VILKKU

Museohuuhkajilla pallo hallussa s.4 50-vuotinen ura jo harvinaisuus s.10

4 2 0 1 0Ta m p e r e e n k a u p u n g i n h e n k i l ö s t ö l e h t i

Pirjo opettaa suomea Saaralle ja Aidalle

VILKKU Tampereen kaupungin henkilöstölehti 46. vuosikerta JULKAISIJA Tampereen kaupungin viestintäyksikkö TOIMITUKSEN OSOITE Vilkku, Tampereen kaupunki, PL 487, 33101 Tampere PÄÄTOIMITTAJA Raija Lindell TOIMITUSSIHTEERI Tarja Nikupaavo-Oksanen, juttuideat ja -vinkit 050 552 6339 tai tarja.nikupaavo- oksanen@tampere.fiVILKKU INTER NETISSÄ www. tampere.fi/tampereinfo/ viestinta/julkaisut/vilkku TAITTO Marja Muhonen PAINOPAIKKA Painoyhtymä Oy, Porvoo ISSN 0357-1777 SEU-

RAAVA VILKKU ilmestyy syyskuussa. Etukäteen sovittu aineisto on toimitettava 20.8.2010 mennessä toimitussihteerille. Toimi tuksella on oikeus aineiston käsittelyyn ja lyhentä-miseen. KANNEN KUVA Susanna Lyly. Saara Tahalla, Pirjo Pakkasella ja Aida Bahramnoorilla on kivaa, kun he ovat harjoittelemassa runoesitystä koulun juhlaan. OSOITTEEN-

MUUTOKSET omalle palkanlaski jalle. PAINOSMÄÄRÄ 15 200 kpl.

PÄÄKIRJOITUS • KESÄKUU 2010

Kesä edessä. Kesä on vuodenaika, joka kalenterin mukaan kestää kesäkuun alusta elokuun lop-puun. Koulun aikataulu rajaa lapsiperheiden kesän pituuden. Varaslähdön kesään tuo ensimmäi-

nen lämmin päivä toukokuussa. Kuinka nopeasti nuoret ihmiset löytävätkään vaatekaapista kesäasut ja miehet lyhythihaiset ruutupaidat! Katukuva muuttuu yhdessä yössä.

Kesä on myös se vuodenaika, johon liittyy eniten odotuksia, toiveita, suunnitelmia. Jotain merkittä-vää pitää tehdä, jotain pitää saada aikaiseksi. Kesä ei voi mennä ohi noin vain. Suoritteita pitää syntyä.

Unelmissa on kesäloma, vapaus, lomamatka, joutenolo tai vilkas kulttuuri- ja liikuntakesä. Toiset lastaavat kesäänsä suunnitelmia siitä, mihin kaikkeen voi osallistua. Toisten päätavoite on puutarhan kukoistus, marja- tai sienisato. Joillekin riittää luontoretki läheiseen metsään, souturetki, juoksu tutulla lenkkipolulla, pari pestyä mattoa tai dekkarin lukeminen mökin laiturin päässä. Onnittelut heille! Itse lukeudun niihin, jotka tutkivat tarkasti Tampereen kaupungin ja samalla koko Suomen kulttuuritarjonnan.

Aamulehden ja Tampereen kaupungin yhteisestä tapahtumakalenterista voi bongata helposti yli 250 tapahtumaa kuukaudessa. Ja näitä täydentävät Tampereen kaupungin ja GoTampereen omat sivut, esitteet ja mainokset. Ja kun katselee valtakunnallista Kulttuurihaitari-julkaisua, kiiltäviltä väri-sivuilta hyppää silmille 29 sivua kesätapahtumia, teatteria, oopperaa, operetteja, konsertteja, tanssia, tanhua, näyttelyitä, retkikohteita.

Valtakunnallinen julkaisu kertoo siitä, että kunnat uskovat vetovoimaisuuden merkitykseen. Kult-tuuri ja vapaa-aikapalvelut tunnustetaan voimatekijäksi, kun kesän kulkijoita houkutellaan osallistu-maan ja hyödyntämään paikkakunnan palveluja.

Kuulun niihin kulttuurin suurkuluttajiin, jotka kynä kädessä tarkastelevat kesän tapahtumatuo-tantoa. Ja suunnittelevat kesäohjelmaa kuitenkin tietäen, kuinka vähän yhdessä kesässä ehtii. Kun samalla haluaa nauttia joutenolosta, tavata sukulaisia ja ystäviä sekä pestä ne matotkin.

Pitäisikö laatia oma Elämä virtaa -strategia, määritellä päämäärät vuoden 2012 loppuun, pää-määrille tavoitteet, mittarit ja vuoden 2010 si-tovat tavoitteet. Lisäisiköhän se elämänlaatua ja luottamusta siihen, että ehtii kokea ja elää mukana kaikessa tärkeässä? Ehkä ei sentään.

Tamperelaiset voivat istua kesänsä rauhal-lisin mielin laiturilla ja ymmärtää, että elämä ei lopu tähän kesään. Tampereen tapahtumatar-jontaa ei ole rakennettu yhden kesän varaan. Museot, kulttuurilaitokset, yhteisöt ja yhdistyk-set tarjoavat tapahtumia, näyttelyitä, elämyksiä ympärivuotisesti.

Minulla on kuitenkin tälle kesälle aivan erityinen tavoite: koota yhteen, siivota pöytä ja katsoa kohti uutta elämän vaihetta syyskuun alusta. Eikä ilman Tampereen kaupungin tarjo-amaa kulttuuritarjontaa!

Tuula MartikainenTilaajapäällikköSivistys- ja elämänlaatupalvelut

Kesäsuoritteita

AR

I JÄ

RV

EL

Ä

2 Pääkirjoitus

3 Puheenvuorossa

4 Museohuuhkajat jalkapalloilee voittoisasti

6 Arvonlisäverot muuttuvat

7 Peläkeläiset viihtyvät yhdessä

8 Suomen kieli maahanmuuttajalle avain

yhteiskuntaan

10 Sähköasentajan 50-vuotinen taival

11 Kirjasto uusii verkkopalveluaan

12 Filippiiniläiset sairaanhoitajat aloittivat

13 Katuympäristön ammattilainen:

Mira Sirén

14 Sarjakuva: Tarmo Touhunen

15 Ilmoituksia ja kiitoksia

16 Nuoret tunnistivat Tampereen tekijöitä

S ISÄLTÖ

Johtamistutkimuksessa on yhä enemmän alet-tu kiinnittää huomiota epävarmuuteen. Epävarmuudesta selviytyminen vaatii vuoro-

vaikutusta. Johtaminenkin tapahtuu vuorovaiku-tussuhteissa vaikuttamalla. Tästä näkökulmasta Tampereen toimintamalli on ennakkoluuloton, sillä sen myötä kaupungin sisäinen vuorovaiku-tus on kasvanut ja vuorovaikutuksesta on tullut ilmeisen kriittinen tekijä toiminnan johtamises-sa. Vuorovaikutusta ja uusia kanavia tarvitaan jatkossakin, jotta toimintamallin aikana uudis-tetut ja uudistettavat toimintatavat saadaan tehokkaammin hyödynnettyä ja ongelmien ratkaisu on nopeampaa. Tämän asian syvällistä merkitystä eivät kaikki kaupungilla työskentele-vät ole silti ymmärtäneet vielä riittävästi, vaikka monet kyselyyn vastanneet halusivat kehittää Tampereelle uudenlaista yhteistyötä, avoimuutta ja viestintäkulttuuria.

Tekemäämme Zef-kyselyyn vastasi yli kol-mesataa esimiestä, joista yli kaksi kolmasosaa vastaajista edusti tuotantoa. Kyselyn perusteel-la Tampereen kaupungin esimiehet ja poliittiset päätöksentekijät näkevät yleisesti toimintamal-liin liittyvän monimutkaisuuden ja epävarmuu-den kasvun. Aineisto viittaa siihen, että vuo-rovaikutteisessa ja usean eri rooleissa olevan toimijan - muun muassa valtuuston, tilaajien, konsernin ja tuotannon - muodostamassa toi-mintamallissa on vaikea vaikuttaa asioihin. Saattaa olla myös niin, että vuorovaikutuksen

johtamista ja laatua ei ole kehitetty riittävästi, jotta Tampereen mallin hyödyt saataisiin par-haalla mahdollisella tavalla käyttöön. Välillä vuorovaikutus jopa lipsuu käskyttämiseksi ja toisten ohittamiseksi.

