TYÖPAIKKAOHJAAJAKOULUTUKSEN SISÄLTÖÄ: OPISKELIJALÄHTÖINEN OHJAAMINEN -alueella

TYÖPAIKKAOHJAAJA LAAJENNETUN TYÖSSÄOPPIMISEN OPISKELIJAN YKSILÖLLISEN POLUN

OHJAAJANA

Perusvinkkejä työpaikkaohjaajalle - ohjauksen tueksi

Työssäoppiminen on kokemuksellista oppimista. On tärkeää, että työpaikkaohjaaja oivaltaa

kokemusten merkityksen ohjattavansa työpäivässä ja että näitä opiskelijan kokemuksia

pysähdytään pohtimaan, reflektoidaan niiden merkityksiä. Työpaikkaohjaaja on kokemusten

tarjoaja – hän pitää huolen siitä, että opiskelijalla on erilaisia mahdollisuuksia kokea ja tehdä

asioita työpäivän aikana ja että niistä keskustelaan ja niitä arvioidaan yhdessä. Työpaikkaohjaaja

voi opastaa työssäoppijaa myös tiedon äärelle, usein uuden oppiminen on helpompaa kun

kokemukseen liittyy tiedon ja perusteiden etsintää. Tämä tukee opiskelijan ymmärtämistä ja hän

työssäoppija oppii asian kokonaisuuden ja yhteydet aikaisempiin kokemuksiinsa.

Laajennetussa työssäoppimisessa opiskelevalla on usein oppimisvaikeuksia tai muita ongelmia,

jotka vaikeuttavat hänen oppimistaan. Nämä ovat haaste työpaikkaohjaajalle. Vaikka

työssäoppiminen on monelle erilaiselle oppijalle helpompaa kuin koulussa opiskelu, voi nuori

salata oppimistaan hankaloittavia ongelmiaan työpaikalle tullessaan. Hän voi kokea vaikeutensa

häpeällisenä asiana. Tällöin työpaikkaohjaajalta vaaditaan hienovaraista suhtautumista ja erityisen

huomion kiinnittämistä kannustavan ilmapiirin luomiseen.

Tieto opiskelijan vaikeuksista on lähtökohta tavoitteelliselle ohjaamiselle

Työpaikkaohjaajan tulee olla riittävässä määrin tietoinen opiskelijan vaikeuksista,

Työpaikkaohjaaja voi itse kysellä opiskelijalta, onko jotain, mikä olisi hyvä tietää ja ottaa huomioon

kun hän toimii opiskelijan ohjaajana.

Opettaja ei voi kertoa ohjaajalle opiskelijan oppimisvaikeuksista ilman tämän lupaa, siksi suora

keskustelu asiasta olisi parasta heti työssäoppimisen alussa.

On havaittu, että oppimisvaikeuksia omaavalla opiskelijalla on usein heikko itsetunto. Vaikeudet

oppimisprosessissa aiheuttavat opiskelijalle epävarmuutta. Hänellä saattaa olla takanaan monia

epäonnistumisia, jotka aihetuttavat huonommuudentunnetta ja häpeää.

Monesti uuden opettelu aiheuttaa erilaiselle oppijalle myös stressiä, joka puolestaan voi heikentää

oppimiskykyä entisestään. Tässä tilanteessa on ymmärtävä ja kannustava ilmapiiri tärkeä tuki

oppijalle, hänen on saatava kokea arvostusta virheistään huolimatta. Tärkeää on myös ottaa

puheeksi niitä asioita joissa työssäoppija on vahvoilla – antaa sellaisia tehtäviä, joissa onnistuu.

Näin tuetaan erilaisen oppijan itsetuntoa ja hän vahvistuu kohtaamaan myös niitä tilanteita joissa

tekee virheitä, tehtäviä, joita hänen tulee kovasti harjoitella onnistuakseen.

Lahjakas opiskelija tuo myös haastetta ohjaajalleen. Opiskelijan nopea oppiminen ja

tavoitteellisuus voi johtaa turhautumiseen tavanomaisessa ohjausprosessissa. Nopea oppija

tarvitsee uutta opittavaa ja usein myös haasteita työssään. Työpaikkaohjaajan olisi hyvä ottaa asia

avoimesti puheeksi opiskelijan kanssa. Keskustella opiskelijan toiveista ja tarpeista. Yhdessä

laadittu suunnitelma työssäoppimisen etenemiseen ja sen jaksottamiseen auttaa nuorta. Nopeasti

oppiva ja motivoitunut nuori kykenee usein tekemään tarkkoja havaintoja sekä omasta että

muiden työskentelystä. Hän voi tutkia ja analysoida työtä työyksikössä niin, että siitä hyötyvät

muutkin.

