orin luontokohteitaKallo / Kivini / Teemuluoto / Reposaari / Yyterin dyynit / Halssi / Yyterin lietteet /

Hilska / Leveäkari / Kaarluoto / Toukari / Enäjärvi / HerrainpäivätP

SisällysSisällysAlkusanat ............................................................. 3Esitteen rakenteesta ........................................ 4Lisää luettavaa ................................................... 5

Kohde-esittelytKallo ...................................................................... 6Kivini ..................................................................... 8Teemuluoto .......................................................... 10Reposaari ............................................................. 12

Yyterin dyynit ..................................................... 14Halssi .................................................................... 16Yyterin lietteet .................................................... 18Hilskansaari ........................................................ 20Leveäkari ............................................................. 22Kaarluoto ............................................................. 24Toukari ................................................................. 26Enäjärvi ................................................................ 28Herrainpäivät ...................................................... 30

Yyterin lietteiden lähellä sijaitsevalta Huhtalan lavalta on hyvä havainnoida sekä niitty- että kosteikkolintuja.

Julkaisija: Porin kaupungin ympäristövirasto

Tekstit, ulkoasu ja valokuvien käsittely: Santtu Ahlman Painopaikka: Forssa Print, Forssa 2011

Painosmäärä: 3 000

Esitteen maisemavalokuvat: Seppo Keränen, Halssin maisemakuva: Santtu Ahlman

Esitteen pienet lajivalokuvat Seppo Keränen (SK) & Santtu Ahlman (SA), kannen merikotkakuva: Santtu Ahlman

AlkusanatAlkusanatPori on Suomen mittakaavassa liioittelematta luonnon aarreaitta. Täällä on maankohoamisrannikoita luonnontilaisine ran-talehtoineen, Pohjoismaiden suurin jokisuisto deltasaarineen ja vesikasvillisuusyhdyskuntineen, merkittäviä kahlaajaliettei-tä, kulttuurihistoriallisia kasvillisuusalueita ja monia muita vain Satakunnalle ja nimenomaan Porille kuuluvia erikoisuuksia. Monipuoliset elinympäristöt näkyvät vääjäämättä myös alueen eliörunsaudessa, joka on poikkeuksellisen kirjava. Esimer-kiksi Kokemäenjoen suiston alueella on tavattu lähes 450 putkilokasvilajia, ja seudun parhaista lintutorneista on mahdollis-ta nähdä jopa toistasataa lintulajia toukokuisena päivänä. Tällaisia paikkoja on maassamme vain kourallinen.

Poikkeuksellista on myös hyvin laaja ja kattava retkeilyreitistö sekä suuri luontotorniarsenaali; Porissa on toistakym-mentä luontotornia ja -lavaa, joita ylläpidetään jatkuvasti. Se takaa käyttäjille mielekkäitä ulkoilu- ja luontokokemuksia.

Tämä julkaisu esittelee joukon helposti saavutettavia ja ”takuuvarmoja” luontoretkikohteita Meri-Porista ja Kokemä-enjoen suiston ympäristöstä. Mukaan on otettu suuri osa Porin luontotorneista, mutta joukossa on myös muita kohteita.

441 428PAINOTUOTE

Painettu PEFC-sertifioidulle paperille

Hyviä luontokohteita on pitkin rannikkoa. Esimerkiksi Makholmassa on hienojavesilinturetkikohteita.

Esitteen rakenteestaEsitteen rakenteestaTässä julkaisussa esitellään yhteensä 13 Porin luontokohdetta. Jokainen näistä hienoista retkipaikoista käsitellään yhden aukeaman laajuisena siten, että vasemman puoleisella sivulla on sitaateissa ns. tunnelmointitekstiä tilanteista, joita kukin kohde voi tarjota. Oikealla sivulla on lyhyt luonnehdinta alueen merkittävimmistä luontoarvoista ja mahdollisesti vinkkejä eri vuodenaikojen tarjonnasta. Sivujen alareunoissa kerrotaan muutama fakta ja nippelitietoa kohteesta.

Suuri maisemakuva on näkymä alueelta katsottuna. Pienet lajikuvat liittyvät eri paikkojen tyypillisiin havaintomahdolli-suuksiin, ja ne antavat myös osviittaa lajeista, joita voi etsiä paikalta. Kohteen karkeapiirteinen sijainti on merkitty oikean yläreunan ääriviivakarttaan.

Ajo-ohjeita ei tässä julkaisussa esitetä, sillä Porin kaupungin ympäristötoimisto (nykyisin ympäristövirasto) on jul-kaissut aiemmin ”Ulkoile Porin luontokohteissa” -esitteen, jossa on useita tämän julkaisun kohteita esiteltyinä tarkkoine ajo-ohjeineen. Lähes kaikille kohteille löytää varsin helposti myös internetin mainioiden ja maksuttomien karttapalveluiden avulla. Myös ympäristöviraston nettisivuille (www.pori.fi/ymparistovirasto) on koottu kulkuohjeita.

Lisää luettavaaLisää luettavaaMikäli haluat tutustua tarkemmin Porin luontoarvoihin, sinun kannattaa etsiä käsiisi esimerkiksi seuraavia tuoreita julkaisuja / selvityksiä:

● Reposaaren painolastikasviopas (Lehtonen, S., Vahekoski, M. & Nuotio, K. (toim.) 2007. Porin kaupungin ympäristötoimisto)

● Kokemäenjoen suiston sudenkorentoselvitys 2008 (Luoma, S. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 4/2009)

● Yyterin Natura-luontotyypit. Dyyniluonnon tila ja hoitotarpeet (Nylén, T. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6/2009)

● Porin Kokemäenjoen ja Kolpanlahden kasvillisuusselvitys 2008 (Ahlman, S. Porin kaupungin tekninen palvelukeskus)

● Kahlaajamuuton ajoittuminen Yyterissä 1999–2006 (Partanen, E. Satakunnan Linnut 3/2007. Porin Lintutieteellinen Yhdistys ry)

● Porin Enäjärven linnustoselvitys 2010 (Luoma, S. & Ahlman, S. Varsinais-Suomen ELY-keskus)

● Preiviikinlahden sudenkorentoselvitys 2008 (Luoma, S. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 5/2009)

● Porin Preiviikinlahden linnustoselvitys 2010 (Luoma, S. & Ahlman, S. Varsinais-Suomen ELY-keskus)

6 3 faktaa

KalloKallo N / lat = 61° 35.685’ E / lon = 21° 27.752’

► Alueella on hyvä mahdollisuus nähdä

mereinen luotokirvinen.► Kallo on osa kokonaisuutta

Mäntykallon kanssa.► Rannoilla on runsaasti

vitamiinipitoisia tyrnejä, joita voi poimia syksyllä.

”Taustalla häämöttävien kerrostalojen edustalla kelluu ensimmäisiä kevätmuutolta palanneita isokoskeloita. Ne kalastavat suurena nuottakuntana lahden kaloja ja lipuvat edestakaisin ilta-auringon värjäämässä hyisessä vedessä. Lehtipuut ovat edelleen alasti ja odottavat kasvukauden alkua, jolloin ne voivat jälleen valjastaa lehtivihreänsä somistamaan maisemaa.

