Kuinka tavoittaa päivän- sankarit?Sivu A 3

Hautausmaan karttasovellus antaa äänen edesmenneilleSivu A 4

”Haluan musiikkini koskettavan ihmisiä”Sivut A 18–19

Han

nu

Ju

kola

Ram

i Mar

jam

äki

Han

nu

Ju

kola

siltalehti.fi

Tamperelainen seurakuntalehti

Han

nu

Juko

la

Syyskuu 2019

Urheilu on itsensä haastamista

Pikajuoksija Ella Räsänen:

Sivut A 8–10

A 2 SILTA 9/2019

PÄÄKIRJOITUSKirsi Airikkapäätoimittaja

HE

LM

I

SyyskuuTampere 4.9.2019

Hyvinvointia luonnostaSyksyn työkausi on alkanut, ja ihmiset ovat palanneet levän-neinä lomiltaan kouluihin ja työpaikoille. Lomailuakin tärkeäm-pää kuitenkin on, että huolehdimme omasta jaksamisestamme ja hyvinvoinnistamme arjessa, päivittäin.

Ihmisten elämä on nykyisin varsin kiireistä, mutta omaa ajan-käyttöä voi kuitenkin myös jonkin verran hallita. Näin vakuut-taa hyvinvointivalmentaja Jutta Larm, jonka haastattelu julkais-tiin elokuun Sillassa.

Yksi vinkki on ruutuajan rajoittaminen. Vietämme valtavasti aikaa älypuhelimen, tietokoneen ja television ääressä. Tuntuu sil-tä, että sekä lapset että aikuiset tarvitsisivat nykyisin selkeitä rajo-ja ruutuajan kontrolloimiseen.

Kannattaa miettiä, mihin oma aika oikeasti hurahtaa, ja mi-ten elämää voisi rytmittää siten, että esimerkiksi liikunnalle jäi-si riittävästi aikaa.

Liikunnan – ja etenkin luonnossa oleskelun– merkitystä ei voi liikaa korostaa, kun puhutaan ihmisen kokonaisvaltaisesta hy-vinvoinnista.

Luonnossa liikkuminen edistää työhyvinvointia, todetaan Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksella tehdyssä tutkimuk-sessa, jonka tulokset julkaistiin elokuussa.

Tutkimuksessa havaittiin, että lähes päivittäin luonnossa ulkoi-levat työntekijät kokevat olevansa tarmokkaita ja omistautuneita työssään. Sekä luonnossa ulkoilun määrällä että säännöllisyydel-

lä niin vapaa-ajalla kuin työaikanakin näyttäisi olevan merkitys-tä työssäjaksamiseen.

Me suomalaiset olemme hyvin etuoikeutetussa asemassa, sil-lä maassamme luontoympäristö on poikkeuksellisen hyvin saa-vutettavissa useisiin muihin maihin verrattuna.

Tutkijat suosittelevatkin työnantajien lisäävän luontoym-päristön hyödyntämistä työhyvinvoinnin voimavarana. Osan työ-palavereista voi kenties toteuttaa kävelykokouksina ulkoilmassa. Kävely vauhdittaa luovaa ajattelua, kertoo Stanfordin yliopiston tutkimus vuodelta 2014.

Jo yksi ulkona pidetty oppitunti viikossa olisi hyväksi sekä op-pilaille että opettajille, kertoo puolestaan walesilaisissa alakouluis-sa toteutettu Swansean yliopiston tuore tutkimus. (Helsingin Sa-nomat 15.8.2019)

Meillä tamperelaisilla on runsaasti metsiä ja järviä lähelläm-me. Luonnon hyvää tekevistä vaikutuksista voi halutessaan naut-tia päivittäin.

Erityisesti voi iloita Kintulammin luonnonsuojelualueesta, joka on Teisko–Aitolahden maisemissa sijaitseva hieno luonto- ja retki-kohde noin 20 kilometrin päässä keskustasta. Tänä syksynä myös autottomien on mahdollista päästä retkeilemään Kintulammille, sillä Luontonysse kuljettaa retkeilijöitä Kortejärven P1-parkkiin syys- ja lokakuun ajan viikonloppuisin.

Tampereen seurakuntien pyhiinvaellusreitit tarjoavat nekin hy-vän mahdollisuuden virkistymiseen ja hiljentymiseen. Leiritoi-minta luonnossa taas lisää lasten ja nuorten hyvinvointia.

Antoisia luontoretkiä ja pirteätä syksyä Sillan lukijoille! ✦

TULEVAT PYHÄT 4.9.–2.10.2019

Lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Luuk. 10:25–27)

” Osan työpalavereista voi kenties toteuttaa kävely-kokouksina ulkoilmassa.

Han

nu

Ju

kola

EI HETKEN RAUHAATampereen kesässä on ollut paljon väkeä liikkeellä. Näin oli Jeesuksenkin aikaan. Evankeliumeissa ker-rotaan tavan takaa, kuinka Jeesuksen perässä kulki suuri joukko ihmisiä. Ja taas Jeesus paransi ja opetti. Kerran Jeesus lähti veneellä autiolle seudulle yksinäisyyteen. Mutta tieto levisi, ja kaupungeista tuli paljon väkeä maitse hänen peräänsä. Kuinkas kävikään? Ensin hän paransi kaikki sairaat, kävi sitten opettamaan ja kohta ruokki tuhannet pienen pojan eväillä.

PALSTAN TEKSTIT: Jukka-Pekka Ruusukallio

8.9. MuutosvoimaaJeesus paransi usein sokeita, kuuroja ja mykkiä. Moni elämä muuttui, eikä muutos-vastarinta tullut mieleenkään. Oliko sanaa vielä keksittykään? (Mark. 7:31–37)

15.9. Laupias samarialainenTunnettu vertaus on rippikoululeirien va-kio-ohjelmaa. Nuoret dramaturgit ja näytte-lijät panevat parastaan, kun pohditaan, kuka olisi tämän päivän samarialainen? Entä uhri? Lähimmäisyys ei ole teoriaa vaan käytäntöä. (Luuk.10: 25–37)

22.9. KiitollisuusVain yksi spitaalista parantunut palasi kiittä-mään. Entä miten mahtoi olla niiden yhdek-

sän omantunnon laita? Pyhäpäivän teema voisikin olla myös ”kiittämättömyys”. (Luuk. 17: 11–19)

29.9. MikkelinpäiväTänä vuonna almanakka ja kirkollinen ka-lenteri ovat päivälleen samaa mieltä. Siis: hy-vää nimipäivää, kaikki Mikot ja Miikat, Mikat ja Mikaelit! Ylienkelin nimenne voidaan suo-mentaa ”Kuka on niin kuin Jumala?” (Matt. 18: 1–10)

Ulkoilmamessu 22.9. kello 12 Kalevankankaan hautausmaalla

A 3SILTA 9/2019

1a2

2

3

36

6

9a

6

4a6

5

4a4a

10

24a

9b

+117.960

+107.930 +108.090

+118.543

+115.255

64a

+114.625

+107.700+107.700

3

5

1a

5

6

6

10

2

2 2

4a

6

6

8a 8b8b8c

6

4

6

4a69a

2

9b

+107.930

+117.960

+114.681

+115.255

+118.543

+108.090 +108.070

+107.750+107.700

3

24a

2 2

6

6

5 5

4a 9a

29b

9b

3

6

+118.543

+107.930+108.070

+114.681

+107.700

+107.900

2

4a 2 69b

8c8a8b

10

1a

+117.960

+118.543

+114.681

9b

33

6

6

6

64a4a

+107.750

+108.050+108.070

Julkisivumateriaalit:

1a Vesikatto, konesaumattu pelti, tumma harmaa, RR231b Vesikatto, bitumikermi, tumma harmaa2 Puupilarit, palkit ja räystään alustat, liimapuu, kuultokäsitelty tammen sävyyn Tikkurila Valtti, 5080 Vasa3 Keraaminen klinkkerilankku, vaalea Tempio Natural Blanco W2-074a Räystäskourut, syöksytorvet, pellitykset, muovipinnoitettu pelti, tumma harmaa RR234b Pellitykset, muovipinnoitettu pelti, valkoinen RR205 Sokkeli, kiviainespinnoitus harmaa Tikkurila Yki Aitokivi -kivipinnoite, KP16 KPC 49776 Alumiini, polttomaalattu tumma harmaa, RAL 70247 Teräs, polttomaalattu tumma harmaa, RAL 70248a Kaide, lasi, vihertävä Lumon IG-738b Kaide, lasi, oranssi Lumon Tangerine8c Kaide, lasi, sininen Lumon True Blue9a Kaiteet, pilarit, palkit, teräs polttomaalattu tumma harmaa, RAL 70249b Tikkaat, vesikaton varusteet, teräs kuumasinkitty, polttomaalattu tumma harmaa, RR2310 Kuitusementtilevy, tumma harmaa, Cembrit Transparent T161

Kaupunginosa / Kylä Kortteli / Tila Tontti / Rno Viranomaisten merkintöjä

Rakennustoimenpide Juokseva numero

mittakaava

Suunnitteluala Piirustuksen tunnus muutos

Piirustuslaji

Rakennuskohde Piirustuksen sisältö

Työnumero

Tiedosto

Pääsuunnittelijan yhteystiedot: yritys, osoite ja puhelinnumero

ARKSami Tuuhea, arkkitehti SAFAsami.tuuhea@q-ark.fi 040 771 5441

Susanna Rantanen, arkkitehti SAFAsusanna.rantanen@q-ark.fi 050 3138 621

ARK-rakennussuunnittelijan yhteystiedot: yritys, osoite ja puhelinnumero

1 : 100

05.11.2018

105

JULKISIVUTKÄMMENNIEMEN MONITOIMITILAT

KÄMMENNIEMI 8113 3

PERUSKORJAUS / LAAJENNUS 6

688

PÄÄPIIRUSTUS

Aunessalmenkatu 2534240 Kämmenniemi

JULKISIVU ETELÄÄN 1 : 100

JULKISIVU ITÄÄN 1 : 100JULKISIVU LÄNTEEN 1 : 100

JULKISIVU POHJOISEEN 1 : 100

Onko laitosten osoitteiden löytäminen tuottanut harmia?Turun ja Kaarinan seurakuntayh-tymässä on huomattu, että laitoksis-sa oleviin on vaikea saada yhteyttä merkkipäiväonnitteluja varten. Lou-nais-Suomen maistraatti ei luovu-ta osoitetietoja tarkoitukseen, ja asias-ta on tehty valitus Turun hallinto-oi-keudelle.

❶Onko Tampereella ollut vastaavia hankaluuksia, rekisterisihteeri Leena Parkkinen aluekeskusrekis-teristä?– Mielestäni Tampereella ei ole koet-tu suurena ongelmana, että meillä ei ole oikeutta saada laitoksissa tai muis-sa vastaavissa olevien osoitetietoja. Enemmissä määrin tällaisilla henkilöil-lä on tieto postiosoitteesta, mihin toi-vovat postilähetyksensä toimitettavan, esimerkiksi lapsi tai henkilö, joka hen-kilön asioita hoitaa.

❷Onko tällä alueella henkilöitä, joilta puuttuu osoitetiedot tai ne ovat virheelliset?– Aina on sellaisiakin henkilöitä, joil-le meiltä ei löydy osoitetietoa. Syitä tä-hän voi olla monia eikä vain se, et-tä henkilö on esimerkiksi laitoksessa. Henkilö ei ole välttämättä huolehtinut muuttoilmoituksen tekemisestä tai ei ole esimerkiksi ulkomaille muuton yh-teydessä ilmoittanut postiosoitettaan, henkilöllä on tilapäinen osoite ja niin edelleen.

❸Juhlittavat ikäluokat vaihtelevat sekä valtakunnallisesti että Tam-pereen seurakunnissa. Messukylän seurakunnan yli 70-vuotiaille jäse-nille järjestetään yhteinen syntymä-päiväjuhla kuusi kertaa vuodessa. Kutsutaanko muissa seurakunnissa yhteisille juhlille vai mennäänkö onnittelukäynneille vain henkilön itsensä tai omaisen erikseen pyytäessä, seurakuntasihteerit Anu Myllärinen ja Tarja Leskinen sekä seurakunta-assistentit Hanna-Lee-na Autio ja Leena Waismaa?– Tuomiokirkkoseurakunnassa jär-jestetään yhteiset syntymäpäivämes-sut Aleksanterissa ja juhlakahvit Näsil-lä kolme kertaa vuodessa. Niihin lähtee henkilökohtainen kutsu postissa. On-nittelukäynnille mennään pyynnös-tä. Hyvin harvat onniteltavien joukosta pyytävät. Myös laitoksiin tulee onnitte-lukäyntikutsuja.

– Eteläisen seurakunnan 60-vuoti-aille järjestetään kerran vuodessa yh-teinen konsertti, johon lähetetään henkilökohtainen kutsu kahdelle. 70- ja 75-vuotiaat kutsutaan Härmälässä ja Viinikassa messuun ja messun jälkei-sille kakkukahveille.

– Hervannan alueen 70- ja 75-vuo-tiaat kutsutaan ohjelmahetkeen ja kak-kukahveille. 80, 85 ja 90+ -vuotiaat kut-sutaan jokaisella lähikirkkoalueella il-tapäivän ohjelmahetkeen ja kakkukah-veille. Näihin kaikkiin lähetetään hen-kilökohtaiset kutsut kahdelle. Kutsutta-

vat kutsutaan omaan lähikirkkoon.– Onnittelukäynneille mennään

pyynnöstä sekä laitoksiin että kotei-hin. Samoin kuin Tuomiokirkkoseura-kunnassa, harvat pyytävät. Onnittelu-käyntejä tekevät papit sekä diakonia-työntekijät.

