1Poljin 6/2013

20136

PÄIVÄKOTI PYÖRÄRETKELLÄ

MÜNCHENIN PYÖRÄILYOHJELMA

PAIKOITUS ON OSA LIIKENNEJÄRJESTELMÄÄ

2 Poljin 6/2013 3Poljin 6/2013

Poljin 6/2013Pyöräilykuntien verkosto ry:n ja Suomi Pyöräilee -hankkeen kahdeksan numeroa vuodessa ilmestyvä uutislehti.

Kansikuva: Sörnäisten rantatie, Helsinki, Risto-Jussi Isopahkala

Seitsemästoista vuosikerta.ISSN 1796-6388

Päätoimittaja Matti Hirvonenmatti.hirvonen@poljin.fi

Toimituskunta: Markku Lahtinen (Kangasalan kunta) Antero Naskila (Suomi Pyöräilee)Petri Sipilä (Helsingin Polkupyö-räilijät) Toimitussihteeri, ulkoasu ja taitto: Risto-Jussi Isopahkala

Painos: 1000 kpl Painopaikka: Trio-Offset, Helsinki

Toimituksen osoite ja osoitteenmuutokset: info@poljin.fi

Pyöräilykuntien verkosto ryToinen linja 1400530 Helsinki

Yhteistyössä: Liikennevirasto Opetus- ja kulttuuriministeriöSuomen Kuntaliitto

Poljin 7/2013 ilmestyy marraskuussa viikolla 48. Lehteen tarkoitetun aineiston on oltava toimituksessa 15.11.2013 mennessä.

Sisällysluettelo:Paikoitus on osa liikennejärjestelmää.............................................................4Talvipyöräilykampanja Gälven seudulla..........................................................6Münchenin menestykseekkään pyöräilyohjelman tuloksia.............................7Vironniemen päiväkoti pyöräretkellä.............................................................10 Lapin pyöräilyssä on taikaa ..........................................................................14

pääkirjoitus

Matti Hirvonenpäätoimittaja

Kokkolan kaupunki laatii parhaillaan pyöräilykaupunkioh-jelmaa, jossa ehdotetaan pyöräilyn lisäämistä nykyisestä 15 prosentin kulkumuoto-osuudesta 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

Pyöräilyn lisääminen tuo mukanaan paljon myönteisiä asi-oita. Kymmenen hyvän ja yhdeksän kauniin rinnalle on onnek-si saatu se konsulteista pätevin: raha. Maailman terveysjärjestö WHO:n laatiman HEAT – laskelmamenetelmän avulla on mah-dollista arvioida pyöräilyn lisääntymisestä aiheutuvia säästöjä väestötasolla.

Säästöjä 1,6 miljoonaa euroa vuodessa

Pyöräilyn kulkumuoto-osuuden nostaminen 20 prosenttiin kai-kista matkoista toisi Kokkolassa säästöjä vuoteen 2020 mennes-sä keskimäärin 1,6 miljoonaa euroa vuodessa. Ja koska pyöräi-lyn lisääntymisen arvioidaan tapahtuvan vaiheittain, viimeisen vuoden 2020 maksimihyöty olisi 3 miljoonaa euroa.

Laskelmassa on arvioitu ainoastaan työikäisten kuolleisuu-den vähenemisestä saatavat säästöt. Esimerkiksi sairastavuuden vähenemisestä tulevia säästöjä laskelma ei huomioi.

HEAT-laskelma tehtiin Kokkolan Pyöräilykaupunkiohjel-man yhteydessä. Laskelman teki WSP Finland ja pyöräilykau-punkiohjelmaa tekee Valpastin Oy.

PYÖRÄILYÄ LISÄÄMÄLLÄ EUROJA KAUPUNGIN KUKKAROON?

Pyöräilyn edistäminen ja laskelmat säästöistä kiinnostavat. Riikka Kallio (WSP Finland) ja Mari Päätalo (Valpastin Oy) Yle Keski-Pohjanmaan toimittajan Petra Haaviston haastateltavana. (kuva: Henri Keski-Sikkilä)

teksti: Mari Päätalo

Kilometrikisa palkittiin 20. lokakuuta Suomen liikuttaja 2013 -kunnianosoituksella. Kilometrikisan järjestäjän edustajina otimme palkinnon tietysti iloisesti yllättyneenä ja nöyrillä mielin vastaan. Suomen Ladun myöntä-män arvostetun tunnustuksen ovat viime vuosina käyneet pokkaamassa muun muassa sellaiset institutionaa-liset tahot kuin Suomen Partiolaiset, Puolustusvoimat ja Metsähallituksen luontopalvelut.

Kilometrikisan palkitsemiseen vaikutti erityisesti sen liikuttamisvoima. ”Kilomerikisa innostaa vuosittain tuhansia uusia ihmisiä aloittamaan säännölliseen työmatkapyöräilyn ja aiheuttaa pyöräilyriippuvuutta joka puolella Suomea,” todettiin huomionosoituksen perusteissa. Vuonna 2007 alkanut leikkimielinen kisa onkin muutamassa vuodessa yli kymmenkertaistanut osanottajamääränsä. Tänä vuonna osallistujia oli noin 27 000.

Vielä osallistujamäärääkin tärkeämpi on se tosiasia, että Kilometrikisa todella innostaa ihmisiä pyöräilemään enemmän ja tavoittaa lisäksi suuren määrän aivan uusia pyöräilijöitä. Osallistujille tehdyn vaikuttavuuskyse-lyn mukaan 16 prosenttia ei pyöräillyt juuri ollenkaan ennen Kilometrikisaa. Ja mikä tärkeintä, noin 60 pro-senttia vastaajista ilmoitti jatkavansa entistä aktiivisempaa pyöräilyä myös kilpailun jälkeen. Tällä alkaa olla jo todellista ja pysyvää vaikutusta arjen liikkumistottumuksiin ja sitä kautta terveyteen, kun vielä muistetaan, että pelkästään Kilometrikisan kesto on noin viisi kuukautta. Lisäksi yli neljännes osallistujista koki, että Kilo-metrikisa on innostanut heitä myös ympärivuotiseen pyöräilyyn.

Samaa tahtia Kilometrikisan kanssa on suosiotaan kasvattanut myös Ketjureaktio-hyväntekeväisyyskampan-ja. Työnantajat ja yksittäiset pyöräilijät sitoutuivat maksamaan euron jokaisesta joukkueensa polkemasta 25 kilometristä Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Mukaan saatiin tänä vuonna 164 joukkuetta, jotka kartutti-vat rahastoa yli 68 000 eurolla. Espoon kaupunki oli mukana peräti 55 joukkueen voimin ja keräsi yhteensä 14 000 euroa. Kaupungin eri yksiköt saivat halutessaan lähteä mukaan, ja sponsorina oli Espoon kaupungin kes-kushallinto. ”Ihmiset lähtivät mielellään mukaan kun omassa yksikössä oli oma joukkue ja keskustelua kam-panjasta syntyi läheisten työkavereiden kanssa,” sanoo Kilometrikisaa koordinoinut Niko Torvela Espoon ym-päristökeskuksesta.

Kilometrikisa ja Ketjureaktio osoittavat hyvin sen, että pyöräilyn edistämiseen tarvitaan olosuhteiden kehittä-misen lisäksi innostavaa kampanjointia. Hauskuus ja sosiaalisuus toimivat aina saarnaa paremmin. Suuri kii-tos teille kaikille, jotka olette olleet mukana innostamassa ihmisiä mukaan omissa kunnissanne, työpaikoilla ja muissa yhteisöissä!

