1

Lisää onnistuneitatyövuosia!

Akavan keinot työurien pidentämiseksi

2

Työurat pitenevät vain,jos työntekijöillä

on intoa jatkaa työssä,hyvä henkinen ja fyysinen terveys sekä

työnantaja, joka pitää työntekijöistään kiinni.

Sisällys:Lisää onnistuneita työvuosia! .............................. 3Lapset ja nuoret – investointi tulevaisuuteen ...... 5Opiskeluaika – pohja työelämälle......................... 5Työelämän arki kannustavaksi ............................ 7Osaamisen ylläpitäminen ja kehittäminen ........... 7 • Kaavamaisista työurista yksilöllisyyteen ........................................... 8

• Selkeät, mutta joustavat työajat ......................................................... 8

• Esimiestyö ja johtaminen .................................................................... 9

• Työn terveellisyys ja turvallisuus – perusasiat kuntoon! ................ 10

• Työelämän arvot uusiksi .................................................................... 12

• Ikääntyneiden asema työelämässä .................................................. 13

3

Akava pitää kansantalouden kestävyyden kannalta välttämättömänä, että työuria saadaan pidennettyä kol-mella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Akava uskoo, että se on mahdollista edistämällä työhyvinvointia.Työhyvinvoinnin merkitys myös työn tuottavuudelle ja tuloksellisuudelle sekä innovaatioiden syntymi-selle on tutkittu ja tunnustettu tosiasia. Työurien pituuteen vaikuttavat ratkaisevalla tavalla mahdollisuusyksilöllisiin työaikajoustoihin, esimiestyö, kokeneempien työntekijöiden arvostus, työterveyshuolto jamahdollisuudet osaamisen kehittämiseen.

Työuria saadaan pidennettyä vain, jos juhlapuheiden sijasta ryhdytään konkreettisiin toimiin. Monet Aka-van keinoista vaikuttavat pidemmälle kuin vuoteen 2025, sillä pohjaa tulevaisuuden eläkeratkaisuille luo-daan jo nyt. Tavoitteen saavuttaminen on mahdollista painottamalla seuraavia asioita:

Lisää onnistuneita työvuosia!

• Lapsista ja nuorista huolehtiminen on investointitulevaisuuteen. Syrjäytyminen on estettävävarhain.

• Työurien pidentäminen niiden alkupäästä edellyt-tää opinto- ja ammatinvalintaohjauksen kehittä-mistä, mahdollisuuksia työnteon ja opintojenyhdistämiseen, parempaa kaksiportaisen tutkin-torakenteen hyödyntämistä ja kannustavaaopintotukijärjestelmää.

• Koulutusta on ennakoitava paremmin laadullisentyöllistymisen varmistamiseksi.

• Kaavamaisten työurien sijaan tarvitaan yksilöllisiä työuria: Työelämän on tarjottava koulutus- jakehittymismahdollisuuksia, aito mahdollisuusvaikuttaa, tilaisuus hengähdystaukoihin sekäelämäntilanteen mukaan joustavat työajat jaurapolut.

• Vapaaehtoista, työntekijän tarpeista lähtevääosa-aikatyötä tulee lisätä.

• Työpaikoilla on otettava käyttöön henkilökohtai-set ura- tai kehittymissuunnitelmat.

• Esimiehillä on oltava koulutus sekä riittävätresurssit ja toimivaltuudet esimiestyön hoitami-seen. Työyhteisötaitojen pitää olla jokaisen työntekijän kansalaistaito.

Akavan keinot työurien pidentämiseksi

• Psykososiaalisten riskien ennaltaehkäisy onasetettava etusijalle työsuojelutyössä ja-valvonnassa.

• Työterveyshuollon roolia on vahvistettava. Työter-veyshuollon on järjestettävä työkykyä ylläpitävääaikuisten “neuvolatoimintaa”. Jokaisen ikääntyväntyöntekijän työn psyykkinen ja fyysinen kuormitta-vuus on arvioitava ilman erillistä pyyntöä.

• Työpaikoille tarvitaan kipeästi arvokeskustelua, sillä työelämän käytännöt ja työntekijöiden arvo-maailma ovat entistä useammin törmäyskurssilla.Tämä näkyy esimerkiksi ikääntyneisiin kohdistu-vana syrjintänä.

• Eläkeikää lähestyviä tulee kannustaa pysymääntyöyhteisöissä eläkeikään saakka ja sen yli tarjo-amalla mahdollisuuksia työaikajoustoihin ja osaamisen kehittämiseen esimerkiksi täydennyskou-lutuksen ja työnkuvan muutosten kautta.

• Ikääntyneisiin kohdistettavat perusteettomat irtisanomiset on estettävä.

4

Suomalaisen palkansaajan keskimääräinen eläköi-tymisikä on nyt 59,4 vuotta. Tärkeää on huomata,että vuonna 2008 työelämästä normaalille van-huuseläkkeelle lähteneiden palkansaajien keski-ikäkohosi jo 63 vuoteen. Varhainen eläköityminenjohtuukin suuresta työttömyys- ja työkyvyttö-myyseläkeläisten joukosta.

