Tukiviesti 2/2012

2/2012

Haittaa se!-kampanja tarttuu

koulukiusaamiseenSIVU 5

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Koti syntyy yhteistyössä

SIVU 8. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .Kamera ja

Ahmet Öztürk taltioivat elämää

SIVU 40

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry:n lehti Numero 2 • 2012

Teema: Aikuistuminen

2/2012

TUKIVIESTI 2/201243. vuosikerta

Päätoimittaja

Tupu Sammaljärvi0207 718 [email protected]

Julkaisija

Kehitysvammaisten Tukiliitto ryPinninkatu 51, 33100 Tampere0207 718 200faksi (03) 222 7994http://www.kvtl.fi

Taitto

Virpi Sirpelä / Mac&Me

Kannen kuva

Tommi Taipale

Tilaushinnat 2012

30 euroa / vuosikertaJäsenille maksuton

Jäsenasiat, lehtitilaukset

JäsensihteeriSinikka Niemi0206 90 [email protected]

Painos

15 200 kpl ISSN 0355-7669Aikakauslehtien liiton jäsen

Painopaikka

Forssa Print, Forssa 2012

Tukiviesti ei sitoudu julkaisemaan aineistoa, jotase ei ole tilannut, ja toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tilaamatta lähetettyjä juttuja. Tilaamattomista artikkeleista ei makseta palkkiota.

Aikataulu

Teemat, aineisto- ja ilmestymispäivät vuonna 2012

1. Lapsiperhe 10.02.; 23.03.2. Aikuistuminen 13.04.; 25.05.3. Ikääntyminen 11.06.; 27.07.4. Kommunikaatio 17.08.; 28.09.5. Yhdessä vertaisina 19.10.; 30.11.

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliitonmyös Facebookista.

Tässä numerossa

2

441 428PAINOTUOTE

PEFC/02-31-162

Aikuistuminen-teemasivut 6–29

Tuhansia toiveita, odotusta ja onnea 10

Paperisodan kautta uuteen kotiin 16

Nuoruus on usein elämänkoulun raskain luokka 18

Kyytiin oman elämän kärryille 24

Jyrki Pinomaan kolumni 28

”Suomi tarvitsee työhönvalmentajia” 30

Selkoa maailmasta 36

Yhteistyö auttaa koulutien alkuun 38

Taide kuuluu kaikille 50

Järjestösivut 54–59

24SIVU

8SIVU

56SIVU

46SIVU

2/2012

3

rlantilainen Christy Lynch puhui sellaisella palolla ja niin vankkojen faktojen säestämänä kehitysvammaisten henkilöiden oikeuksista,että yksi jos toinen kuulijoista alkoi punoittaa. Ensinnäkin hän äimisteli Suomen mallia teettää kehitysvammaisilla henkilöillä töitä palkatta. Työkseen paljon maailmalla matkaava Lynch sanoi, ettei ole ai-emmin vieraillut maassa, jossa työstä ei saa palkkaa. ”Teillä on kriisi”, hän jyrähti. ”Suomessa on 23 000 työ-ikäistä kehitysvammaista ihmistä, joista vain 300 on palkkatöissä!” Lynch muistutti, että Irlannissa jokaiselle työtä tekevälle on maksettava vähintään minimipalkka. Toiseksi Lynch tarrasi terrierin lailla kehitysvam-maisille henkilöille rakennettaviin koteihin. ”15 hen-gen kodit ovat ehdottomasti liian suuria. Neljä henkeäon maksimi.” Lynch ei puhunut mutu-tuntumalla vaantutkimusten ja kokemusten pohjalta. ”Älkää tehkö sa-maa virhettä kuin esimerkiksi Yhdysvallat. Siellä lai-toksista siirryttiin 15 hengen koteihin, ja nyt niistäkinon luovuttu. Ei toimi. Jos nyt teette 15 hengen yksi-köitä, tulette vielä katumaan.” Lynch on inkluusion (kehitysvammaisten henki-löiden oikeus elää ja toimia lähiyhteisössään) puolesta toimivan järjestön KAREn (www.kare.ie) johtaja. Hä-nen haastattelunsa löydät tästä lehdestä sivulta 30. Kehitysvamma-alan Tarinoita kansalaisuudesta -seminaarissa Paasitornissa kuultiin useita muitakin he-rätteleviä puheenvuoroja. Päivien perusteemana oli ih-

P Ä Ä K I R J O I T U S

I misten oikeus tavoitella ja toteuttaa itselleen hyvää elä-mää. Puhujina oli sekä kokemuksen että työn asiantunti-joita. Antoisia keskusteluja käytiin saleissa ja käytävillä. Aina ei voi piilotella rahan – tai rahattomuuden – ta-kana, vaikka rahamiehiä ja -naisia Paasitorniin kaipa-sinkin. Christy Lynch sanoi, että henkilökuntaa ei kos-kaan ole tarpeeksi, sitä on turha odotella. On muu-tettava toimintatapoja. Eikä valtion hyvä talous-tilanne merkitse välttämättä tasa-arvon toteutumista.Osallisuuden ja kansalaisuuden vahvistaminen voionnistua, vaikka talous olisi kuralla. ”Siitä Irlanti onhyvä esimerkki”, hän muistutti.

* * *Yk:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskeva yleis-sopimus on Suomessa edelleen ratifi oimatta. Nykyisen hallituksen hallitusohjelman mukaisena tavoitteena kyllä on ratifi oida yleissopimus. Sitä odotellessa: mikä kunta lähtee markkinoimaan itseään ensimmäisenä, joka noudattaa yleissopimuksen keskeistä sisältöä? Kuka kuntavaaliehdokas lupautuu tekemään töitä sen puolesta, että vammaisia kohdellaan meidän kunnas-samme samalla tavoin kuin vammattomia? Selkokielellä sopimuksen sisältöön voi tutustua osoit-teessa: www.stm.fi , kirjoita hakukenttään yk vammais-ten yleissopimus.* * *

”Tulette vielä katumaan!”Olisivatpa rahan liikkeistä Suomessa päättävät olleet maaliskuussa Helsingin Paasitornissa kuulolla.

Tupu Sammaljärviasiantuntijuustoiminnan päällikköKehitysvammaisten Tukiliitto ry

2/2012

4

V

TasavallanpresidentintervehdysTukiliitolle ammaisten henkilöiden oman tahdon ja mielipiteen kunnioittaminen, yksilöllisyys ja valinnanvapaus sekä itse- määräämisoikeuden edistäminen ovat Suomen vam-maispolitiikan kulmakiviä. Suomen vammaispoliittinen oh-jelma vuosille 2010–2015 korostaa tavoitetta luoda vahva poh-ja ihmisoikeuksille, syrjimättömyydelle, yhdenvertaisuudelleja osallisuudelle sekä YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksiakoskevan yleissopimuksen kansalliselle edistämiselle ja toi-meenpanolle. Yhdenvertaisuus ei kuitenkaan toteudu vain lainsäädäntöön ja kansainvälisiin velvoitteisiin vetoamalla. Tarvitaan avointa,erilaisuutta ymmärtävää ja kunnioittavaa keskustelua. Me kaik-ki voimme osaltamme vaikuttaa yhteiskunnassamme vallitseviinasenteisiin. On tärkeää ottaa vammaiset ihmiset ja heidän tarpeensa huomioon päätöksenteossa yhteiskunnan kaikilla tasoilla. Tässä työssä tarvitaan sitä tietoa ja kokemusta, jota kansalaisjärjes-töillä jäsentensä arkipäivän ja tarpeiden tuntijoina on tarjota. Kehitysvammaisten Tukiliitto ry ja sen jäsenyhdistykset ovat tehneet merkittävää työtä vammaisten ihmisten oikeuksien puolesta jo yli puoli vuosisataa. Vammaisilla ihmisillä on oltava mahdollisuus itsenäiseen elämään ja osallistumiseen sekä omien valintojen ja päätösten tekemiseen. Käytännössä tähän tarvitaan palvelujen ja toi-mintaympäristön esteettömyyden ja saavutettavuuden lisäksi myös vammaisten ihmisten yksilöllisiin tarpeisiin perustuvaa tukea. Vammaisten ihmisten oikeuksien ja yhdenvertaisuuden pitää toteutua myös käytännössä, ei vain juhlapuheissa. Oma koti, työ, tutut ihmiset ympärillä ja mahdollisuus tehdä ja kokea itselle merkityksellisiä asioita ovat jokaiselle hyvän elämän ra-kennuspuita. Oikeus hyvään elämään ja siihen vaikuttamiseen kuuluu kaikille.

Sauli NiinistöTasavallan presidentti

” Vammaisilla ihmisillä on oltava mahdollisuus itsenäiseen elämään ja osallistumiseen sekä omien valintojen ja päätösten tekemiseen.”

Co

pyr

igh

t ©

Tas

aval

lan

pre

sid

enti

n k

ansl

ia

2/2012

2/2012

5

E useimmilla ole käsitystä taustal-la olevasta pitkästä prosessista. –Kun painetaan kameran nap-pia, elokuva on vasta puolessa vä-lissä. Jokainen työvaihe on tärkeä,ja jos joku putoaa pois, se näkyylopputuloksessa, Impola muis-tuttaa. Mediakasvatusprojektin jäl-keen lapset ymmärtävät elokuvantekemisen monta eri vaihetta kä-sikirjoituksesta lopulliseen edi-tointiin. Projektissa oli mukana 86 las-ta, mikä on huikea määrä. Kun re-sursseja projektin ohjaustyöhönoli vähän, Impola luotti työssäänvastuunjakamiseen ja lasten ky-kyyn käyttää työssä omia vahvuuk-siaan ja taitojaan. Hän sanoo olevansa ylpeä las-ten työskentelytavasta ja siitä kuin-ka lapset kehittyivät projektin ai-kana. –Projekti on hyvä esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun luote-taan lasten kykyyn tehdä eläväämediaa ja kulttuuritaidetta.

Opetusmetoditmahdollista hyödyntää

Impola toivoo, että projektista saa-tu hyöty moninkertaistuu tulevai-suudessa. Projektin aikana kehitet-tiin uudenlaisia välineitä ja ope-tusmetodeja, jotka ovat vielä myö-hemminkin hyödynnettävissä. –Projektin aikana syntynyt oheis-materiaalin määrä on suuri, ja toi-vottavasti saamme myös jaettuatietoa tehokkaasti.

Juttu elokuvan ensi-illasta on sivulla 56.

Elokuvanmonta

ulottuvuuttaMaan Pulmia -lyhytelokuva on osa Kehitys-

vammaisten Tukiliiton Haittaa se! -kampanjaa. Kampanjan avulla Kehitysvammaisten Tuki-

liitto haluaa puhua kouluintegraation ja erilaisuuden hyväksymisen puolesta ja

vastustaa koulukiusaamista.

lokuvaa on tehty syksys- tä 2011 lähtien, jolloin Ke- hitysvammaisten Tukiliit-to käynnisti mediakasvatuspro-jektin Raholan koululla yksityisen lahjoituksen turvin. Rahoituksen avulla projektia koululla ohjasiMEKA TV Satakunnan Elävän Ku-van Keskuksesta. Raholan koulun mediakasva-tusprojekti on palvellut montaa tarkoitusta, ja MEKA TV:n taide-painotteisen erityistyönohjaaja Ari Impola alleviivaa, että loppu-tulostakin tärkeämpää oli työn te-keminen. Tekemällä oppii, ja kou-lun erityisopetuksessa ja yleis-opetuksessa olevat lapset tekivät elokuvan alusta loppuun yhdessä.

Tavoitteena median ymmärtäminen

Impola muistuttaa, kuinka nyky-ään puhutaan paljon mediakasva-tuksen tärkeydestä. Hän pahoitte-lee, että rahaa toimintaan löytyykuitenkin harvoin. Asetelma tun-tuu nurinkuriselta aikakaudella,jolla mediakritiikki tuntuu entistätärkeämmältä. –Lapset pystyvät hallitsemaan tiedon tulvaa paremmin, kun he pääsevät näkemään, miten medi-aa tehdään. Jos emme tiedä, mitä on kuvien takana, media hallitseemeitä. Kun ymmärrämme taustat,me hallitsemme mediaa. Impola huomauttaa, että me-diakasvatusta on hankala opettaa kirjoista. Mediaa ymmärtää par-haiten itse tekemällä. Hän lainaa osuvasti kirjailija Erno Paasilinnaa:”Itseoppineet ovat ainoita oppi-neita, muut ovat opetettuja.” –Kun oppiminen perustuu ko-kemukseen ja elämykseen, siitä jää elinikäinen jälki. Omakohtai-nen oppiminen on tärkeää oppi-misprosessissa, Impola alleviivaa.

Jokainen työvaihe on tärkeä

Elokuvan tekemisestä on monella helposti yksioikoinen kuva, eikä

Teksti Laura Kotila

Kuvat Marjaana Malkamäki

TAMPERE

Haittaa se!-kampanjaan

voi tutustua Facebookissa

osoitteessa:

www.facebook.com/haittaase

Ville-Petteri Lahtinen oli

yksi elokuvan avaruusolioista.

2/2012

6

A I K U I S T U M I N E N

Mukavaa tekemistä unelmia unohtamatta

Tamperelaiset Janne Ojaniemi (vas.) ja

Jukka Pynnönen ovat näppäriä käsistään.

Kuvaaminen ja kuvien käsittely tietokoneella

kiehtovat nuoria miehiä erityisesti.

2/2012

7


työssä, osa osallistuu päivätoimin-taan, joka koostuu muun muassa opetuksesta, liikunnasta ja monen-laisista työpajoista. Esimerkiksi Arkipajassa ope-tellaan jokapäiväisessä elämässätarvittavia taitoja: pussilakananvaihtamista, rahankäyttöä tai vaik-kapa vaaleissa äänestämistä. Tai-depajassa opetellaan uusia teknii-koitaja omien tunteiden ilmaisua, ja Mediapajassa tutustutaan eri-laisiin välineisiin ja ympäröivänmaailman ymmärtämiseen niidenkautta. ”Tavoitteena on, että nuori olisimeillä kolmisen vuotta ja yhdessä löytäisimme jatkopolkuja esimer-kiksi toisen asteen koulutuksesta. Nuori voi kuitenkin löytää polkun-sa myös OmaPolun päivätoimin-nan sisältä”, kertoo Mediapajan ohjaaja Sanna Neuvonen.

Taide vahvistaa

Neuvosen mukaan kaiken takana on ajatus siitä, että töitä tehdään oikeasti. Välineet ovat laadukkaita ja ohjaajat ammattilaisia. ”Täällä ei näperretä, vaan kes-kitytään oikeaan tekemiseen. Olem-me opetelleet muun muassa mu-siikkivideon ja lyhytelokuvan teke-mistä, ja tilaustyönä olemme teh-neet esitteitä ja valokuvausprojek-teja”, Neuvonen kertoo. Hänen mukaansa nuorilla on todella hyvät tietotekniikkataidot, ja he oppivat nopeasti käyttämään erilaisia välineitä. ”Nuorelle on tärkeää huomata olevansa taitava jossakin asiassa. Media ja taide ovat hyviä välinei-tä nuoren itsetunnon vahvistami-seen”, Neuvonen sanoo. Uusia ideoita syntyy koko ajan: seuraavaksi pajalaiset läh-tevät tekemään omaa radio-oh-jelmaa, sillä Helsingin Lyhty ry on tarjonnut joukolle mahdolli-suutta tuottaa radio-ohjelmaa ke-hitysvammaisten omaan RadioValoon.

Teksti ja kuvat

Anu Kuusisto

TAMPERE

” T ärkeintä on saada tehdä omassa elämässään va- lintoja ja toteuttaa niitä asioita joista itse on kiinnostunut. Kehitysvamma on vain yksi ihmi-sen ominaisuus, se ei määrittele koko ihmistä eikä se saisi rajoittaatekemistä ja osallistumista”, sanooAnne Myllylä. Myllylä on tamperelaisen Oma-Polku-yhdistyksen työ- ja päivä-toiminnan vastaava ohjaaja, joka työkseen innostaa nuoria kohtaa-maan uusia asioita. Se voi tarkoit-taa mielekästä päivätoimintaa ke-hitysvammaisille nuorille medianja taiteen parissa tai tulevaisuuden-suunnitelmia, joita kohti edetäänvähitellen. OmaPolku on vuonna 2002 Tam-pereella perustettu yhdistys, joka loppuvuonna 2011 palkittiin Rat-kes-Avain -palkinnolla kiitokseksi onnistuneesta voimavarakeskei-sestä työstä kehitysvammaisten nuorten parissa. Palkinnolla pyri-tään edistämään ratkaisuja voi-mavarasuuntautuneen työn tun-temusta ja arvostusta.

Kukin eteneetavoitteiden mukaan

OmaPolku-yhdistyksen taustalla on joukko aktiivisia omaisia ja suu-ri halu kehittää uudenlaista toi-mintaa kehitysvammaisille nuoril-le ja heidän perheilleen. Toimin-taan osallistuu tällä hetkellä kol-misenkymmentä nuorta Pirkan-maalta. Valtaosa on nuoria, jotkaeivät ole löytäneet paikkaansaperuskoulun päättymisen jälkeen. OmaPolun toiminnassa jokai-selle osallistujalle tehdään tavoite-suunnitelma, jota pitkin edetään. Osa mukana olevista nuorista käy

OmaPolku-yhdistys palkittiin uudenlaisesta työstä kehitys-vammaisten nuorten hyväksi

Ohjaaja Anne Myllylä uskoo, että kaikilla nuorilla on samankaltaisia toiveita

elämässään. Kehitysvamma ei saa olla este toiveiden toteutumiselle.

Mediapajassa opetellaan monenlaisia taitoja.

2/2012

88


MTeksti Pia Kirkkomäki

Kuvat Veikko Somerpuro

HELSINKI Koti syntyy yhteistyöstäKesäkuussa 2010 Aapo Vuorion Liisa-äiti sai unelma-sähköpostin Helsingin kaupungin sosiaalivirastonkehittämiskonsultilta Pirjo Poikoselta.”Viestissä kerrottiin, että Asumisyhdistys Majakka ry:n ehdotuksesta kaupunki toteuttaa oman asuin-rapun kehitysvammaisille nuorillemme Herttonie-meen Abraham Wetterin tielle.”

Aapo Vuorion Liisa-äiti kiittelee Helsingin kaupungin toiminta-

tapaa ja Palvelusäätiön järjestämää muutto- ja asumisvalmennusta.

Martti Rontti ja Kaarina Rötsä ovat järjestämässä Aapolle

ja muille muuttajille demonstraatiota tulevasta asunnosta.

ajakan asuntoryhmän syntyprosessi oli käyn- nistynyt jo kesäkuussa2009, kun joukko vanhempia oliperustanut yhdistyksen ”toimi-maan helsinkiläisten kehitysvam-maisten asuinolojen ja sitä kauttaelämänlaadun ja sosiaalisen ase-man kehittämiseksi ja paranta-miseksi”. Puheenjohtaja Liisa Vuorio ja muut vanhemmat olivat käyttä-neet asian parissa lukemattomiatyötunteja. Yhteys Helsingin kau-punkiin avattiin selkeällä kirjel-mällä, jossa muun muassa kuvat-tiin perheisiin kuuluvien yhdek-sän nuoren ikäjakauma. Perheet toivoivat, että nämä toisensa en-tuudestaan tuntevat nuoret pääsi-sivät muuttamaan sellaiseen ko-tiin, jossa olisi heille tuttua väkeä. Vanhemmat esittivät kaupun-gille, että he etsivät nuorilleen ko-tia, jonka fyysiset puitteet, palve-lut, sijainti ja kulkuyhteydet vas-taisivat muuttajien tarpeita. Maaliskuussa 2010 yhdistys saiensimmäisen tonttitarjouksen kau-pungilta. Vanhemmat tutkivat sen,pisteyttivät ehdotuksen ja tote-

Tulevan asunnon ääriviivat muutta-

vat asian konkreettiseksi. Lattiaan tei-

patusta mallista voi etsiä esimerkiksi

makuutilojen ja suihkun sijainnit.

sivat jäävänsä vielä odottamaanuutta vaihtoehtoa. Liisa Vuorio tunnustaa, ettäHerttoniemen tonttivaihtoehtoon hän törmäsi sattumalta, kun tut-kaili kaupungin kaavoitusaiheisia sivustoja eräänä lauantai-iltana. Hän huomasi itähelsinkiläisen tontin, joka oli kaavoitettu yleis-hyödylliseen rakentamiseen. Ai-

heesta lähti varsin vauhdikkaastitiedustelu kaupungille.

Muuttajat esittävät omia toiveitaan

Nyt vuonna 2012 nuoret ovat jo kokoontuneet muutaman kerran Kehitysvammaisten Palvelusääti-ön järjestämään ryhmäytymisen

2/2012

9


edistämistilaisuuteen. Tämä tar-koittaa sitä, että nuoret saavat asu-mis- ja muuttovalmennusta. Muuttajat ovat myös esittä-neet omia kysymyksiään ja toivei-taan viisikerroksista asuinrappua suunnitteleville arkkitehdeille, Kaarina Rötsälle ja Mari Illelle. Mukana hankkeen suunnittelus-sa on ollut tiiviisti Pirjo Poikosenohella Helsingin kaupungin sosi-aaliviraston johtava ohjaaja Mart-ti Rontti. ”Meitä vanhempia on alusta alkaen sekä kuunneltu että kuul-tu”, kiittelee Liisa Vuorio kaupun-gin osuutta ja kertoo, että asumis-yhdistys on puolestaan pyrkinyt reagoimaan mahdollisimman pi- pikaisesti ja joustavasti asioihin. Sähköposti on ollut korvaamaton yhteydenpitoväline koko proses-siin ajan. Asuinkohteen piti alun perin valmistua jo ensi vuonna, mutta tällä tietoa nuoret pääsevät muut-tamaan koteihinsa vasta vuonna 2015. Aapo Vuorio on silloin 23-vuotias. ”Nämä prosessit kannattaisi aloittaa viimeistään silloin, kun

nuori on rippikouluikäinen”, Lii-sa Vuorio sanoo. Majakkalaisilla on jo tiedossa,että uuteen asuntoryhmään tul-laan toteuttamaan omat 38 neliönkokoiset kodit 12 kehitysvammai-selle nuorelle. Yhdeksän majak-kalaisen lisäksi mukaan pääseekolme nuorta kaupungin asunto-jonosta. Jokaisessa asunnossa on oma olohuone-keittiö, erillinen makuu-tila, kylpyhuone ja parveke. Ra-pun käytössä on oma sauna. Pesu-tuvan majakkalaiset tulevat jaka-maan viereisessä rapussa asuvienseniori-ikäisten kanssa. Vanhemmatkin ovat päässeet listamaan asuinrappuun liitty-viä toiveitaan. Mallia ja suuntia suunnitelmille on saatu esimer-kiksi helsinkiläisestä Käpytikas-ta, missä henkilökunta voi luonte-vasti seurata asukkaiden tulemis-ta ja menemistä eteistilojen ”res-

pasta”. Käpytikassa käytetyn Baba-viestintäjärjestelmän mahdolli-suudet kiinnostavat vanhempia.

Valmennusta muuttajille ja lähihenkilöille

Aapo Vuorio pääsee aikanaan muut-tamaan parin kilometrin päähänitähelsinkiläisestä lapsuudenko-distaan. Sitä ennen hän valmen-tautuu muutokseen PalvelusäätiönMaisa Kosolan ja Katja Marja-mäen johdolla. Valmennusta saavat muuttajat, heidän vanhempansa ja sisaruk-sensa. Vanhempien ja sisarusten osuuksissa kuullaan faktaa ja käy-dään läpi tuntemuksia. Muuttajat käsittelevät tulevaa muuttoaanmahdollisimman käytännönlähei-sesti. Lisäksi he pohtivat muut-toon liittyviä odotuksiaan ja pelko-jaan. Nuorten on tärkeää saada sel-

ko siitä, keneltä he voivat ongelma-tilanteen tullen saada apua. Yhdes-sä puidaan läpi myös naapuruu-den käsitettä ja korrektia käytöstämuita asujia kohtaan. ”Toivottavasti pääsemme jaka-maan tietämyksemme Majakan tulevan henkilökunnan kanssa”, pohtii Palvelusäätiön Maisa Koso-la. Hän on tehnyt jokaisesta nuo-resta alkukartoituksen, jonka kaut-ta on löytynyt hyödyllistä taustaa muuttoa ja tulevaa arkea varten. Johtava ohjaaja Martti Rontti uskoo, että nämä aktiiviset nuoret tulevat sopeutumaan muuttoon mukavasti. Tarkoitus on, että ta-loon tulevat kahdeksan työnteki-jää tukevat asukkaiden toimeliai-suutta ja harrastuksia. Joillakinmajakkalaisilla on myös omat hen-kilökohtaiset avustajat. Talossaon yövalvonta. Martti Rontin mukaan tavoit-teena hankkeessa ovat yksilölli-syys, monipuolisuus ja riittävä tuki. Nuoret halutaan integroida yhteiskuntaan. ”Ollaan siellä missä muutkin ovat ja tehdään sitä, mitä muut te-kevät”, Martti Rontti luonnehtii.

Kaarina Rötsä, Martti Rontti ja Aapo sekä Liisa Vuorio katsovat toiveikkaina tulevaan.

”Nämä prosessit kannattaisi aloittaa viimeistään silloin,

kun nuori on rippikouluikäinen.”

2/2012

T

Tuhansia toiveita, odotusta ja onneaTeksti Tupu Sammaljärvi

Kuvitus Krista Partti

TAMPERE

kaupungin vammaispalvelutoimis-tosta.

Toivo, yhteisöllisyys,mielekkyyden kokemus

Muuttajien perheet kaipaavat muut-tovalmennusta ja vertaistukea sii-nä kuin muuttajat itse. Helsinkiläinen Liisa Vuorio sanoo, että äitinä häntä on mieti-tyttänyt esimerkiksi se, kuka hoitaalapsen itsenäistymisen myötä ”pal-veluhimmeliä”? Sitä mutkikasta ammatti-ihmisten verkkoa, joka on erityisperheille niin kovin tuttu. ”Itsenäistyminen eli maaliin pääsy jännittää”, sanoo tampere-lainen Harri Rantanen ja vertaa elämää erityisperheessä extreme-urheiluun. Lempääläläisen Pirjo Pehun perheessä on nähty tärkeäksi roh-kaista nuorta itsenäiseen arkeen. ”Vanhempien suhtautumisellamuuttoon on suuri merkitys nuo-relle. Kannattaa itseään tsempata,että ”näin sen kuuluu mennä”, to-teaa kangasalalainen Maritta Tai-pale. Professori emeritus MarkkuOjanen muistuttaa seminaarivä-keä hyvän arjen ja elämän ainek-sista. ”Kolmion kärkinä ovat vastuul-linen vapaus, turvallinen yhteisöl-lisyys ja mielekkyyden kokemus.Ja siinä keskellä on toivo.” Vielä Ojanen lisää nämä: lem-peä huumori, kiitollisuuden osoit-taminen ja ystävällisyys.

amperelainen Tommi Kor- honen odotti muuttoa lap- suudenkodista pitkään. Pari vuotta sitten toive toteutui. ”En ole yhtään katunut”, hän sa-noo. Muuttoon Tommi kertoo val-mistautuneensa persoonallisella tavalla: kuuntelemalla kotimaista musiikkia, Popedaa ja Yötä. ”Ei pelottanut. Se vain pelot-ti, miten isä ja äiti pärjäävät ilman minua”, Korhonen virnuilee. Tommi Korhosen muuttotari-na valaa uskoa yleisöön. Olemme Kehitysvammaisten Palvelusää-tiön Tuhansin toivein -muutto-valmennusseminaarissa Tampe-reella. Myös turkulaisen Krisse Pääskysen kokemukset innosta-vat: ”Muutin asuntolasta poika-miesboksiin, Palvelusäätiön omis-tamaan kerrostalokaksioon. Viih-dyn hyvin. Parasta on oma rauha.” Muuttajilla on tärkeitä koke-muksia: ”Olisi helpompi muuttaa vä-hän nuorempana. Jos olisi ollut mahdollista, olisin muuttanut pa-rikymppisenä”, kertoo 44-vuotias tamperelainen Hanna Kuusinen. ”Parasta on, että rakkaita ystä-viäni on saman katon alla”, Kuu-sinen jatkaa. ”Ennen söin kuin hevonen, mut-ta nyt on säännöllinen ruokailuryt-mi”, sanoo Tommi Korhonen. ”Naapureiden kanssa sopeutu-minen on tärkeää”, toteaa valkea-koskinen Pirkko Karjalainen. ”Kannattaa kokeilla itsenäistäasumista kokeilujaksoilla”, painot-

taa Krisse Pääskynen.

Laatua, joustoa, yksilöllisyyttä

Asumisen vaihtoehtojen ja pal-veluiden niukkuus sanelee edel-leen monen nuoren kehitysvam-maisen henkilön itsenäistymisenaikataulun. Omaa kotia pitää jonot-taa vuosikaudet, ja yksilöllistentoiveiden täyttyminen on silloin-kin vaikeaa. Omaa kotia tarvitse-vat myös ne noin 2000 kehitys-vammaista ihmistä, jotka edelleenodottavat muuttoa pois laitoksista. Seinät ovat muuttajille tärkei-tä, mutta tärkeämpiä ovat seiniensisälle tarvittavat palvelut. Vuosittain kehitysvammaisille suomalaisille tarvitaan 500–900asuntoa palveluineen. Projektipääl-likkö Petra Tiihonen Kehitysvam-maisten Palvelusäätiöstä muistut-taa, että palveluiden kehittämises-sä ja järjestämisessä pitää olla jous-tavia tapoja, yksilöllisyyttä ja muut-tajien ja heidän perheidensä osal-lisuutta. Myös asumispalveluita täydentäviä palveluita on oltava: ”Elinikäisen oppimisen mahdolli-suus. Merkityksellistä päiväajantoimintaa”, Tiihonen sanoo. ”Palvelujen hankinta huoles-tuttaa perheitä. Ymmärrän sen hy-vin, sillä laatuasiat ovat jääneet vä-hemmälle huomiolle. Tampereellaon linjattu, että kilpailutuksessalaatu on painavin tekijä, ei hinta.Laatuun liittyy myös muuttoval-mennus”, kertoo suunnittelupääl-likkö Päivi Mattila Tampereen

”Vanhempien suhtautumisella muuttoon on suuri merkitys nuorelle.Kannattaa itseään tsempata, että näin sen kuuluu mennä.”

10


2/2012

11


2/2012

12


Politiikka

2/2012

2/2012

13


on tahdon asia

Teksti Saila Keskiaho

Kuvat Jani Laukkanen

HELSINKI

Politiikka ei ole kehitys-vammaisille ihmisille vieras maaperä. Puolu-eet, järjestöt ja lehdistö-klubit tarjoavat keskus-telun ja vaikuttamisen kanavia.