– Harju kutsuu kaksi kertaa vuodes-sa 60 vuotta täyttävät ohjelmalliseen kahvihetkeen Lielahden kirkolle. Kutsu on aina kahdelle. Muun ikäisille ei ole yhteisiä juhlia.

Onnittelukortissa pyydetään soitta-maan virastolle, mikäli toivoo työnte-kijän käyntiä merkkipäivänään. Har-vat pyytävät. Onnittelukäyntejä teke-vät papit.

– Ruotsalaisessa seurakunnassa 70-, 75-, 80-, 85- ja 90(+) -vuotiaat kutsu-taan kerran vuodessa kakkukahveille ohjelman kera, ja kutsu on kahdelle.

❹Millaista palautetta juhlista on tullut?– Harjussa palaute juhlista on ollut po-sitiivista ja ihmiset mielellään näihin osallistuvat.

– Palaute on ollut myönteistä ja kut-suttujen määrään nähden moni osal-listuu – ehkä koska ruotsinkielinen yhteisö on pieni ja ihmiset tuntevat toisensa. Onnittelukäynneille tulee pyyntöjä jonkin verran. Sitä en osaa sanoa, jääkö joltakin laitoksessa asu-valta onnittelu- ja kutsukirjeet saa-matta.

Asta Kettunen

Sotaveteraani Jalo Raudanpää juhli vastikään 95-vuotissyntymäpäiväänsä Veljeskodissa. Päivänsankari toivoi paikalle myös pappia, ja onnittelemaan Tuomiokirkkoseurakunnasta saapuikin pastori Tiina Mononen. Onnittelijoihin kuuluivat myös lastenlastenlapset Perttu (7 v.) ja Kira (9 v.).

Ram

i Marjam

äki

Kämmenniemeen nousee muuntuva seurakuntatilaKämmenniemen seurakuntatalon maatyöt alkoivat Aunessalmenkadulla toukokuussa.

Perinteisen kirkollisen tilan sijaan ko-konaisuudesta on tulossa monitoimitila, joka muuntuu monenlaisiin tarpeisiin ja tilanteisiin. Sen on tarkoitus olla myös yhteistyökumppaneiden, kuten järjestö-jen ja koulun käytössä.

Talon on suunnitellut Arkkitehtitoi-misto Q´ARK ja sitä urakoi JHS Han-kerakennus. Kustannuksiksi on lasket-tu 2,35 miljoonaa euroa, ja kokonaispin-ta-ala on 675 neliömetriä.

– Yläkertaan tulee isompi monitoimi-sali, joka laajenee toimistoja rajaavien siirtoseinien aukaisulla vielä isommak-si. Alakertaan tulee naulakkotilat ja ylei-sövessat, inva-wc, toimisto ja pienem-pi sali sekä suurkeittiötyyppisillä laitteil-la varustettu keittiö, kertoo rakennutta-jainsinööri Juha Lehtonen Tampereen seurakunnilta.

Yläkerrassa on kotikeittiömainen keit-tiövarustus kiinteällä tarjoilupöydällä. Kerrosten välillä on kevythissi sekä por-taat. Näköala yläsalista on Aunessillal-le päin.

Arkkitehti, SAFA Sami Tuuhea Q´ARKista mainitsee, että julkisivut ovat rakenteiltaan tuulettuvat, ja seinät ver-hotaan satunnaisladotuilla vaaleilla klinkkerilankuilla.

Rakennuksen on tarkoitus valmis-tua alkuvuodesta 2020 ja ottaa käyttöön pääsiäiseen mennessä.

Seurakunta on toiminut Kämmennie-messä vuokratilassa, joka soveltuu tä-hän käyttöön huonosti.

Uusia toiminnallisia tiloja Kämmen-niemeen alettiin suunnitella osana Messukylän seurakunnan tilojen koko-naisuutta. Teiskon hautausmaalle ra-kennetaan ensi vuonna huoltoalue ja sen yhteyteen hautausmaan sosiaaliti-lat. Vanha rakennus puretaan.

Asta Kettunen

kysymystä

Uusi rakennus alkoi olla hahmol-laan heinäkuun loppupuolella.

Han

nu

Juko

la

Julkisivu etelään

A 4 SILTA 9/2019

Eteläisen seurakunnan kirkkoherran virka avoinnaSuomen 13. suurimman seurakunnan kirkkoherran virka on avoinna. Hakuaika päättyy 13.9.2019.

Hakuilmoituksessa hakijoilta odote-taan muun muassa ”strategisen ajattelun taitoa, kykyä hahmottaa kokonaisuuksia sekä taitoa visioida tulevaa unohtamatta

perinteitä.” Työssä painottuvat hallinnol-linen osaaminen sekä talous- ja henki-löstöjohtaminen.

Kirkkoherran valitsee Eteläisen seura-kunnan seurakuntaneuvosto tämänhet-kisen arvion mukaan marraskuussa.

Tehtävä tuli avoimeksi, kun nykyisel-

le kirkkoherralle, rovasti Jussi Mäkisel-le myönnettiin alkukesästä ero tehtä-västään ensi vuoden maaliskuun alusta lukien.

Haun etenemisestä kerrotaan seura-kuntien verkkosivuilla tampereenseura-kunnat.fi sekä Silta-lehdessä.

kuunnella tamperelaisnäyttelijä Ahti Joki-sen lukemana. Sovellusta voi käyttää äly-puhelimella tai tietokoneen nettiselaimella.

Pirkanmaan kulttuurirahasto myönsi vii-me keväänä työryhmälle 10 000 euron apu-rahan mobiilikartan valmistamiseksi. Työ-ryhmään kuuluvat Jari Myllärin lisäksi ke-hittämistyön asiantuntija ja tiedottaja Eva Wäljas, hautaustoimen päällikkö Jyrki Leh-tonen, viestintäjohtaja Sami Kallioinen ja pastori Jussi Holopainen seurakunnilta.

Mobiilikartta saadaan valmiiksi parahik-si ennen Tampereen 240-vuotisjuhlia, sil-lä julkistamisjuhlat ovat 22.9. Kalevankan-kaan hautausmaalla. Juhlallisuudet alkavat ulkoilmamessulla kello 12, ja päivä jatkuu opastetuilla ja omatoimisilla hautausmaa-kierroksilla.

Elävä puisto– Olen pohtinut työtä tehdessäni paljon enemmän elämää kuin kuolemaa, sanoo Anni Mylläri, joka on tuottanut karttaan tekstit ja sisällöt.

– On ollut mielenkiintoista syventyä elä-mäntarinoihin ja tutustua tamperelaisiin merkkihenkilöihin. Myös kuljeskelu hau-tausmaalla on ollut mukavaa, sillä se on puis-to täynnä elämää: olen nähnyt oravia, myy-rän ja lukuisia lintuja, jotka ovat yllättävän kesyjä. Kalevankangas on monipuolinen ja elävä luontokohde keskellä kaupunkia.

Hautausmaakartan tarinat pohjautuvat toimittaja Hannu Hyttisen laatimiin tekstei-hin, jotka on aikaisemmin julkaistu paperi-sessa hautausmaakartassa. Mobiilikartassa on niiden lisäksi paljon uusia nimiä, ja Myl-läri on linkittänyt tarinoihin lisämateriaalia Ylen elävästä arkistosta.

– Aikaisempi versio oli hyvin miesval-tainen. Nyt yritin löytää mukaan enemmän naisia.

Anni Mylläri on tutkinut Tampereen his-toriaa, kaivellut arkistoja ja käynyt läpi muis-tokirjoituksia. Projektin myötä hän sanoo oppineensa ennen kaikkea Tampereesta ja tamperelaisuudesta:

– On käynyt selväksi, että täällä on aina ollut vahvoja sillanrakentajia ja kehittäjiä, jotka ovat luotsanneet kaupunkia pois vai-keista ajoista ja vastakkainasettelusta.

– Tampereen historiassa olisi paljon opit-tavaa siinä, miten tunnistetaan traumat ja vastakkainasettelut ja miten niistä päästään yli.

Anni Mylläri uskoo, että mobiilikartas-ta on iloa monille kohderyhmille. Hän toi-voo, että esimerkiksi opettajat ja opiskelijat voivat hyödyntää sitä kouluprojekteissaan. Toisaalta vierailu hautausmaalla on hyväk-si kenelle tahansa:

– Monilla ihmisillä on nykyisin kovin vie-

raantunut suhde kuolemaan. Luulen, että jos ihmiset liikkuisivat enemmän hautaus-mailla, myös suhde kuolemaan voisi muut-tua normaalimmaksi.

– Usein hautausmaat esitetään elokuvis-sa ja kirjallisuudessa pelottavina paikkoina, vaikka ne päinvastoin ovat täynnä elämää, Mylläri pohtii. ✦

Eva Wäljas

Karttasovel-lus avautuu piakkoin osoitteeseen kalevankan-gas.fi.

Haaste tamperelaisilleOnko sukulaisesi tai ystäväsi hau-dattu Kalevankankaan hautaus-maalle? Tule kertomaan läheise-si tarina. Haastamme ihmisiä tu-lemaan hautausmaalle läheisensä haudan luo 22.9. kello 14–15.

Pääportilla jaetaan tapahtuma-päivänä Mummon Kammarin va-paaehtoisten askartelemia ruu-sukkeita, joista muut voivat tun-nistaa tarinankertojat. Olisi upeaa, jos mahdollisimman moni tavalli-nen elämäntarina tulisi kerrotuksi ja kuulluksi.Moro & Tampereen seurakunnat

Kalevankankaan hautausmaa saa oman karttasovelluksen

Kalevankankaan hautausmaalla voi pian suunnistaa matkapu-helimen avulla. Uusi karttaso-vellus antaa äänen edesmen-neille tamperelaisille merkki-

henkilöille. Se avataan 22. syyskuuta.– Kalevankankaan hautausmaalle on hau-

dattu kymmeniä tamperelaisia merkkihen-kilöitä, joiden ansiosta Tampere oikeastaan on sellainen kuin se on. Nyt heidän elämän-työnsä nostetaan esiin uudessa opastuskar-tassa, kertoo Moro-lehden tuottaja Jari Myl-läri, joka on yksi kartan tekijöistä.

Kalevankankaalta löytyy niin kirjailija Väinö Linnan, muusikko Juice Leskisen, pu-napäällikkö Hugo Salmelan kuin arkkitehti Wivi Lönninkin viimeinen leposija.

Hautausmaa on peräti 17 hehtaarin suu-ruinen, ja alueella käy vuosittain kymme-niä tuhansia ihmisiä. Se onkin Tampereen suurin nähtävyys ja turistikohde. Sen vuoksi Tampereen seurakunnat ja Moro-lehti teke-vät yhdessä uuden digitekniikkaa hyödyntä-vän kännykkäkartan, jossa merkkihenkilöi-den elämäntyö saa pääroolin.

Karttasovelluksessa on hautapaikan si-jainti, kuva ja lyhyt selostus henkilöstä tai hautamuistomerkistä. Tekstit voi myös

Tuottaja Anni Mylläri ja tiedottaja Eva Wäljas toivovat, että uusi karttasovellus lisää kaupunkilaisten kiinnostusta Kalevankangasta kohtaan.

Han

nu

Juko

la

A 5SILTA 9/2019

Tays tarjoaa huoneet hiljentymiseenTays Keskussairaalan uusi pääsisään-käynti avataan lauantaina 28. syyskuu-ta. Uuden pääaulan yhteyteen on tehty uusi hiljentymishuone, jonka läheisyy-dessä on myös sairaalapastoreiden työ-huone. Toinen hiljentymishuone R-ta-lon aulassa jää edelleen käyttöön.

Huoneet ovat potilaiden, sairaalassa vierailevien ja henkilökunnan käytössä henkilökohtaista hiljentymistä varten.

Uutta on myös potilasjärjestöjen käyt-töön tarkoitettu Kohtaamispaikka, jossa voidaan järjestää esimerkiksi neuvon-taa, vertaistukitapaamisia ja muita ta-pahtumia. Tavoitteena on tarjota tietoa, toivoa ja tukea potilaille ja heidän lähei-silleen, ja näin auttaa jaksamista sekä sairauden kanssa elämisen opettelua.

Pääaulan avaaminen on osa isom-paa rakennushanketta, johon kuuluvat myös uudet L- ja D-rakennukset. L-ra-kennukseen keskitetään lasten ja nuor-ten sairauksien hoito, ja se otetaan käyttöön vaiheittain syyskuusta alkaen. Vuodenvaihteessa avattavaan D-raken-nukseen sijoittuvat muun muassa syn-nytykset, tuki- ja liikuntaelinten hoito sekä verisuonikirurgia.

Tamperelaiset kutsutaan tutustumaan uuteen aulaan ja uusien rakennuksien palveluihin lauantaina 28.9. kello 10–13. Sen jälkeen Keskussairaalan uusi pääsi-säänkäynti on normaalisti käytössä, ja ovet ovat avoinna päivittäin kello 6–22.

Tays Keskussairaalan osoitteeksi vaihtuu avajaisten yhteydessä Elämän- aukio 2. Avajaiset ovat osa Tampereen päivän ohjelmaa.

Muutakin juhlintaaTampere täyttää lokakuun alussa 240 vuotta, ja syntymäpäiviä juhlitaan mo-nen päivän ajan. Juhlavuosi huomioi-daan esimerkiksi 29.9. mikkelinpäivän messussa Tuomiokirkossa sekä Kalevan kirkon messussa, joka on osa ELY:n ke-säjuhlien kiitosjuhlaa.

Uusi Verso tarjoaa Laikunlavalla 28.9. perhepuuhaa, ja samana päivänä on Perhetori-tapahtuma Seurakuntien ta-lossa. tampere.fi/tampereenpaiva

Nuorten ääni kuuluu jatkossa paremminNuoret saavat äänensä kuuluviin seu-rakuntien päätöksenteossa aiempaa paremmin Tampereella. Aloite asiasta tuli seurakunnan toiminnassa mukana olleilta nuorilta. Nuoret saavat oman edustuksensa niin seurakuntaneuvos-toihin kuin yhteiseen kirkkovaltuus-toonkin.