Kolea kevättuuli kuljettaa meren puolella suuria jäälauttoja, joiden päällä lepäilee koskeloiden lisäksi haahkaparvia. Niiden sukupuolten suhde on selvästi vinoutunut koi-rasvoittoiseksi ja muuten hiljainen äänimaisema tulvii haahkojen matalaa ja kumeaa soidinhuutelua.

Pitkän ja pimeän talven rannikolla sinnitelleet harmaa- ja merilokit ovat jo aset-tuneet reviireilleen ja etenkin mahtipontisen mustaselkäiset merilokit vaikuttavat jäätävän meren valtiailta. Lokkien lisäksi ilmaa halkovat muutamat merikotkat, jotka säikyttävät vesilintuparvia lentoon. Vaikka merilokit vaikuttivat hetki sitten meren val-tiailta, niin nekin kalpenevat valtavan merikotkan rinnalla.”

Paikalla pesii muutamakivitaskupari. SA

Kallosta näkee usein ohi lentäviä merimetsoja. SA

7 Tiesitkö?

ReposaaRi

yyteri

preiviikinlahti

kuuminainen

enäjärvi

kolpanselkä

pihlava

Syksyllä lukuisten lintulajienmuuttoreitti kulkee suoraanReposaaresta Kallon yli kohtiPreiviikinlahtea. Talvella Kallosta voi nähdä muun muassa talvehtivan isolokin harmaa- ja merilokkien sekä vesilintujen joukossa.

Kallo on suosittu retkikohde läpi vuoden, sillä se on eräs helpoimmin saavutettavista merilintukohteista, josta voi havainnoida niin lähivesien lajistoa kuin kaukana horison-tissa siintäviä lintuja. Keväällä haahkojen ihailu on suorastaan retkeilijän velvollisuus, sillä ne tulevat lähietäisyydelle linssiluteiksi. Samoilta jalansijoilta voi ihmetellä muun muassa allin, mustalinnun, pilkkasiiven ja monen muun arktisen vesilinnun edesotta-muksia.

Syksyllä rantakalliolta voi havainnoida yhtäläisesti merilintuja, mutta pienialainen Kallo on usein myös erittäin hyvä muutolla levähtävien pikkulintujen tarkkailuun. Onne-kas voi löytää punarintojen, tiltalttien, kerttujen ja myöhäisten leppälintujen joukosta harvinaisia itäisiä vieraita, kuten taiga- ja hippiäisuunilintuja.

Lintuarvojen lisäksi Kallo on mahtava myrskykohde, jossa merimyräkät näkyvät ja tuntuvat uskomattomalla voimalla. Parhaimmillaan voimakkaat tuulet puskevat ve-simassoja aallonmurtajiin ja spektaakkeli on valmis. Tyrskyt ovat hypnoottisia ja mitä voimakkaampi tuuli on, sitä hienompia elämyksiä Kallo tarjoaa.

Kallo on keväällä ykköspaikka haahkojen ihailuun. SK

8 3 faktaa

KiviniKivini N / lat = 61° 33.072’ E / lon = 21° 42.003’

► Kivinissä on harvinaisiatervaleppäkorpia.

► Paikalla on havaittuusein talvella erittäin

uhanalainen valkoselkätikka. ► Venerannan edustalla

kasvaa uposlehtisistä kasveista vain karvalehti.

”Kevät on vihdoin nujertanut pitkän talven ja luonto alkaa herätä horroksestaan. Leh-tivihreä maalaa maisemaa kaikkialla yhä pirteämmäksi ja ensimmäiset kevätkukkijat somistavat auringon kyllästämiä mantuja. Tuomet ovat näyttävimpiä kevätkukkijoita, ja tuhannet kukinnot muodostavat ilmaan huumaavan tuoksun, joka leijailee kymme-nien metrien päähän.

Kasvien ponnekkaan kasvamisen voi melkein nähdä, kun lehdet imevät energiaa auringon säteistä. Kivinin lehdossa käenkaalit ovat jo muodostaneet lähes yhtenäisen maton tiheän puuston ja pensaikon alle. Niiden seassa on puna-ailakkien ja lehtotäh-timöiden taimia, joiden kasvaminen vaatii vielä aikaa, kunnes kukinnot kaunistavat aluskasvillisuutta.

Luonnon kasveista hyppää esiin nykyään pimpinellaruusuna tunnettu juhannus-ruusu ja viitapajuangervokasvusto. Kasvit viittaavat vanhaan asutukseen, ja pian pen-saiden siimeksestä paistaa esiin myös vanha kivijalka. Lähellä päivää paistattelevat myös useat järeät palsamipoppelit. Ajatukset lentävät vuosikymmenten taakse.”

Tuomi on useiden lehtojen ja rantojen komistus. SA

Rentukka kukoistaa Kivinintervaleppäkorvissa. SA

9 Tiesitkö?

ReposaaRi

yyteri

preiviikinlahti

kuuminainen

enäjärvi

kolpanselkä

pihlava

Kivinin lehtoalueella on aikoinaan ollut lautturinasunto, josta ovat jäänteinäkivijalka ja pihapiirin kulttuurilajit, kutenpeurankello, tarhaukonhattu,juhannusruusu ja toista-kymmentä palsamipoppelia.

Suistomaan erääksi komeimmaksi lehdoksi voidaan hyvin nimetä Kivini, jonka kasvil-lisuus vaihtelee korkeuserojen mukaan. Moreenikumpareiden päällä on keskiravin-teista tuoretta lehtoa, jonka tyypillistä lajistoa edustavat muun muassa puna-ailakki, lehtotähtimö, lehtokielo, taikinamarja, karhunputki, sudenmarja ja erittäin runsas käenkaali. Puusto on pihlajavaltaista, mutta joukossa on myös järeitä tervaleppiä ja tuomia sekä raitoja.

Lehto on suojeltu, joten kaatuneet puut saavat lahota rauhassa. Niinpä se on myös oiva kohde sieni- ja kääpäretkille. Myös sammallajistoa on helppo tutkiskella luontopolun varrelta.

Lehdon lintumaailma on monipuolinen, ja edustettuina ovat lähes kaikki Kokemä-enjoen suiston lehtolajit, kuten kultarinta, mustapääkerttu, sirittäjä ja satakieli. Sekä lintu- että kasviretkiä voi tehdä jokisuistoon Kivinin venerannasta, josta voi laskea vesille soutuveneen tai kanootin pieneen Laiskaränniin. Sitä pitkin pääsee etenemään aina merelle saakka.

Raita kukkii jo hyvin varhain kevätkesällä. SA

10 3 faktaa

TeemuluotoTeemuluoto N / lat = 61° 33.407’ E / lon = 21° 39.252’

► Luontotornista voi havaitatoukokuun alussa päivän

aikana yli 100 lintulajia.► Paikalla voi muuttoaikaan

nähdä melkein kaikki Suomessa pesivät lintulajit.► Kyseessä on Pohjois-maiden suurin jokisuisto.

