Oppiminen ja osaaminen kunnan menestystekijöinä

Maaliskuu 2017

Kunnat ovat vanhan ja uuden roolinsa välissä. Huhtikuun vaaleissa valittavat päätöksentekijät määrittävät sen, miltä kunnat näyttävät ja mitä ne painottavat, kun osa tehtävistä siirtyy maakuntien hartioille. Tämä nostaa kunnissa erityisesti kahden keskeisen kysymyksen painoarvoa. Ensinnäkin sivistyspolitiikan rooli kunnallisessa päätöksenteossa kasvaa ja toiseksi elinkeinopoliittiset kysymykset nostavat suhteellista merkitystään. Parhaiten pärjäävät kunnat, joissa oivalletaan, että nämä kaksi asiaa liittyvät kiinteästi toisiinsa.

”Oppiminen 3.0”

Kuvittele eteesi luokkahuone vuonna 1977. Oppilaat istuvat riveissä pulpettiensa ääressä ja luokan edessä opettaja esittelee ja kertoo asioita, joita oppilaiden tulee tietää ja muistaa. Oppilas saa oman puheenvuoron, jos vain muistaa viitata kiltisti ja odottaa tulevansa huomioiduksi.

Moni asia ympärillämme on muuttunut neljänkymmenen vuoden takaisesta päätä huimaavalla vauhdilla. Olemme siirtyneet aikaan, jossa informaatio, viestit ja uutiset liikkuvat sekunneissa maailman laidalta toiselle. Tietoa on saatavilla niin paljon, ettei kukaan voi sitä kaikkea sisäistää. Jokaisen meistä tuleekin oppia hallitsemaan, hakemaan ja käyttämään tietoa sekä ymmärtämään ja hahmottamaan yhä laajempia kokonaisuuksia. Informaatiotulvasta täytyy priorisoida esille oleelliset asiat. Lisäksi vastaanottajan täytyy pystyä arvioimaan kohtaamansa tiedon laatua, alkuperää ja todenmukaisuutta. Tiedon tulee olla merkityksellistä.

Meidän tulee myös haastaa tiedon käsite sellaisena, kun olemme sen ymmärtäneet. Asioiden ulkoa opettelun aika on ohi.

Puutteita näissä valmiuksissa ilmenee heti, kun tarkastelemme ympärillämme toimivaa yhteiskuntaa. Populistiset viestit ja valeuutiset leviävät kulovalkean tavoin ja totuuden jälkeinen aika on tullut osaksi yhteiskunnallista kehitystä kuvaavaa käsitteistöä. Elämme ajassa, jossa meidän tulee rohkeasti määritellä uudestaan kuva suomalaisesta sivistyksestä.

Yksittäisen ihmisen tasolla tämä muutos tarkoittaa uudenlaista kansalaisuutta ja työelämää. 1990-luvulla tunnistimme akateemisten työttömien haasteeksi IT-taitojen puutteen. Tämän päivän työn murroksessa oleelliseksi nousee sen sijaan kysymys siitä, minkälaisilla taidoilla varustettu osaaja kykenee luomaan työtä itselleen ja ympärilleen? Työ ei ole enää muualta annettu subjektiivinen oikeus, vaan jotakin sellaista, mitä kukin meistä eri elämävaiheissa tuottaa. Tähän vaaditaan strategista ajattelua, rohkeutta, yrittämistä ja epäonnistumisen sietokykyä sekä taito tunnistaa ja kehittää omaa osaamista läpi koko elämän.

Kaiken tämän keskellä koululaitos on kuitenkin säilynyt aina tähän päivään saakka huomiota herättävän muuttumattomana. Palauta nyt mieleesi ne alussa kuvitellut pulpettirivit. Ne samat rivit löytyvät edelleen neljäkymmentä vuotta myöhemmin suurimmasta osasta suomalaisia kouluja. Liian moni opetustilanne perustuu yhä ajatukselle tiedon siirtämisestä. Tiedon, joka pahimmillaan on irrallaan siitä tiedon valtavirrasta, jossa oppijoiden tulee osata toimia. Oppilaat sen sijaan kohtaavat joka päivä maailman, joka ei sovi yhteen näiden käytäntöjen kanssa.

