2011 aalto yliopiston opiskelijoiden asuminen

Aalto-yliopiston opiskelijoiden asuminen

Nykytilanne, toiveet ja vieraskielisten opiskelijoiden

tilanne

Teemu Kemppainen & Jenni Raninen

Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs.

Työpaperi 3/2011 ISBN 978-952-5282-29-0

Helsinki 2011 ISSN 1799-8905

Sisällysluettelo

1 Johdanto 1

2 Nykyinen asumistilanne 3

3 Asumista koskevat toiveet 11

3.1. Yksityisyyttä vai yhteisyyttä? 11

3.2 Asumisvalinnoista ja sijainnista 14

3.3 Asunnon varustelusta 18

4 Lopuksi: myyttejä murtamalla kohti käyttäjälähtöisyyttä 19

Kirjallisuutta 20

1

1 Johdanto

Tässä Otuksen työpaperissa keskitytään Aalto-yliopiston opiskelijoiden asumistilanteeseen ja

asumista koskeviin toiveisiin. Aihetta lähestytään erityisesti vieraskielisten opiskelijoiden

näkökulmasta. Julkaisu on osa Otuksen ja Aalto-yliopiston ylioppilaskunnan (AYY)

yhteistyöhanketta, jonka tavoitteena on kartoittaa jäsenten mielipiteitä ylioppilaskunnan

tuottamista palveluista. Työpaperi syventää hankkeen pääraportissa esitettyä asumisen

tarkastelua valituin osin. Analyysin pohjana käytetty aineisto on otospohjainen, Aalto-yliopiston

ylioppilaskunnan jäsenille suunnattu kyselyaineisto, joka kerättiin syyskuussa 2011.1

Asuminen on keskeinen hyvinvoinnin ja opiskelukyvyn tuki, sillä se vastaa perustaviksi

katsottuihin levon ja turvan tarpeisiin (ks. Zastrow & Kirst-Ashman 2010, 448; vrt. Sulander &

Romppanen 2007, 39). Esimerkiksi pohjoismaisen hyvinvointitutkimuksen perinteessä asumista

pidetäänkin ymmärrettävästi hyvinvoinnin keskeisenä elementtinä (Johansson 1979, 55). On

kuitenkin huomattava, että asumisessa ei ole kyse persoonattomasta fyysisestä paikasta, vaan

kodista, johon liittyy tärkeitä emotionaalisia ja sosiaalisia näkökohtia. Kotona voi – luonnollisesti

– olla kuin kotonaan, kun yksityisyys, rentoutuminen ja rauhoittuminen tarjoavat vastapainoa

kodin ulkopuolisen elämän vaatimuksille. Lisäksi koti on tärkeä konteksti identiteetin

rakentamiselle ja läheisille ihmissuhteille. Kotiin liittyvä hallittavuuden kokemus ja mahdollisuus

rutiinien muodostamiseen puolestaan rakentavat (ontologisen) turvallisuuden tunteelle.

(Felstead & Jewson 2000, 174; Perkins et al. 2008; Raijas 2008; ks. myös Giddens 1984.)

Opiskelijan koti on myös eräällä tavalla työpaikka, hieman samoin kuin etätyön tekijöillä.

Voidaan ajatella, että asunnolla on erityisen suuri merkitys niille opiskelijoille, jotka saapuvat

ulkomailta Suomeen opiskelemaan joko vaihto- tai tutkinto-opiskelijoina. Kun vaikkapa

Lahdessa vanhempiensa luona asuva fuksi voi pakon edessä kulkea kohtalaisella vaivalla

opiskelupaikkansa ja kotinsa väliä, kunnes sopivampi asumisratkaisu lähempänä järjestyy, ei

ulkomailta saapuvalla opiskelijalla tavallisesti ole mahdollisuutta vastaavaan

varasuunnitelmaan. Hallittavuuden, yksityisyyden ja rutiinien muodostamisen merkitys

oletettavasti korostuu astuttaessa tavanomaisen elämänpiirin ulkopuolelle – tilanne, josta

ensimmäisiä päiviä uudessa opiskelumaassaan viettävä opiskelija itsensä löytää.

Vieraskielisten vastaajien kirjoituksissa asumisen merkitys ja asuntojen saatavuuden

epätyydyttävä tilanne ilmenevät selvästi:

1 Vastaajia 1010, vastausosuus 28 %. Raportissa käytetään painotettua aineistoa. Metodologiasta tarkemmin, ks.

Kemppainen & Raninen (2011).

2

”International students are at a disadvantage when it comes to the long lines for HOAS. Any

chance we would be assigned a special listing so that we can worry less about housing and more

about our main concerns such as studying, and working?”

”i have no idea what student housing means, since have not seen one yet :P ”

”[...] I had to wait for 10 months to get an apartment there (even though I applied for the

apartment 5-6 months before coming to Finland). [...] If AYY or Aalto University can't provide for

an apartment to every single foreign student, don't accept so many of them. Is as simple as that.

[...] the university should invest in building more student dorms if they really care about their

students.”

”I feel this [vuokra-asunnot] should be the focus of AYY. Future students, even those who study

in Aalto 30 years from now will be grateful if you can solve this problem.”

Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa selvältä, että kansainvälistyvää yliopistoa kehitettäessä on

syytä kiinnittää riittävästi huomiota kehityssuuntaa vastaavien asumismahdollisuuksien

järjestämiseen. Tämän työpaperin tarkoitus on tuottaa kyselyaineistoon pohjautuvia

näkökulmia aiheen valaisemiseksi. Kerätty aineisto mahdollistaa vastausten erittelyn äidinkielen

mukaan. Tämä ei tietenkään ongelmattomasti erottele opiskelijoita sen mukaan, mistä he

opiskelemaan saapuvat. Esimerkiksi suomea tai ruotsia puhuva opiskelija voi hyvin muuttaa

Suomeen opintojensa takia. Toisaalta vieraskielinen opiskelija on saattanut asua Suomessa jo

pitempäänkin. Kieliryhmittäisellä tarkastelulla saataneen joka tapauksessa ainakin likimain

osuva käsitys siitä, miten ulkomailta Suomeen saapuvat opiskelijat asuvat ja mitä he asumiselta

toivovat.

Raportin luvussa kaksi luomme vertailevan perspektiivin avulla tiiviin katsauksen vieraskielisten

opiskelijoiden asumisen nykytilanteeseen. Luku kolme puolestaan paneutuu samasta

näkökulmasta asumista koskeviin toiveisiin. Lopuksi pohditaan käyttäjälähtöisyyden asemaa

asuntosuunnittelussa. Raportissa esitettävät vertailut ovat tilastollisesti merkitseviä viiden

prosentin riskitasolla, ellei toisin mainita (ks. Kemppainen & Raninen 2011, liite 1).

Kyselytutkimuksen prosessi on joukkuelaji. Jenni Raninen tuotti työpaperissa esiintyvät

karttakuvat ja Teemu Kemppainen vastasi tekstistä. Tekijät haluavat kiittää Aleksis Nokso-

Koivistoa (Otus), joka oli mukana ideoimassa ja kehittelemässä toimivaa karttapohjaista

raportointia; Marjaana Sailiota (Kuluttajatutkimuskeskus), joka vinkkasi hyödyllisiä lähteitä; ja

yli tuhatta AYY:n jäsentä, jotka vastasivat kyselyyn ja olivat näin mukana tuottamassa arvokasta

aineistoa.

3

2 Nykyinen asumistilanne

Tarkastellaan aluksi Aallon opiskelijoiden nykyistä asumistilannetta vertailemalla vieraskielisten

ja muiden (siis suomen- ja ruotsinkielisten) opiskelijoiden vastauksia. Koska asumistilanne ja -

mieltymykset muuttuvat iän ja elämäntilanteen myötä, on hyödyllistä aloittaa iän ja

kotitaloustyypin vertailulla. Vieraskieliset opiskelijat eivät iän suhteen juuri eroa muista

opiskelijoista.2 Kotitaloustyypin osalta tilanne on se, että vieraskieliset opiskelijat asuvat

puolison tai perheen kanssa muita harvemmin (osuudet vastaavasti 25 % ja 35 %). Vanhempien

luona asuminen on tällä opiskelijaryhmällä harvinaisempaa ja yksin tai kimppakämpässä

asuminen vastaavasti yleisempää. Nämä kieliryhmän mukaiset erot kotitaloustyypissä viittaavat

siihen suuntaan, että ajatus tarkastella kieliryhmän perusteella ulkomailta Suomeen opintojen

vuoksi saapuvia opiskelijoita on käyttökelpoinen.

HOASin ja AYY:n opiskelija-asunnot ovat vieraskielisten opiskelijoiden ryhmälle erityisen

ratkaiseva asumismuoto, sillä heistä peräti 67 prosenttia asuu näissä opiskelija-asunnoissa

(vastaava osuus muista opiskelijoista on 41 prosenttia). Asuntotyypissäkin on eroja: lähes joka

toinen vieraskielinen opiskelija asuu solussa (muut opiskelijat: 15 %) ja vain 13 prosenttia asuu

yksiössä (muut: 24 %). Isommissa asunnoissa he asuvat muita harvemmin, mikä johtunee

osaltaan kotitaloustyyppien eroavuuksista. Asumisen hinta painottuu tällä opiskelijaryhmällä

odotetusti haarukkaan 150–450 euroa, asuuhan heistä valtaosa kohtuuhintaisissa opiskelija-

asunnoissa.

Tarkasteltaessa vastaajien asuinpaikkaa pääkaupunkiseudun osalta karttaesityksen avulla

(kuvio 1) käy ilmi, että vastaajista suuri osa asuu itäisessä Espoossa ja Helsingin

kantakaupungissa.3 Otaniemi erottuu muista alueista, sillä peräti joka neljäs vastaaja asuu tällä

alueella. Otaniemeen sijoittuu myös valtaosa AYY:n vuokra-asunnoista. Vantaalla ja itäisessä

Helsingissä asuu vain pieni osa vastaajista. Pääkaupunkiseudun kehyskunnissa asuu 2,4

prosenttia vastaajista ja muualla Suomessa asuvia on 3,1 prosenttia.

2 Aineistossa iän mediaanit ovat 25 vuotta (vieraskieliset) ja 24 vuotta (muut).

3 Painottamaton aineisto. Postinumeroaineiston käsittelystä ja alueiden yhdistelystä tarkemmin, ks. Kemppainen &

Raninen (2011).

4

Kuvio 1. Vastaajien asuinalueet. %, n=948. Yhdistelty postinumeroalueista isommiksi alueiksi.

AYY:n palvelukysely 2011. Luotu Bime-sovelluksella. Karttatiedot: Google, Geocentre Consulting

& Tele Atlas 2011.4

Kuviot 2–4 havainnollistavat vastaajien asuinalueita korkeakouluittain: Kauppakorkeakoulun

vastaajien asumisjakauma ilmenee kuviosta 2. Kuvio 3 puolestaan havainnollistaa Otaniemen

korkeakouluissa opiskelevien vastaajien asumista ja kuvio 4 vastaavasti Taideteollisen

korkeakoulun vastaajien asumista. Karttakuvista käy ilmi, että asuinalueitten painopisteet

määrittyvät pitkälti oppilaitosten sijainnin mukaisesti.