” M aalien kalleutta ja kestämättömyyt-tä. Ikuisuusaihe väistyy, kun jokutuo uutisen von Hertzen Brother-sista. Bändi ei sinänsä kiinnosta, mutta nopeasti herää keskustelusoittajien sukulaisyhteydestä Heik-ki von Hertzeniin. Rengolle nimion täysin tuntematon ja hän su-jahtaa hetkeksi internetin haku-koneen ääreen. Google vahvistaa klubin jäsen-ten tiedon: Heikki von Hertzen on Helsingin apulaiskaupungin-johtaja. Hänen yhteytensä muusi-koihin jää tosin epäselväksi. Ren-ko leikkaa uutisen lehdistöklubinviralliseen leikekansioon, jonnekerätään kaikki klubilla käsitel-lyt uutiset.

Sika puhuttaa

Aarno Tall on jo ratikassa klubil-le matkatessaan bongannut me-hukkaan juttuaiheen. Metro-lehtiuutisoi Oikeutta eläimille -akti-visteista, jotka olivat järjestäneetsuuren tehotuotantoa vastusta-van mielenosoituksen. Aktivistitolivat tuoneet mukanaan kuollei-ta sikoja. Lehdistöklubin osallistujia kos-kettaa mielenosoituksen sanoma,mutta joulukinkku ei jää tänäkäänvuonna syömättä. ”Kannattaahan

itäs juttua katsotaan?” Jaakko Renko kysäi- see. ”Jahas, Nikita Fou-ganthine on karannut vankilasta.Aloitetaan siis vankikarkurilla.”Renko aloittelee kollegansa MikaMinkkisen kanssa lehdistöklubiaHelsingin Kehitysvammatuki 57:nYstävätuvalla. Klubin idea on yksinkertainen: osallistujat saavat valita artikke-leita porukalla luettavaksi ja kes-kusteltavaksi. Tunnelma on kuin valistuksen ajan Ranskassa, jol-loin lehdistöklubin esikuvat syn-tyivät. 1700-luvun klubien tarkoi-tus herättää kriittistäkin yhteis-kunnallista keskustelua. Samaan tähdätään myös Ystävätuvalla. Illan uutisotannassa korostu-vat rikos- ja onnettomuusuutiset. Fouganthinen lisäksi huumerikok-set ja romuttuneet autot kiinnos-tavat. Puheenaiheiden skaala ulot-tuu kotinurkilta aina Brysselinpäättäviin pöytiin asti.

”Kalliiksi käy”

Jaakko Renko saa lehdistöklubil-la jälleen käteensä uuden uutisen.”Tämä on tällainen uusvanha jut-tu”, Renko luonnehtii. ”Finlandia-talon laattoja putoilee. Laatat mak-savat useita tuhansia euroja.” Klu-bilaiset ihmettelevät pintamateri-

Lehdistöklubilla pohditaan

päivän uutisaiheita.

Jaakko Renko etsii kiinnostavia juttuja lehdestä.

sitä syödä, kun kerran vuodessa saa”,Tall toteaa. Viisi vuotta sitten kuollutta Juice Leskistä muistellaan use-assa lehdessä eri näkökulmista.Lehdistöklubista paljastuu monta

Juicen ystävää, jotka luettelevat rakkaimpia biisejään. Marilynin ja Jyrki Boyn lisäksi mainitaan Sika. ”Sehän sopii päivän teemaankin”, Jaakko Renko hihkaisee. ”Näihin Oikeutta eläimille -aktivisteihin.

2/2012

14

ihmetyttää eniten ajankohtainenkysymys työstä ja köyhyydestä.”Kehitysvammaiset ihmiset, jotkakäyvät töissä, eivät aina saa kunnonpalkkaa”, hän pyörittelee päätään. Vammaisten ihmisten työllisty-misen epäkohdat ovat Tommi Ki-vimäenkin asialistalla. Vammais-ten, vanhusten ja maahanmuut-tajien asema on lähellä demari-aktiivin sydäntä. ”Vanhuksille ja varsinkin vammaisille pitää saada paremmat asuinolosuhteet”, Kivi-mäki vaatii. Hänen arvionsa mu-kaan asenteet vammaisia kohtana ovat parantuneet vuosien myötä. ”Mutta vielä on paljon työtä”, hän muistuttaa. Tommi Kivimäki kannustaa ke-hitysvammaisia ihmisiä toimimaanjärjestöissä ja puolueissa yhteis-ten asioiden hyväksi: ”Päättäjät ei-vät tiedä, millaista on olla kehitys-vammainen ihminen. Kehitysvam-maiset ihmiset itse ovat oman elä-mänsä asiantuntijoita.”

dokas. Viime kevään eduskun-tavaalien alla Kivimäki päivysti kampanjateltalla kahvia kaataen ja omaa ehdokastaan mainostaen. ”Politiikka on yksi väylä, jota kautta voi vaikuttaa asioihin”, Kivi-mäki toteaa. Vaalien ja kunta-laisaloitteiden kautta voi saada suuria muutoksia aikaan. Kivi-mäelle pelkkä poliittinen puolue ei ole riittänyt. Hän on myös Me Itse Ry:n konkari ja tällä hetkelläjohtoryhmän puheenjohtaja. Kivimäki haluaa pitää puolue-politiikan erillään Me Itse ry:stä.”Se on kehitysvammaisten ihmis-ten oma edunvalvontajärjestö, vähän niin kuin ay-liike. Järjes-tön pitää olla poliittisesti sitou-tumaton, ei saa profi loitua jonkuntietyn puolueen mukaan”, Kivi-mäki linjaa.

Oman elämänsä asiantuntijat

Tällä hetkellä Sinikka Haanpäätä


Mika Minkkinen on toinen Lehdistö-

klubin vetäjistä.

Päivän uutisaiheet on käyty läpi. Hauskuutta ja huumoria mahtui tähänkin Lehdistöklubin kokoontumiseen.

Rohkeasti vaikuttamaan

Lehdistöklubi on vain yksi niistä lukuisista kanavista, joiden kaut-ta kehitysvammaiset ihmiset voi-vat tarttua yhteiskunnallisiin asioi-hin. Lahtelaiselle Sinikka Haan-päälle osallistumisesta tuli arki-päivää jo kauan aikaa sitten. Hänettunnetaan aktiivisena vaikuttajanaMe Itse ry:ssä. ”Siitä lähtien olen ollut muka-na, kun Me Itse ry on perustettu”,Haanpää kertoo. ”En oikein edes muista enää, milloin aloitin. Yksituttu pyysi minua mukaan toimin-taan ja siitä se lähti.” Lahden Seudun Kehitysvam-maisten Tuen hallituksessa Haan-päällä on takana jo muutama kau-si. ”Olen kyllä yrittänyt poiskin, mutta eivät ne päästä minua. Olenkai liian hyvä.” Korvaamaton Haanpää on myös valtakunnalliselle Me Itse ry:lle. Vuoden 2012 alussa hän aloit-ti järjestön varapuheenjohtajana.

Poliittinen koti löytyi

Kun Tommi Kivimäki alkoi kuun-nella herkällä korvalla SDP:n po-liitikkojen puheita, hän löysi tut-tuja arvoja ja tavoitteita. ”Puolue on aidosti työntekijän ja vähä-osaisen puolella”, Kivimäki avaa. ”Perusajatus on, että kaikki ovat samanarvoisia.” Tämä oivallus sai Kivimäen liittymään demarien ri-veihin vuonna 1999. Aivan tyhjäs-tä puoluepäätös ei tullut, sillä Ki-vimäen vanhemmat ovat mukana SDP:n toiminnassa. ”He eivät ole koskaan pakottaneet mukaan”, Tommi Kivimäki tähdentää. Presidentinvaaleissakin Kivi-mäen valinta oli selvä: Paavo Lip-ponen. ”Lipponen ajattelee Eu-roopan unionista samalla tavalla kuin minäkin”, Kivimäki kertoo. ”Hän johdatti Suomen Euroopanunioniin ja euroon.” Edes euronkriisi ei hetkauta Kivimäen kan-taa. Hän ei suostu laittamaan kriisiäLipposen kontolle. Vaikka Tommi Kivmäki seuraa-kin aktiivisesti valtakunnantasonpolitiikkaa, hänen oma vaikut-tamiskenttänsä on paikallinen. Kivimäki on mukana Hyvinkään työväenyhdistyksen johtokunnas-sa. Kunnallis- ja seurakuntavaa-leissa hän on tutuksi käynyt eh-

2/2012

15


Teksti ja kuva

Lauri Silvander

TAMPERE

muuttovalmennus sekä tuen jär-jestäminen ovat vaativa emotio-naalinen kokonaisuus kehitys-vammaisille ja hänen läheisilleen.Laki velvoittaa kilpailuttamaan, ja Kehitysvamma-alan asumisenneuvottelukunta on kritisoinut juu-ri tätä.” ”Käytäntö on johtanut huonoi-hin tuloksiin. Kehitysvammaisil-la ihmisillä ja heidän läheisillä on vain mykän tavaran asema näissä hankintaprosesseissa.”

Kehitysvammaisten henkilöiden asumisen ra-kenteet pannaan tulevien vuosien aikana uusiksi. Mikäli sosiaali- ja terveysministeriön ohjelma to-teutuu tavoiteaikataulussa, on vuonna 2020 laitos-asumisesta muistona vain pari tahdonvastaiseen hoitoon erikoistunutta yksikköä.

T ulevaisuudessa kehitysvammaisten henkilöiden asunnot ja palvelut järjes-tetään lähiyhteisöissä. Suurin osa ihmisistä elää omassa tai valitse-massaan ryhmäasunnossa. Perinteinen pitkäaikainen lai-toshoito on vaihtunut asumiseen osana naapurustoa, esimerkiksi kerros- tai rivitalohuoneistoissa. Tavoitteena on saada kehitysvam-maiset ihmiset mukaan arkeen ja yhä näkyvämmäksi osaksi joka-päiväistä lähiyhteisön elämää. Laitoshoidon lakkauttaminen on osa tätä suunnitelmaa.

Uusia asumisratkaisuja tarvitaan

Noin 2 000 pitkäaikaisen laitos-paikan karsiminen vaatii uusia rat-kaisuja ja luovuutta asuntoja ra-kennettaessa ja hankittaessa. Eräsuusia asumisjärjestelyjä ideoivistajärjestöistä on Kehitysvammaisten Palvelusäätiö. Se rakentaa, ostaaja vuokraa asuntoja kehitysvam-maisille henkilöille, pareille, sisa-ruksille ja kaveruksille. Toimin-nanjohtaja Markku Virkamäkiuskoo, ettei muutos ole mahdot-tomuus. ”Ohjelman toteuttamiseen on selkeää tahtoa. Kansainväliset so-pimukset edellyttävät asumisra-kenteen uudistamista, ja erityis-huoltopiirit ovat lähteneet hyvin

Työpaikkojen vähenemisestä Markku Virkamäki ei ole huolissaan. “Apua tarvi-

taan jatkossakin. Työt eivät katoa mihinkään.”

Laitosasumisen purkamisella kunnioitetaan itsenäistä elämää

mukaan.” YK:n vammaisten oikeuksia koskeva yleissopimus allekirjoi-tettiin 2006. Suomi löi paperiin puumerk-kinsä ja tunnusti samalla kehitys-vammaisten henkilöiden yhtäläi-sen oikeuden elää osana yhteisöä.Samalla sinetöitiin selvitystyönvälttämättömyys. Sopimuksen ra-tifi ointi, voimaan saattaminen, vielätosin odotuttaa.

Työ ei lopu päätöksiin

Työtä on vielä paljon, sillä Suomi on laitospaikkojen karsimisessamuita Pohjoismaita jäljessä. Ruot-sissa ja Tanskassa todettiin jo 1980-luvulla, ettei laitosasuminen vas-taa kehitysvammaisten ihmisten tarpeita. Suomessa uudistuksia tehtiin 1990-luvulla, mutta lamapainoi yksilön tarpeet kustannus-tehokkaan ajattelun alle. Lähiyhteisössä eläminen ei kuitenkaan ole uusi ajatus, sillä autettu asuminen on noussut 90-luvun puolivälistä selvästi laitos-asumista yleisemmäksi ratkaisuk-si. Nyt on edessä pitkä loppusuora ja reipas kurotus. ”Suomessa tarvitaan nyt vah-vaa johtajuutta sekä virkamiesten että poliitikkojen taholta. Jatkossa asukas on päämies ja hänen tahto-aan pitää pystyä kuuntelemaan”, Virkamäki toteaa.

Ajattelukulttuurin tarvitaan selvä muutos

Virkamäki nostaa esimerkin suo-malaisesta ajattelukulttuurin muu-tostarpeesta. Hankintalain perus-teella palvelut, joita kunta ei pys-ty tuottamaan, kilpailutetaan.Täl-löin avuntarpeen yksilöllisen ar-vioinnin ja kokonaisvaltaisuuden sijasta keskitytään tehokkuuteen. Kansainvälinen näkemys edustaa juuri vastakkaista ajattelua. ”Avun- ja tuentarve, muutto,

2/2012

16


Teksti ja kuvat

Anu Kuusisto

LEMPÄÄLÄ

Paperisodan kautta uuteen kotiinPehun perheessä äiti hoitaa Kallen raha-asiat

2/2012

17


K vuokratalossa Pesäpuussa nelisen vuotta eli talon valmistumisesta lähtien. Talossa asukkaiden ar-kea helpottavat henkilökohtaiset avustajat avun tarpeen mukaan. Pesäpuu valmistui kuin tilaukses-ta Kalle Pehulle oikeaan aikaan. ”Kun Kalle kuuli rakennus-suunnitelmista, hän ilmoitti heti määrätietoisesti, että tuonne hän sitten haluaa asumaan, ja onneksipääsikin”, nauraa äiti Pirjo Pehu. Muutto omaan kotiin tiesi pal-jon paperityötä ja selvitettäviäasioita. Pirjo Pehulle oli itsestään-selvyys, että hän hakee poikansaedunvalvojaksi. Ulkopuolista edun-valvojaa ei oikeastaan edes har-kittu, sillä raha-asioiden hoitami-nen ja muu virallinen paperityöoli sujunut äidin kautta hyvin en-nenkin. ”Olen aina ollut se kanaemo, jo-ka hoitaa kaikki asiat, joten edun-valvojaksi hakeminen oli luonte-vaa”, äiti kertoo.

Tarkat selvityksetkerran vuodessa

Koska Kallelle asia sopi hyvin ei-kä maistraatin kanssa tullut on-gelmia, Pirjo Pehusta tuli poikan-sa edunvalvoja nelisen vuotta sit-ten. Sekä pojan että äidin mielestä kaikki on sujunut pääpiirteissään hyvin. ”Isoin muutos aikaisempaanoli se, että nyt Kallen tuloista ja me-noista on tehtävä todella tarkat sel-vitykset maistraatille kerran vuo-dessa”, Pirjo Pehu kertoo. ”Muun muassa automaatilta otetuista käteisnostoista on selvi-tettävä tarkkaan, mihin rahasum-mat on käytetty. Toisin sanoen vä-lillä meillä metsästetään kuitteja kissojen ja koirien kanssa – Kalle kun on sen verran omatoiminen, että hän kulkee kaupoissa ja kah-viloissa itsekseen.” Kaikesta työmäärästä huoli-matta Pirjo Pehu pitää tarkkaa sel-vitystä maistraatille vain hyvänä. ”Tarkat selvitykset vähentävät hyväksikäytön mahdollisuutta. It-se halusin varmistua lähinnä siitä, ettei kukaan voi esimerkiksi tila-ta Kallen nimissä tavaroita”, Pirjo Pehu kertoo. Perheessä on myös toinen ke-hitysvammainen lapsi, Kallen iso-sisko Tiina. 27-vuotias Tiina on vai-

keasti kehitysvammainen ja asuu vielä kotona, mutta vanhemmat toivovat, että hänkin jossain vai-heessa saa paikan Kallen kanssa samasta asuntolasta. Tällä hetkel-lä Tiina käy päivittäin Pesäpuussa päivätoiminnassa oman avusta-jansa kanssa. ”Paikka on niin viihtyisä, että toivottavasti Tiinakin pääsee tän-ne vielä joskus asumaan.”

Asiat harkitaanaina tapauskohtaisesti

Henkikirjoittaja Susanna Välkki Sisä-Suomen maistraatin Tampe-reen yksiköstä kertoo, että edun-valvonta-asioissa jokainen tapaus on omanlaisensa eikä maistraatti automaattisesti vaadi ulkopuoli-sen edunvalvojan hankkimista ke-hitysvammaisen nuoren muutta-essa kotoa. Maistraatti on se taho,joka viimekädessä päättää ulko-puolisen edunvalvojan tarpeesta. ”Maistraatilla ei ole yleislinjaa, että aikuisella kehitysvammaisel-la pitäisi aina olla ulkopuolinen edunvalvoja, vaan asiat katsotaan tapauskohtaisesti”, Välkki sanoo.Samaa sanoo myös Finanssialan keskusliiton lakimies Eeva Joki-neva. ”Jokainen tilanne käsitellään tapauskohtaisesti, ja pankit pyr-kivät hoitamaan edunvalvontaan liittyvät asiat joustavasti. Jos asi-akkaan tilille tulee vain palkkaa tai eläkettä ja kulut ovat tavanomai-set, tarvetta ulkopuoliselle edun-valvonnalle ei välttämättä ole”, Jo-kineva sanoo. Välkin mukaan Tampereen maistraattiin tulee vuosittain kes-kimäärin tuhat yhteydenottoa edun-valvonta-asioista, mutta vain osa

yhteydenotoista on kehitysvam-maisten perheiltä. ”Jonkin verran ilmenee käy-tännön epäselvyyksiä. Näissä asi-oissa yritetään edetä tapaus ker-rallaan ja mahdollisimman helponja toimivan vaihtoehdon kautta. Maistraatin näkökulmasta ulko-puolinen edunvalvoja on aina se viimeinen keino”, Välkki sanoo.

Paperitöitä ei kannata pelätä

Ulkopuolinen edunvalvoja voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos itsenäistyvällä nuorella on omai-suutta, sijoituksia tai oman asun-non ostaminen on ajankohtaista.Myös edessä oleva perinnönjakovoi joissain tapauksissa olla hyväsyy ulkopuolisen edunvalvojanhankkimiseen. ”Jos nuori saa tavallista kuu-kausieläkettä ja raha-asioiden hoi-taminen on sujunut vanhempientoimesta hyvin, ulkopuolinen edun-valvoja ei yleensä ole tarpeen. Omai-sille edunvalvojana toimiminentietää toki paljon paperitöitä, mut-ta paperityötä ei kannata pelätä”,Välkki sanoo. Maistraatin määräämä ulko-puolinen edunvalvoja tuo aina per-heelle kustannuksia jonkin verran. ”Kustannukset voivat olla pie-nimmillään noin 300–400 euroavuodessa”, Välkki arvioi ja lisää, että maistraatin näkökulmasta ta-voitteena on, että viralliset asiathoituvat kehitysvammaisen lähei-sen ihmisen kautta, jos vain mah-dollista. Lähiomainen on edunval-voja, jos asia vain saadaan hoitu-maan. Joskus ulkopuolinen edun-valvoja voi kuitenkin olla ainoavaihtoehto, jos lähipiiristä ei löy-dy sopivaa asioidenhoitajaa.

alle Pehu, 26, aloittelee aamua omassa kodissaan. Kahvipannu on porissut kupillisen kuumaa, ja kaikkialla on rauhallista. Kahvia juodessa katse hakeutuu kerrostalon ikku-nasta avautuvaan maisemaan: jal-kojen juuressa levittäytyy koti-kunta Lempäälän keskusta par-haimmillaan. Kallelle koti on lempipaikka, jossa on hyvä herätä aamulla ja jon-ne on mukava palata iltaisin. Jos ei ole menoa minnekään, kotona on hauska viettää aikaa esimer-kiksi videoita katsellen tai pelejä pelaillen. Kalle Pehu on asunut kunnan

Kalle Pehulla on viihtyisä koti, jossa saa apua tarvitessaan. Äiti Pirjo Pehu on

poikennut aamukahville.

Kalle Pehun lempipuuhaaomassa

kodissa on telkkarin katselu ja

pelaaminen. Äiti Pirjo Pehu asuu

lähellä.

2/2012

18


Nuoruus on usein elämänkoulun raskain luokka


Työpöydälle on kasattu erilaisia kasvun ja seksuaalisuuden selittämiseen tarkoitettuja piirroskuvia. Yhdessä paperissa nainen ja mies syleilevät toisiaan. Toisessa on listattu erilai-sia tapoja tervehtiä. Asiantuntija Pia Henttonen Kehitysvammaisten Tuki-liitosta nojaa työtuolinsa selkänojaa taaksepäin ja liikuttelee puhuessaan käsiään. Hän kertoo, että piirroskuvien avulla selitetään aikuistumista ja läheisyyttä nuorille sekä heidän vanhemmilleen.

2/2012

Kaikki kaipaavat läheisyyttä, kukin omalla tavallaan.Kuva: Niina Hakkarainen/Vastavalo.fi

2/2012

19


A


Kaikki kiintyvät, kaikki kasvavat

Murrosikäisen elämässä asiat ovat vain harvoin niin mustavalkoisia, kuin miltä ne näyttävät. Kaikki kaipaavat kuitenkin läheisyyttä, omalla tavallaan. Parisuhteitakin on yhtä paljon kuin pariskuntia. Seksuaalisuuskysymysten kä-sittelyssä voi hyödyntää saman-laisia kuvia, joita Henttosellakin on pöydällään. Kotona kannattaa sopia yhteiset yksityisen ja julki-sen alueen rajat ja koulussa har-joitella halausten merkitystä eri tilanteissa. Näin nuori osaa tun-nistaa tunteensa ja tietää, kuinka toimia. Erityisen huolissaan Hentto-nen on lievästi kehitysvammaisis-ta nuorista, jotka valitsevat itsel-leen väärät mallit. Pahimmillaan seurauksena on päihde- tai rikos-kierre. ”Kasvavaa nuorta on helppo käyttää hyväksi. Vääränlaisessaympäristössä nuori voi ajautuavaikkapa kioskimurtojen vahti-mieheksi. Nuorille aikuisille pi-täisi löytää koulun jälkeen jatko-opiskelupaikka tai työpaikka.Sosiaalista puolta ja nuoren omiavahvuuksia tulisi tukea mahdol-lisimman hyvin.” Henttosella on hihassaan vie-lä yksi yleispätevä ohje kasvavan nuoren vanhemmille: jos asiasta puhuminen tuntuu hankalalta, kes-kustelu on yleensä tarpeen.

Teksti Lauri Silvander

TAMPERE

ikuistuminen on monen nuoren elämässä pitkä pro- sessi. Se alkaa murrosiässäja voi venyä jopa parinkymmenenvuoden elämänkouluksi. Muutok-sia tapahtuu sekä pään sisäpuo-lella että omassa kehossa. ”Muutosten ymmärtäminen ja selittäminen voivat olla kehitys-vammaiselle nuorelle tavallista haasteellisempaa. Muiden seuraa-minen on tärkeä osa aikuisuuden opettelua. Jos ympäriltä ei osaa tunnistaa oikeanlaisia malleja, voikasvaminen olla hankalaa.” Nuoren voi olla vaikea samais-tua ympärillä pyöriviin ikätove-reihin. Voimakkaat tunteet pyö-rittävät kaiken tutun uuteen jär-jestykseen, ja nuori tarvitsee tällai-sessa tilanteessa ohjausta ja ennenkaikkea vastauksia.

Itsenäistyminen vie vuosia

Aikuistumisen voi jaotella kar-keasti kolmeen tasoon. Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen puoli ke-hittyvät kaikki omassa tahdissaan,mikä luo teini-ikäisen elämäänjännitteitä. Nuori etsii keinoja sel-vitä, ymmärtää ja oppia rakkau-desta. Vastuun ja yksityisyyden kas-vattamisen onkin Henttosen mu-kaan tapahduttava sekä nuorelle että läheisille sopivaa tahtia. Vai-keiden kysymysten välttelyllä pe-lataan vain hetki lisäaikaa. Liian nopea itsenäistyminen taas johtaa vastoinkäymisiin. Kasvu vaatii myös perheeltä uskoa ja kykyä hyväksyä nuoren itsenäistyminen. Erityisen vaikeaa itsenäistymisen tukemisessa on,että nuori saattaa takertua lap-suuden turvallisuuteen ja sulkeasilmänsä muutoksilta. ”Otetaan esimerkiksi seksuaa-lisuus. Se herää, jos on herätäk-seen. Ajatusten leimaaminen kiel-letyiksi saattaa toimia hetken, mut-ta nuori joutuu kohtaamaan ky-symykset jossain vaiheessa. Asiatpitää käsitellä nuorelle luonnol-lisessa tahdissa.”

Pia Henttonen on huolissaan lievästi

kehitysvammaisista nuorista, jotka

valitsevat itselleen väärät mallit.

Kuva: Laura Vesa

Aikuisuus on yhteinen asia

Kuka määrittelee, mitä on olla aikuinen? Onko aikuisuus sitä, että huolehtii itse omista raha-asioistaan? Onko se kenties sitä, että muuttaa omaan kotiin, pois vanhempien luota? Onko se sitä, että käy työssä vai onko se ehkä sitä, että mennään yhdessä eteenpäin? Elämme yhteiskunnas-sa, jossa ikä on vahva määrite aikuisuudelle. Aina ikä ja kehitys eivät kuitenkaan kulje käsi kädessä. Sain hiljattain olla mukana varttuneiden kehitysvam-maisten vanhempien tapaamisessa. Vanhemmat pohtivat kovasti oman, jo aikuisen lapsen elämää ja siihen sisälty-viä asioita. Pohdinnan ydin oli, kuinka voisin parhaani mu-kaan tukea lapseni aikuisuutta. Tässä porukassa havaitsi selvästi kuinka aikuisuus ei tarkoita sitä, että alkaa pär-jätä omillaan. Pikemminkin aikuisuus tarkoittaa sitä, että tehdään ja toteutetaan yhdessä. Etsitään henkilökohtaisia, räätälöityjä ratkaisuja. Koetaan ja kokeillaan yhdessä. Ha-vaitaan, että aikuisuus on yhteinen asia. Joskus aikuistumiseen on aikaa valmistautua vuosia, joskus aikuistua pitäisi kerrasta. Ei ole oikeaa tapaa, eikä usein helppoa reittiä. Vanhempien tuska ja kipuilu sen kanssa, pärjääkö lapsi, pidetäänkö hänestä hyvää huolta, osataanko häntä hoitaa ja tulkita oikein on käsin kosketel-tavaa. Ja sitten on vielä se totaalinen, lopullinen kysymys: miten kaikki järjestyy sitten, kun en enää ole huolehtimas-sa lapseni asioista? Mielessäni pyörii virren 499 sanat ”Jumala meitä kut-suu ja kantaa voimallaan. Milloinkaan ei hän hylkää, las-tensa kanssa hän on. Jumalan kämmenellä ei kukaan ole turvaton”. Kuinka usein me joudummekaan huomaamaan, että me emme voi olla kaikesta vastuussa, me emme voi kantaa kaikesta huolta, me emme voi tehdä määräänsä enempää – emme vaikka kyseessä olisi oma lapsi. Olim-mepa sitten lapsia, aikuisia tai aikuisia lapsia voimme turvallisin mielin pysyä Jumalan kämmenellä ja luottaa siihen, että Hän jaksaa kantaa.

Anu MorikawaLapin seurakuntien kehitysvammaistyön pastori

2/2012

20

Teksti ja kuva

Krista Kaitasuo

PÄLKÄNE

Jaakko Päivisen valinta Vuoden pälkäneläiseksi osoitti, että hyvyydelle ja toisten huomioon-

ottamiselle on kysyntää.

” M inulla ei ole huonoja päiviä lainkaan”, päl- käneläinen Jaakko Päivinen väittää. Heti perään hänpehmentää, että ehkä huonoja päi-viä on silloin tällöin, muttei hän nii-tä jälkeenpäin muistele. 34-vuotiaan Jaakko Päivisenasenne elämää kohtaan on tärkeinsyy, miksi hänet äänestettiin suu-rella äänienemmistöllä Vuoden2011 pälkäneläiseksi. Perusteluis-sa mainittiin toistuvasti Päivisenkyky ottaa muut ihmiset huomioon,hänen kohteliaisuutensa ja her-rasmiesmäisyytensä. Joissakin ää-nestyslapuissa Päivinen määri-teltiin ”Pälkäneen auringoksi”. ”Hyvää päivää, prinsessa” tai:”Hyvää päivää, kuningatar” ovat-kin lauseita, jotka ohikulkija koh-datessaan Pälkäneen kylänraitillatöitä tekevän Päivisen saattaa kuul-la. ”Jos on todella totisen näköinenihminen, niin sitten en sano mi-tään, hymyilen pelkästään. Useinyritän piristää ihmisen päivän jo-tenkin. Ihmisten pitäisi olla enem-män mukavia toisilleen”, Päivi-nen sanoo. Vuoden pälkäneläisen titteliä Päivinen kantaa nöyrästi, mutta kuitenkin sen arvon tiedostaen. ”Olen minä vähän ylpeä siitä. Kun minulle soitettiin, sain juuri ja juuri puhuttua. Olin niin liikut-tunut. Sitten kun suljin puhelimen, purskahdin itkuun. Sisko tuli heti halaamaan ja onnittelemaan.”

Onneksi on töitä

Äänestyslapuista kävi selväksi, et-tä tänä vuonna Vuoden pälkäneläi-seksi haluttiin valita ihminen, jo-ka on tehnyt jotakin inhimillises-ti hyvää ja tärkeää, sen sijaan ettäolisi esimerkiksi menestynyt hy-

syin, ja sitten Matti (Norokorpi)otti minut töihin. Palkan saan kun-nalta.” Päivinen osaa arvostaa työtään. Hän tietää, ettei kaikille kehitys-vammaisille riitä töitä, vaikka he ahkeria ja luotettavia olisivatkin.”Onneksi minun parhaalla kaveril-la Marillakin on töitä. Mari tekee töitä vanhainkodissa. Olen siitä tosi iloinen. Ilman töitä aika voisi käydä pitkäksi.”

