TERHI-TUULIKKI RANTAMÄKI SATU MÄKI-FOSSI

MONITOIMIJAINEN PERHEKUNTOUTUS

Käsikirja perhekuntoutusjakson jäsentämiseen

1

2

2019

TERHI-TUULIKKI RANTAMÄKI

SATU MÄKI-FOSSI

Monitoimijainen perhekuntoutus -käsikirja pohjautuu

Terhi-Tuulikki Rantamäen YAMK-opinnäytetyöhön

Monitoimijaisen perhekuntoutuksen kehittäminen Etelä-Pohjanmaalla (2019).

Kiitos kaikille haastatelluille ja muulla tavoin osallistuneille,

jotka ovat antaneet arvokasta panostaan ja kokemustaan

opinnäytetyöhön ja sitä kautta tämän käsikirjan synnyttämiseen.

Haastatteluissa on ollut mukana eteläpohjalaisia perhekuntoutukseen

osallistuneita perheitä, toimijoita koululta, lastenpsykiatrialta ja

aikuispsykiatrialta sekä lastensuojelun ja perhetyön työntekijöitä

julkiselta ja yksityiseltä sektorilta.

3

4

SISÄLLYSLUETTELO

JOHDANTO .......................................................................................... 5

SISÄLTÖELEMENTEIN JÄSENNELTY PERHEKUNTOUTUS ........................ 7

Perheen toimijuutta vahvistava kuntoutus ..................................... 9

Lapsikeskeinen suojelu ................................................................. 12

Monitoimijainen työskentely ja arviointi ........................................ 15

Ohjaus ........................................................................................... 19

Hoito .............................................................................................. 22

Konkreettinen apu ......................................................................... 24

Läheisten ja vertaisten tuki .......................................................... 25

TIEDONKULKU JA INTEGROITUMINEN TOIMINTAYMPÄRISTÖÖN ........ 27

PERHEKUNTOUTUSPROSESSI PÄHKINÄNKUORESSA ........................... 30

LÄHTEET ............................................................................................ 34

5

JOHDANTO

Vuonna 2016 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos keräsi yhdessä sosiaali- ja terveysministeriön

kanssa asiantuntijoita eri organisaatioista luomaan perustaa lapsi- ja perhepalveluiden uudis-

tamiselle. Mukana oli myös useita kokemusasiantuntijoita kertomassa kokemuksistaan. Näi-

den työpajojen tuotoksina syntyi mm. erilaisia mallinnuksia, joiden pohjalta maakunnissa

voidaan edelleen kehittää yhtenäisiä toimintamalleja. Lapsikeskeinen suojelu ja perheen toi-

mijuuden tukeminen lastensuojelun perhetyössä ja perhekuntoutuksessa -raportti oli yksi vii-

destä työpajatyöskentelyssä syntyneistä mallinnusraporteista. (Alatalo, Lappi & Petrelius

2017.)

Raportissa esitetään perhekuntoutuksen jäsentämistä kuuden sisältöelementin avulla. Tämä

mahdollistaa yhtenäisten laatukriteerien luomisen sekä palvelun konkreettisemman ja ymmär-

rettävämmän kuvaamisen, joka edistää myös asiakkaiden motivoitumista vastaanottamaan

tarjottua tukitoimea. Sisältöelementeistä lapsikeskeinen suojelu ja perheen toimijuuden vah-

vistaminen muodostavat työskentelyn ytimen. Työskentelymalliksi työryhmä esittää kokeilta-

vaksi monitoimijaisen perhetyön mallia, joka yhteisen työskentelysuunnitelman avulla lisää

palvelun vaikuttavuutta ja kustannustehokkuutta tarjoten perheelle oikeanlaisen ja riittävän

tuen. (Alatalo, Lappi & Petrelius 2017.)

Lastensuojelun laatusuositusten mukaan vaikuttavien lastensuojelupalveluiden kehittämisessä

avainasemassa on lasten ja perheiden osallisuuden vahvistaminen niin omassa asiassaan kuin

LASTENSUOJELUN PERHEKUNTOUTUS

• On yksi lastensuojelun avohuollon tukitoimista. Tarkoituksena on tukea lapsen myönteistä kehitystä sekä tukea vanhempia heidän kasvatustehtävässään. Tämä tu-lisi tapahtua yhteistyössä lapsen, vanhempien ja muiden perheen kanssa toimivien kanssa. (LsL 36 § 417/2007.)

• Perustuu vapaaehtoisuuteen ja sitä tarjotaan eri tilanteisiin avo- ja sijaishuollon asi-akkuuden aikana.

• Toteutuspaikkana voi olla laitos tai perheen koti. Työskentely on intensiivistä, avo-perhekuntoutuksessa käyntejä voi olla jopa useita käyntejä päivässä.

• Perhekuntoutustiimiin kuuluvat ainakin perheohjaajat, perheterapeutti ja sosiaali-työntekijä. Lisäksi tiimin kokoonpanoa täydennetään perheen tarpeiden mukaan esimerkiksi psykiatrin, psykologin tai toimintaterapeutin asiantuntemuksella.

• Perhekuntoutuksessa ovat mukana ydintiimin lisäksi esimerkiksi koulu, varhaiskas-vatus, perheneuvola, psykiatria, läheiset ja vertaiset.

• Työskentely räätälöidään kunkin perheen tarpeisiin ja tavoitteisiin sopivaksi.

6

”Tämä käsikirja on koottu perhekuntoutuksen jäsentämisen tueksi ja se on hyödynnettävissä

perhetyössä laajemminkin.”

yleisesti palveluiden kehittämisessä. Lapsen ja perheen tilannetta tulee arvioida monipuolises-

ti ja luoda yhteinen näkemys tilanteesta sekä arvioinnin tavoitteista. Tärkeää on avoimesti

keskustella, mihin arviointi voi johtaa. Apu tulisi antaa ensisijaisesti lapsen luonnollisessa

kasvuympäristössä yhteistyössä eri ammattilaisten ja muiden lapsen verkostoon kuuluvien

kanssa. (Lastensuojelun laatusuositus

2014.)

Vuosina 2017–2018 lapsi- ja perhepalve-

luiden uudelleen organisoimista kehittä-

vän työn tueksi 18:ssa maakunnassa

käynnistyi Lasten ja perheiden palveluiden kehittämishanke LAPE. Etelä-Pohjanmaan hank-

keessa erityis- ja vaativan tason palveluiden kehittämisessä keskityttiin muun muassa moni-

toimijaiseen lastensuojelun perhekuntoutukseen. Etelä-Pohjanmaalla koottiin eri toimintayk-

siköistä monialainen työryhmä suunnittelemaan perhekuntoutuksen monitoimijaista toimin-

tamallia. Työryhmään osallistui sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia eri kuntien lasten-

suojelun toimintapisteistä sekä lasten ja nuorten psykiatrian poliklinikan edustajia. Kuntayh-

tymä Kaksineuvoisessa kehitetty mallinnus (Kattelus & Niemistö 2017) kotiin päin tehtävästä

perhekuntoutuksesta toimi pilottina maakunnallisessa perhekuntoutusprosessin kehittämises-

sä. Suunnittelutyötä tukemaan haettiin perhekuntoutuksen kehittämisen pohjana käytetyn toi-

mintamallin pilotointiin asiakasperheitä.

Etelä-Pohjanmaalle haluttiin hajanaisia palveluita yhtenäistävän perhekuntoutuksen käsikirja,

jotta perhekuntoutuksen sisältöä pystytään kuvamaan entistä konkreettisemmin ja ymmärret-

tävämmin kuin aiemmin ja että kaikilla toimijoilla – niin ammattilaisilla kuin asiakkailla – on

yhteinen viitekehys. Tämä käsikirja on koottu perhekuntoutuksen jäsentämisen tueksi ja se on

hyödynnettävissä perhetyössä laajemminkin. Se toimii laatua parantavana mallinnuksena niin

julkisten kuin yksityisten perhekuntoutusta ja perhetyötä toteuttavien toimijoiden työskente-

lyssä. Se on laadittu maakunnallisen perhekuntoutuspilotin aikana ja sen jälkeen 1) kansalli-

sen perhetyön ja -kuntoutuksen jäsentämiseen luotujen sisältöelementtien (kuva 1), 2)

eri toimijoilta perhekuntoutuspilotissa kerätyn kokemustiedon (Rantamäki 2019) sekä 3)

muun tutkitun tiedon pohjalta.

YAMK-opinnäytetutkimuksen laatineen yksikönjohtaja Terhi-Tuulikki Rantamäen lisäksi

käsikirjan kirjoittamiseen on osallistunut Etelä-Pohjanmaan sote- ja maakuntauudistuksessa

työskennellyt hankekoordinaattori Satu Mäki-Fossi (YTM).

7

SISÄLTÖELEMENTEIN JÄSENNELTY PERHEKUNTOUTUS

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kokoama asiantuntijaryhmä on esitellyt perhe-

kuntoutuksen kehittämistä käsittelevässä raportissaan, että aiemmin niin hajanaista perhetyön

ja -kuntoutuksen sisältöä kuvaamaan käytettäisiin konkreettisia, perheiden arjesta nousevia

sisällöllisiä elementtejä.

Sisältöelementeiksi työryhmä määritteli

lapsikeskeisen suojelun

koko perheen toimijuutta vahvistavan kuntoutuksen

koko perheen tilanteen ja tuen monitoimijaisen arvioinnin

konkreettisen avun

ohjauksen

hoidon

läheisten, verkoston ja yhteisön tuen.

Lapsen ja perheen toimijuuden vahvistaminen ja lapsikeskeinen suojelu on nostettu kansalli-

sesti yhdeksi tärkeimmäksi työskentelyn lähtökohdaksi lastensuojelun perhekuntoutuksessa ja

perhetyössä (Alatalo, Lappi & Petrelius 2017). Sisältöelementtien lisäksi Etelä-Pohjanmaan

kehittämistyössä nousi merkitykselliseksi muuhun toimintaympäristöön integroitumisen nä-

kökulma sekä toimijoiden välinen tiedonkulku. Ne on nostettu käsikirjaan erilliseksi kappa-

leeksi sisältöelementtien rinnalle.

Perheen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi seitsemän sisältöelementin nivomi-

nen kokonaisuudeksi edellyttää hyvin organisoitua ja yhteen sovitettua perhekuntoutusjaksoa.

Monitoimijuutta tarkasteltaessa on tärkeää painottaa, että kuntoutuksen onnistuminen vaatii

nimenomaan yhteistoimijuutta, joka edellyttää kuntoutusprosessin suunnittelussa ja sen aika-

na jaettua tietoa ja roolien selkeyttä sekä yhteistä päämäärää eri toimijoiden kesken.

Jokainen toimija tuo oman osuutensa yhteen yhdessä suunniteltuun kokonaisuuteen. Perhe-

kuntoutuksessa nämä sisältöelementit tulee konkreettisesti nivoa yhteen esimerkiksi hoidon

osalta. Tämä tarkoittaa perhekuntoutuksen sisällä toteutuvan hoidollisen työskentelyn lisäksi

perhekuntoutuksen työntekijöiden ja perheen hoitotahojen saumatonta yhteistyötä. Näin ollen

perhekuntoutus tulee nähdä ylisektorisesti toteutettavana.

8

Kuva 1. Perhetyön sisältöelementit.

