solidaarisuus_lehti_syksy2008

KANSIKUVA: Nenäpäivä-tiimin kuvaustilanne puun var jossa/ AIRI

2/2008Kansainvälisen solidaarisuussäätiön uutisia meiltä ja maailmalta

Ambulanssi ja vuodeosasto Buraon naisille

Nicaraguassa tuotetaan tehokkaammin ruokaa

Sortavalan turvakoti täyttää viisi vuotta

Terveyttä Somalimaahan:

2 solidaarisuus 2/2008

2/2008

ISSN 0787-9644

solidaarisuus

Kansikuva: Bettina Sågbom-Ek Painopaikka: Sälekarin Kirjapaino Oy, SomeroPainos: 20 000 kappaletta Seuraava numero ilmestyy keväällä 2009.

solidaarisuus-lehti jakaa tietoa ja antaa palautetta kaikille tukijoille, joiden lahjoituksin Kansainvälinen solidaarisuussäätiö toteuttaa kehitysyhteistyö-hankkeitaan. Lehden tekemiseen on käytetty ulkoministeriön tiedotustukea. Solidaarisuus jaetaan kaikille säätiön tukijoille ja yhteistyökumppaneille kautta maailman.

solidaarisuus lähetetään maksutta kaksi kertaa vuodessa kaikille säätiön toiminnassa mukana oleville. Kansainvälinen solidaarisuussäätiö ylläpitää postitoimintaansa varten tietosuojalain mukaista tukijaluetteloa, joka sisältää säätiön toimintaa tukevien henkilöiden nimen ja postiosoitteen.

mikäli mukana oleva henkilö haluaa nimensä ja osoitteensa pois tukijaluette-losta tai haluaa ilmoittaa muutoksesta, sen voi tehdä esimerkiksi soittamalla numeroon (09) 759 9730 tai verkossa osoitteessa www.solidaarisuus.fi/palaute.

ISSN 1797–3430

Kansainvälinen solidaarisuussäätiö

Agricolankatu 4, 00530 Helsinkipuhelin (09) 7599 730fax (09) 7599 7320

sähköposti [email protected] www.solidaarisuus.fi

pankkitilit Sampo 800019-744625,Nordea 101130-7206930,Op 554128-44338

3 Pääkirjoitus. Kiitosta New Yorkista saakka.

4 Haastavampi juttukeikka. Nenäpäivä lennätti Bettinan tutustumaan Solidaarisuuden projekteihin Somalimaassa.

12 Vaurautta korttiverstaalta. Melitina Meneses on harvoja käsityöläisiä, joka ei pelkää hyvää toimeentuloa.

10 Solidaarisuutta sillalla. Juttukilpailun voittanut tarina tapahtui Helsingin yössä.

9 Lahjoita solidaarisuutta. Mitä syntymäpäivä-lahjaksi? Lahjoita kaverillesi hyvää mieltä ja toiselle ihmiselle pitkää ikää tukemalla AIDSin vastaista työtämme.

21 Miestyötä tehdään puhelimessa. Viisivuotias Sortavalan turvakoti kehittää yhä uusia keinoja perhe- väkivallan ehkäisemiseksi.

19 Catherine muutti kurssiaan. Viikon kurssi antaa ugandalaisille nuorille eväitä terveeseen elämään.

Julkaisija: Kansainvälinen solidaarisuussäätiöToiminnanjohtaja: Miia NuikkaPäätoimittaja: Kristiina JuutinenUlkoasu: Sanna RopponenSäätiön hallitus:Tarja Kantola, pjTuula Lampinen, varapjKarri HeikkiläErkki KanervaRiikka KeskitaloUlla-Mari LappalainenReijo PaananenTiina SeppäläIlkka TahvanainenMerja-Hannele VuohelainenHenrik Wulff

solidaarisuus 2/2008 3

Edelläkävi jä ja suunnannäyttäjä

pääkir joitus

Somalimaassa pidetään keväällä kuntavaalit. Kuntapäättäjinä toimii nyt vain muutama nainen. Solidaarisuus kampanjoi, jotta heitä saataisiin lisää. Auta ja osallistu oheiseen keräykseemme. Kiitos jo etukäteen!

PS.

olidaarisuus erottuu edukseen muista kehitysyhteistyö-järjestöistä. Monet ulkomaiset järjestöt välittävät apua kehitysmaille, mutta ne eivät seuraa mitä avulle tapah-

tuu. Tiedän kokemuksesta että Solidaarisuus on tiiviisti mu-kana paikallisyhteisöjen kehityksessä ja pyrkii aidosti edistä-mään kehitystä.”

Näillä sanoilla Solidaarisuuden toimintaa kehui alkusyk-systä Helsingissä vieraillut winnie byanyima, joka on YK:n kehitysohjelman tasa-arvojohtaja New Yorkissa sekä yksi Afrikan johtavista naisaktivisteista ja poliitikoista. Syntyjään ugandalainen Byanyima tutustui Solidaarisuuden toimintaan jo vuosia sitten Ugandassa.

Pienimuotoisessa järjestötapaamisessa saatu spontaani pa-laute osuu juuri siihen kohtaan, joka tekee Solidaarisuudesta erityisen. Meillä on jokaisessa kohdemaassamme oma työn-tekijä. Me olemme vahvasti läsnä ihmisten ja yhteisöjen ar-jessa: tuemme, kannustamme, kysymme ja kyseenalaistam-me, haluamme jatkuvasti oppia uutta.

kehityksen menestystarinoiden takaa löytyy aina ihmisten, osaamisen ja voimavarojen älykästä vuoropuhelua. Ulkoasi-ainministeriön alkuvuodesta teettämässä kumppanuusarvi-oinnissa Solidaarisuus noteerattiin innovatiiviseksi kehitys-yhteistyön toimijaksi. Erityisen kekseliäinä aloitteina ulkopuoliset arvioitsijat pitivät maaseudun naisille suuntau-tunutta pienlainatoimintaamme sekä osallistavaa toimintata-paamme seksuaaliterveyden edistämiseen ja hiv/aidsin hil-litsemiseen Ugandassa.

Kehityksen moottorina on aina hyvä omanarvontunto ja itsetuntemus. Solidaarisuuden tukemana tämä tavoite on tänä vuonna toteutunut esimerkiksi ugandalaisessa Ttikka-

lun kyläkoulussa tyttöjen ja poikien avoimena keskusteluna ja oivalluksina omista oikeuksistaan. Koulutuksiin osallistu-neet lasten vanhemmat ovat kiittäneet meitä silmien avaami-sesta, ongelmien näkemisestä ”ihmisen kokoisina”.

Kehityksen esteet voidaan raivata, kun ne tiedostetaan. Todellinen muutos motivoi ihmisiä toimintaan ja yhteis-työhön.

pohjois-nicaraguassa Solidaarisuus on saanut kukoistamaan uuden elinkeinon, matkailun. Kohtuullisella rahallisella pa-noksella olemme muutamassa vuodessa luoneet kyliin ja pikkukaupunkeihin matkailun perusosaamista ja satoja py-syviä työpaikkoja, jotka turvaavat esimerkiksi lasten koulun-käynnin ja antavat perheille uskoa huomiseen.

Somalimaassa olemme tänä vuonna saaneet laajaa kiitosta työstämme. Tämä johtuu siitä, että Solidaarisuus oli ensim-mäinen ulkomainen järjestö, joka reagoi itäisen Somalimaan akuuttiin kuivuuteen viime keväänä. Osaavat ja tehokkaat paikalliset kumppanimme ottivat vastuuta, ja jakamalla vettä kuivuusalueella pelastimme kymmenittäin ihmishenkiä. Nyt etsimme kuivuuden helpottamiseksi kestäviä ratkaisuja.

Solidaarisuuden aloitteesta Karjalaan Sortavalan kaupun-kiin perustettu naisten ja lasten turvakoti täyttää tänä syksynä viisi vuotta. Lyhyessä ajassa turvakoti on vakiinnuttanut paik-kansa Sortavalan kaupungin sosiaalitoimen tärkeänä osana. Turvakodin osaamista hyödynnetään nyt uudessa yhteistyös-sä Pitkärannassa. Menestystarinalle on luvassa jatkoa. *

Miia NuikkaToiminnanjohtaja

Solidaarisuus


r e p o r t a a s i

Ylen Hyvän Nenäpäivä kerää varoja tyttöjen ympärileikkauksen vastai-siin projekteihin marraskuussa. Siksi Bettina S. kävi tutustumassaSolidaarisuuden hankkeisiin Somalimaassa. Työ oli rankkaa mutta palkitsevaa.

Haastavampi juttukeikkaAiri Kähärä

keeseen, erityisesti tyttökouluun. Ja työt alkavat heti lentokentällä.

”meinasimme myöhästyä koneesta Ad-diksessa, kun kävimme vaihtamassa farkut somaliasusteisiin”, Bettina ker-too.

”Lentokone ei voinut laskeutua en-simmäisellä kerralla, kun kiitoradalla oli vuohia. Kone kaarsi kerran kentän yli ja laskeutui sitten, kun lentokentän partioauto oli hätistänyt vuohet kiito-radalta pois.”

Perille Hargeisaan on kuitenkin päästy, ja Meira kaivaa heti kameran esiin. edna adan ismail, kätilö, synnytys-sairaalan perustaja ja entinen ministe-ri, on juuri lähdössä maasta, ja haas-tattelu on tehtävä lentokentän lähtö- selvityksessä.

Ympärille kerääntyy kymmenkunta uteliasta naista ja miestä. Todellisia roolimalleja naisille nämä toimeliaat suomalaiset! Joukosta löytyy myös ruotsia puhuva tyttö, joka on ollut töissä tanskalaisen pakolaistyötä teke-vän järjestön DRC:n ympärileikkaus-ten vastaisessa työssä.

Meiran musta puku on liian pieni, joten ensiksi mennään vaateostoksille. Kauppaan tulee tungos: somalimaalai-set haluavat nähdä, mitä valkoiset nai-set ostavat. Myyjä palvelee hymyillen, hän myy huiveja ilman mekkoja. Nor-maalisti ostetaan koko setti: alushame, mekko ja pari huivia.

edna adanin sairaalassa on normaali päivä: synnyttäjät ja vastasyntyneet pi-tävät huolen, että tekemistä riittää.

öyhä maa, vähän resursseja” tii-vistää Bettinan ja Meiran tunnel-mat Somalimaasta. Bettina Såg-

bom-Ek, toimittaja, joka tunnetaan keskusteluohjelmasta Bettina S, ja meira valtonen, kuvaaja, kävivät Soma-limaassa huhtikuussa. Syynä oli Ylen Hyvän Nenäpäivä, joka keskittyy Soli-daarisuuden osalta tänä vuonna tyttö-jen ympärileikkaukseen.

