Yrittäjien alivakuuttaminen ja sosiaaliturvan tuntemus suomalaisessa eläkejärjestelmässä

Harto-Samuli Koski

Helsingin yliopisto

Valtiotieteellinen tiedekunta

Taloustiede

Pro gradu -tutkielma

Toukokuu 2019

Tiedekunta - Fakultet - Faculty Valtiotieteellinen tiedekunta

Laitos - Institution - Department

Politiikan ja talouden tutkimuksen laitos

Tekijä - Författare - Author Harto-Samuli Koski

Työn nimi - Arbetets titel Yrittäjien alivakuuttaminen ja sosiaaliturvan tuntemus suomalaisessa eläkejärjestelmässä

Oppiaine - Läroämne - Subject Taloustiede Työn laji - Arbetets art - Level Pro gradu -tutkielma

Aika - Datum - Month and year

Toukokuu 2019

Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages

64 + 8

Tiivistelmä - Referat - Abstract

Yksi merkittävimmistä asioista yrittäjyyteen liittyen on pakollinen YEL-vakuutus, jonka oikea mitoittaminen on jo pitkään ollut tunteita herättävä keskustelunaihe. YEL-vakuutuksen oikea mitoittaminen on tärkeää, sillä palkansaajasta poiketen yrittäjä vastaa oman eläkevakuutuksensa järjestämisestä ja yritystoimintansa vakuuttamisesta yrittäjän eläkelain mukaisesti. Aiempien tutkimusten perusteella alivakuuttaminen on yleistä suomalaisten yrittäjien keskuudessa. Tässä tutkimuksessa tutkimusnäkökulmaksi aiheeseen otettiin sosiaaliturvan tuntemus ja sen vaikutus alivakuuttamiseen. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, onko alivakuuttaminen yleisempää heikommin sosiaaliturvaa tuntevien yrittäjien keskuudessa. Tutkimus toteutettiin lähettämällä vastaajajoukolle sähköposti, joka sisälsi linkin verkkopohjaiseen kyselylomakkeeseen. Sosiaaliturvan tuntemusta mittaava kysely lähetettiin yhteensä 11233 Työeläkeyhtiö Elossa YEL-vakuutetulle ammatinharjoittajalle, joista 732 vastasi kyselyyn. Ammatinharjoittajat olivat jaettu viiteen ryhmään työtulon ja verotettavan ansiotulon suhteen perusteella. Tätä suhdetta käytettiin tutkimuksessa alivakuuttamisen mittarina. Vastauksia analysoitiin ryhmätiedon, sekä muiden kyselyssä kysyttyjen taustatietojen pohjalta. Analyysissä jokainen kysymys vastasi yhtä muuttujaa. Tulosten perusteella sosiaaliturvan tuntemus ei vaikuta alivakuuttamiseen. Alivakuuttamisen mukaan jaettujen ryhmien väliltä löytyi vain vähän tai ei lainkaan tilastollisesti merkitseviä eroja sosiaaliturvan tuntemusta mittaavissa muuttujissa. Muiden taustamuuttujien osalta vain sukupuolten välinen ero alivakuuttamisen suhteen oli tilastollisesti merkitsevä. Tuloksista käy ilmi, että sosiaaliturvan tuntemuksen taso suomalaisten ammatinharjoittajien keskuudessa on yleisesti melko heikolla tasolla. Tulokset myös vahvistivat alivakuuttamisen olevan yleistä suomalaisten yrittäjien keskuudessa. Valtion ja eläkevakuuttajien tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota alivakuuttamisen laajuuteen ja sen syihin.

Avainsanat – Nyckelord - Keywords YEL, työtulo, eläkevakuuttaminen, sosiaaliturva, yrittäjä, eläkejärjestelmä

Sisällys

1 JOHDANTO ................................................................................................ 1

2 TAUSTAKIRJALLISUUS ............................................................................. 8

2.1 Riskinsietokyky yrittäjien keskuudessa ................................................ 8

2.2 Julkisen sosiaaliturvan aiheuttama syrjäyttämisvaikutus ..................... 8

2.3 Sairausvakuutusmarkkinat ................................................................... 9

2.4 Annuiteettimarkkinat .......................................................................... 10

2.5 Tieteellisen teorian ja havaitun käyttäytymisen välinen ristiriita ...... 14

2.6 Moraalikato ........................................................................................ 16

3 TUTKIMUSMENETELMÄT JA -AINEISTO ............................................... 17

3.1 Tutkimusfilosofia ................................................................................ 17

3.2 Tutkimuksen lähestymistapa .............................................................. 17

3.3 Tutkimusstrategia .............................................................................. 17

3.4 Aineiston kerääminen, esittäminen ja analysoinnin keinot ................. 18

3.4.1 Otanta ....................................................................................... 18

3.4.2 Aineiston kerääminen................................................................ 19

3.4.3 Aineiston tallentaminen ............................................................. 20

3.4.4 Aineiston käsittely ja kuvailu ..................................................... 20

3.4.5 Tutkimuksen arviointi ................................................................ 21

4 TULOKSET ............................................................................................... 23

4.1 Kokonaistulokset ................................................................................ 23

4.2 Ryhmittäiset tulokset: sosiaaliturvan tuntemus .................................. 30

4.3 Ryhmittäiset tulokset: muut kysymykset ............................................ 38

5 POHDINTA ............................................................................................... 47

6 JOHTOPÄÄTÖKSET ................................................................................ 52

7 LÄHTEET .................................................................................................. 56

LIITTEET .......................................................................................................... 60

KUVIOT Kuvio 1. Vastaajien ikäjakauma. ...................................................................... 24

Kuvio 2. Vastaajat toimialoittain jaoteltuna. ...................................................... 25

Kuvio 3. Vastaajien jakautuminen työtuloluokittain. .......................................... 25

Kuvio 4. Vastaajien koulutustaso. .................................................................... 26

Kuvio 5. Vastaajien maantieteellinen jakauma. ................................................ 26

Kuvio 6. Vastausjakauma yrittäjätoiminnan keston mukaan. ........................... 27

Kuvio 7. Vastaajien jakauma alivakuuttamisen mukaan. .................................. 28

Kuvio 8. Vastaajien luottamus Suomalaista eläkejärjestelmää kohtaan. .......... 28

Kuvio 9. Vastaajien arvio siitä, kuinka hyvin he arvioivat tuntevansa

sosiaaliturvaa. ........................................................................................... 29

Kuvio 10. Vastausjakauma kysymykseen maksavatko yrittäjät itselleen riittävää

eläkettä. .................................................................................................... 29

Kuvio 11. Vastaajilta kysyttiin pitäisikö työtulon määräytyä automaattisesti ..... 30

Kuvio 12. Ryhmittäiset mielipiteet eläkejärjestelmän luotettavuudesta. ........... 31

Kuvio 13. Yrittäjien ryhmittäiset itsearviot omasta sosiaaliturvan

tuntemuksestaan. ...................................................................................... 31

Kuvio 14. Vastausjakauma kysymykseen kuinka helppoa tai vaikeaa on

ymmärtää mihin sosiaa-lietuuksiin yrittäjät ovat oikeutettuja. .................... 32

Kuvio 15. Vastausjakauma, kun kysyttiin, kuinka helppoa tai vaikeaa

sosiaalietuuksien hakeminen on yrittäjänä. ............................................... 33

Kuvio 16. Vastausjakauma kysymykseen oman sairauspäivärahan suuruuden

tietämisestä. .............................................................................................. 34

Kuvio 17. Vastausjakauma kysymykseen oman työttömyyskorvauksen .......... 34

Kuvio 18. Vastausjakauma työtulon vaikutuksesta eri sosiaalietuuksiin. .......... 35

Kuvio 19. Yrittäjien vastausjakauma siitä, maksavatko he itselleen riittävää

eläkettä. .................................................................................................... 36

Kuvio 20. Vastaajien tarve saada apua sosiaaliturvan järjestämisessä nyt tai

aikaisemmin. ............................................................................................. 37

Kuvio 21. Vastaajilta kysyttiin, onko YEL-vakuutusmaksu

verovähennyskelpoinen. ........................................................................... 37

Kuvio 22. Alivakuuttaminen sukupuolittain. ...................................................... 38

Kuvio 23. Alivakuuttajaryhmien osuudet maakunnittain. .................................. 39

Kuvio 24. Alivakuuttajaryhmien osuudet toimialoittain. ..................................... 40

Kuvio 25. Alivakuuttajaryhmien osuudet eri yrittäjätoiminnan kestojen mukaan.

.................................................................................................................. 41

Kuvio 26. Alivakuuttajaryhmien osuudet ikäluokittain. ...................................... 41

Kuvio 27. Alivakuuttajaryhmien osuudet eri tulojen säännöllisyyksillä jaoteltuna.

.................................................................................................................. 42

Kuvio 28. Alivakuuttajaryhmien osuudet eri tulevaisuusodotuksilla. ................. 43

Kuvio 29. Keskiarvot yrittäjyyteen liittyviin väittämiin. ....................................... 44

Kuvio 30. Alivakuuttajaryhmittäin kootut vastaukset väitteisiin työtulosta. ........ 45

1 Johdanto

Yrittäjyys on Suomessa paljon keskustelua herättävä aihe. Yrittäjyydessä koros-

tuu valinnan ja tekemisen vapaus, mutta lainsäädäntö asettaa myös rajoitteita

yrittäjyydelle. Yksi merkittävimmistä asioista yrittäjyyteen liittyen on pakollinen

YEL-vakuutus, jonka oikea mitoittaminen on jo pitkään ollut tunteita herättävä

keskustelunaihe. YEL-vakuutuksen oikea mitoittaminen on tärkeää, sillä pal-

kansaajasta poiketen yrittäjä vastaa oman eläkevakuutuksensa järjestämisestä

ja yritystoimintansa vakuuttamisesta yrittäjän eläkelain (YEL) mukaisesti. Pal-

kansaajan eläketurvan hoitaa hänen työnantajansa. Kaikki yrittäjät eivät näe

pakollista YEL-vakuutusta sosiaali- ja eläketurvan näkökulmasta, ja osa yrittäjis-

tä näkeekin vakuutuksen vain yhtenä suurena yritystoiminnan kulueränä.

YEL-vakuutus on pakollinen, kun yrittäjä täyttää eläkelain piiriin kuulumisen

edellytykset. Yrittäjäksi katsotaan henkilö, jonka työskentely ei tapahdu työ- tai

virkasuhteessa. Yrittäjä on 18-69 vuotias, jonka yritystoiminta on kestänyt vä-

hintään neljä kuukautta ja arvioitu työtulo on vähintään 7799,37 euroa vuonna

2019 (Eläketurvakeskuksen Työeläkelakipalvelu).

Varsinkin yksinyrittäjän tai ammatinharjoittajan arki voi olla kiireistä, eikä vakuu-

tusasioiden hoitoon tahdo jäädä aikaa. Yksinyrittäjä ei myöskään voi delegoida

asian hoitamista kenellekään muulle. Näin eläkevakuuttamiseen liittyvät asiat

voivat tulla hoidetuksi muun kiireen keskellä, vaikka yrittäjän kannalta on tärke-

ää hoitaa eläkevakuutusasiat huolella kuntoon. Aloittelevan yrittäjän voi olla vai-

kea ymmärtää, mistä hän oikeastaan YEL-vakuutusmaksua maksaa, ja mihin

maksun suuruus perustuu. Yrittäjän kannattaakin käydä YEL -asiat ajan kanssa

läpi eläkevakuutusammattilaisen kanssa.

YEL-vakuutusmaksu määräytyy ilmoitetun työtulon perusteella. Yrittäjän kannal-

ta onkin tärkeää määrittää työtulo oikealle tasolle yrittäjyyden alusta alkaen ja

päivittää työtuloa tarpeen mukaan. Yrittäjän tuleekin aika ajoin pysähtyä mietti-

mään työtulonsa suuruutta riittävän sosiaali- ja eläketurvan takaamiseksi. Elä-

keturvakeskuksen Työeläkelakipalvelussa työtulo määritellään seuraavasti:

2

”Työtuloksi vahvistetaan se palkka, joka kohtuudella olisi maksettava, jos yrittä-

jän yrittäjätoimintaa suorittamaan olisi palkattava vastaavan ammattitaidon

omaava henkilö, tai se korvaus, jonka muutoin voidaan katsoa keskimäärin vas-

taavan sanottua työtä”.

Työeläkevakuuttajat ja ETK auttavat työtulon määrittämisessä. ETK:n työtulo-

ohjeessa esitetään, miksi työtulon oikein mitoittaminen on tärkeää. Ensim-

mäiseksi, yrittäjä saa työpanosta vastaavalla YEL-työtulolla eläketurvan van-

huuden ja työkyvyttömyyden varalle. Toiseksi, yrittäjän sosiaalietuudet määräy-

tyvät vahvistetun YEL-työtulon perusteella. Kolmanneksi, yrittäjä pääsee työt-

tömyysturvan piiriin, jos hänen vahvistettu työtulonsa ylittää työssäoloehdon

alarajan (12816 euroa vuonna 2019). Yrittäjän täytyy lisäksi muistaa pitää työtu-

lonsa ajan tasalla. Knuuti ja Palomurto (2015) toteavat, että suuri osa yrittäjistä

on vakuuttanut itsensä hyvin pitkään samantasoisella työtulolla. Vaikka yrittäjä

olisi siis mitoittanut alun perin työtulonsa sopivalle tasolle, se voi esimerkiksi yri-

tystoiminnan kasvun vuoksi muuttua alivakuuttamiseksi, mikäli työtuloa ei muis-

teta nostaa.

Yrittäjien sosiaaliturva on Suomessa pitkälti verrannollinen palkansaajien sosi-

aaliturvaan. Erottavana tekijänä on, että yrittäjille suurempi osa sosiaaliturvasta

perustuu vapaaehtoiseen vakuuttamiseen. (STM työryhmämuistio 2005). Suo-

messa oli Eläketurvakeskuksen (ETK) mukaan vuonna 2017 204 828 YEL-

vakuutettua. (ETK:n tilastotietokanta), joten yrittäjän sosiaaliturvaan liittyvät asi-

at koskettavat suurta joukkoa työikäisiä suomalaisia.

Usein YEL-vakuuttamisesta ja YEL-vakuutuksen hinnasta keskusteltaessa esiin

nousee alivakuuttaminen, jolla tarkoitetaan tilannetta, jossa yrittäjä vahvistaa

työtulokseen oikein mitoitettua työtuloa alemman työtulon, jolloin hän maksaa

pienempiä vakuutusmaksuja ja yritystoiminnan kulut ovat alhaisemmat. Samalla

eläkettä karttuu vähemmän ja mahdollisten sosiaalietuuksien määrä on pie-

nempi. Esimerkiksi tuoreessa Suomen Yrittäjien teettämässä tutkimuksessa

(2018) useampi kuin kuusi kymmenestä ilmoitti YEL-työtulonsa olevan työpa-

nosta pienempi. Eli selvä enemmistö kyselyyn vastaajista omasta mielestään

alivakuuttaa itsensä lain määritelmään verrattuna. Hellstén (2018) pohtiikin, on-

3

ko lain määritelmä kohdallaan, jos näin suuri osa yrittäjistä ei vakuuta itseään

lain määritelmän asettamalle tasolla.

Hyrkkänen (2009) mainitsee raportissaan, että yrittäjien eläkkeet ovat palkan-

saajien eläkkeitä pienempiä. Salonen ja Lampi (2015) toteavat lisäksi yrittäjien

tulonmuutoksen olevan suurempi eläkkeelle siirryttäessä kuin palkansaajilla.

Yhdeksi syyksi tähän Hyrkkänen (2009) nostaa alivakuuttamisen. Tutkimukses-

sa verrattiin yrittäjätoiminnasta saatavia tuloja ja YEL-vakuutuksen työtuloa. Sii-

tä selvisi, että YEL-työtulon osuus yrittäjän työtulosta oli 65 prosenttia, naisilla

hieman korkeampi 71 prosenttia mediaanilla mitattuna. Myös Barr (2013) kiinnit-

tää huomiota palkansaajien ja yrittäjien väliseen eroon eläkkeen perusteena

olevissa ansioissa arviossaan Suomen eläkejärjestelmän nykytilasta. Hän tote-

aa, että työntekijöiden ansiot otetaan kattavasti huomioon, mutta yrittäjien osal-

ta YEL-vakuutusmaksujen tulopohja jää pienemmäksi. Tuloksia vahvistaa myös

Knuutin ja Palomurron (2015) teettämä tutkimus, jossa mediaanilla mitaten

YEL-vakuutuksen työtulon ja verotettavan ansiotulon suhde oli kokonaisuudes-

saan 72 prosenttia, miehillä 63 prosenttia ja naisilla 79 prosenttia. Tuloksista

voidaan huomata, että naisten työtulot seuraavat verotettavia ansiotuloja miehiä

paremmin.

Hyrkkänen (2009) toteaa myös valtion olevan kiinnostunut yrittäjien sosiaalitur-

vasta. Vuonna 2003 sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän selvittä-

mään, liittyykö yrittäjien sosiaaliturvaan epäkohtia, jotka heikentävät yrittäjäksi

haluamista sekä poikkeaako yrittäjien sosiaaliturva kannustimien osalta palkan-

saajien sosiaaliturvasta. Selvityksessä ei havaittu puutteita, jotka vaikuttaisivat

päätökseen yrittäjyydestä (STM:n työryhmämuistio 2005). Tuoreena esimerkki-

nä asian ajankohtaisuudesta on keväällä 2019 julkaistu Sosiaali- ja terveysmi-

nisteriön julkaisema raportti yrittäjän työeläketurvan kehittämisestä. Raportissa

käsitellään alivakuuttamista ilmiönä ja annetaan toimenpide-ehdotuksia ilmiön

ratkaisemiseksi. Yksi keskeinen valtioon liittyvä tekijä YEL:ssä on eläkkeiden

rahoitus. Järjestelmä toimii siten, että kunkin vuoden eläkemenot ja hoitokulut

rahoitetaan samana vuonna kerätyllä vakuutusmaksutulolla. Käytännössä työ-

elämässä olevat yrittäjät yhdessä valtion kanssa rahoittavat maksussa olevat

eläkkeet. Valtio kustantaa sen osuuden maksussa olevista eläkkeistä, joita yrit-

4

täjien maksamat vakuutusmaksut eivät kata. Lisäksi valtio kustantaa eläkelai-

toksille eläkkeiden hoitamisesta aiheutuneet kulut, mikäli perityt vakuutusmak-

sut eivät riitä näiden kattamiseen. Valtion osuus eläkkeiden hoitamisesta on ra-

portin mukaan noussut viime vuosina voimakkaasti. Tämä johtuu siitä, että elä-

kemeno kasvaa, mutta YEL-maksutulo ei. YEL:n historian aikana vain kerran

vuoden 1979 jälkeen vakuutusmaksutuloista on jäänyt varoja käyttämättä. Ali-

vakuuttaminen kasvattaa valtion osuutta YEL:n eläkemenon rahoittamisessa ly-

hyellä aikavälillä. Lisäksi alivakuuttaminen lisää valtion menoja tapauksissa,

joissa yrittäjällä on oikeus kansaneläkkeeseen työeläkkeen rinnalla alivakuut-

tamisen vuoksi. (STM:n työryhmän raportti 2019).

