OSAAMINEN TUOTANTOTYÖSSÄ 2020Kemian alan sekä paperi- ja puualan tuotantotyön osaamistarpeen laadullisen ennakoinnin loppuraportti

Marko Ahvenainen & Johanna Mantere

Raportit ja selvitykset 2014:4

© Opetushallitus ja tekijät

Raportit ja selvitykset 2014:4

ISBN 978-952-13-5731-2 (nid.)ISBN 978-952-13-5732-9 (pdf)

ISSN-L 1798-8918ISSN 1798-8918 (painettu)ISSN 1798-8926 (verkkojulkaisu)

Taitto: Edita Prima Oy/Timo Päivärinta/PSWFolders Oy

www.oph.fi /julkaisut

Juvenes Print – Suomen Yliopistopaino Oy, Tampere 2014

3

SISÄLLYS

Tiivistelmä ......................................................................................................... 5

Johdanto ............................................................................................................. 7 Ennakoinnin toteutus ................................................................................. 9

Näkökulmia teollisen työn ja osaamisen tulevaisuuden ennakoinnin taustaksi ................................................................................... 11

Osaaminen tuotantotyössä 2020 – Mikä muuttaa ja mikä muuttuu? ................................................................. 18 Osaamisen yleiset muutostekijät ............................................................. 19 Osaamisen muutoksen ajurit ................................................................... 25 Osaaminen tuotantotyössä 2020 .............................................................. 29

Ennakoinnin yhteenveto ............................................................................... 36

Lähteet .............................................................................................................. 39

Liitteet ............................................................................................................... 42Liite 1. Asiantuntijapanelistit ............................................................................. 42Liite 2. Lista haastatelluista ................................................................................ 44Liite 3. Tuotantotyöntekijöiden yksilölliset roolit tulevaisuudessa .................. 45

4

5

Tiivistelmä

Tämä ennakointiselvitys käsittelee suomalaisen työn ja osaamisen tulevaisuutta laadullisesti. Tarkastelun keskipisteeseen on nostettu kemian alan sekä paperi- ja puualan osaaminen tuotantotyössä 2020.

Raportissa ennakointiprosessin eri vaiheiden tuloksia ei esitellä erikseen, vaan tavoitteena on antaa tiivistetty kokonaiskuva keskeisistä johtopäätöksistä ja niihin johtaneista perusteluista, kriittistä otetta unohtamatta.

Ennakointiselvityksen toteutus perustuu ensisijaisesti asiantuntijamenetelmiin, ja siksi tilaa on pyritty antamaan mahdollisimman paljon ennakointiprosessiin osallistuneiden asiantuntijoiden alkuperäisille kommenteille. Näin myös luki-jalla on mahdollisuus tehdä omia tulkintojaan. Raportin kerronnallista raken-netta on pyritty tietoisesti rikkomaan tuomalla väliin kirjallisuudesta lyhyitä tulevaisuuskuvia ja tiivistettyjä faktalaatikoita. Tavoitteena on tuoda yksittäiset mielipiteet, tunnistetut trendi-ilmiöt, erilaiset muutostekijät ja toimijoiden omat intressit osaksi laajempaan tulevaisuuden mahdollista viitekehystä. Raportin kirjoittajan ajatuksena on ollut, että tämä auttaisi lukijaa paljastamaan, jopa haastamaan, vallitsevat tulevaisuuden käsitykset ja niiden taustalla vaikuttavat oletukset, aksioomat.

Johdannossa tarkastellaan ensin lyhyesti ennakoinnin lähtö-kohtia ja osaamisen käsitettä sekä ennakoinnin toteutusta. Tämän jälkeen raportissa tarkas-tellaan hieman teollisuuden, ammatillisen koulutuksen ja osaamisen muutoksen taustoja. Varsinaisessa ennakointiosassa osaamisen mahdollista, toden-näköistä ja haluttavaa muutosta tarkastellaan kahdesta näkökul-masta, jotka ovat

osaaminen – mikä muuttaa?

osaaminen – mikä muuttuu?

10 TÄRKEINTÄ OSAAMISALUETTA VUONNA 2020 TUOTANTOTYÖSSÄ

1. Henkilökohtainen asenne ja motivaatio

2. Ennakoiva käyttökunnossapito

3. Häiriöosaaminen – toimiminen poikkeustilanteissa

4. Prosessiosaaminen ja prosessinhahmotuskyky

5. Ongelmanratkaisukyky

6. ”Ammattiylpeys” – kyky ymmärtää ja arvostaa omaa ja muiden työtä kokonaisuuden kannalta

7. Tiedon ja osaamisen jakaminen

8. Turvallisuusosaaminen

9. Tuottavuus- ja tehokkuusajattelun huomioiminen kaikessa toiminnassa

10. Oppimaan oppiminen ja muutosvalmius

6

Yleisen muutostekijätarkastelun lisäksi tarkastellaan mahdollisia muutoksia organisaatioiden sisällä olevista ydinprosesseista eli muutoksen varsinaisista ajureista käsin. Ydinprosessien tarkastelu on merkittävää, koska tuotantotyössä perustyönkuvan keskiön muodostavat perinteisesti valmistusprosessi, laatupro-sessi sekä kunnossapitoprosessi. Niitä ympäröivät mm. liiketoimintaprosessit ja muut koko toimintaa läpäisevät prosessit, kuten informaatio-, turvallisuus- ja ympäristöprosessit. Parhaillaan työnkuvan muutos on tapahtumassa mm. siinä, että kun aikaisemmin jokainen prosessi on selkeämmin ollut oma työalueensa omine työntekijöineen, muutoksen edetessä alueiden rajat ja niiden mukana työtehtävien osaamisprofi ilien rajat ovat hämärtyneet tai järjestyneet uudelleen.

Lopuksi avataan tämän ennakointiselvityksen pohjalta 10 tärkeintä osaamis-aluetta, jotka koskevat tuotantotyötä vuonna 2020. Lisäksi raportin lopuksi vedetään vielä yhteen ennakointihankeen tärkeimpiä huomioita ja ajatuksia. Raportin liitteenä on luettelo ennakointiprosessiin osallistuneista asiantunti-joista ja kuvaukset yksittäisten tuotantotyöntekijöiden erilaisista mahdollisista työrooleista vuonna 2020.

7

Johdanto

Osaaminen tuntuu käsitteenä itsestään selvältä, ennen kuin sen sisältöä ryhdy-tään määrittelemään tyhjentävästi. Yhden varhaisemman tunnetun osaamisen määritelmän lanseerasi David McClelland vuonna 1973. Hänen osaamisen määri-telmänsä viittasi tiettyyn suoritukseen vaikuttaviin tekijöihin. Tähän määritel-mään liittyy kaksi osaamisen näkyväksi tekemisen, mittaamisen ja kehittämisen lähtöoletusta, jotka ovat seuraavat: a) osaaminen on jotain, joka erottaa onnis-tumisen epäonnistumisesta tai mallisuorituksen keskivertosuorituksesta ja b) osaaminen on konstruktionaalista (”emergenttiä”), eli se rakentuu osista ollen osiensa summa tai enemmän (Forsell 2009). Onkohan kyseinen määritelmä ollut osaltaan syynä siihen, että osaamista on tutkittu menestystarinoista pilkko-malla menestykseen vaikuttavia tekijöitä sitä selittäviksi osatekijöiksi?

OSAAMISEN MÄÄRITELMÄ – TAIDOT (SKILLS) VS. KYVYKKYYS/PÄTEVYYS (COMPETENCES)

Taidot määrittelevät osaamista asioina, joita yksilö on kykenevä tekemään tietyssä asiayhteydessä. Asiayhteys voi olla esimerkiksi tarkkaan määritelty tehtävä. Taidot voivat olla kognitiivisia (esim. looginen, intuitiivinen ja luova ajattelu) tai käytännöllisiä (esim. käsillä tekeminen, työtapojen ja työkalujen hallinta). (EU 2008.)

Kyvykkyys osaamisessa viittaa yksilön kokonaisvaltaiseen kykyyn vastata työn loppuun suorittamisesta tai kykyyn selvitä jostain tietystä tilanteesta. Kyvykkyyttä määrittävät kognitiiviset tekijät (esim. asioista perillä oleminen), älylliset ja luovuustekijät, aisti- ja motoristiset tekijät (esim. näppäryys), tunteisiin liittyvät tekijät (arvot, asenteet, motivaatio), persoonallisuus ja henkilökohtaiset luonteenpiirteet (esim. itsetunto) ja sosiaaliset taidot (kommunikaatio ja yhteistyötaidot). (Ellstrom 2009.)

”Koulutuksen tarkoitus on ollut osaamisen uusintaminen – ei tämä kokonaan katoa ainakaan ammatillisessa koulu-tuksessa, mutta yhä suurempi osa tulee olemaan uuden

osaamisen omaksumiseen tarvittavaa kyvykkyyttä. Jos Suomi oikeasti kilpailee osaamisella, niin ei muunlainen johtopäätös mielestäni ole, aina-kaan johdonmukaisesti ajateltuna, mahdollinen.” (Asiantuntijapaneelin osallistuneen kommentti)

Osaamiskeskustelussa osaamisen synonyymeinä käytetään termejä, kuten kyky, kyvykkyys, pätevyys, kompetenssi tai ammattitaito. Ammattitaitoa

8

koskeva ymmärrys osaamisesta on kohdentunut voimakkaasti niiden osien tutkimiseen, joiden oletetaan muodostavan jonkin yleisen tai erityisen ammat-titaidon perustan. Sana kvalifi kaatio viittaa alkuperältään juuri ammattitaitoon ja ammatti-pätevyyteen (Keski-Ojala 2010). Yleinen määritelmä ammattitaidolle on esimerkiksi seuraava: ”ammattitaito on ominaisuuksien omistamista, jotka ovat välttämättömiä tehokkaalle työsuoritukselle ja kyky organisoida niitä johdonmukaisesti halutun tuloksen aikaansaamiseksi” (Heilmann 2007). Jos osaamisen synonyyminä käytetään ammattitaitoa, herää tietysti jatkokysymys siitä, mikä on ammatti. Eräs tapa määrittää ammatti on käsitellä sitä joukkona työtehtäviä. Ammattitaito on tällöin kyseisten työtehtävien hoitamiseen vaadit-tavien ominaisuuksien kokonaisuus. Ammatillisessa koulutuksessa esimerkiksi on kyse juuri näistä ominaisuuksista ja vielä niin, että painopiste ammatillisessa koulutuksessa on tuotannollis-teknisissä ominaisuuksissa, joiden ajatellaan siis muodostavan ammattitaidon perustan. ( Jokiranta 2008.)

Millaisia ammattilaisia tarvitaan Suomessa tulevaisuuden tehtaissa ja tuotan-tolaitoksissa? Tässä osaamisen laadullisessa ennakoinnissa lähtökohtana oli tarkastella kolmen teollisuudenalan, kemian alan sekä paperi- ja puualan, tule-vaisuutta tuotantotyön näkökulmasta. Vaikka yhteisiäkin piirteitä alojen välillä löytyy, käytännössä ne ovat usein osaamisvaateiltaan laadullisesti hyvin erilaisia ja kaukana toisistaan. Myös alojen sisällä yritykset erikoistuvat ja niiden tuotan-toprosessit erilaistuvat ja vaativat yrityskohtaisesti profi loitunutta osaamista ja työvoimaa. Tästä osoituksena on useissa yrityksissä juuri niiden omaan henki-löstöstrategiaan yhdistetty rekrytointikoulutus.

”Jos menet telakalle töihin, niin hitsaus on samaa joka paikassa, jos teet taloja ne tehdään suurin piirtein samalla tavalla, jos teet kiinteistön sähkötöitä - ne on pitkälti

toistoa”… ”jos olet nähnyt yhden sahan niin olet periaatteessa nähnyt kaikki” ”…sama koskee vaneritehdasta ja osittain myös paperi- ja sellu-tehdasta” …”jotain variaatioita on, ja uutta tulee mutta periaatteessa näin.” ”Kemianteollisuudessa osaaminen on talokohtaista ja on hirveän vaikeaa rakentaa mitään yleistä osaamiskarttaa verrattuna esimerkiksi metallipuolelle.” ”…yritysten ja oppilaitosten toimiva vuorovaikutus on äärimmäisen tärkeä ja korostuu tulevaisuudessa. Joustoahan siellä jo on ja tutkinnot kyllä taipuu tarvittaessa.” (Asiantuntijahaastattelujen sitaat-teja)

”Ei alan ammatillisella koulutuksella (mekaaninen metsäteollisuus) saatu osaamisetumatka välttämättä ole kovin suuri, jos on joku soveltuva koulutus ja ihminen, joka haluaa ja kykenee oppimaan.” (Haastattelusi-taatti)

9

”Jos meidän yrityksen (kemia) toiminta aloitettaisiin nyt, lähtötaso tuotan-totehtävissä olisi ehdottomasti AMK-tutkinto. Ammatillinen perustutkinto ja 18 v, ikä on minimitaso, jolla pääsee portista sisään. Tämän päälle tarvitaan 3−5 vuotta erikoistumista.” (Haastattelusitaatti)

”Uskon, että massakoulutuksen aika on tältä osin ohi. Koulutuksen tarjo-ajat ammatillisesta koulutuksesta korkeakoulutukseen tulevat profi loitu-maan entistä voimakkaammin (alueen) elinkeinoelämän mukaan − jos alueella ei ole bioteollisuutta, niin ei siellä ole osaamistakaan. Elinkeino-elämää palveleva otehan on periaatteen tasolla jo nyt, mutta se tulee syve-nemään. Käytännössä tämä tarkoittaa, että koulujen ja yritysten väliin pitää saada ”elävä yhteys”. Asioita ei voida suunnitella enää keskusjoh-toisesti vuosikymmenen päähän ja tekemätöntä työtä tai toteutumatonta teknologiaa on hieman vaikea opettaa.” (Asiantuntijapaneelin osanot-tajan kommentti)

Ennakoinnin toteutusTulevaisuuden tutkimuskeskus toteutti Opetushallituksen toimeksiannon pohjalta lokakuun 2012 ja lokakuun 2013 välisenä aikana ennakointiselvityksen, jossa tarkasteltiin laadullisesti kemian alan sekä paperi- ja puualan mahdol-lisia osaamistarpeita tuotantotyössä tulevaisuudessa. Ennakoinnin aikajänne oli asetettu vuoteen 2020. Selvityksen metodinen pääpaino oli tulevaisuuden-tutkimuksen asiantuntijamenetelmissä. Kokonaisuudessaan hanke muodostui neljästä toisiaan tukevasta prosessista, jotka olivat kirjallisuusanalyysi asiantuntijapaneeli / nettipohjainen 3. kerroksinen kyselyselvitys syventävät haastattelut (16) ohjausryhmätyöskentely.

Kirjallisuusanalyysin tarkoitus oli tutustua ennakointimateriaaliin ja kyseisten alojen tulevaisuuteen liittyviin tutkimuksiin sekä ajankohtaiseen keskusteluun. Tässä raportissa ei tarkastella erikseen kirjallisuusanalyysin tuloksia. Tämä siitä syystä, että analyysin tehtävänä oli tuottaa taustamateriaalia asiantuntijaprosessiin eikä niinkään toimia itsenäisenä ja vastauksia antavana mahdollisimman katta-vana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuusanalyysin keskeinen huomio oli, että vaikka osaamista, työn ja eri alojen yleisiä tulevaisuudennäkymiä on selvitetty kansallisesti ja kansainvälisesti runsaasti, on varsinaista tulevaisuuden tuotanto-työn osaamista käsittelevää ennakointikirjallisuutta suhteellisen niukasti. Aihetta on tutkittu jonkin verran erityisesti Ruotsissa, Saksassa ja Yhdysvalloissa.

