Kurkijoki-Seuran toimintakertomus vuodelta 2005 … pankki- ja ilmoitusasiat hoiti puheenjohtaja....

Sivuillamme TÄNÄÄN mm.

Kurkijokelaisen, hiitolaisen ja karjalaisen hengen vaalija ja ajankohtaisten kysymysten selvittäjä57. VUOSIKERTA Irtonumero 2 E (sis. alv 22 %)Nro 14-15 • Perjantaina 7. huhtikuuta 2006

Monipuolista toimintaaja paljon tapahtumiaJäsenet jatoimihenkilöt

Kurkijoki-Seura ry:lläoli vuoden 2005 lopussa218 jäsentä, heistä 119 olimaksanut vuoden 2005 jä-senmaksun. Ainaisjäseniäoli 65, ja uusia jäseniä olitullut seuraan 14 kappalet-ta, maksamattomia oli 20henkilöä. Vuosikokouksen

vahvistama jäsenmaksu oli8 E/henkilö/vuosi ja ai-naisjäsenmaksu 80 E/hen-kilö.

Vuosikokous valitsi13.3.2005 seuran puheen-johtajaksi Riitta Sainion.Johtokunnan jäseniksi va-littiin seuraavalle kaudelleKaarlo Heinonen, JormaKaartinen, Pirjo Kojo,Anna-Maija Nurminen-

Lempinen, Eira Savolainenja Heljä Suveri.

Varapuheenjohtajanatoimi Jorma Kaartinen jakokoussihteerinä Eira Sa-volainen, joka hoiti myösjäsenrekisteriä. Raha-,pankki- ja ilmoitusasiathoiti puheenjohtaja. Muistakäytännön asioista päätet-tiin sopia aina tilanteen jatarpeen mukaan.

Johtokunta kokoontuivuoden 2005 aikana kaikki-aan viisi kertaa. Kokous-paikkana käytettiin yleensäKarjalatalon kokoustilojaHelsingin Käpylässä. Syys-kuun kokous oli Riitta Sai-nion luona, ja lokakuun ko-kous pidettiin TuusulassaJorma Kaartisen kotona.

Vuosikokous valitsi vuo-den 2005 tilintarkastajiksi

Sirkka Koposen ja IrmaKauppisen sekä varatilin-tarkastajiksi Maija Dam-mertin ja Kaarina Vanhalan.Järjestelytoimikunnan vetä-

jäksi tuli Heljä Suveri jamuiksi jäseniksi IrmaKauppinen, Raili Kuosa,

Karjalaisten kesäjuhlien kylttien joukossa näkyvät myös Kurkijoen ja Hiitolan nimet. Olimme siellä siis mekin.

JATKUU SIVULLA 4

Kurkijoki-Seuran puheenjohtaja Riitta Sainio toi Karjalai-sille kesäjuhlille Lahteen melkein koko perheensä kilpaile-maan piiraan teossa.

Kurkijoki-Seuran toimintakertomus vuodelta 2005

Lappeenrannan kurkijokelaisten 32.toimintavuosi lähti alkuun vähän kanke-asti, ja sitä jatkui koko vuoden. Kokoon-tumisia oli viisi, joissa osanottajia oli yh-teensä 44 henkeä. Maksavia jäseniä on 11henkeä. Vierailijoita meillä on usein ko-koontumisissa, mutta eivät liity jäseniksi.

Vuoden alussa teimme laskiaisretken,jossa muistelimme vanhan ajan Laskiai-sia mäenlaskuineen ja laskiaisrokkineen.Muistoja ja muisteluita on jokaisella lo-puttomiin. Virpomassa kävimme jälleenVehviläisen Ainon luona Imatralla. Ke-vätretken teimme Joutsenoon AunenKukkaparatiisiin, jossa on silmiä ja miel-tä hivelevää katseltavaa ja kuunneltavaa,

Kevätkokouksen pidimme toukokuun12. päivänä Tampereen kirjastotalon Met-son luentosali 2:ssa. Katselimme tietoko-neesta seinälle heijastettuja kuvia entises-tä ja nykyisestä Kurkijoesta sekä SA-ku-via Elisenvaaran ja Kurkijoen valloituk-sesta elokuussa 1941. Läsnä oli 15 jäsen-tä ja 2 lasta.

Pidimme syyskokouksemme marras-kuun 19. päivänä kahvila VatruskassaFinlaysonin alueen Tallinpihalla Kunin-kaankadulla. Liukkaasta ja nollakelistähuolimatta paikalle oli tullut 17 jäsentä.Kun kuulumiset oli vaihdettu, hiljennyt-tiin muistelemaan poisnukkuneita.

Katsottiin Kurkijoelta nykypäivään –

kun kevätlinnutkin ovat jo pihalla laului-neen.

Kesällä taisi joku käydä Kurkijoella-kin, josta kuulimme selostuksia ja mie-leistä kuunneltavaa syksyn tapaamisissa.Kurkijoki-juhlat Loimaalla ja KarjalaisetKesäjuhlat kuuluivat kesän tapahtumiin.Tässä taisivat vuoden tärkeimmät tapah-tumat ollakin, ja tuntuu kuin olisimmenukkuneet pitkää talviunta näihin asti.Nyt kevätauringon myötä alamme herätä.

Toivon, että saisimme Luojalta voimiaja innostusta jatkaa toimintaamme uudel-la innolla.

Lappeenrannassa 7.3.2006

Siiri Horttanainen

Kurkijoki-Seuran Lappeenrannan osastontoimintakertomus vuodelta 2005

Tampereen Seudun Kurkijokelaistentoimintakertomus vuodelta 2005

multimediaesitys, joka erinomaisesti va-laisee kurkijokelaisten historiaa, elämääennen vanhaan siellä ja sittemmin täällä.Kiitosta saivat erityisesti Unto Miikkulai-sen, Anni Riikosen, Toivo Rouhiaisen,Helmi Ovaskan ja Arvi Heinosen murre-muistelot.

Kurkijoki-Seuran puheenjohtaja RiittaSainio oli kutsunut meidät emoseuranjoulujuhlaan Karjalatalolle 10.12.2005.Kuusi meikäläistä noudatti kutsua. Tilai-suus oli hyvin järjestetty ja lämminhenki-nen. Parhaat kiitokset järjestäjille ja oh-jelmansuorittajille.

Tampereella 13.2.2006

Tapio Nikkari

Maukkaita ja värikkäitä virpojaisia sekä Oikein Hyvää Pääsiäistä!

Elisenvaaran pommituksista kertovaYkkösdokumentti Vaiettu murhenäytelmä

TV1:ssä su 9.4. klo 21.15

Kurkijoki-Seura v. 2005 .............. 1 ja 4Muisteloita Ihojärven kouluajoilta ... 5Elisenvaaran mko v. 2005 .................. 6Loimaan karjalaiset v. 2005 ............... 7Martti Jakosen

Korpisaari, osa 1 .................. 10-11

Seuraavat Kurkijokelaiset ilmestyvät21.4., 5.5., 19.5., 2.6., 16.6.

Perjantaina 7. huhtikuuta2 – 2006 – Nro 14-15

7.4.2006

Pääsiäisen viettotapojaLasten pyhä

Kustantaja ja julkaisija: KURKIJOKI-SÄÄTIÖwww.kurkijoki.fi

Toimitusneuvosto: Kurkijoki-Säätiön hallitusToimitus: Päätoimittaja Raija Hjelm

ja kaikki Kurkijokelaisen ystävät

Toimitus: Koulukuja 7, 32200 LoimaaAvoinna: Tiistaisin ja perjantaisin klo 9–14

puh./fax (02) 762 2551, matkapuh. 050-521 3336Lakon tai muun ylivoimaisen esteen takia ilmestymättä jääneistä nume-roista ei suoriteta korvausta. Toimitus pidättää oikeuden muokata ja ly-hentää lähetettyjä aineistoja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestätai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enimmillään ilmoituk-sesta maksetun hinnan palauttamiseen.

ILMOITUSHINNAT:4-väri .............. 60 centtiä/mm + alv 22 %Mustavalk. ...... 45 centtiä/mm + alv 22 %

Säännöllisistä ja jatkuvista ilmoituksista huomattava alennus. Väri-ilmoi-tukset sopimuksen mukaan. Puhelimitse annettuihin ilmoituksiin sattu-neista virheistä lehti ei vastaa. Ilmoitusaineistojen jättöaika: keskiviikko klo16 mennessä.

TILAUSHINNAT:

vuosi ............... 35 euroa6 kk ................ 20 euroa3 kk ................ 12 euroaPohjoismaat ..... 39 euroaMuualle ........... 46 euroa

Lehti ilmestyy pääasiassa joka toinen perjantai. Painosmäärä 2000 kpl.

[email protected]: LSOP 523900-4897

Sivunvalmistus:Etusivu Frontpage, LoimaaPaino: Satakunnan Painotuote Oy, Kokemäki

ISSN 0782-5668

Hartaus sunnuntaiksi 9.4.Palmusunnuntai

Kuolleita

1. Minä vuonna liittoutu-neiden valvontakomis-sio poistui Suomesta?

2. Mikä oli vuoden 2005vihannes?

3. Minä vuonna Brinkka-lan talo sai kuuluisan(joulurauhan) julistus-parvekkeensa?

4. Mikä juhla oli kekri?5. Kuinka pitkän ajan Lee-

na Kaskela toimiMTV3: uutisankkurina?

6. Minkä alkuaineen tär-keimpiä seoksia ovatmessinki ja pronssi?

7. Minkä järven laskujokion Paatsjoki?

8. Kuinka monta sentti-metriä on yksi jalka?

9. Minkä Suomessa esiin-tyvän petolinnun tieteel-linen nimi on Bubobubo?

10. Mikä erityisesti lastentauti aiheutuu D-vita-miinin puutteesta?

pe 7.4. Allan, Ahvola 8.4. Suoma,

Suometarau 9.4. Palmusunnuntai,

MikaelAgricolan p.,Elias, Eelis, Eeli

ma 10.4. Teroti 11.4. Vernake 12.4. Julia, Julius,

Juliaanato 13.4. Tellervope 14.4. Pitkäperjantai,

Taitola 15.4. Linda, Tuomisu 16.4. Pääsiäispäivä,

Jalo, Patrikma 17.4. Toinen

pääsiäispäivä,Otto

ti 18.4. Valto, Valdemarke 19.4. Pilvi, Pälvito 20.4. Lauha

Sisaremme ja tätimme

TyyneAULASUO

* 25.3.1914 Kurkijoellat 25.3.2006 Kuopiossa

Kiittäen ja kaivaten

sisaretsisarusten lapset perheineensukulaiset ja ystävät

Väsyneelle lepo ihaninta on,päästä vaivan alta illan varjohon,heittää hartioiltaan taakka elämän,nukkua vain helmass’ rauhan lempeän.

Sisaremme siunataan Kuopion Flobergin hautausmaankappelissa lauantaina 8.4.2006 klo 11.30.

o.s. Ijäs

Rakkaamme

VilhoKYLLIÄINEN* 12.2.1926 Kurkijokit 14.3.2006 Vampula

Kaipauksella muistaenOnervaMerja, Emilia ja HarriRiikkamari ja Rasmussukulaiset ja ystävät

Emme pyytäneet enää päiviä lisää,vaan kutsuimme hiljaa Taivaan Isää.Ota rakkaamme syliisi,taivaaseen kanna,hänet hellästi peitä ja levätä anna.

Surun kyynelten lävitse loistavatonnellisten muistojen kultaiset säteet.Vaaria ikävöiden

Emilia ja Rasmus

Rakkaamme toivomusta noudattaen siunattu läheistenläsnä ollessa. Lämmin kiitos myötäelämisestä.

Palmusunnuntai on lasten sunnuntai siinäkin mielessä, ettäitäperinteeseen kuuluva lasten virpominen on levinnyt kokoSuomeen. Virpominen on liitetty Jeesuksen vastaanottajiin japalmun lehvien heiluttajiin. Kun Pohjolan palmupuun lehvät,pajunoksat, on jätetty virvotuille, odotetaan heiltä palkkioksijotain hyvää. Alkuperäiseen käytäntöön on kuulunut hakeapalkkio pääsiäisaamuna, mutta nykyisin odotetaan lahjaa hetivirpomisen jälkeen..

Palmusunnuntain kuninkaallisessa juhlasaatossa on esilläelämän tragiikkaa. Lapset ja aikuiset, Jeesuksen seuraajat javarmasti monet vihamiehetkin innostuivat ottamaan vastaanaasilla ratsastavan taivaallisen kuninkaan. Kansan johtomie-het olivat huolissaan. “Koko maailma juoksee hänen peräs-sään”, he huokailivat. Näky oli henkeä salpaava. Matteuksenmukaan - 21:12-17 - on nimenomaan huomioitu, että lasten jaimeväisten suusta kuuluu kiitos. Suuressa juhlasaatossa kuu-luu huuto: “Hoosianna!” Lapset ja lapsenmieliset levittävätpalmunoksia ja vaatteita tielle, he ovat innoissaan, sillä he kä-sittävät, että heidän juhlaansa tulee Taivaan Kuningas.

Lapset ovat innokkaita antamaan kiitoksen ja kunnian toi-selle, kun sen aika on. He odottavat myös aikuisten huomioivanheidät ja heidän odotuksensa, kun sen aika on. Olin Marian-päivänä Vammalassa pojanpoikamme, Manun, 9-vuotisjuhlis-sa. Sain taas kerran kokea, miten pienetkin lahjat saavat silmätloistamaan. Kaiken keskellä suurin ohjelmanumero oli lahjojenkerääminen olohuoneen lattialle ja siinä niitten avaaminenkaikkien nähden. Tottahan meidän aikuisten piti ihailla jokais-ta lahjaa. Se oli juhlaa se. Ensimmäisen kerran pidin myös pu-heen lasten syntymäpäivillä.

Me aikuiset kyllä tarvitsemme huomiota osaksemme, muttaemme aina huomaa, kuinka tärkeätä on antaa huomiomme jakiitoksemme lapsillemme. Samoin he tarvitsevat huomion lisäk-si sellaista tunnustusta, että heille uskotaan niitä tehtäviä, jois-sa he voivat auttaa, olla mukana. Tehtävien mukana he kasva-vat tekemään työtä ja kantamaan vastuuta. Varhain opittu työ-teko kantaa hyvää hedelmää.

Hain viime lauantaina meidän kolmen sukupolven naisetStockmannilta, jossa he olivat tuntikaupalla olleet ostoksilla.Pienin heistä oli saanut omakseen erittäin mieluisat lelut. Nii-tä oli huolella vaalittu ja sitten kyselty, mitähän isä ja ukki sa-noisivat, kun he näkisivät ne. Kuulin tämän vasta jälkeenpäin,mutta ihastelin kuitenkin leluja niiden hinnan vuoksi. PikkuKaislalle se ihastelu riitti, ja hän oli onnellinen.

Jeesuksesta kerrotaan, että hän huomioi aina lapset, otti hei-tä syliinsä ja siunasi heitä. Me olemme lukeneet tästä kaksivuosituhatta, mutta emme ole vieläkään oppineet. Voisimmenyt hiljaisella viikolla tulla lasten tavoin Vapahtajamme luok-se, seurata hänen kuninkaallista matkaansa ristinpuulle, kärsi-miseen ja kuolemaan. Ehkä sitten oppisimme odottamaan in-nolla pääsiäisen lahjaa, ylösnousemuksen lahjaa. Sen lahjanmyötä koittaa todellinen kevään kauneus sydämiimme.

Eino Orpana

Kiitoksetmuistamisesta

merkkipäivänäni

Pääsiäiseen on aikaa enää viikko. Hiljainen viik-ko alkaa palmusunnuntailla ja virpojaisilla. Arkenasitten hiljennytään muistelemaan Jeesuksen kulke-maa kärsimystietä. Monissa kirkoissa järjestetääniltatilaisuuksissa, joihin ihmiset voivat poiketa hil-jentymään. Ei varmaankaan olisi huono ajatus meil-le kiireisille tai muuten rasittuneille.