Edellä kuvattuun haasteeseen vastattiin Suomessa uusilla peruskoulun opetussuunnitelman perusteilla (myöhemmin OPS), jotka otettiin kouluissa käyttöön syksyllä 2016. Uudessa OPS:ssa oppilas on aktiivinen toimija, joka koulun tulee opettaa oppimaan. Tiedon sijaan keskiöön nousevat taidot, joiden avulla tietoa hallitaan. Oppiminen sidotaan osaksi kaikkea elämää ja oppilaalle rakennetaan suurempi rooli oman oppimisensa arvioinnissa. Peruskoulusta jokainen lähtee rakentamaan tulevaisuutta oppimisen keinoin.

Elämme ajassa, jossa meidän tulee rohkeasti määritellä uudestaan kuva suomalaisesta sivistyksestä.

Uusi opetussuunnitelma on erinomainen vastaus myös Suomen kansainvälisen menestyksen varmistamiseen. PISA-tutkimus, jonka kärkipaikoilla Suomi on jo vuosia ylpeänä ollut, muuttuu nimittäin sekin vastaamaan ajan haasteisiin. Tulevaisuuden PISA-testit mittaavat entistä enemmän taitoja ja edellä kuvatunlaista osaamista. Suomesta etulyöntiasemassa ovat nyt erityisesti ne kunnat, jotka ovat lähteneet rohkeasti mukaan uusien oppimistapojen kokeiluun ja ovat mukana esimerkiksi New Pedagogies for Deep Learning -verkostossa. Verkosto ja OECD tekevät keskinäistä Memorandum of Understanding -pohjalta yhteistyötä uuden ajan PISA:n rakentamisessa. Ja mukaan ehtii vielä!

PISA-mittausta paljon tärkeämpi syy herätä tähän kysymykseen viimeistään nyt, on kuitenkin se, että me elämme näitä taitoja ja valmiuksia vaativassa maailmassa jo tällä hetkellä – emme vasta tulevaisuudessa. Hallitsematon kehitys, joka ei huomioi oppijoiden maailman muuttumista, tuo mukanaan enemmän haasteita kuin mahdollisuuksia. Esimerkiksi tutkimustulokset (Salmela-Aro, Muotka, Alho, Hakkarainen & Lonka, 2015.) meiltä Suomesta kertovat, että jopa 46 prosenttia 12-vuotiaista suhtautuu kyynisesti koulun käyntiin ja oppimiseen, sillä koulukokemus ei asetu osaksi muuta elinpiiriä ja kokemusmaailmaa.

Samaa huolestuttavaa kehitystä heijastelee myös PISA-tulosten voimakas sukupuolien välinen eriytyminen, suomalaiset pojat pärjäävät tyttöjä merkittävästi huonommin useissa oppiaineissa, sekä suomalaislasten matemaattisluonnontieteellisten aineiden osaamisen heikentyminen. Viimeksi mainitussa Suomi putosi viimeisimmällä PISA-kierroksella eniten suhteessa aiempiin tuloksiin. Häviämme osaamisessa siis itsellemme.

Kolmas konkreettinen esimerkki ovat suomalaiset tytöt, jotka ovat PISAn mukaan edelleen maailman toiseksi parhaita teknologia- ja tiedeaineissa. Microsoftin eurooppalaisen tutkimuksen mukaan nämä samat tytöt ovat silti vähiten halukkaita suuntamaan näille aloille opinnoissaan ja urapolullaan. Tutkimus, johon osallistui 11 500 eurooppalaista tyttöä, myös Suomesta, osoitti, että siinä missä tytöt kiinnostuvat 11 ikävuoden tienoilla teknologia ja -tiedeaineista, romahtaa heidän kiinnostuksensa ennen 15 ikävuotta dramaattisesti.

Oppimisen ilo tulee nyt saada palautettua, ennen kuin meillä on käsissämme uusi syrjäytymisvaarassa olevien ryhmä: lapset ja nuoret, joiden elämään oppiminen ei järkevästi sisälly.

Teknologian kehitys ja mahdollisuudet ovat kaikessa tässä väline, joka meidän tulee uskaltaa hyödyntää kaikessa potentiaalissaan. Tulevaisuutta ja kilpailukykyä ei luoda katsomalla Pikkukakkosen sijaan Netflixiä, vaan kasvattamalla parhaita oppijoita. Maailman osaavin ja onnellisin Suomi luodaan jokaisessa kunnassa ja koulussa askel askeleelta. Tämä toteutuu kuitenkin koulumaailmassa ainoastaan, jos kunnat ja kuntapäättäjät ovat sitoutuneita rohkeuteen ja muutokseen. Käännetään katseemme historiasta tulevaisuuteen.

