Aikak.4.08:Ammkasv 1/05 - akakk.fiKestävän kehityksen painoarvo elinkeinoelämän osaamistarpeena...

AM

MA

TT

IK

AS

VA

TU

KS

EN

A

IK

AK

AU

SK

IR

JA

•

4

.2

00

8

4.2008LAADUNHALLINTA JA KESTÄVÄ KEHITYS

Ammattikasvatuksenaikakauskirja

4.2008

Aikak.4.08:Ammkasv 1/05 2.12.2008 13:42 Sivu1

2

PäätoimittajaPekka Ruohotie, Tampereen yliopistopuh. (03) 3551 3600, [email protected]

ToimitussihteeriTaina Lundénpuh. 020 748 9679, [email protected]

T o i m i t u s k u n t a

PuheenjohtajaPekka Ruohotie, FT, ammattikasvatuksen professoriTampereen yliopisto/Ammattikasvatuksen tutkimus- ja koulutuskeskus

Outi Kallioinen, KT, kehittämisjohtajaLaurea-AMK/Koulutussosiologian tutkimuskeskus

Antti Kauppi, KL, johtajaHelsingin yliopisto/Koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia

Johanna Lasonen, PhD, ma. professoriJyväskylän yliopisto/Koulutuksen tutkimuslaitos

Timo Luopajärvi, KT, ammattikasvatuksendosentti, pääsihteeriAmmattikorkeakoulujen rehtorineuvosto ARENE ry.

Ulla Mutka, YTT, johtajaJyväskylän ammatillinen opettajakorkeakoulu

Pentti Nikkanen, KT, ammattikoulutuksen dosenttiJyväskylän yliopisto/Koulutuksen tutkimuslaitos

Marja-Leena Stenström, YTT, professoriJyväskylän yliopisto/Koulutuksen tutkimuslaitos

Matti Vesa Volanen, KM, tutkijaJyväskylän yliopisto/Koulutuksen tutkimuslaitos

T o i m i t u s n e u v o s t o

Puheenjohtaja Pekka Ruohotie, professoriPaul Ilsley, professoriKeijo Kaisvuo, yliopettajaTimo Lankinen, pääjohtajaSeija Mahlamäki-Kultanen, johtajaHannu Sirén, johtajaRisto Säntti, henkilöstön kehittämisjohtajaMarja-liisa Tenhunen, rehtori

Taimi Tulva, professoriSihteeri Kimmo Harra, säätiönjohtaja

JulkaisijaAmmattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry.www.ottu.fiPuheenjohtaja Timo LuopajärviARENE ry.Rikhardinkatu 4 B 22, 00130 [email protected]

Sihteeri Outi KallioinenLaurea ammattikorkeakouluRatatie 22, 01300 [email protected]

KustantajaOpetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö –OKKA-säätiö www.okka-saatio.com

Toimituksen osoite:

OKKA-säätiöRautatieläisenkatu 6 A, 00520 Helsinkipuh. 020 748 9521, fax (09) 150 2418email: [email protected]@oaj.fi

Tilaukset: toimituksen osoitteella

Tilaushinta1—4/2008 kotimaahan yhteensä 20 e

Ilmoitukset: toimituksen osoitteella

IlmoitushinnatKoko sivu 336 e, 1/2 sivua 168 e, 1/4 sivua 84 e

Ulkoasu/taittoNalle Ritvola, Osakeyhtiö Nallellaan, Tampere

PainopaikkaSaarijärven Offset Oy, Saarijärvi

Ammattikasvatuksen aikakauskirjaa ilmestyy vuonna 2008 neljä numeroa

ISSN 1456-7989

A m m a t t i k a s v a t u k s e n a i k a k a u s k i r j a 4


10. vuosikerta, numero 4 Joulukuu 2008

S i s ä l t öPääkirjoitus

Erkka Laininen 4

Artikkelit

Erkka LaininenKestävän kehityksen kriteerit oppilaitoksille 6

Susanna TauriainenVirtuaalikylä luonnonvara- ja ympäristöalan koulutuksen kestävän kehityksen työkaluna 21

Anne VirtanenKestävä kehitys ja vastuullisuus osaksiammattikorkeakoulujen laadunhallintaa 31

Katsauksia

Miten kestävä kehitys voidaan sisällyttää osaksi oppilaitoksen tai koulutuskuntayhtymän toimintaa?

Anu Salon, Hannele Karhusen ja Markku Rissasen haastattelu 42Markku Tasala

Ammattikasvatuksen kentältä

Modernit uusstahanovilaiset kvartaalitalouden ja individualismin puserruksessa 49

Aki Pyykkö

Ajankohtaista

Päätoimittaja vaihtuu 54

Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitoksen julkaisuja 58

Ohjeita kirjoittajille 66

A m m a t t i k a s v a t u k s e n a i k a k a u s k i r j a4

3


Kestävä kehitys on noussut ilmastonmuutoksen myötä yhdeksimaailman tärkeimmistä puheenaiheista. Ydinkysymys on, mitenpystymme yhdessä huolehtimaan ihmiskunnan fyysisestä, psyykki-sestä, sosiaalisesta, kulttuurisesta ja taloudellista hyvinvoinnistavähentämättä luonnon monimuotoisuutta ja ylittämättä luon-nonjärjestelmien kantokykyä. Kestävän tulevaisuuden rakentami-nen edellyttää meiltä kaikilta valintojen ja vaihtoehtojen kriittistätarkastelua sekä koulutukselta, tutkimukselta ja elinkeinoelämältä

uusien kestävien tuotanto- ja palveluratkaisujen kehittämistä.

Kestävän kehityksen painoarvo elinkeinoelämän osaamistarpeena on kasvanutnopeasti. Tämän päivän valveutuneet asiakkaat, kansalaisjärjestöt, media ja lain-säädäntö pitävät huolen siitä, että yritysten on pakko nähdä kestävä kehitys osanayrityksen imagoa sekä tuotteiden ja palveluiden laatua. Samalla vastuullisuudestaja kestävästä kehityksestä on tullut osa yritysten laadunhallintaa.

Kestävä kehitys asettaa haasteita myös ammatillisen koulutuksen kehittämisel-le. Vuosina 2007-2010 uudistettavissa ammatillisen koulutuksen perustutkintojenperusteissa kestävä kehitys on yksi elinikäisen oppimisen taidoista, joka tulee si-sällyttää ammatillisiin tutkinnon osiin alakohtaisten painotusten mukaisesti. Kes-tävän kehityksen osaamista arvioidaan osana ammattiosaamisen näyttöjä jamuuta osaamista.

4

Pääkirjoitus


Opetushallituksen keväällä 2008 julkistamien Ammatillisen koulutuksen laa-dunhallintasuositusten mukaan koulutuksen järjestäjä sisällyttää toimintajärjes-telmäänsä kestävän kehityksen toimintaohjelman, jolla ohjataan ympäristöasioi-hin, henkilöstön ja opiskelijoiden työsuojeluun ja hyvinvointiin sekä yhteiskun-nalliseen vastuuseen liittyvien tavoitteiden ja toimenpiteiden toteuttamista.

Voidaankin sanoa, että kestävä kehitys on oleellinen osa ammatillisen koulu-tuksen laatua. Tässä Ammattikasvatuksen aikakauskirjan numerossa tarkastellaankestävän kehityksen ja laadunhallinnan välistä yhteyttä taustojen, työkalujen jakäytännön toteutuksen tasoilla. OKKA-säätiön suunnittelupäällikkö Erkka Laini-sen artikkelissa kerrotaan valmistumassa olevista Oppilaitosten kestävän kehityk-sen kriteereistä. Opetusneuvos Susanna Tauriainen Opetushallituksesta käsitteleekestävän kehityksen haasteita luonnonvara- ja ympäristöalan koulutuksessa ja esit-telee koulutuksen ja laadunhallinnan tueksi valmistunutta Virtuaalikylää.

Lehtori Anne Virtanen Hämeen ammattikorkeakoulusta on toiminut pitkäänkorkeakoulujen kestävän kehityksen verkostoissa. Tällä hetkellä hän on mukanahankkeessa, jossa kehitetään korkeakouluille kestävän kehityksen indikaattoreita.Artikkelissaan Virtanen käsittelee indikaattoreita ja niiden kytkemistä ammatti-korkeakoulujen laadunhallintaan.

Savon ammatti- ja aikuisopisto on tullut tunnetuksi yhtenä Suomen ammatilli-sen koulutuksen kestävän kehityksen edelläkävijöistä. Opistossa on toteutettuSakkea kohti -hanke, jonka tavoitteena oli kytkeä kestävän kehityksen työ osaksikoulutuskuntayhtymän toimintaa. Savon ammatti- ja aikuisopiston matkailu- jaravitsemis- ja talousalan koulutusyksikkö Savonialle myönnettiin Oppilaitostenympäristösertifikaatti kesällä 2007.

Katsauksessaan toimittaja Markku Tasala on haastatellut opiston kestävän ke-hityksen koordinaattori Anu Saloa, matkailu- ja ravitsemisalan koulutusyksikönrehtori Hannele Karhusta ja kuntayhtymän johtajaa Markku Rissasta kestävän ke-hityksen työstä ja laadunhallinnan toteutuksesta opistossa.

Erkka LaininenSuunnittelupäällikkö, OKKA-säätiöTeemanumeron toimittaja

5


6

Kestävänkehityksenkriteeritoppilaitoksille

Yritysten vastuullisuus elivastuu taloudesta, ym-päristöstä ja ihmisistä,on nykyisin kiinteä osaliiketoimintaa ja työnte-kijöiden ammatillistaydinosaamista. Laaduk-kaasti toimivan yrityk-

sen on hallittava kestävän kehityksenasiat organisaation kaikilla tasoilla. Työ-elämän osaamistarpeet ja globaalit kes-tävän kehityksen kysymykset haastavatmyös ammatillisen koulutuksen. Siksikestävä kehitys tulee yhdistää oppilai-tosten kaikkeen toimintaan ja laadun-hallintaan. Työkaluksi ovat valmistu-massa Oppilaitosten kestävän kehityk-sen kriteerit.

Vastuullinen yritystoiminta ja tulevaisuuden osaamistarpeet

Kestävän kehityksen tavoitteenaon, että pystyisimme yhdessähuolehtimaan ihmiskunnan fyy-

sisestä, psyykkisestä, sosiaalisesta, kult-tuurisesta ja taloudellista hyvinvoinnis-ta vähentämättä luonnon monimuotoi-suutta ja ylittämättä luonnonjärjestel-mien kantokykyä. Kestävällä kehityksel-lä ymmärretään ajattelua, jossa päätök-siä ja valintoja tehtäessä otetaan sa-manaikaisesti huomioon niiden ekolo-giset, taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuu-riset seurausvaikutukset. Kestävän tule-vaisuuden rakentaminen edellyttäämeiltä kaikilta valintojen ja vaihtoehto-jen kriittistä tarkastelua sekä koulutuk-

Erkka LaininenSuunnittelupäällikkö, DIOKKA-säätiö[email protected]


7

selta, tutkimukselta ja elinkeinoelämältäuusien kestävien tuotanto- ja palvelurat-kaisujen kehittämistä (Laininen, Manni-nen & Tenhunen 2006, 3).

Elinkeinoelämän keskusliitto EK mää-rittelee vastuullisen yritystoiminnan kä-sitteen seuraavasti: ”Vastuullinen toi-minta on yrityksen tapa vastata kestävänkehityksen haasteeseen. Näin ollen sekattaa kestävän kehityksen kaikki kolmeulottuvuutta: talouden, ympäristön ja so-siaaliset näkökohdat. Yrityksissä vastuul-lisuuden ulottuvuudet nivoutuvat tiiviis-ti toisiinsa.” (Elinkeinoelämän keskus-liitto EK 2006 a, 5).

EK:n määritelmän mukaan taloudelli-seen vastuullisuuteen kuuluvat kannatta-vuudesta ja kilpailukyvystä huolehtimi-nen sekä omistajien tuotto-odotuksiinvastaaminen. Samalla yritys tuottaa yh-teiskunnalle taloudellista hyvinvointiatuottamalla tavaroita ja palveluita sekämaksamalla veroja. Yritysten ympäristö-vastuuseen kuuluvat luonnonvarojenkestävä käyttö, jätteiden määrän vähen-täminen ja ympäristöhaittojen pitämi-nen mahdollisimman pieninä. Ihmisiinkohdistuva sosiaalinen vastuullisuus puo-lestaan käsittää henkilöstön hyvinvoin-nin, koulutuksen ja motivoinnin, tuote-turvallisuuden ja kuluttajansuojan sekäyhteistyön muiden yritysten ja sidosryh-mien kanssa.

EK listasi Tulevaisuusluotain -hank-keessa keskeisiä elinkeinoelämän ammat-tilaisten osaamistarpeita, joita olivat vas-tuullinen liiketoiminta, luovuus ja inno-vatiivisuus, monikulttuurisuuden hallin-ta, teknologinen osaaminen, liiketoimin-taosaaminen ja palveluosaaminen (Elin-keinoelämän keskusliitto EK 2006 b,28). Näistä kolme ensiksi mainittua liit-tyvät kiinteästi kestävään kehitykseen.

Tulevaisuusluotaimen näkemyksenmukaan vastuullisen liiketoiminnanosaamista tarvitaan kaikilla organisaa-tion tasoilla johdosta suunnittelijoihin jatoteuttajiin. Ammatillisen peruskoulu-tuksen saaneiden ammattilaisten tulisiymmärtää vastuullisuuden merkitysosana liiketoimintaa ja hallita sen käy-tännön toteutus omissa työtehtävissään.Monikulttuurisuusosaaminen puoles-taan tarkoittaa kielitaitoa ja eri kulttuu-rien tuntemusta siten, että ammattilai-sella on valmiudet toimia monikulttuuri-sissa työympäristöissä.

Luovuus ja innovatiivisuus ilmenevätkestävän kehityksen näkökulmasta kyky-nä kehittää uusia ratkaisuja, joiden avul-la kuluttajien ja yritysten asiakkaiden tar-peet voidaan tyydyttää vähemmän luon-nonvaroja kuluttaen ja päästöjä tuottaen.Tärkeä innovaatioiden alue ovat myös so-siaaliset innovaatiot, joiden avulla voi-daan lisätä aineetonta hyvinvointia. In-novaatioita voi syntyä millä tahansa or-ganisaation tasolla ja kaikilla yhteiskun-nan sektoreilla harrastustoiminta javapaa-aika mukaan lukien.

Siksi oleellista on nähdä innovaatio-osaaminen jokaisen ihmisen tärkeänä pe-rusvalmiutena, eikä vain huippulahjak-kaille keksijöille ja tuotekehittäjille kuu-luvana ominaisuutena. Työorganisaatioi-den kaikilla toimijoilla tulee olla mah-dollisuus ja oikeus tehdä innovaatioita.Erityisen tärkeää on, että yhteiskunnankaikkien jäsenten innovaatiopotentiaalisaadaan hyödyttämään kestävän tulevai-suuden rakentamista.

Laadun käsitteen laajentuminen

Tämän päivän valveutuneet asiak-kaat, kansalaisjärjestöt, media jalainsäädäntö pitävät huolen siitä,


8

että yritysten on pakko nähdä kestäväkehitys osana yrityksen imagoa sekätuotteiden ja palveluiden laatua. Vas-tuullisuuden ja kestävän kehityksennoustessa yhä keskeisimmiksi yritystentoimintaa ohjaaviksi tekijöiksi on kasva-nut paine niiden kytkemiseen yritystenjohtamiseen ja toiminnan hallinnan jär-jestelmiin. Monet yritykset ovat ratkais-seet haasteen yhdistämällä laatu-, ympä-ristö- ja turvallisuusasioiden sekä yhteis-kuntavastuun hallinnan erillisten johta-misjärjestelmien sijaan yhdeksi toimin-tajärjestelmäksi.

Tulevaisuuden ammattilaisten kou-luttamisen kannalta on tärkeää, ettämyös oppilaitokset pystyvät jo opintojenaikana tarjoamaan opiskelijoille koke-muksia työelämäorganisaatioiden mu-kaisista toimintajärjestelmistä. Siksi op-pilaitosten laadunhallintaan tulee kyt-keä mukaan myös kestävän kehityksennäkökulma. Oleellista on, että oppilai-toksen toimintajärjestelmä antaa henki-löstölle ja opiskelijoille mahdollisuudenolla aktiivisesti mukana opetuksen ja op-pimisympäristön suunnittelussa, ar-vioinnissa ja kehittämisessä.

Opetushallituksen keväällä 2008 jul-kaisemassa Ammatillisen koulutuksenlaadunhallintasuosituksessa kestävä ke-hitys nähdään kiinteänä osana oppilai-toksen toimintajärjestelmää. Suositus-ten kohdassa 1 Toimintojen tarkastelukokonaisuutena todetaan, että ”Koulu-tuksen järjestäjä… sisällyttää toiminta-järjestelmäänsä kestävän kehityksen toi-mintaohjelman, jolla ohjataan ympäris-töasioihin, henkilöstön ja opiskelijoidentyösuojeluun ja hyvinvointiin sekä yh-teiskunnalliseen vastuuseen liittyvien ta-voitteiden ja toimenpiteiden toteutta-mista.” (Opetushallitus 2008 a, 11).

Laadunhallintasuosituksissa käsitel-lään yritysten vastuullisuuden kanssa yh-denmukaisesti oppilaitosten yhteiskun-nallista vastuuta. Suositusten mukaankoulutuksen järjestäjän tulee huolehtiasiitä, että kestävän kehityksen periaat-teet otetaan huomioon sen kaikessa toi-minnassa. Tämä tarkoittaa muun muas-sa seuraavia asioita:

Koulutuksen järjestäjä• etsii aktiivisesti mahdollisuuksiatoimia kestävän kehityksen tavoittei-den saavuttamista edistävissä hank-keissa.• edistää sosiaalisesti kestävää kehi-tystä huolehtimalla henkilöstön jaopiskelijoiden hyvinvoinnista ja tasa-arvosta, vahvistamalla yhteisöllisyyt-tä, ehkäisemällä syrjäytymistä ja syr-jintää sekä psyykkistä ja fyysistä väki-valtaa.• huolehtii ekologisesti kestävän ke-hityksen toteutumisesta organisaa-tion kaikissa toiminnoissa (Opetus-hallitus 2008 a, 29-30).

Oleellisiataitoja ovat myös

valmiudetkulttuurien väliseenja kansainväliseenvuorovaikutukseen.


Kestävä kehitys ammatillisissa oppilaitoksissa

Suomen kestävän kehityksen toimi-kunnan koulutusjaosto on määri-tellyt kestävän kehityksen kasva-

tuksen ja koulutuksen päämääriä (Kes-tävän kehityksen toimikunnan koulu-tusjaosto 2006, 13-14). Jaoston mukaankestävän tulevaisuuden rakentaminenedellyttää muun muassa kokonaisuuk-sien hahmottamista ja ymmärtämistäsekä laajaa tietopohjaa yhteiskunnan,elinkeinoelämän ja luonnon toiminnas-ta, päätöksenteosta ja kansalaisten vai-kutusmahdollisuuksista. Lisäksi tarvi-taan kykyä ja rohkeutta nykykäytäntöjenkriittiseen arviointiin ja toimintatapo-jen uudistamiseen yksityiselämässä, op-pilaitoksissa, työssä ja vapaa-aikana, sekävalmiuksia ja motivaatiota osallistumi-seen ja vaikuttamiseen. Oleellisia taito-ja ovat myös valmiudet kulttuurien väli-seen ja kansainväliseen vuorovaikutuk-seen, yhteistyöhön ja ristiriitojen käsit-telyyn.

Opetuksessa on tärkeää omien elä-män- ja toimintatapojen pohtiminen janiiden kytkeminen kestävän kehityksenkysymysten ratkaisuun. Oleellista onmyös, että opetuksen yhteydessä tarjo-taan kokemuksia toimimisesta erilaisissaympäristöissä, vuorovaikutustilanteitaerilaisten ja eri kulttuureista tulevien ih-misen kanssa, sekä aitoja osallistumisenja vaikuttamisen mahdollisuuksia omas-sa kouluyhteisössä ja yhteiskunnassa.

Kestävän kehityksen sisällyttämisessäopetukseen on tärkeää ottaa huomioonopetuksen tavoitteet eri kouluasteilla.Yleissivistävässä koulutuksessa painottu-vat perustietojen omaksuminen kestä-västä kehityksestä sekä valmiudet toimi-miseen kuluttajana ja kansalaisena. Am-

matillisessa koulutuksessa puolestaankorostuvat tulevaan ammattiin liittyväosaaminen ja valmiudet työelämässä toi-mimiseen. Oleellista kestävän kehityk-sen kasvatuksen suunnittelussa on muo-dostaa oppimisen jatkumo, joka ulottuuyli luokka- ja kouluasteiden: uusi tietorakentuu aiemmin opitun päälle silläpainotuksella, joka kyseisellä kouluas-teella tai -muodolla on (Laininen, Man-ninen & Tenhunen 2006, 3-4).

Nykyisissä ammatillisen peruskoulu-tuksen opetussuunnitelmien perusteissakestävä kehitys on yhteinen painotus,joka tulee sisällyttää kaikkien koulutus-alojen opetukseen. Tavoitteena onmuun muassa, että opiskelija tuntee kes-tävän kehityksen periaatteet ja motivoi-tuu toimimaan niiden puolesta opiske-lussa, työssä ja kansalaisena. Erityisentärkeää on hallita omaan ammattiin liit-tyvät ympäristövastuulliset työ- ja toi-mintatavat.

Ammatillisen koulutuksen perustut-kintojen perusteet uudistetaan vuosina2007-2010. Uusissa tutkintojen perus-teissa kestävä kehitys on yksi elinikäisenoppimisen avaintaidoista, jonka sisältöon määritelty seuraavasti: ”Opiskelija taitutkinnon suorittaja sitoutuu toimi-maan ammatissaan kestävän kehityksenekologisten, taloudellisten, sosiaalistensekä kulttuuristen periaatteiden puoles-ta. Hän noudattaa alan työtehtävissäkeskeisiä kestävää kehitystä käsitteleviäsäädöksiä, määräyksiä ja sopimuksia.”(Opetushallitus 2008 b).

Tämän lisäksi kestävä kehitys sisältyyuusissa tutkintojen perusteissa ammatil-lisiin tutkinnon osiin alakohtaisten pai-notusten mukaisesti, ja sitä arvioidaanosana ammattiosaamisen näyttöjä taimuuta osaamista. Kestävä kehitys on si-

9


sällytetty myös useisiin ammattitaitoatäydentäviin tutkinnon osiin (nykyisetyhteiset opinnot). Ammattitaitoa täy-dentävien pakollisten tutkinnon osienvalinnaisiin lisäosiin sisältyy 0-4 opinto-viikon laajuinen Ympäristötieto, jokaantaa pohjan kestävien työ- ja toiminta-tapojen omaksumiselle työelämän am-mattilaisena.