Hiljainen viikko vaihtuu vapauttavaan pääsiäi-seen. Luterilaisille ja eteläkarjalai-sille on ollut tyypillistä pääsiäispäi-vän pyhitys sekä pääsiäiskiikunteko. Ortodokseilla piinaviikko japaastoaika päättyvät pääsiäisyön ju-malanpalvelukseen, jonka jälkeen alkaa iloinen pää-siäinen monine herkkuineen. Pääsiäistä valmistel-laankin suurella huolella ja rakkaudella.

Ennen vanhaan kiirastorstai ja pitkäperjantai py-hitettiin. Lapsuudesta onkin jäänyt mieleen, kuinkasilloin ei voinut mennä kylään, vaan päivä vietettiinrauhallisesti kotona. Nykyään kaikki on toisin. Pit-käperjantaille pitää keksiä jos jonkinmoista teke-mistä. Sitä pidetään vain ylimääräisenä vapaapäi-vänä.

Alun perin ortodoksisen pääsiäisenvieton yhtey-teen on kuulunut tapa antaa lahjaksi punainen pää-

siäismuna. Karjalaisiin tapoihin on myös kuulunutmunien litsaaminen perhepiirissä. Siis kaksi keitet-tyä munaa lyötiin yhteen eli litsattiin. Se jonka munasäilyi siinä ehjänä, sai itselleen rikkoutuneenkin mu-nan.

Pashan ohella mämmi kuuluu selkeästi pääsiäis-ajan jälkiruokiin. Se on länsisuomalainen ruoka, jokaennen sotia Karjalassa tunnettiin vain paikoin. Kar-

jalaiset omaksuivatkin mämmin naut-timisen evakossa. Nythän tehdasval-mistuksen aikoina sekä pashaa ettämämmiä syödään yleisesti koko maas-sa. Ensimmäiset mämmituokkoset il-

mestyvät kaupan hyllyille heti joulun jälkeen.Pääsiäiskiikkujen teko on ilmeisesti kokonaan

unohtunut. Yhteiset puuhat ja riennot ovat vähenty-neet television ja tietokoneen myötä. Ihmiset kote-loituvat omiin koteihinsa. Harrastukset ovat aikatau-lutettuja ja hyvin ennalta suunniteltuja. Ehkä jos jokuseura kutsuisi ihmisiä kiikuntekotalkoisiin ja sittenkeinuttelemaan, voisi perinne jatkua. Hauskaa se var-masti olisi.

Oikein mukavia pyhiä kaikille lukijoille, toivottaa

Raija Hjelm

”Virpoi varpoi, vihtat teil,kanan kankust munat meil.(Kurkijoelta v. 1932)”

Perjantaina 7. huhtikuuta 2006 – Nro 14-15 – 3

Sanan Voimaa

Kokouksia

Perheuutisia

7.4. Hänen kauttaan te us-kotte Jumalaan, jokaherätti hänet kuolleista jaantoi hänelle kirkkauden,niin että te uskoessannemyös panette toivonneJumalaan. 1. Piet. 1:21

8.4. Ystävällinen katse ilah-duttaa mielen, iloinenuutinen virkistää ruu-miin. Sananl. 15:30

9.4. Jos te pysytte minussa jaminun sanani pysyvätteissä, voitte pyytää mitäikinä haluatte ja te saattesen. Joh. 15:7

10.4. Olkaa toisianne koh-taan ystävällisiä ja lem-peitä ja antakaa toisillen-ne anteeksi, niin kuinJumalakin on antanutteille anteeksi Kristuksentähden. Ef. 4:32

11.4. Ja kun tulette johonkintaloon, sanokaa ensiksi:”Rauha tälle kodille.”Luuk. 10:5

12.4. Mitä teettekin, tehkääse täydestä sydämestä,niin kuin tekisitte senHerralle ettekä ihmisille.Kol. 3:23

13.4. Herra on minun pai-

meneni, ei minulta mi-tään puutu. Ps. 23:1

14.4. Ylistetty olkoon hänenarmonsa kirkkaus, kunhän antoi meille rakkaanPoikansa! Ef. 1:6

15.4. Sieluni sanoo: ”Herraon kaikkeni, häneenminä turvaan.” Val. 3:24

16.4. Älkää pelätkö itseän-ne! Jumala ei salli itse-ään pilkattavan. Mitäihminen kylvää, sitä hänmyös niittää. Gal. 6:7

17.4. Pane toivosi Herraan,kulje hänen tietään! Ps.37:34

18.4. Armosta Jumala onteidät pelastanut anta-malla teille uskon. Pelas-tus ei ole lähtöisin teistä,vaan se on Jumalan lah-ja. Ef. 2:8

19.4. Kaikki minkä tahdotteihmisen tekevän teille,tehkää te heille. Tässä onlaki ja profeetat. Matt.7:12

20.4. Jeesus vastasi: ”Minäolen tie, totuus ja elämä.Ei kukaan pääse Isän luomuuten kuin minun kaut-tani.” Joh. 14.6

pidetään torstaina 27.4.2006 alkaen kello 18.30 yhdistyksen kokous-tiloissa Loimaalla, osoite Heimolinnankatu 18.Kokouksessa käsitellään yhdistysjärjestyksen 15. pykälän mukaisetvuosikokousasiat.Voidakseen osallistua yhdistyskokouksen päätöksentekoon on osak-kaan ilmoittauduttava yhdistykselle puh. 020 522 5000 tai toimitetta-va valtakirjat yhdistyksen toimistoon Loimaalle viimeistään tiistaina25.4.2006 klo 16.00 mennessä.Tilinpäätökseen liittyvät asiakirjat ovat osakkaiden nähtävinä ilmoi-tuspäivästä lukien Lähivakuutusyhdistys Loimi-Hämeen toimistolla,ja niistä lähetetään jäljennökset osakkaalle pyydettäessä.

Lähivakuutusyhdistys Loimi-HämeHallintoneuvosto Hallitus

KOKOUSKUTSULähivakutuusyhdistys Loimi-Hämeen

varsinainen yhdistyskokous

Maaliskuun 14. päivänätäytti Ristiina Rastas 95vuotta. Hän syntyi Korpi-saaressa Mielosen perheenviidenneksi tyttäreksi kyl-mänä pakkaspäivänä vuon-na 1911. Hän ehti käydäKurkijoen kirkonkylässäkansakoulua vuoden, ennenkuin kansakoululaki vuon-na 1922 velvoitti jokaiseenkylään perustettavaksioman kansakoulun. Korpi-saaren kansakoulua hänkävi kolme vuotta.

Kotitilalla tehtiin ahke-rasti maataloustöitä. Naimi-siinmeno Einar Rastaankanssa vei Ristiinan Viipu-riin asumaan. Viipurista

Ristiina Rastas 95-vuotispäivänään kotonaan kukkien ym-päröimänä.

Ristiina Rastas 95 v.evakkotaival kuljetti hänetensin Viitasaarelle, sittenPohjanmaalle ja sieltä Nas-tolaan. Muutto NastolastaHelsinkiin Lauttasaareentapahtui vuonna 1951.

Eläkkeellä Ristiina Ras-tas on ollut vuodesta 1971alkaen, ensin yhdessä Ei-nar-puolison kanssa tämänvuonna 1983 tapahtunee-seen kuolemaan asti. Senjälkeen hän on elellyt yksinLauttasaaressa kerrostalo-huoneistossaan. Nykyäänaika kuluu kotosalla ruoan-laiton, radion kuuntelemi-sen, lukemisen ja televisionkatselun parissa.

Viime numerossamme12-13/24.3.2006 muiste-limme kurkijokelaisia mur-resanoja ja –ilmaisuja.Nämä sanat on muistiin kir-jannut Pauli. Ja oikeat vas-taukset ovat

1. on kapellus = puuttuujotain, 2. äijimys = antelias,runsaskätinen, 3. kotvittii =vartuttiin, odoteltiin, 4. po-vota = hevosen talutus-

Murresanojaköysi, 5. juska = savupelti,6. räppänä = savusaunan”juska”, 7. opotta = metsänympäröimä pelto, 8. säl-kievä = tammavarsa, vähänvarttuneena, 9. niipotniekka= tyytymätön, oikutteleva,10. tessittävä = erikoispal-velun vaativa.

Seuraavien murreil-maisujen selitykset löydätKurkijokelaisen 21.4. il-

mestyvästä numerosta.1. timmee-taite2. holostoityö3. uhvatta4. luiska5. kousikka6. korenta7. läävä8. sulana9. porstua10. vieru

Mitähä se tämä tällane on?Tuul reppii puita ja maita,jot oikei hirvittää.Lunta tulloo pitki ja poikikaikest suunnast ja oikeitihijää.Nytkös se talv vast tullookiiha oikiast?Vaa uus lumha se on erräänsanonnan mukkaa vanhansurma.Lienöö sitä meininkii tääkijustii.Aurinko käyp välilkahtomas,jot paljoks on viel hommii,enneku saap lumetsulamaa.Ainha se on enne kessäälähteneet,niihä siin määttii nytkikäyp.Se tuo kevät tullakeikuttelloovaihtelevaisil ilmoil.Lienöö haihattelevaistasorttii.

Anja

Kevättäilmassa

Pieni pilttiMikä voisi olla somempaakuin pienen lapsen hymy,haukotus ja suunmutristus?

Katson sylissäni sinua,pieni piltti, kolmikuinen.Mitä miettinet?Se on arvoitus.Hymyilet salaperäisestiisoisomummolle, samaasukua.Välillä käymmekeskustelualasten kielellä:Ug, uga, uga, goo, goo.Ymmärrämme toisiamme.Näinhän se asia on.

Miksi en pääse jo ulos?Ei tässä koko päiväävietetä sisällä.Pitänee ruveta itkemään,jos ei muu auta.Nukuttaa jo.Makeita unia, kullanmuru.

Isoisomummo Anja

Aprillipäivästä, huhti-kuun ensimmäisestä päi-västä on muodostunut iloi-sen pilanteon päivä. Varsin-kin juuri sinä päivänä il-mestyvät lehdet ovat keksi-neet mitä ihmeellisimpiäuutisia sivuillensa. Niitä oi-kein haetaan mielenkiin-nolla. Joskus ei oikein tah-dota edes huomata, mikäuutinen se on se aprillijuttu.

Varsinkin lapsena ko-etettiin kaikella tavalla saa-da joku juoksemaan ”april-liä”, että voitiin sitten näyt-tää toiselle vaikka pitkäänenää ja huudella: ”April-liä, syö silliä, juo kuumaakuravelliä.” Aprillattu koet-ti monin keinoin saada ap-rillaajaansa juoksemaan ap-

Aprillipäivärillaajan tahtomalla tavalla.Vaikeaa oli. Joskus sitä ihansuuttua tupsahdettiin toisil-lemme.

Aikanaan on ollut jossa-kin tapana, että on vähän”Luojalta saamisessa” ole-via narrattu naapurista ha-kemaan jotain ihan hullunnimistä tavaraa. Se on voi-nut olla esimerkiksi uunin-lestiä, makkaranlukkoa,klasisaksia, repunlestiä, tar-havinkkeliä tai muuta yhtäomituista. Tällaisista tietä-mätöntä on saatettu juok-suttaa talosta taloon sano-malla, että se on juuri ehdit-ty antaa naapuriin.

Jossakin päin aprillipäi-vää on sanottu juoksujuh-laksi. Tällaisella pilanpäi-

ten tapahtuvalla leikkimie-lisellä asialla on joidenkinmielestä ollut kasvattavavaikutus. Ehkäpä ei sappiole saanut joka juoksutuk-sesta kiehahtaa.

Saksasta on aprillipäi-västä tietoja jo vuodelta1631, Ruotsista vuodelta1677, Suomen vanhimmattiedot ovat 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta. Jossakinon ollut tapana aprillatamyös huhtikuun viimeisenäpäivänä. Näin kertoo Saka-ri Topelius Lukemista Lap-sille –kirjassaan, osa 3, jokailmestynyt suomeksi vuon-na 1875 ja ruotsiksi vuonna1871.

Kaikesta huolimatta toi-vottavasti tämän vuodenaprillipäivä oli Sinulle oi-kein aurinkoinen.

Terttu Ketola

Ekumeenista pääsiäis-juhlaa vietetään palmusun-nuntaina 9.4. Helsingissä.Päivä aloitetaan klo 11 Pal-musunnuntain messulla,joka pidetään Käpylän kir-kossa (Metsolantie 14).

Ekumeeninenpääsiäinen javirpojaiset

Messun jälkeen klo 12 siir-rytään Karjalatalolle (Kä-pylänkuja 1) kirkkokahvil-le Laatokka-saliin, joka si-jaitsee toisessa kerroksessa.

Virpojaisjuhlaa vietetäänKarjalatalon alakerrassa

Juhlasalissa. Ohjelmassa,joka alkaa klo 13, Helsinginortodoksisen seurakunnanedustaja puhuu ortodoksi-sesta ja Helsingin tuomio-kapitulin asessori Seija Mo-lina luterilaisesta pääsiäis-perinteestä, palmusunnun-tain vietosta ja piinaviikois-ta.

Karelia kuoro ja PKN:nvunukat esiintyvät. Yllätys-vieraana on vuoden 2006virvottava. Juhlan juontaaTuula Hämäläinen. Järjes-täjinä ovat PääkaupunginKarjalaiset ry ja useat laa-tokankarjalaiset seurat.

Mellilän Karjalaiset ry:n ylimää-räinen yleinen kokous, jossa pääte-tään sääntömuutoksesta, su 9.4.klo 18 Tuula Mielosella Mellilässä,Penninkulmantie 489.

Hiitolaisten ja kirvulaisten tari-nailta ti 18.4. klo 17 KarjalatalonKäkisalmi-salissa. Pekka Jyrkiäinenkertoo luovutetun Karjalan pesäpal-losta ja urheiluseuratoiminnasta.Pesäpalloaineistoa on vähän Hiito-lasta ja Kirvusta, joten hän kertooyleisemminkin urheiluharrastuk-sesta Hiitolassa ja Kirvussa. KirvunVilkkaasta on olemassa hyvä histo-riateos, mutta Hiitolan kuvat ja tie-dot kiinnostavat. Tervetuloa tarina-iltaan.

Kurkijoen Marttayhdistys järjes-tää kahvikoulutusta ja ”taidelauan-tain” ruokakoulutusta aasialaisellateemalla (japanilaista sushia ja fi-lippiiniläisiä herkkuja) Tuulensuunpalvelukeskuksessa Loimaalla ke19.4. klo 18.

Hiitolan ja Kurkijoen sukututki-muspiiri kokoontuu to 20.4. klo 18

Karjalatalon Wärtsilä-salissa, Käpy-länkuja 1, Helsinki. ArkistoneuvosVeli-Matti Syrjön esitelmä: Autono-mian sotaväki Suomessa. Saapuavoi klo 15 lähtien sukutietojen vaih-toon. Tervetulleita ovat kaikki hiito-laisia tai kurkijokelaisia sukuja tut-kivat ja tutkimusta aloittavat. Lisä-tietoja tarvittaessa Veikko Revolta,puh. 050-560 6049 [email protected].

Paukkuset kokoontuvat Karjalata-lolla su 23.4. klo 12-15. Muistoja jasuunnittelua. Ilm. 11.4. mennessäJouko Paukkuselle puh. 045-1370818 tai [email protected].

Karjalatalon juhlasalissasunnuntaina 23.4.2006 klo 13

• Juhlapuhujana Pertti Viinanen• Laulu-, tanhu- ja lausuntaesityksiä• Ansiomerkkien jako • Tervehdykset• Väliaikatarjoilu Tervetuloa!

Kurkijoki-Seura ry:n

40-VUOTISJUHLA

LOIMAAN VIIALANKONDITORIA-KAHVIOKauppalankatu 2, puh. 763 2001Avoinna: Ma – pe 8.30–17

MUSIIKKIVÄENPALVELUPAIKKA

Puh. 7622 950,Oikokatu 3

Avoinna: ma-pe 10-17.30 la 10-14.00

Muistettavaa

Kukkien ja adressien sijasta vapaaehtoiset huomionosoituksettilillemme 127150-652130


JATKOA SIVULTA 1

Seuran kevätretkellä Kirkkonummelle käytiin Upinniemen merikappelissa. Sisäkuvassa nä-kyy alttarin takana laivan suippeneva kokan muoto. Muutenkin sisustus oli vaikuttava.

