1

2

3

Paavo Lievonen

4

Uskonto vai evankeliumi

“Uskonto on kuin tikapuut, jotkatakaavat Jumalan hyväksynnän, kunihminen on kivunnut ylimmällepuolalle…

Tikkaiden kapuaja uskoo, ettähänellä on ainoat säännöt, jotkalopultakin miellyttävät Jumalaa, janiinpä hän katsookin muilla olevanvähemmän arvoa kuin hänelläitsellään.Hän katsoo myös velvollisuudekseentuhota kaikki ne, joilla ei ole noitasääntöjä ja jotka eivät suostuottamaan niitä häneltä vastaan.”

Malcolm Smith “Se on täytetty!”

Ulkoasu ja tekninen toteutus:

LIEVONEN T:mi, Jyväskylä 2002

ISBN 951-98045-5-2

5

Saatesanat

Tämän kirjan sanoma on polttanut sisimmässäni jo pitem-män ajan. Joitakin näistä ajatuksista olen pyrkinyt tuomaan esille

puheissa ja kirjoituksissa sitä mukaa kuin ne ovat itselleni alkaneetselvitä.

Aihe on kovin laaja ja mitään tyhjentävää esitystä tästäkään eiole odotettavissa, vaan käsiteltävästä asiasta raapaistaan ainoastaanhieman pintaa. Tiedostan vajavaisuuteni suurten kysymysten edes-sä, mutta tämä tietoisuus ei riitä syyksi vaikenemiseen.

Tarkoitukseni on kuitenkin herättää lukija itse ajattelemaan jamyös omakohtaisesti kokemaan se vapaus, jonka ainoastaan todel-linen, aito ja oikea evankeliumi voi ihmiselle antaa.

Olen kohdannut uskonelämässään ahdistettuja ystäviä ja itse-kin olen tätä ahdistusta maistanut. Koen velvollisuudeksi pitää ohei-sia ajatuksia esillä, koska ne ovat todella suuria ja merkityksellisiäja koskevat varsin yleisesti eri taustaryhmistä tulevia ja niissä vieläolevia uskovia.

On syytä korostaa sitä, että nämä asiat eivät ole mitään uusia.Siitä huolimatta jokaisen sukupolven on ne yhä uudestaan löydettä-vä. Jos joku väittää, että hänellä on jotain uutta lisättävänä kristin-uskoon, niin häntä ei pidä uskoa. Ei sittenkään, vaikka enkeli tai-vaasta sitä julistaisi (Gal. 2:8).

Itselleni on suotu harvinainen onni ja ilo päästä — tai ehkäparemminkin joutua — katsomaan uskon asiaa aivan uudesta ja ehkäjonkin verran oudostakin näkökulmasta. Ehkä juuri siksi olen voi-nut välttää kirjoituksessani jonkin tietyn uskonyhteisön erityisop-peihin leimautumista.

Ajatukset, joita olen koonnut seuraaville sivuille, ovat suurel-ta osin syntyneet monien ennen meitä eläneiden Jumalan miesten

6

ajatuksissa sekä tietysti — myös Raamatun äärellä.Pyydän lukijaa suhtautumaan armollisesti niihin puutteellisuuk-

siin, joita hän lukiessaan havaitsee samoin kuin hylkäämään kaikensen, mikä ei ole sopusoinnussa ylimmän auktoriteetin, Raamatun,kokonaisilmoituksen kanssa.

Sanomani on monelta osin vastakkainen sille ajatukselle —jota valitettavan usein esiintyy — että tulisi arvioimatta vain ottaavastaan, mitä hengellisyyden nimessä meille tarjotaan.

Toivomukseni on, ettei tämänkään kirjan sanomaa “nieltäisi”noin vain sellaisenaan, vaan ajan kanssa kuten myös toisten uskovi-en kesken tutkisteltaisiin, että onko asia niin (Apt. 17:15).

Saakoon taivaallinen Isämme siunata tämän sanoman edesyhdelle ihmiselle elämäksi ja autuudeksi.

Jyväskylässä 22. päivänä toukokuuta 2002Paavo Lievonen

7

1

Sana jokaiselle sukupolvelle

Kristilliset kustantajat tuottavat Suomessakin vuosittainlukuisia uusia kirjoja, joissa käsitellään ihmisen jumala-suh-detta kristinuskon näkökulmasta. Kaikki tarpeellinen on var-maankin sanottu jo moneen kertaan. Miksi ylipäätään kan-nattaa kirjoittaa uusia kirjoja? Sehän on samojen asioidentoistoa. Tämä on osittain totta. Samaa voisimme tietenkinsanoa julistuksesta. Miksi enää julistaa evankeliumia, joskaikki kerran on sanottu jo moneen kertaan?

Kysymys kirjoittamisesta sivuaa läheisesti julistusta.Jokaiselle sukupolvelle on käsketty julistamaan evankeliu-mia. Jokaiselle sukupolvelle kuuluvat myös vakavat varoi-tukset vääristellystä evankeliumista, joka ei ole lainkaanevankeliumia. Joukkona tai ryhmänä emme löydä evankeli-umia, vaan se voidaan löytää ainoastaan yksilönä. Siksi sa-nomaa on levitettävä kunakin aikakautena lähtökohtana se,että edes joku voisi kokea evankeliumin elämää muuttavanvoiman, päästä pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallastaJumalan valtakuntaan.

Jotkut pitävät turhana hengellisten kirjojen kirjoittamistaja julkaisemista, onhan meillä Raamattu. Se onkin tärkeinohje, jonka kautta kaikki on suodatettava.

Kuitenkin — varsinkin nykyisin — on paljon julistustaja kirjallista materiaalia, joka kristillisestä ulkoasustaan huo-limatta on “vasta-ainetta” aidolle alkukristilliselle evanke-liumille. Tämä on tosiasia siitä huolimatta, että näiden kir-joitusten ja opetusten tuottajat väittävät opetustensa perus-

8

tuvan nimenomaan Raamattuun.Näissä opetuksissa ja niiden seurauksissa voidaan erot-

taa kaksi eri tavalla toimivaa “ainetta”, jotka molemmat ovatyhtä tuhoisia terveelle ja aidolle kristillisyydelle. Ne ovatnimeltään lakihenkisyys (legalismi) ja lain hylkääminen (an-tinomismi). Ne tulevat samasta lähteestä ja niillä on samapäämäärä: Ne pyrkivät estämään ihmisen syntymästä Juma-lan valtakuntaan ja toisaalta ne pyrkivät tuhoamaan mah-dollisimman paljon aitoa kristinuskoa. Niiden lopullinen ta-voite on tuhota koko Jumalan työ ja saattaa ihminen kado-tukseen.

Tässä tulee erikseen mainita vielä eräs “lisäaine”, ni-mittäin seremonialismi. Tämän omaksuneet kuvittelevat, ettäpitäytyminen ulkonaisiin muotomenoihin tai kuuluminen jo-honkin yhteisöön olisi portti pelastukseen. “Kristilliset” toi-mitukset ilman henkilökohtaista uskoa Pelastajaan kuuluvattähän kategoriaan. Seremonialismi voidaan katsoa legalis-miin kuuluvaksi.

Jo “alkukristilliseen seurakuntaan uhkasi tunteutua kaksivierasta aatevirtausta, jotka pyrkivät antamaan kristinuskonsanomalle oman leimansa. Toinen oli eräänlainen ‘kristillinenfarisealaisuuden muoto, joka oli peräisin juutalaisuudesta luo-puneista. Toinen suuntaus juonsi juurensa pakanuudesta, gnos-tilaisista mysteeriuskonnoista, joissa itämaiset myytit sekoit-tuivat kreikkalaiseen filosofiaan. Kumpikin liike yritti tyydyt-tää ajalle ominaista vapautumisen kaipuuta. Suuri osa Uudes-ta testamentista on omistettu näiden oppijärjestelmien vastus-tamiseen.

Judaismi, sellaisena kun se esitetään galatalaiskirjeessä, ‘yh-distää’ evankeliumin pelastussanoman ja lakivanhurskauden.

9

Gnostilaisuuden ‘kristilliset’ muodot, joita kuvaillaan kolos-salaiskirjeessä, sekoittivat toisiinsa evankeliumin JeesuksestaKristuksesta ja ‘viisauden’, ruumiin kurittamisen ja enkelienpalvonnan, jotka olivat ‘hienompaa ja hengellisempää’ epäju-malanpalvelusta.

Paavalilla oli aavistus, jonka mukaan hänen jälkeensä nämäluopumuksen voimat pääsisivät valtaan seurakunnassa ja kehi-tys huipentuisi Antikristuksen ilmestymistä edeltävään suureenluopumukseen. Historia osoittaa, että näin kävikin. Tämä lisäys-ten tekeminen Kristuksen työhön, jolloin ihminen ei enää luotayksin uskon riittävyyteen, on eksytyksistä suurin. Tästä juures-ta ovat sittemmin versoneet kaikki muut eksytykset”.1

Joku on sanonut osuvasti, että Kristus yksin ei voi pe-lastaa sellaisen “evankeliumin” kautta, jossa pelastajana eiole yksin Kristus!

Taivaan tie on kaita. Toisella puolella tietä on uskon-nollisen omavanhurskauden oja ja toisella puolella lihan “va-pauden” ja syntien oja.

Kiireisen nykyihmisen tilanne on se, että hänellä ei olevoimavaroja tai edes haluakaan Raamatun perusteelliseentutkimukseen, niin että hän edes tietopuolisesti olisi selvilläkristinuskon peruskäsitteistä ja osaisi niiden avulla suodat-taa kaiken “kristillisen” informaatiotulvan.

Näyttää siltä, että tämä yletön kiire kuuluu myös yhte-nä osana vihollisen taktiikkaan. Siksi näistä kysymyksistäon hyvä jatkuvasti olla tarjolla helposti ymmärrettävää teks-tiä ja julistusta pienempinä annoksina.

On kuitenkin hyvä koko ajan olla tietoinen siitä, ettätämä on sekä mahdollisuus että uhka. Mahdollisuus siinämielessä, että näin voidaan tiivistetysti käsitellä muutamia

10

tärkeitä perusasioita ja uhka siinä mielessä, että mukaan tu-lee sellaista, joka ei ole yhtäpitävää Sanan auktoriteetin kans-sa.

2Uskonnollisuus ihmisessä

Uskonnollisuus ilmenee kysymyksissämme: Miksi olem-me täällä? Mikä on elämän tarkoitus? Mistä kaikki on saanutalkunsa. Onko olemassa Luojaa tai Jumalaa? jne. Uskonto onsana, joka ei Raamatussa esiintyne kuin yhden kerran ja sii-näkin farisealaisuudesta puhuttaessa, Apt 26:5.

Vaikkakaan Raamattu ei puhu uskonnollisuudesta juuritätä sanaa käyttäen, niin se puhuu kuitenkin samasta asiasta.Ps. 8:6 sanoo ihmisestä: “Ja kuitenkin, sinä teit hänestä lähesjumal’olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkau-della…” ja Saarn. 3:11: “Kaiken hän on tehnyt kauniisti ai-kanansa, myös iankaikkisuuden hän on pannut heidän sydä-meensä…”

Jumala loi ihmisen uskonnolliseksi, että ihmisellä voisiolla yhteys Luojaansa. Ihminen on ainoa olento luomakun-nassa, joka voi olla uskonnollinen. Uskonnollisuus on alun-perin tarkoitettu myönteiseksi asiaksi. Raamatusta näemme,että ihmisen alkuperäinen uskonnollisuus turmeltui jo syn-tiinlankeemuksessa.

Kun uskon asioista tulee puhe, niin moni kieltää olevan-sa uskonnollinen ymmärtämättä lainkaan asian merkitystä. Jo-kainen ihminen on uskonnollinen tunnustipa hän sitä tai ei.Uskonnollisuuttaan ihminen ei pääse pakoon vaikka kuinka

11

yrittäisi.Kysymys oikeasta ja väärästä liittyy alkukantaisimman-

kin ihmisen elämään. Omatunto todistaa, että ihmisessä joluomisen perusteella on sisimmässään ominaisuus, jota voi-daan sanoa uskonnollisuudeksi.

Paavali kirjoittaa tästä: “Sillä kun pakanat, joilla ei la-kia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikkaheillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, ettälain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän oma-tuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenäänsyyttävät tai myös puolustavat heitä” (Room. 2:14,15).

Loogisella päättelykyvyllä on kerta toisensa jälkeen yri-tetty tehdä tyhjäksi ihmisen uskonnollisuudesta lähteviä ky-symyksiä, mutta tätä päättelykykyä voidaan käyttää myöspäinvastaisesti. Onhan kaiken logiikan vastaista, että jotainsyntyisi tyhjästä.

Moni tyytyy uskonnollisuudessaan vain siihen, että onolemassa Luoja, joka on saanut kaiken aikaan, mutta ei vai-vaudu tai uskalla jatkaa ajatustaan sen pitemmälle. Voisikotällainen Majesteetti olla kiinnostunut hänestä — pienestä ih-misestä — ja jos olisi, niin mitä se voisi merkitä tässä ja nyt?

Kun puhe kääntyy Jeesukseen, Vapahtajaan, luonnolli-selle ihmiselle tulee käsittämätön vastenmielisyys pelastuk-sen asiaa kohtaan.

Jos emme pakene, niin kohtaamme lopulta kysymystenkysymyksen: Miten selviämme sinä päivänä, kun tämä Ku-ningasten Kuningas sanoo lopullisen sanansa meistä?

Mikäli voimme saada varmuuden tähän yhteen suureenkysymykseen, niin sen myötä kaikki muut elämämme tär-keät kysymykset asettuvat oikeille paikoilleen.

12

3Uskonnolliset kokemukset

Uskonnollisia kokemuksia koetaan surussa, ikävässä,vastoinkäymisissä, sairaudessa ja monissa muissa elämän ti-lanteissa. Kuoleman läheisyys on yksi tällainen uskonnol-listen kokemusten käynnistäjä ja monet uskonnolliset juh-lat, kuten joulu, pääsiäinen ja erilaiset tilaisuudet vaikutta-vat sen, että paatunutkin ihminen kokee uskonnollisia tun-teita.

Uskonnollisuutta voidaan pyrkiä kätkemään eri tavoin,mutta aina tulee vastaan tilanteita, jolloin ihminen joutuutekemisiin oman uskonnollisuutensa kanssa.

Kun ihminen ensimmäisiä kertoja tietoisesti joutuu koh-taamaan uskonnollisuutensa, niin tavallinen reaktio on se,että hän pyrkii torjumaan koko asian tai siirtämään sen kä-sittelyn “parempaan” ja itselleen sopivampaan ajankohtaan.Jotkut ovat kiusaantuneita uskonnollisuudestaan ja pyrkivätsalaamaan tavalla tai toisella herkistymisensä tällä alueella.

Luonnostaan ihminen pyrkii kätkeytymään Jumalalta,koska hän pelkää joutuvansa tilille yhdestä ja toisesta asias-ta. Tähän liittyy pelkoa, joka ilmenee huonona omanatunto-na ja sisäisenä ja usein tiedostamattomana ja vaikeasti mää-riteltävänä ahdistuksena.

Ihminen voi elää vaikka kuinka “resuisesti” tuntemattasiitä häpeää, mutta ajatus siitä, että hän alkaisi etsiä pohjaaelämälleen Jumalan ilmoituksesta, saa hänet pelkäämään“kasvojensa menettämistä” ihmisten edessä.

Toisaalta uskonnollisuudesta tulee ajoittain muoti-ilmiö;

13

monet julkisuuden henkilöt kertovat avoimesti uskonnolli-sista kokemuksistaan. Tällaisilla muoti-ilmiöillä ei välttä-mättä ole lainkaan kosketuspintaa kristinuskoon, vaan ne ovatuseinkin yleisuskonnollisia ja erilaisia sekoituksia maailmaneri uskonnoista, erilaisista henkimaailman kohtaamisista jayliaistillisista ilmiöistä. Kuullaanpa silloin tällöin väitteitä,että kaikki tiet johtavat “saman vuoren huipulle” ja että kai-killa uskonnoilla on sama päämäärä. Tällainen ajattelu onkuitenkin täysin vierasta Raamatulle ja kristinuskolle.

“Luonnollinenkin ihminen voi kokea uskonnollisen elämyk-sen ja saada siitä jonkinlaista lepoa ja tyydytystä.

Sisäinen kaipuu ja etsintä voi viedä meidät eräänlaiseen tun-nelmauskontoon — luonnolliseen uskonnollisuuteen — sisäi-seen hartauteen ja liikutukseen; mutta tämä on mystiikkaa, eikristillisyyttä. Sellainen elämys ei irroita meitä omasta itses-tämme; kaiken keskipisteenä on edelleen oma minä. Liikutuk-sestamme ja hartaudestamme huolimatta emme koskaan pääseoman sielunelämämme ulkopuolelle, emme koskaan saa mais-taa Jumalan pelastavaa voimaa. Uskonnollisten kykyjemmekehittyminen ja eräänlainen siveellinen nuhteettomuus on kor-keinta, mitä tällä tiellä voimme saavuttaa, mutta syntien anteek-siantamusta ja pelastusta Jeesuksen veressä emme sillä saavu-ta.

Kenenkään ei ole niin vaikea ottaa vastaan evankeliumia kuinomaan uskonnollisuuteensa tyytyväisen ihmisen. Armon evan-keliumi on hänelle järjetöntä ja käsittämätöntä.

Uskonnollisuus, missä kristinuskon sanoma synnistä ja ar-mosta ei ole keskeisenä, vaikuttaa sieluun samalla tavalla kuinhuumausaineet ruumiiseen. Se synnyttää hengellisen horrok-sen tai kiihoitustilan, joka riistää kyvyn kuulla Pyhän Hengenpuhetta. Kun sitten narkoosin vaikutus alkaa haihtua, vaatii sie-

14

lu yhä enemmän tätä huumausainetta.Ihminen, joka on elänyt luonnollisen uskonnollisuutensa huu-

maustilassa, tarvitsee voimakkaita keinoja herätäkseen siihenkauheaan todellisuuteen, että itsessään hän on kadotettu synti-nen, joka pelastuakseen tarvitsee Kristuksen veren voimaa jaansaitsematonta armoa.

Uskonnollinen ihminen luulee etsivänsä Jumalaa, vaikka häntodellisuudessa etsii vain itseään. Korkein päämäärä, minkä us-konnollinen ihminen voi saavuttaa, on omahyväinen nuhteetto-muus, mutta se vain etäännyttää hänet Jumalasta. Mitä kauem-min ja hartaammin ihminen luonnollisen uskonnollisuuden tielläetsii Jumalaa, sitä kauemmaksi Hänestä hän joutuu.” 1

Kautta aikojen myös evankeliumin nimessä on harjoi-tettu uskonnollista toimintaa. Varsinainen evankeliumin ydinon tällöin käynyt vieraaksi ja peräti kadonnut ja tilalle ovattulleet uskonnolliset rituaalit ja kaikenlainen evankeliumil-le vieras meno ja aines.

Varsinkin nykyisin voidaan hyvällä syyllä puhua uus-uskonnollisuudesta, jossa keinotekoisen tunnelatauksen luo-misella ja erilaisilla tekniikoilla pyritään “Jumalan kohtaa-miseen” ja saavutetaankin tietoisuuden muutostiloja, joidenkuvitellaan olevan aitoa Jumalan läsnäoloa ja vaikutusta.Kaikesta mukana olevasta evankelisesta rekvisiitasta huoli-matta kysymys voi olla puhtaasta uskonnollisuudesta, jokaperustuu ihmisen omiin suorituksiin ja hänen aktiivisuuteensaJumalan “palvelemisessa”.

Kun ihmisen aktiivisuus loppuu, niin samantien mene-tetään myös tämä kuviteltu “Jumalan läsnäolo”.

15

4

Herätys vai uusi syntymä?

On sanottu, että ahtaan portin edusta on maailman tal-latuin paikka. Jeesuksen sanojen mukaan monet yrittävätpäästä siitä sisälle, mutta eivät voi. Näitä “tallaajia” voidaanhyvällä syyllä kutsua heränneiksi.

Kun ihminen tiedostaa, että Jumalalla on jotain sanot-tavaa hänen asioihinsa, hänen uskonnollisuutensa aktivoi-tuu. Tavallisesti hän alkaa puolustella ja selitellä tilaansa jayrittää tehdä jotakin sovittaakseen syntejään ja lepyttääkseenJumalaa. Hän voi tehdä päätöksiä muuttua paremmaksi,mutta päätökset eivät yleensä kanna kovin pitkälle eivätkäsaa häntä rauhoittumaan.

“Jotkut ihmiset tuntevat vain yksityiset synnit ajatuksissa,sanoissa ja teoissa. Nämä synnit he näkevät ja ponnistelevatniiden kanssa. Mutta he eivät tunne lain sydämeen kohdistuvaavaatimusta eivätkä sen tähden myöskään tiedä, mitä merkitseejoutua todelliseen hätään. He tekevät parannuksen, mutta se onvain kääntymistä pinnallisesta ja maallisesta elämästä ja tulok-sena on farisealaisuus.

Jollei laki saa vaikuttaa sydämessäsi vaan se muuttaa vainulkoista elämääsi, voit kyllä tulla hurskaaksi sekä omissa ettätoisten silmissä. Mutta se on fariseuksen hurskautta.

He luulevat tulevansa hurskaammiksi ja paremmiksi lainkautta, jos he vain rukoilevat, taistelevat ja toivovat luopumat-ta. Oikea kääntyminen vie syvemmälle. Se ei tee minua parem-maksi vaan syntiseksi. Minun täytyy hävetä kaikkea mihin ryh-dyn, en koskaan voi tulla tyytyväiseksi enkä siis saa mitään loh-

16

dutusta itsestäni.” 1

Ihmisen on äärimmäisen vaikeaa tunnustaa todellinentilansa, siksi hän saattaa ryhtyä “tosi toimiin” saadakseenrauhan sisimpäänsä. Omatunto todistaa, että asioiden olisimuututtava, olisi elettävä toisenlaista elämää ja moni onkinvalmis laittamaan kaikki voimavaransa likoon muuttuakseenparemmaksi. Omilla, uskonnollisilla voimavaroilla toteutettuelämän muutos on vähemmän pysyvää eikä se tuo ihmisellesisäistä vapautta — päinvastoin — koskaan ei voi olla var-ma siitä, ovatko tehdyt toimenpiteet riittäviä.

Monissa yhteisöissä on tietynlainen kaava, jonka mu-kaan toimimalla päästään “uskoon” vaikkakin tosiasiassa juu-tutaan usein entistä enemmän juuri uskonnollisuuteen. Saa-tetaan järjestää suuriakin tapahtumia, joissa aito evanke-liumin julistus jää sivuosaan ja kuitenkin ihmisiä voidaankutsua “alttarille”. Monet jäävät kuvitelmiinsa, että näin ovat“tehneet ratkaisun” tai “antautuneet Jumalalle” tms. Ja kunelämässä on silminnähden tapahtunut muutosta niin kukapavoisi kieltää, että tällainen ihminen on todellisesti “tullutuskoon”.

Tosiasiat puhuvat sen puolesta, että useinkaan tällainenkaava ei ole synnyttänyt uutta luomusta siinä merkitykses-sä, josta Uusi testamentti puhuu. Vain elämän kehykset ovatmuuttuneet, ystävät ja tavat ovat vaihtuneet toisiksi, muttaihminen on se sama vanha ihminen ja mieltymykset ovatsäilyneet kutakuinkin ennallaan. Maailmanrakkaus ei olelähtenyt sydämestä, se on vain “jalostunut” tilanteen vaati-malla tavalla. Mahdolliset näkyvät muutokset on saatu ai-kaan uskonnollisin keinoin ja inhimillisin ponnistuksin ja

17

siinä on myös jonkin verran onnistuttu.Kuitenkin kaikki, mikä ei virtaa oikeasta lähteestä on

valheellista uskottelua. Harva kuitenkaan kehityksensä täs-sä vaiheessa itsekään huomaa tätä, vaan lohduttautuu sillä,että hän on muuttunut erilaiseksi kuin mitä ennen oli.

Osa tämän lukijoista lienee niitä, jotka ovat käyneet hen-gellissä tilaisuuksissa vuosia, jopa vuosikymmeniä. Voi ollaniin, että evankeliumi on joskus päässyt satuttamaan tuntoaja tavalla tai toisella on päädytty “uskon tien kulkijaksi”.Joillakin muutos on voinut olla äkillinen ja toisilla hitaampikypsyminen siihen tietoisuuteen, että elämän on muututta-va, jos on mieli päästä Jumalan valtakuntaan.

Muutamilla on ollut se kokemus, että uskonelämä onpikkuhiljaa pysähtynyt ja muut asiat ovat vallanneet sille kuu-luvan paikan. Joskus on voinut käydä niin, että joku tapah-tuma, luettu teksti tai kuunneltu puhe on saanut asianomai-sen aktiiviseksi. Jonkin aikaa tämän “uudistuksen” siivittä-mänä on taas jaksettu mennä eteenpäin, mutta toimeliaisuu-den päättyessä uskonelämäkin lähestulkoon sammuu eikähengellinen juuri paljoakaan jaksa kiinnostaa, puhumatta-kaan siitä että siinä olisi henki ja elämä. Turhautuminen elä-män tärkeimpiin asioihin ei ole kovinkaan epätavallista.

