- 1 -

Sukuseuramme toiminnasta tulevaisuudessa

Sukukokouksemme pidettiin Yli-härmän kuntokeskuksessa kesäkuun 15.päivänä. Seuramme hallitus oli esittänytsiellä keskusteltavan sukuseurammetoiminnasta tulevaisuudessa (§7). Yksikeskeinen tavoite, eli Martti Pirin laatimansukukirjan uuden ja täydennetyn laitoksentoimittaminen, oli onnistuneesti suoritettunelisen vuotta sitten. Kesällä 2022 tuleekuluneeksi 30 vuotta ensimmäisestä suku-kokouksesta, jolloin Härmän Pirin koulu-keskukseen kokoontui 150 henkeä. Tätämerkkipaalua on tarkoitus juhlia vajaankolmen vuoden päästä.

Seuramme sääntöihinkin kirjattutoimintamme keskeinen perusta on suku-tutkimus, mutta muutoin kuin pyrkimälläkeräämään uusien sukupolvien tietoja, eisiinä ole viime vuosina paljoakaanedistytty. Uusi kustannuksiltaan nopeastiedullistunut ja tarkkuudeltaan suurestiparantunut DNA-tutkimus tuonee uuttatietoa, mutta jollei ohessa ole elämän-ympäristöistä ja elämänhistorioistakertovaa uutta tietoa, jää se säikeen-ohueksi geenihistoriaksi.

Sukuseuran toimintaan on liittynyttiettyjen 1800-luvulla eläneiden esi-isiensukuhautojen hoitokuluista huolehtimi-nen. Ne on viime vuodet katettu suku-seuran varoista — saaduista lahjoituksista— eli niihin ei ole käytetty seuran sääntö-määräisiä jäsenmaksuja.

Sukujuhlat ovat olleet yhteishenkeä

edistäviä ja myös eri sukupolvien ja samansukupolvenkin välistä tärkeää kanssa-käymistä. Lähimmän viiden vuodensisällä on oletettavaa, että Juha Iisakin-pojan lastenlasten määrä vähenee jaainakin heidän mahdollisuutensa osal-listua sukujuhlille heikkenevät. Suku-seuran hallitus on kokenut hyvin keskei-seksi, että nyt harvojen toimintaa yllä-pitävien tilalle ja rinnalle olisi saatavanuorempia suvun jäseniä. Sukukokouk-sessa käydyssä keskustelussa Pekka Piritoi esiin, että toiminnan ylläpitämiseksi onoltava motivaatio jatkaa sitä.

Voitaneen todeta, että seura on tehnytpitkäjänteistä työtä, eivätkä pohjalaisetlannistu pienestä, mutta jos ei löydy uusiatekijöitä ja uutta virtaa, niin kahden japuolen vuoden päästä pidettävään suku-kokoukseemme saattaa hallitus kokous-kutsussaan esittää pykälää, että säännöis-sämme mainitulla tavalla päätetäänlopettaa sukuseuramme eli rekisteröidynyhdistyksemme toiminta. Nyt kuitenkinodotamme nuoremmilta — mutta myösvanhemmilta — uutta intoa ja ideoita.

Ideoista toimintamme kehittämiseksivoi soittaa tai kirjoittaa, tai voi muutointavata ja kertoa niistä hallituksen jäsenille.Pirilääset jäsentiedote jatkaa ilmestymis-tään vielä ainakin kaksi kertaa.

Paul Biri puheenjohtaja

- 2 -

Sukujuhlat 2019

Lämmin päivä, ystävälliset kasvot.

Hyvä ruoka, yhdessä vietetty aika.

Jaettu ilo, kukkaloisto.

Ne muistan iltojen pimetessä.

Magdaleena Grönlund

Oltermannimmevoimamiehenä

Viime kesän lopulla pian 93-vuottatäyttävä Oltermannimme, Pentti NestoriPiri, matkasi Kauhavalta HelsinginMessukeskukseen, jossa voittiveteraanisarjan maastavedon ennätyk-sen Finland Powerlifting Organisationin(FPO) kisoissa 24.8.2019 (linkkiwww.piri.fi -sivuilla).

