Iso Numero katukulttuurilehti kesä 2011

Paul PolanskyRunoilija romanien asialla

Mitä tänään kulttuurissa?• suomalaisen nukketeatterin nousu• Suomi-elokuvan ongelmallinen mieskuva• saamelainen nykyrunous yllättää

Helsinki kodittomien silmin & kontula-ekstra!

SiniSilmäinen monikulttuuRiSuuS

Aleksi NeuvoNeN

& hyvä Arki

Claes andersson:

“myös rakkaudesta voi jäädä riippuvaiseksi”

lähiRuokaa ja villivihannekSia

4¤

pääkirjoitus

2 3

Iso Numerokatukulttuurilehti

c/o kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto kultti rytallberginkatu 1 C 3100180 helsinkip. 09-726 2212 kultti@kultti.netwww.kultti.net

Päätoimittajamartti-tapio kuuskoskimartti.kuuskoski@helsinki.fip. 044-307 4652

Toimitussihteerijanne hukkajanne.hukka@maailma.netp. 046-850 9181

Ulkoasuelisa Bestettielisa.bestetti@iki.fi

Julkaisijakultti ry.toiminnanjohtaja hanna-kaisa hellstenhanna.kaisa.hellsten@kultti.netp. 044-210 3445

Painopaikkamiktor oy

iSBn 978-952-92-8993-6

Kannen kuvaTopi Laiti

kannessa kirsti kangas. asunnottomuu-den itsekin kokenut kodittomienpuolustaja, kansalaisaktivisti.

kAtukulttuurilehdellä köyhyyttä päiN

Viime syksynä Suomessa valmisteltiin kovalla tohinalla kerjäämisen kieltävää lakia. Nopeasti kuitenkin huomattiin, niin asiantuntijata-solla kuin poliittisestikin, että sisäministeri Anne Holmlundin (kok) asettaman työryhmän hanke oli oikeudellisesti kestämätön.

Itse mietin tuolloin, eikö kerjäläiskysymykseen voisi vastata kieltojen sijasta muilla – positiivisemmilla – tavoilla, muunlaisilla toimintamalleilla. Moni päättäjä, esimerkiksi kansanedustaja Ben Zyskowicz (kok), on useaan kertaan todennut, ettei suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa kenenkään pitäisi joutua kerjäämään henkensä pitimiksi. Olen samaa mieltä!

Kerjäämiselle löytyy onneksi vaihtoehtoja. Yksi keino päästä kiinni ansiotyön syrjään on myydä kadulla lehtiä – esimerkiksi tällaista, jota pitelet juuri kädessäsi.

Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultti ry lähti toteut-tamaan hanketta, jossa kuljetaan brittiläisen Big Issue -julkaisun ja muiden vastaavien katulehtien jalanjäljissä, mutta kuitenkin aivan omalla konseptilla. Syntyi ajatus Isosta Numerosta – katukulttuuri-lehdestä.

Suomessa ilmestyy yli kaksisataa kulttuurilehteä, joiden levikki

ei toki yllä Seiskan tai Seuran tasolle, mutta joissa julkaistaan jat-kuvasti monipuolista ja laadukasta kotimaista journalismia. Näistä lehdistä parikymmentä osallistuu nyt, talkoohengessä, Ison Numeron tekemiseen.

* * *Raskaimman taakan Euroopassa tapahtuvasta eriarvoistumisesta joutuvat kantamaan kotiseuduillaan vainotut romanit. Esimerkiksi Tšekissä syvälle juurtunut romanivastaisuus on saanut hälyttävän väkivaltaisia muotoja. Slovakiassa asuu romaneja eniten suhteessa maan väkilukuun (miltei 10 prosenttia) – ja siellä rakennetaan muu-reja romaniasuinalueiden ympärille.

Usein todetaan, että romaneja pitäisi auttaa heidän kotimaas-saan (tässä lehdessä muuten esitellään yksi tällainen auttajasankari, runoilija Paul Polansky). Tänä päivänä 95 prosenttia Euroopan ro-maneista pysyisi mieluusti aloillaan, omilla synnyinsijoillaan, mutta monasti se on mahdotonta.

Unkarin tilanne on ehkä pöyristyttävin. Äärioikeistolaiseen Jobbik-puolueeseen (suom. ’parempi’) yhteydessä olevat puolisoti-

laalliset iskujoukot, kuten Magyar Gárda (Unkarin kaarti) ja Véderő (Puolustusjoukko), ajavat romaneja pois kylistään. Heidän iskuis-saan ei ole vältytty edes romanien murhilta..

Unkarin äärioikeiston hampaissa eivät ole ainoastaan roma-nit, vaan myös taiteentekijät ovat vaarassa. Esimerkiksi Unkarin kansallisteatterin johtaja Róbert Alföldi on joutunut painostuksen kohteeksi, eikä vain sen takia että hän sattuu olemaan juutalainen ja homoseksuaali, vaan myös siksi, että hänen taiteensa ”loukkaa Suur-Unkarin muistoa varjelevien kansallismielisten unkarilaisten tuntoja”.

Sensuurin kohteeksi joutui hiljattain myös elokuvaohjaaja Béla Tarr, jonka uusin teos, Berliinin elokuvajuhlilla hopeisen karhun voittanut Torinon hevonen, kiellettiin Unkarissa. Ohjaaja oli valitellut saksalaisissa lehdissä totalitarismin nousua kotimaassaan.

* * *Tätä kirjoitettaessa ei ole vielä tietoa siitä, millä tavoin Iso Numero -hanke tulee lopulta toteutumaan, tai kuinka hyvin se ”onnistuu”. Paljon on kiinni yhteisöstä, joka ottaa lehden vastaan ja kantaa ajatusta eteenpäin. Myy lehteä ja ostaa sitä.

Äärimmäinen köyhyys on sietämätöntä, ja sille pitää tehdä jotain, monilla eri tasoilla. Journalistille luontevin tapa on kirjoittaa epäkohdista ja antaa, kuten nyt, työnsä tulokset eteenpäin, muille myytäviksi. Kerjäämisen edessä koettu kollektiivinen kiusaantunei-suus ja lamaannus voidaan kenties voittaa tätä lehteä ostamalla.

Tässä siis, hyvä lukija, katukulttuurilehti Iso Numero. Pieni yri-tys köyhyyden vähentämiseksi.

Helsingissä 24.5.2011

Martti-Tapio KuuskoskiPäätoimittaja

PS: Tätä aukeamaa kuvittaa taidegraafikko ja akateemikko Outi Heiskasen sekatekniikalla toteuttama teospari, joissa kaksi toisilleen kaukaista maailmaa, kerjäläinen ja seteli, kohtaavat toisensa.

06 Lyhyitä uutisia

08 lari malmberg Espanja voitti romanipelkonsa Maailman kuvalehti

10 erkka mykkänen Helmikuu romaniaktivisti Paul Polanskyn kanssa Nuoren voiman kritiikki-kirjakatsaus

15 ari hirvonen Kerjäämisen kriminalisointi loukkaa perusoikeuksia (kolumni)

16 arja tuusvuori Itäinen lähiöni yliopisto

20 anna-kaisa hiltunen Maahanmuuttajanuorten työllistäminen kuuluu yhteiskuntavastuuseen Maailmankuva

22 liisa liimatainen Sinisilmäinen vai viisas monikulttuurisuus? ydin

25 miiku lehtelä Bussikuski (sarjakuva)

26 lea Suoninen-erhiö Andersson & addiktiot: hyvä ja paha riippuvuus sosiaalitieto

28 Sirpa Palokari Onni löytyy kestävästä arjesta lapsen maailma

30 maija Repo Äitien tukena tulva

32 esa Palenius, esko, hanna Raatikainen, matias toivonen, niko Suomalainen, taru, Risto haverinen, meile Pentikäinen & Sergei Sadejeff Minun Helsinkini: kodittoman kaupunki Asukki

36 miiku lehtelä Ryssä (sarjakuva)

37 inka kivi Työ pätkii, ihminen ei kulttuurivihkot

39 måns Broo Huilunsoittajan jalanjäljillä. Ashramelämää Nandagramassa Ananda

42 Sigbjørn Skåden Saamelaista nykyrunoutta tuli&savu

43 Sanna Wuorio Vapaaehtoistyö vie avun perille kuohu

44 Silja Ylitalo Nukketeatterin taika illuusio

47 timo väntsi Satu Paavolan työ on vuoden 2010 Nukketeatteriteko Nukketeatteri

48 Seija vääränen ”Ya Basta - jo riittää!” Kuvia Chiapasin zapatistien arjesta kaltio

50 kari Pirhonen Isyyttä ja munakarvoja – fragmentteja kotimaisen elokuvan nykymiehestä Filmihullu

53 jenni mutenia Elämä selän takana jänkä

54 tapio Brusiin Jan Nevan sota ja rauta. Brutaalia tyyliä ja venäläistä klassisuutta taide&design

57 kaisa leka Prostituutio (sarjakuva)

58 henriikka kontala Villit ja vapaat vihannekset Ananda

59 asukin gurmee-osasto Lähiruokaa kesäkeittiössä Asukki

60 Gail tverberg ÖLJY - tietovisa Niin&näin

62 marko leppänen No rest for the ears Finnish Music Quarterly

64 erkki alajärvi Tosipaavolainen (sarjakuva)

66 Kulttilehdet

16

4 5

Iso Numero – usein kysyttyä

Mikä on Iso Numero?

iso Numero on kulttuurilehti, joka on tehty yhteiskunnassa osattomiksi jääneiden tukemiseksi. Samalla lehti on kannanotto köyhyyttä ja ihmis-ten eriarvoistumista vastaan. ison numeron tekemiseen on osallistunut yli 20 suomalaista kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehteä (ks. s. 66–67). lehti on myynnissä niin kauan kuin sitä riittää, ja sen painos on 2000 kappaletta.

Ketkä lehteä myyvät?

lehteä saa myydä kuka tahansa, joka tarvitsee tiukan taloudellisen tilanteensa vuoksi lisätuloja. köyhyys on Suomessa ja euroopassa jat-kuvasti kasvava ongelma, joka koskettaa niin asunnottomia, pätkätyö-läisiä, maahanmuuttajia, pienituloisia, yksinhuoltajia ja lapsiperheitä kuin työttömiäkin.

isoa Numeroa myyvät ihmiset ovat tarttuneet toimeen oman tilanteensa kohentamiseksi. lehden avulla ei hyysätä ketään, vaan annetaan ihmisille mahdollisuus hankkia elantoa myyntityöllä esimer-kiksi kerjäämisen sijaan. lehden hinnasta menee euro painokulujen kattamiseen, ja myyjä saa pitää kolme euroa itse.

Tukeeko lehden myynti järjestäytynyttä rikollisuutta?

ei tue. lehtiä voi hakea kuka tahansa myytäväksi, ja ne noudetaanhenkilökohtaisesti. on vaikeaa kuvitella, millä tavalla tämä tukisirikollisuutta missään muodossa. asunnottomuuden tai kaduillakerjäämisen yhteyttä järjestäytyneeseen rikollisuuteen ei ole yksikäänviranomainen tai tutkimus osoittanut

Onko lehden myynti laillista?

lehtien irtomyynti julkisilla paikoilla on laillista toimintaa, joka ei vaadi lupia. aiemmassa painovapauslaissa asiasta oli erillinen maininta, eikä myöhemmässä lainsäädännössäkään sitä ole erikseen kielletty. myöskään eri kuntien järjestyssäännöt kumonnut yleinen järjestyslaki ei kiellä lehden myyntiä julkisilla paikoilla.

Mistä Isoa Numeroa saa?

isoa Numeroa voi ostaa julkisilta paikoilta, joissa on lehden myyjiä paikalla. mahdollisia myyntipaikkoja ovat esimerkiksi torit, puistot ja kadut. myynti tapahtuu erityisesti helsingissä, mutta mahdollisuuksien mukaan myös muualla maassa.

Ilmestyykö lehti jatkossa, ja voiko sitä tilata?

tämä iso Numero on kertaluonteinen vapaaehtoisprojekti. lehden tu-levaisuus on avoin, ja voi olla, että ison Numeron tekemistä jatketaan myöhemmin jossakin muodossa. lehteä ei voi tilata, vaan se pitää ostaa suoraan myyjältä.

Haluan mukaan myymään Isoa Numeroa. Miten toimin?

lehteä voi hakea myyntiin helsingistä vailla vakinaista asuntoa ry:n toimistosta Sörnäisistä (kinaporinkatu 2 a 8) arkisin kello 10–15 tiis-taista 31.5. alkaen. lehtiä voi ostaa kerrallaan enintään 20 kappaletta. myyjä voi lunastaa lehdet euron kappalehintaan ja saa pitää lehden myynnistä jäävät kolme euroa itsellään.

sIsällysluetteloiso numero – pieni yritys köyhyyden vähentämiseksi

32 28

44

48 62

22

6 7

koMMeNtti

leea Pienimäki-amoussou

MAiNos

Suomessa puhutaan paljon ulkomaalaisiin kohdistuvasta rasismista, mutta harva tulee ajatelleeksi, että sitä kokee myös ulkomaalaisen miehen kanssa avioitunut suomalainen nainen. Viisi vuotta kaksi-kulttuurisessa liitossa on avannut silmiäni monella tavalla. Rasismi on alusta lähtien ollut osa arkeamme Suomessa. Tänä päivänä se on pelottavan yleistä, ja joissakin piireissä jopa julkisesti hyväksyttyä.

Omakohtaisia kokemuksia on paljon. Tyrmistyin melkoisesti, kun Helsingissä kadulla kävellessämme ohikulkeva nainen sanoi kuuluvasti ystävättärelleen: ”Toi on just sen näkönen nainen joka sekoo neekeriin.” Kotilähiössä iltakävelyltä palatessamme mieheni kietoi kätensä hartioilleni, ja nauroimme yhdessä jollekin. Nurkan takaa tuli vastaan tyhjiä kaljapulloja muovikassissaan kantava mies. Kohdatessamme hän katsoi minua murhaavasti silmiin ja yökkäsi äänekkäästi, kuin alkaisi oksentaa. Selkämme taakse päästyään mies murisi: ”Monkey go home!” Käännyin ja kysyin: ”Anteeksi kuin-ka?” Lähikauppaan astuessaan mies huusi: ”No toi nyt vaan on niin ällöttävää!”

Loukkaavia kommentteja mieheni tietysti kuulee myös yksin liikkuessaan, sillä ihonväri kertoo jo kaukaa ulkomaalaistaustasta. Kotoa poistuessa voi odottaa tapahtuvan mitä vain. Lapsensa kanssa metrossa matkustaneen kanadalaisäidin osakseen saama vihanpur-kaus lienee harvinaisempi rasistinen tapaus. Keinot puuttua näihin hyökkäyksiin ovat vähissä niin asianosaisilla kuin sivustaseuraajil-lakin. Pelottaa.

Rasismi on kaikissa ilmenemismuodoissaan häpeällistä. Kysees-sä on laaja ja monisyinen ongelma, johon ei ole helppoja ratkaisuja. Monet ovat ilahduttavasti ryhtyneet toimiin muun muassa kiinnit-tämällä Facebookissa ystäviensä huomiota rasismia ja suvaitsevai-suutta käsitteleviin kirjoituksiin ja keskustelemalla niistä. Näistä keskusteluista löytyy paljon avartavia ja rakentavia näkökulmia.

Paradoksaalisesti julkiset suvaitsevaisuutta edistämään pyrkivät kirjoitukset provosoivat erityisen kärkeviin kommentteihin, kuten Akuliina Saarikosken blogikirjoitus Uudessa Suomessa 12.5.2011. Sen kirvoittama keskustelu paljastaa muun muassa sen, että rasisti-nen käytös ja rikollisuus sekoittuvat kommentoijien kirjoituksissa, siis ilmeisesti myös ajatuksissa. Perusteena muukalaisvihaan voi olla esimerkiksi se, että on itse tullut ryöstetyksi vaikkapa Afrikassa.

Jos suomalainen tulee ryöstetyksi ulkomailla, ei ole kyse rasis-mista, vaan rikollisuudesta. Ihonväri kertoo vain siitä, että kysees-sä on todennäköisesti turisti, eli helppo uhri. Toisaalta vaikkapa Suomessa tapahtuneet somalien, venäläisten ja virolaisten tekemät rikokset nousevat kerkeästi otsikoihin, vaikka lukemattomat kanta-suomalaisten tekemät samankaltaiset rikokset eivät ylitä uutiskyn-nystä. Varsinainen teko on tietenkin rikollisuutta, mutta erilainen mediakohtelu on rasismia.

On selvää, että keskustelu rasismista ja sen kitkemisestä ei ole hedelmällistä niin kauan kuin jo pelkästään käsitteet ymmärre-tään näin eri tavoin. Rikollisuus ei kovin usein ole rasistista, mutta rasistinen käytös on rikollista, vaikka siitä tuomitaan äärimmäisen harvoin. Rasismi on rikos – aina.

Kirjoittaja on helsinkiläinen tekstiilitaiteilija.

rasismi on rikos kodittomuus ei katso rajoja

Maailmassa on tälläkin hetkellä yli 100 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole kotia, ja yli miljardi ihmistä, joilla ei ole kunnollis-ta asuntoa. Kodittomuus on ongelma yhtä lailla kehitysmaissa kuin Suomessa. Kotimaassa asunnottomia on yli 8000, ja heistä suuri osa elää pääkaupunkiseudulla.

Vakinaisen asunnon puute vaikeuttaa arkea ja on uhka terveydelle. YK:n tekemän selvityksen mukaan esimerkiksi lontoolaisten asunnottomien elinikä oli 25 vuotta kansallista keskiarvoa alhaisempi.

katulehti auttaa pois kadultaMaailman ensimmäinen kodittomien myytäväksi tarkoitettu katulehti Street News perustettiin vuonna 1989 New Yorkissa. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin julkaisujen määrä on kasvanut huimasti: maailmassa on yli sata erilaista kodittomi-en myymää lehteä yli 40 maassa jokaisella mantereella.

Myyjille lehtimyynti tuo huomattavia etuja. Katulehtien kansainvälinen kattojärjestö ISPN arvioi, että puolentoista vuosikymmenen aikana yli 200 000 ihmistä on päässyt pois ka-duilta lehtimyynnistä saamillaan tuloilla. Lehtien myyminen koetaan lisäksi arvokkaana ja ihmisarvoisena työnä, joka lisää myyjien hyvinvointia ja luo sosiaalisia verkostoja.

Lisätietoja: www.street-papers.org

Anna avain!Tiedät varmaan, kuinka paljon ahdistaa, kun avaimet kato-avat. Kotiavaimet, työpaikan avaimet, kesämökin avaimet, avainkortti. Entä jos tilanne olisi jokapäiväinen eikä sinulla olisi edes sitä yhtä avainta? Asunnottomuus on joskus monen sattuman summa, joka voi osua kenen tahansa kohdalle.

Vailla vakinaista asuntoa ry herättää kesän aikana suo-malaisia pohtimaan asunnottomuutta avainkeräyskampanjan kautta. Vva kerää yksityisiltä ja yrityksiltä lahjoituksina turhia, ylimääräisiä, oudoksikin jääneitä avaimia.

Kampanjaan mukaan ilmoittautuneet taiteilijat luovat avaimista taideteoksen, joka huutokaupataan muun lahjoite-tun taiteen ohella marraskuussa Savoy-teatterissa. Illan aikana kertynyt summa käytetään lyhentämättömänä asunnottomien oman toiminnan hyväksi.

Lähetä oma avaimesi ja ole mukana antamassa ihmisille uusia avaimia elämään!

Lisätietoja: www.vvary.fi/avaimeton/

eu:lle ensimmäinen romaniohjelma

Vuosia kestäneen valmisteluprosessin päätteeksi Euroopan komissio on julkaissut ensimmäisen koko unionin kattavan poliit-tisen romanistrategian. Ohjelman kunniahi-moisena tavoitteena on kannustaa jäsenvaltioita ottamaan aktiivisempi ote romanipolitiikassa.

Euroopassa on yli kymmenen miljoonaa romania, joiden asema on erityisesti monissa Itä-Euroopan jäsenvalti-ossa erittäin heikko. Ko-mission arvion mukaan joissakin maissa vain 42 prosenttia romanilapsis-

ta suorittaa peruskoulun, kun EU:n keskiarvo on 97 prosenttia. EU:n perusoikeuksien viraston tekemän selvityksen mukaan romanit myös kokevat enemmän väkivallan uhkaa kuin muut unionin vähemmistöryhmät.

Romanit ovat jääneet eurooppalaisten yhteiskuntien ulkopuolelle, mikä merkitsee vuosittain miljardien eurojen menetystä unionin kansantalouksille. Strategia keskittyykin romanien sosiaalisen aseman, koulutus-, työllistymis- ja asu-mismahdollisuuksien sekä terveydenhuollon parantamiseen.

Kunkin maan omien romanivähemmistöjen elinolojen parantaminen jää kansallisten parlamenttien vastuulle. Jä-senvaltioiden tulee laatia ohjelmansa tämän vuoden loppuun mennessä, minkä jälkeen tavoitteiden saavuttamista seurataan vuosittaisilla väliraporteilla. Komissio uskoo, että ohjelman läpinäkyvyys toimii suurimpana kannustimena romanien aseman parantamiseksi.

Vaikka monet romaniasioiden parissa työskentelevät kan-salaisjärjestöt toivottivatkin strategian tervetulleeksi, huolta aiheuttaa konkreettisten yhteisten tavoitteiden puute.

Esimerkiksi Unkarissa romanien tulevaisuuden paranta-minen jää kokonaan vallassa olevan oikeistolaisen hallituksen hartioille, sanoo Matthias Verhelst The European Roma Gras-sroots Organisation Network -verkostosta. EU ei voi puuttua Unkarin romaniohjelmien toteutukseen.

Samalla strategia jättää kokonaan tavoiteohjelmien ulkopuolelle romanien arkea koskevan syrjinnän: EU-tasolla ei vieläkään pyritä reagoimaan järjestelmällisesti romanien kokemaan uhkailuun, vihapuheeseen tai väkivaltaan, sanoo The European Roma Policy Coalition -järjestö.

– kaikki kestävästä kehityksestä

aids aseet & armeija avustustyö demokratia gender globalisaatio hallinto ihmisoikeudet ilmastonmuutos informaatioteknologia internet köyhyys kansalaisyhteiskunta katastrofiapu ka kehitys kehitysyhteistyö konflikti koulutus kulttuuri kuluttaminen lapset liiketoiminta maatalous metsät nuoriso oikeus ja rikos pakolaiset politiikka ruoka siirtololaisuus sota ja rauha talous terveys turvallisuus työ vesi j viemäröinti yhtiöt YK ympäristö

demokratia globalisaatio ihmisoikeudet i os

kansalaisyhteiskunta kehitysyhteistyö

sota ja rauha työ

ympäristö

8 9

espaNja voIttI romaNIpelkoNsaespanja on onnistunut hillitsemään romanien syrjintää. muu eurooppa yrittää seurata perässä.

Haastattelu on jo päättynyt, kun Amalia Martinez Vilchez pyytää hieman ujostellen lupaa lisätä vielä viimeisen kommentin.

”Tiedän, ettei tarinani ole tavallinen. Kiitän jumalaa siitä, että tämä on ollut mah-dollista”, Martinez Vilchez sanoo ja katsoo syvälle silmiin.

Kahden torikauppiaan tytär opiskelee viidettä vuotta Madridin Complutense-yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnas-sa. Se on erikoista, koska hän on romani ja vieläpä nainen.

Puolet Euroopan romanilapsista keskeyttää edelleen opintiensä jo ennen alakoulun loppua.

Romanien elinolosuhteet ovat vuonna 2011 monissa maissa huonommat kuin mitä ne olivat 15 vuotta sitten.

Martinez Vilchez on kuitenkin pääs-syt vähän helpommalla. Hän on syntynyt Espanjaan, jossa kehitys on kulkenut päinvastaiseen suuntaan. Täällä romanien integroiminen yhteiskuntaan on onnistunut paremmin kuin missään muussa Euroopan maassa, jossa on suuri romanivähemmistö. Nyt niin sanottua ”Espanjan mallia” opiskel-laan ympäri Eurooppaa.

UUsi aika, UUdet panokset

Kelataanpa ensin kolme vuosikymmentä taaksepäin. On vuosi 1975 ja Espanjaa vuo-sikymmenet hallinnut diktaattori Francisco Franco kuolee. Alkaa siirtymä demokratiaan.

Uusi aika tuo maahan uuden perustus-lain, jossa näkyy 40 vuotta diktatuurin alla eläneen kansan herkkyys sorrolle. Vielä syntymättömän Amalia Martinez Vilchezin vanhemmilla on syytä juhlaan. Perustuslain myötä romanit saavat vihdoin kansalais-oikeudet ja pääsevät sosiaaliturvan piiriin.

Francon aikana jopa kokoontuminen yli neljän hengen ryhmissä oli kiellettyä.

Pian aloitetaan ensimmäiset poliittiset ohjelmat ja kampanjat romanien tilanteen parantamiseksi.

Sen jälkeen Espanja on käyttänyt enem-män rahaa auttaakseen romanivähemmistö-ään kuin mikään maa Euroopan Unionissa. Se on myös osannut pyytää apua.

”Sitä, miten Espanjassa on hyödynnetty EU:n sosiaalirahastoja, voidaan pitää esi-merkkinä muille jäsenvaltioille”, EU:n oike-uskomissaari Vivianne Reding sanoi viime syksynä yhdysvaltalaiselle Time-lehdelle.

Romanityön päätähtäin on ollut ihmisoikeuksien suojaamisessa, mutta siihen sijoittaminen voidaan perustella myös taloudellisesti. Sen sijaan että Amalia Martinez Vilchez eläisi yhteiskunnan laita-milla sosiaalitukien varassa, hänestä tulee yhteisölleen esimerkkiä näyttävä, koulutettu veronmaksaja.

Maailmanpankin laskelmien mukaan Serbia, Tšekki, Romania ja Bulgaria menettä-vät vuosittain 7 700 miljoonaa euroa tuotta-vuudessa ja saamatta jääneissä verotuloissa, koska niiden nuori ja kasvava romaniväestö ei ole tarpeeksi koulutettua työllistymään, espanjalaislehti El País kertoo.

onnistUnUt sijoitUs

Espanjalaisen FSG-romanijärjestön (Funda-ción Secretariado Gitano) mukaan panostus on tuottanut tulosta. Järjestön tekemien tut-kimusten mukaan lähes puolet romaneista omistaa oman asuntonsa. Käytännössä kaik-ki romanilapset käyvät alakoulua. Melkein joka toisella on myös virallinen työpaikka.

Toisin on muualla. FSG:n tilastojen mukaan esimerkiksi Bulgariassa, Tšekissä,

Kreikassa, Portugalissa, Romaniassa ja Slovakiassa keskimäärin yli kolmannes romaneista elää asunnoissa, joita ei luoki-tella elinkelpoisiksi. Näistä rakennuksista puuttuu yleensä vesi tai sähkö.

Monissa EU-maissa romanilapsia sijoitetaan edelleen vammaisille tarkoitet-tuihin kouluihin. Pakkohäädöt, väkivalta ja rasistiset hyökkäykset ovat arkipäivää, ja työn saanti on lähes mahdotonta.

Espanjan naapurimaassa Portugalissa-kin lähes joka kolmas romani elää hökke-likylässä. Espanjassa heitä on enää neljä prosenttia.

FSG:n varajohtaja Humberto Garcían mukaan Espanjan menestys on sekoitus valtavirtapolitiikkaa ja erityisesti romaneille kohdistettuja ohjelmia. Etenkin Espanjan kehittynyt sosiaaliturva on nostanut niin romanien kuin maan muunkin köyhän väes-tön elintasoa jo vuosikymmenten ajan.

Sen lisäksi Espanjassa on panostettu en-nen kaikkea romaniohjelmiin, jotka tuovat romaneita sosiaaliturvan mahdollistamien perusoikeuksien piiriin – valtavirtapolitii-kan ulottumattomista sen sisälle.

Espanjan mallissa näkyy selkeä päätös

nostaa taloudelliset, sosiaaliset ja sivistyk-selliset oikeudet poliittisten ja tasa-arvo-oi-keuksien yläpuolelle. Kun muualla Euroo-passa on keskitytty taistelemaan romaneihin kohdistuvan syrjinnän lopettamiseksi, on Espanjassa lähdetty ensisijaisesti ratkomaan maassa asuvien noin 700 000 romanin sosi-aalisia ongelmia. Näitä ovat etenkin työttö-myyteen, asunnottomuuteen, koulutukseen ja terveyteen liittyvät kysymykset.

”Syrjintää vastaan taisteleminen on ää-rimmäisen tärkeää, mutta siitä ei ole hyötyä, jos ei täytä näitä perustarpeita. Yhteisön hyvinvointi rakentuu perusoikeuksien pääl-le”, García sanoo.

Esimerkkejä onnistuneista ohjelmista on useita. Espanjassa romaniperhe voi päästä asumaan valtion omistamaan tuettuun vuokra-asuntoon, jos lapset käyvät koulua ja ovat terveydenhuollon piirissä.

Onnistunein ohjelma lienee FSG:n työllistämisohjelma Acceder, jossa pyritään yksilöidyllä lähestymistavalla tukemaan

nuorten romanien siirtymistä työmarkki-noille. Ohjelmaan valituille työnhakijoille opetetaan käytännöntaitoja ja lopulta heille etsitään työpaikka Acceder-ohjelman kanssa yhteistyötä tekevistä yrityksistä. Acceder on johtanut kymmenen vuoden aikana jo lähes 40 000 työsopimukseen.

erilaiset lähtökohdat

Olisiko Espanjan malli sitten siirrettävissä myös muihin jäsenmaihin?

Humberto Garcían mukaan kyllä. Esimerkiksi Accederia on yritetty saada toi-mimaan Romaniassa. Romanistrategiaansa valmisteleva EU kuuntelee Espanjaa tarkalla korvalla.

”Mutta eri maissa ongelmat ovat erilai-sia, joten sellaisenaan mallia ei voi siirtää”, García sanoo.

Espanjassa lähtökohdat romanien integ-raatioon ovat olleet huomattavasti monia Itä-Euroopan maita paremmat.

Sosiaaliturvajärjestelmä on verraten

vahva. Koska romaniväestö on jo vuosisato-jen ajan ollut vähemmän liikkuvaista, se ei ole vastustanut oman kulttuurinsa sulautu-mista valtakulttuuriin samalla tavalla kuin monissa muissa maissa. Lisäksi esimerkiksi romanien itseilmaisusta syntynyt taide-muoto flamenco on lisännyt vähemmistön näkyvyyttä ja arvostusta.

Tärkeintä on kuitenkin, että Espanjassa eri hallituksilla on ollut poliittista tahtoa parantaa romanien asemaa.

Mutta tehtävää on vielä Espanjassa-kin. Edelleen yli 80 prosenttia yläkoulun aloittaneista romanilapsista keskeyttää, ja vain yksi viidestäsadasta on suorittanut yliopisto-opintoja. Kaiken päälle talouskriisi on vienyt maasta valtavan määrän työpaik-koja. Monilla alueilla syrjintä on edelleen arkipäiväistä: taksi ei ota kyytiin, ravinto-lassa ei tarjoilla, vartijat seuraavat kaupassa.

