Itä-Suomen ylioppilaslehti

2012

8

Vanhin veijari

Markkinaehtoisuuden aika asuntomarkkinoilla on asuntoministerin mukaan ohi » 4-5Valtio haluaisi opiskelijoiden ottavan lainaa, mutta kannustus ei pure » 8-9

Oikeusvastuuseen

”Meidän pitää etsiä pahat tyypit, ja tappaa ne”, sanoo Räpylä Romney amerikkalai-sessa presidenttiehdokkaiden väittelyssä.

Tappaminen on kovaa puhetta. Samaan aikaan täällä turkulainen nuorimies käy laskemassa veitsen pääministeri Kataisen jalkoihin kun-nallisvaalien kynnyksellä. Tässä joitakin vuosia aiemmin puolestaan Dostojevski pohti tsaarin Venäjällä roolihahmonsa nuoren Raskolnikovin välityksellä, onko kansalaisella samat oikeudet verityöhön kuin valtiaalla.

Pääministeri on oikeassa. Hänen mielestään Suomen hienous on juuri se, että täällä muun muassa ministerit voivat yhteiseen luottamuk-seen perustuen kohdata kansalaisia kadulla. Mitt Romneyn puheet puolestaan osoittavat suurvaltapolitiikan tahraista, häpeällistä ja likaista kaksinaismoralismia. Mies on pyrki-mässä demokraattisessa valtiossa maailman vaikutusvaltaisimmaksi kutsuttuun tehtävään ja retoriikka on kaventunut kamppailuun elämästä ja kuolemasta. Tapa tai tule tapetuksi. Moukkamaista. Taitaisi olla taas valistuksella tekemistä Uuden-Tanskan maalla.

Tässä lehdessä pohditaan ihmisoikeuksien nykyaikaa. Täällä lännessä ollaan eletty vapau-dessa ja sananvapaudessa kohtuullisessa mää-rin. Internetissä on jopa huutamisen vapaus. Kehy-viikolla ylioppilaskunnissamme kerättiin lakanalle ihmisille tärkeitä ihmisoikeuksia. Edellä mainitsemiani kannatan sieluni pohjaan saakka, mutta täällä meillä ne tuntuvat helposti sanahelinältä tai retoriikalta. Pohdin pitkään mitä kirjoittaisin. Kirjoitin lopulta: Oikeus vastuuseen. Vastuuseen kantaa kortensa ke-koon henkilökohtaisella, monesti mitättömän pieneltä tuntuvalla, sektorillamme ihmiskun-nan tulevaisuudesta. Jokaisella pitää olla myös oikeus siihen muutenkin kuin puukkoja katuun heittelemällä.

Kävin viikonloppuna vihdoin kovasti odot-tamani keskustelun. Ystäväni tupaantuliaisissa yhteiskuntatieteiden opiskelija Kuopion kam-pukselta aloitti provokatiivisen keskustelun lehtemme linjasta. Hän oli selkeästi oikeisto-orientoitunut ja koki lehtemme vasemmisto-sävytteisenä. Jes, ajattelin, tuon kaverin kun saisi kirjoittamaan lehteemme. Uljaassa ei ole pelkästään tilaa, vaan paikka kaikenlaiselle ajattelulle. Sisällön tuottavat pääasiassa avus-tajat ja kokemukseni mukaan ennen kaikkea oppositio hakeutuu ylioppilaslehdistöön, ja on sinne tervetullut. Silti mieluummin kuin vastakkainasetteluna hahmottuvaa ideologia-hegemonia -akselia, lehtemme edustaa vapaata navatonta ajattelua. Haluaisin ajatella lehden vapaan eettisen keskustelun sekä vastuun ja kasvamisen kenttänä.

Tämä on teidän lehtenne. Ajatus voi olla na-iivi sekä suureellinen, enkä kiellä, ettei minulla-kin olisi vakaumustani, mutta lapsemme eivät ole omiamme. Tervetuloa tekemään Uljasta.

” Tapa tai tule tapetuksi. Moukkamaista.

Pääkirjoitus | Uljas linja

Itä-Suomen ylioppilaslehti

PäätoimittajaJarkko Kumpulainen

044 576 8420paatoimittaja@uljas.net

ToimittajaPasi Huttunen 044 576 8427

pasi.huttunen@uljas.net

Taitto Jarkko Kumpulainen

KustantajaItä-Suomen yliopiston

ylioppilaskunta

PainopaikkaBotnia Print

IlmoitusmyyntiValto Merta

044 576 8421valto.merta@uef.fi

Kansikuva

Risto Antikainen

Yliopisto-opiskelija pääsee lakimuutoksen myötä helpommin työttömyysetuuksien pariin. SYL antaa siunauksensa, kunhan lakia sovelletaan oikein.

Kaikenlaista ylimääräistä sälää lojuu yliopistolla. Miksei tavaroita laitettaisi kiertoon vaikka löytöto-rilla, josta on jo käyty keskustelua? Kiinteistöpäällikkö ei tyrmää ideaa.

Harjoittelubarometrin mukaan opiskelijat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa harjoitte-lupalkkauksen ja harjoittelumahdollisuuk-sien suhteen. Etenkin hoiva- ja opetusalalla harjoitellaan usein palkatta.

Islamofobiaa ei Suomessa ole kiedottu politiik-kaan yhtä tiiviisti kuin USA:ssa, mutta sen nou-susta on nähtävissä selviä merkkejä. Professori M’hammed Sabour muistuttaa, että ääriryhmiä saa pelätä, mutta ne eivät ole yhtä kuin islam..

Patrick Raivio lähti Tuusniemelle edustajiston mukaan metsästämään kadonnutta politiik-kaa. Kurkistus kulissien taa oli melkein liikaa juuri opintonsa aloittaneelle.

Maailmanloppu tulee taas kerran. Rokumentti tuo sen valko-kankaille audiovisuaalisena ilotulituksena. Lehdessä mukana myös kaikkien aikojen maailman loppujen aikajana.

6-7 10-11

28-31

8-9

32-33

12-14

Sisällys | Sivumerkityksiä

Alku

Humoro nigra | Valtiontakaus kaikille ei innostanut nostamaan opintolainaa, mutta nyt niistä tulee Uljaan tietojen mukaan ennen vuoden vaihdetta riskittömiä. Maailmanloppu nollaa velkataakan!

”Moni saattaisi suoriutua tenteissäkin paremmin, jos oppisi hyödyntämään psyyken kaikkia mahdollisuuksia.

KuopionDemarit

Kunnallisvaalit 28.10.

Ennakkoäänestys 17.–23.10.

sdpkuopio.fi

KOULUTUKSELLA JA TYÖLLÄ HYVINVOINTIA

KorteNiko business analyst, VTM

RuuskanenHenri asiakaspalvelija

SuksiSimo LVI-asentaja

Vainikainen Tapio kirvesmies

ViljakainenJanninaopiskelija

45

nen V83

nene69

en88

78

ÄÄNESTÄ DEMARIA!

Asuntolaina?Kun juttelimme alle kolmekymppisten kanssa asuntolainasta, osa piti sen ottamista itsestään- selvyytenä. Osaa taas arvelutti aika lailla. Halusitpa oman asunnon parin tai kymmenen vuoden päästä, ASP-tili on helppo alku – se tarjoaa oivalliset edut alle 30-vuotiaalle asunto-säästäjälle. Tule juttelemaan tai lue lisää osoitteesta op.fi/memo

Pohjois-Savon, Suur-Savonja Pohjois-Karjalan Osuuspankit

Terveisiä Asuntokeisarille.

2 Uljas 8 | 25. 10. 2012 3Uljas 8 | 25. 10. 2012

Gallup

Ylioppilas liikehtii | Perustuloa ja palkankorotuksia Suomenniemellä

” Hallituksen kannustaminen palkkion korotuksella tu-lee selvästi halvemmaksi kuin lisätyöntekijä..

Asuntoministeri Krista Kiuru kehottaa kuntalaisia äänestämään valtuustoon ehdokkaat, jotka ovat valmiita sitoutumaan siihen, että kuntaan rakennetaan tarpeeksi kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja.

”2000-luku kertoo karua kieltään siitä, mitä tapahtuu kun uskotaan siihen, että markkinat hoitavat.

Asuntoministeri: ”Markkinat eivät toimi asuntotuotannossa”

Valtion on otettava suurempi rooli vuok-ra-asuntotuotannossa. Jos muu ei auta, niin valtion on ryhdyttävä rakentamaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja, tykitti asuntoministeri Krista Kiuru Asunnot-tomien yö –tapahtumassa Joensuussa 17. lokakuuta.

”2000-luku kertoo karua kieltään siitä, mitä tapahtuu kun uskotaan siihen, että markkinat hoitavat. Tästä tilanteesta lähtien voi tehdä vain paremmin. Hal-lituksella on tahtotila, että kohtuuhin-taista vuokra-asuntotuotantoa lisätään. Tavoitteena on saada joka vuosi 3500 edullista asuntoa rakennettua. Kuntien-kin on sitouduttava tähän. Nyt tarvitaan niitä toimijoita, jotka rakentavat näitä

asuntoja. Viime kädessä vastuun kantaa valtio”, Kiuru toteaa.

”Nyt kun budjettia täydennetään, niin selviää, onko minulla tässä hallituksen tuki. On myös kiinnostavaa nähdä lähte-vätkö oppositiopuolueet tähän projek-tiin”, hän lisää.

Joensuussa on virallisesti noin sata asunnotonta. Lisäksi on runsaasti opis-kelijoita, joille ei ole löytynyt asuntoa ja muita virallisen tilaston ulkopuolelle jääviä. Kaupungin asunnottomien kanssa työskentelevien mukaan ongelmana on nimenomaan kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen puute. Asunnottomuudesta omaan kotiin johtavan polun askeleet ovat kohtalaisen hyvin hallussa. Tuki-

toimipolun lopusta ei vain tahdo löytyä asuntoa. Esimerkiksi syyskuun alussa toimintansa aloittanut yömaja, Asumi-sen tukipiste saa hyvää palautetta asi-akkailta ja tuo kaupungille säästöjä, kun ostopalvelujen käyttö on vähentynyt.

Joensuun Ellin asuntotoimistonhoita-ja Minna Häyrynen vahvistaa, että Ellin koko kapasiteetti on käytössä ja jonotkin ovat pitkiä. Joensuun Kodit Oy:n verkko-sivuilla ilmoitetaan, että vapaita asuntoja on kaksi. Toinen on Enossa ja toinen Uimaharjussa. Yksityisellä puolella asuntoja on vähänlaisesti, mutta jonkin verran tarjolla. Pikaisella nettihaulla löydettyjen vapaiden vuokra-asuntojen keskimääräinen neliövuokra Joensuussa näyttää kuitenkin huitelevan yli 13 euros-sa, kun se kaupungin vuokra-asunnoissa on 9 euron paikkeilla. Joensuun Ellin vuokrataso on vielä alhaisempi.

Kiurun mukaan yksi ongelma asunto-tuotannossa ovat yksityiset rakennusfir-mat. Se kahdeksan prosentin kate, jonka saa valtion tuella rakentaessaan ottaa,

ei enää riitä. Mieluummin rakennetaan muita asuntoja.

”2000-luvulla on rakennettu muuta-ma sata sellaista normaalia vuokra-asun-toa, joissa pieni- ja keskituloiset asuvat. Siitä on nyt saatu päätös, että rakenne-taan lisää, mutta on vielä taattava, että ne pysyvät kohtuuhintaisina. Valtiorahoit-teisten ja vapaarahoitteisten vuokrahin-tojen väliin tarvitaan se hajurako, mutta on merkkejä siitä, että se on ruvennut kaventumaan. Joku lypsää siitä välistä”, Kiuru kuvailee.

1Uutinen #

Asuntoministerin mukaan valtion puuttumista vuokra-asun-totuotantoon on lisättävä. Aika, jolloin uskottiin markkinoiden hoitavan, on hänen mukaansa jo mennyt. - Pasi Huttunen, teks-ti & kuva

Oletko äänestänyt? Äänestätkö henkilöä vai puoluetta?

Joensuu

Tekijät: Lassi Ylönen, Jussi Turunen ja Milja Pollari

SavonlinnaEmmi ViinikainenKasvatustiede, 4. vsk.- Vielä en ole kerinnyt äänestämään, aion

äänestää henkilöä.

Antti Koski-LaulajaKasvatustiede, 3. vsk.

- En ole äänestänyt. Mitkä vaalit nyt on ja

tiedätkö ketään hyvää ehdokasta?

Diana KalajainenYhteiskuntamaantiede, 3. vsk.- Kyllä. Äänestän ihmistä, sillä kyseinen

ehdokas ajaa arvojani ja voin kysyä

häneltä asioista.

Heidi MankinenSuomen kieli ja kirjallisuus, 5. vsk.- En. Puoluetta, koska en ole vielä ehtinyt

perehtyä yksittäisiin ehdokkaisiin.

Kuopio

Ville Vauriokauppatieteet, 2. vsk.- En ole vielä äänestänyt. Äänestän

yleensä henkilöä.

Riitta Kauppinenterveystiede, 6. vsk.- Olen äänestänyt. Äänestän ensisijai-

sesti puoluetta, mutta samanhenkinen

ihminen on tärkeä. Myös samanhenkiset

arvot ja se, että ehdokas on oman ikäi-

nen, on tärkeää.

Kansalle aloitevaltaaMaaliskuusta lähtien maassamme on ollut käytössä uusi vaikuttamisväylä, kansalaisaloi-te. Silloin astui voimaan perustuslakiin lisätty säännös, jonka mukaan kuka tahansa äänioi-keutettu Suomen kansalainen voi ehdottaa lakia tai olemassa olevan lain muuttamista tai kumoamista.

Näin se toimii: ehdota lakia, kerää 50000 kannattajaa kuuden kuukauden aikana ja toimita ehdotus eduskunnalle. Allekirjoituk-set on kerättävä oikeusministeriön paperi-sella lomakkeella tai sähköistä tunnistamista tukevalla verkkosivulla. Jos hyväksyttyjä kannatusilmoituksia on määräajan kuluessa saatu tarpeeksi, esitetty laki voidaan viedä eduskunnan käsiteltäväksi. Eduskunta voi hy-väksyä aloitteen sellaisenaan tai muutettuna, tai hylätä sen. Vaikka ehdotus tulisi hylätyk-si, aiheesta voidaan järjestää uusi aloite ja nimienkeruu.

Tällä hetkellä ainoa verkossa kannatuk-sia keräävä järjestelmä on Avoin ministeriö -sivusto. Talkootyöllä toimiva sivusto tarjoaa

myös apua aloitteen tekemiseen, sisältöön ja muotoiluun. Lähimpänä eduskunnan käsittelyä on lakiehdotus turkistarhauksen kieltämiseksi, joka oli 17. lokakuuta mennessä kerännyt 49281 kannattajaa. Muita sivustolla esiteltäviä lakiehdotuksia ovat muun muassa mietojen alkoholijuomien myynnin vapaut-taminen ja energiajuomien myynnin kieltä-minen alle 16-vuotialle. Oikeusministeriön virallinen kansalaisaloite.fi -sivusto avautuu joulukuussa.

Uuden lain tarkoituksena on lisätä kansa-laisten osallistumista yhteiskunnan kehit-tämiseen. Suora kansalaisvaikuttaminen on ollut hyvin käytössä esimerkiksi Islannissa, jossa perustuslain uudistaminen tapahtui tavallisista kansalaisista koostuvassa lakineu-vostossa ja kuka tahansa saattoi kommentoi-da lakia verkossa. Lakiluonnoksen käsittely aloitettiin lokakuussa.

Avoin Ministeriö verkossa: avoinministerio.fi

Anni Ylönen

AYY: Sosiaaliturvan nykytila kestämätönAalto-yliopiston ylioppilaskunta liittyi Suomen perustuloverkosto BIEN Finlandin jäseneksi lokakuun alussa edustajistonsa yksimielisellä päätöksellä.

“Perustulo on sekä opiskelijan että koko kansakunnan kannalta oikea suunta sosiaali-turvan kehittämiseksi. Nykytilanne pirsta-leisine tukimuotoineen ja -loukkuineen on kestämätön”, AYY:n hallituksen sosiaalipo-liittinen vastaava Kati Penttinen toteaa.

Aiemmin verkostoon ovat jo liittyneet ylioppilaskunnista Tampereen yliopiston ylioppilaskunta ja Helsingin yliopiston yliop-pilaskunta. BIEN Finland on avoin verkosto, jonka tarkoituksena on lisätä keskustelua pe-rustulosta, edistää perustulon toteuttamista Suomessa sekä seurata perustuloaloitteiden etenemistä kansainvälisesti.

Pasi Huttunen

Puoluehenkilö?

4 Uljas 8 | 25. 10. 2012 5Uljas 8 | 25. 10. 2012

Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan hal-litus aikoo esittää korotuksia palkkioihinsa. Seuraavaksi hallituksen käsittelyyn mene-vässä taloustyöryhmän esityksessä palkkiot halutaan nostaa nykyisestä 200 eurosta 500 euroon. Kyseessä on hallituspalkkoihin käy-tössä oleva könttäsumma, joten hallituksen koon muuttuessa muuttuvat myös palkkiot. Ylioppilaskunnalle korotus tarkoittaisi noin 20 000 euron lisäkustannuksia vuodessa.

”Summa on perusteltavissa, koska näin saamme motivoituneempia hallituksen jäseniä. Hallituksen kannustaminen palkkion korotuksella tulee selvästi halvemmaksi kuin lisätyöntekijän palkkaaminen”, ISYY:n halli-tuksen puheenjohtaja Mikko Puhakka kertoo.

Tuusniemellä käydyssä lähetekeskustelus-sa edustajisto piti suunnitelmaa hyväksyttä-vänä. Puhakan mukaan soraääniä ei kuulunut. Hallituksen käsittelyssä esitykseen voi tulla vielä pientä hienosäätöä, mutta käytännössä esitys ja myös sen läpimeno näyttävät var-moilta.

”Hallitusvastuu ei välttämättä jätä aikaa opinnoille, joten ajatus on, että hallituksen palkkiot olisivat suunnilleen opintotuen suu-ruisia”, Puhakka sanoo.

Hän lisää myös, että suunniteltu korotus palkkioihin nostaisi ISYY:n palkkiot valtakun-nalliselle tasolle, kun ne tähän saakka ovat olleet selvästi pienempiä.

Pasi Huttunen

ISYY:n hallitus esittää itselleen palkankorotusta

Mielenilmaus jäi vajaaksi

JOENSUU Asunnottomien yö nosti 17. lokakuuta päiväksi kartalle sen, että vaikka asunto on Suomessakin määritelty sosiaaliseksi pe-rusoikeudeksi, on Joensuussa virallisten tietojen mukaan 100 asun-notonta. Tilastojen ulkopuoliset asunnottomat tuovat viralliseen lukuun lisän, jonka suuruutta ei kukaan oikein tiedä. Asunnottomien asian puolesta järjestetty makuupussimielenilmaus floppasi. Päivällä paikalla oli viisi ihmistä ja suunniteltu yön viettäminen torilla kariu-tui sateeseen, mutta jossain sillan alla makuupusseissa on ilmeisesti otettu kantaa.

Kuvaraportteja turuilta pikkunälkäänEtsin

Pasi H

uttu

nen

, teksti & ku

vaM

aiju Po

hjo

lainen

, teksti & ku

va

KUOPIO Kunnioitettavaan 40 vuoden ikään ehtinyt Kuopion Lääketie-teenopiskelijat ry juhli merkkivuottaan railakkaasti Autotalo Laakko-sella lauantaina 6. lokakuuta. Paikalle saapui 400 iltapukuun tai frakkiin sonnustautunutta opiskelijaa, opettajaa ja alumnilääkäriä.Juhlijoille tarjoiltiin kolmen ruokalajin illallinen juomineen. KuoLO:a saapui onnittelemaan myös arkkiatri Risto Pelkonen. Ilta huipentui tanssiaskeleisiin Dallapé-orkesterin tahdissa ja päättyi useamman osalta jatkoille Vitriinille.

Nelikymppinen KuoLO

Sekä vakiopalstoja että päivän tärkein uutinenKampus

Työttömyysturvalain muutokselle SYL:n siunaus

Lakiesityksen arvellaan helpottavan opiskelijan pääsyä työttö-myysetuuksien pariin. SYL on esitykseen tyytyväinen, mutta vaatii kunnon ohjeistuksia TE-toimistoille. – Pasi Huttunen, teksti

Hallituksen esitys työttömyysturvalain muuttamisesta vaikuttaa myös opiske-lijan oikeuteen saada työttömyysturvaa. Käytännössä esityksessä halutaan pudot-taa laista yliopisto-opiskelijoita koskevia poikkeussäännöksiä ja korjata päätoimisen opiskelemisen määritelmää. Suomen yliop-pilaskuntien liiton mukaan esitys parantaa opiskelijoiden tilannetta.

”On välttämätöntä, että TEM ohjeis-taa TE-toimistoja selkeästi siitä, kuinka opiskelijalla on oikeus työttömyysturvaan, jos hän on ollut työssäoloehdon mukaisesti vakituisesti töissä. Uudistus ei saa vaihtele-vien tulkintojen takia heikentää opiskelijoi-den tilannetta, vaan soveltamiskäytännön on oltava selkeä ja oikeudenmukainen koko maassa”, Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Jarno Lappalainen painot-taa.

”Tällä hetkellä yliopisto-opiskelijan tulee keskeyttää opintonsa vähintään vuodeksi saadakseen työttömyysturvaa. Tätä esite-tään nyt poistettavaksi. Samalla esitetään kuitenkin muutosta siihen, miten opiskelijan päätoiminen opiskelijuus ja päätoiminen työssäkäynti määritellään. Uuden lakiesityk-sen mukaan opiskelijaa ei katsota päätoi-miseksi opiskelijaksi, mikäli hän on ollut riittävän pitkään vakituisesti töissä opinto-jen aikana. Tämä mahdollistaa jo työelämään siirtyneiden, mutta edelleen jossain määrin edistävien, henkilöiden oikeuden työttö-myysturvaan”, Lappalainen toteaa.

Kumoon esityksessä menisi työttö-myysturvalain säännös oikeudesta työttö-myysetuuteen, kun yliopisto-opinnot on keskeytetty vähintään vuodeksi. Jatkossa henkilöllä olisi oikeus työttömyysetuuteen, kun hän on todistettavasti päättänyt opin-tonsa, eli käytännössä suorittanut tutkinnon tai kun hän on luopunut opinto-oikeudesta. Tällä halutaan parantaa eri oppilaitoksissa opiskelevien yhdenvertaisuutta. Riittävällä opintojen aikaisella työssä ololla tai yritys-

toiminnan harjoittamisella päätoimiset opinnot voisi silti edelleen osoittaa sivutoi-misiksi. Esityksessä halutaan myös kumota säännös opintojen katsomisesta päätoimi-seksi kokonaisharkinnan perusteella.

Lakimuutos selkeyttää SYL:n mukaan tilannetta, sillä nykylaissa opinto-oikeuden omaava katsotaan aina päätoimiseksi opis-kelijaksi. Käytännössä valtaosa opiskelijoista käy töissä opintojen ohessa. Lukukausien aikana 36 prosenttia opiskelijoista työsken-telee säännöllisesti ja 27 prosenttia epäsään-nöllisesti.