Työurien pidentäminen on otettava painopisteeksityöelämän kaikilla tasoilla. Konkreettisiin toi-menpiteisiin tulee ryhtyä

• lainsäädäntöä kehittämällä,

• turvaamalla työelämän valvonnan ja ohjauksenresurssit,

• uudistamalla virka- ja työehtosopimuksia sekä

• työpaikkatason paikallisilla sopimuksilla,pelisäännöillä ja kehittämistyöllä

Eläkeiän nostaminen ei siten ole ratkaiseva tekijäeläkkeellesiirtymisiän nostamisessa. Pidemmästätyöurasta saatava suurempi eläke on välttämätön,mutta ei yksin riittävä tekijä. Usein työuran pituusriippuu ennen kaikkea siitä, pitääkö työnantajahenkilön työssä. Ratkaisun avaimet ovatkin työ-paikoilla, joiden olosuhteiden pohjalta tosiasialli-set päätökset eläkkeelle siirtymisestä tehdään.

Jotta työurat pitenisivät, on kiinnitettävä huomio-ta koko elämänkaareen. Pohja työuralle luodaan jokoulu- ja opiskeluaikana. Hyvät harjoittelu- jatyöllistymismahdollisuudet motivoivat siirty-mään työelämään joutuisasti. Pitkät työurat edel-lyttävät työpaikoilta hyviä työskentelyolosuhteitaja johtamiskulttuuria sekä aitoa yhteistoimintaa javaikuttamismahdollisuuksia. Lisäksi tarvitaanmahdollisuutta työssä kehittymiseen ja uuden op-pimiseen aina eläkeikään saakka sekä joustoja jahengähdystaukoja eri elämäntilanteiden mukaan.

5

Opiskelijoiden joutuisa valmistuminen edellyttäävahvaa opinto- ja ammatinvalintaohjausta. Opin-to-ohjauksen on kyettävä sekä ohjaamaan opiske-lijat oikealle alalle että auttamaan opiskelijoitahahmottamaan opintojen suorittamisen kokonai-suutta nykyistä paremmin. Korkeakoulujen pää-sykoejärjestelmän on tuettava oikealle alalle ohjau-tumista ja sen on hyödynnettävä ylioppilastutkin-toa nykyistä laajemmin.

Opintotuen tulee kannustaa tavoiteajassa valmis-tumiseen. Esimerkiksi kaksinkertaisen opintora-han maksaminen tarjoaisi mahdollisuuden inten-siiviseen opintopyrähdykseen ilman tarvetta osa-aikatyöhön. Opintotuen nostamisen joustavoitta-minen ei vaadi lisärahoitusta, sillä tukikuukausienmäärä säilyisi samana.

Nuorten syrjäytymistä on ehkäistävä varhain. Vai-keammin syrjäytyneet nuoret eivät käy töissä taiopiskele, eivätkä ole ilmoittautuneet työttömiksityönhakijoiksi. Heitä on Suomessa eri arvioidenmukaan 14 000 – 40 000.

Erityistukea tarvitsevat lapset tulee tunnistaa jo en-nen kouluikää ja tukea pitää jatkaa perusopetuk-sessa. Toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jää-minen lisää merkittävästi syrjäytymisriskiä, sa-moin opintojen keskeyttäminen. Perusopetuksenja jatko-opintojen väliseen vaiheeseen on suunnat-tava erityishuomiota. Opintojen ohjausta on vah-vistettava siten, että ketju koulutuksesta työelä-mään toimii katkeamatta. Tehokas ohjaus vähen-tää opintojen keskeyttämistä ja sitä, että omaakoulutusalaa etsitään pitkään.

Lapset ja nuoret – investointi tulevaisuuteen

Toimenpiteet

• Varhaiskasvatuksen laatukriteerit sekäryhmien enimmäiskoot on määriteltävä lainsää-dännössä.

• Perusopetuksen laatukriteerit pitää määritellämuun muassa ryhmäkokoihin, erityisopetuk-seen ja oppilaanohjaukseen.

• Lasten ja oppilaiden terveyteen ja hyvinvointiinliittyvät toimenpiteet on resursoitava riittävästi.Näitä ovat terveellisiin elämätapoihin perehdyttä-minen opetuksessa, neuvolatoiminta, oppilas-ja opiskelijahuolto sekä koulu- ja opiskelutervey-denhuolto.

Opiskeluaika – pohja työelämälle

6

Opintolainan takaisinmaksun helpottaminen ta-voiteajassa valmistuneille tukisi lisäksi johdon-mukaista tavoiteajassa valmistumista. Takaisinmaksettava osuus lainasta kasvaisi liukuvastiopintojen kokonaiskeston kasvaessa.

