IMEVÄISIKÄISEN LAPSEN JA PERHEEN

RAVITSEMUS

Ohjaustilanteet Mannerheimin lastensuojeluliiton

vauvakerhossa

Suvi Pösö

Tuuli Uusitalo

Opinnäytetyö

Maaliskuu 2016

Hoitotyön koulutusohjelma

Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto

TIIVISTELMÄ

Tampereen ammattikorkeakoulu

Hoitotyön koulutusohjelma

Hoitotyön suuntautumisvaihtoehto

PÖSÖ, SUVI & UUSITALO, TUULI:

Imeväisikäisen ja perheen ravitsemus

Ohjaustilanteet Mannerheimin lastensuojeluliiton vauvakerhossa

Opinnäytetyö 48 sivua, joista liitteitä 8 sivua

Maaliskuu 2016

Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää imeväisikäisen lapsen ja

perheen terveellinen ravitsemus sekä järjestää Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tam-

pereen yksikön vauvakerhon imeväisikäisten lasten vanhemmille neljä ohjaustilannetta.

Tehtävänä oli selvittää, mitä imeväisikäisen lapsen ja perheen terveellinen ravitsemus

sisältää, sekä mitä asioita imeväisikäisten lasten vanhempien ryhmäohjauksessa tulee

ottaa huomioon. Opinnäytetyön tavoitteena oli ohjaustilanteiden avulla lisätä perheiden

tietoutta imeväisikäisen lapsen ja perheen terveellisestä ravitsemuksesta, sekä lisätä per-

heiden hyvinvointia.

Monipuolinen ja terveellinen ravitsemus on tärkeä osa kasvavan lapsen ja perheen hy-

vinvointia. Perheen terveellinen ravitsemus perustuu Suomessa vallitseviin ravitsemus-

suosituksiin. Ruokakolmio on kehitelty helpottamaan ravitsemussuositusten mukaista

ruokavalion koostamista ja lautasmalli helpottaa hahmottamaan aterian kokonaisuutta

yksittäisellä aterialla. Perheen yhteiset ruokailuhetket, säännöllinen ateriarytmi ja ter-

veelliset ravitsemustottumukset tukevat perheen terveellistä ruokailua. Nuorena opitut

ravitsemustottumukset ovat hyvin pysyviä. Imeväisikäisenä aloitettu terveellinen ravit-

semus tukee lapsen kasvua ja kehitystä. Imeväisikäisen lapsen täysimetystä suositellaan

kuuden kuukauden ikään. Äidinmaidonkorviketta käytetään, kun imetys ei jostain syys-

tä ole mahdollista tai imetys lopetetaan ennen lapsen vuoden ikää. Kiinteitä ruokalisiä

voidaan alkaa kokeilemaan neljän kuukauden iästä lähtien yksilöllisesti imeväisikäisen

lapsen kehityksen mukaan.

Opinnäytetyön toiminnallinen osuus eli neljä ryhmäohjaustilannetta järjestettiin joulu-

kuussa 2015. Ohjaustilanteiden aiheena oli imeväisikäisen lapsen ja perheen terveelli-

nen ravitsemus. Ohjaustilanteiden tavoitteena oli lisätä imeväisikäisen lapsen vanhem-

pien tietoutta imeväisikäisen lapsen ja perheen terveellisestä ravitsemuksesta. Ohjausti-

lanteita varten valmisteltiin diaesitys ohjauksen tueksi. Suullisen ohjauksen lisäksi an-

noimme vanhemmille valmiiksi tulostetut diat, jotta heille jäisi ohjauksesta kirjallista

materiaalia.

Jatkokehitysehdotuksena voisi tulevaisuudessa vauvakerhon vanhemmille järjestää oh-

jauksen ruoka-aineallergioiden ja muiden sairauksien vaikutuksesta imeväisikäisen lap-

sen ruokavalioon.

Asiasanat: imeväisikäinen lapsi, perhe, ravitsemus, ohjaus

ABSTRACT

Tampereen ammattikorkeakoulu

Tampere University of Applied Sciences

Degree Programme of Nursing and Health Care

Option of Public Health Nursing

PÖSÖ, SUVI & UUSITALO, TUULI:

The Nutrition of an Infant and a Family

Guidance Occasions at Mannerheim League for Child Welfare

Bachelor's thesis 48 pages, appendices 8 pages

March 2016

The purpose was to clarify healthy nutrition for infants and family, and arrange four

guidance occasions for parents at Mannerheim league for child welfare in Tampere. The

mission was to find out what includes to healthy nutrition for infants and family and

what should be considered in parental guidance. The aim was to increase families`

knowledge of healthy nutrition of infants and a family.

Versatile and healthy nutrition is an important part of welfare for a growing child and a

family. Family’s healthy nutrition is based on the prevailing Finnish nutrition recom-

mendations. A shared dining moment, regular meals and healthy nutrition habits are

important to family and supports healthy eating. Nutrition habits that are learned from a

young age are very persistent and they support an infant`s growth and development.

Exclusive breastfeeding is recommended until the age of six months. Infant formula can

be used if breastfeeding is not possible or if it is stopped before the age of twelve

months. Complementary foods can be given to an infant from the age of four months

considering individual development of an infant.

Functional part of the thesis was to arrange four guidance occasions in December 2015.

The aim was to increase parents´ knowledge about healthy nutrition of infants and fami-

ly. We prepared PowerPoint presentation to the occasions and we also gave printed

presentations to parents.

A suggestion for further study is to arrange guidance for parents handling about effects

of food allergies and other diseases on infants` nutrition.

Key words: infant, family, nutrition, guidance

4

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ................................................................................................................ 5

2 TARKOITUS, TEHTÄVÄT, TAVOITE .................................................................... 6

3 IMEVÄISIKÄISEN LAPSEN JA PERHEEN RAVITSEMUS ................................. 7

3.1 Perheen ravitsemus .............................................................................................. 7

3.1.1 Ateriarytmi ja yhteinen ruokailuhetki ....................................................... 8

3.1.2 Ravitsemussuositukset ............................................................................ 11

3.2 Imeväisikäisen lapsen ravitsemus ...................................................................... 15

3.2.1 Äidinmaito ja äidinmaidonkorvikkeet .................................................... 15

3.2.2 Vitamiinit ja kivennäisaineet .................................................................. 18

3.2.3 Kiinteät ruokalisät ................................................................................... 18

4 OHJAUS .................................................................................................................... 25

4.1 Ohjauksen taustatekijät ...................................................................................... 25

4.2 Ryhmäohjaus ..................................................................................................... 26

5 TOIMINNALLINEN OPINNÄYTETYÖ ................................................................ 28

5.1 Toiminnan suunnittelu ....................................................................................... 28

5.2 Toiminnan raportointi ........................................................................................ 30

5.3 Toiminnan arviointi ........................................................................................... 31

6 POHDINTA ............................................................................................................... 33

6.1 Luotettavuus ....................................................................................................... 33

6.2 Eettisyys ............................................................................................................. 34

6.3 Opinnäytetyöprosessin pohdintaa ...................................................................... 35

6.4 Jatkokehitysehdotukset ...................................................................................... 37

LÄHTEET ....................................................................................................................... 38

LIITTEET ....................................................................................................................... 41

Liite 1. PowerPoint-esitys ohjaustilanteisiin ............................................................. 41

5

1 JOHDANTO

Perheen terveellistä ruokailua tukevat koko perheen yhteiset ruokailuhetket, säännölli-

nen ateriarytmi ja terveelliset ravitsemustottumukset. Säännöllinen syöminen on terveel-

listen ruokailutottumusten perusta. Koko perheelle suositellaan ravitsemussuositusten

mukaista terveellistä ruokavaliota iästä riippumatta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

2016, 11-19.) Ravitsemuksella on paljon merkitystä imeväisiässä ja lapsuudessa, jolloin

kudokset kehittyvät ja kasvavat (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 11).

Imeväisikäisenä aloitettu terveellinen ravitsemus tukee lapsen kasvua ja kehitystä, sekä

lisää lapsen hyvinvointia. Ravitsemussuositukset suosittelevat täysimetystä kuuden

kuukauden ikään, mutta vähintään neljän kuukauden ikään asti. (Terveyden ja hyvin-

voinnin laitos 2016, 18.) Suomalaisäidit imettävät keskimäärin noin seitsemän kuukaut-

ta, josta täysimetyksen osuus on vain 1,4 kuukautta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

2014). Äidinmaidonkorvikkeen käyttöä suositellaan, jos imetys ei jostakin syystä ole

mahdollista. Kiinteiden ruokalisien antaminen voidaan aloittaa vähitellen neljän kuu-

kauden iästä alkaen lapsen kehityksen mukaan. (Arffman & Hujala 2010, 51-53.)

Työn teoreettinen viitekehys koostuu imeväisikäisen lapsen ja perheen ravitsemuksesta.

Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Mannerheimin lastensuojeluliiton Tampereen yksikön

kanssa. Mannerheimin lastensuojeluliitto haluaa tukea vanhempien tietämystä ime-

väisikäisen lapsen ja perheen ravitsemuksesta. Opinnäytetyön tarkoituksena on järjestää

Mannerheimin lastensuojeluliiton vauvakerhossa imeväisikäisten lasten vanhemmille

neljä ohjaustilanteita. Ohjaustilanteiden tavoitteena on lisätä vanhempien tietoutta ime-

väisikäisen lapsen ja perheen terveellistä ravitsemusta.

Tulevina sairaanhoitajina olemme kiinnostuneita imeväisikäisen lapsen ja perheen ter-

veellisestä ravitsemuksesta. Opinnäytetyön aihe syntyi työelämän tarpeesta ja opinnäy-

tetyön tekijöiden kiinnostuksesta aihetta kohtaan. Työn tavoitteena on lisätä tekijöiden

omaa tietämystä imeväisikäisen lapsen ja perheen terveellisestä ravitsemuksesta, sekä

kehittää tekijöiden ohjaustaitoja. Työ käsittelee imeväisikäisen lapsen ja perheen hyvin-

vointia ravitsemuksen kautta. Lapsi sanalla tarkoitamme imeväisikäistä eli alle vuoden

ikäistä lasta. Sanalla perhe tarkoitamme perhettä, jossa on imeväisikäinen lapsi.

6

2 TARKOITUS, TEHTÄVÄT, TAVOITE

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää imeväisikäisen lapsen ja perheen ravitsemus-

suositukset ja järjestää Mannerheimin Lastensuojeluliiton vauvakerhon vanhemmille

neljä ohjaustilannetta.

Opinnäytetyön tehtävät:

1. Mitä sisältää imeväisikäisen lapsen ja perheen terveellinen ravitsemus?

2. Mitä asioita imeväisikäisten lasten vanhempien ryhmäohjauksessa tulee huomi-

oida?

Opinnäytetyön tavoitteena on lisätä ohjaustilanteiden avulla perheiden tietoutta ime-

väisikäisen lapsen ja perheen terveellisestä ravitsemuksesta, sekä lisätä perheiden hy-

vinvointia.

7

3 IMEVÄISIKÄISEN LAPSEN JA PERHEEN RAVITSEMUS

Työn teoreettisena lähtökohtana on imeväisikäisen lapsen ja perheen ravitsemus. Työssä

perheen ravitsemus jaetaan perheen ateriarytmiin, yhteisiin ruokailuhetkiin ja ravitse-

mussuosituksiin. Imeväisikäisen lapsen ravitsemus jaetaan äidinmaitoon, äidinmaidon-

korvikkeeseen, vitamiineihin, kivenaineisiin ja kiinteisiin ruokalisiin. Imeväisikäinen on

alle vuoden ikäinen lapsi (Mannerheimin Lastensuojeluliitto).

KUVIO 1. Opinnäytetyön keskeiset käsitteet.

3.1 Perheen ravitsemus

Monipuolinen ja terveellinen ravitsemus on tärkeä osa kasvavan lapsen ja perheen hy-

vinvointia. Lapset oppivat vanhemmiltaan ruokailutottumukset ja ruokavalinnat. (Man-

nerheimin lastensuojeluliitto.) Säännöllinen ateriarytmi pitää kaikki perheenjäsenet kyl-

läisinä ja energisinä. Perheen yhteiset ateriat vahvistavat perheenjäsenten välisiä suhtei-

ta ja lisäät yhteenkuuluvuuden tunnetta. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016, 18.)