”Tutkimusten mukaan valmistumishet-kellä opiskelijoista noin kaksi kolmannesta on töissä. Tämä osoittaa, kuinka opinnot ja työ lomittuvat opiskelijan elämässä. Työ-elämässä oleva opiskelija saattaa kuitenkin päätyä työttömäksi, jolloin oikeus työttö-myysturvaan on välttämätön”, Lappalainen painottaa.

Valmisteluvaiheessa vaihtoehtona oli myös malli, jossa oikeus työttömyysetuuk-siin opintojen vähintään vuoden keskey-tyksen ajalta laajennettaisiin koskemaan myös ammattikorkeakoulussa opiskelevia tai kaikkia opiskelijoita, mutta se katsottiin ristiriitaiseksi opiskeluaikojen lyhentämi-sen ja nopean työmarkkinoille siirtymisen tavoitteiden kanssa.

2Uutinen #

” Tutkimusten mukaan valmistumishetkellä opiskelijoista noin kaksi kolmannesta on töissä.

Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja Jarno Lappalainen.

UEF ei akateemisen rehtorin Jukka Mönkkösen mukaan ole onnistunut osallistamaan yliopistolaisia. Uuden yliopistolain tuoma entistä vahvempi hallinnollinen valta on hänen mukaansa

tarpeen, mutta se on kyettävä yhdistä-mään akateemiseen vapauteen. ”Tässä emme ole UEFissa vielä täysin onnistu-neet, mutta sitä kohti on syytä ponnistel-la”, Mönkkönen toteaa intran blogissaan.

Lääketieteen opiskelijat kokevat tuoreen väitöskirjan mukaan hyötyneensä vuo-rovaikutuskoulutuksesta, jossa potilaan kohtaamista harjoitellaan draamakasva-tuksen, kuten roolipelien ja työpajateat-

terin keinoin.”Opiskelijoiden asenteet vuorovaikutus-taitojen oppimista kohtaan muuttuvat myönteisempään suuntaan”, toteaa filosofian tohtori Jonna Koponen.

Yliopistolaisten osallistamisessa epäonnistuttu Lääkisopiskelijoiden larpattava enemmän

Millä mielellä?-Olen väsynyt, mutta optimistinen. Elämän realiteetit ovat taas alkaneet selvitä.

Millainen olet?-Onpas moniulotteinen kysymys. Olen elämästä kiinnostunut pohdiskelija, filosofinen humoristi. Elämässä tarvi-taan sekä filosofiaa että huumoria.

Mikä sytyttää elämässä?- Hyvä ruoka, seura ja musiikki.

Haave?- Päästä toteuttamaan itseään johonkin merkitykselliseen ammattiin. Ja että elämässä vallitsisi tasapaino.

Mitä seuraavaksi?- Menen ruokkimaan kaksi nälkäistä kissaa ja kaksi vieläkin nälkäisempää kania.

Onko olemassa ilmaista lounasta?- Isäni lempisiteeraus on: ”There is no such a thing as a free lunch” eli ei kai sitten?

Ilmaiseksi lounaakseen luokanopettajaopiskelija Elena valitsi kasvisruokavaihtoehdon, jota hän suosittelee muillekin. Kas-visruoka kun on terveellistä, ympäristöystävällistä ja todella

hyvää, kunhan sen maustaa oikein.

Tiedekunta: Filosofinen tiedekunta, Sovel-tavan kasvatustieteen osastoVuosikurssi: 2. vsk.Syntymäpaikka: EspooMotto: Elä tässä ja nyt.Harrastukset: Musiikki, eläimet, elokuvat, luontoRuoka: Bataatti-maissikeittoPaikka: Ravintola Välkky, Savonlinna

Raisa Savolainen, teksti & kuva

Elena Silverang

Roskiksia ja makasiini

JOENSUU Taustalla ei enää näy tuttua rakennusta, kun VR:n makasiini tuhopoltettiin Joensuussa lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 7. lokakuuta. Aamupäivällä sunnuntaina olivat jäljellä mustat rauniot ja sammutustyön jäljet. Yhden elämäntyön, makasiinissa toimineen antiikkiliike Jukan Antiikin lisäksi poissa on taas yksi pala vanhaa joensuulaista rakennuskantaa. Maka-siinien sytyttämisestä epäilty jäi kiinni sytytettyään makasiinien lisäksi tuleen myös wc-tiloissa olevia roskiksia kirjastossa ja tavaratalossa.

Pasi H

uttu

nen

, teksti & ku

va

ISYY:n ehdokas Opiskelijoiden liikuntaliiton OLL:n puheenjohtajaksi on tällä hetkellä muun muassa ylioppilaskunnan hallituksessa vaikutta-va Teemu Myllärinen. Lisäksi hän työskentelee projektisihteerinä Pohjois-Karjalan ammattikor-keakoulun opiskelijakunta POKA:n leivissä.

Opiskelijoiden liikuntaliitto on jäänyt vieraaksi riviopiskelijalle, mutta Myllärinen pitää sen ole-massaoloa perusteltuna.

”Tulevat vuodet eivät mahdollista laadukkaan liikuntapoliittisen edunvalvonnan luomista val-takunnallisesti, eivätkä tukea paikallisesti. OLL:n olemassaolon oikeutuksesta saa ja pitää keskus-tella, mutta en millään usko, että hajottamalla

OLL osiin saadaan mitään suurempaa aikaiseksi. Huippu-urheilun siirtämisessä Olympiakomitean alle tulee varmistaa yksilön, eikä lajiliittojen etu. Suomalaisen huippu-urheilun muutos on mah-dollisuus, mutta muutostyössä tulee varmistaa meidän jäsentemme etu, eli mahdollisuus yhdistää opiskelu ja huippu-urheilu”, hän toteaa.

Itseään hän kuvaa urheiluriippuvaiseksi opiske-lijavaikuttajaksi, jonka kilpaurheilulajit ovat olleet suunnistus ja hiihtosuunnistus. Hän opiskelee Joensuun kampuksella yhteiskuntapolitiikkaa neljättä vuotta.

Pasi Huttunen

Myllärinen tyrkyllä OLLiin

6 Uljas 8 | 25. 10. 2012 7Uljas 8 | 25. 10. 2012

”Aiemmin Suomessakin jäi osaamisresursseja käyttämättä, kun opintoihin hakeutuivat lähinnä hyvätuloisten lapset

Sekä vakiopalstoja että päivän tärkein uutinenKampus

Hallituksen kannustus opintojen rahoittami-seen entistä enemmän opintolainalla näyttää purevan huonosti niin koko maassa kuin Itä-Suomen yliopiston kampuskaupungeis-sakin. Näyttäisi siltä, että Itä-Suomessa ollaan opintolainan nostamisessa koko maan lukuihin verrattuna varovaisempia.

”Opintolainavähennyksen myöntäminen kaikille automaattisesti on surullinen esimerkki siitä, kuinka ohjaustoimenpide epäonnistui. Se porkkana ei houkutellut”, Kelan etuuspäällikkö Ilpo Lahtinen sanoo.

Muutamaa viime lukukautta tarkastelemal-la näyttää siltä, että opintolainaa nostavien mää-rä kasvaa hiljalleen, mutta nostetut summat

eivät näytä kivunneen samaa tahtia. Pidem-mällä aikavälillä keskimääräinen lainasumma näyttää Lahtisen mukaan hiukan kasvaneen, mutta selkeästä trendistä on vaikea puhua.

Lahtisen mukaan on perusteltua, että opiskelijalla on opintojen rahoittamisessa myös omavastuu, joka katetaan työllä opintojen ohessa tai lainalla. Suunnan tulisi silti olla se, että opintorahan osuus opintotuesta kasvaisi. Nykysuuntaus on kuitenkin päinvastainen ja Lahtinen pitää sitä huolestuttavana.

”Kun ei nyt toistettaisi vanhoja virheitä. Opintorahaosuudella opintotuessa on ollut val-tava tasa-arvoistava vaikutus niin alakohtaisesti kuin alueellisestikin. Aiemmin Suomessakin jäi

suunnattomasti osaamisresursseja käyttä-mättä, kun opintoihin hakeutuivat lähinnä hyvätuloisten lapset”, hän toteaa.

Opintolainataakka oli asuinkunnakseen Kuopion, Joensuun tai Savonlinnan ilmoitta-vien yliopisto-opiskelijoiden joukossa viime lukuvuonna hieman valtakunnallisen keskiar-von alapuolella. Koko maassa opintovelallisia oli Kelan tilastopalvelu Kelaston mukaan 28 511 ja keskimääräinen laina oli 7145 euroa. Vielä lukukaudella 2008-2009 vastaavat luvut olivat 23 881 opintovelallista ja laina keskimäärin 7075. Tällä aikavälillä opintovelallisten määrä kasvoi vuosittain, mutta lainan määrä oli huipussaan, 7284 euroa lukukaudella 2010-2011.

Kuopiossa kirjoilla olevat nostavat joensuulaisia ja savonlinnalaisia rohkeammin lainaa. Esimerkiksi Kuopion kampuksen lääketieteilijöiden työllistyminen onkin lähes varmaa, ja moni kykenee maksamaan opintojen alkuvaiheessa nostetun lainan jo ennen valmis-tumista. Alakohtaisen eriarvoisuuden lisäksi

työllistymismahdollisuuksissa on suuria eroja myös alueellisesti.

Lahtinen muistuttaa, että korkeakoulutus on tutkimusten mukaan yleisestikin hyvä suoja työttömyyttä vastaan. USA:n kaltainen opin-tolainakriisi on ainakin toistaiseksi kaukainen uhka. Rahoitusvastuuta pyritään siirtämään opiskelijoiden niskaan, mutta opiskelijat näyttä-vät ottavan sitä vastaan nihkeästi.

3Uutinen #

Kelan opintotuen etuuspäällikkö pitää opintolainapainotteisuu-den lisäämistä huolestuttavana kehityssuuntana. Opiskelijat eivät kannustuksesta huolimatta näytä innostuvan lainan nostamises-ta. - Pasi Huttunen, teksti & kuvitus

Opintojen rahoituksen siirtäminen opiskelijalle tökkii

Muutamalla viime lukukaudella opintolainaa nostaneita yliopisto-opiskelijoita tarkastelemalla näyttää siltä, että velallisten määrä kasvaa, mutta lainasummat eivät kipua samaa tahtia. Kelan tilastopalvelu Kelaston tilastot eivät suoraan kerro eri yliopistojen tilanteista, sillä kriteerinä on asuinkunta, ei opiskelupaikka.

S. 30 Besserwisserin oikeat vastaukset 2 1 X X 1

YTHS:nepäselvä robottinainen

Kolumni | Digi-arjen tiimellyksessä.

Soitin YTHS:lle varatakseni ajan hammas-lääkärin vuositarkastukseen. Aiemmilla kerroilla ajanvarausnumerossa on vastannut mukava nainen. Tällä kertaa

puhelimeen vastasi naisen ääni.”Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö, Stu-

denternas Hälsovårdsstiftelse, Finnish Student Health Service. Suomeksi, valitse yksi.”

No hei automaattinen puhelinvastaaja, pää-sisikö joku oikea ihminen puhelimeen? Minun pitäisi varata aika hammaslääkäriin.

”Jos asiasi koskee ajan tarkistusta, siirtoa tai peruutusta, aiemmin sovittua ajan varaamista tai terveysneuvontaa, paina yksi. Jos tilanteesi vaatii kiireellistä arvioita tai sinulla on uusi oire tai vaiva, paina kaksi.”

Kyllähän tuota yhtä hammasta ajoittain vihloo. Ykköstä ei varmaan pidä painaa, kun ei ole vielä

sitä aikakaan varattuna. Terveysneu-vontakaan ei

taida kariekseen auttaa. Kakkonen on ykkönen eli siis valitsen kakkosen.

”Soitit numerosta nolla, neljä, nolla, viisi, kahdeksan... Jos numerosi on oikein, valitse yksi. Jos haluat muuttaa sitä, valitse kaksi. Jonotus-musiikkia. Kiitos. Sinulle soitetaan takaisin. Voit jättää viestin.”

Moi, tarvitsisin varata aikaa hammaslääkäriin. Soittakaa minulle vaikka takaisin. No ei ole kyllä pakko, mutta hirveen kiva olisi, kun tämä on kuu-lema sellainen takaisinsoittopalvelu.

Just olen kyllä lähdössä yliopistolle luennoil-le. Voitteko soittaa luentojen välissä tai niiden jälkeen, ettei tarvitsisi lähteä salin ulkopuolelle vastaamaan?

Minuutin päästä puhelin pirisee. Puhelimen päässä on elävä nainen YTHS:stä. Oikea nainen! Oikea nainen kysyy, mitä asiaa minulla oli. Selitän tilanteen.

”Ai eikö teillä olekaan mitään akuuttia hätää? Puhelunne ohjautui kiiresti apua tarvitsevien linjalle”, nainen kysyy hämmästyneenä.

Sori. Se robottinainen antoi aika huonot vaih-toehdot. En oikein osannut valita niistä sopivaa.

Takaisinsoittopalvelun avulla ruuhkatun-neista selvitään YTHS:llä varmasti helpommin. Toteutus on vaan jäänyt hieman puolitiehen.

Entä jos asiakas ei satu olemaan kalenterinsa äärellä, kun säätiöstä soitetaan takaisin? Miksi palvelua ei hyödynnetä täysillä sallimalla ajanva-raus toimiston aukioloaikojen ulkopuolella, jos puhelut menevät joka tapauksessa vastaajaan?

Kaipa takaisinsoittopalvelun hankkiminen oli säästöpaineiden alla olevalle YTHS:lle halvempaa kuin oikeiden ihmisten työllistäminen ajanva-raukseen. Työntekijää ei taida saada palkattua 9000 eurolla vuodessa.

Maiju Pohjolainen

”Se robottinainen antoi aika huonot vaihtoehdot.

Suomessa on tällä hetkellä kaksi Reilun kaupan korkeakoulua: Diakonia-ammattikorkeakoulu ja Tampereen yliopisto. Turun yliopisto perui äsket-täin aikeensa hakea kyseistä titteliä. Perusteluiksi mainittiin ristiriita yliopiston hankintasäännön ja valtakunnallisen hankintalain kanssa sekä riippuvuus opiskelijaravintola Unican valikoimasta. Unica on osittain Turun yliopiston ylioppilaskunnan omistama ja toiminnassaan eettisyyttä korostava yritys.

Itä-Suomen yliopiston hallintojohtaja Tuomo Meriläinen kertoo, että yliopiston hallinnossa ei ole keskusteltu lainkaan Reilun kaupan sertifikaatin hakemisesta. Hankintalaki ei kuitenkaan suoraan ole esteenä Reilun kaupan korkeakouluksi pyrkimiselle.

”Ympäristömerkkien tai Reilun kaupan merkin perusteena olevia kriteereitä voidaan yleisesti käyttää julkisten hankintojen valintaperusteena, mutta mi-

tään määrättyä merkkiä ei voida vaatia. Eli suomeksi, emme voisi suosia ja valita suoraan Reilua kauppaa, mutta voimme käyttää Reilun kaupan edustamia kriteerejä tarjouspyynnössä”, Meriläinen huomaut-taa ja lisää, että yleensä hinnalla on kuitenkin vahvin painoarvo.

Hankintalaissa kehotetaan toteuttamaan hankin-nat ”mahdollisimman taloudellisesti ja suunnitelmal-lisesti ympäristönäkökohdat huomioon ottaen” sekä kohtelemaan osapuolia ”tasapuolisesti ja syrjimättä”. Eettisyyteen laki ei ota kantaa, mutta Reiluun kaup-paan kuuluvat myös ympäristökriteerit, joita voidaan käyttää valintaperusteena. Meriläinen viittaa asiassa Amican suuntaan.

”Tässä tapauksessa kannattanee yrittää vaikuttaa suoraan toimittajaan ja siihen mitä ja kenen tuottamia raaka-aineita ja tuotteita se käyttää. ”

Reilun kaupan sertifikaatti voidaan myöntää myös korkeakouluille. Turun yli-opisto perääntyi hankkeesta osittain hankintalain takia. Itä-Suomen yliopistos-sa asiasta ei ole edes keskusteltu. - Anni Ylönen, teksti

UEF ei ota vastuuta Reilusta kaupasta

Opiskelijoiden harjoittelutukijärjestelmiin kaiva-taan yhtenäistämistä eriarvoistavien käytänteiden takia. Asia selviää Akavan opiskelijoiden teettämässä harjoittelijabarometrissä. Sen mukaan harjoitteluun liittyvissä palkkakäytännöissä on suuria ala- ja tutkin-tokohtaisia eroja

Yliopistovastaajista 70 prosenttia ja ammattikor-keakouluvastaajista vain 41 prosenttia sai harjoitte-lustaan palkkaa. Yleisintä palkaton harjoittelu on so-siaali-, terveys-, opetus- ja kasvatusaloilla. Tekniikan ja liikenteen aloilla harjoittelu on sen sijaan lähes aina palkallista, koska yleensä kyseessä on myöhemmin syksyllä harjoitteluksi hyväksiluettu kesätyö.

Vastaajista yli 80 prosentin mielestä harjoittelusta tulisi aina tai ainakin useimmiten maksaa palkkaa. Harjoittelun palkallisuus koettiin liittyvän harjoitte-lijan työpanoksen arvostukseen. Palkatonta harjoit-telua kutsuttiin riistoksi ja hyväksikäytöksi. Kolme prosenttia korkeakouluopiskelijoista oli palkattomien harjoitteluiden kannalla. Palkattomia harjoitteluita perusteltiin sillä, että palkalliset harjoittelut voisivat vaarantaa harjoittelupaikkojen saannin ja tällöin opis-keluajat pitkittyisivät.

Barometriin vastanneiden korkeakoulujen

henkilöstön mukaan harjoittelutukikäytännöt ovat erilaisia eri yliopistoissa ja voivat vaihtelevat suuresti jopa yliopiston sisällä tiedekunnittain. Tämä asettaa opiskelijat epätasa-arvoiseen asemaan rekrytointiti-lanteessa ja siksi harjoittelutukijärjestelmän yhtenäis-tämistä pidettiin erittäin tärkeänä.

”Korkeakoulujen edustajat haluavat parantaa opiskelijoiden asemaa harjoitteluissa mutta resurssit ei riitä. Yliopistojen harjoittelutuki ei välttämättä riitä kaikille, jolloin syntyy epätasa-arvoa”, Akavan opiskelija-asiamies Elina Havu kiteyttää asian.

Harjoittelu koetaan tärkeäksi osaksi omaan alaan tutustumisessa. Harjoittelupaikka on suurimmalle osalle korkeakouluopiskelijoista ensimmäinen oman alan työpaikka. Barometrin julkaisun jälkeen Havu on saanut kuulla jo positiivisista muutoksista korkea-koulujen harjoittelukäytännöissä.

”Monet yliopistot ovat alkaneet tekemään suosi-tuksia harjoittelun palkallisuuteen liittyen,” Havu kertoo.

Havun mukaan Akavan tavoitteena on, että palkal-liset harjoittelut noudattaisivat työehtosopimuksia.

Havun mukaan barometrille oli myös selkeä tarve.

Opiskelijat eriarvoi-sia harjoitteluissaEri alojen opiskelijat ovat eriarvoisissa asemissa harjoitteluissa. Esimerkiksi sosiaali-, terveys-, opetus- ja kasvatusaloilla harjoittelu on useimmiten palka-ton, kun taas tekniikan ja liikenteen aloilla harjoittelu on lähes aina palkallista. - Jenni Lintunen, teksti

8 Uljas 8 | 25. 10. 2012 9Uljas 8 | 25. 10. 2012

Tietotekniikan kierrätys on kampuksilla suoraviivaista. ”Poistoa varten on täällä oma yksikkö, ATK –huolto”,

kerrotaan tietotekniikkakeskuksesta. ”Kun laitteet menevät siihen kuntoon, ettei niitä enää missään voida käyttää, ne lähtevät virallisesti poiston kautta elektroniikkajätteeseen, eli Juankoskelle. Täällä kyllä pyritään käyttämään laitteita niin pitkään, kunnes ne eivät enää toimi.” Tikeltä muistetaan, että laitteita olisi an-nettu eteenpäin hyötykäyttöön. ”Joskus on jotain annettu, mikä ettei jos se vain on mahdollista.” Eräs näistä kohteista on Tech Club Joensuu.

Tech Club Joensuu on robotiikasta ja keksimisestä kiinnostuneiden romusta uusia vekottimia rakentelevien yhteisö. ”Tech Club Joensuu tosiaankin pyrkii käyttämään tuotoksissaan sellaisia mate-riaaleja, jotka ovat jo poistettu aiempien käyttäjien toiminnoista,” kertoo Ville Nivalainen. ”Varsinaisesti tietokoneen osia emme ole saaneet yliopistolta, jo siksikin että harrastajien omista nurkis-ta on löytynyt sopivia komponentteja. Olemme kyllä saaneet yliopiston käy-töstä poistetun vanhan, mutta toimivan kannettavan tietokoneen atk-huollosta, jota voimme edelleen käyttää esimerkiksi mikroprosessoriohjelmointiin.” Clubilla hyödynnetään monenlaista materiaa-lia. ”Lisäksi, muita käytöstä poistettuja atk-laitteistoja on hyödynnetty, kuten vanhoja rikkinäisiä printtereitä ja skan-nereita, joista saadaan irrotettua vielä

toimivia moottoreita, antureita ja muita osia tulevaisuuden projekteja varten. Toki ehtona poistojätteen saamiselle on, että TCJ kierrättää asianmukaisesti käyttämättä jääneen tavaran.” Tech Club tarvitsisi osia myös jatkossa, tosin tilat materiaalin säilytykseen ovat rajalliset: ”TCJ edelleenkin valikoidusti kerää toi-mintaansa varten sopivia komponentteja, joskin tällä hetkellä varastotilamme ovat melko pienet, eli joudumme tekemään karsintaa sen suhteen mitä otamme talteen” Nivalainen jatkaa.

Kalustoa säilytetään yliopistolla Haltian väestönsuojassa sekä kampuk-sen ulkopuolella erillisessä pienessä varastossa. Varastointi tai kierrätys ei ole kallista suhteessa yliopiston muihin kuluihin. ”Kaluston lopullisen kierrättä-misen kulut ovat loppujen lopuksi aika marginaalisia ja pieniä, mikä kertoo siitä, että kalusteet käytetään loppuun ja hyö-dynnetään mahdollisuuksien mukaan, lu-kuun ottamatta jotain isompia poistoja.” kertoo kiinteistöpäällikkö Tarja Harjula. Kalustosta vastaa jokainen yksikkö erik-seen. ”Toimitilayksikkö hallinnoi vain niin sanotusti yhteisiä tiloja. Ohjeistus-ta noudattaen, yksikön johtaja vastaa kaluston poistosta. Kun tulee tarvetta syystä tai toisesta uusia kalustusta, jotain voi vapautua. Ensisijaisesti kierrätetään yliopiston sisällä. Jos löytyy jostakin kohde kalusteelle, varusteelle tai tieto-koneelle tai mille tahansa, se sijoitetaan. Jos katsotaan ettei ole enää hyödynnettä-vissä, aletaan keskustella ulospoistosta ja

kierrätyksestä. ”Olisiko yliopistolla mahdollista järjes-

tää löytötoria, jossa kalusteita luovutet-taisiin yliopiston opiskelijoille ja henkilö-kunnalle? ”Kysyin siitä talousjohtajalta, joka vastaa omaisuuden poistosta ja määrittelee talousjohtosäännön mukaan sen, kuinka voimme tässä asiassa mene-tellä. Vastaavaa toria ei ole aiemmin ollut. Menettely vaatisi uuden linjauksen.”

