Meillä välitetään, meillä osataan! Suakkunat - pkssk.fi · Pohjois-Karjalan Sairaanhoito- ja...

1Pohjois-Karjalan Sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä • Suakkunat

SuakkunatHENKILÖSTÖLEHTI

1-2010

Meillä välitetään, meillä osataan!

Suakkunat • Pohjois-Karjalan Sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymä 2

Ei aika mennytkoskaan palaa…Antti Turunen, vs. johtajaylilääkäri

Kuluvan vuoden alku on ollut haasteellista. Tietojärjestelmän vaihtuminen on vaikuttanut lähes kaikkiin sairaalan toimintoihin. Vauhtia ei voine kehua, mutta vaarallisia tilanteita on riittänyt. Henkilöstö on joutunut venymään ja

osittain paukkumaankin eikä tilanne ole vielä suinkaan ohi.Ennen kaikki oli paremmin. Tietojärjestelmä toimi hienosti, työ sujui, henkilökun-

ta ja potilaat olivat tyytyväisiä ja tuloksia syntyi. Aurinkokin ehkä paistoi useammin. Miksi piti mennä sotkemaan hyvin toimiva kokonaisuus? Aikaisempi järjestelmä, joka koostui useista osista (HealthNet, Sapo, Resu, Hoiva ym.) oli itse omassa ta-lossa kehitetty. Se oli räätälöity käyttäjille hyvin pitkälti mittojen mukaan ja sitä viritettiin jatkuvasti lähes kymmenen vuoden ajan. Jos tietojärjestelmä ei sopinut totuttuun toimintatapaan, järjestelmää muutettiin, toimintatapaa ei tarvinnut juu-ri asettaa kyseenalaiseksi. Pahaksi onneksi pieni ja ketterä järjestelmäntoimittaja päätyi yrityskaupan seurauksena osaksi Suurta Kilpailijaa ja kiistatta erinomaisen järjestelmämme kehitystyö päättyi siihen.

Keskussairaalan toimintaympäristö on monimutkainen. Toisen sairaalan järjes-telmä ei sellaisenaan sovellu toiselle toimijalle, vaan vaatii runsasta räätälöintiä eikä käyttöönotto ole ollut riemuvoitto missään sairaanhoitopiirissä. Eikä ole ollut meil-läkään. Koulutus osui osittain väärään ajankohtaan, kun ohjelma ei ollut vielä kaikin osin valmis, resursointi kaikkiaan oli jälkeenpäin ajatellen niukkaa, käyttäjien ääntä ei saatu esille riittävästi jne.

Vuoden alussa sitten täräytettiin vaihtaa lennosta uuteen systeemiin. Valitetta-vasti sairaalaa ei voi laittaa kiinni - ei edes viikonlopuksi, vaan kaikki tapahtuu ns. kovilla ampuen ja parasta toivoen. Ensimmäisten käyttöpäivien pienen yskähte-lyn jälkeen alkoi varsinainen kyselykausi: järjestelmä kyseli kaikkia mahdollisia ja enimmäkseen mahdottomia asioita, joihin käyttäjien oli pakko jotain vastata. Vaikka asian taustalla oli selkeä logiikka, se ei selvästikään vastannut käyttäjien logiikkaa.

Käyttöönottoon osallistunut porukka on tehnyt pitkää päivää ja tällä hetkellä Me-diatri toimii joiltakin osin jo melko hyvin. Joissakin yksiköissä ongelmat alkavat vä-hitellen olla hienosäädön tasolla. Mutta toisaalta on yksiköitä, joissa on merkittäviä vaikeuksia, kuten vaikkapa teho-osasto. Psykiatrian aloilla on omat lähinnä kirjaa-miseen liittyvät ongelmansa, samoin ensiavussa. Lääkitysosio ei ole vielä kunnossa, laskutuksessa on korjattavaa, tiimalasi näkyy liian kauan, viestilaatikot täyttyvät jne.

Meidän on kuitenkin jaksettava katsoa eteenpäin, koska paluuta entiseen ei oi-keasti ole. Ongelma-alueisiin on panostettava, ettei välttämättömästä työkalusta tulisi työnteon estettä. Kunhan kaikki terveyskeskukset ovat järjestelmän piirissä vuoden 2011 alusta, käsityön pitäisi huomattavasti vähentyä. Sähköinen ekg on työn alla, digisanelukin saataneen lähiaikoina laajaan käyttöön. Ja samalla koko ajan oma osaamisrutiini lisääntyy. Eräs iso asia, johon on käyttöönotossa törmätty lähes kaikessa, on toimintatapojen kirjavuus. Niin työlästä kuin se onkin, käytäntöjä on pakko yhtenäistää missä se vain on mahdollista. Tämä saattaa olla suurempi haaste kuin alkuvuoden kyselylaatikot konsanaan. Mutta en epäile yhtään, ettei-kö siitäkin selvitä, kun samaan suuntaan soudetaan ja yritetään pitää kokonaisuus hanskassa. Siinäkin hommassa vain tarvitaan enemmän korjaavaa palautetta kuin parjaavaa kolautetta.

Hyvää kesän odotusta!

Pääkirjoitus: Ei aika mennyt koskaan palaa ........2

Alkavia rakennushankkeita Tikkamäellä ............3

Honkalammen A-rakennuksen peruskorjauksen harjannostajaiset 23.10.2009 ...........................4

Vetovoimainen sairaala .....................................5

Kuorosota – Jännitys ja huipennus ...................5

Kasvava kansansairaus kuormittaa taloutta ......7

Diabeteshoitaja tukee niin potilastakuin henkilöstöäkin ..........................................8

HIlkka Tirkkonen jakaa tietoa ammattilaisille .....9

Psykiatrista sairaalahoitoa kotiin .....................10

Yhteistyö potilasjärjestön kanssa tiivistyy ........11

Röntgenliikelaitoksen johtokunta ....................12

Tarkastuslautakunta esittelyssä ......................14

Ilmoituskäytäntö muuttuu ...............................16

Potilasohjaus vaikuttavammaksi PKKSK:ssa ....17

Urpiainen pörhistelee uudessaARVOT-huoneentaulussa ................................18

Kehitysvammaistyön pappi palvelee siulunhoitotiimin jäsenenä PKSSK:n sisällä .....18

Vieraita rajan takaa ........................................19

Työsuojelupalkinnot sisäilmatyöstä ja

työhyvinvoinnin edistämisestä ........................19

Julkaisusarjan uutuudet .................................20

Poijulta poijulle ...............................................21

Pakina: Kotiatri ...............................................21

Lastenpsykiatri Eeva Sierla– jäähyväiset virkatyölle! ................................22

Risto Huttunen jäi eläkkeelle! .........................24

Päätoimittaja: Pirjo Kontio, kehittämispäällikkö[email protected] • puh. 171 3540

Toimitussihteeri: Päivi Lång, [email protected] • puh. 171 3653

Graafinen suunnittelu ja taitto: Idealmainos [email protected] • puh. 044 045 9090

Paino: PunaMusta Oy

Jakelu: Henkilöstö ja yhteistyötahot

ISNN 0783-8271 • 20. vuosikerta

Seuraava lehti ilmestyy marraskuussa,aineisto 1.10.2010 mennessä.

Kannen kuva: Pirjo Kontio

Pääkirjoitus

SisältöSuakkunat 1/2010


Alkavia rakennushankkeita TikkamäelläA-siiven saneerausToukokuun 2010 alussa aloitetaan A-siiven ylempien kerrosten pe-ruskorjaus. Ensimmäisessä vaiheessa saneerataan kerrokset 5-7, jotka jäivät tyhjiksi Laajennus K:n valmistuttua reilu vuosi sitten. Kerrokset A8:sta ylöspäin saneerataan myöhempinä vuosina. Kun-tayhtymän johto on linjannut, että A-siipeen siirtyy ensisijaisesti po-tilaita vastaanottavia tai hoitavia yksiköitä. Kerrokseen 5A sijoittuu peruskorjauksen jälkeen ihotautien poliklinikka D-siiven pohjaker-roksesta, valohoitotoiminnat siirtyvät samaan yhteyteen. Kerrok-seen 6A sisätautien poliklinikka saa tarvitsemaansa lisätilaa; talos-ta 5 siirtyvät diabetespoliklinikka ja ravitsemusterapia ko. kerrok-seen ja lisäksi sinne siirtyy muuta sisätautien poliklinikan vastaan-ottotoimintaa. Kerroksen päätyyn tulee yksi neuvotteluhuone, joka on varattavissa intranetin kautta. Kerrokseen 7A peruskorjataan ti-lat lastenneurologian poliklinikalle; tähän yhteyteen tulee myös 6 lasten päiväsairaalapaikkaa ensisijaisesti tukemaan lastenneurolo-gisten potilaiden tutkimusta.

Pääsuunnittelija on Arkkitehtiryhmä Reino Koivula Oy ja pääurakoitsijaksi on valittu Rakennustoimisto K. Tervo Oy.

Teksti: Arja Ryhänen, suunnittelukoordinaattori, THM Apteekkari Päivi Kainulainen todistamassa laajennus G2:n alkamista.

Laajennus G2, apteekin ja päiväkirurgian laajennus ja silmäkeskusToinen rakennusprojekti LAAJENNUS G2 on suunniteltu alkavak-si kesäkuun alussa. Rakennusalue sijaitsee tontin Tikkarinteen ja Sammonkadun puoleisella alueella. Rakennushanke valmistuu vuoden 2012 loppupuolella. Laajennus G2:ssa on toiminnallisia kerroksia 4 ja se käsittää apteekin ja päiväkirurgian tilojen laajen-nuksen sekä näiden yksiköiden entisten tilojen muutokset sekä ti-lat silmäkeskukselle. Apteekin tiloja tulee kerroksiin K ja P, johon tulee esimerkiksi uudet, lääkelaitoksen vaatimukset täyttävät lää-kevalmistustilat. Kerroksessa 1 päiväkirurgia laajenee ja sinne ra-kennetaan mm. 5 uutta leikkaussalia. Kerrokseen 2 on suunniteltu tilat silmäkeskukselle, joka käsittää silmätautien poliklinikan, sil-mätautien päiväkirurgian yksikön ja näkökeskuksen. Rakennuksen valmistuttua silmätautien leikkaushoito siirtyy pääleikkaussalista päiväkirurgian tiloihin. Rakennuksen pääsisäänkäynti on Tikkarin-teen puolella.

Pääsuunnittelija on Arkkitehtistudio Kujala & Kolehmainen Oy.


Honkalammen A-rakennuksen peruskorjauksen

harjannostajaisissa 23.10.2009

T ämän päivän muotisanoja ovat haaste ja haasteellisuus. Sosiaali- ja terveydenhuollon haaste Pohjois-Karjalassa on väestön ikääntyminen ja siitä seuraava huoltosuhteen heik-

keneminen. Kehitysvammahuollon erityinen haaste on nähtävästi geeniperimästämme selittyvä kehitysvammaisten suhteellisen suuri osuus. Vain Kainuussa kehitysvammaisuutta esiintyy meitä enemmän.

Kehitysvammahuolto on kehitetty valtakunnallisestikin avopal-velujen suuntaan. On kehitetty avopalveluja kunnissa ja purettu keskitettyä laitoshuoltoa. Hyvässä yhteistyössä kuntien kanssa niin on tehty meillä Pohjois-Karjalassakin. Olemme nyt hoitomuotojen välisessä suhteessa sosiaali- ja terveysministerin määrittämässä tavoitetasossa.

Laitoshoidon suhteellisen osuuden pieneneminen ei tarkoita, että Honkalampi-keskuksen rooli samassa suhteessa, tai edes oleellisesti vähenisi. Tänne tulee nähtävästi aina jäämään kaikkein raskain laitoshoito. Kehitysvammahuollon ydinosaaminen jää tän-ne. Täältä tarjotaan avopalveluille erilaisia lyhytaikaisia kuntoutta-via laitosjaksoja. Täältä järjestetään tarvittaessa neuvontaa ja tarjo-taan asiantuntijapalveluita.

Honkalampi-keskus on rakennettu seitsemänkymmentäluvulla vallinneeseen hoitokulttuuriin. Ikääntynyttä rakennuskantaa on aika paljon. Sitä on pidetty kunnossa ja on tietenkin ollut viisasta pitää sitä kunnossa. Tämän rakennushankkeen jälkeen tänne jää vielä kolme peruskorjaamatonta laitoshoitorakennusta. Yksi niistä tarvitaan ja varmaankin saneerataan alkuperäiseen tarkoitukseensa. Täällä pit-kään työskennelleet ovat panneet merkille, että aina on tarvittu ja tarvitaan joku väistö- tai reservitila. On mahdollista, että yhden ra-kennuksen saneerauksesta ja rakennuksestakin voidaan luopua.

Kun tämä rakennusprojekti kesä-heinäkuussa on ohi, kehitys-vammahuollon maakunnallisella kokonaisuudella on hyvät ja ter-veet tilat. Jos Kuopion hallinto-oikeus on kuntayhtymän ratkaisusta samaa mieltä, tämän jälkeen rakennetaan uusi, uusiutuvaa energi-aa käyttävä lämpökeskus.

Lähes aina, kun kuntayhtymä käynnistää – varsinkin, kun se Tikkamäellä käynnistää rakennushankkeen – sanotaan, että jatku-vasti se rakentaa. Rakennuskanta on pääosin viisikymmentäluvulta ja korjaamattomana olisi jo tiensä päässä. Nyt, kun rakennusalalla on työttömyyttä, erityisesti nyt on aika rakentaa.

Tämän hankkeen kustannusarvio on 4,6 miljoonaa euroa. Sum-ma vaikuttaa suurelta. Kuntayhtymän investoinnit ovat ehkä kuiten-kin vain kahdeksan prosentin luokkaa kaikista kustannuksista. Se panostus kannattaa tehdä, jotta muista kustannuksista saataisiin paras mahdollinen hoitotulos. Alkavalla vuosikymmenellä käydään kova kilpailu osaavasta työvoimasta. Meidän on pärjättävä siinä kil-pailussa voidaksemme tuottaa hyvää hoitoa.

Kuntayhtymä on asettanut tunnuslauseekseen: Meillä välitetään, meillä osastaan.

Rakentaminen pihapiirissä, jossa samanaikaisesti toimitaan, on haasteellista. Se vaatii molemmilta osapuolilta paljon. Olen antanut kertoa, että yhteistyö on sujunut mutkattomasti.

Joka härjillä kyntää, se härjistä puhuu. Harjannostajaiset ovat rakentajien juhla. Lausun tilaajan puolesta parhaat kiitokset osaa-ville rakentajille.

