Tunkkarin Sanomattunkkarinsanomat.fi/lehdet/2015-2/Tunkkarin_Sanomat_2015_2.pdf · Kuva Hannu Salo....

Tunkkarin SanomatNro 22 • 2 / 2015

Tunkkarin Sanomat • 2 / 20152

FI50 5512 0020 0177 37

Tunkkarin Sanomat

Leena Lukija

TS nro 22

30.11.2015 5,- (tai sopiva summa)

Sanottua:

Kylä elää rauhallista eloa

Tämän syksyn keskustelluimpia uutisessa ja ajankohtaislähetyksissä ovat maahanmuutto ja hallituksen kaavailemat säästötoimet valtion-talouden tasapainottamiseksi. Maahanmuutto

on seurausta Lähi-Idän moniongelmaisesta tilanteesta, jonka vuoksi pakolaiset pyrkivät kohti Eurooppaa. Myös Suomi joutuu kantamaan osan vastuusta, mutta muutto-liike meillä suuntautuu sinne, mistä majoitustiloja tiloja löytyy ja jatkossa tänne saapuneet asettautunevat lähinnä asutuskeskuksiin. Myös valtiontaloudet syyt ja taustat ovat moninaiset. Säästötoimenpiteiden valmistelu osoittaa, että kaikki jou-

tuvat luopumaan jostakin. Noista kahdesta isosta asiasta jälkimmäi-nen koskettaa meitä täällä pienel-lä rauhallisella kylällä enemmän. On hyvä kuitenkin nähdä iso kuva. Kuulumme edelleen kaik-kien maapallon asukkaiden joukossa elintasossa ja turval-lisuudessa parhaimpaa kvartaaliin ellemme peräti parhaim-paan desiiliin.

Jukka [email protected]

Tunkkarin Sanomat

Julkaisija Tunkkarin SanomatISSN 1799-9936 (verkkoversio)

Päätoimittaja Jukka Tunkkari

Toimituskunta Paula Rita, Hannu Salo,Jukka Tainio, Jukka Tunkkari

Lehden kannatusmaksu tukee edelleen mahdollisuuttamme julkaista lehteä jatkossa.

”Aharistaa, niinku tunkkarilaisia kirkosa.”Sanonta Vetelin Ylipään suunnalta

KIITOS!Lehden toimituskuntakiittää lämpimästi Markus Pajukangasta ja Ulla Nykästä ilmoitustilan ostostaja kannatuksesta.

Etukannen kuva Hannu Salo

Taitto Tiina Fors, Mainostoimisto Taikahattu

Näköislehti luettavissa netissä:www.tunkkarinsanomat.fi

Kuva

Han

nu

Sal

o

Pääkirjoitus

Tunkkarin Sanomat • 2 / 2015 3

Muista aina: Liikenteessä monta vaaraa ompi eessä.

Siksi valpas aina mieli se on turva verraton.

Eskarit toivottavat kaikille turvallista matkaa!

Hei, hei heijastin jokaiselle heijastin.

Hirvelle, kissalle, hauvalle, vanhalle, nuorelle, vauvalle.


Matkalla entistäkin liikkuvammaksi kouluksi

Tänä syksynä kaikki Vetelin koulut ovat lähteneet mukaan opetus- ja kulttuuriministe-riön rahoittamaan Liikkuva

koulu -hankkeeseen.

Hankkeen tavoitteena on luoda hyviä pysyviä käytänteitä; aktiivisempi ja viih-tyisämpi koulupäivä. Liikkuvissa kouluissa ajatellaan asi-oita uusilla tavoilla: esimerkiksi istutaan vähemmän, tu-etaan oppimista toiminnallisilla menetelmillä, liikutaan välitunneilla ja kuljetaan koulumatkat omin lihasvoimin.

Viihtyisämpiä koulupäiviä syntyy tekemällä yhdessä ja ottamalla oppilaat mukaan suunnitteluun, pää-töksentekoon ja toimintaan. Vuoro-vaikutus ja yhteistoiminnallisuus parantavat usein koulun il-mapiiriä, millä on vaiku-tuksensa myös kou-lun työrauhaan, oppilaiden sosi-aalisiin taitoi-hin ja oppi-miseen.

Tunkkarin koululla olemme perintei-sesti liikkeellä paljon. Teemme syksyi-sin marja- ja suunnistusretkiä. Isommat oppilaat pyöräilevät urheilukentälle ja kirjastoon. Talvella hiihdämme paljon ja jos vain säät sallivat teemme pitempiäkin retkihiihtolenkkejä. Koulumme on myös perinteisesti osallistunut Liikuntaseikkai-

lu-tempaukseen, jossa liikkumalla kerätään kilometrejä ja päästään tutustumaan eri kohteisiin.

Yksi Liikkuva koulu-hankkeen tavoitteista on myös saada koko yhteisö miettimään mitä me voimme tehdä vielä paremmin. Tehtyämme alkukartoituksen nykytilas-

tamme voimme todeta, että meidän tulee lisä-tä liikkumista tuntien aikana, meidän

tulee myös käyttää tilojamme ja välineitämme tehokkaam-

min. Koulumatkojakaan ei sovi unohtaa – ne

ovat mitä parasta hyötyliikuntaa!