Kysymys siitä, oletko vain herännyt vai oletko uudesti-syntynyt on elämän ja kuoleman kysymys. On surullista, ettämonet, joita pidetään, ja jotka itsekin pitävät itseään uudes-tisyntyneinä, ovatkin itseasiassa vain heränneitä.

Viime vuosina evankeliumin julistus on monin paikoinmuuttunut herätyksen julistukseksi lähes huomaamatta. Jos-

18

kus puheen pääasiallisin teema on siinä, että elämme herä-tyksessä tai siinä, että pian alkaa suuri herätys ja että mesaamme olla siinä mukana, ehkäpä vielä jonkinlaisina teki-jöinäkin tässä liikehdinnässä. Näin painopiste on pikkuhil-jaa siirtynyt niin, että ihminen ja hänen tekemisensä ovattulleet keskeisiksi. Joku saattaa pitää tätä saivarteluna, mut-ta todellisuudessa kysymys on merkittävästä poikkeamasta.

Herätyksestä puhuttaessa unohdetaan helposti se, ettäherätys sinänsä ei ole tavoiteltava päämäärä. Joskus se saat-taa olla jopa raskain vaihe ihmisen elämässä.

Tosiasiassa heränneen ihmisen tila ei ole kadehdittava.Jatkuessaan pitkään — johtamatta uudestisyntymiseen —sillä voi olla traagisetkin seuraukset. Siksi on paikallaantarkastella hieman heränneen ja uudestisyntyneen ihmiseneroa.

Herännyt ihminen voi tehdä ahkerastikin “Jumalan val-takunnan työtä”, kuitenkin heränneen ja uudestisyntyneenvälillä on suuri ero.

“Herännyt ihminen tahtoo ulkonaisesti hyvää, mutta sisim-mässään hän kiertää vain itsensä ympärillä. Hän pyrkii ole-maan elämäntyylissään uusi ihminen. Hän pyrkii uskomaan Ju-malaan, tunnustamaan häntä, etsimään häntä ja kunnioittamaanhäntä. Mutta salassa, sydämessään, hän on vanha ihminen, us-koo vain itseensä ja etsii omaansa, ja hänen vaikuttimenaan onhänen oma kunniansa.

Uudestisyntyneessä ihmisessä on jotakin uutta ja toisenlais-ta. Hänkin tahtoo ulkonaisesti hyvää, mutta sisimmässään hänei häärää itsensä ympärillä, vaan keskuksena on Jeesus. Vael-luksessaan hän tahtoo olla uusi ihminen. Syvällä sydämessäänhän ei enää lainkaan luota itseensä, vaan riippuu kiinni Herras-

19

sa ja rukoilee häntä. Herran nimi on kirjoitettuna hänen sisim-päänsä ja on hänelle aivan erityisenä voimanlähteenä. Siksi myössydämen jakautuminen on hyvin erilaista heränneellä ja uudes-tisyntyneellä.

Heränneen sydän ei ole jakautunut henkeen ja lihaan kutenuudestisyntyneen sydän, vaan omantunnon tietoon ja tekoihin.Herännyt tietää, millainen hänen tulisi olla, mutta hänen mie-lenlaatunsa on ristiriidassa hänen tietonsa kanssa”.2

5

Uskonnollinen toiminta

Kokousten antikin saattaa jäädä siihen, että niihin men-nään tavan mukaan ja erinäisten toiveiden kanssa, mutta pa-lataan takaisin mieli maassa, kun kuullut kuvaukset “tosius-kovan” elämästä eivät vastaa oman elämän todellisuutta. Näinkumminkin jatkuu vuodesta toiseen. Yhteisössä muutamattehtävään valitut päättävät mitä milloinkin tehdään ja muka-na on jotenkin oltava — mikäli yhteisöön on tullut liityttyä,yhtyipä sisin kuultuun julistukseen ja muuhun menoon taisitten ei.

“Eräissä sanankuuloissa taivaan tie pikemminkin pimeneekuin valkenee. Askel temppelistä palatessa on raskaampi kuinsinne mentäessä. Kuorma lisääntyi ja samoin ahdistus. Mitenjumalatonta voikaan olla muutamien pyhien melu Herransa edes-sä. Hiljentymistä tässä tarvitaan, vaikenemista, sillä Herra onlähellä.

Älkää väärentäkö Kristusta hänen ystävilleen ja vihamiehil-leenkin tuntemattomaksi. Tosi kristillisyys astelee tukevasti ja

20

eleittä taivaan tietä. Sitä aidompaa se voi olla, kuta vähemmänsiinä on hurskauden pintakiiltoa. Asia on kuoren alla, ei kuo-ressa.”1

Vuosikymmeniä voi mennä seurakunnassa ilman todel-lista vuorovaikutusta toisten kanssa. Tiettyä ohjelmaa vie-dään läpi vuodesta toiseen, mutta harvoin, jos koskaan, tu-lee sellaisia tilaisuuksia, missä voisi purkaa sisimpäänsä ke-rääntynyttä ja vaihtaa niistä ajatuksia toisten kanssa. Jos jakun tällainen tilanne kuitenkin joskus tulee ja ihmiset voivatolla pelkäämättä avoimia, niin heidän kokemuksensa ovatmonilta osin yhteneväisiä.

Yhteisöjen johto harvemmin kannustaa yksilöitä itse-näiseen ajatteluun ja usein tällainen itsenäistyminen koetaanainoastaan uhkana. Yhtenäisyyden kuva ja keskinäinen “rak-kaus” säilytetään parhaiten sillä, että sanotaan totutusti ohi-mennen “rauhaa” tai jotain vastaavaa ja sitten siirrytäänkinohjelmapuolelle.

Kehitys on viime aikoina johtanut siihen, että monissayhteisöissä on tiedostettu kaavojen ja rutiinien turhuus. Täl-löin on tietoisesti lähdetty hävittämään niitä olettaen, ettäelämää syntyy uusien toimintamallien myötä. On käyty kurs-sit ja seminaarit, on kutsuttu ulkomailta asti seurakuntakas-vun asiantuntijoita. Todellisuudessa usein on tapahtunut si-ten, että tilalle ovat tulleet uudet kaavat ja uusi rutiini. Josaiemmin kokouksessa nähtiin toinen seurakuntalainen vain“niskasta”, niin nyt penkit käännetään vastakkain, jotta näh-dään kasvot. Tai ollaan ringissä ja pidetään toista kädestä jalauletaan, kuinka rakastetaan toisiaan. Yhtä kaikki. Samatasiat jatkuvat — nyt vain eri paketissa.

21

Myös luvut ovat tärkeitä aivan kuten liike-elämässä. Jä-senmäärän kasvua ja tilaisuuksissa kävijöiden määrää pide-tään yhtenä tärkeimmistä kriteereistä arvioitaessa uskonyh-teisön tilaa ja sitä, onko se oikealla tiellä. Harva uskaltau-tuu kyselemään, kumpi on tärkeämpää, laatu vai määrä. Jos-kus olisi hyväksi pysäyttää koko “koneisto” ja pysähtyä kä-sittelemään evankeliumin perustotuuksia ja tutkimaan var-sinkin sitä, miten kurssista on poikettu ja kuinka paljon.

Ymmärrettävästi vallitseva käytäntö ei useinkaan annatähän mahdollisuutta jo siitä yksinkertaisesta syystä, että sii-hen sisältyy riskejä, joita kukaan ei tahdo eikä uskalla ottaa.Johtajat ja työntekijät saavat toimeentulonsa yhteisöltä japoikkeamat saattaisivat vaikuttaa näihin tuloihin. Seurakun-talaivaa ei siis voi keikutella tiettyjä etuja vaarantamatta.

Joku on sanonut aivan oikein, että monet instituutiotovat päätyneet juuri niiden asioiden esteeksi, joita edistä-mään ne aikoinaan on perustettu. On suuri paradoksi, ettämonet “hengelliset” yhteisötkään eivät pysty tarjoamaanmuuta kuin uskonnollisuutta.

Jokaisella instituutiolla on oma historiansa ja omatlainalaisuutensa. Monet vähänkään menestyneet hengellisetliikkeet ovat aikanaan syntyneet aidosta herätyksestä, jokaon synnyttänyt myös uudestisyntyneitä ihmisiä. Kun ne su-kupolvet, jotka olivat kokeneet hengellisen murroksen ke-vättuulet, sitten aikanaan siirtyivät ajasta, jäljelle jäi insti-tuutio olemassaolevine rakenteineen. Uutta väkeä — sikälikuin sitä on tullut — ei enää yhdistäkään alkuaikojen hehku.Pahin mahdollinen tapahtuu silloin, kun käsitys evankeliu-mista hämärtyy. Näin onkin tapahtunut monilla rintamilla.

22

6Kristittyjen yhteys

Muotiasiana ajassamme on “kristittyjen yhteys”. Tätäyhteyttä pidetään itseisarvona, jonka hyväksi ollaan valmiituhraamaan myös totuus. Mutta miten todellinen kristittyjenyhteys voi syntyä?

“Mitä ovat nämä totuudet? Että ihminen on kadotettu, avu-ton ja toivoton synnin ja lankeemuksen vuoksi. Että Herra Jee-sus Kristus, Jumalan Poika pelastaa meidät täydellisen lainkuu-liaisen elämänsä ja kuolemansa kautta, joka oli seuraus siitä,että Hän kantoi meidän syyllisyytemme ja rangaistuksemme,joka Jumalan lain mukaan oli Hänen osakseen määrätty. Ettäpelastus tulee osaksemme vain uskon kautta, sillä se on riippu-maton meidän töistämme ja ansioistamme ja on yksinomaanJumalan kutsun ja Pyhän Hengen vaikutuksen tulos. Tällaistaon usko, jota ilman ei ole mitään todellista kristittyjen yhteyt-tä.” 1

Mutta on vielä muutakin.“Ei ole todellista yhteyttä sellaisessa ihmisryhmässä, mis-

sä toiset uskovat Jumalan vihaan kaikkea syntiä vastaan ja sii-hen, että se on jo ilmoitettu taivaasta, ja toiset eivät usko Ju-malan vihaan lainkaan,vaan sanovat, että on suorastaan juma-lanpilkkaa opettaa sellaista, ja etteivät he voi uskoa vihaavaanJumalaan.

Yhteys on olemassa vain niiden kesken, jotka uskovat tu-loksena Pyhän Hengen vaikutuksesta heidän elämässään, näi-hin totuuksiin, jotka koskevat ihmisen kadotettua tilaa — sii-hen, että me olemme luonnostamme vihan lapsia.

23

Kuinka outoa on olettaa voivan olla todellista yhteyttä nii-den välillä, jotka uskovat olevansa pelastettuja ja oikeutettujapääsemään Jumalan puheille sen perusteella, että Jumala ra-kastaa heitä niin paljon, että teki oman Poikansa ‘synniksi’ (2Kor. 5:21) eikä säästänyt Häntä, vaan uhrasi Hänet meidän kaik-kien puolesta ja toisaalta niiden kesken, jotka uskovat, että Kris-tuksen kuolema oli suuri murhenäytelmä, jonka Jumala antaameille kyllä anteeksi, mutta me itse lopulta pelastamme itsem-me tottelevaisuudella, hyvillä teoilla ja uskontoa harrastamal-la.” 2

Oman ongelmansa kristittyjen yhteydelle muodostavatne, jotka kyllä periaatteessa tunnustavat samat asiat kuinmekin, mutta joiden koko elämä ja käytäntö kertoo kaikenaikaa päinvastaista, eli se mitä sanotaan, on ristiriidassa senkanssa, mitä käytännön tasolla tapahtuu. Tämä on tullut ajan-kohtaiseksi nimenomaan ajassamme vaikuttavien “uusien”liikkeiden tiimoilta.

Tanskalainen karismaatikko Michael Harry kirjoitti ai-heestamme jo 1970-luvulla seuraavaa:

“Jos vain kuljen kokouksissa ja panen käteni kaikkien pääl-le pyytäen, että Jumala siunaisi, enkä puhu sanaakaan paran-nuksesta (so. kääntymyksestä), silloin palvelen enemmän saa-tanaa kuin Jumalaa. On vain kahdenlaisia ihmisiä — eläviä jakuolleita. Eläviä ovat ne, jotka ovat kääntyneet Jumalan puo-leen ja ottaneet Kristuksen vastaan. Kuolleita ovat ne, jotka ei-vät ole tehneet parannusta. Kristillisiin kokouksiin tulee sadoit-tain ihmisiä. He luulevat olevansa kristittyjä. Heidät on kasva-tettu kristittyinä. He sanovat uskovansa Kristukseen, mutta heeivät ole koskaan tehneet parannusta vaan elävät yhä synnis-sä”. 3

24

“ ‘Varma on se sana ja kaikinpuolin vastaanottamisen ar-voinen, että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelas-tamaan’ (1 Tim. 1:15). Tarjota jotakin muuta, tai muutella sitä,aiheuttaa hajaannusta. Kaikki aikomukset lisätä jotakin Kris-tukseen ja Hänen työhönsä saavat aikaan hajaannusta.

Kolossalaiskirjeessä (Kol. 2:18) apostoli puhuu ‘välittäjis-tä’ kaikenlaisista enkeleistä ja valloista, joiden kuvitellaan ole-van ihmisten ja Jumalan välillä. Apostoli sanoo niiden olevantarpeettomia. Hän julistaa näin, koska niihin uskominen aiheut-taa hajaannusta. Miksi ja kuinka? Koska se on vastoin sitä pe-rususkoa, joka tekee ihmisestä kristityn.

Eräs asiaryhmä, mikä aiheuttaa hajaannusta sisältää kaikensen, mikä korostaa ihmistä itseänsä, eikä Kristusta. Jotkut ih-miset alkuseurakunnassa korostivat ja ylistivät hengellisiä lah-jojansa. Mutta heitä moititaan ankarasti, koska sellainen jälleenloitontaa Kristuksesta, kääntää silmät pois Hänestä ja kaikestasiitä totuudesta, mikä Jeesuksessa Kristuksessa on. Kaikki sel-lainen, millä on tämä vaikutus, on aina hajoittavaa.

Se, mikä on itsestämme, johtaa aina kateellisuuteen, kilpai-luihin ja väittelyihin ja niin on Kristus jaettu”. 4

7Tie uskonnollisuuteen

Kuulemme ihmisten sanovan: “Kunhan vain pystyisinenemmän panostamaan hengelliseen elämääni, rukoilemaan,paastoamaan, lukemaan Raamattua ja tekemään enemmänpalvelusta Jumalalle, niin uskonelämäni olisi parempaa jatodellisempaa”. Tämä on hyvin luonnollinen reaktio ja tie-tyllä tavalla ymmärrettävää. Joutuuhan lähes jokainen jos-kus “ottamaan itseään niskasta” jonkin asian läpiviemisek-

25

si. Ja työelämässä tätä tapahtuu päivittäin. On tosissaan pa-neuduttava asioihin, jos niitä aikoo viedä eteenpäin. Voim-me kuitenkin kysyä, toimivatko Jumalan valtakunnassa sa-mat lainalaisuudet? Mitä tällaisesta ajattelusta seuraa?

Edellä kerrottu on tyypillinen alku tiellä uskonnollisuu-teen vaikkakin tavallisimmin asia on puettu evankeliuminvaatteisiin. Tässä ajattelutavassa on kuitenkin kysymys idea-lismista.

“Idealismin peruserehdys ja suuri harha on sen usko ihmi-sen mahdollisuuksiin. Uskonnollinen idealismi — olkoon, ettäsillä on kristillinen nimi ja että se verhoutuu moniin kauniisiinraamatunlauseisiin — tuottaa sieluille hengellistä vahinkoa —se johtaa harhaan.”1

Todellinen evankeliumin käsittäminen lähtee päinvas-toin tunnustuksesta, etten itse voi tehdä mitään ja että olentäydellisessä umpikujassa mitä omiin mahdollisuuksiini tu-lee. Kuinka usein kuulemme tästä opetusta? Emme juuri mil-loinkaan. Päinvastoin saamme jatkuvasti opetusta, että lueenemmän Raamattua, rukoile enemmän, tee sitä ja tee tätäja onpa viime vuosina laajalti omaksuttu oppi, että ylistyson tie Jumalan läsnäoloon. Mutta onko asia näin?

Annetaanpa William Uotisen kertoa kokemuksensamuutaman kymmenen vuoden takaa:

“Olin vuosia sitten pitämässä kokoussarjaa eräässä suoma-laisessa seurakunnassa Yhdysvalloissa. Päivän aihe oli ‘Kris-tus, Jumalan palvelija’. Käsittelin profeetta Jesajan sanoja ‘Kat-so, minun palvelijani, joka on taidolla asiansa ajava.’ Kuvasin

2 — Uskonto vai evankeliumi

26

Jeesuksen tehtävää Jumalan palvelijana, jonka oli määrä sovit-taa ihminen Jumalan kanssa. Viittasin psalmiin 40, jossa Kris-tus Daavidin välityksellä antamassaan profetiassa iloitsee tästätulevasta tehtävästä: ’Katso, minä tulen… kirjakääröön on mi-nusta kirjoitettu… tekemään sinun tahtosi, Jumala.’

Selitin Jeesuksen Jumalan palvelijana, suurena ylimmäise-nä pappinamme, suorittamaa kertakaikkista tekoa. Sanoin, ettähän nyt työn suoritettuaan on ainiaaksi istuutunut, mikä merkit-see, että meidän vanhurskauttamisemme ja tuomitun asemastavapautumisemme on iankaikkisesti taattu. Huomautin siinä in-noissani, että eikö meidänkin, omien ponnistustemme täysinuuvuttamien ja epäonnistuneiden pitäisi jo nähdä, mitä hyväk-semme on tehty. Sanoin, että kun kerran meidän puolestammetyöhön lähetetty palvelija työn suoritettuaan jo istuu, niin eikömeidän herrasväenkin sovi istua!

Silloin nousi kesken puhettani eräs yli kahdeksankymmen-vuotias Mandi-täti, vanha eläkkeellä oleva sairaanhoitaja, löikätensä yhteen ja melkein huusi: ‘Kirkkautta! Kirkkautta!’ Mi-nun oli keskeytettävä saarnani, ja hän kertoi kuinka oli joskusnuoruudessaan tullut uskoon Suomessa evankelisten parissa.Hän sanoi tulleensa uskoon sillä tavoin, että tajusi juuri tämänVapahtajan valmiin teon merkityksen. Mutta hän jatkoi: ‘Olenollut täällä Amerikassa yli viisikymmentä vuotta ja ahkerastiolen kirkoissa käynyt, mutta kun olen sinne mennyt lohdutustaja rohkaisua saamaan, niin alituisesti vain on syntistä kuormi-tettu kuin juhtaa: on kerätty uutta kuormaa ja tekemistä. Nytkuulin sen vanhan evankeliumin, josta kerran nuoruudessanipääsin osalliseksi ja siksi en voi olla hiljaa!’.”2

27

“Jos joku tahtoo tehdä Hänen tahtonsa, tulee hän tun-temaan, onko tämä oppi Jumalasta vai puhunko minä omia-ni” (Joh. 7:17).

Eräässä kirjassa sanottiin, että Jumalan tahdon tekemällävoimme oppia tuntemaan, onko Jeesuksen oppi Jumalasta.Miten voimmekaan lukea jotain Raamatun kohtaa vuosikym-meniä käsittämättä lainkaan, mitä siinä sanotaan? Puuttuu-ko meiltä sisälukutaito vai olemmeko sokeita? Luultavastimolempia. Luin tuon kohdan, kuten mainitun kirjan kirjoit-taja: “Jos joku tekee Jumalan tahdon…” Siinä sanottiin kui-tenkin niin, että jos joku tahtoo tehdä.

Fariseukset jos ketkä tahtoivat tehdä Jumalan tahdon,eivätkä sitä kuitenkaan todellisesti tehneet. Jos vakavallamielellä tahdon tehdä Jumalan tahdon, niin tulen tuntemaanitseni ja sen, etten pysty Jumalan tahtoa tekemään. NäinhänPaavalikin sen koki. “Sitä hyvää, jota tahdon en tee, vaansitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen”. Paavali oli rehellinenja tunnusti tosiasiat ja niin käy kaikille muillekin rehellisil-le. Tätä kautta jokainen totuudessa pysyvä tulee tuntemaan,että Jeesuksen oppi on Jumalasta. On vain yksi, joka pystyitekemään Jumalan tahdon, Jeesus itse. “Sinun tahtosi, mi-nun Jumalani, minä teen mielelläni, ja sinun lakisi on mi-nun sydämessäni” (Ps. 40:9). Ja nyt hän onkin se, joka onmeidän sijaisemme Jumalan edessä ja se merkitsee sitä, ettäHänen täydellinen Jumalan tahdon tekemisensä luetaan mi-nun, syntisen, hyväksi! Ihmeellinen evankeliumi!

“Saattaisi luulla Jumalan siunaavan eritoten niitä, jotka pa-nevat liikkeelle kaiken ahkeruutensa ja voimansa tehdäkseenHänen tahtonsa, ja kiroavan ne, jotka eivät ota asiaa yhtä vaka-

28

vasti. Edellisiä hän armahtaisi, jälkimmäiset hän sen sijaan hyl-käisi. Monet ajattelevatkin näin ja pitävät Jumalan armoa hyvi-tyksenä eli palkkiona, joka annetaan vilpittömille ihmisille hei-dän hyvän tahtonsa ansiosta.”3

Tämä on aivan samaa kuin Jumalan lain täyttäminenjoltakin osin. Laki ja armo ovat kuitenkin toinen toisensapoissulkevia.

“Galatalaiset odottivat saavansa enemmän Henkeä, enem-män pyhyyttä ja enemmän voimaa, kun he olivat tehneet kai-ken voitavansa. He eivät tajunneet olevansa loittonemassa Ju-malasta.”4

‘Hengelliset’ lain teot ovat tänäänkin kirouksen alaisia ku-ten ne olivat Paavalin päivinä.

Laki on kirjoitettu ihmisen sisimpään. Se julistaa jatkuvasti‘muutu toiseksi, tee sitä ja tee tätä, niin sitten aukeaa autuus jaelämä’. Mutta evankeliumi tulee aina ulkopuoleltamme. Ja mitäse sanoo? “Kaikki on täytetty Kristuksessa! Tähän pelastukseenei voida lisätä mitään. Jos joku sitä yrittää, hän osoittaa vain,ettei hän ole ymmärtänyt pelastuksesta mitään, vaan väheksyyPelastajaa ja korottaa itseään.”5

Mutta on kuitenkin vielä niitä, jotka eivät ymmärrä, ettäomat päätökset muuttua toiseksi eivät pidä eivätkä tuota tu-losta. Miles J. Stanford sanoo, että kieltäydy tekemästä hy-viä päätöksiä, sillä se on lihaan luottamista.

Rehellinenkin yritys tehdä Jumalan tahto inhimillisistälähtökohdista käsin tuottaa aina epäonnistumisen. Ihmiselläluonnollisessa tilassaan on sisäinen pakko saada oma puu-

29

merkki kaikkeen, myös omaan pelastukseensakin nähden.Omillaan toimeentulevan ihmisen on äärettömän vaikeaaasennoitua siten, että itsessään hän ei voi yhtään mitään jaettä Jumala on Kristuksessa jo tehnyt kaiken. Paavalin ju-listama evankeliumi ei saanut varauksetonta kannatusta,koska se teki tyhjäksi kaiken inhimillisen ponnistelun.

“Jumalan evankeliumi on jotakin aivan muuta kuin uskon-nollinen suoritus tai mikä tahansa inhimillisen voiman ilmaus.Se on jopa kaiken ihmistyön vastakohta. Evankeliumi on Ju-malan voima pelastukseen — täydelliseen, kaiken kattavaan —pelastukseen, joka sisältää vanhurskauttamisen, pyhityksen, lu-nastuksen ja kaiken muun, mitä pelastuskäsitteeseen kuuluu.Tämä merkitsee sitä, että suhteemme Jumalaan on ristin työnperusteella saatettu täysin kuntoon.

Kuten tapahtui Galatiassa, niin nytkin uskovien keskuuteenon pujahtanut harhaopettajia, jotka vetävät iloiset kristityt syr-jään ja kysyvät heiltä, eivätkö he halua päästä syvempään us-konelämässään, eivätkö hekin yhdy siihen, että heidän tuleeuhrata elämänsä entistä ‘kokosydämisemmin’ ja eikö ole jo aikaluopua lapsellisesta ilosta ja osoittautua kypsiksi kristityiksi,jotka suhtautuvat uskonelämään aivan toisella tavalla. He ky-syvät Jumalan lapsilta, joko he ovat vastaanottaneet kaiken, mitäJumalalla on annettavana. Kun nämä uudet opettajat ovat saa-neet kristityt hämmennyksiin, niin heidän ei ole vaikea osoittaaheille, että nyt ‘on annettava todellinen panos’, jos on mieli pääs-tä eteenpäin hengellisessä elämässä. Ovatko he valmiit tähän?

Näin vilpittömät Jumalan lapset johdetaan pois lapsenmieli-sestä ja välittömästä luottamuksesta Kristukseen ja näin heidätvedetään takaisin itsekeskeisiin omiin inhimillisiin ponnistelui-hin.