Yhteinen kirkkoneuvosto päätti elo-kuun kokouksessaan pyytää neuvosto-ja nimeämään nuorten edustajat.

– Olemme olleet iloisia aloitteem-me saamasta vastaanotosta, sanoo Leo Turpeinen, joka on yksi aloitteen te-kijöistä.

– Tampereen nuorille tarjoutuu mahdollisuus nähdä, kuinka päätök-set syntyvät, ja samalla he saavat väy-län vaikuttaa asioihin nuorten näkö-kulmasta.

Myös kehitysjohtaja Timo Takala

iloitsee päätöksestä:– Nuorten näkökulman monipuo-

linen vahvistaminen päätöksente-ossa on tulevaisuuden kannalta tär-keä tavoite. Luottamushenkilöiksi va-litut nuoret seurakuntalaiset ovat täs-sä asiassa avainasemassa. Tavoitteen toteutumista on kuitenkin hyvä edis-tää myös muilla säädösten mahdollis-tamilla tavoilla.

Seurakuntaneuvostoihin valitaan kaksi nuorta. Yhteiseen kirkkovaltuus-toon valitaan yksi nuori kustakin seu-rakunnasta. Kokouksissa heillä on läs-näolo- ja puheoikeus. Lisäksi nuoret voivat tuoda ajatuksiaan esiin asioiden valmisteluvaiheissa.

Edustajien kausi on kalenterivuoden mittainen. Heidän toimintansa pää-töksentekoelimissä on poliittisesti si-toutumatonta, ja he edustavat seura-

kuntansa nuoria. Seurakunnat päättä-vät itse tavasta, jolla heidät valitaan.

Aloitteentekijöillä on jo selkeä nä-kemys asioista, joita ainakin halutaan edistää:

– Toivomme nuorten pystyvän vai-kuttamaan oman isostoiminnan re-sursseihin sekä seurakuntatoimin-nan uudelleenbrändäykseen niin, että isostoiminta alkaa näyttää aidosti tä-män päivän nuorilta. Samalla isostoi-minta voisi olla paljon houkuttelevam-paa yhä useammalle nuorelle, Turpei-nen linjaa.

Seurakuntaneuvostot nimeävät edustajat syksyllä 2019. Toimikau-si alkaa ensi vuoden alussa ja päättyy 31.12.2020. Saatujen kokemusten pe-rusteella jatkosta päätetään syyskau-della 2020. ✦

Eva Wäljas

Han

nu

Juko

la

Soivaahoivaa-sivut avautuivatSoivaa hoivaa -pilottihanke alkoi Harjun seurakunnassa elokuussa. Tampereen seurakuntien verkkosivujen suojiin pe-rustettu sivusto soivaahoivaa.fi jakaa tie-toa hankkeesta ja sen tapahtumista sekä koulutuksista.Hanke tarjoaa läntisellä Tampereella si-

jaitseviin palveluasumisyksi-köihin monimuotoista mu-siikkia asukkaille, heidän läheisilleen ja henkilökun-nalle monen ikäisten musii-kin harrastajien voimin.Asiasta innostuneille tarjotaan

valmennusta, tietoa ja musii-killisia valmiuksia sekä reitti toimia vapaaehtoistyössä.Tavoitteena on, että palve-luasumisyksiköt saavat mu-

siikkitoiminnan osaksi viik-kotoimintaansa.

Aloitteen tehneet nuoret haluavat muun muassa säätää mielikuvaa isostoiminnasta nykyaikaisem-paan suuntaan. Ilkon rippi-koulussakin nuorempiaan tuki joukko isosia ja apuopettajia.

Elokuun lopussa uuden hiljenty-mishuoneen kalustaminen oli vielä kesken.

An

na-M

ari Martikain

en

Jussi L

aitin

en

Uutta elämisen kulttuuriaKokeilut, yhteistyöhakuisuus ja muutos seurakuntalaiskeskeisyyteen lei-maavat toimintakulttuuria, ilmenee Uusi elämisen kulttuuri – muutos Tampereella -verk-kojulkaisusta. Se kuvaa sekä Tampereen seurakuntien rakenneuudistusta että toi-mintakulttuurin muutosta.

Vuosien 2009–2014 seurakuntaraken-teen muutoksessa yhdentoista seurakun-nan sijaan perustettiin viisi seurakuntaa. Julkaisu perustuu tutkimukseen, joka ku-vailee myös tämän monien kannalta ki-peänkin prosessin.

Työntekijöille ja vapaaehtoisille järjes-tetyt yhteisövalmennukset ja -koulutukset ovat luoneet perustaa uusille tavoille tehdä työtä ja elää seurakuntana. Ekologisen vas-tuun kantaminen ja ympäristön signaalien kuuleminen ovat yhä keskeisempi osa kir-kon työntekijän ammatillisuutta.

Yhä enemmän rakennetaan yhteistyö-tä myös muiden toimijoiden, kuten järjes-töjen, kaupungin ja kouluttavien oppilai-tosten kanssa.

Otsikon sanapari ”elämisen kulttuuri” perustuu tutkimushaastatteluun, jossa dia-

koniatyöntekijä pohtii hävikkiruuan jake-lun vaikutusta kirkkotilaan.

Toimintatapojen, työmenetelmien tai ra-kenteiden uudistamisen lisäksi muutokses-sa on kyse omien ajattelumallien ja asen-teiden haastamisesta sekä kirkon ja seura-kunnan elämän ja tehtävän pohdinnasta.

Raportin toimittivat Mikko Malkavaa-ra ja Minna Valtonen, ja se löytyy Kirkon tutkimuskeskuksen sivuilta. Sen voi tilata myös painettuna.evl.fi/kirkontutkimuskeskus/julkaisut

A 6 SILTA 9/2019

TEKSTI: Elina Korkee KUVA: Antti Wiikari

Miia Moisio, 45, kulki melkein 30 vuotta masennus jatkuvana seu-ralaisenaan. Oli parempia ja huo-nompia aikoja,

mutta harmaa peitto elämän yltä ei vain väistynyt. Nyt hän pitää terapiavastaanot-toa ja viimeistelee toista kirjaansa, jonka ai-heena on surun kohtaaminen.

– Se, että olen itse toipunut, antaa asiak-kaillekin toivoa, hän sanoo.

Jokaisella on oma tiensä toipumiseen – monesti pitkä. Kovin urakka on toipujalla itsellään. Jos hänellä on halu toipua, on lä-heistenkin helpompi jaksaa kulkea rinnalla.

– Tiedän, miltä masennus voi tuntua. Mulla on kova halu auttaa, se tulee ehkä siitä omasta taustasta, sanoo Moisio.

Ylioppilaaksi kirjoitti syömishäiriöinen ja alipainoinen Miia. Kun hän oli aloittanut opiskelut, äiti otti asiakseen patistaa hänet lääkärille. Myöhemmin nainen tapasi tera-peuttia tunnollisesti kolme vuotta, puhui it-sestään ja asioistaan, ymmärsi jotain lisää. Mutta masennus jäi.

– Siihen on varmaan monta syytä. Tera-pia jäi kesken, Kelan tukema kolme vuot-ta ei riittänyt.

– Ehkä terapiasuuntaus oli minun tapauk-sessani väärä. Hyväksyvä asenne oli kyllä siinä, mutta terapeutti ei paljon sanoittanut mulle asioita.

– Olin analyysiin ja ajatteluun taipuvai-nen, eikä terapiassa oikein ollut läsnäolon ja pään rauhoittamisen ulottuvuutta. Tunteet-han on se, mitä pitäisi pystyä kohtaamaan.

Miia Moisio valmistui teologian mais-teriksi seitsemässä vuodessa, avioitui ja sai kaksi lasta. Seitsemään vuoteen kotiäitinä

mahtui kaksi synnytyksen jälkeistä masen-nustilaa. Välillä oli vähän parempi olla, sit-ten taas huonompi. Tuntui, että muuta ker-rottavaa itsestä ei ollut kuin että kärsii ma-sennuksesta.

Läsnäolo avasi tienLopulta tuli päivä, jona Moisio katsoi it-seään peilistä ja sanoi ääneen: nyt riittää. Itsetuhoisuus oli väistynyt, mutta masen-nus tuntui pysyvän kiinni liiman lailla. Jo-tain oli tehtävä.

Tässä tapauksessa käänne kohti parem-paa löytyi homeopaatin avustuksella. Ho-meopaatti kuunteli tarkasti, suhtautui kuin ihmiseen, sekoitti sopivaksi arvioimansa val-misteen. Ja suositteli Eckhart Tollen kirjaa Läsnäolon voima.

– Läsnäolon teemoista tuli mulle tosi mer-kityksellisiä asioita, se avasi ihan uusia ulot-tuvuuksia. Meni muutama kuukausi – kak-si tai kolme kuukautta – ja alkoi tuntua pa-remmalta.

Moni masennuksesta toipuva päätyy muutoksiin myös ulkoisessa elämässään – uuteen työpaikkaan, jossa on helpompi olla tai jättämään taakse ihmissuhteita, joissa on huono olla. Miia Moisio päätyi avioeroon.

– Kun alkaa kuunnella itseään, se pa-kottaa muutoksiin ulkoisessakin elämässä. Omalla kohdallani ero oli välttämätön. Ei ollut huono suhde, mutta se ei ollut minulle hyvä. Ero oli iso asia, tosi rankka prosessi.

Suhde lapsiin on aina ollut läheinen. Van-hempi heistä on nyt 14-vuotias. Kun sairaus on väistynyt ja jaksaa paremmin, on van-hemmuuskin helpompaa.

– Äitiydestä on tullut helppoa, mukavaa, vapaata, miellyttävää. Kun on oman sisäi-sen lapsensa kanssa sinut, on helpompaa.

Masentuneen mielenmaisemaMasennuksen taustalla on monenlaisia asioita, ja jokaisella ihmisellä on oma hen-kilöhistoriansa. Samankaltaisia piirteitä ma-sentuneen mielenmaisemassa ovat ainakin vaativuus itseään kohtaan ja vajavuuden ko-kemus, Moisio listaa. Ehkä myös perfektio-nismi eli täydellisyyden tavoittelu.

– Ja sitten se väsymys ja voimattomuus.

Masennuspeiton alta valoon– ja valoa kohti saattelijaksi

”Ennen kuin voi lähteä astelemaan vuorta kohti, on noustava lattialta.”

(Kirjasta Toivon kirja masennuksesta)

Elämän sävyt– luentoja elämän merkityksel-lisistä asioista Lempäälän kir-kossa keskiviikkoisin:

Miia Moisio aloittaa 11.9. kello 18 Elämän sävyt -illat Lempäälässä Pyhän Birgitan kirkossa (Kirkko-polku 1). Luennon otsikkona on Toivoa masentuneelle. Keskuste-lua voi jatkaa iltapalan (2 €) äärellä Lempoisten seurakuntatalossa.

Seuraavat illat ovat 9.10. kello 18 aiheenaan Onnellisuuden läh-teet, luennoitsijana psykologian prosessori emeritus Markku Oja-nen ja 30.10. kello 18 aiheena Elä-män merkityksellisyys surun ja luopumisen keskellä, luennoitsi-jana teologian tohtori, pastori Su-vi Saarelainen.

Myös hyväksynnän haku muilta – masentu-nut tuntuu tosi paljon tarvitsevan ulkoa tu-levaa hyväksyntää.

Kun mieli on maassa, kehotukset tsem-pata ja ryhdistäytyä eivät auta yhtään. Käve-lylenkille mukaan pyytäminen saattaa auttaa.

– Semmoiset sanat, jotka paljastavat, et-tä toinen ei ymmärrä masentuneen ihmisen mielenmaisemaa, tuntuvat pahalta. Se ko-rostaa vääränlaisuuden kokemusta ja lisää hylkäämisen tunnetta. Enemmän pitää yrit-tää ymmärtää ja kulkea rinnalla.

– Usein masentuneen läheiset yrittävät hirveän paljon. Läheisten täytyy myös suo-jata itseään ja pitää itsestään huolta. Masen-nuksen imu voi olla aika kova, se ehkä hou-kuttelee läheisen oman masennuksen esille. Siksi olisi tärkeää, että koko perhe olisi avun piirissä – harvoin niin on.

Toipuminen voi pelottaaVaikka olo tuntuisi miten pahalta, myös toi-puminen voi joskus tuntua pelottavalta. Toi-puminen on muutos, johon pitää olla itse valmis.

– Se on vähän kuin alkoholismista toi-puminen. Täytyy itse sitoutua hoitoon – ei voi olla niin, että joku tulee ja ottaa masen-nuksen pois.

Kokemuksen valossa tehokkaimpana hoi-tona pidetään lääkkeiden ja terapian yhdis-telmää. Tukea kuntouttavaan psykoterapi-aan saa Kelasta enimmillään kolmeksi vuo-deksi.

– Minua suututtaa, jos ihmiset eivät saa apua – se, että sitä on vaikea saada. Apu on niin helposti sitä, että on pelkästään ne lääk-keet. Sairastamisajanjaksot ovat pitkiä, voisi vähemmälläkin päästä. ✦

A 7SILTA 9/2019

MIIA MOISIO

• syntyi Ylöjärvellä 1973, ylioppilas 1992

• au pairina Saksassa 1993–94

• teologian maisteriksi 2001

• sielunhoidon jatko-opiskelija

• tutkija ja opettaja Helsingin yliopiston teologisessa tiedekun-nassa 2000–2005

• vihittiin papiksi 2012

• sielunhoidon yliopisto-opettajana 2012–2015

• osa-aikaisena pappina Helsingin Vartiokylän seurakunnassa 2018–19

• vuodesta 2015 päätoimisena hyvinvointialan yrittäjänä: skeema- eli tunnelukkoterapeutti, mindfulness-ohjaaja, parineuvoja, erose-minaarien ohjaaja, vieraileva puhuja

Masennukseen pitää tarttua niin napakasti, että ihminen pääsee takaisin kiinni ihan oikeaan, elämäniloi-seen elämään, Miia Moisio toteaa viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Toivon kirja masennuksesta. Toisen kirjan, Lupa surra, on määrä ilmestyä lokakuussa.

