Päihderiippuvuus ja aivot

Addiktion synty

 Päihderiippuvuus, addiktio, on krooninen, relapsoituva (relapsi= sairauden pahenemisvaihe hoitotasapainotilan jälkeen) sairaus, joka ilmenee siihen sairastuneessa ihmisessä pakonomaisena tarpeena käyttää ko. päihdettä, kontrollin menetyksenä päihteen käytön suhteen ja negatiivisena emotionaalisena tilana, jos päihteen käyttö estyy. Riippuvuuteen sairastuneen ihmisen järjenvastainen, häntä itseään ja ympäristöä vahingoittava käyttäytyminen herättää muissa ihmisissä monenlaisia tunteita hämmennyksestä raivoon. Riippuvuuteen sairastunut ihminen ei itsekään ymmärrä, miksi hän kerta toisensa jälkeen aloittaa päihteen käytön uudestaan ja jatkaa sitä, vaikka siitä seuraa jatkuvasti pahenevia ongelmia. Tämä johtaa hänet syvään sisäiseen ristiriitaan, syyllisyyteen ja häpeään, joita hän pyrkii ratkaisemaan päihdekäyttöään ja sen seurauksia kieltämällä, salaamalla, selittelemällä ja hakemalla niille syitä ja syyllisiä muualta ja – paradoksaalista kyllä – jatkamalla päihteen käyttämistä. 1900-luvulla riippuvuussairautta alettiin tutkia tieteellisesti ja etenkin viime vuosikymmenien aikana on tietämys riippuvuuden neurobiologisesta perustasta lisääntynyt suuresti. Vaikka riippuvuuden synnyn ja kehittymisen tieteelliset selitysmallit ovat vielä puutteellisia ja ristiriitaisia eikä yhtä yleisesti hyväksyttyä ”riippuvuusteoriaa” ole luotu, voidaan kuitenkin puhua päihderiippuvuudesta aivosairautena. Ihmisen sairastuessa päihderiippuvuuteen hänen aivoissaan tapahtuu kemiallisia, toiminnallisia ja rakenteellisia muutoksia, jotka säilyvät pitkään ja voivat aktivoitua uudelleen vuosienkin päihteettömän jakson jälkeen.

Riippuvuus kehittyy opettelemalla 

Päihderiippuvuuden kehittyminen alkaa aina satunnaisesta päihdekäytöstä. Käyttö on tuolloin, ennen riippuvuuden kehittymistä, käyttäjän oma valinta ja hänen oman tahtonsa hallittavissa. Monet esim. käyttävät joskus alkoholia rentoutuakseen, iloitakseen ja ollakseen sosiaalisempia. Joillakin näistä satunnaiskäyttäjistä, jossain vaiheessa, vähitellen, ja sairastuvan ihmisen itse sitä havaitsematta, päihde alkaa muokata sitä käyttävän ihmisen aivojen kemiaa, toimintaa ja rakennetta. Päihde tavallaan ”kidnappaa” ihmisen aivojen mielihyväsysteemin käyttöönsä ja riippuvuussairaus on kehittynyt. Useimmat suomalaiset ovat joskus juoneet alkoholia ja monet ovat olleet toistuvastikin humalassa, mutta ehkä 15 % näistä alkoholia joskus nauttineista sairastuu jossain elämänsä vaiheessa alkoholiriippuvuuteen. Kaikki eivät siis sairastu riippuvuuteen, vaikka käyttäisivät toistuvastikin jotain päihdettä. Alttiuteen sairastua päihderiippuvuuteen ja riippuvuussairauden kulkuun vaikuttavat monet sekä geneettiset että ympäristöön liittyvät tekijät ja näiden vuorovaikutus.

Dopamiinin vaikutukset mielihyväsysteemissä

 Ihmisille on lajina ja yksilöinä tyypillistä se, että pyrimme hankkimaan mielihyvän kokemuksia ja tämä pyrkimys ohjaa käyttäytymistämme vahvasti. Sama pyrkimys on myös muilla eläinlajeilla, mutta ihmisellä mielihyvää tuottavien toimintojen kontrollointi on monimutkaisempaa ja kehittyneempää. Ihmisen mielihyväsysteemi (tai mielihyvä-motivaatiosysteemi, palkkiosysteemi, engl. reward circuit/ system) sijaitsee pääosin aivojen mesolimbisillä alueilla keski- ja väliaivoissa