Imeväisikäisen lapsen ja perheen ravitsemus

Imeväisikäisen ravitsemus

Äidinmaito /

äidinmaidon-

korvike

Vitamiinit

ja kiven-

näisaineet

Kiinteät

ruokalisät

Perheen ravitsemus

Yhteinen

ruokailu-

hetki

Ateriarytmi

Ravitsemus-

suositukset

8

Ravitsemussuositukset ovat tutkittuun tietoon perustuvia suosituksia, joiden tavoitteena

on parantaa väestön hyvinvointia ravitsemuksen kautta. Ne helpottavat koko perheen

terveellisen ravitsemuksen koostamista. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 8.)

Tutkimusten mukaan perheiden ravitsemus on terveellisempää arkena kuin viikonlop-

puisin (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016, 11).

3.1.1 Ateriarytmi ja yhteinen ruokailuhetki

Säännöllinen ateriarytmi tarkoittaa syömistä 3-5 tunnin välein. Nämä ruokailukerrat

pitävät sisällään aamupalan, lounaan, välipalan, päivällisen ja iltapalan. Säännöllinen

ateriarytmi on terveyttä edistävän ruokavalion perusta, sillä se on tärkeä monipuolisen

ruokavalion ja kohtuullisen annoskoon säilyttämisen kannalta. Säännöllinen ateriarytmi

myös ylläpitää vireystilaa, tasoittaa verensokeria ja pitää nälän loitolla sekä estää altis-

tumisen turhalle napostelulle ja ahmimiselle. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016,

18.)

Hyvä ravitsemus sekä säännöllinen ateriarytmi ovat tärkeitä lapsen ensimmäisen elin-

vuoden aikana tapahtuvalle kasvulle ja kehitykselle. Varhaislapsuuden nopea kasvu ja

kehitys vaativat enemmän energiaa suhteessa lapsen painoa kohden kuin missään muus-

sa elinkaaren vaiheessa (United States Department of Agriculture Food and Nutrition

Service 2009, 13.)

Säännöllinen ateriarytmi on erityisen tärkeä lapsille, sillä on tärkeää että lapsi oppii ja

sisäistää tasaisen ateriarytmin jo nuoresta lähtien. Nuorena opittu säännöllinen ate-

riarytmi ja ruokailutottumukset ovat hyvin pysyviä. Selkeä ja säännöllinen ateriarytmi

on myös hyväksi lapsen hampaiden terveydelle. (Arffman & Hujala 2010, 47.) Hyvin-

vointia, kasvua ja kehitystä tukevan ruokavalion oppimiseen ei vaikuta ainoastaan ruo-

anvalinta ja valmistustapa. Vaikuttavana tekijänä on myös se miten muu perhe suhtau-

tuu ruokailuun, ja kuinka he osaavat arvostaa ruokailun merkitystä osana omaa arkeaan

ja hyvinvointiaan. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016, 12-13.)

Lapsen on tärkeä saada ruokailusta tyydytyksen tunnetta ja oppia tuntemaan ruokahalua.

Ruokahalu on halua syödä ruokaa ja se esiintyy kaikissa elämänvaiheissa. Ruokahalu on

tärkeä riittävän energian saannin ja sen ylläpitämisen kannalta. Ruokahaluun vaikuttavat

9

subjektiiviset ja objektiiviset kokemukset ruoasta. Nuorena hyvien kokemusten muo-

dostuminen tukee terveellisen ja säännöllisen ateriarytmin kehittymistä myöhemmällä

iällä. (Ellsworth, Reece, Schuster & Shane 2009, 6.)

Aamupala on yksi päivän tärkeimmistä aterioista, koska yön jälkeen tulee täydentää

tyhjentyneet energiavarastot. Aamupalan syömisen opettelu on tärkeää pienestä pitäen.

Lounaalla puolestaan tankataan energiaa iltapäivää varten ja päivällinen toimii päivän

toisena lämpimänä ateriana. Välipalat täydentävät ateriarytmiä ja niiden olisikin tarkoi-

tus olla monipuolisia ja ravitsevia, eikä esimerkiksi pikaruokaa. Iltapala on välipalan

kaltainen ja sen tarkoituksena on täyttää päivän aikana kuluneet energiavarastot ja kerä-

tä rakennusaineita yön ajaksi. Iltapalan ei tulisi olla liian suuri, eikä sillä tulisi korvata

päivällä saamatta jääneitä energianlähteitä. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014,

24.)

Kun imeväisikäisen ravitsemus koostuu pelkästään äidinmaidosta tai sen korvikkeesta,

ruokailee hän ”omalla tahdillaan” eli vaatii itse maitojaan ollessaan nälkäinen. Ime-

väisikäiset saattavat tarvita ruokaa useitakin kertoja päivässä, koska eivät pysty syö-

mään suuria määriä kerrallaan. Imeväisikäiselle lapselle nälkä on voimakas kokemus ja

hän saattaa tuntea sen kipuna, siksi imeväisikäisen nälkäviesteihin tulisikin vastata an-

tamalla hänelle ruokaa. Tämä lisää lapsen turvallisuuden tunteen kehittymistä. Lapsen

kasvaessa ruokailuun liittyviin tarpeisiin vastaaminen ja säännöllinen ateriarytmi vah-

vistavat tätä perusturvallisuuden tunnetta. Onkin todettu, että imeväisikäisen ensimmäi-

set hyvinvoinnin ja turvallisuuden tunteen kokemukset liittyvät juuri ruokaan. (Tervey-

den ja hyvinvoinnin laitos 2016, 12-18.)

Imeväisikäisen siirtyessä kiinteisiin ruokiin, aletaan häntä pikkuhiljaa totuttelemaan

säännölliseen ateriarytmiin, eli 5-6 ateriaan päivässä. Samalla hän pääsee enemmän mu-

kaan perheen yhteiseen ruokailurytmiin. Samaa ateriarytmiä olisi hyvä noudattaa niin

arkena, kuin vapaapäivinä ja viikonloppuisin. Imeväisikäisen lapsen ruokavalion tavoit-

teena onkin säännöllisten aterioiden omaksuminen ensimmäisen ikävuoden loppuun

mennessä. (Mannerheimin lastensuojeluliitto.)

Kiinteää ruokaa voidaan ensin tarjota lounaalla sekä päivällisellä ja myöhemmin päi-

vään voidaan lisätä aamu- ja iltapalat. Pikkuhiljaa päivään tulee suositusten mukainen

ateriarytmi, jolloin lapselle ja perheelle muodostuvat tietynlaiset rutiinit (taulukko 1).

10

Pitkiä ateriavälejä voidaan tasoittaa välipaloilla ja imetyksellä. Säännöllisen ateriaryt-

min oppimiseksi ja perheen yhteisten ruokailuhetkien helpottamiseksi lapselle voidaan

tarjota samaa ruokaa kuin muulle perheelle, mutta soseutettuna, ilman suolaa ja ilman

muita sopimattomia ruoka-aineita (taulukko 4). (Arffman & Hujala 2010, 56-57.) Itse

valmistettu lapsen ruoka on taloudellista ja ruoasta saa monipuolisempaa ja maukkaam-

paa. Jos perheen ruoka ei sovi lapselle voidaan käyttää teollisia lastenruokia, mutta ylei-

sesti suositellaan kotona tehtyä ruokaa. (Enarvi & Koskenniemi 2010, 6-7.)

TAULUKKO 1. Esimerkki imeväisikäisen lapsen ateriarytmistä kiinteiden ruokien

kanssa (Arffman & Hujala 2010)

Aamupala Puuroa, marjasosetta ja äidinmaitoa+ D-vitamiinitipat

Lounas Peruna- tai kasvissosetta ja lihaa, kalaa, kanaa tai munaa

sekä äidinmaitoa

Välipala Marja- tai hedelmäsosetta ja äidinmaitoa

Päivällinen Kasvisosetta ja äidinmaitoa

Iltapala Puuroa, hedelmäsosetta ja äidinmaitoa

Säännöllinen ateriarytmi helpottaa perheen arkea. Näin lapsi pääsee mukaan perheen

ateriarytmiin ja ruokailuhetkistä tulee perheen yhteisiä. Perhe onkin lapsen tärkein kehi-

tysympäristö ja siksi on tärkeää, minkälaista ravitsemuskasvatusta lapsi saa heti ime-

väisikäisestä alkaen. Perheen voimavaroilla on vaikutusta kaikkien perheen jäsenten

hyvinvointiin ja terveyteen. Yhteinen ruokailuhetki tulisikin nähdä perhettä yhdistävänä

voimavarana. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016, 11.)

Yhteinen ruokailuhetki on siis tärkeä osa lapsiperheen arkea. Parhaimmillaan se lisää

koko perheen hyvinvointia, tukemalla ja vahvistamalla vanhempien ja lasten vuorovai-

kutusta. Yhteiset ruokailuhetket ovat perheen mahdollisuus viettää aikaa yhdessä. Nii-

den tulisikin olla rauhallisia tilanteita, jolloin keskitytään toisten seuraan ja ruoasta

nauttimiseen. Kiireiset ja hektiset ruokailuhetket voivat olla suuri stressin ja ahdistuksen

11

aihe sekä vanhemmille että lapsille, mikä saattaa lisätä riskiä lapsen syömisen häiriin-

tymiselle. (Arffman & Hujala 2010, 48.)

3.1.2 Ravitsemussuositukset

Suomalainen ruoka on värikästä, monipuolista ja maukasta. Ravitsemussuositusten

avulla pyritään parantamaan ihmisten terveyttä ravitsemuksen kautta. (Hyytinen, Musta-

joki, Partanen & Sinisalo- Ojala 2009, 16-17.) Tutkimusten mukaan ravitsemussuositus-

ten mukainen ruokavalio edistää terveyttä ja vähentää monien sairauksien riskiä. Kudos-

ten kasvun ja kehityksen takia ravitsemuksella on erityisen suuri merkitys raskauden

aikana, imeväisiässä ja lapsuudessa. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 11.)

Ruokavalion kokonaisuus ratkaisee, koska yksittäiset ruokavalinnat eivät tee ruokavali-

osta terveellistä tai epäterveellistä (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016, 19).

Ruokakolmio (kuva 1) on kehitelty helpottamaan ravitsemussuositusten mukaista ruo-

kavalion koostamista. Kolmion alaosassa on ruoka-aineita, jotka luovat perustan päivit-

täiselle ruokavaliolle. Kolmion yläosassa on ruoka-aineita, jotka eivät kuulu päivittäin

käytettynä terveelliseen ruokavalioon. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 11,

19.)

KUVA 1. Ruokakolmio (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014)

12

Hedelmät, marjat ja kasvikset ovat terveellisen ruokavalion perusta. Niitä tulisikin tarjo-

ta jokaisella aterialla. Niitä tulisi nauttia päivittäin puoli kiloa. (Terveyden ja hyvin-

voinnin laitos 2016, 21.) Tuosta määrästä puolet tulisi olla hedelmiä ja marjoja ja loput

juureksia sekä vihanneksia. Perunaa ei lasketa tähän määrään. Peruna tulisi syödä mie-

luiten keitettynä, uunissa valmistettuna tai soseena ilman rasvalisäystä. Hedelmät, mar-

jat ja kasvikset sisältävät paljon kuituja, vitamiineja, kivennäisaineita ja muita terveyttä

edistäviä aineita. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 21.) Kasvikset tuovat ruo-

kaan makua ja väriä. Hedelmät ja marjat sopivat hyvin välipaloiksi ja jälkiruoiksi (Hyy-

tinen ym. 2009, 19).

Täysviljavalmisteet kuuluvat osaksi päivittäistä ravitsemusta. Viljavalmisteiden suosi-

teltava päivittäinen käyttömäärä on naisilla noin kuusi annosta ja miehillä noin yhdek-

sän annosta. Vähintään puolet annoksista tulisi olla täysjyväviljaa. Yksi annos on yksi

desilitra täysjyväpastaa, - riisiä tai -ohraa tai jokin muu täysjyvälisuke tai yksi leipävii-

pale. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 21.) Lapsella annos määräytyy lapsen

iän ja energiantarpeen mukaan (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016, 23). Viljaval-

misteet sisältävät kuitua, hiilihydraatteja, vitamiineja ja kivennäisaineita (Hyytinen ym.