10

Asiantuntijapaneeliin pyydettiin henkilökohtaisesti mukaan noin 60 kyseisten kemian, paperi- ja puualojen asiantuntijaa yritys-, koulutus- sekä tutkimus- ja kehityspuolelta. Asiantuntijoiden hankinnassa painopiste oli yritysedustajien mukaan saamisessa. Erityisesti mekaanisen metsäteollisuuden kohdalla osallistu-jien löytäminen ja saaminen vastaamaan itse kyselyyn oli suhteellisen hankalaa. Paneeli toteutettiin nettikyselynä, joka käsitti kolme kyselykierrosta. Kyselyssä asiantuntijat ottivat kantaa mm. tuotantotyön muutostekijöiden ja työssä tule-vaisuudessa hallittavien asioiden olennaisuuteen. Kysely tehtiin anonyymisti eli vastauksia ja vastaajia ei yhdistetty toisiinsa. Ensimmäisellä kyselykierroksella tarkasteltiin yleisiä muutostekijöitä ja niiden mahdollisia vaikutuksia osaamis-tarpeeseen tulevaisuuden tuotantotyössä. Toisella kierroksella muutostekijöitä ja osaamisvaateita identifi oitiin tarkemmin. Kolmannella kyselykierroksella asiantuntijoita pyydettiin kommentoimaan edellisiltä kierroksilta ja haastatte-luista esiin nousseita 10:tä keskeistä osaamista tuotantotyössä vuonna 2020. Kolmannella kierroksella kerättiin vielä lopuksi uudestaan näkemyksiä niistä teollisuuteen ja osaamiseen vaikuttavista, yllättävistäkin, muutostekijöistä, joihin Suomessa pitäisi tulevaisuudessa kiinnittää huomiota. Näkökulman laajenta-miseksi viimeisellä eli kolmannella kyselykierroksella asiantuntijapiiriä laajen-nettiin ja alkuperäisen 60 asiantuntijan lisäksi kysely lähetettiin myös enna-kointiin erikoistuneille asiantuntijoille. Ennakointiasiantuntijoiden kutsumisessa hyödynnettiin Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen omia ennakointiverkostoja. Kyselyprosessin ydinasiantuntijat on lueteltu liitteessä 1.

Syventävissä haastatteluissa 15 yritysedustajaa ja yksi Etelä-Kymenlaakson ammattiopiston prosessinhoitajakoulutuksen sisältösuunnittelusta vastaava henkilö tutkailivat tuotantotyön tulevaisuutta. Haastateltavat pohtivat tarkemmin omassa toimintaympäristössään tunnistamiaan ja tulevaisuudessa mahdollisesti esiin nousevia tekijöitä, joilla on todennäköisiä tai toivottavia vaikutuksia tuotan-totyöhön. Haastatteluissa osaamista lähestyttiin kokonaisvaltaisesti mahdol-listen työnkuvien ja työntekijöiden muuttuvien roolien kautta. Osaamistarpeen laadullisille muutoksille haettiin perusteluita niin yleisestä ilmiömaailmasta ja toimintaympäristön muutoksesta kuin myös yritysten omista valinnoista ja stra-tegisista tavoitteista. Haastatellut henkilöt on lueteltu liitteessä 2.

Ohjausryhmä kokoontui säännöllisesti noin kahden kuukauden välein. Ohjaus-ryhmän kokouksissa käsiteltiin hankeen etenemistä ja arvioitiin tarvittavia jatkotoimenpiteitä. Hankeen ohjausryhmän muodostivat Hannu Siltala (TEAM-liitto), Pirkko Laurila (Opetushallitus), Riitta Juvonen (Kemianteollisuus ry), Anne Kettunen (Metsäteollisuus ry) ja Päivi Lassila (Etelä-Karjalan ammattiopisto).

11

Näkökulmia teollisen työn ja osaamisen tulevaisuuden ennakoinnin taustaksi

Läntisen maailman teollisen vallankumouksen toinen vaihe oli kiihkeimmil-lään noin 100 vuotta sitten. Sähkö-, öljy, teräs- ja kemianteollisuuden voimak-kaan kasvun myötä väkeä siirtyi kiihtyvään tahtiin syrjäseuduilta kaupunkeihin ja pelloilta tehtaisiin. Massa-tuotantoon hiljalleen erikois-tuvasta tehdastuotannosta tuli työn ja työväen mutta myös yhteiskunnallisen ja taloudellisen arvojen ja ajat-telun uusi organisoija, jolla oli kauaskantoisia seura-uksia. Muutos ei koskenut siis vain tuotannon ja työn tapoja, vaan se toi mukanaan esimerkiksi työvoiman syste-maattisen kouluttamisen ja siirsi lapset työn ja leikkien äärestä koulun penkille. (Gordon 2013.)

Suomi seurasi yleismaailmallista teollista kehitystä. Kansakoulun- ja oppikoulun rinnalla oli alkanut 1800-luvun puolivälissä kehittyä ammatillinen koulutus. Ennen teknisten reaalikoulujen synnyttämistä asetuksella vuonna 1847 ammat-tikuntalaitos oli huolehtinut oman ammattikuntansa käsityömestarien koulutta-misesta. (Lampinen 1999.) Viitteet suomalaisen teollisuuden jäämisestä jälkeen 1900-luvun alussa yleismaailmallisesta kehityksestä sekä huoli työntekijöiden ammattitaidon puutteesta johtivat siihen, että vaadittiin ammatillisen koulu-tuksen uudelleenorganisoimista ja ammattiopetuksen siirtämistä ammatillisiin oppilaitoksiin.

Viime vuosisadan aikana maahamme syntyi lukematon määrä (suurimmillaan lähes 600) eriytyneitä ja eri elinkeinoaloja palvelevia ammattioppilaitoksia. Viime vuosisadan loppupuolella ammatillinen koulutus siirtyi pienistä eriyty-neistä kouluista suuriin laaja-alaisiin oppimiskeskuksiin ja kokonaisuudessaan järjestelmällistyneeseen ammatilliseen koulutukseen. Samalla ammatillinen

TULEVAISUUSKUVA – OPETTAVA TEHDAS

Tulevaisuudessa oikea tehdas tuodaan luokkahuoneeseen. KNOW-FACT-hankkeessa on kehitetty ja pilotoitu tulevaisuuden opetusalustaa, jossa informaatio- ja kommunikaatioteknologian avulla on ”siirretty” oikea tehdas luokkahuoneeseen. Tavoitteena on luoda valmistavan teollisuuden teoreettista opetusta tukeva virtuaalinen, mutta samalla todelliseen informaatioon perustuva ilmiöoppimisympäristö.

Ajatus pohjautuu alun perin lääketieteen opetukseen, joka tapahtuu useimmiten oikeassa työympäristössä yliopistollisissa sairaaloissa. Visiona on ollut myös siirtää laboratorio tehtaaseen niin, että opiskelijat voisivat yrittää esimerkiksi ratkaista tehtaassa olevia ongelmia tai kehittää toimintaa ”out-of-the-box”-lähtökohdista. (Chyssolouris 2013.)

12

koulutus muuttui karsivasta koulusta kaikkien kouluksi. ()Kehitystä suuntasi yleinen ajattelumalli: mitä parempi ammattitaito suomalaisilla on, sitä paremmin menestyy Suomi ja suomalainen yksilö. (Honka 1999)

KEMIAN, PAPERIN JA PUUN LÄHTÖKOHTIA TULEVAISUUTEEN

Metsäteollisuudessa työskentelee Suomessa noin 48 000 ihmistä, joista noin 21 000 on paperi- ja kartonkituotteiden valmistuksessa. Kemianteollisuudessa työskentelee 35 000 ihmistä. Tutkimus- ja kehityshenkilöstön määrä on metsäteollisuudessa noin 1 200, joista 20 % ulkomailla. Kemianteollisuudessa T&K-henkilöstön määrä on noin 2 800, joista noin 6 % ulkomailla.

Toimipaikat (Suomi): kemia 1 042 (lääke 34, kumi ja muovi 643), paperi 242, puu-/sahatavaran 2 274 (sisältää korkki-, punonta- ja olkituotteet pl. huonekalut).

Tuotannon jalostusarvot/henkilökunta* 1 000 euroa ovat paperi 124 , puu 51, kemia perus 147, lääke 213, kumi ja muovi 76.

Paperiteollisuus on prosessien, tuotteiden, markkinoiden ja haasteiden osalta suhteellisen yhtenevä, hintakilpailtu sekä energia- ja pääomaintensiivinen. Puuteollisuudella on alhainen jalostusarvo sekä alhainen T&K-panostus. Sahateollisuudessa raaka-aineen osuus tuotantokustannuksista on yli 70 %. Alan työvoimaintensiteetti on suhteellisen korkea. Metsän ja puun uudet mahdollisuudet ja yritysten tulevaisuusstrategiat monipuolistavat alaa ja erilaistavat yrityksiä.

Kemian ala on tuotteiden, prosessien ja liiketoiminnan näkökulmasta moninainen, vaikka Suomessa puolet alan viennin arvosta tulee yhdestä yrityksestä (Neste Oil) ja lääketeollisuuden 10 %:n vientiosuudesta lähes puolet tulee yhdestä tehtaasta ja sen yhdestä tuotteesta (Bayer Turku, Mirena). Alan T&K-intensiteetti on suhteellisen korkea, mutta vaihtelee suuresti tuoteryhmittäin. Lannoitteiden (globaalisti) T&K-osuus myynnistä on esimerkiksi 0,9 %, kun lääketeollisuudella se on jopa 20 %. Kemianteollisuudessa myynnin voittomarginaalin (globaali) keskiarvo on 9 % (poikkeamat: lääkkeet 17 %, lannoitteet 22 %, teollisuuskaasut 18 %). Kemianteollisuudessa yritystasolla globaalissa tarkastelussa korkea voittomarginaali ennakoi alhaista myyntiä/henkilöstö, ts. pääomaintensiteetti ja työvoimaintensiteetti vaihtelevat. Korkea voittomarginaali kertoo usein korkeasta T&K-intensiteetistä ja korkea voittomarginaaliodotus ennakoi korkeaa pörssiarvoa.

Yksi näkemys kemian globaaleista tulevaisuusnäkymistä: Seuraavan 40 vuoden aikana kemianteollisuuden maailmankaupan arvon on arvioitu kasvavan globaalisti 3,9 biljoonasta dollarista jopa 19 biljoonaan dollariin (kemikaalit 3,1 biljoonasta 14, 9 biljoonaan ja lääkkeet 0,9 biljoonasta 3,9 biljoonaan). Markkinoiden arvioidaan muuttuvan siten, että kehittyneiden maiden osuus vähenee kemikaaleissa 46 %:sta 25 %:iin ja BRIC-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia ja Kiina) osuus nousee 31 %:sta 51 %:iin. Lääkkeiden osalta muutokset ovat seuraavat: kehittyneiden maiden osuus vähenee 75 %:sta 43 %:iin ja BRIC-maiden osuus nousee 10 %:sta 37 %:iin.

Lähteet: tilastokeskus.fi, chemind.fi, metsateollisuus.fi, Kirja (R.C. Valencia 2013): The Future of the Chemical Industry by 2050.

13

Toisen maailmansodan jälkeen alkoi teollisuuden vetämä taloudellisen kasvun aikakausi, jollaista ei ollut ennen nähty: vuosituhannen jälkimmäisen puoliskon aikana talous kasvoi globaalisti 600 prosenttia. Teollista tulevaisuutta hahmotet-tiin historian aikana eri tavoin, mutta tavoilla, jotka kuulostavat tänä päivänäkin hämmästyttävän tuoreilta. Teollisen tulevaisuuden ajateltiin 1960-luvulla olevan jotain, missä teknologia, automaatio ja robotisaatio korvaavat rutiinityöt ja tehtaissa työskentelee periaatteessa vain tuotantoa valvovia insinöörejä ja työtä tehdään itseohjautuvissa ryhmissä. (Kasvio 1994; Rifkin 1997.)

Seuraavalla vuosikymmenellä ajateltiin, että automatisoiduissa tuotantolai-toksissa työskentelevät monitaitoiset työntekijät ja insinöörit, jotka soveltavat tieteellis-teknologisia periaatteita tuotantoon. Osaamisesta ja osaavasta työvä-estä nähtiin tulevan tuotannon varsinainen tekijä. (Kasvio 1994.) Kymmenen vuotta myöhemmin 80-luvulla heräsi ajatus, että tietotyö muuttaa tehtaat studi-oiksi ja työ irtaantuu aikaisemmista ajan ja paikan sidonnaisuuksista (Kasvio 1994, Toffl er 1983, Virtanen 1987).

Teollisen tuotannon synnyttämässä ajattelutavassa historiaa edusti käsityöläi-syys, jossa monitaitoiset työntekijät käyttävät yleisiä työkaluja yksilöllisten ja erikoistuneiden tuotteiden valmistamiseen. Massatuotannossa työtehtävät oli tehokkuuden nimissä hajotettu, jota on seurannut erikoistuminen omiin kapea-alaisiin osatehtäviin. (Kasvio 1994.) Massatuotannossa erikoistuneella tekno-logialla ja työvälineillä tuotetaan pitkälle standardisoituja tuotteita. 1980- ja 1990-luvuilla ennakoitiin, että tulevaisuuden joustavassa tuotannossa monitai-toiset työntekijät käyttävät universaaleja ohjelmoitavia työvälineitä ja valmis-tavat niiden avulla pitkälle erikoistuneita tuotteita alati muuttuvien tarpeiden mukaan. (Piore 1984.)

Kansainvälisen kilpailun, teknologian kehityksen, tuotteiden kysynnän hiipu-misen ja resurssien niukentumisen ajatellaan tulevaisuudessa ajavan tuotantoa yhä voimakkaammin laadullisiin muutoksiin, joiden voidaan nähdä tällä hetkellä muuttavan esimer-kiksi kemiallista metsäteolli-suutta ”metsäiseksi energia- ja kemianteollisuudeksi”.

Tuotantoteknologian ja tuotantojärjestelmien kehit-tämistä on ohjannut kaksi ajatuskulkua, joista toinen pyrki tietoisesti tuotannon rationalisointiin (80- ja

TULEVAISUUSKUVA – MIHIN IHMISTÄ TUOTANNOSSA ENÄÄ TARVITAAN?

Koneellisesti järjestetty tuotanto, joka perustuu luonnonvarojen muuntamiseen ja maailman materiaalisen tarpeen tyydyttämiseen tulevaisuudessa, perustuu yhä harvempien ammattilaisten suunnittelemiin laitteisiin ja prosesseihin eikä niinkään inhimilliseen tuotantotaitoon ja -osaamiseen (Noponen 2012).