Salonen (2013) muistuttaa, että yrittäjien sosiaaliturvaan liittyvissä selvityksissä

on tunnistettu aiemminkin kehittämiskohteita kyseiseen kokonaisuuteen liittyen.

Alivakuuttaminen ei siis ole ilmiönä uusi ja alivakuuttamista esiintyy myös muu-

alla maailmalla. Monissa maissa yrittäjät pyrkivät maksamaan vain minimivaa-

timusten mukaista eläkemaksua. Tällaisia havaintoja on tehty muun muassa

Kyproksella, Tshekissä, Espanjassa ja Puolassa. Vaikka yrittäjien eläkevakuu-

tuksen kattavuus olisi hyvällä tasolla, yrittäjien maksamat liian pienet sosiaali-

turvamaksut heidän todellisiin tuloihin nähden nähdään ongelmaksi. Alivakuut-

taminen on yleistä varsinkin niissä maissa, joissa vakuutusmaksut perustuvat

yrittäjän itse ilmoittamaan työtuloon. (Knuuti & Vidlund, 2006)

Eläkevakuuttamiselle on olemassa markkinat, joilla kysyntä ja tarjonta kohtaa-

vat. Yksittäisen yrittäjän osalta vakuutuksen tarjonnalle on asetettu laissa ylä- ja

alaraja. Yrittäjän kysynnän vakuutukselle on oltava jotain tältä väliltä. YEL-

vakuutusmaksu määräytyy siis vahvistetun työtulon mukaan, joka on määritelty

aiemmin johdantokappaleessa. Myös ylä- ja alarajalla vakuuttaminen on mah-

dollista. Näin aiheella on vahva yhteys vakuutusmarkkinoiden teoriaan, johon

liittyvää kirjallisuutta esitellään tarkemmin luvussa kaksi. YEL-vakuuttamisessa

mielenkiintoisia ovat vakuutuksen kysyntään vaikuttavat tekijät.

Koska työtulolle on laissa asetettu vain ylä- ja alaraja, voi yrittäjän päätökseen

työtulon suuruudesta vaikuttaa muutkin asiat kuin oman työn arvo. YEL -

vakuutusmaksu on yrittäjälle kuluerä, jolla on vaihtoehtoiskustannus. Pienentä-

5

mällä vakuutusmaksua yrittäjä voi esimerkiksi investoida yritykseensä enem-

män ja sitä kautta turvata yrityksen tulevaisuutta. Knuuti & Palomurto (2015) to-

teavat, että YEL-vakuutusmaksu on meno, jonka tasoon yrittäjä voi vaikuttaa.

Näin taloudellisen tilanteen heikentyessä yrittäjä saa leikattua menojaan työtu-

loa pienentämällä. Yksi vaihtoehto on esimerkiksi sijoittaa vakuutusmaksuissa

säästämänsä rahat rahoitusmarkkinoille ja tavoitella sitä kautta parempaa tuot-

toa varoilleen. Toisaalta yrittäjä voi korkeammilla vakuutusmaksuilla turvata

elantonsa mahdollisen sairastumisen varalta sekä taata paremman eläketurvan

itselleen. Työtulon määrittämisessä yrittäjä joutuu miettimään tarkasti eri vaihto-

ehtoja ja rationaalisesti toimiva yrittäjä asettaa työtulonsa siten, että hänen hyö-

tynsä maksimoituu. Työtulon asettamisessa on kyse vakuutuksen kysynnästä ja

siihen vaikuttaa suurelta osin riskinottokyky. Riskiä rakastava yrittäjä todennä-

köisemmin alivakuuttaa itsensä, jolloin myös tuloissa on suurempaa vaihtelua

tulonsaannin estyessä. Riskiä kaihtavalla yrittäjällä tulotaso säilyy sairauden tai

työttömyyden sattuessa vakaampana paremman vakuuttamisen turvin. Parker

(2004) mainitsee tutkimuksessaan sosiaalipsykologian esille nostamia ominai-

suuksia, joita yrittäjillä esiintyy enemmän kuin muilla. Näitä ominaisuuksia ovat

riskisuuntautuneisuus, epävarmuuden sietokyky, tavoitteellisuus, vastuunkanto

ja päättäväisyys. Näin ollen yrittäjiksi todennäköisesti valikoituu hyvin tai kohta-

laisesti riskiä sietäviä yksilöitä. Vakuutuksen kysyntään ja riskinottoon palaan

tarkemmin seuraavassa kappaleessa.

Yrittäjien alivakuuttamista on tutkittu sekä kyselytutkimuksilla että aineistotutki-

muksilla. Aiemmissa tutkimuksissa on keskitytty joko aineiston analysointiin tai

kyselyn vastauksien analysointiin. Palomurto ja Knuuti (2015) sekä Hyrkkänen

(2009) ovat perustaneet tutkimuksensa saatavilla olevaan aineistoon. Analyysi

on pohjautunut tilastoista saataviin lukuihin ja alivakuuttamista on tutkittu muun

muassa sukupuolten, maakuntien tai ammattiryhmien näkökulmasta. Aiemmat

tutkimukset eivät vastaa siihen, miksi alivakuuttamista esiintyy. Pärnänen ja Su-

tela (2013) sen sijaan ovat toteuttaneet kyselytutkimuksen, jossa on kysymyksiä

muun muassa yrittäjien sosiaaliturvaan liittyen. Kyselyyn kuuluu taustakysy-

myksiä, joiden avulla vastauksia on analysoitu. Pärnäsen ja Sutelan kysely ei

sisällä tietoa siitä, onko vastaaja alivakuuttanut yritystoimintansa. Näin ollen

vastauksia ei voida vertailla alivakuuttajien ja todellisten ansioiden mukaan va-

6

kuuttaneiden välillä. Erot vastauksissa ja mielipiteissä alivakuuttajien ja oikein

vakuuttaneiden välillä ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, kun etsitään syitä ali-

vakuuttamiselle. Suomen Yrittäjien teettämässä kyselytutkimuksessa (Hellsten

2018) kysytään YEL-työtulon ja yritystoiminnan todellisten tulojen suhdetta,

mutta tätä tietoa ei yhdistetä muihin vastaustuloksiin.

Kyselytutkimus perustuu tietoon siitä, onko vastaaja alivakuuttanut itsensä. Ky-

selyn kysymykset mittaavat vastaajan sosiaaliturvan tuntemisen tasoa. Tutki-

muksen tarkoitus on selvittää, vaikuttaako sosiaaliturvan tuntemus yrittäjätoi-

minnan alivakuuttamiseen. Tulosten perusteella voidaan mahdollisesti tehdä

johtopäätöksiä sekä antaa ehdotuksia alivakuuttamisen vähentämiseksi. Kyse-

lytutkimuksen sisältö, aineisto ja metodit esitellään tarkemmin kappaleessa

kolme.

Tutkielman tavoitteena on vastata seuraaviin kysymyksiin:

• Onko alivakuuttaminen yleisempää huonommin sosiaaliturvaa tuntevien

ammatinharjoittajien keskuudessa?

• Mitkä muut muuttujat selittävät ammatinharjoittajien alivakuuttamista?

Lisäksi odotan löytäväni tutkimuksesta vahvistusta kirjallisuudessa esitellyille tu-

loksille:

• Alivakuuttaminen yleisempää miesten keskuudessa (Knuuti & Palomurto

2015, Hyrkkänen 2009)

• Yrittäjyyden kestolla ei näytä olevan vaikutusta alivakuuttamiseen aineis-

totutkimuksen perusteella (Knuuti & Palomurto 2015 ja Hyrkkänen 2009)

• Toimialojen välillä on eroja alivakuuttamisessa (Pärnänen & Sutela 2013)

Tutkimuksen nollahypoteesina on, että alivakuuttamisessa ei ole eroja sen suh-

teen, kuinka hyvin ammatinharjoittajat tuntevat sosiaaliturvaa. Odotuksena on,

että tulokset kumoavat nollahypoteesin, eli että alivakuuttaminen on yleisempää

huonosti sosiaaliturvaa tuntevien keskuudessa. Tutkielman motivaationa on

7

työeläkeyhtiö Elon halu ymmärtää ja palvella YEL-vakuutettuja mahdollisimman

hyvin sekä tarjota YEL-vakuutetuille palveluita yrittäjyyden tukemiseksi. Pärnä-

sen ja Sutelan (2013) tutkimuksessa käy ilmi, että sosiaaliturvan järjestäminen

on yksi yleisimmistä asioista, joissa yrittäjät tarvitsevat apua. Tästä syystä kyse-

lytutkimus pyrkii selvittämään sosiaaliturvan tuntemisen vaikutuksen alivakuut-

tamiseen. Esimerkiksi vapaaehtoisten eläkevakuutusten ja eläkemaksujen suu-

ruuden vaikutus jätetään tarkastelun ulkopuolelle. Näiden uskotaan vaikuttavan

alivakuuttamiseen. Esimerkiksi Hyrkkänen (2004) mainitsee yrittäjien lakisää-

teistä eläketurvaa täydentävän yksilöllisen eläkevakuuttamisen olevan yleistä.

Myös Salonen (2013) arvioi yksilöllisen eläkevakuuttamisen roolin olevan yrittä-

jille merkittävä. Knuuti ja Palomurto (2015) esittävät, että yrittäjä voi kokea YEL-

vakuutusmaksut kohtuuttoman suuriksi esimerkiksi tilanteessa, jossa yritystoi-

minnan tulevaisuus on uhattuna.

Tutkielma etenee seuraavasti. Kappaleessa kaksi esitellään vakuutusmarkki-

noiden teoriaa ja siihen liittyvää tutkimusta. Näkökulmana on ennemminkin ris-

kinottokyky kuin moraalikato, vaikka molemmat vaikuttavat vakuutusmarkkinoi-

hin. Kolmannessa kappaleessa esitellään tutkimusmenetelmät ja -aineisto.

Kappaleessa neljä selostetaan, miten aineistoanalyysi on tehty ja mitä tuloksia

ollaan saatu. Viidennessä kappaleessa pohditaan aineistoanalyysin tuloksia ja

verrataan niitä aiemmin kirjoitettuun materiaaliin. Kappale kuusi kokoaa yhteen

johtopäätökset tutkielmasta. Kappaleessa kerrataan tutkielman tavoitteet ja esi-

tellään tutkimuksen pohjalta nousseet uudet tutkimusideat sekä ehdotukset so-

siaaliturvan tuntemuksen lisäämiseksi.

8

2 Taustakirjallisuus

Tässä kappaleessa esitellään vakuuttamiseen liittyvää kirjallisuutta. Aiempaa

tutkimusta tarkastellaan suomalaisen YEL-järjestelmän näkökulmasta. Kirjalli-

suudesta löydetään yleisesti vakuuttamiseen liittyviä tekijöitä, jotka sopivat

suomalaisen YEL-järjestelmän viitekehykseen. Kappale käsittelee yrittäjien ris-

kinottoa, sairausvakuutusmarkkinoita ja annuiteettimarkkinoita. Lisäksi käsitel-

lään taloustieteellisen teorian ehdottaman ja käytännössä havaitun käyttäytymi-

sen eroja vakuutusmarkkinoilla sekä julkisen sosiaaliturvan vaikutusta yksityi-

seen sosiaaliturvaan. Kappaleessa käsitellään myös lyhyesti moraalikadon on-

gelma vakuutusmarkkinoilla, mutta sen tarkempi käsittely on rajattu tämän tut-

kimuksen ulkopuolelle.

2.1 Riskinsietokyky yrittäjien keskuudessa

Yrittäjyyteen liittyy riskejä. Atolia & Prasad (2011) korostavatkin riskinsietokyvyn

merkitystä yrittäjyydessä. Esimerkiksi yrittäjän tulot eivät ole yleensä yhtä sään-

nölliset kuten palkansaajalla ja tulonsaantiin liittyy epävarmuutta. Barsky, Jus-

ter, Miles ja Shapiro (1997) esittävät ammatinharjoittajien kestävän riskiä pal-

kansaajia paremmin. He jatkavat, että ammatinharjoittajilla on palkansaajia

pienempi halukkuus ottaa vakuutuksia. Näin ollen suomalaisessa YEL-

järjestelmässä yrittäjien alivakuuttamista voi selittää yleisesti matalampi haluk-

kuus ottaa vakuutuksia. Lisäksi mikäli yrittäjä on tottunut epäsäännöllisiin tuloi-

hin ja sietää tulonvaihtelua, ei työttömyyden tai sairauden uhka saa yrittäjää ot-

tamaan parempaa vakuutusta, vaikka tulotaso sen sallisikin.

2.2 Julkisen sosiaaliturvan aiheuttama syrjäyttämisvaikutus

Suomalaisessa YEL-järjestelmässä valtio voi hyvinkin vaikuttaa YEL-

vakuutusten kysyntään. Mikäli yrittäjän työtulo on alle työttömyyden alarajan,

maksaa valtio hänelle työttömyysturvaa tulonhankinnan estyessä. Sama pätee

myös vanhuuseläkeiässä. Jos eläkettä on karttunut työuran aikana alle kansan-

eläkerajan, saa yrittäjä valtiolta alijäävän osuuden suuruisen kansaneläkkeen.

Näin yrittäjä ei pienelläkään työtulolla tulonhankinnan estyessä jää täysin ilman

9

tuloja. Näin vakuuttamisen kannustimet ovat matalammat kuin järjestelmässä,

jossa vastaavaa valtion luomaa turvaa ei ole olemassa.

Yhtenä yksityisten vakuutusten kysyntää pienentävänä tekijänä Cutler ja Zeck-

hauser (2004) näkevät valtion vakuutusohjelmat. Heidän mukaansa vakuutus-

ohjelmat johtavat syrjäytymisvaikutukseen. Siihen aiheuttaako valtion vakuutus-

ohjelma syrjäytymisvaikutusta vaikuttaa Cutlerin ja Gruberin (1996) mukaan se,

kuinka kattava valtion vakuutusohjelma on. Suomessa valtion vakuutusohjelma

on laaja ja kaikkien käytettävissä. Yrittäjä voikin hyödyntää valtion luomaa tur-

vaa ja pienentää omaa vakuutustaan. Cutlerin ja Zeckhauserin (2004) mukaan

yksilöt eivät osta yksityisiä vakuutuksia, koska tietävät saavansa esimerkiksi

sairaanhoitoa vakuuttamattomina. Valtion vakuutukseen tukeutuminen tarkoit-

taa heikompaa sairaanhoitoa, mutta säästää rahaa. Cutlerin ja Zeckhauserin

(2004) mukaan on olemassa empiiristä näyttöä sille, että valtion vakuutusohjel-

mien aiheuttama syrjäytymisvaikutus selittää vakuutusten määrää. Cutlerin ja

Gruberin (1996) artikkelissa mainitaan esimerkkinä USA:n matalatuloisille tar-

koitettu sairausvakuutusjärjestelmä Medicaid. Kun Medicaidin kelpoisuusvaati-

mukset laskivat, näkyi tämä yksityisten vakuutusten vähenemisenä. Tämä vä-

heneminen johtui nimenomaan siitä, että yksilöt päättivät luopua yksityistä va-

kuutuksistaan.

2.3 Sairausvakuutusmarkkinat

YEL-järjestelmässä sosiaaliturvaan liittyy työvuosina vahvasti terveydenhuolto

ja talouden turvaaminen tilanteessa, jossa tulonhankinta estyy. Työtulon suu-

ruus vaikuttaa suoraan sosiaaliturvan määrään, esimerkiksi sairauspäivära-

haan. YEL-järjestelmässä on siis sairausvakuutukselle markkinat, joilla yrittäjä

vakuuttaa itsensä haluamallaan määrällä sairastumisriskiä vastaan.

Arrow (1963) kertoo riskien ja epävarmuuden olevan merkittäviä tekijöitä ter-

veydenhuollossa. Hän kertoo terveydenhuollon kysynnän olevan epäsäännöllis-

tä ja arvaamatonta. Terveydenhuoltoa varten otettu sairausvakuutus hyödyttää

yksilöä vain sairauden sattuessa. Arrow (1963) toteaakin, että sairaus voi tulla

yksilölle hyvinkin kalliiksi, ja että parantuminen on myös epävarmaa. Myös Cut-

10

ler ja Zeckhauser (2004) toteavat varsinkin kalliiksi tulevat sairaudet riskiksi yk-

silön kannalta. Cutler ja Zeckhauser (2000) jatkavat, että kalliiksi tulevia sai-

rauksia varten etukäteen säästäminen on tehoton suojautumiskeino. Suomalai-

sen YEL-järjestelmän näkökulmasta pitkittynyt sairausloma voi koitua yrittäjälle

hyvinkin kalliiksi muun muassa tulonmenetyksen muodossa.

Cutler ja Zeckhauser (2000) toteavat, että ekonomistit suosivat valinnan mah-

dollisuutta sairausvakuutusmarkkinoilla tehokkuuden vuoksi. Suomalainen YEL-

järjestelmä toimii tämän mukaisesti, sillä yrittäjät voivat itse valita vakuutuksen

määrän tiettyjen rajojen sisällä. Cutler ja Zeckahauser (2000) yhtyvät Arrowin

toteamukseen, etteivät yksilöt tiedä tarkasti kuinka paljon rahaa terveydenhuol-

toon kuluu ja sairausvakuutuksen arvo perustuukin sairauskulujen arvaamatto-

muuteen. Riskiä kaihtavat yksilöt varautuvat mahdollisiin sairauskuluihin. Tätä

tukee ajatus, että riskinkaihtajat haluavat tasoittaa tulojen rajahyötyä siirtämällä

tuloja ajankohtaan, jolloin niiden rajahyöty on suurin. (Cutler & Zeckhauser

2000)

2.4 Annuiteettimarkkinat

Vakuutusmarkkinoiden kirjallisuudessa puhutaan paljon annuiteeteista ja niiden

vähäisestä hyödyntämisestä. Esimerkiksi Bommier ja Le Grand (2014), Cutler ja

Zeckhauser (2004) sekä Cutler ja Finkelstein (2008) käsittelevät annuiteetti-

markkinoita. Suomalaisen YEL-järjestelmän näkökulmasta vanhuuseläke voi-

daan käsittää annuiteettina. Maksetut YEL-vakuutusmaksut kartuttavat eläkettä,

jota aletaan maksaa vakuutetulle työuran jälkeen kuukausittaisina maksuina.