2009, 19).

Vesi on paras janojuoma koko perheelle. Ruokajuomaksi suositellaan rasvatonta maitoa

ja piimää. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 23.) Maitovalmisteita suositellaan

käytettäväksi päivittäin. Maitovalmisteet ovat muun muassa hyviä kalsiumin ja proteii-

nin lähteitä. Kalsiumin päivittäinen riittävä saanti turvataan nauttimalla noin puoli litraa

maitovalmisteita ja pari viipaletta juustoa. (Hyytinen ym. 2009, 21.) Kalsium toimii

luuston keskeisenä rakennusaineena. Se osallistuu veren hyytymiseen ja solujen väli-

seen viestintään (Aro 2013). Rasvaisissa maitotuotteissa on runsaasti tyydyttyneitä ras-

voja, jonka vuoksi suositellaan käyttämään rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmistei-

ta (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 22).

Liha, kala ja kananmuna ovat hyviä proteiinin lähteitä ja ne sisältävät A- ja B-

vitamiineja (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 22). A-vitamiini vaikuttaa muun

muassa solujen kasvuun ja erilaistumiseen (Aro 2009). Useimmat B-ryhmän vitamiinit

osallistuvat hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen aineenvaihduntaan (Aro 2013). Suo-

situsten mukaan punaista lihaa ja lihavalmisteita ei tulisi käyttää kuin 500 grammaa

13

viikossa, määrällä tarkoitetaan kypsää lihaa (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014,

22). Lihavalmisteissa tulee suosia vähärasvaisia ja vähäsuolaisia vaihtoehtoja (Hyytinen

ym. 2009, 21).

Suositusten mukaan liha tulisi korvata useammin kalalla (Hyytinen ym. 2009, 21). Ka-

laa tulisi syödä pari kertaa viikossa eri kalalajeja vaihdellen. Kalan syöminen turvaa

riittävän D-vitamiinin saannin. Siipikarjan liha on vähärasvaista ja lihan rasva on laa-

dultaan parempaa kuin naudan rasva. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 22.)

Terveyttä edistävään ruokavalioon kuuluu myös rasva. Rasvoissa tulisi suosia pehmeitä

eli tyydyttymättömiä rasvoja. Kasviöljyt ja margariinit sisältävät runsaasti pehmeää ras-

vaa. Myös pähkinät ja mantelit ovat hyviä pehmeän rasvan ja kuidun lähteitä. Kovan eli

tyydyttyneen rasvan osuuden tulisi olla mahdollisimman vähäinen. (Terveyden ja hy-

vinvoinnin laitos 2016, 27.)

Leipärasvaksi suositellaan vähintään 60 prosenttia rasvaa sisältävää kasvipohjaista levi-

tettä. Kasviöljyt ja niistä valmistetut margariinit ja kasvisöljypohjaiset levitteet sisältä-

vät tyydyttymätöntä rasvaa ja E-vitamiinia. Ravintorasvat sisältävät energiaa ja vesi-

liukoisia vitamiineja esimerkiksi A- ja D-vitamiinia. D-vitamiinilla on todettu olevan

vaikutusta luumurtumien ehkäisyssä, koska D-vitamiinia tarvitaan luun muodostumises-

sa. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 22-27.) Elintarvikkeet sisältävät piiloras-

vaa, joka on pääosin tyydyttynyttä rasvaa. Tyydyttynyttä piilorasvaa saa eniten leivon-

naisista, maito- ja lihavalmisteista. Valitsemalla vähärasvaisia elintarvikkeita voi välttää

piilorasvaa. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta.)

Suositusten mukaan tulisi käyttää vähäsuolaisia ruokia ja välttää runsasta suolankäyttöä.

Suolan sijasta ruoanlaitossa voi hyödyntää esimerkiksi suolattomia mausteita ja yrttejä.

Suolaa ei tarvitse lisätä valmiiksi suolattuihin valmisteisiin, esimerkiksi marinoituun

broileriin. Vähäsuolaiseen ruokaan tottuu, kun suolan käyttöä vähennetään asteittain.

Runsassuolaisia elintarvikkeita, kuten makkaraa ja lihaleikkeleitä, tulisi käyttää vain

harvoin. (Hyytinen ym. 2009, 22.) Aikuisten päivittäinen suolan saantisuositus on mak-

simissaan 5 grammaa, joka vastaa noin teelusikallista suolaa (Terveyden ja hyvinvoin-

nin laitos 2016, 32).

14

Sokeria sisältäviin elintarvikkeisiin tulee kiinnittää huomiota, esimerkiksi maustetut

jogurtit, hillot, mehut ja virvoitusjuomat sisältävät runsaasti sokeria. Näiden elintarvik-

keiden jatkuva runsas käyttö ei ole suotavaa. Makean syöminen ja juominen tulisi ajoit-

taa aterioiden ja välipalojen yhteyteen, jolloin sokerin syöminen ei ole hampaille yhtä

haitallista kuin jatkuva makea nauttiminen aterioiden välillä. (Hyytinen ym. 2009, 22.)

Sokeri sisältää energiaa ja hiilihydraattia, mikä kohottaa nopeasti veren sokeripitoisuut-

ta (Valtion ravitsemusneuvottelukunta).

Lautasmalli (kuva 2) helpottaa hahmottamaan aterian kokonaisuutta yksittäisellä aterial-

la. Kasviksilla, esimerkiksi salaatilla ja raasteilla, täytetään puolet lautasesta. Lautasesta

neljännes kuuluu perunalle, täysjyväpastalle tai muulle täysjyvälisäkkeelle. Lautasen

viimeinen neljännes kuuluu liha-, kala tai munaruoalle tai kasvisruoalle, joka sisältää

palkokasveja, pähkinöitä tai siemeniä. Ruokajuomaksi suositellaan rasvatonta maitoa,

piimää tai vettä. Ateriaa täydentämään voidaan valita täysjyväleipä, jonka päälle levite-

tään kasvisöljypohjaista rasvalevitettä. Jälkiruokana nautitut hedelmät ja marjat täyden-

tävät aterian. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014, 20.)

KUVA 2. Lautasmalli ohjaa aterian kokoamisessa (Valtion ravitsemusneuvottelukunta

2014)

15

3.2 Imeväisikäisen lapsen ravitsemus

Imeväisikäisen lapsen ravitsemus koostuu äidinmaidosta ja/tai äidinmaidonkorvikkees-

ta, kiinteistä ruokalisistä ja D-vitamiinivalmisteesta. Lasta imetetään lapsentahtisesti

heti syntymän jälkeen. Imetys edistää lapsen ja äidin varhaisen vuorovaikutuksen syn-

tymistä. Kiinteiden ruokien antaminen aloitetaan maisteluannoksilla aikaisintaan lapsen

ollessa neljän kuukauden ikäinen. Kiinteitä ruokia aloiteltaessa lasta aletaan vähitellen

totuttamaan säännölliseen ateriarytmiin ja lapsen ruokavaliota laajennetaan hitaasti.

(Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016, 64-69.)

3.2.1 Äidinmaito ja äidinmaidonkorvikkeet

Imeväisikäisen lapsen ravitsemussuositukset suosittelevat täysimetystä kuuden kuukau-

den ikään, mutta vähintään neljän kuukauden ikään asti (Terveyden ja hyvinvoinnin

laitos 2016, 64). Osittaista imetystä suositellaan ainakin vuoden ikään asti. Täysimetyk-

sellä tarkoitetaan, että imeväisikäinen lapsi saa ravinnokseen ainoastaan äidinmaitoa ja

D-vitamiinivalmistetta. (Hakulinen- Viitanen & Klemetti 2013, 47.)

Äidinmaito on ravitsemuksellisesti parasta ravintoa imeväisikäiselle lapselle. Äidin-

maidossa on infektiosuojaa lisääviä ainesosia, jotka suojaavat imeväisikäistä lasta tu-

lehdustaudeilta ja auttavat lapsen oman vastustuskyvyn kehittymisessä. (Arffman &

Hujala 2010, 49-50.) Tutkimusten mukaan Suomessa imetyksen kesto ei ole saavuttanut

suosituksia imetykseen liittyvästä tiedosta huolimatta, mutta imetykseen suhtaudutaan

kuitenkin myönteisesti (Aho, Hannula, Kaunonen & Pehkonen 2015, 240). Vuonna

2010 tehdyn valtakunnallisen selvityksen mukaan alle kuukauden ikäisistä lapsista vain

47 prosenttia oli täysimetettyjä (Hakulinen-Viitanen & Klemetti 2013, 47).

Äidinmaito tukee imeväisikäisen lapsen kasvua, kehitystä ja terveyttä (United States

Department of Agriculture Food and Nutrition Service 2009, 51; Koskinen 2008, 38-

39). Äidinmaito riittää terveen normaalipainoisena syntyneen lapsen ravinnoksi vähin-

tään neljän kuukauden ikään asti (Hakulinen-Viitanen & Klemetti 2013, 47). Äidinmai-

to on turvallista ja luonnollista ravintoa imeväisikäiselle lapselle (Terveyden ja hyvin-

voinnin laitos 2009, 28). Äidinmaito sisältää sopivia määriä ravintoaineita helposti

imeytyvässä muodossa. Ravintoaineet ovat helposti imeväisikäisen lapsen elimistön

16

käytettävissä. (Hakulinen-Viitanen, Nyberg, Pelkonen, Sarlio-Lähteenkorva, Uusitalo &

Virtanen 2012, 12.)

Äidinmaidon koostumukseen vaikuttavat kulunut aika synnytyksestä ja äidin ravitse-

mus. Koostumus vaihtelee vuorokauden aikojen ja imetyksien kestojen perusteella.

Synnytys käynnistää maidonerityksen ja lapsen tiheä imettäminen pitää sitä yllä. Mitä

enemmän lasta imetetään, sitä enemmän maitoa muodostuu. Kolostrumissa eli ensi-

maidossa on runsaasti suoja-aineita ja vitamiineja. Maito muuttuu muutamassa viikossa

kypsäksi maidoksi. (Koskinen 2008, 35.) Äidinmaidon riittävyyden arvioinnissa tark-

kaillaan lapsen eritystoimintaa ja yleisvointia. Kylläinen imeväisikäinen lapsi on tyyty-

väinen, nukkuu ja jaksaa seurustella hyväntuulisena. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

2016, 66.)

Imettävän äidin ruokavalio koostetaan suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan.

Äidin hyvä ravitsemus turvaa rintamaidon hyvän koostumuksen. Imettävän äidin hyvä

ravitsemustila edistää imetyksen sujumista ja synnytyksestä toipumista. (Terveyden ja

hyvinvoinnin laitos 2016, 58.) Rintamaidon koostumuksessa on yksilöllisiä eroja äitien

välillä. Erityisesti äidinmaidon rasvan laatuun ja vesiliukoisten vitamiinien määrään

vaikuttavat äidin ruokavalio. B- ja C-vitamiinien määrät maidossa lisääntyvät äidin

muuttaessa ruokavaliotaan terveelliseen suuntaan ja lisäämällä vitamiinien saantia. Äi-

din ruokavalion rasvakoostumus vaikuttaa muutamassa tunnissa äidin rintamaitoon,

mutta muutos ei ole pysyvä. (Arffman & Hujala 2010, 43.)

Äidinmaidon sisältö on ihanteellista ravintoa imeväisikäiselle lapselle. Äidinmaito sisäl-

tää paljon tarpeellisia ravintoaineita, joita imeväisikäinen lapsi tarvitsee ensimmäisen

puolen vuoden aikana. Se sisältää hiilihydraatteja, valkuaisaineita, vitamiineja ja rasvaa.

Ravintoaineiden lisäksi äidinmaito sisältää muun muassa entsyymejä, hormoneja ja

kasvutekijöitä, joilla on suotuisa vaikutus lapsen kehitykseen esimerkiksi hermoston ja

suoliston kypsymiseen. (Koskinen 2008, 35.)