Esimiehet kokevat vain vähän epävarmuutta ja monimutkaisuutta omien tehtäviensä hoita-misessa. Tämä kertoo siitä, että esimiehet ovat pääsääntöisesti oppineet toimimaan ja selviy-tymään. Samalla ongelmana voi olla liiaksikin nykytilaan mukavoituminen. Toimintaa ei ehkä kehitetä riittävästi, koska nykytilanne koetaan siedettävänä. Johtamisenergiaa saatetaan käyt-tää toiminnan kehittämisen sijasta siihen, että asiat pysyisivät muuttumattomina. Järjestelmän tuomaa epävarmuutta ja luovan kaaoksen tilaa ei haluta ulottaa omaan toimintaan. Järjestel-mä on ”hyvä ja kannatettava”, jos se ei vaikuta henkilökohtaiseen tekemiseen.

Toimivan vuorovaikutuksen kannalta Zef-aineisto kertoo myös siitä, että eri ryhmien välillä on merkittäviä kehittämiseen liittyviä painotuseroja. Tämä saattaa aiheuttaa ristiin puhumista. Esimerkiksi niin poliittiset päätök-sentekijät, tilaajat kuin tuottajat näkevät itsensä ensisijaisesti edustamassa asiakas- ja kunta-laisnäkökulmaa. Eroja kuitenkin on siinä, miten asiakaslähtöisyys sisällöllisesti hahmotetaan ja millä tavoin toisten rooli asian yhteydessä näh-dään. Poikkeavia näkemyksiä on muun muassa tuottavuuden edistämisen tärkeydestä sekä po-

liittisten päätöksentekijöiden roolin tärkeydestä palvelutoiminnan kannalta.

Tampereen mallissa olisi välttämätöntä ke-hittää myös poliittista päätöksentekoa. Aineis-tomme viittaa esimerkiksi siihen, että valtuus-tolla ei ole mainittavaa sanansijaa johtamisen kehittämisessä. Tähän liittyviä ratkaisuja tulisikin etsiä poliittisten johtajien ja virkamiesten väli-sestä vuorovaikutuksesta. Valtuusto mielletään olevan strateginen toimija. Sillä on kuitenkin vaikeuksia tunnistaa kaupungin kehitystä ra-joittavia ongelmia. Yllättävää strategiseen joh-tajuuteen nähden on se, että kaikki valtuutetut eivät pidä kyseistä asiaa edes erityisen tärkeänä. Valtuustolla on lisäksi vaikeuksia ratkoa raken-tavasti poliittisia kiistoja, vaikka tämän asian kehittämistä pidetään tärkeänä.

VILKKU 4 / 2010

Tampereen malli haastaa kehittämään vuorovaikutusta

PUHEENVUOROSSAJari Stenvall, professoriPasi-Heikki Rannisto, erikoistutkijaRisto Harisalo, professori

Professori Risto Harisalo (vas.), tutkimusprofessori Jari Stenvall ja erikoistutkija Pasi-Heikki Rannisto esittelivät toukokuussa kaupungin henkilöstölle Tampereen toiminta-mallin arviointikyselyn alustavia tuloksia. Kyselyllä selvitettiin esi-miesten ja luottamushenkilöiden näkemyk siä innovatiivisen kehittä-misen tarpeesta, esteistä ja mahdol-lisuuksista.

4 VILKKU 4 / 2010

FC Museohuuhkajat valmiina haasteotteluihin

TEKSTI MATTI WACKLIN

KUVAT ARI JÄRVELÄ

Outi Penninkangas ei ole jalkapallo-kentällä yhtä taitava kuin Barcelonan

ja Argentiinan Leo Messi, vaikka mediamu-seo Rupriikin tutkijan syötöt napsahtelevatkin Kaupin huonoimmalla tekonurmella tämän tästä kohdalleen. Outin ja Leon asenteessa on silti paljon yhteistä. Kumpikin ymmärtää, että jalkapallo on kiehtova peliväline, jota ei saa koskaan täysin kesytettyä.

– Vaikea, vaikea laji, mutta samalla hie-no ja yhteisöllinen. Sitä paitsi kuningaspeli on managerin kannalta käytännöllinen. Ei tarvita kovaa säätämistä, kuten sauvakäve-lyssä ja melonnassa. Riittää kun tuo pallon mukanaan.

Outi on FC Museohuuhkajien pelaaja-ma nageri. Joukkueen alkuitu on nimen mu-kai sesti museopalveluissa. Kaikki alkoi tar-peesta keksiä yhteistä, työkykyä tukevaa liikuntaa työpäivän jälkeen. Kiovanpuiston har joituksista otettiin askel säännöllisyyteen viiti sen vuotta sitten. Nyt harjoitellaan talvisin Pirkkahallissa ja kesällä Kaupissa. Vuokrat tule vat virkistysrahastosta.

– Kokki, kokoelmapäällikkö, museonjoh-taja, tutkija, museomestari, palvelussihtee-ri… mitä unohdin, ynnäilee Penninkangas Kaupin kuluneella tekonurmella kirmaavien ammatteja.

Joukko on laajentunut kulttuuripalve-luihin. Mukana on myös ulkopuolisia tähtiä työväenmuseo Werstaasta. Enimmillään vä-keä on ollut kuutisentoista.

– Alkuperäinen lähtökohta oli, että oi-keassa pelissä kentällä on yhtä paljon nai-sia kuin miehiä. Tosissaan pelataan, mutta ei koskaan vakavissaan. Hauskanpito on tärkeintä. Museohuuhkajat on matalan kyn-nyksen jalkapallojoukkue, jossa ei kysytä osaamista.

Hän kertoo, että useimmat museohuuh-kajat lähtivät mukaan pystymetsästä ilman minkäänlaisia taitoja. Taidot ovat silti kas-vaneet, vaikka mitään erityisiä harjoituksia

ei ole ollut tarjolla. Kerran sentään Rupriikin museoavustaja, entinen kansallinen huippu-palloilija Ilpo Talvio opasti ryhmän naisia perustekniikan saloihin.

Pelaajamanageri arvelee, että yhteisellä harrastuksella on yliliikunnallisiakin vaikutuk-sia. Se syventää eri työpisteissä arkeaan aher-tavien verkostoja. Penninkangas ei väitä, että viimevuotinen ottelu Viron kansallismuseota vastaan olisi suoraan johtanut virolaismuseon ja Tampereen kaupungin museopalveluiden yhteistyösopimukseen, mutta vaikutuksensa silläkin saattoi olla. Jalkapallo lähentää ja poistaa esteitä.

– Ainakin jalkapallo luo yhteistyölle otol-lista ilmapiiriä.

Voittamattomat sinivalkoisetOutilla ja kumppaneilla on lyödä haastajien eteen sellaiset meriitit, ettei vastaavia taida löytyä. Museohuuhkajat ei ole hävinnyt yh-tään käymäänsä ottelua muita museojouk-kueita vastaan. Muutaman viikon takainen matka Hämeenlinnaan tuotti 11–1 -voiton. Viron kansallismuseokin joutui nöyrtymään tamperelaisten kynsissä. Tappion karvauden ovat kokeneet myös Helsingin ja Porin museo-väki. Ystävyysotteluita on pelattu myös alan ulkopuolisten joukkueiden kanssa. Vastassa ovat olleet muiden muassa Aamulehti ja ra-vintola Plevna.

– Olisi kiva, jos kaupungin muista yk-siköistä löytyisi haastajia. Olemme valmiita kohtaamiseen, sanoo Penninkangas.

– Olemme ja pysymme voittamattomina. Matkaottelut ovat vahvuutemme. Niihin pa-nostamme, uhoaa työväenmuseo Werstaan kokoelmapäällikkö Teemu Ahola, joka on toinen Museohuuhkajien liimanäpeistä.

Aholan ehdotuksesta museohuuhkajat hankkivat sinivalkoisen pelipaidat, jonka rintapielessä on seuran logo. Se on syntynyt Aholan ideasta, kuten seuran nimikin. Ku-ten joukkuepeliin kuuluu, ideaa kehiteltiin

saunaillassa, joka on luonnollisesti vuoden kohokohtia.

Nimen taustalla on Suomen jalkapallo-maajoukkueen lempinimi Huuhkajat, joka syntyi taannoisen Belgia-ottelun tiimellyk-sessä. Helsinkiläinen Bubi-huuhkaja terrorisoi Olympiastadionilla pelattua ottelua. Se sytytti myös Suomen jalkapalloilijat lentoon.

– Jalkapalloporukan alkuperäinen nimi oli Vaskihome, joka tarkoittaa kansankielellä patinaa. Siinä oli aika suora viittaus museo-työhön. Nimi oli kuitenkin liian staattinen näin eläväiselle joukolle, perustelee Ahola.

