30 Suomen luonto 15/2016 15/2016 Suomen luonto 31

Mustikan, puolukan ja suomuuraimen satoja on ennustettu ja tilastoitu jo yli 20 vuotta. Ämpärit täyttyvät, sillä marjastusta harrastaa yli kaksi miljoonaa suomalaista – ja maistuvat marjat eläimillekin.

teksti Johanna Mehtola

An

nA-

liis

A pi

rho

nen

/ l

uo

nto

kuvA

kAu

ppA

marjat

Runsas puolet marjasadosta päätyy eläinten suuhun ja nokkaan kuten puolukka kuukkelilla.

15/2016 Suomen luonto 3130 Suomen luonto 15/2016

Näin on

32 Suomen luonto 15/2016 15/2016 Suomen luonto 33

Mustikka on Suomessakin kokenut jääkauden jälkeen monenlaisia pakkasia, mutta sopeutuuko se, jos sää ääre- vöityy?

”Minulla on sellainen pelko, että keväät ja mustikan ku-kinta-aika aikaistuvat, jolloin kukat ovat entistä alttiimpia hallaöille. Hyönteisetkään eivät ole sopeutuneet mustikan kukkien pölyttämiseen jo toukokuun alussa.”

Me ihmiset manaamme kylmiä kevät- ja alkukesän päi-viä, mutta marjoja ajatellen juuri hitaasti etenevä kevät ja alkukesä takaavat hyvän sadon.

Yksikään marja ei ole tarpeetonIhmiselläkin on näppinsä pelissä marjasadon kehitykses-sä. Metsänkäsittely nimittäin vaikuttaa etenkin mustikka-satoihin. Avohakkuun jälkeen kuluu 20–30 vuotta tai jo-pa enemmän ennen kuin alueelta voi taas kerätä kunnol-la mustikoita.

”Puolukka on järeämpi ja jämäkämpi marja, se kestää kui-vuutta ja muutoksia paremmin kuin mustikka, joka on herk-kä. Minun mielessäni mustikka on kuin nainen ja puolukka kuin mies”, Salo vertailee.

Metsissämme kasvaa 17 syötävää luonnonmarjalajia. Ne-kin luovat luonnon tarjoamia ekosysteemipalveluja ihmi-sen näkökulmasta, mutta Salo puhuisi mieluummin luon-tohyödyistä.

”Ekosysteemipalvelu ei ole oikein hyvä sana kuvaamaan luonnosta ammennettavia hyötyjä.”

Eivätkä marjat kasva ja kypsy metsissä vain meitä ihmi-siä varten. Ne ovat myös monien eläinlajien ravintoa. Run-sas puolet biologisesta marjasadosta päätyy metsäneläinten suuhun ja nokkaan.

”Karhu syö päivässä pari sangollista mustikkaa, puoluk-kaa ja niiden lehtiä. Marjat maistuvat oravallekin. Myös monet linnut kuten rastaat, varislinnut ja etenkin metsäka-nalinnut syövät paljon marjoja. Mustikkavarvikko taas tar-joaa suojaa linnunpoikasille, ja varvikon alla elää ihan oma hyönteismaailmansa.”

Kaikki eläimet eivät malta odottaa marjojen kypsymistä, vaan pistelevät poskeensa jo kukkia.

Valtakunnalliset mustikka- ja puolukkasadot 1997–2015

y Ahomansikka y Juolukka y Karpalo y Kataja y Lillukka y Mustikka y Mesimarja y Pihlajanmarja y Puolukka

y Riekonmarja y Sianpuolukka y Suomuurain y Taikinamarja y Tuomi y Tyrni y Vadelma y Variksenmarja

RaVinnoksi kelpaaVialuonnonmaRjoja

Kauko Salo tutkimusruudulla, josta lasketaan aluksi kukat, sitten raakileet ja marjat.

tuomen tummat marjat ovat meheviä ja kitkeriä.an aluksi kukat, sitten raakileet ja marjat.

hitaasti etenevä kevät ja alkukesä takaavat mustikallekin hyvän sadon.

ahomansikat kypsyvät jo juhannuksen jälkeen.

läh

de:

kAu

ko s

Alo

/ l

uo

nn

on

vAr

Ake

sku

s

erkk

i mA

kko

nen

mA

rik

A ee

ro

lAse

ppo

AlA

tAlo

/ v

Ast

AvA

lo

1997 1999 2001 2003 2005 2007 20112008 20121998 2000 2002 2004 2006 2009 20132010 201520140

5

10

15

20

25

30

35

40

45mustikka puolukka

kg/ha

P uhelin pirisee ja Kauko Salo kaivelee ta-kin taskuaan, kun kävelemme Metla-ta-lon pihassa Joensuussa.

