TILASTOINTITIEDON HYÖDYNTÄMINEN ENNAKOINNISSA CASE...
Transcript of TILASTOINTITIEDON HYÖDYNTÄMINEN ENNAKOINNISSA CASE...
1
TILASTOINTITIEDON HYÖDYNTÄMINEN
ENNAKOINNISSA
CASE: MATKAILUN ALUEELLISET TIETOVARANNOT
Loppuraportti
Maa- ja metsätalousministeriön diaarinumero 2114/311/2012
Itä-Suomen yliopiston diaarinumero 1621/13.01/2012
31.3.2014
Jenni Mikkonen, Ira Lahovuo
050 439 0925
Hankkeen rahoitti maa- ja metsätalousministeriön maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä
2
SISÄLLYS
1. Taustaa ................................................................................................................................................. 4
1.1. Tutkimuksen lähtökohdat ......................................................................................................... 4
1.2. Taustana Matkailun alueelliset tietovarannot -hanke ............................................................ 4
2. Hankkeen tehtävät ja tavoitteet ........................................................................................................ 6
3. Aiemmat tutkimukset ja käsitteiden määrittely............................................................................... 6
3.1. Ennakointitutkimukset matkailussa ......................................................................................... 6
3.2. Ennakointi maaseutututkimuksessa ......................................................................................... 7
3.3. Maaseudun määritelmät ............................................................................................................. 9
4. Tutkimusaineisto ja menetelmät ..................................................................................................... 11
4.1. Perustiedot vastanneista yrityksistä ........................................................................................ 13
5. Yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen ....................................................................................... 16
5.1. Yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen toimialoittain ....................................................... 17
5.2. Yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen kokoluokittain .................................................... 22
5.3. Yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen alueittain .............................................................. 24
6. YHTEENVETO & JOHTOPÄÄTÖKSET ............................................................................... 31
LÄHTEET: ................................................................................................................................................ 35
3
TILASTOINTITIEDON HYÖDYNTÄMINEN ENNAKOINNISSA -
CASE: MATKAILUN ALUEELLISET TIETOVARANNOT
Tiivistelmä
Tässä raportissa tarkastellaan maaseudulle sijoittuvien matkailuyritysten suhtautumista tulevaisuuteen Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa vuosina 2012 ja 2013 kerätyn aineiston perusteella. Tavoitteena oli selvittää mahdollisia yritysryhmien välisiä eroja ja niihin vaikuttavia tekijöitä. Yritysten ryhmittelyyn käytettiin sijaintia, kokoa ja palvelutarjontaa. Lisäksi havainnoitiin, onko vastauksissa eroja verrattuna yritysten edellisenä vuonna antamiin tietoihin. Tuloksista on havaittavissa, että niin toimialan piirteet ja yleinen tilanne, liikevaihto kuin alueelliset erot kehitysnäkymissäkin vaikuttavat yrittäjien odotuksiin tulevalta. Yleisesti ottaen maaseutumatkailuyrittäjien suhtautuminen tulevaisuuteen tämän aineiston perusteella oli neutraalia tai hieman positiivista, mikä noudattaa yleisiä kehitysnäkymiä matkailualalla. Ohjelmapalveluita tarjoavat yritykset sekä yritykset, joiden matkailun liikevaihto oli yli 100 000 euroa, suhtautuivat tulevaisuuteen kaikkein positiivisimmin.
Lisäksi raportissa tarkastellaan Suomessa tehdyn ennakointitutkimuksen tilastotietoja suhteessa Matkailun alueelliset tietovarannot -kokonaisuuden vuosittain tuottamaan tilastointitietoon sekä arvioidaan kuinka tietoa voidaan hyödyntää ja millä tavalla ennakointitietoa tulisi jatkossa kerätä maaseutumatkailuyrityksiltä suhteessa nykyiseen ennakointitiedon keräämiseen. Tutkimusraportti tarjoaa aiempaa syvällisempää tietoa maaseutumatkailuyrittäjien suhtautumisesta tulevaisuuteen sekä toimialojen välisistä ja alueellisista eroista. Täydentävää tutkimusta tarvitaan jatkossa erityisesti erojen taustatekijöiden, syiden ja seurausten selvittämiseen.
Abstract In this paper, we studied the expectations towards the future of rural tourism enterprises based on the data collected in the Regional Data Warehousing for the Finnish Tourism Industry Project in 2012 and 2013. The main objective of the study is to examine if there are any differences between groups of enterprises grouped according to their location, size and supply of services and what are the factors influencing them. In addition, differences were observed between the results from 2013 and the previous year. The results revealed that the expectations of entrepreneurs were affected by the characteristics of the field of operation, general conditions in the operational environment and revenue and regional differences in the development outlook. Based on the data, the expectations of rural tourism entrepreneurs were neutral or slightly positive. The results are in accordance with the general development outlook of the tourism field. Enterprises offering program services enterprises with a revenue over 100.000 euro have a more positive view of the future. In addition, we have reviewed the statistical information provided by Finnish foresight studies in relation to the information gathered annually in the Regional Data Warehousing for the Finnish Tourism Industry project. Additionally, we have reviewed how the foresight information can be used and how it should be gathered from the rural tourism enterprises in the future. This study offers more in-depth information on the expectations that rural tourism entrepreneurs hold for the future and on their corresponding regional and field-related differences. Further studies are needed to reveal the causes and consequences behind these differences.
4
1. TAUSTAA
1.1. Tutkimuksen lähtökohdat
Matkailutilastot eivät nykyisellään anna riittävää kuvaa matkailun merkityksestä. Haasteena on
matkailutoimialan arviointiin soveltumaton toimialaluokitus, eritoten pienimpien ja sivutoimisten
matkailuyritysten jääminen kokonaan tilastoinnin ulkopuolelle. Erityisen hankala tilanne on
majoitustilastojen osalta, sillä niissä otetaan tällä hetkellä huomioon vain yli kymmenen huoneen
majoituskapasiteetti. Tiedon puute pienten toimijoiden osalta ja nykyisten tilastollisten tietojen
vinoutuminen voivat johtaa matkailuelinkeinon merkityksen aliarvioimiseen ja alueellisen
jakautumisen vääristymään.
Matkailutilastoinnin ongelmallisuus on nostettu esiin useissa eri yhteyksissä viime vuosina.
Tilastoinnin kehittäminen on nostettu muun muassa Matkailun teemaryhmän sekä työ- ja
elinkeinoministeriön yhdeksi kuluvien vuosien painopistealueeksi. Maaseutupoliittisen
kokonaisohjelman 2009–2013 strategisissa linjauksissa ja toimenpiteissä mainitaan maaseudun
tilastoinnin kehittämisen tärkeys. Toimenpiteen 141 tavoitteena on ”Kehittää maaseudun
tilastointijärjestelmiä paikkatietoperusteisesti ottaen huomioon kylätoiminnan ja eri toimialojen (erityisesti
matkailu, elintarvikeala, luontoyrittäjyys, kulttuuri, bioenergia, hevosala, koneurakointi) ja alueluokitusten
tarpeet”. Vastuullisiksi tahoiksi toimenpiteelle on merkitty Tilastokeskus, valtiovarainministeriö
(VM), työ- ja elinkeinoministeriö (TEM), maa- ja metsätalousministeriö (MMM),
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) ja maaseutututkimus. Myös TEM:n maaseutupolitiikan
periaatepäätöksessä Matkailun alueelliset tietovarannot ja matkailutilastoinnin kehittäminen
mainitaan tarvittavana ja kehitettävänä toimenpiteenä. Matkailutilastoinnin kehittäminen ja
Matkailun alueelliset tietovarannot mainitaan tärkeänä toimenpiteenä myös työ- ja
elinkeinoministeriön raportissa Suomen matkailun tutkimuksen toimintaohjelma vuosille 2011–2020.
1.2. Taustana Matkailun alueelliset tietovarannot -hanke
Matkailun tilastoinnin ongelmia lähdettiin vuonna 2009 ratkaisemaan YTR:n rahoittamassa
Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa 1.4.2009–
31.3.2010 luotiin sähköinen matkailutiedonhallinnan alusta ja kehitettiin indikaattoreita matkailun
aluetaloudellisten vaikutusten ja majoitustoiminnan arviointiin. Jatkohankkeessa 1.4.2010–
31.3.2011 luotiin indikaattorit ohjelma- ja ravitsemuspalveluille, jatkokehitettiin teknistä
tietoalustaa ja pilotoitiin Matkailun alueellisia tietovarantoja viidessä maakunnassa itäisessä
Suomessa. Kaksivuotisen hankekokonaisuuden aikana käynnistettiin lisäksi neuvottelut
tietokannan skaalauksesta valtakunnalliseksi ja tietovarantojen ylläpidon rahoituksesta hankkeen
jälkeen. Hankkeessa luotiin neuvottelujen pohjaksi toimintamalli Matkailun alueellisten
tietovarantojen valtakunnallisesta toteuttamisesta.
Toimintamallin jalkauttaminen aloitettiin TEM:n rahoittamassa hankekokonaisuudessa vuosina
2011–2012. Toimintamallin mukaan aluetasolla matkailun toimiala- ja tilastotiedot keräävät
alueelliset ammattikorkeakoulut osana opetustaan. Kaikilla alueilla käytetään samoja
5
indikaattoreita ja kaikkien alueiden tiedot tallentuvat samaan tietokantaan, Matkailun alueellisiin
tietovarantoihin. Yhtenäinen tiedonkeruu ja mittaristo tekevät alueittain kerätystä tiedosta
keskenään vertailukelpoista. Sen lisäksi, että matkailutieto tallentuu tietokantaan, on kerättyä
tietoa mahdollista siirtää eri toimijoiden järjestelmien välillä. Esimerkiksi matkailun alueellisten
organisaatioiden keräämiä yritystietoja on mahdollista tuoda tietovarantoihin ja päinvastoin.
Vuosina 2011–2012 aineistonkeruuseen rekrytoitiin seitsemän uutta aluetta. Indikaattoreita
muokattiin ja niitä pilotoitiin hankkeessa vuonna 2011. Pilotointien perusteella saatiin paljon
palautetta järjestelmän kehittämiseksi, ja kehittämistoimenpiteitä toteutettiin hankekaudella.
Vuoden 2013 aikana Tietovarantojen kehittämistyötä jatkettiin. Muun muassa järjestelmää
kehitettiin entistä käyttäjäystävällisemmäksi, tiedonkeruuta jatkettiin ja myös uusia alueita saatiin
mukaan. Kaiken kaikkiaan tietoa on kerätty 13 maakunnassa Suomessa. Myös indikaattoreita
muokattiin enemmän Tilastokeskusta tukevaan suuntaan. Indikaattoreita yksinkertaistettiin ja
karsittiin siten, että ne toimivat enemmän Tilastokeskusta täydentävä tietona. Tiedon
siirrettävyys, vertailtavuus ja täydennettävyys on jatkossa helpompaa. Myös toimintamalli muuttui
siten, että jatkossa alueet ovat itse vastuussa tiedonkeruusta. Tarkoitus kuitenkin on, että
Tietovarantojen mallia ja samoja indikaattoreita käytettäisiin alueilla mahdollisimman paljon
yhtenäisen ja vertailukelpoisen tiedon saamiseksi.
Matkailun alueelliset tietovarannot -kokonaisuuden päätavoitteena on ollut kehittää matkailutoimialan
valtakunnallinen tietovaranto, jonka avulla on mahdollista esittää ja analysoida maakuntien
alueellista matkailutoimintaa, sen vaikutuksia ja merkitystä. Tietovarannoissa kootaan tietoja
muun muassa matkailupalveluita tuottavien yritysten lukumäärästä, liiketoimintaa kuvaavista
tunnusluvuista, kapasiteetista, asiakkaista ja palvelutarjonnasta sekä yrittäjien näkemyksistä
tulevaisuutta kohtaan. Tiedot kerätään maakunnittain kerran vuodessa ja tulokset raportoidaan
vähintään maakuntatasolla. Aineistonkeruu vuosittain mahdollistaa myös tulosten vertailun ja
tarkastelun verrattuna aiempien vuosien tietoihin. Tietovarantopohjainen toimintamalli palvelee
elinkeinon kehittämistä, seurantaa ja arviointia useilla eri aluetasoilla. Matkailun alueelliset
tietovarannot mahdollistaa myös matkailutietojen tarkastelun hallinnollisista kunta- tai
maakuntarajoista huolimatta, sillä hallinnolliset rajat eivät välttämättä ole matkailun toiminnallisia
rajoja.