4 Prosenttimäärät eivät summaudu raportin karttakuvissa aina sataan pyöristysten ja kartan ulkopuolelle jäävien

vastaajien vuoksi. Pallojen koot edustavat likimain vastaajaosuuksia, joskin aivan asteikon alapäässä suhde on

hieman vääristynyt.

5

Kuvio 2. Vastaajien asuinalueet, Kauppakorkeakoulu. %, n= 188. Yhdistelty

postinumeroalueista isommiksi alueiksi. AYY:n palvelukysely 2011. Luotu Bime-sovelluksella.

Karttatiedot: Google, Geocentre Consulting & Tele Atlas 2011.

Etu-Töölössä sijaitsevan Kauppakorkeakoulun (ks. kuvan nuoli) vastaajista noin puolet asuu

verrattain lähellä oppilaitosta Helsingin kantakaupungissa.

6

Kuvio 3. Vastaajien asuinalueet, Otaniemen korkeakoulut. %, n= 659. Yhdistelty



Otaniemen korkeakoulujen (ks. nuoli) vastaajista lähes puolet asuu oppilaitosten välittömässä

läheisyydessä. Helsingin keskustan tuntumassa heistä asuu noin joka viides.

7

Kuvio 4. Vastaajien asuinalueet, Taideteollinen korkeakoulu. %, n= 98. Yhdistelty



Taideteollisen korkeakoulussa (nuoli) opiskelevien vastaajien asumisjakauman painopiste on

odotettavalla tavalla koillisessa kantakaupungissa.

8

Kuvio 5. Vastaajien asuinalueet, vieraskieliset opiskelijat. %, n= 89. Yhdistelty



Vieraskielisten vastaajien asumisjakaumaa esitellään kuviossa 5. Otaniemessä asuu vastaajista

joka kolmas, mutta toisaalta itäisessä ja koillisessa Helsingissäkin yli kymmenen prosenttia (vrt.

kuvio 2). Verrattaessa vieraskielisten ja muiden vastaajien ryhmiä, ei kodin ja oppilaitoksen

välisen matkan kestossa ole tilastollisesti merkitsevää eroa. Sama koskee matkan

kuormittavuuden kokemista. Vieraskieliset opiskelijat kulkevat muita yleisemmin pääosan

koulumatkastaan kävellen. Sen sijaan polkupyörää tai henkilöautoa he käyttävät matkan

taittamiseen verrattain harvoin.

9

Kuvio 6. Kuinka tyytyväinen olet asuinalueen viihtyisyyteen? Erittäin tyytyväiset, % alueella

asuvista, n= 541. Yhdistelty postinumeroalueista isommiksi alueiksi. AYY:n palvelukysely 2011.

Luotu Bime-sovelluksella. Karttatiedot: Google, Geocentre Consulting & Tele Atlas 2011.

Vastaajilta tiedusteltiin asumistyytyväisyyttä asumisen eri puoliin oman kysymyspatteristonsa

avulla. Kuviot 6 ja 7 havainnollistavat tyytyväisyyttä asuinalueen viihtyisyyteen (kuvio 6) sekä

sijaintiin liikenneyhteyksiin nähden (kuvio 7). Yleisvaikutelma kuviosta 6 on, että

asuinalueeseen ollaan yleisesti ottaen varsin tyytyväisiä, kuvioihin 6 ja 7 on näet piirretty

erittäin tyytyväisten osuus alueittain. Jos laskuihin otetaan mukaan melko tyytyväiset, osuudet

nousisivat välille 68 prosenttia (Kontula–Itäkeskus–Vuosaari) – 100 prosenttia (useat alueet)

(vrt. Lankinen 2008). Viihtyisimmiksi koetut alueet sijoittuvat Helsingin eteläiseen

kantakaupunkiin, Lauttasaareen, Etelä-Haagan ja Munkkiniemen alueelle sekä Tapiolan

suunnalle.

10

Kuvio 7. Kuinka tyytyväinen olet asuinalueen sijaintiin liikenneyhteyksiin nähden? Erittäin

tyytyväiset, % alueella asuvista, n= 607. Yhdistelty postinumeroalueista isommiksi alueiksi.

AYY:n palvelukysely 2011. Luotu Bime-sovelluksella. Karttatiedot: Google, Geocentre Consulting

& Tele Atlas 2011.

Tyytyväisyys asunnon sijaintiin liikenneyhteyksiin nähden (kuvio 7) välittää osittain

samansuuntaisen yleiskuvan kuin kuvio 6, jossa oli kyse alueen viihtyisyydestä. Poikkeuksia

kuitenkin on: joillakin alueilla liikenneyhteyksiin ollaan tyytyväisempiä kuin viihtyisyyteen

(esimerkiksi Kallio–Sörnäinen ja Leppävaaran alue). Toisaalla tilanne on päinvastainen:

viihtyisyyttä arvioidaan positiivisempaan sävyyn kuin sijaintia liikenneyhteyksiin nähden,

esimerkkeinä Lauttasaari, Vantaa – jonka lukemat on yhdistetty yhteen luokkaan pienen

havaintomäärän vuoksi – sekä Herttoniemen ja Laajasalon alue.