”Se on varmaan taas joku toimittaja.”Mustikka on alkanut kukkia, ja tuleva

sato kiinnostaa marjastavaa kansaamme. Luonnonvarakeskuksen vanhempi tutkija Salo on itseoikeutettu guru, jolta asiaa ky-

sytään. Hän on johtanut mustikan, puolukan ja suomuurai-men sato tilastointia alusta lähtien, vuodesta 1994.

Noin kaksi miljoonaa suomalaista harrastaa marjastusta, ja luonnonmarjojen talteenottoprosentti on noussut viime vuo-sina kymmenen korvilta jopa 13 prosenttiin, noin 65 miljoo-naan kiloon.

”Jos yöpakkasia tulee, niin sitten pitää olla huolissaan”, Sa-lo lopettaa puhelun ja jatkaa minulle:

”Mustikan kukka kestää noin kolmen asteen pakkasen, mut-ta jos asteet menevät sen yli, niin huonosti käy.”

Miltä se tulevan kesän sato nyt sitten näyttää?”Vaikka tammikuussa oli kovia pakkasia, eikä lumen suojaa-

kaan juuri ollut, näyttää mustikka kukkivan nyt toukokuun puolivälissä monin paikoin runsaana”, Salo sanoo ja muistelee vuoden 2014 voimakasta kevät ahavaa, jolloin mustikanvarvut ruskistuivat ja noin kolmannes sadosta tuhoutui.

”Toissa päivänä tosin tuli Ylä-Karjalasta tietoa ruskeista kas-vustoista.”

Suurimpia satoja puolukasta on poimittu esimerkiksi vuon-na 2005, jolloin marjoja saatiin koko maassa keskimäärin 35 kiloa hehtaarilta ja mustikasta vuonna 2012, jolloin sato oli 42 kiloa hehtaarilta (katso taulukko s. 33).

Marjasatoon vaikuttavat monet tekijät: talven pakkaset, pö-lytys, kosteus- ja lämpöolot, metsänkäsittely sekä kasvin oma fysiologinen tila.

”Jos kasvilla on heikko kondis, se ei pysty tuottamaan kuk-ka-aiheitakaan, jotka muodostuvat jo edellisenä syksynä. Kas-vi käyttää paljon energiaa kuk kien ja marjojen tuottamiseen, joten kahtena peräkkäisenä vuonna se ei jaksa tuottaa hy-vää satoa.”

Neljän viime vuoden aikana (2012–2015) puolukkasadot ovat olleet keskiarvojen yläpuolella.

Ari

mo

ekl

un

d /

lu

on

toku

vAk

Aupp

A

mA

rikA eer

olA

Mustikan huippusatovuonna 2012 marjoja saatiin yli 42 kiloa hehtaarilta. Vastaavasti puolukan tähän- astinen huippuvuosi oli 2005 ja satoa kehittyi 35 kiloa hehtaarilta.

” Jos kasvilla on heikko kondis, se ei pysty tuottamaan kukka- aiheitakaan.”

32 Suomen luonto 15/2016

34 Suomen luonto 15/2016 15/2016 Suomen luonto 35

”Myyrä on varsinainen velikulta. Se on mieltynyt mustikan-kukkiin”, Salo paljastaa.

Jos marjasato on heikko, se saattaa vaikuttaa myös eläin-ten käyttäytymiseen. Salo muistelee, että huonona satovuon-na 2008 karhuja ilmestyi talojen puutarhoihin syömään ome-noita korvatakseen marjojen tarjoa man ravinnon.

Marjaennusteet tarkemmiksiEläimet eivät kuitenkaan pysty ennustamaan tulevaa satoa. Se on meidän ihmisten ja etenkin Salon heiniä. Ennusteet-kaan eivät synny tyhjästä. Niitä varten on viime vuosina ol-lut eri puolella Suomea sata metsäaluetta, jossa kussakin on viisi neliömetrin kokoista tutkimusruutua.

Ruuduista lasketaan aluksi kukkien määrä, sitten raakileet ja lopulta kyp-sät marjat.

”Minä yleensä syön tutkimus-aineistoni”, Salo nauraa.