Erkki Kanervahallituksen puheenjohtaja

Rakentaminen pihapiirissä, jossa samanaikaisesti toimitaan, on haasteellista.

Rakentaminen pihapiirissä,


Kuorosota- Jännitys ja huipennus

Ilkka Alangon johtama soinnukas ja eläväinen Joensuun kuo-ro voitti Kuorosodan – Onneksi Olkoon Upeat laulajat, mukaan lukien Siiri Nojonen ja ”Shakalaka Baby”!

Kuorosodan voittaja sai palkinnoksi 40 000 euroa, joka lahjoi-tettiin kuoronjohtajan valitsemaan kohteeseen. Ilkka Alanko oli valinnut avustuskohteekseen Pohjois-Karjalan Keskussairaalan nuorisopsykiatrian poliklinikan. Valinta oli yllätys ja osoitti ai-dosti huolta nuorten hyvinvoinnista. Kuoronjohtaja käväisi 22.4. klinikalla vierailemassa ja luovitti palkinnonylilääkäri Marjatta Mannoselle.

Kuorosodan palkintorahat käytetään pääosin uuden työntekijän palkkaamiseen. Työntekijä tulee työskentelemään ”kentällä” sairaalan ulkopuolella. Tarkoituksena on nopeuttaa nuorten osastolta kotihoitoon siirtymistä. Toisaalta nuorta pyritään hoi-tamaan kotiin mahdollisimman paljon, niin että voitaisiin välttyä osastohoitojaksolta. Pieni osa rahoista käytetään potilaiden viihtyvyyttä parantaviin hankintoihin.

Vetovoimainen sairaalaVetovoimaisuutta hoitotyöhönopiskelijaohjauksen käytäntöjä kehittämälläSosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kliinisiä oppimisympäristö-jä tulee kehittää ammatissa vaadittavien osaamisvaatimusten mu-kaista oppimista vahvistaviksi sekä ammatillista kasvua ja urake-hitystä edistäviksi. Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalve-lujen kuntayhtymässä tähän haasteeseen vastataan kehittämäl-lä sosiaali- ja terveysalan opiskelijaohjausta osana syksyllä 2009 käynnistynyttä Vetovoimainen ja terveyttä edistävä terveydenhuolto 2009–2011 –hankekokonaisuutta (VeTe -hanke).

PKSSK mukana VeTe -hankekokonaisuudessaVetovoimainen ja terveyttä edistävä terveydenhuolto 2009–2011 -hanke on kahdeksan sairaanhoitopiirin yhteinen hankekokonai-suus, jonka tavoitteena on sosiaali- ja terveydenhuollon kehittä-minen kansallisen KASTE -kehittämisohjelman (STM 2008) ta-voitteiden suuntaisesti. Hankekokonaisuudessa toteutetaan myös Johtamisella vaikuttavuutta ja vetovoimaa hoitotyöhön -toiminta-ohjelman (STM 2009) alueellista toimeenpanoa. VeTe -hankekoko-naisuus muodostuu neljästä osahankkeesta (www.vete.fi). PKSSK on mukana osahankkeessa, jossa kehitetään terveydenhuollon pal-velujärjestelmän ammatillista johtamista ja vahvistetaan potilaiden aktiivista roolia palvelujen laadun arvioijina. Lisäksi osahankkees-sa luodaan hyviä opiskelijoiden ja henkilöstön oppimisympäristöjä. PKSSK:n hankeosuuden kehittämistavoitteena on ennakoivan rek-rytoinnin sekä sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden alalle sitoutu-misen edistäminen. Kehittämistavoitteeseen pyritään kehittämällä käytännön oppimisympäristöjä ja vahvistamalla niissä tapahtuvan harjoittelun ohjausta.

Pilottiyksiköt kehittämistyön toteuttajinaPKSSK:n kehittämistyö toteutetaan yhteistyössä viiden vapaaeh-toisen pilottiyksikön kanssa. Hankkeeseen nimetyt pilottiyksiköt edustavat monipuolisesti PKSSK:n eri toimialueita. Kehittämistyös-sä ovat mukana sydänosasto ja -valvonta 3A, silmätautien polikli-nikka ja osasto 11 ja leikkausosaston leikkaushoitajat. Psykiatrian pilottiyksikkönä toimii aikuispsykiatrian osasto 56 ja kotisairaala. Sosiaalipalveluja edustaa nuorten yksikkö Etappi. Hankkeessa teh-dään tiivistä yhteistyötä myös sosiaali- ja terveysalan koulutuksen edustajien kanssa.

Syksyllä 2009 hankkeen pilottiyksiköissä toteutettiin alkukar-toituskysely, jonka avulla selvitettiin pilottiyksiköiden henkilöstön arvioita opiskelijaohjauksen laadusta ja kehittämistarpeista. Opis-kelijaohjauksen prosessien kuvaaminen käynnistyi alkuvuodesta 2010 ja ensimmäinen ohjaajakoulutus on parhaillaan käynnissä. Kevään aikana ohjaajakoulutusta kehitetään edelleen yhteistyössä koulutuksen edustajien kanssa ja seuraava ohjaajakoulutus käyn-nistyy syksyllä 2010.

Kehittämistyö hyvässä vauhdissaHankkeen aikana kuvataan ja kehitetään pilottiyksiköiden opiskeli-jaohjausprosesseja ja yhtenäistetään opiskelijaohjauksen käytäntö-jä. Kehittämistyön edetessä laaditaan yhteiset sosiaali- ja terveys-alan opiskelijaohjauksen laatukriteerit sekä vahvistetaan edelleen työelämän ja sosiaali- ja terveysalan koulutuksen välistä yhteis-työtä. Pilottiyksiköiden henkilöstölle järjestetään ohjaajakoulutus-ta yhteistyössä Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun ja Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymän ammatti- ja aikuisopiston kanssa. Hankkeen aikana ohjaajakoulutusta kehitetään osin verkko-oppi-misympäristössä toteutettavaksi.

Kehittämistyö on nyt saatu onnistuneesti käyntiin ja opiskelija-ohjauksen yhteinen kehittäminen jatkuu aina vuoden 2011 loppu-puolelle saakka. Tavoitteena on, että hankkeen kehittämistyössä muodostuneet hyvät käytänteet, kuten ohjaajakoulutus, laajenevat ja vakiintuvat hankkeen jälkeen jatkuvaksi toiminnaksi koko kun-tayhtymässä. Kehittämistyön tuloksia voidaan hyödyntää myös alu-eellisesti ja valtakunnallisesti muissa organisaatioissa.

Teksti: Riitta Piitulainen, projektisuunnittelija, Kuva: Sirkka Kajo

Kuv

a: w

ww

.nel

onen

.fi


Kasvava kansansairauskuormittaa taloutta

DIAB

ETES

Diabetes on kasvava kansansairaus, jonka kustannukset lisääntyvät jatkuvasti. Vuonna 1998 Suomessa diabeteksesta aiheutuvat kulut olivat 700 miljoonaa euroa. Vuonna 2007 kulut olivat lähes tuplaantuneet ollen 1300 miljoonaa euroa.

Diabetes ei ole vain länsimaiden ongelma vaan kyseessä on globaali ongelma. Kehitysmaissa ei ole resursseja hoitaa sairautta tehokkaasti. Siellä komplikaatiot tulevat aiheutta-

maan niin taloudellisia ongelmia kuin inhimillisiä kärsimyksiäkin.Tällä hetkellä tyypin 1 diabeetikkoja on Pohjois-Karjalassa noin

tuhat ja heistä neljännes on PKSSK:n seurannassa. 2 tyypin dia-betesta maakunnassamme sairastaa noin 10 000 ihmistä. Heitä hoidetaan pääasiassa perusterveydenhuollossa.

– Diabetes näkyy PKSSK:ssa jokaisella osastolla. Tehokas hoito sairaalaolosuhteissa jokaisella osastolla on erittäin tärkeää. Osaa-mista tästä talosta löytyy. Tarvittaessa osastoilta kysytään konsul-taatioita niin meiltä lääkäreiltä kuin osaavilta diabeteshoitajiltamme, kertoo PKSSK:n sisätautipoliklinikan erikoislääkäri Anu Kareinen.

Lisäsairaudet nostavat kustannuksiaPKSSK:ssa diabetes näkyy suurimmaksi osaksi sen lisäsaira-uksien kautta. Diabeteksen kesto ja huono hoitotasapaino se-kä osittain perimä altistavat lisäsairauksille. Niitä ovat silmä-, munuais-, hermo- ja jalkavaivat. Diabeetikot ovat myös alttiita sydän- ja verisuonisairauksille, esimerkiksi korkealle verenpai-neelle ja sydänkohtauksille.

Lisäsairaudet nostavat diabeteksen aiheuttamat hoitokustan-nukset huimiin summiin.

Tyypin 1 diabeteksen hoitokustannukset potilasta kohti ovat noin 550 euroa vuodessa ilman lisäsairauksia. Lisäsairaudet nostavat kustannukset 12-kertaisiksi eli noin 6500 euroon vuodessa. Tyypin 2 diabeteksessa kustannusero on vieläkin suurempi, komplisoitunees-sa taudissa kulut ovat 24-kertaiset komplisoitumattomaan verrattu-na. Luvut ovat professori Tero Kankaan tutkimuksesta vuodelta 2002. Kustannuslisä johtuu pääosin kalliin vuodeosastohoidon tarpeesta.

– Helpotusta tilanteeseen ei ole näkyvissä ellei diabeetikoi-ta löydetä ja saada aktiivista hoitoa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa käyntiin. Silloin diabetesprosessi voisi hidastua ja hyvä hoitotasapaino saavutettaisiin helpommin. Sitä kautta komplikaa-tioiden määrää voitaisiin kenties vähentää. Toisaalta kustannusten

kokonaismäärä ei todennäköisesti pienene, koska diabeetikkojen määrä kasvaa, arvioi Kareinen.

Ennaltaehkäisevällä toiminnalla eli aktiivisella elämäntapamuu-toksella voidaan ehkäistä diabetesta.

– Aikuistyypin diabeteksella on vahva perinnöllinen tausta, mutta tärkein asia on pyrkiä pitämään itsensä kuosissa ja normaa-lipainoisena. Liikunta ja järkevä ruokavalio on a ja o, muistuttaa Kareinen.

Yksilöllistä ja räätälöityä hoitoaDiabetes ei ole yksi yhtenäinen tauti vaan laaja kirjo erilaisia taudin-kuvia. Yhteinen tekijä on kohonnut verensokeri.

– Nykyaikainen hoito kiteytyy yksilölliseen taudinkuvaan ja sen mukaiseen hoitoon. Tärkeintä on määrittää mittauksilla ja laborato-riokokeilla kunkin potilaan diabetestyyppi, Kareinen tietää.

Diabeteksen hoitoon on tullut viime aikoina muun muassa uusia lääkeaineryhmiä kuten inkretiinijärjestelmään vaikuttavat lääkkeet.

– Diabetesliitto puhuu niiden korvattavuuden puolesta. Kela puolestaan ei suhtaudu asiaan suopeasti, ainakaan vielä. Pitkäai-kaisnäyttöä lääkkeistä ei vielä ole, toteaa Anu Kareinen.

Diabeteksesta ei saa lomaaAnu Kareinen muistuttaa, että diabetes on sairaus, jota potilaan pi-tää itse hoitaa.

– Hoitohenkilökunnan tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomaksi. Koulutamme diabeetikon hoitamaan itse itsensä. Se vaatii potilaalta omaa aktiivisuutta, Anu Kareinen muistuttaa.

Itsensä hoitamiseen heijastuu koko elämäntilanne. Hoidossa on tärkeää huomioida ihminen psykofyysisenä kokonaisuutena. Pitkä-aikaiset hoitosuhteet ovat eduksi.

Diabetes on elinikäinen sairaus, josta ei saa lomaa. – Hoitoväsymys potilailla on yleistä. Se pitäisi huomioida ja

muistaa. Sen voittamiseen meillä on huonosti eväitä. Hoitohen-kilöstökin tarvitsisi enemmän keinoja psyykkiseen tukemiseen, pohtii Kareinen.

Erikoislääkäri Anu Kareinen ja diabeteshoitaja Kyllikki Tikkanen perehtyvät potilaspapereihin. Yksilöllinen ja taudinkuvan mukainen hoito on tärkeää.


Diabeteshoitajatukee niin potilastakuin henkilöstöäkinDiabeteshoitaja Maija Pietarisen työkenttää on koko sairaala. Hän on sekä potilaiden että hoitajien tukena diabetesasioissa. Diabeteshoitaja toimii diabeteshoitotyön asiantuntijana hoitotiimissä, yksikössään sekä organisaatiossaan.

Tyypillisimmin potilas tulee Maija Pietarisen vastaanotolle osasto-jakson jälkeen, kun diabetes on löytynyt.

– Ensimmäinen seurantakäynti on 2-3 viikon päästä kotiutumi-sesta. Käyntejä sovitaan yksilöllisen tarpeen mukaan. Jotkut poti-laat tarvitsevat enemmän tukea hoidolle kuin toiset, kertoo Pieta-rinen työstään.

Vastaanotolla käydään läpi potilaan sokerimittaustuloksia. Usein kyse on siitä, että potilas haluaa itse pyrkiä parempaan hoitotasa-painoon, mutta ei ole itse löytänyt siihen keinoja.

Pietarinen muistuttaakin, että kyseessä on sairaus, jossa poti-laan oma aktiivisuus on tärkeintä. On myös olemassa potilaita, joille diabetes ei ole niin tärkeä asia kuin pitäisi.

– Ihminen on kokonaisuus. Jos jollakin elämänalueella menee huonosti, se heijastuu diabeteksen hoitoon.

Alun jälkeen tulee notkahdus”Sinulla on diabetes”. Kun kyseessä on loppuelämän sairaus, josta ei pääse lomalle, shokki tulee kaikille jossain vaiheessa.

– Alussa verensokereiden mittaaminen on aktiivista ja asiasta ollaan kiinnostuneita. Sitten tulee väsymys ja notkahdus, jolloin ei välitetä mitata verensokereita. Silloin koitan tsempata ja yhdessä potilaan kanssa pohtia mitkä mittaukset minimissään ainakin tulisi tehdä. Koitan saada asiakkaan ymmärtämään taudin hoidon merki-tyksen, diabeteshoitaja Pietarinen sanoo.

Paljon potilaitaDiabeteshoitajan asiakkaita on vaikea lokeroida – diabetesta esiin-tyy kaikissa ihmisryhmissä ja ikäluokissa.