Käsikirjaa laadittaessa eteläpohjalaiset lastensuojelua järjestävät organisaatiot ovat siirtymäs-

sä systeemisen viitekehyksen mukaiseen työskentelytapaan (ns. systeeminen lastensuojelun

malli, ks. esim. Fagerström 2016), jossa työn kohteena on koko perhe (systeemi), ei yksittäi-

sen perheenjäsenen ongelma. Perhettä kunnioittava työskentely ja luottamussuhde ovat muu-

tostyön lähtökohdat. Lähestymistavassa keskitytään lapsen ja perheen vahvuuksien ja voima-

varojen vahvistamiseen sekä lapsen tai perheen kokemusmaailman ymmärtämiseen ongelma-

keskeisyyden sijaan. Perheen sisäiset vuorovaikutussuhteet ja ihmissuhteet ovat keskeisessä

asemassa. Keskeistä mallissa on koko perhettä tukevan systeemin rakentuminen perheen ym-

pärille ilman, että päällekkäisiä, toisistaan irrallisia prosesseja kuljetetaan perheen arjessa.

Käsikirjassa kuvatut sisältöelementit tukevat tätä lähestymistapaa.

9

Seuraavaksi kuvataan perhekuntoutuksen viitekehykseksi suositellut sisältöelementit teorian

ja opinnäytetyöstä saadun aineiston avulla.

Perheen toimijuutta vahvistava kuntoutus

Lastensuojelun asiakkuus jo lähtökohtaisesti kertoo, että lapsen tilanteessa tarvitaan jonkin-

laista muutosta, jotta suojelun tarve poistuu (Alatalo ym. 2017, 34). Perhekuntoutus on per-

heen tarpeisiin räätälöity joustava paketti, joka alkaa lapsen asioista vastaavan sosiaalityönte-

kijän yhteydenotosta palvelua tuottavaan tahoon. Ennen tätä perheen kanssa on asiaa tarkas-

teltu monelta eri kantilta ja perheelle on annettu tilaa ja mahdollisuuksien mukaan aikaa rat-

kaista asia myös itse. Muutoksen aikaan saamiseksi perheessä tulee olla jonkinlainen kivijal-

ka, mille muutosta aletaan rakentaa. Työntekijä kulkee rinnalla ja auttaa perhettä tunnista-

maan niitä vahvuuksia, joiden päälle on hyvä alkaa rakentamaan uutta. Perheelle annetaan

riittävästi konkreettista tietoa perhekuntoutuksesta sekä ymmärrystä siihen, miksi jakso olisi

perheen tilanteessa hyvä ratkaisu. Ilman riittävää ymmärrystä perheelle ei mahdollistu aktiivi-

nen toimijuus työskentelyssä. Keskustelulle ja päätöksenteolle on annettava aikaa. Perhe mo-

tivoituu paremmin saadessaan vaikuttaa mahdollisuuksien mukaan oman kuntoutuksen suun-

nitteluun.

Perhekuntoutuspaikkaa mietittäessä tulee arvioida tilannetta myös turvallisuuden näkökul-

masta. Ensisijainen toteuttamispaikka on perheen koti, johon perheen on yleensä helpompi

motivoitua ja opeteltavat asiat ovat nopeammin siirrettävissä perheen omaan arkeen. Siellä

tulee yleensä kerralla esiin kaikki haasteet arjen toiminnoissa ja muutokset kiinnittyvät per-

heen arkeen. Joskus perheen on kotona haastavaa irrottautua vahingollisista rutiineista, jolloin

maiseman vaihtaminen uusien rutiinien harjoittelemispaikaksi voi olla hyvä ratkaisu. Laitok-

sessa tapahtuvaa perhekuntoutusta suunniteltaessa on perheen hyvä päästä tutustumaan paik-

kaan ja sen toimintaan ennen lopullista päätöstä. Tämän on havaittu madaltavan kynnystä

kuntoutukseen menemiseen. Kotiinpäin tehtävää kuntoutusta suunniteltaessa on hyvä sopia

tapaamisia perhekuntoutustiimin jäsenten kanssa, jolloin työntekijät voivat kertoa työskente-

lyn sisällöstä ja etenemisestä sekä vastata perhettä mahdollisesti askarruttaviin kysymyksiin.

Laitosmuotoisessa perhekuntoutuksessa lisäymmärrystä perheen tilanteesta saadaan käymällä

perheen kotona ennen jaksoa tai sen alkuvaiheessa.

10

Kuva 2. Kolmen kk:n mittaisen perhekuntoutuksen vaiheet. Yksityiskohtainen eteneminen

käsikirjan lopussa.

Työntekijöiden kokemuksen mukaan vähimmäisaika kuntoutukselle on kolme kuukautta ja

kuntoutuksella tulee olla selkeät vaiheet (kuva 2). Muutostyöskentely on hidas prosessi ja

vaatii riittävän pitkän ajan toteutuakseen. Linnakankaan ja kumppaneiden (2010) tutkimustu-

losten mukaan kuntoutusjakson tulee olla vähintään puoli vuotta vaikuttavien tulosten saavut-

tamiseksi.

11

Perhekuntoutuksessa hyödynnetään ratkaisukeskeistä ja perheterapeuttista työotetta, missä

keskiössä on perheen omien voimavarojen vahvistaminen niin, että perhe löytää itse ratkaisuja

arkeensa. Keskeisenä ajatuksena on, että ihminen itse on elämänsä paras asiantuntija. Perheen

keskinäisten vuorovaikutussuhteiden vahvistuminen on kuntoutuksen yksi tärkeimmistä tavoi-

teltavista asioista. Sitä harjoitellaan paljon perheen yhteisissä hetkissä. Työntekijöiden toi-

minnan tulee olla jakson alusta alkaen avointa, johdonmukaista ja ennakoitavissa olevaa.

Työntekijät ja asiakas luovat yhteisen tulevaisuuden kuvan, jonka pohjalta laaditaan tavoitteet

työskentelylle. Niiden tulee olla hyvin konkreettisia, mielellään perheen omin sanoin asetettu-

ja. Tavoitteiden pohjalta laaditaan selkeä toimintasuunnitelma, jossa jokaisella toimijalla on

omat roolinsa ja tehtävänsä. Asiakkaan ymmärrystä lisää suunnitelmien ja tilanteiden havain-

nollistaminen visuaalisesti, esimerkiksi piirtämällä vaihtoehtoisia polkuja perheen tilanteen

etenemisestä. Perheelle tehdään viikko-ohjelma, johon merkitään, mitä milloinkin tapahtuu

sekä mitä teemoja käsitellään. Siihen määritellään omat työskentelyajat niin lapsille kuin van-

hemmillekin. Perheen kanssa käydään yhdessä säännöllisesti läpi, missä on onnistuttu, mikä

on ollut hankalaa, mitä seuraavaksi tapahtuu sekä kenen kanssa ja mitä tietoa jaetaan.

Muutostyöskentelyssä työntekijä kulkee arjessa asiakkaan rinnalla tukea-antavana kumppani-

na. Työskentelyn tulee lähteä pienin askelin liikkeelle, jolloin perheenjäsenten itsetunto koho-

aa onnistumisen kokemusten ja positiivisen palautteen myötä. Vanhemmat potevat usein suur-

takin syyllisyyttä ja epäonnistumista perhesysteemin toimimattomuudesta. Työskentelyn alus-

sa ei ole välttämättä hyvä tarttua työntekijöiden näkökulmasta tärkeimmän haasteen kimp-

puun vaan aloittaa perheen mielestä olennaisen asian ääreltä ja näin lisätä perheen motivaatio-

ta muutostyöskentelyyn. Arjen työskentelyä täydentää perheenjäsenten ongelmien käsittely

terapeuttisissa istunnoissa.

Vanhemman toimintakyky sekä vanhempien välinen parisuhde vaikuttavat merkittävästi per-

heen toimijuuteen ja sitä kautta muutostyöskentelyn onnistumiseen. Myös vanhempien mieli-

pide työntekijästä vaikuttaa lapsen suhtautumiseen perhekuntoutusjakson toimintaan. Työs-

kentelyn aikana molempien vanhempien toimijuus huomioidaan tasavertaisesti heidän omien

tarpeidensa mukaan sekä autetaan vanhempaa ymmärtämään ja huomaamaan oman toiminnan

osuus ja vaikutus kokonaiskuvaan.

Vanhempien kokemusten mukaan epävarma ja perhettä uhkaava tilanne horjuttaa luottamusta

työntekijöitä kohtaan. Vanhemmat kokevat, että on tärkeää saada vaikuttaa kuntoutusjakson

toimintasuunnitelmaan ja että perhe saa työntekijän tuella itse päättää, mitä menetelmiä ja

12

muutoksia tarvitsevat, eikä heille tyrkytetä valmiita ratkaisuja. Tiivis jakso auttaa heitä asioi-

den mielessä pysymiseen, jolloin tavoitteiden eteen tulee tehtyä jatkuvasti töitä. Vanhempien

mukaan parasta on huomata saaneensa itse jotain aikaan. Vanhemmat ovat saaneet jaksolta

käytännön ohjeita arjessa toimimiseen. Heidän mukaansa parasta on, kun jakso on yksilölli-

sesti suunniteltu ja riittävän laaja kokonaisuus, jossa etsitään ratkaisuja haasteisiin eri ammat-

tilaisten avulla. Toiveena on, että jakson alussa vanhemmalla olisi mahdollisuus keskustella

yksin työntekijän kanssa omista toiveistaan ja ajatuksista. Vanhemmat toivovat myös, että

ennen jakson toteutumista annettaisiin enemmän tietoa siitä, mitä tapahtuu, jos tavoitteet eivät

toteudu.

Lapsikeskeinen suojelu

Lapsen etu on kaiken työskentelyn perusta lastensuojelun perhekuntoutuksessa. Ytimenä on

lapsen edun kautta asioiden perustelu ja läpikäynti. Vanhemmille on konkretisoitava se toi-

minta, jossa lapsen hyvinvointi paranee.

Lastensuojelun avohuollossa arvioidaan koko asiakkuuden ajan lapsen suojelun tarvetta. Ko-

konaistilanteen arvioinnissa voidaan käyttää apuna erilaisia menetelmiä, jotta eri osa-alueet

YDINASIAT: PERHEEN TOIMIJUUTTA VAHVISTAVA KUNTOUTUS

Ihminen itse on elämänsä paras asiantuntija. Perhekuntoutuksessa käytetään rat-kaisukeskeistä työotetta, jossa keskiössä on perheen omien voimavarojen vahvis-taminen niin, että perhe löytää itse ratkaisuja arkeensa.

Jokainen perhekuntoutus räätälöidään kunkin perheen yksilökohtaisista tarpeista ja tavoitteista käsin ennen perhekuntoutusjakson alkamista. Perhe osallistuu kun-toutusjakson suunnitteluun jo ennen kuntoutuksen alkamista.

Perhekuntoutusta pohdittaessa on tärkeää riittävä tiedon antaminen perheelle se-kä perheenjäsenten motivointi, tutustuminen paikkaan ja kotiin päin tehtäessä tiimiin. Perhekuntoutus järjestetään ensisijaisesti perheen kotona, mutta valintaa tehtäessä ensisijainen kriteeri on aina turvallisuus.

Vähimmäisaika kuntoutukselle on kolme kuukautta ja kuntoutuksella tulee olla selkeät vaiheet. Muutostyöskentely on hidas prosessi ja vaatii riittävän pitkän ajan toteutuakseen.

Kuntoutuksen yksi tärkeimmistä tavoiteltavista asioista on perheen keskinäisten vuorovaikutussuhteiden vahvistuminen.

Perhekuntoutuksen onnistumiseen vaikuttavat tekijät (Rantamäki 2019) sekä eteneminen askel askeleelta käsikirjan lopussa.