”Espanjassakaan ei vielä aivan täysin ymmärretä romanikulttuuria. Televisiokin näyttää aina vaan pätkiä hökkelikylistä, vaikka se ei ole totuus”, Amalia Martinez Vilchez sanoo.

Muutos on kuitenkin jo käynnistynyt, mutta se tapahtuu hitaasti. Vähitellen Mar-tinez Vilchezin kaltaiset onnelliset kohtalot lisääntyvät.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Maailman Kuvalehden numerossa 4/2011.

romanien elinolosuhteet ovat vuonna 2011 monissa maissa huonommat kuin mitä ne olivat 15 vuotta sitten.

espanjan mallissa näkyy selkeä päätös nostaa taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet poliittisten ja tasa-arvo-oikeuksien yläpuolelle.

Teksti ja kuva lari malmberg

madridin Complutense-yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa opiskeleva amalia martinez vilchez kertoo, että hänen torikauppiaina työskentelevät vanhempansa ovat aina tukeneet häntä opinnoissa. martinez vilchez uskoo, että romanien syrjintä saadaan loppumaan, vaikka siihen kuluu vielä paljon aikaa.

10 11

kUljeMMe leijaileVassa lUMisateessa kohti Sys-män ainoaa buffet-lounasravintolaa.

”So. What are your poems about?” Paul Polansky kysyy.

Vastaan, mutta vastaus ei tyydytä Paulia. ”Well, that’s the style, but what’s the theme?”

Ensin en sano mitään, sitten selitän. Aika pitkästi. Paul on hiljaa.

Ravintolassa pinoamme lautasillemme tonnikalalasagnea.

”So have you had any interesting adventures in your young life?” kysyy Paul. ”Have you ever seen anyone die?”

Kerron etten ole nähnyt kenenkään kuolevan. Lisään, ettei minulle itse asiassa ole koskaan tapahtunut mitään kovin mer-kittävää. Että olen kai elänyt aika helpon elämän.

”You’re unlucky as a writer, but probab-ly lucky as a human being.”

”Would you then like to share some of your stories with me?” utelen Paulilta.

”Well, no, but I can give you a few of my books.”

VietäMMe paUl polanskYn kanssa toista päi-väämme neljäntuhannen asukkaan Sysmäs-sä. Kotimme helmikuun ajan on kaupungin keskustassa seisova Villa Sarkia, 1900-luvun alussa rakennettu huvila. Nuoren Voi-man Liiton ja Sysmän kunnan ylläpitämä kirjailijaresidenssi on toiminut syksystä 2010 lähtien, ja se majoittaa joka kuukausi muutaman kirjoittajan.

Paul on 69-vuotias romaniaktivisti ja kirjailija. Hän on julkaissut 1990- ja 2000-lu-vuilla valtaosan noin kolmestakymmenestä teoksestaan: Jugoslavian romanien suullisia elämäkertoja, tietokirjoja, romaaneja ja ru-nokokoelmia. Useimmat teokset käsittelevät tavalla tai toisella romaneja.

Suomeen hän on tullut ensimmäisen suomennoksensa (Mustalaistaksi, 2011, suom. Ville Hytönen) takia. Kun Paul ei ole esittämässä runojaan ympäri Suomen kir-jakauppoja ja baareja, hän aikoo kirjoittaa Sysmässä esikoisnäytelmäänsä.

kUn kUljeMMe raVintolasta takaisin kohti Villa Sarkiaa, lunta sataa entistä lujemmin. Kierrämme keskustan kauppoja: Paul saa la-paset käteensä, minä ostan pitkiä kalsareita. Pakkaset ovat kuulemma kovenemaan päin.

”What kind of plans do you have after

Villa Sarkia?” kysyn astuessamme kaupasta takaisin tuiskeeseen.

Paul kertoo, että eräällä lyijypitoisuu-deltaan hengenvaarallisella pakolaisleirillä Kosovossa on vielä ainakin 30 mustalais-perhettä odottamassa siirtoaan paremmille maille. Paulin avulla kymmeniä perheitä on jo päässyt muuttamaan. Kaikilla leirillä syntyneillä lapsilla on kuitenkin peruutta-mattomia aivovaurioita ja sisäelinvammoja, joten perheet tarvitsevat lääkehoitoa vielä pitkään.

”So I have a pretty busy schedule.”Mieleeni palaa, kuinka kuukausia sitten

kirjoitin residenssihakemukseeni viimeiste-leväni esikoisrunokokoelmani Villa Sarki-assa. Kokoelman ensimmäinen käsikirjoitus oli silloin valmis. Nyt on helmikuu, enkä ole koskenut tekstiin sitten syksyn. Minut on siis majoitettu ja apurahoitettu kuukaudeksi täyttämään lupaukseni, eivätkä runoni enää kiinnostakaan minua. Runous on alkanut näyttäytyä omituisena, epäolennaisena tapana lähestyä maailmaa.

Sitten tulen vielä törmänneeksi Paul Polanskyyn, jonka suorapuheisissa tari-narunoissa kodittomat mustalaiset elävät arkeaan, sotivat ja kuolevat. Ja mistä minun runoissani on kyse? Lähinnä tunteistani, tuntemisen vaikeudesta, vilpittömyyden ja ironian välisen rajan tarkastelusta. Sellaisista asioista, joista kirjoittaa, kun ei ole elänyt siinä maailmassa, jossa suurin osa maailman ihmisistä elää.

ensiMMäisellä residenssiViikolla saan silti paljon töitä tehdyksi. Aamut työstän ru-nokokoelmaani vaikka väkisin – onhan se velvollisuuteni. Iltapäivisin palkitsen itseni kirjoittamalla mitä haluan: kirjoitusharjoi-tuksia, lyhytproosaa, blogia. Iltaisin käyn lenkillä, teen ruokaa ja saunon.

Tutustumme Paulin kanssa nopeasti. Hänen välitön amerikkalainen kohteliaisuu-tensa on ihastuttavaa. Juttelemme mukavia kohdatessamme olohuoneessa tai keittiössä. Vakavia puimme lounastauoilla.

Paul on komea, jykevä mies. Miellyt-tävä, terävä, kohtelias. Hauska, viehättävä, rauhallinen, yksinkertaisesti kokonaisvaltai-sen ihailtava ja yksiselitteisen viisas mies, jolla on valmis, hyvin artikuloitu vastaus kaikkeen. Hän huokuu tyyntä kokeneisuut-ta, samaan aikaan avarakatseista ja omiin uriinsa jumiutunutta. Häneltä tekee mieli lä-

hinnä kysellä, häntä ei halua kyseenalaistaa.Ensimmäisten keskustelujemme jälkeen

tuntuu, että ajatustenvaihdollisessa mielessä minulla ei ole hänelle paljon annettavaa. Paul kyselee kyllä minultakin kohteliaasti, mutta ajatukseni ovat ainoastaan hataria aasinsiltoja, muodollisia suvantokohtia.

Runoudessa Paul vaatii selkeyttä ja suorapuheisuutta. ”A lot of writers surround their poems in mysticism. They themselves may think highly of it, but the audien-ce doesn’t care.” Epävarmuuteni kasvaa: pitääköhän Paul minua teennäisenä pikku huijariavantgardistina, joka ei edes tiedä miksi kirjoittaa? Saati että olisi kiinnostunut hankkimaan oikeaa elämänkokemusta – johon on kuuluttava kuolevien mustalaislas-ten kuskaamista sairaalaan.

eräänä aaMUna kohtaaMMe Paulin kanssa yläkerran käytävässä. Vaihdettuamme huomenet hän kääntyy kannoillaan takaisin huoneeseensa.

”I’ve got a couple of my books for you. To give you an idea what you can do with experience and a little imagination.”

Old Glory (teoksesta Bus Ride in Jerusalem)

In Jaffa harborI saw a fishing boattied up to the quay.On its cabin-less deska large American flagpartially covered upa bundle of ropesand wet fishing nets.

Old Glory was finallydoing something usefulfor Palestinians.

lUettUani paUlin rUnoja YMMärrän yhä parem-min, miten hän on saanut aikaan mittavan tuotantonsa alle 20 vuodessa. Hän käy työhön heti aamusta ja ottaa käsittelyyn muutaman edellisenä päivänä mieleensä jääneen konkreettisen tapahtuman tai van-han muistiinpanon. Hän kirjoittaa aiheensa säkeiksi ja käsityöläisen taidollaan kaivaa niistä esiin ytimen: ironian, tekopyhyyden, syrjinnän.

Hänelle runous, ja kieli, on väline kokemusten välittämiseksi lukijalle. Hän ei koskaan kyllästy omaan ilmaisutapaansa,

Teksti ja kuvat erkka mykkänen

Helmikuu

romaniaktivisti Paul Polanskyn kanssa

12 13

koska sillä on hänelle vain välinearvoa. Paulin estetiikka on toimittajan estetiikkaa: välitä kokemus, jää itse taka-alalle. Äläkä herran nimessä sorru kikkailuun.

Minulle runous taas täyttää sen tilan, johon toisin välinein ei pääse. En halua kuvata uusia kokemuksia, vaan etsiä uusia tapoja kuvata kokemuksia. Siksi innostun omista tekemisistäni vain kun koen löytä-neeni – suhteessa itseeni – uuden tavan puhua maailmasta. Tai kun keksin yhdistää tuttuja tapoja yllättävällä tavalla.

Helmikuu alkaa pikkuhiljaa kääntyä kokonaan menneeksi, enkä vain saa otetta runoistani. Tekstini ovat etäisiä, hetken tuotteita, saavuttamattomia.

kolMannella Viikolla päätän suosiolla jättää runokokoelmani telakalle. Olo on syyllinen: petän minulle residenssipaikan suoneen

Nuoren Voiman Liiton hallituksen, joka varmaankin kihisee esikoisteokseni odotuk-sesta. Runojen sijaan olen alkanut kirjoittaa Helsingin Sanomiin tilausjuttua Paulista. Pian sovin myös tämän tekstin kirjoittami-sesta.

Tajuan saaneeni Paulilta työskentelyta-van lisäksi myös aiheen: hänet itsensä.

Helmikuu, lyhyin kuukausi, alkaa lähes-tyä loppuaan. Lounastamme Paulin kanssa viimeistä kertaa Uotissa. Pakkaslukemat ovat laskeneet jo lähelle kolmeakymmentä.

”It’s the coldest day of the year and they don’t have soup”, Paul päivittelee.

Syömme hetken hiljaisuudessa, kunnes päätän viimein sanoa ääneen sanomatta jääneen.

”When we had our first lunch here, you asked me if I’d been in any exciting adven-tures. I said no. But I just didn’t want to talk

about them because I thought they wouldn’t be anything compared to yours. But I have been in adventures. I went to the army. I’ve been in a relationship.”

”Well. Experience can come from anyt-hing”, Paul myöntää.

”So is there anything left for you to experience?”

”I’d like to write about other things than Gypsies. They’ve taken 20 years of my life... But it’s hard to leave when people need you. It’s in my genes.”

Paul kertoo saaneensa tietää vasta 55-vuotiaana biologisesta isästään. Mies oli Paulin tapaan elämänsä aikana nyrkkeillyt, kirjoittanut romaanin ja tehnyt humanitaa-rista työtä.

laUantai-iltana esiinnYMMe Paulin kanssa lounaspaikassamme Uotissa, siis baarissa.

paul polansky

Paul Polansky (s. 1942) syntyi ja kasvoi Yhdysvaltain keskilännessä, Iowassa. Polansky kirjoitti jo teini-iässä novelleja, mutta keskittyi enimmäkseen amerikkalaiseen jalkapalloon ja nyrkkeilyyn. Tappele-minen oli Polanskylle luontevaa: hän ei muista kertaakaan tunte-neensa kehässä pelkoa.

Vietnamin sota keskeytti Polanskyn lupaavan nyrkkeilijänuran. Kun 21-vuotiaan opiskelijan entiset lukiokaverit palasivat sodasta huumeriippuvaisina, Polansky päätti valita toisin. Hän pakeni kut-suntoja Espanjaan – ja jäi maahan 30 vuodeksi.

Euroopassa Polanskyn kirjoitusharrastus muuttui työksi, urheilu jäi. Hän elätti itsensä kirjoittamalla artikkeleita ja toimittamalla oppaita. Ohessa syntyi romaaneja nyrkkeilystä, härkätaistelusta ja amerikkalaisesta jalkapallosta. Kustantajille Polansky ei tekstejään lähettänyt.

1970-luvulla Polansky kasvatti neljää lastaan, suuntasi kiin-teistöalalle, opetteli lentämään lentokonetta ja pelasi kesät golfia. Kirjoittaminen jäi taka-alalle lähes 20 vuodeksi.

Keski-ikäistyttyään Polansky kiinnostui juuristaan. Sukututki-mus johdatti hänet Tšekkoslovakiaan, Prahan kansallisarkistoon, jossa hän kävi vuosittain tutkimassa sukunsa historiaa. 1990-luvun alussa Polansky törmäsi arkistossa löytöön, joka muovasi hänestä romaniaktivistin.

Kymmenettuhannet dokumentit kertoivat toisen maailmansodan aikaisesta orjatyöleiristä tšekkiläisessä Letyn kylässä. Schwarzen-bergin ruhtinassuku oli tarvinnut työvoimaa käsittelemään myrskyn tuhoaman metsän puuainesta, ja ruumiilliseen työhön tottuneet romanit sopivat tarkoitukseen juutalaisia paremmin.

Orjatyöleirin uhrilukuarvio vaihtelee sadoista menehtyneistä muutamaan tuhanteen. Polanskyn mielestä kyseessä on kansanmur-ha, jota Tšekin hallitus ei tähänkään päivään mennessä ole kunnolla tunnustanut.

1970-luvulla leiripaikalle rakennettiin valtava sikatila, vaikka vuoden 1975 Helsingin sopimuksen mukaisesti toisen maailman-sodan aikaiset keskitysleirit tulisi säilyttää ennallaan. Huolimatta Polanskyn kampanjoinnista, mediajulkisuudesta ja EU:n painostuk-

Aamupäivällä panikoin: mistä tempaisisin edes yhden runon, joka sopisi Paulin roma-nien arjesta kertovien runojen joukkoon?

Kävelemme ankarassa pakkasessa kohti ravintolaa. Kerron Paulille lukevani yleisölle häntä käsittelevän blogitekstini. Paulia ei kiinnosta, mitä olen mahtanut hänestä sa-noa. Hän haluaa vain tietää, kuinka blogini jaksaa.

”Pretty good. I update it daily.””Good.”Ravintolassa on hiljaista. Tieto runoti-

laisuudesta on varmaankin karkottanut tavallisen lauantaiväen. Putous-ohjelman Munamieskin kiinnostanee sysmäläisiä meitä enemmän.

Kun kuuntelijoita on kerääntynyt viitisentoista, emme voi enää venyttää aloittamista. Alamme lukea Paulin runoja Mustalaistaksista. Paul lausuu englannik-si, minä hänen vieressään suomenkielisiä käännöksiä.

Muutaman runon jälkeen luen blogista-ni kuvauksen ensimmäisestä lounaastamme. Yleisö nauraa, hiljenee ja taputtaa.

Juttukokonaisuus ilmestyy kesäkuussa lyhen-tämättömänä Nuoren Voiman lisälehdessä, Kritiikki-kirjakatsauksessa numero IV (kevät 2011).

14 15

rAChA

racha on 11-vuotias lapsikinusi minulta usein duunia

hän sai juosta asioillaniostamassa olutta, limsaa, voileipiä

menin hämilleni kun muutkutsuivat häntä Mickiksi

opin että siksi kutsuttiinhänen napaansa

en tiennyt että chergari-kastillaon kaksi nimeä

pyysi minua antamaan potkutisälleen

halusi tämän duuninhalusi tehdä päivittäin töitä

lopulta sain kiinni hänen isänsäkännissä töistä

racha otti hänenkottikärrynsä

halusi tehdä täysipäiväistä duuniaettei tarvitsisi mennäkouluun.

tAtuoiNtejA

en koskaan saanut selvillekellä oli eniten tatuointeja

vain yksi otti paitansa poisnäyttääkseen

alaston vihreä nainenkiertyneenä lantion ympärille

kaikilla duunareilla, useimmilla vaimoillaoli tatuointejakyynärvarsissaan

useimmiten kotitekoisiasinistä mustetta, ruiskutettuja

pojat aloittivat 16- tai 17-vuotiainatytöt olivat 14 tai 15

heti naimisiinmenonsajälkeen

pArAs vAiMo

meni naimisiin kymmenen vuotta sitten13-vuotiaanasanoi olleensa hullu tuolloin

mies oli 23, jalkaa lyhyempihyvä tanssijakoomikko, joka huvitti naista

nyt neljän lapsen kanssaraskaana viidennestäei etuhampaitauskoo olevansa paras vaimokoko mahalassakoska leipoo itse leipänsä

myöhemmin hän tunnustiostavansa leipää myös kaupastajos hänen miehensäsattuu saamaan duunia

AjelleN MAhAlAN hAlki

ajelin mahalan halkieräänä yönä töiden jälkeen

törmäsin humalaiseenvanhaan romaniin

halusi tietäämissä hänen rahansa olivat

mies itki, mitä tapahtui rahoillejotka hitler meille lähetti

paasasi ja hourijuutalaisten varastaneen ne

minä itkin myösja painuin tieheni

jättäen hänethoipertelemaan kohti kotiaan

vaimonsatatuoituun syliin

runoja polanskyn kokoelmasta sarah’s people (2005)

Teos kertoo ajasta, jolloin Polansky palkkasi mus-talaisia tyhjentämään Nišin juutalaista hautaus-maata sinne kerääntyneestä rojusta. Suomentanut Ville Hytönen.

sesta tila seisoo yhä paikallaan.Polansky sanookin mielellään, että toistakymmentätuhatta sikaa

ulostamassa keskitysleiripaikalla on osuva symboli tšekkien suhtau-tumisesta romaneihin.

1990-luvulla Polansky ajautui yhä syvemmälle romanikulttuurin pariin. Hän muun muassa keräsi ja julkaisi Jugoslavian romanien elämäkertoja ja matkusti Intiaan tutkimaan kansan juuria. Syrjityn kansan oikeuksien puolesta taistelemisesta tuli Polanskyn elämän pääsisältö.

Romanien arjesta ja etenkin henkilöhistorioista Polansky sai polttoainetta kirjoittamiselleen. Tiivis, tarinallinen runomuoto on mahdollistanut satojen ja taas satojen ihmiskohtaloiden välittämisen yleisölle. Polansky julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Living Through it Twice vuonna 1998, minkä jälkeen hän on kirjoittanut 16 runoteosta.

Tänä vuonna ilmestynyt suomennos, Mustalaistaksi-kokoelma kertoo Polanskyn romanien parissa viettämästä ajasta sodanjälkei-sessä Kosovossa. Romanit eivät voineet ihonvärinsä vuoksi liikkua kaduilla, joten valkoihoinen amerikkalainen ryhtyi heidän ”musta-laistaksikseen”.

Alun perin YK pestasi Polanskyn romanien pakolaisleirille asiantuntijakseen. Hyvin pian Polansky kuitenkin huomasi, että YK laiminlöi romanien tarpeita. Hänen mukaansa YK-poliisi jopa kieltäytyi ottamasta sairaalaan kuolemaa tekeviä lapsia. Romanilei-rin johtajat pyysivät Polanskya johdattamaan koko joukon Make-doniaan, ja hänen johdollaan 750 romania löysikin tiensä sodan rusentamasta Kosovosta naapurimaan rajan taa.

Lopullisesti Polansky asettui YK:n vastapuolelle, kun järjestö sijoitti sodan jälkeen 150 romaniperhettä lyijypitoisuuksiltaan hen-genvaaralliselle maaperälle Kosovon Mitrovicaan. Majoituksen oli määrä kestää 45 päivää.

Nyt, 11 vuotta myöhemmin, kaikkia perheitä ei edelleenkään ole siirretty pois tappavalta maaperältä. Lähes sata romania on kuollut leirillä, ja jokaisella siellä syntyneellä lapsella on lyijymyrkytyksestä johtuvia, peruuttamattomia aivovaurioita. Perheiden siirtojen lisäksi Polansky tekee työtä, jotta lyijymyrkytyksestä kärsivät saisivat korvauksia ja lääkehoitoa.

Ensi vuonna 70 vuotta täyttävä Polansky on asunut koko 2000-luvun Kosovon ja Serbian romanien parissa. Muutama vuosi sitten hänen oli muutettava Kosovosta pysyvästi Serbiaan, pakoon albanialaisten tappouhkauksia ja kidnappausyrityksiä. Silti Polansky väittää, että hänen iässään tappeleminen pelottaa jopa vähemmän kuin parikymppisenä nyrkkeilykehässä.

Polansky asuu Serbian Nišin lähistöllä pienessä romanikylässä. Hän tekee aktivistityötä perustamansa Kosovon romanien etujär-jestön nimissä (KRRF), kirjoittaa runoja ja romaaneja sekä kiertää runonlausuntatilaisuuksissa.

Sivustolta www.savethesekids.com löytyy mitrovican lyijyleiristä muun muas-sa puolen tunnin televisiodokumentti.

Polanskyn 15-minuuttinen Mitrovica-dokumentti on katsottavissa Youtubessa: www.youtube.com/watch?v=exjjRhe7jCs.

Samoin Youtubesta löytyy 10-minuuttinen video Pig Sick, jossa Polansky kertoo letyn keskitysleiristä ja sen nykytilasta sikatiloineen: www.youtube.com/watch?v=za3excqZBfe.

kerjäämisen kriminalisointi loukkaa perusoikeuksia

köyhyyden näkyminen katukuvassa on ylittänyt monien ärsytys-kynnyksen. leipäjonot ja asunnottomat halutaan pois silmistä – muualle.

erityistä huolenaihetta ovat herättäneet Romaniasta saapu-neet romanit. Sisäasiainministeriön työryhmä valmisteli kiireellä viime syksynä julkaistun loppuraportin, jossa esitettiin kiellettä-väksi niin julkisella paikalla tapahtuva kerjääminen, jolla pyritään itsensä elättämiseen, kuin luvaton leiriytyminen. Yksipuolinen, tarkoitushakuinen ja perus- ja ihmisoikeusnäkökulman sivuuttava raportti on esimerkki huonosta lainvalmistelusta.

hallitus jäädytti perustellusti hankkeen, mutta keskustelu kerjäämisen kiellosta ei ole loppunut. ei tarvita suuria ennus-tajanlahjoja sanoa, että loppuraportti elvytetään. Siksi on syytä muistuttaa, että kerjäämisen kielto on oikeudellisesti arvioiden kestämättömällä pohjalla.

ensinnäkin kerjäämisen kiellossa on kyse sen kriminalisoin-nista. jotta teko voitaisiin kriminalisoida, niin sen tulee olla erit-täin haitallista ja kiistattoman paheksuttavaa. lisävaatimuksena on se, että kriminalisoinnilla on painava yhteiskunnallinen tarve. mistään tällaisesta kerjäämisen yhteydessä ei ole kyse.

toiseksi järjestyslain tarkoituksena on suojella yleistä järjestystä ja turvallisuutta, mikä asettaa rajat sille, mitä laki voi kieltää. kerjäämisen kieltäminen riippumatta siitä, onko se luonteeltaan pelkoa herättävää, uhkaavaa tai aggressiivista, ei ole lain tarkoituksen mukainen. järjestyslaissa ei voida säätää kerjäämisen yleistä kieltoa.

kerjäämiseen mahdollisesti liittyvät lieveilmiöt eivät riitä perusteluksi, koska kerjääminen itsessään ei loukkaa tai vaaran-na mitään sellaista oikeushyvää (mm. varallisuus, ruumiillinen koskemattomuus tai vapaus), jota lailla suojataan.

kolmanneksi kerjäämisen kielto loukkaa useita perus- ja ih-misoikeuksia. vaikka kerjäämiskielto koskee kaikkia, niin ottaen huomioon, että sen tarkoituksena on ensisijaisesti puuttua Ro-manian romanien kerjäämiseen, se loukkaa syrjintäkieltoa. lain sanamuoto ei ole ratkaisevaa, sillä syrjintäkielto koskee myös syrjivään lopputulokseen johtavia lakeja ja toimenpiteitä.

kerjäämisen kielto on välillistä syrjintää toisessakin mielessä. Syrjintäperusteena pidetään myös henkilön sosiaalista ja talou-dellista asemaa. koska kerjäämisen kriminalisointi kohdistuisi syrjäytyneisiin, se loukkaa myös siksi syrjintäkieltoa.

Perustuslaissa taataan jokaiselle oikeus lain mukaan hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Perustuslaki suojaa siten kerjäämistä, jota ei voida pitää lain eikä edes hyvän tavan vastaisena.

kerjääminen voidaan tulkita myös mielenilmaukseksi, jossa kerjäläiset tuovat näkyviin epätasa-arvon vaatien sosiaalista oi-keudenmukaisuutta. Siten kerjääminen kuuluu sananvapauteen, joka on demokratian keskeinen perus- ja ihmisoikeus.

kerjäämisen kielto, joka merkitsee köyhyyden kriminalisoin-tia, on täysin sopimaton perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittavaan suomalaiseen demokratiaan. kerjäämisen kieltoon tähtäävä lakihanke jääköön elvyttämättä.

kirjoittaja on helsingin yliopiston yleisen oikeustieteen professori.

koluMNi

ari Hirvonen

17

Teksti arja tuusvuori Kuvat Veikko somerpuro

ItäINeN lähIöNI

Torikahviossa nautitaan kahvia ja mehua, vadelmia myyvällä tytöllä riittää asiakkaita ja S-marketin ovella käy jatkuva trafiikki. Pari vä-kevämpien virvokkeiden ystävää istuksii jo ostarin portailla, mutta hissukseen, ainakin näin trooppisen kuumana aamupäivänä.

Kontulassa asuu noin 13 000 ihmistä. Yhteenlaskettuna Kurki-mäen, Vesalan ja uusimman asuinalueen Kivikon kanssa asukkaita on jo lähes 30 000. Kontulassa ulkomailta muuttaneita on noin 14 prosenttia kaikista asukkaista. Sen ulkomaalaisvoittoisempia asuin-alueita ei Suomessa ole.

”Isoja vuokra-asuntoja on eniten itäisessä Helsingissä. Vuosaa-ressa ja Kontulassa on pienten alueiden sisällä paljon maahanmuut-tajia, mutta kuva muuttuu, jos tarkastelee koko isoa asuinaluetta. Esimerkiksi Aurinkolahti on kantaväestön asuinalue”, kaupunkitut-kija Katja Vilkama kertoo.

ekonoMi ja kaMpaaja

Maahanmuuttoilmiö ei ole uusi. 1900-luvun alkupuolella Suomeen tuli paljon maahanmuuttajia, etenkin kauppiaita ja muita yrittäjiä. Sitten seurasi hiljainen vaihe ennen 1990-lukua. Tilastoissa kehitys näkyy jyrkkänä u-käyränä.

Kontulassa tytärtään Stefanie Paulaa syöttävä bulgarialais-syntyinen Svetlana Dimitrova on opiskellut ekonomiksi Varnan yliopistossa, mutta hankkinut elantonsa Suomessa kampaajana.

”Mieheni on niin ikään ekonomi, mutta Suomessa hän on työs-kennellyt rakennuksilla. Mies on tällä hetkellä työttömänä.” Dimit-rova viihtyy uudessa kotimaassaan hyvin. Esikoisella on koulunsa ja kaverinsa.

”Suomalainen koulu on todella hyvä. Ja täällä on puhdas luonto. Bulgariassa on vain aurinkoa – mutta tänä kesänä Suomessakin on.”

Dimitrovan 9- ja 1-vuotiaat tyttäret ovat keskeisessä asemassa, kun mietitään, millaisen sävyn maahanmuuttokysymys Suomessa saa.

”Tärkeintä on se, miten nuorempi polvi kokee elämänsä ja miten he saavat toteuttaa omia kykyjään”, Katja Vilkama vahvistaa.

Pariisin palavat lähiöt jäivät useimpien mieleen syksystä 2005. Myös militantin islamin nousua Iso-Britanniassa ja Saksassa on selitetty toisen polven sopeutumattomuudella.

”Näköalattomuus ja massavoima johtavat usein vaaralliseen näyttämishaluun. Syy ei ole kuitenkaan lähiössä. Kaikki on kiinni siitä, onko maahanmuuttajilla pääsy yhteiskunnan tasaveroiseksi jäseneksi vai ei.”

afganistan ei ole hYVä MUisto

Tässä lähiössä mittasuhteet ovat komeat. Lapset pulikoivat leikki-puiston isossa vesialtaassa puiden siimeksessä.

25-vuotiaalla leikkipuiston ohjaajalla Yalda Ali Zadehilla ei ole montaa muistikuvaa synnyinmaastaan Afganistanista. Eivät-kä muistot ole kauniita, sota oli lapsen mielessä silkkaa pelkoa ja turvattomuutta.

”Me lapset olemme kasvaneet täällä. Minä olen ollut pienestä saakka se, joka tulkkaa vanhemmille lääkäri- ja virastokäynnit. Äiti ja isä eivät vieläkään puhu suomea niin hyvin, että pärjäisivät virallisissa yhteyksissä.”

Nyt Ali Zadeh on ehkä löytynyt oman alansa, mieliammattinsa. ”Koetan saada oppisopimuskoulutuksen lähihoitajan ammattiin.

helsingin isojen lähiöiden maine ei ole korkeiden kattojen tasalla. maahanmuutto on yksi kysymys, joka lähiöissä askarruttaa. vietimme hellepäivän kontulassa.

18 19

edcel john R. Castro ja jan Patrick R. Castro ottivat mittaa toisistaan sulkapallo-ottelussa kotikonnuntiellä. tasapeli!

helsinki on ainoa metropolimme ja slummiton sellainen, kaupunkitutkijat muistuttavat.

Olen aina tullut lasten kanssa hyvin toimeen.”Leikkipuistossa eri taustat eivät tunnu häiritsevän. Somali ja

suomi kantavat lasten hihkaisujen ylitse. ”Somalialaisilla perheillä on suuri halu sopeutua uuteen koti-

maahansa”, tietää tutkija Hanna Dhalmann. Dhalmannin väitöskirjan aineistona ovat 24 somalialaisen ja 26

venäläisen maahanmuuttajan sekä 18 pääkaupunkiseudun sosiaali- ja asumisasioita hoitavan kaupungin työntekijän haastattelut.

Jos Somaliasta tulleiden kommenteissa korostuu halu sopeutua, kaikilla venäläisillä ei tunnu olevan samaa tarvetta.

”Jotkut haastattelemani nuoretkin venäläisperheet tahtoivat pitää etäisyyttä kantaväestöön.”

Venäjä on lähellä. Ehkei venäläisillä muutenkaan ole tarvetta va-kuutella sopeutumiskykyään. Heillä menee nimittäin varsin hyvin.