PR


Kolmasluokkalaistenparitarinoita

Tarinat on kirjoitettu pareittain niin, että sama pari on kirjoittanut tarinan alun ja lopun, mutta tarinan väliosia ovat kirjoittaneet muut parit. Oppilaat ovat itse ennen lähetystä kirjoittaneet ne tietokoneelle ja samalla muokanneet tarinat vertaispalautteen sekä omien mielipiteidensä avulla sujuvammiksi.

VillasukkaOlipa kerran susi ja hirvi. He olivat kavereita. Erää-nä päivänä he löysivät metsästä villasukan. Mikäs tämä on, sanoi hirvi ja haistoi sukkaa. Yäk yäk ja vielä kerran yäk! Onko se käytetty? Susi kysyi. Haisee siltä, Hirvi sanoi. Sitten karhu tuli ja haiste-li sukkaa. Yäk yäk ja vielä kerran yäk.

Erika Österlund ja Mira Torppa

Myyrä IrmeliOlipa kerran myyrä Irmeli. Irmeli asui kuolleen karhun mahassa. Irmelin veli asui Ismon grillissä. Irmelin veli söi aina hampurilaista, äiti söi pizzaa, isä söi suklaata ja sisko söi vihanneksia. Veli pai-noi 5 kg, äiti painoi 10 kg, isä painoi 15 kg ja sisko painoi 4,9 kg. Sitten heille syntyi vauva joka pai-noi 2 kg. Vauva painoi vuoden päästä 10 kg.

Iikka Torppa ja Vilja Mäkisuvio

Hillitön hirviOlen suojassa metsästäjiltä Helsingin hienoimmassa Sokos hotellissa. Syön 100 kg päivässä. Hotellissa on kivaa. Minä eli Hirvi minun nimeni on Ismo. Minun lempi ruoka on pizza ja kahvi. Menen Lin-nanmäelle joka päivä. Hetken pääs-

tä Linnanmäellä tultiin kysymään haluatko kapu-cinopizzan. Tottakai ja pizza oli veri veri hyvää.

Leevi Kainu ja Vihtori Lahti

Karhu metsän kuningasKarhu on metsän kuningas. Eräänä päivänä valit-tiin uusi kuningas.Ja se on pieni karhu mutta se sisältää valtavia voimia. Voimat olivat ruuan syön-ti ja karjunta. Sen avustaja oli mahtava hiiri. Huo-nointa oli se että hän oli liian pieni. Yhtenä päivä-nä susilauma hyökkäsi ja kaikki muutti marssiin. Hiiri kuoli, koska sillä ei ollut hengityslaitteita.Karhu oli surullinen elämänsä loppuun asti.

Niko Uitti ja Jimi Läspä

Mahtava metsäjänisOlipa kerran metsäjänis, joka asui Helsingin hie-noimmassa Sokos hotellissa. Siellä hän sai suklaa-porkkanoita. Sitten hän lähti taxilla Linnanmäelle.

Siellä metsäjänis meni köyden-vetoon ja voitti suklaapork-kanoita. Suklaaporkkanat

ovat taivaallisia. Ja jänis rakasti porkkanoita. Hän söi

valtavasti niitä. Sitten siitä tuli maail-man kuuluisin porkkanoiden syömistä.

Selina Peltokangas ja Konsta Nygård


Vierailu Takalan tallilleEräänä syyskuisena aamupäivänä koko koulum-

me sai vierailla Takalan tallilla Sillanpäässä. Tallilla tutustuimme hevosiin ja poneihin. He-vosilla oli hassuja nimiä esimerkiksi Synttäri.

Venla-hevonen on allerginen itikoille. Saimme taluttaa ja harjata Muru-ponia. Saimme myös leikkimielisesti tu-tustua tallin töihin eri toimintapisteissä.

Kottikärryillä tasapainoiltiin ensin lankun päältä ja sit-ten kierrettiin ämpäreiden välistä. Kärryillä kuljetettiin hevosenkenkiä. Olimme myös tarkkuusheittoa. Hevo-senkenkä piti heittää ämpäriin. Hevoshaassa leikimme hippaa.

Kun taluttaa ponia ei saa olla ponin edessä, pitää olla ponin vieressä. Pitää kloksuttaa, että poni lähtee liikkeel-

le ja pitää sanoa ptrr, että poni pysähtyy. Kun taluttaa ponia pitää olla rauhallinen, ettei poni säikähdä. Ei saa tehdä äkkinäisiä liikkeitä.

Keppihevosradalla piti juosta ja hypätä esteiden yli keppihevosilla. Ensin piti jonottaa ennen kuin pääsi ra-dalle. Esteet olivat matalia.

Ponia harjataan myötäkarvaan. Poni oli kiinnitetty sei-nään, että se pysyisi paikallaan. Yksi kerrallaan sai harja-ta. Koukulla puhdistettiin kaviot. Ponille syötetään kau-raa ja joskus kesällä suolaa.