Näin vääristellään Kristuksen evankeliumi ja siltä riistetään

30

sen voima ja ihmiset sidotaan loputtomiin ponnisteluihin ja sai-raalloiseen itsekeskeisyyteen.

Tällaista on vääristelty evankeliumi uskonnollisuuteen pu-ettuna. Se ei enää ole evankeliumia lainkaan. Se on valhettaeikä ainoastaan toinen ilmaisutapa. Se on eksytystä. Se kääntääoikean evankeliumin nurinpäin ja johtaa tekojen uskontoon, jokaon evankeliumin vastakohta ja sen leppymätön vihollinen.”6

“Galatiassa oli saatu usko, armo, uudestisyntyminen ja kaikkimuu lahjana. Saarnattu sana oli tehnyt kuulijat penkeissään au-tuaiksi. Autuutta ei kaupattu vähittäismaksuehdoilla, että kunniin ja niin teet, tulee asiasta joskus valmistakin. Lahjasta teh-tiin ostettava, mutta hintaan, jota ihmisellä ei koskaan ole.”7

“Kuitenkin monet vastaanottavat tämän toisen evankeliuminsiksi, että se korottaa ihmistä ja tämän omaa panosta.

Oikea evankeliumi ei rakenna mitään ihmisen oman voiman,luonteen lujuuden tai muun vastaavan varaan. Se on täysin Ju-malan lahjaa.

Nämä kaksi ‘evankeliumia’ ovat sovittamattomia keskenään.Ne eivät suinkaan ole saman asian kaksi eri puolta tahi kaksi erivivahdetta samasta pelastuksesta.

Evankeliumi ei muutu. Se on yksinkertainen ja pelkistettysanoma siitä, että Jumala vain ja ainoastaan Jeesuksen ansiontähden antaa lapsilleen ilmaiseksi kaikkea, mitä he tarvitsevat.Ainoa asia, mikä heille voi tulla esteeksi on se, että he omillaansioillaan pyrkivät saamaan Jumalalta enemmän kuin muut.

Evankeliumi on nöyryyttävä, jonka mukaan ihminen itse eiole mitään, mutta Lunastaja on kaikkea. Kun tämä sanoma vas-taanotetaan päivästä päivään, Jumala antaa omilleen sen, mitähe tarvitsevat ja ylikin. Mutta niin pian kuin he alkavat elätelläsuuria luuloja itsestään, heidän sisimpäänsä kätkeytyy ylpeyt-

31

tä, joka estää heiltä Jumalan siunauksen.

Se, joka pyrkii ansioitumaan kokeakseen Jumalan runsaam-paa osallisuutta, on vaarassa kadottaa senkin, mitä on saanut.Lainalaisen ihmisen osana ei ole siunaus vaan kirous. Hän onsyrjäyttänyt uskon Kristukseen ja uskoo itseensä. Ja vieläpä luu-lee miellyttävänsä Jumalaa.

Kun ihminen tahtoo omin keinoin päästä jumalalliseen, niinhänen on kovin vaikeaa tarttua yksinkertaiseen evankeliumiin,koska se tekee hänet itsensä tyhjän veroiseksi. Suostuuko ylpeäja itsetietoinen ihminen siihen vastaukseen, jonka Jumala on joantanut? Suostuuko hän luopumaan omista ehdoistaan? Kieltä-mättä tämä on syvä kriisi ihmiselle, joka on tottunut itse hoita-maan omat asiansa. Mutta tämä kriisi on usein välttämätön jasen läpikäytyään ihminen ei ole entisensä.” 8

“Tyydy armoon, kaihda teoista kiskottuja siunauksia. Kaik-ki Galatiassa uusitusta lainalaisuudesta saatu virvoitus oli val-heellista, huumaava pistos hengelliseen suonistoon. Hengelli-syys, joka vie kahleisiin, ei voi olla oikeaa.

Kristus sanoutuu irti sisukristillisyydestä eikä milloinkaanviihdy uskonnollisten fanaatikkojen seurassa.

Meidän herättelymme voi olla hengellistä reuhaamista, enem-män luonnosta kuin armosta kohoilevaa, sisukasta puuhailua,joka pikemminkin kovettaa kuin sulattaa.

Kaiken hengellisyyden liepeillä hiiviskelee orjuuttava kiih-komielisyys, joka ei ole kaukaistakaan sukua Herramme lem-peydelle ja sävyisyydelle.

Jokaisen siihen viittaavan ajatuksen, että me voisimme an-sioitua Jumalan edessä tulisi hävitä silloin, kun näemme Kris-tuksen Jeesuksen meidän edestämme ristiinnaulittuna.

Usko ei tee ihmistä joksikin suureksi, se tekee Kristuksenkaikeksi.”9

32

8Jees-kristillisyys

Uskonnollisuus on kuin kameleontti. Se ottaa aina huo-mioon sen ympäristön, missä se vaikuttaa, kätkien todellisetkasvonsa. Se vaihtaa kulisseja “näytöksen” mukaan.

Eräs tällainen kulissi on positiivisuus. Perusteena tällekäytetään Paavalin ajatusta “pitäkää se, mikä hyvä on” (1.Tess. 5:21). Kyseisen jakeen alkuosa jää tavallisesti huomiot-ta, mutta juuri se on tärkein: “mutta koetelkaa kaikki…”.

Tunnemme monia ihmisiä, jotka ovat niin positiivisia,että he eivät ole minkään asian suhteen kriittisiä. He pitävätkaikkea hyvänä tai ainakin ymmärrettävänä. Tällaisen ihmi-sen kanssa on yleensä hyvin vaikeata saada aikaan keskus-telua hengellisistä kysymyksistä.

Tulee tilanteita, jolloin sovitteluratkaisut eri näkemys-ten välillä ovat mahdottomia, vaikka näennäisesti ollaankinevankeliumin asialla. Näin kävi Paavalillekin suhteessa seu-rakunnassa vaikuttaviin valheveljiin (Gal. 2:4).

“Apostoli kieltäytyi antamasta periksi näiden petollistenveljien houkutuksille ja uhkavaatimuksille. Jos Paavali olisiantanut heille myöten, hän olisi tinkinyt evankeliumin totuu-desta.”1

Kaiken hyväksyminen muka evankeliumin nimissä onvaikuttanut tuhoisasti kristikuntaan kautta sen historian eikämeidän aikakautemme suinkaan tee tästä poikkeusta.

Kuka tahansa on vaarassa joutua sivuun evankeliumin

33

suoralta tieltä, siksi Paavali sisällyttää myös itsensä mah-dollisesti tulevien eksyttäjien joukkoon sanoessaan: “Muttavaikka me tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evanke-liumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julista-neet, hän olkoon kirottu” (Gal. 1:8).

On syytä korostaa, että näin vakavat Raamatun sanateivät ole vieläkään merkityksettömiä, vaan niiden tarkoituk-sena on, että jokainen yksilönä pitäytyy evankeliumin pe-rustotuuksiin mitään niihin lisäämättä ja mitään poistamat-ta.

Jos joku yhteisö pyrkii olemaan hengellinen Uuden tes-tamentin tarkoittamassa mielessä, niin sen tärkeimmän omi-naisuuden tulisi olla evankeliumin totuuteen pyrkiminen.Tämä ei koske ainoastaan johtajia, vaan tämän periaatteentulisi olla vallitsevana ja ensisijaisena tavoitteena kaikillatasoilla.

On monia kysymyksiä, joissa opetuksen tulisi perustuaRaamatun kokonaisilmoitukseen — ei ainoastaan yhteen taikahteen erilliseen jakeeseen.

Denis Clark ottaa asiaamme vielä tiukemman kannan:

“Raamatun totuuksia käsiteltäessä on kuitenkin otettava huo-mioon kaksi asiayhteyttä: välitön asiayhteys ja lauseen sanomaosana koko Raamatun sanomaa. Meillä voi olla 99 tekstiä jos-takin aiheesta, jotka kaikki näyttävät opettavan samoin. Jos kui-tenkin löydämme vielä yhden, joka näyttää sanovan asiasta toi-sin tai jopa päinvastoin kuin aiemmat, voimme löytää totuudenvasta kaikkien sanankohtien täydentäessä toisiaan. Tämä kos-kee uudestisyntymistä, vesikastetta ja Pyhän Hengen kastetta,pyhitystä, uskossa varjeltumista, ennaltamääräämistä, tuhat-

34

vuotista valtakuntaa, parantamista — mitä tahansa!Tämän lisäksi tarvitaan tarpeeksi nöyryyttä, jotta sydämem-

me ja korvamme olisivat avoimet näkemään, mitä Pyhä Henkimahdollisesti ilmoittaa jumalallisen perheen muille jäsenille.”2

Paavali ei kuulunut “jees-miehiin”. Päinvastoin hänenkirjeitään sävyttävät monet “kielteiset” asiat. Säälimättä hänpaljastaa ne, jotka ovat vahingoksi evankeliumin yksinker-taiselle totuudelle.

Paavali ei kaihtanut edes käydä julkisesti nimeltä mai-niten veljienkään kimppuun, mikäli nämä poikkesivat suo-ralta evankeliumin tieltä, kuten Gal. 2. luku kertoo. Tämäolisi hyvä muistaa niittenkin, jotka ovat sitä mieltä, ettei täl-laisiin asioihin saa puuttua ja että “on vain rukoiltava”. Paa-valin esimerkki ei totisesti puolla hyssyttelyä, jos evanke-liumin totuus on uhattuna.

Voimme vain kuvitella sen tuskan, jota Paavali kantoisisimmässään niistä, jotka hänen työnsä kautta olivat synty-neet uusiksi luomuksiksi evankeliumin sanan kautta, muttasitten joutuneet väärien opetusten uhreiksi.

Tätä taustaa vasten alkaa paremmin hahmottamaan nii-tä syitä, joiden vuoksi Paavalia pyritään ajassamme vähätte-lemään. Tosiasiaksi jää kuitenkin se, että Paavalille oli yk-kösasia evankeliumin puhtaus ja sen järkähtämätön muutta-mattomuus.

Kun seurakuntaan tulee uusia oppeja, niin positiivisenajattelun omaavat ovat oitis sanomassa, että onhan siinä jo-tain hyvääkin. Kyllä se tietenkin totta on, miltei jokaisessaasiassa on jotain hyvää.

Mutta miten on, jos sinulla on jano, ja joku tarjoaa si-nulle kirkasta ja houkuttelevan raikkaan näköistä vettä, mutta

35

johon on päässyt tilkkanen jätevettä, juotko sitä? Normaa-listi kukaan ei tällaista vettä juo, ellei aivan henki ole kysy-myksessä.

9“Hengelliset pomosielut”

Eräs salakavala uskonnollisuuden monimuotoisuus il-menee “hengellisten pomosielujen” kautta. Ongelmaksi ei-vät muodostu niinkään ne, jotka ovat kanssasi eri mieltä —he itse jättävät sinut. Vaikeudet tulevat joskus toiselta tahol-ta. Yllättävää kyllä — ongelmaksi saattaa muodostua henki-lö, joka tunnustautuu ystäväksesi. Kun joudut keskusteluunhänen kanssaan, niin hän on kaikessa samaa mieltä kanssasi— ainakin aluksi.

Asioiden edetessä osoittautuukin, että hän on — hitaastimutta varmasti — pikkuhiljaa kiinnittämässä toisen ihmi-sen itseensä kietoutumalla hänen asioihinsa monin eri ta-voin. Tällainen henkilö on tavallisesti mitä hurmaavin ja häntarjoaa mielellään palvelujaan jopa sielunhoitajana sekämonilla muilla alueilla.

Edellä kuvatunlainen henkilö on lisäksi usein eri suku-puolta kuin hänen “autettavansa”.

Nämä ihmiset liikkuvat “hengellissä” piireissä kuin kalavedessä, he hallitsevat kristillisen termistön, Raamatun ja-keet ja “kaanaankielen” vivahteet. He tekevät “vaikutuksen”,siksi heidän tunnistamisensa saattaa olla tosi vaikeaa aina-kin alkuinnostuksen vallitessa.

Tällaiselle ihmiselle on tärkeää saada toinen sidotuksi

36

itseensä — ei Kristukseen. Todellista vapautta hän ei toisel-le ole antamassa. Kun hän pääsee tuntemaan toisen ihmisensalassa olevia asioita, hänen mahdollisuutensa sitoa toinenitseensä saa pelottavat mittasuhteet.

Pomosieluille on hyvin tärkeää, että he saavat auktori-teettinsa toisen ihmisen yli. Heitä voi varsin perusteellisestipitää luonnehäiriöisinä tai oikeammin sanottuna he ovat ek-syneet totuudesta ja sielunvihollinen on saanut turmeltua hei-dät elämän eri alueilla. Uskovat ovat usein kiltteinä ja si-nisilmäisinä heidän helppoja uhrejaan, heidän kauttaan nämävoivat toteuttaa itseään ja taipumuksiaan melko vapaasti.

Pomosielut ovat arkoja kunniastaan. He lukevat rivit jarivien välit saadakseen aseet itsensä puolustamiseksi. Jatku-essaan tämä johtaa siihen, että ihmisten hänen ympärilläänon alettava tarkkailla itseään, ettei vain tule ilmaisseeksi mi-tään sellaista, jonka tällainen henkilö voisi käsittää kieltei-sesti itseensä kohdistuvaksi. Tällaisen ketjun heijastusvai-kutus saa ystävienkin väleihin viileyttä, koska toiset joutu-vat karttamaan pomosielun välittömässä vaikutuspiirissä ole-via. Eihän milloinkaan voi tietää, minkälainen viesti heistävälittyy tälle “auktoriteetille”. Näin pomosielu saa aikaankyräilevän ilmapiirin ympärillään ja vaikutus saattaa ulot-tua hyvinkin laajalle alueelle.

On hyvin todennäköistä, että yhteisöissä pomosielut va-likoituvat asemaan, jossa he sen perusteella ovat muiden ylä-puolella. Seurakunnissa heitä tavataan itseoikeutettuina hen-gellisinä johtajina ja vanhimmistojen jäseninä. Ei kuitenkaankaikeksi onneksi voida yleistää tätä asiaa kaikkia seurakun-tia koskevaksi. Näyttää kuitenkin siltä, että eritoten pienetyhteisöt ovat alttiimpia pomosielujen vaikutukselle.

37

Jotkut kuvittelevat lapsellisuudessaan, että tällainen ih-minen on muutettavissa, kunhan vain hänelle jaksetaan ollaystävällisiä ja kuunnella häntä.

Keinot välttyä kietoutumasta pomosielujen verkkoonovat vähäiset, silloin kun tällainen kohdalle sattuu. Kaik-kein tärkeintä on tällaisen henkilön tunnistaminen mahdol-lisimman varhaisessa vaiheessa.

Tosiasioiden valossa näyttää siltä, että on vain kaksimahdollisuutta selvitä heistä vahingoittumattomina. Ne ovattaistelu tai pakeneminen.

Pako lienee helpompi tapa selvitä eroon tällaisesta hen-kilöstä. Pakoa hankaloittaa kuitenkin se, että tällainen hen-kilö voi pahimmillaan “liimautua” uhriinsa takiaisen tavoin.Vahvimpia aseita tällaisella takertujalla näyttää olevan se,että hän syyllistää uhrinsa hyvin tehokkaasti. Hän ei yksin-kertaisesti voi ymmärtää, että joku ei ole kiinnostunut hänenseurastaan. Jo pelkkä tällainen ajatuskin on hänelle täysinkäsittämätön ja jopa synnillinen.

Jo alkuseurakunnan päivinä taisteltiin tällaisten ihmis-ten kanssa. Paavalikin tunsi “pomosielut”puhuessaan isoi-sista apostoleista (2. Kor. 11:5 ja 12:11).

“Vanha-aatamillinen pyhityskilvoittelu tekee ihmisestä suu-ren ja mahtavan. Voi sitä puhtia, jolla sellainen ilmestyy vä-hemmän hengellisten joukkoon. Väärän pyhityskilvoittelun pi-laama kristitty on enemmän heikkojen vaivana kuin tukena. Hänluulee ehkä heikkoja hoivaavansa, mutta asia onkin päinvas-toin. Peljättävä hän on, heikkojen kauhistus, ihminen, joka an-taa väärän kuvan kristillisestä täydellisyydestä. Ja se myös onsanottava, että mitä pyhempi joku on, sitä vähemmän hänellä

38

on ulkonaisia pyhyyden eleitä.Todella hengellinen on vaatimaton, tilaaottamaton ja nöyrä.

Ei pyhimyksen mantteli, vaan työmekko on hänellä yllään. ‘Jokateistä on suurin, hän olkoon teidän palvelijanne’ (Matt. 23:11).

Evankeliumi kaihtaa pakkoa ja väkivaltaa. Kaikki lihanmie-linen kristillisyys on vihollisuutta kristilliselle vapaudelle. Sekulkee pihtien ja köysien kanssa ja voi sitä, joka ei sen kasarmi-komennuksia tottele. Murheellista, mutta usein Kristukselle kuu-luva kuningasvalta sieluihin on ryöstetty hengellisten pomosie-lujen hallintaan, jotta joku maineikkaimmista olisi ensimmäi-nen ja olisi se, johon katsotaan ja jota totellaan.”1

10

Uskonnollisuus ja synti

On enemmän sääntö kuin poikkeus, että uudet liikkeetmäärittelevät itseään vähän vanhemmat liikkeet uskonnolli-siksi. Vanha määritellään mieluusti pysähtyneisyyden ajantuotteeksi ja uusi on aivan uutta ja tuoretta tai sitten vaihto-ehtoisesti hyvin vanhaa, kauan unohduksissa ollutta ja nytvain uudelleen löydettyä. Siksi uusi on kannattajiensa mie-lestä parempaa.

Varsin tuttua on, että toista ihmistä ja ryhmää pyritäänhalventamaan leimaamalla tämä uskonnollisuuden leimal-la. Siksi on terveellistä pysähtyä tarkastelemaan uskonnolli-suuden olemusta. Verrattaessa uutta ja vanhaa ja nimitettä-essä toista uskonnolliseksi on hyväksi tehdä lähempi tarkas-telu siitä, mitä uskonnollisuus todella on. Mikäli etsii totuuttaeikä ainoastaan vahvistusta aiemmille käsityksilleen, on syytä

39

varautua yllätykseen. Molemmat — sekä vanha että uusi —saattavat olla pelkkää uskonnollisuutta vaikka niiden toimin-ta- ja ilmenemismuodot olisivat toisilleen vastakkaiset.

Kaikissa uskonnoissa ja niin muodoin uskonnollisuu-dessa on yksi yhteinen nimittäjä. Ihminen on niissä se, jokatoimii, hän on siis subjekti.

Voidaan siis todeta, että uskonnossa ihminen toimii ”Ju-malan hyväksi”, evankeliumi sitä vastoin on sanoma siitä,mitä Jumala on tehnyt ihmisen hyväksi. Evankeliumissa Ju-mala on subjekti ja ihminen on objekti, eli kohde.

Jos pelastus on kiinni siitä, millainen minä olen, niinminulla ei ole mitään pelastumisen mahdollisuutta. Tämäon hyvin tärkeä havainto. Jos minun rukoilemiseni, minunJumalan tahdon tekemiseni ratkaisee, niin minun käy todel-la huonosti. Enhän koskaan voisi tehdä tarpeeksi, koska Ju-mala vaatii täydellisyyttä.

Todellinen evankeliumi teki uskonnosta lopun. Jumalatuli Kristuksessa ja teki sen, mihinkä mikään uskonto ei pys-tynyt eikä pysty. Ihminen ei omilla ponnistuksillaan voi tä-hän lisätä yhtään mitään. Kristuksen teko oli niin täydelli-nen.

Ainoastaan evankeliumin todella vapauttama ihminenvoi käsittää sen periaatteellisen eron, mikä on uskonnolla jaevankeliumilla sen alkukristillisessä merkityksessä. Paavalion ollut yksi niistä harvoista, jotka asian ovat ymmärtäneet.Siksi hän puhuu paljon kristityn vapaudesta, joka on jotaintäysin muuta kuin synnissä eläminen.

“Niiltäkin, joilla on lähimain elävä syntikäsitys, on kadon-nut pyhä vavistus Jumalan edessä. Meidän aikamme kristitty-

40

jen onnettomuutena on se, että evankeliumi on käynyt päivän-selväksi ja synti niin vähäpätöiseksi. Jumalan anteeksiantamuson niin itsestäänselvä asia ja uskominen niin helppoa, että pe-lastuminen järjestyy yhtä yksinkertaisesti kuin nimen merkit-seminen johonkin jäsenluetteloon.” 1

Uusien oppien myötä syntikäsitys on hämärtynyt.

“Yhä useampi teko, joka aikaisemmin käsitettiin synniksi,mielletään nyt sairaudeksi tai ihmisen rikkinäisyydestä johtu-vaksi oireeksi. Tällöin ei tarvitakaan parannuksen tekoa, vaanparantumista ja eheytymistä. Rikkinäinen ihminen on avutonolosuhteiden uhri, kun taas synnin tekijä on vastuussa tekemi-sistään.” 2

11Uskonnollisuus — elämyksellisyyttä ja

tietoisuuden muutosta

Länsimainen kulttuuri ja hyvinvointi on muuttanut ih-miset suurelta osin pinnallisiksi. Voidaan sanoa, että tä-män myötä nykyihmisestä on tullut hedonistinen, mikä tar-koittaa sitä näkemystä, että nautinto, mielihyvä ja onnelli-suus ovat kaikkein tavoiteltavimpia asioita ihmisen elä-mässä. Kyseinen ajattelutapa on tullut myös seurakuntiin.Tämä on johtanut siihen, että kuvitellaan hengellisenkinelämän syntyvän erilaisista tunteista ja kokemuksista. Siksihakeudutaan tilaisuuksiin, joissa on paljon väkeä ja valo-voimaiset puhujat, joiden käsien alle menemällä kuvitel-

41

laan saatavan joku kokemus ja uskotaan, että siinä syntyyelämää.

Tämä ei kuitenkaan ole raamatullista. Helluntaipäi-vänä Pietarin puheen jälkeen tuli 3000 sielua uskoon eikämistään voi päätellä, että he olisivat olleet joittenkin käsi-en alla.

Paavali kysyy galatalaisilta: “Lain teoistako saitteHengen, vai uskossa kuulemisesta?” Ja hän jatkaa ihmet-telyään: “Niinkö älyttömiä te olette? Te alotittte Henges-sä, lihassako nyt lopetatte?” (Gal. 3:2).

Uskonnollinen omatoimisuus vei galatalaiset lihan töi-hin, jotka olivat täysin vastakkaisia uskossa kuulemiselle.

On suuri harhaluulo, että uskonnollinen elämykselli-syys koskisi vain ns. pakanauskontoja tai niitä, jotka kuu-luvat “perinteisiin” kirkkokuntiin. Tällainen elämykselli-syys voi ilmetä minkä tahansa seurakunnan keskellä vai-kuttaen niissäkin, jotka joskus ovat maistaneet Jumalanlahjaa uskoen ja luottaen. Ajan myötä usko on vaihtunutuskonnollisuuteen ja sitä mukaa elämyksellisyys on tullutpäällimmäiseksi. Evankeliumin sanoma on tullut liian tu-tuksi eikä se pelkästään riitä tuottamaan sielun vaatimaakokemuksellisuutta. Hengellinen on vaihtunut huomaamat-ta sielulliseen ja sielu ei ihan vähään tyydykään.

Tässä tilassa ihminen on valmis kompromisseihin kai-kessa, vaikkakin kehityksen alkuvaiheessa tietyin varauk-sin. Kuitenkin harhaoppien ja moraalittomuuden sietoky-ky kasvaa kehityksen myötä, kuten ruokahalu syödessä.

“Hurskas uskonnollisuus ei ole kiinnostunut julistamaan eikä

42

opettamaan sitä, mitä Raamattu sanoo Jumalan tehneen ja teke-vän meidän pelastukseksemme, vaan se mieluummin muuntaatai ‘kaunistaa’ nämä totuudet. Mitäänsanomaton ja kovaääni-nen laulu tai muunmuotoinen viihde, jota nimitetään kristilli-seksi pääsevät vallalle. Runot, näytelmät, tanssi ja kaikenlaisetkokeilut tulevat etualalle.

Hurskas uskonnollisuus pakenee evankeliumia ja sen suo-raa julistamista.” 1

Elämyksellisyys liittyy hyvin kiinteästi tietoisuudenmuutokseen, joka on saatavissa puhtaasti inhimillisin kei-noin. Tätä elämyksellisyyttä on harhaanjohtavasti alettu kut-sua “Jumalan läsnäolon kokemiseksi”.

Perinteisesti uskonnollinen tietoisuuden muutos on saatuaikaan yksinkertaisin apukeinoin. Näistä tunnetuimpina ovatjo vuosisatoja käytössä olleet kirkolliset symbolit, liturgi-nen musiikki ja laulu, kynttilät, kukat, sakraalivärit, -vaat-teet ja -rakennukset jne. Modernimpia keinoja ovat toistoonperustuvat säkeet, värivalot, savut, pitkät ja yksitoikkoisetlaulut, uusien soittimien ja rytmien valjastaminen “evanke-liumin” asialle sekä erilaiset yhteiskäyttäytymiset. Kuiten-kin nämä oudot ja usein myös meluisat menetelmät ovat vie-raannuttaneet monia uskovia entisestä yhteydestä.