Vieraskieliset opiskelijat ovat hieman muita tyytymättömämpiä asunnon kuntoon ja

varustelutasoon sekä asumiskustannuksiin. Kunnon ja varustelutason osalta selitys löytynee

11

siitä, että vieraskieliset opiskelijat asuvat enimmäkseen opiskelija-asunnoista. Kuten hankkeen

pääraportissa (Kemppainen & Raninen 2011, taulukko 10) huomattiin, opiskelija-asunnoissa

asuvat ovat jonkin verran muita tyytymättömämpiä asunnon kuntoon ja varustelutasoon.

Sen sijaan tyytymättömyys asumiskustannuksiin vaatii eri selitystä, sillä yleisesti ottaen

opiskelija-asunnoissa asuvat ovat tavallista tyytyväisempiä asumisen hintaan. Ero

tyytymättömien osuudessa on vieläpä varsin selvä: vieraskielisistä opiskelijoista 36 prosenttia

on tyytymättömiä asumiskustannuksiinsa (muut: 17 %). Suomeen opiskelemaan muuttaneiden

osalta mahdollinen osaselitys on, että Helsingin opiskelija-asumisen hintataso koetaan

korkeaksi lähtömaan tasoon verrattuna. Toinen tekijä liittyy arvatenkin tuloihin. Vieraskieliset

opiskelijat ovat muita tyypillisemmin täysiaikaisia opiskelijoita ja käyvät siten vähemmän töissä.

Lisäksi ulkomailta Suomeen opiskeluiden vuoksi muuttaneet opiskelijat, jotka eivät ole Suomen

kansalaisia, eivät myöskään saa opintotukea (KELA 2009). Kun kuukausitulot ovat näin ollen

ilmeisessä vaarassa jäädä verrattain mataliksi, on helppo ymmärtää, että asumisen sinänsä

kohtuullinen hintataso koetaan korkeaksi.

3 Asumista koskevat toiveet

Tässä luvussa tarkastellaan asumistoiveita. Aluksi luodaan katsaus asumismieltymyksiin

yksityisyyden näkökulmasta. Tämän jälkeen käsitellään asumisvalintoja ja hyvän sijainnin

osatekijöitä sekä asunnon varustelutasoa.

3.1. Yksityisyyttä vai yhteisyyttä?

Keskeinen opiskelija-asumista jäsentävä käsitepari on yksityisyys ja yhteisyys. Soluasumiseen

verrattuna opiskelijayksiöt ja vapaiden markkinoiden asunnot mahdollistavat suuremman

päätösvallan sen suhteen, kenen kanssa asumisen eri puolia jaetaan. Parhaimmillaan yksityisyys

onkin autonomiaa, mutta kääntöpuolena on yksinäisyys. Vastaavasti soluasuminen tai muu

yhteisasumisen muoto voi onnistuessaan olla antoisaa seurallisuutta ja ystävystymistä, mutta

toisaalta myös oman rauhan ja tilan puutetta. Edellä huomattiin, että vieraskieliset opiskelijat

asuvat muita useammin soluasunnoissa. Onko asumisen yksityisyyteen ja yhteisyyteen

liittyvissä arvostuksissa eroa vieraskielisten ja muiden opiskelijoiden välillä? Seuraavassa

tarkastellaan tätä tematiikkaa.

Yleisesti ottaen näyttää siltä, että makuuhuone, WC ja suihku ovat asumisen aspekteja, joiden

yksityisyyttä pidetään tyypillisesti arvossaan (taulukko 1). Sen sijaan piha-alueen ja saunan sekä

myös pyykkihuollon suhteen ollaan enemmän yhteisyyden kannalla. Vieraskielisille opiskelijoille

yksityisyys on kyselyn perusteella hieman vähemmän painava asia keittiön ja jääkaapin sekä

12

pyykkihuollon suhteen. Myös asumisen muiden puolien suhteen erot ovat samansuuntaisia,

mutta jäävät tilastollisen merkitsevyystason alapuolelle.

Taulukko 1. Miten arvioit asumista yksityisyyden näkökulmasta? %, n= 979–983. AYY:n

palvelukysely 2011.

Ehdottomasti

oma

Mielellään

oma

Mielellään

yhteinen

Ehdottomasti

yhteinen

Keittiö Vierask.

24 % 33 % 32 % 12 %

Muut 37 % 47 % 13 % 2 %

Jääkaappi Vierask. 32 % 33 % 27 % 7 %

Muut 48 % 43 % 9 % 0,8 %

Pyykinpesu ja -kuivaus Vierask. 9 % 23 % 45 % 23 %

Muut 15 % 43 % 32 % 10 %

Makuuhuone * Vierask. 88 % 11 % 1,0 % **

Muut 94 % 6 % 0,9 % **

WC * Vierask. 43 % 44 % 13 % 1,0 %

Muut 55 % 38 % 7 % 0,6 %

Suihku * Vierask. 42 % 43 % 15 % 1,0 %

Muut 52 % 39 % 8 % 0,6 %

Sauna * Vierask. 8 % 21 % 44 % 27 %

Muut 6 % 27 % 39 % 28 %

Piha-alue * Vierask. 4 % 14 % 37 % 46 %

Muut 4 % 20 % 38 % 38 %

* Ei tilastollisesti merkitseviä eroja

** Kategoriat "mielellään yhteinen" ja "ehdottomasti yhteinen" yhdistetty Khiin neliö -testin ehtojen täyttämiseksi

Kyselyssä tiedusteltiin myös, minkälaisessa asunnossa vastaaja mieluiten asuisi lukuvuoden

2011–2012 aikana. Kuten Lapintie (2010) huomauttaa, asumismieltymyksiä on

kyselytutkimuksissa usein lähestytty turhan yksiulotteisesti. Esimerkiksi taloudelliset resurssit

on usein rajattu pois kuvasta. Pyysimme vastaajia ottamaan huomioon asumisen hinnan –

isommat asunnot ovat kalliimpia, soluasunnot yksiöitä edullisempia – vastausta valittaessa,

jotta kyselytilanteeseen saataisiin hieman enemmän todellisen valintatilanteen tuntua. Kuten

kuviosta 8 näemme, vieraskieliset opiskelijat suosivat muita enemmän soluasuntoja.