Tunkkarin koulun 1.-2. luokka


Anna-Kaisa KinnunenKoulun uusi kasvo:

Anna-Kaisa Kinnunen aloitti elokuussa Tunkkarin koulun kolmannen luokan opettajana. Neljäsluokkalaisten haastattelu paljastaa, millainen uusi opettaja on.

Milloin on syntymä- päiväsi? 5. huhtikuuta

Mistä olet kotoisin? Olen kotoisin Leppävirralta.

Missä paikoissa olet asunut? Olen asunut Ikaalisissa, Kajaanissa ja Oulussa.

Oletko viihtynyt Vetelissä? Olen viihtynyt. Täällä on paljon harrastuksia.

Miten olet viihtynyt Tunkkarin koululla? Hyvin, koska täällä on mukavia ihmisiä.

Miksi sinusta tuli opettaja? Koska olen halunnut lapsena opettajaksi.

Mitä kouluainetta opetat mieluiten? Opetan mieluiten käsitöitä ja matikkaa.

Onko sinulla jotain erityistaitoja? Olen mielestäni hyvä lei-pomisessa ja käsitöissä.

Millainen on perheesi? Perheeseeni kuuluu isä, äiti, veli ja kolme siskoa.

Mitä harrastat? Harrastan neulomista ja kuntosalilla käymistä.

Millaisia tulevaisuuden- suunnitelmia sinulla on? Haluaisin matkailla Thai-maassa.

Millaisia terveisiä ha-luaisit lähettää lehden lukijoille? Mukavaa syksyn jatkoa!

Anna-Kaisan kymmenen kärjessä:

1. Paikka: oma sohva

2. Eläin: kissa

3. Kirja: Paimentyttö

4. Elokuva: Itse ilkimys 1

5. Artisti: The Rasmus

6. Näyttelijä: en tiedä

7. Peli: Monopoli

8. Vuodenaika: kesä

9. Ruoka: uunilohi

10. Herkku: suklaa ja salmiakki


Viimeisin vaihe sotamies Hytin tapauksessa

1960-luvun alussa Suomea puhutteli Suomea sotamies Emil Hytin tapaus. Mies oli ammut-tu karkurina Ilomantsin mottitaistelujen aika-na 5.8.1944. Sotaylioikeus vapautti ampujan, majuri S. O. Lindgrenin kaikesta vastuusta. Hän nousi myöhemmin otsikoihin käytökses-tään luvattomia metsästäjiä kohtaan.

Ilmari Turja oli silloin Uuden Kuvalehden päätoi-mittaja ja hänelle alkoi tulla todistajalausuntoja Hytin tapauksesta. Vuosien 1959 – 61 välisenä aikana lehti julkaisi aiheesta 12 artikkelia. Ne he-rättivät huomiota ja kummastusta, miten näin oli

voinut tapahtua. Lukijoille syntyi käsitys, että Lindgren ampui Hytin pikaistuksissaan ilman asiamukaista har-kintaa.

Talousvaikeuksissa oleva Hytin leski, neljän lapsen äiti, haki 1962 tuomionpurkua Korkeimmalta oikeudelta. Ta-paturmatoimisto ja vakuutusoikeus olivat hylänneet hä-neltä leskeneläkkeen. Korkein oikeus ei muuttanut tuo-miota. Uuden Kuvalehden lukijat olivat tyrmistyneitä.

Turja ja Kekkonen, lakimiehiä molemmat, reagoivat omalla tavallaan. Edellinen kirjoitti aiheesta Kansalliste-atteriin näytelmän Sotamiehen kunnia. Turja oli saanut pidettyä presidentin tähän asti erillään tapauksesta, mut-ta nyt Kekkonen jyrähti Lakimiesliiton puheenjohtajalle. ”Esimerkiksi ne Korkeimman oikeuden jäsenet – jotka estivät sotamies Hytin tappoa tai murhaa koskevan asian käsittelyn, varmaan olettivat toimivansa riippumattomi-na. Minusta he eivät olleet riippumattomia; jos minulla olisi ollut valta, olisin tuominnut heidät pitkäaikaiseen vankeusrangaistukseen tuomiovallan väärinkäytöstä.”

Hytin tyttären muistoja ja ajatuksia

Neljätoista vuotta sitten kirjoitin maakuntalehteen sivun mittaisen artikkelin Hytin tapauksesta. Aineistoa kerä-tessäni sain yhteyden perheen vanhimpaan tyttäreen Kyllikkiin. Sain vaikutelman, että heidän surutyönsä oli pahoin kesken.

Hämmästyin, kun sain syyskuussa Kyllikiltä pitkän ja

iloisen kirjeen. Hän oli säilyttänyt osoitteeni ja päättänyt kertoa tärkeän tiedon, jonka ydin oli tämä: ”Isän muisto-kivi on nyt Lappeenrannan sankarihautausmaalla. Sun-nuntaina 20.9. siellä oli pienimuotoinen hartaustilaisuus. Mukana olivat sotaveteraanijärjestön puheenjohtaja Erk-ki Pulli, rovasti Taipale ja veljespappi Vanhanen. Meitä sukulaisia oli parikymmentä. Tilaisuus oli lämminhen-kinen.”