Työelämän mielekkyyttä heikentää se, että pitkäkoulutus ei vastoin odotuksia luokaan pohjaatyöuralle. Turhautuminen heikentää työmotivaa-

tiota ja aiheuttaa mielenterveysongelmia. Tutki-mukset osoittavat, että uran alku on kriittistä aikaatyöllistymisen kannalta. Jos silloin ei työllistytäkoulutusta vastaaviin tehtäviin tai uran alku onmuuten repaleinen, se hankaloittaa ratkaisevastikoko urakehitystä. Siksi vastavalmistuneidentyöllistymisen varmistaminen on tärkeää.

Toimenpiteet

• Opiskelijoiden valmistumisen ja terveyden turvaa-miseksi on säädettävä kattava opiskelijahuoltola-ki. Lain tulee koskea myös nuorisoikäisten oppi-laitoksia ja korkeakouluja. Tavoitteen toteuttami-seksi tarvittava rahoitus on varattava valtion budjet-tiin.

• On varmistettava, että korkeakouluopiskelijat kiin-nittyvät työelämään jo opintojen aikana ja ettäopintojen limittäminen työntekoon helpottuu.Harjoittelumahdollisuuksia osana korkeakoulu-opintoja on lisättävä. Lisäksi tarvitaan kesätyö-ja osa-aikatyömahdollisuuksia. Yliopistojen jaammattikorkeakoulujen ura- ja rekrytointipalvelui-hin tarvitaan 10 miljoonan euron lisärahoitus.

• Korkeakouluopintoihin on sisällytettävä työelä-mätietoutta. Opinto- ja ammatinvalintaohjausta onlisättävä koko koulutusketjuun, jotta opiskelijoillaon oikeaa tietoa työelämästä, työnkuvista, työelä-mätaidoista sekä työnantajien odotuksista sopi-van urapolun valitsemiseksi.

• Koulutuksen suunnittelun on perustuttava osaa-mistarpeiden ennakointiin nykyisen kaavamaisenennakoinnin sijaan. Tutkintosisältöjen on vastatta-va muuttuviin osaamistarpeisiin.

• Opintotukijärjestelmää on kehitettävä sellaiseksi,että se kannustaa opiskelijoita valmistumaan.Opiskelijalla tulee olla mahdollisuus nostaa opinto-rahaa joustavammin, esimerkiksi kaksinkertaise-na, silloin kun opintojen nopeampi suorittaminenon ajankohtaista ja tarpeellista. Joustavampi opin-toraha yhdistettynä opintolainan takaisinmaksunsubventointiin tavoiteajassa valmistuville kannus-tavat tutkinnon nopeampaan suorittamiseen.

• Korkeakouluopettajien määrää suhteessa opiske-lijamääriin on kasvatettava, ja korkeakouluopetuk-selle on määriteltävä laatukriteerit.

7

Työelämän tutkimus on vuosien mittaan tuotta-nut paljon tietoa siitä, miksi suomalaiset siirtyväteläkkeelle niin varhain. Selvitykset antavat yhden-mukaisen ja kattavan kuvan siitä, mitä työelämässäja eri ammattialoilla tulisi kohentaa, jotta työnte-kijät jatkaisivat pidempään.

Ongelmana on tutkimustiedon ja käytännön väli-nen kuilu: tieto ja hyvät käytännöt eivät ole juurtu-neet työpaikkojen arkeen. Keskeisimpiä kehitettä-viä kohteita työurien pidentämiseksi ovat työmää-rä ja henkilöstön mitoitus, työolosuhteet, työajat,työterveyshuolto, johtamistavat, yhteistoiminta jakouluttautumismahdollisuudet. Työssä jaksami-sen kannalta keskeistä on myös varmuus työpaikansäilymisestä.

Toimenpiteet

• Luodaan tietopankki, josta löytyy työelämäntutkimusten tuloksia ja hyviä käytäntöjä työpaikko-jen käyttöön.

Osaamisen ylläpitäminen jakehittäminenKoko työuran kannalta on tärkeää, että ihmisilläon käytettävissään eritasoisia ja erilaisia kehittymi-sen ja oppimisen tapoja. Ammattitaidon ylläpitä-minen ja tarvittaessa uusiminen työmarkkinaky-synnän mukaisesti on välttämätöntä, jotta työuratjatkuvat mahdollisimman pitkään ja työ koetaanmielekkääksi.

Suomen kilpailukyky määräytyy pitkälti korkeas-ti koulutettujen osaamisen mukaan. Korkeastikoulutetuille onkin luotava mahdollisuudet osaa-misensa päivittämiseen, sillä heidän osaamisensavanhenee nopeammin kuin muiden. Korkeastikoulutettujen omaehtoiseen kouluttautumiseentulee erityisesti panostaa, sillä varsin monen koh-

Työelämän arki kannustavaksi

dalla koulutusmahdollisuudet ovat työantajan tar-joaman koulutuksen varassa. Kyse on myös tarjon-nan puuttumisesta, sillä asiantuntijoille ja esimie-hille kohdennettu täydennyskoulutus on niin kal-lista, että vain harvalla on mahdollisuus maksaa sitäitse.