”Kapea polku johdattaa vihreyttä pursuavan lehdon uumeniin. Kaikkialta kuuluu lin-tujen laulua, joista helpoiten erottaa tutut peippojen säkeet sekä punakylkirastaiden vaihtelevat melodiat. Samanaikaisesti kuuluu useita kymmeniä laulajia ja äänimaailma muuttuu parhaimmillaan korvia huumaavaksi äänivalliksi. Tyypilliset lehtolajit, kuten mustapääkerttu, sirittäjä, kultarinta ja satakieli ovat yleisinä äänessä. Laulukausi on kuitenkin lopuillaan ja pian alkaa keskikesän hiljaisuus.

Monipuolisen lehtokävelyn varrella kasvaa niin järeitä tervaleppiä kuin tuomiakin. Pidemmällä puusto korvautuu pajukoilla ja rantaluhdalla, jossa kukkii vielä upeita ran-tanätkelmiä rahkasammalten päällä kurjenjalkojen naapurina.

Polku johdattaa kulkijan paraatipaikalle Kokemäenjokisuiston ytimeen, josta luon-non omaa valtakuntaa voi seurata luontotornista. Mosaiikkimaiset kasvillisuuskuviot kätkevät sisäänsä pasuunatorvea soittavan kaulushaikaran, rätisevän rytikerttusen ja röhkivän luhtakanan. Varhain kuoriutuneet kyhmyjoutsenet ovat emojensa tarkko-jen silmien alla vahdittavina ja ruskosuohaukkoja on useita ilmassa yhtä aikaa.”

Ruskosuohaukka on suiston peruslaji. SK

Punakylkirastas on yleinen lehdoissa. SA

11 Tiesitkö?

ReposaaRi

yyteri

preiviikinlahti

kuuminainen

enäjärvi

kolpanselkä

pihlava

Luhtakerttunen pesiisuiston laiteilla. SK

Rannikon edustavissa lehdoissa on Suomen tiheimmät maalinnuston pesimäkannat. Neliökilometriä kohden saattaa pesiä jopa yli600 lintuparia. Teemuluotoa ympäröivä lehto edustaatällaista elinympäristöä.

Teemuluodon luontotorni on Porin suosituimpia retkikohteita, sillä Kokemäenjoen suistoalue tunnetaan todellisena lintupyhättönä. Pesivien lintujen laji- ja yksilömäärä on vertaansa vailla, ja jokisuisto on yksi maamme merkittävimmistä luontokohteista, jollaista ei esiinny missään muualla koko Itämeren alueella.

Suiston linnusto vaihtelee merkittävästi meriveden korkeuden mukaan. Laskuve-den aikana vedestä paljastuu kahlaajille sopivia ruokailulietteitä ja tornista saattaa nähdä jopa satoja suokukkoja ja liroja sekä monia muita lajeja yhtä aikaa. Oli vesi millä korkeudella tahansa, vesi- ja varpuslintuja sekä muita kosteikkolajeja on aina hyvin näkyvillä sesonkiaikana huhtikuulta marraskuulle.

Teemuluodon luontotorni sijaitsee myös merkittävällä muuttoreitillä ja keväin syksyin paikalta kirjataan hienoja muuttolukemia esimerkiksi petolintujen ja hanhien osalta. Edustettuina ovat lähes kaikki lajiryhmät.

Talvikaudella rantalehdoista voi etsiä vaikkapa pikkutikkoja ja pyrstötiaisia. Toisi-naan saattaa myös nähdä harvinaisen valkoselkätikan.

12 3 faktaa

ReposaariReposaari N / lat = 61° 36.299’ E / lon = 21° 27.328’

► Reposaareen saapuilaivojen mukana peräti

140 uutta kasvilajia.► Alueella esiintyy nykyäänpuolensataa painolastikasvia.

► Painolastikasveja on tavattu alueella jo

1800-luvun alussa.

”Ihmisiä kävelee auringon kuumentamilla pienillä kaduilla, joita reunustavat arkkiteh-tonisesti hienot talot. Teiden nimet kertovat vanhasta merenkäyntiin liittyvästä aika-kaudesta, jonka henki leijailee edelleen kylän yllä. Aika on miellyttävästi pysähtynyt.

Iäkkäiden rakennusten pihapiirien reunoilla ja tienlaiteilla kukoistaa erikoinen kasvimaailma, jollaista ei muualla tapaa. Korkeat nuokkukarhiaiset roikottavat piikki-siä kukkiaan nöyrinä kohti maankamaraa, karheakarvainen ja sinihohtoinen rohtorasti muistuttaa muinaisaikojen rohdoskäytöstä, ja useiden kivijalkojen vieressä rehottaa vuohenkellokasvustoja. Kaikki nämä kasvit kertovat voimakkaasta kulttuurihistoriasta, joka on sekä muokannut että monipuolistanut Reposaaren eli Räpsöön kasvillisuutta.

Mielenkiintoisia kasveja löytyy sieltä täältä, ja aallonmurtajan pohjoispuolella au-ringon paahtamassa miljöössä päivää paistattelee niin harvinainen imeläkurjenherne kuin jaakonvillakokin. Ne viettävät keskipäivän siestaa yhdessä valkopeippien ja nur-mimailasten kanssa. Tuulen yltyessä voi hieman mielikuvitustaan käyttämällä nähdä aaltojen lomassa lipuvan vanhan purjelaivan kaukana horisontissa.”

Nurmimailanen kasvaa useilla paikoilla Reposaaressa. SA

Imeläkurjenherne kasvaa vain Villa Lontoon eteläpuolella. SA

13 Tiesitkö?

ReposaaRi

yyteri

preiviikinlahti

kuuminainen

enäjärvi

kolpanselkä

pihlava

Reposaareen on kuljetettu runsaasti maa-ainestapurjelaivojen mukana.Painolastin tarkoituksena oli vakauttaa laivojen kulkua.Maa-aines jätettiin Reposaareen, kun laiva lastattiin täyteen.

Reposaari on upea kohde kesäiselle kasviretkelle, sillä lyhyen retken aikana voi tu-tustua kymmeniin painolastikasveihin ja merenrannalta voi etsiä suuren joukon ran-nikkolajeja. Painolastikasveista on julkaistu kattava opas, jonka avulla eri lajeja on helppo löytää ja tunnistaa kyläalueelta. Eteläpuolen rannoilta löytää vaivatta esimer-kiksi vilukon, meriratamon, suolavihvilän ja monia muita merilajeja. Onnekas voi nähdä kivikossa luikertelevan rantakäärmeen, jonka niskaa koristavat kellanoranssit laikut.

Etenkin syksyllä Reposaari on myös oivallinen linturetkikohde, koska pohjoises-ta matkaavat varpuslinnut pysähtyvät pihapiireihin ja rantakivikoiden tyrnipensaisiin ruokailemaan. Alueelta löydetään vuosittain joukko mielenkiintoisia pikkulintuja, kuten itäisiä uunilintuja, joista osa on harhautunut seudulle Siperiasta saakka.

Reposaaren kärki on myös erinomainen muutonseurantapaikka, josta voi näh-dä parhaina syyspäivinä jopa satoja tiaisia, niittykirvisiä ja hippiäisiä sekä tuhansia peippoja, järripeippoja, sepelkyyhkyjä ja monia muita siivekkäitä. Talven lähestyessä marjalinnut, kuten rastaat ja mustapääkertut, napsivat tyrnin marjoja rannasta.