Taloussäännön kohdassa 7.1.2 sano-taan seuraavasti: ”Omaisuus on poistet-tava käyttöarvoa vailla olevana, mikäli vanhentunut omaisuus haittaa tehokasta toimintaa, omaisuuden korjaaminen on epätaloudellista, omaisuus ei ole muuttuneiden olosuhteiden vuoksi enää tarpeellinen yliopiston toiminnalle tai sen käyttöaste on muuttunut epätalou-delliseksi tai omaisuutta ei työturvalli-suuden vuoksi tai muusta syystä voida käyttää tarkoitetulla tavalla.”

Kiinteistöpäällikkö muistaa, että ka-lusteita on sekä huutokaupattu aiemmin että hinnoiteltu erikseen. ”Jos kaluste on niin rikki, ettei sitä kannata enää korjata eikä edelleen myydä, se menee kaatopai-kalle. Kierrätettynä tietenkin, metallit lajitellaan erikseen ja niin edelleen. Mutta siinä tapauksessa, että kalusteella ei ole käyttöarvoa yliopistolle sellaise-naan, se ei sovellu meidän toimintaamme tai jostain muusta syystä se on tarpeeton yliopistolle, mutta sillä on käyttöarvoa vielä jollekin muulle, se voidaan myy-dä eteenpäin. Hinnat ovat olleet aika marginaalisia. Ensin tietenkin katsotaan, että kalusteella ei ole kirjanpitoarvoa. Ei tule mieleen tilannetta, että meillä olisi poistettu kalusteita tai varusteita, jolla olisi kirjanpitoarvoa. Lähinnä on käyttöarvon mukainen määrittely, että mitä markkinoilla pyydetään vastaavasta

kalusteesta.”Kalusteiden uusinnat ja poistot liitty-

vät usein rakentamiseen tai remontoin-tiin. ”Peruskorjausten kaltaisten isojen muutosten yhteydessä yksiköt ovat itse voineet pitää huutokauppoja omien kalusteiden ja varusteiden osalta. Aurora II:n valmistumisen yhteydessä tuli suu-rempiakin poistoja, jolloin poistettavaa omaisuutta hinnoiteltiin ja myytiin muu-ton yhteydessä tilapalvelujen toimesta. Joskus aikoinaan, mutta siitä on tosi kauan, on myös silloisissa tilapalveluissa poistettu kalusteita huutokaupalla.”

Teknologinen kehitys ja standardi-muutokset asettavat uusia vaatimuksia myös kalusteille. ”Atk – luokissa oli en-nen putkinäytöt, pöydän piti olla ennen paljon syvempi. Nykyisillä kalustemi-toituksilla pystytään tehostamaan myös tilankäyttöä. Vaikka meillä olisi olemassa olevat, toimivat, opetustilakalusteet, nii-tä voidaan joutua uusimaan mitoituksen takia. Paikkalukua ei saada nykykalusteil-la täyteen.”

Yliopistossa on sitouduttu ekologi-seen ajatteluun. ”Ekologiset näkökulmat pyritään aina ottamaan huomioon, niin hankinnoissa kuin poistoissa. Muun muassa opetustilojen tuolien sekä aulati-lojen penkkien verhoiluja on uusittu. Voi olla, että se tulee lähes saman hintaiseksi kuin uuden kalusteen hankkiminen, mutta on kuitenkin katsottu että se on ekologisempaa, jos runko on muuten ehjä ja kaluste hyvä.”

Kiinteistöpäällikkö ei torppaa ajatusta löytötorista. ”Kaikki on mahdollista” toteaa Harjula. ”Ajatusta ei ole tyrmätty. Se vaatii vain erillisen keskustelun ja päätöksen.”

Käytöstä poistettu

”Kaikki on mahdollista.

Toisen roska on toisen aarre. Yliopistolle jää kalusteita, tieto-tekniikkaa ja puhelimia, joita se ei voi enää hyödyntää. Voisi-ko yliopisto lahjoittaa ylimääräistä omaisuuttaan? Keskustelu on avattu. - Saila Rönkkö, teksti & kuvat

10 Uljas 8 | 25. 10. 2012 11Uljas 8 | 25. 10. 2012

Ajassa

12 Uljas 8 | 25. 10. 2012 13Uljas 8 | 25. 10. 2012

Kaikki alkaa perimmäisestä kysymyksestä, miksi? Miksi ja mitä varten Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunta eli ISYY on ole-

massa? Jokainen Itä-Suomen yliopistolla opiskeleva on ylioppilaskunnan jäsen ja on maksanut tästä yhteenkuulumisen ilosta 108 euron jäsenmaksun lukuvuotta kohden. Ilman jäsenyyttä ei ole opiske-luoikeutta. Olen itse aloittanut opintoni Kuopion kampuksella tänä vuonna. Ensimmäinen ja erittäin tapahtumarikas kuukausi on vaihtunut toiseen ja aloi-tusjuhlissa kertynyt karma on podettu krapulan muodossa. Viimein minulla on aikaa pysähtyä päässäni mylläävien ky-symysten ääreen ja aion selvittää, mihin minun 108 euroani on päätynyt.

Saan tämän tutkimustyön merkeissä mielenkiintoisen mahdollisuuden syök-syä suoraan ytimeen. Sumuisena lauan-taiaamuna ylioppilaskunnan kirkasotsai-nen edustajistojoukkio nousee Lukeman edessä Kuopiossa linja-autoon.

Samaan aikaan Joensuussa ja Savon-linnassa joukko opiskelijoita aloittaa niin ikään matkansa, määränpäänä tarunhoh-toinen Tuusniemi tarkalleen Joensuun ja Kuopion kampuksien välissä. Maailmo-jen leikkauspisteessä. Täällä ylioppilas-kunnan ylin päättävä elin, eli edustajisto,

tapaa kokouksen merkeissä, ja lähtee tämän jälkeen juhlistamaan elämää Wii-takon sysimetsään.

Olen täällä, minulla on tehtävä. Kaiken varalta olen varustaunut: tunnelman käydessä puisevaksi, vedän esiin mukaan pakkaamani kuivahkon Sauvignon Blan-con.

Tarina alkaa todenteolla, kun Linja-auto kaartaa aamupäivästä Tuusniemen kunnantalolle, jossa varsinainen kokous pidetään. Puheenjohtaja Jori Vaisssalo lyö nuijalla kokouksen käyntiin. Seu-raa kiinnostavien ihmisten show, jota seuraamalla pääsen täyteen selvyyteen ylioppilaskunnan asioista, mutta vä-hempään selvyyteen oman tietoisuuteni tilasta Sauvignon Blancon aiheuttamista sivuvaikutuksista johtuen. Yli kuusitun-tiseksi venynyt kokous on pitkänmatkan juoksijoille, joissa kaltaiseni Usain Boltit eivät pärjää ilman dopingia.

Virallisissa papereissa on ylioppilaskun-ta määritellyt tehtävänsä seuraavasti: ”Ylioppilaskunnan tarkoituksena on olla jäsentensä yhdyssiteenä ja edistää heidän yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä sekä opiskeluun ja opiskelijan asemaan liittyviä pyrkimyksiä.” ISYY on siis opis-kelijoiden etujärjestö, jonka tavoitteena on saada opiskelijaelämä mahdollisim-man miellyttäväksi.

Osa 108 eurostani uppoaa fyysisen ja henkisen hyvinvointini tähden erilaisiin ylioppilaskunnan järjestämiin palvelui-

hin ja yhteisöihin, kuten monipuolisiin liikuntamahdollisuuksiin zumbasta joo-gaan, sekä kerhotoimintaan elokuvaryh-mistä aina ylioppilasteatteriin. Osansa summasta ottaa ylioppilaslehti Uljaan tuottaminen. Tästä summasta saan tosin muutaman euron takaisin viinin huuruisen tarinani juttupalkkiona. Seu-raavana päivänä, kun liskot saapuvat, on helpottavaa tietää, että ylioppilaskunnan jäsenmaksu kattaa myös ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön terveydenhuol-topalvelut.

Sitten ovat Kuopion, Joensuun sekä Savonlinnan kampusvaliokunnat, jotka vastaavat ylioppilaskunnan käytännön toimien toteutumisesta. Ne seuraavat ja ohjaavat jaostojen ja kerhojen toimin-taa sekä taloutta. Päässäni alkaa pyöriä, voisiko tätä kautta järjestää tarjonnasta puuttuvan viini ja juustokerhon. Minulle kerrotaan silti, että paras tapa ottaa opis-kelijana osaa ylioppilaskunnan toimin-toihin, ja virkistää, virittää sekä innostaa itseäni ovat paikalliset jaostot. Joensuun sekä Kuopion kampuksilla toimii kou-lutuspoliittinen-, sosiaalipoliittinen- ja toimintajaosto.

Sitten on toinen tapa, ottaa kiinni ohjaimista, ilmoittautua ehdolle edus-tajiston vaaleihin, tulla valituksi, ja olla mukana Tuusniemelle vievissä linja-autoissa. Päättää asioista, ennen kaikkea siitä, mihin jäsenmaksumme lopulta käytetään. Ajattelen itseäni kaahaamassa pimeällä tiellä, pienissä promilleissa.

Minun vastuulleni tämä polku on aivan liikaa.

Edustajisto on 39 jäsenestä koostuva Ylioppilaskunnassa korkeinta päätän-tävaltaa käyttävä elin. Kokoonpano valitaan vaaleissa kahden vuoden välein ja äänioikeus on ylioppilaskunnan jäsenillä. ISYY:lla on yli miljoonan euron liikevaihto.

Edustajisto koostuu puolueista ja ai-

Kadonneen politiikan metsästäjäItä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan ylintä päätäntävaltaa käyttävä elin ko-koontui Tuusniemellä, maailmojen leikkauspisteessä. Sain tehtävän kulkea tä-män joukon mukana, ja ottaa selvää mistä ylioppilaskunnassa on kyse. Ketä nä-mä päättävän elimen oliot ovat. Tutkimusmatkani paljastaa karun totuuden: ylioppilaskunnan ytimessä tehdään politiikkaa kovalla kädellä. - Patrick Raivio, teksti ja kuvat & Jarkko Nääs, kuvitus

Edustajiston puheenjohtaja Jori Vaissalo vetämässä kuuden tunnin kokousta Tuus-niemellä.

14.-18.11.2012 • Joensuuwww.rokumentti.com

Lipunmyynti käynnistyy ma 29.10.

Maailmanlopun elokuvat:

Säilöttyjäunelmia

Enemies ofthe People

The GreenWave

Crude

+ Risto Isomäen luento: Voisiko kaikki todella loppua?

14 Uljas 7 | 2. 10. 2012 15Uljas 8 | 25. 10. 2012

nejärjestöistä. Eri puolueet edustajistos-sa ovat niin Vasemmistoliittoa, Vihreitä, Demareita, Keskustaa kuin Kokoomusta vastaavia, mutta itsenäisiä toimijoita jakaen toki samansuuntaisen ideologian. Jytkyä ei ISYY:n edustajistossa vielä ole koettu..

Moni edustajiston jäsen rakentelee itselleen tietä poliittisen elämän piiristä. Jarkko Laine, hallituksen Kuopion kam-puspuheenjohtaja, selittää omia motiive-jaan edustajistossa toimimiseen.

”Lähdin touhuun mukaan, koska edunvalvonta mätti ja halusin vaikuttaa opiskelijoiden asioihin. Toisaalta tämä on myös portti politiikkaan. Merkittävä osa nykyisistä politiikoista on aikanaan toiminut ylioppilaskuntiensa edustajis-tossa.”

Laine itse ja iso osa edustajistosta on tämän syksyn kunnallisvaaleissa ehdolla tai toiminnassa muuten mukana.

Edustajiston ytimessä asioiden valmistelun ja toimeenpanon hoitaa edustajiston kasaama kahdeksanjäseni-nen ylioppilaskunnan hallitus, jonka jo-kaisella jäsenellä on omat vastuualueensa ylioppilaskunnan asioissa.

Hallituspaikat ovat ylioppilaskunnan poliittisen taistelun tanner. Kun nykyistä hallitusta kasattiin, syyttivät oppositioon jääneet vasemmiston blokkaamisesta ulkopuolelle ja kahden jäsenen asetta-mista hallitukseen kokoomushenkisen Oikeiden listalta, kun muille suotiin yksi ja loput jäivät tyhjän päälle. Oppositiolta poiki myös oikaisuvaatimus tasa-arvolain vastaisesta kokoonpanosta. Julkishal-linnollisten toimijoiden hallituksissa on oltava vähintään 40 prosentin sukupuo-liedustus, mutta naispuolisten edustus jäi 37,5 prosenttiin. Mietin hetken kuvaa viidesosa-naisesta. Huuhtelen ajatuksen etäämmälle kulauksella viiniä. Tasa-arvoasiasta valitettiin Kuopion hallinto-oikeuteen, joka vastikään päätyi pyyhkäi-

semään valituskirjeellä takapuolensa.Edustajistossa suurinta paikkajakau-

maa pitää Oikeat. Edustajistossa jaetaan suhteellisen yhtenäinen käsitys Oikeiden menestyksen tekijöistä: Teemu Myllä-rinen. Hän on yksi ISYYn näkyvympiä persoonia. Myllärinen toimii hallituksen sosiaalipolitiikka- ja organisaation kehit-tämisvastaavana.

Vasemmalle kallistuvassa oppositi-ossa Myllärinen aiheuttaa ristiriitaisia tuntemuksia. Kun hänet kokouksen lop-pusuoralla asetetaan ehdolle Helsingistä käsin toimivan Opiskelijoiden liikunta-liiton liittohallituksen puheenjohtajan pestiin, on oppositio ensimmäisenä lähettämässä Mylläristä maitojunalla ete-lään. Myllärinen on myös ehdolla kunnal-lisvaaleissa, muttei rakenna pilvilinnoja.

”Mikäli suomalainen demokratia toimii kuten on suunniteltu, en koskaan etene Vammalan kissayhdistyksen piiri-neuvoston edustajapaikkaa pidemmälle. Ja Vammalan kissojen asia on tärkeä asia edistettäväksi!”.

Edustajiston todellinen poliitiikaan pelimies on kuitenkin se toinen Oikeiden listalta valittu, hallituksen puheenjohtaja Mikko Puhakka. Hän saapuu kokouk-seen Che Guevara -paita päällä ja herät-tää olemuksellaan enemmän yhteiskun-takelvottoman yksilön ennakkoluuloja kuin Andy McCoy. Puhakka listaa syitä puheenjohtaja vaaleissa menestymiseen-sä.

”Hermokaasu, new world orderin ai-heuttamat paineet, liiallinen Hiram Keyn lukeminen ja joukkohypnoosi.”

Savonlinnan kampuksen ääniharava keräsi vaaleissa toiseksi eniten ääniä. Vaaleihin hän lähti sitoutumattomana Oikeiden listalta vaaliteemalla ”kävel-len vaikka kuuhun”. Kun viime vuonna

Savonlinnan kampus oli lakkautusuhan alla, matkusti Puhakka Savonlinnasta Helsinkiin, taloudellisista syistä kävellen, ojentamaan kaikkien Savonlinnan kam-puksella ja normaalikoululla opiskelevien ja työskentelevien puolesta esitetyn vetoomuksen opetusministeri Henna Virkkuselle. Sittemmin Savonlinna on vapautettu paineesta.

”Mikko David Blane heittää koksu-päissään poliittiset kortit seinistä läpi. Oikeistolle en kumarra. He eivät vahdi minua, minä vahdin heitä. Hullu-mikko on polttomerkannut kokoomuksen”, Pu-hakka vastaa, kun tivaan hänen poliittisia sitoumuksiaan.

Puhakka aiheuttaa hämmennystä jopa edustajiston sisällä. Ilmeisesti Puhak-ka juonitteli itsenä Oikeiden listalta puheenjohtajan pallille. Myllärinen ja Pu-hakka ovat esimerkkejä siitä poliittisesta pelistä, joka ylioppilaskunnan ytimessä pauhaa.

Takaisin Tuusniemeen. Ensimmäinen pullo on kulautettu tyhjäksi ja kokous on vihdoin päättynyt. Siirrymme Viitakon metsäbileisiin. Ihmiset riisuvat poliittiset viittansa ja asettuvat saunan lauteille kauniiseen riviin täynnä politiikan huu-ruja. Myös alkoholi saapuu lauteille. Illan pimetessä edaattorit kajauttavat ilmaan yhteishengessä ISYY:n tunnuslauseen RAI! Se jättää soimaan läpi järvi-suomen kantavan kauniin kaiun. Kun olet saanut selville, mitä RAI tarkoittaa, olet joko edustajiston jäsen tai tutkiva journalisti. Keskiyön tienoilla minulle tarjotaan chilillä höystettyä koskenkorvaa. Kieltäni polttelee ja olen oksentaa. Kysyn uuden parhaan kaverini nimeä, mutta hän on jo menettänyt sujuvan suomenkielen taitonsa. Toisen huikan jälkeen menetän muistikuvani.

Kotiin palatessani kiitän luojaani, etten hukkunut paljuun.

ISYY on opiskelijoiden etu- ja palvelu-järjestö, jonka tavoitteena on edistää jäsentensä yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja henkisiä pyrkimyksiä.

Ylioppilaskunta tarjoaa jäsenilleen lukuisia palveluita ja viiteyhteisön, jossa voi toimia omien aktiviteettien ja kiinnos-tusten mukaan.

Ylioppilaskunnan ylin päättävä elin on 39-jäseninen edustajisto, joka valitaan vaaleissa kahden vuoden välein.

Edustajisto valitsee vuosittain halli-tuksen hoitamaan ylioppilaskunnan toimintaa.

Ehdokkaat pyrkivät edustajistoon puolueiden ja ainejärjestöjen listoilta.

Nykyiseen edustajistoon kuuluvat puolueet ja ainejärjestöt: Oikeat, Keskei-set, KuoLO, Itämaan vihreät tietäjät, Itä-Suomen Vihreä Vasemmisto, Kuopion ainejärjestöliitto, Demariopiskelijat, Fortis, Puolueettomat

ISYY - faktoina

Edarit ja hallituslaiset halkovat ilmaa hoilaamala tunnuslausettaan RAI RAI RAI. Saunomisen ratteeksi sytytellään puulämmitteistä paljua ja seurustellaan välittämättä ainakaan nähtävästi siitä, mitä poliittisia värejä kukin tunnustaa.

Ilta Viitakossa vietettiin alusta loppuun rehellisellä juhlahengellä karaokelaitteita myöten.

”Kiitän luojaani, etten hukkunut paljuun.

Sateisena lokakuun perjan-taiaamuna tapaan arkkiat-ri Risto Pelkosen hotelli Scandicissa Kuopiossa. Ensi kohtaaminen osoit-taa 81-vuotiaan arkkiatrin olevan monipuolinen

hahmo. Olemuksesta huokuu viisaus ja rauha, mutta silmissä pilkahtaa veijari-mainen hauskan seuramiehen olemus.

Arkkiatri on saapunut Kuopioon lääketieteen opiskelijoiden ainejärjes-tön KuoLOn 40-vuotisjuhlille. Itse hän on aloittanut lääketieteen opintonsa vuonna 1950 ja valmistunut vuonna 1957. Maailma oli silloin toisenlainen. Lääkä-rillekin kokonaisuudet olivat helpompia hahmotettavia. Teknologiaa ei juuri ollut ja tietoa oli nykyistä huomattavasti vähemmän.

”Kun ajattelen ensimmäisiä kertoja, kun olin kunnassa töissä, niin eihän minulla ollut mitään. Minulla oli luento-muistiinpanot joita minä luin, ja Therapia Fennica taisi silloin olla, niillä sitä sitten pärjättiin. Silloin tiedonhallinta ei siis ollut suuri ongelma, ja silloin tietysti tempo oli aivan erilainen, siinä vähän ehti kypsyäkin ihminen ennen kuin valmistui lääkäriksi, mutta eihän me sen parempia oltu. Nyt nuoret lääkärit osaavat enem-män ja tietävät enemmän”, Pelkonen muistelee.

Hän kannustaa silti koulutusta ja opiskelijoita pyrkimään kokonaisuuden hahmottamiseen yksityiskohtien ja eri-koisosaamisen ohella.

”Vaarana on, että yliopistossa syntyy sellainen käsitys, että lääkärin työ on tek-nistä osaamista . Tärkeintä kuitenkin on, että hoidetaan koko ihmistä, eikä vain jotakin tautia. Jos koulutus ei onnistu välittämään tätä ajatusta, se voi olla yksi selitys siihen miksi terveyskeskuksiin ei saada nuoria lääkäreitä. Kuopiosta saa erityisen hyvät valmiudet yleislääkärin työhön. ”

Pelkonen olettaa, että yleistietämyk-sen määrää pelätään.

”Totta tietenkin on, että kapean alueen hallitseminen on helpompaa kuin yleislääkäriltä vaadittava yleisosaaminen. Tämä on helppo ymmärtää, mutta kapean alan osaajilla ei hoideta koko terveyden-

huoltoa. Jonkun täytyy pitää huoli koko ihmisestä”, arkkiatri pohtii.

Nuoret lääkärit saadaan Pelkosen mie-lestä terveyskeskuksiin kohdentamalla huomio sekä koulutukseen että työolo-suhteisiin. Yhtä kaikki hän painottaa sivistyneisyyden merkitystä.

”Koulutusohjelmassa pitää tietenkin olla riittävä määrä perustietoja ja taitoja, mutta Snellmanin sanoin, yliopiston tavoitteena on kouluttaa sivistyneitä ihmisiä palvelemaan isänmaata. Koulun antamat tiedot ja taidot ovat vain väli-neitä. Tavoitteena on, että yliopistosta valmistuva lääkäri on sivistynyt ihminen, osaa ammattinsa ja on valmis palvele-maan kanssakulkijoita . Nämä ovat pari sataa vuotta vanhoja ajatuksia, mutta eivät ne ole siitä miksikään muuttuneet.”

Näinä aikoina, kun muun muassa Rääk-kylä ja Tohmajärvi ovat pääasiallisesti ulkoistaneet kaikki terveyspalvelunsa, arkkiatri Pelkoselta on totuttu kuule-maan terveydenhoidon yksityistämi-seen kohdistettua kritiikkiä. Kritiikki ei kohdistu yksityiseen lääkärikeskus-toimintaan, vaan koko terveydenhoi-don palvelujärjestelmän jättämiseen markkinoille. Syynä ovat hänen mieles-tään liiketoiminnan ja terveydenhoidon erilaiset tavoitteet.

”Yksityisen firman tavoitteena on an-saitseminen, kun taas terveydenhoidon palvelujärjestelmän tehtävänä on sijoit-taa tulevaisuuteen edistämällä terveyttä. Se on kaksi eri asiaa. Osakeyhtiölaissa on selvästi sanottu, että sen tehtävä on tuottaa osakkailleen voittoa. Sen takia se ei istu tähän suomalaiseen terveydenhoi-tojärjestelmään.”