Oikein mitoitettuna yksilön kulutuksessa ei tapahdu suurta muutosta eläkkeelle

siirtyessä. Kirjallisuudessa esitetään monia syitä annuiteettien vähäiselle ky-

synnälle. Suuri osa näistä sopii myös suomalaisen YEL-järjestelmän kehikkoon

ja selittää alivakuuttamista ilmiönä vanhuuseläkkeen näkökulmasta.

Annuiteetin kannattavuus riippuu hyvin paljon elinajasta. Nuorena kuolevalla

hyöty kuukausittaisista maksuista jää pieneksi, kun taas pitkään elävälle annui-

teetti takaa vakaan tulon vuosikausiksi. Brown, Kling, Mullainathan ja Wrobel

(2008) toteavat, että annuiteetti takaa kulutustason kestävyyden tilanteessa,

11

jossa eletään pidempään kuin keskimäärin. He kertovat myös annuiteettien os-

tamisen johtavan merkittävään taloudelliseen tappioon varhaisen kuoleman ta-

pauksessa. Annuiteeteissa on siis olemassa selvä riski elinajan suhteen. Bom-

mier ja Le Grand (2014) esittävät, että Yhdysvalloissa 65-vuotiaan juuri eläköi-

tyneen miehen elinajanodote on 17,5 vuotta. Hän kuitenkin kuolee 22 prosentin

todennäköisyydellä seuraavan 10 vuoden aikana ja toisaalta hän elää yli 25

vuotta 20 prosentin todennäköisyydellä. He toteavatkin, että säästöjen tarve 10

tai 25 vuoden eläkkeelle on hyvin erisuuruinen. Benartzi, Previtero ja Thaler

(2011) jatkavat, että sekä miesten että naisten elinajanodotteet 65-vuotiaina

ovat kasvaneet tasaisesti. Elinajanodotteen kasvun myötä mahdollisuus elää yli

oman varallisuutensa kasvaa. Myös Cutler ja Zeckhauser (2004) toteavat kuo-

levuuden olevan merkittävä riski ja korostavat, ettei kuolemisajankohtaa voi en-

nakoida. Suomalaisessa YEL-järjestelmässä vanhuuseläkkeen karttuminen al-

kaa heti työuran alusta lähtien. Näin ollen annuiteetin eli tulevan vanhuuseläk-

keen kysyntä jakautuu koko työuran ajalle. Jotta vanhuuseläke olisi tulevaisuu-

dessa riittävä, on eläkkeen karttuminen turvattava työuran alkuajoista lähtien.

Tästä syystä Cutlerin ja Zeckhauserin (2004) odotus siitä, että annuiteettien ky-

syntä kasvaa eläkeiän lähestyessä voi johtaa yritystoiminnan alivakuuttamiseen

työuran alussa. Nuorella iällä riittävän vanhuuseläkkeen turvaaminen ei välttä-

mättä ole tärkeintä ja tilanteen korjaaminen työuran viimeisinä vuosina on haas-

tavaa, ellei mahdotonta. Nuorena kuolevan henkivakuutus turvaa hänen per-

heelleen huomattavasti paremman toimeentulon kuin mahdollinen perhe-eläke.

Cutler ja Zeckhauser (2004) odottavatkin henkivakuutusten kysynnän olevan

työvuosina annuiteettien kysyntää suurempaa. He jatkavat, että käytännössä

henkivakuutukset ovat yleisiä, kun taas annuiteetit melko harvinaisia. Heidän

mukaansa tutkimuksissa on todettu, että henkivakuutuksia on liian vähän per-

heissä, ja perheissä, joissa henkivakuutus on, vakuutus on alimitoitettu. Bern-

heim, Forni, Gokhale ja Kotlikoff (1999) ovat tutkineet amerikkalaisten eläkeikää

lähestyvien pariskuntien henkivakuutusten riittävyyttä. Heidän tutkimuksen mu-

kaan vajaalla kolmasosalla vaimoista ja yli 10 prosentilla miehistä puolison var-

hainen kuolema laskisi elintasoa vähintään 20 prosentilla. Alivakuuttamista

esiintyy siis tutkimusotoksessa. Alivakuuttamiseen yhdistyy matala tulotaso, pa-

riskunnan nuoruus ja suuret tuloerot. Yleistyksenä haavoittuvimmissa kotita-

louksissa vakuuttaminen ei ole riittävällä tasolla. Alivakuuttaminen ilmiönä ei siis

12

kohdistu vain suomalaiseen YEL-järjestelmään ja aihetta voisi tutkia laajemmin-

kin.

Kirjallisuudessa esitetään perinnönjättöhalukkuus yhdeksi annuiteettien kysyn-

tään vaikuttavaksi tekijäksi. Esimerkiksi Bommier ja Le Grand (2014) esittävät

annuiteettien kysynnän painuvan jopa negatiiviseksi tilanteessa, jossa yksilö

kaihtaa riittävästi riskiä ja hän haluaa jättää perintöä. Yksilöt eivät heidän mu-

kaansa halua kuolla nuorena jättämättä perintöä ja tästä syystä eivät halua os-

taa annuiteetteja. Myös Davidoff, Brown ja Diamond (2005) toteavat perinnön-

jättöhalukkuuden laskevan annuiteettien kysyntää. Cutler ja Zeckhauser (2004)

toisaalta esittävät annuiteetit yhdeksi keinoksi turvata perinnön suuruus. Suo-

malaisessa YEL-järjestelmässä perintö tarkoittaisi käytännössä kuukausittain

maksettavaa perhe-eläkettä annuiteettien tapauksessa.

Bommier ja Le Grand (2014) esittävät, että matala riskinsietokyky johtaa annui-

teettien matalaan kysyntään. Yleisesti ottaen riskiä kaihtavilla vakuutusten ky-

syntä on suurempaa kuin riskinrakastajilla. He toteavat, että tämä korrelaatio ei

pidä paikkaansa korvaamattomien hyödykkeiden, kuten elämän, osalta. He jat-

kavat, että annuiteetin ostaminen lisää riskiä. Samaan tulokseen tulevat Richter,

Schiller ja Schlesinger (2014). Annuiteettien pieni määrä ei sovi teorian oletuk-

seen, jonka mukaan riskinkaihtajat suosisivat annuiteetteja. Cook ja Graham

(1977) esittävät, että rationaaliset vakuutuspäätökset tasaavat varallisuuden ra-

jahyötyä kaikissa tilanteissa. Bommier ja Le Grand (2014) toteavatkin annuiteet-

tien siirtävän varallisuutta huonoista tiloista hyviin tiloihin ja näin ollen lisäävän

riskiä. Pitkään eläminen katsotaan hyväksi tilanteeksi ja annuiteetti lisää kulu-

tusta tässä tilanteessa. Nuorena kuolevalla tilanne on päinvastainen eli kulutus

pienenee annuiteetin kanssa. Kulutuksen tasapainottamisen sijasta kulutuserot

hyvien ja huonojen tilojen välillä kasvaa. Tämä taas tarkoittaa lisääntynyttä ris-

kiä.

Richter et al. (2014) kertovat käyttäytymistutkimuksen tarjoavan useita syitä

miksi annuiteetteja ei haluta. Syiksi he mainitsevat muun muassa halun välttää

tappioita sekä kontekstin, jossa annuiteettia tarjotaan. Myös Brown et al. (2008)

nostavat kontekstin mahdolliseksi selittäväksi tekijäksi annuiteettien vähäiselle

13

kysynnälle. Heidän hypoteesinsa mukaan annuiteetti nähdään vakuutuksen laji-

na kulutuskontekstissa ja annuiteetti nähdään näin houkuttelevana vaihtoehtona

joukkovelkakirjalle. Toisaalta investointien kontekstissa annuiteetti nähdään

joukkovelkakirjaa suurempana riskinä, vaikka molempien tuotto-odotus olisi

sama. Heidän mukaansa annuiteettia ei nähdä houkuttelevana vaihtoehtona in-

vestointimielessä, sillä sen tuotto voi olla negatiivinen. Eli palataan siihen, mitä

Richter et al. (2014) aiemmin kertoivat; yksilöt haluavat välttää tappioita. Brown

et al. (2008) lisäävät vielä, että tappion välttäminen saattaa entisestään vähen-

tää annuiteettien kysyntää, sillä annuiteetti ei tarjoa suurempaa tuottoa suu-

remmaksi koetun riskin vastapainoksi. Brown et al. (2008) saavat hypoteesia

puoltavia tuloksia tutkimuksesta. Yksilöt suosivat annuiteettia kulutuskontekstis-

sa, kun taas investoinnin kontekstissa tilanne oli päinvastainen.

Suomalaisessa YEL-järjestelmässä osa yrittäjistä näkeekin vakuutusmaksun

ylimääräisenä menoeränä tulevaisuuden kulutuksen turvaamisen sijasta. Kuten

Brown et al. (2008) toteavat, investoinnin konteksti on dominoiva ja kulutuksen

konteksti jää toissijaiseksi. Mikäli näin on myös suomalaisten YEL-vakuutettujen

joukossa, voi konteksti osaltaan selittää alivakuuttamista Suomessa. Lisäksi

Bommier ja Le Grand (2014) toteavat annuiteettien vähentävän yksilöiden in-

vestointimahdollisuuksia. Varsinkin yrittäjyyden alkuaikoina yrittäjä joutunee te-

kemään valintoja sosiaaliturvan kartuttamisen ja investointien välillä. Sosiaali-

turvan kartuttaminen tarkoittaa suurempia vakuutusmaksuja, jotka ovat pois in-

vestoinneista. Kasvuvaiheessa olevan yrityksen osalta yrittäjä voi arvioida in-

vestointien olevan sosiaaliturvan kartuttamista kannattavampia ja näin ollen pi-

tää vakuutusmaksut tarkoituksella pienempinä.

Friedl ja Lima de Miranda (2014) käsittelevät kontekstia eri näkökulmasta. He

kertovat olevan empiirisesti todistettua yksilöiden haluavan turvautua tietyn

summan menettämiseltä enemmän kuin heitä houkuttaa saman summan voit-

taminen. Yksilön valintaan vaikuttaa heidän mukaansa se, onko lopputulemana

voittojen tavoitteleminen vai tappioiden välttäminen. Friedlin ja Lima de Miran-

dan (2014) mukaan prospektiteoriassa hyötyfunktion käyrä on jyrkempi tappioil-

le kuin voitoille. He jatkavat, että sosiaalisen vertailun mielessä yksilön hyötyyn

vaikuttaa enemmän vertaisia huonommassa asemassa oleminen kuin vertaisia

14

paremmassa tilanteessa oleminen. Samaan tulokseen tulevat myös Linde ja

Sonnenmans (2011). Heidän tutkimuksessa osanottajat laitetaan valitsemaan

kahden arvonnan välillä. Vertaisen saama tuotto on kiinteä. He havaitsevat

osanottajien kaihtavan riskiä enemmän tilanteessa, jossa voivat saada tuottoa

korkeintaan saman verran kuin vertainen kuin tilanteessa, jossa saavat vähin-

tään saman kiinteän tuoton kuin vertainen.

Brown (2007) mainitsee aiemmin mainittujen tekijöiden lisäksi taloudellisen lu-

kutaidottomuuden mahdolliseksi syyksi matalalle annuiteettien kysynnälle. Myös

Benartzi et al. (2011) esittävät yhdeksi syyksi taloudellisen sivistymättömyyden.

Tutkimukseni pyrkiikin vastaamaan kysymykseen vaikuttaako sosiaaliturvan

tuntemus yrittäjien vakuuttamispäätökseen. Kirjallisuudessakin on nostettu yksi-

löiden ymmärrys asioista mahdolliseksi syyksi ja pyrin vastaamaan tähän kysy-

mykseen suomalaisten yrittäjien kontekstissa.

2.5 Tieteellisen teorian ja havaitun käyttäytymisen välinen

ristiriita

Kirjallisuudessa nostetaan yhtenä merkittävänä asiana esille se, että yksilöt ei-

vät käyttäydy vakuutusmarkkinoilla teorian mukaisesti. Cutler ja Zeckhauser

(2004) toteavat, että yksilöt vakuuttavat asioita, joita ei teorian mukaan pitäisi

vakuuttaa ja päinvastoin jättävät vakuuttamatta asioita, jotka teorian mukaan pi-

täisi vakuuttaa. Mahdollisiksi syiksi he tarjoavat huolestuneisuuden vähentämi-

sen, katumuksen, tunteella ennakoinnin järjen sijaan sekä nykyhetken yliarvos-

tamisen. Huolestuneisuuden vähentämisellä tarkoitetaan jonkin asian ylivakuut-

tamista esimerkiksi tunnesyistä. Tämä ei selitä yrittäjien alivakuuttamista suo-

malaisessa YEL-järjestelmässä. Katumuksella tarkoitetaan samankaltaista asi-

aa huolestuneisuuden vähentämisen kanssa, mutta siitä näkökulmasta, ettei

tarvitse jälkeenpäin katua jonkin vakuuttamatta jättämistä. Myöskään tämä ei

selitä yrittäjien käyttäytymistä Suomessa. Sen sijaan tunteilla ennakoiminen ja

nykyhetken yliarvostaminen voivat vaikuttaa yrittäjien päätökseen alivakuuttaa

yrittäjätoimintansa. Hyötyään maksimoiva yrittäjä vakuuttaa itsensä riittävällä

tasolla esimerkiksi riittävän vanhuuseläkkeen kartuttamiseksi. Mikäli yrittäjällä

on vääristynyt kuva vanhuuseläkkeen karttumisesta tulevaisuudessa, ei vakuut-

15

tamispäätös ole välttämättä optimaalinen. Myös nykyhetken yliarvostaminen voi

johtaa alivakuuttamiseen tilanteessa, jossa yrittäjä kuluttaa ylimääräiset varat

vakuuttamisensa parantamisen sijaan. Cutler ja Zeckhauser (2004) toteavat vie-

lä, että vaikka nykyhetkeä yliarvostava yksilö tietäisi annuiteetin olevan hyvä

ajatus, hän jättää annuiteetin ottamisen myöhäisempään ajankohtaan. Suoma-

laisessa YEL-järjestelmässä tämä voisi näkyä siten, että yrittäjä jättää työtulon-

sa muuttamisen tulevaisuuteen, vaikka tietäisi työtulon nostamisen olevan oikea

valinta jo nyt. Myös Richter et al. (2014) toteavat riskinoton monimutkaiseksi

asiaksi ja kyseenalaistavat yksilöiden kyvykkyyden tehdä rationaalisia päätök-

siä. He jatkavat, että samakin henkilö voi tehdä erilaisia päätöksiä esimerkiksi

tilanteesta, toisista henkilöistä tai mielialasta riippuen. Richter et al. (2014) to-

teavat kirjallisuudestakin löytyvän eriäviä mielipiteitä siitä, ottavatko ihmiset

enemmän vai vähemmän riskiä kuin mitä teoria olettaa.

Myös Benartzi et al. (2011) tulevat samankaltaiseen lopputulokseen. Teorian

pohjalta oletetaan yksilöiden haluavan annuiteetteja, mutta todellisuudessa ha-

vaitaan hyvin pientä kysyntää annuiteeteille. He toteavat, että annuiteettien tulisi

olla suositumpia paremman eläkeajan kulutustason vuoksi. Keskeisenä syynä

he mainitsevat varallisuuden pienentymisen hallintaan liittyvän haasteen eläk-

keellä. Myös Davidoff et al. (2005) toteavat, että annuiteetit ovat arvokkaita hyö-

tyä maksimoivalle kuluttajalle. Heidän mukaansa hyvinvointivoitot annuiteeteista

riippuvat pääosin kulutuksen preferensseistä. He jatkavat, että vapaaehtoisten

annuiteettien vähyys ihmetyttää, sillä teorian pohjalta annuiteeteista saadaan

selviä hyötyjä. Davidoff et al. (2005) nostavat Richterin et al. (2014) tavoin käyt-

täytymiseen liittyvät tekijät syyksi annuiteettien vähäiseen kysyntään.

Jos yrittäjä on suomalaisessa YEL-järjestelmässä maksanut itselleen mahdolli-

simman pientä eläkettä ja kartuttanut samalla muuta varallisuutta, täytyy muun

varallisuuden pienentyminen osata suhteuttaa jäljellä olevaan eläkeaikaan. Jo

aiemmin on mainittu, että jäljellä olevaa elinaikaa ei voi tietää, jolloin kulutuksen

optimoimiseen liittyy epävarmuutta. Mikäli yrittäjä on maksanut itselleen riittävää

eläkettä eikä ole kartuttanut muuta varallisuutta, säilyy eläkkeen aikainen kulu-

tustaso vakiona koko eläkeajan. Benartzi et al. (2011) tarjoavat yhdeksi seli-

tykseksi annuiteettien kysynnän vähyydelle sen, että jos yksilö omistaa tai us-

16

koo omistavansa jotain, hän ei mielellään halua luopua siitä. Esimerkkinä he

mainitsevat tilanteen, jossa kuluttaja pitää kerralla maksettua summaa varmana

tulona, kun taas vastaavan summan saaminen pitkällä aikavälillä sisältää riskin

kuolla aikaisin. Suomalaisessa YEL-järjestelmässä yrittäjälle voi jäädä vuosit-

tain käteen suurikin ylimääräinen rahasumma alivakuuttamisesta johtuen ja

tuon rahasumman laittaminen vakuutusmaksuihin voisi tuntua yrittäjästä rahan

menettämiseltä. Näin ollen hän ei välttämättä halua nostaa vakuutusmaksujaan,

vaikka hän taloudellisesti pystyisikin.

2.6 Moraalikato

Kirjallisuudessa moraalikato nähdään merkittävänä tekijänä vakuutusmarkkinoil-

la. Richter et al. (2014) toteavat informaation olevan vakuutusmarkkinoilla tär-

keämpää kuin suurimalla osalla muista markkinoista, mistä johtuen suuri osa

moraalikatoon liittyvästä tutkimuksesta keskittyy vakuutusmarkkinoille. Moraali-

kadolla tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilön käyttäminen on erilaista vakuutet-

tuna kuin vakuuttamattomana. Suomalaissa YEL-järjestelmässä vakuutus on

yrittäjälle pakollinen, mutta yrittäjä voi itse määrittää vakuutuksen tason. Moraa-

likadon ongelma on olemassa myös järjestelmässä, jossa vakuutus on pakolli-

nen. Yrittäjällä on parempaa tietoa esimerkiksi omasta terveydentilastaan ja

näin ollen voi vakuutusmaksuja korottamalla turvata itselleen paremman sosiaa-

liturvan tason sairastuessa. Tutkimukseni ei käsittele tämän tarkemmin moraali-

kadon ongelmaa, sillä tutkimukseni keskittyy tarkastelemaan miksi yrittäjät ali-

vakuuttavat yritystoimintansa. Mielestäni moraalikato ei selitä tätä ilmiötä. Kirjal-

lisuudesta löytyy muita syitä, jotka selittävät ilmiötä paremmin.