Linnea Laukkanen, RiittaSainio ja Sirkka Salonen.Toimikunnan päätehtävänäon ollut tarjoilun ja arpa-jaisten järjestelyt seuran ti-laisuuksissa.

Seuran osastotLappeenrannan osaston

vetäjinä ja kokoonkutsujinatoimivat vuonna 2005 SiiriHorttanainen ja EevaKemppinen. Aktiivisia jä-seniä mukana toiminnassaoli 11.

Tampereen osastoa onpuolestaan vetänyt TapioNikkari. Jäseniä Tampereel-la oli 41 kappaletta vuonna2005. Osastojen toiminta-kertomukset ohessa.

Kurkijoen-Hiitolan su-kututkimuspiirin toiminta-kertomus on julkaistu Kur-kijokelaisen numerossa 10-11 / 10.3.2006.

Internet-toimikuntaanovat kuuluneet Kari Kiiski,Ville Laakso, Juhani Pouta-nen, Mauri Rastas ja Veik-ko Repo. Toimikunta ei ko-koontunut vuonna 2005.

YhteistyökumppanitKarjalan Liitto on seu-

ramme kattojärjestö ja siksiluonnollinen yhteistyö-kumppanimme. Liitto in-formoi seuran johtoa sään-nöllisesti kiertokirjein jamuin tiedottein, joten osan-otto Liiton toimintaan onmahdollista. Seura on toi-mittanut Karjalan Liitolle

vuosittain vaaditun toimin-taselostuksen vuoden 2004toiminnasta.

Karjalaisseurojen Uu-denmaan piiri ry on pitänytyhteyttä kiertokirjein. Seu-ran yhteydenpito piirinkanssa on ollut vähäistä.Seura ei ole maksanut pii-rille jäsenmaksua ja on har-kinnut eroamista piirin toi-minnasta.

Seura osallistui Pääkau-punkiseudun Karjalaisyh-teisöt Pääsky ry:n järjestä-miin kaatuneiden ja pyhäin-päivän tilaisuuksiin Karja-laan jääneiden vainajienmuistomerkillä Hietanie-men hautausmaalla Helsin-gissä 15.5. ja 5.11.2005.Pääskyn hallituksessa onseuraamme edustanut Riit-ta Sainio. Seura on maksa-nut Pääskyn jäsenmaksunvuonna 2005.

Seuran muut toimintaVuosikokous pidettiin

13.3.2005 KarjalatalonLaatokka-salissa, jossa ko-kouksen puheenjohtajanatoimi Kari Rahiala. Muka-na oli 32 seuran toiminnas-ta kiinnostunutta henkilöä.Ennen varsinaista vuosiko-kousta pidettiin PTS:n (=pitkän tähtäimen suunnitte-lun) avoin palaveri, johonosallistui 29 asiasta kiin-nostunutta henkilöä. Kes-kustelua johti Mauri Rastas.

Seura järjesti vuosikoko-uksen jälkeen talvisodanpäättymisen 65-vuotis-muistoa kunnioittavan

runo- laulumatinean Tais-ton tiellä. Esiintyjät tulivatLappeenrannasta. RitvaAsikainen esitti runoja Sai-mi Sorri-Hukkasen kirjastaTaiston tiellä. Laulua esittiJaakko Virtanen SeppoRouvisen säestäessä. Saim-me muistella, miten talviso-dan seurauksena satojen tu-hansien karjalaisten piti jät-tää kotiseutunsa ja kotinsaja suunnata kohti tuntema-tonta tulevaisuutta.

Seuran kevätretki suun-

tautui 675-vuotiaaseenKirkkonummen kuntaan.Kirkkonummi tunnetaanparhaiten Porkkalasta sekäUpinniemen varuskunnas-ta. Kohteena retkellämmeolivat Eliasvillan museo,”Riemukaari” lähellä Pik-kalaa, Upinniemen varus-kunta-alueella oleva meri-kappeli, venäläinen hauta-usmaa, Kirkkonummenkirkko. Teimme myös kier-toajelun Kirkkonummellaoppaan kertoillessa Porkka-lan Parenteesi -ajasta ja sil-loisista oloista.

Ruokailimme Masalassahotelli Majvikissa. Iltapäi-väkahvilla kävimme Maati-lapuodissa Eestinkylässä.Retki tehtiin 21.5., ja muka-na oli 45 kurkijokelaista jaheidän ystäväänsä Loi-maalta lähiseutuineen,Tampereelta ja pääkaupun-kiseudulta. Kaikille muka-na olleille lämpimät kiitok-set, teitte päivästä onnistu-neen.

Karjalaisten kesäjuhlat17.-19.6.2005 järjestettiinLahdessa. Seura oli edustet-tuna kesäjuhlilla juhlata-pahtumassa ja lippukulku-eessa ja erityisesti piiraskil-pailussa, jossa Seuran edus-tajat menestyivät useassasarjassa.

Kurkijokelaisten pitäjä-juhlat olivat tuttuun tapaanheinäkuun viimeisenä vii-

Palkitut piiraanpaistajat yhteiskuvassa. Oikealla Aira Viitaniemi, joka on ollut vetämässä ja järjestämässä kilpailua jo use-an vuosikymmenen ajan. Kautta aikain nuorin osanottaja (tuolloin 3-vuotias) Sauli Saarnio eturivissä.

konloppuna 30.-31.7.2005Loimaalla. Seura osallistuipitäjäjuhliin runsaslukui-sesti. Seuran myyntipöytääpidettiin esillä ilta- ja päivä-juhlassa. Lauantaiset arpa-jaiset olivat menestys.

Kansallispuvun 120-vuotisjuhlaa vietettiin Kar-jalatalolla 12.11. Esillä oliyli 50 karjalaista kansallis-pukua. Kurkijoen kansallis-pukua oli esittämässä IrjaUtunen.

Kurkijoki-Seura osallis-tui yhdessä Kurkijoki-Sää-tiön kanssa karjalaisille kir-jamessuille, jotka järjestet-tiin jo toisen kerran. Kirja-messut olivat viikonloppu-na 2.-3.12.

Joulujuhlaa vietimmevuonna 2005 yhdessä hiito-lalaisten, kaukolalaisten jakirvulaisten kanssa lauan-taina 10.12. Karjalatalonjuhlasalissa. Mukana olinoin 180 henkilöä. Joulu-juhlaa vietettiin monipuo-lista ohjelmaa kuunnellen,puuroa syöden ja joululau-luja ja säveliä kuunnellen.

Juh lav ie raaksemmeolimme saaneet Isä Mitron.Hänen puheessaan me kuu-limme hänen olevan myöskarjalaista sukujuurta. Kii-tokset kaikille mukana ol-leille sekä kaukaa että lä-heltä tulleille ja erityisestitalkooväelle juhlien onnis-tumisesta.

Yhteistyö ja edustusKurkijoki-Säätiön halli-

tuksen puheenjohtajanavuonna 2005 toimi Kurki-joki-Seuran hallituksen jä-sen Anna-Maija Nurminen-Lempinen. Kurkijoki-Sää-tiön valtuuskunnan jäseni-nä olivat Seuran edustajinaJorma Kaartinen ja Eira Sa-volainen. Karjalan Liitonliittovaltuustoon kaudelle2005-2007 Keski-Karjalanalueelta valittiin Anna-Mai-ja Nurminen-Lempinen.

TiedotustoimintaLoimaalla ilmestyvä

Kurkijokelainen-lehti onedelleen keskeinen tiedo-tusväline seuran toiminnas-sa. Lehden avulla jäsenetsaavat tietoa seuran tilai-suuksista, retkistä ja muus-ta toiminnasta sekä ilmoi-tusten että raporttien muo-dossa.

Lappeenrannassa ilmes-tyvä Karjala-lehti on seurantoissijainen tiedotusväline.Sitä käytetään tehtäväänkuitenkin vain satunnaises-ti.

Seura lähetti jäsenilleenkeväällä jäsenkirjeen. Lisä-tietoa Kurkijoki-Seuran toi-minnasta löytyy myös in-ternet-sivuiltawww.kurkijoki.fi.

Virpominen ja pääsiäis-noidat ovat eri perinnettätapakulttuurissa. Virpomi-nen on vanha karjalainenperinne. Virpominen liittyykirkkovuodessa palmusun-nuntaihin, jota vietettiin jo300-luvulla Jerusaleminkristittyjen keskuudessaJeesuksen Jerusalemiin rat-sastamisen muistoksi.

Ortodoksisen väestönpiirissä virpominen on yhäkirkollinen tapa. Viikkoaennen pääsiäistä palmusun-nuntaina virvottiin ja pääsi-

äisenä käytiin palkalla, jokasaattoi olla pieni summa ra-haa, makeinen tai leivos.Vielä minun lapsuudessanikäytiin virpomassa, muttasaatiin tuo palkka lähes ainasamantien. Ehkä aikuisethalusivat säästää lapsia toi-selta reissulta?

Virvottavathan olivat lä-hes poikkeuksetta aikuisiaihmisiä, kuitenkin joskusaikuisetkin virpoivat toisi-aan. Myös karjaa saatettiinvirpoa karjaonnen tuomi-seksi, ja vitsat laitettiin na-

vetan oven päälle siihenasti, kunnes tuli karjan lai-duntamisaika.

Vitsat eivät olleet mitäsattui piiskoja, vaan ne oli-vat huolella kreppipapereil-la koristeltuja pajun tai koi-vun oksia. Vanha tapakult-tuurihistoria tietää kertoa,että vitsat siunattiin kirkos-sa. Itselläni ei ollut enäätapa käytössä, niin juhlavaakuin se olisi ollutkin.

Tuo palmusunnuntai oli-kin lasten ”tienauspäivä”.Ensin virvottiin sedät, tädit,

Virpominen isovanhemmat ja kummit,lähinaapureita unohtamat-ta. Vähitellen lapset rohke-nivat virpomaan tuntemat-tomiakin. Jotkut voivat vä-heksyäkin lasten virpomi-sintoa ja verrata sitä kerjää-miseksi! Kuitenkin tämä ta-pahtuma oli täysin kristilli-nen ilman mitään noitienvaatetuksia. Virpomisella-han toivotettiin vain onneapienen palkkion myötä. Sa-moin täällä Satakunnassakäyvät knuutipukit laula-massa pukeutuneina mitähullunkurisemmin. Tämä-hän on ”lastenteatteria” par-haimmillaan.

Virpomislukuja oli usei-takin, joissa toivotettiinvain onnea ja siunausta.

Usein toimitus tapahtui ”ly-hyen kaavan mukaan”:”Virpoi varpoi tuoreeks ter-veeks tulevaks vuuveks.Siul vihta, miul palkka!”Näillä sanoilla se palkkalähtikin, ja illan saldo lap-silla saattoi olla montamarkkaa, makeisia ja mu-nia.

En muista lapsena kos-kaan sään olleen esteenävirpomiselle. Jos nyt sattui-si pieni virpoja tulemaankinvirpomaan sinut, ota tuoonnentoivotus kiitollisinmielin vastaan. Noidat jätänomaan arvoonsa, ne eivätkuulu karjalaiseen lastenvirpomiskulttuuriin.

Olen kuullut melko jul-mistakin karjaan kohdistu-

neista tapahtumista, tuskinne kuitenkaan ovat näidenpienten virpojien aikaan-saannoksia. Lapsille kiitos,jos jaksavat perinteitä vaa-lia.

Nyt vain pajupensailleottamaan kauniit oksat, ko-ristuksiksi vaikka makeis-paperi, jos ei sattuisi krep-pipaperia löytymään, jabaanalle onnea läheisilletoivottamaan. Itse saanentoivottaa onnea erikoisestipäätoimittaja Raijalle jakaikille muillekin tämänlehden lukijoille. Kipuva-paita päiviä ja siunausta jo-kaiselle. Toivoo

Aino Koppi


Opettaja Katri Immo-nen oli Ihojärvenkoulun opettaja. Olensaanut kansakoulunpäästötodistuksenvuonna 1938. Todistuk-sen allekirjoitti myösjohtokunnan puheen-johtaja T. A. Eklund.En ihmettele yhtään,että pojanpoikaa AnttiEklundia kiinnostaaIhojärven kouluolot jaettä hän pyysi Kurkijo-kelaiseen kirjoituksiaKatri Immosesta jatämän oppilaista.

Olin opettaja Immosenoppilaana koko yläkoulunneljä luokkaa ja jatkokurs-sistakin yhden vuoden. Toi-nen jatkokurssi päättyi tal-visotaan. Alakoulu oli su-pistettu, ja sen opettajannimi oli Martta Tervola.Alakoulu oli yläkoulun sei-nän takana, ja aamuhartausoli yhteinen. Alakoululaisettulivat peräkanaa yläkoulu-laisten eteen, laulettiin vir-si, jota urkuharmonillasäesti Katri Immonen.Martta Tevola luki.

Sitten alkoivat tunnit.Muistelen, että yleensäopettaja antoi kahdelle luo-kalle joitain kirjoitustehtä-viä, kun yläluokkalaiset kä-sittelivät vaikeampia ainei-ta. Oli paljon yhteisiäkinoppitunteja. Sellainen oliesimerkiksi ainekirjoitus.

Muistan, että kerranopettaja antoi aineen ni-meksi: ”Mitä kerran kuu-lin?” Oppilaat äkkäsivät,että aineessa mainitaan, kunopettaja oli mennyt kihloi-hin Aatto Sikiön kanssa. Seonnellisuus paistoi opetta-jan kasvoilta.

Tottelemattomuudestarangaistiin

Katri oli hyvä ja vaativaopettaja. Silloin oppilaatkunnioittivat yli kaikenopettajaa. Yritettiinhän sitäsalaa opettajalta sipistä,mutta kyllä opettaja senkuuli, ja sitten sipisijä jou-tui seisomaan jonkin aikaa.Miekin muistan joskus sei-soneeni pulpetin vieressä..Sehän ei ketään hävettänyt,mutta nurkkaan joutuminenhävetti. Mutta sitä tapahtuitosi harvoin.

Opettaja valmisteli useinseuraavan päivän läksytniin huolellisesti, ettei enäätarvinnut kirjaa kotona ava-ta. Mutta jos opettaja kuu-lusteli läksyjä ja ken eiosannut, joitui laiskaan.Muistan hyvin tapauksenluonnontieteen tunnilta,kun opettaja kysyi, missävalmistuu punaisia veri-soluja. Melkein koko luok-ka joutui laiskaan. Meitä olienää kolme jäljellä, joillaoli käsi pystyssä. Opettajakysyi Lasosen Elsalta, mut-ta hän ei tiennyt, vaikkaviittasi. Ope sanoi: ”Lais-kaan.”

Kyllä minua harmitti,

kun opettaja kysyi KohonLaurilta. Lauri vastasi: ”Pu-naisia verisoluja valmistuuluiden sisässä olevassa yti-messä.” Kun tunti oli lopus-sa, opettaja sanoi: ”Ei huolijäädä laiskaan.” Kaikki op-pilaat tajusivat, että se oliLasosen Elsan ansiota, kos-ka opettaja kävi joka päiväLasosella päivällisellä.

Meillä oli mukava tapaLasosen Elsan ja Kertunkanssa. Kerttu oli sisareniSaimin kanssa samalla luo-kalla. Olimme nimittäinjoka talvi toistemme koto-na yötä. Kun menin Elsankanssa kerran koulusta heil-le, oli Elsan äiti Hilma lu-kemassa päivän lehtiä. Hänsanoi, että lehdessä luki,että Hollanti oli saanut pik-ku prinsessan, jonka nimek-si tulisi Beatrix. Sen kunni-aksi oli koululapsille jaettu

karamellit. Niin oli Hollan-ti iloinnut kuninkaallisis-taan. Tällä hetkellä Beatrixon Hollannin kuningatar.

Ahkeruus, siisteys jatarkkuus

Opettajamme opetti ainaahkeruuteen, siisteyteen jatarkkuuteen. Esimerkiksikäsityötunnilla hän aina te-roitti välikäsityön merkitys-tä. Opetukseen kuului mää-rätty käsityö, mutta jos op-pilas joutui odottamaanvuoroaan opettajan neuvo-ja saadakseen, oli oltavavälityö, eikä saanut ollajouten.