Opetushallitus on viime vuosina pa-nostanut ammatillisen koulutuksen kes-tävän kehityksen opetuksen parantami-seen eri koulutusaloilla. Vuosina 2002-2004 toteutettiin Ammatti-KEKE -hanke, jossa valtakunnalliset pilottiop-pilaitokset avasivat kestävän kehityksensisältöjä eri koulutusalojen ammatillisis-sa opinnoissa. Hankkeen tulokset koot-tiin vuonna 2006 julkaistuun ”Kohtikestävää ammatillista koulutusta” -jul-kaisuun (Lundgren & Näätsaari 2006).Vuoden 2008 lopulla avataan edu.fi-si-vustolle ammatillisille oppilaitoksillesuunnatut kestävän kehityksen verkko-sivut, joista saa tukea eri koulutusalojenopetuksen kehittämiseen ja kestävän ke-hityksen ohjelmien rakentamiseen.

Koulujen ja oppilaitosten haasteenaon luoda edellä mainittujen valmiuk-sien oppimiselle suotuisa oppimisympä-ristö. Kestävän elämäntavan oppimistaedistävä oppilaitos on paikka, jossa kes-tävän kehityksen näkökulmat sisältyvätkaikkeen toimintaan. Ne ovat osa oppi-laitoksen arvopohjaa, johtamista ja toi-mintakulttuuria sekä opetuksen tavoit-teita ja sisältöjä. Myös kaikkien oppilai-toksen tukitoimintojen ja toiminnallis-ten rakenteiden kuten hankintatoimen,kiinteistö- ja ruokalapalveluiden, henki-löstöhallinnon, työsuojelun, terveys- jasosiaalipalveluiden, suunnittelu- ja pää-töksentekokäytäntöjen, opiskelijahuol-lon ja fyysisen työympäristön suunnitte-

lun tulee tukea kestävän kehityksen ta-voitteiden toteutumista. Tarvitaan myösoppimisympäristöjen avaamista yhteis-kuntaan sekä yhteistyötä oppilaitoksenulkopuolisten toimijoiden kanssa (Lai-ninen, Manninen & Tenhunen 2006,4).

Oppilaitosten ympäristösertifiointi

Suomen kestävän kehityksen toimi-kunnan ja opetusministeriön stra-tegioissa on asetettu tavoitteeksi,

että kaikissa kouluissa ja oppilaitoksissaon oma kestävän kehityksen toiminta-ohjelma vuoteen 2010 mennessä. Lisäk-si tavoitteena on, että 15 prosentilla onkestävän kehityksen työstään ulkoinentunnus tai sertifikaatti vuoteen 2014mennessä (Kestävän kehityksen toimi-kunnan koulutusjaosto 2006; Opetus-ministeriö 2006).

OKKA-säätiön ylläpitämä vuonna2004 käynnistynyt Oppilaitosten ympä-ristösertifiointi tukee näiden strategis-ten tavoitteiden toteutumista. Serti-fioinnin perustana ovat Koulujen ja op-pilaitosten ympäristökriteerit (Opetus-hallitus ym. 2003), joissa toimintaa tar-kastellaan kokonaisuutena johtamisen,opetuksen ja ylläpitotoimintojen näkö-kulmasta.

Kriteerit asettavat tavoitetason esi-merkilliselle ympäristöasioiden hoidol-le. Sertifioinnin ohella kriteerien ja nii-den käytön tueksi laadittujen ohjeidenja työkalujen tarkoituksena on toimiavälineinä oppilaitosten toiminnan jaopetuksen laadun kehittämiseen ja kes-tävän kehityksen ohjelman rakentami-seen. Koulujen ja oppilaitosten ympäris-tökriteerit koostuvat kolmesta kokonai-suudesta, jotka ovat:

10


1.Ympäristöasioiden suunnittelu,organisointi ja kehittäminenKeskeinen sisältö: ympäristötyön jat-kuvuus ja tavoitteellisuus, ympäristö-asioiden sisällyttäminen oppilaitok-sen kaikkeen toimintaan, sisäinen yh-teistyö, oppilaiden ja henkilöstönosallistuminen, yhteistyö ulkopuolis-ten tahojen kanssa.

2. Opetus, osallistuminen, yhteistyöja oppiminenKeskeinen sisältö: Ympäristökasva-tuksen toteutuminen läpäisyperiaat-teella, ympäristöopetuksen arviointija jatkuva parantaminen, oppilaidenosallistuminen ympäristöasioidensuunnitteluun ja toimintaan ympäris-tön puolesta.

3. YlläpitotoiminnotKeskeinen sisältö: Toiminnan suo-rien ympäristövaikutusten vähentä-minen, ympäristökasvatusta tukevaoppimisympäristö, tekniset paran-nukset ja toimintatapojen kehittämi-nen, yhteistyö palvelun tuottajien jaoppilaitoksen ylläpitäjän kanssa.

Ympäristökriteerien keskeisenä aja-tuksena on, että oppilaitoksen arvope-rusta ja toimintakulttuuri tukevat ym-päristökasvatusta ja -opetusta. Tämänäkyy esimerkiksi yhteisten arvojen jaympäristöohjelman laadinnassa sekäopiskelijoiden ja henkilöstön osallistu-misena ympäristöystävällisten arkikäy-täntöjen suunnitteluun ja toteutukseen.

Oppilaitosten ympäristösertifikaattion myönnetty marraskuuhun 2008mennessä 22 oppilaitokselle, joiden jou-kossa on kuusi ammatillista koulutustaantavaa oppilaitosta: Riihimäen kaup-paoppilaitos, Helsingin palvelualojenoppilaitos, Kisakallion urheiluopisto

(Lohja), Uudenmaan maaseutuopisto,(Hyvinkää), Savon ammatti- ja aikuis-opisto, matkailu- ja ravitsemis- ja talous-alan koulutusyksikkö, (Kuopio), sekäOulun Palvelualan Opisto.

Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerit

Kestävän kehityksen toimikunnankoulutusjaoston ja opetusminis-teriön strategioissa (Kestävän ke-

hityksen toimikunnan koulutusjaosto2006; Opetusministeriö 2006) on ase-tettu tavoitteeksi, että Oppilaitosten ym-päristösertifiointi laajennetaan käsittä-mään kestävän kehityksen sosiaalinen jakulttuurinen ulottuvuus. OKKA-sää-tiön johdolla on vuoden 2008 aikanavalmisteltu Koulujen ja oppilaitostenympäristökriteerien uudistamista kestä-vän kehityksen kriteereiksi.

Suunnitteluryhmässä ovat olleet mu-kana OKKA-säätiön lisäksi OsuuskuntaEco-One ja Suomen ympäristöopistoSykli. Pedagogisina asiantuntijoina ovattoimineet kulttuurimaantieteen dosent-ti, FT Sirpa Tani, maantieteen ja biolo-gian didaktiikan yliopistonlehtori, do-sentti, KT Hannele Cantell ja ympäris-tökasvatuksen tutkija, MMM SannaKoskinen. Kriteereiden valmistelua onohjannut ympäristösertifioinnin serti-fiointitoimikunta.

Keväällä 2008 valmistui kriteerien en-simmäinen luonnos, josta kerättiin pa-lautetta Opetushallituksen rahoittamanja Hyvinkään kaupungin koordinoiman”Oppilaitosten kestävän kehityksen oh-jelmien ja kriteereiden maastouttami-nen” -hankkeen pilottioppilaitoksilta.Valmistelutyön aikana on tehty yhteis-työtä myös korkeakoulujen ”Kestävänkehityksen ja vastuullisen toiminnan in-

11


dikaattorit” -hankkeen kanssa. (Hanket-ta käsitellään toisaalla tässä julkaisussaAnne Virtasen artikkelissa ”Kestävä ke-hitys ja vastuullisuus osaksi ammattikor-keakoulujen laadunhallintaa”.)

Uusien kestävän kehityksen kriteerei-den suunnittelun tavoitteena on ollut si-sällyttää kriteereihin tasapainoisestikaikki kestävän kehityksen osa-alueet(ekologinen, taloudellinen, sosiaalinenja kulttuurinen kestävyys), joiden tulee

kytkeytyä oppilaitoksen johtamiseen,opetukseen ja toimintakulttuuriin. Ku -vio1 esittää kestävän kehityksen eri osa-alueiden tulkintaa oppilaitoksen toi-mintakulttuurissa. Nykyiset ympäristö-kriteerit keskittyvät ekologiseen ja talou-delliseen näkökulmaan. Uusien kritee-rien haasteena ollut saada mukaan myössosiaalisen ja kulttuurisen kestävyydennäkökulmat siten, että kriteerien laajuuspystytään pitämään kohtuullisena.

12

Kuvio 1. Arvot ja kestävä kehitys oppilaitoksen toimintakulttuurissa (Laininen, Manninen & Tenhunen 2006, 12).


Kuvio 2. Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerien rakenne.

Vaikka kestävän kehityksen kriteerienkattavuus laajenee aihepiirien osalta huo-mattavasti nykyisistä kriteereistä, on nii-den suunnittelussa otettu lähtökohdaksikriteerien yksinkertaistaminen. Tavoittee-na on ollut tehdä uusista kriteereistä ny-kyisiä helpommin hahmotettavat ja jous-tavammat. Uudistuksessa on kiinnitettyhuomiota myös arvioinnin keventämiseensekä uusien kriteerien yhteensopivuuteenoppilaitosten muiden arviointijärjestel-mien kuten laadunarvioinnin työkalujensekä Vihreä lippu -ohjelman kanssa. Ta-voitteena on madaltaa kynnystä kriteerienkäyttöönottoon ja sertifikaatin tavoitte-luun. Kriteereistä tehdään omat versiotyleissivistäville ja ammatillisille oppilaitok-sille.

Seuraavassa kuvataan kestävän kehityk-sen kriteerien taustaa ja sisältöjä kriteerienluonnosversion pohjalta. Kriteerit on tar-koitus vahvistaa joulukuussa 2008. Uusien

kriteerien mukainen sertifiointi käynnis-tyy alkuvuodesta 2009.

Kestävän kehityksen kriteerien rakenne

Uusien kriteerien rakenteen lähtö-kohtana on laatuajattelusta tuttujatkuvan parantamisen kehä:

suunnittelu, toteutus, arviointi ja kehittä-minen. Kuvio 2 esittää uusien kriteerienrakennetta. Voidaan ajatella, että nykyis-ten kriteerien osa 1 (Ympäristöasioidensuunnittelu, organisointi ja kehittäminen)on uuden mallin taustalla prosessin läpikulkeva nuoli. Suunnittelu -osa kattaa ope-tuksen ja kestävän kehityksen ohjelman ta-voitteiden ja toimenpiteiden suunnitte-lun. Toteutus -osassa kestävän kehityksenopetuksen toteutusta arvioidaan kestävänkehityksen kasvatuksen malleihin pohjau-tuvien kriteerien mukaan.

13


Oppilaitoksen valitsemiin teemoihinperustuvat kestävän kehityksen ohjel-man tavoitteet ja toimenpiteet maastou-tetaan toimintakulttuuriin ja opetuk-seen. Kestävän kehityksen arviointikäy-täntö sisältää käytännöt, joiden avullaarvioidaan kestävän kehityksen ohjel-man tavoitteiden toteutumista, kestävänkehityksen opetuksen toteutusta ja op-pimistuloksia sekä kestävän kehityksenasioiden tilaa oppilaitoksen toiminta-kulttuurissa. Taulukossa 1 on kuvattukestävän kehityksen kriteerien keskeisetsisällöt.

Toimintakulttuurin teemakohtainen arviointi

Toimintakulttuurin arvioinninlähtökohtana on, ettei yksityis-kohtaisia kriteereitä laadita kes-

tävän kehityksen eri osa-alueiden toteu-tuksesta. Pohjaksi otettiin malli, jossaoppilaitos voi itse valita arvioitavat tee-mat taulukon 2 vaihtoehdoista. Serti-fiointiin vaaditaan minimäärä arvioita-via teemoja (määrää ei ole toistaiseksivahvistettu). Ajatuksena on, että oppi-laitos voi kehittää toimintaansa vuosit-taisten teemojen kautta kohti sertifikaa-tin tasoa. Oppilaitos suunnittelee tee-man toteutuksen kestävän kehityksenohjelmansa puitteissa määrittäen tavoit-teet, toimenpiteet, vastuut, resurssit ja

aikataulun. Mallilla on yhteys Vihreälippu -ohjelmassa toteutettavaan teema-ajatteluun ja toimintasuunnitelmaan(Vihreän lipun kriteerit ja ohjeet ovatsaatavissa osoitteessa www.vihrea lip -pu.fi).

Teemojen toteutusta arvioidaan toi-minnan laajuuden ja vaikuttavuudenperusteella. Pakollisiin vaatimuksiinkuuluu, että oppilaitoksella on käytän-nöt, joilla se maastouttaa vuosittaisetteemat opetukseen ja toimintakulttuu-riin sekä osallistaa henkilöstöä ja opis-kelijoita toiminnan suunnitteluun ja to-teutukseen. Lisäksi edellytetään, että op-pilaitoksella on käytännöt teemoihinliittyvien vakiintuneiden toimintamal-lien seurantaan, tarvittavien ohjeidenpäivittämiseen, henkilöstön ja opiskeli-joiden perehdytykseen sekä tiedottami-seen ulkopuolisille sidosryhmille.

Kestävän kehityksen kriteerienyhteys laatutyökaluihin

Kestävän kehityksen kriteerien ra-kenne on yhdenmukainen am-matillisen koulutuksen laadun-

varmistuksen yhteisen eurooppalaisenviitekehyksen kanssa (CQAF-malli),johon perustuu myös kansallinen Am-matillisen koulutuksen laadunhallinta-suositus (Opetushallitus 1, 2008).

CQAF-malliin, kutensen taustalla olevaan

”Demingin ympy-räänkin”, sisältyvätsuunnittelu, toteu-tus, arviointi ja pa-rantaminen. Oppi-laitosten kestävänkehityksen kriteeriton rakennettusaman mallin mu-kaisiksi (kuvio 2),

14

Taulukko 2. Toimintakulttuurin arviointi, valittavat teemat (luonnos).

��

��

• �� • �� • ��• � ��• �� • ��

��• ��

�� • ��

��

• ��• ��• �� • ��• �� • ��• �� • ��

��


15

��

��

��

�� !�� !�� !�� !�� !�� !�� !�� !��

" #��!�� !��!!��! ��$��!��!!��!��

% #�� !�� !!�� &�� !��!!��

# '��# '��# '��# '�� ! �� ! �� ! �� ! ��

( #�� !!�� &��

) *�� ! �� &��

+ *��!�!�!��!��!��&��&��

��

, #�� &�� !�� !��!! ��

#��!��#��!��#��!��#��!��!!��!�!!��!�!!��!�!!��!��

�

��

- ��&��!��!!�� !��!�!��

��!��!!��!��!�!��&�� !!��

��

. *�� !�� !��

��

�/ #�� &��!��!��!��!� ��!��

� �� &�� '�� !��

��

�� !��&�� !�&��!��!�� &��!!��

�� " #��!��&��!�!�!��!��

Taulukko 1.1. Kestävän kehityksen kriteerien keskeiset sisällöt.


16

Taulukko 1.2. Kestävän kehityksen kriteerien keskeiset sisällöt.

��

��

��

��

��

��

�! �� "��

�# �� "�� "�� $�� "��

��

�% ��

�& �� "�� "��"��

�' ��

��

�( )�� "��

��

�� "��

��

��

��

��

��

�� ! ��

�� *+,�+"+*-.�.,�./+)�0.��12.,�,��*+,�+"+*-.�.,�./+)�0.��12.,�,��*+,�+"+*-.�.,�./+)�0.��12.,�,��*+,�+"+*-.�.,�./+)�0.��12.,�,)��)��)��)��

�# �� "��


joten yhtymäkohdat oppilaitoksen laa-dunhallintaan on helppo löytää.

Laadunhallintasuositusten ja kestä-vän kehityksen kriteerien välillä on kui-tenkin se lähtökohtainen ero, että kes-tävän kehityksen kriteerit painottavatoppilaitoslaitostason näkökulmaa, kuntaas laadunhallintasuositus on osoitettukoulutuksen järjestäjille. Kestävän kehi-tyksen kriteerien ja sertifioinnin ajatuk-sena on, että opetuksen ja toimintakult-tuurin kehittäminen saa kimmokkeensahenkilöstön ja opiskelijoiden itsear-

vioinnista ja sitä kautta nousseista ke-hittämistarpeista. Kestävän kehityksenohjelma on väline, joka osallistaa kokooppilaitosyhteisön kehittämistyöhön.Koulutuksen järjestäjän tehtävänä onkoota oppilaitosyksiköistä nousseet tar-peet yhteen, luoda kehittämistyölle yh-teiset linjat ja varmistaa työn resurssit.

Kuvio 3 esittää kestävän kehityksennäkökulman yhdistämistä CQAF-mal-lin mukaiseen toiminnan sykliin oppi-laitostasolla.

17

Kuvio 3. Kestävä kehitys osana CQAF-mallin mukaista toiminnan sykliä oppilaitoksen tasolla tarkasteltuna.


18

Taulukko 3. Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerien yhteydet EFQM-mallin arviointialueisiin (Viittaukset EFQM-malliin: The European Foundation for Quality Management).

��

• ��

• ��

• ��

• ��

• ��

• �� • !��

�� " �• !��

�� # �• ��

��$ �• !��

�� % �• &��

��'( �• ��

��'# �

��!��"��#��$��

• ��

• ��

• ��

• ��

• )��

• *�� $��+��'# �

• �� $ �

• &��'( �

• !�� % �

• �� ', �

• �� '# �

��%��&��'(��(��

• ��

• ��

• ��

• ��

• ��

• !�� (�+ �

• !�� # �

• -�� "��$ �

• -�� % �

• -�� ',��'# �


Kestävän kehityksen kriteerien käytöntueksi laaditaan kysymyslistat oppilaitoksenitsearviointia varten. Tavoitteena on, ettäkestävän kehityksen arviointi sulautuisiosaksi oppilaitoksen toiminnan vuosittais-ta arviointia, joka tapahtuu esimerkiksiEFQM-laatupalkintokriteeristön pohjalta.

Tarkoituksena on kehittää kriteereidenpohjalta myös työkaluja, jotka helpottavatkestävän kehityksen kytkemistä EFQM-ar-viointiin. Taulukko 3 esittää kestävän kehi-tyksen kriteerien ja EFQM-arviointimallinosien keskeisiä yhteyksiä.

19

�� !��

• ��

• �� • ��

• ��

• ��

• �� !��"��

• �� #� ��"$��

• %�� $��

• �� #�� &��

• �� $��'��

��"�� !��

• ��

• ��

• ��

• ��

• ��

• �� (��")��

• �� "*��")��

• �� &��")��

��#$%��&�� !��

• �� )��• +��&��• ,��(��• ��'��

��")�� #��-�.�� • ��

• ��

• ��

• ��


20

Lähteet

Ammatillisen koulutuksen laadunhallintasuosi-tus. Opetushallituksen julkaisu 2008 a. Helsin-ki: Yliopistopaino.

Kestävä kehitys ja ammatillinen koulutus (esite-vihko). Opetushallituksen julkaisu 2008 b.

Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa– Baltic 21E -ohjelman toimeenpano sekä kan-sallinen strategia YK:n kestävää kehitystä edistä-vän koulutuksen vuosikymmentä (2005-2014)varten. Opetusministeriön työryhmämuistioitaja selvityksiä 2006:6. Helsinki: Yliopistopaino.

Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja kou-lutuksen strategia ja sen toimeenpanosuunnitel-ma vuosille 2006-2014. Kestävän kehityksen toi-mikunnan koulutusjaosto. Helsinki: EditaPrima Oy.

Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit.2003. Opetushallitus, Opetusalan Ammattijär-jestö OAJ, OKKA-säätiö, Suomen ympäristö-opisto Sykli, Hyvinkään-Riihimäen aikuiskoulu-tuskeskus. Helsinki: Edita Prima Oy.

Laininen, E., Manninen, L. & Tenhunen, R.2006. Näkökulmia kestävään kehitykseen oppi-laitoksissa. Saatavissa sähköisenä:http://www.koulujaymparisto.fi/nakokulmia_kekeen.pdf

Lundgren K. & Näätsaari H. 2006. Kohti kestä-vää ammatillista koulutusta. Helsinki: Hakapai-no Oy.

The European Foundation for Quality Manage-ment 1993-2006. Introducing Excellence.Verkkojulkaisu. www.efqm.org.

Tulevaisuusluotain – Verkostoitumisesta voi-maa osaamiseen. Elinkeinoelämän keskusliittoEK:n loppuraportti 2006 b.

Vastuullinen yritystoiminta – käytäntöjä suoma-laisissa yrityksissä. Elinkeinoelämän keskusliittoEK:n raportti 2006 a. Helsinki: Julkaisumonis-tamo Eteläranta Oy.


21

Luonnonvara- ja ympäristöalankoulutuksen haasteet

Luonnonvara- ja ympäristö-alan ammatillisen koulu-tuksen opiskelijamäärä onnoin 5 % koko ammatilli-sen koulutuksen koko-naismäärästä. Vaikka kou-lutusala on opiskelijamää-rältään varsin pieni, se on

kuitenkin merkittävässä roolissa nyky-päivän elinkeinoelämässä kestävän kehi-tyksen edistämisen näkökulmasta kat-sottuna.

Luonnonvara- ja ympäristöalalta val-mistuu ammattilaisia vastaamaan muunmuassa maan elintarviketuotannon al-kutuotannosta, huolehtimaan metsän-hoidosta ja puun saannista metsäteolli-suudelle sekä vastaamaan uusien, kehit-tyvien luonto- ja ympäristönhoidon pal-velujen ammattimaisesta saatavuudesta.Sen lisäksi että luonnonvara- ja ympäris-töala elää jatkuvassa muutoksessa, alantyön hallintaan liittyvä tietoperustamuuttuu koko ajan sekä yhteiskunnassatapahtuvien lainsäädännöllisten ohjaus-keinojen vuoksi että alan uuden tieteel-lisen tutkimustiedon lisääntyessä.

Virtuaalikyläluonnonvara-ja ympäristöalankoulutuksenkestävän kehityksentyökalunaSusanna TauriainenOpetusneuvos, [email protected]


22

Luonnonvara- ja ympäristöalan am-matillisen koulutuksen kehittämisensuunnannäyttäjinä 2000-luvulla ovat ol-leet luonnonvara- ja ympäristöalan ke-hittämisohjelma (Opetushallitus 2005),maatilatalouden koulutuksen kehittä-misstrategia (Opetusministeriö 2006) jametsäsektorin koulutuksen kehittämis-ohjelma (Opetusministeriö 2007). Netähtäävät voimakkaasti koulutuksenmäärällisen tarjonnan tasapainoon suh-teessa työvoiman tarpeeseen, koulutuk-sen tehokkuuteen ja alueellisista lähtö-kohdista tulevaan profiloitumiseen jaerikoistumiseen sekä koulutuksen ylei-seen laatuun.

Erittäin suuren painoarvon luonnon-vara- ja ympäristöalan koulutuksen ke-hittämisessä saa koulutuksen järjestämi-nen niin, että se noudattaa kestävän ke-hityksen periaatteita. Tästä osoituksenaluonnonvara- ja ympäristöalan oppilai-toksille asetettiin muita ammatillisia op-pilaitoksia haasteellisempi tavoite saa-vuttaa kestävän kehityksen laatua osoit-tava sertifikaatti kaikissa oppilaitoksissa(Opetushallitus 2006), kun se muillakoulutusaloilla on asetettu 15 %:n ta-solle (Suomen kestävän kehityksen toi-mikunnan koulutusjaosto 2006).