PISA-mittausta tärkeämpi syy herätä tähän kysymykseen nyt on se, että elämme näitä taitoja ja valmiuksia vaativassa maailmassa jo tällä hetkellä – emme vasta tulevaisuudessa.

Mitä muutos tarkoittaa?

1. Oppijalle?Uuden ajan oppimisessa oppijalle on varattuna merkittävä rooli oman oppimisensa tavoitteenasettajana, johtajana ja arvioijana. Tavoitteiden asettamisen ja arvioinnin kautta oppija tunnistaa ja hallitsee omaa oppimisprosessiaan ja havainnoi siinä tapahtuvaa kehitystä. Aktiivinen rooli mahdollistaa jokaiselle omalla tasolla ja sen äärirajoilla tapahtuvan tekemisen ja oppimisen joka päivä, jokaisessa tilanteessa. Oppimisen taitoina, mutta myös kohteena korostuvat yhteistyö muiden kanssa ja kokonaisuuksien hallinta sekä tiedon käsittely, pilkkominen ja kriittinen arviointi. Jokainen oppija on vastuullinen yhteisön jäsen.

2. Opettajalle?Opettaja toimii oppijan oppimisen aktivoijana ja mahdollistajana, joka ohjaa oppilaat tiedon äärelle. Uudenlainen opettajuus on mahdollista jokaiselle, mutta opettajilta vaaditaan tiedon siirtämiseen ja asiasisältöjen muistamiseen perustuvan tietokäsityksen ja pedagogisen ajattelun kokonaisvaltainen muutos. Vanhaa ei tarvitse hylätä, mutta uudet keinot ja osaaminen tulee lisätä sen päälle. Opettajan auktoriteetti muuttuu sekin: uusissa oppimistilanteissa auktoriteetin avulla mahdollistetaan aktivoinnin onnistuminen. Oppilaiden ei ole tarkoitus pärjätä yksin, vaan tehdä itse.

3. Oppimiselle?Oppimisen tavoitteena on osaamistaso, joka tarjoaa edellytykset uuden ajan kansalaisuuteen ja työelämään. Raja-aidat formaalin ja informaalin oppimisen väliltä kaadetaan, ja oppiminen tapahtuu kaikkialla, koko oppijan elinpiirissä. Oppimista lähestytään ongelma- ja projektilähtöisesti ja eri sisältöjä sidotaan loogisilla tavoilla toisiinsa – aivan, kuten asiat oikeassakin elämässä linkittyvät toisiinsa. Oppilaan arki tuodaan luokkahuoneen sisälle. Aitojen ongelmien ratkaiseminen, yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen tukevat oppimista.

4. Kouluyhteisölle?Kouluyhteisön rooli muutoksessa on erityisen keskeinen, sillä uusi oppiminen on systeemitason muutos, jota yksilöt eivät voi saavuttaa yksin – vaan ainoastaan yhdessä. Kouluympäristö toimii kokonaisuudessaan oppimisympäristönä: esimerkiksi vastuullinen energiankäyttö koulussa ilmentää ekologista elämäntapaa paremmin kuin video tai kerrottu esimerkki. Yhteiskunnan kaikkien sektoreiden läpi leikkaavat teknologian mahdollisuudet ovat luonnollinen osa myös kouluympäristöä.

Myös kouluyhteisöjen johtamisessa tarvitaan päivitys nykypäivään. Työelämässä on jo pitkään puhuttu hallinnoinnin sijaan johtajuudesta ja nyt tämä ajattelu on korkea aika tuoda myös koulumaailmaan.

5. Kunnalle?Koulutus nousee kunnissa entistä vahvempaan asemaan ja muuttuu keskeiseksi houkuttelevuustekijäksi. Jokaisen päättäjän tulisi pohtia ja tietää, pääseekö oppija omassa kunnassa mukaan kehityksen kelkkaan. Uuden oppimisen ja osaamisen mahdollistavat resurssit ja fasiliteetit on saatava kuntoon, tai matka jää puolitiehen. Kunta, jonka päättäjät innostuvat, ja onnistuvat saamaan maailman parhaat opettajansa mukaan viemään työtään ja osaamistaan 2020-luvulle, voittaa niin Suomessa kuin globaalisti.