VILKKU 4 / 2010 5

Outi Penninkangas nauttii yhteisöllisestä hauskanpidosta, jota jalkapalloilu tarjoaa.

FC Museohuuhka-jat ei ole löytänyt vielä voittajaansa museokentillä.

FCFCFCFCFCC MuMuMuMuMuMuMuM seoseoseoseoseoseooeoohuuhuuhuuhuuuuhh hkahkahkakah ----

Kuningaspelin tiimellyksessä ovat Kalle Kallio (vas.), Päivi Lehtinen, Katri Pyysalo, Antti Liuttu-nen, Kim Karvinen ja Outi Penninkangas.

Joukkueen nimen keksi liimanäppi Teemu Ahola.

Outi Penninkangas arvelee, ettei Museo-huuhkajatkaan ole nimenä vapaa pysähtynei-syyteen viittaavista mielikuvista.

– Se voi nimenä vastata joidenkin käsityk-siä meistä museotyötä tekevistä, mutta tässä-hän niitä ennakkoluuloja murretaan.

Jalkapallo tekee luonteen näkyväksiModerni museoväki osaa käyttää hyödykseen nykyteknologian välineitä. Niin Museohuuh-kajatkin. Joukkueen menemisiä ja tulemisia hallinnoidaan osallistujat.com -sivustolla. Sen avulla järjestellään kyydit ja tapaamiset. Näin

manageri Penninkangas säästyy puhelinrumpalta. Museohuuh-kajissa edellytetään, ettei har-joituksista jäädä pois kevein pe rustein. Joukkueella on Face-bookissa oma ryhmänsä.

Joukkuepelin avainsana on sitoutuminen. Oma tekemi-nen vaikuttaa koko joukkuee-seen. Ajatuksesta on helppo vetää yhtäläissyysmerkit työ-yhteisöön.

– Jalkapalloilun hie nou-teen kuuluu ilman muu ta se, että kyse on joukkuepelis-tä, jossa pela taan tiimin puolesta. Kentällä näkee ihmisen hyvät ja huonot puolet. Soo loilija paljastuu armotta, sanoo Outi Pen-ninkangas.

Etenkään Museohuuh-kajien naiset eivät ole olleet

ennen harrastuksen aloitta-mista penkkiurheilijoita, jotka

seuraavat intohimoisesta Valiolii-gan tai Mestareiden liigan otteluita.

Vähitellen kiinnostus on kuitenkin kasvanut niin, että osa porukasta saat-

taa katsoa yhdessä ottelua baarissa. Juuri nyt käy kiivaana veikkailut kesäkuun alussa

alkavista jalkapallon MM-kisoista. Nopea gallup osoittaa, että museohuuhkajien suurin suosikki maailmanmestariksi on Espanja, vaik-ka muutkin saavat hajaääniä.

Jalkapalloinnostus on kasvanut muu-tenkin.

– Kun uusi työntekijä tai harjoittelija tulee museoille töihin, viimeistään kolmas kysymys on, että kiinnostaako jalkapallo, sanoo Pen-ninkangas.

6 VILKKU 4 / 2010

Arvonlisäverokannat muuttuvat 1.7. 2010 alkaen lakimuutoksen seurauk-

sena. Kaikki arvonlisäverokannat nousevat yhdellä prosenttiyksiköllä lukuun ottamatta ravintola- ja ateriapalvelujen arvonlisävero-kantaa, joka laskee13 prosenttiin. Jatkossa siis elintarvikkeilla ja ateriapalveluilla on sa-ma verokanta. Yleinen arvonlisäkanta nou-see 22 prosentista 23 prosenttiin.

Uusia ja vanhoja arvonlisäverokantoja on hetken aikaa käytössä samanaikaisesti. Koska muutos ajoittuu heinäkuun alkuun, yksiköissä on varauduttava hyvissä ajoin sisäiseen tiedottamiseen ja toimintaohjei-den päivittämiseen. Verohallinnon ohjeessa verokantojen voimaantulosäännöksiä sel-

vennetään käytännön esimerkein. Loora-intranetistä löytyvään ohjeeseen kannattaa tutustua yksiköissä.

SAP-toiminnanohjausjärjestelmään tullaan perustamaan uudet arvonlisävero-koodit, joita käytetään voimassaolosään-nösten mukaisesti. Verokooditkin löytyvät jo Loorasta.

Kesäkuun laskutus ja laskutustoimeksiannotLaskutus ajanjaksolta 1.1.– 30.6.2010 on oltava tehtynä kesäkuun viimeisenä kirjaus-päivänä 7.7.2010. Laskutustoimeksiannot ajanjaksolta 1.1.– 30.6.2010 on lähetettävä taloushallinnon palvelukeskukseen Kipalaan 1.7.2010 kello 15 mennessä.

SAP-toiminnanohjausjärjestelmässä ei voi laskuttaa 8.– 9.7.2010, koska 8.7.2010 tehdään nimikerekisterin arvonlisäverokoo-dien päivitys. Kaikki laskutusroolit suljetaan SAPissa kyseiseksi ajaksi.

Ohjeita Loorasta Etusivu>Talous ja hankinnat>alv-kantojen muutos 1.7.2010

Uuden virka- ja työehtosopi-muksen määräyksen mukaan

ensimmäinen sairauslomapäivä on palkaton, mikäli lääkärintodistus-ta ei ole toimitettu työnantajalle 7 päivän kuluessa lääkäritodistuk-sen allekirjoituspäivästä. Mikäli vii-pyminen aiheutuu hyväksyttävästä syystä, henkilö ei menetä sairaus-ajan palkkaa. Hyväksyttävä syy voi olla se, että henkilö ei sairautensa vuoksi kykene toimittamaan lääkä-rintodistusta viipymättä. Esimerkiksi tajuttomuus katsotaan hyväksyttä-väksi syyksi.

Sairausloma-todistus työnantajalle viikon kuluessa

Erikoislääkäripalkkio muuttuu sairauskassan korvaamaksi lisäetuudeksi 1.7.2010 alkaen.

Aiemmin se oli työnantajan maksama etuus. Sään tö muutos vaatii vielä Finanssivalvonnan vahvistuksen. Sääntömuutosta sovelletaan käynti päivästä riippumatta niihin erikoislääkäri-palkkioihin, joita koskevat hakemukset saapu-vat sairauskassalle 1.7.2010 alkaen. Henkilöstö-yksikkö neuvotteli muutoksesta sairauskassan kanssa, ja kassankokous hyväksyi sen 28.4.2010.

Palkkion suuruus on edelleen 22 euroa käyn tikerralta. Korvattavia erikoislääkärinpalk-kioita ovat nyt kaikki yksityissektorin erikoislää-kärin palkkiot lukuun ottamatta hammaslääkä-rinpalkkioita. Uutta on myös se, että kukin kas-san jäsen voi käyttää etuutta yhteensä enintään viisi kertaa kalenterivuodessa.

Kaupungin palveluksessa oleva kassan jä-sen maksaa itse lääkärille tai lääkäripalveluja tarjoavalle yritykselle erikoislääkärinpalkkion kokonaan tai suorakorvaussopimuksen perus-

teella omavastuuosuuden. Sairauskassa korvaa kassan jäsenelle hakemuksesta sairausvakuu-tuslain mukaisen korvauksen sekä lisäetuutena omavastuuosuudesta enintään 22 euroa käyn-tikerralta. Omavastuuosuuden ollessa pienempi kuin 22 euroa, korvataan omavastuuosuus ko-konaisuudessaan.

Sairauskassan henkilöjäsenen jäsenmaksu säilyy entisellään (0,5 prosenttia palkasta). Tam-pereen kaupungin kassan työnantajajäsenenä maksama kannatusmaksu nousee erikoislääkäri-palkkion maksamisen vaatimalla osuudella. Näin

erikoislääkäripalkkio on edelleen periaatteessa työnantajan maksama etuus.

Kannatusmaksun riittävyys etuuden kustan-nuksiin tarkistetaan kahden vuoden välein, en-simmäisen kerran vuoden 2011 tilinpäätöshet-kellä. Tilinpäätöksen tietojen pohjalta sovitaan kannatusmaksuprosentti, joka tulee voimaan seuraavan vuoden alusta.

Lisätietoja löytyy Loorasta Sairauskassansivuilta Etusivu > Työterveys ja hyvin-vointi > Sairauskassa

anannan een.nn ususus. .ananana anananaa

äräräri-ipupu-ttööö

Erikoislääkäripalkkiosta sairauskassan lisäetuus

Arvonlisäverot muuttuvat kesällä

VILKKU 4 / 2010 7

Hyvä ja tiivis työyhteisö kantaa vielä eläk-keelläkin, ja entisiä työkavereita voi taas

tavata uudessa elämänvaiheessa. Peläke-poru-kassa ei enää jutella työasioista, vaan puheen-aiheena ovat peläkeläisten lapsenlapset ja muut ajankohtaiset kuulumiset.