”Venäläistaustaiset työllistyvät somalialaistaustaisia helpommin. Tähän vaikuttaa varmasti ihonväri, ja monilla voi olla suomalainen sukunimi. Heitä on enemmän myös omistusasunnon ostajissa kuin afrikkalaistaustaisia maahanmuuttajia.”

Venäläiset ovat selkeästi suurin maahanmuuttajaryhmä pääkau-punkiseudulla, noin puolet kaikista maahanmuuttajista.

Maahanmuuttajista parhaiten työllistyvät virolaiset, jotka myös asuvat erittäin hajautuneesti pääkaupunkiseudulla. Suomessa ei yli-malkaan ole Chinatownien tai pikku-Portugalin tapaisia keskittymiä.

”Pääkaupunkiseudulla ei ole venäläis-, somalialais- tai kiinalais-lähiöitä. Lähi-idästä ja Afrikasta muuttaneilla on kuitenkin nähtävis-sä enemmän keskittymistä kuin muilla”, Vilkama toteaa.

kantaVäestön lähiöpako tUtkiMatta

Maan sisällä maahanmuuttajat hakeutuvat kaupunkeihin, mutta kau-pungin sisällä on yksilöistä kiinni, hakeudutaanko muiden maahan-muuttajien lähelle. Yhdysvalloissa ja Kanadassa muodostuu helpom-min maahanmuuttajien alueita, sillä asumista ei säädellä eikä tueta.

Suurin osa maahanmuuttajista asuu Suomessa aluksi kaupungin vuokra-asunnoissa. Pientaloalueilla ei ulkomaalaistaustaisia nimiä juuri näy. Paloheinä ja Mankkaa ovat eri maata kuin Myllypuro ja Suvela.

”Pientaloasuminen kysyy hyviä taloudellisia resursseja ja henkisesti myös paikalleen asettumista, pysyvää olemista”, Vilkama sanoo.

Myöskään lapsiperheiden Nurmijärvi-ilmiö ei kosketa maahan-muuttajia.

Vilkaman mukaan kantaväestöä on muuttanut tasaisesti pois alueilta, joilla on enemmän maahanmuuttajia, mutta ilmiön syyt ovat selvittämättä. Yksi selitys lienee suomalaisille tyypillinen asumisuralla eteneminen: vuokra-asuminen on monelle tilapäistä. 67 prosenttia suomalaisista asuu omistusasunnossa, 86 prosenttia nimeää omistusasunnon toiveittensa kodiksi.

Somalialaisista 80 prosenttia asuu kaupungin vuokra-asunnossa. Jotkut Dhalmannin haastattelemat somalialaiset olivat asuneet 90-luvun alusta lähtien samassa asunnossa. Monen maahanmuutta-jan koko asumisura tehdään kaupungin vuokrasektorilla.

naapUrisoVUn VaikeUs

Hanna Dhalmann muistuttaa, että pakolaisperheillä on takanaan raskaita traumaattisia kokemuksia. Asiaa ei auta se, jos naapuri uhkailee ja huutelee lasten perään.

”Oman lapsen joutuminen uhkaavaan tilanteeseen ahdistaisi ketä tahansa, saati sitten, jos on kotoisin sota-alueelta.”

Maahanmuuttajavaltaisilla alueilla kantasuomalaisten kipuilu voi olla keskimääräistä pahempaa. Naapurissa ei ehkä olekaan taval-linen lapsiperhe vaan moniongelmainen räyhäpetteri.

”Konflikteja sovitellaan ja ratkotaan, naapurisovittelu on yksi toimivista menetelmistä. Kaupunkien asumisneuvojat tekevät hyvää työtä.”

Osa kiistoista liittyy kerrostaloasumiseen asumismuotona. ”Moni haastateltava sanoi, ettei ollut koskaan entisessä elämässä edes käynyt kerrostalossa.”

Venäläistaustaisille kaupungin kasvoton elämä ei ole vierasta. Se voi päinvastoin olla toivottavaa Moskovasta tai Pietarista tulleelle.

”Venäläiset eivät kaipaa erityisempää naapurikontaktia. Heillä on omat tukiverkostonsa.”

oMissa käsissäMMe

Suomessa alueelliset erot ovat edelleen pieniä, Katja Vilkama muis-tuttaa.

”Maahanmuuttajataustaisten työtovereiden ja naapureiden määrä lisääntyy huomattavasti tulevina vuosina. Yhteiskunnallinen asenneilmapiiri vaikuttaa siihen, miten tulevina vuosina käy.”

Ruotsin vuokratalovaltaisissa siirtolaislähiöissä, kuten Malmön Rosengårdissa, maahanmuuttajien osuus voi olla yli 90 prosenttia. Helsingissä on tietoisesti sijoitettu erilaisia asumismuotoja samalle asuinalueelle.

Hanna Dhalmannin mukaan ratkaisujen avaimet ovat edelleen kantaväestön käsissä.

”Puhe islaminuskoisten invaasiosta on liioittelua. Ei silti voi syyllistää niitä, jotka muuttavat maahanmuuttajavaltaisesta lähiöstä pois. Syitä ja seurauksia pitäisi tutkia eikä tehdä asumiseen tai kou-luvalintaan liittyviä ratkaisuja vain luulojen pohjalta.”

Maahanmuutto on vain yksi kysymys isommassa yhteiskunnal-lisessa kehyksessä.

”Koko hyvinvointivaltion malli pohjautuu kahden työssäkäyvän aikuisen perheyksikköön. Miten hyvinvointivaltion käy? Miten rajalliset yhteiskunnalliset resurssit kanavoidaan jatkossa?”

hYVä hinta–laatU-sUhde

Palataan Kontulaan, jossa tummia ukkospilviä kertyy taivaanran-taan. Miten asuinaluetta arvioi optikkoliikkeeseen kiirehtivä Mari Hyvönen?

”Ostarilla saattaa olla levotonta, mutta sellaista kaupungissa asuminen on. En hengaile ostarilla iltaisin.”

Maahanmuutto on ollut aina osa suurkaupungin muodostumista ja kehittymistä, toteaa tutkija Dhalmann.

”Helsinki on meikäläisittäin ainoa metropoli. Pääkaupunkiseutu ei kuitenkaan ole mikään Chicago eikä Itä-Helsinki slummi. Meillä on kaikki mahdollisuudet vastata haasteisiin järkevällä tavalla”, Dhalmann painottaa.

Mari Hyvönen palasi lapsuutensa lähiöön muutama vuosi sitten asuntoa ostaessaan. Länsi-Helsingin asuntojen itää korkeammille hinnoille hän ei keksi äkkiseltään selitystä.

”Metro on ihan loistava. Täällä on metsää ja isot pihat. Van-hempani asuvat lähellä”, 3-vuotiaan lapsen äiti ynnää kotikontunsa plussia.

Maahanmuuttokysymys ei herätä Hyvösessä suuria tunteita. ”Varmaan siihen sitten viimeistään törmää, kun lapsi menee kou-luun ja siellä on erinäköisiä ja -nimisiä lapsia.”

Kävelemme takaisin metroasemalle. Lännen ja idän välinen ima-goero jää tällä retkellä selittämättä. Sellainen varovaisen toiveikas olo kuitenkin vahvistuu, ettei meillä ihan heti ole pelkoa palavista lähiöistä. Ei idässä eikä lännessä.

Artikkeli on ilmestynyt lyhentämättömänä viime vuoden elokuussa Yliopisto-lehden numerossa 8/2010.

länsi-helsingin imagovoitolle ei löydy syytä.

Svetlana Dimitrova miettii, voiko 36-vuotias vielä opiskella. helsingin yliopisto kiinnostaisi ekonomin koulutuksen saanutta kampaajaa.

Yalda ali Zadeh työskentelee leikkipuiston ohjaajana ja haaveilee lähihoitajan koulutuksesta.

20 21

MAAhANMuuttAjANuorteN työllistäMiNeN kuuluu yhteiskuNtAvAstuuseeN

ennakkoluulot ovat vähentyneet ja työyhteisöt moniarvoistuneet, kiittelevät maahanmuuttajataustaisia peruskoululaisia työelämään tutustuttaneet yritykset.

Mikä Minun polkuni?

» Plan Suomen maahanmuuttajanuorille suunnatun tukihankkeen tavoitteena on helpottaa nuorten siirtymistä perusopin-noista jatko-opintoihin ja työelämään.

» Yläkouluikäisille maahanmuuttajanuorille tarjotaan työelämääntutustumismah-dollisuuksia, ja koulussa nuoria tuetaan vertaisryhmissä.

» Yrityksiä hanke kannustaa globaaliin yrityskulttuuriin.

kolmannes maahanmuuttajanuorista jää ilman toisen asteen opiskelupaikkaa

maahanmuuttajanuoret jäävät huomattavasti suomalais-nuoria useammin toisen asteen koulutuksen ulkopuo-lelle. tämä selviää esimerkiksi helsingin kaupungin tuoreesta vieraskielisten nuorten perus- ja jatkokoulutus-ta käsittelevästä raportista.

Raportin mukaan vuonna 2010 peruskoulunsa päättäneistä vieraskielisistä nuorista jäi helsingissä ilman toisen asteen opiskelupaikkaa 30 prosenttia hakeneista. Suomen- tai ruotsinkielisten nuorten vastaava osuus oli 9 prosenttia.

niin sanottu koulupudokkuus on maahanmuut-tajanuorille erityinen riski, sillä se vaikeuttaa nuorten kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. ilman toisen asteen tutkintoa mahdollisuudet työllistyä ovat heikot, ja ilman työpaikkaa moni kokee jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolelle.

Plan Suomen minun polkuni -hanke tukee yläkoulu-ikäisten maahanmuuttajanuorten kotoutumista, jatkokou-lutusta ja työelämään siirtymistä muun muassa nuorten työelämääntutustumisjaksojen avulla.

opinto-ohjaaja Markus Väyrysen mukaan tet-jakso on varsinkin maahanmuuttajanuorille keino osoittaa osallisuuttaan ja pärjäämistään suomalaisessa yhteis-kunnassa. väyrynen oli suunnittelemassa minun polkuni -hanketta helsingin kaupungin opetusviraston puolesta.

”onnistumisen kokemukset työelämässä voivat kan-taa pitkälle myös koulussa, varsinkin, jos koulunkäynti on muuten ollut takkuista”, väyrynen sanoo. kun nuori oppii työelämässä esimerkiksi ongelmanratkaisutaitoja,

niitä voidaan siirtää myös kouluun.erityishankkeita maahanmuuttajanuorten auttami-

seksi kiinni työelämään tarvitaan ennen muuta siksi, että joskus myös työelämääntutustumispaikkojen löytäminen voi osoittautua nuorille hankalaksi.

Peruskouluun kuuluvan työelämääntutustumisjakson harjoittelupaikkojen haku on tavallisesti nuorten omalla vastuulla, ja väyrysen mukaan osa maahanmuuttajanuo-rista kertoo kokeneensa syrjintää paikkoja hakiessaan.

postinipUt kiirehtiVät liukuhihnaa pitkin lajiteltaviksi Pasilan postikeskuksessa, kor-kealla työntekijöiden päiden yllä. Yksitellen niput putoavat alas, kukin oikeaan laariin, ja lajittelijat alkavat purkaa posteja.

Hallin työntekijät ovat kirjava joukko: osa nuoria, vasta koulunsa päättäneitä, toi-set varttuneita, osa kantasuomalaisia, toiset muualta Suomeen muuttaneita.

Äskettäin hallissa työskenteli myös kaksi yläkoululaista poikaa, joista yksi on muuttanut Suomeen Filippiineiltä, toinen Somaliasta. He olivat Itellan ensimmäiset maahanmuuttajataustaiset työelämään tutustujat ja päätyivät lajitteluhalliin Plan Suomen Minun polkuni -hankkeen kautta. Sen tarkoituksena on tukea maahanmuutta-januoria peruskoulun jälkeiseen koulutuk-seen ja työelämään.

itellan tYöeläMään tutustujien esimiehen Jukka Kaarkosken mukaan maahanmuutta-januorten ja muiden ulkomaalaisten työllis-täminen on ”avannut työyhteisön silmiä”.

”Ennakkoluulot ovat vähentyneet, kun itse kukin on huomannut, miten vähän ih-miset eroavat toisistaan. Kaikilla on tavoit-teita ja unelmia, tulimmepa mistä tahansa”, Kaarkoski sanoo.

Itellan raskastuotannon esimies Kaar-koski on toiminut lukuisten ulkomaisten, vieraskielisten työntekijöiden esimiehenä aiemminkin. Postikeskus on työllistänyt

ulkomaalaisia 1980-luvulta lähtien, ja Kaar-koski on työskennellyt monikulttuurisessa työyhteisössä kymmenisen vuotta.

Työelämään tutustujia postikeskuksen lajittelussa työskentelee vuosittain viidestä kymmeneen.

Itella on ottanut eritaustaiset työnteki-jänsä huomioon myös arjen työn järjes-tämisessä. Esimerkiksi erityisruokavaliot on huomioitu työpaikkaruokailussa ja rukoushetkille on järjestetty aikaa työtehtä-vien lomaan.

”Ongelmia on ollut todella vähän”, Kaarkoski sanoo.

Itellan henkilöstön kehittämiskonsultin Mia Blumenthalin mukaan harjoittelupaik-kojen tarjoaminen ja maahanmuuttajanuor-ten työllistäminen ovat myös osa yrityksen yhteiskuntavastuuta: on pidettävä huoli siitä, että työllistetään kaikenlaisia ihmisiä yhtä lailla.

saMaa Mieltä ollaan Tapiolassa, missä työelä-mää esiteltiin menneenä syksynä kahdelle kosovolaiselle maahanmuuttajanuorelle. He tutustuivat finanssialan työhön, kiersi-vät eri yksiköissä ja työskentelivät muun muassa postituksessa. Kaikkiaan Tapiolassa työelämään tutustuu vuosittain muutama kymmenen yläkoululaista.

”Maahanmuuttajanuorten työhön tu-tustuttaminen oli meille luonnollinen lähtö työyhteisön kansainvälistymiseen, yksi

tustumisjakson jälkeen helpompi hahmot-taa, millaista työtä he opintojen jälkeen haluaisivat tehdä. Aarikka työllisti Planin hankkeessa burmalaisen yläkoululaisen, joka teki toimistotöitä.

Itellan Jukka Kaarkosken mukaan postikeskuksen harjoittelijat innostuivat onnistumisistaan ja saivat kipinän hakeutua vastaavaan työhön myös tulevaisuudessa.

”Pojat jo kyselivät, otetaanko me kesä-työntekijöitä.”

Artikkeli on aiemmin ilmestynyt Maailman-Kuva-lehden numerossa 8 (kevät 2011).

Monikulttuurisuus vaatii myös suomalaisten perehdyttämistä.

keino avata heille työelämää ja myös avata itseämme”, sanoo Tapiolan kehityspäällikkö Aulikki Sippola.

Toistaiseksi Tapiola työllistää muuta-mia ulkomaalaistaustaisia. Ulkomaalaisten rekrytoinnissa avainkysymys on osaamisen ja soveltuvuuden lisäksi kielitaito, sillä suurimmassa osassa työtehtäviä suomesta on osattava vähintään perusteet.

Toisaalta kansainvälisyys on Sippolan mukaan yrityksen kilpailuvaltti varsinkin silloin, kun palvellaan ulkomaisia asiakkaita. Ulkomaalaistaustaiset työntekijät ovat oman kulttuurinsa asiantuntijoita ja hallitsevat usein monia sellaisia kieliä, joita suomalai-set eivät osaa.

tapiola perehdYtti monikulttuurisessa työyh-teisössä toimimiseen paitsi maahanmuut-tajanuoria myös työyhteisön esimiehiä. Nuorille kerrottiin työelämän pelisäännöistä ja alan työllistymismahdollisuuksista, esimiehille esimerkiksi lasten oikeuksista ja lastensuojelusta.

Sippolan mukaan tarve molemminpuoli-seen perehdytykseen kasvaa, kun työyhtei-söstä tulee entistä monikulttuurisempi.

”Kun työyhteisö moniarvoistuu, jokai-nen joutuu laittamaan itsensä likoon.”

Entä mitä maahanmuuttajanuoret yri-tysten näkökulmasta harjoittelustaan saivat?

Aarikan toimitusjohtaja Sarianna Partanen toteaa, että nuorten on työhöntu-

Teksti anna-kaisa Hiltunen Kuva Veikko somerpuro

22 23

sINIsIlmäINeN vaI vIIsas moNIkulttuurIsuus?eurooppa etsii yhteiskuntamallia, joka auttaisi maahanmuuttajia löytämään oman paikkansa uudessa kotimaassaan. Britannia ja Saksa kuvittelivat, että monikulttuurisuus olisi ratkaisu. Ranska puolestaan uskoi pystyvänsä sulauttamaan maahanmuuttajat yksilöinä tasa-arvoiseen yhteiskuntaan. koska molemmat ratkaisumallit tuntuvat olevan kriisissä, uutta ratkaisua etsitään kaikkialla, kirjoittaa Liisa Liimatainen.

saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti viime syksynä, että monikulttuurinen yhteiskunta ei toimi. Nyt Britan-nian pääministeri David Cameron on päätynyt samaan. Monikulttuurinen yhteiskunta tarkoittaa sitä, että samas-sa yhteiskunnassa voi elää erilaisia ryhmiä, joilla ei ole

yhteistä kulttuuria, mutta valtaväestöstä eroaville vähemmistöille tunnustetaan oikeus erilaisuuteen.

Euroopassa monikulttuurisuus tuo mieleen ennen kaikkea Britannian. Sinne entisten alusmaiden asukkaat ovat muuttaneet 1800-luvulta lähtien aina tähän päivään saakka. Nyt pääministe-ri Cameron syyttää monikulttuurisuutta siitä, että Britanniassa asuvilla erilaisilla yhteisöillä ei ole yhteisiä arvoja. Koska nuoret eivät tunne kuuluvansa Britannian yhteiskuntaan, heidän juuretto-muutensa altistaa heidät radikalismille. Cameron etsii vankempaa kansallista identiteettiä ja ehdottaa tiukempaa linjaa omaa erilai-suuttaan ja omia normejaan korostavia islamilaisia ryhmiä kohtaan. Hänestä nyt on selvitettävä, uskovatko erilaisia kulttuureja edusta-vat ryhmät demokratiaan ja yleismaailmallisiin ihmisoikeuksiin.

Lontoossa pommeja räjäyttäneillä nuorilla oli pakistanilaiset juuret. Siksi juuri pakistanilaistaustaisia nuoria pidetään vaaralli-

simpina. Tutkimukset ovat osoittaneet, että muslimien valtaosa ei ole kiinnostunut islamin kirjaimellisiin tulkintoihin perustuvasta poliittisesta toiminnasta, ja monet muslimijohtajat ovat ottaneet kantaa äärinäkemyksiä vastaan. Silti britit pelkäävät muslimeja.

Myös Saksaa pidetään monikulttuurisena yhteiskuntana. Arvo-valtaisen ranskalaissosiologi Alain Tourainen mielestä kulttuurisen erilaisuuden tiukka puolustus on johtanut siellä toisten oikeuksien kieltämiseen. Tourainen mielestä sekä Britanniassa että Saksassa vähemmistöjen suvaitsemattomasta yhteisöllisyydestä on tullut integraation este.

Ranska puolestaan esiintyy Ranskan vallankumouksen perin-nön, tasavaltalaisen yksilöiden integroitumisen mallimaana. Myös siellä on runsaasti entisistä alusmaista jo kauan sitten muuttaneita ranskalaisia, mutta Algerian itsenäistymisen (1962) jälkeen Ranskaan muutti valtava määrä algerialaisia teollisuuden halpatyövoimaksi.

Ensimmäinen polvi keskittyi työntekoon, ja ongelmia syntyikin vasta silloin, kun toisen ja kolmannen polven edustajat havaitsivat olevansa toisen luokan kansalaisia. Pelkkä osoite ja nimi estivät hei-tä saamasta työtä. Samoihin kaupunginosiin ja kouluihin sijoitetut nuoret tunsivat olevansa gheton kasvatteja. 1990-luvun puolessa

välissä nuoren polven kriisi ilmeni islamilaisen radikalismin muo-dossa. Myöhemmin sama pahoinvointi purkautui selvänä yhteiskun-nallisena kapinana Pariisin laitakaupungeissa.

kansallisidentiteetti MUrentUU

Alain Touraine kehottaa välttämään yksinkertaistuksia ja kahden yhteiskuntamallin vastakkainasettelua. Jyrkästi tulkittuna kumpi-kaan malli ei toimi siksi, että molemmat ovat epärealistisia. Touraine muistuttaa, että monikulttuurisuus on syntynyt taloudellisen kasvun ja kansallisten identiteettien vahvistumisen kautena.

Nykyiset ongelmat johtuvat myös kansainvälisestä talouskrii-sistä ja siitä, että monissa maissa on epäselvää, mitkä ovat kaikkien hyväksymät yhteiset arvot. Työttömän, pakistanilaiset tai algerialai-set juuret omaavan nuoren on vaikea tuntea kuuluvansa Britanniaan tai Ranskaan ja hyväksyä näiden maiden kansallisia identiteettejä omakseen, kun identiteetti on epäselvä alkuperäisväestöllekin.

Yhteinen kansallinen tietoisuus on heikentynyt kaikkialla globa-lisoitumisen myötä. Kansainvälinen talouskriisi taas on heikentänyt valtioiden mahdollisuuksia tukea yhteiskunnan erilaisten osien integroitumista ja jarruttaa yhteisöjen keskipakoisia suuntauksia.

Erilaisten etnisten yhteisöjen sisällä lisääntyneet, yhteisöllisyyden vahvistamiseen tähtäävät radikaalit vaatimukset ovat vastauksia muukalaisvihaan ja kaikkialla lännessä kasvavaan islamkauhuun, Touraine väittää.

Monikulttuurisuuden puutteet pitää tunnustaa, mutta se ei saa johtaa siihen, että yhteiskunnissa eläviä erilaisia kulttuureja ei kun-nioiteta eikä niiden kanssa enää käydä keskustelua. Koska toisten kulttuurien kunnioittaminen on vaativaa, pelkkä suvaitsevaisuus ei riitä: se voi perustua myös ylemmyydentunteeseen.

Tourainen mielestä myönteinen suvaitsevaisuus tarkoittaa sitä, että puolustamme vähemmistöjen oikeuksia yleismaailmallisten oi-keuksien nimissä. On vakava virhe kyseenalaistaa yleismaailmalliset ihmisoikeudet kulttuurirelativismin nimissä. Mekin olemme saaneet omat oikeutemme yleismaailmallisten ihmisoikeuksien perusteella.

Touraine uskoo, että erilaisten kulttuurien yhteiselämä saman valtion sisällä on mahdollista, jos enemmistö kunnioittaa vähem-mistön oikeuksia, mutta myös vähemmistö kunnioittaa enemmistön oikeuksia. Enemmistön on osoitettava, että meidän yleismaailmalli-set ihmisoikeutemme takaavat kunnioituksemme erilaisten yhtei-söjen kulttuurisille oikeuksille. Vastavuoroisesti vähemmistöjen

Teksti liisa liimatainen Kuvitus teppo Jäntti

24 25

yhteisöiltä vaaditaan yleismaailmallisten ihmisoikeuksien arvon tunnustamista.

Kansalliset lait voittavat aina maahanmuuttajien lähtömaan pe-rinteet. Jos jokin yhteisö kieltäytyy kunnioittamasta lakeja, silloin se pakotetaan kunnioittamaan kaikille valtiossa asuville yhteisiä lakeja.

Suomessa maahanmuuttajat ovat rikastuttaneet ravintoloillaan ja tuotteillaan elämäämme, mutta ”uussuomalaisten” integraatio jää kesken, eikä heidän erikoisidentiteettiään voi tunnustaa, jos he eivät pyri pääsemään maan sisälle. Silloin, kun uusissa tulokkaissa kypsyy näkemys, että he ovat osa uuden kotimaan kansallista identiteettiä, on mahdollista tunnustaa heidän kulttuurinsa erilaisuus. Kulttuu-rierot ovat hyväksyttävissä vain, jos vahvistamme tasa-arvoon tähtääviä toimia, tasa-arvopolitiikkaa. Tourainen mielestä tasa-arvo ja erilaisuus toimivat vain yhdessä.

Kun Touraine ehdottaa, että kaikkia yhteisöjä pyydetään kunni-oittamaan valtion lakeja, hänen tavoitteenaan on yhdistää moni-kulttuurisuus ja ranskalaistyyppinen assimilaatiopolitiikka eli tuoda eri yhteisöt osaksi kansakuntaa. Vain jos yhteiskunta laittaa yhteen tasa-arvon ja erilaisuuden, se onnistuu jarruttamaan yhteisöjen erkaantumista ja muukalaisvihan lisääntymistä valtaväestössä.

kUlttUUrirelatiVisMia ja kansalaisUUstestejä

Britanniassakaan kaikki eivät ole hyväksyneet pääministeri Came-ronin monikulttuurisuuden arvostelua. Anthony Giddens, London School of Economics -yliopiston entinen rehtori ja Tony Blairin kol-mannen tien kehittelijä väittää, että Britannian monikulttuurisuus ei ole epäonnistunut. Hänen mielestään se on auttanut miljoonia maahanmuuttajia elämään yhdessä valtaväestön kanssa. Muslimeja on kaksi miljoonaa, mutta äärinäkemyksiä heidän keskuudessaan esiintyy vähän.

Giddensin mielestä onkin oleellista osata erottaa sinisilmäinen käsitys monikulttuurisuudesta, hienosäikeisestä, viisaasta monikult-tuurisuudesta.

Sinisilmäinen monikulttuurisuus rohkaisee kulttuurirelativis-mia. Se viestittää, että jokainen maahanmuuttaja voi elää niin kuin haluaa ja levittää minkälaisia ajatuksia tahansa, kunhan hän ei vain riko avoimesti lakeja. Sen mukaan valtio ei välitä, miten maahan-muuttajat elävät maassa, eikä tarjoa heille uuden kotimaan historian tuloksena syntynyttä kansallista identiteettiä. Näin maahanmuutta-jilla ei ole mitään, mihin tarttua, eikä identiteettiä, minkä he voivat hyväksyä, tai johon he kuitenkin joutuvat ottamaan kantaa. Juuri tämä monikulttuurisuuden muoto on versonut eri puolilla Euroop-paa paitsi Tony Blairin Britanniassa, Giddens väittää.

Viisas, hienosäikeinen monikulttuurisuus sen sijaan ei hyväksy arvojen suhteellisuutta eikä varsinkaan sharia-tuomioistuimia, isla-milaisen lain soveltajia, jotka asettavat maahanmuuttajien uskon-toon liittyvät käytännöt valtion lakien yläpuolelle. Viisaan moni-kulttuurisuuden edustajat vaativat, että maahanmuuttajat oppivat kielen ja käyvät läpi jonkinlaisen kansalaisuustestin. Kielivaatimuk-sia ja kansalaisuustestejä ei saa tehdä niin vaikeiksi, että ne estävät maahanmuuttajia saamasta kansalaisuutta.

Näin tulkittuna Britannian monikulttuurisuus voi tarjota vink-kejä muillekin maille. Juuri monikulttuurisuus mahdollistaa sen, että kansallinen identiteetti ei ole ristiriidassa globaalin aikakauden

kosmopoliittisten elämänmuotojen kanssa. Globaali maailma voi olla vain monikulttuurinen, mutta erilaisuuden ja tasa-arvon on kuljettava vierekkäin, Giddens toteaa Tourainen tavoin.

italiassa taistellaan oikeUksista

Maahanmuuttajien yhteiskunnallinen asema ei parane taistelutta, ei-vätkä heidän oikeutensa lisäänny itsestään. Tätä mieltä on Bolognan yliopiston professori Sandro Mezzadra. Italiassa lukuisat, huonoim-min palkatut alat ovat vahvasti maahanmuuttajien miehittämiä. Heille maksetaan kehnoa palkkaa, ja heidän asemansa on täysin laiton sekä maan asukkaina että työntekijöinä. Italiassa onkin nähty jo useita maahanmuuttajien yhteiskunnallisia taisteluja.

Marraskuussa 2010 Milanon metron uuden aseman työmaalla viisi, jo vuosia sitten saapunutta maahanmuuttajaa kiipesi 30 metriä korkean nostokurjen huipulle. He protestoivat omien oleskelu-lupiensa viivästymistä, kalleutta ja monimutkaisuutta vastaan. Afrikasta ja Aasiasta kotoisin olevat miehet jaksoivat viettää kaksi viikkoa nostokurjen lavalla marraskuisen Pohjois-Italian sateessa ja kylmässä. Muiden maahanmuuttajien lisäksi heitä tukivat paikalliset kansalaisjärjestöt, katolinen hiippakunta ja suurimman keskusliiton, CGIL:n paikallisosasto. Poliisi kävi pamputtamassa tukijoukkoja. Kun miehet tulivat alas, heille luvattiin, ettei heitä karkoteta heti. He saivat lisää aikaa omien lupiensa hoitamiseen.

Padovan yliopiston professorin Renzo Guolon mukaan Italialla ei ole minkäänlaista maahanmuuttajien kotouttamispolitiikkaa. Pääministeri Silvio Berlusconin hallituskumppanin, muukalaisvihaa puhkuvan Pohjoisen liiton sisäministeri Roberto Maroni soveltaa hyvin ristiriitaista politiikkaa: maahanmuuttajien pitää mukautua maan tapoihin ja perinteisiin ja kunnioittaa lakeja, mutta heille ei tarjota tasa-arvoisen kansalaisen asemaa eikä oikeutta erilaisuuteen. Muun muassa moskeijoiden rakentamista Italiassa jarrutetaan tiu-kasti. Eräillä paikkakunnilla Pohjoisen liiton kannattajat ovat myös järjestäneet pelotteluretkiä maahanmuuttajien asuinpaikoille.

Professori Guolon mukaan Italia tarjoaa assimilaatiota ilman to-dellista mahdollisuutta kotoutua ja monikulttuurisuutta ilman oikeut-ta erilaisuuteen. Näin Italia rakentaa tulevaisuuden ristiriitoja, eikä maahanmuuttajilta voi odottaa lojaalisuutta valtaväestöä kohtaan. Mitä muuta maahanmuuttajat voivat tehdä tällaisessa tilanteessa kuin ryhtyä taistelemaan oikeuksistaan?

Ay-liikkeen vasemmistosiipi, katolisen kirkon yhteiskunnallisin osa sekä usein osa paikallisväestöstä ovat tukeneet surkeissa olo-suhteissa nälkäpalkalla eläviä maahanmuuttajia. Sen lisäksi Italiassa on myös onnistuneesti kotoutuneita maahanmuuttajia, joista osa on pienyrittäjiä. 4,5 miljoonan maahanmuuttajan joukosta löytyy paljon menestystarinoita.

