Kestävää kasvua ja työtä 2014–2020 - Suomen rakennerahasto-ohjelma Ympäristöselostus

23.9.2013

2

Sisältö

Yhteenveto ............................................................................................................................................ 4

1 Johdanto ............................................................................................................................................. 7

2 Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma ja alueellisen suunnitelmat ................................................. 8

2.1 Yleistä .......................................................................................................................................................... 8

2.2 Suhde muihin suunnitelmiin ja ohjelmiin .................................................................................................... 9

2.3 Ohjelman päätavoitteet .............................................................................................................................. 9

3 Ympäristön ominaispiirteet, nykytila ja ongelmat............................................................................... 11

3.1 Suunnitelma-alueiden ominaispiirteitä ..................................................................................................... 11

3.2 Metsät ja metsien tila ................................................................................................................................ 13

3.3 Vesien tila .................................................................................................................................................. 13

3.4 Muut luonnonvarat ................................................................................................................................... 14

3.5 Luonnon monimuotoisuus ......................................................................................................................... 16

3.6 Yhdyskuntarakenne ................................................................................................................................... 17

3.7 Kulttuuriympäristöt ................................................................................................................................... 19

3.8 Ilmastonmuutos ......................................................................................................................................... 19

3.9 Energia ....................................................................................................................................................... 22

4 Ohjelman kannalta merkitykselliset ympäristötavoitteet ................................................................... 24

4.1 Keskeiset valtakunnalliset ympäristö- ja ilmastotavoitteet ...................................................................... 24

4.2 Keskeiset alueelliset ympäristötavoitteet ................................................................................................. 31

5 Vaikutusten arviointi ......................................................................................................................... 33

5.1 Vaikutustarkastelun lähtökohdat ja arvioinnin suorittaminen ................................................................. 33

5.2 Vaihtoehdot ............................................................................................................................................... 34

5.3 Toimintalinjakohtainen arviointi ............................................................................................................... 35

5.3.1 Toimintalinja 1 Pk-yritystoiminnan kilpailukyky (EAKR) ................................................................. 35

5.3.2 Toimintalinja 2 Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR) ............. 41

5.3.3 Toimintalinja 3 Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR) ................................................................ 44

5.3.4 Toimintalinja 4 Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR) ........................................ 46

5.3.5 Toimintalinja 5 Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR) ............................................... 48

5.4 Rajat ylittävät ympäristövaikutukset ......................................................................................................... 50

5.5 Kokonaisvaikutusten arviointi ................................................................................................................... 50

6 Vaihtoehtojen vertailu ...................................................................................................................... 53

7 Ohjelman suhde ympäristötavoitteisiin ja kestävään kehitykseen....................................................... 54

3

8 Haitallisten vaikutusten lieventämistoimenpiteet .............................................................................. 57

9 Arvioinnin epävarmuustekijät ............................................................................................................ 57

10 Suunnitelma ympäristövaikutusten seurannasta .............................................................................. 58

Liite: Yhteenveto valtakunnallisten teemojen, alueellisten suunnitelmaluonnosten sekä niistä laadittujen ympäristöselostusten SOVA-kuulemisessa saadusta palautteesta

4

Yhteenveto

Tässä ympäristöselostuksessa on kuvattu ”Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 – Suomen rakennerahasto-ohjelman” toteuttamisen keskeiset ympäristövaikutukset. Ohjelma on laadittu Etelä- ja Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisten suunnitelmien sekä ministeriöiden laatimien valtakunnallisesti toteutet-tavien teemojen suunnitelmien pohjalta.

Ohjelman tavoitteena on vahvistaa Suomen elinkeinorakennetta kehittämällä pk-yritysten kilpailukykyä ja alueiden osaamista sekä edistää työllisyyttä, koulutusta ja sosiaalista osallisuutta. Taloudellisen ja sosiaali-sen kestävyyden varmistaminen on ohjelman keskeisenä sisältönä – merkittävimmät välittömät vaikutukset syntyvät näillä kestävän kehityksen ulottuvuuksilla. Ympäristönäkökulmasta ohjelman tavoitteina ovat vähähiilisen talouden ja alueiden luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen.

Ohjelma pyrkii vastaamaan ilmastotavoitteisiin ja alueiden luonnonvarojen käytön kestävyyteen liittyviin haasteisiin. Samaan aikaan, kun pyritään lisäämään taloudellisen toiminnan määrää, pyritään myös ratkai-semaan olemassa olevia ja mahdollisia uusia ympäristöongelmia osaamista kehittämällä. Vähähiilisyyden edistämistä toteutetaan laajalla toimenpidevalikoimalla ja tavoitteeksi on asetettu, että vähähiilisyyttä edistäviin toimenpiteisiin kohdistuisi vähintään 25 % EAKR-rahoituksesta. Ohjelman myönteiset ympäristövaikutukset syntyvät talouden rakenteen uudistumisen kautta sekä ympä-ristömyönteisten ratkaisujen, toimintatapojen ja tuotteiden yleistymisen kautta. Sen sijaan ohjelma ei tar-joa välineitä esim. kulttuuriympäristön tai luonnon tilan parantamiseen, ympäristönsuojeluun tai ilmaston-muutokseen sopeutumiseen, joten näiden keskeisten kestävän kehityksen elementtien osalta ohjelman vaikutukset jäävät korkeintaan välillisiksi. Merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia voi syntyä taloudelli-sen toiminnan volyymin kasvaessa, mikäli se johtaa kokonaisuutena lisääntyvään luonnonvarojen käyttöön, liikennevirtoihin ja päästöihin. Riskinä on, että ympäristömyönteisten ratkaisujen käyttöön otto ei yleisty suunnitellusti ja kasvu syö tavoitellut myönteiset ilmasto- ja muut ympäristövaikutukset. Kestävän kasvun kannalta ympäristöllisen kestävyyden varmistamiseen liittyvät toimet nousevat tärkeiksi – toimeenpanovai-heessa on sen vuoksi tärkeää varmistaa ohjelman ympäristöpainotusten toteutuminen ja vaikuttavuus, sekä hanke- että kokonaisvaikutusten tasolla. Ympäristönäkökulmasta merkittäväksi muodostuu se, että ohjelma vauhdittaa ja suuntaa elinkeinotoimin-nan rakenteellista muutosta. Suuntaus on perustuotannosta osaamisintensiivisille aloille ja palveluihin. Elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja murrosvaiheessa olevien toimialojen tukeminen luo merkittäviä mahdollisuuksia siirtymiselle kohti vähähiilisempää taloutta. Kielteisten vaikutusten näkökulmasta ohjelma tukee taloudellisen toiminnan ja luonnonvarojen käytön volyymin kasvua ja voi siten välillisesti lisätä kokonaispäästöjä/kulutusta. Kaikessa hanketoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa tulee aina huomioida ympäristövaikutukset ja minimoida haitalliset vaikutukset. Kestävän kehityksen edistämisen laajemmasta näkökulmasta ohjelman perimmäinen haaste kuitenkin on, että taloudessa ei suoranaisesti ole olemassa – ehkä cleantech-alaa lukuun ottamatta – sellaista valmista rakennetta tai toimialaa, jota tukemalla ilmasto- ja muut ympäristö-ongelmat olisi voitettavissa. Vaikuttaminen tällaisen rakenteen ja toimialan kehittymiseen olisi toteutu-essaan epäilemättä yksi ohjelman merkittävimpiä ja kauaskantoisimpia saavutuksia. Laadittuun arviointiin liittyy epävarmuustekijöitä, joista keskeisin koskee rahoituksen jakautumista eri toi-mialoille ja toimintalinjojen sisällä. Arviointiin liittyvät epävarmuustekijät puoltavat ohjelman vaikutusten huolellista seurantaa ja arviointia toteuttamisvaiheessa.

Seuraavassa taulukossa on yhteenvedonomaisesti kuvattu ympäristöselostuksen toimintalinjakohtaisia vaikutustarkasteluja viisiportaisella asteikolla:

5

++ merkittävä myönteinen vaikutus

+ vähäinen myönteinen vaikutus

0 ei mainittavia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia

- vähäinen kielteinen vaikutus

-- merkittävä kielteinen vaikutus

Mikäli vaikutus on ennen kaikkea välillinen, on symboli merkitty sulkeisiin.

Vaikutukset →

Toimintalinjat ↓ Vaikutukset ihmisiin: väestö, ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys

Vaikutukset luonnonympäristöön: luonnon monimuotoisuus, eliöstö, kasvillisuus, maaperä, vesi, ilma, ilmastotekijät

Vaikutukset rakennettuun ympäristöön: yhdyskuntarakenne, rakennettu ympäristö, maisema, kaupunkikuva, kulttuuriperintö

Vaikutukset luonnonvaroihin: aineellinen omaisuus, luonnonvarojen hyödyntäminen

TL 1 Pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen (EAKR)

(+/-) Työllistyminen lisää edellytyksiä ihmisten hyvinvoinnille. Vähähiiliset ratkaisut edistävät elämisen laatua. Luonnonvarojen kestämätön käyttö voi vaikuttaa välilli-sesti väestön ter-veyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen.

(+ / -) Vähäpäästöisten tekniikoiden ja uusiutuvan energian käyttö sekä energia- ja materiaali-tehokkuus vähentävät elin-keinotoiminnan ympäristökuormi-tusta ja hillitsevät ilmastonmuutosta. Muunlainen elin-keinotoiminta voi lisätä ympäristö-kuormitusta. Luonnonvarojen (uusiutuvienkin) ja uusiutuvan energian käyttöön voi liittyä myös haitallisia ympäristövaikutuksia, esim. luonnon monimuotoisuuden häviäminen.

0/ (+) Melko neutraali kulttuurinen vaikutus. Vähähiilisillä ratkai-suilla voidaan vaikut-taa mm. yhdyskunta-rakenteeseen, raken-nettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunki-kuvaan, esim. joukko- ja kevyen liikenteen edellytysten edistäminen.

++ / (-) Elinkeinotoiminnan kehittämisellä edistetään taloutta. Luonnonvarat voivat ehtyä tai pilaantua, mikäli niitä ei käytetä kestävällä tavalla. Vähähiilisten ratkaisujen liike-taloudellinen hyödyntäminen markkinoilla. Luonnonvarojen kestämätön käyttö voi vähentää luon-non monimuotoi-suuden taloudellista merkitystä.

TL 2 Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR)

(+) Työllistyminen lisää edellytyksiä ihmisten hyvinvoinnille. Vähähiiliset ratkaisut edistävät

(++) Vähäpäästöisten tekniikoiden ja uusiutuvan energian käytön sekä energia- ja materiaali-tehokkuuden kehittämistoimet

0/ (+) melko neutraali kulttuurinen vaikutus. Vähähiilisillä ratkai-suilla voidaan vaikut-taa mm. yhdyskunta-rakenteeseen, raken-

++ Innovaatiotoiminta (ml. vähähiiliset ratkaisut) tukee elinkeinojen kehittämistä ja edistää taloutta.

6

elämisen laatua. vähentävät elin-keinotoiminnan ympäristökuormi-tusta ja hillitsevät ilmastonmuutosta. Luonnonvarojen (uusiutuvienkin) ja uusiutuvan energian käyttöön voi liittyä myös haitallisia ympäristövaikutuksia, esim. luonnon monimuotoisuuden häviäminen.

nettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunki-kuvaan, esim. joukko- ja kevyen liikenteen edellytysten edistäminen.

TL 3 Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR)

++ Työllistyminen lisää edellytyksiä ihmisten hyvinvoinnille. Työelämän laadun parantaminen parantaa elämän laatua.

(+) Koulutus, työkokeilut ja harjoittelut voivat edistää ympäristö-osaamisen ja -vas-tuullisuuden kehittä-mistä erityisesti keski-pitkällä ja pitkällä tähtäimellä. Työn organisoinnilla voidaan löytää ekologisempia tapoja toimia työpaikoilla.

(+) Kansainvälistyvä työelämä, etniset vähemmistöt ja ulkomainen työ-voima rikastuttavat kulttuuria.

+ Osaava työvoima edistää pk-yritysten kasvua, kehittymistä ja kansain-välistymistä.

TL 4 Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR)

++ Koulutus parantaa työllis-tymismahdolli-suuksia, mikä lisää edellytyksiä ihmis-ten hyvinvoinnille ja parantaa elämän laatua. Osaaminen lisää motivaatiota.

(+) Välillinen myönteinen vaikutus vähähiilisyys- ja ympäristöosaami-sen lisääntymisen kautta – erityisesti keskipitkällä ja pitkällä tähtäimellä.

(+) / 0 Pääsääntöisesti neutraali kulttuurinen vaikutus. Välillinen myönteinen vaikutus (kulttuuri)-ympäristöosaamisen lisääntymisen kautta.

(+) Koulutus tuottaa osaavaa työvoimaa elinkeinotoiminnan tarpeisiin ja mahdol-listaa taloudellisen kasvun.

TL 5 Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR)

++ Osallisuutta vahvis-tavat palvelut lisää-vät ihmisten hyvin-vointia ja terveyttä. Työ- ja toiminta-kyvyn vahvistaminen parantaa elämisen laatua ja mahdolli-suuksia työllistyä. Aktiivinen osallistu-minen oman ympä-ristön kehittämi-seen lisää viihtyisyyttä.

+ / 0 Toimenpiteillä oman elinympäristön kehittämiseksi voi olla myös myönteinen ekologinen vaikutus pitemmällä aikavälillä.

+ / 0 Aktivointitoimenpiteet voivat sisältää toimintaa, joka vaikuttaa myönteisesti myös kulttuuriympä-ristöjen ja maisemien kehittämiseen ja parantamiseen.

+ Syrjäytymisen ehkäisy on yhteis-kunnalle edullisem-paa kuin syrjäytymi-sestä aiheutuvien ongelmien ratkaiseminen. Kansalaisyhteiskunta ja kolmas sektori voivat tehostaa toimintaa.

7

1 Johdanto Laissa viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista 200/2005 sekä sitä täydentävässä valtioneuvoston asetuksessa 347/2005 säädetään velvollisuudesta arvioida suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutuksia niiden valmistelun yhteydessä. Vaikutusten arviointi on viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien valmisteluun liittyvä prosessi, joka tukee suunnitelman tai ohjelman valmis-telua, toteutusta ja seurantaa sekä valmisteluun liittyvää vuorovaikutusta. Arviointi tuottaa ensisijaisesti tietoa suunnitelman ja sen vaihtoehtojen vaikutuksista, mutta myös edistää osallistumista ja yhteistyötä.

Tässä ympäristöselostuksessa kuvataan ”Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 – Suomen rakennerahasto-ohjelman” toteuttamisen keskeiset ympäristövaikutukset. Ohjelma muodostuu Etelä- ja Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisista suunnitelmista sekä valtakunnallisista teemoista. Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman ympäristöselostus pohjautuu alueellisista suunnitelmista laadittuihin ympäristö-selostuksiin. Selostus ei kata Ahvenanmaata, jolla on oma erillinen ohjelmansa.

Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman ympäristövaikutusten arvioinnista vastaa työ- ja elinkeinominis-teriö. Etelä- ja Länsi-Suomen alueellisen suunnitelman ympäristöarvioinnista vastasi suunnitelman valmiste-lua koordinoinut maakunnan liitto eli Päijät-Hämeen liitto. Vastaavasti Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen suunnitelman ympäristövaikutusten arvioinnista vastasi suunnitelman valmistelua koordinoinut Pohjois-Pohjanmaan liitto. Molempien suunnitelma-alueiden maakunnan liittojen ja ELY-keskusten asiantuntijoista muodostettiin erilliset SOVA-ryhmät, jotka käytännössä suorittivat ympäristövaikutusten arvioinnin ja laativat alueellisten suunnitelmien ympäristöselostukset. Ne toimitettiin yhdessä alueellisten suunnitelmien kanssa työ- ja elinkeinoministeriöön tammikuussa 2013.

Taulukko 1: Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman SOVA-prosessin aikataulu ja kuvaus.

Syyskuu 2012 - Neuvottelu 13.9. TEM:in, YM:n ja alueiden edustajien kanssa koskien SOVA -prosessin työnjakoa ja aikataulua.

- Osallistumis- ja arviointisuunnitelma valmistuu. - Etelä- ja Länsi-Suomen SOVA-ryhmän järjestäytymiskokous 26.9.

Lokakuu 2012 - Ilmoitus suunnitelman/ohjelman sekä ympäristöselostuksen valmistelun aloittamisesta. Ympäristöviranomaisten kuuleminen ympäristöselostuksen sisällöstä (5.10. – 16.11.2012).

- Itä- ja Pohjois-Suomen SOVA-ryhmän järjestäytymiskokous. - Etelä- ja Länsi-Suomen ympäristöselostuksen 1. luonnoksen käsittely. - Molempien alueellisten suunnitelmien 2. luonnokset TEM:iin.

Marraskuu 2012 - Itä- ja Pohjois-Suomen ympäristöselostuksen 1. luonnoksen käsittely. - Etelä- ja Länsi-Suomen ympäristöselostuksen 2. luonnoksen käsittely ELSA 2014+ -työryhmässä - Aloitusvaiheen kuuleminen päättyy (16.11.). - Etelä- ja Länsi-Suomen SOVA-ryhmä: ympäristövaikutusten arvioinnin ja ympäristöselostuksen

täydentäminen kuulemisessa saadun palautteen pohjalta. - Molempien alueellisten suunnitelmien 3. luonnokset TEM:iin.

Joulukuu 2012 - Itä- ja Pohjois-Suomen alueen valmistelutyöryhmä: aloitusvaiheen kuulemisen tulosten käsittely.

- Itä- ja Pohjois-Suomen SOVA-ryhmä: saadun palautteen ja ympäristöselostuksen käsittely. - Itä- ja Pohjois-Suomen ympäristöselostuksen 2. luonnos valmistuu. - Ympäristövaikutusten arvioinnin ja ympäristöselostuksen käsittely ELSA 2014+ -työryhmässä.

Tammikuu 2013 - Itä- ja Pohjois-Suomen alueen valmistelutyöryhmä: ympäristöselostuksen käsittely. - Molemmat alueelliset suunnitelmaluonnokset sekä niiden ympäristöselostukset TEM:iin. - Valtakunnallisten teemojen suunnitelmaluonnokset, alueelliset suunnitelmaluonnokset sekä

niiden ympäristöselostukset nähtävillä 25.1.-1.3.2013. Lausuntopyynnöt keskeisiltä viranomaisilta ja sidosryhmiltä.

Maaliskuu 2013 - Molemmat SOVA-ryhmät: Saadun palautteen käsittely ja jatkovalmistelun evästäminen - TEM:n työpaja 18.3.2013: saadun palautteen käsittely sekä koko ohjelman kattavan

ympäristöselostuksen valmistelutyön evästäminen.

Toukokuu 2013 - Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman poliittinen käsittely talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa 28.5.2013 (toimintalinjat ja niiden indikatiivinen rahoitus, rahoituksen jakautuminen suunnitelma-alueiden kesken).

Kesäkuu 2013 - Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman poliittinen käsittely hallinnon ja aluekehityksen

8

Tämän ympäristöselostuksen sekä itse ohjelma-asiakirjan laadinnassa on otettu huomioon kuulemisessa 25.1.-1.3.2013 saatu palaute (lausunnot ja mielipiteet) valtakunnallisten teemojen suunnitelmaluonnoksista ja alueellisista suunnitelmaluonnoksista sekä niiden ympäristöselostuksista. Lausunnon antoi yhteensä 25 tahoa: 8 ELY-keskusta (Varsinais-Suomi, Pirkanmaa, Keski-Suomi, Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Pohjois-Pohjanmaa ja Lappi) sekä ympäristöministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, STM/romaniasiain neuvottelukunta, museovirasto, Hämeen-Uudenmaan metsäkeskus, Oulun yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Turun yliopisto, Karelia ammattikorkeakoulu, Savonia ammattikorkeakoulu, Pohjois-Karjalan kansantervey-den keskus ry, Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri, Keski-Suomen maakunnan yhteistyöryhmän maaseutu-jaosto, Saarijärvi-Viitasaaren seutukunta, Etelä-Pirkanmaan seutuhallinto ja Valkeakosken kaupunki, Sasta-malan koulutuskuntayhtymä sekä Suomen rautatiematkustajat ry. Asiakirja- ja lausunnonantajakohtainen yhteenveto saaduista lausunnoista on esitetty tämän ympäristöselostuksen liitteenä. Ympäristöselostuksia koskevista kommenteista erityisesti alleviivatut kohdat on huomioitu tässä asiakirjassa. Merkittävä osa kommenteista oli yleisluonteisia, eivätkä sisältäneet varsinaisia korjausehdotuksia.

2 Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma ja alueellisen suunnitelmat

2.1 Yleistä

EU:n rakennerahastojen ohjelmakaudelle 2014–2020 laaditaan yksi valtakunnallinen ohjelma-asiakirja (Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma), joka sisältää sekä Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) että Euroopan sosiaalirahaston (ESR) toimet. Ohjelma korvaa nykyistä ohjelmakautta (2007-2013) varten laadi-tut neljä alueellista EAKR-ohjelmaa ja valtakunnallisen ESR-ohjelman.

Ohjelmalla toteutetaan EU:n alue- ja rakennepolitiikkaa, jonka tavoitteena on edistää alueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä vähentää kehityseroja eri alueiden välillä. EU:n tuki jäsenmaille kanavoidaan määräaikaisten toimenpideohjelmien kautta.

Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma 2014-2020 laaditaan alueellisten suunnitelmien ja valtakunnallis-ten toimien suunnitelman pohjalta. Alueelliset suunnitelmat tarkentavat yleisempää ohjelma-asiakirjaa ja ne hyväksytään vain kansallisesti, kun varsinaisen ohjelma-asiakirjan hyväksyy myös Euroopan komissio.

Alueelliset suunnitelmat valmistellaan kahdella alueella; Itä- ja Pohjois-Suomi yhdessä ja Etelä- ja Länsi-Suomi yhdessä. Suunnitelmien valmistelusta vastaavat maakunnan liitot yhteistyössä valtion viranomaisten, kuntien ja muiden tahojen kanssa. Maakunnan liittojen valmistelemat suunnitelmat muodostavat pohjan valtakunnallisen toimenpideohjelman alueelliselle toiminnalle. Suunnitelmien koordinaatiovastuu on Pohjois-Pohjanmaan ja Päijät-Hämeen liitoilla.

Ministeriöt vastaavat ohjelman valtakunnallisten peruslinjausten ja valtakunnallisen toiminnan valmiste-lusta. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa lopullisen ohjelmaesityksen laatimisesta eli valtakunnallisten toimien ja alueellisten suunnitelmien yhteensovituksesta.

Ohjelma sisältää suurelta osin alueellisesti rahoitettavia hankkeita. Rahoittajina toimivat pääsääntöisesti ELY-keskukset ja maakunnan liitot. Osa ohjelman rahoituksesta käytetään valtakunnalliseen toimintaan, joka kohdistetaan ministeriöiden valitsemiin strategisesti tärkeisiin teemoihin. Ministeriöt voivat toimia

ministerityöryhmässä 4.6.2013 (toimintalinjojen temaattiset tavoitteet, erityistavoitteet ja pääasiallinen tuettava toiminta).

- Ympäristöselostuksen 1. luonnoksen kommentointikierros molemmissa SOVA-ryhmissä.

Syyskuu 2013 - Ympäristöselostuksen 2. luonnoksen kommentointikierros molemmissa SOVA-ryhmissä - Ohjelmaluonnoksen ja ympäristöselostuksen SOVA-kuulemismenettely 24.9.-28.10.2013

9

rahoittajina esim. sellaisissa valtakunnallisissa hankkeissa, joissa pyritään koko maata koskeviin rakenteellisiin muutoksiin.

2.2 Suhde muihin suunnitelmiin ja ohjelmiin

Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmalla toteutetaan Eurooppa 2020 -strategiaa ja sen kansallista ohjel-maa. Rakennerahasto-ohjelman painopisteet on valittu em. strategian temaattisten tavoitteiden pohjalta. Valinnassa on otettu huomioon hallitusohjelman linjaukset rakennerahastojen rahoituksen kohdentami-sesta.

Hallitusohjelman mukaan Euroopan aluekehitysrahaston hankerahoitusta kohdennetaan entistä voimak-kaammin uusien elinkeinojen aikaansaamiseen, työllisyyden parantamiseen, kasvuhakuiseen yritystoimin-taan ja päästöjen vähentämiseen. Euroopan sosiaalirahaston painopistealueina ovat vaikeimmassa työ-markkina-asemassa olevien työllistäminen ja työvoiman osaamisen kehittäminen.

Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman muodostavat alueelliset suunnitelmat perustuvat Euroopan unionin ja kansallisen lainsäädännön lisäksi ao. alueen maakuntaohjelmiin, muihin alueellisiin suunnitelmiin sekä työ- ja elinkeinoministeriön antamiin valtakunnallisiin linjauksiin. Ohjelmalla sekä alueellisilla suunni-telmilla on yhteys myös rajat ylittävään yhteistyöhön, kuten EU:n Itämeren alueen strategiaan sekä ohjel-ma-alueella toteutettaviin muihin EU-ohjelmiin. Eurooppa 2020 -strategiaa toteutetaan yhteistyössä Euroopan alueellisen yhteistyön ohjelmien, maaseutuohjelman sekä meri- ja kalatalousohjelman kanssa. Ohjelmien välisen yhteistyön toteutumista kuvataan Euroopan rakenne- ja investointirahastojen (ERI-rahastot) toimintaa Suomessa määrittelevässä kumppanuussopimuksessa.

2.3 Ohjelman päätavoitteet

Euroopan komissio on esittänyt rakennerahastojen varojen keskittämistä nykyistä suppeampaan määrään temaattisia painopistealueita. Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tuki Suomen osalta tulee keskittää 80 %:sti energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan, pk-yritysten kilpailukykyyn sekä innovaatioihin. Energiatehokkuuteen, uusiutuvaan energiaan ja muihin vähähiilisyyttä edistäviin toimenpiteisiin tulee varata 20 % EAKR-rahoituksesta.

Ohjelma-asiakirjassa ohjelman strategiaa on kuvattu haasteiden ja kehittämistavoitteiden avulla. Haasteita, joihin ohjelman toimenpiteillä pyritään vastaamaan, ovat:

yksipuolinen elinkeinorakenne, yritysten heikentynyt kansainvälinen kilpailukyky ja kasvuyritysten vähäinen määrä

tutkimus- ja innovaatioperustan laajentaminen

Itä- ja Pohjois-Suomen pk-yritysten saavutettavuudesta johtuva, muuta maata heikompi kilpailukyky

luonnonvarojen kestävä käyttö

korkea energiankulutus ja isot kasvihuonepäästöt

työikäisen väestön väheneminen ikääntymisen seurauksena

työttömyys, erityisesti nuoret ja pitkäaikaistyöttömät

muuttuvat osaamistarpeet ja joustavat siirtymät koulutus- ja työurilla

työ- ja koulutusurien sukupuolenmukainen eriytyminen

10

hyvinvointi- ja terveyserojen sekä eriarvoistumisen kasvu

Rakennerahasto-ohjelman päätavoitteiksi on edellisistä haasteista johdettu:

o Alueiden elinkeinorakenteen uudistaminen ja monipuolistaminen sekä työllisyyden edistäminen o Pk-yritysten kasvumahdollisuuksien parantaminen o Uusiutuvan energian osuuden ja energiatehokkuuden lisääminen o Rakenteellisen työttömyyden vähentäminen ja työelämän laadun kehittäminen o Osaamisen ja uuden tiedon hyödyntäminen kilpailukyvyn vahvistamiseksi o Työmarkkinoiden ja elinkeinoelämän tarpeita vastaavan osaavan työvoiman varmistaminen ja

elinikäisen oppimisen tukeminen o Sosiaalisen osallisuuden edistäminen

Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä (HALKE) linjasi 27.9.2012 tulevan ohjelman painopisteiksi:

1. pk-yritysten kilpailukyky (EAKR), 2. uusimman tiedon ja osaamisen hyödyntäminen (EAKR), 3. vähähiilinen talous (EAKR), 4. saavutettavuus (EAKR, vain Itä- ja Pohjois-Suomessa), 5. työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR), 6. koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR) ja 7. sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR).

Talouspoliittinen ministerivaliokunta (TALPO) päätti 28.5.2013 rakennerahasto-ohjelman toimintalinjoista ja niiden indikatiivisista rahoitusosuuksista sekä rahoituksen jakaumasta alueellisten osioiden välillä. Samassa yhteydessä päätettiin asettaa vähähiilisyyttä edistävien hankkeiden osuudeksi 25 % ohjelman EAKR-rahoituksesta. TALPOn päätöksen mukaiset toimintalinjat ovat:

TL1: Pk-yritystoiminnan kilpailukyky (EAKR) TL2: Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR) TL3: Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR) TL4: Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR) TL5: Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR) TL6: Tekninen tuki (EAKR)

Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä (HALKE) täsmensi 4.6.2013 toimintalinjojen temaattiset tavoitteet, erityistavoitteet ja pääasiallisen tuettavan toiminnan.

11

3 Ympäristön ominaispiirteet, nykytila ja ongelmat

3.1 Suunnitelma-alueiden ominaispiirteitä

Etelä- ja Länsi-Suomen suunnitelma-alue koostuu 11 maakunnasta ja on ympäristöltään monimuotoinen kokonaisuus. Alueen kokonaispinta-ala on noin 141 500 km², mistä vesialueita noin 30 %. Suunnitelma-alueelle sijoittuu läntisiä rannikkoalueita lakeuksineen, kaupunkikeskittymiä, herkkiä saaristoalueita, Suo-men vilja-aittaa, harjualueita, suoalueita, metsiä sekä merkittävä osa saaristoisesta Järvi-Suomesta. Etelä- ja Länsi-Suomi on varsin kaupungistunutta aluetta, mutta siellä on myös monenlaista maaseutua, kaupunkien läheisestä syvään maaseutuun. Kaupunkialueiden ja maaseudun vuorovaikutus on kokonais-valtaisen aluekehityksen kannalta tärkeää, mm. vähähiilisen yhteiskunnan näkökulmasta (bioenergia, elintarvikeketju, väestön hyvinvointi). Alueella asuu noin 4 miljoonaa asukasta, mikä on 75 % koko Suomen väestöstä. Suunnitelma-alueella sijait-see kahdeksan kymmenestä Suomen suurimmasta kaupungista: Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku, Jyväskylä, Lahti ja Kouvola sekä Suomen ainoa metropolialue eli pääkaupunkiseutu. Asukastiheys vaihtelee Uudenmaan 170,3 asukkaasta neliökilometrillä Etelä-Pohjanmaan 14,4 asukkaaseen, kun se koko maassa on 17,8 asukasta neliökilometrillä. Itä- ja Pohjois-Suomi kattaa maantieteellisesti hyvin laajan alueen: suunnitelma-alueen pinta-ala on noin 200 000 neliökilometriä, joka on 60 prosenttia koko maan pinta-alasta. Keskimääräinen asukastiheys on 6,4 asukasta neliökilometrillä, kun se koko maassa on 17,8 asukasta neliökilometrillä. Eurooppalaisessa vertai-lussa Itä- ja Pohjois-Suomi on erittäin harvaan asuttua aluetta (EU:n asukastiheys 120 as/km2). Asutus on keskittynyt pääosin asutuskeskuksiin, joiden väliin jää laajoja harvaan asuttuja ja asumattomia alueita. Yli 100 000 asukkaan kaupunkeja on ainoastaan yksi, Oulu. Luonnonympäristöltään Itä- ja Pohjois-Suomi on monimuotoinen. Alueen eteläinen, vesistöjen pirstoma Järvi-Suomi saarineen ja läntiset rannikkoalueet lakeuksineen vaihtuvat idän vaara- ja pohjoisen tunturi-maisemiin ja laajoihin erämaihin. Itä- ja Pohjois-Suomi on maaseutuvaltaista aluetta, jonka pinta-alasta metsät kattavat suuren osan. Alue on kokonaisuudessaan hyvin metsävaltainen. Luonnonläheisyyttä, puhtautta ja turvallisuutta pidetään alueen keskeisenä hyvinvointi- ja vetovoimatekijänä. Alueella sijaitsee Suomen suurimmat kansallispuistot ja valtaosa Natura 2000-alueista. Pohjoinen sijainti tuo alueelle Euroopan mittakaavassa omaperäisiä ja ainutlaatuisia ominaisuuksia. Lumipeiteaika on alueen eteläosan viidestä kuukaudesta pohjoisimpien osien yli seitsemään kuukauteen. Kasvukauden lyhyys ja lämpöolojen suuret vaihtelut ovat ominaisia alueelle. Pohjoinen ilmasto ja luonto ovat myös herkkiä ympäristöolosuhteissa tapahtuville muutoksille, kuten ilmastonmuutoksen vaikutuksille. Alueen ympäristöä ja maisemakuvaa ovat muokanneet asutuksen ja maanviljelyksen lisäksi metsätalous ja muu teollinen toiminta, nykyisin muun muassa matkailurakentaminen, mineraalien louhinta ja energiantuotantohankkeet.