Laskeminen on käsipeliä ja päävastuu inventoinneista on viime vuosina ollut Metsäntut-kimuslaitoksella ja vuodesta 2015 Luonnonvarakeskuksen maasto-työryhmillä ja yliopistojen kenttäase-mien henkilökunnalla.

Nyt suunnitteilla on saada enem-män koeruutuja ja tavalliset kansalai-set mukaan laskentoihin. Luonnonva-rakeskus hakee parhaillaan rahoitus-ta hankkeelleen DigiMasi – Kansalaishavaintojen digitalisaa-tiolla parempia marjaennusteita.

”Toiveissa olisi saada DigiMasi jo ensi keväänä käyttöön.”Salo väläyttää myös ideaa kehitteillä olevasta marjakartas-

ta, jonka avulla voisi suunnistaa parhaille mustikka-, puoluk-ka- ja suomuurainapajille.

Tilastojen avulla nähdään, millaiselle kasvupaikalle sato muodostuu, sen määrä sekä mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kokonaissatoon.

Tilastot eivät kuitenkaan paljasta kaikkea, kuten esimerkik-si pölyttäjien määriä ja merkitystä satoihin. Niinpä Salo on tehnyt omia tutkimuksiaan mökillään, jonne hän laittoi kak-si kontukimalaisten keinopesää.

”Mustikkasato oli mökkini ympäristössä 12 kertaa parem-pi (174 kg/ha) kuin verrokkikoeruuduilla kilometrin pääs-sä kimalaispöntöistä samanlaisella mustikkatyypin kasvu-paikalla (14 kg/ha). Tämä yksittäinen tutkimus osoittaa, et-tä myös pölyttäjien roolia pitäisi ehdottomasti alkaa tutkia ja tilastoida.”

Marjojen terveysvaikutukset ovat nostaneet luonnonmar-jat taas arvoonsa, ja nyt mustikka on kiilannut puolukan ohi maamme kerätyimmäksi marjaksi.

”Ulkomaisten poimijoiden keräämästä marjamäärästä yli 90 prosenttia menee marjateollisuuden tarpeisiin. Jos hei-tä ei olisi, ei olisi suomalaista marjateollisuuttakaan”, Salo sanoo.

Jokamiehenoikeudet takaavat kaikille oikeuden poimia marjoja, mutta Salo muistuttaa myös velvollisuuksista: ih-misten yksityisyyttä ja suomalaista luontoa tulee kunnioittaa.

neuvoja kysytään ja annetaanTulevaisuuden suunnitelmat siintävät Salon mielessä, vaik-ka hän on luovuttamassa marjagurun viittaansa seuraajal-leen, Luonnonvarakeskuksen mikrobiologian tohtori Rainer Peltolalle.

”Hän tekee jo tämän vuoden ennustetiedotteet, mutta olen tietysti hänen apunaan.”

Vanhempi tutkija Salo aikoo keskittyä marjojen ohella toi-seen kiinnostavaan lajiryhmään, nimittäin sieniin.

”Aion perehtyä sieniyhteisöjen rakenteisiin; millä tavalla sie-nisukkessio kehittyy esimerkiksi metsäpalon jälkeen.”

Taas puhelin pirisee ja nyt soittaja on Salon sanoin ”tavan kansalainen” Huittisista. Asia koskee mustikkaa ja kysymys

mik

A h

on

kA

lin

nA

/ le

uku

maRjat lukuina y suomessa kasvaa noin

50 luonnonvaraista marjakasvilajia, joista 17 lajin marjoja voi poimia ravinnoksi.

y runsaana satovuonna marjoja saadaan keskimäärin 30 kiloa hehtaarilta.

y suomalaiset kuluttavat marjoja 14–15 kiloa henkeä kohti vuodessa. ihannetavoite olisi 36–37 kiloa.

y kotitalouksissa luonnonmarjoja kerättiin vuosina 2011–2013 42 miljoonaa kiloa vuodessa. marjoista mustikoita oli 41 prosenttia, puolukoita 37 prosenttia, vadelmia 10 prosenttia ja lakkoja 7 prosenttia.

y valtakunnallisesta biologisesta mustikka- ja puolukkasadosta poimitaan hyvänä marjavuonna 13 prosenttia.

y veden osuus marjojen painosta on 80–90 prosenttia.

kotimaisten luonnonmaRjojen ViRRat metsistä kotitalouksien käyttöön Vuosina 2011–2013

läh

de:

mAt

ti v

AA

rA

, itä

-su

om

en y

lio

pist

o

Kauko Salon mökillä kontukimalaisten keinopesätkasvattivat marjasatoa 12 kertaa paremmaksi.

