TAPIONNIEMI EILEN JA TÄNÄÄN

Kalle Tapion talo

”Älä katsele silmiä sinisiä, älä poskia punaisia, vaan sydäntä rakastavaa”. Näin riimitteli Tapionniemen Ruuneperi Aapi Kaakkurivaara, sotaväessä Oulussa 1927. TAPIONNIEMI Tapionniemen kylä sijaitsee Kemijoen länsirannalla vain 25 km Kemijärveltä pohjoiseen. Tapionniemi, Oinas ja Vuostimo muodostavat Ylikylän. Alue sijaitsee Pyhätunturin kansallispuiston läheisyydessä. Luonto, retkeily, kalastus ja marjastus ovat alueelle ominaista ja tärkeä osa alueen elämää. Tapionniemen kyläalueeseen kuuluvat Kemijärven suunnasta päin Luokka-aapa, Kenttäperä, Keskikylä, Nivavaara ja Kaakkurivaara. 2010-luvulla kylän asukasmäärä on noin 140 asukasta. Aikoinaan kylässä on asunut runsaat 500 henkilöä. Työn perässä osa asukkaista lähti aina Ruotsiin saakka 1960-luvulla. Vanhusväestöä on joutunut muuttamaan palvelujen vähetessä Kemijärven keskustaan. Aikoinaan kylässä oli kolme kauppaa, Ylikylän Osuuskassa, Posti, Terveystalo, koulu ja kappeli. Tällä hetkellä kylässä sijaitsee Kemijärven seurakunnan omistama kappeli ja hautausmaa, kappelin tiloissa toimii kylätila. Tapionniemen koulu vuokrattiin 2000- luvun alussa matkailukäyttöön tamperelaiselle yrittäjälle. Vuokrasopimus on purettu kesäkuussa 2017. Tapionniemen kyläseuran tavoite on saada koulu takaisin käyttöön kyläläisille Pohjois-Lapin Leader hankerahoituksen avulla.

YRITYKSET JA PALVELUT Nykyisin kylässä toimivat: traktoriurakointi ja talviauraus Kari Lampela ja metsäkoneurakointi Pekka Lassila. HISTORIA On kahdenlaista tarinaa Tapionniemen ensimmäisestä uudisasukkaasta. Oliko se Paavali Pelkonen, joka pysähtyi Airosvaaraan matkalla Pelkosenniemen Saunavaaraan. Tiedetään että Paavali Pelkonen oli Pelkosenniemen ensimmäinen uudisasukas. Toisen tiedon mukaan ensimmäinen uudisasukas olisi ollut Olli Tapio, joka perusti Niemelän talon Airosvaaraan. Tapionniemi on saanut nimensä Olli Tapion mukaan. Uudisasukkaat nousivat jokia pitkin ja hakeutuivat koskemattomiin erämaihin. Samalla tavalla talot kohosivat rantatörmille kuin muissakin Kemijokivarren kylissä. Joki antoi vedenviljaa ja oli kulkuväylä muuhun maailmaan. Kemijärvi ja Kemijoki olivat kuuluisia hauenkalastuspaikkoja jo vuonna 1550, kun keminmaalaiset sauvoivat tänne yksipohjaisilla haapioilla hauen pyyntiin. Elämä oli ankaraa suloisista suviöistä huolimatta, elettiin luonnon armoilla. Tulvat ja hallat tuhosivat satoa sekä pedot tappoivat karjaa. Elettiin omavaraisessa taloudessa, markkinoilla käytiin Torniossa ja Kemissä, jonne myytiin kapahaukea ja maksettiin verot. Markkinoilta hankittiin ainoastaan suolaa ja rautaa. Kaikki tarvekalut tehtiin kotona. KULKUYHTEYDET Tapionniemi on tyypillinen jokivarteen syntynyt pieni kylä. Jo 1100-luvulla lappalaiset käyttivät Kemijokea kulkuväylänään tullessaan kesäkalastukseen Kemijärvelle. Vuosisatoja myöhemmin naapurikylän ”höökeri” eli ruokakauppias Paulus Kyyhkynen Kemijärven Kolumbukseksi mainittu käytti samaa jokiväylää matkatessaan myyntimatkalle Norjan Ruijaan. Kesällä kuljettiin soutaen tai sauvoen. Talvella Kemijokea pitkin ajettiin poroilla tai hiihdettiin. Joki oli käytännössä ainoa kulkureitti, koska maantie valmistui vasta vuonna 1934. Tien rakentamisesta tehtiin kuvernöörille anomus 1906 Ketolan kautta Sodankylään ja sieltä edelleen Rovaniemelle, mutta sodankyläläiset eivät hyväksyneet suunnitelmaa. Liikenne Tapionniemestä helpottui huomattavasti 1909 kun perustettiin Kemijärven Höyryvene Oy, joka aloitti säännöllisen laivaliikenteen Kemijärveltä Pelkosenniemeen. Saattaja-laiva tuli Kemijärven laivamöljälle aamulla klo 9 ja lähti paluumatkalle klo 15. Laivaliikenne jatkui aina vuoteen 1934 kunnes maantie Kemijärvi- Aapajärvi valmistui. ELINKEINOT Metsästyksen ja kalastuksen lisäksi elettiin maa- ja metsätaloudesta. Tapionniemessä jokaisessa talossa oli entiseen aikaan lehmiä. Peltoja raivattiin kaskeamalla ja soita kuivatettiin. Talvisin haettiin lisäansioita savotoilta. Vuonna 2017 ei Tapionniemessä ole enää yhtään karjatilaa. Poro- ja hevostiloja on muutama. Pyhätunturin läheisyys antoi mahdollisuuden pienimuotoiseen matkailuyrittämiseen myös Tapionniemessä 1970–90 luvulla. Tiedetään kemijärveläisten tehneen retkiä Pyhätunturille jo 1920–30 luvulla ja he yöpyivät Tapionniemessä joko Jounilassa tai Tapiolla. Tapion kievarin perustivat Esko ja Ritva Talvensaari Heikinvaaraan. Taimi Suopanki siirsi yrityksen