Olemassa oleva maakuntatasoinen tieto ei ole kuitenkaan antanut oikeaa kuvaa matkailun
alueellisista ja paikallisista eroista ja potentiaaleista. Tämä on ongelma, joka vaikeuttaa alueellisen
matkailurakenteen vertailua ja kehitystyötä sekä investointien kehittymistä. Lisäksi
matkailutilastot eivät nykyisellään anna riittävää kuvaa matkailun aluetaloudellisista vaikutuksista,
ja pienimmät matkailuyritykset ovat jääneet kokonaan tilastoinnin ulkopuolelle. Toinen keskeinen
haaste on matkailukentän ongelmallinen toimialaluokitus, jonka vuoksi useiden matkailulle
liitännäisten toimialojen yritysmäärien arvioiminen on ongelmallista. Näitä ovat etenkin
sivutoimenaan matkailupalveluita tai päätoimisesti ohjelmapalveluita tuottavat yritykset.
6
2. HANKKEEN TEHTÄVÄT JA TAVOITTEET
Tilastointitiedon hyödyntäminen ennakoinnissa - Case: Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa
toteutetaan alueellisten tietovarantojen vuosittaisen tiedonkeruun yhteydessä kerätyn
barometritiedon syvempää analyysia. Aineistona käytetään vuosina 2012 ja 2013 kerättyä
aineistoa. Raportissa tarkastellaan, millä tavalla maaseudulle sijoittuvat matkailuyritykset
suhtautuvat tulevaisuuteen ja löytyykö eri yritysryhmien tai alueiden väliltä eroja. Lisäksi
raportissa tarkastellaan Suomessa tehdyn ennakointitutkimuksen tilastotietoja suhteessa
Matkailun alueelliset tietovarannot -kokonaisuuden vuosittain tuottamaan tilastointitietoon sekä
arvioidaan, miten kerätty valtakunnallinen tietovaranto soveltuu ennakointitutkimukseen.
Raportissa selvitetään kvantitatiivisia tutkimusmenetelmiä käyttäen mahdollisia yritysryhmien
välisiä eroja ja niihin vaikuttavia tekijöitä barometriaineistossa. Yritysten ryhmittelyyn käytetään
perustietoja, kuten yritysten sijaintia, kokoa ja palvelutarjontaa. Lisäksi havainnoidaan, onko
vastauksissa eroja verrattuna yritysten edellisenä vuonna antamiin tietoihin. Tuloksena syntyy
ennakointiraportti tiedonkeruun piiriin kuuluvien maaseutumatkailuyritysten suhtautumisesta
tulevaisuuteen. Lisäksi tarkastellaan kuinka tietoa voidaan hyödyntää ja millä tavalla
ennakointitietoa tulisi jatkossa kerätä maaseutumatkailuyrityksiltä suhteessa nykyiseen
ennakointitiedon keräämiseen.
Tutkimusraportti tukee maa- ja metsätalousministeriön tutkimus- ja kehittämisstrategiaa vuosille
2012–2017 (MMM 2012). Tutkimus- ja kehittämisstrategian perustehtävänä on tuottaa
ennakoivasti tietoa, osaamista ja innovaatioita päätöksenteon tueksi elinkeinojen kilpailukyvyn
kehittämiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi niin, että turvataan maaseudun elinvoimaisuus.
Tutkimustoiminnassa huomioidaan erityisesti riskien arviointi ja tulevaisuuden ennakointi.
Ennakointia tarvitaan muun muassa toimintaympäristön muutosten ennustamiseen ja
analysointiin.
3. AIEMMAT TUTKIMUKSET JA KÄSITTEIDEN MÄÄRITTELY
3.1. Ennakointitutkimukset matkailussa
Ennakoinnilla tarkoitetaan systemaattista ja osallistavaa prosessia, jossa kerätään ja analysoidaan
keskipitkän ja pitkän aikavälin tulevaisuutta koskevaa tietoa päätöksenteon tueksi
tulevaisuudentutkimuksen menetelmiä hyödyntäen. Ennakoinnilla pyritään parantamaan
päätöksenteon tietopohjaa ja tulkitsemaan, mitä seurauksia nykypäivän päätöksillä mahdollisesti
on tulevaisuudessa, jotta voidaan huomioida paremmin pitkän aikavälin kehitys. (esim. Kyyrä
2011: 2) Ennakoinnissa saatetaan yhteen aiheen kannalta keskeiset avaintoimijat ja tulevaisuutta
koskevat tietolähteet. Ennakoinnin erityispiirre muuhun suunnitteluun verrattuna on
osallistaminen ja verkostojen hyödyntäminen. Ennakoinnin tavoitteena on laatia
toteuttamiskelpoisia strategisia visioita, jotka ohjaavat toimintaa ja joihin keskeiset toimijat ovat
sitoutuneita. Alueellisella ennakoinnilla tarkoitetaan ennakointimenetelmien soveltamista rajatulla
alueella. (Toivonen & Nieminen 2002: 13–15)
7
Matkailun ennakointityötä on Suomessa tehty monen eri organisaation toimesta viime vuosina.
Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti (MTI) koordinoi matkailun kansallisen
ennakointiverkoston toimintaa. Sen tehtävänä on muun muassa koota hajallaan olevaa matkailun
ennakointitietoa ja -osaamista yhteen. Matkailun ennakointiteema on myös esillä useissa
hankkeissa, esimerkkeinä MTI:n Ennakoinnista kilpailukykyä Lapin matkailulle (MTI 2013), Haaga-
Helia ammattikorkeakoulun FUTUaeroport (Heikkinen & Inkinen 2013), TULEVA –
tulevaisuuden matkailijat (Tommola 2012), Suomen ympäristökeskuksen matkailun ja
ilmastonmuutoksen yhteyksiä tarkastellut VACCIA (SYKE 2013), Matkailun ja elämystuotannon
toimialan visiot ja ennakointi -ohjelma (Hietanen 2010) sekä Matkailun edistämiskeskuksen Matkailu
vuonna 2020 (MEK 2006). Myös useiden Master Plan -raporttien, matkailun aluestrategioiden ja
laajempien matkailunkin huomioivien strategioiden valmisteluissa on hyödynnetty ja
hyödynnetään ennakoinnin ja tulevaisuuden tutkimuksen menetelmiä (Kyyrä 2011).
Matkailun alueellinen ennakointimalli on Matkailun ennakoinnin tutkimus ja kehittäminen Kainuussa ja
Koillismaalla -hankkeen pohjalta tehty esitys alueellisen ennakointiprosessin vaiheista ja
käytettävistä menetelmistä, aineistoista ja toteuttamisaikataulusta (Kyyrä 2011). Sen tavoitteena
on tuottaa sovellettavissa ja toistettavissa olevaa tietoa muutoksista asiakaskäyttäytymisessä,
yritysten toimintaympäristössä ja laajemmin yhteiskunnassa. Mallia ei kuitenkaan ole toteutettu
käytännössä, vaan se on ensisijassa tarkoitettu keskustelun avaukseksi ja jatkokehittämisen
kohteeksi.
Matkailun toimialaraportissa (Harju-Autti 2013) viitataan pk-yritysbarometrin (2013) tuloksiin
matkailuyritysten osalta, joista käy ilmi, että matkailuyritysten suhdannenäkymät seuraaville
kuukausille ovat melko varovaisia ja kysynnän uskotaan pääasiassa pysyvän ennallaan. Pk-
yritysbarometriin vastasi noin 400 majoitus-, ravitsemus- ja ohjelmapalveluyritystä. Investointien
suhteen suhdannenäkymät ovat vähäisemmät, sillä merkittävä osa (32 prosenttia) vastanneista
yrityksistä uskoo investointien pienenevän lähitulevaisuudessa. Kannattavuudesta kysyttäessä
selvisi, että kysynnän pysähtyneisyydestä huolimatta yritysten mielestä kannattavuutta voitaisiin
parantaa.
3.2. Ennakointi maaseutututkimuksessa
Maaseutua ja maaseutumatkailua koskevia selvityksiä ja ennakointitutkimuksia on tehty Suomessa
viime vuosina jonkin verran. Työ ja elinkeinoministeriön julkaisu Maaseutukatsaus 2014 (Ponnikas
ym. 2014) kokoaa maaseudun valtakunnallista kehitystä koskevan tiedon yksiin kansiin. Raportti
luo kuvan maaseudun nykytilasta ja ennakoi maaseutualueiden tulevaa kehitystä. Katsauksessa
hyödynnetään tilastoaineistoja, maaseudun pysyville asukkaille tehdyn kyselyn tuloksia sekä
samaan aikaan toteutetun Maaseutubarometri 2014 -tutkimuksen tuloksia (Aho & Rahkonen 2014).
Raportin mukaan maaseudun kehittämiselle luo haastetta erityisesti väestön keskittyminen
lähemmäs kaupunkeja. Kaupunkien läheisellä maaseudulla väestö on kasvanut koko 2000-luvun
ajan, kun taas harvaan asutun maaseudun väestö on pienentynyt merkittävästi ja kehitys on
jatkunut jo kolme vuosikymmentä. Kehityksen ennustetaan jatkuvan edelleen. Erityisesti harvaan
8
asutun maaseudun huoltosuhde on kasvanut 2000-luvulla. Väestön ikääntyminen ja
aktiiviväestön pienempi osuus vaikuttaa maaseudun asumisen ja palvelujen järjestämiseen
tulevaisuudessa. (Ponnikas ym. 2014: 22–37)
Työvoiman määrä Suomessa vuonna 2010 oli 2,6 miljoonaa henkilöä. Työvoima ja työlliset
keskittyvät kaupunkeihin ja niiden läheisyyteen. Myös työpaikkojen määrässä on havaittavissa
samansuuntainen kehitys. Maaseudulla työpaikkojen määrä on vähentynyt, kun taas kaupungeissa
ja niiden kehysalueella kehitys on ollut positiivisinta (Ponnikas ym. 2014: 79, 84). Suomen
maaseudun kehittämisstrategian mukaan maaseudun työllisyyden kasvun perustana on yrittäjyys
(MMM 2006: 5). Liikeyritysten toimipaikoista kaksi viidesosaa sijaitsee maaseutukunnissa, joissa
yritysten toimipaikkoja on asukaslukuun suhteutettuna keskimäärin enemmän kuin kaupungeissa,
mutta yritystoiminta on pienimuotoisempaa (Ponnikas ym. 2014: 88). Yritystoiminta onkin
merkittävä työllistäjä maaseudulla, jossa elinkeinotoiminta on hyvin monimuotoista. Yleistäen
voidaan sanoa, että maaseudulle keskittyy luonnonvarojen aineettomaan ja aineelliseen
hyödyntämiseen perustuvia elinkeinoja, joihin matkailukin lukeutuu. Maaseutumatkailu on yksi
merkittävä toimiala maaseudulla. Maaseutukatsauksessa tehdyn kyselyn mukaan se koetaan
yhtenä aloista, joilla on myös edellytyksiä kasvuun (Ponnikas ym. 2014: 91–94).
Maaseutubarometri 2014 -tutkimuksessa (Aho & Rahkonen 2014) kysyttiin kansalaisten ja
asiantuntijoiden uskomuksia ja toiveita maaseutuun ja sen kehittämiseen liittyen. Edellisen
kyselyn tuloksiin verrattuna kansalaisten muun muassa lähiruokaan, luonnon tarjoamiin
ekosysteemipalveluihin, monimuotoiseen matkailuun ja monipuoliseen yritystoimintaan liittyvät
odotukset ovat vahvistuneet kahdessa vuodessa. Myös asiantuntijoiden vastauksissa arviot
maaseudun tulevista kasvualoista liittyivät lähiruokaan, luomutuotantoon, ekosysteemipalveluihin
ja matkailuun.
Maaseutubarometrin 2014 tulokset paljastavat myös, että ikäryhmistä erityisesti 15–24-vuotiaiden
toivomuksissa monimuotoinen matkailu kukoistaa maaseudulla tulevaisuudessa, mutta toisaalta
nuoret uskoivat väittämän toteutumiseen muita ikäryhmiä harvemmin. Yli 65-vuotiaat puolestaan
uskoivat matkailun kukoistukseen ikäryhmistä suhteessa eniten. Yrityspäättäjien toiveissa
monipuolinen matkailu nousi korkealle tulevaisuuskuvissa, mutta toisaalta uskomuksissa
todellisesta kehityskulusta korostuivat eri asiat, kuten maatalouden tehostuminen ja maaseudun
autioituminen. Päättäjien ja asiantuntijoiden toiveissa ja uskomuksissa monimuotoisen matkailun
kukoistukseen luotti yli puolet. Median edustajien vastauksissa toive matkailun kukoistuksesta oli
ylitse muiden, mutta usko väittämän toteutumiseen ei ollut yhtä vahvaa. Yrittäjien vastauksissa
matkailuala nousi korkealle eri alojen liiketoimintamahdollisuuksien kehityksestä kysyttäessä.
(Aho & Rahkonen 2014)
Myös Maaseutumatkailuyrittäjät, Lomalaidun ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto
(MTK) toteuttavat kolme kertaa vuodessa suhdannekyselyn, jolla selvitetään
maaseutumatkailuyritysten tulevaisuudennäkymiä. Touko-elokuun 2013 kyselyssä yrittäjien arviot
loppuvuoden kysynnästä olivat varovaisia ja negatiivisimpia kolmeen edellisvuoteen verrattuna.