Aihe on tuttu. Bettina on noin 20 vuotta sitten tehnyt jutun ympärileik-kauksesta – eikä asiassa ole kahden vuosikymmenen aikana tapahtunut juuri lainkaan muutosta.

Viikon päämääränä on tutustua Har-geisassa Edna Adanin synnytyssairaa-laan ja Buraossa Solidaarisuuden tyt-töjen ympärileikkauksen vastaiseen hankkeeseen ja ammattikouluhank-

Nenäpäivän ohjelmaa nauhoitettiin kaupungin kattojen yllä.

airi

käh

ärä


r e p o r t a a s i

Omaa jännitystään työhön tuo sairaa-lan varajohtaja, joka tuppautuu kuviin joka ikisessä välissä.

Naiset ja tytöt puhuvat ympärileik-kauksesta yllättävän avoimesti, mutta Bettinaa mietityttää, miten miehiltä voisi kysyä, kuinka he kokevat naisten ympärileikkauksen.

Sairaalavierailun jälkeen on vuoros-sa vierailu Suomessa asuneen somali-naisen kotona. Kiireestä seuraa myö-häinen lounas, mikä on harmi: hotellin keittiöstä on kaikki jo loppu.

aamukuudelta toimittajat ovat jo val-miita lähtemään Berberan kautta Bu-raoon. Turvamiehet ovat kuitenkin myöhässä, niin kuin aina. Heitä odo-tellessa saadaan uutisia: Buraossa on pidetty rauhallinen mielenosoitus ku-vernööriä vastaan. Se ei kuitenkaan vaikuta päivän suunnitelmiin.

Ah, vettä! Vaikka Berberan ja Bura-on välillä matkalaiset pääsevät Adanin lahteen uimaan, matka on pitkä. Au-tosta näkyy antilooppeja ja isoja maa-kilpikonnia. Bettinaa kiinnostavat myös vuohet ja kissat. ”Nämä kun sai-si kaikki adoptoitua Suomeen”, hän vitsailee.

Tyttökoulun oppilaat ovat valmista-neet perillä maukasta ruokaa. On näl-kä ja jano. Poskia kuumottaa ja aika-lailla väsyttääkin.

Mutta haastattelut ja tapaamiset jat-kuvat. Seuraavana päivänä ohjelmassa

*

ylen hyvä on yhdeksän avustusjärjestön ja YLEn yhteinen tiedotus- ja varainkeruukampanja. Ylen Hyvä Säätiö perus-tettiin vuonna 2004 ja Solidaarisuus liittyi mukaan vuonna 2005. Ylen Hyvän keräämät varat kanavoidaan avustusjär-jestöjen kautta heidän nimeämiinsä kohteisiin. 14. marraskuuta Ylen Hyvä järjestää gaalaillan eli Nenäpäivän, jonka aikana kerätään varoja puhelinlahjoitusten avulla.

solidaarisuus tukee vuonna 2008 ja 2009 Ylen Hyvästä saatavilla varoilla Buraon sairaalan lisärakennuksen rakentamista ja ambulanssin hankintaa. Sairaalalla on tällä hetkellä vain yksi ambulanssi, sekin jo kahdeksan vuotta vanha. Uuden ambulanssin päätarkoituksena on auttaa maaseudun naisia ja tuoda tarvittaessa ensisynnyttäjiä sairaalahoitoon. En-simmäinen synnytys on etenkin ympärileikatuille naisille erittäin vaikea, ja siksi äitivuodekuolleisuus ja lapsikuollei-suus nimenomaan ensimmäisen lapsen kohdalla ovat korkeita.

candle light for Health and Education, eli CLHE, ja Buraon sairaala ovat tiivistäneet yhteistyötä ja suunnitelleet vuo-deosaston rakentamista sairaalan yhteyteen. Vuodeosastolle tulee kymmenen sairaalapaikkaa ympärileikkauksen komplikaatioista kärsiville naisille. ”Yhteistyön solmiminen ja rahoituksen saaminen on Buraon sairaalan toiminnal-le elintärkeää, koska emme juurikaan saa taloudellista tukea muualta kuin ulkomailla asuvilta somalimaalaisilta”, kertoo Buraon sairaalan johtaja abdulla adam jaah. ak

on koulun opetustilaisuus. Koko viik-ko on etsitty miestä, joka voisi puhua naisten ympärileikkauksen vaikutuk-sesta seksielämään, ja vihdoin sellai-nen löytyy: koulun rehtori!

”Ihmiset ovat aika tavalla samanlai-sia joka puolella maapalloa”, Bettina toteaa.

”Toisaalta joka päivä oppi jotain uutta kulttuurista.”

Kulttuuriyllätys on ollut molemmin-puolinen. Bettinan ja Meiran työteho on hämmästyttänyt vierailun isäntiä ja emäntiä.

”Kuinka suomalaiset naiset tekevät koko ajan työtä, kantavat painavia ka-meroita, ottavat tilanteita uusiksi, unohtavat syödä ja juoda? Lepäävätkö he koskaan? Tarvitsevatko he miehiä mihinkään?” CLHE:n perustaja shukri ismail kysyy.

”Minua ihmetyttää naisten fyysinen kestävyys ja korkea ammattitaito. Ei-vät kysele vaan tekevät.”

Nenäpäivä kerää varoja ambulanssiin

miten miehet kokevat naisten

ympäri- leikkauksen?

Uusia ideoita ja näkökulmia pulppu-aa jatkuvasti ja työtä pitää jo rajata. Hargeisan sairaalastakin tarvitaan lisä-kuvauksia.

Beletweinestä, Keski-Somaliasta kuu-luu ikäviä uutisia. Siellä on surmattu useita avustustyöntekijöitä.

viikon viimeinen koitos on lentokentäl-lä: kuvaustavaroiden lähtöselvittely Suomeen saakka koettelee kärsivälli-syyttä. Parin tunnin keskustelujen jäl-keen sekin onnistuu, ja väsyneet mutta tyytyväiset suomalaiset lähtevät kotiin purkamaan nauhoja. Molemmat ovat vaikuttuneita siitä, kuinka ystävällisiä ja vieraanvaraisia Somalimaan asuk-kaat ovat.

airi

käh

ärä

airi

käh

ärä


Sarjakuvat puhuttavat

s ä h ke i t ä S o m a l i m a a s t a

Sarjakuva saa viestin perille, vaikka lukutaito puuttuisikin. Somaliasta lähtöisin oleva Shukri Omar Ahmed lähtee Somalimaahan kouluttamaan kuvaviestinnän tekijöitä.

Airi Kähärä

uomessa asuva Shukri Omar Ah-med käy säännöllisesti Somaliassa kouluttamassa naisia piirtäjiksi.

”Olen saanut hyvän koulutuksen Suomessa ja mielelläni jaan ammattitai-toani”, Shukri sanoo. ”Haluan koulut-taa nimenomaan naisia, koska heillä on pienemmät mahdollisuudet yleensäkin koulutukseen”, hän jatkaa.

Shukri ja Solidaarisuuden maakoordi-naattori airi kähärä tapasivat sattumalta Hargeisan lentoasemalla vuosia sitten, ja ryhtyivät virittelemään yhteistyön aloittamista. Silloin olosuhteet olivat Etelä-Somaliassa niin rauhalliset, että Shukri kävi siellä koulutusmatkoilla. Nyt tilanne on toisin.

Shukrin omalla järjestöllä, Shiffa ry:llä, on ulkoministeriön rahoittama kolmivuotinen hanke Mogadishussa. Turvallisuussyiden takia siellä ei olla voitu pitää koulutuksia, vaan ne on siir-retty Somalimaahan, Hargeisaan. Shu-kri on asunut lapsuutensa Hargeisassa, joten kaupunki ei ole hänelle vieras.

solidaarisuus aloitti yhteistyön Shukrin kanssa syksyllä 2007, jolloin kuusi soma-limaalaista osallistui sarjakuvakuvakou-lutukseen Hargeisassa. Keväällä 2008 Shukri koulutti sekä mogadishulaisia että somalimaalaisia naisia Aman maga-zine -lehden tekoon. Nyt yhteistyötä Solidaarisuuden ja Shukrin kanssa laa-

”Olemme onnekkaita kun saamme ammattitaitoa ja osaamista tänne Bura-oon. On hienoa, että sisällissotaa paen-neet somalit tuovat osaamisensa koti-konnuille. Somalimaa on vielä valo- vuosien päässä siitä, että se itse voisi kouluttaa minkäänlaisia mediaihmisiä.”

jennetaan niin, että Shukri lähtee Bura-oon kouluttamaan yhteensä 12 tyttöä ja poikaa sarjakuvaryhmien vetäjiksi. Ta-voitteena on kerätä sarjakuvia niin pal-jon, että ne saadaan julkaistua kirjaksi.

koulutusta jo odotellaan.”Sarjakuva on loistava viestin perille

viejä”, sanoo ympärileikkaushankkeen sosiaalityöntekijä jawahir artan.

”Sarjakuvan kuvat ovat kiinnostavia ja niiden juoni selviää vaikka ei osaisi lukeakaan.”

nimo ibrahim mohamed on samaa miel-tä. Hän on osallistunut sarjakuvakoulu-tukseen ja naisten lehtikoulutukseen, ja oppinut piirtämään sarjakuvia.

”On hyvä kun kuva ja viesti matsaa-vat yhteen. Tietoa saa molemmista läh-teistä, ja viesti menee perille kahdella eri tavoin, sekä tekstissä että kuvassa. Sar-jakuva auttaa meidänlaisissa yhteisöissä, joissa ihmiset eivät osaa lukea eikä kir-joittaa. Se lisää tietoisuutta ja on mielen-kiintoinen tapa viestiä”, hän sanoo.

”Olen onnellinen, että olen saanut osallistua kurssille. Tämä on ensimmäi-nen tämäntapainen koulutus, ja lisää tarvitaan. Luulen, että koulutus kannat-taa järjestää yli 15-vuotialle nuorille, koska silloin tietää, osaako piirtää vai ei”, hän lisää.

Ympärileikkausprojektin projekti-päällikkö abdifatah mohamed luottaa koulutuksen laatuun ja vaikuttavuu-teen.

*

airi

käh

ärä

Shukri Omar Ahmed

Sarjakuva on tehokas viestintäkeino.


*

*

Airi Kähärä

ccs:n projektijohtaja yusuf garasin mu-kaan pienimuotoinen yritystoiminta Somalimaassa on laajaa, koska se on ai-noa elinkeino, josta saa tuloja. Järjestö pyrkiikin kehittämään pienyrittäjyyttä, lainatoiminnalla kun on vaikeuksia.