Puccini: La Bohème JyväskyläänEdellisessä Pirilääset -lehdessä kerroin Carmenoopperan valmistumisen vaiheista ja tunnelmista.Kerroin myös tulevasta: Giacomo Puccinin LaBohème -ooppera on nyt Jyväskylässä näyttämö-harjoitusvaiheessa. Ensi-ilta on 31.12.2019 eliuudenvuoden aattona. Esityksiä on kaikkiaan 11,ja minäkin vilahtelen lavalla… Tervetuloanauttimaan esityksistä, lippuja on vielänopeimmille! Hyvää joulunodotusta kaikilletoivottaa nyt jo eläköitynyt laulava metallimiesTapio Kunnela

- 3 -

Hyvän sään aikana 15.6.2019 sukujuhlilla ja sukukokouksessa

Toisin kuin oli suunni-teltu, emme voineetkaanpitää kokoustammePowerParkissa, muttatuttu ja edelleen kehit-tynyt ja uudistumistaanjatkanut "Kuntsari" eliHärmän kuntokeskus–Spatarjosi erittäin hyvätpuitteet kokouksellemme.Osallistujia oli 33 henkeä.Lapsia tai nuorisoa olikuitenkin niukasti, ja ehkähuvipuiston vaihdoskylpylään vaikutti tähän. Tuona lauantai-päivänä oli koko PowerPark varattuyksityistilaisuuteen — Suomen paperi-työntekijöiden käyttöön.

Sää oli mitä hienoin. Alkukesän koleudenvuoksi uimavedet eivät olleet Suomessavielä kunnolla lämmenneet, mutta kunto-keskuksen altaissapa sai niin nuoria kuinvanhempia nikamia lepuuttaa. Ruokaariitti joka makuun seisovassa pöydässä.Lounas oli osallistujille maksettusukuseuran varoista.

Sukukokous alkoi lyhyellä mutta mieleenpainuvalla ja lämmintunnelmaisellahartauspuheella, jonka piti Marja-LeenaHarinen (os. Piri) Vimpelistä. Suku-kokouksessa puhetta johti kokeneen

taitavasti Ritva Lindstedt (os. Piri).Aikatauluissa pysyttiin ja luentosalissaehdittiin kuulla Pekka Pirin eloisa jakiinnostava kertomus lapsuudestaanlakeudella. (Se on kokonaisuudessaan tässäsivuilla 6–9). Seuran puheenjohtaja, PaulBiri, selosti seitsemän minuutinmittaisessa esitelmässään geeni-tutkimuksiensa tuloksia, joita hän olisaanut vuosi sitten lähettämästäännäytteestä. (Esitelmän kuvat ja teksti löytyvätnyt sukuseuran sivustojenkin kautta.)

Laulamattakaan emme voineet olla, jotenMaa on niin kaunis kaikui huuliltamme.

Linja-autolla matkasimme LapualleVanhaan Paukkuun, ja matkalla Olter-mannimme, Pentti Nestori Piri, viihdyttimeitä yksinlaululla. Kulttuurikeskus

- 4 -

Vanhassa Paukussa saimme näyttelyjensekä taitavan opastuksen kautta tuntumaapaikkaan liittyvään historiaan. Tarinoitakuultiin paitsi oppaan myös osallistujiensuusta. Talvisodan aikainen varjeluksenihme, paikallinen sakea sumu, joka estiVenäläisiä pommi-koneita suunnis-tamasta kohtee-seen, sekä kevään1976 dramaattinenräjähdysonnetto-muus jäivät var-masti kuulijoidenmieliin. Paukku olivarsin naisvaltainenteollisuustyö-paikka, ja siksierityisen kiinnos-tava, kun monetmuut teollisuus-museot ovat vainmiesten töistäkertovia.

Lapuan vanhanEmäntäkoulunkaunis puutarha,joka tunnetaannykyisin myös Joki-laakson matkailu-puutarhana hehkuiiltapäivävalaistuksessaan esitellen kukkiaja muita kiinnostavia kasveja runsaasti.Kaikki kasvit oli varustettu nimikyltein,joten uuttakin saatoimme oppia! Joen

rannassa oli myös pienten ja suurtenohikulkijoiden riemuksi kotieläimiä.Ohessa kuvassa on "neljän henkilöä. Kuva-arvoitus kuuluu: Mikä heitä yhdistää?”Kaunis näky” voisi olla hyvä vastaus,mutta etsimme jotakin erityisempää.