Vain 16 prosenttia yrityksistä odotti ulkomaisen kysynnän kasvavan loppuvuodesta ja 48
prosenttia odotti sen pysyvän edellisvuoden tasolla. Kotimaisen kysynnän kasvuodotukset olivat
samansuuntaiset ulkomaisen kysynnän kanssa. Reilu kolmasosa yrittäjistä arvioi loppuvuoden
9
kysynnän heikkenevän edellisen vuoden vastaavaan aikaan verrattuna. Erityisesti kotimaisten
työmatkailijoiden osalta kysynnän odotettiin vähenevän. Suhdannekyselyyn vastasi yhteensä 111
yrittäjää ympäri Suomea.
Lisäksi maaseutuyrittäjyyttä on tutkittu muun muassa Muuttuva ja menestyvä maaseutuyrittäjyys 2000–
2013 -hankkeessa, jonka loppuraportti (toim. Rantamäki-Lahtinen 2013) kokoaa hankkeen
tulokset yhteen. Tutkimushankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa maatalous- ja
maaseutupolitiikan tueksi tiloilla viime vuosina tapahtuneesta kehityksestä ja ennakoida myös
tulevaa. Hankkeessa tarkasteltiin monialaisia maatiloja ja muita maaseudun yrityksiä ja tutkittiin,
miten yritykset ovat onnistuneet maatalouden ja muun yritystoiminnan yhdistämisessä,
ennustaako yrittäjäidentiteetti yritystoiminnan jatkumista ja työhyvinvointia sekä onko työmäärän
hallintakeinoilla ja työssä jaksamisella yhteys yrityksen menestymiseen. Tulokset antavat viitteitä
siitä, että liiketoimintaosaamisella ja kyvyllä tunnistaa ja tarttua mahdollisuuksiin on yhteys
yrityksen menestymiseen. Yrittäjät ryhmiteltiin joukkoihin, joista ”hyväkuntoiset menestyjät” olivat
merkitsevästi useammin monialaisia, keskimääräistä nuorempia, tilojen peltopinta-alaltaan
keskimääräistä suurempia, töitään tehostavia ja ulkoistavia tai vähintään kahden yrittäjäperheen
jäsenen voimin työskenteleviä.
3.3. Maaseudun määritelmät
Maaseutua voidaan hahmottaa ja määritellä monella tapaa joko maaseudun tai kaupungin
lähtökohdista (Storhammer & Virkkala 2003: 15). Muun muassa Vartiainen & Antikainen (1999)
ovat määritelleet maaseudun kaupunkiverkon näkökulmasta, jolloin maaseutu muodostuu
keskuksien, kaupunkiseutujen, väliin jäävistä alueista. Muun muassa Valtakari (1999) on
puolestaan tarkastellut maaseutua maaseudun näkökulmasta. Valtakarin mukaan maaseutu on
pitkien välimatkojen, harvan asutuksen ja kaupunkeihin nähden syrjäisen sijainnin aluetta, jossa
alkutuotannon rooli elinkeinona on suurempi ja luonnolla on enemmän merkitystä
elinympäristössä. Maaseutua muokkaavat erilaiset muutosprosessit, joiden myötä maaseutu on
yhä kiinteämmin toiminnallisesti osa kansallista ja globaalia taloutta (Lehtola 2002).
Suomen maaseutupolitiikassa käytetään niin kutsuttua maaseudun kolmijakoa, joka lanseerattiin
1990-luvun alussa ensimmäisen kansallisen maaseutuohjelman puitteissa ja sitä on päivitetty
useaan otteeseen. Viimeisin päivitys on vuodelta 2006 (YTR 2009: 17), ja sitä uudistetaan
seuraavan kerran helmikuussa 2014. Luokittelussa Suomi jaetaan kaupunkeihin, kaupunkien
läheiseen maaseutuun, ydinmaaseutuun ja harvaan asuttuun maaseutuun. Luokittelussa lähdetään
liikkeelle kaupunkien ja niiden läheisen maaseudun erottelusta asutuksen, väestön ja pendelöinnin
perusteella. Maaseudun kolmijako perustuu kuntiin alueyksikköinä, mutta sen pohjana olevissa
analyyseissä tarkastellaan myös pienempiä alueyksiköitä (Malinen ym. 2006).
Useat tahot (mm. Malinen ym. 2006, Storhammer & Virkkala 2003) ovat tuoneet esiin ongelmat,
jotka liittyvät kuntiin tai muihin hallinnollisiin yksikköihin perustuviin alueluokituksiin.
Kuntapohjaisten jaotteluiden ongelmana on alue-erojen hämärtyminen keskiarvon taakse. Tätä
ilmiötä kutsutaan ekologiseksi harhaksi. Ekologista harhaa voidaan pienentää käyttämällä
10
paikkatietoaineistoja (Malinen ym. 2006: 14). Etenkin kuntaliitosten myötä kuntien koot ovat
kasvaneet suuriksi ja hallinnollisten rajojen sisään mahtuu asutus- ja elinkeinorakenteeltaan hyvin
erilaisia alueita. Monet kaupunkiseudut sisältävät maaseutua ja määritelmät ovat osittain
päällekkäisiä (Storhammer & Virkkala 2003: 16, YTR 2009: 143).
Kuntapohjaisen aluejaottelun ongelmat on tuotu esiin myös Maaseutupoliittisessa
kokonaisohjelmassa 2009–2013. Sen strategisissa linjauksissa ja toimenpiteissä mainitaankin
erityisesti tilastotuotannon kehittäminen paikkatietoperusteisesti (YTR 2009: 143–146). Toisaalta
kuntapohjaista tarkastelua on perusteltu sillä, että kunnat ovat maaseutupolitiikan keskeisiä
toimijoita ja alueidentiteetin kohteita (Malinen ym. 2006: 14). Suomen ympäristökeskus on
kehittänyt yhteistyössä Oulun yliopiston Maantieteen laitoksen kanssa uutta paikkatietopohjaista
luokitusta MMM:n ja TEM:n tilauksesta (Ympäristö 2014).
Maaseudulle on myös lukuisia tilastomääritelmiä, jotka eivät perustu kuntarajoihin, vaan
esimerkiksi väentiheyteen tai taajamien asukaslukuun. Esimerkiksi MTT:n Muuttuva ja menestyvä
maaseutuyrittäjyys -raportissa (Rantamäki-Lahtinen 2013) maaseuduksi määriteltiin kaikki ne
postinumeroalueet, joiden väentiheys on alle 50 asukasta neliökilometriä kohti. Taajamapohjainen
tarkastelu soveltuu parhaiten asumisen tarkasteluun, koska se ei huomioi elinkeinotoiminnan ja
ihmisten liikkumisen muodostamia toiminnallisia kokonaisuuksia (esim. Rosenqvist 2002,
Ålander 2001).
Tilastokeskus käyttää virallista alueluokitusstandardia eli tilastollista kuntaryhmitystä, jossa kunnat
on jaettu maaseutumaisiin kuntiin, taajaan asuttuihin kuntiin ja kaupunkimaisiin kuntiin.
Luokittelukriteereinä ovat kunnan taajamaväestön osuus ja suurimman taajaman väkiluku.
Esimerkiksi maaseutumaisissa kunnissa alle 60 prosenttia väestöstä asuu taajamissa ja suurimman
taajaman väkiluku on alle 15 000, tai väestöstä vähintään 60 prosenttia, mutta alle 90 prosenttia
asuu taajamissa ja suurimman taajaman väkiluku on alle 4 000. (Tilastokeskus 2012)
Kuten edellisestä käy ilmi, maaseutu voidaan määritellä hyvin monista eri lähtökohdista.
Maaseutumatkailussa lisähaasteen tuo vielä yritysten toimintaympäristö. Esimerkiksi
ohjelmapalveluyritys voi fyysisesti sijaita keskellä kaupunkia, mutta kuitenkin samanaikaisesti sen
toimintaympäristö voi hyvin vahvasti olla maaseudulla vaikkapa luontomatkailutuotteissa.
Samoin mökkejä vuokraavan yrityksen tukikohta voi olla jossain muualla kuin missä itse mökit
sijaitsevat.
Tiedonkeruu Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa on jo lähtökohtaisesti painottunut
pieniin maaseutumaisiin matkailuyrityksiin, mutta mukana on myös kaupunkien tai
kaupunkimaisten alueiden yrityksiä. Tässä raportissa maaseutuyritysten määrittelyyn sovellettiin
Tilastokeskuksen virallista alueluokitusstandardia, tilastollista kuntaryhmitystä. Kuntapohjaisen
maaseutumääritelmän soveltaminen suoraan toimii kuitenkin huonosti, kun halutaan ottaa
tarkasteluun mukaan kaikki maaseutumaisessa ympäristössä toimivat yritykset. Tilastollista
kuntaryhmitystä sovellettiinkin niin, että aineistosta otettiin suoraan maaseutumaisten ja taajaan
asuttujen kuntien yritykset mukaan tarkasteluun, mutta kaupunkimaisissa kunnissa sijaitsevat
yritykset käytiin vielä läpi niin, että niistä poistettiin toiminnan tai postinumeroalueen perusteella
kaupunkien keskustoissa toimivat yritykset. Mikäli poistettavien joukossa oli
11
ohjelmapalveluyrityksiä, käytiin ne vielä erikseen läpi ja jätettiin aineistoon mikäli yrityksen
toiminta viittasi maaseutu- tai luontomatkailutuotteisiin. Lisäksi jäljelle jääneiden yritysten lista
käytiin vielä läpi ja poistettiin myös suuret yritykset (esim. kylpylähotellit), jotka sijaitsevat
kaupunkien laitamilla tai kaupunkimaisissa kunnissa. Näin pyrittiin, että aineistoon jäisi sellaiset
yritykset, joiden toiminta on maaseutumaista.
4. TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT
Tutkimusaineisto koostuu Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa vuosina 2012 ja 2013
kerätystä aineistosta. Vuonna 2013 matkailun tilastotietoa kerättiin 11 maakunnasta eli Etelä-
Pohjanmaalta, Etelä-Savosta, Keski-Suomesta, Pirkanmaalta, Pohjois-Savosta, Päijät-Hämeestä,
Varsinais-Suomesta, Kymenlaaksosta ja Etelä-Karjalasta. Satakunnan ja Pohjois-Karjalan
aineistot eivät ehtineet tähän analyysiin mukaan, sillä ne kerättiin poikkeuksellisesti vasta
loppuvuonna 2013 ja alkuvuonna 2014. Vuonna 2012 tilastoaineistoa on kerätty osittain eri
maakunnista, joten vertailua tehdään vain niiltä osin kuin ne ovat yhtenevät vuoden 2013 kanssa.
Vertailua tehdään siis Etelä-Pohjanmaan, Etelä-Savon, Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Päijät-
Hämeen ja Varsinais-Suomen osalta. (kuva 1) Etelä-Karjalassa ei vuonna 2012 selvitetty
suhtautumista tulevaisuuteen, mutta muilta osin maakunnan vastaukset on vertailussa. Aineistoa
analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin SPSS-ohjelmalla.
12
Kuva 1. Tilastointitiedon hyödyntäminen ennakoinnissa - Case: Matkailun alueelliset tietovarannot -
hankkeen aineistonkeruun piiriin kuuluneet maakunnat vuosina 2012 ja 2013.
13
4.1. Perustiedot vastanneista yrityksistä
Kun aineistosta rajattiin tarkasteltavaksi vain maaseutuyritykset, jäi yrityksiä vuoden 2013
aineistosta 808 kappaletta ja vuoden 2012 kyselystä 597 kappaletta. Lukumäärällisesti vastauksia
saatiin eniten Keski-Suomesta, Etelä-Pohjanmaalta ja Varsinais-Suomesta (taulukko 1, kuva 2).
Tietovarantojen kyselyiden vastausprosentit vaihtelivat maakunnittain noin 20–65 prosentin
välillä. Tosin vastausprosentteja tarkastellessa tulee huomioida, että ne perustuvat lähetettyjen
lomakkeiden määrään ja joukossa saattaa olla myös yrityksiä, joilla ei (enää) ole
matkailuliiketoimintaa tai ovat syystä tai toisesta listassa kahteen kertaan. Koska tässä raportissa
alkuperäisistä aineistoista on rajattu mukaan vain maaseutumatkailuyritykset, ei
vastausprosentteja voida laskea.