Ketjureaktio Pyöräilykuntien verkoston uusimmat jäsenet ovat Nurmijärven kunta ja Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymä.Nurmijärvi on kasvukunta Uudellamaalla ja 41 000 asukkaan väkiluvullaan Suomen suurin kunta, joka ei käytä itsestään kau-punki-nimitystä. Kaikista kunnista ja kaupungeista sijaluku on 24. Kolme neljäsosaa nurmijärveläisistä asuu taajamissa, joista suurimmat ovat Klaukkala, Kirkonkylä ja Rajamäki. Pyöräilyl-lä on paljon lisäämispotentiaalia sekä näiden omaleimaisten ky-läkeskusten sisällä että niiden välillä. Ikärakenne Nurmijärvellä on nuorekas ja kunnan ovatkin valinneet asuinpaikakseen mo-net lapsiperheet. Noin neljännes asukkaista on alle 15-vuotiaita.

Pyöräilykuntien verkoston yhteyshenkilönä toimii suunnit-telupäällikkö Juha Oksanen, juha.oksanen@nurmijarvi.fi.

Tampereen kaupunkiseudun kuntayhtymään kuuluvat Kan-gasala, Lempäälä, Nokia, Orivesi, Pirkkala, Tampere, Vesilah-ti ja Ylöjärvi. Kuntayhtymän rooli on keskeinen muun muassa Tampereen kaupunkiseudun kävelyn ja pyöräilyn kehittämis-ohjelman 2030 koordinoinnissa ja sen 31 kärkitoimenpiteen to-teutumisen edistämisessä yhteistyössä alueen kuntien kanssa. Kaupunkiseudun liittyminen jäseneksi vahvistaa näin pyöräilyn kehittämisen yhteistyötä koko Tampereen seudulla.

Parhaillaan on menossa pyöräilyn seudullisten pääreittien eli laatuväylien uudenmallisen ja laadukkaamman opastuk-sen suunnittelu. Jos lupa-asiat Liikenneviraston ja -ministeriön kanssa järjestyvät suunnitellusti, niin uudet opasteet nähdään väylien varsilla jo ensi keväänä.

Kaupunkiseudun yhteyshenkilönä Pyöräilykuntien ver-kostoon toimii liikennejärjestelmäinsinööri Katja Seimelä, katja.seimela@tampereenseutu.fi

Pyöräilykuntien verkosto toivottaa uudet jäsentahot lämpimästi tervetulleeksi pyöräilyn edistäjien eturintamaan!

Nurmijärvi ja Tampereen kaupunkiseutu verkoston jäseniksi

4 Poljin 6/2013 5Poljin 6/2013

Liikennesuunnittelun suurimpia mielipiteen muokkaajia viime vuosikymmeninä on ollut wie-niläinen liikennesuunnittelun professori Hermann Knoflacher, 73. Hänet saatiin jälleen ravistelemaan kuu-lijoita Suomeen, kun Tampereen kaupun-ki järjesti Pysäköinti yhdyskuntasuunnit-telussa -seminaarin lokakuun alussa.

Knoflacher kertasi perusviestiään sii-tä, kuinka nopeasti auto on hävittänyt kaupungeista niiden satojen vuosien ai-kana syntyneen viihtyvyyden. Naapurien kohtaamisen sijasta ihmiset tööttäilevät autoissa toisilleen. Jatkuvasti halutaan liikkua nopeammin yhä vähemmällä energialla. Mutta minkä vuoksi? Sääs-tetäänkö aikaa lisäämällä nopeuksia? Ei suinkaan. Wieniläiset ovat nyt kymme-nen kertaa nopeampia kuin 1950-luvulla, mutta eivät ehdi perille yhtään sen aiem-min. Missään päin maailmaa ei vielä ole havaittu matka-aikojen lyhentyvän, vaan korvautuva aika käytetään kulkemiseen kauemmaksi.

Onko kävelevä ihminen viisas ihminen?

Kaikki eliölajit haluavat säästää energiaa, myös liikkumisessa. Niinpä kävelevät ih-miset ovat nopeasti sopeutuneet autoili-joiksi. Kun auto on mielessä, ympäristö-äkin katselee autoilijan näkökulmasta. Autoistuva ympäristö muuttuu epäviih-tyisäksi, siinä ei enää haluta kävellä. Epä-viihtyvyyteen tottuu, kunhan vain auto-paikkoja on riittävästi, ja ne ovat lähellä ja ilmaisia.

Knoflacher tietää, millä yrittäjiin voi vedota: kävelykaduilla on eniten lompa-koita neliömetriä kohti. Mutta miten saa päättäjien päät kääntymään? Pitää osata vetää oikeasta narusta, tarttua hihasta oi-keaa päättäjää ja oikealla hetkellä. Tällä opilla Knoflacher on onnistunut saamaan kotikaupungissaan Wienissä läpi paljon tärkeitä liikenneratkaisuja. Siellä onkin toimiva joukkoliikenne, kehittyvä käve-lyalue ja toimivaksi järjestetty pyöräi-ly-ympäristö, mutta toisaalta kallista ja

vaikeaa liikkua ja pysäköidä autolla. Silti autoliikenne jyrää keskustassa, kuten Ve-lo-cityn kävijät muistavat.

Knoflacherin mukaan ympäristö määrittää kulkumuotojakauman kun au-toa voi pitää kotona, sillä ajetaan. Rat-kaisua liikenteen ongelmiin ei saada niin kauan kuin paikoitusjärjestely on osa kaupunki- ja rakennussuunnittelua. Pai-koitus tulee siirtää osaksi liikennesuun-nittelua, liikennejärjestelmää. Silloin voidaan vertailla joukkoliikenteen vaiku-tuksia ja kustannuksia autoliikenteen ja paikoituksen yhdessä aiheuttamiin vai-kutuksiin ja kustannuksiin. Auto on yk-sityisasia, mutta pysäköintipaikka ei. Pai-koitustilojen rakentaminen ei tulisi olla yhteiskunnan vastuulla, vaan käyttäjien. Ratkaisuksi kaupungeissa sopivat erin-omaisesti yksityisrahoitteiset laitokset. Suunnitelmallisena kokonaisuutena, niin kuin Tampereella, ne voivat muodostaa osan tasapainoista liikennejärjestelmää. Normitetut kiinteistökohtaiset pysäköin-

tipaikat ovat yksilökeskeinen ratkaisu, joka vain edistää autoilua.

Vain harvoilla kaupunkitalouksilla on auto

Paikoitusseminaarin muita esiintyjiä oli-vat tutkija Hanna Kalenoja, joka kertoi henkilöliikennetutkimuksen tuloksista, ja juontajana toiminut liikennesosiologi Kalle Toiskallio.

Suunnittelukulttuurin puuttuessa suunnitteluohjeista tulee katekismuksia, väitti Toiskallio. Pysäköinti ei ole luon-taisetu, sillä sen järjestäminen maksaa. Kuka siis maksaa? Kaupunki, rakennut-taja vai pysäköijä. Usein työnantaja. Eri-tyisesti työpaikan ilmainen pysäköinti vai-kuttaa auton valintaan kulkumuodoksi.

Pysäköinnin ongelmia yksilötasol-la ovat paikkojen riittämättömyys ja kalleus. Järjestelmän kannalta ongel-mat ovat aivan toiset: tariffin taso, in-formaation puutteellisuus, ylitarjonta, normien joustamattomuus, pysäköinnin

hallinnan puute, autoriippuvaisen maan-käytön hajanaisuus. Pysäköinnin koko-naissuunnittelu on juuri siksi olennaista erottaa maankäytön suunnittelusta lii-kennesuunnittelun osaksi.