Poutuvaaraan. Ann- Christine ja Kari Lampela olivat viimeiset Tapion kievarin yrittäjät. Yritys lopetettiin vuonna 1997. 1970 luvulla suunniteltiin luontopolkua Tapion kievarista Pyhätunturille. Hanke olisi koskenut 60:tä maanomistajaa, joista viisi oli hankkeelle myötämielisiä. Pelkona oli, että herkkä luonto kärsii kulkijoista. Tapionniemen vanhin kauppayritys oli Osuusliike Salla. Lisäksi kylässä oli kaksi muuta kauppaa, Osuuskauppa ja yksityiskauppa (Kerkelän kauppa, myöhemmin K-Puotula) sekä Ylikylän Osuuskassa. Kylän posti sijaitsi Osuuskaupan yhteydessä. Lassilan tilalla Saarenputaalla kasvatettiin mm kirjolohia ja siikoja. Toiminnan aloitti Jorma Lassila 1980-luvulla ja hänen poikansa Markku Lassila jatkoi toimintaa, lopettaen sen 2010 luvun alussa. Tapionniemen ja Vuostimon alueella toimii yhteinen Ylikylän metsästysseura ry. Seurassa on jäseniä niin Tapionniemestä kuin Vuostimosta.

Traktorimiehenä Seppo Tapio nostelee tonkia ja edessä Hannu Kunnari. Koilliskuntain Osuuskauppa ja takana Kerkelän kauppa ELÄMÄÄ KESKIKYLÄLLÄ Tapionniemen koulurakennus valmistui vuonna 1932 ja rakennus on edelleenkin samalla paikalla, mutta koulutoiminta päättyi 1997. Ensimmäinen opettajapariskunta oli Koskiset. Ennen kuin kylä sai oman koulunsa, käytiin joen toisella puolella olevaa Oinaan koulua. Joen ylitys tapahtui veneellä ja talvella jäätä pitkin, mutta kelirikkoaikoina ei koulua pidetty. Pojat toivoivat hartaasti että kelirikko jatkuisi läpi kouluvuoden.