14

90-luvun rationalisointiaalto) ja eroon ihmisestä puutteineen tuotantoa rajoit-tavana tekijänä (Kasvio 1994). Toinen ajatuskulku on pyrkinyt hyödyntämään tuotantotyöntekijöiden osaamista analogisesti koneissa ja laitteissa. Numee-risesti ohjelmoitavien koneiden yhtenä myyntiargumenttina oli nimenomaan se, että koneita voi käyttää kuka tahansa ja näin riippuvuus ammattitaitoisesta työvoimasta vähenee (Noble 1980). Inhimillistä osaamista painottavassa lähes-tymistavassa ajateltiin, että juuri koneiden inhimillisyys lisää niiden kyvykkyyttä ja joustavuutta. Yleisesti ajateltiin, että kyvykkäät koneet vähentävät tuotanto-työntekijöiden osaamistarvetta, mutta käytännössä yritykset laittoivat miljoonia maksaneiden koneiden käyttäjiksi kokeneimmat osaajansa kuten tapahtuu tässä ennakointiselvityksessä tehtyjen asiantuntijahaastattelujen perusteella myös nykyään. Ajattelulla, jossa työtehtävät jaetaan korkeaa osaamista vaativiin tehtäviin (kuten automaatiojärjestelmien ylläpito) ja rutiinitehtäviin, jotka ratio-nalisoidaan pois tai ulos, on siis pitkät perinteet. Sama koskee myös ajattelupe-rinnettä, että suunnittelevan työn ja suorittavan työn raja-aidat kaatuvat. Uudeksi tuotantotyön murrosajatukseksi nousi jo 80-luvulla teollisen työn uudellee-nammattisoituminen (Kasvio 1994). Ajan saatossa alettiin puhua moniosaajista tai T-osaajista. Tämän naljailtiin tarkoittavan sitä, että tietää ei mistään kaiken (T-kirjaimen varsiosa) ja tietää kaikesta ei mitään (hattuosa).

”Nykyajan koulutussuuntaus, jossa ihmisistä tehdään moniosaajia ja tiimityöskentelijöitä saattaa olla haitaksi oman alan ”syväosaamiselle”. Tiedetään vähän monesta

asiasta mutta mistään ei kovin syvällisesti.” (Panelistin kommentti)

”Perusosaamisen vaatimus kasvaa koko ajan. Tarkoittaa koulutuksen merkityksen kasvamisista teollisuudessa. 70-luvulla taloon tullut henkilö, joka ei ole kyennyt vastaamaan ajan vaatimiin muutoksiin, on auttamat-tomasti ulkona prosesseista. Tulevaisuuden aikajänne on varmasti 10 vuotta ja on oltava valmiudet ottaa uudet haasteet jatkuvasti vastaan.” (Panelistin kommentti)

15

TULEVAISUUSKUVA – TEOLLINEN TYÖ JA TOIMELIAISUUS

Valmistavalla teollisuudella on takanaan kehittyneissä maissa vuosikymmenien tuotannon tehostamisen rationalisointiprojekti. Tällä hetkellä teollisuuden toimintaedellytyksiä pyritään edistämään kaikkialla maailmassa, kun kaikki yrittävät samaan aikaan ylös kysyntätaantumasta viennin vetämänä. Kehittyneistä maista on kadonnut viimeisimmän 10 vuoden aikana noin 20 miljoonaa valmistavan teollisuuden työpaikkaa. Kehityksen ennustetaan jatkuvan niin, että kehittyneistä maista katoaa vuoteen 2020 mennessä vielä noin 5 miljoonaa työpaikkaa. Samaan aikaan maailmassa arvioidaan olevan noin 40 milj. huippuosaajan ja erityisesti korkean teknologiaosaajan vajaus. Muutoksesta jopa 2/3 voidaan selittää tuottavuuden kasvulla ja erityisesti automaatiolla ja loput työn organisoimisen (ulkoistamisen) ja globaalin työnjaon muutoksilla. Valmistava teollisuus määriteltynä materiaalien muuntamisena informaation ja energian avulla tuotteiksi, joilla tyydytetään inhimillisiä tarpeita ja luodaan työtä, pidetään yleisesti yhtenä tärkeimpänä hyvinvointia tuottavana toimintana.

Globaalin kehityksen seurauksena Suomessa toimivat teollisuusyritykset joutuvat tulevaisuudessa ottamaan yhä voimakkaammin kantaa siihen, mitä eroa Suomella on maiden, kuten Kiinan, Intian, Brasilian ja Venäjän, kanssa suhteessa raaka-aineiden saatavuuteen, energian hintaan, työvoimakustannuksiin, markkinoiden läheisyyteen tai alihankintaverkostoon ja erityisesti osaamiseen. Suomella on ollut hieno tulevaisuus paperi-, puu- ja peruskemikaaliteollisuuden aloilla. Mennyt menestys on perustunut pitkälti resurssijohtajuuteen eli siihen, että hintakilpailuun perustuville markkinoille on pystytty viemään korkean tuottavuuden ansiosta matalankin jalostusarvon tuotteita. Suomalaista osaamista kyseisillä aloilla oli totuttu pitämään korkeana, mutta se ei ole enää uniikkia – yhä useampi maa yltää samalle tasolle. Vaikka yleinen raaka-aineiden niukentuminen tulevaisuudessa saattaa auttaa myös bulkkituotantoa, on ehkä kuitenkin todennäköisempää, että tulevaisuudessa menestys perustuu kykyyn tehdä laadullisia muutoksia tuotteiden, prosessien, järjestelmien ja liiketoimintamallien tasolla. Tällaisessa kehityskaaressa osaamista haastetaan jatkuvasti.

Lähteet: Kirja (R.C. Valencia 2013): The Future of the Chemical Industry by 2050, Kirja (C. Anderson 2012): Makers – The New Industrial Revolution, Ennakointiraportti, Mckinsey (2012): Manufacturing the future, Eurooppa 2020 – EU:n kasvustrategia.

16

Joitakin panelistien kommentteja teolliseen muutokseen Suomen näkökul-masta:

”Kärjistän, mutta jos tarkastellaan kyseisten alojen − kemia, paperi ja puu − kehitystä pitkällä aikavälillä, niin ei se mitään innovaatioiden juhlaa ole rehellisesti sanottuna

ollut. Samat päätuotteet ovat olleet olemassa viimeiset 40−50 vuotta. Se, mitä on tehty, on perustunut olemassa olevien tuotteiden laadun paranta-miseen ja prosessien osalta säästävään, niukkaresurssiseen, teknologiaan. Ympäristö- ja turvallisuusnäkökulmien mukaan ottaminen on ollut osaa-misen yksi uusi iso päämuuttaja. Prosessiteollisuudella on ollut kaksi päästrategiaa, jotka ovat tuote-differointi ja resurssijohtajuus…”

”Irtaantuminen aineellisen hyvinvoinnin perustasta voi vahvistua, jolloin ymmärrys ihmisen toiminnan väistämättömistä ympäristövaikutuksista voi kääntyä ideologiseksi ja uskomukselliseksi sääntelyksi, joka lopulta kuihduttaa teollisuuden ja siirtää sen aineellista hyvinvointia nälkäisesti hamuaviin maihin (mm. BRIC). Tämä on selvä uhkaskenaario. Uusteol-listaminen taas lienee suuri mahdollisuusskenaario. Tuotannollisen osaa-minen jäsentäminen uuteen raamiin, jossa ovat reunaehtoina kestävyys (tuote ja prosessi), raaka-aineiden ja komponenttien jäljitettävyys, vastuul-lisuus jne.” (Panelistin kommentti)

”Miten Suomi suhtautuisi siihen, jos raaka-ainepuuta vietäisiin suuressa mitassa ulos jalostettavaksi. Tuskin hyvin ja varmasti samoin ajatellaan muualla tulevaisuudessa luonnonvarojen osalta. Monet asiat, kuten ilmas-tonmuutos, ympäristöhuoli, niukkuus jne., voivat olla Suomelle edullisia tulevaisuudessa, mutta samat asiat voivat olla myös uhka, kun ne saavat lopulliset vaikutusten muotonsa geo-, turvallisuus- ym. politiikan, arvojen, markkinoiden jne. myllyssä.”

”Suomessa on vähän tekijöitä ja pitkiä etäisyyksiä, ja luonnonvarat ja resurssit ”harvenevat” nekin. Harveneminen sopii huonosti tehokkuusajat-teluun pohjautuvaan automatisoitumiseen, kalliit investoinnit vaativat tiheitä järjestelmiä ja käyttöjä. Monet tuotannolliset systeemit tai myös-kään jätteiden kierrätys eivät kannata, jos prosessit ovat kovin hajautet-tuja. Tuleeko Suomesta käsityövaltaisen lähituotannon alue tai millaisia joustavia paikallisia järjestelmiä ja eri aikaisiin tieto- ja osaamisjärjes-telmiin perustuvia prosesseja syntyy ja miten niitä ylläpidetään, jos ja kun tiedontuotanto toisaalta keskittyy pääosin uuden (uusimman) tiedon perässä juoksemiseen?”

17

”Kyse on mielestäni aina tarpeesta − monissa esim. biosovellutuksissa (muovit esimerkkinä) on lähdetty kehittämään jotain, joka on ollut tekno-logisesti mahdollista ja mielenkiintoista, mutta tarvearvo on ollut muualla esim. kestävyydessä, ei biohajoamisessa. Asiakaslaatukriteerit ja käytöt tulee olla selvillä, ehkä tämä oli se, mitä Nokian historiasta voitaisiin oppia. Tuotteissa (ja teknologiassa) pitää erottaa valmistuksen ja käytön konteksti.”

18

Osaaminen tuotantotyössä 2020 – Mikä muuttaa ja mikä muuttuu?

Ennakoinnin tukirakenteen muodostaa aina kokonaisuusymmärrys muutoksen mahdollisuudesta. Muutosta voidaan tarkastella esimerkiksi eräänlaisena hyväksyntäprosessina, jossa yhdistetään teknologia-, markkina- ja yhteiskun-tanäkökulmat seuraavilla kysymyksillä: i) mikä on mahdollista tai mikä on kuviteltavissa olevaa, ii) mikä on kannattavaa tai mikä on toteutettavissa olevaa, iii) mikä on hyväksyttävää/laillista tai mitkä ovat todelliset vaihtoehdot. Tässä ennakoinnissa muutosta tarkastellaan kolmella eri tasolla (ks. kuva 1).

• Muutostekijät: teknologiset, ekonomiset, ekologiset, polii et, sosiaaliset • Perususkomukset: mitä uskotaan tapahtuvan • Yllätykset, poikkeamat ja historia omat ilmiöt

Taso I) Yleiset muutostekijät

• Liiketoimintaprosessit • Työn tekemisen ja organisoimisen prosessit • Tekniset prosessit (tuo eiden valmistuksen konteks • Ympäristö- ja työturvallisuusprosessit • Informaa prosessit • Laatuprosessit (tuo eiden ja "tehtaiden" käytön konteks

TASO II) Muutoksen ajurit / muutosta käytäntöön väli ävät organisa den omat arvoprosessit

• Osaaminen tuotantotyössä 2020

TASO III) Muutokset työn ja osaamisen tasolla

Kuva 1. Muutoksen tarkastelutasot

Muutoksen ymmärtämisen eri tasoilla tarkoitus on tehdä näkyväksi se tosiasia, että vaikutuksia voidaan hyvin harvoin palauttaa yksittäisiin niitä selittäviin syihin: jokainen tarkasteltava osa on samaan aikaan itsenäinen kokonaisuus ja osa jotain muuta kokonaisuutta. Seuraavassa kolmessa kappaleessa tarkastel-laan tuotantotyössä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia kolmella edellä esite-tyllä tasolla.

19

Osaamisen yleiset muutostekijät

”Ehkä yksi asia, mikä näin jälkikäteen on yllättänyt tässä viimeisen 20 vuoden aikana, on kuitenkin teknologian kehitys. Työssä sitä ei välttämättä huomaa, kun asiat

tapahtuu asteittain ja siinä sivussa, mutta jos miettii, mitä prosesseissa on tapahtunut, niin onhan se huima muutos tekemisen kannalta, mitä tekno-logia on tuonut mukanaan.” (Haastattelusitaatti)

Tarkasteltaessa osaamistarpeen muutostekijöitä yleisellä tasolla ennakoinnin asiantuntijapaneelissa vallitsi vahva konsensus siitä, että osaamisessa tapahtuu laadullisia muutoksia vuoteen 2020 mennessä. Mahdollisen työvoimapulan arveltiin olevan enemminkin rakenteellista osaamispulaa eli alueellista ja alakoh-taista kysynnän ja tarjonnan kohtaamattomuutta.

Osaamisesta tuotantotyössä – ja työssä yleensä – arvi-oitiin tulevan yhä sosiaa-lisempaa, koska teknolo-gian, asiakaslähtöisyyden ja verkottuneen toimintamallin puitteistama toiminta vaatii yhteistoimintaa useilta yksi-löiltä ja laadullisesti yhteensopivia järjestelmiä. Toisaalta teollisuuden prosessit erilaistuvat ja erikoistuvat, eli uusteollistumisen myötä tuotannon rakenne ja työssä vaadittava osaaminen monimuotoistuvat. Pitkällä aikavälillä tämä saattaa tarkoittaa sitä, että teollisuuden ala- ja sektorispesifi nen osaaminen häviää. Koska tuotantotyössä tarvitaan erilaisia ja tapauskohtaisesti määräytyviä osaa-misyhdistelmiä, on yhä vaikeampi määrittää siitä, mitä osaamista esimerkiksi metsäteollisuudessa tarvitaan. Yksi mahdollinen kehityspolku on se, että yritysten ja koulujen rajat katoavat. Tällaisen kehityskulun yksi skenaariovaih-toehto on, että ammatillinen koulutus eriytyy ts. palaa takaisin sinne, mistä se on lähtenyt.

TULEVAISUUSKUVA – HOITAAKO PROSESSIA TULEVAISUUDESSA KOODI VAI IHMINEN?

Kaikissa utopioissa tuotanto on automatisoitu, mutta:

”Ihminen on tulevaisuudessa ainoa resurssi, joka ei tule olemaan niukka – päinvastoin: työn tarjonta tulee olemaan valtavan suuri verrattuna avoimiin työpaikkoihin, jolloin tuotannollisessa työssä on itse asiassa kannattavampaa lisätä inhimillisen työn osuutta kuin tehdä riskipitoisia koneinvestointeja. Ihmisestä on tarvittaessa huomattavasti helpompi päästä eroon kuin tiettyyn prosessiin tarkkaan räätälöidystä koneesta, jolla ei sellaisenaan ole välttämättä käyttöä kenelläkään muulla.” (Panelistin kommentti)

20

Tuotantotyön osaamistarpeen tärkeimmät muuttajat vuoteen 2020 mennessä ovat asiantuntijapaneelin mukaan seuraavat:1. kansainvälinen kilpailu (globalisaation syveneminen)2. jatkuva tuotantoprosessin parantamis- ja kehittämisvaade 3. teknologian jatkuva kehitys 4. kokonaan uusi teknologia 5. yksittäisen työntekijän vastuun kasvu 6. työssä oppimisen haasteet yksinkertaisten sisäänmenotyöpaikkojen ja

oppimisvakanssien niukentuessa (myös 18 vuoden ikävaatimus tehdas-työssä on este kokemuksen hankkimisen ja työssäoppimisen näkökul-masta) 

7. yhteiskunnan asettamat puitteet muuttuvien terveys-, turvallisuus- ja ympäristösäännöksien myötä

8. mukautuvat ja resurs-seja säästävät valmis-tusprosessit ja mene-telmät

9. myynti ennen valmis-tusta eli asiakasläh-töisesti ja asiakkaan kanssa yhdessä tapah-tuva kehitys ja tuotan-totapa

10. laadulliset muutokset tuote- ja palvelu-tasolla.