Koska Italialla ei ole varsinaista maahanmuuttajien kotouttamis-politiikkaa, sillä on ollut ongelmia myös keskustavasemmiston hal-lintokausina. Mutta Italian oikeisto on ratsastanut järjestelmällisesti muukalaisvihalla ja islamkauhulla. Se on tehnyt maahanmuuttajien aseman virallistamisen mahdollisimman hankalaksi, vaikka ravin-tolat ja kaupat, vanhukset ja pikkulapset, maatalous ja teollisuus tarvitsevat ehdottomasti ulkomaista työvoimaa.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Ydin-lehden numerossa 1/2011.

sArjAkuvA

miiku lehtelä

26 27

olimme 1980-luvun lopulla huolissamme alkoholikulutuksen kasvusta. Kun tuli lama ja kulutus väheni, tulikin huoli siitä, millä sosiaalibudjettia rahoitetaan, kun ei tule viinarahoja. Sama on Raha-automaattiyh-distyksellä: koko kolmas sektori ja kansa-laisyhteiskunta hyötyvät sen avustuksista.”

”Yhteiskuntapolitiikalla tuskin pysty-tään kokonaan ehkäisemään riippuvuuksien syntyä. On kuitenkin tärkeää, että ihmisellä tai hänestä huolestuneella omaisella on tietoa siitä, mistä apua saa.”

”Tiedän, että voisin pyytää itselleni porttikieltoa Kasinolle, mutta en ole sitä tehnyt. Olen joskus päättänyt, etten mene sinne enää ja on mennyt puolikin vuotta, kunnes olen taas käväissyt. Pelaamisessa on vetovoimaa. Pelihurmassa muu maailma tavallaan katoaa. Se on fysiologinenkin tila: huomaa, että elimistö reagoi tietyllä tavalla.”

”Vaikka voittaminen tuottaa iloa, nautin myös jollakin tavalla häviämisestä. Siinä toimii jokin masokistinen systeemi: häviä-minen on minulle ihan oikein.”

riippUVUUksien hoitaMisessa suurin ongelma liittyy motivaatioon. Esimerkiksi huume-riippuvaisen ihmisen maailma on muuttu-nut niin, että ei ole mitään muuta elintär-

keää kuin se, että saa huumetta. Voi olla, että ihmisellä on vielä aamupäivällä valtava motivaatio mennä hoitoon, mutta illalla se on jo mennyttä. Silloin on vaikea viedä läpi pitkäjänteisyyttä vaativaa hoitoa ja noudat-taa hoidossa sovittuja sääntöjä.

”Pidän vertaisryhmissä käymistä tärkeänä. Usein on luontevampaa saada tukea niiltä ihmisiltä, joilla on ollut tai on samantyyppisiä vaikeuksia.”

On myös erilaisia terapiaryhmiä ja yksilöterapioita. Joissakin hoitomuodoissa katsotaan hyväksi tulokseksi sekin, että ihminen oppii säätelemään esimerkiksi alkoholin käyttöään.

Riippuvuuksien hoidossa on alettu käyt-tää yhä enemmän lääkkeitä. Sitä Andersson pitää kaksipiippuisena juttuna: Pitää olla tarkkana, ettei siirrytä yhdestä riippuvuu-desta toiseen, joka saattaa olla jopa hanka-lampi kuin alkuperäinen. Lääkkeet voivat lievittää ahdistusta tietyssä tilanteessa, mutta ne eivät paranna riippuvuutta.

MYös rakastUMisen hUUMaan voi jäädä kouk-kuun.

”Normaali rakastuminen on onnellinen ja ihana, mutta ohimenevä sekavuustila, jota ihmiset kokevat usein nuorempina, mutta

jotkut aina silloin tällöin. Se on se tila, josta ruotsalainen runoilija Tomas Tranströmer kirjoittaa, että ’yksi kilo painaa seitsemänsa-taa grammaa, ei enempää’.”

”Kun rakastuu, tuntuu, että kaikki on mahdollista: rakastumisen kohde on ylivertainen ja hänessä ei ole mitään vikoja tai virheitä. Rakastuminen on inhimillinen, narsistinen oireyhtymä; koska minä olen rakastunut häneen, hänen on pakko olla kaunein ja paras.”

”Rakastuminen kuuluu normaalielä-mään ja sen ennuste on aika hyvä: yleensä siitä toipuu. Mutta on myös traagisia tapa-uksia, kun ihminen takertuu rakastumisen tunteeseen eikä saa vastakaikua. Yksipuoli-nen intohimo voi johtaa elinikäiseen kärsi-mykseen, joka estää uudet ihmiskontaktit.”

”Jos joku jatkuvasti rakastuu, se muistuttaa jo kaksisuuntaista mielialahäi-riötä: on rakastuttava, jotta kokisi itsensä hyväksytyksi ja jonkin arvoiseksi. Koko ajan pitää olla uusia valloituksia: puhutaan Don Juan -syndroomasta. Se on riippuvuutta, ei normaalia rakastumista.”

on Vaikea kUVitella eläMää täysin ilman riip-puvuuksia: jos emme kiinnity mihinkään, elämä on aika etäistä ja kummallista.

Monelle ihmiselle elämän tärkein asia on pitkä, läheinen parisuhde. Jos toinen jättää, seurauksena voi olla klassinen trage-dia. Tai kun toinen kuolee, elämästä katoaa merkitys.

Andersson uskoo, että onnellisin elämä on sellainen, jossa ei ole liiaksi takertunut mihinkään. Pystyy olemaan suhteellisen va-paa riippuvuuksista ja itse päättämään sen, kuinka paljon kiintymistä toiseen ihmiseen kestää.

”Itseään kohtaan ei saa kuitenkaan olla liian suvaitsematon ja rankaiseva. Ihmisen täytyy sallia itselleen myös nautintoja ja heikkouksia. Muuten elämä jää kovin ahtaaksi.”

”Moralisoinnin, tuomitsemisen ja päsmäröinnin halu piilee meissä jokaisessa. Tanskalainen runoilija Henrik Nordbrandt on ilmaissut asian hyvin: ’Käytä hyvin pieniä kirjaimia kun puhut siitä että olet itse hyvä ja maailma on paha.’”

Claes Anderssonin haastattelu on julkaistu lyhentämättömänä Sosiaalitiedon numerossa 4/2011.

oleMMe riippUVaisia toisista ihmisistä alusta pitäen. Kun vauva syntyy maailmaan, ilman hoivaa ja huolenpitoa hän ei selviäisi hen-gissä eikä kehittyisi. Addiktioproblematiikka liittyy tavalla tai toisella jokaisen elämään.

”Joku on riippuvainen vallasta; on oltava sellaisessa asemassa, että voi käyttää valtaa ylitse muiden. Jollakin se on ura, toi-sella raha. Oma turvallisuus on kiinnitetty johonkin ja jos kokee, että se on uhattuna, koko elämä on uhattuna”, Claes Andersson kuvaa.

”Keskinäinen riippuvuuskin voi mennä liiallisuuksiin. Kuten Henry Parland kirjoit-taa eräässä runossaan: ’Mikä rakkaudestasi puuttuu? Siitä puuttuu välinpitämättömyyt-tä, hiukan vilvoittavaa välinpitämättömyyt-tä.’ Kenellekään ei ole hyväksi mennä niin syvään symbioosiin, kokonaisriippuvuuteen toisesta ihmisestä, että oma persoonallisuus, oma minuus katoaa tai on uhattuna.”

oMasta peliriippUVUUdestaan Andersson kertoo kirjassaan Jokainen sydämeni lyönti (2009). Hän kysyy: ”Miksi juuri minä, CA, olen juuttunut rahapelikoukkuun?”

Panin pari kolikkoa koneeseen joka melkein välittömästi alkoi välkkyä ja mekastaa ja sylki ulos loputtoman kolikoiden ryöpyn.

Hillitsin itseni muutaman viikon ennen kuin taas menin kasinolle. Nyt voitin yli tuhat euroa.

Ja sillä tiellä ollaan.

Oma pelitapani on myös muuttunut juuri siihen suuntaan josta kirjallisuus varoittaa. Panokset käyvät yhä suuremmiksi, samoin voitot silloin kun niitä tulee. Ne voivat nousta tuhansiin euroihin, jotka häipyvät yhtä nope-asti kuin ovat tulleetkin.

Olisi helppo esittää selityksiä jotka haiskahtavat puolusteluilta. Varmaan sillä on jotakin tekemistä sydänvikani kanssa ja sen masennuksen ja lähestyvän kuoleman tun-teen, joka liittyy akuutteihin flimmerikohta-uksiin ja kaikkiin toimenpiteisiin, leikkauk-siin ja pallolaajennuksiin. Pelin tuoksinassa pelko ja ahdistus katoavat (samoin rahat lompakosta).

anderssonin tYöhUone Helsingin Meilahdessa on pieni ja vähän nuhruinen. Huone vaikut-taa kuitenkin avaralta: se johtuu suuresta seinäpeilistä ja upeasta näkymästä, joka avautuu kallion päälle rakennetun kerros-talon ylimmän kerroksen ikkunoista. Taivas ja meri yhtyvät. Keskustelumme etenee verkkaisesti.

Psykiatrina työskennellessään Anders-son on kohdannut erilaisista riippuvuuksista kärsiviä ihmisiä: Pengerkadun poliklinikalla oli kodittomia, tenua ja muita korvikealko-holeja käyttäviä miehiä, Veikkolan paran-tolassa alkoholisteja ja Hesperian sairaalan nuoriso-osastolla sekakäyttäjiä. Lisäksi hän toimi toistakymmentä vuotta Vantaan A-klinikan työnohjaajana.

Fysiologisesti kaikki riippuvuudet ovat

yllättävän samantyyppisiä olipa kyseessä rahapeli-, nikotiini- tai vaikkapa lenkkeily-riippuvuus. Kun riippuvuus on syntynyt, aivoissa oleva mielihyväkeskus vaatii stimu-laatioita aina vain enemmän saavuttaakseen tasapainon. Riippuvuuksien terveys- ja sosiaaliset vaikutukset kuitenkin eroavat: on varmasti parempi olla kuntoilu- kuin heroiiniriippuvainen.

Riippuvuuksien fyysisiä vahvuuksia on yritetty arvioida ja mitatakin. Tutkijat rinnastavat esimerkiksi peliriippuvuuden heroiini- ja tupakkariippuvuuteen.

andersson kUtsUU rahapeliriippUVUUtta uudek-si kansansairaudeksi. Suomessa noin 70 000 ihmisen arvioidaan olevan koukussa peli-automaatteihin ja kasinopeleihin ja saman verran nettipokeriin. ”Peliriippuvuus on sairaus siinä missä alkoholismi tai huumei-den käyttö. Kun kerran joutuu koukkuun, siitä on vaikea irtautua.”

Andersson uskoo, että yhteiskunnan murrosajat ja niihin liittyvä turvattomuus altistavat riippuvuuksille.

”Kun olin lamavuosina kulttuuriminis-terinä, kansa veikkasi ja pelasi rahapelejä enemmän kuin koskaan aiemmin. Siihen liittyi varmasti epätoivoa, epävarmuutta ja pelkoa tulevaisuudesta ja unelma siitä, että voittaisi paljon.”

Samalla kun yhteiskunta taistelee riippu-vuuksia vastaan, se on niistä riippuvainen.

”Eduskunnan sosiaalivaliokunnassa

ANderssoN & Addiktiot: hyvä jA pAhA riippuvuus

elämä koostuu riippuvuuksista, sanoo Claes andersson. joku on riippuvainen vallasta, joku urasta. joku jää koukkuun huumeisiin, toinen rahapeleihin. ihmisten keskinäinen riippuvuuskin voi mennä liiallisuuksiin.

Teksti ja kuva lea suoninen-erhiö

28 29

oNNI löytyy kestävästä arjesta

seitseMisen VUotta sitten Aleksi Neuvonen pohti kaverinsa Roope Mokan kanssa, mitä järkevää he voisivat tehdä yhteiskunnal-listen haasteiden ja ihmisläheisen elämän eteen. Miehet pistivät pystyyn Demos Hel-singin, riippumattoman tutkimusyhdistyk-sen, jonka tavoitteena on ”luoda maailmaa, jossa rahvas muovaa yhteiskuntaa, eikä ainoastaan valitse päättäjiä”.

Neuvonen on yksi Demoksen kymme-nestä työntekijästä. Koulutukseltaan hän on filosofi ja kokemusta tutkijana löytyy myös perinteisestä tiedeyhteisöstä. Aiempia työ-paikkoja ja työkavereita hän muistelee läm-möllä, mutta nykyinen tapa elää on se, johon hän on kokemustensa saatossa varttunut.

Demoksella ei ole pomoja, vaan tutki-muksen ja toiminnan suunnasta päätetään porukalla, ja kaikille maksetaan samaa palkkaa. ”Meillä panostetaan työyhteisön laatuun ja työnjako suunnitellaan siten, että kaikille riittää töitä ja kaikki pääsevät kehittymään työssään.”

”Olemme asiantuntijayhteisö, jolla on vahva arvopohja. Ajattelemme positiivises-ti, optimistisesti ja ratkaisulähtöisesti.”

aleksi neUVonen on paljasjalkainen helsin-kiläinen, jonka suhde luontoon on väke-vä. Pikkupoikana hän kulki usein isänsä luontotoimittaja Veikko Neuvosen mukana tämän työmatkoilla seuraamassa luonnon monenkirjavia ilmiöitä. Koulussa hän kävi luontokerhossa ja lintutuntemuskin karttui vuosien myötä kohtuulliseksi.

”Minusta ei silti tullut luonnon himo-harrastajaa, enkä mitenkään tietoisesti hakeudu erämaametsiin. Viime kesänä tosin kävin pitkästä aikaa nauttimassa muunlai-sestakin maisemasta: retkeilimme muun muassa Pallas-Ounastunturin kansallispuis-tossa ja kävimme Päijänteellä melomassa.”

Neuvosen lapsuuden kasvuympäristö ei ole voinut olla vaikuttamatta hänen nykyi-siin toimiinsa.

”Olen sellaisen kasvatuksen tulos, että kotona on aina keskusteltu asioista. Meillä puhuttiin paljon luonnosta ja ympäristön-suojelusta, ja tulin väkisinkin kiinnittä-neeksi huomiota ympäristönmuutoksiin ja asioihin, jotka olivat huonolla tolalla. Joskus 17–20-vuotiaana aloin pohtia, löytyisikö tähän kaikkeen järkeviä ratkaisuja, ja millai-nen se reitti olisi.”

Neuvonen toimi nuorempana aktiivises-ti kansalaisjärjestöissä, joista ammennettu yhteisen tekemisen meininki antoi potkua myöhempään elämään.

Nykyisin hän asuu vaimonsa kanssa Helsingissä kantakaupungissa ja nauttii pääasiassa kaupunkiluonnosta, jonka hän arvostaa korkealle. Kaupunkiluontoa on syytä vaalia paitsi monimuotoisuuden takia myös siksi, että suurin osa ihmisistä elää kaupungeissa.

neUVonen tYöskentelee ajankohtaisen tiedon ja tutkimuksen hermolla, ja iso osa työstä kytkeytyy tavalla tai toiselle nettiin. Hän eli lapsuutensa 80-luvulla informaatioaikakau-den murrosvaiheessa, jolloin tietokoneiden merkitys oli pieni.

”Äitimme oli kirjastossa töissä ja hänen kauttaan opin tietokoneisiin liittyviä asioita. Seurasin netistä vähän luontojuttuja, mutta ennen kaikkea amerikkalaisten koripallosar-jojen tuloksia ja huhuja. Vasta kun tulin yli-oppilaaksi, netti alkoi laajemmin avautua.”

Neuvosen nuoruudessa koulu oli elämisen ydin, jossa kiinnostavimmat jutut tehtiin yhdessä muiden kanssa.

”Iloa tuottavia asioita oli paljon, vaikka materiaalinen ympäristö oli nykyistä vaatimattomampi eikä kaikkea saanut silmänräpäyksessä. Luokallani oli porukkaa

on laajentunut aivan hirveästi ja kaikesta pitäisi osata valita. Aika usein ajatellaan, että vaikuttaminen tapahtuu informaatiota tarjoamalla, mutta todellisuudessa tekemi-nen ja toiminta ovat asioita, jotka saavat muutosta aikaan. Hyvä elämä lähtee perhei-den arkirutiineista.”

Hän ottaa esimerkiksi perheet, joissa painitaan jatkuvasti lasten tietokonepelaa-misen kanssa.

”Rajattomien mahdollisuuksien maail-massa tarvitaan rajoja, mutta kysymys on kuka ne asettaa ja miten. Onhan ymmärret-tävää, että tietokoneella oleminen kiehtoo lasta. Kun aikuinen rajoittaa tietokoneen käyttöä, lapselle on oltava tarjolle jotain muuta.”

deMos helsingin yhteistyökumppaneina ovat kaikki yhteiskunnan tahot julkises-ta sektorista yritysmaailmaan. Toiminta perustuu luovaan ajatteluun, avoimuuteen ja keskusteluun, jossa ovat mukana niin päättäjät ja tutkijat kuin äidit, isät ja lapset. Viime vuonna demoslaiset luennoivat yli 70 tapahtumassa. Parhaillaan heillä on työn alla Nuoren Suomen kanssa hanke, jossa las-ten ja nuorten liikuntakulttuuria saatetaan ajan tasalle.

”Iso joukko nuorista ei harrasta mitään, ja tähän ongelmaan mietimme ratkaisuja

suunnittelusta välituntien pidentämiseen, leikkitaukoihin ja päiväkodin parkkipaikan kauemmas siirtämiseen.

tietokoneetkin Voisi tulevaisuudessa valjastaa liikkumiseen, esimerkiksi pelit aukeaisivat vasta, kun askelmittaritikussa on tarpeeksi pisteitä. Ja kun aikuiset opettelevat hallit-semaan työmääriään ja aikataulujaan, har-rastus- ja koulukuljetukset voidaan vaihtaa yhteiseen kävelyyn.

Neuvonen peräänkuuluttaa liikkumiselle suotuisia uudistuksia kaikilta yhteiskunnan toimijoilta. Liikkumisen on oltava tasa-arvoista riippumatta siitä, onko vanhemmil-la varaa ostaa välineitä, tai millaiset lapset liikuntalahjat ovat.

”Opettajia ja koulutuksen ammattilaisia haastatellessa on käynyt ilmi, että kaikkien mielestä koulussa pitäisi integroida asioita enemmän, mutta käytännössä se vaatii vielä paljon asenteiden ja opettajien ammattiku-van muuttumista.”

Mielekkään arkielämän puitteet on luotava lähelle ihmistä, on kyse sitten asu-misesta, harrastamisesta, koulunkäynnistä tai työnteosta. Ja vaikka haaskailua, turhaa kiirettä ja välinpitämättömyyttä on paljon näkyvillä, Neuvonen ei lähde sormi pystys-sä moralisoimaan. Hänestä vastuullisempaa elämää rakennetaan uutta tietoa ja kestäviä

elämisenmalleja luomalla.”Olen oppinut sen, että positiivisuuden

kautta on aina suuremmat mahdollisuudet vaikuttaa kuin negatiivisuuden. Demoksessa meillä on vahva usko, että ratkaisuja on mahdollista löytää.”

Aleksi Neuvosen haastattelu on julkaistu lyhentämättömänä Lapsen maailman nume-rossa 5/2011.

Ajatushautomo Demos Helsingin perustaja, tutkija Aleksi Neuvonen toivoo aikuisten ja lasten puuhaavan yhdessä kivoja juttuja. Tekemällä liikutetaan kehoa ja mieltä ja mennään kohti parempaa arkea.

liikunta-alan ammattilaisten ja seurojen kanssa. Vahva uskomus on, että liikuntaa voi harrastaa puistossa tai liikuntapaikassa, mutta liikuntahan on paljon laajempi asia”, Neuvonen painottaa.

Ensimmäisessä ideamyllyssä löydettiin 178 lasten ja nuorten liikkumisen tulevai-suuteen vaikuttavaa toimijaa. Muun muassa piiloliikkumiseksi keksittiin valtava määrä hauskoja niksejä lasten tekemästä piha-

monenlaisista sosiaalisista taustoista, mutta taustat eivät noina aikoina vielä näkyneet kulutusvalinnoissa kuten nykyään.”

Parinkymmenen vuoden aikana ta-pahtuneet muutokset tiedon saannissa ja yhteiskunnan rakenteissa ovat väistämättä-kin vaikuttaneet perheiden arvomaailmaan ja hyvinvointiin.

”Lapsille tämä maailma on rankka. In-formaatiovirta ja mahdollisuuksien avaruus

lapsille tämä maailma on rankka.

Teksti sirpa Palokari Kuva karoliina ek

30 31

äItIeN tukeNaPerhetukikeskus Päiväperhossa tuetaan päihteistä eroon pyrkiviä äitejä uudessa elämäntilanteessa.

”ei ole helppoa mennä sanomaan, että olen vetänyt kamaa ja nyt olen raskaana.”

rUokailU on juuri päättynyt. Keittiössä ja olohuoneessa käy kuhina. Perhetukikeskus Päiväperhossa on talvisena iltapäivänä kotoisa tunnelma. Rakennus sijaitsee kau-niilla paikalla järven rannalla Tampereen Rauhaniemessä.

”Päiväperhon toiminta alkoi pienimuo-toisena äitien, lasten ja perheiden kohtaa-mispaikkana kymmenen vuotta sitten”, kertoo johtaja Tuija Forsberg. ”Toiminta on laajentunut ja sitä on kehitetty yhdessä asiakkaiden kanssa.”

Päiväperho on monin tavoin ainutlaa-tuinen paikka. Se on ainoa kaupungin tai kunnan ylläpitämä päihderiippuvaisten äitien ja heidän läheistensä hoitoon keskit-tynyt tukikeskus Suomessa. Muut vastaa-vat paikat ovat Ensi- ja turvakotien liiton ylläpitämiä. Liitto on kuitenkin joutunut taistelemaan rahoituksen jatkumisesta. Samaan aikaan myös sosiaali- ja terveys-ministeriön ehdotus päihderiippuvaisten äitien ”pakkohoidon” mahdollistamisesta Suomessa on saanut paljon huomiota, vaik-ka vapaaehtoistakaan hoitoa ei ole tarjolla kaikille.

Päiväperhossa saman katon alle on koottu useita palveluita. Matalan kynnyk-sen kohtaamispaikan lisäksi rakennuk-sessa toimii äitiys- ja lastenneuvola sekä kriisihoito-osasto, joka on avoinna ympäri vuorokauden. Lisäksi apua tarjotaan myös avohoitotyyppisesti koteihin.

Päiväperhon kriisiosasto voi olla tärkeä askel päihteistä irtautumiseen, mutta apua tarvitaan myös kriisijakson jälkeen. Kohtaa-mispaikasta haetaan tukea uuteen elämänti-lanteeseen.

”Moni tulee vanhemmaksi vaihees-sa, jolloin on vielä itsekin opettelemassa aikuiseksi. Silloin tarvitaan paljon tukea”, Forsberg sanoo.

”Itse pidän päihderiippuvuutta mielen-terveysongelmana ja juuri siihen apua myös tarvitaan: miten esimerkiksi jaksaa lapsen itkua tai omia syyllisyyden tunteita.”

hieMan Yli kolMekYMppinen Eve tuli Päivä-perhoon ensimmäisen kerran 18-vuotiaana. Hän oli tuolloin juuri tullut äidiksi.

”Tulin avotyöntekijän ohjaamana, vä-hän väkisin”, Eve kertoo.

”Aluksi en oikein innostunut, muiden jutut tuntuivat jotenkin vierailta. Menin kuitenkin uudelleen, sillä en halunnut, että työntekijät ajattelisivat minun olevan ihan hunningolla.”

Luottamus ei syntynyt saman tien. ”On iso kynnys myöntää olevansa päih-

deongelmainen ja vielä avautua siitä täysin tuntemattomalle ihmiselle”, Eve toteaa.

”Monilla on aluksi kieltovaihe, jolloin ajattelee, ettei itsellä ole ongelmia. Tajusin kuitenkin, etten välttämättä ole henkisesti läsnä lapselle, vaikka jaksaisinkin pestä pyykit.”

Tällä hetkellä Päiväperhossa työskente-lee 43 ihmistä. Vuonna 2009 asiakkaana Päi-väperhon palveluissa oli noin 150 perhettä.

Sairaanhoitaja Johanna Mällinen kertoo, että tärkein tekijä hänen työssään on tasavertaisuus: ”Työntekijät ja asiakkaat ovat samalla viivalla.”

Eve on näkemyksestä yhtä mieltä. ”Täällä ei ole tarvinnut pyydellä anteek-

si, mitä on.”Monet ovat saaneet Päiväperhosta tukea

useita vuosia, joten asiakkaiden ja työnte-kijöiden välille on syntynyt syviä, läheisiä suhteita.

”Meillä käy monia, jotka eivät enää tarvitse hoitoa päihderiippuvuuteen tai lapsen hoitoon, mutta haluavat silti tulla käymään”, Johanna Mällinen kertoo.

Luottamuksen syntyminen on tärkeää,

sillä apua ei ole aina helppo hakea.”Monet raskaana olevat päihderiippu-

vaiset naiset eivät uskalla mennä neuvolaan, sillä he pelkäävät työntekijöiden reaktioita. Ei ole helppoa mennä sanomaan, että olen vetänyt kamaa ja nyt olen raskaana”, Eve toteaa.

”Lisäksi päihteitä käyttäessä raskauden ensioireita ei välttämättä huomaa, jolloin raskaus voi olla jo aika pitkällä, kun neuvo-laan pitäisi mennä.”

Asiakkaista noin kolmasosa tulee hoitoon virallisen tahon velvoittamana ja toinen kolmasosa ottaa itse yhteyttä. Loput ovat jotain siltä väliltä.

”Meille tulee viikoittain puheluita, joissa asiakas kertoo esimerkiksi ongelmistaan lastensuojelun kanssa. Toisinaan taas me soitamme asiakkaalle päin ja kerromme toiminnastamme”, Johanna Mällinen kertoo.

asiakkaat oVat tUoneet myös tuttujaan Päivä-perhon toimintaan mukaan.

Tarkoituksena on alusta saakka ollut tarjota tila, josta saa vertaistukea ja jossa voi tavata erilaisia, eri-ikäisiä naisia. Toisten kannustava esimerkki voi olla toivoa antava kokemus.

”Päiväperhon ruokapöydän ääressä on käyty monia syviä, henkilökohtaisia keskus-teluja”, Forsberg kertoo.

Keskusteluapua voi saada monenlaisiin ongelmiin.

”Minulla on tunne, että kaikista asioista on voinut puhua, oli se sitten rahaan, pari-suhteeseen tai lapseen liittyvä huoli”, Eve kertoo.

”Esimerkiksi viime aikoina olen pohti-nut, miten puhua päihteistä murrosikäisen lapseni kanssa.”

Eve kertoo saaneensa Päiväperhosta paljon apua nuorimman lapsensa syntymän jälkeen. Seitsemän viikkoa vanha vauva makoilee haastatteluhetkellä tyytyväisenä äitinsä sylissä.

”On hienoa, että neuvola on samassa rakennuksessa ja henkilökuntaa on voinut tavata vaikka useaan otteeseen päivässä”, Eve sanoo.

”Keskimmäisen lapseni kanssa en hake-nut apua, mikä johti siihen, että väsyin ja sairastuin masennukseen. Samalla päihtei-den käyttö alkoi uudelleen.”

Päiväperhossa kiertävät vauvanhoito-ohjeiden lisäksi myös vauvojen vaatteet. Äitiyden kokemuksia käydään läpi yhdessä. Myös isät on pyritty ottamaan toimintaan mukaan.

”Koko perheestä huolehtiminen on tärkeää. Jos isä juo, lapsi elää edelleen päih-demaailmassa”, Johanna Mällinen toteaa.

VertaistUkea Päiväperhosta ovat saaneet myös isovanhemmat.

”Ryhmässä on puitu mummouden iha-nuutta ja kauheutta sekä kerrottu huolista

ja hyvistä kokemuksista”, Tuija Forsberg kertoo.

Forsbergin mielestä vertaistuki läheisille on tärkeää. Myös aikuisten lasten päih-deongelmiin liittyy usein paljon häpeää: ”Työpaikan kahvihuoneella ei välttämättä ole helppoa iloita, että lapseni on päässyt korvaushoitoon, kun toinen äiti iloitsee laudatureista ylioppilaskirjoituksissa.”

Eve kertoo tuntevansa nykyään kiitolli-suutta siitä avusta, jota on saanut Päivä-perhossa. ”Tunnen muilla paikkakunnilla ihmisiä, jotka eivät saa minkäänlaista apua.”

Tuija Forsbergin mukaan Päiväperhon perustaminen on vaatinut lievää hulluutta ja vahvaa sitoutuneisuutta.

”Kun toimme äitien päihdeongelmat rohkeasti itse esiin, myös päättäjät Tampe-reella lähtivät tukemaan meitä”, Forsberg kertoo.

Even mielestä Päiväperhoon on aina ollut turvallista tulla eikä avunpyyntöä ole ikinä torjuttu. Tällainen tuki voi olla elintär-keää tilanteessa, jossa ystävätkin saattavat kaikota.

”Olen monesti miettinyt, että nytkö kaikki on mennyttä. Ei ole helppoa myön-tää, että taas kerran tarvitsen apua. Olen kuitenkin ajatellut, että niin kauan kuin olen elossa, voin myös pyytää apua.”

Artikkeli on julkaistu aiemmin Tulva-lehden numerossa 1/2011.

Teksti maija repo Kuvitus minna mäkipää

päiväperho on ainoa julkisin varoin ylläpidetty päihderiippuvaisten äitien hoitopaikka suomessa.

32

Olen 58-vuotias alkoholisti ja ollut jo jonkin aikaa ilman alkoholia. Sen myötä olen saanut asiani järjestymään. Asuin Santahaminassa sotilasalueella elämäni ensimmäiset 31 vuotta. Kävin alueella myös kansakoulun. Vihtiin muutin vuonna 1987. Helsinkiin tultuani vuonna 2004, yövyin paljon ulkosalla ja metsissä. Lisäksi Yökahvila Kalkkersissa vietin monta yötä pöytää vasten nojaten. Paikka toimi minulle henkireikänä. Sain siellä peseytyä ja pukea puhtaita vaatteita ylleni. Kolme vuotta sitten sain asuntolapaikan. Liika huolenpito välillä ärsyttää minua ja sosiaalisesta luonteestani huolimatta olen alkanut erakoitua. Tulevaisuuden haaveena on saada oma yksiö.

Valokuvaprojektin myötä olen innostunut kuvaamisesta ja pääsään-töisesti kuvaan luontoa ja koiria. Aluksi koin kuvaamisen jännittävänä ja vaikeana, koska ei ollut aiempaa kokemusta.

Matias

Olen Risto 53 v. Yhden lapsen isä. Eronnut jo -95, jonka jälkeen paljon irto-laisuutta ja asuminen taivasalla eri muodoissaan tuli hyvin tutuksi.

Kuvat kertovat omaa kieltään, kaikkea ei voi vangita haluamallaan tavalla filmille, se on itse koettava. Metsä ja pusikot antavat siihen hyvän suojan, loput on itsestä kiinni.