Peläkeläisten eli perheneuvolan eläkeläis-ten ”perustava kokous” pidettiin 13.9.2005 Sokoksen kahviossa, jossa mukana olivat Aila Hemminki, Mirja Sampila ja Thor Breden-berg. Siitä lähtien peläkeläiset ovat saaneet pikku hiljaa lisää jäseniä joukkoonsa uusista eläkeläisistä. Peläkeläiset kokoontuvat joka kuu-kausi Viola-kodin kabinetissa. Joukkoon kuuluu perheneuvolan eläkeläisiä eri ammattiryhmistä. Jäsenten ammatteja ovat olleet muiden muassa toimistosihteeri, lastenpsykiatri, psykologi ja so-siaalityöntekijä. Liisa Paananen pitää kirjaa va-paamuotoisista tapaamisesta. Hän on kirjannut ylös myös peläkeläisten kaikkien lastenlasten ja lastenlastenlasten syntymät.

Vuonna 1986 eläkkeelle jäänyt Aila Hem-minki on virkaiältään vanhin peläkeläinen. Aila Hemminki on myös uranuurtaja, sillä hän aloitti työt vuonna 1947 ensimmäisenä sosiaalihuolta-

jana kasvatusneuvolassa Tampereella. Eläkkeelle jääminenkin myöhästyi epähuomiossa Ailalta vuoden verran.

Kasvatusneuvola muuttui perheneuvolaksi vuonna 1988, ja neuvola on toiminut useissa paikoissa eri puolilla Tamperetta. Neuvolalla on ollut aikoinaan oma johtokuntakin. Nykyään perheneuvola sijaitsee sotetalossa Koulukadul-la. Aila Hemminki muistaa kasvatusneuvolan ensimmäisen muuton Kortelahdenkatu 13:sta Mariankatu 10:een.

– Muutto tehtiin hevoskärryillä, ja tavarat oli lastattu pärekoreihin, hän kertoo nauraen.

Vuonna 1990 eläkkeelle jäänyt Anna-Mari Autero muistelee lämmöllä johtaja Kaija Man-delinin aikaa neuvolassa 1970-luvulla.

– Silloin aloimme toteuttaa uusia työmuoto-ja, jotka virkistivät meitä suunnattomasti. Työn-tekoon tuli ennalta ehkäisevä ja perhekeskeinen ote. Nautin työstäni lasten parissa, hän kertoo.

Monet nykyiset uudistukset tuntuvat pelä-keläisistä jo ennen koetuilta. Esimerkiksi hyvin-vointineuvolatoiminta on tuttua jo 1970-luvulta. Silloin alettiin käydä konsultoimassa lastenneu-voloissa ja kouluissa. Uusin peläkeläinen Pirkko-

Liisa Kouhi kertoo, että Hervannan perheneu-volassa tehtiin paljon yhteistyötä paikallisten tahojen kuten päiväkotien kanssa.

Peläkeläisille tuntuu olevan yhteistä mie-luisat muistot työvuosista, vaikka he eivät niitä ikävöikään. He myös seuraavat aktiivisesti Tam-pereen kaupungin nykyisiä toimia, esimerkiksi Aamulehdessä juuri esitelty Tipotielle rakennet-tava sosiaali- ja terveysasema oli pantu merkil-le. Peläkeläiset ovat myös huolissaan siitä, että organisaatioita myllerretään ja hajotetaan liian usein. Sillä tavalla ei pääse muodostumaan tiivis-tä, innokasta ja yhteistyökykyistä ammattilaisyh-teisöä, jota tarvitaan perheitä auttamaan.

– Työyhteisön olisi säilyttävä moniammatilli-sena ja riittävän isona. Moninaisuus on sen voi-ma ja rikkaus. Myös riittävään työnohjaukseen olisi satsattava, Eija Virta huomauttaa.

Peläkeläisten joukko karttuu tulevaisuudes-sakin, sillä viimeksi eläkkeelle jäänyt kutsuu seu-raavan eläkkeelle lähtijän mukaan. Tapaamisissa riittää juttua ja naurua. Kahvittelun merkeissä on mukava tavata entisiä työkavereita.

AR

I JÄ

RV

EL

Ä

Entisten työkavereiden seurassa on hauskaa eläkkeelläkin

Peläkeläiset kokoontuvat kahvittelemaan ja rupattelemaan Viola-kodin kabinettiin. Pöydän ääressä ovat Airi Renvall (vas.), Pirkko-Liisa Kouhi, Anja Harju, Sinikka Kautiala, Anna-Mari Aute-ro, Mirja Sampila, Seija Pettersson, Liisa Paananen, Aila Hemminki ja Eija Virta. Kuvasta puuttuvat Liisa Suhonen ja Eila Punnala sekä miespuoliset peläkeläiset Thor Bredenberg ja Matti Solala.

TEKSTI TARJA NIKUPAAVO-OKSANEN

8 VILKKU 4 / 2010

TEKSTI MINNA OLL IKAINEN

KUVAT SUSANNA LYLY

Kielellä yhteiskuntaan

käsiksi

Oppilaiden lempikirja on Kaleva-la. Yasemin Polat, Pirjo Pakkanen ja Aida Bahramnoori lukevat sitä salaa, koska luokanopettaja Matti Itänen on kieltänyt lukemasta Ka-levalaa tunnilla :D.

9VILKKU 4 / 2010

Miksi taivutetaan suuri: suurella, mut-ta tuuri: tuurilla? Mitä tarkoittaa

olla masentunut ja mitä olla ahdistunut? Oppilaat jaksavat yllättää kysymyksillään Suomi toisena kielenä eli S2-opettaja Pirjo Pakkasen viikosta toiseen.

Vastaaminen on opettajallekin joskus vaikeaa, mutta Pakkanen on hyvillään op-pilaidensa aktiivisuudesta.

– Olen ihan innoissani, jos oppilas ky-syy jotakin. Sehän on paras oppimistilanne, kun itselle on herännyt joku kysymys.

Pirjo Pakkanen opettaa suomea maa-hanmuuttajille Takahuhdin, Ristinarkun ja Sammon kouluissa. Suomen kielen opiskelu toisena kielenä muistuttaa minkä tahansa vieraan kielen opiskelua, paitsi että oppi-laat ovat suomenkielisessä ympäristössä myös oppituntien ulko puolella.

Suomen kielen opettelu ei silti ole ko-vin helppoa, sillä tahti on hurja.

– Periaatteessa uuden kielen opiskelun alkuvaiheessa lasten pitäisi oppia 15–20 uutta sanaa päivässä, kertoo Takahuhdin koulun rehtori Sami Nykänen.

Rehtorina hän on mukana Opetushal-lituksen Monikulttuurisuustaitojen kehittä-minen kouluyhteisössä -hankkeessa. Sen tehtävänä on parantaa koko kouluyhteisön valmiuksia oppia ja opettaa monikulttuuri-sessa oppimisympäristössä.

Kaverit, koti ja kulttuuriEnnen lähikouluun pääsemistä maahan-

muuttajaoppilas käy valmistavan luokan, jossa opetellaan lähinnä suomen kieltä. Kun kielitaito on riittävä, hän siirtyy lähi-kouluun, jossa käydään tavallisten oppiai-neiden ohella S2-tunneilla.

Maahanmuuttajaoppilaista pyritään kasvattamaan kaksikielisiä ja kaksikult-tuurisia. Tampereella opetetaan montaa eri kotikieltä. Pirjo Pakkasen oppilailla on yhteensä 12 eri äidinkieltä.

– Mitä paremmin oppilas oppii ymmär-tämään omaa äidinkieltään, sitä paremmin hän pystyy oppimaan toista kieltä, Pirjo Pakkanen muistuttaa.

Sami Nykänen pitää tärkeänä myös sitä, että suomea käytetään arjessa. Kun oppilas saa suomenkielisiä kavereita, kie-litaito kehittyy. Kielen avulla yhteiskuntaan voi sitten päästä kiinni ja käsiksi.

– Koulumenestykseen vaikuttaa myös kulttuuri ja oppilaan aiempi kokemus kou-lunkäynnistä. Merkitystä on myös sillä, millainen arvo omassa perheessä annetaan koulunkäynnille, Nykänen kertoo.

Mitä nuorempana suomen kielen opis-kelun aloittaa, sitä helpommin sen oppii. Ja kun suomea osaa käyttää, sujuu muukin opiskelu suomeksi.

