4•2012

Tutkimuslaitoksia yhdistetään ripeällä aikataululla

Mureneva moraali

Kieli ja puhetapa ovat vallan välineitä

Kaikki olemme arvomme ansainneet

Rauhallista Joulun odotusta!

|S

IS

ÄL

TÖ

|4

/2

01

2 |

Päätoimittaja/ HuvudredaktörKerttu Pellinen

ToimitusAnne Nordström anne.nordstrom@pardia.fi GSM 040 511 8655 Ratamestarinkatu 11, 7 krs. 00520 Helsinki

Painos:6.500 kpl

Painopaikka:Kirjapaino Uusimaa, Porvoo

UlkoasuKirjapaino Uusimaa, Studio

Seuraava lehti ilmestyy helmikuussa 2013

ISSN 0355-1121

Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto YHL ry

Universitetens och forskningssektorns personalförbund

Assiociation of Finnish University and Research Establishment Staf

Ratamestarinkatu 11, 7 krs. 00520 Helsinki

Banmästargatan 11, 7 vån. 00520 Helsingfors

www.yhl.fi

Puheenjohtaja/ ordförandeKerttu Pellinen GSM 040-512 1685 kerttu.pellinen@yhl.fi

Sihteeri/ sekreterareKristina Sten 075 3247 431 kristina.sten@pardia.fi

Yliopistot ja yrityksetSopimusasiantuntija/OmbudsmanSatu HenttonenGSM 040-524 9199satu.henttonen @pardia.fi

Yliopistot ja OKM:n hallinnonalan virastotAsiamies/OmbudsmanAki NieminenGSM 040-560 9253aki.nieminen@pardia.fi

Käännös, översättning, svenskaKerstin Holmström

Käännös, engl./trans, englishErja Ranta

3 Kissa kiitoksella elää

Att lapa i sig beröm

4 Kaikki olemme arvomme ansainneet

5 Tes-ryhmät työskentelevät

6 Tutkimuslaitoksia yhdistetään ripeällä aikataululla

8 Rehtori Wilhelmsson: Tutkimuslaitokset ovat tervetulleita

9 Kysely HEDien toimintaedellytyksistä

10 Tasa-arvostipendit käyttöön Suomessakin - eroon sukupuolikonservatismista!

11 Ostakaa hyvää suomalaista tasa-arvoa

12 Mureneva moraali

15 Siilikilpailun voittaja löytyi!

16 Tulevaisuutta tehdään yhdessä

17 Työterveyshuoltoasetuksen uudistuksen taustalla on työurien pidentämisen näkökulma

Ikäohjelma

18 Kieli ja puhetapa ovat vallan välineitä

20 Sopimuskierroksen muodosta liian aikaista puhua

21 Hyvä neuvottelukulttuuri luo pohjan hyvälle sopimustoiminnalle

22 Pätevä kilpailukieltosopimus työsuhteessa

23 Palkkausjärjestelmä on kestoaihe

Työttömyysturvalakiin muutoksia

24 Jäsenyyden edut

26 Kentän ääni hiljenee

Historian tutkimushanke

Järjestötoiminta rules

27 Tampereen yliopiston henkilökuntayhdistys 60 vuotta

30 VYHY 40 vuotta - sydämellä tehty juhla

Kirjastoalan yhteistyö esillä IFLA-konferens-sissa

31 A Finnish proverb says that a cat lives on praise

Veden tulevaisuus on sinunkin käsissäsi!

Opettajien ikääntyminen haaste koulutuksel-le EU-maissa

Kansikuvan suunnittelu ja toteutus: Kimmo Nordström.

Hyvää Joulua kaikille! Hyvää Uutta Vuotta!

God Jul till Er alla! Gott Nytt År!

Puheenjohtaja Kerttu Pellinen

P Ä Ä K I R J O I T U S l e d a r e

Att lapa i sig berömKissa kiitoksella elää... ei pidä paikkaansa, sen voin kokemuksesta todeta kolmen kis-san emäntänä. Nappuloitakin tarvitaan, sen ne ilmoittavat hyvin sel-keästi siinä vaiheessa, kun kupit ovat tyhjentymässä.

Tulospalkkiokeskustelua käydään vilkkaasti. Palkkioita arvostellaan mutta niitä pidetään myös tärkeinä kannustuksen keinoina. Jos palk-kioita maksetaan, ne pitäisi maksaa työyhteisöille - uskomme näet YHL:ssä siihen, että tuloksen tekemiseen tarvitaan koko työporukka. Vaikka yksilöpalkitseminen voi joskus olla paikallaan, se ei pääsään-töä kumoa. Huonosti toteutettu järjestelmä kääntyy nopeasti itse-ään vastaan. Ylimmän johdon palkitsemiskäytäntöihin kohdistetaan eniten kritiikkiä. Viime vuosina tällainen pörssiyhtiöistä kopioitu tapa näyttää rantautuneen myös yliopistoihin. Palkkioita jaetaan, vaikka tuotos on enintään keskinkertainen, rahat vähissä eikä henkilöstö-politiikan toteuttamisessakaan ole kehumista. Sen jälkeen, kun so-pimuksella sovitun palkkausjärjestelmän mukaiset palkat vaativuus- ja suoritusosineen ovat oikealla tasolla, voisi olla järkevääkin ottaa käyttöön selkeä ja ymmärrettävä, yhdessä sovittu ja kaikkia koskeva täydentävä palkitsemisjärjestelmä.

Tuloksen määrittely on hyvin haasteellista. Yrityksissä tulosta voi monesti mitata rahassa ja tuotteissa, tosin ei sielläkään välttämättä kaikissa tehtäväryhmissä. Julkisten ja niihin verrattavien työpaikko-jen piirissä tuotteena on vaikuttavuus, laatu ja tuloksellisuus – ja nä-mä nimenomaan niissä tehtävissä, jotka yhteiskunta on muun mu-assa yliopistoille tai valtion virastoille antanut. Tuottavuutta ei syn-ny saneerausohjelmien tai toistuvien ja perusteettomien, todellista tulosta vähentävien, vaikkakin kekseliäiden organisaa-tiouudistusten toteuttamisella. Asia on toinen, jos uudistukselle on todelliset hyväksyttävät ja ym-märrettävät perusteet ja sillä saadaan ennen pit-kää aikaan myös entistä tyytyväisempi, motivoi-tuneempi ja sitä kautta tuloksekkaammin työtä tekevä yhteisö.Sanallista ja symbolistakin kiitosta tarvitaan, ih-mistä pitää kiittää (ja kissaa silittää). Arjessa an-nettu työkaverien ja esimiesten luonteva, rakenta-va palaute ja ansaittu kiitos ovat parasta, mitä itsekukin voi saada. Kuitenkin toivoisin YHL:n liittovaltuustoa mukaillen, että kaikkien jä-sentemme työnantajat muistaisivat myös symbolisen kiitoksen merkityksen. Vaikka ansio- tai kunniamerkkejä ei voi syödä, niiden tasapuolinen esittäminen osoit-taa arvonantoa ja lämmittää kummasti.

Lämpöä ja valoa talven pimeyteen!

... som en katt lapar grädde, det känns bara så gott, det vet både jag och mina tre katter. Men det behövs torrfoderknap-par också, det påpekar de högljutt senast när matskålen bör-jar gapa tom.

Det pågår en livlig debatt om våra bonussystem. Bonusar-na kritiseras, men betraktas tillika som ett bra incitament för att jobba bättre. Om det ska betalas bonusar ska de tillfalla he-la arbetsplatsen - vi på YHL tror nämligen att alla i en arbets-gemenskap behövs för att man ska få ett bra resultat. Trots att det ibland kan vara på sin plats med individuella premier ska inte detta vara huvudregeln. Resultatet av ett dåligt genom-fört system kan snabbt bli ett helt annat än man tänkt. Mest kritik får den praxis där bara den högsta ledningen premieras. Metoden har kopierats från börsbolagen och har på senare tid verkat få fotfäste också i våra universitet. Bonusar delas ut fast resultatet är högst mediokert, pengarna tryter och personal-politiken inte heller är något att skryta med. Visst kunde det vara klokt att ta i bruk ett klart och överskådligt, gemensamt överenskommet premieringssystem för alla, men först ska vå-ra avtalsenliga lönesystem och löner med krav- och presta-tionstillägg ligga på rätt nivå.

Det är mycket svårt att mäta resultatet av vårt arbete. Före-tagens resultat kan mätas i pengar eller produkter, även om in-te den mätningen gäller för alla uppgiftsgrupper. Produkterna från offentliga och därmed jämförbara arbetsplatser består av produktivitet, kvalitet och resultat – det gäller särskilt de upp-gifter som samhället gett åt bland annat universiteten och de statliga ämbetsverken. Saneringsprogram och upprepade och ogrundade, mer eller mindre fantasifulla organisationsreformer som undergräver det faktiska resultatet leder inte till produk-tivitet. Saken är en annan om en reform har reella, godtagbara och begripliga motiveringar, och om den på sikt också leder till att de anställda känner sig nöjdare, är mer motiverade och den vägen också gör ett bättre resultat.

Vi behöver också verbal och symbolisk uppskattning. En ot-vungen, konstruktiv respons och ett välförtjänt tack från arbets-kamrater och förmän är det bästa envar kan få i vardagen. Än-då hoppas jag, för att citera YHL:s förbundsstyrelse, att alla våra medlemmars arbetsgivare också ska komma ihåg hur mycket ett symboliskt tack betyder. Förtjänst- och hederstecken kan inte ätas, men ett rättvist utdelat tack är ett tecken på upps-kattning som känns nog så värmande.

Med önskan om ljus och värme i vintermörkret!

U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2 3

l I I T T O v a l T U U S T O K O O l l a

Henkilöstön arvostus ja kunnioitus eivät voi olla sidottuna vain juhlahetkiin, vaan se pi-tää näkyä jokaisena päivänä työpaikan arjessa, totesi YHL:n liittovaltuustoväki. Palkitsemiseen liittyy sekä tunnetta että symboliikkaa, siksi ei ole yhdentekevää, miten se tehdään ja ketkä ovat sen kohteina.

Liittovaltuusto kiinnitti marraskuisessa ko-kouksessaan huomiota yliopistojen palkitse-miskäytäntöihin ja painotti, miten tärkeätä on saada ne avoimiksi, oikeudenmukaisiksi ja tasapuolisiksi.

Yliopistotyönantajat ovat uudessa työnan-tajaroolissaan harjoittaneet myös yritysmaa-ilmasta tuttuja rahallisia palkitsemismuotoja. Liittovaltuusto totesi, että viimeaikaisissa pal-kitsemiseen liittyvissä ratkaisuissaan kaikki yli-opistot eivät ole onnistuneet vakuuttamaan henkilöstöään palkitsemiskäytäntöjensä ta-sapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Palkitsemismuodoista tulospalkkion tarkoi-

Kaikki olemme arvomme ansainneet

Liittovaltuuston puheenjohtaja Juha Riepposen johdolla kokousasiat saatiin käsiteltyä ja asianmukaisesti päätettyä. Ensi vuonna onkin sitten vuo-rossa liittokokous, jossa päätetään muun muassa seuraavan nelivuotiskauden toiminnan linjauksista.

Liittovaltuuston kokous alkamassa.

tuksena on kannustaa työyhteisöä ja työnte-kijöitä. Tulospalkkio ansaitaan työpanoksella, ja siten se on eräänlainen palaute työn onnis-tumisesta. Suosikkijärjestelmät eivät kuulu hy-vään työnantajapolitiikkaan.

Palveluvuosiansiomerkki käyttöön kaikissa yliopistoissa

Ansiomerkki on perinteinen ja näkyvä tapa kiittää ja osoittaa arvostusta henkilölle, joka on osoittanut sitoutumista ja edistänyt yhteisön työtä ja päämääriä. Muutamissa yliopistoissa on jo otettu käyttöön Tieteellisten seurain val-tuuskunnan ja UNIFIn perustama tiedeyhtei-sön palvelusvuosiansiomerkki, joka työnan-tajan hakemuksesta voidaan myöntää pitkä-aikaisesta palveluksesta kaikkien henkilöstö-ryhmien jäsenille. Tämä ansiomerkki on sään-töjensä perusteella arvioitavissa jopa valtion virka-ansiomerkkiä tasapuolisemmaksi. YHL toivoo, että kaikki yliopistot ottavat ansiomer-

4 U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2

l I I T T O v a l T U U S T O K O O l l a

kin käyttöönsä ja hakevat sitä kaikille myöntä-miskriteerit täyttäville.

Hidastumisen merkkejä ei havaittavissa

Kokousväki huomautti, että rakenteelliset muutokset ja toimintojen uudelleenjärjestä-miset näyttävät jatkuvan edelleen. Edunval-vonta ja jäsenten työpaikkojen puolustaminen tulee tästä syystä vaatimaan entistä enemmän voimia ja yhteistyötä eri tasoilla. Liiton jäsen-ten työpaikat yrityssektorilla ovat nekin ympä-ristön muutoksille alttiina. Asiakassopimusten muutoksista seuraa henkilöstövaikutuksia, teh-täväjärjestelyjä ja mahdollisesti myös henkilös-tön vähentämistarpeita.

Kansainvälisyys haastaa edunvalvonnan

Uudenlaisia haasteita edunvalvonta- ja am-mattijärjestöyöhön tuovat yhä lisääntyvä kan-sainvälistyminen. Voimistuva kansainvälinen asiantuntijarekrytointi sekä tutkija- ja opiske-lijavaihto lisäävät ulkomaalaistaustaisten suo-men tai ruotsin kieltä heikosti tai ei ollenkaan taitavien esimiesten ja työntekijöiden määrää. Sopimusten ja ohjeiden sisällön ja tarkoituk-sen ymmärtämisessä on ongelma, eivätkä ke-hitys- ja arviointikeskustelujen sisällöt välttä-mättä vastaa tarkoitustaan. Kansainvälistymi-sen seurauksena työpaikoista tulee entistä mo-nikulttuurisempia. Yhdistysten ja liiton toimin-nassa on tärkeätä ottaa mahdollisuuksien mu-kaan huomioon jäsenten kulttuuritaustaerot.

Yhdessä olemme enemmän

Liiton yhtenäisyys ja yhteistyö yhdistysten kes-ken on nykypäivänä käynyt entistäkin tärkeäm-mäksi. Ammattiyhdistystoiminnan perusteh-tävä edellyttää aktiivista tiedonvaihtoa ja ver-taistukea koko yhteisön kesken. Toiminnalle tulee myös olla jäsenten hyväksyntä. Hyvään edunvalvontaan kuuluu aktiivinen puuttumi-nen havaittuihin epäkohtiin, ajan seuranta ja ajassa eläminen.

Henkilöstön edustajille toimintaedellytyksiä

Henkilöstön edustajien ajankäytöllisten ja mui-den toimintaedellytysten parantaminen ovat edelleen liiton keskeisinä neuvottelutavoittei-na. Tavoitteena on sopia vähimmäisvapautus-ajasta luottamustehtäviä varten siten, että työ-panos korvataan riittävässä määrin henkilös-tö edustajan toimintayksikölle sijaisjärjestelyjä varten. Tavoitteena on myös saada yhdistysten

Liittovaltuustossa julkaistiin liiton siilikilpailun voittaja. Saija Kyllönen esittelemässä kilpailu-raadin perustelut voittoon yltäneestä kuvasta. Siilikilpailun tulokset on julkaistu tämän leh-den sivulla 15.