Sirppimailanen on runsasLaivakadun varrella. SA

14 3 faktaa

Yyterin dyynitYyterin dyynit N / lat = 61° 33.881’ E / lon = 21° 31.589’

► Yyterissä on noin satahehtaaria dyynialueita. ► Rantojen edustallaon laajoja vedenalaisia

hiekkäsärkkiä.► Yyterissä saattaa käydä

kesällä hellesunnuntaina jopa yli 5 000 auringonottajaa.

”Tuuli kuljettaa lukemattomia hiekanjyväsiä mereltä kohti suuria dyynejä. Rantahiek-kaan on jo muodostunut aaltomaisia kuvioita, jotka lepäävät alati muuttuvina leppoi-sassa merituulessa. Taustalta kuuluu vain kalalokin ääntelyä ja vyötärönmittaiset rantavehnät huojuvat auringon alla.

Seesteisenä hetkenä mielikuvitus lentää kuin hiekanjyväset. Paikalla voi aistia maankohoamisen seurauksena tapahtuneen kehityskulun, joka on nostanut hiljalleen rantahiekan merestä. Vuosikymmenten ajan merituuli on ruoskinut hiekkaa yhä kor-keammiksi muodostumiksi ja primitiiviset hiekansitojakasvit ovat perustaneet leirinsä otollisiin paikkoihin. Välillä hiekka on haudannut kasveja alleen, kunnes myrsky on siir-tänyt jälleen hiekkaa toisaalle ja vapauttanut kasvit taakastaan.

Hieman lähempänä metsänrajaa hiekan uumenissa vaanii muurahaisleijonia, jotka ovat kaivaneet pieniä, kartiomaisia kuoppia hiekkaan. Ne vahtivat montun pohjalla her-keämättä, kunnes sopiva saalishyönteinen erehtyy ansaan. Myös hiekkavaltakunnassa taistellaan selviytymisestä jatkuvasti.”

Kalalokki lukeutuu dyyni-alueiden pesimälinnustoon. SA

Yyterin rannoille huuhtoutuu toisinaan medusoja. SK

15 Tiesitkö?

ReposaaRi

yyteri

preiviikinlahti

kuuminainen

enäjärvi

kolpanselkä

pihlava

Yyterinsannat on eteläisen Suomen laajin yhtenäinen ja edelleen aktiivinen dyynialue. Se on noin kolme kilometriä pitkä ja jatkuu Herrainpäiviltä Munakarin kaakkoispuolelle saakka.

Yyterin dyynialue on Suomen merkittävimpiä kokonaisuuksia, sillä alueella esiintyvät lähes kaikki maassamme tavattavat dyynityypit. Rannalla voi tutustua täydelliseen ke-hitysketjuun, joka alkaa vedenalaisista hiekkasärkistä, jatkuu tasaisena hiekkarantana ja päättyy metsäisiin dyyneihin alkiovaiheen, valkoisten ja harmaiden dyynien kautta. Alueella tavataan myös dyynien kosteita painanteita, joita esiintyy Suomessa yhteensä vain noin 50 hehtaaria.

Yleisestä luulosta huolimatta kasvipeitteiset dyynit ovat hyvin haavoittuvia, eivät-kä ne kestä voimakasta kulutusta. Hiekkadyynien luonteeseen kuuluu kuitenkin jatkuva muokkaantuminen muun muassa tuuliolojen takia. Muutokset voivat olla luontaisesti varsin voimakkaita.

Yyterin dyyneillä esiintyy edustava joukko hiekansitojakasveja, kuten rantavehnä, suola-arho ja merisinappi. Aivan rantaviivan ääreltä voi etsiä aallokoiden kuljettamia simpukoiden kuoria, muun muassa idänsydän-, lieju-, hieta- ja sinisimpukan. Ne ovat kaikki tyypillisiä Itämeren simpukoita.

Merisinappi kuuluu Yyterin hiekansitojakasveihin. SK

16 3 faktaa

HalssiHalssi N / lat = 61° 33.843’ E / lon = 21° 37.805’

► Jokisuistossa ja sen rannoilta on löydetty noin

440 putkilokasvilajia.► Suutari on eteläinen kala,

joka pystyy lisääntymäänKokemäenjoen suistossa. ► Suistossa esiintyy 25

sudenkorentolajia.

”Loppukesä on parhaimmillaan ja hellekausi venyttää sitkeästi kuivaa jaksoa. Leh-tikään ei värähdä iltapäivän kuumuudessa, kun kanootin alla vaihtuvat vedenalaiset maisemat tiuhaan tahtiin. Vedenpinta on poikkeuksellisen matalalla ja Halssissa on paljastunut matalikkoja, jotka ovat jo katkeratattaren ja hapsiluikan valloittamia. Siellä täällä pikkuriikkisten ja vaatimattoman näköisten mutayrttikasvien seassa on myös vesirikkoja.

Matalissa kohdissa veden läpi näkee vaivatta joen pohjaan, jossa on oma kas-vimaailmansa. Heikot virtaukset heiluttelevat tylppälehtivitojen punertavia lehtiä, joiden ohi vilahtaa pulska suutari. Välillä pohjaa ei näy, sillä tiiviit karvalehti-, kiehku-raärviä- ja isovesihernekasvustot muodostavat melkoisen vesikasvivellin, jossa kukin laji kamppailee elintilasta.

Pinnan yläpuolella on niin ikään kova taistelu elintilasta, kun suuret ilmaversoisla-jit mittelöivät kasvupaikoista. Järviruoko, isopalpakko, kapeaosmankäämi, kalmojuuri, ja isosorsimo ovat näyttävimpiä lajeja ja tuovat häivähdyksen eteläistä eksotiikkaa.”

Kalmojuuri kuuluu suistonerikoisuuksiin. SA

Säderusokki on yksi kolmesta suiston rusokkilajista. SA

17 Tiesitkö?

ReposaaRi

yyteri

preiviikinlahti

kuuminainen

enäjärvi

kolpanselkä

pihlava

Kokemäenjoki kuljettaajatkuvasti kiintoainestasuistoon ja samallamaankohoaminen muovaaaluetta. Jokisuiston kasvillisuus siirtyy noin30–50 metriä vuodessa kohti merta.

Laaja Kokemäenjoen suisto on kasviharrastajan paratiisi, josta voi löytää lähes sata kosteikkolajia päivän aikana. Niiden joukossa on lukuisia eteläisiä ja harvinaisia lajeja, kuten lännenvesiherne, paunikko, piuru ja pikkuvita. Tuskin missään muualla Suomes-sa voi ihailla yhtä laajaa lajikavalkadia yhden soutumatkan aikana. Kasvillisuus on li-säksi jatkuvassa muutostilassa, sillä jokisuisto siirtyy hiljalleen kohti merta.