(Oikea vastaus onylösalaisinkirjoitettunatoiseksi viimeisensivun alalaidassa).

Moni kauempaatullut oli majoit-tunut kunto-keskukseen eikätalon iltaelämä-kään päättynytvielä kello kuu-teen tai kahdek-saankaan men-nessä.Rohkeimmatuskalsivat parke-tillekin. Sunnun-taina pääsi myösPowerParkkiinPirissä, ja halutes-saan sai erilai-sissa härveleissävahvojen keski-pakoisvoimien

avulla vaikkapa suolisolmunsa avatuiksi.

Seuraava sukujuhla odottaa kolmen vuodenpäässä. Jokohan silloin tapaamme entisilläPirin mailla PowerParkissa. □

- 5 -

Pirin sukuseuran sukukokouksessa 15.6.2019 Pekka Piri:

Kersana Lakeurella

Asuin Kauhavalla 1948–56; kaksi-vuotiaasta kymmeneen. Tuo 8 vuottasisältää runsaasti muistoja: erillisiätapahtumia, näkymiä, ääniä, tuoksujakin.

En tuolloin tiennyt Pohjanmaalla asuvani,minä asuin kotona. Ympärillä avaraa,ylhäällä pörinää ja lähellä tutut ja mukavatnaapurit. Sedät — lentäjät — veljiäkeskenään ja meidän viikarien sankareita;tädit jakoivat pula-ajan arjen: riittävätkökorttiannokset, mistä kangasta lastenvaatteisiin? Syvin huolensakin oliyhteinen: välttyykö puoliso onnetto-muudelta?

Tietoisuus jostakin Pohjanmaasta tulikoulussa. Opettaja kertoi ja ihmettelinmissä semmoinen on kun näen vaintavallisia aukeita. Maakunnan vaakunaa-kin näytti, se oli hieno peli ja ihmettelinmitä sillä tehdään.

Muistojeni tärkeät karttapisteet ovat koti—"Punainen talo", lentokenttä ihmeineen,koulu — ensin kirkon alakerta ja sitten

upouusi keskuskoulu sekä mieluisatsukulaispaikat Kaitfors Ylihärmässä jaHeikkilä Alahärmässä.

Varuskunta vaikutti vahvasti viikareidenjäljittelyleikkeihin. Pidettiin paraateja,sodittiin, laskuvarjollakin hyppäsin viidenvanhana – liiterin katolta käsipyyhevarjona. Varjo ei auennut ja hieroin kipeätätakamustani nurmella. Porukalla tehtiinhuikeita sotilaslumilinnoituksia ja välillähuojuttiin siviili-Tarzaneina korkeidenpuiden latvoissa.

Puukko oli tärkeä. Sain ensimmäiseniviiden vanhana. Isä piti turvaluentoapuukon käytöstä, mutta ehdin jo samaanaikaan vetäistä puolen metrin tuhdinviilun hänen hienon kirjoituspöytänsäetureunasta. Martti hölmistyi suu auki,ärrääkin tuli, mutta ei yhtään suuttunuteikä kurmoottanut. Kauhavalaanen olihyväs teräs.

Puukkoja tuli ja meni; hajosi ja hukkui,mutta aina mentiin ilman toruja hetiIisakin verstaalle uutta hakemaan. Puukkooli pojalle miehen mitta. Olen jatkanutperinnettä omien poikieni kohdalla.Nuoremmalle, Artulle puukko oli jopafasaanien jahtikalu 5 vuoden iässä.

Helsingin rivitalonaapuruston rouvat

- 6 -

puhkuivat punaisina ovellani: "Kuule Piri,nyt saa kyllä riittää! Poikasi jahtaa puukkokourassa fasaaneita ympäri pihoja...!"Johon minä rauhallisesti: "Jaa. Onpamukavaa, että on poika työn touhus.Lupasin kympin kappaleelta". Lähetystöpoistui mykkänä.

Liikkuminen lapsuudessani tapahtuihiekkateillä; poudalla pölyiset, sateellakuraiset, keskellä vana hevosenpaskaajonka pullia porukalla potkittiin. Useinmentiin hevoskyydillä. Pyörällä mentiinjos aikuisten pyörä lainaksi saatiin,miestenpyörää ajettiin rungon välistävenkaamalla. Poikien ajelua kutsuttiin"rämppyyttämiseksi".