13

Kuvio 8. Minkälaisessa asunnossa mieluiten asuisit nyt alkavan lukuvuoden aikana? %,

kieliryhmittäin. AYY:n palvelukysely 2011.

Voidaanko siis päätellä, että vieraskieliset opiskelijat asuvat soluasunnoissa, koska he

arvostavat yhteisöllisyyttä ja tarvitsevat uutta sosiaalista verkostoa enemmän kuin muut? Kyse

voi tosiaan ainakin osaltaan olla arvostuksista ja tarpeista. Yksityisyyden ja yhteisyyden

arvostuksissa on eittämättä kulttuurikohtaisia painotuseroja. Soluasuminen ei aina ole pelkkää

pakotettua läheisyyttä ventovieraiden kanssa. Solunaapureiden kanssa voi muodostua

ystävyyssuhteita, jotka etenkin alueelle muuttaville saattavat olla tärkeä sosiaalisen verkoston

osa (vrt. Hansel 2007, 97).

Toisaalta kysymys lienee myös soluasumisen edullisemmasta hinnasta, soluasuntojen

tarjonnasta sekä siitä, että ulkomailta muuttavat opiskelijat eivät luultavimmin pysty aina

odottamaan muita, paremmaksi arvioituja vaihtoehtoja. Lisäksi on mahdollista, että maku ja

arvostukset muuttuvat tilanteiden ja kokemusten myötä (ks. Elster 1985.) Voihan käydä niin,

että sopeudutaan ja tyydytään siihen, mitä on mahdollista saada (vrt. Aisopoksen tarina ketusta

ja pihlajanmarjoista). Asian voi tulkita myös valoisampaan sävyyn: kokemukset opettavat ja

avartavat näköaloja tarjoamalla mahdollisuuden murtaa ennakkoluuloja, joita esimerkiksi

soluasumiseen saattaa liittyä.

0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 30 % 35 %

Muu (ei opiskelija-asunto) - kolmio

Muu (ei opiskelija-asunto) - kaksio

Muu (ei opiskelija-asunto) - yksiö

Muu (ei opiskelija-asunto) - soluhuone

Opiskelija-asunto - kolmio

Opiskelija-asunto - kaksio

Opiskelija-asunto - yksiö

Opiskelija-asunto - soluhuone

Vieraskieliset

(n=102)

Muut (n=871)

14

3.2 Asumisvalinnoista ja sijainnista

Kyselyssä haluttiin selvittää myös opiskelijoiden asumisvalintoihin liittyviä preferenssejä.

Tässä selvityksessä haluttiin erityisesti sellaista lomakeratkaisua, joka mahdollistaisi “kaikki on

tärkeää” -tyylisen vastaamisen (vrt. Lapintie 2010). Aluksi yritimme laatia kyselyosiota, jossa

asumisen eri puolia olisi ikään kuin paketoitu yhteen hyödykeyhdistelmiksi, jolloin vastaajan

tehtäväksi olisi jäänyt asettaa nämä paketit paremmuusjärjestykseen. Kokeilujen kautta

päädyttiin kuitenkin lopulta yksinkertaisempaan ratkaisuun, jossa asumisen eri puolet

pyydettiin laittamaan tärkeysjärjestykseen. Tarjolla olevat vaihtoehdot olivat ”omalle budjetille

sopivat asumiskustannukset”, ”hyvä sijainti”, ”riittävästi neliöitä” sekä ”asunnon kunto ja

varustelutaso”. Näistä pyydettiin valitsemaan tärkein, toiseksi tärkein ja kolmanneksi tärkein

tekijä.

Kieliryhmien välillä ei käytännössä ole eroja näiden preferenssien suhteen. Niin vieraskielisistä

kuin muistakin enemmistö (58 %) pitää sopivaa kustannustasoa tärkeimpänä tekijänä ja yli

neljännekselle budjettipuoli on toiseksi tärkein tekijä (kuvio 9). Hyvä sijainti painaa eniten

reilulla kolmanneksella, mutta se on toiseksi tärkein tekijä peräti lähes joka toiselle. Asunnon

kunto ja varustelutaso on kolmanneksi tärkein valintaperuste lähes joka toiselle. Asunnon koon

merkitys on tämän kyselyn perusteella annetuista tekijöistä kaikkein vähäisin: se nousee esiin

lähinnä kolmanneksi tärkeimpänä tekijänä vajaalla kolmanneksella vastaajista.

Kuvio 9. Millä perusteella teet opiskeluajan asumiseen liittyviä valintoja? Valitse listasta 3

tärkeintä tekijää ja laita ne tärkeysjärjestykseen. %, n= 997–999. AYY:n palvelukysely 2011.