12

Taulukko 2: Manner-Suomen ohjelma-alueen maakuntien maapinta-alat, väkiluku sekä väestöntiheys

1.1.2013

Maakunta Maapinta-ala km² 1.1.2013

Väkiluku 1.1.2013

Väestöntiheys as./km²

Uudenmaan maakunta 9 096,8 1 566 835 172,2

Varsinais-Suomen maakunta 10 661,2 468 936 44,0

Satakunnan maakunta 7 819,2 224 934 28,8

Kanta-Hämeen maakunta 5 198,7 175 472 33,8

Pirkanmaan maakunta 12 584,8 496 568 39,5

Päijät-Hämeen maakunta 5 124,5 202 548 39,5

Kymenlaakson maakunta 5 148,2 181 421 35,2

Etelä-Karjalan maakunta 5 329,1 132 355 24,8

Etelä-Savon maakunta 14 260,4 153 426 10,8

Pohjois-Savon maakunta 16 768,4 248 233 14,8

Pohjois-Karjalan maakunta 17 762,3 165 754 9,3

Keski-Suomen maakunta 16 703,4 275 161 16,5

Etelä-Pohjanmaan maakunta 13 443,8 194 058 14,4

Pohjanmaan maakunta 7 751,7 179 663 23,2

Keski-Pohjanmaan maakunta 5 018,6 68 610 13,7

Pohjois-Pohjanmaan maakunta 35 508,2 400 670 11,3

Kainuun maakunta 21 499,8 80 685 3,8

Lapin maakunta 92 659,8 182 844 2,0

Yhteensä 302 338,7 5 398 173 17,9

Etelä- ja Länsi-Suomi 98 861,3 4 097 951 41,5

Itä- ja Pohjois-Suomi 203 477,4 1 300 222 6,4 Lähde: Tilastokeskus

Väestön hyvinvointiin liittyy koko maassa isoja haasteita. Väestö ikääntyy nopeasti maan kaikissa osissa. Työttömyysaste on edelleen korkea joillakin alueilla ja nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyys on noussut. Vuon-na 2008 alkanut talouden taantuma on lisännyt selvästi miesten työttömyyttä enemmän kuin naisten. Työpaikkavähennykset ovat kohdistuneet etupäässä perinteiseen teollisuuteen ja ICT-alalle. Korkeasta työttömyysasteesta huolimatta esiintyy myös työvoimapulaa, mikä on merkittävä haaste koulutusjärjes-telmälle. Vaikka koulutusaste on noussut tasaisesti, on koulutuspalvelujen saatavuudessa merkittäviä alueellisia eroja. Taloudellinen ja yhteiskunnallinen eriarvoisuus on lisääntynyt Suomessa 1990-luvulta lähtien. Erityisesti las-ten ja nuorten köyhyys on lisääntynyt. Tuloerojen ja pienituloisuuden kasvu sekä työttömyyden pitkittymi-sen uhka ovat terveyserojen kasvun taustatekijöitä. Vuoden 2011 lopussa Suomessa asui 183 000 ulkomaan kansalaista, 245 000 vieraskielistä ja 266 000 ulkomailla syntynyttä (lähde: Tilastokeskus).

Maahanmuuttajien integrointi suomalaiseen yhteiskuntaan ja työmarkkinoille on haaste; ulkomaalaisten tai ulkomaalaistaustaisten työllisyysaste on koko väestön työllisyysastetta alhaisempi. Maahanmuuttoon liitty-vät haasteet keskittyvät isompiin kaupunkeihin ja erityisesti pääkaupunkiseudulle, jossa asuu puolet koko maan ulkomaan kansalaisista, ulkomaalaistaustaisista ja muunkielisistä.

13

3.2 Metsät ja metsien tila

Etelä- ja Länsi-Suomen maapinta-alasta on metsää hieman yli puolet. Valtaosa metsästä on talousmetsää. Puu on uusiutuva luonnonvara, jota käytetään yleisimmin sellun- ja paperinvalmistuksen raaka-aineena, puutavaran tuotannossa ja energialähteenä. Tavoitteet fossiilisten polttoaineiden käytön vähentämiselle ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat lisänneet myös metsien hyödyntämistä bioenergiana. Metsäteollisuuden rakennemuutos on myös asettanut uusia haasteita metsäluonnonvarojen käytölle. Edellä mainittu ei ole aivan ongelmatonta metsien luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisesti eteläi-sessä Suomessa ja edellyttääkin metsien hyödyntämisen ja monimuotoisuuden säilyttämisen yhteensovi-tusta. Pohjois-Suomessa suojeltuja ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä on 21,5 % metsäalas-ta, kun vastaava osuus Etelä-Suomessa on 3,6 %. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden säilymistä edistetään Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelmalla 2008 – 2016.

Itä- ja Pohjois-Suomen pinta-alasta metsät kattavat valtaosan ja ovat pitkään muodostaneet alueen merkit-tävimmän luonnonvaran. Käytettävissä oleva puuvaranto ja puuston vuosikasvu on viime vuosikymmeninä lisääntynyt aktiivisen metsänhoidon seurauksena, mikä on toisaalta johtanut nuorten metsien osuuden suhteelliseen kasvuun. Puuston vuotuinen kasvu on alueella kuitenkin keskimäärin hitaampaa kuin eteläi-sessä Suomessa. Erityisesti Pohjois-Suomessa voidaan hakkuumääriä kasvattaa puuntuotannon kestävyyttä vaarantamatta. Puu on tärkeä raaka-aine niin paperiteollisuudelle kuin puutuoteteollisuudellekin sekä energialähteenä. Metsävarojen näkökulmasta metsäteollisuuden toimintaedellytykset alueella ovat hyvät. Metsäsektorin rakennemuutoksen myötä metsävarojen käyttö on kuitenkin osin muuttumassa. Alueella on viime vuosina ajettu alas merkittäviä sellu- ja paperiteollisuuden yksiköitä, minkä seurauksena puuta on vapautunut muuhun käyttöön. Keskeisenä vahvistuvana trendinä on puun energiakäyttö yhdyskuntien sähkön ja lämmöntuotantoon sekä jalostaminen nestemäisiksi biopolttoaineisiksi. Alueelle on suunnitteilla useita keskisuuria/isoja biopolttonestelaitoksia. Jatkossa keskeisenä kehittämishaasteena on puuraaka-aineen korkean jalostusasteen ja arvonlisän turvaaminen.

3.3 Vesien tila

Suomi on maailman vesistörikkain maa. Sisävesien ala on 33 000 km² ja niiden osuus Suomen pinta-alasta on kymmenesosa. Ympärivuotisesti asuttuja, siltayhteyttä vailla olevia saaria Suomen sisävesillä on 192. Lisäksi osa-aikaisesti asuttuja ilman kiinteää tieyhteyttä olevia saaria on arvioitu olevan 19 600. Suomen kaikista saarista lähes 100 000 eli yli puolet sijaitsee järvissä tai joissa. Etelä- ja Länsi-Suomen vesistöt ovat merkittävältä osin hyvää tilaa huonommassa tilassa ja niitä vaivaa eri-tyisesti rehevöityminen, joka aiheutuu maa- ja metsätalouden, turvetuotannon ja teollisuuden ravinne-kuormituksesta ja päästöistä sekä taajamien ja haja-asutuksen jätevesikuormituksesta. Saaristoalueiden pienipiirteisyys ja siitä johtuva heikko veden vaihtuminen lisäävät erityisesti rannikkovesien herkkyyttä. Myös meriliikenteen onnettomuusriskien kasvu on uhka Itämerelle ja Itämeren suojelulle. Alueella on runsaat pohjavesivarat mm. Salpausselkien alueella ja erityisen suuria haasteita pohjavesien suojelussa on Uudellamaalla. Pohjavesivarojen suojelu on kestävän kehityksen, väestön hyvinvoinnin ja alueellisen kilpailukyvyn kannalta erittäin tärkeää. Erityishaasteena osalla aluetta ovat happamat sulfaattimaat, jotka myös vaikuttavat sekä pohja- että pintavesien tilaan.

Itä- ja Pohjois-Suomessa pinta- ja pohjavesien tila on valtaosin hyvä tai erinomainen rannikkoseutua lukuun ottamatta. Erityisesti maatalousvaltaisilla alueilla vesistöjen tila on kuitenkin tyypillisesti tyydyttävä tai vält-tävä. Ympäristön laatua heikentää se, että useiden asuinympäristölle tärkeiden vesistöjen tila on heikenty-nyt. Eniten jokien ja järvien tilaa on heikentänyt maa- ja metsätalouden, asutuksen ja turvetuotannon

14

kuormitus sekä toisaalta vesien rakentaminen ja säännöstely. Keskeisin kuormitustekijä on hajakuormitus, etenkin maa- ja metsätalous. Yhdyskuntien ja teollisuuden päästöt ovat jätevesien tehostuneen käsittelyn ansiosta viime vuosikymmenien aikana erityisesti fosforin osalta merkittävästi pienentyneet. Merialueen ekologinen tila on hyvä lukuun ottamatta rannikon kuormittuneimpia osia.

Kuva 1: Järvien, jokien ja rannikkovesien ekologisen tilan arvio Suomessa (tilanne 23.9.2009). Vesistöjen

ekologinen tila tarkistetaan ja päivitetään vesienhoitolain mukaan joka kuudes vuosi.

3.4 Muut luonnonvarat Etelä- ja Länsi-Suomessa on myös muita luonnonvaroja kuin metsät ja vesistöt: mm. maa-aines (kivi, sora, merihiekka), mineraalit, suot / turve, tuulivoima, pohjavesivarat. Suunnitelma-alueen halki kulkevat Ensim-mäinen ja Toinen Salpausselkä, jotka ovat laajin yhtenäinen viimeisen mannerjäätikön eteen kerrostunut geologinen muodostumaryhmittymä maailmassa. Lisäksi Keski-Suomessa Jyväskylän seudulla kulkee Sisä-Suomen reunamuodostuma, joka edustaa sulavan mannerjäätikön myöhäisempää reuna-asemaa. Luon-nontieteellisen ja maisemallisen merkityksen lisäksi edellä mainitut muodostumat ovat merkittäviä vesi-huollolle tärkeitä pohjavesivarastoja sekä rakennusmateriaaliksi soveltuvan kiviaineksen esiintymisalueita. Vesihuollossa käytettävä raakavesi otetaan suunnitelma-alueella yleisimmin alueen pohjavesiesiintymistä,

15

joskin asukasmäärältään suurella pääkaupunkiseudulla vesihuolto on järjestetty Päijänteestä kalliotunnelia pitkin pumpattavan pintaveden avulla. Harjujen ja reunamuodostumien hiekka- ja soravarat ovat alueen etelä- ja lounaisosien suurten asutus- ja työpaikkakeskittymien ympäristössä loppumassa. Kallion käyttö kiviainespohjaisten rakennusmateriaalien raaka-ainelähteenä on ohittanut mm. Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa hiekan ja soran käytön. Suun-nitelma-alueen kallioperästä louhitaan lisäksi kalkkikiveä, vuorivillan valmistuksessa käytettävää teollisuus-kiveä sekä pienimuotoisesti kvartsia, maasälpää ja jalokiviä. Alueella sijaitsevat kalkkikivikaivokset ovat maamme suurimpia. Toiminnassa olevia metallikaivoksia alueella on tällä hetkellä kaksi, niistä louhitaan kultaa. Maamme merkittävimmät luonnonkiven, rakennuskiven ja tarvekiven kalliolouhimot sijaitsevat suunnitelma-alueella. Alueen saviesiintymiä käytetään tiiliteollisuuden raaka-aineena. Maamme toimin-nassa olevasta 10 tiilitehtaasta 7 sijaitsee suunnitelma-alueella. Lisäksi alueella valmistetaan savesta Leca-soraa. Alueen keski- ja pohjoisosissa paikallisista soista tuotettavaa turvetta käytetään merkittäviä määriä ener-giantuotannossa. Suunnitelma-alueen lounaisosassa sijaitsevat maamme parhaat kasvuturpeen tuotantoon soveltuvat suot. Varsinkin energiaturpeen tuotantoon käytettävien soiden turvevarat ovat ehtymässä kasvaneen turpeen kysynnän vuoksi. Kiviainesten ottoon soveltuvien uusien hiekka- ja soraesiintymien, kallioalueiden sekä turvetuotantosoiden etsintä ja käyttöönotto aiheuttavat ristiriitoja luonnonsuojelun ja esiintymien muiden luonnonvarojen, mm. luonnon ekosysteemipalveluiden, pohjavedenoton ja vesien virkistyskäytön kanssa. Luonnon ekosysteemi-palveluilla tarkoitetaan yleisesti elävän luonnon ihmiselle tuottamia hyötyjä ja palveluja (esim. vesistöjen ravinnepidätyskyky, virkistyskäyttömahdollisuudet tms.). Alueella keskeisenä haasteena on luonnonvarojen käytön kokonaisvaltainen suunnittelu ja kohdentaminen huomioiden käytön taloudellisten vaikutusten lisäksi myös ekologiset (maaperä, ilma, vesistöt, eliöstöt), kulttuuriset (maisema, yhdyskuntarakenne) ja sosiaaliset vaikutukset (ihmisten hyvinvointi ja terveys). Edellä mainittua on pyritty edistämään kansallisen luonnonvarastrategian (2009) avulla. Kymenlaakson luonnonvarastrategia vuodelta 2011 on ensimmäinen alueellinen luonnonvarastrategia. Itä- ja Pohjois-Suomen alue kuuluu yhteen maailman merkittävimmistä mineraalimuodostumista, minkä vuoksi kaivannaisteollisuuteen liittyvä potentiaali on alueella erityisen suuri. Muun muassa teknologinen kehitys ja maailmanlaajuinen kilpailu luonnonvaroista ovat johtaneet siihen, että aiemmin hyödyntämättö-mät pohjoisen mineraalivarat ovat tulleet kasvavan kiinnostuksen kohteeksi. Viime vuosina kaivosteollisuu-den vahvistuva rooli on muuttanut kuvaa alueen kehittämismahdollisuuksista. Uusia kaivoksia on avattu ja suunnitteilla on lukuisia uusia hankkeita erityisesti alueen metallimalmivarojen hyödyntämiseksi. Toimialan riskeiksi on tunnistettu suhdanneherkkyys sekä suomalaisen omistuksen ja osaamisen ja tutkimuksen vähäi-syys, joka tekee toimialan riippuvaiseksi ulkomaalaisista toimijoista. Kehitys on jo toisaalta johtanut alan tutkimus- ja koulutustoiminnan vahvistamiseen. Laajamittaisen kaivostoiminnan ja uuden tuotantoteknolo-gian aiheuttamat riskit ympäristölle ovat osin realisoituneet viime vuosina. Tulevaisuudessa on perusteltua kiinnittää erityistä huomiota kaivostoiminnan ympäristöhaittojen ja -riskien hallintaan kehittyvän tuotan-non ympäristöllisen ja sosiaalisen kestävyyden ja samalla hyväksyttävyyden varmistamiseksi. Itä- ja Pohjois-Suomen alueella sijaitsevat myös maan soisimmat alueet ja merkittävä osa Suomen turveva-rannosta. Turvetta hyödynnetään erityisesti yhdyskuntien energiahuollossa. Turvetuotannon osalta tavoit-teena on tuotannon ohjaaminen luonnontilansa menettäneille, ojitetuille soille sekä vesistövaikutusten minimoiminen. Tuotannon sijoittumista ohjataan kansallisen suo- ja turvemaita koskevan strategian, kaa-voituksen ja lupamenettelyjen kautta. Luonnonvara-ala kokonaisuudessaan muodostaa tärkeän osan Itä- ja Pohjois-Suomen elinkeinorakenteessa, vaikka erityisesti maa- ja metsätalouden työllisyys on supistunut suhteellisen tasaisesti ja sen merkitys on aiemmasta vähentynyt. Alueen laajat luonnonalueet ja monipuoliset vesistöt muodostavat tärkeän perus-tan matkailun kehittämiselle sekä väestön viihtyvyydelle. Metsien, malmimineraalien ja turpeen lisäksi mui-

16

ta merkittäviä luonnonvaroja ovat alueen pinta- ja pohjavedet sekä maa- ja kiviainesvarat. Tulevaisuudessa globaali vesivarojen niukkuus voi luoda mahdollisuuksia Itä- ja Pohjois-Suomen runsaiden vesivarojen nykyistä laajemmalle hyödyntämiselle. Pitkät kuljetusetäisyydet muodostavat keskeisen haasteen alueen luonnonvarojen käytölle. Esimerkiksi energiakäyttöön puuraaka-ainetta ei ole kannattavaa kuljettaa pitkiä matkoja. Välimatkat korostavat hajau-tettujen tuotantomallien merkitystä alueen luonnonvarojen hyödyntämisessä. Alueen luonnonvarojen käytössä merkittäviä kehityssuuntia ovat tuotannon ympäristövaikutusten hallinta, materiaali- ja resurssitehokkuuden lisääminen sekä varautuminen ja sopeutuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja pyrkimys niiden hillintään. Erityisesti pitkällä tähtäimellä on olennaista kyetä ennakoimaan ilmastonmuutoksen vaikutukset alueen luonnonvarojen hyödyntämiseen ja alueen luonnonolosuhteisiin perustuviin elinkeinoihin. Haasteena on luonnonvarojen käytön kokonaisvaltainen suunnittelu ja kohden-taminen huomioiden käytön taloudellisten vaikutusten lisäksi myös ekologiset, kulttuuriset ja sosiaaliset vaikutukset sekä vaikutukset ekosysteemipalveluiden säilymiselle ja hyödyntämiselle tulevaisuudessa.

3.5 Luonnon monimuotoisuus

Etelä- ja Länsi-Suomessa luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen on erityisen suuri haaste. Suomen väestöstä 75 % asuu alueella ja Uudenmaan alue on maamme tiheimmin asuttua seutua. Lajien häviämisen ja uhanalaistumisen syyt liittyvät mm. metsien ja maatalousympäristöjen käytössä tapahtuneisiin muutok-siin, rakentamiseen, teollisuuteen, turvetuotantoon sekä kaupunkiluonnon pirstaloitumiseen. Haasteena onkin ekologisten verkostojen säilyttäminen ja niiden pirstaloitumisen aiheuttamien uhkien vähentäminen. Itä- ja Pohjois-Suomessa luonnon monimuotoisuuden väheneminen on seurausta ennen kaikkea kasvavasta luonnonvarojen hyödyntämisestä ja maankäytön muutoksista. Viime vuosikymmeninä suojeltu pinta-ala on toisaalta kasvanut voimakkaasti, minkä lisäksi metsätaloudessa ja muussa maankäytössä luonnonarvot ote-taan nykyisin aiempaa kattavammin huomioon. Monimuotoisuuden suojelutilanne paranee luonnonsuo-jelualueverkon kehittymisen myötä ja tehostuneen luontotyyppi- ja lajisuojelun ansiosta. Uutena uhkana ovat tulokaslajit, joiden lisääntyminen saattaa syrjäyttää luontaista lajistoa. Etenkin Suomen pohjoisimmissa ja itäisimmissä osissa suojelualueverkko on edustava. Pohjois-Suomessa suojeltuja ja rajoitetussa metsätalouskäytössä olevia metsiä on 21,5 % metsäalasta, kun vastaava osuus Etelä-Suomessa on 3,6 %. Vapaaehtoisen luonnonsuojelun merkitys yksityismailla on kasvamassa ja metsä-luonnon monimuotoisuuteen tähtäävän Metso-ohjelman resursseja on lisätty. Luonnonsuojelun painopiste on Suomessa siirtymässä suojeltujen alueiden hoitoon sekä suojelun ja eri maankäyttömuotojen yhteenso-vittamiseen. Luonnonsuojelualueiden laadullinen kehittäminen on edennyt mm. palveluja lisäämällä ja ennallistamalla luonnontilaltaan heikkoja osia. Suomen 37 kansallispuistosta 19 sijaitsee Etelä- ja Länsi-Suomessa ja 16 Itä- ja Pohjois-Suomessa, lisäksi Repoveden ja Salamajärven kansallispuistot jakautuvat molemmille suunnitelma-alueille. Yksi tärkeimmistä keinoista pysäyttää luonnon monimuotoisuuden väheneminen on luonnonsuojelun kannalta tärkeistä alueista muodostettu Natura 2000 –verkosto. Verkosto turvaa luontodirektiivissä määri-teltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä sekä lintudirektiivin mukaisia erityisiä suojelualueita. Em. suojellut alueet ovat tärkeitä virkistyskäytön, matkailun ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Natura-alueilla tai näiden ulkopuolella toteutettavien hankkeiden tai suunnitelmien vaikutukset on arvioi-tava, ellei ole varmaa etteivät ne vaikuta kielteisesti alueen suojelutavoitteisiin. Viranomaisten on edelly-tettävä erityistä vaikutusten arviointia kaikilta sellaisilta hankkeilta ja suunnitelmilta, jotka saattavat yhdes-sä tai erikseen vaikuttaa Natura-alueen koskemattomuuteen. Merkittävästi haittaaville hankkeille ei

17

myönnetä lupaa. Rakennerahastohankkeiden toteutuksessa tulee ottaa läpileikkaavasti huomioon hankkeiden vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja käyttää luonnonvaroja kestävästi. Em. arviointi tulee tehdä ammattitaitoisesti asiantuntijoita hyödyntäen.

Kuva 2: Manner-Suomen Natura 2000 –verkosto

3.6 Yhdyskuntarakenne

Taajaman muodostaa yhtenäinen, tiiviisti rakennettu ja asuttu alue, jossa on vähintään 200 asukasta. Neljä viidestä suomalaisesta asuu taajamassa. Suomalaiset ovat keskittyneet pienelle alueelle, sillä taajamien yh-teenlaskettu kokonaispinta-ala on ainoastaan vajaat 2 % koko maan pinta-alasta. Pienempien taajamien lukumäärä on jatkuvasti vähentynyt ja yli 20 000 asukkaan taajamien määrä on kasvanut. Vuonna 2010 väestömäärältään suurin taajama oli Helsingin keskustaajama, jossa oli yli 1,1 miljoonaa asukasta. Ilmaston-

18

muutoksen hillintä ja kuntien kasvavat kustannukset asettavat uusia tavoitteita yhdyskuntarakenteen tiivistämiselle, mikä tarkoittaa sitä, että yhä suurempi osa väestöstä tulee asumaan asutustihentymissä, jotka ovat tiiviisti rakennettuja ja asuttuja.

Kuva 3: Suomen taajamat 2010 (Lähde: Tilastokeskus).

Rakennetun ympäristön tilan suhteen huomio on viime vuosina kohdistunut yhdyskuntarakenteen toimi-vuuteen ja ekotehokkuuteen. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa etäisyydet palveluihin ja työpaikkoihin ovat pitkiä ja suuri osa palveluista sijoittuu maakuntien kaupunki- ja kuntakeskuksiin. Kaupunkiseutujen kasvaessa osaa maaseutualueista uhkaa autioituminen ja sen myötä elinmahdollisuuksien ja elinympäristön heikkeneminen. Harva asutus ja hajanainen yhdyskuntarakenne lisäävät henkilöautoliikennettä ja heikentä-vät sekä joukkoliikenteen että kevyen liikenteen kehittämismahdollisuuksia. Tieliikenteen hiilidioksidi-päästöt ja ajoneuvokilometrit maakunnittain 2001 - 2007 -selvityksen1 mukaan sekä ajoneuvokilometrit että liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet lähes kaikissa maakunnissa. Puhdas ympäristö on ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta erittäin tärkeä. Parhaiten tunnetut ter-veysvaikutukset liittyvät ilman saastumiseen, huonoon veden laatuun ja puutteellisen hygieniaan. Euroo-pan kaupunkiväestöstä lähes kolmannes altistuu liialliselle määrälle ilmassa leijuvia hiukkasia. Vaarallisten kemikaalien terveysvaikutuksista tiedetään paljon vähemmän. Melu on myös ympäristöterveysongelma ja voi vaikuttaa ihmisiin sekä fyysisesti että psyykkisesti häiritsemällä perustoimintoja, kuten unta, lepoa, opis-kelua ja viestintää. Ilmastonmuutos, stratosfäärin otsonikato, biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen ja maaperän huonontuminen voivat myös vaikuttaa ihmisten terveyteen. Asuminen ja elinkeinotoiminta sekä liikenne asettavat paineita alueiden käytön suunnittelulle. Yhdyskun-tarakenteen hallitsematon hajautuminen lisää henkilöautoilua ja ruuhkia kaupunkiseuduilla ja aiheuttaa kasvihuonepäästöjä. Liikenne aiheuttaa myös melua ja heikentää ilmanlaatua kaupunkialueilla, erityisesti pääkaupunkiseudulla (ml. lentoliikenne). Vähähiilinen talous pyrkii tiivistämään yhdyskuntarakennetta, mikä tarkoittaa sitä, että entistä suurempi osa väestöstä asuu kaupunkiympäristössä ja altistuu em. vaiku-tuksille. Yhdyskuntarakenteen tiivistäminen on johtanut myös tilanteisiin, joissa asuintuotantoa kaavoi-

1 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=50438&lan=fi

19

tetaan ympäristön laadultaan heikoimmille alueille. Vähähiilisen talouden haitallisia vaikutuksia voi olla myös puun pienpoltto, mikä voi taaja-asutuksessa aiheuttaa merkittävää altistumista pienhiukkasille.

3.7 Kulttuuriympäristöt

Etelä- ja Länsi-Suomessa sijaitsee merkittävä osa Suomen rakennetusta kulttuuriperinnöstä. Lisäksi suunni-telma-alueella on useita Unescon maailmanperintökohteita, jotka ovat Vanha Rauma, Sammallahdenmäki, Verla, Suomenlinna sekä Petäjäveden Vanha Kirkko. Struven 1800-luvulla rakennetun kolmiomittausketjun kuudesta Suomessa sijaitsevasta mittauspisteestä kolme (Pyhtää, Lapinjärvi ja Korpilahti) sijaitsee Etelä- ja Länsi-Suomessa ja toiset kolme itä- ja Pohjois-Suomessa (Tornio, Ylitornio ja Enontekiö). Merenkurkun maankohoamisrannikko on ensimmäinen Unescon maailmanperintöluettelon luonnonperintökohde Suomessa. Itä- ja Pohjois-Suomessa on niin ikään jäljellä paljon arvokkaita kulttuurihistoriallisia ympäristöjä, jotka vaa-tivat hoito- ja ennallistamissuunnitelmia. Väestön keskittymiskehitys kaupunkiseuduille ja maaseutuväestön väheneminen näkyy muutoksina kulttuuriympäristössä. Rajallisten resurssien vuoksi niiden säilyttämisessä joudutaan valitsemaan arvokkaimmat kohteet. Luonnon- ja kulttuuriympäristöt ovat tärkeitä alueen identi-teetille sekä merkittäviä alueen vetovoimatekijöitä ja matkailukohteita.

3.8 Ilmastonmuutos

Ilmastonmuutokseen liittyy monia ympäristön laadullisia muutoksia. Lämpötilan arvioidaan Suomessa nou-sevan selvästi voimakkaammin kuin koko maapallolla keskimäärin. Lämpenemisen ohella sademäärien arvi-oidaan lisääntyvän. Rankkasateet yleistyvät ja ne saattavat kääntää vesistöjen pinnat nopeaan kasvuun. Erilaisten äärisääilmiöiden, liittyen muun muassa sateisuuteen, tuulisuuteen ja lämpötilan vaihteluihin, ole-tetaan yleistyvän. Taajaan rakennetuilla alueilla hulevesien aiheuttamat ongelmat saattavat lisääntyä. Valtakunnallisesti merkittävistä tulvariskialueista (21 kpl) huomattava osa sijaitsee Etelä- ja Länsi-Suomessa. Oman haasteensa ilmastonmuutokseen sopeutumiseen tuovat myös meritulvien riskit rannikkoalueilla. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät Suomessa talven lyhentymisenä, lumipeitepäivien vähentymisenä sekä keväisten ja syksyisten hellepäivien lisääntymisenä. Keskilämpötilan nousu lyhentää talvikautta, mutta voimistaa pimeyttä lumipeitteen puutteen takia. Muutoksilla on vaikutuksia luontoon ja myös ihmisten elinoloihin ja elinkeinoihin. Eliölajiston levinneisyyteen on odotettavissa muutoksia: eteläiset lajit levittäyty-vät kohti pohjoista. Vaikutukset ovat suurimpia maan pohjoisosassa, missä ne muodostavat riskin muun muassa matkailuelinkeinon näkökulmasta. Ihmisten hyvinvoinnin kannalta merkitystä on lumettoman ja pimeän syksyn pidentymisellä sekä toisaalta talven lyhentymisellä. Vesiluonnossa tapahtuu tulvakäyttäytymisen muutoksia, lämpötila- ja mahdollisesti myös ravinteisuusmuu-toksia. Sateisuuden ja vuotuisen valunnan voimistuessa vesistöihin kohdistuva huuhtoutumisen ja hajakuor-mituksen määrä sekä pohjaveden laadun heikentymisen riski kasvavat. Tulvien ehkäisemiseen ja hallintaan sekä riskialueiden selvittämiseen on jatkossa tarpeen kiinnittää nykyistä enemmän huomiota. Sään ääri-ilmiöiden lisääntyminen on ilmeinen uhka myös sähkönjakelujärjestelmän toimivuudelle. Keskilämpötilan nousun myötä kiinteistöjen lämmitystarve vähenee, mutta toisaalta kesäisin tarvittava viilennys lisää ener-giankulutusta.

Vähähiilinen tai hiilineutraali yhteiskunta on ainoa keino rajoittaa ilmaston lämpenemistä. Vähähiilisessä yhteiskunnassa syntyy huomattavasti vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin nykyisin. Suurimmat kasvi-huonekaasupäästöjen lähteet Suomessa ovat energiantuotanto, teollisuus, rakennukset ja rakentaminen

20

sekä liikenne (70 %). Loppukäyttösektoreiden mukaan jaoteltuna eniten päästöjä aiheuttavat teollisuus, liikenne, asuminen sekä maa- ja metsätalous. Päästöt ovat kytköksissä elinkeino- ja yhdyskuntarakentee-seen sekä väestömäärän, minkä vuoksi ne vaihtelevat paljon maakunnittain. Päästöluvuissa korostuvat selvästi energiaintensiivisen teollisuuden vaikutukset muun muassa Pohjois-Suomen päästötaseisiin.