Talvisin emme juurikaan menneethiihtämään. Menimme hiihtämällä. Sillointällöin vanhat puusukset katkesivat ja isäpaikkasi pellillä. Pakkasia oli. Sääntönäkarvalakkien läpät poskille sidottuina -40asteessa. Ne kyllä avattiin ennen koululletuloa. Eiväthän sotapojatkaan läppiäsitoneet ja tytötkin olisivat mokomillemussukoille nauraneet.

Pyörä oli arjen peruspeli. Kerran kesässäoli riemujen huippu: isä-Martti huikkasi:"Hei penskat, mennäänkös uimaan?" Ojut-järvi oli 10 km päässä - sinne ihanuuteen!

Isän pyörällä mentiin, armeijan vihreälläJääkäri-merkkisellä. Pikku Erkkietutelineessä, vanhin Ritva rungollapoikittain ja minä takajopparilla — ja isäpolki iloisena leikkiä laskien. Se oli neljän

hengen pyörä ja lentäjäveljet kutsuivathäntä lämpimästi Isä Camilloksi. Isä olivastuullinen ja huolehtiva kolmen lapsenyksinhuoltaja, meillä oli lämmin jaturvallinen koti.

Vielä pyörästä: Kerran puukonhaku-reissulla isän polkiessa hän huikkasi:"mennäänkö Pekka kovaa?" "Joo",huikkasin ja isä kiristi vauhtia. Oli hienoaistua turvallisesti kovassa kyydissä. "Jokoriittää?" hän huusi. "Ei riitä, kovempaavielä". Martti nousi polkimille seisaalleenja sotki ihan hirveästi päästellen samallajyhkeitä paukkuja. Tienvarsi vilisi ja viimaoli lakin viedä ja nauroin ratki-riemukkaasti.

Ylpeänä ajattelin, että kenenkään toisen isäei pääse näin kovaa ja että edes varus-kunnan komentajakaan ei pysty piere-mään yhtä komeasti. Meidän isä oliykkönen.

Ai että oliko pyöräilykypärät? No ei olluteikä kaivattu. Silloin ongelmia ratkottiinenemmän kuin tehtiin.

Pidemmät reissut mentiin junalla.Höyryveturit puhisivat ja sihisivät,asemalla noen haju. Penkit olivat puuta jaoven päällä raamitettu taulu: "Älä syljelattialle!". Liikkeelle päästyä eväsleivätvoipaperista ja patenttikorkkinen maito-pullo auki. Matkaeväät oli rituaali.

Auto oli ihme, ei kenelläkään sellaistaollut. Ilmasotakoululla oli pari jamuutama pieni kuormuri.

- 7 -

Menkijärvellä 50 km päässä oli valtiollaviisi kesämökkiä joita kantahenkilökuntasai lomillaan pikku korvauksesta käyttää.Se oli juhlaa – samoin sinne meno.

Vaihtopäivinä otti kuormuri lähtijät lavalleja toi tulijat pois. Pienelle lavalle ahdettiinparikymmentä henkeä, pussia, kassia,nyssäkkää ja fiikusta. Seikkailu alkoi jamukavaa oli. Mukavaa oli – kunnesmeidän Turre-koira alkoi oksentaa.Pakokaasu kiersi kai lavalle. Pian sielläyökki ja yrjösi koko lava. Itse säästyin,mutta matka oli kokemus.

Ihmettelin "latomerta", missä semmoinenon kun itse näin vain laajat pellot ja paljonlatoja, missä on se meri?

No — oikean merenpä näytti aina läheinenEila-täti Porissa. Kymmenvuotiaana sensuuruuden sain nähdä ja siitä seurasielämääni suuria asioita. Kiitos, Eila-täti.

Sota oli vielä lähellä ja silloin tällöinaikuisten puheissakin. Veikko-sedänmenetys oli raskas asia. Härmän-junassakin tutut naiset sitä pohtivat: onkokukaan kuullut mitään, onko vankinajossakin, vieläköhän palaa...?