Ilmastonmuutoksen, turvalliseenruoantuotantoon ja uusiutuvien ener-giamuotojen käyttöönottoon liittyy vieläpaljon selvitettäviä asioita. Sitä mukaa,kun tutkimustuloksia julkaistaan, maa-seutuoppilaitosten on pystyttävä esimer-killisesti soveltamaan uusimman tieteel-lisen tiedon käytännön opetukseen. Kes-keisimmät kestävää kehitystä ja kulutus-ta ohjaavat strategiat osoittavat, ettäluonnonvara- ja ympäristöala on merkit-tävässä asemassa niiden käytäntöön vie-misessä.

Kestävää kehitystä edistävätkansainväliset ja kansalliset sopimukset luonnonvara- ja

ympäristöalan koulutuksessa

Ilmastonmuutosta koskeva yleissopi-muksessa (United Nations Frame-work Convention on Climate Chan-

ge, UNFCCC 1992) sekä 1997 niin sa-notussa Kioton pöytäkirjassa määritel-tiin teollisuus- ja siirtymätalousmaillemaakohtaiset päästövähennys- ja rajoit-tamisvelvoitteet vuosille 2008-2012. Eu-roopan unioni sitoutui vähentämäänpäästöjään 8 %. Suomen sitoumus onpalauttaa päästöt vuoden 1990 tasolle.Vuonna 2001 laaditun kansallisen il-mastostrategian lähtökohtana on, ettäKioton pöytäkirjan tavoite varaudutaansaavuttamaan mahdollisimman kustan-nustehokkaasti kotimaisin toimin.Näitä ovat muun muassa tutkimuksenja teknologian kehittäminen, taloudelli-set ohjauskeinot, säädökset ja ohjeetsekä tiedotus ja neuvonta. Keskeistä onuusiutuvan energian tuotannon edistä-minen sekä energian säästö.

Kansallista ilmasto-ohjelmaa vartenselvitettiin maatalouden kehitysarviossa(MMM 2001:2) toimenpiteitä, jotkaovat tarpeen sisällyttää ohjelmaan Kio-ton ilmastokokouksessa sovittujen vel-voitteiden toteuttamiseksi maataloudenosalta. Arvion mukaan maatalouden ny-kyisistä päästöistä noin kolmannes onperäisin eloperäisiltä viljelymailta. Il-mastonmuutoksen torjuntaa edistäviätoimenpiteitä ovat biomassasta ja bio-polttoaineista saatavien uusiutuvienenergialähteiden laajempi käyttö sekänon-food -tuotannon edistäminen ja li-sääminen.

Ilmastonmuutosta hillitsevät yksittäi-set toimenpide-ehdotukset kohdistuvat


23

maataloutta harjoittavien tilojen tuo-tantotekniikkaan ja viljelymenetelmiin.Näitä ovat muun muassa kotieläintenvalkuaisruokinnan muuttaminen, eläin-jalostus, tarkennettu lannoitus maata-louden vesistökuormitusten vähentämi-seksi sekä lannan käsittelyn, varastoin-nin ja levityksen tekniikat. Pellon käy-tön muutoksilla voidaan myös vaikuttaakasvihuonepäästöjen vähentämiseen.Esimerkiksi laajamittaista metsän rai-vausta pelloksi tulisi välttää. Pellon met-sitys vähentää kasvihuonepäästöjä eri-tyisesti silloin, kun kyseessä on turve- jamultamaiden metsitys.

Viljelytekniikkaan liittyviä kasvihuo-nepäästöjä vähentäviä toimenpiteitäovat maan muokkaamisen vähentämi-nen, viljelykierrot, kasvipeitteisyyden yl-läpitäminen, kasvijätteiden muokkausmaahan, aluskasvien viljelyn suosimi-nen ja avokesannon välttäminen. Te-hokkaasta viljelystä pois jäävää alaa voi-daan hoitaa tavalla, joka suosii maanhiilen varastoitumista ja säilyttämistäesimerkiksi laajaperäisenä nurmialana.

Johannesburgissa vuonna 2002 pide-tyn YK:n kestävän kehityksen huippu-kokouksen toimintasuunnitelman uu -siutuvia luonnonvaroja ja maaseutuakoskevien päätösten pohjalta valmistel-tiin Strateginen arvio uusiutuvia luon-nonvaroja ja maaseutua koskevista toi-mista Suomessa (MMM 2004, 13) sekälinjauksista Suomen kehitysyhteistyössä,EU:ssa ja kansainvälisesti laajemmin-kin.

Johannesburgin päätöksen mukaan1) kestävä maatalous ja maaseutukehitysovat välttämättömiä ruoantuotannon li-säämiseksi ja turvallisen ruoan osuudenlisäämiseksi ympäristöllisesti kestävällätavalla. Toimenpide-ehdotuksien mu-

kaan 2) siirretään erityisesti kehitysmail-le kestävää maatalouteen liittyvää perus-tekniikkaa ja tietoa, johon sisältyy luon-nonvarojen hallinta, 3) lisätään ruoansaatavuutta ja edullisuutta muun muas-sa sadonkorjuu- ja ravintoteknologianavulla, 4) parannetaan kestävän maata-louden julkisen sektorin rahoitusta sekä5) voimistetaan ja parannetaan olemassaolevien aloitteiden koordinointia kestä-vän maataloustuotannon ja ruokatur-van kehittämiseksi.

Pääosiltaan Johannesburgin päätös-ten toimeenpanovelvoitteet sisältyvätkattavasti eri kansallisiin ohjelmiin jastrategioihin. Maatalouden osalta Suo-messa esitetään myös lisätoimenpiteitäJohannesburgin päätösten saavuttami-seksi. Niiden mukaan toimitaan EU:nyhteisen maatalouden kehittämiseksisiten, että maataloutta pystytään edel-leen harjoittamaan koko Suomessa, tur-vataan toimenpiteet, joilla taataan pel-toalan säilyminen sekä viljelykäytössäettä viljelykunnossa sekä turvataan maa-taloustuotanto huoltovarmuuden ylläpi-täjänä, kehitetään suomalaisia erikois-tuotteita nojautumalla kotimaistenraaka-aineiden laatuun, huolehditaan

Pellon metsitysvähentää

kasvihuone-päästöjä.


24

kotimaisten elintarvikkeiden korkeastalaadusta, edistetään lähiruoan saata-vuutta sekä selvitetään monialaisesti lä-hiruoan asemaa, edullisuutta ja merki-tystä osana maatalous-, maaseutu-, alue-, ympäristö- ja kuluttajapolitiikkaa sekävalmistellaan lähiruokaa koskeva strate-gia.

Edelleen tehostetaan maataloudenvesistö- ja muun ympäristökuormituk-sen vähentämistä ja ylläpidetään maata-louden aikaansaamaa monimuotoisuut-ta ja maaseutumaisemaa sekä vahviste-taan toimijoiden horisontaalista ja ver-tikaalista verkostoitumista ja neuvojientoimialakohtaista työtä.

Myös Pohjoismaiden tasolla on tehtyyhteinen kestävän kehityksen strategi-nen linjaus. Pohjoismaiden pääministe-rit ja itsehallintoalueiden poliittiset joh-tajat hyväksyivät 1998 julistuksen kestä-västä Pohjolasta (ANP 2004:783). Stra-tegiaa on tarkistettu 2004 ja se ulottuuvuosille 2005-2008. Strategisissa lin-jauksissa painottuvat kestävä kuluttami-nen, biologinen monimuotoisuudensäilyttäminen sekä saasteiden rajoitta-minen niin, ettei ilmaan, maahan ja ve-teen kohdistu luonnon kestokyvyn ylit-tävää saastemäärää.

Maataloutta koskevassa osassa on ta-voitteeksi asetettu kestävä maatalous,joka pystyy tuottamaan myös pitkällä ai-kavälillä terveellisiä ja turvallisia elintar-vikkeita ja muita laadukkaita tuotteitaheikentämättä luonnonvaraperustaa taiaiheuttamatta haittaa luonnon ekosys-teemille. Myös innovaatioiden merkitys-tä maatalouden arvonnousun edistämi-sessä tulisi korostaa enemmän. Pohjois-maat pyrkivät yhdessä edistämään luon-nonmukaista maataloutta sekä luonto-ja kulttuuriarvoja sisältävän maaseutu-

maiseman monimuotoisuuden vaali-mista ja säilyttämistä yhteiskunnan voi-mavarana pitkällä aikavälillä. Pohjois-maat aikovat turvata eläimille hyvän ter-veyden ja hyvinvoinnin sekä varmistaaeläinetiikan noudattamisen.

Kestävää kehitystä ja koulutusta kos-kevassa Baltic 21E-ohjelmassa (OPM2002,36) ovat mukana kaikki Itämertaympäröivät maat. Ohjelma perustuu Itä-meren maiden opetusministereiden sol-mimaan sopimukseen, jonka tavoittee-na on edistää koulutuksen keinoin kes-tävän kehityksen taloudellista, sosiaalis-ta ja ekologista ulottuvuutta. Ohjelmatäydentää aikaisempaa sopimusta, jokasisältää maatalous-, energia-, kalastus-,metsätalous-, teollisuus-, turismi- ja kul-jetussektoreita koskevat kestävän kehi-tyksen toimintaohjelmat.

Luonnonvara-alastrategia (MMM2001, 8) linjaa uusiutuvien luonnonva-rojen käyttöä, hoitoa ja suojelua. Strate-gia käsittää luonnon- ja ympäristönsuo-jelutavoitteet ja eläinsuojeluun liittyväntuotantoeläinten eettisen kohtelun.Strategiassa on vision pohjalta määritel-ty uusiutuvien luonnonvarojen kestävän

Kun ilmastolämpenee,

kasvien tuotanto-potentiaali

kasvaa.


25

käytön seitsemän päämäärää, jotka kat-tavat seuraavat kokonaisuudet: 1) luon-nonvarojen eettinen ja vastuullinenhoito ja käyttö, 2) ekosysteemien toimi-vuus, 3) maaseudun elinvoimaisuus, 4)elinkeinotoiminnan harjoittaminenkannattavasti ja kuluttajalähtöisesti, 5)laajeneva, innovatiivinen ja ekotehokaskäyttö, 6) laatu ja turvallisuus sekä 7)tieto ja osaaminen. Uutta luonnonvara-alan strategiaa valmistellaan parhaillaan.

Peltobiomassa, liikenteen biopoltto-aineet ja biokaasu -jaoston väliraportin(MMM 2004,11) toimenpide-ehdotus-ten mukaan ruokohelven ja biokaasuntuotantoon liittyvän neuvonnan osuuttatulisi lisätä. Työryhmä esittää uudenbioenergiateknologian käyttöönottoa erioppilaitoksissa, jotta bioenergian käyttöja teknologia tulisivat tutuksi opiskeli-joille. Näissä yksiköissä voitaisiin myöstoteuttaa käyttötekniikkaan liittyvääkoetoimintaa ja testausta.

Kestävän kulutuksen ja tuotannontoimikunnan (KULTU 2005) kansalli-nen ohjelman tavoitteena on materiaa-lien ja energian käytön tehokkuuden li-sääminen tuotteiden elinkaaren kaikis-sa vaiheissa. Ohjelmalla edistetään myösympäristökasvatusta sekä ympäristötek-nologiaan perustuvaa tuotantoa ja osaa-mista. Ohjelma on osa JohannesburginYK:n kestävän kehityksen huippuko-kouksen toimintasuunnitelman toi-meenpanoa. Ehdotuksiin sisältyy tavoit-teita elintarvikkeiden tuotantoon liit-tyen. Vision mukaan kotimainen ruo-antuotanto ja -jalostus säilyvät alueelli-sen kehityksen, ruoan laadun ja huolto-varmuuden vuoksi. Elintarvikkeet jaruokapalvelut ovat kestävästi tuotettuja.Suomessa harjoitetaan laajamittaistaluomutuotantoa. Maatalous- ja elintar-viketuotannon kotimaisia vahvuuksia

edistetään tukemalla erityisesti lähi- jaluomuruokaa.

KULTU-ohjelman tavoitteena on,että maatalouspolitiikassa otetaan huo-mioon luontaiset tuotantoedellytykset japainotetaan tuotannon ympäristövaiku-tuksia. Kestävää maataloutta tulee edel-leen vahvistaa maatalouden tukijärjes-telmän avulla. Toimikunta ehdottaa,että maataloustuotannossa otetaan ny-kyistä paremmin huomioon vesien tilanparantaminen ja rehevöitymisen vähen-täminen, maatalousympäristön ja -luon-non monimuotoisuuden turvaaminensekä energiankäytön tehostaminen jaenergiaomavaraisuuden nostaminen.Maatalouden ympäristötuen ohjaavuut-ta tulisi parantaa. Lisäksi tavoitteeksiasetettiin luonnonmukaisesti viljellynpeltoalan lisääminen 10 %:iin vuonna2010 ja 25 %:iin vuonna 2025.

Ilmastonmuutoksen kansallisessa so-peutumisstrategiassa (MMM 2005,1)tarkasteltiin laajasti ilmastonmuutoksentuomia vaikutuksia. Maataloustuotan-non osalta ilmaston lämpenemisestä onsekä etuja ja haittoja. Kun ilmasto läm-penee, kasvien tuotantopotentiaali kas-vaa, ja viljelyrajat siirtyvät pohjoisem-maksi. Puutarhatuotanto hyötyy läm-penevästä ilmastosta. Kotieläinten ulko-laidunnusta voidaan lisätä. Lisäksi mo-nivuotisten kasvien talvehtiminen hel-pottunee. Ilmaston lämpenemisen hait-tapuolia ovat eroosion ja ravinteidenhuuhtoutumisriskin lisääntyminen. Il-maston lämpeneminen tiivistää savimai-ta. Tämä puolestaan haittaa viljelyä, mi-käli routaantuminen vähenee. Ilman-saasteiden (otsoni) ja UV-säteilyn yhteis-vaikutukset ekosysteemeihin vahvistu-vat. Hyönteistuho- ja kasvitautiriski kas-vaa. Myös kasvien talvehtiminen voi vai-keutua ja kasteluveden tarve lisääntyä.


26

Äärimmäisten sääilmiöiden lisääntymi-nen vaikuttaa peltotuotannon sadonmäärään ja laatuun.

Luonnonvara- ja ympäristöalanmonipuoliset oppimisympäristöt

Nämä maailmanlaajuiset ja kan-salliset kestävän kehityksen jakoulutuksen strategiat antavat

raamit ja näyttävät suuntaa maaseu-tuoppilaitosten kehittämisessä. Suomes-sa on yli 30 opetusmaatilaa, -puutarhaaja -tallia maaseutuoppilaitosten yhtey-dessä. Lisäksi nämä täydentyvät luonto-ja ympäristöalan oppimisympäristöillä.Näitä ovat muun muassa luontopolut,opetusvesistöt ja ympäristölaboratoriot.

Luonnonvara- ja ympäristöalan oppi-misympäristöt ovat usein nuorille opis-kelijoille ensimmäinen kontakti työelä-mään. Niissä opetetaan alan perustaidotennen kuin opiskelijat lähtevät työssä-oppimaan oppilaitoksen ulkopuolisiinmaaseutuyrityksiin. Luonnonvara- jaympäristöalan oppimisympäristöjen toi-mintojen ylläpitäminen on välttämä-töntä, jotta opiskelijoille tarjotaan tilat,välineet ja osaamisen malli ammatinkannalta vaaditun työturvallisuudensekä perustaitojen saavuttamiseksi.

Opetusmaatiloilta, -puutarhoilta jahevosalan oppimisympäristötöiltä myösodotetaan paljon. Niiden pitäisi olla ny-kyaikaisen maaseutuyrityksen keulaku-via, jossa on viimeisin tekniikka ja asian-tuntevia opettajia. Lähes kaikki Suomenopetusmaatiloista ovat tällä hetkelläajanmukaisesti varustettuja. Lisäksiuseassa opetuspisteessä tehdään parhail-laan uudelleenrakentamista tai sitäsuunnitellaan. On kuitenkin tärkeäämuistaa, että opiskelijan perustaitojenharjaantuminen ja tietopohjan hankki-

minen ei ole uusimmasta tekniikastakiinni. Yhtä tärkeää on oikean asenteenja turvallisten työtapojen oppiminen.

Luonnonvara- ja ympäristöalan kou-lutuksella on suuri vastuu ympäristönhoitamisesta ja luonnon monimuotoi-suuden säilyttämisestä. Alan oppimis-ympäristöjen avulla voidaan demon-stroida sidosryhmille sekä muille kou-luille ja oppilaitoksille, miten paljon jopelkästään lainsäädäntö asettaa vaati-muksia maatalouden harjoittamiselle jaluonnonvarojen kestävälle käytölle.Usein asian vaikuttavuus jää vaille sillekuuluvaa huomiota. Nykypäivän maa-seutuyrittäjän sekä luonto- ja ympäristö-alan ammattilaisen osaamiseen sisälty-vät ympäristöosaaminen ja kestävän ke-hityksen huomioon ottaminen haluttiinsaattaa laajempaan tietoon. Tästä syntyiajatus välittää ja jakaa tietoa avoimestiInternetin välityksellä. Näin lähdettiinkehittämään virtuaalikylää (www.virtu -aa li.info).

Virtuaalikylä avoimuuden jaosaamisen edistäjänä

Virtuaalikylä on uudenlainen op-pimisympäristö, jonka avullaopiskelijat voidaan tutustuttaa

luonnonvara- ja ympäristöalan oppilai-tosten opetusmaatilojen ja -puutarho-jen, sekä hevosalan ja luonto- ja ympä-ristöalan oppimisympäristöjen päivittäi-seen arkeen. Virtuaalikylä on Interne-tiin tuotettu maaseutuympäristö, jotakäytetään luonnonvara- ja ympäristöop-pilaitosten opetuksen tukena. Virtuaali-kylä avautuu vapaasti kaikille, joita kiin-nostaa käydä tutustumassa oikean maa-tilan toimintaan. Tietokoneen ääreltävoi seurata niin kevätkylvöjen etenemis-tä kuin lypsykarjan maitotuotoksien ke-


27

hittymistä. Virtuaalikylään rakennettuyhtenäinen perusrakenne, toimintojenprosessimuotoinen kuvaus, työkalutsekä avoimuuden periaate muodostavatluonnonvara- ja ympäristöalan koulu-tuksen laadun kehittämiseen erinomai-set välineet.

Virtuaalikylää on rakennettu mones-sa eri hankkeessa vaiheittain: Virtuaa-liAMK:n ESR-osarahoitteisissa sisällön-tuotantohankkeessa vuosina 2001-2003,AMK-verkosto -hankkeessa vuosina2004-2006 sekä OPH:n virtuaalikoulu-hankkeessa 2003-2004.Virtuaalikylänrakentamista on rahoitettu myös erilli-sillä valtionavustuksilla sekä Opetushal-lituksen oppimisympäristöhankkeena.Koordinaattorin työ on vastuutettu Hä-meen ammatti-instituuttiin, Mustialanopetuspisteeseen. Virtuaalikylän tekni-sestä ideoinnista ja toteutuksesta on vas-tannut Joutsalainen Dataseed Oy.

Virtuaalikylän tavoitteena on toteut-taa virtuaalinen Internetissä toimivaluonnonvara-alan koulutusta palvelevalaaja-alainen, moderni virtuaalinen op-pimisympäristö, jossa voi tutustua todel-listen opetusmaatilojen ja muiden luon-

nonvara- ja ympäristöalan opetuspistei-den yrityksiin. Tavoitteena on, että vir-tuaalikylästä löytyy yritys- ja kylätasontietosisältöä sekä kaupungin ja maaseu-dun vuorovaikutukseen, laajimmillaanjopa koko yhteiskunnan kuvaamiseenliittyvää havainnollista aineistoa siltäosin kuin se luonnonvara-alan opetuk-sessa on tarpeen. Virtuaalikylä mahdol-listaa myös kansainvälisen näkökulman.Virtuaalikylää laajennetaan ja kehite-tään koko ajan.

Pedagoginen viitekehys nojaamoderniin sulautettuun opetukseen ja tutkivaan

oppimiseen

Virtuaalikylän pedagoginen ajatte-lu perustuu sulautettuun ope-tukseen (blended learning). Vir-

tuaalikylä toimii tiedon kanavoitumisenvälineenä, jossa toisaalta kehitetään to-dellisia oppimisympäristöjä luonnonva-ra-alalla ja toisaalta välitetään virtuaali-kylä-portaalin kautta tietoa kaikille. Su-lauttaminen tarkoittaa tässä yhteydessä,että virtuaalikylän kautta tiedon ja toi-minnan eri muotoja yhdistetään, käyte-tään erilaisia opetusmetodeita, jaetaanasiantuntijuutta ja rakennetaan tietoasekä erityisesti tehdään tätä kaikkea yh-dessä opiskelijoiden kanssa luontevanaosana opetusta.

Sulautuvan opetuksen tavoitteena vir-tuaalikylässä on monipuolisen opetuk-sen mahdollistaminen. Sen avulla voi-daan saavuttaa uusia virtuaalikylän hyö-dyntäjiä, esimerkiksi muita maaseutu-yrittäjiä. Virtuaalikylä mahdollistaa erikouluasteiden ja koulutusalojen välisenyhteistyön. Se mahdollistaa myös ver-taisoppimisen, kun tietoa luonnonvara-ja ympäristöalan oppimisympäristöjentoiminnoista jaetaan opiskelijoiden,

Virtuaalikylänpedagoginen

ajattelu perustuusulautettuunopetukseen.


opettajien, työpaikkaohjaajien, opetus-pisteiden henkilökunnan ja oppilaitos-johdon kesken. Tavoitteena on myösopetuksen uudistaminen, jolloin tieto-verkkojen integroiminen osaksi opetus-ta pyrkii kehittämään opetuksen tasoaesimerkiksi vertaisvuorovaikutuksenavulla.

Virtuaalikylä mahdollistaa tiedon ra-kentumisen tukemisen useiden tiedonja taidon esittämismuotojen avulla.Niitä voidaan toteuttaa myös simulaa-tioiden tai erilaisten verkkovuorovaiku-tusympäristöjen avulla, jossa tekstiä,kuvaa ja diagrammeja hyödyntäen voi-daan monimutkaisten prosessien ele-menttejä ja vuorovaikutussuhteita kuva-ta ymmärrettävästi ja selkeästi. Virtuaa-likylän avulla sosiaalisen ja yhteistoi-minnallisen oppimisen tukeminen onmahdollista opiskelijoiden reflektiivisentiedon rakentumisen avulla. Virtuaali-kylässä asiantuntijuuden kehittäminentiedon jakamisen kautta tukee yhtäaikaa sekä asiantuntijan omaa kehitty-mistä että opiskelijoiden integroitumis-ta osaksi asiantuntijayhteisöä.

Samanaikaisesti esimerkiksi opetus-maatilojen ja -puutarhojen toimintojatehdään näkyväksi erilaisten virtuaaliky-lässä olevien työkalujen avulla. Näitäovat muun muassa kuvien, tiedostojenja videoiden vieminen virtuaalikylään.Uusimpana otetaan käyttöön niin sa-nottu raportointityökalu, jonka avullaopetuspisteiden eri toimintojen tai tuo-tantomuotojen energian, veden tai vaik-kapa ravinteiden kulutusta voidaan seu-rata. Tiedot näkyvät selkeinä graafeina,joiden avulla ajan kuluessa voidaan ver-tailla eri toimintojen ympäristöystävälli-syyttä tai eri puolilla Suomea sijaitseviensaman tuotantosuunnan omaavien tilo-jen energiatehokkuutta.