Äidinmaidon rasvat imeytyvät tehokkaasti. Rasvat kattavat noin puolet äidinmaidon

energiasta. Äidinmaidon pääasiallinen hiilihydraatti on laktoosi. Laktoosi on ime-

väisikäiselle lapselle tärkeä energianlähde. Laktoosi on eduksi lapsen ruoansulatuksen ja

suolen toiminnalle. Äidinmaidon proteiini, jossa vallitsevana proteiinina on hera, on

ihanteellista imeväisikäiselle lapselle. Raudan pitoisuus äidinmaidossa ei ole suuri, mut-

17

ta sen imeytyminen on erinomaista. (Koskinen 2008, 36-37.) Äidinmaito sisältää kaikki

välttämättömät vitamiinit D-vitamiinia lukuun ottamatta. Äidinmaidon magnesium, ka-

lium, kalsium, natrium ja kloridi riittävät kattamaan lapsen tarpeen. (Aro, Mutanen &

Uusitupa 2007, 306.)

Imetyksestä vieroittaminen kannattaa tehdä pehmeästi ja asteittain. Vieroituksen ohella

lapsen ruokavaliota monipuolistetaan kiinteiden ruokalisien avulla. Maidoneritys vähe-

nee vähitellen, kun imetyksestä luovutaan asteittain. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

2016, 66.) Imetyksen lopettaminen on jokaisen perheen oma päätös. Suositellaan, että

imetyksestä luovutaan ateria kerrallaan tai imetysaikaa vähennetään tietyllä kerralla.

Vieroitus aloitetaan joko yö- tai päiväimetyksistä. Viimeisenä luovutaan nukahtamis-

hetken imetyksestä. Imetyksestä vieroittaminen on kuukausia kestävä prosessi. Alle

vuoden ikäiselle lapselle voi vieroittaessa antaa äidinmaitokorviketta ja yli vuoden ikäi-

selle lapselle tavallista lehmänmaitoa. (Hermanson 2012, 160.)

Äidinmaidonkorviketta käytetään, kun imetys ei ole jostain syystä mahdollista tai ime-

tys lopetetaan ennen lapsen vuoden ikää. Äidinmaidonkorviketta voi käyttää myös äi-

dinmaidon rinnalla, jos maitoa ei tule tarpeeksi. Äidinmaidonkorviketta voi antaa lap-

selle vuoden ikään asti. Taulukossa 2 on kuvattu viitteelliset äidinmaidonkorvikkeen

määrät. Valmisteita on saatavilla nesteinä ja jauheina. Nestemäiset valmisteet ovat käyt-

tövalmiita ja jauhemaiset korvikkeet valmistetaan keitettyyn, jäähdytettyyn veteen.

(Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2012, 62.)

Imeväisikäisille lapsille sopivat äidinmaidonkorvikkeet valmistetaan lehmänmaidosta,

jota on täydennetty ja muunnettu äidinmaidon kaltaiseksi. Tavallinen lehmänmaito ei

sovi imeväisikäiselle lapselle, koska lehmänmaito sisältää liian paljon proteiinia pienel-

le lapselle. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016, 67.) Äidinmaidonkorvikkeen prote-

iinimäärä on muutettu imeväisikäiselle lapselle sopivaksi (Hermanson 2012).

Äidinmaidonkorvikkeiden rasvan määrää on muokattu imeväisikäisen lapsen tarpeisiin

sopivaksi. Korvikkeissa on enemmän laktoosia, vitamiineja ja kivennäisaineita kuin

tavallisessa lehmänmaidossa. Äidinmaidonkorvikkeet sisältävät enemmän rautaa kuin

äidinmaito, sillä raudan imeytyminen korvikkeista on heikompaa. Äidinmaidonkorvik-

keiden valmistusta ja käsittelyä säädellään tarkasti. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos

2016, 64-67.)

18

TAULUKKO 2. Imeväisikäisen lapsen viitteelliset äidinmaidonkorvikkeen määrät

(Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016, 67)

Lapsen ikä (kk) Äidinmaidonkorvikkeen määrä

ml/vrk

0-1 500-600

1-2 600-800

2-3 700-1000

3-5 700-1200

5-6 700-1000, sisältää vellin

6-8 600-800, sisältää vellin

8-10 600, sisältää vellin

10-12 600, sisältää vellin

3.2.2 Vitamiinit ja kivennäisaineet

Imeväisikäinen lapsi saa tarvitsemansa vitamiinit ja kivenaineet ravinnostaan D-

vitamiinia lukuun ottamatta. Vitamiinit ja kivennäisaineet ovat tärkeitä lapsen kasvun ja

kehityksen kannalta. Ne lisäävät myös imeväisikäisen lapsen vastustuskykyä. (Aro ym.

2007, 306.) Tutkimusten mukaan D-vitamiinin suositusten mukainen päivittäinen käyttö

toteutuu melko hyvin (Hakulinen-Viitanen ym. 2012, 42).

Suositusten mukaan imeväisikäiselle lapselle tulee antaa D-vitamiinivalmistetta kahden

viikon iästä lähtien. Tammikuussa 2011 voimaan tulleen suosituksen mukaan D-

vitamiinia tulee antaa kaikille alle kaksivuotiaille lapsille 10 μg vuorokaudessa riippu-

matta lapsen muusta ravitsemuksesta. Imeväisikäisille suositellaan annettavaksi D-

vitamiinivalmistetta ympäri vuoden. D-vitamiinin käyttö on välttämätöntä, sillä se tukee

kasvun ja luuston kehitystä. (Hakulinen-Viitanen ym. 2012, 40.)

3.2.3 Kiinteät ruokalisät

Äidinmaito on riittävä ravinnonlähde imeväisikäiselle lapselle täysimetyksen keston

ajan, kuten aikaisemmin totesimme. Siirryttäessä kiinteisiin ruokalisiin pyritään niillä

19

turvaamaan erityisesti lapsen riittävä energian, proteiinien ja raudan saanti. (Arffman &

Hujala 2010, 53.)

Ihanteellista aikaa kiinteiden ruokalisien aloitukselle voi olla vaikeaa löytää, mutta ylei-

senä ohjeena on, että kiinteät ruokalisät aloitetaan lapsen ollessa 4-6 kuukauden ikäinen

(United States Department of Agriculture Food and Nutrition Service 2009, 101). Ennen

tätä lapsen suolisto ei ole vielä tarpeeksi kehittynyt pilkkomaan erilaisia ravintoaineita.

Se voi lisätä muun muassa allergioiden riskiä. Lisäksi tässä iässä lapsi on motorisilta

taidoiltaan tarpeeksi kehittynyt kiinteiden ruokien syömiseen. Hän pystyy tuetusti istu-

maan, kannattelemaan ja hallitsemaan päätään sekä hänen silmien ja käsiensä koordi-

naatio on kehittynyt riittävästi myös syömisen kokeiluun itsenäisesti. (Terveyden ja

hyvinvoinnin laitos 2016, 68.)

On kuitenkin tärkeää muistaa, että lisäruoat tulee aloittaa yksilöllisesti lapsen tarpeiden

mukaan. Aloitusajankohtaan ja tarpeeseen vaikuttavat lapsen kasvu, kehitys ja imetys.

(Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2016, 68.) Kiinteiden ruokien liian aikainen aloitus

saattaa häiritä imetystä, ja johtaa liian aikaiseen vieroittautumiseen, sekä erilaisten ruo-

ka-aineallergioiden syntymiseen. Myös kiinteiden ruokien annon pitkittäminen yli kuu-

den kuukauden voi lisätä allergiariskin suurenemista. Voidaankin todeta, että lapsella on

tietty otollinen aika, jolloin hänen elimistönsä oppii parhaiten tunnistamaan ruoka-

aineita. (United States Department of Agriculture Food and Nutrition Service 2009,

101.)

Ruokavaliota laajennetaan hitaasti yhdellä tai kahdella ruoka-aineella viikossa. Kun

ruokia kokeillaan hitaaseen tahtiin, pystytään huomaamaan mahdolliset ruoka-

aineallergiat ja lapsen suolisto saa tottua rauhassa uusiin ruoka-aineisiin. (Hermanson

2012, 159.) Lisäruokien aloituksen jälkeen on hyvä siirtyä ruoka-aineryhmästä toiseen

yhden tai kahden ruoka-aineen jälkeen ja laajentaa kunkin ruoka-aineryhmä lajivalikoi-

maa myöhemmin. Ensin kokeillaan kasvis-, hedelmä- ja marjaryhmän ruoka-aineita ja

tämän jälkeen siirrytään kokeilemaan liha- ja viljaryhmän tuotteita. (Terveyden ja hy-

vinvoinnin laitos 2016, 68-72.)

Lapsen ruokatottumusten kehittymisen kannalta on tärkeää, että lapsen ruoka tarjotaan

lautaselta. Lapsen on hyvä antaa harjoitella syömistä alusta asti itse ensin sormin ja tä-

män jälkeen lusikalla. Noin vuoden iässä lapselle voi antaa käteen kokeiltavaksi lusikan.

20

Lapsi syö vuorotellen sormin ja lusikalla. Vanhempi voi auttaa lasta tarvittaessa ja näin

lapsi oppii pikkuhiljaa syömään itse. Lasta ei tule kuitenkaan ikinä jättää yksin syö-

mään, vaan vanhemman on hyvä olla vieressä vaikka ei itse söisikään. (Terveyden ja

hyvinvoinnin laitos 2016, 68-72.) Kun lapsi osaa avata suunsa nähdessään ruoan ja pi-

tämään kielensä alhaalla, jotta lusikan on mahdollista mennä suuhun, sekä sulkemaan

huulensa lusikan ympärille, on hän motorisilta taidoiltaan ja kehitykseltään valmis opet-

telemaan itse syömään lusikalla. Lapsen ollessa 4-6kk ikäinen, hän oppii pitämään ruo-

an suussa ja nielemään sen, ulos työntämisen sijaan. (United States Department of Agri-

culture Food and Nutrition Service 2009, 102.)

Hyvä tapa totuttaa lasta kiinteisiin ruokiin on sormiruokailu. Siinä lapselle leikataan

lautaselle esimerkiksi kurkkua, porkkanaa tai banaania lapselle sopivan kokoisiksi pa-

loiksi, joita lapsi saa itse maistella kaikessa rauhassa. Sormisyöminen kehittää lapsen

käsien ja silmien koordinaatiota. Se on myös hyväksi lapsen ikenille maitohampaiden

puhkeamisvaiheessa. Pieni lapsi vie mielellään kaikkea suuhunsa, sillä suun avulla lapsi

saa erilaisia kokemuksia maailmasta. Ruoan tunnustelu käsillä on lapselle elämys ja

tuottaa mielihyvää. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2016, 70.)

Lapsen ensimmäisiksi ruoka-aineiksi sopivat soseutettu peruna, bataatti ja muut kasvik-

set sekä sokeroimattomat hedelmä- ja marjasoseet. Aluksi lapsen ruoka on löysää ja

samettimaista. Ruoan rakennetta voi jättää karkeammaksi lapsen kasvaessa ja ham-

paidensa kehittyessä. Sosemaisessa ruoassa kaikki pureskeltavat ruoka-aineet hienonne-

taan ruoanvalmistusvaiheessa. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2010, 75-79.) Kar-

keuttamisella tarkoitetaan sitä, että ruokaan jätetään enemmän paloja syömisen kehitty-

essä ja lapsen kasvaessa. Soseita voidaan notkistaa äidinmaidolla tai sen korvikkeella,

jolloin myös tutun maidon maku voi helpottaa uusiin ruoka-aineisiin tottumista. (Arff-

man & Hujala 2010, 53-54.)

Lihaa, kalaa, kanaa ja kananmunaa voidaan lapselle tarjota aikaisintaan viiden kuukau-

den iässä. Totuttelu aloitetaan yksi teelusikallinen jauhettua lihaa, kanaa tai kalaa kerral-

laan. Näiden lisäksi tarjotaan perunaa tai kasviksia. Lihan ja kalan makuun tottumiseksi

niitä olisi kuitenkin myös syötettävä erillisinä soseina muista ruoista. Lapsen lihasoseis-

sa ei tulisi käyttää valmiiksi marinoituja lihatuotteita ja lihan on oltava vähärasvaista.

(Enarvi & Koskenniemi 2010, 46-47.)