Tällä hetkellä asun Sällikodissa, jo vuodesta 2007, alusta alkaen. Ei voi valittaa, kiitos VVA:lle.

Risto

Tarinamme ei ole sen erikoisempi kuin kenenkään toisen asunnottoman, koska ongelma on sama ja koskettaa yhtä sy-västi. Tapasimme Yökahvila Kalkkersissa, jossa nojailimme pöytää vasten odottaen aamua. Siitä alkoi kahdeksan vuotta sitten yhteinen vaelluksemme rappukäytävissä, inva-vessoissa sekä puistoissa nukkuen. Väliin sopi myös katkolla käynnit, koska voimat vähenivät.

No viinan voimalla jaksoi – eihän kadulla kestä selvin päin, viina turruttaa mielen, vie ajatukset pois siitä kurjuu-desta. Mutta olihan niitä ilon päiviäkin. Sekin kun roskiksesta löytyi hyvä teltta puistoissa yöpymiseen. Isoista ruokalöy-döistä puhumattakaan.

Kaikkein parasta on se, että nyt meillä on elokuussa saatu kaksio ja kissa. Se miksi selvisimme, on hyvä tukijoukko. Silti se vaati kovaa työtä – oli laitettava itsensä likoon, hermoja kiristellen, soi-tellen ja kiroillen. Onko ihmisellä mitään arvoa ilman maallista mammonaa? Me kumosimme väitteen, että alkoholistista ei olisi mihinkään.

Meile ja Sergei

meile Pentikäinen ja Sergei Sadejeff

matias toivonen

MiNuN helsiNkiNi: kodittoMAN kAupuNki

kiasman takaikkunassa oli 7.10.–31.10.2010 esillä dokumentaarinen valokuvanäyttely hiljaisuus rikkoutuu – valokuvia kodittomuudesta. kuvaajat ovat itse asunnottomuuden kokeneita. he tuntevat kodittomuuden raadollisuuden samoin kuin ne kauniit hetket ja maisemat, joita koditon kohtaa.

Risto haverinen”Että ottaisimmeko osaa projektiin, joka käsittelee asunnottomuutta? Sehän sopi paremmin kuin hyvin juuri meille. Tietoa ja etenkin kokemusta on.”

– Meile Pentikäinen ja Sergei Sadejeff

35

Synnyin Hesassa ja lääkäri sanoi selviääköhän hengissä.Makasin kolme vuotta lastenlinnassa.Nuoruus meni Vantaan puolella.Laitoskierre alkoi Lapinlahden sairaalasta.Sairaalasta muutin Harjavallassa sijainneeseen perheryhmäkotiin.Sen jälkeen asuin lastenkodissa ja jossain vaiheessa oli muutettava nuorisokotiin.Armeijan suoritin Kouvolassa.Valtion toiset vaatteet tuli armeijan jälkeen.Sörkästä tulin viimeisen kerran ulos 2.5.1982.Kauppatorilla olen majaillut ja tehnyt töitä noin 20 vuoden ajan.Kodin sain maaliskuussa 2007.Elämä jatkuu onnellisena miehenä.

Esko

Tänään tiedän mitä mä haluun.Mä oon aina ajatellu olevani ”outsider”, en kuulunut lapsuuden

kotiin ja koulussaki kiusattiin. Olin punkkari. Aloin elää ulkopuoli-sena. Ku mä etin turvallisuuden tunnetta, etsiessä ajelehdin virran vietävänä. Koitin aina takertua johonkin, mutten saanut pidettyä kiin-ni. Mieletöntä rakkauden kaipuuta. Ajattelin, et se tulee ulkopuolelta kuin prinssi valkealla ratsullaan, joka pelastais kurjuudesta pois.

Enää mulla ei oo tarvetta takertua. Mulle on tullut usko siihen, että olen ihan hyvä näin. Prinssin voi nyt heittää roskiin. Mä pärjään itse. Tänä päivänä mä haluun suojella itteeni. Mä aina ennen yritin ajatella vaan sitä, että muilla on hyvä olla. Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää. Olis pitäny osata tunnistaa omat rahkeet. Tärkeintä on ollu oppii sanoo EI! Opettelen sitä vielki, aina ei tarvii suostuu.

Mun ei tarvitse tehdä kaikkee sitä mitä muut haluu, et muut hy-väksvy. Ei tarvii olla aina kiltti ja totella, on oikeus mokata. Opiskelu oli eka asia mitä mä halusin vaan itseeni varten. Kukaan ei sanonu et mee opiskele sitä tai tätä, vaan se oli mun ihan oma juttu.

Mun mielestä elämä on itseksi tulemista. Elämän tarkoituksena on tutustuu itseen, se et tietää mitä haluu ja mitä ei. Usko on ollu mulle aina tärkee, mä uskon siihen et Jumala kantaa. Päivääkään en vaihtais pois, mutta kellekään en antais sitä elämää mikä mulla on ollu. Oon ylpeesti omanlainen.

Taru

Kuvani kertoo tunteesta, hetkestä, jossa aina elin lähes 8 vuotta. Nuorena asunnottomana oli helppo kadota vääränlaiseen elä-mään, sekä hyväksikäyttävään kaveripiiriin.

Asuin usein narkomaaniystävieni luona, likaisella patjalla jossain nurkassa vetoisessa tai kylmässä talossa. Sen patjan ym-pärille olin kerännyt kaiken tärkeimmän, se oli oma leirini jossa sain lämmitellä, riippuen rahatilanteestani tai siitä kuinka pian sain rahaa. Siitä maailmasta heräsin kuin painajaisesta, nopeas-ti ja peloissani. Tajusin vihdoin että oli elämä kyseessä. Menin hoitoon, ja sain sitä kautta itselleni ensimmäisen asunnon, ja nyt olen asunut yli kolme vuotta yhteensä vuokra-asunnossa.

Onnistuin.

Hanna

Lähin Kätilöopistolta ”äitini poikana”.Nuoruus meni jossain!Eikä vieläkään opinyt elämä tässä – valokuvien kautta kertooUnelma ?Perusasiat pitää olla; jokaisella koti, oma ovi, pöytä, sänky ja aamukahvi.

Esa

esko

taru

esa Palenius

hanna Raatikainen

Kuvat kertovat omaa tarinaa siitä missä sitä aikaa on vietetty.

Jouduin asunnottomaksi vuonna 1998 ollessani 19-vuotias, kasvatusvanhempie-ni potkaistua minut kodista ulos kadulle. Hakeuduin Keijon majaan asumaan sosiaalityöntekijän ohjaamana. Siellä asui kaikenlaisia kulkureita. Kun muutin Kei-jon majaan, lähti elämä alamäkeen lujaa vauhtia. Vuotta myöhemmin tapasin Jussi Roihan ja hän kysyi: ”Oletko Murasen poika?” Pyysin Roihalta kahvia ja sämpy-län. Keijon majasta menin töihin ja sain kaupungin asunnon vuoden 2000 alusta. Asunnon menetin puolessa vuodessa ja sen jälkeen asuin seitsemän vuotta kadul-la; päivät kurvissa ja illalla ajelin ratikalla. Mannerheimintiellä oli neljä rappua missä viettää yö. Olin myös PK-majalla. Kaikki meni pystyyn ja oli pakko hakea johonkin hoitolaitokseen päihdekatkolle. Olen ollut töissä Kauppatorilla vuodesta 2005 lähtien ja asunut lehtilaatikossa, joka on mun kesäkoti. Paras muisto on joululta, jolloin Rainer antoi puolimetrisen savusiian joululahjaksi. Se lämmitti kodittoman sydäntä.

Nikoniko Suomalainen Tarinat ja osa kuvista on julkaistu aiemmin Asukki-lehden numerossa 3/2010.

36 37

sArjAkuvA

miiku lehtelä

työ pätkII, IhmINeN eImarjukka erttola on vähän päälle neljänkymmenen. hän on kulttuurin monityöläinen, jonka työhistoria rakentuu erilaisista pätkätöistä ja projekteista. hän edustaa sukupolvensa prekariaattia, niitä, jotka saapuivat työelämään juuri 90-luvun laman kynnyksellä.

”Miulla ei oo kokemusta vakityöstä. En ossoo ees kaivata, kun ei oo ikinä ollut. Suattas jopa ruveta ahistammaan”, Marjuk-ka Erttola naurahtaa ja jatkaa: ”Mielelläni töitä tekisin, kun on kokemusta. Missä niitä vakitöitä on? Ehkä jossain sosiaali- ja terveysalalla on. En oo kuullu opiskelukave-reittenkaan vakitöissä olevan, ellei oo piässy lehteen toimittajaksi. Vuan sillon pittää herroja kumarrella.”

tYöt lYhYesti

Opiskelukavereillaan Marjukka viittaa Joensuun yliopiston kulttuuritutkimuksen opiskelijoihin. Opinnot innoittivat Marjukan vuoden mittaiselle maailman ympärimatkal-le. Hän kirjoitti matkakokemuksistaan juttuja lehteen. Palattuaan 90-luvun alkupuolella Marjukka huomasi, että ilmapiiri yliopistolla opiskelijoiden keskuudessa oli muuttunut. ”Turhauduin, kun keskustelua ei enää ollut, opiskelijat vain kirjoittivat ylös luentoja. Mukana oli harva miespuolinen, joka ei ikinä avannut suutansa, mutta kumma kyllä, just nämä miehet ovat nyt viroissa Joensuussa.”

Yliopiston jälkeen Marjukka hakeu-tui opiskelemaan vaatetusteknikoksi ja valmistui kolmivuotisista opinnoista jälleen kerran työttömäksi. Vaatetusteollisuus siirtyi Venäjälle ja työt Joensuussa loppui-vat. Vaatetusteknikon lopputyön Marjukka teki teatteripuvustuksesta. Siinä hän saattoi hyödyntää sekä opintojaan yliopistolta että Niittylahden opiston näyttämötyön-linjalta. Marjukka on tehnyt monenlaista työtä esimerkiksi eri lehdissä kirjoittajana ja oikolukijana, ravintolan kylmäkkönä, saunaosaston vastaavana ja sanomalehden valokuva-arkiston hoitajana.

Kulttuurin saralla Marjukan työt ovat

olleet määräaikaista projektityötä erilaisilla rahoituksilla, kuten pääorganisaattorina Lasten ja Nuorten Kajakka -projektissa. Hän on työskennellyt projektityöntekijänä Joensuun kulttuuritoimessa ja Joensuun konservatoriossa, mutta tällä hetkellä vas-taavanlainen kulttuurityö on ulkoistettu ja tehdään ostopalveluina. Vapaaehtoistyössä Marjukka on mukana Joensuun Pop-kadun järjestelyissä ja organisoimassa erilaisia tapahtumia Pohjois-Karjalan Kansanmusiik-kiyhdistyksessä. Marjukka laulaa ja soittaa viulua kansanmusiikkiyhtyeessä Joen sottiisi.

dingeli-dongeli-Meininkiä

Marjukan kokopäivätyö tällä hetkellä on olla työtön työnhakija. Näin hän työllistää koko joukon virkailijoita työvoimatoimis-tossa, Kelalla ja sosiaalivirastossa. ”Ihmiset mennee alistumaan sinne odotushuonei-siin, istuvat tyhjäsilmät siellä. Istuin viime kesänä joka arkipäivä neljän viikon ajan Kelan tai Sossun toimistoissa, että semmo-nen loma. Ja tämä sen takia, kun yhdistys, jolla olin töissä, oli heinäkuun lomalla ja koko miun maksujen laskusysteemi meni sekaisin. Eli kun ihminen jotain yrittää, niin sitä rangaistaan.”

Tieto ja ohjeistus, jota eri toimistoista, tai jopa samasta toimistosta eri virkailijalta saa, on ristiriitaista. ”Yksi sanoo yhtä, toi-nen toista. Hellekö se panee ihmisen pään sekaisin vai liekö niin, että niin tiuhaan ohjeet vaihtuvat, etteivät virkailijatkaan pysy perässä.”

”Ihmisillä on mielenterveys- ja muita ongelmia, vaan mistäkähän sekin johtuu. Aletaan hoitaa jotain masennusta, kun ei tajuta kokonaisuuksia. Ihmiset syrjäytyvät kun syrjäytetään ja sairastuvat. Ei oo ihme,

Teksti ja kuva inka kivi

vaatetusteollisuus siirtyi venäjälle ja työt joensuussa loppuivat.

38

huIluNsoIttajaN jalaNjäljIllä

– ashramelämää NaNdagramassa

Intia on täynnä ashrameita, henkisiä yhteisöjä. Monesti ulkoisesti vaatimaton paikka voi osoittautua yllättävänkin rikkaaksi.

Teksti ja kuvat måns Broo

vuoden työllistämistyöhön olisi pitänyt olla oma auto käytössä ja tehdä viikonlopputyö-tä. Työntekijöiltä odotetaan koko ajan lisää joustoa.”

Omasta toimeentulostaan Marjukka toteaa: ”Oikeesti, jos miulle jäis kätteen se 500 euroa ies, mie pärjeisin hyvin. Sit kun ne valittaa, joilla on monen tuhannen euron tulot, sitä miettii, etteivät ne ymmärrä.”

soittajia kanteleen

Marjukka Erttola pyrkii olemaan aktiivisesti tekemisissä monenlaisten ihmisten kanssa: ”Inhimillisyys, ystävällisyys, toisesta välit-täminen, se on muailman tärkkeintä. Miusta on ihana jutella vanhojen immeisten kanssa. Mie aina mummojen kanssa istun ja kuun-telen heiän juttujaan, heill on kokemusta ja huumoria.”

On eräs ihmisryhmä, jolle Marjukka kertoo olevansa allerginen, nimittäin tärkei-lijät. Hän kirjoittaa Herrain sanomia, pieniä sutkauksia tärkeilijöistä kuten: ”Kiiltää kengät, herrat liitää kohti ’sopimusneuvot-

teluja’.” Käsillä tekeminen, värien sommitte-lu ja materiaalien yhdistäminen viehättävät. Marjukka tekee maailman ympärysmatkal-laan keräämistään simpukoista koruja ja vanhoista vaatteista ja tekstiileistä tilkkutöi-tä. ”Mieli lepää. Kun keskittyy tekemiseen, ei pysty ajattelemaan muuta”, hän toteaa. Ikä ja aktiivinen muusikon ura ovat rassan-neet Marjukan kuuloa, mutta mitä korvilla ei kuule, sen tunto aistii herkemmin.

Marjukka pohtii, että vaaleissa eivät äänestä he, jotka ovat pudotetut oravanpyö-rästä. ”Hyö ovat pettyneitä, heitä ei kuun-nella. Kuitenkin monet tekevät aktiivisesti mielekkäitä tekoja.

Leinon sanoin ’Miks meil on niin monta mielipuolta, niin vähän soittajia kanteleen’”, hän sanoo, ja jatkaa: ”Taiteilijat tekevät sydämellä, olipa ja tulipa rahaa tai ei. Vaan ei se oo niin heleppoo. Yleensä he ovat niitä, jotka ei itestään meteliä pie.”

Artikkeli on aiemmin ilmestynyt Kulttuuri-vihkojen numerossa 1/2011.

tää systeemi ruokkii kehää. Dingeli-dongeli-meininkiä”, Marjukka sanoo.

”Yhteiskunnallisessa keskustelussa ja mediassa otetaan yksi asia puheeksi, kuten nyt höösätään pakkoruotsista, homoista ja nuorisotyöttömyydestä, eikä haluta nähdä rakenteellisia ongelmia. Pitää laajentaa katsomistapaa ja mennä vähän pitemmälle ajatuksissa. Lisääntyvä köyhyys ja työt-tömyys koskevat yhtä lailla homoja kuin muitakin.” Marjukka on saanut karvaasti kokea työnantajan markkinat. Vakinaisia työpaikkoja ei synny, kun osaavaa työvoi-maa voidaan edullisesti saada monenlaisilla vippaskonsteilla, kuten työllistämistuilla, työelämän valmennustuella, kuntouttavalla työtuella ja harjoittelun nimikkeellä.

”Työelämän valmennustuki - jonkun pitäisi valmentaa minnuu, mutta sitten onkin käynyt toistepäin”, Marjukka tilittää kokemuksiaan eri tukimuodoista. ”Kun käyn työhaastatteluissa, ovat haastattelijat nuorempia. Ykskii kysy miulta, ossoot sie keittee kahvii. Toisessa paikassa puolen

MAiNos

Tue näkyvästi siirtolaisten ja pakolaisten ihmisoikeuksia! People On The Move -mallisto Amnesty Storessa kesäkuussa.

www.amnestystore.fi

40 41

kun suurin osa ashramin väestä ei laita ruokaa, vaan hankkii sen kerjäämällä talosta taloon kylässä, jokaiselle jää paljon aikaa yksilöllisiin henkisiin harjoituksiin.

on hYYtäVän kYlMä, kun heräämme. Aurinko ei vielä nouse pariin tuntiin, ja pyhä Pavana-lampi on pimeä ja pelottava. Mutta edessäni olevat lannevaatteisiin sonnustautuneet munkit sukeltavat sen veteen mantra huulillaan, enkä minäkään kehtaa muuta. Olen liukastua mutaisilla kiviaskelmilla, kun tulen ylös vedestä, ja ainakin jalkani ovat huomattavasti likaisemmat kuin ennen kylpyä. Mutta mieleni on raikas ja virkeä. Uusi päivä on alkamassa!

Ashram, jossa vierailin helmikuun 2008 alussa, sijaitsee Nandag-raman kylässä Vrajan alueella Intian Uttar Pradeshissa. Kylä on saa-nut nimensä Krishna-jumalan isän Nandan mukaan, jonka sanotaan asuneen täällä tuhansia vuosia sitten. Kylä levittäytyy kukkulan laelle, ja sen keskipisteenä on temppeli nimeltä Nandabhavan (Nan-dan talo), jossa paikalliset brahmiinit palvovat Krishnan ja hänen isoveljensä Balaraman alttarihahmoja. Temppelissä vierailee jonkin verran pyhiinvaeltajia varsinkin syksyisin, mutta suurta bisnestä heidän ympärilleen ei ole vielä kehittynyt. Nandagramaan ei ole helppo päästä. Vaikka matka Vrindavanan temppeli- ja pyhiinvael-luskaupungista ei ole montaakaan kymmentä kilometriä, tie on niin kierteinen ja huonokuntoinen, että reissuun menee monta tuntia. Kyläläiset saavat elantonsa maanviljelystä, mutta kun työttömyyttä on paljon, monet nuoret suuntaavat matkansa muualle.

ashraM on kYlän liepeillä, Pavana-lammen vieressä. Tässä paikassa suuri bhakta ja pyhimys Sanatan Goswami (n. 1488–1558) harjoit-ti itsekuria ja palvoi Krishnaa 1500-luvulla, ja siitä lähtien hänen seuraajansa ovat pitäneet paikkaa suotuisana voimakkaille henkisille harjoituksille. Itse Sanatanan sanotaan ilmestyneen siellä usein aut-taakseen myöhempiä veljiään ja siskojaan eteenpäin poluillaan.

Sanatan Goswami Bhajan Kutir, kuten ashramia kutsutaan, kuuluu niihin alueisiin, jotka rikas bengalilainen maanomistaja Lala Babu (1775–1847) osti ja kehitti 1800-luvun alkupuolella. Häneltä ashram siirtyi Burdwanin maharajan haltuun. Burdwanin viimei-nen kuningas Udaychand Mahtab (1905–1984) antoi 1960-luvulla ashramin suurelle vaishnava-opettajalle nimeltä Swami B. H. Bon (1901–1982). Hänen oppilaansa ylläpitävät tänään niin itse ashramia, sen vieressä sijaitsevaa koulua kuin Pavanabiharin temppeliäkin.

Vierailuni aikana ashramissa asui seitsemän munkkia, jotka kaikki olivat bengalilaisia, mutta heidän taustansa olivat hyvin erilaiset. Ryhmän nuorin, Jagadish Das, 25, oli opiskellut taidetta Kalkutan yliopistossa ennen kuin tunsi pakottavan tarpeen vetäytyä maailmasta ja keskittyä kilvoitteluun ja henkiseen etsintään. Ei hän taiteesta ole kokonaan kuitenkaan luopunut; upanishad-opintojensa ohessa hän soittaa ashramissa huilua ja tabla-rumpuja, ja Vrinda-vanassa hänellä on maalaustarvikkeensa varastossa ”varmuuden vuoksi”. Ashramissa hän on ollut vasta vuoden. Ashramin johtaja on Sanatan Das Babaji, 70-vuotias mies, joka on alueella laajalti tun-nettu paitsi henkisyydestään myös varsin vaatimattomista lähtökoh-distaan. Hän sattui kuitenkin olemaan vierailuni aikana matkoilla, ja hänen sijaisenaan toimi nuorempi Bhagavan Das Babaji Khulnasta.

täMä pieni ashraM on tarkoitettu antamaan puitteet yksilöllisiin henkisiin harjoituksiin. Kaikki munkit tapaavat arati-seremoniassa ashramin temppelin edessä puoli viideltä aamulla ja kuudelta illalla sekä iltapäivällä laulaakseen kirtanaa yhdessä. Jokaisella on omat työnsä ashramin hyväksi – esimerkiksi Jagadish Das siivoaa ja

Bhagavan Das Babaji valmistaa lounaan temppelin jumalhahmoil-le – mutta nämä velvollisuudet eivät kestä kauan. Kun suurin osa ashramin väestä ei laita ruokaa, vaan hankkii sen kerjäämällä talosta taloon kylässä (madhukari), jokaiselle jää paljon aikaa yksilöllisiin henkisiin harjoituksiin.

Useimmat ashramin asukeista asuvat pienen pihan ympäril-lä. Pihalla kasvaa pyhä tulasi-pensas, pieni tamala-puu ja kukkia. Kameshvari-köynnös ojentuu katolle keppiä pitkin. ”Missä kamesh-vari kasvaa, kaikki lihan himo katoaa”, Jagadish sanoo ilman ironian häivähdystäkään, mutta vanhempi munkki Swami B.V. Bhagavat ei voi peitellä hymyään. Jagadishan jatkaessa musisointiaan Swami tekee mudria ja jooga-asanoita iltapäivän auringossa. Bhagavan Das Babaji on kadonnut omaan huoneeseensa, jossa hän mietiskelee itsekseen lilaa, Jumalan leikkiä. Dibyakrishna Das lausuu mantroja ashramin toisella puolella, aikaisempien pyhimysten hautojen kes-kellä. Seinän takaa kuuluu, kun Swamin avustaja Kushadhvaj Dasa opettelee Bhagavad-gitan säkeitä ulkoa: ya nisha sarva-bhutanam...

Elämä tässä ashramissa on suomalaisen mielestä melkein usko-mattoman alkeellista. Talven jopa nollaan laskeutuvalle lämpötilalle ei ole minkäänlaista lämmitystä, eikä kesän helteelle ole ilmastointia tai muuta helpotusta kuin kylpy viereisessä lammessa. Useimpien munkkien vaatteet ovat harmaantuneita ja reikäisiä. Kerjuulla saatu ruoka koostuu ennen kaikkea vanhasta leivästä, ja jopa keskellä päivää ashramin seiniä pitkin juoksee hiiriä. Rahaa ei ole kuin aivan välttämättömimpään ashramin ylläpitämiseksi; kaikkialla näkyy hiljaisen rappeutumisen merkkejä. Sähköä ei ole kuin lamppuihin, ja sitäkin vain muutama tunti päivässä.

Silti täältä löytyy useita ideaalin ashramin aineksia: hiljainen, rauhallinen sijainti (joka ei Intiassa ole suinkaan itsestään selvää), monipuolisia henkisiä harjoituksia ja hyvä sekoitus sekä vanhoja että nuoria asukkaita.

Kun illalla matkaan takaisin Vrindavanaan auton katolla, huo-maan ajattelevani, että olisin mielelläni jäänyt ashramiin pidemmäk-si aikaa. En tiedä, pääsenkö sinne enää koskaan uudestaan. Katselen Vrajan riisipeltoja ympärilläni, paimenia lehmineen sekä rikkinäistä tietä. Oloni on haikea – mutta mukavalla tavalla. Tie saattaa olla koukeroinen ja risainen, mutta se vie eteenpäin!

Artikkeli on ilmestynyt aiemmin Anandan numerossa 2/2008.

”Missä kameshvari kasvaa, kaikki lihan himo katoaa.”

42 43

vApAAehtoistyö vie AvuN perille

Vapaaehtoista auttamistyötä ovat perin-teisesti harjoittaneet pääasiassa erilaiset yhdistykset ja viralliset yhteisöt. Nykyään sosiaalisen median ja verkkoyhteisöjen mahdollistama helppo yhteydenpito ja tiedon levittäminen madaltavat auttamis-työhön osallistumisen kynnystä. Paljon ruohonjuuritason apua organisoidaan jo virallisen yhdistyskentän ulkopuolella.

Viime vuoden marraskuussa alkoivat kovat pakkaset. Tämä vuodenaika sai ara-bianrantalaisen perheenäidin Riia Mahko-sen pohtimaan, että kaappeja täyttävät pie-neksi jääneet talvivaatteet olisivat jollekin muulle juuri nyt tarpeellisia.

”Kyselin Facebookissa alueen asukkailta, olisiko innokkaita keräykseen osallistujia ja ehdotuksia keräyksen kohteeksi. Osallistu-jia löytyi ja kohteeksi valittiin Kyläsaaren vastaanottokeskus”, Riia kertoo.

keräYksen organisointi oli helppo projekti. Mahkosilla oli itsellään auto käytettävänä ja lahjoitukset täyttivät auton kattoon saakka muutamassa päivässä. Mukana oli vaatteita ja kenkiä niin lapsille kuin aikuisillekin, sekä iso kasa pehmoleluja.

”Soitin vastaanottokeskukseen ja lahjoi-

tuksen sai tuoda milloin tahansa. On hyvä soittaa etukäteen ja tarkastaa onko kyseinen keskus juuri sillä hetkellä lahjoituksen tar-peessa. He ohjaavat sitten toiseen keskuk-seen tarpeen vaatiessa”, Riia toteaa.

”Oli aika mukavaa viedä tavarat perille ja nähdä vastaanottokeskuksen henkilökun-nan ja asukkaiden ilmeet, kun he näkivät lahjoitukset. Siinä kävi kova kuhina, kun autoa tyhjennettiin. Vastaanottokeskuksen väki lähetti lämpimät kiitokset naapureil-leen!” sanoo Riia hymyillen.

Vapaaehtoistyö tuntuu voivan hyvin ja tulee varmasti säilyttämään paikkansa yhteiskunnassa, mutta sen organisointi ja toimintamuodot ajanmukaistuvat. Tämä tuo paljon uusia mahdollisuuksia ja pienellä panoksella mukaan auttamaan lähtevien määrä tulevaisuudessa toivottavasti nousee entisestään.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Kuohu-lehden numerossa 1/2011.

helsingin vastaanottokeskus ottaa lahjoituksia vastaan

» erikokoisia lahjoituksia tulee päivittäin.

» eniten tarvitaan kausivaatteita, esim. kenkiä ja takkeja, lapsille ja aikuisille.

» kehittäviä ja kestäviä leluja otetaan mielellään vastaan, kuten myös pulk-kia ja luistimia.

» avustukset jaetaan ilmaisella kirpputo-rilla asukkaille.

» kun vastaanottokeskukset ovat julki-sessa mediassa esillä, tulee lahjoituk-sia paljon.

kyläsaaren vastaanottokeskuksen työntekijä elina heinonen esittelee vaate- ja lelukeräyksen saldoa.

Teksti sanna Wuorio Kuva riku nikkilä

Viimeinen vaeltaja

iMinä olenviimeinen meistä joka vaeltaatornion rikasta maata kulkemassaasuntovaunullakuumana kesäpäivänä.

iitaakkaraidon välissälapset moittimassameidän aikamme tilaarakkaanihaukkumassamuttaauto-dvd:n;disney© rauhoittaapääsen piennivaaran ilmaa nauttimaansuhisee poskeen, kasvoilleuudenauton airconditionsysteemistä

iiipysähdymme tornionjärvenrantaantoinen lapsioksentaa disney©juttujaympäri p-paikkaasääskethäiritsevät koiraa,harppoo järveenjuuri ja juuri saa rantaan taaskurja pitäisi sinne hukkuaenkerro lapsilleajatuksiani,enpäästä märkää koiraa sisälleautoonon helvetti,matkailu avartaa

ivNorjalaistunut äiti ojentaa makkaranpalojaja sipsejä,nautimme hiljaisuudessa,vierustoveri savuaapirun riudutusmaatäytyy selittäätoisella lapsella astmaminun rakkaanipoikaystävääni vilkaiseeminun hourailijanija Cola© virtaamielessäkurkkujen läpi.

vkantosatulan mutkassatornionjoenlaaksoa kulkeeradiosta kuulenZlatan© ei ole vielä ampunut maaliakiirehdintoiseen merenrantaan,toiseen aikakauteen,minun silmieni takanaavautuu kesämaadisney©stä on virta lopussa,ja me jatkamme eteenpäin

scary Cowboys (&super Geeks)

scary cowboys sanoo pieni tyttö sinulla on niin hieno niin tiukka sinä alasti minun sylissäni nytsanoo sinä olet niin juo vielä sinä olet niin juo pieni tyttö sinä olet niin pieni sinä olet minun tonightsuper Geek sanoo asl pieni_grl oletko hän ketä etsin oletko luvallinen tyttömäinen olen sinun ensimmäinen sormi onko sinun webcam mieli auki uusille kokemuksillesanoo minun pieni lu minun näytön valopilkku minun haarovälini näppäimistö minun moninkertainen syntini minun monesti reikiintynyt sieluni minun pieni lu minun lu-va-ton kerro minulle jaa kanssani iloitse kanssani

scary Cowboy ottaa sinut mukaan suureen juhlaan sinut mukaan aikuisten maailmaan viinipullon rintataskusta ja viihdyttää huolta sinusta ja myöhemmin sinut mukaansa ulos pimeään paikkaan ja sielläottaa sinun onnesi sinun unesi sinun tulevaisuutesi sinut ja jättää sinun vertavuotavan haarovälin nurinsuper Geek avaa teidän chattinne viereen www.hornynymphets.com tapaturmaisen pop-upin ja kiroaa itseltään salaisen pimeyden mielen jokaisen pienen joen pienen järven merenavaa oman webkameran omat housunsa sinun silmäsi sinulle uuden maailman oudon inhottavuuden ja seuraavat kerran kun loggaat sisään odottaa taas sinuascary Cowboy (&super Geek) sanovat älä minua syyttele älä katso minuun noin etkö ymmärrä en ole sinua halunnut ahdistella en ole halunnut sinulta riistää en mitään mutta pakko on pakko onsanovat etkö ymmärrä pienokainen sinun epäonnesi tässä maailmassa on että minä olen minä ja sinä olet sinä

saamelaIsta NykyruNoutta

sigBjØrn skÅden (s. 1976) kuuluu nuoren polven runoilijoihin. Kotoisin hän on Norjan Skånlandista. Skåden debytoi vuonna 2004 eeppisellä proosarunokokoel-malla Skuovvadeddjiid gonagas (Suutarei-den kuningas). Runoilijalle on ominaista perinteisesti ei-saamelaisten aiheiden yhdistäminen saamelaiseen ympäristöön. Seuraavat kaksi runoa (suom. Anne-Maria Magga) ovat hänen vuonna 2009 julkais-tusta kokoelmastaan Prekariáhtta lavlla (Prekariaatin laulu).