Pirjo Pakkasella on oppilaita sekä ylä- että alakoulusta, joten hän saa näkökul-maa koko peruskoulupolkuun.

– Isojen kanssa keskustellaan mielen-kiintoisista asioista, kuten vaikeista kielen rakenteista ja abstrakteista sanastoista.

Toisaalta pienten luo on aina mukava palata, kun he ovat niin aitoja, Pakkanen iloitsee.

Huumorin avulla jaksaa pitkällePirjo Pakkasella on luonteva ja lämmin suh-de oppilaisiinsa. Lisäksi hän tekee tiivistä yhteistyötä niin luokanopettajien kuin van-hempienkin kanssa.

Pakkanen pitää työstään juuri siksi, et-tä pienen oppilasryhmän oppii tuntemaan hyvin. Hän pyrkii joka tunti kysymään op-pilailtaan, mitä heille kuuluu. Myös pieni hassuttelu on helpompaa pienessä poru-kassa.

– Meidän huumorimme on sellaista ohimennen tapahtuvaa tilannehuumoria. Meille hyvä tunnelma on välittömyyttä ja tärkeilemättömyyttä, Pakkanen kertoo.

Ryhmän kannustava henki on varmasti yksi syy siihen, että oppilaat tekevät kovasti töitä suomen kielen oppimisen eteen. Ko-tiläksyjä tulee ja kokeita pidetään, kuten missä tahansa kouluaineessa.

Pirjo Pakkanen opettaa suomea muun muassa erilaisten tehtävien ja pelien avulla. Hän käyttää opetuksessaan jonkin verran myös muiden oppiaineiden materiaaleja, sillä niissä on paljon vaikeaa suomenkie-listä termistöä. Yhtenä tehtävänään Pak-kasen oppilaat kirjoittivat tämän jutun kuvatekstit.

– Suomen kieli on aika haastavaa, pohtii kahdeksasluokkalainen Ramadan Gashi. Rehtori Sami Nykänen tuli 2A-luokkaan katsomaan s2 op-pilaiden esityksiä.

10 VILKKU 4 / 2010

Siitä on viitisenkymmentä vuotta, kun Hei-mo Laurila ajoi kaupungin polkupyörällä

Frenckellistä putkilankakerä kaulassa kohti työ-maata. Välillä asennuskohteisiin kuljettiin kau-pungin sinisillä busseilla.

Tammikuussa 1960 kaupungin töihin pal-katun sähköasentajan kulkuneuvo ja työkalut ovat sittemmin käyneet nykyaikaisemmiksi. Ke-säkuussa Laurila jättää hyvästit kaupungin töille ja ryhtyy iloisen huolettomaksi eläkeläiseksi.

– Vähän haikeaa on. Mukavia ihmisiä tulee ikävä. Meillä on ollut hyvä henki. Asiat sanotaan suoraan ja huumorilla, kertoo Heimo työkave-reitten kuittailun tahdittamana.

Heimo Laurila oli 16-vuotias, kun hän val-mistui Tampereen ammattikoulusta Pyynikiltä sähköasentajaksi. Työpaikka löytyi kaupungin rakennuspuolella työskennelleen isän avustama-na. Kuusilapsinen perheen isä ei ehtinyt nähdä poikaansa kaupungin töissä, sillä hän kuoli en-nen kuin Heimo ryhtyi Tampereen virkaan.

Varma työpaikka tuli tarpeeseen, sillä Hei-mon piti ottaa vastuuta myös perheen elan-nosta.

– Siihen aikaan kaikki sähköasentajiksi val-mistuneet työllistyivät. Kaupunkia pidettiin hy-vänä työnantajana. Esimerkiksi kesälomat olivat pitempiä kuin yksityisellä puolella.

Heimo on lajinsa viimeisiäHeimo Laurila sanoo, että työpaikan kipakka ja reilu huumori on auttanut työssä jaksamisessa.

Laurilan palkkaamiseen liittyi ongelma, jo-ka huomattiin vasta runsas vuosi työsuhteen alkamisen jälkeen. Hän oli alaikäinen, jolla ei olisi saanut teettää täysiä päiviä. Molempien osapuolten yhteisestä päätöksestä asiasta pää-tettiin vaieta, kun Heimokin oli lähestymässä 18 vuoden ikää.

Sähkömies ei ole talonmiesHeimo Laurila on pysynyt uskollisena Tampe-reen kaupungille yhtä lyhyttä episodia lukuun ottamatta. Hän siirtyi talonmieheksi Reumalii-ton keskukseen Pikonlinnaan, mutta palasi no-peasti takaisin.

– Yksityisellä puolella olisin varmasti tienan-nut enemmän kuin kaupungilla. Silti ei kaduta yhtään. Kaupungilla on ollut vapaa työ. Kukaan ei kyttää. Riittää, että hoitaa hommansa.

Laurilan opastajana toimi alkuvuosina le-gendaarinen Toivosen Viska, joka piti nuoren miehen välillä kovallakin äänellä oikealla polul-la muun muassa Frenckellin työmaalla. Pitkän uran varrelta muistuu mieleen monia muitakin kohteita Tampereen jäähallista ja Hervannan uimahalliin. Jäähallin kattoon hän on vaihtanut lamput moneen kertaan.

Harvinaisen pitkän uran kaupungilla tehnyt sähköasentaja on nähnyt myös työvälineiden kehittymisen. Yksinkertaisen reiän tekeminen seinään vei vanhoilla laitteilla moninkertaisen ajan nykyvälineisiin verrattuna.

Laurilan mielestä kaikki kehitys ei kuiten-kaan ole ollut myönteistä.

– Niin hullulta kuin se kuulostaakin, tieto-koneitten myötä myös paperityöt ja byrokratia ovat lisääntyneet. Ennen kun tarvitsin työpis-teessä timpurin apua, soitin tutulle miehelle. Nyt se ei enää ole mahdollista. Vähän ihmetyt-tää, sillä periaatteessa olemme kaikki samalla rahapussilla.

Nyttemmin myös työn sisällöt ovat muuttu-neet. Kaupunki ei ole tehnyt uudisrakennusten sähkötöitä omana työnään sitten 1980-luvun. Viime vuosina Laurila on työskennellyt lähinnä kulun valvontaan liittyvän tekniikan ja atk-lait-teiden huoltotöissä.

Suhtautuminen työntekoon on vakavoinut 50 vuodessa niin hyvässä kuin pahassa. Lauri-la muistaa vanhoilta työmaailtaan muurarin ja hänen repsikkansa, jotka söivät päivä toisensa jälkeen appelsiinin kuoria. Syy tähän erikoiseen tapaan kävi pian selväksi. Appelsiinin kuori peit-ti viinan hajun. Kaksikolla oli tapana naukkailla alkoholia pitkin päivää. Silti työ sujui.

Tanssilavat kutsuvatTurha luulla, että Heimosta tulee eläkeläisenä passiivinen sohvaperuna. Yli 300 SM-sarjaotte-lua viheltänyt, nyt jo kentät jättänyt lentopal-loerotuomari tunnetaan työporukassa tanssila-

AR

I JÄ

RV

EL

Ä

11VILKKU 4 / 2010

Tampereen kaupunginkirjasto uudistaa verkkosivustonsa. Uudet kotisivut jul-

kaistaan 4. elokuuta.– Nykyiset kotisivut ovat palvelleet niin

kauan, että on aika tarjota kirjaston asiak-kaiden käyttöön nykypäivän nettisivusto, sanoo verkkouudistuksen projektipäällikkö Leila Virta.

– Uudet sivut on suunniteltu käyttä-jää ajatellen. Rakenne on yksinkertaisempi ja helppokäyttöisempi, ja kirjaston monet palvelut löytyvät nyt helpommin. Käyttäjät voivat tilata vaikkapa tietoja kirjaston ta-pahtumista RSS-syötteenä. Sivujen ulkoasu on suunniteltu kirjaston uuden visuaalisen ilmeen mukaiseksi. Ilmeen ydin on kirjaston tunnuskuvio ”kirjainplaneetta”.

Uutta on luvassa enemmänkin: pirkan-maalaisten kirjastojen yhteinen PIKI-verkko-kirjasto uudistetaan. Tampereen kau pun gin-kirjaston kotisivujen rinnalla 4.8. julkaistaan uuden PIKI-verkkokirjaston testiversio. Tuttu-

jen perustoimintojen kuten aineiston haun ja varausten lisäksi kirjastojen käyttäjät voivat esimerkiksi antaa kirjoille tai levyille pisteitä ja kirjoittaa niistä omia arvioitaan.