Ida ja Emil Hytti kahden vanhimman lapsensa kanssa. Kuva Uudesta Kuvalehdestä.


Paikallislehti pyysi Kyllikiltä artikkelia tapahtuman johdosta. Siinä hän kertoo aluksi, että ahkera isä oli pal-jon sivuansiotöissä, koska tila oli pieni. Sitten alkoi talvi-sota. Isä lähti sinne ja muu perhe meni evakkoon. Rau-han jälkeen he palasivat kotiin, mutta jatkosodan alettua oli taas lähtö edessä. Viimeksi äiti ja lapset olivat evak-koina Uudenkaupungin tienoilla ja Kyllikki paimensi siellä Sundholman kartanon lehmiä.

Kyllikin kirjoittamaa

”Eräänä päivänä äiti tuli pellolle kantaen pikkuveljeäni ja sisareni oli mukana. He kaikki itkivät. Äiti sanoi, et-tei meillä ole enää isää. Miten niin ei ole? Isä on kuollut. Ei, ei voi olla totta. Se oli kauheaa ja kamalaa. Naapurin isäntä tuli käymään. Aikuiset kuiskuttelivat jotain. Meille lapsille ei kerrottu. Jotenkin ymmärsimme, ettei kaikki ollut niin kuin olisi pitänyt.

Myöhemmin saimme tietää, että isä ei ollut kaatunut. Hänet oli ammuttu karkurina. Ei, meidän isä ei ole voi-nut olla karkuri. Palasimme kotiin, joka oli jäänyt Suo-men puolelle. Muutaman kuukauden kuluttua syntyi nuorin sisaremme, ihana pieni tyttö. Hän oli iloinen ja herttainen pienokainen ja ilahdutti surullista kotiamme.

Sotaoikeus kokoontui ja tuli päätös, ampuja oli vapau-tettu kaikesta vastuusta. Hänet oli jopa ylennetty. Olin

vihainen, niin vihainen. Myöhemmin asia tuli yleiseen tietouteen sattuman kautta. Päätoimittaja Ilmari Turja yritti lehdessään saada meille oikeutta, mutta ei onnis-tunut mahdottoman edessä. Hän kirjoitti näytelmän: Sotamiehen kunnia. Se esitettiin Kansallisteatterissa. Ensi-illassa olivat mukana presidentti Kekkonen ja rou-va Kekkonen.

Isämme kunniaa ei kukaan muu yrittänytkään puolus-taa. Nyt hänelle on veteraanijärjestön tuella muistokivi Lappeenrannan sankarihautausmaalle. Sankari hän oli ja on. Puolusti isänmaataan kuolemaansa asti. Hän oli meille sankarien sankari. Olisimme olleet onnellinen perhe, jos isämme olisi saanut elää.”

Kahdenlaisia arvoja

Jatkosodan vaiheisiin perehtyessä tuntuu siltä, että meillä oli kahden kerroksen väkeä. Jako tuli esiin jo rajaa ylitet-täessä ja myöhemmin asemasodan aikana. Esimerkiksi Linna otti sotaromaanissaan jyrkän kannan teloituksiin. Hytin tapauksessa jako pelkistyi jo alussa. Paikalla ol-lut kapteeni todisti oikeudessa, että Hytti oli kysyttäes-sä kolmesti kieltäytynyt palaamasta joukko-osastoonsa. Kukaan miehistön jäsenistä ei ollut kuullut tällaista.

Lindgrenin lähetti näki myös ampumisen, ja everstin arvoinen mies kuulusteli häntä. Rohkea lähetti kieltäytyi

Saattoväki kuuntelemassa rovasti Taipaleen puhetta. Oikeassa reunassa näkyy osa sankarihauta-aluetta.


Vasemmalla Kyllikin miniä Anneli, poika Marko, Kyllikki itse ja pojan tytär Victoria.

allekirjoituksesta, koska pöytäkirjassa ei ollut kaikkea hänen sanomaansa. Turjalle tulvineet todistajalausunnot olivat tavallisten sotilaiden kirjoittamia. Samoihin aikoi-hin Lindgrenin esimiehet ylensivät hänet everstiluut-nantiksi miestä tukeakseen. Väärä yhteisvastuullisuuden tunne sumensi heidän oikeustajunsa.

Kaikkein surullisinta asiassa on omaisten vuosikym-meniä jatkunut piina. Osittain samanlainen tapaus on meille veteliläisille tuttu samoin seurauksin. Sain luetta-vaksi asianosaisen veljen muistiinpanot. Siitä kävi selvil-le, kuinka omaisilla oli ollut raskas taakka kannettavana surun takia, jota ei voinut käsitellä. Muistokivet muut-tivat tilanteen. Ne saatiin aikaan veteraanijärjestöjen aloitteesta niin Lappeenrannan kuin Vetelinkin sanka-rihaudoille. Veteraanit eivät olleet heitä hylänneet, vaan pitivät ja pitävät Emiliä ja Väinöä arvoisenaan.