Seminaariin osallistuneet kaupun-ki- ja liikennesuunnittelijat eri puolil-ta Suomea pantiin miettimään ongelmia ja ratkaisuja. Autopaikkojen miniminor-min todettiin helposti tuottavan hajautu-vaa autokaupunkia. Maksiminormin ar-veltiin paremmin sopivan keskustoihin. Tampereella tehdyssä tutkimuksessa oli selvinnyt, että Tammelan kaupungin-osassa asuntoyhtiöt olivat luovuttaneet ylimääräiset autopaikkansa, keskimäärin kolmanneksen, muiden kuin omien asuk-kaiden käyttöön.

Henkilöliikennetutkimuksen tulok-setkin tukivat näkemystä, että auto-paikkatarve on hyvin erilainen erilaisilla kaupunkirakenteen vyöhykkeillä, mut-ta myös erilaisissa sosiaalisissa ympä-ristöissä. Autopaikkamäärää voidaan vä-hentää mm. silloin kun asukastiheys on suuri, toiminnat ovat sekoittuneet, jouk-koliikenne on laadukas tai kun asukkaat ovat opiskelijoita, vanhuksia, vuokralai-sia tai kun kyseessä on täydennysraken-taminen tai rakennusten suojelu. Näillä perusteilla voidaan vähentää paikoitus-tarvetta jopa kymmenillä prosenteilla.

Pääsin keskustelemaan Em. O. Univ. Prof. DI Dr. Knoflacherin kanssa myös pyöräilystä, kun minulle jär-jestyi tilaisuus tarjota hänelle illallinen. Keräsimme yhdessä puutarhasta juurek-sia ja hedelmiä särpimeksi, ja hän tun-nusti olevansa maalaistalon poika itse-kin. Eläkepäiviensä ratoksi hän viljelee mehiläisiä ja tuottaa hunajaa aivan Wie-nin porttien ulkopuolella.

Knoflacher tuli liikennesuunnittelun professoriksi v. 1975 ja sai toimialakseen vanhempia opettajia kiinnostamatto-mat asiat, kävelyn, pyöräilyn ja bussilii-kenteen. Hän innostui asiasta ja onnis-tui saamaan päättäjien huomion näihin vähemmän kiinnostaviin kulkutappoi-hin juuri niihin aikoihin, kun autoliiken-ne Wienissä ajautui solmuun. Eräs Kno-flacherin ensimmäisiä onnistumisia oli yliopiston saaminen luopumaan parkki-paikoistaan. Pienen vastaanhangoittelun jälkeen professoritkin tottuivat liikku-maan raitiovaunuilla.

Knoflacher kertoi pelastaneensa erään maailman suosituimman pyörä-

PAIKOITUS ON OSA LIIKENNEJÄRJESTELMÄÄ

Kaupungin idea on ollut liikkumistarpeen poistaminen. Nyt olemme ajautuneet tilanteeseen, jossa liikkuminen tuhoaa kaupungin. Melu, päästöt, ruuhkat, nopeuden vaatimus ja paikoituksen autioittava vaikutus ovat pilaamassa keskustojen asumisviihtyvyyden ja ajamassa asukkaat yhä kauemmas.

retkeilyreitin, Donauradwanderwegin jo ennen sen syntymistä 1970-luvulla, kun rekkaliikenne uhkasi jyrätä Tonavan ran-nat. Hän onnistui vakuuttamaan päättä-jät pyöräreittiverkoston luomisesta myös Wienin keskustaan.

Knoflacher on julkaissut useita po-leemisia teoksia liikenteestä. Usein koh-teena on auton valta ihmisten mielissä ja kaupungin ympäristössä. Hänen kir-jansa Kaupungin ja liikenteen harmo-nia julkaistiin suomeksi v. 1995. Tampe-reella hän esitteli uutta kirjaansa Zurück zur Mobilität, missä hän antaa ajatusten juurta liikuttaa mieltään enemmän kuin autoaan.

Knoflacher on suuri Suomen ystävä, jolla on sauna kotonakin. Hän on viet-tänyt täällä pitkiä aikoja ja käynyt usein esiintymässä. Vaikka Knoflacher on ollut jo vuosia eläkkeellä, kysyntää hänen pu-hutteleville esityksilleen tuntuu riittävän. Edeltävänä viikonloppuna hän oli Etelä-Afrikassa, vaikka kotona seuraa kaipaa mehiläisten ohella myös vaimo.

Knoflacherin havaintoväline, Gehzeug, jalankulkuväline, osoittaa hupaisasti kuinka suu-ri tila yhden ihmisen kuljettamiseen autolla tarvitaan. (kuva: CC, Wikimedia)

Hermann Knoflacher tutkii kirjoittajan kanssa Polkimen ja Pikajalan kirjoituksia Wienin opeista. (Kuva Hanna Montonen)

teksti: Markku Lahtinen

6 Poljin 6/2013 7Poljin 6/2013

Gävleborgin seudulla Ruotsissa on kampanjoitu talvipyöräilyn edistämiseksi jo kolmena talvena vuo-desta 2010 lähtien. Kiinnostus kampanjaa kohtaa on ollut suurta. Kampanjaan on syksyisin haettu osallis-tujia ja haastettu pyöräilemään töihin vähintään kolmena päivä-nä viikossa neljän talvikuukauden ajan. Kampanjan mainoksena käytetty ”Talvipyöräilijöitä haetaan” juliste luo mielikuvan talvi-pyöräilijöistä seikkailuelokuvan sankareina.

Osallistujat ovat saaneet käyttöönsä nastarenkaat, heijastinliivit, satulansuojan, valot, matkamittarin, sekä alennusta pyöräilyky-pärästä. Kampanjalla on nettisivu, jonne pyöräilysuoritukset on kirjattu. Nettisivulla on myös annettu osallistujille kannustavia raportteja suoriutumisesta. Hyvin kylmällä ilmalla (alle -15°C), kovalla tuulella, tai rankalla lumisateella on suositeltu olemaan pyöräilemättä. Seurantaan on silloin saanut ilmoittaa syyksi huonon sään jos kolme kertaa viikossa pyöräily ei onnistunut. Kampanjaan on kuulunut keväisin toukokuussa järjestetty pää-töstapahtuma, jossa voittajat on palkittu.

Gävlen talvipyöräilijät ovat kampanjatalvina ajaneet pyöräl-lä keskimäärin 500 kilometriä / henkilö. Esimerkiksi talvella 2012/2013 noin 10 000 km, jotka olisi ajettu autolla, korvattiin pyörällä ja vältettiin kahden tonnin hiilidioksidipäästöt. Osallis-tujilta kerätty palaute on ollut enimmäkseen positiivista. Osallis-tujat ovat kertoneet tuntevansa olonsa pirteämmiksi, terveem-miksi, onnellisemmiksi ja nauttineensa ulkona vietetystä ajasta.

Joissakin kommen-teissa on raportoi-tu sään aiheuttamis-ta vaikeuksista kuten

lumiset kadut ja vesisade. Osallistujat ovat arvostaneet erityises-ti sitä, että saivat nastarenkaat pyöriinsä. Kaikki osallistujat ha-lusivat jatkaa talvipyöräilyä seuraavanakin vuonna.

Kampanjaa ovat tehneet yhteistyössä seuraavat tahot: Region Gävleborg, Gävle kommun, Sandvikens kommun, Landstinget Gävleborg, Länsstyrelsen Gävleborg.