– Osastoilla kohtaan useimmiten ihmisiä, joilla on juuri todet-tu kakkostyypin diabetes. Kerron heille mikä diabetes on, miksi on tärkeä huolehtia lääkityksestä sekä miten verensokereita mitataan.

Osastokäynti voi olla myös hoitajasta lähtöisin. Pietarisen toi-menkuvaan kuuluu neuvoa ja kouluttaa myös PKSSK:n henkilökun-taa hoitamaan diabetesta. Osastotunneilla tieto diabeteksesta ja sen hoitamisesta menee eteenpäin.

– Osastoilla on tärkeä tietää miten insuliinia annostellaan, jos potilaan pitää olla ravinnotta, heittää Pietarinen esimerkin.

– Jos osastoilla tarvitaan sokerimittareita, niitä saa minulta. Ke-mistin kanssa neuvotellaan millaisia laitteita PKSSK:ssa käytetään ja pidämme koulutuksia mittausten laadunvalvonnasta. Verensoke-

Maija Pietarinen esittelee insuliinipumpun katetrin asettamista pistospossun avulla. Pieni insuliinipumppu on Pietarisen rintataskussa kiinni.

rimittarin saa näyttämään mitä vain, jos mittausta ei tehdä oikein, muistuttelee Pietarinen.

Koulutusta kaikilleMaija Pietarisen monipuolisiin tehtäviin kuuluu myös PKSSK:n hen-kilökunnan diabeteskoulutuksen järjestäminen yhdessä koulutus-sihteerin kanssa.

– Keväällä oli jo kolme osaa diabeteskoulutussarjasta, syksyllä on viisi osaa lisää. Niihin voi tulla vain yhteen itseään kiinnostavaan tai käydä koko koulutussarja. Ajankohdat ja aiheet löytyvät intrane-tistä, vinkkaa Pietarinen.

Hän järjestää myös alueellista koulutusta. Kerran vuodessa on maakunnallinen hoitajille tarkoitettu diabetesopintopäivä ja kerran niin lääkäreille kuin hoitajillekin suunnattu koulutuspäivä.

– Itsekin saan kouluttautua jatkuvasti uusien laitteiden ja lääkkei-den myötä. Ajantasaista tietoa saan myös olemalla mukana Diabe-teshoitajat ry:n hallituksessa ja sen koulutuspäivillä. Vaihdamme lisäksi aktiivisesti tietoa sekä omassa maakunnassa toimivien diabeteshoita-jien että Mikkelin keskussairaalan ja KYS:n diabeteshoitajien kanssa.

Lisää vastuuta hoitajalleMaija Pietarinen on ollut diabeteshoitajana kymmenisen vuotta. Hän kertoo taudin hoidon kehittyneen huimasti.

– Varsinkin laitepuoli eli insuliinikynät, mittarit ja pumput ovat kehittyneet valtavasti.

Myös työkuva on muotoutunut erilaiseksi vuosien saatossa.– Kun aloitin, diabeteshoitajan vastaanottoa ei ollut ollenkaan.

Hoitaja oli vain lääkärin apuna vastaanotolla. Työ on niistä ajoista muuttunut itsenäisemmäksi. Konsultoin lääkäriä aina tarvittaessa.

Kymmenen vuoden aikana myös potilaiden tietotaso on noussut internetin kautta. Spesifi stä tietoa diabeteksesta on kaikkien saa-tavilla.

– Potilaat kyselevät paljon ja kyseenalaistavat asioita. Asentees-sa on tapahtunut muutosta. Myös hoidonohjausfi losofi a on muut-tunut. Nykyisin lähdetään liikkeelle potilaan omista voimavaroista eikä ohjaus ole autoritääristä.

DIAB

ETES


Hilkka Tirkkonen jakaatietoa ammattilaisilleHilkka Tirkkonen on kiertänyt vuoden levittämässä tietoa diabeteksen ehkäisystä, tunnistamisesta ja hoidosta niin alan ammattilaisille kuin muullekin yleisölle. Tärkeintä on kuitenkin aito innostus, kannustus ja rohkaisu.

Hilkka Tirkkonen on osa-aikaisena projektikoordinaattorina Kaner-vaKASTE –hankkeessa. Hän toimii myös Outokummussa terveys-keskuslääkärinä ja sai diabeteksen hoidon erikoispätevyyden en-simmäisenä yleislääketieteen erikoislääkärinä Pohjois-Karjalassa.

– Innostuin diabetesasiasta jo 1980-luvulla ja ymmärsin, että dia-beteksen ehkäisy on tärkeä juttu. Kun minua sitten kosiskeltiin mu-kaan tähän hankkeeseen niin tietenkin suostuin, kertoo Tirkkonen.

Hänen mielestään tärkein pitämiensä koulutusten asia ei ole välttämättä tietosisältö, vaan innostus, kannustus ja rohkaisu.

– Olen itse niin innostunut asiasta, että toivon sen tarttuvan muihinkin.

Diabetesviestiä eteenpäin!Diabeteksen hoidossa on vuosien mittaan tapahtunut suuria muu-toksia. Hilkka Tirkkonen kertoo koulutuksissa uusista hoitomene-telmistä, mutta pääpaino on taudin ennaltaehkäisyssä, riskikartoi-tuksissa ja diagnosoinnissa.

Tirkkonen kiertää kouluttamassa pääasiassa Pohjois-Karjalan alueella. Vuoden aikana Tirkkonen on ollut 53 tilaisuudessa, joista yhdeksän on ollut avoimia yleisölle, loput on kohdistettu terveys-alan ammattilaisille lääkäreistä kodinhoitajiin. Yleisölukumäärä yhteensä on 1400, kerrannaisvaikutukset ovat sitäkin suuremmat.

– On tärkeää, että koulutustilaisuuksien viesti kulkee eteenpäin. Outokumpu-Liperi -akselilla Tirkkonen on ollut järjestämässä

kaikille avoimia terveysiltamia, jotka ovat olleet huikean suosittuja. Diabetes ja terveysasiat kiinnostavat hyvin monia.

– Pahimmilla alueilla diabeetikkoja voi olla lähes 10 prosenttia väestöstä. Ongelma on varsin suuri, kun siihen vielä lisätään diag-nosoimattomat diabeetikot ja riskissä olevat, tietää Tirkkonen.

”Piilo”diabeetikot löydettäväDiabetes ei ole vain Pohjois-Karjalan ongelma. Krooninen kansan-sairaus yleistyy hurjaa vauhtia Suomessa ja koko maailmassa.

– Suomessa arvioidaan tällä hetkellä olevan puoli miljoonaa dia-beetikkoa. Heistä noin 200 000 ei edes tiedä sairastavansa tautia. Li-säksi toiset puoli miljoonaa ihmistä on riskissä sairastua diabetekseen. Meidän on löydettävä nämä ”piilossa” olevat ihmiset, toteaa Tirkkonen.

Kun diabetekseen puututaan riski- tai esivaiheessa, taudin ke-hittymistä voidaan estää hyvin tehokkaasti. Aktiivisella ja varhai-sella hoidolla voidaan välttyä yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti kalliilta liitännäisongelmilta kuten sydän- ja verisuonitaudeilta.

Yleislääketieteen erikoislääkäri ja osa-aikainen KanervaKASTE -hankkeen projektikoordinaattori Hilkka Tirkkonen on pitänyt yli 50 diabeteskoulutusta vuoden aikana.

– Diabetes sekä sydän ja verisuonitaudit kulkevat käsikädessä. Esimerkiksi henkilöllä, joka sairastuu diabetekseen, on yhtä suuri riski saada ensimmäinen sydäninfarkti kuin sellaisella ihmisellä, joka on jo yhden infarktin saanut, luettelee projektikoordinaattori tilastotietoa.

Niin diabeteksen kuin sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa tärkeitä ovat elintavat. Asiasta on tehty useita suomalaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia.

– Viiden prosentin painonpudotuksella, rasvansaannin ja varsinkin eläinrasvojen vähentämisellä sekä kuidun ja liikunnan lisäämisellä pystyttiin tutkimuksessa vähentämään riskiä diabeteksen puhkeami-seen 58 prosentilla tutkimusryhmästä. Tämä on erittäin vahva näyttö terveellisten elintapojen hyödyllisyydestä, muistuttaa Tirkkonen.

– On hienoa nähdä, kun varhaisessa vaiheessa diabetesdiag-noosin saaneet asiakkaat tarttuvat topakasti asioihin ja saavat tu-loksia aikaiseksi. Jos tauti on edennyt pidemmälle, komplikaatioita ja ongelmia on jo ehtinyt tulla.

Testit ja laskurit työvälineinäDiabeteksen diagnosointiin ja löytämiseen on KanervaKASTE -hankkeen tiimoilta kehitetty työvälineitä. Myös käytännön terveys-keskustyötä tekevä Hilkka Tirkkonen kiittelee kätevää diabetesris-kitestiä sekä FINRISKI-laskuria. Laskurit löytyvät myös internetistä ja ovat kaikkien käytettävissä.

KanervaKASTE –hanke päättyy lokakuun lopussa, mutta se on saanut jatkorahoituksen vuoden 2012 lokakuuhun saakka.

DIAB

ETES


PSYKIATRISTA SAIRAALAHOITOA KOTIIN– tunnelmia kotisairaalan toiminnan alkumetreiltä

Uudistunut palvelukokonaisuusPsykiatrian avohoitopainotteisuudesta ja sen ensisijaisuudesta psy-kiatristen potilaiden hoidossa on puhuttu vuosikymmeniä ja asian suhteen on tehty useita suosituksia ja sopimuksia. Useissa kuntayh-tymissä on luovuttu psykiatrisista avo-osastoista erikoissairaanhoi-dossa ja suunnattu palveluja avohoitoon sekä kotiin vietyyn pal-veluun että hoitoon. Psykiatrian klinikassa, Tikkamäen aikuispsy-kiatrian poliklinikalla on toiminut psykiatrinen akuuttityöryhmä ja kotikuntoutus jo 1990-luvulta saakka. Jatkoa tälle kehitykselle on vuoden 2010 alussa tehty avo-osastokokonaisuuden merkittävä, historialliseksikin luonnehdittava toimintamuutos Pohjois-Karjalan keskussairaalan psykiatrian yksikössä eli Paiholan sairaalassa. Pe-rinteiset avo-osastot 56 ja 57 toimivat nyt osasto 56:n nimellä ko-konaisuutena, jossa on kotisairaala ja viikko-osasto. Muutoksessa kokonaisresurssit ovat säilyneet. Kotisairaalassa on joustavasti 14 - 20 sairaansijaa ja viikko-osastolla 20 sairaansijaa. Palvelukoko-naisuuden muutoksella on tarkoitus palvella maakunnan psykiatri-sia potilaita entistä yksilöllisemmin ja kattavammin.

Entisten osastojen henkilökunta jalkautui uusiin tiimeihin innok-kaana, joskin myös epäillen ja vastustellen, kuinkahan tästä selvi-tään? Henkilökunnalla on kuitenkin ollut mahdollisuus olla mukana

kotisairaalahoidon suunnittelu- ja kehittämistyössä ja se on autta-nut muutokseen sopeutumisessa. Henkilökunnalle tuli tunne, että tehdään tärkeää työtä psykiatrisen hoidon kehittämiseksi.

Kuinka kotisairaalaan hakeudutaan?Potilaat ohjautuvat kotisairaalaan vastaanottotiimien kautta lähet-teellä psykiatrisesta avohoidosta, terveyskeskuksista tai muilta eri-koissairaanhoidon aloilta. Vastaanottotiimi koostuu potilaan lisäksi hänen perheestään, verkostostaan, psykiatrisen avohoidon työn-tekijöistä sekä kotisairaalan moniammatillisesta tiimistä. Paiho-lan sairaalan muilta osastoilta siirryttäessä pidetään hoidon siirron suunnittelupalaveri eli sisu. Yhteisissä palavereissa suunnitellaan potilaan tarpeenmukainen hoito ja arvioidaan, onko hoito toteutet-tavissa viikko-osastolla, kotisairaalassa vai riittääkö avohoidon te-hostaminen. Potilaan ja läheisen näkemys on tärkeä, ja hoitomoti-vaation kartoittaminen on lähtökohta hoidolle.

Kotisairaalan työskentelyajat ja -tavatKotisairaalatyötä tehdään pääsääntöisesti päivisin, mutta myös il-taisin, viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Moniammatillisen tiimin tu-ki on ensiarvoisen tärkeä. Kotisairaalan moniammatilliseen tiimiin kuuluvat lääkäri, sosiaalityöntekijä ja psykologi, jotka tulevat tarvit-taessa myös kotikäynneille mukaan. Tarvittaessa voidaan hyödyn-tää myös toimintaterapeutin ja fysioterapeutin palveluita.

Kotisairaalakäynnit toteutetaan alkuun tiiviisti noin 3 - 4 kertaa viikossa, ja hoidon loppuvaiheessa käyntivälejä harvennetaan. Hoi-tojakson pituus vaihtelee 3 - 6 viikkoon. Kotikäynnit tehdään pää-asiallisesti työpareittain. Työparityöskentely mahdollistaa arvioivan keskustelun ja tilanteen purkamisen kotikäynnin jälkeen.

Mistä hoito koostuu?Hoitojakso on suunnitelmallinen ja tavoitteellinen. Hoito perustuu potilaan kanssa tehtyyn hoitosopimukseen. Työ perustuu näyttöön perustuviin hoitomenetelmiin ja valtakunnallisiin ja alueellisiin Käy-pä Hoito -suosituksiin.

Psykiatrista sairaalahoitoa saadakseen ei tarvitse enää välttämättä tulla sairaalaan, vaan sairaalapalveluja voidaan tarjota psykiatrisessa kotisairaalassa myös potilaan kotiin. Kotisairaalahoitoa tarjotaan hyvin erilaisista psykiatrisista ongelmista kärsiville aikuispotilaille (mielialahäiriöt, ahdistuneisuus, unettomuus, psykoositilat, erilaiset toimintakyvyn ongelmat ja elämänkriisit). Hoitojakson ajan potilas saa olla omassa kodissaan, tutussa ympäristössä ja läheistensä seurassa. Kotisairaalan tiivis tuki voi mahdollistaa nopeamman kotiutumisen sairaalajakson jälkeen. Kotisairaalahoito on potilaalle maksutonta. Toiminta-alueena on koko kuntayhtymän alue.