”Islamin uskonto kieltää koron ottami-sen. Vaikka kuinka kerromme, että lai-nasta perittävä maksu menee juokseviin kuluihin, yhteisö ei oikein hyväksy sitä.”

”CCS omistaa koneet, kunnes naiset ovat voitoillaan maksaneet koneiden hinnan takaisin. Tänä vuonna aloittava ryhmä on ensimmäinen, pioneeriryh-mä, ja kehitämme toimintaamme suun-nittelemalla täsmäkoulutusta markki-nointiin ja ammattitaidon kehittämiseen. Olemme aloittaneet pienimuotoisesti leipä-, jäätelö- ja mehukoneilla. Haluk-kaita jonossa on kymmeniä.”

seuraava askel jäätelökahvilalle on oman generaattorin hankinta. Paikallisen säh-köyrityksen myyty sähkö on niin kallis-ta, että sitä ostamalla yritys ei koskaan tule kannattavaksi. Lisäksi ostosähkön jakelu on epävarmaa, ja sähkökatkot ovat tavallisia.

Siksi tarvitaan oma generaattori. Kun se tulee, voidaan sen avulla valmistaa pehmiksiä ja tuoremehua.

uklaata, vaniljaa vai mansikkaa? Suurin osa Buraon ainoan jäätelö-kahvilan asiakkaista valitsee suk-

laan. Parhaimpina päivinä pieniä jääte-löpurkkeja myydään jo 150. Kahvilalla onkin hyvä sijainti koulun ja hotellin läheisyydessä: oppilaat piipahtavat os-tamaan jäätelöä välituntien aikana.

Naisten mikroluottohanke CCS on kouluttanut kuusi naista jäätelöbisnek-seen. Heille on annettu käyttöön jää-telökone ja opetettu, miten se toimii. Kun kahvilabisnes pyörähtää kunnolla käyntiin, koneen hinta maksetaan kuukausittain pois.

Toiminta on ammattimaista: Kiiltä-vän puhdas kahvila pestään päivittäin bensalla, jotta kärpäset saadaan pysy-mään loitolla. Koulutuksessa on pai-notettu hygienian tärkeyttä, ja lusikat, kipot ja pakastin pestään usein, käsiä unohtamatta. Se on haasteellista, kun vettä on vähän. Jäätelöä myydään myös toisille yrittäjille, jotka myyvät sitä kylmälaukuista Buraon kaduilla.

Kahvilaa ylläpidetään pareittain. Yksi pari on vastuussa kahvilasta päivän, ja sen jälkeen on kaksi vapaata. Tai ei niin vapaata: vapaapäivien aikana suurin osa naisista menee torille myymään Du-baista tuotuja käytettyjä vaatteita.

*

solidaarisuus kanavoi 100 000 euroa kuivuuden lievittämiseksi Somalimaahan keväällä. Samaan aikaan CLHE:n projektihenkilökunta oli huolissaan valistuskampanjoiden toteuttamisesta kuivuudesta kärsivässä maassa. Kylän ihmiset eivät kuuntele, kun heidän kaikki aikansa kuluu veden hankintaan. Kylän asukkaat sanoivat projektin henkilökunnalle, että ”kuuntelemme teitä sitten, kun olemme saaneet vettä”, kertoo projektin sosiaalityöntekijä ahmed hassan.syntyi huikea idea. Kylien päälliköt ja vedenkuljetuksen hoitavat autokuskit hakevat palkkionsa toimistolta. Mitäpä jos he kuuntelisivat tyttöjen ympärileikkauksen problematiikkaa silloin? Miesten jonottaessa saataviaan sosiaali-työntekijät Ahmed ja jawahir kertoivat tyttöjen ympärileikkauksesta. Miehet kuuntelivat ja jäivät keskustelemaan vielä saatuaan rahansa. yksi kylän miehistä kertoo pilke silmäkulmassa: ”Olen ollut naimissa jo kaksi kertaa ympärileikatun naisen kanssa, ja sitten halusin vaimokseni naisen, jota ei ole leikattu. Hän on ehdottomasti paras vaimoistani. Hän osoittaa käytöksellään, että olen toivottu kotonani, ja yhteiselämä sujuu taistelutta.” tästä syntyi idea, että voimme parhaiten auttaa kylien asukkaita ja samalla edistää ympärileikkausten vastaista valistustyötä, kun korjaamme kaivoja ja vedenkeruualtaita, ja samalla kerromme kaivonkannella ympäri-leikkauksesta. Kaivohanke on nyt suunnitteluvaiheessa. ak

Vettä ja valistusta


Somalimaan helteisi in!Jäätelöä

airi

käh

ärä

s ä h ke i t ä S o m a l i m a a s t a

Sarjakuva on tehokas viestintäkeino.

Buraon koululaiset pitävät jäätelöstä.


Vettä jokaisellekeväällä somalimaan kumppaneilta saapui hälyttävä viesti sähköpostiini: sateet ovat myöhässä jo monta viikkoa, tar-vitsemme apua vedensaannin turvaamiseksi Buraoon. Mi-kään hanke ei etene, jollei vettä ole.

Suomessa ryhdyttiin neuvottelemaan, miten Solidaari-suus pystyisi kanavoimaan apua veden puutteesta pahiten kärsiville alueille paikallisten kumppanien avulla. Vuoden toinen työmatka Somalimaahan alkoi ihan eri tavoin kuin olin suunnitellut.

Ilman rahaa ei auteta ketään. Ilman bensaa autot eivät liiku, ja ilman rahaa ei osteta bensaa. Rahan siirto Suomes-ta tapahtui nopeasti, mutta Somalimaassa pankissa ei tieto kulkenut. Tunteeni kuumenivat, kun Suomesta lähetettyä rahasummaa ei tuntunut löytyvän mistään. Hikisten tun-tien jälkeen rahat päätyivät oikeille pankkitileille, kuljetta-jat saivat rahansa ja veden jakelu alkoi.

olen ylpeä, että kumppanimme pystyivät tekemään keske-nään yhteistyötä. Tällaista tapahtuu harvoin, vaikka tilan-ne olisi kuinka vakava. Nyt somalimaalaiset ponnistelivat kellon ympäri saman tavoitteen eteen. Uutta oli myös se, että pienet järjestöt olivat mukana työssä.

CLHE:n edustaja abdirizak teki pitkää työpäivää ja nuk-kui viiden tunnin yöunia, mutta ei valittanut. CCS:n yusuf tuli illalla kentältä selvästi liikuttuneena. Hän ei ollut syö-nyt kuin aamupalan. ”En kertakaikkisesti voinut syödä tai juoda niiden ihmisten edessä, kun tiedän ettei heillä ole mitään”, hän sanoi. Yusuf on muuttanut Lontoosta takai-sin Hargeisaan ja oli nyt auttamassa Buraossa. Kylien nä-kymät järkyttivät häntä.

Buraon nuorten perustaman Soyvon työntekijät olivat innoissaan, koska olivat päässeet auttamaan. Väsymys ei näyttänyt painavan nuoria työntekijöitä.

Airi Kähärä

muistan viimeksi kokeneeni tällaista yhteenkuuluvuuden ja solidaarisuuden tunnetta, kun Kosovon albaanit tulivat lentokoneilla Suomeen. Työskentelin silloin Helsingin vastaanottokeskuksessa. Albaanien tullessa suomalaiset lahjoittivat paljon rahaa ja tavaroita suoraan vastaanotto-keskukseen. Kaikki halusivat auttaa. Auttamisen halu on täälläkin suuri, mutta rahaa ei ole. Eikä muu maailma kuu-le Somaliasta kuin aseiden äänen.

Etiopian ja Somalimaan rajalla tilanne oli varmasti toi-voton. Veden jakeluun käytettävät autot olivat huonossa kunnossa, ja rajalle oli pitkä matka. Apuamme taisi men-nä myös Etiopian puolelle, kun kukaan ei tiedä missä raja tarkalleen kulkee – ja onko sillä niin väliäkään.

Kaikki mahdolliset ajoneuvot olivat käytössä. Jopa kuorma-autoihin asennettiin tankkeja, jotta ne voisivat kuljettaa vettä. CCS ja CLHE tekivät sopimuksen veden hinnasta: 200 litraa maksaa 2,3–4,6 dollaria riippuen sijain-nista, teiden kunnosta ja muusta sen sellaisista. Tätä hin-taa noudatettiin joka taholla. Ihmeellistä, että tämänkin sai sovittua.

Kylien näkymä oli lohduton. Karjataloudesta elävän alueen eläimet olivat niin heikkoja, että ne kaatuivat, kun niitä koski kädellä. Kuolleet eläimet saastuttivat vedenot-topaikat, eikä raatoja ehditty korjata pois ennen sateiden alkua. Menee vuosia ennen kuin kuivuuden jälkivaikutuk-set on korjattu.

On kuitenkin hyvä nähdä, että nuoremmat antoivat ve-sijonossa tilaa perheen äideille ja vanhuksille. Ilahduttaa myös se että, Suomen somaliyhteisöstä tuli kiitosviestejä Solidaarisuuden nopeasta ja tehokkaasta avunannosta.

Solidaarisuuden Somalimaan maakoordinattori

Somalimaan kuivuus sai jokaisen liikkeelle keväällä.

ko m m e n t t i

airi

käh

ärä


Pähkäiletkö mitä antaisit syntymäpäivä-, isänpäivä-, äitienpäivä-, hää- tai joululahjaksi?Uudet Solidaariset lahjat ratkaisevat lahjahuolet kerralla. Tavaralahjan sijaan voit antaa hiukkasen solidaarisuutta – ystävällesi ja kehitysmaiden ihmisille. Lahjoista saadut varat käytetään Solidaarisuuden kehitysyhteistyöhankkeissa.