Lauri Väinönpoika kertoi ajatuksistaan Seura-lehdes-sä. Teksti päättyi näin: ”Paljon helpotti, kun isä sai vuon-na 1993 oman hautakiven Vetelin kirkkomaalle, teloi-tettujahan ei yleensä sankarihautoihin siunattu. Silloin tajusin, että kotipaikkakunnan ihmiset olivat halunneet palauttaa hänet vertaistensa joukkoon.”

Mikko Tunkkari

Syksyn työmaa odottaa...

Kuva Hannu Salo


Mieluisia muistojaopettajantyöstä

Tunkkarin koulussaTunkkarin koulu rakennettiin 1950-luvun alussa suurten ikäluokkien koulutustarpee-seen. Miltei samoilla piirustuksilla tehtyjä kouluja on maassa satoja. Tuon ajan kulttuu-riin kuului opettajien ja muiden koulun työn-tekijöiden asuminen koulurakennuksessa, ja niinpä Tunkkarin kouluunkin rakennettiin peräti neljä asuntoa, kun luokkahuoneita ra-kennuksessa oli vain kolme. En tarkalleen tie-dä perusteita, joilla rakennus paikalleen sijoi-tettiin. Ihan täydellinen valinta se ei käyttäjien kannalta kuitenkaan ole ollut. Vesiperäinen maa ja pitkälle kevääseen routiva piha kent-tineen ovat vuosien mittaan aiheuttaneet monenlaista hankaluutta niin rakenteille kuin jokapäiväiseen käyttöönkin. Toisaalta – joki-maisema ja vehmaat rannat ovat mitä muka-vin työskentely-ympäristö.

Oppilaita pullisteleva koulu– ja kyläläiset sen tukena

Siirryin Tunkkarille Räyringin koululta, kun kou-lun pitkäaikainen johtaja Paavo Nuottimäki jäi eläkkeelle vuonna 1985. Annankallion alueelle oli muutamia vuosia aiemmin alettu rakentaa laajaa omakotialuetta, ja löytyipä alueellta tont-

teja myös rivitaloille. Männikköön nousi talo toisensa jälkeen . Nuoria perheitä – ja kouluun tietysti paljon uu-sia oppilaita. Tilat olivat kovin puutteelliset, ja niinpä ru-vettiin johtokunnan kanssa selvittelemään laajentamisen mahdollisuuksia. Suurimmaksi esteeksi osoittautui aluksi oman kunnan koulusuunnitelma, jossa oli koulujen sa-neerausjärjestys määritelty ajattelematta sen kummem-min Tunkkarin alueen muuttuneita olosuhteita.

No – saimme tarkastajan käymään koululla, ja hänelle oli heti selvää, että lisätilaa tarvitaan. Läänin kiintiöstä meille luvattiin rahoituskin. Johan saatiin omassakin kunnassa tilanne ajan tasalle ja päästiin suunnittelemaan uutta. Tiukat rajat pistettiin kuitenkin laajennuksen kus-tannuksille, kunnan omia rahoja ei pakollisen osuuden lisäksi juuri lupailtu. Salin ja näyttämönäkin toimivan luokan pienuus jäivät muuten hyvässä ja toimivassa lop-putuloksessa kieltämättä pikkasen harmittamaan.

Sen opin nuori koulunjohtaja rakentamiskokemukses-ta sai, että kun yhdessä kyläläisten kanssa lähdetään asi-oita ajamaan, niin valmista kyllä syntyy. Useamman ker-ran sai johtokunta ja koko kyläkin pistää parastaan, kun uusien tarpeiden tai koulun säilymisen puolesta oltiin liikkeellä. Edesmennyt pitäjän pappi Seppälän Risto to-tesikin naureskellen erään puolustusoffensiivin jälkeen, että te masinoitte niin hyvin toteutetun kampanjan, ett-eivät he lautakunnassa sille yksinkertaisesti mahtaneet mitään. Risto oli tuolloin koululautakunnan puheenjoh-taja ja tietysti meistä päin nähden vastapuolella. Katseli asioita myös laajemmin ja huumorilla.

Vanhempien, johtokunnan, myöhemmin vanhempain-neuvoston ja kyläläisten tukea koululla tarvittiin vuosien varrella monta kertaa. Ei ollut suurikaan ongelma saada kylän traktorimiehet paikalle uusimaan koulun pihan

Jenni, Marja ja Kaisa ryhmätyön äärellä.

Syksyn työmaa odottaa...


savinen pinta karkeajakoisemmaksi. Samalla kasattiin pihan savimaasta ulkorakennuksen taakse hiihtoharjoit-teluun sopiva mäentökkyrä. Ulkorakennus saneerattiin talkoilla suksi- ja luistinvarastoksi. Eräs projekti oli kou-lun yläkerran asunnon muuttaminen opetustilaksi osin talkoovoimin. Hupaisa muisto tuolta ajalta on maalaus-töissä vuorollaan ahertanut isovanhempien ryhmä, joka naureskellen totesi työn lomassa, että kerrankin on kun-nan rakennushommat hyvissä käsissä.

