Naisten muistelukerrontaa palkkatyöstä 1940- ja

1950-luvuilla

Kirsi-Maria Hytönen

kirsi-m.hytonen@jyu.fi

Etnologia / JY

21.2.2012

Kannettu kaksoistaakkaÄitiys työssäkäyvien naisten

muistelukerronnassa

1940- ja 1950-luvuilla 

Sisältö

Aineisto ja muistelukerronnan luonne

Ilmapiiri ja valinnanmahdollisuus?

Yksinäinen äiti

Raskaus, synnytys ja työ

Lastenhoidon ratkaisuja

Pani ukko, kukko tai halla, sanoivat miehet - aina Kekkonen maksaa. Katkeria olivat kun se äideille maksettiin, lapsilisä, akat muutenkin vähän koppavia kun sodan elivät ja ilman miehiä toimeen tulivat. Mahdoton hinku omaan rahaan, raha kyllä kelpasi mutta vei miehiltä valtaa. (TMT 258:1325, synt. 1926.)

Aineistot

Kirjoitettua muistitietoa arkistoista:– Museoviraston keruuarkisto: Keruukysely 34:

Naisten elämä ja työpanos sotien 1939-1945 aikana (MV:K34)

– Työväen Arkiston muistitietotoimikunta (TMT): kokonaisuudet Sosiaalidemokraattinen nainen sekä Arki ja kulutus

Muistelukerronta kuvaa muistelijoiden omia kokemuksia ja tulkintoja heille merkityksellisistä tapahtumista.

Ilmapiiri (1)

A. Ahlströmin Kauttuan tehtailla ei avioliiton solmimista ole katsottu yleensä rikokseksi, joka aiheuttaisi välittömän irtisanomisen vaimolle. Esimerkiksi Yhtyneillä oli aikoinaan perinteisenä käytäntönä kehottaa perheenäideiksi ryhtyviä siirtymään päätoimisiksi hellapoliiseiksi. (MV:K34/343, synt. 1924.)

Ilmapiiri (2)

En naimisissa ollessani ollut vakinaisessa työssä, ainoastaan tilapäisenä. Katsoin, että kotitalous tuli halvemmaksi, kun äiti teki itse kotityöt. Esim. lapsen hoito ja myös ruoka. ja säilyi perhe sopu, kun äiti ei ollut liikaa väsynyt ulkopuolisesta työstä. Tää oli minun näkemykseni. (TMT 258:1320.)

Ilmapiiri (3)

Mieheni ei ehtinyt vielä aloittaa töitä uudessa työpaikassaan, kun joutui lähtemään sotaan ja kunnassa ei ollut useaan vuoteen ollut ko.työntekijää, joten töitä oli paljon rästissä. Maalaiskuntainliiton tilintarkastaja minut määräsi aloittamaan työt mieheni tuuraajana ja niin aloin purkaa tuota valtavaa rästisumaa. Tuosta tarkastajasta käytimme nimeä ”täti Talvitie”. Toimistossa ei ollut muita työntekijöitä, joten kaikki työt-ja-asiat kulki kätteni kautta. Minulla oli tuolloin kaksi pientä lasta ja tuona-aikana sain vielä kolmannenkin, ihmetteli ”täti Talvitie”, kerran käydessään: ”Missä ihmeen välissä, olet ehtinyt tuon lapsenkin saada?”. Asuin samassa talossa, joten jatkoin työpäivääni öisin ja viikonloppuina. Olen aina ollut vähäsen kunnianhimoinen töitteni suhteen ja lapsillani oli hoitaja, joten siltä osin oli asiat kunnossa. (MV:K34/1353)

Ilmapiiri (4)

Aloin kuitenkin taas katsella työpaikkaa ja pääsin Kouvolan Kauppalan silloisen kunnalliskodin sairasosastolle. […] Kuulin jälkeenpäin, että johtokunnan kokouksessa oli pitkään mietitty, kun olin naimisissa. Kauppala pelkäsi kovin niitä äitiyslomien antamisia, joten olinkin sitten ensinmäinen naimisissa oleva hoitaja siellä. Siellä myös henkilökunta asui talossa ja minä sain sitten johtokunnan luvalla asua mieheni kanssa talon ulkopuolella. Yöpäivystykset piti kuitenkin jäädä hoitamaan, sillä yöhoitajan paikka saatiin vasta myöhemmin. (TMT 256:1279/3, synt. 1929.)