Tuotantotyön osaamistarpeen tärkeimmät muuttajat vuoteen 2020 mennessä ovat haastatteluiden mukaan seuraavat:1. tuotantotiimien pienentyminen2. yksittäisen tuotantotyöntekijän vastuualueiden kasvaminen3. informaation määrän kasvu ja työssä huomioitavien asioiden laajene-

minen 4. henkilökohtaisten ominaisuuksien merkityksen kasvaminen 5. kiteytyneiden työtehtävien häviäminen ja työtehtävien sisältöjen vaihtu-

minen (kokonaisvaltaiset työtehtävät ja työn organisoiminen yrityksissä)6. jatkuva muutos/parantaminen ja kouluttautuminen, jota seuraa jatkuva

uuden oppiminen ja vanhan poisoppiminen7. osaamisen yrityskohtaistuminen8. teknisten kvalifi kaatioiden ja laatukvalifi kaatioiden nopeutuva vanhene-

minen9. laatuvaatimusten kasvu tuotannossa ja tuotteissa10. yksilöllinen ammattilaisuus, ei tuhattaituruus.

TULEVAISUUSKUVA – KOULUTUKSEN JA OSAAMISEN UUSI ERIYTYMINEN

Maailmalla esimerkiksi Siemensillä on oma ”mekatro-niikka” -koulutusohjelma, joka yhdistää mekaniikan, elektroniikan ja systeemisuunnittelun ja jonka tavoit-teena on turvata yritykselle juuri sen oman tulevaisuus-strategian mukainen osaaminen (Mckinsey 2012). Suomessa voidaan nähdä olevan vastaavanlaista toimin-taa, mutta pienemmässä mittakaavassa yritysten omissa rekrytointikoulutuksissa, joissa koulutusta ja osaamista kohdennetaan yksittäisen yrityksen tarpeista käsin.

21

”Ennen valvomossa väkeä oli niin, että päät kolkkasivat yhteen. Nyt vuorossa on periaatteessa kaksi henkilöä, joista toinen valvomossa ja toinen kentällä. On selvää, että

tällöin on tärkeää vastuunottokyky ja oman työn määrittely – eli mikä on oleellista ja tärkeää. Samoin korostuu paineensietokyky ym. henkilökoh-taiset ominaisuudet.” (Haastattelusitaatti)

”Tulevaisuudessa prosessinhoitoa ja kunnossapitoa (tai investointien turvaamista niin kuin hienosti sanotaan) tullaan tehtävätasolla yhdis-tämään. Sama jengi ajaa ja huoltaa. Tästä näkökulmasta automaation ja jossain määrin myös mekaanisen kunnossapidon osaamisen merkitys korostuu tuotantotyössä. Moniosaajuus ainakin metsäteollisuudessa on tulevaisuudessa enemmän tätä yhdistymistä.” (Haastattelusitaatti)

Teknologian jatkuva ja kiihtyvä kehitys tuo mukanaan sen, että teknisten kvali-fi kaatioiden vanhetessa yhä nopeammin mitataan ammattitaito henkilökohtai-silla ominaisuuksilla. Motivaatio- ja asennekysymykset nousevat keskeiseen rooliin. Panelistien mielestä teollisuuden imago työpaikkana, erityisesti nuorten silmissä, ei tällä hetkellä tue motivaation kannalta keskeistä kiinnostuksen syntymistä.

Vaikka automaation työtä vähentävä vaikutus tunnistettiin ja tunnustettiin, ylei-sesti ottaen ei kuitenkaan uskottu siihen, että Suomessa teollisuudesta poistuisi rakennemuutoksen ja intensiivisen kasvun (jobless growth) myötä vuoteen 2030 mennessä noin puolet työpaikoista (eli noin 150 000 työpaikkaa). Mielipi-teet hajosivat, kun pohdittiin mahdollisuutta, jossa isot tehdasteollisuusyritykset muuttuvat pk-yrityksiksi automatisoitumisen vähentäessä väkeä. Tuotannon automatisoituminen eli robotisaatio ja digitalisoituminen näkyivät yleisesti ottaen muun muassa siinä, että panelistit uskoivat tuotantotyön olevan luon-teeltaan tulevaisuudessa prosessiteollisuudessa yhä enemmän tieto- ja asian-tuntijatyötä.

Panelistit ajattelivat kansainvälistymisen ja kansainvälisen kilpailun olevan yksi muutoksen pääajureista. Suomen näkökulmasta yhtenä päähaasteena on pk-yritysten suora kansainvälistyminen, jonka nähtiin olevan välttämätöntä. Tämä tarkoittaa mahdollisesti kieli- ja kommunikaatiotaitojen korostumista tulevaisuudessa myös suorittavassa portaassa. Kansainvälistymisen ei kuiten-kaan uskottu johtavan kehityksen, jossa tuotantotyötä tehtäisiin tulevaisuu-dessa Suomessa ulkomaalaisen työvoiman voimin ainakaan niin, että Suomessa toimisi tuotantolaitos (esim. biojalostamo), jonka henkilökunnasta valtaosa on ulkomaalaisia.

22

Asiantuntijoiden näkemykset hajosivat voimakkaasti puolesta ja vastaan, kun pohdittiin sitä, onko yritysten tehtävä työllistää. Vaikka tutkintoja pidetään suhteellisen hyvänä osaamisen mittana, niin erimielisiä oltiin kuitenkin siitä, tulisiko oikeutta tuotantotyöhön suojata tutkinnolla. Vasta-argumenttina esitet-tiin, että silloin pitäisi olla valmistuneiden laatutakuu eikä sitä käytännössä voida antaa, koska kaikkien on valmistuttava ennemmin tai myöhemmin.

Ajatus siitä, että yhä useampi tuotantotyöntekijä tekee työtä useammalle teollisuuden työnantajalle samanaikaisesti, jakoi mielipiteitä. Kommenteissa kuitenkin epäiltiin kyseisen kehityksen esteiden olevan enemmän menneisyy-destä kumpuavia kuin tulevaisuuden välttämättömyydestä nousevia. Mielipi-teet siitä, pitäisikö tuotantotyöhön valmistavassa koulutuksessa lisätä teoreet-tista opetusta, hajosivat voimakkaasti. Epäselväksi jäi kuitenkin se, yhdistääkö bioaika Suomessa maatalouden sekä metsä- ja puu- sekä kemian alan prosessit yhdeksi kokonaisuudeksi, sekä se, häviääkö fossiilinen öljyteollisuus Suomesta vuoteen 2033 mennessä.

”Ilmastonmuutos: tulevaisuus on sopeutumista muuttuvaan ympäristöön. Täytyy kehittää toimintatapoja ja teknologi-oita, jotka hidastavat ilmastonmuutosta ja auttavat meitä

sopeutumaan muutoksiin. Tarvitaan ”ilmastonmuutososaamista”. Ilmas-tonmuutos voi tuoda Suomeen ympäristöpakolaisia, ja silloin edellisessä kysymyksessä esitetty monikulttuurisuusosaaminen nousee tärkeäksi. Nämä muutokset eivät toteutune kuitenkaan aivan lähitulevaisuudessa. Ympäristöosaaminen nousee tärkeäksi alueeksi koulutuksessa ja osaami-sessa.” (Panelistin kommentti)

”Mahdollisia muutostekijöitä ja niiden vaikutuksia:

1. Ilmastonmuutos

Vaikutuksia a) arktisten alueiden muutos ja vaikutukset Suomelle mm. logistiikan, kaivosteollisuuden, matkailun osalta, b) muutokset energian-kulutuksessa ja -tehokkuudessa (sekä kansalliset strategiat että kv. määrä-ykset ja sopimukset), c) ilmastopakolaisuus, joka voi näkyä Suomessa EU:n jäsenenä (EU:n pakolaiskiintiöt tms.), d) ympäristö- ja vesiongelmat/kriisit ja niiden ratkaisemiseen tarvittava osaaminen ja teknologia.

2. Automatisaatio

Työn siirtyminen koneille vaikuttaa kaikkiin ihmisten ammatteihin ja osaamisiin. Tässä on paljon mahdollisuuksia uudenlaiseen tekemiseen,

23

mutta myös vaatimuksia osaamiselle. Voi johtaa koulutuksen oravan-pyörään (koulutus runsasta ja tehotonta), jollei koulutuksen laatu pysy kysynnän perässä. Koulutusvaatimus (työssäoppiminen, täydennyskou-lutus, muuntokoulutus) voi siirtyä takaisin työnantajien vastuulle, pahim-millaan vastuu vieritetään pelkästään yksilöille.

3. Talous

Suomessa on kiinnitettävä huomiota globaalitalouteen jostakin valitusta näkökulmasta. Valtion toimenpiteet (verotus, tuet, infra-struktuuri- ja muut investoinnit, energiapolitiikka jne.) vaikut-tavat merkittävästi siihen, millaista yksityistä – erityisesti teollista – liiketoimintaa Suomessa toimivat yritykset harjoittavat. Kaikkia ei voi miellyttää, joten ratkaisujen pitäisi olla yhteistä (ml. globaalia) etua, ei vain tiettyjen, perinteistenkään, toimialojen tukemista. Valtion ratkaisujen tulee olla visionäärisiä, ei kaikkia menneisyyden valintoja pönkittäviä. Esimerkkinä voivat olla pitkällä aikavälillä vahingolliset energiantuo-tantoon ja -hintaan, logistiikkaan ja luonnonvaroihin liittyvät poliittiset ratkaisut, jotka nyt perustellaan lyhytnäköisesti ja populistisestikin muuta-mien vuosien (tai parin vuosikymmenen) työllistävällä vaikutuksella. (Panelistin kommentti)

24

TULEVAISUUSKUVA – NIUKKUUS, ILMASTONMUUTOS JA BIOAIKA TULEVAISUUDEN TEOLLISUUDEN AIRUINA

On arvioitu, että kemianteollisuuden prosesseista yli 30 % olisi bioteknisiä vuoteen 2025 mennes-sä. Systeemisessä muutoksessa käsite jäte saa uuden merkityksen ja häviää lopulta mahdollisesti lähes kokonaan. Tällä hetkellä EU:ssa kiistellään esim. siitä, onko mäntyöljy ja keräyspaperi tuotteita, jätettä vai raaka-aineita. Toisaalta riippuvuutemme petrokemiasta säilyy pitkälle tulevaisuuteen. Öljyteollisuus on tehnyt teknologian näkökulmasta viimeisimmän 20–30 vuoden aikana ITC-teknologian kehitykseen verrattavia hyppyjä. Fossiilisessa riippuvuudessa ei kyse ole pelkästään ihmisten ja tavaroiden liikuttamisesta (öljy) ja teknosfäärin sähköistämisestä (hiili) vaan siitä, että esimerkiksi moderneja tuotantojärjestelmiä ylläpitävän ”teollisuuksien teollisuuden” eli kemiante-ollisuuden käyttämästä raaka-aineesta yli 90 % on peräisin fossiilisesta hiilisyötöstä. Vuonna 2006 kemianteollisuuden käyttämästä raaka-aineesta oli globaalisti lähes 100 % öljyä ja kaasua. Erityisen mielenkiintoista on se, miten uusiutumattomat energiat ja materialähteet vaikuttavat vaihtoehtoisten ratkaisujen kehittymisen dynamiikkaan. Esimerkiksi autoissa käytettävät biopolttoaineet vaativat rinnalleen, polttomoottorin säilymisen ja julkisen ohjauksen lisäksi, myös tulevaisuudessa tuotan-tokustannuksiltaan halpaa öljyä – vaihtoehtona sähköä ja kaasua. Omalta osaltaan uusiutuvien ja uusiutumattomien tulevaisuutta sekoittaa Yhdysvaltojen liuskekaasu yhdistettynä mahdolliseen EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppa-alueeseen. Muutoksen dynamiikka kytkeytyy tiiviisti myös valtioiden kansallisiin ja kansainvälisiin turvallisuus- ja luonnonvarastrategioihin. Jos esim. arktista öljyä tarkastellaan pelkästään tuotantokustannuksista käsin, sen ei pitäisi koskaan tapahtua. Asteittainen muutos uusiutuviin ja biopohjaisiin materia- ja energialähteisiin on todennäköinen ja välttämätön, mutta välissä saattaa olla kaasun aika. Tulevaisuudessa ei ole myöskään itsestään selvää, että ja-lostamattomia luonnonvaroja on globaalisti saatavilla vanhaan malliin. Useat uudet ja kestävämmät ratkaisut, esim. aurinko- ja tuulivoima, tarvitsevat toteutuakseen kestävän pohjan, mutta toisaalta mikään ei kuitenkaan takaa, että bioratkaisut olisivat välttämättömyyden lisäksi kestävämpiä luonnonpääomapalveluiden tulevaisuuden näkökulmasta.

Niukkuus on tulevaisuuden keskeinen ratkaistava ongelma, ja jos talouskasvussa ei sallita kulutuk-sen kohtuutta, vastausta haetaan teknologiasta. Markkinat näkevät niukkuudessa kysynnän: luon-nonvarojen niukkuus, puhtaan veden puute ja ilmastonmuutoksen uhka ovat ”hieno mahdollisuus”. Ilmastonmuutoksen, vakavasti otettuna, on arvioitu tarkoittavan CO2-päästöinä 20 gigatonnin vuositavoitetta vuoteen 2050 mennessä. Tämä tarkoittaa oletetulla 9 mrd. populaatiolla noin 4 kg:n päivittäistä C02-päästökiintiötä per henkilö, mikä tarkoittaa nykyteknologialla 20–40 km:n autoilua tai vaihtoehtoisesti kahta lämmintä ateriaa nykyisillä länsimaisilla kulutustottumuksilla. On arvioitu, että ilmastonmuutoksen näkökulmasta kehityksen vieminen BAU-skenaariosta kestäväl-le polulle tarkoittaa seuraavan 40 vuoden aikana 1000–2000 biljoonaa dollaria. Teknologian kehityksen myötä olemme samaan aikaan historiallisesti vapaampia ja tulevaisuuden näkökulmasta riippuvaisempia luonnosta ja elinympäristömme säilymisestä kuin koskaan ennen.

Lähteet: Kirja (R.C. Valencia 2013): The Future of the Chemical Industry by 2050, Ennakointiraportti (Mckinsey 2012): Manufacturing the future, Eurooppa 2020 – EU:n kasvustrategia. Time October 14 2013

25

Osaamisen muutoksen ajuritHaastattelujen pohjalta esiin nousi osaamistarvetta muokkaava muutoksen systeeminen taso. Systeeminen taso koostuu niistä organisaatioiden omista osaprosesseista, jotka siirtävät lopulta edellä kuvattuja yleisiä muutoksia työssä vaadittavien taitojen ja kyvykkyyden tasolle.

Operatiivinen prosessi : työtehtävät,

työskentelyn tavat ja työkul uuri

Tekninen prosessi: teknologia ja tekninen

osaaminen raaka-aineet ja

resurssit

Laatuprosessi: tuo eille ja toiminnalle asetetut

v mukset

Ympäristö- ja työturvallisuussysteemit

Informaatioprosessit

Liiketoimintaprosessi: markkinat ja kilpailu -tuo eet ja palvelut -

arvot ja ansaintalogiikka

Kuva 2. Yrityksen osaamistarvetta määrittävät osaprosessit

Näkemykset osaprosessien tulevaisuuden mahdollisista ominaisuuksista ja niiden vaikutuksista työhön ja osaamiseen ovat seuraavanlaisia.

Operatiivisessa prosessissa eli työn tekemisessä lokerotyöpaikat häviävät. Työtehtävät ovat kokonaisvaltaisempia. Tuotteet ja työprosessit vaihtuvat usein, mikä luo tarpeen joustavuudelle ja itseohjautuvuudelle. Teollisuudessa itseoh-jautuvuus tarkoittaa ensisijaisesti vastuuta laadusta, turvallisuudesta ja tuotta-vuudesta. Reippaan toimeen tarttumisen ja omatoimisuuden rinnalla on oltava samaan aikaan kurinalainen ja maltillisen harkitseva. On tiedostettava myös se, mitä ei tiedä tai osaa. Oman työn kulun ja työhön kuluvan ajan suunnittelu ja arviointi omien tehtävien puitteissa voivat olla esimerkkejä itseohjautuvuu-teen liittyvistä taidoista. Myös oppimisosaaminen, muutoksiin reagointikyky ja

26

muutosvalmiuden merkitys korostuvat. Tämän vuoksi myös henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten motivaatio ja asenne, ovat tärkeitä.