Suomalainen terveydenhoito onkin nyt Pelkosen näkemyksen mukaan kaaok-sessa.

”Suurin syy siihen on, että kustannuk-set nousevat nopeammin kuin kansantu-lon kasvu. Terveydenhuoltoa on raken-nettu vähän kerrallaan, ja siitä on tullut hyvin sotkuinen, sekainen ja monimut-kainen hallinnollinen järjestelmä. Tämän rakentaminen uuteen uskoon moderniin tyyliin ei todella ole helppoa.”

Liiketoiminnan mukaantulo kuntien

terveydenhoitoon vuokralääkäribisnek-sen muodossa on puolestaan arkkiatrin mielestä kuntien oma virhe.

”Se on kyllä myös kuntien oma vika. Nehän olisivat itse voineet tehdä täsmäl-leen samanlaisia lääkäreiden renkaita, jossa lääkäri tulee sinne minne tarvitaan ilman välikäsiä ja välistä vetoa. Niin kuin ei ennen vanhaan ollut mitään vuokra-lääkäreitä.”

”Ei meillä lääkäreistä ole pula, meillä on pula lääkärin työstä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kaikki täällä olevat työikäiset lääkärit tekisivät työtä täydellä panoksel-la, niin se muuttaisi maailman kokonaan, ja toisaalta se että se työ mitä lääkärit tekevät olisi todellista lääkärin työtä, eikä sitä sellaista tietokoneen näpertelyä ja joutavien todistusten kirjoittelua, kaik-kea sitä sälää joka ei auta itse paranta-mista ollenkaan. ”

Terveydenhoidon hajaannus johtuu arkki-atrin mukaan ennen kaikkea kokonais-suunnitelman puutteesta.

”Meillä ei ole oikein selkeä suuntaista terveyspolitiikkaa. Jatkuvasti muuttu-vassa maailmassa tehdään vain päivästä toiseen ja vaaleista toiseen tilapäisratkai-suja. Aina paikataan joku kohta, muttei tehdä kokonaissuunnitelmaa. Kun kenttä on avoin ja ei ole hyvää johtajuutta, eikä käytetä sitä valtaa mikä on, niin totta kai sinne voiton tavoittelijat ilmaantuvat heti täyttämään tyhjiön.”

Arkkiatrin mielestä ongelma kulmi-noituu maamme nykyisessä hallitukses-sa.

”Se on ongelmallista, että meillä on kaksi ministeriä jotka edustavat erilaisia maailmankuvia. Kuten julkisuudesta tiedämme, he eivät tule oikein hyvin keskenään toimeen, tai ainakin heillä on hyvin erilaisia ajatuksia. Se ei herätä luottamusta.”

Terveydenhoidon kenttä vaatii arkkiatrin mukaan täydellisen remontin, mutta millaisen, siihen arkkiatrillakaan ei ole vastausta. Pelkosen mukaan remont-

tia vaikeuttaa valtion ohjauskeinojen puuttuminen. Lääkintöhallituksen lopetettua vuonna 1991, valtiolle ei jäänyt muuta keinoa ohjata kokonaisuutta kuin lainsäädäntö. Kun Lääkintöhalli-tus yhdistyi Sosiaalihallituksen kanssa uudeksi Sosiaali- ja terveyshallitukseksi, siirrettiin samalla valta terveydenhoidon järjestämisestä keskusvirastolta silloisel-le 400 kunnalle.

”Ei tällaista hienosäätöä voi toteuttaa säätämällä lakeja”, arkkiatri toteaa.

Pelkosen kanssa keskusteluun ei olisi lainkaan vastenmielistä käyttää useampi-kin tunti. Pelkonen puhuu inspiroivasti ja rohkeasti. Koetamme nivoa haastattelun kasaan palaamalla opiskelijoihin. Myytti-seen valkeaan takkiin sopiminen tuottaa helposti kasvukipuja osalle kandeista. Pelkosen mielestä vielä pelkkä tietämys ei tee lääkäriä. Lisäksi tarvitaan ihmis-suhdetaitoja, ja muun muassa käsillä koskettelun taitoa.

”Mutta sitten täytyy tietysti välittää toisesta ihmisestä ja suhtautua kunnioi-tuksella potilaaseen, ja jaksaa kuunnella. Vastaanotolle tulevalla potilaalla on kaik-ki tiedot siitä minkä takia hän on siellä, ja se täytyy lääkärin saada selville. Ymmär-rys ei synny muuten kuin keskustelun kautta, ja jotta kumpikin keskustelee avoimesti, se vaatii luottamuksellisuutta, mutta ennen kaikkea aikaa. Jos ei ole ai-kaa, tehdään aina uusia ja uusia pikarat-kaisuja, ja kokonaisuus tästä ihmisestä jää hahmottumatta. On sanottu, että kiire ja ajanpuute ovat humanistisen lääkintätai-don suurimmat uhkatekijät .”

Arkkiatri muistuttaa, etteivät sairau-det yleensä synny solun sisällä, vaan ih-misen ja ympäristön vuorovaikutuksessa.

”Tätähän kutsuttiin ennen psyko-somaattiseksi, vähän halveksivalla tavalla, mutta ei siinä ole mitään hal-veksittavaa. Mieli ja ruumis ovat yhtä. Ei kumpikaan yksinänsä kärsi sanoi Kajaanin piirilääkäri Lönnrot aikanaan . Sairauden syyt ovat siinä ympäristös-sä missä ihmiset asuvat, ja siellä missä ihminen ja luonto kohtaavat toisensa. Siellä ovat terveyden lähteet ja sairauden juuret. Tämä täytyy poliitikon oivaltaa ja lääkärin ymmärtää.”

Seuraavana iltana KuoLOn 40-vuo-tisjuhlapuheessaan arkkiatri tiivistää näkemyksensä hyvästä elämästä Platonin ajatukseen.

”Elämää on sanottu vakavaksi leikiksi, ja siksi sitä pitää leikkien elää, niin että leikistä tulee mahdollisimman kaunista.”

Arkkiatri Risto PelkonenSyntynyt Iisalmessa vuonna 1931.

Valmistunut lääkäriksi Helsingin yli-opistosta vuonna 1957.

Arkkiatri on lääkärikunnan vanhin ja arkkiatreja voi olla vain yksi kerrallaan.

Nimeämisen suorittaa tasavallan pre-sidentti. Pelkosen nimesi vuonna 1995 presidentti Martti Ahtisaari.

Suomessa on yksi arkkiatri kerrallaan. Lääkärikunnan van-himman nimittää tasavallan presidentti. Arkkiatri Risto Pelko-nen puhuu mielellään sivistyksestä, sekä mielen että sydämen. Elämään hän kannustaa suhtautumaan kuin vakavaan, mutta kauniiseen leikkiin. - Jarkko Kumpulainen, teksti & Risto Antikai-nen, kuva

Kaunista leikkiä ja kannanottoja

17Uljas 8 | 25. 10. 2012

Katja AsikainenJoensuu

opiskelija, 23v

Aino HeikuraJoensuu

HTM, 26v

Lauri JurvanenJoensuu

opiskelija, 24v.

Susanna Meriläinen Joensuu

opiskelija, 19v

Jere NuutinenJoensuu

opiskelija, 19v

Marie OkkonenJoensuu

opiskelija, 22v

Ville ToivanenJoensuu

prosessinhoitaja, 29v

Jarno OksanenJoensuu

opiskelija, 25v

Henri SaukkonenJoensuu

myyjä/esimiesharj., 25v

Tapio TiimonenJoensuu

opiskelija, 20v

Terhi VartiainenJoensuu

musiikkijuontaja, 28v

Lilli TuuhaJoensuu

opiskelija, 26v

Riku VäkeväinenJoensuu

opiskelija, 18v

Aleksi EskelinenKuopio

kans.ed.avustaja, kaupunginvalt., 26v

Noora HartikainenKuopio

media-assistentti, 21v

Hanna HytönenKuopio

suuhygienisti, 29v

Hanna HämäläinenKuopio

opiskelija, 22v

Johannes Hämäläinen (sit.)

Kuopioeläkeläinen, 28v

Mika Korhonen (sit.) Kuopio

kauppias, yrittäjä, 23v

Jaakko LintunenKuopio

opiskelija, 19v

Aino-Maija MäättäKuopio

Yhteiskuntat. yo., 20v

Henri MuotkaKuopio

sosionomi, YTK, 28v

Jenna PeltonenKuopio

product specialist 26v

Tuomo RissanenKuopio

agronomi, MMM, 29v

Annu SaukkoKuopio

YTM, 26v

Simo RätyKuopio

maatalousyrit., agrologi, 27v

Toni Viljamaa Kuopio

opiskelija, 19v

Katja Asikainen Aino Heikura Lauri Jurvanen Susanna Meriläinen Jere Nuutinen Marie Okkonen

Jarno Oksanen Henri Saukkonen Tapio Tiimonen Ville Toivanen Lilli Tuuha Terhi Vartiainen

Aleksi Eskelinen Noora Hartikainen Hanna Hytönen Hanna Hämäläin Johannes

Jaakko Lintunen Henri Muotka Aino-Maija Määttä Jenna Peltonen Tuomo Rissanen

kauppias, yrittäjä, 23v

Simo Räty Annu Saukko Toni Viljamaa

137

445432430

424417410407

367

390

378377376370

401

221

214211209208201178

177175167150140

Koska koti on meille tärkeä.

mak

saja

: Kuo

pion

ja Jo

ensu

un

Kes

kust

an k

unna

llisj

ärje

stöt

Kaikki nuoret Keskustan ehdokkaat löydät osoitteesta www.keskustanuoret.fi!

18 Uljas 8 | 25. 10. 2012 19Uljas 8 | 25. 10. 2012

Suomen Akatemia on laatinut katsauksen suomalaisen tie-teen vahvuuksista ja heikko-uksista. Raportti Tieteen tila 2012 pitää tutkimuksen tasoa

korkeana lähes joka alalla. Suomi pärjää hyvin kansainvälissä vertailuissa. Rahoi-tuksesta on kuitenkin pulaa. Yhteistyötä tarvittaisiin niin Suomessa kuin kansain-välisesti.

Raportti kattaa lääketieteen, luonnon-tieteet, humanistiset tieteet, yhteiskun-tatieteet ja teknilliset alat. Tieteen tila 2012 kokoaa yhteen alojen omat arvioin-nit ja kansainvälisiä vertailuja sisältävän yleiskatsauksen. Raportin tekemiseen osallistui 366 tutkijaa eri yliopistoista ja tutkimuslaitoksista.

Tiede on Suomessa elinvoimaista. Suomalaisten tutkijoiden julkaisujen määrä kasvaa. Muissa Pohjoismaissa val-mistuu tohtoreita Suomeakin enemmän, mutta korkeakoulutettujen osuus väes-töstä on silti eurooppalaisissa vertailuis-sa kärjen tuntumassa.

Riittämätön rahoitus ja infrastruk-tuuri aiheuttavat ongelmia. Luonnontie-teissä tilanne on vakain, mutta sielläkin koetaan, että rahoituksessa on ongelmia. Muun muassa biolääketiede määrittelee heikkoudekseen pitkäjänteisen rahoituk-sen puutteen. Rahoitus voi ohjata liikaa tutkimuksen suuntautumista. Tieteen kehittymisen kannalta välttämättömiä riskejä ei oteta tarpeeksi. Esimerkiksi taloustieteessä ja fysiikassa koetaan ulkopuolisen rahoituksen suuntaavan tutkimusta liikaa tutkimuksen korkeasta tasosta huolimatta.

Tiedemaailmassa on kilpailua apurahois-ta ja opiskelijoista. Humanistisen puolen ongelmana mainitaan rahoituksen mene-

minen matemaattis-luonnontieteellisille aloille. Teknisillä aloilla taas pelätään opiskelijoiden valitsevan kulttuurin luonnontieteiden sijaan.

Poikkitieteellinen tutkimus ja yhteis-työ eri yliopistojen välillä parantavat tilannetta.

”Yhteiskunnan suuriin haasteisiin liittyvät tutkimuksen teema-alueet tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia kehittää monitieteisiä tutkimushankkei-ta”, kirjoittaa biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnan puheenjoh-tajana toiminut Itä-Suomen yliopiston professori Paavo Pelkonen Tieteen tilan blogissa. Tekniset ja kaupalliset alat näkevät yhteistyön hedelmälliseksi myös liike-elämän kanssa ja viestintä ammatti-korkeakoulun kanssa.

Tohtoreita pidetään tärkeinä. Tek-nillisillä ja luonnontieteellisillä aloilla he työllistyvät hyvin, mutta humanisti-sella puolella uran luominen on vaikeaa. Yliopistoissa ei ole tarpeeksi vakituisia työpaikkoja ja työnkuvissa on epäsel-vyyksiä. Hallinnolliset työt vievät liikaa professorien ajasta ja hankaloittavat tutkimustyötä.

Raportin tekemiseen osallistunut Tampe-reen yliopiston terveystieteen profes-sori Tuula Tammisen kommentoi, että itsearvioinnin todellinen mielekkyys rakentuu aina sen varaan, mitä arvioiva taho itse tekee. Jo raportin tekeminen avasi hänen mukaansa tutkijoille uusia näkökulmia alansa tilanteen paran-tamiseen.

Useiden alojen raporteis-sa mainitaan huono tai väärä julkisuuskuva alasta. Tam-minen kuitenkin korostaa, että paljon on kiinni tutkijoista itsestään.

Tiedeyhteisön on tuotava ilmi, että tie-teellisillä tutkimuksilla on vaikutusta.

Kansainvälistyminen on tärkeää. Pel-konen kommentoi, että globaaleihin tut-kimusongelmiin löytyy kansainvälisestä yhteistyöstä toisiaan täydentäviä osaa-misen ja rahoituksen resursseja. Suoma-lainen tiede on arvostettua ulkomailla, mutta kontakteja tarvitaan nykyistä enemmän. Suomalaisten yliopisto-jen olisi hyvä

palkata enemmän ulkomaalaisia ja suo-malaisten nuorten tutkijoiden työsken-nellä ulkomailla.

Ongelmista huolimatta Tieteen tila 2012 tuo esiin uusia mahdollisuuksia joka alalle. Yhteistyö ja poikkitieteellinen tut-kimus helpottaisi rahoituksen saamista ja avaisi samalla uusia näkökulmia.

Tieteen tila vakaa, mutta yhteistyötä tarvitaanSuomen Akatemian raportti Tieteen tila 2012 kertoo suoma-laisen tieteen olevan elinvoimaista ja korkealaatuista. Rahoi-tusta ja yhteistyötä kuitenkin kaivataan nykyistä enemmän. - Emma Kaukiainen, teksti & Pasi Huttunen, kuva

”Yhteiskunnan suuriin haasteisiin liittyvät tutkimuksen teema-alueet tarjoavat erinomaisia mahdollisuuksia kehittää monitieteisiä tutkimushankkeita.

ISYYn kehyviikko 8.-14.10.2012 kaikilla kampuksilla. Vielä ehdit talkoolaiseksi! Lisätietoja ISYY:n nettisivulta ja facebookista.

Pää kylmänä, sydän tulessaMaria Räsänen on tällä hetkellä suomalaisen pikajuoksun kuumimpia nimiä. Räjähtävän lähdön nainen voitti kesällä SM-hopeaa sadalta metrillä ja pronssia kahdeltasadalta metrillä. Nykyisin häneen voi törmätä myös yliopiston kampuksella, jossa hän opiskelee yhteiskuntatieteitä ensimmäistä vuotta - Maiju Pohjolainen, teksti & kuva

20-vuotias Maria aloitti pikajuoksun kymmenen vuotta sitten. Pienenä hän rohmusi mitaleita Hippokisoista ja ennätti päiväkodin juoksupyrähdyksis-säkin maaliin ennen poikia. Harjoittelu muuttui systemaattiseksi lukion ensim-mäisellä vuosikurssilla, kun valmentaja Sami Länsivuori tuli mukaan kuvioi-hin.

”Tiesin jo pienenä olevani nopea. Kokeilin muitakin lajeja, mutta huoma-sin pärjääväni juoksussa ja halusin alkaa panostamaan ainoastaan siihen”, Maria muistelee.

Ylioppilaaksi Maria kirjoitti viime keväänä Kuopion klassillisen lukion urheilulinjalta ja sai opiskelupaikan Itä-Suomen yliopistosta, vaikka käynnissä ollut kisakausi veikin aikaa kirjoituksiin ja pääsykokeeseen valmistautumisel-ta. Kevään menestys selittyy Marian mukaan kovalla stressinsietokyvyllä ja uskolla omaan onnistumiseen.

”Olen selvinnyt tiukemmistakin tilanteista. Kylmähermoisuus ja keskit-tymiskyky ovat kehittyneet myös urhei-lusta saadun kokemuksen myötä.”

Maria kiinnostui lukiossa sosiaalipsyko-logiasta ja aikoo valita sen pääaineek-seen kandivaiheessa. Hän on viihtynyt opintojen parissa mainiosti ja odottaa-kin jo innolla esimerkiksi tulevia urhei-lusosiaalipsykologian kursseja, joista voisi löytyä uusia juttuja myös omaan harjoitteluun.

Positiivisin yllätys oli se, kuinka help-poa yhteiskuntatieteiden opinnot on ollut sovittaa yhteen huippu-urheilun kanssa.

”Opiskelu on ollut itsenäistä eikä luennoilla ole läsnäolopakkoa. Toisen-laiseen lukujärjestykseen kilpailuja ja leirejä voisi olla todella vaikeaa mahdut-taa. Aikataulujen laatiminen on onnistu-nut ja asiat ovat järjestäytyneet ihan itsestäänkin. Esimerkiksi ensimmäi-seen jaksoon sattui vain pari kurssia ja pystyin helposti keskittymään tärkeään alkutreenikauteen.”

Yliopistossa Marian tilanne on ymmär-retty hänen sanojensa mukaan usko-mattoman hyvin.

”Olen jo jutellut amanuenssin ja opettajien kanssa. Aluksi harkitsin hi-taampaa opiskelutempoa, mutta tähän mennessä olen edistynyt opinnoissa hyvin. Vielä ei ole tarvetta löysätä tahtia. Toisaalta, jos menestystä tulee tosi pal-jon, niin en tiedä mitä se tuo tullessaan.”

Kevät kieliopintoineen jännittää juoksijalupausta hieman, sillä päällek-käin sattuvia kisoja sekä ulkomaanreis-suja on jo tiedossa.

”Onneksi en ole yliopistossa mikään poikkeus, tekeväthän toisetkin muuta opiskelujen ohessa. Tenttejäkin on mah-dollista suorittaa useampana ajankohta-na”, Maria huokaisee.

Huipulle pääseminen vaatii urheili-jalta rutkasti panostusta ja halua kehit-

tyä. Maria on valmis tekemään kaikken-sa menestyksen eteen. Ilman intohimoa juoksuun seinä tulisi nopeasti vastaan.

”Olen huippu-urheilija 24 tuntia päi-vässä. Treenaan yhdeksän kertaa viikos-sa ja rytmitän päivät treenien mukaan. Harjoitteluun kuuluu myös lihashuol-toa, hierontaa ja psyykkistä valmennus-ta. Fysiikka ei yksinään riitä vaan myös pääkopan on oltava kunnossa.”

Maria luottaa psyyken voimaan myös muualla elämässä. Hän kertoisi mielellään muillekin urheilun parissa löytyneistä avaimista, jotka osoittautu-neet käyttökelpoisiksi myös opintojen saralla.

”Vähemmälläkin lukemisella voi selvitä, jos osaa keskittyä tekemiseensä täysillä. Moni saattaisi suoriutua ten-teissäkin paremmin, jos oppisi hyödyn-tämään psyyken kaikkia mahdollisuuk-sia.”

Ajan viettäminen ystävien kanssa toimii tärkeänä vastapainona urheilulle ja opiskeluille. Yliopistoltakin on löyty-nyt hyviä kavereita, jotka ovat antaneet Marialle täyden tukensa. Ystävien sekä perheen kannustus on hänelle todella tärkeää.

”Tsemppauksesta tulee hyvä mieli eikä energiaa kulu turhaan stressaami-seen.”

Opiskelijabileet eivät tule harjoitus-kaudella kysymykseen. Marian lepo-kausi ajoittui kuitenkin juuri syyskuun

alkuun, jolloin hän pystyi olemaan mukana alkuriennoissa ja nauttimaan hetken normaalista elämästä.

”En kuitenkaan enää koe, että jäisin mistään paitsi urheilun vuoksi. Ajatte-len, että kaikki tekemäni valinnat edistä-vät kuitenkin uraani jollain tavalla.”

Palkintona vaivannäöstä urheilu tarjoaa fiiliksiä, joita ei pääse muualla kokemaan.

”Ennen telineisiin menoa tulee tasa-painoiltua jännityksen ja itsevarmuuden välillä. Jos suoritus menee täydellisesti nappiin, kuten tänä vuonna Helsingin EM-kisojen viestissä, ei itse suorituk-sesta muista mitään.

Maaliviivan jälkeen iskeekin sitten hurja tunnevyöry, minuutin sisällä ehtii kyynelehtiä ja nauraa useaan ottee-seen”, Maria paljastaa.

Seuraavaksi tavoitteekseen Maria on asettanut ensi heinäkuussa Tampereella järjestettävät 22-vuotiaiden EM-kisat, joista hän tavoittelee mitalia. Tulevai-suudessa hän haluaa saavuttaa mitalin myös aikuisten EM-kisoista.

Tähtäin on asetettu tietysti myös tuleviin Rion olympialaisiin.

Tällä hetkellä urheilu on ykkössijalla elä-mässä, mutta myös yhteiskuntatietei-den maisterin paperit olisi tarkoitus saa-da käteen. Urheilu-uran jälkeen Maria haluaisi toimia ammatissa, jossa pääsisi kosketuksiin johtamisen tai henkilöstön kehittämistyön kanssa.

”Onneksi en ole yliopistossa mikään poikkeus, tekeväthän toisetkin muuta opiskelujen ohessa.

21Uljas 8 | 25. 10. 2012Uljas 8 | 25. 10. 201220

23Uljas 8 | 25. 10. 2012Uljas 8 | 25. 10. 201222

Tarkastellaan lähemmin S-Ryhmää: Osuus-kauppa on alun perin raken-nettu tuomaan palveluja ja etuja asiakasomis-tajilleen. Siinä

ohessa syntynyt etujärjestelmä luo asiakasuskollisuutta, kerää ostotietoja kaupalle ja auttaa kohdentamaan mark-kinointia. Osuuskunnan toimintaperi-aatteeseen kuuluu, että osuuskunta ei pyri maksimoimaan voittoa vaan tuottaa etuja omistajilleen. Käytännössä tämä tarkoittaa asiakasomistajille maksettua bonusta ja tuloksesta riippuvaa ylijäämän palautusta, joka on yleensä prosentin edellisen vuoden ostoksista.

Kaikista Suomen kotitalouksista jo 79 prosenttia on asiakasomistajia. Onko mi-tään järkeä ylläpitää järjestelmää, johon kuuluu suurin osa suomalaisista ja jossa pyörii bonuksineen kaikkineen Talous-sanomien mukaan jopa 300 miljoonaa euroa vuodessa? Järjestelmän kuluthan päätyvät asiakkaiden maksettaviksi hinnoissa, ja sama järjestelmä kierrättää osan rahoista takaisin asiakasomistajille bonuksina ja ylijäämänpalautuksina. Miltä kuulostaa britannialaisen Tescon esimerkki, joka luopuessaan etukorttijär-jestelmästä laski yli 3000 peruselintar-vikkeen hintoja jopa 30 prosenttia?