6. Suomelle?Koulutuksen ja oppimisen mallimaalle Suomelle osaamisen ja muutoksen kelkassa pysyminen on elintärkeää. Päivittämällä ajatuksemme ja ajattelumme koulutuksen osalta, mahdollistamme Suomen, joka tuottaa jatkossakin maailman parhaita tuloksia, olipa kyse sitten tyttöjen matematiikan tuloksista, tai poikien kouluviihtyvyydestä.

Samalla varmistetaan Suomen paikka osaamiseen perustuvan talouskasvun voittajana ja uuden liiketoiminnan ja palvelumuotojen kehittäjänä.

Politiikkasuosituksia – Ovatko nämä kunnassani kunnossa?

PUITTEET KUNNOSSA - Uuden oppimisen ja opetussuunnitelman mahdollistavat verkot, infra ja laitteet on laitettu kuntoon kaikissa kouluissa. Kunnassani on sektorirajat ylittävä digitalisaatiostrategia.

KUNTANI opetuspuolella käytetään pilvipalveluita, joka mahdollistaa tiedon kätevän siirtämisen ja vapauttaa niin opetus- kuin tukihenkilöstön aikaa luovempaan ja hyödyllisempään työhön. Oppilaiden tasa-arvoiset mahdollisuudet hyödyntää teknologiaa on varmistettu. Lisäksi Oppilaiden omia laitteita hyödynnetään joustavasti ja tarkoituksenmukaisesti.

RESURSSIEN KÄYTTÖ on optimoitu: käytettävissä olevat varat on kohdennettu siten, että niillä saadaan aikaiseksi parhaita mahdollisia tuloksia. Hyödynnämme teknologian mahdollisuuksia toimintojen tehostamisessa. Esimerkiksi koulujen optimoitu energiankulutus säästää rahaa ja toimii samalla konkreettisena esimerkkinä ekologisesta elämäntavasta.

NYKYKÄYTÄNNÖT on arvioitu: Tiedämme mitä teemme sopivasti, mitä tarvitsemme lisää ja mihin tulisi keskittyä vähemmän.

OPETTAJIEN täydennyskoulutukselle on varattu riittävästi resursseja ja opettajat on ohjattu tämän koulutuksen piiriin. Osaamisen kehittymistä seurataan ja mitataan. Hyödynnämme koulutuksen kokeilukeskusta ja valtakunnallista mentoriverkostoa. Opettajat oppivat parhaiten työssään osana oppivaa yhteisöä – aivan kuten oppijatkin.

UUDESSA OPETUSSUUNNITELMASSA onnistuminen on otettu koko kunnan tavoitteeksi.

VIRASTO, PÄÄTTÄJÄT JA KOULUT ovat muodostaneet yhteisen näkemyksen siitä, miltä näyttää uuden ajan oppiminen meidän kunnassa. Koulujen lisäksi uudet osaamistarpeet huomioidaan myös muualla kaupungin organisaatiossa ja esimerkiksi työnkuvat muuttuvat muutoksen mukana. Tulevaisuutta tehdään yhdessä.

PANOSTAMME opetussektorin ja koulujen johtamiseen ja johtajien kouluttamiseen. Meillä johdetaan uudenlaista oppimista ja yhteisöllisyyttä, ei vain hallinnoida.

KUNNOSTETTAVAT ja rakennettavat koulutu suunnitellaan 2010-luvun oppimista tukeviksi. Myös vanhoja tiloja muokataan uutta oppimista mahdollistaviksi.

HYÖDYNNÄMME mutkattomasti public-private -yhteistyötä. Emme tee kaikkea yksin.

KUNNAN SIVISTYSPALVELUT tukevat kokonaisuudessaan uutta oppimista: kirjastot ja kurssikeskukset on otettu mukaan.

VANHEMMAT on osallistettu oppimisen muutokseen ja osaksi lastensa taitojen ja osaamisen tukemista.

Lisätietoja: Kati Tiainen Digitaalisen oppimisen strategiajohtajaMicrosoft+358 50 5291160katit@microsoft.com Max MickelssonTietoyhteiskuntasuhdejohtajaMicrosoft+358 50 4999776maxmick@microsoft.com