17

3 Tutkimusmenetelmät ja -aineisto

Tässä luvussa esitellään tutkimusmenetelmät ja tutkimuksessa käytettävä ai-

neisto. Luvun jaottelussa on käytetty soveltuvin osin Saundersin, Lewisin ja

Thornhillin (2015) ”tutkimussipulia” ja se koostuu seuraavista kappaleista: tutki-

musfilosofia, tutkimuksen lähestymistapa, tutkimusstrategia sekä aineiston ke-

rääminen ja analysointi, joka koostuu useammasta alaluvusta.

3.1 Tutkimusfilosofia

Tutkimus pohjautuu laajasta otoksesta havaittaviin, mitattaviin ja numeerisesti

esitettäviin tekijöihin. Tutkimusaineistosta pyritään löytämään muuttujien välisiä

riippuvuuksia ja mahdollisesti tekemään yleistyksiä otoksen pohjalta. Tutkija py-

syttelee tutkimuksessa neutraalina ja tarkastelee asioita objektiivisesti. Analy-

sointi perustuu kvantitatiivisiin metodeihin.

3.2 Tutkimuksen lähestymistapa

Tutkimus ei yritä vahvistaa tai kumota mitään olemassa olevaa teoriaa eikä tut-

kimusta käytetä uuden teorian luomisen pohjana. Tutkimus pohjautuu havain-

toon siitä, että yrittäjät alivakuuttavat itseään ja pyrkii löytämään mahdollisia syi-

tä alivakuuttamiselle. Tutkimus pyrkii ensisijaisesti vastaamaan tutkimuskysy-

myksiin, mutta samalla toivotaan löydettävän muita ilmiötä selittäviä tekijöitä.

Tutkimusta varten kerätään tarpeeksi suuri aineisto ilmiön tarkastelua ja ilmiöön

liittyvien tekijöiden tunnistamista varten.

3.3 Tutkimusstrategia

Tutkimusstrategiaksi valitaan internetissä teetettävä kysely. Kyselytutkimuksen

välineenä käytetään Webropolia. Internet -kyselyn hyvinä puolina ovat nopeus,

alhaiset kustannukset sekä tulosten reaaliaikainen seuranta. Internet-kysely so-

veltuu hyvin suuren otoskoon tutkimukseen. Lisäksi kyselyn päättymisen jäl-

keen vastaukset saadaan helposti siirrettyä analyysissä käytettävään työkaluun.

18

Kyselyllä saadaan lisäksi arvokasta taustatietoa vastaajista, jota voidaan hyö-

dyntää sekä aineiston että tutkimustulosten esittämisessä. Taustatiedot voivat

myös itsessään auttaa selittämään tutkittavaa ilmiötä.

Tutkimus toteutetaan poikittaistutkimuksena. Kysely teetetään kerran ja analyysi

tehdään kerätystä aineistosta. Poikittaistutkimuksen vahvuudeksi voidaan las-

kea se, että analyysissä voidaan keskittyä taustatekijöiden sekä sosiaaliturvan

tuntemuksen vaikutuksiin vakuutuskäyttäytymisessä. Analyysiä ei ole monimut-

kaistamassa eri ajankohdissa kerätty data ja sen tuomat haasteet. Poikittaistut-

kimuksen heikkoudeksi voidaan lukea se, etteivät sen tulokset välttämättä ole

valideja toisessa ajanhetkessä. Esimerkiksi eri vuonna teetetty tutkimus voi an-

taa erilaisia tuloksia.

3.4 Aineiston kerääminen, esittäminen ja analysoinnin keinot

3.4.1 Otanta Tutkimuksen otanta perustuu saatavilla olevaan aineistoon Työeläkeyhtiö Elon

YEL-vakuutetuista vuosilta 2014-2017. Kokonaistutkimukseen soveltuva perus-

joukko on saatu seuraavien ehtojen avulla:

• Henkilö on yrittäjä

• Henkilöllä on maaliskuussa 2019 jatkuva YEL-vakuutus Työeläkeyhtiö

Elossa

• Yrittäjyyden muoto on toiminimi tai elinkeinonharjoittaja

• Henkilöllä on työtulotieto Elossa joko vuosille 2014-2017 tai vuosille

2015-2017

• Henkilöltä löytyy sähköpostitieto Elon asiakasjärjestelmästä

• Henkilön työtulon ja ansiotulon suhde on alle 2 tarkastelujaksolla

Ehtojen avulla saadaan rajattua 11233 yrittäjää kattava perusjoukko, jolle kysely

lähetetään. Perusjoukko on jaettu viideksi suurin piirtein samansuuruiseksi ryh-

mäksi. Ryhmät on luotu tarkastelujakson työ- ja ansiotulon suhteen eli aliva-

kuuttamisen mittarin perusteella. Otannan avulla tutkimukseen saadaan riippu-

va muuttuja. Ensimmäisessä ryhmässä on 2216 yrittäjää, joilla työ- ja ansiotulon

19

suhde tarkastelujaksolla on 0-37,49 prosenttia. Toisessa ryhmässä on 2202 yrit-

täjää, joilla työ- ja ansiotulon suhde tarkastelujaksolla on 37,5-54,9 prosenttia.

Kolmanteen ryhmään kuuluu 2354 yrittäjää, joilla työ- ja ansiotulon suhde tar-

kastelujaksolla on 55-74,9 prosenttia. Neljännessä ryhmässä on 2050 yrittäjää,

joilla työ- ja ansiotulon suhde tarkastelujaksolla on 75-99,9 prosenttia. Viiden-

nessä eli viimeisessä ryhmässä sen sijaan on 2413 yrittäjää, joilla työ- ja ansio-

tulon suhde tarkastelujaksolla on 100-200 prosenttia. Tutkimus teetetään Työ-

eläkeyhtiö Elon nimissä, joten kysely voidaan lähettää vain kyselyn ajankohtana

Elossa YEL-vakuutettuina oleville henkilöille. Tutkimus koskee YEL-vakuutettuja

ja tarkemmin toiminimellä tai elinkeinonharjoittajana toimivia yrittäjiä. Yritysmuo-

tona toiminimen ja elinkeinonharjoittajan valintaa on esitelty johdantoluvussa.

Koska työ- ja ansiotulon suhde on tutkimuksessa alivakuuttamisen mittarina ja

riippuvana muuttujana, halutaan kyseinen suhde laskea useamman vuoden tie-

tojen perusteella. Sähköpostitietoa tarvitaan kyselyn lähettämiseen. Ne henkilöt,

joilla työtulo on yli kaksinkertainen ansiotuloon verrattuna tarkastelujaksolla, ra-

jataan pois. Kyseisillä henkilöillä työ- ja ansiotulon suhde ei välttämättä kuvaa

yrittäjän todellista tilannetta. Tutkimuksessa ei nähdä järkeväksi tutkia satun-

naisotannalla perusjoukosta valittua osajoukkoa, sillä ehdot rajaavat perusjou-

kon jo sopivan suuruiseksi. Näin pyritään varmistamaan riittävän suuri vastaus-

ten lukumäärä.

3.4.2 Aineiston kerääminen Tutkimusaineisto kerätään perusjoukosta Webropolilla tehtyä kyselyä hyödyn-

tämällä. Kyselyyn vastaajat saavat henkilökohtaisen sähköpostilinkin, jonka

avaamalla he pääsevät vastaamaan kyselyyn yhden kerran. Kysely lähetetään

Työeläkeyhtiö Elon nimissä ja kysymyslomake sekä kyselyn saateteksti ovat

Elon brändin mukaisia. Yhtiön nimeä käyttämällä toivotaan korkeampaa vas-

tausprosenttia. Kysely teetetään keväällä 2019 ja vastausaikaa annetaan kaksi

viikkoa kyselyn lähettämisestä. Muistutusviesti lähetetään viikon jälkeen niille

henkilöille, jotka eivät ole vastanneet kyselyyn ensimmäisen viikon aikana.

Kyselytutkimuksen laatimisessa hyödynnetään Elon henkilöstön asiantuntijuutta

sekä johdannossa esiteltyä kirjallisuutta suomalaisiin YEL-vakuutettuihin liittyen.

Kyselytutkimuksessa on sekä sosiaaliturvaa mittaavia kysymyksiä että tausta-

20

kysymyksiä. Kyselyn laadinnassa pyritään löytämään tasapaino sosiaaliturvan

riittävän hyvän mittaamisen sekä kyselyn vastausprosentin välillä. Vastauksia

analysoimalla on pystyttävä vastaamaan tutkimuskysymyksiin, mutta samalla

tavoitellaan mahdollisimman korkeaa vastausprosenttia. Kyselyä luotaessa

kiinnitetään huomiota kysymyksiin, vastausvaihtoehtoihin, lomakkeen pituuteen,

lomakkeen ulkoasuun sekä kyselyn saatetekstiin. Kysymyksiin annetaan valmiit

vastausvaihtoehdot tilastollisten menetelmien hyödyntämiseksi vastausten ana-

lysoinnissa. Valmiit vastausvaihtoehdot mahdollistavat vastauksien keskinäisen

vertailun. Vain kyselyn viimeiseen kysymykseen on tarjolla avoin vastauskenttä

ja kentän vastauksia yhdessä tutkimuksen tulosten kanssa hyödyntämällä pyri-

tään esittämään toimintatapoja ilmiön lieventämiseksi sekä tukemaan mahdol-

lista jatkotutkimusta aiheeseen liittyen. Kyselylomake testataan pienellä joukolla

Elon työntekijöitä. Kyselyssä käytetty lomake löytyy tutkimuksen liitteistä.

3.4.3 Aineiston tallentaminen Aineisto tallennetaan, kun kyselyn vastausaika on loppunut ja vastauksia on

saatu riittävästi jokaisesta ryhmästä. Tallennus tehdään tuomalla aineistot

Webropolista numeerisessa muodossa Excelissä käsiteltäväksi. Aineistossa ri-

vit kuvaavat yksittäisen vastaajan vastauksia. Sarakkeista löytyvät mitattuja

muuttujia vastaavat tiedot. Muuttujat tulevat kysymyslomakkeen kysymyksistä ja

monivalintakysymysten osalta jokaisesta vastausvaihtoehdosta luodaan oma

muuttujansa. Tässä vaiheessa aineisto on viidessä tiedostossa kyselyn jaotte-

lun mukaisesti. Aineistoon tutustutaan ja aineisto tarkastetaan. Tässä vaiheessa

luodaan ylimääräisenä muuttujana ”vastaajan alivakuuttamisryhmä” -muuttuja.

Vastaajan alivakuuttamisryhmä -muuttujaa käytetään ryhmittelyn säilyttämisen

keinona, kun aineistot yhdistetään yhdeksi tiedostoksi.

3.4.4 Aineiston käsittely ja kuvailu Aineiston käsittelyssä käytetään Microsoft Exceliä sekä R-studiota. Tuloksia ha-

vainnollistetaan erilaisin taulukoin ja kuvioin. Kuviot on luotu Excelillä. Tarkempi

tilastollinen tarkastelu on tehty R-Studiolla käyttäen Kruskal-Wallis -testiä ja

Khiin neliön testiä. Kruskal-Wallisin testiä käytetään ryhmien vertailussa, kun

toinen muuttuja on mielipideasteikollinen. Kahden kategorisen muuttujan ta-

21

pauksessa käytetään Khiin neliön testiä. Nollahypoteesina testeissä on tilanne,

jossa eroa tai riippuvuutta ei ole. Testeissä tarkastellaan p-arvoa, joka on to-

dennäköisyys sille, että otoksessa havaittu ero on sattuman aiheuttama. Jos p-

arvo on alle 0.05, niin eroja pidetään merkitsevinä. Kokonaistulosten lisäksi sel-

vitetään, onko sosiaaliturvaa mittaavien kysymysten vastauksissa eroja aliva-

kuuttamisryhmien välillä. Tulokset käsitellään kysymyksittäin eikä aineistosta

luoda yhtä sosiaaliturvan tuntemusta mittavaa muuttujaa. Sosiaaliturvan tunte-

muksen vaikutusta alivakuuttamiseen arvioidaan seuraavassa luvussa itsenäis-

ten kysymysten vastauksista saadun kuvan perusteella. Lisäksi selvitetään,

onko sosiaaliturvaa mittaavien kysymysten vastauksissa eroja muiden tausta-

muuttujaryhmien välillä. Tuloksia vertaillaan taustamuuttujien mukaan ristiintau-

lukoiden ja keskiarvojen avulla. Vertailuista esitetään tulokset, joissa ryhmien

välillä on selviä eroja. Tilastollisten testien avulla selvitetään erojen tilastollinen

merkitsevyys.

3.4.5 Tutkimuksen arviointi Tutkimuksessa tavoitellaan yli kymmenen prosentin vastausprosenttia. Kaikilta

perusjoukon henkilöiltä ei tulla saamaan vastausta tutkimustavaksi valitun inter-

net -kyselyn luonteen vuoksi. Tämä on huomioitu perusjoukon henkilömääräs-

sä. Taanila (2014) kertoo kadon olevan internet -kyselyissä usein huomattavan

suuri. Internet-kyselyyn liittyy siis riski siitä, että tutkimuksessa käytettävä otos

ei edusta perusjoukkoa. Näin perusjoukkoa koskevat päätelmät saattavat olla

harhaisia tilanteessa, jossa vastaamatta jättäneet ovat tutkittavissa asioissa eri-

laisia kuin vastanneet (Taanila 2014).

Kyselylomaketta tehtäessä kiinnitetään huomiota siihen, että kysymykset mit-

taavat sitä, mitä niiden on tarkoitus mitata. Näin vältetään tutkimuksen heikko

validiteetti. Kuitenkin sosiaaliturvan kontekstissa mahdollisia kysymyksiä on lu-

kematon määrä, joista kyselyyn on valittu vain pieni joukko. Tämä johtaa siihen,

että eri kysymyksillä kysyttäessä saadaan erilaisia tuloksia. Reliabiliteettiin voi-

daan kyselyn laadinnassa vaikuttaa tekemällä kysymyksistä helppoja ja yksise-

litteisiä ymmärtää. Lisäksi kysely testataan ymmärrettäväksi joukolla Elon työn-

tekijöitä, jotka eivät ole olleet laatimassa lomaketta. Internet -kyselyssä reliabili-

teettia heikentävät seuraavat tekijät, joihin internet -kyselyn laatijan on vaikea

22

vaikuttaa: vastaajien rehellisyys, vastausten muistinvaraisuus, satunnaiset teki-

jät kuten vastauksen vuorokaudenaika ja vastaajan mielentila sekä vastausten

virheelliset kirjaukset. Nämä tekijät tuovat aineistoon virheitä, mutta niiden vai-

kutus tutkimustuloksiin voidaan arvioida pieneksi.

Tutkimus tehdään hyvää tieteellistä käytäntöä noudattaen. Tutkimus kuvataan

sellaisella tasolla, että se on helposti ymmärrettävissä, todennettavissa ja tois-

tettavissa. Tutkimus tehdään toimeksiantona työnantajalle, joten työnantajan

kanssa tehtyä toimeksiantosopimusta sekä allekirjoitettua salassapitosopimusta

kunnioitetaan. Lisäksi kyselyn vastaajien yksityisyyttä kunnioitetaan eikä yksit-

täisen vastaajan vastauksia ole mahdollista yhdistää vastaajaan. Näin voidaan

toimia toukokuussa 2018 voimaan tullutta EU:n tietosuoja-asetusta noudattaen.

Työeläkeyhtiö Elossa jatkuvaa YEL-vakuutusta on käytetty perusjoukon ehtona

siksi, ettei kyselyä lähetetä toisen työeläkevakuuttajan asiakkaille.

23

4 Tulokset Tässä luvussa esitetään kyselytutkimuksen keskeiset tulokset. Webropolilla tee-

tettyyn kyselyyn vastasi 731 yrittäjää. Kysely lähetettiin yhteensä 11233 yrittäjäl-

le, joten vastausprosentiksi saatiin noin 6.5 prosenttia. Vastausprosentti jäi alle

tavoitteen, joka oli 10 prosenttia. Kadon suuruus arvioitiin siis etukäteen ala-

kanttiin. Arvio vastausprosentista oli kuitenkin suuruusluokaltaan oikea ja vas-

tauksien määrä on riittävä aineistoanalyysin tekemiseksi. Ensimmäisessä alalu-

vussa esitetään tutkimuksen kokonaistuloksia niin taustamuuttujien kuin mielipi-

dettä tai osaamista mittaavien kysymysten osalta. Tällä tavalla saadaan hyvä

kokonaiskuva vastaajajoukosta. Toisessa alaluvussa tuloksia esitetään aliva-

kuuttamisen mukaan jaoteltujen ryhmien mukaan. Alaluvun tulosten pohjalta py-

ritään analyysiosissa vastaamaan päätutkimuskysymykseen. Kolmannessa ala-

luvussa esitetään tuloksia eri taustamuuttujien mukaan jaoteltujen ryhmien osal-

ta. Tämän alaluvun tulosten pohjalta pyritään vastaamaan toiseen tutkimusky-

symykseen sekä saamaan vahvistusta aiemmin kirjallisuudessa esitellyille väit-

teille alivakuuttamisen yleisyydestä eri muuttujien suhteen.

4.1 Kokonaistulokset

Tässä alaluvussa esitettävät tulokset antavat kattavan yleiskuvan vastaajajou-

kosta. Alaluvussa käydään läpi taustakysymysten tuloksia sekä muutamia nos-

toja vastauksista Suomen eläkejärjestelmään liittyen. Tarkempi tarkastelu jäte-

tään myöhempiin alalukuihin, sillä kokonaisjoukkoa tutkimalla ei voida vastata

tutkimuskysymyksiin. Vastauksia esitettäessä mielipideasteikollisia vastauksia

on yhdistelty siten, että epäluottamusta tai heikkoa tuntemusta kuvaavat vas-

tausvaihtoehdot (1 ja 2) ja luottamusta kuvaavat vaihtoehdot (4 ja 5) on yhdis-

tetty.

Kysymykseen sukupuolesta vastasi 728 henkilöä. Vastaajista 58 prosenttia oli

naisia ja 41 prosenttia miehiä. Jäljelle jäävä yksi prosentti ei halunnut vastata tai

ilmoitti olevansa muu -sukupuolinen. ETK:n tilastotietokannan mukaan vuonna

2017 Suomessa toimivista YEL-vakuutetuista kolmannes oli naisia, joten vas-

taajajoukko ei sukupuolen osalta edusta Suomen YEL-vakuutettuja.