Monipuoliset täydennyskouluttautumismahdol-lisuudet on turvattava myös alueellisesti.

Toimenpiteet

• Korkeasti koulutettujen mahdollisuuksia osaa-misen kehittämiseen on parannettava niin koulu-tuksen tarjonnan kuin rahoitusmahdollisuuksienosalta. Täydennyskoulutustarjonnan on vastat-tava työelämän tarpeisiin huomattavasti parem-min ja nopeammin.

• Koulutukseen hakeutumisen tueksi on kehitet-tävä verotuksellisia kannustimia sekä työnanta-jalle että työntekijälle.

• Aikuiskoulutustuki on nostettava ansiopäivära-han tasolle AKKU-työryhmän esityksen mukai-sesti.

• Työttömyysaika tulisi käyttää osaamisen kehit-tämiseen. Erityisesti lomautus- ja irtisanomisu-han alaisille sekä lomautetuille ja irtisanotuillekorkeasti koulutetuille suunnattavaan täyden-nyskoulutukseen tarvitaan lisäresursseja.

• Perustetaan elinikäisen oppimisen tukipisteitäja “urabaareja”, joissa omaehtoista täydennys-koulutusta tarvitsevat saavat opinto-ohjausta.Tämä varmistaa ammatillista osaamista tukevankoulutuskokonaisuuden ja koulutusresurssientarkoituksenmukaisen kohdentumisen.

• Määräaikaisilla tulee olla samat täydennyskou-lutusmahdollisuudet kuin vakituisilla työntekijöil-lä.

>

8

Toimenpiteet

• Yhteistoimintalakien mukaisissa henkilöstö-suunnitelmissa ja muissa henkilöstöpoliittisis-sa asiakirjoissa on linjattava työpaikan jousto-käytäntöjä.

• Työntekijän tarpeista lähtevään, vapaaehtoisuu-teen perustuvaan osa-aikatyöhön on tarjottavaenemmän mahdollisuuksia.

• Työnantajia ja työntekijöitä on kannustettavahyödyntämään etätyömahdollisuuksia. Peli-säännöistä sovitaan valtakunnallisilla ja paikalli-silla sopimuksilla. Etätyön edistämiseen on ke-hitettävä myös verotuksellisia kannusteita.

• Vapaaehtoisuuteen perustuvan työkierron peli-säännöistä on sovittava työ- ja virkaehtosopi-muksilla sekä työpaikkatason paikallisilla sopi-muksilla.

• Työpaikoilla on otettava käyttöön työuramallejaja –suunnitelmia ammatillisen kehittymisen jauralla etenemisen tueksi.

• Perhevapaalta palaavalle tulee säätää jälkisuojairtisanomista vastaan.

• Työttömyysturvan soviteltua päivärahaa pitääkehittää siten, että se kannustaa työttömiätyönhakijoita ottamaan vastaan osa-aikatyötä.

Selkeät, mutta joustavattyöajat

Kaavamaisista työuristayksilöllisyyteen

• Työ- ja virkaehtosopimuksiin on sisällytettäväsitovia kirjauksia osaamisen kehittämismah-dollisuuksista.

• Opetusministeriön ja työ- ja elinkeinoministeri-ön vastuulla oleva koulutustarjonta ja sitä tuke-va työelämän kehittämis- ja palvelutoiminta tuli-si koota toimivaksi kokonaisuudeksi.

Mikäli työuria halutaan pidentää, edellyttää semahdollisuuksia ladata akkuja myös muulloinkuin vuosiloman aikana. Perhevapaat, vuorottelu-vapaa ja opintovapaa tarjoavat tällä hetkellä mah-dollisuuden hengähdystaukoon työstä. Myös työ-aikapankkijärjestelmä mahdollistaa pidemmänyhtäjaksoisen vapaan käyttämisen.

Erilaiset työnteon muodot eri elämäntilanteissaedesauttavat työurien pidentämistä. Etätyön mah-dollisuudet ovat suuret, mutta sen hyödyntämi-nen on edelleen vähäistä. Suomalainen työskente-lykulttuuri perustuu edelleen pitkälti työpaikallatapahtuvaan valvottuun työntekoon silloinkin,kun itse työ ei sitä edellytä.

Osa-aikatyön tekeminen on Suomessa vähäistä.Mahdollisuuksia vapaaehtoiseen, työntekijän tar-peista lähtevään osa-aikatyöhön tulisikin lisätä.Osa-aikatyö kiinnostaa etenkin lähellä eläkeikääolevia, pienten lasten vanhempia sekä ikääntyneis-tä omaisistaan huolehtivia.

Perhevapaalta palaavan työsuhdeturva kaipaa tar-kistamista, jotta perhevapaan pitäminen ei kaadupelkoon työpaikan menettämisestä.