Kasviretki kannattaa aloittaa meloen tai soutaen Halssin venevalkamasta. Suiston ydinalueilla on kuitenkin häiriöille alttiita lintujen pesimäpaikkoja, joten retkeily on syytä rajoittaa lähialueille, joilta löytyy hyvin edustavaa lajistoa. Päivän aikana voi kuitenkin piipahtaa vaikkapa suiston pohjoispuolella Varvinrannassa ihmettelemässä hyvin harvinaisen liejupahaputken laajaa kasvualuetta tai vaikkapa Kirrinsannan mur-tovesilajeista heinävitaa, tähkä-ärviää ja hauraa.

Kasviretken yhteydessä on mukava tutkailla mittavaa hyönteisvalikoimaa. Hel-posti löydettäviä lajeja ovat muun muassa lukuisat sudenkorentolajit – mukaan lukien täplälampikorento – järvikoisa ja lummenälvikäs.

Katkeratatar on helppolöytää vesirajasta. SA

18 3 faktaa

Yyterin lietteetYyterin lietteet N / lat = 61° 31.853’ E / lon = 21° 33.496’

► Vanhimmat kahlaajatiedot ovat peräisin 1910-luvulta.► Alueelta on kirjattu

vuosien saatossa kymmeniä-tuhansia lintuhavaintoja.

► Lietteillä pesii äärimmäisen uhanalainen

etelänsuosirri.

”Voimakas sade vihmoi ilmaa koko edellisen yön, minkä seurauksena kaikkialla on hyvin kosteaa. Pitkospuut ovat liukkaat ja tuuli heittelee tuon tuosta vettä päälle tervaleppien märistä oksista. Lähistöllä tiksuttaa punarinta, ja pian Yyterin lietteet avautuvat vedestä vellovina. Rannalla on kuitenkin alueita, jotka eivät ole täysin veden vallassa. Niillä piipertää kymmenittäin muuttomatkallaan levähtäviä kahlaajia, eli sa-teen jälkeinen retki onnistui ajoitukseltaan mainiosti.

Kahlaajamassojen pääjoukot koostuvat suosirreistä ja tylleistä, mutta niiden se-assa tepastelee myös lukuisia harmaansävyisiä lapinsirrejä sekä vielä puna-asuisia kuovisirrejä. Kahlaajien höyhenpuvut vaihtelevat runsaasti ja osalla on vielä juhlapu-ku, kun taas suurimmalla osalla on kesäajan koristuksista jäljellä enää rippeet.

Sää selkenee hiljalleen, ja kahlaajia löytyy lisää pitkältä ja alavalta rannalta. Tuo-kion kuluttua verkkokalvoihin on piirtynyt jo lähes 20 eri kahlaajalajin siluetit ja höy-henentarkat tuntomerkit. Rantasärkillä komeilee myös ristisorsien joukkio ja niiden edustalla räyskäarmeija.”

Pulmussirri on lietteiden harvalukuinen levähtäjä. SA

Räyskän näkee Yyterissä lähes varmasti loppukesällä. SA

19 Tiesitkö?

ReposaaRi

yyteri

preiviikinlahti

kuuminainen

enäjärvi

kolpanselkä

pihlava

Yyterin lietteet on Suomen kuuluisin kahlaajien levähdyspaikka. Alueella tavataan vuosittain säännöllisesti lähes 30 kahlaajalajia, joiden joukossa on lukuisia arktisia ja harvalukuisia lajeja.

Yyterin lietteet edustavat maamme kahlaajarantojen kärkikastia, missä vierailee lin-tuharrastajia jopa bussilasteittain. Otollisinta aikaa on keväällä toukokuun jälkipuolis-ko sekä syksyllä elo-syyskuu. Rannalla voi opiskella kaukoputken ja kiikareiden avulla vaikeasti tunnistettavien lajien höyhenpukuja eri vuodenaikoina.

Kahlaajaretki kannattaa ajoittaa huonon muuttosään aikaan – jopa sateeseen – jolloin on suurin mahdollisuus havaita kattavasti eri lajeja. Myös meriveden korkeudel-la on vaikutusta lintujen lukumäärään; nousuveden aikaan rannoilla on hiljaista.

Rantalietteiden uhkana on monien muiden matalien merenrantojen tavoin ruovi-koituminen, sillä järviruoko on tehokas levittäytymään monenlaisille kasvualustoille. Yyterissä on ennallistettu arvokasta rantaniittyä useiden vuosien ajan talkoovoimin muun muassa niittämällä ruovikoita.

Kahlaajien lisäksi lietteillä on hyvä mahdollisuus nähdä Suomessa harvinaisina pesiviä ristisorsia ja räyskiä. Ne kerääntyvät etenkin loppukesällä näyttäviksi parviksi ja oleskelevat Preiviikinlahden hiekkasärkillä.

Ristisorsa on näyttävä laji ja lietteiden erikoisuus. SK

20 3 faktaa

HilskansaariHilskansaari N / lat = 61° 36.452’ E / lon = 21° 31.146’

► Hilskansaari tunnetaanmyös nimellä Hilska.

► Hilskassa on kasvanut uhanalaista

mutayrttikasvia, paunikkoa.► Luontotornista voi havaita

toukokuun alussa päivän aikana yli 80 lintulajia.

”Kolean yön jäljiltä aamuaurinko nousee hiljalleen punertavalle taivaalle. Heikohko tuuli käy koillisesta, ja horisontissa näkyvät teollisuussavut katoavat lounaan suun-taan. Aamu on kylmä, mutta siivekkäiden eloa se ei näytä lamaannuttavan, sillä kym-menet puolisukeltajasorsat ruokailevat ruovikoiden katveessa. Vuoroin kasvillisuuden seassa vilahtaa niin tavi, haapana kuin harvinainen harmaasorsakin. Punasotkat kel-luvat omana parvenaan keskellä tien ja junaraiteen rajaamaa kosteikkoa.

Havainnot ovat vesilintupitoisia, kunnes rannalle laskeutuu uljas kurkipariskunta. Molemmat astelevat arvokkaina ja alkavat etsiä sammakoita sekä ötököitä ravinnok-seen. Myös vastarannalle ilmestyneet metsäkauriit kaipaavat ravintoa, minkä vuoksi ne oleskelevat hyvin avoimella paikalla.

Läheiset tuulivoimalat pyörivät rauhallista tahtia. Niiden ohi lentää metsähanhi-parvi, jonka saa tunnistettua vain äänen perusteella; ne ovat vain mustia siluetteja taivasta vasten. Hanhet jatkavat lentoaan tikkusuoraan kohti etelää, eivätkä ole mok-siskaan puun latvassa päivystävästä merikotkasta.”

Metsähanhet liikkuvat usein hämärässä. SA

Tyllin löytää usein luontotornin edustalta. SA

21 Tiesitkö?

ReposaaRi

yyteri

preiviikinlahti

kuuminainen

enäjärvi

kolpanselkä

pihlava

Hilskansaaressa on Porin ainoa luontotorni, josta voi havainnoida yhtä aikaa suolaisen veden lajistoa mereltä ja makean veden lajistoa Kolpanselältä. Kokonaisuudessaan vesi on kuitenkin pääosin murtovettä.