Tunkkarin Tuulet -kyläyhdistys oli moottorina suu-rimmassa yhteisprojektissa, jonka avulla ja Pirityisten tuella koulun piha-alue pistettiin uuteen uskoon raken-tamalla laidat jääkiekkokaukaloon ja varustamalla alue muutenkin monenlaisilla pihatelineillä. Tehtiinpä ran-taan grillikatoskin, jonka loppu ei valitettavasti sitten ol-lut kovinkaan kunniakas.

Kehitystä ajan mukanaRuuhkaisina alkuvuosinaan Tunkkarin koulu palveli osittain jopa kansalaiskouluna. Koulukeskuksen raken-nusten valmistuttua voitiin sitten rauhoittua 1960- ja 70-luvuilla kansakoulun ja peruskoulun ala-asteen teh-tävien hoitamiseen. Ikäluokkien pieneneminen toi kou-lulle näihin vuosiin asti vieneen haasteen oppilaiden riit-tämisestä. Koulua ajatellen uuden asuntoalueen raken-taminen lähialueelle oli eräänlainen lottovoitto, joka on pitkään turvannut sen aseman.

Kasvava oppilasmäärä ja toisaalta muuttuneet ajan vaatimukset ovat koulurakennusta kovasti muokanneet. Ensimmäinen muutos oli varmaan koulun leivinuunin muuttaminen sisävessaksi. Siitä on vähitellen vuosien mittaan jatkettu asunto kerrallaan. On tehty varastotilo-ja, ajanmukaiset wc-tilat, opettajainhuone, tiloja erityis-opetukselle ja jopa se yksi yläkerran perusluokka alku-peräisestä "johtajaopettajan" asunnosta. Onneksi noita mahdollisuuksia on rakennuksessa riittänyt, ja nykyisin kaikki tilat ovatkin koulukäytössä.

Suomen koululaitoksen suurin muutos Tunkkarin kou-lun elinkaaressa on ollut peruskoulun käynnistyminen 1970-luvun alussa. Sen jälkeen ikäluokat ovat pysyneet yhtenä ryhmänä kaikki yhdeksän ensimmäistä koulu-vuotta, kun aiemmin neljännen tai viiden luokan jälkeen osa siirtyi keskikouluun osan jatkaessa kohti kansalais-koulua. Samoihin aikoihin koulun opetussuunnitelmaan tuli englannin kielen opettaminen kaikille kolmannesta luokasta alkaen. Englannin kieli liittyy omaankin his-toriaani sikäli, että aikanaan koulutuksessa valitsin sen yhdeksi erikoistumisaineeksi. Osittain kiinnostuksesta ja osittain myös "taktisesti", kun tiesin tuon pätevyyden helpottavan huomattavasti työnhaussa.

Esikoulun siirtyminen osaksi alakoulua vuonna 2003 on toinen suuri kokonaista ikäluokkaa koskeva muutos.

Päiväkodeissa esikouluopetusta oli annettu aiemminkin, mutta yhtenäinen koko 6-vuotiaiden ikäluokkaa koskeva toiminta vaikutti Tunkkarin koulunkin ilmeeseen pal-jon. Melkoinen vääntö ratkaisuista Vetelissäkin syntyi, ja vaadittiin taas koulupiirin yhteinen ryhdistäytymi-nen toiminnan saamiseksi omalle koululle. Lopputulos on varmasti kaikille hyvä. Kunta ei joudu järjestelemään pienten kuljetuksia, ja lapset voivat aloittaa koulutiensä samassa ympäristössä, jossa jatkavat sitten seuraavatkin vuodet.

Iltapäiväkerhojen tarjoaminen alimpien luokkien op-pilaille alkoi vuonna 2004. Kokeiluvaiheiden jälkeen siitä on saatu koteja palveleva ja taloudellinenkin toiminto. Enää ei työssä käyvien vanhempien tarvitse olla huolis-saan muksujensa menemisistä, kun tietävät heidän ole-van turvallisessa paikassa ja osaavien käsien hoidossa.

Nykyisin Tunkkarilla opiskellaan vain neljä ensim-mäistä kouluvuotta viides- ja kuudesluokkalaisten siirty-essä Keskuskoululle. Varmaan näinkin opetus järjestyy. Kun kuitenkin oman työuransa opetti lähinnä juuri noi-ta yläluokkien oppilaita, niin oppi näkemään heidät niin kiinteänä osana Tunkkkarin koulua ja sen ilmettä, että tappiona koulua ja oppilaitakin ajatellen sitä kieltämättä pitää. Joka tapauksessa kokeiltu pelkkä kuudesluokka-laisten siirtyminen Keskuskoululle oli taloudellisesti ja opetuksenkin kannalta kestämätön yritelmä.