Kuva 4: Suomen kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain vuonna 2011 (Lähde: Tilastokeskus)

Teollisuuden ja energiantuotannon fossiilisten hiilidioksidipäästöjen kehitys vuosina 1995 – 20082 kertoo, että maakuntien välillä on eroja hiilidioksidipäästöjen kehityksessä johtuen erilaisesta energiantuotannon ja teollisuuden rakenteesta. Esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa vuosittaiset päästöt riippuvat muun muassa teollisuustoiminnan suhdanteista ja vesivoiman tuotantomääristä. Useissa alueen maakunnissa trendinä on kuitenkin ollut puupolttoaineiden lisääntyvä käyttö energiantuotannossa, mikä on vähentänyt käytössä ole-vien voimalaitosten päästöjä. Siirtymä fossiilisista polttoaineista ja turpeesta puulle vähentäisikin päästöjä merkittävästi. Riskinä voidaan pitää fossiilisen energian käytön lisääntymistä muun muassa kaivosteollisuu-den kehittymisen ja toisaalta turpeen saatavuuden ja kilpailukyvyn heikentymisen seurauksena. Tavoiteltu rakennusten energiatehokkuuden kehittyminen leikkaisi lämmitykseen tarvittavaa energiamäärää ja siten energiasektorin päästöjä selvästi.

2 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=112194&lan=fi

21

Kuva 5: Päästöt maakunnittain. Vasemmassa kartassa on esitetty päästökaupan ulkopuolisen sektorin päästöt ja oikean puoleisessa kartassa maakuntien kokonaispäästöt. Yksikkö tuhat tonnia CO2-ekvivalenttia (Lähde: Tilastokeskus 2012)

Kuva 6: Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain 1990-2011 (Lähde: Tilastokeskus)

Merkittävänä herkkyystekijänä kasvihuonekaasupäästöjen kehitykselle on teollisuuden ja yleisemminkin elinkeinoelämän rakenteeseen liittyvät epävarmuudet. Tällä hetkellä merkittävä osa erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen uusiutuvan energian tuotannosta perustuu metsäteollisuuden sivutuotteiden hyödyntä-

22

miseen. Energiakäyttöön tarkoitetun puubiomassan hankinta on niin ikään osin sidoksessa metsäteollisuu-den puunhankintaan. Puhtaaseen energiantuotantoon liittyy merkittäviä mahdollisuuksia; suunnitteilla ole-vat energia-alan investoinnit täyttävät hyvin vähähiilisyyden kriteerit. Teollisen toiminnan kehittyminen voi kuitenkin johtaa fossiilisen tuontienergian käytön lisääntymiseen. Liikenteen hiilidioksidipäästöt ovat 2000-luvulla kasvaneet jonkin verran ajoneuvotekniikan kehittymisestä huolimatta liikennesuoritteen lisääntymisen vuoksi. Ekosysteemeillä on merkitystä hiilivarastoina ja -nieluina ja siten ilmastonmuutoksen hillitsijöinä. Laajan metsävarannon nieluvaikutus on joissakin maakunnissa tuotettuja päästöjä suurempi. Hiilinielujen säilyttä-minen on päästöjen hallinnassa keskeisellä sijalla.

Kuva 7: Kasvihuonekaasupäästöt, bkt ja päästöintensiteetti (Lähde: Tilastokeskus)

3.9 Energia

Suomessa kulutetaan verrattain runsaasti energiaa asukasta kohti, mikä johtuu maamme luontaisista omi-naisuuksista (kylmä ilmasto, pitkät etäisyydet), energiaintensiivisestä teollisuudesta ja elintasoon liittyvistä tekijöistä (mm. asumisväljyys ja autoilun runsaus). Fossiiliset polttoaineet ovat edelleen Suomen tärkein energialähde. Uusiutuvien energialähteiden merkitys on kuitenkin jatkuvasti kasvanut ollen osuudeltaan jo ydinenergiaa suurempi.

23

Kuva 8: Fossiiliset ja uusiutuvat energialähteet 1970–2011*(Lähde: Tilastokeskus) *Ennakollinen

Kuva 9: Uusiutuvien energialähteiden käyttö 1970 – 2010 (Lähde: Tilastokeskus)

Suomen toiminnassa olevat ydinvoimalat sijaitsevat Etelä- ja Länsi-Suomen alueella (Loviisassa ja Eurajoen Olkiluodossa). Itä- ja Pohjois-Suomen energiaomavaraisuus perustuu alueen runsaisiin metsä- ja turvevaroi-hin, joita on jo pitkään hyödynnetty teollisuuden, yhdyskuntien ja maaseudun energiahuollossa. Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaalla tuotetaan lisäksi merkittävä osa Suomen vesivoimasta. Liikennepolttoaineiden osalta Itä- ja Pohjois-Suomikin on kuitenkin riippuvainen fossiilisesta tuontienergiasta. Suomessa on suunnitteilla lukuisia teollisen mittakaavan tuulivoimahankkeita ja useita biovoimala- ja bioja-lostamohankkeita. Myös uutta ydinvoimalaitosta suunnitellaan Perämeren rannikolle. Suurten yksiköiden ohella liiketoimintamahdollisuuksia on pienemmän mittakaavan energiayrittäjyydessä, joka on nojannut ensisijaisesti puupolttoaineisiin ja muuhun bioenergiaan. Viime vuosiin saakka energiatalouden kehittäminen on painottunut bioenergiaan. Tuuli-, aurinko- sekä maa- ja kalliolämmön hyödyntäminen on toistaiseksi vähäistä. Kiinteistökohtaiset maa- ja ilmalämpöpump-puratkaisut ovat tosin yleistyneet voimakkaasti 2000-luvulla. Kansalliset ohjaustoimet ovat hiljattain käynnistäneet laajamittaisen maatuulivoimarakentamisen suunnittelun Itä- ja Pohjois-Suomen alueella. Hyödyntämättömiä mahdollisuuksia on erityisesti jätteen, biokaasun ja teollisuuden sivuvirtojen energia-

24

käytössä. Useimmat vireillä olevat suuret hankkeet liittyvät vähemmän ilmastoa kuormittavan energiata-louden kehittämiseen. Energiantuotannon uudelleen suuntautuminen aiheuttaa osin uudenlaisia ympä-ristövaikutuksia, esim. tuulivoimarakentamisen maisema- ja meluvaikutukset. Energiatehokkuuden kehittämisessä keskeistä on rakennuskannan energiatehokkuuden nostaminen kor-jaus- ja uudisrakentamisessa, energianäkökulman huomioon ottava maankäytön suunnittelu sekä yritysten, yhteisöjen ja kuluttajien osaamisen vahvistaminen. Teollisuudessa voidaan energian käyttöä tehostaa hyö-dyntämällä entistä enemmän sivuvirtoja ja hukkalämpöä sekä tehostamalla materiaalien uudelleenkäyttöä. Suurteollisuus ja osa kaupungeista ovat käynnistäneet koordinoidut toimet energiatehokkuuden paranta-miseksi – lisätoimenpiteitä tarvitaan pk-sektorilla ja suurimmassa osassa kuntia. Energiantuotannon ympäristövaikutukset ilmenevät ilmapäästöinä ja toisaalta raaka-aineiden hankinnan seurauksena. Ilmastopäästöjen suhteen erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen energiateollisuuden vahvuutena on runsas puubiomassan ja vesivoiman hyödyntäminen sekä vähäinen fossiilisten polttoaineiden käyttö, toisaalta turpeen energiakäyttöä voidaan ilmastonäkökulmasta pitää heikkoutena. Viime vuosina keskuste-lussa ovat olleet erityisesti turvetuotannon vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin. Aiem-pien vuosikymmenten vesivoimarakentaminen ja siihen liittyvä säännöstely on muuttanut merkittävästi vesiekosysteemejä ja muun muassa estänyt vaelluskalojen luontaisen liikkumisen.

4 Ohjelman kannalta merkitykselliset ympäristötavoitteet

4.1 Keskeiset valtakunnalliset ympäristö- ja ilmastotavoitteet Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia (2008, päivitetty 2013)

Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiassa esitetään EU: n ilmasto- ja energiapaketin edellyttämät toi-menpiteet Suomessa mm. kasvihuonekaasujen vähennystavoitteiden, energian hankinnan, uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden osalta. Tavoitteena on energian loppukulutuksen kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun vuoteen 2020 mennessä. Samalla ajanjaksolla uusiutuvan energian osuutta kasvate-taan 38 %:iin energian loppukäytöstä. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteeksi ei-päästökauppa-sektorilla on asetettu 16 % vuodesta 2005 vuoteen 2020 mennessä.

Energian loppukulutuksen alentaminen edellyttää energiankäytön tehostamista erityisesti asumisessa, ra-kentamisessa ja liikenteessä. Uusiutuvan energian osuuden nostamiseksi puuperäisen energian, jätepoltto-aineiden, lämpöpumppujen, biokaasun ja tuulienergian käyttöä on lisättävä voimakkaasti. Kuten EU:n stra-tegia, myös Suomen strategia asettaa tavoitteeksi energiahuollon ympäristöllisen kestävyyden, toimitusvar-muuden ja kilpailukyvyn.

Energia- ja ilmastostrategian päivitystyö aloitettiin Kataisen hallitusohjelman mukaisesti vuonna 2011. Päivityksellä varmistetaan vuodelle 2020 asetettujen kansallisten energia- ja ilmastotavoitteiden saavutta-minen sekä valmistetaan tietä kohti pitkän aikavälin tavoitteita. Uuteen strategiaan on myös yhdistetty mineraaliöljyn käytön vähentämisohjelma.

Hallitus hyväksyi strategiapäivityksen 20.3.2013 ja toimitti sen eduskunnalle valtioneuvoston selontekona3. Strategiatyön valmistuttua aletaan laatia Suomen tiekarttaa kohti vuotta 2050 keinoista, joilla kasvihuone-kaasupäästöjä vähennettäisiin vähintään 80 prosenttia. Tämän tiekartan laadintaan yhdistetään myös laaja sidosryhmien ja kansalaisten kuuleminen.

3 http://www.tem.fi/files/36266/Energia_ja_ilmastostrategia_nettijulkaisu_SUOMENKIELINEN.pdf

25

Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta (2009)4 Vuonna 2009 laaditussa Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa ilmasto- ja energiapolitiikasta asetetaan tavoitteeksi Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen 80 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Selonteon mukaan Suomi pitäisi nostaa ilmastonsuojelun edelläkävijäksi. Tätä varten ilmasto-näkökulma pitäisi saada mukaan kaikkeen päätöksentekoon ja kaikkiin politiikkoihin. Vähäpäästöinen Suomi on selonteon mukaan mahdollinen toteuttaa monin eri tavoin, mutta sitä varten olisi siirryttävä lähes päästöttömään energia- ja liikennejärjestelmään. Tavoitteen toteutumiseksi tarvitaan:

energiatehokkuuden olennaista parantamista kaikilla sektoreilla, erityisesti rakennuskannassa

liikenteessä tehokkaan ajoneuvoteknologian nopeaa käyttöönottoa sekä joukko- ja kevyen liikenteen suosion olennaista kasvattamista

ruokavalion muuttamista kasvispainotteisempaan suuntaan

jätteiden kierrätyksen ja energiankäytön lisäämistä sekä biohajoavan jätteen kaatopaikkakielto Tulevaisuusselonteon mukaan ilmastopolitiikka voi myös tukea aluepoliittisia tavoitteita. Uusiutuvaan ener-giaan pohjautuva hajautettu energiantuotanto voi tuottaa liiketoimintamahdollisuuksia maaseudulla toimi-ville bioenergiayrityksille. Lisäksi tulevaisuusselonteossa todetaan, että aluepoliittisten toimien tulee lähtö-kohtaisesti tukea päästöjen vähentämistä ja lämpenemiseen sopeutumista. Kansallinen kestävän kehityksen strategia ”Kohti kestäviä valintoja” (2006)5 Suomen kannalta kestävän kehityksen merkittävimmät kehitystrendit ja haasteet liittyvät ilmastonmuutok-seen, sopeutumiseen maailmantalouden nopeisiin muutoksiin ja väestörakenteen muutokseen. Globaalisti merkittävimmät haasteet liittyvät ilmastonmuutoksen lisäksi globaaliin köyhyyteen ja eriarvoisuuteen sekä väestön kasvuun. Globaalit haasteet heijastuvat myös Suomeen. Strategian mukaan yhteiskuntaa kehite-tään aktiivisesti niin, että Suomi voi joustavasti sopeutua muuttuvaan globaaliin toimintaympäristöön ja kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Menestyminen muuttuvassa maailmassa vaatii Suomea kehittymään yhä enemmän tietämys- ja innovaatio-yhteiskunnaksi, jossa hyödynnetään ja kehitetään kansallisia vahvuuksia: koulutusta ja osaamista, teknolo-giaa, hyvää hallintoa, tasa-arvoa, korkeaa ympäristönsuojelun tasoa sekä omien luonnonvarojen kestävää käyttöä. Kestävään kehitykseen tähtäävässä strategiassa ja politiikassa vahvistetaan erityisesti yhteiskun-nan ja kansalaisten innovaatio- ja muutoksenhallintakykyä. Uusiutuvia luonnonvaroja käytetään taloudelli-seen toimintaan ja ihmisten hyvinvoinnin kasvattamiseen niin, että ne eivät vähene, vaan uusiutuvat suku-polvesta toiseen. Uusiutumattomia luonnonvaroja käytetään mahdollisimman ekotehokkaasti. Näin toimi-en nykyinen sukupolvi ei vaaranna tulevien sukupolvien mahdollisuuksia hyvälle elämälle kestävässä yhteis-kunnassa. Kansallinen luonnonvarastrategia (2009)6 Luonnonvarastrategian visio vuodelle 2030 on: ”Älykkäästi luonnon voimin. Suomi voi hyvin ja näyttää suuntaa.” Visiota toteuttavat strategiset tavoitteet:

1. Suomessa on menestyvä korkean arvonlisän biotalous; 2. Suomi hyödyntää ja kierrättää materiaalivirtoja tehokkaasti; 3. Alueelliset voimavarat luovat kansallista lisäarvoa ja paikallista hyvinvointia ja 4. Suomi on aloitteellinen edelläkävijä luonnonvarakysymyksissä.

4 http://vnk.fi/julkaisukansio/2009/j28-ilmasto-selonteko-j29-klimat-framtidsredogoerelse-j30-climate_/pdf/fi.pdf

5 http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=53983

6 http://www.sitra.fi/julkaisut/muut/Kansallinen%20luonnonvarastrategia.pdf

26

Kansallinen metsäohjelma 20157 Kansallinen metsäohjelma (KMO) 2015 sisältää metsäpolitiikan keskeiset linjaukset. Ohjelman toiminta-aja-tuksen mukaisesti metsien kestävä hoito ja käyttö luo kasvavaa hyvinvointia. Ohjelman visio tähtää vuoteen 2020, jolloin metsäala on vastuullinen biotalouden edelläkävijä. Metsiin perustuvat elinkeinot ovat kilpailukykyisiä ja kannattavia ja metsäluonnon monimuotoisuus ja muut ympäristöhyödyt ovat vahvistu-neet. Suomessa noudatetaan Euroopan metsäministerikokouksessa (Wien 2003) sovittuja kansallisten metsäoh-jelmien eurooppalaisia periaatteita. Niiden mukaan kansalliset metsäohjelmat muodostavat osallistavan, kokonaisvaltaisen, sektorien välisen ja jatkuvasti kehittyvän kansallisen ja/tai paikallisen tason poliittisten linjausten suunnittelu-, toimeenpano-, seuranta- ja arviointiprosessin, joka parantaa metsien kestävän hoidon ja käytön edelleen kehittämistä ja edistää yleisesti kestävää kehitystä. Valtakunnallinen jätesuunnitelma (2008)8 Valtakunnallisessa jätesuunnitelmassa "Kohti kierrätysyhteiskuntaa" esitetään toimia, joilla edistetään luon-nonvarojen järkevää käyttöä, kehitetään jätehuoltoa sekä ehkäistään jätteistä aiheutuvia vaaroja sekä ym-päristö- ja terveyshaittoja. Suunnitelma sisältää Suomen jätehuollon päämäärät ja tavoitteet vuoteen 2016 sekä keskeiset toimet niiden saavuttamiseksi. Jätesuunnitelman keskeiset tavoitteet ovat:

jätteen syntymistä ehkäistään,

jätteiden materiaalikierrätystä ja biologista hyödyntämistä lisätään,

kierrätykseen soveltumattoman jätteen polttoa lisätään,

turvataan jätteiden haitaton käsittely ja loppusijoitus

Valtioneuvoston periaatepäätös energiatehokkuudesta (2010)9

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä energiatehokkuustoimenpiteistä esitetään toimenpideohjelma, jonka avulla toteutetaan ilmasto- ja energiastrategian asettamat tavoitteet energian loppukulutuksen kääntämi-sestä laskuun. Periaatepäätöksessä esitettyjä toimenpiteitä ovat mm.:

energiatehokkuus kaikkien tasojen oppilaitosten opetusohjelmaan osana kestävän kehityksen

edistämiseen ja ilmastonmuutokseen liittyvää koulutusta

eri alojen energiatehokkuuden käytäntöjä ja malliratkaisuja kerätään ja niitä levitetään

julkisissa hankinnoissa energiatehokkuus otetaan yhdeksi keskeiseksi kriteeriksi

edistetään vaihtoehtoisia energia- ja yhdyskuntatekniikan ratkaisuja

rakennusten suunnittelun, käytön ja ylläpidon elinkaaripohjaisten työkalujen käyttöönotto

korjausrakentamisen toimintamallien käyttöönottoa ja kehitystä edistetään

joukkoliikennettä edistetään v. 2009 voimaan tulleen joukkoliikennelain ja joukkoliikenteen kehittämisohjelman 2009-2015 pohjalta

tavaraliikenteen energiatehokkuuden parantamiselle luodaan edellytyksiä. Logistiikan keskeisten solmukohtien liikenneyhteyksiä kehitetään

7http://www.mmm.fi/attachments/metsat/kmo/5ywLDJ2Uy/Kansallinen_metsaohjelma_2015_Valtioneuvoston_peria

atepaatos_16.12.2010.pdf 8 https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/38363/SY_32__Kohti_kierratys.pdf?sequence=1

9 http://www.tem.fi/files/26023/ETT-periaatepaatos_-_040210.pdf

27

huolehditaan siitä, että kotitalouksilla on saatavilla luotettavaa ja ajantasaista tietoa energian-säästökeinoista sekä niiden suositeltavuudesta ja kannattavuudesta

kehitetään energiatehokkuuden rahoitusmalleja ja liiketoimintakonsepteja teollisuudessa ja palvelualalla

ERA17 -toimintaohjelma (2010)10

ERA17 on toimintaohjelma, jonka tarkoituksena on rakennetun ympäristön energiatehokkuuden paranta-minen, sen aiheuttamien päästöjen vähentäminen ja uusiutuvan energian käytön edistäminen. Ohjelman tavoitteena on tehdä Suomesta energiaviisauden edelläkävijä vuoteen 2017 mennessä ja tehdä Suomen rakennetusta ympäristöstä maailman paras vuoteen 2050 mennessä.

ERA17 -ohjelma esittää mm. seuraavia toimenpiteitä: hajautettu energiantuotanto, uudis- ja korjausraken-tamisen sekä kiinteistönpidon laatua tukevat järjestelmät, alan koulutuksen vahvistaminen, alueiden ja ra-kennusten ympäristöluokituksen kehittäminen, energiaviisautta edistävien palveluiden ja toimintamallien lanseeraaminen, kiinteistöjen käyttö- ja kiinteistöpalvelujen kehittäminen, korjausrakentamisen palvelui-den kehittäminen asiakaslähtöisiksi kokonaispalveluiksi, esimerkkikohteiden ja testiympäristöjen rakenta-minen sekä kunnat energiaviisaan rakentamisen edelläkävijöiksi energiaviisaiden strategioiden ja toimenpideohjelmien avulla. Kulttuuriympäristöstrategia11 Valmisteilla olevan valtakunnallisen kulttuuriympäristöstrategian tavoitteena on luoda edellytykset koko-naisvaltaiselle kulttuuriympäristöpolitiikalle. Strategiassa otetaan huomioon kaikki kulttuuriympäristöön sisältyvät elementit ja vahvistetaan kulttuuriympäristön arvoa ja suojelua Suomessa. Lisäksi tavoitteena on edistää kansainvälisten sopimusten, kuten eurooppalaisen maisemayleissopimuksen kansallista toimeen-panoa. Strategiassa huomioidaan kulttuuriympäristöön ja sen tulevaisuuteen vaikuttavat keskeiset ajan-kohtaiset haasteet, kuten väestö- ja elinkeinorakenteen muutokset sekä ilmastonmuutos. Kulttuuriympä-ristöä tullaan tarkastelemaan myös resurssina, jonka taloudelliset ja hyvinvointia edistävät mahdollisuudet tulee ymmärtää entistä paremmin. Valtakunnallinen kulttuuriympäristöstrategia laaditaan nyt ensimmäistä kertaa. Ehdotusta valmistelee työ-ryhmä, jonka ovat nimittäneet opetus- ja kulttuuriministeriö ja ympäristöministeriö. Kulttuuriympäristö-strategian laatimisesta on linjattu hallitusohjelmassa. Strategiaa valmisteleva työryhmä on aloittanut työnsä maaliskuussa 2012. Strategiaehdotus valmistuu toukokuussa 2013, jolloin työryhmän toimikausi päättyy. Kestävän kulutuksen ja tuotannon ohjelma (2012)12

Kulutuksen ja tuotannon ohjelman päivityksen (KULTU 2012) mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentä-mistavoitteet ovat niin haastavia, että niiden saavuttamiseksi tarvitaan muiden keinojen lisäksi myös muu-tosta yksityisessä ja julkisessa kulutuksessa. Siitä huolimatta, että yksittäisten tuotteiden ja palveluiden energia- ja materiaalitehokkuus on viime vuosina parantunut, kulutuksen määrän kasvu on syönyt näin saa-vutetut ympäristöhyödyt. Vähähiilisen yhteiskunnan temaattisen tavoitteen kannalta keskeisiä ehdotuksia:

10

http://era17.fi/ 11

http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=428805&lan=FI 12

http://www.ym.fi/download/noname/%7B8B5DC698-70AE-4547-83E1-7F5D49F8F205%7D/30375

28

Kustannustehokkaampiin asuinkiinteistöjen energiatehokkuuden parantamistoimiin liittyvä tiedotuskampanja

Parannetaan kiinteistöjen energiatehokkuutta ja pitkäjänteistä kiinteistönpitoa tukevien palvelujen ja neuvonnan käyttäjälähtöisyyttä

Kehitetään energiaremonteille uusia rahoitusmalleja

Kehitetään liikkumisen ohjausta, jolla vaikutetaan ihmisten liikkumistottumuksiin tiedolla, markki-noinnilla ja palveluja kehittämällä

Kehitetään hyvän syömisen lautasmalli, joka yhdistää terveellisen, maittavan ja ympäristöystä-vällisen syömisen ja levitetään siitä tietoa

Lisätään kuluttajien tietämystä ruokahävikistä ja lisätään ruokahävikin synnyn ehkäisy opetus-ohjelmiin.

Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia ”Luonnon puolesta - ihmisen hyväksi”13

Luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia ”Luonnon puolesta - ihmisen hyväksi” hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksellä joulukuussa 2012. Strategian päätavoite on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen Suomessa vuoteen 2020 mennessä. Se tuo luonnon monimuo-toisuuden taloudelliset ja kulttuuriset arvot luonnonvarojen käyttöä koskevan päätöksenteon keskiöön. Strategia ja sitä tukeva toimintaohjelma toteuttavat Biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta. Luontostrategia toteuttaa kansainvälisiä päätöksiä tehostaa sopimuksen toimeenpanoa maailmanlaajuises-ti. Strategiassa on myös otettu huomioon EU:n tavoitteet. Lisäksi perustana ovat laajat kansalliset selvityk-set Suomen luonnon monimuotoisuuden tilasta ja siihen vaikuttavista uhkatekijöistä. Strategian viidessä päämäärässä korostuu luontoasioiden valtavirtaistaminen kaikkialle yhteiskuntaan, uusi-en toimijoiden saaminen mukaan luonnon puolesta tehtävään työhön, vankkaan tutkimustietoon perustuva päätöksenteko sekä Suomen vastuu maailman luonnosta osana kansainvälistä yhteisöä. Strategia linjaa myös saamelaisten perinteisen tiedon kytkemisen luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen. Erityinen huomio kiinnitetään luonnonvarojen kestävään käyttöön. Uusiutuvia luonnonvaroja tulee käyttää tavalla, joka varmistaa, että ne todellakin uusiutuvat eivätkä vähene. Uusiutumattomia luonnonvaroja taas on käytettävä mahdollisimman ekotehokkaasti. Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja koulutuksen strategia 2006 – 2014 ja toimenpideohjelma14 Tulevaisuuden rakentaminen samanaikaisesti ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti kes-täville ratkaisuille vaatii kokonaisuuksien hahmottamista ja ymmärtämistä. Se edellyttää laajaa tietopohjaa yhteiskunnan, elinkeinoelämän ja luonnonympäristön toiminnasta, päätöksenteosta ja kansalaisen vaiku-tusmahdollisuuksista. Se edellyttää myös kykyä ja rohkeutta arvioida nykykäytänteitä kriittisesti ja uudistaa toimintatapoja yksityiselämässä, oppilaitoksissa, yhteiskunnallisessa toiminnassa, työssä ja vapaa-ajan ympäristöissä. Kestävän tulevaisuuden rakentajilla tulee olla näkemys muutostarpeiden mittavuudesta ja eettinen vastuu kansallisesta ja globaalista tasa-arvosta ja hyvinvoinnin jakautumisesta. Tarvitaan monipuo-lisia tiedonhankinta-, ongelmanratkaisu- ja kommunikaatiotaitoja, kriittistä ja innovatiivista ajattelua, kykyä eri intressien yhteensovittamiseen ja ristiriitojen käsittelyyn. Strategian visiona on kestävään elämäntapaan sitoutuneet kansalaiset, joiden tietoja, taitoja ja motivaatiota kartutetaan kaikkeen kasvatukseen ja koulu-tukseen sisäänrakennetulla kestävän kehityksen kasvatuksella.

13

http://www.ym.fi/download/noname/%7BA1006DC3-DDD2-4710-AFD4-C0F29D96C110%7D/31786 14

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=48169&lan=FI

29

Vesiensuojelun suuntaviivat 2015 (2006)15 ja EU:n meristrategiadirektiivi16 Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivi (2000) ja meristrategiadirektiivi yhtenäistävät EU:n vesien-suojelua. Lailla vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä toteutetaan em. direktiivejä Suomessa. Vesiensuojelun suuntaviivat määrittelevät vesiensuojelulle valtakunnalliset tarpeet ja tavoitteet vuoteen 2015 asti. Tavoiteohjelman mukaan keskeisiä vesiensuojeluun ja -hoitoon liittyviä tavoitteita vuoteen 2015 mennessä ovat mm.:

1) vähentää rehevöitymistä aiheuttavaa kuormitusta; 2) vähentää haitallisista aineista johtuvia riskejä; 3) suojella pohjavesiä; 4) suojella vesiluonnon monimuotoisuutta ja 5) kunnostaa vesiä.

Tavoitteena on vesien hyvä tila vuoteen 2015 mennessä. Rehevöityminen on vesistöjen pahin ongelma – painopisteenä on vesistöjen ravinnekuormituksen vähentäminen. Vesiensuojelun tavoitteiden toteuttamiseksi on laadittu alueelliset vesienhoitosuunnitelmat, joiden lisäksi on laadittu alueelliset toimenpideohjelmat vesienhoidon tavoitteiden toteuttamiseksi. Suunnitelmat ja toi-menpideohjelmat ovat voimassa vuoteen 2015 asti. Vuoden 2012 kesällä on aloitettu vesienhoitosuunnitel-mien päivitys vuosille 2016 – 2021. Merenhoidon suunnittelua ohjaavat Suomessa laki vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä 272/2011 sekä valtioneuvoston asetus merenhoidon järjestämisestä 980/2011, joilla on toimeenpantu Euroopan unionin meristrategiadirektiivi 2008/56/EY. Merenhoidon suunnittelun tavoitteena on asettaa tavoitteet ja esittää toimet, joilla Itämeren hyvä tila saavutetaan vuoteen 2020 mennessä. Suomi laatii kansallisen me-renhoitosuunnitelman, joka ulottuu rantaviivasta talousvyöhykkeen ulkorajalle. Merenhoitosuunnitelmassa arvioidaan meren nykytilaa, asetetaan tavoitteet hyvän tilan saavuttamiseksi sekä asetetaan mittarit tilan seuraamiseksi. Muu Itämeren suojelu HELCOMin (= Itämeren suojelukomissio) puitteissa Suomi sekä Latvia, Liettua, Puola, Ruotsi, Saksa, Tanska, Venäjä ja Viro ovat yhdessä Euroopan unionin laatineet Itämeren toimenpideohjelman vuosille 2007–2021 (= Baltic Sea Action Plan)17, jonka kunnianhimoisena tavoitteena on Itämeren ekologisen hyvän tilan saa-vuttaminen vuoteen 2021 mennessä. Ohjelman toimenpiteet kohdistuvat mm. Itämeren rehevöitymisen estämiseen ja hidastamiseen, haitallisten päästöjen vähentämiseen, meriliikenteen ympäristöystävällisyy-teen ja -turvallisuuteen sekä meriluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen. EU:n strategia Itämeren aluetta varten (EUSBSR) valmistui vuonna 2009 sisältäen neljä ns. pilaria ja niiden alla 15 painopistealuetta. Ensimmäisen pilarin tavoitteena on tehdä Itämeren alueesta ympäristön kannalta kestävä alue. Painopisteet ovat edellä lueteltujen HELCOM:in tavoitteiden kanssa yhdenmukaisia sisältäen niiden lisäksi ilmastonmuutoksen hillintään sekä siihen sopeutumiseen liittyviä toimenpiteitä. Helmikuussa 2013 EU:n komissio julkisti strategian uudistetun version18, jossa uusiksi yleistavoitteiksi määritettiin meren pelastaminen, alueen yhdistäminen ja vaurauden ja hyvinvoinnin lisääminen. Näitä tukemaan asetettiin lisäksi 12 alatavoitetta, 17 painopistealuetta sekä 5 horisontaalista tavoitetta.

15

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=63332 16

http://europa.eu/legislation_summaries/maritime_affairs_and_fisheries/fisheries_resources_and_environment/l28164_fi.htm 17

http://www.helcom.fi/stc/files/BSAP/BSAP_Final.pdf 18

http://www.balticsea-region-strategy.eu/item/300443

30

Euroopan unionissa on nähty tärkeäksi myös edistää merten aluesuunnittelua (direktiivi valmisteilla). Mer-ten aluesuunnittelulla pyritään tasapainottamaan alakohtaisia intressejä, jotka usein kilpailevat keskenään, siten että merialueita ja luonnonvaroja käytetään tehokkaasti ja kestävästi, päätöksenteko voidaan perus-taa luotettavaan tietoon ja perusteelliseen merten tuntemukseen ja sijoittajien oikeusvarmuus paranee, mikä vauhdittaa talouden kehitystä. Valtakunnalliset alueiden kehittämistavoitteet 2011 - 201519 Valtioneuvosto päätti 15.12.2011 hallituskauden ajaksi valtakunnallisista alueiden kehittämistavoitteista. Päätöksellä tarkennetaan alueiden kehittämislain tavoitteita ja osoitetaan alueiden kehittämistoimenpitei-den painopisteet. Alueiden kehittämisessä keskeisinä periaatteina korostetaan jatkuvan uusiutumiskyvyn ylläpitämistä, kaiken potentiaalin hyödyntämistä sekä alueellisten erityispiirteiden kunnioittamista. Aluei-den kehittämistavoitteet kiteytetään tässä päätöksessä kolmeen yleiseen linjaukseen:

1) Vahvistetaan alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta; 2) Edistetään väestön hyvinvointia ja 3) Turvataan hyvä elinympäristö ja kestävä aluerakenne.

Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet20 Valtakunnallisilla alueidenkäyttötavoitteilla pyritään toimivaan ja kestävään aluerakenteeseen. Niillä ediste-tään kulttuuriympäristön suojelua, biologista monimuotoisuutta ja ilmastonmuutosta koskevien kansainvä-listen sopimusten täytäntöönpanoa samoin kuin Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen suuntaviivo-jen toteuttamista Suomessa. Tavoitteiden toteutumista tulee edistää valtion viranomaisten toiminnassa, maakunnan suunnittelussa ja kuntien kaavoituksessa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet on ryhmi-telty seuraaviin kokonaisuuksiin:

1) Toimiva aluerakenne; 2) Eheytyvä yhdyskuntarakenne ja elinympäristön laatu; 3) Kulttuuri- ja luonnonperintö, virkistyskäyttö ja luonnonvarat; 4) Toimivat yhteysverkostot ja energiahuolto; 5) Helsingin seudun erityiskysymykset; 6) Luonto- ja kulttuuriympäristöinä erityiset aluekokonaisuudet

Maaseutupoliittinen toimenpideohjelma 2012 – 201521 Maaseutupolitiikan tavoitteena on elinvoimainen ja hyvinvoiva maaseutu, joka on ekologisesti, sosiaalisesti, taloudellisesti ja kulttuurisesti kestävä. Sen kokonaisuuteen kuuluvat asuinmaaseutu, työn maaseutu, osaamisen maaseutu sekä vapaa-ajan maaseutu. Toimenpideohjelman lähtökohtana on, että maaseutu tunnistetaan yhtenä keskeisenä hyvinvoinnin ja tule-vaisuuden kilpailukyvyn lähteenä. Ohjelmassa esitetään konkreettisia toimia maaseutualueiden uusiutu-miskyvyn edistämiseksi ja niiden potentiaalin täysimääräiseksi hyödyntämiseksi aiempaa paremman elin-voiman ja kilpailukyvyn lähteinä niin palvelujen kuin infrastruktuurinkin näkökulmasta. Ohjelmassa on yh-teensä 39 toimenpidettä. Tavoitelinjaukset ja toimenpiteet on jäsennetty neljään kokonaisuuteen:

1) Maaseutualueita vahvistetaan monipuolisina asumisen ja elinkeinotoiminnan ympäristöinä

19

https://www.tem.fi/files/31593/Valtioneuvoston_paatos_valtakunnallisista_alueiden_kehittamistavoitteista_2011-2015_(tavoitepaatos).pdf 20

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=94400&lan=fi 21

http://www.tem.fi/files/34838/TEMjul_44_2012_web.pdf

31

2) Maaseudun alueellista kilpailukykyä edistetään 3) Harvaan asutun maaseudun eripiirteet tunnistetaan 4) Maaseudun ja alueellisen kehittämisen edellytyksiä vahvistetaan

Valtakunnallinen saaristopoliittinen toimenpideohjelma 2012 – 201522 Ohjelman toimenpiteillä edistetään saariston liikenne- ja tietoliikenneyhteyksiä, saariston asemaa alue- ja kuntapolitiikassa, peruspalvelujen turvaamista, meriklusterin toimintaedellytysten turvaamista, saaristo- ja vesistömatkailun tuotekehitystä ja markkinointia, ammattikalastusta, asumisen lisääntymistä vapaa-ajan asunnoilla, vapaa-ajan asumisen kehittymistä ykkösasumiseksi ja tähän liittyvää rakentamisen ohjausta, Itämeren ja vesistöjen suojelua, poikkeuksellisiin luonnonilmiöihin varautumista ja turvallisuutta sekä virkis-tyksen, luonnonsuojelun ja kulttuurin tarpeisiin vastaamista. Valtioneuvoston periaatepäätös meluntorjunnasta23 Valtioneuvosto antoi vuonna 2006 periaatepäätöksen meluntorjunnasta. Sen mukaan ympäristön melu-tasot ja melulle altistuminen on saatava merkittävästi alenemaan. Tavoitteena on saada päiväajan keski-äänitason yli 55 desibelin melualueilla asuvien määrä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia pienemmäksi kuin vuonna 2003. Periaatepäätöksen tavoitteiden mukaan

sisämelutaso ei ylitä päivällä eikä yöllä valtioneuvoston antamia ohjearvoja oleskeluun tarkoitetuilla piha-alueilla päästään valtioneuvoston melutason ohjearvojen mukaisiin

melutasoihin (jos tämä ei ole jo rakennetuilla alueilla kustannusten tai paikallisten olosuhteiden takia mahdollista, päivämelutason ei tulisi ylittää 60 desibeliä eikä yömelutaso 55 desibeliä)

asuinalueiden lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota melutasojen alentamiseen oppi- ja hoito-laitosten alueilla sekä virkistysalueilla

säilytetään hiljaisia alueita. Periaatepäätöksellä pyritään kiinnittämään huomiota

meluntorjunnan yleisiin päämääriin ja tavoitteisiin keinoihin vähentää melupäästöjä ja niistä aiheutuvia haittoja viranomaisten välisen yhteistyön tiivistämiseen.

4.2 Keskeiset alueelliset ympäristötavoitteet Ohjelman kannalta merkityksellisiä alueellisia ympäristötavoitteita sisältyy molempien suunnitelma-aluei-den maakuntasuunnitelmiin, maakunta-ohjelmiin, ympäristöohjelmiin ja -strategioihin, ilmasto- ja energia-ohjelmiin ja -strategioihin, jätesuunnitelmiin, vesienhoitosuunnitelmiin sekä liikennejärjestelmäsuunnitel-miin. Ohjelman kannalta em. ohjelmissa ja strategioissa esille nousseita keskeisiä ympäristötavoitteita ovat:

ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen

uusiutuvan energian käytön lisääminen

energiansäästön sekä energia- ja materiaalitehokkuuden edistäminen

kestävä ja eheä yhdyskuntarakenne (alueiden käyttö)

joukkoliikenteen kehittäminen

22

http://www.tem.fi/files/34248/TEMjul_30_2012_web.pdf 23

http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=51725&lan=fi

32

liikenteen päästöjen vähentäminen

luonnon monimuotoisuuden turvaaminen

ympäristövastuullinen ja ekotehokas luonnonvarojen käyttö

luonto- ja kulttuuriympäristöjen hoito (virkistyskäyttö, matkailu, viihtyisyys, turvallisuus)

vesistöjen rehevöitymisen hidastaminen ja pysäyttäminen

meriturvallisuus

kansalaisten ympäristötietoisuuden edistäminen Lisäksi voidaan mainita alueelliset jätehuoltoon liittyvät suunnitelmat. Esimerkiksi Etelä- ja Länsi-Suomen yhteisen jätesuunnitelman tavoitteena on, että

1) yhdyskuntajätteen määrä on vuonna 2020 alhaisempi kuin vuonna 2007 asukasta kohden; 2) maanrakentamisen jätettä syntyy 10 %, uudisrakentamisen jätettä 50 % ja korjausrakentamisen

jätettä 25 % vähemmän suhteessa ko. rakentamisen arvoon vuonna 2020 kuin vuonna 2007; 3) yhdyskuntajätteistä hyödynnetään 90 % ja kaatopaikalle sijoitetusta yhdyskuntajätteistä

korkeintaan puolet on biohajoavaa; 4) yhdyskunta- ja haja-asutuslietteistä hyödynnetään 100 % ja 5) tuhkia ja kuonia sekä puhdistettuja pilaantuneita maa-aineksia hyödynnetään suunnitelmallisesti.

Em. aluekehittämisen ympäristötavoitteet kytkeytyvät myös merkittävästi maakuntakaavoitukseen, mikä tulisikin aina huomioida jo toimenpiteiden suunnitteluvaiheessa.

33

5 Vaikutusten arviointi

5.1 Vaikutustarkastelun lähtökohdat ja arvioinnin suorittaminen

Arviointiprosessi perustuu työ- ja elinkeinoministeriön Etelä- ja Länsi-Suomen sekä Itä- ja Pohjois-Suomen alueiden kanssa yhteistyössä laatimaan koko Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmaa koskevaan osallis-tumis- ja arviointisuunnitelmaan. Arvioinnin tarkkuustaso vastaa rakennerahasto-ohjelman tarkkuustasoa. Arviointi pohjautuu alueellisista suunnitelmista laadittuihin ympäristöselostuksiin24 sekä niistä SOVA-kuule-misessa saatuun palautteeseen25. Lisäksi huomioon otetaan myös valtakunnallisesti rahoitettavat toimet. ”Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 - Suomen rakennerahasto-ohjelma” ja siihen liittyvät alueelliset suun-nitelmat ovat luonteeltaan ”puiteohjelmia”. Konkreettisia rahoitettavia hankkeita ei vielä tässä yhteydessä määritellä. Aiempien ohjelmakausien kokemusten perusteella vaikutukset ympäristöön ovat siten luonteel-taan pääasiassa välillisiä ja/tai kumuloituvia.

Ympäristöselostuksessa esitetään (asetuksen 2005/347 mukaisesti) arviointi ohjelman toteuttamisen vaikutuksista:

väestöön, ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen

luonnon monimuotoisuuteen, eliöstöön, kasvillisuuteen, maaperään, veteen, ilmaan ja ilmasto-tekijöihin

yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan, aineelliseen omaisuuteen ja kulttuuriperintöön

luonnonvarojen hyödyntämiseen

em. tekijöiden välisiin suhteisiin.

Painopiste on ympäristövaikutusten arvioinnissa. Arvioinnissa tarkastellaan myös ohjelman toteuttamisen muita, ennen kaikkea taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia vaikutuksia, mutta näiden osalta arviointi ei ole kattavaa. Lisäksi pyritään huomioimaan myös toissijaisia kertyviä vaikutuksia, yhteisvaikutuksia sekä tarvittaessa erikseen lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin vaikutuksia.

Toimintalinjojen sisältämien painopisteiden ja toimenpiteiden vaikutuksia on arvioitu viisiportaisella astei-kolla:

++ merkittävä myönteinen vaikutus

+ vähäinen myönteinen vaikutus

0 ei mainittavia myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia

- vähäinen kielteinen vaikutus

-- merkittävä kielteinen vaikutus

Mikäli vaikutus on ennen kaikkea välillinen, on symboli merkitty sulkeisiin. Em. lisäksi keskeisiä ympäristö-vaikutuksia on kuvattu toimintalinjakohtaisesti myös sanallisesti. Arviointiin liittyvät epävarmuustekijät on kuvattu luvussa 9.

24 Molempien suunnitelma-alueiden ympäristöarvioinnit on laadittu asiantuntija-arviointeina alueiden maakunnan

liittojen ja ELY-keskusten asiantuntijoista muodostetuissa SOVA-ryhmissä. Arviointien koordinoinnista ja kokoamisesta vastasivat Päijät-Hämeen liitto ja Pohjois-Pohjanmaan liitto. 25 Asiakirja- ja lausunnonantajakohtainen yhteenveto saaduista lausunnoista on esitetty tämän ympäristöselostuksen

liitteenä. Alueellisista suunnitelmaluonnoksista laadittuja ympäristöselostuksia koskevista kommenteista on allevii-vattu ne, jotka on pyritty huomioimaan tässä asiakirjassa. Merkittävä osa kommenteista ei sisältänyt varsinaisia parannusehdotuksia.

34

Ohjelman yleispiirteisyydestä johtuen arvioinnin tehtävänä on toisaalta arvioida suunniteltujen toimen-piteiden samansuuntaisuutta relevanttien ympäristötavoitteiden kanssa, mukaan lukien kestävän kehityk-sen tavoite ja ohjelman kannalta keskeiset muut ympäristötavoitteet (erityisesti ilmastotavoitteet).

Arviointi on viime vaiheessaan perustunut 22.8.2013 päivättyyn neljänteen ohjelmaluonnokseen sekä sitä seuranneeseen viidenteen luonnokseen, joissa on huomioitu talouspoliittisen ministerivaliokunnan 28.5.2013 tekemät linjaukset koskien ohjelmarakennetta ja toimintalinjojen indikatiivisia rahoituskehyksiä sekä hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmän 4.6.2013 tekemät linjaukset toimintalinjojen temaatti-sista tavoitteista, erityistavoitteista ja pääasiallisesta tuettavasta toiminnasta. Lisäksi em. luonnosversioissa on huomioitu komission kirjeellään 22.7.2013 vahvistama Suomen rahoitus 2014-2020 ns. käyviksi hinnoiksi muutettuna. Arvioinnissa on lisäksi huomioitu opetus- ja kulttuuri-, sosiaali- ja terveys-, työ- ja elinkeino- sekä ympäristöministeriöissä valmistellut valtakunnallisten teemojen luonnokset sekä SOVA-prosessin mukaisten kuulemisten tuottama palaute. Em. valtakunnallisten teemojen osaluonnokset löytyvät osoit-teesta: http://www.tem.fi/ohjelma2014.

5.2 Vaihtoehdot

Alueellisten suunnitelmien tai Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelman valmistelussa ei ole muodostettu erityistä vaihtoehtoasetelmaa, vaan suunnittelu on ollut luonteeltaan eri kehittämistavoitteita yhteen sovit-tavaa. Suunnitelmien ja ohjelman laadinta on edennyt EU-tasolla ja valtakunnallisesti linjattujen painopis-teiden pohjalta.

Rakennerahasto-ohjelman sisällölliset painopisteet on linjattu 20.9.2012 hallinnon ja aluekehityksen minis-terivaliokunnassa. Painopisteet ovat seuraavat:

1. pk-yritysten kilpailukyvyn edistäminen (EAKR), 2. uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR), 3. vähähiilisen talouden edistäminen (EAKR), 4. alueellisen saavutettavuuden parantaminen (EAKR, vain Itä- ja Pohjois-Suomessa), 5. työllisyyden ja työvoiman liikkuvuuden parantaminen (ESR), 6. koulutuksen, ammattitaidon ja elinikäisen oppimisen kehittäminen (ESR) 7. sosiaalisen osallisuuden lisääminen ja köyhyyden torjunta (ESR).

Rakennerahasto-ohjelman painopisteet on valittu Eurooppa 2020 -strategian temaattisten tavoitteiden pohjalta. EU-asetusehdotuksen mukaan Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) rahoituksesta on käytettävä 80 prosenttia yllä mainittuihin painopisteisiin 1 – 3. Vähähiiliseen talouteen tulee käyttää 20 prosenttia EAKR-rahoituksesta. Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoituksesta on käytettävä 20 prosenttia sosiaalisen osallisuuden lisäämiseen ja köyhyyden torjuntaan. Painopistevalinnoissa on otettu huomioon hallitusohjel-man linjaukset rakennerahastojen rahoituksen kohdentamisesta.

Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmä päätti samassa yhteydessä jokaisen painopisteen osalta in-vestointiprioriteetit. Alueellisten suunnitelmien valmistelussa on muotoiltu jokaista investointiprioriteettia edistävät alueelliset erityistavoitteet, jotka kuvaavat investointiprioriteetin toimintaa. Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmassa investointiprioriteettien sisällöllinen kuvaus on yleisemmällä tasolla, mikä hei-jastuu myös ympäristöselostuksen tarkkuustasoon.

Talouspoliittinen ministerivaliokunta päätti 28.5.2013 ohjelman toimintalinjoista sekä niiden indikatiivisista rahoituskehyksistä. Vähähiilisen talouden edistämiseen liittyvät toimenpiteet sisällytettiin toimintalinjoille 1 ja 2 siten, että vähähiilisyyttä edistävien hankkeiden tavoitetasoksi asetettiin vähintään 25 % EAKR-rahoi-tuksesta. Myös Itä- ja Pohjois-Suomen alueellista savutettavuutta edistävät toimet sisällytettiin toiminta-linjaan 1.

35

Vaikutusten arvioinnissa käsitellään kolmea vaihtoehtoa:

VE0 = Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmaa ei laadita; kehittäminen perustuu kansallisiin, alueellisiin ja paikallisiin toimiin.

VE1 = Rakennerahasto-ohjelma laaditaan poliittisten linjausten mukaisesti ja EU-rahoitusta ohjautuu ohjelman mukaiseen kehittämistoimintaan.

VE2 = Rakennerahasto-ohjelman toteutuksessa korostetaan VE1:tä voimakkaammin ympäristönäkökulmaa ja vähähiilisyyttä edistäviä hankkeita priorisoidaan hankkeiden valintakriteereissä. Ympäristön kannalta ongelmallisia hankkeita ei rahoiteta.

VE0 ei ole varsinainen toteutusvaihtoehto, vaan kyse on suunniteltujen toimenpiteiden (VE1) suhteutta-misesta ympäristön tilaan ja sen kehitykseen ilman suunnitelman mukaisia toimia. VE0 toimii siis referens-sinä arvioiduille vaikutuksille. VE2 on vaihtoehtoinen skenaario, jossa ympäristönäkökulmaa korostetaan ohjelman toteutuksessa voimakkaammin verrattuna VE1:een. Tätä kuvataan tarkemmin luvussa 6.

5.3 Toimintalinjakohtainen arviointi

5.3.1 Toimintalinja 1 Pk-yritystoiminnan kilpailukyky (EAKR)

Toimintalinjan kuvaus

Toimintalinjan tavoitteena on vahvistaa ja monipuolistaa alueiden elinkeinorakennetta tukemalla uusien yritysten käynnistymistä ja uuden liiketoiminnan kehittämistä, pk-yritysten uudistumista, kestävää kasvua ja kansainvälistymistä sekä uuden tiedon hyödyntämistä yrityksissä. Kohteena ovat erityisesti työllistävät, innovatiiviset kasvuyritykset sekä alueiden omat vahvat ja uudet potentiaaliset toimialat. Toimintalinjan tavoitteena on myös myötävaikuttaa uusiutuvan energian osuuden ja paikallisten energialähteiden käytön lisääntymiseen ja energiatehokkuuden kasvattamiseen sekä lisätä pk-yritysten kilpailukykyä ja uusien ener-gia- ja materiaalitehokkaiden tuotteiden pääsyä markkinoille. Toimintalinjan toimenpiteillä parannetaan lisäksi Itä- ja Pohjois-Suomen pk-yritysten kilpailukykyä kehittämällä alueen liikenneyhteyksiä ja logistisia palveluita.

Toimintalinjan 1 EAKR-rahoitus vuosille 2014-2020 on n. 328 milj. euroa (julkinen rahoitus yhteensä 656 milj. euroa), mikä on 41 % EAKR-toimenpiteistä ja 25 % koko ohjelman rahoituksesta. Toimintalinjan 1 temaattiset tavoitteet (TT), investointiprioriteetit (IP) ja erityistavoitteet (ET) ovat:

TT3: Pk-yritysten kilpailukyvyn parantaminen IP1: Yrittäjyyden edistäminen erityisesti helpottamalla uusien ideoiden taloudellista hyödyntämistä ja tukemalla uusien yritysten perustamista mm. yrityshautomoiden avulla

ET 1.1 Uuden liiketoiminnan luominen ET 1.2 Pk-yritysten kannalta tärkeiden liikenne- ja logistiikkayhteyksien parantaminen

IP2: Toimet, joilla tuetaan pk-yritysten edellytyksiä sitoutua kasvu- ja innovaatioprosesseihin ET 2.1 Pk-yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edistäminen

TT4: Vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen kaikilla aloilla IP6: Tutkimuksen, innovoinnin ja vähähiilisten teknologioiden käyttöönoton edistäminen

ET 6.1 Pk-yritysten energia- ja materiaalitehokkuuden edistäminen

36

Vaikutusten arviointi Toimintalinja 1: Arvioinnissa tunnistetut vaikutukset ihmisiin, luonnonympäristöön, rakennettuun ympäristöön ja luonnonvaroihin.

Vaikutukset ihmisiin: väestö, ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys

Vaikutukset luonnonympäristöön: luonnon monimuotoisuus, eliöstö, kasvillisuus, maaperä, vesi, ilma, ilmastotekijät

Vaikutukset rakennettuun ympäristöön: yhdyskuntarakenne, rakennettu ympäristö, maisema, kaupunkikuva, kulttuuriperintö

Vaikutukset luonnonvaroihin: luonnonvarojen hyödyntäminen

-Elinkeinotoiminnan uudistaminen ja vahvistaminen tukee taloudellista hyvinvointia (mm. työllisyyttä, yrittämisen edellytyksiä, kuntataloutta) sekä välillisesti terveyttä, elinoloja ja viihtyvyyttä (+) -Toimintaympäristön kehittämishankkeiden paikalliset vaikutukset riippuvat toteutettavien hankkeiden luonteesta ja sijainnista (+/-) - Pk-yritysten ympäristö-ratkaisut voivat parantaa suoraan lähiympäristön laatua + -Ympäristöliiketoiminnan kehittämisellä lisätään taloudellista kasvua jolloin myös väestön tulotaso ja hyvinvointi paranevat (++) -Liikenneyhteyksien ke-hittämisellä myönteisiä vaikutuksia elinoloihin ja viihtyvyyteen + -Liikennejärjestelyjen vaikutukset riippuvat hankkeiden luonteesta ja sijainnista (-/+), ympä-ristön laatua ja turvalli-suutta parantavat

- Tavoitellut myönteiset ilmastovaikutukset ++ - Mahdollisesti lisääntyvä luonnonvarojen ja energi-an kokonaiskäyttö, lisään-tyvä liikenne: vaikutukset luontoon, ilmastoon -- - Materiaalitehokkuuden parantuminen + - Kestävien tuotanto-prosessien ja tuotteiden kehittäminen, ympäristö-ratkaisujen käyttöönotto, tuotantotoiminnan omi-naiskulutuksen vähenty-minen ++ - Rakentamiseen/ rakentamattomien alueiden käyttöön ottoon johtavat toimenpiteet (-) -Liikenteen tehostaminen ja liikennevirtojen hallinta auttaa hillitsemään liikenteen päästöjä (+) -Tehostunut, sujuva liikenne voi johtaa liikennemäärien ja päästöjen kasvuun, esim. matkailijavirrat - -Kestävän liikenteen ratkaisujen suunnittelulla

-Toimintaympäristön kehittämishankkeiden vaikutukset riippuvat toteutettavien hankkeiden luonteesta ja sijainnista +/- - Toimintalinja mahdollis-taa ympäristön laadun parantamiseen tähtäävät hankkeet sekä esim. luovan alan kehittämisen, joka vaikuttaa kulttuuri-perinnön säilyttämiseen ja kehittämiseen + - Liikennejärjestelmän ja liikkumismuotojen kehittä-misellä vaikutuksia raken-nettuun ympäristöön yleensä +/- -Liikenteen ja maankäytön tarpeiden yhteensovitta-misella todennäköisesti myönteisiä yhdyskunta-rakenteellisia vaikutuksia + -Liikennejärjestelyillä ja logistiikkakeskuksilla kau-punkikuvallisia vaikutuk-sia, jotka riippuvat hank-keiden luonteesta ja sijainnista (+/-)

- Materiaalitehokkuuden parantuminen + - Sivuvirtojen ja jätteiden hyötykäyttö vähentää luonnonvarojen käyttöä + - Uusiutumattomien energialähteiden korvaaminen uusiutuvilla + -Energia- ja materiaalite-hokkuuden parantuminen ja polttoainevapaiden energiantuotantomuoto-jen (tuuli, aurinko) yleistyminen vähentää luonnonvarojen käyttöä + - Uusiutumattomien luon-nonvarojen kokonaiskäy-tön lisääntyminen tehos-tamistoimenpiteistä huolimatta - - Luonnonvarojen kestämätön käyttö voi vähentää luonnon monimuotoisuuden taloudellista merkitystä. - -Energiatehokkuuteen ja energiaa säästävään teknologiaan keskittyneen yritys- ja liiketoiminnan kehittyminen

+

-Saavutettavuuden

37

vaikutukset mahdollisia (+) -Meluhaitat ja päästöt voivat lisääntyä paikallisesti - -Maankäytön ja liiken-teen yhteensovittaminen lisää elinympäristöjen vetovoimaisuutta ja viihtyvyyttä +

mahdollista vaikuttaa välillisesti liikenteeseen ja sen päästöihin (+) -Vaikutuksia luontoon, erityisesti jos otetaan aiemmin rakentamattomia alueita käyttöön (-)

kehittäminen (mm. kuljetus- ja logistiikka-terminaalit) edistää välillisesti alueen luonnonvarojen hyödyntämistä (+) -Väylärakentaminen lisää uusiutumattomien luon-nonvarojen (soravarat, kiviainekset) käyttöä -

Vaikutukset luonnonympäristöön Ympäristövaikutukset riippuvat paljolti siitä, mille toimialoille rahoitusta kohdennetaan. Koska rakenne-rahasto-ohjelmassa ei ole nimetty erityisiä painopistetoimialoja eikä myöskään alueellisissa suunnitelmissa ole eritelty tuettavia toimialoja erityisen tarkasti, tehdään toimialoja koskevat ratkaisut vasta ohjelman toteutusvaiheessa. Koko maassa on trendinä jo pidempään ollut kehitys kohti palveluvaltaisempaa elinkei-norakennetta, minkä arvioidaan vähentävän yritystoiminnan ympäristövaikutuksia. Elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja murrosvaiheessa olevien toimialojen tukeminen luo merkittäviä mahdollisuuksia siirtymiselle kohti vähähiilisempää taloutta. Erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa erityishaasteeksi nousee kuitenkin luonnonvarojen lisääntyvä käyttö mm. kaivos- ja energiasektoreiden kehittymisen myötä. Toimintalinjan yleistavoitteena oleva yritystoiminnan vahvistaminen voi myös lisätä ympäristökuormitusta ja haitallisia ilmastovaikutuksia, mm. liikenteen, melun, energian ja materiaalien kulutuksen sekä päästöjen lisääntyessä. Hankkeissa tulee aina huomioida niin suunnittelu- kuin toteutusvaiheessa toiminnan ympäris-tövaikutukset ja minimoida haitalliset vaikutukset, joiden merkittävyyttä on ohjelman yleispiirteisyyden vuoksi vielä vaikea arvioida, mutta kumuloituessaan ne voivat muodostua merkittäviksikin. Vaikutusten merkittävyys riippuu rahoituksen kohdentumisesta toimialoille (tuettavien toimialojen ominaiskulutukses-ta) sekä toisaalta tehokkuustoimien onnistumisesta. Riskinä on, että vähähiilisyyteen liittyvistä toimenpi-teistä huolimatta taloudellisen toiminnan volyymin kasvu syö saavutettavat vähennykset päästöjen ja mate-riaalien kulutuksen suhteen. Toisaalta elinkeinotoiminnan uudistuminen (rakenteellinen uudistuminen, laitekannan ja muun teknologian uusiutuminen jne.) on omiaan parantamaan sen ekotehokkuutta. Tuotantoprosessien ja ympäristövastuullisen liiketoiminnan kehittämiseen liittyvät toimenpiteet luovat mahdollisuuksia kehittää tuotannollisen toiminnan ekologista kestävyyttä laajemminkin. Tuettavan toimin-nan piirissä ovat muun muassa pk-yritysten energiatehokkaiden ideoiden, tuotteiden ja palvelujen kaupal-listamisen ja käyttöönoton tukeminen. Yritysten ja yhteisöjen ilmasto- ja ympäristömyönteisten kehittämis-toimien tukemisen vaikutukset ovat luonteeltaan välillisiä, mutta voivat vaikuttaa merkittävästi esim. inves-tointien suuntaamiseen jatkossa. Vaikutukset syntyvät lyhyellä aikavälillä yritysten ottaessa käyttöön ener-giatehokkaita ratkaisuja ja pidemmällä aikavälillä julkisen sektorin ja muiden tahojen kehittämistoiminnan seurauksena. Yleisellä tasolla voidaan arvioida, että toimintalinjan painottamat vähähiiliset ratkaisut ja tuotteet, tuotan-toprosessien kehittäminen, ympäristöliiketoiminta ja ympäristöosaaminen tukevat merkittävästi elinkeino-toiminnan uusiutumisen kestävyystavoitteita. Ilmastovaikutusten näkökulmasta keskeisiä tuettavia toimia ovat energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käyttöön oton lisääminen eri sektoreilla. Toisaalta myös vähähiilisten tuotteiden kehittämisellä voi olla merkittäviä välillisiä ilmastovaikutuksia. Pk-sektorin lisäksi

38

tuetaan julkisen sektorin edelläkävijän roolia vähähiilisten ja energiatehokkaiden ratkaisujen suunnitte-lussa.

Vaikutukset ihmisiin, rakennettuun ympäristöön ja kulttuuriin

Toimintalinjan vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja elinoloihin ovat luonteeltaan pääasiassa taloudellisia ja sosiaalisia. Ne liittyvät työllisyyden ja yrittämisen edellytysten parantamisen kautta taloudellisen hyvin-voinnin ja osallisuuden vahvistamiseen. Toimintalinjan tavoitteilla ja toimenpiteillä on toteutuessaan mer-kittäviä myönteisiä taloudellisia vaikutuksia yritysten kasvun ja tuottavuuden sekä uuden yritystoiminnan myötä. Taloudellisen kasvun ja paranevan työllisyyden vaikutuksena väestön tulotaso ja hyvinvointi parane-vat. Alueiden elinkeinoelämän tavoiteltu myönteinen kehitys vaikuttaa myös kuntatalouteen siten, että resursseja perus- ja hyvinvointipalveluihin saadaan lisää. Yksi tavoiteltu muutos on väestön ikääntymiseen liittyvien uusien liiketoimintamahdollisuuksien hyödyntäminen, mikä voi vaikuttaa myönteisesti palvelu-tarjontaan ikääntyvälle väestölle. Merkittäviä väestön terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen kohdistuvia heikentäviä vaikutuksia ei arvioida syntyvän. Yritysten toimintaympäristön kehittämishankkeiden suunnittelussa voi sijainnista riippuen olla tarpeen ottaa huomioon myös asukkaiden näkökulma ja elinympäristöjen laatuun liittyvät tekijät. Kehittä-mishankkeiden vaikutukset elinoloihin ja viihtyvyyteen voivat olla myös myönteisiä mahdollisen ympäristön laadun paranemisen kautta. Ympäristöratkaisujen käyttöön otto yrityksissä tukee hyvän elinympäristön tavoitetta.