Hilskansaari sijaitsee Kokemäenjoen suiston laskulahden – Kolpanselän – ja mereen yhtyvän Eteläselän välisen tielinjan varrella. Kolpanlahdella on usein isohkoja vesi-lintuparvia ja etenkin talvella merikotkia jään päällä. Laskuveden aikana luontotornin edustan kosteikkoalue on parhaimmillaan ja se houkuttelee etenkin kahlaajia ja vesi-lintuja ravinnon perään. Parhaimmillaan muutaman minuutin sisällä voi havaita jopa toistakymmentä kosteikkolajia.

Meren puolella näkee lähes vääjäämättä sekä iso- että tukkakoskeloparvia ja merimetsoja. Merikotkat pelästyttävät usein vesilintuparvet lentoon ja lapintiirat len-televät edestakaisin vesien yllä kalajahdissa. Loppukesällä tornista näkee usein Kir-risannassa viihtyviä räyskiä ja myös hyvin harvalukuinen pikkutiira on nähty alueella säännöllisesti.

Syksyllä Hilskansaari toimii yhtenä lintujen muuttolinjana, kun pohjoisesta mars-sivat parvet jatkavat Lampaluodosta Mäntyluotoon ja edelleen Yyterinniemeä eteläm-mäksi. Etenkin pikkulintumuutto on usein hyvin näyttävää.

Kurjet käyvät toisinaanruokailemassa kosteikolla. SK

22 3 faktaa

LeveäkariLeveäkari N / lat = 61° 31.925’ E / lon = 21° 35.963’

► Luontotornista voi havaitatoukokuun alussa päivän

aikana yli 100 lintulajia.► Tornista näkee

Preiviikinlahden yli Kuumi-naistenniemeen saakka.

► Alue on suojeltuluonnonsuojelulain nojalla.

”Hämärä on juuri vaihtunut päivänvaloksi ja edessä aukeaa näkymä laguunimaisesta lahden pohjukasta sekä kuivasta katajakedosta. Heikko tuuli kuivattaa pian yöllä muo-dostuneet kastepisarat luontotornin kupeessa kasvavien tervaleppien lanttopäisistä lehdistä.

Läheisellä laguunilla värjöttelee pieni parvi mustia nokikanoja, joiden päät loista-vat valkoisten otsakilpien ansiosta. Samalla vesirajassa häärii maastopukuun somis-tautunut taivaanvuohi, joka katoaa hetkessä kasvillisuuden uumeniin.

Pilvisyys väistyy hetkeksi ja kuin tilauksesta sinitaivaalle ilmestyy kaartelemaan myöhäinen sääksi. Lintu kaartelee tovin ruovikon päällä ja siirtyy lekuttelemaan veden ylle. Äkillisesti se pudottautuu laguuniin ja koppaa kynsiinsä pullean lahnan. Vesilinnut pölähtävät säikähtäneinä lentoon ja samalla tavalla myös pikkulinnut ottavat siivet alleen. Sääksi katoaa saaliinsa kanssa katajakedon tuolle puolen ja sen jälkimainin-geissa niityltä pomppaa taivaalle sirahtavasti ääntelevä isokirvinen. Idästä saapunut kirvinen tuo eksoottisen tuulahduksen jälleen pilvien harmaannuttamaan päivään.”

Kiuru lukeutuu Leveäkarinniittyjen lajistoon. SK

Katajan marjamaiset kävytovat runsaita Leveäkarilla. SA

23 Tiesitkö?

ReposaaRi

yyteri

preiviikinlahti

kuuminainen

enäjärvi

kolpanselkä

pihlava

Leveäkarin rantaniittyjä on ennallistettu muun muassapensaikoita poistamalla jalaiduneläinten avulla.Umpeenkasvu on useiden avointen alueiden uhka, mutta toisaalta myös luonnollinenkehityssuunta.

Leveäkari tunnetaan eräänä Satakunnan parhaista kosteikkolintukohteista, sillä se on sijoittunut valtakunnallisessa Tornien taisto -kilpailussa lähes poikkeuksetta maam-me kymmenen parhaan luontotornin joukkoon. Tornista voi laskea parhaillaan satoja vesilintuyksilöitä ja lukuisia eri lajien edustajia. Myös kahlaajakirjo on usein edustava, ja peruslajistoon lukeutuvat muun muassa punajalkaviklo ja töyhtöhyyppä.

Leveäkarin erikoisuuksiin kuuluu Suomessa hyvin harvinaisena esiintyvä, kirk-kaankeltapäinen sitruunavästäräkki, joka pesii alueella lähes säännöllisesti. Syksyn tullen vakiovieraita ovat isokirvinen ja heinäkurppa.

Linnustoa on helppo tarkkailla puoliksi katetusta luontotornista ja tuttu nyrkki-sääntö pätee täälläkin: mitä kauemman lintuja kyttää, sitä enemmän niitä tulee jat-kuvasti näkyviin. Tornissa kannattaa vierailla jo varhain keväällä, kun jäät väistyvät hiljalleen. Sesonki jatkuu läpi kesän, ja etenkin loppukesällä Leveäkarille kerääntyä suuria vesilintuparvia sulkimaan. Nähtävää riittää aina myöhäissyksyyn saakka, jol-loin vesistöt alkavat jäätyä.

Punasotkaa voi ihailla usein luontotornista. SK

24 3 faktaa

KaarluotoKaarluoto N / lat = 61° 30.462’ E / lon = 21° 38.226’

► Luontotornista voi havaitatoukokuun alussa päivän

aikana yli 100 lintulajia.► Porin merkittävin

peippojen muuttoreitti kulkee lahden rantoja pitkin.► Kaarluodon tornin polunvarrella kasvaa suomyrttiä.

”Preiviikinlahden vesilintumassat kelluvat myötävalossa myrskypilvien alla. On vain ajan kysymys, kunnes saderintama soljuu ylle ja vesi valuu vuolaana retkivaattei-ta pitkin. Vesilintuparvet on kuitenkin perattava huolella, sillä pelkästään telkkiä on vähintään yli pari tuhatta lahdella ja niiden lisäksi sinisorsamäärät kipuavat lähelle tuhatta.

Sorsien seulominen jää kesken, kun nuori ampuhaukka syöksyy ruovikkoon. Sa-masta paikasta nousee lähes kymmenen viiksitimalin parvi metallisesti äännellen. Pian ne kuitenkin pudottautuvat takaisin kasvillisuuden kätköihin ja pieni haukka jää tällä kertaa ilman ruokaa.

Ensimmäiset vesipisarat tippuvat jo taivaalta ja laskuveden paljastamille kaukai-sille lietteille laskeutuu lähes samanaikaisesti kolme suurta kahlaajaparvea. Valtaosa niistä on pitkänokkaisia punakuireja sekä vielä osittain mustavatsaisia suosirrejä. Osa jää tunnistamatta suuren etäisyyden vuoksi, mutta vielä täysin juhlapuvussa esiintyvä pulleahko, punainen isosirri on vaivaton tuntea.”