24

Kuviossa 1 on esitetty vastaajien ikäjakauma. Suuri osa vastaajista on yli 40-

vuotiaita. ETK:n tilastotietokannan mukaan vuonna 2017 Suomessa YEL-

vakuutettuja oli eniten vanhemmissa, yli 40 vuotta täyttäneiden yrittäjien, ikä-

luokissa. Vastaajajoukko vaikuttaa iän osalta edustavalta otokselta Suomen

YEL-vakuutetuista.

Kuvio 1. Vastaajien ikäjakauma.

Vastaajilta kysyttiin, millä toimialalla he toimivat yrittäjinä. Terveys- ja sosiaali-

palveluiden ja muun palvelutoiminnan parissa toimivien yrittäjien määrä vastaa-

jien keskuudessa on suuri. Kuviossa 2 on esitetty vastaajien jakautuminen toi-

mialoittain.

1%

11%

27%

53%

9%

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60%

18-28 vuotta

28-39 vuotta

40-50 vuotta

51-61 vuotta

62- vuotta

Prosenttia (n=728)

Kuvio 1. Vastaajien ikäjakauma.

25

Kuvio 2. Vastaajat toimialoittain jaoteltuna.

Kuviossa 3 esitetään vastaajien työtulojakauma. Vastaajat ovat jakautuneet

melko tasaisesti korkeimpia työtuloluokkia lukuun ottamatta.

Kuvio 3. Vastaajien jakautuminen työtuloluokittain.

Vastaajilta kysyttiin heidän koulutustasoaan. Vain pieni osa ilmoittaa käyneensä

korkeintaan peruskoulutason koulutuksen. Vastaukset on koottu kuvioon 4.

1%

1%

3%

3%

4%

4%

4%

7%

10%

11%

25%

27%

0% 5% 10% 15% 20% 25% 30%

Koulutus

Teollisuus

Taiteet, viihde ja virkistys

Hallinto- ja tukipalvelut

Tukku ja vähittäiskauppa

Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta

Kuljetus ja varastointi

Informaatio ja viestintä

Rakentaminen

Muu

Muu palvelutoiminta

Terveys- ja sosiaalipalvelut

Prosenttia (n=725)

13%

9%

11%

14%

19%

15%

9%

3%

3%

5%

0% 5% 10% 15% 20%

7656,26 - 12576

125756 - 14999

15000 - 19999

20000 - 24999

25000 - 34999

35000 - 49999

50000 - 69999

70000 - 89999

90000 -

En osaa sanoa

Prosenttia (n=701)

Kuvio 2. Vastaajat toimialoittain jaoteltuna.

Kuvio 3. Vastaajien jakautuminen työtuloluokittain.

26

Kuvio 4. Vastaajien koulutustaso.

Taustatietona kysyttiin lisäksi maantieteellistä sijaintia. Vajaa 50 prosenttia vas-

taajista ilmoitti sijainnikseen Uudenmaan, Varsinais-Suomen tai Pirkanmaan.

Muissa maakunnissa osuudet vaihtelivat prosentista kuuteen prosenttiin vastaa-

jien osalta. Kuvioon 5 on koottu vastaajien maantieteellinen jakauma.

Kuvio 5. Vastaajien maantieteellinen jakauma.

1%

6%

6%

35%

17%

15%

22%

0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% 35% 40%

Ei koulutusta

Peruskoulu

Ylioppilas

Ammatillinen koulutus

Opistotutkinto

Ammattikorkeakoulu

Yliopisto

Prosenttia (n=720)

1%

1%

1%

2%

3%

3%

3%

4%

5%

6%

6%

6%

6%

6%

11%

11%

25%

0% 5% 10% 15% 20% 25% 30%

Keski-Pohjanmaa

Kainuu

Pohjanmaa

Pohjois-Karjala

Etelä-Karjala

Etelä-Savo

Kymenlaakso

Lappi

Pohjois-Savo

Pohjois-Pohjanmaa

Etelä-Pohjanmaa

Satakunta

Päijät-Häme

Keski-Suomi

Pirkanmaa

Varsinais-Suomi

Uusimaa

Prosenttia (n=687)

Kuvio 4. Vastaajien koulutustaso.

Kuvio 5. Vastaajien maantieteellinen jakauma.

27

Vastaajilta kysyttiin kauanko he ovat harjoittaneet yrittäjätoimintaa. Hyvin pieni

osa vastaajista on ollut yrittäjänä alle viisi vuotta. Yli 15 vuotta yrittäjänä toimi-

neiden osuus oli suuri, lähes puolet vastaajista ilmoitti toimineensa yli 15 vuotta

yrittäjänä. Kuvioon 6 on koottu vastausjakauma yrittäjätoiminnan keston mu-

kaan.

Kuvio 6. Vastausjakauma yrittäjätoiminnan keston mukaan.

Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymykseen, onko alivakuuttaminen yleisempää

niiden joukossa, jotka tuntevat heikommin sosiaaliturvaa. Tätä varten yrittäjät

jaettiin viiteen ryhmään työtulon ja ansiotulon suhteen perusteella. Ryhmässä

yksi työ- ja ansiotulon suhde oli 0-37.5 prosenttia. Ryhmässä kaksi suhde oli

37.5-55 prosenttia. Ryhmässä kolme suhde oli 55-75 prosenttia. Ryhmässä 4

suhde oli 75-100 prosenttia ja ryhmässä 5 100-200 prosenttia. Kuviossa 7 on

esitetty ryhmittäiset vastauksien lukumäärät. Ryhmät 1 ja 2 eli eniten alivakuut-

tavat on yhdistetty ja ryhmää kutsutaan tutkimuksessa tästä eteenpäin reilusti

alivakuuttavien yrittäjien ryhmäksi. Myös ryhmät 3 ja 4 eli seuraavaksi eniten

alivakuuttaneet on yhdistetty ja ryhmää kutsutaan alivakuuttavien yrittäjien ryh-

mäksi. Viidettä ryhmää kutsutaan ei-alivakuuttavien yrittäjien ryhmäksi, sillä

ryhmän jäsenillä työtulon suhde ansiotuloon on 100 prosenttia tai enemmän.

Kyselyn tuloksia esitetään tämän ryhmittelyn mukaisesti jäljempänä.

3%

24%

23%

49%

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60%

0-4 vuotta

5-9 vuotta

10-14 vuotta

15 vuotta tai enemmän

Prosenttia (n=730)

Kuvio 6. Vastausjakauma yrittäjätoiminnan keston mukaan.

28

Kuvio 7. Vastaajien jakauma alivakuuttamisen mukaan.

Vastaajilta tiedusteltiin heidän luottamustaan Suomalaista eläkejärjestelmää

kohtaan. Kuvioon 8 on kuvattu vastaajien jakauma.

Kuvio 8. Vastaajien luottamus Suomalaista eläkejärjestelmää kohtaan.

Seuraavaksi vastaajilta kysyttiin, kuinka hyvin he arvioisivat tuntevansa sosiaali-

turvaa. Kuvioon 9 on koottu vastausjakauma vastaajien sosiaaliturvan tunte-

muksen itsearviosta.

32%

39%

28%

0% 10% 20% 30% 40% 50%

Reilusti alivakuuttavat yrittäjät

Alivakuuttavat yrittäjät

Ei-alivakuuttavat yrittäjät

Prosenttia (n=731)

26%

17%

57%

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60%

Epäluotettava

Ei luotettava eikä epäluotettava

Luotettava

Prosenttia (n=725)

Kuvio 8. Vastaajien luottamus Suomalaista eläkejärjestelmää kohtaan.

29

Kuvio 9. Vastaajien arvio siitä, kuinka hyvin he arvioivat tuntevansa sosiaaliturvaa.

Vastaajilta kysyttiin myös maksavatko he itselleen riittävää eläketurvaa. Kuvi-

oon 10 on koottu yhteistulokset. Yli puolet yrittäjästä maksavat omasta mieles-

tään itselleen liian pientä eläkettä. Vain reilu kolmasosa kokee maksavansa it-

selleen riittävää eläkettä.

Kuvio 10. Vastausjakauma kysymykseen maksavatko yrittäjät itselleen riittävää eläket-tä.

26%

34%

40%

0% 10% 20% 30% 40% 50%

Huonosti

Ei hyvin eikä huonosti

Hyvin

Prosenttia (n=727)

37%

52%

12%

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60%

Kyllä

En

En osaa sanoa

Prosenttia (n=731)

Kuvio 9. Vastaajien arvio siitä, kuinka hyvin he arvioivat tuntevansa sosiaaliturvaa.

30

Alivakuuttamisen kannalta yhtenä mielenkiintoisena kysymyksenä vastaajilta

kysyttiin, pitäisikö työtulon määräytyä verotettavien ansioiden mukaan. Mikäli

näin olisi, ei alivakuuttamista esiintyisi, vaan eläke karttuisi samalla tavalla kuin

palkansaajalla. Kuviossa 11 on esitetty vastausjakauma, joka viestii siitä, että

yrittäjät haluavat vahvasti pitää kiinni vapaudestaan työtulon asettamisessa.

Kuvio 11. Vastaajilta kysyttiin pitäisikö työtulon määräytyä automaattisesti

4.2 Ryhmittäiset tulokset: sosiaaliturvan tuntemus

Tässä alaluvussa esitellään mielipidettä ja tietämystä mittaavien kysymysten tu-

loksia alivakuuttamisryhmittäin jaoteltuna. Kuvioista nähdään silmämääräisesti,

onko ryhmien välillä mahdollisesti merkitseviä eroja. Tarkempi erojen tarkastelu

tehdään kuhunkin tapaukseen soveltuvalla testillä. Tilanteissa, joissa toinen

muuttuja on kategorinen ja toinen mielipideasteikollinen, käytetään Kruskal-

Wallisin testiä erojen tilastollisen merkitsevyyden tarkastelemiseksi. Kahden ka-

tegorisen muuttujan tapauksessa testaus suoritetaan khiin neliön testillä.

Kuviossa 12 on esitetty ryhmien mielipiteet eläketurvan luotettavuudesta. Kuvi-

osta nähdään silmämääräisesti, että varsinkin reilusti alivakuuttavat yrittäjät pi-

tävät järjestelmää epäluotettavampana kuin ei-alivakuuttavat yrittäjät.

20%

80%

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Kyllä

Ei

Prosenttia (n=719)

Kuvio 11. Vastaajilta kysyttiin pitäisikö työtulon määräytyä automaattisesti verotettavien ansioiden mukaan.

31

Kuvio 12. Ryhmittäiset mielipiteet eläkejärjestelmän luotettavuudesta.

Suoritettu Kruskal-Wallis testi tukee silmämääräistä arviota, sillä testin p-arvoksi

saadaan 0.001773 (Khiin neliö = 12.67; vapausasteluku = 2). P-arvo tukee nol-

lahypoteesin, ryhmien välillä ei ole eroja luotettavuusarvioissa, hylkäämistä.

Testin perusteella voidaan sanoa, että ryhmien välillä on tilastollisesti merkitse-

viä eroja sen suhteen, kuinka luotettava ryhmien vastaajat pitävät suomalaista

eläkejärjestelmää.

Kuvioon 13 on koottu yrittäjien ryhmittäiset itsearviot sosiaaliturvan tuntemuk-

sesta. Erot ryhmien välillä näyttävät olevan pieniä.

Kuvio 13. Yrittäjien ryhmittäiset itsearviot omasta sosiaaliturvan tuntemuksestaan.

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Reilusti alivakuuttavatyrittäjät

Alivakuuttavat yrittäjät

Ei-alivakuuttavat yrittäjät

Prosenttia

Epäluotettava

Ei luotettava eikäepäluotettava

Luotettava

0 % 20 % 40 % 60 % 80 %100 %

Reilusti alivakuuttavatyrittäjät

Alivakuuttavat yrittäjät

Ei-alivakuuttavat yrittäjät

Prosenttia

Huonosti

Ei hyvin eikä huonosti

Hyvin

Kuvio 12. Ryhmittäiset mielipiteet eläkejärjestelmän luotettavuudesta.

Kuvio 13. Yrittäjien ryhmittäiset itsearviot omasta sosiaaliturvan tuntemukses-taan.

32

Muuttujille suoritetun Kruskal-Wallisin testin tuloksena saadaan p-arvoksi

0.3101 (khiin neliö = 2.34; vapausasteluku = 2). Testin perusteella nollahypo-

teesi jää voimaan eli ryhmien välillä ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa sosiaa-

liturvan tuntemisen kohdalla.

Vastaajilta kysyttiin kuinka helppoa tai vaikeaa on ymmärtää, mihin sosiaa-

lietuuksiin he ovat yrittäjinä oikeutettuja. Tämä koettiin kaikissa ryhmissä vaike-

aksi. Kuvioon 14 on koottu vastausjakauma.

Kuvio 14. Vastausjakauma kysymykseen kuinka helppoa tai vaikeaa on ymmärtää mi-hin sosiaa-lietuuksiin yrittäjät ovat oikeutettuja.

Muuttujille suoritetusta Kruskal-Wallisin testistä saadaan p-arvoksi 0.6524 (khiin

neliö = 0.85423; vapausasteluku = 2). Testin perusteella nollahypoteesi jää

voimaan eli ryhmien välillä ei ole tilastollisesti merkitsevää eroa siinä, kuinka

hyvin he ymmärtävät, mihin sosiaalietuuksiin he ovat oikeutettuja.

Vastaajilta kysyttiin samaan asiaan liittyen, kuinka helppoa sosiaalietuuksien

hakeminen on yrittäjänä. Vastausjakauma on koottu kuvioon 15 ja on saman-

suuntainen edellisen kysymyksen vastausjakauman kanssa.

0 % 20 % 40 % 60 % 80 %100 %

Reilusti alivakuuttavatyrittäjät

Alivakuuttavat yrittäjät

Ei-alivakuuttavatyrittäjät

Prosenttia

Vaikeaa

Ei helppoa eikä vaikeaa

Helppoa

Kuvio 14. Vastausjakauma kysymykseen kuinka helppoa tai vaikeaa on ymmärtää mi-hin sosiaalietuuksiin yrittäjät ovat oikeutettuja.

33

Kuvio 15. Vastausjakauma, kun kysyttiin, kuinka helppoa tai vaikeaa sosiaalietuuksien hakeminen on yrittäjänä.

Myös suoritetusta Kruskal-Wallisin testistä saadaan samansuuntainen tulos

edellisen testin kanssa. Testin p-arvoksi saadaan 0.5788 (khiin neliö = 1.0937;

vapausasteluku = 2) eli nollahypoteesi jää voimaan. Ryhmien välillä ei ole tilas-

tollisesti merkitsevää eroa siinä, kuinka vaikeaksi yrittäjät kokevat sosiaa-

lietuuksien hakemisen.

Lisäksi vastaajilta kysyttiin, tietävätkö he oman työttömyyskorvauksensa suu-

ruuden, mikäli jäisivät työttömiksi ja oman sairauspäivärahansa suuruuden tilan-

teessa, jossa työkyky heikkenisi. Kuvioissa 16 ja 17 on esitetty vastausja-

kaumat. Ryhmien välillä on vain vähän eroja, mutta yrittäjät tuntevat selvästi pa-

remmin sairauspäivärahansa suuruuden kuin työttömyyskorvauksen suuruuden.

0 % 20 % 40 % 60 % 80 %100 %

Reilusti alivakuuttavatyrittäjät

Alivakuuttavat yrittäjät

Ei-alivakuuttavatyrittäjät

Prosenttia

Vaikeaa

Ei helppoa eikä vaikeaa

Helppoa

Kuvio 15. Vastausjakauma, kun kysyttiin, kuinka helppoa tai vaikeaa sosiaalietuuksien hakeminen on yrittäjänä.

34

Kuvio 16. Vastausjakauma kysymykseen oman sairauspäivärahan suuruuden tietämi-sestä.

Kuvio 17. Vastausjakauma kysymykseen oman työttömyyskorvauksen

Ryhmien välisten erojen tarkastelemiseksi molemmissa tilanteissa suoritettiin

khiin neliön testi. Sairauspäivärahan ja ryhmätiedon osalta p-arvoksi saatiin

0.3035 (khiin neliö = 2.3846; vapausasteluku = 2). Työttömyyskorvauksen ja

ryhmätiedon osalta p-arvoksi saatiin 0.1801 (khiin neliö = 3.4287; vapausaste-

luku = 2). Molemmissa tapauksissa nollahypoteesi jää voimaan eli ryhmien välil-

lä ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja työttömyyskorvauksen määrän ja sai-

rauspäivärahan määrän tuntemisessa.

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Reilusti alivakuuttavat yrittäjät

Alivakuuttavat yrittäjät

Ei-alivakuuttavat yrittäjät

Prosenttia

Kyllä

En

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Reilusti alivakuuttavat yrittäjät

Alivakuuttavat yrittäjät

Ei-alivakuuttavat yrittäjät

Prosenttia

Kyllä

En

Kuvio 16. Vastausjakauma kysymykseen oman sairauspäivärahan suuruuden tietämises-tä.

Kuvio 17. Vastausjakauma kysymykseen oman työttömyyskorvauksen suuruuden tietämisestä.

35

Yhtenä sosiaaliturvan tuntemusta mittaavana kysymyksenä vastaajilta kysyttiin,

mihin etuuksiin työtulo vaikuttaa. Kaikki kohdat viimeistä kohtaa lukuun ottamat-

ta ovat oikein, joten jokaisessa sarakkeessa olisi täyden tietämyksen tilanteessa

100 prosenttia. Kuvioon 18 on koottu vastaukset etuuksittain alkaen parhaiten

tiedetystä etuudesta. Yli 75 prosenttia vastaajista tiesi työtulon vaikuttavan van-

huuseläkkeen määrään, sairauspäivärahan määrään ja työkyvyttömyyseläk-

keen määrään. Muihin etuuksiin työtulon tiedettiin vaikuttavan selvästi heikom-

min kaikissa ryhmissä.

Kuvio 18. Vastausjakauma työtulon vaikutuksesta eri sosiaalietuuksiin.

Vastaajilta kysyttiin, maksavatko he mielestään riittävää eläketurvaa itselleen.

Vastausjakaumasta voidaan huomata, että ei-alivakuuttavat yrittäjät uskovat ali-

vakuuttavia yrittäjiä enemmän maksavansa riittävää eläketurvaa itselleen. Ei-

alivakuuttavien yrittäjien ryhmässä työ- ja ansiotulon suhde on 100-200 prosent-

tia eli heidän työtulonsa on vähintään todellisten ansioiden tasolla. Silti 40 pro-

senttia ryhmästä kokee maksavansa itselleen liian pientä eläkettä. Samoin rei-

lusti alivakuuttaneiden yrittäjien ryhmässä yli neljäsosa yrittäjistä kokee maksa-

vansa itselleen riittävää eläkettä, vaikka ryhmän työ- ja ansiotulon suhde on

enimmillään 55 prosenttia eli työtulo on vain reilu puolet todellisista ansioista.