Tes-työryhmät työskentelevätMääräaikaisten työsopimus-ten käyttöä tarkasteleva työ-ryhmä on valmistelemassa yhteis-tä dokumenttia hyvistä käytännöistä määräaikaisten työsuhteiden käytös-sä esimiesten ja luottamusmiesten käyttöön. Työssä on edistytty hyvin ja tuotteen toivotaan valmistuvan jaet-tavaksi tulevan vuoden alkupuolel-la. Pardian/YHL:n edustajina työryh-mässä ovat Elisa Hyytiäinen, Niko Si-mola ja Kerttu Pellinen. Palkkausjärjestelmän kehittä-misryhmä sai kesäkuussa neuvot-telutuloksen palkkausjärjestelmän henkilökohtaisen osan kehittämis-ratkaisusta. Neuvottelutuloksen mu-kainen sopimus tulee voimaan arvi-ointijärjestelmän muutoksen osalta 1.1.2013 ja suorituskorotuksen osal-ta 1.10.2013. Sopimuksen ansiosta yliopistojen yleiskorotus tulee mak-suun heti vuoden 2013 alusta lukien. Työryhmä järjesti yhteisen koulutus-tilaisuuden yliopistojen työnantaja-edustajille ja pääluottamusmiehille syyskuun alussa. Sopimusmuutos-ten sisältöä on käsitelty syksyn mit-taan lukuisissa YHL:n ja yhdistysten tilaisuuksissa. Pardian/YHL:n edusta-jina työryhmässä ovat Niko Simola ja Kerttu Pellinen. Tilastoyhteistyöryhmä valmisteli viime sopimuskaudella pohjan, jolla luottamusmiehille annettavat luot-tamukselliset palkkatiedot kootaan. Toimeksiantoon sisältyvän tilasto-yhteistyösopimuksen valmistelus-sa ei ole toistaiseksi edetty. Pardian/YHL:n edustajina työryhmässä ovat Aki Nieminen ja Niko Simola. Kerttu PellinenYHL:n puheenjohtaja

puheenjohtajille tarvittavaa tukea ja ajankäyt-tömahdollisuudet. Uusia aktiivitoimijoita tar-vitaan ja sitä varten toimintaedellytysten tur-vaamiseen ja parantamiseen panostetaan so-pimustoiminnassa ja paikallisesti neuvotellen.

Ammattijärjestötyöstä on tehtävä houkutteleva

Tulevana toimintavuonna panostetaan uusien aktiivitoimijoiden rekrytointiin. Taloudellista tukea suunnataan mahdollisuuksien mukaan sellaisille HED-tehtäviin kouluttautuville, jot-ka eivät vielä ole koulutusoikeuden tai palk-kiojärjestelmän piirissä. Liittovaltuuston mie-lestä on tärkeätä osoittaa uusille ja aloittaville toimijoille, että aktiivisella toiminnalla voi to-della vaikuttaa ja että ammattiyhdistystoimin-ta on kiinnostavaa - ja hauskaa.

Teksti: Anne NordströmKuvat: Jari Tolvanen

a J a N K O H T a I S T a

U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2 5

P Ä I v Ä N P U H e e N a I H e

Tutkimuslaitosten fuusioiden on mää-rä alkaa vuonna 2014 ja päättyä 2017. Työ-ryhmän puheenjohtaja, alivaltiosihteeri Timo Lankinen uskoo, että tällä kertaa uudistus ha-lutaan ajaa läpi.

- Esitys on sen verran konkreettinen, et-tä sen pohjalta on hyvä edetä. Lisäksi valtio-neuvosto on ilmaissut halunsa muutokseen.

Hallitus tekee ratkaisunsa lausuntokierrok-sen jälkeen.

Nykyisistä tutkimuslaitoksista itsenäisinä jat-

Tavoitteena monitieteisyys ja parempi laatu

Valtion tutkimuslaitoksia yhdiste-tään keskenään ja Oikeuspoliitti-nen tutkimuslaitos sekä Kuluttaja-tutkimuskeskus liitetään Helsingin yliopistoon. Itsenäisinä jatkavat Evira, Kotus, STUK ja VATT.Samalla uudistetaan tutkimuksen rahoitusjärjestelmä.

kaisivat esityksen mukaan vain Elintarviketur-vallisuusvirasto Evira, Kotimaisten kielten kes-kus Kotus, Säteilyturvakeskus STUK ja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT.

Kuluttajatutkimuskeskus KTK ja Oikeuspo-liittinen tutkimuslaitos Optula liitettäisiin Hel-singin yliopistoon.

Muut tutkimuslaitokset yhdistettäisiin vii-deksi kokonaisuudeksi eli ympäristön, tervey-den- ja hyvinvoinnin, paikkatiedon, luonnon-vara-alan ja moniteknologiseksi tutkimus- ja kehittämiskeskukseksi.

- Nyt seiniä ja raja-aitoja on paljon. Toki on joitakin tutkimusyhteenliittymiä, mutta ne ei-vät riitä ratkaisemaan toiminnallis-rakenteel-lista uudistamisen tarvetta.

Lankinen ottaa esimerkiksi kalliit laborato-rioinvestoinnit, joihin yksittäisillä laitoksilla ei ole varaa. Fuusiot tuovat riittävän leveät har-tiat suuriinkin hankintoihin.

Valvontatehtävät pysyvät

Lankinen huomauttaa, että ministeriöiden yh-

teydessä toimivat tutkimuslaitokset tekevät sinänsä arvokasta työtä, mutta fuusioilla ja ra-hoitusta uudistamalla tutkimuksen laadullista tasoa voidaan nostaa.

- Puhumme ”polkuriippuvuudesta». Kun or-ganisaatiossa on tehty asiat aina samalla taval-la ja pienissä piireissä, näkökulma jää kapeaksi.

Hän arvioi, että nykyisen pirstaleisen jaon takia moni tutkimusalue jää katveeseen.

Tutkimuslaitosten valvonta- ja seurantateh-tävät säilyisivät niillä jatkossakin.

- Tältä osin rahoitus turvataan. Suurten tutkimuslaitosten toivotaan saavan

entistä paremmin rahaa muualtakin. - Isommat yksiköt voivat kilpailla parem-

min esimerkiksi EU:n tutkimusrahoituksesta. Osa tutkimuslaitoksista on ollut selvästi liian pieniä, Lankinen toteaa.

Strategisesti ja monitieteisesti

Ideana on lisätä monitieteellistä tutkimusta myös kotimaisella rahoituksella. Sitä varten kootaan uusi strategisen tutkimuksen neu-vosto, joka sijoitetaan Suomen Akatemiaan.

Rahoitus hoidetaan siten, että Suomen Akatemialta siirretään 20 miljoonaa, Tekesil-tä 60 miljoonaa ja tutkimuslaitoksilta 120 mil-joonaa yhteiseen rahastoon. Rahoitus aiotaan koota asteittain.

-– Tutkimusrahoitus myönnettäisiin täysi-määräisenä ja pidemmäksi aikaa, jopa neljäk-si tai seitsemäksi vuodeksi. Tällä minimoitaisiin hallinnollista työtä. Rahoituksen saisivat moni-tieteelliset hankkeet, jotka ovat yhteiskunnalle relevantteja ja joiden laatu on riittävän korkea.

Valtioneuvosto linjaisi, minkä ilmiöi-den tutkimus olisi valtiolle ja yhteiskunnal-liselle kehitykselle tärkeää tulevaisuudes-sa. Akatemian tutkimusneuvosto päättäisi tutkimushankkeista itsenäisesti nämä kriteerit mielessään.

Muu Akatemian rahoitus säilyisi ennallaan, samoin Tekesin innovaatiotutkimuksen rahoi-tus.

Lankisen mukaan osa tutkimuslaitoksista, esimerkiksi THL ja Työterveyslaitos, tekee jo

- Harva tutkimuslaitos palvelee enää yhtä ministeriötä. Kun kootaan suurempia laitoksia, sektori-rajoja ylitetään lisää, alivaltiosihteeri Timo Lankinen sanoo.

Tutkimuslaitoksia yhdistetään ripeällä aikataululla

6 U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2

P Ä I v Ä N P U H e e N a I H e

”Fuusiot tuovat riittävän leveät hartiat tutkimuksen infrastruktuurin hallintaan, voimavarojen uudelleen suuntaamiseen ja kilpailuun eurooppalaisista hankkeista sekä yleensä tutkimustoiminnan perustan vahvistamiseen.”

Alivaltiosihteeri Timo Lankinen

nyt kansainvälisesti korkeatasoista tieteellis-tä tutkimusta.

- Tietenkin voisi kysyä, eikö tällainen tutkimus olisi pikemminkin yliopistollista toimintaa.

Tanskassa tutkimuslaitokset yhdistettiin joi-takin vuosia sitten kokonaan yliopistoihin. Suo-messa ei Lankisen mukaan mennä samaan.

”Tämä ei ole säästökohde”

Yliopistouudistus ja muut hallintouudistukset ovat osoittaneet, että erilaisten toimintakult-tuurien ja - menettelyjen yhteensovittaminen vie yllättävän paljon aikaa.

Ideana on kuitenkin, että fuusiot aloitettai-siin 2014 ja vuonna 2017 uudistus olisi valmis. Ensimmäiset uuden strategisen tutkimuksen rahaston tutkimushankkeet voisivat käynnis-tyä jo 2015.

Lankisen työryhmä ei ottanut kantaa, kuin-ka tutkimuslaitosten fuusioituminen tulisi vie-dä läpi.

- Säästökohteeksi tätä hanketta ei ole määritelty lainkaan. Tutkimuksen voimavaroihin ei ole esitetty leikkauksia, vaan jopa päinvastoin, hän tähdentää.

- Tällä haetaan parempaa käyttöä nykyisille voimavaroille.

Kilpailu strategisen tutkimuksen varoista on kuitenkin kova, ja heikommin menestyvät joutunevat miettimään rahoitusta muualta tai karsimaan väkeä.

- Tällä hetkellä meillä ei ole arvioita, kuinka uudistus vaikuttaa myöhemmin avustavan henkilökunnan määrään.

Teksti ja kuvat: Birgitta Suorsa, UP-uutispalvelu

Lähde: Timo Lankinen (pj.), Christine Hagström-Näsi ja Sixten Korkman: Valtion tutkimuslaitok-set ja tutkimusrahoitus: esitys kokonaisuudistuk-seksi. 20.9.2012 ISBN (PDF) 978-952-5896-97-8

Strategisen tutkimuksen rahoitus kootaan Suomen Akatemiasta, Tekesiltä ja tutkimuslaitoksilta asteittain. Lankisen mukaan rahoitus myönnettäi-siin täysimääräisenä pidempiaikaisiin hankkeisiin.

U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2 7

P Ä I v Ä N P U H e e N a I H e

Helsingin yliopiston rehtori Thomas Wil-helmsson on aavistuksen skeptinen tutki-muslaitosten fuusioesityksestä. Hän muistut-taa, että kaikki viisi viimeisintä hallitusta ovat yrittäneet samaa.

- Tämä on hyvin pohdittu ja mietitty esitys. Siinä mielessä toivon, että asia menee eteenpäin.

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos Optula ja Kuluttajatutkimuskeskus istuvat rehtorin mu-kaan hyvin yliopiston profiiliin.

- Emme voi liikaa korostaa, että liittymisen täytyy tapahtua täydellä rahoituksella. Meillä ei ole varaa kasvattaa yliopistoa omilla

Rehtori Wilhelmsson: Tutkimuslaitokset ovat tervetulleita

Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ja

Kuluttajatutkimuskeskus solahtavat

hyvin Helsingin yliopistoon, rehtori

Thomas Wilhelmsson sanoo.

”Kunhan rahoitus on kunnossa ja yliopisto saa päättää laadusta ja liitosmallista.”

Helsingin yliopiston rehtori Thomas Wil-helmsson suhtautuu rauhallisesti tutki-muslaitosten fuusioesitykseen mutta vaatii, että liittyminen tapahtuu täydellä rahoituksella.

rahoillamme. Yliopisto haluaa pitää itsellään mahdolli-

suuden valita, mitä tutkimuslaitoksia yliopis-toon liitetään.

- Laitosten tulee täyttää yliopiston laatukriteerit. En halua sanoa, että näistä kahdesta olisi mitään huomautettavaa.

Wilhelmsson ei suostu kommentoimaan, onko tilaustutkimusten taso tutkimuslaitok-sissa ollut yliopiston tasoa heikompaa.

- Meillä on tutkijoille laatuvaatimukset. Yleensä edellytämme tohtorintutkintoa, hän toteaa.

- Varmaan vastaisuudessakin tutkimus-laitokset tekevät myös tilausselvityksiä. Se pitää hyväksyä, koska se on osa yhteiskunnallista vuorovaikutusta.

Tutkimuslaitoksille on ottajia

Itse liittämismalli on vielä auki. Päätös siitä kuu-luu Wilhelmssonin mukaan yliopistolle.

- Luontevaa olisi, että tutkimuslaitokset olisivat osa asianomaista tiedekuntaa.

Toistaiseksi oikeustieteellinen tiedekunta on ilmaissut halunsa Optulaan. Sekä valtiotie-teellinen että maa- ja metsätaloustieteellinen tiedekunta ovat kiinnostuneet Kuluttajatutki-muskeskuksesta.

Yliopisto aikoo pitää tutkimuslaitokset ko-konaisuuksina. Niitä ei ryhdytä palastelemaan.

- Ei kannata nylkeä karhua ennen kuin se on kaadettu, Wilhelmsson sanoo.

Mahdollista on sekin, että neuvotteluissa päädytään siihen, että vain osa tutkimuslaitok-sista ja niiden rahoituksesta siirtyy yliopistolle.

Kampusyhteistyö toimii

Tutkimuslaitosuudistuksen yhtenä tavoitteena on saada tutkimusinfra nykyistä parempaan käyttöön. Helsingin yliopistossa on harrastettu pitkään yhteistyötä tutkimuslaitosten kanssa.

- Kumpulassa on Ilmatieteen laitos ja Viikissä

8 U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2

P Ä I v Ä N P U H e e N a I H e

Yhteistoimintaa ja työsuojelun yhteistoimintaa ja henkilöstön edustajien toimin-taedellytyksiä tarkasteleva työryhmä on syksyn mittaan valmistellut henkilöstön edus-tajille lähetettävän kyselyn, jolla kartoitetaan yliopistoissa toimivien luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen näkemystä toimintaedellytyksistään. Kysely toteutetaan jär-jestöittäin ja vastaukset kootaan yhteenvetona työryhmän käyttöön jatkotyöskentelyä varten. Jokaisen henkilöstön edustajan osallistuminen on tärkeää! Työryhmä toimii sa-malla seurantaryhmänä, joka tarkastelee säännöllisesti yhteistoimintaa ja työsuojelun yhteistoimintaa koskevien sopimusmääräysten toimivuutta.

Pardian/YHL:n edustajina tässä työryhmässä ovat Elisa Hyytiäinen, Satu Henttonen ja Kerttu Pellinen.

Kerttu PellinenYHL:n puheenjohtaja

SYKE ja Evira. Meidän kampuksillamme on pal-jon näitä tutkimuslaitoksia ja yhteistyö on tii-vistä, Wilhelmsson sanoo.

Uusi paikkatiedon tutkimus- ja kehittämis-keskus sopisi kumpulalaisten mukaan kam-pukselle.

- Se olisi järkevää, sillä kallista tutkimu-sinfraa pitää käyttää mahdollisimman tehok-kaasti yhdessä.

Wilhelmsson muistuttaa, että yliopiston il-mastotutkimuksen huippuyksikkö ei olisi kos-kaan syntynyt ilman likeistä yhteistyötä Ilma-tieteen laitoksen kanssa.

- Käytännössä toimimme aivan yhdessä. Siksi emme puolla Ilmatieteen laitoksen fuusioimista SYKEn kanssa ympäristö- ja tut-kimuskeskukseksi. Se vaarantaisi yhteistyön.

Wilhelmsson huomauttaa, että yhteistyötä on tutkimuslaitosten kanssa syntynyt ja syntyy ilman ohjaustakin. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n kanssa yliopisto on perustamassa Luomu-instituuttia Mikkeliin.

- Meillä on yhteistyösopimukset kaikkien sektoritutkimuslaitosten kanssa. Optulan joh-taja on ollut osatoimisesti meillä virassa, KTK:n hallituksen puheenjohtaja toimii meidän ku-luttajaekonomian professorina.

Yhteistyö on myös temaattista, ei vain tut-kimusinfraan liittyvää.

Kilpailulla parempaa tutkimusta

Tutkimusrahoituksen osittainen irrottaminen tutkimuslaitoksista ja siirtäminen Suomen Aka-temian alaisuuteen on Wilhelmssonin mukaan erinomainen asia.

Hän pitää hyvänä, että tutkimus pysyy Akatemian laatukontrollissa.

- Tämä on hyvä asia yliopistoille, sillä tutkimusraha ei ole enää parkkeerattu tie-tyille tutkimuslaitoksille. Kilpailulla saadaan tutkimuksen taso varmaan nousemaan.

Uusi rahoitusmalli antaa Wilhelmssonin mukaan mahdollisuuksia yliopistojen ja tut-kimuslaitosten yhteisiin tutkimushankkeisiin, esimerkiksi Itämeri-tutkimukseen.