Musiikki osana elämää

Omassa asunnossa asuvan Päivisenseinäkalenterissa ei juuri tyhjiä päi-viä ole. Kolmipäiväisen työviikon lisäksi Päivinen harrastaa kunto-liikuntaa ja tietsikkakerhoa ja käy Kangasalan toimintakeskuksessa tekemässä erilaisia käsitöitä. Musikaalisena ihmisenä hän innostuu myös tanssimisesta. ”Mutta Pälkäneellä on vain vä-hän paikkoja joissa voi tanssia. Sik-si käyn välillä muissa kaupungeis-sa tai laivalla tanssimassa. MuutenPälkäne on hyvä paikka elää. Enkaipaa muualle.” Musiikissa Päivistä kiinnosta-vat eniten kotimaiset iskelmälau-lajat. ”Olen aika kaikkiruokainen mu-siikissa. Enemmän kuuntelen nais-muusikoita, mutta miehetkin me-nevät.” Vuoden alkupuolisko Päivisel-lä meni politiikan seuraamisessa.”Onneksi ei tullut Soinista presi-denttiä. Se on liian totinen. Ihmi-sen ilmeet kertovat paljon.” Päivinen odottaa kesää, vaikka sanoo ”hyväksyvänsä kaikki muut-kin vuodenajat”. ”Kesällä tulee Ruotsin sisko ky-lään. Kesälle on myös luvassa paljonjuhlia, mikä on tosi kivaa”, Päivi-nen hymyilee.

vin jollakin elämisen alueella,yritystoiminnassa tai poliittisillatantereilla. Toiset ihmisistä ovat sytyttä-jiä, toiset sammuttajia. Päivinen on ilmiselvä sytyttäjä. Hänet koh-datessa on valmis luopumaan kai-kista turhista suorituspaineista,teennäisyydestä, ja ulkoapäin mei-hin ihmisiin ladatuista odotuk-sista ja päämääristä. Päivisen kehumisessa ei ole kyse minkäänlaisesta ”ylistämäl-lä alistamisen muodosta”. Hänet kohdatessa sitä vain tajuaa yksin

kertaisesti, että maailma olisi pa-rempi paikka elää, jos hänen kal-taisiaan innostavia ja lämminsy-dämisiä ihmisiä olisi enemmän. Toki Päivisen elämään liittyy paljon muitakin asioita kuin hyvä-sydämisyys. Yhdeksi elämänsä tär-keimmäksi asiaksi Päivinen mai-nitsee työnsä kiinteistötyöntekijä-nä Pälkäneen kiinteistöhuollossa. Samassa työpaikassa hän on viih-tynyt jo 15 vuotta. ”Aiemmin olin seurakunnalla kesätöissä. Hautausmaan hoitami-nen oli kuitenkin liian raskasta. Vä-

Jaakko Päivinen rakastaa musiikkia. Uusin tuttavuus on Pälkäneen Laitikkalan

kylässä asuvan Aimo Kokkolan levy. ”Aimo toi levyn minulle. Aimolla on kaunis

ääni”, Päivinen sanoo.

”En koskaan halua pahoittaa kenenkään


2/2012

21

Lähetä Papunetin joulukortti!

www.papunet.net

Selkouutiset-lehti uudistui, ja on uudelta nimeltään Selkosanomat.

Uudistuksen myötä Selkosanomat ilmestyy nyt myös verkkolehtenä.

Verkkolehdessä on ajankohtaisten uutistenja teemojen lisäksi myös lehden uutisiinliittyviä tehtäviä.

www. elko ano at. tai

www.papunet.net/selko/

Jokaisella on oikeus lukea

le, että etsisimme hänelle jonkun sisätyön suojatyökeskuksen kautta. Mutta siihen Jaakko sanoo napa-kan ein. Hän rakastaa tehdä töitä ulkona.”Jaakko Päivisen äiti Aila Päivinen

” Jaakko Päivisen valinta Vuo-den pälkäneläiseksi oli omalla ta-vallaan myös kannanotto nykyistä raakaa ja rikkonaista maailmaa vastaan. Me emme välttämättä olejulmempia kuin antiikin ajan tai kes-kiajan ihmiset olivat, mutta meillä ei ole mitään kestävää arvomaail-maa, millä voisimme perustellakaikki terroriteot, petokset, ahneu-den ja heikkojen hylkäämisen. Meillä on vain suuri kaikki kan-sankerrokset läpäisevä usko ihmis-yksilön ylivertaisuuteen. Lisäksimeillä on pahan levittämiseen te-hokkaammat välineet kuin koskaanennen. Jokainen tieteen ja tekniikan huippusaavutus on valjastettavis-sa toisten nöyryyttämiseen, riistä-miseen tai surmaamiseen yhtä hy-vin kuin yhteydenpitoon, auttami-seen ja arkielämän helpottamiseen. (…) Jaakko Päivisen äänestä-minen Vuoden pälkäneläiseksi oli osoitus siitä, että hyvyydelle on ky-syntää. Rohjettiin ainakin ilmaista se, mitä oikeasti tarvitaan.”Ulla Sirén / Sydän-Hämeen Lehti

” Kun Jaakko oli pieni, toivoin, että poika oppisi edes sanat kiitos jaanteeksi. Nopeasti tajusin, että Jaak-ko oppi muutakin. 5-vuotiaana hän kiinnostui suunnattomasti kirjai-mista, ja oppi tavaamaan. 7-vuoti-aana Jaakko luki muiden tahdissa tavallisessa koulussa. Jaakolla on terävä pää. Hän on pienestä lähtien muistanut pieniä yksityiskohtia tarkasti, vuosilu-kuja ja ihmisten nimiä. Mieheni Eskon kanssa olemme kiitollisia, että meillä on tällainen poika. Vain yhden kerran Jaakko on saanut minulle pahan mielen. Jaoin sai-raalassa huoneen yhdeksän muun naisen kanssa. Jaakko luki sänkyni reunalla kuvakirjaa. Äkkiä kuva-kirja putosi maahan, ja Jaakon suusta pääsi isoon ääneen ruma sana. Kyllä minua niin nolotti ja hävetti. Vedin peiton päälleni ja häpesin. Pian kurkistin ulos peiton alta ja huomasin, että muut naiset olivat myös vetäytyneet peiton alle. Ei vihoissaan, vaan jokainen heistä nauroi. Silloin ajattelin, että ei se niin paha kohtaus ollutkaan. Eikä kulunut aikaakaan, kun Jaakko jooppi sanomaan ”perjantai” kiroa-misen sijaan. Jaakko rakastaa nykyistä työ-tään yli kaiken. Kun työnantaja Mat-ti Norokorpi asetti työnteon pak-kasrajaksi 15 astetta, Jaakko tuli surulliseksi. Se oli onnenpäivä, kun pakkanen sitten heltisi ja Jaakko pääsi takaisin töihin. Voi sitä ilon määrää. Joskus olen ehdottanut Jaakol-

Kuntoutuskurssi liikuntavammaisillekehitysvammaisille nuorille

a-osa 02.07. - 15.07. (14pv), omaisten päivä 02.07.

b-osa 27.12. - 09.01. 2013 (14pv), omaisten päivä 09.01.2013

Kela 9§ ja 10§(42874), sosiaali- ja terveydenhuolto

Citypoweri -kurssi liikuntavammaisillekehitysvammaisille nuorille

29.07. - 07.08. (10pv)

Kela 9§ ja 10§(42861), sosiaali- ja terveydenhuoltow

ww

.lah

den

kun

tou

tusk

esku

s.fi

Invalidiliiton Lahden kuntoutuskeskus

Liikuntavammaisten kehitysvammaisten nuorten kurssit kesällä 2012

INVALIDILIITON LAHDEN KUNTOUTUSKESKUSLauneenkatu 10, 15100 LAHTI p. 03 812 811 (keskus), 03 812 8207(kuntoutussihteeri) [email protected]

Lisätietoa Kela järjestämästä ja rahoittamasta kuntoutuksesta: www.kela.fi

Jaakko Päivisestä sanottua:

mieltä”


2/2012

22


Turkulaisella Miia Mäkelällä on ote unel-mastaan. Hän perusti valokuvausyrityksen vuosi sitten toukokuus-sa. Alussa oli hiljaista, mutta tänä vuonna Miia on jo useammin päässyt tekemään sitä, mitä eniten haluaa: valokuvaamaan asiak-kaille.

M

Miia Mäkelän valinta:

Teksti Tuula Puranen

Kuvat Miia Mäkelä ja

Tuula Puranen

TURKU

Alun perin suurtalouskokiksi valmistunut Miia Mäkelä on kulkenut sitkeästi kohti tavoitetta eli sitä, että työstä koituva

elanto tulisi valokuvauksesta.

Valokuvaajaksiomaanyritykseen

kelä on kuvannut muun muassa ta-pahtumia ja muotokuvia. Kuvatie-dostoissa on myös kuvia entisistätyökavereista, katulamppujen valai-semista kaupunkinäkymistä ja ke-säkukassa rehottavista puistoista. Miian koti Suikkilan kaupun-ginosassa Turussa on vielä hieman sekaisin muuton jäljiltä. Kotistu-dio on kuitenkin selkeästi hah-mollaan. Olohuoneen takaseinää peittää kannattimeensa ripustet-tu siniharmaa studiokangas, jolle lankeaa luonnonvalo etuseinällä sijaitsevan parvekkeen ikkunasta.Kahdeksannen kerroksen korkeu-della valo pääsee huoneeseen es-teettä.

Studiokankaan edessä on pari sinisävyistä tuolia, studiolampus-ta puuttuu lamppu vielä kotvan. Miian työpöytä on seinustalla stu-diokankaan ja parvekkeen välissä,pöytää hallitsee tietokone ja kaksisuurta näyttöä. Niiden äärellä Miiakäsittelee kuvansa.

Kriittinen ja itseoppinut

”Jos lähden photo walkille ja ku-vaan 250 kuvaa, niistä 20 saattaaolla sellaisia, joista pidän, ja ehkäyhdestä voisi tehdä printin ja ripus-taa seinälle”, Miia Mäkelä sanoo.”Niin kauan kuin itse pystyy kri-tisoimaan valokuviaan, ollaan ter-

veellä pohjalla.” Valokuvaajana hän on itseop-pinut. Hän on opiskellut valokuva-usta kuvaamalla ja kirjoista luke-malla. ”Tämä on jokaisen itseäänkunnioittavan valokuvaajan raa-mattu”, hän sanoo nostaessaan sohvalta paksun Scott Kelbyn Suu-ren digikuvauskirjan, joka näyttää olleen ahkerassa käytössä. Ehkä eniten oppii virheistään, yrityksen ja erehdyksen tietä. ”Mielestäni isoimmat virheettulevat valottamisessa ja sommit-telussa. Mutta jos esimerkiksi som-mittelee väärin, voi ottaa uusiksi ja sommitella oikein. Kuvankäsit-telyssäkin voi tehdä virheitä, jopa

iia Mäkelä otti ensim- mäiset valokuvansa lai- vamatkalla 1991. Laivaoli Siljan m/s Svea, Miialla ikää kymmenen vuotta, kädessä isän hankkima kertakäyttökamera. ”Ensimmäiset kuvat taisin ot-taa laivan sisätiloista. Kuvaan edel-leen matkustajalaivoja, viimeksi tänä aamuna parvekkeelta.” Miia esittelee tietokoneen ruu-dulta maisemakuvaa, joka avautuumerta kohti Pansion korjaustela-kan suuntaan. Metsän takaa kurkot-tavat telakan nostokurjet ja sininenkorjausnosturi. Telakan editse kul-kevia matkustajalaivoja saa kuvat-tua voimakkaalla teleobjektiivilla. ”En osaa sanoa, miksi juuri lai-vat kiinnostavat kuvauskohtee-na, mutta maailmalla on paljonmuitakin laivakuvaajia. Laivat vainovat kiinnostavia.” Valokuvausyrittäjänä Miia Mä-

2/2012

23


euroa päivässä. Se ei millään riit-tänyt. Keittiöpäällikkö otti Miian viihtymättömyyden puheeksi. ”Hän kysyi, olenko ajatellut pa-nostaa valokuvaamiseen. Hainkintöihin kahteen turkulaiseen kuvaa-moon, mutta niillä ei ollut työpaik-koja. Päätin perustaa oman fi rman ja rekisteröin Miia Median touko-kuussa 2011. Perustin yrityksen myös siksi, että muuten minulle ei kerry työeläkettä mistään.” ”Ei avotöissä ole sinänsä vikaa, mutta niistä pitäisi saada oikeaa palkkaa, koska työ työnä on oikeaa työtä. Haluaisin kehitysvammai-set ja vajaakuntoiset ihmiset oi-keaan työelämään, tai vaikka yrit-täjyyteenkin, jos on kykyjä.” Miia Mäkelän mielestä yrittä-jänä toimiminen edellyttää muunmuassa huolellisuutta. On säily-tettävä kuitit ja sopimukset. Lasku-taitoakin on oltava. ”Ja tietysti aimoannos rohkeutta ja harkitsevuutta.”

Tarpeet, tulot jatavoitteet selkeinä

Miia Media -yrityksen alku tou-kokuun jälkeen kului toiminnan suunnitteluun ja muutaman mai-noksen tekemiseen. Ensimmäinen työkeikka oli heinäkuussa. Yri-tyksen perustamista seuranneet kuukaudet olivat hiljaisia, mutta kuluva vuosi on ollut vilkkaampi. Sana Miiasta on kiirinyt puskara-

diossa. ”Nyt olisi tarpeen panostaa markkinointiin, laittaa asialli-set kotisivut ja ilmoitella yrityk-sestä”, Miia sanoo. ”Mutta mark-kinointi on akilleen kantapääni.” Miia Mäkelän toimeentulo muo-dostuu työkyvyttömyyseläkkees-tä ja asumistuesta; kuvauspalk-kiot ovat pieni osa tulojen koko-naisuutta. Työkyvyttömyyseläk-keellä voi tehdä jonkin verran töitä,kunhan ei ylitä ansiorajaa. Ansiotvoivat muodostua myös yrittäjä-tulosta. Ansioraja määritellään kun-kin työkyvyttömyyseläkkeen saajaneläkepäätöksessä. Koska Miia Median liikevaihto on pieni, yrittäjä Mäkelä hoitaa it-se fi rmansa tilinpidon. Eläkkeen ja asumistuen päälle yrityksen liike-vaihtoa ei ole tarkoitus kasvattaahurjasti, mutta jonkin verran kui-tenkin. Se edellyttää työtilaisuuk-sia – ja sitä markkinointia. Miiantavoite markkinointikynnyksen ta-kana on selkeä. ”Suunnitelmissani on vakiin-nuttaa paikkani turkulaisten ku-vaamojen joukossa. Olen tietääk-seni ainoa valokuvausyrittäjä Suik-kilan alueella, ja siksi aion mai-nostaa yritystäni erityisesti täällä.Ihannetilanteessa minulla olisi riittävästi sekä studiokuvauksiaettä keikkoja. Pidän molemmista,mutta onhan se hieno tunne, kunmenee keikalle, siinä on työn tun-nelmaa.”

pilata hyvän kuvan.” Miia Mäkelä käsittelee aamulla parvekkeelta otetun maisemaku-van. Hän on hyvin hienovarainen: aavistuksen verran kirkkautta vä-hemmäksi, hiven lisää kontrastia, pientä viilausta valkotasapainoon ja hitunen kylläisyyttä väreihin. Alkujaankin silmää tyydyttäneestä kuvasta tulee kerrassaan kaunis, ja myös Miia pitää siitä. ”Siinä on hyvä maiseman sommittelu, lu-miset puut ja vähän pilveäkin.” Miia Mäkelän kriittisyys omiakuviaan kohtaan perustuu siihen,kuinka hyvin hän kuvaajana saa-vuttaa tavoitteensa. ”Kun valokuvaan, etsin taiteel-lisuutta. En välttämättä esimer-kiksi kuvaa koko laivaa, vaan ehkävain keulan, nimikyltin tai tutka-maston. Hyvässä kuvassa som-mittelu ja sanoma ovat kohdal-laan ja siinä on tietty terävyys. Henkilökuvissa hyvät ilmeet te-kevät usein hyvän kuvan.” Kuvauskeikkoihin Miia valmis-tautuu miettimällä etukäteen va-laistusta ja muita kuvaukseen vai-kuttavia oloja. Hän pyrkii mene-mään paikalle ajoissa, jotta voi var-mistua kameran asetuksista ja muis-ta seikoista ennen tilaisuuden al-kamista. Ihmisiäkin hän pohtii jamyöntää, että joskus jännittää. ”Mutta kun lähtee hyvällä asen-teella ja mielellä ja antaa kameran laulaa, niin hyvin menee.”

Tie kohti omaa yritystä

Lapsena alkaneeseen valokuvaa-miseen tuli joitakin vuosia kestänyt tauko sen jälkeen, kun Miia Mä-kelä oli muuttanut omilleen. Hänalkoi kuvata uudelleen vuonna2006 digipokkarilla, mutta varsi-naisesti kuvaus vei mennessään pari vuotta myöhemmin, kun hänsai isältään digitaalisen järjestel-mäkameran. Miia asui tuolloin syntymäkau-pungissaan Porissa ja toimi Me Itsery:n Porin alajaoksen epävirallise-na valokuvaajana. ”Kuvasin muunmuassa Ari Impolalle”, hän ker-too. Hän näyttää alajaoksen jäse-nistä ottamiaan muoto- tai henkilö-kuvia. He näyttävät avoimilta, ren-toutuneilta ja luottavaisilta. Miiakuvasi myös Porin vammaistyönApila-lehteen. Turkuun Miia Mäkelä muutti alkuvuodesta 2010. Huhtikuustaelokuulle hän jatkoi Porissa alka-nutta valokuvaamista avotöissäKatariinan toimintakeskuksessa. Hänen tehtävänsä oli valokuvataja pitää blogia. ”Tein myös muu-taman numeron Turun vammais-työn Höpäjäiset-lehteä.” Katariinan toimintakeskuksen jälkeen Miia Mäkelä työskenteli maaliskuuhun 2011 päiväkodin keittiössä tiskarina. Mieli paloi valokuvaamaan. Samalla harmit-ti, että työstä sai rahaa vain kuusi

Miia Mäkelän valitsemia näytteitä työkuvistaan.

2/2012

24


Teksti Sirpa Palokari

Kuvat Marja Seppälä

MESSILÄ

M

Kyytiin omanVanhempi, jolla on kehitysvamma tai oppimis-vaikeuksia, saattaa tarvita paljon tukea selviy-tyäkseen lapsensa kanssa.

essilän lomakeskuksen ravintolassa käy lounas- aikaan kova toppapu-kujen suhina Teresia Ruuskan ja Riitta Kotirannan kuoriessa pikkuväkeään tamineista. Tere-sian lapset Aku, 2, ja Elli-Noora, 3, sekä Riitan nelivuotias Aada-tyttönen pitävät tänään vapaata päiväkodeistaan nauttiakseen äi-tiensä kanssa Äiti ei pysy kärryil-lä -projektin perhetapaamisesta. Säännöllisesti pidettävissä per-hepäivissä jaetaan kokemuksia, tunteita ja jutellaan arjessa eteen tulleista kysymyksistä. Mutta en-sin syödään! Teresia kiikuttaa noutopöydäs-tä mehevän näköiset ruoka-annok-set lapsilleen ja itselleen. Perheenpäivä alkoi tänään niin varhain,että Akun voimat lopahtavat keskenlounaan. Projektityöntekijä Mar-jukka Suurpää antaa Teresialleruokarauhan, ottaa Akun syliinsäja lähtee hänen kanssaan hotelli-huoneeseen levähtämään. Teresia kertoo tarvitsevansa

apua hyvin moniin asioihin ko-dinhoidosta erilaisten ”virallistenasioiden” järjestämiseen. ”Olemme olleet projektissa mu-kana reilun vuoden. Marjukan kans-sa olemme muun muassa ommel-leet verhoja ja tehneet kaikenlai-sia kodin sisustamiseen liittyviä juttuja”, hän kertoo. Teresia asuu lastensa ja tuoreenaviomiehensä kanssa Nastolassa. Puolison ollessa töissä ja lasten päiväkodissa äidin aika menee sii-votessa ja pyykkejä pestessä. Tere-sia on onnellisessa asemassa, sillähänen vanhempansa ovat tiiviisti mukana elämässä. ”He asuvat yhdeksän kilomet-rin päässä ja auttavat meitä paljon.Juuri viime viikonloppuna lapsetolivat heidän luonaan. Kun lapsetovat poissa, olemme mieheni kanssavain rauhassa kotona ja nautimmehiljaisuudesta”, hän naurahtaa.

Tuen tarve on iso

Kymenlaaksossa, Päijät-Hämeessä

Riitta ja Aada Kotiranta ovat olleet vuoden ajan mukana Äiti ei pysy kärryillä

-projektissa. Kotona arki rullaa jo paremmin.

Välillä on ihan pakko suukotella! Teresia ja Elli-Noora nauttivat perhepäivän

vietosta kesken arjen kiireiden.

ja Itä-Uudellamaalla pyörivä Äitiei pysy kärryillä -projekti on jo kol-mas Kehitysvammaisten Tukilii-ton erityistä tukea tarvitseville van-hemmille suunnattu hanke. ”Joidenkin perheiden tuen tar-ve on erittäin suuri, ja he tarvitse-vat tukea läpi elämän. Osa van-hemmista tarvitsee tukea jo synny-tyksen jälkeen kyetäkseen vuoro-vaikutussuhteeseen vauvan kans-sa”, Marjukka sanoo. Erityisen paljon tarvitaan apuasilloin, kun lapsella on kuntoutus-tarvetta. ”Lapsi tarvitsee lisähuomiota uusien oppien arkeen siirtämises-sä esimerkiksi palatessaan kun-toutusjaksolta kotiin. Parhaiten onkin auttanut kotona tapahtuva fysioterapia tai toimintaterapia.” Asioita ei tehdä perheiden puo-lesta eikä neuvoja ladella ylhäältä päin, vaan tarkoitus on kannus-

taa ja tukea perheiden omia selviy-tymiskeinoja. Työntekijät ovat huomanneet, että esimerkiksi per-heiden vahvat ja usein melko pe-rinteiset roolimallit vahvistavatäitiyttä ja isyyttä. ”Mukavaa on, että perheillä on usein iso halua selviytyä. Lapsen kehitysvaiheiden myötä haasteet kuitenkin kasvavat ja siksi on tär-keää, että perheet tiedostavat avun tarpeen eivätkä häpeä pyytää sitä.” Neuvoja ja käytännön apua an-netaan niin kasvatukseen, kodin-hoitoon kuin virallisen tahon kans-sa asiointiin. Tehokkaimmin tuenon nähty menevän perille perheenkotona arjen oloissa, mutta myösyhteistapaamiset ovat antoisia, koska silloin vanhemmat pää-sevät tutustumaan muihin per-heisiin. Hankkeessa on mukana viisi perhettä, mutta kaikki eivät ehtineet mukaan Messilän. Työn-

2/2012

25


Käytännön kasvatusvinkit tepsivät

Perhetapaamiseen tullut Riitta Kotiranta työskentelee Lahdessa Lepolan palvelutalossa. Kahdes-taan Aadan kanssa elävällä Rii-talla on myös kolme vanhempaa tytärtä, jotka asuvan isänsä kans-sa muualla. Äiti ei pysy kärryillä -projektia hän pitää antoisana. ”Minun avun tarpeeni ei liity äitiyteen, mutta käytännön asioi-den hoitamiseen tarvitsen apua.Riitan ja Aadan luona käy joka toi-nen viikko kaupungin perhetyön-tekijä, lisäksi he saavat apua ”vara-mummolta”, jonka he löysivät pai-kallisen Säröperhe-projektin kaut-ta.” ”Varamummo pitää Aadaa luo-naan kerran kuussa ja silloin mi-nulla on omaa aikaa, jolloin nau-tin yksin kotona olemisesta.” Riitta on kokemuksestaan huo-mannut, että lapsen uudet kehi-tysvaiheet tuovat pulmia, jolloin tepsivät neuvot ovat tervetulleita. ”Kun Aadalle tuli uhma, koin ar-jen rytmin hakemisen erittäin vai-keaksi. Hän oli uhmakas, kiroili,enkä saanut häntä nukkumaan. Sitten aloin käyttää perhetyön-tekijän keksimää tarrasysteemiä,jossa kilttinä olemisesta ja nuk-kumaan menosta saa tarran, se onhyvä systeemi ja auttaa”, Riitta hy-myilee. Marjukka kehaisee Riitan men-neen elämässään vuoden aikana monta reipasta askelta eteenpäin.

Mukavia suunnitelmia

Keväinen perhepäivä Messilässäoli antoisa; päivän aikana syötiinhyvin ja kahviteltiin, laskettiinpulkalla, rakennettiin lumiukkojaja ratsastettiin. Touhua oli niinpaljon, että aikeissa ollut lumi-kenkäkävely jätettiin seuraavaantalveen. ”Suunnittelimme myös tule-vaa toimintaa ja sovimme osallis-tumisesta Marttojen kukkakurs-sille sekä äitienpäivän tienooksi järjestettävästä hemmottelupäi-västä”, Marjukka luettelee.

elämän kärryille

tekijät ovat tottuneet joustoihin, sillä tämänkaltaisessa perhetyös-sä poikkeukset ja muutokset kuu-luvat asiaan. Perheillä on usein ongelmia elämänhallinnassa ja käytännön asioiden kuten aika-taulujen suunnittelu voi olla vai-keaa. Moni perhe kärsii niukasta toimeentulosta, mikä on omiaan eristämään heitä muusta yhtei-söstä. Projektissa mukana olevan per-heen tukihenkilönä toimiva, so-sionomiksi pian valmistuva PäiviRanta tapaa tukiperhettään ker-ran viikossa. ”Olen huomannut, että ystäviä heillä on tosi vähän. Tällaisilla per-heillä voi olla vaikeuksia sitoutua muihin ihmisiin ja heillä on vaa-rana jäädä yksin”, hän pohtii. Tukiperheen kanssa Päivi te-kee vapaa-ajanviettoon liittyviä asioita. Samalla hän antaa vinkke-

jä, miten perhe voisi omin toimin lähteä kodin seinien ulkopuolelle. ”Yleensä rupattelemme kaiken-laista ja samalla kuulostelen, mitähe tahtoisivat vapaa-aikanaan teh-dä.”

Viranomaisille tukea tunnistamiseen

Projektin yksi tavoite on levittäätietoa erityistä tukea tarvitsevienperheiden tunnistamiseksi eri pal-velutahoille kuten neuvoloiden,sosiaalitoimistojen ja Kelan hen-kilökunnalle. ”Etenkin ne vanhemmat, joillaei ole diagnoosia, saattavat jäädätuen ulkopuolelle, koska heidänavuntarvettaan ei tunnisteta”, pro-jektipäällikkö Johanna Sakko to-teaa. Muun muassa päivähoito- ja sosiaaliviranomaisten on tunnis-tettava perheet ymmärtääkseen, miksi lapset on saatava päivähoi-toon, vaikkeivät vanhemmat kävisityössä. Myös lapset saattavat tar-vita erityistukea tai kuntoutusta,jota vanhemmat eivät itse osaa vaa-tia tai hakea. ”Avuntarpeen tunnistaminen ei välttämättä ole helppoa, silläisällä tai äidillä saattaa kehitys-vammaisuuden tai oppimisvaike-uden lisäksi olla muitakin ongel-mia kuten päihde- tai peliriippu-vuutta.” Avoimuus, suorapuheisuus ja selkeys auttavat kaikkia osapuolia. Jos viranomainen huomaa, ettäisän tai äidin kanssa kommuni-koinnissa on ongelmia tai hän epäi-lee, etteivät asiat perheessä ole kohdallaan, asiasta pitää kysyä suoraan. Projektin työntekijät toi-vovat, että paitsi asiakaskohtaami-sissa, myös lomakkeissa ja esit-teissä käytetään enemmän selko-kieltä ja esimerkiksi lääkäreitäkannustetaan kansantajuisempiinlausuntoihin. ”Monilla on vaikeuksia kirjoit-tamisen ja lukemisen kanssa ja olenusein heidän apunaan virastoissaasioinnissa ja kaavakkeiden ja työ-hakemusten teossa”, Marjukka ker-too.

Äiti ei pysy kärryillä -projekti

• Kehitysvammaisten Tukiliiton

hallinnoima valtakunnallinen

hanke perheille, joissa van-

hemmalla on kehitysvamma

tai merkittäviä vaikeuksia op-

pimisessa.

• Hanke toteutetaan vuosina

2010 – 2014 Ray:n tuella.

• Perheille suunnattua kokeilu

toimintaa Kymenlaakson, Päi-

jät-Hämeen ja Itä-Uudenmaan

alueella

• Valtakunnallisella tasolla

yhteistyössä mukana mm:

Suomen Kuntaliitto, Ensi- ja

Turvakotien liitto ry, Suomen

Evankelis-luterilainen kirkko/

kirkon diakonia- ja yhteiskun-

tatyö, Autismi- ja Asperger-

liitto ry sekä Kanta-Hämeen,

Pirkanmaan ja Satakunnan

sosiaalialan osaamiskeskus

Pikassos Oy.

• Alueellisina yhteistyökump-

paneina: Kymenlaakson sai

raanhoito- ja sosiaalipalve-

lujen kuntayhtymä Carea

sekä Sosiaalialan osaamis-

keskus Verso.

Yhteystiedot:

Aluetoiminta (Kymenlaakso,

Päijät-Häme ja Itä-Uusimaa):

Verkostokoordinaattori

Erja Kähkönen 0207 718 340

Projektityöntekijä Marjukka

Suurpää puh. 0207 718 341

Kalevakatu 13, 45100 Kouvola

Valtakunnallinen toiminta:

Projektipäällikkö Johanna Sakko

puh. 0207 718 326

Toimipaikka Tulppaanitalo,

Pinninkatu 51, 33100 Tampere

Sähköpostit:

[email protected]

Kotisivut: www.kvtl.fi

Hän huomasi taas, miten pal-jon porukasta löytyy taitoja, ja ha-lua jakaa asioita muiden kanssa. ”Teresia kertoi että hänen mie-hensä haluaisi oppia ruuanlaittoaja Riitta lupasi, että hän voisi seu-raavalla perhetapaamisella opet-taa muille hyviksi kokemiaan ruo-kareseptejä.”

2/2012

26


28

Teatteri tuo näkyväksiAkaan teatteriryhmässä ei harjoitella näytelmiä, vaan vahvistetaan omia vuoro-vaikutustaitoja teatterin keinoin.