0% 20% 40% 60% 80% 100%

Ei osaa sanoa

Peruspäivärahan määrä

Perhe-eläkkeen määrä

Ansiopäivärahan määrä

Työtapaturma- ja…

Työttömyyspäivärahan määrä

Vanhempainpäivärahan määrä

Työkyvyttömyyseläkkeen…

Vanhuuseläkkeen määrä

Sairauspäivärahan määrä

Prosenttia ryhmästä

Ei-alivakuuttavat yrittäjät (n=208)

Alivakuuttavat yrittäjät (n= 288)

Reilusti alivakuuttavat yrittäjät(n= 235)

Kuvio 18. Vastausjakauma työtulon vaikutuksesta eri sosiaalietuuksiin.

36

Tämä kertoo osittain siitä, että käsite ”riittävä eläke” on suhteellinen. Kuviossa

19 on esitetty ryhmittäiset vastausjakaumat.

Kuvio 19. Yrittäjien vastausjakauma siitä, maksavatko he itselleen riittävää eläkettä.

Muuttujille suoritettu khiin neliön testin p-arvo < 0.01 (khiin neliö = 30.525; va-

pausasteluku = 4). Testin perusteella nollahypoteesi hylätään, eli ryhmien välillä

on tilastollisesti merkitseviä eroja siinä, maksavatko yrittäjät itselleen riittävää

eläkettä.

Yhtenä kysymyksenä vastaajilta kysyttiin, olisivatko he tarvinneet nyt tai aikai-

semmin apua sosiaaliturvan järjestämisessä. Kysymys on monitulkintainen eikä

suoraan mittaa sosiaaliturvan tuntemusta. Kysymys mittaa yrittäjän aktiivisuutta

sosiaaliturvaan liittyen, kiinnostusta sosiaaliturvasta sekä sosiaaliturvan tunte-

musta. Tulokset on esitetty kuviossa 20. Kuvion perusteella ei-alivakuuttavat

näyttävät tarvinneen enemmän apua sosiaaliturvan järjestämisessä.

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Reilusti alivakuuttavatyrittäjät

Alivakuuttavat yrittäjät

Ei-alivakuuttavat yrittäjät

Prosenttia

Kyllä

En

En osaa sanoa

Kuvio 19. Yrittäjien vastausjakauma siitä, maksavatko he itselleen riittävää eläket-tä.

37

Kuvio 20. Vastaajien tarve saada apua sosiaaliturvan järjestämisessä nyt tai aikai-semmin.

Suoritetun khiin neliön testin p-arvoksi saadaan 0.1174 (khiin neliö = 4.2847;

vapausasteluku = 2) ja nollahypoteesi jää voimaan. Testin perusteella ryhmien

välillä ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja sosiaaliturvan järjestämisessä tarvi-

tun avun osalta.

Viimeisenä sosiaaliturvan tuntemusta mittavana kysymyksenä kysyttiin, onko

YEL-vakuutusmaksu verovähennyskelpoinen. Tähän vastaajat tiesivät oikean

vastauksen erittäin hyvin, eikä ryhmien välillä näytä oleva eroja. Kuviossa 21 on

esitetty vastausjakaumat.

Kuvio 21. Vastaajilta kysyttiin, onko YEL-vakuutusmaksu verovähennyskelpoinen.

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Reilusti alivakuuttavat yrittäjät

Alivakuuttavat yrittäjät

Ei-alivakuuttavat yrittäjät

Prosenttia

Kyllä

En

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Reilusti alivakuuttavat yrittäjät

Alivakuuttavat yrittäjät

Ei-alivakuuttavat yrittäjät

Prosenttia

Kyllä

Ei

En tiedä

Kuvio 20. Vastaajien tarve saada apua sosiaaliturvan järjestämisessä nyt tai aikai-semmin.

Kuvio 21. Vastaajilta kysyttiin, onko YEL-vakuutusmaksu verovähennyskelpoi-nen.

38

Suoritettu khiin neliön testi vahvistaa kuviosta havaitun tulkinnan. P-arvoksi

saadaan 0.4862 (khiin neliö = 3.4453; vapausasteluku = 4) ja nollahypoteesi jää

voimaan. Ryhmien välillä ei ole eroa sen suhteen tietävätkö yrittäjät YEL-

vakuutusmaksun olevan verovähennyskelpoinen.

4.3 Ryhmittäiset tulokset: muut kysymykset

Tässä alaluvussa esitetään tuloksia taustakysymyksien vastauksista. Tausta-

muuttujaa käytetään ryhmittelevänä muuttujana ja tutkitaan alivakuuttamisryh-

mien esiintymistä taustamuuttujaryhmissä. Tulosten avulla on mahdollista selvit-

tää, löytyykö alivakuuttamiselle syitä muista tekijöistä kuin sosiaaliturvan tunte-

muksesta.

Kuviossa 22 on esitetty sukupuolijakauma ryhmien sisällä. Miesten osalta rei-

lusti alivakuuttavien yrittäjien osuus kaikista yrittäjistä on suurempi naisilla. Vas-

taavasti naisten osalta alivakuuttavien yrittäjien osuus on suurempi naisilla kuin

miehillä. Ei-alivakuuttavia yrittäjiä on likimain yhtä suuri osuus molemmissa su-

kupuolissa.

Kuvio 22. Alivakuuttaminen sukupuolittain.

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Nainen (n=425)

Mies (n=299)

Prosenttia

Reilusti alivakuuttavatyrittäjät

Alivakuuttavat yrittäjät

Ei-alivakuuttavat yrittäjät

Kuvio 22. Alivakuuttaminen sukupuolittain.

39

Suoritettu khiin neliön testi antaa p-arvoksi 0.00271 (khiin neliö = 11.822; va-

pausasteluku = 2) eli nollahypoteesi hylätään. Miesten ja naisten välillä on tilas-

tollisesti merkitsevä ero alivakuuttamisryhmien esiintymisessä. Miehissä esiin-

tyy enemmän reilusti alivakuutettuja yrittäjiä.

Kuviossa 23 on esitetty maantieteellisten sijaintien ryhmäjakaumat. Kuvio on

järjestetty reilusti alivakuuttavien yrittäjien osuuksien mukaan. Osassa kunnista

vastaajamäärä jäi pieneksi eikä alle 30 vastaajan maakuntien osalta voida teh-

dä tilastollisesti merkitsevää analyysiä. Kuviosta voidaan kuitenkin silmämääräi-

sesti huomata, että alivakuuttaminen vaihtelee sijainnin mukaan. Esimerkiksi

Varsinais-Suomessa reilusti alivakuuttavia yrittäjiä on 41 prosenttia, kun taas

Pirkanmaalla ja Uudellamaalla jäädään noin 30 prosentin kohdalle.

Kuvio 23. Alivakuuttajaryhmien osuudet maakunnittain. Khiin neliön testillä saadaan p-arvoksi 0.03259 (khiin neliö = 48.254; vapausas-

teluku = 32). Ristiintaulukoinnin jälkeen huomattiin, että kaikkiin soluihin ei tule

tarpeeksi suurta frekvenssiä, jotta khiin neliön testi kertoisi aukottomasti tilastol-

lisesta merkitsevyydestä. Tulos voi olla harhainen.

Kuvioon 24 on koottu alivakuuttajaryhmien osuudet toimialoittain. Myös toimi-

aloittaisessa tarkastelussa näkyy silmämääräisesti eroja toimialojen väleillä.

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Kainuu (n=8)

Keski-Suomi (n=44)

Päijät-Häme (n=42)

Kymenlaakso (n=24)

Etelä-Savo (n=18)

Pohjois-Savo (n=34)

Keski-Pohjanmaa (n=8)

Uusimaa (n=173)

Etelä-Pohjanmaa (n=39)

Pohjois-Pohjanmaa (n=39)

Pirkanmaa (n=74)

Satakunta (n=40)

Lappi (n=28)

Etelä-Karjala (n=18)

Varsinais-Suomi (n=78)

Pohjois-Karjala (n=12)

Pohjanmaa (n=8)

Reilusti alivakuuttavatyrittäjätAlivakuuttavat yrittäjät

Ei-alivakuuttavat yrittäjät

Kuvio 23. Alivakuuttajaryhmien osuudet maakunnittain.

40

Kuvio 24. Alivakuuttajaryhmien osuudet toimialoittain.

Ristiintaulukoinnin jälkeen huomataan, että kaikkiin soluihin ei tule tarpeeksi

suurta frekvenssiä, jotta khiin neliön testi kertoisi aukottomasti tilastollisesta

merkitsevyydestä. Testin tulos voi olla harhainen. Khiin neliön testissä p-arvoksi

saadaan 0.29 (khiin neliö = 25.113; vapausasteluku = 22), mutta tulosta ei voida

käyttää tilastollisen merkitsevyyden päättelyyn aukottomasti.

Kuviossa 25 on esitetty alivakuuttajaryhmien osuudet eri yrittäjätoiminnan kes-

toilla. Kuviosta nähdään, että osuuksissa eri yrittäjätoiminnan kestoilla ei ole

nähtävissä suuria eroja.

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Teollisuus (n=10)

Koulutus (n=5)

Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta…

Muu palvelutoiminta (n=179)

Terveys- ja sosiaalipalvelut (n=194)

Taiteet, viihde ja virkistys (n=23)

Hallinto- ja tukipalvelut (n=24)

Kuljetus ja varastointi (n=31)

Tukku- ja vähittäiskauppa (n=27)

Informaatio ja viestintä (n=51)

Rakentaminen (n=74)

Muu (n=80)

Reilusti alivakuuttavat yrittäjät Alivakuuttavat yrittäjät Ei-alivakuuttavat yrittäjät

Kuvio 24. Alivakuuttajaryhmien osuudet toimialoittain.

41

Kuvio 25. Alivakuuttajaryhmien osuudet eri yrittäjätoiminnan kestojen mukaan.

Kuvioon 26 on koottu ikäryhmittäin alivakuuttajaryhmien osuudet. Nuoremmissa

ikäryhmissä reilusti alivakuuttavien osuus on suurempi kuin vanhemmissa ikä-

ryhmissä.

Kuvio 26. Alivakuuttajaryhmien osuudet ikäluokittain.

Muuttujille suoritettu khiin neliön testi antaa p-arvoksi 0.62 (khiin neliö = 4.3921;

vapausasteluku = 6). Näin ollen nollahypoteesi jää voimaan eli ikäluokkien kes-

ken ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja alivakuuttamisryhmien esiintymisas-

teissa.

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

0-4 vuotta (n=25)

5-9 vuotta (n=178)

10-14 vuotta (n=169)

15 vuotta tai enemmän (n=358)

Prosenttia

Reilusti alivakuuttavat yrittäjät Alivakuuttavat yrittäjät Ei-alivakuuttavat yrittäjät

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

18-28 vuotta

28-39 vuotta

40-50 vuotta

51-61 vuotta

62 vuotta tai enemmän

Prosenttia

Reilusti alivakuuttavat yrittäjät Alivakuuttavat yrittäjät Ei-alivakuuttavat yrittäjät

Kuvio 25. Alivakuuttajaryhmien osuudet eri yrittäjätoiminnan kestojen mukaan.

Kuvio 26. Alivakuuttajaryhmien osuudet ikäluokittain.

42

Vastaajilta tiedusteltiin tulojen säännöllisyyttä. Kuviossa 27 on esitetty alivakuut-

tajaryhmien osuudet eri tulojen säännöllisyyksillä. Reilusti alivakuuttavien yrittä-

jien osuus näyttäisi olevan lähes sama eri tulojen säännöllisyydellä. Ei-

alivakuuttavien yrittäjien osuus sen sijaan on suurempi epäsäännöllisimmässä

tulojoukossa.

Kuvio 27. Alivakuuttajaryhmien osuudet eri tulojen säännöllisyyksillä jaoteltuna.

Muuttujille suoritettu khiin neliön testi antaa p-arvoksi 0.1392 (khiin neliö =

6.9384; vapausasteluku = 4) eli nollahypoteesi jää voimaan. Eri tulojen säännöl-

lisyysluokkien kesken ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja alivakuuttamisryh-

mien esiintymisasteissa.

Yhtenä kysymyksenä kysyttiin vastaajien näkemystä yrittäjätoiminnan tulevai-

suudesta. Kuviossa 28 on esitetty ryhmäjakaumat eri tulevaisuusnäkymillä. Eni-

ten kasvuun uskovia ovat reilusti alivakuuttavat yrittäjät. Sen sijaan ei-

alivakuuttavat yrittäjät uskovat eniten yrittäjätoimintansa supistumiseen.

0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 %

Tuloni ovat suhteellisen säännölliset

Tuloni vaihtelevat jonkin verran

Tuloni vaihtelevat paljon

Prosenttia

Reilusti alivakuuttavat yrittäjät Alivakuuttavat yrittäjät Ei-alivakuuttavat yrittäjät

Kuvio 27. Alivakuuttajaryhmien osuudet eri tulojen säännöllisyyksillä jaoteltu-na.

43

Kuvio 28. Alivakuuttajaryhmien osuudet eri tulevaisuusodotuksilla.

Suoritetun khiin neliön testin p-arvoksi saadaan 0.3036 (khiin neliö = 4.8448;

vapausasteluku = 4). Näin ollen nollahypoteesi jää voimaan eli tulevaisuusnä-

kymien mukaan jaetuissa luokissa ei ole tilastollisesti merkitseviä eroja eri ali-

vakuuttamisryhmien esiintymisasteissa.

Yrittäjyyteen johtavia tekijöitä tiedusteltiin viidellä väittämällä. Kysymykseen

vastattiin mielipideasteikolla 1-4, jossa 1 kuvaa tilannetta, jossa väittämä ei pidä

lainkaan paikkaansa ja 4 tilannetta, jossa väittämä pitää täysin paikkansa. Kuvi-

oon 29 on koottu väittämien keskiarvot ryhmittäin. Kuviosta nähdään, ettei ryh-

mien välillä ole nähtävissä merkittäviä eroja. Yrittäjyys on suurimmalla osalla

harkittua ja sitä oli mietitty etukäteen.

0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 %

Uskoo kasvavan

Uskoo pysyvän ennallaan

Uskoo pienentyvän

Prosenttia

Reilusti alivakuuttavat yrittäjät Alivakuuttavat yrittäjät Ei-alivakuuttavat yrittäjät

Kuvio 28. Alivakuuttajaryhmien osuudet eri tulevaisuusodotuksilla.

44

Kuvio 29. Keskiarvot yrittäjyyteen liittyviin väittämiin.

Vastaajille esitettiin myös työtuloon liittyen joukko väittämiä, joista vastaajien piti

valita ne, jotka kuvasivat omaa tilannetta. Kuvioon 30 on koottu ryhmittäin eri

väittämiin vastanneet. Kuviossa on näkyvillä ne vastaajat, joita kyseinen väite

koskee. Kuviosta huomataan, että eri alivakuuttajaryhmien välillä on suuriakin

eroja eri väitteiden kohdalla. Kuviosta voidaan nostaa se, että yli puolet reilusti

alivakuuttavista yrittäjistä kokee saavansa tuloilleen paremman tuoton jollain

muulla tavalla, kuin työtuloa nostamalla. Toisena poimintana noin joka kolmas

saman ryhmän yrittäjistä ei koe hyötyvänsä suuremmasta työtulosta. Ei-

alivakuuttavien yrittäjien ryhmässä korostuu riittävän eläkkeen ja toimeentulon

turvaaminen.

1,0 1,5 2,0 2,5 3,0 3,5 4,0

Yrittäjäksi ryhtyminen oli kohdallanisuunniteltua ja harkittua

Tällä alalla ei voi toimia kuin yrittäjänä

Olin ajatellut yrittäjäksi ryhtymistä ja eteen tulisopiva mahdollisuus

Palkkatyötä ei ollut tarjolla ja yrittäjyys tarjosimahdollisuuden työllistyä

Yrittäjäksi ryhtyminen oli sattumien summa

Keskiarvo

Ei-alivakuuttavat yrittäjät Alivakuuttavat yrittäjät Reilusti alivakuuttavat yrittäjät

Kuvio 29. Keskiarvot yrittäjyyteen liittyviin väittämiin.

45

Kuvio 30. Alivakuuttajaryhmittäin kootut vastaukset väitteisiin työtulosta.

Jokaiselle työtuloväittämälle tehtiin erikseen khiin neliön testi, josta toisena

muuttujana oli ryhmätieto. Tilastollisesti merkitseviä eroja löytyi kaikista paitsi

kahdesta väittämästä. Yllä olevan kuvion toisessa ja neljännessä väittämässä

p-arvoksi saatiin yli 0.05, jolloin näiden kahden väittämän osalta ei havaittu tilas-

tollisesti merkitseviä eroja alivakuuttamisryhmien esiintymisasteissa. Muiden

väittämien osalta khiin neliön testi tuotti p-arvon, joka on alle 0.05. Näin ollen

näissä väittämissä nollahypoteesi hylätään ja väittämien sisällä on tilastollisesti

merkitseviä eroja alivakuuttamisryhmien esiintymisissä.

0% 10% 20% 30% 40% 50% 60%

Työtuloni on todellisiaansioitani vastaavalla

tasolla

Haluan turvata itselleniriittävän eläkkeen

Saan tuloilleni paremmantuoton jollain muulla tavalla

Investoin tällä hetkelläyritykseeni

En tiedä mille tasolletyötulo tulisi asettaa

Haluan turvatatoimeentuloni myös

tilanteissa, joissa…

Siedän tulojenihuomattavan

pienentymisen tilanteissa,…

En hyödy suuremmastatyötulosta

Prosenttia ryhmästä

Ei-alivakuuttavat yrittäjät (n= 208) Alivakuuttavat yrittäjät (n= 288)

Reilusti alivakuuttavat yrittäjät (n= 235)

Kuvio 30. Alivakuuttajaryhmittäin kootut vastaukset väitteisiin työtulosta.

46

47

5 Pohdinta

Tässä kappaleessa arvioidaan tutkimustuloksia kriittisesti. Kappaleessa käy-

dään läpi tulokset tutkimuskysymysten kannalta ja selvitetään, mitä vastauk-

sia tutkimuskysymyksiin saatiin. Kappaleessa verrataan myös tutkimustulok-

sia aiempaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen. Lisäksi kappaleessa arvioidaan

käytettyjä tutkimusmetodeja ja tehtyä aineistoanalyysiä.

Tutkimuskysymykset olivat seuraavat:

• Onko alivakuuttaminen yleisempää huonommin sosiaaliturvaa tunte-

vien ammatinharjoittajien keskuudessa?

• Mitkä muut muuttujat selittävät ammatinharjoittajien alivakuuttamista?