Teksti: Juha Hyvönen, lääkäri; Sirpa Kunnasluoto, sairaanhoitaja;Kirsti Sainola-Rodriguez, osastonhoitaja; Johanna Soininen, sairaanhoitaja


Kotona ollaan potilaan reviirilläKotisairaalahoito on usein potilaalle helpompaa kuin sairaalahoitoon sopeutuminen, kun taas hoitajan on opeteltava työskentelemään tu-tun sairaalamiljöön sijaan vaihtelevissa tilanteissa ja ympäristöissä. Sairaalaseinien puuttuminen toivottavasti mahdollistaa paremmin potilaan ja hoitajan välille tasavertaisen yhteistyösuhteen ja dialogi-suuden. Työskentely potilaan kotona, potilaan omalla reviirillä, vaatii yksityisyyden kunnioittamista. Onnistuessaan se mahdollistaa hoita-jan ja potilaan välisen luottamuksellisen kohtaamisen ja hoitosuhteen syntymisen. Kotona potilaan kokonaistilanteen hahmottaminen on helpompaa ja potilaan ongelmat, vahvuudet ja ympäristön tarjoamat mahdollisuudet voivat tulla paremmin esille. Keskeinen osa työtä on psykoedukaatio sekä potilaalle että perheelle. Psykoedukaation avul-la potilas ja läheiset saavat tietoa mm. sairaudesta, ennakko-oireista ja sairauden hallintamenetelmistä. Voisiko kotona annettu ohjaus ja neuvonta olla jopa helpompaa vastaanottaa, kun sen voi siirtää välit-tömästi käytännön elämään?

Perhe- ja verkostotyöPerheen voimavarojen sekä lasten kasvun ja kehityksen tukeminen on tärkeä osa kotisairaalatyötä. Perheen huomioiminen ja perhe-tapaamiset mahdollistuvat kotikäynneillä luontevasti, koska muut perheenjäsenet ovat usein kotona kotikäyntien aikana. Tapaamisis-sa hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan perheinterventiome-netelmiä. Perheet kokevat keskustelutilanteet helpommiksi tutus-sa ympäristössä, eivätkä välimatkat ja aikataulujen järjestäminen muodostu tapaamisten esteiksi.

Yhteistyö avohoidon toimijoiden kanssa on tärkeää. Kotikäyntejä tehdään tarvittaessa yhdessä avohoidon työntekijöiden kanssa. Yh-teispalavereiden järjestäminen ja yhteydenpito on joustavaa, koska tapaamiset voidaan järjestää myös potilaan kotona. Moniammatillisia tapaamisia järjestetään myös hyödyntäen videoneuvotteluyhteyksiä.

PalautettaKokemukset työstä ovat vielä melko vähäisiä, mutta kannustavia. Kotisairaalapotilailta on kerätty palautetta hoitojakson lopussa toi-minnan kehittämiseksi ja potilastyytyväisyyden arvioimiseksi. Pa-lautteista on kuvautunut kiitollisuutta ja helpotusta. Koetaan, että kotisairaalatyö on auttanut, toipuminen on ollut nopeaa, tukea ja tietoa mm. sairauden hallinnasta on saatu hyvin ja oireet ovat lievit-tyneet. Kysyttäessä kenelle potilaat kotisairaalahoitoa voisivat suo-sitella, vastauksista nousi esille kokemus, että hoitoa voi suositella kaikille, etenkin heille, jotka ovat sairaalasta kotiutumassa tai joilla ei ole mahdollisuutta tulla osastojaksolle sairaalaan.

Työntekijöiden kokemukset psykiatrisesta kotisairaalatyöstä ovat olleet varsin myönteisiä. Työ nähdään itsenäisenä, haasteel-lisena ja uudenlaista mahdollistavana. Välittömälle potilastyölle jää enemmän aikaa.

Yhteistyö potilasjärjestöjen kanssa tiivistyy - Potilasjärjestöjen edustaja mukaan laatutyöhön

Perinteeksi muodostuneessa vuosittaisessa tapaamisessa potilasjärjestöjen kanssa käsiteltiin kuntayhtymän ajankoh-taisia asioita ja laatutyötä.

Ajankohtaiskatsauksen piti tilaisuudessa kuntayhtymän johtaja Pertti Palomäki ja laatutyötä ja sen tuloksia esitte-li kehittämissuunnittelija Marita Maukonen.

Laatutyön ohjausryhmään on perustamisensa jälkeen (2004) kutsuttu muutamia uusia jäseniä laajentamaan asiantuntijuutta ja tuomaan näkökulmia uusilta tahoilta. Laatutyön toimintasuunnitelmaan 2010 sisältyy tavoitteena saada työryhmään potilaiden edustus. Myös terveyskeskus-ten käytännön tason edustusta on tiedusteltu, mutta tämä ei ole toistaiseksi toteutunut.

Potilasjärjestöjen yhteistyöpalaverissa 24.11.2009 pyydet-tiin potilasjärjestöjä valitsemaan keskuudestaan edustaja, joka toimisi kuntayhtymän laatutyön ohjausryhmässä asi-antuntijajäsenenä edustaen potilasjärjestöjä yleisesti.

Joensuun vammaisjärjestöjen neuvottelukunta nimesi po-tilasjärjestöjen edustajaksi Arja Pappisen Pohjois-Karja-lan MS-yhdistyksestä ja varajäseneksi Anne Ilmakari-Hämäläisen Itäisestä tiimistä. Arja Pappinen on ollut mukana laatutyön ohjausryhmässä vuoden 2010 kokouk-sissa ja toimii jäsenenä myös potilaskyselyä valmistele-vassa pientyöryhmässä.

Toiminta-alueena on koko Pohjois-Karjala. Kartan ääressä kotisairaalan viikkoraportilla moniammatillisen tiimin kanssa. Vasemmalla seisomassa :sairaanhoitaja Arja Hyttinen, istumassa sairaanhoitaja Anna-Leena Voutilainen, mielenterveyshoitaja Marja Pakarinen, sairaanhoitaja Riitta Timonen viikko-osastolta, psykologi Liisa Ruuskanen, sairaanhoitaja Kati Hoskonen ja sosiaalityöntekijä Arto Pitkänen. Edessä osastonhoitaja Kirsti Sainola-Rodriguez ja sairaanhoitaja Johanna Soininen.

Teksti ja kuvat: Pirjo Kontio


Röntgenliikelaitoksen johtokunta

Heikki Reijonen,puheenjohtaja, Joensuu

1. Pankkitoimihenkilö,Joensuun seudun Osuuspankki

2. Joensuun kaupunginvaltuustonvaravaltuutettu, Liiketoiminnanjohtokunta vj

3. Röntgenliikelaitos tuottaa korkea-tasoisia kuvantamispalveluja kun-tayhtymän alueen ihmisille edullisesti, tehokkaasti ja laadusta tinkimättä. Potilaat saavat hyvää asiakaslähtöis-tä hoitoa ammattitaitoisen henkilö-kunnan avulla. Kuvantamispalveluja kehitetään yhdessä alueellisesti otta-en huomioon palvelun tarvitsijoiden tarpeet sekä kehitetään palveluketjuja sähköisen asioinnin alueella. Pyritään hyödyntämään laitteistoiden kehitty-minen ja hankkimaan uusia laitteita röntgenliikelaitoksen käyttöön, esi-merkiksi tänä vuonna suoradigitaali-nen mammografi alaitteisto. Pitämällä huolta osaavasta henkilökunnasta ja kannustamalla heitä itsensä kehit-tämiseen, teemme tulevaisuudessa asiat vieläkin paremmin.

Leena Vallius,Lieksa

1. Osastonhoitaja,Lieksan kaupunki

2. Lieksan kaupungin valtuusto,Lieksan Teollisuuskylän hallitus,Itä-Suomen Päihdehuollonkuntayhtymän valtuusto

3. Toiminta on osoittautunut taloudel-liseksi kunnille. On voitu investoida laitteisiin ja kehittää toimintaa. Tule-vaisuudessa voimme yhä enemmän tarjota laatua ja palvelujen saata-vuutta.

Maili Heiskanen,Joensuu

1. Osastonhoitaja,Joensuun kaupunki

2. Joensuun kaupunginvaltuutettu, koulutuslautakunnan jäsen, Joensuun tiedepuiston hallituksen jäsen ja Pohjois-Karjalan maakuntavaltuus-ton jäsen.

3. Röntgenliikelaitos on hyvin toimiva yksikkö, jossa toimintatavat, välineet ja laitteet ovat korkeatasoiset. Työ-yhteisön ilmapiiri on useita vuosia ollut hyvä ja esimiestyöskentely ollut toimivaa. Tulevaisuuden haasteena on radiologien ja röntgenhoitajien rekrytointi.

Janne Puhakka,Liperi

1. Lähihoitaja, PKSSK, sosiaalipalvelut, pienryhmäkoti Ankkuri

2. Liperin kunnan varavaltuutettu,sivistyslautakunnan jäsen, lautamies

3. Itse olen vielä noviisi näissä asiois-sa ja kokemusta on kertynyt hyvin vä-hän. Mielestäni röntgenliikelaitoksen toiminta on järjestetty laadukkaasti ja kustannustehokkaasti. Henkilöstön hyvinvointiin on panostettu, mistä ker-too mm. kehityskeskustelujen pohjalta tehty yhteenveto, missä henkilöstö kokee että asiat on hyvin röntgenliike-laitoksessa.

Röntgenliikelaitoksen johtosäännössä määritellään johtokunnan kokoonpano. Liikelaitoksen johtamista varten yhtymävaltuusto valitsee toimikaudekseen johtokunnan, joka toimii yhtymähallituksen alaisena. Johtokuntaan kuuluu viisi jäsentä ja henkilökohtaista varajäsentä. Yhtymävaltuusto nimeää johtokunnan jäsenistä puheenjohtajan ja yhden varapuheenjohtajan.

Johtokunnan kokouksissa on läsnäolo- ja puheoikeus yhtymähallituksen puheenjohtajalla, yhtymähallituksen edustajalla, kuntayhtymän johtajalla, johtajaylilääkärillä, liikelaitoksen johtajalla ja liikelaitoksen henkilöstön edustajalla. Muiden läsnäolosta päättää johtokunta.

1. Ammatti/tehtävä ja työnantaja

2. Muut tärkeimmät luottamustehtävät

3. Mielipiteesi röntgenliikelaitoksen nykytoiminnasta ja toiminnan tulevaisuuden näkymistä?


Laila Eronen,Kitee

1. Yrittäjä,Markon Puu ja Metalli Oy

2. Kaupunginhallitus, kaupunginval-tuusto ja Keski-Karjalan sosiaali- ja terveyslautakunta

3. Röntgenliikelaitoksessa tuntuu olevan tekemisen meininki. Henkilöstö on ammattitaitoista ja motivoitunutta ja sekä kalusto että tilat nykyaikaiset. Talous on vakaalla pohjalla, joten on helppo katsella tulevaisuuteen luotta-vaisin mielin. Ainoa askarruttava asia on työvoiman saatavuus jatkossa.

Sisko Pöllänen,henkilöstön edustaja,Joensuu

1. Röntgenhoitaja,PKSSK röntgenliikelaitos

2. -

3. Toiminta mielestäni hyvin ajanmu-kaista ja toimivaa, tuntuu vain laaje-nevan maakuntaan päin.

Seppo Hyvärinen,Joensuu

1. Röntgenliikelaitoksen johtaja,ylilääkäri, PKSSK

2. -

3. Röntgenliikelaitoksen toiminta on joustavaa ja koko maakuntaa pal-velevaa. Tulevaisuuden näkymänä toivoisimme, että maakunnan kaikki kunnalliset kuvantamisyksiköt kuu-luisivat liikelaitokseen ja että myös maakunnan ulkopuolisia yksiköitä voisimme palvella omilla resursseil-lamme tarpeen mukaan.

Satu Mielonen, sihteeri, Joensuu

1. Klinikkasihteeri,PKSSK röntgenliikelaitos

2. -

3. Röntgenliikelaitoksen toiminta on hyvin suunnitelmallista ja tavoitteel-lista. Liikelaitostoiminta sopii hyvin tähän ympäristöön ja johtokunta-työskentely tukee sitä hyvin. Sujuvan toiminnan turvaamiseksi radiologisten palvelujen suunnittelu ja hallinta tulisi säilyttää röntgenliikelaitoksella.


Tarkastuslautakunta esittelyssäKuntayhtymässä on järjestettävä hallinnon ja talouden tarkastus siten kuin siitä kuntalaissa ja muissa säädöksissä määrätään. Tämän lisäksi on noudatettava tarkastussäännön määräyksiä.

Valtuusto asettaa tarkastuslautakunnan toimikauttaan vastaavien vuosien hallinnon ja talouden tarkastamista varten.

Lautakunnassa on puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja sekä kolme jäsentä. Lautakunnan kokouksissa tilintarkastajalla on läsnäolo- ja puheoikeus. Tarkastuslautakunnan kokouksissa asiat esittelee tarkastaja.

Jussi Säämänen,puheenjohtaja, Nurmes

1. Maanviljelijä, eläkeläinen

2. Nurmeksen kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja

3. Määrä lienee riittävä. Painotuksia olisi muutettava, ensihoitoa tehostet-tava, samoin päiväkirurgiaa. Laatu on keskitasoa, kustannustaso valtakun-nan eliittiä.

Marja Kauppinen,Kontiolahti

1. Lastentarhanopettaja, päiväkodin johtaja/ Kontiolahden kunta

2. Kontiolahden kunnanvaltuutettu vuodesta 1993, Kontiolahden kun-nanhallituksen jäsen ja Kontiolahden ev.-lut. seurakunnan kirkkovaltuutettu ja diakoniajohtokunnan pj. sekä PKS:n Energia Holding Oy:n hallituksen jäsen. Tietenkin myös PKSSK:n kun-tayhtymävaltuuston jäsen ja tarkas-tuslautakunnan varapuheenjohtaja.

3. Mielestäni kuntayhtymän palvelujen määrä on runsas ja monipuolinen ja toimintoja kehitetään koko ajan ajanhenkeä ja vaatimuksia vastaa-viksi. Palvelut ovat laadukkaita ja ne pyritään myös pitämään monipuolisi-na ja laadukkaina sekä asiakkaiden tarpeisiin vastaavina. Kustannusta-somme on erittäin maltillinen, vaikka kaikki maksuthan tuntuvat maksajista liian korkeilta ja tarpeettomiltakin joskus. Mielestäni olemme menneet koko ajan parempaan suuntaan ja entisestään tiivistynyt ja monipuolistu-nut suunnittelu yhdessä jäsenkuntien toimijoiden kanssa on entisestäänkin parantanut tuotettujen palveluiden kustannusten ennakoivuutta. Isossa yhteisössä toki aina löytyy parannet-tavaa, mutta sitä työtä me teemme yhdessä henkilöstön, luottamushenki-löiden ja asiakkaiden kanssa.