Opetusmaatiloja ja -puutarhoja sekämuita luonnonvara- ja ympäristöalanopetuspisteiden yrityksien toimintojakäytetään myös muun muassa testaa-maan maatiloille tarkoitettuja erilaisiaseurannan mittareita. Viimeisin näistäon maatilojen riskien hallintatyökalu,jota MTT eli maa- ja elintarviketuotan-non tutkimuskeskus on kehittänyt yh-teistyössä maaseutuyrittäjien eläkelai-toksen MELA:n kanssa.

Virtuaalikylässä luonnonvara- ja ym-päristöalan oppimisympäristöjen toi-mintoja on mallinnettu prosesseiksi.Tällaisia ovat esimerkiksi maidontuo-tannon, viljanviljelyn sekä tomaatin jahevosen kasvatuksen prosessit. Samantuotannon prosessikaavio on aina sa-manlainen kaikille. Sen sijaan sisällön-tuotanto prosessien eri vaiheiden sisälleon vapaata. Prosesseille on yhteistä lain-säännön ja säädösten näkökulmastamuodostuva ohjaus ja valvonta, tuotan-topanokset, tuotantosuunnalle tyypilli-set prosessin vaiheet, käytettävissä olevatresurssit, tuotokset, sivutuotteet, jätteetja päästöt (kuvio 1).

Opettajat voivat hyödyntää virtuaali-kylää ja sen sisältämiä aineistoja itse va-litsemallaan tavalla eri tutkinnon osientoteutuksessa. Virtuaalikylä sopii sellai-senaan maaseutuyritysten toimintaanperehdyttävänä orientoivana aineistona.Sitä voi käyttää myös perus- ja syventä-vissä ammattiopinnoissa, jolloin ratkai-seva osuus on opettajan rakentamissaoppimistehtävissä ja ongelmanasette-luissa. Esimerkkitilojen avulla opiskeli-jat voivat tehdä lähtötietoihin perustu-via tehtäviä tai vaikkapa rakennettaessaeri tuotantotapojen vertailuun perustu-via tehtäviä. Tehtävät voivat olla hyvinerityyppisiä.

28


29

Kuvio 1. Virtuaalikylä tarjoaa työkalun, joka mahdollistaa oppimisympäristöjen toi-mintojen mallintamisen prosessikaavioina. Prosessikuvauksia voidaan käyttää ope-tusvälineenä, jonka avulla opiskelija hahmottaa toiminnan ja työtehtävien kokonai-suuksia sekä esimerkiksi niihin liittyviä laatu-, ympäristö- ja turvallisuusnäkökohtia. Ku-vaukset soveltuvat myös oppilaitoksen laadunhallinnan työkaluksi, sillä virtuaalikyläs-sä prosesseihin voidaan liittää monipuolista tietoa muun muassa vaatimuksista, oh-jeista ja mittaustiedoista. Kuvassa esimerkkinä maidontuotannon prosessikuvauksenpohja, jota käyttäjä voi täydentää oman organisaationsa tiedoilla.


Virtuaalikylä soveltuu opetustilantei-siin, jossa on mahdollisuus hyödyntäätietokonetta ja Internetiä. Virtuaalikyläon rakennettu niin, että siellä olevia ma-teriaaleja voi käyttää kaikessa luonnon-vara-alan opetuksessa. Se antaa mahdol-lisuuden tutustua toisaalta koko maati-lan toimintaan kokonaisuutena, muttasieltä löytyy myös hyvin yksityiskohtaisiatietoja tuotantoprosessien eri vaiheista.

Lähteet

Ilmastonmuutoksen kansallinen sopeutumis-strategia. Maa- ja metsätalousministeriön julkai-suja 2005:1.

Johannesburgin kestävän kehityksen huippuko-kousten päätökset. Strateginen arvio uusiutuvialuonnonvaroja ja maaseutua koskevista toimis-ta. Maa- ja metsätalousministeriön julkaisuja2004:13.

Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa– Baltic 21E -ohjelman toimeenpano sekä kan-sallinen strategia YK:n kestävää kehitystä edistä-vän koulutuksen vuosikymmentä (2005-2014)varten. Opetusministeriön työryhmämuistioitaja selvityksiä 2006:6.

Kestävää kehitystä edistävän kasvatuksen ja kou-lutuksen strategia ja sen toimeenpanosuunnitel-ma vuosille 2006-2014. Kestävän kehityksen toi-mikunnan koulutusjaosto. Helsinki: EditaPrima Oy.

Luonnonvara-alastrategia. Maa- ja metsätalous-ministeriön julkaisuja 2001:8.

Luonnonvara- ja ympäristöalan kehittämisohjel-ma. Opetushallituksen moniste 14/2005.

Maailman parasta metsä-, puu- ja paperiosaamis-ta - Metsäsektorin koulutuksen kehittäminenSuomessa. Opetusministeriön työryhmämuis-tioita ja selvityksiä 2007:35.

Maatalouden kehitysarvio kansallista ilmasto-ohjelmaa varten. Maa- ja metsätalousministe-riön työryhmämuistio 2001:2.

Maatilatalouden koulutuksen kehittämisstrate-gia. Opetusministeriön työryhmämuistioita jaselvityksiä 2006:18.

Peltobiomassa, liikenteen biopolttoaineet ja bio-kaasu -jaoston väliraportti. Maa- ja metsätalous-ministeriön julkaisuja 2004:11.

Vähemmästä enemmän ja paremmin. Kestävänkulutuksen ja tuotannon toimikunnan(KULTU) ehdotus kansalliseksi ohjelmaksi2005.

30


Johdanto

Ammattikorkeakoulutelävät aktiivisessa muu-tostilanteessa nopei-den toimintaympäris-tön ja koulutustarpei-den muutosten sekäyhteiskunnan raken-teellisen kehityksen

vuoksi. Toimipisteiden yhdistäminen javähentäminen, koulutusohjelmien laa-jentaminen, erikoistumisopintojen tar-joaminen, verkostoitumisen ja yhteis-työn lisääminen sekä kansainvälisen tut-

kimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimin-nan lisääminen ovat asioita, jotka ovatkoskettaneet kaikkia ammattikorkea-kouluja viime aikoina.

Samanaikaisesti käydään keskusteluasiitä, voiko tuottavuuteen ja tehokkuu-teen pyrkivä toiminta palvella laaduk-kaan koulutuksen järjestämistä, opiske-lijoiden henkilökohtaisten tarpeiden jatavoitteiden huomioonottamista sa-moin kuin omaperäisten ja luovien rat-kaisujen aikaansaamista tutkimus- ja ke-hittämistoiminnassa. Yhteiskunnalli-nen keskustelu on nostanut myös kestä-

31

Kestävä kehitysja vastuullisuusosaksi ammatti-korkeakoulujenlaadunhallintaaAnne VirtanenTutkijayliopettaja, FTHAMK/Hyvinkään [email protected]


vän kehityksen esille, ennen kaikkea il-mastonmuutosteeman myötä. Merkittä-vinä yhteiskunnan toimijoina ja uudenosaamisen tuottajina ja välittäjinä kou-lutus- ja tutkimusorganisaatiot ovat tär-keässä roolissa kestävämmän tulevaisuu-den rakentamispalikoiden muotoilemi-sessa.

Ammattikorkeakoulujen toimintaaohjaavan lain (Ammattikorkeakoululaki2003/351 § 9) mukaan ammattikorkea-koulujen tulee valvoa järjestämänsä kou-lutuksen ja muun toimintansa laatuta-soa ja jatkuvasti kehittää niitä. Lisäksilain mukaan ammattikorkeakoulujentulee osallistua määräajoin ulkopuoli-seen laadunarviointiin sekä julkistaa ar-viointinsa tulokset. Vaikka kestävää ke-hitystä ei ole lainsäädännöllä määriteltyammattikorkeakoulujen toimintaa oh-jaavaksi periaatteeksi, siihen velvoittavatuseat poliittiset ohjelmat ja päätökset sa-moin kuin yhteiskunnallinen keskuste-lu ja ympäristön tilan kehitys.

Mielenkiintoinen haaste on, mitenammattikorkeakoulu voi toimia laaduk-kaan koulutuksen järjestäjänä ja osaa-misen tuottajana siten, että se ei kuljejälkijunassa kestävämmän ja vastuulli-semman tulevaisuuden määrittäjänä jarakentajana, vaan toimii proaktiivisestivaikuttajana. Ammattikorkeakoulut voi-vat edistää kestävää kehitystä suoraanomissa arkikäytännöissään samoin kuinvälillisesti opiskelijoiden osaamisen ke-hittäjänä ja uuden kestävämpää tulevai-suutta rakentavan tutkimustiedon ja in-novaatioiden tuottajana.

Käsittelen tässä artikkelissa ammatti-korkeakoulujen laadunhallintaa yleisestija erityisesti sitä, miten vastuulliset toi-mintakäytännöt, joilla edistetään kestä-vää kehitystä, voidaan kytkeä osaksi kor-

keakoulujen toiminnan suunnittelua jaohjausta, toimenpiteitä sekä arviointiaja kehittämistä. Artikkeli käsittelee te-matiikkaa ennen kaikkea ammattikor-keakoulujen näkökulmasta, mutta esite-tyt ajatukset ovat sovellettavissa myösmuiden koulutusorganisaatioiden laa-dunhallinnan käytäntöihin ja toimin-nan kehittämiseen.

Laatu ammattikorkeakoulussa

Laatu ammattikorkeakouluissa kyt-keytyy väistämättä kaikkiin laki-sääteisiin tehtäviin koulutuksen

järjestämisestä sen toteuttamiseen, tut-kimus- ja kehittämistoiminnan lähtö-kohtiin ja käytäntöihin samoin kuinjohtamiseen ja korkeakoulun arkikult-tuuriin. Yksilötasolla laatu kytkeytyytyöntekijöiden, opettajien, tutkijoidenja kehittäjien sekä johto- ja tukihenki-löstön hyvinvointiin, viihtyvyyteen ja it-sensä toteuttamisen mahdollisuuksiinomissa työtehtävissä. Opiskelijanäkö-kulma on tärkeätä ottaa huomioonunohtamatta myöskään ulkoisten sidos-ryhmien tarpeita ja odotuksia. Opiskeli-joiden oppimistulokset, ammatillisenkasvun prosessi ja yksilönä kehittymisenkriteerit ovat tärkeitä mittareita laadunnäkökulmasta.

Korkeakoulut toimivat yhä enemmänkumppanuuksissa, yhteistyössä niin kor-keakoulun sisällä, muiden korkeakoulu-jen ja ammatillisten oppilaitosten sa-moin kuin yritysten ja julkisen sektorinorganisaatioiden kanssa. Tämä lisääosaamispääomaa, luo uusia innovaatio-ympäristöjä sekä mahdollistaa tehok-kaan ja monialaisen toiminnan. Yhtei-sötasolla laadukas toiminta ja vaikutta-vuus näkyvät saavutettuina tuloksinaniin opiskelijahakuprosessissa, valmistu-

32


neiden määrässä samoin kuin työllisty-misessä. Tärkeä kriteeri on myös se,miten valmistuneiden osaaminen koh-taa työelämän tarpeet, eli koulutetaan-ko osaajia muuttuvien työyhteisöjen ja -ympäristöjen tarpeisiin vai toteutuukoopetus kouluttajien omista lähtökohdis-ta käsin.

Opettajilta muuttuvien osaamistar-peiden tiedostaminen ja edelleen välit-täminen opiskelijoiden hallittaviksi vaa-tii uudenlaista lähestymistä opettajantyöhön. Opettajan työ on aina pohjau-tunut vahvaan oman alan asiantunti-juuteen, minkä voi sanoa olevan tietyn-lainen kivijalka opettajan työssä. Tämäei kuitenkaan riitä, vaan lisäksi kaiva-taan opettamisen taitoja: miten moti-voidaan opiskelijat oppimaan, mitenkommunikoidaan, miten kehitetäänomaa asiantuntijuusaluetta ja mitenosallistutaan yhä laajeneviin verkostoi-hin työelämän, toisten asiantuntijoidenja eri alojen edustajien kanssa. Ammat-tikorkeakoulun opettajan asiantuntijuu-den voi nähdä koostuvan neljästä osa-alueesta, jotka ovat substanssin hallinta,pedagoginen osaaminen, kehittämis-osaaminen sekä työyhteisöllinen osaa-

minen (Helakorpi 2006; Sinkko & Vir-tanen 2008, 41).

Näiden hallitseminen vaatii näke-mystä koulutusorganisaation toiminnas-ta sekä toimintaympäristön muutoksis-ta, ammattikorkeakoulujärjestelmäänkohdistuvista muutospaineista sekä kou-lutusprosessien tuntemusta ja haluaoman osaamisen kehittämiseen osanatyöyhteisöä ja yhteiskuntaa sekä työelä-män kehittämiseen. Näiden lisäksi ontarpeen omata pedagogiset taidot niinohjauksen kuin vuorovaikutuksen, mo-tivoimisen ja syvälliseen oppimiseenmahdollistavien menetelmien osaltakin.Kestävää kehitystä edistävässä koulutuk-sessa tärkeitä ovat tutkivan ja kehittävänlähestymistavan omaaminen sekä tähänkytkeytyvät vuorovaikutusosaaminen,linkittyvän ja kriittisen ajattelun ja ref-lektoinnin taidot sekä globaali ajatteluja tulevaisuusorientoituneisuus (Rohwe-der & Virtanen 2008, 100-103; Rohwe-der ym. 2008, 104-118).

Ammattikorkeakoulujen laadunhallinnan ja -arvioinnin

käytäntöjä

Ammattikorkeakoulujen laadun-hallinta on osa johtamiskäytän-töjä, joissa korkeakoulun toi-

minnalle luodaan suunta (toimintaperi-aatteet ja strategia). Johtamisen tavoit-teena on myös varmistaa tuloksellinentyöskentely rakentamalla siihen kannus-tava työympäristö ja ilmapiiri, mikä onperusta ammattikorkeakoulun laaduk-kaalle toiminnalle. Ammattikorkeakou-lun prosesseihin ja toimintoihin liittyvätkehittämistarpeet ja -toimenpiteet mää-ritellään havaittujen ongelmakohtienpoistamiseksi ja toiminnan laadun pa-rantamiseksi järjestelmällisesti. Henki-löstön ja opiskelijoiden kokemuksia ja

33

Korkeakouluttoimivat

yhä enemmänkumppanuuksissa.


34

osaamista hyödynnetään osallistumi-seen aktivoivien menetelmien käytöllä jakehittämisorientoituneisuuteen moti-voimalla.

Toimiva organisaatiokulttuuri edel-lyttää luottamusta ja laajaa vastuunkan-toa sekä yhteisten arvojen mukaan toi-mimista. Ammattikorkeakoulun toi-mintaa tehostavat, laajentavat ja syven-tävät edelleen kumppanuudet ulkoistensidosryhmien kanssa. Tuloksekas ja laa-dukas toiminta edellyttää kaikkien toi-mijoiden, niin ammattikorkeakoulun si-sällä kuin sen ulkopuolella olevien, ta-sapainoista huomioonottamista ja yh-teistyötä. Koulutusorganisaation toi-minnan laadunhallinnan ja -arvioinninkeskeinen haaste onkin eri toimijoidenodotusten tasapainottaminen. Rahoitta-ja, opiskelija, opettaja tai työelämänedustaja voivat asettaa hyvinkin eri-suuntaisia odotuksia ammattikorkea-koululle, mutta toisaalta siitä syntyymyös rikkaus ja innovatiivisuus (Sinkko& Virtanen 2008, 39). Voisi todetamyös, että eri tahojen äänten kuuntelu-taito on osa ammattikorkeakoulun laa-dunhallintaa.

Laadunhallinnan tulee kattaa am-mattikorkeakoulun toimintojen suun-nittelu, käytännön toteutus sekä ar-viointi ja jatkuva kehittäminen havait-tujen epäkohtien poistamiseksi. Laa-dunhallinnan ja -kehittämisen työkalui-na Suomen ammattikorkeakouluissakäytetään useita erilaisia järjestelmiä,niin sertifioituihin järjestelmiin mah-dollistavia kuin yksittäisen ammattikor-keakoulun oman toiminnan ohjauksenlähtökohdista rakennettuja käytäntöjä.Käytettyjä työkaluja ammattikorkeakou-luissa ovat muun muassa ISO 9000 -sar-jan laadunhallintajärjestelmästandardit,tasapainotettu mittaristo (Balanced

Score Card, BSC) sekä Euroopan laatu-palkintomalli (European Foundationfor Quality Management, EFQM).

ISO 9000 on kansainvälisesti tunnet-tu ja käytetty laadunhallinnan standar-dien ja ohjeiden sarja. Standardiston pe-rustana ovat kahdeksan laadunhallin-nan periaatetta, jotka ovat asiakaslähtöi-syys, johtajuus, henkilöstön osallistumi-nen, prosessimainen toimintamalli, jär-jestelmällinen johtamistapa, jatkuva pa-rantaminen sekä tosiasioihin perustuvapäätöksenteko ja molempia osapuoliahyödyttävät suhteet toimituksissa. Nämäperiaatteet muodostavat perustan ISO9000 -sarjan laadunhallintajärjestelmä-standardeille. Standardijärjestelmä uu-distuu koko ajan, ja tällä hetkellä uudetversiot ovat tulossa ISO 9001 ja ISO9004 standardeille. Sertifikaattejamyöntävät sertifiointialan yritykset, jois-ta osa on akkreditoituja (ISO 9000 stan-dardisarja 2008).

Tasapainotettu mittaristo (menestys-tekijämittaristo tai tuloskortti) on kehi-tetty pitkän aikavälin seurannan ja toi-minnan arvioinnin tueksi. Mittaristoyhdistää taloudellisen näkökulman,asiakasnäkökulman, organisaation sisäi-sen tehokkuusnäkökulman sekä inno-vointi- ja oppimisnäkökulman. Talou-dellisesta näkökulmasta merkittävää ontulos, eli se miten organisaation menes-tys näkyy sen omistajille. Asiakasnäkö-kulma kuvaa sitä, miten organisaationvision halutaan ja toivotaan näkyvänulospäin. Sisäinen tehokkuusnäkökul-ma havainnollistaa, missä toiminnoissaorganisaation tulisi yltää hyviin suori-tuksiin ylläpitääkseen asiakkaat tyytyväi-sinä. Oppimisen, kasvun ja innovatiivi-suuden näkökulmasta tavoitteena onkuvata, miten organisaatio ylläpitää op-pimisen, uudistavan ja kehittävän ilma-


35

piirin ja työskentelytavan vision saavut-taakseen. Pitkällä aikavälillä organisaa-tion tulisi löytää tasapaino niin talou-dellisten kuin ei-taloudellistenkin mitta-reiden välillä (Kaplan & Norton 2004,29-30; The Balanced Scorecard – tasa-painotettu mittaristo 2008).

Kolmas yleinen ammattikorkeakou-luissa sovellettu laadunhallinnan työka-lu on Euroopan laatupalkintomalli,jossa arvioidaan sekä organisaation toi-mintaan että tuloksiin liittyviä osa-aluei-ta. Yhteensä arviointialueita on yhdek-sän, joista viisi liittyy toimintaan (johta-juus, henkilöstö, toimintaperiaatteet jastrategiat, kumppanuudet ja resurssitsekä prosessit) ja neljä tuloksiin (henki-löstö-, asiakas- ja yhteiskunnalliset tu-lokset sekä keskeiset suorituskykytulok-set).

Keskeisenä periaatteena EFQM-jär-jestelmässä on koulutusorganisaationtoiminnan tason ja laadun kehittämi-nen ns. TUTKA-periaatteen mukaan.TUTKA-logiikka koostuu neljästä osate-kijästä, jotka ovat tulokset (TU), toi-

mintatapa (T), käytännön soveltaminen(K) sekä arviointi ja parantaminen (A).Ensin koulutusorganisaation tulee mää-rittää tavoittelemansa tulokset eli laatiavisio ja sen jälkeen valita tarkoituksen-mukaiset toimintatavat niiden saavutta-miseksi. Tärkeässä roolissa on myös jat-kuva arviointi ja sen pohjalta tarvittavakehittäminen (EFQM-malli 2008).

Laadukkaan koulutuksen sekä tutki-mus- ja kehittämistoiminnan edistämi-seen tähtäävien laadunhallintajärjestel-mien käyttöönottoon ammattikorkea-kouluissa on vaikuttanut käynnissäoleva kansallisen tason laadunarviointi-menettely. Suomessa opetusministeriönyhteydessä toimii riippumaton asian-tuntijaelin Korkeakoulujen arviointi-neuvosto, joka toteuttaa korkeakoulu-jen, niin ammattikorkeakoulujen kuinyliopistojenkin, laadunvarmistusjärjes-telmien auditointeja sekä koulutuksenlaatuyksikköarviointeja (ks. www.kka.fi).Laadunvarmistusjärjestelmien auditoin-nit alkoivat vuonna 2005, ja kaikki kor-keakoulut Suomessa on tavoitteenasaada auditoitua vuoden 2011 loppuunmennessä. Syyskuussa 2008 ammatti-korkeakouluista 11 oli auditoitu, ja näis-tä kahdelle oli tulossa uusinta-auditoin-ti vielä kuluvan vuoden aikana (Korkea-koulujen laadunvarmistusjärjestelmienauditoinnit 2008).

Korkeakoulujen arviointineuvostonauditoinnit kohdistuvat laadunvarmis-tusjärjestelmien kattavuuden, toimivuu-den ja vaikuttavuuden arviointiin järjes-telmien kokonaisuuden ja korkeakoulu-jen perustehtävien (koulutus, tutkimus-ja kehittämistoiminta sekä alueellinenvaikuttavuus ja aluekehitystyö) osalta.Auditoinnissa käytetään neliportaistakriteeristöä, joka perustuu laadunvar-mistusjärjestelmän eri kehitysvaiheille.

Eri tahojenäänten

kuuntelutaitoon osa ammatti-korkeakoulun

laadunhallintaa.


Kriteeristöön sisältyvät arvioinnissa käy-tettävät luonnehdinnat arvioitavien osa-tekijöiden kypsyysasteesta skaalauksellapuuttuva, alkava, kehittyvä ja edistynyt(Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjes-telmien auditointi 2007, 11).

Auditointien tavoitteena on koota javälittää tietoa laadunvarmistuksen hy-vistä ja onnistuneista käytännöistä ja li-sätä keskustelua teemasta niin korkea-koulujen sisällä kuin sidosryhmienkinkanssa. Keskeisin auditointien tavoiteon tukea korkeakoulujen laatutyötä vas-taamaan eurooppalaisia laadunvarmis-tuksen periaatteita ja siten varmistaa jaedistää suomalaisten korkeakoulujenkilpailukykyä (Korkeakoulujen laadun-varmistusjärjestelmien auditoinnit2008).