Teksti: Mirva Ilmoniemi, liikkumisen ohjauksen asiantuntija, HSL

Falunin Vintercyklisten 4 kampanjasivut: www.bit.ly/GIjUuw

Gävlen talvipyöräilysivut: http://bit.ly/1b2GmYi

Gävlen talvipyöräilykampanja on levinnyt myös Faaluniin.

TALVIPYÖRÄILYKAMPANJA GÄVLEN SEUDULLA

München oli esillä VeloCity 2013 -jälkiseminaarissa moneen otteeseen, eikä suotta. Kaupungissa on tehty paljon työtä pyöräilyn edistämiseksi ja nyt tehty työ alkaa tuottaa tuloksia: Pyörämatkojen kulkutapaosuus on noussut yhdeksässä vuodessa 70 prosenttia.

Teksti: Riikka KallioKirjoittaja työskentelee WSP Finland Oy:ssä erityisalanaan pyöräilyn edistämisen hankkeet ja tutkimukset.

Kaupungin tunnuspatsaan leijona muutettiin kampanjajulisteissa polkupyöräksi ja seppele kypäräksi. (kuva: Münchenin kaupunki)

MÜNCHENIN MENESTYKSEKKÄÄN PYÖRÄILYOHJELMAN TULOKSIA

8 Poljin 6/2013 9Poljin 6/2013

Kannustavia tuloksia

Münchenin esimerkki osoittaa, että määrätietoisella työllä ja kaupungin johdon si-toutumisella voidaan saavuttaa hyviä tuloksia. Ohjelman toteuttamista ohjattiin ja seurattiin kaupunginvaltuustossa ja sen alaisessa ohjausryhmässä, jossa oli edusta-jat osastojen johdosta. Toimenpiteiden suunnittelemiseksi ja toimeenpanemiseksi oli muodostettu useampia osa-aluekohtaisia työryhmiä (mm. liityntäpysäköinti, markki-nointi, vaikeat risteykset).

Ohjelman tuloksia ja pyöräilijöiden määrää seurataan vuosittain. Vuoden 2013 tu-lokset osoittavat, että esimerkiksi kaksisuuntainenpyöräily yksisuuntaisilla kaduilla on saatu toteutettua 98 %:iin suunnitelluista kohteista, opastusjärjestelmä on saatu toteu-tettua kokonaisuudessaan ja suunnitelluista liityntäpyöräpysäköintipaikoista ja muista pyöräpaikoista on saatu toteutettua 65 %. Vain asuinalueille suunniteltuja pysäköinti-paikkoja ei ole päästy toteuttamaan.

Pyörämatkojen kulkutapaosuus on noussut 10 %:sta (2002) 17 %:iin (2011). Mer-kittävää kulkutapaosuuden nousussa on se, että samaan aikaan myös joukkoliikenteen osuus on noussut jonkin verran ja kävelyn osuus on laskenut vain hieman. Siirtymä pyöräilyyn on tapahtunut siis pääasiassa henkilöautomatkoista: henkilöautomatkojen osuus vuonna 2002 oli 41 prosenttia ja vuonna 2011 enää 33 prosenttia.

München on vuodes-ta 2009 alkaen teh-nyt määrätietois-ta ja kattavaa työtä pyöräilyn edistä-miseksi. Vuon-na 2009 hyväksyt-tiin kaupungin pyöräilyohjelma, jonka tavoitteena oli pyörämatkojen kulkuta-paosuuden kasvattaminen vähintään 17 %:iin vuoteen 2025 mennessä. Vuon-na 2008 pyörämatkojen kulkutapa-osuus oli Münchenissä 14 %. Ohjelman tavoitteena oli myös liikenneturvalli-suuden parantuminen, pyöräilyn in-tegroiminen suunnitteluun läpi koko liikennesektorin, infraprojektien to-teuttaminen ja markkinointikampanjan aloittaminen.

Pyöräilyohjelman toteuttamiseksi pyöräilyinfrastruktuurin vuosittainen in-vestointibudjetti kolminkertaistettiin 1,5 miljoonasta eurosta 4,5 miljoonaan eu-roon. Henkilöresursseja lisättiin siten, että pyöräilyn edistämisen parissa toimii yhteensä 11 henkilöä neljällä eri osastolla. Markkinointikampanjalle osoitettiin oma 2,2 miljoonan euron budjetti kahdelle en-simmäiselle vuodelle.

Pyöräilijälle pyöräilijän tarvitsema tila

Infran parantamisen periaatteista Mün-chenissä kelpaa muiden ottaa oppia. Pe-riaatteisiin kuuluu antaa pyöräilijöille heidän tarvitsemansa tila ja ottaa tila tar-vittaessa autoilta, ei kävelijöiltä. Pyöräili-jöiden erilaisten nopeuksien takia pyörä-teiden ja -kaistojen tulee olla niin leveitä, että ohittaminen sujuu turvallisesti ja su-juvasti pyöräilijälle tarkoitetussa tilassa. Pyöräilyverkon tulee olla kattava, pyö-räteiden pintojen tasaisia ja opastuksen houkuttelevaa. Lisäksi julkisilla paikoil-la tulee olla riittävästi helposti saavutet-tavia ja turvallisia pyöräparkkeja.

Näitä periaatteita noudattaen Mün-chenin pyörätieverkostoa ryhdyttiin laa-jentamaan 1200 kilometristä 1400 ki-lometriin, suunniteltiin ja rakennettiin uusi opastusjärjestelmä ja sallittiin kaksi-suuntainen pyöräily yli 50 prosentilla yk-sisuuntaisista kaduista (noin 300 katua). Pyöräpysäköinnin parantamiseksi suun-niteltiin toteutettavaksi 2000 uutta ka-tettua paikkaa liityntäpysäköintiin, 2000 lisäpaikkaa muille julkisille alueille ja 400 uutta katettua pyöräpaikkaa asuin-alueille. Lisäksi pyöräilijöille vaarallisia risteysalueita korjattiin turvallisemmik-si ja selkeämmiksi, muutettiin pääreit-tien päällysteitä pyöräilijäystävällisiksi ja

lisättiin kaupungin rakennusjärjestykseen määräys polkupyörien säilytystilojen raken-tamisesta uusiin ja korjattaviin rakennuksiin.

Markkinointikampanja pyöräilykulttuuria luomassa

Infran parannustoimenpiteiden rinnalla Münchenissä toteutettiin laaja ja innostava markkinointikampanja. Kampanjalla haluttiin lisätä pyöräilijöiden määrää ja pyöräi-lyn turvallisuutta sekä luoda Müncheniin pyöräilykulttuuri, joka nostaa pyöräilyn esiin osana urbaania elämäntapaa. Kampanja koostui lukuisista erilaisista elementeistä ja ta-pahtumista. Alla on listaus kampanjan osatavoitteista ja toimenpiteistä, jolla tavoite ha-luttiin saavuttaa:

• Tunnistettavuuden ja kaupungin imagon parantaminen: Tuunattiin kaupun-gin tunnus pyöräilyaiheiseksi ja pidettiin tunnusta näyttävästi esillä kaupun-gin keskustassa.

• Motivointi pyöräilemään useammin: Näytettiin ihmisille pyöräilyn kauneus pyöräilyn yö -tapahtumassa.

• Pyöräilijöiden osallistaminen: Vahvistettiin osallistumista ja yhteisöllisyyttä pyöräilijätähti-kilpailun avulla. Kilpailun kuvista saatiin myös hyvää markki-nointimateriaalia.