Äitini kutoi joka vuosipalttinan. Siitä äiti leikkasineliskanttisen palan, johonopettaja suunnitteli ja piirsimallin ja minä vein merk-kauslangat. Kyllä ne olivatkauniita liinoja. Ja taisinpa

osaksi niiden ansiosta saadaainoan kympin käsitöistä.

Mitä siisteyteen tulee,niin opettaja enimmäkseenpäästi oppilaat sisään ja eri-tyisesti kurakelillä laittoiarmotta pesemään saappaatlähellä olevalle suolle. Sil-loin ei saappaita heitettytunnillakaan pois. Syksyinkeväin kuljettiin paljain ja-loin. Talvella opettaja parikertaa kouluajalla vei ka-mariinsa kuuntelemaan las-tentuntia radiosta. Taloissaei vielä ollut radioita. Iho-järven rantataloissakaan eiollut kuin yksi radio. Silloinotettiin saappaat pois.

Katri Immonen oli kärsi-vällinen opettaja. Hän kä-sitteli samaa asiaa taulullakolmekin kertaa, esimer-kiksi kun uudet laskutehtä-vät vaikeutuivat. Elsa istuiLaukkasen Arvin vieressä,minä Pakkasen Kaukon, jalaskento oli mielenkiintois-ta. Yleensä me pääsimmeperille kahdesta kerrasta,mutta oli niitäkin, jotka ei-vät omistaneet laskupäätä.Sellainen oli sitten hyväjoissakin muissa aineissa.

Päätteleminen oli erikoi-sen mieluisaa. Laskutehtä-vän vaihtoehtoja koetelta-essa sai opettajalta ylimää-räisen harjoittelupaperin. Jamuistan, kun kerran pyysinsaman tunnin aikana toisenkämmenen suuruisen las-kupaperin, niin opettaja an-toi, mutta sanoi, että pitäisitehdä pienempiä numeroita.

Mittausoppi oli mielestä-ni vaikein oppiaine. Sillointarvittiin paljon laskupape-ria, ja kotitehtävien kiin-nostavuus sai vanhemmatsisarukseni yrittämäänvaihtoehtoja, kunnes oikeatulos syntyi. Jatkokurssiai-kana opimme uuden lasku-tyylin; oppilaat keksivät sil-le nimen hirsipuulaskut.

Siivoustalkoot ja muuterikoistapaukset

Opettaja ei osallistunutvälitunnilla oppilaidenajankäyttöön. Siksi muistan

tapauksen, kun opettaja veikoko koulun tontilla olevanmetsän siivoustalkoisiin.Opettaja johti työtä kokoajan henkilökohtaisestiniin, että siistiä tuli. Jokatuulen katkoma oksa pan-tiin läjään, ja pois lähties-sämme metsä oli kuin puis-to. Tähän on pakko lisätä,että olisi sekin homma saa-nut jäädä ryssälle tekemät-tä.

Toisen kerran opettajanansiota oli urheilutunti, kunopettajan veli pappi ToivoImmonen tuli sisarelleenkylään ja pelasi meidän ala-luokkien tyttöjen kanssaneljää maalia. Minä muis-tan, kuinka tosissaan hänaina juoksi kovaa, ettei vainpalaisi.

Muistiin on hyvin jäänytKatri Immosen opettama,säästäväisyyteen tähtäävälause: ”Tuotteita pitää ainaviedä maasta enemmän,kuin maahan tuodaan ulko-mailta.” Oppilaat lakaisivatlattiat aina koulupäivän jäl-keen. Kaksi poikajärjestä-jää nosti pulpetit, ja kaksityttöä lakaisi. Järjestäjienvuoro kesti viikon kerral-laan. Talvella oppilaat kan-toivat puut lämmittäjälle.

Pari vuotta opettajan vel-jen tytär Sirkka kävi kouluameidän koulussa ja asui tä-tinsä luona. Sirkan isä tulihakemaan tytärtään kotiinviikonlopuksi. Heillä olihenkilöauto. Sitä ei ollutmuilla, ja kerkesimme jos-kus näkemään Sirkan veljetPertin ja Pentin sekä pie-nen, juuri kävelemään oppi-neen Sisko Annelin.

Kerran Sirkan kouluai-kana opettaja vei meidätkoululaiset retkelle hänenkotiinsa Tervuun. Sirkankoti oli iso talo. Sirkkanäytti meille oman huo-neensa. Kellään muullakoulukaverillamme ei ollutomaa huonetta, ja se oli jo-takin ihmeellistä.

Kesällä poikien välitun-tipeli oli pesäpallo. LasosenElsa ja minä saimme aina

olla pelissä mukana. Minäolin ykköspesällä, eikä sil-loin ollut räpylöitä olemas-sakaan. Mutta sain pallonkiinni kovastakin lyönnistä.Kyllä näpit ja kämmenetolivat turvoksissa pelin jäl-keen, mutta mieluista se oli.Kun Kohon Lauri ja Pakka-sen Kauko lyödä lajauttivat,usein tuli kunnari palkaksi.

Kerran kouluaikana kou-luumme tuli tarkastaja. Me-neillään oli maantiedontunti, ja Euroopan kartta olitelineessä. Opettaja kysyi,kuka tulisi vastaamaan. Kä-siä nousi valtavasti. Lauk-kasen Tauno sai opettajaltatehtävän, ja kysyjät saivatvastauksen sekunnissa. Sil-loin maanosat kiinnostivatoppilaita.

Monessa muussa maassaopettajat pääsevät helpom-malla. Melkein ihmettelin,kun vuonna 1970 syntynytnuorimmaisemme oli vaih-to-oppilaana Amerikassa jahänen silmiinsä sattui eräänyliopiston tieto, että Suomiolisi jokin Venäjän alus-maa. Tiina tilasi heti meiltäSuomen pöytälipun ja antoisen koululle.

Jos etsin moitittavaaopettajastani Katri Immo-sesta, niin juohtuu mieleenlaulukokeet. Kenellä olilauluääni, se oli helppo.Mutta auta armias, kenelläei ollut yhtään laulukorvaa,ja opettaja vaati laulamaankoko säkeistön, niin naurutuli, vaikka nyrkin olisisuuhun tunkenut. Kun seu-rasin opettajan ilmeitä, niinjoskus hänkin kääntyi kat-somaan taulua.

Toinen asia oli, ettei kou-lussa ollut vettä. Se ei ollutkenenkään syytä, mutta ve-sisäiliö oli enimmäkseentyhjä. Jos tunnilla oli märkäaihe, esimerkiksi uskonto-tunnilla syntinen nainen jaJeesus Suukkarin kaivolla,niin jano oli näännyttävä.Sain tuohon janooni myö-hemmin ruhtinaallisen hy-vityksen, kun Israelissakäydessäni Alastaron silloi-nen kirkkoherra HeimoLarkovuo otti Suukkarinkaivolla ollessamme ämpä-rin ja nosti vettä kaivosta –ja kaikki joivat tarpeekseen.

Kiitokseksi AnttiEklundille

Minulla on mieluisiamuistoja kotoasi ennen tal-visotaa. Isäsi kävi meilläuseamman kerran oriinkanssa tammojamme astut-tamassa. Kun lähdettiinevakkoon, meillä oli silloinkaksi kantavaa tammaa.

Toisen tamman isä myiKarstulassa. Hän kertoi,että ostajalta oli sodassakaatunut kolme poikaa javävy. Isä kertoi itku silmäs-sä, että ostaja sai hyvän he-vosen halvalla. Ja tuli meil-le evakkomatkaan mukaanisäsi piirtämät ja mittaamatkartatkin meidän pelloista.

Irja Teräväineno.s. Torvinen

Katri Immosella ei olluttapana otattaa kouluku-via. Luulen, että tämäon viimeisiä Ihojärvenkoulun rapuilla otettujakuvia. Siinä olevat kou-lulaiset ovat kuorolaisiajohtajansa Tauno Äi-kään kanssa. Opettajaei ole kuvassa. Edessävasemmalta MaireKojo, Aini Laukkanen,Irja Kinnunen, VäinöPuhilas, ? ja Tauno Äi-kää. Seuraavassa rivis-sä Laina Heinonen, ?,Veera Savolainen, sisa-reni Saimi Torvinen,Kaarina Laukkanen,Kerttu Lasonen, ?, ?,Aino Heinonen, sisare-ni Lempi Torvinen, Lil-ja Puputti, Tauno Lauk-kanen (kaatui sodassa),Viljo Poutanen, MattiJääskeläinen, seuraa-vaa myö sanottiin Ran-talaisen Ristoksi (kaatuisodassa), Impi ?, AinoSavolainen, LempiLaukkanen ja ?.

Irja Torvisen (myöh. Teräväinen) päästötodistus Ihojärvenkoulusta opettajansa Katri Immosen ja johtokunnan pu-heenjohtaja T. A. Eklundin allekirjoituksin.

Muisteloita Ihojärven kouluajalta


Elisenvaaran marttaker-hon vuosikokous pidettiin30.1. Airi ja Arvi Heinosenkauniissa kodissa. Terveh-dittyämme isäntäväkeämyös kullanruskea Nipsu-kissa tuli näyttäytymään jakiepsautti pari kierrosta ke-rien.

Kokous alkoi klo 12.Läsnä oli 10 jäsentä. Pu-heenjohtaja Ulla Lammin-aho avasi kokouksen. Ko-kouksen puheenjohtajaksivalittiin Alli Kihlanki jasihteeriksi Hannele Piipari-nen sekä pöytäkirjantarkas-tajiksi Airi Heinonen jaAune Julku. Kokouksentyöjärjestys hyväksyttiin, jaasiat etenivät nopsaan listaaseuraten.

Poimintojatoimintakertomuksesta

Lakisääteinen vuosiko-kous ja hallituksen kokouk-set on pidetty. Kerhoko-koontumisia on ollut 11kertaa toistemme koteihinvuoron perään kokoontuen.Puheenjohtaja on lukenut

kerhokokoontumisissaMarttapiiriliiton jäsenkir-jeet.

Kerhokokoontumisissaon nautittu kahvihetkistä japidetty arpajaisia sekä teh-ty käsitöitä. Etenkin ovatsukkapuikot vienosti kilis-seet, ja sukkia on syntynyt.Entäs virkkuukoukut sit-ten? Se on vauhtia se, kuntämän talven huippumuoti-poncho valloitti käsityöih-miset. Jopa 100 kpl pon-choja on yksi virkkaaja teh-nyt. 20 kappaleen tekijäkuuluu sarjaan keskiluok-kavirkkaaja.

Maininnanarvoiset ovatmyös Allin Kihlangin teke-mät pannunaluset, jotka häntekee kahvipusseista. Myöspieniä sieviä käsipyyhkeitäAlli ompelee taidokkaasti.Myyntitulot hän lahjoittaayhdistykselle. Se on mieles-täni kiitoksenarvoinen asia.

Olemme olleet vuoden2005 aikana Allin päivillä.On kahvitettu asepäivilläHeimolinnassa. Kurkijoellaovat käyneet Alli Kihlanki

ja Saini Repo vieden montapussillista kukkien ja vi-hannesten siemeniä.

Kurkijokelaiseen olem-me vuorollamme kirjoitta-neet omasta kerhostamme.Kesällä teimme torille ker-ran pienimuotoisen kesäret-ken nauttien hyvästä kah-vista. Koulutustapahtumas-sa Pöytyällä olivat Alli Kih-lanki ja Hannele Piiparinen.

100-vuotisjuhlatKurkijoen Marttayhdis-

tys juhli 100-vuotiasta tai-valtaan Metsämaan Kallio-hovissa arvokkaasti. Tilai-suudessa jaettiin ansiomer-kit ja julkistettiin Marttojenkirja ”Se on sata”.

Ansiomerkkien jakotilai-suudessa melkein kaikki sai-vat jonkin merkin. Yhdistysjakoi hopeiset merkit AlliKihlangille ja Saini Revolle.Elisenvaaran marttakerhojakoi hopeisen merkin Han-nele Piipariselle ja pronssi-set merkit Ulla Lammin-aholle, Taina Suvilalle jaRiitta Tiippanalle. 50-vuo-

Elisenvaaran marttakerhon näyttelypöytä Kurkijoen Marttayhdistyksen 100-vuotisjuhlassamarraskuussa 2005.

Elisenvaaran marttakerholaisista Saini Repo (vas.), Riitta Tiippana, Ulla Lamminaho, Alli Kihlanki, Hannele Piiparinen jaTaina Suvila saivat Marttaliiton ansiomerkit ja ruusut yhdistyksen 100-vuotisjuhlassa.

Ponchoja ja ansiomerkkejäElisenvaaran marttakerhon vuosi 2005

tismerkin saivat Tyyne Ha-vukainen ja Meeri Littunen.

100-vuotisjuhlien yhtey-dessä olivat eri marttaker-hot tuoneet vanhoja töitäännäytille. Myös me olimmekoonneet näyttelyn hyvin-kin vanhoista ja arvokkais-ta töistä. Täysiä kymppejätäytti puheenjohtajammeUlla Lamminaho, jota juh-limme hänen kotonaan.Jouluaterialle kokoonnuim-me Suomen maatalousmu-seo Sarkaan.

ToimintasuunnitelmaToimintasuunnitelma

laadittiin vuosien 2006-2007 teeman ”Tasa-arvo ta-vaksi” ympärille. Toiminta-mottonamme on mukavaayhdessäoloa, askartelua,retkiä, eri kulttuureihin tu-tustumista sekä tietysti hal-lituksen kokoukset, vuosi-kokous ja ompelukerhot.

1.11.2006 teemme ret-ken ”Älä osta mitään”. Saanährä, kuis se luannistuu.Johtokunta jatkaa entisinvoimin Ulla Lamminahonjohtamana.

Naisajatelmia mukaellen:Aina menossa johonkinkerhoon, kuoroon,kokoukseen.Retkille päästävä toistenmukaan.Eikö väsytä, huoletarahojen loppuminen,eläkkeen pienuus,kukkien kuivuminen?

Muistatko, miten montavuosikymmentäkeitit, siivosit, parsit,paikkasit,leivoit, letitit, valvoit jaodotit kotona?Nyt kiittäen ristin käteni,kaivaten katson jälkikasvunikuvia kaapin päällä.Tänään harrastukset jaystävät antavatenemmän kuin pillerit.

Ritva Rastas

Loimaan Seudun Karja-laseura ry:n tarkoituksenaon olla karjalaisten keskei-senä yhdyssiteenä sekä teh-dä tunnetuksi Karjalaa jakarjalaisia koskevia kysy-myksiä, pyrkiä toiminnal-laan arvostamaan ja kunni-oittamaan menneiden suku-polvien työtä sekä vaaliakarjalaista kulttuuria.

Vuosi 2005 oli seuran60. toimintavuosi. Seura onKarjalan Liitto ry:n jäsen.

Toimihenkilöt jajäsenistö

Puheenjohtajana on toi-minut Eino Hyvönen, vara-puheenjohtajana MarttiRepo, sihteerinä SainiRepo, rahastonhoitajanaTaina Suvila sekä muina jä-seninä Alli Kihlanki, UllaLamminaho, Maija Levon-pää, Hannele Piiparinen,Markku Sihvonen, Arvi Sil-vennoinen ja Lauri Veijalai-nen.

Naistoimikunta huolehtiijuhlien ja muiden tilaisuuk-sien tarjoilusta ja leipomi-sista. Naistoimikunnan ve-täjä on Maija Levonpää.Muut jäsenet ovat Airi Hei-nonen, Eevi Kemppinen,Ritva Rastas ja Saini Repo.

Koko hallitus muodostaajälkipolvi- ja juuret Karja-lassa –toimikunnan. Kurki-jokelaisen teemanumero –toimikuntaan ovat kuulu-neet hallituksen jäsenetArvi Heinosella vahvistet-tuna. Arvi kirjoitti teemanu-

Loimaalla 60-vuotisju

Loimaan Seudun Karjalase

meron haastattelut ja pää-kirjoituksen.

Vuoden 2005 seuran ko-konaisjäsenmäärä oli 154henkilöä. Vuoden aikanapoistuneita jäseniä oli kol-me, ja uusia jäseniä saatiinkymmenen. Kunniajäse-niä olivat Esteri Äikääsekä kesäkuiseen elävienkirjoista poistumiseensaasti Aili Sarre. Vuoden2005 jäsenmaksu oli kah-deksan euroa.