ja on perusrakenteeltaan samanlainen kuin esim. jyrsijöillä tai matelijoilla. Näiden alueiden toiminta on pääosin tiedostamatonta eli sitä ei voi tietoisesti havaita eikä siihen voi suoraan vaikuttaa omalla tahdonvoimalla. Sekä ihmisyksilön että koko ihmislajin hengissä pysymisen kannalta keskeiset toiminnot, perustarpeet tai – vietit, kuten syöminen, juominen, seksin harjoittaminen ja jälkeläisistä huolehtiminen aktivoivat mielihyväsysteemiä. Näiden viettien tyydyttymiseen ilmeisesti liittyy dopamiini -välittäjäaineen määrän ja/tai vaikutuksen lisääntyminen mielihyväsysteemissä, joka aistitaan hyvin miellyttävänä. Luonto on siis tavallaan liittänyt näihin toimintoihin vahvan miellyttävyyden, jotta tekisimme niitä ja siten säilyisimme hengissä. Normaalitilanteessa viettitoimintaa ja mielihyvää kontrolloidaan ja säädellään jatkuvasti. Ilman tätä säätelyä emme ehkä muuta tekisikään kuin tavoittelisi mielihyväkokemuksia (ehkä hyvinkin pikaiseen) kuolemaan asti. Säätely tapahtuu pääosin otsalohkojen alueella, mm prefrontaali- ja orbitofrontaalialueilla. Kontrolli saattaa toimia niin, että hermoimpulssin kulku kontrollialueen kautta hidastuu tai keskeytyy hetkeksi. Näin estetään välittömästi mielihyvää tuottavan toiminnan toteuttaminen siksi aikaa, että harkinta ja toiminnan seurausten arviointi aivokuorella mahdollistuu. Mielihyvän kontrollin alueelta ohjautuu myös suoraa negatiivista palautetta mielihyväsysteemiin alkuosiin. Dopamiinilla vaikuttaisi olevan keskeinen rooli myös mielihyvän kontrollissa. Kun dopamiinin määrä mielihyväsysteemissä lisääntyy, myös kontrollisysteemi aktivoituu. Mielihyvän kontrollin toimiminen mahdollistaa sen, että ihminen voi siirtää, keskeyttää tai jättää kokonaan toteuttamatta mielihyvää tuottavan toiminnan, jos hän arvioi sen itselleen tai muille haitalliseksi. Näin tapahtuu mm silloin, kun ei-alkoholiriippuvainen ihminen käyttää alkoholia.

Harhavietti syntyy

 Vaikka eri päihteet vaikuttavat aivoihin eri reittejä ja eri välittäjäaineiden kautta, on niiden vaikutus mielihyväsysteemissä ilmeisesti samansuuntainen. Ne lisäävät huomattavasti dopamiinin määrää ja/tai vaikutusta mielihyväsysteemissä. Riippuvuuden alkaessa kehittyä syntyy eräänlainen ”harhavietti”: päihtymisen tarve, jota elimistö erehtyy luulemaan elämälle välttämättömäksi toiminnaksi. Vähitellen, riippuvuussairauden edetessä, tämä ”harhavietti” ohittaa kaikki terveet vietit: syöminen, juominen ja seksi menettävät merkityksensä ja myös jälkeläisistä huolehtiminen jää toiseksi päihtymisen tarpeen rinnalla. Niinpä esimerkiksi päihderiippuvuuteen sairastuneet vanhemmat voivat jättää pienen vauvansa kotiin ilman hoitajaa ja lähteä ravintolaan, vaikka ymmärtäisivätkin jälkeenpäin tämän toimintansa vahingollisuuden ja katuisivat sitä syvästi.

Miten mielihyväsysteemi kidnapataan

 Mielihyvä vahvistaa oppimista, jota tapahtuu riippuvuuden kehittymisen alkuvaiheessa runsaasti. Syntyy uusia muistijälkiä ja päihdekäyttöön liittyvien aivohermoyhteyksien toiminta tehostuu. Ihminen tavallaan oppii päihdekäytön: hänen mielessään yhdistyvät päihdekäyttöä ennakoivat ulkoiset ja sisäiset vihjeet (esim. huumeiden käyttövälineitten näkeminen, alkoholimainos, väsymys, suuttumus tai stressi) ja päihteen käyttöä seurannut mielihyvän lisääntymisen tai mielipahan vähentymisen kokemus. Näiden vihje-palkkio- assosiaatioiden oppimisen kannalta tärkeitä alueita ovat mielihyväsysteemin lähellä sijaitsevat Hippokampus ja mantelitumake, Amygdala. Päihteiden käytön jatkuessa alkaa mielihyväsysteemissä tapahtua reseptorien ja välittäjäainetasojen muutoksia, jotka johtavat siihen, että dopamiini ei enää vaikutakaan yhtä paljon kuin aiemmin. Mielihyväsysteemin ”sietokyky” dopamiinille alkaa kasvaa. Riippuvuuteen sairastunut alkaa tarvita päihdettä, jotta hän saavuttaisi ”normaalin olotilan”. Tuloksena on siis etenevä mielihyvän raja-arvon nousu eli päihteen käytön motivaatio siirtyy yhä enemmän

mielihyvän tavoittelusta mielipahan vähentämiseen. Samalla terveen mielihyvän saamiseen liittyvien yhteyksien toiminta heikkenee. Samaan aikaan ”harhavietin” kehittymisen kanssa alkaa myös mielihyvän kontrolli häiriintyä. Toistuva päihdekäyttö heikentää otsalohkojen ”arviointikeskuksen” dopamiinivälitteistä toimintaa. Dopamiinin määrä mielihyvän kontrollin alueilla saattaa vähentyä, tai sitten sielläkin kehittyy dopamiinitoleranssia, sietokyvyn kasvua. Tämä johtaa siihen, että välitöntä mielihyvää tuottavien toimintojen arviointi ja säätely häiriintyy. Myöskään negatiivinen palaute mielihyväsysteemiin ei toimi. Lopputuloksena on päihteen käytön kontrollin asteittainen heikentyminen ja häviäminen. ”Mielihyväsysteemin kidnappaus” on tapahtunut.