”Kaiken kaikkiaan uskon, että tulevaisuudessa aidosti mennään työnkierrolliseen suuntaan, resurssien niukkuus ja organisaatioiden leikkaukset myös pakottavat siihen

ja mahdollistavat samalla laajemman osaamisen. Uskon, että nuorempi sukupolvi odottaakin sen kaltaista osaamisen kehittämistä, ja organisaa-tiomuutokset, yritysmuutokset yms. niukkuutta tuovat asiat myös osaltaan pakottavat ottamaan laajempaa vastuuta.” (Haastattelusitaatti)

Tekninen prosessi automatisoituu ja digitalisoituu. Kaikki toiminta sitoutuu yhteen tietoliikenteen avulla ja edellyttää kaikilta työntekijöiltä ainakin auttavia ongelmanratkaisutaitoja. Häiriötilanteissa on osattava tehdä ensimmäinen virhediagnoosi ja yksinkertaisia toimenpiteitä häiriötilanteen etenemisen estä-miseksi. Työntekijän tulee ymmärtää teknistä työprosessin kulkua sekä se, miten yksikköprosessien häiriöt vaikuttavat kokonaisuuteen.

”Aineellisen prosessin rinnalla kulkeva digiprosessi mahdol-listaa ja samalla edellyttää tiedon entistä tehokkaamman hyödyntämisen prosessin optimoimisessa ja kehittämi-

sessä.” (Panelistin kommentti)

Tulevaisuudessa ongelmille on leimallista niiden satunnaisuus. Tämä tarkoittaa, että ratkaistavia ongelmia tulee yhä harvemmin, mutta lopulta aivan varmasti. Automaatioon on rakennettu turvalogiikat, jotka hoitavat prosessin turvalli-seen tilaan häiriön tullessa. Ongelmia syntyy, jos ei hallita ruohonjuuritasolla prosessia vaan luotetaan liikaa automaatioon.

Teknologia ei muutu yhdessä yössä vaan koko ajan ja yleensä investoin-tisykleissä. Niukkaresurssisuus, ympäristötekijät, muutokset raaka-aineissa tai valmistetuissa tuotteissa muuttavat teknistä prosessia, mutta suurin yksittäinen jatkuvasti läsnä oleva muuttaja on tuottavuuden ja tehokkuuden hakeminen.

Teorian eli luonnontieteiden ja insinööritaitojen osaaminen on kaksijakoista. Toisaalta tulevaisuudessa pitää olla kyky ymmärtää ja jäsentää prosessia ja sen tapahtumia myös abstraktilla tasolla, mikä on mahdotonta, jos ei tunne yleisiä luonnontieteen lainalaisuuksia tai tekniikan toiminnan perusperiaatteita. On ymmärrettävä alan kieltä ja termejä, jotta voi kommunikoida. Abstrakti ajat-telu luo pohjan kokonaisvaltaiselle prosessinhahmotuskyvylle, mikä on tärkeää häiriötilanteissa ja ennakoivassa kunnossapidossa. Kaikkea ei tarvitse kuiten-

27

kaan opettaa kaikille, ja teoriaosaaminen voi tarkoittaa myös syvempää ymmär-rystä esimerkiksi puusta raaka-aineena tai sen uusista käyttömahdollisuuksista. Ammatillisessa osaamisessa teoriaosaaminen on yhdistettävä aina käytäntöön ja soveltavaan kontekstiin – tietää, mikä ei riitä ilman, että osaa oikeasti miten.

Tekniikka ja osaamisen tekniset kvalifi kaatiot muuttuvat niin nopeasti. Periaat-teessa uuden tiedon kasvun määrällä mitattuna kolmen vuoden koulutuksessa viimeisenä vuonna puolet ensimmäisenä vuoden aikana opitusta on vanhen-tunut. Tämä ei tarkoita, että työssä vaadittavien tietojen ja taitojen tai ammatissa vaadittavien osaamisten perussisältöjen täytyy vanheta samaan tahtiin, vaikka tekniset formaatit maailmassa vaihtuvat. Tuotantoteollisuus on myös tulevai-suudessa materiaalien hajottamista ja kokoamista, aineiden erottamista ja yhdis-tämistä mekaanisesti, fysikaalisesti, biologisesti ja kemiallisesti.

Laatuprosessin osalta kaikkien tulee ymmärtää esim. asiakkaan vaatimuksia ja tuotteelle tai palvelulle asetettuja tavoitteita. Työntekijän tulee myös kyetä arvioimaan, vastaako laatu tavoitteita, ja päättää, tehdäänkö parannuksia tai korjauksia.

”Esimerkiksi sahateollisuudessa laatuprosessiin osallistuu kaikki tuotantolinjan työntekijät. Koska raaka-aineen osuus tuotantokustannuksista on +/-75 %, on ensiarvoisen

tärkeää, että kaikki työntekijät ymmärtävät tuotteen laatuun ja raaka-aineen käyttöön (saanto) liittyvän oikeellisuuden, että laitteet toimivat oikein ja laatu on haluttua yms., ja ymmärtävät valvonnan tärkeyden.”

(Haastattelusitaatti)

Liiketoimintaprosessista tulee kaikkien ymmärtää vähintään, mitkä asiat oman työn puitteissa ovat yrityksen näkökulmasta kannattavia ja toivottavia eli mikä on yrityksen strategia ruohonjuuritasolla. Käytännössä tämä voi liittyä esim. materiaalien valintaan, työajan suunnitteluun, hukan ja hävikin mini-moimiseen jne.

”Mikäli tuotantotiimi on jatkossa pieni (kuten automati-soinnin myötä tulee yhä enemmän olemaan), tuotannon ydinosaajan osaamiskenttää ei olekaan enää vain

tuotannon asiat vaan yhä enemmän koko tilaus-toimitusketjukin ja sen ymmärrys asiakastarpeesta sinne asti kuin tavaraa lähdetään kuljetta-maan. Vaaditaan ymmärrystä asiakkaiden/kuluttajien tarpeista, talou-dellisista perusasioista sekä viranomaisten yms. vaateista ja työn reunaeh-doista. Suuryrityksessä jokaiselle toiminnolle on omat vastuuhenkilönsä,

28

mutta tulevaisuudessa, jos alihankinta lisääntyy, uskoisin, että tämän tyyppinen laaja-alainen osaaminen lisääntyy myös tuotannollisessa työssä. Pitää ymmärtää paljosta ainakin vähän.” (Haastattelusitaatti)

Ympäristö-, työ- sekä paloturvallisuusjärjestelmät. eivät tarkoita aino-astaan jäykästi noudatettavia yhteiskunnan antamia tai työnantajan asettamia lakeja/sääntöjä/asetuksia, vaan työssä seurataan ja arvioidaan koko ajan oman tekemisen vaikutusta ympäristöön ja työympäristöön. Oman toiminnan ympä-ristöön, terveyteen ja turvallisuuteen vaikuttavia seurauksia on pystyttävä arvioimaan ajallisesti, paikallisesti ja sosiaalisesti laajemmassa viitekehyksessä kuin minä, tässä ja nyt. Ympäristö ja turvallisuusasiat vaikuttavat (mm. imagon kautta) tulevaisuudessa entistä voimakkaammin yritysten toimintaan markki-noilla ja yhteiskunnassa.

Informaatioprosessin siirtyminen pois keskus- tai esimiesvetoisuudesta kentälle tiimeihin vaatii informaation tulkintakykyä. Jossain tapauksissa tuotan-totyöntekijä saattaa joutua olemaan esimerkiksi suoraan yhteydessä asiakkaa-seen. Tietoa jaetaan jatkuvasti. Informaation jakaminen erilaisten tuotannon sähköisten järjestelmien kautta edellyttää uusien välineiden hallintaa. Informaa-tioprosessi vaatii kykyä kommunikoida ja olla vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa, myös vieraalla kielellä. Osaaminen on sosiaalista ja perustuu tiedon jakamiseen, mikä tarkoittaa yhä pidemmälle vietyä yhteistyötä.

Keskeinen yksittäinen osaamisen tulevaisuuteen vaikuttava tekijä on tekno-logian kehitys ja erityisesti automaatio. Kyvykkäämpien koneiden avulla yksi ihminen pystyy tekemään enemmän, minkä seurauksena hänen täytyy tehdä ja osata enemmän. Kärjistäen moni(ala)osaaminen poistaa tarpeen monille osaa-jille ja muuttaa näin osaamisvaadetta laadullisesti yksittäisen tuotantotyönte-kijän näkökulmasta.

Automaatio johtaa lopulta henkilökohtaisten ominaisuuksien merkityksen kasvuun. Kun toistuvat erilliset työt automatisoituvat, jäljelle jäävät työt vaativat henkilöstöä, joka ymmärtää prosessin, pystyy ennakoimaan ja osaa toimia nopeasti, jos ilmenee ongelmia. Yksi todennäköinen seuraus on se, että proses-sinhoitajan ja kunnossapidon tehtävät jossain määrin yhdistyvät. Samat ihmiset ajavat ja huoltavat.

Tulevaisuudessa tehtaiden henkilökunta on keskittynyt entistä voimakkaammin tuotannon ydintehtäviin. Tuotannoista vastaavien työntekijöiden vastuu-alueet laajenevat ja työnkuvat monipuolistuvat. Tulevaisuuden tuotantotyössä moni(ala)osaamisella on kaksi eri sisältöä. Moni(ala)osaaminen tarkoittaa

29

toisaalta sitä, että jonkin tietyn asian hoitamiseksi on osattava enemmän tai on otettava huomioon enemmän asioita. Toinen puoli moni(ala)osaamisesta on kyky vastata esimerkiksi osaston eri tehtävistä mahdollisimman laajasti.

”Meillä lääketeollisuudessa moniosaajuus tarkoittaa, että osaa mahdollisimman laajasti osaston tehtävät.” (Haastat-telusitaatti)

Yksilön merkityksen noustessa samalla kasvaa osaamisen sosiaalinen luonne. Yritys pärjää vain, jos se kykenee yhdistämään erilaiset ihmiset ja osaamiset tuottavasti toisiinsa. Tuotantotyöntekijä ei työskentele yksin. Kun omat työnte-kijät keskittyvät toiminnan ylläpitämiseen ja kehittämiseen, tarvittava muu työ ja osaaminen on ostettava palveluna. Tästä seuraa, että tuotantotyöntekijä toimii yhdessä ulkopuolisten tahojen kanssa, mikä lisää kommunikaatio- ja vuorovai-kutustaitojen merkitystä päivittäisessä työssä. Lisäksi tuotekehitys- ja tuotannon kehitystehtävät edellyttävät yhteistyötä suunnittelun ja innovaatiotoiminnan kanssa, jossa tuotantotyöntekijä on tuotannon asiantuntija. Kommunikaatio ja vuorovaikutus tapahtuvat myös yhä useammin kansainvälisissä työyhteisöissä, joten kielitaito ja erityisesti tekninen sanasto ovat tärkeitä.

Osaaminen tuotantotyössä 2020

”Jos lähtisin nyt kouluttautumaan prosessinhoitajaksi, kun oma kokemustausta on metsäteollisuudesta ja lääketeolli-suudesta, painottaisin kieliä, tekninen englanti, IT ja auto-

maatiopuolta. Erityisesti automaatiokaavioiden lukutaitoa, joka auttaa kykyä ymmärtää prosessia. Tämä osaaminen korostuu erityisesti virhe-tilanteissa. Ihan perus kirjallinen kielitaito suomeksi on myös keskeistä lisääntyneen dokumentoinnin seurauksena.” (Haastattelusitaatti)

”Jos minä nyt lähtisin kouluttautumaan prosessinhoitajaksi (kun taus-talla kokemusta lääke- ja öljyalalta), painottaisin automaatio-osaamista (kaavioiden lukeminen), peruskemian osaamista, lääkepuolella ehkä vielä tärkeämpää kuin öljypuolella, lisäksi perus prosessitekniikka, mekaniikka ja yksiprosessinen tuntemus mahdollisimman laajasti, kemikaaliturval-lisuus, prosessiturvallisuus, suomen kieli – erityisesti kirjallinen, tietotek-niikka ja tekninen englanti. En usko, että tulevaisuudessa tuotantotehtä-vissä voisi työskennellä ilman kielitaitoa.” (Haastattelusitaatti)

30

Panelistit arvioivat tuotantotyön luonteen vaihtelevan tulevaisuudessa yhä enemmän ala- ja yrityskohtaisesti. Yleisellä tasolla tuotantotyön luonteen muutosta kuvattiin sanoilla laaja-alaisempia, itsenäisempiä, monilukuisempia, vastuullisempia sekä syvempää asiantuntijuutta ja erityisosaamista vaativampia.

Yksinkertaistettu osaamisalueiden luettelo ei tietenkään täysin havainnollista monisyisen työnkuvan kokonaisuutta tai sen kehittymistä, jota ohjaa yksittäisten muuttujien sijasta myös toisiinsa yllättävästikin vaikuttavien muuttujien koko-naisuus. Perustyönkuvan keskiön muodostavat perinteisesti valmistusprosessi, laatuprosessi sekä kunnossapitoprosessi, jota ympäröivät mm. liiketoimintapro-sessit ja muut koko toimintaa läpäisevät prosessit, kuten informaatio-, turval-lisuus- ja ympäristöprosessit. Työnkuvan muutos on tapahtunut mm. siinä, että kun aikaisemmin jokainen prosessi on selkeämmin ollut oma työalueensa omine työntekijöineen, muutoksen edetessä alueiden rajat ja niiden mukana työtehtävien osaamisprofi ilien rajat ovat hämärtyneet tai järjestyneet uudelleen.

Tässä vaiheessa voidaan jättää vielä seuraavan 7 vuoden ajaksi taka-alalle villeimmät ääriesimerkit tulevaisuuden meribiopaperimiehestä, joka kiertää rantoja ja meriä kelluvalla biojalostamolla, tai pääosin etänä työskentelevästä prosessinhoitajasta luomusahalla. Seuraavaksi esitetyt 10 osaamisaluetta nousivat sekä haastattelujen että asiantuntijapaneelin perusteella erityisen tärkeiksi huomion kohteiksi tuotantotyössä, kun tarkasteltiin tulevaisuudessa vaadittavaa osaamista sekä ammatillisen koulutuksen kehittämistä.

1. Ennakoiva käyttökunnossapito: Vaikka tekniset ja teoreettiset periaatteet ja lainalaisuudet ovat yleisiä, on kunnossapito-osaaminen (mekaaninen, auto-maatio, sähkö) aina lopulta myös prosessikohtaista. Työtä organisoidaan yrityk-sissä tulevaisuudessa yhä enemmän niin, että vuorossa olevalla tuotantotiimillä itsellään tulee olla myös omaa huolto-/korjausosaamista. Yritysten valmiudet itse opettaa mekaanista osaamista sekä sähkö- ja automaatio-osaamista ovat yleensä huonommat kuin valmiudet opettaa itse prosessiin liittyvää osaamista. Tämä tarkoittaa koulutuksen merkityksen korostumista näillä osaamisalueilla.