Teksti ja kuvat

Anu Kuusisto

AKAA

Ensin rutistetaan kasvot pieneksi kuin pippuri, sen jälkeen levitetään suu ja silmät ammolleen kuin auringolla. Sitten lörpötellään ja ploplotel-laan kielellä, päristään ja pöristään, annetaan kasvojen rentoutua. Alkuverryttely jatkuu kas-voja hieromalla.

yt herätellään kasvoja ihan kaikkialta hieromalla, leukaa ja päänah-kaa myöten”, opastaa teatteriopet-taja Petri Mäkipää – ja osallistuja-väki hyrisee naurusta. Rohkeimmat ovat alusta lähti-en heti mukana, aremmat seuraa-vat hetken vieressä, mutta anta-vat kohta periksi. Näin se lähtee: teatterin keinojen opetteleminen.Koolla kehitysvammaisten toimin-takeskuksessa Akaan Viialassa ontoistakymmentä taitojen opette-lijaa Akaan kaupungista ja sen lä-hiseuduilta, ja ryhmää vetää teat-teriopettaja Petri Mäkipää Teat-teri Telakalta Tampereelta.Vaik-ka teatteritaitoja harjoitellaankin,tällä kertaa tavoitteena ei ole näy-telmän rakentaminen, vaan omienvuorovaikutustaitojen vahvistami-nen ja kehittänen teatterin keinoin.

” N

Vauhtia riittää, kun ollaan kaverin kanssa kyljetyksin, näyttävät Johanna

Huhtinen (vas), Marko Mäkelä, teatteriopettaja Petri Mäkipää sekä Jukka

Mäkelä.

Mitä kuuluu, kyselevät Johanna Huhtisen (vas.) ja Kirsi Niemisen käsinuket

toisiltaan Akaan teatteriryhmässä.

”Täällä tutkitaan tekemisen kautta erilaisia mahdollisuuksia olla ja elää, tuntea ja ilmaista tun-temuksensa, jotka hyväksytään sellaisenaan. Toiminnallisuus ja kokemuksellisuus ovat oppimisen perusta”, Mäkipää kertoo. Mäkipää lisää, että teatteri onyksi mahdollisuus suunnistaa elä-mässä eteenpäin. ”Harjoitteiden avulla voi ken-ties vahvistaa jokaisen ominta tapaatulla nähdyksi ja kuulluksi aktii-visena yhteiskunnan jäsenenä”,Mä-kipää sanoo. Taustalla on ajatus siitä, ettämielekkääksi ja merkitykselliseksikoettu arkielämä on edellytys hy-vinvoinnille. Teatterityöskente-lyssä elämykset, osallistuminen jaerilaiset vuorovaikutustilanteetparhaimmillaan vahvistavat itse-tuntemusta.

2/20122/2012

27

sitä oman kehon avulla. Apuna käytetään Mäkipään tuo-maa rekvisiittaa, josta jokainen onvoinut valita mieleisensä. On hat-tua, huivia, kangasta ja käsinukkea,ja niistä syntyy monenlaista lii-kettä musiikin tahdissa. Rekvisii-tan ympärille aletaan kehitellä myös hieman tarinaa. Mieliku-vitus pääsee nopeasti valloilleen,sillä teatterin keinoin voi päästäyllättävän kauas. Tuttu vieruskave-ri voi hetkessä muuttua rakkaaksi hoitoponiksi ja mummon pitsi-liina Michael Jacksonin pöytälii-naksi. ”Hauskinta on kaikki tekemi-nen, ja kaikista hauskinta on tä-mä porukka”, summaa Pertti Lai-tinen.

Teatteriryhmässä tarina elää eikä mielikuvituksella ole rajoja. Mielikuvitusta

herätellään kankaiden, pöytäliinojen ja muun rekvisiitan avulla. Kankaiden

lumoissa avustaja Taija Raitisoja (vas.), Pertti Laitinen, Seija Wahlman, avusta-

ja Marita Mäkelä sekä teatteriopettaja Petri Mäkipää

” Toiminnallisuus ja kokemuksellisuus ovat oppimisen perusta.”

Koulutustoiminnan esimies Anne Grönroos Kehitysvammais-ten Tukiliitosta kertoo, että Teat-teri Telakan kanssa on tehty yhteis-työtä syksystä lähtien. ”Kehitysvammaisten parissatehdään paljon teatteria, muttanyt lähestymistapa on uusi”, Grön-roos kuvaa.

Tunteita jazzin tahtiin

Ryhmä on tavannut teatterin mer-keissä kolme kertaa aiemmin, jasuurin osa joukosta osaa jo odottaa, mitä tuleman pitää. Hitaasti sol-juva, vanha jazz alkaa soida taus-talla, ja joukko havahtuu kuun-telemaan ohjeita. Nyt kuulostel-laan musiikin rytmiä ja seurataan

innekoti-Säätiön johtaja-ylilääkäri LKT Markus Kasken toimittama kirja Kehitysvammaisuus (Sanoma Pro Oy 2012, 356 s.) on monipuolinen perusteos aiheesta. Myös muut kirjoittajat edustavat vankkaa asiantuntemusta. TtL Anja Manninen on Diakonia-ammattikorkeakoulun yksikön johtaja ja LKT Helena Pihko lastenneurologian professori Helsingin yliopistossa. Nyt ilmestynyt kirja on viides uudistettu painos. Ensimmäi-sen kerran teos ilmestyi vuonna 1972 nimellä Kehitysvammainen avohuollossa. Uudistettu kirja sisältää tietoja muun muassa kuntoutuksesta ja hoidosta, lainsäädännöstä ja palveluiden organisoinnista sekä lisävammojen ja -sairauksien ehkäisystä. Liikkeelle lähdetään määritelmistä sekä kehitysvammaisuuden syistä ja esitellään ke-hitysvammaisuutta aiheuttavia perintötekijöiden muutoksia. Kirja on tarkoitettu kehitysvammaisten parissa toimivien koulutukseen, mutta hyödyllistä tietoa löytävät niin kehitys-vammaisten perheenjäsenet ja muut läheiset kuin lääkärit ja sosiaalityöntekijätkin.

Arvot näkyviin käytännön toimissa

Sairauksien ja tapaturmien ehkäisyyn liittyen kirjassa todetaan, että tapaturmien välttämiseksi asuntoloissa tulisi olla riittäväs-ti henkilökuntaa, yövalvontaa ja tarvittaessa saatavilla olevia asiantuntijapalveluita, koska nykyään asuntoloissa hoidetaan myös psyykkisistä oireista kärsiviä sekä yhä vaikeammin kehi-tysvammaisia. Teoksessa pohditaan myös kehitysvammaisen henkilön tavallisen elämän perusedellytyksiä: eläminen yhteiskunnas-sa edellyttää elinympäristön turvallisuutta, esteettömyyttä ja toimivia ihmissuhteita. ”-laadukkaat palvelut, asiakkaan itse-määräämisoikeuden kunnioittaminen ja toimivat ihmissuhteet kehitysvammaisen hyvän elämän perustana ovat mahdollista siinä yhteisössä, jossa hän kulloinkin elää, jos yhteisö on sisäis-tänyt arvot niin, että ne näkyvät käytännön elämässä.” Vanheneva kehitysvammainen selviytyy parhaiten tutussa ympäristössä. Siksi ei asuinympäristöä ja hoitopaikkaa saisi vaihtaa kevyin perustein. Verrattuna esimerkiksi teoksen kymmenen vuotta sitten ilmestyneeseen painokseen nyt ilmestyneen kirjan pääotsikot ovat suunnilleen samat. Valokuvamateriaalia on osittain uu-distettu ja tekstisisältöön on tehty päivityksiä. Muun muassa tietokoneavusteista toimintaa käsittelevä osio on laajempi. Siinä kirjoittajat muistuttavat, että hyväkään ohjelma ei kuntouta il-man vuorovaikutusta ohjaavan ja kannustavan henkilön kanssa. Myös lainsäädäntöä käsittelevää jaksoa on ajantasaistettu. Luovaa toimintaa käsittelevä kappale alkaa kirjassa sivulta 199 eikä 194 kuten sisällysluettelossa mainitaan. Verrattuna vuonna 2002 ilmestyneeseen kirjaanon nykyisen luettavuus palstajaon ja muutenkin selkeämmän taiton johdos-ta huomattavasti parempi. Lisäpanostaminen kuvitukseen olisi tuottanut vielä onnistuneemman lopputuloksen.

Perustietoa kehitys-vammaisuudesta

R

K I R J A - A R V I O

Teksti Aino Ukkala

2/2012

2/2012

28


dettävän ei-aikuisena. Mutta entäs kun aikuinen lap-semme ei yleisen ymmärryksen mukaisesti aikuistukaan. Tarvit-see edelleen jatkuvaa ohjausta, sil-mälläpitoa, tukea ja apua monissajokapäiväisissä toiminnoissaan.Käyttäytyy edelleen samalla tavoinkuin on käyttäytynyt viimeiset 20vuotta. On jopa suorastaan lääkä-rin määrittelemänä ja testaamanakerrottu olevan älyllisiltä kyvyil-tään vaikkapa viisivuotiaan tasolla. Näinhän meidän joukossam-me on monien kohdalla tilanne. Tällainen on tilanne omassakin perheessäni kahden kehitysvam-maisen poikamme, Markuksen jaRobinin kohdalla. Ulkoisilta mää-reiltään ovat aikaihmisen oloisiaja partakin on ajettava päivittäin,mutta kovasti viihtyvät lapsille tyypillisissä askareissa – Markuk-sen mielipuuhana on edelleen au-tojen järjestäminen jonoon auto-matolle ja Robin käsikoordinaa-tioltaan taitavampana askartelee leikkelemällä kuvia lehdistä ja ojentamalla niitä äitinsä liimatta-vaksi paperille. Mieluusti annam-me heidän viihtyä näissä puuhis-saan, koska vaikuttavat niissä on-nellisilta ja tasapainoisilta ihmi-siltä ja itse ilmaisevat halunsa täl-laista tehdä. Luonnollisesti toivon, että heidän itsemääräämisoikeut-taan ja valinnanvapauttaan kun-nioitetaan myös heidän tulevissa omissa kodeissaan, joihin muutto päivä päivältä tulee lähemmäksi. Tämä vanhempien luota omil-leen muutto ehkä onkin jonkin-lainen universaali kynnys aikui-suuteen. Kun lopullisesi jätämme hyvästit lapsuudenkodille ja muu-

K O L U M N I

Aikuisuuden alkamisen monet määreet

Jyrki PinomaaTukiliiton puheenjohtaja

L apsuuden ja nuoruuden mentyä ihminen on kasva- nut aikuiseksi. Suomessa on laissa säädetty, että ihminen onaikuinen 18 vuotta täytettyään. Tosin esimerkiksi linja-auto- tai junalippuja ostettaessa aikuiseksi lasketaan jo 17-vuotiaana – VR kut-suu 16-vuotiasta junioriksi, Mat-kahuolto nuoreksi. Lentolipustamaksetaan aikuisen hinta jo 12-vuotiaana. Jotkut lentoyhtiöt tarjo-avat nuorisohinnoilla lippuja jopa 25-vuotiaalle. Laivalippua Ruot-siin ostettaessa 12-vuotias maksaa aikuisen hinnan, mutta itse mat-kan aikana esimerkiksi buffet-pöydässä aikuinen on vasta 18-vuotias. Risteilymatkustajalle lai-vayhtiö asettaa 21 vuoden alaikä-rajan, joten nuo edellä mainitutikärajat pätevät vain oikean aikui-sen kanssa matkustettaessa. Elo-kuviin joutuu ostamaan aikuisten lipun jo 11-vuotiaana. Kansaneläkelaitos on tukiasi-oissaan vetänyt rajan 16 vuoteen.Kelan tuista löytyy kolmeen ryh-mään porrastettua 16-vuotiaanvammaistukea ja niin ikään kol-meen ryhmään porrastettua 16vuotta täyttäneen vammaistukea.Ovat kylläkin kaikki sentilleen sa-mansuuruisia, joten tämä ikärajaon outo. Sekavaa, eikö olekin. Ikä ei siisyksiselitteisesti tunnu olevan ai-kuisuuden määre, vaikka juuri tuonlainsäädännön määrittelemän ai-kuisiän täytyttyä saammekin tu-kun aikuisille kuuluvia oikeuksia. Mutta yhtä lailla lainsäädännön mukaan täysivaltaista kansalaista– vammatonta tai vammaista – tun-nutaan monessa kohtaa vielä pi-

Kuva

: Jan

ne

Ru

ots

alai

nen

tamme omaan kotiin. Tällaisena muistelen sen omalla kohdallani-kin kokeneeni. Yhteys toki lapsuu-denkotiin säilyi, välillä tiiviimpä-nä ja välillä löysempänä ja mikä parasta, aikuisenakin saattoi aina tukeutua vielä aikuisempiin eli omiin vanhempiin ja siinä mieles-sä turvallisesti tunnustaa tuen tar-peensa. Muistankin omalla koh-dallani vasta äitini kuoleman jäl-keen, vajaat kymmenen vuotta sit-ten, vahvasti kokeneeni itseni vihdoin aikuiseksi. Monestakin syystä, täydestä sydämestäni toi-von, ettei Markuksen ja Robinin tarvitsisi koskaan kokea samaa.

”Vanhempien luota omilleen muutto ehkä onkin jonkinlainen

universaali kynnys aikuisuuteen.”

2/2012

29


Aktiivinen aikuinen osallistuu ja osaamyös levätä

Teksti ja kuva

Pia Kirkkomäki

Keijo Kankaantaus ottaa arjen käänteet huumo-rilla. Hän on valmis ko-keilemaan uusia asioita, mutta osaa tarvittaessa ottaa rennosti. Näin keski-iän kynnyksellä omia menoja voi vähen-tää ja jäädä kotiin ren-touttamaan pyörätuolis-sa rasittunutta selkää.

C P-henkilö Keijo Kankaan- taus asuu Tampereella Puu- willa-nimisessä kehitysvam-maisten kodissa. Hän käy kolmenapäivänä viikossa päivätoiminnas-sa Tampereen Tuomikalliossa. ”Välipäivinä haluan rentouttaa kroppaa, sillä pyörätuolissa on vä-lillä raskasta istua”, Keijo kertoo. Kotonaan Puuwillassa hänen lempipuuhaansa on jutustelu hy-vän ystävän kanssa. Myös leff ojen katselu oman huoneen rauhassa ja saunominen ovat mukavaa ajanvie-tettä. Kun joku tulee Keijolle ky-lään, hän esittelee mielellään valo-kuvia lukuisilta ulkomaanreissu-iltaan. Keijo on elämänsä varrella ollut tekemisissä monenlaisten ammatti-laisten kanssa ja seurannut kehitys-vamma-alan muutoksia aitiopaikal-ta. Hänellä on varma mielipide sii-tä, millaisten työntekijöiden kanssa hän tulee toimeen. Työntekijän pi-tää olla joustava ja valmis reagoi-maan päähenkilöiden tarpeisiin. Hänen pitäisi osata ajatella tuorees-ti ja muistaa etsiä arkeen vaihtelua. ”Nuorten kanssa tulen juttuun, kalkkiksien kanssa en. Varsinkin nuoret kauniit naiset ovat muka-via”, Keijo Kankaantaus heittää. Keijon kanssa jutellessa täytyy pysyä valppaana; keskustelukieli saattaa vaihtua äkkiä englanniksi tai vaikka ruotsiksi. Tuomikallios-sa työskentelevä ohjaaja KirsiMannila kuvaa, että mies on tes-tannut monien työntekijöiden hok-saavaisuutta vastailemalla heidänkysymyksiinsä eri kielillä. Keijo on vaihtelunhaluisena jainnokkaana ollut valmis osallis-tumaan Tukiliiton Malikkeen jär-

Ohjaaja Kirsi Mannila ja Keijo

Kankaantaus osaavat ottaa

arjesta myönteiset puolet irti.

alusta lähtien. Aikuistoiminnasta vastaava tuore koulutussuunnitte-lija Anssi Helin mainostaa etenkinMalikkeen valtakunnallisia toimin-tavälinekoulutuksia huhti- ja syys-kuussa. Myös Voimavirtaa-kurssi, Rääkkylän juhannustanssit, Mik-kelin alueellinen toimintaväline-koulutus ja Moottoreiden pärinää -tapahtuma Hämeenlinnassa si-sältyvät tämänvuotiseen aikuisillevaikeasti vammaisille henkilöillesuunnattuun tarjontaan.

Lisätietoja Malikkeen toiminnasta ja toimintaväline-vuokraamoista löytyy sivulta www.malike.fi

kelle elämää. Keijo on testaillut muun muas-sa maastokärryjä Malikkeen toimin-tavälinekoulutuksessa ja innos-tunut osallistumaan Pirkan Pyöräi-lyyn Malikkeelta vuokratulla rinnak-kain ajettavalla tandemilla. Myös Malikkeen ja yhteistyökumppa-neiden kehittämät sovelletut sisä-pelit ovat Keijolle tuttuja. Malikkeentarjoamat vaihtoehdot ovat tuoneet Keijon arkirytmitykseen mukavaa vaihtelua ja tarjonneet samalla hä-nen kotinsa ja päivätoimintansa henkilökunnalle vinkkejä arkeen. Malike sai Raha-automaatti-yhdistykseltä jatkuvan rahoituksen aikuistoimintaan tämän vuoden

jestämille kursseille. Hän on hyväesimerkki siitä, että pyörätuoliakinkäyttävä henkilö voi osallistua it-seään kiinnostavaan tekemiseen,kun ympäristön asenteet ovat avoi-met. Myös päähenkilön itsensä onuskallettava lähteä testaamaan it-selleen uusia asioita. Kokeilujenkautta voi löytyä paljon potkua ar-keen. Asumisyksikön ja päivätoimin-nan henkilökunta on ratkaisevas-sa asemassa siinä, mitä vaikeastivammaiset henkilöt pääsevät teke-mään arjessaan. Jokaiselle tulisi tarjota yhtäläinen mahdollisuus lähteä Malike-lyhenteen sisältä-min sanoin Matkalle, liikkeelle, kes-

2/2012

30

”Suomi tarvitsee työhön-

valmentajia”Irlantilainen alan vaikuttaja Christy Lynch kutsuu Suomen kehitysvammaisten työllisyystilannetta katastrofaaliseksi. Irlannissa työllistämisessä on onnistuttu erinomaisesti job coachien avulla.

Teksti Mari Vehmanen

Kuvat Veikko Somerpuro

HELSINKI

T lutusta. Ja vaikka kuinka koulute-taan ja koulutetaan, kukaan ei työl-listy, Christy Lynch toteaa. Hän kertoo tivanneensa uran-sa varrella monen oppilaitoksenjohdolta, missä ovat näytöt. Kuin-ka monta koulustanne valmistu-nutta nuorta pääsi viime vuonnatyöelämään? − Yritysmaailmassa näin surkei-ta tuloksia ei yksinkertaisesti sie-dettäisi. Ylipäänsä vammaispalve-luja vaivaa mittareiden ja arvioin-nin puute: asioita tehdään tarkas-telematta niiden vaikutusta ja te-hoa. Lynch kertoo nauraen esimer-kin, että vielä taannoin Irlannis-sa koulutettiin joukoittain nuoria kehitysvammaisia puusepiksi. − Ja samaan aikaan alalla val-litsi massatyöttömyys, kun tuotan-toa siirrettiin pois Irlannista. Ratkaisu kehitysvammaistenhenkilöiden työllistymiseen on Christy Lynchin mukaan siellä, missä Euroopassa muutenkin on kysyntää työvoimasta − eli palve-lualoilla.

Työ neuvoo tekijäänsä

Irlannissa onkin alettu luopua ke-hitysvammaisten nuorten pitkistä ammatillisista koulutuksista. − Työssähän ne tarvittavat tai-dot enimmäkseen opitaan, eikä kou-lunpenkissä. Tämä pätee meihinkaikkiin, mutta aivan erityisesti ke-hitysvammaisiin henkilöihin. Kehi-tysvammaisuuden luonteeseen kuu-luu, että teoriaa on hankala siirtääkäytäntöön, Christy Lynch sanoo. Kehitysvammaisten henkilöi-den työllistymistä Irlannissa edis-tävät niin kutsutut job coachit, eli työhönvalmentajat. − Nuorelle kehitysvammaiselle nimetään oma valmentaja. Yhdes-sä parivaljakko sitten pohtii, mil-lainen työ kiinnostaisi nuorta ja sopisi hänelle. Tämän jälkeen val-mentaja kartoittaa kenttää ja ottaa yhteyttä potentiaalisiin työnanta-jiin, Christy Lynch kuvailee. Työhönvalmentaja räätälöi yh-dessä työnantajan kanssa sopivan tehtävänkuvan. Valmentaja jatkaa työllistyneen tukena edelleen työ-

eillä on käsissänne todelli nen kriisi. Näin totesi Christy Lynch vieraillessaan Suomessa. Hän on kotimaassaan Irlannissa merkittä-vä kehitysvammaisten työ- ja päi-vätoiminnan uudistaja sekä vam-maisjärjestö KARE:n johtohah-mo. Suomeen Christy Lynch saapuiTarinoita kansalaisuudesta -semi-naarin kansainväliseksi puhujavie-raaksi. − Olen järkyttynyt kuulemasta-ni. Meillä Irlannissa on 5 000−6 000kehitysvammaista henkilöä ta-vanomaisessa palkkatyössä, kun taas teillä Suomessa luku on noin 300. Ja Irlannin asukasluku on sentään pienempi. Lynch kertoo, että esimerkiksi hänen oma järjestönsä KARE on sulkenut kokonaan perinteiset työ-toimintakeskuksensa. Moni muu-kin irlantilainen palveluntarjoajaon jo tehnyt samoin. − Ei ole nykyaikaista ajattelua,että sama, yksinkertainen alihan-kintatyö sopisi kaikille kehitys-

vammaisille henkilöille. Tällaisiatöitä on sitä paitsi yhä vähemmän tarjolla niiden siirtyessä halvempi-en tuotantokustannusten maihin, Christy Lynch huomauttaa. Hänen mukaansa seurauksena on pahimmillaan se, että keskuk-sissa ihmiset odottelevat toimetto-mina tai puuhailevat jotakin hyö-dytöntä. − Sellainen on ihmisarvoa alen-tavaa. Ja muutaman euron nimel-linen päiväkorvaus tehdystä työstäon suoranaista riistoa. Olen ym-märtänyt, että tällaisten summien maksaminen on Suomessa täysin yleistä, Lynch sanoo.

Tuloksia vaadittava

Christy Lynch näkee paljon korjat-tavaa myös kehitysvammaistenhenkilöiden koulutusjärjestelmäs-sä. − Suomessa näyttää vallitsevansamanlainen tilanne kuin vielä jo-kin aika sitten Irlannissa. Nuoril-le kehitysvammaisille on tarjolla pilvin pimein ammatillista kou-

2/20122/2012

31

suhteen alettua. Ajan myötä valmen-tajan rooli pienenee. − Tämä malli todella toimii. Voi-sin luetella lukemattomia menes-tystarinoita. Yksi tuntemani nuoridown-kaveri on hommissa kaupun-gintalolla, toinen taas kultasepän-liikkeessä. Eräs leidi on työskennel-lyt vuosikaudet lääkeyhtiön kont-torissa, Lynch sanoo.

Tehokasta asennekasvatusta

Christy Lynch kertoo, että kehi-tysvammaisten henkilöiden hyvä työllisyystilanne näkyy Irlannissa kaikkialla. − Ruokaostoksille mennessä onhyvin todennäköistä nähdä super-marketissa ainakin yksi kehitys-vammainen työntekijä. Heitä onmyös päiväkodeissa, ravintoloissaja niin edelleen. Tämä vaikuttaa Lynchin mu-kaan erittäin tehokkaasti julkiseenmielipiteeseen ja kansalaisten asen-teisiin. On aivan arkipäiväistä, ettätyötoverina on kehitysvammainenhenkilö ja että heitä tapaa monen-laisissa asiakaspalvelutilanteissa. − Kehitysvammaisille henkilö-ille itselleen ansiotyö on luonnolli-sesti valtava voimavara. Se luo itse-näisyyttä, taloudellista turvaa ja luot-tamusta omiin mahdollisuuksiin. Irlannin tiukka taloustilanne haastaa Christy Lynchin mukaan tällä hetkellä hyvän kehityksen. − Mutta aloittaessamme tätätyötä 1990-alussa maamme talousoli vielä surkeammassa jamassa,ja silti onnistuimme. Raha ei suin-kaan ratkaise, vaan asenteet. Alanammattilaisten näkemyksissä onvielä paljon korjattavaa Irlannis-sakin. Millaisia terveisiä Christy Lynch sitten haluaa lähettää suo-malaisille? − Kaikkien ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Älkää siis tur-haan tehkö samoja virheitä, joista on jo muualla alettu ottaa opiksi. Työllistämisasioiden lisäksi Lynch kertoo vierailullaan yllät-tyneensä Suomen kehitysvam-maisen asumistilanteesta. − Kuulin, että teillä peruste-taan koko ajan uusia yli 15 hengen asuntoloita. Ne on todettu kelvot-tomiksi jo kauan sitten monissa tutkimuksissa. Taistelkaa laitostenrakentamista vastaan.

Englantilaisen Simon Duff yn mielestä jäykät ja vanhan-aikaiset palvelut ovat kehitysvammaisten kansalaisten tasavertaisuuden suurin este.

”Kansalaisuus kuuluu jokaiselle”

T arinoita kansalaisuudesta -seminaarin toinen kansain- välinen pääpuhuja saapuiniin ikään Brittein saarilta. Englan-tilainen Simon Duff y on tullut tun-netuksi erityisesti täysivaltaisenkansalaisuuden ja palvelujen hen-kilökohtaistamisen puolestapuhu-jana. Duff yn mielestä tasavertaisenkansalaisuuden toteutuminen onparas mittari yhteiskunnan mo-raalin tasosta. − Kansalaisena jokainen voi kul-kea pystypäin. Häntä kohdellaankunnioittavasti ja hän tietää ole-vansa yhteisönsä arvostettu jäsen,Duff y määrittelee. Hänen mukaansa kehitysvam-maiset henkilöt kokevat useinjäävänsä kansalaisuuden ulkopuo-lelle. − Tämä ei johdu ainoastaan en-nakkoluuloista, vaikka niitäkin tietysti esiintyy. Usein syy on pal-veluissa, jotka kohtelevat ihmistä epäkunnioittavasti: häneltä vie-dään päätösvalta sekä mahdolli-suudet ilmaista itseään ja osallis-tua yhteiskunnan toimintaan. Simon Duff yn mielestä hyvin-vointiyhteiskunnan nurjimmatpuolet kohdistuvat monesti nimen-omaan kehitysvammaisiin hen-kilöihin. − Palvelut kääntyvät helpostiholhoukseksi ja kontrolloinniksi.Tämän vuosituhannen kiperä kysy-mys onkin, miten hyvinvointivaltiovoisi vahvistaa kansalaisuutta senpolkemisen sijaan.

Isot laitokset suljettu

Englannissa kehitysvammaisten henkilöiden oikeudet ovat Simon Duff yn mukaan toteutuneet varsin vaihtelevasti. Moni asia on muut-tunut paremmaksi 30 vuoden ai-kana.

Toisaalta myös kehitettävää riit-tää. Simon Duff y mainitsee eräänvakavan epäkohdan: esimerkiksidown-lasten abortointiluvut ovatEnglannissa edelleen hälyttävänkorkeat. − Tämä on selvä osoitus siitä,ettei kaikilla ole vieläkään täyttäihmisarvoa. Simo Duff y odottaa myöntei-sen kehityksen jatkuvat synkkene-västä taloustilanteesta huolimatta. − Talouspaniikissa poliitikot te-kevät helposti hyvin hupsuja rat-kaisuja, joista kärsivät nimen-omaan kaikkein haavoittuvimmatväestöryhmät. Uskon joka tapauk-sessa, että kehitysvammaiset hen-kilöt, heidän perheensä ja omis-tautuneet alan ammattilaiset pys-tyvät yhdessä vastustamaan täl-laista hölmöyttä.

− Viimeisetkin isot laitokset on suljettu. Usealla kehitysvam-maisella henkilöllä on jo työ, koti ja perhe, eli täysi kansalaisuus. Duffy sanoo huomanneensa,että muutosten vastustaminen kuu-luu kaikkien isojen järjestelmien luonteeseen. Niiden johtajat halu-avat asioiden pysyvän entisellään. − Paremman yhteiskunnan ra-kentaminen vaatii kehitysvammai-silta henkilöiltä ja heidän lähei-siltään paljon luovuutta, rohke-utta ja johtajuutta. Oman uransa varrelta Simon Duff y sanoo muistelevansa erityi-sen lämpimästi erään Glasgow’ssa sijainneen laitoksen sulkemista. − Kaikki 50 asukasta saivat ko-din, tarvitsemansa tuen ja henkilö-kohtaisen budjetin − siis omanelämän.

2/2012

Teksti

Pia Kirkkomäki

TAMPERE

2/2012

32

Anssi Helin on aloittanut Malikkeen aikuistoiminnan koulutussuunnit-telijana. Työkokemusta hänelle on kertynyt aiemmin Aikuis-Malike -pro-jektista sekä Tampereen kaupungin päiväkotimaailmasta ja avoimesta var-haiskasvatustoiminnasta, missä hän on työskennellyt lastenhoitaja-na 15 vuoden ajan. Anssilla on elämys- ja seikkailupedagogista koulutusta ja hän aikoohyödyntää sitä Malikkeen aikuistoiminnassa. ”Malike on nyt uuden kynnyksellä, kun Raha-automaattiyhdistysmyönsi aikuistoiminnalle jatkuvan rahoituksen. Tarkoituksemme onedelleen löytää keinoja vaikeasti vammaisten aikuisten osallistumisenmahdollisuuksien lisäämiseksi. Jatkossa Malike siis järjestää toimintaakaikenikäisille vaikeavammaisille henkilöille, heidän perheilleenja ammattilaisille.” Vapaa-aikanaan Anssi nauttii perheensä seurasta. Hänellä on 4- ja6-vuotiaat pojat, joilla alkaa olla myös omia harrastuksia. Ylöjärvelläasuva Anssi harrastaa itse musiikkia ja soittaa kitaraa. Hän lupaa Tuki-viestin lukijoille, että opettelee vielä soittamaan 40-vuotislahjaksisaamaansa haitaria.

Ylöjärveläinen Reetta Hermiö tekee mielellään töitä perheiden pa-rissa. Hän on aloittanut Malikkeen koulutussuunnittelijana vastuu-alueenaan perhetyö. Reetta toimii Henna Ikävalkon toimivapaan si-jaisena. – Ensivaikutelman perusteella uusi työni on mielenkiintoistaja haastavaakin. Toivoisin, että perheiden olisi helppo ottaa minuunyhteyttä. Jos en jotakin tiedä, niin selvitän sen, Reetta lupaa. Malike on hänelle jo entuudestaan tuttu toimija, sillä Reetta tekiTukiliitolla työharjoittelun 1990-luvun lopulla ja jatkoi senjälkeen keikkatyössä ohjaajana ja vastaavana ohjaajana. Koulu-tukseltaan Reetta on sosionomi AMK ja viimeksi hän on työsken-nellyt Ylöjärvellä Tähkätaskun päiväkodissa. Reetta Hermiö viihtyy vapaa-aikanaan perheen parissa. Hä-nellä on seitsemänvuotias poika ja viisivuotias tytär. Mökkeily, ulkoilu, käsillä tekeminen ja ihan tavallinen arki saavat Reetan rentoutumaan.