EdustuksetAlli Kihlanki on Karja-

lan Liiton liittovaltuustonvarajäsen. Karjalan Liitonliittokokoukseen 23.4. osal-listuivat Alli Kihlanki jaEino Hyvönen.

Alli Kihlanki on Varsi-nais-Suomen Karjalaisseu-rojen piirin hallituksen jä-sen. Hän on toiminut piirinvalitseman kummina Alas-taron, Vampulan ja MellilänKarjalaseuroille.

KokouksetSeuran kevätkokous pi-

dettiin 29.3. Loimaan kau-pungintalon kahviossa. Ko-koukseen osallistui 15 hen-keä. Syyskokous pidettiin25.10. Kurkijokelaisen toi-mituksessa, minne kokoon-tui 14 osallistujaa.

Hallituksen kokouksiaon pidetty yhdeksän kertaa.Kokouksiin on osallistunut76 henkeä. Toimikuntako-kouksia pidettiin kerran,osallistujia yhdeksän.

60-vuotispäivänään Loimaan Seudun Karjalaseura vei muistoseppeleLoimaan kirkkomaalla. Seppeleen laskivat hallituksen jäsenet Ulla La


Pekka ”Teuvonpoika” Ahokas onnittelemassa juhlivaa seuraa. Onnitteluja vastaanottivatpuheenjohtaja Eino Hyvönen ja sihteeri Saini Repo Kurkijoen puvussaan.

vilkasuhlavuosi

Onnittelut jamuistamiset

Seura on vuoden 2005muistanut lukuisia jäseni-ään ja luottamushenkilö-itään eri tavoin. Myös onmuistettu pyöreitä vuosiatäyttäviä muita seuroja jayhdistyksiä. KunniajäsenAili Sarren omaisille lähe-tettiin suruadressi.

Seuran hakemia ja Kar-jalan Liiton myöntämiä an-siomerkkejä jaettiin seuran60-vuotisjuhlassa ansioitu-neille aktiivijäsenille. Myösneljä harrastusmerkkiä an-nettiin.

Kynttilöitä on toimitettuKarjalaan jääneiden vaina-jien muistomerkille ja Kur-kijoki-puiston evakkopat-saalle itsenäisyyspäivänä,jouluna, vainajien päivänä,talvisodan päättymisen päi-vänä sekä kaatuneiden päi-vänä. Karjalaisseurojen pii-rin kirkkopyhänä ja seuran60-vuotispäivänä vietiinkukkatervehdykset Karja-laan jääneiden vainajienmuistomerkille Kanta-Loi-maalla.

TalkootKurkijoki-juhlissa 30.-

31.7. Loimaalla Hirviho-vissa seura oli avustamassaKurkijoki-Säätiötä. Lipun-myynnissä oli kahtena päi-vänä oli kaksi henkilöä sekäkukkatervehdysten viejänäyksi henkilö. Järjestysmie-hinä toimi neljä henkeä.

Juuret KarjalassaKirj. Tapio Lyyra

Sieluuni piirsin kodistani kuvan;- lähtöä ei voinut siirtää;katseeni vangitsi aitan ja tuvan,ne halusin sinne mä piirtää!

Ei kotiseutua unohtaa saata,ei äitinsä murretta sointuvaa!- Monella puolella Suomen maataKarjalan heimo nyt asustaa!

Tartuimme toimeen, ryhdyimmetyöhön,kotia tehtiin, raivattiin sarka.Jatkettiin päivää usein yöhönmielessä aina ajatus arka:

- Saisipa nähdä Karjalan kunnaat,kaupungit, kosket ja tehtaat sen,monet on niistä maksetut lunnaat,muistot on tallessa jokaisen!

Mukaan on saatu tavat ja kieli,haasti käy keralla naapureitten,ilosta hersyvä karjalaismieli- nauru keskellä kyyneleitten!

Hyvä on yhdessä tehdä matkaa,kertoa juuremme lapsillekin!- Lapsemme lapset osaavat jatkaa:- luistaa heiltä jo murteemmekin!

Karjalaisuus sisältämmekoskaan ei voi kadota- toivo elää, että vieläkotiin voimme palata!

eura ry:n toimintaa v. 2005

JulkaisutJäsenkirje toimitettiin

helmikuussa jäsenistölleLoimaan Seudun Osuus-pankin sponsoroimana.Kurkijokelaisen teemanu-mero (60-vuotisjuhlanume-romme) ilmestyi 2.12. Leh-dessä oli Arvi Heinosenpääkirjoitus sekä hänen laa-timiaan kirjoituksia, joissaesiteltiin Kurkijoki-juurisiahenkilöitä.

Teemanumerossa oliseuramme syyskokouskuu-lumisia sekä lukuisia liik-keiden ilmoituksia, joistasaimme huomattavan palk-kion lehdeltä. Ilmoitustenkerääjinä hääräsivät Eino,Arvi, Alli, Ulla, Maija,Markku, Lauri, Saini jaMartti.

Kurkijokelaisessa ja Loi-maan Lehdessä on ollut il-moituksia seuran kokouk-sista, iltamista ja juhlistasekä seuratoimintapalstallamuista tapahtumista. Kur-kijokelaisessa 16.12. ker-rottiin seuran 60-vuotisjuh-lasta. Kurkijokelainen jul-kaisi myös Eino Vepsän Ly-hyen historiikin seuran toi-minnasta – Loimaan Seu-dun Karjalaseura 1945-2005 kahdessa eri osassa.

Loimaan Lehdessä17.12. oli kirjoitus Karjala-seura juhli Loimaalla. Kar-jala-lehdessä julkaistiin22.12. kirjoitus Loimaallakarjalaisten asialla jo 60vuotta.

Juhlien aikana seura pitiKarjala-tuotteiden myynti-pöytää, jossa oli kolme hen-kilöä työssä kahtena päivä-nä. Juhlien päätössanat lau-sui Eino Hyvönen.

Loimaan Sotaveteraani-en järjestämässä tilaisuu-dessa seura tarjosi piiras-kahvit. Tilaisuuteen osallis-tui noin 65 henkeä. EinoVepsä kertoi tilaisuudessakurkijokelaisten sijoittumi-sesta Loimaan seudulle.

Muita tapahtumiaKarjalan Liiton Evakko-

ralli-liikuntakilpailuunosallistuttiin jossain mää-rin. Korttien palautusmää-ristä Liittoon ei ole tietoa.Varsinais-Suomen Karja-laisseurojen piirin kirkko-pyhä järjestettiin Kanta-Loimaalla 6.3. Jumalanpal-velukseen osallistui noin100 henkeä. Tekstinluvussaavusti Saini Repo.

Naistoimikunta järjestiseurakuntatalolla keittoruu-an ja kahvin myynnin. Töis-sä kahdeksan henkeä. Esil-lä oli myös näyttely Karja-laiset kirkot. Näyttelyynkävi tutustumassa noin 110henkeä.

Karjalaiset iltamat jär-jestettiin Loimaan Heimo-linnassa 7.10. Osallistujianoin 100. Naistoimikuntapiti kahviota ja karjalaistentuotteiden myyntipöytää.Töissä 10 henkeä.

Seura järjesti KarjalanLiiton tuotteiden myynti-pöydän S-Marketin aulassa8.12. sekä K-Supermarke-tin aulassa 16.12. Töissäneljä henkeä. Joulukannel-lehteä myytiin 30 kappalet-ta.

JuhlatSeuran 60-vuotisjuhlaa

vietettiin jouluisasti Kanta-Loimaan seurakuntatalolla11.12. Osallistujia noin 80henkeä. Juhlapuhujana oliKarjalan Liiton toiminnan-johtaja Hannu Kilpeläinen.

YhteistyöLoimaan Seudun Karja-

laseura ry:n jäsenet ovatosallistuneet muiden järjes-tämille Karjalaan tehdyillekotiseutumatkoille useitakertoja vuoden aikana. 50vuotta täyttänyt Loimaan

Puutarhaseura on istuttanutKurkijoki-puistoon lehti-kuusen.

Seuran kummina toimiiJouko Kyyrö. Loimaankaupunki myönsi seuralle150 euron avustuksen ilta-mien järjestämiseen.

LoppusanatLämmin kiitos kaikille

vuoden aikana seuran toi-minnassa mukana olleille jaeri tapahtumiin osallistu-neille Tapio Lyyran runonsanoin.

Saini RepoSihteeri

Merkkien kiinnittäminen ansioituneiden rintaan on tärkeä tehtävä. Merkit Loimaan Seudun karjalaseuralaistenrintoihin kiinnitti Ritva Hyvönen. Merkkiadjutanttina Martti Repo. Saajana Rauha Vepsä.

een Karjalaan jääneiden vainajien muistokivelle Kanta-amminaho ja Lauri Veijalainen.


Karjalaiseen perintee-seen kuuluvat rotinat. Mi-nulla ja sisarillani olikinjälleen ilo osallistua tämänperinteen vaalimiseen. Poi-kani perheeseen oli tammi-kuussa syntynyt pieni prin-sessa, jota mummo ja sensiskot tietty lähtivät terveh-timään. Niin kuin tiedetäänrotinoille ei mennä tyhjinkäsin, ja tuomisia meilläolikin runsaasti: leivonnai-sista vaatetavaraan, ham-masrahaakaan unohtamat-ta.

Vauvan satakuntalainenäiti olikin tuomisten run-saudesta aivan ihmeissään.Taitaapa tämän perinteenvaaliminen olla melkoises-ti hiipumassa, toivottavastiei kuitenkaan ihan koko-naan katoa.

Eipä muistanut mummoenää, kuinka hellyttävä täl-lainen pieni vauva voikaanolla. Siskoni Tertun sanoit-tamaa tuutulaulua hänelleristiäisissä laulaessani vie-rivät silmistä väkisinkin lii-kutuksen kyyneleet, niinkauniit ja osuvat sanat oliisosiskoni jälleen kerrantehnyt. Laulaessani laulualapselle käytin äidin tilallatoki sanaa mummo.

Kasteessa 12.3. tämähiitolaiskurkijokelaisetjuuret omistava päivänsädesai nimekseen Vilma MariaAleksandra.

Ylpeä mummoRaija Laaksonen

Rotinarinkelin keskusta on täytetty oikeaoppisesti pikkuleivillä.

Rotinat Tuutulaulualapselle laulansanat: Terttu Ketola, sävel: Lapin äidinkehtolaulu

Äiti hiljaa laulelee tuutiessa lasta.Hellin sanoin kertoilee hälle Karjalasta:Siel’ on vaarat siniset, liplattelee lainehet,löytyy meille rakkaat maat ja kukkaniityt, haat.

Vanhat muistot täyttävät nyt jo äidin mielen:Kuihtuneet kai siellä on ruusut rapunpielen.Kerran lapsein sinne vien, näytän sulle kotitien,kuulet käen kukunnan, näät kauniin Karjalan.

Äiti hiljaa hymyilee katsellessa lasta:Juuret löytyy, lapsosein, sulta Karjalasta.Kunhan vähän varttunet, äidin käteen tarttunet,kanssasi me kuljetaan viel’ yhdes’ Karjalaan.

Onnellinen ja ylpeä Raija-mummo sylissään väsähtänyt roti-noiden keskipiste Vilma Maria Aleksandra.

Hiitolan Pitäjäseuran pu-heenjohtaja Jouko Hämä-läinen avasi vuoden 2006kevätkokouksen luomallakatsauksen menneeseentoimintavuoteen. Hän olityytyväinen vilkkaaseentoimintaan ja erikoisesti uu-sien jäsenten runsaslukui-suus oli mieleistä kerrotta-vaa, sillä monissa muissaseuroissa on jäsenistöstä ai-van päinvastaista kerrotta-vaa.

Kevätkokouksen pu-heenjohtajaksi valittiin KariKaijo ja pöytäkirjanpitäjäk-si seuran sihteeri RaijaLaaksonen. Pöytäkirjantar-kastajiksi ja ääntenlaski-joiksi valittiin Erkki Neva-lainen ja Ilmari Eerikäinen.Kokoukseen osallistui 44henkilöä.

Kuultuun toimintakerto-mukseen sisältyi runsaastierilaisia tapahtumia. Eriteemoilla järjestettyihin ta-rinailtoihin (9) osallistuiyht. 576 henkilöä, järjestet-tiin myös Hiitolan pitäjä-juhlat, äitienpäiväjuhlat, il-tamat, retkiä (3), kotiseutu-matkoja (5), joiden yhtey-dessä toimitettiin humani-tääristä apua tarvitseville.Lisäksi pidettiin talkoita jaleivottiin piirakoita, ongit-tiin - ja pilkittiin kilpaa sekäjärjestettiin monia muita ta-pahtumia.

Saatiin Nuijamaalla pal-vellut ja nyt käytöstä pois-tettu Hiitolan kirkonkelloNoormarkun seurakunnas-sa olevien muiden kirkko-kalleuksien joukkoon. Seu-ramme lauluryhmä ”Eva-koilla” oli myös runsaastiesiintymisiä ja omia laulu-iltoja. Seuramme jäsenmää-rä on viimevuosina tuntu-vasti noussut. Viime vuon-nakin seuraan liittyi 42 uut-ta jäsentä.

Karjalan Liitto myönsikultaisen ansiomerkin kol-melle seuramme jäsenelle.Onniteltiin kortein ja kuk-kasin tasakymmeniä täyttä-neitä jäseniämme ja yhteis-työkumppaneitamme. Seu-ramme sai vastaanottaamyös tunnustusta: olimme-

Hiitolan Pitäjäseuraan liittyi viime vuonna myös alle kaksi-kymppisiä. Heistä esimerkkinä Janika Laaksonen, joka ku-vassa on lähdössä pesäpalloharjoituksiin.

Hiitolan Pitäjäseurankevätkokous

han valtakunnallisessa toi-mintakilpailussa sarjassam-me toisella sijalla ja Sata-kunnan piirissä jo kolman-nen kerran peräkkäin ekasi-jalla, kiitokset tästä hienos-ta menestyksestä kuuluvatluonnollisesti koko jäsenis-tölle.

Rahastonhoitaja esitteliseuran tilinpäätöksen, jokaoli tänä vuonna jonkin ver-ran miinusmerkkinen.Tämä ei kuitenkaan johtu-nut hallituksen ”työtapatur-masta”, vaan oli tarkoituk-sellista. Seuralla on taka-naan useita hyvätuloksisiavuosia. Näin ollen oli tar-koituksenmukaista käyttääkertyneitä varoja järjestet-tyjen ilmaisten tapahtumienja retkien muodossa jäse-nistön hyväksi.

Kokouksen puheenjoh-taja kiitteli asiallisesti käy-

tyä kokousta ja totesi, ettäseuralla on asiat hyvin niintalouden, vilkkaan toimin-nan kuin jäsenistönkin suh-teen.

Ilta jatkui tarinailtana,jossa laulelimme Tarmonsäestyksellä sota-ajan lau-luja. Aloitimme komeastiSillanpään marssilaululla.Mukaan mahtui lukuisiatunnettuja sota-ajan iskel-miä ja laulelmia. Päätimmeillan kiitokseksi ja kunnian-osoitukseksi kaikillemaamme veteraaneille lau-lamalla Veteraanin iltahuu-don.

Toimintakertomus jul-kaistiin kokonaisuudessaanedellisessä Kurkijokelai-sessa. Jos haluat tietoja yh-distyksestämme, ota yh-teyttä Raijaan puh. 040-5387401.

Raija Laaksonen

Meitä suomalaisia uhkaasuuri vaara, ja sen torjumi-seksi on kaikkien kansalais-ten tehtävä oma osansa. Sii-hen velvoittavat meidän pe-rinteemme, tapamme ja kan-salaisten velvollisuus tullaapuun silloin kun apua tar-vitaan. Ja nyt on sen avunaika! Ja mikä parasta: ilmanampuma-aseita!

Kun tarkastelee ympäris-töään, kuuntelee ihmisiä jakatselee heidän tekosiaan taisitten tekemättömyyttä, eivoi muuta kuin tulla siihentulokseen, että nyt pitääkaikkien viimeinkin alkaatoimia, jotta tilanne ei täysinriistäytyisi käsistä. Ja roolieli tehtävä löytyy kullekintaitojen mukaan. Hyvää täs-

Koko kansa kutsutaankertausharjoituksiin

sä tekijöiden kannalta on se,ettei meidän tarvitse mennämihinkään erikoiseen paik-kaan eikä aikaan, vaan tark-kailemme sitä, mitä lähiym-päristössämme tapahtuu japuutumme niihin tekosiintai tekemättä jättämisiinkorjausmielessä heti, kunsellaisen havaitsemme.