Ratkaisu lahjahuoliin:

lahjoita tasa-arvoaMies tai nainen, jokaisella on oikeus omaan tahtoon, kehoon ja rahoihin. Tukemalla tasa-arvoa olet mukana luomassa maailmaa, jossa kaikkien ihmisten oikeuksia kunnioitetaan. Esimerkiksi:

11 eurolla tuet yhden naisen ja hänen lapsiensa yöpymisen ja ruokailun turvakodissa hädän sattuessa, kun kotiin ei voi palata väkivaltaisen miehen takia.

lahjoita työtä ja toimeentuloaOsuuskunnat ja mikroluotot ovat köyhälle mahdollisuus luoda itselleen työpaikka. Työllään ihmiset voivat ansaita toimeentulon perheelleen. Tukemalla työtä ja toimeentuloa autat ihmisiä uskomaan kykyihinsä ja parantamaan elintasoaan. Esimerkiksi:

20 eurolla lahjoitat yhden sian Nicaraguaan. Nicaraguassa jalostetaan porsaita, jotta ne olisivat terveitä ja kasvaisivat mahdollisimman nopeasti. Pienviljelijäper-heet toimittavat sikansa osuuskunnan teurastamoon, jossa liha jalostetaan ammattitaitoisesti.

lahjoita poliittisia oikeuksiaIhmisoikeudet kuuluvat jokaiselle. Ne ovat kaikille samoja ja voimassa kaikkialla. Tue ihmisten oikeutta päättää itse omista asioistaan, oikeutta omistaa ja järjestäy-tyä. Esimerkiksi:

50 eurolla tuet pohjoisnicaragualaisen naisen oikeutta omistaa ja päättääosuuskunnan asioista tasavertaisesti miesten rinnalla. Summalla 50 osuuskunnan jäsentä saa tasa-arvokoulutusta kuukauden ajan.

mene osoitteeseen www.solidaarisuus.FI/osallistujavaikuta. valitse mieleisesti lahjakategoria. lue lisää tai paina kuvaketta.

valitse mieleisesi lahja. lue toki lisää!

siirry pankkisi verkkopankkiin maksamaan lahja käyttämällä lahjassa määriteltyä viitenumeroa ja summaa.

voit lähettää lahjan saajalle e-kortin ja ladata itsellesi solidaarisuuden taustakuvan.

u u t u u s

Solidaarinen lahja



k i l p a i l u n v o i t t a j a

Solidaarisuutta sillallaKuutti Koski

una vilahti alitseni juuri kun luu-reista kajahti ulvova kitarasoolo. Istuskelin tapani mukaan kotimat-

kalla olevan sillan leveällä kaiteella ja kuuntelin musiikkia. Ennen nukku-maan menoa on mukava rentoutua hetki katsellen junia ja hiljaista varik-koaluetta.

Joku hoippuroi kohti sillan toisesta päästä. Ei sitä siltaa yleensä juuri muut käyttäneet. Rakensivat uuden parin sa-dan metrin päähän muutama vuosi sit-ten.

Sanoiko se jotain? Otin luurit korvil-ta.

”Sitä vaan, että hyvää huomenta ja semmosta.”

”Joo, hyvää huomenta vaan.””Säitä on pidellyt.””Täh... Joo, onhan se.”Mietin mitä ihmettä se tyyppi oikein

meinasi? Se piti pitkän tauon ja jatkoi:”Mitenkäs vappu, oliko lystiä?””Joo, oli aivan mukavaa. Mitenkä it-

selläsi?””Mikäs siinä. Perusmeininkiä. Simaa

ja munkkeja ja semmosta. Juniako tääl-lä vahtailet?”

”No en varsinaisesti. Kunhan istus-kelen.”

”Ootkos niitä trainspottereita?””No en oo. Kunhan tässä tosiaan is-

tuskelen.”

vaivaantunut tilanne. Ei kiinnostanut puhua säästä eikä trainspottauksesta.

”Ei menny niillä pojilla kovin hyvin. Siis siinä elokuvassa.”

”Täh?””Trainspotting. Se elokuva.””Ai joo. Oon lukenut vaan kirjan.

Mutta joo eihän niillä kovin hyvin

mennyt.””Mitenkäs sulla? Että miten pyyh-

kii?””Aivan hyvin pyyhkii, kiitos kysy-

mästä.”Ei huvittanut kysellä sen kuulumisia.

Halusin vain, että se lähtisi jo kotiinsa siitä yksityisyyttäni häiritsemästä.

”Mitä kuuntelet?””Vähän kaikenlaista. Tämä on täm-

möinen kokoelma.””Saako kuunnella?””Joo, ota tuosta kuulokkeet.”Mies meni mietteliääksi. Ei tainnut

olla ihan sen musiikkimakua.”Kaunista musiikkia. Mutta aika su-

rullista.””Surullinen on joskus kaunista.””Älä kuule hyppää.”Täh!?”


Solidaarisuutta sillallaenpä ollut tullut ajatelleeksi, että se luu-lee minun hyppäävän. Ensin pidin miestä uhkana, sitten riesana. Nyt pi-din häntä vain hieman omituisena. Mies jatkoi:

”Niin että älä poika hyppää. Kyllä se siitä suttaantuu. Kohta taas aurinko nousee.”

Mies katsoi syvälle silmiini. Vasta sil-loin huomasin sen huolestuneisuuden. Ymmärtävän näköiset uurteiset kasvot ja oikeasti välittävä ilme.

”Lupaa, että otat tuon pyöräsi ja ajat kotiin nukkumaan. Se on oikeasti pa-rempi. Jos vielä tuntuu pahalta, niin soittele vaikka mulle niin käydään kah-villa tai jotain.”

Mies ojensi käyntikorttinsa. Katsoin sitä hetken hölmistyneenä.

”Joo, lupaan lupaan.””Okei. Hyvää yötä. Kohta se aurinko

jo nouseekin. Vaihda muuten välillä ra-dioasemaa johonkin iloisempaan.”

lupasin vaihtaa, vaikkei mp3-soittimes-sani radiota ollutkaan. Outo tilanne. Ei tässä kaupungissa yleensä ihmiset toisilleen puhu. Saati sitten välitä toisistaan. Vaikka eipä tuosta nyt mitään hyötyä ollut. Toisaalta tuli kyllä ihan hyvä olo. Ehkä se oli sitä solidaarisuutta: pyyteetöntä ja taus-toista riippumatonta välittämistä tuntemattoman ihmisen hyvin-voinnista.

Laitoin luurit korville, ja hyppä-sin pyöräni selkään. Tullessani solidaarisen miehen kohdalle hi-dastin hieman, katsoin olkani yli ja sanoin mahdollisimman va-kuuttavalla äänensävyllä:

”Kiitos, taisit pelastaa minut.”

Jatkoin matkaa hyvillä mielin. Tuntui se vähän typerältä, mutta ehkä sillekin tuli hyvä mieli.

solidaarisuuden kirjoituskilpailun ”Mitä solidaari-suus on?” voitti Rovaniemellä asuva kuutti koski. Hänen tarinansa perustuu tositapahtumiin – mel-kein ainakin.

”Tapaus sattui viime vapun aikaan Helsingissä ka-verilleni. Ei se ihan noin mennyt, mutta melkein”, Koski kertoo.

”Löysin kirjoituskilpailun Mahdollisuuksien toril-la. En aikonut ensin osallistua, kunnes kaveri kertoi tuon jutun. Se oli omalla tavallaan hellyyttävä”, 23-vuotias sosiologian opiskelija kertoo.

Kirjoituskilpailun palkintona on viikon matka Ni-caraguaan. Kosken mukaan ei lähde tuo sillalla is-tuskellut kaveri, vaan tyttöystävä.

”En ole koskaan käynyt Nicaraguassa päinkään. Odotan mielenkiinnolla matkaa ja toivon näkeväni jotain kehitysyhteistyöjuttuja”, Koski kertoo. kj

kilpailuun lähetettiin yli 40 kirjoitusta. Solidaarisuus kiittää kaikkia osallistuneita!

Tapaus tosielämästääänestä paras juttu!

Mikä oli mielestäsi Solidaarisuuden 2/2008 mielenkiintoisin juttu? Kerro se meille nettisivuillamme WWW.SOLIDAARISUUS.FI. Kaikkien vastaajien kesken arvotaan Solidaarisuus-kassi, joka on täytetty Solidaarisuus- tuotteilla. Muista siis laittaa mukaan yhteystietosi!

juss

i saa

rine

n

Concepcionin tulivuori on Nicaraguan matkailuvaltteja.

k i l p a i l u n v o i t t a j a


t e r v e i s i ä N i c a r a g u a s t a

Vaurautta korttiverstaaltaJukka Pakkala

renalesin kylässä on niin vähän liikennettä, että väsynyt koira saattaa torkkua keskellä katua.

Tilanne vilkastuu, kun Melitina Mene-ses lähtee kotoaan töihin maissikortti-verstaalle.

”Melitinalla on korkokengät, tulkaa katsomaan!” Arenalesin lapset juokse-vat kortintekijän perässä.

Melitina on yksi kylän harvoista me-nestyjistä. Kolmikymppinen kahden lapsen äiti on alkanut vaurastua omal-la työllään, mitä täällä ei yleensä ta-pahdu. Melitina tekee nicaragualaisia joulukortteja suomalaisille markki-noille. Kortit myydään Solidaarisuu-den kautta.

Ennen kuin Melitina liittyi Arenale-sin osuuskunnan naisten käsityöryh-

mään, hän eli etupäässä miehensä tu-loilla ja kävi välillä töissä läheisillä tupakkaviljelmillä. Niihin aikoihin perhe joutui tulemaan toimeen alle kahdella eurolla päivässä. Melitina lai-nasi sukulaisiltaan rahaa voidakseen ostaa lapsilleen ruokaa ja kengät.

Arenalesissa pelätään, että kohtalo rankaisee ahnetta. Maissikortteja tekevä Melitina Meneses uskaltaa menestyä.

Melitinan mies freddy villareyna vil-jelee parin hehtaarin palstaa. Jos säät sallivat, pelto tuottaa vuosittain pari-kymmentä säkillistä maissia ja kym-menen säkkiä papuja.

”Saahan perhe ruokaa, mutta ei semmoisen tilan tuotto riitä kunnon

”ikänsä köyhinä elelleet ihmiset eivät usko, että omasta työstä voi

saada kunnollisen palkan.”

Melitina Meneses ottaa työnsä vakavasti.

Juan Pablo Martinez on korttipajan ainoa mies.ju

ssi s

aari

nen

juss

i saa

rine

n


Arenalesissa pelätään, että kohtalo rankaisee ahnetta. Maissikortteja tekevä Melitina Meneses uskaltaa menestyä.

toimeentuloon”, Melitina arvioi. Vii-me syksynä hirmumyrsky Felix tuhosi suurimman osan papusadosta.

”Aika monet kyläläiset lähtivät nii-den tuhojen jälkeen Costa Ricaan töi-hin, kun näillä seuduilla ei ollut mitään työtä tarjolla”, Melitina kertoo. Osa Arenalesin taloista on nyt tyhjillään.

melitina tekee niin ahkerasti joulukort-teja, että hänen kuukausitulonsa nou-sevat parhaimmillaan 300 euroon. Muut käsityöläiset juttelevat keske-nään, kun Melitina ja puristinkoneen ääressä hikoileva juan pablo martinez keskittyvät töihin. Käsityöläiset ovat itsenäisiä ammatinharjoittajia, jotka päättävät oman työpäivänsä pituudes-ta. Vain Melitina ja Juan Pablo paiski-vat töitä kahdeksan tuntia päivässä.