Omaisten vertaistukijärjestöissä on huomattu, että monet ammattilaiset toivovat ja tarvitsevat lisää tukea surevien omaisten kohtaamiseen ja auttamiseen. Tarpeeseen vastaamaan perustettu surujärjestöjen hanke on ollut käynnissä vuoden, ja saadun palautteen perusteella työtä on pidetty tärkeänä. Ammattilaisten tuella on tutkimustenkin mukaan paljon vaikutusta omaisten jaksamiseen.

Aleksi, Virpi Koposen poika, kuo-li 12-vuotiaana. Hän sairasti kas-vuhäiriöoireyhtymää, joka näkyi pienikokoisuutena ja jaksamison-gelmina, mutta muuten Aleksi oli

tavallinen nokkela pikkupoika.Hänen ollessaan noin kahdeksanvuotias todet-

tiin, ettei oireyhtymän aiheuttamiin sydänongel-miin ole ratkaisua, ja seuraavien vuosien aikana hoidoilla pyrittiin lievittämään pojan kipuja ja vaivoja. Viimeisten päivien ajan Aleksia saatto-hoidettiin kotona.

Aleksin kuolemasta on nyt seitsemän vuotta. Nykyisin Virpi Koponen toimii vapaaehtoisena kokemusasiantuntijana vertaistukijärjestöjen yh-teisessä Surevan kohtaaminen -hankkeessa, joka kouluttaa läheisensä menettäneitä tekemään vie-railuja ammattilaisten ja opiskelijoiden luokse.

Koulutetut kokemusasiantuntijat kertovat omasta surustaan ja surevalle tarjolla olevasta tuesta, ja auttavat näin ammattilaisia heidän tär-keässä työssään. Kokemustensa pohjalta Kopo-nen toivoo ennen kaikkea tehokasta ja rehellis-tä tiedon antamista sekä kokonaisvaltaista tukea perheille.

Perhe tarvitsee aikaa toisilleen– Oli jaksoja, jolloin Aleksi ei ollut sairaalassa, mutta hän ei myöskään jaksanut käydä koulua. Tätä jouduin perustelemaan sekä koulussa että omalla työpaikallani. Tuntui, etteivät kaikki ym-märtäneet, että tilanne todella on niin vakava kuin mitä se oli, ja jouduin kuuntelemaan ikäviäkin kommentteja.

– Olisi ollut hyvä, jos joku muu taho olisi aut-tanut koulua Aleksin tilanteen ymmärtämisessä ja järjestämisessä, ja ihan työsuojelunäkökulmas-

ta olisin tarvinnut apua omassa työsuhteessani. Olisin tarvinnut enemmän apua tällaisissa käy-tännön asioissa, Koponen kuvaa.

– Jälkikäteen olen katunut sitä, että tunsin tur-haa syyllisyyttä koulun ja työn suhteen. Olisi pi-tänyt keskittyä enemmän perheen yhteiseen ai-kaan ja toistemme tukemiseen. Sisarusten huo-mioiminen on myös tärkeää.

– Yritin hankkia meille tukiperhettä, mutta se ei onnistunut. Olisimme todella kaivanneet ulko-puolista tahoa ohjaamaan ja neuvomaan, niin että olisimme voineet itse keskittyä viettämään aikaa lapsen kanssa tämän viimeisinä hetkinä.

Tukea myös kuoleman jälkeenKun tilanne Aleksin kuoleman jälkeen rauhoittui, alkoi koko perhe oireilla psyykkisesti.

– Kävimme terapiassa purkamassa asioita. Et-sin apua hakukoneiden kautta, ja löysin tukiryh-män, jossa kävin muutaman kerran. Viiden vuo-den kuluttua Aleksin kuolemasta sain keskussai-

raalasta kirjeen, jossa kerrottiin KÄPY ry:n tu-kiryhmästä.

– KÄPYn kautta saatu vertaistuki on ollut mi-nulle todella tärkeää. Vertaistukiryhmässä saan puhua Aleksista vapaasti ja muistella häntä. Tu-kiryhmä on yhteisö, jonka olen löytänyt Aleksin ansiosta. Se ajatus tuntuu lohdulliselta. Meillä on yhteinen juttu ja tapa viettää aikaa yhdessä, vaik-ka Aleksi onkin kuollut.

Koponen toivoo, että vertaistuen mahdollisuu-desta kerrottaisiin sairaalassa heti kuoleman kos-kettaessa. ✦

Maiju Hirvonen

Lisätietoa: kapy.fiTenorissimo pitää 6.10. kello 15 Tampereen tuomiokirkossa hyväntekeväisyyskonsertin, jonka tuotto ohjataan KÄPY – Lapsikuole-maperheet -yhdistykselle ja Pirkanmaan Syöpäyhdistykselle. Lisätietoa konsertista on lokakuun Sillassa.

Vertaistukiryhmässä Virpi Koponen saa muistella Aleksia vapaasti, ja ryhmän tarjoama tuki onkin ollut hänelle todella tärkeää.

San

na R

antan

en

Kokemusasiantuntija auttaa ammattilaisia työssään

Surevan kohtaaminen

• Surevan kohtaaminen on ammattilaisille suunnattu neljän vertaistukijärjestön yhteistyöhanke, joka järjestää kokemusasiantuntijatoimintaa sekä kokoaa ja levittää tietoa. Se pyrkii lisäämään ammatti-laisten osaamista ja rohkeutta kohtaamisissa läheisensä menettäneiden kanssa.

• Hankkeen takana on neljä surujärjestöä: Huoma – Hen-kirikoksen uhrien läheiset, KÄPY – Lapsikuolemaperheet, Suomen nuoret lesket ja Surunauha – vertaistukea itse-murhan tehneiden läheisille. Lisätietoa hankkeesta, surusta ja surevan kohtaamisesta sekä kokemusasiantuntijavierailun tilaamisesta löytyy hankkeen verkkosivulta surevankohtaa-minen.fi.

KÄPY – Lapsikuolema-perheet

• KÄPY – Lapsikuolemaper-heet ry on vertaistukiyh-distys, joka tarjoaa tukea ensisijaisesti vanhemmille ja perheille, joiden lapsi on kuollut raskauden myöhäi-sessä vaiheessa, vauvana, lapsuudessa tai nuorena aikuisena.

• Yhdistyksellä on yli 150 vapaaehtoista eri puolilla Suomea tukemassa lapsen kuoleman kokeneita perheitä muun muassa ryhmänohjaajina ja tuki-henkilöinä. Pirkanmaalla vertaistukiryhmiä on Tampereella ja Lempäälässä, ja ne kokoontuvat kerran kuukaudessa.

A 8 SILTA 9/2019

Kevättalvella Ella Räsänen harjoitteli Etelä-Afrikassa ja keväällä Portugalissa. Heinäkuussa hän osallistui vauhdittajana naisten 800 metrin juoksuun yleisurhei-lun GP-kisoissa Ratinan stadionilla.

ELLA RÄSÄNEN

• Syntynyt Kangasalla 27.1.1994

• Edustaa Esbo Idrottsföre-ningiä, aiemmat seurat Tampereen Pyrintö ja Kangasalan Kisa

• Valmentaja Petra Stenman, vuoteen 2014 asti Juha Sainio

• Ennätykset ulkoradoilla: 100 metriä 11,80 (2012), 200 metriä 23,79 (2012) 400 metriä 53,44 (2011)

• Ennätykset sisäradoilla: 60 metriä 7,55 (2013), 200 metriä 23,67 (2013), 400 metriä 52,37 (2013)

• Isä on kilpaillut keskimatkoilla ja äiti pikamatkoilla

• Opiskeli viulunsoittoa musiikkiopistossa (klassinen linja) noin 14 vuoden ajan. On soittanut aiemmin myös Menominor-kansanmusiik-kiyhtyeessä

A 9SILTA 9/2019

Kangasalta kotoisin oleva Ella Räsänen osoittautui jo lapsena poikkeuksellisen lahjakkaaksi pikajuoksijaksi. Hän rikkoi ikäkausiennätyksiä ja nousi yleisessä sarjassa Suomen huipulle 15-vuotiaana. Vähitellen päämatkaksi valikoitui 400 metriä.

TEKSTI: Juhana Unkuri KUVAT: Hannu Jukola

Kovalle kansainväliselle tasol-le Ella Räsänen nousi hal-likaudella 2013, jolloin hän oli 19-vuotias. Göteborgin EM-halleissa 400 metrin al-kuerissä syntynyt aika 52,37 oli sisäratojen Suomen ennä-tys ja 20-vuotiaiden Euroo-

pan-ennätys.Hän oli jo vuosia aiemmin asettanut tavoitteekseen

päästä mukaan Rion vuoden 2014 olympialaisiin. Hal-lituloksen myötä tavoite vaikutti realistiselta.

Kesällä 2013 alkoivat kuitenkin vastoinkäymiset. Noin viiden vuoden sisällä hänen selkänsä hajosi kol-me kertaa, pienempiä vammoja oli useita, ja kantapää-vamma vaati leikkauksen.

– Paloin loppuun niin fyysisesti kuin henkisesti. Minulla diagnosoitiin keskivaikea masennus vuonna 2015, ja kävin psykoterapiassa kolmen vuoden ajan. Lisäksi minulla oli ahdistusta, johon söin puolen vuo-den ajan mielialalääkkeitä. Minulla oli myös syömis-häiriöoireita.

Räsäsen mukaan ongelmien taustalla oli kokonais-valtainen fyysinen ja henkinen ylikuormitus.

– Kuormaa oli kertynyt pitkältä ajalta, ja lopulta en päässyt enää sängystä ylös. Vaikeimmista hetkistä on jo aikaa, mutta ei masennus häviä tuosta vaan. Edel-leen minulla saattaa olla alavireisempiä pätkiä. Omaa mielialaa pitää osata seurailla, hän pohtii ja kertoo käy-vänsä nykyään juttelemassa urheilupsykologin kans-sa kuukausittain.

Takaisin kisoihin leirien kauttaRäsänen toteaa ylikuormituksen syntyneen osittain sen takia, että hän kävi lukiota Tampereella Kangasalta. Matkoihin meni paljon aikaa, välimatka toi aikataulul-lisia haasteita ja harjoittelusta palautuminen vaikeutui.

– Jälkikäteen on helppo sanoa, että olisi kannatta-nut käydä lukiota Kangasalla tai muuttaa Tampereel-le. Tuolloisessa tilanteessa oli vaikea nähdä, mistä kii-kastaa.

Räsänen korostaa, etteivät hänen ongelmansa joh-tuneet vääränlaisesta harjoittelusta tai siitä, että val-mentajat olisivat vaatineet nuorelta urheilijalta liikaa.

– On selvää, että huippua tavoiteltaessa onkin har-joiteltava kovaa.

Nyt – viiden vuoden tauon jälkeen – Ella Räsänen, 25, tekee paluun kisoihin.

Haastatteluhetkellä takana oli kolmen viikon Por-tugalin-leiri. Leiri oli osa kilpailukaudelle valmistavaa jaksoa, jossa korostuu tehollinen harjoittelu: määrä vä-henee, mutta tehot kasvavat.

– Leiri sisälsi nopeutta, tehointervalleja, nopeuskes-tävyyttä, kontrastivoimaa, nopeusvoimaa, palauttavaa aerobista harjoittelua joko juosten tai pyörällä, pilatesta tai joogaa, keskivartalo-harjoituksia, määräintervalle-ja juosten tai pyörällä, juoksutekniikkaa ja kehonhuol-

toa, hän listaa ja toteaa, että tehollisen harjoittelun li-sääntyessä myös huoltavan harjoittelun osuus kasvaa.

Maaliskuussa Räsänen leireili Etelä-Afrikassa. Siel-lä korostui määrällinen harjoittelu.

Hän muistuttaa, että leireillä on mahdollisuus kes-kittyä urheiluun täysillä. Palautuminen, ruokailu ja le-po on optimoitu palvelemaan kovaa harjoittelua.

– Ulkomaanleireillä lämpö ja olosuhteet tapaavat ol-la kunnossa. Lisäksi niillä on mahdollisuus harjoitella kovien kotimaisten ja ulkomaisten kilpakumppanien kanssa. Myös ympäristönmuutos tekee monesti hyvää.

Lukuisia syitä jatkaaViime vuosina lopettaminenkin on käynyt välillä Rä-säsen mielessä. Hän kertoo epäilleensä itseään, lah-jakkuuttaan ja mahdollisuuksiaan päästä enää takai-sin huipulle. Vaikeimpina hetkinä hän ei halunnut edes ajatella urheilua.

– Lisäksi mietitytti, kuuluuko itselle rakkaan asian tuottaa niin paljon pahaa oloa ja eikö tästä touhusta pitäisi nauttia. Kertaakaan en ole silti ajatellut tosissa-ni, että tämä oli nyt tässä. Aina on ollut takaraivossa se palo, että täältä tullaan vielä takaisin.

Syitä jatkaa oli lukuisia. Yksi niistä on rakkaus kil-pailemiseen ja harjoitteluun. Räsänen kokee, ettei saa mistään muusta tekemisestä samanlaista flow-tilaa kuin juoksemisesta. Hän muistuttaa, että kilpaurhei-luun mahtuu paljon muutakin kuin itse kilpailutilanne.