Paljon on kehittynyt myös varsinainen opetustoiminta. Tekniikan mukanaan tuomia oppimis- ja opetusvälineitä tulee jatkuvasti uusia. Erilaisista koulunkäymisvaikeuk-sista kärsiviä lapsia autetaan nykyisin myös erityisope-tuksen ja koulunkäyntiavustajien tuella paljon tehok-kaammin kuin ennen. Paljon ovat muuttuneet myös oppilaat. Aikuisten maailma vyöryy tiedotusvälineistä lasten päälle joskus pelottavassakin määrin, toisaalta las-ten tiedon taso on tänään aivan erilainen kuin muutama vuosikymmen sitten. Haasteita opettajien ja kotien työs-sä riittää.

Mikä parasta?Paljon mukavia muistoja liittyy Tunkkarin työvuosiin. Se yhteisöllisyyden kokemus, mikä tulee toiminnasta van-hempien ja ympäröivän kylän kanssa, on korvaamatonta. Monien hienojen työtoverien muistelun jätin tarkoituk-sella tämän kirjoituksen ulkopuolelle, mutta etuoikeute-tuksi tunsi itsensä, kun aamusella kokoonnuttiin yhtei-selle savotalle, ruuan tuoksun ja siistittyjen tilojen virit-täessä päivän töihin. Olipahan usein ikkunoille, pöydille tai muihin sopiviin paikkoihin ilmestynyt kotoisuutta lisääviä pikku koristeita.

Arkinen koulupäivä on usein vaativaa ja raskasta niin oppilaille kuin opettajille. Sen vastapainona paljon puu-haa vaatineet koulun retket, leirikoulut ja juhlat olivat


kyllä vaivansa arvoisia. Niiden avul-la voi myös erinomaisesti kasvattaa. Lapsissa on myös yllättävästi sisua ja sitkeyttä. Ihmetellen katseli joskus Salamajärvellä leirikouluvaelluksella niitä pieniä ja hentoisia tyttöjä, jotka kantoivat kymmenkiloista reppua se-lässään, laittelivat näppärästi itselleen leiriruuat ja loikkivat kivisellä polulla laulaen ja naurellen. Voimme kyllä luottaa Suomen nuoriin ja tulevaisuu-teen.

Raimo Haapalehto

Parin päivän haaste Sala-majärven kansallispuis-tossa odottaa yläluokan oppilaita, vuonna 2007.

… ja haaste on otettu vastaan.


KylänpersoonallisuuksiaSarjassa esitelty aiemmin Akke Hård,

Käpylän Samppa, Kusti Suoranta, Matti

Mäntysaari ja Iivari Hohenthal.

MAANHILJAINEN HUUMORIMIES HYYPÄN TAUNO(1903–1979)

Meillä Taunon enemmän tai vähem-män tunteneilla on kaikilla oma kuva ja muisto Taunosta, etenkin, jos se pitää pukea otsikontapaiseen tiivii-seen ilmaisuun. Otsikko on tämän

kirjoittajan mielikuva Taunosta. Hänet opin tuntemaan lähinnä Nuorisoseuran näytelmäharjoituksissa 50-luvul-

la. Harjoittelimme Seitsemää veljestä, jossa Taunolla ja myös minulla oli pieni rooli. Simeoni repliikit opettelin, mutta Taunon roolia en nyt muista. Tauoilla kahvijuon-nin lomassa Taunolla oli oma roolinsa jutunkertojana. Vuosikymmenten varrella oli nuorisoseuratyö hänelle tärkeä harrastus ja yhteydenpitopaikka muiden kans-sa. Vielä iäkkäänä hän lausui sopivassa tilanteessa pit-


Mitä on persoonallisuus jakuka on persoonallinen?

Netistä löytyvä Suomisanakirja kuvaa persoonallisuuden seuraavasti. Yksi-löllinen, henkilö- ja omakohtainen. Omaperäinen. Tietosanakirja Factum puolestaan. Yksilön ominaisuuksien, sekä hänelle ominaisten tekemistapo-jen muodostama kokonaisuus. Väljiä määritelmiä molemmat, joten näihin puitteisiin Tauno, kuten monet meistä, sopivat vallan mainiosti.

kiä repliikkejä omista rooleistaan näytelmissä. No sopiiko Tauno lehdessä olleeseen samaan sarjaan,

kun Akke Hård, Käpylän Samppa, Kusti Suoranta, Mat-ti Mäntysaari ja Iivari Hohenthal? Kirjoittajan mielestä kyllä ja ei. Ei Tauno mikään väriläiskä ollut eikä hänes-tä suuria juttuja ole muistissa. Mutta kylällä, jossa useim-pien arvoihin kuuluu se, että kaikilla meillä on oma tär-keä ja arvokas paikka yhteisössä, kyllä. Tätä taustaa aja-tellen Tauno sopii mainittuun joukkoon.

Tauno seurasi aikaa maakuntalehdestä ja radiosta. Hän osallistui aktiivisesti keskusteluihin ja saattoi kimmas-tua, jos löytyi näkemyseroa politiikan sisällössä.