13

lapsen kasvun ja kehityksen turvaamiseksi tulevat huomioiduksi. Lastensuojelulaki (LsL

2007/417) korostaa lapsen kuulemista ja osallisuutta lastensuojelussa. Lapsikeskeisessä suoje-

lussa pyritään vaikuttamaan lapsen kokemusmaailmaan monipuolisin keinoin. Kansallinen

suositus nostaa työskentelyn tavoitteeksi lapsen turvallisuuden, minäkuvan ja toimijuuden

vahvistumisen Fattoren ja kumppaneiden rakentaman lapsen hyvinvointimallin mukaisesti.

Mallin mukaan lapselle on keskeistä emotionaalinen hyvinvointi ja toimivat ihmissuhteet.

(Alatalo ym. 2017, 29–30.)

Lapsikeskeisessä työskentelyssä tulee muodostaa ymmärrys siitä, miten kunkin lapsen koke-

mukset ja eletty arki vaikuttavat juuri kyseiseen lapseen. Perhekuntoutusjakson aloittavassa

tapaamisessa kuullaan jokaisen lapsen toiveet, tunteet ja kokemukset perheen ja lapsen tilan-

teeseen liittyvistä asioista. Niiden pohjalta jokaiselle lapselle asetetaan omat tavoitteet sekä

mietitään, miten niihin päästään. Näitä asioita pidetään esillä ja arvioidaan koko työskentelyn

ajan. Mitä juuri tämä lapsi tarvitsee? Mihin juuri tämän lapsen kohdalla tulisi kiinnittää huo-

miota? Mitä kunkin toimijan tulisi tehdä tämän lapsen tarpeisiin vastaamiseksi? Lapselle syn-

tyy kokemus kohdatuksi, kuulluksi ja tuetuksi tulemisesta. Työntekijöiden kokemuksen mu-

kaan lapset saattavat olla aivan toisenlaisia kahdenkeskisillä tapaamisilla.

Intensiivijaksolla perheen viikko-ohjelmaan varataan aikaa kahdenkeskiseen työskentelyyn

jokaisen lapsen kanssa ja luodaan luottamussuhdetta lapseen sekä syvennetään tietoutta kun-

kin lapsen kokemuksista, toiveista, tunteista ja tuen tarpeista. Perhekuntoutustiimistä on hyvä

nimetä lapselle omatyöntekijä, jonka kanssa lapsi pääsääntöisesti työskentelee. Lasta vahvis-

tetaan mm. tunteiden säätelyssä, syy-seuraussuhteiden ymmärtämisessä, omiin kykyihin luot-

tamisessa ja avun pyytämisessä. Näitä taitoja harjoitellaan lapsen kanssa eri toimintaympäris-

töissä. Perhekuntoutustiimin työntekijät pohtivat yhdessä muiden toimijoiden ja lapsen kans-

sa, miten lapsen myönteistä minäkuvaa sekä omaa toimijuutta vahvistetaan ja miten lapsen

suhteita turvallisiin ja tärkeisiin ihmisiin tuetaan eri ympäristöissä, esim. kotona, koulussa,

harrastuksissa tai terapiassa. Kirjauksissa tulee olla selkeästi lapsikohtaisia havaintoja ja joh-

topäätöksiä, mielellään myös suoria lainauksia lapsen sanomisista.

Työntekijän tulee tutustua lapsen arkeen ja huomioida jokaisella käynnillä lapsen senhetkiset

tarpeet sekä tunne- ja vireystilat. Työskentelyssä on tarvittaessa varattava riittävästi aikaa hoi-

vata lasta varmistaen lapselle riittävä huolenpito. Myös ns. näkymättömät lapset tulee muistaa

nostaa työskentelyssä esiin. Haasteellinen tilanne on, jos lapsi on torjuva eikä luota työnteki-

jään. Muutostyöskentelyyn voi liittyä myös vastarintaa, ja lapsi saattaa kokea perheessä tai

14

sen jäsenessä tapahtuneet muutokset työntekijän syyksi. Vuorovaikutussuhteen luomista ja

ylläpitämistä saattavat hankaloittaa peruuntuneet käynnit sekä lapsen väsyminen tiiviiseen

työskentelyyn.

Lapsen kanssa turvalliseen ja luottavaiseen vuorovaikutukseen pääsemiseksi tulee varata riit-

tävästi aikaa ja lapsen ikään sopivaa tekemistä. Työntekijän tulee olla kiinnostunut lapsesta.

Tutkittaessa nuorten kokemuksia kuulluksi tulemisesta lastensuojelussa nuoret toivoivat, että

työntekijä on aidosti kiinnostunut, pysähtyy hetkeen ja pohtii yhdessä nuoren kanssa tämän

asioita. Nuoret eivät kaivanneet moralisointia eivätkä syyllistämistä tai ennakoivia johtopää-

töksiä vanhempien tilanteen vuoksi. Tutkimustulosten pohjalta tutkija loi viisi kuulemisen

pilaria, joiden mukaan tulee huomioida nuoren/lapsen erityisyys, tutustua ja olla turvallinen

aikuinen, ottaa lapsi subjektiksi omassa elämässään, olla avoin työskentelyn tarkoituksesta ja

päämäärästä sekä pysähtyä hetkeen ja rauhoittaa tilanne. (Hotari 2007.)

Perheen tarinaa käydään läpi vanhempien ja lasten kanssa yhdessä ja erikseen. Yhteiset kes-

kustelut perheen vahvuuksista ja haasteista antavat lapselle luvan perheen asioista puhumi-

seen työntekijän kanssa kahdenkeskisissä tilanteissa, kun he näkevät, etteivät vanhemmatkaan

salaile niitä. Vanhempien taas on hyvä kuulla lapsen ajatuksia tilanteesta. Vanhemman ja

työntekijän välisellä luottamussuhteen laadulla on suuri merkitys lapsen kanssa muotoutuvaan

vuorovaikutussuhteeseen. Vähentääkseen mahdollista negatiivista kuvaa työskentelystä lap-

selle tulee kertoa rehellisesti, lapsen kehitystaso huomioiden, mikä työntekijän päämäärä ja

tavoite on.

Työntekijä tuo lapsen äänen kuuluviin sekä sanoittaa lapsen toimintaa niin perheen yhteisissä

hetkissä kuin vanhempien kanssa työskentelyssä. Vanhempia ohjataan ottamaan huomioon

kukin lapsi yksilöllisesti. Työntekijät ovat kokeneet lapsikeskeisen työskentelyn haasteena

sen, että vanhempien suuret tarpeet vievät tilaa lapsien kohtaamiselta. Vanhempien toiminta-

kyvyn kohoaminen sekä vanhempien parisuhteen paraneminen vaikuttavat positiivisesti yksit-

täisen lapsen hyvinvoinnin lisääntymiseen. Sen vuoksi perhettä tulee tarkastella myös koko-

naisuutena.

15

Viranomaistoiminnassa tukitoimet ja tutkimukset ovat aina lapsikohtaisia. Lapsikohtaisten

havaintojen pohjalta muodostetaan kokonaiskuvaa lapsesta. Sen pohjalta tehdään johtopäätök-

siä lapsikohtaisesti siitä, millainen tuen jatkumollisuus on lapsen edun kannalta turvallisinta ja

parasta.

Monitoimijainen työskentely ja arviointi

Perhe ja toimijat ovat vastavuoroisesti riippuvaisia toisistaan – perheen hyvinvoinnin lisää-

miseksi tarvitaan perheen ja ammattilaisten yhteistoimintaa ja näkökulmia. Yhdessä tekemällä

syntyy uutta. Kansallisten suositusten (Alatalo ym. 2017) mukaan perhekuntoutuspäätöksen

pohjana tulee olla riittävän kattava ja perusteellinen lapsen tilanteen ja tuen tarpeen arviointi,

jossa selkeästi määritellään, mikä saa aikaan lastensuojelutarpeen ja mistä tunnistetaan, ettei

tarvetta enää ole.

Yhteistoimintatilanteissa syntyy yhteistä arviointia lapsen tilanteesta ja sen vaikutuksesta lap-

seen sekä rakentuu yhteinen tulkinta ja ymmärrys toimijoiden kesken. Aiemmin on puhuttu

moniammatillisesta työskentelystä, mutta nyt korostetaan perhettä yhtenä keskeisenä toimija-

na omassa kuntoutumisprosessissaan, joten käsitteenä käytetään monitoimijuutta. Monitoimi-

jainen työskentely myös laajentaa eri toimijoiden näkemystä toistensa työstä. Perheen moti-

vaatiota työskentelyn aikana lisää työntekijän arvostava kohtaaminen ja perheen kokemus

kuulluksi tulemisesta.

YDINASIAT: LAPSIKESKEINEN SUOJELU

Lapsikeskeisen suojelun tarkoituksena on vahvistaa vanhempia yksittäisen lapsen hy-vinvoinnin turvaamisessa ja tarpeisiin vastaamisessa.

Lapsikeskeisessä työskentelyssä tulee muodostaa ymmärrys siitä, miten kunkin lapsen kokemukset ja eletty arki vaikuttavat juuri kyseiseen lapseen.

­ Mitä juuri tämä lapsi tarvitsee? ­ Mihin juuri tämän lapsen kohdalla tulisi kiinnittää huomiota? ­ Mitä kunkin toimijan tulisi tehdä tämän lapsen tarpeisiin vastaamiseksi?

Lapsille nimetään työntekijät ja varataan kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa työsken-telyyn. Työntekijä tuo lapsen äänen kuuluviin sekä sanoittaa lapsen toimintaa niin per-heen yhteisissä hetkissä kuin vanhempien kanssa työskentelyssä.

Lapselle tulee kertoa rehellisesti, lapsen kehitystaso huomioiden, mikä on työntekijän päämäärä ja tavoite.

16

Lapsi ja perhe osallistuvat arjessaan erilaisiin toimintoihin kotona, koulussa, päivähoidossa

yms. eri ympäristössä ja yhteisössä. Kuten Linnakangas, Seppälä, Suikkala & Lehtorantakin

(2013) toteavat tutkimuksessaan, lapsen ja perheen kuntoutumista suunnittelevien on huomi-

oitava riittävän monipuolisesti näissä ympäristöissä ja yhteisöissä lapsen ja perheen kanssa

toimivien ammattilaisten kokemukset, havainnot ja arviot tilanteesta. Näin perheen tilanteesta

saadaan mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva, jonka pohjalta tavoitteet voidaan asettaa

yhdessä perheen ja eri toimijoiden kanssa. Sitoutuminen työskentelyyn lisääntyy ja kuntou-

tumisjakson aikana harjoitellut taidot siirtyvät osaksi perheen arkea, eikä jakso ole irrallinen

kokonaisuus perheen elämässä vaan kiinteä osa arkea.

Työskentely perustuu yhteiseen asiakassuunnitelmaan ja arviointiin, johon perhe ja toi-

mijat ovat sitoutuneet. Asiakassuunnitelmassa määritellään yhdessä perheen ja eri organisaa-

tion edustajien kanssa tavoitteet, työskentelytavat, aikataulut, arviointi sekä jokaisen rooli

työskentelyssä (Kuva. 3). Kokemusten mukaan vain perheen itsensä hyväksi kokemat asiat

muuttuvat pysyvästi, joten tavoitteiden asettamiseen tulee käyttää riittävästi aikaa ja ne tulee

olla saavutettavat.