Kari ”Tipi” Mäkinen on Malikkeen uusi toimintavälineohjaaja. Hän on mukana etenkin aikuisille suunnatuilla kursseilla ja erilaisissa ta-pahtumissa. Tampereella asuva Tipi on tehnyt Malikkeelle keikkatöitä jo kahdeksisen vuotta ja tuntee siksi toimintavälineiden maailman pe-rin pohjin. Koulutukseltaan hän on levyseppä-hitsaaja ja osaa tarttua toimintavälineiden kunnostus- ja huoltotöihin vaivattomasti. Kari Mäkinen vastaa siitä, että Malikkeen tapahtumiin ja koulutuk-siin lähtevät mukaan oikeat välineet. Myös toimintavälineiden kunto ja toiminnan turvallisuusajattelu ovat Tipille äärimmäisen tärkeitä. Hän itse nauttii puuhatessaan varsinkin mönkkäreiden ja mootto-rikelkkojen parissa. Ihmisten kanssa keskustelu on Tipin mielestä työn parasta antia. – Kehitysvammaiset lapset, nuoret ja aikuiset sekä heidän perheen-sä saavat Malikkeen tapahtumissa ja koulutuksissa tärkeää vertaistukea toiminnan lomassa. Tipi haluaa palvella vaikeavammaisia henkilöitä ja heidän perheitään mahdollisimman hyvin. Jos hän ei jotakin asiaa tiedä, hän lupaa ottaa siitä selvän. Perheiden tehtäväksi jää tulla roh-keasti kyselemään asioista. Vapaa-aikanaan Tipi rentoutuu parhaiten luonnon keskellä.

matkalle, liikkeelle, keskelle elämää

Toimintavälineiden maailma on Tipillä hallussa

Seikkailupedagogiikan mahdollisuudet kiehtovat Anssia

Perheiden kohtaaminen innostaa Reettaa

U U S I A T Y Ö N T E K I J Ö I T Ä

Teksti ja kuva

Pia Kirkkomäki

2/2012

33

merkiksi Helsingistä Kirkkonum-melle, Vantaankoskelle, Riihimä-elle ja Lahteen. Näissä käytetään tunnisteena kirjaimia. Ne ovat aak-kosittain: a, e, h, i, k, m. n, r, s, t ( joka kulkee vain öisin.) u, y ja z. Lähijunaliikenteen parhaim-pina pidän a-junia, jotka kulkevat hyvinkin tiuhaan (esim. Hyvin-kää-Helsinki noin 30 minuutin vä-lein kumpaankin suuntaan). Li-säksi löytyy kiskobusseja harvoin liikennöidyillä osuuksilla.

Teksti Tommi Kivimäki

Kuvat Laura Vesa ja

Tommi Kivimäki

VR viettää juhlavuotta. Aikataulullinen junaliikenneSuomessa alkoi 150 vuotta sitten ja se kulki välilläHelsinki – Hämeenlinna.

N ykyään junia on tyypeil- tään pikajuna, joka käsit tää siniset vaunut, sitten on punavalkoiset vaunut, niitä löytyy myös sekä yksi- että kak-sikerrosvaunuja ja ne kuuluu In-tercity-tyyppiin, sitten on kuusi vaunua käsittävä nopea Pendo-lino. Nämä liikennöivät kaukolii-kenteessä. Juna on helpoin ja ympäristö-ystävällinen tapa matkustaa. Junamatkan aikana voit lukea kirjaa/lehtiä, katsella kannetta-vasta tietokoneesta elokuvia, kuun-nella musiikkia, kävellä välillä käy-tävällä, tehdä tietokoneella töitä ja tietenkin ottaa nokoset. Yleensä Intercitystä löytyy yk-si vaunu, jossa on kolme pyörätuo-lipaikkaa ja inva-wc. Pendolinosta löytyvät hissi ja muutama paikka pyörätuolille. Tietysti Pendolinos-takin löytyy inva-wc. Lisäksi, jos haluat matkustaakahden ison kaupungin välillä(esim. Oulu – Helsinki), niin junavie sinut keskustasta keskustaan.Jos menet lentokoneella, niin en-sin pitää mennä lentoasemalle,joka ei sijaitse keskustassa, esim.Oulun kenttä Oulaisissa, Tampere-Pirkkalan kenttä Pirkkalassa, Hel-sinki-Vantaan kenttä Vantaallasekä Seinäjoen kenttä noin 15 kilo-metrin päässä Ilmajoen puolella.

Korkeuserot hankalia

Haittapuolia ovat muun muassa, että joillakin asemilla on laiturita-

Me Itse -yhdistyksen aktiivi

Tommi Kivimäki on juna-

liikenteen suurkuluttaja.

Jutussaan hän kirjoittaa

matkustamisen plussista

ja miinuksista.

so alempana kuin kaksikerroksi-sen Intercity-vaunun lattia – näin on esimerkiksi Riihimäellä. Välillä ei kuulu kovin hyvin kuulutuksia, ja Intercity-junissa pyörätuolilla ei pääse ravintolavaunuun. Raidenäytöt eivät välttämättä ole kovin mukavia ja selkeitä huo-nonäköisille. Uudet liput eivät ole kovin mukavia huononäköisten käsitellä, jos niitä vertaa pahvilip-puihin. Lähijunaliikenne kulkee esi-

Millaista on matkustaa junalla?

Juna on helpoin ja ympäristöystävällinen tapa matkustaa,

Kivimäki sanoo.

Kari Mäkinen (vas.), Anssi Helin

ja Reetta Hermiö ovat Malikkeen

uusia vahvistuksia – tosin kaikki

Tukiliitosta jo aiemmin tuttuja.

2/2012

34

Teksti ja kuva

Pia Kirkkomäki

MUSTASAARI

päällikköön tai asiakaspalveluum-me, Esa Hanka vinkkaa. Kaikkilähtee omasta aktiivisuudesta. Veli-Matti Lehtinen on tottunutelämänsä varrella toimimaan ak-tiivisesti päästäkseen tavoittee-seensa. Hän muun muassa opis-keli 17-vuotiaana Bliss-kielen vii-dessä viikossa saadakseen kun-nollisen kommunikaatioyhteydenulkomaailmaan. Nykyään hän käyt-tää säännöllisesti apunaan henki-lökohtaisia avustajia sekä puhe-vammaisten tulkkia. Veli-Matti on asunut aikuisiänkynnykselle kehitysvammalaitok-sessa, josta hän muutti ensin palve-lutaloon ja viimein omilleen vuok-rakolmioon. Hän haluaisi kuitenkinvielä rakennuttaa itselleen oma-kotitalon. Sinne hän voisi suunni-tella itselleen sopivia ratkaisuja jo rakennusvaiheessa. Esimerkiksi katossa kiskoilla liikkuvan nosti-men avulla hän pääsisi ilman avus-tajan apua kylpyhuoneeseen. Veli-Matin suunnittelijanky-vyistä todistaa hänen pyörätuo-liinsa asennettu tietokone- ja ta-varateline, joka on toteutettu hä-nen ohjeidensa mukaan. Hänellä on kotonaan myös paljon elek-troniikkaa, joka on sijoitettu niin,että sen itsenäinen käyttäminenonnistuu. Miehen kommunikaatiotau-lusta löytyykin paljon tekniikkaan liittyvää sanastoa. Puhevammais-ten tulkin täytyy osata tulkata esi-merkiksi rautakaupan myyjälle, millaisen työkalun Veli-Matti kul-loinkin tarvitsee säätötöihinsä. Veli-Matti Lehtinen lupaa käyt-tää uutta mönkijäänsä myös ny-kyisen asuintalonsa hyväksi, josvain saa asennetuksi ajopeliin so-pivan lumiauran. – Voin sitten aikanaan tehdämönkijän avulla myös oman talonilumityöt, hän huomaa.

Vaasan lähellä Mus-tasaaressa asuva Veli-Matti Lehtinen käyttää päivittäin sähköpyörä-tuolia. Hän haaveilee kuitenkin vastaisuu-dessa pääsevänsä maas-toon oman mönkijän avulla.

M önkijä liikkuisi lumes- sa, hiekalla ja metsäpo- luilla paremmin kuin nykyinen sähköpyörätuolini. Säh-kökäyttöiseksi muuntuvalla mönk-kärillä pääsisin myös joihinkin kauppoihin sisälle, cp-vammai-nen Veli-Matti kommentoi. Mies on perustanut paperinke-räyspisteitä toteuttaakseen han-kintansa. Hänellä on nyt Vaasan seudulla kuusi paperinkeräysla-vaa yhteistyössä paikallisen SITAnkanssa. Veli-Matti on itse kysel-lyt ja etsinyt paperinkeräyskon-teille paikat ja ilmoittanut ne sit-ten SITAlle. Yritys on kuljettanutkontit sovittuun paikkaan ja sitou-tunut tyhjentämään ne kahdenviikon välein. Keräystuotto tili-tetään Veli-Matille. Idean keräykseen Veli-Matti sai Seinäjoelta, missä yksityishen-kilöt ja yhdistykset ovat rahoitta-neet paperinkeräyksellä erilaisia asioita. Veli-Matille nimetyt Vaa-san seudun keräyskohteet ovat olleet käytössä jo muutamia kuu-kausia ja miehen tilillä on nyt pie-ni alkupääoma Otto Bockin Super-four-nimistä ajopeliä varten. SITAn Vaasan ja Mustasaarenalueen yksikönpäällikkö Esa Han-ka kertoo, että keräystä suunnit-televalta henkilöltä tai ryhmältävaaditaan omaa aktiivisuutta ke-räyspaikkojen sopimisessa ja etsi-misessä. – Jos haluaa laittaa oman keräyk-sen pystyyn, pitäisi mielellään ollajo ennakkoon tiedossa kolmisen so-pivaa keräyspaikkaa. Sen jälkeen kannattaa ottaa yhteyttä esimer-kiksi SITAn oman alueen yksikön-

Veli-Matti Lehtinen kerää paperia hankkiakseen mönkkärin

Veli-Matti Lehtinen liikkuu paljon asuntonsa lähiympäristössä.

Puhevammaisten tulkki Sirkka-Liisa Talvitie on usein asiointiti-

lanteissa mukana.

2/2012

35

Teksti ja kuva

Lauri Silvander

HELSINKI

T uskollisina faneilleen. Kiinnostu-neiden kysymyksiin on vastattukärsivällisesti. ”Me ollaan tenavatähtiä”, Mik-ko Juvonen kommentoi sohvan-pohjalta. ”Isoja tenavatähtiä”, Timo täs-mentää. Mikon mielestä sarjan ehdo-ton huippukohta oli vierailu edus-kuntaan. Siellä politiikasta kiin-nostunut mies tapasi myöhem-min tasavallan presidentiksi va-litun Sauli Niinistön ja kokoo-muskansanedustaja Ben Zysko-wiczin. ”Hyvä presidentti valittiin. Ei jäänyt hiljaiseksi”, Mikko arvioi.

Faniposti tallessa, kunniakirja seinällä

Frendit arvioivat sarjan lähentä-neen porukkaa entisestään. Kave-rukset tottuivat juttelemaan ka-meroille ja tukemaan toisiaan. Timon mukaan välissä ehdittiin bilettääkin. Yhteisissä juhannus-juhlissa ja Venla-gaalassa pidettiin

Tähdet tunnistetaan kaupungilla

Toisenlaiset frendit lähtisivät kameran eteen uudestaankin

Helsingin Marjaniemen merenrantaa ympäröi rauhallinen pientaloalue. Omakotitalojen pihalla lapset tallovat sulaneita lumikinoksia isovanhempien seuratessa vierestä. Kivenheiton päässä rannasta seisoo punatiilinen kerros-talo, jossa joukko TV:stä tuttuja kaveruksia elää elämäänsä.

oisenlaiset frendit -doku- menttisarjan tähdet istu- vat oleskelutilan pöydän ääreen ja keskittyvät muistele-maan aikaa reality-tähtinä. Kuva-uspäivien aikana porukka tutustuitelevisiotuotantoon ja tottui kame-roiden edessä pyörimiseen, päi-vä toisensa jälkeen. Lähes kymmenen vuotta sitten taloon muuttanut Timo Laine toimi ohjelman kertojaäänenä. Rankat kuvauspäivät olivat hänen mukaansa kaiken vaivan arvoisia. ”Ohjelmaa oli hauska tehdä, koska meillä oli hyvä henki. Lähti-sin mukaan uudestaankin”, Timo toteaa. Sonja Lehto nyökyttelee vie-ressä. Hänen mielestään jännit-tävintä olivat kuvausryhmän jär-jestämät yllätykset. Kuvausten ai-kana Sonja teki työharjoitteluaanTiimarissa. Eräs tavallinen työ-päivä muutti suuntaa, kun tuttutuotantoryhmä käveli yhtäkkiä si-sään liikkeeseen. ”Se oli iso yllätys. En tiennyt yhtään, että kuvaajat tulevat töi-

hin”, Sonja kertoo. Timo virnistää vieressä ja pal-jastaa, että hän tiesi kuvausryh-män vierailusta etukäteen. Son-jalle haluttiin kuitenkin järjestääyllätys.

Nimmareita lapsille ja aikuisille

Sarjan julkistamisen jälkeen fren-dit ovat saaneet vastailla kärsiväl-lisesti fanien kysymyksiin. Jokai-nen ilmoittaa kirjoittaneensa nimi-kirjoituksia ja kertoneensa eri jaksoista sarjaa seuranneille. Kata Rönnemaa on erityisen tyytyväi-nen siihen, että juttelemaan on tul-lut kaikenikäisiä katsojia. ”Viimeksi pyydettiin nimikir-joitusta sirkuksessa. On kivaa, et-tä lapsetkin tulevat juttelemaan.” Sonja taas on tunnistettu edel-lisenä päivänä Itäkeskuksessa. ”Eräs vanha ihminen kysyi Itäkeskuksessa, että olenko minätv:stä tuttu. Vastasin, että olen”,Sonja kertoo. Tähdet ovat jaksaneet pysyä

peukkuja sarjan menestykselle. Tulokset puhuvat yksiselitte-istä kieltä, sillä Toisenlaiset fren-dit valittiin Venla-gaalassa Vuodenreality-ohjelmaksi. ”Olimme paikalla Katan kanssa. Pidimme peukkuja ja sitten kuu-limme voittaneemme. Siitä alkoi-vat juhlat”, Timo muistelee. ”Joo, paikalla oli muitakin telk-karista tuttuja. Emme olleet ainoi-ta”, Kata lisää. Kun frendien edustuskaksikkopalasi talolle, sarjan viides pää-tähti Sanna Sepponen seisoi joovella odottamassa. Voittoa seu-ranneina päivinä pokaali kiersiasukkaiden käsissä ja kakkukahvitseurasivat toisiaan. Koko porukka olisi valmis te-kemään uuden kauden samalta is-tumalta. Ideoitakin heitellään il-maan. Frendit Kanarialla ja Fren-dit Nepalissa saavat kummatkinvaihtelevasti kannatusta. Sarjasta ja tehdystä työstä muis-tuttavat seinille ripustetut kun-niakirjat ja paksu nippu ympäri Suomea tullutta fanipostia.

2/2012

Salme Unkuri seuloo uutisvirrasta

tärkeimmät uutiset.

K


Kuvat Jani Laukkanen

HELSINKI

un radion Selkouutisten toimittaja Salme Unkuri astuu työhuoneeseensa klo 13:15, Ylen uutismylly on ehti-nyt tuottaa jo valtavan määrän ajan-kohtaista tietoa. Unkurin ensim-mäinen työtehtävä onkin seuloa uutisvirrasta neljä tärkeintä uutis-ta. Niiden varaan rakentuvat päi-vän tulevat uutislähetykset. ”Kerromme paljon politiikasta ja taloudesta, vaikka ne eivät ih-misiä aina kiinnostakaan”, Unkuri kuvaa uutisten sisältöä. Vakavan sisällön vastapainoksi uutisten lo-pussa on kevyempi kulttuuriaihe tai arjessa ajankohtainen tieto. Selkouutiset perustettiin, kun Suomi täytti 75 vuotta vuonna 1992.”Uutiset suunnattiin ulkosuoma-laisille. Kuuntelijoita oli paljonVenäjällä ja Yhdysvalloissa”, alus-ta asti mukana ollut tuottaja Pert-ti Seppä muistelee. Selkouutisten alkutaipaleellakuulijoiden toiveet olivat joskusristiriitaisiakin. ”Venäläisiltä kuun-telijoilta tuli pyyntö, että lähet-täisimme heille traktorin”, Seppä kertoo huvittuneena. ”Amerikan-suomalaiset taas halusivat tietoa maasta, josta heidän isovanhem-pansa olivat kertoneet.” 1990-luvun lopulla selkouutis-historiassa tapahtui suuri kään-ne. ”Oivalsimme, että yleisö ei ole enää tuolla jossain”, Pertti Seppä kertoo. ”Yleisö oli tullut tänne.” Maahanmuuttajien kasvava virta toi jatkuvasti ihmisiä, joille suomi oli uppo-outo kieli. Niinpä Selkouutiset korjasi kurssiaan ja alkoi suunnata lähetyksiä ennen kaikkea maahanmuuttajille. Ny-kyään vanhukset muodostavat toisen pääkohderyhmän.

Selkokieli ei salli epämääräisyyttä

Salme Unkurin työpöydällä on kak-si tietokonetta. Yksi suoltaa jatku-vasti uutta informaatiota muuttu-vasta maailmasta, toisella ruudul-la Unkuri tekee selkoa valitsemis-taan uutisista. Jyvien ja akanoiden erottelu eiole aina yksinkertaista. ”Kaikkia uutiskäänteitä ei vain voi seurata”,Unkuri toteaa. Nyt hän etsii terä-

vää näkökulmaa ulkoministeri Erkki Tuomiojan Tunisian-vie-railuun. Arabikevään tunnelmat tuntuvat tässäkin korkean tason tapaamisessa. ”Yleiskielisissä uutisissa puhu-taan hirvittävän yleisellä tasolla”, Pertti Seppä suomii. Selkokieli var-jelee toimittajia piiloutumasta epä-määräisen ilmaisun taakse. Salme Unkuri sai Espanjan syk-syisten vaalien jälkeen uutissäh-keen, jossa luki: ”Espanjan uusi pää-ministeri vaatii tiukkaa budjetti-kuria.” Unkuri mietti päänsä puhki,mitä kovin abstraktiksi jäävä lau-se oikeastaan tarkoittaa. ”Sanoinsitten selkouutisissa, että hän ha-luaa vähentää valtion velkaa. Tässä työssä on pakko tehdä tulkintoja.” Selkouutisten toimittajat ovat onnistuneet kehittämään erään-laisen yleisselkouutiskielen. Sen taustalla on hienovarainen kielen viilaus. Selkouutisten kieli on ra-jattu tarkkaan yleiseurooppalai-sen kielitaitomittarin avulla. Uu-tisten keskivertokuulija osaa ylei-simpiä rakenteita ja tuntee jo jon-kin verran sanastoa, mutta kaipaa yhä vaikeista kielioppikäänteistä ja monimutkaisista termeistä va-paata kieltä.

Faktat ja niiden taustat

Viiden aikoihin Salme Unkuri nap-sauttaa studiolaitteet päälle ja pur-kittaa illan ensimmäiset selko-uutiset. ”Uutiset jalostuvat Ylen uutiskoneistossa”, Unkuri sanoo. Uutisen ensimmäinen versio voi syntyä sisäministeriön tiedotteen pohjalta, mutta tuntien kuluessa uutinen saa lihaa luidensa päälle. ”Selkouutisissa täytyy tehdä pal-jon karsintaa”, Pertti Seppä toteaa.”Tavallisessa uutisessa saattaa ol-la sata faktaa. Selkouutisiin poimi-taan niistä kymmenen tärkeintä.” Selkouutisissa painaa ennen kaikkea kerrottavan asian oikea annostelu ja tarkka etukäteisva-linta. Valittujen aiheiden taustat pitää avata tarpeeksi hyvin. ”Jos uutisissa puhutaan koko ajan eu-robondeista, se ei sano ihmisillevälttämättä mitään. Selkouutisten tehtävä on kertoa: mitä ne ovat ja miksi niistä puhutaan?” Seppä avaa.

Selkoamaailmasta

Selkouutiset poistaa kielellisiä esteitä ihmisen ja uutisen välistä

2/2012

K

36

2/20122/2012

viikon aikana pinnalla ollutta tee-maa. ”Kehitysvammaiset ihmiset toivoivat, että yhdessä lähetyk-sessä voisi keskittyä vain yhteen asiaan”, Pertti Seppä kiittelee. Vaikka kehitysvammaiset ih-miset ovatkin selkokielen kohde-ryhmää, Seppä pitää heitä hyvin moninaisena joukkona. Hänen mielestään selkokielestä on eni-ten hyötyä niille, joilla on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia tai lievä kehitysvamma. ”Toisille teksti on liian vaikeaa, jotkut toteavat, että tämä on jo liiankin helppoa”, Sep-pä sanoo. ”Soveltamisalaa on siis hyvin paljon.” Salme Unkuri sulkee työhuo-neensa oven vähän ennen yhdek-sää. Selkouutispäivä ei kuitenkaan pääty siihen. Ennen kuin vuoro-kausi vaihtuu, Pasilan linkkitorni lähettää maailmalle vielä kahdet selkokieliset uutiset.

2/2012

Yleiskielisissä uutisissa käyte-tään runsaasti polemisointia. Asiatesitetään kärkkäästi ja oletetaan, että kuulija suodattaa uutisista ha-luamansa. Selkouutisissa se ei tu-le kuuloonkaan. Puhdas, selittävä fakta on uutisten tähtäyspiste. Toisaalta yksinkertaistamises-sakin on kääntöpuolensa. Eräässä uutissähkeessä kerrottiin ensisyn-nyttäjien terveysriskeistä, jotka johtuvat lähinnä synnytysiästä ja elämäntavoista. ”Eihän siinä voi-nut sanoa: ensisynnyttäjät ovat vanhoja ja lihavia”, Pertti Seppä nauraa. ”Selkoistamisessakin on tiettyjä kohteliaisuusnormeja.”

Selkeys syntyy rytmistä

Uutisvirta ei lakkaa, kun ensimmäi-set selkouutiset on luettu. Salme Unkuri palaa studiosta tietokonei-densa äärelle, seuraa tapahtumi-en käänteitä ja päivittää tuoreinta tietoa suoraan nettiin. Loppuillas-ta Unkuri istahtaa vielä mikrofo-nien ääreen ja kertoo kertaalleen maailman tilasta. Selkoistetun kielen lisäksi pu-herytmi on Selkouutisten selkey-den tae. Selkouutisten lukunopeus

on noin 60 % normaalista radio-nopeudesta. Rauhallinen tahti täy-dellistää selkeän viestin. ”Selkeys ei tule siitä, että jättää joka sanan väliin tauon”, Salme Unkuri sa-noo. ”Puhe täytyy rytmittää lau-seiden sanaryppäiden mukaan. Sanat nivotaan sanaryppäiksi si-sällön mukaan.” Unkurin mielestä hänen nor-maali puheensa on kohtalaisen nopeaa. Siksi Selkouutisten luke-minen on Unkurille jatkuva haas-te: ”Se vain kuulostaa niin epä-luonnolliselta.” Kuulijoiden koke-mus on kuitenkin päinvastainen: vanhat ihmiset kiittelevät uutis-ten rauhallista tahtia. Kun selkokielinen teksti on kirjoitettu selkokieliseen lehteen, se ei pomppaa silmille. Yleiskie-lisessä radioympäristössä selko-kielinen viesti iskee korville. Al-kuvuosina Selkouutiset saikin hämmentynyttä ja ristiriitaista pa-lautetta. Nyt selkoasiat ovat tul-leet tutuiksi ja kommentit ovat pääosin positiivista. Mutta palautetta ei voi koskaan olla liikaa. Juuri palautteen an-tamasta kipinästä syntyi viikottai-nen uutistausta, jossa käsitellään

ihetta pohdittiin Kehitys- vammaliiton järjestämäs- sä Kielellinen epäsymmet-ria vuorovaikutuksessa -seminaa-rissa Helsingissä 20.1.2012. Esiin nousivat myös eri ryhmien paris-sa työskentelevien ammattilaisten vuorovaikutusideologiat ja -oh-jeet. Olisi tärkeää, että Suomes-sakin huomioitaisiin esimerkik-si kehitysvammaisten ihmisten kanssa työskentelevien ammatti-laisten kohtaamat keskusteluun liittyvät haasteet jo koulutusvai-heessa. Keskustelu on taitolaji. Seminaarissa julkistettu tie-teellinen teos Haavoittuva keskus-telu (toim. Leealaura Leskelä jaCamilla Lindholm, Kehitysvam-maliitto) purkaa keskenään kie-lellisesti erilaisten keskustelijoi-den yhteistyön ja osallistumisen mahdollisuuksia keskusteluana-lyysin keinoin. Kirjassa analysoi-daan keskustelutilanteita, joihin vaikuttaa yhden osallistujan ke-hitysvammaisuus, afasia, muisti-sairaus, änkyttäminen, Asperge-rin oireyhtymä tai toisen kielen hallinta. Teos on tarkoitettu kie-lentutkijoiden lisäksi erityisryh-mien kanssa työskenteleville sekä opiskelijoille ja se sisältää kuuden artikkelin lisäksi selkokielisen vuorovaikutuksen ohjeet.

Selkokieliseen vuorovaiku-tukseen ja siihen liittyviin ohjeisiin voi tutustua myös Papunetin verkkosivuilla, osoitteessa:http://papunet.net/selkokeskus/vuorovaikutus.html

Selkouutiset radiossa

ja verkossa

YLE Radio Suomi klo 21:45

www.yle.fi /selkouutiset

”Selkeys ei tule siitä, että jättää joka sanan väliin tauon”

Vuorovaikutus- ja keskustelutaitoa pitäisi ammattilaisenkin treenata

Vuorovaikutus on yhteis-työn edellytys. Keskustelu koetaan usein haastavak-si, kun toisen puhujan keskustelutaidot ovat heikommat kuin toisen. Miten ymmärrysvaike-uksia pitäisi käsitellä kes-kustelussa kehitysvam-maisen ihmisen kanssa?

ASalme Unkuri sanoo, että Selkouutisten lukeminen on haasteellista. Tahdin on oltava rauhallinen, ja puhe on rytmi-

tettävä oikein.

Teksti Sanna Välkkilä

37

2/2012

P

Yhteistyö auttaa koulutien alkuun

Pälkäneellä koululaisten vanhemmat jakavat kokemuksiaan lasten koulunkäynnistä

Teksti ja kuvat

Anu Kuusisto

PÄLKÄNE

Kun oma lapsi alkaa lähestyä kouluikää, vanhempien mielessä riittää kysymyksiä ja mietittävää. Mikä olisi paras vaihtoehto omalle lapselle – onko esimerkiksi lähikoulu paras vaihtoehto vai sopiiko koulunkäynti pienluokassa paremmin?

2/2012

älkäneellä Kostian koulussa on otettu uu- denlaiset keinot käyttöön vanhempien pää- töksenteon helpottamiseksi. Koulussa on yksi pienluokka, jonka oppilaiden vanhemmat ovat perustaneet vapaamuotoisen ryhmän auttamaan muita vanhempia erityislasten koulunkäyntiin liit-tyvissä kysymyksissä. Pohjimmaisena ajatuksena on, että vanhempien on mahdollista keskustella asioista keskenään pal-jon paremmin kuin esimerkiksi opettajien kanssa. Erityisluokanopettaja Minna Kainulainen kertoo, että ryhmän tavoitteena on tukea vanhempia, jotka miettivät lapselleen parhaiten sopivaa koulumuo-toa. ”Jokaisella vanhemmalla on hyvin muistissa ne ajat, jolloin he ovat itse miettineet, millaista opetus-ta oma lapsi tarvitsisi. Lapsen koulun aloitus jännit-tää myös vanhempia, se on iso asia perheissä. Täällä pienluokan oppilaiden huoltajat ovat valmiita ker-tomaan muille kokemuksiaan ja ajatuksiaan oman lapsensa koulutaipaleesta”, Kainulainen sanoo.

Pienluokasta tukea

Pälkäneen keskustassa sijaitsevassa Kostian kou-lussa on kolmisensataa oppilasta, joista pienluokal-la kahdeksan. Pienluokalla on mahdollista käydä koulua esikoulusta 9. -luokkaan saakka. Pälkäneläisen Anne Kärpänniemen 15-vuotias poika Tuomas on viihtynyt samalla pienluokalla esikouluikäisestä saakka. ”Meille oli selvää, että Tuomas aloittaa täällä pien-luokalla. Vaikka koulumatka on pitkä – 30 kilomet-riä – oikeastaan emme muita vaihtoehtoja edes miettineet. Ja kun kävimme täällä tutustumassa, tuntui heti siltä, että tämä on meidän paikka”, Kär-pänniemi kertoo.

Kakkosluokkalaisen Oona Koposen

arki pienluokalla sujuu hyvin. Paikka on

mieluisa, ja kouluun on mukava lähteä

joka päivä. Opettaja Minna Kainulai-

nen oikoo tytön kutreja kuntoon pipon

jäljiltä.

38

2/20122/2012

Pälkäneläisen Kirsi Koposen 9-vuotias tytär Oona on ol-lut pienluokalla viime syksystä lähtien, jolloin perhe muutti Pälkäneelle Ylöjärveltä. ”Alusta saakka meidät otettiin vastaan melkein kuin ku-ninkaalliset. Tutustumispäivänä Oona innostui paikasta niin, että oli jo saman tien pakkaamassa koululaukkua ja tulossa tänne”, Koponen nauraa. Molemmat äidit ovat samaa mieltä siitä, että VerPerit-tiimiin kannattaa ottaa yhteyttä, kun kouluasiat mietityttä-vät. Ryhmän vanhemmat jakavat kokemuksiaan mielellään, mutta viime kädessä vanhemmat tietävät kaikista parhaiten, millainen koulumuoto omalle lapselle sopii. Koponen ja Kärpänniemi lisäävät, että pienluokalle tu-lemista kannattaa tosissaan harkita. ”Pienluokassa lapsi saa huomata, että ei aina olekaan se huonoin kaikista. Täällä saa tukea ja kannustusta ihan eri tavalla kuin yleisopetuksen puolella”, Koponen sanoo.

15-vuotias Tuomas Kärpänniemi on Kostian koulun pienluokan konkareita.