Nyt sitten lukija jo ihmet-

telee, että mistä oikein onkysymys. – Kysymys on sii-tä, että meidän jokaisen vel-vollisuus on opettaa ja ohja-ta niitä, jotka eivät hallitsesitä, mitä tekevät, sanovattai näyttelevät sopimatto-masti, loukkaavasti. Olette-han nähneet ympärillännemonia epäkohtia, pieniä jasuuria, mutta olette vain ih-metelleet, että kuinka noinvoi tehdä tai miksi ei kukaantee mitään epäkohdan kor-jaamiseksi. Ryhdy sinä toi-meen, äläkä aina odota toi-sen sitä tekevän!

Olette nähneet varmasti,kuinka roskastetaan tahalli-sesti ympäristöä, rikotaanpaikkoja, riehutaan pihoilla

ja kulkuväylillä niin, ettävanhuksien on monesti vai-kea pysyä edes jalkakäytä-vällä, kun tällaiset ymmärtä-mättömät täyttävät kokoväylän eivätkä väistä yh-tään. Olette varmasti myöskuulleet sopimatonta kielen-käyttöä kotona, koulussa,kaduilla, konttoreissa, kaik-kialla! Olette varmasti ha-vainneet, että hyvät kohteli-aat tavat ovat käyneet erit-täin harvinaisiksi! Miksi?

Miksi ei avata toisellekohteliaasti ovea, auteta taa-kan kannossa, tehdä istuma-tilaa vaikka autossa vanhuk-sille, sanota jotain ystäväl-listä, tervehditä ja samallavoisi hymyillä?! Ei pitäisi

olla vaikeaa.Näihin asioihin meidän

jokaisen tulisi puuttua, toi-set ohjaavasti (ne jotka joosaavat) ja toiset oppilainakuunnellen ja opiksi ottaen.Ja se opetus pitäisi ollamyös riittävän lempeää,mutta kumminkin kuulijaanvaikuttavaa. Väkivalta eisaa kuulua ohjaustapoihin.

Siinä nyt kaikille meilletehtäväkenttää, jotta kan-samme ei menettäisi koko-naan otettaan sivistyneistätavoista. Olemme monissaasioissa maailman huippuja,mutta näissä tapa-asioissahyvin kaukana kärjestä.Näin valittaen toteaa

Olavi Särkkä

Yleinen liikekannallepano


Mie oon saant täänoman lehen Kurkijokelaisekautta tilattuu ”Näin ikkeä”–murrekirjan, mist kiitänkunnol. Sen kirjan mukkaamiul ratkes Karjalan palau-tus ihat kerral.

Ko mie sitä kirjaa sellai-len sillo tällö, ni juohtuumielie entisii aikoi ja niitäsannoi, mitä kuulin mum-moin (Riitta Heinonen o.s.Kärhä) luona viis talviikansakouluu käyves sekäkoulu jälkie VeikkolaisesVarjukse paikal paimepoi-kana. Ko mie täytin kaks-toist vuotta tammikuus, nikevvääl miul olj käyty kuusluokkaa kouluu, kaks luok-kaa supistettuu alakouluusekä neljä luokkaa yläkou-luu.

Koulu loputtuu 1938heinäkuus miul alko se pai-mepoja virka Veikkolaises,

tuol kaapi pimmeimäs lou-kos, sit ko on tarvis, ni onoltava kuuman paan tahekattila kyles, eikä siin oohyvä olla tulkuuma vehnäs-pellis kii.

Kerraki Mar ommii sor-mii varjellaksie koppas kop-rahie ja rupes nostelemaalattial puonneita tulisii hiiliitakasi uunii. Nyt sentää oonJuhanneksen taltariki, hääon Varjukse tilan isäntä, jaonha hänel kantakirjaorki,se Jere. Onha tuol naapurissamal nimel poikamies, muthää o koko ikkääse olt Jus-si, liekkö sanottu Juhannes-nimmii ko kastiel.”

Mar olj toimelias ja hyväemäntä, mut kipakkaki. Niiturvikas sai lähön Juhanek-sen taltarikilt, ja saman tienläks rokkapata pöyvät. Toi-sena päivänä olki sellanepotattikeitti pöyväs, et lih-

Turvikasmikä loppu Mari lehmiiajjoo talvisova jälkie maa-liskuus. siint lehmii ajostValtiokonttori palkith miutkuntoutushoijol tää vuuveaikan. Nyt mie oon usjakerra miittint ja muistelt jäl-kie päi, et se kakskymmentkuukautta paimenpoikanaolj oikei tosi oppiaikaa.

Nii kesä ko talvelki miutpiika ajo ylös aamul viijeaikaa: ”Mänes ajamaa leh-mät tarhaa lypsettäväks tailähetää läävää.” Illal Juhan-nes yllytti: ”Käyhä siirtä-mäs ketjus hevoset yöks taimänes viskaamaa hevosilheinää ettie.”

Muut ajat ol tuttuu kuul-tavaa: ”Mänes, poika, tuospoika.” Vieläkin on mielein

hyvä, ett sillo aikonaa oppilähtemää ja tekemää.

Murresanoist sen verra,ko Veikkolaisie lupas muu-an Lankine tulla kevätkor-val tekemää rankapuist tu-levan talven uun- ja liitta-sekä saunanki polttopuut,mut ko miestä ei kuuluntpäivii eikä aikoihi, ni senaikane piika Helena sano:”Eihä se Lankine siihe situ,mihi kyykistäi.”

Tulha se turvikkaankivuoro. Turvikas olj monniekertaa parsittu ja kursittu,sekä vanunt neulal tehtykinnas. Sitä ei heitettylumppuihi, vaa piettii pata-lappuna. Maril olj tekkeil-lää roka, hää rupes ehtimääturvikasta, mut hävint mikä

hävint. Joha hää kysel po-jaltaki: ”Oot sie näht turvi-kasta?” Kylhä poikaki mo-neks kerkis, ei kuitenkaaturvikasvahiks.

Karjalasha olj sellanentapa, et siel talolois syötiimurkinat, päivälliset ja il-lalliset nii taloväk ko pal-kollisetki samas pöyväsyhtaikaa. Veikkolaises kylMar lahtausaikana tek sy-välmyspaan Juhannekseleriksie. Hää toi rokkapaanpöytää, rupes kapustal nos-tamaa rokkaa Juhanneksetaltarikil, nii tuumas itek-sie: ”Mitehä miul on jääntlihamurikka nuo suureks?Miehä panenki sen Juhan-neksen taltarikil.”

Niihä se turvikas löyty,ja käiki semmone ihme, etse saiki ihmise aatoksettähä mallii: ”Kylhä minnuuko ei tarvihe, ni saa olla

haa olj kattilas enemmä kopotattii. Vissii Mar tahtonäyttää, et Veikkolaisesruokapöytä ei ookkaa yheturvikasrokan varas.

Jälkie päi mie houkkeninsanomaa Tyynel: ”Tais tur-vikas hävitä myötämöisi.”Ni Tyyne suhaht miul: ”Oopoika hiljaa, mie näin vii-meks turvikkaan emakkosi-jan altaas.”

Kylhä mie oon vieläkisen turvikkaan puolel, mite-hä yläoksillaa se oikei oisoltkää, jos ois sillo tient taiarvant, et pääsyö kuuve-kymmeneseihtemä vuuvejälkie Kurkjokelaise lehesivul. Tää on sit vaikijaatämä murtien kirjuttamine,kielki muljahteluo suupie-lest toisie, niin ko Isonmä-en Martil sahhaa viilates.

Paavo Kärhä

Kalakurkien pilkkimatkaKurkijoelle tehtiin 24.-26.3.2006. Pilkkipaikaksioli valittu Laikkalanlahti.Kilpailuun osallistui 22pilkkijää. Jäällä oli ainakin40 senttimetriä upottavaalunta. Jää sitä vastoin ei ol-lut kovin paksua, joten senkairaaminen kävi aika hel-posti.

Pilkkikilpailun palkitut.Voittaja Toivo Hyvönen va-semmalla, Helvi Lähteen-mäki, Viljo Ylönen, AaroKojo, Hannu Nenonen,Marjatta Poskiparta, RaijaLaaksonen ja JormaRomu.

Raijapa se sai pikkiriikkisen kalan, mutta silläkin lähti tällämatkalla palkinto – ja se oli pronssi. Eikä ollut kuin gram-man päässä, jotta olisi tullut naisten sarjan hopeaa.

Pilkillä LaikkalanlahdellaTulokset:Naiset:1. Marjatta Poskiparta 98 g2. Helvi Lähteenmäki 38 g3. Raija Laaksonen 37 g

Miehet:1. Toivo Hyvönen 1658 g2. Viljo Ylönen 629 g3. Aaro Kojo 498 g4. Jorma Romu 139 g

5. Hannu Nenonen 49 gSuuri kala –pokaali (lahj.

Kelloliike Juhani Lanki-nen): Toivo Hyvönen116 g

Eka kalan kiertopalkinto:Raija Laaksonen

Suurin saalis –kiertopal-kinto: Toivo Hyvönen

Suurin kala –kiertopalkin-to: Toivo Hyvönen

”Löytökalan” palkinto(kalapiikki): PirkkoRiikonen

Saamattomien kesken ar-vottiin kaksi rasiaa mor-muskoita: Veikko Koho,Pirkko Kaartinen

Muut tuloksetMatkan aikana järjestet-

tiin perinteisesti myös mui-ta kuin pilkkikilpailuja.Niissä testattiinKari Äikään kilpailu ”Tes-

taa tietosi Karjalasta”(55 kysymystä):

1. Raija Laaksonen 42 pist.2. Reijo Mälkiä 41 pist.3. Mikael Mälkiä 41 pist.

Jouko Mäen kilpailu”Kalatieto” (10 kysymys-tä). Täydet kymmenen pis-tettä sai kahdeksan kilpai-lija. Heidän keskensä jou-duttiin arpomaan kilpai-

luun varatut neljä palkintoa.Ja voittajat olivat:

Raija LaaksonenJari JussilainenMikael MälkiäPirkko KaartinenPentti Kemppisen laati-

ma tietokilpailu:

1. Reijo Mälkiä2. Aaro Kojo3. Jorma RomuOnnea kaikille voittajille

ja ennen kaikkea kaikillemukana olijoille.

Martti ja Saini

”Me Karjalanlapsialaulavia jahilpeärintojaoomme.”

Karjalakuorolaiset olivat1990-luvun alussa Viipurintorilla hattuostoksilla. Va-semmalta Elvi Miikkulai-nen, Elma Mylén, Esteri Äi-kää, Sylvi Rakkolainen, IrjaJokinen ja Maija Virtanenolivat tulossa Kurkijoelta.Sylvin takana seisoo NikolaiVirevuo. Esteri Äikää, jokatällä viikolla täytti kunnioi-tettavat 88 vuotta, toimittihauskan kuvan toimituk-seen.

KevättäodotellessaKevään jo ilmassatuntee ja aistii,vaikka talven viimaviel’ lunta paiskii.Aurinko paisteellaanlämpöä antaa,järvien jäät vieläkulkijan kantaa.

Aino Koppi


A mie käin, iha ko oisinkäynt Korpisaares, kokäin täs syksysattein ai-kan korpsaarelaisii luonMelliläs. Martti Jakosenkodissa pidin kortteeriaja olin hänen kauniin An-nikki-emäntänsä, o.s. Ris-ki Kannakselta, passatta-vana päivän ja yön, ja sa-malla tutustuin heidänhyvin kasvatettuihin lap-siinsa Raijaan, Raimoon,Erkkiin ja Eilaan. Jako-silla on kaunis koti Melli-län laajan peltoaukeamankeskellä. Kaikki laitoksetja mukavuudet on heidänasuin- sekä elukkapuolel-leen laitettu, joten voi sa-noa, ettei pojalta mitäänpuutu, ei muuta kuin Laa-tokan viehättävät näkö-alat ikkunan alta puuttu-vat ja kalastaja maanvil-jelijä Martin näkövinkke-listä katsoen kuulemmakaikki puuttuu, kun me-ren läike silmien altapuuttuu ...

Tietysti heti tulokahvinjälkeen ja jo sen aikana-kin puhe kääntyi kuin it-sestään sinne Kurkijoenkotikyliin ja erikoisestiMartti Jakosen syntymä-kylään Korpisaareen.Kohta Martti alkoi tari-noida kotikylästään ja sentaloista ja asukkaista, jaitse otin lehtiön ja kynänja aloin panna muistiinhänen tarinointiaan. To-sin hyvin epävarmana japelokkaana siitä, ettäosaisinko kirjoittaessanituoda edes pieneltä osaltaesiin mitään olennaista jatyypillistä tästä Laatokanrantakylästä, joka oli etu-pään kylä kaikissa suh-teissa Kurkijoella - suuri,elävä, osallistuva, valistu-nut ja luontonsa, talojen-sa ja asukkaittensa puo-lesta kiehtova.

Korpisaari oli kuten ni-mikin sanoo saari, pituu-deltaan 7-8 km ja le-veydeltään 1-3 km. Kyläei sijainnut aivan avo-Laatokan maastossa, vainkylän saaaret, takamaat,niinkuin niitä sanottiin,olivat aivan ulapan lai-doilla, saaret olivat: To-ronsaari, Lapinsaari,Lehtsiinsaari, Lapinsalo,ja Vahvasiinsaari (kaik-kia nimettyjä saaria yh-teensä 15). Ne olivat suu-ria saaria, jossa taloilla olipeltojakin, Lapinsaaressajopa talokin, josta myö-hemmin. Myös Korpisaa-rella oli omat salopelton-sa Alhonsalolla. MatkaaLopotista oli Korpisaa-reen noin kolme kilomet-riä vesitse ja maitse Ui-tonsilan kautta vähänenemmän.

Kun nyt lähdemme käy-mään Korpisaaressa, otam-me lähtökohdaksi Kurkijo-en kirkonkylän eli Lopotin,sehän on kaikkiin kyliinnähden ikäänkuin keskipis-te ja lähtökohta, tuttu jokai-selle pitäjäläiselle. LopotinNäreniemestä lähdettäessä,joko veneellä tai moottori-paatilla, Korpisaareen, ohi-timme ensin Rakkaus- eliLikosaaren, sitten Himohir-renmäen Kuuppalan puo-lella, Sylttymäen ja Opiston

Huutokallion ja Paratsun-ja Virstaniemen, jonne oliLopotista matkaa 1 km jaohi Villa-Pekonluodon jaViittakiven ja Hämeenlah-den ja Kannansaaren ja toi-sella rannalla olevan Vasik-ka-, Vassaari, Suursaaren jaMuuttokallion. Kallio onsaanut nimensä siitä, kun seoli puolessa välissä matkaaja sen kohdalla aina muutet-tiin soutajaa.

Tämän jälkeen voitiinkinsuunnistaa jo KorpisaarenMielosen rantaan, Akanki-ven valkamaan, jonne oliLopotista matkaa 5 km. En-simmäisiin taloihin, Hä-meenlahden takana, olimatkaa vähemmän. Maitsekun lähdettiin Korpisaa-reen, käännyttiin kirkonalta opiston sillalle ja siitäopiston taloryhmän läpiLinnanmäen juurta Koimä-keen ja tästä Levonpellolleja sitten pelto- ja metsämai-den läpi Riekkalan ja Hä-meenlahden liepeitä kier-rellen Uitonsillalle. Uiton-salmi eroitti Korpisaarenmantereesta ja NaismeriHiitolasta. Tie tuli Korpi-saaren kylän sisälle sen kes-kivaiheilta, Revonmäenkohdalta.

Kylän ensimmäinen talooli vesiväylää tultaessa,Halkoniemessä. Talo oliErkki ja Ilmari Kontulaisen.Erkin vaimo Kerttu oli o.s.Mielonen samasta kylästä.Erkki kaatui jatkosodassa.Ilmarin vaimo Elsa o.s.Lankinen oli kotoisin Poh-jiinkylästä. Erkin ja Ilmarinsisaret olivat Kerttu, Mart-ta, Katri ja Bertta. Ilmarillaoli tytär ja Erkillä tytär japoika. Mahdollisesti heilletuli lisää lapsia, joista ei tie-detä (Erkillä tytär ja Ilma-rilla kaksi tytärtä).