Ei palannut poika, veli, setä, eno, monenystävä. Eräässä myöhäissyksyn hämärässäAlahärmän kirkon portailla soittitorvisoittokunta hartaassa tilaisuudessa.Heikkilän Paavo ja Olavikin olivatpuhaltamassa. Juhlavaa. Kadonneet,Veikko mukaan luettuna siunattiinkuolleiksi. Kunnioituksemme Veikolle.

Espanjassa asuessani englantilainenvaimoni Ruth – perhetyttö Brightonista –kysyi kerran mistä suomalaisten joskusraju käytös johtuu?

"Luulen, että se johtuu surusta", vastasin."Jokaikinen suomalainen suku ja perhekantaa raskasta menetysten taakkaasodista. Se on meidän historiaamme,tuskin Imperiumintyttö sellaistaymmärtää. Älä heitä tuomitse". Ei Ruthymmärtänyt.

Joskus päästiin oikeasti maalaistaloon –Ylihärmän Kaitforsiin ja AlahärmänHeikkilään. Ne retket olivat riemua jajuhlaa. Kaiforsin yksijalkainen Jussi, vanharakuuna, myhäili, puhui leviää ja hoititalon työt pienellä petrolikäyttöiselläFordson Major -traktorilla ja kahdellahevosella.

Heinänteko oli kohokohta. Ennen lähtöäsyötiin Eeva-tädin maitoperunat. Peltojaoli kaukana, illalla saimme naapurin Erkinkanssa ratsastaa hevoset kotiin.Lauantaisaunassa laski Jussi leikkiäpuujalastaan ja illemmalla hän maksoi"tilit" kiikkutuolistaan keskellä isoa tupaa.Oli juhlavaa saada oikea tili ja Jussin kehutseipäänvälien ajosta oikein traktorilla.

Talon riuska ottopoika Mauri oli jonuorena harvinainen automies. Ennentanssireisuille lähtöään hän ajelutti minuakylien välejä tummanpunaisella Buick-illaan. Enempää ei olisi toivoa voinut 50-luvun poika – sitä Kaitforsin lämpöä ja

- 8 -

välittämistä.

Alahärmän Heikkiläänkin pääsin jaPaavon ja Olavin kanssa paukku-pakkasella metsätöihin hevospelillä.Nuorukaiset olivat riuskoja ja hyvän-tuulisia, se oli hieno päivä oikeidenmetsämiesten kanssa.

Kotimatka iltahämärässä oli huima:hevonen pisti hirnuen täyttä laukkaa,parireki heijasi tien kahtapuolta, lumipöllysi ja miehet kailottivat seisaallaanraikuvin rinnoin pohjalaisia rekilauluja!Oli komiaa!

Iltamyöhään tuvan oveen koputettiinvarovasti. Kuka siellä oli? Siellä oli äitilähistöltä, toivoi ruoka-apua monellelapselleen. Oli kevät 1956 ja valtakunnassaainutlaatuinen yleislakko, kaikki lakossa,maanviljelijöilläkin elintarvikkeidenluovutuskielto.

Nainen ja Tyyne-täti kuiskivat hiljaaporstuassa ja Tyyne-täti katosi aittaan.Palasi sieltä ison lihakimpaleen kanssa jasujautti sen vaivihkaa naisen kassiin.Sitten vielä ojensi vieraalle isonmaitohinkin: "nottei piänten tartte vettäjuara, ei tämä riasa niiren syy oo..." Tyyne-tädin lähimmäisenrakkaus ylitti järjestö-politiikan.

Olen kauan ollut kulkuri ilmankotipaikkaa, mutta minullapa onkotiseutu. Olen asunut neljässä maassa japuhun viittä kieltä, mutta minulla ontämä rakas ja uljas Pohjanmaa. Tämämurre, arvot, kulttuuri ja omanarvontuntoovat happeani missä vaellankin kunlapsuuteni sain täällä viettää, juurillani..

Päätän Ylihärmän ison miehen, professoriHeikki Ylikankaan totemukseen "Meitäpohojalaasia sanotahan useen ylypeiks, muttasehän ei pirä alakuunkaan paikkaansa.Moomma ylypeitä vaan aiheesta !!"