Arja Janhonen,Kitee

1. Työskentelen Sosiaali- ja terveys-palvelukeskus HELLIssä. Tehtäväni-mikkeeni on terveyden edistämisen esimies. Toimin puolet työajastani lähiesimiehenä aikuisten terveysneu-vonnan terveydenhoitajille ja työter-veyshuollon hoitohenkilöstölle. Toinen puoli työtäni on hoitotyötä diabe-teshoitajan tehtävissä.

2. Olen ensimmäisen kauden valtuu-tettu Kiteen kaupunginvaltuustossa sekä teknisen lautakunnan jäsen.

3. PKSSK:n henkilöstö on onnistunut tuottamaan toimialueensa väestöl-le joustavasti riittävät palvelut. Yli 6 kuukautta hoitoon pääsyä jonottanei-ta on vähän. Tyytyväisyys palveluihin potilaiden näkökulmasta tulee esille mm. kuntalaispalautteissa. Sairaa-loiden välisessä kustannusvertailus-sa PKSSK pärjää hyvin ja siitä kiitos työntekijöille.

1. Ammatti/tehtävä ja työnantaja

2. Muut tärkeimmät luottamustehtävät

3. Miten arvioit kuntayhtymän palvelujen määrää, laatua ja kustannustasoa?


Seppo Pulkkinen,Lieksa

1. Entinen kaupunginkamreeri

2. Lieksan seurakunnan kirkkovaltuu-tettu ja kirkkoneuvoston varapuheen-johtaja, Lieksan Sotaveteraanit ry:n puheenjohtaja, Lieksan Vanhaintalo-yhdistys ry:n hallituksen jäsen, talou-denhoitaja

3. Palvelujen määrä on tällä hetkellä kysyntään nähden riittävä, mutta ikääntyvä väestö luo kovia haasteita tulevaisuudessa. Kuntayhtymän ja kuntien perusterveydenhuollon palve-luprosesseja on kehitettävä niin että ihmistä hoidetaan oikea-aikaisesti ja oikeassa paikassa tehokkaasti eli hoidonporrastus on otettava vieläkin tehokkaampaan tarkasteluun. Kus-tannustaso on varsin kohtuullinen, koska keskussairaaloiden tuottavuus-vertailussa kuntayhtymä sijoittuu 1. sijalle. Julkistalouden tulevat haasteet huomioon ottaen kustannustasoon ja tuottavuuteen on edelleen kiinnitet-tävä huomiota ja sen tulee edelleen parantua.

Marja Damstén,Lieksa

1. Tilitoimistoyrittäjä/ hallintotieteiden maisteri/ eläkeläinen

2. Lieksan kaupunginvaltuuston jäsen, kaupunginhallituksen varajäsen ja Itä-Suomen veroviraston oikaisulauta-kunnan jäsen

3. Kuntayhtymä tuottaa laadukkaita palveluksia ja kustannustaso vastaa laadukkaita palveluksia ja määrää.

Eeva-Liisa Auvinen,Kitee

1. JHTT-tilintarkastaja, Pohjois-Kar-jalan sairaanhoito- ja sosiaalipal-velujen kuntayhtymän vastuullinen tilintarkastaja kaudella 2009-2012, Oy Audiator Ab

2. Tilintarkastajan tehtävä ei ole luot-tamustehtävä vaan työ. Luottamustehtävistä voisin mainita: PKO:n hallintoneuvoston jäsen

3. Palvelujen määrä on hyvällä tasolla, sillä hoitotakuu toteutuu melko hy-vin. Omien kokemusteni perusteella arvioin palvelujen laatua hyväksi. Val-takunnallisesti vertaillen kuntayhty-män kustannustaso on hyvällä tasolla, jäsenkuntien maksukyky huomioon ottaen tuottavuutta tulisi edelleen nostaa.

Anelma Kari,Liperi

1. Toimin sisäisenä tarkastajana kun-tayhtymässä vuodesta 2009 alkaen.

2. Toimin hallintoneuvoston jäsenenä Op-Pohjola -pankissa, tilintarkasta-jana Taipaleen ortodoksisessa seura-kunnassa ja muutamassa asunto-osakeyhtiössä.

3. Erikoissairaanhoidon osalta joi-denkin palvelujen saatavuus on vielä pitkän odotuksen takana mm. opera-tiivisten leikkausten ja perustervey-denhuollon päivystystoiminnan osalta. Myös sädehoidon saatavuus olisi turvattava oman sädehoitoyksikön kautta. Palvelujen laatu on kiitettävää ja potilaat ovat kiitelleet sairaalan henkilökunnan antamaa hyvää pal-velua. Palvelujen kustannukset ovat tällä hetkellä maltilliset edellisten hyvien tilinpäätösten johdosta. Paineet kustannusten nousuun ovat suuret tulevien taloudellisesti merkittävien investointien myötä ja kun samaan aikaan kuntien taloudellinen tilanne edelleen heikkenee.


HaiProon kehitetään työturvallisuuslomaketta potilasturval-lisuuslomakkeen rinnalle. Pilotointi aloitettiin meillä kun-tayhtymässä tammikuun lopussa samaan aikaan Kymen-

laakson sairaanhoitopiirin kanssa. Myöhemmin pilottiryhmään liittyi muitakin kuntayhtymiä.

HaiPro on alun perin potilasta koskevien haittatapahtumien ra-portointiohjelma, mutta nyt sen käyttöä ja periaatetta ollaan laa-jentamassa myös työturvallisuutta vaarantavien haittatapahtumien raportointiin ja käsittelyyn.

Työturvallisuusosio tulee kaikkien työyksiköiden käyttöön, myös niihin, joissa ei hoideta potilaita. Haipro löytyy intran pääsivulta kohdasta Ohjelmat. Ohjelman etusivulla on yksityiskohtaiset ohjeet lomakkeiden täyttämiseen.

Tavoitteena yksi järjestelmäTavoitteena on yksi järjestelmä, johon ilmoitetaan kaikki vaarata-pahtumat sekä yhtenäinen ilmoitusten käsittelymenettely. Jos vaa-ratapahtuma koskee sekä asiakasta että henkilökuntaa, tapahtu-masta tehdään molemmat ilmoitukset. Näissä tapauksissa HaiPro-ohjelma siirtää automaattisesti yhdelle lomakkeelle kirjatut tiedot myös toiselle lomakkeelle ja toistamiselta vältytään.

Ilmoituslomake, käsittelijän lomake ja raportit kehittyvät edel-leen. Meillä työsuojelu on tiiviisti mukana ilmoitusjärjestelmän kehitystyössä ja luonnollisesti entiseen tapaan tukee työyhteisöjä työturvallisuutta parantavien toimenpiteiden suunnittelussa.

Muutokset nykykäytäntöönTyöturvallisuusilmoitusten osalta muutostaaikaisempaan käytäntöön ovat:- kaikki työturvallisuutta vaarantavat tapahtumat kirjataan

HaiProon ja käsitellään työyhteisössä, oli kyseessä läheltä piti -tilanne, työmatka- tai työtapaturma

- vakuutusyhtiöön tehdään tapaturmailmoitus ja kirjoitetaan va-kuutustodistus vain silloin, kun henkilö vahingoittuu tai epäil-lään, että henkilö saattaa tarvita myöhemmin hoitoa. (Huom. ainakin toistaiseksi tapaturmailmoitus tehdään entiseen tapaan erillisellä vakuutusyhtiön sähköisellä lomakkeella! Sähköinen lomake on nyt myös Haipron etusivulla.)

- myös työväkivaltailmoitukset tehdään HaiProon, sillä Webropol-lomake jää pois käytöstä

- työterveyshuoltoon ei enää ilmoiteta lomakkeella pisto- tai rois-ketapaturmia, vaan esimies ilmoittaa tapaturmat tarvittaessa puhelinneuvonnassa olevalle työterveyshoitajalle.

Uutta on myös se, että työyksiköt saavat reaaliajassa yksikkökoh-taista tilastotietoa heillä sattuneista vaaratapahtumista, eli esimie-het saavat kovasti kaivatun seurantavälineen työtapaturmien, työ-väkivaltatapahtumien jne. seurantaan. Uusi ilmoituskäytäntö on ku-vattu oheisessa kaaviossa.

Yhteinen käsittely tärkeääTyöturvallisuusilmoitukset käsitellään yksikössä samaan tapaan kuin potilasturvallisuusilmoituksetkin; syyllisiä ei etsitä, eikä kes-kitytä henkilöön, jolle asia sattui. Käsittelyssä etsitään käytännön konkreettisia toimenpiteitä, joilla voitaisiin ehkäistä vastaavan ta-pahtuman toistuminen. Läheltä piti -tapahtumien ilmoittaminen ja käsittely on erityisen tärkeää työturvallisuuden kehittämiseksi.

Uuden käytännön myötä työturvallisuustapahtumien ilmoittami-nen yksinkertaistuu, työhön liittyvien riskien esille tuominen hel-pottuu ja tapahtumien käsittely tulee entistä lähemmäs käytäntöä. Järjestelmän kehittämisen tarkoitus on helpottaa asioiden yhteistä käsittelyä ja vaaratapahtumien ehkäisyä.

Lisätietoja Haipron työturvallisuusosion käytöstä voi kysyä työ-suojeluhenkilöstöltä ja turvallisuuspäälliköltä. Koulutusta järjeste-tään ensi syksynä ja siitä tiedotetaan esimiehille.

TAPATURMA TAI

LÄHELTÄ PITI Henkilö tekee HaiProon työturvallisuusilmoituksen

Vahinko vaatii henkilön hakeutumista tutkimuksiin

tai hoitoon

Esimies käsittelee HaiPron työturvallisuusilmoituksenHenkilövahinko Ei henkilövahinko

Esimies ilmoitta tarvittaessa työterveyshuoltoon

Vakava henkilövahinko

Esimies allekirjoittaa ja antaa henkilölle

vakuutustodistuksen

Henkilö hakeutuu hoitoontai tutkimuksiin

Esimies ilmoittaa tiedot tapaturmasta

työhyvinvointipäällikölle

Työhyvinvointipäällikkö ilmoittaa vakavan

tapaturman työsuojeluviranomaisille

Esimies tekee yhdessä henkilön kanssa

tapaturmailmoituksen vakuutusyhtiöön

Henkilö ei tarvitse hoitoa eikä tutkimuksia Tapaturma tai

läheltä piti -tilanne käsitellään työyhteisössä

Ilmoituskäytäntö muuttuuHAIPROSTA VÄLINE TYÖTURVALLISUUDEN PARANTAMISEEN

Teksti: Marita Maukonen, kehittämissuunnittelija, Helena Hanhinen, työhyvinvointipäällikkö


Potilasohjausvaikuttavammaksi PKSSK:ssa

PKSSK:ssa kehitettiin näyttöön perustuvaa potilasohjausta 2/2008-4/2009. Kehittämistarve nousi potilaskyselyistä, lyhentyneistä hoitoajoista, avohoitopainotteisuudesta sekä

potilaiden yhteydenotoista. Terveyden edistämisen laatusuositus (2006), STM:n uusi hoitotyön toimintaohjelma 2009-2011 sekä PKSSK:n strategia vuosille 2011-2013 painottavat terveyden edistämistä ja potilasohjausta. Potilasohjaus ymmärrettiin tässä hankkeessa vastavuoroisena, potilaan yksilölliset voimavarat huo-mioivana ja tavoitteellisena toimintana osana potilaan terveyden edistämistä ei vain sairauksien ennaltaehkäisynä, terveysvalistuk-sena ja hoitoon sitouttamisena.

Mitä aikaisemman tiedon perusteellapotilasohjauksesta tiedetään?- Potilaat ovat tyytymättömimpiä ohjauksen rutiininomaisuuteen.

Potilaat toivovat hoitajilta enemmän ja monipuolisempaa ohja-usta kuin saavat.

- Hoitajat itse arvioivat ohjausosaamisensa melko hyväksi kun taas potilaat puutteelliseksi.

- Potilaan yksilöllisiä voimavaroja tukevan ohjauksen on todettu lisäävän tyytyväisyyden ja turvallisuudentunnetta, vähentävän epävarmuutta, potilaiden yhteydenottojen tarvetta, sairaalahoi-don tarvetta, sairaalassaoloaikaa ja lääkkeiden käyttöä.

Miten potilasohjausta kehitettiin?Perinteinen luento-opetus yksistään ei riitä muutoksen aikaan-saamiseksi, joten interventioksi valittiin valmennusohjelma, joka sisälsi tutkimustietoa ja lukuisia erilaisia harjoitteita yhteensä 60 tuntia sekä lisäksi omatoimista työskentelyä. Sisältönä oli muu-tosvaihemalli, motivoiva haastattelu, yksilöllinen ja tavoitteellinen ohjausprosessi, kirjaaminen, tiedonhaku sekä ohjaus eri muodois-saan. Muutosvaihemallin ja motivoivan haastattelun tarkoituksena oli ottaa käyttöön ohjattavan omat voimavarat aiempaa paremmin. Samalla myös ohjattavan yksilöllisyys ja ohjauksen oikea-aikainen ajoittaminen mahdollistuivat rutiiniohjausta paremmin. Valmennus-ohjelman aloitti 30 vapaaehtoista hoitajaa 16 eri yksiköstä - fysio-terapiasta, psykiatrisilta, operatiivisilta, konservatiivisilta ja lasten osastoilta sekä poliklinikoilta. Valmennettavista 20 osallistui lop-puun asti.

Miten tulosta mitattiin?Tieto kerättiin ennen ja jälkeen valmennusohjelman potilaskyse-ly-, ohjausosaamisen arviointi-, potilaiden yhteydenotto- sekä kir-jaamisen auditointilomakkeilla. Potilaat vastasivat kyselyyn kahden

Arja Kaija, ylihoitaja, TtT

viikon kuluttua kotiutumisesta: millaiseksi he arvioivat oman ter-veytensä, miten he olivat pärjänneet kotona saamansa ohjauksen turvin ja oliko heidän pitänyt ottaa yhteyttä epäselväksi jääneissä asioissa. Vuonna 2008 potilaskyselyyn vastasi 188 (73 %) ja 2009 108 (69%) potilasta. Kirjaamisia auditoitiin 42 kpl vuonna 2008 ja 45 kpl vuonna 2009.