- Tarvitsemme tutkimusta, joka yhdistää esimerkiksi yhteiskuntatieteellistä, luonnon-tieteellistä ja juridista tutkimusta, Wilhelms-son huomauttaa.

- Muutos on myös linjassa sen kanssa, että tarvitsemme enemmän rahaa tutkimukseen, joka keskittyy suuriin haasteisiin: selvästi yhteiskuntaa ja ihmiskuntaa palveleviin hankkeisiin.

Teksti ja kuvat: Birgitta Suorsa, UP-uutispalvelu

Kysely HEDien toimintaedellytyksistä

Täysi rahoitus ja henkilöstöHelsingin yliopistoon siirty-ville tutkimuslaitoksille on lu-vattu täysi rahoitus ja henkilöstö.

Alivaltiosihteeri Timo Lan-kisen mukaan rahoitus jatkuu budjettirahoituksena eikä yli-opiston tarvitse huolehtia tu-lossopimusneuvotteluissa ope-tus- ja kulttuuriministeriön kans-sa myös tutkimuslaitosten rahoi-tuksesta.

- Näiltä laitoksilta ei olla leikkaamassa tutkimusrahaa yhteiseen strategisen tutki-muksen jakopottiin, Lankinen huomauttaa.

Muita tutkimuslaitoksia ei esi-tetä liitettäväksi yliopistoihin.

Lankinen sanoo, että niillä on niin paljon muita tehtäviä, ettei vastaavia hyötyjä saavutettaisi.

U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2 9

T a S a - a R v O S T a

Pohjoismaat sijoittuivat jälleen kärkipai-koille Maailman talousfoorumin vertailussa, jossa tutkittiin naisten ja miesten välistä ta-sa-arvoa. Vertailun kärkipaikoilla olivat tänä vuonna Islanti, Suomi ja Norja. Tässä Global Gender Gap -raportissa tarkastellaan erityises-ti osallistumista työelämään, pääsyä koulutuk-seen sekä edustusta eri päätöksentekoelimis-sä. Raportin mukaan tasa-arvo korreloi muun muassa maan kilpailukykyä. Uskoakseni Norja tulee sijoittumaan vertailun kärkeen tulevina vuosina, sillä maan hallitus julkisti syyskuussa uuden ja perusteellisen politiikkaohjelman ta-sa-arvon edistämiseksi.

Suomessa ja Norjassa työmarkkinat ovat

Tasa-arvostipendit käyttöön Suomessakin- eroon sukupuolikonservatismista!

voimakkaasti jakaantuneet naisten ja miesten aloihin ja ammatteihin (horisontaalinen segre-gaatio). Kummassakin maassa naiset työsken-televät erityisesti julkisella sektorilla ja miehet yksityissektorilla. Työmarkkinoilla näkyy myös vertikaalista segregoitumista eli miehet työs-kentelevät naisia useammin korkeammissa asemissa. Työmarkkinoiden segregoituminen nähdään sekä Suomessa että Norjassa seurauk-sena naisten ja miesten erilaisista koulutusva-linnoista. Koulutusvalinnoissa on tapahtunut pieniä muutoksia kummassakin maassa. Nai-set ovat viime vuosina hakeutuneet enem-män perinteisille miesvaltaisille aloille, kuten lääke- ja taloustieteeseen. Miesten koulutus-

Pardian lakimies Pirkko Janas uskoo, että tasa-arvostipendit toisivat lisää potkua segragaation purkamiseen myös Suomeen. Kuva: Anne Nordström.

valinnat sen sijaan ovat säilyneet perinteisinä ja miehet hakeutuvat edelleen erityisesti tek-nisille tai luonnontieteellisille koulutusaloille.

Tasa-arvostipendillä halutaan murtaa sukupuolittuneita asenteita

Norjan hallituksen Politikk for likestilling -rapor-tissa nostetaan sukupuolittuneet työmarkki-nat yhdeksi tulevaisuuden tasa-arvotyön kes-keiseksi painopistealueeksi. Segregaation pur-kaminen nähdään työvoimapoliittisesti tärkeä-nä, koska tulevaisuuden työvoimatarpeet ovat Norjassa erityisen suuria perinteisesti naisval-taisella terveys- ja hoiva-alalla. Tämän vuok-si miehiä halutaan houkutella hakeutumaan näihin tehtäviin. Kannustimeksi asenteiden ja perinteisten käsityksien ja koulutus- ja am-matinvalintojen muuttamiseksi Norjan hallitus tarjoaa opiskelijoille tasa-arvostipendiä (likes-tillningsstipend).

Tasa-arvostipendi myönnetään sellaiselle toisen tai korkeamman asteen koulutukses-sa opiskelevalle, jonka kanssasisaria tai -vel-jiä muista opiskelijoista on enintään 20 pro-senttia. Stipendi voidaan myöntää 3 vuodeksi ja se luonnollisesti edellyttää loppuun saatet-tuja opiskeluja ao. alalla viimeistään stipen-din päättymistä seuraavana vuonna. Norjan hallitus on arvioinut, että noin 1.600 naista ja noin 10.000 miestä voisi saada stipendin. Nor-jan hallitus on tosissaan lähtenyt poistamaan segregaation työmarkkinoilta. Rahaa stipen-deihin on varattu 197 miljoonaa Norjan kruu-nua eli siis noin 28 miljoonaa euroa.

Missä Suomen tasa-arvotyön innovaatiot?

Kolmikantaisen samapalkkaisuusohjelman käynnistyessä vuonna 2006 Suomen hallitus ja keskeiset työmarkkinakeskusjärjestöt aset-tivat tavoitteeksi sukupuolten välisen palk-kaeron kaventamisen ohella muun muassa segregaation vähentämisen niin, että ns. ta-sa-ammateissa toimivien osuus olisi noin vii-dennes työvoimasta vuoteen 2012 mennes-sä. Tilastotietoja tältä vuodelta ei valitettavas-ti ole vielä käytettävissä, mutta epäilen, ettei tässäkään tavoitteessa ole edistetty toivotul-la tavalla. Lieneekö se haudattu samalla taval-

10 U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2

T a S a - a R v O S T a

la kuin samapalkkaisuusohjelman päätavoite palkkaerojen kaventamisesta.

Toki segregaatiota on yritetty vähentää Suo-messakin. Segregaation lieventämistyöryhmän vuodelta 2009 peräisin olevassa loppurapor-tissa todettiin, että segregaation lieventämi-nen edellyttää määrätietoisia ja konkreettisia toimenpiteitä useilla eri hallinnonaloilla. Työ-ryhmä listasi kaiken kaikkiaan 25 toimenpide-ehdotusta, joilla segregaatiota voitaisiin lieven-tää. Segregaation lieventämistyöryhmän eh-dotukset toimivat myös koulutuksen tasa-ar-votoimien pohjana hallituksen tasa-arvo-oh-jelmassa 2012-2015. Suomessa korostetaan tasa-arvonäkökulman sisällyttämistä osaksi kaikkea opetusta ja kasvatusta koskevaa pää-töksentekoa ja opetushallintoa. Sukupuolitie-toista ja tasa-arvotietoista ohjausta ja opetus-ta toteutetaan muun muassa sisällyttämällä sukupuolten tasa-arvon aktiivinen edistämis-tavoite osaksi uusien opetussuunnitelmien ja tutkintojen perusteita sekä kehittämällä su-kupuolitietoista ja segregaatiota lieventävää oppilaan- ja opinto-ohjausta sekä oppimate-riaaleja. Nämä ovat tärkeitä toimenpiteitä. Ne auttavat osaltaan tulevaisuudessa segregaati-on purkamisessa.

Mielestäni vielä tärkeämpää segregaation purkamisessa olisivat kuitenkin sellaiset toi-menpiteet, jotka vaikuttaisivat nykyhetkes-sä. Meidän tulisi madaltaa muureja ja estei-tä, avata silmämme uusille mahdollisuuksille ja hylätä ainakin osaksi perinteiset naisille ja miehille pelkän sukupuolen perusteella ase-tettavat odotukset ja toiveet ammatista ja so-sioekonomisesta asemasta. Vaikka lienee hel-pompaa muuttaa nuorempien sukupolvien ajatusmaailmaa kuin jo työelämässä olevien, olisi syytä harkita, voisiko esimerkiksi joku vii-me kuukausien yt-neuvotteluissa perinteistä insinöörikoulutusta edellyttäneeltä alalta työ-paikkansa menettänyt mies kouluttautua uu-delleen terveydenhuollon tehtäviin. Tosiasia-han on myös Suomessa, että tarvitsemme tu-levaisuudessa lisää käsipareja terveydenhuol-toon ja hoiva- ja sosiaalialoille.

Norjan mallia voidaan toteuttaa myös Suomessa

Miksi Suomessa tulisi ottaa oppia Norjasta segregaation purkamisessa? No, yksinkertai-sesti siitä syystä, että Norjassa on tehty suu-rimmat ja tehokkaimmin tasa-arvoon vaikut-tavat innovaatiot. Norjassa on ollut maailman ensimmäinen tasa-arvovaltuutettu, tasa-ar-voinen hallitus, parisuhteen rekisteröimisen

mahdollistava laki, isille vanhempainvapaas-ta erotettu kausi sekä naiskiintiöt yrityksien hallituksissa. Esimerkiksi naiskiintiöillä saatiin Norjassa nostettua naisten osuus yrityksien hallituksissa 6 prosentista 40 prosenttiin seit-semässä vuodessa.

Uskon, että Norjan malli tasa-arvostipen-deistä toisi lisää potkua segragaation purkami-seksi myös Suomeen. Malli olisi jopa helposti toteutettavissa. Tasa-arvostipendi maksettai-siin nuorille, jotka saisivat opiskelunsa pää-tökseen alalla, jolla heidän sukupuolensa on perinteisesti aliedustettu. Stipendin maksami-sesta huolehtisi Kela, joka muutoinkin maksaa opiskelijoille opintotuen sekä myös huolehtii

tarvittaessa sen takaisin perimisestä. Päämi-nisteri Kataisen hallitusohjelmassa on taattu nuorille yhteiskuntatakuun täysimääräinen to-teuttaminen vuonna 2013. Soisin, että valtion talousarvioissa voitaisiin myöntää edes pieni määräraha tasa-arvostipendeihin!

Teksti: Pirkko JanasPardian lakimies

Lähde: Politikk for likestilling (NOU 2012:15) ja The Global Gender Gap Report 2012 (World Eco-nomic Forum)

Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja Annamari Sipilä kirjoittaa (HS 16.11.2012) brittiläisen Financial Timesin toimittajan huomioista suomalaisten isän-maallisuudesta. Financial Timesin toimittajan havainto oli, että kaikki hänen tapaamiaan suomalaiset heiluttivat Nokian valmistamia Lumia-kännyköitä. Esiintyvätkö suomalaiset ulkomaalaisille todellisuutta isänmaallisempina? Sopisiko vientituotteeksi myös suoma-lainen tasa-arvo, koska sitä mielletään ulkomailla ainutlaatuisena ja maailman huippuna?

« Tällä viikolla ilmestyi tietokirja Tasa-aro toisin nähtynä - Oikeuden ja politiikan näkö-kulmia tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen (toimittaneet Johanna Kantola, Kevät Nou-siainen ja Milja Saari, Gaudeamus).

Yleisölle avoimessa julkistamistilaisuudessa osa kirjan kirjoittajista ja kommentaatto-reista tyrmäsi täysin Suomen edelläkävijyyden tasa-arvoasioissa. Meitä on huiputettu, sillä Suomi on oikeasti takapajula.

Suomalaiseen tasa-arvokeskusteluun kuuluu itseriittoisuus ja ylimitoitettu kuva saa-vutuksista. Kukaan ei usko takapakin mahdollisuuteen, vaan kehitys sen kuin kehittyy. Kansainvälistä keskusteluakaan aiheesta ei tunneta, ärähti sosiaali- ja terveysministeri-ön ylitarkastaja Eeva Raevaara.

Suomessa luotetaan myös liikaa tasa-arvon positiivisiin edistämistoimiin. Mutta jos pakkoa ei ole, ei ole tuloksiakaan, muistutti oikeustieteen professori Kevät Nousiainen. Ja väkivalta, siitä ei osalta edes keskustella.

Samaan aikaan tasa-arvoagenda on kaapattu, huomautti euroedustaja Sirpa Pietikäi-nen. Suomalaisesta tasa-arvosta toitottavat maailmalla eniten ne poliitikot ja liikemie-het, joille tasa-arvo on vain väline muiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Tasa-arvo kelpaa myyntitavaraksi ja puheenaiheeksi silloin, kun se edistää jotain tär-keämpää tavoitetta. Sellun aikakautena myyntipuhteita liukasti viina, kännykkäaikakau-tena samppanja. Nyt kun myydään ideoita ja mielikuvia, liukasteenkin pitää olla ainee-ton ja aikakauteen sopiva: siis tasa-arvo.”

Ostakaa hyvää suomalaista tasa-arvoa

M U U a l T a S a K S I T T U a

U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2 11

a J a N H e N g e S S Ä

Mitä mietit, kun arvot työajankohden-tamisjärjestelmä SoleTM:ään tunteja sum-mamutikassa? Tai kun henkiosa jäi pomon kehuista huolimatta taas entiselleen, koska laitoksella ei ole rahaa korotuksiin?

Tuskin mitään kovin henkevää, mutta tuttuahan tämä jo lienee. Jotain mistä repiä mustaa huumoria kahvihuoneessa.

Yliopistolaisten turhautuminen työajan kohdentamiseen, laadunarviointiin ja palk-kausjärjestelmiin on varmasti tuttu ilmiö kaikissa suomalaisissa yliopistoissa. Sitä on tutkittukin: keväällä 2008 tehdyn kyse-lyn mukaan liki 80 prosenttia Turun ja sil-loisen Joensuun yliopiston työntekijöistä kommentoi näitä ”uuden politiikan teknii-koita” kielteisesti. Kyselyn vastausprosentti oli 43,6 eivätkä kaikki vastaajat vastanneet avokysymyksiin, mutta kyse on silti sadois-ta ihmisistä kahdessa yliopistossa.

Näin kommentoi eräs hallinnon työnte-kijä työajan raportointia:

”Alussa laitoin todelliset työtunnit, kun-nes kuulin, että järjestelmä ei laske näitä tehtyjä virallisen työajan ylittäviä tunteja. Sen jälkeen on ollut ihan sama, mitä teen, eli laitan silloin kun muistan tehdyt tunnit virka-ajan mukaisesti johonkin lokeroon.”

Jos esimerkiksi Tieteentekijöiden liiton toissa kesänä julkaisemaa jäsenkyselyä lu-kee, uusi yliopistolaki ei ole tutkijoiden mu-kaan ainakaan parantanut tilannetta.

”Järjestelmä pakottaa epärehellisyyteen”

Ongelma ei ole vain se, että työntekijät ko-kevat byrokratian hankalana tai että he te-kevät työajan kohdentamisensa vähän sin-ne päin. Harmistus voi näkyä koko yliopis-ton ilmapiirissä.

Kasvatustieteen professori Arto Jauhi-aisen tutkimusryhmä Turun yliopistosta puhuu moraalikadosta.

- Uuteen politiikkaan liittyy enenevässä määrin kaikenlaisten indikaattorien tuot-

taminen. Kaikkihan tietävät, mitä sanotaan valheista, emävalheista ja tilastoista, Jauhi-ainen vihjaa.

Turun ja Helsingin yliopistojen kasvatus-sosiologien yhteistyönä tekemän Valta, yli-kansalliset hallintajärjestelmät ja yliopis-tojen uusi johtamistapa Suomessa -tut-kimuksen mukaan monet yliopistolaiset kokevat, että järjestelmä pakottaa heidät epärehellisyyteen.

”Meidät on opetettu allekirjoituksellam-me virkamiehinä valehtelemaan työnanta-jallemme, koska 1600 tuntia on vuosittai-sen työajan maksimi (koska tuntiopetusra-hoja ei ole), ja kumminkin työaikaa menee reilusti yli 2000 tuntia vuodessa”, vastasi yk-si professori kyselyssä.

Omaan työhönsä yliopistolaiset suhtau-tuvat Jauhiaisen mukaan edelleen hyvin si-toutuneesti, siinä moraalikato ei näy. Sen sijaan työnantaja ei tutkimuksen valossa välttämättä voi enää luottaa siihen, että johtamisen ja suunnittelun apuvälineek-si suunnitellut indikaattorit antaisivat to-dellista tietoa.