Aineistoanalyysin perusteella sosiaaliturvaa mittaavien kysymysten osalta ti-

lastollisesti merkitseviä eroja ryhmien välillä havaittiin hyvin vähän. Tilastolli-

sesti merkitseviä eroja ryhmien välillä löydettiin vain siinä, kuinka luotettava-

na suomalaista eläkejärjestelmää pidetään ja siinä maksavatko ammatinhar-

joittajat itselleen riittävää eläkettä. Muissa sosiaaliturvan tuntemusta mittaa-

vissa kysymyksissä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Näin ollen en-

simmäisen tutkimuskysymyksen osalta vastaus on, että alivakuuttaminen ei

ole yleisempää huonommin sosiaaliturvaa tuntevien ammatinharjoittajien

keskuudessa. Tutkimuksen perusteella alivakuuttamisryhmien välillä ei ole

eroja sosiaaliturvan tuntemuksessa. Huomionarvoinen poiminta sosiaalitur-

vaa mittaavista kysymyksistä on se, että vain YEL-vakuutusmaksun verovä-

hennyskelpoisuuteen ja työtulon vaikutukseen vanhuus- ja työkyvyttömyys-

eläkkeen sekä sairauspäivärahan suuruuteen tiedettiin hyvin. Muissa sosiaa-

liturvaa mittaavissa kysymyksissä tietämys osoittautui melko huonoksi kaik-

kien alivakuuttamisryhmien osalta.

Toisena tutkimuskysymyksenä oli selvittää, selittävätkö jotkin muut muuttujat

ammatinharjoittajien alivakuuttamista. Tätä varten vastaajilta kysyttiin useita

taustakysymyksiä. Taustamuuttujia ristiintaulukoitiin alivakuuttamisryhmätie-

don kanssa erojen löytämiseksi. Aineistoanalyysin perusteella miesten ja

naisten välillä on tilastollisesti merkitsevä ero alivakuuttamisryhmien esiinty-

48

misasteessa. Näin ollen voidaan todeta, että sukupuoli selittää alivakuutta-

mista. Tätä havaintoa tukee myös aiemmin teetetyn tutkimuksen (Knuuti &

Palomurto 2015) tulos, jonka mukaan naisilla työtulon ja verotettavan ansio-

tulon suhde oli 70 prosenttia, kun miehillä kyseinen suhde jäi 63 prosenttiin.

Aineistoanalyysin perusteella muut taustamuuttujat eivät selittäneet amma-

tinharjoittajien alivakuuttamista, sillä testeissä näiden muuttujien osalta ei löy-

tynyt tilastollisesti merkitseviä eroja tai tilastollista merkitsevyyttä ei voitu au-

kottomasti tutkia. Näin ollen vastaus toiseen tutkimuskysymykseen on, että

tutkimustulosten perusteella sukupuoli selittää alivakuuttamista.

Varsinaisten tutkimuskysymysten lisäksi vastaajille esitettiin useita väittämiä

koskien työtuloa. Vastauksien perusteella työtulokäyttäytymisen ja yrittäjien

preferenssien ja alivakuuttamisen välillä on riippuvuus. Alivakuuttamisryh-

mien esiintymisissä havaittiin testien perusteella tilastollisesti merkitseviä ero-

ja eri väittämien kohdalla. Vain tulojen pienentymisen sietämistä ja tietämät-

tömyyttä oikean työtulon tasosta koskevissa väittämissä ei havaittu tilastolli-

sesti merkitseviä eroja alivakuuttamisryhmien esiintymisasteissa. Reilusti ali-

vakuuttavien yrittäjien osuus oli merkittävästi suurempi kuin ei-alivakuuttavien

työtulon hyödyttömyyttä koskevassa väitteessä. Sama tulos saatiin myös

väittämän, jossa tuloille saadaan parempi tuotto muulla tavalla kuin työtuloa

nostamalla, kohdalla. Reilusti alivakuuttavat yrittäjät kokevat hyötyvänsä suu-

remmasta työtulosta ei-alivakuuttavia yrittäjiä vähemmän ja kokevat ei-

alivakuuttavia yrittäjiä enemmän saavansa tuloilleen paremman tuoton muul-

la tavalla kuin työtuloa nostamalla. Reilusti alivakuuttavista yrittäjistä yli puo-

let vastasivat saavansa tuloilleen paremman tuoton muulla tavalla kuin työtu-

loa nostamalla. Reilusti alivakuuttavien yrittäjien osuus yritykseen investointia

koskevassa väitteessä oli myös merkittävästi ei-alivakuuttavia suurempi.

Päinvastainen tilanne oli riittävän eläkkeen ja toimeentulon turvaamista kos-

kevissa väitteissä. Näissä ei-alivakuuttavien yrittäjien osuus oli merkittävästi

reilusti alivakuuttavia yrittäjiä suurempi. Huomionarvoista on kuitenkin, että

ei-alivakuuttavista yrittäjistä vain vajaa kolmasosa vastasi haluavansa turvata

itselleen riittävän eläkkeen ja toimeentulon.

Knuuti ja Palomurto (2015) sekä Hyrkkänen (2009) esittävät alivakuuttamisen

49

olevan yleisempää miesten keskuudessa. Lisäksi molemmat esittävät, ettei

yrittäjyyden kestolla ole vaikutusta alivakuuttamiseen. Nämä molemmat väit-

teet saavat tukea tutkimukseni tuloksilta. Naisten ja miesten välillä havaittiin

tilastollisesti merkitseviä eroja alivakuuttamisryhmien esiintymisasteissa. Ali-

vakuuttamisryhmien esiintymisasteissa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää

eroa eri yrittäjyyksien kestoilla. Pärnänen ja Sutela (2013) toteavat toimialo-

jen välillä olevan eroja alivakuuttamisessa. Aineistoanalyysin kannalta otos

jäi liian pieneksi, jotta tilastollisesti merkitseviä eroja voitaisiin tarkastella au-

kottomasti.

Alivakuuttamisen laajuutta havainnollistamaan nostetaan esille kaksi tulosta.

Suomen yrittäjien teettämän tutkimuksen vastaajista useampi kuin kuusi

kymmenestä ilmoitti työtulonsa olevan työpanosta pienempi. Tutkimus tukee

alivakuuttamisen laajuutta, sillä reilusti alivakuuttavien ja alivakuuttavien yrit-

täjien osuus vastaajista on yli 70 prosenttia. Ilmiö on hyvin laaja vähintäänkin

Suomen mittakaavassa tulosten perusteella.

Pärnäsen ja Sutelan (2013) tutkimuksen mukaan sosiaaliturvan järjestäminen

on yksi yleisimmistä asioista, joissa yrittäjät tarvitsevat apua. Tutkimukseni

perusteella vajaa puolet yrittäjät ovat kokeneet tarvitsevansa aiemmin tai tar-

vitsevat tällä hetkellä apua sosiaaliturvan järjestämisessä. Toiseksi noin 60

prosenttia yrittäjistä kokee tutkimukseni mukaan vaikeaksi ymmärtää, mihin

sosiaalietuuksiin heillä on yrittäjänä oikeus. Noin 60 prosenttia yrittäjistä ko-

kee lisäksi vaikeaksi sosiaalietuuksien hakemisen. Tulokset tukevat Pärnä-

sen ja Sutelan (2013) väitettä.

Hyrkkänen (2004) ja Salonen (2013) mainitsevat, että yrittäjien lakisääteistä

eläketurvaa täydentävä, yksilöllinen eläkevakuuttaminen on yleistä. Aiheen

syvällinen tarkastelu jätettiin tämän tutkimuksen ulkopuolelle, mutta tutkimus-

tuloksista työtulokäyttäytymisen osalta voidaan vahvistaa nämä väitteet. Yli

50 prosenttia reilusti alivakuuttavista yrittäjistä kokee saavansa tuloilleen pa-

remman tuoton muulla tavalla kuin työtuloa nostamalla. Varsinkin reilusti ali-

vakuuttavat yrittäjät ovat kiinnostuneita eläketurvaa täydentävästä yksilölli-

sestä eläkevakuuttamisesta.

50

Työtulokäyttäytymistä koskevista väitteistä saadaan tukea myös muihin

aiemmassa kirjallisuudessa esitettyihin asioihin. Parkerin (2004) mukaan yrit-

täjillä esiintyy muita enemmän seuraavia ominaisuuksia: riskisuuntautunei-

suus, epävarmuuden sietokyky, tavoitteellisuus, vastuunkanto ja päättäväi-

syys. Myös Atolia ja Prasad (2011) korostavat riskinsietokyvyn merkitystä yrit-

täjyydessä. Työtulokäyttäytymistä tutkimalla saadaan vahvistusta siihen, että

yrittäjät ottavat enemmän riskiä ja sietävän epävarmuutta muita enemmän.

Heille tärkeitä asioita työtulon asettamisessa ei ole riittävän toimeentulon tai

eläkkeen turvaaminen, sillä yli puolet vastaajista ilmoitti maksavansa itselleen

liian pientä eläkettä. Liian pienen eläkkeen maksamiselle löydetään kirjalli-

suudesta monia mahdollisia syitä. Annuiteettien tapauksessa Brown (2007)

sekä Benartzi et al. (2011) mainitsevat taloudellisen lukutaidottomuuden yh-

deksi mahdolliseksi syyksi annuiteettien kysynnän vähäisyydelle. Tämän tut-

kimuksen mukaan yrittäjät tietävät hyvin, että työtulo vaikuttaa vanhuuseläk-

keeseen, joten Brownin (2008) ja Benartzi et al. (2011) väitteet eivät saa tältä

tutkimukselta tukea. Työtulolla on kuitenkin vaikutus myös moneen muuhun

sosiaalietuuteen ja tämän tutkimuksen perusteella yrittäjät eivät tunne hyvin

mihin kaikkeen työtulo vaikuttaa. Voidaankin spekuloida, vaikuttaisiko tiedon

lisääntyminen yrittäjien työtuloon millään tavalla.

Tutkimusmetodina kyselytutkimus sopii hyvin tämän kaltaiseen tutkimukseen.

Aineiston kerääminen kvantitatiiviseen tutkimukseen muulla tavoin olisi hyvin

aikaa vievää ja mahdollisesti kallista. Tutkimuksen aikataulu oli myös niin

tiukka, ettei vaihtoehtoisia tapoja kerätä aineistoa voitu käyttää. Internet-

tutkimus mahdollistaa suuren vastaajajoukon tavoittamisen helposti ja edulli-

sesti. Tutkimuksen aikana myös internet-kyselyn suuri heikkous, kato, tuli hy-

vin esille vastausprosentin jäädessä alle seitsemään. Pieni vastausprosentti

ei tämän tutkimuksen tapauksessa häirinnyt analyysiä kuin muutaman kysy-

myksen kohdalla. Näissä kysymyksissä ristiintaulukoinnin jälkeen solujen

frekvenssit jäivät liian pieniksi erojen tilastollisen merkitsevyyden testaa-

miseksi. Kyselylomakkeen laatiminen osoittautui odotettua työläämmäksi teh-

täväksi, sillä kysymysten asettelulla voi olla suuri merkitys reliabiliteettiin. Li-

säksi internet-tutkimuksen luonteen vuoksi myös kyselyn pituuteen piti kiinnit-

tää paljon huomiota. Liian pitkä kysely tai liian pitkät kysymykset voivat hel-

51

posti johtaa siihen, että kyselyyn jätetään vastaamatta. Lopullinen kyselylo-

make oli tiedon mittaamisen ja pituuden kompromissi. Kyselylomaketta laadit-

taessa ei kiinnitetty paljoa huomiota siihen, kuinka helposti analysoitavaa ai-

neistoa kysely tuottaa. Lopputuloksena aineiston tallentamiseen ja muok-

kaamiseen kului odotettua enemmän aikaa.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että tutkimus toteutettiin parhaaksi katsotulla

tavalla onnistuneesti. Tutkimus toteutettiin sopimuksia ja hyvää tieteellistä

käytäntöä noudattaen. Lopputuloksena tutkimuskysymyksiin saatiin vastauk-

set, jotka eivät olleet täysin odotettuja. Tutkimuksen nollahypoteesina oli, että

sosiaaliturvan tuntemus ei vaikuta alivakuuttamiseen. Tutkimustulokset eivät

kumonneet nollahypoteesia. Muita tilastollisesti merkitseviä alivakuuttamista

selittäviä tekijöitä löytyi vain yksi. Vaikka alivakuuttajaryhmien väliltä ei löy-

detty juurikaan tilastollisesti merkitseviä eroja, tulokset kertovat hyvin yrittä-

jien sosiaaliturvan ja työtulon välisten asioiden tuntemisesta. Tätä tietoa on

mahdollista hyödyntää yrittäjille suunnattujen palveluiden kehittämisessä ja

yrittäjien informoimisessa työtuloasioissa. Tutkimustulokset vahvistivat aiem-

mista tutkimuksista saatuja tuloksia eivätkä tulokset olleet ristiriidassa aiem-

man tutkimuksen kanssa. Uusi näkökulma yrittäjien ryhmittelyyn alivakuutta-

misen perusteella ei tuonut uutta tietoa käyttäytymiseroista yrittäjien joukos-

sa. Tutkimuksen perusteella yrittäjät vaikuttavat olevan sosiaaliturvan tunte-

muksen suhteen melko homogeeninen ryhmä.

52

6 Johtopäätökset

Pro gradu -tutkielmani käsittelee yrittäjien alivakuuttamista ja sosiaaliturvan tun-

temusta. Alivakuuttamisella tarkoitetaan sitä, että yrittäjän vahvistettu työtulo on

alle todellisen verotettavan ansion. Tutkielman johdantokappaleessa käydään

läpi aiheesta aiemmin tehtyä tutkimusta ja kirjallisuutta. Nyt tehtyä tutkimusta

verrataan pohdintaosiossa aiempiin tuloksiin. Taustakirjallisuutta käsittelevässä

kappaleessa käydään läpi yleisesti vakuuttamisessa esiintyviä ilmiöitä, jotka

voivat osaltaan selittää alivakuuttamista suomalaisten yrittäjien keskuudessa.

Tutkimusmetodit ja -aineisto on esitelty luvussa kolme. Vahvistetun työtulon ja

verotettavan ansiotulon suhdetta käytetään tutkielmassa alivakuuttamisen mitta-

rina. Mittarin avulla Työeläkeyhtiö Elossa YEL-vakuutettuina olevat ammatinhar-

joittajat jaettiin viiteen ryhmään ja yrittäjillä teetettiin internet-kysely, jolla mitat-

tiin vastaajien sosiaaliturvan tuntemusta. Kyselyllä saatiin lisäksi taustatietoa

yrittäjistä analyysiosiota varten. Saatuja vastauksia analysoitiin sosiaaliturvan

tuntemuksen, ryhmätiedon ja kysyttyjen taustatietojen pohjalta. Tulokset on esi-

telty luvussa neljä. Luvussa viisi tarkasteltiin tutkimustuloksia tutkimuskysymyk-

siä vasten ja vastataan tutkimuskysymyksiin. Lisäksi tarkasteltiin tutkimustulok-

sia aiemman tutkimuksen ja kirjallisuuden valossa.

Pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tutkia, onko alivakuuttaminen yleisempää

huonosti sosiaaliturvaa tuntevien yrittäjien keskuudessa. Lisäksi haluttiin selvit-

tää, mitkä muut tekijät selittävät alivakuuttamista. Tutkimuksessa ei löydetty

eroja sosiaaliturvan tuntemuksessa eri alivakuuttamisryhmien välillä. Tutkimuk-

sessa löytyi yksi tilastollisesti merkitsevä ero taustamuuttujien ja alivakuuttami-

sen osalta. Miesten ja naisten välillä on merkittävä ero alivakuuttamisryhmien

esiintymisasteissa. Tutkimuksessa käy ilmi, että yli 70 prosenttia vastaajista

kuului alivakuuttavien tai reilusti alivakuuttavien yrittäjien ryhmään. Tulos vah-

vistaa käsitystä siitä, että ilmiö on laaja Suomen mittakaavassa. Ilmiön laajuu-

teen tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota valtiotasoa myöten.

Tutkimuksessa ei siis löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja sosiaaliturvan tun-

temuksessa eri alivakuuttajaryhmien välillä. Tätä voi selittää tutkimuksen pohjal-

ta tehty havainto siitä, että sosiaaliturvaa mittaavissa kysymyksissä tietämys oli

53

melko heikkoa kaikissa alivakuuttajaryhmissä. Yrittäjien sosiaaliturvan tunte-

musta pitäisi pyrkiä lisäämään työeläkevakuuttajien toimesta tulevaisuudessa.

Varsinkin ammatinharjoittajille suunnattua tiedonvälitystä ja viestintää tulisi ke-

hittää ammatinharjoittajia paremmin palvelevaan suuntaan. Alivakuuttamista

näyttää tutkimuksen perusteella esiintyvän koko yrittäjyyden ajan kaikissa ikä-

luokissa eli tiedottamista pitäisi lisätä laajasti ja sitä tulisi tehdä koko yrittäjyyden

ajan. Esimerkiksi vain aloittaville yrittäjille suunnattu tietoisku ei poista ongel-

maa pitkään yrittäjänä toimineiden keskuudessa. Yrittäjyyden luonteen vuoksi

myös aktiivisempi työtulon päivittämisestä muistuttaminen voisi tulla kyseeseen,

kunhan asia esitetään työtulon sosiaaliturvaa parantavasta näkökulmasta. Mikä-

li yrittäjä näkee työtulon nostamisen vain suurempina vakuutusmaksuina, jättää

hän todennäköisesti sen tekemättä. Työtulon pitäminen oikealla tasolla riittävän

sosiaaliturvan takaamiseksi pitäisi saada ammatinharjoittajille huomattavasti

aiempaa houkuttelevammaksi. Pelkällä sosiaaliturvatietouden kasvattamisella

tähän tuskin päästään. Yhtenä keinona voisi olla työtulon määräytyminen vero-

tettavien ansiotulojen perusteella, mutta tämä leikkaisi yrittäjän vapautta. Tutki-

mukseni mukaan 80 prosenttia yrittäjistä ei toivo työtulon määräytymistä auto-

maattisesti verotettavien ansiotulojen mukaan. Yrittäjät haluavat säilyttää pää-

täntävallan omasta eläkkeestä ja toimeentulostaan.