PeeÄssän asiakkuuspäällikkö Tapio Pikkarainen ei lämpene ehdotukselle bonusjärjestelmän lopettamisesta, saati järjestelmän keventämisestä esimerkiksi karsimalla kaikki etujärjestelmät pois ja jättämällä pelkän asiakasrekisterin.

”Silloin emme olisi enää osuuskaup-pa.”

Ainoa meneillään oleva kevennys on sähköisen viestinnän lisääminen tiedot-tamisessa. Osuuskaupoilla on lakisäätei-nen velvollisuus ylläpitää jäsenrekisteriä, johon kuluttaja antaa tietonsa liityttyään asiakasomistajaksi. S-Ryhmä käyttää näitä tietoja ryhmän omaan sekä yhteis-työkumppaneiden markkinointiin, josta osa tapahtuu jo sähköisesti.

Entä jos omistajat eli asiakkaat päät-täisivät toisin, jos edustajiston hallitus käyttäisi bonukset ja ylijäämän suoraan hinnanalennuksiin eikä kierrättäisi rahaa takaisin asiakasomistajilleen? Pikkarai-nen korjaa heti, että ”hinnanalennukset kuuluvat toimivalle johdolle, se on operatiivista toimintaa” eli osuuskun-nan hallituksen ei ole tarkoitus puuttua moisiin toimiin muuten kuin strategisen linjauksen kautta. Silloin kun ylijäämää ei jaeta asiakkaille, se jätetään osuuskun-nalle säästöön tuleviin investointeihin esimerkiksi huonon vuoden jälkeen.

Opiskelijan näkökulmasta ostosten keskittäminen tietylle kauppaketjulle ei juuri hyödytä, sillä progressiivinen bonusjärjestelmä suosii suurituloisia

ja -menoisia. Mikseivät bonukset kerry tasaisella prosentilla?

”Mitä enemmän sitoutuu, sitä enemmän saa bonusta. Asiakasomista-jatuotteet ovat kaikille samanhintaisia – varmasti opiskelijakin käy kahvilassa”, huomauttaa Amarillon ravintolapäällik-kö Sari Korkala viitaten asiakasomistaja-tarjouksiin.

Tapio Pikkarainen korostaa, että opiskeluaika on vain yksi elämänvaihe. Suurin osa ihmisistä kuitenkin menee normaalin kaavan mukaan eli pariutuu, muuttaa omaan taloon, hankkii lapsia ja muuttaa isompaan taloon, jolloin ostot kasvavat. Pienituloisia ei siis tulisi erik-seen huomioida.

”Kenelle meidän pitää tehdä, heille vai kaikille? Emme voi miettiä, että tehdään-pä hieno valtakunnan bonusjärjestelmä johon työttömällä on varaa.”

Onko osuuskauppa unohtanut opis-kelijat kokonaan? Kuopiossa toimivan PeeÄssän edustajistossa istuu yhteensä 60 henkilöä, joista yksikään ei ole opis-kelija. Joensuun alueen Pohjois-Karjalan Osuuskaupan 40 hengen edustajistossa on sentään neljä opiskelijaa ja Savonlin-nan Suur-Savon Osuuskaupan edusta-jistossa puolestaan yksi opiskelija 48 edustajasta. Osuuskauppa ei voi puuttua edustajiston valintaan asian arkaluon-toisuuden takia. Jos nuoria rohkaistai-siin enemmän mukaan, se olisi samalla kannanotto siihen että ”nyt vanhat

pois”. Tämä ei ole Pikkaraisen mukaan tarkoitus. Korkala huomauttaa, että opis-kelijoiden edustajille järjestetään kerran vuodessa yhteisiä keskusteluiltoja kau-pan- ja ravintola-alan toimijoiden kanssa, jossa opiskelijoiden näkökulma tulee kuulluksi. ”Haluamme ehdottomasti opiskelijoita lisää asiakkaiksemme.”

Bonusta, Plussaa ja Ykkösbonusta, tässä vain kolmen kärki Suomen luvatussa etukorttimaassa. Etujärjestelmille uskol-liset asiakkaat asioivat bonus silmissä kiiluen etukorttikau-poissa, saavat erityisiä tarjouksia ja tuntevat olevansa etuoi-keutettuja. Samalla he itse kustantavat kalliiden järjestelmien pyörittämisen, joista opiskelija ei pienituloisena juuri hyödy.- Anni Ylönen, teksti ja kuvitus & Jarkko Kumpulainen, kuvitus

Naimisissa kortin kanssa

Normaali kaava?Pohjois-Karjalan Osuuskaupan edusta-jiston jäsen Roope Tahvanainen (Rumi-en ja yksinäisten PKO) on Pikkaraisen kanssa eri linjoilla: ”Toivoisi niinkin korkean herran kuin asiakkuuspäälli-kön perustavan lausuntonsa faktoihin mutu-tuntuman sijaan. Tämän päivän Suomessa on yli miljoona yksinasuvaa, joista suurin osa on 35–64-vuotiaita. Ei ole enää olemassa mitään ”normaalia kaavaa”, jos on koskaan ollutkaan. Ei opiskelijoita ja pienituloisia tarvitse erikseen bonusten jaossa huomioida, kun edes huomioitaisiin tasapuolises-ti! Nykyjärjestelmä on käytännössä tulonsiirtoa pienituloisilta asiakkailta suurituloisille. Tätä vääristymää me lähdimme Rumien ja Yksinäisten PKO-

Kommentti |

Kuinka monta Luomukaurahiutalepakettia (á 1,49 euroa) kunkin ryhmittymän eturahalla saa vuodessa, kun kuukauden päivittäis-tavaraostot ovat 150 euroa? Kaikilla kolmella kortilla saa vaihtuvien alennusten lisäksi ostosten suuruuden mukaan määräytyvää rahaa. Opiskelijan kuukauden ruokamenot ovat SYL:n mukaan keskimäärin 200 euroa.

1. S-Ryhmän Bonus yhdistettynä maksu-tapaetuun.

4. Keskon Plussa 2. S-Ryhmän Bonus3.Suomen Lähikauppa Oy:n Ykkösbonus

?

Jari Jolkkonen syntyi vuonna 1970 Ilomantsis-sa. Jo nuorena Jolkkosen har-rastuksiin kuu-luivat urheilu, musiikki ja par-tio. Jolkkonen opiskeli Helsin-gissä ja hän sai pappisvihkimyk-

sen vuonna 1995 Kuopiossa. Hän väitteli tohtoriksi vuonna 2005 ja toukokuusta 2012 alkaen hän on toiminut Kuopion hiippakunnan piispana. Jolkkosella viisi lasta ja vaimo, joka on myös pappi.

Jolkkosella on jo varhain muodostu-nut kaksi kutsumusta, tutkijan kutsumus sekä papin kutsumus. Hän kertoikin olevansa kiitollinen siitä, että on voinut yhdistää työtehtävissään molempia kutsumuksiaan. Tutkimustyöhön ja kirjoittamiseen Jolkkosella on nykyään kuitenkin vähemmän aikaa, mutta hän kertoo kuitenkin lukevansa jatkuvasti.

Opiskeluaikoina Jolkkonen oli aktiivi-sesti mukana opiskelijatoiminnassa. Hän toimi muun muassa oman ainejärjestönsä puheenjohtajana. Opiskeluaikanaan Jolk-konen kirjoitti myös Joensuun ylioppilas-lehteen jutun otsikolla: Veisaako kirkko omia hautajaisiaan? Jutussa Jolkkonen arvostelee luterilaista kirkkoa huonosti hoidetusta taloudellisesta vyönkiristyk-sestä 1990-luvun alussa sekä huonosti

organisoidusta uudistusvyörystä.Opiskeluajan kovaa kritiikkiä lu-

terilaista kirkkoa kohtaan Jolkkonen perustelee nuoruudella ja olemisella ärhäkkä opiskelija. Hän myös näki itsensä liittymässä yleiseen valitusvirteen luteri-laisuuden usein esiin tulevasta olemuk-sesta synkkänä ja harmaana.

”Se on varmaan aika tyypillistä, että sitä on nuorena vihainen ja radikaali ja mustavalkoinenkin”, Jolkkonen lisää.

Tänä päivänä Jolkkonen on enemmän kiinnostunut uskon ja tieteen rajapin-noista. Hän kuitenkin myöntää tulleensa näissä asioissa varsin varovaiseksi.

Jolkkosen kokee, ettei tiede ole keino vastata kaikkiin kysymyksiin. Jolkkosen mielestä tieteellä puuttuu ennen kaikkea välineet vasta perimmäisiin kysymyksiin, joista Jolkkonen nostaa esille kysymyk-set: miksi olemme olemassa, mitä kohti olemme kulkemassa, mitä kohti meidän pitäisi olla kulkemassa, mikä on oikein ja väärin, ja miksi pitäisi tehdä hyvää toisille.

”Näissä kysymyksissä tullaan alueelle, joihin empiirinen luonnontiede ei vastaa. Se antaa virikkeitä, mutta loppujen lo-puksi tullaan alueelle, jossa ollaan enem-män tai vähemmän vakaumusten varassa. Ja siinä eivät koeputket paljoa auta, vaan totuutta kohti päästään keskustelun ja kuuntelun avulla”, Jolkkonen kertoo.

Sekä fundamentalistit, että tiedeus-kovaiset Jolkkonen kokee ongelmallisiksi

ja hän onkin iloinen siitä, ettei kyseisiä ryhmiä juurikaan ole Suomessa. Hä-nen mukaansa ne eivät ratkaise mitään ongelmia.

”Uuden maailman kreationismi, jossa etsitään raamatun pohjalta vastausta siihen, että miten maailma on syntynyt, on kategoriavirhe, koska ei raamatun tarkoituksena ole vastata sellaisiin kysy-myksiin”, Jolkkonen toteaa.

Hänen mielestään myös tiedeusko-vaiset sortuvat samaan kategoriavirhee-seen, jos he ajattelevat tieteen suoraan johtavan ateismiin.

Syyskuun alussa Jolkkonen vieraili myös Itä-Suomen yliopiston Kuopion kampuk-sen avajaisissa pitämässä saarnan. Saar-nassa Jolkkonen puhui siitä, että tieto on Jumalan lahja, eikä se siksi ole kaupan. Lausahdus on Jolkkosen kertoman mu-kaan keskiaikainen periaate, joka johtaa juurensa länsimaisen yliopistolaitoksen syntymiseen kirkon piirissä.

”Joskus meillä on tämmöinen sodan-käyntimyytti, että uskonto ja tiede ovat tämmöisessä jatkuvassa sodankäynti-tilassa. Tämä ei pidä paikkaansa. Tämä on nimenomaan myytti. Historiallisesti kirkko ja tiedemaailma ovat menneet käsi kädessä”, Jolkkonen huomauttaa.

Hänen mielestään periaate sopii hyvin myös nykypäivään ja Internetaikaan.

Jolkkonen korostaa erityisesti sitä, että tutkimuksen pitää olla vapaata eikä siitä saa tehdä kauppatavaraa.

”Tutkimuksen pitää olla kaikille mahdollista, ei vain rikkaalle eliitille. Tutkimuksen pitää myös olla julkista”, Jolkkonen lisää.

Esimerkkinä tutkimuksen julkisuu-desta Jolkkonen mainitsee sen, että väitöstilaisuudet ovat julkisia. Hänen mielestään tutkimuksen julkisuus tarkoittaa myös sitä, että kaiken tiedon pitää olla kaikkien saatavilla esimerkiksi verovaroin kustannetuista kirjastoista ja tiedekirjastoista.

Tulevaisuuteen kirkon tulee varautua virkoja vähentämällä ja kiristämällä talo-utta, mikä on Jolkkosen mielestä selvää. Jolkkosen mielestä kirkon on turhaa olla huolissaan omasta imagostaan, sillä se ei hänen mielestään kuulu kirkolle. Jolkkonen tukee mielipiteensä Jeesuk-sen, kirkkoisien sekä Lutherin ajatuksiin. Kirkosta eroamisbuumista Jolkkonen ei ole huolissaan, sillä hän katsoo sen saavuttaneen jo taitekohtansa ja nykyään kirkkoon myös liittyy paljon aikaisempaa enemmän ihmisiä.

Kirkosta eroamisia Jolkkonen pitää vain osana sitoutumattomuustrendiä. Hänen mukaansa saman trendin voi havaita myös puolueiden ja ammattiyh-distysten jäsenistössä ja jopa lehtitilaus-ten määrässä. Jolkkonen on pääasiassa yleiseltä kannalta huolissaan siitä, että trendinä on sitoutumattomuus, mutta pitää hyvänä sitä, että se on trendi, koska trendit muuttuvat ja menevät ohitse.

”Joskus meillä on tämmöinen sodankäyntimyytti, että uskon-to ja tiede ovat tämmöisessä jatkuvassa sodankäyntitilassa.

Nuoresta vihaisesta miehestä sovittelevaksi piispaksi

Vihainen nuori teologian opiskelija kirjoittaa vuonna 1993 laman kes-kellä jyrkän arvostelevaan sävyyn luterilaisesta kirkosta. Vajaata kah-ta vuosikymmentä myöhemmin sama opiskelija, nyt teologian tohtori, valitaan Kuopion hiippakunnan piispaksi ylivoimaisella äänimäärällä. - Magnus Jyrkkänen, teksti & kuva

24 Uljas 8 | 25. 10. 2012 25Uljas 8 | 25. 10. 2012

26 Uljas 7 | 2. 10. 2012 27Uljas 8 | 25. 10. 2012

PoimintojaNeljä kisailee Kuopionteatterinjohtajuudesta

Foursquare on mobiilipalvelu, jonka voi ladata ilmaiseksi lähes kaikkiin älypuhelimiin. Sovellus hakee listan lähialueen paikoista, joista käyttäjä voi valita sijaintin-sa ja jakaa sen maailmalle. Myös kavereiden menemisiä ja tulemisia on helppoa kyylätä.

Koko hupi perustuu GPS-pai-kannukseen. Palvelu on saavutta-nut maailmalla suuren suosion ja sillä on tällä hetkellä yli 20 miljoo-naa käyttäjää.

Sisäänkirjautumisilla kerä-tään pisteitä ja ansiomerkkejä eli badgeja. Kulman kovimmat gimmat ja kundit voivat ansaita myös por-mestarin arvonimen kirjautumalla paikkaan parin kuukauden aikana useammin kuin kukaan muu. Suo-situimpien paikkojen valtiudesta pyritään pitämään kiinni kynsin ja

hampain.Kuopion kampuksella sijaitse-

van Snellmanian pormestari on lää-ketieteellisen fysiikan jatko-opiske-lija Mikael Turunen, 28. Mikaelin työhuone sijaitsee rakennuksessa ja hän vieraileekin Snellmanialla jokaisena arkipäivänä.

”Aloitin Foursquaren käytön heinäkuun loppupuolella kave-reiden innostamana. Sen illan baarikierroksella tuli kerättyä aikamoinen kasa pisteitä. Lähinnä tuo pisteiden keräily ja leikkimieli-nen kisailu sai jatkamaan käyttöä. Nykyään foursquaretus on jäänyt tavaksi ja yritän muistaa chekata ineen aina uudessa paikassa”, hän kertoo.

Savonlinnan kampusta hallitsee tuleva lastentarhanopettaja Niina Pousi, 20, joka aloitti palvelun

käytön vasta äskettäin. Hänen mielestään pormestarin virka irtosi turhankin helposti.

”Nyt Foursquare-innostus on jo vähän laantunut, mutta sisään tsekkailu on jäänyt jollakin tapaa tavaksi. En pyri pitämään pormes-taruuksista kiinni, mutta seuraan mielenkiinnolla, kuinka nopeasti ne vaihtuvat.”

Tällä hetkellä Pousin asema on uhattuna, sillä pormestarin arvoni-meä tavoittelee sinnikkäästi myös mystinen Jenni K.

Täysin luotettavia Foursquaren valloitustiedot eivät kuitenkaan ole. Paikan voi merkata omakseen myös lähialueelta ilman fyysistä läsnäoloa. Mutta jos köyhä opiskeli-ja suunnittelee lähi-Siwan ryöstöä, pelkkä check-in toiselle puolelle kaupunkia ryöstön tekohetkellä ei riitä näytöksi puolesta tai vastaan, kertoo rikosoikeuden professori Toni Voutilainen. Foursquaresta saat kuitenkin alibin puolisollesi, jos ilmoitat olevasi kuntosalilla viereisen räkälän sijaan.

Kamppailu kampusten pormestaruudesta

Kuopion kaupunginteatterin johtajan pallista kisailee neljä haastatteluun kutsuttua ehdokasta. 14 hakijan jou-kosta haastatteluun kutsun saivat valtiotieteen maisteri, teatteriohjaaja Jaakko Kuusi Turusta, filosofian maisteri, teatteriohjaaja Pekka Laasonen Imatralta, taidehallin-non maisteri, yrittäjä Anja Lappi-Hautamäki Kuopiosta, kasvatustieteen maisteri, teatteriohjaaja Iris Rannio Kuopiosta.

Uuden teatterinjohtajan kolmivuotinen toimikausi alkaa elokuun 2013 alusta. Teatterinjohtajan valitsee hyvinvoinnin edistämisen lautakunta.

Usko tai älä, mutta yhteisöpalvelu Foursquares-sa käydään nykyisin kovaa kilpailua myös Itä-Suo-men yliopiston kampusrakennusten herruudesta. - Maiju Pohjolainen, teksti & kuva

Kuopion ylioppilasteatterin saapu-mista 35 vuoden ikään juhlistetaan kummallisen Quguu jst? –nimen saaneella näytelmällä, jossa esiinty-jät kertovat ja ruumiillistavat kollek-tiivisesti synnyttämiään, Kuopioon sijoittuvia fantastisia tarinoita.

”Esityksen kieltämättä erikoisen nimen syntyprosessi heijastelee tulevan näyttämöteoksen tekota-paa. Aloitettiin tyhjästä ja työryh-män jäsenet lisäsivät vuoronperään yhden kirjaimen syntyvään esityk-sen nimeen”, selittää ohjaaja Lasse Forsgren.

”Parhaillaan käynnissä olevas-

sa harjoitusprosessissa esitystä rakennetaan näyttämötilanne- ja improvisaatioharjoitteiden kautta. Lähdemateriaalina näyttämötyös-kentelylle on ollut syksyn dramatur-giakurssilla kerätty uutismateriaali”, hän jatkaa.

Ensi-ilta on lauantaina 24. marraskuuta kello 18 ja seuraavana päivänä 25.11. on vielä kaksi esitystä: kello 15 ja kello 18.

”Juhlaviikonloppuun sisältyy lisäksi valokuvien, videokoosteiden ym. vauhdittamaa oheisohjelmaa”, Forsgren vielä vinkkaa.

Pasi Huttunen, teksti

35-vuotias KYT ensi-iltaan

Ohjaaja Lasse Forsgren on työstänyt teosta kollektiivisesti ryhmän kanssa.

Stimuluksen exä NMT:henKuopiossa on ilmestynyt jo jonkin aikaa uusi ilmainen aikakausilehti. NMT Kuopion kolmas numero nä-kee päivänvalon lokakuun lopulla.

Lehden tuottajana toimii Kuo-pion yliopiston ylioppilaskunnan aikaan ilmestyneen Stimuluksen viimeinen päätoimittaja Pasi Ahtiainen.

”Minua kiehtoo erityisesti kaupungin paikallisuutisointi ja arkipäiväisten tai pienten asioiden nostaminen uutisiksi. Myös humo-rististen palstojen toimittaminen on hauskaa. Omalla suosikkipals-tallani etsitään virheitä Kuopios-ta”, Ahtiainen paljastaa.

Tuottajan toimenkuvaan kuuluu lehden sisällön tilaaminen ja suunnittelu. Lisäksi Ahtiainen pitää huolta avustajasuhteista.

”Nimikkeeni olisi varmaan toimituspäällikkö, jos meillä olisi varsinainen toimitus”, hän kertoo.

Kuukausittain ilmestyvä lehti on suunnattu aktiivisille, työs-säkäyville perheille sekä nuorille aikuisille. Nopeasti uudesta tek-nologiasta innostuvat opiskelijat ovat kohdeyleisöä lehden tablet-julkaisulle. Perinteinen printtilehti on saatavilla ilmaisjakelupisteistä ympäri kaupunkia.

Maiju Pohjolainen, teksti & kuva

Journalismi

Taidetoimipisteet pysyvät Joensuussa ja KuopiossaEduskunnan sivistysvaliokunta puoltaa mietinnössään Taiteen edistämiskeskuksen perustamista, mutta muu-tosesityksissään se ehdottaa alueellisten toimipisteiden, kuten Joensuun ja Kuopion pisteiden säilyttämistä. Säilyt-tämisen mahdollistava säännös sisällytetään lain nojalla annettavaan asetukseen. Toimipisteiden yhdistämisellä haetut taloudelliset edut olisivat jääneet hyvin pieniksi verrattuna toimipisteen paikalliseen vaikuttavuuteen. Joensuussa toimistoaan pitävä Taidetoimikunnat edistävät taidetta ja kulttuuria maakunnissa sekä jakavat apurahoja.

Savonlinnan kotitalousopiskelijat retroilevatJoukko Itä-Suomen yliopiston Savonlinnan kampuksen kotitalousopettajaksi opiskelevia tekevät sopivasti joulu-markkinoille Makeaa elämää –nimisen kalenterin.

”Kalenterissa on itse suunniteltujen reseptien lisäksi 50-luvun henkeen stailattuja opiskelijakaunottaria”, kalen-terin reseptivastaava ja miss kesäkuu Inka Valima kertoo.

Tuotosta he aikovat lahjoitta osan myös Mielentervey-den keskusliiton kautta lasten ja nuorten mielenterveys-työhön

”Lahjoitamme jokaisesta myydystä kalenterista 50 senttiä mielenterveystyöhön ja lopuilla tuotoista olisi tarkoitus tehdä opintomatka. Meidät löytää myös Face-bookista Kotitalousopettajaopiskelijoiden vuosikalenteri -nimellä”, Valima lisää.

Kalenterin kotisivut löytyvät osoitteesta: https://sites.google.com/site/kotsakalenteri/etusivu

Tarvitaanko enää Uljasta?Oivaltavat gif-animaatiot pureutuvat What Should We Calla UEF –blogissa piikikkäällä tavalla Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksen arkeen, mutta samalla tavoittavat niin paljon olennaista, että koukkuun jää nopeasti. Jos blogi laajentaisi katsauksiaan Kuopion ja Savonlin-nan kampuksille, niin voisimme Uljaassa ilmoittaa lehden lopettamisesta ja vetäytyä eläkkeelle. Blogissa tartutaan arjen seikkoihin lainailemalla ilmaisuvoimaa esimerkiksi tunnetuista elokuvista. Salaperäinen toinen jono Carelian opiskelijaravintolassa jää joka syksy fukseilta ja vaihto-opiskelijoilta huomaamatta, ja vanhemmat opiskelijat hykertelevät omahyväisinä pöydissään kun toiset vielä jonottavat aulassa saakka. ”This is either madness of brilliance”, blogissa kuitataan Pirates of the Caribbean elokuvasta lainatulla pätkällä. Blogi löytyy osoitteesta http://whatshouldwecalluef.tumblr.com/

Kuopioon neljä World-Cup hopeaa

Kulttuuri

Kisan ansiot olivat kolme hopeaa Anssi Liikaselle liikesarjoissa, alle 80-kiloisten ottelussa ja hyppyetupotkun sarjassa sekä

hopeamitali Olli Leinolle hyppysivupotkuissa. Liikanen kilpaili värivöiden 18–35-vuotiaiden ja Leino mustan vyön 36–45-vuotiaiden sarjassa. Lajissa kilpaillaan ottelussa, liikesarjassa sekä erilaisissa käsin ja jaloin suoritettavissa murska-uksissa.