Kuva 3. Työntekijöiden rooleja on mahdollista kuvata tehtäväkohtaisesti, jotta kuntoutuksen

vaiheet etenevät riippumatta siitä, kuka sitä toteuttaa. JIK-kuntayhtymän avoperhekuntoutuk-

sessa on tehty avaimenperät, jotka on räätälöity eri rooleihin. Avaimenperän saa jokainen

kuntoutukseen osallistuva, myös perhe ja yhteistyöverkosto.

17

Arviointia tulee tehdä työskentelyn jokaisessa vaiheessa yhdessä perheen ja muiden toi-

mijoiden kanssa. Näin turvataan jaetun ymmärryksen muodostuminen, työskentelyn oikea-

aikaisuus ja sen kohdentuminen oikein sekä tuen jatkumollisuus. Arviointi itsessään on jo

kuntouttavaa toimintaa, jolloin työntekijät pohtivat yhdessä perheen ja muiden toimijoiden

kanssa, miten lapsen myönteistä minäkuvaa sekä omaa toimijuutta vahvistetaan ja miten lap-

sen suhteita turvallisiin, tärkeisiin aikuisiin tuetaan esimerkiksi koulussa, harrastuksissa tai

terapiassa. Arvioinnin on tarkoitus auttaa perhettä näkemään selkeämmin oma tilanteensa

sekä löytämään perheen vahvuudet ja voimavarat. Jatkumollisuutta edistää myös mahdolli-

simman pysyvät toimijat perheen asioissa niin sosiaali- kuin terveydenhuollosta sekä jo var-

haisessa vaiheessa mukaan otetut muut keskeiset toimijat esimerkiksi päivähoidosta tai kou-

lusta. Arvioinnin keskiössä tulee olla lapsen sekä perheen oma kokemus.

Mahdollisuuksien mukaan arvioinnissa käytettävä tieto tulisi muodostua perheenjäsenten

omassa toimintaympäristössä. Viikoittain perhe arvioi yhdessä työntekijän kanssa asetettujen

tavoitteiden ja sovittujen toimintojen toteutumista; mikä onnistui sekä mitä vielä harjoitellaan

ja miten. Tutustumisvaiheen jälkeen tehdään väliarviointi, jolloin pohditaan aiemmin asetettu-

jen tavoitteiden toimivuutta ja tutustumisessa nousseita havaintoja yhdessä perheen, perhe-

kuntoutuksen työntekijöiden, lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän sekä mahdollisesti

muiden toimijoiden kanssa.

Perhekuntoutustiimissä työskentelevillä työntekijöillä tai taustalla olevassa työryhmässä

tulee olla laaja-alaista asiantuntemusta sekä sosiaali- että terveydenhuollon puolelta.

Vaikuttavan perhekuntoutusjakson yhtenä tärkeänä elementtinä on, että perhekuntoutustiimin

työntekijällä on vankka ammattitaito ja kokemus lastensuojelusta sekä rohkeutta ottaa vastuu-

ta ja tehdä päätöksiä. Ammattilaisilla tulee olla riittävästi kykyä ja uskallusta puuttua tilantei-

siin ja tehdä havainnoista selkeitä johtopäätöksiä. Perhekuntoutuksen terapeutti arvioi yhdessä

perheen ja työryhmän kanssa tarvetta terapiaan sekä sitä, millä kokoonpanolla terapiaan osal-

listutaan.

Psykiatrisen puolen asiantuntemus on välttämätöntä jakson aikana. Sitä on hyvä olla jonkin

verran tiimin sisälläkin, mutta on tärkeää toimia yhdessä asiakkaan oman hoitotahon kanssa.

Psykiatrian puolen työntekijän osallistuminen säännöllisesti esimerkiksi kotikäynneille kun-

toutuksen aikana on koettu tuovan moninäkökulmaisempaa tulkintaa perheen tilanteeseen ja

näin vaikuttavan positiivisesti kuntoutumisen etenemiseen. Psykiatrian osallistuminen tuo

asiantuntemusta perheen vuorovaikutussuhteista, vanhemman psyykkisen voinnin vaikutuk-

18

sista lapseen ja koko perheen vuorovaikutukseen sekä tietoa esim. mitä lapsen psyykessä ta-

pahtuu ja miltä tilanne voi psyykkisesti lapsesta tuntua.

Sivistystoimella ja varhaiskasvatuksella on aktiivinen rooli toimijana perheen arjessa. Niis-

sä syntyy lähes päivittäin luonnollinen kontakti lapseen ja usein vanhempaankin. Näiden toi-

mijoiden osallistuminen perhekuntoutusjakson toimintaan tuoden näkemyksiä ja havaintoja

on tärkeää vaikuttavien tulosten aikaansaamiseksi ja kokonaiskuvan rakentamiseksi. Koululla

ja päivähoidossa tieto perheen perhekuntoutusjaksosta välitetään vaitiolovelvollisuus huomi-

oon ottaen siihen oikeutetuille. Perhekuntoutustiimistä nimetään työntekijä, joka kyselee kuu-

lumisia säännöllisesti jakson aikana ja antaa tarvittaessa käytännön vinkkejä eri tilanteisiin.

Onnistuneen lopputuloksen kannalta yksi olennaisin seikka on perhekuntoutuksen loppuvai-

heessa tuen jatkumollisuuden varmistaminen, ettei perhekuntoutus jäisi irralliseksi kokonai-

suudeksi vaan kiinnittyisi osaksi perheen arkea. Loppuvaiheessa luodaan katse jakson jälkei-

seen arkeen sekä varmistetaan perheen arjessa olevien toimijoiden tietoisuus perheen nykyti-

lanteesta ja perheenjäsenten mahdollisista jatkotuen tarpeista. Jakson jälkeen tulee olla selkeät

ja perustellut johtopäätökset perheen tilanteesta: mitä tavoitteita on saavutettu, mitä vielä tuli-

si saavuttaa, onko tullut jotain uutta esiin, mikä lapsen hyvinvoinnin kannalta on turvallisinta

ja parasta sekä mikä jatkotavoitteiden prioriteettijärjestys on. Jakson loppuyhteenvedossa jo-

kaisen perheenjäsenen rooli tuodaan esiin. Kirjauksissa on hyvä olla mahdollisimman paljon

asioita myös asiakkaan omin sanoin.

19

Ohjaus

Ohjaus on keskeinen osa lastensuojelun perhetyötä. Sosiaalihuoltolain 16 § (ShL 1301/2014)

määrittelee sosiaaliohjauksen näin: ”Sosiaaliohjauksella tarkoitetaan yksilöiden, perheiden ja

YDINASIAT: MONITOIMIJAINEN TYÖSKENTELY JA ARVIOINTI

Ensin tulee olla tavoite, jota voidaan arvioida

Vain perheen itsensä hyväksi kokemat asiat muuttuvat pysyvästi. Ulkoisesti annet-tuja tavoitteita on usein vaikea saavuttaa.

Motivointiin ja tavoitteiden yhteiseen pohdintaan perheen kanssa tulisi varata riit-tävästi aikaa.

Tavoitteiden visualisointi voi selkeyttää työskentelyä. Tavoitteiden tulee olla riittä-vän pilkottuja ja selkeitä ja niitä tulee pystyä priorisoimaan, mikä tässä hetkessä on oleellisinta.

Toimijoiden on hyvä kirkastaa, mikä tilanteessa on riittävän hyvä lopputulos.

Monitoimijaisesti toteutettu arviointi

Perhekuntoutustiimissä työskentelevillä työntekijöillä tai taustalla olevassa työ-ryhmässä tulee olla laaja-alaista asiantuntemusta sekä sosiaali- että terveydenhuol-lon puolelta.

Työskentely perustuu yhteiseen asiakassuunnitelmaan, jossa määritellään yhdessä eri organisaation edustajien ja asiakkaan kanssa tavoitteet, työskentelytavat, aika-taulut, arviointi sekä jokaisen rooli työskentelyssä.

Yhteisissä neuvotteluissa/tapaamisissa sovitaan toimijoiden roolit asetettujen ta-voitteiden mukaisesti. Näin vältytään päällekkäisiltä toiminnoilta ja kaikilla on yh-teinen tieto, mikä kunkin tehtävä on.

Tavoitteiden toteutumista tulee arvioida säännöllisesti yhdessä.

Aina, kun se on mahdollista, arvioinnin tulisi pohjautua perheen tavanomaisiin ym-päristöihin ja yhteisöihin.

Jakson jälkeen tulee olla selkeät ja perustellut johtopäätökset perheen tilanteesta: mitä tavoitteita on saavutettu, mitä vielä tulisi saavuttaa, onko tullut jotain uutta esiin, mikä lapsen hyvinvoinnin kannalta on turvallisinta ja parasta sekä mikä jatko-tavoitteiden prioriteettijärjestys on.

Myös perhekuntoutuksen aikana on tärkeä määritellä, mikä saa aikaan lastensuoje-lutarpeen ja mistä tunnistetaan, ettei tarvetta enää ole.

Perhekuntoutusta ennen tai sen aikana hyödynnettyjä strukturoituja arviointeja ovat mm. perhearviointi ja vanhemmuuden arviointi.

Ks. myös Tiedonkulku ja integroituminen toimintaympäristöön -luku.

Verkostoneuvotteluihin tunkua? Perheen kannalta suuri ammattilaisten joukko voi pelottaa. Hyvä käytäntö on sopia eri työryhmistä osallistuva henkilö, joka edustaa taustatyöryhmäänsä. Paras osallistuja on se, joka työskentelee lähellä perhettä.

20

yhteisöjen neuvontaa, ohjausta ja tukea palvelujen käytössä sekä yhteistyötä eri tukimuotojen

yhteensovittamisessa. Tavoitteena on yksilöiden ja perheiden hyvinvoinnin ja osallisuuden

edistäminen vahvistamalla elämänhallintaa ja toimintakykyä.”

Voimavarakeskeinen työote, positiivinen palaute ja riittävä tiedon saanti joka käänteessä ovat

ensiarvoisen tärkeitä asiakkaan motivaation ylläpitämisessä. Työskentelyn alussa on lähdettä-

vä luomaan luottamuksellista vuorovaikutussuhdetta perheeseen. Samalla työntekijä arvioi

asiakkaan kapasiteettia ymmärtää asioita sekä kykyä ottaa tietoa vastaan ja soveltaa sen mu-

kaan jakson aikana käytettäviä menetelmiä perheen tarpeisiin. Perheen kaikkien lasten huo-

mioiminen ja heihin luottamussuhteen luominen on tärkeää. Lapsen luottamuksen saavutta-

minen saattaa viedä enemmän aikaa kuin vanhemman. Työntekijän tulee tutustua myös lapsen

ja perheen arkeen. Työntekijän tulee olla aidosti kiinnostunut asiakkaan tarinasta ja kiinnos-

tuksen kohteista sekä kunnioittaa sitä, mikä asiakkaalle itselleen on merkityksellistä. Ohjauk-

sellisen työn tulee olla enemmän yhdessä tekemistä eikä niinkään sanallisten ohjeiden anta-

mista. (Mauno 2018, 66–67.)