Päihderiippuvuus on krooninen sairaus

 Päihteiden käytöstä seuraavat kemialliset muutokset palautuvat yleensä suhteellisen nopeasti käytön loputtua, mutta riippuvuuden taustalla olevat aivojen toiminnan ja rakenteen muutokset ovat pitkäaikaisia, ilmeisesti osin pysyviäkin. Päihdekäyttöön liittyvät ehdollistumat ja muistijäljet säilyvät toipuvan päihderiippuvaisen aivoissa ja aktivoituvat, mikäli päihdekäyttö alkaa uudelleen. Päihderiippuvuus on krooninen sairaus ja se on rinnastettavissa muihin kroonisiin kansansairauksiin, kuten verenpainetautiin ja tyypin II diabetekseen, miksei astmaankin. Näille sairauksille on yhteistä se, että ne kaikki ovat hoitamattomina eteneviä ja niiden seuraukset, komplikaatiot ovat haitoiltaan moninkertaisia itse perussairauteen verrattuna. Verenpainetaudissa tai diabeteksessa komplikaatiot ovat suurelta osalta fyysisiä, mutta hoitamattoman päihderiippuvuuden komplikaatiot ovat moniulotteisempia. Ne voivat toki olla fyysisiä sairauksia kuten maksakirroosia ja aivokudostuhoa mutta myös epätoivoa ja itsemurhia, ihmissuhteiden kriisiytymistä, perheväkivaltaa ja lasten hätää, rikoksia, työttömyyttä ja työkyvyttömyyttä ja kärsimyksen siirtymistä muodossa tai toisessa seuraaville sukupolville.

Hoito onnistuu elämäntapamuutoksen avulla

 Myös hoitotulokset ja relapsien yleisyys ovat näissä sairauksissa samaa luokkaa. Toipuvista päihderiippuvaisista 40 – 60 %, diabeetikoista 30 – 50 % ja astmaatikoista ja verenpainetautia sairastavista 50 – 70 % ei ole saavuttanut toivottua hoitotasapainoa. Mihinkään näistä sairauksista ei ainakaan toistaiseksi ole kehitetty parantavaa lääketieteellistä hoitoa. Ne ovat elimistön tärkeiden säätelyjärjestelmien - verenkierron, aineenvaihdunnan ja hengityksen säätelyn- häiriötiloja ja niiden hoidossa ovat elämäntapamuutokset keskeisiä. Nämä säätelyjärjestelmät, kuten myös mielihyvän ja motivaation säätelyn häiriötila: päihderiippuvuussairaus, sijaitsevat suurelta osin aivojen tiedostamattoman ja tahdosta riippumattoman toiminnan alueella, eikä niihin siten voida suoraan järjellä ja tahdonvoimalla vaikuttaa. Diabeetikko ei pysty tietoisesti laskemaan verensokeriaan eikä kohonnutta verenpainetta saa tahtomalla normaaliksi. Myöskään päihderiippuvuuden hallitseminen ja sen keskeisen oireen, kontrolloimattoman pakonomaisen päihdekäytön hallitseminen ei onnistu, vaikka sairastunut ihminen siihen kuinka sinnikkäästi pyrkisi, kuten päihderiippuvaiset usein ehkä jo vuosia ennen hoitoon tuloaan ovat omin voimin pyrkineet.

Myllyhoidolla uuteen elämään

 

Millaisia sitten ovat ne elämäntapamuutokset, joilla voidaan korjata mielihyvä-motivaatiosysteemin häiriötilaa? Myllyhoidon ensimmäinen tavoite on häiriötilan välittömän aiheuttajan, päihteen, poistaminen, jotta luodaan edellytykset systeemin korjaantumiselle. Päihteettömyys on siis perusta tämän kroonisen sairauden hoidolle, siitä kuntoutumiselle ja toipumiselle. Asenteiden, ajatusten ja käyttäytymisen tarkastelun ja muutosten ja tunnetyöskentelyn kautta voidaan korjata vaurioitunutta aivotoimintaa ja – rakennetta ja vahvistaa ja luoda uusia ”terveitä yhteyksiä”.  Tämä on poisoppimista ja uudelleen- tai uuden oppimista, siis päihteettömän elämäntavan opiskelua. Tässä myllyhoito tukeutuu vahvasti AA:han ja NA:han, joiden 12-askeleen toipumisohjelmat ja vertaistuki muodostavat toipumisen rungon. Päihderiippuvuus on sairautena ensisijainen ja hoidon tulee kohdistua siihen. Sille altistavien tekijöiden ja sen komplikaatioiden hoitaminen ei paranna riippuvuussairautta, vaikka niidenkin hoitaminen on hyvin tärkeää. Toisaalta päihderiippuvuus on hyvin moniulotteinen sairaus ja se vahingoittaa kaikkia inhimillisen elämän osa-alueita yksilöllisesti: fyysistä, psyykkistä, sosiaalista ja hengellistä puolta ihmisessä. Riippuvuudelle altistavien, sitä ylläpitävien tekijöiden ja sen seurausten havaitseminen ja käsittely tulevat mahdollisiksi päihteettömyyden myötä. Tämä on oleellinen ja välttämätön osa toipumisprosessia. Myllyhoidon toinen keskeinen perusajatus vertaistuen tärkeyden ohella onkin antaa riippuvuussairaudesta toipumassa olevalle potilaalle moniammatillista yksilöllistä tukea heti toipumisen alusta alkaen näiden asioiden käsittelemisen käynnistämiseksi. Itsen ja päihderiippuvuussairauden hoitamisen myötä on riippuvuudesta toipuvan mahdollista paitsi elää päihteetöntä elämää myös kohentaa elämisen laatuaan kokonaisvaltaisesti. myllyhoidon ylilääkäri Hanna Hytönen, Kalliolan klinikat

Päihderiippuvuus

 Päihderiippuvuus on on kliinisesti tunnistettava tila, sairaus, joka vaikuttaa ihmisen fyysiseen, psyykkiseen, henkiseen ja sosiaaliseen olemukseen. Sairaus on pysyvä ja se etenee vähitellen ja johtaa hoitamattomana ennenaikaiseen kuolemaan.