Mitä saatiin aikaiseksi?Vaikka valmennusohjelmassa oli valikoitunut pieni joukko, tosin kokeneita hoitajia, heidän ohjausosaamisensa (X2=33,448; df=1; p=0,000) ja kirjaamisensa (X2=26,215; df=1; p=0,000) paranivat. Osaamisen paranemisen lisäksi hoitajat kokivat potilasohjauksen vähemmän työllistäväksi. Osittain ohjaukseen käytetty aika oli vä-hentynyt ja myös potilaiden ilmoittama yhteydenottotarve oli las-kenut 74%:sta 26 %:iin (X2=52,279; df=1; p=0,000). Huonokun-toiseksi itsensä arvioineet ja nuoret toivoivat kuitenkin enemmän ohjausta kuin saivat.

Tulokset ovat suuntaa-antavia monien luotettavuutta heikentä-vien tekijöiden sekä pienien aineistojen takia. Valmennusohjelma koettiin kuitenkin hyödylliseksi ja valmennusta jatketaan. Lisäksi tämä hanke tuotti mittareita näyttöön perustuvan potilasohjauksen laadun seuraamiseksi. Potilas itse on yksi tärkein oman terveytensä asiantuntija - jota tietoa meidän terveydenhuollon ammattilaisten tulee käyttää nykyistä enemmän hyödyksi ja voimavarana onnistu-aksemme potilasohjauksessa.


Toimintaa ohjaavat keskeiset

ARVOT IHMISARVO• Elämää ja itsemääräämisoikeutta tulee suojella ja kunnioittaa

• Jokaisella on oikeus hyvään hoitoon ja kohteluun

• Jokainen ihminen on yhtä arvokas

TASA-ARVO• Hoito ja välittäminen toteutuvat tasavertaisesti kaikille

• Hyvä hoito edellyttää keskinäistä kunnioitusta ja vastuullisuutta

• Tasa-arvoinen työympäristö tukee henkilöstön hyvinvointia

OIKEUDENMUKAISUUS

• Oikeudenmukaisuuden vallitessa ihmisarvo ja tasa-arvo toteutuvat

• Avoin, rehellinen ja luottamuksellinen yhteistyö on oikeudenmukaista

• Kun on osaamista, on tilaa olla ihminen

Meillä välitetään,

meillä osataan!

Untitled-1 1

12.2.2010 15.52

Kehitysvammaistyön pappi palvelee sielunhoitotiimin jäsenenä PKSSK:n sisällä

Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayh-tymän uudistettu arvoista kertova huoneentaulu saatiin jake-lukuntoon alkuvuodesta 2010. Toimintaa ohjaavat keskeiset

arvot, ihmisarvo, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus, ovat toki muut-tumattomia ja luovuttamattomiakin, mutta välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mitä ne juuri meillä ja meidän eri työyksiköissämme tarkoittavat. Kuinka arvojen tulisi näkyä käytännön työssä ja tavas-sa hoitaa tehtäviä ja kohdata toisia ihmisiä?

Keskeiset huoneentauluun nostettavat arvot olivat täsmentyneet PKSSK:n johtoryhmän pohdinnassa jo syksyllä 2009. Arvotyöryh-mämme tehtäväksi jäi huoneentaulun sisällön pohtiminen ja jokai-sen kolmen tärkeän arvon määritteleminen muutamalla lauseella. Tavoitteenamme oli saada aikaan huoneentaulu, joka olisi paitsi selkeä, visuaalisesti kaunis, myös selvästi juuri ”meidän talomme” ikioma arvotaulu. Toivoimme, että se pysäyttäisi lukijan ja jäisi eri-tyisellä tavalla mieleen.

Työstimme arvotaulun sisältöä prosessityöskentelyn keinoin. Annoimme arvojen herättämien mielikuvien, ihanteiden, toiveiden ja tavoitteiden virrata työryhmämme tapaamisissa hyvin luovasti ja vapaasti. Suuresta määrästä syntynyttä arvomateriaalia lähdimme sitten selkiyttämään sisältöä niin, että se parhaalla mahdollisella

Siirryn Honkalampi-keskukseen kehitysvammaistyön papiksi kesäkuun alussa. Paljon uutta on luvassa; haasteena on ai-nakin kehitysvammaistyön yleisiin toimintatapoihin tutustu-

minen, itselle sopivan työskentelytavan löytäminen ja mahdollisten kehittämiskohteiden kartoitus. Innolla odotan myös tutustumista uusiin seurakuntalaisiini: Pohjois-Karjalan kehitysvammaisiin vau-voista vanhuksiin, heidän perheisiinsä ja tärkeisiin ihmisiinsä ja eri asumis-, hoito- ja kuntoutusyksiköissä työskenteleviin ammattilai-siin. Honkalampi-keskuksen väkeä olen jonkin verran jo tavannut-kin yhteisissä koulutuksissa, eettisissä keskustelufoorumeissa ja aina yhtä lämpimältä tuntuvassa tilaisuudessa: kauneimpien joulu-laulujen äärellä Pielisensuun kirkossa.

Sairaalatyöstä omaksumani tapa jakaa työaikaani tulee jatku-maan kehitysvammaistyön puolella: olen niin asiakkaita, heidän omaisiaan kuin työntekijöitäkin varten. Mukavaa on, että saan jat-kaa pappina ”tutussa talossa”. Vaikka työkenttäni vaihtuukin, niin organisatorisesti ei muutos ole mullistava: jatkan edelleen Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen kuntayhtymän ”omana pappina”, ja varsinainen työnantajani on Joensuun evankelis-luteri-

Tekstit: Leena Leppälä, sairaalapastori

Urpiainen pörhistelee uudessa ARVOT-huoneentaulussa

tavalla kuvaisi juuri Pohjois-Karjalan sairaanhoito- ja sosi-aalipalvelujen arvomaailmaa.

Arvotaulut tulisi sijoittaa näkyville jokaiseen toimintayksikköön. Ne kertovat potilaille ja heidän omaisilleen, millaiset arvot talomme toimintaa ohjaavat, samoin muistuttavat työntekijöitä, mihin olem-me sitoutuneet työskennellessämme talon eri yksiköissä. Arvotaulu toimii mainiona apuvälineenä perehdytettäessä uusia työntekijöi-tä tai vaikkapa opiskelijoita. Olisi hienoa, jos jokaisessa yksikössä voitaisiin porukalla pohtia, miten arvot toteutuvat työntohinassakin.

Vaikka sairaanhoito- ja sosiaalipalvelujen tuottaminen perus-tuukin ensisijaisesti huippuosaamiselle, jatkuvalle ajanhermoilla pysymiselle ja eksaktille tietotaidolle, halusimme, että arvoissa hei-jastuisivat myös työn ja toiminnan toinen puoli: tarjoamme erilai-sia palvelujamme laajalle joukolle pohjoiskarjalaisia ihmisiä, joista moni joutuu tai pääsee sairaalaan tai sosiaalipalvelujen piiriin tilan-teessa, jossa elämä ei sujukaan ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Siksi on tärkeää, että arvoissamme viestitään selkeäsi ja avoimesti myös inhimillisyyttä, lämpöä ja vilpitöntä halua olla aidosti välittäviä ihmisiä. Tämä ajatus tiivistyy arvotaulusta löytyvään lauseeseen: ”Kun on osaamista, on tilaa olla ihminen.”

lainen seurakuntayhtymä. Työhuoneeni siirtyy Honkalampi-keskuk-seen ja toimintakenttäni laajenee koko Pohjois-Karjalan kattavaksi. Tikkamäellä tulen varmasti jatkossakin vierailemaan niin uuden virkani puolesta kuin myös Avoimen eettisen keskustelufoorumin merkeissä, jonka vetäjänä saan ilokseni edelleen jatkaa.

Koen, että sairaala- ja kehitysvammaistyössä on paljon samaa: saan kohdata ihmisiä iloissa ja suruissa, olla rinnalla ihmettele-mässä elämää kaikissa sen sävyissä. Kun ihminen kaipaa luokseen toista ihmistä, ei ole tarvetta kankeiden kaavojen kanssa kiemurte-luun, vaan on lupa luottamuksella puhua asiasta kuin asiasta. Saan iloita iloitsevien kanssa ja itkeä itkevien kanssa. Erityistyön pappi-na on oltava aito ja rohkea, on uskallettava toimia niin kuin sydän sanoo, ja riiputtava kiinni toivossa, välillä toisenkin puolesta. Kun tulee tunne, että ei millään ehdi auttaa kaikkia, olla lohduttamassa, rukoilemassa tai kuuntelemassa ilon- ja kiitoksenaiheita, saati is-tuutua henkilökunnan kahvihuoneen pöytään kysymään kuulumisia kiireen keskellä, on helpottavaa muistaa: teen minkä osaan ja eh-din, Luoja kyllä hoitaa loput. Aika usein paljon enemmänkin.


T yösuojelutoimikunta myönsi tänä vuonna kaksi työsuojelupal-kintoa. Palkintojen perusteena oli työturvallisuutta ja työhyvin-vointia edistävä toiminta vuonna 2009. Palkinnot luovutettiin

20.4.2010 turvallisuusvastaavien koulutustilaisuudessa Tikkasalissa.Sairaalainsinööri Jouko Ryynäselle myönnettiin työsuojelupal-

kinto ansiokkaasta toiminnasta sisäilmahaittojen ratkaisujen löytä-misessä. Lisäksi Jouko Ryynänen on toiminnallaan edistänyt hyvän sisäilman ylläpitämistä mm. ilmastointijärjestelmien huoltoon liittyvillä

Karjalan tasavallan terveydenhuollon tietoteknologia-asiantuntijat tekivät joulukuussa muutaman päivän opinto- ja seminaarimatkan Suomeen. Suomen Sosiaali- ja terveysministeriö vastasi vierailusta.

Vieraille annettiin meidän sairaalassa tuhti annos tietoa siitä, mi-ten tietoteknologiaa hyödynnetään sairaanhoidossa. Paketin sisäl-tönä olivat nykytilanne ja kehittämislinjat, joita esittelivät vuorollaan seuraavat henkilöt:Kuntayhtymän yleisesittely - kehittämispäällikkö Pirjo KontioEnsihoito ja sydänkirurgia - ylilääkäri Juha MustonenRöntgen - apulaisylilääkäri Juha KainulainenKliininen laboratorio - osastonylilääkäri Risto Laitinen Potilastietojärjestelmä Mediatri - ylilääkäri Tuomo Kava

Teksti ja kuvat: Pirjo Kontio

Työsuojelupalkinnot sisäilmatyöstä ja työhyvinvoinnin edistämisestä

Vieraita rajan takaaRöntgenissä ja kliinisessä laboratoriossa piipahdettiin katsomassa, miten se teknologia arkityössä tukee potilaan hyvää hoitoa – esi-merkit puhuivat puolestaan.

Vierailijat ilmaisivat päivän päättyessä tyytyväisyytensä laajaan esittelyyn. Heidän matkansa jatkui Lappeenrantaan Itkosen Pentin ja Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin vieraiksi.

Osallistujina Venäjältä olivat:Natalia Nikolskaya, Terveysministeriön tieto-osaston päällikköGrigory Savenkov, Tasavallan keskussairaalantelelääketiedeosaston asiantuntijaRjazeva Oksana, Tasavallan lastensairaalan asiantuntijaIvshin Aleksandr, Tasavallan synnytyssairaalan asiantuntijaNadezda Kotsoban, Tasavallan keskussairaalantelelääketiedeosaston johtajaPetr Kuspis, Tasavallan keskussairaalanSortavalan osaston tietokoneasiantuntijaEvgeniy Shubin, Kostamuksen sairaalan ylilääkäri

Vieraiden matkassa:Vesa Korpelainen, Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksentoiminnanjohtaja. Tiina Vlasoff, Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskuksen lähialuevastaava. Tulkkina Elena Mustonen

toimenpiteillä ja toiminut asiantuntijana ja vaikuttajana rakennussuun-nittelussa, kun mietitään tulevien rakennusten sisäilmaratkaisuja.

Yhtenä konkreettisena esimerkkinä ansiokkaasta toiminnasta on A-siiven ilmastointiremontin organisointi ja siitä tiedottaminen. Yhteistyö työsuojeluhenkilöstön ja yksiköiden kanssa oli toimivaa ja esimerkillistä. Tiedotus hoidettiin kiitettävällä tavalla, myös kasvo-tusten työyksiköitä kiertämällä.

Toinen työsuojelupalkinto myönnettiin yhteisöpalkintona osas-tolle 2B. Perusteluina palkitsemiselle on johdonmukainen ja pitkä-jänteinen työhyvinvointia edistävä toiminta ja hyvät työyhteisötai-dot. Palkittu työyhteisö valikoitui useampien ehdokkaiden joukosta.

Työsuojelutoimikunta käytti työyhteisöpalkinnon perusteena työhyvinvointiin ja työsuojeluun liittyviä kyselyjä ja työterveyshuol-lon tekemää työpaikkaselvitystä 2009. Näistä työsuojelutoimikun-nalle välittyi kuva työyhteisöstä, jossa työhyvinvointia edistetään osana jokapäiväistä työtä, suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti sekä seuraamalla tilannetta aktiivisesti.


Viime vuonna hyväksyttiin sarjaan Rajat_on –projektin ”Peruster-veydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä syventävän hank-keen loppuraportti”. Rajat_on projekti toteutettiin v. 2007 – 2008.

Projektin yleinen tavoite kiteytyi perusterveydenhuollon ja erikois-sairaanhoidon välisen yhteistyön kehittämiseen ja syventämiseen.

Selkäpotilaiden hoitoketjuun pureuduttiin kartoittamalla ja ana-lysoimalla hoitoketjun sujuvuudesta kerättyjä tietoja sekä kehittä-mällä hoitoprosessia yli organisaatiorajojen. Arvioitiin sitä miten selkäsairauksien hyvän hoidon malli toteutui alueellamme.