Pula-aika, äitiys ja yksinhuoltajuus (1)

Mutta elämä ei ollut paljonkaan parempaa sodan jälkeisinä vuosina Ainoastaan pommitukset puuttuivat. Samalla tavalla oli kaikesta puute vuosikausia. Olin muotiliikkeessä modistioppilaana kun huomasin odottavani lasta. Ajattelin että on turvallisempi hankkia heti ravintolapaikka, siellä saa ainakin ruokaa. Menin elannon konttoriin ja pääsin heti työhön Kluuvikadun kansanruokalaan. Kerran sitten emäntä kutsui puheilleen ja kysyi odotinko lasta? Vastasin kyllä. Miksi ette kertonut töihin tullessanne. Sanoin että en siksi että silloin minua ei olisi otettu. […] Olin sitten elannossa töissä tammikuun loppuun. Poikani syntyi 15 helmikuuta 46. (MV:K34/671, synt. 1921)

Pula-aika, äitiys ja yksinhuoltajuus (2)

No ei siihen [avioliiton ulkopuoliseen lapseen] oikein suhtauduttu hyvin millään lailla. Yhteiskunta ei tullut vastaan millään lailla. Ainoastaan silloin kun poikani oli vissiin vuoden vanha, niin alettiin maksaa tätä lapsilisää. Ja sekin oli niin tarkkaan, että kun poikani oli maalla hoidossa, niin minä maksoin sinne hoidosta, mutta lapsilisän otin itselleni sitten. Ja se lopetettiin se lapsilisä, koska se ei kuulunut minulle se lapsilisä vaan lapselle. Vaikka minä maksoin sen hoidon itse. Mutta minä sain sen sitten. Se korjattiin kyllä. Että kyllä minä sen lapsilisän rupesin sitten kuitenkin saamaan. Mutta että se oli niin tarkkaa. (TMT 258:1316, synt. 1922)

Raskaus, synnytys ja työ (1)

Sain ainokaiseni -55. Ei ollut konttorissa tuuraajaa. Äitiysloma oli kuusi viikkoa. Tein raportit Helsinkiin koko lomani ajan. Juoksevat asiat hoiti johtaja. Ei ollut tarhoja. Vuonna 56 jouduin jättämään työni. En saanut lapselleni hoitajaa. (TMT 258:1322, synt. 1928.)

Raskaus, synnytys ja työ (2)Siellä kun sai samaa palkkaa miesten kanssa muuttui käytäntökin. Oli joskus nostettava enemmän kuin jaksoi. Tehtävät otettuaan ne täytyi suorittaa. Synnytyslomaa oli säästettävä viime tipalle. Kun olin valvonut lasten kanssa yön ja aamulla oli kiipeiltävä puutavaravaunuihin jopa tukkivaunujen päälle viimeistelemään ketjuja lukkoihinsa, tai mittamaan halkopinoja umpivaunuun, ei ollu itku kaukana. Myös suuremmilla asemilla kun miehet lastasivat kärryihin jokaiselle yhtäpaljon saattoi kuulla. ”Ei sinun kädet vapisi tiliä kuitatessasi, anna tyttö kärryn luistaa!” […] Ajat paranivat 50-luvulla, […]. Odotin esikoistani seitsemännellä kuukaudella, tulivat poltot ja syntyi poikalapsi joka hätäkasteessa sai nimen Tapio Olavi. Hän eli vain viikon. Lääkärin selitys oli: ”Vauva kuoli samasta syystä, kuin oli kesken syntynytkin. Hän ulosti verta.” Syynä olivat nuo raskaat kiviporalaatikot joita vatsani varassa jouduin nostelemaan junaan sepälle teroitettaviksi, toiset porat tulivat terävinä laatikoissa alasnostettaviksi. (TMT 259:1337, ei syntymävuotta.)

Raskaus, synnytys ja työ (3)

Poikamme syntyi 22.4.1942. […] Ei sitä juuri tietänyt kukaan, paitsi eräs ikivanha Kässiskä työpaikallani. Hän sai esimieheni painostamaan minua, että lakkaisin ajoissa töistä, koska eräs toinen nainen synnytti iltavuoron ruokatauolla tehtaan yhteismajoituksessa lapsen. Kävin kuitenkin aivan viimeiseen saakka töissä, mutta matkustin viimetingassa synnyttämään kotipaikkakunnalleni. (MV:K34/343, syntynyt 1924.)

Raskaus, synnytys ja työ (4)

Niitä raskaita säkkejä nostellessamme tälle apulaisrouvalle tuli keskenmeno, hän odotti esikoistaan, eikä hän olisi saanut nostaa noita säkkejä, enkä minä taas tietänyt hänen tilaansa ennenkuin tapaus sattui. Kyllä minua harmitti tämän nuoren äidin kohtalo, olen kuitenkin kuullut, että ovat saaneet lapsia sen jälkeen. (MV:K34/627, synt. 1918.)

Lastenhoidon ratkaisuja (1)

Sodan syttyessä olin ottanut äitini luoksemme asumaan. Näin me autoimme ja tuimme toinen toisiamme. Minun työssäkäymisestäni ei olisi tullut mitään ellei äitini olisi asunut luonamme. (MVK34/915, syntynyt 1911.)