Kuka saa esittää moraaliset kysymykset?

Myös liiketaloustieteen professori Keijo Räsänen Aalto-yliopistosta on tutkinut akateemisen työn moraalia. Hänen mu-kaansa kaikenlaiseen työhön liittyy pe-ruskysymys miksi? Miksi tehdä tätä työtä?

Räsänen käyttää esimerkkinä tieteellis-tä julkaisemista. Tutkijalle tärkeää on uu-den tiedon tavoittelu, tutkimus itsessään. Yliopisto tai sitä ohjaava valtio sen sijaan saattavat olla kiinnostuneempia siitä, mis-sä julkaisussa tutkimus julkaistaan. Se kun vaikuttaa yliopiston näkyvyyteen ja mai-neeseen.

- Tässä logiikassa tutkijan tulevaisuus riippuu siitä, missä hän on julkaissut, vaikka tutkimustyön näkökulmasta julkaisukana-van valinta on tarkoituksenmukaisuuskysy-

Mitkä tekniikat?

Politiikan tekniikat =Joukko toiminta-järjestelmiä ja käytäntöjä, joilla organisaa-tioita johdetaan. Niin kutsuttuja uuden politiikan tekniikoita yliopistoissa ovat laadunhallinta ja arviointi, kokonaistyö-aika, tulospalkkausjärjestelmä UPJ sekä työajan kohdentamisjärjestelmä.

NPM = New Public Management eli uusi julkisjohtamisen oppi, jota etenkin teol-lisuusmaiden yhteistyöjärjestö OECD on menestyksekkäästi ajanut julkiselle sek-torille. NPM:iin kuuluvat esimerkiksi hal-linnon hajauttaminen, kilpailun korosta-minen, tulosohjaus ja managerialismi eli johtamisvaltaisuus.

Uusliberalismi =Talouspoliittinen suun-taus, jonka mukaan vapaa yksityisomis-tusoikeus, vapaat markkinat ja vapaa-kauppa edistävät parhaiten ihmisten hy-vinvointia. Uusi julkisjohtamisen oppi on yksi uusliberalismin ilmentymä. Vallalla lähes kaikissa länsimaissa.

Mureneva moraaliKun puhutaan yliopistojen tulevaisuudesta, puhutaan yleensä rahasta. Raha auttaisi moneen ongelmaan,

mutta turhautumista tulospalkkaukseen tai työajan kohdentamiseen sekään ei poistaisi. Turhautumisella

saattaa olla vakavia seurauksia, uskovat professorit Arto Jauhiainen ja Keijo Räsänen.

12 U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2

a J a N H e N g e S S Ä

Professorien Arto Jauhiaisen ja Keijo Räsäsen mielestä

ulkopuolelta ohjatusta kilpailusta on tullut pakkomielle korkeakoulutuksen piirissä.

mys, Räsänen toteaa.- Johtamisjärjestelmät sulkevat pois moraa-

liset kysymykset. Otetaan annettuna, että joku muu on niistä jo päättänyt.

Yliopistot ovat Räsäsen mukaan viimeisiä jul-kisia organisaatioita, joissa työntekijöillä on vie-lä ollut mahdollisuus keskustella oman työnsä tavoitteista ja päämääristä. Tai ainakin opetta-jilla ja tutkijoilla on ollut – Räsänen arvelee, et-tä muulla henkilökunnalla on vähemmän liik-kumavaraa, koska he ovat tiukemmin johdon valvonnan alaisena.

Uusi yliopistolaki keskitti valtaa kolmikantai-silta laitos- ja tiedekuntaneuvoilta laitosjohta-jille, dekaaneille ja rehtoreille. Se on vähentä-nyt Arto Jauhiaisen mukaan myös tutkijoiden ja opettajien vaikutusmahdollisuuksia.

- Meiltä on lakkautettu laitosneuvostot, jot-ka perustuivat demokraattiseen päätöksente-koon. Kaikki laitostason päätökset ovat nyky-ään laitosjohtajan tekemiä, Jauhiainen kertoo kokemuksiaan Turun yliopistosta.

Purnauspalsta kovassa käytössä

Jauhiaisen tutkimusryhmän tekemän kyselyn mukaan kaikkein kielteisimmin johtajavetoi-

suuteen ja muihin uuden politiikan tekniikoi-hin suhtautuivat humanististen tiedekuntien lehtorit ja muut etupäässä opetustyötä te-kevät, positiivisimmin ylemmät hallintohen-kilöt, mutta poikkeuksia löytyi molemmista ääripäistä.

- Eihän tällaisten asioiden ajaminen olisi mahdollista, jos niitä totaalisesti vastustet-taisiin. Aina on voittajia ja häviäjiä. Jos tie-teenaloja katsotaan, varovasti voi sanoa, että luonnontieteissä ja lääketieteessä uudistuk-siin on suhtauduttu muita suopeammin, Jau-hiainen sanoo.

Häntä kiinnostaisi tietää, ketkä heidän kyse-lyynsä eivät vastanneet ja miksi. Minkä verran syynä vastaamatta jättämiseen on ollut välin-pitämättömyys, ja minkä verran se, että nykyti-lanteeseen oltiin tyytyväisiä? Jauhiainen arve-lee, että kyselyn avovastaukset toimivat jossain määrin myös ”purnauspalstana” - niihin vasta-sivat kenties hanakimmin juuri ne, jotka olivat kaikkein tyytymättömimpiä.

Joitakin harvoja positiivisiakin komment-teja avovastauksiin tuli. Niissä yleensä todet-tiin, että ajatus on hyvä mutta toteutus huono.

”UPJ ei esimiehen näkökulmasta toimi, kos-

ka palkitsemiselementti ei toimi. On ikävää arvioida hyvää suoritusta, kun ei oikeasti ole mahdollisuutta eli rahaa palkitsemiseen. Tun-tee joutuvansa huiputtamaan alaista”, vastasi kyselyyn eräs tutkija.

Työntekijöiden turhautuminen kohdistui-kin kaikkein eniten valtioon ja opetusminis-teriöön, joiden katsottiin olevan uusien jär-jestelmien takana.

Pyrkyriyliopistojen ongelmia

Uuden politiikan tekniikoiden väitetään palve-levan yhteistä hyvää, mutta akateemisessa työ-yhteisössä ne tekevät Keijo Räsäsen mielestä lähinnä hallaa.

- Tieteen ja koulutuksen kehitysdynamiikka syntyy työn sisäisestä logiikasta, ei sitä johto saa aikaan. Tutkimus ja opetus kehittyvät siitä, että ihmiset yrittävät tehdä niitä uusilla tavoilla.

Voimakas johtamisvaltaisuus on kuitenkin tehnyt siitä entistä hankalampaa, Räsänen kritisoi.

Hän arvelee, että oikeissa eliittiyliopistois-sa meno uusliberalismin kyydissä on ollut ta-saisempaa. Esimerkiksi Oxfordin yliopistossa puhutaan ”Oxford waystä” eli Oxfordin tavas-

U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2 13

a J a N H e N g e S S Ä

ta toimia. Siitä on Räsäsen mukaan pidetty kiinni, vaikka poliitikkojen lanseeraamia mul-listuksia on vyörynyt yli. Hänen mielestään jo Tukholmaan mennessä yliopistoista löytyy enemmän itseluottamusta.

- Monet ongelmat koskevat pyrkyriyliopis-toja, jotka pyrkivät nostamaan itseään rankin-geissa ylöspäin. Suomi on tyypillinen imitoija-maa, jossa jäljitellään kuviteltua oikeaa tapaa toimia eikä uskota, että osattaisiin hoitaa asi-at omalla tavalla.

Räsänen ei silti usko, että Suomessa omin päin ryhdyttäisiin kääntämään venettä. Jotain olisi tapahduttava maailmalla ennen kuin meil-lä reagoitaisiin nykyjärjestelmän ongelmiin. Jossain vaiheessa näin käykin, mutta tuskin aivan pian, hän ennustaa.

- Kaikki ääri-ideologiat alkavat jossain vai-heessa näyttää kummallisilta. Nykymeno on niin yksioikoista, että jossain vaiheessa suun-nan täytyy muuttua. Ongelmat tulevat väis-tämättä esiin.

Tenure track on harvojen tulevaisuus

Sitä ennen yliopistot saattavat muuttua hen-kiseltä ilmapiiriltään vielä paljon, sekä Jauhiai-nen että Räsänen uskovat.

- Akateemiset työntekijät joutuvat koko ajan painimaan enemmän sen kanssa, miltä heidän yksikkönsä toiminta näyttää - luomaan brändiä ja pystyttämään tehokkuuden kulisseja. Ei riitä, että teet hyvää tutkimusta, vaan se pitää osata myös myydä ja paketoida, Jauhiainen sanoo.

Räsäsen mukaan muutos näkyy jo hänen

omalla työpaikallaankin Aalto-yliopiston Joh-tamisen ja kansainvälisen liiketoiminnan lai-toksella. Arkadia-talon ennen tupaten täydellä parkkipaikalla on nykyisin välillä paljonkin tilaa.

- On tämä suoraan sanoen ankeaa, kun suuri osa ihmisistä kokee, että heillä ei ole työsuhde-mielessä tulevaisuutta tässä yliopistossa. Kaikki eivät enää viihdy työpaikalla, Räsänen toteaa.

Tenure trackistä eli tutkijoiden urapolkumal-lista on puhuttu yhtenä ratkaisuna pätkätöihin, mutta Räsäsen mielestä se on tarkoittanut si-tä, että muutama harva saa vakityöpaikan, hie-man useampi pääsee kilparadalle kisaamaan siitä, ja suurin osa menettää viimeisenkin toi-von vakipaikasta.

- Ainakin Aallossa kriteerit ovat sellaisia, et-tä ne sulkevat monia tutkijoita pois kilpailus-ta. Se, mitä nämä ihmiset ovat yrittäneet saa-da aikaan opetus- ja tutkimustyössään, ei ole-kaan enää tärkeää.

Räsänen on itse aikanaan valittu valtion elä-kevirkaan. Hän ei silti kuulosta erityisen on-nekkaalta.

- Mä elän joka päivä näiden ihmisten kanssa, joilla ei ole tulevaisuutta täällä. Kuitenkin työm-me on yhdessä tehtävää ja lähiyhteisöä tarvi-taan. Varsinkin kun julkaisusankareita, joita nyt palkataan, ei yhteisten asioiden hoitaminen ymmärrettävästi kiinnosta, Räsänen manaa.

- Kyllä se väistämättä koskettaa. Kaikki, mi-tä on saanut aikaa, tuntuu valuvan hukkaan.

Teksti Tuomo Tamminen

Lähde: Kannattaako korkeakoulutus? Artikkeli-kokoelma Korkeakoulututkimuksen XI kansalli-sesta symposiumista 22.–23.8.2011 (toim. Hele-na Aittola & Taina Saarinen)

Certian johtaja vaihtuuCertia Oy:n toimitusjohtaja Ulla Kau-pin sopimussuhde Certiaan on päättynyt 22.11.2012. Hallitus on nimittänyt talouspäällikkö Pirk-ko Kero-Kangasluoman väliaikaiseksi toimi-tusjohtajaksi ja käynnistänyt uuden toimi-tusjohtajan haun.

Koulutuksen arviointikeskus HelsinkiinSelvityshenkilö Markku Mattila esittää kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen sijoituspaikaksi Helsinkiä. Helsinki on selvityksen mukaan osoittautunut kokonaistalou-dellisesti ja toimintaedellytysten kannalta edullisimmaksi vaihtoehdoksi. Osa arvioin-tikeskuksen toiminnoista jatkuu Jyväskylässä. Helsingin ja Jyväskylän välillä hajautettu ratkaisu mahdollistaa selvityshenkilön mukaan uuden keskuksen joustavan ja tehok-kaan käynnistämisen kustannustehokkaalla tavalla. Samoin se hyödyntää täysimääräi-sesti vuosien varrella kertyneen osaamispääoman ja toiminnan yhteistyöverkoston. Selvitys luovutettiin marraskuussa opetusministeri Gustafssonille.

14 U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2

S I I l I K I l P a I l U

Onnea voittajille!

Siilikilpailun voittaja löytyi!Jäsenille tarkoitettu siili-kuvakilpailu päättyi syyskuun lopussa. Kuvat saivat olla kilpailusään-töjen mukaan valokuvia, piirroksia tai muita siili-aiheisia kuvia. Eläviä sii-lejä ei viime kesänä po-seeraaminen kiinnosta-nut, mutta kuvasaalis oli silti monipuolinen ja mainio. Palkintoraati suoritti vaikean tehtä-vän, ja tulos julkaistiin liittovaltuuston kokouk-sessa marraskuussa.

I palkinnon raati myönsi Jarno Viikille (JYHY), jonka kilpailuteoksen raati totesi olevan sympaat-tisuuden lisäksi erityisesti YHL:lle ideoitu.

II palkinnon voitti Sirpa Anita Lievonen (ISYHY), jonka kesäsiilikuva on raikkaankaunis, sympaattinen ja muutenkin hyvin siilimäinen.

III palkinnon voitti Liisa Salmela (OYHY), jonka kuva on hyväntuuli-nen ja siihen on saatu tuplasti sympaattisuutta.

Kiitokset kaikille osallistuneille, lähetämme teille siiliaiheista postia!

U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2 15

e d U N v a l v O N T a

Palkansaajien ostovoima ei ole kehittynyt tä-nä vuonna toivomallamme tavalla. Eri tutkimus- ja rahalaitokset ovat arvioineet palkansaajien osto-voiman kehityksen olevan pakkasen puolella myös ensi vuonna. Arviot perustuvat raamisopimukses-sa sovittuihin palkankorotuksiin ja tiedossa oleviin muutoksiin verotuksessa.

Tästä huolimatta uskon edelleen, että raamiso-pimus oli jäsentemme kannalta asiaa tarkasteltu-na oikeaan osunut ratkaisu. Miltä tilanne näyttäisi, jos raamisopimusta ei olisi syntynyt? Uskon, että valtion ja yliopistojen henkilöstöllä - kuten kaikilla julkisen rahoituksen varassa toimivilla yhteisöillä - olisivat huomattavasti vaikeammat ajat.

Raamisopimuksen piti lujittaa luottamusta

Raamisopimuksessa sovittiin myös työmarkkina-osapuolten välisen luottamuksen vahvistamises-ta. Asiaa pidettiin vielä viime keväänä niin tärkeä-nä, että sen tiimoilta järjestettiin oikein seminaari. Siellä osapuolet vakuuttivat toinen toisilleen, että kadonnutta luottamusta pyritään vahvistamaan kaikin mahdollisin keinoin.

On kuitenkin niin, että luottamusta ei synnyte-tä, lisätä tai vahvisteta ylätason välisillä sopimuksil-la tai seminaareilla. Luottamus syntyy - jos se on syntyäkseen - työpaikoilla ja jokapäiväisessä työn-tekijän ja työnantajan välisessä kanssakäymisessä.

Riitelyllä ei pitkälle pötkitä

Raamisopimuksen ensimmäinen vuosi on nyt ku-lunut enemmän tai vähemmän osapuolten keski-näisen riitelyn merkeissä. Riitelyn kohteena on ol-lut lakiesitys kolmesta koulutuspäivästä. Siitä so-piminen näyttää olevan tosi hankala juttu. Toinen riidan aihe saatiin aikaiseksi, kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK yksipuolisesti halusi sanoutua irti aikaisemmin sovituista työeläkemaksujen koro-tuksista. Onneksi tässä asiassa järki lopulta voitti ja lihavan riidan sijasta saatiin aikaan laiha sopu.

Meidän on kuitenkin syytä pistää visusti mieleen Kuva

: Ann

e N

ords

tröm

Tulevaisuutta tehdään yhdessäRunsas vuosi sitten olimme tyytyväisiä, kun lähes kaikkia palkansaajia koskeva raamisopimus oli saatu neuvoteltua

valmiiksi. Ratkaisu oli oikea, sillä pitkä sopimuskausi luo kaivattua vakautta ja ennustettavuutta. Valitettavasti eu-

roalueen, ja sen myötä myös Suomen talous eivät ole kehittyneet suotuisampaan suuntaan, vaan talouden taantu-

mus on jatkunut pitempään kuin vuosi sitten arvioitiin.