Uskonnollisessa tietoisuudenmuutoksessa juuri musiik-ki on viime aikoina noussut hallitsevaan asemaan. Kriitikoton pyritty vaientamaan väittämällä, että kaikki musiikki onneutraalia ja Jumalan luomaa. Siksi kaikki musiikki tulisihyväksyä seurakuntaan ja “jumalanpalvelukseen”.

Musiikkia koskevat samat lainalaisuudet kuin muita-kin taiteita. Sisältö ja toteutus voivat olla suuressakin risti-riidassa keskenään, aivankuin huippuhyvä maalaus laitettai-

43

siin ala-arvoisiin ja mauttomiin kehyksiin. Näin itse asialletehdään vahinkoa.

Eräs salakavala, musiikkiin liittyvä ilmiö on monilletuttu. Joskus kuulemamme musiikki jää alitajuntaammeikäänkuin “päälle”, emmekä pääse siitä eroon millään tah-don ponnistuksilla. Se muokkaa tajuntaamme, tahdoimme-pa sitä tai emme.

Ennen kokemattomaan musiikin tarjontaan “hengelli-sellä” alueella on muutamia tunnistettavissa olevia, selkeitäsyitä. Niitä ovat esimerkiksi uusi sähköinen tekniikka ja ää-nentoisto, ihmisten suosion tavoittelu ja ehkä merkittävim-pänä syynä on raha. Jotkut myöntävätkin jo, että musiikinalueella on menty liian pitkälle, mutta monissa yhteyksissäse merkitsee taloudessa niin merkittävää osuutta, että pe-rääntymistä ei voida enää ajatellakaan.

On kuitenkin olemassa runsaasti kokemusperäistä ai-neistoa siitä, että maailman tyylien jäljittely kunakin aika-kautena kantaa huonoa hedelmää.

Musiikin tekijät pitävät yleensä itseään evankeliuminjulistajina, mutta tietämättään he ovat paljolti edistämässänimenomaan uskonnollisuutta.

On yhteisöjä, joissa kovaäänistä metelöintiä pidetään hen-gellisempänä kuin hillittyä ja rauhallista käyttäytymistä, jotkanäissä yhteyksissä mielletään kuoleman merkiksi. Melu onkuitenkin paremminkin heikkouden kuin voiman osoitusta.

Valveutunut ja aikaansa seuraava tarkkailija ei voi vält-tyä ajatukselta, että kaikkea mainittua kehitystä johdetaansyvyydestä ja kaikella tällä on tavoitteenaan jokin muu kuinselkeän ja yksinkertaisen evankeliumin sanoman ymmär-rettäväksi tekeminen.

44

“Evankeliumin totuus on apostolin sana, Raamatun sana, eikämitään muuta. Mikään ei voi muuttaa eikä nykyaikaistaa sitä.Tämä sana on aina se mittapuu, jolla me uskovina arvioimme,kuulemmeko esitettävän kristinuskoa vai uskontoa.”2

12Liha, sielu ja henki

“Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli onelämä ja rauha”. Room. 8:6

Olemme tulleet aikakauteen, jolloin hengelliset käsit-teet ovat uskovaistenkin repuissa melkoisessa sekamelskas-sa. Näin on tapahtunut myös lihalle, sielulle ja hengelle. Kunajatellaan ruokittavan henkeä, niin ruokitaankin sielua ja li-haa. Sensijaan aito evankeliumi ravitsee ihmisen henkeä.

Uskonnollisuus avautuu mielellään erilaisille virikkeille,joita runsain mitoin tarjotaan lihan tyydyttämiseksi. Siksimaailmallisuuden tuloa seurakuntiin on vaikeaa torjua. Ani-harvat tiedostavat, että uskonnollisuus on jo laajalti korvaa-massa aidon ja oikean, vapauttavan evankeliumin. Uskon-nollisuus on lihan pyrkimystä päästä Jumalan yhteyteen. Tätäpyrkimystä toteutetaan pääasiassa ihmislähtöisin menetel-min ja aina inhimillisin ponnisteluin.

Muutamassa vuodessa monet “hengelliset” tilaisuudetovat muuttuneet show-tyyppisiksi ja tapahtuman “päätäh-det” saavat suosionosoituksia jopa niin, että tätä tapahtuujoka ainoan esityksen jälkeen. Tämäkin on pohjimmiltaanlihallisuuden ruokkimista.

Liha ei tyydy yksinkertaiseen evankeliumiin, vaan sille

45

on jatkuvasti etsittävä uutta ravintoa. Suureksi ongelmaksiovat muodostuneet hengellisen ja sielullisen sekoitukset. Tätätapaa hyvin usein. Esim. jossakin tilaisuudessa voi olla hyväpuhe, mutta sen jälkeen käynnistyy musiikki tai riehakas esi-tys, joka ei mitenkään sovi tilaisuuden “henkeen” saadensen täydellisesti pilalle. Varsinkin radiossa tätä tapahtuuusein. Voidaan hyvällä syyllä ajatella, että täten sielullinenja lihallinen ikäänkuin “voittaa” hengellisen ja hyväksi tar-koitettu asia vesittyy toiseksi kuin on ollut tarkoitus.

On suuri väärinkäsitys, jos luullaan riehakkuutta siksielämäksi, josta Jeesus puhuu. Jeesuksen antama ilo on aivanjotain muuta. Remu kuuluu tämän maailman juhlintatapoi-hin — ei Jumalan seurakuntaan.

“Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäinpyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä vaan maailmas-ta” (1 Joh. 2:16).

Uskonnollisuus taivuttaa tai pakottaa kokoontumisessaosallistujat yhdenmukaiseen joukkokäyttäytymiseen. Tämäon selvästi havaittavissa niin vanhoissa kuin uusissakin liik-keissä. Poikkeamista ei katsota “hyvällä silmällä” ja erilai-suus tulkitaan epähengellisyydeksi. Kullakin ikäryhmällä onomat joukkokäyttäytymisen muotonsa, mutta erityisesti nuo-rilla nämä muodot seuraavat lähes orjallisesti ulkopuolises-sa maailmassa kulloinkin olevia muotoja. Uskonnollisuusei suosi itsenäisyyttä eikä hengellistä kasvua aikuisuuteen.

“Hengellisen ihmisen vastakohdaksi asetetaan Uudessa tes-tamentissa osittain luonnollinen (kreik. psykikós, oik. sielulli-nen) ihminen ja osittain lihallinen (kreik. sarkikós, sanasta sárks,liha) ihminen (1.Kor 2:13-15, 3:1-4).

3 — Uskonto vai evankeliumi

46

Sanoja lihallinen ja sielullinen voidaan siis käyttää samassamerkityksessä toistensa asemesta.

Hengelliseksi nimitetään ihmistä siinä määrin kuin häntähallitsee ja kuljettaa Jumalan Henki. Hänen älyllisiä kykyjänsäelvyttää ja kehittää jatkuvasti Hengen vaikutus, minkä johdos-ta hänen arvostelu- ja vastaanottokykynsä hänen kohdatessaanjotakin yliluonnollista, jumalallista tai saatanallista, johtaa hä-net aina oikeaan asennoitumiseen; hän voi tutkia perusteelli-sesti sitä, mikä kuuluu Jumalan pelastussuunnitelmaan Kris-tuksessa, sen välikappaleita ja päämääriä, vähitellen sitä mu-kaa kuin ne hänelle ilmoitetaan.”1

“Juurruttakoon Jumala mieleemme sen tosiseikan, että missäsielun voimaa on, siellä on myös paha henki.” 2

“Olemme joutuneet ‘lihaan’, kun omine yrityksinemme ha-luamme olla Jumalalle mieliksi, ja siinä tilassa kärsimme vaintappioita.

Kun näemme luonnollisen elämämme täydellisen turmeluk-sen, hylkäämme sen kokonaan. Tällöin emme pidä itseämmekuolleena vain synnille, vaan myös laille, eli Jumalalle mielik-si elämiselle omin ponnistuksin. Kieltäytyessämme elämäänlihassa emme hylkää vain syntiä, vaan lakkaamme myös ajat-telemasta, että itsestämme voisimme elää Jumalan mielen mu-kaisesti. Silloin, mutta vasta silloin, tiedämme, mitä elämäHengessä merkitsee.” 3

“Jos Kristus-yhteys tuottaisi meille vain autuutta, päihtyisilihallinen luontomme hengellisesti. Päihtyneinä puhuisimmesuuria sanoja ja menettelisimme järjettömästi. Päihtymystä seu-raa uni. Ja hengellinen uni on kuoleman enne.

Kristityn vaelluksessa Bunyan kertoo, että kun kristitty saa-

47

pui ‘Autuuden vuorille’ ja katseli loistavia varusteitaan, hän pa-neutui levolle ja nukahti. Ellei hän olisi herännyt, ei hän olisiikinä päässyt perille Siionin kaupunkiin.

Murheellisen vähästä kristitty ylpeilee. Ei ole toista vaike-ampaa läksyä kuin se, ettei meistä koskaan tässä ajassa tulemuuta kuin köyhiä syntisiä.” 4

Uskonnollisuus jäljittelee aitoa kristillisyyttä varsin tai-tavasti. On kuitenkin yksi asia, jota se ei pysty jäljittelemään.Se on pyhä elämä. Tämä pyhä elämä on sitä elämää, jotaKristus elää ihmisessä, joka itsessään on viallinen ja monintavoin puutteenalainen. Aarre on saviastiassa, mutta juuri sii-nä aarteen kirkkaus tulee esille.

Tämä pyhä elämä ei synny käskyistä, kielloista eikä ih-misestä itsestään. Inhimillisin ponnistuksin ja keinoin aikaan-saatu “pyhä elämä” on kuin saippuakupla, joka rikkoontuupienestäkin kosketuksesta.

“Liian monet meistä näyttelevät kristittyä. Monien meidänaikamme kristittyjen elämä on suurelta osalta teeskentelyä. Heelävät ‘hengellisesti’, puhuvat ‘hengellisesti’ ja omaksuvat ‘hen-gellisiä’ asenteita, mutta tekevät kaiken itse. Tällaisen elämänvaatiman ponnistelun pitäisi osoittaa heille, että jotain on vi-nossa.

Meidän oikea hengellinen elämämme on Kristuksen elämää,jota meissä oleva Pyhä Henki välittää, ja sen elämän laki onluonnollisuus. Heti kun olemme tämän ymmärtäneet, lakkaam-me ponnistelemasta ja lopetamme teeskentelyn. Mikään ei va-hingoita kristityn elämää niin paljon kuin näytteleminen. Toi-saalta mikään ei ole niin siunattua kuin se, että ulkonaiset pon-nistukset lakkaavat ja asenteistamme tulee luonnollisia. Silloin

48

sanamme, rukouksemme ja koko elämämme on sisimmässäm-me olevan elämän välitöntä ja pakotonta ilmausta.”5

13

Epäjumalanpalvonta ja ahdistus

Kuvatulla elämyksellisyydellä on myös kielteinen jahyvin vakava puolensa. Kun kokemukseen pyritään inhimil-lisin keinoin, niin ihminen ajautuu välttämättömyyden pa-kosta itsekeskeisyyteen. Hän joutuu kaiken aikaa tarkkaile-maan itseään ja sitä, miten kestävä ja onnistunut hän on ju-malanpalveluksessaan ja kokemuksessaan. Keskipisteeksitulee oma suoritus ja sen menestyksellisyys.

Ihmisen ajautuessa jumalanpalveluksessaan itsekeskei-syyteen, voidaan hyvällä syyllä puhua jo epäjumalanpalve-luksesta, jossa epäjumalana on ihminen itse. Tämä siitä huo-limatta, että ulkopuolinen tarkkailija näkee vain ihmisen,jonka päällimmäinen tavoite on “Jumalan kohtaaminen”.

Mikäli terve opetus puuttuu, tällainen tilanne voi jat-kua vuosikausia, vaikka sisäisen ahdistumisen myötä häly-tyskellojen tulisi soida jo kuultavasti.

“Ahdistus ilmenee pelokkuutena, epäluuloisuutena, epävar-muutena, vihamielisyytenä, työpaineina sekä sielullisina ja ruu-miillisina sairauksina. Ihmisessä oleva ahdistuksen perusvireaiheuttaa kaikkea pahaa. Se orjuuttaa ihmisen epävarmuuteenja epäluottamukseen. Tämä koskee suhdetta lähimmäiseen jaJumalaan ja ulkopuolella olevaan maailmaan.

Ahdistus ja uskonnollisuus kuuluvat läheisesti yhteen. Kun

49

epäjumalanpalvonta on ottanut Jumalan paikan, ahdistus on tul-lut hallitsevaksi.”1

Ahdistus aiheuttaa voimien vähenemistä ja pahimmas-sa tapauksessa myös itsetuhoajatuksia.

Epämääräinen, tunnistamaton ahdistus lienee tuttu lä-hes jokaiselle uskovaksi tunnustautuvalle. Ahdistus aiheu-tuu nimenomaan siitä, että on oltu väärän opetuksen alla janäin on ajauduttu kuvittelemaan, että ihmisellä itsellään oli-si keinot Jumalan hyväksynnän saamiseksi. Tällöin ei olemahdollisuutta saada koskaan varmuutta siitä, onko “Juma-lan miellyttäminen” tuottanut toivottua tulosta.

Kysymys on kuitenkin siitä, että evankeliumi ei ole saa-nut vapauttaa ihmistä luottamaan täysimääräisesti Kristuk-seen.

14

Lain antama “vapaus”(näennäisvapautuminen)

“On olemassa kaksi suurta hengellisen vapautumisen pää-muotoa. Toista voitaisiin kutsua lain antamaksi vapautukseksi.Sen perusajatus on, että ihminen haluaa kaiken olevan hänessäitsessään. Jumalan tuomioistuimen edessä hän tahtoo kestääomassa varassaan. Kääntymisen hän haluaa suorittaa omin voi-min. Jumalan hän haluaa tunnustaa omin edellytyksin. Hän ha-luaa omistaa Jumalan itsessään. Kun on kysymys Jumalaan us-komisesta ja hänen tuntemisestaan ja kokemisestaan, ihminenhaluaa pitää hänet vain omassa sisimmässään. Tämä on jokai-sessa ihmisessä syvin kieroutuma, itsekeskeisyyttä, lihallisuut-

50

ta ja luonnollista lainomaisuutta.Niin kauan kuin ‘maa pysyy’, tulee olemaan pakanuutta, li-

hallista filosofiaa ja idealismia, valheellisesti koristeltua ‘kris-tinuskoa’, joka on pelkkää lihallisuutta. Tämän tunnusmerkki-nä on ihmisen halu löytää itsestään jotakin tai oikeammin sa-noen kaikki.

Tätä valheellista vapautusta sanomme lain tuomaksi vapau-tukseksi. Tällä emme kuitenkaan tahdo sanoa, että Jumala laillavaikuttaisi vapautuksen. Kaukana siitä!

Kutsumme sitä lain vaikuttamaksi näennäisvapautumiseksiainoastaan siitä syystä, että meidän turmeltunut luontomme ra-kastaa väärennettyä lakia ja väärennettyjä tekoja, tahtoo itse teh-dä jotakin ja olla jotakin…” 1

Löytyy monia evankeliumin vaatteisiin puettuja tapo-ja, joilla ihminen vaivaa itseään tullakseen Jumalan hyväk-symäksi. Surullista, mutta totta on se, että tämä on varsintavallista jopa niiden kohdalla, jotka ovat ns. tulleet uskoon.Ihmeellistä on se, että tämän kuvitellaan olevan kristillistäelämää.

“Olisi hyvin kummallista, jos kristitty aina voisi sanoa it-sestään: ‘Sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä myös teen’. Muttatohtiiko kristitty sanoa näin totuudessa pysyen? Missä on sel-lainen kristitty? Astukoon hän esiin ja heittäköön syrjään teori-ansa kristittynä elämisestä ja kertokoon meille, milloin ja mitenhän teki sitä hyvää, mitä hän tahtoi!

Aidolla ja vilpittömällä kristityllä on Paavalin tavoin omas-satunnossaan todistus siitä, että hän etsii täydellisyyttä (Fil. 3:12-13). Mutta hänellä on myös se omantuntonsa todistus, ettei hänvielä ole tullut täydelliseksi eikä saavuttanut sitä. Sillä tavoin

51

hänen tulee nöyrtyä ja olla turvautumatta uskon tekoihinsa, et-tei niistä tule hänelle väärää ja pettävää rauhan ja varmuudenperustaa että hän uskoisi niiden ansiosta pelastuvansa.

Jeesuksen yhteyden ja hänen vanhurskautensa verhon ulko-puolella ei ole uskon tekoja, vaan pelkkää lihallisuutta, itsek-kyyttä ja syntiä.” 2

“Lainalainen ihminen… …löytää porrastetun tien siunauk-sen pilviin ja kiipeäminen alkaa. Siitä ei puutu sielullisuudenkohinaa, itsensä vaivaamista. Onpa kuin hän yrittäisi leipoa sie-lunsa siunauksiin. Kaikki näyttää olevan sen takana, miten hänpyrkimyksessään onnistuu. Ja kannattaahan pyrkiä, vaivata it-seään, ottaa galatalaisia kuuliaisuuden askeleita ja panna sie-lunsa vaikka kerälle, että yhteyden saaminen Isään Hengen kaut-ta onnistuisi. Mutta miten evankeliumia halventavaa voikaankaikki tuollainen olla. Me leimaamme epäuskollamme Isän kit-sauden ja haluttomuuden leimalla. Me hylkäämme hänen val-mistamansa pelastustien ja rakennamme sen tilalle omatekoi-sen.” 3

Todellisuudessa tässä näennäisvapaudessa elävä on“Baabelin” vankeudessa. Kaikesta näennäisestä kristillisyy-teen suuntautumisesta huolimatta hänen sydämensä kuuluutälle maailmalle. Maailmallisuus ilmaisee hänessä monin eritavoin olemassaoloaan. Usein sen näkee jo päältäpäin. Hä-nen elämässään on tietty ristiriita kaiken aikaa. Se ilmeneesiten, että hän on pohjimmiltaan sidoksissa tämän maailmananteihin, sen kulttuuriin, muotiin, musiikkiin ja harrastuk-siin. Jos hän näistä luopuu “kristillisyytensä” vuoksi, ei häntee sitä sydämestään, vaan ulkoisista vaikutteista. Kun täl-laisia ihmisiä on muutamia seurakunnassa, ei ole mikäänihme, että he tuovat maailmallisen menon yhteisöön.

52

“Lainopettajien ja apostolien välinen vastakohtaisuus oli täy-dellinen. Tekojen uskonnon ja evankeliumin välinen vastakoh-taisuus on täydellinen. Eroavuus ei pienene sillä, että tekojenuskontoa julistetaan Raamattu kädessä, ja Jeesuksen nimessäväitetään sen olevan syvempää sanomaa.”4

15Hengellinen nälänhätä

“Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, Herra, jolloin minälähetän nälän maahan; en leivän nälkää enkä veden janoa,vaan Herran sanojen kuulemisen nälän. Silloin he hoippu-vat merestä mereen, pohjoisesta itään; he samoavat etsienHerran sanaa, mutta eivät löydä” ( Aam. 8:11,12).

Kaikesta “hengellisen” tarjonnan runsaudesta huolimat-ta juuri nyt voidaan hyvällä syyllä sanoa, että elämme hen-gellisen nälänhädän aikaa. Ihmiset ovat monessa ahdingos-sa ajallisessa mielessä, mutta he ovat sitä myös hengellisis-sä.

Monet ovat ajatelleet, että tämä Aamoksen ennustus to-teutuu siten, että Raamatusta tulee kielletty kirja ja että neotetaan pois. Toki näin on käynytkin historian pyörteissä eri-puolilla maailmaa.

Länsimaita näyttää sitävastoin koskevan aivan toisen-lainen hengellinen nälänhätä. Uusien raamatunkäännöstenmyötä Raamatun sana vääristyy ja ihmiset eivät enää voiymmärtää sitä oikein. Toinen uhka tervettä evankeliumiavastaan kohdistuu toinen toistaan nopeammin leviävien uu-sien harhaoppien ja -opetusten kautta.

53

Ollessaan hengellisen etsijän paikalla, ihmisellä ei olepaljoakaan tietoa aidosta evankeliumista, vaan hän on val-mis vastaanottamaan lähes kaiken, missä vain Raamatustajotain mukaan otetaan tai Jeesuksen nimi mainitaan. Tällai-nen ihminen ei useinkaan ole selvillä edes uskonelämän pe-rusasioista ja niinpä hän menee hyvin helposti ansaan mark-kinoilla olevan kirjallisuuden ja äänitteiden viidakossa.

Hengelliset tilaisuudetkaan eivät johda mitenkään sään-nönmukaisesti oikeille lähteille, koska opetusta on laidastalaitaan ja usein ne ovat jopa keskenään vastakkaisia. Yhtei-söjen jäsenet luottavat pappeihin ja muihin kellokkaisiinsasiinä määrin, etteivät reagoi selvästi virheellisiinkään ope-tuksiin. Tai jos reagoivatkin, niin eivät “kehtaa” ottaa asiaaesille, etteivät vaan loukkaisi jotakuta. Ihmiset on vuosikym-menien aikana opetettu niin kilteiksi, että melkein mikä ta-hansa kelpaa, kunhan asia vain tulee luotettavalta taholta.

16Kääntyminen vai parannus?

Kaksi käsitettä kaipaavat selvennystä; ne ovat käänty-minen ja parannus. Kohtalokkaalla tavalla ne sekoitetaanusein toisiinsa. Uskovatkaan eivät niitä tunne eivätkä ym-märrä niiden merkitystä, kuinka sitten tavallinen maailmanihminen. Jos ihminen on aidosti herkistynyt hengelliseenetsintään, niin tottakai hän alkaa muuttamaan käytöstään jamuita asioita, jotka ovat lähinnä ulkonaisia ja muidenkinnähtävissä. Hän saattaa aktivoitua hengellisten tilaisuuksien

54

kävijäksi ja muuta senkaltaista.Parannusvaatimus tai -kehoitus herättää luonnollisessa

ihmisessä ajatuksen, että hänen olisi muutettava itseään sel-laiseksi, että saisi Jumalan ja uskovaisten hyväksynnän. Näinymmärretty parannus-sana on johtanut aivan päinvastaisiinajatuksiin kuin mitä sana kääntyminen tarkoittaa.

Parannus -sana antaa sellaisen kuvan, että ihminen onmenossa “periaatteessa” oikeaan suuntaan, mutta on ikään-kuin joutunut sivuraiteelle. Tällaista tulkintaa puoltavat myösjotkut psykologiset opit, joita yhä enemmän virtaa myös seu-rakuntiin. Tämä oli perustavaa laatua oleva ajatus myös Jee-suksen ajan farisealaisessa ajattelussa.

“Jeesuksen näkökulmasta ihminen ja ihmiskunta eivät olevain sivuraiteella, vaan menossa täysin väärään suuntaan. Sanasynti ei Uudessa testamentissa tarkoita vain harha-askelta, vaantäydellistä poiskääntymistä. Tämä näkemys läpäisee koko Uu-den testamentin.

Jumalan valtakunta ei ole päämäärä, johon ihminen on pyr-kimässä, vaikka hän onkin eksynyt, vaan se on täysi vastakohtasille, missä ihminen on.” 1

On paljon kiistelty siitä, voiko ihminen ylipäätään vai-kuttaa omaan pelastukseensa ja pyhitykseensä ja jos voi, niinkuinka paljon. Toiset ovat sitä mieltä, että tämä asia on ih-misen vallassa ja toiset sanovat, että ihminen ei voi tehdäyhtään mitään pelastuksensa hyväksi. Luultavimmin kum-pikaan ääripää ei ole oikea. Mutta mikä on sitten ihmisenosuus pelastuksessa?

Fredrik Wislöffin mielestä ihmisen valta näissä kysy-myksessä on pelottavan suuri, ihminen voi nimittäin estää

55

Jumalan työn itsessään:

“Ainoa, mitä sielu voi, on vetäytyä pois. Mutta tämän sevoikin tehdä milloin tahansa.”2

Tämä estäminen tapahtuu yleensä kolmella tavalla. En-simmäinen on koko kysymyksen selvä torjunta. Toinen onasian siirtäminen tuonnemmaksi. Kolmas hyvin tuhoisamuoto on se, että ihminen vastaa Jumalan kutsuun omallatoimeliaisuudellaan ja omilla ehdoillaan. Tällöin hänen us-konnollisuutensa saa johdettua hänet uskonnon harjoittajaksija evankeliumi ei pääse muuttamaan hänen sydäntään. Hänjää pohjimmiltaan entiselleen huolimatta monista hänen“kristillisistä” toiminnoistaan ja niistä asioista, joita hän kut-suu “uudeksi elämäksi”.