21

Kahdeksan kuukauden ikään asti lapselle riittää yksi liha/kala-ateria päivässä ja tämän

jälkeen annosta voidaan nostaa kahteen kertaan päivässä. Sopiva määrä kalaa tai kanaa

on 1-5 ruokalusikallista yhdellä aterialla. Punaista lihaa tulisi kuitenkin välttää ja sen

käyttöä olisi hyvä rajoittaa muutamaan päivään viikossa. Tällöinkin sitä tulisi tarjota

korkeintaan kerran päivässä 1-1,5 ruokalusikallisen verran yhdellä aterialla. Tämä vas-

taa 15-25 grammaa lihaa. Ensimmäisen punaisen lihan olisi hyvä olla riistaa tai muuta

mahdollisimman luonnonmukaista, koska se edistää hyvän bakteerikannan muodostu-

mista. (Arffman & Hujala 2010, 53-54.)

Aikaisintaan viiden kuukauden iässä voidaan aloittaa viljatuotteiden antaminen ja ne

tukevat kalan ja lihan rinnalla raudan saantia. Puuro on hyvä vaihtoehto viljatuotteisiin

totuttelun alkuvaiheessa, sillä se pitää nälkää hyvin ja kehittää lapsen suun motoriikkaa.

Kuitupitoiseen ruokaan on hyvä totutella pikkuhiljaa, koska ne saattavat aiheuttaa ma-

havaivoja. Täysviljojen makuun olisi kuitenkin hyvä tottua jo alusta alkaen. Vuoden

ikään mennessä viljatuotteita tulisi olla vähintään kolmella aterialla päivässä. Kymme-

nen kuukauden ikäisestä alkaen lapselle voidaan antaa pieniä määriä hapanmaitovalmis-

teita ja aloittaa maidon käyttö ruoanvalmistuksessa. Vähitellen äidinmaito voidaan kor-

vata rasvattomalla maidolla (taulukko 3). (Arffman & Hujala 2010, 54-55.)

TAULUKKO 3. Ruoka-aineiden lisääminen 4-12kk ikäisellä lapsella. (Arffman & Hu-

jala 2010)

4-6 kuukautta 6 kuukautta 8 kuukautta 10 kuukautta

Tutustumisannoksina:

- Peruna

- Kasvikset

- Marjat ja hedelmät

- Yli 5kk iässä myös

kalaa tai lihaa ja puu-

roa

Soseaterioina:

- Peruna

- Kasvikset

- Marjat ja hedel-

mät

- Liha, kana ja kala

- Puurot ja muut

viljatuotteet vähi-

tellen

- Ruoan muuttami-

nen rakenteeltaan

karkeammaksi

-Hienojakoisia tuo-

reraasteita

- Kaksi kana- tai

kala-ateriaa päiväs-

sä. Punainen liha

vain kerran päiväs-

sä

Edellisten lisäksi

vähitellen:

- Perheen ruokia ja

karkeita soseita

- Tuoreraasteet

- Hapanmaitotuotteet

- Maito ruoanvalmis-

tuksessa

22

Noin vuoden ikään mennessä lapsen ruokavalioon kuuluu elintarvikkeita kaikista ruoka-

aineryhmistä. Tärkeää lapsen ravitsemuksessa on edetä hitaasti ja vaiheittain sekä muo-

dostaa lapsen makutottumukset niin, että myöhemmin terveellisen ruokavalion omak-

suminen on helpompaa. Tässä suositellaan esimerkiksi rasvattoman maidon ja kasvis-

rasvojen käyttöä, sekä liian sokerin, suolan ja käytön välttämistä. Taulukossa 4 esitel-

lään ruoka-aineita, joita ei suositella alle vuoden ikäisille lapsille, koska ne voivat esi-

merkiksi heikentää lapsen hapen kuljetusta elimistössä, aiheuttaa mahavaivoja tai niissä

voi olla suuri ruokamyrkytyksen vaara. (Arffman & Hujala 2010, 55-58.)

Lapselle tarjotaan janojuomaksi aina vettä. Mehuja tulee välttää, koska ne täyttävät tur-

haan vatsaa, sisältävät runsaasti lisäaineita sekä sokeria ja vaarantavat hampaiden ter-

veyden. Lapsen ruokaa ei tule lämmittää mikrossa, sillä se voi muuttaa esimerkiksi pro-

teiinien koostumusta sekä vähentää muun muassa vitamiinien määrää. Lapselle voidaan

tehdä suurempi määrä ruokaa kerrallaan ja pakastaa soseet, tämä helpottaa vanhempien

työtä. Se on myös taloudellisempaa, kuin teollisten soseiden ostaminen. (Arffman &

Hujala 2010, 55-58.)

23

TAULUKKO 4. Alle vuoden ikäisen ruokavaliossa vältettävät ruoka-aineet. (Arffman

& Hujala 2010, 55-58)

Lanttu, nauris, punajuuri, pinaatti, kiinan-

kaali, nokkonen, lehti- ja keräsalaatti, ru-

cola ja juuresmehut

Suuri nitraatti pitoisuus. Liian suuri nit-

raatin saanti voi heikentää elimistön hapen

kuljetusta.

Makkarat ja lihaleikkeleet Suuret nitraatti pitoisuudet, sekä runsaasti

suolaa ja lisäaineita

Pienet varhaisperunat Suuri nitraatti pitoisuus sekä solaniini joka

on myrkky jota esiintyy perunan maan-

päällä olevissa osuuksissa

Hedelmäsäilykkeet Runsaasti sokeria ja hedelmissä saattaa

olla purkista mahdollisesti liuenneita

pienmetalleja

Raparperi Oksalaatti, joka voi ärsyttää suolistoa

Kuivatut herneet ja pavut, sienet Huono sulavuus, voi aiheuttaa mahakipuja

Idut Salmonellavaara

Pähkinät, mantelit ja siemenet Hometoksiineja sekä hengitysteiden tuk-

keutumisvaara

Hunaja Botulismimyrkytyksen riski

Kaakao, tee ja kahvi Parkkiaineita, virkistäviä aineita sekä kor-

kea oksalaattipitoisuus

Maksaruoat Liiallisen A-vitamiinin saannin riski sekä

raskasmetalleiden jäämiä

Suola Ei saa lisätä ruokaan tai käyttää marinoitu-

ja tuotteita lisäaineiden takia

Jäätelöt ja vanukkaat Lisäaineita

Kiinteiden ruokien aloitusvaiheessa voi esiintyä ongelmia ja useimmiten ne liittyvät

joko liialliseen, tai liian vähäiseen syömiseen. Suurin osa tämäntyyppisistä ongelmista

ovat ohimeneviä ja kuuluvat lapsuusiän kehitykseen. Jos ongelmat kuitenkin uhkaavat

näkyvästi lapsen kehitystä ja kasvua, niiden tunnistaminen on tärkeää, jotta niiden hoi-

taminen voidaan aloittaa varhaisessa vaiheessa. (Arffman & Hujala 2010, 71-80.) Syö-

misongelmat voivat liittyä esimerkiksi heikentyneeseen imukykyyn, kypsymättömyy-

teen tai allergioihin. Syömisongelmiin saattaa liittyä myös lapsen ennenaikaisuus, alhai-

24

nen syntymäpaino sekä tietyt sairaudet. Tärkeää on kuitenkin muistaa jokaisen lapsen

yksilöllisyys ja antaa lapsen rauhassa tottua syömiseen ja saada siitä positiivisia koke-

muksia sekä mielihyvää. Ongelmien kuitenkin jatkuessa pidempään vanhemman on

tärkeää olla valpas lapsen syömiseen liittyvän käytöksen suhteen ja tarpeen mukaan olla

yhteydessä neuvolaan. (United States Department of Agriculture Food and Nutrition

Service 2009, 102.)

KUVA 3. Ruokaportaat, imeväisikäisen ruokailutottumusten kehittyminen (Vantaan

sosiaali- ja terveystoimi 2010)

25

4 OHJAUS

Ohjaus määritellään vuorovaikutustilanteeksi ohjaajan ja ohjattavan välillä, jolla pyri-

tään edistämään ohjattavan tietoja ja taitoja ohjattavasta asiasta. Rakenteeltaan ohjausti-

lanne on tavoitteellista ja suunnitelmallista toimintaa ja se sisältää tiedon antamista.

(Kettunen, Laitinen-Väänänen, Mäkelä & Vänskä 2011, 92-93.) Ohjaustilanne on tasa-

arvoinen suhde ohjaajan ja ohjattavan välillä. Ohjauksen sisältö rakentuu ohjattavan

tarpeiden mukaan. Ohjaus on etenevä prosessi, jossa lähdetään aina jostakin tilanteesta

ja pyritään lopulta pääsemään toiseen tilanteeseen, joka on erilainen kuin lähtötilanne.

(Hirvonen, Johansson, Kääriäinen, Kyngäs, Poskiparta & Rengfors 2007, 25-26.)

4.1 Ohjauksen taustatekijät

Ohjaustilanne on aina sidonnainen ohjattavan ja ohjaajan taustatekijöihin, jotka ovat

ohjauksen lähtökohtana. Ohjattavan taustatekijät vaikuttavat hänen tulkintaansa ja käsi-

tykseensä ohjattavasta asiasta. Ohjaajan on tärkeää huomioida ja tunnistaa ohjattavan

taustatekijöiden lisäksi myös omat taustatekijänsä. Ohjaajalla tulee olla valmiudet oh-

jaamiseen ja tiedot ohjattavista asioista ja oppimisen periaatteista. Hänellä tulee myös

olla tarvittavat vuorovaikutus- ja johtamistaidot. Ohjauksen taustatekijöitä ovat fyysiset,

psyykkiset, sosiaaliset ja ympäristötekijät. (Hirvonen ym. 2007, 26-27.)

Fyysisiin taustatekijöihin kuuluvat muun muassa ohjattavan ikä, sukupuoli ja elämänti-

lanne. Ne vaikuttavat ohjattavan kykyyn ottaa vastaan ohjausta. Esimerkiksi pienten

lapsen ohjauksessa mukana on joku aikuinen. Psyykkiset taustatekijät on huomioitava

ohjauksessa. Niitä ovat esimerkiksi kokemukset, odotukset, motivaatio ja tarpeet. Oh-

jauksen tavoitteena on saada ohjattava motivoitumaan asiasta. Ohjauksen kannalta on

tärkeää ymmärtää ohjattavan sosiaaliset taustatekijät, kuten kulttuuritausta ja uskonnol-

liset tekijät, jotta ohjaaja pystyy tukemaan ohjattavan yksilöllisyyttä ja kunnioittamaan

itsemääräämisoikeutta. Ympäristöön liittyvät taustatekijät koostuvat psyykkisestä, fyy-

sisestä ja sosiaalisesta ympäristöstä, ja ne vaikuttavat ohjaustilanteen ilmapiiriin. Ympä-

ristön tulisi olla rauhallinen ja kiireetön. (Hirvonen ym. 2007, 29-37.)

26

4.2 Ryhmäohjaus

Opinnäytetyömme on toiminnallinen ja koostuu neljästä ryhmänohjauskerrasta. Ryh-

mäohjaus on taloudellisin ja yksi eniten käytetyistä ohjausmenetelmistä. Ryhmäohjausta

käytetään, kun halutaan jakaa tietoa monelle ihmiselle kerrallaan. Ryhmän määritelmä

riippuu ryhmän tavoitteista ja siitä minkälaisesta ryhmästä on kyse. Ryhmäohjaus mah-

dollistaa vertaistuen ja kokemuksien jakamisen muille samassa elämäntilanteessa olevil-

le. Avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri mahdollistaa onnistuneen ohjaustilanteen. Vas-

tuu ryhmästä ja sen ilmapiiristä on kokonaan ryhmän ohjaajalla. (Kettunen ym. 2011,

88, 92.) Suullisen ohjauksen tueksi suositellaan annettavan myös kirjallista ohjausmate-

riaalia (Hirvonen ym. 2007, 124).

Ryhmäohjauksessa vuorovaikutuksen tulisi olla avointa ja monipuolista. Jokaisella

ryhmän jäsenellä tulisi olla tervetullut ja turvallinen olo ryhmässä. (Kettunen ym. 2011,

98.) Ryhmän toimivuutta lisää, jos ryhmäläiset tuntevat toisensa ja heillä on yhteinen

päämäärä. Ryhmän jäsenet pyrkivät ymmärtämään ja kuuntelemaan toisiaan. Ohjausti-

lanteen onnistumisen kannalta on tärkeää tunnistaa ryhmäkoon vaikutus toimintaan.