- 9 -

DNA-testitulosten tarkastelua:

Yllätys isälinjassa

Kun joulun 2018 jälkeen sain vastauksetDNA-testistäni, jonka lähettämisestätutkittavaksi olen viime vuoden 2018Pirilääsissä kirjoittanut, oli tieto isälinjastayhtäältä odotusteni mukainen muttatoisaalta yllättävä. Olin tiennyt, että Pirintalon vävy-Iisakki (4.1.1759*–7.1.1809†) olitullut Alavudelta ja ollut erityisen päteväja taitava renki, ilmeisesti metallinkäsittelyn taitojakin hyvin osannut, sillähänen isänsä oli seppä myös. Hänetvihittiin 1788 Pirin 18-vuotiaan tyttärenValborg Antintyttären kanssa, jonkavanhemmat myivät Pirin talon puoliksipojalleen Juhalle sekä tälle tulevallevävylleen, Isakille, kuukautta ennen häitä.Vävy-Isak osti myöhemmin Juhanosuuden. Hän ja Valborg menestyivät jaelivät ilmeisen onnellisina, kunnesSuomen sodan jälkeen taloon majoitetutVenäjän sotilaat ottivat vävy-Iisakin javeivät hänet kiduttaen tyrmään kuole-maan. Tästä traagisesta tapauksestamainitsin pääkirjoituksessani Pirilääsissävuonna 2016, ja asiasta on suku-kirjassamme sivulla 39 elävällä tavallaMartti Piri kertonut.

Vävy-Iisakki oli syntyään Hernesmaa jahänen sukujuuristaan tiedetään ja suku-kirjassamme kerrotaan, että kaakonsuunnalla eli Saarijärvellä oli n. 1640

syntynyt Markus Juhonpoika ja hän olitullut vävyksi Savolaisen eli Suokontaloon Lappajärven Lehtimäkeen. TuolloinLappajärvi oli laaja suurpitäjä. Tämänpojanpoika Antti, siis vävy-Iisakin isä,toimi seppänä ja asui sukunsa omistamaatorppaa, jonka nimeksi oli tullut Hernes-maa ja siitä sukunimikin.

Tätä Hernesmaan sukua on tutkittu varsinhyvin. Selvityksissä on voitu mennäisälinjaa taaksepäin noin vuoteen 1560.Geni-nimisessä internetissä olevassa suku-puutiedossa mainitaan Heikki Lap-veteläinen–Ruuska, joka on syntynyt~1560 Juvan keskiaikaisessa suurpitäjässä.Savossa. Hän kuoli noin 60-vuotiaanaVahangalla, Saarijärvellä, jolloin hänenpoikansa Johan (Juho) Veteläinen oli noin30-vuotias. Siellä tämä Juho oli avioitunutarviolta itsensä ikäisen Kristiina Korhosen(s. ~1590) kanssa, ja kerrotaan, että yksiheidän lapsistaan syntyi noin vuonna 1640— siis isän ja äidin ollessa jo liki 50-vuotiaita. Hän oli Markus Suokko–Savolainen, joka sittemmin on Hernes-maana tunnettu. Erityistä on kuitenkinsekä sukukirjassamme että myösGeni.com-tietokannassa ilmenevä tieto,että tällä Markuksella olisi täysveli HeikkiJuhonpoika (Henrik Johansson) Veteläi-nen, joka olisi häntä 30-vuotta vanhempi.

- 10 -

Lisäksi Geni.com tiedoissa mainitaanJohanin vaimon, Kristiina Korhosen,synnyttäneen vielä 58-vuoden iässä.Markus Suokon kerrotaan kuolleen21.5.1732 yli 91-vuotiaana. — Itse olen joaika päiviä sitten oppinut uskomaan, ettäpitkän iän salaisuutena ovat varsin useinolleet huonot kirkonkirjat. On myösmahdollista, että yksi sukupolvi onpudonnut välistä, ja tietoja myöhemmintallennettaessa on toistettu muidentekemiä virheitä.

Geenitutkimus auttaa paikkaamaanmahdollisia kirjureilta jääneitä aukkoja.Yllätys ei ollut, että isälinjassani läheisenänäkyi eräs elossa oleva Hernesmaa, muttamuita läheisiä suomalaisia ei Family-Finderilla löytynyt moniakaan isälinjasta.Sen sijaan äitilinjastani ja muista kromo-someista mitattuna sukulaisiani löytyiPohjanmaalta ja muualtakin Suomestavarsin paljon. Olin ajatellut, että toden-näköisimmin isälinjani eli Y-kromosomion I-M53 haplotyyppiä, joka on yleisinEtelä-Pohjanmaan ja Satakunnan vanhois-sa taloissa. Se on vanhaa Tanskan Jyllan-nin niemimaan eteläosasta pronssi-kaudella lähtenyttä haaraa.