Normaali koulutyö jouduttiin lopettamaan 1939 ja 1944 sotien vuoksi. Talvisodan evakkoon mentiin Muurolaan sekä Marrasjärvelle ja jatkosodan evakkopaikkakunta oli Purmo Pohjanmaalla. Evakosta palattua koulutalo seisoi jykevästi entisellä paikallaan, odottaen innokkaita oppilaita. Koulu on yleensä ollut maalaiskylien sydän ja niin oli myös Tapionniemessä. Entisinä aikoina koululla järjestettiin kevät- ja joulujuhlat sekä äitienpäivät. Juhliin kokoontui koko kylän väki. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli hiihtoretkellä Itä-Lapissa keväällä 1962 valittuna juuri toiselle virkakaudelle. Koulun opettajat Toiviainen ja Kaakkurivaara olivat saaneet selville matkan aikataulun ja oppilaat askartelivat Suomen pienoisliput. Menivät koulun portille huiskuttamaan kun autosaattue ohitti koulun. Kekkonen pysähtyi koulun kohdalla ja meni jututtamaan opettajia ja oppilaita.

Tapionniemen koulu. Kuva vuodelta 1952 - 53

Tasavallan presidentti Tapionniemen koululla keväällä 1962. Opettaja Sinikka Toiviainen ja lapset ovat vastaanottamassa Urho Kekkosta. Koulun toisessa kerroksessa oli keittola, jossa valmistettiin oppilaiden ateriat. Ruokailu tapahtui voimisteluluokassa seisten pitkien pöytien ääressä. Opettaja seurasi ruokailua seisten ovipielessä tarkkaillen että jokainen oppilas kiitti ruoasta. Entinen oppilas kertoi marjapuuron olleen erittäin hyvää, puuron pinnalle sai peräti lusikallisen sokeria. Oppilailla oli omat eväsleivät ja maitopullot ruokailussa.

Juhlakuusen istutus koulun pihalle

Koulun pihapiirissä oli myös navetta, jossa opettajat pitivät paria lehmää. Tapionniemessä oli 1960-luvun alussa niin paljon lapsia, etteivät kaikki mahtuneet varsinaiseen koulurakennukseen. Osa Tapionniemen lapsista joutui käymään koulua Kenttälässä. Kenttälän talo oli aika pieni ja tilat kävivät ahtaiksi, kun Leander Salmisen talo valmistui Kenttäperälle kunta vuokrasi talon koulutiloiksi. Evakosta tulon jälkeen syksyllä 1945 keskikylälle talkoiltiin maamiesseuran talo. Isännät rakensivat taloa ja nuoriso toimi hanslankareina. Maire Salminen os. Lampela kertoi olleensa nuori tyttö, joka ei ollut käynyt vielä rippikoulua. Kuitenkin Maire meni kerran tansseihin, jolloin hänen veljensä juoksi kotiin kertomaan Mairen jääneen tansseihin. Mairen tullessa kotiin oli ulko-ovi lukossa. Yleinen tapa oli, ettei tansseissa käyty ennen rippikoulua. Toiminta maamiesseuran talolla oli vilkasta, siellä tanssittiin ja pidettiin iltamia sekä häitä ja hautajaisia. Maamiesseuratoiminnan hiipuessa talolla ei ollut enää käyttöä, vaan rakennus purettiin pois. Jokaisella kylällä oli taitava ompelija. Tapionniemeläisten puvut loihti Aksiina Pyykönen. Hän toimi myös kylän puhelinkeskuksen hoitajana. Keskikylällä sijaitsi myös terveystalo, jossa asui Ylikylän terveyssisar Elsa Helostie. Elsa oli tunnettu ”tippa-iita”, jonka rokotuksia lapset pelkäsivät. Hän oli siinä tehtävässä kovakätinen ja monella on vieläkin muistot rokotustilanteista hyvässä muistissa. Elsan jäätyä leskeksi hän kävi autokoulun. Kyläläiset kertoivat Elsan auton käyvän ”kengurubensalla”. Elsa kävi autokoulun varttuneemmalla iällä, tästä syystä ei hänen ajotaitonsa ollut yhtä sujuvaa kuin nuorilla, vaan ajotyyli oli nykivää.

Seurakunnan kappelin sijaintipaikasta käytiin vilkasta keskustelua. Vauraampi Vuostimo olisi halunnut sen itselleen, mutta lopulta kappeli päätettiin rakentaa Tapionniemeen.

Vuonna 1953 oppilaat lähdössä retkelle Pyhätunturille

LUOKKA-AAPA Sodan jälkeen perustettiin Maatilahallituksen toimesta asutusalueita ja näin myös syntyi Luokka-aapa. Ensin tehtiin maantie ja sitten tilat raivattiin koskemattomaan korpeen. Nykyisin Luokka-aapa elää hiljaiseloa, mutta kesäisin lomalaisia käy kotikonnuilla. Vakituista asutusta on kolmessa talossa.