(Hirvonen ym. 2007, 104-107.) Opinnäytetyömme sisältämässä ohjaustilanteessa ryh-

män pieni koko mahdollistaa ryhmän jäsenten yksilöllisemmän ohjauksen, ja antaa tilaa

keskustelulle.

Ohjaustilanteessa ohjaajan rooli perustuu asiantuntemukseen ja asianhallintaan. Ohjaa-

jan on uskallettava olla oma itsensä ja hänellä on oltava kyky mukautua muuttuviin ti-

lanteisiin. Ryhmäohjaustilanne onnistuu vain, jos ohjaajalla on ryhmänohjaustaitoja.

Lisäksi hänellä tulee olla kykyä toimivaan ja hyvään vuorovaikutukseen ryhmän jäsen-

ten kanssa. Hyvä ohjaaja osaa havainnoida ryhmässä syntyviä tarpeita myös kesken

ohjaustilanteen. Hänellä on vastuu ohjaustilanteen etenemisestä ja keskustelun ylläpitä-

misestä ryhmäläisten välillä, sekä taito puhua selkeästi ja edetä asiassa järjestelmällises-

ti. Ohjaaja pyrkii siihen, että ryhmäläiset pystyvät siirtämään ohjatun asian osaksi joka-

päiväistä elämäänsä. Ryhmäohjauksen lopuksi voidaan jakaa kokemuksia käsitellyistä

asioista ja antaa palautetta sekä ryhmälle että ohjaajalle. (Hirvonen ym. 2007, 107-110.)

Ryhmänohjaajan tehtäviin kuuluu kertoa ryhmälle sen tavoitteista, ryhmäohjauksen

menetelmistä sekä aikataulusta ja sopia näistä vielä yhdessä ryhmän kanssa. Ryhmän

tavoitteet määräytyvät ohjattavan kohderyhmän mukaan. Tavoitteet voivat olla esimer-

27

kiksi subjektiivisia tai objektiivisia. Subjektiiviset tavoitteet eivät ole mitattavissa, kun

taas objektiiviset tavoitteet voidaan mitata. Tavoitteet voivat myös olla kognitiivisia,

affektiivisia tai psykomotorisia sen mukaan, tavoitellaanko ohjauksessa uuden tiedon,

uusien arvojen vai uusien taitojen omaksumista. (Hirvonen ym. 2007, 75-78.) Jokaisel-

la ohjaukseen osallistuvalla on omia henkilökohtaisia tavoitteita osallistumiselleen. Ta-

voitteet voivat olla tietoisia tai tiedostamattomia. (Kettunen ym. 2011, 88, 92.)

Ryhmän tavoitteista pyritään sopimaan ryhmän jäsenten kanssa yhdessä, jotta niistä

tulisi mahdollisimman realistisia ja konkreettisia. Tavoitteet voidaan määritellä jo ennen

ryhmänohjauksen aloitusta tai ryhmän ohjauksen alussa keskustelemalla ryhmän jäsen-

ten kanssa heidän toiveistaan ja odotuksistaan. Tavoitteet tulee kirjata ylös, jotta voi-

daan ryhmänohjauksen jälkeen käydä ryhmän kanssa läpi, miten heidän mielestä ne ovat

toteutuneet. (Hirvonen ym. 2007, 75-78.)

28

5 TOIMINNALLINEN OPINNÄYTETYÖ

Opinnäytetyön prosessi on tavoitteiltaan selkeästi määritelty ja aikataulutettu tehtävä-

kokonaisuus ja jokainen opinnäytetyö on ainutkertainen tavoitteiden pohjalta määritetty

prosessi. Tavoitteiden määrittelyn ja aikataulun lisäksi opinnäytetyön prosessiin kuuluu

oma organisaatio, jolle työ tehdään, määrätyt voimavarat sekä työn kertaluontoisuus.

Hyvällä organisoinnilla, työsuunnittelulla ja resurssienhallinnalla pyritään parantamaan

opinnäytetyöprosessin toteutuksen sisäistä tehokkuutta. (Silfverberg 2007, 21.) Kysei-

nen opinnäytetyö on toteutettu toiminnallisen opinnäytetyön mallin mukaan.

Toiminnallinen opinnäytetyö on yksi opinnäytetyön toteutusmuoto ammattikorkeakou-

lussa. Toiminnallisen opinnäytetyön tulisi olla työelämälähtöinen sekä käytännönlähei-

nen. Toiminnallisessa opinnäytetyössä tavoitteena voivat olla muun muassa toiminnan

ohjeistaminen, järjestäminen tai opastaminen. Toiminnallisen osuuden tueksi tekijä ha-

kee luotettavaa teoreettista tietoa aiheesta. Toiminnallisen osuuden tavoitteet vaihtelevat

opiskeltavan alan sekä toiminnallisen opinnäytetyön aiheen mukaan. Toteutustapana voi

olla kohderyhmästä riippuen muun muassa opas, tuote tai tapahtuma. (Airaksinen &

Vilkka 2003, 9-10.) Työssämme toteutustapana toimivat ryhmäohjaustilanteet.

5.1 Toiminnan suunnittelu

Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä Mannerheimin lastensuojeluliiton Tampereen yksikön

kanssa. Yhteistyö aloitettiin huhtikuussa 2015. Työelämäpalaverissa sovimme työn ja

ohjaustilanteiden sisällöstä. Aiheeksi muodostui imeväisikäisen lapsen ja perheen ravit-

semus. Palaverissa sovittiin kolmen ohjauskerran pitämisestä, mitä ennen työn teoreetti-

nen osuuden tulisi olla valmis. Tarkoituksena oli ennen varsinaisia ohjaustilanteita käy-

dä tutustumassa vauvakerhoon ja esitellä itsemme vauvakerholaisille. Tutustumiskäynti

ja ohjaustilanteet sijoittuivat marras- joulukuulle 2015. Jokaiseen ohjaustilanteeseen oli

varattu noin 45 minuuttia.

Ohjaustilanteiden sisältö mukautui opinnäytetyön sisällön ja työelämätahon toiveiden

mukaan. Mannerheimin lastensuojeluliitto toivoi, että ottaisimme imeväisikäisen lapsen

terveellisen ravitsemuksen lisäksi perheen ravitsemussuositukset osaksi työtämme. Oh-

29

jaustilanteet pohjautuvat teoreettiseen tietoon perheen ravitsemussuosituksista ja ime-

väisikäisen lapsen terveellisestä ravitsemuksesta. Teoreettinen tieto pohjautuu Suomes-

sa käytössä oleviin ravitsemussuosituksiin. Ohjaustilanteiden suunnittelussa hyödyn-

simme hyvän ohjauksen periaatteita.

Ohjauksen tueksi valmistelimme teoreettiseen tietoon perustuvan PowerPoint- esityk-

sen, johon kokosimme pääasiat jokaisesta käsittelemästämme asiasta. Teimme Power-

Point-esityksen noudattaen terveysaineiston laatukriteereitä. Näiden kriteerien tarkoi-

tuksena on parantaa aineiston laatua erityisesti tavoitellun kohderyhmän näkökulmasta

ja antaa tukea aineiston johdonmukaiseen arviointiin. Kriteereitä voidaan tarkastella

kahdesta näkökulmasta, terveyden edistämisen sekä aineiston sopivuuden näkökulmas-

ta. (Rouvinen-Wilenius 2007, 9.)

Kriteereitä hyvälle terveysaineistolle on seitsemän. Terveyden edistämisen näkökulmas-

ta terveysaineiston tulee omata selkeä ja konkreettinen hyvinvointitavoite. Sen tulee

myös välittää tietoa terveyden taustatekijöistä sekä keinoista, joilla elämänlaatua voi-

daan muuttaa. Lisäksi sen tulee olla kohderyhmäänsä motivoiva. Kohderyhmän näkö-

kulmasta terveysaineiston tulee palvella kohderyhmänsä tarpeita, herättää mielenkiintoa

ja luottamusta, sekä sen tulee huomioida sisällön edellyttämät vaatimukset. (Rouvinen-

Wilenius 2007, 9.)

Ohjaustilanteessa pyritään ohjaajien ja ohjattavien tasavertaiseen vuorovaikutukseen.

Ohjaustilanne olisi tarkoitus aloittaa vanhempia aiheeseen herättävällä kysymyksellä ja

samalla kartoitamme vanhempien jo olemassa olevaa tietoa aiheesta. Ohjauksen tueksi

otamme itse havainnollistavia esimerkkikuvia elintarvikkeiden sokeripitoisuuksista ja

imeväisikäisen lapsen päivän aterioista. Ohjauksessa haluamme painottaa, että ohjatta-

vat asiat perustuvat valtakunnallisiin ravitsemussuosituksiin ja, että jokainen ime-

väisikäinen lapsi on yksilöllinen ravitsemuksen suhteen. Vanhemmilla on ohjauksen

aikana mahdollisuus osallistua keskusteluun ja esittää kysymyksiä. Pyrimme kannusta-

maan ja tukemaan vanhempia ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Ohjaustilanteen ta-

voitteena on saada vanhemmat pohtimaan ja oivaltamaan terveellisen ravitsemuksen

merkitys ja sisältö.

Ohjaustilanteen tavoitteet ovat sosiaaliseen vuorovaikutuksen perustuvia sekä aikaan ja

prosessiin sidottuja, koska ohjaustilanteeseen on varattu tietty aika, ajankohta ja ohjaus-

30

ta annetaan vuorovaikutuksessa vauvakerholaisten kanssa. Kyseisessä ohjaustilanteessa

tavoitteet ovat subjektiivisia, koska ohjauksessa pyritään saamaan vauvakerholaiset

pohtimaan ja sisäistämään ohjattua asiaa ja ottamaan ohjauksista vinkkejä jokapäiväi-

seen ravitsemukseensa. Tavoite ei ole suoraan mitattavissa, mutta vauvakerholaisten

antaman palautteen avulla pystymme arvioimaan ohjaustilanteiden onnistumista. Suori-

tustavoite on myös kognitiivinen eli ohjaustilanteen tavoitteena on uuden tiedon omak-

suminen. (Hirvonen ym. 2007, 75-78.)

5.2 Toiminnan raportointi

Toteutimme ohjaustilanteet vauvakerhossa joulukuussa 2015. Kävimme vauvakerhossa

kahtena päivänä ja pidimme yhteensä neljä ryhmäohjaustilannetta etukäteen sovittuina

päivinä. Olimme työelämäpalaverissa sopineet etukäteen kolmesta ryhmäohjaustilan-

teesta, mutta imeväisikäisten lasten äitien suuren mielenkiinnon takia päädyimme pitä-

mään yhden ylimääräisen ryhmäohjaustilanteen. Ryhmät koostuivat 3-5 äidistä ja hei-

dän imeväisikäisistä lapsista. Imeväisikäiset lapset olivat iältään kolmesta yhteentoista

kuukautta. Ohjaukset kestivät 45-50 minuuttia. Ryhmäohjaukset järjestettiin erillisessä

tilassa ja osallistuminen vauvakerhon jäsenille oli vapaaehtoista.

Aloitimme ryhmäohjaukset esittelemällä itsemme ja aiheemme sekä kerroimme yhteis-

työstä Mannerheimin lastensuojeluliiton Tampereen yksikön kanssa. Ryhmäohjaustilan-

teet aloitimme kartoittamalla ryhmän jäsenten tilannetta ja tietoutta imeväisikäisen lap-

sen ravitsemuksen suhteen. Pyysimme äitejä kertomaan, mikä on mennyt imeväisikäi-

sen lapsen ravitsemuksen suhteen hyvin sekä minkälaista ohjausta ja tukea he ovat neu-

volassa saaneet imeväisikäisen lapsen ravitsemuksen suhteen. Näillä kysymyksillä py-

rimme herättelemään äitien mielenkiintoa aihetta kohtaan ja selvittämään mistä aiheista

he haluaisivat tietää ja keskustella enemmän. Pyrimme ryhmäohjaustilanteissa rentoon

ilmapiiriin ja tasavertaiseen vuorovaikutukseen. Korostimme myös, että ohjauksen ai-

kana äidit saavat keskeyttää, kommentoida sekä kysyä asioita. Ryhmäohjauksen ohella

kannustimme äitejä vapaaseen keskusteluun.