Suomalaiset kotitaloudet 42 milj. kg Ulkomaiset poimijat 13 milj. kg

Luonnonmarjojen talteenotto 55 milj. kg

Luonnonmarjojen käyttö kotitalouksissa 45 milj. kg

Oma käyttö 32 milj. kg Myynti 10 milj. kg

Suoramyynti 4 milj. kg Järjestäytynyt kauppa 19 milj. kg

Keruuyhtiöt ja marjanvälittäjät 17 milj. kg

Sukulaiset/tuttavat 3 milj. kg

Tori 1 milj. kg

Vienti10 milj. kg

Vähittäis-kauppa

2 milj. kg

Pienet jalostajat1 milj. kg

Suurtaloudet 1 milj. kg

Marja-teollisuus5 milj. kg

Pölyttäjien, kuten kimalaisten, rooli marjasadon onnistumisessa on keskeinen.

Jalonmakuisen mesimarjan luontaiset kasvupaikat ovat käyneet vähiin.

Juolukassa on yhtä paljon C-vitamiinia kuin mustikassa.

pertti hA

rstelA / vAstAvA

lo

iA Ah

on

en / vA

stAvAlo

mAu

ri mA

hlA

mä

ki / luo

nto

kuvA

kAu

ppA

34 Suomen luonto 15/2016

36 Suomen luonto 15/2016

kuuluu, pitäisikö sitä kalkita, että saisi paremman sadon kuivalla kasvupaikalla.

”Ei muuta kun kastelukannu tai letku käteen ja kastelet niitä. Vettä ne kaipaavat. Ei, ei, ei siihen ole mitään vippas-konstia olemassa, että saisi paremman sadon.”

Salo kertoo, että tutkijan vuosiin mahtuu yksi jos toi-nenkin vastaavanlainen puhelu. Arviolta tuhannet puhe-lut osoittavat, että luonto ja etenkin marjat kiinnostavat suomalaisia.

Mustikka, puolukka ja suomuurain ovat tutuimpia mar-joja, ja niitä me poimimmekin määrällisesti eniten. Sa-lo suosittelee ottamaan keruulistalle myös juolukan, jos-sa on yhtä paljon C-vitamiinia kuin mustikassa, ja varik-senmarjan, joka tuulipölytteisenä kasvina tekee hyvin ta-saisia satoja.

Omaa lempimarjaansa Salo ei kauan mieti. Täyden kym-pin saa luhurikka eli mesimarja.

”Siinä on eniten bioaktiivisia aineita, joten se on varmaan arvokkaimpia marjoja maailman mittapuussakin. Lisäksi se on maultaan ylivoimainen. Mesimarja on valitettavasti kär-sinyt luonnonmarjoistamme eniten ihmisen toiminnasta.”

Salo mainitsee myös toisen itselleen tärkeän marjan, yh-deksikön arvoisen mustikan.

”Ja vielä ahomansikka saa yhdeksän. Se on ollut aikoi-naan kauppamarja, jota myytiin radanvarsiasemilla ja Pie-tarin torilla. Saan aika nopeasti lapsuuden maun suuhuni syömällä ahomansikoita.” n

Lue lisää marjoista ja muista metsän antimista kauko salon toimittamasta kirjasta Metsä – Monikäyttö- ja ekosysteemipalvelut. kirjan voi ladata netistä: jukuri.luke.fi/handle/10024/520558 tai tilata luonnonvarakeskuksen verkkokaupasta.

tunturisopuli syö mielellään variksenmarjoja.se

ppo

ker

än

en /

leu

ku

Ympäristöasiantuntija pitää huolta ympäristöstä –YKL pitää huolta ympäristö asiantuntijasta

YMPÄRISTÖASIANTUNTIJOIDEN KESKUSLIITTO RYVUORIKATU 22 A 15 • 00100 HELSINKIwww.ykl.fi

Vesi EliöstöIlmaMaa

• työsuhdeneuvonta • työttömyyskassa • edunvalvonta

Saamelaismuseo & Luontokeskus

Ikkuna saamelaiseen kulttuuriin ja pohjoiseen luontoon!

www.siida.fi

TERVETULOA KOKO PERHE OPPIMAAN JA VIIHTYMÄÄN!