KAAKKURIVAARA Vuonna 1925 perustettiin Ylikylän Osuuskassa, joka siirrettiin 1935 Vuostimon koululta Kaakkurivaaraan Aapo Kaakkurivaaran taloon. Pankki oli aina auki, kun isäntä oli kotosalla Tarinan mukaan leskimies tuli kihlalainan hakuun, mutta pankissa ei tunnettu lainaa kihlausta varten. Kaakkurivaaran pohdittua asiaa, hän kysyi voisiko laina olla lehmän ostoa varten. Sovittiin että leskimies ostaa tulevalle vaimolle kihlalahjaksi lehmän. Pankin toiminta siirtyi Tapionniemen osuuskaupan yhteyteen vuonna 1951 ja toimi siellä vuoteen 1966 saakka, jolloin se liitettiin Kemijärven Osuuskassaan. Kaakkurivaarassa toimi Aleksi Kaakkurivaaran talossa käsityökoulu 50-luvun alussa. Opettajana toimi vanhapiika Alina Simpura, opettaen mm. kapioiden tekoa sekä karstaamista ja kehräämistä. Käsityökoulu kesti yhdeksän kuukautta. Uhtualaisen laukkukauppiaan tyttö Jenni Anttila piti kauppaa Kaakkurivaarassa 1930-luvulla. Kaakkurivaarassa asusteli myös hauska veljespari, Aapi ja Vili Kaakkurivaara. Aapia tituleerattiin Tapioniemen ”ruuneperiksi”. Veljensä Vili oli tunnettu kanteleen soittaja, joka sai halonkin soimaan. Vilin asuessa Oinaan koululla hänellä oli tapana vastata puhelimeen: ”Täällä ollaan, sanoi Mooses pensaasta, johtajaopettajana Oinaan koululla”. MUISTELUKSIA JA HENKILÖKUVIA Annikki Heikkilä os. Kerkelä: Palasin isäni ja veljeni kanssa 14 vuotiaana evakosta joulun alla vuonna 1944. Kotonani Tapionniemessä oli hirvittävä sotku saksalaisten jäljiltä ja isäni joutui saman tien lähte-mään Hanhikoskelle hevosta viemään. Jäin yksin kotiin ja minua todella pelotti. Siivoilin saksalaisten sotilaiden jättämiä ulostesankkoja, joita oli todella paljon. Aivan kuin Taivaan Isä olisi kuullut rukoukseni, ovi avautui ja pirttiin astui ukkini Janne Varrio. Ukkini asui joen