16 U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2

e d U N v a l v O N T a

se tosiasia, että työnantaja ei taaskaan pysynyt jo kerran sovitussa, vaan halusi avata sovitut asiat uudestaan. Etelärantaa vaivaa nyt tauti, jonka kuvaan kuuluu se, että sovituista asiois-ta ei haluta pitää kiinni. Taudin leviäminen on pysäytettävä pikimmiten, sillä muuten sen nu-jertaminen on aina vain vaikeampaa. Jostakin on siihen löydettävä oikeat lääkkeet.

Toivottavasti EK:n uusi toimitusjohtaja Jy-ri Häkämies ja hallituksen puheenjohtaja Ilpo Kokkila kaivavat jostakin esiin kadoksiin joutu-neen sopimisen kulttuurin. Siihen kuuluu, et-tä luottamus ansaitaan tekojen - ei puheiden - kautta. Vanha sanonta, jonka mukaan luotta-muksen voi menettää vain kerran, ja sen takai-sin saaminen vie aikaa, pitää paikkansa. Sopi-muspöydän tapoihin kuuluu, että sovittuihin asioihin voi luottaa.

Vain yhdessä olemme vahvoja

Taloustilanteemme on hankala, ja tarvitsem-me taas kerran yhdessä tekemisen meininkiä - mikäli tästä aiotaan selvitä vähin vaurioin. Maahan on saatava lisää työtä ja työpaikko-ja, jos haluamme pitää kiinni hyvinvointimal-listamme.

Historia osoittaa, että meillä suomalaisilla on kyky löytää ratkaisuja ja voittaa vaikeudet. Tilanteemme on huolestuttava, mutta ei niin paha, että meidän pitäisi tehdä paniikkiratkai-suja. Ratkaisut ovat omissa käsissämme. Tärke-ää on myös se, että tehtävät ratkaisut kosket-tavat kaikkia tasapuolisesti. Ei voi olla oikein, että tunnollinen, vastuuntuntoinen ja kiltisti työtään tekevä keskiluokka maksaa viulut, kun samanaikaisesti pienehkö hyväosaisten jouk-ko kuorii kermat päältä ja rikastuu entisestään.

Tarvitsemme hallituksen ja työmarkkinajär-jestöjen yhteistyötä. Osapuolten tulisi pikim-miten istua samaan pöytään ja ryhtyä mietti-mään toimenpiteitä, joiden avulla selviydym-me tästä talouden kurimuksesta. On yhteistuu-min luotava Suomeen elinkeino- ja teollisuus-poliittinen strategia, eräänlainen yhteiskunta-sopimus, jonka avulla kykenemme lisäämään talouden kasvua, työpaikkoja ja kilpailukykyä.

Työllä on kiire, se pitää saada valmiiksi mah-dollisimman nopeasti. Hallituskauden puoliväli lähestyy ja hallitusohjelman välitarkastelu teh-dään muutaman kuukauden päästä. Valmista pitäisi saada aikaan jo ennen sitä.

Antti PalolaPardian puheenjohtaja

Työterveyshuoltoasetuksen uudistuksen taustalla on työurien pidentämisen näkökulmaNiin sanottuun ahtelan sopimukseen pohjautuva työterveyshuollon asetusuudistus työ-urien pidentämiseksi on loppusuoralla. Luonnos valtioneuvoston asetukseksi hyvän työter-veyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta ja siihen liittyvästä muistioluonnoksesta oli lausuntokier-roksella ammattiliitoissa elokuussa. Pardia kommentoi asetusluonnosta ja siihen liittyvää muistiota STTK:lle. Akava ja STTK antoivat yhteisen lausunnon, jossa todettiin muun muas-sa, että asetusluonnos on pääosiltaan hyvä ja oikean suuntainen ja edistää useissa työryh-missä yhteisesti sovittuja työterveyshuollon kehittämistä koskevia periaatteita. Asetukses-sa tulee vahvistaa edelleen kaikkien henkilöstöryhmien edustajien roolia työterveyshuol-toyhteistyössä. Asetukseen kirjattavat työterveyshuollon kehittämistä koskevat periaatteet tulee toteuttaa myös käytännössä ohjauksella ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä ja asiantuntijoita kouluttamalla.

Kritiikkiä STTK ja Akava antoivat muun muassa siitä, että henkilöstön edustajien rooli ei vielä tule riittävän vahvasti esille asetusluonnoksessa. Siksi yhteistyö henkilöstön edusta-jien kanssa tulee vielä lisätä Työterveyshuollon suunnittelua, arviointia ja seurantaa sekä työpaikkaselvitysten tekemistä koskevissa pykälissä.

Asetuksen soveltamiseen liittyen valmistellaan Hyvä työterveyshuolto -opas. Tavoittee-na on saada työterveyshuoltoon suunnitelmallisuutta ja oikeus erikoissairaanhoitoon ym. tekstiparannuksia.

Työterveyshuollon henkilöstön lisäkoulutusoikeus on vaarassa, kun ammattikorkeakou-lujen rahoitusta on leikattu ja pätevöittämiskoulutus on niistä loppunut. Nyt koulutustar-jonta ei riitä tarpeeseen. Työterveyslaitos kouluttaa, mutta ei riittävästi. Asiaan liittyy suun-nitelma Työterveyslaitoksen, Työhyvinvoinnin laitoksen ja Kelan tutkimuslaitoksen yhdis-tämisestä. STTK pelkää, että työterveyshuolto jäisi lapsipuolen asemaan uudessa organi-saatiossa. Itsenäistä Työterveyslaitosta tarvitaan.

Tavoite on ollut saada työterveyshuollon asetus valmiiksi marraskuussa ja uusi asetus voimaan vuoden 2013 alkupuolella.

Ikäohjelmaraamisopimukseen perustuva ikäohjelmatyöryhmän raportti ilmestyy lähiaikoina. Pardia on kommentoinut luonnosta STTK:lle. Raportissa annetaan suositus ikäohjelmasta, jollainen tulisi laatia työpaikoilla.

Suosituksessa ikäohjelman keskeiset osiot ovat ikäjohtaminen, työuran ja työssä jatkami-sen suunnittelu, osaaminen ja ammattitaito, työaikajärjestelyt, työn muokkaaminen, työ-yhteisö- ja työpaikkaselvitykset, terveystarkastusohjelmat, terveellisten elämäntapojen ja elämänhallinnan edistäminen. Raportissa pohditaan myös ikäohjelman käytännön toteu-tusta ja ikäohjelman vaikuttavuuden arviointia. Raportti sisältää myös esimerkkejä eri or-ganisaatioiden ikäohjelmista.

STTK:ssa käydyissä keskusteluissa on todettu, että eri työpaikoilla on eri tarpeet. Suosituk-sesta voi ottaa yhden tai kaksi asiaa ja lähteä liikkeelle asian kanssa. Ei tarvitse tehdä uutta

ohjelmaa, vaan ikäohjelma voidaan integroida jo olemassa oleviin laki- tai sopimuspohjaisiin henkilöstöohjelmiin: työsuojelun toimin-taohjelmaan, henkilöstöstrategiaan, tasa-arvosuunnitelmaan, kou-lutusohjelmaan jne. Koulutusta ikäasioissa järjestävät Työterveys-laitos, Työturvallisuuskeskus, ammattiliitot itse ja niiden koulutus-organisaatiot. Ikäohjelmasuosituksen lopullista versiota odotetaan ilmestyväksi. Liitot voivat sisällyttää sopimustavoitteisiin ikäohjel-mien laatimisen työpaikoille.

Tekstit: Satu Henttonen Pardian sopimusasiantuntija

U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2 17

T U T K I T T U a T I e T O a

Yhteiskuntatieteiden tohtori Kari Ku-lovaara on tutkimuksissaan tarkastellut mm. suomalaisessa työmarkkinapolitiikas-sa käytettyä kieltä ja puhetapaa. Voimakas kansainvälistyminen on vaikuttanut niin valtioiden kuin talouden ja yhteiskuntien rakenteisiin kaikkialla. Muuttuneet raken-teet ovat heijastuneet myös kieleen ja pu-hetapaan.

Kulovaaran mukaan uudenlainen poliit-tinen kieli on kehittynyt Suomessa 1980-lu-vusta lähtien. Kulovaara kutsuu uutta pu-hetapaa ”kilpailuvaltion kieliopiksi”. Uutta puheilmaisua ilmentää taloudellis-poliit-tinen sanasto. Termit kuten kilpailukyky, joustavuus ja tuottavuus viljellään ahke-rasti nykypäivän puheissa ja kannanotois-sa. Myös palkansaajajärjestöt ovat omak-suneet alun perin yritysmaailmasta tul-leen puhetavan.

Hyvinvointivaltiosta kohti kilpailuvaltiota

Puhetavassa tapahtunut muutos liittyy Kulovaaran mukaan laajempaan yleiseu-rooppalaiseen yhteiskunnalliseen murrok-seen, jonka yhteydessä mm. talouspolitii-kan merkitys kasvoi yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Tapahtui siirtymä valti-oiden suunnitelmataloudesta kohti uu-denlaista kilpailutaloutta.

Työ ja tuotantotavat olivat murrokses-sa, ja vanhat tuotantotavat korvautuivat hiljalleen uusilla ja tehokkaammilla tuo-tantotavoilla. Työvoiman tarve alkoi hiljal-leen pienentyä perinteisessä teollisuudes-sa. Palvelusektorille tarvittiin sen sijaan li-sää työvoimaa.

Samaan aikaan kritiikki julkista sekto-ria kohtaan voimistui. Se oli kasvanut liian suureksi, sen ylläpitämiseen ei ollut enää nykyisellä tulopohjalla varaa ja sitä piti kar-sia, jotta valtion tulot riittäisivät suomalai-sen hyvinvointijärjestelmän säilyttämiseksi.

- Poliittisessa jargonissa alettiin puhua ”hallitusta rakennemuutoksesta”, joka täh-täsi toisaalta julkisen sektorin sekä teolli-suus- ja maataloussektorin nykyaikaista-miseen, ja toisaalta Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseen, hän sanoo.

Arvopolitiikka jää taka-alalle – tilalle tulevat taloudelliset mittarit

Poliittisen painopisteen siirtyminen talous-politiikkaan vaikutti myös puhetapaan. Ku-lovaaran mukaan Suomen nykyistä tilaa ja tulevaisuutta käsitellään ennen kaikkea talouden ja sen kiistämättömien, objek-tiivisten ”lainalaisuuksien” kautta. Poliitti-sesta kielestä on tullut teknisempää, hä-märämpää ja ristiriitaisempaa. Kilpailuky-vyn, tehokkuuden ja joustavuuden kautta määritellään tänä päivänä kaikki keskeiset työ-, talous- ja sosiaalipoliittiset kysymyk-set ja linjanvedot.

- Jos meillä on laaja julkinen sektori, se on taloudellinen rasite. Jos meillä on sosi-aalisia ongelmia, ne mitataan valtiolle ja kunnille aiheutuvien menojen kautta. Ja jos haluamme säilyttää suomalaisen hy-vinvointivaltiojärjestelmän, meidän täytyy olla kilpailukykymme vuoksi kustannuste-hokkaita eli purettava juuri sitä, minkä ha-luamme säilyttää oman hyvinvointimme tähden, Kulovaara avaa nykyistä poliittis-ta puhetapaa.

Puhetavalla todelliset päämäärät hämärtyvät

Kulovaara kritisoi nykyistä kieltä ja puheta-paa, koska sen avulla on helppo piiloutua tuttujen fraasien taakse ja piilottaa todel-liset päämäärät.

- Poliittisen keskustelun alue on käytän-nössä kaventunut pikkuriikkiseksi teknis-ten kysymysten ja lillukanvarsien ympärillä käytäväksi sanojen pyörittelyksi, Kulovaara sivaltaa. Suurten ja aidosti tärkeiden kysy-

Kieli ja puhetapa ovat vallan välineitä

Kuva: Tarja Vänskä-Kauhanen/JY

Työmarkkinajärjestöjen johtohenkilöiden puhetavoilla ja -ilmaisuilla on merkitystä. Kieli, ja myös puhetapa,

ovat vallan välineitä. Niillä haetaan uskottavuutta ja muokataan ajatusmalleja. Niillä perustellaan omia tavoit-

teita ja päämääriä. Niissä myös kuvastuvat ihmisten syvimmät arvot ja asenteet.

Ay-liikkeen tulee Kari Kulovaaran mukaan tiukem-min haastaa nykyistä puhetapaa. - Suomalainen ay-liike pitäisi rohkaistua puhumaan omalla kielel-lään ja ymmärrettävästi niistä asioista, jotka kos-kettavat tavallista palkansaajaa, hän sanoo. Silloin se muodostuisi kansalaisten keskuudessa jälleen merkitykselliseksi instituutioksi, jolla on konkreet-tinen tehtävä: työntekijöiden aseman puolustami-nen.

18 U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2

T U T K I T T U a T I e T O a

mysten käsittely on nykyään oikeastaan jo lä-hes mahdotonta, sillä taloudellinen ”oikeaop-pisuus” määrittää poliittisen keskustelun rajat.

Hän pitää nykyistä talouden retoriikka tie-tyllä tavalla myös uhkaavana.

- Jos joku tahtoisikin vastustaa nykyisiä ta-loudellisia vaatimuksia ja tinkiä jatkuvista te-hostamis- ja joustamisvaatimuksista, hänen täytyy varautua siihen, että hänet voidaan vä-littömästi leimata ymmärtämättömäksi tollok-si tai naiiviksi henkilöksi, joka ei tajua talouden toimintaa ja sen kyseenalaistamattomia lain-alaisuuksia.

Työnantajien kieli toistuu ay-liikkeen puhetavassa

Ay-liikkeen asemassa tapahtui Kulovaaran mu-kaan käännekohta 1990-luvun alun laman ai-kana. Lama siirsi käytännössä huomattavan määrän poliittista valtaa työnantajapuolelle.

- Ennen lamaa palkansaajapuoli oli se, joka laati esityslistan vaatimuksistaan palkkojen ja työehtojen suhteen, hän huomauttaa. Laman iskettyä poliittinen aloite siirtyi työnantajapuo-lelle, jolla se on ollutkin aina tähän päivään asti.

Samanaikaisesti kilpailutaloudellinen puhe-tapa levisi kaikkialle suomalaiseen yhteiskun-taan, ja siitä muodostui eräänlainen yleiskieli.

- Ay-liike omaksui muiden mukana oikeisto-laisen, talousliberaalin puhetavan, ja alkoi hah-mottaa maailmaa yhä vahvemmin juuri tämän kielellisen viitekehyksen kautta, hän sanoo.

Suomalainen työmarkkinajärjestelmä on pe-rinteisesti nojannut voimakkaasti konsensuk-seen, konflikteja on pyritty välttämään. Kulo-vaara pitääkin tärkeänä sitä, että 1990-luvun laman aikana ay-liike ja työnantajat kykenivät sopimaan yhdessä asioista. Nykyisinkin työn-antajat ja ay-liike tuntuvat olevan suurista lin-joista varsin samaa mieltä, ja ajatus konsensuk-sesta elää edelleen vahvana.

- Jos 1980-luvulla palkansaajakeskusjärjes-töjen puheiden keskeisenä teemana oli tulo- ja varallisuuserojen kaventaminen ja solidaa-rinen palkkapolitiikka, nykyään puheiden kes-kiössä on Suomen kilpailukyky ja sen turvaa-minen, hän sanoo.

- Minusta kuitenkin vaikuttaa siltä, että juuri tänä murroskautena ay-liike menetti perinteis-tä identiteettiään perustavanlaatuisella tavalla. Ay-liikettä alettiin hahmottaa yhä vahvemmin ennen kaikkea taloudellisena instituutiona, ei niinkään edustuksellisena liikkeenä.

Puhetavalla on merkitystä

Järjestäytymisaste Suomessa on perinteises-

ti totuttu pitämään hyvänä. Nuoremmissa su-kupolvissa kiinnostus järjestäytyä on kuiten-kin hiipunut, vaikkakin ammattijärjestöt pide-tään edelleen tarpeellisina. Kielen ja puheta-van pohjalta syntyvät mielikuvat, joten aiheel-lista lienee kysyä, onko ay-liike puhetavallaan itse hämärtänyt roolinsa ja päämääränsä ih-misten silmissä?

- Näkemykseni mukaan nykyinen taloudelli-nen puhetapa, ”kilpailuvaltion kielioppi” on eh-dottomasti yhtenä keskeisenä syynä sille, että ay-liikkeen rooli on hämärtynyt, ja että ihmi-set eivät enää näe tai edes halua nähdä itse-ään ay-liikkeen jäseninä samalla tavoin kuten ennen, sanoo Kulovaara vakavana.