Vuoden lopulla kirjastojen yhteinen aineistotietokanta siirretään uuteen jär-jestelmään ja nykyinen PIKI-verkkokirjasto jää historiaan. Uusi verkkokirjasto julkais-taan kokonaisuudessaan Lainan päivänä 8.2.2011.

Kaupunginkirjaston verkkosivut ovat Tampereen kaupungin suosituimpia sivus-toja. Jatkossa uusilta kotisivuilta löytyvät faktat, ja kirjastoaineiston sisältö kokonai-suudessaan tarjotaan PIKI-verkkokirjastossa. Osa nykyisten kirjaston kotisivujen sisällöstä, kuten lasten ja nuorten osaston sekä musiik-kiosaston teemasivut, erilaiset hakemistot ja valikoimaluettelot, siirtyvät helmikuuhun mennessä uuden verkkokirjaston puolelle kaikkien pirkanmaalaisten kirjastojen asiak-kaiden käyttöön.

Linnainmaan päiväkodin lapset saivat käydä jo toistamiseen ihailemassa oi-

keita käärmeitä ja Tarantula-hämähäkkiä. Tänä keväänä päiväkodin henkilökunta ra-kensi lapsille yllätykseksi juhlasaliin hienon viidakon, joka vilisi erilaisia villejä pehmo-eläimiä.

Päiväkodin johtaja Tommi Järventaus-ta ja käärmeiden sekä hämähäkin omistaja Christian Moisander pitelivät Amazonin puuboakäärmeitä tottuneesti, ja lapset sai-vat halutessaan silittääkin niitä. Maailman suurin hämähäkki, ärhäkkä Tarantula pysyt-teli omassa pleksilaatikossaan.

– Nimensä mukaisesti puuboa elää puissa ja on myrkytön kuristajakäärme, joka ei kasva kovin suureksi. Ärtyneenä se saattaa puraista hieman. Öisin saalistavat puuboat pystyvät muodostamaan infrapu-nakuvan pimeässä saalistaan, selitti Chris-tian Moisander.

Käärmeet ja hämähäkki olivat päiväko-dissa näytillä päivän ajan päiväkodin omille lapsille, joita on 160.

Kirjasto uusii verkko-palvelujaan elokuussa

Linnainmaan päiväkodissa

vieraili käärmeitä

vojen suurkuluttajana. Talvisin kun lavat ovat kiinni, Laurila käy partnerinsa kanssa myös tanssiravintoloissa. Harrastus vie kolme neljä iltaa viikossa.

– Tanssi käy kuntoilusta. Lavoilla on hyvä tunnelma.

Neljän kaupunginjohtajan Erkki Napole-on Lindforsin, Pekka Paavolan, Jarmo Ran-tasen ja Timo P. Niemisen alaisena työsken-nelleellä on nelikossa oma suosikkinsa, vaikka kaikki saavat tunnustusta.

– Napoleon oli jämpti päällikkö, jonka ai-kana kaupunki kehittyi paljon. Rantasen kanssa opittiin tuntemaan lentopalloympyröissä.

Heimo Laurilan 50 vuotta Tampereen kau-pungin palveluksessa on harvinaisuus, joka on huomattu myös hallinnossa. Nykyinen pormes-tari Timo P. Nieminen järjesti toukokuun alus-sa Raatihuoneella tilaisuuden, jossa Laurila ja hänen vähän aikaisemmin viisikymppiskerhoon ja eläkkeelle ennättänyt työkaverinsa Veli Sa-lovaara palkittiin. Heimolle luovutettiin Tam-pereen vanha viiri, jonka järjestysnumero on kuusi. Ensimmäisen sai Kansainvälisen olym-piakomitean puheenjohtaja Jacques Rogge.

– Nieminen puhui kivasti. Me alamme olla Velin kanssa viimeisiä kaupungin työntekijöitä, jotka ehtivät viisikymppisten kerhoon. Näin pit-kiä työuria ei enää synny.

Lastenhoitaja Sari Seppälä ja lapset uskaltautuvat silittämään puu-boakäärmettä.

AR

I JÄ

RV

EL

Ä

12 VILKKU 4 / 2010

Viisi filippiiniläistä sairaanhoitajaa aloitti huhtikuussa työt Hatanpään kantasairaa-

lassa kirurgian, ortopedian ja sisätautien vuode-osastoilla. He ovat opiskelleet suomea kokopäi-väisesti yhdeksän kuukauden ajan ja läpäisseet suomenkielisen AMK-valintakokeen ennen saa-pumistaan Hatanpäälle. Työkielenään he käyt-tävät suomea.

Tulijoilla on vankka työkokemus, ja he ovat myös työskennelleet ulkomailla. Filippiineillä on

paljon halukkaita hoitajia pestautumaan ulko-maille, sillä työttömiä sairaanhoitajia on maas-sa 150 000.

Sairaanhoitajat on palkattu 2,5 vuoden määräaikaiseen palvelussuhteeseen. He kuu-luvat 25 sairaanhoitajasta koostuvaan pilotti-ryhmään, jolla haetaan kokemusta ja toimin-tatapaa kansainväliseen sairaanhoitajarekry-tointiin. Muut pilottiin osallistuvat filippiiniläiset sijoittuvat Helsinkiin HYKS:iin. Hoitajia tarvitaan

erityisesti vuorotyöhön väestön ikääntyessä ja eläköityessä. Yhteistyöhankkeella haetaan yhtä ratkaisua tulevaisuuden terveydenhuollon heik-kenevään työvoimatilanteeseen.

Suomalaiset erikoissairaanhoidon ammatti-laiset yhdessä henkilöstöpalveluyritys Opteamin ja Laurean AMK:n kanssa ovat valinneet ja kou-luttaneet sairaanhoitajat Filippiineillä. Suomen kielen lisäksi heidät on tutustutettu Suomen terveydenhuoltojärjestelmään, yhteiskuntaan ja kulttuuriin.

Suomessa hoitajat päivittävät sairaanhoi-tajan tutkinnon suomalaiseksi AMK-tutkinnoksi Laurean ammattikorkeakoulussa. Opiskelu ta-pahtuu vapaa-ajalla. Filippiiniläiset hoitajat eivät heti Hatanpäälle tultuaan tee pätevöityneen sai-raanhoitajan töitä eivätkä he myöskään vastaa lääkehuollosta.

Filippiiniläiset hoitajat ovat saman työlain-säädännön piirissä kuin suomalaiset ja heille maksetaan työehtosopimuksen mukaista samaa palkkaa kuin suomalaisille sairaanhoitajille.

Jokaiselle filippiiniläishoitajalle on nimetty kantasairaalassa kaksi omaa mentoria sopeu-tumisen helpottamiseksi.

Vuodeosastohoidon päällikön Paula Ha-kalan mukaan sairaanhoitajien perehtyminen uuteen työhön on lähtenyt hyvin käyntiin tiiviin opiskelun tuoksinassa.

– Alussa tulijoilla on enemmän opiskelupäi-viä. Heiltä vaaditaan todella paljon, kun on so-peuduttava uuteen työhön, maahan, kulttuuriin ja kieleen. Henkilöstö on ottanut tulokkaat hyvin vastaan, Paula Hakala kertoo.

Filippiiniläisiä sairaanhoitajia Hatanpäälle

Kunta10 -työhyvinvointi-tutkimus syksyllä

Kunta10-tutkimus käynnistyy taas syys-kuun alussa. Kysymyslomakkeet lähe-

tetään henkilöstölle pääsääntöisesti sähköi-sesti. Jos työntekijän sähköpostiosoite ei ole tiedossa, lomake lähetetään hänelle sisäisel-lä postilla.

Kunta10 tutkii työelämän ja terveyden välisiä yhteyksisiä. Tuloksia käytetään henki-löstön työhyvinvoinnin ja työelämän laadun parantamiseen. Työterveyslaitos tutkii kym-menen eri kaupungin henkilöstön työelämän laatua. Se keräsi vastaavaa tutkimustietoa

viimeksi vuonna 2008. Kunta10 tutkimus on jatkunut jo vuodesta 2001.

– Kunta10 tutkimuksessa saadaan kat-tavasti tietoa esimerkiksi työn ja työajan hal-linnasta, työilmapiiristä, kehityskeskusteluista ja johtamiseen liittyvistä haasteista. Tutki-muksesta saadut tulokset ovat tärkeää tietoa kaikille työyhteisöille oman työhyvinvoinnin kehittämisessä, korostaa henkilöstösuunnit-telija Satu Koski.

Tutkimustiedoista saadaan kuntiin yh-teenvedot ja tulokset toimialoittain tammi-kuussa 2011 ja yksiköittäin pari kuukautta myöhemmin.