58 %

27 %

10 %

35 %

47 %

15 %

2 %

10 %

30 %

4 %

16 %

46 %

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

80 %

90 %

100 %

Tärkein Toiseksi tärkein Kolmanneksi tärkein

Asunnon kunto ja

varustelutaso

Riittävästi neliöitä

Hyvä sijainti

Omalle budjetille sopivat

asumiskustannukset

15

Kuten hankkeen raportissa todettiin, ristiintaulukoitaessa ykkös- ja kakkospreferenssimuuttujat

muodostuu kaksi hallitsevaa ryhmää. Suuremmalla ryhmällä (osuudeltaan 43 %) kustannuspuoli

on tärkein tekijä asumisvalinnoissa ja sijainti toissijainen. Toisella suurella ryhmällä (24 %)

puolestaan nostaa sijainnin ratkaisevimpaan asemaan ja pitää hintaa toissijaisena. Kuvio 10

havainnollistaa kahden tärkeimmän asumisvalintoja ohjaava preferenssin yhteisjakaumaa

täristetyn hajontakuvan avulla. Kaksi tummaa aluetta (nuolet) kuvaavat juuri näitä kahta

tyypillisintä asumispreferenssien yhdistelmää. Ympyrän sisään jää ehdoton enemmistö

vastaajista: ne, jotka pitävät kustannustasoa tai hyvää sijaintia tärkeimpänä asumisen

valintatekijänä.

Kuvio 10. Asumisvalintojen tärkein ja toiseksi tärkein tekijä. Täristetty hajontakuvassa. AYY:n

palvelukysely 2011.

On selvää, että “hyvä sijainti” on monimerkityksinen käsite. Tämä lähestymistapa valittiin

kyselyyn tarkoituksella. Ajatus oli, että hyvän sijainnin merkitystä täsmennetään osiolla, joka

sijoitetaan heti asumispreferenssiosion perään. Taulukko 2 kuvaa hyvän sijainnin eri tekijöiden

painoarvoja. Päälinja on selvä: opiskelupaikan läheisyys, hyvät joukkoliikenneyhteydet sekä

16

Helsingin keskusta(n läheisyys) ovat ylivoimaisesti tyypillisimmät hyvää sijaintia määrittävät

päätekijät.

Toinen keskeinen huomio, joka taulukon perusteella tehdään, on käsitysten monikerroksisuus.

Siirrettäessä fokus tärkeimmästä tekijästä sivutekijöihin käsitysten skaala kasvaa. Tämä näkyy

lämpökartalla värierojen tasaantumisena – ikään kuin ”entropian” kasvuna. Näyttää siltä, että

hyvät joukkoliikenneyhteydet merkitsevät erityisesti sivutekijöinä. Kiinnostavasti varsin moni

vastaaja nostaa paikallisten palvelujen läheisyyden kolmanneksi tärkeimmäksi hyvän sijainnin

määrittäjäksi.

Taulukko 2. Minkälainen asunnon sijainti on mielestäsi hyvä? Valitse listasta 3 tärkeintä tekijää

ja laita ne tärkeysjärjestykseen. AYY:n palvelukysely 2011.

Hyvän sijainnin tekijät

Tärkein 2. tärkein 3. tärkein

Opiskelupaikka lähellä 37,2 % 16,6 % 10,4 %

Hyvät joukkoliikenneyhteydet 21,3 % 33,2 % 17,0 %

Helsingin keskustassa tai sen läheisyydessä 19,0 % 6,1 % 5,8 %

Muut tärkeät ihmiset lähellä (ystävät,

seurustelukumppani) 6,3 % 8,2 % 9,7 %

Hyvämaineinen alue 3,0 % 5,8 % 5,0 %

Työpaikka lähellä 2,7 % 7,0 % 6,6 %

Turvallinen alue 2,4 % 4,5 % 7,8 %

Paikalliset palvelut lähellä 2,2 % 7,1 % 16,6 %

Hiljainen alue - ei liikennemelua 1,9 % 3,3 % 5,1 %

Vanhemmat tai muut sukulaiset lähellä 1,1 % 2,0 % 1,8 %

Meren tuntumassa 1,1 % 1,7 % 2,7 %

Puistojen läheisyydessä 0,9 % 1,4 % 3,9 %

Monipuoliset liikuntamahdollisuudet lähellä 0,8 % 3,0 % 7,6 %

n (100 %) 981 982 979

Hyvän sijainnin merkityksessä ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja kieliryhmittäin. Tosin jos

pysytellään pelkästään aineistotason eroissa, näyttäisi siltä, että vieraskieliset vastaajat antavat

opiskelupaikan läheisyydelle vieläkin suuremman painoarvon kuin muut.

Piirrettäessä kahden tärkeimmän hyvää sijaintia määrittävän tekijän hajontakuva havaitaan,

että opiskelupaikan läheisyyden ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien yhdistelmä on varsin

yleinen tapa mieltää asunnon hyvä sijainti (kuvio 11: nuolet).

17

Kuvio 11. Hyvän sijainnin tärkein ja toiseksi tärkein tekijä hajontakuvassa, täristetty. AYY:n

palvelukysely 2011.

Opintojen edetessä hyvän sijainnin kriteerit muuttuvat siten, että opiskelupaikan läheisyys käy

vuosi vuodelta vähemmän ratkaisevaksi. Samalla Helsingin keskustan läheisyyden merkitys

kasvaa. Asumisvalintoja ohjaavien tekijöiden tärkeysjärjestys ei kuitenkaan aineiston

perusteella muutu opintovuosien myötä. Tämä on yllättävää, koska opintojen edetessä

tapahtuu selviä muutoksia kotitaloustyypissä, joka kuitenkin lienee keskeinen asumisvalintojen

taustatekijä. Budjettiin sopivat asumiskustannukset pysyttelevät ykköstilalla läpi opintovuosien.