Lapsikeskeisessä työskentelyssä tarvitaan erityisosaamista lapsen turvallisuutta vahvistavasta

ja lapsen kohtaamiseen pohjautuvasta työskentelytavasta sekä lapsilähtöisestä vanhempien

tukemisesta. Työntekijöiden tulee hallita eri-ikäisten lasten työskentelymenetelmiä. On poh-

dittava, mitä lapsen näkyväksi tekeminen on ja miten sitä tulee toteuttaa konkreettisesti. (Ala-

talo ym. 2017, 29.) Perhekuntoutuksen työntekijä auttaa vanhempia sisäistämään vanhem-

muuden perustehtävän ja ohjaa perhettä näkemään, mikä kuuluu normaaliin lapsiperheen ar-

keen ja mikä on vanhemman rooli. Opeteltavia asioita ohjataan kädestä pitäen ja mallintamal-

la omalla esimerkillä. Sanoitetaan toimintaa, tilanteita ja tunteita – sekä aikuisten toimintaa

lapsille että toisin päin. Perheen kanssa käydään läpi lapsen edun näkökulmasta yhä uudestaan

ja uudestaan sitä, mitä kohti ponnistellaan ja mitä milläkin toiminnalla tavoitellaan.

Työntekijä opastaa ja tukee perheenjäsenten välisen toimivan vuorovaikutuksen rakentami-

sessa. Perheen yhteinen toiminta koetaan tärkeäksi niin perheiden kuin työntekijöidenkin mie-

lestä ja sitä opetellaan tarvittaessa yhdessä työntekijän kanssa. Perheenjäsentä ohjataan tar-

peen mukaan näkemään oman toiminnan osuus ja vaikutus kokonaiskuvaan. Linnakangas

kumppaneineen (2010) tuovat tutkimuksessaan ilmi, että myös perheen ulkoisten vuorovaiku-

tussuhteiden tukeminen on oltava yksi perhekuntoutuksen tavoiteltavasta toiminnasta. Per-

heelle annetaan myös palveluohjausta. Erityisesti vanhempia ohjataan talousasioissa sekä eri-

21

laisten tukimuotojen hakemisessa. Perheelle opetetaan toimintamalleja, mistä saa jatkossakin

apua, jos haastavia tilanteita esiintyy.

Kuva 4. Työskentelyssä eri menetelmiä hyödyntämällä pyritään tunnistamaan perheen kanssa

vahvuudet, joiden varaan voi rakentaa ja vaikeudet, joita voidaan suunnitelmallisesti lievittää.

Muun muassa Kuntayhtymä Kaksineuvoisessa ja JIK:ssä Perhearviointi on osa perhekuntou-

tusta.

Lapsen ikä tai kehitystaso eivät sinänsä estä lasta osallistumasta työskentelyyn, mutta ne vai-

kuttavat osallistumisen laatuun ja määrään sekä käytettäviin menetelmiin. Vauvaikäisen osal-

lisuus on sitä, että vauva on läsnä työskentelyssä sekä vanhempien kanssa käytyjen keskuste-

lujen puheenaiheena. Leikki-ikäisen kanssa työskenneltäessä on oltava sopiva tila, jossa pu-

heen lisäksi voidaan leikkiä ja touhuta. Kouluikäinen lapsi on usein ideaalitapaus, jolloin lap-

sen kohtaamiseen ja osallistamiseen on käytössä paljon erilaisia välineitä ja menetelmiä. Nuo-

rella on jo elämässään yleensä katse suunnattuna kotoa ulospäin, joten työskentelyssä on

huomioitava nuoren laajentunut elinpiiri sekä tulevaisuuden suunnitelmat. Erityistuen tarpees-

sa olevan lapsen yksilölliset haasteet osallistumiselle tulee huomioida, samoin mahdollinen

kielimuuri vieraskielisillä lapsilla. (Muukkonen 2008, 151–152.) Usein työntekijöillä on pe-

rusperhetyölle kehys menetelmineen olemassa ja sieltä he valikoivat tarpeen mukaiset työka-

22

lut/menetelmät niin lasten, vanhempien kuin koko perheen kanssa työskentelyyn. Perinteises-

tä vanhempien kanssa työskentelystä tulee tietoisesti suunnata myös suoraan lapsen kanssa

tapahtuvaan työskentelyyn.

Perhekuntoutustyöskentely sisältää paljon terapeuttisia elementtejä ja siinä käytetään paljon

luovaa toimintaa. Menetelminä voidaan käyttää mm. sukupuuta, elämänjanaa, roolikarttoja,

vuorokausikelloa tai Mielenterveysseuran perhearviointia (kuva 3). Jakson aikana saatetaan

koota perheen kanssa perhealbumi/-portfolio/-kansio, joka jää perhekuntoutusjakson jälkeen

perheelle. Luonto- ja eläintoiminta sekä valokuvaaminen on todettu vaikuttaviksi menetel-

miksi. Myös videoavusteinen menetelmä on koettu tuovan hyviä oivalluksia perheelle.

Hoito

Asiakaskehittäjinä olleet vanhemmat olivat kokeneet perhetyöntekijän hyvän ja luottamuksel-

lisen kohtaamisen hoidollisena (Mauno 2018). Perheenjäsenen diagnoosi kertoo oireista, mut-

ta ei vielä niiden merkityksestä yleiselle toimintakyvylle. Vanhemman diagnoosi ei kerro,

miten hän pystyy toimimaan arjessa ja millainen vanhempi hän on. Tähän tarvitaan tiedon

keräämistä ja havainnointia perheen arjessa. Diagnoosi luo helposti ennakkoluuloja asiakkaas-

ta ja tämän toimintakyvystä. Eri ihmisten toimintakyky voi vaihdella, vaikka heillä olisi sama

diagnoosi. Jokainen tapaus tulee käsitellä yksilöllisesti ja työskentelyn tulee painottua ihmis-

ten välisiin suhteisiin.

YDINASIAT: OHJAUS

Ohjauksellisen työn tulee olla enemmän yhdessä tekemistä, ei niinkään sanallisten ohjeiden antamista. Työntekijän tulee olla aidosti kiinnostunut asiakkaan tarinasta ja kiinnostuksen kohteista sekä kunnioittaa sitä, mikä asiakkaalle itselleen on merkityk-sellistä.

Opeteltavia asioita ohjataan kädestä pitäen ja mallintamalla omalla esimerkillä. Sa-noitetaan toimintaa, tilanteita ja tunteita – sekä aikuisten toimintaa lapsille että toi-sin päin.

Perhekuntoutustyöskentely sisältää paljon terapeuttisia elementtejä. Siinä käytetään paljon luovaa toimintaa ja eri menetelmiä. Perheelle annetaan myös palveluohjausta.

Muistathan, että laitosmuotoisessa kuntoutuksessa perheen vanhempien on mahdollista hakea perhekuntoutusjakson ajalta kuntoutusrahaa Kelalta.

23

Perhekuntoutuksessa tulevaisuuden tavoitteena on, että perhekuntoutustiimin työntekijät toi-

mivat saumattomasti yhdessä perheenjäsenten eri hoitotahojen kanssa, jolloin hoidollinen

osuus saadaan jakson sisällä toteutettavaksi. Tällöin on tärkeää esim. lasten- ja nuorisopsyki-

atrian edustajien osallistuminen kuntoutuksen suunnitteluun ja työskentelyyn aktiivisena toi-

mijana, esimerkiksi työparina kotikäynnillä. Näin psykiatrista osaamista ei ole välttämätöntä

vahvistaa lastensuojelun toiminnan sisällä vaan kehittää yhteistoimijuutta terveydenhuollon

palvelujen kanssa. Perhekuntoutuksessa tarvitaan asiantuntemusta myös lapsen kehityksen

vaiheista ja niissä esiintyvistä haasteista sekä yksilö- ja perhedynamiikan ymmärtämisestä.

Perhekuntoutusjakso itsessään sisältää ohjauksessa käytettävien terapeuttisten menetelmien

lisäksi terapiatyöskentelyä, joka tulee määritellä selkeästi prosessikuvauksessa. Linnankan-

kaan ym. (2010) sekä Suuniityn (2015) tutkimusten mukaan perheterapeuttinen osaaminen

nostettiin vaikuttavan perhekuntoutuksen yhdeksi olennaiseksi tekijäksi. Perhekuntoutusjak-

solla käytettyjä terapiasuuntauksia ovat esim. perheterapia ja ratkaisukeskeinen lyhytterapia.

Terapeutti arvioi yhdessä perheen ja työryhmän kanssa terapiaan osallistuvat perheenjäsenet

ja kokoonpanot. Perhekuntoutuksen tavoitteet eivät määrittele terapiaa vaan käsiteltävät asiat

nousevat asiakkaasta itsestään. Asiakkaan kanssa yhdessä sovitaan, mitä asioita terapiaistun-

noista viedään muiden tietoon. Terapiassa voidaan työstää mm. perheenjäsenten välisen vuo-

rovaikutuksen ja/tai parisuhteen haasteita, perheenjäsenen mahdollisia traumoja, vanhemman

toiminnan tausta-ajatuksia, itsensä arvostamista, riippuvuussuhteiden ymmärtämistä väkival-

lan kokemista tai väkivaltaista käytöstä.

Perhekuntoutuksen aikana perheenjäsenillä voi olla myös omat terapiat ja tutkimukset meneil-

lään. Tämä on otettava huomioon jakson suunnitelmaa tehtäessä, että vältytään päällekkäiseltä

työskentelyltä. Ulkopuolisten terapeuttien osallistuminen verkostoneuvotteluun on suotavaa,

jolloin voidaan sopia esimerkiksi kuntoutuksen ajaksi käsiteltävät teemat. Tiiviin perhekun-

toutusjakson aikana ei yleensä järjestetä intensiivistä hoitoa muualla, vaan pitäydytään lähinnä

tukikäynneissä tarvittaessa.

Jos perhekuntoutuksessa olevilla vanhemmilla ei ole omaa psykiatrian asiakkuutta, perhekun-

toutuksen työntekijä voi konsultoida tarvittaessa psykiatrian poliklinikan työntekijöitä ilman

asiakkaan henkilötietoja. Perhekuntoutuksen aikana voi vanhempia myös ohjata hakemaan

lähete terveyskeskuslääkäriltä psykiatrian poliklinikan palveluihin. Jos perheenjäsenellä on

toimintakykyä rajoittava fyysinen sairaus, konsultoivat perhekuntoutuksen työntekijät tarvit-

taessa hoitotahoa sairauden tilasta ja sen vaikutuksista kuntoutumiseen ja kuntoutusjaksoon.

24

Konkreettinen apu

Lapsen perustarpeista tulee huolehtia, ennen kuin voidaan ajatella muutostyöskentelyä. Lap-

sen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin vaikuttaa perustarpeista huolehtiminen niin, että ravit-

semus, vaatetus, puhtaus, lepo ja muut arkeen kuuluvat asiat ovat tasapainossa. Perhekuntou-

tusjakson aikana niin vanhempia kuin lasta itseäänkin autetaan pitämään huolta arjen perus-

asioiden säännöllisestä toteutumisesta ja siitä, että perhe oppii pikkuhiljaa itse ottamaan vas-

tuuta niiden sujumisesta. Kansallisen suosituksen mukaan (Alatalo ym. 2017, 46) käytännön-

läheinen apu ja konkreettista apua sisältävä työskentelyote lisäävät lastensuojelun perhetyön

vaikuttavuutta vahvistaen perheen luottamusta ja sitoutumista työskentelyyn.

Perhekuntoutusjaksolla konkreettista apua tarjoavat kaikki perheen kanssa toimivat ammatti-

laiset. Työskentelyssä tuodaan konkreettisia menetelmiä ja apukeinoja perheen arkeen. Tilan-

teissa toimimista mallinnetaan niin konkreettisesti ja kädestä pitäen kuin tarpeellista. Työnte-

kijät kulkevat rinnalla perheen arjessa, jolloin työskentely tapahtuu konkreettisissa tilanteissa,

ja perheen omat voimavarat ja toimijuus vahvistuvat. Esimerkiksi ruuanlaitto, kaupassa käynti

ja siivoaminen ovat olennainen osa perhearkea, ja yhteinen tekeminen auttaa toiminnan siir-

tymistä osaksi arkea. Työntekijä antaa apua myös mm. asioinnissa, etuuksien ja palveluiden

hakemisessa.