– Vastauksia käsitellään ja raportoidaan niin yleisellä tasolla, ettei kenenkään yksittäi-sen vastaajan mielipiteitä tai tietoja ole mah-dollista tunnistaa, Koski toteaa.

Täytetyt tutkimuslomakkeet lähetetään Työterveyslaitokselle sähköisesti tai vastaus-kuoressa. Vastaukset käsitellään täysin luot-tamuksellisesti Työterveyslaitoksella, eikä työnantaja saa tietoonsa yksittäisen henkilön vastauksia.

Kunta10 on Suomen suurin kunta-alan henkilöstön hyvinvointia selvittelevä tutki-mus, joka on myös kansainvälisesti alallaan suurimpia.

Lisätietoja ja ajankohtaista asiaa Kunta10 -tutkimuksesta Loorasta: www.loora.fi/kunta10 tai Etusivu > Työterveys ja hyvinvointi > Työhyvinvointi > Kunta10 -tutkimus

Sairaanhoitaja Ellie Pablo on työskennellyt aiemmin muun muassa Saudi-Arabiassa. Ellien mentori on sairaanhoitaja Heli Hyllinen.

AR

I JÄ

RV

EL

Ä

13VILKKU 4 / 2010

Liikennesuunnittelijan työn tulos kiinnostaa kaikkia

Suunnitteluinsinööri Mira Sirén on heti aa-mutuimaan käväissyt laskemassa automää-

riä Lempääläntiellä Viinikan liittymän tienoolla. Liikennesuunnittelija tekee jokaista suunnittelu-kohdetta varten ainakin yhden maastokäynnin, tarvittaessa useammankin.

Enimmän aikaa työstään hän on kuitenkin tietokoneen ääressä toimistossa.

Mira Sirénin työhuone sijaitsee Frenckel-lissä Satakunnankadun puoleisessa siivessä, ja ikkunasta on näkymä vilkasliikenteisen kadun suuntaan.

– Tämä huone sopii hyvin liikennesuunnitte-lijan työhuoneeksi, Mira Sirén naurahtaa.

Mira Sirén aloitti työt kaupungilla suunnit-telupalveluissa neljä vuotta sitten, ja ensimmäi-senä työnä oli Nurmi-Sorilan osayleiskaavan liikennesuunnittelu.

– Se on ollut päätyöni, ja siinä vierähti kolme vuotta. Teen edelleenkin pääasiassa kaa voi tuk-seen liittyvää liikennesuunnittelua, ja tulevia töi-täni saattavat olla Ojalan ja Iidesjär ven osayleis-kaavojen liikennesuunnittelu, hän kertoo.

Kaavatyössä aloitetaan Mira Sirénin mu-kaan aina kaava-alueen nykytilanteen selvit-telystä. Tulevien asukasmäärien perusteella arvioidaan sitten liikennemääriä ja melua sekä hahmotellaan katulinjauksia. Kaavatyössä jou-dutaan myös taiteilemaan luontoarvojen kanssa. Nurmi-Sorilassa oli huomioitava liito-oravat, le-

pakot ja tummaverkkoperhoset ja samalla luota-va riittävän ehyttä yhdyskuntarakennetta.

Mira Sirénin työn tulokset saattavat näkyä vasta vuosien päästä, kun kaavoituksen jälkeen päästään rakentamaan aluetta.

– Saan tehdä töitä kyllä aika monipuoli-sesti, ja välillä on pienempiä hommia kuten suojatiesaarekkeiden suunnittelua. Teen myös liikenteeseen liittyviä esiselvitystöitä. Talvella kuvasin kaikki talvipysäköintiä rajoittavat lii-kennemerkit.

Tasapainoilua eri näkemysten kanssaLiikennesuunnittelija saa kohdata myös asukkai-ta kaavatyötä koskevissa asukasilloissa ja osal-lisryhmissä.

– Tässä pitää paikkansa vanha sanonta, että kun kumartaa yhdelle, pyllistää toiselle. Jokaisel-la ihmisellä on omat yksilölliset mielipiteensä. Yhden mielestä kevyen liikenteen vesistösilta pilaa maiseman, kun se toisesta helpottaisi työ-matkaa. Meidän suunnittelijoiden täytyy tietysti huomioida kaikki näkökohdat. Antoisimmat het-ket työssä koen asukkaiden parissa, kun asuk-kaat ymmärtävät viestini, vaikka olisivatkin eri mieltä, Mira Sirén toteaa.

Kaikilla ihmisillä on vahva mielipide liiken-teestä. Kun joku kuulee Miran olevan kaupungin liikennesuunnittelija, kertoo hän oitis, mitä koh-taa kaupungissa pitäisi parantaa.

– Joskus toivoisin ryhtyneeni ydinfyysikoksi, sitä työtä varmaan harva osaisi kommentoida.

Ammatinvalinta liikennesuunnittelijaksi loksahti paikalleen opiskeluaikana Tampereen teknillisessä yliopistossa.

– Menin lukemaan rakennustekniikkaa, mut ta huomasin, ettei se talojen lujuuksien las-ke minen ollutkaan minun juttuni. Innostuin lii-kenne- ja kuljetustekniikkasta opastavalla kurs-silla, ja tällä tiellä ollaan. Haaveilin pikku tytöstä lähtien arkkitehdin urasta, ja piirrän edelleen unelmieni omakotitaloa. Joka vuosi osallistun kaupungin tonttiarvontaan, joten saan vapaa-aikanani toteuttaa sitä haavetta. Uima-altaat ovat jo jääneet piirustuksista pois, Mira Sirén nauraa.

Porista kotoisin oleva Mira ei aikonut jäädä sisämaahan Tampereelle, sillä hän rakastaa mer-ta ja purjehdusta. Purjehdusta harrastava avio-mies löytyi kuitenkin Tampereelta, joka on nyt kotipaikka. Purjehduksen lisäksi liikunnallinen nainen harrastaa laskettelua, sählyä, hiihtoa, pi-latesta ja työmatkapyöräilyä. Uusi vene tuli juuri purjehdittua Saksasta Suomeen.

KATUYMPÄRISTÖN AMMATTILA ISET

TEKSTI TARJA NIKUPAAVO-OKSANEN

Suunnitteluinsinööri Mira Sirén tutustuu suunnittelukohteisiin myös maastossa. Digikamera on hyvä apuväline.

AR

I JÄ

RV

EL

Ä

VILKKU 4 / 201014

TARMO TOUHUNEN

Eläintarhan hoitaja

Tampereen eläintarha perustettiin lähes va-hingossa kaupungin saatua lahjaksi kaksi

leijonanpentua puolalaiselta ystävyyskaupun-giltaan Lodzilta. Tuolloin oli vuosi 1960.

Oli perustettava eläintarha! Tällainen lai-tos avasi ovensa yleisölle vuonna 1964 enti-sissä kaupungin teurastamon tiloissa nykyi sen Tampere-talon paikalla. Avajaisvuonna eläin-lajeja oli 24.

Leo Weckman valittiin johtamaan eläin-tarhaprojektia. Apunaan hänellä oli kahdeksan

eläintenhoitajaa, lintujenhoitaja, lipunmyy-jät sekä vartijat. Heillä kenelläkään ei ollut minkäänlaista kokemusta luonnonvaraisten eläinten hoidosta. Asiatuntijoiden avulla tämä henkilöstö suoriutui 10-vuotisesta taipalees-taan leijonien, aavikkokettujen, leopardien, oselottien, simpanssien, paviaanien, karhujen ja aasien parissa.

Vuonna 1972 eläintarhan toiminta lope-tettiin lähinnä eläinsuojelullisista syistä. Tar-ha oli liian ahdas eikä halua laajentamiselle ollut.

Henkilökunta sai työtä kaupungin muista toimipisteistä. Ruokapalkalla ”kaupungilla töissä” olleet eläimet siirrettiin ulkomaille, Äh-tärin eläinpuistoon, lasten eläintarhaan, ja osa jouduttiin lopettamaan.

Eläinaiheinen valokuvanäyttely Amurin Helmessä

Kahvila Amurin Helmessä on esillä eläin-aiheisia valokuvia Vapriikin kuva-arkiston

kokoelmista 3.10.2010 saakka. Näyttelyn ku-vat ovat nykyisen Tampereen alueelta.

Valokuvanäyttelyn kuvista varhaisin on 1890-luvulta oleva ”Lehmä laiduntamassa Pyynikillä”. Kaupunkilaisten lehmiä kulje-tettiin kotinavettaan vaikkapa Kauppakatua pitkin. Hevonen oli pitkään osa kaupunki-laista elämänmenoa vetojuhtana kaduilla ja rakennustöissä.