Taulukko 1. Maaseutuyritysten lukumäärät alueittain 2012 ja 2013
n, 2013 n, 2012
Keski-Suomi 163 176
Etelä-Pohjanmaa 145 54
Varsinais-Suomi 134 105
Kymenlaakso 81 -
Etelä-Savo 76 78
Pirkanmaa 71 -
Päijät-Häme 54 49
Pohjois-Savo 49 107
Etelä-Karjala 35 28
Yhteensä 808 597
Kuva 2. Vastausten prosentuaalinen jakautuminen alueittain vuonna 2012 ja 2013
Etelä-Pohjanmaa
9,0
Etelä-Karjala4,7
Etelä-Savo13,1
Keski-Suomi
29,5
Pohjois-Savo17,9
Päijät-Häme8,2
Varsinais-Suomi
17,6
2012
Etelä-Pohjanma
a17,9
Etelä-Karjala4,3
Etelä-Savo9,4
Keski-Suomi20,2Kymen-
laakso10
Pirkanmaa
8,8
Pohjois-Savo6,1
Päijät-Häme6,7
Varsinais-Suomi
16,6
2013
14
Valtaosa yrityksistä tarjosi majoituspalveluita: vuoden 2013 aineistosta 65 prosenttia ja vuoden
2012 aineistosta peräti 70 prosenttia ilmoitti tarjoavansa majoituspalveluita (taulukko 2).
Seuraavaksi eniten oli ravitsemis- ja ohjelmapalveluita tarjoavia yrityksiä. Yrityksen oli
mahdollista valita useampia palveluita, mutta suurin osa yrityksistä tarjosi vain yhtä palvelua.
Taulukko 2. Yritysten tarjoamat palvelut vuosina 2013 ja 2012
Taulukossa 3 on eritelty majoitusyrittäjien tarjoamien majoitusmuotojen osuudet vuonna 2013.
Yritys pystyi valitsemaan useita vaihtoehtoja. Majoitusyritykset tarjosivat majoituspalveluista
selvästi eniten mökkimajoitusta, jota tarjosi yli puolet vastanneista. Huoneistojen ja huviloiden,
leirintäalueiden, muun majoitusmuodon sekä maatilamajoituksen osuuksissa ei ollut merkittävää
eroa. Toisaalta moni oli jättänyt tarkentamatta millaista majoitusta tarjoaa, sillä 525 yritystä vastasi
tarjoavansa majoituspalveluja, mutta vain 445 yritystä vastasi tarkentavaan kysymykseen.
Tarkentamatta jättäneiden yritysten joukossa on nimen perusteella ainakin hotelleja,
kartanohotelleja, huoneistoja, matkustajakoteja ja mökkiyrittäjiä.
2013 2012
n % n %
Majoituspalvelut 525 65,0 421 70,5
Ravitsemuspalvelut 270 33,4 194 32,5
Ohjelmapalvelut 216 26,7 169 28,3
Kokous- ja juhlapalvelut 176 21,8 146 24,5
Nähtävyydet ja käyntikohteet 126 15,6 89 14,9
Ostopaikat 72 8,9 53 8,9
Kuljetuspalvelut 70 8,7 40 6,7
Tapahtumat 69 8,5 50 8,4
Matkatoimisto- ja matkanjärjestäjäpalvelut 33 4,1 21 3,5
15
Taulukko 3. Majoituspalveluja tarjoavien yritysten tarjoamat majoitusmuodot vuonna 2013
majoitusmuoto vastauksia kpl % majoituspalveluja tarjoavista
yrityksistä
mökkimajoitus 293 53,6
huoneisto, huvila tms. 48 8,8
leirintäalue 43 7,9
muu majoitusmuoto 41 7,5
maatilamajoitus/ aamiaismajoitus 37 6,8
lomakylä 25 4,6
motelli, matkustajakoti tms. 20 3,7
kesähotelli 13 2,4
liikunta- tai leirikeskus 10 1,8
erikoismajoitus (luostari, iglu, majakat, laivat) 6 1,1
retkeilymaja 4 0,7
kartanohotelli 4 0,7
kylpylähotelli 3 0,5
hotelli 0 0
Maaseutumatkailuyritykset ovat suhteellisen pieniä, jos yrityksen kokoa tarkastellaan
matkailuliikevaihdon kautta. Matkailuliiketoiminnan liikevaihtoa koskevaan kysymykseen vastasi
vuonna 2013 alle puolet ja vuonna 2012 noin 60 prosenttia yrityksistä. Noin kolmasosa
vastanneista yrityksistä sai matkailusta liikevaihtoa alle 20 000 euroa (kuva 3). Vastanneista
yrityksistä alle kymmenellä prosentilla matkailun liikevaihto ylitti 500 000 euroa. Keskimäärin
matkailuliikevaihdon osuus vastanneiden yrittäjien mukaan vuonna 2013 oli 68,4 prosenttia
yrityksen kokonaisliikevaihdosta ja edellisenä vuonna 71,4 prosenttia.
Kuva 3. Matkailuliiketoiminnan liikevaihto
34,3
27,2
13,616,1
8,8
35,1
23,9
14,7
20,6
5,60,0
5,0
10,0
15,0
20,0
25,0
30,0
35,0
40,0
Alle 20 000 € 20 000 - 49 999 €
50 000 - 99 999 €
100 000 - 499 999 €
500 000 € tai enemmän
% (n=353), 2012
% (n=373), 2013
16
Myös henkilötyövuosissa mitattuna maaseutumatkailuyritykset ovat pieniä. Työllistävyys-
kysymyksiin vastanneista yrityksistä suurin osa ilmoitti matkailuliiketoiminnan työllistävyyden
olevan alle yhden henkilötyövuoden (kuva 4) molempina vertailuvuosina.
Kuva 4. Henkilötyövuodet yrityksissä
5. YRITYSTEN SUHTAUTUMINEN TULEVAISUUTEEN
Yritysten suhtautumista tulevaisuuteen selvitettiin Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeen
tiedonkeruussa yhdellä kysymyspatterilla, jossa yrityksiä pyydettiin arvioimaan kuinka seitsemän
eri liiketoimintaan vaikuttavan tekijän tila lähitulevaisuudessa, eli seuraavan kolmen vuoden
aikana, muuttuu. Indikaattorit olivat työntekijöiden määrä, yrittäjätyövoiman määrä,
asiakasmäärä, liikevaihdon määrä, yrityksen liikevoitto, markkinointiin käytettävä rahamäärä ja
investointeihin käytettävä rahamäärä. Asteikkona käytettiin viisiportaista Likertin asteikkoa
(vähenee paljon, vähenee jonkin verran, pysyy ennallaan, kasvaa jonkin verran, kasvaa paljon).
Tarkasteltaessa kaikkia tulevaisuuskysymyksiin vastanneita yrityksiä vuoden 2013 aineistossa
eniten kasvua odotettiin tapahtuvan liikevaihdon määrässä ja asiakasmäärässä (kuva 5). Yli puolet
vastanneista uskoi asiakasmäärän ja liikevaihdon kasvavan seuraavan kolmen vuoden aikana.
Tilanteen uskottiin pysyvän ennallaan etenkin markkinointiin käytettävän rahamäärän,
työntekijöiden määrän ja yrittäjätyövoiman määrän suhteen. Investointeihin ja markkinointiin
käytettävän rahamäärän odotettiin pienenevän eniten. Pääasiassa yritykset näkivät
lähitulevaisuuden positiivisena tai neutraalina.
Vuoteen 2012 verrattuna ei yrittäjien ajatuksissa ole tapahtunut suuria muutoksia. Vuonna 2013
uskottiin enemmän tilanteen ennallaan pysymiseen. Asiakasmäärän, liikevaihdon ja liikevoiton
määrän sekä markkinointiin käytettävän rahamäärän kasvuun yrittäjät uskoivat hieman enemmän
57,3
35,2
2,9 4,6
55,3
39,5
3,2 2,10
10
20
30
40
50
60
70
Alle 1 htv 1-4,99 htv 5-9,99 htv 10 htv taienemmän
% % (n=347), 2012
% (n=380), 2013
17
vuonna 2012 kuin vuonna 2013. Sen sijaan työntekijöiden ja yrittäjätyövoiman määrän kasvuun
uskottiin enemmän vuonna 2013.
Kuva 5. Kaikkien maaseutuyritysten suhtautuminen tulevaisuuteen
5.1. Yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen toimialoittain
Seuraavaksi tarkastellaan, onko yritysten suhtautumisessa tulevaisuuteen eroja toimialoittain.
Tarkasteluun otettiin mukaan kolme suurinta toimialaryhmää eli majoituspalveluita,
ravitsemispalveluita ja ohjelmapalveluita tarjoavat yritykset. Yritykset saivat valita
vastausvaihtoehdoista useamman, joten sama yritys voi kuulua useampaan ryhmään.
8,16
1,91,8
2,74
6,16,5
77,4
3,43,4
0,20,7
26,526,7
25,522,8
4942,7
54,251,7
54,949,1
23,127
21,223,3
45,450,5
59,664,2
38,743,6
32,635
31,635,4
66,163,2
73,371,6
11,19
11,69
7,77,9
6,15,6
5,57
6,65,3
4,63,4
92,4
1,42,3
1,81,8
1,11,3
0,91,1
0,71
0,70,9
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
rahamäärä 2012 (n=434)Investointeihin käytettävä 2013 (n=550)
rahamäärä 2012 (n=431)Markkinointiin käytettävä 2013 (n=558)
2012 (n=439)Yrityksen liikevoitto 2013 (n=546)
2012 (n=445)Liikevaihdon määrä 2013 (n=557)
2012 (n=455)Asiakasmäärä 2013 (n=570)
2012 (n=407)Yrittäjätyövoiman määrä 2013 (n=525)
2012 (n=439)Työntekijöiden määrä 2013 (n=553)
Kasvaa paljon Kasvaa jonkin verran Pysyy ennallaan Vähenee jonkin verran Vähenee paljon
18
Kuva 6. Matkailuliiketoiminnan liikevaihtoluokat toimialoittain
Majoituspalveluita tarjoavista yrityksistä yli puolet oli pieniä, matkailuliiketoiminnan
liikevaihdoltaan alle 20 000 euron, yrityksiä (kuva 6). Ravitsemispalveluja tarjoavista yrityksistä
vuonna 2013 kolmannes kuului toiseksi isoimpaan liikevaihtoluokkaan (100 000 – 499 999
euroa). Ohjelmapalveluja tarjoavissa yrityksissä oli paljon pieniä, matkailuliiketoiminnan
liikevaihdoltaan alle 20 000 euron yrityksiä, mutta vuoden 2013 osalta myös toiseksi suurimmassa
liikevaihtoluokassa oli ohjelmapalveluja tarjoavia yrityksiä.
Kuva 7. Matkailuliiketoiminnan henkilötyövuosiluokat toimialoittain
Henkilötyövuosien perusteella majoituspalveluja tarjoavat yritykset olivat pienimpiä (kuva 7).
Niistä yli puolet toimi alle yhden henkilötyövuoden työpanoksella. Myös ohjelmapalveluja
tarjoavista yrityksistä puolet kuului pienimpään luokkaan. Ravitsemispalveluja tarjoavista
yrityksistä suurin osa toimii 1 – 4,99 henkilötyövuoden panoksella.
33
,3
28
,7
14
,5
16
,0
7,4
33
,3
26
,4
15
,2 18
,8
6,2
19
,0
19
,7
19
,0
28
,2
14
,1
19
,6
18
,2
16
,2
34
,5
11
,5
31
,1
19
,8
16
,0 19
,8
13
,2
27
,7
17
,0
17
,9
25
,0
12
,5
0,05,0
10,015,020,025,030,035,040,0
Alle 20 000 € 20 000 - 49 999 € 50 000 - 99 999 € 100 000 - 499 999 €
500 000 € tai enemmän
%
% majoituspalveluja tarjoavista yrityksistä (n=282), 2012 % majoituspalveluja tarjoavista yrityksistä (n=276), 2013
% ravitsemuspalveluja tarjoavista yrityksistä (n=142), 2012 % ravitsemupalveluja tarjoavista yrityksistä (n=148), 2013
% ohjelmapalveluja tarjoavista yrityksistä (n=106), 2012 % ohjelmapalveluja tarjoavista yrityksistä (n=112), 2013
54
,7
37
,7
2,6
4,9
53
,8
40
,5
3,4
2,3
34
,8
54
,6
3,5
7,1
38
,3
55
,3
3,5
2,8
45
,9
43
,2
2,7
8,1
53
,0
38
,5
5,1
3,4
0,0
10,0
20,0
30,0
40,0
50,0
60,0
Alle 1 htv 1-4,99 htv 5-9,99 htv 10 htv tai enemmän
%
% majoituspalveluja tarjoavista yrityksistä (n=265), 2012 % majoituspalveluja tarjoavista yrityksistä (n=262), 2013
% ravitsemuspalveluja tarjoavista yrityksistä (n=141), 2012 % ravitsemupalveluja tarjoavista yrityksistä (n=141), 2013
% ohjelmapalveluja tarjoavista yrityksistä (n=111), 2012 % ohjelmapalveluja tarjoavista yrityksistä (n=117), 2013
19
Kuva 8. Majoituspalveluita tarjoavien yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen
Toimialatarkastelussa kaikki ryhmät näkivät lähitulevaisuuden pääosin positiivisena tai
neutraalina. Kyselyyn vuonna 2013 vastanneet majoituspalveluita tarjoavat yritykset uskoivat
eniten kasvua tapahtuvan asiakasmäärässä, liikevaihdon määrässä ja yrityksen liikevoitossa (kuva
8). Vastaukset olivat hyvin samansuuntaiset kuin kaikkien yritysten vastauksia tarkasteltaessa,
mutta vuoden 2013 osalta hieman positiivisemmat näissä kolmessa osa-alueessa. Investointeihin
käytettävän rahamäärän uskottiin vähenevän eniten.