Päihderiippuvuus ei ole kenenkään syy! Kuka tahansa voi sairastua, vaikkakin sairastumisalttius on periytyvä. Lisäksi sairauden etenemiseen vaikuttavat ympäristötekijät ja käytetty päihde. Riippuvuussairauteen kuuluu oman ongelman kieltäminen. Hoitoon tulohetken motivaatio ei kuitenkaan määrää hoidon tulosta. Tutkimuksissa on todettu, että hoitoon ohjatut toipuvat vähintään yhtä hyvin kuin vapaaehtoisesti hoitoon hakeutuneet. Riippuvuuteen kerran sairastuneella on taipumus siirtyä riippuvuudesta toiseen. Yhteisöllinen, vertaistukeen ja 12 askeleen toipumisohjelmaan perustuva Myllyhoito sopii hoidoksi kaikille kemiallisille riippuvuussairauksille.

Päihderiippuvuuden toteaminen

 

Päihderiippuvuus sairautena todetaan lääketieteellisellä diagnoosilla, joka edeltää  sairauden hoitoa. Kansainvälisissä riippuvuussairauksien diagnostisissa kriteeristöissä ICD-10 ja DSM-IV päihderiippuvuus todetaan, jos henkilöllä esiintyy kuluneen vuoden aikana vähintään kolme seuraavista kriteereistä yhtäaikaisesti vähintään yhden kuukauden ajan:

Pakonomainen halu tai himo käyttää ainetta. Heikentynyt kyky hallita aineen käytön aloittamista, määrää tai lopettamista. Vieroitusoireet. Sietokyvyn kasvu. Aineen käyttö muodostuu elämän keskeiseksi asiaksi. Käyttö jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoista.

Pakonomainen halu tai himo käyttää ainettaHenkilö ei kykene olemaan juomatta, jos alkoholia on tarjolla. Hän ei kykene siirtämään tarpeen tyydytystä, vaan juo myös silloin, kun tilanne vaatisi raittiutta. Hän manipuloi muita ihmisiä voidakseen juoda. Heikentynyt kyky hallita aineen käytön aloittamista, määrää tai lopettamistaHenkilö juo niin kauan kuin alkoholia riittää tai hän sammuu. Päätökset vain muutaman lasillisen juomisesta eivät pidä. Juomisen hillitseminen ja vähentäminen ei onnistu. Hän ei muista, että aamulla pitää mennä töihin selvin päin, vaan jatkaa juomista aamuyöhön asti. Hän unohtaa sopimukset ja lupaukset. VieroitusoireetHenkilö kärsii voimakkaista krapulatiloista. Päänsäryn, oksentelun, vapinan ja kipujen lisäksi hän saattaa nähdä harhanäkyjä. Hän lievittää vieroitusoireita krapularyypyillä. Sietokyvyn kasvuHenkilö kykenee juomaan huomattavasti enemmän kuin aiemmin. Hän ei merkittävästi päihdy tai menetä toimintakykyään, kuten muut saman määrän juoneet. Hän juo enemmän kuin muut. Aineen käyttö muodostuu elämän keskeiseksi asiaksiPäihde ohjaa henkilön elämää. Se vaikuttaa elämän valintoihin: ajan- ja rahankäyttöön, ihmissuhteisiin ja harrastukiin. Selvin päin ei oikein voi tehdä mitään, vaan päihde on koko ajan eri elämäntilanteissa mukana. Selvinäkin aikoina ajatukset askartelevat edellisessä tai seuraavassa päihteen käyttökerrassa. Käyttö jatkuu huolimatta sen aiheuttamista kiistattomista haitoistaHenkilö jatkaa päihteen käyttöä, vaikka siitä aiheutuvat fyysiset, psyykkiset, sosiaaliset, moraaliset, juridiset tai taloudelliset haita ovat selvästi havaittavissa. Päihtymisen tarve ohittaa tärkeysjärjestyksessä läheiset ihmissuhteet, oman terveyden ja työpaikan säilymisen. Edellä kerrotussa päihteitä ovat alkoholin lisäksi huumeet ja lääkeaineet. 

Alkoholismi ja perinnöllisyys

 Yhdysvalloissa toimiva Hazelden Foundation on pitkään tutkinut alkoholi- ja lääkeriippuvuuden kehittymistä ja siirtymistä, myös yhteistyössä muiden akateemisten tahojen kanssa.