• Jokaiselle jotain: Järjestettiin suuret pyörämarkkinat ja pyörähuutokauppa.• Toimenpiteistä kertominen: Kutsuttiin paikallinen lehdistö paikalle aina kun

uusia infratoimenpiteitä saatiin valmiiksi.• Liikenneturvallisuuden parantaminen: Järjestettiin kaupunkilaisille ilmaisia

pyörien kunnontarkistuspisteitä (jarrut, valot, renkaat).• Informaation jakaminen: Tehtiin hankkeelle omat nettisivut ja esitteitä.• Uusien asukkaiden vakuuttaminen: Järjestettiin uusille asukkaille opastettuja

pyöräretkiä kaupunkiin tutustuttamiseksi.• Tulevaisuuteen investoiminen: Järjestettiin koulukierrokset, joissa opetettiin

ja kannustettiin lapsia pyöräilemään.• Pyöräilyn kiinnostavuuden parantaminen: Tehtiin yhteistyötä taiteilijoiden

kanssa, esim. pyöräilyn muotinäytökset.

Lisätietoja: www.radlhauptstadt.de

Pyöräilyn pääverkko on toteutettu pääosin yksisuuntaisilla ratkaisuilla. (kuva: Liisamaria Kinnunen) Pyöräilijöille toteutettiin oma opastus pyöräilyn pääverkolle 320 km osuudelle. (kuva: Liisamaria Kinnunen)

Lähteet:Hep Monatzeder, Mayor of the City of Munich: Developing a cycling culture in the City of Munich, Ideas, successful Approa-ches and Challenges for the FutureElisabeth Zorn, Department of Urban Planning and Building Regulation, Michael Lonhard, Department of Public Construction: Masterplan „Bicycle Traffic in Munich“ Implementation and First Results

10 Poljin 6/2013 11Poljin 6/2013

Vironniemen päiväkodin pyöräilytaitoi-set lapset ovat lähdössä pyöräretkelle Helsingin Kruununhaasta Kumpulan Intian puistoon. Syksyisessä ilmassa on jännitystä, onhan osa lapsista mu-kana ensimmäistä kertaa. Jotkut olivat mukana jo viime keväänä samaan paik-kaan suuntautuneella retkellä. Mukana on myös esikoululaisia läheisestä Virk-

kulan päiväkodista, jossa pyöräretkiperinne on vasta muotoutu-massa.

Lähtövalmistelut käyvät kuumina. Yksi retkelle osallistuvis-ta aikuisista, Juha, tarkistaa, että kaikkien renkaissa on ilmaa ainakin lähdön hetkellä. Joku lastaan saattavista vanhemmis-ta tarkistaa kaikkien pyöräilykypärät ja syystä – osalla kypärä retkottaa pitkän remmin päässä takaraivolla. ”Onhan kaikkien pillimehuissa nimi? Ja kaksi euroa riittää hyvin jäätelörahaksi!” järjestelee eväsvastuussa oleva Eero.

Täytyy osata ohjata ja jarruttaa

Ikärajaa ei ole, vaan Vironniemen päiväkodin pyöräretken pää-syvaatimuksena on ohjaamisen ja jarruttamisen taito. Apupyö-riä tarvitsevat joutuvat odottamaan seuraavaa retkeä, mutta on-neksi pyöräretki tehdään kaksi kertaa vuodessa!

Jo edellisenä iltana aikuiset kokoontuivat neuvottelemaan siitä, miten saada kaikkein pienimmät mukaan lähtijät, 4-vuoti-aat, selviämään retkestä hyvillä mielin. Heitä on mukana kolme. Aikuiset päättivät, että heidän kanssaan oikaistaan hiukan lyhy-empää reittiä Töölönlahden kohdalla. Pyöräretkeä on siis edes-sä 10-12 kilometriä.

Pyöräilijät ovat muodostaneet päiväkodin sisäpihan nur-kasta nurkkaan luikertelevan jonon, jonka on tarkoitus py-syä samassa järjestyksessä koko matkan ajan. Isot, nopeas-ti etenevät pyörät ja taitavimmat pyöräilijät ovat etujoukoissa ja pienet perässä, jottei tapahdu turhia peräänajoja. Jännityk-sestä hetkeksi hiljennyt porukka lähtee taluttamaan pyöriään

teksti: Sanna Ojajärvi, Pyöräilykuntien verkosto

”Pyörämatkan kuuluu olla pitkä, koska muuten se ei ole retki” – Sofia, 4 v.

VIRONNIEMEN PÄIVÄKOTI PYÖRÄRETKELLÄsisäpihan portista Rauhankadulle ja siitä edelleen Varsapuistikkoon saakka.

”Ylämäet on parasta, koska ylämäessä saa kiriä, jopa ohittaa” – San-ni, 6 v.

Vihdoin Kaisaniemen puistossa pääs-tään pyörien selkään. Lapsia on letkassa 35 ja aikuisia tasaisin välein jonoon si-joittuneena kahdeksan. Eväät kulkevat aikuisten pyörien koreissa ja repuissa, jotta lapset voivat keskittyä ajamiseen. Juhalla on joskus ollut lainassa laatikko-pyörä, joka toimi tavarankuljetuksessa erinomaisesti, mutta jonka polkeminen reitin jyrkissä ylämäissä osoittautui mah-dottomaksi.

Ohjeet ovat selvät: ajetaan jonossa ja ainoastaan ylämäessä saa ohittaa, jos voi-mat tuntuvat riittävän. Yleensä käy niin, että ylämäkiin tulee sumppu, joka sitten

taas alamäissä purkautuu, kun pyörät rullaavat eri vauhtia. Risteyskohdissa py-sähdytään ja odotetaan, että letka on taas kasassa. Lapset ajavat kieli keskellä suuta ja jokainen pysyy omalla paikallaan. Ai-kuiset sen sijaan sukkuloivat siellä, missä eniten tarvitaan. Joka risteyksessä sovi-taan, kuka ajaa edeltä seuraavaan ja py-säyttää muun liikenteen hetkeksi, jotta lapset saavat ajaa keskeytyksettä. Roolit vaihtuvat sujuvasti lennossa, ja jokaises-sa vähänkin jyrkemmässä mutkassa on aikuinen ohjaamassa ja näyttämässä tie-tä. Isompiin alamäkiin aikuiset muodos-tavat ketjun, jossa jokaista lasta kannus-tetaan: ”Hyvin menee, paina jarrua!”

”Jäätelöt on tosikivat” – Eino 6 v.

Vielä silta Mäkelänkadun yli, ja ollaan ensimmäisessä pysähdyspaikassa. Mäke-länrinteen uimahallilla syödään eväitä,

käydään vessassa ja juostaan ja kiipeil-lään jännitys pois jaloista. Läheisen päi-väkodin lahjoittamat vaihtohousut pe-lastivat erään retkeläisen, joka ei ehtinyt ajoissa vessaan.

Edessä on yksi matkan kohokohdis-ta, kapea Kumpulaan johtava polku, jon-ka juurakoiden ja kivien välillä on hauska pujotella. Reitti on niin kapea, että yhtäk-kiä joku löytyy ojasta: ”Hei, täällä on hir-veästi nokkosia!” Pieniä kolareitakin mat-kan varrella sattuu, mutta kaikki antavat hövelisti moiset vahingot anteeksi.

Intian puistossa kumotaan pyörät nur-mikolle ja antaudutaan leikkimään. Kes-kittyminen on vienyt niin paljon energiaa, että kaikilla on kova nälkä ja mukaan ote-tut grillattavat tekevät kauppansa.

”Pyöräretkellä on aina kivaa, kun saa pyöräillä” – Emma, 6 v.