Realistiset tavoitteet auttavat

Opiskelija ei itse aina tunnista tai halua myöntää sitä, missä kaikissa asioissa omat vaikeudet ilmenevät. Hän

saattaa asettaa itselleen epärealistisia tavoitteita. Tavoitteet voivat olla joko liian korkeita tai hän asettaa

tavoitteensa liiankin matalalle. Aiemmat epäonnistumiset saavat hänet luovuttamaan jo etukäteen. Hän

kokee, ettei voi saavuttaa tavoitteitaan, eikä siis edes yritä oppia asioita. Liian korkealle asetetut tavoitteet

puolestaan varmistavat sen että opiskelija epäonnistuu taas. Tässä voi työpaikkaohjaaja auttaa. Opiskelijan

ohjaaminen tavoitteiden pilkkomiseen on oleellinen apu. Pienien tavoitteiden saavuttamisen kautta kohti

työsuorituksen kokonaisuuden hallintaa on turvallinen tie oppimiseen.

Lahjakas opiskelija voi olla tarkka ja huolellinen tavoitteiden asettaja, mutta hänenkin ongelmansa saattaa

olla se, että hänenkin tavoitteensa ovat liian suuria. Työpaikkaohjaaja voi auttaa tätäkin opiskelijaa

tavoitteiden pilkkomisessa ja konkretisoinnissa.

Kaikkien opiskelijoiden tavoitteissa tulisi olla sisältää ammatillisten valmiuksien harjaantumisen lisäksi

myös avaintaitojen hallintaan liittyviä konkreettisia tavoitteita . Tämä olisi työpaikkaohjaajan hyvä ottaa

puheeksi opiskelijan kanssa – usein opiskelija unohtaa nämä yleiset tärkeät valmiudet, joiden kehittäminen

on kuitenkin tulevaisuuden kannalta tärkeää.

Kannusta ja kannusta … jälleen kannusta – sitkeästi eteenpäin

Usein oppiminen vaatii kovaa työstä ja pitkäjänteistä puurtamista – tähän nuori oppija tarvitsee ohjausta.

Oppimista ja taitojen harjaantumista tapahtuu niissäkin asioissa, jotka tuntuvat vaikeilta. kun vain sitkeästi

yrittää, pienin askelin. Kun motivaatio ja halu on kova ja ulkopuolelta saa tukea, löytyy myös voimia ja

sitkeyttä vaikeuksien voittamiseen.

Oppimiseen tarvitaan aikaa

Anna erilaiselle oppijalle riittävästi aikaa ohjeiden yms. lukemiseen, asioiden suulliseen ja kirjalliseen

ilmaisuun, laskutehtäviin, asioiden hahmottamiseen ja pohtimiseen.

Nopea oppija puolestaan kaipaa lisää ”purtavaa”. Hän odottaa työpaikkaohjaajaltaan uusia töitä ja

haasteita oppiakseen yhä lisää.

Asia kerrallaan

Nuorella työssäoppijalla, jolla on oppimissvaikeuksia, ei lukeminen, kirjoittaminen tai asioiden

hahmottaminen ole harjaantuneet automaattisiksi. Hän ei kykene tekemään montaa asiaa yhtä aikaa. Taas

asioiden palasteleminen pienmpiin on oppimisen edellytys – tehdään rauhassa asia kerrallaan.

Rauhoittuminen tekemään yhtä asiaa kerrallaan tukee myös nopean oppijan oppimista.

Monet keinot johtavat tavoitteeseen – uudet konstit luvallisia

Työtä ei tarvitse aina tehdä samalla tavalla. Työssäoppijan ohjaaminen etsimään omia sovelluksiaan työn

tekemiseen ja näiden konstIEn turvallinen testaaminen ohjaajan kanssa on hyvä tapa vahvistaa nuoren

itsetuntoa ja hänen onnistumistaan. Omien vahvuuksien käyttö on aina sallittua haastavien asioiden

oppimisessa. Apukeinojen oivaltaminen ja testaaminen kannattaa.

Työn ydinkohtien tunnistaminen auttaa oppimaan kokonaisuuksia

Kokenut työntekijä voi tunnistaa näppituntumalla, korvakuulolta tai silmämääräisesti työtehtävien tärkeitä

ydinkohtia: milloin on oikea aika aloittaa tai tehdä tai lopettaa jokin työvaihe. Kaikki työssäoppijat

tarvitsevat työpaikkaohjaajn apua/ohjausta työkokonaisuuksien ydinkohtien löytämisessä ja oppimisessa.