Työpaikoilla tulee ottaa käyttöön malleja, jotkatähtäävät nykyistä järjestelmällisemmin uuden op-pimiseen, uusiin haasteisiin ja ammattitaidon uu-siutumiseen. Jatkuva saman työn tekeminen hei-

kentää työntekijän motivaatiota ja hänen työmark-kinakelpoisuuttaan. Vapaaehtoisuuden pohjaltatapahtuvia työkiertomahdollisuuksia tulisikin lisä-tä. Työpaikoille tarvitaan myös johdonmukaistatyöurasuunnittelua.

Korkeasti koulutetut tekevät pitkää työpäivää japaljon korvaamatta jäävää ylityötä. Monet mat-kustavat omalla ajallaan sekä kotimaassa että ulko-mailla. Korkeasti koulutettujen tekemä työ on si-tovaa ja intensiivistä. Yhä useammin työnantajaedellyttää, että työntekijä on jatkuvasti tavoitetta-

9

Hyvä esimiestyö ja toimivat johtamistavat ovatkannustavan työyhteisön kulmakiviä. Esimiehenjohtamistavalla ja koetulla oikeudenmukaisuudel-la on selvä yhteys työhyvinvointiin ja sairauspoissa-olojen määrään. Johtamisen lisäksi entistä enem-män huomiota tulisi kiinnittää yhteistoimintaanja työyhteisötaitoihin, jolloin johtaminen ja alais-taidot käsitetään yhdeksi kokonaisudeksi.

Työpaikoille, joissa esimiestyö ja johtamistavattoimivat hyvin, on ominaista toiminnallinen jous-tavuus, yhteistyö ja hyvät vaikutusmahdollisuu-det.

vissa. Korkeasti koulutetuista lähes 60 prosenttiakokeekin vakavan työuupumuksen vaaraa ainakinajoittain. Lisäksi useat korkeasti koulutetut ovatkokonaan työaikasuojelun ulkopuolella.

Toimenpiteet

• Työaikakirjanpidon seurantaa tulee tehostaa.Luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujentulee nykyistä aktiivisemmin vaatia työaikakir-janpitoa nähtäväkseen.

• Työssä tapahtuvaan matkustamiseen käytettä-vä aika on luettava työaikaan.

• Työajan seurannan tulee perustua tosiasialli-seen työhön käytettävään aikaa.

• Työaikasuojelu on ulotettava kaikkiin työnteki-järyhmiin.

• Työntekijöiden tietoutta työaikalain mukaisistatyö- ja lepoajoista tulee lisätä. Heitä pitääkannustaa oman työaikansa seurantaanvaatimaan työnantajaa huolehtimaan työmää-rän kohtuullisuudesta.

• Työaikapankkien käyttöön on kannustettavamuun muassa ottamalla niitä koskevia sopi-muksia ja suosituksia työehtosopimuksiin.

• Omaishoitovapaasta on tehtävä subjektiivinenoikeus.

• Työelämään tarvitaan enemmän työntekijöidentarpeiden ja elämäntilanteen mukaisia joustojatyötehtävien järjestelyissä, työajoissa, lepotau-kojen järjestämisessä sekä lomissa ja vapaajaksoissa sekä niiden ajoituksessa.

• Ikääntyneille ja pienten lasten vanhemmille tu-lee järjestää oikeus työaikojen muutoksiin.

Esimiestyö ja johtaminen

Toimenpiteet

• Organisaatioiden on huolehdittava siitä, ettäesimiestyöhön riittää aikaa ja resursseja. Uudetesimiehet tulee kouluttaa ja opastaa tehtäviinsä.

• Työhyvinvointikysymysten tulee olla yliopisto-jen ja korkeakoulujen opetussuunnitelmissa.

• Työyhteisötaidot ja vuorovaikutuskoulutus onsaatava osaksi kaikkea esimiesten ja johdetta-vien koulutusta.

• Kehityskeskustelut tulee ottaa osaksi kaikkientyöpaikkojen johtamista. Niiden tavoitteena onmuun muassa osaamisen kehittyminen, työntavoitteiden selkiytyminen, ammatti-identitee-tin vahvistaminen, työtyytyväisyyden lisäänty-minen ja ilmapiirin parantuminen.

• Palautteen antamisen ja vastaanottamisenkulttuuria on kehitettävä.

10

Työn terveellisyys jaturvallisuus – perusasiatkuntoon!Jo pitkään on ollut tiedossa, että työntekijöidentyökyvyn ja työhyvinvoinnin edistäminen paran-taa työn tuottavuutta ja vähentää mm. työnanta-jalle sairauspoissaoloista ja ennenaikaisesta eläköi-tymisestä aiheutuvia kustannuksia. Vaikka monil-la työpaikoilla panostetaan työhyvinvointiin, liianmonella työpaikalla ne ohitetaan. Työterveyshuol-lon rooli jää usein irralliseksi, eivätkä varhaisenpuuttumisen käytännöt ole juurtuneet.

Hyvät työterveyshuollon käytännöt ja toimivatyösuojelu ovat ehdoton edellytys työurien piden-tämiselle ja työkyvyttömyyseläkkeiden vähentä-miselle. Työterveyshuollon roolia on tarpeen enti-sestään vahvistaa.

Ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa on kehitettä-vä, sillä terveellisiä elintapoja edistämällä ja saira-uksia ehkäisemällä saavutetaan sekä hyvinvoinninettä talouden kannalta monin verroin parempia tu-loksia kuin varsinaisella sairaanhoidolla. Tervey-denhuollossa tulee olla saatavilla ravitsemus- ja lii-kunta-alan ammattilaisten palveluja.

Mielenterveysongelmat ovat viime vuosina lisään-tyneet hälyttävästi. Ne ovat yhdessä tuki- ja liikun-taelinsairauksien kanssa työkyvyttömyyseläkkei-den suurimmat syyt. Työsuojelutyötä on entistävoimakkaammin kohdistettava työhön liittyviinpsykososiaalisiin riskeihin.

Työnantajien, työterveyshuollon ja työpaikan työ-suojelutoimijoiden tulee tehdä tiiviimpää yhteis-työtä työkyvyttömyysjaksojen estämiseksi . Työn-

11

antajat ovat ratkaisevassa asemassa, sillä keinot,joilla työtä voidaan kehittää ja tarvittaessa keven-tää, ovat työnantajan vastuulla ja päätettävissä.Työpaikoilla tulee kehittää toimenpiteitä, jotkaauttavat pitkillä sairaslomilla olleita palaamaan ta-kaisin työelämään.

Liiallinen alkoholinkäyttö lyhentää työuria mer-kittävästi. Työssäkäyvistä miehistä 53 % ja naisista19 % juo terveyden kannalta liikaa. Alkoholiinliittyvien työkyvyttömyyseläkkeiden määrä onkasvanut koko 2000-luvun ajan.

Työsuojelutoimenpiteet

• Työsuojelutyötä ja -valvontaa on kohdistettavayhä enemmän psykososiaalisten riskien ennal-taehkäisyyn ja työhyvinvointiin.

• Kiusaamiseen, häirintään ja muuhun epäasialli-seen käyttäytymiseen on oltava nollatolerans-si. Työmarkkinajärjestöjen on luotava yhteisetohjeet ja pelisäännöt kiusaamisen ja häirinnänestämiseksi. Esimiehet on koulutettava ja oh-jeistettava puuttumaan ongelmatilanteisiinvälittömästi.

• Työyhteisö on linkitettävä vahvasti mukaan kuntouttaviin toimenpiteisiin, kuten Kelan Aslak-kuntoutukseen, jotta kuntoutuksen vaikutta-vuus paranisi.

• Työpaikoilla on otettava käyttöön toiminta- ja tu-kitapoja, joilla ihmiset saadaan liikkumaan,huolehtimaan omasta jaksamisestaan, vähen-tämään alkoholinkäyttöä sekä lopettamaantupakointi.

• Liikunta- ja kulttuurisetelien verotusarvot on tar-kistettava.

• Kelan kuntoutusta koskeva laki on uudistettavasiten, että psykoterapiaan pääsy lakisääteistetään. Uudistus on välttämätön työ- ja opiskelu-

kyvyn ylläpitämiseksi ja säilyttämiseksi. Lisäk-si on kiireellisesti toteutettava sairaanhoitova-kuutuksen kehittämistyöryhmän esityksetpsykoterapian korvattavuuden laajentamises-ta.

Työterveyshuoltoa koskevat toimenpiteet

• Aikuisten “neuvolatoiminta” työterveyshuollos-sa on käynnistettävä. Siihen kuuluu säännölli-nen työkyvyn arviointi ja yhteistyö esimiehenkanssa.

• Jokaisen ikääntyvän työntekijän työn psyykki-nen ja fyysinen kuormittavuus on arvioitava il-man erillistä pyyntöä.

• Sairauslomalla olevan työntekijän työhön pa-luuseen liittyviä toimintatapoja on mietittävä hy-vissä ajoin etukäteen yhteistyössä työterveys-huollon ja työntekijän itsensä kanssa. Tämäedellyttää, että työntekijä on oikeutettu työter-veyshuollon palveluihin sairauspoissaolon aika-na. Mahdollisia tukitoimia ovat: asteittainentyöhönpaluu, toimenkuvan kevennykset, työko-keilu, tukihenkilön nimeäminen ja työyhteisönyhteydenpito sairaslomalla olevaan.

• Työnantajia tulee kannustaa oma-aloitteisiintoimenpiteisiin, jotka tukevat sairaslomalta työ-hön palaavia. Näiden toimien korvaamista saira-usvakuutuksesta tulee kehittää eikä niitä tuleverottaa palkanlisänä. Saman periaatteen tuleekoskea myös ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.

• Sairausvakuutuksen korvaamat yli kahden kuu-kauden sairauspoissaolot tulee nopeasti ja kat-tavasti saattaa sairausvakuutuslain tarkoittami-

en kuntoutusselvitysten piiriin.

• Työterveyshuollon korvaamiskäytännöissä tu-lee palkita tuloksellisuudesta ja hyvien käytän-töjen omaksumisesta.