Vuoden 2012 ja 2013 välillä yritysten suhtautumisessa tulevaisuuteen ei ole tapahtunut suuria
muutoksia. Vuonna 2012 odotukset koskien yrityksen liikevoiton kasvua ja markkinointiin
käytettävää rahamäärää olivat hieman positiivisempia kuin vuonna 2013. Sen sijaan liikevaihdon,
työntekijöiden ja yrittäjätyön määrän kasvuun uskoi useampi majoituspalveluita tarjoava yrittäjä
vuonna 2013 kuin vuotta aiemmin.
8,45,8
2,11,4
2,73,3
5,85,1
6,87,2
2,53,4
0,30,3
24,229,1
2422,4
47,545,3
51,955,4
53,151,9
23,728
19,521,6
47,249,2
60,665,3
40,442,5
35,434,3
3535,1
67,464
74,674,5
10,78,8
12,39,6
8,37,5
6,14,1
4,55,1
5,44
4,72,8
9,67,1
0,91,4
1,21,4
0,91,1
0,60,8
0,90,6
0,90,8
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
rahamäärä 2012 (n=335)Investointeihin käytettävä 2013 (n=364)
rahamäärä 2012 (n=333)Markkinointiin käytettävä 2013 (n=366)
2012 (n=339)Yrityksen liikevoitto 2013 (n=362)
2012 (n=345)Liikevaihdon määrä 2013 (n=370)
2012 (n=354)Asiakasmäärä 2013 (n=376)
2012 (n=316)Yrittäjätyövoiman määrä 2013 (n=350)
2012 (n=339)Työntekijöiden määrä 2013 (n=361)
Kasvaa paljon Kasvaa jonkin verran Pysyy ennallaan Vähenee jonkin verran Vähenee paljon
20
Kuva 9. Ravitsemuspalveluita (mukaan lukien kokous- ja juhlapalveluyritykset) tarjoavien
yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen
Kyselyyn vuonna 2013 vastanneet ravitsemispalveluita tarjoavat yritykset näkivät tulevaisuuden
pääosin positiivisena tai neutraalina. Myös ravitsemispalveluja tarjoavat yritykset uskoivat kasvua
tapahtuvan eniten asiakasmäärässä, liikevaihdon määrässä ja yrityksen liikevoitossa verrattuna
muihin indikaattoreihin (kuva 9). Kaiken kaikkiaan vuonna 2012 kasvuun uskottiin enemmän
kuin vuonna 2013. Vuonna 2012 ravitsemispalveluita tarjoavat yritykset uskoivat etenkin
asiakasmäärän ja yrityksen liikevoiton kasvuun enemmän kuin vuonna 2013. Investointeihin
käytettävän rahamäärän uskottiin vähenevän eniten, mutta toisaalta vuonna 2013 luottamus
tilanteen pysymiseen ennallaan on kasvanut.
Ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen oli enimmäkseen positiivista
tai neutraalia. Myös ohjelmapalveluita tarjoavat yritykset uskoivat sekä vuonna 2012 että 2013
eniten kasvua tapahtuvan asiakasmäärässä, liikevaihdon määrässä ja liikevoiton määrässä (kuva
10). Vuonna 2013 ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten näkemykset olivat positiivisempia kuin
edellisenä vuonna.
8,27,4
3,23
4,34,3
10,28,7
9,58,5
5,91,4
0,50,9
28,426,1
30,126,3
57,548,5
55,654,1
59,352,8
26,628,1
31,931,5
37,747
54,359,9
2937,7
26,230,7
25,930,6
5860,5
58,462,5
14,29,6
10,89,1
8,18,2
7,56,1
5,37,7
9,59,5
8,65,2
11,510
1,61,7
1,11,3
0,50,4
0,4
0,5
0,50
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
rahamäärä 2012 (n=183)Investointeihin käytettävä 2013 (n=230)
rahamäärä 2012 (n=186)Markkinointiin käytettävä 2013 (n=232)
2012 (n=186)Yrityksen liikevoitto 2013 (n=231)
2012 (n=187)Liikevaihdon määrä 2013 (n=231)
2012 (n=189)Asiakasmäärä 2013 (n=235)
2012 (n=169)Yrittäjätyövoiman määrä 2013 (n=210)
2012 (n=185)Työntekijöiden määrä 2013 (n=232)
Kasvaa paljon Kasvaa jonkin verran Pysyy ennallaan Vähenee jonkin verran Vähenee paljon
21
Kuva 10. Ohjelmapalveluita tarjoavien matkailuyritysten suhtautuminen tulevaisuuteen
Kaiken kaikkiaan erot eri toimialojen välillä olivat melko pieniä. Eniten eroavaisuuksia oli
ohjelmapalveluita tarjoavien yritysten näkemyksissä verrattuna majoitus- tai ravitsemispalveluita
tarjoaviin yrityksiin siten, että ensin mainitut suhtautuivat tulevaisuuteen positiivisimmin.
Ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten näkemykset tulevaisuudesta olivat selkeästi parantuneet
vuodesta 2012. Ravitsemisalan yritysten näkemykset taas olivat majoitusyrityksiä positiivisempia,
mutta erot eivät olleet merkittäviä. Ravitsemispalveluja tarjoavat yritykset uskoivat
majoituspalveluyrityksiä useammin työntekijöiden määrän kasvuun kumpanakin
tarkasteluvuonna: noin 32 prosenttia uskoi määrän kasvavan, kun taas majoituspalveluja
tarjoavista yrityksistä kasvuun uskoi vain 22 prosenttia. Ravitsemis- ja ohjelmapalveluja tarjoavat
yritykset uskoivat myös markkinointiin käytettävän rahamäärän kasvuun hieman enemmän kuin
majoituspalveluja tarjoavat yritykset.
Ohjelmapalveluja tarjoavat yritykset suhtautuivat vuonna 2013 etenkin yrittäjätyövoiman määrän
kasvuun enemmän kuin majoitus- tai ravitsemispalveluita tarjoavat yritykset. Ero oli noin 10
prosenttiyksikköä. Ohjelmapalveluja tarjoavat yritykset uskoivat markkinointiin käytettävän
rahamäärän kasvavan useammin kuin muut toimialat. Vaikka ohjelmapalveluita tarjoavat yritykset
näkivät tulevaisuuden kaiken kaikkiaan positiivisempana kuin majoitus- tai ravitsemispalveluita
tarjoavat yritykset, niin toisaalta ne antoivat vähiten neutraaleja vastauksia. Ohjelmapalveluja
tarjoavat yritykset uskoivat selvästi enemmän kasvuun asiakasmäärien ja liikevaihdon suhteen
kuin majoituspalveluja tarjoavat yritykset. Asiakasmäärien kehityksen suhteen ohjelmapalveluita
10,910,9
1,53,2
6,58,3
10,914,1
10,816,5
7,94,8
1,3
2731,4
34,633,8
56,153,2
56,259
58,353,8
26,837,7
29,633,8
37,234,6
48,550,3
27,326,9
22,617,9
20,121,5
55,147,3
62,261,1
12,410,9
13,29,6
7,98,3
9,57,1
10,16,3
10,29,6
7,43,2
12,412,2
2,23,2
2,23,2
0,71,9
0,71,9
0,7
0,70,6
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
rahamäärä 2012 (n=137)Investointeihin käytettävä 2013 (n=156)
rahamäärä 2012 (n=136)Markkinointiin käytettävä 2013 (n=157)
2012 (n=139)Yrityksen liikevoitto 2013 (n=156)
2012 (n=137)Liikevaihdon määrä 2013 (n=156)
2012 (n=139)Asiakasmäärä 2013 (n=158)
2012 (n=127)Yrittäjätyövoiman määrä 2013 (n=146)
2012 (n=135)Työntekijöiden määrä 2013 (n=157)
Kasvaa paljon Kasvaa jonkin verran Pysyy ennallaan Vähenee jonkin verran Vähenee paljon
22
tarjoavat yritykset olivat erityisen positiivisia, sillä kasvaa paljon -vastauksia annettiin puolet
enemmän kuin muilla toimialoilla. Ohjelmapalveluita tarjoavat yritykset suhtautuivat hieman
positiivisemmin tulevaisuuteensa vuonna 2013, kun taas majoitus- ja ravitsemusalan yritysten
näkemykset olivat monilta osin positiivisempia vuonna 2012.
5.2. Yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen kokoluokittain
Yritysten kokoluokan tarkastelussa käytettiin matkailun liikevaihdon luokitusta, joka on esitetty
kuvassa 3. Tarkastelua varten aineisto jaettiin kahteen osaan: yritykset, joiden matkailun
liikevaihto oli alle 100 000 euron (kuva 11) ja yritykset joiden matkailun liikevaihto oli yli 100 000
euron (kuva 12). Vuonna 2013 yrityksistä, joiden matkailun liikevaihto oli alle 100 000 euroa, 75
prosenttia tarjosi majoituspalveluita, 22 prosenttia ravitsemispalveluita ja 26 prosenttia
ohjelmapalveluita, kun taas suuremman liikevaihtoluokan yrityksistä 70 prosenttia tarjosi
majoituspalveluita, 67 prosenttia ravitsemispalveluita ja 43 prosenttia ohjelmapalveluita.
Liikevaihtoluokan perusteella vertailtuna suurempien yritysten kasvuodotukset olivat paremmat
kuin matkailun liikevaihdoltaan pienempien yritysten antamat vastaukset.
Kuva 11. Matkailun liikevaihdoltaan alle 100 000 euron yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen
Yritysten, joiden matkailun liikevaihto oli alle 100 000 euroa, kasvuodotukset olivat
positiivisimmat asiakasmäärän ja liikevaihdon määrän suhteen (kuva 11). Vuonna 2013 eniten
7,86,7
1,71,6
4,34
8,17,8
99
4,14,5
0,5
22,227,3
26,222,8
45,340,6
5051
50,248,8
22,726,6
16,217,8
47,448,2
56,861,4
41,445
35,934,5
34,333,2
66,864,3
79,378,9
11,77,9
14,411,8
7,38,4
5,15,5
67,8
5,53,7
3,22,4
10,99,8
0,92,4
1,72
0,91,2
0,41,2
0,90,8
0,9
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
rahamäärä 2012 (n=230)Investointeihin käytettävä 2013 (n=253)
rahamäärä 2012 (n=229)Markkinointiin käytettävä 2013 (n=254)
2012 (n=232)Yrityksen liikevoitto 2013 (n=249)
2012 (n=234)Liikevaihdon määrä 2013 (n=255)
2012 (n=233)Asiakasmäärä 2013 (n=256)
2012 (n=220)Yrittäjätyövoiman määrä 2013 (n=244)
2012 (n=222)Työntekijöiden määrä 2013 (n=247)
Kasvaa paljon Kasvaa jonkin verran Pysyy ennallaan Vähenee jonkin verran Vähenee paljon
23
positiivisempaan oli muuttunut suhtautuminen yrittäjätyön määrään, mutta siinäkin ero
edellisvuoteen verrattuna oli vain reilut neljä prosenttiyksikköä. Negatiivisemmin puolestaan
suhtauduttiin liikevoiton määrään.
Yrityksillä, joiden matkailun liikevaihto oli yli 100 000 euroa, positiivisimmat odotukset olivat
myös liikevaihdon ja asiakasmäärän kasvua kohtaan (kuva 12). Vuodesta 2012 odotukset olivat
muuttuneet positiivisemmaksi työntekijöiden ja yrittäjätyövoiman määrän sekä markkinointiin
käytettävän rahamäärän suhteen.
Kuva 12. Matkailun liikevaihdoltaan yli 100 000 euron yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen
Suurimmat erot kokoluokkien välillä löytyy liikevaihdon, liikevoiton, asiakasmäärien,
työntekijöiden ja investointeihin käytettävän rahamäärän suhteen; kaikissa edellä mainituissa
indikaattoreissa matkailuliikevaihdoltaan yli 100 000 euron yritysten suhtautuminen oli paljon
kasvumyönteisempää. Matkailun liikevaihdoltaan alle 100 000 euron yritykset uskoivat tilanteen
pysyvän ennallaan useammin kuin vertailuryhmä. Matkailun liikevaihdoltaan yli 100 000 euron
yritysten odotukset olivat muuttuneet positiivisemmiksi markkinointiin käytettävän rahamäärän
suhteen, kun taas matkailun liikevaihdoltaan alle 100 000 euron yritysten odotukset olivat
kasvaneet investointeihin käytettävän rahamäärän suhteen.