Ehkäpä tiedonkeruuinstrumenttimme ei ollut tarpeeksi herkkä tuodakseen esiin tätä

oletettavasti lisääntyvää tilantarvetta. Vastausvaihtoehtojen muotoilut ilmeisesti jättävät

tulkinnanvaraa siinä määrin, ettei kotitaloustyypin muuttuminen kanavoidu selvästi

kyselyvastauksiin (vrt. “omalle budjetille sopivat asumiskustannukset” ja “riittävästi neliöitä”).

Tämä onkin hyvä muistutus siitä, että kyselytutkimuksia on luettava maltilla. Kyselyiden heikoin

18

lenkki on juuri tiedonkeruu, minkä vuoksi tuloksia tulee tarkastella sopivan kriittisesti ja muuta

tietoa vasten tulkiten.

Luodaan vielä vertaileva katsaus lähes kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen. Otus toteutti

vuonna 2003 Helsingin opiskelija-asuntosäätiön (HOAS) ja Opetusministeriön tilaaman

selvityksen pääkaupunkiseudun opiskelijoiden asumistoiveista (Hermans 2003).5 Valtaosa

vastaajista oli tyytyväisiä asuntonsa sijaintiin. Tyytymättömyyttä aiheuttivat koulumatkan

pituus ja sijainnin syrjäisyys. Hinta ja joukkoliikenneyhteydet koettiin painavimmiksi tekijöiksi

asunnon valinnan näkökulmasta. Myös mahdollisuutta asua puolison kanssa sekä yleistä

sijaintia pääkaupunkiseudulla (ajatuksella keskusta vs. lähiö) pidettiin tärkeinä puolina asunnon

valinnassa. Kysyttäessä asumispreferenssejä alueittain kävi ilmi, että toivotut alueet sijoittuivat

erityisesti oppilaitosten läheisyyteen, junaradan varteen, Helsingin keskustaan ja itäiseen

Espooseen. Sen sijaan Helsingin ja Vantaan itäosat eivät juuri olleet suosiossa. Epäsuosittuja

alueita luonnehtivat syrjäiseksi koettu sijainti, heikot liikenneyhteydet sekä yleiset alueisiin

liittyvät mielikuvat. Selvityksen yhteenvetona todettiin, että opiskelijat ovat asumistoiveiden

suhteen varsin heterogeeninen ryhmä. Tämän perusteella suositeltiin, että moninaiset tarpeet

huomioitaisiin opiskelija-asuntotuotannossa.

3.3 Asunnon varustelusta

“I think lighting is essential. Unfurnished housing doesn't even provide lighting, which is

ridiculous. Bed shall be ordered by student beforehand with some sort of condition, for example,

that a student should stay in the apartment at least 6 months, otherwise the extra change will

apply. Otherwise, as most of the students eventually get his/her bed oneself, it is not needed.”

Toiseen maahan opiskelemaan muuttavat eivät pysty tuomaan mukanaan rajattomasti

arkielämässä tarvittavia tavaroita. Niinpä kysymys asunnon varustelusta on tälle ryhmälle aivan

eri tavalla olennainen kuin kotimaassa muuttavilla opiskelijoilla, jotka saavat muuttoautoon

periaatteessa kaiken mitä tarvitsevat. Tämä näkyy myös kyselyvastauksissa. Suurin osa

vieraskielisistä opiskelijoista (60 %) ottaisi vanhahkot peruskalusteet ilman lisävuokraa (muut:

27 %). Uudehkot peruskalusteet ottaisi kolmenkymmenen euron lisävuokralla 17 %

vieraskielisistä (muut: 8 %) ja edullisempaan hintaan 25 % (muut: 10 %). Sängystä maksaisi

kymmenen euron lisävuokraa joka neljäs vieraskielinen (muut: 9 %) ja edullisempaan hintaan

sängyn ottaisi joka viides (muut: 4 %). Samansuuntainen tulos saadaan myös mikron ja

kahvinkeittimen osalta. Ehkä erikseen olisi mietittävä vielä kysymys valaistuksesta, kuten

5 Tutkimuksen kohdejoukkona olivat 1998–2002 opintonsa aloittaneet pääkaupunkiseudun korkeakoulujen

opiskelijat. Tosin Stadia, Taideteollinen korkeakoulu, Sibelius-Akatemia ja Humanistinen ammattikorkeakoulu jäivät

lopulta pois selvityksestä tiedonkeruuseen liittyneiden hankaluuksien vuoksi.

19

kappaleen avannut sitaatti osoittaa. Kohtuuhintainen perusvalaisin (esim. kattoon

energiansäästölamppu ja kestävä perusvarjostin) varmasti tekisivät uuteen asuntoon ja

opiskelumaahan kotiutumisen nopeammaksi. Sille olisi näiden kyselytulosten perusteella myös

todennäköisesti kysyntää ainakin vieraskielisten opiskelijoiden joukossa.

4 Lopuksi: myyttejä murtamalla kohti käyttäjälähtöisyyttä

AYY on rakennuttamassa lähitulevaisuudessa uusia asuntoja jäsentensä käyttöön. Pohdin

lyhyesti lopuksi, mikä asema jäsenten – eli nykyisten tai mahdollisten asukkaiden – näkemyksillä

ja mielipiteillä voisi olla asuntotuotantoprosessissa. Rask ym. (2008) lähestyvät kysymystä

Roland Barthesin myytin käsitteen avulla. Heidän mukaansa asuntotuotannon toimijoiden

syvälle iskostuneet oletukset kuluttajista (myytit) ovat suunnittelua merkittävästi suuntaavia

tekijöitä. Eräs tällaisista myyteistä on oletus kuluttajien konservatiivisuudesta. Kuluttajat eivät

myytin mukaan ole asumisen suhteen erityisen kiinnostuneita mistään uudesta. Tämän

perusteella kuluttajamielipide on helppo sivuuttaa suunnitteluprosessista. On kuitenkin näyttöä

siitä, että kuluttajien varhainen osallistaminen tuo suunnitteluprosessiin tuoreita näkökulmia ja

ideoita, joten myytti voidaan kyseenalaistaa. (Mt.)