Kontulaiset olivat vau-raanpuoleisia. Koti oli tyy-pillinen maanviljelystila.Miehet olivat käteviä ja te-kivät kotona kaikki maa-

työkalut ja huonekalut.Väki oli sopuisaa keskuu-dessaan, samoin kuin naa-pureidenkin kanssa. Vanhaemäntä Maria oli sellainenhyvätuulinen ihminen jaopetti nuoremmilleenkinhyvää tahtoa joka suuntaan.

Naapurina tässä oli Mat-ti Jakonen ja emäntänsäHilma o.s. Hannikainen (=Eerikäinen) Hiitolasta.Lapsia heillä oli tytär Elsaja pojat Yrjö ja Reino (=Reijo). Matti oli sellainenmies, joka teki mitä tahtoi,toiset kun tekevät mitäosaavat. Hänellä oli päre-höylä ja teki hän vieraille-kin päreitä. Myös hän kävitaloissa puimassa ja tempa-si aina moottorin moottori-veneestään puintipäiviksipuimakonetta käyttämään.

Kalastaja hän myös oli,omisti oman nuotan. Suurivahinko hänelle sattui -39,häneltä nim. paloi talo jaulkorakennukset, sekä osakarjaakin. Sisukas mies eikuitenkaan lannistunut,vaan yritti uudelleen ja ehtirakentaa jo läävän ja senyhteyteen pienen asuinra-kennuksen ennen evakkoonlähtöä.

MielosetTästä pienen matkan

päässä, pienen metsätupsuntakana asui Mielosen leski,Myhkiin Mari, jota sanot-tiin Kurrin-mummoksi.Hän oli hieroja.

Rannassa komeili upeaAnton Mielosen kivitalo,jossa sanottiin olleen huo-neitakin tusinakaupalla. Ta-lorakennus oli Korpisaarensuurin. Vaimo Elsa o.s.Punta oli Pohjiinkylästä.Heillä oli lapset Olli, Kyl-likki, Jouko ja Ritva (kaksiviimeistä syntyivät evakos-sa). Antonin sisarusparvi olisuuri. Heitä oli Heikki,Anni, Maria, Aino, Kerttu,Kirsti, Pekka ja Reino.

Tämä talo tiesi oman ar-

vonsa. Anton ei ollut unoh-tanut, että hänen isänsäPekko kuului aikanaanKurkijoen Kolmen KovanPekon kovaan kaartiin,vaan vaali myös itse näitäperinteitä. Anton oli kun-nanvaltuustossa ja monissamuissa luottamustehtävis-sä. Työssä hän oli lyömä-tön, teki työmiehineen tii-letkin kotona kivitaloonsa.Talossa oltiin aina ahkeria,isäntä etunenässä. Ensim-mäisenä sen talon väki näh-tiin aamuisin pelloilla jatyöt joutuivat, jokainen olironski tekemään työtä.

Tässä lähellä sijaitsi les-ki Maria Mielosen pienoi-nen talo. Lapset Antti jaAnni jäivät pieniksi, kunmies kuoli, mutta tämä ah-kera nainen hoiti hienostitalon ja kasvatti lapset, ke-henkään turvautumatta.

Tontti ja KuosaSitten oli tässä vieressä

leski Helen Tontin pienoi-nen tila. Tai oikeammin He-lena oli elävänleski, sillämies puhalsi Amerikkaan javihelsi mennessään Korpi-saarelle ja häipyi sen siliäntien teille tietymättömille.Taisi mies pelästyä lastenjokavuotista syntymää jaotti livohkat.

Pieniksi jäivät lapsetAnna, Iida, Antti, Hilma jaLyyti. Antti-poika kalasti li-säansioksi. Hän avioituiAnna Mustosen kanssa.Kerran sattui talossa, ettähyötymehiläisparvi pesiy-tyi ”maton” sammaliin, jakun lapset löysivät pesän,oli kennoissa monia litrojahunajaa. Perhe ryhtyi vaali-maan mehiläisiä ja sai pal-kakseen makoisat makupa-lat joka kesä.

Tästä rantaan päin oliMatti, Eero ja Arvi Kuosantalo. Vanhan emännän nimioli Emma, Matin vaimoKirsti oli sukuaan Nummi-nen (Manninen), ja Eeron

Helmi Kinnunen. TämäKuosan talo tunnettiin hy-vin vieraanvaraisena. Heil-le mentiin harva se ilta istu-maan ja tarinaa heittämäänja kohvit tuli aina ja ruokaa-kin tarjottiin, jos vaan jolle-kin kelpasi. Talon tyttäretolivat nimeltään Aili, Helvija Hilja. Arvi ja Tyyne kuo-livat nuorina.

Tässä naapurina oli Re-vonmäen autiotalo. Vii-meksi siinä asui Matti Ne-nonen ja emäntänsä Iida.Lapset olivat Emil, Maria,Toivo ja Eino. Matti menet-ti takauksissa talonsa ja per-he muutti asumaan Eero jaMatti Kuosan sivutilalle.Matti Nenonen oli ahkeramies, oikein ojankaivumes-tari, mutta talonsa menetet-tyään hän alkoi lohduttau-tua ”norrikupposilla”, eikäjaksanut oikein kohentaaolemistaan taloudellisesti.Kova kalamies Matti myösoli.

KylänpuolellaNyt tuleekin sitten kylän

kahtiajako. Ne talot joistajo kerrottiin, sijaitsivat ns.lahenpuolella (LopotinLaikkalanlahti). Kun taastalot, joihin nyt menemmeovat kyläpuolella (Korpi-saaren ”kylä”), Mutalahdenrannalla (vesi on aikoinaanjakanut Korpisaaren kah-tia). Ensimmäinen talo tälläpuolella on kylän kansa-koulu Antti Nenosen (Pek-ko Nenonen) talossa, olivuokrattu koulun käyttöön.Koulun opettaja oli leskiHilja Hovi, hänellä oli tytärSinikka.

Hilja Hovi oli Korpisaa-ren kansakoulun op. alustaalkaen (v:sta 1922), ja olihän vuosien mittaan muut-tunut aivan korpisaarelai-seksi. Hän oli innoittavatoimen nainen, joka puuha-si joka seurassa ja yhdistyk-sessä puheenjohtajana, hän-tä sanottiinkin ”jokapaikan-naiseksi”, sillä ei lie saarel-la ollut sitä kissanristiäistä,jossa ei op. Hovi olisi ollutmukana. Kyläläiset pitivätkovasti opettajastaan.

Ihan Mutalahden rannal-la komeili Nenosen, Muta-lahden Pekon talo. VaimoHelena oli Veripäitä samas-ta kylästä. Lapsia heillä oliMatti, Eino, Alma, Hilja,Aune, Erkki. Jos oli talokomea, oli sitä isäntäkin,eikä hän suvainnut kenen-kään asioihinsa ja tekemi-siinsä puuttuvan. Eikä sentalon kivijalka horjunut,vaikka isäntä toisinaan juh-likin ja tarjosi toisillekinpienet kaupunkireissut jakesäöiden lekkojuhlien tar-joilut.

Pekko oli uuras kalastajaja uistimen soutaja. Useinhänen upea moottoripaat-tinsa puksutteli meren aa-voille ulapoille, kalanpyy-dykset paatin pohjalle lät-

käistynä. Ja siellä hän mai-ninkien velloessa ympäril-lään rentoutui kaikestamaallisesta, kuunteli hä-myöinä seireenien kutsuvaakuisketta. Pekko oli luon-teeltaan hyvin tunteellinenja sielultaan herkkä kau-neudelle ja rakkaudelle.

Mutalahden naapurinaoli Pekka ja Martti Kuosantalo. Pekan vaimo oli Mie-losen Antonin tytär (= sisar)Aino. Lapsia heillä oli Si-nikka ja Kalevi. Talossa olieläkevaarina Pekan isäHeikki. Sisaret olivat Selmaja Hilma. Talo oli aitomaanviljelystalo. Huvik-seen kävi Pekka metsästä-mässä ja oli hän niin varma-kätinen, että ampui teereennapakympin 300 m:n mat-kalta. Talo eli tavallistamaalaiselämää. Martti Ku-osa oli Lopotissa autoilija-na. Jatkuu…

Ylätalon Pekon tytärJulkaistu aiemmin Kur-

kijokelaisessa nro 5/6.2.1970. (Martti Jakoneneli 1920-1993.) Lisäykset jatarkennukset on tehnyt Rei-no Kontulainen.

Jospa nyt koukkaammeainoaan Naismeren rannal-la sijaitsevaan taloon. Senomisti Pekka ja Martta La-junen o.s. Kontulainen sa-masta kylästä. Paikan nimioli Vehkamaa. Lapset oli-vat: Airi, Arvi ja Irma. Pe-kan äiti Katri eli talossa jahäntä sanottiin Vehkamaanemännäksi. Pekka oli eteväkäsistään. Hän sai synty-mään minkä esineen hyvän-sä. Tämä Pekko ja Mutalah-den Pekko olivat ylimmäi-set ystävät ja heittivät heyhdessä monet riemukkaatreissut. Pekot kun olivat vä-hän niinkuin erpäälläämuusta kylästä, eivät hepaljon ottaneet osaa yhtei-siin rientoihin muun kylänväen kanssa. Emäntä Mart-ta Lajunen taas otti osaakaikkiin Korpisaaren rien-toihin ja seuraelämään.Nytkin vielä hän on muka-na Mellilän Marttojen joh-tokunnassa ja monissamuissa valistuksellisissariennoissa.

Nyt siirrymme taas saa-ren toiselle rannalle, jossamäen rannalle viettävässäkupeessa oli Riitta Meska-sen pieni vanharakennuksi-nen talo. Riitta oli leski jaoli hänellä lapset: Matti,Pekka, Elsa. Pekan vaimoAnna o.s. Kylliäinen oliVätikästä. Heillä oli tytärAiri. Riita Meskanen oli oi-kea vanhanajan sisupussitöitä paiskimaan. Ensin hänteki kotityöt, sitten kiirehtikansakouluun vahtimesta-riksi, siivoten ja pilkkoenkoulussa tarvittavat puut,koulu oli uunilämmitteinen.Ja aina hän jaksoi olla iloi-nen ja hyväntuulinen. Rii-tan tupa oli Korpisaarennuorten kokoontumispaik-ka. Siellä leikittiin ”laiva onlastattu” ja sokkosta ja kuu-ripiiloa ja milloin mitäkinpeliä pidettiin. Sitten kunnuoret alkoivat liikaa ry-mistää ja olivat särkeä tu-van, Riitta muitta mutkittatarttui villeimpiä niskastakiinni ja työnsi ulos ja ki-

Martti Jakonen muisteleekotikyläänsä Kurkijoen Korpisaarta, osa 1

Korpisaarelaisia alakoululaisia vuodelta 1929. Oppilaat takarivissä vasemmalta Viljo Kaar-tinen, Maria Nenonen, Vappu Kesseli, Anna Kesseli, Sulo Jakonen, Martti Jakonen ja Sirk-ka Hovi. Edessä vasemmalta Vilho Kesseli, Hilja Nenonen, Martta Jakonen ja Tyyne Poski-parta. Reino Kontulaisen valokuvakokoelmasta.


Esk

on p

uum

erk

ki

Viimeksi kertoilin, kunkeitin kiisseliä. Nyt on ai-heena piiraan paisto, seminkä kaikki karjalaisnai-set sekä monet miehetkinhallitsevat.

Olen oppinut paistamaanpiirasta niin kuin monetmuutkin asiat oman äidinohjauksessa. Silloin kunolin lapsi, piirasta paistet-tiin joka taloudessa, jossame käytiin kylässä. Jotenkatietysti kuvittelin, että kaik-ki ihmiset tekevät niin. Vas-ta myöhemmin valkenihämmästyttävä totuus.

Isä rakasti piiraita. Kunensimmäiset saatiin uunis-ta, piti jouduttaa kahvi tule-maan sekä isälle lämpimäi-siä kahvin kanssa. Saatiin-han me sitten muutkin. Pii-raasta näkee tekijänsä käsi-alan.

Oli hauska silloin koto-na, kun isä arvuutteli kenentekemä kulloinkin käsilläoleva leivonnainen oli. Oli-han hänellä vaimon lisäksineljä tytärtä.

Anoppini leipoi montasorttia. Hänellä oli porkka-napiiraat, lanttu- ja maksa-piiraat, sekä nämä tavalli-semmat ryyni- ja perunapii-raat. Ystävättäreni vannooohraryynipuuron puolesta.

Minä suosin puolet riisiä japuolet ohraryyniä. Siskonitaas haluaa pelkästä riisistä,mutta hänen miehensä eiolekaan karjalainen.

Minä en leivo enää jokalauantaiksi. En edes jokatoisena. Mitään juhlia ei sil-ti voi pitää ilman piirasta.Joskus kun on tiedossa suu-remmat tilaisuudet tai halu-taan leipoa pakastimeen, pi-dämme parin ystävänikanssa talkoot. Joskus lei-vomme yhtenä päivänä vii-sikin sataa piirasta. Yksimeistä on oikea mestari pu-likan kanssa ja ajjaa kaikkikakkarat. Minä teen oikeinnätit piiraat, jotenka rypyt-täminen on minun osani.Kolmas porukasta kypsen-tää ja voitelee ja tyhjentääpeltiä vauhilla.

Kun leivon itekseni, eikäniska kestä enää taikinanvääntämistä, teen sen lei-päkoneella. Kakkarat teentietysti pastamankelilla. Pu-likkataituriystäväni halvek-sii kovasti käyttämiäni apu-välineitä, mutta valmiissapiiraassa se ei takuullamaistu. Pääasia että minäsaan omatekoisia piiraita.

Olen tietysti jakanutosaamani tyttärelle. Hänsekä tyttärenlapset ovat ol-

leet mukana, kun olemmepitäneet kahden naisen tal-koita. Pastamankelilla tyt-tärenpoika tekee kakkaroi-ta hetkessä, niin monta kuinpöydälle mahtuu. Ekaluok-kalainen tekee jo melko sie-dettävän rypytyksen. Vaik-ka mummosta he tekevätparhaat piiraat, mitä kukaanvoi kuvitella.

Piiraan luonnollinen seu-ralainen on tietysti muna-voi. Siinä on tuhti ja mau-kas välipala tai aamiaisruo-ka. Kun olin lapsi, meillävielä kastettiin piirastapaistissa, mikä oli hautunutuunissa, kun oli saatu lei-pomiset pois tieltä.

Silloin ennen olikin lei-pomisessa monta kummal-lista mutkaa mukana. Meil-lä oli pärekatto, ja muistanainakin kerran, kun isä istuikatolla kipinävahtina. Äitilämmitti uunia lauantai-aamuna. Tavallisesti kesä-aikaan lämmitettiin uuni jokasteen aikana eli tosi ai-kaisin.

Näin sähköhellojen aika-na sitä ei tule ajatelleeksi,miten työläs piiraanpaistooli äitiemme aikaan. On-neksi on tuo tekniikka. Oli-si paha juttu, jos mein pitäi-si olla ilman piiraita, kun eiraamit enää pellaa niiku en-nen.

Vieno Hovatta

Piiraan paistoa

Kaikkihan sen muistane-vat, miten aina aprillipäivä-nä toisiamme koitimmekaikilla tavoilla aprillata.Usein muistettiin olla tosivarovaisia ja muistettiin,että on aprillipäivä. Joskusonnistuttiin oikein mojo-vasti aprillaamaan ja sittenhuutamaan: ”Aprilliä, syösilliä, juo kuumaa kuravel-liä.”

Meidän Lyydia-äiti saikerran oikein kunnolla ap-rillattua isää. Vieläkin nau-ru kuplii sisuksissa, kun sitämuistelen.

Äiti oli käynyt aamulyp-

syllä ja lähti sitten pikkuelukoita ruokkimaan navet-taan. Isä puuhaili aamukah-vin keitossa, kun äiti tullapyyhälsi kovalla vauhdillanavetasta ja kovalla äänellätoitotti: ”No, nyt siel onMustikki irti, ja mie en yk-sinäin maha sil mittää.”