Runot on aiemmin julkaistu Tuli & Savu -lehden numerossa 61 (syksy 2010; saame-laisen nykyrunouden teemanumero).

44 45

”pitäkää Vielä hahMo. Muistatteko miten se synnytettiin, samalla ta-valla tiputtakaa hahmo pois”, ohjaa neljännen vuosikurssin nukkete-atteriopiskelija Riina Tikkanen ”hahmojaan” eli alemmilla kursseilla opiskelevia Alma Rajalaa, Mona Kruegeria ja Tuomas Kotamaata, jotka haahuilevat pitkin yhtä Turun Taideakatemian harjoittelusalia.

Taideakatemian nukketeatterilinjan valmistuvan kurssin oppilai-den lopputöiden harjoitukset ovat juuri alkaneet, ja Tikkasen esitys, nimeltään Mies, joka aikoi vähemmän, on yksi niistä.

Seuraavaksi ryhmä kaivaa esiin muun materiaalin, joka koostuu muun muassa tuolista, mittanauhoista, saviruukusta, veitsistä ja muutamista harjoituksia varten kyhätyistä paperinuken osista. Mut-ta... missäs ne varsinaiset nuket sitten ovat?

Esitystä varten rakennettu koira on kuulemma vielä kuivumassa nukenrakennustilassa. Muut ”nuket” ovat jo tässä: ihmiset ja esineet.

tUrUn taideakateMian vuonna 1999 perustettu nukketeatterilinja on Pohjoismaiden ainoa ammattiin valmistava nukketeatterikoulutus. Opiskelijoita otetaan sisään parin vuoden välein.

Linjan ohjaavan opettajan Ari Ahlholmin mukaan suomalainen nukketeatterikenttä on tänä aikana muuttunut paljon. Jotain kertoo sekin, että jos ennen Suomesta lähdettiin ulkomaille oppimaan nuk-keteatteria, nykyään ulkomailta tullaan oppiin Suomeen.

”On tapahtunut aika hurja evoluutio. Nukketeatterin muodot ovat muuttuneet ja esimerkiksi yhteistyötä muiden alojen kanssa tehdään paljon”, Ahlholm toteaa.

Erityisen hyvin muutos näkyy Turussa. Vaikka Helsinki vetää ison osan valmistuneista, ja jotkut lähtevät maakuntiin, toiset ulkomaille, monet jäävät opiskelukaupunkiin. Ammattilaisten lisäksi kaupungin nukketeatteritarjontaa lisäävät opiskelijoiden tuottamat esitykset.

”Turun nukketeatterikenttä on hyvin aktiivinen, ja turkulaisessa teatterikentässä nukketeatterin keinot ovat luultavasti tunnetumpia kuin muualla. Täällä aletaan jo ymmärtää, millaista nukketeatteri on, ja mitä lisäarvoa siitä voi saada”, arvelee Ahlholm.

Samaa sanoo turkulainen nukketeatteriohjaaja Timo Väntsi, Nukketeatteri-lehden päätoimittaja, HOX Company -ryhmän jäsen ja entinen läänintaiteilija.

”Turkulainen yleisö on varmasti nähnyt keskimääräistä enem-män nukketeatteria tai sen keinojen käyttämistä teatterissa. Turussa on eniten nukketeatteriensi-iltoja Suomessa, ja aktiivisia ryhmiä on jo enemmän kuin pieniä draamaryhmiä. Nukketeatteri on täällä myös taiteellisesti kokeilevampaa”, Väntsi sanoo.

”Turussa on ehkä enemmän yritystä muuhun kuin taloudellisesti kannattavan nukketeatterin tekemiseen”, muotoilee Väntsin kollega, helsinkiläissyntyinen, turkulaisen Kuuma Ankanpoikanen -nukkete-atteriryhmän jäsen Merja Pöyhönen.

Väntsi rajaa Turun nukketeatterikentässä tapahtuneen muutok-sen viime vuosikymmenen loppuun.

”Kun aloitin läänintaiteilijana vuonna 2007, Turussa nukke-teatteriesityksiä teki aktiivisesti suurin piirtein Marco Pinto [Mario-nettiteatteri Mundossa] ja kaksi muuta. Seuraavan kahden vuoden aikana esitysten määrissä tapahtui huima kasvu. Voisi sanoa, että sinä aikana nukketeatterikoulutuksen sato todella kypsyi.”

”Lapsille suunnattujen nukketeatteriesitysten määrässä Helsinki on selvä ykkönen, mutta aikuisten nukketeatteria siellä ei vielä juuri

tehdä”, Väntsi toteaa. Tämä näkyy yleisön tottumuksissa:”Lasten esitykset vetävät Helsingissä helposti salit täyteen,

Turussa se on vaikeampaa”, sanoo Pöyhönen.Helsingissä nukketeatteritoiminta on Turkua järjestäytyneem-

pää. Erityisen hyvää alalle on Väntsin mielestä tehnyt Nukketeat-terikeskus Poijun perustaminen vuonna 2007. Sen suojissa toimii useita pieniä nukketeatteriryhmiä ja yksittäisiä tekijöitä, ja saman katon alta löytyy pysyvä esitystila. Sellainen Turusta vielä puuttuu, vaikka askel siihen suuntaan onkin 12 nukketeatteriammattilaisen, Väntsi ja Pöyhönen mukaan lukien, yhteinen harjoitus- ja työtila Puppet Studio.

MUtta palataan takaisin oppilastöiden pariin. Ahlholm selittää, että ryhmillä on käynnissä Rene Bakerin, linjan toisen opettajan, meto-din mukainen improvisaatio-, ”freeplay”-vaihe.

”Se on eräänlainen aivojen vapautusaika, jolla etsitään suhdetta esineisiin tai nukkeen, haetaan hahmoja ja valitaan materiaaleja, ennen kuin lähdetään toteuttamaan aiemmin työstettyä ohjaussuun-nitelmaa.”

Esineet, hahmot, materiaalit... Selvää on, ettei nykynukketeat-terissa ole enää kyse kurkistuslaatikkoteatterista, jossa ihmiset ovat piilossa verhojen takana. Mutta mitä nukketeatteri tänään sitten oikein on?

”Näyttelijöiden näkyminen lavalla on maailmalla yhä hallitse-vampi tekniikka, mutta en usko perinteisenkään tavan olevan mi-hinkään katoamassa”, Ahlholm tarkentaa. ”Se on yksi tapa muiden joukossa tehdä nukketeatteria.”

Tekniikoiden erittelyn sijaan Ahlholm puhuu näyttelijän erilai-sista suhteista objektiin.

”Milloin sinä hallitset objektia, milloin objekti sinua, ja eri taso-jen variaatio siinä, miten paljon näyttelijä näkyy näyttämöllä.”

Näyttelijän ja nuken välisen suhteen merkitystä korostaa myös Pöyhönen.

”On monta reittiä siihen, millä tavalla energian nukkeen siirtää. Itse olen huomannut omassa nuketuksessani tekeväni aika paljon nuken takaa. Näyttelijäntyön merkitys lavalla tuli mielenkiintoisel-la tavalla esiin, kun katsoin lopputyötäni varten videolta Neville Tranterin esitystä. Kun Tranter itse näkyi videolla, uskoin myös nukkeihin. Mutta kun hänet oli leikattu pois, se ei enää tuntunut-kaan niin mielettömältä, niin elävältä”, Pöyhönen kuvaa.

Objekteista puhuminen nukkien sijaan ei ole pelkkää ammatti-jargonia, sillä nykynukketeatterissa nukkeja ei välttämättä käytetä lainkaan. Jotkut kutsuvat tällaisia esityksiä objekti- tai esineteatte-riksi nukketeatterin sijaan.

”Toiset haluaisivat muuttaa koko taiteenalan nimen esimerkiksi visuaaliseksi teatteriksi. Mutta minusta nukketeatteri on terminä hy-

“on monta reittiä siihen, millä tavalla energian nukkeen siirtää.”

NukketeatteriN

taika

”nukketeatterissa on kyse siitä illuusi-osta, joka on niin vaikea luoda, että sitä näkee tuskallisen harvoin. ja kun niin tapahtuu, ne hetket ovat taianomaisia.” (kuvaaja: jussi vierimaa)

Teksti silja ylitalo Kuvat Jussi Vierimaa, tuomas kotamaa

46 47

satu paavolan työ on vuoden 2010 Nukketeatteriteko

VUoden 2010 nUkketeatteriteko-palkinto on myönnetty teatteritai-teen maisteri, näyttelijä ja nukketeatteritaiteilija Satu Paavolalle.

Paavola on näyttelijäntyönsä ohella vaikuttanut 1990-luvulta alkaen aktiivisesti suomalaisella nukketeatterikentällä. Hän on toiminut nukenrakentajana, käsikirjoittajana, ohjaajana ja nukeil-lanäyttelijänä lukuisissa esityksissä.

VUonna 2010 ensi-iltansa sai Paavolan ideoima ja valtakunnallisesti suurta huomiota herättänyt nukketeatterinäytelmä 3D – Dirty, Dif-ficult and Dangerous. Se on TV:n kokkiohjelman formaattiin tehty musta komedia välittömän nautinnon kulttuurista ja maailman-laajuisesta ihmiskauppaongelmasta. Paavola esiintyy teoksessa yhdessä Martti Suosalon kanssa. Ohjaajaksi esitykseen Paavola on saanut kansainvälistä mainetta niittäneen Neville Tranterin (Stuffed Puppet Theatre).

Paavola valmisti esitykseen viisi ihmisen kokoista nukkea. Esitys on helsinkiläisen Nukketeatterikeskus Poijun ja turkulaisen Linnateatterin yhteistuotanto. Syksyllä 2010 3D:tä esitettiin niin Turun Linnateatterissa kuin Aleksanterin teatterissa Helsingissä.

sUoMalaisella teatterikentällä nukketeatteri on helposti mielletty marginaaliseksi ilmiöksi ja esitykset ovat pääsääntöisesti pie-nimuotoisia ja lapsille suunnattuja. Satu Paavola on kuitenkin rohkeasti uskonut nukketeatterin ilmaisuvoimaan suurellakin näyttämöllä ja toteuttanut omannäköisiään esityksiä suurella ammattitaidolla ja ennen kaikkea suurella rakkaudella nukketeat-teritaidetta kohtaan.

Suomessa on näyttävä kaarti lahjakkaita nuoria nukketeatteri-taiteilijoita. Heidän tietään Paavola on tasoittanut ravistelemalla teatterikenttää näkemään nukketeatterin mahdollisuudet. Paavola ei esityksissään pelkää tarttua vaikeisiinkaan aiheisiin.

Juttu on ilmestynyt Nukketeatteri-lehden numerossa 1/2011.

3d – dirty, difficult and dangerous esitetään Jyväskylän kesässä 16.7.2011.

esityksen voi tilata myös muualle nukketeatterinkeskus Poijun kautta (www.nukketeatterikeskus.fi).

MAiNos

vin kuvaava. Vaikka nukkien sijaan käytettäisiinkin muita esineitä, näyttämöllä vaikuttavat samat lainalaisuudet”, Ahlholm toteaa.

Oli käytössä sitten nukkeja tai objekteja, kyse on lopulta samas-ta asiasta:

”Hahmon tekemisestä eläväksi. Siitä illuusiosta, joka on niin vai-kea luoda, että sitä näkee tuskallisen harvoin. Ja kun niin tapahtuu, ne hetket ovat taianomaisia. Yhdessä parhaista esityksistä, jonka olen nähnyt, ihmishahmo oli luotu ainoastaan vaahtomuovin palas-ta, pallosta ja kahdesta puukepistä. Niin ihmeellisen vähällä illuusio voidaan saada aikaan”, Ahlholm ihastelee.

Esimerkkinä taitavan pelkistetystä materiaalien käytöstä Ahl-holm mainitsee vielä kolmannen kurssin opiskelijan Alma Rajalan esityksen Kaivonmyrkyttäjätär, jossa hahmot muodostuvat pelkistä kivistä ja näyttelijän käsistä.

nUkketeatterikoUlUtUksesta pUhUttaessa resurssien vähyys nousee jatkuvasti esiin. Linjan kolmas opettaja, Anna Brashinskaya, on vir-kavapaalla, sillä minimiin supistettu rahoitus ei enää riitä kolmeen opettajaan. Kulttuuripääkaupunkivuosi ei ole tuonut helpotusta ahdinkoon.

”Rahoitusta on taas vähennetty 10–15 prosenttia edellisestä vuodesta. Opetusta saadaan hädin tuskin pidettyä yllä”, Ahlholm huokaa.

Pahiten rahoituksen väheneminen iskee työpajoihin, jotka ovat tärkeä osa opetusta, aivan kuten kaikilla taidealoilla.

”Suomesta ei löydy tarpeeksi nukketeatteripedagogeja. Käytäm-me paljon ulkomaalaisia opettajia, jotka vetävät yhdestä kuuteen viikkoa kestäviä työpajoja, ne ovat keskeisiä opetuksen kannalta. Viime vuosina työpajoja on jouduttu radikaalisti vähentämään.”

”Syksyllä tuleva pietarilainen Engineering Theatren AKHE on kulttuuripääkaupunkihanke, mutta se onkin sitten tämän vuoden ainut työpaja.”

Nukketeatterin kaltaisen marginaalisen taiteenalan kannalta kansainvälisyys on tärkeää, suorastaan elinehto.

”Meillä ei ole taustalla pitkää nukketeatteriperinnettä niin kuin Keski-Euroopassa. Vaihtarit ovat täällä raikas tuulahdus, he suhtau-

tuvat nukketeatteriin niin luontevasti, itsestäänselvyytenä. Heidän ei ole tarvinnut puolustella ja selitellä taiteenalan olemassaoloa.”

Vaikka Taideakatemian rahoitusahdinko on tänä vuonna entises-tään syventynyt, Ahlholm ei lähde syyttelemään siitä kulttuuripää-kaupunkivuotta. Turku 2011 -säätiö on rahoittanut jopa yllättävän monia nukketeatterituotantoja, Ahlholm mainitsee. Samoilla linjoilla ovat Väntsi ja Pöyhönen.

”John-Eleanor, Mikropatia, Uki Nyki, Puppet Science Fiction, Turku 3011...”, Väntsi luettelee Turku 2011 ohjelmistoon kuuluvia nukketeatteriproduktioita. Tämänkeväinen John-Eleanor on Väntsin ja Tom Linkisen käsikirjoittama ja esittämä ja Merja Pöyhösen ohjaama, syksyllä ensi-iltaan tuleva Uki Nyki taas Väntsin ja Terhi Lintukankaan HOX Companyn esitys.

Vaikka kulttuuripääkaupunkivuosi tuo alalle näkyvyyttä, nukketeatteria tehdään tänäkin vuonna pienillä rahoilla ja niu-koilla resursseilla. Se on ”työteliäiden hullujen laji”, kuten Kuuma Ankanpoikanen iloisesti määrittelee vuoden 2011 nukketeatterijulis-tuksessa.

Vaatimattomiltakin nämä työteliäät hullut vaikuttavat. Vänt-si toivoo, että päiväkodeilla olisi varaa vaikka yhteen esitykseen vuodessa.

”Niinkin pieni raha toisi työtä monelle ja liikkuvuutta kentälle.””Ala on noussut Turussa vasta muutamien vuosien aikana.

Minusta on hyvä, että olemme ensin keskittyneet taiteellisten vaatimusten täyttämiseen ja sen osoittamiseen, että osaamme tehdä esityksiä. Olisi outoa, jos olisimme heti olleet vaatimassa tukea ja panostusta”, Pöyhönen pohdiskelee.

kenties VaatiMattoMUUs liittyy siihen, mistä Kuuma Ankanpoikanen julistuksessaan kirjoittaa: nukketeatterissa ei ole tähtiä.

Kenelle sitten yleisön suosionosoitukset raikuvat noin äänekkäi-nä? Ne raikuvat itse teokselle! Vihdoinkin! Kerrankin! Nukketeatteri on esittävän taiteen lajeista juuri se, jossa on mahdollista nostaa keskiöön ei esiintyjää vaan itse esitys! Juuri siksi minä rakastan nukketeatteria.

Artikkeli on ilmestynyt lyhentämättömänä Illuusio-lehden numerossa 2/2011.

alma Rajalan kaivonmyrkyttäjätär-esityksessä hahmot muodostuvat pelkistä kivistä ja näyttelijän käsistä. (kuvaaja: tuomas kotamaa)

3d – dirty, difficult and dangerous.

48 49

perusteella; sopimuksen, jonka maan hallitus hyväksyi, mutta jätti allekirjoittamatta. Zapatistien alueilla kansan valtaan perustuvat ”Hyvän hallinnon komiteat” edustavat toisenlaista, poliittisista puo-lueista riippumatonta järjestelmää. Zapatistien vallankumouslakien lakien mukaan naiset ovat tasa-arvoisia, eikä heihin ei saa kohdistaa minkäänlaista väkivaltaa. Lapsien on saatava opetusta omalla inti-aanikielellään. Samankaltainen intiaanien perinteinen hallintomalli ”Usos y costumbres” – ”Käytännöt ja tavat” – toimii myös valtaosas-sa Oaxacan osavaltion kuntia.

Vaikka olemme jyrkänteen reunalle... olemme täynnä toivoa.

paradoksaalisesti, Vähitellen kuin huomaamatta, painopiste maail-mamme tulkitsemisessa, sen eurosentrisyys, paljastuu. Ajattelumme muuttuu. Ehkä. Globalisaatio, sen vaikutukset näkyvät kaikkialla mutta samanaikaisesti vastarinta, usein mediassa vaiettu, voimistuu. Keskuksen, vallan ja periferian, tuon toisen, asetelmat murenevat, ne liikkuvat.

Etelä- ja Väli-Amerikassa tapahtuu. Meksikon Oaxacan triqui-kansa julistaa autonomiseksi San Juan Copalan kylän, Chilen mapuche-intiaanit onnistuvat nälkälakollaan kumoamaan heihin sovelletun diktatuurin aikaisen terroristilain – ja Trabulsin valoku-

vat todistavat, että Chiapasin zapatistien kapina elää arjessakin (...tosiasiassa Meksikon vallankumous ei ole loppunut vaan jatkunut sata vuotta). Nämä ovat vain joitakin tapahtumia, jotka vähitel-len muuttavat mielikuvaamme alkuperäiskansoista. Samalla ne muuttavat myös meitä. Käsityksiämme ”etnisen muistin” merkityk-sestä, muistin kuvaston identiteettiä rakentavasta ja muovaavasta voimasta.

Meksikon ”Alistetuista, jotka eivät alistu” kertoivat 1980-luvun lopulla Graciela Iturbiden todellisuuden runoutta tallentavat valo-kuvat; noista toisista vielä toisemmista, intiaaninaisista Meksikon Juchitánilla ja Sonoran autiomaassa (ks. Kaltio 3/2009). Tuo voima, etnisen muistin, perinteisen kuvaston ja maailmankuvan säilyminen, siirtyminen sukupolvelta toiselle näkyy vahvasti torien käsitöissä mutta myös vaihtoehtogallerioiden taiteessa. Kantaaottava ja kollek-tiivista muistia hyödyntävä, sitä lainaava taide voi hyvin niin maan pääkaupungissa kuin Oaxacassa etabloituneen nykytaiteen rinnalla.

Trabulsin tulkintaasi odottavat kuvat, vaietut kertomukset herät-tävät kysymyksiä, jos haluat, ne voivat myös muuttaa ajatteluasi.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Kaltion numerossa 1/2011.

Ricardo trabulsin valokuvanäyttely ”olemme ikkuna, josta katsoa” on tämän kesän esillä työväenmuseo Werstaassa tampereella (12.6.–21.8.2011). trabulsi lainaa sitä mielellään myös muualle.

”ya Basta – jo rIIttää!”

kuvia ChiaPaSin ZaPatiStien aRjeSta

”oleMMe ikkUna, josta katsoa.” Ricardo Trabulsin Meksikon Chiapasin zapatistien arjesta kertova valokuvanäyttely oli esillä Suomen Valo-kuvataiteen museossa koko viime syksyn. Kaapelitehtaan pieneen Prosessi-tilaan sijoitettu näyttely tuntuu monessa mielessä merkittä-vältä nyt, kun muu maailma vaikuttaa unohtaneen zapatistit, heidän olemassaolonsa. Meksikon uutisoinnissa mediayhtiöitä kiinnostavat enemmän huumekartellien sota, murhat ja Oaxacan väkivaltaisuu-det; Chiapasin intiaanien taistelusta alkuperäiskansojen itsemäärää-misoikeuksien puolesta sen sijaan vaietaan.

Mexico Cityssä vuonna 1968 syntynyt Trabulsi on vieraillut zapatistien keskuudessa Chiapasissa, eteläisessä Meksikossa, yhden-toista vuoden ajan. Zapatistit muodostuvat kuudesta eri etnisestä ryhmästä, jotka periytyvät maya-intiaaneista, ”maissi-ihmisistä”. He – kuten useimmat alkuperäiskansat – haluavat elää sopusoinnussa luonnon kanssa, viljellä maitaan yhteisomistuksessa. Maa kuuluu kaikille, kukaan ei voi omistaa sitä. Trabulsi korostaa näyttelynsä olevan poliittinen teko, ei taidetta. Painotus on taiteilijalle tärkeä,

koska Meksikon hallitus lisää toistuvasti toimenpiteitä intiaanien itsemääräämispyrkimyksiä vastaan. Toisaalta hyvä taide on aina kannanotto, siis politiikkaa.

Trabulsin suuret, nimettömät paljekameralla otetut, mustaval-koiset kuvat ovat vakavia. Ne eivät avaudu helposti. Meidän on itse kerrottava itsellemme kuvan tarina. Jämäkkä, maanläheinen nais-ryhmä vuohineen, lapsia koulun edustalla, rakennuksen oven päällä vallankumoussankari Emiliano Zapatan nimi, lapsia hoitamassa perheen pienempiä, sulkeutuneena kameraa katsova pariskunta. Kuvaamisen ajaksi he ovat peittäneet kasvonsa kommandopipolla, zapatistien symbolilla. He katsovat meitä suoraan ilmeettöminä, poissaolevina ja vieraina. He herättävät kysymyksiä. Keitä he ovat, keitä me olemme?

Zapatistien kUUlUisa Marssi Chiapasin osavaltion pääkaupunkiin ei syntynyt sattumalta, ajankohta oli tarkoin harkittu. Tuona uuden-vuoden yönä vuonna 1994 astui voimaan NAFTA, Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus. NAFTA:n vaikutus (kuten EU:n) maaseudun väestölle, maaseudun autioitumiseen, maaltapakoon ja kasvavaan köyhyyteen tunnetaan hyvin nyt seitsemäntoista vuotta myöhem-min. Kansainvälistä näkyvyyttä zapatistit saivat nopeasti internetin ja kiehtovan, vallankumouksellisten mytologiaa hyödyntävän johta-jansa subcomandante Marcosin avulla.

Vuonna 2003 zapatistit palasivat takaisin Lacandonin viidakoi-hin. Palattuaan he julistivat alueensa autonomisiksi alkuperäiskan-sojen itsemääräämisoikeutta koskevan San Andrésin sopimuksen

Emme hyväksy globalisaatiota. Meille se ei ole lupaus todellisuudesta, se on alistamisen hegemonia.

– Gustavo Ernesto, Oaxacassa asuva meksikolainen sosiologi

Teksti seija Vääränen Kuvat ricardo trabulsi

50 51

Myös venäläisille ja ruotsalaisille tuo paskassa ja itsesäälissä rypevä mies on tuttu, ei niinkään elokuvista kuin Tukhol-man-risteilyiltä ja Pietarin-matkoilta. Näin heille jokin Paha maa ei edusta fiktiota vaan dokumenttia, joka voittaisi pääpalkinnon millä tahansa venäläisellä tai ruotsalaisella dokumenttielokuvafestivaalilla. Tältä osin kotimainen elokuva onkin aivan oikein heijastanut todellisuutta.

Vuonna 2010 suomalainen miehen ah-distus ei osoita lientymisen merkkejä.

Ilta illan jälkeen valkokangas täytetään riittämättömyyden tunteella ja alemmuus-kompleksilla. Teemat voivat olla erilaisia mutta ydin sama: nainen pitäisi saada, kai-ken keskiössä on perhe ja mies yrittää olla pojalleen kunniaksi ja kasvaa hyväksi isiksi, parhaaksi isiksi, maailman parhaaksi isiksi. Elämä pelkkää läheisriippuvuutta ja anteek-sipyytelyä. Nainen lähtee ja häntä on ikävä, joulukinkku palaa uuniin ja piparit ostetaan lähimarketista. ”Vittu sattuu se vieläkin.”

Vaikka joulupukkiin ei olisi uskonut aikoihin, suomalaisen elokuvan miestä kat-soessa on pakko uskoa haikara-myyttiin.

Janne Virtanen, Ville Virtanen, Martti Suosalo, Hannu-Pekka Björkman.

Antaisitko?Muutenkin kuin säälistä?

IIIMerkille pantavaa on, että mies ei tunnusta sukupuolineutraalia avioliittoa vaan toimin-nan lähtökohtana on puhdas heterosuhde. Mikäli elokuvassa on homoja, ne esitetään naurattavassa valossa, hintteinä. Toisaalta tämä on pienessä maassa taloudellisesti pe-rusteltava valinta: katsojalle voisi olla liikaa nähdä Samuli Edelmann & Peter Franzen kävelemässä käsi kädessä pitkin Hakanie-menrantaa, saati sitten tarjoavan toisilleen salmiakkia.

Myös kansoihin liittyvät stereotypiat kukoistavat ja mukailevat keskimääräisen miehen maailmankuvaa: miehen tapaama ulkomainen nainen paljastuu nopeasti venäläiseksi huoraksi, mutta hänen vai-monsa ulkomainen rakastaja on sivistynyt ranskalainen.

Yleisesti ottaen suomalaisen elokuvan maailma on kuitenkin huomattavasti yhte-näisempi kuin maailma elokuvan ulkopuo-

lella. Näin erilaisten kulttuurien kohtaami-nen ja siitä seuraavien mahdollisuuksien ja ongelmien käsittely on vähäistä. Veijareissa Mikko Leppilammelle kyllä olisi jaossa kaunis, eksoottisen näköinen nainen, mutta ensimmäisen ja ainoan kerran elokuvan aikana hänellä ei heti ota eteen.

Onko tämä oire rasismista vai vierauden synnyttämästä epäluulosta?

IVNykyohjaajien elämäkertoja lukiessa saa käsityksen, että he kaikki ovat koulukiusat-tuja yh-äitien lapsia, joiden isä hirtti itsensä kelohonkaan. Ainoan ystävän nimi oli Nalle Luppakorva.

Tämä ehkä selittää sen, että miehelle on ominaista uskomaton yhteisöllisyyden ja pienen tilan kaipuu sekä Kevätpörriäisen mieleen tuova naiivius, jolla miesten välistä ystävyyttä kuvataan: istutaan autossa polvi polvea vasten yhtä tiiviisti kuin silloin en-nen lastenvaunuissa tai haaveillaan samalla ilmapallolla lentämisestä.

janin tarina muistuttaa siitä, että elämä ei ole akvaario (reindeerspotting).

Bron

son

Club

oy

/ nor

disk

Film

Luonnollisesti taustalla kuuluu sosiali-soitumisprosessien kautta opittu Tuntemat-toman sotilaan onnellisten häviäjien nauru, johon sekoittuu epätietoisuus suomalaisen miehen kohtalosta; alitajuinen havainto siitä, että ”ne jyrää meitin”. Naisen lisäksi tämä ”ne” tarkoittaa jo edellä mainittua kulttuurien muutosta ja perinteisten arvo-jen katoamista.

Ei siis ihme, että Marja-Sisko pelottaa suomalaista miestä!

V1930-luvulla suomalaisten kalloja mittail-leet saksalaiset rotuprofessorit kiinnittivät huomionsa siihen, että jos suomalaisen kasvoille piirsi kolmion niin, että sen yksi sivu kulki samansuuntaisesti kulmakarvojen kanssa ja kolmion kärki osui keskelle otsaa, lukemat kertoivat suomalaisten olevan mustalaisia. Tästä järkyttyneinä suomalaiset kuljettivat saksalaiset Ainolaan katsomaan Sibeliusta ja tuntureille pyydystämään lappalaisia. Näin saksalaiset yritettiin va-kuuttaa suomalaisen kulttuurin arjalaisista vaikutteista ja heille esiteltiin rotu, johon verrattuina suomalaiset vaikuttivat melkein sivistyneiltä.

On kiinnostavaa, että samoihin aikoihin Sigurd Wettenhovi-Aspa laati suurta kan-sainvälistä huomiota saaneet tutkielmansa, jotka todistivat suomalaisten olevan Atlan-tiksen kadonnut kansa. Elokuva-analyysien

Marja-sisko pelottaa suomalaista miestä!

Isyyttä ja muNakarvoja

FRaGmentteja kotimaiSen elokuvan nYkYmieheStä

Isä: Sä oot hyvä sälli.Poika: Nii säki.

– Rare Exports

IYhteiskuntatieteilijät näyttävät olevan yhtä mieltä siitä, että 2000-luvun merkittävin suomalainen mies on Marja-Sisko Aalto eli sukupuolensa korjauttanut Imatran kirkko-herra Olli-Veikko Aalto. Esimerkiksi Timo Vihavaiselle Marja-Sisko on representative man, aikamme sankari, joka sekä symboloi tätä aikakautta että murtaa sen ahdistaviksi ja tarpeettomiksi koettavia tabuja ja viimei-siä sovinnaismyyttejä toteuttamalla itseään ja uskomalla visioihinsa. Ennen Suomen Marja-Siskoa näin tekivät Ranskassa Napo-leon ja Saksassa Goethe. (Timo Vihavainen, Länsimaiden tuho.)

Marja-Siskon operaatio osoittaa roh-keutta ja määrätietoisuutta, sisua, ja hän on tehnyt jotain mistä muistetaan ja mikä erottaa massasta. Saako hän seuraajia ja minkä osan Marja-Sisko ottaa sinivalkoisen miehen historiassa, sen tietää tulevaisuus. Joka tapauksessa monelle miehelle Marja-Sisko on arvoitus, joka edustaa erilaisia arvoja ja asenteita mihin olemme tottuneet. Siksi miehen on vaikea samastua Marja-Siskoon ja määritellä hänen kauttaan omaa identiteettiään.

Vuoden 2010 suomalaisia elokuvia tarkasteltaessa käy nopeasti ilmeiseksi, että sieltä ei Marja-Siskon kaltaisia vallanku-mouksellisia löydy, vaan valkokankaan tarjoama mieskuva on hyvin perinteinen, jopa pysähtynyt.