Kilpailutunnelma oli Leinon mukaan hektinen, mikä ei kuitenkaan haitannut kilpailukokemusta omaavia kuopiolaisia. Liikanen kuvailee suoritus-ten jälkeistä tunnelmaa rennoksi ja hyväksi. ”Kaik-ki valmistautuminen ja latautuminen oli tuottanut tulosta ja jännitys haihtui pois. ”

Englannin hopeat ovat Liikaselle uran tähän asti suurin saavutus. Mitaleja kansainvälisistä kil-pailuista on molemmille kertynyt jo useita. Vaikka Leino on aiemmin saavuttanut World Cup-tasolla kultaa, hän pitää Englannin hopeaa tietyllä tavalla parhaana suorituksenaan.

”Nyt tein kaikissa lajeissa oman tasoni mukai-set suoritukset ja hopea irtosi kunnon taistelun

jälkeen.”Fyysisyydestä huolimatta lajin parissa sattuu

harvoin mitään vakavaa. Lajiin kuuluu kevyt kontaktitaso ja yhtenä perusperiaatteena kohte-liaisuus.

”Varpaat vääntyvät, mustelmia tulee ja välillä nekkukin luovuttaa verensä”, Liikanen toteaa. Mentaalinen puoli on osa lajia, ja molemmat koke-vat harrastamisen vahvistaneen periksiantamatto-muutta. Lajin parhaana antina he mainitsevat mo-nipuolisuuden, fyysisyyden ja muut harrastajat.

”Suuri joukko hienoja ihmisiä ja loistava keino purkaa stressiä”, toteaa Leino.

Kumpikin tähtää ensi kevään Euroopan mesta-ruuskilpailuihin.

Kuopion kampuksen Taekwon-Do-seuran kaksi jäsentä osallistui lajin World Cup:iin Englannissa, kotiintuomisena neljä hopeamitalia. Loka-kuun alussa järjestetyssä kilpailussa oli lähes 1600 osallistujaa ympäri maailmaa. - Anni Ylönen, teksti & Matti Miinala, kuva

Kuopion kampuksen seuran perustaja Leino on toiminut seuran pääval-mentajana sen rekisteröimisestä eli vuodesta 2003 lähtien. Seura koostuu opiskelijoista sekä henkilökunnan jäsenistä, ja harrastajia on noin 30.

Joensuun kampuksen Educa-rakennuksesta ponnahtanyt sählyjoukkue RDc sulkeutui valokuvausstudioon ja heitti vaatteet pois. – Pasi Huttunen, teksti & Joona Sipi, kuva

Salibandyjoukkue laajentaa skaalaansa pelikentältä valokuvausstudioon poikaka-lenterin merkeissä. RDc on erityisopetta-jista, luokanopettajista ja opinto-ohjaaja-opiskelijoista koostuva 2009 perustettu joukkue, joka päätti nyt näyttää itsestään entistä enemmän. Kalenterin kuvaajana toimii Uljastakin avustava Joona Sipi.

”Nyt joukkueen kehitys pamahti siihen pisteeseen, että on aika luoda poikaka-lenteri. Tästä toki oli puhetta jo viime syksynä mutta aikataulu syistä herättiin vähä liian myöhään. Kalenterissa esiinty-vät herrasmiehet eivät välttämättä kaikki täytä ”kreikkalaisen patsaan” kriteerejä mutta se ehkä osoittaa jotain hienoa ja ainutlaatuista koko touhusta”, tiedotusta

kalenterihankkeessa hoitava Ville Haara kertoo.

”Kuvattavia pelaajia on varmaankin noin 13-14. Kuvat on hyvällä maulla suun-niteltu, paljasta pintaa on huumorilla höystetty. Ei mitään katkarapuhommia kuitenkaan”, hän lisää.

Haara kertoo, että kalenteri olisi tarkoitus saada ulos uunista viimeistään joulukuussa.

”Kalenteri kelpaa mielestäni niin opiskelijatytön seinälle kuin rekkamiehen taakse hyttiinkin.”

Pasi Huttunen, teksti

Huumorilla höystettyä pintaaKuopion Pannuhuoneella alkoi syyskuussa uusi jami-iltama. Acous-ticJAMsessions -niminen tapahtuma antaa esiintymisaikaa niin yksittäisille soittajille ja laulajille kuin myös ryhmille tulla esittämään mieleistään musiikkia akustisessa hengessä. Tapahtuma ei kuitenkaan ole nimensä orja, sillä akka-reiden ja lyömäsoittimien lisäksi lavalta löytyy myös sähköisiä soittopelejä.

”Tarkoituksena on pitää vapaamuo-toinen, hauska ja rento ilta”, kertoo house bandissa soittava rumpali Antti Alvasto.

House bändinä toimii Pannuhuo-neen live-karaokesta tuttu kokoonpano. Alvaston lisäksi siinä soittavat basisti Sampsa Korhonen ja iltaa isännöi-vä kitaristi-laulaja Tomi Tuovinen. Karaoken myötä heillä on hallussaan noin sadankahdenkymmenen kappaleen ohjelmisto, joka on hyödynnettävissä myös jameissa.

”Pyrkimys kuitenkin on, että lavalla nähtäisiin mahdollisimman paljon mui-ta soittajia”, Alvasto toteaa.

Jamit jatkuvat kuukausittain ja seu-raava sessio järjestetään marraskuun 15. päivänä.

Lassi Ylönen, teksti & kuva

Semiakustista iloittelua Pannarilla

Sovellus

Ylioppilasteatteri

Leo Sebastian Leino, Ville Haara ja Aki Keronen esittelevät kalleuksiaan.

”Varpaat vääntyvät, mustelmia tulee ja

välillä nekkukin luovuttaa verensä

28 Uljas 8 | 25. 10. 2012 29Uljas 8 | 25. 10. 2012

Maailmanloppu, Harmageddon, Apokalypsis, Suuri rysä-ys. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja se saapuu pian. Vai saapuuko vieläkään? - Jenni Lintunen, teksti

Maailmanloppu on jälleen ajan-kohtainen asia, kun tuomiopäi-vän manaajat odottavat innolla joulu-

kuuta. Mayakalenteri loppuu 21.12.2012 ja tämän päivämäärän lopullisuuteen uskoo moni muukin. Maailmanloppuja on odotettu aina.

Tieteis- ja tietokirjailija Risto Isomä-ki saapuu marraskuussa Rokumenttiin pitämään maailmanloppu-seminaaria. Isomäkeä huvittaa mayakalenterin poh-jalta tehty skenaario.

”Sehän mayakalenteriin liittyvä tulkinta on paha väärinkäsitys. Mayaka-lenteri koostuu sykleistä, joista vain yksi loppuu joulukuussa.”

Myös psykologi Tony Dunderfelt on samoilla linjoilla.

”Sehän on niin, että mayat eivät itse usko että tulee loppu. Tämä on amerikka-laisten New Age -tutkijoiden ajatus, että maailma loppuu 2012 joulukuussa. Mayat uskovat uuden ajan alkuun.”

Maailmanloppua on ennustettu lu-kuisia kertoja mutta aina pieleen. Lopun ennustamisesta on täten tullut useimpi-en mielestä naurettavaa ajantuhlausta. Teoriassa maailmanloppu on kuitenkin mahdollinen.

”On olemassa paljon teoreettisesti mahdollisia uhkia kuten asteroidin törmäys maahan. Kuitenkin ihmiskunnan tuhoon tarvittavan asteroidin törmäyk-sen todennäköisyys on pieni”, Isomäki lohduttaa.

Kaikista uhkakuvista Isomäki nostaa isoimmaksi mahdolliseksi ydinvoimaloi-den turvajärjestelmien toimimattomuu-den kriisin aikana.

”Maailmantuhon todennäköisin tapa on aurinkomyrsky, joka tuhoaisi yhden tai kahden mantereen sähköverkon samanaikaisesti moneksi vuodeksi. Jos tilanteeseen ei ole varauduttu ja kukaan ei muista huolehtia ydinvoimaloiden jäähdytysjärjestelmästä kaaoksen aikana, voivat seuraukset olla tuhoisat”, Isomäki kertoo.

Ainostaan Suomessa sähköverkot on suojattu. Isomäki näkeekin, että Suo-mella on merkittävä rooli skenaarion estämisessä.

”Suomi voisi järjestää muille maille koulutusta suojatusta verkosta. Tähän voisi ottaa yhden osan valtion yhteistyö-budjetista”, Isomäki selventää.

Toinen mahdollinen maailmanlopun ske-naario on Isomäen mukaan ydinsota.

”Maailmassa on yhä 80 000 Hiro-shiman tasoista ydinasetta. Nykyään tosin ydinsodan uhka on pienempi kuin kylmänsodan aikana.”

Mutta uhka on kuitenkin olemassa jos esimerkiksi Intian tai Kiinan välille nou-see vakava konfl ikti. Ainoa keino estää ky-seinen skenaario olisi kieltää ydinaseiden omistamien kaikilta valtioilta.

Maailmanloppu on kautta aikojen kiinnostanut ihmisiä. Sen ympärille on perustettu lahkoja ja aihetta on käsitelty useissa katastrofi elokuvissa. Isomäel-läkään ei ole täydellistä vastausta siihen

miksi maailmanloppu kiinnostaa ihmisiä. ”Luulen että useimmilla ihmisillä liit-

tyy johonkin muuhun. Osalle maailman-loppu on todellinen pelko ja kiinnostus liittyy sen käsittelyyn. Toisaalta taustalla voi olla ajatusleikki siitä mitä jos kaikki tuhoutuisi ja jäisin itse henkiin,” Isomäen oma kiinnostus maailmanloppuun on käytännönläheinen.

”Olen itse ajatellut, että pahimmat skenaariot pitää torjua, etteivät ne to-teudu. Kuten ydinvoimaloiden poksah-taminen olisi helppo estää suojaamalla sähköverkot.”

”Sehän on ajatus, joka puhuttelee tosi syvästi ihmistä”, Dunderfelt pohtii.

”Ihminen kuolee joskus mutta myös koko ihmiskunta kuolee. Se on looginen jatke ajatukselle, ettei kukaan ole ikuises-ti pelissä mukana.”

Dunderfeltin mukaan kuolema on maailmanlopun idean traaginen puoli, mutta valoisa puoli on, että yksilön elämä ei ole lopullinen vaan elämä jatkuu rajan takana. Dunderfeltin mukaan erilaisissa fi losofi oissa uskotaan maailman jatkuvan erilaisessa olomuodossa.

”Raamatussakin on Ilmestyskirja, ei Lopun kirja. Englanniksikin se on Book of Revelation eli jotain uutta paljastuu.”

Maailmanloppu on Dunderfeltin mukaan yleisinhimillinen teema, joka ei rajoitu vain uskovaisiin. Silti maailmanlo-pun ympärille on muodostunut lahkoja, jotka houkuttelevat riveihinsä ihmisiä.

”Ihan kaikenlaiset ihmiset osallistuvat lahkoihin. Niissä on mukana duunareista yliopistolaisiin, naisista miehiin, nuorista

seninirioihin.” Dunderfeltin mukaan maailmanlop-

pua voi painottaa pelotteluun tai rohkai-suun. Pelottelijat puhuvat kuolemasta ja rohkaisijat uudesti syntymisestä. Lahkot useimmiten painottavat puheissaan pelottelua. Lahkon mukaan kaikki muut ovat väärässä ja vain lahkon jäsenet pelas-tuvat tuholta.

Historiassa on useita vakuuttavia ennustajia, joiden ennustukset ovat kuitenkin epäonnistuneet. Dunderfelt on kirjoittanut yhdessä teologi Martti Mäkisalon kanssa aiheesta kirjan Apo-kalypsis. Maailmanlopun pelot ja uuden maailman unelmat.

Dunderfeltin mukaan traagisen maailmanlopun ennustuksista nousee esille aina seitsemän samaa teemaa esille oli kysymyksessä sitten milloin mihinkin kulttuuriin kuuluva ennustus. Näitä tee-moja Dunderfelt kutsuu arkkityypeiksi eli maailmanlopun ajatuskuvioiksi.

”Ensimmäinen arkkityyppi on merkit lopunajasta. Esimerkiksi vuoden ajat voivat olla sekaisin tai ihmiset hylänneet uskonnollisuuden elämästään. Toinen merkki on valittu kansa tai ryhmä. Me ol-laan jumalan valittu kansa. Näitä ryhmiä on tuhansia ympäri maailmaa.”

Muita maailmanlopun ennustuksiin kuuluvia arkkityyppejä ovat profeetta, pelastaja, vastustaja, suuri taistelu ja uusi maailma.

”Vakuuttavalta kuulostava puhuja toistaa vain vanhaa kuviota, tiedostaen tai tiedostamattaan”, Dunderfelt selven-tää.

Maailmanloppujen aikajana(Vain joitakin mainitaksemme...)

2800 eaa.

1524

1923

634 eaa.

1588

19271930

1882

389 eaa.

1666

1911

1000

1833

1935

1987 1997

1914

1030

1834

19361940

1988 1999

1925

1496

18431844

1953

1990 2000

1844

1969

1991 2003

1973

1994 2007

1975

1996 2012 2060 8077

Assyyrialaiset kaiversivat savitauluun oman

ennustuksensa maailmanlopusta kyseiselle vuodelle.

Saksalainen astrologi Johannes Stöffl er uskoi

vedenpaisumuksen saapuvan.

Wilbur Glenn Voliva ennusti maailmanloppua.

Uskoi myös maan olevan litteä.

Äiti Shipton ennusti

runossaan loppua.

Roomalaiset pelkäsivät, että Rooman kaupunki tuhoutuisi

120 vuotta sen perustamisesta.

Stöffl er puhui jälleen vedenpaisumuksesta.

Volivan uusi, ja sitte

n taas

uusi ennustus Äiti Shiptonin korjasi runosäettä

muokkaamalla ennustustaan.

Roomalaiset uskoivat Romuluksen ennustaneen

kaupungin tuhoa.

Ilmestyskirjassa mainittu pedon merkki

vuosiluvussa. Lontoo paloi.

Skotlantilainen astronomi Charless Piazzi

Smyth ennusti loppua. Tulikin 1. maailmansota.

Eurooppalaiset kristityt pelkäsivät vuosituhannen

vaihdetta.

Amerikkalainen William Miller ennusti

loppua numerologian avulla.

Sinnikäs Voliva tiesi elävänsä 120-vuotiaaksi,

mutta kuoli 42 vuotiaana vuonna 1942.

Leland Jensen ennusti Halleyn komeetan

osuvan maan kiertoradallePiispa James Ussherin ennustus 1600-luvulta sekä

Heaven’s Gate -lahkon joukkoitsemurha, jäsenet uskoivat

pääsevänsä avaruusaluksella turvaan.

Kristityt pelkäsivät taas, kun tuli kuluneeksi tuhat vuotta

Jeesuksen kuolemasta

Edellisvuoden mentyä vikaan, kokeili

Miller jälleen kepillä jäätä.

D. Davidsonin ja H. Aldersmithin ennustus ja ennusteen

korjaus pyrmaidilaskelmien perusteella.

Hal Lindsey ehdotti ylöstempauksen tapahtuvan, koska

oli kulunut 40 vuotta Israelin valtion synnystä.

Useita: Nostradamus, kielitieteilijä Charles Berlitz ja

Seitsemännen päivän adventistit

Jehovan todistajat jälleen. Amerikkalainen Charles Taze Russell

ennusti maailmanloppua ja ainoastaan hänen

lahkoonsa Jehovan todistajiin kuuluvat pelastuisivat.

I Maailman sota oli Russelille Harmageddonin alku.

Lukuisien astrologien ennustama

maailmanlopun vuosi

Ja Miller teki sen TAAS vuosikymmentä

myöhemmin, ja taas...

D. Davidson ja H. Aldersmith: ”Maailmaloppu tuli,

mutta ainoastaan uskovat huomasivat!”

Elizabeth Clare Prophet - ydinsota

Useita ennustajia: Y2K, Isaac Newton, mormonit...

Charles Mansonin Helter-Skelter eli rotusota,

jota nopeuttaakseen Mansonin ”perhe”

murhasi ihmisiä.

Nation of Islamin johtaja, Louis Farrakhan,

julisti Persianlahden sodan olevan Harmageddon

vedoten äiti Shiptonin 1800-luvun ennustuksiin

Japanilainen kultti Korkein totuus uskoi

ydinsodan alkavan.

Nostradamus (tai yksi tulkinta

Nostradamuksen 1500-luvulta

olevasta nelisäkeestä).

Harold Camping - ydinpommi New Yorkiin ja

maailmanloppu 40 päivää myöhemmin.

Pat Robertson ennusti loppua vuonna 1990

julkaistussa kirjassaan The New Millennium

Jehovan jälleen.

(eivät enää kerro julkisesti

milloin loppu tulee)

Harold Camping.

Sheldon Nidle

– avaruusolennot saapuvat!

Useat: kuten Mayakalenteri, eräät

intiaanikansat.Isaac Newtonin laskelmien pohjalta

tehty olettamus LOPPU! Mayat.

Lähteet: Seppo Hyrkäs: Tervetuloa Maailmanloppu!!! (1996) sekä Wikipedia

1524

Lopun odotuksen lumo

29Uljas 8 | 25. 10. 2012Uljas 8 | 25. 10. 201228

30 Uljas 8 | 25. 10. 2012

Rokumentti

Hajoavan Savonlinnan karttaUnien Savonlinna on ristiriitainen katseluko-kemus, etenkin kun sen katsoo Maailmanloppu –teemaisen Rokumentin yhteydessä. Sitä lähtee katsomaan luullen sitä bändidokkariksi, mutta elokuva onkin psykologi-nen löytöretki erilaisiin epäpaikkoihin. Tuotteeksi itsensä nimenneen savon-linnalaisporukan hämyily on suoltanut artistikartalle myöhemmin sellaisia nimiä kuin Paavoharju, Harmaa Getto ja Joose Keskitalo. Näiden keikkataltioinnit ovat oikeastaan elokuvan ainut kosketus arkiseen todellisuuteen. Ne, ja kunnan lämmitystolpasta

varastettu sähkö, jolla saa-daan virtaa pleikkariin itse rakennetussa majassa.

Kuolema ja hajoami-nen ovat läsnä koko ajan niin kerronnassa kuin kuvastossakin. Elokuvas-sa hengaillaan hylätyissä paikoissa ja synkissä mie-lenmaisemissa, mutta silti säilytetään yhteisöllisen itse tekemisen ja jopa ilon tunnelmia. Elokuvassa juo-daan ja saunotaan paljon, mutta saunatkin löytyvät hylätystä proomusta tai ne on kyhätty itse rannalle maakuoppaan, ja juoma on usein kiljua. Elokuvassa mukana olevan porukan Sa-vonlinna näyttää ja tuntuu olevan kuolemaisilllaan.

Tunnistettavin maamerkki on autioksi jäänyt Keskon siilo, jossa ei enää säilytetä viljaa. Olavinlinna toki mainitaan, mutta sitä ei tai-deta kuvata. Elokuva riisuu kaupungilta pois lämpimän tuttuuden tunteen.

Kiljuhuuruissa syntyy silti upeaa taidetta, eikä synkkätunnelmaisen, mutta kiehtovan elokuvan jälkeen ole vastoin odotuk-sia toivoton ja luovuttanut olo. Ne arkitodellisuuden ulkopuolelle marginali-soidut paikat ja mielentilat otetaan uudelleen käyttöön ja syntyy jotain.

Unien SavonlinnaOhjaus: Lauri Ainala

Joose Keskitalo ja kumppanit luovat ja seikkailevat lopuntunnelmaisessa Savonlinnassa. Itse tekemisen tunnelma tuo iloa epäpaikkoihin.. - Pasi Huttunen, teksti

Kaljan ja kiljunhuuruiset ilon tunnelmat itse kyhätyissä tai käyttöön otetuissa hylätyissä saunoissa ja erilaisissa kummallisissa paikoissa keventävät dokumentin synkkiä maisemia ja kuvastoa.

Sankarimanagerin kujanjuoksu

Periaatteessa Last Days Here kertoo Pentagramin laulaja Robert Lieblingista ja hänen ryhdistäytymisestään ja komeasta paluustaan. Mukaan mahtuu hänen entisten bänditoveriensa enemmän ja vähemmän synkkiä kertomuk-sia siitä, kuinka heistä kaikista olisi tullut rockjumalia, jos Liebling ei olisi tunaroinut. Lisäksi mukaan mahtuu paljon crackin polttoa.Lieblingista, johon Pentagram täysin henkilöityy, näytetään monipuolinen ja kiehtova kuva. Elokuva tekee ison nu-meron hänen kovan kuorensa alle sukeltamisesta ja kamera menee lähelle kun hän selittää, kuinka ei oikeasti ole paha

tyyppi.Oikeasti kyseessä on kuiten-kin elokuva siitä, kuinka Sean Pelletier, Lieblingin fani, manageri ja ystävä yrittää aut-taa tunaroivaa artistia. Koko leffan koskettavimpiin kohtiin kuuluu ohimenevä hetki, jossa kamera tarkentaa Pelletierin ilmeeseen, kun Liebling lopul-ta nousee New Yorkissa laval-le. Takana valtavasti stressiä, vaivaa ja tuskaa, jotta hänet on sinne saatu nostettua.Tämän elokuvan tulkinnan mukaan Liebling ehti jumah-taa muutamaksi kymmeneksi vuodeksi vanhempiensa kellariin huumeita vetämään, kunnes Pelletier kiskoi hänet sieltä lavoille. Siksi myös

Pentagram on tuotteena yhä tuore, jopa raaka. Vaikuttava reliikki rockin historiasta. Musadokkarina Last Days Here on laadukas ja kiehtova, mutta stoori on omanlaisessa opettavaisessa sormen heris-telyssään myös aika hellyttävä. ”Jonkun on otettava vastuu”, tuntuu leffa sanovan. Pääasi-assa vastuunottaja on Pelle-tier, mutta lopussa elokuva antaa ymmärtää, että myös tunaroiva laulaja on kasvanut aikuiseksi, eikä enää elä jatku-vasti viimeistä päiväänsä.

Last Days HereOhjaus: Don Argott, Demian Fenton

Last Days Here on tarina vuosikymmeniä viimeistä päiväänsä eläneestä Pentagramin johtotähdestä Robert Lieblin-gistä. Päivät eivät loppuneet, vaan tuli torjuntavoitto kuolemasta ja unohduksesta. - Pasi Huttunen, teksti

Robert Liebling on artistina selvästi nerokas, mutta samaan aikaan dokumentti jättää käsitykseen, että ihmisenä hän on vastuuton tunari. Leffan loppu on silti toiveikas myös hänen suhteensa.