Hän näkee urheilu-uran olevan ennen kaikkea upea matka.

– Urheilu on itsensä haastamista ja kehittämistä. Se on myös jatkuvaa oppimista, kompromisseja ja mää-rätietoista työtä tavoitteiden saavuttamiseksi. Urheilu vaatii fyysistä kuntoa, mutta ennen kaikkea psyykkis-tä vahvuutta. Menestyminen ja tavoitteiden saavutta-minen ovat urheilijalle kuin palkkapäivä.

– Urheilun kautta pääsee ylipäätään kokemaan asioita, joita ei varmasti muuten kokisi. Siihen sisäl-tyy lukuisia kilpailu- ja leirimatkoja, onnistumisia ja pettymyksiä, urheilun kautta solmittuja ystävyyssuh-teita ja niin edelleen.

Räsänen tiedostaa oman lahjakkuutensa. Hänelle on suotu poikkeuksellinen lahjakkuus juosta kovaa.

– Lisäksi minulla on suhteellisen kova kilpailukyky ja pää tähän touhuun. Olisi hölmöä olla katsomatta, mihin nämä kortit riittävät. Eipä tarvitse sitten myö-hemmin jossitella.

Hän korostaa lähipiirin tuen tärkeyttä.– Lähipiiri on jaksanut tukea ja uskoa minuun sil-

loinkin, kun itse en ole niin tehnyt. He ovat uskoneet paluuseeni ja kykyyni juosta kovaa.

Elämäntapana urheiluElla Räsänen kertoo olevansa nyt henkisesti aiempaa vahvempi ja valmiimpi urheilija. Suhtautuminen ur-heiluun on muuttunut jonkin verran juniorivuosista.

– En ota vastoinkäymisiä enää niin raskaasti. Olen myös oppinut kunnioittamaan kroppaani ja mieltäni eri tavalla kuin nuorempana.

Urheilu on Räsäselle myös elämäntapa. Hän ker-too kirjaimellisesti kasvaneensa urheilukentällä. Juok-

”Kuormaa oli kertynyt pitkältä ajalta, ja lopulta en päässyt enää sängystä ylös. ”

ELLA RÄSÄNEN SELÄTTI VASTOINKÄYMISET

A 10 SILTA 9/2019

seminen ja hyppiminen olivat jo nuorena hyvin luonnolli-sia ja mieluisia.

Ensimmäisiin Hippo-kisoihinsa Ella Räsänen osallis-tui Kangasalla 4-vuotiaana. Kangasalan Kisaan hän liittyi 7-vuotiaana, ja alkoi edustaa Tampereen Pyrintöä 11-vuo-tiaana. Nuorempana hän kilpaili pikamatkojen ohella myös tuhannella metrillä ja maastojuoksussa. Lisäksi hän harras-ti hiihtoa ja suunnistusta.

– Olen luonnostani nopea ja räjähtävä, mutta pitempien juoksumatkojen, hiihdon ja suunnistuksen myötä myös kes-tävyyteni on hyvällä tasolla.

Juniorisarjoissa suosikkimatka oli 300 metriä, josta oli luontevaa siirtyä 400 metrille. Hänellä on aina ollut kyky ylläpitää pitkään rentoa ja kovaa juoksuvauhtia.

– Monet sanovat, että juoksuni vaikuttaa helpolta ja näyt-tää siltä kuin hölkkäisin, vaikka juoksisinkin todella kovaa.

Räsänen kertoo kokevansa ratakierrosta kohtaan aina tiettyä kunnioitusta.

– Jännitän 400 metrin juoksemista ihan eri tavalla kuin muita pikamatkoja. Sen juokseminen on aika kamalaa, mut-ta toisaalta olotila maalissa on jotenkin euforinen: kivun kautta nautintoon. Tavallaan sitä tunnetta vihaa, mutta sa-malla siitä myös ihan vähän salaa nauttii.

– Minulla taitaa vähän viirata päässä, koska tykkään myös lajin vaatimasta sitkeästä harjoittelusta, Räsänen naurahtaa.

Olympiatavoite yhä olemassaViime vuosina Räsänen on satsannut opintoihin. Hän on opiskellut Tampereen yliopistossa hallintotieteitä kahden vuoden ajan. Kandivaiheessa hän on syventynyt julkisoi-keuteen. Sen lisäksi hän on suorittanut kauppatieteiden pe-rusopinnot ja tehnyt saksan kielen opintoja.

– Korkeakoulututkinto on ollut aina tavoitteeni, elämä jat-kuu urheilu-uran jälkeenkin. Tiettyä ammattia ei ole vielä mielessä, joten useampia ovia avaava tutkinto sopii minul-le parhaiten. Minua kiinnostaa johtaminen ja uskoisin, että urheilun pystyy yhdistämään tulevaan ammattiinkin hyvin.

Räsänen toteaa opiskelun olevan hyvää vastapainoa ur-heilulle.

– En ole kuitenkaan ottanut opiskelun suhteen stressiä. En opiskele niin sanotussa normitahdissa, ja valmistun luul-tavasti kuudessa vuodessa.

Ella Räsänen asuu Tampereella yhdessä miesystävän-sä kanssa. Kesän aikana hänen tarkoituksensa oli kilpailla niin paljon kuin mahdollista ja suorittaa muutamia yliopis-tokursseja. Lisäksi hän toimii valmentajana aikuisten juok-sukoulussa; hän opettaa oikeanlaista juoksutekniikkaa, jot-ta vammoilta vältyttäisiin.

Viime vuosien aikana nuori urheilija on pystynyt harjoit-telemaan vaihtelevasti. Räsäsellä on ollut pitkiä jaksoja, jol-loin hän ei ole urheillut lainkaan sekä jaksoja, jolloin hän on päässyt tekemään lähes kisavauhtista juoksua.

– Olen saanut tehdä niin sanottua perusharjoittelua rau-hassa usean vuoden ajan, joten peruskuntoni on noussut valtavasti. Lisäksi fysiikka – voima, liikkuvuus ja kehon-hallinta – on hyvällä tasolla. Samaten keskivartalon tukili-hakset ovat kunnossa

Räsänen toteaa, että varsinainen juoksukunto on pieni arvoitus, koska kovaa juoksua on tullut viime vuosina vä-hän. Tämän myötä ensimmäisiin kisoihin ei ole tulostavoit-teita. Ainut tavoite on saada aikaan ehjä juoksu ja päästä maaliin asti. Varsinaista huippukuntoa hän hakee kilpaile-misen kautta.

Hän korostaa palaavansa radalle tosissaan.– Olympia-tavoite on yhä olemassa. ✦

Ella Räsäsen jalka leikattiin elokuussa, ja toipuminen on alkanut hyvin. Vastoinkäymisistä huolimatta hän lähtee luottavaisin mielin kohti uutta harjoituskautta ja ensi kesää.

”Olisi hölmöä olla katso-matta, mihin nämä kortit riittävät. Eipä tarvitse sitten myöhemmin jossitella.”

Kesä ei sujunut suunnitelmien mukaanElla Räsäsen kesä ei sujunut urheilijan suunnitelmi-en mukaan. Silta-lehden haastattelun jälkeen hänellä todettiin leikkaushoitoa vaativa vamma, Haglundin syndrooma vasemmassa kantapäässä.

– Kyseessä on rakenteellisesti terävän kantaluun aiheuttama luutuma, joka painaa akillesjännettä se-kä limapussia. Sama vaiva leikattiin oikeasta kanta-päästäni keväällä 2017, kertoo Räsänen.

Vaivasta huolimatta hän sopi lääkärin kanssa, et-tä yrittäisi kilpailla kivun kanssa, ja jalka leikattai-siin vasta loppukesästä.

– Valitettavasti tämä osoittautui hankalaksi. Juok-sin muutaman kilpailun kovien kipujen kanssa ja puolikuntoisena. En pystynyt kesällä harjoittele-maan lajin vaatimalla tavalla. Lopetin kauden hei-näkuun kisojen jälkeen.

Räsäsen jalka leikattiin 13. elokuuta. Luutuma poistettiin, ja kantapäätä hiottiin pyöreämmäksi.

– Toipuminen on alkanut hyvin, ja saan varata ja-lalle koko painolla. Viikko leikkauksen jälkeen pys-tyin jo kävelemään pieniä pätkiä.

Vastoinkäymisistä huolimatta Ella Räsänen läh-tee luottavaisin mielin kohti uutta harjoituskautta.

– Palaset alkavat loksahdella taas paikoilleen ja kokonaisvaltainen hyvinvointini on parantunut.

– Toki kesällä harmitti, ja oli tosi raskaitakin päi-viä henkisesti. Lähipiirin ja tukitoimien tuella sekä tsempillä sekä omalla vahvalla motivaatiolla vedin ne muutamat kesän kisat läpi.

Räsäsen ensimmäinen tavoite on saada jalka kun-toutettua.

– Toisena tavoitteenani on saada ehjä kilpailukau-si, jota edeltää se, että pääsee harjoittelemaan ter-veenä. Tavoitteeni on myös päästä pikkuhiljaa sille omalle vanhalle tasolleni.

Kirsi Airikka

A 11SILTA 9/2019

ILOUUTISIA JA JOBINPOSTIA

Moni puhuu sujuvasti raamattuaHöystätkö kertomisiasi kristillisen pe-rinteen tehokeinoilla? Moni puhuu suju-vasti raamattua, vaikkei aina itse tiedä niin tekevänsä. Etenkin jos lainaus on peräisin vanhasta käännöksestä, lähdettä voi olla hankala tunnistaa.

Muinaisia sanontoja viljellään myös hiu-kan muunneltuna ja uudenlaisessa yhtey-dessä. Raamatussa ei mainita aataminome-naa eli kaulalla näkyvää kilpiruston ulkone-maa, mutta Vanhan testamentin alkulehdil-le termi juontaa. Aatami söi kielletyn hedel-män (1. Moos. 3), ja legendan mukaan syn-nin palkka juuttui kurkkuun.

Ankaran treenin jälkeen 2000-luvun kuntoilija puuskahtaa, kuinka koko krop-pa huutaa hoosiannaa. Jerusalemin pääsiäis-juhlilla 2000 vuotta sitten Jeesus otettiin vastaan Hoosianna-riemuhuudolla. Suo-mennettuna se tarkoittaa ”auta, pelasta”.

Ei mitään uutta auringon alla?Itku pitkästä ilosta. Sitä saa, mitä tilaa. Työ-mies on palkkansa ansainnut. Pahan ilman lin-tu. Helmiä sioille. Viimeinen pisara. Kaiken A ja O. Ei mitään uutta auringon alla.

Raamattu on keskeistä kulttuuriperin-töämme. Jokainen tajuaa, merkitseekö tiet-ty sana tai sanonta hyvää tai pahaa. Pirui-lun tunnistamme heti ilkeilyksi. Vannomat-ta paras, lipsahtaa usein suusta. Tokaisu liit-tyy Jeesuksen kehotukseen pidättäytyä van-nomisesta.

Länsimaiseen kulttuuriin, sivistykseen ja ajatuksiin eniten vaikuttaneen kirjan kieli-kuvia, aiheita, symboleita ja myyttejä vi-lisee kaunokirjallisuudessa, kuvataiteessa, elokuvissa, kevyen musiikin lyriikassa, po-litiikassa, urheilujournalismissa. Alkupe-räinen kertomus on tunnettava, jotta viit-taus avautuu.

Sanomalehden lukija törmää jatkuvasti

Raamattuun. Jutuissa on itkua ja hammas-ten kiristystä, vedenpaisumusta, ilosanomaa, epäilevää Tuomasta, paljon haltijaa, ulkokul-taisuutta, kolmiyhteyttä, pelastavaa enkeliä ja siunausta.

Aikanaan Jeesus lähetti opetuslapsensa viemään ilouutista, evankeliumia, eteen-päin. Kristillisen lähetystyön uranuurta-ja Paavali kiersi kävellen ympäri Rooman valtakuntaa levittämässä hyvää sanomaa. Apostolinkyyti on edelleen oiva ja ympäris-töystävällinen tapa liikkua.

Vanha Aatami ja Eevan tyttäretEntä miten Aatami (tai Aadam tai Adam) ja Eeva saivat nimensä?

Heprean kielessä ihmistä ja maata tai maan tomua tarkoittavat sanat ovat lähel-

lä toisiaan (adam ja adama). ”Ja Herra Ju-mala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhal-si hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” (1. Moos. 2) Ee-van heprealainen muoto Hawwa viittaa ver-biin elää (haja), joten hänestä tuli kaikkien elävien äiti (1. Moos. 3:20).

”Nimet kertovat siitä, että kertomus ih-misten luomisesta ja heidän elämästään pa-ratiisissa ei ole historiaa vaan kuvaus jo-kaisesta ihmisestä, joka kerran on muuttu-va maaksi jälleen, ja jokaisesta äidistä, jol-la on kyky kantaa elämää sisässään”, ku-vailee Outi Lehtipuu kirjassaan Raamatun äidit (Kirjapaja 2011).

Maailman ensimmäisen äidin naispuo-lisia jälkeläisiä on kristillisissä kulttuureis-sa kutsuttu Eevan tyttäriksi. Samannimisen

kirjan Kaari Utrio kirjoitti eurooppalaisen naisen, lapsen ja perheen historiasta (Tam-mi 1985).

Kotimaisessa kirjallisuudessa raamatul-lisia viitteitä ovat ahkerasti viljelleet muun muassa Aleksis Kivi, Mika Waltari, Paavo Rintala ja Pentti Haanpää.