”Ikänsä köyhinä elelleet ihmiset ei-vät usko, että omasta työstä voi saada kunnollisen palkan”, Melitina Mene-ses miettii. Käsityöryhmän naiset eivät halua ärsyttää kohtaloaan tekemällä liikaa töitä.

”Naapurit ajattelevat, että luoja pitää heitä ahneina ja rankaisee onnettomuuk-silla, jos he tekevät niin paljon hommia kuin Juan Pablo ja minä”, Melitina nau-raa. Arenalesin naisten tavoitteena on saada noin sadan euron kuukausiansiot. Nykyisellä tahdilla he saavuttavat sen neljän tunnin työpäivillä.

värjätyistä maissinlehdistä valmistettujen korttien tuotanto aloitettiin kaksi vuotta sitten Solidaarisuuden maaseutukehityshankkeessa. Kort-teja on myyty Suomen lisäksi Yhdysvaltoihin, Englantiin ja Sveitsiin, ja Nicaraguassa myyntipisteitä on jo yli 30. Solidaarisuuden tänä vuonna aloittama Kauppa ja kehitys -projekti edistää korttien markkinointia.

”maissikortti on hyvä matkamuisto”, arvelee projektin myyntiasiamies danilo gutierrez. Maissikortit ovat kauniita, halpoja ja kevyitä lahjaesi-neitä. Marraskuussa maissikortteja esitellään Miamissa järjestettävillä joulumessuilla. Kauppa ja kehitys -projekti on myös solminut suhteita Costa Ricaan. ”tavoitteena on päästä siihen, että kortinteko antaisi pysyvän toimeen-tulon muutamille kymmenille käsityöläisille”, Danilo Gutierrez sanoo. Costa Ricassa käy vuosittain viisi kertaa enemmän matkailijoita kuin Nicaraguassa, ja se on osoittautunut hyväksi markkinaksi monille nica-ragualaisille käsityötuotteille. Danilo Gutierrez toivoo, että kolmasosa maissikorteista myydään ensi vuonna Costa Rican markkinoille. Mais-sikorttien sekä joissakin korttimalleissa käytettävän käsintehdyn uusio-paperin valmistamiseen osallistuu nykyisin 25 käsityöläistä. jp

Maissikortteja ympäri maailman

juan pablo martinez on Arenalesin ryh-män ainoa mies. Kaksi muutakin mies-tä on koulutettu maissikorttien tekoon, mutta he eivät kestäneet kyläläisten pilkantekoa.

”Ei ole hauskaa, kun ihmiset huute-levat kadulla perään, että et ole oikea mies, jos teet käsitöitä”, Juan Pablo ti-littää. Arenalesin nuoret miehet usko-vat, että on miehekkäämpää oleskella

kotona ilman töitä kuin valmistaa kort-teja hyvällä palkalla.

”Silloin kun pilkataan, niin ajatte-len vaan, että ainakin olen itse hank-kinut oman toimeentulon enkä odo-ta, että joku muu elättää minua kuukaudesta toiseen”, Juan Pablo sa-noo. Sekin on kehitystä Pohjois-Ni-caraguan kuivalla seudulla sijaitse-vassa Arenalesin kylässä.

www.solidaarisuus.fi/osallistujavaikuta



r e p o r t a a s i

Ruokakriisistä eroon

merikan maista Nicaragua, Hon-duras ja Haiti kärsivät eniten ruokakriisistä. Elintarvikkeiden

hinnat ovat nousseet niin, että pienitu-loisten perheiden tulot eivät riitä edes perustuotteiden ostamiseen. Näin ei tarvitsisi olla.

”Jos pienviljelijöiden tuotanto saa-daan kuntoon, meidän ei tarvitse pyy-tää ulkomailta ruoka-apua”, uskoo Solidaarisuuden palkkaama maatalo-uskouluttaja juan carlos ponce. Nicara-guan viljelijöiden tuotantotavat ovat nykyisin aivan liian haavoittuvia. Kui-vuudet ja myrskyt hävittävät joka vuo-si suuren osan sadoista.

”Kuivuuden tuhoja voidaan vähen-tää pienten kastelulaitteiden avulla”, Juan Carlos Ponce sanoo. Tippakastelu vie kallisarvoisen veden suoraan hyöty-kasvien juurille, jolloin vettä ei tuhlata.

yli puolet Nicaraguan asukkaista asuu kaupungeissa. Kaupunkilaiset odotta-vat, että maanviljelijät kykenevät tuot-tamaan riittävästi ruokaa kohtuulliseen hintaan. Alle kaksisataa euroa kuukau-dessa ansaitsevat perheet käyttävät kaksi kolmasosaa tuloistaan pelkkien perusruokien hankintaan. Jos ruoan hinta nousee, perheet joutuvat tinki-

mään lastensa ravitsemuksesta. Ruoan hinnannousu pudottaa köyhyysrajan alapuolelle kymmeniä tuhansia per-heitä, jotka olivat jo onnistuneet pa-rantamaan elinolojaan. Kansainväli-nen maatalousjärjestö FAO arvioi, että maailman elintarviketuotanto pi-täisi kaksinkertaistaa vuoteen 2050 mennessä, jotta ruokaa riittäisi kaikille.

”Polttoaineiden kallistuminen on kasvattanut tuntuvasti ruoan tuotan-tokustannuksia”, Juan Carlos Ponce huomauttaa. Samaan aikaan maissin, riisin ja papujen sadot ovat jääneet lai-hoiksi luonnontuhojen sekä Nicara-guan maanviljelyn alhaisen tuottavuu-den vuoksi.

”Pientuottajien oma ruokaturva on niin heikoissa kantimissa, että sadot eivät riitä edes omien lasten ruokkimi-

Ruokakriisi koettelee erityisesti köyhimpiä maita. Maatalouden asiantuntijoiden mukaan Nicaraguassa on kuitenkin riittävästi mahdollisuuksia tuottaa oma ruokansa.

Jukka Pakkala

seen”, toteaa Juan Carlos Ponce. Sil-loin ei voida tarjota ruokaa kaupunki-en markkinoille.

hyvän kastelujärjestelmän lisäksi sato-tuloksia voitaisiin maatalouskoulutta-jan mielestä parantaa nopeasti parem-milla siemenillä. Pohjois-Nicaraguan osuuskuntien yhteisjärjestö UCANS tuottaa nyt viljelijöille hyviä siemenla-jikkeita. Yli sata tuottajaa sai tänä vuonna maissin, papujen ja durran siemeniä UCANSin kautta.

”Ruokaa saadaan lisää myös moni-puolistamalla pientuottajien tuotanto-tapoja”, Juan Carlos Ponce sanoo. Osa Pohjois-Nicaraguan osuuskuntalaisis-ta voi erikoistua kanojen tai sikojen kasvattajiksi ja joistakin muista viljeli-jöistä voi tulla rehuntuotannon asian-tuntijoita.

”Käy Santa Rosassa katsomassa, mi-ten lapset popsivat aamiaiseksi maitoa ja munakokkelia”, Juan Carlos Ponce kehottaa. ”Siellä et näe aliravittuja lap-sia”. Kun osuuskuntien tuotanto kas-vaa, perheet elävät paremmin ja kyke-nevät tarjoamaan ruokatuotteita myös kaupunkien markkinoille. Ruokakriisi väistyy ja lapset pääsevät eroon alira-vitsemuksesta.

”perheet joutuvat jo tinkimään

lastensa ravitse-muksesta.”

Katherine Valenzuela työskentelee maissikeksileipomossa.

jukk

a pa

kkal

a


r e p o r t a a s i

Osuuskuntien yhteisjärjestö UCANS järjesti kesäkuussa se-minaarin, jossa etsittiin keinoja ruoantuotannon kasvattami-seen. Osuuskuntalaiset keskittävät kehitysohjelmansa voi-mavarat sellaisiin kohtiin, missä panostuksista saadaan eniten hyötyä.

parempia siemeniä: Hyvillä viljelyaloilla maissin ja papujen tuotanto voidaan kaksinkertaistaa nykyisestä, jos viljelijöi-den käyttöön tuotetaan parempilaatuisia siemeniä, ja jos sa-totulokset varmistetaan oikean lannoituksen avulla.

tilakohtainen suunnittelu: Kaikilla tiloilla tehdään kartoitus, jossa selvitetään tilan oloihin parhaiten sopivat tuotanto-muodot. Viljelijät tekevät itse omat tuotantopäätöksensä, sillä heidän on yrittäjinä otettava itselleen vastuu tuotannon kannattavuudesta. Yhteisjärjestö antaa viljelijöille tilasuun-nittelun koulutusta. vesivarojen käyttö: Kastelu parantaa nopeasti tuottavuutta sellaisilla alueilla, missä on riittäviä pinta- tai pohjavesivaro-ja. Solidaarisuuden hanke tukee kaivojen poraamista ja kas-telujärjestelmien rakentamista. Kastelun avulla voidaan lisä-tä vihannesten ja hedelmien tuotantoa. Vihannesten kasvatus antaa viljelijöille noin viisinkertaiset tulot perinteiseen mais-sinviljelyyn verrattuna.

perustuotteiden jalostus: UCANS on jo kokeillut valkosipu-lilla ja pippurilla maustettujen maissirinkeleiden, hillotäyt-teisten maissikeksien ja marmeladimakeisten valmistamista. Näistä on tulossa uusia tuotteita paikallisille ja ulkomaisille markkinoille. Myös maito- ja lihatuotteiden valmistamisessa edetään kohti korkeampaa jalostusastetta, jotta paikallisiin osuuskuntiin syntyisi uusia työpaikkoja.

Ruoantuotannon avainasiat

järjestelmällinen koulutus: Valtaosa nicaragualaisista maan-viljelijöistä on pientuottajia, joiden maatilan koko on alle kymmenen hehtaaria. Pienviljelijät eivät kuitenkaan saa min-käänlaista ammattikoulutusta, joka auttaisi heitä parempaan työtulokseen. UCANS on jo aloittanut viljelijäperheiden nuorille suunnatun koulutusohjelman, joka valmentaa seu-raavaa sukupolvea nykyaikaisiksi yrittäjiksi. Ensi vuoden ta-voitteisiin kuuluu pysyvästi toimivan osuuskuntakoulun pe-rustaminen.