Outo nero kuoli liian pian Mark Sandman oli persoona josta oli vaikea saada otetta. Hän oli ihmisenä salaperäinen, pidättäytyvä ja vaikeakin mutta ennen kaikkea erittäin lahjakas ja innovatiivinen muusikko. Koskettavassa ja monipuolisessa dokumentissa ystävät

ja sukulaiset muistelevat Markin elämää ja uraa aina lapsuudesta ennenaikaiseen kuolemaan.

Cure For Pain: The Mark Sandman storyOhjaus: Robert Bralver, David Ferino

Rastafarinuoret eksyvät tielläänTulivuorenpurkaus Montserratissa 1995 ajaa saaren rastafariyhteisön evakkoon Englantiin. Dokumentti kuvaa lähietäisyy-deltä yhteisön nuorten miesten sopeu-tumista Lontoon sementtiviidakkoon. Vaikka ohjaaja Siegel kiinnittää huomion

nuorten naisia väheksyvään asenteeseen, ei elokuvassa naisille juuri sanansijaa anneta.

Fire Burn Babylon – a Rasta Journeyohjaus: Sarita Siegel

Tanskalaiset sodassa

Tanskalaiset menevät Afganistaniin auttamaan siviilejä, mutta asiat eivät ole niin mustavalkoisia sotien runtele-massa köyhässä maassa. Miten löytää tasapaino vieraassa maailmassa jossa ainoa yksinkertainen valinta on tappaa tai tulla tapetuksi?

ArmadilloJanus Metz Pedersen

Blaze Foley: Duct Tape Messiah on Texasilaisen Kevin Triplettin ensimmäinen täyspitkä elokuva. Kovin montaa dokumenttipätkää herralta ei ehkä kannata odottaa, sillä ensimmäisen puurtamiseen kului peräti kaksitoista vuotta.

Elokuva kertoo musiikkivai-kuttajasta nimeltään Blaze Foley. Luultavasti nimi ei sano mitään, ja siitä oikeastaan onkin kyse. Tuntemattomuudestaan huo-limatta ja hieman siitä johtuen Foleysta kulkee Texasin Austinissa erilaisia kertomuksia. Tavallaan Foley oli oman tiensä kulkija, koditon öykkäri. Toisaalta hän oli

myös vahvalla omalla tunnolla ja rohkeudella varustettu mies, jonka elämästä kumpuavat sanoitukset elävät tänä päivänä toisten artistien esittäminä.

Triplettin pitkä puurtami-nen näkyy paitsi haastattelujen määrässä, myös mielenkiintoisina arkistolöytöinä. Tuntemattomasta Foleystakin on nimittäin keikkatal-tiointeja. Silloin tällöin kerrontaa ryyditetään animaatioin, joiden konstailematon ja hauska ulkoasu ei toisinaan osu elokuvan tyyliin.

Blaze Foley on hahmo joka syn-nyttää ympärilleen valtavan määrän erilaista legendaa. Tässä onkin

elokuvan kenties kaihertavin seik-ka. Duct Tape Messiah pyrkii hyvin tavanomaiseen dokumentaariseen kerrontaan. Blaze Foley on kiehtova hahmo, jonka houkuttelevuutta korostaa hienoinen mystisyys. Triplett pureutuu historiaan ja hen-kilöön, kun katsojaa voisi kutkuttaa kimurantimpi ja subjektiivisempi tulkinta. Elokuva etenee kuiten-kin mukavasti ja sitä on mukava seurata, riippumatta siitä välittääkö Blaze Foleyn musiikista vai ei.

Duct Tape MessiahOhjaus: Kevin Triplett

Cover-tulkinnoissa elävä tuntematon

80-lukuisen moraalipohdinnan päivitysRokumentin päätösleffan huomaamatta silmille hiipivä väkivalta, autoilu muttei autoporno, elektroninen musa ja monet vastaamattomat kysymykset tekevät Drivestä kutkuttelevan kasarihenkisen elämyksen. Olosuhteet pakottavat riisumaan moraalin ja tulkinta jää katsojalle.

DriveOhjaus: Nicolas Winding

Fishbone: Musiikin sulatusuuni

Funkmetalliyhtye Fishbone oli ainutkertainen, rajoja rikkova ja vaikutusvaltainen, mutta se ei koskaan saavut-tanut ansaitsemaansa menestystä. Sen uskomaton nousu kääntyi traagiseksi, joskus tragikoomiseksi, laskuksi. Heidän monivaiheiseen tarinaansa mahtuu naurua, petty-myksiä ja itsepetoksellista uskoa tulevaan ja itseensä.

Everyday Sunshine: The Story of FishboneOhjaus: Lev Anderson, Chris Mezler

Suomen punkein bändi

Pertti Kurikan Nimipäivät –punkbändistä kertova dokkari ei säästele yleisöä eikä kerronnan kohteita. Bändileffoista tutut dokaaminen, naisia esineellistävä puhe ja taiteelliset erimielisyydet haastavat katsojan uudella tavalla kun nii-den takaa löytyy joukko kehitysvammaisia. Arki, rakkaus ja viha tulevat iholle.

KovasikajuttuOhjaus: Jukka Kärkkäinen & JP Passi

The Libertines sävyisänä

The Libertines palaa kuusi vuotta hajoamisensa jälkeen viimeiselle kiertueelle. Perinteisiä musiikkidokumentin kaavoja noudattava elokuva seuraa yhtyeen harjoituksia ja huipentuu keikkoihin Reading and Leeds festivaaleil-la. Näkökulma on virkistävästi kitaristi Carl Barâtin huumeista ja alkoholista pöhöttyneen keulahahmo Peter Dohertyn sijaan.

The Libertines - There Are No Innocent Bystandersohjaus: Roger Sargent

Se elää vielä!

Ozzy Osbournen oman pojan, Jack Osbournen tuot-tama henkilökuva rokin kiistattomasta mahtimie-hestä käsittelee yhdessä Ozzyn läheisten ihmisten kanssa seikkaperäisen ravisuttavasti ja koskettavasti tuskaisen, kamppailevan legendan vaiheita aina kurjuudesta suursuosion, päihdeongelmien ja kautta raitistumiseen ja kohti valoisampaa minuutta.

God Bless Ozzy OsbourneOhjaus: Mike Fleiss, Mike Piscitelli

Kallista punkkia

Kun verojen maksaminen sotilasdiktaattorien ohjel-moimalle järjestelmälle ei tunnu omantunnon mukai-selta teolta, ihanteen vapaudesta luovat länsimaista kulkeutuneet punk-levyt ja -lehdet. Yangonissa punk-karille niittirotsi merkitsee paitsi epäsovinnaista ka-pinaa, myös elämän suurinta rahallista investointia. Punkin ulkoasu on köyhän ulottumattomissa.

Yangon Calling - Punk in MyanmarOhjaus: Alexander Dluzak, Carsten Piefke

Metallia naapurimaasta

Så Jävla Metal tekee katsauksen ruotsalaisen metalli-musiikin historiaan ja kertaa mm. Europen, Yngwien Malmstenin ja Candlemassin alkuaikoja. Dokument-ti sivuaa pohjoismaisen metallihistorian synkempiä puolia kuten kuolemaan johtaneita kirkkopolttoja Norjassa, mutta on enimmäkseen tyyliltään varsin kevyt. Mielenkiintoisia ja hauskoja kohtia löytyy pal-jonkin, mutta kokonaisuus jää hieman hajanaiseksi, koska mihinkään ei paneuduta kunnolla.

Så Jävla MetalOhjaus: Yasin HillborgGod

Amerikkalainen Afrikassa

Dokumentti kertoo Paul Simonin eteläafrikkalaisten muusikoiden kanssa 1980-luvulla tekemän Grace-land –albumin teosta ja 25-vuotisjuhlakonsertista. Apartheidin kurittamassa maassa levytys sai kritiikkiä niin Afrikassa kuin Yhdysvalloissa. Muusikot kertovat kuitenkin halunneensa tehdä popmusiikkia eivätkä politiikkaa. Politiikkaa he silti tekivät. Ääneen pää-sevät Simonin lisäksi myös hänen eteläafrikkalaiset yhteistyökumppaninsa.

Under African Skies Ohjaus: Joe Berlinger Arviot: Tatu Lehto, Joona Sipi, Emma Kaukiainen, Tähti Oksanen, Pasi

Huttunen & Jani Ylönen

Maistelimme etukäteen joitakin herkullisia paloja Rokumentti-kattauksesta, mutta tämä aukeama esittelee vain murto-osan festivaalin 47 elokuvasta. Omat valinnat voi tehdä 14.-18. marraskuuta paikan päällä Tapiossa ja Kerubissa..

Tuntemattomaksi jäänyt pala musiikkihistoriaa saa uuden elämän legendoja ja faktoja sujuvaksi tarinaksi muotoilevassa dokkarissa. - Joona Sipi, teksti

Kannattaako ihmisoikeuksista enää puhua? Onko sanassa enää sisältöä kun se on ajettu niin monien poliittisten ja taloudellisten intressien läpi.

Joku kysyy ihmisoikeuksia käsitte-levässä Yo-Symposiumissa Joensuun kampuksella 9. lokakuuta historian didaktiikan professori ja kohtuusaktiivi Jouko Jokisalolta aiheen kannalta sen kaikkein olennaisimman kysymyksen: mikä on ihmisen arvo? Jokisalon vastaus on selkeä.

”Ihmisyys sinänsä on arvo, eikä se saa olla sidoksissa suorituskykyyn. Perustar-peet, kuten puhdas vesi, asunto ja tietty peruskoulutuksen taso tulisi mieltää ihmisoikeuksiksi”, hän toteaa vakaalla äänenpainolla.

Symposiumin osallistujamäärää katsoessa tulee mieleen, että ovatko ihmisoikeudet juuri nyt se ajankohtainen poliittinen kysymys. Paikalla on alussa Jokisalo ja symposiumin järjestäjät mu-kaan lukien seitsemän ihmistä. Myöhem-min tulee pari lisää.

Rasismista ja kansanmurhasta puhut-taessa Jokisalo kertoo huomanneensa, että esiin nousee lähinnä holokausti silkan kammottavuutensa vuoksi. Se oli silti kansanmurhana erityinen sikäli, että taustalla eivät olleet suoraan taloudelli-set intressit. Kolumbuksen ”löydettyä” Amerikan vuonna 1492 alkoi yksi maa-ilmanhistorian verisimmistä kansan-murhista ja rahakirstujen täyttäminen mielessä sinne purjehdittiin.

Alustuksessaan Jokisalo muistuttaa vähälukuista kuulijajoukkoaan, että ajatus länsimaisten arvojen universaali-udesta ja ylivertaisuudesta elää vahvana ja voi hyvin. Imperialismi ei ole hävinnyt

mihinkään, vaikka sen oikeuttami-sen tapa on muuttunut ajan saatossa. 1500-luvulla se tehtiin luonnonoikeudel-la ja kristinuskolla ja 1800-luvulla villien sivistämismissiolla. Nyt legitimointipus-

sista on kaivettu ihmisoikeudet.”1900-luvun alusta tähän päivään

saakka kaikki suuret sodat on oikeutettu ihmisoikeuksilla ja demokratian viemi-sellä”, Jokisalo toteaa.

Ihmisoikeuksista on länsimaissa rakenneltu myös islamofobian keppihe-vonen. Sananvapauden puolustaminen kääntyy näissä keskusteluissa vastakkai-seksi muille ihmisoikeuksille – ja muiden ihmisoikeuksille. Oikeistopopulististen höyrypäiden mukaan islamisaation vas-tainen sota on käynnissä ja kärkevimmät äänet vaativat muslimien poistamista vä-kivalloin, jotta meidän ihmisoikeutemme voivat toteutua. Anders Behring Breivik katsoi käyvänsä tätä sotaa.

Arkisen yhteiskuntapolitiikan käytäntö on sekin ristiriidassa Jokisalon ihmisar-vokäsityksen kanssa. Poliittisessa kes-kustelussa voimistuvat ne äänet, joiden mukaan ihmisen arvo mitataan hänen hyödyllisyytensä kautta. Työmarkkinat, maahanmuuttopolitiikka sekä tarvehar-kintainen sosiaaliturvajärjestelmä hoita-vat mittaustehtävää. Yhteiskunnallista ja globaalia eriarvoisuutta oikeuttava puhe näkyy tutkimuksissa selkeästi esimerkik-si lukiolaisten arvomaailman kallistumi-sena sosiaalidarvinistiseen suuntaan.

”Demokratiaa pitäisi kehittää siihen suuntaan, että ihminen ei ole vain äänes-täjä kerran neljässä vuodessa”, Jokisalo toteaa.

Toki ihmisoikeuksissa riittää puhut-tavaa, sillä edes yksinkertaisimmat niistä eivät toteudu suuressa osassa maailmaa. Silti mieleen hiipii taas minimitasolle nostamisen ongelma. Onko maailma sitten pelastunut, kun YK:n ihmisoike-uksien julistus toteutuu kaikkialla? Se ei vielä tarkoita edes puhdasta vettä ja asuntoa kaikille.

Ihmisoikeudet takaavat toteutues-saan elämisen edellytysten minimitason, mutta pelkkä elämä ei kenellekään riitä. Politiikka on sitä, että siitä tehdään yhdessä hyvää ja mielekästä. Onneksi merkkejä puhetavan muutoksesta on jo havaittavissa. Jokisalo Siteeraa Nobel-palkittua Muhammad Junusta, jonka mukaan köyhyys on maailman pahin ihmisoikeuskriisi.

”Aineellisen perustan takaamisel-la voidaan parantaa mahdollisuuksia yhteiskuntaan osallistumiseen. Asiaa on ajateltava voimaannuttamisen, ei niin-kään vaurastuttamisen kautta”, Jokisalo kiteyttää.

Pelkkä elämä ei riitäIhmisoikeuksien puolustaminen ei voi olla vain elämiseen tarvit-tavan minimitason vaatimista. Yo-Symposiumissa käännettiin ih-misoikeuskeskustelua vaurastuttamisesta voimaannuttamiseen. – Pasi Huttunen, teksti & Jarkko Kumpulainen, kuvitus

Ihmisoikeudet:

”1900-luvun alusta tähän päivään saakka kaikki suuret sodat on oikeutettu ihmisoikeuksilla ja demokratian viemisellä.

Islamofobiasta eli muslimien ja islamin pelosta on tullut viime vuosina kuuma puheenaihe maailmalla. Esimerkiksi Ameri-kassa puhutaan jo islamofobian teollisuudesta: rahaa käyte-

tään monenlaisia kanavia hyödyntäviin oikeisto- ja kansalaisaktivistien kam-panjoihin terrorismia vastaan, jonka väitetään kumpuavan ääri-islamista.

Sosiologian professori M’hammed Sabour on asunut Suomessa yli kol-mekymmentä vuotta ja hänen erikois-alojaan ovat muun muassa älymystön, maahanmuuton ja etnisten suhteiden tutkimus. Mikä on hänen näkemyksensä islamofobiasta?

“Toiseuden pelko on kaukaa historiallisesti periytyvää: kristin-usko ja islam ovat kilpailleet kautta aikain alueellisesti ja arvomaailmansa

puolesta. Toinen toisistaan on yritetty synnyttää uhkakuvia. Aihe tuntuu olevan pinnalla monestakin syystä. Euroo-pan teollisuusmaissa on paljon niiden entisten siirtomaiden kansalaisia, jotka alkuaan tulivat väliaikaiseksi työvoi-maksi. Siirtotyöläiset eivät kuitenkaan palanneet alkuperäisiin kotimaihinsa, ja merkittävä osa on jäänyt valtakulttuu-riin nähden marginaaliseen asemaan”, Sabour toteaa.

Esimerkiksi Euroopassa on jo synty-nyt maahanmuuttajien kolmas suku-polvi. He ovat syntyneet Euroopassa, puhuvat maan kieltä ja ovat sen kansalai-sia. Silti oikeistopuolueet puhuvat mus-limeista eräänlaisina Troijan hevosina, koska he usein vieraantuneina vihaavat läntistä kulttuuria ja eurooppalaista yhteiskuntaa.

“He ovat eksyneitä sieluja, jotka eivät

ehkä tunne saavansa sijaa yhteiskun-nassa. Sitä varten he ovat helppo saalis Euroopan ulkopuolisten ääriryhmien propagandalle ja puhetavalle. Heidän ai-nut keinonsa on vetäytyä yhteiskunnasta ja turvautua omaan ala- tai valtakulttuu-ria vastustavaan kulttuuriinsa. Sopeu-tumattomuus ja syrjäytyminen ovat yhteisöllisyyttä hajottavia tiloja.”

Sopeutumattomuus ei johdu pelkäs-tään yksilöstä, kukapa ei haluaisi menes-tyä ja tulla toimeen omilla ansioillaan. Menestymisen mahdollisuuksia myös tarvitaan ja niitä yhteiskunnan tulisi tarjota. Islamofobiaa selitetään yleensä huonolla taloudellisella tilanteella sekä maahanmuuttajien, eritoten muslimien määrän kasvulla. Äärioikeisto käyttää työttömyys- ja vankilatilastoja osoit-taakseen muslimit vaarallisiksi.

”Monenlaisia faktoja kyllä löytyy, mutta usein ei pysähdytä kysymään, miksi nämä ihmiset eivät menesty”, Sabour huomauttaa.

Sabourin mielestä tilanne Suomessa islamofobian suhteen on voimistu-massa, vaikkei se vielä ole lähelläkään muiden Euroopan maiden tilannetta. Suomesta puuttuvat onneksi toistaiseksi Fox News Channelin kaltaiset avoimen konservatiiviset uutiskanavat. Suoma-

laisessa mediassa pyritään tasapuolisuu-teen myös tässä asiassa. Äärioikeisto-laisuus ei ole niin jyrkkää kuin monessa muussa maassa.

“Minä en pitäisi Perussuomalaisia äärioikeistolaisena puolueena. Siihen kuuluu monenlaisia voimia, osalla kannat ovat jyrkkiäkin, mutta monet puolustavat oikealla tavalla Suomen etuja, kun on kysymys vaikkapa vastuus-tamme meneillään olevassa Eurooppaa koettelevassa kriisissä. Usein asiat ovat oikeita, vain perustelut ovat hataria ja populismin muovaamia. Kaikkea ei voi laskea ulkomaalaistaustaisten henkilöi-den syyksi.”

Entä saako islamia ja muslimeja pelätä?

“Yleensä pelkoa herättävät yhtei-sön ääriryhmät. Myös muslimeissa on pelkoa herättäviä ryhmiä, vaikka he eivät edustakaan yhteisönsä enemmistöä. Jos aivopesty, itseään muslimiksi kutsuva ja itsensä toisten, viattomien siviilien keskellä räjäyttävä tyyppi luulee sillä pääsevänsä taivaaseen, silloin minäkin pelkään häntä ja hänen kaltaisiaan.”

Lisätietoja:Nathan Lean: The Islamophobia Industry – How

The Right Manufactures Fear Of Muslims (2012).

Suomalainen islamin pelko ei ole yliampuvaa

Kaikissa yhteisöissä ääriryhmät ovat usein fanaatti-sia. Heitä voi ja saa pelätä, toteaa sosiologian professori M’hammed Sabour. Suomalaiset eivät yleensä lietso pel-koa tai avointa erimielisyyttä kenenkään kanssa. Silti joi-tain islamofobiaa muistuttavia kannanottoja muslimeis-ta on saatu lukea. - Jussi Turunen, teksti & kuva

”Monenlaisia faktoja kyllä löytyy, mutta usein ei pysähdytä kysymään, miksi nämä ihmiset eivät menesty.

Itä-Suomen yliopiston Sosiologian professorin M’hammed Sabourin mielestä islamofobia on voimistumassa, vaikkei se vielä ole lähelläkään muiden Euroopan maiden tilannetta.

32 Uljas 8 | 25. 10. 2012 33Uljas 8 | 25. 10. 2012

34 Uljas 8 | 25. 10. 2012 35Uljas 8 | 25. 10. 2012

Oman aikansa outolintu sekä rock-muusikko ja kirjailija Kauko Röyhkä piipahti Kuopiossa ja Joen-suussa lokakuun

ensimmäisellä viikolla. Torstaina hän heitti keikan yhtyeensä Nartun kanssa Kuopion Henry’s Pubissa ja lauantaina Joensuun Kerubissa. Sunnuntaina hän oli vieraana Kuopion Vilimeillä, jossa promosi romaaniinsa Miss Farkku-Suomi perustuvaa samannimistä elokuvaa. Omaelämänkerrallisessa tarinassa ker-rotaan, kuinka Jukka-Pekka Välimaasta lopulta tuli Kauko Röyhkä.

”Koulussa pummasin koko ajan, koska

oli kiire bänditreeneihin. Myöhemmin kun sain ensimmäisen kirjan ja levyn ulos, jätin heti kaiken opiskelun. Rupesin ammattitaiteilijaksi 21-vuotiaana ja sen jälkeen en ole katsellut taakse päin”, Kauko Röyhkä kertoo.

Röyhkän ura alkoi vuonna 1980 albumilla Steppaillen ja romaanilla Tien laidalla Waterloo. Sitä on seurannut 26 levyjulkaisua ja 12 proosateosta. Sen lisäksi hän on kirjoittanut elokuvakäsikir-joituksia, kuunnelmia ja kolumneja.

”Olen nyt 53-vuotias, ja edelleen omalla tavallani ulkopuolinen tässä systeemissä. Nykyään kuvaan enemmän sellaista vanhenevan miehen maailmaa”, Röyhkä kertoo.

Kauko Röyhkä on todennut olevansa

ulkopuolinen niin sanotusta suomirock-perheestä, eikä hän toistaiseksi ole löytänyt artistia, joka muistuttaisi häntä itseään. Poikkeuksena ovat Dave Lind-holm ja Tuomari Nurmio, jotka ovat Röyhkän mukaan vähän sinne päin.

”En ole koskaan edes tykännyt suomi-rockista, joka siis on sekoitus jonkunlais-ta rokkia ja iskelmää. Sanoitukset edusta-vat sen tyyppistä suomalaisuutta, johon en osaa samaistua ollenkaan. Sellaista tuoppiin itkemistä en jaksa alkuunkaan”.

”Ihailen joitain taiteilijoita, jotka ovat pystyneet löytämään elämästään toise-utta. He elävät tietyssä yhteiskunnassa, mutta näkevät siinä rinnalla eräänlaisen visioiden, haaveiden tai tunnelmien maa-ilman. Sitä minä haen. Esimerkiksi biisini Helvetti, se on sukellus tietynlaiseen ankeuden sydämeen”, Röyhkä sanailee.

Miss Farkku-Suomen tapahtumapaik-kana on 70-luvun lopun Oulu. Tuolloin punk ja rockin uusi aalto iski Pohjolaan. Kauko Röyhkä kuvailee sen ajan Ou-lua ankeaksi kaupungiksi ja ilmapiiriä ahdistavaksi. Toisaalta ahdasmielinen

ympäristö voi Röyhkän mielestä pakottaa liikkeelle ja johtaa inspiroiviin tekoihin.