Työtulokäyttäytymistä tutkittiin tässä tutkimuksessa vain vähän ja tulosten pe-

rusteella tarkempi perehtyminen yrittäjien työtulokäyttäytymiseen voisi avata

uusia näkökulmia alivakuuttamiseen. Tulosten perusteella työtulokäyttäytymi-

sessä on eroja alivakuuttamisryhmien osalta ja tutkimusta aiheesta voisi olla

hyödyllistä jatkaa. Tutkimus voitaisiin toteuttaa esimerkiksi laadullisena tutki-

muksena, jotta yrittäjien ajatus- ja arvomaailmasta työtuloon liittyen saataisiin

tietoa. Rationaalinen yrittäjä maksimoi rajahyötyään myös työtulon asettamisen

suhteen, mutta aiemmasta kirjallisuudesta (Cutler & Zeckhauser 2004) käy ilmi,

että teoria ja käytäntö eivät aina kohtaa vakuutusmarkkinoilla. Näin ollen yrittä-

jät voivat asettaa työtulonsa liian alhaiseksi esimerkiksi nykykulutustason yliar-

vostamisen tai vanhuuseläkkeen karttumisesta olevan vääristyneen kuvan

vuoksi. Käyttäytymistieteellisestä näkökulmasta olisikin mielenkiintoista tutkia

miten yrittäjän käyttäytymiseen vaikuttavat tekijät vaikuttavat heidän päätöksiin

työtulosta. Myös tämänkaltainen tutkimus voitaisiin toteuttaa laadullisena tutki-

54

muksena. Jotta yrittäjien mielipiteitä ja työtulokäyttäytymistä voitaisiin muuttaa,

täytyy ensin selvittää miksi yrittäjät käyttäytyvät havaitusti. Työeläkevakuuttajat

ovat tässä hyvässä asemassa ja yhdessä Eläketurvakeskuksen kanssa työtulo-

käyttäytymiseen liittyvä poikkitieteellinen tutkimus voisi tuoda ymmärrystä aliva-

kuuttamiseen liittyen.

Toisena tutkimusideana tutkimukseni pohjalta nostaisin yrittäjien vapaaehtoisen

vakuuttamisen. Tulosten pohjalta yrittäjät uskovat saavansa paremman tuoton

tuloilleen muilla keinoilla kuin työtuloa nostamalla ja olisikin mielenkiintoista sel-

vittää mitä sijoittamisen ja tulonhankinnan keinoja yrittäjät suosivat. Tutkimuk-

sessa voitaisiin selvittää, onko kyseessä puhtaasti investointimielessä hankitut

sijoitukset ja mahdollisimman korkea tuotto varoille vai käyttävätkö yrittäjät va-

rallisuutensa turvaamiseen muita vakuuttamisen keinoja, kuten henkivakuutuk-

sia. Tutkimuksella voitaisiin selvittää yrittäjien mielipiteet ja arviot eläkejärjes-

telmän kannattavuudesta. Lisäksi selviäisi se, mitä asioita yrittäjät arvostavat si-

joitus- ja vakuutusmarkkinoilla. Näin voitaisiin löytää kehityskohtia suomalai-

seen eläkejärjestelmään liittyen varsinkin yrittäjien näkökulmasta. Yhtenä kehi-

tyskohteena näen eläkejärjestelmän ja sosiaaliturvan välisten yhteyksien koros-

tamisen ja sitä kautta eläkejärjestelmän läpinäkyvyyden parantamisen. Uskon

vapaaehtoisen vakuuttamisen ja sijoittamisen osalta siihen, että yrittäjät tietävät

paremmin sen, mihin heidän rahansa menevät ja mitä hyötyä siitä heille on.

Suomalaisen eläkejärjestelmän tapauksessa yrittäjille on tutkimukseni mukaan

epäselvää, mihin kaikkeen työtulo ja sen pohjalta maksettu YEL-

vakuutusmaksu vaikuttaa.

Kolmantena mielenkiintoisena jatkotutkimusideana nostaisin valtion tarjoaman

eläke- ja sosiaaliturvan vaikutuksen suomalaiseen eläkejärjestelmään. Valtio

tarjoaa jokaiselle suomalaiselle tietyn suuruisen takuueläkkeen ja sosiaaliturvan

tason erinäisten etuuksien avulla. Näiden eläkkeiden ja etuuksien vaikutusta

yrittäjien työtulokäyttäytymiseen olisi mielenkiintoista tutkia. Onko yhtenä syynä

alivakuuttamiselle se, että yrittäjät tietävät valtion takaavan heille joka tapauk-

sessa tietyn suuruisen eläkkeen ja toimeentulon? Tutkimus voitaisiin tehdä ver-

tailemalla eri maiden yrittäjien alivakuuttamiskäyttäytymistä. Maat tutkimukseen

valittaisiin sen perusteella, millainen rooli valtiolla on eläkkeiden maksamisessa.

55

Uskon, että valtion tarjoama turvaverkko pienentää yrittäjien motiiveja vakuuttaa

itsensä täysimääräisesti. Tulevaisuudessa yhtenä ratkaistavana asiana YEL-

järjestelmään liittyen on se, miten valtion osuuden kasvamista yrittäjien eläkkei-

den maksamisessa hillitään. Tilannetta tuskin saadaan ratkaistua tekemättä iso-

ja muutoksia nykyiseen järjestelmään. Helppoja keinoja ongelman ratkaisemi-

seen ilman lakimuutoksia ei ole, mutta alivakuuttamisen tutkimusta jatkamalla ja

yrittäjien tietämyksen lisääntymisellä ja asenteiden muutoksella voidaan saada

yksilötasolta lähtien positiivisia vaikutuksia yrittäjien sosiaaliturvaan. Mielestäni

yrittäjien sosiaaliturvan parantaminen on tavoiteltava asia niin yksittäisen YEL-

vakuutetun kuin valtionkin kannalta. Tässä alivakuuttamisen pienentämisen

huolenpidon ja informaation keinoin tulisi olla lähitulevaisuudessa keskiössä.

Lakimuutokset vaativat keinona aikaa ja aiheuttavat aina muutosvastarintaa, jol-

loin asenteiden muuttaminen hankaloituu entisestään.

56

7 Lähteet

Arrow, K, (1963). Uncertainty and the Welfare Economics of Medical Care.

American Economic Review, 53(5), 941-973.

Atolia, M. & Prasad, K. (2011). Relative Wealth Concerns and Entrepreneur-

ship. Economica, 78(310), 294-316.

Barr, N. (2013). Suomen eläkejärjestelmä: Riittävyys, kestävyys ja järjestelmän

rakenne. Suomen eläkejärjestelmän arvio / OSA 1. Eläketurvakeskus: Helsinki.

Barsky, R, Juster, F., Miles, M. & Shapiro, M. (1997). Preference Parameters

and Behavioral Heterogeneity: An Experimental Approach in the Health and Re-

tirement Study. The Quarterly Journal of Economics, 112(2), 537-579.

Benartzi, S., Previtero, A. & Thaler, R. (2011). Annuitization Puzzles. The Jour-

nal of Economic Perspectives, 25(4), 143-164.

Bernheim, B., Forni, L., Gokhale, J. & Kotlikoff, L. (1999). The Adequacy of Life

insurance: Evidence from the Health and Retirement Survey. National Bureau

of Economic Research. Working paper 7372.

Bommier, A. & Le Grand, F. (2014). Too Risk Averse to Purchase Insurance.

Journal of Risk and Uncertainty, 48(2), 135-166.

Brown, J. (2007). Rational and behavioral perspectives on the role of annuities

in retirement planning. Cambridge: National Bureau of Economic Research,

Inc.

Brown, J. R., Kling, J. R., Mullainathan, S., Wrobel, M. V. (2008). Why don’t

people insure late-life consumption? A framing explanation of the under-

annuitization puzzle. American Economic Review, 98(2), 304–309.

57

Cook, P. & Graham, D. (1977). The Demand for Insurance and Protection: The

Case of Irreplaceable Commodities. Quarterly Journal of Economics, 91(1),

143–156.

Cutler, D. & Finkelstein, A. (2008). Preference Heterogeneity and insurance

Markets: Explaining a Puzzle of Insurance. American Economic Review, 98(2),

157-162.

Cutler, D. & Gruber, J. (1996). Does Public Insurance Crowd Out Private insur-

ance? The Quarterly Journal of Economics, 111(2), 391-430. Oxford University

Press.

Cutler, D. & Zeckhauser, R. (2000). The Anatomy of Health insurance. Hand-

book of Health Economics, 1, 563-643.

Cutler, D. & Zeckhauser, R. (2004). Extending the Theory to Meet the Practice

of Insurance. Brookings-Wharton Papers on Financial Services, 1-53. Brookings

Institution Press.

Davidoff, T., Brown, J. & Diamond, P. (2005). Annuities and Individual Welfare.

The American Economic Review, 95(5), 1573-1590.

Eläketurvakeskuksen tilastotietokanta. https://tilastot.etk.fi/pxweb/fi/ETK. Viitattu

16.1.2019 ja 20.4.2019.

Eläketurvakeskuksen työeläkelakipalvelu. Yrittäjän työtulon vahvistaminen.

https://www.tyoelakelakipalvelu.fi/telp/publishing/vepa/document.faces?docume

nt_id=312109&navigation_history=200162_533,200198. Viitattu 16.1.2019.

Friedl, A. & Lima de Miranda, K. (2014). Insurance Demand and Social Com-

parison: An Experimental analysis. Journal of Risk and Uncertainty, 48, 97-109.

Heikkilä T. (2014). Kvantitatiivinen tutkimus.

58

http://www.tilastollinentutkimus.fi/1.TUTKIMUSTUKI/KvantitatiivinenTutkimus.pd

f.Luettu 6.3.2019.

Hellstén, H. (2018). Kysely yrittäjän eläkejärjestelmästä. Suomen Yrittäjät. Jul-

kaistu 18.6.2018.

Hyrkkänen, Raili (2004) Yrittäjät ja joustavan eläkeiän mahdollisuudet. Teok-

sessa: Tuominen, Eila (toim.) Eläkeuudistus ja ikääntyvien työssä jatkamis-

aikeet. Eläketurvakeskuksen raportteja 37, Eläketurvakeskus: Helsinki.

Hyrkkänen, R. (2009). Onko yrittäjien eläkevakuuttaminen kohdallaan? YEL-

työtulon tasotarkastelua eri näkökulmista. Eläketurvakeskuksen keskustelualoit-

teita 2009 (2). Eläketurvakeskus.

Knuuti, J. & Palomurto, M. (2015). Työtulon ja yritystoiminnan verotettavien tulo-

jen suhde ammatin- ja liikkeenharjoittajilla. Eläketurvakeskuksen raportteja

10/2015. Eläketurvakeskus.

Knuuti, J. & Vidlund, M. (2006). Yrittäjien lakisääteinen sosiaaliturva Euroopas-

sa. Eläketurvakeskuksen katsauksia 2006:1. Eläketurvakeskus.

Linde, J. & Sonnemans, J. (2011). Social Comparison and Risky Choices. Jour-

nal of Risk and Uncertainty, 44, 45-72.

Parker Simon, C. (2004). The Economics of Self-Employment and Entrepre-

neurship. Cambridge University Press, Cambridge.

Pärnänen, A. & Sutela S. (2014). Itsensätyöllistäjät Suomessa 2013. Ti-

lastokeskus.

Richter, A., Schiller, J. & Schlesinger, H. (2014). Behavioral Insurance: Theory

and Experiments. Journal of Risk and Uncertainty, 48(2), 185-96.

Salonen, J. (2015). Yrittäjien lakisääteinen eläketurva – työurat, työtulot ja ra-

hoitus. Eläketurvakeskuksen raportteja 10/2015. Eläketurvakeskus.

59

Salonen, J. (2013). Yrittäjävakuutetut politiikan ja tutkimuksen kohteena. Eläke-

turvakeskuksen raportteja 10/2015. Eläketurvakeskus.

Salonen, J. & Lampi, J. (2015). Yrittäjien työurat ja eläketurva. Eläke-

turvakeskuksen raportteja 10/2015. Eläketurvakeskus.

Saunders, M., Lewis, P. & Thornhill, A. (2015) Research Methods for Business

Students. 7th Edition. Pearson, New York.

STM:n työryhmämuistio (2005). Yrittäjien sosiaaliturva 2004-työryhmän raportti.

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2005:12. Helsinki.

STM:n työryhmän raportti (2019). Yrittäjän työeläketurvan kehittäminen. Sosiaa-

li- ja terveysministeriön raportteja 2019:23. Helsinki.

Taanila, A. (2014). Määrällisen aineiston kerääminen. http://myy.haaga-

helia.fi/~taaak/t/suunnittelu.pdf. Luettu 14.3.2019.

Yrittäjän työtulo-opas. https://www.tyoelakelakipalvelu.fi/telp-

publishing/vepa/compilation.faces?folder_id=200649. Viitattu 16.1.2019.

60

Liitteet LIITE 1. Kysely yrittäjien sosiaaliturvasta 1. Kuinka luotettava Suomen eläkejärjestelmä mielestäsi on? Erittäin epäluotettava Melko epäluotettava Ei luotettava eikä epäluotettava Melko luotettava Erittäin luotettava 2. Kuinka hyvin arvioisit tuntevasi eläketurvaa? Erittäin huonosti Melko huonosti En hyvin enkä huonosti Melko hyvin Erittäin hyvin 3. Mihin seuraavista sosiaaliturvan muodoista YEL-vakuutus vaikuttaa? Valitse kaikki, joihin uskot YEL-vakuutuksen vaikuttavan.

Vanhuuseläkkeen määrä Työkyvyttömyyseläkkeen määrä Sairauspäivärahan määrä Työtapaturma- ja ammattitautilain mukaiset korvaukset Työttömyyspäivärahan määrä Ansiopäivärahan määrä Vanhempainpäivärahan määrä Perhe-eläkkeen määrä Peruspäivärahan määrä

61

En osaa sanoa

4. Tunnetko oman sairauspäivärahasi suuruuden?

Kyllä En

5. Tiedätkö minkä suuruinen työttömyyskorvauksesi olisi, jos jäisit työttömäksi?

Kyllä En

6. Maksatko mielestäsi riittävää eläketurvaa itsellesi?

Kyllä En En osaa sanoa

7. Kaipaatko nyt tai olisitko kaivannut aiemmin yritystoiminnan aikana apua so-siaaliturvan järjestämisessä?

Kyllä

En 8. Kuinka helppoa tai vaikeaa on ymmärtää, mihin sosiaalietuuksiin olet yrittäjä-nä oikeutettu?

Erittäin vaikeaa Melko vaikeaa Ei helppoa eikä vaikeaa Melko helppoa Erittäin helppoa

9. Kuinka helppoa tai vaikeaa sosiaalietuuksien hakeminen on yrittäjänä?

62

Erittäin vaikeaa Melko vaikeaa Ei helppoa eikä vaikeaa Melko helppoa Erittäin helppoa

10. Onko YEL-vakuutusmaksu verovähennyskelpoinen?

Kyllä Ei En tiedä

11. Mistä syystä työtulosi on nykyisellä tasolla? Valitse kaikki väittämät, jotka kuvaavat tilannettasi.

Työtuloni on todellisia ansioitani vastaavalla tasolla. Haluan turvata itselleni riittävän eläkkeen. Saan tuloilleni paremman tuoton jollain muulla tavalla. Investoin tällä hetkellä yritykseeni. En tiedä mille tasolle työtulo tulisi asettaa.

Haluan turvata toimeentuloni myös tilanteissa, joissa tulonhankinta estyy esimerkiksi työttömyyden tai sairauden vuoksi. Siedän tulojeni huomattavan pienentymisen tilanteissa, joissa tulonhan-kinta estyy esimerkiksi työttömyyden tai sairauden vuoksi. En hyödy suuremmasta työtulosta.

12. Pitävätkö seuraavat väitteet kohdallasi paikkansa?

Yrittäjäksi ryhtyminen oli kohdallani suunniteltua ja harkittua Tällä alalla ei voi toimia kuin yrittäjänä Olin ajatellut yrittäjäksi ryhtymistä ja eteen tuli sopiva mahdollisuus

63

Palkkatyötä ei ollut tarjolla ja yrittäjyys tarjosi mahdollisuuden työllistyä Yrittäjäksi ryhtyminen oli sattumien summa

13. Ovatko tulosi suhteellisen säännölliset vai vaihtelevatko ne esimerkiksi kuu-

kaudesta toiseen?

Tuloni ovat suhteellisen säännölliset. Tuloni vaihtelevat jonkin verran. Tuloni vaihtelevat paljon.

14. Onko sinulla palkattua työvoimaa?

Kyllä Ei

15. Yrittäjätoiminnan tulevaisuus

Uskon yrittäjätoimintani kasvavan tulevaisuudessa. Uskon yrittäjätoimintani pysyvän saman suuruisena tulevaisuudessa. Uskon yrittäjätoimintani pienentyvän tulevaisuudessa.

Taustakysymykset 16. Sukupuoli

Nainen Mies Muu En halua vastata

17. Ikä

18-28 vuotta 28-39 vuotta 40-50 vuotta

64

51-61 vuotta 62- vuotta tai enemmän

18. Toimiala

Rakentaminen Kuljetus ja varastointi Tukku- ja vähittäiskauppa Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta Terveys- ja sosiaalipalvelut Teollisuus Hallinto- ja tukipalvelut Muu palvelutoiminta Informaatio ja viestintä Taiteet, viihde ja virkistys Koulutus Muu

19. Työskenteletkö päätoimisesti yrittäjänä?

Kyllä En

20. Mikä oli vahvistettu työtulosi vuonna 2018?

7656,26 - 12576 125756 - 14999 15000 - 19999 20000 - 24999 25000 - 34999

65

35000 - 49999 50000 - 69999 70000 - 89999 90000 - En osaa sanoa

21. Koulutustausta

Ei koulutusta Peruskoulu Ylioppilas Ammatillinen koulutus Opistotutkinto Ammattikorkeakoulu Yliopisto

22. Maakunta

Uusimaa Pirkanmaa Varsinais-Suomi Päijät-Häme Keski-Suomi Pohjois-Pohjanmaa Etelä-Karjala Etelä-Pohjanmaa Etelä-Savo Keski-Pohjanmaa Kymenlaakso

66

Lappi Pohjois-Karjala Pohjois-Savo Kainuu Pohjanmaa Satakunta

23. Yrittäjätoiminnan kesto

0-4 vuotta 5-9 vuotta 10-14 vuotta 15 vuotta tai enemmän

24. Miten toivot sinua ensisijaisesti lähestyttävän YEL-vakuutusasioissa?

Postilla Sähköpostilla Puhelimella Tekstiviestillä Jotenkin muuten En halua minua lähestyttävän YEL-vakuutukseen liittyen

25. Haluaisitko, että YEL-vakuutuksen työtulo määräytyisi automaattisesti todel-listen ansiotulojen perusteella?

Kyllä Ei

26. Kuinka hyvin tunnet Elon yrittäjille suunnattuja palveluita?

Erittäin huonosti Melko huonosti

67

En hyvin enkä huonosti Melko hyvin Erittäin hyvin

27. Kuinka tyytyväinen olet Eloon YEL-vakuuttajana?

Erittäin tyytymätön Melko tyytymätön En tyytyväinen enkä tyytymätön Melko tyytyväinen Erittäin tyytyväinen

28. Avoin palaute yrittäjien sosiaaliturvaan liittyen