Korkeakoulujen toiminnan kehittäminen ja arviointi kestävä

kehityksen ja vastuullisuuden näkökulmasta

Vastuulliset toimintakäytännötkestävän kehityksen edistämi-seksi ovat osa korkeakoulun laa-

dukasta toimintaa, jonka ohjaukseen,mittaamiseen ja arviointiin sekä jatku-vaan kehittämiseen on tarpeen olla käy-tössä selkeät ja helposti käyttöön otetta-vat työkalut. Myös Bolognan prosessiinliittyen on korostettu sitä, että kestäväkehitys tulisi integroida osaksi laadun-varmistusta (Copernicus Guidelines…2005, 9).

Käynnissä oleva tutkimus- ja kehittä-misprojekti ”Kestävän kehityksen ja vas-tuullisen toiminnan indikaattorit” onosahanke laajemmassa opetusministe-riön rahoittamassa ”Kasvaminen glo-baaliin vastuuseen” -hankkeessa. Indi-kaattorien kehittämistyötä koordinoi

HAAGA-HELIA ammattikorkeakouluyhdessä Hämeen ammattikorkeakoulunja Kymenlaakson ammattikorkeakoulunkanssa. Asiantuntijoina toimivat lisäksiHelsingin yliopiston ja OKKA-säätiönedustajat sekä Suomen ammattikorkea-koulujen ja yliopistojen kestävään kehi-tykseen, vastuullisuuteen ja laadunhal-lintaan erikoistuneet asiantuntijat.

Tavoitteena hankkeessa on rakentaaammattikorkeakoulujen sekä yliopisto-jen käyttöön mittaristo, jonka avullakorkeakoulut voivat itsenäisesti arvioidaja kehittää toimintaansa kohti vastuulli-sia ja kestävän kehityksen edistämistä tu-kevia toimintatapoja osana laadunhal-lintaansa. Tämän ohella opetusministe-riö sekä muut kansallisen tason tahotvoivat niin halutessaan tehdä arviointiaja vertailuja siitä, miten korkeakoulutkokonaisuutena Suomessa toimivat kes-tävän kehityksen edistäjinä niin koulu-tuksen, tutkimuksen ja kehittämistoi-minnan kuin alueellisen ja yhteiskun-nallisen vaikuttavuuden ja kehitystyönosalta.

Vastuullisen toiminnan indikaattori-järjestelmää on lähdetty kehittämäänlaadunvarmistusjärjestelmien auditoin-tikriteerien rakenne huomioon ottaensiten, että se kattaa korkeakoulujen kaik-ki toiminnot ja toimijaryhmät. Pohjanatyössä käytetään myös alustavia ammat-tikorkeakoulujen kestävän kehityksenindikaattoreita (Virtanen, Rohweder &Sinkko 2008) sekä ammatilliselle sekto-rille kehitettyjä ympäristö- ja kestävänkehityksen kriteereitä (Koulujen ja op-pilaitosten ympäristökriteerit 2003; Op-pilaitosten kestävän kehityksen kritee-rien luonnosversio ammatilliseen kou-lutukseen 2008).

Taustamateriaalina on käytetty myös

36


37

kansainvälisiä kestävän kehityksen kou-lutuksen indikaattoreita (Indicators forEducation… 2006; Tilbury ym. 2007;Report on Progress… 2008 ). Erona näi-hin laajoihin kansallisen ja kansainväli-sen tason indikaattoreihin on se, ettänyt kehitteillä olevat indikaattorit toi-mivat ennen kaikkea korkeakoulujen si-säisen toiminnan arvioinnin ja kehittä-misen työkaluina sen sijaan, että niillätarkasteltaisiin kansallisesti esimerkiksikestävän kehityksen sisältymistä opetus-suunnitelmiin. Tämä ei sulje pois sitä,etteikö indikaattorijärjestelmän käytönlaajennuttua ja tiedon kertyessä myös or-ganisaatiokohtaisten indikaattorientuottamaa tietoa voitaisi hyödyntää kan-sallisen seurannan työkaluina.

Järjestelmässä arviointikohteet onmääritelty rakenteeltaan sellaisiksi, ettäne soveltuvat jouhevasti yhteen laadun-varmistusjärjestelmien auditointikritee-rien kanssa. Arviointikohteet on alusta-vasti määritelty seuraaviksi:

•Korkeakoulun kestävän kehityksenja vastuullisuuden tavoitteiden, toi-mintojen, toimijoiden sekä vastuidenmäärittely ja dokumentointi•Kestävän kehityksen ja vastuullisuu-den kattavuus ja vaikuttavuus korkea-koulun perustoiminnoissa •Kestävä kehitys ja vastuullisuus joh-tamisessa ja toiminnanohjauksessa•Korkeakoulun henkilökunnan jaopiskelijoiden osallistuminen kestä-vän kehityksen ja vastuullisuudenedistämiseen arkitoiminnoissa•Kestävästä kehityksestä ja vastuulli-suudesta kerätyn tiedon tarkoituk-senmukaisuus ja saatavuus •Kestävän kehityksen ja vastuullistentoimintojen seuranta, arviointi ja jat-kuva kehittäminen•Hallinta-/toimintajärjestelmän ko-konaisuus.

Korkeakoulut toimivat autonomises-ti ja siksi ne voivat itse määritellä omatkestävän kehityksen ja vastuullisen toi-minnan muodot, päämäärät ja kehittä-mistavat. Arviointi ei siten kohdistu yh-tenäisten toimintalinjojen etsintään,vaan kestävän kehityksen näkyvyyteenkorkeakoulun tavoitteissa ja toiminnois-sa. Korkeakoulun perustoiminnot ovatopetus, tutkimus- ja kehitystoimintasekä alueellinen ja yhteiskunnallinenvaikuttavuus sekä näitä tukevat palvelut,kuten kirjasto ja opintotoimisto. Tavoit-teena on arvioida kestävän kehityksen javastuullisuuden näkymistä näiden kaik-kien toimintojen suunnittelun, toteu-tuksen, seurannan ja jatkuvan kehittä-misen näkökulmista. Korkeakoulun si-säisten toimijoiden samoin kuin ulkois-ten sidosryhmien osallistuminen kestä-vän kehityksen ja vastuullisuuden ta-voitteiden määrittelyyn ja niiden toteu-tukseen arkikäytännöissä ovat myös ar-viointikohteina. Tähän kytkeytyy rele-vantin tiedon saatavuus samoin kuin tie-dotus.

Strategisella johtamisen ja toimin-nanohjauksen tasolla ammattikorkea-koulut voivat edistää kestävää kehitystäja vastuullisuutta kytkemällä sen muihintoimintaa ohjaaviin strategioihin, kutenpedagogiseen ja tutkimus- ja kehittämis-toiminnan strategiaan sekä henkilöstö-politiikkaan. Kestävä kehitys ja vastuul-lisuus voidaan määritellä myös yhdeksitoimintaa ohjaavaksi arvoksi. Korkea-koulut voivat valita integroivatko ne kes-tävän kehityksen muihin järjestelmiin,kuten esimerkiksi laadunhallintajärjes-telmiin, tai laativatko ne erillisen kestä-vää kehitystä edistävän toimintaohjel-man tai -järjestelmän. Vaihtoehtoja näis-sä on useita sertifioiduista (esim. ISO14 001) korkeakoulun omista lähtökoh-dista kehitettyihin järjestelmiin.


Mittareina eli arviointikriteereinä jär-jestelmässä käytetään asteikkoa puuttu-va, alkava, kehittyvä ja edistynyt. Näitäeri kehitystasoja kuvaavat kriteerit mää-ritellään järjestelmässä. Käytännössätämä tarkoittaa kuvauksia siitä, mitäpitää sisällään kunkin arviointikohteenosalta tietyn mittarin asteikon täyttävätoiminta. Esimerkiksi ensimmäisen ar-viointikohteen osalta voidaan määritelläalkavaksi toiminnaksi se, että kestävänkehityksen ja vastuullisuuden edistämi-sen tavoitteista, toiminnoista, roolijaos-ta, toimijoista ja vastuista on käyty kes-kustelua korkeakoulussa, ja vastaavastiedistyneeksi toiminnaksi se, että toimi-jat ja vastuutahot kestävän kehityksen javastuullisuuden edistämisestä kaikissatoiminnoissa (johtaminen, koulutus,

t&k ja tukitoiminnot) on korkeakoulus-sa selkeästi ja avoimesti määritelty ja do-kumentoitu vastuineen ja toimijoille onmääritelty riittävät resurssit.

Kriteerien lisäksi on tarpeen käyttääarviointitilanteessa laadullisia kuvauksiasiitä, mitä kyseinen toiminta sisältää,miten tiettyyn tasoon on päästy ja millätavoin kehittyminen myönteiseen suun-taan varmistetaan. Kuva 1 kuvaa indi-kaattorijärjestelmän rakenteen, jokakoostuu arviointikohteista ja kriteereistäasteikon eri tasoilla. Perustana on pro-sessiajattelu, eli korkeakoulun toiminto-ja kestävän kehityksen ja vastuullisuu-den näkökulmasta tarkastellaan suun-nittelun, toteutuksen, arvioinnin ja ke-hittämisen kehän pohjalta.

38

Kuva 1. Korkeakoulujen kestävän kehityksen ja vastuullisuuden arviointija kehittämisjärjestelmän rakenne.


Koska indikaattorien kehittämistyöon parhaillaan käynnissä, niiden raken-ne ja sisältö saattavat vielä elää ennen lo-pullista muotoaan. Jotta indikaattorijär-jestelmästä saataisiin korkeakoulujenoman toiminnan arviointiin ja kehittä-miseen käyttökelpoinen työkalu, alusta-via indikaattoreita testataan autenttisis-sa olosuhteissa. Indikaattorien testauk-seen osallistuu useita Suomen ammatti-korkeakouluja ja yliopistoja siten, ettäosa testaa kaikkia indikaattoreita jolla-kin laitoksella tai koulutusalalla, kuntaas osa korkeakoulusta keskittyy jonkinosa-alueen, esimerkiksi opetuksen taitutkimus- ja kehitystoiminnan, indi-kaattorien testaukseen. Pilotointi toteu-tetaan talven 2008–2009 aikana, jolloinjärjestetään myös työseminaareja ja ke-hittämispalavereita alan asiantuntijoi-den kanssa. Indikaattorijärjestelmä ontarkoitus saada valmiiksi kevään 2009kuluessa, minkä jälkeen se on kaikkienSuomen korkeakoulujen käyttöön otet-tavissa toiminnan seurannan, arvioin-nin ja kehittämisen työvälineeksi.

Lopuksi

Ammattikorkeakouluilla on sisäi-sissä asioissaan itsehallinto (Am-mattikorkeakoululaki 2003/351

§ 3). Näitä sisäisiä asioita ovat muunmuassa ammattikorkeakoulun omantoiminnan kehittäminen, koulutukseenliittyvät tehtävät sekä tutkintosäännönhyväksyminen. Ammattikorkeakoulutvoivat esimerkiksi itse valita, mitä järjes-telmää käyttäen ne hoitavat laadunhal-lintansa tai ottavatko ne aktiivisesti huo-mioon opetusministeriön julkaisemanstrategian (Kestävän kehityksen edistä-minen koulutuksessa 2006) tavoitteetkestävän kehityksen edistämisestä kor-keakouluissa. Näin ollen vastuu ja sa-malla myös velvoite kestävämmän tule-

vaisuuden, vastuullisten toimintakäy-tänteiden ja kestävää kehitystä edistävänosaamisen tuottamiseen ja välittämiseenon ammattikorkeakouluilla ja sen toi-mijoilla itsellään.

Käytännössä ammattikorkeakoulujenlaadunvarmistustyö on käynnissä jaedennyt hyvin saaden erilaisia korkea-koulukohtaisia toteuttamismuotoja.Korkeakoulujen arviointineuvoston to-teuttamat auditoinnit varmistavat, ettälaadunhallinta toteutetaan kattaen kaik-ki korkeakoulun toiminnot. Ne myösvarmistavat sen, että laadunvarmistuk-seen on aktiivisesti ryhdytty ja laaduk-kaan toiminnan eteen tehdään työtäniin opettajien, johdon kuin muiden-kin ryhmien tahoilla. Työtä leimaa yh-teinen päämäärä, toimintaa pyritään jä-sentämään, ja suunnittelemaan esimer-kiksi yhteiset prosessikuvaukset, rapor-tointitavat ja kehittämistavat.

Yritysmaailmassa tunnetut integroi-dut toimintajärjestelmät eivät kuiten-kaan vielä ole yleistyneet ammattikor-keakouluissa. Seuraavana askelena am-mattikorkeakoulujen kehittämistyössäonkin kytkeä turvallisuus-, ympäristö- jakestävän kehityksen asioiden hoito osak-si laadunhallintaa ja laadunvarmistus-järjestelmän auditointeja. Integroimallaeri temaattiset järjestelmät yhdeksi toi-mintajärjestelmäksi saadaan synergia-etua, kun ammattikorkeakoulun ei tar-vitse rakentaa erillisiä järjestelmiä, serti-fioida erikseen ympäristöjärjestelmää jalaatia toisen standardin mukaan turval-lisuusjärjestelmää. On kuitenkin tärke-ää, ettei kestävän kehityksen asioidenmerkitys sisällöllisesti unohdu järjestel-miä yhdistettäessä.

Järjestelmien yhdistäminen on loo-gista myös siksi, että järjestelmätasolla

39


ne sisältävät samat laadun parantamisenelementit suunnittelusta toteutukseen jatoiminnan arviointiin ja kehittämiseen.Jatkuvan kehittämisen idean eteenpäinvieminen vaatii aktiivista toimintaa niinsuunnittelun, toteutuksen kuin arvioin-nin ja seurannankin osalta, mutta se onvälttämätöntä, jotta toimintoja voidaanuudistaa muuttuvien yhteiskunnallistenolojen ja uudistuvien osaamistarpeidenpohjalta vastaamaan myös kestävän ke-hityksen ja yhteiskuntavastuun edistä-misen haasteeseen.

Lähteet

Ammattikorkeakoululaki. 2003. 16.9.2008.http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2003/20030351

Copernicus Guidelines for Sustainable Devel-opment in the European Higher EducationArea. 2005. Copernicus Campus. 14.10.2008.http://www.unece.org/env/esd/information/COPERNICUS%20Guidelines.pdf

EFQM-malli. 2008. 18.9.2008.http://www.oph.fi/page.asp?path=1,444,44937,45535,47358,48247

Indicators for Education for Sustainable Devel-opment. 2006. Economic Commission for Eu-rope, Committee on Environmental Policy,UNECE Steering Committee on Education forSustainable Development. Economic and SocialCouncil, United Nations. 14.10.2008.http://www.unece.org/env/documents/2006/ece/cep/ac.13/ece.cep.ac.13.2006.5.e.pdf

ISO 9000 standardisarja. 2008. 18.9.2008.http://www.sfs.fi/iso9000/

Helakorpi, S. 2006. Ammattikorkeakoulunopettajan asiantuntijuus. 14.10.2008.http://ope.aokk.fi/~shelakorpi/AMK-ope/amkopeos.pdf

Kaplan, R. & Norton, D. 2004. Strategiakartat– aineettoman pääoman muuttaminen tuloksik-si. Helsinki: Talentum.

Kestävän kehityksen edistäminen koulutuksessa– Baltic 21E -ohjelman toimeenpano sekä kan-sallinen strategia YK:n kestävää kehitystä edistä-

vän koulutuksen vuosikymmentä (2005-2014)varten. Opetusministeriön työryhmämuistioitaja selvityksiä 2006:6.http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2006/liitteet/opm_9_tr06.pdf?lang=fi

Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmienauditointi. Auditointikäsikirja vuosille 2008-2011. Korkeakoulujen arviointineuvoston jul-kaisuja 7:2007.http://www.kka.fi/files/126/KKA_707.pdf

Korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmienauditoinnit. 2008. 16.9.2008.http://www.kka.fi/index.phtml?s=98

Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteerit.2003. Opetushallitus, Opetusalan Ammattijär-jestö OAJ, Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojensäätiö - OKKA-säätiö, Suomen ympäristöopistoSykli, Hyvinkään-Riihimäen aikuiskoulutuskes-kus. Helsinki: Edita Prima Oy.

Oppilaitosten kestävän kehityksen kriteerienluonnosversio ammatilliseen koulutukseen.2008. Julkaisematon käsikirjoitus.

Report on Progress made by the Unece ExpertGroup on Indicators for Education for Sustain-able Development. Economic Commission forEurope, Committee on Environmental Policy,UNECE Steering Committee on Education forSustainable Development. Economic and SocialCouncil, United Nations. 14.10.2008.http://www.unece.org/env/documents/2008/ece/cep/ac.13/ece.cep.ac.13.2008.4.e.pdf

Rohweder, L. & Virtanen, A. 2008. Tutkiva jakehittävä lähestymistapa. Teoksessa L. Rohwe-der & A. Virtanen (toim.) Kohti kestävää kehi-tystä. Pedagoginen lähestymistapa. Opetusmi-nisteriön julkaisuja 2008:3. Helsinki: Yliopisto-paino, 100-103.

Rohweder, L., Virtanen, A., Tani, S., Kohl, J. &Sinkko, A. 2008. Näkökulmia opetukseen ja op-pimiseen. Teoksessa L. Rohweder & A. Virta-nen (toim.) Kohti kestävää kehitystä. Pedagogi-nen lähestymistapa. Opetusministeriön julkai-suja 2008:3. Helsinki: Yliopistopaino, 104-118.

Sinkko, A. & Virtanen, A. 2008. Kestävä kehi-tys osaksi laadunhallintaa. Teoksessa L. Rohwe-der & A. Virtanen (toim.) Kohti kestävää kehi-tystä. Pedagoginen lähestymistapa. Opetusmi-nisteriön julkaisuja 2008:3. Helsinki:Yliopistopaino, 39-43.

40


Tilbury, D., Janousek, S., Elias,D., Bacha, J. & Denby, L. 2007.Monitoring and AssessingProgress during the UN DESD inthe Asia-Pacific Region: A QuickGuide to Developing NationalESD Indicators. Bangkok: UNESCO Asia and Pacific Regional Bureau for Education.14.10.2008.http://www.unescobkk.org/fileadmin/user_upload/esd/documents/indicators/Quickguide.pdf

The Balanced Scorecard – tasapainotettu mittaristo. 2008.18.9.2008.http://www.kunnat.net/k_perus -sivu.asp?path=1;29;348;1027;1896;85186;1610

Virtanen, A., Rohweder, L., Sinkko, A. 2008. Kestävä kehitysammattikorkeakouluissa – kehittämisen ja mittaamisen indi-kaattorit. 18.9.2008.http://www.arene.fi/data/dokumentit/20080326T113452_22129.pdf

41


Savon ammatti- ja aikuisopisto kuuluu edelläkävijöihin ammatillisten

oppilaitosten kestävän kehityksen työssä maassamme. Kestävän kehi-

tyksen työtä on systemaattisesti kehitetty koko monialaisen ja useita

erillisiä koulutusyksiköitä kattavan koulutuskuntayhtymän tasolla

Sakkea kohti -hankkeessa. Oppilaitoksen Kuopiossa sijaitsevalla mat-

kailu- ja ravitsemisalan koulutusyksiköllä on hallussaan sekä Suomen

Ympäristökasvatuksen Seuran antama Vihreä lippu että OKKA-sää-

tiön myöntämä ympäristösertifikaatti. Kestävä kehitys on tarkoitus

sisällyttää myös osaksi opiston laadunhallintaa.

42

Miten kestäväkehitys voidaansisällyttää osaksioppilaitoksen taikoulutuskunta-yhtymän toimintaa?

Savon ammatti- ja aikuisopisto on yksi edelläkävijöistä


43

Anu Salo on koulutuk-seltaan hotelli- ja ravin-tola-alan ammatinopet-taja, mutta hän toimiinykyään pääasiallisestikestävän kehityksenkoordinaattorina. Hä -nen mukaansa työ on

ennen kaikkea toimimista muutos-agenttina ja innostajana. Salon vastuul-la on Savon koulutuskuntayhtymän ”vi-herryttäminen”, mikä tarkoittaa järjes-telmällisten kestävän kehityksen toimin-tatapojen sulauttamista oppilaitoksentoimintaan, opetukseen ja arkikäytän-teisiin.

– Muutosprosessin käynnistäminenja toteuttaminen vaatii pitkäjänteisyyttäja kärsivällisyyttä. Siinä vuosi tai kaksion lyhyt aika, Salo muistuttaa.

– Suurimmaksi haasteeksi työssänikoen henkilöstön asenteet. Olen saanutoppilaitoksestamme jo laajan tukijou-kon kestävän kehityksen asioita edistä-mään. Se on toiminnan laajenemisen jajalkautumisen kannalta ehdotonta.Opiskelijat ovat jo hyvin valveutuneitaympäristöasioissa. Meidän tehtävämmeon valmentaa työelämään rautaisia alanosaajia, jotka huomioivat oman toimin-tansa ympäristövaikutukset sekä amma-tissaan että arkielämässään.

Sakkea kohti -hanke, josta kaikki op-pilaitoksessa alkoi, käynnistyi lokakuus-sa 2005 Savon koulutuskuntayhtymänsisäisenä kehittämishankkeena ja jatkuivuoden 2007 loppuun saakka. Hank-keen keskeisin tavoite oli pilotoida kes-tävän kehityksen (keke) toimintamalliyhdellä tulosalueella: matkailu-, ravitse-mis-, talous- sekä elintarvikealalla jaluonnonvara- ja ympäristöalalla.

– Tavoitteenamme oli, että toimin-nan suunnittelussa ja toteutuksessa eko-loginen toimintamalli sisäistetään alku-tuotannosta lähtien kuluttajaan saakka,Salo toteaa.

Kestävän kehityksen työ on levinnyt kaikkiin yksiköihin

Sakkea kohti -hankkeessa lähdettiinliikkeelle kaikissa edellä mainituntulosalueen seitsemässä toimipis-

teessä valitsemalla kuhunkin kekevas-taava ja keketiimi, joka koostui sekä ope-tuksen että yhteisten palveluiden henki-löstöstä ja opiskelijoista. Keketiimitaloittivat työnsä ympäristökatselmuksel-la, jossa arvioitiin toimipisteen nykytilaaja tärkeimpiä kehittämisen kohteita kes-tävän kehityksen näkökulmasta.

– Samalla käynnistyi henkilöstöllem-me Suomen ympäristöopisto Syklin jär-jestämä koulutus Kuopiossa, Salo ker-too.

Kestävä kehitys oppilaitoksessa -kou-lutuksen jälkeen toimipisteissä laadittiinympäristöohjelma. Sille asetetut pää-määrät olivat yhteneväisiä kuntayhty-män toiminta- ja taloussuunnitelmankanssa.

Kuntayhtymässä otettiin Salon mie-lestä tärkeä edistysaskel keväällä 2007,kun päätettiin perustaa ympäristötyö-ryhmä. Sen tärkein tavoite on asettaa yh-tenäiset vuosittaiset tavoitteet kestävänkehityksen käytännön työlle koko oppi-laitoksen näkökulmasta. Ympäristötyö-ryhmää vetää kuntayhtymän johtajaMarkku Rissanen.