Vanha Aatami voi olla vanha mies, mutta sanaparilla on toinenkin sisältö:

”Vanhan Aatamin olen aina aatellut van-haksi, vakavaksi taatoksi vilttihatussa, mus-tassa pitkätakissa, polvihousuissa ja punai-sissa liiveissä, jotka ulottuvat aina alipuolel-le miehen napaa”, määrittelee Jukolan Ti-mo Seitsemässä veljeksessä. Timolla on asias-ta perin konkreettinen käsitys, vaikka kyl-lä hän tiesi raamatullisen ilmauksen viittaa-van syntisyyteen. ✦

Vanhan testamentin Saarnaaja viisasteli: Joka tietoa lisää, se tuskaa lisää. Toivottavasti Silta-lehden uusi sarja lisää enemmän tietoa kuin tuskaa: tällä palstalla kerromme sanoista ja sanon-noista, jotka ovat suoraan tai mutkan kautta peräisin Raamatusta.

Ammattilaiset palvelevat

TEKSTI: Pirjo Silveri

Han

nu

Juko

la

Asianajotoimisto ACTAS OyVäinölänkatu 1, 33100 Tampere

Puh. 010 548 6060www.actas.fi

Verhoiluliike Yli-HeikkiläNyyrikintie 1, Tampere, puh. 040 739 1822 www.kolumbus.fi/timylihe

Verhoilemme teidän keittiöntuolit, sohvat, nojatuolit.Kankaista hyvät valikoimat.Kotiesittelyt ja kuljetukset.

Verhoilua 25 vuoden kokemuksella

KOTI KAUNIIKSI

www.tampereenhautauspalvelu.fi

Sinulle, joka olet menettänyt läheisesi– palveleva perheyrityksemme

PÄIVYSTYS 24 h 050 362 9690

Kalevan puistotie 17p. (03) 255 4102

Kauppakatu 12p. (03) 253 1720

Aleksanterinkatu 15(htsto Vuori)

p. (03) 212 2137

Meillä on lähes vuosisata hautausalan kokemusta Tampereella.

Musiikinopetusta kaiken ikäisille ja tasoisille

MYÖS FYSIOAKUSTISTA RENTOUTUSHOITOA

Koulutustarjonta ja tarjoukset uusilla sivuillamme.

Lisätiedot ja ilmoittautuminen: savelavain.fi tai 0405916000

Musiikkikoulu ja musiikkiterapia

SÄVELAVAIN OY

Siivous- jaKodinhoitopalvelut

Soita ja kysy lisää!

Nauti puhtaasta kodista. Me teemme kodin

askareet puolestasi.

Puh. 03 317 5410 www.dosline.fi

• Siivouspalvelut • Kodinhoitopalvelut• Arvonlisäveroton kotipalvelu

Siivouspalvelut ja Kotipalvelut Dos Line Ky

Itku pitkästä ilosta.

Sitä saa, mitä tilaa.

Työmies on palk-kansa ansainnut.

Pahan ilman lintu.

Helmiä sioille.

Viimeinen pisara.

Kaiken A ja O.

Ei mitään uutta auringon alla.

A 12 SILTA 9/2019

Rippileirin hyväksyvä ilmapiiri voi olla nuorelle järisyttävä kokemusElämän suurten ja pienten kysymysten pohtiminen nuorten kanssa on teologian kandidaatti Eva Rosengrénille rippikoulu-leirin parasta antia.

– Nuorilla on hyviä kysymyksiä, jotka haastavat myös minua pohtimaan asioita eri näkökulmista. Keskustelujen ja pohdin-nan kautta opin myös itse paljon, pohtii Ro-sengrén, joka toimi kesällä opettajana Suo-men Lähetysseuran rippileirillä Päiväkum-mun leirikeskuksessa Längelmäellä.

Leirillä nuoret keskustelivat erityisen vilk-kaasti Jeesuksen vuorisaarnasta.

– Heillä oli hienoja ajatuksia ja tulkinto-ja esimerkiksi siitä, kuinka opetus anteeksi-antamisesta liittyy elämäämme.

Hengelliset asiat kiinnostavatMonet nuoret ovat Eva Rosengrénin mu-kaan kiinnostuneita hengellisistä asioista ja leirillä heillä on mahdollisuus pohtia niitä rauhassa. Oman maailmankuvan ja uskon-käsityksen miettimiseen ei aina arjessa ole ti-laa. Joillekin kristinuskon perusasiatkin ovat vieraita. Suomen Lähetysseuran leireille to-sin valikoituu joukkoa, jolla on keskimää-räistä enemmän tietoa uskon asioista.

Ohjaajan moninaisista tehtävistä oppi-miskokonaisuuksien suunnittelu on Rosen-grénille mieluisinta. Lähetysseuran leirillä hän on opettanut muun muassa Raamatus-ta, rukouksesta ja ekologisuudesta.

– Joitakin hengellisiä sanoja ja käsitteitä on vaikea selittää nuorille, esimerkiksi mitä kolminaisuus, synti tai vanhurskaus tarkoit-tavat. Voisi olla tarpeellista päivittää uskon kieltä nykyaikaan, jotta kristinuskon keskeis-ten sisältöjen ymmärrettävyys parantuisi.

Repiviä asioitaRippileiri tarjoaa nuorelle mahdollisuuden jakaa myös elämän vaikeita asioita isosten tai ohjaajien kanssa. Eva Rosengrén tietää, että nuoren elämä voi olla myös ahdistavaa. Perhesuhteet tai koulukiusaaminen voivat repiä sisimpää.

Silloin on tärkeää, että nuorella on edes yksi aikuinen, joka ymmärtää ja tukee. Ar-kikuvioista irtautuminen tuntuu usein hel-pottavalta. Yksinäiselle ja kiusatulle nuorel-le rippileirin hyväksyvä ja rakastava ilmapii-ri voi olla järisyttävä kokemus.

Eva Rosengrén luottaa siihen, että rippi-koulussa kylvetyt siemenet kantavat hedel-mää aikanaan. Ihmisen sisimpään näkee vain Jumala. ✦

Sari Lehtelä

Päiväkummun rippileiri: suomenlahetysseura.fi/rippikoulu

Tampereen seurakuntien vuoden 2020 rippikouluilmoittautuminen 10.9.–7.10. osoitteessa tampereenrippikoulut.fi

LUOTTAMUKSEN ARVOINENSillan juttusarja esittelee Tampereen seurakuntien luottamushenkilöitä.

Lähetysseuran kesäteologilla Eva Rosengrénilla on hyvät muistot Tampereen Viinikan seurakunnan nuorten toiminnasta. Sieltä löytyi ystäviä ja rohkaisevia työntekijöitä. Se antoi vahvan pohjan ja innosti myös hakeutumaan opiskelemaan teologiaa.

Sari L

eh

telä

Sydän Jumalalle, käsi lähimmäiselle

Soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa: lähimmäisten auttaminen arjen asioissa ja hengellinen ravin-to kulkevat aina käsi kädessä, koska ihminen on kokonaisuus. Tärkeintä on lähimmäisten koh-taaminen.

Näin pohtii kansanedustaja ja Tampereen seurakuntien luottamushenkilö Sari Tanus, jon-ka hengellinen koti on aina ollut Pelastusarmei-ja. Tamperelainen gynekologi on myös Kristil-

lisdemokraattisen puolueen varapuheenjohtaja ja Tampe-reen kaupunginvaltuuston jäsen.

Hän asettui ensimmäistä kertaa ehdolle seurakuntavaa-leissa viime marraskuussa ja sai vaalien isoimman äänisaa-liin, 240 ääntä. Messukylän Elävä kirkko -ryhmään kuulu-va Tanus on Messukylän seurakuntaneuvoston ja Tampe-reen yhteisen kirkkovaltuuston jäsen.

– Seurakuntien luottamustoimet ovat tuntuneet mielen-kiintoisilta. Olen tavannut paljon mielenkiintoisia ihmisiä ja saanut uusia tuttavuuksia.

Hänellä on lukuisa määrä muita jäsenyyksiä monissa yh-distyksissä ja ryhmissä. Miten kansanedustajan aika riit-tää kaikkeen?

– Mielenkiintoisia tehtäviä on paljon, ja siksi ajan riittä-minen on toki haaste. Siinä kuitenkin auttavat asioiden pri-orisointi ja hyvä yhteistyö. Jos päällekkäisyyksiä tulee, Elä-vä kirkko -ryhmästä löytyy kyllä jäseniä tilalleni seurakun-tien kokouksiin, vakuuttaa Tanus.

Kansanedustajan työn ja paikallisten luottamustoimien yhdistäminen on tuntunut hänestä mielekkäältä. Linkki toi-mii molempiin suuntiin, koska politiikka on yhteisten asioi-den hoitamista.

– Ruohonjuuritasolta eli arjen ja toiminnan keskeltä mo-net asiat juuri kumpuavatkin, ja niistä koostuvat myös isot, valtakunnalliset asiat. Toisaalta taas valtakunnan asioissa saatu kokonaisvaltainen ymmärrys hyödyttää usein paikalli-sesti. Kun 200 kansanedustajaa ympäri Suomea kokoontuu, ihmiset usein saavat toisiltaan uusia näkökulmia asioihin.

Hallitusohjelmassa hyviä tavoitteitaOsallistava ja osaava Suomi -hallitusohjelma julkaistiin ke-säkuun alussa. Uuden hallituksen linjauksia ja Tanuksen eduskuntavaalien aikaisia ajatuksia vertaillessa lukija huo-maa, että yhteisiä tavoitteita on useita.

Poliitikko kantaa huolta erityisesti ikäihmisten asioista, kuten toimeentulosta, hoidosta ja hoivasta.

– Ikäihmiset ovat pitkälti rakentaneet tämän maan, ja heille kuuluvat arvostus, kunnioitus ja hyvä hoiva, liikut-tuu Tanus.

Hän haluaa tehdä työtä lapsiperheiden ja koulutuksen hyväksi. Ilmastonmuutoksen torjuminen on sekin tärkeää.

Yksityislääkärinä työskennelleen Tanuksen asialistalla on pienyrittäjyys, etenkin naisyrittäjyys. Työllisyyttä olisi kas-vatettava niin, että osatyökykyiset ja lähellä eläkeikää ole-vat työllistyisivät nykyistä paremmin. Näin saataisiin ih-misten laaja elämänkokemus ja osaaminen käyttöön sekä lisää verotuloja.

Tanus työskentelee toista kautta eduskunnan tulevaisuus-valiokunnassa.

A 13SILTA 9/2019

– Se on tavattoman mielenkiintoinen paikka! Siellä ta-voitteena on, että asioita katsottaisiin pitkäjänteisesti ja joh-donmukaisesti. Sen jälkeen on rohkeasti panostettava niihin asioihin, jotka vuosien päästä tuottavat. Samalla pyritään ongelmien ennaltaehkäisyyn.

Sydämellä lapset ja perheetTanus iloitsee, että seurakunnat järjestävät monenlaista toi-mintaa etenkin lapsille ja nuorille.

Vaikka kansanedustaja näkee paljon hyvää seurakuntien toiminnassa, työ kaipaa myös kehittämistä. Hän toivoo, et-tä kirkkorakennuksista mentäisiin vielä nykyistä enemmän sinne, missä ihmiset ovat koolla.

– Haaste on, miten tänä päivänä eri-ikäisiä ihmisiä koh-dataan. Olisi nähtävä, mitkä ovat ne kipupisteet ja tarpeet. Varsinkin hektisiä vuosia viettävissä lapsiperheissä tarpei-ta on varmasti paljon. On myös rikkinäisyyttä ja turvatto-muutta. Seurakuntien tulisi löytää nämä perheet ja päästä kohtaamaan niitä. Kyllä meillä työtä riittää.

Nuorilla on nykyisin paljon mielenterveysongelmia. Ta-nus haluaa haastaa terveyden- ja sosiaalihuollon henkilö-kunnan ja nuorten lähellä olevat aikuiset.

– On pureuduttava riittävän syvälle juurisyihin eli sel-vitettävä, mistä juontuvat nuoren huono olo ja ongelmat.

– Kun nuoresta välitetään ja hänelle kerrotaan, että si-nä olet ainutkertainen ja arvokas, hänen itsetuntonsa kas-vaa. On korostettava, että ongelmista selvitään yhdessä ja hänen rinnallaan kuljetaan. Näin saataisiin nuori taas otta-maan elämästä kiinni, miettii kolmen nuoren miehen äiti.

Hyvinvoinnin puolestapuhuja Sari Tanuksen arvomaailman pääotsake on hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Ihminen on kokonaisuus, johon kuuluvat ruumiillinen, henkinen ja hengellinen hyvinvointi.

– Toivon, että ihmiset voisivat elää täyttä elämää, sillä jo-kainen päivä on ainutkertainen.

Hyvinvointiin kuuluvat muun muassa riittävä toimeen-tulo, koti, terveydenhoito ja sosiaalinen kanssakäyminen muiden kanssa.

– Kristittynä ja uskovana ihmisenä näen myös, että kes-tävään ja täyteläiseen hyvinvointiin kuuluvat kristilliset ar-vot ja yhteys elävään Jumalaan. Se tuo oman värin ja sy-vyyden elämään.

Vahva usko ja monet rukousvastaukset ovat saaneet Ta-nuksen vakuuttumaan, että elävä Jumala on totta. Hän on kokenut johdatusta ja saanut Raamatusta paljon vastauksia.

– Voin rukoilla ja saan voimaantua. Usko avartaa ja an-taa laajempaa näkökulmaa sekä ymmärrystä. Saan rakkaut-ta ja voin antaa sitä toisille.

Elävä kirkko kannattaa perinnettä Tanus päätti asettua ehdolle seurakuntavaaleissa, koska löy-si arvojaan vastaavan valitsijayhdistyksen Messukylän Elä-vä kirkko -ryhmästä.

– Ryhmä tuo Raamatun keskiöön. Tärkeimpiä asioita meille ovat Jumalan rakkaus, armo ja anteeksianto.