 Ajatus alkoholismista periytyvänä sairautena herättää kysymyksiä. Entä jos sairaus todella paljastuukin perinnölliseksi? Miten käy alkoholistien hoidon? Joutuvatko mahdolliset alkoholistit maksamaan korkeampia sairausvakuutusmaksuja? 42 Yhdysvaltain osavaltiota on jo reagoinut asiaan ja kieltänyt geeneihin perustuvan syrjinnän sairasvakuutusmaksuissa. Lisäksi 21 osavaltiota on kieltänyt geneettisen syrjinnän työelämässä. Entä muun tyyppiset lääkeriippuvuudet? Onko niillä perinnöllistä taustaa? Tutkimustulosten mukaan on. Kaksostutkimuksissa on havaittu yhteneväisyys - kun identtinen kaksosveli sairastuu alkoholiriippuvuuteen, sairaus kohtaa useammin myös toisen veljen verrattuna tavallisiin kaksosveljiin. Tämä on tärkeä tieto opetuksen, lainsäädännön ja hoidon parissa. Alkoholismi on monimutkainen sairaus, joka syntyy geenien ja ympäristötekijöiden yhteistuloksena. Siksi on tärkeää estää geneettinen syrjintä yhteiskunnassa. Vaikka geenit eivät yksinään aiheutakaan tätä tuhoisaa sairautta, niillä on kuitenkin merkitystä varsinkin varhaisen alkoholismin havaitsemisessa. Alkoholismin geneettistä perustaa on tutkittu kauan. Ihmisellä on 23 paria kromosomeja, joissa on tuhansia geenejä. Usean kromosomin on epäilty liittyvän alkoholismiin, mutta erityistä alkoholismigeeniä ei ole löytynyt. Sitä ei luultavasti löydykään, koska alkoholismi on niin monimutkainen sairaus. Lisäksi useat geenit toimivat yhdessä. Kaksostutkimukset ovat kuitenkin valottaneet asiaa. Jos moni perheessä sairastuu alkoholismiin, tauti saatetaan mieltää läheisten perhesuhteiden takia ympäristötekijöiden aiheuttamaksi eikä biologisesti siirtyväksi sairaudeksi. Onhan perheenjäsenillä usein samanlainen sosioekonominen asema ja kasvatuksellinen tausta. Kuitenkin tutkimalla adoptiolapsia ja kaksosia, on saatu eroteltua perimän ja ympäristötekijöiden osuutta. Kaikkialla on havaittu, että alkoholiriippuvaisten vanhempien biologiset pojat käyttävät enemmän alkoholia väärin kuin ei-alkoholiriippuvaisten vanhempien biologiset pojat. Naisten kohdalla tutkimustulokset ovat ristiriitaisia. 

Vastuukäyttö vai riippuvuus?

 Alkoholin vastuukäyttöä luonnehtii tietoinen suhde alkoholiin. Vastuukäyttäjä käyttää alkoholia vain sopivina aikoina ja sopivissa paikoissa, eikä käytöstä aiheudu käyttäjälle tai hänen läheisilleen haittoja tai kielteisiä seurauksia. Alkoholin riskikäytöstä on kyse silloin, kun käyttö aiheuttaa kielteisiä seurauksia. Tämä on ensimmäinen vakava varoitusmerkki, vaikka riippuvuus ei vielä olisikaan kehittynyt. Esimerkiksi, jos juomisen seurauksena kadottaa omaisuuttaan, joutuu tappeluun, ei kykene töihin ajallaan, riitelee läheistensä kanssa, vahingoittaa päihtyneenä itseään tai käyttäytyy tavalla, jota katuu jälkeenpäin, on alkoholin käyttö karannut hallinnasta. Tervettä suhtautumista on, että henkilö ei kiellä totuutta liiallisesta alkoholin käytöstään vaan korjaa itse käytöstään kokemuksensa myötä. Hän pitää seuraavalla kerralla rajansa, eivätkä aiemmat kokemukset enää toistu. Huumeiden käyttö tai lääkkeiden hallitsematon käyttö on aina ongelmallista! 

Riippuvuudella eli addiktiolla tarkoitetaan pakonomaista riippuvuutta, joka tuottaa välitöntä tyydytystä, mutta josta seuraa henkilölle itselleen etenevä haitta. Riippuvuudesta on omista pyrkimyksistä huolimatta vaikea päästä tai ei pääse lainkaan eroon. Päihderiippuvuuden ensisijaisina tunnusmerkkeinä pidetään käytön hallinnan menetystä, sietokyvyn kasvua ja käytön lopettamisesta aiheutuvia vieroitusoireita. Päihderiippuvuus eli kemiallinen riippuvuus on pysyvä, mutta hoidettavissa oleva sairaus, jonka eteneminen voidaan pysäyttää.

Huoli läheisen päihteen käytöstä

 Oletko huolissasi läheisesi päihteen käytöstä? Huolestuminen on normaali reaktio ja jonkun perheenjäsenen (tai muun läheisen) riippuvuus päihteestä sairastuttaa useimmiten koko perheen (lähiyhteisön).