(kuvat: Juha Alhokoski)

12 Poljin 6/2013 13Poljin 6/2013

Matka jatkuu pian, sillä pyöräilemäänhän tänne on tultu. Säät ovat lähes poikkeuksetta suosineet reippaita pyöräilijöi-tä, ja aina on voitu pysähtyä matkan varrelle syömään eväitä ja nauttimaan retken tunnusta. Nytkin poiketaan vielä uimahallil-la ja ostetaan jäätelöt Alppipuistossa syötäväksi. Yhdestä pyö-rästä on ilmeisesti venttiili rikki, mutta onneksi Pasilassa on pyöräkorjaamo, josta saadaan apua pulmaan. Aikuisista Krisse joutuu valitettavasti palaamaan Kruununhakaan ratikalla, sil-lä pyörästä puhkesi kumi eikä sitä enää matkan tässä vaiheessa malteta ryhtyä paikkaamaan. Lapsilla oli ollut Krissen pyörään liittyvä ennakkoaavistus jo lähtiessä: ”Sulla on niin ruosteinen mummopyörä, ettei se taida kestää koko matkaa.”

Vastaantulevat työmatkapyöräilijät hiukan ihmettelevät pyöräilevää ”koululaisporukkaa”, varsinkin kun saavat kuulla ryhmän olevan päiväkodista ja nuorimpien 4-vuotiaita.

”Mä ajoin koko matkan mutkitellen, kos-ka mä tarvitsin tasapainon. Tasapainon saa kun mutkittelee.” – Aatos, 6 v.

Matkan viimeinen osuus, Linnunlaulun alamäkien laskette-lu kohti Kaisaniemen puistoa on kaikkein vaativin. Maali hää-möttää ja keskittyminen herpaantuu hiukan. Tällä kertaa kaikki

pysyvät pystyssä, mutta kerran, vuosia sitten, tapahtui ketjure-aktio: joltakin irtosivat ketjut kesken polkemisen ja tuli aikamoi-nen ketjukolari. Matkan varrella sattuneista kolhuista huolimat-ta päällimmäiseksi jää tunne: ”Mä jaksoin polkea”.

”Pyöräily on siksi kivaa, koska se on urheilua. Kun urheilee, jalat ja luut vah-vistuu vahvemmiksi.”

Perillä Rauhankadulla ollaan hikisinä ja punaposkisina. Kaik-ki ovat jaksaneet pyöräillä koko kahdentoista kilometrin matkan ja ovat edelleen täynnä virtaa. Koko matkan jatkunut iloinen pu-lina ei taukoa päiväkodin pihallakaan. ”Vähän kyllä ihmetyttää se, että Juha ajoi aika hitaasti, vaikka sillä oli oikea kilpapyörä”, tuumivat lapset porukalla. Kenenkään jalkoja ei väsytä, vaan nii-tä on ihana päästä vahvistamaan Säätytalon puiston kiipeilyteli-neeseen sillä aikaa kun vanhemmat kuulevat retken kuulumisia pääosin muilta aikuisilta. Lapset elävät jo seuraavassa hetkessä.

Retken parasta antia on kohinalla vahvistunut itsetunto, po-rukassa kasvanut yhteishenki ja yhteinen onnistumisen ilo. Me tehtiin se taas! Ja joka kerta joku ensikertalainen pääsee mukaan tähän mahtavaan elämykseen.

Pyöräily sallittu! Lasten pyöräily on aikuisten asennekysymys

Pyöräretki kaupungin ytimessä moni-kymmenpäisen lapsijoukon kanssa ei ole tapana suomalaisissa päiväkodeissa eikä juuri kouluissakaan. Vironniemen päivä-kodissa pyöräretkiä on tehty jo 1980-lu-vulta saakka. Retki on osa isompaa aja-tusta: päiväkodissa tarjotaan lapselle mahdollisuuksia oppia itsestä ja maail-masta ja kasvaa turvallisessa yhteisössä omaksi itsekseen. Aikuisten tehtävä on mahdollistaa kokeminen ja uskaltami-nen: aikuiset asettavat pyöräretkellä tie-tonsa, taitonsa ja aikansa lasten käyttöön.

Pyöräretkellä lapsi tutustuu omiin voimiinsa, kokee onnistumista ja itsensä ylittämistä. Lapsi oppii myös toimimaan ryhmässä ja ottamaan huomioon muita liikenteessä kulkijoita. Lisäksi lapsi naut-tii tauoista, jäätelöstä, kiipeilemisestä In-tianpuistossa ja ohittamisesta ylämäessä. Ketjujen irtoamisestakin selvittiin!

Aikuisilta pyöräretki lasten kans-sa vaatii läsnäoloa: on osattava elää het-kessä, on reagoitava nopeasti vastaantu-leviin tilanteisiin, on eläydyttävä lasten elämään juuri sillä hetkellä. Lisäksi tarvi-taan tahtoa ja uskallusta pyöräillä lasten kanssa, sillä suomalaisessa liikennekult-tuurissa pyöräily ei esimerkiksi koulujen rajoituksista päätellen kuulu alle 10-vuo-tiaille.

Pyöräilytaitoihin, ohjaamiseen ja jar-ruttamiseen, perustuva pääsyvaatimus on Vironniemessä tarkoin harkittu, sil-lä ajokokemus on ikää merkittävämpi retkelle lähteviä lapsia yhdistävä seik-ka. Tästä kertoo jo retkeläisten ikähaitari neljästä seitsemään vuoteen. Vironnimen päiväkodin pyöräretki on hyvä muistutus siitä, miten lasten pyöräily on aikuisten asennekysymys. Päiväkodin keskeinen sijainti Helsinginniemellä ei ole pyörä-retkelle ongelma vaan etu: pyörämatkan varrella on paljon nähtävää ja koettavaa.

“Viime vuodesta alkaen olemme ru-venneet ihmettelemään, miksi päiväko-tien ohjelmassa ei pidetä tärkeänä sel-laisten tärkeiden taitojen oppimista kuin pyöräily tai uiminen. Viime vuonna ni-mittäin ennen Kööpenhaminan matkaa kaikki lapset opettelivat ajamaan takapi-

-uskalla pyöräillä ja antaa lasten pyöräillä

-tarkista kaikkien pyörien kunto ennen retkeä

-ohjeista lapset ennen lähtöä: jonossa ajaminen, ohittamissäännöt ym. ohjeet

-pidä palaveri aikuisten kesken ennen retkeä: työnjako, vastuut, yksilölliset erityistarpeet

-käy itse etukäteen pyöräilemässä suunniteltu reitti: tutustu erityistä tarkkaavaisuutta vaativiin risteyksiin, jyrkkiin ala- ja ylämäkiin yms.

-opasta ja kannusta lapsia aktiivisesti koko matkan ajan: muistuta ohjaamisesta, jarruttamisesta, tulevista tauoista jne.

-ota mukaan juomaa ja pientä syötävää ja pidä riittävästi taukoja matkan aikana

-jousta – retkellä sattuu ja tapahtuu!

-iloitse pyöräilystä lasten kanssa

”Hyvin menee, paina jarrua!”– Vinkkejä lasten pyöräretken järjestämiseksi

halla pyöräkoulussa lainapyörillä. Se tuntui niin tärkeältä taidolta, että pyöräkoulu uu-sitaan ensi keväänä”, linjaa Vironniemen päiväkodin johtaja Kiti Hakkola.

Toivottavasti nämä päiväkotiinsa ja päiväkodissaan pyöräilevät lapset eivät enää tu-levina vuosina törmää koulujen pyöräilyrajoituksiin.

Kiitos yhteistyöstä, Vironniemen päiväkoti! Juttua varten on haastateltu Viron-niemen päiväkodin johtaja Kiti Hakkolaa ja lastenhoitaja Juha Alhokoskea. Lasten kommentteja on kerännyt Juha Alhokoski.