- Monet varmasti kysyvät, mikä ylipäätään enää on ay-liikkeen tehtävä, hän sanoo ja kysyy onko ay-liikkeellä enää samanlaista ideologis-ta päämäärää, jota ihmiset haluavat tavoitella?

Aiemmin hyvinvointivaltion rakentaminen oli suuri projekti, joka keräsi ihmiset yhteen ja loi yhteneväisyyden tunnetta. Nyt Kulovaara epäilee suuresti, että suomalaisen kilpailuky-vyn vahvistaminen vain taloudellisesta näkö-kulmasta ei ole tällainen, mutta muutakaan ei ay-liikkeen puheesta tahdo löytyä.

- Mielletäänkö ay-liike tulevaisuudessa vain taloudellisena ratkaisuna ja yleisenä ”vakuutus-laitoksena”, Loimaan kassan tapaan?, hän kysyy.

Ideologia hukassa?

Kulovaara kertoo törmänneensä tutkimuksis-saan yhä uudelleen havaintoon, jonka mukaan kaikkien poliittisten puheiden täytyy sisältää jonkinlainen todellinen emotionaalinen lata-us, jotta ne voisivat oikeasti liikuttaa ihmisiä.

- Tämä ei tarkoita sitä, että kaikkien puhei-den täytyisi väistämättä olla täynnä paatosta ja hurmosta. Tämä tarkoittaa sitä, että puheissa on oltava jonkinlainen arvo- ja normikäsityk-siä sisältävä ideologinen aines, johon ihmiset voivat kiinnittyä, Kulovaara sanoo.

Ay-liikkeen yhtenä ongelmana on ollut se, että sen käyttämä kieli on ollut tavattoman so-vinnaista ja säyseää. Tämä on Kulovaaran mu-kaan merkinnyt sitä, että sen sanoma ei ole mennyt aina perille muun konsensusretorii-kan joukossa.

- Ihmiset haluavat kuulua ryhmiin, jotka näyttävät heidän silmissään omaavan saman-laiset ideologiset arvot, normit ja päämäärät kuin mitkä heillä itsellään on. Ay-liikkeen täy-

U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2 19

T U T K I T T U a T I e T O a

tyy näin ollen yksinkertaisesti puhua siten, että ihmiset ha-luavat tuntea olevansa sen jä-seniä, hän huomauttaa.

Mitä ay-liike voisi tehdä asialle?

Tutkimuksessaan Kari Kulovaa-ra antaa vinkkejä siitä, miten ay-liike voisi muuttaa puhetapan-sa, jotta paremmin saisi tuo-duksi asiansa ja tavoitteensa esille. Keinoksi Kulovaara pe-räänkuuluttaa ay-liikkeeltä suu-rempaa kriittisyyttä kielenkäyt-töönsä.

- Niin kauan kun ay-liike käyttää samaa ”kilpailuvaltion kielioppia” kuin työnantajat, se ei saa omaa ääntään kuu-luviin. Ay-liikkeen on pyrittä-vä ottamaan uudestaan aloi-te työmarkkinapolitiikassa ei-kä vain reagoimaan hallituk-sen ja työnantajapuolen esittä-miin vaatimuksin.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ay-liik-keen olisi haastettava kielenkäytössään mm. kilpailukyvyn, tehokkuuden ja joustavuuden käsitteet, ja pyrittävä mahdollisuuksien mu-kaan käyttämään toisenlaisia, sen intresseille paremmin sopivia termejä.

Esimerkkinä Kulovaara ottaa työmarkkina-poliittisen retoriikan avaintermin ”joustavuus”.

- Henkilöautossa on hyvä olla joustavuutta, sillä ilman kunnollisia iskunvaimentimia aja-minen olisi kamalaa ja auto hajoaisi nopeasti käyttökelvottomaksi. Epäselvempää sen sijaan on, mitä joustavuuden lisääminen työmarkki-noille käytännössä tarkoittaa. Tarkoittako se työntekijän irtisanomissuojan heikentämistä, vakituisen työn ulkoistamista vuokrafirmoille, pelkästään lyhytaikaisten työsopimusten sol-mimista, vai mitä?

Ay-liike voisi hänen nähdäkseen saada aloi-tetteen takaisin itselleen pelkästään vaatimal-la työnantajapuolta selventämään vaatimuk-siaan julkisuudessa.

- Mikäli suomalainen ay-liike rohkaistuisi puhumaan omaehtoisesti omalla kielellään asioista, jotka koskettavat tavallisten palkan-saajien jokapäiväistä elämää, se muodostui-si kansalaisten keskuudessa jälleen merkityk-selliseksi instituutioksi, jolla on konkreettinen tehtävä: työntekijöiden aseman puolustami-

nen, Kulovaara uskoo.

Eurooppalainen työmarkkinaretoriikka

Kulovaara on väitöskirjassaan tutkinut työn-antaja- ja palkansaajapuolen harjoittamia pu-hetapoja myös yleiseurooppalaisella EU-ta-solla. Hän kertoo, että siellä havaittavat kie-lelliset ilmiöt ovat varsin samankaltaisia kuin meillä Suomessa.

Yleisesti ottaen hän toteaa, että myös Eu-rooppa-tasolla aloite on työmarkkinapoliitti-sesti kuumimmissa kysymyksissä työnantaja-puolella, ja että ay-liikkeen puheet ovat tällöin lähinnä reagointia työantajapuolen esittämiä vaatimuksia kohtaan.

- Näin myös eurooppalaisella ay-liikkeel-lä on suuria vaikeuksia saada ääntään kuulu-viin, hän toteaa.

Kulovaara sanoo Eurooppa-tasolla käytetyn retoriikan oleva kuitenkin varsin värikästä suo-malaisesta perspektiivistä katsottuna.

- Etenkin finanssikriisin puhjettua 2008 pal-kansaajapuoli esitti moraalisesti niin latautu-neita puheita, että itsekin hämmästyin, hän kertoo hymyillen. Tekninen virkamiesmäisyys oli puheesta todella kaukana!

Anne Nordström

Sopimuskierroksen muodosta liian aikaista puhua

STTK:n puheenjohtajan Mikko Mä-enpään mielestä on liian aikaista pohtia seuraavan työmarkkinoiden sopimuskier-roksen muotoa. - Eipäs juupas raamisopimus -keskuste-lu turhauttaa. Liittojen tehtävä on ensin arvioida, mikä työmarkkinapolitiikassa on tärkeintä ja millä mallilla se voidaan saa-vuttaa. Tämä edellyttää perusteellista kes-kustelua tavoitteista: ostovoimasta, työ-elämän laadullisesta kehittämisestä ja jä-senten hyvinvoinnista.

Mäenpää ehdottaa, että työmarkkina-järjestöt keskittyisivät yhteisten talouspo-liittisten näkemysten kartoittamiseen hal-lituksen puolivälitarkistukseen mennessä.

Keskustelu kärjistynyt

Mäenpään mielestä yhteiskunnallinen keskustelu on tällä hetkellä hyvin pola-risoitunutta. - Yritysjohtajien viesti kilpailukyvyn merki-tyksestä on oikea ja ymmärrettävä, mutta politiikassa ja työmarkkinapolitiikassa ei toimita kuten kvartaalitaloudessa. Hyvä yritystoiminta tarvitsee politiikan ja toi-mivan työmarkkinajärjestelmän luomaa vakautta. Suomen menestystä on tarkas-teltava samanaikaisesti tänään, vuoden kuluttua ja viiden vuoden tähtäimellä.

STTK:n puheenjohtaja varoittaa usko-masta verokevennysten autuuteen tilan-teessa, jossa työllisyys lisääntyy, vientiyri-tysten näkymät ovat kehnot ja Suomen talous uhkaa painua taantumaan. Mäen-pää hämmästelee, miten moni on ottanut hampaisiinsa julkiset palvelut ja esittää ra-kenteellisten uudistusten varjolla ongel-mien ratkaisuksi lisää yksityisiä palveluita.

- Olennaista on miettiä, miten verova-roin tuotettavat palvelut säilytetään Suo-messa laadukkaina, kustannustehokkai-na ja kaikkien ulottuvilla. Tässä keskus-telussa verokevennyspuheille ei paljon tilaa löydy.

a J a N H e N g e S S Ä

20 U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2

a R J e N M I e T T e I T Ä

Yliopistojen työnantajapolitiikka on vii-meisten kahden vuoden aikana hakenut muo-tonsa. Työntekijät ovat tänä aikana jo ehtineet saada esimakua työnantajapolitiikan uusista tuulista. Edessä on ollut muun muassa yt-neu-votteluja, irtisanomisia ja erimielisyysneuvot-teluja palkka- ja muista asioista.

Neuvottelukulttuurissa on eroja

Neuvottelut ovat prosessi, joka käydään tietys-sä järjestyksessä - myös yliopistoissa. Pääsään-

Hyvä neuvottelukulttuuri luo pohjan hyvälle sopimustoiminnalle

tönä on, että erimielisyystilanteissa yritetään ensin löytää yhteisymmärrys paikallisella ta-solla luottamusmiehen ja paikallisen yliopisto-työnantajan välisissä neuvotteluissa. Ellei siinä onnistuta jatkuu prosessi Pardian/YHL:n ja Si-vistystyönantaja ry:n välillä. Näitä neuvotteluja kutsutaan erimielisyysneuvotteluiksi.

Pardian yksityisen sektorin neuvottelupääl-likkö Niko Simolalla on kokemusta erilaisis-ta neuvottelutilanteista, myös erimielisyys-neuvotteluista. Pardiassa on useita yksityisiä sopimusaloja, joilla jokaiselle on muotoutu-nut oma tapansa käydä neuvotteluja ja rat-koa ongelmia.

- Jokaisella eri sopimusalallamme on oma neuvottelukulttuurinsa ja ilmapiirinsä, vahvis-taa neuvottelupäällikkö Simola. Yliopistojen sopimusala on uusi sopimusala, joten neuvot-telukulttuurikin on vasta nyt muotoutumassa.

- Yliopistojen neuvottelukulttuurissa selkeä ero muihin Pardian yksityisaloihin nähden on se, että yliopistoja koskeviin neuvotteluihin

osallistuu myös yliopistotyönantajien edus-tajat, Simola täsmentää. Useimmilla so-pimusaloilla neuvottelut käydään vain työntekijäliittojen ja työnantajaliittojen palkattujen henkilöiden toimesta.

Simola pitää yliopistojen tapaa tois-taiseksi hyvänä ratkaisuna, sillä näin on saatu myös yliopistojen näkemys suo-raan neuvottelupöytään.

Tulehtuneisiin tilanteisiin ei saa jämähtää

Sopimustoiminnassa, ja erityises-ti neuvotteluissa, ei aina voi välttyä yhteentörmäyksiltä. Hyvään neu-vottelutaitoon kuuluu oleellisena osana, että sovituista asioista pi-detään kiinni ja konfliktitilanteis-sa pyritään yhdessä hakemaan hy-vää lopputulosta. Hyvistä yrityk-sistä huolimatta näin ei aina käy,

mitä avuksi? - Vaikeita ja hankalia asioita on

monesti tullut eteen, mutta ei suoranaisesti tulehtuneita tilantei-

ta, Simola toteaa mutta myöntää,

että totta kai joskus on raskasta. Varsinkin, jos neuvottelut eivät ole edenneet tai neuvotte-luissa on syntynyt ikäviä osapuolten välisiä ris-tiriitatilanteita.

Simolalla on selkeät periaatteet, joita hän noudattaa konfliktitilanteessa. Ne auttavat pi-tämään neuvottelut asiallisina ja ratkomaan vaikeitakin asioita.

- Asiat riitelevät eivät ihmiset, hän sanoo painokkaasti ja kertoo, miten itse pääsee ti-lanteen yli.

- Kolmen jalkapalloilevan alakoululaisen po-jan isänä olemisessa on se etu, että työpäivän päätyttyä pääsee aika helposti irti työasioista, hän hymähtää.

Simolan mukaan hyvä neuvottelukulttuuri edellyttää hyviä ja ennen kaikkea luottamuk-sellisia suhteita.

- Luottamus syntyy tekojen kautta ja siitä, että sovituista asioista pidetään kiinni, hän täsmentää.

Anne Nordström

Työelämän kulttuuriin muutosta

STTK:n lakimiehen, tasa-arvo-asiantuntija Anja Lahermaan mu-kaan Suomessa osa-aikatyöhön sisäl-tyy nykyisellään sudenkuoppia eivätkä työlainsäädäntö ja työelämän vakiintu-neet käytännöt suosi osa-aikatyötä. Hän toteaa, että julkisuudessa käytävä vilkas keskustelu lasten kotihoidosta ja osa-ai-katyön lisäämisestä heijastaa asenneil-mapiiriä, joka sekin kaipaisi perusteellis-ta muutosta. Työpaikoille pitäisi saada ilmapiiri, joka kannustaa työn ja perhe-elämän hyvään yhteensovittamiseen.

U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2 21

l a K I a S I a a

Mitä kilpailukieltosopimus tarkoittaa?

Jokaisella on perustuslaissa turvattu oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työl-lä, ammatilla tai elinkeinolla. Työsopimuslaki mahdollistaa tämän perusoikeuden rajoitta-misen suomalla työnantajalle ja työntekijälle oikeuden tehdä kilpailukieltosopimus.

Kilpailukieltosopimuksella tarkoitetaan so-pimusta, jolla rajoitetaan työntekijän oikeutta työsuhteen päättymisen jälkeen tehdä työso-pimus kilpailevan työnantajan kanssa tai har-joittaa itse omaan lukuunsa kilpailevaa toi-mintaa. Kilpailukieltosopimus voidaan tehdä työsuhteen alkaessa tai sen aikana erillisenä sopimuksena taikka osana työsopimusta (kil-pailukieltolauseke). Kilpailukiellot ovat nykyisin tavanomaisia erityisesti johtajilla, mutta myös alemman portaan työntekijöillä.

Pätevä kilpailukielto-sopimus työsuhteessa

Milloin kilpailukieltosopimuksen voi tehdä?

Kilpailukieltosopimusta ei saa tehdä rutiinin-omaisesti jokaisen työntekijän työsopimuksen osana, vaan kilpailukieltosopimuksen tekemi-selle edellytetään aina erittäin painavaa työn-antajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvää syytä. Esimerkiksi tarve suojata liikesalaisuuksia tai työnantajan työntekijälle kustantama erityi-nen koulutus voi olla syynä kilpailukieltosopi-mukselle. Oikeuskäytännössä myös tarve säi-lyttää työnantajan asiakaskunta on oikeutta-nut kilpailun rajoittamisen. Sen sijaan pelkkä tarve rajoittaa kilpailua ei riitä. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että mitä johtavammassa ase-massa työntekijä on, sitä todennäköisempää on, että kilpailukieltosopimuksen tekeminen on sallittua ja päinvastoin.

Lain edellyttämä perusteltu syy on syytä kir-jata sopimukseen. Näin voidaan välttää turha riitely siitä, mikä on ollut todellinen syy kilpai-lukiellolle. Käymällä syy kilpailukiellolle läpi työntekijän kanssa ja kirjaamalla se sopimuk-seen työntekijän on helpompi ymmärtää työn-antajan tarve rajoittaa kilpailua.

Jos kilpailukieltosopimus on tehty ilman pe-rusteltua syytä, se on mitätön. Mitättömyys ei korjaannu. Siten ilman perusteltua syytä tehty kilpailukieltosopimus ei muutu päteväksi työn-tekijän edetessä työsuhteen aikana toimihen-kilöstä johtoportaaseen. Perustellun syyn pitää olla voimassa vielä työsuhteen päättymishet-kellä. Näin täysin pätevä kilpailukieltosopimus voi työsuhteen kestäessä, esimerkiksi työnteki-jän aseman muuttuessa vähemmän vastuulli-seksi tai siirtyessä liiketoiminnan luovutuksen mukana niin sanottuna vanhana työntekijä-nä toisen työnantajan palvelukseen, muuttua mitättömäksi.

Kilpailukielto ei ole voimassa, jos työsuhde päättyy työnantajasta johtuvasta syystä, kuten työnantajan päättäessä työsopimuksen talo-udellisesta ja tuotannollisesta syystä tai työ-suhteen päättyessä työnantajan konkurssiin.