Yleisellä tasolla talouden uudistaminen edellyttää investointeja tuotannollisiin laitoksiin, matkailurakenta-mista jne. ja siten muuttaa rakennettua ympäristöä. Vaikutukset voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä. Toimintalinjan tavoitteiden ja tuettavan toiminnan puitteissa ei todennäköisesti ole mahdollista vaikuttaa merkittävästi yhdyskuntarakenteeseen ja rakennetun ympäristön laatuun. Sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia voi joka tapauksessa syntyä paikallisesti yritysten sijoittumisen ja toimintaympäristön kehittä-mishankkeiden seurauksena. Laajempia kokonaisuuksia koskevien kehittämishankkeiden seurauksena vaikutukset voivat kumuloitua. Elinkeinoelämää palveleva toimintaympäristön kehittäminen mahdollista-nee myös ympäristön laadun parantamiseen tähtäävät hankkeet, jolloin vaikutukset rakennettuun ympä-ristöön ovat myönteisiä. Toimintalinjalla 1 on mahdollista toteuttaa myös pääomasijoitustoimintaa jolla pyritään tukemaan erityi-sesti pieniä yrityksiä (pk-yrityksiä). Mahdollisia sijoituskriteereitä ovat mm. aidosti innovatiivinen tuote tai palvelu, korkea teknologiataso, työllistävyys, t&k-työpaikkojen syntyminen ja naisyrittäjyys. Pääomasijoi-tustoiminta edistää osaltaan toimintalinjan taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia. Myönteiset ekologiset välilliset vaikutukset ovat riippuvaisia siitä, miltä osin sijoituskriteereissä korkea teknologiataso tai edistyk-sellisen teknologian hyödyntäminen tarkoittavat vähäpäästöistä, energia- ja / tai materiaalitehokasta toi-mintaa tai tuotteita ja niiden kehittämistä. Ympäristöliiketoiminnan kehittämisellä sekä vähähiilisillä ratkai-suilla lisätään taloudellista kasvua ja parannetaan työllisyyttä, jonka vaikutuksena myös väestön tulotaso ja hyvinvointi paranevat. Ilmastomyönteisillä ja ekologisesti kestävillä ratkaisuilla (erityisesti kaupunkiseuduil-la) on pitkällä tähtäimellä parantava vaikutus ihmisten elämän laatuun sekä elämisen edellytyksiin. Esimer-kiksi vähäpäästöisen liikenteen kehittämisellä ja liikkumisen ohjauksella voidaan vaikuttaa myönteisesti yhdyskuntarakenteen eheytymiseen ja joukkoliikenteen kehittämisellä mm. kaupunkikuvaan.

Vaikutukset luonnonvaroihin

Toimintalinjan tavoitteilla ja toimenpiteillä on toteutuessaan myös merkittäviä myönteisiä taloudellisia vaikutuksia. Esimerkiksi Etelä- ja Länsi-Suomen alueella sijaitsee merkittävää energiatehokkuuteen ja energiaa säästävään teknologiaan keskittynyttä yritys- ja tutkimustoimintaa, joten edellytykset liiketoimi-nnan kehittymiselle ovat hyvät. Toimintalinjan tavoitteena on myös tehostaa luonnonvarojen ja materiaa-

39

lien käyttöä mm. kehittämällä luonnonvaroja säästäviä teknologioita sekä edistämällä kierrätystä ja jättei-den hyötykäyttöä. Uusiutuvan energian käytön lisääminen johtaa paikallisten luonnonvarojen kattavampaan hyödyntämiseen ja toisaalta tuontipolttoaineiden käytön vähenemiseen. Puubiomassan lisäksi kasvava uusiutuvan energian kysyntä voi kohdistua myös muihin energialähteisiin, kuten esimerkiksi tuulivoimaan, jätteisiin, maatalou-den ja teollisuustoiminnan sivutuotteisiin, maa- ja kalliolämpöön sekä aurinkoenergiaan. Kierrätyksen ja resurssien tehokkaan käytön edistäminen on tavoiteltavaa erityisesti uusiutumattomien luonnonvarojen hyödyntämisen näkökulmasta. Materiaalitehokkuuden parantuminen vähentää raaka-aineiden tarvetta ja epäsuorasti auttaa vähentämään niiden tuotannon ympäristökuormitusta. Suunniteltujen toimenpiteiden vaikutukset luonnonvarojen käytön kestävyyteen ovat kokonaisuutena arvioiden myönteisiä, mikäli uusiutuvien luonnonvarojen ja materiaalitehokkuuden parantamiselle asetetut tavoitteet saavutetaan. Bioenergian käytön lisäämisellä voi olla vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen ja vesistöihin; kumuloitu-essaan vaikutukset voivat pidemmällä aikavälillä muodostua merkittäviksi. Metsien käytön tehostaminen (energiapuu) vähentää metsien merkitystä hiilinieluina. Metsäenergian pitkät kuljetusmatkat vaikuttavat negatiivisesti sen hiilitaseeseen. Ympäristöteknologian, tehokkaamman logistiikan sekä energia- ja materi-aalitehokkaiden ratkaisujen (ml. hajautetut ratkaisut) käyttöönotto voi vähentää ilmapäästöjä energiasek-torin raaka-ainehuollossa, tuotantolaitoksissa ja kuljetuksissa. Itä- ja Pohjois-Suomen pk-yritysten saavutettavuuden parantaminen Itä- ja Pohjois-Suomen pk-yritysten saavutettavuuden parantamiseen liittyvien toimenpiteiden keskeiset ympäristövaikutukset liittyvät ilmastoon, rakennettuun ympäristöön ja ihmisten elinoloihin ja viihtyvyy-teen. Väylähankkeisiin liittyy ympäristön muuttamisesta aiheutuvia vaikutuksia ja sujuvat yhteydet voivat vaikuttaa liikennemääriä lisäävästi (esim. matkailijavirrat). Toisaalta liikennevirtojen ohjaus ja hallinta voivat vähentää liikkumisen tarvetta ja liikenteen päästöjä. Itä- ja Pohjois-Suomen saavutettavuuden kehittäminen on elinkeinoelämän kannalta peruskysymys; liikenteen kehittämisellä vaikutetaan toisaalta myös ihmisten arkipäivään. Liikenneinfrastruktuurin kehittämisen ympäristövaikutukset riippuvat tuettavasta liikennemuodosta, hank-keiden sijainnista ja laajuudesta. Rakentamisen suoria ympäristövaikutuksia voidaan pitää vähäisempinä silloin, kun rakentamishankkeet perustuvat olemassa olevaan liikenneinfrastruktuuriin ja sen parantami-seen. Ohjelmakaudella 2007-2013 tällaiset hankkeet ovat liittyneet esimerkiksi taajamien liikennejärjeste-lyihin (esim. kiertoliittymien toteuttaminen), raideyhteyksien parantamiseen, satamien kehittämiseen, kevyen liikenteen väylien rakentamiseen ja lentoasemarakennusten laajentamiseen. Vaikka saavutetta-vuutta parantaviin toimenpiteisiin käytettävissä olevan rahoituksen määrää ei ole erikseen kirjattu ohjel-maan, voidaan olettaa tulevien infrastruktuuri-investointien olevan luonteeltaan ja vaikutuksiltaan pieni-muotoisempia ja paikallisempia kuin ohjelmakaudella 2007-2013. Pk-yritystoiminnalle kriittisten yhteyksien turvaamisen ohella Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisessa suunnitel-massa painotetaan liikenteen tehokkuutta ja kestävää liikennettä. Tehokkuusnäkökulma liittyy matka- ja kuljetusketjujen tehokkuuteen – elinkeinoelämän näkökulmasta tavoitteena on logistiikan parantumisen kautta saavutettava liikenteen sujuvuus ja kustannussäästöt. Kehittynyttä logistiikkaa voidaan pitää tavoi-teltavana myös ilmastonäkökulmasta. Itä- ja Pohjois-Suomessa toteutettavien kestävän liikenteen ratkaisujen suunnittelulla on mahdollista vai-kuttaa välillisesti liikenteeseen ja sen päästöihin mm. kaupunkiseuduilla ja matkailukeskuksissa. Tuettavasta toiminnasta esim. ”matka- ja kuljetusketjujen sekä logistiikkakeskusten kehittäminen” sekä ”raide- ja lentoliikenteeseen sekä satamiin ja rajaliikenteeseen liittyvien liikennejärjestelyjen kehittäminen” sisältävät myös liikenne- ja yhdyskuntasuunnittelun näkökulman.

40

Toimenpiteiden ei arvioida johtavan merkittäviin muutoksiin luonnonolosuhteissa tai luonnonvarojen käy-tössä. Mahdolliset rakentamishankkeet nojaavat todennäköisesti olemassa olevaan infrastruktuuriin ja nii-den suorat vaikutukset ovat luonteeltaan paikallisia. Arviointi perustuu käsitykseen, että ohjelma ei mah-dollista uusien merkittävien väylähankkeiden toteuttamista. Huomioon on otettu myös ohjelmakauden 2007-2013 kokemukset siitä, minkä tyyppisille liikennehankkeille rahoitusta on myönnetty. Toisaalta raken-nerahastovarat voivat toimia ns. käynnistysmekanismina merkittäville investoinneille, jolloin ohjelman välil-liset vaikutukset muodostuvat suoria vaikutuksia merkittävämmiksi. Välillisiä vaikutuksia luonnonvarojen hyödyntämiseen voi syntyä, mikäli toteutettavat toimenpiteet edistävät alueen luonnonvarojen hyödyntä-mistä mm. kuljetusketjujen ja logistiikkaterminaalien kehittämisen kautta. Saavutettavuuteen liittyvillä rakentamistoimenpiteillä ei kuitenkaan arvioida olevan merkittäviä haitallisia vaikutuksia luonnonympäristöön; merkittävyyden arvioinnissa pitää ottaa huomioon

1) käytettävissä olevan rahoituksen määrä ja verrata toteuttavissa olevien hankkeiden volyymia suhteessa muuhun alueella tapahtuvaan infrarakentamiseen,

2) suunniteltujen toimenpiteiden luonne (olemassa olevien yhteyksien parantaminen) ja 3) ohjelmakauden 2007-2013 kokemukset toteutetuista hankkeista.

Saavutettavuutta parantavilla toimenpiteillä on joitakin vaikutuksia ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen. Mahdolliset kielteiset vaikutukset liittyvät esimerkiksi paikallisesti lisääntyviin liikennevirtoihin, meluun jne. Merkittäviä elinympäristöä heikentäviä vaikutuksia ei arvioida koko ohjelman tasolla aiheutuvan. Hanke-kohtaisessa suunnittelussa on mahdollista ottaa kielteiset vaikutukset huomioon ja ehkäistä merkittävien vaikutusten syntyminen. Kestävän liikennejärjestelmän ja liikkumismuotojen kehittämisen vaikutukset ovat asukkaiden näkökulmasta todennäköisesti enemmän myönteisiä kuin kielteisiä. Liikenneväylien ja liikkumismuotojen kehittämisellä on vaikutuksia rakennettuun ympäristöön. Tuettavan toiminnan piirissä on muun muassa liikennejärjestelyt pk-yritystoiminnan kannalta keskeisillä alueilla sekä logistiikkakeskusten kehittäminen. Toimenpiteillä on toteuttamistavasta riippuen potentiaalisesti myöntei-siä vaikutuksia liikenteen sujuvuuteen, yhdyskuntarakenteeseen ja kaupunkikuvaan.

Toimintalinjan myönteisten ympäristövaikutusten kannalta on olennaista, että pk-yritysten ympä-ristöosaamisen ja -vastuullisuuden tasoa nostetaan. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjauksen mukaan vähähiilistä taloutta kaikilla aloilla edistävään toimintaan tulee kohdentaa vähintään 25 % EAKR-rahoituksesta, mikä huomioidaan hankevalintoja tehtäessä. Olennaista on myös, miten luonnonvaroja (esim. metsät, turve, mineraalit) hyödyntävässä elinkeinotoiminnassa huomioidaan toiminnan ympäristövaikutukset, mm. luonnon monimuotoisuus ja erilaisten intressien yhteen-sovittaminen ekologisesti kestävällä tavalla. Hankkeita, joilla on merkittäviä haitallisia ympäristövai-kutuksia, ei rahoiteta. Itä- ja Pohjois-Suomen pk-yritysten saavutettavuutta tukevan liikenneinfra-struktuurin kehittämisessä painopisteen tulisi olla kestävän liikenteen ratkaisuissa sekä liikkumis-tarpeen ja –volyymin vähentämisessä. Toimintalinjan myönteisten ympäristövaikutusten (päästöjen väheneminen, ilmastonmuutoksen hillintä) kannalta on olennaista se, miten hyvin toimintalinjan 2 vähähiilisyyttä edistävät toimenpiteet tukevat sisällöllisesti toimintalinjan 1 toteutumista. Tavoitel-tava tilanne on, että toimintalinjan 2 toimenpiteillä luodaan kysyntää vähähiilisyyttä tukeville hankkeille toimintalinjalla 1 sekä myös teemaa tukeville ESR-hankkeille.

41

5.3.2 Toimintalinja 2 Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen (EAKR)

Toimintalinjan kuvaus Toimintalinjalla toteutetaan kahta Eurooppa 2020 -strategiasta johdettua tavoitetta: tutkimuksen teknolo-gian kehittämisen ja innovoinnin tukeminen sekä vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen kaikilla aloilla. Näkökulmana molempien osalta on uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen kestävän elinkeinoelämän näkökulmasta. Tavoitteena on vahvistaa alueiden älykästä erikoistumista ja ke-hittää niiden kilpailukykyä innovaatioiden, osaamisen ja soveltavan tutkimuksen hyödyntämisen avulla. Ympäristön laadun parantaminen ja luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen tarjoavat monipuolisia mahdollisuuksia uuden liiketoiminnan luomiselle. Ilmastotavoitteiden saavuttaminen ja luonnonvarojen niukkeneminen edellyttävät myös kulutus- ja käyttäytymistottumusten muutosta kohti vähähiilistä elämän-tapaa, jota voidaan vahvistaa mm. kaupunkiympäristön suunnittelun systeemisen muutoksen avulla.

Toimintalinjan 2 EAKR-rahoitus vuosille 2014–2020 on n. 435 milj. euroa (julkinen rahoitus yhteensä 869 milj. euroa), mikä on 54 % EAKR-toimenpiteistä ja 34 % koko ohjelman rahoituksesta. Toimintalinjan 2 temaattiset tavoitteet (TT), investointiprioriteetit (IP) ja erityistavoitteet (ET) ovat:

TT1: Tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin tukeminen IP3: Tutkimus- ja innovaatiotoiminnan infrastruktuurin parantaminen, alan huippuosaamisen kehittäminen ja etenkin Euroopan laajuisia etuja tuottavien osaamiskeskusten edistäminen

ET 3.1 Tutkimus-, osaamis- ja innovaatiokeskittymien kehittäminen alueellisten vahvuuksien pohjalta

IP4: Yritysten innovaatioon ja tutkimukseen tekemien investointien parantaminen, yritysten, erityi-sesti tutkimus- ja kehityskeskusten ja korkeakouluopetuksen välisten yhteyksien ja synergian kehittä-minen, tuotteiden ja palvelujen kehityksen, teknologian siirron, sosiaalisten innovaatioiden ja julkis-ten palveluiden sovellusten, kysynnän tukemisen, verkostoitumisen, klustereiden ja avoimen inno-voinnin edistäminen älykkään erikoistumisen avulla, teknologisen ja soveltavan tutkimuksen, pilotti-tuotantolinjojen, henkilöstövoimavarojen, tuotteiden varhaisen validoinnin sekä kehitystä vauhditta-viin teknologioihin liittyvien edistyneiden tuotantotekniikoiden ja ensituotannon sekä yleiskäyttöis-ten teknologioiden levittämisen tukeminen

ET 4.1 Yritysten innovaatiotoiminnan vahvistaminen TT4: Vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen kaikilla aloilla

IP6: Tutkimuksen, innovoinnin ja vähähiilisten teknologioiden käyttöönoton edistäminen ET 6.2 Uusiutuvan energian ja energiatehokkaiden ratkaisujen kehittäminen

Vähähiiliseen talouteen, uusiutuvan energian tuotantoon, jakeluun ja käyttöön sekä energia- ja materiaali-tehokkuuteen liittyviä tavoitteita edistetään toimintalinjalla tukemalla tähän liittyvää t&k&i -toimintaa sekä aihepiiriin liittyviä tutkimus- ja kehitysympäristöjä sekä -infrastruktuureja. Ympäristön laadun sekä luonnon-varojen kestävän käytön edistämisen osalta keskitytään innovaatiotoimintaan, joka etsii ratkaisuja elinkei-notoiminnan ympäristökysymyksiin – erityisesti luonnonvarojen hallintaan sekä kestävään ja tehokkaaseen käyttöön liittyen. Panostuksia kohdistetaan lisäksi elinkeinoelämän kilpailukykyä ja toimintaedellytyksiä edistäviin ympäristömyönteisiin innovaatioihin.

42

Vaikutusten arviointi Toimintalinja 2: Arvioinnissa tunnistetut vaikutukset ihmisiin, luonnonympäristöön, rakennettuun ympäristöön ja luonnonvaroihin

Vaikutukset ihmisiin: väestö, ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys

Vaikutukset luonnonympäristöön: luonnon monimuotoisuus, eliöstö, kasvillisuus, maaperä, vesi, ilma, ilmastotekijät

Vaikutukset rakennettuun ympäristöön: yhdyskuntarakenne, rakennettu ympäristö, maisema, kaupunkikuva, kulttuuriperintö

Vaikutukset luonnonvaroihin: luonnonvarojen hyödyntäminen

-Ympäristön laatuun ja luonnonvarojen käytön kestävyyteen liittyvillä toimenpiteillä (osaaminen, uudet ratkaisut) välillisiä elinympäristön laatua turvaavia vaikutuksia (+) - Toimenpiteet tukevat TL 1:n tavoitteita, joten niillä on välillisiä myön-teisiä vaikutuksia talouteen ja ihmisten hyvinvointiin (+) -Paikallisten resurssien paremmalla hyödyntämi-sellä (esim. ruokahuolto, ”lähienergia”) potenti-aalisesti myönteisiä taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia +

- Tavoitellut myönteiset ilmastovaikutukset ++ - Mahdollisesti välillisesti lisääntyvä luonnonvarojen ja energian kokonaiskäyt-tö, lisääntyvä liikenne: vaikutukset luontoon, ilmastoon (--) - Materiaalitehokkuuden parantuminen + - Kestävien tuotantopro-sessien ja tuotteiden kehittäminen, ympäristö-ratkaisujen käyttöönotto, tuotantoprosessien tehostaminen ++

-Toimintaympäristön laadun kehittäminen + - Rakennetun ympäristön laadun parantamiseen tähtäävät innovaatiot ja kehitystoiminta + - Yhdyskuntien vähähiiliset ratkaisut +

-Energia- ja materiaali-tehokkuuden kehittämisen seurauksena luonnon-varojen hyödyntämisaste paranee + - Sivuvirtojen ja jätteiden hyötykäyttö vähentää luonnonvarojen käyttöä + - Uusiutumattomien energialähteiden korvaaminen uusiutuvilla + -Energiatehokkuuteen ja energiaa säästävään tekno-logiaan keskittyneen tutki-mustoiminnan kehittyminen

+

- Kehittämistoimet voivat johtaa luonnonvarojen jalostusasteen paranemiseen + - Uusiutumattomien luonnonvarojen kokonais-käytön lisääntyminen tehostamistoimenpiteistä huolimatta -

Vaikutukset luonnonympäristöön

Tuettava toiminta on luonteeltaan tutkimus-, innovaatio- ja kehitystoimintaa, minkä vuoksi vaikutukset ym-päristöön ovat pääasiassa välillisiä. Samoin kuin toimintalinjalla 1, kokonaisvaikutukset ympäristöön ovat sidoksissa siihen, mille toimialoille rahoitusta kohdennetaan ja kuinka rahoitus jakautuu erityistavoitteiden kesken, esim. miten merkittävän roolin erityistavoite 6.2 toimintalinjan toteutuksessa saa. Yleisellä tasolla arvioiden tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan suorat ympäristövaikutukset eivät todennäköisesti

43

muodostu merkittäviksi. Välillisesti voidaan kuitenkin vaikuttaa merkittävästi eri toimialojen kehitykseen ja osaamisen tasoon, mikä voi myöhemmin heijastua fyysiseen ympäristöön positiivisina ja negatiivisina vaiku-tuksina.

Vaikutukset luonnonympäristöön ovat toteutuessaan pääosin myönteisiä, koska ohjelma kiinnittää erityis-tä huomiota ympäristönäkökulman parempaan huomioon ottamiseen ympäristöön vaikuttavassa elinkeino-toiminnassa. Panostuksia kohdistetaan lisäksi elinkeinoelämän kilpailukykyä ja toimintaedellytyksiä edistä-viin ympäristömyönteisiin innovaatioihin esim. luonnonvarojen kestävään käyttöön ja biotalouteen liittyen.

Vaikutukset ihmisiin, rakennettuun ympäristöön ja kulttuuriin

Toimintalinjan sosiaaliset ja kulttuuriset vaikutukset ovat hyvin samansuuntaisia kuin toimintalinjassa 1. Toimintalinjan tavoitteilla on toteutuessaan merkittäviä myönteisiä taloudellisia vaikutuksia ja ne tukevat myös toimintalinjan 1 yritysten kasvuun, tuottavuuden parantumiseen, kansainvälistymiseen ja uudistumis-kykyyn liittyviä tavoitteita. Toimintalinjalla voi olla välillisiä vaikutuksia myös rakennetun ympäristön laatuun. Energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan liittyvä kehittämistoiminta voi heijastua rakennus- yhdyskuntasuunnittelun käytän-töihin ja sitä kautta pidemmällä aikavälillä myös rakennettuun ympäristöön. Vaikutukset ihmisten hyvin-vointiin ja elinoloihin ovat välillisiä ja syntyvät pääasiassa taloudellisten vaikutusten kautta. Toimintalinjan toteuttamisesta ei todennäköisesti aiheudu suoria elinympäristövaikutuksia. Välillisiä myön-teisiä vaikutuksia elinympäristöön voi kuitenkin syntyä ympäristön laatuun ja luonnonvarojen käytön kestä-vyyteen liittyvien toimenpiteiden kautta. Ilmastomyönteisillä ja ekologisesti kestävillä ratkaisuilla on pitkällä tähtäimellä todennäköisesti myönteinen vaikutus ihmisten elämän laatuun.

Vaikutukset luonnonvaroihin

On tärkeää huomata, että sekä uusiutuvien että uusiutumattomien luonnonvarojen kasvavalla hyödyntä-misellä on väistämättä vaikutuksia ympäristöön. Toimintalinja pyrkii toisaalta vastaamaan luonnonvarojen käyttöön liittyviin haasteisiin monipuolisella toimenpidevalikoimalla. Osaamisen kehittäminen luo uusia tapoja hyödyntää ja käyttää luonnonvaroja kestävällä tavalla. Tässä suhteessa ohjelmalla on siten selkeä kytkös myös ympäristökuormituksen vähentämiseen ja ympäristön laadun parantamiseen. Välillisesti luon-nonvarojen käytön edistäminen voi kuitenkin johtaa myös päinvastaisiin vaikutuksiin toiminnan laajentues-sa ja luonnonvarojen kokonaiskäytön kasvaessa. Luonnonvarojen hallintaan ja ympäristöratkaisujen kehit-tämiseen liittyvät toimenpiteet ennaltaehkäisevät haitallisia ympäristömuutoksia; tältä osin vaikutukset ympäristön tilan säilyttämiseen ja/tai parantamiseen voivat muodostua merkittäviksi. Tuettavan toiminnan puitteissa on mahdollista kehittää ratkaisuja paikallisten resurssien paremmaksi hyö-dyntämiseksi (mukaan lukien hajautettujen tuotantomallien kehittäminen, ruoka- ja jätehuollon ratkaisut), minkä on katsottu olevan tärkeää erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen pitkien etäisyyksien olosuhteissa. Pai-kallisten ratkaisujen kehittämisellä voi olla mm. kuljetustarvetta vähentävä vaikutus ja siten välillisiä myön-teisiä vaikutuksia ilmastoon. Valtakunnallinen teema Toimintalinjan 2 valtakunnallinen teema koskee osaamis- ja innovaatioverkostoja alueiden älykkään erikois-tumisen tukena. Tavoitteena on tukea pk-yritysten ja oppilaitosten tarpeista lähtevää t&k&i –toimintaa ja erityisiä painopisteitä ovat esim. edelläkävijämarkkinoiden luominen, kansainvälistyminen, vastuullinen edelläkävijyys, digitaalisten aineistojen hyödyntäminen, luovien alojen ja käyttäjälähtöisen innovaatiotoi-minnan vahvistaminen. Toimenpiteillä edistetään myös alueiden eri toimijoiden kykyä hyödyntää rahoitus-

44

instrumentteja. Valtakunnallinen teema ei toistaiseksi sisällä erityisiä ympäristöön liittyviä tavoitteita tai toimenpiteitä, mikä on ilmasto- ja muiden ympäristötavoitteiden integroinnin kannalta selkeä puute.

Talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjauksen mukaan vähähiilistä taloutta kaikilla aloilla edistä-vään toimintaan tulee kohdentaa vähintään 25 % EAKR-rahoituksesta, mikä huomioidaan hankeva-lintoja tehtäessä. Investointiprioriteetti sisältää yritysten sekä tutkimus- ja oppilaitosten pilottihank-keina toteutettuja ympäristön tilaa parantavia toimenpiteitä. Ohjelmatason myönteisten ympäristö-vaikutusten (päästöjen väheneminen, ilmastonmuutoksen hillintä) kannalta on olennaista, miten hyvin toimintalinjan 2 vähähiilisyyttä edistävät toimenpiteet tukevat sisällöllisesti myös toimintalinjan 1 toteutumista. Tavoiteltava tilanne on, että toimintalinjan 2 toimenpiteillä luodaan kysyntää vähä-hiilisyyttä tukeville hankkeille toimintalinjalla 1 sekä myös teemaa tukeville ESR-hankkeille.

5.3.3 Toimintalinja 3 Työllisyys ja työvoiman liikkuvuus (ESR)

Toimintalinjan kuvaus

Toimintalinjan tavoitteena on edistää nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllis-tymistä, parantaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista, turvata osaavan työvoiman saatavuutta, edistää työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskykyä työ- ja elinkeinoelämän muutoksissa, kehittää työelämän laatua ja tuottavuutta sekä edistää sukupuolten tasa-arvoa työelämässä. Pk-yritysten kasvun edellytyksiä tuetaan parantamalla työn tuottavuutta ja tuloksellisuutta mm. uudistamalla työn organisointia ja liiketoimintamalleja, vahvistamalla liiketoimintaosaamista ja kansainvälistymiseen liittyvää osaamista.

Toimintalinjan 3 ESR-rahoitus vuosille 2014–2020 on n. 234 milj. euroa (julkinen rahoitus yhteensä 467 milj. euroa), mikä on 47 % ESR-toimenpiteistä ja 18 % koko ohjelman rahoituksesta. Toimintalinjan 3 temaattiset tavoitteet (TT), investointiprioriteetit (IP) ja erityistavoitteet (ET) ovat:

TT8: Työllisyyden edistäminen ja työvoiman liikkuvuuden tukeminen IP9: Työnhakijoiden ja työvoiman ulkopuolella olevien pääsy työpaikkoihin, myös paikallisten työllisyysaloitteiden kautta, ja työvoiman liikkuvuuden tukeminen

ET 9.1 Nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymisen edistäminen

IP10: Työntekijöiden, yritysten ja yrittäjien mukautuminen muutoksiin ET 10.1 Tuottavuuden ja työhyvinvoinnin parantaminen työelämää kehittävien mallien ja toimintatapojen avulla

IP11: Naisten ja miesten tasa-arvo sekä työ- ja yksityiselämän yhteensovittaminen ET 11.1 Työ- ja koulutusurien sukupuolenmukaisen eriytymisen lieventäminen

45

Vaikutusten arviointi Toimintalinja 3: Arvioinnissa tunnistetut vaikutukset ihmisiin, luonnonympäristöön, rakennettuun ympäristöön ja luonnonvaroihin.

Vaikutukset ihmisiin: väestö, ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys

Vaikutukset luonnonympäristöön: luonnon monimuotoisuus, eliöstö, kasvillisuus, maaperä, vesi, ilma, ilmastotekijät

Vaikutukset rakennettuun ympäristöön: yhdyskuntarakenne, rakennettu ympäristö, maisema, kaupunkikuva, kulttuuriperintö

Vaikutukset luonnonvaroihin: luonnonvarojen hyödyntäminen

-Työllisyyden, osaamisen ja tasa-arvon edistäminen lisää hyvinvointia. ++ -Työelämän laadun parantaminen parantaa elämän laatua ++

- Työvoiman ja yrittäjien osaamisen kehittämisellä voi olla välillisiä myönteisiä vaikutuksia ilmastoon ja muuhun luonnonympäristöön. (+) - Työn uudenlaisella organisoinnilla voidaan edistää työpaikkojen ekologisuutta. (+)

- Työvoiman ja yrittäjien osaamisen osaamisen kehittämisellä voi olla välillisiä myönteisiä vaikutuksia rakennettuun ympäristöön. (+) - Kansainvälistyminen, etniset vähemmistöt ja ulkomainen työvoima rikastuttavat kulttuuria (+)

Työvoiman ja yrittäjien osaamisen osaamisen kehittämisellä voi olla myönteisiä vaikutuksia luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. +

Vaikutukset luonnonympäristöön Toimintalinjan vaikutukset ympäristöön ovat pääasiassa neutraaleja. Merkittäviä suoria vaikutuksia fyysi-seen ympäristöön ei todennäköisesti synny. Ympäristökytkentöjä voi kuitenkin liittyä yrittäjien ja työntekijöiden osaamisen kehittämiseen uudenlaisia osaamistarpeita vastaaviksi. Osaamisperustan kehittämisellä voi olla ympäristöön myönteisiä välillisiä vaikutuksia, joiden merkittävyyttä on tässä vaiheessa vaikea arvioida.

Vaikutukset ihmisiin, rakennettuun ympäristöön, kulttuuriin ja luonnonvaroihin

Toimintalinjan tavoitteilla ja toimenpiteillä on toteutuessaan merkittäviä myönteisiä vaikutuksia ihmisten elinoloihin ja hyvinvointiin työllisyyden edistämisen kautta. Toimintalinja sisältää kohdennettuja toimen-piteitä mm. työttömyysuhan alaisena oleville ja lyhyen aikaa työttömänä oleville sekä pitkäaikaistyöttömil-le, nuorille ja maahanmuuttajille. Tavoitteissa on myös tunnistettu olemassa oleva ja tuleva työvoimapula tietyillä sektoreilla (esim. sosiaali- ja terveyssektori) ja siihen liittyvä tarve työperäiseen maahanmuuttoon sekä maahanmuuttajien integroimiseen suomalaiseen työelämään. Toimenpiteillä edistetään myös työn-tekijöiden, yritysten ja yrittäjien mukautumista muutoksiin ja tavoitteena on mm. työelämän laadun paran-taminen. Myönteisten vaikutusten kannalta on erityisen tärkeää valmistella toimenpiteitä yhdessä EAKR -toimintalinjojen toimenpiteiden kanssa (pk-yritysten kilpailukyvyn edistäminen), koska juuri pk-yrityksissä sijaitsevat potentiaaliset työpaikat.

Toimintalinjan vaikutukset rakennettuun ympäristöön, kulttuuriin ja luonnonvaroihin ovat lyhyellä tähtäi-mellä luonteeltaan välillisiä, mutta voivat pitemmällä aikavälillä muodostua hyvinkin positiivisiksi, mikäli toimenpiteillä aikaansaadaan muutoksia totuttuihin toimintatapoihin ja asenteisiin.

46

Valtakunnalliset teemat Toimintalinjan 3 valtakunnallisen osion teemoja ovat nuorten ja muiden heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllisyys, työvoiman täyskäyttö, nopean työllistymisen mallit sekä työelämän laadun paranta-minen. Valtakunnallinen osio täydentää toimintalinjan myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia väestöön ja ihmisten elinoloihin sekä tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämiseen. Valtakunnallisessa suunnitelmassa on esimerkillisesti huomioitu toimintalinjojen väliset suhteet. Valtakunnallisessa osiossa on horison-taalisena periaatteena kaikkien kohderyhmien (esim. nuoret, pitkäaikaistyöttömät, osatyökykyiset, ikääntyvät, etniset vähemmistöt, maahanmuuttajat, yrittäjät, yritysten henkilöstö) osalta huomioitu kestävä kehitys. Päätavoitteena on kestävyyden sosiaalinen näkökulma, mutta suunnitelman mukaan myös ilmasto- ja muu ympäristöosaaminen on tärkeällä sijalla osaamisen kehittämisessä.