Kääntymisestä puhuttaessa hengellisessä julistuksessatehdään kaksi toisistaan poikkeavaa virhettä:

“Muutamat saarnaajat puhuvat kääntymisestä teroittamattakyllin selvästi, että siinä tapahtuu ratkaisu. Korostetaan Juma-lan työtä siinä määrin, että ihmisen oma ratkaisu jää syrjään.Mutta siitä seuraa, että edesvastuun suuruutta ei selitetä synti-selle, joka kuulee Jumalan kutsun. On varsin luonnollista, ettäsellainen julistus harvoin kannustaa kuulijaa tekemään ratkai-sunsa heti.

Toiset sitä vastoin erikoisen jyrkästi ja voimakkaasti puhu-vat ihmisen omasta ratkaisusta. Mutta he tekevät sen sillä taval-la, että kääntymisen jumalallinen puoli himmenee. Ihmisen rat-kaisusta puhutaan tavalla, joka osoittaa, että vaillinaisesti käsi-tetään, mitä synti vaikuttaa syntisen tahtoon, ja että ihminen ontäysin voimaton.”3

56

“Ihmisen todelliseen kääntymiseen kuuluu aina kaksi asiaa:särkyminen lain vaikutuksesta ja turvautuminen Jeesukseen. Aitousko tulee sydämeen samalla hetkellä, kun totuuden valossa me-netän uskoni itseeni ja kaikkeen omaani ja huudan avukseni Jee-susta”.4

17Jeesuksen vastaanottaminen

Herätyskristillisyydessä usein käytetty käsite on Jeesuk-sen vastaanottaminen. Se on tullut niin tutuksi ja tavanomai-seksi, että siitä on tullut tietty kaava, jota tulee noudattaatullakseen Jumalan valtakunnan kansalaiseksi. Ovatpa seu-rakunnat päätyneet “evankelioimaan” ihmisiä erilaisilla kons-teilla, joilla ihmiset — varsinkin nuoret — saadaan käyttäy-tymään ikäänkuin he olisivat “vastaanottaneet Jeesuksen”.Alkaa jo olla tuttua, että järjestetään “evankelioimistarkoi-tuksessa” mikä tahansa ei-hengellinen “juttu”, esim. sirkusklovneineen, jossa sitten muutaman puheenvuoron ja mu-siikkiesityksen jälkeen saadaan suuri joukko “eteen” ja näinhe “ottavat Jeesuksen elämäänsä”. Jos näistä tilaisuuksistahaluaisi löytää jotain hyvää, niin siksi voisi ehkä laskea sen,että ne toteutetaan ilman suurimpia ulkoisia paheita, alko-holia ja huumeita. Yritys on ollut hyvä, mutta uskaltaakokukaan katsoa, mitä näitten “uskoontulleitten” elämässä to-della on tapahtunut? Vai saivatko elinikäisen rokotteen to-delliselle evankeliumille?

Houkuttelusta kaidalle tielle saa joskus sellaisia miel-

57

leyhtymiä, että kaikki hyvä saadaan “ratkaisun” myötä ikään-kuin kylkiäisenä. Jeesuksesta pyritään tekemään yleisen hy-vän takuumies. Pyhätkin asiat “kaupallistetaan”, että “ku-luttaja” saisi elämäänsä maksimaalisen hyödyn Jeesukses-takin. Tällaiset menetelmät ovat uhkapeliä sieluilla.

“Ongelma on siinä, että koko ajatus ‘Kristuksen vastaanot-tamisesta” on väärä. Se antaa kuvan, että Jeesus etsii meidänhyväksyntäämme emmekä me Hänen. Siinä Hän seisoo hattukädessä odottamassa meidän päätöstämme Hänestä sen sijaan,että me polvistuisimme murhe sydämessämme odottamassaHänen lausuntoaan meistä. Vaikka epäilemättä satunnainen syn-nintuntoon tullut ihminen on voinut saada siitä sen opastuksen,jota hän tarvitsee päästäkseen yhteyteen Kristuksen kanssa, pel-kään että liian monet käyttävät sitä oikotienä luvattuun maa-han.

Saattaa olla, että me jopa voimme ‘vastaanottaa Kristuksen’mielijohteesta, tunteen pohjalta, ilman tuskaa je menettämättämitään itsestämme tai totutusta, mukavasta elämäntavastamme.Olisiko siitä ollut hyötyä, jos Israelin kansa olisi ‘ottanut vas-

Tammikuussa 2002 toteutettiinRovaniemellä “evankeliumia” japositiivista elämänasennetta välittävä“missio”, jonka järjestäjiksi mainittiinLähetysnuoret ja uskovat eri seura-kunnista. Sanavalmiilta Paavaliltakinsaattaisivat loppua sanat, jos eläisiajassamme!

58

taan’ pääsiäisveren sivelyn, mutta olisi jatkanut kahleissa elä-mistä, tai tuhlaajapoika olisi ‘ottanut vastaan’ isänsä anteeksi-annon ja jatkanut elämistä kaukaisen maan sikalassa?

Kristuksen vastaanottaminen tarkoittaa, että ihminen ymmär-tää sanat ‘sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässämaailmassa’ (1.Joh. 4:17). Me pidämme Hänen ystäviään omi-na ystävinämme, Hänen vihollisiaan omina vihollisinamme,Hänen teitään ominamme, Hänen hylkäämistään hylkäämise-nämme, Hänen ristiään ristinämme, Hänen elämäänsä elämä-nämme ja Hänen tulevaisuuttaan tulevaisuutenamme.

Jos tämä on se mitä tarkoitamme, kun neuvomme etsijää ot-tamaan vastaan Kristuksen, meidän on parasta selittää asia hä-nelle. Ellemme niin tee, hän saattaa joutua syviin hengellisiinvaikeuksiin.” 1

Itse asiassa näyttää siltä, että vihollinen on ryhtynyt“evankelioimaan”. Se on alkanut yhä enenevässä määrin ot-tamaan haltuunsa tilanteita, joissa julistetaan evankeliumia,mutta maailmalliset keinot karkoittavat todelliset Jumalanlapset sellaiseen osallistumasta. Uskomattomat maailman-ihmisetkin ovat kauhuissaan, koska monella heistä on ollutkaikesta huolimatta jonkinlainen pyhyydentunto ja tietämyssiitä, minkälainen Jumalan seurakunnan tulee olla. Ei hänvoi mitenkään käsittää, että seurakunta tarjoaa vain sitä sa-maa, mitä maailma antaa ja siksi hän sitä kauhistuu.

Ehkäpä vihollinen onkin matemaatikko. Ehkäpä sen aja-tus onkin, että saahan siellä joku uskoonkin tulla, kunhanvain saadaan häväistyksi Jumalan valtakunnan työ. Kylläpähän sitten aikanaan räätälöi kullekin sopivan petoksen, jollahän sitten aikanaan ne muutamat “uskoontulleet” käsittelyyn-sä ottaa.

59

18Uskonto vai evankeliumi

“Uskonto on käytöksen muuttamista; se poistaa henkilön elä-mäntyylistä monia asioita, joita tämä on tehnyt ja lisää siihenpaljon sellaista, mitä siinä ei ole koskaan ollut. Se lisää myösuudenlaista käyttäytymistä: kirkossa tai uskonnollisissa koko-uksissa käymistä, kurinalaista raamatunlukua ja rukousta, tar-vitsevien auttamista. Ystävät vaihtuvat niiksi, joilla on sama us-konnollinen elämäntyyli ja jotka ovat mukana kaikissa niissäsosiaalisissa toiminnoissa, jotka ovat hyväksyttäviä juuri tuontietyn uskonnollisuuden piirissä. Henkilöä saatetaan pitää ko-kosydämisemmin Jumalalle omistautuneena, jos hänestä tuleediakoni, kuorolainen, nuoriso-ohjaaja, pappi tai jopa lähetys-saarnaaja!” 1

Malcolm Smith kertoo kokemuksestaan puhujana lei-rillä, jossa oli paljon nuoria. Nämä olivat evankelisiin seu-rakuntiin kuuluvien kristittyjen kodeista, joissa oltiin huo-lestuneita nuorten hengellisestä tilasta. Näin Smith kertoo:

“Ensimmäiset kokoukset olivat vaikeita. Noin 150 nuortaistui tai pikemminkin retkotti penkeillään. Monet tuijottivateteensä mitään näkemättä; toiset puhaltelivat suuria vaaleanpu-naisia purukumikuplia tai haukottelivat lakkaamatta.”2

Alkutilanteen vaikeudesta huolimatta Smith onnistuusaamaan keskustelun johdetuksi siihen, mitä he ymmärtävätkristillisellä elämällä. Lähes kaikki puheenvuorot käsitteli-vät sitä, mitä “kristitty” ei saa tehdä.

60

Sitten Smith käänsi keskustelun siihen, mitä kristityttekivät ja kuinka he käyttävät aikaansa:

“Hetken oli hiljaista ja sitten joukon keskivaiheilta kuuluihuuto: ‘Eivät he tee paljoakaan!’ Tätä tervehdittiin naurulla, jajoku toinen huusi: ‘He käyvät maanantaisin keilaamassa van-hempien vahtiessa heitä!’ Seurauksena oli vihellystä ja naurua.

Oli pitkään hiljaista ja vastauksia alkoi kuulua verkkaiseentahtiin. Kirkossa piti olla koko sunnuntai ja myös keskiviik-koiltaisin. Toiset ehdottivat, että joka aamu piti lukea Raamat-tua ja rukoilla puoli tuntia.

Ilmeiseksi kävi, että todella hartaita kristittyjä olivat ne, jot-ka lauantaisin todistivat ihmisille ostoskeskuksissa, jotka jätti-vät traktaatteja tarjoilijoille ravintoloihin ja jotka kulkivat ovel-ta ovelle kutsuen ihmisiä kirkkoon.

‘Mikä saa kristityt tekemään kaiken tämän?’ kysyin. Jälleenoli hiljaista.

Eturivillä istuva vakavana pysynyt tyttö sanoi: ‘Täytyy yrit-tää kovasti, rukoilla paljon, antaa elämänsä Jeesuksen käyttöönkaiken aikaa ja kuunnella kristillisiä radio-ohjelmia.’

‘Elääkö kukaan tällä tavoin?’ kysyin.He katsoivat toisiinsa ja liikehtivät levottomina. ‘Useimmat

lipsuvat melkoisesti’, sanoi vakavan tytön vieressä istunut poi-ka.

Kysyin: ‘Mitä silloin tehdään?’ Yksi vastasi: ‘Jatketaan mat-kaa, antaudutaan uudelleen Jumalalle ja yritetään taas.’

Odotin hetken melkein ystävällisen hiljaisuuden vallitessaja kysyin sitten: ‘Onko kristityn elämä teistä kaikkein fantasti-sinta elämää maan päällä?’ He eivät odottaneet sellaista kysy-mystä ja remahtivat nauramaan. Viimein yksi heistä huudahti:‘Tuohan on ihan älytöntä!’

Olin hämmästynyt, etteivät nämä teini-ikäiset, jotka olivat

61

olleet usein kokouksissa ja kuulleet monien puhujien julistustaoman pastorinsa viikottaisten puheiden lisäksi, ymmärtäneet ol-lenkaan evankeliumia.” 3

Tämä traaginen kuvaus sopinee monin paikoin myösSuomen tilanteeseen. Todellinen evankeliumi on kadoksis-sa. Uskonto on astunut tilalle kieltoineen ja käskyineen.

Syynä lienee se, että laajalti puuttuu toisiinsa kiinteästiliittyvien lain ja evankeliumin saarna. Laki ei voikaan enäätehdä tehtäväänsä ja saada ihmistä syntisen paikalle, jolloinarmostakin tulee käsittämätöntä “munkkilatinaa”. Nämänuoret olivat kuulleet lain, koska he tiesivät, mitä kristitty eitee. Toinen ääripää on se, että saarnataan pelkkää armoa,jolloin kaikkea voi tehdä kristityn vapauden varjolla.

Näin uusi elämä ei ole korvannut vanhaa elämää vaanuusi elämäntapa on korvannut vanhan elämäntavan. Ihmi-sen haluamisen keskus — oma sydän — on edelleen se sama.Näin “uudeksiluominen” onkin jotain muuta, mistä sillä al-kukristillisyydessä ymmärretään.

“Mitä uskonnollisempi ihmisestä tulee, sitä kauemmaksi Ju-malasta hän kasvaa. Lisääntyvän omistautumisen myötä tuleelisääntyvä tyhjyyden tunne. Kaikkien sääntöjen pitäminen ei tyy-dytä sisäistä nälkää; ja niin omistautumista seuraa uusi omis-tautuminen, johon liittyy aina toive siitä, että tämä on se vii-meinen uhri, joka miellyttää Jumalaa ja tuo sydämelle tyydy-tyksen.

Uskonto muuttaa käyttäytymistä, mutta ei sydäntä ‘haluami-sen lähdettä’. Seuraamalla kaikkia sääntöjä uskova välttää sitämikä on kiellettyä, mutta hänen sydämensä haluaa sitä edel-leen. Itseasiassa sydän haluaa sitä enemmän nyt, kuin silloin,

62

kun se ei vielä ollut kiellettyä. Vilpitön henkilö alkaa inhotakyvyttömyyttään totella ja alkaa tehdä lupauksia Jumalalle.

Uskovan ainoa todellinen vihollinen on orjan mielenlaatu,joka jatkuvasti ponnistelee saavuttaakseen Jumalan suosion.

Jos henkilö etsii Jumalan hyväksymistä jonkin sellaisen pe-rusteella, minkä mukaan hän on elämänsä järjestänyt, hän il-maisee, että Kristuksen kuolema oli tarpeeton.”4

19

Farisealaisuus ajassamme

“Farisealaisuutta ei tarvitse lähteä etäältä etsimään. Nopeim-min sitä löytää itsestään. Kaikki hurskaus, kaikki uskovaisuusja jumalisuuden harjoitus, jota ei ole vastaamassa todellisuussydämessä, elämässä ja käytännössä, on farisealaisuutta. Häm-mästyisimme ehkä kuitenkin, jos Jeesus sanoisi meille: voi si-nua ulkokullattu!” 1

Tuskin mikään ilmaisu toisesta uskovasta on niin täyn-nä syvää halveksuntaa ja negatiivista latausta kuin se, ettähänen sanotaan olevan fariseus. Tämähän on varsin yleinenkäsitys nykyajassa ja sen tueksi on otettu Jeesuksen kovatsanat fariseuksille.

Olisi kuitenkin hyväksi hieman perehtyä tarkemmin fa-risealaisuuteen, ennenkuin teemme kovin jyrkkiä johtopää-töksiä. Saattaa olla jonkinmoinen yllätys, että se, mikä ny-kyisin luokitellaan farisealaisuudeksi saattaakin olla kristil-lisyyttä alkukristillisessä merkityksessä ja päinvastoin se, mitäjuhlitaan kristillisenä onkin itse asiassa farisealaisuutta.

63

“Ei voitane kyllin voimakkaasti tähdentää sitä, etteivät fari-seukset myöskään käytännössä — luokkana ja ryhmänä tarkas-teltaessa, siis siinä määrin kuin he olivat todellisia fariseuksia— suinkaan olleet mitään tietoisia ulkokullailijoita. Varustettu-na niin valppaalla huomiokyvyllä, joka heillä oli ihmisen heik-kouksiin ja taipumuksiin, olivat he tässä suhteessa hyvin tark-kaavaisia itseensäkin nähden.

Lienee vaikea löytää toista uskonnollista ryhmää, joka oliniin vapaa ulkokultaisuudesta — siinä mielessä, jossa tätä sa-naa nykyään yleisesti käytetään ja ymmärretään — kuin juurifariseukset. Kuten jo on tähdennetty, tekivät fariseukset mitätäysintä totta eetillisestä ja uskonnollisesta pyrkimyksestään.Juuri tämä vakavuus ja tämä ponnekkuus alusta saakka sai fari-sealaisen veljeskunnan aikaan.

Ja kuitenkin täytyi sen persoonallisen asenteen, joka on fa-riseukselle tunnusomaista, alkukristillisen tarkkailun edessänäyttää teeskentelyltä. Voisi lausua sen näin: farisealaisen etii-kan täytyi välttämättä johtaa tosiasialliseen, joskin myös vält-tämättä tiedottomaan teeskentelyyn (hypokrisis). Sillä mitä te-kee sellainen mies, joka kuuluen toiseen elämänyhteyteen koet-taa käyttäytyä siten, kuin kuuluisi toiseen elämänyhteyteen? Hänkoettaa olla jotain sellaista, jota hän ei ole ja joksi hän ei kos-kaan voi tulla, niin kauan kuin hän jää samaksi, mitä on.

Meillä on täysi syy olettaa, että he kristilliseltä kannalta, ai-nakin Jeesuksen näkökannalta katsoen, ovat pahoja ihmisiä.(Tämä ei merkitse sitä, että heitä olisi pidettävä pahoina nykyi-sen kristityn näkökulmasta katsoen. Jos tätä vastaan huomaute-taan, että farisealaisia Uudessa testamentissa kuitenkin kuva-taan pahoiksi, on ymmärrettävä, että juuri Jeesuksen näkemyson paljastanut heidän kuvansa. Nykyaikainen arvostelija ei oli-si piirtänyt samaa kuvaa kuin evankeliumit.)

Miten he sitten ovat tulleet pahoiksi? Vastaukseksi tulee:

64

aivan yksinkertaisesti sen kautta, että he ovat ottaneet tehtäväk-seen tulla hyviksi. Tahtoessaan olla oikeamielisiä ja hurskaitaja koettamalla sitä olla he ovat tulleet pahoiksi, tahtoessaan ollaJumalan lapsia on heistä tullut perkeleen lapsia, koettaessaansuorittaa Jumalan tekoja he tulevat täyttämään perkeleen teko-ja. Pyrkiessään niin innokkaasti noudattamaan Jumalan käsky-jä he ovat kykenemättömiä kuulemaan Jumalan ääntä. Kun hekohtaavat Jumalan sanansaattajan, eivät he tunne häntä sellai-seksi eivätkä tahdo tietää hänestä, vaan jopa katsovat, että hänon pahan hengen riivaama.

Tässä tulee näkyviin farisealaisuuden ja kristillisyyden rat-kaiseva ero. Farisealaisuus sanoo: ihmisen pitää tahtoa hyvääja hän voi tahtoa hyvää. Siitä, joka tahtoo hyvää ja koettaa sitätehdä, tulee hyvä ja oikeamielinen ihminen.

Kristillinen etiikka sitä vastoin perustuu näkemykseen ih-misen todellisesta olemuksesta ja sanoo: luonnostaan ihminenei voi tahtoa eikä tehdä hyvää. Jos hän kohdistaa tahtonsa japyrkimyksensä hyvään, hän tosiasiassa joutuu pyrkimään kohtipahaa. Joka koettaa tehdä hyvää, joutuu tekemään pahaa. Sillähuono puu ei voi tuottaa hyvää hedelmää. Ja paha ihminen on jajää huonoksi puuksi, vaikkapa hän itse tahtookin tuottaa hyväähedelmää ja luulee pystyvänsä siihen.

Farisealaisuus, joka hyväksyy noudatettavaksi kristillistäajattelua, lakkaa olemasta farisealaisuutta, ja kristillisyys, jokasisällyttää itseensä farisealaista ajattelua, samoin lakkaa olemastakristillisyyttä.

Kristillinen siveysoppi voidaan tiivistää siihen, minkä Paa-vali ilmaisee näin: ‘Ja minä elän, en enää minä, vaan Kristuselää minussa’ (Gal. 2:20), kun taas farisealaisuus alkukristilli-sen käsityksen mukaan merkitsee sitä, että tahdotaan toteuttaajumalallinen Jumalasta erossa olevilla keinoilla — tahdotaantehdä Jumalan tahto välittämättä Jumalasta.

65

Farisealaisuus arvioidaan Raamatussa liikkeeksi, joka kokoasenteellaan tähtää siihen, että se saisi huonon puun kasvamaanhyvää hedelmää ts. se lähtee siitä, että ihminen sellaisena kuinhän on, voi muovata itsensä suorittamaan ja toteuttamaan Ju-malan tahtoa. Uudestisyntyminen, uusi luomus, torjuu farisea-laisuuden.

Farisealaisuus on aina ollut ongelmana ja vaarana kristilli-sessä seurakunnassa. Jeesus varoittaa siitä ja sitä vastaan on täy-tynyt taistella, sillä jos sen sallitaan vapaasti levittäytyä, se vai-kuttaa kuolettavana myrkkynä, joka perin pohjin tuhoaa kris-tillisen elämän.” 2

Kun uuden elämän saanut ja uudestisyntynyt ajautuuomatoimiseen farisealaisuuteen, hänen tilansa on todellavakava. Tällöin kysymys on siitä, että hän on joutunut poisarmosta (Gal. 5:4).

“Syy, miksi kirjanoppineet ja fariseukset eivät löytäneetvanhurskautta, oli se, että he eivät tahtoneet nähdä omaa puut-teellisuuttaan. He eivät astuneet ensimmäistä askelta alaspäin.He eivät tunnustaneet olevansa vailla todellista vanhurskaut-ta. Ensimmäinen askel tähän vanhurskauteen on köyhyys hen-gessä.” 3

4 — Uskonto vai evankeliumi

66

20Raamatun oppi

“Tullessamme Jumalan tykö emme saa tuoda mukanammemuuta kuin Kristuksen. Kaikki muu myrkyttää ja turmelee us-kon. Se, joka rakentaa täytettyjen velvollisuuksien, lahjojen,armon kokemusten yms. varaan, ei tunne Kristuksen ansiota.

Tämä tekee uskomisen niin vaikeaksi, niin vieraaksi luon-nolle. Jos uskot, on sinun joka päivä jätettävä syrjään etuoikeu-tesi, kuuliaisuutesi, kasteesi, pyhityksesi, täytetyt velvollisuu-tesi, lahjasi kyyneleesi, liikutuksesi, nöyrtymisesi, niin että ai-noastaan Kristus on turvasi. Tekosi ja itsekylläisyytesi on hävi-tettävä päivittäin. Kristus on Jumalan lahja. Usko on Jumalanlahja. Anteeksiantamus on armolahja.

Luonto raivostuu, kiusaantuu ja on kiukkuinen siitä, ettäkaikki on lahjaa ja ettei sitä voi millään ostaa, ei töillä, ei kyy-nelillä eikä velvollisuuksien täyttämisellä. Kaikki työt on sul-jettu pois ja ne ovat arvottomia taivaassa (Ef. 2:8,9, Tiit. 3:5).

Jos luonnon olisi ollut keksittävä pelastuksen tie, olisi semieluummin pannut sen pyhien ja enkelien käsiin heidän kau-piteltavakseen kuin Kristuksen käsiin, joka antaa sen ilmaisek-si. Luonto tahtoisi tehdä tien, jossa autuus ostetaan teoilla. Sik-si se kauhistuu Kristuksen ansiota itselleen vahingollisena. Luon-to tekisi autaaksi tullakseen kaikkea muuta kuin menisi Kris-tuksen luo, liittyisi häneen ja olisi kaikesta hänelle velkaa” 1

“Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tunte-matta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen ja hänetristiinnaulittuna” (1.Kor.2:2).

Tässä on raamatullinen oppi pähkinänkuoressa. Kaiken

67

muun opetuksen on oltava tämän kanssa sopusoinnussa.Koska ihminen on täydellisesti turmeltunut, hänellä ei il-man ulkopuolista apua ole mitään mahdollisuutta päästä si-sälle Jumalan valtakuntaan.

“Oppi ihmisen turmeluksesta ei ole vain yksi mielipide mui-den mielipiteiden joukossa. Se on Jumalan tuomio ihmises-tä.” 2

Raamattu sanoo, että Jumala on pyhä. Hän ilmoitti tah-tonsa laissa, josta Paavali sanoo, että se on hengellinen. Muttalaki sai aikaan vihaa, koska se osoitti ihmisen syyllisyydenja kapinallisuuden.

Laki on jokaisessa ihmisessä sisäänrakennettuna, mut-ta näin ei ole evankeliumin laita. Se tulee aina ihmisen ulko-puolelta. “Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminenKristuksen sanan kautta” (Room. 10:17).

“Tiedämme hyvin, että jos Jumalan pyhiä vaatimuksia ty-pistetään niin, etteivät ne enää vaadi minulta täydellisyyttä,marssisi varmastikin pitkä jono fariseuksia sanomaan: ‘Minäteen useinkin sitä hyvää, mitä tahdon’. Aivan oikein. He teke-vät sitä usein. Mutta eikö Jumalan sana sanokin, että sinun pi-tää tehdä sitä aina? Eikö Jumalan sana sanokin, että mikäli olettäydellinen kaikessa paitsi yhdessä, olet kadotustuomion alai-nen (Jaak. 2:10)?” 3

Täydellisyys löytyy kuitenkin sijaisessa.Aito ja oikea evankeliumi loukkaa luonnollista ihmistä

perinjuurin, koska se ei jätä “vanhalle ihmiselle” mitäänonnistumisen mahdollisuutta.

68

Raamattu toteaa: “Jumala näki hyväksi saarnauttaman-sa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat” (1.Kor.1:23).

21Pyhän Hengen työ ja tehtävä

Varsinkin nykyaikana puhe ja käsitykset Pyhästä Hen-gestä ovat saaneet outoja piirteitä. Aiheesta on kirjoitettu pak-suja kirjoja, kaikkiin niihin on yritetty saada tukea Raama-tusta. Monenlaista mystiikkaa niihin on sisällytetty ja pal-jon on yritetty lisätä myös omasta päästä.