Sakkea kohti -hankkeen jälkeen, vuo-den 2008 alussa, koulutuskuntayhty-


44

Anu Salo on tehnyt merkittävääympäristöasioiden kehittämistyötä

Anu Salo palkittiin kesällä 2007 Pohjois-Savon ympäristökeskuksen ympä-ristöpalkinnolla aktiivisesta ympäristöasioiden kehittämistyöstä. Palkinnon peruste-luissa todettiin, kuinka Salo on henkilökohtaisella työpanoksellaan merkittävästiedistänyt ympäristönäkökulman huomioon ottamista omassa työyhteisössään Savonammatti- ja aikuisopistossa.

Salon ideoiman ja johtaman Sakkea kohti -hankkeen avulla ympäristöasiat on si-sällytetty osaksi koulutuskuntayhtymän toimintaa. Pohjois-Savon ympäristökeskuk-sen julkaisemassa tiedotteessa todetaan, että kyseiseen hankkeeseen sisältyy myösopiskelijat huomioiva vahva ympäristökasvatuksellinen näkökulma.

Salon työn tulokset näkyvät oman oppilaitoksen ulkopuolellakin. Ammatillisenopettajakoulutuksen opinnäytetyönä hän kehitti uudentyyppisen ympäristökasvatuk-sen opintokokonaisuuden matkailu-, ravitsemis- ja talousalan perusopintoihin.

Salo oli luomassa yhdessä Elintarvikeviraston ja Finfood luomun kanssa PortaatLuomuun -valmennusohjelmaa, jonka tavoitteena on luomutuotteiden käytön edistä-minen suomalaisissa ammattikeittiöissä. Luomutuotteiden käyttöön sitoutuneitakeittiöitä on Suomessa jo yli 200. Ohjelma on herättänyt kiinnostusta myös maan ra-jojen ulkopuolella.

Salon nykyiseen työhön kuuluu edistää ammattikeittiöiden kestävää kehitystä sekäluomu- ja lähiruuan käyttöä Savon ammatti- ja aikuisopiston EkoCentriassa. Eko-Centria toteuttaa valtakunnallisia, maa- ja metsätalousministeriön rahoittamia lähi-ja luomuruokahankkeita ammattikeittiösektorilla. Anu Salo kertoo pohtineensaaina ruuantuotannon ympäristövaikutuksia sekä ruuan yhteyttä ihmisen terveyteen.Hän näki lapsuudessaan, kuinka maata viljellään ja ruokaa tuotetaan luontoa kun-nioittaen. Tänä päivänä se ei ole hänen mielestään itsestäänselvyys.

– Omien lasteni kautta minulle on avartunut ajatus siitä, että kestävä kehitys onihmiskunnan ainoa tapa säilyttää maapallo elinvoimaisena. Meillä täytyy olla vainhyvää tahtoa ja toimintaa asioiden edistämiseksi, Salo pohtii.

Salolla on useita kestävään kehitykseen ja ympäristönsuojeluun liittyviä luottamus-tehtäviä. Hän toimii Pohjois-Savon alueen kestävän kehityksen kehittämisryhmässäammatillisen koulutuksen edustajana, Ympäristöjohtamisen yhdistyksessä jäsenenä,työyhteisönsä Green Office -vastaavana ja Ruuhilammen kyläyhdistyksen hallituksenjäsenenä.


män kahden muun tulosalueen toimi-pisteet lähtivät mukaan järjestelmälli-seen toimintaan kestävän kehityksenedistämiseksi. Kymmenessä toimipis-teessä mallinnettiin hankkeen aikanahyviksi todettuja toimintatapoja ja käy-tänteitä.

Oppilaitoksen koulutusyksiköidenkaikissa ympäristöohjelmissa pyritäänyhteisiin päämääriin, joista mainitta-koon energiatehokkuuden parantami-nen, jätteiden määrän ja vedenkulutuk-sen vähentäminen, paperinkulutuksenvähentäminen ja kopioinnin järkipe-räistäminen, ympäristövastuulliset han-kinnat sekä liikkumisesta aiheutuvienympäristövaikutusten vähentäminen.

– Yksi tärkeimmistä päämääristä ontuoda kestävän kehityksen näkökulmamukaan opetussuunnitelmiin, korostaaAnu Salo.

- Opetussuunnitel-mien uudistamistyö onparhaillaan käynnissä.Olemme lisäämässäkaikkiin tutkintoihin ym-päristötietouden kurssinmuiden kestävään kehi-tykseen liittyvien amma-tillisten painotuksien lisäk-si, sanoo kestävän kehi-tyksen koordinaattori AnuSalo.

Onnistuminen vaatii johdonsitoutumista ja resursseja

Matkailu- ja ravitsemisalan kou-lutusyksikkö Savonian rehto-rin Hannele Karhusen mu-

kaan kestävän kehityksen menestykselli-nen yhdistäminen oppilaitoksen toi-mintaan edellyttää koulutuskuntayhty-

män ylimmän johdon näkyvää sitoutu-mista ja taustatukea, mihin liittyy myösriittävä resursointi. Se vaikuttaa oleelli-sesti henkilöstön myönteisiin asenteisiinja kannustaa yhteisölliseen ajatteluun.

– Kestävän kehityksen toiminta pitäänähdä jokapäiväisenä luonnollisena ta-pana toimia. Jos se irrotetaan erilliseksi,se koetaan vieraaksi, eikä sitä osata kyt-keä osaksi arkea. Myös henkilöstön kou-lutukseen tulee kiinnittää huomiota. Josemme itse pysty toimimaan johdonmu-kaisesti mallin mukaan, kuinka voimmeolla esimerkkinä opiskelijoille, kysyyKarhunen.

Karhusen mielestä elinkeinoelämäottaa huomioon toiminnassaan jo var-sin hyvin kestävään kehitykseen ja ym-päristöön liittyvät vaatimukset. Sekä jul-kisella että yksityisellä sektorilla toimivat

yritykset ovat viime vuosinakiinnostuneet yhä enemmänkäyttämään lähellä tuotettujaraaka-aineita.

– On myös huomattava,että asiakkaat ovat nykyisinvalveutuneita ja kiinnittäväthuomiota jo palveluja vali-tessaan, miten yritys onhuomioinut ympäristöasiattoiminnassaan, Karhunenmuistuttaa.

– Pyrimme myös tasaisin välein jär-jestämään alan yrityksille tilaisuuksia taiseminaareja, joissa teemana ovat ympä-ristöasiat, kestävä kehitys ja lähiruoka.Opiskelijat vievät jo työssäoppimisjak-soilla ympäristötietoutta yrityksiin.

Tästä koulutusyksikkö on Karhusenmukaan saanut myönteistä palautettayritysten edustajilta. Näitä asioita käsi-

45


tellään myös opetussuunnitelmaan kuu-luvien opiskelijapalautekeskustelujenyhteydessä. Aikuisopiskelijat, erityisestiesimiesasemassa olevat, pystyvät vaikut-tamaan suoraan omilla työpaikoillaan.

– Elinkeinoelämän haasteet kestävänkehityksen saralla kasvavat muun muas-sa lainsäädännön myötä. Yritysten eri-laiset ympäristöjärjestelmät lisääntyvät.Niiden avulla yritykset voivat saavuttaaesimerkiksi kustannussäästöjä ja imago-etuja, Anu Salo toteaa.

- Oppilaitos on luo-nut uskottavan tavantoimia kestävän kehi-tyksen periaatteidenmukaisesti. Tämänäkyy erityisesti mat-kailu-, ravitsemis- jatalousalan sekä elin-tarvikealan toimin-taan liittyvässä valta-kunnallisessa hanke-työssä. Olemmepäässeet hyvin mu-kaan myös alueelli-seen yhteistyöhön,selittää rehtori Han-nele Karhunen.

Itsearvioinnin avulla pyritäänoppimaan ja kehittymään

Ammatillista koulutusta ja aikuis-koulutusta koskeva lainsäädäntövelvoittaa koulutuksen järjestäjät

arvioimaan antamaansa koulutusta jasen vaikuttavuutta sekä osallistumaantoimintansa ulkopuoliseen arviointiin.OPH:n laatimassa Ammatillisen koulu-tuksen laadunhallintasuosituksessa to-detaan, että koulutuksen järjestäjällätulee olla toimintajärjestelmä, joka sisäl-tää ”tarkoituksenmukaiset ja toimivat

laadunhallinnan menettelyt”. Toiminta-järjestelmään tulee myös sisällyttää kes-tävän kehityksen toimintaohjelma, jollaohjataan ympäristöasioihin, henkilös-tön ja opiskelijoiden työsuojeluun, ja hy-vinvointiin sekä yhteiskunnalliseen vas-tuuseen liittyvien tavoitteiden ja toi-menpiteiden toteuttamista.

Savon koulutuskuntayhtymän johta-ja Markku Rissasen mukaan OPH:n laa-dunhallintasuositusta laadittaessa onkuultu kentän ääntä. Ammatillisen kou-lutuksen järjestäjillä on mahdollisuus

itse valita keinot ja menetelmätvelvoitteensa toteuttamiseen,joten kentältä löytyy hyvin kirja-va kokoelma erilaisia keinovali-koimia.

Savon koulutuskuntayhty-mässä laadunhallinnan apuväli-neenä käytetään EFQM-mallia.Koulutusorganisaatio määrittäätärkeimmät asiakkaansa ja asia-kasryhmänsä, joille koulutus-palveluja tuotetaan. Organisaa-tio kehittää palvelujaan asiakas-ryhmien nykyisten ja tulevientarpeiden pohjalta. EFQM-mal-

lin mukaisesti se myös seuraa asiakastyy-tyväisyyttä ja pyrkii ennakoimaan sen ke-hitystä suorituskykyä mittaavilla tun-nusluvuilla.

– Itsearvioinnin avulla pyritään jat-kuvasti oppimaan ja kehittymään, Ris-sanen toteaa.

Laadunhallintajärjestelmään sisälty-vät tasapainotetun tuloskortin tulostenarviointi, EFQM-mallin mukainen itse-arviointi, johdon katselmukset, sisäisetja ulkoiset arvioinnit, henkilöstö-, asia-kas- ja sidosryhmäpalautteet. EFQM-it-searviointimalliin on yhdistetty kestä-

46


47

Ympäristösertifikaatteja on myönnetty 22 oppilaitokselle

Oppilaitosten ympäristösertifioinnin tavoitteena on tarjota oppilaitoksille työvälineitäopetuksen ja toiminnan laadun kehittämiseen ja sitä kautta nostaa oppilaitosten ympäris-töasioiden hoidon tasoa valtakunnallisesti. Samalla vahvistetaan ammatillisessa koulutuk-sessa oppilaitosten valmiuksia vastata elinkeinoelämän ympäristöosaamisen tarpeisiin.Kannusteeksi ympäristötyölle tarjotaan oppilaitosten toimintaan ja tarpeisiin soveltuvasertifiointi.

Sertifiointijärjestelmä perustuu Koulujen ja oppilaitosten ympäristökriteereihin, joi-den avulla tuetaan ympäristökasvatuksen toteutumista läpäisevästi opetuksessa ja oppilai-tosten arjessa. Ympäristökriteerit asettavat tavoitetason, jonka avulla voidaan tunnistaakehittämiskohteita oppilaitoksen toiminnassa. Kriteerit keskittyvät kestävän kehityksenekologiseen osa-alueeseen eli vastuuseen ympäristöstä, mutta ne laajennetaan vuoden2009 alussa käsittämään myös taloudellisen, sosiaalisen ja kulttuurisen kestävyyden ulot-tuvuudet.

Oppilaitosten ympäristösertifioinnin järjestelmä sisältää kriteerien ohella laajan mate-riaalin oppilaitosten kestävän kehityksen työn tueksi sekä valtakunnallisen auditoijaver-koston, jonka avulla toteutetaan toiminnan arviointia ja kehittämistä. Lisäksi oppilaitok-sille tarjotaan neuvontaa ja järjestetään opettajien täydennyskoulutusta.

Oppilaitosten ympäristösertifiointi käynnistyi maaliskuussa 2004. Sertifiointi ja kritee-rien käyttö perustuvat vapaaehtoisuuteen. Ne soveltuvat peruskoulujen ja lukioiden sekäammatillisten ja muiden oppilaitosten käyttöön. Kriteerit täyttävä oppilaitos voi hakeaOppilaitosten ympäristösertifikaattia OKKA-säätiöltä, joka myöntää sertifikaatit, pitääyllä sertifioitujen oppilaitosten ja auditoijien rekisteriä, antaa neuvontapalveluja sekä vas-taa sertifiointitoiminnan laadusta ja sen kehittämisestä.

Ympäristösertifikaatti myönnetään kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Sen saamisen edelly-tyksenä on oppilaitoksen tekemä itsearvionti. Lisäksi riippumaton, ulkoinen auditoija tar-kastaa oppilaitoksen itsearviointiraportin ja suorittaa arvioinnin oppilaitoksessa. Päiväko-deille, kouluille ja oppilaitoksille tarkoitettua Suomen Ympäristökasvatuksen Seuran ke-hittämää Vihreä lippu -ohjelmaa ja ympäristökriteereitä voidaan käyttää rinnakkain.

Sertifikaatti oli myönnetty lokakuuhun 2008 mennessä 22 oppilaitokselle, joista yksion Savon ammatti- ja aikuisopiston matkailu- ja ravitsemisalan koulutusyksikkö SavoniaKuopiossa. Oppilaitosten ympäristösertifioinnista lisätietoa osoitteessawww.koulujaymparisto.fi.

Oppilaitosten ympäristösertifioinnin uudistamista käsitellään Erkka Lainisen artikke-lissa Kestävän kehityksen kriteerit oppilaitoksille.


vään kehitykseen liittyviä arviointikoh-tia.

– Järjestelmää on rakennettu ja kehi-tetty neljän vuoden aikana. Lähitulevai-suudessa on tarkoitus arvioida järjestel-män toimivuutta ja kehittää sitä parem-min johtamista tukevaan suuntaan. Pa-laute- ja muutosmenettelyt kaipaavat sys-tematisointia, pohtii Rissanen.

Suomen kestävän kehityksen toimi-kunnan koulutusjaosto asetti syksyllä2007 tavoitteen, jonka mukaan kaikkiinkoulutusorganisaatioihin laaditaan kes-tävän kehityksen toimintaohjelma vuo-teen 2010 mennessä.

– Toimintaohjelma pystytään var-masti laatimaan asetetussa aikataulussa,mutta sen toteuttaminen vaatii asenne-kasvatusta. Se vaatii paljon koulutusta,aikaa ja resursseja.

Huomioidaanko kestävän kehityksenperiaatteita esimerkiksi yritysyhteistyös-sä?

– Kaiken tasoisissa hankinnoissa kes-tävän kehityksen periaatteet ohjaavat va-lintoja. Tietokonehankinnat hoidetaanyhteistyössä sellaisen yrityksen kanssa,joka laittaa hyötykäyttöön meiltä pois-tuvat laitteet. Seudullisen hankintatoi-men kilpailutuksissa kestävän kehityk-sen periaatteet ovat yhtenä valintakri-teerinä.

- Laadunhal-linnan yhtenätehtävänä onarvioida myöskestävän kehi-tyksen periaat-teiden toteutu-mista, toteaaSavon koulu-tuskuntayhty-män johtajaMarkku Rissa-nen.

Markku Tasala

48

Savon ammatti- ja aikuisopisto lukuina vuonna 2007

• toimintaa kymmenellä eri paikkakunnalla

• henkilöstöä 1 120

• opiskelijoita normikoulutuksessa 5 592

• opiskelijoita työelämäpalveluissa 1 768

• oppisopimusopiskelijoita vuoden aikana 1 973

• suoritettujen tutkintojen määrä (tutkinnot + osatutkinnot) 2 802


49

Olen kirjoittanut tästä aihepii-ristä jossain muodossa aikai-semminkin, mikäli vielä oi-kein muistan...

Olen havainnut viime aikoina kolle-goissani ammatillisella sektorilla todellahuolestuttavia piirteitä. Kahvipöytäkes-kusteluissa ja varsinkin kokouksissa tuo-daan estottomasti esiin, nimenomaan lä-himmän esimiehen läsnä ollessa, kuin-ka kukin on painanut ympäripyöreitätyövuorokausia. Joskus hehkutellaanjopa kesäaikaisia, ilman lomapäiviä teh-tyjä työrupeamia saavutuksiensa toteut-

tamiseksi, >lue: pönkittämiseksi…Kokouksissa suorastaan kilvoitellaan -

ehkä vähän kehua retostellaankin - kuin-ka pitkiä päiviä kukin on tehnyt!

”Niin, niin,… !”, säestävät kilvan esi-miehetkin. ”Vuorokaudessahan on vainkaksikymmentäneljä (24) tuntia (h),kunpa olisi yksikin (1) tunti lisää!”, hehuokailevat.

Eräänä mittatikkuna takavuosina –ennen tietotekniikka-aikaa – oli käytös-sä, kuinka pitkään kenenkin työhuo-neessa illalla paloivat valot. Innokkaim-

Modernituustahanovilaisetkvartaalitaloudenja individualisminpuserruksessa

AMMATTIKASVATUKSEN KENTÄLTÄ

UUSSTAHANOVILAISET > LUE: NYKYAJAN, MODERNIT MUKAKORVAAMATTOMAT


mat pitivät jopa ruutupaperillatilastoja asiasta.

Nykyajan mittatikkuna onotettu käyttöön työtietokoneel-ta lähetetyt sähköpostiviestit!

Aivan superuutena mittatik-kuna on kuulemma mm. se,kuinka myöhään nimenomaan työhönliittyviä sähköpostiviestejä on lähtenytkotitietokoneelta tai tekstiviestejä näp-pärästi kouransilmään sopivasta työnan-tajan sitouttamiskännykästä jne. ...

Ennen, jos joku epäilevä Tuomas eioikein uskonut työpaikkakilvoittelijoi-den, modernien uusstahanovilaistentyörupeamia eli kuinka pitkään ne valottodella - ihan oikeasti - työhuoneessa oli-vatkaan palaneet, voi nyt tulla vakuuttu-neeksi tarkistettuaan sähköpostiviestintai tekstiviestin lähetysajan.

Jotkut tosin väittävät, että parhaim-mat = pahimmat jopa manipuloivat tie-tokoneen ja kännykän ajannäyttöä saa-vutuksiensa toteuttamiseksi, >lue: pön-kittämiseksi...

Mikä siinä on sitten muka huolestut-tavaa? Saahan jokainen polttaa itsensäloppuun, jos niin haluaa?

Kyllä! Kyllä! Ja niin polttavatkin, mi-tenpä sitä nyt voidaan estää? Ei niin mi-tenkään, mutta...

En ole raaskinut mainita näille hy-pertyönarkomaaneille, että kuuluisa sta-hanovilaisuus on kiistatta osoitettu to-taaliksi kuplaksi, niin kuin moni muu-kin asia nykyaikoina - onneksi…

Miten tuo uusstahanovilaisuusliittyy kvartaalitalouteen ja

yltiöpäiseen individualismiin?

Niin ja mitä nuo käsitteet oikeastaanovat? Muistutettakoon mieliin, että ne

vaikuttavat elämäämme maail-manlaajuisesti verkottuneessa,globaalisessa markkinatalou-dessa neljännesvuosirytmissä,kvartaaleissa, jossa ihannoi-daan yksilöllisyyttä yli kaiken.

Kvartaalitalouteen liittyen Suomessa-kin on puhuttu jo vuosikymmeniä ns.markkinavoimista, kasvottomista suursi-joittajista. He seuraavat herkeämättä eriyritysten neljännesvuosikatsauksia ja te-kevät niiden perusteella tunteettomastiratkaisujaan.

Heille käsite tulosvaroitus on myrk-kyä.

Mikäli on odotettavissa, että juuri nytmeneillään olevalla vuosineljänneksellätulos = voitto ei olekaan edellisen nel-jänneksen tasoinen, alkaa tapahtua...

Kuvitellaanpa, että tulos = voitto jol-lakin huippuyrityksellä edellisellä vuosi-neljänneksellä oli 1,5 miljardia euroa janyt meneillään olevan tulosvaroituksenmukaan ”vaivaiset” 1,25 miljardiaeuroa, niin johan sijoitusrahat alkavatsiirtyä sutjakkaasti paremmille apajille.

Kvartaalitalous merkitsee tiliä sijoit-tajalle vuosineljänneksittäin. Pitemmäl-le tosisijoittaja ei katsele, sillä maailmal-la on yllin kyllin rahastettavaa!

Individualismi puolestaan korostaayltiöpäistä yksilöllisyyden korostamista.Se tulee selvästi esiin mm. lehtien me-nestystarinoista. Niissä annetaan luki-jalle mielikuva, että saada kasaan x mil-joonaa euroa verotettavaa tuloa ja/taiomaisuutta, on ehdottomasti tavoittele-misen arvoista, olipa eurot hankittuerinomaisen optiosopimuksen, hyvinajoitetun yrityskaupan, yrityksen uussi-jaintiratkaisun, onnekkaan televisio-oh-jelmakokonaisuuden, huippu-urheilu-suorituksen tms. myötä...

50


51

Varsinkin niin sanotun keltaisen leh-distön lööpeissä vilahtelee näitä indivi-dualismin ilmentymiä, joista monetpoistuvat takaoikealle liukkain tanssias-kelin lakeerikengissään ynnä merkkivaa-teissaan.

He putkahtavat kohta taas jossakinmuussa individualismisuutta korosta-vassa ympäristössä. ”Jokainen on omanonnensa seppä!” meille opettavaisestisaarnataan.

Suurinta osaa heistä ei taatusti kiin-nosta pätkääkään, miten esimerkiksiSuomi-niminen maa, yhteiskunta, toi-mii tai tulee toimeen.

Näennäisesti he saattavat toki va-kuuttaa lööppilehtiin riippuvuussuh-teessa olevan herkkäuskoisen vakiluki-jan, että he ovat tämän maan selkäran-ka. Kuitenkin he ovat turvatakseen – in-dividualistisesti – oman ökytoimeentu-lonsa valmiita silmää räpäyttämättä siir-tämään yritystoimintansa tai rahansamihin tahansa halvan työvoiman maa-han/veroparatiisiin, kunhan vain rahaatulee edelleen kuin suokuokalla!

On muka uutta, että suomalaisyritys-ten voitot menevät yhä enemmän ulko-maille, investoinnit vähenevät ja palkatlaahaavat lähes paikallaan tai niihin saa-daan hikisellä puserruksella vähänekstraa. Näinhän on ollut jo vuosikau-sia!

Valtiovaltakin tuskailee mukavoimat-tomuuttaan, valtionohjaus mm. pörssi-yhtiöissä suurillakin äänivalloilla on lap-sellista näpertelyä. Silmänlumeeksi saa-tetaan räätälöidä elvytyspaketteja kriisi-kunnille pahimman kritiikin vaimenta-miseksi, tukahduttamiseksi…

Ettei tämä artikkeli mene totaalisestitaustalla olevien riistokapitalistien esit-telyksi, heitähän ei Suomessa ole tosi-vanhojen eli 1960-luvun laulujen perus-

teella kuin kaksikymmentä, nykyisintoki äkkirikastuneet mukaan lukien to-dennäköisesti muutama sata, on syytäavoimesti todeta, että nimenomaan in-dividualismi nostaa kyllä päätään jokapaikassa.

Se on pelkistettynä: ”Minulle/meille kaikki nyt heti!”

Tähän liittyy myös upouusi käsite, elintasorasite,

joka rassaa mielenrauhaa.