Ryhmällä on yksimielinen kanta avioliittokysymykseen. Sen mielestä miehen ja naisen muodostama avioliitto on ainutlaatuinen.

– Haluamme säilyttää kirkon perinteen. Raamatun mu-kaan kirkollinen vihkiminen on vain miehen ja naisen vä-linen.

Tanuksen mielestä mielipideilmasto on koventunut Suo-messa. Perinteisen avioliiton kannattajien ajatuksia pyri-tään kaventamaan.

– Asiaa ei nähdä enää kahtena erilaisena mielipiteenä vaan perinteisesti ajattelevia jopa jyrätään. Se uhkaa jo sa-nan-, mielipiteen- ja uskonnonvapautta.

Tanus kertoo pettyneensä, että kirkko ryhtyi sateenkaa-riväen Pride-tapahtuman yhteistyökumppaniksi Helsingis-sä kesäkuun lopussa.

– Kirkon ovien tulee olla avoinna kaikille, mutta kirkko ei voi ryhtyä tiettyjen seksuaalipoliittisten järjestöjen yh-teistyökumppaniksi tällä tavoin. Ne kannattavat kaikenlai-sia elämäntapoja ja itse erikoislääkärinä näen, että niiden ajamat asiat eivät välttämättä edistä ihmisten hyvinvointia.

Hän korostaa, että jokainen ihminen on arvokas ja ainut-kertainen taustastaan ja seksuaalisesta suuntautuneisuudes-taan huolimatta.

Myös hallitusohjelmassa oleva translain kokonaisuudis-tus mietityttää kansanedustajaa.

– Toivon, ettei nuorille avattaisi mahdollisuuksia tehdä peruuttamattomia päätöksiä alaikäisenä. Asioita tulisi kat-soa laaja-alaisesti, ettei rikottaisi mitään. Rakkaus ja välit-täminen ovat myös rajojen asettamista, muistuttaa Tanus, joka on ollut transihmisten kanssa tekemisissä jo 1980-lu-vulla Englannissa. ✦

Kirsi Airikka

”Kirkko on kautta his-torian ollut maamme tukipilari, ja nykyisin se on merkittävä toimija yhteiskun-nassa. Siksi koen, että on etuoikeus olla yhdessä toisten kanssa arvioimassa asioita ja pyrkimässä yhdessä hyviin päätöksiin”, miettii kansanedustaja Sari Tanus, joka sai eniten ääniä marraskuun seurakuntavaaleissa Tampereella.

Han

nu

Juko

la

Sydän Jumalalle, käsi lähimmäiselle

A 14 SILTA 9/2019

Vapaaehtoistyössä voi laittaa hyvän kiertämään

Haluan auttaa muita, koska olen itsekin saanut apua. Näin to-teaa Eija Heikura, joka sai ki-pinän vapaaehtoistyöhön, kun hän asui nuorena jonkin aikaa Englannissa.

– Minua kosketti vieraiden ihmisten halu auttaa ja kutsua

koteihinsa.Heikura aloitti vapaaehtoistyöt jo nuorena. Sosiaa-

likasvattajan opintojen aikaan hän veti Pelastusarmei-jan lastenkerhoa sekä oli tukihenkilönä ennaltaehkäise-vässä lastensuojelussa. Matkan varrella on ollut tehtä-viä kahvinkeitosta Facebookin, Twitterin ja Instagra-min päivittämiseen.

Nyt hän tekee vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien parissa, ja on ystävystynyt irakilaisperheen kanssa. Val-konauhayhdistyksessä hän tukee vaikeissa elämäntilan-teissa olevia naisia.

Tampereen herättäjäjuhlat 2018 olivat käännekohta Heikuran elämässä. Koska viestintä ja sosiaalinen me-

dia kiinnostivat, hän otti rohkeasti yhteyttä juhlien vies-tintätiimiin ja pyysi päästä mukaan.

Kokemus antoi uskallusta mennä omassa elämässä eteenpäin. Herättäjäjuhlilla saadun sosiaalisen median kokemuksen ansiosta Heikura palkattiin projektikoordi-naattoriksi Suomen Kielipolku -yhdistykseen. Aiemmin hän toimi vuosia erityislasten yksikön lastentarhanopet-tajana ja varajohtajana.

Työ herättäjäjuhlilla vahvisti käsitystä siitä, millainen vapaaehtoistyö itselle sopii.

– Huomasin, että kannattaa tehdä niitä asioita, joista pidän. Kun teen asioita ilolla, se kantaa hedelmää. Va-paaehtoistyö on myös mahdollisuus ilmaista itseään. Ymmärsin, että omia taitoja ja lahjoja ei kannata vähä-tellä, sillä niistä voi olla hyötyä jollekin toiselle.

– Jokainen voi tehdä jotain, jotta maailma olisi pa-rempi paikka. Vapaaehtoistyö voi olla kertaluonteista ja pientä.

Heikura ajattelee, että jokaisen ihmisen elämä on ar-vokas.

– Me olemme kaikki samanarvoisia. Jokainen, myös

vahva ihminen, tarvitsee joskus apua. Vapaaehtoistyös-sä voi osoittaa lähimmäisenrakkautta ja armoa muita ihmisiä kohtaan.

– Palkintona saan hyvän mielen ja merkityksellisyyt-tä elämään.

Sosiaalinen monitoiminainen nauttii monenlaisten ih-misten kohtaamisista, koska niistä saa ymmärrystä ihmi-syydestä, elämäniloa sekä -kokemusta. Hän haluaa myös näyttää omille lapsilleen, että jokainen voi vaikuttaa.

Harrastuksille ja perhe-elämälle jää aikaa, sillä Hei-kura on suunnitelmallinen ja osaa myös kieltäytyä hä-nelle tarjotusta tehtävästä. Omia akkujaan hän lataa kä-velemällä metsässä, matkailemalla lähialueella ja luke-malla kirjoja.

– Haluan rohkaista vapaaehtoistyöhön, sillä jokai-nen voi tehdä sitä omilla kyvyillään ja voimavaroillaan. Pienistä kohtaamisista voi syntyä paljon hyvää mieltä. Vapaaehtoistyö on ennen kaikkea toisen ihmisen koh-taamista: usein tervehtiminen ja kiittäminen riittävät. ✦

TEKSTI: Riitta Jussila KUVA: Hannu Jukola

Hyv

ä ty

ypp

i

Kalevan kirkko on Eija Heikuralle läheinen paikka. ”Siellä mieheni ja minut on vihitty ja kolme lastamme kastettu.”

A 15SILTA 9/2019

HENGEN LEIPÄÄ

Hengen leipää on Silta-lehden juttusarja, johon toimitus pyytää kirjoituksia seurakuntalaisilta sekä seurakuntien työntekijöiltä.

Lukijalta

Voisiko ehtoollista nauttia seisten?On kiusallista mennä ehtoolliselle sairaana, esimerkik-si nivelrikkopotilaana. Polvistuminen alttarille sattuu, ja mielessä pyörivät aivan muut ajatukset kuin ikuisen elämän leivän tai viinin nauttiminen.

Voisiko ehtoolliskäytäntöä luterilaisissa seurakun-nissa muuttaa katoliseen suuntaan? Katolinen pappi tarjoilee ehtoollisen jonossa seisoville ihmisille.

Tällainen toimintatapa olisi kaikille miellyttävä. Eh-toollista voisi jakaa myös useissa jonoissa eri puolilla kirkkoa. Näin on tehty Tuomasmessuissa Helsingissä jo vuosikymmeniä. Suomalaiset ovat tottuneet jonot-tamaan muuallakin yhteiskunnassa.

Ehdotan, että rohkeasti kokeiltaisiin ehtoollisen ja-koa seisten kaikissa messuissa.

Pasi ToivonenTampere

Harju vastaa:Harjussa, kuten varmaan monessa muussakin seura-kunnassa, ehtoollisen voi nauttia myös seisten. Reip-paasti vain alttarikaiteen viereen seisomaan, jos pol-vistuminen on hankalaa! Papit voivat tuoda ehtoolli-sen myös etupenkkiin.

Isoissa messuissa on lisäksi useita jakopaikkoja, joissa ehtoollisen voi nauttia vain seisten. Monissa eri-tyistilanteissa ehtoollinen onkin jo seisten.

Harjussa ehtoollisleipä on aina gluteenitonta, ja vii-ni alkoholitonta.

Ari PaavilainenHarjun seurakunnan kirkkoherra

Tuomiokirkko vastaa:Yleensä ehtoollinen otetaan vastaan polvistuneena alttarikaiteelle. Jos polvistuminen on vaikeaa, ehtool-lisvieras voi myös nauttia ehtoollisen seisten. Jos kirk-kosalissa on erillisjakopisteitä, niissä seisotaan.

Tampereen Tuomasmessussa Aleksanterin kirkos-sa ehtoollinen nautitaan seisten kaikissa jakopisteissä. Sen jälkeen on mahdollista käydä vielä polvistumas-sa alttarilla.

En näe erityistä syytä luopua ehtoollisen vietosta polvistuen. Ehtoollisen sisältö Kristuksen kohtaamisen ja syntien anteeksiantamisen ateriana säilyy – riippu-matta siitä, miten se otetaan vastaan.

Olli HallikainenTuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra

Vuoden 1969 Viinikan rippikoululaiset tapaavatVuonna 1969 järjestettiin Tampereen seurakuntien Kukkolan leirikeskuksessa kesärippikoululeiri, johon osallistui 43 leiriläistä. Leirikeskus oli entinen koulu ja sijaitsi Pälkäneellä. Tytöt majoittuivat koulurakennuk-seen ja pojat isoon joukkuetelttaan lähistölle.

Leiriä johti pastori Mauri Virtanen, leiri oli hänelle vasta toinen pappisurallaan. Leirin johdossa oli 8 hen-keä, joista yksi oli Leena, joka toimi isosten apuna ja myös apuopettajana. Leena kertoo, että ”kävinkin lei-riltä yliopiston pääsykokeissa”.

Mauri kertoo muistavansa leirin läheisyydessä si-jainneen suuren kyläkeinun, jota jotkin pojat olivat käyneet luvatta kokeilemassa. Myös leirillä pidetyt lei-rihäät ovat jääneet hänen mieleensä: silloin yksi lei-rin ohjaajista oli hankkinut maatalosta hevosen kärryi-neen, jotka toimivat häissä häjyjen kuljetuksessa.

Kesäteologina toiminut Urho Koski, sittemmin Her-vannan kirkkoherra, kertoo koulun vintillä Asserin (Nyberg) kanssa tehneensä pari laulua, joista erityisesti Ratsumies oli vielä pitkään konfirmaatiolauluna.

Leiriläisenä ollut Reino kertoo saaneensa leirillä sy-dänoireita, joiden vuoksi Mauri lähti viemään häntä sairaalaan. Herättyään hän katsoi lääkekaapin peiliin, josta oli nähnyt Maurin. Tällöin ajatus oli, että tällaista-ko täällä taivaassa on.

Leiriltä jäi monta osallistujaa nuoren seurakunnan toimintaan, muun muassa kerhonohjaajiksi. Palaute oli muutoinkin todella positiivinen.

Nyt on aika muistella menneitä ja kutsua mukaan kaikki vuonna 1969 rippikoulunsa Viinikan seurakun-nassa käyneet. Tapaaminen on Nekalan seurakunta-talossa lauantaina 7.9. kello 12 alkaen. Ohjelman lisäk-si on soppalounas ja kahvit sekä muisteloita valokuvi-en kera.

Tapaaminen jatkuu sunnuntaina 8.9. kello 10 Viini-kan kirkossa jumalanpalveluksella.

Tervetuloa tapaamiseen! Tiedustelut p. 040 0658 834, reino.i.hilden@gmail.com

Reino Hildén

Elinikäisiä ystäviä ja parempia valmiuksiaKun ilmoitus valinnasta mukaan Isonen On The Road -projektiin saapui viime joulukuussa, emme osanneet aavistaa, millainen seikkailu meitä todel-la odotti.

Isosista, apuopettajasta, nuorisotyöntekijä San-na Lehtisaaresta sekä pastori Riikka Sydänmaasta koostuva tiimi puhalsi yhteen hiileen heti ensim-mäisestä tapaamisesta lähtien.

Toukokuussa kauan odotettu ennakkoleiri Man-chesterissa vihdoin koitti. Meidät vastaanotettiin englantilaisten kollegojemme toimesta erittäin sy-dämellisesti, eikä ilmapiiri porukassamme olisi voinut olla hyväksyvämpi. Kahden kulttuurin yh-teensovittaminen toi leiriin paljon huomioitavaa puolin jos toisinkin.

Englanniksi puhuminen ei kuitenkaan tuotta-nut ongelmia, ja vastavuoroisesti myös suomea opeteltiin innokkaasti. Toisiimme tutustuessa ja hauskaa pitäessä aika kului kuin siivillä, ja kotiin-paluun hetki koitti turhan aikaisin. Päällimmäiset

ajatukset olivat huojentuneisuus sekä kiitollisuus, jonka lisäksi odotimme jälleennäkemistä innolla.

Itse rippikoululeiri Yorkshiren nummilla, Scargill Housessa, oli vuoden ehdoton kohokohta. Isosen tehtäviä leirin aikana on ohjata oman ryhmänsä raamattupiiriä sekä vastata illan viihdyttävästä oh-jelmasta. Sitäkin tärkeämpää on toimia jokaisen kaverina ja kuuntelijana, jonka kanssa jakaa päi-vän pienet ja suuret hetket.

Viikon aikana ylpeämpiä isosia sai hakea, sil-lä saimme joka päivä hämmästellä, kuinka viisai-ta ja aitoja nuoria leiriläisemme olivat. Koska vetä-jätiimimme oli pieni ja leiriporukkamme tiivis, oli helppoa tuntea itsensä tarpeelliseksi ja ainutlaa-tuiseksi, kun jokaisen panos oli korvaamaton.