Kilpailukiellon kesto

Kilpailukielto voidaan tehdä enintään kuuden tai, jos työnantaja maksaa työntekijälle koh-

tuullisen korvauksen kieltoon sitoutumisesta, enintään kahdentoista kuukauden pituiseksi. Kuuden kuukauden ylittäviltä osin maksettava kohtuullinen korvaus määritetään tapauskoh-taisesti. Lähtökohtana voidaan pitää 50 % työn-tekijän kuukausipalkasta, josta sitten voidaan poiketa suuntaan tai toiseen. Enimmäiskesto ei koske johtajia, joten johtajilla kilpailukiellot voivat olla jopa yli vuoden pituisia ilman erityis-tä korvausta. Ylipitkää kilpailukieltoa voidaan kuitenkin tapauskohtaisesti pitää kohtuutto-mana ja sovitella lyhyemmäksi.

Seuraamukset kilpailukiellon rikkomisesta

Jos työntekijä rikkoo pätevää kilpailukieltoso-pimusta, hänen on korvattava työnantajalleen aiheuttamansa vahinko. Työnantajan voi olla vaikea näyttää vahinkoa toteen. Vahingonkor-vauksen sijaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia sopimussakosta. Sopimussakko lankeaa maksettavaksi pelkän kilpailukieltorikkomuk-sen johdosta, vaikkei rahassa mitattavaa vahin-koa olisi edes aiheutunut. Työnantaja pyrkiikin yleensä sopimaan sopimussakosta ja työnteki-jä taas välttää sitoutumista sopimussakkoon. Sopimussakko voi olla suuruudeltaan enin-tään työntekijän kuuden kuukauden palkkaa vastaava määrä. Johtajilla sakon määrälle ei ole säädetty ylärajaa.

Selkeä sopimus ennalta ehkäisee riitoja

Kilpailukieltoja koskevia riitoja on paljon, mutta korkeimpaan oikeuteen on mennyt vain har-va. Suurin osa riidoista sovitaankin oikeuden ulkopuolella. Mahdollisimman selkeä ja yksi-selitteinen kilpailukieltosopimus on paras kei-no estää turhat ja mittavia kustannuksia aihe-uttavat riidat. Riitely kannattaa vain harvoin.

Maria Penttiläasianajaja, varatuomariAsianajotoimisto Bützow Oy

22 U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2

a S I a S T a P U H U T a a N

Kurssilaiset antoivat kurssista palau-tetta sekä ruusuina että risuina. Suomen Akatemian henkilökuntayhdistyksen Mar-ja-Liisa Liimataisen palaute:

”Olen ollut Akatemian arviointiryhmän jä-sen useiden vuosien ajan ja vasta nyt en-simmäistä kertaa osallistuin YHL:n kurssil-le. Oli todella mielenkiintoista saada kuulla, miten arviointi toteutetaan yliopistosekto-rilla. Haastattelin Helsingin yliopiston MU-HE-arvioinnissa pitkään mukana ollutta henkilöä ja sain uutta tietoa ja jopa mah-dollisesti ideoita Akatemian vaati-työhön. Olemme kehittämässä arviointi-työtäm-me. Tilasto-osuudesta tuli ajatuksia arvi-ointiryhmien uuden tehtävän, palkkauk-sen kehittämisosuuteen. ”

Palkkausjärjestelmä on kestoaiheYHl järjesti lokakuussa palkkausjärjestel-mäkurssin, johon osallistui 40 aktiivia. Aihees-ta ”Yliopistojen palkkausjärjestelmä tänään” selosti puheenjohtaja Kerttu Pellinen. Helsin-gin yliopiston henkilöstöjohtaja Kira Ukkonen keskusteli kurssilaisten kanssa arviointiryhmi-en työskentelyn kehittymisestä ja nykytilasta yliopistojen palkkausjärjestelmän soveltajana. Keskustelu palkkausjärjestelmän toimivuudes-ta kävi vilkkaana. Pardian asiamiehet Aki Nie-minen ja Tapio Rissanen loivat katsauksen ti-lastojen näkökulmasta palkkausjärjestelmän tuottamiin palkkoihin.

Kurssin ensimmäinen päivä oli kohdennettu palkkausjärjestelmäasioihin ja erityisesti arvi-ointiryhmien jäsenille. Toisena päivänä käsitel-tiin luottamusmiesaiheita mm. sopimustulkin-takysymyksiä, joita selosti neuvottelupäällikkö Niko Simola Pardiasta. STTK:n asiantuntija Riitta Työläjärvi ja edunvalvontajohtaja Markku Salo-maa kävivät läpi aiheita työurat pidemmäksi ja työkyky paremmaksi sekä työurasopimus. Asi-akkuuspäällikkö Leila Perälahti Ifin järjestöva-kuutuksesta avasi järjestövakuutuksen ja mui-den Ifin vakuutusetujen maailmaa.

Tilastoista ja erimielisyystapauksista toivot-tiin seuraavalle kurssille asiaa.

Teksti ja kuvat: Satu HenttonenPardian sopimusasiantuntija

Eturivissä istuvat vasemmalta lukien Sanna Kuusijärvi, Anne Saarenpää ja Jari Tattari TYHYsta sekä Petra Kalmari TAIHYsta.

Eturivissä istuvat vasemmalta lukien Marja-Liisa Liimatainen SAHYsta, Anneli von Behr ja Leena Missonen HYHYsta sekä Martti Lindh LTYHYsta.

Työttömyysturvalakiin muutoksia Työttömyysturvalakiin esitetään muutoksia ja muun muassa yrittäjien työttö-myysturvan työvoimapoliittisia edellytyksiä selkeytetään. Työttömyysetuutta voitaisiin maksaa, kun yritystoiminta on lopetettu tai tietyin edellytyksin, kun yritystoiminnassa työllistynyt henkilö ei enää työskentele yrityksessä. Palkansaajaan rinnastettavan yrittä-jän määritelmää muutettaisiin ja perheyrityksessä työssä olevalle varsinaisen yrittäjän perheenjäsenelle voitaisiin maksaa työttömyysetuutta lomautusajalta. Yrittäjien työttö-myysturvaa koskevat muutokset liittyvät hallituksen ohjelman tavoitteisiin selkeyttää lii-ketoiminnan keskeytysmahdollisuutta ja poistaa yrittäjien ja palkansaajien sosiaalitur-van perusteettomia eroja.

Alle 25-vuotiaan ammatillista koulutusta vailla olevan nuoren olisi haettava ammatilli-sia valmiuksia antavaan koulutukseen kevään haussa, jos hän haluaa säilyttää oikeutensa työttömyysetuuteen. Sen sijaan syksyn yhteishakuvelvollisuudesta työttömyysetuuden edellytyksenä luovuttaisiin. Säännöksissä otettaisiin myös paremmin huomioon nuoren yksilöllinen tilanne. Nuorten työttömyysetuutta koskevat muutokset liittyvät nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseen.

Yliopisto-opiskelijalle ei enää maksettaisi työttömyysetuutta sillä perusteella, että hän on keskeyttänyt opintonsa vähintään vuodeksi.

Niin sanotusta ryhmälomautusmenettelystä luovuttaisiin ja kaikkien lomautettujen tulisi työttömyysetuutta saadakseen rekisteröityä henkilökohtaisesti työnhakijoiksi työ- ja elinkeinotoimistoon.

Muutokset on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2013 alusta lukien.

U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2 23

y H l J Ä S e N e d U T

24 U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2

y H l J Ä S e N e d U T

U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2 25

K O l U M N I

K e N T Ä N Ä Ä N I

Vuoden 2013 alusta tämän kolumnin luonne muuttuu. Tavoittee-na on saada tähän lehteen enemmän kevyttä luettavaa tasapainot-tamaan asiapitoista ja raskasta muuta sisältöä.

Kentän ääni syntyi lähes sattumoisin vuonna 2007, jolloin aktivoiduin kirjoittamaan mielipidekirjoituksia tulevasta yliopistouudistuksesta.Siitä lähtien olen kirjoittanut monipuolisesti työarjestani, yliopistoalan ajankohtaisista asioista ja jopa äitini virkamiestaidoista. Olen muun muassa luonnehtinut muutoksia, jotka vaativat paneutumista ja ai-kaa. Lisäksi olen kirjoittanut palautteen tärkeydestä, työpaikan eri-mielisyyksistä ja niiden selvittämisestä: kaikki aiheita, jotka nostavat esille ihmisen ja hänen arvonsa työn tekijänä. Akateemisen työyhtei-sön inhimillisyys nousee esille myös sen ihmissuhteiden dynamiik-kaa käsittelevässä jutussani, joka on pyrkinyt todistamaan, kuinka henkilöt ovat paljon enemmän kuin hierarkkisesti järjestäytyneitä virkanimikkeitä. Ihminen on se korvaamaton tekijä, johon organi-saatioiden koko toiminta perustuu: organisaatiot tarvitsevat ihmi-siä - ja päinvastoin!

Kirjoituksissani olen käyttänyt joskus vaikeaselkoisiakin teorioi-ta. Niiden avulla olen halunnut osoittaa, kuinka myös teoreettinen ja tutkittu tieto – josta yliopistot tienaavat leipänsä – osoittaa, että työnantajien kannattaa järjestää työyhteisön asiat hyvin. Ajatus on yksinkertainen: jos työntekijä suoriutuu, myös organisaatio suoriu-tuu ja kaikki onnistuvat perustehtävissään. Yhtälö kuitenkin toimii vain, jos työntekijöille annetaan tarpeeksi resursseja (aikaa, työkaluja, palkitsemista, yms.) ja tukea (perehdytystä, koulutusta, kuntoutusta yms.) suoriutua työstään. Siksi ihminen on organisaatioiden kuvit-teellisessa planetaariossa aurinko, josta kaikki riippuu ja jonka ym-pärillä kaiken pitäisi pyöriä. Surullisinta on huomata, että tänä päi-vänä raha on aurinko, jonka ympärillä organisaatioiden toiminnot yhä enemmän järjestellään.

Sama pätee organisaatiouudistusten ja muiden uudistamishank-keiden suhteen: jos ne suunnitellaan ottaen huomioon työtä teke-vien toiveet, uudistukset onnistuvat ja tuottavat sitä tavoiteltua li-säarvoa. Muutoin organisaatioiden uudelleenjärjestelyt muuttuvat syklisiksi helveteiksi, jotka saavat aikaan vain lisäkuluja ja pahaa oloa koko työyhteisölle.

Toivon koko sydämelläni, että olette nauttineet tuottamastani tie-dosta ja että siitä teillä on ollut hyötyä tavalla tai toisella.

Onnea kaikille meille tulevien haasteiden suhteen!

YHL:n nuorten jäsenten perinteinen koulutustilaisuus jär-

jestettiin marraskuussa. Parikymmenpäinen aktiivinen joukko käsitteli mm. ammattijärjestötoiminnan merkitys-tä, liiton jäsentutkimuksen tuloksia, ammattijärjestötyön kansainvälisiä ulottuvuuksia ja ajankohtaisia sopimusasi-oita. Koulutustilaisuuden jälkeen lähdettiin perinteiselle Tallinnan risteilylle, jolla vilkas keskustelu jatkui. Yhteises-ti myös testattiin viimevuotiseen tapaan, kuinka monta YHL:n jäsentä mahtuukaan yhteen laivahyttiin!

Kuva: Mikko Kaurola/ISYHY

Kentän ääni hiljeneeHistorian tutkimushanke TJS on käynnistänyt historian tutkimushankkeen, jossa on tar-koitus tutkia, miten ja miksi toimihenkilöiden ammattijärjestötoi-minta on syntynyt, millaiseksi se on muodostunut ja mitkä ovat olleet sen yhteiskunnalliset vaikutukset. Kyseessä on tieteellinen tutkimus, joka ei keskity yhteen liittoon tai yhden keskusjärjestön liittoihin, vaan tarkastelee toimihenkilökenttää kokonaisuutena. Hankkeen tutkijoina toimivat dosentti Anu-Hanna Anttila ja do-sentti Ilkka Levä. Tutkimusta rahoittavat alkuvaiheessa STTK:laiset ja Akavalaiset liitot. www.tjs-opintokeskus.fi

26 U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2

K e N T Ä l l Ä T a P a H T U U

Yhdistyksen toiminnan alkuvuodet 1950-1970 –luvuilla

Toiminta alkoi siitä kun Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun perustettiin 31.10.1952 Opet-taja- ja virkamiesyhdistys. Korkeakoulun opet-taja- ja virkamieskunta kokonaisuudessaan kuului alkuvaiheessa yhdistykseen. Korkea-koulun muutettua Helsingistä Tampereelle vuonna 1960, ja nimen muuttuessa Tampereen yliopistoksi vuonna 1966, muutti myös yhdis-tys nimensä Tampereen yliopiston Opettaja- ja virkamiesyhdistykseksi. Nykyiseen muotoonsa yhdistyksen nimi muutettiin vuonna 1972, kun Korkeakoulujen henkilökuntaliitto KHL (nykyi-nen YHL) oli perustettu. Nimi kuvasi parem-min yhdistyksen koko jäsenkuntaa ja oli myös linjassa muiden korkeakoulujen vastaavien yh-distysten kanssa.

Yhdistys oli alusta alkaen selvästi ammat-tijärjestö. Se liittyi jo viisi kuukautta perusta-misensa jälkeen Virkamiesliittoon ja kymme-nen vuoden kuluttua myös Akavan jäsenek-si. 1970-luvulla liittotasolla taisteltiin korkea-kouluväen sieluista. Yhdistyksen enemmis-tölle liittyminen KHLn jäseneksi vuonna 1972 oli itsestään selvää. Yhdistys erosi sittemmin Akavasta 1980-luvun alussa. Keskusjärjestök-si jäi näin Toimihenkilö- ja Virkamiesjärjestö-jen Keskusliitto TVK. Sen ja Virkamiesliiton ha-jottua 1990-luvulla keskusjärjestöksi tuli STTK.

Ensimmäisen kannanottonsa palkkoihin yh-distys teki jo vuonna 1955 mutta kokonaisuu-dessaan 1950- ja 1960-luvuilla yhdistyksen toi-minta painottui yhteenkuuluvuuden tunteen kasvattamiseen ja virkistystoimintaan. Työ-markkinatoimintaa koskevat säännökset eivät vielä tuolloin antaneet kovin paljon mahdol-lisuuksia varsinaiselle edunvalvontatyölle pai-kallistasolla. Keskustelua aiheutti Yhteiskunnal-lisen Korkeakoulun siirto Tampereelle. Muut-to ”maaseudulle” nostatti vilkasta keskustelua mm. muutosta aiheutuvien kustannusten kor-vaamisesta ja asunnon hankinnasta.

1970-luvulla toiminta keskittyi jo palkkauk-sellisiin ja muihin työ- ja virkasuhteen ehtoi-hin, ja ensimmäinen työehtosopimus solmit-tiin vuosiksi 1972-73. Tampereen yliopiston valtiollistaminen vuonna 1974 aiheutti myös

Tampereen yliopiston henkilökuntayhdistys 60 vuotta

Henkilökuntayhdistykselle paljon työtä. Oli val-vottava monia etuja ennen kuin oli selvää, min-kälaisilla ehdoilla työ valtion yliopistossa aloi-tettaisiin. Vuonna 1973 yhdistys päätti lähettää muistion kaikille kansanedustajille, koska val-tiollistamisen todettiin merkitsevän työnteki-jän aseman huonontumista. Yliopistolla ei ol-lut enää omaa työehtosopimusta. Palvelussuh-teet muuttuivat virkasuhteiksi ja virkamiesten asemaa sääntelivät Virkamieslaki ja asetus sekä valtion virka- ja työehtosopimukset.

Virkaehtosopimustoiminta oli varsin keskis-

tettyä 1970-luvulla, joten yhdistyksen keskei-simmät paikallistason kosketukset työnantajiin olivat vuosittaiset kuoppakorotusneuvottelut. Yliopistossa ryhdyttiin TaYHYn aloitteesta to-teuttamaan liukuvaa työaikaa vuonna 1977.

Toiminta monipuolistui 1980-luvulla

1980-luvulla edunvalvontatoiminnan luonne paikallistasolla vahvistui ja monipuolistui. Yli-opistossa tehtiin henkilöstöpoliittista ohjel-maa ja aloiteltiin virastodemokratiaa. Myös TaYHY osallistui kattavasti vuonna 1986 käy-

TaYHY:n sarjaku-van muotoon puettu historiikki kirvoitti hymyjä juhlapäivän semi-naariosuudessa. Sarjakuvan luki-vat myös Pardian puheenjohtaja Antti Palola ja Tampereen yli-opiston rehtori Kaija Holli. Sarja-kuvan oli toteut-tanut sarjakuva-piirtäjä Ilpo Kos-kela.