Pitääkö elintason aina vain kasvaa,kasvaa, kasvaa? Tänään eivät riitä enääeilisen romppeet, ja huomenna täytyyolla meno kiihkeämpää kuin tänään: ti-lavampi asunto, etelän aurin-koon/tunturin kupeeseen useammin,kelohonkamökki ja vähintäänkin viik-ko-osaketta siellä sun täällä, uudenkar-hee ja entistä tilavampi auto alle yhä ti-heämmin, puhumattakaan monistavapaa-ajan vekottimista jne. ...

Tuttu oravanpyörä, joka on aika kau-kana tavallisesta, ihmisen perustarpeetkohtuullisesti turvaavasta peruselämäs-tä.

Missään ei ole rajoja näkyvissä eikäkukaan tunnu muistavan, että viimei-sessä palttoossa ei ole taskuja! Onkosyytä aloittaa vihdoinkin vakava keskus-telu elämisen tasosta, elämisen laadusta?

Onko syytä keskustella aidosti yhäenemmän mm. ympäristöasioista, joka-päiväisestä turvallisuudesta, todellisestasäästämisestä, ekologisesta jalanjälki-asiasta jne., eikä lörpötellä lämpimik-seen aivan turhanpäiväistä tarinaa.

Niin, palaan tuohon jo kaukana ole-vaan kysymykseen, miten tuo moderniuusstahanovilaisuus liittyy kvartaalita-louteen ja yltiöpäiseen individualismiin?

Mielestäni siten, että opettajainhuo-neissa kukaties onkin netti auki illan-


52

kähmeessä, ei niinkään opetustehtäviinliittyviin asiakokonaisuuksiin, vaan maa-ilman globaaliin pörssimaailmaan, hae-taan viimeiset, superkuumat vinkit seu-raavan päivän tai jopa seuraavan hetkenpörssisijoituksille…

Opettajien palkkaus on laahannut yksityissektorista

pahasti jäljessä vuosikymmeniä.

Tullessani opetussektorille 1970-luvun alkupuolella ammatillisella puo-lella insinöörin, silloisen ammattiainei-den opettajan palkkaus oli jokseenkinvertailukelpoinen teollisuuden käyttö-tehtävissä oleviin insinööreihin verrat-tuna.

Arvioni mukaan – luotettavien tilas-totietojen puuttuessa – jälkeenjääneisyyställä hetkellä lienee 40 – 60 %:n luok-kaa!

”Niin, mutta onhan teillä ne kolme(3) hyvää syytä opetussektorilla – kesä-,heinä- ja elokuu!”, kuulen tätä artikkeliamahdollisesti teollisuuden edustajienajattelevan…

Niinpä! Näillä näkymin meidänkinkoulutuskuntayhtymässä lukuvuosi2008-2009 alkaa opettajien osalta elo-kuun ensimmäisellä täydellä viikollakoulutus-/suunnittelupäivillä.

Toki pientä, oikeansuuntaista liikeh-dintää on parissa kolmessa viimeisim-mässä palkkaratkaisussa tapahtunut. Lii-kehdintää eli selkeää ansiotason nousuaon tapahduttava myös tulevaisuudessa,sillä muutoin Suomen opetussektori onlievästi sanoen kusessa. Pätevää, ammat-titaitoista opettajakuntaa ei löydy kohtatämänhetkisillä lähtöansiotasoilla hake-mallakaan.

Vuosina 2005 - 2020 opettajien jaopetusalan asiantuntijoiden työpaikko-

ja avautuu lähes kuusikymmentä tuhat-ta – 60.000! Se on paljon se…

Palaan takaisin tuohon nettiasiaan.Jotta opettajalla on leivän päällä muuta-kin kuin ylähuuli, jotkut kuulemmaovat pahasti ajautuneet nettiriippuvai-siksi ja pelaavat pörssipeliä kohentaak-seen taloudellista asemaansa.

Väitetään, että monet ovat siinä on-nistuneetkin. Uutuuttaan kiiltäviä me-nopelejä meidänkin yksikön parkkiruu-duissa näkee nykyisin yhä enemmän.Niitä ei taatusti opettajien nykyansioillahankita. Kysymyksessä toki voi olla seklassinen tarina niistä kuollakupsahta-neista Amerikan sukulaisista, perin-nöistä rapakon takaa…

Mikäli näin mukavasti asiat olisivat,kovasti on meidänkin yksikön opetta-jien kaukaisia sukulaisia leivän perässävaltameren taakse lähtenyt!

”Tämä on kyllä jo liian paksua!”,kuulen jo monen Ammattikasvatuk-sen aikakauskirjan lukijan sanovan.”Näin alasko arvostettu julkaisummeon vajoamassa?”, monet tuhisevat.”Nyt pitää jo alkuunsa harkita kirjoit-tajan hyllyttämistä!

No, jatkan ainakin tätä artikkeliavielä hetken matkaa…

Edellä mainitsemani nykyajan uussta-hanovilaiset kollegani seuraavat herkeä-mättä siis illankähmeessä valoja poltta-en mitäpä muuta kuin pörssikursseja.

He seuraavat sitä prosessia, missä ontärkeintä lisäarvon saaminen omistajil-le. Mikä käytännössä tarkoittaa sitä, ettäosakkeen kurssi on saatava niin ylöskuin mahdollista keinoja kaihtamatta.

Keinoja kaihtamatta puolestaan tar-koittaa käytännössä sitä, että yrityksenns. tulos- ja/tai myyntikuntoon saatta-


minen on ollut huolestuttavan yleistäviime aikoina.

Yrityksen myyntikuntoon saattami-nen taas on tarkoittanut useissa tapauk-sissa mm. sitä, että ammattitaitoista työ-voimaa on muodollisesti toteutettujenyt-neuvottelujen saattelemina irtisanot-tu...

Irtisanomisbuumi on vallannut ran-taan vyöryvän hyökyaallon tavoinmonet yrityksemme!

Yleisesti on todettu ahneuden vallan-neen osan suomalaisista pörssiyrityksis-tä, vaikka suomalaisen yhteiskunnanmenestystekijät ovat edelleenkin osaa-misessa, työnteossa ja siitä syntyvässä tu-loksessa.

Ilmeisesti on niin, että pörssi-analyy-tikot pakottavat yritysjohtajat sellaisiinhetkittäisiin operatiivisiin toimiin, joillakäytännössä heikennetään yrityksen pit-kän aikajänteen tulevaisuuden mahdol-lisuuksia.

Ahneuden huumassa yrityksiltä ime-tään se varanto, jolla pitäisi kasvattaatutkimus- ja tuotekehityksen osuuttasekä myös se puskuriraha, jolla selvittäi-siin vaikeista ajoista.

Palkansaajat ovat lähteneet viime vuo-sina taloustalkoisiin hyväksymällä mal-tilliset tuloratkaisut. Tarkoituksena onollut turvata yritysten tulevaisuus, muttaomistajien, yleensä kasvottomien kan-sainvälisten suursijoittajien ahneudellaei ole näkyvissä mitään rajaa, kohtuutta.Ikävät ratkaisut joutuu yrityksissä viimekädessä tekemään paikallinen yritysjoh-taja, joka hänkin on yleensä palkollinen– tulos tai ulos – hengessä, mutta hänenoloaan rauhoittaa kummasti muhkeaoptio- ja irtisanomissopimus...

Kuinka kauan tällainen jatkuu/saajatkua?

Niin, miten tämä nyt sitten liittyyedellä mainitsemiini nykyajan uussta-hanovilaisiin kollegoihini?

Pörssipeli on raakaa! Ratkaista hetki– oikea hetki ostaa ja toisaalta oikeahetki myydä –

niin yksinkertaistahan se on, pelisil-mä, oikea ajoitus ja rahaa ropisee tilillekaatamalla tai sitten ei…

Tällaisena hetkenä muistuu aina mie-leen kirjailija Veijo Meren romaaninpohjalta tehty ja kauan sitten esitetty te-levisionäytelmä Aleksi ja Anna. Tarinaliittyi 1900-luvun alun varuskuntakau-punkiin ja siellä venäläiskapteenin soti-lasmiespalvelijaan Aleksiin ja hänensuomalaiseen tyttöystäväänsä. Nuoretpohtivat tulevaisuuttaan.

Aleksi toteaa, että hän haluaa kaup-piaaksi. ”Ostaa halvalla, myydä halvalla,hyvä elämä!”

Aleksin ihanteelliset näkemykset oli-sivat nykymaailman pörssimaailmassa ir-vikuva, vähintäänkin surkea vitsi – vali-tettavasti…

Nykyajan uusstahanovilaisterveisinAki Pyykköopetusalan eläkeläinen Kemi

53


Päätoimittaja vaihtuu

Ammattikasvatuksen aikakauskir-jan uudeksi päätoimittajaksi onkutsuttu 1.1.2009 alkaen eri-koistutkija, FT Petri Nokelainen

Tampereen yliopiston Ammattikasva-tuksen tutkimus- ja koulutuskeskukses-ta. Hän seuraa tehtävässä professoriPekka Ruohotietä, joka on johtanut leh-den toimitusta sen perustamisvuodesta1999 lähtien.

Petri Nokelainen on syntynyt 1970Helsingissä. Hän on valmistunut mais-teriksi 1995, lisensiaatiksi 1996 ja väitel-lyt tohtoriksi 2008 Tampereen yliopis-tossa. Petri Nokelainen on työskennellyterikoistutkijana 1.1.2007 alkaen Am-mattikasvatuksen tutkimus- ja koulutus-keskuksessa. Vuosina 1995 – 2006 hänon toiminut ohjelmoijana, multimedia-kouluttajana, pääsuunnittelijana ja tut-kijana Tampereen yliopiston Hyperme-dialaboratoriossa, AkTkk:ssa ja Forssanaikuiskoulutuskeskuksessa.

Nokelaisen tieteelli-sestä toiminnasta mai-nittakoon lukuisat tutki-musprojektit, jäsenyydettieteellisissä järjestöissä,tiedekonferenssien refe-reenä ja diskussanttinatoimiminen sekä tiede-lehtien referee-lukijanatyöskenteleminen vuo-desta 2002 lähtien (mm.Ammattikasvatuksen ai-kakauskirja). Hänen ny-kyisiä tutkimusprojekte-

jaan ovat “International Study of Aca-demic Olympians” (Helsingin yliopisto,St. John’s University, USA) ja “Amma-tillisen kasvun mallintaminen” (Tampe-reen yliopisto, Opetusministeriö).

Hänelle on myönnetty kaksitutkimusstipendiä: 2002 OutstandingPaper Award, Society for InformationTechnology and Teacher Education,Nashville, Tennessee, USA (2002) jaElla and Georg Ehrnrooth FoundationResearch Award, Finland (2005).

Petri Nokelaisella on erittäin runsasjulkaisutuotanto sisältäen mm. artikke-leita kansainvälisissä ja suomalaisissa ai-kakauskirjoissa sekä tieteellisissä julkai-suissa, tieteellisiä monografioita ja pre-sentaatioita tieteellisissä konferensseis-sa.

Ammattikasvatuksen aikakauskirjas-ta kehitetään par-aikaa nettiversiota,jota Petri Nokelainen on ollut jo hah-mottelemassa. Nettiversion myötä us-komme löytävämme lehdelle uusia luki-joita, artikkeleiden kirjoittajia ja muitaavustajia.

Lehden työstäminen ja kehittäminenvaatii monen ihmisen työn, jotta se vas-taa niihin tavoitteisiin, mitkä sille vuon-na 1999 asetettiin. Petri Nokelaisella onedessään mielenkiintoinen projekti ai-kakauskirjan toimittamisen johtajana

2009 – 2010. Ammatti-kasvatus on tärkeä aluesuomalaisten hyvinvoin-nille. Lehti osaltaan pyr-kii edistämään ammatti-kasvatusta tarjoamallamonipuolista aineistoakentällä toimivien käyt-töön.

54

Petri Nokelainen


55

Kiitokset professori Pekka Ruohotielle

Pekka Ruohotie on toiminut Am-mattikasvatuksen aikakauskirjanpäätoimittajana 10 vuotta. Hän on

ideoinut ja linjannut lehden tavoitteitaja sisältöä alusta lähtien toimituskun-nan ja toimitusneuvoston kanssa. Lehtion saanut merkittävän lisäarvon siitä,että Ruohotie alan suomalaisena huip-puasiantuntijana on luotsannut lehteä.Hän ei koskaan korostanut asemaansatai asiantuntemustaan, vaan hoiti tehtä-väänsä ansiokkaasti rauhallisella otteellaja yhteistyökykyisenä.

Kiitokset professori Pekka Ruohotielle

Haluamme kiittää professori PekkaRuohotietä miellyttävästä yhteistyöstä jasiitä valtavasta työpanoksesta, minkähän on tehnyt Ammattikasvatuksen ai-kakauskirjan hyväksi. Toivomme yhteis-työn jatkuvan edelleen uuden päätoi-mittajan aikana.

Kimmo Harra

Oikaisu ja täydennys

KM Outi Häggin artikkelista ’Luova yrittäjyys-pedagogiikka avaa ovia yrittäjyydelle taideyli-opistossa’ (Ammattikasvatuksen aikakauskirja3/2007, 28-42) puuttuivat seuraavat lähteet:

Hyrsky, K & Hägg, O. 2006a. Creative Indus-tries and Entrepreneurship Education. Artikke-li. Second Bepart Confefence. University ofTarto. 26.-27.10.2006.

Hyrsky, K. & Hägg, O. 2006b. Creative Indus-tries and Entrepreneurship Education. Konfer-enssiesitys. Second Bepart Confefence.

University of Tarto. 26.-27.10.2006.

Hyrsky, K & Hägg. O. 2006c. Yrittäjyyskasvatusja luovat toimialat. Esitys. Kasvatustieteenpäi-vät. Oulun yliopisto. 23.-24.11.2006.

Oikaisu 2

Ammattikasvatuksen aikakauskirjan numerossa2/2008 sisällysluettelossa oli virheellisesti, ettäartikkelin ’Etnisellä kulttuuriorientaatiollakohti monikulttuurisuuspedagogiikkaa’ on kir-joittanut Eeva-Liisa Lappalainen. Artikkelin kir-joittaja on KT Eeva-Maija Lappalainen.


56

OAJ:n Ammatilliset Opettajat - OAO ry.

www.oao.fi


Lue lisää juhlakauden oopperoista ja konserteista osoitteessa www.operafestival.fi

Lipunmyynti Lippupalvelu

0600 10 800 (1,83 €/min. + pvm)0600 10 020 (5,99 €/puhelu + pvm)

Lippukaupat www.lippupalvelu.fi

Liput, majoitus ja oheispalvelutSavonlinnan Matkailu Oy • Puistokatu 1, 57100 Savonlinna, puh. 015 517 510

-Lippulunastuksissa ei palvelumaksua [email protected] • www.savonlinna.travel

Avoinna ma-pe 9-17 • 3.7. – 1.8. joka päivä 9-19

Savonlinnan Oopperajuhlat 3.7. – 2.8.2009

Giacomo Puccini: Madama Butterfly3.7., 7.7., 11.7., 13.7., 16.7., 20.7. & 23.7.

Arrigo Boito: Mefistofele 4.7., 8.7. & 10.7.

Giacomo Puccini: Turandot 6.7., 9.7., 14.7., 17.7., 21.7. & 25.7.

Gaetano Donizetti: Lucia di Lammermoor15.7., 18.7., 22.7. & 24.7.

Teatro Massimo, Palermo Italia:Pietro Mascagni: Cavalleria rusticana & Ruggero Leoncavallo: Pajatso

28.7., 30.7. & 1.8.

Vincenzo Bellini: Puritaanit29.7. & 31.7.

Oopperaliput 34 € - 145 €, aitiopaikat 175 € - 219 €.

Markus Fagerudd: Seitsemän koiraveljestä 19.7. klo 15.00, nyt OlavinlinnassaLiput: 10 € - 45 €.

Konser t te jaMartti Talvelan muistokonsertti 12.7. Olavinlinnassa, liput 70 € - 120 €

Savonlinnasalissa Soile Isokoski 4.7., Camilla Nylund 19.7. &Vuoden taitelija Eglise Gutierrez 26.7., liput 45 €


58

KIRJAT

Birgitta Mannila, Raija Hämäläinen, Kimmo Oksanen (toim.)PELAA JA OPIRäätälöityjä verkkopelejä ammatilliseen oppimiseen2007. 88 s. Saatavilla vain verkosta:http://ktl.jyu. fi/ktl/julkaisut/luettelo/ Vuosi_2007/d086

Marja Kankaanranta, Anna Grant, Pirjo Linnakylä (Eds.)E-PORTFOLIO ADDING VALUE TO LIFELONG LEARNING2007. 303 s. 29 €. Tilauskoodi D082

Leena Alanen, Veli-Matti Salminen, Martti Siisiäinen (toim.)SOSIAALINEN PÄÄOMA JA PAIKALLISET KENTÄT2007. 249 s. 27 €. Tilauskoodi D081

Jani Ursin, Jussi Välimaa (toim.)KORKEAKOULUTUS TEORIASSANäkökulmia ja keskustelua2006. 252 s. 27 €. Tilauskoodi D080

Raimo Vuorinen, Sakari Saukkonen (Eds.)GUIDANCE SERVICES IN HIGHER EDUCATIONStrategies, Design and Implementation2006. 187 s. 26 €. Tilauskoodi D079

Matti Vesa VolanenFILOTEKNIA JA KYSYMYS SIVISTÄVÄSTÄ TYÖSTÄ2006. 115 s. 23 €. Tilauskoodi D077

Marja-Leena Stenström, Kati Laine (Eds.)QUALITY AND PRACTICE IN ASSESSMENTNew Approaches in Work-Related Learning2006. 176 s. 26 €. Tilauskoodi D078

Anna Raija Nummenmaa, Jouni Välijärvi(toim.)OPETTAJAN TYÖ JA OPPIMINEN2006. 287 s. 28 €. Tilauskoodi D076

Timo Aarrevaara, Jatta Herranen (toim.)MIKÄ MEITÄ OHJAA?Artikkelikokoelma Jyväskylässä 5.–6.9.2005järjestetystä korkeakoulutuksen tutkimuksenIX symposiumista2006. 327 s. 29 €. Tilauskoodi D075

SARJAJULKAISUT

Maarit Virolainen, Sakari ValkonenKIIREAVUSTA INNOVATIIVISTEN TIETOYHTEISÖJEN VAHVISTAMISEENAmmattikorkeakoulujen työelämäkumppanitja yhteistyö harjoittelujen järjestämiseksi2007. 117 s. 23 €. Tilauskoodi G039

Pasi SavonmäkiOPETTAJIEN KOLLEGIAALINENYHTEISTYÖ AMMATTIKORKEA -KOULUSSAMikropoliittinen näkökulma opettajuuteen2007. 200 s. 26 €. Tilauskoodi T023


59

Ellen Piesanen, Ulla Kiviniemi, Sakari ValkonenOPETTAJAKOULUTUKSEN KEHITTÄMIS -OHJELMAN SEURANTA JA ARVIOINTIOpettajien täydennyskoulutus 2005 ja seu-ranta 1998–2005 oppiaineittain ja oppialoit-tain eri oppilaitosmuodoissa2007. 244 s. 26 €. Tilauskoodi G038

Päivi Vuorinen, Sakari ValkonenKORKEAKOULUTUKSESTATYÖELÄMÄÄNTyöhön sijoittuminen ja työelämävalmiudetkaupan ja tekniikan alalla2007. 182 s. 25 €. Tilauskoodi G037

Seija Nykänen, Merja Karjalainen, RaimoVuorinen, Lea PöyliöOHJAUKSEN ALUEELLISEN VERKOSTON KEHITTÄMINEN–poikkihallinnollinen ja moniammatillinenyhteistyö voimavarana2007. 280 s. Saatavilla vain verkosta:http://ktl.jyu.fi/ktl/julkaisut/ luettelo/ Vuosi_2007/g034

Matti Vesa VolanenOPISKELEVA KESKI-UUSIMAAToisen asteen koulutuksen kehittäminen Kuuma-kunnissa ja Sipoossa2006. 95 s. 22 €. Tilauskoodi G033

Kolawole Raheem, Pekka Kupari, Johanna LasonenTOWARDS SCIENCE EDUCATION FOR SUSTAINABLE DEVELOPMENT IN DEVELOPING COUNTRIESA Study of Ethiopia, Ghana and Nigeria2006. 72 s. 21 €. Tilauskoodi G032

Merja Kaasalainen, Helena Kasurinen (toim.)OHJAUKSEN TOIMINTAKULTTUURINMUUTOS ALUEELLISESSAYHTEISTYÖSSÄOppilaan- ja opinto-ohjauksen kehittämis-hankkeen raportti2006. 205 s. 25 €. Tilauskoodi G031

Marja-Leena Stenström, Kati Laine (Eds.)TOWARDS GOOD PRACTICES FOR PRACTICE-ORIENTED ASSESSMENT IN EUROPEAN VOCATIONAL EDUCATION2006. 68 s. 21 €. Tilauskoodi G030

Maarit VirolainenOSAAMISTA RAKENTAMASSAAmmattikorkeakoulut harjoittelujen jatyöelämäyhteistyön kehittäjinä2006. 131 s. 23 €. Tilauskoodi G027

Raimo VuorinenINTERNET OHJAUKSESSA VAI OHJAUS INTERNETISSÄ?Ohjaajien käsityksiä internetin merkityksestätyövälineenä2006. 245 s. 26 €. Tilauskoodi T019

TILAUKSET

Koulutuksen tutkimuslaitosAsiakaspalveluPL 35 (Opinkivi)40014 Jyväskylän yliopistoPuhelin (014) 260 3220Sähköposti: [email protected]://www.ktl-julkaisukauppa.fi

Osa julkaisuista löytyy myös verkosta:http://ktl.jyu.fi/ktl/julkaisut


60

O


61

OKKA-SÄÄTIÖN HYVÄT KIRJAT

3 e12 e

3 ekpl

kpl

kpl

Theoretical Understandings forLearning in the Virtual Universitynostaa esille tärkeän kysymyksen,kuinka ohjata virtuaaliyliopistonopiskelijoita kehittymään aktiivisiksija itseohjautuviksi oppijoiksi. Kirjanpääpaino on oppimisen teoreettises-sa ymmärtämisessä oppijan ja tek-nologisen ympäristön vuorovaikutuk-sen näkökulmasta.

25 ekpl

Elinikäinen oppija – Livslångt lärande on suomalaisten

opettajien selviytymistari na. Se perustuu laajaan Itämeren alueen opetta

jamuistojen keräys- ja tutkimushankkeeseen.

Matti Peltonen – Näkijäja tekijä kuvaa prof. Mat-ti Peltosta ihmisenä, kas-vatustieteilijänä ja teolli-suusjohtajana. Kirja kä-sittelee koulutusta, johta-mista, yrittäjyyttä ja tule-vaisuuden työtä. Kirjoit-tajina suomalaiset huip-pu-asiantuntijat: Hirvi,Malaska, Purho nen, Juu-ti, Koiranen, Ruo hotie,Leino, Raivola, Honka,Niskanen ja Rydman.Runsas kuvitus.