5.3.4 Toimintalinja 4 Koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen (ESR)

Toimintalinjan kuvaus Toimintalinjan tavoitteena on kehittää koulutuksen ja työelämän kytköksiä, parantaa koulutustarjonnan laatua ja osuvuutta sekä vahvistaa työvoiman ammattitaitoa ja elinikäistä oppimista. Keskeistä on koulu-tuksen ja työelämän siirtymävaiheiden parantaminen etenkin koulutus- ja/tai työuran alkuvaiheessa sekä osaamisen, valmiuksien ja innovaatio-kyvykkyyden kehittäminen työelämätarpeiden pohjalta. Osaavan työvoiman saatavuutta parannetaan tukemalla elinikäistä oppimista ja ohjausta. Toimintalinjan toimenpi-teillä kehitetään ammatillisen ja korkea-asteen koulutuksen laatua vastaamaan paremmin kasvu- ja rakennemuutosalojen osaamistarpeita.

Toimintalinjan 4 ESR-rahoitus vuosille 2014–2020 on n. 164 milj. euroa (julkinen rahoitus yhteensä 328 milj. euroa), mikä on 33 % ESR-toimenpiteistä ja 13 % koko ohjelman rahoituksesta. Toimintalinjan 4 temaattiset tavoitteet (TT), investointiprioriteetit (IP) ja erityistavoitteet (ET) ovat:

TT9: Investoiminen koulutukseen, ammattitaitoon ja elinikäiseen oppimiseen IP12: Parannetaan pääsyä elinikäiseen oppimiseen, kohennetaan työvoiman ammattitaitoa ja pätevyyttä ja lisätään koulutusjärjestelmien relevanttiutta työmarkkinoiden kannalta

ET 12.1 Siirtymävaiheita ja koulutuksellista tasa-arvoa tukevien palveluiden parantaminen ET 12.2 Kasvu- ja rakennemuutosalojen koulutuksen tarjonnan ja laadun parantaminen

Toimintalinjan myönteisten ympäristövaikutusten kannalta on olennaista, että hankkeita valitessa huo-

mioidaan toimintalinjan yhteydet EAKR-toimintalinjojen kanssa (sosiaaliset vaikutukset) ja että ympä-

ristöosaaminen ja -vastuullisuus sisällytetään osaamisen ja ammattitaidon kehittämiseen kattavasti

(ekologiset ja kulttuuriset vaikutukset) esim. priorisoimalla hankevalinnoissa tällaisia hankkeita.

47

Vaikutusten arviointi Toimintalinja 4: Arvioinnissa tunnistetut vaikutukset ihmisiin, luonnonympäristöön, rakennettuun ympäristöön ja luonnonvaroihin.

Vaikutukset ihmisiin: väestö, ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys

Vaikutukset luonnonympäristöön: luonnon monimuotoisuus, eliöstö, kasvillisuus, maaperä, vesi, ilma, ilmastotekijät

Vaikutukset rakennettuun ympäristöön: yhdyskuntarakenne, rakennettu ympäristö, maisema, kaupunkikuva, kulttuuriperintö

Vaikutukset luonnonvaroihin: luonnonvarojen hyödyntäminen

-Koulutuksen laadun ja tarjonnan kehittäminen lisää kohderyhmien työllistymismahdollisuuksia ja hyvinvointia. ++

-Osaamisen kehittämisellä voi olla välillisiä myöntei-siä vaikutuksia luonnon-ympäristöön vähähiilisyys- ja ympäristöosaamisen kautta – erityisesti keski-pitkällä ja pitkällä tähtäi-mellä. (+)

-Osaamisen kehittämisellä voi olla välillisiä myöntei-siä vaikutuksia rakennet-tuun ympäristöön. (+)

-Osaamisen kehittämisellä voi olla välillisiä myöntei-siä vaikutuksia luonnonva-rojen kestävään hyödyntä-miseen. (+) -Koulutus tuottaa osaavaa työvoimaa mahdollistaen taloudellisen kasvun +

Vaikutukset luonnonympäristöön Toimintalinjan vaikutukset ympäristöön ovat pääasiassa neutraaleja. Merkittäviä suoria vaikutuksia fyysi-seen ympäristöön ei todennäköisesti synny. Toimintalinjan toimenpiteillä voi olla välillisiä myönteisiä eko-logisia vaikutuksia sitä kautta, että ympäristöosaaminen koulutuksen avulla lisääntyy ja sitä hyödynnetään elinkeinotoiminnassa pyrkimyksissä vähähiiliseen talouteen. Kasvatuksella ja koulutuksella on keskeinen asema pyrittäessä muuttamaan ihmiskunnan toimintaa kestävään suuntaan. Kestävä kehitys on aihekoko-naisuutena oppilaitosten opetussuunnitelmien perusteissa. Ammatillisessa koulutuksessa ja työssä oppimi-sessa kestävän kehityksen edistäminen on kaikille aloille yhteinen painotus; oman alan ympäristöosaami-nen kuuluu ammattitaitoon.

Vaikutukset ihmisiin, rakennettuun ympäristöön, kulttuuriin ja luonnonvaroihin

Toimintalinjan tavoitteilla ja toimenpiteillä on toteutuessaan merkittäviä myönteisiä sosiaalisia vaikutuksia. Koulutuksen ja elinikäisen oppimisen sekä työelämälähtöisen osaamisen kehittämisen avulla edistetään ihmisten työllistymistä ja sitä kautta väestön elinoloja ja hyvinvointia. Myönteisten vaikutusten kannalta on erityisen tärkeää valmistella toimenpiteitä yhdessä toimintalinjan 1 EAKR-toimenpiteiden kanssa.

Toimintalinjan toimenpiteillä voi olla välillisiä myönteisiä kulttuurisia vaikutuksia sitä kautta, että ympäristö-osaaminen koulutuksen avulla lisääntyy ja sitä hyödynnetään esim. kaupungeissa pyrkimyksissä vähähiili-seen talouteen (yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, kestävä liikenne, kaupunkikuva).

Toimintalinjan tavoitteilla ja toimenpiteillä on toteutuessaan myönteisiä taloudellisia vaikutuksia. Osaavaa työvoimaa tuotetaan työelämälähtöisesti mm. yritysten ja julkisen sektorin tarpeiden mukaan ja samalla edistetään pk-yritysten kasvun, kehittymisen ja kansainvälistymisen edellytyksiä.

48

Valtakunnalliset teemat

Toimintalinjan 4 valtakunnallisen osion toimenpiteiden tavoitteena on turvata osaavan työvoiman saata-vuus valtakunnallisesti eri alueilla ja aloilla vahvistamalla koulutuksen järjestäjien palvelukykyä sekä parantamalla niiden toiminnan laatua ja vaikuttavuutta. Toimenpiteet edistävät osaltaan toimintalinjan ympäristövaikutuksia. Ympäristönäkökulman huomioon ottaminen aiempaa vahvemmin kaikessa toiminnassa ja pyrkimys kestävään kasvuun haastaa kehittämään ympäristön korkeaan laatuun, resurssite-hokkuuteen, vähähiilisyyteen ja luonnonvarojen kestävään käyttöön liittyvää osaamista kullekin alalle so-veltuvalla tavalla. Sosiaalisesti kestävää kehitystä edistetään huomioimalla osaamisen kehittämisessä ali-edustettuina olevat ryhmät. Valtakunnallisten toimien toteuttaminen edellyttää merkittävää fokusointia ja yhteensovitusta alueellisten toimenpiteiden kanssa.

Toimintalinjan myönteisten ympäristövaikutusten kannalta on olennaista, että hankkeita valitessa

huomioidaan toimintalinjan yhteydet EAKR-toimintalinjoihin (sosiaaliset vaikutukset) ja että

ympäristöosaaminen ja -vastuullisuus sisällytetään osaamisen ja ammattitaidon kehittämiseen kattavasti

(ekologiset ja kulttuuriset vaikutukset) esim. priorisoimalla hankevalinnoissa tällaisia hankkeita.

5.3.5 Toimintalinja 5 Sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta (ESR)

Toimintalinjan kuvaus

Toimintalinjan tavoitteena on lisätä yhteiskunnan laitamille joutuneiden osallisuutta työ- ja toimintakykyä parantamalla ja ehkäistä siten köyhyyttä. Toimenpiteiden kohteena ovat syrjäytyneet ja suurimmassa syrjäytymisvaarassa olevat väestöryhmät, joiden sosiaalinen osallisuus on uhatuin. Heitä voivat olla mm. yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneet nuoret, maahanmuuttajat, etniset vähemmistöt esim. romanit, pitkäaikais- ja toistuvaistyöttömät, työmarkkinoiden ulkopuolella olevat työikäiset ja pitkäaikaissairaat.

Toimenpiteillä vahvistetaan työelämäosallisuutta ja kehitetään heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiseen tähtääviä palveluja, parannetaan palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta sekä asiakas-lähtöisyyttä. Toimintalinjalla mm. kehitetään sosiaalista osallisuutta parantavia palveluinnovaatioita, inter-aktiivisia palvelurakenteita sekä verkostoja. Lisäksi otetaan käyttöön ja hyödynnetään uusia teknologiarat-kaisuja ottaen huomioon myös harvaan asutun alueen tarpeet.

Toimintalinjan 5 ESR-rahoitus vuosille 2014–2020 on n. 99 milj. euroa (julkinen rahoitus yhteensä 199 milj. euroa), mikä on 20 % ESR-toimenpiteistä ja 8 % koko ohjelman rahoituksesta. Toimintalinjan 5 temaattiset tavoitteet (TT), investointiprioriteetit (IP) ja erityistavoitteet (ET) ovat:

TT10: Sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja köyhyyden torjunta IP13: Aktiivinen osallisuus

ET 13.1 Työelämän ulkopuolella olevien työ- ja toimintakyvyn parantaminen

49

Vaikutusten arviointi Toimintalinja 5: Arvioinnissa tunnistetut vaikutukset ihmisiin, luonnonympäristöön, rakennettuun ympäristöön ja luonnonvaroihin.

Vaikutukset ihmisiin: väestö, ihmisten terveys, elinolot ja viihtyvyys

Vaikutukset luonnonympäristöön: luonnon monimuotoisuus, eliöstö, kasvillisuus, maaperä, vesi, ilma, ilmastotekijät

Vaikutukset rakennettuun ympäristöön: yhdyskuntarakenne, rakennettu ympäristö, maisema, kaupunkikuva, kulttuuriperintö

Vaikutukset luonnonvaroihin: luonnonvarojen hyödyntäminen

-Osallisuuden edistämi-nen ja syrjäytymisen ehkäisy parantaa kohde-ryhmien terveyttä, hyvinvointia ja elinoloja. ++ -Työ- ja toimintakyvyn ylläpito parantaa elämisen laatua ja työllistymismahdolli-suuksia ++ -Aktiivinen osallistumi-nen oman ympäristön kehittämiseen lisää viihtyisyyttä ++

-Välillisesti ympäristökyt-kentöjä voi syntyä osalli-suuden ja osaamisen vah-vistamisen kautta ja toi-menpiteiden liittyessä esim. lähiympäristön hoitoon. 0/(+)

-Välillisesti ympäristökyt-kentöjä voi syntyä osalli-suuden ja osaamisen vah-vistamisen kautta ja toi-menpiteiden liittyessä esim. lähiympäristön hoitoon. 0/ (+)

-Syrjäytymisestä yhteis-kunnalle koituvien kustan-nusten väheneminen. +

Vaikutukset luonnonympäristöön

Toimintalinjalla ei ole helposti tunnistettavia kytkentöjä ympäristön tilan kehittymiseen. Tavoitteiden ja toimenpiteiden luonteesta johtuen toimintalinjan vaikutukset ympäristöön ovat todennäköisesti pääosin neutraaleja. Välillisesti ympäristökytkentöjä voi syntyä osallisuuden vahvistamisen kautta ja toimenpiteiden linkittyessä esim. lähiympäristön, kulttuuriympäristöjen tai maiseman tilan parantamiseen. Toimenpiteillä edistetään myös monikulttuurisuutta. Toteutettavien toimenpiteiden luonteesta riippuen voi siten syntyä myös vaikutuksia fyysisen ympäristön tilaan. Palvelujen saavutettavuuden kehittämisellä harvaan asutulla alueella voi olla myönteisiä ympäristövaikutuksia, mikäli se johtaa liikkumistarpeen vähenemiseen. Vaikutuksia ei ole tässä vaiheessa mahdollista arvioida yksityiskohtaisemmin. Vaikutukset ihmisiin, rakennettuun ympäristöön, kulttuuriin ja luonnonvaroihin

Toimintalinjan tavoitteilla ja toimenpiteillä on toteutuessaan merkittäviä myönteisiä vaikutuksia väestön hyvinvointiin ja elinoloihin sekä terveyteen erityisesti ko. kohderyhmien osalta. Toimenpiteiden avulla edis-tetään kohderyhmän työllistymistä, vähennetään syrjäytymistä ja lisätään kohderyhmän aktiivista osallistu-mista sekä sosiaali-, terveys-, kulttuuri- ja liikuntapalveluiden hyödyntämistä. Toimintalinjan toimenpiteillä edistetään myös yhteisöllisyyttä, joka vaikuttaa myös ihmisten hyvinvointiin. Toiminnan yleistavoitteena on vähentää taloudellista ja sosiaalista eriarvoisuutta.

50

Toimintalinjan toteutuksella on myös taloudellisia vaikutuksia. Syrjäytyminen ja siitä aiheutuvat muut on-gelmat tulevat yhteiskunnalle kalliiksi. Kansalaisyhteiskunnan ja kolmannen sektorin osallistuminen syrjäy-tymisen ehkäisyyn sekä kohderyhmän kokonaisvaltainen huomioiminen tuovat lisää tehokkuutta ja vaikut-tavuutta toimintaan. Valtakunnalliset teemat Toimintalinjan 5 valtakunnallisen osion tavoitteena ovat hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työ- ja toimintakyvyn edistäminen, integroitujen ja moniammatillisten toimintamallien ja palvelujärjestelmien vahvistaminen sekä osallisuutta estävien ja edistävien tekijöiden tunnistaminen ja osallisuutta tukevien toimintamallien kehittäminen. Valtakunnal-linen toiminta on luonteeltaan strategista kehittämistä, jolla pyritään koko maata koskeviin rakenteellisiin muutoksiin. Vaikutukset väestön hyvinvointiin ja elinoloihin sekä terveyteen ovat myönteisiä. Tavoitteena on saada aikaan pysyviä koko maata koskevia vaikutuksia, joten vaikutukset muodostuvat todennäköisesti merkittäviksi.

Toimintalinjan myönteisten ympäristövaikutusten kannalta on olennaista, että kohderyhmät tavoitetaan

mahdollisimman kattavasti (sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset). Myönteisten ekologisten ja kulttuu-

risten vaikutusten kannalta on olennaista se, missä määrin priorisoidaan hankkeita, jotka sisältävät

lähiympäristön, kulttuuriympäristöjen ja maiseman tilan parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä.

5.4 Rajat ylittävät ympäristövaikutukset Tarkastelussa oleva Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelma on kansallinen eikä sen toimenpiteillä pää-asiallisesti ole rajat ylittäviä vaikutuksia. Toteutusalue rajautuu idässä Venäjään, Pohjoisessa Norjaan ja lännessä Ruotsiin sekä etelässä Itämereen/Viroon. Rajat ylittäviä välillisiä ympäristövaikutuksia voi syntyä sitä kautta, että tehdään yhteistyötä ja haetaan synergioita EU:n rajat ylittävien rahoitusohjelmien kanssa tai toteuttamalla EU:n Itämeren alueen strategiaan liittyviä yhteistyöhankkeita. Ohjelma ei sisällä toimenpi-teitä, joilla olisi kansainvälisesti merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia.

5.5 Kokonaisvaikutusten arviointi Ohjelman myönteiset ympäristövaikutukset syntyvät talouden rakenteen uudistumisen kautta sekä ympä-ristömyönteisten ratkaisujen, toimintatapojen ja tuotteiden yleistymisen kautta. Tässä suhteessa merki-tystä on paitsi yrityksissä tehtävillä toimenpiteillä, myös muulla kehittämistoiminnalla ja julkisen sektorin suunnannäyttäjän roolilla. Merkittäviä kielteisiä ympäristövaikutuksia voi syntyä lähinnä kumulatiivisesti taloudellisen toiminnan volyymin kasvaessa, mikäli se johtaa kokonaisuutena lisääntyvään luonnonvarojen käyttöön, liikennevirtoihin ja päästöihin. Riskinä on, että ympäristömyönteisten ratkaisujen käyttöön otto ei yleisty suunnitellusti ja kasvu syö tavoitellut myönteiset ilmasto- ja muut ympäristövaikutukset. Toimeen-panovaiheessa on sen vuoksi tärkeää varmistaa suunnitelman ympäristöpainotusten toteutuminen ja vaikuttavuus. Kokonaisvaikutuksia arvioitaessa on huomattava, että BKT:n kasvun ja ympäristökuormituksen välinen kyt-kentä ei ole suoraviivainen. Suomessa BKT:n kasvu ja kasvihuonekaasupäästöt ovat ainakin jossain määriin irtaantuneet toisistaan 90-luvun loppupuolelta lähtien (ks. kuva 7, s. 19). Kehitys kertoo sekä rakenteellisis-ta muutoksista taloudessa että tuotantotoiminnan ominaiskuormituksen vähentymisestä. Manner-Suomen

51

rakennerahasto-ohjelma tukee tätä kehitystä: ohjelma luo puitteitta talouden uudistumiselle ja siten palve-lu- ja osaamisintensiivisten alojen kehitykselle. Toisaalta tavoitteena on perinteisten vahvojen alojen ja luonnonvarojen entistä kattavampi hyödyntäminen, mikä voi vaikuttaa kokonaiskuormituksen osalta toi-seen suuntaan. Luonnonvaroja käyttävän ja päästöjä aiheuttavan toiminnan osalta ohjelmassa on kuitenkin asetettu selkeitä kestävyystavoitteita (vähähiilisyys, luonnonvaratehokkuus), jotka toteutuessaan pienen-tävät tuotantotoiminnan ominaiskuormitusta. Mikäli kehitys johtaa merkittävään uuteen teolliseen toimin-taan, voi kokonaiskuormitus kasvaa, vaikka tehostamistoimenpiteiden seurauksena suhteellinen kuormitus vähenisikin. Ohjelman ympäristövaikutukset syntyvät lähinnä EAKR-toimintalinjojen 1 ja 2 toimenpiteiden seurauksena. Kehittämistoiminnan vaikutukset ympäristöön ovat yleensä välillisiä, kun taas investointien osalta voidaan tunnistaa myös suoria vaikutuksia. ESR-toimintalinjojen vaikutukset fyysisen ympäristöön ja sen tilan kehit-tymiseen ovat pääosin neutraalit, mutta välillisiä vaikutuksia voi syntyä muun muassa osaamisen kehittämi-sen kautta. Vähähiilisyys- ja ympäristöosaamisen edistämisen mahdollisuudet tulisikin voimakkaammin tuoda esille myös ESR-toimenpiteissä – ei vain siksi, että niillä on selkeä kytkentä EAKR-toimien vähähiili-syyttä koskeviin tavoitteisiin ja toimenpiteisiin vaan myös siksi, että niillä on mahdollista aikaansaada kauaskantoisempia, asenteisiin ja erilaisiin valintoihin heijastuvia vaikutuksia.

Ohjelman toimenpiteillä arvioidaan olevan potentiaalisesti merkittäviä myönteisiä vaikutuksia ilmastopääs-töihin. Vaikutukset ilmastoon syntyvät yritysten ja julkisen sektorin ottaessa käyttöön uusia vähähiilisiä ratkaisuja, jotka liittyvät erityisesti uusiutuvan energian ja energia- ja materiaalitehokkuuden edistämiseen. Toimenpiteiden seurauksena voi parhaimmillaan syntyä vaikutusketjuja, jotka ohjaavat kehitystä vahvasti kohti vähähiilisempää tuotantotoimintaa ja energiataloutta. Ohjelman tavoitteiden toteutuessa uusiutuvan energian osuus ja alueiden energiaomavaraisuus kasvaa.

Talouspoliittisen ministerivaliokunnan linjauksen mukaan vähintään 25 % EAKR-rahoituksesta tulee koh-dentaa vähähiilistä taloutta kaikilla aloilla edistävään toimintaan eli uusiutuvan energian hyödyntämistä, uutta energiateknologiaa tai energiatehokkuutta edistävään toimintaan, mikä mahdollistaa merkittävät kehittämispanokset ilmastotekijöiden kannalta myönteisten ratkaisujen yleistymiseen.

Ohjelman kokonaisvaikutusten merkittävyyttä ilmaston kannalta on kuitenkin vaikea ennalta arvioida. Oh-jelma ei itsessään mahdollista merkittäviä uusia energiainvestointeja, mutta voi toimia käynnistysmekanis-mina investoinneille. Ilmastomyönteisten toimien vaikuttavuus on osin riippuvainen yhteiskunnan muista samaan suuntaan vaikuttavista toimenpiteistä. Riskinä on, että kehittämispanostuksista huolimatta elin-keinotoiminnan ja siihen liittyvän liikenteen ilmastopäästöt kasvavat talouden vahvistumisen ja kasvun myötä. Toisaalta elinkeinorakenteen uudistaminen luo merkittäviä mahdollisuuksia vähähiilisten alojen kehitykselle.

Ohjelman mahdollisuudet/riskit ympäristönäkökulmasta

Mahdollisuudet

Riskit

1) palvelu- ja osaamisintensiivisten alojen osuuden

kasvu; ”vähähiiliset alat” laajasti ymmärrettynä

2) tuotantotoiminnan kuormituksen vähentäminen

(uusiutuminen, ympäristömyönteiset ratkaisut)

3) vähähiiliset raaka-aineet, tuotteet, palvelut,

ratkaisut

4) osaamisen vahvistuminen

1) hankkeiden ympäristövaikutusten arviointia ei

huomioida suunnittelu- ja toteutusvaiheessa

riittävästi tai se jätetään kokonaan tekemättä

2) luonnonvarojen käytön kasvu + tehostamis- ja

hallintatoimenpiteiden vaikuttavuus jää heikoksi

3) liikenne- ja muiden päästöjen kasvu seuraa

talouden kasvua

52

Liikennepäästöjen kasvu on pitkään seurannut talouden kasvua. Ohjelman pyrkimys alueiden elinkeinoelä-män vahvistamiseen ja luonnonvarojen kattavampaan hyödyntämiseen todennäköisesti kokonaisuutena ottaen lisää liikennettä. Vähähiilisyystavoitteen näkökulmasta panostukset liikenteen tehokkuuteen, liikennevirtojen hallintaan ja kestävien liikenneratkaisujen kehittämiseen muodostuvat tärkeiksi ja voivat epäsuorasti auttaa hillitsemään liikennemääriä ja liikenteen päästöjä.

Ohjelmalla ei arvioida olevan merkittäviä suoria ympäristön tilaa heikentäviä vaikutuksia. Haitallisia vaiku-tuksia voi kuitenkin syntyä kumulatiivisesti eri toimenpiteiden seurauksena sekä välillisesti kehittämistoi-menpiteiden johtaessa merkittäviin investointihankkeisiin. Ohjelman yleistavoitteena on alueiden luonnon-varojen kattavampi käyttöön otto, mikä voi johtaa myös negatiivisiin luonnonympäristöön kohdistuviin vaikutuksiin. Käyttöpaineita kohdistuu erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomen metsävarojen ja mineraalivarojen lisäkäyttöön. Metsävarojen osalta on otettava huomioon metsäteollisuuden rakennemuutos, joka on osalla aluetta vapauttanut raaka-ainetta muuhun käyttöön. Raaka-aineiden tuotanto ei ole ohjelman suoranaisia rahoituskohteita, mutta kaikki energia- ja luonnonvara-alan kehittäminen heijastuu väistämättä myös tuotantopäähän. Alueiden resurssien käytön lisäämisen ohella ohjelma pyrkii samalla myös laajalla keinovalikoimalla luon-nonvarojen käytön ympäristölliseen kestävyyden ja luonnonvaratehokkuuden parantamiseen, mikä ohjaa kehitystä ekologisesti kestävämpään suuntaan. Ohjelman puitteissa rahoitettavien tuotannollisten investointien ja rakentamishankkeiden vaikutukset syn-tyvät lähinnä kumulatiivisesti (koska yksittäiset tuettavat toimenpiteet ovat verrattain pieniä) ja riippuvat keskeisesti hankkeiden luonteesta ja sijainnista. Arviointi perustuu käsitykseen, että ohjelma ei mahdollista sellaisen kokoluokan investointihankkeita, joilla voisi toteutuessaan olla merkittäviä haitallisia ympäristö-vaikutuksia. Välillisesti kehittämistoimet voivat kuitenkin johtaa myös merkittävään rakentamiseen eri sektoreilla. Ohjelma ei sisällä sellaisia alueellisesti kohdennettuja tavoitteita tai toimenpiteitä, joiden toteuttaminen voisi välittömästi vaarantaa Natura 2000 -ohjelmaan kuuluvia alueita. Natura-alueilla tai näiden ulkopuo-lella toteutettavien hankkeiden vaikutukset on kuitenkin arvioitava, ellei ole varmaa etteivät ne vaikuta kielteisesti alueen suojelutavoitteisiin. Viranomaisten on edellytettävä erityistä vaikutusten arviointia kai-kilta sellaisilta hankkeilta ja suunnitelmilta, jotka saattavat yhdessä tai erikseen vaikuttaa Natura-alueen koskemattomuuteen. Merkittävästi haittaaville hankkeille ei myönnetä lupaa. Haitallisia ihmisiin kohdistuvia viihtyisyys- ja terveyshaittoja voi syntyä muun muassa uusiutuvan energian tuotannon kehittämisen, yritystoiminnan laajentumisen ja liikennehankkeiden seurauksena (esim. ilma-päästöt, melu). Em. toimenpiteiden vaikutuksia on mahdollista ehkäistä ja lieventää hankekohtaisessa suunnittelussa. Ohjelmalla ei kokonaisuutena arvioida olevan merkittäviä ihmisten elinympäristön laatua heikentäviä vaikutuksia. Ihmisiin kohdistuvat myönteiset vaikutukset ovat kokonaisuutena arvioiden mer-kittäviä ja luonteeltaan pääasiassa taloudellisia ja sosiaalisia. Hyvinvointivaikutukset syntyvät suoraan ja välillisesti yritystoiminnan vahvistumisen, työllisyyden ja työkyvyn parantumisen, osaamisen kehittämisen ja osallisuuden vahvistamisen kautta. Tässä suhteessa erityistä merkitystä on ESR-toimintalinjojen toimen-piteillä. Myönteisten ympäristövaikutusten edistämisen kannalta on myös keskeistä, että rakennerahasto-ohjelman (ja alueellisten suunnitelmien) toteutus kytketään tiiviisti maaseutu-, meri- ja kalatalous- sekä rajat ylittävien ohjelmien, LIFE-ohjelman ja kansallisesti rahoitettavien toimenpiteiden toteutuksen kanssa.

53

6 Vaihtoehtojen vertailu

Tarkasteltavat vaihtoehdot ovat: VE0) Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmaa ei laadita vaan kehittäminen perustuu kansallisiin, alueelli-siin ja paikallisiin toimiin, VE1) Rakennerahasto-ohjelma laaditaan poliittisten linjausten mukaisesti ja EU-rahoitusta ohjautuu ohjel-man mukaiseen kehittämistoimintaan sekä VE2) Rakennerahasto-ohjelman toteutuksessa korostetaan VE1:tä voimakkaammin ympäristönäkökulmaa ja vähähiilisyyttä edistäviä hankkeita priorisoidaan hankkeiden valintakriteereissä. Ympäristön kannalta ongelmallisia hankkeita ei rahoiteta. Ympäristönäkökulmasta VE1:n lisäarvo liittyy elinkeinorakenteen uudistamiseen, yritysten ympäristökilpai-lukyvyn kehittämiseen, vähähiilisten ratkaisujen käyttöön ottoon erityisesti päästökauppasektorin ulkopuo-lella sekä ympäristö- ja luonnonvaraosaamisen kehittämiseen. Kielteisten vaikutusten näkökulmasta ohjel-ma tukee taloudellisen toiminnan ja luonnonvarojen käytön volyymin kasvua ja voi siten välillisesti lisätä kokonaispäästöjä/kulutusta. Arvioinnin perusteella ohjelman ympäristövaikutukset (myönteiset ja kielteiset) syntyvät lähinnä EAKR-toimintalinjojen 1 ja 2 toimenpiteiden seurauksena. ESR-rahoituksen osalta vaikutukset ympäristöön jäävät vähäisemmiksi, sen sijaan ESR-toiminnassa korostuvat sosiaaliset vaikutukset. Ohjelman kokonaisrahoituk-sesta noin kaksi kolmasosaa kohdistuu EAKR-toimintalinjoille. Etelä- ja Länsi-Suomeen kohdistuu alueelli-sista ohjelmavaroista noin 30 % ja Itä- ja Pohjois-Suomeen noin 70 %. Näin ollen voidaan olettaa, että Itä- ja Pohjois-Suomessa ohjelman toimenpiteiden ympäristövaikutukset ovat merkittävämpiä ja Etelä- ja Länsi-Suomessa enemmän välillisiä. Uusiutuvaan energiaan ja vähähiilisyyttä edistäviin toimenpiteisiin on joka tapauksessa käytettävä vähin-tään 25 % EAKR-rahoituksesta. Ilmastovaikutusten merkittävyys riippuu toteutettavien hankkeiden laadusta sekä siitä, missä määrin koko ohjelma (ml. ESR-toimenpiteet) ja muut yhteiskunnan toimet tukevat tätä tavoitetta. 0-vaihtoehtoon verrattuna VE1:ssä korostuvat vähähiilisyyteen liittyvät toimenpiteet ja niiden potentiaalinen lisäarvo ilmastotavoitteiden saavuttamisen kannalta. Ohjelman painopiste on elinkeinojen kehittämisessä; ympäristötavoitteiden integroinnin näkökulmasta elinkeinolähtöisyys on merkinnyt vähähiilisyyteen ja ympäristön laatuun liittyen toimenpiteiden kohdista-mista erityisesti pk-sektorille sekä sitä palvelevaan kehittämistoimintaan. Ympäristönäkökulma on siten kytketty osaksi elinkeinojen kilpailukyvyn kehittämistä. VE1 kohdentaa rahoitusta luonnonvarojen käytön kestävyyden edistämiseen ja vastaa siten yhteen alueiden kehittämisen keskeisistä haasteista. Ympäristön tilaa suoraan kohentavia toimenpiteitä (esim. ympäristön kunnostaminen, muu ympäristö-rakentaminen) ei ole sisällytetty ohjelman toimenpiteisiin. Infrastruktuurihankkeiden osuus ohjelman rahoituksesta jää todennäköisesti pienemmäksi kuin aiemmin. VE1 merkitsee, että näiden toimenpiteiden osalta korostuvat kansalliset, alueelliset ja paikalliset toimet. SOVA-prosessin aloitusvaiheen palautteessa esitettiin kritiikkiä Itä- ja Pohjois-Suomen saavutettavuutta pa-rantavien toimenpiteiden osalta, koska niillä katsottiin olevan todennäköisesti merkittäviä haitallisia ympä-ristövaikutuksia. Liikennehankkeiden osalta arvioinnissa tunnistettiin sekä myönteisiä että kielteisiä vaiku-tuksia; kokonaisuutena arvioiden ohjelman mahdollistaman infrarakentamisen haitalliset ympäristövaiku-tukset eivät todennäköisesti muodostu merkittäviksi. Ohjelmatasolla merkittävien kielteisten vaikutusten syntyminen edellyttäisi laajahkoja muutoksia luonnonolosuhteissa, ihmisten elinympäristössä tai liikenteen päästöissä. Merkittävyyden arvioinnissa on otettu huomioon käytettävissä olevan rahoituksen määrä, hankkeiden luonne (olemassa olevien yhteyksien parantaminen, ml. ohjelmakauden 2007-2013 kokemuk-set toteutetuista hankkeista) ja alueella tapahtuvan muun rakentamisen volyymi.