Ryhmäohjauksien sisältö pohjautui opinnäytetyön teoreettiseen viitekehykseen ja oh-

jauksien tukena käytimme siihen pohjautuvaa PowerPoint-esitystä. Tulostimme Power-

Point-esityksen diat (liite 1) valmiiksi äideille, jolloin heillä oli mahdollisuus tehdä

31

omia lisämuistiinpanoja ohjauksesta. Halusimme myös, että äideille jäisi kirjallista ma-

teriaalia aiheesta. Ohjauksen alusta alkaen painotimme, että ohjauksen sisältö perustuu

Suomessa vallitseviin ravitsemussuosituksiin.

Ohjauksien alussa kerroimme perheen ateriarytmistä ja yhteisistä ruokailuhetkistä, jon-

ka jälkeen etenimme perheen ravitsemussuosituksiin. Tämän jälkeen siirryimme ime-

väisikäisen lapsen ravitsemukseen ja kerroimme äidinmaidosta, äidinmaidonkorvikkees-

ta, vitamiineista sekä kiinteistä ruokalisistä. Painotimme ohjauksissa kotiruoan tekemi-

sen sekä koko perheen yhteisten ruokailuhetkien tärkeyttä. Olimme liittäneet esityk-

semme loppuun esimerkkejä imeväisikäisen lapsen yksinkertaisista kotiruokaohjeista.

Ryhmäohjauksien aikana syntyi paljon keskustelua ja kysymyksiä eri aiheista riippuen

ryhmänjäsenistä, heidän tilanteestaan ja tietoudestaan imeväisikäisen lapsen ravitse-

muksen suhteen. Keskustelua ja kysymyksiä syntyi koko ohjauksen ajan ja äidit olivat

aktiivisesti mukana. Äitejä kiinnostaneet aiheet olivat muun muassa imetyksestä vieroit-

taminen ja sormiruokailu. Keskustelua ja kysymyksiä syntyi myös aiheemme ulkopuoli-

sista asioista, kuten ruoka-aineallergioista. Pyrimme vastaamaan työmme aiheen ulko-

puolisiin kysymyksiin tietämyksemme mukaan. Olimmekin hieman tutustuneet aiheisiin

etukäteen tutustumiskäynnillä esiinnousseiden kysymysten perusteella. Painotimme

kuitenkin, että aiheemme oli tarkasti rajattu, jonka vuoksi asiat eivät ohjauksessa nous-

seet esiin. Ohjauksen lopuksi varmistimme äideiltä, että onko heillä vielä jotain kysyttä-

vää tai kommentoitavaa aiheesta. Pyysimme lopuksi myös suullisesti palautetta ohjauk-

sestamme ja sen sisällöstä.

5.3 Toiminnan arviointi

Tutustumiskäynnillä vauvakerhon imeväisikäisten lasten äidit olivat kiinnostuneita tule-

vista ohjaustilanteista. Tämä lisäsi entisestään innostustamme työmme aihetta ja tulevia

ohjauksia kohtaan. Pysyimme suunnitellussa aikataulussa työn etenemisen suhteen, ja

saimme teoreettisen tiedon kerättyä hyvissä ajoin ennen ohjauksia.

Äidit kokivat ohjaustilanteet mielenkiintoisiksi. Suurin osa vauvakerholaisista halusi

osallistua niihin. Ohjaustilanteiden ilmapiiri oli hyvä ja rento. Äidit osallistuivat aktiivi-

sesti keskusteluun sekä esittivät kysymyksiä. Äidit kertoivat avoimesti tilanteestaan

32

imeväisikäisen ravitsemuksen suhteen sekä saamastaan ravitsemusohjauksesta neuvo-

lassa. Tämän avulla pystyimme kartoittamaan äitien tietoutta imeväisikäisen lapsen ra-

vitsemuksesta ja pystyimme keskittämään ohjauksessamme äideille tärkeisiin aiheisiin.

Vuorovaikutus äitien kanssa oli luontevaa ja helppoa. Ohjattavien ja ohjaajien välillä

säilyi tasavertaisuus koko ohjaustilanteen ajan.

Ohjaustilanteet etenivät sujuvasti ja pysyimme hyvin aikataulussa molempina ohjaus-

päivinä. Ohjaustilanteissa etenimme suunnitellusti valmistelemamme PowerPointin

avulla. Siihen olimme saaneet hyvin tiivistettyä oleelliset asiat. Ohjaukseen osallistuneet

äidit kokivat valmiiksi tulostetut diat hyödyllisiksi ja pystyivät niiden avulla seuraa-

maan ohjausta helposti. Äidit olivat myös tyytyväisiä diojen selkeyteen ja sisältöön.

Erityisesti äidin pitivät dioihin liitetyistä imeväisikäiselle lapselle tarkoitetuista kotiruo-

kaohjeista ja kokivat havainnollistavat kuvat hyödyllisiksi.

Ohjaustilanteet muuttuivat kerta kerralta sujuvammiksi ja ohjaajien ryhmäohjaustaidois-

sa tapahtui edistymistä. Ohjaajien välillä säilyi tasapuolinen ohjausvastuu ja molemmat

olivat tasavertaisesti vastuussa ohjaustilanteen etenemisestä. Ohjauksen lopuksi pyy-

simme äideiltä suullista palautetta ohjauksesta. Palaute oli positiivista. Palautteen mu-

kaan ohjaus oli selkeää ja asioissa edettiin järjestelmällisesti. He olivat myös tyytyväisiä

ohjaustilanteiden avoimeen ilmapiiriin ja mahdollisuuteen keskustella asioista. Ohjaus-

tilanteissa täydensimme dioja kertomalla asioita niiden ulkopuolelta, sekä vastasimme

äitien esittämiin kysymyksiin. Ohjaustilanteiden lopuksi varmistimme, että oliko äideil-

lä vielä jotakin kommentoitavaa tai kysyttävää.

33

6 POHDINTA

Toiminnan arviointi ja pohtiminen tukevat opinnäytetyön tekijöiden omaa oppimista

prosessista. Opinnäytetyöprosessin arviointi vaatii tekijöiltä kriittisyyttä ja arvioinnissa

tulee osata ottaa huomioon prosessiin vaikuttaneet ulkoiset ja sisäiset tekijät. On myös

pystyttävä arvioimaan itse toimintaa henkilöiden sijasta. Pohdinnassa arvioidaan työn

tarkoituksenmukaisuutta sekä pohditaan mahdollisia jatkoehdotuksia. Tarkoituksena on

arvioida opinnäytetyöprosessin koko elinkaarta. (Silfveberg 2007, 120-126.) Seuraavas-

sa arvioimme opinnäytetyömme prosessin luotettavuutta ja eettisyyttä sekä prosessia

kokonaisuudessaan. Kerromme myös jatkokehitysehdotuksestamme.

6.1 Luotettavuus

Olemme noudattaneet opinnäytetyösuunnitelmaan tehtyä tarkoitusta, tehtävää ja tavoit-

teita koko opinnäytetyön prosessin ajan. Se on toiminut prosessin työkaluna. Opinnäyte-

työn tekijöiden, työelämätahon ja ohjaavan opettajan käsitykset on otettu kattavasti

huomioon ja opinnäytetyön aihe perustuu todellisiin tarpeisiin. Aihe on tarkasti rajattu,

ja työ on sopivan laajuinen. Nämä tekijät lisäävät opinnäytetyömme luotettavuutta.

Opinnäytetyön teoreettisessa osuudessa käytetyt lähteet ovat vuoden 2007 jälkeen jul-

kaistuja, emmekä ole käyttäneet lähteinä oppikirjoja. Muutamia nettilähteitä lukuun

ottamatta olemme käyttäneet pääosin kirjallisuutta lähteinä. Kaikki käyttämämme netti-

lähteet ovat luotettavia esimerkiksi Terveyskirjasto sekä Terveyden ja hyvinvoinnin

laitos. Työssä käytimme tiedonhaun apuna Medic- ja Melinda-tietokantoja. Näiden käy-

töstä olemme saaneet ohjausta opiskeluidemme aikana. Olemme osanneet hakea aineis-

toja sekä suomeksi että englanniksi oikeilla ja luotettavilla hakusanoilla, muun muassa

ravitsemus, imeväisikäinen lapsi, nutrition sekä infant.

Opinnäytetyömme teoreettinen viitekehys pohjautuu Suomessa vallitseviin ravitsemus-

suosituksiin. Tämän vuoksi kansainvälisiä lähteitä aiheesta on niukasti. Työssämme on

kuitenkin hyödynnetty muutamaa aiheeseen liittyvää kansainvälistä lähdettä. Nämä

kaikki edellä mainitut tekijät lisäävät opinnäytetyömme luotettavuutta.

34

Opinnäytetyön luotettavuutta lisää parityöskentely. Parityöskentely on ollut tasavertais-

ta ja olemme kunnioittaneet kollegiaalisuutta toistemme välillä. Työnjako ja vastuu työn

etenemisestä ovat toimineet hyvin ja olemme motivoineet toisiamme prosessin edetessä.

Työhön otettavat lähteet olemme valinneet yhdessä lähdekriittisyyttä noudattaen. Kan-

sainvälisten lähteiden käännökset olemme tutkineet yhdessä, jolloin käännösvirheiden

riski on pienentynyt.

Oppimisen varmistamiseksi ja opinnäytetyöprosessin onnistumiseksi työn toteutusta on

seurattu ja arvioitu koko prosessin ajan. Olemme itse arvioineet prosessin edetessä mi-

ten muun muassa tavoitteisiin on päästy. Lisäksi työtämme ovat arvioineet myös opin-

näytetyön vertaisarvioijat. Olemme käyneet opinnäytetyön ohjauksissa ohjaavan opetta-

jan luona säännöllisesti ja tehneet opettajan suosittelemia muutoksia. Tämä lisää työn

luotettavuutta. Työtä ovat opinnäytetyöprosessin aikana arvioineet myös työn ulkopuo-

liset henkilöt ja arviointien perusteella työ on selkeytynyt sekä luotettavuus kasvanut.

Luetettavuutta vähentää se, että olemme ensikertalaisia opinnäytetyön tekemisessä.

6.2 Eettisyys

Toiminnallisessa opinnäytetyössä voidaan hyödyntää tutkimuseettisiä vaatimuksia.

Opinnäytetyö on eettisesti hyväksyttävä ja luotettava, jos se on tehty hyvän tieteellisen

käytännön ja vaatimusten mukaan. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta 2012, 6.) Eetti-

syys pitää sisällään oikeat säännöt ja vaatimukset, joita tulee noudattaa opinnäytetyötä

tehdessä. Tekijän tulee olla aidosti kiinnostunut aiheesta ja uuden tiedon etsimisestä

sekä opinnäytetyön aiheeseen tulee paneutua tunnollisesti. Tekijän tulee toimia rehelli-

sesti, eikä hän saa syyllistyä vilpin harjoittamiseen. Opinnäytetyötä tehdessä tulee pyr-

kiä välttämään vaaran ja vahingon aiheutumista. Opinnäytetyön tekijän tulee kunnioittaa

ihmisarvoa. (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 211-212.)

Opinnäytetyömme aihe muodostui työelämän tarpeesta, jolloin työn aihe oli hyödylli-

nen. Hyödyllisyys onkin tutkimusetiikan periaate ja toimii tutkimuksen oikeutuksen

lähtökohtana (Kankkunen & Vehviläinen-Julkunen 2013, 218). Ennen opinnäytetyön

aloittamista olimme tehneet opinnäytetyön suunnitelman ja saaneet luvan työn tekemi-

seen. Teoreettista tietoa hyödyntäessämme pidimme huolta, että sitä käytettiin eettisten

35

vaatimusten mukaisesti. Opinnäytetyössä käytetyt kuvat ovat luvallisia ja osa niistä itse

ottamiamme.

Olimme alusta asti aidosti kiinnostuneita aiheesta. Halusimme etsiä uusinta tietoa ime-

väisikäisen lapsen ja perheen ravitsemuksesta sekä tehdä työstämme selkeän ja helposti

luettavan. Olemme toimineet rehellisesti koko opinnäytetyöprosessin ajan emmekä ole

syyllistyneet vilppiin. Opinnäytetyöprosessin aikana olemme toimineet huolellisesti ja

tarkasti jokaisessa työn vaiheessa. Olemme kunnioittaneet ohjaustilanteisiin osallistu-

neiden ihmisarvoa emmekä ole aiheuttaneet heille vaaraa tai vahinkoa missään opinnäy-

tetyöprosessin vaiheessa.