Vierellä erityisluokanopettaja Minna Kainulainen (vas.) ja äiti Anne Kärpänniemi.

Ajatus Vertaisperheet koulussa -tiimistä eli VerPerit-tiimistä lähti alun perin

erityisluokanopettaja Minna Kainulaiselta (kesk.). Äidit Kirsi Koponen (vas.) ja

Anne Kärpänniemi uskovat, että vastaavanlaisista ryhmistä voisi olla apua

muuallakin.

Lakimiehemme Sampo Löf-Rezessyn vaihtaessa uusiin tehtä-viin joudumme järjestelemään lakineuvontaamme uudelleen. Haluamme palvella erityisesti sellaisissa kysymyksis-sä, jotka liittyvät suoraan kehitysvammaisten henkilöi-den palveluihin ja joihin ei saa helposti vastausta muualta. Moneen kysymykseen löydät vastauksen sivuiltamme www.kvtl.fi . Vastaamme kysymyksiin niiden saapumisjärjestyksessä. Vali-tettavasti vastausajat saattavat ruuhkan vuoksi venyä. Emme vas-taa henkilökohtaisiin sähköposteihin lähetettyihin kysymyksiin. Valitusten tekemisessä emme pysty toistaiseksi auttamaan.

Jos kysymyksesi koskee aiheita:

• asuminen• henkilökohtainen apu• itsemäärääminen tai kohtelu• palvelusuunnittelu ja erityishuolto-ohjelma (eho)• kuljetuspalvelut• aamu- ja iltapäivätoiminta, tilapäishoito

Lakineuvontamme vastaa kysymykseesi osoitteessa [email protected] .

Perusopetusta koskeviin kysymyksiin saat vastauksen osoitteesta [email protected] .

Jatko-opintoja, työ- ja päivätoimintaa sekä työllistymistä koskeviin kysymyksiin vastataan osoitteessa [email protected] .

Osoitteita, joista voit löytää vastauksia muihin kysymyksiin:

• autoiluun liittyvät asiat www.trafi .fi , www.tulli.fi (autoveron palautus/-huojennus), www.poliisi.fi (vammaisen pysäköintilupa)• edunvalvontaan liittyvät asiat www.maistraatti.fi • kuntouttava päivähoito www.kvtl.fi • omaishoidon tuki www.omaishoitajat.fi • perhe- ja jäämistöoikeus (avioero, perintöoikeus, testamentti) www.oikeus.fi • sosiaaliturvaan liittyvät kysymykset (Kelan etuudet) www.kela.fi • vammaispalveluihin liittyvissä asioissa kannattaa ottaa aina ensin yhteyttä oman kunnan vammaispalveluista tai kehitysvammahuollosta vastaavaan sosiaalityöntekijään ja tämän jälkeen sosiaaliasiamieheen. Valvonta-asioista vastaavat aluehallintovirastot eli avit.

Lakineuvonnassa on ruuhkaa

39

Isot muutokset lainsäädännössä ovat meneillään,

tule tuomaan ja hakemaan eväitä vaikuttamiseen,

tule kuulemaan ja keskustelemaan tärkeistä asioista.

Kehitysvammaisten Tukiliiton valtakunnallinen VAIKUTA ! -päivä

5.10.2012 TampereellaPäivän aiheina myös asuminen, työllisyys, kouluasiat jne.

Lisätietoja kevään aikana tulevissa Tukiviesti-lehdissä

ja Tukiliiton kotisivuilla.

2/2012

40

Y

Omat ajatukset kannattaatuoda julki

pelottaa, mutta elämä keskittyyenemmän nykyhetkeen ja sen myönteisiin puoliin. Realismi onhyväksi, mutta murehtiminen onturhaa. Vaikuttava vertaistoiminta jat-kaa uusien vaikuttamiskanavienavaamista. Se muun muassa suun-nittelee syksylle rap-lyriikan kurs-sia, johon on lupautunut ohjaa-jaksi Aksim eli Miska Soini Kem-muru-nimisestä Hip hop -bändis-tä. Kurssilla päästään riimittele-mään kantaaottavia sanoituksia.

Lisätietoja osoitteesta http://vaikuttavavertaistoi-minta.fi /

Jokainen voi kertoa kantansa muille, kunhan löytää mielipiteensä ilmaisemiseen sopivimman tavan. Tukiliiton Vaikuttava vertaistoiminta-projekti kan-nustaa erityistä tukea tarvitsevia lapsia ja nuoria sekä heidän vanhempiaan tarttumaan oman elämänsä käänteisiin. Vaikuttamisen tueksi voi ammentaa itse-luottamusta, kekseliäisyyttä ja osaamista projektin järjestämiltä kursseilta.

verissa tai oman kotikunnan kun-nanvaltuustossa. Haastattelujakerätään lisää eri puolilta maatam-me. Vaikuttava vertaistoiminta-projekti tallentaa kotisivuilleenjatkuvasti muutakin vaikuttami-seen liittyvää aineistoa ja kurssi-ensa tuloksia. Videointikurssilaiset pääsivät kertomaan kameralle kaikistaniistä arkisista asioista, joista hyväelämä muodostuu. Kurssilaisistanäkyi, kuinka tärkeää on luottaaomiin kykyihinsä ja tarttua teke-miseen. Yhdessä saadaan paljonaikaan. Vanhempien haastatteluista sel-visi puolestaan se, että he ovat on-nellisia perheestään ja nauttivat ar-jestaan. Tulevaisuus saattaa joskus

Joonas Laatikainen, Toni Välitalo ja Kirsikka Peltonen viihtyivät Ystävätuvalla kurssin

teoriapäivänä.

Kirsikka Peltonen ja Joonas Laatikainen valmistautuvat sisäkuva-

ukseen Espoon Kaisankodissa.

Teksti Pia Kirkkomäki ja

Hanna Rajakangas

Kuvat Tommi Taipale

ESPOO

hdessä Helsingin Kehitys- vammatuki 57 ry:n kanssa Vaikuttava vertaistoiminta tarjosi maaliskuussa kahdeksalle erityistä tukea tarvitsevalle nuo-relle mahdollisuuden perehtyä videointiin ja vaikuttamiseen. Ka-meran käyttöön, kuvauspaikan ra-kentamiseen, lavastukseen, va-laistukseen ja kuvaustilanteen erirooleihin tutustuttiin kolmen kurs-si-illan ja yhden nauhoitusviikon-vaihteen verran. Nuorille haluttiin välittää se oivallus, että heillä itsellään on to-della mahdollisuus ja oikeus kertoaomia mielipiteitään. Hyvänä esi-merkkinä kurssilaisille toimi tun-nustettu kehitysvammainen elo-kuvantekijä Jari Nordström, joka

opasti kurssilaisille kameratyös-kentelyä ja kertoi kokemuksiaanmedia-alalta. Jari työskentelee me-diatyöntekijänä Lyhty ry:n RadioValossa. Kurssi huipentui kuvausviikon-loppuun Espoon Kaisankodissa.Siellä videoitiin opettaja TommiMoilasen opastuksella iskeviäkommentteja nuorten omaan elä-mään liittyvistä asioista. Puheen-vuoroja annettiin myös kurssi-laisten vanhemmille, joita haas-tateltiin viikonvaihteen ajan. Videoitu haastatteluaineistokootaan projektin kotisivulle Pu-heenvuoro-nimiseen osioon. Pu-heenvuorot voivat toimia vaikut-tamismateriaalina esimerkiksi lapsen tai nuoren kuntoutuspala-

2/2012

41

Videointikurssilainen Ahmet Öztürk työs-

kenteli innokkaasti kuvausviikonloppuna.

Videokuvauksen opettaja Tommi Moilanen ohjaa

kurssilaisia, Tommi Tyynilä kuvaa, Nikita Savin

tarkkailee ääntä, Iiro Järvikangas käyttää klaffi a,

mikrofonia pitelee Toni Välitalo ja haastateltavana

on tällä kertaa Jari Nordström.

Kurssilaisista näkyi, kuinka tärkeää on luottaa omiin kykyihinsä ja tarttua tekemiseen.

2/2012

4242

Teksti Seppo Kangasniemi

K

LAAJA RAPORTTI ELÄMÄNKULKUA

ehitysvammaliiton jul- kaisema raportti koostuu ”Elämänkulku ja kehitys-vammaisuus: seurantatutkimus 1962–1998” -hankkeesta laadituis-ta artikkeleista. Tutkimus on tote-utunut Helsingin, Jyväskylän jaKuopion yliopiston sekä Kehitys-vammaliiton yhteistyönä. Seurantatutkimus pohjautuu vuonna 1962 toteutettuun tutki-mukseen ”Suomen vajaamieliset ja heidän huollontarpeensa”. (Ter-mi ”kehitysvammainen” vakiintuivasta 1960-luvun loppupuolella.)Otos oli valtakunnallinen ja väes-töpohjainen. Tutkimus tuotti aikoinaan tie-toa kehitysvammapalvelujen ja erityisesti laitoshoidon kehittämi-seksi. Tuolloin tutkittiin noin 4 000kehitysvammaiseksi oletettua hen-kilöä ja tuloksena saatiin arviomaan eri osissa tarvittavien laitos-paikkojen määristä. Seurantatutkimuksia tehtiin vielä kolme: vuoden 1962 aineis-tosta tehtiin seurantatutkimukset 1969 ja 1970, jolloin tarkasteltiin diagnoosin luotettavuuden ohella erityisesti koulunkäynnin merki-tystä yksilön myöhemmälle elä-mänkululle ja työllistymistä. Vuonna 1998 toteutettiin kol-mas seurantatutkimus, jossa tar-kasteltiin monipuolisesti henki-löiden elämänkulkua. Tässä tutki-muksessa analysoitiin tutkitta-vien henkilöiden elinikää ja kuol-leisuutta, selvitettiin yleisten ja erityispalvelujen käyttöä, mil-laisia koulutus-, työ-, sosiaali- ja terveyspalveluita he olivat käyttä-neet vuosina 1962 – 1998. Haluttiin myös tutkia vuosina 1970–1998 toteutetun palvelurakenteen muu-toksen merkitystä ja kuvata Kan-saneläkelaitoksen myöntämien taloudellisten etuuksien käyttöä. Henkilökohtaisia ominaisuuk-

tekijöiden ja psykologien näkemyk-siä ei aina ollut seurattu”, Ruop-pila kertaa vuosien kokemuksia.

Vieläkin tarvitaanlisää tietoja

Ruoppila arvioi kehitysvammais-ten nykytilannettakin: eivät he kaik-ki kykene ottamaan selvää, mitäkaikkea laki antaa. Työkyvyttö-myyseläke on hänestä hyvä esi-merkki, sillä siihen oikeutetuistakehitysvammaisista vain puoletosasi hakea sitä. Etenkin vanhempien kanssa syrjäseudulla asuneet ovat jää-neet helposti apua vaille: pitkälti elää käsitys ”sosiaaliavusta”, jota ei helposti lähdetä anomaan. Van-hempien huollettavina olevat ovat jääneet puutteellisten itsenäisten elämistaitojen varaan, ja tilanne voi olla vaikea, kun vanhemmista sitten aika jättää. Ruoppila muistuttaa, että yhä pitäisi saada lisätietoa yli 50-vuo-tiaista kehitysvammaisista haja-asutusalueilta. ”On ollut myös puute kunti-en toiminnassa. Virkailijat ovat käyttäneet kuntien varoja, vaikka Kelan myöntämät avustukset ovat olleet voimassa”, Ruoppila kertoo. Koko tutkimustyön sujuvuu-desta Isto Ruoppila on syystä yl-peä: suurin hankaluus oli laajan aineiston tarkistustyössä seuran-tatutkimuksia tehtäessä. Vuonna 1962 tehdyn perustutkimuksen aikana ei ollut käytössä vielä so-siaaliturvatunnusta, joten alku-peräisaineisto oli käytävä läpi hen-kilö henkilöltä – mikä urakka on-nistui myös tosi hyvin. Katoana-lyysi osoitti, että joitakuita epä-tarkkojen henkilötietojen vuoksisaavuttamatta jääneitä oli 1900–1920-luvuilla syntyneissä. Tarkattiedot ovat nyt mukana tutkimuk-sessa 97-prosenttisesti.

Hoidon muutoksia ja sukupuolieroja

Palveluiden käytön tämänhetki-seen tilanteeseen haluaa kiinnit-tää huomion myös Helsingin yli-opiston emeritusprofessori Mat-ti Iivanainen, julkaistun teoksen toinen päätekijä. Iivanainen muistuttaa, että tut-kitussa aineistossa mukana olleis-ta noin puolet käyttivät tarjolla olevia palveluita, puolet eivät.Syynhän haluaisi saada selville, samoin kuin nykytilanteen. Kehitysvammaliiton tutkija Hannu Vesala kertoi laitoshoidon muuttumisesta vuosikymmenten aikana: kun 1970-luvun lopussa oli5 600 asukasta kehitysvammais-laitoksissa ja muissa laitoksissa 3 000 kehitysvammaista, vuoden1978 laki lisäsi yhä avopalveluihinsiirtymistä. Laitoshoito väheni no-peasti 1990-luvulla ja puolitti ke-hitysvammaisten määrän laitok-sissa, noin 5 000:een vuonna1998. Vesala kiinnitti huomion suku-puolieroihin palvelujen käytössä:nuoremman ikäluokan naiset ovatvanhempia paremmin edusteil-la; koulutus, työ ja sosiaaliset suh-teet auttavat selviytymään yhteis-kunnassa. Elinolokyselyn mukaan nai-set vaikuttavat olevan paremmin koulutettuja, he ovat olleet pari-suhteessa ja heillä on omia lapsia, kun taas miehet asuvat enemmän vanhempiensa tai muiden omais-ten kanssa, mutta he ovat naisia useammin palkkatyössä.

”Kehitysvammaisenanyky-Suomessa”

Selvityksen poikkitieteellisyyttä kiittelee Itä-Suomen yliopistontutkija Jussi Silvonen. Silvonen toi esille työn tekni-sestä puolesta valaisevan kokei-

T U T K I M U S T I E T O A

Kehitysvammaisten henkilöiden elämänkulkua selvittävä laaja ja kansainvälisesti merkittävä tutkimusraportti julkaistiin maaliskuun alkupuolella Helsingissä.

siakin tutkittiin, esimerkiksi työ-muistia.

Vielä 1960-luvulla Suomi”rakasti” laitoksia

Nyt kokonaisteoksena julkaistu ai-neisto on kansainvälisesti merkit-tävä, sillä alkuperäinen otos on joedustava, lähestymistapa on moni-tieteinen ja koko aineisto on laaja;seuranta-aika, 35 vuotta on mittava. Tutkimuksen suunnittelijana, toteuttajana ja analysoijana vuo-desta 1962 lähtien mukana olleel-la Jyväskylän yliopiston emeritus-professori Isto Ruoppilalla oli teoksen julkistamistilaisuudessa merkittävää sanottavaa: ”Suomi on 1960-luvulla laitok-sia rakastava sukupolvi. Silloin ajateltiin, että isot kehitysvam-maislaitokset olisivat hyvä muo-to kuntouttaa ja opettaa kehitys-vammaisia normaaliin elämään”, Isto Ruoppila kertoo. Ruoppila huomauttaa, ettämuutokset tulivat kuitenkin aikanopeasti: isot laitokset haluttiinmuuttaa pieniksi. Vielä 1960-luvulla kehitysvam-maiset olivat vapautettuja oppi-velvollisuudesta, tehtiin erityis-luokkia, mutta 1970-luvulle tulta-essa tilanne muuttui: ei ollut enäävapautusta koulunkäynnistä, vaankaikille taattiin opetus peruskou-lussa. Terveydentilan ja elämänkulunseuranta mahdollistuivat, käy-tettiin psykologisia ja sosiologi-sia mittausmenetelmiä. Tulivat käyttöön henkilökohtaiset haas-tattelut ja kyselylomakkeet, ja kehitysvammaiset saivat tuoda esille omia näkemyksiään – ettei aina tieto olisi kulkenut vain van-hempien tai holhoajien kautta. ”Kunnat velvoitettiin ilmoitta-maan alueen kaikista kehitysvam-maisista. Lääkäreiden, sosiaalityön-

2/2012

43

KUVAA

lun: kehitysvammaisia oli muka-na tekemässä haastatteluja . Tu-los osoitti, että he ovat yhtä hyviä haastattelijoita kuin sitä työkseen tekevät, oikeastaan he seurasivat ohjeita tarkemmin ja pysyivät niissä tiukasti kiinni. Työkseen haastattelevat voivat ”rikkoa sään-töjä” eli tehdä lisäkysymyksiä jajutella muutakin. ”Ollaanko nyt tilanteessa, ettäintegrointi on onnistunut ja saam-me pohtia, millaista on olla kehitys-vammainen nyky-yhteiskunnassa.” Kuopion yliopiston professo-ri Juhani Laurinkari haluaakin jatkotutkimusta siitä, millaista on elää kehitysvammaisena Suo-messa. Hän haluaa selvitettäväksi ajan- ja tulevaisuudenkuvaa. Laajaa, pitkän ajan seuranta-tutkimusta, monen yliopiston yh-teistyötä ja liittonsa mukana oloa siinä kiittelee Kehitysvammaliiton tutkimus- ja kehittämisyksikön johtaja Vesa Närhi. Selvitystyön 35-vuotisen ajan-jakson varrella aiheesta on synty-nyt jo kaksi väitöskirjaa, lukuisia raportteja ja artikkeleita. ”Peruskoulutuksen tulo nyt uu-destaan tutkailtavaksi ja kehitys-vammaisten koulunkäynnin mer-kityksen pohdinta ovat ajankoh-taisia haasteita”, Närhi tiivistää.

Tutkimusraportti:Ruoppila, Isto & Iivanainen, Matti (eds.). 2011, Life Courseof Finnish Persons with Intellectual Disabilitie Born 1898-1960. A 35-Year Follow-up Study. Jyväskylän yliopisto.

Jyväskylän yliopiston verkkokirjakauppahttp://julkaisut.jyu.fi /index.phppuh. 014 260 3487

2/2012

Oletko sinä tai yhdistyksesi valmis tarjoamaan kokemuksen tuomaa asian-

tuntijuutta ensimetreillä tarpovalle perheelle?

Onko sinulla tai yhdistykselläsi kokemuksia ensitiedon antamisesta synnytys-

sairaalassa tai tuoreen perheen kotona?

Kerro kokemuksista, käytännöistä tai ideoistasi! Miten voimme jakaa arjen

asiantuntijuutta, vertaistukea ja kokemuksien kautta kertynyttä tietoa niille

perheille, joihin on syntynyt kehitysvammainen lapsi?

Lähetä ideasi tai tieto jo käytössä olevista toimintatavoista.

Voit kirjoittaa lyhyesti tai pitkästi.

Arvomme vastaajien kesken tuotepalkintoja.

Ja mikä parasta: vahvistamme vastausten avulla kokemusasiantuntijuuden roolia

yhteiskunnan ns. virallisen asiantuntijuuden rinnalla! Kehitämme kokemukseen ja

vertaisuuteen perustuvan ensitiedon saamisen mahdollisuuksia Suomessa.

Lähetä ajatuksesi osoitteeseen

[email protected] tai

Tupu Sammaljärvi, KVTL, Pinninkatu 51, 33100 Tampere.

Arjen asiantuntijuutta etsitään ympäri Suomenmaan

Kuva: Hannu Laatunen/ Vastavalo.fi

2/2012

HOTHATL

auttaa eteenpäin arjessa

Teksti ja kuvat

Sirpa Palokari

LAHTI

Kommunikaation ongelmat ovat iso juttu, sillä tilanne saattaa mennä hankalaksi, jos ihminen ei tule ymmärretyksi oikein.

Tukikeskus auttaa myös lap-sia ja nuoria, joiden tulevaisuu-delle etsitään uutta suuntaa ja joiden kanssa mietitään esimer-kiksi sopivaa koulutuspaikkaa. Aikuiset viipyvät intensiivijak-soilla keskimäärin viisi ja lapsetkolme viikkoa. Pitkäaikaiskun-toutuksessa harjoitellaan muun muassa arjen taitoja ja ryhmässäolemista ja kuntoutus saattaa kes-tää useampia vuosia.

Henkilökohtaistaja intensiivistä

Tukikeskukseen tullaan kodin, koulun, asumisyksikön, lääkärin tai esimerkiksi kunnan kehitys-vammatyöntekijän laatiman pal-velupyynnön perusteella. Viime kädessä hoitoon pääsystä päättää maksusitoumuksen myöntävä kotikunta. Asiakkaat ovat Etelä-Suomesta, Etevan 49 kunnan alu-eelta, mutta avuntarvitsijoita ote-

HOTHAT-keskus sijaitsee lahtelaisella omakotialueella ja ensimmäiset naapurit ovat

käyneet jo tervehtimässä. Lahden Talot sai hankkeeseen 1, 9 miljoonaa euroa erityis-

ryhmien investointitukea.

Esimies Jutta Tuominen iloitsee tukikeskuksen moderneista

tiloista, joita he olivat koko henkilökunnan voimin suunnitte-

lemassa.

ahdessa elokuussa avatun tukikeskuksen nimi tulee sanoista ”hoitotyö haasta-vasti toimivan asiakkaan tukena.”HOTHAT-keskus on yksi Eteva-kuntayhtymän kolmesta tukikes-kuksesta ja sen juuret ovat Lam-milla sijainneen Pääjärven kuntou-tuskeskuksen tutkimusosastolla. Syyt HOTHAT-tukikeskuk-seen hakeutumiseen ovat moni-naiset, mutta yhteistä kaikille ovat arkea haittaavat solmukohdat,joihin haetaan ratkaisua. ”Henkilön toimintakyky on saattanut laskea tai hänen käyt-täytymisensä on muuttunut koto-na tai asumisyksikössä vaikeaksi”, kuvaa esimies Jutta Tuominen. ”Kommunikaation ongelmatovat iso juttu, sillä tilanne saattaamennä hankalaksi, jos ihminen ei tule ymmärretyksi oikein. Täl-laisissa tapauksissa lähdemmeyhdessä kokeilemaan erilaisiakommunikointitapoja.”

44

2/2012

taan mahdollisuuksien mukaanmuualtakin maasta. Tukikeskuksessa on noin 30hoitajaa ja ohjaaja, joiden lisäksisinne on sijoittunut myös Etevanerityistyöntekijöitä kuten psykolo-gi sekä toiminta- ja fysioterapeutti. Palvelupyyntö käsitellään monia-mmatillisessa tiimissä, jotta asiaan saadaan riittävän laaja näkökulma. ”Tukikeskusjakson suunnitte-luvaiheessa keräämme asiakkaastaennakkotietoa ja olemme yhteis-työssä vanhempien, omaisten javiranomaisten kanssa. Lasten koh-dalla teemme aina kotikäynnin.” Ennen tukikeskusjaksoa suun-nitellaan, mihin jakson aikana kes-kitytään ja mitkä ovat tavoitteet. ”Hoitojakso on intensiivinen jayhteisöä käytetään osana arvioin-tia. On tärkeää, ettei tukikeskus-jakso jää irralliseksi ihmisen elä-mässä, vaan hän voi kytkeä täälläolon osaksi arkeaan”, Jutta Tuomi-nen toteaa. Joitakin asiakkaita tuetaan kes-kuksen sijaan kotona tai asumis-yksikössä, sillä aina uuteen ympä-ristöön siirtyminen ei ole henkilönkannalta paras vaihtoehto. Kotona annettu tuki voi olla tehokasta esi-merkiksi arkiympäristössä esille tulevissa käyttäytymisongelmissa. ”Meillä on suuntana tehdä tule-vaisuudessa yhä enemmän jalkau-tuvaa työskentelyä.”

Tiivis päiväohjelma

Elokuun lopussa HOTHAT-tuki-keskuksen lasten ja nuorten talon henkilökunta toimi jo tottuneesti kolmen ensimmäisen intensiivi-jaksolle tulleen lapsen kanssa. ”En taida sittenkään antaa haas-tattelua, vaikka sipseillä houkut-telisit”, napauttaa nuorimies, jolle äiti oli antanut haastatteluluvan. Vilkas ja puhelias poika ehtiikuitenkin kertoa olleensa HOT-HAT:issa kaksi viikkoa ja viihty-neensä hyvin. Tänään hänen päi-vänsä alkoi yöhoitajien keittämälläaamupuurolla. ”Meillä oli ohjelmaan kuuluva aamupiiri, jossa kävimme tosi hy-vät keskustelut. Sen jälkeen hän leipoi ohjaajan kanssa muffi nsseja ja kävi hakemassa ruuat viereisel-tä Ali-Juhakkalan koululta”, hoi-taja Kati Lehtonen kuvailee. Ryhmätoiminta on osa päivienkulkua, mutta rinnalla on koko ajantiivis henkilökohtainen ohjaus.

Paljon tilaa ja hyvät välineet

Hoitaja Paula Henttonen kehuulasten ja nuorten taloa loistavaksityöskentelypaikaksi. ”Lastenhuoneet ovat tilavia jaerittäin toimivia lasten ohjaami-seen. Meillä on myös hyvät ja nyky-aikaiset välineet.” Talossa on lasten omien huo-neiden lisäksi myös perhehuone,jonne vanhemmat voivat majoittua saadakseen ohjausta esimerkiksi rajoittamista vaativiin tilanteisiin. Kati Lehtonen työskenteli ai-emmin Pääjärven tutkimusosas-tolla ja HOTHAT-keskukseen muut-to tuntuu kuin työpaikka olisi vaih-tunut toiseksi. Ero laitokseen näkyymuun muassa siinä, että asiakkai-den somaattiset vaivat hoidetaanLahden kaupungin julkisissa pal-veluissa. Lasten ja nuorten talo toimii viikko-osastona ja viikon-loput he ovat kodeissaan.

Tuorein tietämys

Toistakymmentä vuotta tutkimus-osastolla työskennellyt Jutta Tuo-minen on nähnyt, miten kehitys-vamma-alalla hoito, tutkimus ja ar-viointi ovat kehittyneet. Haastavi-en asiakkaiden oireilusta ja käyttäy-tymisestä tiedetään enemmän jakuntoutusmenetelmät ovat paran-tuneet. HOTHAT-keskukseen kootaan alan terävin tietämys, mikä mah-dollistaa asiakkaille mahdollisim-man tehokkaan arvioinnin ja tuen. ”Ihminen otetaan yhä yksilöl-lisemmin huomioon. Aggressii-visen käyttäytymisen syistä tiede-tään jo paljon ja keinoja on tullutlisää. Myös aistien merkitys ym-märretään jo laajasti, ja meilläkinkäytetään aistihuonetta, riippu-keinua, pallopeittoa, fysioakus-tista tuolia…” Kuntoutustyön keskiössä on yksilökohtainen suunnitelmatyös-kentely eli YKS. Hoidolle asetetut tavoitteet toteutuvat Jutta Tuomi-sen kokemuksesta parhaiten, kun yhteistyöhön saadaan kaikki asi-akkaan lähellä vaikuttavat ihmiset. ”Valmiita vastauksia ei aina ole,siksi auttaminen tapahtuu luovastierilaisia vaihtoehtoja etsimällä. Tehtävämme on kertoa näkemyk-semme asiakkaan tilanteesta, mut-ta me emme lähde asiantuntijoinaneuvomaan, vaan haluamme ainatehdä tiivistä yhteistyötä läheis-ten kanssa.”

• Tukikeskus keskus tarjoaa hoitoa, tutkimuksia ja

kuntoutusta kehitysvammaisille henkilöille, joilla on

mielenterveysongelmia tai muita elämää haittaavia

pulmia.

• Asiakaspaikkoja on kuusi enemmän kuin Pääjärvellä,

ja lyhytaikaisen intensiivihoidon ohella tarjolla on nyt

myös pitkäaikaista kuntoutusta.

• Keskuksen lasten ja nuorten talossa paikkoja on neljä,

tutkimus- ja kriisitalossa seitsemän ja pitkäaikaiskun-

toutuksen yksikössä neljä.

• Suurin osa asiakkaista on kehitysvammaisia, erilaisista

mielenterveysongelmista kärsiviä henkilöitä, ja asiak-

kaina on myös autisteja ja Asperger-ihmisiä.

”Meillä on suuntana tehdä tulevaisuudessa yhä enemmän

jalkautuvaa työskentelyä.”

Hoitaja Paula Henttonen nauttii työskentelystä HOTHAT-keskuksessa,

jossa on käytettävissä paljon uutta tietoa ja välineistöä.

45

2/2012

T

Turku haluaa oman taidekeskuksenTeksti Mirja Lahnaviiki

Kuvat Mari Männistö

TURKU

Erityistä tukea tarvitsevien ihmisten mahdollisuudet harrastaa tai-detta ovat parantuneet Suomessa tuntuvasti parin vuosikymmenen aikana. Erilaisia taidetyöpajoja on tällä hetkellä arviolta 30. Yksi näistä on Turun suomenkielinen työväenopisto, jossa taiteen har-rastusmahdollisuuksia on lisätty tuntuvasti viime vuosina.

ja omintakeinen kuvakieli saivat minut taiteilijana ja myös opetta-jana innostumaan. Erityisryhmi-en vahvuus on ilmaisussa ja suo-rassa yhteydessä tekemiseen. Teke-mistä eivät rajoita ajatukset siitä, mitä pitäisi tehdä tai mitä muut tekevät. Tärkeintä on se mitä itsetekee. Näin päästään heti luovuu-den lähteelle ilman ennakkoasen-teita. Tehdään aidosti omin silminnähtyä ja ajateltua todellisuutta.Erityisryhmien työskentelyssä onote joka sykähdyttää”, Eija Ruo-ho kehuu. ”Kehitysvammaisilla henkilöil-lä voi olla myös kyky havainnoi-da, nähdä ja aistia asioita hyvin tarkasti. Nähdään paljon sellais-ta, mihin me muut emme juuri kiinnitä minkäänlaista huomiota. Monilla autistisilla henkilöillä ontämä kyky huippuunsa kehitty-nyt, ja jos he ovat vielä taiteelli-sesti lahjakkaita, niin hienoa jäl-

keä syntyy”, Eija Ruoho pohtii. ”On ollut haasteellista pohtiasitä, miten taidetta ylipäätään pi-täisi opettaa henkilöille, joilla onvahva visuaalinen sisäinen maa-ilma ja ennalta määrittelemätön tapa ilmaista itseään. Taiteen teke-misen tavan erilaisuudesta joh-tuen kehitysvammaisten henki-löiden teoksia ei arvosteta. Oppi-laat eivät myöskään kykene huo-lehtimaan teoksistaan vaan ajanmittaan teokset häviävät. Koko-naisia vuosittaisia tuotantoja saa-tetaan heittää roskiin”, Eija Ruohopahoittelee. Hän korostaakin opettajan vas-tuuta ja sitoutumista työhön, johon kuuluu oppilaiden kokonaisval-tainen tukeminen ja avustaminen. ”Kyseessä on myös oman alu-eemme ja oman aikamme eri-tyistä tukea tarvitsevien henki-löiden kulttuurin vaaliminen jasäilyttäminen. Siihen tulisi suh-

urun suomenkielisen työ- väenopiston erityisryhmien kuvataideopettajaa, kuva-taiteilija AMK Eija Ruohoa voi-daan hyvällä syyllä pitää erityis-ryhmien taideopetuksen uranuur-tajana Turussa. Hän on palavasti ja täydestä sydämestään hurah-tanut erityistä tukea tarvitsevien taideopetukseen. Tosin lupautues-saan 1990-luvun alussa taidepii-rin ohjaajaksi hän ei ymmärtänyt, mihin kaikkeen oli sitoutumassa. ”Aloitettuani opetustyöt 20 vuotta sitten Kiikun työ- ja toimin-takeskuksen taidepiirissä tajusin heti, että suhde opetukseen pitäi-si arvioida uudestaan. Taiteilijana minun oli helppo heittäytyä luo-vaan toimintaan ja taiteen teke-misen prosesseihin. Oppilaiden mukana siirryin myös toisenlai-seen maailmaan ja todellisuuteen. Annoin tilanteiden viedä mennes-sään, oppilaat valitsivat suunnan ja minä kuljin mukana, tietämät-tä sitä, mihin lopulta päädytään. Taiteen kentällä oltiin vahvasti, mutta missä siellä, siitä minulla ei ollut harmainta aavistustakaan”, Eija Ruoho kuvailee tuntojaan. ”Kehitysvammaisten ihmisten tapa heittäytyä luovaan prosessiin

tautua samalla vakavuudella kuinei-vammaisten taiteen tekijöidenteoksiin ja tuotantoon”, Ruoho to-teaa painokkaasti.