54

Vähähiilisyyteen liittyvien tavoitteiden näkökulmasta merkitystä on kuitenkin sillä, mitä liikenne-/muita saavutettavuuden muotoja ohjelmasta tuetaan. Vaihtoehdossa VE1 rahoitusta kanavoituu liikennejärjes-telyjen ohella kestävän liikenteen kehittämiseen. Rahoituksen painottuminen vähäpäästöisiin kestävän liikenteen ratkaisuihin tukee ilmastotavoitteiden saavuttamista. Riskinä on käytettävissä olevan rahoituksen painottuminen hankkeisiin, jotka tukevat päästöjä aiheuttavaa liikkumista. VE1:n vaikutukset voivat eri tavoitteet (taloudelliset, sosiaaliset, ympäristö) huomioon ottaen olla kokonaisuutena ottaen myönteisiä logistiikan, saavutettavuuden, liikenteen sujuvuuden ja kestävän liikenteen ratkaisujen kehittämisen seurauksena. Ympäristön kannalta merkittävästi haitallisia hankkeita ei myöskään VE1:ssä tule rahoittaa. Vaihtoehto 2 on skenaario, jossa ohjelman toteutuksessa korostetaan ympäristöystävällisyyttä ja pidättäy-dytään rahoittamasta ympäristön kannalta haitallisia hankkeita. Vähähiilisyyttä edistävien hankkeiden EAKR-rahoitusosuudelle asetetaan VE1:n 25 %:ia selvästi korkeampi tavoitetaso. Itä- ja Pohjois-Suomen pk-yritysten saavutettavuuteen liittyvät toimenpiteet ovat selvästi VE1:tä rajatumpia liittyen lähinnä kestävän liikenteen ja kuljetustarpeiden optimoinnin edistämiseen. Myös ESR-toiminnan sisällöissä korostetaan kes-tävän kehityksen ulottuvuuksia ja hyödynnetään laajasti koulutustoimenpiteiden mahdollisuuksia ympä-ristökasvatuksen ja –tietoisuuden parantamisen välineinä. VE2 olisi ohjelman keskipitkän ja pitkän tähtäimen ilmasto- ja ympäristövaikutusten näkökulmasta kiistatta paras vaihtoehto, mutta sen toteuttavuuden ongelmana olisi EAKR:n osalta luopuminen osasta pk-yrityk-sille tärkeää kehittämistoimintaa. Paikallisten raaka-aineiden ja energialähteiden hyödyntämiseen ei suun-nattaisi VE1:n suuruista kehittämisrahoitusta, vaan se olisi korvattava mahdollisella kansallisella rahoituk-sella. Osa ohjelmalle asetetuista pk-yritysten toimintaedellytysten ja kasvupotentiaalin parantamiseen liittyvistä tavoitteista jäisi toteutumatta. Vähähiilisyyttä edistävälle toiminnalle asetettava merkittävästi korkeampi tavoitetaso johtaisi ainakin ohjelmakauden alussa laadullisesti ja sisällöllisesti kirjavaan hanke-kantaan ja mahdollisiin vaikeuksiin ohjelman liikkeellelähdössä ja toteutuksessa. Koska VE2 edellyttäisi luopumista ympäristön kannalta ongelmallisista hankkeista, tapahtuisi niiden rahoittaminen muuta kautta. Tällöin menetettäisiin mahdollisuus päästä rakennerahasto-ohjelman ohjausmekanismien avulla vaikutta-maan näiden hankkeiden ympäristölle haitallisten vaikutusten minimointiin. Siten VE2:n toteuttaminen saattaisi välillisesti lisätä ympäristölle haitallisia hankkeita ohjelman ulkopuolella. Vaihtoehto 1:tä voidaan pitää tasapainoisena kokonaisuutena, jossa yhdistyvät elinkeinotoiminnan, erityi-sesti pk-yritysten, kehittäminen ja toimintaympäristön ja –edellytysten parantaminen kestävän kehityksen ja erityisesti ympäristönäkökohtien vaatimukset huomioiden. Ohjelman toteutuksessa on kuitenkin syytä ja realististakin tavoitella vähähiilistä taloutta edistäville toimenpiteille asetettua 25 %:n vähimmäistavoitetta korkeampaa osuutta EAKR-rahoituksesta. Myös ESR:n toimenpiteisiin tulee pyrkiä kytkemään kestävän kehityksen näkökulmia korostavia elementtejä.

7 Ohjelman suhde ympäristötavoitteisiin ja kestävään kehitykseen Ohjelman EAKR-toimenpiteiden päätavoitteena on vahvistaa alueiden elinkeinorakennetta kehittämällä pk-yritysten kilpailukykyä ja alueiden osaamista sekä Itä- ja Pohjois-Suomen osalta myös parantamalla alueen pk-yritysten saavutettavuutta. ESR-toimenpiteiden tavoitteena on edistää työllisyyttä, koulutusta ja sosiaa-lista osallisuutta. Taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden varmistaminen on ohjelman keskeisenä sisältönä – merkittävimmät välittömät vaikutukset syntyvät näillä kestävän kehityksen ulottuvuuksilla. Ympäristönäkökulmasta merkittäväksi muodostuu se, että ohjelma vauhdittaa ja suuntaa elinkeinotoimin-nan rakenteellista muutosta. Suuntaus on perustuotannosta osaamisintensiivisille aloille ja palveluihin. Elinkeinorakenteen monipuolistaminen ja murrosvaiheessa olevien toimialojen tukeminen luo merkittäviä mahdollisuuksia siirtymiselle kohti vähähiilisempää taloutta.

55

Ympäristötavoitteiden integrointi ohjelmaan on toteutettu horisontaalisesti kytkemällä ne osaksi yritysten kilpailukyvyn ja alueen osaamisen kehittämistä. Samaan aikaan, kun pyritään lisäämään taloudellisen toi-minnan määrää, pyritään myös ratkaisemaan olemassa olevia ja mahdollisia uusia ympäristöongelmia. Ym-päristönäkökulmasta ohjelman läpileikkaavina tavoitteina ovat vähähiilisen talouden ja luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen. Samat teemat nousevat tärkeiksi kestävyyskriteereiksi myös EU:n rakenne-politiikan painopisteiden näkökulmasta (Eurooppa 2020 -strategia). Ohjelma pyrkii vastaamaan aktiivisesti ilmastotavoitteisiin ja luonnonvarojen käytön kestävyyteen liittyviin haasteisiin. Ohjelman tavoitteiden toteutumisen seurauksena elinkeinotoiminnan ominaiskuormitus laskee yritysten ottaessa käyttöön vähähiilisiä ja resurssitehokkaita ratkaisuja. Ympäristömyönteisten tuotteiden ja teknologisten ratkaisujen syntymisen kautta vaikutukset ulottuvat parhaimmillaan myös laajemmalle alu-eelle. Ohjelmakaudella luonnonvarojen kokonaiskäyttö voi kasvaa (herkkyystekijänä teollisuuden rakenne), mutta kehitystä ohjaavat ennen kaikkea globaali kilpailu luonnonvaroista sekä ilmasto- ja energiapolitiikka. Ohjelman ympäristömyönteiset toimet keskittyvät erityisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja ilmastonmuutoksen hillintään sekä muiden elinkeinotoiminnan ympäristökysymysten ratkaisemiseen. Ohjelma ei sisällä luonnon monimuotoisuuden tai ympäristön tilaa suoraan parantavia investointihankkeita (esim. ennallistaminen, kunnostaminen), mutta erityisesti toimintalinjalta 2 rahoitettavalla kehittämistoi-minnalla on vahvoja kytkentöjä myös luonnonympäristön laadun turvaamiseen ja parantamiseen. Vähähiilisyyden edistämistä toteutetaan laajalla toimenpidevalikoimalla: vaikutuksiltaan merkittäviä kehit-tämiskohteita on tunnistettu sekä yritys- että julkisella sektorilla ja useilla toimialoilla, ml. rakentaminen ja liikenne. Uusiutuvan energian käytön lisäämisen ohella ohjelma panostaa vähähiilisyyttä edistäviin tuotan-tomenetelmiin, tuotteiden kehitykseen ja materiaalitekniikan osaamiseen. Vähähiilisyyteen liittyviä tavoitteita edistettäessä tulee kuitenkin tiedostaa, että osalla näistä tavoitteista saattaa olla kielteisiä vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Ohjelman seurauksena alueiden ympäristöosaaminen kehittyy; ohjelmassa on esitetty toimenpiteitä, jotka luovat edellytyksiä uusien innovaatioiden syntymiselle ja toimintatapojen muutokselle. Osaamisen ja inno-vaatioiden painottaminen yritystoiminnassa todennäköisesti johtaa ympäristön kannalta myönteiseen kehi-tykseen. Toimenpiteiden myönteiset vaikutukset voivat muodostua merkittäviksi erityisesti pidemmällä aikavälillä yritysten ja yhteisöjen ympäristövastuullisuuden ja ekotehokkuuden vahvistumisen kautta. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että ympäristönäkökulma on integroitu erityisesti osaksi EAKR-toiminta-linjojen tavoitteenasettelua ja toimenpiteitä. ESR-toiminnan kytkentä ympäristötavoitteisiin on vähäisempi. Kokonaisuutena arvioiden ohjelma painottaa kestävän tuotannon tematiikkaa ja yritysten ympäristökilpai-lukykyä. Pk-sektoria palvelevien toimenpiteiden lisäksi ohjelma mahdollistaa myös yleisemmän vähähiilisyy-teen, luonnonvarojen hallintaan ja ympäristön laatuun liittyvän kehittämistoiminnan.

Ympäristönäkökulman integrointi ohjelmaan: esimerkkejä toimintalinjakohtaisista tavoitteista ja tuettavasta toiminnasta.

Toimintalinja

Ympäristönäkökulman integrointi

(TL1) pk-yritysten kilpailukyky Uusiutuvan energian käyttöön otto

Energia- ja materiaalitehokkaiden ratkaisujen käyttöön otto, sivuvirtojen ja jätteiden hyödyntäminen

Energiayrittäjyys ja hajautettu energiantuotanto

Energia- ja materiaalitehokkaat tuotteet ja tuotantopro-sessit

Ympäristövastuullisen liiketoiminnan kehittäminen

56

kansainvälisyyden edistäminen, ml. energiaosaamisen vienti

Kestävän kehityksen mukaisten (vähähiilisten) liikenne-järjestelmien ja liikkumismuotojen kehittäminen

Logistiikan kehittäminen

Liikenteen ja maankäytön tarpeiden yhteensovittaminen

uusiutuvaan energiaan perustuvien uusien tuotteiden, palveluiden, tuotantomenetelmien sekä toiminta- ja palveluprosessien kehittäminen ja kaupallistaminen

uusien liiketoiminta-alueiden ja -mallien sekä liiketoiminta-prosessien kehittäminen

kehitetään alueellisia materiaali- ja energiavirtojen hyödyn-tämistä tukevia verkostoja kasvun ja kansainvälistymisen edistämiseksi

kehitetään uusiutuvan energian logistiikkaketjuja ja prosesseja

lisätään pk-yritysten energiatietoisuutta ja –osaamista

kehitetään energiatehokkaita toimintamalleja ja teknologioita ja niiden testausta sekä käyttöönottoa yrityksissä

tuetaan pienimittakaavaista paikallista energiantuotantoa

kehitetään energiayrittäjyyttä

parannetaan julkisten hankintojen osaamista ja suunnittelua tavoitteena kehittää ja hankkia vähähiilisiä ratkaisuja

(TL2) uusimman tiedon ja osaamisen hyödyntäminen

Uusiutuvan energian sekä energia- ja materiaalitehokkuu-den t&k&i-toiminta

Hajautetun energiahuollon, liikkumisen sekä ruoka- ja jätehuollon paikalliset ratkaisut

Cleantech-osaamisen kehittäminen

Tuotteiden ja tuotantoprosessien ympäristövaikutusten minimoiminen, esim. suljetun kierron järjestelmät

Ympäristöjärjestelmien, materiaali- ja energiatehokkuus-katselmusten käyttöönotto

Julkisen sektorin edelläkävijän rooli vähähiilisten ja energia-tehokkaiden ratkaisujen suunnittelussa ja pilottikohteiden toteutuksessa

Sivutuotteiden ja jätteiden hyödyntäminen

Ympäristöhaittoja ja -riskejä vähentävien innovaatioiden kehittäminen luonnonvarojen kestävän käytön tukemiseksi ja käytön tehokkuuden parantamiseksi sekä ilmastonmuu-tokseen sopeutumiseksi

Luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen liittyvä kehittämistoiminta

Ympäristötekniikoiden kehittäminen ja käyttöönoton edistäminen yrityksissä ja julkisella sektorilla

Luonnon- ja rakennetun ympäristön laadun parantamiseen tähtäävä innovaatio- ja kehittämistoiminta

Energiantuotannon ympäristövaikutusten vähentäminen

tuetaan kaupunkialueiden vähähiilisyysstrategioiden toteuttamisen kannalta keskeisiä innovatiivisia ratkaisuja, selvityksiä sekä kehittämishankkeita

57

kehitetään uusia yhteistyömuotoja ja verkostoja julkisten ja yksityisten toimijoiden välille kaupunkien ja kaupunkiseu-tujen vähähiilisyysstrategioiden toteuttamiseksi

vähähiilisten liikennejärjestelmien ja liikkumismuotojen kehittäminen

ihmisten liikkumistottumuksiin vaikuttaminen

edistetään kaupunkien ja kaupunkiseutujen välistä yhteis-työtä vähähiilisten kaupunkirakenteiden edistämisessä

osaamisen ja tietoisuuden lisääminen vähähiilisistä ratkaisuista

kehitetään asumisen energiatehokkuutta parantavia innovaatioita ja teknologioita

(TL3) työllisyys ja työvoiman liikkuvuus Ilmasto- ja ympäristöosaamisen kehittäminen

(TL4) koulutus, ammattitaito ja elinikäinen oppiminen

Ilmasto- ja ympäristöosaamisen kehittäminen

(TL5) sosiaalinen osallisuus ja köyhyyden torjunta

Ei tunnistettu kytkentöjä

8 Haitallisten vaikutusten lieventämistoimenpiteet

Manner-Suomen rakennerahasto-ohjelmaa toteutetaan erilaisilla kehittämishankkeilla, investoinneilla ja yrityksille myönnettävillä tuilla. Olennaista on, että tuettavien hankkeiden ympäristö- ja muut vaikutukset tunnistetaan hankkeiden suunnitteluvaiheessa ja tukipäätösten valmisteluvaiheessa, jolloin vaikutukset tulevat otetuksi huomioon systemaattisesti ja toimenpiteiden mahdollisia haitallisia ympäristövaikutuksia voidaan ehkäistä ja vähentää. Merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia omaavia hankkeita ei tulisi ohjel-massa rahoittaa. Tällaisia ovat hankkeet, joilla on olennaisia pysyviä haitallisia vaikutuksia esim. luonnon monimuotoisuuteen, eliöstöön, kasvillisuuteen, maaperään, vesistöön, ilmaan ja ilmastoon.

Keskeisiä toimeenpanovaiheen keinoja ovat: 1) seurantakomitean hyväksymät hankevalintakriteerit, joiden avulla voidaan varmistaa ettei

ohjelmasta rahoiteta merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia omaavia hankkeita, 2) ympäristömyönteisiä ratkaisuja sisältävien toimenpiteiden suosiminen rahoitettavien toimien

priorisoinnissa sekä 3) aktiivinen seuranta ja arviointi.

Em. toimenpiteiden on tärkeää kattaa myös ohjelman puitteissa myönnettävät yritystuet.

9 Arvioinnin epävarmuustekijät

Arviointi on laadittu ohjelma-asiakirjassa esitettyjen toimintalinjakuvausten sekä touko- ja kesäkuussa poliittisessa päätöksenteossa määriteltyjen tavoitteiden ja tuettavan toiminnan perusteella. Ohjelma on laadittu hyvin yleiselle tasolla ajatellen ympäristövaikutusten tunnistamista. Ohjelman tarkimmalla tasolla on määritelty tuettava toiminta; Vaikutusten arvioinnin kannalta tämäkin taso on yleispiirteinen, koska

58

toimenpiteitä, niiden määrää, tarkempaa luonnetta ja alueellista kohdentumista ei ole määritelty. Tästä johtuen vaikutusarviointi jää yleiselle tasolle. Kyse on pitkälti ohjelman tavoitteiden ilmaisemien kehityssuuntien todennäköisten vaikutusten arvioinnis-ta, jolloin arvioinnin epävarmuustekijät muodostuvat suuriksi. Toteutettavien investointi- ja kehittämis-hankkeiden keskikoko on todennäköisesti verrattain pieni, minkä vuoksi mahdolliset merkittävät vaikutuk-set syntyvät kumulatiivisesti tai välillisesti erilaisten vaikutusketjujen kautta. Erityisesti välillisten ja kumu-loituvien vaikutusten arviointi osoittautui vaikeaksi. Vaikutusten arviointiin liittyvät epävarmuustekijät puoltavat ohjelman vaikutusten huolellista seurantaa ja arviointia toteuttamisvaiheessa.

10 Suunnitelma ympäristövaikutusten seurannasta Ympäristövaikutusten seuranta tapahtuu osana rakennerahasto-ohjelman seurantajärjestelmää ja siitä ra-portoidaan vuosikertomusten yhteydessä. Seurantajärjestelmän tulisi tukea sekä hanke- että ohjelmakoh-taista ympäristövaikutusten seurantaa hankkeiden ja ohjelman kaikissa vaiheissa: käynnistys, toteutus ja lopetus. Ohjelmakauden 2007-2013 kokemusten valossa rakennerahastotoiminnan ympäristövaikutusten seurannan järjestäminen on kuitenkin haastavaa, koska rahoitettavat hankkeet ovat kooltaan pieniä ja niillä ei usein ole merkittäviä suoria ympäristövaikutuksia. Seurannan keskeisinä ongelmina onkin kaudella 2007-2013 ollut keskittyminen ainoastaan välittömiin vaikutuksiin sekä toisaalta ympäristövaikutusten kattavam-pi kartoittaminen ainoastaan EAKR-hankkeista. Seurantajärjestelmään tallennettujen EAKR-hakemuslomak-keiden yva-osioiden tietojen huono raportoitavuus on vaikeuttanut ympäristövaikutuksia kuvaavan tiedon jalostamista. Olemassa olevat makrotason indikaattorit eivät kerro suoraan ohjelman vaikutuksista, mutta antavat toi-saalta tärkeää taustatietoa esim. päästöjen ja ympäristön tilan kehittymisestä. Rahoituksen jakautumiseen liittyvien indikaattorien perusteella voidaan seurata rahoituksen kohdentumista eri toimialoille/eri tavoit-teita edistäviin toimenpiteisiin. SOVA-lain edellyttämä seuranta voidaan järjestää parhaiten yhdistämällä indikaattoriperusteinen seuranta laadullisen arviointiin. Hyödynnettävät indikaattorit ja arviointikriteerit on täsmennettävä jatkotyössä. Indikaattoreita voisivat olla esim.

kasvihuonepäästöjen aleneminen, säästetty energia (MWh)

pk-yritysten määrä, joissa tuen seurauksena merkittävä energiatehokkuuden paraneminen

yhdyskuntien luonnonvarojen säästöä, ympäristön laatua ja energiatehokkuutta parantavien käyttöönotettujen ratkaisujen määrä

kuntien määrä, joissa hankintojen valintakriteereihin sisältyy vähähiilisyys ja ympäristöystävällisyys

yritysten määrä, joihin syntyy tuen seurauksena uusiutuviin energiaratkaisuihin, luonnonvarojen kestävään käyttöön tai ympäristön laadun parantamiseen perustuvaa uutta tai uudistunutta liiketoimintaa

uusien innovaatioiden hiilijalanjälki

hankkeiden lukumäärä, joissa keskeisenä osana ympäristö- ja vähähiilisyysosaamisen kasvattaminen (ESR)

Seurannan näkökulmina ovat 1) ohjelman toteutuminen ja vaikuttavuus asetettujen ympäristötavoitteiden kannalta ja 2) ohjelman kielteiset vaikutukset ympäristöön – vastaavatko ne tehtyä arviointia? Lain mukaan seuranta tulee järjestää siten, että se mahdollistaa tarvittaessa ryhtymisen korjaaviin toimenpiteisiin.

59

Liite: Yhteenveto SOVA-kuulemismenettelyssä 25.1.-1.3.2013 saadusta palautteesta (Etelä- ja Länsi-Suomen alueellinen suunnitelmaluonnos, Itä- ja Pohjois-Suomen alueellinen suunnitelmaluonnos, valtakunnallisten teemojen suunnitelmaluonnokset sekä edellisistä laaditut ympäristöselostukset)

Etelä- ja Länsi-Suomen alueellinen suunnitelmaluonnos

Hämeen-Uudenmaan metsäkeskus TL1: Metsäteollisuuden rakennemuutos tuotu hyvin esiin.

TL3: Metsäalalla on mahdollisuuksia vähähiilisen yhteiskunnan kehittämiseen, joka on keskeisiä tavoitteita rakenne-

rahasto-ohjelman laadinnassa. Vähähiilisyyden vuoksi asumisen tiivistäminen on perusteltua.

Muuta: Yleistavoitteet (hankerahoituksen kohdentaminen uusien elinkeinojen aikaansaamiseen, kasvuhakuiseen

yritystoimintaan sekä työvoiman osaamisen kehittämiseen) kannatettavia. Varojen keskittäminen uusiutuvaan

energiaan on erittäin kannatettavaa runsaiden, uusiutuvien metsävarojen maassa. Etelä- ja Länsi-Suomen

suunnitelmaluonnoksen strategiset valinnat hyvät. Tyhjenevä maaseutu vie pohjaa pois ohjelman sosiaalisilta ja

taloudellisilta tavoitteilta. Tie- ja tietoverkkojen kehittäminen on nostettu hyvin esille.

Rahoitusta suunnattaessa kannattaa ja pitääkin ottaa huomioon läntisen ja eteläisen Suomen erinomaiset toiminta-mahdollisuudet. Panoksilla on edellytykset saada aikaan parhaat tulokset ja hyvä suhde panosten ja tuotosten välillä. Maaseudun ja kaupunkialueiden vuorovaikutus nostetaan tärkeään rooliin Etelä- ja Länsi-Suomen suunnitelma-luonnoksessa.

Etelä-Pirkanmaan seutuhallinto ja Valkeakosken kaupunki Seutukaupunkitasoisille kaupungeille ei tukea rakennerahastoista.

Keski-Suomen ELY TL6: Tulee ohjeistaa valtakunnallisesti, mitä toimia ESR:llä voidaan rahoittaa uusien oppimisympäristöjen

kehittämisessä.

Muuta: ELSA huomattavasti selkeämpi kuin valtakunnalliset teemat. Olisi hyvä suunnata EAKR-varoja myös kuntara-

kenteisiin ja elävään paikalliskulttuuriin liittyviin rakennuksiin. Oppilaitosten hanketyö ei saa vaarantaa opetuksen

laatua. Epäselvää, missä määrin ESR-rahoitusta voidaan kohdentaa INKA-alueille. Mitä uudistuksia uusi aluekehityslaki

tuo mukanaan?

Rahoitus tulisi suunnata alueille siten, että se ei olisi sidottu toimintalinjoihin.

Keski-Suomen MYR:n maaseutujaosto TL1: Yritysrahoitus on ehdottoman tärkeä elementti jatkossakin. Investointitukien leikkaus veisi kivijalan pk –yritystoi-

minnan kehittämiseltä. Myös toimintaympäristön kehittämiseen tulee panostaa riittävästi.

TL2: Maaseudun innovaatiokeskittymien ja -verkostojen tukemista ei saa unohtaa.

TL3: Keski-Suomen maaseudulta löytyy merkittävää bioenergiaosaamista, jota tulee hyödyntää ja edelleen kehittää.

Panostusta on suunnattava erityisesti hajautettuun energiantuotantoon (syöttötariffi). Jaosto esittää ”lähienergia” -

termin lanseeraamista.

Muuta: ELSA ei voi yksipuolisesti sanella, mitä toteutetaan maaseutuohjelmasta. Aito yhteensovitus on tekemättä!

Museovirasto TL2: Kulttuurin ja kulttuuriympäristön merkitys tulisi tuoda paremmin esiin.

TL3: Kulttuurin ja kulttuuriympäristön merkitys tulisi tuoda paremmin esiin. Vähähiilinen talous (TL 3) on suorassa

yhteydessä olemassa olevien voimavarojen (rakennetun ympäristön) ylläpitämiseen ja tarvittaessa uusiin käyttöihin.

Näihin liittyviä innovatiivisia toimintamalleja koskeva maininta sopii hyvin osaksi TL 3:n kautta tuettavaan toimintaan.

(TL 3 Uusimman tiedon ja osaamisen tuottaminen ja hyödyntäminen / tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja inno-

60

voinnin tukeminen, Erityistavoite 2a: Ympäristöä hyödyttävien ja sitä parantavien innovaatioiden määrä on

lisääntynyt)

TL6-7: Kulttuurin ja kulttuuriympäristön merkitys tulisi tuoda paremmin esiin. Rakennerahasto-ohjelmien kautta tulee

tukea korjausrakentamista, siihen liittyvää koulutusta ja hankkeita, jotka tähtäävät pysyviin työllisyysvaikutuksiin ja

osaamisen kysyntään. Toimintalinjan 6 ja 7 kautta tuettavaan toimintaan tulee lisätä tätä koskeva maininta.

Saarijärvi-Viitasaaren seutukunta TL3: Biotalous yhdistää kaupungin ja maaseudun intressit.

TL5: Valtakunnallisten toimien sijaan hedelmällisempiä ovat räätälöidyt, alueellisesti mallinnettavat ratkaisut.

TL7: Painopiste pidettävä paikallisissa ja alueellisissa kokeiluissa.

Muuta: Seutukunnan tukitaso on säilytettävä Itä- ja Pohjois-Suomen rahoitustasoa vastaavana. Seutukunta on valmis-

tautunut toteuttamaan erityistoimia Seutuprove-toimintamallilla, joka perustuu yrityslähtöiseen aluekehittämiseen.

Sastamalan koulutuskuntayhtymä TL2: EU:n rakennerahastokauden 2014-2020 kansallisessa valmistelussa on hankkeita myönnettäessä otettava vah-

vemmin huomioon ammatillisen koulutuksen innovaatiotoiminta. Jopa 70 % käytännönläheisistä innovaatioista, jotka

lisäävät yritysten tuottavuutta, syntyvät suorittavalla tasolla. Erityisesti hyödyntäen rajapintojen välistä yhteistyötä

pystytään luomaan uusia sovelluksia. Käytännön kokemuksen myötä voimme todeta, että aluekehityksen näkökul-

masta kyseinen yhteistyömuoto luo uutta osaamista sekä liiketoimintamahdollisuuksia.

Muuta: Sastamalan koulutuskuntayhtymä pitää valittuja painopisteitä hyvinä, niissä on otettu huomioon hallitus-

ohjelman linjaukset sekä koulutuksen kehittämis- ja tutkimussuunnitelma 2012 - 2016. Sastamalan koulutuskunta-

yhtymä toivoo, että uudella rakennerahastokaudella annetaan mahdollisuuksia toteuttaa luovia ja innovatiivisia

kokeiluja edelleen. Tämä on ainoa mahdollisuus toteuttaa ennakkoluulotonta oppimista edistäviä kokeiluja, joiden

avulla luodaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia sekä uusien ammattialojen kokonaisvaltaista kehittymistä.

Ympäristöministeriö TL2: Toimintalinjan 2 erityistavoite 2a, "Ympäristöä hyödyntävien ja sitä parantavien innovaatioiden määrä on lisään-

tynyt", on syytä laajentaa käsittämään sinällään tarpeellisten innovaatioiden lisäksi jo tehtyjen innovaatioiden käyt-

töönoton. Tällä hetkellä on käytettävissä menettelyjä, joilla voidaan välittömästi edistää vähähiilisyyttä, suljettuja

kiertoja, sivutuotteiden hyödyntämistä jne.

TL3: Toimintalinjalla 3 on parempi pyrkiä luonnonvarojen ja materiaalien käytössä energia- ja materiaalitehokkuuden

parantamiseen ja säästöön kuin pelkkään tehostamiseen. Uusiutuvan energian kappaleessa sivulla 37 puun sijaan

biomassa on kattavampi käsite.

TL5-7: ESR-rahoitteiset toimintalinjat edistävät lähinnä taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä ja niissä on potentiaalia

vahvistaa välillisiä ekologisia vaikutuksia. ESR-toiminnalla voidaan tukea EAKR-toimintalinjojen tavoitteita mm. vähä-

hiilisyyden, ekotehokkuuden sekä ympäristöosaamisen ja -vastuullisuuden edistämistä usealla toiminnan muodolla.

Tätä pitäisi vahvistaa toimintalinjojen 5, 6 ja 7 tuettavassa toiminnassa. Näin ohjelman kestävän kehityksen eri ulott-

vuudet tulevat paremmin toteutumaan.

Muuta: Kestävän kehityksen horisontaaliset tavoitteet ja niiden toteutuminen tulee esittää toimintalinjojen yhtey-

dessä ja yhteenveto asiakirjan lopussa.

Itä- ja Pohjois-Suomen alueellinen suunnitelmaluonnos

Etelä-Savon ELY TL1: Hankintojen keskittyminen suurille toimijoille saattaa huonontaa pk-yritysten kilpailukykyä. Aluekehittämisen

edellytyksiä parantavaa hankintojen tekemistä pk-yrityksiltä tulee tehostaa.

TL3: Vähähiilisyys ja materiaalitehokkuuden edistäminen edesauttaa Savon ilmasto-ohjelmaa. Valintaa sijoittaa vähä-

hiilisyys osaksi muita toimintalinjoja ei ole perusteltu vaikutusten arvioinnissa. Kyseinen linjaus poikkeaa myös

61

yleisestä EU-linjauksesta. Kyseinen alueellinen valinta ei saisi hämärtää vähähiilisyyden tavoitteen toteutumista eikä

siihen käytettävää rahoitusosuutta.

TL5: Koulutuksen saavutettavuuden hankaloituminen, indikaattoreina koulutusaste, muutos kunnittain (kuvaa myös

maaseutuvaikutuksia), nuorten työllisyysaste kunnittain.

Muuta: Itä-Suomen jättäminen TEN-T-verkon ulkopuolelle on korostanut aluekehittämisen haasteita alueella (luon-

nonvarojen käytön jalostusaste, taloudellinen hyöty alueen luonnonvaroista muualle). Jalostusasteen nostaminen

lisäisi alueen työllisyyttä ja omaehtoista kehittymistä.

Itä-Suomen yliopisto Kattavasti käsitelty Itä-Suomen maakuntien kehittämisen tavoitteita. IP:n suunnitelma istuu hyvin UEF:n strategisiin painopisteisiin ja tutkimuksen painoaloihin. Pidämme tärkeänä, että ylimaakunnallisten hankkeiden rahoittamisen esteet poistetaan -> joustavampi hanketoiminta. Flat rate -mallin kertoimia nostettava. Kokonaiskustannusmallin käyttöönotto on suotavaa.