109,5
1,31,2
1,34,7
6,34,7
6,26
2,82,5
2,4
36,332,1
27,830,6
63,855,8
7065,9
66,759,5
22,532,9
34,641,2
36,342,9
63,357,6
28,829,1
18,821,2
2126,2
6257
54,345,9
12,58,3
5,18,2
59,3
58,2
6,28,3
12,77,6
11,18,2
57,1
2,5
2,4
1,3
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
rahamäärä 2012 (n=80)Investointeihin käytettävä 2013 (n=84)
rahamäärä 2012 (n=79)Markkinointiin käytettävä 2013 (n=85)
2012 (n=80)Yrityksen liikevoitto 2013 (n=86)
2012 (n=80)Liikevaihdon määrä 2013 (n=85)
2012 (n=81)Asiakasmäärä 2013 (n=84)
2012 (n=71)Yrittäjätyövoiman määrä 2013 (n=79)
2012 (n=81)Työntekijöiden määrä 2013 (n=85)
Kasvaa paljon Kasvaa jonkin verran Pysyy ennallaan Vähenee jonkin verran Vähenee paljon
24
5.3. Yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen alueittain
Seuraavaksi tarkastellaan, onko yritysten suhtautumisessa tulevaisuuteen eroavaisuuksia eri
maakuntien vastaajien välillä. Tarkastelussa ovat kaikki maaseutuyritykset yhtenä joukkona.
Työntekijöiden määrän uskottiin pääasiassa pysyvän ennallaan (kuva 13). Etelä-Savossa ei
uskottu työntekijöiden määrän vähenevän ollenkaan, vaan työntekijöiden määrän uskottiin
pysyvän joko ennallaan tai kasvavan jonkin verran. Vuonna 2013 työntekijöiden määrän
ennallaan pysymiseen uskottiin eniten Keski-Suomessa ja vuonna 2012 Päijät-Hämeessä. Eniten
negatiivisia arvioita työntekijöiden määrän kehityksestä annettiin Pohjois-Savossa ja Pirkanmaalla
sekä vuoden 2012 osalta Etelä-Pohjanmaalla. Toisaalta Pohjois-Savosta saatiin kolmanneksi
eniten positiivisia vastauksia. Eniten työntekijöiden määrän kasvuun uskottiin Päijät-Hämeessä ja
Varsinais-Suomessa. Vuoteen 2012 verrattuna Päijät-Hämeessä kasvuodotukset parantuivat yli
kymmenellä prosenttiyksiköllä.
Kuva 13. Yritysten suhtautuminen työntekijöiden määrän kehitykseen
1,9
2,7
2,4
26,927,9
19,531,1
31,326,3
22,4
19,2
13,917,1
14,319,8
24,125
25,9
68,864,4
80,566,7
61,263,2
69,4
75,3
81,880,3
6975,3
72,475
70,4
3,25,8
2,2
7,57,9
6,1
1,4
2,92,6
14,33,7
3,4
3,7
1,1
2,4
2,6
2
1,4
1,5
1,2
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
2012 (n=93)Varsinais-Suomi 2013 (n=104)
2012 (n=41)Päijät-Häme 2013 (n=45)
2012 (n=67)Pohjois-Savo 2013 (n=38)
Pirkanmaa 2013 (n=49)
Kymenlaakso 2013 (n=73)
2012 (n=137)Keski-Suomi 2013 (n=76)
2012 (n=42)Etelä-Pohjanmaa 2013 (n=81)
2012 (n=58)Etelä-Savo 2013 (n=60)
Etelä-Karjala 2013 (n=27)
Kasvaa paljon Kasvaa jonkin verran Pysyy ennallaan Vähenee jonkin verran Vähenee paljon
25
Yrittäjätyövoiman määrän kasvuun uskottiin vuonna 2013 eniten Päijät-Hämeessä, Etelä-
Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla (kuva 14). Etelä-Karjalassa uskottiin yksimielisesti tilanteen
pysyvän ennallaan tai kasvavan. Vuoden 2012 aineistoon verrattuna erityisesti Keski-Suomen,
mutta myös Päijät-Hämeen, Varsinais-Suomen ja Pohjois-Savon, suhtautuminen tulevaisuuteen
on muuttunut positiivisemmaksi. Vuonna 2012 Keski-Suomessa 19 prosenttia uskoi
yrittäjätyövoiman kasvavan, kun vuotta myöhemmin vastaava luku oli 30 prosenttia. Etelä-Savon
kasvuodotukset heikentyivät vuodesta 2012 vuoteen 2013 kahdeksan prosenttiyksikön verran.
Pirkanmaalla kehitysodotukset olivat kaikkein neutraaleimpia.
Kuva 14. Yritysten suhtautuminen yrittäjätyövoiman määrän kehitykseen
2,54,1
2,5
6,72,6
6,3
2,9
2,2
2,7
6,95,4
12,5
20,325,8
3036,4
21,728,9
22,9
19,1
16,430,3
34,332,4
3125
20,8
69,660,8
62,556,8
6565,8
62,5
73,5
72,457,9
54,360,8
58,667,9
66,7
7,67,2
56,8
6,72,6
4,2
4,4
6,710,5
11,44,1
3,41,8
2,1
4,2
1,4
1,3
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
2012 (n=79)Varsinais-Suomi 2013 (n=97)
2012 (n=40)Päijät-Häme 2013 (n=44)
2012 (n=60)Pohjois-Savo 2013 (n=38)
Pirkanmaa 2013 (n=48)
Kymenlaakso 2013 (n=68)
2012 (n=134)Keski-Suomi 2013 (n=76)
2012 (n=35)Etelä-Pohjanmaa 2013 (n=74)
2012 (n=58)Etelä-Savo 2013 (n=56)
Etelä-Karjala 2013 (n=24)
Kasvaa paljon Kasvaa jonkin verran Pysyy ennallaan Vähenee jonkin verran Vähenee paljon
26
Kaikista indikaattoreista eniten kasvua odotettiin tapahtuvan asiakasmäärässä (kuva 15).
Vuonna 2013 Päijät-Hämeessä kasvuun uskottiin kaikkein eniten; yli 70 prosenttia vastaajista
uskoi kasvua tapahtuvan jonkin verran tai paljon. Myös Pirkanmaalla ja Pohjois-Savossa kasvuun
uskottiin vahvasti. Eniten kasvaa paljon vastauksia saatiin Pirkanmaalta ja Varsinais-Suomesta,
mutta toisaalta Pirkanmaalla uskottiin eniten myös asiakasmäärän vähenemiseen.
Kymenlaaksossa asiakasmäärän uskottiin useimmin pysyvän ennallaan. Vuoteen 2012 verrattuna
erityisesti Pohjois-Savon ja Etelä-Savon yritysten kasvuodotukset asiakasmäärän suhteen olivat
pienentyneet. Vuonna 2012 Pohjois-Savossa 75 prosenttia uskoi asiakasmäärien kasvavan, kun
taas 2013 kasvuun uskoi enää 60 prosenttia vastaajista. Ainoastaan Keski-Suomessa ja Päijät-
Hämeessä näkemykset asiakasmäärien kasvusta olivat positiivisempia vuonna 2013 kuin vuonna
2012.
Kuva 15. Yritysten suhtautuminen asiakasmäärän kehitykseen
15,513,3
4,96,4
2,84,7
14
2,8
3,62,5
4,76
9,88,1
7,4
44,341
63,468,1
72,255,8
48
41,7
51,454,3
58,151,8
50,841,9
51,9
30,935,2
29,321,3
18,127,9
20
54,2
42,139,5
25,633,7
31,138,7
37
8,28,6
2,44,3
5,611,6
16
1,4
1,42,5
11,67,2
8,29,7
3,7
11,9
1,4
2
1,41,2
1,2
1,6
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
2012 (n=97)Varsinais-Suomi 2013 (n=105)
2012 (n=41)Päijät-Häme 2013 (n=47)
2012 (n=72)Pohjois-Savo 2013 (n=43)
Pirkanmaa 2013 (n=50)
Kymenlaakso 2013 (n=72)
2012 (n=140)Keski-Suomi 2013 (n=81)
2012 (n=43)Etelä-Pohjanmaa 2013 (n=83)
2012 (n=61)Etelä-Savo 2013 (n=62)
Etelä-Karjala 2013 (n=27)
Kasvaa paljon Kasvaa jonkin verran Pysyy ennallaan Vähenee jonkin verran Vähenee paljon
27
Liikevaihdon uskottiin enimmäkseen kasvavan jonkin verran tai pysyvän ennallaan (kuva 16).
Vuonna 2013 kasvuun uskottiin jälleen eniten Päijät-Hämeessä. Kymenlaaksossa uskottiin
useimmin tilanteen pysyvän ennallaan. Vähiten liikevaihdon kasvuun uskottiin Kymenlaaksossa,
Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Vuoteen 2012 verrattuna ei yrittäjien ajatuksissa ole tapahtunut
suuria muutoksia. Myös vuonna 2012 suhtautuminen liikevaihdon kehitykseen oli positiivisinta
Päijät-Hämeessä ja Pohjois-Savossa. Pohjois-Savossa näkymät olivat heikentyneet eniten.
Vuonna 2013 kasvuodotukset liikevaihdon suhteen olivat parantuneet edellisvuoteen verrattuna
Keski-Suomessa, Päijät-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa.
Kuva 16. Yritysten suhtautuminen liikevaihdon kehitykseen
812
4,96,5
4,22,4
8,2
5,6
53,9
4,86
9,54,9
3,7
50,649
63,469,6
66,261,9
57,1
34,7
52,159,7
52,449,4
44,447,5
44,4
29,928
29,321,7
19,721,4
24,5
58,3
4033,8
35,737,3
34,937,7
51,9
10,39
2,42,2
8,514,3
8,2
1,4
1,41,3
7,16
9,56,6
1,12
1,4
2
1,41,3
1,2
1,63,3
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
2012 (n=87)Varsinais-Suomi 2013 (n=100)
2012 (n=41)Päijät-Häme 2013 (n=46)
2012 (n=71)Pohjois-Savo 2013 (n=42)
Pirkanmaa 2013 (n=49)
Kymenlaakso 2013 (n=72)
2012 (n=140)Keski-Suomi 2013 (n=77)
2012 (n=42)Etelä-Pohjanmaa 2013 (n=83)
2012 (n=63)Etelä-Savo 2013 (n=61)
Etelä-Karjala 2013 (n=27)
Kasvaa paljon Kasvaa jonkin verran Pysyy ennallaan Vähenee jonkin verran Vähenee paljon
28
Suhtautuminen liikevoiton kasvuun ei ollut maakunnissa aivan yhtä positiivista kuin liikevaihdon
kasvuun suhtautuminen. Pohjois-Savossa annettiin suhteessa vähiten neutraaleja vastauksia;
kasvuun uskottiin maakunnista toiseksi eniten, mutta toisaalta myös vähenemiseen uskottiin
toiseksi eniten (kuva 17). Eniten liikevoiton kasvuun uskottiin Päijät-Hämeessä ja vähiten
Kymenlaaksossa, jossa suhtautuminen oli jälleen neutraaleinta muihin maakuntiin verrattuna.
Vuoteen 2012 verrattuna erityisesti Varsinais-Suomen, mutta myös Etelä-Pohjanmaan ja Päijät-
Hämeen, vastauksissa näkyy kasvuodotusten heikkeneminen. Keski-Suomessa näkymät ovat
puolestaan vuodessa muuttuneet myönteisemmiksi.
Kuva 17. Yritysten suhtautuminen liikevoiton kehitykseen
5,910,1
2,4
2,4
4,1
1,4
2,94,1
2,43,8
1,61,7
3,8
52,940,4
63,460
55,752,4
42,9
25,4
40,947,3
5043,8
42,940
42,3
25,938,4
26,833,3
37,128,6
34,7
67,6
51,843,2
33,346,3
41,343,3
50
14,19,1
4,94,4
4,314,3
16,3
5,6
2,94,1
14,35
11,110
3,8
1,22
2,42,2
2,92,4
2
1,51,4
1,3
3,25
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
2012 (n=85)Varsinais-Suomi 2013 (n=99)
2012 (n=41)Päijät-Häme 2013 (n=45)
2012 (n=70)Pohjois-Savo 2013 (n=42)
Pirkanmaa 2013 (n=49)
Kymenlaakso 2013 (n=71)
2012 (n=137)Keski-Suomi 2013 (n=74)
2012 (n=42)Etelä-Pohjanmaa 2013 (n=80)
2012 (n=63)Etelä-Savo 2013 (n=60)
Etelä-Karjala 2013 (n=26)
Kasvaa paljon Kasvaa jonkin verran Pysyy ennallaan Vähenee jonkin verran Vähenee paljon
29
Markkinointiin käytettävän rahamäärän kehitykseen suhtauduttiin pääosin melko neutraalisti
(kuva 18). Vuonna 2013 Päijät-Hämeessä annettiin eniten positiivisia arvioita kehityksestä ja
vuonna 2012 Etelä-Savossa, mutta kaiken kaikkiaan suuria eroja alueiden välillä ei ollut.