IIJossain Teuvo Tulion melodraamassa isäntä aikansa ryypättyään tarttuu ruoskaan tarkoituksenaan osoittaa vaimolleen kaapin paikka. Käy kuitenkin niin, että nainen ottaa mieheltä ruoskan pois ja heittää isännän lantakasaan. Sitten hän katsoo miestä hal-veksivasti, sivaltaa ja sanoo ”surkimus”.

Tai voi olla, että miestä sanoo surkimuk-seksi tapahtumia ikkunasta seuraava äiti. Tai ehkä naiset sanovat niin yhdessä. Joka tapauksessa tämä on kuvaava esimerkki siitä, että miehen alennustila on kansallisen elokuvamme kantavia teemoja.

Dokubiletystä ja alkoholin väärinkäyttöä Pipopääkkösen tyyliin (paha maa).

Sann

a he

dstr

öm /

Sol

ar fi

lms

miehen alennustila on kansallisen elokuvamme kantavia teemoja (Miesten vuoro).

Teksti kari Pirhonen

52

perusteella nämä tutkielmat näkyvät nyt muuttuneen osaksi suomalaisen miehen tajuntaa.

Ihminen toimii niin, että silloin kun tulevaisuus pelottaa ja on epävarma, hän suuntaa katseensa eiliseen ja rakentaa itsen-sä sen varaan, esikuviksi nousevat muinai-set sankarit ja totuus löydetään vanhoista uskomuksista.

Suomalainen nykyelokuva esittelee tästä lukuisia merkkejä, luo miehestä jopa myyttisen hahmon, Topeliuksen satujen ja Runebergin säkeiden inkarnaation, joka entisaikojen runonlaulajien tapaan laulaa saunanlauteilla kuulijoilleen menneistä asioista, vain sillä erotuksella, että vaikka runojalkana on trokee, niin aiheena on lähinnä tuo kappaleessa kaksi määritelty viikonloppuiskä.

Miehen tueksi elokuva rakentaa idyl-lisen kuvan siitä maailmasta, missä mies kuvittelee elävänsä: kaveria ei jätetä, ystä-vyys on rahaa tärkeämpää, miehen sanaan voi luottaa ja narkomaanitkin haaveilevat punaisesta tuvasta ja perunamaasta. Ollaan siis lähellä suomalaisuuden pyhää ydintä: kiuas kihisee ja Vesku pihisee rakovalkealla, Lapissa kaikki kukkii ihanasti ja käki kuk-kuu Karjalassa, poliisi on aina turvanamme ja portsari kantaa Lemminkäisen taksiin, sanoo hyvää yötä. Kiekko jäähän ja kaukana kavala maailma. Samalla kaikki on pelotta-

van sovinnaista ja taantumuksellista, kauka-na Marja-Siskon edustamasta modernisaati-osta mutta kuin suoraan perussuomalaisten puolueohjelmasta, jonka etusivulla Laitilan Kukko nussii Iltalehteä. (Vares – Pahan suudelma, ohj. Anders Engström.)

VISuomalaiset elokuva-alan ammattilaiset esiintyvät mielellään vasemmistolaisissa lavasteissa: päällä Che-paita ja kaulassa punainen huivi, allekirjoitus jonkun vaino-tun iranilaisen ohjaajan puolesta kerättyyn adressiin ja kaljalle.

Yleensä elokuvan yhteiskunnallinen osuus keskittyy noista neljästä tai viidestä yhteiskunnallisen osallistumisen vaiheesta tuohon viimeiseen.

Kuten edellä on useasti toistettu, suomalainen mies on jatkuvassa omien ongelmien prosessoimisen tilassa, mikä ei anna mahdollisuutta aatteelliselle tai kulttuuriselle ajattelulle. Asioiden pitää olla yksinkertaisia ja helposti hahmotettavissa, jotain johon käydä kiinni kaksin käsin. Kun Kahdeksan surmanluodin aikoihin köyhyys oli totaalista ja yksinäisyys suunnaton, nyt mies kokee saman tuskan, jos kirkonkylästä ei löydy illaksi kotiin digiboksia.

Vaikka tämä ratkaisu mahdollistaa suomalaisen elokuvan keskimääräisen noin

80 minuutin pituuden ja on siksi täysin perusteltavissa, hetkittäin tulee tunne, että haluaisi tietää, mitä elokuvan mies noin muuten tekee, nähdä hänet osana jotain laa-jempaa kokonaisuutta; kokea jonkinlaisena sosiologisena olentona, jota liikuttaisi muu-kin kuin pillu ja sen saamisesta tai saamatta jäämisestä syntyneet ongelmat.

Voidaankin kysyä, ollaanko jo liian uskollisesti seurattu suomalaisen nyky-elokuvan isäksi kutsutun Lauri Törhösen teoreettisia visioita, joiden peruslähtökohta on se, että jokaisen elokuvan pääosassa pitää olla kuteva kultakala.

Ehkä juuri siksi Reindeerspottingin Jani on elokuvavuoden 2010 ainoa positiivinen ihminen.

Hänen tarinansa muistuttaa siitä, että elämä ei ole akvaario ja elokuvan tarkoitus on kuvata muutakin kuin diskossa perset-tään heiluttavia ikiteinejä tai projisoida oh-jaajan lapsuusmuistoja ja kohtukokemuksia väljähtyneen maagisen realismin keinoin.

Rahan sijasta Elokuvasäätiön pitäisikin lapioida elokuvantekijöille subutexiä, jotta he edes kerran näkisivät munakarvojaan pi-temmälle ja kokisivat sen tunteen, mikä on kaiken taiteen tekemisen lähtökohta: ”Olisin joku muu henkilö.”

Artikkeli on julkaistu aiemmin Filmihullun numerossa 1/2011.

suomalaisen elokuvan miestä katsoessa on pakko uskoa haikaramyyttiin.

ennen oli kaikki vapautuneempaa ja heterogeenistä: male bondingkin su-jui rillumarein merkeissä transsuku-puolisuutta ja etnoväriä tunnustaen.

(pekka puupää kesälaitumilla)

elämä seläN takaNa

perUskoUlUn ViiMeisillä Metreillä piti päästä pois oman kylän junttipiiristä. Leveälah-keisten housujen ja pipoitta pakkasessa kärvistelyn lisäksi piti päteä käymällä mahdollisimman usein etelässä. Pohjoises-sa oli nimittäin vain poroja ja pari hassua joikaavaa saamelaista. Rovaniemi oli silloin realistisin vierailupaikka, sillä se oli lähin kaupungiksi tunnistettava. Kun sinne oli vanhempiensa suostuttelun jälkeen onnis-tunut itsensä saamaan, aina oli pakko käydä merkkivaatekaupoissa ja kantaa heräteos-tettuja brändikuteita kuin voitonmerkkejä. Olen vieraillut sivistyksessä toverit! Olen tervehtinyt jumalaa etupuolelta! Oma kylä-ni oli tuomittu selän taakse.

Asun nykyään Rovaniemellä. Suomen kaupunkien joukossa Rovaniemi on kylmää susirajaa vartioiva erakko. Kotibileissä Roi on se, joka istuu hiljaa halpaa kaljaa juoden, eikä jaksa vetää takkia päälle, kun käy ulkona tupakalla paukkupakkasessa. Hän tuntee paikalta vain yhden ihmisen, eikä tee keskusteluissa aloitetta, joten muut olettavat hänen olevan ihan ufo. Toisin sanoen Rova-niemi ei ole enää varhaisteinivuosieni etelä, vaan minähän – hitto vie – asun edelleen pohjoisessa. Niin, ja täälläkin on niitä pirun poroja.

Kuuntelen radiota ja linjoille soittaja kertoo pakenevansa Roista junalla Ouluun. Katson huumedokumentin, jonka päähen-kilöllä on myös tavoitteena päästä äkkiä pois Roin eristävästä ilmapiiristä. Arvatkaa onnistuiko. Itse mietin, missä on oma haluni karata maailmalle, kun nykyinen sijaintini on kerran rajattu maailman ulkopuolelle. Ilmeisesti leijun jossain tyhjiössä.

päätiMMe sYYskUUn pUolella pitää Jängän lehtikokouksen Ivalossa erään jäsenemme vieraanvaraisuudesta nauttien. Matka oli

huimaava, sillä ruska läimehti keltaiseno-ranssina vielä uljaamman auringonlaskun seuralaisena. Saariselällä sankasta sumusta hiipi esiin kitukasvuisia koivuja, ja olo oli kuin olisi astunut fantasiaelokuvan maailmoihin. Hätkähdyttävää oli se, ettei tuulilasin takana ollut mikään tietokoneen luoma illuusio, vaan ihan yhtä konkreetti-nen olemassaoleva asia kuin minäkin.

Matkassa ilahdutti eniten aito ihastu-miseni. Ajattelin, että paikallisena olisin jo turtunut Lappiin. En yksinkertaisesti osaisi hämmästyä enää mistään. Olen sitä paitsi lapsena ja nuorena sahannut samoja mat-koja Lapissa loputtomiin, joten luulisi, että olisin jo nähnyt riittävästi. En ole nähnyt paljon mitään. Olen tuijottanut vain omia kangistuneita mielikuviani.

Löydän jatkuvasti kaikkea erilaista olentoa, tapahtumaa ja puuhastelua. Ei se vaadi juuri kummempaa, kuin heittää pois sellainen paradoksi, että elämä on jossain muualla. Jängän piirissä olen törmännyt moneen aktiiviseen kulttuuri-ihmiseen, jotka luovat sen sijaan, että juoksisivat tyrkytetyn valmistarjonnan äärelle. Säästää omanarvontuntoa, kun lakkaa kuuntelemas-ta stereotyyppisiä yleistyksiä omasta asuin-seudusta. Suurin osa niistä – yllätys yllätys – tulee omista päänsisäisistä alemmuuden-tunteistamme. Elämä on sinussa ja siellä se pysyy vastaisuudessakin; minne sitten ikinä hiippailetkin, älä huoli.

Kuulemma harva pariisilainen on käynyt Eiffel-tornissa, koska he eivät yk-sinkertaisesti näe siinä mitään jännittävää. En minäkään käy nykyään merkkivaatekau-poissa kuin pienen pakon edessä. Se on vain niin tylsää.

Teksti on julkaistu aiemmin Jänkä-lehden numerossa 2/2010.

Teksti Jenni mutenia Kuva mirka Huhta

olen vieraillut sivistyksessä toverit! olen tervehtinyt jumalaa etupuolelta!

54 55

jaN NevaN sota ja rautaBrutaalIa tyylIä ja veNäläIstä klassIsuutta

taidokkaita piirustuksia ja maalauksia. Sotilaita univormuissa. jumalattaria eri asennoissa. jänteviä miehiä, kuin minkä tahansa taiteilija-anatomia-oppikirjan sivuilta repäistynä. mutta myös kuolleita, sokeita, rampoja ja alkoholisteja.

Teksti tapio Brusiin Kuvat Jan neva

On vaikea hahmottaa mitä kultakauden maalarit ajattelisivat Nevan ateljeesta. Heille tässä kaikessa olisi jotakin tuttua, mutta samalla jotakin vierasta. Kaikesta näkee, että perinteisestä tyylistään ja nos-talgisista aiheistaan huolimatta Jan Neva (synt. 1974) on nykyajan kasvatti. Samalla Nevassa on kuitenkin jotakin ajatonta.

Aloitetaan alusta. On nuori, 11-vuotias Janne Myllynen. Hän yrittää toisintaa villin lännen sarjakuvahahmon ja omaksi sekä per-heensä yllätykseksi huomaa osaavansa piirtää. Se on alkukokemus, jonka varaan kaikki myöhempi rakentuu. Myllynen pääsee pois kotikylästään, paikasta jossa seinät kaatuvat päälle. Ensin kohteena on Imatran taidekoulu, sitten Kuvataideakatemia. Helsingin jälkeen vuorossa ovat jatko-opinnot yhdessä kaikkein perinteisimmistä taidekouluista, Pietarin Repin-instituutissa – tai ”Valtiollisessa Tai-deakatemiassa”, jos niin haluatte.

Taiteilija korostaa kuinka Pietarissa kuri oli kova, työtahti reipas ja opettajien vaateet suuret. Vastineeksi siellä oppi piirtämään ja maalaamaan; kompositioiden ja muiden elementtien opetus oli tasolla, johon Suomessa ei ylletä. Tässä on kuitenkin tarpeetonta mennä enempää taiteilijan kelkkaan: hänen teoksensa todistavat tek-nisistä taidoista ja ihmiskuvauksen hallinnasta. Mielenkiintoisem-paa on se, että muita kuin ihmisiä esittävät teokset ovat ateljeessa harvassa.

Pietari teki maalaispojasta kosmopoliitin. Myös taiteilijan nimi muuttui Janne Myllysestä Jan Nevaksi. Viime vuosina Neva on pitänyt Suomessa yksityisnäyttelyitä muun muassa Nefretissä (2005), Brondassa (2005) ja Uusitalolla (2009). Viimeisin yksityis-näyttely oli Galleria Kajavassa lokakuussa 2010. Päälle tulevat monet yhteisnäyttelyt. Sekä tietysti koko Venäjänmaa. Syyskuussa Pietarissa oli edellinen yksityisnäyttely. Loppuvuoden 2010 Nevan ja pietarilaisten sekä novgorodilaisten taiteilijoiden Aleksanteri Nevski -yhteisnäyttely kiertää pitkin Venäjän kaupunkeja. Nevan toiminta Pietarissa on aktiivista, hän viettääkin suurimman osan vuottaan tässä lähiseutujen ainoassa metropolissa.

neVa sUon ja Vetelän Välillä

Nuori taiteilija. Ihan hyvä vienti, varsinkin kun huomioidaan haas-tava tyyli. Tyylistä onkin hyvä aloittaa. Nevan edustama tyyli on pikkuhiljaa nousussa. Yleisön riemuksi ja monien kauhuksi. Neva ei koe olevansa tyyliltään realisti. Tällä hän tarkoittaa sitä, ettei sijoita

hahmojaan tiettyyn realistiseen miljööseen, kuten ”oikeat realistit” tekevät. Nevan taiteessa kyse on enemmän nähdyn esteettisestä tulkinnasta, ehkä todellisuuteen pohjautuvista, mutta kuitenkin pohjimmiltaan siitä irrotetuista fantasioista tai unikuvista. Tyyli on riittävän omintakeinen. Toki monet maailmanluokan huiputkin, esimerkkinä John Currin, tukeutuvat esittävään tyyliin. Mutta usein he leikkivät menneisyyden teoksilla, vaihtaen esimerkiksi alastoman mieskristuksen pornahtavaksi naiseksi. Neva ei häpeile eikä kevennä valintojaan postmodernilla ironialla, hän tykittää tyyliään täysillä, varauksetta.

Jos yhtäällä ovat klassisella tyylillä leikittelevät, toisaalla ovat pömpöösit realistimaalarit. Neva viittaa runsaasti klassiseen kamaan – viivoihin, valööreihin, väreihin, valoon ja varjoihin. Mutta voi-makas pelkistys erottaa Nevan esimerkiksi The Florence Academy of Artin taiteilijoista. Nämä kun työstävät kyllä klassista kuvastoa, klassisia viivoja ja värejä klassisin tekniikoin, mutta kuvia mahtuu 24 tusinaan, eikä niistä silti jää yksikään mieleen. Nevan rinnastuk-set ja eri elementtien yhdistely tekevät teoksista riittävän monimer-kityksellisiä, jotta niitä miettii pitkään. Taiteilija itse puhuu siitä, mitä eroa on jäljentämisellä ja tavoittamisella. Pietarin opettajat eivät kouluttaneet jäljentäjiä.

Tyylistä puhuminen synnyttää Nevassa reaktion: ”Jotkut taide-kentässä toimivat luulevat, että esittävä maalaus olisi jotenkin epä-älyllistä. Joidenkin kollegoiden kohdalla olen törmännyt ajatteluun, etten minä esimerkiksi ymmärtäisi tai pitäisi muunlaisesta tekemi-sestä. Ei kyse ole siitä. Arvostan abstraktia taidetta, pidän esimer-kiksi konkretisteista ja suprematisteista. Kyse on siitä, että rakastan esittävää taidetta.”

”Viime kädessä kaikki esittävässä taiteessakin on tiettyyn kom-positioon sijoitettavia abstraktioita. Puut, kissat, ihmiset, tankit – ne ovat väreistä ja viivoista koostuvia elementtejä. Niiden sijoittelu on kaiken ydin. Sama juttu vanhassa taiteessa. Vanhoja mestareita esittelevissä museoissa huomaa, että nykytaiteilijat eivät osaa lukea näitä homeisina pitämiään teoksia. Heillä on kiire ohi, he eivät osaa paljastaa teosten dynamiikkaa. On hämmentävää kuinka nykyaikai-sia vanhat mestariteokset ovat, jos niitä osaa lukea.”

Yksi Nevan taiteen kohteista on viime vuosina ollut muotokuva-maalaus. Sitä ei tässä voida tarkastella keinona tienata taskurahoja ”vakavan taiteen” harjoittamiseksi: muotokuvamaalaus on Nevalle

56 57

kaisa lekasArjAkuvA

orgaaninen kokonaisuuden osa. Kysymys on kunniakkaan tradition jatkamisesta ja haasteellisesta, tiukkojen rajaehtojen sanelemasta taiteen kuningaslajista. Maalauksen pitää samaan aikaan esittää kohdettaan, mutta siihen pitää saada myös sielu tai persoona mu-kaan. Ja tätä sielun vangitsemista ei voi opetella: joko taiteilijalla on kyky siihen tai ei ole. Muotokuvamaalaus palautuu taiteilijan persoonaominaisuuksiin myös siinä mielessä, että kuvaajan ja kuvattavan kemioiden pitää kohdata. Muussa tapauksessa muotoku-vasta tulee rampa.

Toinen, hallitsevampi taiteen kohde on ollut sarja mytologisia kuvia, joiden kautta taiteilija on pukenut visuaaliseen muotoon ajatuksiaan nykypäivästä. Zeus on taantunut repareiskaksi, Tartaros on sokea ja kuuromykkä pianisti. Monissa mytologisissa teoksissaan Neva käsittelee ihmisen yksinäisyyttä, jonkin odotusta, ajan nopeaa kulumista, kuolemaa ja sen jälkeistä suurta tuntematonta. Nämä ovat tietysti sellaisia ”ikuisia” teemoja, jotka toistuvat eri ajoissa ja eri kulttuureissa.

Ainakin tähän asti Nevan tyylille ja aiheille on ollut ominaista tietty kahtiajakautuneisuus. Useimmat taiteilijan naiset ovat visuaa-

lisesti kauniita ja pehmeitä – ja poissaolevia tai kadotettuja. Nämä naiset sijoittuvat unelmien kultamaahan, El Doradoon, jota mies ei koskaan saavuta. Klassista kamaa, joka olisi sata vuotta sitten ollut itsestäänselvyys ja joka ärsyttänee nykyfeministejä. Mutta se nais-kuvasta: he eivät ole nyt keskeisiä. Keskitytään miehiin.

BellUM sacrUM BellUM

Nevan kulmikkaat ja särmikkäät miehet yhdistyvät häiritsevään kuvastoon: sotaan, kuolemaan, vihaan, aggressioon, alkoholismiin. Mieskuvista mieleen nousee Klaus Theweleit, joka analysoi 1920-lu-vun saksalaisten Freikorps-sotilaiden päiväkirjoja. Nämä ääriliik-keitä ruokkineet kodittomat vapaaehtoissotilaat omasivat rautaisen ulkokuoren, joka pysäytti sekä ulkoa että sisältä nousevan uhkan. Ulkoisena uhkana olivat – tietysti – juutalaiset, venäläiset, punaiset ja erityisesti punaiset naiset. Valkoisia naisia sotilaat tietysti arvosti-vat, mutta vain kaukaa palvoen: naiset olivat joko sairaanhoitajia tai kartanorouvia, eivät koskaan läsnäolevia vaimoja. Näiden ”jääkäri-en” sisältä nouseva uhka koostui pehmenemisen pelosta. Tärkeintä oli, että he onnistuivat pitämään itsensä teräksenkovina miehinä ja sotilaina, ilman hetkenkään pehmentymistä. Oma ruumiin ulkopinta oli se leikkauskohta, jossa ulkoinen ja sisäinen uhka kohtasi jänte-vän lihaskuoren. Monet Nevan taiteenkin miehet ovat kovia, mutta samaan aikaan oman ideologiansa sokaisemia reppanoita.

Miksi sota ja aggressio sitten nousivat Nevan taiteen osaksi? Varmasti osin henkilösyistä. Toinen syy oli opiskelu Pietarissa, jossa maalausharjoitukset venäläisten suuresta isänmaallisesta sodasta pakottivat Nevan miettimään asiaa piipun kummaltakin puolen. Ne-vaa alkoi kiinnostaa, millaisia muutoksia sota aiheuttaa yksilöissä. Mietintää seurasi tutkimusmatka muun muassa Israelin ja Libanon rajan taistelupaikoille. Sinne oli helppo mennä, koska pitkäaikainen sotiminen oli arkipäiväistänyt väkivallan. Muu yhteiskunta toimi normaalisti jatkuvasta sodasta huolimatta. Rajalla vihreät laaksot olivat täynnä satoja tankkeja ja maa kasvoi viljan sijaan rynnäkköki-väärejä. Neva otti kankaan esille ja alkoi maalata.

sankarit, jUMalat ja MannerheiM

Palkkasoturikuvista, Lähi-idästä ja Suomen talvisodasta Neva on liuennut kauemmas historiaan, henkilökohtaisesti tärkeään ”nostal-giseen projektiin”. Lokakuun 2010 näyttely käsittelee nuorta C. G. E. Mannerheimia tsaarin hovissa sekä Venäjän ja Japanin välistä sotaa (1904–05). Tässäkin taustalla on sota: kuinka se on perinteisesti kuvattu upseeriston paraatimuotokuvissa ja miten raaka sota näkyy rintamaolosuhteissa.

Mutta miksi yksikään täysipäinen maalaisi Mannerheimia tänä päivänä – eikä Mannerheimia edes valkoisen Suomen vaan Venäjän tsaarin tamineissa? Tässä näyttäytyy itsestäänselvyyksien paikalli-suus. Suomalaisesta perspektiivistä tämä kaikki on outoa, venäläi-sestä asia on toisin. Pietarissa tunnetaan suurta rakkautta Manner-heimia ja jopa Suomen armeijaa kohtaan, mikä näkyy muun muassa toista maailmansotaa toistavien ryhmien suosiossa. Myös käsitys sodasta on toinen. Toisessa maailmansodassa koko kansa oli varman murskautumisen ja orjuutuksen edessä, kunnes sota lopulta kääntyi idän voitoksi. Mutta päinvastoin kuin Suomessa, tämä ei tarkoitta-nut rauhaa. Neuvostoliitto ja myöhemmin Venäjä taisteli jatkuvasti eri puolilla maailmaa toisen maailmansodan jälkeenkin. Sota on läs-

nä, se on enemmän läsnä kulttuurissa ja kuuluu myös muun muassa luodeista ja kuolemasta kertovassa populaarimusiikissa.

Slaavilainen sielu rakastaa historiaa. Viime kädessä Nevankin tärkein syy maalata herran vuonna 2010 Mannerheim venäläisen chevalier-kaartin asussa on historia. Tällaista maalausta ei ole ai-emmin tehty – siitä huolimatta, että itse tsaari Nikolai II:n kruuna-jaiskulkuetta seurannut Edelfelt totesi kirjeessään äidilleen kuinka Mannerheim ”näyttää komealta chevalier-kaartin asussa”. Manner-heim ei kuitenkaan ole täysin irtonainen elementti, vaan linkittyy osaksi Nevan pidempää mytologista kaarta.

Nevan puheessa vilahtelevat sellaisten yhteiskuntahistoriallisten ajattelijoiden kuin Alexis de Tocquevillen ja Egon Friedellin nimet

sekä kaipuu maailmansodissa tuhoutuneeseen kauniiseen Euroop-paan. Taiteilija ei pyydä anteeksi sitä, että hän nojaa platonisiin perusarvoihin: totuuteen, kauneuteen ja hyvyyteen. Siinä missä mo-net nykytaiteilijat kaatavat patsaita, tämä traditionalisti nostaa niitä takaisin jalustalle. Hän mieltää maailman ja sen historian esikuvien – sankaritarujen ja jumalhahmojen – kautta. Näin Mannerheim asettuu samalle jatkumolle Zeuksen kanssa. Kyse ei ole vain taiteen, vaan myös ajattelun tyylistä ja tavasta.

Nevan nostalginen näyttely viime vuosisadan alun sotakulttuu-rista on kuitenkin yhden kehityksen loppu. Taiteilija myöntää, että tämän näyttelyn myötä hän on sotansa sotinut. Lähitulevaisuudessa luvassa on paluu nykypäivää ja kaupunkilaista elämäntapaa kuvaa-viin mytologisiin hahmoihin. Nähtäväksi jää, mitä Neva tulevaisuu-dessa kankaalle pelkistää – ja millä tyylillä.

Artikkeli on julkaistu Taide & Design -lehdessä lokakuussa 2010.

jan neva ja lisää mannerheim-muotokuvia mtv3:n viihteellisessä tosi-tv-sarjassa taiteilijaelämää salmelassa.

Nevan kulmikkaat ja särmikkäät miehet yhdistyvät häiritsevään kuvastoon: sotaan, kuolemaan, vihaan, aggressioon, alkoholismiin.

Mannerheim asettuu samalle jatkumolle Zeuksen kanssa.

58 59

keinotekoinen jako hyöty- ja rikkakasveihin. Ihmisen ravitsemuksen tai luonnon tasapai-non kannalta tällaista jakoa ei olekaan. Jako on relevantti niille, jotka haluavat tehdä kasveilla rahaa.

Nokkonen esimerkiksi päihittää pinaatin mennen tullen. Sen kasvatus on kirjaimel-lisesti vaivatonta. Pinaatin sato on pieni ja kallis, kun taas nokkonen kasvaa ilman toimenpiteitä runsaana ja monivuotisena. Nokkonen on kuitenkin marginalisoitu luon-tarin yrttiteehyllyyn pinaatin hymyillessä vihreässä pakastepussissaan kaikkien puo-luepoliittisesti valikoitujen ravitsemuslauta-kuntien kokouspöydillä. Ja vääjäämättömällä logiikalla nuo samat lautakuntien jäsenet johtavat firmoja, jotka valmistavat rikka-kasvimyrkkyjä, joilla saadaan tehokkaasti pidettyä inhottavat voikukat ja leskenlehdet poissa salaatti- ja pinaattipenkeistä.

Kippari-Kallen kuuluisat lihakset olisi-vat seitsenkertaisen kokoiset, jos hän olisi vaihtanut pinaattinsa nokkoseen. Nokkonen sisältää runsaasti rautaa, C-vitamiinia, piitä sekä kalsiumia. Keväinen nokkosretki sopii siten erityisesti vegaaneille. Nokkosvedellä voi myös elvyttää kulahtaneita hiuksia, ja uskaliaimmille suosittelen nokkosvihtomista saunassa. Kyllä varmana poistuvat mömmöt ihosta.

nokkosta siis hUiViin! Aivan pienet versot eivät edes polta sormia, uskotko? Nuoret 20 cm korkeat nokkosenversot ovat parhaita. Kerää ylen määrin, käytä kuin pinaattia, pakasta, kuivata, säilö niitä marraskuun ikä-viä nuhanenäpäiviä varten, ja tunne syvää tyydytystä omavaraisuudesta.

Vielä sananen edellä mainitusta detox-kuurista: Pysyttele kohtuudessa. Älä tee äk-kiliikkeitä. Suunnittele maltillisesti kuurisi. Jätä pois ruokavaliosta myrkyt, mutta syö toki hyvin. Älä pidä itseäsi nälässä. Pelkällä yrttiteellä on lyhyet jäljet. Juo paljon, nauti villivihanneksista tehtyjä salaatteja, kää-ryleitä ja keittoja. Elvytä keväiset nestevir-tauksesi ja puhkea kukkaan!

Juttu on ilmestynyt aiemmin Anandan nu-merossa 2/2010.

lähiruokAA kesäkeittiössä

kesäaikaan asUnnottoMan elintila laaje-nee rappukäytävistä kaduille ja puis-toihin. Viime aikoina niin kutsuttu elämäntavan leppoistaminen on ollut tapetilla. Asunnoton ei tee tapetilla mitään, mutta leppoistaminen sopii hyvin kesään.

On mukava taas päästä puu-hailemaan ulkokeittiössä. Nyt on trendikästä vetäytyä omaan rauhaan vilpoisten ja suojaavien puskien katveeseen nauttimaan lähiruokaa: villivihanneksia ja luomulihaa.

Kallion kuumissa leipäjonoissa seisoskelu ei kannata. Tungos herättää helposti levottomuutta kanssaihmi-sissä. Hiljaisuus kohottaa mieltä, kun vatsan kurinaa säestää vain kypsyvän aterian tuoksu.

käteVän kesäkeittiön voi rakentaa tyn-nyristä. Jotta kokkaaminen sujuu, pol-tettavaa materiaalia voi keräillä pitkin kaupunkia lojuvista roskalavoista.

Täytetään siis tynnyri palavalla materiaalilla. Päälle asennetaan ritilä. Tynnyri kannattaa sijoittaa sellaiseen paikkaan, ettei se sulata reikää asfalttiin.

ValMistettaVat rUokatarVikkeet kannattaa dyykata lähimarketin ros-kiksesta. Jos haluaa varmistaa että liha on tuoretta, vapaana loikkivat citykanit ovat erinomaista lähiruokaa. Myös varpusia löytyy kaupun-kiluonnosta helposti. Varpuset ovat suurta herkkua useissa Euroopan keittiöissä, ja tätä gourmet-herkkua meillä on tarjolla runsaasti.

Maukkaan villivihannessalaatin ainekset poimii tuossa tuokiossa jostain syrjäisestä pusikosta, jota liikenne ei ole saastuttanut. Mai-tohorsmaa, vuohenputkia, hietasavikkaa ja tähtimöä. Poimi kyseiset kasvit ja syö. Jos haluat valmistaa lämpimän aterian, hauduta hetki sopivassa astiassa ja syö vasta sitten.

Sopii erinomaisesti varpuspaistin lisukkeeksi.

Ohjeet julkaistaan kesällä 2011 myös Asukki-lehdessä.

Teksti ja kuva asukin gurmee-osasto

vIllIt ja vapaat vIhaNNeksetSiirry hetkeksi keräilytalouteen, kumarru ruohonjuuritasolle ja tunne kehon ja mielen keveys.

keVätsää läMMittää niin ihmistä kuin maa-takin. Luonnon erinomaisesta järjestelystä sisäinen kellomme alkaa kaivata detoxausta juuri samaan aikaan kun vihreät yrtinversot nousevat maasta. Talven kylmyyden vuoksi onkin tullut syötyä raskaasti ja rasvaises-ti. Nyt on paras aika renssata verisuonia ja tehdä kevätsiivousta omille kudoksille. Edes hetkeksi voisi jättää kahvit ja viinak-set, sokerikuorrutukset ja hyihyi-lihat pois ostoslistasta, ja vetäistä sen sijaan 7 tai 10 päivän puhdistuskuuri. Kannattaa kuiten-kin luontaistuotekaupan sijaan suunnata luontoon itseensä.