Perhetyön porrasteisuutta käsittelevän kansallisen työpaperin mukaan myös puolesta tekemis-

tä, kuten siivoamisessa auttamista, voi sisältyä kaikilla perhetyön portailla toteutettavassa

työskentelyssä (Alatalo ym., julkaistaan 2019). Lähtökohtana on perhekohtaisen kuntoutuksen

räätälöinti suhteessa kuntoutukselle asetettuihin tavoitteisiin. Työntekijän tulee arvioida, mis-

YDINASIAT: HOITO

• Perhetyössä kohtaamiset ja vuorovaikutus ovat hoitavia ja kuntouttavia. Perhekun-toutukseen sisältyy terapeuttinen työskentely.

• Perhekuntoutuksen työntekijöiden ja perheen hoitotahojen tulee toimia saumatto-masti yhdessä, sillä perhekuntoutuksessa hoito on oleellinen osa perhekuntoutusta ja perheen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin saavuttamista.

• Perhekuntoutuksen ohjelma ja yhteiset kotikäynnit sovitaan ennen perhekuntoutuk-sen alkamista.

• Perhekuntoutuksen aikana muiden hoitokontaktien tiheyttä tulee tarkastella ja ta-voitteet suunnata perhekuntoutuksen onnistumiseen. Mikäli hoitokontakteja ei ole, voidaan jakson aikana konsultoida esimerkiksi psykiatriaa.

25

sä tilanteessa on sopivaa auttaa kodinhoidollisissa tehtävissä samalla kuitenkin vahvistaen

perheenjäsenten omaa toimijuutta. Jakson alussa perhettä voidaan hoivata ja palvella esim.

valmiilla ruualla ja mukavalla tekemisellä. Näin rakennetaan luottamuksellista vuorovai-

kutussuhdetta ja saadaan perheenjäsenten voimat palautumaan.

Läheisten ja vertaisten tuki

Ryhmämuotoinen vertaistuki on paljon käytetty työskentelymuoto lastensuojelun perhetyössä

ja perhekuntoutuksessa. Vertaistuki koetaan tärkeäksi kuntoutumisprosessissa. Asiakkaat ko-

kevat, että joskus vertaisen niin negatiiviset kuin positiivisetkin palautteet ja opastukset on

helpompi omaksua kuin työntekijän antamat. Vertaisten joukossa tulee tunne hyväksytyksi

tulemisesta haasteineen ilman tuomitsemista. Vertaistuki antaa myös toivoa siitä, että tilan-

teesta selviää hengissä ongelmista huolimatta, ja elämä on elämisen arvoista. Häpeän ja syyl-

lisyydentunteiden vuoksi tilanteesta on usein vaikea puhua ulkopuolisten kanssa. Tällöin sa-

mankaltaisien kokemusten kanssa elänyt yhteisö saattaa ehkäistä vanhempaa tai lasta eristäy-

tymiseltä ja syrjäytymiseltä. Ryhmissä opitaan samalla myös tarpeellisia vuorovaikutustaitoja.

Vertaistuen tulee kuitenkin olla riittävän vankkaa ja turvallisten ammattilaisten organisoimaa,

ettei negatiiviset tunteet ja kokemukset peitä alleen tuen positiivisia vaikutuksia. (Alatalo ym.

2017, 47–49.)

Laitosmuotoisessa perhekuntoutuksessa yhtenä toimintamuotona on yhteisöllisyys ja vertais-

tuki toisten perhekuntoutusperheiden kanssa. Tämä on koettu perheitä voimaannuttavaksi,

kun voi vaihtaa ajatuksia toisen samassa tilanteessa olevan kanssa. Tulevaisuudessa on hyvä

kehittää myös avomuotoisessa perhekuntoutuksessa erilaisia vertaisryhmätoimintoja. Työnte-

kijä ohjaa perhettä tarvittaessa vertaistuen piiriin esim. lapsen diagnoosin perusteella. Koke-

YDINASIAT: KONKREETTINEN APU

• Käytännönläheinen apu ja konkreettista apua sisältävä työskentelyote lisäävät lasten-suojelun perhetyön vaikuttavuutta vahvistaen perheen luottamusta ja sitoutumista työskentelyyn.

• Perhekuntoutusta suunniteltaessa perheen kanssa tulee arvioida, missä tilanteessa on sopivaa auttaa kodinhoidollisissa tehtävissä ja kuinka konkreettisesti ja kädestä pitäen tilanteissa toimimista on tarve mallintaa.

26

musasiantuntijaa voi käyttää esimerkiksi luottamusta parantamaan ja auttamaan perhettä muu-

tokseen motivoitumisessa.

Läheisten kanssa työskentely saattaa olla työlästä, mutta se lisää kuntoutuksen vaikuttavuutta.

Läheisten saadessa realistisen kuvan tilanteesta he pystyvät antamaan perheelle oikeanlaista

tukea kuntoutuksen jälkeen. (Alatalo ym. 2017, 47–53.) Läheiset otetaan työskentelyyn mu-

kaan, jos perhe antaa tähän luvan. Työntekijöiden kokemus on, että läheisten samankaltaiset

kokemukset voivat auttaa perhettä. Työntekijöillä on herännyt tunne siitä, että lastensuojelu-

perheillä usein luonnollinen verkosto on kaventunut. Eri tutkimusten mukaan perheet itse toi-

vovat läheisten ottamista nykyistä enemmän työskentelyyn mukaan. Perheen lähiverkoston

kartoittamisessa verkostokartta tai sukupuu-työskentely voivat avata uusia ulottuvuuksia per-

heen ympärillä olevista, usein hyödyntämättömistä, voimavaroista.

Haasteita vertaistuen hyödyntämiseen sekä läheisten mukaan ottamiseen työskentelyyn tuo,

jos vanhemmat haluavat pitää omat asiat omana tietonaan. Näissä tilanteissa perheiden kanssa

tulisi käydä riittävästi keskustelua sen vaikutuksista peilaten perhekuntoutukselle asetettuihin

tavoitteisiin.

YDINASIAT: LÄHEISTEN JA VERTAISTEN TUKI

Työntekijä ei korvaa saman kokeneiden antamaa vertaistukea, ja joskus vertaisten an-tamat neuvot ja palautteet on helpompi omaksua kuin työntekijän antamat.

Perhekuntoutuksen suunnittelu- tai toteutusvaiheessa on hyvä keskustella riittävän van-kan ja turvallisen vertaistuen tarpeesta perheenjäsenten kanssa. Myös perheen lähipiiri voi hyötyä vertaistuesta.

Läheisten mukaanotto työskentelyyn lisää vaikuttavuutta ja vahvistaa kuntoutuksen jäl-keistä pohjaa. Sen vuoksi perheen läheisten henkilöiden mahdollisuus osallistua perheen tukemiseen tulisi aina kartoittaa. Perhe ei aina välttämättä tiedä, että apua on tarjolla.

Perheen lähiverkoston kartoittamisessa verkostokartta tai sukupuu-työskentely voivat avata uusia ulottuvuuksia perheen ympärillä olevista, usein hyödyntämättömistä, voi-mavaroista.

27

TIEDONKULKU JA INTEGROITUMINEN TOIMINTAYMPÄRISTÖÖN

Perhekuntoutusjakson aikana perheellä on oltava tietoisuus siitä, mitä tietoa välitetään ja ke-

nelle. Perhekuntoutusjakso ei voi olla irrallinen muusta toimintaympäristöstä, vaan ajanjakso,

jolla on alku ja loppu, ja joka on kiinnittynyt ympäröivään toimintaympäristöön. Onnistunut

integroituminen ympäröivään toimintaympäristöön ilmenee usein vasta perhekuntoutuksen

jälkeisessä ajassa, kun perhe kuntoutuu ja jatkaa perheen tavanomaisessa ympäristössä, jossa

neuvolapalvelut, varhaiskasvatus, koulu ym. tukevat lapsen kasvua ja kehitystä.

Perheen ympärillä olevien eri toimijoiden tulee olla riittävän tietoisia perheen tilanteesta, jol-

loin he pystyvät tukemaan omalta osaltaan perheen kuntoutumista arjessa eikä päällekkäistä

työskentelyä tapahdu. Perhekuntoutusjakson alkaessa sovitaan henkilö, joka koordinoi tie-

donkulkua jakson aikana kooten säännöllisesti kuulumisia ja tiedottaen ne kaikille mukana

oleville toimijoille. Vanhemmilta ja lapselta pyydetään aina lupa toimijoiden väliseen tiedon-

siirtoon ja työskentelyyn, ja neuvotteluihin osallistuvia henkilöitä pohditaan perheen kanssa

yhdessä. Myös lapselle tulee kertoa rehellisesti, lapsen kehitystaso huomioiden, oleelliset asi-

at työskentelyn edistymisestä ja yhteistyöstä eri toimijoiden kanssa.

Perheellä on oikeus kieltää yhteydenpito muihin viranomaisiin, mutta kokemusten mukaan se

on harvinaista. Ottaen huomioon perhekuntoutuksen toteutumisen kannalta muiden perheen

kanssa työskentelevien toimijoiden merkityksen tulisi vanhempien kieltäessä yhteistyön käy-

dä riittävästi keskustelua sen vaikutuksista perhekuntoutuksen toteutumiseen ja asetettujen

tavoitteiden saavuttamiseen. Lastensuojelulla on oikeus ja tietyissä tilanteissa velvollisuuskin

tehdä viranomaisyhteistyötä myös tilanteessa, jossa vanhemmat eivät anna lupaa tiedonsiir-

toon.

Toimiva käytäntö on käydä perheen kanssa yhteisesti läpi kirjaukset, ennen kuin ne lähetetään

eteenpäin. Myös ennen neuvottelua on hyvä käydä perheen kanssa läpi esille nousseita asioita.

Yhä enemmän perheet ovat myös mukana tuottamassa tietoa omasta tilanteestaan esimerkiksi

osallistumalla käynnin kirjaamiseen. Näin yhteinen tiedonmuodostus on jatkuva, jaettu pro-

sessi. Tiedonvälittämisessä on huomioitava vanhempien tasavertaisuus. Perhekuntoutusjakson

aikana toimijat välittävät tietoa perheen tilanteesta ja työskentelyn sujumisesta tyypillisesti

puhelimitse, neuvottelujen ja kirjallisten raporttien välityksellä.

28

Perhekuntoutukseen tulevan perheen ympärillä on työskennellyt monesti jo useampi ammatti-

lainen. Perhekuntoutusta toteutettaessa on tärkeä koota yhteen ennen työskentelyn alkamista

perheen tilanteen kannalta oleelliset, jo tehdyt tutkimukset, ja toteutunut työskentely. Näin

vältytään päällekkäiseltä työltä ja huolehditaan, ettei perhettä kuormiteta työskentelyllä, joka

on jo toteutunut jossain muualla tai joka aikaisemman työskentelyn valossa ei ole näyttäyty-

nyt juuri tälle perheelle toimivana.