Arvostimme jokaisen vanhemman itsemääräämisoikeutta. Ohjaustilanteisiin osallistu-

minen oli täysin vapaaehtoista. Osallistuneiden henkilöiden yksityisyys säilyi koko

opinnäytetyöprosessin ajan. Ryhmäohjauksissa otimme huomioon ryhmänjäsenten per-

soonalliset erot ja arvostimme heidän erilaisuuttaan, esimerkiksi kulttuurisissa eroissa.

Kohtasimme kaikki ohjauksiin osallistuneet tasavertaisina ihmisinä. Pidimme huolta,

että eettisyys toteutui työn jokaisessa vaiheessa.

6.3 Opinnäytetyöprosessin pohdintaa

Motivaatiomme opinnäytetyön tekoa kohtaan säilyi koko prosessin ajan. Saimme itse

vaikuttaa opinnäytetyön aiheen muotoutumiseen, mikä lisäsi motivaatiotamme. Aihees-

ta muodostui meitä aidosti kiinnostava ja koimme aiheemme hyödylliseksi. Halusimme

näyttää ammattitaitomme ja pätevyytemme tekemällä työstä luotettavan ja selkeän.

Työn toiminnallisessa osuudessa halusimme tuoda esille kiinnostuksemme ja tietomme

aiheesta. Koimme työn toiminnallisesta osuudesta olleen aidosti hyötyä sekä ohjaukseen

osallistuneille että meille tekijöille. Saimme tiivistettyä työmme teoreettisesta viiteke-

hyksestä oleellisimmat asiat osaksi ryhmäohjaustilanteita.

Opinnäytetyön tarkoitus, tehtävät ja tavoitteet ovat toteutuneet suunnitelmien mukaan.

Saimme selvitettyä kattavasti imeväisikäisen lapsen ja perheen terveellisen ravitsemuk-

sen sisällön, ja järjestimme neljä onnistunutta ohjaustilannetta imeväisikäisten lasten

vanhemmille. Olimme etukäteen tutustuneet ryhmäohjaukseen ja selvittäneet, mitä asi-

oita onnistuneessa ohjauksessa tulisi huomioida. Ohjausta suunnitellessamme ja toteut-

36

taessamme otimme nämä asiat huomioon. Koemme, että olemme pystyneet ohjaustilan-

teiden avulla lisäämään perheiden tietoutta terveellisestä ravitsemuksesta, sekä edistä-

mään perheiden hyvinvointia.

Opinnäytetyöprosessin edetessä opinnäytetyösuunnitelmaan tuli muutamia muutoksia

aikataulujen ja sisällön suhteen. Olemme kuitenkin pysyneet hyvin lopullisessa opin-

näytetyösuunnitelmassamme ja aikataulussa. Olemme onnistuneet hyvin prosessin jo-

kaisessa vaiheessa, vaikka olemme ensikertalaisia tämän kaltaisen työn tekemisessä.

Opinnäytetyöprosessin edetessä työskentelytaitomme ovat kehittyneet. Motivaatiotam-

me lisäsi aiheen mielenkiinnon lisäksi halu valmistua aikataulussa.

Olemme oppineet kriittisesti etsimään luotettavaa tietoa ja rajaamaan sitä työhömme

sopivaksi. Opinnäytetyöprosessin aikana olemme oppineet paljon uutta tietoa sekä sy-

ventäneet jo olemassa olevaa tietoa imeväisikäisen lapsen ja perheen ravitsemuksesta.

Olemme pystyneet ammattimaisesti soveltamaan näitä tietoja keskenään, ja hyödyntä-

mään niitä työssämme.

Kirjoitustaitomme ja sujuvan tekstin tuottaminen ovat kehittyneet prosessin aikana. Eni-

ten vaikeuksia on tuottanut vapaamuotoisen tekstin kirjoittaminen esimerkiksi pohdin-

nassa. Opinnäytetyöprosessin edetessä olemme kehittyneet tälläkin osa-alueella. Kaikis-

ta edellä mainituista asioista on varmasti hyötyä tulevassa ammatissamme, sekä mah-

dollisissa jatko-opinnoissa.

Etsimämme teoriatieto ohjauksesta helpotti ryhmäohjauksien suunnittelua ja toteutusta.

Ohjaukset olivat selkeitä ja aiheessa edettiin järjestelmällisesti. Ohjaajina täytimme teh-

tävämme ohjaustilanteen eteenpäin viejinä sekä keskustelun ylläpitäjinä. Ohjauksissa

olimme aitoja ja oma itsemme. Pystyimme mukautumaan muuttuviin tilanteisiin, koska

jokainen ohjauskerta oli erilainen. Hyvä vuorovaikutus säilyi kaikkien ohjaustilanteiden

aikana. Ryhmäohjaustilanteet ovat kehittäneet ohjaustaitojamme ja lisänneet itsevar-

muuttamme ohjaajina. Olemme saaneet myös kokemusta vanhempien sekä ime-

väisikäisten lasten kohtaamisesta sekä ohjaamisesta, mistä on hyötyä tulevaisuudessa

työssämme.

Opinnäytetyöprosessi on sujunut lähes ongelmitta ja tähän ovat vaikuttaneet muun mu-

assa työelämätahon yhteistyöhaluisuus sekä ohjaavan opettajan kiinnostus työtämme

37

kohtaan. Ohjaavan opettajan antama ohjaus prosessin eri vaiheissa on vienyt työtämme

eteenpäin. Prosessin onnistumiseen on myös vaikuttanut parityöskentelymme helppous.

Olemme tulleet hyvin toimeen koko opinnäytetyöprosessin ajan ja olemme välttyneet

ristiriidoilta. Meillä on myös alusta asti ollut yhteinen näkemys opinnäytetyön tekemi-

sestä ja tavoitteista. Työnjako on ollut tasapuolista ja molemmat ovat olleet aktiivisesti

mukana työn prosessin etenemisessä.

6.4 Jatkokehitysehdotukset

Jatkokehitysehdotuksena voisi olla tulevaisuudessa vauvakerhon vanhemmille järjestet-

ty ohjaus, joka voisi käsitellä ruoka-aineallergioiden ja muiden sairauksien vaikutusta

imeväisikäisen lapsen ruokavalioon. Nämä aiheet nousivat esille ohjaustilanteissa ja

herättivät useita kysymyksiä. Keskustelujen ja kysymysten esittämisen perusteella oli

havaittavissa, että aihe on tärkeä ja ajankohtainen imeväisikäisten lasten vanhemmille.

Vanhemmat kokevat etteivät ole aiheesta saaneet tarpeeksi ohjausta ja tietoa.

38

LÄHTEET

Aho, A., Hannula, L., Kaunonen, M. & Pehkonen, S. 2015. Äitien imetyksestä selviy-

tyminen ja imetystuen saanti neuvolasta lapsen ollessa kuuden viikon ikäinen. Hoitotie-

de 2015, 27 (3).

Airaksinen, T. & Vilkka, H. 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Tammi.

Aro, A. 2013. B- vitamiinit. Terveyskirjasto. Luettu 1.12.2015.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00026

Aro, A. 2013. Kalsium. Terveyskirjasto. Luettu 1.12.2015.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00029

Aro, A., Mutanen, M. & Uusitupa, M. 2007. Ravitsemustiede. Duodecim.

Aro, A. 2009. Vitamiinit ja kivennäisaineet. Terveyskirjasto. Luettu 1.12.2015.

http://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=seh00151

Arffman, S. & Hujala, N. 2010. Ravitsemus neuvolatyössä. Edita Prima Oy.

Ellsworth, Reece, Schuster & Shane. 2009. Appetite and Nutrional Assessment. Nova

Science Publishers, inc.

Enarvi, P. & Koskenniemi, J. 2010. Kotiruokaa vauvalle. Otava.

Hakulinen- Viitanen, T. & Klemetti, R. 2013. Äitiysneuvolaopas. Terveyden ja hyvin-

voinnin laitos. Tampere.

Hakulinen-Viitanen, T., Nyberg, H., Pelkonen, M., Sarlio-Lähteenkorva, S., Uusitalo, L.

& Virtanen, S. 2012. Imeväisikäisten ruokinta Suomessa vuonna 2010. Terveyden ja

hyvinvoinnin laitos. Luettu 13.11.2015.

http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/90855/URN_ISBN_978-952-245-598-

7.pdf?sequence=1

Hermanson, E. 2012. Kotineuvola. Terveys syntymästä kouluikään. Duodecim.

Hermanson, E. 2012. Lapsen muu ravinto imeväisiässä. Terveyskirjasto. Luettu

30.11.2015.

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=kot00403

Hirvonen, Johansson, Kääriäinen, Kyngäs, Poskiparta & Rengfors. 2007. Ohjaaminen

hoitotyössä. WSOY.

Hyytinen, M., Mustajoki, P., Partanen, R. & Sinisalo- Ojala, L. 2009. Ravitsemushoito-

opas. Duodecim. Jyväskylä.

Imetyksen edistämisen toimintaohjelma. 2014. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Luettu

25.11.2015.

https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/imetyksen-

edistamisen-toimintaohjelma

39

Kankkunen, P. & Vehviläinen-Julkunen, K. 2013.Tutkimus hoitotieteessä. Helsinki.

Kettunen, T., Laitinen-Väänänen, S., Mäkelä, J. & Vänskä, K. 2011. Onnistuuko oh-

jaus?. Sosiaali- ja terveysalan ohjastyössä kehittyminen. Helsinki.

Koskinen, K. 2008. Imetysohjaus. Edita Prima. Helsinki.

Mannerheimin lastensuojeluliitto. 0-1 vuotias. Luettu 28.1.2016.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/kasvu_ja_kehitys/0_1-vuotias/

Mannerheimin lastensuojeluliitto. Imeväisikäisen lapsen ruokavalio. Luettu 12.11.2015.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/lapsenruokailu/vauva/

Mannerheimin lastensuojeluliitto. Lapsen ravinto ja ruokailutottumukset. Luettu

4.2.2016. http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/lapsenruokailu/

Rouvinen-Wilenius, P. 2007. Tavoitteena hyvä ja hyödyllinen terveysaineisto. Kriteeris-

tö aineiston tuotannon ja arvioinnin tueksi. Terveyden edistämisen keskus.

Silverberg, P. 2007. Ideasta projektiksi. Projektityön käsikirja. Edita.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2009. Imetyksen edistäminen Suomessa. Toimintaoh-

jelma 2009-2012. Helsinki.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2012. Meille tulee vauva. Opas vauvan odotukseen ja

hoitoon. Luettu 30.11.2015.

https://www.thl.fi/documents/732587/741077/meille_tulee_vauva.pdf

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 2016. Syödään yhdessä. Ruokasuositukset lapsiper-

heille. Tampere.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. 2013. Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkaus-

epäilyiden käsitteleminen Suomessa. Helsinki.

http://www.tenk.fi/sites/tenk.fi/files/HTK_ohje_2012.pdf

United States Department of Agriculture Food and Nutrition Service. 2009. Infant nutri-

tion and feeding. A guide for use in the WIC and CSF programs. USDA.

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Käytä leivälle kasvirasvalevitettä ja suosi kasviöljy-

jä. Luettu 30.11.2015.

http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/portal/fi/vinkkeja+viisaisiin+valintoihin/rasvat

/

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. 2014. Terveyttä ruoasta. Suomalaiset ravitsemus-

suositukset 2014. Luettu 17.11.2015.

http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/images/vrn/2014/ravitsemussuositukset_

2014_fi_web.pdf

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. 2010. Ravitsemushoito. Edita.

40

Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Valitse vähäsuolaisia elintarvikkeita. Luettu

30.11.2015.

http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/portal/fi/vinkkeja+viisaisiin+valintoihin/suola

+ja+sokeri/

Vantaan sosiaali- ja terveystoimi. 2010. Eväitä elämän alkuun. Vauva ikäisen ruoka ja

syöminen. Luettu 1.12.2015.

http://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwst

ructu-

re/109870_evaita_elaman_alkuun_VAUVAIKAISEN_RUOKAA_lisayksia_082010.pd

f

41

LIITTEET

Liite 1. PowerPoint-esitys ohjaustilanteisiin

42

43

44

45

46

47

48