Läheisilmiö eli sopeutuminen päihteen käyttöön

 Päihdeongelma koskettaa viidestä viiteentoista henkilöä päihteen käyttäjän ympäristössä. Päihdeongelmasta välillisesti kärsiviä saattaa olla Suomessa jopa kaksi miljoonaa henkilöä. Päihdeongelmaisen läheiset sopeutuvat vähitellen alkoholin tai muun päihteen käyttöön ja siitä aiheutuviin haittoihin, joista puhuminen voi olla melkeinpä mahdotonta. On vain elettävä kuin mitään ei olisi tapahtunut ja nieltävä omat tunteet ja ajatukset. Läheinen sopeutuu päihteen käyttöön ja ottaa vastuun perheen käytännön asioista. Hän hoitaa toisen aikuisen puolesta tälle kuuluvia asioita. Hän oppii vaikenemaan, tottuu jatkuvaan epävarmuuteen, uhkailuun, väkivaltaan ja toisen henkiseen poissaoloon. Hän oppii vähättelemään omia tunteitaan ja tarpeitaan sekä suostuu omien oikeuksiensa mitätöimiseen. Lasten kannalta tilanne on todella vaikea.Vanhempien voimavarat sitoutuvat perheessä vallitsevaan ilmiöön ja läsnäoleva vanhemmuus katoaa. Lasten tunteita ja tarpeita ei kohdata riittävästi tai ei lainkaan. Perheessä ei puhuta siitä, mitä todellisuudessa nähdään ja koetaan, ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tunteita ei saa ilmaista ja opitaan sääntö: "Älä puhu, älä tunne, älä luota!" Läheisilmiön seurauksena lapsista kasvaa aikuisia, jotka eivät tunnista tervettä parisuhdetta. He eivät kykene tuntemaan läheisyyttä parisuhteessa. Heistä on normaalia, että heitä kohdellaan huonosti ja että heidän tunteitaan ja tarpeitaan ei nähdä, koska he tottuivat tähän jo lapsuuskodissaan. Aikuisina he eivät kykene luottamaan kehenkään. He eivät osaa suojautua, he ovat ylivastuullisia huolehtijoita, jotka kontrolloivat pakonomaisesti itseään ja muita. Muiden ihmisten mielialat ja käytös ohjaavat heidän elämäänsä. Lepääminen ja hellittäminen on vaikeaa. He kokevat, että heillä on vain velvollisuuksia, mutta ei lainkaan oikeuksia. He sairastelevat, käyttävät päihteitä tai ovat työnarkomaaneja. He liittyvät lahkoihin tai haalivat valtaa ja materiaa. He eivät tiedä, miksi voivat niin huonosti ja saavat usein jonkin seuraavista diagnooseista: vatsahaava, loppuun palaminen,

migreeni, verenpaine tms. Psykosomaattiset oireet ovat yleisiä, kuten vilustuminen, päänsärky, vatsavaivat ja väsymys.

Apua on saatavilla!

 Apua on kuitenkin saatavilla! Yksinkertaisinta ja nopeinta on etsiä lähin vertaistukiryhmä, joka läheisille aikuisille voisi olla Al-Anon, läheisille lapsille voisi olla Al-Anon/Alateen tai alkoholistien aikuisille lapsille voisi olla AAL. Tukea sekä tietoa päihderiippuvuudesta ja siihen sairastumisesta saat osallistumalla Läheisohjelmaan tai Läheiskurssille.

Myllyhoito® on luotettava hoitomuoto

Myllyhoidollinen työote perustuu seuraaviin periaatteisiin:

  Päihderiippuvuus on sairaus, joka voidaan tunnistaa kliinisesti. Päihderiippuvuus on sairautena ensisijainen, monivaiheinen, krooninen ja etenevä. Päihderiippuvuus ei ole kenenkään syy. Hoitoontulohetken motivaatio ei määrää hoidon tulosta. Alkoholista, lääkkeistä ja huumeista aiheutuvat kemialliset riippuvuussairaudet voidaan

hoitaa saman perusohjelman puitteissa. Riippuvuussairauksiin liittyvä tiedotus, koulutus ja havahdutus tulee kohdistaa sairastuneen

lähiyhteisöstä koko yhteiskuntaan.

Myllyhoidon laadun takeena ovat seuraavat eettiset periaatteet:

 Moniammatillisuuden toteutuminenHoitotiimi koostuu koulutetuista, oman toipumiskokemuksen omaavista työntekijöistä ja muista ammattilaisista, jotka osallistuvat tasavertaisesti potilaan hoitoprosessiin. Oman toipumiskokemuksen omaavat työntekijät ja päihteettömyysOman toipumiskokemuksen omaavalta henkilöstöltä edellytetään vähintään kahden vuoden päihteettömyyttä ennen työsuhteen solmimista. AA:n toipumisohjelmaan tukeutuminenToiminnan ensisijainen perusta on AA:n 12 askeleen toipumisohjelman ammatillinen soveltaminen hoito- ja kuntoutustyöhön. Päihderiippuvuuden sairauskäsitePäihdekäyttöä ja siihen liittyviä ilmiöitä tarkastellaan päihderiippuvuus-käsitteen kautta - ilmiö ymmärretään tällöin sairauden kaltaiseksi tilaksi, joka vaikuttaa päihteen käyttäjän lisäksi myös koko lähiyhteisöön. Läheistyö

Potilaiden perhe ja muu lähiyhteisö huomioidaan hoidossa ja ohjataan tarvittaessa muihin erityispalveluihin sekä läheisille tarkoitettuihin 12 askeleen ohjelmiin. Hoidon tavoitteetHoidon tavoitteena on potilaiden hyvän toipumisen käynnistäminen ja elämänlaadun paraneminen, jota tukee päihteetön elämäntapa ja jatkuva 12 askeleen toipumisohjelmien tuki. Työntekijöiden perehdyttäminen, kouluttaminen ja työnohjausTyöntekijöille järjestetään täydennys- ja työpaikkakoulutusta. Kussakin yksikössä on säännöllinen työnohjaus koko henkilökunnlle, joka osallistuu potilastyöhön. Henkilökunnalle on laadittuna oma päihdeohjelma ja hoitoonohjausmalli. Uusille työntekijöille on perehdyttämisohjelma myllyhoidolliseen työhön.