”Hengen tehtävänä on näyttää todeksi synti. Tämä Hänentehtävänsä ei lakkaa silloin, kun syntinen kokee kääntymykses-sään Jumalan armon. Silloin vasta se tositeossa alkaakin — sil-loin näet, kun sielu on tullut Jumalan kouluun. Ja Henki näyttääjatkuvasti todeksi synnin. Näin juuri tapahtuu pyhitys. Ei ku-kaan näe selvemmin syntiään kuin se, joka on tekemisissä Hen-gen kanssa.”1

”Niukassa valossa emme juuri huomaa vaatteittemme tah-roja. Kuta lähemmäksi valoa tullaan, sitä enemmän näkyy kaik-kinainen lika. Kasvava synnintunto ei siis todista sitä, että ih-minen olisi joutunut kauas Jumalasta, niinkuin voi helposti luullaHengen valonheittäjän tielle sattunut ihminen. Se päinvastoinnäyttää, että on saatu olla enemmän tekemisissä Hengen kans-sa. Paras keino synnintunnon lisäämiseksi on tehdä täyttä tottapyhityksestä.”2

69

”Kristillinen pelastusvarmuus on kaksinainen: Se on ihmi-sen varmuutta hänen omista synneistään. Ja varmuutta Hänes-tä, joka vanhurskauttaa jumalattoman.”3

Jeesus itse sanoo Pyhästä Hengestä:“Kun hän tulee, niin hän näyttää maailmalle todeksi

synnin ja vanhurskauden ja tuomion; synnin, koska he eivätusko minuun; vanhurskauden, koska minä menen Isän tykö,ettekä te enää minua näe; ja tuomion, koska tämän maail-man ruhtinas on tuomittu… …Mutta kun hän tulee, totuu-den Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se,mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hänkuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hänon minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja ju-listaa teille” Joh. 16:8–14.

“Apostolinen julistus ei ollut suinkaan mitään Isä-Jumala-uskontoa tai Hengen ylistystä. Se oli Kristus-julistusta. ‘Mesaarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisillepahennus ja pakanoille hullutus’ (1. Kor. 1:23).

On suoranaista väärinymmärrystä ja valitettavaa eksymys-tä, jos luullaan, että Jeesuksen sijaiskuolema vähitellen siirtyytaka-alalle Hengen täyttämän ja pyhitetyn kristityn elämässä,kun taas Henki astuu etualalle uuden elämän perusteena. Henkiei pyydä mitään itselleen. Hänen ainoana tarkoituksenaan onkirkastaa Kristusta.”4

“Ei ole muuta herätyssaarnaa kuin herätyssaarna PyhässäHengessä. Mies ei voi ketään herättää.” 5

70

Eräs parhaista Pyhän Hengen esikuvista löytyy Vanhantestamentin puolelta kertomuksessa, jossa Aabrahamin pal-velija ja luottomies, Eleasar, lähtee noutamaan herransa po-jalle puolisoa, Raakelia (1 Moos. 24. luku):

“Kun Aabrahamin palvelija koettaa suostutella morsianta,hän kuvaa kaikkea sitä rikkautta ja kunniaa, minkä isä on anta-nut pojalleen, sitä rakkautta, jolla isä rakasti poikaansa: sanallasanoen, hän toi ilmi kaiken, mikä saattoi kiinnittää Rebekansydäntä ja samalla irroittaa häntä siitä ympäristöstä, jossa häneli. Tällainen oli Eleasarin todistus. Ja sellainen on myös PyhänHengen todistus. Pyhä Henki puhuu Kristuksesta, ylistää Hä-nen kunniaansa, ihanuuttaan, täydellisyyttään ja armoaan, ju-listaa ‘Hänen tutkimattomia rikkauksiaan’, Hänen olemuksen-sa suuruutta ja ylevyyttä ja Hänen työnsä täydellisyyttä.

Vieläpä Pyhä Henki todistaa, kuinka autuasta on olla Kris-tuksen ruumiin jäsen, Hänen lihaansa ja Hänen luutaan. NäinPyhä Henki aina todistaa, ja tämä on hyvä koetinkivi, jonkaavulla saatamme tutkia jokaisen todistuksen ja kaiken saarnan.Todella hengellinen saarna ja oikea todistus julistaa aina Kris-tusta ja Hänen täydellisyyttään. Hän on aina tämän saarnan si-sältönä, sillä Henki ei viihdy muussa kuin Jeesuksessa, eikähalua muuta tietää.”5

Rebekan äiti ja veli kuitenkin estelivät sanoen: ‘Annatytön viipyä luonamme vielä joku aika, edes kymmenen päi-vää, sitten saatte lähteä. Näin kuva vielä täydellistyy — lä-hiomaiset kuvaavat maailmaa ja sielunvihollista, jotka pitä-vät pelastusta “hyvänä asiana”, mutta ehtiihän sen vielä myö-hemminkin — viivy vielä luonamme jonkin aikaa!

71

“Jumala on Henki, eivätkä mieli ja ruumis voi pitää yhteyttähengen kanssa. Aistituntemukset tai ‘tietoinen’ ruumiillinennautinto jostakin oletetusta hengen läsnäolosta eivät ole sitä to-dellista hengen yhteyttä Pyhän Hengen kanssa, jota Isä odottaaniiltä, jotka palvovat Häntä (Joh. 4:24).

Jos me ajattelemme Jumalan olevan meissä tai ympärilläm-me palvontamme vuoksi tai ‘iloksemme’, me tahtomattammeavaamme oven pahoille hengille siihen ilmapiiriin, joka meitäympäröi”. 7

“Pyhästä Hengestä tuleva voima ei koskaan ole ulkonaistentekijöiden vaikuttamaa. Jokaisen, joka haluaa tietää, mitä saar-naaminen sielun voimassa on, tarvitsee vain kuunnella kansanlaulua ja tarkkailla yleisön liikehdintää kokouksessa, jossa ontungokseen saakka väkeä ja hienot varusteet. Voitte aistia väen-tungoksessa erikoisen voiman. Mitä voimaa se on? Tunnettekovoiman, joka painostaa teitä? Se ei voi olla Pyhän Hengen voi-ma. Se on sielun voima.

Muistakaamme, että Pyhän Hengen toiminta ei koskaan sie-dä ihmiskäden sekaantumista. Pyhä Henki ei koskaan käytä pal-velukseensa sielun voimaa. Kaiken voiman on tultava ylhäältä;kaikkien käytettävien keinojen on myös tultava ylhäältä.

Jos voima on Jumalasta, tunnette olonne kevyeksi ja kirk-kaaksi. Mutta vihollisen käyttämät psyykkiset voimat ilmene-vät usein suuren joukon läsnäollessa. Kyetkäämme havaitse-maan ero, muutoin joudumme petetyksi.

Saatana kiihdyttää kaiken voimansa ja käyttää kaikkia kei-noja pannakseen liikkeelle sielun piilevät voimat uskonnolli-sissa ja mielenterveyttä vaalivissa piireissä ja vieläpä kristitty-jenkin keskuudessa. Tällaiset tosiasiat ovat edessämme. Mei-dän on pyydettävä Herralta valoa osataksemme arvostella oi-kein.” 8

72

“Kristus heitti hengellisyydestämme vanhan ihmisen toivot-tomasti parantumattomana syrjään. Sen hurskaaksi tekemisestätehtiin Golgatalla loppu. Samalla myös kaikesta siitä hengelli-syydestä, jota kehitellään esille ihmisestä itsestään. Syvästi ot-taen meillä ei ole kristillisyyttä ollenkaan, on vain lainakristilli-syyttä, on vain toisen omaa. Savi on mykistyneenä Valajan kä-dessä. Liha on tullut hurskausteittensä päähän ja tunnustaa kuu-luvansa — ei elämälle — vaan kuolemalle. Melu temppelistäon vaiennut.”9

Kristuksen Henki ei ruoki ihmisen egoa, vaan se on pa-remminkin näännyttämässä sen “nälkään”. Pyhän Hengentehtävänä ei ole synnyttää sielunhoidollista tarvetta vaan täyt-tää se!

22

Lakiko kumottu?

Laista puhuminen nykyaikana on monen mielestä vas-tenmielistä. Nythän on vain “rakkauden laki”. Onko tämätotta? On totta, että laki pelastustienä ei ole enää voimassa,mutta ei lakia ole kumottu, kuten väitetään.

On hyvin helppo osoittaa, että laki on nytkin voimassa.Oletetaan, että joku ottaa ilman lupaa autosi. Sisimmässäsioleva laki ilmaisee välittömästi, että hän teki laittomuuden,varasti sinun omaasi. Tai joku vietteli puolisosi. Sisimpäsiosoitti heti, ettei sellaista saa tehdä. Ymmärrämme heti lainvoimassaolevaksi, jos sen rikkominen aiheuttaa meille it-sellemme vaikeuksia. Laki on tänäänkin voimassa ihmistä

73

ja yhteiskuntaa suojelevana. On vain valitettavaa, että lait-tomuus on kaikkialla pääsemässä valtaan, kun lisääntyvänlakien rikkomien myötä löysätään lakeja, niin että joissakintapauksissa lain rikkoja pääsee kuin “koira veräjästä” ja ri-koksen uhri saattaa saada syytteen!

Laki kuten evankeliumikin ilmaisee Jumalan pyhän tah-don. Myös Jumalan laki suojelee yksityistä ihmistä ja yh-teiskuntaa, jos se vain saa sen tehdä. Se on periaatteessa ai-van samaa kuin vanhempien säätelemät rajoitukset lapsil-leen. Mikään rakkauden laki ei kumoa esim. kymmenen käs-kyn lakia, vaan se sisältyy rakkauden lakiin.

Sekä yhteiskunnassa että seurakunnassa lain julistustaon jo pitkään pyritty vastustamaan, koska se syyllistää ihmi-sen. Usein kuulee sanottavan, ettei pidä moralisoida. Laintehtävähän on nimenomaan ihmisen syyllistäminen, eli osoit-taa väärät teot ja väärät motiivit ja mieluummin jo ennak-koon ehkäistä väärää ja turmiollista käyttäytymistä.

Lain julistuksen puuttuminen näkyy jo jokaisessa päi-välehdessä, kun toinen toistaan raaemmat verityöt ja muutrikosuutiset paljastavat tämän karun tosiasian.

Nykyisin kuulee väitettävän sitäkin, että kaikki muutkäskyt ovat voimassa, mutta lepopäivän pyhittäminen ei.Mutta tosiasia on se, että minkä käskyn tahansa jatkuvallarikkomisella on aina seurauksensa. Tähän kuuluu myös le-popäivän pitäminen lepopäivänä. Mikäli rikomme tätä jat-kuvasti, niin ei mene kovinkaan kauan ennenkuin saammesiitä rangaistuksen jo siitä yksinkertaisesta syystä, että ih-minen ei kestä jatkuvaa ahertamista ilman lepoa. Tämän käs-kyn voidaan sanoa kuuluvan maailman vanhimpaan työ-suojelulakiin, ja edelleenkin se on voimassa.

74

“Niinkuin päivä ja yö kuuluvat yhteen olematta sama asia,samoin myös laki ja evankeliumi kuuluvat yhteen, vaikka neovatkin eri asioita. Siksi niitä ei saa sekoittaa toisiinsa. Joka se-koittaa lain ja evankeliumin toisiinsa niin, ettei niiden välillävoi tehdä eroa, se sekoittaa yhteen päivän ja yön, Hän sekoittaatoisiinsa elämän ja kuoleman, niin että kaikesta tulee puolikuol-lutta ja väärät hengelliset piristeet tulevat välttämättömiksi.

Kummallista ja huomionarvoista on kuitenkin, että vaikkeilailla ja evankeliumilla tietyssä mielessä ole mitään tekemistätoistensa kanssa, Jumala huolehtii kuitenkin siitä, että ne tarttu-vat kumpikin ‘toistaan kädestä’. Niinkuin Jumalan pyhyys var-jelee Jumalan rakkautta ja Jumalan rakkaus varjelee Jumalanpyhyyttä, niin Jumala tekee laissa ja evankeliumissa. Hän antaaevankeliumin varjella lakia ja lain evankeliumia. Tämäkin onsalaisuus. Kun sen ymmärtää, ymmärtää jotain olennaista Ju-malan suunnitelmasta.

Lain sisältö koskee yksinomaan meidän velvollisuuksiam-me. Kaikki käskyt ja ilmaisut, jotka kuuluvat: ‘Tee’ ja ‘Älä tee’,ovat lakia riippumatta siitä, mitä tulee ‘tehdä’. Monen mielestäosa siitä, mitä meidän ‘tulee tehdä’, on lakia ja osa evankeliu-mia.

Mutta mitä on evankeliumi, kun lain ja evankeliumin välilläteoissa ei ole mitään eroa, vaan koko ajan on vain ‘tehtävä’?

Lain kohteena ja sisältönä on minun elämäni ja minun hen-kilökohtainen vaellukseni, kun taas evankeliumin kohteena jasisältönä on sijaisen elämä ja kuolema sekä Jumalan sydämenasenne, joka sijaisen tähden on armollinen meitä kohtaan.

Raamattu sanoo: ‘Niin tulkaa käykäämme oikeutta keskenäm-me, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tule-vat ne lumivalkoisiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tule-vat ne villanvalkoisiksi.’ Evankeliumi sisältää pelkästään kutsu-ja ja lupauksia, lahjoja ja täytettyjä töitä, sijaisen ja hänessä lah-

75

joitetun vanhurskauden vaatteen Jumalan edessä, paimenen jahänen huolenpitonsa, palvelijan ja Jumalan valtaistuinsaliin joh-tavat ovet, ystävän ja vapaan pääsyn Isän taloon, veljen ja kaik-ki lapsen ja perillisen oikeudet. Tämän kaiken evankeliumi an-taa ehdoitta, ilman vaatimuksia, tuomiota ja käskyjä — koko-naan ilman lakia” (Room. 3:21). Täytetystä työstä ja lain täyt-tämisestä loppuun saakka on kyse, kun Jeesus huutaa ristiltä:‘Se on täytetty.’

Jos joku uskaltaa muuttaa tämän evankeliumin ihanan lah-jan tehtäväksi, Jumalan pyhyys kiroaa hänet, koska hän ei teeeroa omien tekojensa ja sijaisen tekojen välillä.

Koska Jumala itse on sijaisessa valmistanut meille täydelli-set teot, jotka pelastavat meidät, hän haluaa joko nähdä meidätsijaisen täyttämässä työssä tai lähettää meidät ikuiseen kirouk-seen.

Jumala on itse merkinnyt kaikki ne, jotka käyttävät väärinlakia ja evankeliumia ja sekoittavat yhteen uskon ja tekojen tienJumalan luokse ja tekevät uskon teoksi ja kuuliaisuudeksi.”1

“Pahin tapa käyttää väärin lakia on tinkiä ja tasoittaa ja ottaapois laista se mikä syntisen mielestä on liian ankaraa ja pannapäämäärä niin matalalle, että sen voi saavuttaa. Tuloksena onluonnollisesti itsetyytyväisyys, omavanhurskaus ja väärä var-muus. Tällä tavalla ei saavuteta lain todellista tarkoitusta, jokaon murskata, kurittaa ja ajaa syntinen — ei orjuuden ikeen alle,ei epätoivon kuiluun — vaan Kristuksen luo, joka on ‘lain lop-pu, vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo’.”2

76

23

Lain hylkääminen

“He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan hehänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomiaja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia” (Tiit. 1:16).

“Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmi-siä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuo-mioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalammearmon irstaudeksi…” (Juud. 4).

Käsitykset siitä, että Jumalan laki on aikansa elänyt,johtaa lain hylkäämiseen (antinomismiin), jolla on tiettyjävakavia seurauksia. Jeesus sanoo, että laista ei katoa pienin-kään piirto ennenkuin kaikki on tapahtunut. Paavali sanoo,että laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä. Siksi on hyvä selvit-tää, miten lain hylkääminen ilmenee ja mitkä ovat tämänhylkäämisen tuntomerkkejä.

Julistuksessa se ilmenee yksipuolisena Jumalan rakkau-den korostamisena, joka pohjautuu osin Raamattuun, muttalisää yhtä ja toista ja on osittain ristiriidassa Raamatun kans-sa. Julistus on valikoivaa ja pitää Jumalan käskyjä ja kielto-ja ensisijaisesti Israelille kuuluvina ja lupauksia seurakun-nalle kuuluvina. Pitää syntiä (jopa hyväksyttävänä) inhimil-lisenä heikkoutena. Se vaikuttaa myös jumalanpelon puut-tumiseen.

Antinomismissa korostetaan ihmisen hyvyyttä Juma-lan luomana, Jumalan rakkautta ja armoa, ulkonaista yhteyttäyhteisöjen välillä, sallivuutta. Ekumenia tulee tärkeämmäk-si kuin opillinen selkeys.

77

Antinomismissa vieroksutaan selkeää sanan saarnaa, py-hyyden vaatimusta ja tavoittelua, puhetta Jumalan vihastasyntiä kohtaan, arvostelua, keskustelua, kielteisiksi koettu-jen asioiden käsittelyä.

Tyypillisiä antinomismin tuntomerkkejä ovat nautiske-lu, maailman ystävyys, itseriittoisuus, ’rento kaveruus’ hy-väksyvän Jumalan kanssa, tämä ilmenee esim. rukouksessaepäkunnioittavana puhetyylinä (slangina).

Antinomismi johtaa välinpitämättömyyteen lain sään-nöistä ja määräyksistä, opittomuuteen, yleisuskonnolliseenhumanismiin, uskonnollisväritteiseen psykologiaan, maail-manmielisyyteen, sallitun ja kielletyn rajan hämärtymiseen,uskontojen yhdistymiseen (synkretismiin), tunnekokemus-ten etsintään, oikealta pohjalta lähtevän nöyrän ja vastuun-tuntoisen kristillisen johtajuuden hylkäämiseen, Raamatunauktoriteetin poistuessa harhaoppeihin ja okkultismiin.

Antinomismi pyrkii turhentamaan lain vaatimukset, kil-voittelun ja samalla koko evankeliumin sanoman. Se kätkeemyös ihmisen todellisen, turmeltuneen tilan. Antinomismi’poistaa’ ihmisen syyllisyydentunnon ja sotkee käsityksenJumalan tuomioista ja armosta sekä oikeasta ja väärästä.Tässä tilassa kaikki on hyvää ja myönteistä ja arvostelu näh-dään yhtenä pahimmista synneistä.

78

24Parempi laki

Raamattu puhuu kahdesta laista. Edellä käsitellystä lais-ta se käyttää nimitystä “synnin ja kuoleman laki”. Mutta onolemassa parempi laki, elämän hengen laki.

Elämän hengen laki, ei ole kaikkien omaisuutta. Se toi-mii vain niissä ihmisissä, jotka oikean evankeliumin ja to-dellisen uudestisyntymisen kautta ovat siirtyneet uuteen olo-tilaan — uuteen elämään. Jokainen vielä vanhassa olotilas-saan, “vanhana ihmisenä” on vielä synnin ja kuoleman lainalaisuudessa huolimatta hänen “kristillisestä” ja uskonnolli-sesta suuntautumisestaan ja toiminnastaan.

Edellämainittu selittää pitkälti sitä, miksi hengellisissäyhteisöissä vallitsee suuri hajaannus. On hyvin todennäköistä,että mukaan on tullut runsaasti väkeä, jotka ovat vanhan “syn-nin ja kuoleman lain” alaisuudessa. “Haluamisen keskus”,sydän ei ole muuttunut uudeksi siinä merkityksessä, jostaUusi testamentti puhuu. Koska ihmisen arvoissa ei ole ta-pahtunut “vallankumousta” niin on täysin luonnollista, ettäsydän vetää tämän maailman menon mukaisiin asioihin.

Elämän hengen lakia voisi verrata painovoimalakiin.Ei tarvitse lainkaan ponnistella tämän lain ylläpitämiseksi.

“Mitä täydemmin antaudumme uuden lain valtaan, sitä vä-hemmän koemme vanhan lain alaisuutta. Laki on edelleen voi-massa, mutta se ei enää vallitse meitä. Sitäkin tarkoittaa Jeesussanoessaan: ‘katsokaa taivaan lintuja… katsokaa kedon kuk-kia…’ jos voisimme kysyä taivaan linnuilta, eikö niitä pelota

79

painovoimalaki, ne vastaisivat, etteivät tiedä koko laista mitään.Niillä on elämän laki itsessään, ja se voittaa painolain. Paino-voimalaki on edelleen voimassa ja näyttää kyllä vaikutuksensasinä silmänräpäyksenä, kun elämä linnusta pakenee. Mutta nytne elävät, ja niiden elämä hallitsee niiden tietoisuutta. Jumalaei ikinä ole käskenyt meidän ahertaa tullaksemme joksikin, mitäemme luonnostamme ole. Huolehtiminen ei edistä hengellistäkasvuamme. Se päinvastoin huonontaa tilaamme. ‘Älkää huo-lehtiko’, sanoo Jeesus. ‘Katsokaa kedon liljoja — ne kasvavat.’Hän keskittää huomiokykymme elämän uuteen lakiin. Kunpase saisi yhä enemmän meissä vallita!

Mikä ihmeellinen oivallus: Tämä voi muuttaa meidät jokai-sen ja tehdä meistä uusia ihmisiä, sillä elämän laki vaikuttaaniin pienessä kuin suuressakin. Se pysäyttää kätemme tavoitta-masta toisen omaa. Se tekee tahdittomasta luonteesta hienotun-teisen silloinkin, kun kasvatuksesta ei ollut apua. Elämän hen-gen laki vaikuttaa kaikissa, niin oppineissa kuin oppimattomis-sakin. Se vapauttaa meidät kaikista synnin ja kuoleman lain il-menemismuodoista.”1

“Minä panen lakini heidän sydämeensä ja kirjoitan neheidän mieleensä (Hebr. 10:16).

25

“Minä olen rikas” Laodikea, SmyrnaKun Ilmestyskirjassa toivotaan, että seurakunta olisi kyl-

mä tai palava, eikä kuten suomalainen käännös sanoo, pen-seä (myös haalea), niin siitä muodostuu helposti käsitys, ettäkysymyksessä oli kolme erilaista tilaa Jumalan edessä.

80

“Fariseukset nimittäin jakoivat ihmiset kolmeen ryhmään:1. Kokonaan hyvät2. Kokonaan pahat3. Edellisten välimaastossa olevatUusi testamentti tuntee sitävastoin vain kaksi ryhmää: sisä-

puolella olevat ja ulkopuolella olevat.Miten tuo penseys sitten ilmeni? Annetaan ilmestyskirjan

kertoa: “Sillä sinä sanot: ‘Minä olen rikas, minä olen rikastu-nut enkä mitään tarvitse’; etkä sinä tiedä, että juuri sinä oletviheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston” (Ilm. 3:17).

Tämä varmistaa sen, että penseä ei edusta mitään välimuo-toa, vaan sitä, että seurakunta kuvittelee olevansa rikas vaikkaonkin rutiköyhä ja siten rikkaan vastakohta.

Penseä kuvaa hyvin vaarallista tilaa, jolloin ihminen kuvit-telee olevansa rikas, vaikka onkin todellisuudessa vararikossa.

Tämä itsensä rikkaana pitäminen on ollut yksi läntisen maa-ilman seurakuntien vaarallisimpia hengellisiä tauteja. On kuvi-teltu, että ollaan hengellisesti rikkaampia ja viisaampia kuinedelliset sukupolvet ja jopa apostolit. Päästäksemme tästä har-hasta meidän on tultava jälleen köyhiksi ja ymmärrettävä, ettämeissä itsessämme ei ole mitää valoa.

Itseään rikkaana pitävän, mutta todellisuudessa köyhän tu-lee verrata itseään Smyrnan seurakuntaan, josta sanotaan: ‘Minätiedän sinun ahdistuksesi ja köyhyytesi — sinä olet kuitenkinrikas’. Se, jolla itsellään ei ole mitään, saa kaiken Kristukselta,jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettynä.”1

Monet yhteisöt pitävät runsasta toiminnan määrää elä-mänmerkkinä, siksi ne mieluusti käyttävät nimensä yhtey-dessä adjektiiveja kuten esim. “toimiva”, “elävä”, tms.

Laodikean seurakunta oli tällainen.Maailmassa on lukemattomia myllyjä, jotka pyörivät

81

alati ilman, että niissä on tippaakaan elämää.Elämällä on sellainen ominaisuus, että se tulee monin

tavoin ilmi vaikka siitä ei kukaan mainitse sanaakaan. Jospikkulapselle laitettaisiin lappu rintaan, jossa lukisi “elävälapsi”, niin voisimme sanoa tuon pienokaisen asioiden ole-va todella hullusti.

26

Evankeliumin antama vapaus

“Eräs väkevimmistä Raamatun huudoista on huuto Jumalanlasten vapaudesta. Huudossa on riemua, jota tuntevat ne, joilleKristus on lahjoittanut pääsyn maailman alkeisvoimien orjuu-desta, lainalaisesta tilasta ja myös niiden ihmisten käsistä, jotkakristillisyydessä omilla kahleillaan sitovat ihmistä.