Onnistuneen lopputuloksen kannalta yksi olennaisin seikka on perhekuntoutuksen loppuvai-

heessa tuen jatkumollisuuden varmistaminen, ettei perhekuntoutus jäisi irralliseksi kokonai-

suudeksi vaan kiinnittyisi osaksi perheen arkea. Loppuvaiheessa luodaan katse jakson jälkei-

seen arkeen sekä varmistetaan perheen arjessa olevien toimijoiden tietoisuus perheen nykyti-

lanteesta ja perheenjäsenten mahdollisista jatkotuen tarpeista. Jakson jälkeen perheen kanssa

työskentelyä jatkavilla tulee olla riittävät, selkeät ja perustellut johtopäätökset perheen tilan-

teesta: mitä tavoitteita on saavutettu, mitä vielä tulisi saavuttaa, onko tullut jotain uutta esiin,

mikä lapsen hyvinvoinnin kannalta on turvallisinta ja parasta sekä mikä jatkotavoitteiden prio-

riteettijärjestys on.

Koulun ja varhaiskasvatuksen osallistuminen perhekuntoutusjakson toimintaan tuoden näke-

myksiä ja havaintoja on tärkeää vaikuttavien tulosten aikaansaamiseksi ja kokonaiskuvan ra-

kentamiseksi. Koululla ja päivähoidossa tieto perheen perhekuntoutusjaksosta välitetään vai-

tiolovelvollisuus huomioon ottaen siihen oikeutetuille. Perhekuntoutustiimistä on hyvä nimetä

työntekijä, joka kyselee kuulumisia säännöllisesti jakson aikana ja antaa tarvittaessa käytän-

nön vinkkejä tilanteisiin. Kuulumissoittojen on tarkoitus tukea yhteistä tiedonmuodostusta

lapsen tilanteesta, eikä se korvaa huoltajan ja kyseisen tahon yhteistyötä. Koulun ja varhais-

kasvatuksen kanssa on hyvä tehdä säännöllisiä kuulumissoittoja myös lapsesta, jolla ei ole

erityisiä haasteita. Kuten Linnakangas, Seppälä, Suikkala & Lehtorantakin (2013) toteavat

tutkimuksessaan, lapsen ja perheen kuntoutumista suunnittelevien on huomioitava riittävän

monipuolisesti näissä ympäristöissä ja yhteisöissä lapsen ja perheen kanssa toimivien ammat-

tilaisten kokemukset, havainnot ja arviot tilanteesta.

Perhekuntoutus pohjautuu aina lapsikohtaiseen lastensuojelun asiakassuunnitelmaan (LsL 30

§ 1 mom). Sen lisäksi perheenjäsenillä on usein muita palvelu- tai hoitokohtaisia suunnitel-

mia. Perhekuntoutusjakson aikana muodostuvat asiakirjat:

Perhetyön/perhekuntoutuksen suunnitelma

Perhekuntoutuksen loppuyhteenveto (ml. vanhemmuuden arvioinnin/perhearvioinnin

yhteenveto)

29

Mahdolliset lausunnot erikseen pyydettäessä

Perheen tilannetta dokumentoidaan yhdessä perheen kanssa koko kuntoutuksen ajan

perustuen viranomaisen dokumentointivelvollisuuteen. Yhteiset neuvottelut ja työs-

kentely dokumentoidaan sekä sosiaalihuollon asiakas- että terveydenhuollon potilas-

tietojärjestelmiin riippuen työntekijän taustaorganisaatiosta. Tavoiteltavaa olisi, että

yhteisistä tapaamisista syntyisi yhteinen kirjaus.

Tunnistettu haaste on, että perheenjäsenillä on useita, toisistaan irrallisia suunnitelmia. Vuo-

desta 2015 lähtien terveydenhuollon toimijat ovat voineet tallettaa sosiaalihuollon asiakirjan,

esimerkiksi asiakassuunnitelman tai perhetyön suunnitelman, terveydenhuollon tietojärjestel-

mään. Lakiin sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista (§ 8 2015/254) on kirjattu, että organisaa-

tioiden väliseen monialaiseen yhteistyöhön osallistuneet henkilöt voivat salassapitosäännösten

estämättä ”tallettaa yhteistyön perusteella laaditun asiakassuunnitelman, muistion tai vastaa-

van asiakirjan sanotussa organisaatiossa, jos se on asiakkaan kannalta tarpeellista siinä asi-

assa, jonka hoitamiseksi asiakirja on laadittu”. Näin tehty suunnitelma on jokaisen toimijan

käytettävissä.

THL on julkaissut oppaan1 ja yhteisöille suunnatun verkkovalmennuksen2 lapsen tuen ja avun

saantia turvaavasta yhteistyöstä ja tietojenvaihdosta.

1 Luo luottamusta suojele lasta: Opas yhteistyöstä lapsia ja perheitä työssään kohtaaville. Terveyden ja hyvin-voinnin laitos 2016. ISBN (verkko) 978-952-302-642-1. 2 Luo luottamusta suojele lasta -verkkokoulutus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Luettu 8.5.2019. https://verkkokoulut.thl.fi/web/suojele-lasta

YDINASIAT: TIEDONKULKU JA INTEGROITUMINEN TOIMINTAYMPÄRISTÖÖN

Perhe on aktiivinen tiedon saaja, tiedon tuottaja ja tiedon välittäjä. Perheellä on oltava tietoisuus siitä, mitä tietoa välitetään ja kenelle.

Tiedonkulun varmistamiseksi on sovittava selkeästi, keneen ollaan yhteydessä sekä kuka kokoaa tiedon ja välittää sen muille.

Perheen tilanteen kannalta oleelliset, jo tehdyt tutkimukset ja toteutunut työskentely kootaan yhteen ennen työskentelyn alkamista.

Perhekuntoutusta suunniteltaessa ja toteutettaessa tulee varmistaa, ettei jakso ole ir-rallinen kokonaisuus perheen elämässä vaan kiinteä osa arkea.

Toimijat, joiden tiedetään jo varhaisessa vaiheessa jatkavan perheen kanssa työsken-telyä kuntoutuksen jälkeen, tulisi olla riittävän kiinteä osa kuntoutuksen toteuttamista.

Loppuvaiheessa luodaan katse jakson jälkeiseen arkeen sekä varmistetaan perheen ar-jessa olevien toimijoiden tietoisuus perheen nykytilanteesta ja perheenjäsenten mah-dollisista jatkotuen tarpeista. Jakson jälkeen perheen kanssa työskentelyä jatkavilla tu-lee olla riittävät, selkeät ja perustellut johtopäätökset perheen tilanteesta.

Tuen eheyden varmistamiseksi perheenjäsenten voimassaolevat palvelu- ja hoito-suunnitelmat tulisi tukea perhekuntoutuksen tavoitteita sen aikana ja sen jälkeen.

30

PERHEKUNTOUTUSPROSESSI PÄHKINÄNKUORESSA

Perhekuntoutuksen onnistumiseen vaikuttavat tekijät (Rantamäki 2019):

Tiedon saanti – perheelle ja perheestä

Tiedon kulku – koordinoitu

Asiakkaan oma motivaatio – onnistuminen, osallisuus

Asiakkaan toimintakyky

Laaja kokonaisuus – toimijoiden yhteistoiminta

Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen

Työntekijän ammattitaito ja soveltuvuus

Tiimin moniammatillisuus

Yksilöllisyyden huomiointi – räätälöity kokonaisuus

Tähän on koottu perhekuntoutuksen eri vaiheissa huomioitavat asiat.

Perhekuntoutuksen vaiheet -kuva on sivulla 8.

Ennen perhekuntoutusjakson alkua

­ Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on arvioinut yhdessä perheen, työryhmän-

sä sekä palveluntuottajan kanssa perheen tilanteen ja soveltuvuuden perhekuntou-

tukseen. Lapsen asioista vastaavat työntekijät arvioivat, onko perhekuntoutus hyvä

järjestää perheen kotona avomuotoisena, perhekuntoutuslaitoksessa vai molempia

muotoja hyväksikäyttäen.

­ Perheelle on annettu päätöksen tueksi riittävästi konkreettista tietoa perhekuntoutus-

jaksosta ja siellä tavoiteltavasta toiminnasta. Apuna on käytetty visuaalisia havain-

nointivälineitä. Tähän varataan riittävästi aikaa.

­ Perheen kanssa työskentelee moniammatillinen tiimi, joka koostuu perhetyön vankan

ammattitaidon omaavista työntekijöistä. Tiimissä on jäseninä ainakin perheohjaajia,

sosiaalityöntekijä, terapeutti sekä psykiatrista osaamista omaava työntekijä.

31

­ Perheelle annetaan mahdollisuus tutustua perhekuntoutustiimiin ja mahdolliseen

paikkaan ennen lopullista päätöksen tekoa. Perhekuntoutuksesta vastaava työntekijä

tapaa perheen ja kertoo konkreettisten esimerkkien kautta, mitä perhekuntoutusjakso

käytännössä tarkoittaa.

- Perhekuntoutuspäätöksen jälkeen perhe otetaan mukaan kuntoutuksen suunnitte-

luun jokainen perheenjäsen huomioiden.

- Riittävän kokonaiskuvan saavuttamiseksi mahdolliset, jo aikaisemmin toteutetut tut-

kimukset tai työskentelyä koskeva tieto kootaan yhteen. Jaksoa suunniteltaessa tulee

pohtia, mitä arviointitietoa tulisi olla ennen kuntoutusjakson suunnittelua ja ta-

voitteiden suuntaamista. Esim. perhearviointi voidaan toteuttaa ennen kuntoutusjaksoa

tai sen aikana.

- Muutamaa viikkoa ennen perhekuntoutusjaksoa kokoonnutaan koko perheen, perheen

työntekijöiden ja perhekuntoutustiimin kesken suunnittelemaan jaksoa ja siinä tavoi-

teltavaa toimintaa. Mietitään konkreettisesti niitä arjen tilanteita, joissa työskentelyä

tarvitaan. Kukin perheenjäsen kertoo työntekijän tukemana tilanteestaan ja arjes-

taan perhekuntoutustiimille, joka tämän pohjalta laatii alustavan aikataulun työskente-

lylle. Tapaamisessa sovitaan myös, keitä toimijoita otetaan työskentelyyn mukaan.

Perhekuntoutusjakson alustava pituus sovitaan yhdessä.

- Työskentelyn alusta alkaen tilannetta tarkastellaan jokaisen lapsen osalta erikseen

sekä huomioidaan vanhempien tasavertaisuus.

Perhekuntoutuksen alkuvaihe

- Jakso aloitetaan verkostoneuvottelulla, johon osallistuvat perheen lisäksi kaikki sovi-

tut toimijat. Neuvottelun lähestymistapa on ratkaisukeskeinen ja moninäkökulmainen.

Jokainen osallistuja tuo ajatuksia perheen haasteiden lievittämiseksi, esimerkiksi tule-

vaisuuden muistelu -menetelmää apuna käyttäen; mikä muutos tulevaisuudessa on ta-

pahtunut, mikä sen on mahdollistanut ja mitä itse on tehnyt sen eteen. Näiden kerto-

musten pohjalta tehdään jaksolle selkeä toimintasuunnitelma, asetetaan konkreettiset

tavoitteet ja sovitaan kunkin toimijan roolit jakson ajaksi. Sovitaan tiedonkulkuun

liittyvät asiat: mitä tietoa kenellekin annetaan ja kuka sitä koordinoi. Perheeltä pyyde-

tään kirjallinen lupa ammattilaisten väliseen tiedon kulkuun.

- Työskentely aloitetaan käymällä jokaisen perheenjäsenen kanssa läpi verkostoneuvot-

telun pohjalta laadittu toimintasuunnitelma tavoitteineen, kellonaikoineen ja menetel-

mineen. Samalla tutustutaan ja luodaan luottamuksellista vuorovaikutussuhdetta

puolin ja toisin.