K U L T T U U R I A

46

Äiti ja tytär, Pirkko Holsti ja Karita

Holsti, esittelevät Eva Biaudetista

tekemiään muotokuvia. Pirkko kuuluu

akvarellin jatkoryhmään ja Karita

erityistä tukea tarvitsevien taidepiiriin.

2/20122/2012

Turun suomenkielinen ja ruotsinkielinen työväenopisto ovat pa-nostaneet yhä enenevässä määrin voimavarojaan erityisryhmien taideopetukseen. Opistolla on tällä hetkellä seitsemän erityistä tukea tarvitsevien taidepiiriä. Taidestudio Tapiirissa voi opiskel-la maalausta, nukketeatteria ja nukentekoa sekä keramiikkaa. Turussa seurataan tarkasti myös kansainvälistä kehitystä ja katsotaan, mitä muualla tehdään, että pysytään kehityksessä mukana. Vaikka työväenopisto toteuttaa jo monenlaisia tai-deryhmiä, niin pitkäjänteinen asian eteenpäin vienti Turussaontuu. Oma taidekeskus takaisi kehityksen jatkumisen. Tästä syystä perustettiin vuonna 2009 itsenäinen organi-saatio, taideyhdistys INTO ry, jonka tarkoituksena on taide-keskuksen perustaminen. Turkuun perustettavan taidekes-kuksen taustaorganisaatioiksi yhdistys kaavailee koulutoimeasekä sosiaali- ja terveystoimea. Ne voisivat toimia luotetta-vina asiantuntijoina ja osaajina taidekeskuksen taustalla ja tätentaata toiminnan jatkuvuuden. Vaikutteita on saatu mm. Hollannissa ja Tanskassa toimi-vista sekä monista Suomen kehitysvammaisten taidekeskuk-sista. Turun suomenkielinen ja ruotsinkielinen työväenopis-to haluavat koulutuksen antajana ja kehittäjänä olla mukana viemässä eteenpäin kehitysvammaisten taidekeskushanketta. Tavoitteena on mm. taata taiteen perusopetus kaikille 4–18-vuotiaille erityistä tukea tarvitseville lapsille ja nuorille sekäaikuisille. Harrastustoimintaa kehitetään sellaiseksi, ettätaideharrastus ja kulttuuritapahtumiin osallistuminen on mah-dollista kaikille. Lisäksi luodaan mahdollisuuksia jatkokoulu-tukseen niille henkilöille, joilla on lahjoja ja kykyjä ammat-timaiseen taiteen tekemiseen. Myös koulutustoimintaa ontarkoitus kehittää samalle tasolle kuin se tällä hetkellä on muu-alla Suomessa ja Euroopassa. INTO ry:n toiminnassa on mukana taiteilijoita, erityistätukea tarvitsevien toimintakeskuksissa ja asuntoloissa työs-kenteleviä henkilöitä sekä omaisia.

Vaikutteita Hollannista ja Tanskasta

47

Kuvataideopettaja

Eija Ruoho kokoaa

vaalitäkkiä.

2/2012

4848

muotokuvia, jotka pystytettiin vaa-litäkiksi Hansan kauppakeskuk-seen. Muotokuvat olivat työväen-opiston erityistä tukea tarvitse-vien nuorten taidetyöpajan, kehi-tysvammaisten taidepiirien sekäakvarellin jatkoryhmien yhteis-työhanke. Muotokuvaprojektintavoitteena oli luoda yhteyksiä javisuaalista vuorovaikutusta opis-tolla työskentelevien erityisryh-mien sekä muiden kuvataide-ryhmien kesken. ”Tämä presidenttiehdokkai-den ns. vaalitäkki-projekti oli en-simmäinen yhteinen juttu erityis-tä tukea tarvitsevien ja ns. taval-listen kuvataideoppilaiden kesken.Siitä saadut kokemukset ovatolleet pelkästään positiivisia. Yhtei-söllisyys on asia johon kannattaatulevaisuudessa satsata. Taviksetovat saaneet mahdollisuuden koh-data eri tilanteissa erityistä tukeatarvitsevia, ja erityistä tukea tar-vitsevat voivat tuntea itsensä yh-den vertaisiksi opiskeluyhteisöm-me jäsennä”, Eija Ruoho toteaa.

T teltu käytettävän 100–150 neliötä,varastotiloihin 50–100 neliötä javapaa-ajankeskukseen noin 100neliötä. Lisäksi keskuksessa on luonnollisesti myös galleria , jonkayhteyteen tulisi kahvila ja kauppa. Tilaa tarvittaisiin noin 100 neliötä.Taidetilojen yhteyteen on kaavail-tu myös kohtaamispaikka, jonka ensisijainen tarkoitus on koota taidekeskuksen erilaiset ja toisil-leen vieraat ihmiset yhteen luon-nollisen toiminnan yhteydessä.

Ateljeetoiminnasta voisi aloittaa

Tavoitteena on taidepainotteinentoimintakeskus, jossa 10 lahjak-kainta turkulaista outsidertaitei-lijaa voisi työskennellä kokopäi-väisesti taiteen parissa. Kuvataitei-lijan koulutuksen saaneet taide-pedagogit vastaavat taideopetuk-sesta ja opetuksen kehittämistyös-tä. Lisäksi he ovat yhteydessä kan-sallisiin ja kansainvälisiin verkos-toihin sekä huolehtivat näyttely-toiminnasta. Taidetoiminnan toteuttami-seen tarvitaan vahva sosiaali- jakoulualan toimijoiden yhteisedus-tus. Taloudellisesti täysin realis-tista ja järkevää olisi, jos jokin sosi-aalitoimen alaisuudessa oleva toi-mintakeskus uudistaisi toimin-taansa taidepainotteiseksi. Toimintakeskuksen taiteelli-sesti lahjakkaat asiakkaat työsken-telisivät päivätoiminnassaan 2–3 kuvataiteilijan ohjauksessa. Kou-lutus olisi elinikäistä, eikä tähtäisi tutkintoon. Opetus räätälöitäisiin kunkin oppilaan kykyjen ja ete-nemistahdin mukaisesti. Kykyjä ja taitoja kehitettäisiin uudelta pohjalta ja tavoitteena olisi, että koulutuksen kautta kyettäisiin tuottamaan kilpailukykyisiä tai-detuotteita ja markkinoimaan niitä samalla tavalla kuin muita-kin markkinoilla olevia taidealan tuotteita ja palveluja. ”Kirsikodin myymälä Lieksassa on elävä esi-

Taidekeskus Logomoon?

aidekeskustilan pitäisi olla yhteydessä muiden kulttuurin- ja taiteenalan yhteisöjenkanssa. Saman katon alla työs-kentely synnyttää luontevia yhte-yksiä muiden saman alan toimi-joiden kanssa. On erityisen tärke-ää, että erityistä tukea tarvitsevat henkilöt integroituvat elävään toimintaympäristöön; tämä eh-käisee osaltaan syrjäytymistä. Ihanteena olisi saada taidekes-kus Logomon luovantalouden kes-kuksen yhteyteen. Vanhasta VR:nkonepajasta syntyneessä ja Turunkulttuuripääkaupunkivuoden 2011pääareenaksi avautuneessa Logo-mossa on käytössä peräti 24 000 ne-liötä avaraa tilaa. Erityistä tukea tar-vitsevien taidekeskuksen koko-naistilan tarve on noin 700 neliö-metriä. Tiloissa tultaisiin opettamaan: maalausta, piirtämistä, muovailua ja kuvanveistoa, grafi ikkaa, valo-kuvausta, keramiikkaa, ilmaisu-taidetta ja animaatiota. Taidekes-kuksessa tulisivat toimimaan lap-set, nuoret ja aikuiset. Siellä ope-tettaisiin erilaisia harrastus- ja koulutusryhmiä, ja tilat olisivat jatkuvassa viikoittaisessa käy-tössä. Yksittäisissä ateljeetiloissa ohjattaisiin myös niitä henkilöi-tä, jotka osoittavat erityistä lah-jakkuutta ja kykyä taiteen teke-misessä. Opetustoiminnasta vas-taisivat Turun alueen työväenopis-tot ja omalle alalleen koulutuksensaaneet taiteilijat. Tilojen käyttö ja jakaantumi-nen on suunniteltu viimeistä piir-toa myöten, sillä työskentelytiloil-la on omat erityisvaatimuksensa. Ensinnäkin niiden tulee olla es-teettömiä, avaria ja muunneltavis-sa opiskelijoiden tarpeitten mu-kaan. Ryhmätyöskentelytilaa täy-tyy voida jakaa niin, että osalla hen-kilöistä on mahdollisuus työsken-nellä omissa oloissaan. Mitä kaikkea 700 neliömetriä sitten pitää sisällään? Esimerkiksiateljeetilojen käyttöön on suunni-

merkki taitavasta taidekuvaston käytöstä ja sen jatkotuotteistuk-sesta. Pidän myymälää outsider-ideoiden ja käyttötuotteiden Ma- rimekkona”, Eija Ruoho kiittelee.

Pienin askelin eteenpäin

Puurtaminen oman taidekeskuk-sen saamiseksi jatkuu. ”Tänä vuon-na INTO ry:n tavoitteena on saada paikalliset päättäjät ja sosiaalitoi-men virkamiehet vakuuttumaan taidekeskuksen tarpeellisuudesta. Kulttuuritoimi olisi myös herätet-tävä tajuamaan, että alueellamme on taiteen outsidereita, jotka tar-vitsevat kulttuuritoimelta pikaista apua ja tukea”, Into ry:n puheen-johtaja Eija Ruoho kertoo. Rinta rinnan taideyhdistyksen toiminnan kanssa kulkee ope-tustyö, jota Ruoho pyrkii kehit-tämään mm. yhteistyöprojektien suuntaan. Turun suomenkielisen työväenopiston kuvataideryhmätpiirsivät ja maalasivat viime syksynaikana presidenttiehdokkaiden

Kerstin Lehto katsoo, kun tytär Jenni Lehto tekee muotokuvaa vaali-

ehdokkaasta.

2/2012

49

Kuva: KT/Henna Aaltonen

Jukka Kärkkäisen ja J-P Passin ohjaama Kovasikajuttu-eloku-va on voittanut Visions du Réel -festivaalin kansainvälisen kilpai-lun tuomariston erikoispalkinnon, joka myönnetään innovatiivi-simmalle elokuvalle. Nyonissa, Sveitsissä järjestettävä Visions du Réel on yksi maailman arvostetuimmista dokumenttielokuvien festivaaleista, joka keskittyy erityisesti luovaan ja taiteellisestikorkeatasoiseen dokumenttielokuvaan. Kansainvälinen tuomaristo luonnehti elokuvaa seuraavasti: ”Lämpöä ja huumoria pursuava Kovasikajuttu on viihdyttävä ja haastava elämänilon ylistys. Se ei ole vain avomielinen kohtaa-minen sellaisten ihmisten kanssa, jotka normaalisti sijoitetaan yhteiskunnan marginaaliin, vaan myös inspiroivan ja ankaran elokuvanteon taidonnäyte.”

Pertti Kurikan Nimipäivät -punkyhtyeestä kertova Kovasikajuttu on ollut Suomessa elokuvateattereissa 4. toukokuuta lähtien.

http://kovasikajuttu.fi /

K I R J A - A R V I O

”Lutherin mukaan usko on en-nen kaikkea Jumalan lahjojen vas-taanottamista. Jumala antaa ihmi-selle elämän, luomansa maailman ja toiset ihmiset. Vastaanottami-sen usko ei edellytä vastaanotet-tavan lahjan tiedollista analysoi-mista, vaan elämistä tässä ja nyt”. Rippikoulukirjan julkaisu liit-tyy vuonna 2012 valmistuvaan kir-kon saavutettavuusohjelmaan, jon-ka tavoitteena on vahvistaa osal-lisuutta, yhdenvertaisuutta ja es-teettömyyttä kaikessa kirkon toi-

Usein ihmettelen -kirja avaa teitä vaikeimmin kehitysvammaisten rippikouluunUsein ihmettelen -kirja koostuu kuvista, henkilökohtaisista kerto-muksista ja rippikoululaisen elä-mää käsittelevistä osioista. PälviAhoinpelto kirjoittaa kokemuk-sistaan rippikoulua käyvän, vai-keimmin kehitysvammaisen Hei-nin äitinä. Tytär puhuu kirjassa valokuvataiteilija Sirpa Päivisen kuvien kautta. Lisäksi kehitysvam-maistyön pastorit Margit Nyman,Leena Tuomola ja Björn Öhman sanoittavat rippikoulun sisältöä. Kirja sisältää tietoa rippikou-lun suunnittelusta ja toteutuksesta,tavoitteista, olemuskielestä, lähi-ihmisten roolista ja teologisistalähtökohdista. Kirja on suunnattu ensisijaises-ti rippikoululaisen perheelle, lä-heisille, ohjaajille, opettajille ja seu-rakunnan työntekijöille – eli ihmi-sille, jotka jakavat vaikeimminkehitysvammaisen nuoren useinvaativan arjen. ”Armo ja sovitus voivat todel-listua kehitysvammaiselle nuorel-le hyvin konkreettisissa asioissa, hyväksytyksi ja rakastetuksi tule-

misen kokemuksissa”, vs. työala-sihteeri Tiina Peippo Kirkkohal-lituksesta sanoo. Kirja lähestyy kristinuskoa ko-kemuksellisesta näkökulmasta jaon samalla vahva eettinen puheen-vuoro vaikeimmin kehitysvam-maisten arvosta Jumalan kauniinaluomistöinä.

Olemuskielisen rippikoulun tavoitteena on tulla nähdyksi

Vaikeimmin kehitysvammaistenrippikoulu toteutuu pääasiassa ole-muskielellä: ilmein, elein, äänte-lyin, toimien ja tuntien. Olemus-kielellä ilmaistaan ihmisenä ole-misen peruskokemus. Sen ym-märtäminen edellyttää aikaa ja ai-toutta. Vaikeimmin kehitysvammaisetsaivat vuonna 1988 piispainkoko-uksen hyväksymänä oikeuden rip-pikouluun, jossa ei ole tiedollisiatavoitteita. Rituaalien merkitys se-kä luottamuksen ja yhteyden koke-mus rakentuvat suhteessa toiseenihmiseen ja Jumalaan.

minnassa sekä tuottaa materiaalejaosallisuuden toteuttamiseen. Vuoden 2001 rippikoulusuun-nitelma velvoittaa seurakunnat tarjoamaan kaikille nuorille mah-dollisuuden rippikoulun käymi-seen. Suomessa on vuosittain noin 120 rippikouluikäistä vaikeimmin kehitysvammaista nuorta.

Kirjan ovat julkaisseet Kirkkohallitus, Kirjapaja ja Fontana Media.

KOVASIKAJUTUN MENESTYS JATKUU

Usein ihmettelen -kirja lähestyy kristinuskoa kokemuksellisesta näkökulmasta.

Se on vahva eettinen puheenvuoro vaikeimmin kehitysvammaisten arvosta.

2/2012

50


HELSINKI

U

Palkittu selkokirjoittaja Satu Itkonen purkaa taidepuheen luomia esteitä ja ennakkoluuloja.

Toimittaja meni Itkosen kanssa museoon miettimään, miten oikeastaan saa katsoa.

man arkkienkeli Mikaelin edessä. Satu Itkosen tekemä harjoituson hänen uunituoreesta kirjastaanTaidekuvan äärellä (Kansanvalis-tusseura 2011), joka opastaa koke-maan taidetta kaikilla aisteilla. It-konen on paitsi näyttelyiden suun-nittelija ja museopedagogi, myöspitkän linjan selkokirjoittaja. Suo-men tietokirjailijat ry palkitsi vuo-sien työn myöntämällä ItkoselleTietokirjailijapalkinnon syksyllä2011.

Ovet auki taiteelle

Yksi Satu Itkosen selkokielisis-tä teoksista, Mikä mahtava mörkö (Kettuki 2008), keskittyy esitte-lemään kehitysvammaisia taitei-lijoita. Kirjan tekoprosessin myötä

Kylmän sinisen ja lämpimän punaisen ristiriita on voimakas

Akseli Gallén-Kallelan maalauksessa Hiihtäjät, Akseli ja Jorma.

Taiteilija on kuvannut suksien päälle itsensä ja poikansa.

Taide kuuluukaikille

Taide on ollut aina luonteva osa Satu Itkosen elämää: ”En muista kilah-

dusta, jolloin olisin oppinut ymmärtämään taidetta.”

mmistan silmäni. Satu Itkonen johdattaa minua käsikynkässä pitkin Hel-singin taidemuseon käytäviä. Ala-kerran Värin voima -näyttely esit-telee 1900-luvun alun Venäjän ku-vataidetta, yläkerrassa on tarjollaannos Akseli Gallén-Kallelanteoksia. Emme nouse portaita ylös, jo-ten arvelen olevani yhä venäläi-sen taiteen parissa. Tehtäväni on kuunnella Itkosen teoskuvailua – teosta näkemättä. ”Tässä on käy-tetty voimakkaita vetoja. Kuvassa on haarniskaan pukeutunut enke-li”, Itkonen maalaa. ”Taustalla onrunsaita kukkaornamentteja.” Ku-vitelmani abstraktista teoksestamurtuu, kun avaan silmäni. SeisonNatalia Gontsharovan maalaa-

Kettukin hallituksessakin istuvaItkonen sai laajakuvakulman kehi-tysvammaisten ihmisten taide-kenttään. Hän pitää kehitysvam-maisten taiteilijoiden asemaa ris-tiriitaisena. ”Kehitysvammaisten ihmisten taide on taidetta siinä missä muu-kin”, Itkonen toteaa. ”Toisaalta ke-hitysvammaiset taiteilijat eivät voiolla samalla viivalla muiden kans-sa.” Taiteen tekeminen ja näky-

vyyden saaminen ovat usein tuen ja rohkaisun varassa. Taidekritii-kissä toisinaan näkyvä alentuva ja myötäsukainen suhtautumi-nenkaan ei auta asiaa. ”Oikea kri-tiikki voisi tehdä taiteilijalle myöshyvää”, Itkonen sanoo. Yksi askel parempaan suun-taan olisi jo se, että kritiikissä eimainittaisi taiteilijan kehityvam-maisuutta. ”Eihän kriitikko sano erikseen, että tämä taiteilija on

Akseli Gallén-Kallelan Ad Astrassa kohtaavat monet taidehistorialliset kerrokset.

Teoksessa on vahvoja symboleja, kehystys viittaa keskiaikaiseen alttarikaappiin.

2/2012

Akseli Gallen-Kallela: Hiihtäjät Akseli ja Jorma, 1909© Yksityiskokoelma, kuva: Jari Kuusenaho / Tampereen taidemuseo

Akseli Gallen-Kallela: Ad Astra, 1894© Yksityiskokoelma, kuva: Hanna Kukorelli, Helsingin taidemuseo

2/2012

51

muuten skitsofreenikko tai päih-dekuntoutuja”, Itkonen heittää. Museot tarjoavat hyvin vähän erityisesti kehitysvammaisille ih-misille suunnattua toimintaa, ja It-konen tietää syynkin: ”Punakynä, punakynä, punakynä. Näistä asi-oista säästetään ensimmäisenä. Ja julkinen rahoitus on aina tiukilla.” Resurssipula ei ole ainoa este.”Tulevatko kehitysvammaiset ih-miset edes menneeksi taidenäyt-telyyn?” Itkonen kysyy. ”On hanka-laa mennä, jos ei ole ketään, jokaveisi.” Museot ottavat fyysisen es-teettömyyden jo kohtalaisesti huomioon. Itkonen kannustaakinopettajia, ohjaajia ja vanhempialähtemään näyttelykierroksilleyhdessä kehitysvammaisten ih-misten kanssa.

Paljastava selkokieli

Leiskuvanpunaiset hahmot hiih-tävät viileänsinisellä hangella. Akseli Gallén-Kallelan Hiihtäjät, Akseli ja Jorma -teoksen (1909) lä-hes demoninen tunnelma hyytää.”Tämä on kuin jostain kauhuelo-kuvasta”, Satu Itkonen kuvailee.”Tunnelmaa ei ainakaan kevennäse tieto, että teokseen on kuvattuisä ja poika Akseli ja Jorma Gallén-Kallela. ”Tykkään Gallén-Kalle-lan väri-ilottelusta”, Satu Itkonentunnustaa. Miksi kuvataiteesta pitää kir-joittaa niin vaikeasti? Tähän kysy-mykseen Itkonen on törmännytkerta toisensa jälkeen. Eräänlai-seksi vastaukseksi hän kirjoittiselkokielisen teoksen Selkoa nyky-taiteesta, joka esittelee eturivin

intensiivinen.” Itkonen on nähnyt taidetta pie-nestä saakka. Hänen vanhempan-sa intoutuivat kuvataideharrasta-jiksi ja ottivat lapsensakin mukaan näyttelykierroksille. Myöhemmin Itkonen alkoi käydä näyttelyissäomasta halustaan ja päätyi opis-kelemaan taidehistoriaa. Alan opinnot eivät ole vieraan-nuttaneet Satu Itkosta itse taide-elämyksestä. ”Minussa on se vika, etten koko ajan ajattele Derridan ja muiden ranskalaisfi losofi en lä-pi”, Itkonen naurahtaa. ”Ehkä seon sitten sivistyksen puutetta.” Itkonen on yrittänyt hyökätä jargonvyöryä vastaan selkeyttä-mällä hankalimpia mongerrus-tekstejä – taidekritiikkejä, es-seitä, näyttelyesitteitä... ”Olen todennut, ettei niistä jää välttä-mättä kovinkaan paljoa jäljelle.” Itkosen mielestä monia keskei-siäkin termejä saisi huoletta kään-tää ymmärrettävämmälle kielelle. Esimerkiksi abstrakti voisi olla suomeksi simppelisti ei-esittävä. Monimutkaisella kielellä on Itkosen mukaan karuja seurauk-sia: ”Ihminen luulee, että taide-näyttelyn kokemus ei ole häntä varten. Tämä on niin hienoa, että minä olen liian tyhmä.” Pahimmil-laan taidekokemuksen sanallinen kahlitseminen karkottaa museois-ta ja gallerioista loppuiäksi.

Leikkimieliset silmät

”Jännä, ettei Kandinsky antanuttälle enempää nimeä”, Satu Itko-nen sanoo, kun istahdamme VasiliKandiskyn Improvisaatio IV:n

nykytaiteilijoita lähestyttävällätavalla. ”Selkokieli on läpinäkyvää. Sii-nä ei pääse piiloon tekstin taak-se”, Itkonen toteaa. Selkokieli on myös armotonta. Tekstin selkeyt-täminen paljastaa, onko kirjoitta-jalla mitään todellista sanottavaa. Taidekirjoittamisen lähtökoh-ta on Satu Itkosen mielestä yksin-kertainen: ”Pitää tietää, kenellekirjoittaa ja mitä kirjoittaa. Jos nii-den kanssa menee sekaisin, hak-sahtaa kirjoittamaan sekavaa tai-depuhetta.” Sekavuus näkyy etenkin tai-teesta työkseen kirjoittavien ih-misten teksteissä. Taiteilijat ja tut-kijat tuottavat näyttelytekstejä, jot-ka vilisevät teoreettisia termejäniin että heikompaa huimaa. ”Teks-ti on kyllä mielenkiintoista, muttasiitä ei saa langanpäästä kiinni”, It-konen väittää. ”Syntyy käsitteellistähämäryyttä.” Teksteissä tiheästiesiintyvät muotitermit kelpaavatlähinnä bullshit bingon materi-aaliksi.

Abstrakti vai ei-esittävä?

Sivuutamme kylmän viileästi Akse-li Gallén-Kallelan puhkirakastetutKalevala-teokset ja etsiydymme Ad Astran (1894) ääreen. Satu Itko-nen löytää teoksesta välittömästiitselleen rakkaita elementtejä. Kul-lan käyttö, värien sävyt ja alttari-kaappia muistuttava kehystys oh-jaavat tulkintaa kohti varhaisre-nessanssin taiteilijoita. ”Olihan Gallen-Kallela aivan mielettömäntaitava maalari”, Itkonen sanoo.”Tämänkin naisen katse on todella

(1909) ääreen. Värikylläinen teos onomalla tavallaan ei-esittävä, mut-ta silti siitä hahmottuu väkisinkin maisema. ”Ihminen rupeaa useinetsimään teoksesta esittävää ku-vaa”, Itkonen toteaa. ”Joku voisi leikkisästi sanoa: tähän on tyhjen-netty kaikki paletin värit!” Jäämme pohtimaan, onko oi-kean alalaidan punaoranssi väri-kenttä hyökkäävä vai rauhoittava. Itkonen on ensimmäisen, minä jälkimmäisen tulkinnan kannalla. ”Teoksen tulkintahistoria on toki tärkeä osa teosta, mutta myös jo-kaisen katsojan oma tulkinta on merkittävä”, Itkonen muistuttaa. Itkonen rohkaisee näyttelyvie-raita rohkeuteen ja leikkimielisyy-teen. Sen sijaan, että katsoisi or-jallisesti näyttelyn jokaisen työn,voikin esimerkiksi keskittyä pelk-kään keltaiseen väriin. Ilottelevankatsojan silmissä teosten välille saattaa syntyä arvaamattomia aasinsiltoja. ”Ei tämä ole haudanvaka-vaa!” Itkonen huudahtaa. Näyttelykierroksemme viimei-nen etappi on Kasimir Malevit-shin Musta neliö (1929). ”Tätä te-osta on tulkittu niin paljon, että sil-tä on mennyt kaikki viattomuus”,Satu Itkonen huokaa. Nykykatso-jan on vaikea nähdä, mikä Mus-tassa neliössä on aikoinaan ko-hauttanut ja jopa järkyttänytkin, sillä lähes kaikki moderni taideon tavalla tai toisella velkaa Male-vitshille. Satu Itkonen ei kuiten-kaan anna periksi: ”Voimme kes-kittyä katsomaan vain mustaa javalkoista. On upeaa, että näinkinyksinkertaiset asiat voivat olla mer-kittäviä. ”

2/2012

Vasili Kandinskyn teokset ovat täynnä värien ilotulitusta.

Ei-esittävästä maalauksesta hahmottuu yllättäen maisema.

Kasimir Malevitshin Musta neliö kohautti aikansa taide-

maailmaa. Maalaus koostuu yksinkertaisista osista:

valkoisesta taustasta ja mustasta kuviosta.

Vasili Kandinski: Improvisaatio 4., 1909© ADAGP 2011

Kasimir Malevitš: Musta neliö, 1929© State Tretyakov Gallery

2/2012

52

Kesäheinäläisten taide paistatteli mediassa

Näyttelyn avajaisissa oli

juhlan tuntua.

Kajaanissa toimivan Kesäheinän palvelukodin kuvataidepiiriläiset nauttivat helmikuussa julkisuudesta. Heidän töistään koottu näyttely Kaukametsän kansalaisopistossa noteerattiin isosti muun muassa alueen valtalehdessä, Kainuun Sanomissa. ”Taidetoiminta jalostaa luovuutta ja keskittymiskykyä mutta ennen kaikkea se tarjoaa mielekästä tekemistä ja mukavaa yhdessäoloa. Se on yhtei-söllistä ja sosiaalista päivätoimintaa, joka antaa elämänsisältöä ja vetreyttää vuorovaikutustaitoja”, kirjoitti Kainuun Sanomien toimittaja.

Kuvat: Alpo Parttimaa

2/2012

53

www.tampereenseurakunnat.fi/turvassa

Messu Tampereen tuomiokirkossa klo 10

Messun jälkeen on katettu lounas 500 henkilölle Tampere-talon Sorsapuisto-salissa

Päiväjuhla Tampere-talossa klo 14

Juhlassa esiintyvät muun muassa Elina Vettenranta, La Strada -teatteriryhmä ja Hempan Pumppu.

Juhlan ohessa valokuvanäyttely Heinin rippikoulusta olemuskielellä.

Lounas ja pääjuhlaan osallistuminen 20 euroa/henkilö.

Ilmoittautumiset perjantaihin 18.8.2012 mennessä: www.tampereenseurakunnat.fi/turvassa tai puhelimitse Anita Kuusela 050 4207 788.

Lisätiedot Margit [email protected] 5059 073

TERVETULOA TAMPEREELLE!