Hahmottamisen vaikeuksien kanssa kamppailevalle opiskelijalle tärkeiden työvaiheiden huomaaminen ja

itse oivaltaminen voi olla vaikeaa. Työpaikkaohjaajan selkeät ohjeet auttavat työtaidon kriittisten kohtien

tunnistamisessa ja siinä, miten milloinkin toimitaan. Tunnistamisessa olisi hyvä käyttää itselle tärkeitä ja

vahvoja aistikanavia.

Asiayhteys jo opitun ja uuden asian välillä?

Asian liittäminen oikeaan yhteyteen ja viitekehykseen tai vanhoihin kokemuksiin auttaa

uuden oppimisessa. Keskustelemalla ja kyselemällä voidaan opiskelijaa auttaa palauttamaan mieleen

aiempia kokemuksia opittavasta tai siihen läheisesti liittyvistä asioista. Koulussa opittujen asioiden

mieleenpalauttaminen työn tekemisen yhteydessä auttaa oppijaa oppimisprosessissa. Työpaikkaohjaajan

omat tarinat omasta oppimisestaan auttavat myös – esimerkiksi erilaiset muistisäännöt ja –kikat ovat hyvä

apu nuorelle oppijalle.

Kun lukivaikeus on läsnä

Työssäoppimisessa kannattaa erottaa tekstit, jotka pitää olla virheettömiä niistä tilanteista, joissa

oikeinkirjoitusvirheet eivät haittaa. Opiskelijan kanssa on hyvä selvittää sujuuko hänellä näyttäminen tai

piirtäminen paremmin kuin sanallinen selvittäminen. Työpaikkaohjaajan pitää ohjauksessaan selvittää

opiskelijan kanssa, mikä työ sujuu opiskelijalta automaattisesti, intuitioon perustuen, oikein, vaikka tarkat

säännöt eivät tulisikaa työtä tehdessä mieleen. Näihin töihin opiskelija voi rohkeasti lähteä itsenäisesti.

Jos työmuisti on kapea

Muistin reistaillessa kannattaa laajat asiakokonaisuudet pilkkoa osiin ja harjoitella niitä osa kerrallaan.

Uuden asian opiskelu kannattaa ottaa ohjelmaan, kun edellinen on opittu. Ohjeitakin kannattaa antaa

pienissä erissä, askel kerrallaan. Jos työssä pitää muistaa numerosarjoja, ne kannattaa rytmittää myös

sopiviin osiin, jolloin niiden muistaminen helpottuu.

Ammattisanaston harjoitteleminen

Opiskelijan kanssa kannattaa miettiä miksi joitain ammattisanoja pitää hallita, missä niitä tarvitsee. Sanoja

voi harjoitella : kuvittelemalla miltä sana näyttää tai kuulostaa – yhdistämällä sana samalla tavulla alkaviin

tuttuihin sanoihin, kuuntelemalla sanaa – toistamalla sanaa useita keroja – tekemällä siitä loru/räppi –

kirjoittamalla sitä ”sata” kertaa – liitämällä sanaan joku mielikuva /liike, kuva, tapahtuma. Mikäli pitää

opetella joku laajempi kokonaisuus ammattikieltä, oppimisessa voi auttaa, kun siihen kytketään keksitty

tarina/sarjakuva/ mielikuva siitä, miten asiat liittyvät toisiinsa.

Motoristen taitojen harjoittelu

Kun opiskelija opettelee työtapaa, on tärkeää, että tekemisessä edetään oikeassa järjestyksessä. Opiskelijaa

rohkaistaan aktiiviseen harjoitteluun ja hänelle annetaan palautetta suorituksesta. Jos työn voi tehdä

monella tavalla, kannattaa opiskelijalle ottaa ohjelmaan vain yksi oikea tapa. Opiskelijalle ei saa antaa

virheellistä mallia työn tekemiseen. Työn toistaminen on tärkeää oppimisessa, mutta myös taukojen

pitäminen. Opiskelijaa kannattaa rohkaista myös mielikuvaharjoitteluun, se auttaa usein oppimaan.

Oppiminen helpottuu kun luottaa ja kokee onnistuvansa

Kun työssäoppimisen alkuvaiheessa tehdään töitä luottamuksellisen ohjaussuhteen luomiseksi ja

vuorovaikutuksen avoimuuden eteen, on oppimisen mahdollisuudet optimoitu. Alkuvaiheessa opiskelija

tarvitsee konkreettisia ja täsmällisiä ohjeita työhönsä, mutta oppimisen edetessä hän kaipaa rohkaisua

sopivan kokoisten haasteiden ottamiseen. Kun virheitä tapahtuu, olisiko mahdollista selittää niitä ulkoisista

syistä johtuviksi – vaikkapa liian vähäisen ohjauksen syyksi? Ja tietenkin opiskelijan onnistuessa mainitaan

se hänen omaksi ansiokseen