Erityistä on kuitenkin, että haarani eiolekaan sen pohjoista alalajia eli Ruotsissaja Norjassa tai Suomessa varsinkin sata-kuntalaisena muunnoksena tavattavaa,vaan se edustaa sitä vanhaa muotoa, jokajäi Tanskaan, levisi Pohjois-Saksaan jagermaanien (anglojen, saksien ja tanska-

laisten viikinkien) myötä Englantiinkin.Osa tätä vanhaa haaraa meni viimeisengermaanisen kansainvaelluksen myötäReinin vartta ylös Sveitsiin.

Siis Suokko-Savolainen ei kuulunutkaantyypilliseen yläsavolaiseen kaskirukiinviljelyn ja siihen annettujen veroetuuksienmyötä nopeasti levinneeseen haplotyyppi-ryhmään N-M178. Kun isälinjani ala-tyyppi on Suomessa harvinainen, on seilmeisimmin tullut keskiajan ja uuden ajantaitteessa eli mahdollisesti niihin aikoihin,kun Kustaa Vaasa oli ottanut vallan,tehnyt uskonpuhdistuksen ja värvännytPommerin seudulta paljon sotilaita javirkamiehiä Ruotsin valtakuntaan.Tuolloin 1500-luvun puolivälissä Olavin-linnan lisärakentaminen Viipurista johdet-tuna toi uusia ihmisiä Savoon. (mm paksutorni valmistui~1561). Juvankeskiaikainenpitäjä olivaltaisan laajaosa Suur-Savoa.

Aiemmin mainitun ja hyvin vanhaksieläneeksi kirjatun Markus Suokon poika,Anders eli Antti asui isänsä lailla Suokontilan torppaa, Hernesmaata. Lehtimäenkylä oli jo tuolloin liitetty Alajärveen, kunLappajärven pitäjää oli lohkottu. TämänAntin poika, Isak Anderson Hernesmaa,oli se, joka tuli rengiksi ja sittemminisännäksi Piriin, siis vävy-Iisakki.

Paul Biri

- 11 -

Pirin sukuseura ry:n hallitus kesällä 2019 valittu

Paul Biri, puheenjohtaja Eino Itkonen, varapuheenjohtajaEeva Ilola, sihteeriArja Kunnela, taloudenhoitajaTapio Kunnela

Juha PiriPentti V.T. PiriSini PiriTiina Piri

Sukukirjaa on edelleen saatavilla ja voidaan todeta, että sitä on laajemminkinkehuttu. Se on yhä hyvä lahjaidea ja sitä voi tilata puhelimella tai www.piri.fi sivujen kautta. Samoin voi myös sukustandardia ostaa.

Pirin sukuseura ry:n yhteystietoja

Hallituksen puheenjohtaja: Paul BiriLangansbölevägen 610640 DragsvikPuh: 019-2461828Email puheenjohtaja@piri.fi tai paul@biri.fi

Taloudenhoitaja: Arja KunnelaHaapa-Heikintie 51 as 140800 Vaajakoski Puh: 040-4164561Email taloudenhoitaja@piri.fi

Hallituksen sihteeri: Eeva IlolaLangansbölevägen 6 10640 DragsvikPuh: 019-2461828

- 12 -

Jos huomaatte omissa tai jonkunmuun tiedoissa virheitä, niin korjan-nette tiedot omaan kirjaanne vaik-kapa muistiinpanosivuille. .Olisimme kiitollisia, jos ilmoittaisittevirheet myös sukuseuralle, niinvoimme korjata tiedot Sukujutut-ohjelman henkilötietorekisteriin.

Osoite on: Pirin sukuseura ryLangansbölevägen 6,10640 Dragsvik.Tietoja myös tänä vuonna pois-nukkuneista sekä niin syntyneistäkuin sukuun tulleista Pirilääsistä voilähettää kirjeellä em. osoitteeseentai sähköpostitse:puheenjohtaja@piri.fi