Niiden hengellisyys, joilla ei ole evankeliumia, pikemmin-kin kiristää kuin vapauttaa.”1

Raamattu puhuu paljon vapaudesta. Varsinkin Uudessatestamentissa vapaus esitetään orjuuden vastakohtana. Ilmantätä vapautta ihmistä hallitsee toinen ja näin ihmisen on ol-tava “talutusnuorassa” tahtoipa sitä tai ei. Vapaus lienee eräsväärinkäytetyimmistä asioista seurakunnassa. Joku on hy-vin viisaasti sanonut, että vapauden voi säilyttää ainoastaanvapautta rajoittamalla. Mikäli vapaus ymmärretään lupauk-sena “toteuttaa itseään”, tulokset ovat kehnoja. Tällainen va-paus on aidon vapauden vastakohta ja se tuhoaa ja hävittää,vaan ei paranna eikä rakenna.

Paavali oli kristillisen vapauden esitaistelija, mutta hän

82

varoittaa vapauden väärinkäyttämisestä. Kristillinen vapausei saa olla yllykkeenä lihalle.

“Vapautus laista ei tarkoita sitä, että meidät vapautettaisiinJumalan tahdon tekemisestä, vaan vapauduttuamme laista kuo-leman kautta toinen tekee sen meissä ja meidän kauttamme.

Kun olemme vakuuttuneet siitä, ettemme voi pitää Jumalanlakia emmekä elää Hänen mielensä mukaan, laki on täyttänyttehtävänsä. Se on ollut kasvattajamme Kristukseen, jotta Häntäyttäisi lain meissä (Gal. 3:24).

Jumala on valtaistuimella oleva lainantaja ja Hän on sydä-messäni asuva lain täyttäjä. Hän, joka on antanut lain, pitää senitse!

Niin kauan kuin yritämme tehdä jotain, Hän ei voi tehdämitään. Oman yrittämisemme tähden epäonnistumme yhä uu-delleen. Jumala tahtoo osoittaa meille, ettemme voi tehdä yh-tään mitään. Niin kauan kuin emme tajua tätä täydellisesti, pet-tymyksemme uusiutuvat. Meidän kaikkien täytyy joutua pai-kalle, jossa sanomme:

— Herra, en yritä tehdä mitään enempää pelastukseni kuinpyhityksenikään hyväksi, vaan luotan siihen, että Sinä teet kai-ken minussa.”2

Evankeliumi vapauttaa, mutta se myös sitoo. Evanke-liumi vapauttaa lain vaatimuksista ja samalla se vapauttaaihmisen omatoimisesta Jumalan miellyttämisestä. Jumalantahdon täyttämisestä se ei kuitenkaan vapauta, mutta nyt Ju-malan tahdon täyttääkin toinen — sijainen, Jeesus Kristus.Niinpä evankeliumi sitoo ihmisen Kristukseen.

“Se mikä laissa on määräys ja käsky, on evankeliumissa kutsuja oikeus. Se mikä laissa on tehtävä ja vaatimus, on evankeliu-

83

missa lahja ja oikeus. Laki sanoo: ‘Tule puhtaana ja täydellise-nä Herran luo!’ Evankeliumi sitä vastoin sanoo: ‘Tule Herranluo sellaisena kuin olet! ‘Laki sanoo: ‘Sinun on tehtävä kaikkioikein — tai muutoin käy huonosti!’ Evankeliumi sanoo: ‘Jee-sus teki kaiken sinun puolestasi. Siksi sinä tulet puhtaaksi javirheettömäksi Hänessä ja saat tulla sellaisena kuin olet’. Lakisulkee meiltä Jumalan valtakunnan syntiemme tähden; evanke-liumi avaa meille oven synneistämme huolimatta Jeesuksen täy-dellisen teon ansiosta (Room. 4:5).”3

Totuus löytyy Raamatun ilmoituksesta. “Totuus on te-kevä teidät vapaiksi” sanoo Jeesus (Joh. 8:33).

“Antautuminen tälle totuudelle ei aiheuta orjamaista riippu-vuutta yksinvaltaisesta auktoriteetista, vaan se antaa rikkaan it-senäisyyden. Sitoutuneisuus totuuden auktoriteettiin on juuripäinvastaista kuin despoottisen auktoriteetin vallassa oleminen.Totuus on vapauttavaa. Siitä seuraa se, että ellei ole vapautta, eiole myöskään totuutta”.4

“Lunastus on samaa kuin takaisin ostaminen. Ostaa ja las-kea vapauteen — se on vapautta!”5

Uskonto merkitsee sitä, että minun on ponnisteltava tul-lakseni toiseksi. Evankeliumi merkitsee sitä, että minutmuokkaa Toinen, kunhan en pakene Hänen kätensä alta.

84

27

Mikä on tämä joukko?

Jeesuksen vertaukset Matteuksen 25. luvussa ovat as-karruttaneet monia Raamatun lukijoita kautta aikojen. Tul-kintoja lienee monia. Rohkenen esittää yhden lisätulkinnansiitä huolimatta, että sekin saattaa jäädä vain yhdeksi tulkin-naksi monien joukossa, eikä välttämättä ole oikeaan osunut.

Kannattaa lukea koko luku, koska siinä on useampiavertauksia, joilla on monia yhtymäkohtia toisiinsa nähden.

Alussa sanotaan, että taivasten valtakunta on kymme-nen neitsyen kaltainen, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivätylkää vastaan. Sitten tuleekin selkeä kahtiajako, puolet oliymmärtäväisiä ja toinen puoli oli tyhmiä.

Kaikki siis lähtivät ylkää vastaan. Epäilemättä ylkä onitse Jeesus Kristus. Jo opetuslapset odottivat Jeesusta kohtatulevaksi. Ja kaikkien sukupolvien uskovat ovat ainakin en-sirakkaudessaan odottaneet Jeesusta pian tulevaksi. Näin onmennyt lähes 2000 vuotta. Ei siis ihme, jos uni jossakin vai-heessa valtaa jokaisen, joka pitkästyy odottamiseen. Näinkävi noille kymmenelle, sanotaan, että he kaikki nukkuivat.

Yösydännä kaikki heräsivät huutoon: “Katso, ylkä tu-lee! Menkää häntä vastaan”.

Yö oli pilkkopimeä.Vain lamppujen varassa voitiin kul-kea. Sanotaan, että tyhmille neitsyeille tuli öljykriisi. Hei-dän lamppunsa sammuivat ja öljy oli lopussa. Mikä siis neu-voksi? Öljyä tuli saada pian jostakin, ehkäpä nuo toiset voi-sivat antaa sitä heille tällä tärkeällä hetkellä. Omat öljyvarat

85

eivät kumminkaan riitä, se oli selvä.Tähän asti olemme tarkastelleet asiaa niinkuin se on

kirjoitettu. Nyt mennään tulkintaan.Ratkaisevana kohtana tekstissämme pidän ymmärtäväis-

ten kehoitusta: “Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaanitsellenne”.

Raamatun tekstistä voimme todeta, että paikoin siinävakavistakin asioista huolimatta — tai ehkä juuri niiden ym-märtämiseksi — on ironiaa. Sivistyssanakirja sanoo ironi-asta, että se tarkoittaa sanojen käyttöä päinvastaisen merki-tyksen ilmaisemiseen.

Avainsana olisi näinollen juuri tuo “ostaa”. Oliko niin,että tyhmät olivat niitä, jotka olivat kaiken muunkin “osta-neet”? Perustuiko heidän jumalasuhteensa siihen, että he ei-vät luottaneet ansiottomana olemiseen, vaan kaikessa he tah-toivat osoittaa, että he ovat valmiina tuomaan kokosydämi-sen “antautumisensa” ja “uhrinsa” herransa eteen saadak-seen itselleen täysimääräisenä kaikki siitä seuraavat edut?

Ehkäpä ymmärtäväiset juuri siksi sanoivat heille tuonkehoituksen tähän tapaan: “Koska olette kaiken muunkin os-taneet, niin ostakaa vielä öljykin”.

Näyttää siltä, että luvun loppuosassa jakeesta 31 lähti-en oleva kertomus tukee edellistä ajatusta. Voisivatko tyh-mät neitsyet ja se joukko, joka kertomuksessa on Kuninkaanvasemmalla puolella, olla sama ryhmä?

Kun oikealla puolella olevat hämmästelivät sitä, ettäheidän sanottiin palvelleen Kuninkaan vähimpiä veljiä jasiten itse Kuningasta, niin he eivät käsittäneet, mistä puhut-tiin. Sellainen ajatus oli heille täysin vieras.

Vasemmalla puolella olevat taasen hämmästelivät sitä,

5 — Uskonto vai evankeliumi

86

ettei heidän tekojaan oltu kirjattu Kuninkaan kirjanpidossa,vaikka he aivan ilmeisesti itse olivat niitä kirjanneet ja näin-ollen pitivät selvänä, että toki heidän palveluksensa laske-taan heidän hyväkseen. Pelastus ei kuitenkaan ole kaupal-lista eikä ansaittavissa, jos näin olisi, kysymyksessä olisi te-kojen uskonto uskontojen joukossa.

“Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta — etteitsenne kautta — se on Jumalan lahja — ette tekojen kautta,ettei kukaan kerskaisi. Sillä me olemme hänen tekonsa, luo-dut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Ju-mala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisim-me” (Ef. 2:8–10).

“Aikaa myöten kuitenkin Jumalan edessä on tärkeää vainse, mitä me olemme, eikä se, mitä sanomme tai teemme. Asianydin on siinä, missä määrin Kristus on saanut muotoa meissä.Emme ole pelastettuja palvelemaan — meidät muovataan sii-hen sopiviksi!”1

Toisaalta kuitenkin Raamatussa puhutaan palkasta, jokaon eri asia kuin pelastus. Jopa niin, että kenen hyvänsä anta-essa maljallisen kylmää vettä toiselle opetuslapsen nimentähden, hän ei jää palkkaansa vaille (Matt. 10:42).

28

Hedelmä vai teot?

Jeesus varoitti Matt. 7. luvussa vääristä profeetoista,jotka ovat pukeutuneet lammasten vaatteisiin, vaikka ovat-

87

kin sisäpuolelta raatelevaisia susia. Heti perään hän puhuusiitä, että heidät tunnetaan heidän hedelmistään.

Hedelmäpuu ei kanna hedelmää itseään varten, vaanhedelmä on tarkoitettu puutarhurille tai ohikulkijalle.

Mainitussa kertomuksessa puhutaan siis väärien pro-feettojen hedelmistä. Teothan ovat aivan eri asia kuin hedel-mä. Teot vaativat aina ihmisen suoritusta ja osuutta, muttahedelmä tulee siitä, millainen hedelmän kantaja todellisuu-dessa on. Hedelmän kantaminen — myös ihmisestä puhut-taessa — on aina luonnollinen seuraus siitä elämästä, mikähedelmän kantajassa on. Hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää,huono huonoa.

On huomattava, että seuraavassakin Jeesus puhuu siitäpäivästä, jolloin on kysymys lopullisesti pääsystä taivastenvaltakuntaan.

“Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, em-mekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesikautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneetmonta voimallista tekoa?’

Ja silloin minä lausun heille julki: ‘Minä en ole kos-kaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laitto-muuden tekijät’ ” (Matt. 7:22,23).

Saattoi olla, että viisi tyhmää neitsyttä pyrkivät sisäänvanhan luomuksen, siis vanhan ihmisen pohjalta. Toinenmahdollisuus on se, että he olivat niiden galatalaisten kaltai-sia, joista Gal. 5:4 puhuu ja olivatkin jo langenneet pois ar-mosta. Tällöin heidän tilansa oli todella vakava.

He näyttivät olevan kaikkien mielestä uskovia, ehkä heolivat täyttäneet kaikki ajateltavissa olevat yleisesti tunnus-tetut “uskoontulon ja uskovaisenaolemisen” kriteerit. He pe-

88

rustivat jumalasuhteessaan luottamuksensa siihen, että oli-vat koko voimastaan antautuneet Jumalan käyttöön ja hänenpalvelijoikseen ja siten pitivät selviönä sitä, että he ovat hen-gellisesti etuoikeutettujen joukko. Tottapa heille taivaan portitavataan.

Ehkäpä he kuvittelivat, että heidän “palvelutyönsä” toi-mii pääsylippuna kirkkauden valtakuntaan. Luultavasti heolivat vakavissaan ja vilpittömiä, kuten heidän esikuvansaJeesuksen päivinä.

Kaikesta päätellen he kokoaikaisesti “ostivat” Jumalanhyväksyntää, keräsivät “pisteitä” omalla hurskaudellaan jaolivat matkalla omin varustein ja omin vaattein, heille olituntematon Kristuksen verinen vanhurskaus ainoana perus-teena pääsyksi taivasten valtakuntaan. Heillä oli tekojen us-konto.

“Jos olemme kuolleita synnille, olemme myös kuolleita Ju-malan palvelemiselle. Emmekö huomaa, että jos kuolema va-pauttaa meidät synnin siteistä, se vapauttaa meidät laistakin?Sillä hetkellä, jolloin yritämme itsestämme olla Jumalalle mie-liksi, panemme itsemme lain alle — alueelle, jossa armo ei vai-kuta (Room. 6:14). Armo merkitsee sitä, että Jumala tekee jo-tain meidän hyväksemme, laki taas sitä, että me teemme jotainJumalan hyväksi.

Lopulta näemme toivottoman tilamme ja tunnustamme:Olen läpikotaisin syntinen, enkä kykene tekemään kerras-

saan mitään, millä olisin Jumalalle mieliksi.1

Mitä sitten on hengessä vaeltaminen? Todettakoon ensiksi,että se ei ole työtä vaan vaellusta. Sen raskaan ja hedelmättö-män omatoimisuuden, jota minä puristin itsestäni, yrittäessänimiellyttää Jumalaa lihan varassa, on väistyttävä turvallisen

89

Hänen voimaansa luottamisen tieltä, voimaan, ‘joka minussavoimallisesti vaikuttaa’ (Kol. 1:29).

Sen vuoksi Sana puhuu lihan teoista, mutta Hengen hedel-mästä (Gal. 5:19). Ajattele, mikä ero on tekojen ja hedelmänvälillä. Edellinen vaatii ponnistusta, jälkimmäinen kasvaa it-sestään elämän seurauksena.”2

29

“Tosiuskovaiset”

Matt. 13:25 puhuu lusteesta eli valhevehnästä, joka onrikkaruoho ja jonka vihamies kylvi oikean vehnän sekaan.Lustetta on mahdoton erottaa oikeasta vehnästä ennen täh-kän puhkeamista. Näillä kahdella viljakasvilla on kuitenkinoleellinen ero. Luste on myrkyllinen ja sen jyvillä sanotaanolevan huumaava vaikutus. Vain oikea vehnä tuottaa oikeansadon. Jeesus selittää vertaustaan niin, että luste tarkoittaapahan lapsia.

Epäilemättä monet ovat Jumalan kansan matkaseuru-eessa “omien eväittensä” kanssa. He käyttävät rohkeasti Jee-suksen nimeä. Jeesuksen nimessä he aikaansaavat jopa ih-meitä. Paljon kansaa juoksee heidän perässään. Heillä on“voitelu” eivätkä he häpeä kerskata siitä.

Mutta ovatko he niitä, joista sanotaan: “Katso, täälläon Kristus, (=kreik. voideltu) tahi tuolla, niin älkää usko-ko” (Matt. 24:23)?

Jumalan kansan mukana on kautta aikain ollut ryhmä,jota voisimme kutsua nimellä “tosiuskovaiset”. He pyrkivät

90

kaikin tavoin olemaan esikuvallisia ja he tietävät sen itse-kin. He kertovat meille kuinka he ovat kokosydämisesti vih-kiytyneet Jumalalle ja kuinka he rakastavat Jeesusta. He oli-vat päättäneet koko inhimillisen olemuksensa voimalla tullahyviksi ja siten esikuviksi toisille.

Jeesuksen aikana tämänkaltaiset ihmiset edustivat ryh-mää, joita silloin kutsuttiin fariseuksiksi. Mutta ei tämä jouk-ko ole kadonnut mihinkään historian hämärään. Yhä heitätapaa siellä, missä Jumalan valtakunnan asiasta puhutaan.Selvä ero Jeesuksen ajan ja nykyajan fariseusten välillä onse, että nyt he tunnustautuvat Jeesuksen opetuslapsiksi. Ei-vätkä pidä kynttiläänsä vakan alla.

Nämä ihmiset pitävät itseään esikuvina suurillekin jou-koille. Ilmeistä on, että he myös nauttivat siitä.

“Alkukristillisestä lähtökohdasta katsoen täytyy sen, joka on‘vanhurskas’, olematta ‘uusi luomus’ tai tulematta uuteen elä-mään, kuitenkin välttämättä joutua harjoittamaan vanhurskaut-taan ihmisten edessä, jotta he hänet näkisivät, vaikkapa hän eiperiaatteellisesti tahdokaan tätä ja tuomitsee sellaisen asenteen.

Hänen täytyy olla esikuvallinen, ja tästä pyrkimyksestä esi-kuvana olemiseen on teeskentely oleva varmana seurauksena.Halun olla hyvänä esikuvana täytyy välttämättä vaikuttaa sitä,että huomio kiintyy siihen, mitä ihmiset tulevat sanomaan, mi-ten he tulevat käsittämään ja arvostelemaan asianomaisen toi-mintaa. Ja tämän huomioimisen täytyy olla alituista.

Ja tämän esimerkin täytyy olla sen laatuinen, että se saavut-taa ihmisten hyväksymisen. Oikeamielisen, oikeauskoisen toi-minnan ja käytöksen täytyy olla sellaista, että ihmiset kiittävätsitä. Näin ollaan tästä näkökohdasta lähtien pian siinä, että ali-tuisesti, jokaisen olosuhteen ja toiminnan yhteydessä tähdätään

91

ihmisten kiitoksen saamiseen.Mitä nyt tulee vuorisaarnan sanoihin opetuslapsista maail-

man valkeutena, kuuluvat nämä sanat itse asiassa sellaiseenyhteyteen, joka on aivan vastakkainen sille, mitä edellä on sa-nottu.

Esikuvallinen ihminen herättää arvonantoa ja ehkä pelkoa— sillä hän on useimmiten kova ja häikäilemätön sen kovuu-den ja häikäilemättömyyden tähden, jotka seuraavat sitä, jokauskoo toimivansa Jumalan hengessä ja kulkevansa hänen asi-oillaan. Mutta kukaan ei tule sydämestään iloiseksi siitä, ettäesikuvallinen ihminen on olemassa tai siitä, mitä hän tekee.

Niin ollen ei Jeesuksen sanalla opetuslapsista maailman val-keutena voi olla mitään suhdetta sellaiseen ihmiseen, ja sitenon myös selvää, ettei tämä sana sisällä kehoitusta osoittamaanvanhurskauttaan ihmisten edessä, niinkuin esikuvalliset ‘van-hurskaat’ tekevät.

Sellainen, joka on maailman ‘valkeus’, on usein se, jota ih-miset eivät pidä minään vanhurskaana ihmisenä, vaan päinvas-toin pitävät häntä mitä puutteellisimpana. Mutta hänessä on jo-takin, joka vaikuttaa, että tavallinen ihminen tuntee mielensäylenevän tarkatessaan tätä miestä tai naista.

Vaikkapa hänelle harvoin katsotaankin voitavan myöntää li-sänimeä vanhurskas tai hurskas tai oikea kristitty — ja sellai-nen ihminen ei itsekään hevin tunnustaisi itselleen näitä lisäni-miä — suuntaa kuitenkin jo tämän ihmisen olemassaolo ajatuk-sen Jumalaan, se antaa tarkkaajan tuntea ja ajatella, että elä-mässä sentään on jotain hyvää ja pyhää ja korkeaa.

Mutta jokainen, joka näkee tällaisen ihmisen, on täysin sel-villä siitä, ettei tällä itsellään ole aavistustakaan siitä vaikutuk-sesta, jonka hän tekee hyvään suuntaan, ja ettei hän itse vähin-täkään ponnista ‘näyttääkseen valkeutensa’.

Kaikkein vähimmin hän tahtoisi olla esikuva tai toivoisi, että

92

muut toimisivat niinkuin hän. Jotta voisi ‘antaa valonsa loistaaihmisten edessä’ Jeesuksen sanojen mukaan, on siis välttämä-töntä, että kaukaisimmankin ajatuksen siitä, että itse on arvolli-nen olemaan esikuvana, täytyy olla asianomaiselle täysin vie-raan. Voidakseen antaa valonsa loistaa täytyy ensiksi olla valo,ja valona oleminen merkitsee tässä yhteydessä ilmeisesti sitä,että on jumalallisen valon sytyttämä. Sellainen ei voi valaistamillään omallaan. Hänestä näkyvä esikuva on ‘Kristus hänes-sä’(1 Kor. 11:1, vrt. Gal. 2:20).”1

30Jeesuksen nimen väärinkäyttö

Järkyttävin kohtalo, joka ihmisellä voi olla; pitää Jee-suksen nimi huulillaan — tehdä Hänen nimessään ihmete-koja — ja lopulta kuulla: “Menkää pois, te kirotut, en tunneteitä…”.

“Onko toivosi perusta ainoastaan ja vain Kristuksen täytettytyö, vai onko siinä hiukan omaasi, sinun ponnistelujasi, sinunpalvelutyötäsi tai jotakin muuta, mikä tulee sinusta ja mikä onsinun luontosi kutomaa?

Uskomiseen tarvitaan, että on selvästi vakuutettu synnistäja Kristuksen veren ansiosta sekä Kristuksen halullisuudestapelastaa yksinomaan siitä syystä, että sinä olet syntinen.

Katsella velvollisuuksien täyttämiseen, lahjoihin, aikaansa-annoksiin, silloin kun sinun olisi katsottava Kristukseen, onvarsin säälittävää. Niihin katsominen tekee sinut ylpeäksi; Kris-tuksen armoon katsominen tekee sinut nöyräksi.

Sinä voit karkoittaa Kristuksen yhtä hyvin hyvillä töilläsi

93

kuin synneilläsi. Katso Kristukseen ja tee töitä niin paljon kuintahdot, mutta varo, ettei toinen jalkasi seiso omalla vanhurs-kaudella.” 1

Raamatun kertomuksissa käärme edustaa pahuuden ole-musta ja syntiä. Erämaassa Mooses ripusti vaskikäärmeentangon päähän. Vain katsominen vaskikäärmeeseen toi ter-veyden käärmeen puremasta kärsiville. Vaskikäärme on eräsJeesuksen esikuvista, hänethän tehtiin synniksi meidän edes-tämme niin, että kuka tahansa panee toivonsa Häneen, para-nee synnin käärmeen puremista.

Ihmisellä on kuitenkin se ominaisuus, että hän käyttääväärin mitä tahansa asiaa. Niinpä koitti aika, jolloin israeli-laiset ryhtyivät palvomaan vaskikäärmettä ja uhraamaan tälleepäjumalalle, josta käytettiin nimitystä Nehustan.

Nykyaikana hylkäämme tietysti tällaiset rituaalit epä-jumalanpalveluksena, mutta emme ehkä huomaa, että voim-me käyttää jopa Jeesusta aivan samalla tavalla. Otamme hä-net — kuten muinoin merenkulkijat — elämämme purteensuojelevaksi ja onnea tuottavaksi keulakuvaksi. Kristuksennimi voi olla huulillamme. Hänen nimessään toimitammemonenlaista. Kuitenkin tämä saattaa olla epäjumalanpalve-lusta.

“Moni kutsuu Kristusta Vapahtajaksi, harvat tuntevat Hänetsiksi. Nähdä armo ja pelastus Kristuksessa on suurin näky maa-ilmassa.” 2

Löytyypä niinkin rohkeita, jotka väittävät rakastavansaHäntä yli kaiken ja uskovat siihen itsekin. Ehkäpä he ovathieman yksinkertaisia, koska uskovat omaan hyvyyteensä.

94

Mutta kysypä heiltä, ovatko he valmiit luopumaan kokoomaisuudestaan Kristuksen tähden, niin uskon todellisen ti-lanteen paljastuvan, jos ovat rehellisiä. Tällainen kerskaa-minen on vain osoitus puutteellisesta itsetuntemuksesta. Eitarvita suurtakaan koettelemusta, kun tällaiset oman hyvyy-den kulissit romahtavat.

Näin on aina silloin, kun ihmislähtöisin keinoin koetam-me toteuttaa elämässämme Jumalan tahtoa.

Raamattu puhuu ihmisistä, jotka toimivat näyttävästiJeesuksen nimessä, mutta eivät todellisuudessa olleet Jee-suksen omia. He olivat itse oman palvelutyönsä keskipistei-nä ja sen he hyvin itsekin tiedostivat ymmärtämättä kuiten-kaan sitä, että tämä ei ollut muuta kuin uskonnollista aher-rusta.

Eikä kysymyksessä ole ainoastaan harvat yksilöt, vaantällaisen opin myötä on syntynyt jopa seurakuntia ja yhtei-söjä, joilla on omat oppilaitoksensa.