”Nuoruudessani vasemmistolaisuus oli todella tärkeää ja varsinkin kulttuuri-ihmiset kannattivat kommunismia. Sitä oli vaikea selittää, ettei uskonut Neuvos-toliittoon. Mielestäni se oli täysin mätä systeemi, ja puheenvuoroillani sain pal-jon huonoja reaktioita aikaiseksi”, Kauko Röyhkä kertoo.

Poliittista sanomaa Röyhkältä löytyy edelleen, vaikkei hänellä kertomansa mukaan puoluetta olekaan.

”Menin mukaan Haaviston kampan-jaan, sillä minun mielestäni Suomi olisi ansainnut homopresidentin. Haaviston suosio oli tärkeä vastareaktio perussuo-malaisten nousulle. Perussuomalaiset edustavat juuri niitä asioita, joita vastaan olen tapellut koko ikäni. Kaikki se mu-siikki ja kirjallisuus mitä olen tehnyt on ollut heitä vastaan suunnattua. En vielä tiedä ketä äänestän kunnallisvaaleissa, mutta sen tiedän, että oikeistoradika-lismia en tänne halua”, sanailee Kauko Röyhkä.

”En vielä tiedä ketä äänestän kunnallisvaaleissa, mutta sen tiedän, että oikeistoradikalismia en tänne halua.

”Olen aina ollut jollain tavalla vastarinnassa valtakulttuuria vastaan. Olen joutunut puolustamaan omaa tekemistäni ja ole-maan sen takia aggressiivinen. Omaa mielipidettä ei pidä pan-na vakan alle”, veistelee kiistelty rock-kirjailija Kauko Röyhkä. - Tuomas Hirvonen, teksti & Patrick Raivio, kuva

Rock-kirjailijan sanoma elää

Suurten tarinoiden äärellä. Kauko Röyhkä kävi esittelemässä lokakuun alussa Miss Farkku-Suomi -elokuvaa Vilimeillä Kuopion Kuvakukossa.

Tutustu koulutustarjontaanwww.uef.fi /hae

Kaikki mitätarvitset

jokaiselle löytyy sopiva ratkaisu suomen monialaisimmassa yliopistossa

Loksauta opinnotsopivaan asentoon:

M O N I A L A I S U U SSuomen monialaisin tiedeyliopisto – 13 koulutusalaa

A K T I I V I S U U SModerni kehittäjä tarjoaa erinomaiset opiskelijan tukipalvelut.

K A N SA I N VÄ L I S E TV E R KO S T O TVaihtoon vai vierailija-luennolle?

3 TÄY D E N PA LV E LU N K A M P U S K AU P U N K I AJoensuu, Kuopio, Savonlinna – elämäniloa Itä-Suomessa

S I N Ä I T S EX-factor – tärkein kaikista!

J O E N S U U N K A M P U S

Humanistiset tieteetKasvatustieteetKauppatieteetLuonnontieteetMetsätieteetOikeustieteetPsykologiaTeologiaYhteiskuntatieteet

K U O P I O N K A M P U S

FarmasiaHammaslääketiedeKauppatieteetLuonnontieteet ja ympäristötieteetLääketiedeTerveystieteetYhteiskuntatieteet

S AVO N L I N N A N K A M P U S

Kasvatustieteet

Manifeston tekemän blogibarometrin mukaan bloggaaminen on kehittynyt har-rastuksesta työmahdollisuudeksi. Blogi voi olla osa päivätyötä tai tulot voivat tulla mainonnasta. Toisinaan bloggaaja voi laittaa linkin yhteistyössä toimivaan nettikauppaan, josta hän voi saada muu-taman prosentin palkkion blogin kautta tulleista ostoista. Suositut tekijät voivat päästä myös blogiportaalien alaisuuteen ja saada siten palkkioita julkaisuistaan.

Anne Uunila pitää joensuulaisen

kauppakeskuksen Iso Myyn muotiblogia. Anne osallistui viime keväänä Iso Myyn järjestämään stailauskilpailuun, jossa voittona oli blogin lisäksi 100 euron lahja-kortti valitsemaansa Iso Myyn liikeeseen. Iso Myyn lisäksi myös Helsingin Foru-milla on useita omia bloggaajia. Samaa toivotaan Joensuuhun.

”Ihannetilanne olisi se, että lopulta olisi monta bloggaajaa, eri ikäsiä, mahol-lisesti eri sukupuolta, jotka kirjoittaisi oman näköisiä asioita. Mutta tää blogi

on vähän tämmönen koekappale, että lähteekö se Joensuussa vetämään”, Anne selventää.

Bloggaajista on tullut yrityksille tärkeä mainonnan keino. Iso Myyn muotib-logiakin hallinnoi kauppakeskuksen markkinoinnista vastaava mainostoi-misto Fabrik. Anne ei itse vastaa bloginsa ulkonäöstä vaan ainoastaan sisällöstä. Anne kirjoittaa sisältöjä vapaaehtoisesti eikä saa kirjoittamisestaan palkkaa, mutta muita etuja hommasta on jo ollut.

”Esimerkiksi Vilasta otettiin yhteyttä, että tulisin omalla porukalla yksityiseen shoppausiltaan ja siihen sitten kuului 15 prosentin alennus kaikille osallistujille”, Anne kertoo.

Blogibarometrin mukaan bloggaajat haluavat ensisijaisesti jakaa tietoa sekä inspiroitua itse. Anne opiskelee toista vuotta vaatetusompelijaksi ja Iso Myyn

muotiblogin lisäksi hän kirjoittaa ompe-lublogia. Hän lukee myös muiden vaate-tusalan opiskelijoiden blogeja. Joillakin aloilla blogia voidaan pitää käyntikortti-na. Myös Anne käyttää ompelublogiaan portfoliona omista töistään. Asiakas voi katsoa kuvia ja päätellä onko työnjälki toivotunlaista.

”Minuun on jo otettu muutaman kerran blogin kautta yhteyttä ja tilattu joitakin ompelutöitä. Jos saisin blogin jos-sain vaiheessa tunnetummaksi niin toive olisi, että sitä kautta alkaisi löytymään asiakaskuntaa jo ennen valmistumista”, Anne toteaa.

Annen blogeihin voit tutustua seuraavissa osoitteissa:http://isomyynmuotiblogi.blogspot.fi/

http://mrs-uunila.blogspot.fi/

Blogi ei elätä, mutta tarjoaa lisätienestiäBloggaaminen on ajan myötä ammattimaistunut ja osasta tekijöitä on tullut asiantuntijoita aloillaan. Manifeston jul-kaiseman blogibarometrin mukaan bloggaamisesta on tul-lut yksi mahdollinen tulonlähde monille, mutta pääasialli-nen elinkeino se ei vielä ole maassamme. - Jenni Lintunen, teksti & kuva

Anne Uunila toivoo bloginsa tuovan uusia työtilaisuuksia.

Elokuva-avustaminen, tuo taustajou-koissa toimiminen, on käsite, joka tuntuu voimakkaasti jakavan mielipiteitä. Työstä on usein glamouri kaukana: päivät ovat usein pitkiä, palkka vaihtelee olematto-masta nollaan ja aikaa saa tappaa kaikessa rauhassa kymmenen tuntia päästäkseen puoleksi minuutiksi tositoimiin.

Ja valmiista tuotoksesta sitten kohta-us tietenkin leikataan pois. Voi tuntua, että parhaimmillaankin voi ehkä saada pari leffalippua tai nähdä tunnetun näyt-telijän takaraivon parinkymmenen met-rin päästä. Ainahan voi elätellä toiveita

pikku roolistakin. Mutta elättely ei elätä. Entäpä muut avustajatehtävät sitten,

kuten roudaaminen tai maskien ja hiuk-sien laittaminen mitä mielikuvituksel-lisimmissa oloissa? Ylipäätään elokuva-teollisuuden kulisseissa työskentelee huomattava määrä pätevää ja tärkeää väkeä, joka jää elokuvateatterin lopputu-loksessa näkymättömiin.

Mutta mikä sitten ajaa näihin tausta-joukkoihin? Mikä saa eri alojen ammatti-laiset tarttumaan toimeen kerta toisensa jälkeen?

Hellevi Hyvärinen on työskennellyt

Hessun Hiuspuodissa Hammaslahdella Joensuun kupeessa jo vuosia yhdessä miehensä Heikin eli Hessun kanssa. Hel-levi on myös aikoinaan myös opettanut työtään Pohjois-Karjalan Ammattiopis-tossa.

Ajautuminen elokuvien taustajouk-koihin tapahtui 2000-luvun puolivälissä vahingossa, sille tielle on jääty.

”Kollega tarvitsi apua elokuvakylässä. Seuraavana kesänä minulla olikin jo ko-kopäiväinen pesti kampausten ja maskien parissa.”

Elokuvien lisäksi Hyvärinen on myös vakituinen kasvo Laulurinteen kesäteat-terissa sekä Louhiteatterissa Enossa.

Hyvärinen tuntee omakohtaisesti taustajoukoissa toimimisen kuviot. Tehtävät voivat käsittää kaikkea kahvin keittämisestä vaikkapa puiden lehtien sumutusvastaavana toimimiseen.

”Vuonna 2006 olin mukana avusta-massa Karjalan Prikaatin esittelyvideon tekoa. Kannoin kaiken ohessa mm ääni-tyspuomeja ja sumuttelin puiden lehtiä kosteaksi kuvauksia varten.”

Päivät voivat olla täynnä elämää.”Aamulla saattaa olla aikataulu ja

suunnitelma valmiina mutta tunnin kahden kuluttua kaikki menee uusiksi vaikkapa sään takia. Sitten vain sontik-ka käteen ja ladon nurkalle hommiin. Työolosuhteet ovat vaihdelleet huomat-tavasti: olen työskennellyt, maastossa ja autoissa aina navetoista vessoihin. Kampausvälinepakki on aina matkassa”, Hyvärinen listaa.

Toisinaan tehdään tarkkailutyötä.”Joukkokohtaukset eivät koskaan

mene ensimmäisellä otolla. Valokuvien perusteella ihmiset ryhmitellään takaisin omille paikoilleen kun seuraavaa kohta-usta jatketaan. Jollakulla on hattu saatta-nut mennä eri asentoon tai vastaavaa.”

Mikä sitten oikein vetää kokemaan tämän kaiken yhä uudelleen ja uudelleen? Kaikista hankaluuksista ja nihkeyksistä huolimatta avustaminen on Hyvärisestä antoisaa. Työssä tapaa ihmisiä eikä kahta samanlaista päivää ole.

Työ on sosiaalista ja yhteishenki on hieno. Töiden jälkeen on myös mukavaa rentoutua porukalla. Yhteisiä illanviet-toja järjestetään niin pienemmissä kuin isommissakin ryhmissä. Ne antavat itse kullekin tilaisuuden rentoutua ja jutella asioista.

Entä onko hän luonut uusia kontakte-ja? Vastaus on ilmeinen.

”Ihan hurjasti. Kameran takana työskentelee vähintään 20 henkeä. Heistä tulee aina uusia tuttuja. Osa porukasta saattaa jo olla vanhoja tuttavuuksia mut-

ta aina myös tulee uusia.” Hyvärinen painottaa kuitenkin myös

vastuuta ja sitoutumista työhön. ”Kun ollaan töissä, niin silloin toimi-

taan esimerkiksi kuljettajana seurueille, joilla on mahdollisuus ottaa olut tai pari. Viime kesänä olin kesäteatterin auton-kuljettajana muualta tulleille näytteli-jöille, jotka eivät tunteneet seutua kovin hyvin. Olin siis paikallisopas. Kuka tarvit-si jotakin Taitokorttelin käsityö -ja kult-tuurikeskuksesta, kuka taas hierojaa tai mitä tahansa. Monena joutui olemaan,” hän summaa monitoimisuuttaan.

Avustamisessa lämmittävät mieltä myös erinäiset edesottamukset. Monet niistä ovat tiukasti sisäpiiritietoa, mutta tilanteita on riittänyt.

”Kerran jouduin herättelemään nukahtanutta tähteä. Tuntui kuin olisi mennyt herättämään nukkuvaa karhua talviunilta. Hänet piti saada ylös mei-kattavaksi ja kammattavaksi ja hän on nukkunut vasta puoli tuntia. Mutta jää-köön henkilö nimettömäksi,” Hyvärinen naurahtaa.

Vuosien mittaan työn kirjo ja vastuu-alueet eivät ainakaan ole supistuneet: myös kuvauspaikkoja on valittu Hyvä-risten perheen suosituksilla. Onpahan elokuvaa ”Syvälle salattu” kuvattu kampaamon viereisessä Hammaslahden nuorisoseurantalossa sekä läheisellä maatilalla. Hyväristen vinkistä.

Lisäksi koskaan ei voi tietää kuvaus-ryhmän tarpeita. Hyväriset ovat penko-neet myös omia kaappejaan antaakseen rekvisiittaa. Oma kotikin oli lähellä päätyä kuvauspaikaksi, mutta olohuone oli liian matala.”Esimerkiksi lastenvaat-teitamme löytyy valkokankaalta,”Hellevi paljastaa.” Nurkista löytyy paljon tavaraa kun on omakotitalo ja elämää jo takana.”

Hyväriset ovat hankkineet myös lukuisia avustajia osallistumalla jo usean vuoden ajan Itä-Suomen Yliopiston kansainvälisten opiskelijoiden ystävä-toimintaan.” Väkeä on saatu lähinnä tv-projekteihin. Vaihto-opiskelijat ovat saaneet samalla hauskoja kokemuksia suomalaisesta filminteosta.”

Lopuksi Hellevi Hyvärinen rohkaisee tulevaisuuden kampaajia ja maskeeraajia tarttumaan haasteisiin: ”Ala on uuden oppimista koko ajan. Rohkeasti vain mukaan. Erityisen tärkeää on ottaa kiinni tilaisuudesta jos sellainen koittaa. Työssä kasvaa ja kehittyy koko ajan kuten missä tahansa muussakin hommassa.”

Hammaslahdella työskentelevä parturi-kampaaja Hellevi Hyvärinen on saanut avustajana kokemuksia laidasta lai-taan. Hän on tutustuttanut myös opiskelijoita produktioi-den maailmaan. - Tatu Lehto, teksti & Joona Sipi, kuva

Kampaaja elokuvatyön keskiössä

36 Uljas 8 | 25. 10. 2012 37Uljas 8 | 25. 10. 2012

Kutsumus

Radioaktiivisia unia itse kullekin

Kellarin kätköistä

On vuosi 1996. Ydinsota syttyy ja yhtä ydinkärkeä lukuun otta-matta pommit ovat tippuneet tasaiseen tahtiin tehden maas-ta rappeutuneen ja lainsuojat-

tomien temmellyskentän. Isänsä hylkäämät veljekset Philip ja Marlow ovat eläneet täysin eristäytyneenä vuoren sisään rakennetussa ydinlaskeuma-suojassa. Veljekset päättävät viidentoista vuoden eristyksen jälkeen kaivau-tua ulos ihmisten ( ja mutanttien) ilmoille.

Nuorukaisten maailma kokee törmäyskurs-sin vallitsevan karun ja paheellisen todellisuu-den kanssa, sillä hyväuskoiset ja -käytöksiset veljekset ovat kasvaneet 40-luvun smoothin swingi-musiikin ja dekkarien parissa. Dekka-riveljekset päättävät etsivätaidoillaan löytää viimeisen ydinkärjen laukaisuavaimet mutant-tirottien, kannibaalien ja rikollisten mellasta-essa ympärillä.

Post-apokalyptiseen maailmaan sijoittuva, vuonna 1985 valmistunut scifi -komedia-mu-sikaali Radioactive Dreams ei täysin lunasta odotuksiaan. Elokuva on tehty kieli poskella eikä se ota itseään kovin vakavasti. Camp-huumori ei silti täysin pelasta paikoitellen laahaavaa tempoa. Pääosan veljeksiä näyttele-vät ohjaajana kunnostautunut John Stockwell ja sittemmin julkisuudesta kadonnut Michael Dudikoff (American Ninja-elokuvasarjan kasvot). Spoilattakoon fanien harmiksi, että Dudikoffi n ninjatyylejä ei elokuvassa nähdä. Sen sijaan lopussa nähtävä juustoinen swingi-tanssikohtaus antaa tosin paljon anteeksi. Tar-koituksenmukaista tai ei, niin elokuva lopussa seisoo syvällinen opetus: kylmän maailman

antaessa täsmäiskuina muutamat Zidanet kä-kättimeen tulee mitta jossain vaiheessa täyteen ja kovettaa pehmeän ulkokuoren.

Radioactive Dreams on kaivettu todella syvältä kellarin kätköistä ja vhs-aikakauden kultaisilta vuosilta, sillä siitä on julkaistu vhs:n lisäksi dvd:nä vain 1000 kappaleen rajoitettu erä Saksan markkinoille.

Mikko Puhakka

MuotiMarraskuu:To 1.11. TouhuTorstai-Klubi (TTK)Pe 2.11. Pelimiehen & Pelinaisen Perjantai & Indie DiscoLa 3.11. Club VIPTi 6.11. Club LUMOAVA & SinkkubileetTo 8.11. TouhuTorstai-Klubi (TTK)Pe 9.11. Logo Fashion Night *Miss Logobikini Kuopio -2013*La 10.11. Club VIPTi 13.11. Club LUMOAVATo 15.11. TouhuTorstai-Klubi (TTK)Pe 16.11. Fashion Night By Studio Alex T. & IlmeLa 17.11. Club VIPTi 20.11. Club LUMOAVATo 22.11. TouhuTorstai-Klubi (TTK)Pe 23.11. Pelimiehen & Pelinaisen Perjantai & White PartyLa 24.11. Club VIPTi 27.11. Club LUMOAVATo 29.11. TouhuTorstai-Klubi (TTK)Pe 30.11. Pelimiehen & Pelinaisen Perjantai & Livenä Salomo & DJLa 1.12. Club VIP

Pass

ion

Clu

b pi

dätt

ää o

ikeu

det

muu

toks

iin

Varaa juhlasi tai illaksi pöytä nyt osoitteesta allu@realalbertpromotion.fi

PASSION CLUBti, to, pe ja la 22-04, ikäraja 18ti, to vapaa pääsy (pl. erikoisillat)pe-la vapaa pääsy 22-23Kauppakatu 16, Kuopiowww.passionclub.fi www.puikkari.fi

etsi meidät facebookista

26.10. Lord Est / RedramaPE 16.11. Kasi - Nolla kasaribileet LA 17.11. Scandinavian Hunks juhlakiertue

PE 23.11. Ysi - Nolla ysäribileetLA 24.11. Basic Element (swe)

PE 30.11. Kasi - Nolla kasaribileetLA 1.12. Sami Saari

KE 5.12. Sininen KE 5.12. Sininen Yö Haddaway Leipää ja Sirkushuveja

Elämähaltuun.

Nyyti - opiskelijoiden tukikeskus

Tietoa verkossa.

nyyti.fi

Elämän ja opiskelunhallintaan.

Mukavaayhdessäoloa.

Osallistu taiseuraa muidenkeskustelua.

Netti-ryhmät

Elämän-taitokurssi

Hengailu-illat

Uljas 5 | 21. 5. 2010

Japanilainen kenraali Tadamichi Kuribayashi kirjoitti vaimolleen taistelun aattona: ”Älä odota selviyty-mistäni.” Eikä hän selviytynyt. Asioista perillä olevat sotadosentit väittävät Kuribayashin tehneen rituaa-lisen itsemurhan, seppukun, tappion häämöttäessä.

Amerikkalainen kenraali Holland Smith, joka kaipasi kollegan-sa kalmoa – osoittaakseen hänelle asiaankuuluvaa ammatillista kunnioitusta – totesi hänestä taistelun aikana: ”En tiedä kuka hän on, mutta japanilainen kenraali joka johtaa tätä show´ta, on yksi nerokas paskiainen.” Ja taistelun jälkeen: ”Kaikista vastustajistamme Tyynellämerellä Kuribayashi oli kaikkein kunnioitusta herättävin.” Millä saarella Kuribayashi kaatui? Siellä käytiin yksi Tyynenmeren sodan verisimmistä taisteluis-ta, josta Japanissa oltiin sodan jälkeen perin tietämättömiä; amerikkalaisille taistelusta tuli myytti. Erityisesti se muiste-taan yhdestä kuuluisasta valokuvasta ja useista Hollywood-elokuvista, viimeisimmät vuodelta 2006.

1) Iwo Jimalla. X) Okinawalla. C) Mariaaneilla.

Minkä maan korkein vuori on Königstein, 2573 met-riä? Kuulostaa pieneltä ja vanhalta eurooppalaiselta valtiolta, jossa puhutaan valloitushenkisten germaa-nien saksaa ensimmäisenä tai toisena kotimaisena kielenä. Kuitenkin Euroopassa vuoret tuppaavat

olemaan korkeampia ja pikajuoksijat huonoja. Nimittäin, eräs tämän maan kansalainen ”potkii vauhtia ko Hitleri paraatissa” ja on saavuttanut neljä olympiamitalia eräässä juoksulajissa; MM-tasolla mitaleja on tullut neljä, joista yksi kultainen. Kysei-nen valtio on itsenäistynyt vuonna 1990. Eräällä skandinaavilla on tässä maassa erityisen hyvä maine.

1) Etelä-Sudanin. X) Botswanan. 2) Namibian.

Mitä teosta Saksan hallitus painatti 150 000 kappa-letta ja jakoi Raamatun ohella rintamille lähteville nuorille sotilaille taistelutahdon nostattamiseksi ensimmäisessä maailmansodassa? Sen näennäisenä päähenkilönä on, kumma kyllä, eräs poliittisesti

epäkorrekti persialainen. Teos ei ole romaanitaidetta, vaan yksi fi losofi an kulmakivistä, jossa esitellään tietty ihmistyyppi. Tämä murskaa kaiken tielleen joutuvan, ja määrittelee mikä on hänelle itselleen moraalisesti hyvää – siis aito überarjalainen yli-ihminen.

1) Oswald Spenglerin Länsimaiden perikatoa. X) Friedrich Nietzschen Näin puhui Zarathustraa. 2) Karl Mayn Winnetoun kostoa.

Ketkä menivät naimisiin Joonian meren Skorpiok-sen saarella 1968, joka oli tuolloin sulhasen yksi-tyisomistuksessa? Morsian pelkäsi lastensa ja oman henkensä puolesta ja katsoi avioliiton tuovan turvaa: ”Jos he tappavat _______, niin lapsenikin ovat koh-

teita. Haluan päästä pois tästä maasta.” Solmimalla avioliiton hän menetti elinikäisen oikeuden kotimaansa turvallisuuselin-ten suojeluun. Samalla hänestä tuli paparazzien ykkösriistaa, jotka vainosivat häntä kuolemaansa asti.

1) Richard Burton ja Elizabeth Taylor. X) John Lennon ja Yoko Ono. 2) Aristoteles Onassis ja Jacqueline Kennedy.

Missä elokuvassa James Stewart esiintyy pelkästään pyjamassa ja aamutakissa?

1) Varkaiden paratiisissa. X) Pyjamaleikeissä. 2) Takaikkunassa.

1

3

2

4

51 2 3 4 5Nimi

LET’S BESSERWISSER!Itäiset Turhan Tietäjät ry

Oikeat vastaukset sivulla 40. 38 Uljas 8 | 25. 10. 2012 39Uljas 8 | 25. 10. 2012

Sivun 38 oikeat vastaukset: 1 2 X 2 240 Uljas 8 | 25. 10. 2012