>

12

Työelämän arvot uusiksi

• Työterveyshuollon kattavuutta tulee parantaa(esim.yrittäjät).

• Ravitsemusterapeuttien palveluja on käytettä-vä työterveyshuollossa nykyistä laajemmin.

• Koko linjaorganisaatiota ja erityisesti nk. kes-kijohtoa tulee perehdyttää työterveyshuollonmahdollisuuksiin tukea työkyvyn ylläpitämistäja edistämistä yhteistyössä työpaikkojenkanssa.

• Alkoholin suurkuluttajat voidaan tunnistaa jahaitallinen käyttö saada lopetettua työpaikan jatyöterveyshuollon yhteistyön kautta. Jokaisel-la työpaikalla tulee olla menettelytavat varhai-seen puuttumiseen ja hoitoonohjaukseen.

Vaikka työhyvinvoinnin merkitys työn tuotta-vuudelle ja tuloksellisuudelle on tutkittu ja tun-nustettu tosiasia, on suomalaisessa työelämässävallalla kovat arvot. Suomen menestys nojaa vah-vasti innovaatioihin ja kykyyn tehdä asioita uudel-la tavalla. Tuottavuuseroja ei sallita: jokaisen on ol-tava koko työuransa ajan yhtä tuottava, mikä luopaineita etenkin perheellisille, osan työkyvystäänväliaikaisesti tai pysyvästi menettäneille tai ikään-tyneille. Kaikki tai ei mitään -asenne korostuu eri-tyisesti taloudellisessa laskusuhdanteessa, kun yri-tykset irtisanovat ja lomauttavat korjatakseenheikkoja tuloslukujaan.

Työntekijöiden ja työelämän arvot eivät aina koh-taa, mikä vähentää työmotivaatiota ja työntää ih-misiä pois työmarkkinoilta. Etenkin ikääntyneetkokevat, ettei heidän kokemustaan arvosteta. Ar-vokollisio on edessä myös monilla nuorilla työelä-mään tulevilla, jotka arvostavat enemmän yksilöl-lisyyttä ja joustavuutta sekä kohtuullista työmää-rää kuin vanhemmat ihmiset.

On selvää, että yritysten tehtävänä on tuottaa voit-toa omistajilleen. Hyvin menestyvä yritys pystyy

parhaiten takaamaan myös työpaikkojen säilymi-sen. Harva esimies- ja asiantuntijatehtävissä työs-kentelevä kuitenkaan motivoituu huippusuori-tuksiin pelkästään tuottaakseen rahaa yrityksenomistajille tai lihottaakseen yrityksen johdonpalkkioita. Tulos tai ulos - tyyppinen johtaminentoimii yhä huonommin nykyajan työorganisaati-oissa. Työn tavoitteisiin sitoutuminen edellyttäälaajasti hyväksyttyjä arvoja, jotka myös oikeasti nä-kyvät työpaikan arjessa ja ohjaavat päätöksente-koa, eivätkä ole olemassa pelkästään paperilla.

Arvojen törmäyksestä on kyse myös eläkeikää lä-hestyvien kohdalla. Työuria on ehdotettu piden-nettäviksi eläkeikää nostamalla, vaikka ainakinakavalaisten mielestä olennaisesti suurempi merki-tys on muun muassa kiireen vähentämisellä, työ-ympäristöllä, työterveyshuollon parantamisella jajoustavilla työajoilla.

Toimenpiteet

• Työpaikoilla kannustetaan arvokeskusteluun: • Mitkä arvot ohjaavat toimintaa? • Miten ne näkyvät työpaikan arjessa? • Ovatko arvot ja arki tasapainossa vai ristiriidassa keskenään? • Tukevatko arvot työmotivaatiota ja työhyvinvointia?

• Elinkaarijohtaminen: ihmisten elämäntilanteetja elinvaiheet otetaan huomioon joustavastimuun muassa työajoissa.

• Kun työpaikalla käydään yhteistoimintalakienmukaisia neuvotteluja työpaikan yleisistä suun-nitelmista, periaatteista ja tavoitteista, samassayhteydessä tulee käydä keskustelua työpaikanarvoista.

13

Ikääntyneiden asematyöelämässäTyöolosuhteiden tulee olla sellaiset, että ne tukevatyli 60-vuotiaita jatkamaan työssä vähintään kolmetai jopa viisi vuotta eteenpäin. Ei tietenkään riitä,että työoloja kohennetaan vasta silloin, kun työn-tekijä jo lähestyy eläkevuosiaan. Se, minkälaistakohtelua ihminen on kokenut saavansa koko työ-historiansa aikana, voi olla ratkaiseva tekijä tilan-teessa, jossa hän pohtii työssä jatkamistaan. Työn-tekijää kunnioittavat työsuhteen ehdot, ihmislä-heinen esimiestyö ja työyhteisön ilmapiiri ovat te-kijöitä, jotka varmimmin motivoivat työntekijääsitoutumaan työhönsä.