Juan Carlos Ponce uskoo, että Nicaragua voisi olla ruokatuotannoltaan omavarainen.

www.solidaarisuus.fi/osallistujavaikuta

jukk

a pa

kkal

a


sunnuntaisin monissa nicaragualaisissa perheissä syödään soppaa. Jos taloon tulee yllättäviä vieraita, soppaan voi-daan lisätä vettä. Keitto ei lopu kesken missään tilanteessa.

vaikeammaksi asia käy silloin, jos soppaan haluaisi lisätä muutakin kuin vettä. Viime vuonna pienituloiset nicaragu-alaiset huomasivat, että kolmasosa heidän vähäisestä osto-voimastaan katosi taivaan tuuliin siksi, että palkat pysyivät ennallaan, mutta hinnat nousivat ennätyslukuihin.

keskustelin aiheesta Condegassa asuvien nestor ja nora fuentesin kanssa. Nestor ajaa elääkseen sikaritehtaan kuor-ma-autoa ja saa palkkaa alle sata euroa kuukaudessa – siis muutaman hyvän sikarin hinnan. Kun ruoka kallistuu, Fu-entesin perhe tinkii ruokaostoksista. Se ei tarkoita, että Nora vain valitsisi entistä tarkemmin, minkä merkkisiä tuotteita hän ostaa kaupasta. Riisiä, maissia, papuja ja ruo-kaöljyä ei nyt löydy kauppojen tarjoustiskeiltä. Fuentesin perheen kolme lasta syö vähemmän ja huonompaa ruokaa kuin aikaisemmin.

tätä ruokakriisi tarkoittaa käytännössä. Maailmassa on pal-jon ruokaa, mutta elintarvikkeet ovat entistä kalliimpia ja kulutus on epätasaista niin, että jotkut syövät liikaa ja toi-set liian vähän. Maatalouden asiantuntijat toivovat, että kehitysyhteistyövaroja käytettäisiin yhä enemmän paranta-maan kehitysmaiden viljelijöiden tuottavuutta, jotta ää-rimmäinen köyhyys vähenisi ja jotta ruokaa riittäisi kaikil-le. Solidaarisuus kamppailee paremman ruokaturvan puolesta sekä Somalimaassa että Nicaraguassa. Kummas-sakin maassa vaikeat luonnonolot ovat aiheuttaneet suuria vahinkoja paikalliselle ruoantuotannolle. Olemme etulin-jassa tekemässä voitavamme ruokakriisin ratkaisemiseksi.

Jukka Pakkala

nicaraguassa toteutetut hankkeet ovat opettaneet, että köyhyyden poistaminen riippuu paljon kehitysapua enem-män ihmisten omista asenteista. Koko ikänsä äärimmäi-sen niukoissa oloissa eläneet ihmiset eivät osaa uskoa, että heidän elämänsä voisi muuttua paremmaksi. He ovat tot-tuneet siihen, että köyhyys on heidän kohtalonsa ja sitä vastaan ei kannata taistella. He ovat kestämisen ja selviy-tymisen maailmanmestareita, mutta he suhtautuvat epä-luuloisesti kaikkiin muutoksiin.

siksi me keskitymme tuottamaan pieniä onnistumisia. Kun papusato kohenee siksi, että käytetään uudenlaista siemenlajiketta, viljelijä alkaa uskoa että hän voi pärjätä entistä paremmin. Kun tippakastelu tuottaa pari kertaa peräkkäin hyvän vihannessadon, viljelijän itsetunto kas-vaa ja hän alkaa luottaa enemmän omiin taitoihinsa. Kun pienviljelijän vaimo saa omia lehmiä tai ryhtyy hoitamaan sadan kanan kanalaa, hänestä alkaa tulla oman arvonsa tunteva yrittäjä. Miehet ja naiset löytävät keinoja, joiden avulla he voivat parantaa elämäänsä. He ymmärtävät myös entistä paremmin, mikä merkitys uusilla tiedoilla ja tai-doilla on muuttuvassa maailmassa. Somotossa ja Boacos-sa tehdyt tutkimukset osoittavat, että askareissaan onnis-tuneet osuuskuntalaiset alkavat pitää parempaa huolta lastensa koulutuksesta.

tällaisten muutosten kautta saadaan enemmän ruokaa pöytään sekä maaseudulla että kaupungeissa. Silloin ei tarvitse lisätä keittoon pelkkää vettä, jos kotiin sattuu tu-lemaan lisää ruokavieraita.

Solidaarisuuden maakoordinattori Nicaraguassa

Tehdään lisää ruokaa

ko m m e n t t i

Somotossa asuvat Milpa Martinez ja Casandra Guevara saavat mahan täyteen joka päivä.

jukk

a pa

kkal

a


Tehdään lisää ruokaa

oacon luomukahviosuuskunnan kahvinmaistaja Odilia Duarte on tyytymätön. Filas Verdes -nimisen

kylän kahvinkasvattajat ovat lähettä-neet maistettavaksi kakkosluokan kah-via.

”Säkeissä on hyvien papujen seassa paljon ylikypsää kahvia, ja se huonon-taa makua”, Odilia toteaa. Tuottajien oma laadunvalvonta on päässyt hiukan lipsahtamaan kahvin poiminnan ja kuorinnan aikana.

”Tuottajien ansiot riippuvat täysin siitä, miten hyvää kahvia he kykenevät tarjoamaan markkinoille”, kahvinmais-taja Odilia Duarte korostaa. Tierra Nueva -osuuskunnalla on oma kahvin-maistamo, missä kahvinkorjuun aikaan työskentelee yhteensä neljä Solidaari-suuden kouluttamaa maistajaa.

”Huippukauden aikana jokainen kah-vinmaistaja testaa 600 näytettä kuukau-dessa”, Odilia kertoo. ”Mitä enemmän kahvia maistellaan, sen parempi sekä maistajalle että tuottajille.”

maistaja tunnistaa osuuskuntalaisten kasvattaman kahvin virheet mutta en-

nen kaikkea etsii kahveista niiden hyviä ominaisuuksia. ”Boacon alueen kah-veissa on hedelmäisiä makuja, jotka kiinnostavat ulkomaisia ostajia”, Odilia mainitsee. Joissakin laaduissa on her-kullinen suklainen tuoksu. Nicaraguan tuottaman kahvin laatu on parantunut huomattavasti viimeisten viiden vuo-den aikana. Myös Boacon kahvi saa ny-kyisin paremmat pisteet kuin kolme vuotta sitten.

”Ennen maistajien kouluttamista suu-rin osa kahvintuottajista ei tiennyt, mikä on ostajien mielestä hyvää kahvia”, Odilia sanoo. Nyt tuottajat ovat uudis-taneet kahvilajikkeitaan saadakseen pa-rempaa kahvia ja koko tuotantoketjun laadunvalvonta on tehostunut. Tosin Filas Verdes -kylän kasvattajat näyttävät vielä tarvitsevan lisäkoulutusta.

18-vuotias Odilia Duarte kävi maista-jakoulun kolme vuotta sitten.

”Isä ei halunnut päästää minua pois kotoa, mutta olin itsepäisesti sitä mieltä että naisilla on oikeus hankkia kunnon ammatti”, Odilia kertoo. Ammatin hän sanoo oppineensa kovalla harjoittelulla ja ahkeralla työllä.

1. tarkasta laatu. Näytteessä ei saa olla liikaa murtunei-ta, ylikypsiä tai muuten viallisia papuja. 2. paahda kahvia pienissä erissä 7–8 minuuttia.3. arvioi tuoksu.

4. ryystä kahvia, jotta maku leviää suussa. Etsi erikoisia makuja ja arvioi myös jälkimaku. 5. merkitse pisteet. Kaikilla maailman kahvinmaistajilla on käytössään samanlainen arvostelukort-ti. Boacosta saadut pisteet eivät juurikaan eroa suomalaisen paahtimon antamista pisteistä.

”suomessa paahdetaan maailman vaa-leinta kahvia”, kahvinmaistaja Odilia Duarte muistuttaa. Silloin tarvitaan hy-vän makuista, hapokasta kahvia. Es-panjalaisessa espressopaahdossa hienot makuvivahteet katoavat helpommin. Yhä suositummissa kylmissä kahvijuo-missa tarvitaan eri makuja kuin kuu-missa.

Boacon matalimmilla rinteillä kasvava laimea kahvi menee kaupaksi espresson ostajille, mutta suomalaiseen makuun sopivaa hapokasta kahvia saadaan noin tuhannen metrin korkeudelta.

Nicaraguassa vain 14 prosenttia kah-vista on laatukahveja – Guatemalassa ja Costa Ricassa noin puolet. Laatujär-jestelmien kehittäminen voisi kaksin-kertaistaa Nicaraguan pienten kahvin-tuottajien ansiot. Kahvin laatuun vaikuttavat lämpötilojen ja kosteusolo-jen lisäksi kahvilajikkeet, pensaiden saama ravinto sekä papujen käsittely poiminnan, kuorinnan, aurinkokuiva-tuksen, varastoinnin ja kuljetusten ai-kana. jp

Kahvinmaistaja vaalii laatuaMaistaminen on tärkeä vaihe kahvin laatuketjussa. Odilia Duarte pitää Tierra Nuevan laatua yllä.

Jukka Pakkala Suomalainen haluaa hapokasta

maista kuin ammattilainen

Odilia Duarte löytää kahvista hedelmäisiä makuja.

juss

i saa

rine

n



ko m m e n t t i

Köyhyys suurimpana haasteenakehitysmaissa köyhyys tarkoittaa enemmän kuin sitä, että rahaa ei ole. Ugandan hallitus liittää köyhyyden määritel-mään matalan tulotason lisäksi heikon inhimillisen kehi-tyksen ja voimattomuuden. Heikko inhimillinen kehitys tarkoittaa puutteita koulutuksessa, terveydessä ja sosiaali-sessa statuksessa. Voimattomuudella tarkoitetaan sitä, että ihminen ei osaa määritellä tavoitteitaan ja toimia nii-den mukaan, ihmisellä ei ole tietoa häntä koskevista asi-oista, ja itseluottamuskin on heikko.

Köyhyys on suurin syy kolmansien maiden hitaaseen kehitykseen.

otetaan kiksi ympäristö. Kuten monet kehitysmaat, Ugan-da kärsii vakavasta maaperän rappeutumisesta, metsäalu-eiden pienenemisestä, ryöstöhakkuista, ylikalastuksesta ja ilmansaasteista. Metsäpeitteen pieneneminen näkyy selvi-nä lukuina: kun vuonna 1900 trooppista metsää oli 31 000 neliökilometriä, vuonna 1960 metsää oli 11 000 neliökilo-metriä ja vuonna 1998 enää 6 440 neliökilometriä. Sadassa vuodessa metsäala on huvennut viidesosaan.

Viimeaikaisten arvioiden mukaan luonnonvarojen vä-heneminen aiheuttaa Ugandalle 17 prosentin vajeen brut-tokansantuotteeseen.

kansallisen luonnonvarojen käyttöä hallinnoivan elimen NEMAn mukaan ympäristön tuhoutuminen jatkuu muun muassa köyhyyden, väkiluvun kasvun ja huonon tervey-den vuoksi. Maaseudun köyhät ovat suoraan riippuvaisia ympäristöstä, josta he saavat ruokaa, energiaa, vettä sekä työtä ja toimeentuloa.