Lastenhoidon ratkaisuja (2)Olin ansiotyössä koko sodan ajan. Jatkosodan aikana minulla oli pieni lapsi huollettavana. Asuimme kahdestaan pienessä, perin kylmässä vinttiasunnossa. Aamulla lapsen ruokittuani vein sen vaunuissa puistotädin huomaan ennen työhön menoani ja hain takaisin aamiaistunnilla syömään ja vaatteita vaihtamaan. Sitten taas takaisin puistotädille ja itse töihin. Viideltä hain pojan lopulta kotiin ja illan vietimme yhdessä. Jos oli niin paha sää, ettei puistotäti ollut paikalla, vein lapsen äitini luo, joka asui lähistöllä. […] Kun kotimme pommitettiin, sain lapsen ja äitini sijoitetuksi kaukaisten sukulaisten luo muutamaksi kuukaudeksi. (MV:K34/2435, synt. 1915.)

Lastenhoidon ratkaisuja (3)

Lastenhoito työssä ollessani sujui melko mutkattomasti. Äitini oli ensialkuun, mutta sitten otin kotiapulaisen, eikä lapsia tarvinnut kuljettaa kotoa pois. Meillä olikin hyvä onni apulaisten suhteen, kun kaikki olivat luotettavia ja hoisivat lapset hyvin. (TMT 256:1279/3, synt. 1929.)

Lastenhoidon ratkaisuja (4)

Rouva Salon lopettaessa lapseni hoidon yritin saada hänet läheiseen päiväkotiin – mutta turhaan! Siellä vain sanottiin – ETTÄ JÄÄKÄÄ KOTIIN!! Ja mieheni valmistumiseen ja työpaikan saantiin meni vielä useita kuukausia. Sitten sain erään rouvan hoitamaan kotiin lastani ja hoito maksoi 100 mk ja vuokra oli 100mk – koko silloinen palkkani upposi näihin menoihin. (TMT 259:1269, synt. 1929.)

Lastenhoidon ratkaisuja (5)Olin ansiotyössä. Oli pakko. Isä kuoli kohta [esikoisen] ristiäisten jälkeen. Kaksi sisartani ja koko isäni koti siirtyi hoitooni. Kesäisin ei ollut kotiapulaispulmia. Sisareni auttoivat kaikessa. Talveksi sain nuoren tytön. Syksyn alkaessa hän sairastui. Vein vauvan vaunuissa toimiston ikkunan alle. Olin kunnanvaltuuston kokouksessa pöytäkirjurina, kun yksi valtuutettu isäntä tuli sisään tyttäreni sylissään. ”Ei lasta saa itkettää. Mulla on näitä kotona monta kappaletta. Kyllä selvitään.” Toimistoapulaiset olivat luvanneet hoitaa lasta. Isäntä ehti ensin. Kun tuli hänen puheenvuoronsa, laski lapsen naapurin syliin. Niin lapsi kiersi sylistä syliin. Se oli hänen ensimmäinen kokouksensa. Minä: Voi rakkaat leppävirtalaiset. (MV:K34/975, synt. 1919.)

Lastenhoidon ratkaisuja (6)

Jouduimme Keuruulle evakoksi kesäkuussa 1944. Kylässä oli Osuuskaupan sivumyymälä, kyselivät kovasti siihen apulaista. Sain heti paikan ja alkoivat pyytää myymälänhoitajaksi, siinä oli lisäksi pieni postiasema. Minulla oli kaksi pientä lasta, anoppini hoiti lapset. Tiedustelin kirjeessä mieheni mielipidettä, hän sanoi saan tehdä niinkuin haluan, mutta ei toivo että annan lapset vieraan hoitoon kun anoppi muuttaa Orimattilaan. (MV:K34/980, synt. 1919.)

Lastenhoidon ratkaisuja (7)Ei ollu päivähoitopaikkoja [joten jäin kotiin lasten kanssa] ja jotenki mullakin mies, jolla oli paljon edustustehtäviä, paljon menoa, niin hän tykkäs että on hyvä että on joku kotona. Mutta koskaan hän ei sitten mun menojani rajottanu, vaan hän aina sano, että hoida joku lasten kanssa, niin hän päinvastoin tuki aina siis omia menoja. Ja lapsetkin tuli sellaisiksi, että ne kysy aina, että kun mä sanoin, että mä lähen sinne ja tänne, niin ne sano, että kuka meille tulee siksi aikaa. (TMT 332:1379, synt. 1924.)

Muistettu kaksoistaakka

Ratkaisu lasten hoitamisesta kotona tai äidin käymisestä kodin ulkopuolella töissä ei ollut yksinkertainen.

Muistelukerronnan suhde suureen kertomukseen vahvasta suomalaisesta naisesta tai sankariäidistä?

Muistelukerronnassa päivähoidon ja lastentarhojen rooli on luonnollisesti etäinen, koska niitä ei juurikaan ollut. Ns. perhestrategiat olivat tärkeämpiä.

Kiitos!

kirsi-m.hytonen@jyu.fi