Vironniemen päiväkodin pyöräretken reitti (kuva: maps.google.com)

14 Poljin 6/2013 15Poljin 6/2013

Loppukesän matkailun virkis-tykseksi on Saariselälle kehitel-ty maastopyöräilyviikonloppu, joka järjestettiin tänä vuonna kolmatta kertaa. Poljin lähetti toimitta-jansa tutustumaan tapahtumaan.

Avarat maisemat ja rauhallinen elä-mäntapa houkuttelevat Lappiin yrittä-jiä, virkamiehiä ja muita työn rasittamia virkistäytymään. Hiihdon, kalastuksen ja ruskaretkeilyn lisäksi on keksitty houku-tella muitakin liikunnallisia harrastajia, niin kuin nyt näitä maastopyöräilijöitä.

Kun maastossa pyöräily kulovalkean tavoin levisi uutena liikuntamuotona, pe-lättiin ajajien kuluttavan karrelle maat ja mannut niin taajamien liepeillä kuin erä-maassakin. Siltä ajalta on peräisin Urho Kekkosen kansallispuistonkin ehdoton pyöräilykielto. Maastopyöräilystä ei ole tullut luonnon vaivaa, ja nyörejä olisi ehkä syytä höllentää. Tuntuu hieman ou-dolta, että samaisessa puistossa saa kui-tenkin ajaa pörräävällä nelipyöräisellä mönkijällä omia väyliään pitkin.

Vanhat, hyvät reitit

Dominick Arduin, Ranskasta Lappiin muuttanut ulkoilun profeetta, havaitsi Lapin maaston soveltuvuuden maasto-pyöräilyyn, jopa monipäiväisiin retkiin Jäämeren rantaan asti. Hän piti maja-paikkanaan Saariselkää, minne mer-kittiin ja opastettiin kymmenkunta eri pituista ja eri vaativuustasoista päiväret-kiin ja lenkkeilyyn sopivaa reittiä. Kart-takeskus julkaisi niistä karttasarjankin, joka edelleen on innokkaimpien harras-tajien aarteena.

Dominickin reittien merkkipaalut löytyvät yhä avarasta maastosta. Polku-ja on harvassa, aluskasvillisuus niukkaa ja puut kaukana toisistaan. Paikoin pyö-räreitit ovat niin vähän tallatuilla poluil-la, että kaidalla tiellä pysyminen vaa-tii herkeämätöntä tarkkailua. Pyöräilijää säikkyvät porolaumat pelästyttävät välil-lä kartanlukuun uppoutuneen ajajankin. Toisin paikoin reitit kulkevat kivikkoi-sia metsäautoteitä, jotka saattavat joh-taa vaikka kultakaivokselle. Näyttää siltä, että kaivinkoneet jättävät maastoon pyö-räilijää suurempia ruhjeita.

LAPIN PYÖRÄILYSSÄ ON TAIKAAKansallispuiston ulkopuolelle si-

joittuvat reitit kulkevat myös vaativas-sa maastossa. Kaunispäälle johtaa lä-hes pystysuora nousu, joka panee monet huonosti harjoitelleet puuskuttamaan. Puuttomalta laelta avautuva tunturimai-sema luo sitä laulussa ylistettyä Lapin outoa taikaa. Nattasten näpykät siintävät eteläisellä taivaanrannalla sinisinä, ja jyl-hä Kiilopää hohtaa lähempänä.

Vinha on tunturi myös alaspäin ajel-la. Loivempikin rinne vie mukanaan, ja mutkikkaalla polulla on hauska pomp-pia kivien yli ja kurvailla mutkissa. Vie-lä nautinnollisempaa on kuitenkin ylit-tää vesistö: kymmenien metrien levyinen Tolosjoki virtaa vuolaasti vielä syyskesäl-lä. Sen ylittäminen on tarpeen, jos lähtee Kutturan suunnalle Saariselältä. Lahkeet on syytä kääriä ja koettaa työnnellä pyö-rää samalla kun etsii kivien seasta pitä-vää paikkaa jaloillensa. Kylmän veden yli päästyään tunteekin itsensä sankariksi.

Taitojen koettelua

Maastopyöräilyviikonloppu huipentui maratonkilpailuun, jossa kovimmat aje-livat 80 km toisten tyytyessä lyhyempiin matkoihin. Reitti vei heti peräjälkeen kolmen monisataametrisen tunturin la-

elle ja putosi välillä niiden väliseen kos-teaan notkelmaan. Laella vaivasivat kivi-kot ja notkoissa kosteat ojanpainanteet. Juuri tämän vuoksi maastopyöräily on niin hauskaa: hiki virtaa, henki ahdistaa ja vain äärimmilleen trimmatuin lihaksin ja nuorallatanssijan lailla tasapainoillen saattaa selvittää polut nolaamatta itse-ään. Kuka tästä haluaisi jäädä paitsi!

Ajajat olivat yleensä nuorehkoja ja ur-heilullisia miehiä ja naisia, joiden trikoita koristivat pyörä- ja tarviketuottajien logot. Pyörät olivat hiilikuituisia ja yleensä täys-joustoisia pelejä, sillä reitti oli vaativa, eikä alamäen ajaminen ollut suinkaan lepäilyä. Huippu-urheilijoita enemmän paikalla oli kuitenkin kuntoajajia ja kaveriporukoita, jotka olivat ottaneet tämän tapahtuman omaksi nimikokseen, jonne tulla vuosi toisen perästä. Näin voi alkaa kilpailla it-sensä kanssa, pärjäänkö tänä vuonna pa-remmin kuin viimeksi, onko keli sopiva, haittaako liukkaus.

Alkuhöykkyytyksen jälkeen seura-si myös tasaisempaa taivalta metsätiellä, taukopaikkoja ja evästä ja loppusuora ul-koilureitin tasaisella pohjalla. Toimitta-ja saapui maaliin muutaman tunnin ajon jälkeen hyvävoimaisena ja onnellisena, mutta hikisenä – liian paksu pusakka, hän epäili.

Tolosjoen ylitys on virkistävä välikohtaus muutoin karulla polulla.

teksti ja kuva: Markku Lahtinen

16 Poljin 6/2013

AKAATimo Toivonen 040 335 3378timo.toivonen@akaa.fiESPOOPetri Suominen (09) 816 40240 petri.suominen@espoo.fiFORSSAJenni Järvinen (03) 4141 602jenni.jarvinen@forssa.fiHANKOHannu Simelius 040 581 5065hannu.simelius@hanko.fiHELSINKIMarek Salermo (09) 3103 7123 marek.salermo@hel.fiHYVINKÄÄKimmo Kiuru (019) 459 4645 kimmo.kiuru@hyvinkaa.fiHÄMEENLINNAHannu Sainio (03) 621 2318hannu.sainio@hameenlinna.fi JANAKKALAHelena Luoti (03) 680 1279helena.luoti@janakkala.fiJOENSUUJarmo Tihmala 050 311 6261 jarmo.tihmala@jns.fi JYVÄSKYLÄTimo Vuoriainen (014) 266 5144 timo.vuoriainen@jkl.fi JÄRVENPÄÄSari Piela (09) 27191 sari.piela@jarvenpaa.fi KAARINAJyrki Lappi (02) 588 4800jyrki.lappi@kaarina.fiKANGASALAMarkku Lahtinen (03) 3777 349 markku.lahtinen@kangasala.fi