Scargill Housessa eletään kristityssä yhteisös-sä, jonka maailman joka kolkasta saapuneet jäse-net ovat paikalla toisiaan varten ihan joka päivä – ja niin he totisesti olivat myös meitä varten.

Meitä kohtaan oltiin erittäin avuliaita sekä koh-teliaita, ja talon väestä huokui välitön rakkaus lä-himmäistä kohtaan, jaoimme sitten yhteisen kie-len tai emme.

Projekti, joka jatkuu vielä syksylläkin englanti-laisten saapuessa Suomeen, on antanut meille elinikäisiä ystäviä sekä parempia valmiuksia ryh-mässä toimimiseen ja sen johtamiseen.

Meidät johdettiin tähän tehtävään kasvamaan, oppimaan ja jakamaan omia lahjojamme. Se muistuttaa meitä siitä, kuinka juuri se mitä olem-me, on parasta, mitä voimme toisillemme antaa. ✦

Ilona, Elina, Bertta, Ada ja Siljaisoset

” ...oli helppoa tuntea itsensä tarpeelliseksi ja ainutlaatuiseksi, kun jokaisen panos oli korvaamaton.

San

na

Kro

ok

Valo

kuv

aamo

Te

rävä

Rippikoululaiset 50 vuotta sitten

A 16 SILTA 9/2019

KOLUMNITIESITKÖ?

siltalehti.fi6. vuosikerta • Kustantaja / julkaisija: Tampereen ev. lut. seurakunnat• Toimitus: päätoimittaja Kirsi Airikka, p. 050 381 0970, toimitussihteeri Asta Kettunen, p. 050 438 2716, s-posti: toimitus@siltalehti.fi ja etunimi.sukunimi@evl.fi. Osoite: Seurakuntien talo,Näsilinnankatu 26, PL 226, 33101 Tampere.• Kaupalliset ilmoituksetTamperelainen – ilmoitusmyynti Tero Taipale p. 040 641 1163, Susanna Ruusunen, p. 0400 134 212, etunimi.sukunimi@tamperelainen.fiAineistot: tre.ilmoitukset@tamperelainen.fi. Valmistetta-

vat ilmoitukset ilmestymistä edeltävän viikon ma klo 14, valmiit ilmestymistä edeltävän viikon ke klo 12.• Jakelu: Tamperelainen. Jakelupalaute: jakelupalaute.fi/silta. Susanna Ruusunen, 0400 134 212, susanna.ruusunen@media.fi• Tilaukset: sari.laakso@evl.fi, p. 03 219 0111• Taitto: Timo Saarinen/www.pelagus.fi• Painosmäärä: 95 000 kpl • Paino: Alma Manu, Tampere• ISSN: ISSN 2342-0979 (painettu), ISSN 2342-0987 (verkkojulkaisu)

• Seuraavat lehdet ilmestyvät: ke 2.10., aineisto 11.9. mennessä, ke 6.11., aineisto 16.10. mennessä

Tuomasmessu kutsuuTampereen Aleksanterin kirkko syksyisenä sun-nuntai-iltapäivänä vähän ennen kello viittä. Kirkos-sa on paljon väkeä, ja eteinen täyttyy kulkueeseen osallistuvista. Pian he kävelevät kirkkosaliin ristin-kantajaa seuraten.

Alkamassa on Tuomasmessu, joita on Tampe-reella järjestetty jo muutaman vuosikymmenen ajan. Messu pidetään kesäkuukausia lukuun otta-matta vähintään kuukausittain.

Olemme olleet vaimoni kanssa mukana Tuomas-messuissa jo pitkään. Väliin olemme toimineet mo-nenlaisissa vapaaehtoistehtävissä ja joskus osallis-tuneet penkissä kirkkoväkenä. Lapsetkin ovat olleet silloin tällöin mukana.

Muutaman kerran olemme toimineet messun ko-koajina ja silloin tällöin ehtoollisavustajina. Toisaal-ta usein emme ole olleet paikalla lainkaan, mutta siitä huolimatta messu tuntuu omalta.

Itse pidän tärkeänä sitä, että messujen suunnit-teluun ja toteuttamiseen osallistuu seurakuntien työntekijöiden lisäksi suuri joukko vapaaehtoi-sia. Tämä on oikeanlaista osallistamista, jollaista tu-levaisuuden kirkko tarvitsee vielä paljon nykyistä enemmän.

Tuomasmessu on ehtoollisjumalanpalvelus, jos-sa yhteinen rukous ja musiikki ovat keskeisessä asemassa. Ensimmäistä kertaa messuun osallistu-van ei ole välttämätöntä tehdä mitään, eikä muun-kaan kirkkokansan. Moneen on mahdollisuus, mut-ta pakko ei ole. Voi ihan hyvin vain istua penkissä, katsella ja kuunnella.

Messun rakenne ja sisältö, etenkin musiikki ja ru-kousjakso, tukevat mielen rauhoittumista. Kirkossa on mahdollisuus hiljentyä ja jättää esirukouspyyn-töjä vapaaehtoisten rakentamilla rukousalttareilla.

Tarjolla on myös mahdollisuus henkilökohtai-seen esirukoukseen tai keskusteluun. Näitä tilai-suuksia moni todella kaipaa. Rauhallinen tuokio antaa mahdollisuuden kuulla oma äänensä sekä kohdata itsensä ja Jumala.

Pidän Tuomasmessuissa monista asioista. Suun-nittelun ja toteuttamisen vastuuvuorojen vaihte-lu tuo aiheisiin ja puheisiin mukavaa näkökulmien raikkautta. Bändi ja kuoro ovat mainioita, ja monet laulut ovat muodostuneet itselleni läheisiksi.

Lähtisitkö sinäkin tänä syksynä Tuomasmes-suun? Voisit löytää polun seurakuntayhteyteen tai karistaa turhia ennakkoluuloja kirkon toimintaa kohtaan. Pääsyvaatimuksia ei ole. Vapaaehtoisek-sikin voi tulla mukaan helposti, esimerkiksi ilmoit-tautumalla messun jälkeen. Uusi alkamisaika, kel-lo 17, palvelee hyvin lapsiperheitä, mikä on tervetul-lut uudistus. ✦

Sami BorgKirjoittaja on Tampereen yliopiston politiikan tutkija, jolle myös seurakunta-asiat ovat tuttuja.

Han

nu

Juko

la

Perhetori pohtii voimaa, perhettä ja parisuhdettaViime syksynä ensimmäistä ker-taa järjestetty ja suosituksi osoit-tautunut Perhetori-tapahtuma jär-jestetään tänäkin vuonna. Ilmai-nen tapahtuma on suunnattu ko-ko perheelle.

Psykoterapeutti Heli Vaaranen Väestöliitosta aloittaa päivän luen-not kello 10.30–11.30 otsikolla ”Pari-suhde – onnellista ja rankkaa”.

– Miksi ei saa sanoa, että on on-nellinen parisuhde tai perhe? Miksi me painotamme sanaa ”rankkaa”, Vaaranen pohtii.

– Parisuhde on neuvottelua, sääntöjä, lupia, myöntymisiä, kiel-toja. Se on maanittelua, houkutte-lua ja lumoamista. Se on odotta-mista, vaikka sanot, ettet odota. Se on toivomista, sykkiviä lanteita ja odotukselle palkinto. Se on kylläs-tymistä, lähtöaikeita ja niin suurta rakkautta, että itket.

– Jäät. Rakastat. Veri kuohuu ja laantuu. Intohimo repii ja tasoit-tuu. Riitelet rahasta. Heräät yöl-lä särkyyn ja pyydät Buranaa, rak-kaani. Toinen rapistelee pimeässä ja työntää pillerin käteesi, vesilasin toiseen, nukahtaa. Se on parisuhde.

Vaaranen kertoo miettivänsä, miksi perheettömyyttä ja vapaaeh-toista lapsettomuutta ihannoidaan

eniten niiden joukossa, joilla vie-lä on aikaa muuttaa mielensä. Toi-saalta he, joilla perhe on, eivät saa sanoa, että se on muuten tosi on-nellista ja ihanaa, välillä rankkaa ja taas seuraavassa hetkessä suurinta maailmassa.

– Mietin nuoria syrjäytynei-tä: milloin alkoi olla OK hylätä lap-si omaan huoneeseensa, kaduille ja yhteiskunnan harteille? Milloin la-kattiin sanomasta ”kenenkäs poi-ka sinä olet?”

Yhteiskunta ei ole osannut so-peutua molempien vanhempien työssäkäyntiin, eikä eroihin, väit-tää Vaaranen.

– Sen tuloksena ei ole osattu pi-tää kiinni hyvää oloa tuottavas-ta perhe-elämästä todellisissa olo-suhteissa: kiireistä ja väsynyttä, suorittavaa elämää, jossa on huip-puja ja notkahduksia.

– Peräänkuulutan miehille ja naisille voimaa, josta riittää antaa toisillekin. Haettakoon sitä kirkosta tai metsästä, elokuvasta tai kirjasta, mutta voimaa ihminen tarvitsee.

– Arvot ovat muuttumassa, eikä niitä ole helppoa välittää eteenpäin sukupolvelta seuraavalle, sillä aika kiitää hirvittävää vauhtia. Silti jo-kunen perusarvo pitää olla. Mitä ne

ovat? Miten kehittää arvoja sovel-tumaan tähän päivään?

Erityisyys esilläAsiantuntija, psykoterapeutti Kaisa Humaljoen vuoro on kello 12.45–13.45. Parisuhdekeskus Katajassa työskentelevän Humaljoen otsik-kona on ”Erityisen ihana perhee-ni!” Hän alustaa erityisyyden hy-väksymisestä, siihen sopeutumi-sesta ja hyvästä elämästä erityisyy-den kanssa.

– Miten suhtaudun perheeni eri-tyisyyteen? Kuinka tulemme sen kanssa toimeen, sopeudunko sii-hen, mitä kertoa muille? Kuinka tuen lapsiani, parisuhdettani ja it-seäni, Humaljoki kysyy.

Lounastauolla esittäytyvät mo-net perheeseen, parisuhteeseen ja seurakuntien toimintaan liittyvät toiminnot. Tarjolla on myös lasten-hoitoa ja toimintaa lapsille.

Asta Kettunen

Perhepäivä Seurakuntien talossa Tampereen päivänä, lauantaina 28. syyskuuta kello 10–14.30Lisätiedot: tampereenseura-kunnat.fi, facebook: Pienelle parasta Tampere ja minnamaria.tammisalo@evl.fi, 050 304 1328

Jussi H

olo

pain

en

Kolumnistien esittelyt ja kommentointi: siltalehti.fi

SILTA

” Moneen on mahdollisuus, mutta pakko ei ole.

Metsäkirkko Petääjärven rannalla Teiskossa Ihminen tarvitsee voimaa,

jonka jotkut löytävät kirkosta tai luonnosta, sanoo Heli Vaaranen.

Kuinka tuen lapsiani, parisuhdettani ja itseäni, pohtii Kaisa Humaljoki.

A 17SILTA 9/2019

Tampere

lainen

seurakun

talehti

Ilmoitusmyynti Tero Taipale p. 040 641 1163 Susanna Ruusunen, p. 0400 134 212

etunimi.sukunimi@tamperelainen.fi.tre.ilmoitukset@tamperelainen.fi.

Ammattitaitoinen suunnittelupalvelu- kuvan valmiista hautakivestä

näkee jo ennen valmistusta

Lisänimikaiverruksetja entisöinnit

- kaikki hautakivityötlaatutakuulla v. 1933 asti

045 611 7768 • kivi@muistoksi.�Näsilinnankatu 18, Tampere • Vammaksentie 1, Sastamala

Hautakivien erikoisliike

www.muistoksi.fi

Lisätiedot ja hakeminen:suomenlahetysseura.fi/rippikoulut

Riparille 2019?

Kotimaa 105x120

Lisätiedot ja hakeminen:suomenlahetysseura.fi/rippikoulut

Riparille 2019?

Kotimaa 105x120

Lisätiedot ja hakeminen:suomenlahetysseura.fi/rippikoulut

Riparille 2019?

Kotimaa 105x120

YLIS

TYSK

ONSE

RTTI

-KIE

RTUE

PEKKA SIMOJOKIMAKE PERTTILÄ

MIRKKA PAAJANEN / MAIJA LEHTINEN / HEIDI SIMELIUS

BAND

LIPUT ENNAKKOON 22 €OVELTA 25 €

KONSERTIN KESTO NOIN 2 H 15 MIN.

29.9. KANGASALAKANGASALAN KIRKKO

KLO 17.00

1 ripari 3.–13.6.2 ripari 24.6.–4.7.

FLOW-ripari 22.7.–1.8.HINTA 450 e, FLOW 465 e

NUORET.FI/ILMOITTAUDURIPARILLE

UUSI

Flow-riparilla monipuolinen luovuus pääsee esille: mediaa, musiikkia, liikettä, draamaa ja paljon uusia kokemuksia. Et tarvitse erityisosaa-mista. Täällä saat ajatella toisin ja olla avoimin mielin.

www.heinakallio.fi

Leirikotimme Kangasalla tarjoaa palveluja kaikille leiri- ja kurssitiloja tarvitseville. Tutustu uudistuneilla verkkosivuillamme palveluihimme ja loppuvuoden ai-kana tehtävien varausten etuihin: Uuden asiakkaan alen-nus -10 % kokonaishinnasta. Kesäsesongin ulkopuolisiin varauksiin kaikille alennus jopa -15 % kokonaishinnasta.

Tuomiokirkonkatu 26, 33100 TamperePekka Jokiranta, puh. 050 555 4326 / 03 212 4164

w w