Tärkeimmät työssä jatkamiseen kannustavat asiateläkeikää lähestyvillä työntekijöillä ovat Tilasto-keskuksen työolotutkimuksen (kevät 2008) mu-kaan:• koettu varmuus oman työpaikkansa

säilymisestä

• kiireen ja liian kireiden aikataulujenvähentäminen

• työterveyshuollon kehittäminen• kuntoutusmahdollisuuksien parantaminen• johtamis- ja esimiestyön parantaminen• joustavammat työajat.

Eläkeiän nostaminen ei siten kannusta ikääntynei-tä jatkamaan työssään. Ratkaisun avaimet ovattyöpaikan työolosuhteissa.

Työnantaja viime kädessä ratkaisee, keitä tai mitäryhmiä irtisanotaan toimintojen supistuessa. Irti-sanomiset kohdistuvat tällä hetkellä painotetustivanhempiin ikäluokkiin. Voidaan puhua työnte-kijöiden ikäsyrjinnästä. Syrjintää esiintyy myösrekrytointitilanteissa. Irtisanotut haluaisivat takai-sin työmarkkinoille, mutta heille ei usein jää muu-ta vaihtoehtoa kuin jäädä odottamaan erilaisia elä-kejärjestelyjä, vaikka tahtoa ja osaamista olisi.

14

Mikäli nykykäytäntö jatkuu, työttömyyseläkkeel-le siirretyt alentavat jatkossakin kaikkien palkan-saajien keskimääräistä eläkeikää.

Eläkeikää lähestyviä tulee kannustaa pysymääntyöyhteisöissä eläkeikään saakka ja sen yli. Liianusein odotetaan, että kaikki jäävät heti mahdolli-suuden tullen eläkkeelle. Eläkeikää lähestyväntyöntekijän kehittymiseen ei usein panosteta jamahdolliset ongelmatkin lakaistaan helposti ma-ton alle odottamaan, että eläkkeelle jääminen rat-kaisee ne.

Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen mukaanvaltaosa palkansaajista oli sitä mieltä, ettei heidänomalla työpaikallaan mitenkään kiinnitetä huo-miota tai edistetä ikääntyneen työvoiman pysy-mistä nykyistä pidempään työelämässä. Jokaisellatyöpaikalla olisi välttämätöntä selvittää ja varmis-taa työnantajan todellinen tahto työllistää yli 63-vuotiaita. Vasta tämän jälkeen työnantajalla jatyöntekijöillä olisi riittävän vahva perusta pohtiayhdessä juuri heidän omalle työpaikalleen sopiviatoimenpiteitä. Erityisesti ikääntyville tarkoitetuis-ta toimenpideohjelmista on jo joillakin työpai-koilla saatu hyviä kokemuksia. Näitä ovat muunmuassa työmäärän ja vastuun keventäminen,ikääntyneille suodut joustavat työajat, omaishoi-toon tarvittavat tai muut ylimääräiset ikävapaat.

Toimenpiteet

• Kollektiiviperusteilla tapahtuvien irtisanomistenkohdistaminen ikääntyneisiin työntekijöihin onestettävä. Mahdollisia keinoja on kartoitettavaniin kannusteiden kuin sanktioidenkin (mm. irti-sanomisen kustannukset, vastuu työllistymi-sestä) kautta.

• Erilaiset osaamisen jakamisen käytännöt edis-tävät varttuneiden asiantuntijoiden osaamisenarvostusta. Työpaikoilla pitää ottaa käyttöön esi-merkiksi mentorointi- ja senioriohjelmia osaa-misen ja tiedon siirtämiseksi.

• Yhteistoimintalain mukaisten koulutussuunni-telmien yhteydessä on varmistettava, ettäikääntyneille tarjotaan heidän ammattitaitoaankehittävää koulutusta.

• Työpaikoille on järjestettävä mahdollisuuksiatyökiertoon, kehitettävä asiantuntijaosaamistahyödyntäviä seniorityötehtäviä, mahdollistetta-va yksilölliset työajan joustot sekä sapattiva-paat. Tarvittavat luodaan pelisäännöt virka- jatyöehtosopimuksin sekä paikallisin sopimuk-sin.

• Ikäjohtamisen perusperiaatteet: • ikääntyvien vahvuuksien tunnistaminen j a hyväksyvä asenne • kyky rakentaa yhteistyötä eri-ikäisten kesken • yksilöllisten ratkaisujen etsiminen ja toteuttaminen • taito kommunikoida ja kuunnella ikääntyviä työelämän muutosten suunnittelussa ja toteutuksessa.

• Työsuojelulainsäädännössä säädettävä työn-antajan velvollisuudesta ryhtyä erityistoimiinikääntyvien työntekijöiden työkyvyn ylläpitämi-seksi.

15

Hyväksytty Akavan hallituksessa 24.8.2009

ISBN 978-952-5628-21-0Kannen kuva kuvatoimisto Comma Image Oy

16

Rautatieläisenkatu 6

00520 Helsinki

www.akava.fi