Pirkanmaalla, Pohjois-Savossa ja Etelä-Pohjanmaalla uskottiin markkinointiin käytettävän rahaa
vähemmän kuin muilla alueilla. Neutraaleinta suhtautuminen oli Kymenlaaksossa ja Etelä-
Karjalassa. Vuoteen 2012 verrattuna Päijät-Hämeessä suhtautuminen on muuttunut vuodessa
myönteisemmäksi ja Etelä-Savossa neutraalimmaksi. Pohjois-Savossa kasvuodotukset ovat
heikentyneet.
Kuva 18. Yritysten suhtautuminen markkinointiin käytettävän rahamäärän kehitykseen
4
2,4
4,22,4
0,82,5
7,11,2
8
28,424
23,834,8
29,626,8
25,5
16,7
20,516,5
14,322
35,525,8
16
54,358
59,554,3
53,553,7
56,9
79,2
68,270,9
61,963,4
54,866,1
72
17,310
11,98,7
9,912,2
13,7
4,2
9,810,1
14,311
8,14,8
4
4
2,42,2
2,84,9
3,9
0,8
2,42,4
1,63,2
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
2012 (n=81)Varsinais-Suomi 2013 (n=100)
2012 (n=42)Päijät-Häme 2013 (n=46)
2012 (n=71)Pohjois-Savo 2013 (n=41)
Pirkanmaa 2013 (n=51)
Kymenlaakso 2013 (n=72)
2012 (n=132)Keski-Suomi 2013 (n=79)
2012 (n=42)Etelä-Pohjanmaa 2013 (n=82)
2012 (n=62)Etelä-Savo 2013 (n=62)
Etelä-Karjala 2013 (n=25)
Kasvaa paljon Kasvaa jonkin verran Pysyy ennallaan Vähenee jonkin verran Vähenee paljon
30
Investointeihin käytettävän rahamäärän kehitys herätti selkeästi eniten negatiivisia vastauksia
kaikista indikaattoreista (kuva 19). Pohjois-Savossa, Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa uskottiin
rahamäärän pienenevän eniten. Suhtautuminen investointeihin käytettävän rahamäärän
kehitykseen on kuitenkin kaksijakoista, sillä myös kasvaa jonkin verran ja kasvaa paljon vastauksia
annettiin kohtalaisesti. Investointeihin käytettävän rahamäärän kasvuun uskottiin eniten Päijät-
Hämeessä ja neutraaleimmin siihen suhtauduttiin Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa. Vuoteen
2012 verrattuna investointeihin käytettävään rahamäärään suhtauduttiin neutraalimmin vuonna
2013, mutta vastauksissa ei ole suuria eroja.
Kuva 19. Yritysten suhtautuminen investointeihin käytettävän rahamäärän kehitykseen
1,35,1
11,62,2
9,9
9,8
1,4
7,39
7,16,3
14,813,1
4,2
3532,7
34,943,5
28,231,7
11,8
21,1
20,428,2
23,825
2321,3
25
42,540,8
39,541,3
29,636,6
51
67,6
61,355,1
45,252,5
3647,5
66,7
12,511,2
76,5
16,914,6
15,7
9,9
5,11,3
14,38,8
16,43,3
4,2
8,810,2
76,5
15,517,1
11,8
5,86,4
9,57,5
9,814,8
0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %
2012 (n=80)Varsinais-Suomi 2013 (n=98)
2012 (n=43)Päijät-Häme 2013 (n=46)
2012 (n=71)Pohjois-Savo 2013 (n=41)
Pirkanmaa 2013 (n=51)
Kymenlaakso 2013 (n=71)
2012 (n=137)Keski-Suomi 2013 (n=78)
2012 (n=42)Etelä-Pohjanmaa 2013 (n=80)
2012 (n=61)Etelä-Savo 2013 (n=61)
Etelä-Karjala 2013 (n=24)
Kasvaa paljon Kasvaa jonkin verran Pysyy ennallaan Vähenee jonkin verran Vähenee paljon
31
6. YHTEENVETO & JOHTOPÄÄTÖKSET
Tässä raportissa tarkasteltiin maaseutuyritysten suhtautumista tulevaisuuteen vuosina 2012 ja
2013 Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa kerätyn aineiston perusteella. Tavoitteena oli
selvittää löytyykö tulevaisuuteen suhtautumisessa eroavaisuuksia eri yritysryhmien välillä.
Suhtautumista tulevaisuuteen tarkasteltiin seitsemän eri liiketoimintaan vaikuttavan tekijän
näkökulmasta. Tekijät olivat työntekijöiden määrä, yrittäjätyövoiman määrä, asiakasmäärä,
liikevaihdon määrä, yrityksen liikevoitto, markkinointiin käytettävä rahamäärä ja investointeihin
käytettävä rahamäärä. Yritysten ryhmittelyyn käytettiin yritysten kokoa, sijaintia ja
palvelutarjontaa. Tutkimusraportti tarjoaa aiempaa syvällisempää tietoa
maaseutumatkailuyrittäjien suhtautumisesta tulevaisuuteen sekä toimialojen välisistä ja
alueellisista eroista, mutta jatkossa täydentävää tutkimusta tarvitaan erityisesti erojen
taustatekijöiden, syiden ja seurausten selvittämiseen. Tuloksista on kuitenkin havaittavissa, että
niin toimialan piirteet ja yleinen tilanne, liikevaihto kuin alueelliset erot kehitysnäkymissäkin
vaikuttavat odotuksiin tulevalta.
Yleisesti ottaen vuodesta 2014 on ennustettu epävarmaa talouden kannalta, mutta matkailun on
odotettu edelleen kasvavan. Matkailualalla tulevaisuuteen suhtaudutaan kuitenkin varovaisen
positiivisesti ja muun muassa investointeja tehdään hillitysti. Matkailualan odotukset Suomessa
ovat positiiviset ulkomaisen kysynnän kehityksen ansiosta, vaikka kotimainen kysyntä polkeekin
paikallaan. (Harju-Autti 2013). Majoitustilaston 2013 (2014) mukaan erityisesti kiinalaisten ja
venäläisten matkailijoiden kysyntä on ollut kasvussa. Maaseutubarometrin perusteella myös
maaseutumatkailun kasvuodotukset ovat kasvaneet viime vuosina (Aho & Rahkonen 2014).
Matkailuala on tyypillisesti työvoimavaltainen ala, mutta yritystoiminta on etenkin maaseudulla
usein hyvin pienimuotoista. Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa kerätystä aineistosta
erotellut maaseutumatkailuyritykset noudattavat tätä käsitystä hyvin. Raportissa käsitellyn
aineiston tyypillinen edustaja on majoituspalveluja tarjoava pienyritys, jonka
matkailuliiketoiminnan liikevaihto on alle 20 000 euroa ja jolle henkilötyövuosia kertyy alle yksi.
Kun rajaus tehtiin vain maaseudulla sijaitseviin yrityksiin, hotelleja jäi havaintoaineistoon hyvin
vähän. Pienimuotoista mökin tai huoneiston vuokraamista tehdään usein sivutoimisena tai
harrastuksena silloin kuin kysyntää sattuu olemaan. Tällöin yrityksen liikevaihto ja
henkilötyövuodet jäävät pieneksi.
Kaiken kaikkiaan maaseutumatkailuyrittäjien suhtautuminen tulevaisuuteen tämän aineiston
perusteella oli neutraalia tai hieman positiivista. Kasvua odotettiin tapahtuvan eniten
asiakasmäärissä ja liikevaihdon määrässä. Vähiten kasvua odotettiin tapahtuvan markkinointiin
käytettävässä rahamäärässä sekä työntekijöiden ja yrittäjätyövoiman määrässä. Investointeihin
käytettävä rahamäärä väheni eniten. Kasvuodotukset koko aineistosta tarkasteltuna pienenivät
vuosien 2012–2013 välillä, mutta toisaalta työvoiman määrää koskevien indikaattorien suhteen
odotukset paranivat hieman. Tulokset tukevat myös MTK:n (2013) suhdannekyselyn tuloksia
siinä, että maaseutumatkailuyrittäjistä yli puolet uskoi asiakasmäärien, liikevaihdon ja liikevoiton
kasvuun. Vuoteen 2012 verrattuna kasvuun uskovien määrä oli hienoisessa laskussa.
32
Toimialoittain tarkasteltuna ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten suhtautuminen tulevaisuuteen
oli kaikkein positiivisinta, kun taas majoituspalveluja tarjoavissa yrityksissä kasvua odotettiin
tapahtuvan vähiten. Erityisesti henkilöstön ja yrittäjätyövoiman määrän suhteen majoituspalveluja
tarjoavien yritysten kasvuodotukset olivat pienemmät kuin ravitsemis- tai ohjelmapalveluja
tarjoavien yritysten. Perustietojen perusteella majoitusyritykset olivat hieman muita useammin
pieniä, alle yhden henkilötyövuoden yrityksiä. Nämä pienet majoitusyritykset ovat usein
sivutoimisia elämäntapayrittäjiä, joilla ei ole halua tai mahdollisuutta kasvattaa liiketoimintaansa.
Mökkejä ja huoneistoja vuokrataan maaseudulla usein sivutoimisena liiketoimintana, kun
pääasiallinen elanto tulee jostain muusta. Liiketoiminta ei välttämättä ole ympärivuotista vaan sitä
pyöritetään ainoastaan sesonkeina. Myös alan kausiluonteisuus vaikeuttaa monesti työvoiman
saantia. Myös toimialaraportin mukaan kasvuhakuisuuden puute leimaa koko majoitusalaa.
Ravitsemispalveluja tarjoavien yritysten liikevaihto ja henkilötyövuosien määrä olivat hieman
suurempia kuin ohjelma- tai majoituspalveluita tarjoavien yritysten. Ravitsemispalveluja tarjoavat
yritykset suhtautuivat henkilöstön määrän kehitykseen positiivisemmin kuin majoituspalveluja
tarjoavat yritykset. Ravitsemusalan kasvuodotukset kaikkien indikaattorien osalta muuttuivat
kuitenkin neutraalimpaan suuntaan, sillä vuonna 2013 uskottiin enemmän tilanteen säilymiseen
ennallaan kuin kasvuun.
Matkailu- ja ravintola-alan suhdannekatsauksen mukaan ravintola-alan tilannetta on useamman
vuoden ajan auttanut ruokamyynnin hyvä kehitys, mutta viime kesänä ruokamyynti kääntyi
laskuun (MaRa 2013). Tämä tukee ravitsemispalveluja tarjoavien yritysten muutosta kohti
neutraalimpaa suhtautumista tulevaisuuden kehitykseen. Vuodesta 2008 alkanut laskusuhdanne
liikevaihdolla mitattuna jatkuu edelleen. Kehitys jatkunee edelleen alkuvuodesta 2014, kun
alkoholi-, virvoitusjuoma- ja makeisverot nousevat sekä edustuskulujen verovähennysoikeuden
poisto leikkaavat kysyntää entisestään. Suhdannekatsauksen mukaan henkilöstön määrän
ennakoidaan supistuvan ja liikevaihdon sekä kannattavuuden laskevan. Matkailu- ja ravintola-alan
suhdannebarometrin mukaan odotukset ovat vähemmän negatiiviset kuin aiemmin, mutta
tilanteen odotetaan heikkenevän edelleen lähikuukausina (MaRa 2014).
Ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten kasvuodotukset kaikkien indikaattorien suhteen kasvoivat
vuosien 2012–2013 välillä. Vuonna 2013 ohjelmapalveluja tarjoavat yritykset kokivat kaikkien
indikaattorien suhteen tulevaisuuden positiivisempana kuin majoitus- ja ravitsemispalveluja
tarjoavat yritykset. Ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten korkeammat kasvuodotukset voivat
johtua esimerkiksi kuluttajien käyttäytymisen muutoksesta. Kuluttajien varallisuus on kasvanut ja
nuoremmat sukupolvet ovat tottuneet kuluttamaan ja ostamaan palveluja. Toisaalta kotimaan
matkailijat eivät osta palveluja niin paljon kuin ulkomaiset matkailijat. Ulkomaalaisen
matkailukysynnän kasvu voikin vaikuttaa ohjelmapalveluja tarjoavien yritysten kasvuodotuksiin,
sillä etenkin venäläiset ja aasialaiset matkailijat käyttävät mielellään ohjelmapalveluita. Myös
elämyshakuisuus on kasvanut eli matkalla halutaan kokea jotain unohtumatonta ja siksi rahaa
käytetään yhä enemmän myös ohjelmapalveluihin.