KARVIASirpa Ala-Rämi (02) 5727 9402 sirpa.ala-rami@karvia.fiKAUHAJOKIHarri Virtanen (06) 2413 2380 harri.virtanen@kauhajoki.fiKOKKOLACarita Laitala 044 780 9300carita.laitala@kokkola.fiKOUVOLAJyrki Ojanen 020 615 8290jyrki.ojanen@kouvola.fiKRUUNUPYYKaisa Karlström (06) 8343 405kaisa.karlström@kronoby.fiLAHTI Matti Hoikkanen (03) 8142 428 matti.hoikkanen@lahti.fiLAPPEENRANTAMauri Backman 040 506 5761 mauri.backman@lappeenranta.fiLEMPÄÄLÄJaakko Hupanen (03) 3744 600 jaakko.hupanen@lempaala.fiLIETOMika Närvi (02) 4873 3254 mika.narvi@lieto.fiLOHJATimo Mäkinen (019) 369 4435timo.makinen@lohja.fiLOVIISAMarkus Lindroos 050 382 7550markus.lindroos@loviisa.fiNURMIJÄRVIJuha Oksanen 040 317 4461juha.oksanen@nurmijarvi.fiOULUJorma Heikkinen 044 703 2112 jorma.heikkinen@ouka.fi

PARAINENMartti Nilsson 040 537 9000martti.nilsson@parainen.fiPERHOJukka Hillukkala 040 051 7380jukka.hillukkala@perho.comPIRKKALAMikko Keränen 050 304 6390 mikko.keranen@pirkkala.fiPIETARSAARIBen Griep 786 3328 044 785 1328 ben.griep@pietarsaari.fiPORISanna Välimäki 044 701 4180 sanna.valimaki@pori.fiPORVOOHanna Linna-Varis (019) 5202 814hanna.linna-varis@porvoo.fiORIVESIPäivi Valkama 050 329 5303paivi.valkama@orivesi.fiRAASEPORIJan Gröndahl 040 5320392jan.grondahl@raasepori.fiRAISIOMarja Uusitalo (02) 434 3401marja.uusitalo@raisio.fiRAUMALeena Ruusu-Viitanen (02) 8343 610 leena.ruusu-viitanen @rauma.fiRIIHIMÄKIAili Tuppurainen (019) 758 4926aili.tuppurainen@riihimaki.fiSEINÄJOKIKeijo Kaistila, (06) 416 2230keijo.kaistila@seinajoki.fiTAMPERETimo Seimelä 040 758 2104 timo.seimela@tampere.fi

TAMPEREEN KAUPUNKISEUTUKatja Seimelä 040 503 4237 katja.seimela@tampereenseutu.fiTURKUHarry Jakkola 050 558 9234 harry.jaakkola@turku.fiTUUSULARisto Kanerva (09) 8718 2220 risto.kanerva@tuusula.fiUUSIKAUPUNKIKari Koski (02) 845 151kari.koski@uusikaupunki.fiUTAJÄRVIHannele Karhu 0500 584 506hannele.karhu@utajarvi.fiVAASASiri Gröndahl (06) 3254 214 siri.grondahl@vaasa.fiVANTAATimo Väistö (09) 8392 2642 timo.vaisto@vantaa.fiYLÖJÄRVISeppo Reiskanen (03) 349 5374 seppo.reiskanen@ylojarvi.fiELY-KESKUKSET / LIIKENNEVIRASTOErika Helin (020) 422 4002 erika.helin@ely-keskus.fiHELSINGIN POLKUPYÖRÄILIJÄT RYPetri Sipilä 050 511 5940petri.sipila@hepo.fiHSL - HELSINGIN SEUDUN LIIKENNE Anna Ruskovaara 040 196 8715anna.ruskovaara@hsl.fiKAMPIN SUUTARIHannu Heiskanen 0400 428 325hannu.heiskanen@htp-palvelut.com LINEA KONSULTIT OYSakari Somerpalo 040 847 8282 sakari.somerpalo@linea.fiLUONTO-LIITTO RYLeo Stranius 040 754 7371leo.stranius@luontoliitto.fi

MOTIVA OYSara Lukkarinen 040 672 1284sara.lukkarinen@motiva.fiNAVICO OYTimo Perälä 040 7060415 timo.perala@navico.fiRAMBOLL FINLAND OY Reijo Vaarala 040 716 0769 reijo.vaarala@ramboll.fiSITO OYJussi Nykänen (020) 747 6149 jussi.nykanen@sito.fiSTRAFICA OYJuha Heltimo 050 369 4604 juha.heltimo@strafica.fiSUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO RYHanna Hakko 050 345 4411hanna.hakko@sll.fiTAMPEREEN POLKUPYÖRÄILIJÄT RYSanna Karppinen 040 574 0576pj@tarakka.fiTAMPEREEN TEKNILLINEN YLIOPISTOLiikenteen tutkimuskeskus VerneKalle Vaismaa 040 849 0224 kalle.vaismaa@tut.fiTRAFIX OYLeena Gruzdaitis 040 778 6714leena.gruzdaitis@trafix.fiTURVATEC OYRaine Anttonen (03) 7819 969 raine.anttonen@turvatec.fiVALPASTIN OYMari Päätalo 040 720 2872mari.paatalo@valpastin.fi VECO OYUnto Vesterinen 040 589 2849unto.vesterinen@veco.fiVELOCRAFTPieter Deleu 040 701 4664info@velocraft.fiWSP FINLAND OYMinna Raatikka 040 518 0511minna.raatikka@wspgroup.fi

Pyöräilykuntien verkosto on kuntien, valtion, järjestöjen, yritysten ja tutkimuslaitosten välinen yhteistyöverkosto.

Pyöräilykuntien verkoston päätavoite on pyöräilyn lisääminen liikennemuotona ja arkiliikuntana, joka tuottaa hyvinvointia yksilölle, yhteiskunnalle ja ympäristölle.

Verkoston tehtävänä on lisätä pyöräilyn ja muunkestävän liikkumisen edistämiseen liittyvää vuorovaikutusta ja tiedonvaihtoa eri tahojen välillä sekätuottaa pyöräilyn ja kävelyn edistämiseen liittyvää materiaalia. Pyöräilykuntien verkosto perustettiin vuonna 1997 ja se muuttui itsenäiseksi yhdistykseksi vuonna 2005. Verkoston toiminta on voittoa tuottamatonta palvelutoimintaa.

Pyöräilykuntien verkosto ryKuntatalo, Toinen linja 1400530 Helsinki

Pyöräilykuntien verkoston toimintaan ovat tervetulleita kaikki pyöräilyn edistämisestä kiinnostuneet suomalaiset kunnat ja kaupungit sekä aiheesta kiinnostuneet tai sen parissa työskentelevät muut tahot.

Verkoston vuosimaksu määräytyy kunnan asukasluvun mukaisesti: · kunnassa asukkaita alle 7001 220 euroa · kunnassa asukkaita 7001-10 000 350 euroa · kunnassa asukkaita 10 001-20 000 550 euroa · kunnassa asukkaita 20 001-50 000 950 euroa · kunnassa asukkaita 50 001-100 000 1350 euroa · kunnassa asukkaita yli 100 000 1900 euroa

Vuosimaksu määräytyy yrityksen tai yhteisön koon mukaan seuraavasti: · pieni yritys (alle 15 työntekijää) 220 euroa · keskisuuri yritys (15 - 50 työntekijää) 550 euroa · suuri yritys (yli 50 työntekijää) 950 euroa · erittäin suuri yritys (yli 500 työntekijää) neuvotellaan

Pyöräilykuntien verkosto ry Verkostoon liittyminen

-Liity edelläpolkijoiden kasvavaan joukkoon!