”40–50 % vuorolaisista omaa sähkö-automaatiokoulutus-taustan ja sitten pätevöitynyt itse prosessiosaamiseen tai rekrykoulutuksen kautta. 50–60 % prosessi/mekaaninen

koulutustausta ja jos mekaaninen, niin pätevöitynyt itse prosessiosaami-seen tai rekrykoulutuksen kautta. Tällä suhteella ei tarvita erillisiä vuoro-korjausryhmiä tehtailla.” (Haastattelusitaatti)

”Meidän oma rekry- ja koulutustoiminta on suunnitelmallisesti integroitu omaan osaamistarpeeseemme. Vallitseva suunta on, että me ei todennäköi-

31

sesti juurikaan tulla ottamaan vaisuudessa prosessilinjoilta ihmisiä, koska he eivät vastaa meidän osaamistarvettamme. Meidän on helpompi ottaa sähkö- ja automaatiolinjalta valmistunut ja opettaa heille prosessitaidot. Lisäksi yksi mittari on myös linjoille hakeutuvien aiempi koulumenestys ja keskiarvot, jotka ehkä kertovat jotain myös henkilöistä – kun jotain mitta-reita on kuitenkin käytettävä.” (Haastattelusitaatti)

2. Häiriöosaaminen ja toimiminen poikkeustilanteissa: Teknologian kehittyminen, erityisesti automaatio, vähentää inhimillistä puuttumista ja virheitä tulee harvemmin, mutta lopulta varmasti. Kasvavat laatuvaatimukset sekä tuot-tavuus-, ympäristö- ja turvallisuusvaatimukset kasvattavat poikkeustilanteissa turvallisesti ja tehokkaasti toimimisen merkitystä. Parasta häiriöosaamista on niiden ennakoiminen ja estäminen, johon tarvitaan prosessiosaamista.

”Samaan aikaan kun tuotantotyö muuttuu tietotyöksi ja teknologia vie reaaliprosessia ”taustalle”, niin häiriöosaa-misen merkitys korostuu. Häiriöosaamisessa, yleensä yllät-

tävä prosessihäiriö, mutta myös muu poikkeama (kuten esim. asiakkaalta tullut viimehetken muutos), korostuu ymmärrys siitä, mitä prosessissa oikeasti tapahtuu, mikä vaikuttaa mihinkin, paineensietokyky, harkinta ja päätöksentekokyky.” (Haastattelusitaatti)

3. Prosessiosaaminen – prosessin hahmotuskyky ja valvontaosaaminen: Prosessiteollisuuden yritykset keskittyvät tulevaisuudessa yhä enemmän omiin ylivoimatekijöihinsä ja ydinosaamiseensa. Tämä tarkoittaa omiin prosesseihin liittyvän erityisosaaminen vahvistamista. Tulevaisuudessa valvontaosaamisessa korostuu kyky tehdä kokonaisarvioita järjestelmistä ja sen osista silloinkin, kun aineprosessi on ”piilotettu” virtuaaliseksi informaatioksi. Prosessinhahmotus-kyvyn taustalla on riittävä luonnontieteellinen ja tekninen perusosaaminen. Fysiikan, kemian ja matematiikan perusteet eivät muutu ja ovat siksi kestävä oppimisen perusta prosessiosaamiselle myös tulevaisuudessa. Erityisesti jous-tavasti asiakastarpeiden muutoksiin vastaamaan pyrkivässä kemianteollisuu-dessa edellä mainitun riittävän vahvan osaamispohjan merkitys todennäköisesti kasvaa merkittävästi.

”Ajattelen, että tuotantotyöhön liittyvässä osaamisessa on kolmijalka: ensinnäkin pohjalla on teoreettinen ymmärrys luonnontieteistä, joka tulee vastaan enemmin

tai myöhemmin. Sen päälle rakentuu automaatio-osaaminen, mekaa-ninen kunnossapito ja prosessin hallinta. Osaamisen kolmas ulottuvuus on ympäristö-, turvallisuus-, energia-, laatu- ja asiakasosaaminen. Nämä

32

integroituna ammatilliseen osaamiseen – ei irtonaisia palasia, vaan sisäl-lettynä ajattelutapaan. Tämän lisäksi uudet mahdollisuudet mausteeksi alueen ominaispiirteiden mukaisesti, sillä jos alueella ei ole yrityksiä, niin tuskin on osaamista koulussakaan.” (Haastattelusitaatti)

4. Ongelmanratkaisukyky: Kyky ratkaista ongelmia on perustaito, joka kytkeytyy lähes kaikkiin muihin osaamisiin, mutta korostuu erityisesti häiri-öosaamisessa. Itsenäistä ongelmanratkaisukykyä auttaa, jos tulevaisuuden tuotantotyöntekijällä on henkilökohtaisessa mentaalisessa työkalupakissaan ongelmanratkaisumalleja ja harjoitusta niiden soveltamisesta.

”Jatkuva parantamisen mallit ja systemaattisen ongel-manselvityksen mallit opetettava jo koulussa.” (Panelistin kommentti)

5. Turvallisuusosaaminen ml. koneiden ja laitteiden tehokas ja turval-linen käyttö ja hallinta.

”Turvallisuusasiat korostuvat myös puhtaasti liiketoimin-nallisista syistä. Esimerkiksi kun metsäteollisuus hakee uusia mahdollisuuksia biosta, se joutuu tekemään yhteis-

työtä kemianteollisuuden kanssa. Kemian puolelta on vaikea löytää yhteis-työkumppaneita, jos turvallisuusasiat eivät ole kunnossa. Tästä syystä metsäteollisuudessa turvallisuus on mennyt ajoittain jopa ohi tuotannon.” (Haastattelusitaatti)

6. Henkilökohtainen asenne ja motivaatio: Kiteytyneiden työtehtävien hävitessä ja jatkuvan muutoksen keskellä kaiken perustana on kiinnostus ja valmius aktiivisesti kehittyä työssään.

”En olisi hirveän huolissani koulutuksen sisällöistä. Jos yhteistyö koulutuksen ja elinkeinoelämän välillä toimii, niin kyllä koulussa opetetaan sitä mitä tarvitaan – jos vain

opiskelijat ovat halukkaita oppimaan.” (Haastattelusitaatti)

”Ehkä se asenne ja motivaatio työhön on jotain, mitä voitaisiin koulutuk-sessa miettiä hieman uudelleen. Joskus tuntuu, että työelämän perusasiat ovat nuorilta suht hukassa.” (Haastattelusitaatti)

33

7. ”Ammatti-/ammattilaisuusylpeys” ja työelämätaidot eli kyky ymmärtää ja arvostaa omaa ja muiden työtä kokonaisuuden kannalta: Tuotantotyö ei ole vain omien työtehtävien tekemistä, vaan vastuuta yrityksen koko toiminnasta, raaka-aineesta asiakkaaseen, ja muista työntekijöistä. Vastuu laadusta kuuluu kaikille. Tämä osaamisalue korostuu tulevaisuudessa työnteki-jöiden määrän vähentyessä ja yksittäisten työntekijöiden vastuualueiden laaje-tessa.

”Meillä laitosten kehittämisessä on periaatteessa kaksi toimintamallia. Toisissa tehtaissa kehittäminen tapahtuu pitkälti prosessin ulkopuolella, kun toisissa tehtaan omalla

väellä on keskeinen rooli kehitystyössä. Motivaatio ja muutosten vastaan-ottokyky on yleisesti ottaen korkeampi siellä, missä työntekijät ottavat osaa muutokseen. Asioista tulee omia.” (Haastattelusitaatti)

8. Tiedon ja osaamisen jakamiseen liittyvä osaaminen: Tietoa ja osaamista jaetaan tuotantotyössä jatkuvasti. Työprosesseihin liittyy myös piilotettua osaa-mista ja hiljaista tietoa, jonka menestyksekkään siirtämisen merkitys kasvaa, kun kokeneissa yksilöissä kiinni oleva osaaminen vähenee eläköitymisen tai työvoiman vaihtuvuuden kasvun myötä. Tuotantotyötä tehdään tulevaisuu-dessa myös yhä enemmän yhdessä ulkopuolisten toimijoiden kanssa, mikä lisää kirjallisten ja suullisten kommunikaatiotaitojen ja yhteistyötaitojen merkitystä. Perehdytys- ja opastusosaaminen koskettavat tulevaisuudessa yhä useampia työntekijöitä. Kansainvälistyminen tarkoittaa työtä myös vieraalla kielellä.

”Meillä yrityksen sisällä suuri haaste on se, miten proses-situntemusta siis sitä hiljaista tietoa, kokemusta siirre-tään. Se on myös koulutukseen liittyvä ongelma, kun koko-

naisvaltainen prosessinhahmotuskyky ja prosessin syväosaaminen on vaarassa kadota automaation myötä – häiriöt tulevat kuitenkin lopulta aivan varmasti, ja silloin tarvitaan ymmärrystä itse prosessista.” (Haas-tattelusitaatti)

”Yhteistyö ja kyky kommunikoida vaatii että ymmärtää esim. alan termejä ja teoriaa yksikköprosessien taustalla ja miten yksikköprosessit vaikuttavat toisiinsa, ymmärtää ja viestiä esimerkiksi suunnittelijoille sitä, mikä on toteutettavissa olevaa, ja toisaalta ymmärtää, mitä esimerkiksi suunnitte-lussa haetaan.” (Haastattelusitaatti)

34

9. Kokonaisvaltainen tuottavuus- ja tehokkuusajattelun huomioiminen kaikessa toiminnassa.

”Osaaminen yritystasolla jäsentyy lopulta turvallisuuden, laadun (ml. asiakas, ympäristö), tehokkuuden/tuotta-vuuden kautta.” (Haastattelusitaatti)

”Meillä täällä yrityksen omien työntekijöiden lisäksi toimii jatkuvasti ulko-puolista työvoimaa: asentajia, remppaporukkaa ja laitevalmistajien edus-tajia. Tällaisessa toimintaympäristössä on kyettävä toimimaan erilaisten ihmisten kanssa ja tekemään yhteistyötä. Olen lisäksi varma siitä, että esimerkiksi jokainen meidän operaattoreista kantaa huolta siitä, mitä täällä tapahtuu, ja haluaa tietää, mitä omalla tontilla puuhataan – riskit ovat todellisia ja seuraukset pahimmillaan todella isoja. Kun prosessin toiminta kytketään tällä tavoin ulkomaailmaan, se asettaa vaatimuksia esim. työaikajärjestelyille. Ei ole kenenkään puolelta toivottavaa, että vuoro vaihtuu kesken esimerkiksi asennus- ja huoltotöitä.” (Haastattelusitaatti)

10. Oppimaan oppiminen ja muutosvalmius työssäoppimista silmäl-läpitäen: Työn tekeminen on tuotantotyöhön liittyvän osaamisen oppimisen tärkein konteksti. Osaamisen omaksuminen ja ammattitaidon kehittyminen tapahtuvat lopulta yrityksissä, jotka ovat työn tekemisen käytännön ympäristö. Tulevaisuudessa tärkeää on oppia oppimaan. Käytännössä oppimisosaaminen tarkoittaa valmiutta omaksua vaihtuvien tuotteiden, valmistustekniikan ja valmistusprosessien myötä tarvittavia uusia taitoja ja samalla poisoppia tarvitta-essa vanhoja taitoja ja tapoja.

”Kun siirrytään vaikka vaan osastolta toiselle, joutuu omak-sumaan lyhyessä ajassa paljon uutta – ei sinne kävellä tosta vaan. Eli oppimisosaaminen on todella tärkeää, ja enkä

usko sen ainakaan vähenevän tulevaisuudessa.” (Haastattelusitaatti)

Viimeisellä kyselykierroksella panelisteilla oli mahdollisuus kommentoida edellä esitettyjä 10 kohdan osaamiskokonaisuutta ja esittää tarvittaessa lisäyksiä. Yleisesti ottaen mainittuja osaamisalueita pidettiin annetussa aikaikkunassa, vuoteen 2020 mennessä, oleellisina ja kuvaavina. Suurin osa kommenteista liittyi kansainvälistymisen, teknologian muutoksen sekä ympäristö- ja turvalli-suusnäkökulmien voimakkaampaan korostamiseen. Osaamisvaatimusten kehit-tymiseen tulevaisuudessa esitettiin lisäksi mm. seuraavanlaisia, osittain histo-riattomina pidettäviä, muutostekijöitä:

35

”Robotti–ihminen-yhteistyö”. AI-sovellusten integrointi osaksi ihmisten työntekoprosessia nousee erityishaasteeksi.

3D:n ym. teknologian kehityksen syvenevät vaikutukset – siirtää tuotan-tovälineitä pois tehtaista ja tekee kuluttajista tuottajia.

Henkilökohtaiset yhteisölliset ongelmanratkaisutaidot; jos väki vähenee merkittävästi, yksilöiden osaamisen on kasvettava tai sitten yhteisöosaamisen merkitys korostuu – todennäköisesti molemmat.

Itsensä johtaminen madaltuvien organisaatiohierarkioiden seurauksena. Muutokset työn henkisessä rasittavuudessa ja sen seuraukset, kun

vastuualueet kasvavat ja työ muuttuu pää- ja päätetyöksi. Etätyö ja työskentely monelle työnantajalle tuotantotyötehtävissä on

vieras ajatus teollisuudessa, mutta onko sille aikaa kestävät perusteet. Kansainvälistymisen syvenemisen vaikutukset – tuotantoprosessit ovat

kansainvälisiä, joten myös työ muuttuu kansainväliseksi. Monikulttuurisuus työpaikoilla, vieraat yrityskulttuurit. Oppimishaluttomuudesta tulee sairauteen verrattava ilmiö.

Yksittäinen asia, jonka lähes jokainen haastatelluista nosti tärkeimmäksi tule-vaisuuden tekijäksi, oli asenne ja motivaatio työhön. Työhön otetaan mieluiten hyvä tyyppi, jolla on asenne ja motivaatio kohdallaan ja joka on kyvykäs ja halukas oppimaan. Edellä esitetty luettelo ei välttämättä tarkoita, että jokaisen työntekijän tulee olla asiantuntija kaikessa. Tulevaisuudessa työssä on tärkeää, että vuorossa oleva työtiimi yhdessä hallitsee tarvittavat osaamisalueet, jolloin yksittäisen henkilön ammattitaito voi pikemminkin olla joihinkin teemoihin painottuneita osaamisyhdistelmiä ja tiettyyn osaamisalueeseen syventymistä. Yleisesti voidaan todeta, että osaamista määrittävät tulevaisuudessa työstä itses-tään yhä kauempana olevat asiat, joten työntekijöiden kyky nähdä ja sisäistää yhteys sen välillä, mitä, miten ja miksi tehdään, muodostuu erityisen tärkeäksi. Yksi avoin tulevaisuuden kysymys on se, tarvitseeko teollisuus tuotannon isojen laadullisten muutosten ja murrosten tapahtuessa erilaisia osaajia kuin silloin, kun tuotanto on raaka-aineiden, prosessien ja tuotteiden osalta ”vakiintuneem-massa tilassa”. Laadullisia epäjatkuvuuskohtia on tulevaisuudessa todennäköi-sesti yhä useammin.