Haluan nostaa esiin vielä toisen Raskin ym. paikantamista asuntotuotantoajattelua ohjaavista

myyteistä. Tämä myytti rakentuu ajatukselle, että kuluttajilla ei ole riittävää kompetenssia ottaa

asiaan kantaa, olipa kyse sitten lainsäädännöstä, työtavoista, kustannuksista tai vaikkapa

estetiikasta. Teknis-byrokraattinen asiantuntijoiden tieto-taito katsotaan siinä määrin

ylivoimaiseksi, että jälleen kuluttajamielipide voidaan jättää huomiotta. Tämäkin myytti voidaan

kyseenalaistaa, sillä asiantuntijatieto ja arkinen kokemustieto pikemmin täydentävät toisiaan.

Ratkaiseva kysymys on, miten asuntotuotannon toimijat osaavat tulkita kuluttajien mielipiteistä

ja kokemuksista kertovaa tietoa. Parhaimmillaan kuluttaja- tai käyttäjätieto on

asiantuntijatiedolle eräänlainen todellisuustarkistus, ”reality check”. (Mt.)

Käyttäjätieto voi avata asuntosuunnitteluun tuoreita näkökulmia ja murtaa vakiintuneita

ajattelu- ja toimintamalleja (ks. Repo & Häyrynen 2008). Asumismieltymyksiä kartoittavien

kyselytutkimuksien taustaoletukset eivät kuitenkaan aina takaa, että niistä saatava tieto on

suoraan käyttökelpoista. Asumistoiveet tulisi ottaa tutkimuksen tasolla vakavasti niiden

kaikessa monimutkaisuudessa ja ristiriitaisuudessa (Lapintie 2010). Tässä selvityksessä on

otettu joitakin askelia tähän suuntaan. Kyselyt eivät tietenkään ole ainoa tapa ottaa

(potentiaalisia) käyttäjiä mukaan suunnitteluprosessiin: erilaiset aivoriihet ja työpajat sekä

haastattelut ja kirjoituskilpailut ovat esimerkkejä muista lähestymistavoista. Erityisesti on

20

huomattava, että AYY:n tapauksessa koko toiminnan edustuksellinen pohja luo hyvät

edellytykset käyttäjälähtöiselle, myyttejä murtavalle suunnittelulle.

Kirjallisuutta

Elster J (1985): Sour grapes. Studies in the Subversion of Rationality. Cambridge, Cambridge

University Press.

Felstead A & Jewson N (2000): In Work, At Home. Towards an Understanding of Homeworking.

London, Routledge.

Giddens A (1984): The Constitution of Society. Outline of the Theory of Structuration.

Cambridge, Polity.

Hansel B (2007): The Exchange Student Survival Kit. Boston, Intercultural Press.

Hermans O (2003): ”Soon mukavasti tässä”. Opiskelijoiden asumistoiveet pääkaupunkiseudulla.

Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs 25/2003.

Johansson S (1979): Mot en teori for social rapportering. Stockholm, Institutet for social

forskning.

KELA (2009): ”Financial Aids for Foreign Students”, nettisivu, päivitetty 9.1.2009. Luettu

21.11.2011 osoitteessa

http://www.kela.fi/in/internet/english.nsf/NET/081001145354IL?OpenDocument

Kemppainen T & Raninen J (2011): Opiskelijan palveluksessa. AYY:n palvelukysely 2011. Aalto-

yliopisto, Aalto-yliopiston ylioppilaskunta & Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus.

Lankinen M (2008): Asuminen, tulot ja varallisuus. Tutkimuksia 5/2008. Helsingin kaupungin

tietokeskus.

Lapintie K (2010): ”Intohimon hämärä kohde. Mitä asukas haluaa?”, Yhdyskuntasuunnittelu

48(2): 41–56.

21

Perkins HC, Thorns DC & Winstanley A (2008): ”House and home: methodology and methods

for exploring meaning and structure”, teoksessa Maginn PJ, Thompson S & Tonts M (toim):

Qualitative Housing Analysis: an International Perspective. Bingley, Emerald.

Repo P & Häyrynen A (2008): ”555 asumisen ideaa”, teoksessa Lammi M & Timonen P (toim.):

Koti. Tehtävistä uusiin haasteisiin. Kuluttajatutkimuskeskus.

Raijas A (2008): ”Arki keskittyy kotiin”, teoksessa Lammi M & Timonen P (toim.): Koti.

Tehtävistä uusiin haasteisiin. Kuluttajatutkimuskeskus.

Rask M, Timonen J & Väliniemi J (2008): ”Kuluttajamyytit asumisen mikroilmastossa”, teoksessa

Lammi M & Timonen P (toim.): Koti. Tehtävistä uusiin haasteisiin. Kuluttajatutkimuskeskus.

Sulander J & Romppanen V (2007): Hyvinvointi koulutyössä ja opiskelussa. Opiskelijoiden

hyvinvointia kartoittavan työkalun kehittäminen. Helsinki, Työterveyslaitos.

Zastrow C & Kirst-Ashman K (2010): Understanding Human Behavior and the Social

Environment. Eight Edition. Belmont, Brooks/Cole.

2011 aalto yliopiston opiskelijoiden asuminen

Documents

Transcript of 2011 aalto yliopiston opiskelijoiden asuminen