Kouluneuvos Martti Hölsänkirjoittamat teokset ”Val-koiset sivut”, ”Itäkar -jalais opettajia Suo -messa jatkosodan ai-kana” ja ” Suo ma -lainen kansakouluItä-Kar jalassa 1941– 44” perustuvatarkisto- ja muihinkirjallisiin lähtei-siin sekä haas-tatteluihin. Tek s tiätäydentää runsas kuva-aineisto.

kpl

1/05

englanninkielinen

versio • 7 e/lehti/

Kolmen kirjan paketti

20 e4nroa (06)

kpl

Ammattikasvatuksen aikakauskirja.Vaikka lehti perustuu tutkimustietoon, se eiole perinteinen tieteellinen aikakauskirja.Sen tarkoituksena on toimia ammattikasva-tuksen tutkijoiden foorumina ja tarjota alantutkimustieto ammattikasvatuksen kentänkäyttöön, opettajille, elinkeinoelämän ja hen-kilöstöhallinnan edustajille.

Päätoimittaja: prof. Pekka Ruohotie. Julkaisija: Ammattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry.

20 e4nroa (07)

kpl20 e4nroa (08)

kpl

Vuosikertojen 1999 - 2004 lehdet myydään hintaan

1,20 €/lehti niin, että tilaukset tehdään 10 kappaleen

pakettina (= 12 €/pkt). Lehdet voi valita vapaasti em.

vuosikerroista. Lehtien teemat on nähtävissä säätiön

kotisivuilla www.okka-saatio.com Julkaisutoiminta-

sivulla.


5 e

Aivot, maailmankuva, in-formaatiotulva – opetta-juus on säätiön toinenvuosikirja, jonka kirjoittaji-na on viisi asiantuntijaa:Juhani Juntunen, ErkkiLahdes, Risto Näätänen,Lauri Rauhala ja Veli-MattiVärri. Kirjan tehtävänä onantaa opetusalalla työs-kenteleville tarpeellistataustatietoa alan uusistasuuntauksista ja tutkimus-tuloksista.

kpl

Professori Taimi Tulvan toimit-taman kirjan ’Lapsen kasvuym-päristö ja sosiaaliset taidot’ ai-heena on pohtia Suomen ja Vi-ron kasvatuskulttuurisia eroja,jotka liittyvät lasten ja heidänperheittensä kasvuun kohdistu-viin ongelmiin. Kirjan tavoite ontukea ajatusta perheistä, jossaaikuiset kuuluvat lasten ja lap-set aikuisten maailmaan, sekäedistää lasten ja nuorten myön-

teistä kanssakäymistä ja sosiaalisia taitoja ja estää syrjäy-tymistä. Keskeiseksi tavoitteeksi muodostuu myös toises-ta ihmisestä välittäminen.

Piirrä mulle minut – ku-via ja kertomuksia kou-lusta. Mikä tuo ekaluok-kalaisen mielestä iloaelämään? Millaista onopettajahuumori kevät-uupumuksen aikaan? Mitä piirtäjä saa lapsilta läksyksi?Kuvataiteilija Antti Huovinen hakeutui lukuvuodeksi vi-ronlahtelaiseen runsaan sadan oppilaan kouluun elä-mään vuorovaikutuksessa lasten ja opettajien kanssa jatoteuttamaan taiteilijan kutsumustaan. Piirustuslehtiöttäyttyivät ala-asteen elämänsattumuksista, arjesta jajuhlasta.

20 e kpl

Professori Soili Keskisen toi-mittama kirja ’Valta, kilpailu jakiusaaminen opettajan työs-sä’ on artikkelisarja, jonkatavoitteena on herättää poh-timaan opettajan työtä tun-netyön näkökulmasta. Kir-jan avulla haluamme ollajäsentämässä osaa moni-naisista opettajan ja oppi-laan välisistä tunteista jasillä tavalla olla autta-massa opettajia jäsentä-mään omaa työtään entistä monipuo-lisemmin. Siinä käytetyt artikkelit on muokattu Turun yli-opiston Rauman opettajan koulutuslaitoksessa tehtyjenlaadukkaiden opinnäytetöiden pohjalta. Kirja myös pal-jastaa, miten monipuolisista ja erilaisista viitekehyksistäkäsin valmistuvat opettajat haluavat hahmottaa tulevaatyötään opettajina ja näin valmistautua kohtaamaankaikki työn mukanaan tuomat mahdollisuudetja uhat, riskit ja haasteet. 20 e kpl

Mediakasvatuksen professoriTapio Variksen toimittamassakirjassa ’Uusrenes sanssiajat -telu, digitaalinen osaaminenja monikulttuurisuuteen kas-vaminen’ mediakasvatuk-sen, ammattikasvatuksen,hypermedian, kulttuurien-välisen viestinnän ja koulu-tuksen suomalaiset asian-tuntijat kirjoittavat näistäkysymyksistä oman tutki-mustyönsä näkökulmas-ta. Kirjan artikkelit valot-

tavat mediakasvatuksen tilaa Euroopas-sa, teknologian roolia opettajan työn, e-oppimisen, arvioin-nin ja teorian kannalta. Lisäksi teoksessa paneudutaankulttuurienvälisen viestinnän olemukseen sekä kasvatuk-sen ja mediapsykologian ongelmiin Suomessa ja kansain-välisellä tasolla.

20 ekpl

Pekka Ruohotien ja RupertMacleanin toimittama profes-sori Tapio Variksen juhlakirjaCommunication and Learningin the Multicultural World ra-kentuu asiantuntija-artikkeleil-le, joiden kirjoittajat ovat eripuolilta maailmaa. Kirjan artik-kelit on ryhmitelty kolmeenpääteemaan: ‘Communicationand Learning in the Multicultu-ral World’, ‘Global University’ja ‘Intercultural Communica-tion and literacies’. Teoksen kirjoit-tajat valottavat kommunikointia ja oppimista monikulttuurisessa maailmassa oman tutkimustyönsä näkökulmasta.

25 ekpl

20 ekpl

62


Empowering teachersas lifelong learners.Reconceptualizing,restructuring and reculturing teacher education for the information age.Editors Bruce Beairsto and Pekka Ruohotie.

Karthago on Markku Tasalan kirjoittama kirja työstä,oppimisesta ja työpaikkakiusaamisesta. Työpaikka -kiusaamises ta tai henkisestä väkivallasta työyhteisöis-sä on maassamme keskusteltu julkisesti varsin lyhyenaikaa. Aihe nousi otsikoihin koulukiusaamisesta käy-dyn polemiikin vanavedessä 1990-luvun alkupuolella.Voidaan sanoa, että kiusaamistarina etsii tänäkin päi-vänä itseään ja on koko ajan muotoutumassa. Vuoden2003 alussa voimaan astunut uusi työturvallisuuslakion tarjonnut työyhteisöille välineitä tarttua henkiseen

väkivaltaan entistä lu-jemmalla otteella. La-kiin kirjatut henkistätyösuojelua koskevatlakipykälät jättävätkuitenkin runsaastiliikkumavaraa erilais-ten ongelmatilantei-den tulkitsemistavarten.

Opettajan professiosta on OKKA-säätiön ensimmäinen vuosikirja.Artikkeli sarjan kirjoittajina on yh-deksän opetuksen ja ammatti-kasvatuksen suomalaista asian-tuntijaa: Sven-Erik Han sén, Han-nu L. T. Heikkinen, Viljo Ko ho -nen, Anneli Lauriala, Sinikka Oja -nen, Risto Patrikainen, Arto Will-man, Seija Mahlamäki-Kultanen jaPekka Ruohotie.

8 e6 e

kpl

kpl

25 ekpl

6 ekpl

8 e

kpl

Suomalais-saksalaista yhteistyö-tä ammatillisen koulutuksen jaammattikorkeakoulujen hyväk-si esittelee monipuolisesti jahavainnollisesti ammatillisenkoulutuksen ja ammattikor-keakoulujen erityispiirteitäkummassakin maassa se-kä erityisesti viime vuosi-kymmeninä tapahtunut-ta yhteistyön muotojenja määrän nopeaa kehitys-tä maidemme välillä. Kirjan ovat toi-mittaneet yli-insinööri, diplomi-insinööri TeuvoEllonen ja tekniikan tohtori, diplomi-insinööri KeijoNivala.

Äly ja tunne on Anneli Kalajoen toimittama kirja JukkaSarjalan puheista ja kirjoituksista viideltä vuosikymme-neltä. Puheiden ja kirjoitusten aiheet liittyvät Jukka

Sarjalan erityisalaan, suomalaiseenkoulutukseen, jonka keskiössä hän onollut kolme vuosikymmentä eli suoma-laisen koulun kiihkeimmät kehittymi-sen vuodet, sekä rakkaaseen harras-tukseen kirjallisuuteen. Hän on kirjoit-tanut perinteisiä kirja-arvosteluja ja–analyy sejä, tutkinut kansanedus ta-jien kirjallista tuotantoa, käsitellytlaajasti nimimerkillä kirjoittavia hen-kilöitä presidentti Urho KekkosestaMika Waltariin ja Pentti Saarikos-keen.

Markku Tuomisen ja Jari Wihersaarenkirjoittama Ammattikasvatusfilosofiaon alan ensimmäinen suomenkieli-nen filosofinen kokonaisesitys. Läh-tökohtana on yleisen filosofianklassinen jaottelu: ontologia, tieto-oppi, estetiikka ja etiikka. Muka-na on siten sekä teoreettisen fi-losofian että käytännöllisen filo-sofian näkökulma. Ammattikas-vatusfilosofiaan kuuluu myöstieteenfilosofia. Näin tavoitel-laan kattavaa systemaattistafilosofista tarkastelua.

Teoksen kohderyhmänä ovat erityisesti opettajat,tutkijat, eri asiantuntijatehtävissä toimivat ammattilai-set sekä tulevat ammattikasvatuksen ammattilaisetopinnoissaan ammattikorkeakouluissa ja ammatilli-sessa koulutuksessa. Kasvatusfilosofisena teoksenakirja soveltuu laajasti koko kasvatustieteen kentällekäsikirjaksi ja oppikirjaksi. Se sisältää uusia avauksiakasvatustieteen ja koulutuspolitiikan keskusteluun jasoveltuu käytettäväksi laajasti kasvatustieteen tutki-muksessa ja opinnoissa sekä poliittisella ja hallinnol-lisella sektorilla.

25 ekpl

63


Suomalaisen ammattikas-vatuksen historia on tehtyyhteistyössä OAJ:n, OAO:nja Tam pereen yliopistonAmmattikasvatuksen tutki -mus- ja koulutuskeskuksenkanssa. Sen on toimittanutFM Anneli Rajaniemi. Kirjakoostuu lähes 30 asiantun-tijan artikkeleista, joiden li-säksi toimittaja Markku Ta-sala on haastatellut kirjaavarten pariakymmentä ammattikasvattajaa ja virkamies-tä. Runsas reportaasikuvitus.

Kirjassa Conative Constructsand Self-Regulated LearningPaul R. Pintrich (Michiganinyliopisto) ja Pekka Ruohotie(Tampereen yliopisto) tarkas-televat mm. oppimisen kona-tiivisia rakenteita eli impuls-sia, halua, tahtoa ja määrätie-toista pyrkimistä, motivaationja tavoiteorientaation rooliaoppimisen itsesäätelyssä.

Modern Modeling of ProfessionalGrowth kuvaa uusia kasvatustie-teen tutkimusmenetelmiä ja esitte-lee niiden käyttöä tutkijalle käytän-nön sovelluksin ja esimerkein. Kir-jassa esitellään sekä lineaaristenettä nonlineaaristen menetelmienkäyttöä, joita voidaan hyödyntääammattikasvatuksen tutkimukses-sa. Tekijät: prof. Pekka Ruohotie(TaY) ja Henry Tirri (HY) sekä PetriNokelainen ja Toni Silander. Paket-ti sisältää kirjan + CD-rom:n.15 e

kpl6 e

kpl

6 ekpl

25 ekpl

Koulutuksen lumo on eturivintutkijoiden kirjoittama teoskoulutuspolitiikasta, arvioin-nista ja koulutuksen kansain-välisistä kysymyksistä. Kirjasopii alan asiantuntijoille jatutkijoille, opettajille sekä op-pikirjaksi yliopistoihin ja am-mattikorkeakouluihin.

15 ekpl

Työpaikkakouluttajan opas onOKKA-säätiön ja Tampereenyliopiston Am mat tikasvatuksentutkimus- ja koulutuskeskuksenyhteistyötä. Aineisto on koottuTyö paikkakoulutuksen kehittä-misprojektin opinnäytetöistä,joiden kirjoittajat ovat kokenei-ta ammatillisia opettajia. Muinakirjoittajina oppaassa ovat reh-tori Vesa Raitaniemi, varat.Heikki Suomalainen ja prof.Pekka Ruohotie.

64

Pekka Kakkurin kirjoittamaOppia ja opetusta, 70 vuot-ta matemaattisten aineidenopettajien yhteistoimintaaEtelä-Pohjanmaalla on en-simmäinen laaja-alainen tut-kimus oppikoulunopettajienkerhotoiminnasta maas-samme. Seinäjoen kauppa-lassa toimineen valtionoppi-koulun matemaattisten ai-neiden lehtorit perustivatsen vuonna 1934. Vuosi-kymmenien kuluessa se onvarttunut alansa opettajien maakunnalliseksi ja osinmyös valtakunnalliseksi yhteistyöelimeksi. Sotiemmejälkeen yhteiskunnallinen kehitys peruskoulunuudistuksi-neen ja uusine matemaattisten kouluaineiden opetuk-seen liittyvine virtauksineen on vaikuttanut sen toimin-taan. Kehittyvä ammattiyhdistysliike onryydittänyt sitä vuosien saa-tossa. 12 e

kpl

Esa Poikelan toimittama professori Annikki Järvisen juhlakirja ’Osaaminen ja kokemus – työ,oppiminen ja kasvatus’ esittelee työssä oppimisen prosessimallin ja kuvaa sen soveltamistatietoteknologian, kaupan, teollisuuden, uusmedian, hoiva-alan ja opetusalan työn ja osaamisenkehittämisessä. Malli tekee mahdolliseksi tunnistaa ja ymmärtää sekä ohjata ja johtaa oppimis-ta työpaikoilla.Kirja on tarkoitettu koulutuksen kehittäjille, työssä oppimisen ohjaajille, tutkijoille ja opiskelijoil-le, jotka ovat kiinnostuneet oppimisen organisoinnista työpaikoilla, työelämälähtöisen koulutuk-sen suunnittelusta tai inhimillisten resurssien kehittämisestä työorganisaatioissa.

20 ekpl


Voit tilata näitä teoksia suoraan OKKA-säätiöstä, puhelin 020 748 9521,fax (09) 1502 418, email: [email protected] • tai lähetä tämä ilmoitus meille täytettynä: OKKA-SÄÄTIÖ, Rautatieläisenkatu 600520 Helsinki.

Nimi

Osoite

Email

Vanhuuden monet kasvoton toimittanut Taimi Tul-va, Ilkka Uusitalo ja Kim-mo Harra. Kirjassa käsi-tellään vanhuutta ja vanhe-nemisen kokemuksia, ikä-ihmisen asemaa, ikäihmis-ten ja senioriopettajien hy-vinvoinnin kysymyksiä, ge-rontologista sosiaalityötäpalvelutaloissa ja vanhain-kodeissa, vanhusten käsi-tyksiä elinikäisestä oppi-

misesta, muistisairauksia sekä sosiokulttuurisen in-nostamisen ideaa vanhustyössä. Se toteutettiin Ope-tus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö – OKKA-sää-tiön, Tallinnan yliopiston sosiaalityön laitoksen jaSuomen Viron-instituutin yhteistyönä. Kirjan artikke-leiden kirjoittajina ovat Raili Gothóni, Simo Koskinen,Tiina Kujala, Reet Velberg, Ilkka Uusitalo, Ülle Kase-palu, Taimi Tulva, Inge Paju, Taina Semi ja SirpaGranö. Artikkeleiden kommentoijina olivat emeri-taprofessori Marjatta Marin ja yliopettaja RailiGothóni. Kirja on tarkoitettu oppikirjaksi alan oppilai-toksiin. Lisäksi sen tarkoituksena on lisätä vanhuu-den ymmärtämistä ja vanhusten arvostamista yhteis-kunnan arvokkaana voimavarana.

20 ekpl

Opetus-, kasvatus- ja koulutusalojen säätiö– OKKA-säätiö on vuonna 1997 toimin-tansa aloittanut itsenäinen organisaatio,

joka nimensä mukaisesti toimii opetus-, kasvatus-ja koulutusalojen hyväksi varhaiskasvatuksestakorkeakoulutasolle. Säätiön taustayhteisönä onammatillisia opettajayhdistyksiä ja OAJ. OKKA-sää-tiö julkaisee myös alan kirjallisuutta, josta tässäjoitakin edustavia esimerkkejä.

Ossi NaukkarinenArt of the Environment explores one of the mostvital areas in contemporary art: environmental artand adjacent fields, something that escapes tradi-tional categorisation, instead seeking new frontiers.It provides conceptual tools for making, teachingand receiving contemporary art.

35 ekpl

14 e

Raija Meriläinen (toim.)Suomalaisen koulutuspolitiikan murros 1990-luvullaKirjan kantavana teemana on koulu-tuspolitiikka 1990-luvun Suomessa.Koulutuspoliittista todellisuutta tar-kastellaan sekä järjestelmän että yk-silön kautta.Vuosikirjan kirjoittajina ovat SirkkaAhonen, Jukka Rantala, Jouni Väli-

järvi, Minna Vuorio-Lehti, Jan-ne Varjo ja Raija Meriläinen.

65

kpl


66

1. Artikkeleita, katsauksia ym.Ammattikasvatuksen aikakauskirja julkaisee ammat-tikasvatuksen ja koulutuksen teoriaa ja käytäntöä kä-sitteleviä artikkeleita ja katsauksia, alan uutisia, pu-heenvuoroja, kirjallisuusarviointeja ja ammattikasva-tuksen kenttää koskevia ilmoituksia. Kirjoitukset ovatsuomeksi ja ruotsiksi.

2. AikatauluVuosittain ilmestyy neljä numeroa: maalis-, kesä-,syys- ja joulukuussa. Ensimmäistä numeroa lukuunottamatta muut ovat teemanumeroita, mutta niissä-kin voidaan julkaista muitakin kuin teemaan liittyviäkirjoituksia harkinnan mukaan.

Vuoden 2009 teemat & toimittajat:1) Juhlanumero/Pekka Ruohotie2) Työpaikoilla tapahtuva oppiminen/Marja-Leena

Stenström3) Koulutuksen rooli innovaatioiden kehittämisessä

ja kaupallistamisessa/Kari Korpelainen4) Koulutuksen ja osaamisen laatu eurooppalaises

sa kontekstissa/Outi Kallioinen ja Timo Luopajärvi

3. Aineiston toimitusKirjoitukset ja niihin liittyvät kuviot ja kuvat tulee lä-hettää 4 viikkoa ennen ilmestymiskuukaudenalkua sähköpostilla lehden vastaavalle toimittajalle.Kuviin pitää kirjoittajalla olla kirjallisesti osoitettu jul-kaisulupa. Kirjoittajan/kirjoittajien tulee ilmoittaa yh-teystietonsa (nimi, virkanimike, oppiarvo, toimipaik-ka, sähköposti, puhelin ja osoite). Kirjoittajan tuleehuolehtia artikkelinsa kielenhuollosta ja tarvittaessaluettaa se kielenhuollon asiantuntijalla. Jos artikkelinkieli on heikkoa, niin se voidaan jättää julkaisematta.

4. Kirjoitusten pituusKirjoitusten pituus on korkeintaan 30000 merkkiäeli noin 10 liuskaa, jotka on kirjoitettu 1,5-rivinvälil-lä, fonttikoolla 12 ja ilman asetuksia (kappa leettulee jakaa kahdella rivinvaihdolla). Muiden kuin artik-kelien ja katsausten enimmäispituus on neljä liuskaa.On toivottavaa, että kirjoittajat kiinnittävät huomiotatekstinsä luettavuuteen niin, että se olisi laajem-maltikin koko lukijakunnan ymmärrettävissä.

5. LähdeviitteetTekstissä lähdeviitteet merkitään sulkuihin seuraa-vasti: (Ruohotie 1996, 15-21), (Nikkanen & Lyytinen1996), (Kananoja ym. 1999).Artikkelin loppuun sijoitetaan lähdeluettelo otsikon“Lähteet” alle seuraavien esimerkkien mukaisesti:

Kantola, J., Nikkanen, P., Kari, J. & Kananoja, T.1999. Through education into the world of work. UnoCygnaeus, the father of technology education. Uni-versity of Jyväskylä. Institute for Educational Re-search.

Mutka, U. 2000. Ammatillinen opettajankoulutus Jy-väskylässä - yhteistyötä ja jaettua asiantuntijuutta.Ammattikasvatuksen aikakauskirja 2 (4), 23-28.

Ruohotie, P. 1996. Oppimalla osaamiseen ja menes-tykseen. Helsinki: Edita.

Välijärvi, J. 2000. Kohti avointa opettajuutta. Teok-sessa J. Välijärvi (toim.) Koulu maailmassa - maailmakoulussa. Helsinki: Opetushallitus. Opettajien perus-ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen(OPEPRO) selvitys 9, 157-181.

6. Taulukot ja kuviot Taulukot, kuviot ja kuvat numeroidaan juoksevasti.Niiden paikka osoitetaan tekstin lomaan selvästi(esim. “Kuvio 1 tähän”). Taulukoiden, kuvioiden jakuvien tulee olla painovalmiita. Taulukon otsikkotulee taulukon yläpuolelle ja kuvion otsikko kuvion ala-puolelle.

7. Artikkeleiden ja katsausten arviointiArvioidessaan kirjallisia tuotoksia toimituskunta käyt-tää apunaan ulkopuolisia asiantuntijoita. Kirjoitus lä-hetetään arvioitsijoille nimettömänä. Referee-kierrok-sen jälkeen kirjoittajalla on mahdollisuus viimeistelläkirjoituksensa saamiansa kommentteja avuksi käyt-täen. Viimeistelty versio lähetetään sähköpostilla ta-kaisin toimittajalle. Jos kirjoittaja haluaa artikke-lilleen referee-menettelyn, hänen on pyydettä-vä sitä kirjallisesti samalla, kun hän jättää ar-tikkelinsa. Referee-menettelyä tarvitseva artikkelitulee lähettää vastaavalle toimittajalle 8 viikkoaennen ilmestymiskuukauden alkua.

8. EhdotArtikkelien ja katsausten kirjoittajille lähetetään5 vapaakappaletta ao. lehden numeroa. Muidenosastojen kirjoittajat saavat yhden vapaakappaleen.Eripainoksia ei toimiteta eikä kirjoituspalkkioi-ta makseta. Lehden mahdollinen tuotto käytetäänAmmattikoulutuksen tutkimusseura OTTU ry:n jaOKKA-säätiön toimintojen edistämiseen.

O H J E I T A K I R J O I T T A J I L L E


Aikak.4.08:Ammkasv 1/05 - akakk.fiKestävän kehityksen painoarvo elinkeinoelämän osaamistarpeena...

Documents

Transcript of Aikak.4.08:Ammkasv 1/05 - akakk.fiKestävän kehityksen painoarvo elinkeinoelämän osaamistarpeena...