36

Ennakoinnin yhteenveto

Ennakoinnin perusteella yksi keskeisin tulevaisuuden osaamistarvetta muuttava tekijä liittyi teknologiseen kehitykseen. Osaamisen tuotantotyössä näkökul-masta kysymys on siinä, onko tuotantotyön perusta tulevaisuudessa tuotantoon liittyvien koneiden, laitteiden, automaation ja ohjausjärjestelmien hallintaan ja ennakoivaan käyttökunnossapitoon liittyvässä osaamisessa vai paremmassa ymmärryksessä siitä, mitä itse prosesseissa tapahtuu. Tulisiko esimerkiksi sähkö- ja automaatiopuolen olla prosessinhoitajan osaamisen pohjana ja sitä täydennettäisiin prosessipuolen erikoisosaamisella vai päinvastoin? Taustalla on ajatus, että vaikka teknologia on universaalia, tulevaisuudessa yritykset ja niiden prosessit ovat yhä enemmän yksilöllisiä, jolloin myös tuotantoteknologia käytäntöön sovellettuna on myös prosessikohtaista. Häiriöosaaminen liittää prosessiosaamisen ja käyttökunnossapidon toisiinsa, ja sen nähtiin nousevan yhdeksi tulevaisuuden keskeisemmäksi osaamisalueeksi tuotantotyössä. Häiri-ösaaminen, erityisesti ennakoiva häiriöosaaminen, ei ole mahdollista ilman juuri tietyn prosessin osaamista näillä molemmilla eri tasolla.

Tarkasteltaessa uusia osaamiskeskiöön nousseita asioita ja muutostekijöitä huomio kiinnittyy tekijöihin, jotka ovat pohjimmiltaan persoonallisia tai kehit-tyvät henkilökohtaiseksi osaamiseksi ajan kuluessa. Henkilökohtaisista ominai-suuksista tärkeimmät ja kaiken perusta ovat asenne ja motivaatio. Teollinen yhteys erityisesti nuorten keskuudessa häviää, eikä alan imago ole välttämättä paras mahdollinen luomaan tarvittavaa kiinnostusta. Laajemmin voidaan ajatella, että aikaisemmin tuotantotyön osaamisen taustalla vaikuttavia valmiuksia opit-tiin koulun ulkopuolella esimerkiksi ”mopoja rassatessa”. Koulutuksen on otet-tava yhä enemmän kantaa myös yksilöiden tarpeisiin. Kouluttautuminen hyvin kapealle kelpoisuusalueelle ei tulevaisuusvakuutuksena välttämättä houkut-tele. Lisäksi nyky-yhteiskunnassa motivaatio ja ambitio uravalintoihin eivät synny enää pelkästään rahasta (taloudellinen ihminen), statuksesta (yhteis-kunnallinen ihminen), vallan tavoittelusta (poliittinen ihminen) tai tarpeesta/pakosta (psyykkinen ihminen). On selvää, että edellä mainitut asiat vaikuttavat vieläkin, mutta uudet motivaatiot syntyvät näiden lisäksi merkityksestä, toivosta ja mahdollisuudesta osallistua ja vaikuttaa omaan työhön ja elämään.

Valtaosa esitetyistä osaamisista eivät ole irrallisia selkeästi määriteltäviä tietoja ja taitoja, vaan eräänlaisia työn tekemiseen integroituja näkökulmia. Kysymys ei myöskään ole niinkään teoreettisen opetuksen lisäämisestä ammatilliseen peruskoulutukseen, vaan ehkä enemminkin siitä, miten opetetaan ja opitaan uudella tavalla. Käsitys tuotantotyön muuttumisesta tietotyöksi näkyi siinä, että kognitiiviset valmiudet, kuten systeemiajattelu prosessinhahmotuskyvyn ja

37

ongelmanratkaisu häiriöosaamisen taustalla, nousivat tulevaisuuden tärkeiksi osaamisalueiksi.

Teknologialla on keskeinen rooli tuotantotyön tulevaisuudessa. Jos osaamisen ehtoja tarkastellaan kuitenkin pelkästään teknologian mahdollista kehitystä vasten, työ itsessään määrittyy tästä näkökulmasta tuotannollis-teknisinä taitoina ja käytännöllisinä toimintoina jonkin tietyn ja tunnetun asian aikaansaamiseksi.

Lopuksi osaamista tarkastellaan hieman toisesta näkökulmasta ja otetaan taus-talle muutamia teollisuuden kehitystä kuvaavia laatusanoja. Samalla myös pohditaan, miten nämä asiat näkyvät mahdollisesti tuotantotyössä tulevaisuu-dessa. turvallisuus laatu luottavuus ja tehokkuus kansainvälistyminen, kansainvälinen kilpailu ja yhteistyö asiakaslähtöisyys ja joustavuus ympäristönsuojelu ja vastuullinen toiminta innovatiivisuus

Edellä mainittujen laatusanojen ja niissä vaadittujen taitojen välillä on suoraan johdettavissa erilaisia vaatimuksia. Kansainvälistyminen tarkoittaa kielitaidon merkityksen kasvamista. Turvallisuus tarkoittaa annettujen ohjeiden noudat-tamista, tietoisuutta varomääräyksistä ja muiden huomioonottamista. Laatu, tuottavuus ja tehokkuus tarkoittavat virheiden välttämistä, kerralla oikein teke-mistä, dokumentointia, välineiden ja toiminnan ominaisuuksien parantamista, kykyä toimia ryhmässä, kykyä jakaa tietoa ja osaamista esimerkiksi suunnit-telu–tuotanto-rajapinnassa, muutos- ja oppimisvalmiutta jne. Jossain syy–seuraus-pareissa yhteys ei ole yhtä ilmeinen. Esimerkiksi kansainvälistyminen ja yhteistyö kemianteollisuuden kanssa ovat metsäteollisuuden puolella tarkoit-taneet turvallisuusasioiden, ympäristölaadun ja vastuullisen toiminnan voima-kasta korostumista.

Toisin kuin yksittäiset tekniset osaamiset, edellä mainitut toimintaa kuvaavat yleiset laatusanat liittyvät inhimillisiin kykyihin, kuten havaintokykyyn, tietoi-suuteen, luovuuteen, vastuunottokykyyn, sosiaaliseen ymmärrykseen ja välit-tämiseen. Laatusanoista tarkasteltuna osaamisia on vaikea pelkistää tarkkaan proseduuriin, jota seuraamalla päädytään lopulta hyvään laatuun, innovatii-visuuteen tai turvallisuuteen. Organisaation ominaisuuksina laatusanat ovat kokonaisuuksia, jotka eivät toteudu, ellei niitä ole integroitu ihmisten ajatteluta-paan kaikessa tekemisessä. Perinteisesti laatusanoihin liittyviä osaamisia ei ole ensimmäisenä liitetty teolliseen tuotantotyöhön kuuluviksi, mutta ne ovat sitä

38

enenevissä määrin. Yhdistettynä osaamisen ytimessä oleviin teknisiin kompe-tensseihin niistä syntyy tuotantotyön asiantuntijuus.

Maailma, työ ja sen mukana ammattitaitovaatimukset siis muuttuvat. Tietotek-niikkapuolella on esimerkiksi nähty, että toisen asteen koulutus ei ole riittävä tulevaisuuden työtehtävien hoitamiseen. Tässä selvityksessä esiin nousseiden asioiden pohjalta ei voida yksiselitteisesti sanoa, kasvaako osaamisvaade prosessiteollisuudessa ja tuotantotyössä siinä määrin, että vastaavanlainen näkemys olisi sen piirissä yleisesti ottaen perusteltua. Voidaanpa jopa kysyä, että jos oletus osaamisvaateen yleisestä noususta on totta, miksi tuotantoa sitten siirtyy maihin, jossa on Suomea matalampi koulutus- ja osaamistaso? Näin ei pitäisi tapahtua, jos ensimmäinen oletus pitää paikkansa. Tästä näkökulmasta katsottuna ja edellä esitetystä poiketen voidaan esittää myös radikaalimpi tulevaisuuskuva, jossa koneellisesti järjestetty tuotanto, joka perustuu luon-nonvarojen muuntamiseen ja maailman materiaalisen tarpeen tyydyttämiseen tulevaisuudessa, perustuu entistä enemmän yhä harvempien ammattilaisten suunnittelemiin laitteisiin ja prosesseihin eikä niinkään inhimilliseen tuotan-totaitoon ja osaamiseen. On vaikea nähdä, että teknologia menisi taaksepäin tässä suhteessa. Tämä on yksi syy, miksi pohjoisamerikkalainen osaamisen kehittämisen tulevaisuuskuva teollisessa työssä painottaa valmennusta koulu-tuksen sijaan. Suomi, yleiseurooppalaisen periaatteen mukaisesti, panostaa koulutuksen avulla saavutettuun korkeaan henkilökohtaiseen osaamiseen ja inhimilliseen osaamispääomaan. Kansainvälisiä vertailuja tehtäessä ja oppeja kerättäessä kannattaa pitää mielessä analogioiden käytön rajoitteet: esimer-kiksi Suomessa teollisuus on pääsääntöisesti pääomaintensiivistä prosessiteol-lisuutta eikä niinkään valmistavaa teollisuutta, johon voidaan soveltaa suoraan esimerkiksi lean- fi losofi an mukaisia tuotannon tuottavuusperiaatteita. Yleisenä huomiona voidaan sanoa, että tulevaisuuden haasteena on kuitenkin massate-ollisuuden tarpeisiin räätälöidyn laitoskoulutuksen kyvykkyys vastata yksilöity-viin osaamistarpeisiin.

Tässä selvityksessä on yritetty pureutua suomalaisen teollisen tuotantotyön osaamisen tulevaisuuteen. Selvitystä tehtäessä on tiedostettu se tosiasia, että ulkopuolisella tarkkailijalla on vain rajallinen mahdollisuus päästä kurkista-maan suljetuissa tehtaissa tapahtuvan työn ja osaamisen todellisten luonteen-piirteiden ja muutosvoimien piiriin. Perususkomuksena on, että kun kiteytyneet työtehtävät katoavat, tulevaisuuden tuotantotyöntekijä on yksilöllinen ammat-tilainen, joka pystyy toimimaan myös itsenäisesti osaamisen jakamiseen perus-tuvassa yhteisössä. Kun yleiset ammattiprofi ilit tai arkkityypit katoavat ja osaa-misesta tulee organisaatiokohtaisempaa, suoran kommunikaation ja yhteystyön merkitys yritysten ja koulutuksen välillä korostuu tulevaisuudessa. Tämän yhte-yden on hyvä olla elävä.

39

Lähteet

Raportin tekstissä viitatut lähteet:

Andersson. C. (2012): Makers – The new Industrial Revolution. Crown Business.

Chryssolouris, G. et al. (2013): Manufacturing Systems: Skills & competencies for the Future. Forty Sixth CIRP Conference on Manufacturing Systems 2013.

European Parliament and Council of the European Union (2008): Recommendation of the European Union on the establishment of the European Qualifi cations framework for lifelong learning. Offi cial Journal of the European Union.

Ellstrom, P. (2009): Competence development in the workplace: concepts, strategies and effects, International Perspectives on Competence Development, Developing skills and Capa-bilities. London, Routledge.

Forsell, S. (2009): Osaamiskartoituksesta osaamisen kehittämiseen: tapaustutkimus teolli-suusyrityksen osaamisen kehittämisprosessista. Saatavissa osoitteessa http://www.doria.fi /handle/10024/44652

Gordon, E. (2013): Game palan for a Future-Ready Workforce, artikkeli lehdessä The Futurist, November-December 2013.

Heilmann, P. (2007). High level competence: a tool for coping with organizational change. Journal of European Industrial Training, Vol. 31. No. 9

Honka, J. (1999): Ammattikoulutus, teoksessa Suomen vuosisata. Tilastokeskus, Gummerus Kirjapaino Oy.

Jokiranta, K. (2008): Retail-osaaminen nyt ja tulevaisuudessa. Yliopistopaino, Helsinki.

Kasvio, A. (1994): Uusi työn yhteiskunta. Gaudeamus. Gummerus kirjapaino Oy.

Keski-Ojala, K. & Lempinen, T. (2010): Osaamisen kartoittaminen ja kehittäminen kohdeyrityk-sessä. Opinnäytetyö. Oulun seudun ammattikorkeakoulu.

Lampinen, O. (1999): Peruskoulutustaso, teoksessa Suomen vuosisata. Tilastokeskus, Gummerus Kirjapaino Oy.

Mckinsey (2012): Manufacturing the future: The next era of global growth and innovation. Saatavilla osoitteessa http://www.mckinsey.com/insights/manufacturing/the_future_of_manu-facturing

Noble, D. T. (1980): Social Choice in Machine Design. Politics & Society 8, 3/4.

Noponen, N. (2012): Työ aristoteelisena praksiksena, Niin & Näin, nro 72 kevät 1/2012.

Piore, M. & Sabel, C. (1984): The Second Industrial Divide. Boston.

Rifkin, J. (1997): Työn loppu – teknologia, työpaikat, tulevaisuus. WSOY, Porvoo.

Time (2013): Texas tea party. October 14.

Toffl er, A. M (1983): The Fourth Wave. New York.

Valencia, R.C. (2013): The Future of the Chemical Industry by 2050. Wiley-VCH.

Virtanen, M. (1987): Tehtaasta Studioon. Jyväskylä.

40

Kirjallisuusanalyysissä hyödynnettyjä lähteitä:

Berglund, Ingrid (2007): En ny yrkesutbildning – genom yrkesbaserat lärande? Lärarhögskolan i Stockholm. Institutionen för samhälle, kultur och lärande. Saatavilla: http://www4.lu.se/images/Socialhogskolan/ENYrapporten.pdf

Davies, Anna, Fidler, Devin, Gorbis, Marina (2011): Future Work Skills. Institute for the Future for the University of Phoenix Research Center.

Dimic, Sanja (2012): Det framtida kompetensbehovet inom industri och teknik. Regionförbundet Östsam. Saatavilla: http://www.ostsam.se/kompetensforum/pdf/Kompetensbehov%20inom%20Industri%20och%20Teknik%20i%20%C3%96sterg%C3%B6tland.pdf

Eloranta, Eero, Ranta, Jukka, Salmi, Pekka, Ylä-Anttila, Pekka (2010): Teollinen Suomi. Helsinki. Edita Publishing Oy. Saatavilla: http://www.sitra.fi /julkaisut/sitra287.pdf (Sitra)

Företagens kompetensbehov – en utmaning för Sverige. KK-stiftelsen och Svenskt näringsliv. Stockholm. 2006 Saatavilla: http://www.nordvux.net/download/1747/foretagens_kompetens-behov.pdf

Hagedorn-Rasmussen, Peter, Bruhn, Per, Sigaard Knoth, Solvej (2012): Kompetencebehov blandt faglærte i fremtidens potentielle vækstindustrier. Kritiske kompetencer i sundhedsteknologi og fødevareindustri i en global økonomi . Industriens uddannelser. Ministeriet for Børn og under-visning.

Saatavilla osoitteessa: http://uvm.dk/Uddannelser/Erhvervsuddannelser/I-fokus-paa-erhvervsud-dannelsesomraadet/~/media/UVM/Filer/Udd/Erhverv/PDF12/120329%20Projektrapport%20til%20MBU%20Kompetencebehov%20i%20vaekstindustrier%20tilrettet%20den%20010312.ashx

Lautanen, Eila, Tanttu, Vesa (2012): Metsäalan laadullisen ennakoinnin selvitys. Metsäalojen koulutustoimikunnalle kuuluvien tutkintojen ennakoinnin selvitystyö. Loppuraportti. Opetus-hallitus. Saatavilla: http://www.oph.fi /download/143438_Metsaalan_laadullisen_ennakoinnin_selvitys.pdf

Kemia lisää vetovoimaa. Kemianteollisuuden ja sen alatoimialojen osaamis- ja koulutustarpeet. 2003 Euroopan sosiaalirahasto, Tavoite 3 – ohjelman julkaisu.

Meristö, Tarja, Kettunen, Jyrki (2007): Uskalikot tekevät tulevaisuutta – radikaalivaihtoehtoja hymistelyn sijaan. Kemianteollisuuden tulevaisuuslinjaus 2021. Kemianteollisuus Ry.