Köyhyys on suurin este muita kehitystavoitteita ajatel-len. Pyrkimykset vähentää köyhyyttä, laskea syntyvyyttä, saavuttaa talouskasvua ja parantaa ympäristönsuojelua

vahvistavat toisiaan. Kehittyneiden maiden tulisi siksi vä-hentää köyhyyttä yhtenäisemmillä ohjelmilla. Erityiset alat, jotka tulisi ottaa huomioon on tasa-arvon lisäämi-nen, perhesuunnittelun ohjaaminen, AIDSin, malarian ja muiden tappavien tautien vastainen taistelu ja yhteisöjen vahvistaminen.

John KyakulagaKyakulagan raportin voi lukea

kokonaisuudessaan englanniksi osoitteessa www.solidaarisuus.fi/maat/ugandan_esittely

”laitetaan ensin köyhyys kuriin, keskitytään vasta sitten

ympäristöön.”

riit

ta k

ujal

a

John Kyakulaga on kehitysasioiden parissa työskentelevä konsultti.

ugandassa toimii yli 7 000 järjestöä. Silti vasta voimaan tullut laki antaa maan hallinnolle suuret valtuudet kontrolloida ja puuttua järjestöjen tekemään työhön. Järjestöjä valvovalla elimellä on valtuudet antaa järjes-töille lupa toimia, ja myös lakkauttaa jo annettu lupa, ”jos yleinen etu sitä vaatii”. Muita perusteluja ei tarvi-ta, eikä tässä elimessä ei ole yhtään järjestöjen edusta-jaa.

Esimerkiksi järjestöjen, jotka tuottavat ihmisoikeuk-siin liittyvää materiaalia, tulee hyväksyttää ne hallituk-sen viestintäelimessä ennen julkaisua. Tämä on johta-nut siihen, että ainakin osa järjestöistä toimii varovaisemmin kuin haluaisi, eikä puutu asioihin, jot-ka, vaikka ovat täysin laillisia, saattaisivat aiheuttaa hal-linnossa närää. jk

Järjestöt tarkkailun alla


atherine on 14-vuotias tyttö ala-koulun 7. luokalta. Isä ja äiti ovat eronneet. Lapset, kolme tyttöä ja

yksi poika, asuvat enon luona. Isä on juoppo, eikä auta lapsia millään tavalla. Eno, lapseton mies, on kylän valittu poliittinen johtaja. Tulonlähteenä hän viljelee cassava-juurikasvia ja keittoba-naania. Taloudessa on myös lehmä, kaksi sikaa ja kymmenen kanaa.

Kotona on paljon työtä, mutta ei lii-kaa, koska lapset työskentelevät yhdes-sä. He hakevat vettä ihmisille ja eläimil-le, kokoavat polttopuita, pesevät vaatteet, valmistavat ateriat, ruokkivat eläimet ja siivoavat talon ja navetan.

Haasteitakin riittää. Eno haukkuu juovuspäissään naapureitaan, jotka syyttävät tästä lapsia. Jos aterialla ei tar-jota muuta kuin cassavaa, eno pieksää lapset. Catherinen on ansaittava omat taskurahansa työskentelemällä vaikka naapurien pelloilla. Saamillaan varoilla hän ostaa yleensä hammastahnaa ja pikkuhousuja.

Vähäisenä vapaa-aikanaan Catherine askartelee banaaninlehdistä koreja ko-titarpeisiin tai kuokkii pellolla. Hänen unelmansa on valmistua aikuisena sai-raanhoitajaksi.

mitä catherine odotti COFCAWEn koulutukselta? ”Halusin oppia tietä-mään enemmän omasta kehostani. Halusin myös tietää lasten oikeuksista kotona ja koulussa. Odotin myös ai-kuisten koulutukselta, että he muuttai-sivat käyttäytymistään lapsia kohtaan myönteisemmäksi”, Catherine kertoo.

Odotukset täyttyivät. Catherine ker-

too oppineensa sukupuolitaudeista ja henkilökohtaisesta hygieniasta. Hän sai tietää, että vaikka lapsi varastaa, hän ei joudu vankilaan. Oikeuksien lisäksi hän oppi lasten velvollisuuksista.

Erityisesti Catherine Nabakanda oli kiitollinen hyvistä aterioista. Koulu-tuksen aikana lapset kehittelivät tee-moihin liittyviä lauluja ja pikku näytel-miä, jotka he esittivät viimeisenä päivänä paikalliselle radiolle, Solidaari-suuden vieraille, vanhemmilleen ja opettajille.

kuukausi cofcawen koulutuksen jälkeen Catherine arvioi, että hänen elämäs-sään on tapahtunut oikeita muutoksia. Ennen hän sai rahaa pojilta ruokaan seksin avulla, mutta nyt hän on lopetta-nut tavan, koska pelkää tulevansa ras-kaaksi tai saavansa sukupuolitaudin. Ennen hän kapinoi enoaan vastaan, mutta nyt hän tietää myös omat vas-tuunsa. Eno vastusti Catherinen osal-listumista COFCAWEn koulutukseen,

mutta on nyt siihen tyytyväinen.Myös opettajat ovat tarkistaneet ta-

pojaan. Ttikkalun koulun opettajilla oli tapana lähettää oppilaita hakemaan vettä pimeän tultua. Nyt tapa on lope-tettu lasten turvallisuuden vuoksi. Ttik-kalussa ei saa ilmaista kouluruokaa, ja ennen lapset karkailivat lounasaikaan, mikä altisti heidät hyväksikäytölle. Nyt oppilaat pysyvät koulussa. Varastelu ja tappelut ovat vähentyneet.

COFCAWEn koulutuksesta on poi-kinut myös harrastus. Kurssilla lapset muodostivat Anti-AIDS-klubin, jonka sihteerinä toimii Catherine. Kaksi ker-taa kuukaudessa klubi järjestää koko koululle tilaisuuden, jossa kerrotaan jostain seksuaaliterveyteen liittyvästä aiheesta, esitetään kysymyksiä ja anne-taan vastauksia.

“Koulutus opasti minua muuttamaan entistä negatiivista käyttäytymistäni. Tunnen olevani nyt valistunut ja kyke-neväni kasvamaan terveeksi aikuisek-si”, Catherina arvioi.

Riitta Kujala

Ryhmä St. Kizito Ttikkalun alakoulun oppilaita pääsi COFCAWEn järjestämään kuusipäiväiseen koulutukseen toukokuussa. Yksi heistä oli Catherine Nabakanda.

Catherine Nabakanda on Ttikkalun Anti-AIDS-klubin sihteeri.

u u t i s i a U g a n d a s t a

riit

ta k

ujal

a


u u t i s i a

olidaarisuuden ja COFCAWEn yhteisen seksuaaliterveyshankkeen

tarkoituksena on ehkäistä lasten sek-suaalista riskikäyttäytymistä. Tutki-musten mukaan jo 8-vuotiaat lapset voivat olla seksuaalisesti aktiivisia Ugandassa.

Lapsista, heidän vanhemmistaan ja opettajistaan koulutetaan vertaiskas-vattajia kouluihin ja koulujen ulko-puolelle. Osallistavien menetelmien avulla he saavat tietoa seksuaalisuu-desta, lisääntymisterveydestä, suku-puolitaudeista, lasten oikeuksista ja kommunikaatiotaidoista. Koulutus-ten jälkeen lapset ja vanhemmat muo-

dostavat Anti-AIDS-kerhoja, joihin voi liittyä kuka tahansa. Seksuaalioi-keuksiin liittyvissä teemoissa järjeste-tään myös kyläyhteisökokouksia.

Hanke alkoi Wakison läänin Busu-kuman ja Gomben kunnissa tämän vuoden alussa. Puolessa vuodessa COFCAWE on kouluttanut kymme-nessä koulussa 450 lasta ja nuorta. 443 opettajaa, yhteisönjohtajaa ja van-hempaa on saanut palautetta lasten haasteista ja ongelmista lasten itsensä esittäminä. 400 vanhempaa on nyt ai-kuis- vertaiskasvattajia. 123 kouluakäymä- töntä lasta ja nuorta on myös saanut

COFCAWE on saanut hyvän vastaanoton

Vapaaehtoisten keskus avoinna

COFCAWEn koulutuksen. Yhteensä 22 Anti-AIDS-kerhoa on perustettu.

Kyläyhteisökokouksiin on osallis-tunut 814 kyläläistä. Kolmena sun-nuntaina kuukaudessa COFCAWE vetää tunnin radio-ohjelman, jossa kurssin käyneet kertovat kokemuk-sistaan, koulutuksesta ja positiivisista muutoksista elämässään. COFCA-WEn kouluttajat ja kuntien välskärit vastaavat puhelinsoittoihin, joita tu-lee myös Wakison naapurilääneistä. Hanke on saanut positiivisen vas-taanoton – monet muutkin kunnat ovat toivoneet hankkeen leviämistä myös niihin. rk

ärtsiläläiset tukijoukkoineen ovat remontoineet pienellä budjetilla ja

talkootyöllä kunnantalolle monitoimi-tilan. Talkoisiin osallistuneet marina fe-dotjeva ja irina kazantseva painottavat erityisesti nuorten tarvitsevan kokoon-tumistiloja.

Fedotjevalla on poika, ja hän näkee kokoontumistilojen puutteen koto-naan.

”Nyt pojat kokoontuvat usein meillä. Ahdasta on ja meluisaa, kun kymmen-kunta nuorukaista on yhdessä.”

Pelkän parveilun lisäksi lasten ja nuorten uskotaan saavan mielekästä te-kemistä itselleen.

”Tietokonekerhot ovat tosi kiinnos-tavia. Kaikilla nuorilla ei ole kotonaan

tietokonetta, ja vielä harvemmalla net-tiyhteys”, sanoo Irina Kazantseva, joka remonttitöiden lisäksi lupaa osallistua hanketoimintaan jatkossakin tietoko-nekerhon vetäjänä.

Kesällä tiloissa on aloittanut myös iäkkäiden kerho.

elvi

ira

hirv

onen

Uusituissa Värtsilän kerho-tiloissa on jo pidetty esi-

merkiksi seksuaaliterveys-koulutusta nuorille.

tein

a ry

ynän

en

UMWA uudeksi kumppaniksiolidaarisuus on valinnut Ugandaan uuden yhteistyö-kumppanin. 30 järjestön joukosta parhaaksi selviytyi

Uganda Media Women’s Association, UMWA. 25-vuotias naistoimittajien järjestö toimii naisten oikeuksien puolesta näkyvästi ja kuuluvasti. Järjestöllä on esimerkiksi oma yhtei-söradio Mama FM, ja se on julkaissut naisasioihin keskitty-vää sanomalehtiliitettä The Other Voicea sekä englanniksi että neljällä paikallisella kielellä.