Luontoon? Kyllä, jokaisen joogin pitäisi ainakin kerran vuodessa kyykistyä pellon-pientareeseen ja kumartua nöyrästi poimi-maan luontoäidin vuohenputkia, nokkosia, horsmia ja poimulehtiä. Tuoreiden, puh-taalta paikalta poimittujen nuorien lehtien voima päihittää kaikki puristeet ja pillerit, jotka vanhentuvat kauppojen hyllyllä.

rYteikössä kYYkkiMisellä on myös psykolo-gisesti vapauttava vaikutus. Luonto antaa ilmaiseksi meille sen mitä tarvitsemme. Kasvit eivät kärsi, mikäli suojelemme niiden luontaista ympäristöä ja jätämme niiden juuret maahan. Voimme kokea kouriintun-tuvasti sitä Luontoa, jonka nimeen jokainen katu-uskottavuutta janoava urbaani fiiliste-lijä vannoo. Astumalla ryteikköön astumme konkreettisesti ulos kaupallisuuden kieroista ja kimuranteista kuvioista.

Kaupallistumisen myötä on syntynyt

Teksti Henriikka kontala Kuvitus tuomas mäkinen

kippari-kallen kuuluisat lihakset olisivat seitsenkertaisen kokoiset, jos hän olisi vaihtanut pinaattinsa nokkoseen.

60 61

vain 1,2 % huolimatta miljardien investoinneista.

6. Ei pidä paikkaansa. Kun tuotanto kasvaa, yleensä myös tuot-tajamaan oma kulutus kasvaa nopeammin kuin vienti, sekä väestönkasvun että vaurastumisen seurauksena. Kun tuotanto lähtee laskuun, tuottajamaan asukkaat eivät yleensä ole halukkai-ta laskemaan elintasoaan vaan pikemminkin öljynvientiä. Näin tapahtui esimerkiksi Yhdysvaltain ja Indonesian öljyntuotannon kääntyessä laskuun.

7. Ei pidä paikkaansa. Yleisimmät geologiset arviot öljyntuotannon laskun alusta liikkuvat vuosien 2007 ja 2012 vaiheilla, toisinaan arvioidaan laskun alkavan vasta vuoteen 2020 mennessä. (Uusien öljyvarantojen löytyminen kääntyi laskuun yli 40 vuotta sitten.) Yhdysvaltain Energy Information Agency ja jotkin öljy-yhtiöt ovat esittäneet arvion 2030. Taloustieteilijöillä on ollut yllättävän suuri vaikutus arvioista keskusteltaessa. Taloustieteen näkökul-masta öljy on tuote siinä missä muutkin ja mahdollisen geologi-sen laskun tullessa korvaavia tuotteita löydetään. Taloustieteilijät uskovat myös, että korkeammat hinnat lisäävät tuotantoa tai johtavat kysynnän heikkenemiseen, näin vähentäen laskevan tuotannon vaikutuksia.

8. Ei pidä kutiaan. Voisi kuvitella, että 2 % lasku ei ole paljon, mutta asiassa on monta mutkaa. i. Viime aikoina kulutus on noussut noin kaksi prosenttia vuo-

dessa. Suurin osa kasvusta tulee Kiinasta ja muista aiemmin alhaisen elintason maista. Odotettu kahden prosentin kasvu yhdistettynä kahden prosentin laskuun vaikuttaisi neljän prosentin laskulta.

ii. Jos tuotanto laskee 2 %, vienti laskee todennäköisesti enem-män kuin 2 % (vertaa kysymys 6).

iii. Yhdysvaltojen ja koko maailman talous on kovin velkaantunut. Kun talous kasvaa, yleensä velalliset pystyvät maksamaan lai-naansa korkoineen. Jos talous öljyn puutteen vuoksi ei kasva, tai jopa kutistuu, velkojen maksaminen käy hankalaksi.

iv. Kun käy selväksi, että öljystä tulee tulevaisuudessa pulaa, viejämaiden politiikka todennäköisesti muuttuu. Jo nyt tuottajamaat kuten Venäjä ja Venezuela ovat yksipuolisesti muuttaneet tuotanto- ja vientisopimuksia omien etujensa mukaisiksi. Jatkossa tuottajamailla on öljyn hinnan noustessa yhä suurempi intressi kasvattaa valtaansa öljyn avulla ja pitää kiinni öljyresursseistaan myös vientiä vähentämällä. Vastaa-vasti öljypulasta kärsivät maat voivat elintason ylläpitämisen vuoksi turvautua aseelliseen voimaan öljyn saamiseksi.

9. Ei pidä paikkaansa. Kuten yllä on todettu, öljyntuottajamaat todennäköisesti saavat suurimman osan jäljellä olevasta öljystä, koska haluavat huolehtia omien kansalaistensa tarpeista. Jos öljystä tulee pulaa, tuottajamaiden valta kasvaa. Näin öljyntuoja-

maiden saaman öljyn määrä tulee todennäköisesti laskemaan nopeammin kuin öljyntuotanto sinänsä. Maiden sisällä öljy ohjataan pula-aikana todennäköisesti elintär-keille sektoreille kuten maanviljelykseen, puolustusvoimille ja viranomaisille. Kuluttajille jäävän öljyn määrä tulee vähenemään huomattavasti, ja demokraattisissa järjestelmissä säännöstely on todennäköistä.

10. Ei pidä paikkaansa. Yhdysvaltain energiaministeriö julkaisi 2005 Robert Hirschin, Roger Bezdekin ja Robert Wendlingin raportin Peaking of World Oil Production. Impacts, Mitigation, and Risk Ma-nagement, jonka mukaan nykyistä teknologiaa käyttäen öljyhui-pun vaikutusten lieventämiseen valmistautuminen veisi 10 vuotta ja vasta 20 vuodessa saavutettaisiin parempi valmiustaso. Syynä valmistautumisen hitauteen on olemassa olevan infra-struktuurin valtaisa koko. Kun esimerkiksi autojen polttoaine-taloutta päätetään tehostaa, vie päätöksen vaikutusten toteu-tuminen vuosia. Ensin autojen valmistuslinjojen muuttaminen vaatii aikaa, sitten autojen tuleminen markkinoille ja käyttöön. Jos esimerkiksi hiilestä päätetään tehdä nestemäistä polttoainet-ta, tarvitaan pitkä aika uusien kemiallisten tehtaiden ja muun infrastruktuurin rakentamiseen. Näistä syistä isojen muutosten tekeminen on hidasta. Kokonaan uuden teknologian käyttöönotto saattaa olla vielä hitaampaa.

11. a. Totta. Yleensä tuotannon päättyessä suuri määrä (jopa 50–75 %) tietyn öljylähteen öljystä on yhä maaperässä. Vuosien mittaan on kehitetty uusia teknologioita, mutta niillä ei ole ollut kovin suurta merkitystä siihen, kuinka suuri määrä maaperässä olevas-ta öljystä saadaan käyttöön.

12. c. Liian aikaista sanoa. Ongelman parissa työskentelee paljon ihmisiä, ja paljon öljyä on jäljellä jo hylätyissä lähteissä. On kui-tenkin eräitä seikkoja, jotka tekevät kysymyksestä hankalan.

Uuden teknologian käyttöönotto vie yleensä kauan aikaa.Vaikuttaa siltä, että myös maakaasusta tulee pulaa Pohjois-Ame-

rikassa samoihin aikoihin kuin öljystä.Ilmastonmuutos tarkoittaa, että ei ehkä ole järkevää käyttää

kaikkea öljyä, vaikka sitä saataisiinkin uusien teknologioiden avulla pumpattua lisää maaperästä.

Maapallon väestömäärä on suuri. Makean veden ja viljelykelpoi-sen maa-alan määrä on rajallinen. Ei voida kasvattaa bio-polttoaine-kasveja niin laaja-alaisesti kuin on tarpeen.

http://gailtheactuary.wordpress.com/2007/03/16/oil-quiz-test-your-knowledge/

Tietovisa on ilmestynyt aiemmin niin & näin -lehden numerossa 4/2009.

ÖLJY – tietovisaVäitteet & kYsYMYkset

0. Metsineen, soineen ja jokineen suomalaiset ovat poikkeuk-sellisen riippumattomia öljystä.

1. Yhdysvaltain öljyntuotanto on kasvanut noin kaksi pro-senttia vuosittain 1960-luvulta lähtien.

2. Saudi-Arabia on maailman suurin öljyntuottaja.3. Öljyntuottajamaat julkaisevat tiedot öljyreserveistään,

joiden perusteella tulevaisuuden öljyntuotantoa voidaan arvioida.

4. Suurimmat öljyntuottajamaat olivat vuonna 2005 Saudi-Arabia, Venäjä, Yhdysvallat, Iran, Kiina, Meksiko, Norja ja Venezuela. Missä näistä maista tuotanto laski vuonna 2006?a. Ei missään.b. Norjassa ja Venezuelassa.c. Saudi-Arabiassa, Yhdysvalloissa, Iranissa, Meksikossa,

Norjassa ja Venezuelassa.d. Kaikissa.

5. Kanadan öljyntuotannon kasvu erityisesti öljyhiekkojen käyttöönoton avulla tulee korvaamaan tuotannon laskun muualla maailmassa.

6. Jos öljyntuottajamaan tuotanto laskee 5 %, sen öljynvienti laskee todennäköisesti myös 5 %.

7. Geologit ovat yhtä mieltä siitä, että maailman öljyntuotan-to tulee nousemaan ainakin vuoteen 2030 asti.

8. Jos maailman öljyntuotanto laskisi noin kaksi prosenttia vuodessa, se ei juurikaan haittaisi maailmantaloutta.

9. Jos maailmassa ilmenee öljypulaa, todennäköisesti rikkaim-mat maat saavat leijonanosan öljystä ja rikkaissa maissa rikkaimmat ihmiset.

10. Jos on odotettavissa merkittävä öljypula, voimme tehdä tarvittavat muutokset (esimerkiksi kehittää vaihtoehtoisia energiamuotoja) noin viidessä vuodessa.

11. Maankuoren alla on vielä paljon öljyä silloinkin, kun alu-een öljyntuotanto alkaa laskea.

12. Öljypulaan löydetään teknologisia ratkaisuja.a. Tottab. Ei pidä paikkaansac. Liian aikaista sanoa.

VastaUkset

0. Ei pidä paikkaansa. Suomi on poikkeuksellisen öljyriippuvainen maa. Suomalaiset käyttävät öljyä per henki enemmän kuin esi-merkiksi ranskalaiset, saksalaiset tai japanilaiset, myös merkit-tävästi enemmän kuin tanskalaiset tai ruotsalaiset. Suomalaisten öljynkulutus henkeä kohden on maailman 13:nneksi suurinta. Edellä on vain öljyntuottajamaita, Yhdysvallat, Kanada, Singapo-re, Etelä-Korea, Islanti, Irlanti ja Hollanti.

1. Ei pidä paikkaansa. Yhdysvaltain öljyntuotannon huippuvuosi oli 1970. Sen jälkeen tuotanto on ollut noin kahden prosentin laskussa vuosittain.

2. Ei pidä paikkaansa. Saudi-Arabia oli suurin öljyntuottaja vuoteen 2005 asti, mutta sittemmin sen tuotanto on ollut laskussa. Vuo-desta 2006 maailman suurin öljyntuottajamaa on ollut Venäjä. Saudi-Arabia on yhä suurin öljyn viejä.

3. Ei pidä paikkaansa. On ainakin kolme syytä, miksi julkaistut reserviluvut antavat heikon pohjan tulevan öljyntuotannon arvioimiseen.i. Joidenkin maiden reserviluvut vaikuttavat rankasti yliarvioi-

duilta, jos niitä verrataan riippumattomiin geologisiin tietoi-hin. Tämä koskee erityisesti Lähi-itää, Saudi-Arabian ja Iranin kaltaisia maita. Myös Venäjän reserviluvut on kyseenalaistet-tu. Öljyntuottajamaiden ilmoittamia arvioita öljyvarannoista ei voida tarkistaa riippumattomasti.

ii. Vaikka öljyä teoriassa olisikin saatavilla, öljyntuotanto voi jonakin vuonna laskea esimerkiksi teknisten ongelmien vuok-si. Erittäin raskaasta öljystä, kuten Venezuelan tai Kanadan öljyhiekkojen öljystä, voidaan hetkittäin saada tuotettua vain pieni osa, koska tuotantoon tarvitaan paljon lämpöä (yleensä maakaasusta) ja vettä. Myös syvänmeren ja arktisten alueiden öljynporaukseen liittyy teknisiä ongelmia.

iii. Vaikka öljyä olisikin maaperässä, öljyntuottajamaa voi päättää vähentää tuotantoa. Olemme tottuneet tilanteeseen, jossa tuottajat pumppaavat mahdollisimman paljon öljyä. Jos tulevaisuudessa on selvästi ennustettavissa pulaa öljystä, tuottajamaat voivat päättää jättää osan resursseista maahan myöhempää käyttöä varten.

4. c. Kuudessa kahdeksasta suurimmasta öljyntuottajamaasta tuotanto laski vuonna 2006. Tämä on huolestuttavaa, koska yleensä kun geologinen huipputuotanto on saavutettu, tuotanto laskee vääjäämättä. Yhdysvallat, Meksiko ja Norja ovat kertoneet, että niiden tuotannon lasku johtuu öljyhuipun ohittamisesta ja tulee jatkumaan. Saudi-Arabian, Iranin ja Venezuelan tilanne on epäselvempi.

5. Ei pidä paikkaansa. Kanadan öljyhiekkojen öljyn osuus maailman koko tuotannosta vuonna 1998 oli vain noin 0,8 % ja 2005 yhä

Teksti Gail tverberg Soveltaen suomentanut tere Vadén

62 63

A hundred examples were published in 2006 in a book called Sata suomalaista äänimaisemaa (One Hundred Finnish Soundscapes). The book was accompanied by a CD featuring such sounds as rugs be-ing washed to the accompaniment of sloshing water and scrubbing brushes, soft raindrops on a shingle roof, thundering skateboards in the centre of Helsinki, a rumbling printing machine in a factory shed, pebbles being thrown onto thin ice, a rattling snowplough heard from a bedroom, children playing in a school yard, and swish-ing skis in a ski-jumping competition.

In one case a man got distressed when a highway that had for decades passed right by his house was rerouted. Silence can also be felt to be an existentially oppressive void, an inner chasm with something unknown lurking at the bottom – maybe forcing us to encounter ourselves.

Then again, the inhabitants of the village of Taalintehdas in southwest Finland got annoyed when the traditional factory whistle fell silent. They felt robbed of a piece of their local identity and demanded – successfully – that it be restored.

“It would be worth considering whether soundscapes could

be safeguarded in the same way as the built environment, like the Unesco World Heritage Sites,” says Uimonen.

pioneering research

The Simon Fraser University at Vancouver in Canada is a pioneer in research into the acoustic environment. Way back in 1977 it had already launched a Five Village Soundscapes project in Europe. In 2000 some Finnish researchers went back to the same villages in Italy, Sweden, France, Germany and Scotland, and added the village of Nauvo in the Finnish archipelago.

The follow-up soundscape study carried out under Helmi Järvi-luoma, a Professor of Cultural Studies, is to be published this year (2009) alongside the classic Canadian study as Acoustic Environments in Change. At least some of the villages will be revisited in 2010, when local residents will be asked to assess their acoustic environ-ments and any changes in them.

Heikki Uimonen is involved both in this project and the Euro-pean Co-operation Of Science And Technology (COST) soundscape team in Brussels.

there were only two places in the province of uusimaa in southern Finland that could be classified as silent.

The chiming clock of medieval Turku Cathedral is so dear to the Finns that its solemn tones are broadcast on the radio every day at noon. A year or two ago the tape made in the 1960s needed to be re-newed, but recording the clock proved more difficult than expected, because the ambient noise of the city had grown. The clock had to be recorded in the middle of the night, and even then the roads around the Cathedral had to be closed to traffic.

In producing the award-winning illustrated Suomen heinäsirkat ja hepokatit (The Grasshoppers and Crickets of Finland), nature photographer Sami Karjalainen decided to record sound bites of every species. He soon discovered that it was easier to find species within microphone distance than it was to get a recording without any traffic noise.

As these examples show, it is difficult for us to escape the back-ground hum of our mechanised modern life, even though Finland is one of the most sparsely-populated countries in the Western world. According to a report published in 2007, there were only two places in the province of Uusimaa in Southern Finland that could be classi-fied as silent.

noise a recognised proBleM

The opposite of silence is noise. It is offensive and it is detrimental to our physical and mental well-being if the average 24-hour sound level exceeds 55 decibels. Noise causes hypertension, insomnia, aggressiveness and concentration problems. A direct correlation has been established with fatal heart attacks.

“Across the EU, an estimated 120 million people, or 30 per cent of the population, are subjected to harmful noise levels,” says Outi Ampuja, a historian at the University of Helsinki researching ambi-ent noise.

“The biggest individual source is traffic, and as this increases, we can expect a steady rise in the number of people suffering from it.”

Society really became aware of the problem of environmental noise in the 1960s–70s, she reports, due to the marked rise in mo-torised traffic. Ampuja has been tracing the public debate on noise from the 1930s onwards for her doctoral dissertation. Only recently

has noise been recognised as a real problem. Until recently, people who complained tended to be accused of making a fuss about noth-ing.

Regional planners should, Ampuja stresses, make sure that noisy environments are counterbalanced by quieter, restorative areas such as parks and woods. For decades, city dwellers have been calling for sanctuaries where they can listen to the sounds of nature in their everyday environments. There is, however, a genuine risk that quiet urban areas will soon be a privilege and luxury only the rich can afford.

“Estate agents have known for years that flats overlooking the back garden are more expensive than those on a busy street. It was likewise evident from a sample taken for a study around Helsinki-Vantaa International Airport that the poorest people live in the noisiest zone,” says Ampuja, who has also published a book Oikeus hiljaisuuteen (The Right to Silence).

safegUarding soUndscapes

A three-year project aiming to record, protect and examine soundscapes was carried out in Finland in 2004–2006. Observations and descriptions of soundscapes were invited from people all over the country and nearly 800 replies were sent in.

“It’s all about acoustic communication and what sounds mean to people,” says Heikki Uimonen, a musicologist at the University of Tampere.

“We’re aiming not just to examine the soundscape but also to stimulate people into listening to it. Even an ordinary sound can be enjoyable, just as music or some other form of organised sound. As the composer John Cage said, all sounds are interesting; it just depends on how you relate to them.”

Uimonen is also Chairman of the Finnish Society for Acoustic Ecology conducting the project with a number of partners. Accord-ing to him, the research model came from Japan, where Professor Keiko Torigoe made a corresponding survey in the mid-1990s.

The material has also permitted the researchers to determine the nature of local acoustic identities and what they mean to people.

No rest for the earsGenuine silence is almost impossible to find these days. noise can be injurious to our physical and mental health, yet sounds classifiable as noise may also be integral elements of the local acoustic identity – people miss the familiar factory whistle if ever it falls silent.

Teksti marko leppänen Kuvitus Cajsa Holgersson Käännös susan sinisalo

64

erkki alajärvisArjAkuvA

“I hope to draw attention to the qualitative assessment of sound. Because assessment tends to be quantitative in our society,” he says of his proactive attitude.

Any sound in the environment can in practice be put to aes-thetic use, especially music. Luigi Russolo, the Italian futurist musi-cian and writer of a manifesto entitled The Art of Noises, was already using urban noise in his compositions nearly a century ago. Pierre Schaeffer, a Frenchman who made his breakthrough in the 1940s–50s, in turn used sounds he heard around him (such as a train rat-tling along rails) in his musique concrète style, and the girls’ band The Shangri-Las in the 1960s incorporated soundscape elements to pep up their songs with melodramatic lyrics.

Finnish composer-sound artist Petri Kuljuntausta has also mixed some most extraordinary natural sounds with artificial ones: with the help of scientists he has managed to procure such rare sounds as whale calls and the Northern Lights.

Meanwhile Vesa Kurkela, Research Professor in popular music at the Sibelius Academy, has written about how rock, once looked upon as marginal music, has become shopping centre muzak. The same phenomenon is familiar to Uimonen, who is at present exam-ining change in radio music. He confirms that public soundscapes have altered radically during the quarter of a century since Finland first introduced commercial radio stations.

the acoUstic anatoMY of a Mine

In April 2009 Sampsa Oinaala, a journalist, and photographer Tom-mi Taipale made a radio documentary called Alussa oli maa (In the Beginning Was the Earth) for the Finnish Broadcasting Company (YLE) about Talvivaara nickel mine in Northeast Finland. In it they proved that the soundscape of the wilderness had been replaced by industrial noise epitomising the conflict in the human mind between livelihood and the loss of Nature.

At the beginning the birds sing, a stream tinkles and the wind trails its fingers through the leaves. Then come the rumbling excavators with their beeping reverse warnings and their thunder-

ing showers of rocks. The engine of the giant 18-foot-high loader (consuming 300 litres of fuel per 100 km) sounds – to borrow from the song by Iggy & The Stooges – like “Raw Power”. The drills jingle metallically and the explosions are like cannon fire.

“Sound is a natural subject for and well suited to the radio documentary,” muses Taipale. “In our documentary it was the most dogmatic and most honest – yet possibly also the most provocative – element.”

For him, the noise was the most disturbing element, and the lo-cal residents said the same.

“The constant noise really gets you down. Its force was truly brought home to us when we realised one summer night we could still hear the din from the mine on a mountainside some 20 or more kilometres away.”

Taipale said there was an element of tragicomedy when, in early 2009, he was making a video documentary on alternative, softer forestry in different parts of Southern Finland: each time he started filming he got a sound track of some fuel-burning gizmo.

“Surely even the ears deserve an occasional day of rest!”

Artikkeli on ilmestynyt aiemmin Finnish Music Quarterly -lehden numerossa 3/2009.

“it would be worth considering whether soundscapes could be safeguarded in the same way as the built environment, like the unesco World heritage sites.”

MAi

Nos

66 67

MaailMan kUValehti kUMppanimaailman kuvalehti kumppani on globaaleihin kysymyksiin erikoistunut aikakauslehti. Sen aiheisiin kuuluvat kehityspolitiikka, ihmisoikeudet, ympäristö ja kulttuurit. www.kumppani.fi

niin&näinFilosofinen aikakauslehti. neljännesvuosijulkaisu tieteen ja kulttuurin tutkai-lijoille.edistää ja pitää yllä moni-puolista filosofian harras-tusta. niin & näin tarjoaa kirjallisen areenan asian-tuntijoiden, ammattilaisten ja aloittelijoiden kohtaamis-paikaksi.www.netn.fi

nUkketeatterinukketeatteri-lehti on nukketeatterialan ainoa jul-kaisu Suomessa. artikkeleita, haastatteluja, kritiikkejä suomalaisesta nukketeatte-rikentästä.www.unima.fi

nUori VoiMa & kritiikkinuori voima on 1908 perus-tettu perinteikäs kulttuu-rijulkaisu, joka paneutuu syvällisesti kirjallisuuden, filosofian ja yhteiskunnan ilmiöihin. viisi teemanume-roa vuodessa.nuoren voiman kirjakatsaus kritiikki tarjoaa lukijoilleen pohdittua ja laadukasta kirjallisuuskritiikkiä ja -esseistiikkaa kaksi kertaa vuodessa. lehtiä niille, joilla on aikaa ajatella.www.nuorenvoimanliitto.fi/nuorivoima.html

sosiaalitietoSosiaalitieto on ollut sosiaa-lialan oma, riippumaton am-mattilehti pian sata vuotta. alansa klassikko.www.sosiaalitieto.fi

taide & designtaide & Design puhuu nykytaiteesta, muotoilusta ja arkkitehtuurista ymmär-rettävästi, ajankohtaisiin ilmiöihin sekä tapahtumiin pureutuen. lehti tunnetaan korkealaatuisten artikke-leiden lisäksi kansainväli-syydestään ja näyttävästä ulkoasustaan.www.taidedesign.com

tUli&saVUtuli&Savu on vireä ja valpas runouslehti, joka julkaisee runoja, arvosteluita, esseitä ja artikkeleita kirjalli-suudesta. lehti julkaisee kotimaisen uuden runouden parhaimmiston ja esitte-lee mielenkiintoisimmat käännösrunoilijat. lisäksi lehdessä julkaistaan tasok-kaita runokritiikkejä, esseitä ja artikkeleita.www.tulijasavu.net

tUlVatulva on kriittinen ja hauska aikakauslehti, joka katsoo maailmaa feministisen filtterin läpi. tulva käsittelee yhteiskunnallisia ilmiöitä, politiikkaa, kulttuuria ja viihdettä.www.tulva.fi

Ydinvuodesta 1966 julkaistu Ydin kirjoittaa ajankohtaisista tapahtumista ja yhteiskun-nallisista ilmiöistä kriittisellä asenteella. neljä kertaa vuo-dessa ilmestyvä Ydin nostaa esille aiheita ja näkökulmia, joista valtamedia vaikenee. lehden aihepiireihin kuu-luvat niin sodan ja rauhan kysymykset, kansainväliset suhteet, politiikka, demo-kratia ja ihmisoikeudet kuin kulttuurin eri alueet.www.ydinlehti.fi

Yliopistohelsingin yliopiston tiedeleh-ti; tieteellisen tiedon popu-larisointia ja tiedepoliittista keskustelua.www.helsinki.fi/yliopistolehti

anandaananda on neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti, joka keskittyy joogaan, henkisyyteen, meditaatioon ja kasvisruokaan. ananda menee pintaa syvemmälle, meille jooga ei ole pelkkä muotivillitys vaan elämänta-pa. kerromme lehdessä mo-nipuolisesti eri joogasuunta-uksista, joogan filosofiasta ja joogin sisäisestä elämästä.www.anandalehti.fi

asUkkiasukki-lehti kiinnittää huomiota asunnottomuuden vähentämiseen ja asuntola-asumiseen erityisesti hel-singissä. asukkia toimittavat nykyiset ja entiset asunnot-tomat sekä heidän kanssaan työskentelevät.www.vvary.fi/Asukki

filMihUllU”taidetta on se, joka on tai-ten tehty...” lumoava, outo, Filmihullu. oman tyylisensä Filmihullu etsii ja löytää selityksen ilmiölle nimeltä elokuva. korostusten takaa löytyy jokaisen Filmihullun oma aarre. Suomen vanhin ja paras elokuvalehti.www.filmihullu.fi

fMQFinnish music Quarterly FmQ kertoo englanninkielellä ja erityisesti ulkomaalaista lukijakuntaa silmälläpitäen Suomen musiikkielämästä ja musiikista. Sen teemanu-meroissa on esitelty erilaisia suomalaisen musiikin osa-alueita taidemusiikista jazziin, kansanmusiikkiin ja populaarimusiikkin unohta-matta vaikkapa musiikkikas-vatusta, rikasta kesäfestivaa-lien runsautta tai musiikin sekä muiden taiteenlajien risteyskohtia.www.fmq.fi

illUUsioilluusio on tablet-tietoko-neilla luettavaksi tehty, monipuolisesti eri taiteen-aloja käsittelevä digitaalinen kulttuurilehti.Painopiste on nousevissa ja nuorissa taiteilijoissa, uusissa ilmiöissä, margi-naaleissa ja valtamedioiden katvealueilla, klassikoita, vakiintuneita tekijöitä ja kritiikkiä unohtamatta.illuusiolehti.fi

jänkäjänkä nostaa esiin ja edistää lappilaista kulttuuria, lappi-laisten omista lähtökohdista.www.jänkä.fi

kaltioPohjoissuomalainen kulttuu-rilehti kaltio on ainoa pää-kaupunkiseudun ulkopuolel-la yli 50 vuotta säännöllisesti ilmestynyt valtakunnallinen kulttuurilehti. eurooppalai-suus tarkoittaa sille myös pohjoissuomalaisuutta, saamelaisuutta ja Barentsin alueen monikulttuurisuutta.www.kaltio.fi

kUlttUUriVihkotvasemmistolainen kulttuuri-lehti. kulttuurivihkot raportoi kulttuurin ja yhteiskunnan tilasta 35-vuotisella perin-teellä. aiheina taide, kansa-laisliikkeet, politiikka.www.kulttuurivihkot.fi

kUohUkuohu on arabianranta-tou-kola-vanhakaupunki -alueen kulttuuri- ja kaupungin-osalehti. lehteä tehdään vapaaehtoisvoimin ja se on maksuton. kuohu keskittyy artova-alueen ihmisiin ja tapahtumiin, mutta avautuu myös muihin kaupungin-osiin, eikä käperry itseensä.artova.fi/index.php/kuohu-mainmenu-447

lapsen MaailMalapsen maailma on erikois-aikakauslehti, joka käsittelee lasten ja nuorten kasvatusta sekä lastensuojelukysy-myksiä. Se on suunnattu lapsiperheille ja lasten kanssa työskenteleville. vuonna 2011 ilmestyy lehden 70. vuosikerta, jota juhlitaan näyttävästi!www.lapsenmaailma-lehti.fi

MaailMankUVamaailmankuva on Plan Suomi Säätiön julkaisu, joka seuraa ja syventää lasten aseman ja heidän oikeuksiensa toteutumista kehityspolitiikan sisällä, muuttuvassa maailmassa.plan.fi/fi-FI/maailmankuva

lehtieN esittelyt

SPUTNIK / PYRAMIDE PRODUCTIONS / PANDORA FILM present

LE HAVRELE HAVRE

ANDRÉ WILMS KATI OUTINENJEAN-PIERRE DARROUSSIN BLONDIN MIGUEL

ELINA SALO EVELYNE DIDI QUOC-DUNG NGUYEN

FRANÇOIS MONNIÉ PIERRE ÉTAIX LITTLE BOB JEAN-PIERRE LÉAUD

World sales THE MATCH FACTORY GmbH (www.the-match-factory.com)

Production SPUTNIK OY, PYRAMIDE PRODUCTIONS, PANDORA FILM With co-production ARTE FRANCE CINÉMA, ZDF/ARTE With participation THE FINNISH FILM FOUNDATION, CANAL+, NORDISK FILM & TV FOND, le CENTRE DU CINÉMA ET DE L’IMAGE ANIMÉE, YLE COPRODUCTIONS, CINÉCINÉMA, ARTE FRANCE, la RÉGION HAUTE-NORMANDIE

Cinematographer TIMO SALMINEN Sound TERO MALMBERG Production designer WOUTER ZOON Costume designer FRED CAMBIER Make-up artist VALÉRIE THÉRY-HAMEL Editor TIMO LINNASALO Produced by AKI KAURISMÄKI, FABIENNE VONIER and REINHARD BRUNDIG 1st Assistant director GILLES CHARMANT Written and directed by AKI KAURISMÄKI

LAIKA

AKI KAURISMÄKIAKI KAURISMÄKI

A FILM BY

Vinjetti/Antti Tapola 2011