“Kristuksen nykyinen asema seurakunnissa on kuin kunin-kaan, jolla on perustuslaillisen monarkin rajattu valta. Kunin-gas ei sellaisessa maassa ole muuta kuin perinteinen hahmo,viehättävä yhteisyyden ja uskollisuuden vertauskuva aivan kuinlippu tai kansallislaulu. Häntä ylistetään, juhlitaan ja kannate-taan, mutta hänen todellinen valtansa on vähäinen. Nimellisestihän on kaiken pää, mutta kriisitilanteessa joku muu tekee pää-tökset.” 3

95

31

Jeesuksen veren väärinkäyttö

Uskonnollisilla väärinkäytöksillä ei näytä olevan mi-tään rajoja. Mikään ei ole niin pyhää, etteikö ihminen vään-täisi sitä omavaltaisesti itselleen sopivaksi.

Eräs tällainen pyhimmistä pyhin asia on Jeesuksen veri.Tietenkin pyhien asioiden väärinkäyttö johtuu osittain ym-märtämättömyydestä, mutta tämä ymmärtämättömyys joh-tuu taasen terveen opetuksen puutteesta.

Ei ole lainkaan harvinaista, että tästä kalliista verestäyritetään tehdä maaginen suojautumiskeino vihollista ja jopaerilaisia onnettomuuksia vastaan.

Ei löytyne mitään merkkejä siitä, että apostolit olisivatlangenneet tällaiseen? He kokivat nisunjyvän tien. He olivatliian hyviä tälle maailmalle ja useimmat heistä kärsivät mart-tyyrikuoleman. Tällainen oli heidän kohdallaan voiton stra-tegia. Veri ei suojellut heitä ulkoiselta väkivallalta.

Mikäli Jeesuksen veri suojelisi kristityn onnettomuuk-silta, niin paras keino esimerkiksi lentoturvallisuuden var-mistamiseksi olisi laittaa vähintään yksi kristitty jokaiseenlentokoneeseen.

Jeesuksen veri on asetettu suojaksi ainoastaan uskovanja Jumalan väliin, kuten Egyptissä piti sivellä israelilaistenovien pihtipielet verellä, ettei Herran enkeli surmaisi sisäl-läolevia. Veren suojassa kristitty on suojassa Jumalan vihal-ta. Tässä mielessä se on kristityn suojapaikka. Voi, kuinkavihollinen yrittääkään saada meidät tästä asemasta pois. Seyrittää saada ihmisen pois lapsenomaisesta Kristukseen luot-

96

tamisesta ja sensijaan houkuttelee luottamaan omiin mah-dollisuuksiinsa ja omaan sankaruuteensa.

“Veri huutaa joko kirousta tai siunausta. Jos hylkään Kris-tuksen veren, se huutaa minulle kirousta. Vastaanottamalla ve-ren se julistaa minulle anteeksiantamusta ja armoa.”1

“Mitä oikeastaan merkitsee sanonta ‘veren kautta’? Se mer-kitsee, että minä, tullessani Jumalan tykö, tunnen syntini ja avoi-mesti tunnustan, että olen kokonaan epäonnistunut ja tarvitsenpuhdistusta ja sovitusta. Veren kautta tuleminen merkitsee siis,etten nojaa mihinkään itsessäni. Saatan turvautua ainoastaan Jee-suksen Kristuksen täytettyyn työhön. Vain sen perusteella, mitähän on puolestani tehnyt, uskallan astua Jumalan kasvojen eteen.En siksi, että olen tänään ollut erityisen rakkaudellinen ja kärsi-vällinen, enkä sen vuoksi, että aamulla toimitin sitä tai tätä Her-ralle, vaan ainoastaan siksi, että Jeesus on täyttänyt kaiken puo-lestani.

Moni meistä erehtyy luulemaan, että puhtaan omantunnonedellytyksenä on suoriutuminen Jumalan alituisesti asettamistavaatimuksista. Kuvittelemme, että oppiessamme paremmin tun-temaan ristiä ja ponnistaessamme tarmokkaammin pyhitykseen,me muka saavutamme hyvän omantunnon Jumalan edessä. Mut-ta ei Jumala anna meille puhdasta omaatuntoa palkkioksi pys-tymisestämme yhteen ja toiseen. Hän antaa sen meille yksinsen vuoksi, että hänen Poikansa Jeesus Kristus vuodatti veren-sä meidän edestämme.

Joka kerran etsiessämme Herraa on veri ainoa tiemme. Tämäon niin yksinkertaista, että sitä on vaikea ymmärtää. Miten hel-polta se kuulostaneekin, se ei suinkaan merkitse lupaa kevyt-mieliseen elämään.” 2

97

“Paljon on rikkaita ja vaikutusvaltaisia ihmisiä, joilla ei olerauhaa. En ole nähnyt ainoatakaan ihmistä, joka olisi kokenuttodellista rauhaa, ennen kuin on käynyt Golgatalla. Siellä saa-daan rauha suhteessamme entisyyteen ja armo suhteessa nykyi-syyteen ja kirkkaus tulevaisuudessa. Ainoa minkä Kristus jättiruumiistaan maan päälle, on veri. Miten sinä suhtaudut tähänkalliiseen vereen? Ylenkatsotko sinä tätä verta, poljetko sen jal-kojesi alle?” 3

“Me emme voi käyttää tätä verta mihinkään. Me emme puo-lustaudu veren avulla, vaan veri puolustaa meitä. Ei Jumalasanonut: “Kun kiusaaja näkee veren, vaan kun minä näen ve-ren.” 4

“Joku saattaa tunteittensa perusteella mitata veren arvoa. Hänei voi luottaa vereen ellei hän samalla koe sitä tunteissaan. Näinei kuitenkaan saada kestävää rauhaa. On tärkeää tiedostaa mitäJeesuksen veri meidän kohdallamme merkitsee Jumalalle ja pi-tää lujasti siitä kiinni. Kun näin teemme, saamme olla varmat,että tämä tulee riittämään myös meille. Tässä on kysymys vainsiitä, että luotamme Jumalan omaan sanaan.

Vihollinen ei voi syyttää ihmistä, joka on Jeesuksen verenkautta sovitettu Jumalan kanssa. Jeesuksen veri puhdistaa sy-dämemme — siinä on sen salaisuus ja voima. Meidän tehtä-vänämme on luottaa ja turvata alati siihen, että Jeesuksen verion saanut tehdä sydämissämme sen, mitä varten se vuodatet-tiin.” 5

98

32“Te olette maan suola”

Suola on hyvä silloin, kun sitä on sopivasti. Suolan ka-sautumat eivät sitä ole. Ne tappavat kaiken elollisen, jostahyvänä esimerkkinä on Kuollut meri Israelissa.

Kun Jeesus puhui uskovista maan suolana ja piskuise-na laumana, niin todennäköisesti Hän tarkoitti sitä, että suu-ret joukot eivät milloinkaan tule Hänen opetuslapsikseen mi-nään aikakautena. Esikuvallisesta Israelin kansan historias-ta ja tuota kansaa koskevista ennustuksista näemme samanopetuksen pienestä jäännöksestä (Room. 9:27, 29).

Ajoittain putkahtaa esiin uusia oppeja ja virtauksia. Eräställainen oppi perustuu ajatukseen, että kristittyjen joukot mo-ninkertaistuvat lopun aikana ja nousevat suureen kunniaan,niin että maailman on lopulta tajuttava, mistä on kysymys.

Tällainen ajatuskuvio on hyvin houkutteleva uskonnol-liselle ihmiselle, koska se ruokkii hänen alati kasvavaa itse-keskeisyyttään. Hänhän tahtoo hallita ja missäpä hän parem-min voisi “toteuttaa Jumalan tahtoa” kuin tässä.

Opetuslapsetkin kinastelivat siitä, kuka heistä olisi suu-rin taivasten valtakunnassa. Niin Jeesus asetti heidän kes-kelleen lapsen ja sanoi: “Joka nöyrtyy tämän lapsen kaltai-seksi, se on suurin taivasten valtakunnassa” (Matt. 18:4).Myös hallituspaikat Jeesuksen valtakunnassa olivat kiinnos-tuksen kohteina. Joh. 20:20–24 kertoo kuinka kahden ope-tuslapsen äiti tahtoi varmistaa pojilleen “ministerin” paikat.

Kerran opetuslapsia askarrutti palkkio, jonka he saisi-vat Jeesuksen seuraamisesta. Niinpä Pietari kysyikin: “Kat-so, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä

99

me siitä saamme?” (Matt. 19:27).Jeesus todella lupasi heille hallituspaikat, mutta siihen

kuluisi oma aikansa ja ne paikat olivat jotakin muuta, kuinse, mitä opetuslapset välittömästi kuvittelivat saavansa. Jee-sus sanoi Pilatuksen edessä: “Minun kuninkuuteni ei ole tästämaailmasta”(Joh. 18:36). Hallituspaikat saavat edelleenodottaa. Ihminen ei ole muuttunut miksikään. Valta toistenyli jaksaa itsekästä ihmistä yhäti kiinnostaa.

Ihmistä kiinnostaa myös määrä ja paljous ja niinpä jokukysyi Jeesukselta: “Onko niitä vähän, jotka pelastuvat?” Jee-suksen vastaus kuulostaa suorastaan tylyltä: “Kilvoitelkaapäästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minäteille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.”

Kirjoitusten valossa näyttää kiistämättömältä, että suu-ri raamatullinen periaate puhuu sen puolesta, että vain pieniosa ihmisistä pelastuu. Emme tiedä, miksi näin on. Kuiten-kin Nooan perhekunta käsitti vain kahdeksan ihmistä, Israe-lin kansasta pääsi vain jäännös luvattuun maahan ja luon-nossa näemme vain pienen osan hyvästäkin siemenestä kan-tavan hedelmää muun osan tuhoutuessa.

Moni uskovainen on jättänyt “nisunjyvän kuolemisen”tien vihollisen vallattua hänen mielensä näyllä “maailman-laajuisesta” kristittyjen menestyksestä vaikka todellisuudessajuuri meidän aikanamme kristittyjä vainotaan ehkä ankaram-min kuin koskaan ennen.

“Vihollisen tarkoituksena on viivyttää todellisen Kristuksenseurakunnan kasvua. Siinä tarkoituksessa se ruokkii kaikkea us-kovien suurellista ja pintapuolista työtä, koska se tietää, ettätämä ei haittaa hänen valtakuntaansa eikä edistä todellisen Kris-tuksen seurakunnan kasvua ja kypsymistä.” 1

100

Loppusanat

Olemme tässä kirjassa käsitelleet ihmisen mahdollisuuksia päästä taivasten valtakuntaan. Vähiin ovat jääneet

asiat, jotka ovat välttämättömiä. Jäljellä on vain tyhjä ristin-puu, tyhjä hauta ja täytetty työ. Paljon on yritetty saada li-sukkeita niiden lisäksi, mutta ei niistä ole ollut jatkotikkaik-si. Hajaannusta näistä yrityksistä on aina seurannut.

Jos olet jaksanut lukea tähän saakka, niin on syytä us-koa, että olet hengellisesti köyhä. Tiedät jo, että sinulla eiole mitään pyhyyttä itsessäsi. Jos tuntisit, että olet hengelli-sesti rikas, et olisi jaksanut näitä rivejä lukea. Juuri sinullekuuluu sanan lupaus: “Autuaita ovat hengellisesti köyhät,sillä heidän on taivasten valtakunta”.

Paljon kuulee puhuttavan siitä, että Jumala on oikeuden-mukainen. Tämä on sekä totta että ei. Siinä mielessä Hän eiole oikeudenmukainen, että Hän armahtaa Jeesuksen työn täh-den sinut ja minut. Meidät, joissa ei ole niitä ominaisuuksiaja sitä puhtautta, joita Jumalan pyhyys edellyttää. Jumala oliKristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa! Siinä on puh-tautemme. Siinä vanhurskautemme. Siinä elämämme.

Mikä ihmeellinen sana! Mikä ihmeellinen evankeliumi!

Uskonto teki autuuden riippuvaiseksi ihmisen hurskau-desta, mutta evankeliumi syrjäytti ihmisen ja tilalle tuli syn-tisten Vapahtaja, Jeesus Kristus. Hän oli siellä, missä on mei-dän paikkamme. Siinä on ihmettelemistä sekä pyhillä, ettäsyntisillä.

Kuinka paljon onkaan niitä, jotka sanovat: “Tämä ko-kemus sinulta puuttuu ja tämä ja tuo… Mutta, kun sinulla

101

on Kristus, niin sinulla on jumaluuden koko täyteys — si-nulla on silloin kaikki! (1. Kor 1:30 ja Kol. 2:6–10).

“Koko maailmankaikkeudessa ei ole enää mitään, mikä pys-tyisi kukistamaan heikoimman Jumalan lapsen, joka on tarttu-nut Herraa kädestä ja sanonut: ‘Herra, vie minut perille sinne,missä itse olet, veresi tähden, oman voittosi perusteella’! ” 1

“Kristuksen vanhurskauden vastaanottaminen ainoana van-hurskautena. Hänen verensä ainoana pelastuksen lähteenä, seon evankeliumin summa. Kun sielu kaikissa huolissaan voi sa-noa: ‘Kristus ainoastaan, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lu-nastukseksi (1 Kor 1:30), ei alentumiseni eivätkä jumalisuudenharjoitukseni, eivätkä armonkokemiseni eikä mikään muu, sil-loin sielu on päässyt sinne, mihin aallot eivät ylety.” 2

Sinäkin, joka näitä loppurivejä luet, voit yksinkertai-sessa uskossa omistaa henkilökohtaisesti juuri tällä hetkelläsen sovituksen, jolla koko maailma on sovitettu Kristuksenkalliilla verellä. Älä odota vahvistukseksi mitään “humaus-ta” tai “väristyksiä” äläkä yleensäkään odota mitään tunne-kokemusta. Niitäkin sinulle annetaan, jos taivaallinen Isä nä-kee ne tarpeelliseksi, mutta niistä voi olla enemmän haittaakuin hyötyä.

Katso Kristusta — älä heikkouttasi. Usko ainoastaan jakoko Kristuksen täyteys on sinun. Kun totisella sydämelläkäännyt kohti Kristusta, elämän antajaa, niin se on todellistakääntymistä. Tämä on aivan yksinkertaista.

Vain uskonnossa tarvitaan temppuja.

102

Tekstiviitteet ja -lainaukset

LUKU 11) NOVUM, Raamatun tietokirja, osa 4, sivut 36-37.

LUKU 31) Fredrik Wislöff, Ansaitsematon armo, Suomen Lähetysseura 1947 (lyh.)sivut 18-19.

LUKU 41) C.O. Rosenius, Tie rauhaan, Kirjaneliö 1984 sivut 22, 24.2) Olav Valen-Sendstad, Unelma vapaasta tahdosta, sivu 135 (lyh.)

LUKU 51) Niilo Tuomenoksa, Kristukseen sidottuja, Kansan Raamattuseuran Sää-tiö 1959, sivut 9, 25.

LUKU 61) D. Martyn Lloyd-Jones, Kristittyjen yhteyden perustus, Päivä 1966, sivu65.2) Emt. sivu 68.3) Michael Harry, Te saatte voiman, Päivä 1971, sivu 18.4) D. Martyn Lloyd-Jones, Kristittyjen yhteyden perustus, Päivä 1966, sivut72, 73 (lyh).

LUKU 71) Fredrik Wislöff, Ansaitsematon armo, Suomen Lähetysseura 1947, sivut16-17.2) William Uotinen, Sinäkin olet perillinen, Karas-Sana 1974, sivu 58.3) Poul Madsen, Hengen vapauteen, Uusi tie 1978, sivu 44.4) Emt sivu 44.5) Emt. sivu 12.6) Emt. mm. s. 6.7) Niilo Tuomenoksa, Kristukseen sidottuja, Kansan Raamattuseuran Sää-tiö 1959, sivu 8.

103

8) Poul Madsen, Hengen vapauteen, Uusi tie 1978, mm. s. 37.9) Niilo Tuomenoksa, Kristukseen sidottuja, Kansan Raamattuseuran Sää-tiö 1959, mm. sivut 11, 12, 13.

LUKU 81) NOVUM, Raamatun tietokirja, osa 4, sivu 17.2) Denis Clark, Herkkäuskoisten harharetket, Kodin Ystävä 1985.

LUKU 91) Niilo Tuomenoksa, Kristukseen sidottuja, Kansan Raamattuseuran Sää-tiö 1959, mm. s. 13.

LUKU 101) Fredrik Wislöff, Rikkaampaa elämää Jumalassa, Suomen Lähetysseura1955, sivut 18-19.2) Päivi Clay, Psykologisten teorioiden haaste seurakunnalle, Juurikasvukustannus 2000, sivu 9.

LUKU 111) Aksel Valen-Sendstad, Jäähyväiset uskonnolle, Perussanoma Oy 1988,sivut 75, 76.2) Emt. sivu 104.

LUKU 121) Iso Raamatun Tietosanakirja I osa, 1972, palstat 1152, 1153.2) Watchman Nee, Kristityn normaali elämä, Kuva ja Sana 1958, sivu 15.3) Watchman Nee, Sielun piilevä voima, Päivä 1982, sivu 35.4) Fredrik Wislöff, Rikkaampaa elämää Jumalassa, Suomen Lähetysseura

1955, sivut 88,89.5) Watchman Nee, Istu, vaella, seiso, Päivä 1978, sivut 37, 38.

LUKU 131) Aksel Valen-Sendstad, Jäähyväiset uskonnolle, Perussanoma Oy 1988,sivut 57 ja 65.

104

LUKU 141) Olav Valen-Sendstad, Unelma vapaasta tahdosta, Suomen Raamattuopis-ton kustannus 1986, sivu 16.2) Emt. sivut 28, 29.3) Niilo Tuomenoksa, Kristukseen sidottuja, Kansan Raamattuseuran Sää-

tiö 1959, sivut 32, 33.4) Poul Madsen, Hengen vapauteen, Uusi tie 1978, sivu 114.

LUKU 161) Hugo Odeberg, Jumalallinen ja inhimillinen Raamattu, Suomen Raa-mattuopiston Kustannus Oy 1985, sivut 71, 72.2) Fredrik Wislöff, Ansaitsematon armo, Suomen Lähetysseura 1947 sivu6.3) O. Hallesby, Henki ja elämä 1939..4) Olav Valen-Sendstad, Unelma vapaasta tahdosta, Suomen Raamattuopis-ton kustannus 1986.

LUKU 171) A.W. Tozer, Vakaa armo, Päivä 1991, sivut 116, 117.

LUKU 181) Malcolm Smith, Se on täytetty!, Kuva ja Sana 1991, sivu 33.2) Emt. sivu 43.3) Emt. sivut 43-45.4) Emt. sivut 34-36.

LUKU 191) Niilo Tuomenoksa, Kristusta kohti, Päivä 1935, sivu 862) Hugo Odeberg, Farisealaisuus ja kristillisyys, Kuva ja Sana 1947.3) A.B. Simpson, Pyhityksen salaisuus, Ari-kustannus, sivut 23-24.

LUKU 201) Thomas Willcox, Kallis hunajanpisara.2) Fredrik Wislöff, Ansaitsematon armo, Suomen Lähetysseura 1947 sivu 20.

105

3) Olav Valen-Sendstad, Unelma vapaasta tahdosta, Suomen Raamattuopis-ton kustannus 1986, sivu 28.

LUKU 211) Fredrik Wislöff, Rikkaampaa elämää Jumalassa, Suomen Lähetysseura1955, sivu 52.2) Emt. sivu 67.3) Emt. sivu 103.4) Emt. sivu 52.5) Niilo Tuomenoksa, Kristusta kohti, Päivä 1935, sivu 153.6) C.H. Mac Intosh, I Mooseksen kirja, Ristin Voitto 1957, sivut 206, 2077) Jessie Penn-Lewis, Pyhien sota (War on the Saints), Kuva ja Sana 1976,sivut 60, 61.8) Watchman Nee, Sielun piilevä voima, Päivä 1982, sivut 65, 58.9) Niilo Tuomenoksa, Kristukseen sidottuja, Kansan Raamattuseuran Sää-tiö 1959, sivu 28.

LUKU 221) Olav Valen-Sendstad, Unelma vapaasta tahdosta, Suomen Raamattuopis-ton kustannus 1986, sivut 66, 78, 79, 80, 81, 83.2) C.O. Rosenius, Tie rauhaan, Kirjaneliö 1984 sivu 12.

LUKU 241) Watchman Nee, Elämän rikkaus Kristuksessa, Kuva ja Sana 1961, sivut96, 97.

LUKU 251) Hugo Odeberg, Jumalallinen ja inhimillinen Raamattu, Suomen Raa-mattuopiston Kustannus Oy 1985, vapaa lainaus sivuilta 71, 72.

LUKU 261) Niilo Tuomenoksa, Kristukseen sidottuja, Kansan Raamattuseuran Sää-tiö 1959, sivu 5.2) Watchman Nee, Kristityn normaali elämä, Kuva ja Sana 1958, sivu 14.3) Olav Valen-Sendstad, Unelma vapaasta tahdosta, Suomen Raamattuopis-ton kustannus 1986, sivu 25.4) Hugo Odeberg, Jumalallinen ja inhimillinen Raamattu, Suomen Raa-

106

mattuopiston Kustannus Oy 1985, sivu 136.5) D.L. Moody, Veri V:ssa ja U:ssa testamentissa, Myllypaino 1992, sivut 28-29.

LUKU 271) Miles J. Stanford, Vihreä kirja, Karas-Sana Oy 1977, sivu 97.

LUKU 281) Watchman Nee, Kristityn normaali elämä, Kuva ja Sana 1958, sivu 14.2) Nee, Elämän rikkaus Kristuksessa, Kuva ja Sana 1961, sivu 98.

LUKU 291) Hugo Odeberg, Farisealaisuus ja kristillisyys, Kuva ja Sana 1947, lyh.sivuilta 59-65.

LUKU 301) Thomas Willcox, Kallis hunajanpisara.2) Emk.3) A.W. Tozer, Vakaa armo, Päivä 1991, sivu 101.

LUKU 311) D.L. Moody, Veri Vanhassa ja Uudessa testamentissa, Myllypaino 1992,sivu 31.2) Nee, Elämän rikkaus Kristuksessa, Kuva ja Sana 1961, sivut 14 ja 15.3) D.L. Moody, Veri Vanhassa ja Uudessa testamentissa, Myllypaino 1992,sivu 31-43.4) Denis Clark, Herkkäuskoisten harharetket, Kodin Ystävä 1985, sivu 24.5) Watchman Nee, Elämän rikkaus Kristuksessa, Kuva ja Sana 1961.

LUKU 321) Jessie Penn-Lewis, Pyhien sota, Kuva ja Sana 1976, sivu 74.

Loppusanat1) Miles J. Stanford, Vihreä kirja, Karas-Sana Oy 1977, sivu 31.2) Thomas Willcox, Kallis hunajanpisara.3) Emk.

107

Sisällysluettelo

Saatesanat .......................................................................................... 5

Sana jokaiselle sukupolvelle ......................................................... 7

Uskonnollisuus ihmisessä ............................................................ 10

Uskonnolliset kokemukset ............................................................ 12

Herätys vai uusi syntymä? .......................................................... 15

Uskonnollinen toiminta ............................................................... 19

Kristittyjen yhteys ......................................................................... 22

Tie uskonnollisuuteen ................................................................. 24

Jees-kristillisyys .......................................................................... 32

“Hengelliset pomosielut” ............................................................ 35

Uskonnollisuus ja synti ............................................................... 38

Uskonnollisuus – elämyksellisyyttä ja tietoisuuden muutosta........ 40

Liha, sielu ja henki ...................................................................... 44

Epäjumalanpalvonta ja ahdistus .................................................. 48

Lain antama “vapaus” (näennäisvapautuminen) ......................... 49

Hengellinen nälänhätä ................................................................. 52

Kääntyminen vai parannus? ......................................................... 53

Jeesuksen vastaanottaminen ........................................................ 56

Uskonto vai evankeliumi ............................................................ 59

Farisealaisuus ajassamme ............................................................ 62

Raamatun oppi ............................................................................ 66

Pyhän Hengen työ ja tehtävä ....................................................... 68

Lakiko kumottu? .......................................................................... 72

Lain hylkääminen ........................................................................ 76

Parempi laki ................................................................................ 78

“Minä olen rikas” Laodikea, Smyrna .......................................... 79

108

Evankeliumin antama vapaus ..................................................... 81

Mikä on tämä joukko? ................................................................ 84

Hedelmä vai teot? ....................................................................... 86

“Tosiuskovaiset” ......................................................................... 89

Jeesuksen nimen väärinkäyttö .................................................... 92

Jeesuksen veren väärinkäyttö ..................................................... 95

“Te olette maan suola” ................................................................ 98

Loppusanat .................................................................................100

Tekstiviitteet ja -lainaukset ........................................................102

Kirjaa on saatavana paperiversiona hintaan 10 euroa+postikulut osoitteesta:

Juurikasvu kustannusMankolantie 16 a40200 JyväskyläPuh. (014) 633 334 (24 tuntia/vrk, tilauksen voi jättää vastaajaan)E-mail: paavo.lievonen@sci.fiMyös muita kirjoja saatavana ja ilmainen julkaisu “Pieni lauma”.