Mini-interventio eli   lyhytneuvonta

Mini-interventio on terveydenhuollossa tapahtuva lyhyt neuvonta, jossa pyritään tukemaan asiakasta alkoholin käytön

vähentämisessä silloin, kun käyttö on runsasta, mutta siitä ei ole vielä ehtinyt aiheutua mainittavia haittoja. Hoito sisältää

alkoholin kulutuksen kartoittamisen, neuvonnan ja mahdollisesti muutaman seurantakäynnin.

Mini-intervention teho on osoitettu monissa tutkimuksissa ja se tehoaa naisiin ja miehiin yhtä hyvin. Vaikutus kestää 1-2

vuotta. Joka kymmenes hoidettu potilas hyötyy mini-interventiosta.

Lähes jokainen terveyskeskukseen hakeutuva potilas suhtautuu positiivisesti tai neutraalisti alkoholikeskusteluun.

Kuitenkin vain muutama prosentti potilaista tekee aktiivisen aloitteen keskustella alkoholikäytöstään. Aloite on siten

ammattilaisten vastuulla. Mitä enemmän otamme alkoholinkäytön puheeksi, sitä enemmän saamme kokea, että

asiakkaat hyötyvät siitä ja vähentävät juomista.

Suomessa jopa puoli miljoonaa ihmistä käyttää alkoholia terveydelle haitallisesti. Juomatottumuksillaan terveytensä

riskeeraavia on arvioitu olevan terveydenhuollon asiakkaina olevista naisista 10 ja miehistä 20 prosenttia.

Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimipisteissä on tärkeää muistaa ilmiön yleisyys.

Mitä varhemmin riskikäyttöön puututaan, sitä parempi. Jos asiakas on esimerkiksi muutaman vuoden juonut riskirajoilla,

hänellä on vielä hyvät mahdollisuudet muuttaa juomatapaansa.

VinkkiKun asiakkaan alkoholin käyttö on siinä määrin runsasta, että terveys tai ihmissuhteet vaarantuvat, terveydenhuollon- tai

sosiaalitoimen henkilöstön on hyvä kertoa tästä asiakkaalle ja tukea häntä mahdollisessa muutoksessa. On muistettava

myös se, että hyväksytään potilaan yksilölliset ratkaisut.

Sekakäytön riskit

Lääkkeiden tahallinen käyttö alkoholihumalan tehostajana lisää erilaisia päihtymystilan riskejä. Mutta sekakäyttöä voi

esiintyä myös ilman, että sitä tietoisesti tavoiteltaisiin. Tahatonta sekakäyttöä syntyy muun muassa siitä, jos runsaan

juomisen aiheuttamia häiriöitä hoidetaan uni- ja rauhoittavilla lääkkeillä. Koska lääkkeiden tosiasiallinen vaikutus

hermostoon kestää kauemmin kuin niiden koettu vaikutus, lääke ei välttämättä ole ehtinyt hävitä elimistöstä ennen

seuraavaa alkoholin nauttimiskertaa.

Sekakäytön välittömät seuraukset voivat olla yllättäviä. Tavallisimpia ovat alkoholin "poikkeuksellisen" tehokas vaikutus,

muistinmenetykset ja käytöshäiriöt. Muistinmenetys voi johtaa esimerkiksi uni- tai rauhoittavan lääkkeen yliannosteluun,

tajuttomuuteen, kuolemanvaaraan tai ainakin sairaalaan vatsahuuhtelua varten. Alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden

yhteisvaikutus on aiheuttanut jopa henkirikoksia.

Säännöllinen alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden sekakäyttö johtaa nopeasti lääkkeiden sietokyvyn kasvuun ja

lääkeriippuvuuteen. Sekariippuvuuden vieroitushoito on paljon vaikeampaa kuin pelkän alkoholin aiheuttamien

vieroitusoireiden. Tyypillistä on, että kun alkoholin aiheuttamat vieroitusoireet väistyvät, lääkkeen vähenemisestä johtuvat

vieroitusoireet vasta alkavat. Tajuttomuus- ja kouristuskohtauksia voi tulla vielä viikkoja myöhemmin. Vieroitusoireiden

vaikeutuessa tällaiset potilaat etsivät usein pakonomaisesti sitä lääkettä, josta he ovat riippuvaisia. Mikäli sitä ei löydy,

vieroitusoireita lievitetään alkoholin avulla.

Huomattava osa yllättävistä hoidon keskeyttämisistä päihdehuollon laitoksissa tapahtuu lääkeongelman salaamisen

takia. Kun hoitohenkilökunta ei tiedä ottaa sitä hoidossa huomioon, oireiden paheneminen johtaa helposti joko

lääkkeiden salaa syömiseen tai hoidon keskeyttämiseen. Näin kierre jatkuu ja tilaan liittyvät vakavammat häiriöt saattavat

olla edessä.