- Koko perheen kanssa yhdessä laaditaan viikko-ohjelma, josta selviää, mitä milloinkin

tapahtuu ja mitä teemoja käsitellään.

- Alusta alkaen kullekin lapselle varataan viikko-ohjelmaan kahdenkeskinen aika.

Myös molemmille vanhemmille varataan vähintään yksi oma aika työskentelyn alku-

vaiheessa.

32

- Työskentelyssä edetään pienin askelin ja aloitetaan perheen mielestä olennaisen

ääreltä, jolloin perhe saa motivoitumista ja sitoutumista lisääviä onnistumisen koke-

muksia ja positiivista palautetta.

- Toiminta on alusta alkaen avointa, johdonmukaista sekä ennakoitavissa olevaa.

Esim. seuraavan kerran käynti suunnitellaan yhdessä perheen kanssa kotikäynnillä.

- Parin ensimmäisen viikon jälkeen kokoonnutaan sovitulla kokoonpanolla pohtimaan

yhdessä perheen kanssa, miten jakso on alkanut ja onko tarpeen tehdä muutoksia

toimintasuunnitelmaan. Mukana on perhejäsenten lisäksi ainakin lapsen asioista vas-

taava sosiaalityöntekijä ja perhekuntoutustiimin työntekijät. Tieto mahdollisista muu-

toksista välitetään muille mukana oleville toimijoille perusteluineen.

Intensiivisen työskentelyn vaihe

- Perhettä tavataan sovitusti 5–7 kertaa viikossa eri kokoonpanoilla yhdessä ja erik-

seen.

- Jokaisen viikon päätteeksi arvioidaan yhdessä koko perheen kanssa, missä on on-

nistuttu ja mikä on ollut haastavaa sekä laaditaan seuraavalle viikolle ohjelma.

- Tiedonkulun tulee olla koko jakson ajan saumatonta niin perheestä eri toimijoille

kuin toimijoilta perheeseen päin.

- Työskentely sisältää ohjausta. Ohjaus muotoutuu niin käytännönläheiseksi ja konk-

reettiseksi kuin perheen tarpeet sitä edellyttävät. Työntekijä sanoittaa ja mallintaa ti-

lanteita perheen arjessa. Työntekijä auttaa perhettä näkemään, mikä lapsiperheen ar-

jessa on vanhemman ja mikä lapsen rooli sekä pitämään koko ajan mielessä yhteisen

päämäärän, mitä tavoitellaan. Perhettä ohjataan toimimaan yhdessä arjessa vahvista-

malla perheen sisäisiä vuorovaikutussuhteita.

- Työskentely sisältää niin konkreettista apua kuin perhe tarvitsee, kuitenkaan puoles-

ta tekeminen ei ole pidemmän päälle järkevää vaan yhdessä tekeminen ja rinnalla kul-

keminen vahvistaen perheenjäsenten omia voimavaroja ja toimijuutta.

- Perhekuntoutusjakso sisältää tarpeenmukaista hoitoa. Olemassa olevat hoitotahot,

kuten lasten-, nuoriso- tai aikuispsykiatrian työntekijä osallistuu sovitusti kotikäyn-

neille. Terapiatyöskentely sovituilla kokoonpanoilla alkaa perhekuntoutuksen inten-

siivisen vaiheen alussa. Ennen jaksoa alkaneet ulkopuoliset terapiakäynnit voivat jat-

kua jakson aikana tukikäynteinä, mutta huolehditaan, ettei asiakas kuormitu liikaa eikä

hoito ole päällekkäistä vaan toisiaan täydentävää. Työskentelyn aikana varmistetaan

perheenjäsenten arjessa riittävä hoiva ja huolenpito.

- Työskentelyssä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan vertaistukea sekä yhteisölli-

syyttä ja otetaan läheisiä mukaan sovitusti.

- Työskentelyssä käytettäviä menetelmiä sovelletaan perheen tarpeiden ja kykyjen

mukaan. Toimiviksi koettuja menetelmiä ovat mm. sukupuu, elämänjana, erilaiset

roolikartat, Perhearviointimenetelmä, vuorokausikello, perhekansion kokoaminen,

luonto- ja eläintoiminta, valokuvaaminen sekä erilaiset videoavusteiset menetelmät.

33

- Kirjallisissa arvioinneissa ja raporteissa on selkeitä lapsikohtaisia havaintoja ja joh-

topäätöksiä sekä asiakkaiden suoria lainauksia. Kirjalliset yhteenvedot käydään per-

heen kanssa läpi ennen niiden lähettämistä eteenpäin.

Perhekuntoutuksen loppuvaihe

- Perhekäyntejä harvennetaan ja perhe harjoittelee opittuja taitoja itsenäisesti ar-

jessa.

- Viimeisten viikkojen aikana pidetään palautekeskustelu, jossa arvioidaan perhekun-

toutusjakson vaikutuksia sekä muutostyöskentelyn etenemistä. Pohditaan yhdessä, on-

ko tavoitteet saavutettu vai onko jaksoa vielä tarpeen jatkaa. Perhettä kannustetaan pa-

lautteen antoon sekä miettimään mahdollisia jatkotuen tarpeitaan. Visuaalinen mene-

telmä auttaa kaikkia muutostyöskentelyn etenemisen seuraamisessa sekä mahdollisten

jatkotoimien hahmottamisessa.

- Jakson lopussa jokaisen lapsen kohdalta on tiedossa lapsen kokemukset, tunteet ja toi-

veet perheen tilanteesta ja tuen tarpeista. Näiden pohjalta tehdään jatkosuunnitelmat

lapsikohtaiselle työskentelylle.

- Perhekuntoutustiimillä on kokonaisnäkemys perheen vuorovaikutussuhteista ja

niiden vaikutuksista perheenjäseniin sekä tuen tarpeista niissä.

- Perheen asioista järjestetään loppuneuvottelu, jossa jokainen toimija tuo esiin, mitä

on tehnyt, mitä vielä tulee tekemään, miten tavoitteisiin on päästy ja miten muutokset

näkyvät arjessa. Näiden pohjalta pohditaan yhdessä perheen nykyistä tilannetta ja jat-

kotuen tarpeita jokaisen perheenjäsenen kohdalta erikseen. Sovitaan jokaisen toimijan

rooli jatkossa. Mahdollisen seurantajakson ajankohta ja aloitusneuvottelu sovitaan.

- Loppuyhteenveto sisältää kaikkien toimijoiden yhteenvedon ja siitä tulee esiin jokai-

sen perheenjäsenen oma rooli. Se luovutetaan perheelle ja lapsen asioista vastaavalle

sosiaalityöntekijälle. Se toimii pohjana laadittaessa seurantajakson toimintasuunnitel-

maa aloitusneuvottelussa.

- Perheeltä ja perhekuntoutukseen osallistuneilta toimijoilta pyydetään palaute

Seurantajakso

- Noin puolen vuoden kuluttua perhekuntoutusjakson päättymisestä järjestetään noin

kuukauden pituinen tiivis seurantajakso, jolla arvioidaan muutostyöskentelyn ete-

nemistä ja vaikuttavuutta perheen arjessa.

- Seurantajakson alussa pidetään aloitusneuvottelu, johon kutsutaan mahdollisuuksien

mukaan kaikki perhekuntoutusjaksolla mukana olleet toimijat. Neuvottelussa käydään

loppuyhteenvedon pohjalta keskustelua, asetetaan konkreettiset ja selkeät tavoitteet

seurantajaksolle sekä rooli jokaiselle toimijalle.

- Seurantajakson loppuneuvottelussa samalla kokoonpanolla tarvittaessa tarkennetaan

perheenjäsenten jatkotuen tarpeita sekä sovitaan eri toimijoiden roolit tulevaisuu-

dessa.

34

LÄHTEET

Alatalo, M., Lappi, K. & Petrelius, P. 2017. Lapsikeskeinen suojelu ja perheen toimijuuden tuke-

minen lastensuojelun perhetyössä ja perhekuntoutuksessa. Kohti monitoimijaista, yhteistä perhe-

työtä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 21/2017. Juvenes Print – Suomen Yliopisto-

paino Oy. Helsinki.

Alatalo, M., Miettunen, N., Kettunen, N., Liukko, E., & Normia-Ahlsten, L. Julkaisematon. Sosi-

aalihuollon porrasteisuus lapsi- ja perhepalveluissa. Työpaperi THL, julkaistaan 2019.

Fagerström, K. 2016. Ihmissuhteita rakentava ja ylläpitävä lastensuojelu. Hackneyn malli ja sys-

teeminen käytäntö lastensuojelussa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 42/2016. Hel-

sinki. ISBN 978-952-302-778-7 (verkkojulkaisu).

Kattelus, M. & Niemistö, A-R. 2017. Ratkaisukeskeinen lyhytterapia osana perhekuntoutusta.

Kehittämistyö. Helsingin Psykoterapiainstituutti.

Kaikko, K. 2004. Lastensuojelun avoperhetyön kuntoutumista tukevat elementit. Kuopion yliopis-

to. Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Lisensiaattityö.

Linnakangas, R., Lehtoranta, P., Järvikoski, A. & Suikkanen A. 2010. Perhekuntoutus puntarissa

– Kelan psykiatrisen perhekuntoutuksen kehittämishankkeen arviointi. Sosiaali- ja terveysturvan

tutkimuksia 109. Kelan tutkimusosasto. Sastamala. Vammalan kirjapaino Oy.

Linnakangas, R., Seppälä, U., Suikkanen, A. & Lehtoranta P. 2013. Monitoimijuus lapsen perhe-

kuntoutuksessa. Teoksessa Asiakkaat toimijoina sosiaalityössä, 299–324. Laitinen, M. & Niskala,

A. Tampere. Vastapaino.

L 20.3.2015 Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista. Säädös säädöstietopankki Finlexin sivuilla.

Viitattu 16.3.2019.

L 13.4.2007 Lastensuojelulaki. Säädös säädöstietopankki Finlexin sivuilla. Viitattu 13.8.2017.

L 30.12.2014 Sosiaalihuoltolaki. Säädös säädöstietopankki Finlexin sivuilla. Viitattu 30.9.2017.

Mattila, J. 2017. ”Ensimmäistä kertaa näiden vuosien aikana mulla tuli sellainen olo, täällä on

ihmisiä, jotka näkee tämän” – Perhekuntoutus vanhempien kokemana. Pro gradu -tutkielma.

Tampereen yliopisto. Pori.

Mauno, R. 2018. ”Tutkitaan yhdessä mikä oikeasti auttaa” – kokemuksia perhetyön kehittämisestä

yhdessä asiakkaiden kanssa Kouvolassa. Teoksessa Uudistuva lastensuojelu – kohti asiakkaiden ja

ammattilaisten yhteistoimintaa, 65–74. Petrelius, P. & Eriksson, P. Terveyden ja hyvinvoinnin

laitos. Työpaperi 32/2018. PunaMusta Oy. Helsinki.

Muukkonen, T. 2008. Lapsikeskeisyys sosiaalityön läpäisevänä periaatteena. Teoksessa Suunni-

telmallinen sosiaalityö lapsen kanssa, 145–163. Muukkonen, T. Pääkaupunkiseudun sosiaalialan

osaamiskeskus SOCCAn ja Heikki Waris -instituutin julkaisusarja nro 17. Yliopistopaino.

Rantamäki, T-T. 2019. Monitoimijaisen perhekuntoutuksen kehittäminen Etelä-Pohjanmaalla.

Vaasan Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö (YAMK).