Klassikko Taunon osuvista ja nasevista sanonnoista on seuraava. Hän tuli asiointireissulleen Torpan KPO:n myymälään, jossa oli samaan aikaan myös muita asiak-kaita. Myymälänhoitaja Lassi Torppa tavallaan terveh-

dyksenä kysyi. No mitäpä Tauno tietää? "Tuo oli kyllä tavattoman laaja kysymys", kuului Taunon vastaus.

Taunolla oli kuskivuoro meijeriin siihen aikaan, kun hänellä oli vielä lypsykarjaa. Tapansa mukaan Tauno oli myöhässä ja tällä kertaa tavallista enemmän. Meijerillä odotettiin ja niinpä meijerikkö nuhteli Taunoa myö-hästymisestä. Taunon vastaus oli moniselitteinen: "Jos sinulla olisi yhtä retunen täkki, kuin minulla, et olisi ehti-nyt näinkään pian." Vastaus oli näyte Taunon älyllisestä huumorista. Kysyjä jäi miettimään erikoista vastausta ja koko myöhästyminen nuhteluineen unohtui.

Eräällä kertaa Tauno oli käymässä naapurissa ja tavan-omaiseen tapaan tarinoitiin. Joku talonväestä rohkaisi mielensä ja kysyi poikamies Taunolta: Miten noin lup-sakka ja sanavalmis mies on jäänyt yksineläjäksi? Tau-nolta tuli oitis seikkaperäinen vastaus: "Asia on nimittäin sillä tavalla, että nykyinen laki ei salli kaksiavioisuutta. Tarvitsisin kaksi puolisoa. Toinen paistaisi minulle lettuja päivät pääksytysten ja toisen tälläisin nakuna piirongin päälle. Siinä sitten häntä ihailisin."

Ikäännyttyään Tauno tapasi käydä lauantaisin saunassa Ali-Leskelässä, jonka Tyyne emäntä oli hänen siskonsa. Voi kuvitella kuinka tärkeä kohokohta viikon lopulla oli yksinasujan päästä lämpimään saunaan ja todennäköi-sesti saunakahvit odottivat kylpemisen päälle tuvassa. Ja myöhään tapasi Tauno saunareissuillaan viipyä. Eräänä lauantaina oli myös Pynssi Osmo käymässä Martin luona Ali-Leskelässä samaan aikaan, kun Tauno oli saunareis-sulla. Ilta eteni ja Tauno viipyi ja viipyi. Martin ja Osmon silmäluomia alkoi painaa. Sanattomasta sopimuksesta päivystivät Martti ja Osmo vuorollaan kuunnellen Tau-non tarinointia. Pitkään ennätti Tauno olla ovenrivassa kiinni kunnes vihdoin lähti kävelemään kohti lähes kol-men kilometrin päässä olevaa kotiansa. Kello oli puoli viisi aamulla.

Tauno eli omaa hiljaista elämään rasittamatta yhteis-kuntaa. Hän oli taloudellinen, joku voisi sanoa nuuka. Mutta hyvä ymmärtää tausta ja hänen lapsuusaikansa. Yli 110 vuotta sitten Venäjän suurruhtinaskuntaan isoon perheeseen syntynyt joutui varmaan kokemaan lapsena monenlaista puutetta. Silloin piti oppia tapa jättää jota-kin huomiselle eikä elää vain tätä päivää. Eivätkä niiden, jotka tekivät pääosan työstään ennen nykyistä eläkejär-jestelmää, eläke ollut järin suuri.

Taunolla oli paikkansa kyläyhteisössä.

Jukka Tunkkari

Viereisen sivun kuva Tauno Hyypästä löytyi Ali-Leskelän perhekuvien joukosta. Kuva saattaa olla otettu jonakin hänen syntymäpäivänään.

Toinen kuva Hyypän taloista, jotka molemmat ovat nykyisin tyhjillään. Vasemmanpuoleinen oli Taunon kotitalo.

Tunkkarin Sanomat • 2 / 201516 Tunkkarin Sanomat • 1 / 201516

VÄRJÄÄTKÖ HIUKSIASI?- Luota ammattilaiseen

Hiusten leikkaukset, kihartamis-käsittelyt, värjäykset

Hiusten ja päänahan hemmottelu- hoidot, intialainen päänhieronta

Tervetuloa varaamaan aika!

Parturi-kampaamo

Hius-Studiop. 040 579 486

Ingmannintie 8, Tunkkari

Pihlajakorvenpuu- ja konepalvelu Ky

• POLTTOPUUT• PIHATYÖT

[email protected]. 040 9670 815

Tunkkarin Sanomattunkkarinsanomat.fi/lehdet/2015-2/Tunkkarin_Sanomat_2015_2.pdf · Kuva Hannu Salo....

Documents

Transcript of Tunkkarin Sanomattunkkarinsanomat.fi/lehdet/2015-2/Tunkkarin_Sanomat_2015_2.pdf · Kuva Hannu Salo....