Mäkelä, Keijo: Muutos kvalifi kaatioanalyysin lähtökohtana. Julkaisussa: Futura 02/1997. Tule-vaisuuden tutkimuksen seura.

Osaamisen tiekartta tulevaisuuteen. Kemianteollisuuden koulutuslinjaus 2008. Kemianteollisuus Ry.

Pohjakallio, Maija (2012): Ennakointiselvitys metsäteollisuuden ja kemianteollisuuden laadulli-sista osaamistarpeista. Opetushallitus. (Katme Consulting)

Rantalaiho, Kari (1997): Osaamisen luonteesta. Teoksessa: Kirjonen, Juhani, Remes, Pirkko, Eteläpelto, Anneli (toim.): Muuttuva asiantuntijuus. Jyväskylän yliopistopaino.

Rauner, Felix: Multiple Kompetenz: Die Fähigkeit der holistischen Lösung berufl icher Aufgaben. (English: Multiple competencies: The ability to solve vocational tasks holistically). A+B Forschungsberichte Nr. 10 / 2013. Bremen, Heidelberg, Karlsruhe, Weingarten: A+B Forschungsnetzwerk. Saatavilla osoitteessa: http://www.ibp.kit.edu/berufspaedagogik/down-load/AB_Nr_10_Multiple_Kompetenz_Holistische_Problemloesung_190312_310113.pdf

41

Wikberg Nilsson, Åsa, Abrahamsson, Lena, Fältholm, Ylva, Johansson, Bo, Johansson, Jan, Johansson, Stina, Rask, Kjell (2011): Framtidsfabriken - en vision av framtidens effektiva och attraktiva arbetsmijöer i industrin. Forskningsrapport. Luleå tekniska universitet. Saatavilla osoitteessa: http://pure.ltu.se/portal/da/publications/framtidsfabriken(5f1acad8-fe2f-4d7f-a774-8bdbd70605d1).html

Zeller, Beate (2005): Die Zukunft einfacher Arbeit oder: Der Trend zu steigenden Kompe-tenzanforderungen für ”gering Qualifi zierte” . Teoksessa: kreklau Siegers (Hrsg.) Handbuch der Aus- und Weiterbildung . Köln: Fachverlag deutscher Wirtschaftsdienst. Saatavilla osoitteessa: http://www.f-bb.de/uploads/tx_fffbb/Zeller_Zukunft_einfacher_Arbeit.pdf

42

Liite1. Asiantuntijapanelistit

Kemian alaPäivi Muotio-Tienhaara: henkilöstöpäällikkö, Kemira Marja Ora: Country HR Manager, Borealis Polymers Oy  Erland Hermansson: product manager, Eka Synthomer Oy Mikko Nykopp: hallinto, Pineline (Tekno-Forest Oy) Kristo Korpela: pääluottamusmies, Kemira Tomi Juntunen: pääluottamusmies, Kemira Maarit Virta: varapääluottamusmies, Orion Sami Ryynänen: pääluottamusmies, Neste Porvoo Jukka Forsström: Sachtleben Pigments Mika Vainionpää: kunnossapitovastaavak plm Nor-maali Elina Syrjä: tuotantopäällikkö, Nor-maali Sari Hyvärinen: opo, Turun ai kemia+bio Sami Haakana: tuotekehityspäällikkö, Fp-Pigments Pirkko Vänttilä: opo, kemia Keuda Miikka Kaira: production manager, Finex Timo Saarenko: production manager, Forchem Mari Laihonen: koulutusalavastaava kemia, mat tek Uki Jussi Mattila: kouluttaja, Ekokem Harri Karvinen: tuotannonsuunnittelija, All-Plast Timo Törmänen: koulutuspäällikkö, Savon ao Jyrki Varjonen: toimitusjohtaja, Arwina Oy Samu Hörkkä: tuotantopäällikkö, Tikkurila Marko Heikkinen: tuotantopäällikkö, Nanten Oy Ilkka Timosaari: lehtori, Kokkolan ao Petri Rautanen: technology director Sanna Repo: henkilöstöpäällikkö, Naantali Heli Kaikkonen: opettaja, Kouvolan AO Sami Pekonen: projektipäällikkö, uudet teknologiat (Savon ao) Tomi Nurminen: tuotanto, tekniikka, log Juha Jäppinen: production manager, Avilon Timi Hyppänen: technology manager paper making, Omya

PaperialaMatti Suonio: päivämestari, Oy Metsäbotnia AB Janne Strengell: specialist, HR UPM Jari Nyström: henkilöstön kehittämispäällikkö, UPM Katja Mattila-Laine: tuntiop. kemia, Luksia

43

Timo Pynnönen: henkilöstöpäällikkö, MetsäWoodPlywood Antti Laukkanen: manager, Application and Product Development, Upm Tuija Vesa: kouluttaja, aikuisopisto Aarne Kimpimäki: paperiprosessiop., Hämeenkyrö Tapio Ruohonen: pääluottamusmies, Ahlström Jarno Viljakainen: liiton valtuuston vpj. Jouko Wacklin: kartonkitehtaan johtaja Tuula Vartio: henkilöstön kehittämispäällikkö Harri Ignatius: lehtori, P-K. ao Pekka Nokelainen: henkilöstöasiainhoitaja, Stora Enso Ari Pylkkänen: henkilöstöasiainhoitaja, UPM Pentti Koskela: toimipaikkapäällikkö, AO Lappia Kemi

PuualaTeemu Unhonen: tuotantopäällikkö, Stora Enso Miikka Nikunen: opiskelija Jouko Virranniemi: toimitusjohtaja, Pölkky Oy Keijo Kaukko: koulutuspäällikkö, Oulun ao (P) Timo Tähtinen: levyalan kouluttaja, Jkl Pasi Takki: johtaja, logistiikkapalvelut

Kunnossapito tai muuten tuotantoa tukevaJukka Patrikainen: Eforan kunnossapito, Imatra Kalevi Rantala: Eforan kunnossapito, Veitsiluoto Sirkku Hisinger: myyntijohtaja, Nalco Ari Surkka: henkilöstöpäällikkö, Ecocat

TutkimusLauri Hetemäki: Metsäalan ennakoinnin professori Ursula Hyrkkänen: Tulevaisuuden työ -ohjelma Esa Torniainen: programme manager re-in-pa Sari Heikkinen: tutkija, Stora Enso Oyj Juha Tamper: tutkija, UPM

Muut: järjestöt, koulutus Riitta Juvonen: Chemind ryHannu Siltala: Team Teollisuusalojen ammattiliittoPäivi Lassila: Etelä-Karjalan ammattiopistoAnne Kettunen: Metsäteollisuus RyPirkko Laurila: Opetushallitus

44

Liite 2. Haastatellut

Teemu Unhonen, Honkalahden saha (puu/saha)Johanna Jalava, Raisio (elintarvike/bio)Nina Henriksson, Borealis (kemia/muovi)Marko Lummio, Kemira (kemia/peruskemikaalit)Jari Nyström, UPM (metsä, kemiallinen)Ilkka Harju, Stora Enso (metsä/pakkaus) Mari Vesalainen, Metsä Group (puu/saha)Mirjaliisa Lehmussaari, DuPont, Danisco (kemia/bio)Anssi Meuronen, Metsä Fibre (metsä/sellu/bio)Jyrki Hellen, Galilaeus (kemia/lääke/elintarvike/bio)Jukka Forstsröm, Sachtleben Pigments (kemia/peruskemikaalit)Maarit Virta, Orion (kemia/lääke)Risto Raitokivi, Neste (kemia/öljy/kemikaalit)Tapio Ruohonen, Ahlström (metsä/kemia/erikoispaperi) Jukka Rajamäki, Borealis (kemia/muovi)Kirsi S. Hovikorpi, Ekami (Kymenlaakson prosessiteollisuuden osaamiskar-toitus)

45

Liite 3. Tuotantotyöntekijöiden yksilölliset roolit tulevaisuudessa

Tulevaisuuden tuotantotyöntekijän yleisnimike on yksilöllinen ammattilainen. Tarkkojen osaamisprofi ilien sijaan tulevaisuuden tuotantotyötä tarkastellaan seuraavassa kolmen mahdollisen yksilölliseen ammattilaisuuteen liittyvän työn-kuvastereotyyppiin kautta, joista yksikään ei välttämättä ole sellaisenaan totta.

Ajatuksena on, että kyseiset stereotyypit kuvaavat todennäköisiä osaamisalu-eiden yhdistelmiä, jotka viime kädessä määräytyvät organisaation kulloises-takin osaamistarpeesta, tehtävän työn luonteesta ja työn tekijän henkilökohtai-sista ominaisuuksista käsin. Stereotypiat kuvaavat enemmin osaamistarvetta ja työtä kuin yksittäistä osaajaa.

Kolme tuotantotyön stereotyyppiä ovat:

Yksilöllinen ammattilainen

Tuotannon ydinosaaja

Valvova huoltaja

Teollisuuden luova käsityöläinen

Tuotannon ydinosaajaTuotannon ydinosaaja on ensisijaisesti prosessiammattilainen. Hän työsken-telee itsenäisesti erilaisista työtehtävistä huolehtien tai ytimenä tuotantotiimissä, joka itse suunnittelee ja toteuttaa työnkulun. Työssään hän seuraa tuotantoa, toteuttaa määriteltyjä ennakkohuoltotoimia sekä pystyy tekemään (pienimuo-

46

toisia) niin sähköautomaatio kuin mekaanisia häiriökorjauksia illalla, yöllä ja viikonloppuisin, kun kunnossapitoammattilaisia ei ole paikalla.

Hän hallitsee laajasti erilaisten työtehtävien toteutuksen ja tiedostaa prosessin ominaisuudet ja vaatimukset. Tuotannon ydinosaaja ymmärtää ympäristö- ja työturvallisuuden merkityksen ja osaa ottaa näihin liittyvät asiat käytännössä huomioon työssään. Hänellä on prosessiteollisuuden koulutus, tai hän on muuten pätevöitynyt prosessiosaamiseen.

Työssään hän seuraa tuotantoa, tuntee tuotannon koko kulun ja on kehittänyt prosessia ymmärtävän intuition/syväosaamisen. Hän huomaa nopeasti tilan-teet, joissa systeemi tapahtuu väärällä tavalla. Hän ennakoi häiriöt jo ennen kuin ne kunnolla ehtivät muodostua. Ammattitaitoon kuuluu myös se, että hän tunnistaa osaamisensa rajat, osaa toimia harkitusti ja osaa näin olla myös teke-mättä virheitä ja vähintäänkin minimoida mahdolliset virheet.

Tuotannon ydinosaaja tarkkailee laatua kriittisesti ja osallistuu myös prosessin optimointiin sekä kehitystyöhön. Työssään hän kontrolloi ja dokumentoi toimi-vuutta ja laatua – dokumentoinnin myötä tieto siirtyy kaikille yrityksessä.

Valvova huoltajaValvovalla huoltajalla voi olla hyvin moninainen urapolku. Hänellä on usein sähkö- ja automaatioalan, instrumenttipuolen tai kone-/metallipuolen, ehkä jopa sepän, tausta. Hän varmistaa prosessin optimoinnin sekä hallitsee perin-pohjaisen vianetsinnän sekä yksityiskohtaisen ja monimutkaisen huolto- ja korjaustaidon. Työssään hän tekee tiivistä yhteistyötä ajavan prosessiosaajan kanssa, joka on usein tehnyt ensimmäisen vikahavainnon, etsinnän ja alus-tavan diagnoosin. Huoltaja hoitaa tehtävät, joissa tarvitaan erityistaitoja ja joissa tuotannon pysäyttäminen ja uudelleen käynnistäminen on välttämätöntä.

Valvova huoltaja ylläpitää koneita ja laitteita, sisäänajaa uudet koneet ja lait-teet, asentaa ohjaustekniikan ja -systeemin. Valvova huoltaja on perinteisesti ollut kunnossapito-osaston ammattilainen. Varsinaisen kunnossapidon ulkois-tamisen vuoksi on syntynyt tarve lisätä tuotantoon prosessiin erikoistuneita huoltajia.

Hän voi osallistua myös tuotannon seurantaan ja tuotannon ja laadunohjaus-systeemien muutosten valmisteluun. Hän pystyy ohjaamaan ja neuvomaan prosessin ydinosaajaa häiriöiden aiheuttajien paikallistamisessa ja yleisimmissä huoltotehtävissä.

47

Prosessiin erikoistunut valvova huoltaja on osaaja, jota tarvitaan myös silloin, kun uutta tuotantoa kehitetään ja rakennetaan. Häntä tarvitaan myös silloin, kun tuotantoa siirretään ulkomaille.

Teollisuuden luova käsityöläinen Käsityöläisyys viittaa tässä yhteydessä syvään kokemukseen ja asiantuntijuu-teen. Teollisuuden luovalla käsityöläisellä on yhä merkittävämpi asema laatuun panostavassa teollisuustyössä. Hänellä on syvä asiantuntijuus prosessista käytän-nössä ja teoriassa. Työssään hän tekee tiivistä yhteistyötä kehittäjien kanssa. Kehitys voi koskea tuotteita, mutta myös tuotantolaitteita, tuotantoprosesseja, energiatehokkuutta tai osaamisen ennakointia. Kehitystyössä mukana oltuaan hän tuntee prosessin yksityiskohtaisesti. Teollisuuden luova käsityöläinen on linkki, jonka tietojen ja taitojen avulla esimerkiksi insinöörin tai suunnittelu-osaston piirustuksista saadaan aikaan konkreettista ja toimivaa.

Luova käsityöläinen käyttää osaamistaan kehitettävien alueiden paikallistami-seen. Hän ennakoi ja poistaa systeemistä ongelmatilanteiden muodostumisen riskejä. Hänellä on keskeinen rooli ongelmatilanteiden hoidossa. Hän on henkilökohtaisesti nähnyt ja kokenut pahimmat ”tulvat ja hallat” ja pystyy siksi yhdistämään akuuttiin ongelmatilanteeseen hiljaista tietoa ja historiaa proses-sista. Virheiden ja häiriöiden tunnistaminen ja korjaus ovat myös tärkeä osa kehitys- ja parannustyötä. Dokumentoimalla kehitys- ja parannustyön kulkua saadaan lisää tietoa ja kehitetään myös laatusysteemiä.

Luova käsityöläinen pystyy tekemään työnohjaus- ja opetustyötä ja osaa hyvin selittää ja kuvailla prosesseja ja niihin liittyviä sääntöjä ja ominaispiirteitä. Hän on tuotantotyöhön liittyvän osaamisen välittäjä organisaatiossa.

Luova käsityöläinen matkustaa kansainväliselle kentälle silloin, kun tuotantoa kehitetään hakemalla maailmalta mallia, mutta myös silloin, kun tuotantoa siir-retään ulkomaille. Teollisuuden käsityöläinen osaa käyttää työnohjauskykyään sekä soveltamiskykyään, kun tuotantoa siirretään toisenlaiseen ympäristöön.

Edellä esitetyt stereotyypit ovat kategorisia yleistyksiä tuotantotyössä työskente-levistä asiantuntijoista. Käytännössä osaamisen jäsentyminen ei ole näin selkeä-rajaista, vaan tuotantotyöntekijöiden osaamisprofi ilit ovat tapaus- ja henkilö-kohtaisia yhdistelmiä yllä kuvatuista.

PainettuISBN 978-952-13-5731-2ISSN 1798-8918

VerkkojulkaisuISBN 978-952-13-5732-9ISSN 1798-8926

Opetushallituswww.oph.fi /julkaisut

Yhteistyössä