Turvassa 16.9.2012Kehitysvammaisten valtakunnallinen kirkkopyhä

Tupu Sammaljä[email protected] 718 210

2/2012

54

J Ä R J E S T Ö S I V U T

E

Ystäviä ja vertaistukea jo 40 vuoden ajan

- Miä ostan sen levyn, jos siell vaan on niit myynnis ja pyyän kyllä nimmarin.- Kukahan osaisi tässä asiassa neuvoa, otanpa asian esille kokouksessa.- Tämä on selvä epäkohta meillä, tehdään siitä päättäjille kansalaisaloite.

dellä mainitut lauseet ovat kuultuja esimerkkejä tilan- teista, joissa pohtijana taikommentoijana on ollut kehitys-vammainen tai hänen läheisensä.Ollaan oltu lähdössä vaikkapaLaura Voutilaisen konserttiin tai mietitty kokouksessa porukalla ti-lapäishoidon järjestämistä Hami-nassa. Yhdistävänä tekijänä näille sekä lukuisille muille asioille ja tapahtumille on ollut paikalli-nen Haminan seudun Kehitys-vammaisten Tukiyhdistys, jon-ka perustamisesta tuli viime syk-synä kuluneeksi 40 vuotta.

Vanhemmatkokosivat voimansa

Yhdistyksen perustaminen sai al-kusysäyksen 1970-luvun alussa, kun joukko haminalaisia ja vehka-lahtelaisia kehitysvammaisten las-ten ja nuorten vanhempia halusikoota voimansa yhteen ja lähteä aja-maan kehitysvammaisten ja hei-dän perheidensä etuja paikkakun-nalla. Virallinen perustaminen ta-pahtui 15.11.1971. Tuolloin mukaanlähtivät myös naapurikuntien Mie-hikkälän ja Virolahden kehitys-vammaiset perheineen. Vuottamyöhemmin he kuitenkin erosivatHaminan yhdistyksestä perustaenoman Kaakon Kehitysvammaistentukiyhdistyksen. Valtakunnalliseen kattojärjes-töön, Kehitysvammaisten Tuki-liittoon, Haminan yhdistys liit-tyi vuonna 1972. Nykyisin Haminan seudun Ke-hitysvammaisten Tukiyhdistys rytoimii alueellaan yhdistävänä toi-mijana 119:lle jäsenelleen. Peilaten

toimintaa vuosikymmeniä taakse-päin voisi sanoa, että ympyrä oneräällä tavoin sulkeutunut; mie-hikkäläläiset ja virolahtelaiset ovatjuhlavuoden aikana palanneet ta-kaisin mukaan toimintaan. Heidänoman yhdistyksensä toiminta hii-pui jo vuosia sitten resurssien vä-häisyyden vuoksi.

Paikallisen vaikuttaminenmerkitys kasvaa

Aktiivisten toimijoiden mukaan saa-minen on suuri haaste koko yhdis-tyskentällä. Yhä useammalla yh-distyksellä on tilanne, jossa pieni porukka pyörittää vapaaehtoisesti toimintaa ja ikävimmillään se saat-taa johtaa väsymiseen, toiminnanvähenemiseen ja sitä myöten yh-distysten lakkauttamiseenkin. Sosiaali- ja terveysalan yhdis-tysten toiminta on selvässä mur-roksessa: nuorten ihmisten tapatoimia yhteisten asioiden eteen onerilaista kuin edellisen sukupolveneikä perinteinen järjestö- ja yhdis-tystoiminta enää houkuttele heitä. Perheiden ja vammaisten hen-kilöiden tarve kohdata toisia sa-massa elämäntilanteessa olevia ei ole kuitenkaan vähentynyt, vaan sen voidaan sanoa jopa lisäänty-neen lähiverkostojen ohentumisenmyötä. Kehitysvammaisten ja hei-dän perheidensä palveluissa tapah-tuu paljon muutoksia. Kuntatalous kiristyy, kunnat yh-distyvät ja palvelurakenne sekä lainsäädäntö uudistuvat saman-aikaisesti. Näin ollen paikallisenvaikuttamistyön merkitys kasvaaedelleen. Edellä kuvatut tilanteetovat osa Tukiliitossa tehdyn sel-Juhlapuhujana oli lääninrovasti, kirkkoherra Jari Pennanen.

Tukiyhdistyksen puheenjohtaja Merja Oinonen piti juhlassa avauspuheen.

2/2012

55

vitystutkimuksen tuloksista ja nepätevät hyvin myös Kaakkois-Suo-men alueella.

Yhteistyö on voimaa

Vaikuttamistyön lisäksi Haminanseudun Kehitysvammaisten Tuki ry järjestää jäsenilleen erilaisia retkiä ja matkoja, yhteisiä juhlia sekä leiritoimintaa. Toimintansa serahoittaa pääosin jäsenmaksutu-loilla ja järjestämällä mm. myy-jäisiä ja arpajaisia. Merkittävimpinä yhteistyö-kumppaneina ovat Haminan kau-punki ja Haminan seurakunta. Yh-distys osallistuu alueensa kehitys-vammapalveluiden kehittämiseenmyös olemalla mukana HaminanVammaisneuvostossa ja erilaisissakehittämishankkeissa, joista mai-nittakoon Ravimäkiyhdistys ry:nhallinnoima Yhdessä olemme enem-män -hanke.

40 vuotta oli juhlan paikka

Yhdistyksen toimintaa ohjaa ja vieeteenpäin sen hallitus puheenjoh-tajansa Merja Oinosen johdol-la. Ansiokasta vapaaehtoistyötäyhdistyksessä ovat tehneet myös sen pitkäaikaiset jäsenet Marja-Liisa Kaistala (yhdistyksen talous-vastaava) ja Leena Kaipiainen (yh-distyksen sihteeri). Heidän ja mui-den nykyisten hallituksen jäsentenluotsaamina järjestettiin 20.11 2011Haminan seudun Kehitysvamma-isten Tukiyhdistys ry:n 40-vuo-tisjuhla. Tilaisuus alkoi juhlajumalan-palveluksella ehtoollisineen Ma-rian kirkossa. Sen jälkeen siir-ryttiin juhlakahveille kirkon ku-peessa olevaan Haminan seura-kunnan juhlatilaan, Simeon-sa-liin. Juhlakahville kutsun esitti Leena Seppä runon muodossa.Juhlapuheen piti Kehitysvamma-isten Tukiliitto ry:n toiminnan-johtaja Risto Burman. Musiik-kiesityksistä vastasivat yhdistyk-sen jäsenet Tommi Ronkainen ja Suvi Törö säestäjänään Ravi-mäkiyhdistys ry:n toiminnanjoh-taja Minna Rosenback.

J Ä R J E S T Ö S I V U T

Tervetuloa kehittämispäiville kaikki Tukiliiton paikallistoimijat, kokeneet konkarit ja

untuvikot. Tarjoamme osallistumisen ”kaksi yhden hinnalla” -periaatteella niille yhdis-

tyksille, joka lähettävät paikalle sekä kokeneen konkarin että uuden untuvikon.

Pori Kehittämispäivät lauantaina 22.9.2012

Sokos Hotell Vaakuna, Gallen-Kallelankatu 7, 28100 Pori.

Osallistumismaksu on 40 euroa/hlö. Pysäköinti 10 euroa/vrk.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen sähköpostilla viimeistään pe 7.9.2012 mennessä:

aluekoordinaattori Hanne Mustonen, [email protected] tai 0207718 255.

Lahden Kehittämispäivät lauantaina 17.11.2012

Hotelli Scandic Lahti, Vesijärventie 1, 15100 Lahti.

Osallistumismaksu on 54 euroa/hlö. Pysäköinti 6 euroa/vrk.

Lisätietoja ja ilmoittautuminen sähköpostilla viimeistään pe 12.10.2012 mennessä:

aluekoordinaattori Salla Pyykkönen, [email protected] tai 0207 718250

Arjen palapelin puuttuvat palatKehittämispäivät Porissa 22.9.2012 ja Lahdessa 17.11.2012

Tervetuloa konkarit ja untuvikot – yhdessä

Virtaa varainhankintaan -koulutus on tarkoitettu yhdistyksille, jotka ovatkiinnostuneet kehittämään varainhankintaansa.

Torstaina 7.6.2012 klo 16.30-19.30Tulppaanitalo, Pinninkatu 51 Tampere

Virtaa varainhankintaan!

Ilmoittautumiset:29.5. mennessä [email protected]

Osallistumismaksu:70 euroa/osallistuja40 euroa/osallistuja (KVTL:n ja Valan jäsenyhdistykset)

Hintaan sisältyvät koulutusmateriaali ja kahvitarjoilu.

Koulutuksen järjestävät Vala, Vastuullinen lahjoittaminen ry, jaKehitysvammaisten Tukiliitto

Koulutuksen sisältö:• varainhankinnan eri muodot ja perusteet lainsäädännöstä• miten suunnittelet yhdistyksen varan- hankintastrategian• miten toteutat toimivan kampanjan/ tapahtuman• miten esität tuloksellisen lahjoituspyynnön• suomalainen antamisen ja pyytämisen kulttuuri

Koulutus on suunnattu erityisesti yhdistysten:• varainhankinnasta ja/tai viestinnästä kiinnostuneille• hallinnosta ja/tai talousasioista vastaaville• luottamushenkilöille ja johdolle

2/2012

56

on lasten taidonnäyteTampereen Raholan koulun oppilaat saivat päätökseen yli puoli vuotta kestäneen urakan. Oppilaat käsikirjoittivat, ohjasivat, näyttelivät, lavas-tivat ja kuvasivat oman lyhytelokuvan. Lahjoitusvaroin tuotettu Maan pulmia sai ensi-iltansa huhtikuun lopussa elokuvateatteri Niagarassa, ja elokuvan teosta kertova dokumenttinäyttely lähtee kiertueelle.

pilaat työskentelevät samassa yh-teisössä muiden ikätovereidenkanssa, ja ensi-illan jälkeen eloku-vasta päällimmäiseksi tunteeksijää yhteisöllisyys.

MAAN PULMIATeksti Laura Kotila

Kuvat Marjaana Malkamäki

TAMPERE

yhytelokuvan tarina ei jä- tä kylmäksi. Lähtöasetel- mana on pitkään jatkunut riita koulun jääkiekkojoukkueen ja ringettejoukkueen välillä. Vi-hanpidon varjossa ystävyys vastak-kaisten puolten pelaajien välillätuntuu mahdottomalta. Tai ainakinsiihen asti, kun pienet vihreät mie-het Marsista laskeutuvat koulunpihalle ratkomaan riitaa. Onko ys-tävyys sittenkin mahdollista? Voi-vatko kaikki olla vaan kavereita? Tarina on monikerroksinen ja sitä on helppo kuvailla viihdyttä-väksi. Elokuvan traileriinkin on saatu mukaan yksi Putous-ohjel-man suosituimmista sketsihah-moista, Jani-Petteri. Maan pul-mia on tekijöidensä näköinen, ja tarinaa viedään eteenpäin lastenhuumorilla. Avaruusoliot naurat-tavat hassulla kielellään, eleillään sekä erikoisilla aivoituksillaan. Vaikka elokuvan ulkokuori hy-myilyttää, on pinnan alla syvempi

Jasmin Porkola ohjasi elokuvan.

- Autoin näyttelijöitä noudattamaan

käsikirjoitusta ja autoin epäkohdis-

sa. Osallistuin myös käsikirjoittami-

seen, hän kertoo.

Marsilaisia ja Maan asukkaita sulassa sovussa Maan pulmia -elokuvan ensi-illassa Tampereella elokuvateatteri Niagarassa.

ja vakavampi sanoma: Maan pul-mia kertoo lasten äänellä, miltätuntuu kiusaaminen, erilaisuusja ystävyys.

Idea jalostui vitsistä

Elokuvan ohjaaja, 12-vuotias Jas-min Porkola, kertoo avaruusolio-aiheen olleen alussa vain vitsi, jokalopulta jalostui monivivahteisek-si tarinaksi. –Ideoimme tarinaa yhdessähän kertoo. Tarinaa työstettiin as-kel askeleelta eteenpäin yhdessä,kuten myös muita elokuvan erivaiheita. Syvempi luotaus projektin taus-toihin tuo esiin sen, kuinka elo-kuvan tekeminen kertoo jopa pa-remmin erilaisuuden hyväksymi-sestä kuin itse elokuva. Raholankoulussa erityistä tukea saavat op-

Yhdessä tekemisen riemua

Osuvimmin tunnelmaa kuvaa 14-vuotias Mika Tuomisto. Ensi-illan jälkeen hän nostaa peukut

Mika Tuomisto osallistui dokumenttinäyttelyn tekoon ottamalla valokuvia.

Näyttely lähtee kesällä kiertueelle.

L

2/20122/2012

57

IKI-Instituutti

KURSSIT JA PERHETAPAAMISET

Tietoja hakukäytännöistä ja kursseista on kotisivullamme www.kvtl.fi > Kurssit ja koulutus > Vuoden 2012 kurssit

2/2012

Ensitietokurssit – sopeutumisvalmennusta koko perheelle

• Ensitieto III: 8. – 11.10.2012, Lomakeskus Huhmari, Polvijärvi. Kurssi on perheille, joiden lapsella on leikki-iässä todettu kehitysvamma tai kehitysviive • Ensitieto IV: 29.10. – 1.11.2012, Kiponniemen toimintakeskus, Jyväskylä. Kurssi on perheille, joiden lapsella on syntymässä todettu kehitysvamma

Hakemukset IKI:in viimeistään 1½ ennen kurssin alkua. Paikat täyttyvät, kun perhei-den maksusitoumukset varmistuvat.Lisäohjeita kurssille hakemisesta ja maksu-sitoumuksen hakemisesta IKI:stä: Soilikki Alanne, 0206 90 281, [email protected]

Voimavirtaa perheeseen! –toiminnalliset perhetapaamisetKatso lisää Malike toiminnan tapahtu-mista.

Kelan rahoittamat sopeutumis-valmennuskurssit – perheille ja aikuisille

Hakijalla tulee olla keskimmäinen tai kor-kein vammaistuki voimassa. Kurssit ovat myös Kelan sivuilla www.kela.fi ., josta löy-tyy lisätietoa kurssista kurssinumerolla.

Kursseille haetaan Kelan lomakkeella Ku102. Lomakkeen saa Kelan toimistoista sekä nettisivuilta www.kela.fi /lomakkeet. Hakemuksen liitteenä tulee olla voimassa-oleva lääkärin B-lausunto tai kuntoutus-suunnitelma. Liitteessä tulee olla suositus sopeutumisvalmennuskurssille.

Kelan korvaama kurssi on kurssilaisille maksuton. Kurssilaiset voivat hakea kurssin jälkeen Kelalta korvauksia matkakustan-nuksista sekä kuntoutusrahaa korvauksena kurssin ajalta aiheutuneista ansionmene-tyksistä.

Lisätietoja kursseista ja hakumenettelystä sekä hakemusten postitusosoite:IKI / Soilikki AlannePinninkatu 51, 33100 Tamperepuhelin 0206 90 281, [email protected]

Kelan kurssi nro 42082Kehitysvammaisten itsenäistyvien aikuisten perhekurssi kuntoutujat: 24. – 28.9.2012 ja 18. – 21.3.2013, omaiset: 24. – 28.9.2012. Rokuan Kuntokeskus, Vaala.Hakemusten tulee olla esivalintaa varten Tukiliitossa viimeistään 22.6.2012. – Kurssi on nuorille ja aikuisille sekä heidän vanhemmilleen.Kurssilla käsitellään aikuistumista ja itsenäistymistä.

Kelan kurssi nro 42086Kehitysvammaisten itsenäistyvien nuorten perhekurssi 1. – 5.10.2012 ja 25. – 28.3.2013, paikka varmistuu myöhemmin.Hakemusten tulee olla esivalintaa varten Tukiliitossa viimeistään 29.6.2012. – Kurssi on kehitysvammaisille nuorille ja heidän vanhemmilleen. Sisaruspaikkoja kurssilla ei ole. Kurssilla käsitellään jatko-opintoihin, asumiseen ja työelämään liittyviä asioita

Kelan kurssi nro 42081

Kehitysvammaisten aikuisten terveys- ja kuntokurssi 5. – 9.11.2012 ja 15. – 18.4.2013, Rokuan Kuntokeskus, Vaala.Hakemusten tulee olla esivalintaa varten Tukiliitossa viimeistään 3.8.2012. – Kurssi on aikuisille, joiden toimintakyky alkaa heikentyä ikääntymisen myötä. Kurssin tavoite on rohkaista oman kunnon ja terveyden huolehtimisessa.

Kelan kurssi nro 42079Kehitysvammaisten aikuisten mielenterveyden hallintakurssi Kuntoutujat: 19. – 22.11.2012 ja 6. – 10.5.2013, Kuntoutuskeskus Kankaanpää.Hakemusten tulee olla esivalintaa varten Tukiliitossa viimeistään 17.8.2012 – Kurssi on aikuisille, jotka elämän-tilanteen tai mielialan myllerrysten vuoksi kaipaavat rohkaisua ja vertaistukea. Kurssin ensimmäiselle jaksolle voivat hakea myös vanhemmat.

pystyyn ja hymyilee leveästi. Mi-kan ei tarvitse kauaa hakea vasta-usta kysymykseen, mikä elokuvanteossa oli parasta. Hienosta ensi-illasta huolimatta parhaimmat muistot syntyivät elokuvan teonaikana. –Parasta oli se, että saimme teh-dä asioita yhdessä, hän painottaa. Koska lapset ottivat vastuun suurista kokonaisuuksista, löy-tyi jokaiselle helposti oma rooli kameran takaa tai edestä – näyt-telijänä, kuvaajana, maskeeraaja-na tai vaikkapa lavastajana. –Osallistuin dokumenttinäyt-telyn tekoon, ja minun tehtäväni oli ottaa kuvia digikameralla, ker-too Mika omasta osuudestaan.

Ainutlaatuinen elämys

Elokuvaa on tehty syksystä 2011 lähtien ja projektia on viety sin-nikkäästi eteenpäin joka viikko. Kommelluksiltakaan ei ole vältyt-ty. Kuvauspäivät venyivät välillä pitkiksi, ja kuvausten jälkeen oli kiirehdittävä harrastuksiin. Ensi-iltaan vihreäksi avaruu-solioksi pukeutunut 12-vuotias Julius Moilanen kertoo, kuinka valmentaja luuli jalkapallotree-neissä Juliuksen saaneen mustan silmän tappelussa, kun musta meikki ei meinannut lähteä silmä-kulmasta. Avaruusolion vihreäksi maalatussa naamassa vasemman silmän kohdalla on musta tähti. –Se sanoi mulle vain, että ”äläselitä”, kun kerroin, että se on maa-lia, nauraa Julius. Julius osallistui näyttelemisenlisäksi käsikirjoittamiseen ja edi-tointiin – mutta näytteleminen oliparasta. –Välillä kohtauksia piti ottaamoneen kertaan uusiksi. Helpos-ti siinä alkoi naurattaa, hän muis-telee. Lasten juttuja kuunnellessa on selvää, että elokuvan tekemi-nen on ollut ainutlaatuinen elä-mys. Tunnelma välittyy sekä elo-kuvasta että elokuvan teosta ker-tovan dokumenttinäyttelyn lu-kuisista valokuvista. Näyttelyn voi nähdä tällä het-kellä Tampereen Tulppaanitalolla osoitteessa: Pinninkatu 51, 33100 Tampere. Näyttely lähtee kesällä myös kiertueelle. Maan pulmia on nähtävissä Youtubessa osoittees-sa: www.youtube.com/tukiliitto ja sitä saa vapaasti näyttää ja levittää ei-kaupallisissa tarkoituksissa.

2/2012

58

tään eri puolilla Suomea, ja kou-lutukset ovat maksuttomia. Mitäänerityistä kokemusta koulutukseenhakeutuvilta ei vaadita, vaan aitoinnostus riittää. ”On ollut todella kivaa saadaomaa ääntä kuuluviin. Toivoisinsaavani vielä paljon lisää puhu-jakeikkoja”, Anu toteaa.

Haaveita pitää olla

Sami Korhonen kertoo, että eten-kin nuorille puhuminen on ollutmieleistä. ”Viime syksynä olin Jämijär-vellä puhumassa itsenäistymistä opettelevien nuorten kurssilla, ker-toilin omasta elämästäni ja työ-paikoistani. Halusin korostaa eten-kin sitä, että nuorena pitää ollaunelmia ja haaveita, joita sittenlähtee vähitellen toteuttamaan”,Sami juttelee ja lisää, ettei hän it-sekään olisi uskonut, että työsken-

pitkään mukana Lahden Me Itse ry:n hallituksessa, ja nykyisin hän toimii alajaoston puheenjohtajana. ”Olen aina ollut sosiaalinen jatullut hyvin ihmisten kanssa toi-meen, että siinä mielessä oli help-poa tulla mukaan puhujakoulu-tukseen”, Sami kertoo. Myös tamperelainen Anu Leh-tonen on yksi Me Itse ry:n puhu-japankin uusista kasvoista. Anuopiskelee ammattiopisto Luovissapalveluavustajan koulutuksessa,ja opiskelujensa lomassa hän onkäynyt kertomassa kehitysvam-maisten arjen asioista pitkin poi-kin Suomea. ”Olen puhunut muun muassa kansanedustajille ja opettajille. Yleisölle puhuminen on välillä tuntunut jännittävältä, mutta se on myös antanut paljon. Koulutus on ollut hyvää, ja ihan hyvää pa-lautetta olen saanut”, Anu kertoo. Puhujakoulutuksia järjestetään

Käsikynkkä-projekti kouluttaa kehitysvam-maisista puhujia, jotka osaavat kertoa arjestaan niin kansanedustajalle kuin koulun opettajal-lekin.

Teksti ja kuvat

Anu Kuusisto

TAMPERE

NAnu Lehtosen ja Sami Korhosen mielestä eri tilaisuuksissa puhuminen antaa paljon myös itselle. Me Itse ry:n puhuja-

koulutuksen on käynyt reilut 50 ihmistä ympäri Suomen.

astolalainen Sami Korho- nen ei ole jännittäjätyyp- piä. Esiintyminen päin-vastoin kiehtoo ja kiinnostaa, ja kokemuksen myötä siitä oppii nauttimaan aina vain enemmän. Ja kokemusta karttuu tällä hetkellä koko ajan: Sami on mu-kana Kehitysvammaisten oman yhdistyksen Me Itse ry:n projek-tissa, joka kouluttaa kehitysvam-maisia ihmisiä puhujiksi erilai-siin tilaisuuksiin. Suuren suosion saaneen Käsikynkkä-hankkeen tarkoituksena on saada kehitys-vammaisten oma ääni kuuluviin. Projektityöntekijä Sirkka Nikulainen kertoo, että koulu-tuksessa on opeteltu niin esiin-tymistaitoja kuin puheen raken-nettakin. Puhujat voivat kertoa kuulijoille esimerkiksi opiskelus-ta ja työstä, omaan kotiin muutta-misesta tai siitä, millaista on olla kehitysvammainen suomalainen.

Vammaisten asiat esiin

”Minua kiehtoi halu tuoda vam-maisten asioita esille yhteiskun-nassa. Joillain asiat voivat ollahyvinkin huonosti”, Sami Korho-nen sanoo. Sami Korhonen on toiminut

telee vielä joskus vanhusten pa-rissa hoitoalalla, mutta niin kävi. ”Olen ollut varastoalalla ja kau-passa töissä, mutta sitten kun ne työt loppuivat, lähdin etsimään jotain muuta. Hoitoalalle oli ly-hyt koulutus, ja sain töitä heti val-mistumiseni jälkeen vanhusten palvelutalosta. Samassa paikassa olen yhä. Tykkään töistäni ja van-hukset tykkäävät minusta.” Sami on varma esiintyjä, muttayhden kerran Samikin muistaa pol-viensa tutisseen kunnolla. Lumi-kenkäjuoksua harrastava ja lajin kansainvälisissä kisoissa kiertävä Sami Korhonen joutui nimittäin kerran tiukan paikan eteen kisa-matkalla Yhdysvalloissa. ”Kun jouduin pitämään kii-tospuheen englanniksi lumiken-käilyjoukkueen puolesta kisamat-kalla Jenkeissä, se kyllä jännitti. Puhuin aika lyhyesti, mutta hyvin se meni”, Sami tuumaa.

Parasta on puhuminen

2/2012

59

lauantaina 9.6.2012 klo 14.00–17.00

Kari Luoto & BaddingLiput 10,00 euroa

ÄMYRIN LAVASalkolantie 77, Somerniemi, Somero

Järjestäjät

Kehitysvammaisten Uudenmaan tukipiiri ry

Varsinais-Suomen Kehitysvammaisten tukipiiri ry

Liput 12 €, alle 10-vuotiaat lapset ilmaiseksi. Puffetti on.

Tiedustelut: Raili Korhonen puh. 0400 662 774, taiKari T Korhonen puh. 040 7232 195

molempien sähköposti [email protected]

Suuremmat ryhmät voivat halutessaan maksaa lippunsa etukäteen Mäntsälän Seudun Kehitysvammaisten

Tuki ry:n tilille Mäntsälän OP 528201-44951.Merkitkää pankkisiirron viestiosioon ”kesätanssit”

sekä ryhmänne nimi.

Liput saatavissa kuittia vastaan Mäntsälän lavan lippukassalta.

MÄNTSÄLÄN SEUDUN KEHITYSVAMMAISTEN TUKI RY

”Tavataan taas Lalliksella”

SUVIKARKELOTla 9.6.2012 klo 15 – 19

Lallintalo, Pyhän Henrikintie 401 B, Köyliö

Tahdit takaa Iskelmän SM-kisat v. 2009 voittanutAKI MÄKI orkestereineenPuff etti

Mahtavat arpajaiset

Liput 10 €

Ennakkovaraukset

p. 040 5561165/Maritta Tuominen

Tervetuloa!

ÄMYRILLÄ TANSSITAAN

28. Kesätanssitsunnuntaina 5.8.2011

klo 14 –17 Mäntsälän lavalla

Tangokuningas

Mikael Konttinen ja yhtye

matkalle, liikkeelle, keskelle elämää

www.malike.fi

Ratkaisuja vaikeavammaisten

osallistumisenmahdollistamiseksi

2/2012

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry

Pinninkatu 51, 33100 Tamperepuhelin 0207 718 200faksi 0207 718 209kotisivu: www.kvtl.fi sähköpostit: [email protected]

Vaihde avoinna klo 8.30–15.30 arkipäivisin.0206-alkuiset numerot ovat lisämaksuttomia asiakaspalvelunumeroita.

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton myös Facebookista.

Vaikuttamistoiminnan esimies Kari Vuorenpää0207 718 336

Johtava lakimies Sirkka Sivula0207 718 311

Lakimies Sampo Löf-Rezessy(toimivapaalla)

Lakineuvoja Maritta Ekmark0206 90 284Puhelinaika ma,ti, to klo 10–14

Johtava aluekoordinaattori Ritva StillItä-SuomiPopoke, Kainuu, LappiIsokatu 47 90100 Oulu0207 718 254

Aluekoordinaattori Salla PyykkönenPohojalaaset -99, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Etelä-HämeKasarmikatu 7 B13100 Hämeenlinna0207 718 250

Tiedottaja Jaana Teräväinen0207 718 211

Tiedottaja Sanna Välkkilä0207 718 212

Siivous ja catering

Siivoustyön esimiesTiina Hänninen0207 718 273

KeittiötyöntekijäEsa Pajunen0207 718 274

Kurssikeskus

MertiörantaVihuntie 21, 38800 Jämijärvi

EmäntäEija Joentausta0207 718 270

KeittäjäEila Välimaa0207 718 271

Yleisjohto

Toiminnanjohtaja Risto Burman0207 718 201

Markkinoinnin koordinaattori Soile Honkala0207 718 214

Asiantuntijuustoiminta

Asiantuntijuustoiminnan päällikkö Tupu Sammaljärvi0207 718 210

Koulutustoiminta

Koulutustoiminnan esimies Anne Grönroos0207 718 324

Koulutussuunnittelija Soilikki Alanne0206 90 281

Koulutussuunnittelija Pia Mölsä0207 718 328

Koulutussuunnittelija Veijo Nikkanen0207 718 329

Koulutussuunnittelija ts.Taija Humisto(aikuiset)0207 718 338

Koulutussuunnittelija ts.Taina Koivunen-Kutila(perheet)040 674 5114

Toimistotyöntekijä Silja Filppu0207 718 323

Malike

Malike-keskusSumeliuksenkatu 18 b 3. krs33100 Tampere0206 90 282

Malike-toiminnan esimiesSusanna Tero(perhevapaalla)

Malike-toiminnan esimies ts.Tanja Tauria0207 718 304

PalvelusihteeriPäivi Ojanen0207 718 301

Koulutussuunnittelija ts.Reetta Hermiö0207 718 302

Koulutussuunnittelija ts.Erkka Ikonen0207 718 303

KoulutussuunnittelijaAnssi Helin0207 718 307

ToimintavälineneuvojaAntti Tulasalo0207 718 306

ToimintavälineohjaajaKari Mäkinen0207 718 308

MAHTI-projekti

ProjektipäällikköPia Björkman0207 718 321

Äiti ei pysy kärryillä -projekti

Projektipäällikkö Pia Henttonen(perhevapaalla)0207 718 325

Projektipäällikkö Johanna Sakko0207 718 326

Verkostokoordinaattori Erja KähkönenKalevankatu 13, 2. krs.45100 Kouvola0207 718 340

Projektityöntekijä Marjukka SuurpääKalevankatu 13, 2. krs.45100 Kouvola0207 718 341

Kansalaistoiminta

Kansalaistoiminnan päällikkö Oili Jyrkämä0207 718 225

Kansalaistoiminnan esimies Päivi Havas0207 718 228

Aluekoordinaattori Hanne MustonenUusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta. Kumpulantie 1 A00520 Helsinki0207 718 255

AluekoordinaattoriPohjois-Savo, Pohjois-Karjala,Etelä-Savo ja Kymi.Toimi avoin

Yhteydenotot alueen asioissajohtava aluekoordinaattoriRitva Still taikansalaistoiminnan päällikköOili Jyrkämä

Projektitutkija Lea Vaitti0207 718 349

SuunnittelijaVirpi HongistoPienet vammaryhmät0207 718 335

Jäsensihteeri Sinikka Niemi0206 90 283

Toimistotyöntekijä Timo Seppälä0207 718 333

Best Buddies -projekti

Projektipäällikkö Taru Oulasvirta0207 718 224

ProjektityöntekijäPetra Saarinen0207 718 227

Vaikuttava vertaistoiminta -projekti

ProjektipäällikköMarjo Harju0207 718 229

ViestintävastaavaHanna Rajakangas0207 718 230

ProjektityöntekijäPäivikki HoolanUudenmaan alueKumpulantie 1 A 6. krs00520 Helsinki0207 718 234

AluetyöntekijäMarjo Juuti-TaviItä-Suomen alueMinna Canthin katu 4 C, 2.krs70100 Kuopio0207 718 233

Vaikuttamistoiminta

Lakineuvontaa sähkö[email protected]

Vaikuttamistoiminnan päällikkö Jutta Keski-Korhonen0207 718 205

Tukiviesti 2/2012

Documents

Transcript of Tukiviesti 2/2012