Kotieläimet, hyötyeläimet ja lemmikit saa-vat sijansa näyttelyssä. Eläinten Tampereeseen kuuluvat Sorsapuisto, Tampereen eläintarha, Särkänniemen akvaario sekä delfinaario. Sa-tunnaisia vierailijoita olivat muiden muassa sirkuseläimet. Kissat ja koirat ovat kuvissa nä-kyvillä. Kahvila Amurin Helmi sijaitsee Amurin työläismuseokorttelissa osoitteessa Satakun-nankatu 49.

Kuva-arkisto kaipaa eläinkuviaEläimet ja kaupunki on aihe, jota kuva-arkisto haluaa kartuttaa kokoelmiinsa. Lähinnä arkis-to kaipaa kuvia kaupungin luonnonvaraisista eläimistöstä keskustan, esikaupunkien tai lä-hiöiden alueilta. Toki otetaan vastaan kuvia myös erilaisista lemmikkieläimistä.

Näyttelyn yhteydessä on avattu Tampe-reen museoiden Solmu-palveluun oma solmu eläinaiheelle internetsivulla www.museosol-mu.fi/solmut/elaimellinen-tampere. Yhteis-työssä on mukana Tampereen luonnontieteel-linen museo. Solmuun voi kertoa tarinoitaan, laittaa esille kuviaan ja myös lahjoittaa otok-siaan Vapriikin kuva-arkistolle.

AR

KIS

TON

AA

RT

EIT

A

Eläintarhan hoitaja Leo Weckman tarjoaa iltapalaa simpansseille Mäckylle, Bennylle ja Chitalle 1960-luvulla.

15VILKKU 4 / 2010

KI ITOKSIA

Kiitokset muistamisesta siirtyessämme eläkkeelle 1.4.2010.Reijo Luoma ja Timo Leimu

Ratti kääntyi uuteen aikaan. Lämpimät kiitokset kaikille, jotka muistivat minua jäädessäni eläkkeelle.Matti Järvelä

Hopealinjan laivaristeilylle alennushintaan

Suomen Hopealinja tarjoaa taas alennuksia kaupungin henkilöstölle kesäisistä laivamatkoista. Alennus on 25

prosenttia reittiliikenteen laivamatkoista välillä Tampere-Hä-meenlinna ja 15 prosenttia Oy Runoilijantien reittiliikenteen laivamatkoista välillä Tampere-Virrat. Tampereella risteilee tänä kesänä myös ravintola Laiva.

Lisätietoja www.hopealinja.fi ja www.runoilijantie.fi

Tampere Golf 2010 elokuussa Nokialla

Kaupungin henkilöstö kokoontuu yhteiseen golftapahtu-maansa taas elokuussa. Kilpailu järjestetään keskiviik-

kona 18.8. Nokialla. Kilpailu alkaa kello 14 yhteislähtönä.Tampere Golf -nimeä kantaa myös henkilökohtaisen

kilpailun kiertopalkinto, josta kilpaillaan pistebogeyna ta-soituksin. Kolmihenkisin joukkuein pelattavan toimialojen välisen joukkuekilpailun kiertopalkintona on Jarmon Kilpi. Viimevuotisen joukkuekilpailun voittoa puolustaa Konserni-hallinto, henkilökohtaisen kisan voitti Sami Uusitalo.

Tampere Golf 2010:een on ilmoittauduttava 24.6. men-nessä sähköisellä lomakkeella osoitteessa http://palvelut.tampere.fi/ali/golf/index.htm, jossa on myös tarkemmat tiedot ja ohjeet kilpailusta, sen säännöistä ja historiasta. Kilpailuun aiemmin osallistuneet saavat tiedon myös säh-köpostilla.

Lisätietoja Tampere Golfista antavat kilpailutoimi-kunnan jäsenet: Kari Hakari, 050 590 2197, kari.hakari@tampere.fi, Lasse Loponen 040 800 4831, lasse.loponen@tampere.fi

Oika i suViime lehdessä olleessa kehittäjäpalkintojutussa oli nimivirhe. Yksi Ikälinja-liittymästä palkituista oli Reetta Aukee.

Annetaan oikein raikuvat aplodit Tampe-reen kaupungille, ehdotti juontaja Fre-

di Lilius Sampolan juhlasaliin kokoontuneille nuorille huhtikuussa järjestetyssä Tuntematto-mat Tekijät -tilaisuudessa. Neljään samanlai-seen tilaisuuteen oli kutsuttu kaikki Tampe-reen kasiluokkalaiset ottamaan selkoa, josko kaupungille kannattaisi pyrkiä joskus töihin tai ainakin kesätöihin. Juontaja Fredi Lilius selviytyi loistavasti urakastaan nuoriso yleisön innostajana ja aisoissa pitäjänä. Kilpailujen lomassa kuultiin rockyhtye White Flamen svengaavaa musisointia.

Apulaispormestari ja itsekin opettaja Kristiina Järvelä totesi avauspuheenvuoros-saan kasiluokkalaisten olevan tulevia Tampe-reen tekijöitä ja ”parasta porukkaa”.

– Ilman loistavia työntekijöitä meillä ei olisi palveluja, ja Tampere tarvitsee jatkossa-kin hyviä työntekijöitä. Teihin meidän pitää luottaa, hän sanoi kasiluokkalaisille.

Tuntemattomat työntekijät -kilpailuun kutsuttiin yleisön joukosta koululainen tun-nistamaan neljä Tampereen kaupungin am-mattilaista. Ammattinimikkeet olivat verkos-

tokoordinaattori, henkilöstösuunnittelija, johtava ohjaaja ja rakennusmestari, ja ne oli yhdistettävä oikeisiin henkilöihin. Susa Ristinarkun koulusta sai tehtävän ratkaistua. Juontaja Fredi Lilius lupaili Susalle palkin-noksi koko Ahvenamaan käyttöön kesäksi. Susa palkittiin lopulta leffalipuilla hyvästä kisasuorituksesta.

Verkostokoordinaattori Abdulkadir Hashi, henkilöstösuunnittelija Sanna-Maria Röör, johtava ohjaaja Tuire Ruuska ja raken-nusmestari Janne Hahko kertoivat vielä lisää kilpailun jälkeen työstään. Am mattilaiset ar-vostavat mahdollisuuksia vaikuttaa omaan työhönsä ja käyttää siinä luovuutta. Sopiva määrä haasteita ja vaihtelua tekee heidän mielestään työn mielenkiintoiseksi. Sanna-Maria Röör on töissä kaupungin henkilöstö-yksikössä. Työvoiman palvelukeskuksessa työskentelevä Abdulkadir Hashi auttaa maa-hanmuuttajia työ- ja harjoittelupaikkojen etsinnässä. Tuire Ruuska on kahden kehitys-vammaisten toimintakeskuksen johtava oh-jaaja. Janne Hahko työskentelee Infratuo-tannossa.

Ura voi aueta kaupungillakinSanna-Maria Röör muistutti kaupungin tarjoa-van vuosittain 400–800 kesätyöpaikkaa.

–Tältä vuodelta haku on ohi, mutta ensi vuoden alussa kannattaa olla hereillä. Alatte olla silloin siinä iässä, että voitte hakea kesä-töitä, hän evästi koululaisia.

Seuraava kilpailu osoittautuikin aika vaikeaksi. Neljä koululaista saapui estradilla pohtimaan, missä työssä kutakin työvälinettä tarvitaan. Kevytvaahtosinko oli helpommas-ta päästä, ja se arvattiin palomiehen työka-luksi. Autonasentajan työkalua, rakotulkkia, mietittiin pitempään. Maadoitusrannekkeen käyttäjää ei tiennyt kukaan, välinehän kuuluu atk-tukihenkilön työvälinearsenaaliin. Sekoit-tajaa arveltiin käytettävän rakennushommis-sa. Tosiasiassa sillä sekoitetaan ruokaa suur-talouskeittiössä.

Tapahtuman tavoitteena oli tehdä Tam-pereen kaupunkia tunnetuksi työnantajana ja lisätä oppilaiden tietoja työelämästä ja am-mateista. Kaupungilla on monia uramahdolli-suuksia, ja uutta työvoimaa tarvitaan.

Kasiluokkalaiset tunnistivat Tampereen Tekijöitä

Susa (oik.) tunnisti Tampereen Tekijöitä. Janne Hahkolle (vas.), Sanna-Maria Röörille, Tuire Ruuskalle ja Abdul-kadir Hashille löytyi pienen pohdinnan jälkeen oikeat ni-mikkeet. Tilaisuuden juonsi sanavalmis stand up koomikko Fredi Lilius.

TEKSTI TARJA NIKUPAAVO-OKSANEN

AR

I JÄ

RV

EL

Ä