Perusterveydenhuollon puolella selvitettiin- miten potilas tutkitaan ja miten se näkyy lääkäriteksteissä- selkäpotilaan hoidon toteutumista, miten lääkitys ja fysioterapia

määrättiin ja ketkä potilaista saivat tai eivät saaneet lähetettä erikoissairaanhoitoon

- mikä oli erikoissairaanhoitoon menevien potilaiden määrä- miten mitattiin ja kirjattiin kivuliaisuus, toimintakyvyn alenema

tai psyykkinen kuormittuneisuus / masennus (mittareina VAS-ki-pujana, Oswestry-toimintakykymittari ja DEPS-depressioseula)

Erikoissairaanhoidon puolella selvitettiin- erikoissairaanhoitoon tulevien lähetteiden sisältöä- potilaan jonotusaikaa perusterveydenhuollosta erikoissairaanhoitoon- erikoissairaanhoitoon tulevan henkilön toimintakykyä Oswestryn indeksillä- kuinka moni selkäpotilas operoidaan- erikoissairaanhoidossa olleen potilaan tilannetta puoli vuotta myöhemmin

Kehittämistyön toisena osa-alueena oli raportoinnin ja yhteisen mit-tariston kehittäminen.

Julkaisusarjan uutuudetPKSSK:n julkaisusarjassa ilmestyneet uutuudet kuvaamme muutamin rivein jatkossa myös Suakkunoissa.

PKSSK:n strategia 2010 – 2013 (2020)PKSSK:n valtuusto hyväksyi kuntayhtymän strategian joulukuussa. Strategia tehdään kerrallaan valtuustokaudeksi.

Tulevaisuuden hahmotus ja ennakointi ovat olleet strategiatyön lähtökohtia. Näköpiirissä on useita tekijöitä, jotka uhkaavat palvelu-järjestelmän toimintaa, ellei terveydenhuollossa kyetä uudistamaan rakenteita ja järjestämistapoja. Ennakoivilla muutoksilla palvelujen häiriötön turvaaminen onnistuu paremmin. Keskeisiä ympäristöstä nousevia tekijöitä ovat uusi terveydenhuoltolaki ja KYS-erva-alueen selvitykset ja linjaukset. Väestön ja sairastavuuden muutoksiin on varauduttava. Ikärakenteen muutoksen seurauksena erikoissairaan-hoidon tarve lisääntyy noin 1 % vuodessa. Sairastavuuden muutokset vaikuttavat palvelujen tarpeeseen huomattavasti enemmän.

Strategiassa määritellään keskeiset toimintaa ohjaavat linjat ja ta-voitteet. PKSSK;n on kannettava vastuuta maakunnan koko väestöstä ja osaltaan myös perusterveydenhuollon toimintaedellytysten turvaa-misesta. Tarvitaan kokonaisoptimointia osaoptimoinnin sijaan, jotta kokonaiskustannukset pysyvät hallinnassa. Omistajakuntien kanssa vuosittain käytävissä yhteistyöneuvotteluissa sovitaan toiminnalliset tavoitteet, jotka kirjataan yhteistoimintasuunnitelmiin.

Kuntayhtymän strategiasta johdetaan sairaanhoidon, sosiaa-lipalvelujen, tukipalvelujen sekä liikelaitoksen strategiat. Näiden pohjalta määritellään edelleen klinikkaryhmien ja palveluyksiköi-den tavoitteet ja laaditaan toimintasuunnitelmat.

Kuntayhtymän hallitus seuraa ja arvioi strategian toteutumista vuosittain.

Keskitystä ja kehittämistä– PKSSK:n toimintastrategia vuosille 2010 – 2013”Jokainen sairastaa joskus, jokainen tarvitse terveydenhoitoa. Meillä Suomessa sen järjestäminen - ja myös kustantaminen - on yhteinen asia. Tämän vihkosen tavoite on tarjota kenelle tahansa kiinnostuneelle tietoa siitä, millaiseksi on kehittymässä se järjes-telmä, joka antaa avun, kun hyvinvointi horjuu niin etteivät oman terveyskeskuksen rahkeet riitä.

Asia on asiantuntijoiden ja luottamusväen tarkkaan harkitse-maa. Oma osuuteni urakasta on ollut mitä nyt tarkistella, että kal-taiseni lääketieteen ja hallinnon ilmaisutapaan perehtymätön saisi suunnitelmista selon mahdollisimman vähällä vaivalla. Kiinnosta-vaa oli.”, totesi kirjailija Simo Hämäläinen.

”On ensisijaisesti selkäpotilaan etu, että hänen ”hoitopolkunsa” kulkee oikea-aikaisesti oikeassa paikassa, silloin myös erikoissairaanhoitoa tarvitseva selkäpotilas pääsee nopeammin asianmukaiseen hoitoon ja vältytään kivun pitkittymiseltä.” Marja-Terttu Alhainen ja Ritva Mönkkönen

Kuva kannessa: Matti Pihlatie

”On ensisijaisesti selkäpotilaan etu, että hänen ”hoitopolkunsa” kulkee oikea-aikaisesti oikeassa paikassa, silloin myös erikoissairaanhoitoa tarvitseva selkäpotilas pääsee nopeammin asianmukaiseen hoitoon ja vältytään kivun

PKSSK:n strategia 2010 – 2013 (2020)


POIJULTA POIJULLE

Työelämästä eläkkeelle siir-tymisessä voi nähdä jotain samaa kuin venematkas-sa satamasta toiseen, mat-kassa poijulta poijulle. Sa-tamasta lähdettäessä edes-sä avautuu vapaus ja uudet mahdollisuudet. Samalla on kuitenkin irrottauduttava ja jätettävä taakseen paljon tärkeitä asioita ja ihmisiä. PKSSK:n palveluksesta vuonna 2010 eläkkeelle siirtyvät työntekijät saavat läksiäislahjak-seen grafiikanvedoksen Poijulta poijulle. Toivon, että teos palauttaa saajansa mieleen niitä muistoja kokemuksia, joita työyhteisössä on matkan varrella jaettu. Missä tahansa se poiju sijaitseekin, jonne eläkkeelle siirtyvä seuraavaksi suuntaa, osa Pielisjoen vartta seuraa mukana tässä teoksessa.

Taidegrafiikka on tekninen ja monivaiheinen taiteenlaji, mikä te-kee siitä kiehtovan, mutta samalla haastavan. Poijulta poijulle on puu-piirros. Tekniikka on grafiikan menetelmistä vanhin. Sen syntyhistoria liittyy buddhalaisuuden levittämiseen Kiinassa 600-luvulla. Euroop-paan tekniikka saapui 1300- ja 1400-luvun vaihteessa. Moniväri-puupiirros nousi erityisesti suosioon 1800-luvun lopulla. Tunnettuja tekniikan käyttäjiä olivat esimerkiksi Paul Gauguin ja Edvard Munch. Vahvan ilmaisuvoimansa ansiosta tekniikan ottivat omakseen myös 1900-luvun alun ekspressionistit. Sitä sovelsivat erityisesti saksalai-nen Die Brücke -ryhmä, johon kuuluivat Ernst Kirchner ja Emil Nolde. Suomalaisista taiteilijoista merkittävän panoksen puupiirrosten teki-jöinä ja tekniikan kehittäjinä ovat antaneet esimerkiksi Akseli Gallen-Kallela, Ellen Thesleff, Ina Colliander, Erkki Tanttu ja Erkki Hervo.

Myös jokaisella valmiilla grafiikan vedoksella on takanaan vai-heikas matka. Poijulta poijulle teoksen tekijänä olen vastannut sen matkasta tähän asti. Ideointi- ja luonnosteluvaiheiden jälkeen hah-mottelin teoksen ääriviivat peilikuvina puisille laatoille. Kaiversin viisi painolaattaa, omansa kullekin teoksen väreistä. Työstin laattoja erilaisilla veitsillä ja taltoilla. Värittömiksi tarkoitetut kohdat lentelivät lastuina lattialle. Seuraavaksi lakkasin valmiit laatat, sekoitin värit ja valmistelin ohuet japaninpaperit vedostusta varten. Levitin värin laatalle telalla ja asetin vedostuspaperin väriä vasten. Jokainen väri on hierretty paperille omalta laataltaan käsin luisella hiertimellä. Kun sain viidennenkin värikerroksen hierrettyä paperille, oli grafiikanlehti viimeistelyä vaille valmis.

Poijulta poijulle sarjaan kuuluu 80 vedosta, jotka ovat käyneet läpi edellä kuvatut vaiheet. Jokaisessa vedoksessa on sarjanumeron, sig-neerauksen ja teosnimen lisäksi merkintä T.p.l’a. Kirjainyhdistelmä tulee ranskan kielen ilmauksesta tirée par l’artiste, joka tarkoittaa ”taiteilijan itsensä vedostama”. Kun kehystetty grafiikanlehti siirtyy läksiäislahjana sen omistajalleen, teoksen matkan kaikkein tärkein vaihe on vasta edessä.

kuvataiteilija Anna ArminenJoensuussa 25.1.2010

Kotiatri– Aamupalalle nyt! Kuinka monta kertaa pitää sanoa samasta asi-asta? Salli kuulutti perheelleen, huokaisi sitten ja katsoi pöydässä lämpiävää maitoa ja makkaraa.

Ohi laahusti perheen vanhin, jo murkkuikää lähestyvä tytär Ida, joka suuntasi vessan ovelle.

– Kuka siellä on? hän kohta kysyi, kun huomasi oven lukituksi. – Äiti, Saku ei oo taaskaan päivittänyt sijaintiaan kartalla. Vessan piti olla vapaa.

– Ihan mahdoton poika. Pitää varmaan taas tehdä haipro, äiti sanoi ja näki miehensä Jukan kömpivän tukka pystyssä keittiöön.

Kun Jukka oli siirtänyt läppärillä itsensä makuuhuoneesta keitti-öön, hän meni jääkaapille. Pian hänen olemuksensa lysähti. – Mis-sä appelsiinimehu on? hän kysyi. – Etkä tuonutkaan sitä kaupasta, vaikka muutin sen ravintotietoihini?

Vaimo keikutti päätään ja aukoi suutaan kuin matkisi miestään ja tokaisi sitten, että olisi kyllä tuonut mehua, jos ostoslista ei oli-si kadonnut kotiatrilta bittiavaruuteen. Tähän mies vain hymähti, meni astiakaapille, poimi lasin ja laski siihen vettä. Vaimo seurasi miehensä liikkeitä ja kohta totesi, että taisi mennä illalla myöhään. Jukalla oli ollut virkistysiltapäivä, mikä oli jatkunut virkistysillaksi ja lopulta yöksikin.

Jukka näytti yllättyneeltä, sitten puuskahti:– Katso paikkahistoriasta.– Varmaan katsoisinkin, jos olisit pitänyt sen ajantasalla, Salli

kivahti ja katsoi miestään tutkivasti.– Kone jumitti, Jukka yritti, sitten tajusi miltä se kenties kuulosti.

– No, anna tulla, hän jatkoi. – Haluatko, että insertoin todistuksen tai lausunnon?

Aivan se ei ollut Sallin mielessä.– Imuroit, tyhjennät astianpesukoneen, käyt kaupassa, Salli

aloitti. Jukalla oli arkivapaa.Kun hän aikoi jatkaa, nosti Jukka kättään torjuvasti. - Eiköhän

ole parempi, että kirjaat ne kertamääräyksiin.– Voit tehdä sen ihan hyvin itse. Multa riittää suullinen määräys.

Voit sitten käydä kuittaamassa entiset määräykset toteutuneiksi. Vaikka en usko, että toteutat ne vahingossa kahteen kertaan.

– Mitä? Jukka kysyi kuin ei olisi kuullut.Salli ei vaivautunut toistamaan, vaan vilkaisi seinäkelloa ja voi-

hkaisi, että se oli jo vaikka mitä. Hänen pitäisi ihan kohta siirtää itsensä työpaikan odottaviin.

– Niin ja linkität sen kauppalaskun sitten samaan ketjuun.– On siinä sitten armoton sisäinen laskuttaja, Jukka puhisi. -

Onko illaksi suunniteltu mitään komponentteja? Jukka kysyi.– Voit luoda itse ihan omat komponenttisi, tänään on vuorostaan

tyttöjen ilta, Salli heitti, komensi vielä kerran lapsiaan ja lähti töihin Tikkamäelle.

Mika Kähkönen, lääkintävahtimestari

Pakina


Lastenpsykiatri Eeva Sierla – jäähyväiset virkatyölle!

Joulukuun neljäntenä päivänä 2009 Kotilahden huvilalla muisteltiin sanoin, lauluin ja vatsatanssinkin kera pitopöydän äärellä lasten-psykiatri Eeva Sierlan kolmekymmenvuotista työuraa ja annettiin potkua tuleviin vapaaneuvoksettaren päiviin. Luontokin juhlisti päi-vää näyttämällä parhaan puolensa - päivä valkeni kirkkaana pik-kupakkasen kera punaisen Ladan kyyditsemälle työtoverillemme. Limusiinien tai hevoskyytien sijaan tämän legendaarisen kulkuneu-von käyttöön päädyttiin, koska ajattelimme, että ”Eeva lähtee sillä, millä on tullutkin” eli Ladalla. Perusvarustelun niukkuuden vuoksi oli vaativaan erityistehtävään löydetyn auton lisävarustelusta huoleh-dittu erityisellä rakkaudella baarikoria myöten, joka sisälsi kaiken sen mitä matka kotoa Kotilahteen edellytti. Jokaista lisävarustetta Eeva ei rohjennut kokeilemaan, arveli niiden nostavan matkavauh-din liian kovaksi. Huvilalle Eevaa vastaanottamaan olivat ensialkuun kokoontuneet lähimmät työtoverit vuosien varrelta, tähän joukkoon luonnikkaasti liittyneinä meidän ikioma eläkeläisten poppoo. Eeva sai kutreilleen kukkaisseppeleen, joka lauluin ja halauksin paikoil-leen aseteltiin. Turvallisessa seurassa oli hyvä hiljalleen virittäytyä muistelojen pariin, joita jakamaan saapui hetkeä myöhemmin run-saslukuinen yhteistyökumppaneiden joukko sairaalamaailmasta kuin myös ympäri Pohjois-Karjalan maakuntaa.

Nopea työhistoria Pohjois-KarjalassaEnsimmäinen työrupeama Eevalla oli Pohjois-Karjalassa mielisai-raanhuoltopiirin huoltolääkärin toimessa lokakuusta 1979 tammi-kuuhun 1981. Eeva muisteli saaneensa tämän työn kautta hyvän kosketuksen ja käsityksen maakunnan psykiatrisen hoidon tilan-teesta. Lastenpsykiatrian erikoislääkärin työt kutsuivat vuonna 1981. Vuodesta 1983 lähtien Eeva toimi lastenpsykiatrian ylilääkä-rinä, työskennellen alkuun lastentautien osastolla 10 sekä lasten-psykiatrian poliklinikalla, vuodesta 1986 lastenpsykiatrian osastol-la. Ylilääkärin tehtävät Eeva luovutti erikoislääkäri Marjatta Manno-selle v. 2000. Vahdinvaihdon jälkeen Eevan tunnollisesta, herkästä ja kunnianhimoisesta työotteesta sai pääosin nauttia vain poliklinik-ka, osasto jäi toisten hoidettavaksi.