toisella puolella Varriossa ja oli tullut kävelemällä joen yli. Saimme jouluvieraaksi Kemi-järveltä osuusliikkeen johtajan Ryypön. Muu perhe oli vielä evakossa, josta he palasivat keväällä -45. Jouluateria oli vaatimaton, mm. kinkkua ei ollut saatavilla. Valmistin kuitenkin kotikaljaa äitini ohjeen mukaan. Joulupuuro tehtiin ohraryyneistä. Muistan, että saksalaiset olivat sodan aikana yrittäneet sytyttää koulun tuleen, mutta palo ei ollut syttynyt ja koulu säästyi tuholta. Maire Salminen os. Lampela: Istuin Salmisen Kaarlon vieressä koko kouluajan. Kaarlo kiusoitteli minua, ”Kasvatan tuosta Mairesta vaimon”. Sanoin kyllä etten ala sinulle vaimoksi, mutta kuinka kävikään. Häitämme tanssittiin maamiesseuran talolla vuonna -55. Äitini oli raskaana ja lisäksi perheeseen kuului kolme veljeäni. Minä toivoin kovasti siskoa leikkikaveriksi. Tuli synnytyksen aika ja äiti käski minun mennä hakemaan naapurin emäntää. Koko matkan hoin: pojan pässi tulee, pojan pässi tulee. Tulihan se pojan pässi, mutta niitä tulikin kaksi, eikä vieläkään siskoa. Koulussa oli ruokana lihakeittoa ja mielestäni liha haisi oudolle. Kun opettajan silmä vältti, käärin lihakappaleen eväspaperiin, salakuljetin sen luokasta ulos peläten opettajan huomaavan kädessäni olevan käärön. Onneksi opettaja ei huomannut mitään, niinpä tiputin käärön ulkovessan alle. Jorma Lassila: Lapsuuteni oli työntäyteinen kuten kaikilla sen ajan lapsilla. Kesäisin oltiin heinäpellolla ja talvisin oltiin apuna puusavotassa. Kotipuutarhan hoito kesäisin ei ollut kovin mieleistä. Kotona kasvatettiin lapsuudessani, perunaa, porkkanaa, sipulia ja punajuuria. Mieli paloi vain kalastamaan joelle. Kodin laki oli: ensin työt ja sitten vasta huvit. Antero Kerkelä: Äitini meni Isokylälle töihin 20-luvulla osuuskauppaan. Siellä hän kohtasi isäni Heino Kerkelän ja solmivat avioliiton, sekä saivat kymmenen lasta. Muuttivat sitten Tapion-niemeen. Isä meni osuuskauppaan myymälänhoitajaksi ja isän ollessa sodassa, äiti tuurasi häntä. Isä ja äiti perustivat sodan jälkeen oman kaupan. Puotula rakennettiin 1954, jossa kauppa toimi. TUNNETTUJA TAPIONNIEMELÄISIÄ Taiteilija Väino Salminen 1912- 87 Pojan piirustuksellinen lahjakkuus havaittiin jo varhaisessa vaiheessa. Väinön riihen takaseinään piirtämää poron kuvaa ihasteltiin kyläläisten toimesta. Väinön taidot kehittyivät Vuostimon kansakoulussa, kuin myös Lahden kansankorkeakoulussa 1931–32. Vuonna 1941 valmistuneella kansakoulunopettajalla oli taiteellisempaa lahjakkuutta, kuin pelkällä harrastelijalla. Hän maalasi mielellään Lapin maisemia ja varsinkin Pyhätunturin aiheet olivat mieluisia. Väinön maalauksista suurin osa on yksityisten henkilöiden omistuksessa. Persian shaahitar Farah Dipap osti Salmisen maalauksen vieraillessaan Rovaniemellä -70. Maalaus on nimeltään Ojanvarsi. Hiihtajä/juoksija Matti Kuosku 1941-2012 Matti Kuoskun isä kaatui sodassa ja äiti oli Katri os. Hakovainio. Äiti avioitui leskeksi jäätyään tapionniemeläisen Heino Lassilan kanssa. Matti vietti nuoruutensa Tapion-niemessä, mutta muutti Ruotsiin noin 20 vuoden iässä. Kuosku alkoi kärsiä 1960-luvun

puolivälissä tupakoinnin aiheuttamista hengitysvaikeuksista. Hän lopetti tupakoinnin ja korvasi sen juoksulla. Kestävyysjuoksussa hän voitti mm. Lasse Virenin 5000 metrillä vuonna 1969. Ruotsalaisten maajoukkuejohtajien myötävaikutuksesta hän sai Ruotsin kansalaisuuden. Kuosku osallistui Innsbruckin vuoden 1976 talviolympialaisiin, edustaen Ruotsia. Kuosku erikoistui ylipitkien matkojen hiihtoihin, voittaen mm. Vaasa-hiihdon vuosina 1974 ja 76, sekä Finlandia-hiihdon 1981–82. Kuosku menehtyi sairasteltuaan jonkun aikaa 71 vuoden iässä Gälvessä. KUVAGALLERIA

Javarusjoen vanha silta

Kuusiaidan istutus 1953

Lukuvuosi 1955 – 56. Luokat 3. ja 4.

Tapionniemen koululaisia. Opettaja Aarno Kaakkurivaara

Tapionniemen koululuokka. Opettaja Sinikka Toiviainen

Tapionniemen koulurakennus kesäkuussa 2017

Näkymä Kemijärven suuntaan. Edessä entinen Koilliskuntain Osuuskauppa. Kesäkuu 2017 LÄHTEET: Haastattelut: Antero Kerkelä, Maire Salminen, Helena Jounila, Anna-Liisa Piippo, Marjatta Pekkarinen ja Annikki Heikkilä Kuvat: Samuli Toiviaisen albumi, Markku Rytkönen Kartat: Maanmittauslaitoksen karttapalvelu/ilmaiskartat Kemijärven historia I ja II Lea Mourujärvi: Jos tikka on kirjava, elämä on kirjavampi Laatija: Helena Poikolainen 2017