Kaunis viiksitimali on Preiviikinlahden asukas. SK

Sääksen kalastusta näkeeusein Kaarluodosta. SA

25 Tiesitkö?

ReposaaRi

yyteri

preiviikinlahti

kuuminainen

enäjärvi

kolpanselkä

pihlava

Maankohoamisen myötä Kaarluodon luontotorninnäkyvyyttä uhkaa puuston kasvaminen ja ruovikon työntyminen yhä kauemmas merelle päin. Vastaava ongelma on lukuisilla Pohjanlahden lintutorneilla.

Kaarluodon luontotorni on Preiviikinlahden paras muutonseurantapaikka yhdessä Etelärannan kanssa. Jälkimmäisessä havaitaan syksyisin enemmän pikkulintumuut-toa, kuten peippojen massaliikehdintää, mutta Kaarluodossa muutto on hieman moni-puolisempaa ja näkyvyyttä on enemmän.

Preiviikinlahti on Suomen tärkeimpiä vesilintujen levähdyspaikkoja, joka houkut-telee vuosittain tuhansittain eri lajien edustajia. Tornista voi havainnoida myös me-rilajistoa, sillä muun muassa mustalintuja ja pilkkasiipiä näkee usein lahden suulla. Kahlaajat viihtyvät laskuveden aikaan laajoilla rantalietteillä.

Preiviikinlahden valtavien ruovikoiden erikoisuuksiin kuuluu vakaa viiksitimalikan-ta sekä useita kaulushaikara- ja luhtakanapareja. Etenkin loppukesällä ja syksyllä sa-tapäiset valkoposkihanhikerääntymät yöpyvät säännöllisesti vesialueella ja lähtevät aamun koittaessa näyttävinä muodostelmina lähipelloille ravinnon perään. Lahdella levähtää myös muita hanhia sekä satoja kyhmy- ja laulujoutsenia. Elämä hiljenee syk-syllä vasta jääpeitteen myötä.

Kaulushaikara piilotteleeKaarluodon ruovikoissa. SK

26 3 faktaa

ToukariToukari N / lat = 61° 31.575’ E / lon = 21° 45.460’

► Toukarissa havaittiinPorin ensimmäinen

viitatiainen syksyllä 2010.► Alueella on ollut

aikoinaan kaatopaikka. ► Toukariin tehdään

yölaulajaretkiä useista maakunnista.

”Sääennusteet lupasivat koilliseen kääntyvää tuulta pitkän eteläpuhurin päätteeksi, Luvassa on melko varmasti komeaa lintujen syysmuuttoa, ehkäpä kurkien kakkosaal-lon rynnistys. Olosuhteet ovat erittäin otolliset, sillä jo aamuhetkinä muutama hiiri-haukka muutti kohti lounasta ja ensimmäinen pieni kurkiparvi otti ilmaa siipiensä alle. Leveäsiipisten muutto jo aamutuimaan lupaa usein hyvää.

Sepelkyyhkyjen satapäisiä parvia muuttaa aamusta lähtien, mutta pilvisyyden kaikotessa ne nostavat lentokorkeuden hallitsemattoman korkealle. Silloin tällöin taivaankantta pitkin lipuu päiväpetolintuja, ja sinisuohaukkojen päämuutto näyttäisi osuvan kohdalle sopivasti. Parhaimmillaan laajan peltoalueen päällä pyörii jopa tois-takymmentä haukkaa niin paikallisina myyräjahdissa kuin korkealla ilmanosteissakin.

Hieman ennen puoltapäivää vaikuttaa siltä, että muutto hyytyy kokonaan. Lähes tunnin hiljaisuuden päätteeksi horisontissa siintää massiivinen yli tuhannen kurjen lautta, joka jatkaa määrätietoisesti liikehdintää. Hetken kuluttua samaa ilmasiltaa käyttävät useat kurkiparvet. Syksyn huipentuma on käsillä.”

Suopöllö on pesinyt Toukarin pelloilla. SK

Pensastasku on yleinenpeltoalueilla. SA

27 Tiesitkö?

ReposaaRi

yyteri

preiviikinlahti

kuuminainen

enäjärvi

kolpanselkä

pihlava

Toukarissa tutkitaan lintujenpesimämenestystä vuosittain sisämaan seurantapyyntien (SSP) ja siihen liittyvien rengastusten avulla. Alueella merkitään vuosittain yli tuhat lintuapesimäkauden aikana.

Toukari edustaa Porin luontotornivalikoimassa selvästi poikkeavaa kokonaisuutta. Sekin on tosin vesistön välittömässä läheisyydessä Kokemäenjoen rannalla, mutta pääosaa näyttelee lintujen suosima viljelysalue. Keväällä pelloilla levähtää satoja han-hia, joutsenia, töyhtöhyyppiä, sepelkyyhkyjä ja monia muita lajeja. Paikallisena voi olla jopa tuhansia lintuja ja kymmenien eri lajien edustajia.

Kesämaineeltaan Toukari on vielä kuuluisampi, sillä se on länsirannikon merkittä-vin yölaulajakohde. Alueella esiintyy käytännössä lähes kaikki seudulla säännöllisesti tavattavat yölaulajat, kuten pensas- ja viitasirkkalintu, viita- ja luhtakerttunen sekä ruisrääkkä. Otollisena yönä Toukari tarjoilee unohtumattoman äänikokemuksen, kun kymmenet satakielet ja muut huippulaulajat elävöittävät retkeä. Yöllisellä retkellä nä-kee usein myös sarvipöllön saalistelemassa peltojen siimahäntiä.

Syksyn tullen Kokemäenjokea seurailevat lintumassat lipuvat hienosti Toukarin ohi ja luontotorni tunnetaan erityisesti kurkien ja petolintujen näyttävistä muutoista. Näkyvyys on laaja, minkä vuoksi kohde on otollinen useiden lajiryhmien havainnointiin.

Niittysuohaukka nähdäänToukarissa vuosittain. SK

enäjärvi

preiviikinlahti

pihlava

ulasoori

28 3 faktaa

Enäjärvi

SUURI MAISEMAKUVA

Enäjärvi N / lat = 61° 32.783’ E / lon = 21° 36.721’

► Järvi on pinta-alaltaan vain noin 40 hehtaaria. ► Pesimälajistoon on

kuulunut 2000-luvulla noin 20 vesi- ja rantalintulajia.► Enäjärvi on vitatyypin järvi, joka on harvinainen

Suomessa.

”Järven pinta on lähes rasvatyyni, eivätkä ruskan värjäämät lehdet hievahdakaan. Äänimaisema on hiljainen, joskin lähimetsästä kuuluu pyyn korkeaa vihellystä ja ran-tapuissa häärii valpas pyrstötiaisparvi. Lintumaailma on jo pitkälti hiljentynyt, mutta nähtävää riittää edelleen.

Pian hiljalleen polskiva vesilintuparvi rikkoo tyynen vedenpinnan ja aiheuttaa hil-jaista laineiden liplatusta. Puolisukeltajat näyttävät syyspuvussa varsin samankaltai-silta, mutta sinisorsien seassa on joukko jämeränokkaisia lapasorsia sekä muutama sirokaulainen jouhisorsa. Kauempana rantaviivan tuntumassa paikalleen jähmettynyt harmaahaikara väijyy saalista herkeämättä. Pitkällisen odottelun päätteeksi se tekee veitsenterävän iskun tikarinokallaan ja nappaa pienen kalan saalikseen.