Yritysten koolla näytti myös olevan vaikutusta tulevaisuuteen suhtautumisessa. Yritykset, joiden
matkailun liikevaihto oli yli 100 0000 euroa, suhtautuivat selvästi positiivisemmin tulevaisuuteen
ja kasvunäkymiin kuin yritykset, joiden matkailun liikevaihto oli alle 100 000 euroa. Alle 100 000
33
euron matkailuliikevaihdon yritykset olivat useammin majoitusyrityksiä, kun taas matkailun
liikevaihdoltaan suuremmat yritykset tarjosivat vertailuryhmää useammin ravitsemis- tai
ohjelmapalveluita. Suhtautuminen oli positiivisempaa erityisesti työntekijöiden määrän, mutta
myös liikevaihdon, liikevoiton ja asiakasmäärän kehityksen suhteen. Ero voi johtua siitä, että
matkailun liikevaihdoltaan suuremmat yritykset ovat todennäköisemmin kasvuhakuisia yrityksiä,
joilla on tavoitteita liikevaihdon, tuloksen tai henkilöstön määrän suhteen. Pienet yritykset eivät
välttämättä koe tarvetta kasvattaa toimintaansa. Mielenkiintoista olisi tietää, kuinka paljon
yritykset odottavat indikaattorien muuttuvan.
Alueittainen vertailu paljasti, että Päijät-Hämeessä suhtautuminen tulevaisuuteen oli kaikkien
indikaattorien osalta positiivisinta ja usean indikaattorin osalta näkymät olivat parantuneet
vuosien 2012–2013 välillä. Kymenlaaksossa tarkasteltujen indikaattorien uskottiin vahvimmin
pysyvän tulevaisuudessa ennallaan. Myös Etelä-Karjalassa uskottiin tilanteen pysyvän pääasiassa
ennallaan, mutta Etelä-Karjalassa aineisto oli niin pieni, että sen pohjalta ei kovin yleistettäviä
johtopäätöksiä voida tehdä. Pohjois-Savossa näkymät olivat heikentyneet vuodesta 2012, mutta
monen tekijän kohdalla suhtautuminen oli hieman positiivisempaa verrattuna muihin alueisiin.
Keski-Suomessa kaikkien muiden indikaattorien kasvunäkymät olivat parantuneet vertailuvuosina
paitsi markkinointiin käytettävän rahamäärän. Varsinais-Suomessa suhtautuminen tulevaisuuteen
oli ristiriitaista, sillä useiden indikaattorien kohdalla kasvunäkymät olivat hyvät muihin alueisiin
verrattuna, mutta toisaalta myös heikkenemiseen uskottiin muihin alueisiin verrattuna paljon.
Alueen yleiset kehitysnäkymät elinkeinojen ja työllisyyden osalta vaikuttavat varmasti yrittäjien
suhtautumisen taustalla. Etelä-Karjalassa ja Kymenlaaksossa Venäjän rajan lähellä voisi olettaa
venäläisten kasvavan matkailun ja odotetun viisumivapauden vaikuttavan positiivisesti sekä
liiketoiminnan tuloksellisuuteen että positiiviseen suhtautumiseen tulevaisuuteen etenkin
asiakasmäärien, liikevaihdon ja liikevoiton suhteen. Kuitenkin suhtautuminen tulevaisuuteen
näissä maakunnissa oli muuta maata negatiivisempaa. Tosin täytyy muistaa, että vastaajien
lukumäärät useilla alueilla olivat hyvin pieniä, eikä niiden perusteella voi tehdä kovin yleistettäviä
johtopäätöksiä. Tässä tutkimuksessa aineiston rajallisuus ja heikot vastausprosentit rajoittivat
tilastollista tarkastelua. Yritysten mukaan saaminen vastaaviin tutkimuksiin on usein koettu
haasteelliseksi, sillä yritysten kokema hyöty jää pieneksi. Lisäksi yritykset eivät mielellään luovuta
arkaluontoisia tietoja ulkopuolisille tai he eivät pidä kirjaa asioista, jolloin vastaukset jäävät
puutteellisiksi. Aineistolla kokeiltiin ristiintaulukointia ja tilastollisen merkitsevyyden testausta
khiin neliö -testillä, mutta aineisto ei ole riittävän laaja ja testaaminen olisi ollut epäluotettavaa.
Tutkimuksesta saatua tietoa voidaan käyttää hyödyksi muun muassa alueiden elinkeinojen ja
yritystoiminnan kehittämisessä ja päätöksenteon tukena. Matkailutilastoinnissa ongelmana on
pitkään ollut erityisesti pienten ja sivutoimisten yritysten jääminen tilastoinnin ulkopuolelle ja siitä
maaseutumatkailussa usein on kyse. Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeessa lähdettiin
ratkaisemaan tätä ongelmaa, jotta matkailualan alueellisesta vaikuttavuudesta ja merkityksestä
saataisiin oikeampi kuva. Tällä hetkellä suhtautumista tulevaisuuteen on Tietovarantojen mallilla
mitattu vain yhdellä kysymyspatteristolla, jolla kerätään vuosittain barometritietoa odotusten
muutoksesta. Jatkossa tulevaisuutta käsittelevien indikaattoreiden valinnassa tulisi ottaa
huomioon myös odotusten mitattavuus. Syvällisemmän ennakointia tukevan aineiston
34
keräämiseksi indikaattoreita pitäisi kohdistaa vielä enemmän yrittäjien odotuksiin ja syihin, miksi
odotukset ovat mitä ovat. Kuten Matkailun alueellinen ennakointimalli -raportissa (Kyyrä 2011)
ehdotetaan, monipuolinen ennakointitieto tulee kerätä yhdistämällä kvantitatiivisia ja
kvalitatiivisia menetelmiä, jotta voidaan tunnistaa myös numeroiden taakse kätkeytyvää hiljaista
tietoa. Tiedonkeruun tulisi olla myös säännöllistä ja samoilla indikaattoreilla kerättävää, jotta tieto
olisi vertailukelpoista myös pidemmällä aikavälillä. Matkailun alueelliset tietovarannot -hankkeen
päätyttyä tiedonkeruu jää alueiden vastuulle. Tietovarantojen mallilla kerättävän tiedon on
tarkoitus toimia entistä enemmän Tilastokeskusta tukevana tietona keskittymällä pääasiassa
tilastoinnin ulkopuolelle jääviin, alle 20 vuodepaikkaa omaaviin yrityksiin. Myös
ennakointitutkimuksessa tulisi hyödyntää ja yhdistää eri tahojen keräämää tietoa.
Savonlinnassa 31.3.2014
Antti Honkanen Johtaja Itä-Suomen yliopisto, matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos
35
LÄHTEET:
Aho, Pauliina & Rahkonen, Juho (2014). Maaseutubarometri 2014 tutkimusraportti.
Taloustutkimus Oy. Viitattu 28.3.2014.
<http://www.tem.fi/files/38647/Maaseutubarometri_2014_LOPPURAPORTTI.pdf>
Harju-Autti, Anneli (2013). Majoitustoiminta. Toimialaraportti 8/2013. Työ- ja elinkeinoministeriö.
61 s.
Heikkinen, Vesa & Inkinen, Sam (toim.) (2013). FUTUAeroport II – ajatuksia ja visioita tulevaisuuden
lentoasemasta, palvelumaisemasta ja innovaatioista. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. 256
s.
Hietanen, Olli (2010). Matkailun ja elämystuotannon tulevaisuus. Loppuraportti matkailun ja
elämystuotannon toimialan visiot ja ennakointiohjelmasta 2008–2010. 39 s.
Kyyrä, Sanna (2011). Matkailun alueellinen ennakointimalli. Kajaanin ammattikorkeakoulun
julkaisusarja B, raportteja ja selvityksiä 15. 32 s.
Lehtola, Ilkka (2002). Palvelut murroksessa – maaseudun palvelurakenne erilaistuu. Maaseudun uusi aika
1/2002. s. 59–63.
Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä (YTR) (2009). Maaseutupoliittinen kokonaisohjelma 2009–
2013. 200 s. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 5/2009.
Malinen, Pentti; Kytölä, Liisa; Keränen, Heikki & Keränen, Raija (2006). Suomen maaseututyypit
2006. Maa- ja metsätalousministeriö 7/2006. 68 s.
Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) (2012). Maa- ja metsätalousministeriön tutkimus- ja
kehittämisstrategia 2012–2017. 4 s.
Maa- ja metsätalousministeriö (MMM) (2006). Suomen maaseudun kehittämisstrategia 2007–2013. 44
s.
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK) (2013). Maaseutumatkailuyrityksillä hyvä kesä
– kotimaiset ja ulkomaiset matkailijat vilkkaasti liikkeellä. Tiedote 2.10.2013.
Viitattu 28.3.2013.
<http://www.mtk.fi/ajankohtaista/tiedotteet/tiedotteet_2013/lokakuu/fi_FI/maaseutumat
kailuyrityksilla_hyva_kesa/>
Maanmittauslaitos (MML) (2014). Hallintorajat-aineisto. Ladattu Paitulista 17.2.2014.
Majoitustilasto 2013 (2014). Suomen virallinen tilasto 2013. Tilastokeskus, Helsinki.
Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti (MTI) (2013). Ennakoinnista kilpailukykyä Lapin
matkailulle -hankkeen loppujulkaisu. 35 s.
Matkailun edistämiskeskus (MEK) (2006). Matkailu vuonna 2020. Faktaa ja fiktiota. 48 s. Viitattu
28.3.2014.
36
<http://87.108.50.97/relis/REL_LIB.NSF/0/B08FBA634A719A56C22571F5002
FA3D7/$FILE/MEK2020_nettiin.pdf >
Pk-yritysbarometri syksy 2013 (2013). Suomen Yrittäjät, Finnvera Oyj & Työ- ja
elinkeinoministeriö. 40 s. Viitattu 28.3.2014. <http://www.yrittajat.fi/File/7d634739-
f462-42e9-bc04-5dd2a43230cd/SY_pkbarometri_syksy_2013.pdf>
Ponnikas, Jouni; Voutilainen, Olli; Korhonen, Sirpa & Hanna-Mari, Kuhmonen (2014).
Maaseutukatsaus 2014. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, alueiden kehittäminen
2/2014. 209 s.
Rantamäki-Lahtinen, Leena (toim.) (2013). Muuttuva ja menestyvä maaseutuyrittäjyys 2000–
2013. MTT Raportti 116. MTT, Jokioinen. 95 s.
Rosenqvist (2002). ”Maaseudun” ja ”kaupungin” rakentuminen Tilastokeskuksen
taajamamäärittelyyn perustuvassa aluekehikossa. Terra 114:1, 3-12.
Storhammer, Esa & Virkkala, Eija (2003). Maaseutuyritysten innovaatioprosessit kaupungin ja
maaseudun vuorovaikutuksen näkökulma. Julkaisu 153. Jyväskylän yliopisto,
taloustieteiden tiedekunta, tutkimuskeskus. 114 s
Suomen ympäristökeskus (SYKE) (2013). Luonnon tarjoamien palveluiden
haavoittuvuusarviointi ja sopeutuminen muuttuvaan ilmastoon (VACCIA). Viitattu
28.3.2014.
<http://www.syke.fi/fi-FI/Tutkimus__kehittaminen/Tutkimus_ja_kehittamishankkeet/
Hankkeet/Luonnon_tarjoamien_palveluiden_haavoittuvuusarviointi_ja_sopeutuminen_muuttu
vaan_ilmastoon_VACCIA>
Tilastokeskus (2012). Aluetyypit ja alueet (Ohjelmakausi 2007–2013). Viitattu 28.3.2013.
<http://www.stat.fi/tup/msind/msindaluetyypit.html>
Toivonen, Marja & Nieminen, Jouko (toim.) (2002). Alueellisen ennakoinnin käytännön opas.
Euroopan Komissio. 201 s. Viitattu 28.3.2014. <http://ec.europa.eu/research/social-
sciences/pdf/cgrf-finland_fi.pdf>
Tommola, Päivi (toim.) (2012). Matkalla tulevaan – matkailupalvelutuotannon näkymiä. Lahden
ammattikorkeakoulu. Sarja C Artikkelikokoelmat, raportit ja muut ajankohtaiset
julkaisut, osa 116. 91 s.
Valtakari, Mikko (1999). Maaseutupolitiikka suomalaisessa aluesuunnittelussa. Helsingin yliopiston
maantieteen laitoksen julkaisuja B 46. 160 s.
Vartiainen, Perttu & Antikainen, Janne (1999). Kaupunkiverkkotutkimus 1998. Kaupunkipoliittisen
yhteistyöryhmän julkaisu 2. Sisäasiainministeriö. 64 s.
Ympäristö (2014). Kaupunki-maaseutu -luokitus. Viitattu 28.3.2014.
<http://www.ymparisto.fi/kaupunkimaaseutuluokitus>
Ålander, Tommi (2001). Maaseudun ja kaupungin vuorovaikutuksen sisältö ja sen mittaamisen
aineistolliset edellytykset. Suomen Aluetutkimus FAR. Selvityksiä 21. 41 s.
37