Alkoholi- ja lääkekierteen purkaminen vaatii pitkäjänteistä vieroitushoitoa. Paras asiantuntija on oma lääkäri. Hänelle

tulisi kertoa koko totuus alkoholin ja lääkkeiden käytöstä. Koska lääkkeen äkillinen lopettaminen voi pahimmillaan olla

hengenvaarallista, on tärkeää tehdä asteittainen vähentämissuunnitelma. Riittävän tiiviin seurannan ja muun henkisen

esimerkiksi A-klinikoilta saatavan tuen avulla vieroitus voi onnistua. Alkoholi on syytä jättää vieroitushoidon aikana

kokonaan pois. Vaikeimmissa tapauksissa on hyvä kääntyä A-klinikoiden puoleen. Vieroitushoito laitoksessa voi myös

olla välttämätöntä. Laitosjakson jälkeen on seurantaa jatkettava avohoidossa, koska vuosia jatkuneen sekakäytön

jälkeen voi vieroitusoireita ja muita psyykkisiä ongelmia ilmetä myös myöhemmin. Ilman ongelmien selvittämistä ja

henkistä tukea saattavat jälkivieroitusoireet johtaa uuteen lääke- ja/tai alkoholikierteeseen.

Antti Holopainen

ylilääkäri, Järvenpään sosiaalisairaala

Viimeksi muokattu:29.05.06Asumisyksikkö

Asumisyksikön palveluasuminen on tarkoitettu asunnottomille päihde- ja mielenterveysongelmaisille miehille, jotka tarvitsevat tukea omatoimisuudessa, päihteidenkäytön hallinnassa sekä itsenäisen asumisen taidoissa. Asumisyksikkö on 9-paikkainen ja asukkaat asuvat kahden hengen huoneissa. Asuminen on määräaikaista ja se toimii yleensä välivaiheena itsenäiseen asumiseen, jonka toteutumista asumisyksikön ohjaajat seuraavat ja tukevat 6-12 kuukautta.

Asumispalvelutarve arvioidaan Päihdeyksikössä yhdessä asiakkaan ja asumisyksikön ohjaajan kanssa. Asumista varten tehdään palvelusuunnitelma ja vuokrasopimus. Asumisesta peritään maksukyvyn mukaista vuokraa (enintään 200 eur/kk). Asukkaat vastaavat itse elinkustannuksistaan sekä ruoanlaitosta, vaatehuollosta ja siivouksesta. Asumisyksikössä ei ole yöpäivystystä klo 20.00-9.00.

Asumisyksikön toiminnan tavoitteet ovat:

tukea itsenäisen asumisen valmiuksia ja taitoja tarjota mahdollisuus päihde- tai mielenterveysongelman hoitamiseen ja päihteidenkäytön

rajoittamiseen ehkäistä toimintakyvyn ongelmien paheneminen ja laitoshoidon tarpeen kasvu

Asumisyksikön toimintamuodot ovat:

Itsestä huolehtimisen ja sosiaalisten taitojen opettelu Päihteidenkäytön hallinnan tai lopettamisen tukeminen Asiointiapu ja palveluohjaus Itsenäisen asumisen tukeminen

Yhteystiedot

AsumisyksikköVälikatu 2, 37100 Nokia

OhjaajatArja Korhonen, Minna Kuittinen ja Niina Osagie(03) 3118 8193, 050 395 8826

Asukkaat(03) 341 2165

Päihdeyksikön vastaanottotoiminta

Päihdeyksikkö on päihdehuollon erityispalveluyksikkö, jonka palvelut on tarkoitettu työikäisille päihteiden ongelmakäyttäjille tai riippuvuusongelmista kärsiville sekä heidän läheisilleen.

Hoitoon hakeudutaan oma-aloitteisesti, läheisen tai lähiyhteisön hoitoon ohjaamana. Hoidontarpeen arviointi ja suunnittelu edellyttää ajanvarausta ja se toteutetaan tarpeen mukaan verkostotyönä.

Päihdepalveluiden tavoitteena on:

ehkäistä ja vähentää päihteiden käytöstä aiheutuvia terveydellisiä ja psykososiaalisia haittoja

tukea päihteidenkäytön vähentämistä ja lopettamista

vahvistaa päihdeongelman toipumisessa ja päihdesairauden hoitamisessa tarvittavia voimavaroja ja mahdollisuuksia

Päihdeyksikön palvelut ovat:

Psykososiaalinen avopäihdehoito

Työpaikkojen hoitoonohjaus

Ajokorttiarvioinnit Katkaisu-, lääke- ja

akupunktiohoito verkostotyönä terveyskeskuksen kanssa

Päiväkeskustoiminta Asumispalvelut Päihdepsykiatrinen

avohoito yhdessä mielenterveyskeskuksen kanssa

Opioidiriippuvaisten korvaushoito yhdessä terveyskeskuksen kanssa

Laitoskuntoutus ostopalveluna

Päihdeongelmaisten palveluohjaus

Yhteystiedot

Lisätietoja

Päihdehuollon strategiat Alkoholiongelmaisten hoitosuositukset

PäihdeyksikköAlasairaalankatu 3, 37100 NOKIAPuhelinaika 1.8.2009 alkaen klo 11.30 - 12.00 (ma-pe)etunimi.sukunimi@nokiankaupunki.fi

Vastaava sosiaalityöntekijä Aila Nyberg-KorkAsiakasvastaanotto (asiakkaat R-Ö ) sekä päiväkeskus ja asumisyksikkö(03) 3118 8673, 050 395 8828

Sosiaalityöntekijä Marja VierimaaAsiakasvastaanotto (asiakkaat A-Q)(03) 3118 8452, 050 395 8827

Terveyskeskuksen päihdevastuusairaanhoitajat

Keski-Nokian aluevastaanotto (03) 3118 8630Pohjois-Nokian aluevastaanotto, (03) 3118 8649Etelä-Nokian aluevastaanotto, (03) 3118 8542Siuron alue, (03) 3118 8163