Karelia-ammattikorkeakoulu TL1: Uusien, työllistävien avausten tekeminen, kokeilevan kehittämisen mahdollistaminen

TL3: Energiamuotojen kestävyys ja sosiaalinen hyväksyttävyys ovat olennaisia teemoja. Mahdollisuus laajentaa

käsitettä uusiutuvasta energiasta kestävään energiaan.

TL6: AMK:n kannalta keskeinen. Koulutuksen laatu, innovatiiviset oppimisympäristöt ja ohjauksen kehittäminen. Olen-

naista on myös koulutuksen kansainvälistyminen ja koulutusprosessien sujuvuuden kehittäminen ja varmistaminen.

Muuta: Joensuun INKA keskeinen: painopisteitä toteutetaan myös rakennerahastovaroin. Rakennerahastovaroin voisi

mahdollistaa kansainvälistä yhteistyötä.

Rahoituksen kannalta tärkeää säilyttää Itä-Suomen erityisasema. Hankerahoituksen huomioita: vaiheistettu hanke-rahoitus, hakemusten selkeyttäminen, nopeammat käsittelyajat. Rahoittajan tekijänoikeuslauseke rajoittaa projektin hyödyntämistä.

Lapin ELY TL1: S. 33 olevassa taulukossa "Luonnonvarojen kestävä käyttö luo talouden perustan" on esitetty vain pk-yritysten

kilpailukyky-painopisteessä, vaikka teema liittyy pikemminkin älykkääseen erikoistumiseen. TL1 ja TL2 osittain päällek-

käisiä: TL1:lla voisi keskittyä yrittäjyyden edistämiseen, sen monipuolistamiseen ja kansainvälistymiseen ja kohdistaa

yritysten innovaatiotoiminta ja tuotteiden ja tuotantoprosessien kehittämishankkeet TL2:lle.

TL2: Alueen kehityshaasteet ja -mahdollisuudet tulisi kytkeä vahvemmin kuvaukseen. Helpottaisi myös interventio-

logiikan hahmottamista ja loogisuuden arviointia. Investointiprioriteetit 1 ja 2 huomioivat kattavasti osaamisen ja

innovaatiotoiminnan Halke-linjauksen. Myös tuettavat toiminnat ovat monipuolisia. Investointiprioriteetti 3 ei ole

EAKR-asetuksen luvun 5 mukainen, ehdotamme muutosta 6f:ksi. Tässä painopisteessä tulisi mahdollistaa myös konk-

reettiset rakennetun ja luonnonympäristön tilan parannukset.

TL3: Teema tulisi olla omana toimintalinjanaan (yksi komission kärjistä, vähimmäisrahoitusvaade 20 %). Jos läpileikkaa-

vana, vaikea määrittää hankkeiden osuminen vähähiilisyyden edistämisen tavoitteeseen. Selkeyttäisi rakennetta myös

hanketoimijoiden näkökulmasta.

TL4: Investointiprioriteetti 2 ja sen erityistavoite 1 tärkeitä.

Muuta: Haasteisiin ehdotetaan lisättäväksi luonnonvarojen käytön kestävyyden turvaaminen. S. 29: "Luonnonvarojen

kestävä käyttö luo talouden perustan"-väliotsikon kehityshaasteiden liittyminen otsikkoon on epäselvää. Haasteita on

sen sijaan käsitelty "Ympäristön tila Itä- ja Pohjois-Suomessa" ja "Itä- ja Pohjois-Suomen luonnonvarat"-otsikoiden alla

s.25-27.

Museovirasto TL2: Kulttuurin ja kulttuuriympäristön merkitys tulisi tuoda paremmin esiin. Vähähiilinen talous (TL 3) on suorassa

yhteydessä olevien voimavarojen (rakennetun ympäristön) ylläpitämiseen ja tarvittaessa uusiin käyttöihin.

TL3: Kulttuurin ja kulttuuriympäristön merkitys tulisi tuoda paremmin esiin.

62

TL6: Kulttuurin ja kulttuuriympäristön merkitys tulisi tuoda paremmin esiin. Rakennerahasto-ohjelmien kautta tulee

tukea korjausrakentamista, siihen liittyvää koulutusta ja hankkeita, jotka tähtäävät pysyviin työllisyysvaikutuksiin ja

osaamisen kysyntään. Toimintalinjan 6 ja 7 kautta tuettavaan toimintaan tulee lisätä tätä koskeva maininta.

Oulun yliopisto Pohjois-Suomen kehittämisen tulee pohjautua maakuntien omiin vahvuuksiin. Rakennerahastovarat tulee kohdentaa vaikuttavuudeltaan merkittäviin hankekokonaisuuksiin, kuten tki-infrastruktuurin investointihankkeisiin ja tutkimus-toiminnan toimintamahdollisuuksien kehittämishankkeisiin. Olennaista myös kv-kilpailukyvyn vahvistaminen. Pohjois-Karjalan kansanterveyden keskus ry TL6: Yritystoiminnan kehittämisessä kiinnitetään yleensä huomiota koulutukseen, osaamiseen, investointeihin, yhteyk-

siin jne. Voitaisiinko ajatella yritysten henkilöstöä ja henkilöstön terveyttä ja hyvinvointia yhtä tärkeänä tuotantoteki-

jänä ja kohdentaa kehittämistoimet nykyistä – ja ohjelmaluonnosta – laajemmin työntekijöiden terveyden ja hyvin-

voinnin edistämiseen, ei pelkästään työhyvinvoinnin vaan laajemmin kokonaisvaltaisen terveyden näkökulmasta.

Työntekijöiden hyvinvoinnista huolehtiminen voisi olla yksi alueen vetovoimatekijä ja vaikuttaa myönteisesti työvoi-

man saatavuuteen.

Muuta: Ohjelmaluonnos huomioi alueelliset erityispiirteet ja elinkeinotoiminnan kehittämisen hyvin, mutta terveyden

ja hyvinvoinnin edistämiseen liittyvät tavoitteet ja toimet ovat varsin vähäiset ja suppeat. Ohjelmaluonnos tuo esille

Itä- ja Pohjois-Suomen väestön huonomman terveydentilan muuhun Suomeen verrattuna. Tilanteen korjaamiseen

liittyviä toimenpiteitä on kuitenkin esitetty tuettavassa toiminnassa varsin vähän, lukuun ottamatta syrjäytymisen

ehkäisyä.

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri TL3: Vähähiilisen talouden edistämiselle tulee osoittaa oma toimintalinja. Esitämme, että painopisteisiin lisätään

toimintalinja 3 (TL3) Kestävä kehitys ja vähähiilinen talous.

Muuta: Rakennerahasto-ohjelman alueellisessa toimeenpanossa on luotava uusi hallintomalli, jossa huomioidaan

pienet toimijat nykyistä paremmin ja tasapuolisemmin. Hallinnoinnin keventäminen lienee välttämätöntä myös

valvovan viranomaisen kannalta, kun hallinnon kaikilla tasoilla toimintaa joudutaan sopeuttamaan niukkeneviin

resursseihin. Menneen rakennerahastokauden hallinnon raskautta voi kuvata pelkistetysti Eura 2007

järjestelmän kautta:

Projektipäätös: sitouttaa ja velvoittaa hakijaa.

Maksatushakemukset -päätökset: sisältävät tarkat hankkeen seurannat ja hyväksynnät

Seurantalomake: toistaa pääosin jo esille tulleet asiat.

Väliraportti: ei sisällä olennaista uutta tietoa.

Loppuraportti: yhteenveto jo esille tulleista asioista.

Ohjausryhmä: käsittelee kokouksissaan samoja asioita joita on jo käsitelty useissa eri yhteyksissä.

Hankkeen paikanpäällä tehtävät tarkastukset: käsitellään samat asiat jotka on jo yksityiskohtaisesti käyty läpi ja

hyväksytty maksatuspäätöksien yhteydessä.

Kun kysymyksessä on kestoltaan parivuotinen pienen toimijan pieni hanke, ei edellä pelkistetysti esitettyä hallinto-

mallia voi pitää järkevänä ja hankkeisiin kannustavana.

Kertakorvausmalli ja ennakoiden maksaminen tarpeellisia vaihtoehtoja pienille toimijoille.

Pohjois-Savon ELY TL1: Vaikutukset konkretisoituvat rahoitettavien hankkeiden ja niiden vaikutusten kautta.

TL2: Ilmasto- ja energiaratkaisujen kehittäminen, vähähiilisen talouden edistäminen ja luonnonvarojen kestävä käyttö

edellyttää innovaatioita.

TL3: Vähähiilisyyden edistäminen vaatii selkeää TL-kohtaista tavoitteen asettamista, jotta EAKR-asetuksen mukainen

vähähiilisyyden tavoite saavutetaan.

TL4: Saavutettavuuden parantamiseen liittyvät toimenpiteet auttavat kehittämään kestävän liikenteen muotoja.

TL5-7: Vaikutukset lähinnä sosiaalisia liittyen ammattitaidon kehittämiseen, ylläpitämiseen ja osallisuuden

mahdollistamiseen.

63

Muuta: Hankkeiden arviointi kehittynyt vuosien aikana, mutta vaatii edelleen lisää johdonmukaisuutta ja ohjeistusta

ympäristövaikutusten merkittävyyden ja yhteisvaikutuksen arvioimiseksi. Ympäristövaikutusten toteutumisen arviointi

vaatii luotettavia seurantaindikaattoreita.

Savonia AMK TL2: Tuettava toiminta kehittää ja uudistaa aluetta, Savonia AMK valmis sitoutumaan.

Muuta: Toimintalinjat sisällöltään ja painotuksiltaan kannatettavia sekä aluetta ja rakenteita ohjaavia. ESR:ssa ja

EAKR:ssa näkyvät tki-rakenteiden vahvistaminen ja oppimisen ja koulutuksen kehittäminen hyviä, toive että

rakennerahastot helpottavat kansainvälisiin tki-verkostoihin osallistumista.

Pohjois-Karjalan ELY TL3: Vähähiilinen talous omana toimintalinjanaan sisältäen kotimaisen uusiutuvan energian käytön tehostamisen.

Vähähiilisen talouden lisäksi muuta ympäristön tilaa ja merkitystä käsitellään melko vähän tai yleisellä tasolla. Termit

tulisi avata tarkemmin, sillä asiakirjat luovat yleiset puitteet rahoitettaville hankkeille.

Muuta: Toimintalinjoille ympäristötavoitteiden mukaan hahmoteltu kehys. Reuna-alueiden ja vahvojen keskusten

käsittelyssä eroja. Haja-asutusalueiden kehittäminen ja asuttuna pitäminen tärkeää. Saamelaisten asemaa ei ole

käsitelty.

Ympäristöministeriö TL2: Sekaannusten välttämiseksi erityistavoitteessa 3 olisi hyvä käyttää muotoilua uusiutuva paikallinen energia.

TL3: Sekaannusten välttämiseksi olisi hyvä käyttää muotoilua uusiutuva paikallinen energia.

TL4: Erityistavoitteeseen 1 on syytä palauttaa älykkäät-sana liikenneyhteydet-sanan eteen, jotta toteutetaan EU:n

älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategiaa myös tällä toimintalinjalla. Tieliikenneyhteyksien rakentaminen on

syytä siirtää kansalliseen rahoitukseen. Rautatie- ja tieliikennekuljetusten yhteistyön parantaminen ja matkaketjujen

kehittäminen pitäisi olla tällä toimintalinjalla keskiössä. Pitäisi olla selvitys uusien kaivosten kuljetusintensiivisyydestä

ja kuljetusten hoitamisesta ensisijaisesti raideliikenteellä.

TL5-7: ESR-toiminnalla voidaan tukea EAKR-toimintalinjojen tavoitteita, mm. vähähiilisyyden, ekotehokkuuden sekä

ympäristöosaamisen ja -vastuullisuuden edistämistä usealla tuettavan toiminnan muodolla.

Muuta: ESR-toimintalinjat edistävät lähinnä taloudellista ja sosiaalista kestävyyttä ja niissä on potentiaalia vahvistaa

välillisiä ekologisia vaikutuksia. ESR-toiminnalla voidaan tukea EAKR-toimintalinjojen tavoitteita, mm. vähähiilisyyden,

ekotehokkuuden sekä ympäristöosaamisen ja -vastuullisuuden edistämistä usealla tuettavan toiminnan muodolla.

Toimintalinjojen ympäristövaikutukset on syytä esittää toimintalinjojen kohdalla. Horisontaaliset tavoitteet ja niiden

toteutuminen tulee samoin esittää toimintalinjojen yhteydessä ja yhteenveto ohjelman lopussa. Ympäristöarvioinnin

johtopäätös kokonaisvaikutuksista ei voi vielä valmistelun keskeneräisyyden vuoksi olla lopullinen, vaan sitä on syytä

tarkentaa ohjelman konkreettisuuden parannuttua.

Valtakunnallisten teemojen suunnitelmaluonnokset

Itä-Suomen yliopisto Teemojen sisällöt: Pitkälti samat teemat kuin IP-ohjelmaluonnoksessa.

Vaikuttavuus: Toimintaa tulisi kohdentaa sellaisiin hankkeisiin, joissa toiminnan lähtökohtana suurempi vaikuttavuus

kuin alueellisella tasolla. Ei päällekkäistä toimintaa.

Päätöksenteko: Alueellisella tasolla, vaikka koordinaatio ministeriössä. Alueille taattava yhdenvertaiset mahdollisuu-

det osallistua valtakunnallisten teemojen toteutukseen. Rahoituksen tekijänoikeusedellytysehto on haastava

yliopistoille.

Keski-Suomen ELY Teemojen sisällöt: Vähähiilisyyden tulisi sisältää myös kulttuuriympäristön kestävän ja innovatiivisen käytön. ESR-

rahaa käytettävissä työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin.

64

Vaikuttavuus: Valtakunnallinen koordinaatio, hyvien käytäntöjen keruu ja levitys sekä tiedotus perusteltuja. Muilta

osin tulee harkita valtakunnallisen toiminnan hyötyjä. Miksi ESR-ohjelmat jaettu useisiin toimintalinjoihin ja siten

pilkottu? Toiminta suuntautuu pienelle alueelle ja vaikuttavuus jää kapeaksi.

Muut huomiot: Kokonaisuutena sekava. Tukirakenteen on sitouduttava ohjelman toteutukseen ja kyettävä tukemaan

alueellista toteutusta. Maahanmuuttajat huomioitu hyvin työllistämisessä ja kotoutumisessa.

Lapin ELY Teemojen sisällöt: Vähähiilinen yhteiskunta-teeman painopisteet luonteva valinta. Myönteistä on se, että toimen-

piteet kohdistuvat sekä yksityiselle että julkiselle sektorille ja koulutukseen.

Muut huomiot: Valtakunnallisista teemoista rahoitettavien hankkeiden tulee täydentää ja tuoda lisäarvoa alueellisille

toiminnoille. Valtakunnallisen toteutuksen kautta hyvät käytännöt saadaan nopeasti käyttöön ja levitykseen.

Museovirasto Teemojen sisällöt: Valtakunnallisesta EAKR-teemasta ”Osaamis- ja innovaatioverkostot alueiden älykkään erikoistu-

misen tukena” näyttäisi puuttuvan kulttuuri ja kulttuuriympäristöt osaamisen ja innovoinnin lähteinä ja ympäristöinä.

Oulun yliopisto Vaikuttavuus: Toimintaa tulisi kohdentaa sellaisiin hankkeisiin, joissa lähtökohtana on suurempi vaikuttavuus kuin

alueellisella tasolla.

Päätöksenteko: Alueellisella tasolla, vaikka koordinaatio ministeriössä. Rahoituksen tekijänoikeusedellytysehto on

haastava yliopistoille.

Muut huomiot: Tulokset ja tuloksellisuus olennaista, ei hallinnolliset seikat. Rahoitusmalleja ei saa olla useita, yksin-

kertaiset rahoitusmallit vähentävät hallinnollista työtä sekä hakijalla että hallinnoijalla. Pidämme kokonaiskustannus-

mallia suotavana.

Pohjois-Savon ELY Teemojen sisällöt: Samoja toimia kuin alueellisissa ohjelmissa. Työnjako valtakunnallisesti ja alueellisesti rahoitetta-

vista toimenpiteistä. Alueellisiin verrattuna hyvää on kaupunkialueiden vähähiilisten strategioiden edistäminen.

Romaniasiain neuvottelukunta Teemojen sisällöt: Hahmotelma Manner-Suomen ESR -ohjelman valtakunnallisiksi toimiksi jakautuu kolmeen toimin-

talinjaukseen, jotka koskevat työllistymistä, koulutuksen, ammattitaidon ja elinikäisen oppimisen kehittämistä sekä

sosiaalisen osallisuuden lisäämistä ja syrjäytymisen ehkäisyä. Ohjelmaluonnoksen kehittämishaasteita koskevassa

luvussa on kiinnitetty huomiota myös romaneihin tuettavana, heikossa asemassa olevana ryhmänä. Romaniasiain

neuvottelukunta pitää myönteisenä, että hahmotelmassa Manner-Suomen valtakunnalliseksi ESR -ohjelmaksi on

viitattu Romanipoliittiseen ohjelmaan ja sen toimeenpanoon sekä otettu joissakin toimintalinjauksissa romanit

huomioon erityisesti mainiten. Kaikilta osin romaniväestön kannalta keskeiset kehittämishaasteet eivät nouse vielä

riittävästi esiin ja konkretisoidu toimintalinjakohtaisessa tuettavassa toiminnassa.

Muut huomiot: Romaniasiain neuvottelukunta pitää tärkeänä, että ESR-ohjelman toimeenpanossa hyödynnetään

välittäjäorganisaatiomallia tai sateenvarjo -hankkeita pienten toimijoiden, kuten romaniyhdistysten, osallistumis-

mahdollisuuksien varmistamiseksi hanketoteutukseen ja hallinnoinnin helpottamiseksi.

Saarijärvi-Viitasaaren seutukunta Vaikuttavuus: Laajat valtakunnalliset hankkeet on todettu todella harvaan asutulla alueella huonosti tuloksia

tuottavaksi. Maakunnan liitot tärkeitä yhteistyö- ja rahoittajatahoja harvaan asutulla alueella.

Suomen rautatiematkustajat ry IP:n ja ELSA:n käsittely erikseen ja sitten yhdistäminen on logistiikan kannalta haastavaa. Erityisesti Itä- ja Länsi-

Suomen sosiokulttuurista ja liikenteellistä yhteyttä tulisi korjata EU-varoin. Elinkeinoelämää on haitannut sisämaa-

yöjunan poistuminen, yliopistoja Turku-Itä-Suomi-yöjunan poistuminen.

65

Ympäristöministeriö Teemojen sisällöt: ESR-toimintalinjoilta puuttuu ympäristövaikutusten arviointi, vaikka TEM:n ohjeistus sitä edellyt-

tää. Hyvä käytäntö on esittää ympäristöarvioinnin tulokset kunkin toimintalinjan kohdalla. Valtakunnallisella EAKR-

teemalla osaamis- ja innovaatioverkostoista on mahdollisuus vaikuttaa osaamisen suuntaan sellaiseksi, jossa pyritään

mm. luonnonvarojen kestävään käyttöön, radikaalisti parempaan resurssitehokkuuteen, suljettuihin tuotantoproses-

seihin, päästöttömyyteen, puhtaisiin tekniikoihin ja biotalouteen ympäristön laatua heikentämättä. Luonnonvarojen ja

osaamisen verkostoitumisella voidaan tuottaa kansallista arvonlisää, hyvinvointia ja uusia kestäviä tuotantopotentiaa-

leja sekä uusia kestäviä tuotteita. Teemaluonnoksesta puuttuu ympäristövaikutusten arviointi ja horisontaalisten

tavoitteiden toteutumisen kuvaus.

Päätöksenteko: Valtakunnallinen EAKR-teemaluonnos Osaamis- ja innovaatioverkostot alueiden älykkään erikoistu-

misen tukena: Toimeenpanojärjestelmä perustuu TEKES:n hankearviointiin. Arviointiin ja ohjaukseen on syytä ottaa

mukaan muiden ministeriöiden, mm. ympäristöministeriön asiantuntijoita tuettavan toiminnan laajuudesta johtuen.

Muut huomiot: Valtakunnallinen EAKR teemaluonnos Vähähiilinen yhteiskunta: Teemaluonnos sisältää ympäristö-

vaikutusten arvioinnin, jota on tarkennettava kansallisen ohjelman rahoituksen kohdennuksen valmistuttua.

Etelä- ja Länsi-Suomen alueellisesta suunnitelmaluonnoksesta laadittu ympäristöselostus

Hämeen-Uudenmaan metsäkeskus:

Metsät ja metsien tila on kuvailtu hyvin. Maininta kansallisesta metsäohjelmasta ja alueellisista metsäohjelmista puut-

tuu. Metsäalojen tahoja osallistettu vähän ottaen huomioon metsävarojen mahdollisuudet. Luonnon monimuotoisuu-

den kommentti kirjattu hyvin.

Ympäristövaikutusten yhteenveto antaa hyvän kuvan vaikutusten kokonaisuudesta. Sosiaalisten ja taloudellisten

vaikutusten suunta pääasiallisesti myönteinen. Ekologiset vaikutukset kielteisiä ja myönteisiä.

Keski-Suomen ELY:

Sisävesien saaristoisuutta ei käsitellä. Kohdassa 3.7. ei mainita kaikkia kulttuuriympäristön kohteita. Kohtaan 4.1. tulisi

lisätä valtioneuvoston periaatepäätös Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategiasta,

sekä kansallisen korjausrakentamisen strategian. Keski-Suomen maakunnallinen kulttuuriympäristöohjelma on osa

maakuntaohjelmaa ja se tulisi huomioida ELSAssa. Kohdassa 5.2. tulisi lisätä maakunnallisten toimijoiden, kuten ELY-

keskusten tuomia asioita.

Keski-Suomen MYR:n maaseutujaosto:

Suunnitelman kommentointi on hankalaa, koska maaseutuohjelman resursseista ja toimenpidevalikoimasta ei vielä

ole tarkempaa tietoa.

Museovirasto:

Ympäristöselostusten kulttuuriympäristöjen nykytilaa koskevat osuudet ovat melko suppeita, esimerkiksi Etelä- ja

Länsi-Suomen alueellisen suunnitelman ympäristöselostuksen osuudessa mainitaan vain rakennettu kulttuuriperintö

ja maailmanperintökohteet. Kulttuuriympäristö on kuitenkin käsitteenä laaja. Keskeisiin valtakunnallisiin ympäristö-

tavoitteisiin voisi lisätä myös keväällä 2013 valmistuvan hallitusohjelman mukaisen kulttuuriympäristöstrategian.

Pirkanmaan ELY:

Ympäristövaikutuksia arvioitu laajasti, tuotu hyvin esille vaihtoehto 0:n, rahoituksen määrän ja jakauman merkittävyys

myönteisten ympäristövaikutusten toteutumiselle. Ei arvioida, miten myönteiset ja kielteiset ympäristövaikutukset

jakautuvat kaupunkiseudun ja maaseutualueiden kesken. Ohjelmasta tulee ilmetä perusteltu kannanotto, miten

ohjelman osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta ja ympäristöselostuksesta annettu palaute on otettu huomioon

(esim. taulukko ympäristöselostuksen liitteenä).

66

Varsinais-Suomen ELY:

Selostus on tiivis, helppolukuinen, asianmukainen ja riittävä. Ympäristövaikutusten arviointi tehty toimintalinjoittain

korostaen myönteisiä ympäristövaikutuksia.

Ympäristöministeriö:

Ympäristöseloste on huolellisesti tehty. Ohjelmaluonnoksen johdantoa tulee kuitenkin täsmentää ja ottaa huomioon

EU:n yleisasetuksen artikla 8:n velvoite edistää ympäristönsuojelua ja sen parantamista, resurssitehokkuutta, ilmas-

tonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista. Ohjelmaluonnoksen ja ympäristöselostuksen integrointia valmistelu-

prosessiin tulee vahvistaa edelleen. Ympäristöselostuksen keskeiset osat, mm. ohjelma-alueen erityiset ympäristö-

tavoitteet ja arvioinnin keskeiset tulokset tulee esittää suunnitelma-alueen kehitysnäkymissä ja kunkin toimintalinjan

kohdassa. Alueen ympäristötavoitteet on esitetty ympäristöselostuksessa laajasti. Seuraavaan luonnokseen on tärkeä

pohtia, onko tarpeen nostaa esiin alueen erityisiä ympäristötavoitteita haavoittuvimpien ympäristöjen suojelemiseksi,

kun tuettava toiminta konkretisoituu valmistelun edetessä. Toimintalinjojen ympäristövaikutukset on syytä esittää

alueellisen ohjelman toimintalinjojen kohdalla, kuten ympäristöselosteeseen on hyvin kirjattu ja ehdotettu.

Vaikutusten arviointitulokset antavat valmistelijoille tietoa, miten toimintalinjasta saadaan ympäristömyönteisempi.

Toteutusvaiheessa arviointi ohjaa rahoittajia ja hakijoita. Ympäristöselostuksessa on kuvattu hyvin ympäristövaiku-

tusten välillisten ja kumuloituvien vaikutusten luonne ja merkitys sekä niiden haasteellisuus arvioinnille. Ympäristö-

arvioinnin johtopäätös kokonaisjohtopäätöksistä ei voi olla vielä valmistelun keskeneräisyyden vuoksi lopullinen, vaan

sitä on syytä tarkentaa ja ohjelman konkreettisuuden parannuttua. Vaihtoehdoiksi tulee esittää todellisia valinta-

tilanteita kuvaavia vaihtoehtoja, ei vain teoreettisia vaihtoehtoja.

Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisesta suunnitelmaluonnoksesta laadittu ympäristöselostus

Etelä-Savon ELY:

Ympäristöarviointi on asiantuntevasti ja huolellisesti laadittu. Pienenä huomiona: vaikka alue on laaja etelä-pohjois-

suunnassa, ilmastollisia eroja ei ole tuotu esille.

Karelia-ammattikorkeakoulu:

Ohjelmassa vahva painotus vähähiiliseen talouteen (pk-yritysten tukeminen tärkeää). Alueen tulee vastata tuotteiden

ja palveluiden kestävyysvaatimuksiin. Voitaisiin tuoda vahvemmin esille kestävän johtamisen merkitys.

Lapin ELY:

Ympäristöselostuksen kappaleissa 3.2. ja 4.2. esitetty haasteita ja tavoitteita, joiden tulisi sisältyä suunnitelma-asiakir-

jaan. Ohjelman tavoitteena on vähähiilisen yhteiskunnan edistämisen ohella yritystoiminnan vahvistaminen ja luon-

nonvarojen entistä tehokkaampi hyödyntäminen. Riski: taloudellisen toiminnan kasvu eliminoi mahdolliset päästö-

vähennykset. Tämän vuoksi rahoituksen ohjaamisessa ja hankkeiden valinnassa on painotettava ympäristömyöntei-

syyttä. TL1-3 mahdolliset myönteiset ympäristövaikutukset realisoituvat vasta vuosien päästä. Jos käytännön toimen-

piteet jäävät pois, myös ohjelman välittömät positiiviset ympäristövaikutukset jäävät vähäisiksi.

Museovirasto:

Keskeisiin valtakunnallisiin ympäristötavoitteisiin voisi lisätä myös keväällä 2013 valmistuvan hallitusohjelman mukai-

sen kulttuuriympäristöstrategian. Itä- ja Pohjois-Suomen alueellisen suunnitelman ympäristöselostuksesta puuttuu

myös keskeisistä valtakunnallisista ympäristötavoitteista Valtakunnalliset aluekehittämistavoitteet ja valtakunnalliset

alueidenkäyttötavoitteet.

Pohjois-Karjalan luonnonsuojelupiiri:

Ympäristöselostuksessa on arvioitu ympäristövaikutuksia vain yleisellä tasolla. Keskeiset ympäristövaikutukset ja

niiden merkittävyys on kuvattu toimintalinjoittain. Huolestuttavaa on se, että useilla toimintalinjoilla on päädytty

merkittävään kielteiseen vaikutukseen luonnonympäristölle. Kestävän kehityksen tavoite ei toteudu näillä näkymin

ainakaan ekologisesti.

67

Pohjois-Pohjanmaan ELY:

Ympäristövaikutuksia voidaan tunnistaa vain yleisellä tasolla. Ympäristötavoitteiden saavuttamisen riskinä voi olla

rahoituksen painottuminen päästöjä aiheuttaviin hankkeisiin. Tärkeä varmistaa, että uusiutuvaan energiaan ja

vähähiilisyyttä edistäviin toimenpiteisiin käytetään 20 % EAKR-rahasta.

Ympäristöselostuksen analysointi on pääosin hyvää. Arvioinnin tavoitteet tuodaan esiin ja ne konkretisoituvat riittä-

vällä tasolla. Toimintalinjoittainen arviointi on käyttökelpoinen.

Pohjois-Savon ELY:

IP-suunnitelman ympäristöselostus on laadittu kattavasti ja monipuolisesti. Suorien vaikutusten sijaan tarkastellaan

välillisiä ja kumuloituvia vaikutuksia, mikä on perusteltua.

Sosiaali- ja terveysministeriö:

Ympäristövaikutuksissa ei ole otettu riittävästi huomioon ympäristöstä ihmiseen kohdistuvia terveyshaittoja, kuten

pienhiukkasten, melun ja tärinän aiheuttamaa haittaa (esim. puun pienpoltto, tuulivoima, rakennusten energiatehok-

kuuden parantaminen). Ihmisiin kohdistuvat vaikutukset arvioitu pääosin positiivisiksi, kuten työllisyyden ja osallisuu-

den paranemisena.

Pohjois-Karjalan ELY:

Nykytila, haasteet ja kehittämismahdollisuudet kuvattu lyhyesti ja kattavasti. Olisi tärkeää määritellä puitteet (kritee-

ristö) rahoitettavien hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnille. Ympäristöselostuksesta on nähtävissä runsaasti

epävarmuustekijöitä. Ympäristöselostus on tiivis ja selkeä. Rahoituksen volyymin mainitaan vaikuttavan oleellisesti

ympäristövaikutusten merkittävyyteen ja laajuuteen. Tarve mahdollistaa myös konkreettiset ympäristön tilaa kohen-

tavat hankkeet, ei vain esim. innovaatiotoiminnan kautta. IP-Suomen ominaispiirteitä on kuvattu melko vähän.

Luvussa 4.1. tulisi käsitellä myös luonnon monimuotoisuuden tavoitteita.

Ympäristöselostus tulee liittää ohjelman liitteeksi.

Ympäristöministeriö:

Ympäristöseloste on laadittu huolellisesti. Sen vaikuttavuutta ohjelmaan on syytä vahvistaa. Ympäristöselostuksen

keskeiset osat tulee esittää suunnitelma-alueen kehitysnäkymissä. Seuraavaan luonnokseen on tärkeä pohtia, onko

tarpeen nostaa esiin alueen erityisiä ympäristötavoitteita haavoittuvimpien ympäristöjen suojelemiseksi, kun tuettava

toiminta konkretisoituu valmistelun edetessä. ESR-rahoitteiset toimintalinjat edistävät lähinnä taloudellista ja sosiaa-

lista kestävyyttä ja niissä on potentiaalia vahvistaa välillisiä ekologisia vaikutuksia. ESR-toiminnalla (tuettavan toimin-

nan muodoilla) voidaan tukea EAKR-toimintalinjojen tavoitteita (mm. vähähiilisyys, ekotehokkuus). Ympäristöarvioin-

nin johtopäätös kokonaisvaikutuksista ei voi valmistelun keskeneräisyyden vuoksi olla vielä lopullinen. Vaihtoehdoiksi

tulee esittää todellisia valintatilanteita kuvaavia vaihtoehtoja, ei vain teoreettisia vaihtoehtoja.