Lastenpsykiatria synnytetäänEeva on ollut Pohjois-Karjalan keskussairaalassa uraa uurtava, sin-nikäs, päättäväinen ja ehkä – suo anteeksi Eeva – vähän uppinis-kainenkin pioneeri pyrkimyksessään luoda toimintaedellytykset lastenpsykiatrialle. Erityistä päättäväisyyttä Eeva osoitti tahtoes-saan näkemyksensä mukaisen lastenpsykiatrian yksikön (polikli-nikka ja osasto 15) ja juuri tiettyyn paikkaan, ylilääkärien asutta-maan rivitaloon omenapuutarhan vierelle, ihan Tikkamäen päära-kennuksen kupeeseen. Yksikön synnytystuskissa Eevan rinnalla ponnisteli pontevasti osastonhoitaja Paula Lahdenperä, sosiaali-työntekijä Leena Renko, psykologi Jarl Wahlström, psykologi Risto Moilanen, toimintaterapeutti Sirkka-Maija Lehtola ja apulaisosas-tonhoitaja Tuula Pesonen. Ponnistelu tuotti tulosta v. 1986, ”lapsen”

putkahtaessa Tikkamäen kupeeseen talo 10:een. Lastenpsykiatrian poliklinikka ja osasto olivat saaneet hyvät tilat ja riittävät resurs-sit. Osaston myötä Eevan, Paulan Tuulan, Riston ja lääkäri Marjatta Mannosen työtovereiksi pestattiin ammatillisesti vahva ja kaikel-la tapaa erityisesti innokas työryhmä. Työhön orientoiduttiin aluksi koko työryhmän voimin kahden viikon ajan ilman potilaita. Tämä orientaatio vaihe oli herättänyt myös ihmettelyä jonkun kollegan mielessä, ”kun te jo olette saaneet osastonne ja työntekijänne, et-tekö osaakaan aloittaa heidän hoitamistaan”. Eeva perusteli tar-peen ja orientoivat viikot saatiin. Kouluttajana kävi esim. professori Jorma Piha Turusta – ”ja sen myötä oltiin joko rajalla tai pihalla”. Ja näin syntyi myös yksikölle perinne kokoontua säännöllisesti kehit-tämään ja pohtimaan lastenpsykiatrisen hoidon erityiskysymyksiä työkokousten muodossa.

Vastuunkantoa laajemminkinErityistä huomiota on kiinnitettävä myös Eevan laajempaan väes-tövastuulliseen toimintaan maakunnassa. Kiinnostus virkatyönä ta-pahtuvaan maakuntamatkailuun konsultoivana lastenpsykiatrina alueemme perheneuvoloissa mahdollisti lastenpsykiatrisen tieto-taidon jakamisen erikoissairaanhoitoa laajemmalle työntekijäkun-nalle. Näillä matkoilla on verkostoiduttu ja hoidettu suhdetoimintaa monien tahojen kanssa, mutta voitu tutustua laajasti maakunnan muihinkin antimiin, milloin mukaan on tarttunut leivos tai joulutont-tu, kukista puhumattakaan.

JuhlaseminaariEeva tarjoili vierailleen kolmekymmenvuotisen työtaipaleensa muistot ”sillisalaattina”, kauniina ja maistuvana kolmessakymme-nessä minuutissa. Juhlaseminaari pohti kahta asiaa: ovatko lasten-psykiatriset häiriöt lisääntyneet ja miten lastenpsykiatrisia potilaita hoidetaan? Ensimmäinen vastaus kuului ytimekkäästi, ja asia oli luonnollisesti huolella selvitetty lastenpsykiatri Tytti Solantauksen avustaessa, että häiriöt ovat hitaasti lisääntyneet.

Hoitomuotojen kehittymistä vuosikymmenten saatossa Eeva muisteli seuraavasti. Aloitellessaan uraansa v.1974 Helsingissä lastenklinikalla oli vallalla biologinen ja psykoanalyyttinen orientaa-tio, siis runsaasti vaihtoehtoja, mutta näiden kahden koulukunnan välistä vuoropuhelua ei juuri ollut.

1970 - 80-luvulla perheterapeuttinen ajattelu valtasi tilaa hur-maten alan ihmisiä. Kouluttauduttiin perheterapiaan, muutos aiem-paan työskentelytapaan oli suuri eikä ylilyönneiltäkään innokkuu-den sokaistessa vältytty. Saattoi tapahtua, että perheen tullessa vastaanotolle sovitun vastaisesti ilman isää koko perhe saatettiin lähettää saman tien takaisin kotiinsa. Sittemmin henkilöstön kiin-nostus ja kouluttautuminen erilaisten psykoterapioiden taitajiksi on mahdollistanut laajempien hoito mahdollisuuksien tarjoamisen lasten ja perheiden tueksi.

Lastenpsykiatria, psykoterapiat sekä lastenneurologia, neurop-


sykiatria, lastentaudit, lääkehoito ja erilaiset kuvantamismenetelmät ovat kehittyneet voimakkaasti ja nämä yhdessä tuovat enenevässä määrin mahdollisuuksia hoitaa monimuotoisia lastenpsykiatrisia sairauksia. Erityisen hyvältä on tuntunut eri hoitomuotojen edus-tajien lisääntynyt rakentava vuoropuhelu, joka mahdollistaa lapsen ja perheen tarpeesta lähtevän hoidon rakentumisen – ”integroidun hoidon”, kuten Eeva asian nimesi.

Muisteloita matkan varreltaVirstanpylväitä ja ajan trendejä mittavalle uralle on mahtunut lukui-sia. Mieleen ovat jääneet sairaanhoitopiirissä aikanaan toteutettu ensimmäinen johtamisen koulutus TUJO, joka innoitti ja inhotti hen-kilöstöä. Lastenpsykiatriaan asia sopi, olihan sen suuntaista toimin-taa jo ehditty harrastaa oma-aloitteisesti. Oli määritetty ongelmia, asetettu tavoitteita, sovittu menetelmistä ja toimintaa arvioitukin.

Hoitotieteen profi loituessa omana tieteenalanaan yksilövas-tuinen hoitotyö tuli toimintatavaksi lastenpsykiatriankin osastolla (toim.huom., psykiatrisessa hoitotyössä oli jo vuosikymmeniä to-teutettu omahoitajuuteen pohjautuvaa työtapaa) ja vastuuta hoi-totyöstä siirtyi osastonhoitajalta omina hoitajina työskenteleville. Muutoksen omaksuminen ei ollut yksioikoisen helppoa, etenkään kaikille lääkärikunnan edustajille, he olivat tottuneet saamaan pal-velua yhdeltä luukulta eli osastonhoitajalta, joka hoitaa ja tietää osastonsa asiat, tietoa ei tarvinnut muualta hakea”.

Hoidon sisällön ja toimintojen kehittämiseen paneuduttiin, asi-oita pohdittiin kehittämispäivissä säännöllisesti. Väännettiin kättä kiipeilyvarusteiden tarpeellisuudesta ja polkaistiin pystyyn käytös-häiriöisen lapsen hoidon kehittämishanke, johon saatiin rahoitus ja konsultiksi psykologi Anna-Maija Oranen-Leiman. Projekti tuotti tietoa sekä taitoa mutta ennen kaikkea ymmärrystä meille jokai-selle, projektissa oli mukana koko henkilökunta. Tulokset koottiin ”Vimmaus, pammaus, hinnaus ja hallaus”-julkaisuksi, ei tahdottu olla aarteen kätkijöitä. Osasto täytti näihin aikoihin 10 vuotta!

Eeva päätti puheenvuoronsa seuraavin ajatuksin. ”Jokainen perhe ja jokainen lapsi on omanlaatuisensa. Jokaisen kanssa pi-täisi löytää avoin, luottamuksellinen vuorovaikutus, jotta syntyisi kumppanuus – tunne, että olemme yhdessä lapsen asialla. Olen kyllin monta kertaa saanut tämän nähdä ja kokea, kaiken tuon to-teutuvan! On ollut etuoikeus olla mukana näissä tilanteissa. Voinkin todeta, että me olemme kaikki etuoikeutettuja tässä mielessä. Toi-votan teille hyviä hetkiä ja työvuosia näiden prosessien parissa!”

Me toivomme Sinulle hyvää elämää Jussin kanssa – elämää, joka kimaltaa kuin keväinen hanki auringon paisteessa, tuoksuu kesän kukkasilta, maistuu syksyn marjoilta ja sieniltä ja tuntuu kuin pakkasen puraisu poskenpäässä!

Työtoveriesi puolestaAila Yletyinen, Paula Lahdenperä, Ritva Silvennoinen jatoim. Mikko Raudaskoski

Kiitos kaikille minua muistaneille siirtyessäni vapaalle.

Sirkka Kajo

Minä lähdenPohjois-Karjalaan!

PKSSK:ssa on edustettuna kaikki yleisimmät erikoissairaanhoidon alat lukuun ottamatta avosydän- ja neurokirurgiaa. PKSSK kuuluu Kuopion yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueeseen.

Tiesitkö, että perusterveydenhuollon lisäkoulutusvaiheen voi vuodesta 2010 alkaen suorittaa yhtenäisenä koulutusjaksona myös Pohjois-Karjalassa? Perustimme neljä uutta virkaa, joita tarjoamme tuoreille ennakkoluulottomille lääketieteen lisensiaateille.

Ylilääkäri Susanna Wilen odottaa yhteydenottoasi, puh. 050 3877 942.

Graa

fi nen

suu

nnitt

elu&

taitt

o: Id

ealm

aino

s •

Kuva

t: Pi

rjo K

ontio

, Päi

vi Lå

ng, I

deal

mai

nos

• Pa

ino:

Kop

ijyvä

• 1

600

kpl

• 5

/201

0

Keskiviikkona 31.3.2010 oli dosentti Risto Huttusen viimeinen työ-päivä Pohjois-Karjalan keskussairaalan kirurgian klinikassa.

Riston työrupeama Joensuussa oli pitkä: hän toimi kirurgian kli-nikan apulaisylilääkärinä vuosina 1981 - 1983 ja kirurgian klinikan ylilääkärinä vuosina 1983 – 2006; ylilääkärin velvoitteet jätettyään Risto jatkoi rivikirurgina työskentelyä sairaalan vatsaelinkirurgian yksikössä.

Vuosien 1981 – 1992 välisenä aikana Risto Huttunen oli sai-raalan ainoa gastroenterologisen kirurgian erikoislääkäri – hänen jäädessään eläkkeelle meitä gastrokirurgeja jäi jäljelle viisi. Tästä huolimatta Riston puuttuminen rivistä on tuntuva menetys: missä on kirurgi, jonka osaaminen erikoisalansa sisällä on yhtä monipuo-linen ja kliininen kokemus yhtä vankka?

Oman työurani aikana olen ehtinyt nähdä Riston ylilääkäri-nä pienen apulaislääkärin silmin, esimiehenä ja taitajana nuoren erikoislääkärin näkökulmasta ja viime vuosina kokeneena ja pul-matilanteissa joustavana kirurgikollegana. Ylilääkärinä ja kirurgina Risto oli kiinnostunut tulevaisuudesta ja työn kehittämisestä: uusia leikkausmenetelmiä ja toimintatapoja kokeiltiin ja otettiin käyttöön ennakkoluulottomasti.

Ennen Joensuun aikaansa Risto oli ehtinyt tehdä tiedettä ja uraa entisessä Oulun lääninsairaalassa ja sittemmin Oulun yliopistolli-sessa keskussairaalassa, josta hänellä on kirurgian dosentuuri. Omalla yliopistosairaalajaksollani OYS:ssa, yli kymmenen vuotta Riston Oulusta lähdön jälkeen, kuulin legendoiksi muodostuneita juttuja Ristosta ja minua opettivat kollegat, joita Risto oli aikoinaan opettanut. Kirurgian tentteihin lukiessani kuului tenttivaatimuksiin oppikirja Kliininen gastroenterologia, jonka luku suolen verisuoni-sairauksista oli Riston käsialaa.

Vuosien varrelta muistan useita Riston kirurgisia mietelauseita:- ”Jos osaa leikata tyrän ja kilpirauhasen, osaa leikata mitä vain.”

Yleensä Risto lisäsi tähän, ettei itse koskaan oppinut kunnolla leikkaamaan kilpirauhasta.

Risto Huttunenjäi eläkkeelle!

- ”Kirurgin on vaikeampi jättää leikkaamatta, kuin leikata.” Risto muistutti nuoria kirurginalkuja harkinnan taidon tarpeellisuudesta.

- ”Kadunmiehen voi kolmessa kuukaudessa opettaa leikkaamaan, mutta taito on siinä, että tietää mitä leikata” – sorminäppäryys ja käsityötaito ei tee kirurgia. Näin sanoi kirurgi, jonka omaa kä-dentaitoa ja nopeutta arvostettiin suuresti.

- ”Mikään ei tulehdu niin hyvin kuin paistettu maksa” - oli varoitus liian innokkaasta diatermilaitteen käytöstä ja muistutus kudos-ten käsittelystä.

Esimiehenä tai kouluttajana Ristolla ei ollut tapana luennoida tär-keistäkään asioista, enemmän Risto luotti esimerkin voimaan. Esi-merkkinä meille kaikille voisi olla Riston arvostava suhtautuminen sekä työtovereihin että potilaisiin. Tiukassa paikassa Ristolla ei ollut tarvetta purkaa harmistumista tai kiukkua työtovereihin. Risto ei myöskään hyväksynyt ihmisryhmiä erottelevia ennakkoluuloja eikä halunnut kuunnella viattomaltakaan vaikuttavaa stereotypioihin pe-rustuvaa leikinlaskua.

Työt jatkuvat nyt ilman Ristoa, mutta ikävähän meidän tulee.Ristolle itselleen toivotan: mukavia mökki-ilmoja, kivoja kalas-

tuskelejä ja paljon uusia, mielenkiintoisia kirjoja.

Kiitos Risto!

Mirjami Uotila-Nieminen, erikoislääkäri

Meillä välitetään, meillä osataan! Suakkunat - pkssk.fi · Pohjois-Karjalan Sairaanhoito- ja...

Documents

Transcript of Meillä välitetään, meillä osataan! Suakkunat - pkssk.fi · Pohjois-Karjalan Sairaanhoito- ja...