Lintuelo pysyy maltillisena, mutta uusia lajeja ilmestyy tuon tuosta pienen jär-ven selälle kellumaan. Tukkasotkia on runsaasti ja niitä ui jatkuvasti lisää näkyviin. Satapäinen parvi vie valtaosan huomiosta, mutta joukossa oleskelee myös jokunen punasotka.”

Lepänkääpä kasvaa Enäjärven kosteissa rantalepikoissa. SA

Syksyllä järvellä tavataan vaihtopukuisia haapanoita. SA

29 Tiesitkö?

ReposaaRi

yyteri

preiviikinlahti

kuuminainen

enäjärvi

kolpanselkä

pihlava

Enäjärvi oli aikoinaan osa Preiviikinlahtea, mutta maankohoamisen myötä siitä on muodostunut eräs Satakunnan parhaista lintujärvistä. Järvellä on tehty lintuvesikunnostuksia 2000-luvulla.

SUURI MAISEMAKUVA

Enäjärvi on pienestä koostaan huolimatta mainio lintukohde, joka tarjoaa monipuoli-sesti nähtävää aina kevätjäiden sulamisesta loppuvuoden jääkannen muodostumiseen saakka. Erityisesti vesilintukirjo on hieno, kun samoilta jalansijoilta voi ihailla lähietäi-syydeltä jopa toistakymmentä eri lajia ja yhteensä satoja yksilöitä.

Kesäyönä soidinkonsertti on hektinen, kun rantaruovikoiden ja -luhtien kymmenet ruokokerttuset rätisevät kilvan. Äänivyöryyn uppoaa rytikerttusen rahiseva laulu, joka kuuluu korkeintaan muutamasta paikasta. Sen sijaan luhtahuitin piiskava soidinääni rikkoo varpuslintujen lauluvoimakkuuden helposti.

Järven rantavyöhykkeellä kasvaa erikoisia kasveja, esimerkiksi varstasara, pik-kumatara ja nevaimarre. Innokkaat kasviharrastajat voivat havaita vedestä rehevöi-tyneen veden osoittajan – tylppälehtividan. Enäjärveä kiertävän Haikarapolun varrella esiintyy monenlaisia elinympäristöjä, joista merkittävimpiä ovat pienet tervaleppä-korvet, joissa jykevät tervalepät ja vetisten paikkojen luhtakasvillisuus muodostavat monimuotoisia mosaiikkeja.

Harmaahaikaroita näkeeEnäjärvellä talveen asti. SA

30 3 faktaa

HerrainpäivätHerrainpäivät N / lat = 61° 34.037’ E / lon = 21° 29.135’

► Luontopolku on 1,2 kilometrin mittainen.► Herrainpäivät on osa

Preiviikinlahden Natura-aluetta.

► Metsän pohjoispuolella on useita edustavia dyynimuodostelmia.

”Siniharmaalta mereltä heikosti hönkivä tuuli katkeaa rantavyöhykkeen tervaleppiin ja polun vieressä komeilevaan kuusikkoon. Vesirajassa lepää joukko jäisiä ja lumisia muodostumia, ikään kuin talven monumentteja.

Kuusikko vaikuttaa hiljaiselta – ja sitä se toki äänimaisemaltaan onkin – mutta läheltä kuuluu käpytikan naputtelua, kun se takoo kävystä siemeniä ravinnokseen. Tikka-anti ei jää siihen, sillä keltaisella päälaella koreileva pohjantikka kuorii pystyyn kuollutta kuusta etsien talvehtivia toukkia henkensä pitimiksi. Myös variksen kokoinen palokärki takoo kiivaana kuusten tyviosia hevosmuurahaisten toivossa. Sen uutteruus näkyy työmaalla, sillä useiden kuusteen tyvellä on iso reikä, korkeudeltaan jopa puo-limetrinen.

Vaikka asutusta on vain muutaman sadan metrin päässä ja teollisuusalueita on hyvin lähellä, huokuu metsästä luonnontilaisuus. Maa- ja lahopuineen, kääpineen sekä järeine puineen se on kuin keidas kulttuuriseudun ja valtavan merialueen taitteessa. Kiristyvässä pakkasessa metsäjänis piilottelee rantapensaan suojassa.”

Onnekas näkee varpuspöllönHerranpäivien kuusikossa. SK

Merellä saattaa nähdä jopa arktisen pikkukajavan. SA

31 Tiesitkö?

ReposaaRi

yyteri

preiviikinlahti

kuuminainen

enäjärvi

kolpanselkä

pihlava

Herrainpäivien havumetsärantojen tervaleppä-vyöhykkeineen on malli-esimerkki maankohoamis-rannikon kehittymisen eri vaiheista. Pienellä alueella voi nähdä usean kehitysvaiheen luontotyyppejä.

Herrainpäivien luontopolku tarjoilee retkeilijälle tuntumaa metsän kehittymisestä luonnontilaisena, jolloin lahopuiden määrä on huomattava ja vanhojen metsien lajisto edustava. Pienialaisuudesta johtuen suurten reviirien lajit puuttuvat. Alueella voi ret-keillä ympäri vuoden, joskin antoisimpia ovat alkukevään ja syksyn retket, jolloin linnut laulavat ja ääntelevät aktiivisesti.

Herrainpäivien kärjen kivikkorannoilta avautuu mainio näkymä merilintujen ha-vainnoimiseen. Kauniina kevätaamuna niemen ohi lentelee muun muassa alleja, mus-talintuja, haahkoja, iso- ja tukkakoskeloita sekä kuikkalintuja ja lokkeja. Rantakivikossa käyskentelee usein meriharakoita ja tyllejä.

Syksyllä luontopolun varrella voi tehdä sieni- ja kääpäretkiä. Peruslajeja ovat esimerkiksi lepän-, taula-, pökkelö-, kanto- ja arinakäävät. Alueen erikoisuuksiin lu-keutuu harvinainen haisusieni, joka houkuttelee ankealla raadonhajullaan kärpäsiä itiöidensä levittäjiksi. Puiden rungoilta ja maasta on sienien ohella vaivatonta etsiä sammal- ja jäkälälajeja.

Merikotka on tuttu näky Herrainpäivillä. SA

32 3 faktaa

Kallo / Kivini / Teemuluoto / Reposaari / Yyterin dyynit / Halssi / Yyterin lietteet / Hilska / Leveäkari / Kaarluoto / Toukari / Enäjärvi / HerrainpäivätP

Tämä opas esittelee Porin hienoimpia luontokohteita ensimmäisen kerran yksissä kansissa. Mukana olevat paikat tarjoavat retkeilijälle monipuolisesti tutkittavaa, sillä seudulla esiintyy

muun muassa matalia merenlahtia, suuri jokisuisto kasvillisuusmosaiikkeineen, edustavia hiekkadyynejä sekä monia muita mielenkiintoisia luontotyyppejä.

orin luontokohteitaKallo / Kivini / Teemuluoto / Reposaari / Yyterin dyynit / Halssi / Yyterin lietteet /

Hilska / Leveäkari / Kaarluoto / Toukari / Enäjärvi / HerrainpäivätP