Paineli navettaan minkäkintuista pääsi. Silloin saiSimo-isäkin liikettä töppö-siin. Vetäisi eteisennaulastaruudullisen sarkapompanpäälleen ja ”kottoset” jal-kaansa. Housuja ei ollutaika ruveta pukemaan, jaisäkin paineli navetalle päin

Yks aprillijuttu

Haluatko säilyttää vuodenKurkijokelaiset pienessätilassa, pölyttymättä?Nyt saatavana vuoden 2005 vuosikerta CD-romppuna 20 euron hintaan (sis. alv).Tarvitset vain Acrobat Reader-ohjelman lukeaksesi joka lehden sivusivulta omalta tietokoneeltasi.Tilaa tai hae Kurkijokelaisen toimituksesta, Koulukuja 7,32200 Loimaa, puh. (02) 762 2551, 050-521 3336,e-mail: [email protected].

Vuoden 2004 Lastenevakkomatka –keruuntulokset esitellään lauan-taina 8.4. klo 12 Karjala-talolla Helsingissä.

Karjalan Liiton pitäjä-yhteisöjen kevättapaamises-sa huomenna lauantaina 8.4.klo 12 esitellään vuonna2004 järjestetyn Lastenevakkomatka –keruun antia.Keruuseen tuli noin 180vastausta lyhyistä tarinoistauseiden kymmenien sivujenmittaisiin kertomuksiin. Ai-neiston järjestänyt ja analy-soinut opiskelija Ulla Savo-

lainen kertoo millaisestamateriaalista on kyse.

Opetusneuvos ja tietokir-jailija Pertti Luumi valottaasota-ajan lapsen kokemus-ten merkitystä ja sitä, mitenkerromme lapsille omistalapsuudenkokemuksistam-me. Pertti Luumi on toimi-nut Seurakuntien lapsityönkeskuksen pääsihteerinä.Hän on muun muassa kehit-tänyt opettavan kerronnanmenetelmää. Tammikuussa2006 häneltä on ilmestynyttarinan kertojille apuväli-neeksi Kertojan käsikirja.

Opetusneuvos Pentti

Luumin alustus on nimel-tään ”Kokemus luo kerto-muksen – kertomus sanoit-taa kokemuksen. Lapsuudenkokemukset seuraavat läpielämän”. Hänen esityksensäalkaa noin klo 12.20. Esitys-ten jälkeen on varattu aikaakeskustelulle.

Tilaisuus KarjalatalollaHelsingin Käpylässä, Käpy-länkuja 1. Tilaisuuteen onvapaa pääsy. Tilaisuus onkaikille avoin. Tilaisuudenjärjestävät Karjalan Liitto jaOK-opintokeskus. Tervetu-loa!

Karjalan Liitto tiedottaa

Lasten evakkomatkatJuolaht mielehein… niin, että raidallisten flanel-

listen alushousujen lahkeis-sa olevat nauhat vain heilui-vat.

Kului vain hetki, kun isätuli päätään pudistellen si-sälle ja noitui: ”Voi pattisennahka, kyl tuo Lyyti nytminnuu pahemma kerra ap-rillas, eihä siel mitä Mustik-ki vallollaa olt.” Tuo patti-sen nahka oli meidän isänsellainen lievä kirosana,joka aina jossain tilanteessahänen puheessaan vilahti.

Äitikin tuli nauraa kiher-täen sisälle, ja isä uhkasi:”Varoha vaa, kyl mie siulmokomal viel näytän.” Kyl-lä muisti äiti niin varovai-nen koko päivän olla, etteiainakaan sinä aprillipäivänäisän uhkaus toteutunut.

Terttu Ketola

votti kaikkia lähtemäännukkumaan ja ihme kyllä,hänen sanaansa uskottiinaina.

Lähellä Riitan tupaa eli-vät Aapro, Abraham, Karvi-nen ja vaimonsa Katri o.s.Kilpiö (=Mielonen). Heilläoli lapset: Juho ja Anna.Juho meni Elisenvaaraanrautatieläiseksi ja Annameni evakkoaikan naimi-siin länsisuomalaisen (=vii-tasaarelainen) Kalle Pentti-sen kanssa, joka välirauhanaikaan muutti myös Korpi-saareen asumaan.

Ihan rannan naatikallarinteessä oli Martti ja Ma-ria Meskasen talo. Tässä ta-lossa oli toisin ajoin väkeäyli 15 henkeä. Ensin lapset:Anni, Antti, Helmi, Matti,Väinö, Viljo ja Eeva. Antinvaimo oli Anna o.s. Neno-nen Haavikolta ja heillälapset: Sirkka ja Pertti.Matti poika oli oikein kou-lun käynyt käsityönopettjaja hyvin taitava. Väinönvaimo oli Miina o.s. Heino-nen Vätikästä. Heillä olilapset: Martti, Anja, Ristoja Raija. Anni oli ompelijajoka osasi tehdä kuinka hie-non koltun tahansa. Hänel-lä teetettiin hää- ja juhlapu-vut vakituisesti. Väinö olimyös käsityönopettaja jatekee hän nykyään virsi-kanteleita. Viljon vaimonnimi oli Helmi o.s. Valko-nen. Väinö ja Antti olivatammattikalastajia. Vanha-isäntä Martti kävi myymäs-sä poikien kalansaaliit, jo-ten pojille jäi enemmän ai-kaa kalastamiseen. Vanhaemäntä oli oikea heletin,jonka kielenkantimet eivätpäässeet ruostumaan. Ma-rilla oli aina sanottavanaankaikille mairittelevaa ke-huskelua, eikä hänen kans-saan kukaan päässyt kos-kaan riidan alkuun, hän kun

aina rupesi kehumaan vas-tapuoltaan. Hymyyn siinäpahansuopaisinkin lientyipakostakin. Ison perheenkeskipisteenä hän oli oppi-nut soutamisen ja huopaa-misen taidon. Ja varmastisuurelta osin juuri Mari-emännästä johtui, että tämäsuurperhe eli kitkatonta elä-mää ja oli hyvätuulista janauravaista. Talossa kävihyvin paljon vieraita ja naa-pureita ja sukulaisia. Useinsinne kokoonnuttiin varta-vasten suutasoittamaan jahuulta heittämään. Unissa-saarnaajatkin pitivät taloasaarnapaikkanaan. Mm.ukuniemeläinen HelenaKonttinen kävi useaan ot-teeseen siellä saarnojaan pi-tämässä, hän saarnasi ma-kuultaan. Anni Kormanomyös kävi saarnaamassaheillä, hän saarnasi seisoenhorroksessa.

Nyt tulemme sitten Mes-kasen rantaan, jossa rannas-sa on nuottakota ja laudois-ta tehty venevaja. Rannantöyräällä oli Matti ja EeroKuosan talo. Tämä talo oliheidän sivutilansa ja asuitässä Matti Nenonen per-heineen. Heidän kanssaaneli Revon Anni.

Olemme nyt keskelläsaarta, kylätien varressa.Aivan tien varressa oli Ant-ti ja Riitta Veripään vaurasherraskainen talo. VaimoRiitta oli o.s. Toro Hiitolas-ta. paikan vanha nimi oliRyntymäki ja asui taloa sil-loin viisi veljestä. Juho-ni-misen veljeksen poika olinykyinen Antti Veripää.Antilla ja Riitalla oli vainyksi tytär Eeva. Eeva meninaimisiin Yrjö Lampisenkanssa Sillankorvasta, jokakatosi talvisodassa.. Heilläoli yksi tytär Terttu-Tuulik-ki. Antin sisar Aino elimyös talossa, kunnes meni

naimisiin naapurin pojanVäinö Kuosan kanssa. Ve-ripää oli pitäjän kuulu talo,etunenässä kaikessa. Anttioli monissa luottamushom-missa mm. lautamiehenä.Itse isäntää ei usein pelloil-la, eikä muissakaan talontöissä, mutta silti työt luis-tivat sillä Antti osasi johta-misen taidon. Antti halusiolla ensimmäinen kaikissauudistuksissa, yksinpä ra-dio ja moottorivene oli heil-lä ensimmäisenä kylässä.Myöhemmin Antilla olimoottoripaatti niin hienokuin huvipursi, kajutat,keittiöt sun muut siinä oli.Antin sanaa pidettiin kyläl-lä lakina, hän oli kuin olisiollut askelta muita edellä.Ja itsekin Antti tiesi, ettähän oli pikkusen parempikuin muut, jo hänen ryhtin-sä, kun hän istui moottorin-sa peräsimessä oli suorem-pi ja ylväämpi kuin toistenukkojen. Veripään naisetolivat Lotissa ja Martoissatoimihenkilönä ja muuten-kin hyvin arvostettuja ja va-listuneita.

Ylätalon Pekon tytär

Julkaistu aiemminKurkijokelaisessa nro 5/6.2.1970. (Martti Jakoneneli 1920-1993.)


Asianajajia

AsianajotoimistoHEIKKI RANTANENJulkinen kaupanvahvistaja

Kauppalankatu 9–11 B, Loimaap. (02) 762 2888, fax 762 [email protected]

AsianajotoimistoJARI HEIKMAN OY

Asianajaja, varat. Jari Heikmanvaratuomari Kaarina Nylamovaratuomari Katri Nieminenvaratuomari Anne RöppänenTuruntie 8–14, II krs. Loimaa,

puh. (02) 762 4400, fax 763 [email protected]

www.heikman.com

ASIANAJAJAon asianajajaluetteloon hy-väksytty lakimies, jolla onsäädetty kokemus ja taito.Asianajajan toimintaa valvo-vat Asianajajaliitto ja oikeus-kansleri. Asianajotoimistothoitavat myös maksuttomiaoikeudenkäyntejä ja oikeus-turva-asioita.

Varatuomari

LAATUAEDULLISUUTTA

AMMATTILAISELTA• Kellohuoltopalvelu• Käsikaiverrukset• Konekaiverrukset• Korukorjaus/ kivi-istutustyöt• Sormuksien valmistus• Ja nyt myös lasikaiverrus

KELLOLIIKEJuhani Lankinen Ky

Kauppalankatu 2, LoimaaPuh. (02) 763 2760

(Kaupungintaloa vastapäätä)

KAIKKI PAIKAN PÄÄLTÄ

ERLUND-taloERLUND-talo Hengittävä hirsitalo. Rakenteissa eimuoveja eikä epäorgaanisia aineita.Englannin MTV:n valinta Suomenedustajaksi Grand Designs-ohjelmaan.

Asu terveellisesti, hengitä vapaastiunelmiesi talossa, Erlund-talossa!

Kotimaan myynti:Juhani Eklund p. 0400-530 979e-mail: [email protected]

MELLILÄN HIRSITYÖYsitie 345, 32300 MELLILÄ

ERLUND-talo EHT-liitonjäsenErikoishammasteknikko

MARKO ROSENDAHLVastaanotto Heimolinnankatu 14 Loimaa

Ajanvaraus puh. (02) 763 1179

KukkaBoxPuh. 762 2669

Vastapäätä LoimaanAluesairaalaa

Haapasen HautaustoimistoTÄYDELLINEN HAUTAUSPALVELU

Puh. 762 2700 ja 762 2857Heimolinnankatu 16, 32200 LoimaaLiikeajan jälkeen Reunanen puh. 762 2700

Matkap. 0500 531 814, 050 561 0547

ONKSTIETOOVASTAUKSET1. vuonna 19472. paprika3. vuonna 18864. pakanallinen talteen

otetun sadon ja lop-puun saatettujen töi-den juhla

5. 23 vuotta6. kupari7. Inarinjärven8. 30,48 cm9. huuhkajan10. riisitauti

Ensi sunnuntaina 9.4.klo 21.15 TV1:ssä sekäuusintana seuraavanalauantaina 15.4. esitet-tävä Ykkösdokumentti”Vaiettu murhenäytel-mä” on hieno ja kosket-tava esitys Elisenvaaranrautatieasema-alueesta,missä kesäisenä päivä-nä 20.6.1044 viidessä-toista minuutissataivaalta satoi kuolemayli 130 viattomalleihmiselle.

Koskettava dokumenttiMuutamia ohjelman te-

koon vaikuttaneita ja tieto-ja ohjaajalle Erkki Rahko-lalle antaneita oli kutsuttutorstaina 23.3. PasilanIsoon Pajan auditorioonkatsomaan ennakkoon ky-seinen dokumentti. Yhdel-läkään meistä ei ollut silmä-kulmat kuivina, kun esityspäättyi. Ei myöskään tuntu-nut sopivalta taputtaa, min-kä ohjaajakin ymmärsi. Ta-putukset ohjaaja toki sai vä-hän ajan päästä, kun olim-me ”järkytyksestämme”

selvinneet.Saimme kuulla heti tuo-

reeltaan kommentteja oh-jelmassa haastatelluilta An-nikki Söderholmilta, AilaRusilta, Esko Aholalta jaEero Laukkaselta. On il-meisesti ollut ihan terapeut-tista saada käydä noitamuistoja läpi. Heti Elisen-vaaran pommitusten jäl-keen tapauksesta ei yksin-kertaisesti puhuttu, se vaiet-tiin pois. On ollut hyvä käy-dä – vaikkakin näin pitkänajan jälkeen – tuolla järky-

Elisenvaaran matkalla tutustuneet kurkijokelainen Annikki Söderholm (vas.), ohjaaja ErkkiRahkola, jonka anoppi oli Elisenvaarassa pommitusten aikaan, sekä räisäläläinen Aila Rusitapasivat dokumentin ennakkonäytöksessä. Tapaaminen oli lämmin.

Eero Laukkasella ja Eino Vepsällä riitti tarinaa dokumentinennakkonäytöksen jälkeen. Eero oli rautatieasemalla pom-mituksen aikaan ja 9-vuotias Eino kotipihallaan noin kol-men kilometrin päässä, mistä hän katseli pommien pudotta-mista ja valtavia lieskoja.

tyksen ja suurten menetys-ten paikassa.

Suosittelen lämpimästikyseistä dokumenttia. Olisihyvä nauhoittaa se, sillä sii-nä on niin paljon asiaa, et-tei kaikkea pysty yhdellänäkemällä omaksumaan taihuomaamaan. Dokumentis-sa käytetään filmimateriaa-lina neuvostoliittolaista so-danjälkeistä propaganda-

elokuvaa ”Läpimurto”.Yleisradio on ostanut ky-seisen elokuvan esitysoi-keudet. Saapa nähdä, esite-täänkö se joskus TV:ssä ko-konaan.

Kiitoksia tekijöille! Täl-laisia dokumentteja lisää.Kansamme tarvitsee näitätraumoistaan toipuakseen.

Raija Hjelm

SPAR LOIMAAKauppias Sami Toivonenpuh. (02) 763 6850ma - pe 7-21, la 7-18, su 12-21

RuokakauppaSinun makuusi

762 2848

LOP-Kultapiste

763 2150

040-765 7028

Ritvanja OilinEines-keittiö

76368520762 4432

762 2062

762 1413

Ainutlaatuisellenaiselle ja lapselle

Kariniemen broilerin

Tarjoukset voimassa: perjantai - lauantai 7. - 8.4.2006.

KOIPI-REISI PALATn. 1,3 kg 3 ras/tal.

KG

500 kg:n

ERÄ

ESPANJANAPPELSIINI KG

5,995,99kg5,99Atria Porsaan ulkofile

n. 1,5 kg

239rasia

Atria Naudanpaistijauheliha

400 g (5,98 kg)

Valiojogurtti Vanilla1 kg

199prk

199pl

Hartwall Upcider siideri 0,5 l (3,58 l) Sisältö 1,79 Pantti 0,20

Kymppi-mämmi700 g (2,41 kg)

169rasia

Hovi Tuorejuustot200 g (9,95 kg)

199prk149

pkt

Fazer Tumma tai vaaleapääsiäislimppu

450 g (3,31 kg)

0,990,990,99099

Kurkijoki-Seuran toimintakertomus vuodelta 2005 … pankki- ja ilmoitusasiat hoiti puheenjohtaja....

Documents

Transcript of Kurkijoki-Seuran toimintakertomus vuodelta 2005 … pankki- ja ilmoitusasiat hoiti puheenjohtaja....