Yhteistyön tarkoista toimintatavoista neuvotellaan parai-kaa. Suunnitelman on määrä olla valmis vuoden loppuun mennessä. kj

Remontti on osa Solidaarisuuden eh-käisevää päihdetyötä kehittävää han-ketta 3 000 asukkaan Värtsilässä. Tar-koitus on vähentää nuorten, naisten ja miesten alkoholin sekä muiden päihtei-den käyttöä ja siitä aiheutuvia haittoja. eh


k u u l u m i s i a K a r j a l a s t a

ortavalan turvakoti täyttää vuosia. Solidaarisuus ja Karjalan Apu ry

muistavat turvakotia kehdolla ja vauvan hoitopöydällä.

Solidaarisuus yhdessä Ensi- ja turva-kotien liiton ja Karjalan Apu ry:n kans-sa auttoi sortavalalaisia viisi vuotta sit-ten perustamaan kaupunkiin turva-

urvakodin työtekijät miettivät pit-kään, miten väkivaltaisia miehiä

voisi tukea muuttamaan agressiivista käyttäytymistä. Vuoden alussa vapaa-ehtoiset aloittivat puhelinpäivystyksen joka kuun kolmas torstai.

Luurin päässä on tavallisia miehiä. aleksandr korotaev on ollut pidemmän aikaa toiminnassa mukana: hän aloitti vapaaehtoisena Solidaarisuuden ja Sor-tavalan Naisten kansalaisjärjestön hankkeessa, joka tähtäsi perheväkival-lasta kärsivien naisten auttamiseen. Korotaev on motivoitunut vapaaeh-toistoimintaan, koska tuntee saavansa paljon tietoa. Hän haluaa tehdä käytän-nöllistä työtä, auttaa miehiä muutta-maan asenteitaan ja ennaltaehkäistä väkivaltaa.

Korotaevin mukaan miesten välinen keskustelu voi luoda hyvän kontaktin. Tuntuu hyvältä, jos mies uskaltaa soit-taa uudestaan. Vielä parempi on, jos sovitaan henkilökohtainen tapaaminen.

Tosin miehet tulevat tapaamisiin aika harvoin: he pelkävät menettävänsä kas-vonsa. Tämä onkin miestyön suurin haaste. Aleksandr kokee auttavansa jo sillä, että kuuntelee.

Myös aleksandr hegai, oleg matskevich ja rudolf zaitsev osallistuvat turvakodin koulutuksiin ja pitävät puhelinpäivys-tystä tärkeänä.

Soittoja tulee sekä mieheltä että nai-silta. Kun naiset soittavat, he haluavat puhua asioistaan ja kuulla asioista mie-hen näkökulmasta. Puolen vuoden ai-kana 32 miestä on ottanut yhteyttä tur-vakotipäivystykseen puhelimitse, heistä

11 on ollut väkivallantekijöitä. Jokaisen päivystyksen jälkeen keskus-

tellaan: mukana on päivystäjä, muut vapaaehtoiset, turvakodin johtaja ja miestyöstä vastuullinen turvakodin työntekijä. Miehet antavat palautetta tuntemuksistaan, siitä mikä meni hyvin, mikä oli vaikeaa. Samalla he saavat tu-kea toimintaansa.

Miestyön vapaaehtoiset ovat osallis-tuneet turvakodin henkilökunnan ja vapaaehtoisten koulutuksiin. Kursseja ovat vetäneet sekä Helsingin Mieskes-kuksen että Pietarin sosiaali-juridisen avun keskuksen kouluttajat.

Työskentely väkivallantekijän kanssa on tärkeä osa Sortavalan turvakodin toimintaa. Miesten puhelinpäivystykseen saavat soittaa myös naiset.

Elviira Hirvonen

Miestyötä tehdään puhelimessa

Viisivuotiaalle lahjaksi kehto

turvakodille on tarvettaAsiakaspalvelut 2004 2007 1 Asiakaspalvelut yhteensä 5504 12593 2 Turvakodin asukkaat 127 157 3 Soitot päivystyspuhelimeen 785 2777 4 Tukihenkilön saaneiden asiakkaiden määrä 23 41 5 Vierailut työpaikoilla ja kouluissa 186 908

kodin ja kunnostamaan sille tilat. Vuosien varrella turvakodin henkilö-kunta on saanut koulutusta tukeakseen perheväkivallan uhreja ja ehkäistäk-seen väkivaltaa.

Perheväkivaltaa ilmiönä ei Sortava-lassa ole julkisesti tunnustettu ennen hankkeiden aloittamista. Huomattavi-en valistus- ja tiedotuskampanjoiden myötä perheväkivallasta on ryhdytty puhumaan avoimemmin ja siitä on tul-lut tuomittavaa. Yhä useammat naiset ovat hakeneet turvakodin tarjoamaa apua. Vasta nyt perheväkivaltatapauk-sia on ruvettu rekisteröimään. Sortava-lan turvakoti onkin lyhyessä ajassa va-kiinnuttanut paikkansa yhtenä mer- kittävimpänä sosiaalitoimen tarjoamana palveluna. pa & kj

elvi

ira

hirv

onen

elvi

ira

hirv

onen

Päivystyksen jälkeen vapaaehtoiset keskustelevat tuntemuksistaan.


uomessa on pitkä kokemus siitä, että perheväkivaltati-lanteessa kaikki osapuolet tarvitsevat apua: Ensi- ja tur-

vakotien liitossa ja sen jäsenyhdistyksissä on huomattu, että parhaaseen tulokseen päästään, kun väkivallan kokijan lisäksi myös sen tekijä saadaan työskentelyyn mukaan. Ve-näjällä Sortavalassa on myös ymmärretty miestyön tärkeys väkivallan ehkäisyssä.

Osana Sortavalan turvakodin toimintaa toimii miesten vastaanotto. Vuodesta 2006 on sortavalalais-miehille tarjottu apua väkivaltatilanteissa ja perhekriiseissä. Itse olen saanut osallistua kouluttajana miestyön kehittämiseen yhdessä sir-pa hopiavuoren ja aiemmin kirsi mustosen kanssa. Miestyön koulutuksista on vastannut Ensi- ja turvakotien liitto Soli-daarisuuden toimiessa koordinaattorina.

Miestyön koulutuksiin ovat osallistuneet turvakodin työn-tekijät sekä miesvapaaehtoiset, joita on tällä hetkellä neljä. Aiheina ovat olleet monet perhe- ja lähisuhdeväkivaltaan liittyvät asiat. Ennen kaikkea on pyritty löytämään välineitä käytännön työhön, miehen kohtaamiseen asiakkaana ja avuntarvitsijana. Miten motivoida miestä työskentelyyn on-gelmansa kanssa? Minkälainen keskustelu on hyödyllistä? Miten isyys ja lapsen hyvinvointi tulisivat näkyväksi?

Oppia Jyväskylästäsortavalan turvakodin ryhmä vieraili Jyväskylässä elo-kuussa. Sosiaalitoimen, terveydenhuollon, lasten suo-jelutoimen, miliisin sekä turvakodin edustajat tutustui-vat viikon ajan viranomaisten yhteistyöhön Suomessa. Uutta vieraille oli viranomaisten ja Jyväskylän yliopis-ton yhteistyö.

”Vierailu oli osa koordinaatioryhmän koulutusohjel-maa. Sen tavoitteena ja lähtökohtana oli asiakaslähei-syys perheväkivaltatyössä”, kertoo sirpa hopiavuori, Helsingin Mieskeskuksen perheterapeutti Ensi- ja tur-vakotien liitosta.

Tämä tarkoitaa sitä, että perheväkivaltatyö ei saa olla viranomaislähtöistä, vaan keskipisteenä pitää olla mies, nainen ja lapset. eh

Perheväkivaltatyö alkaa Pitkärannassasolidaarisuus suunnittelee uutta perheväkivallan vastaista hanketta Pitkärannan piirin kanssa. Kuten Sortavalassa, Soli-daarisuuden yhteistyökumppanit, Karjalan Apu ry ja Ensi- ja turvakotien liitto olivat mukana hankkeessa. Laatokan rannalla sijaitsevan kylän alueella asuu noin 23 000 henkilöä.

Uudessa hankkeessa korostuu Sortavalan turvakodin osaaminen. Turvakoti on Solidaarisuuden tukemien koulutus-ten avulla noussut 2000-luvulla Venäjän Karjalan edelläkävijäksi perheväkivallan vastaisessa työssä. Sortavalan turvako-din henkilökunta toimii Pitkärannassa kouluttajina ja jakaa kokemuksia perheväkivaltatyöstä pitkärantalaisten kanssa.Ensimmäiset koulutukset järjestetään syksyllä 2008. Varsinaisen hankkeen rahoitus ratkeaa ulkoasianministeriössä ensi keväänä. pa

suomen ja venäjän raja on elintasoeron suhteen yksi maail-man suurimmista. Yhteiskunnissa on paljon eroja, mutta yksilötasolle mentäessä ongelmat ja kysymyksenasettelut ovat samoja: molemmissa maissa alkoholi on monen mie-hen elämässä liian suuressa osassa. Sekä Suomessa että Ve-näjällä on miehiä, joiden sukupuoliroolit ovat niin jäykät, että niissä pysyminen estää sekä puolison että oman hyvin-voinnin toteutumista. Suhtautuminen naisiin voi olla kont-rolloivaa ja mitätöivää. Moni myös on ristiriitaisessa pari-suhteessaan riippuvainen puolisostaan ja kykenemätön näkemään vaihtoehtoja elämässään. Kaikki nämä asiat ovat vaikuttamassa lähisuhdeväkivallan taustalla. Myös Venäjällä lähisuhdeväkivalta on monimuotoinen ilmiö, ja se ilmenee useilla eri tavoilla.

Olen ollut kolme kertaa Sortavalassa kouluttamassa, ja jokaisella kerralla olen itsekin oppinut paljon. Keskustelu venäläisten kollegojen kanssa on antanut aina aihetta miet-tiä myös omia työtapoja ja ajatusmalleja. Ei vähiten runsai-den miksi-kysymysten takia. Koulutukseen osallistuneiden valmius heittäytyä erilaisiin harjoituksiin on tehnyt vaiku-tuksen.

Miestyö ehkäisee väkivaltaa Sortavalassa

Antti PalmuJussi-työntekijä, psykoterapeutti

Pääkaupungin turvakoti ry

tein

a ry

ynän

en

k u u l u m i s i a K a r j a l a s t a


l a h j o i t a !

tein

a ry

ynän

en

solidaarisuus_lehti_syksy2008

Documents

Transcript of solidaarisuus_lehti_syksy2008