U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2 27

K e N T Ä l l Ä T a P a H T U U

Yhdistyksen puheenjohtaja Leena Heino vastaanottamassa vieraita iltati-laisuuteen. Kättelyvuorossa Sari Pulkkinen ja Ismo Isopoussu.

YHL:n hopeisen ansiomerkin saivat Leena Heino, Janette Hinkka, Kaarina Jokela, Merja Järvinen, Merja Koivula, Paula Kosonen, Jari Kukkonen, Päivi Manninen, Helvi Miettinen, Pekka Rautanen, Mervi Salomaa-Rauhala, Kirsi-Marja Varjokorpi, Jorma Viikki ja Marjatta Viilo.

YHL:n puheenjohtaja Kerttu Pellinen ja TaYHY:n/YHL:n entinen aktiivi, nykyinen osastopäällikkö Mikko Markkola vaihtamassa kuulumisia. Entinen pääluottamusmies Markkola on ollut monessa mukana TaY-HYssa ja YHL:ssa, muun muassa YHL:n liittovaltuuston puheenjohtaja-na, liiton varapuheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä lukuisten työryhmien jäsenenä.

Kuvassa Tuula Väisänen, Ulla Kampman, Päivi Manninen ja Janette Hinkka keskittyvät ohjelmanumeroon, jossa kulttuuriosuuskunta Uulun musi-kantit esittelivät ja soittivat väliohjelmana erilaisia perinnesoittimia. Seminaarin lopuksi musikantit osallistivat myös seminaariosallistujat ja esiinty-jät yhteiseen musisointiin.

28 U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2

K e N T Ä l l Ä T a P a H T U U

tyyn Virkamiesliiton lakkoon valtion henkilös-tön palkkauksellisen aseman parantamiseksi.. Lakon jälkeen noin 90 prosentilla henkilöstös-tä palkat nousivat.

Lakon jälkeisissä virkaehtosopimuksissa so-vittujen järjestelyvaraerien jakamisesta neu-voteltiin paikallisesti henkilöstöjärjestöjen ja työnantajien kesken. Toimintaan tuli palkkauk-seen liittyvien kysymysten lisäksi myös psyyk-kisen työsuojelun, tasa-arvon ja henkilöstön osallistumista koskevien asioiden edistämi-nen. Uusi luottamusmiessopimus ja virasto-kohtainen yhteistoimintasopimus solmittiin 1989. YT-menettelyn asianmukainen noudat-taminen yliopiston toiminnan kaikilla tasoilla onkin siitä lähtien ollut yksi TaYHYn keskeisim-mistä edunvalvonnan kohteista.

1990-luku uusien ja oikeuden-mukaisten palkkausjärjestelmien tavoittelemisen ja säästöjen aikaa

1990- ja 2000-luvuilla edunvalvontaan tuli pal-jon uusia haasteita. 1990-luvun laman aiheut-tamat säästövelvoitteet merkitsivät laajuudel-taan Tampereen yliopistossa noin yhden kuu-kauden palkkamenoja. Käytyjen neuvottelujen tuloksena säästöt toteutettiin vapaaehtoisin keinoin eikä ketään lomautettu tai irtisanot-tu. Säästöihin liittyvät yliopiston Jäljennepal-veluiden ulkoistaminen ja ministeriön suun-nalta tullut Lääketieteellisen tiedekunnan lak-kautusuhka aiheuttivat 1990-luvulla uudenlai-sia edunvalvontatehtäviä.

2000-luvun uudet haasteet edun-valvonnalle - UPJ, yliopistouudistus, tehtävien ulkoistaminen ja raken-teelliset uudistukset

Koko yliopistolaitoksen historian merkittävim-mät uudistukset ajoittuivat 2000-luvun ensim-mäiselle vuosikymmenelle. Uusi palkkausjär-jestelmä 2006 ja yliopistolakiuudistus 2010 merkitsivät ensin virkapalkkajärjestelmästä luopumista ja sitten koko virkasuhteista luo-pumista. Tampereen yliopisto ja TaYHY olivat alusta alkaen eli vuodesta 1996 aktiivisesti mukana palkkausjärjestelmän kehittämis- ja kokeilutyössä.

Yliopistolakiuudistuksen myötä yliopistot irrotettiin valtion tilivirastosta itsenäisiksi oi-keushenkilöiksi. Yliopistojen kanssa neuvo-teltiin uudet työehtosopimukset ja kussakin yliopistossa neuvoteltiin myös uudet luotta-musmies-, työsuojelu- ja yt-sopimukset, joi-den aikaansaamisessa yliopistot opettelivat uutta työnantajarooliaan. Luottamusmiehille

saatiin neuvotelluksi sopimuksiin ajankäyttöä koskevat kirjaukset. Yliopistolaitoksen muu-toksessa oltiin tavallaan päinvastaisessa tilan-teessa kuin 1974, jolloin yliopisto valtiollistet-tiin. Huoli henkilöstön aseman mahdollisesta huonontumisesta muutostilanteessa oli kui-tenkin samansuuntainen!

Yliopiston rakenteelliset uudistukset ja toi-mintojen ulkoistamiset 2000-luvulla toivat osaltaan myös uusia haasteita edunvalvon-tatyölle. Tehtäviin ratkaisuihin vaikuttivat val-tion tuottavuusohjelman vaatimukset. Yliopis-ton tekniset palvelut yhtiöitettiin TayPalvelut Oy:ksi 2009. Noin sadan hengen siirtyminen yhtiön palvelukseen edellytti yhdistyksen mu-kana olemista henkilöstön asemaa ja yhtiön oman työehtosopimuksen ja luottamusmies-, työsuojelu- ja yt-sopimuksen aikaansaamista koskevissa neuvotteluissa. Tampereen yliopis-ton koko hallintorakenne ja koulutus uudistet-tiin yliopistolain uudistuksen myötä, mikä on teettänyt työtä paljon myös edunvalvonnassa..

Yhdistyksen jäsenmäärä kehittyy yliopiston kasvun ja töiden muuttumisen myötä

Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa oli sen toi-minnan alkaessa 75 opiskelijaa, 1960-luvulla noin 900 ja 1970-luvulta määrä on kasvanut voimakkaasti nykyiseen noin 15 900 opiske-lijaan. Henkilökunnan määrä on vastaavas-ti kasvanut noin 2 000:een. Yhdistyksessä oli vuonna 1952 kolmetoista jäsentä. Yhteiskun-nallisen Korkeakoulun muuttaessa Tampereel-le jäseniä oli 25 ja 2000-luvulla jäsenmäärä ylsi jo noin 540:een. Samalla kun toimisto- ja hal-

lintohenkilökunnan osuus on eläköitymisen ja yliopiston tehtävärakenteen muutosten myö-tä kääntynyt laskuun on laboratorio- ja atk-henkilökunnan osuus jäsenistössä kasvanut.

Arvot ja tulevaisuus

Yhdistys on pitänyt toiminnassaan jatkuvas-ti tärkeänä jäsenistön yhteenkuuluvuuden li-säämistä ja tiedon jakamista. Virkistys- ja kou-lutustoiminta onkin ollut monipuolista ja vil-kasta ja tapahtumia on järjestetty myös yhteis-työssä muiden yliopiston yhdistysten, työnan-tajan ja myös Tampereen teknillisen yliopiston henkilöstöyhdistyksen kanssa.

TaYHY on mukana kehittämässä työyhteisö-jä, osallistuu paikallisiin palkka- ym. edunval-vontaneuvotteluihin, soveltaa ja tulkitsee so-pimuksia ja vaikuttaa yliopistotyönantajaan. Yhdistys on määrätietoisesti edennyt kohti 1980-luvulla asettamiaan visioita: olla uskot-tava ja vaikutusvaltainen yhdistys, jonka laa-tua ovat toimijoiden osaaminen, tiedot ja pe-rehtyminen asioihin sekä rakentava yhteistyö. Yhdistys on myös vaikuttanut monitasoisesti yliopiston sisällä eri hallintoelimissä ja valta-kunnallisesti KHLn, sittemmin YHLn toimin-nassa, ja saanut sieltä erinomaista tukea pai-kalliseen edunvalvontaansa. Yhdistyksen tu-levaisuus näyttää valoisalta siinä mielessä, et-tä edustus yliopiston ylimmissä päätöksente-koelimissä jatkuu ja yhdistyksen toiminta on osaavien henkilöiden käsissä.

Teksti: Kaisa LammiKuvat: Pauli Borodulin

Kaisa Lammi ko-kosi laajan ja pe-rusteellisen ker-tomuksen yhdis-tyksen 60 -vuoti-sesta edunval-vontataipaleesta.

U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2 29

K e N T Ä l l Ä T a P a H T U U

Vaasan yliopistoyhteisöjen henkilökun-tayhdistys VYHY ry vietti 40-vuotisjuhlaansa syyskuussa Ylioppilastalo Domus Bothnicalla. Juhlaan oli saapunut noin 40 yhdistyksen jä-sentä, aktiivitoimijaa ja kutsuvierasta.

Yhdistyksen puheenjohtaja Johanna Vi-ronen toivotti juhlavieraat tervetulleiksi. YHL:n tervehdyksen toi puheenjohtaja Kerttu Pellin-en. Filosofisen tiedekunnan dekaani, profes-sori Hannu Katajamäki kertoi Vaasan yliopis-ton historiasta.

Kerttu Pellinen jakoi YHL:n myöntämät ho-peiset ansiomerkit kolmelle paikalla olleelle ansioituneelle yhdistysaktiiville.

Juhlassa esiintyivät naiskuoro Tena Sing-ers ja raavaista miehistä koostunut baletti-tanssiryhmä Pienet Joutsenet. Musiikista vas-tasivat irlantilaismusiikin taitajat Lassie and Lads -yhtye. Ilta oli kaikin puolin onnistunut ja Kerttu Pellisen sanoin ”sydämellä tehty juh-la”. Ja niin se olikin.

Teksti: Risto Autti/VYHY

VYHY 40 vuotta - sydämellä tehty juhla

YHL:n hopeisen ansiomerkin saivat Johanna Vironen, Risto Autti ja Ulla Laakkonen.

Tanssiryhmä Pienet Joutsenet pani parastaan!

Kirjastoalan kansainvälinen IFLA WLIC 2012 järjestettiin Helsingissä tänä vuonna. Konferenssiin osallistui yli 4.000 kirjastoalan ammattilaista 120 eri maasta. Kotimaisia osallistujia oli yli tuhat.

Kokouksen yhteydessä oli näyttely ja kirjastotorilla oli esillä MINERVA-yhteis-työtä esittelevä roll-up. Tietoiskussa ker-rottiin yhdeksän kirjastoalan ammatilli-sen järjestön ja ammattiyhdistyksen yh-teistyöstä kirjastoalan aseman ja palkka-uksen parantamiseksi. Tietoiskun nimi oli englanniksi ”Working Together for Libra-ries – Co-operation of Finnish Library As-sociations and Trade Unions”. YHL on ol-lut mukana MINERVA-yhteistyössä vuo-desta 2006 lähtien.

Satu Henttonen

Roll-up:n suunnittelija: Maija Toropainen

Kirjastoalan yhteistyö esillä IFLA-konferenssissa

30 U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2

I N e N g l I S H

e d I T O r I a l

Kerttu PellinenChairman of the Association of the Finnish University and Research Establishment Staff (YHL)

Veden tulevaisuus on sinunkin käsissäsi!

euroopan julkisten palvelujen ammat-tiliittojen federaatio EPSU käynnisti kesällä kampanjan ’Vesi on perusoikeus’, jolla halu-taan varmistaa puhtaan ja kohtuuhintaisen veden yhtäläinen saatavuus. Tällä hetkellä EU:n alueella elää miljoona ihmistä ilman puhdasta vettä ja kahdeksalta miljoonalta puuttuu sanitaatiojärjestelmä. EPSU halu-aa, että vesi suljetaan kilpailupolitiikan ul-kopuolelle, eikä sitä altisteta kauppatava-raksi. Vesi kuuluu kaikille!

Suomessa kampanjaa koordinoi Suomen julkisen alan ammattiliittojen EU-yhdistys Fipsu. Mukana kampanjassa on 25 maa-ta. Kampanja ja nimien kerääminen jatkuu 1.11.2013 asti.

EPSU koostuu yli 270 eurooppalaisesta julkisen alan ammattiliitosta, henkilöjäse-niä on lähes 8 miljoonaa. EPSUn toimisto sijaitsee Brysselissä. EPSU:n suomalaiset hallituksen jäsenet ovat Antti Palola (Par-dia), Jaana Laitinen-Pesola (Tehy) ja Jarkko Eloranta (JHL).

Suomenkielinen materiaali löytyy http://vesionperusoikeus.fi/

http://www.fipsu.com

Opettajien ikääntymi-nen haaste koulutuksel-le EU-maissa

Yksi koulutusalan keskeisistä haasteis-ta EU-maissa on opettajakunnan ikäänty-minen, todetaan OECD:n tuoreessa koulu-tuskatsauksessa. Alankomaissa, Itävallassa, Ruotsissa, Tšekissä ja Virossa yli 40 prosent-tia toisen asteen opettajista on 50 vuotta täyttäneitä. Italiassa ja Saksassa tilanne on vieläkin haastavampi, siellä 50 vuotta täyt-täneiden opettajien osuus on yli puolet.

Toinen katsauksessa mainituista EU:n on-gelmista on sukupuolten välinen epäsuhta korkeakoulutuksessa. Korkeakoulutukseen hakeutuu miltei kolmannes enemmän nai-sia kuin miehiä.

Lähde: FinUnionswww.finunions.org

... as the owner of three cats, I know this not to be true. They let me know very clearly that cat food is also needed when their bowls are getting empty.

Debate on performance-related bonuses is lively. Bonuses are criticised but they are also considered important forms of incentive. Is such bonuses are paid, they should be paid to the work community – we at YHL believe that it takes the cont-ribution of all those involved for the work to be successful. Even though it might sometimes be appropriate to reward an individual, this does not nullify the main principle. A poorly designed system turns quickly against itself. Practices of rewar-ding the top management are criticised the most. In recent years, such practices copied from publicly quoted companies seem to have arrived also at universi-ties. Bonuses are rewarded even if the results are at the most of average standard, funds are in short supply and not much can be said about the implementation of personnel policy. Only when the contractually agreed pay and the appropriate components depending on the demands and achievements relating to each job are at the right level, it might be sensible to implement a clearly structured and understandable, mutually agreed additional system of remuneration that is app-lied to everybody.

It is very challenging to define results. In companies, results can often be me-asured in money and products, even if that is not possible in respect of all groups of duties. In public sector jobs and in those jobs, which are comparable to the public sector, the product is effectiveness, quality and results – and these in par-ticular in duties, which the society has given, among others, to universities or go-vernment agencies. Productivity is not borne out of restructuring programmes or from implementing repeated and groundless even if inventive organisational re-forms, which only result in real results being diminished. It is a different matter if a reform has real, acceptable and understandable grounds and it results before long in a more satisfied, more motivated and, thus, in a work community which achieves better results.

Verbal and symbolic praise is needed and a person deserves to be thanked (and a cat to be stroked). The everyday natural and constructive feedback from collea-gues and supervisors and well-deserved thanks are the best kind of feedback a person can get. However, along the lines of the YHL union council I hope that the employers of all our members would also remember the meaning of thank you as a symbol. Even if medals for long service and other decorations cannot be ea-ten, presenting them equally shows respect and warms the heart surprisingly.

I wish you warmth and light into the darkness!

A Finnish proverb says that a cat lives on praise

U N I V E R S I T A S 4 / 2 0 1 2 31

Pardian/ YHL:n jäsenille matkustajavakuutus on voimassa 60 vuo-rokautta yksittäisen matkan alkamisesta.Eläkeläisjäsenille liittovakuutus on voimassa 70 ikävuoteen saakka.

Mikäli jäsen haluaa sen jälkeen voimassa olevan jatkuvan matkus-tajavakuutuksen, se tulee ottaa viimeistään 69-vuotiaana, vaikka liittovakuutus päättyy vasta vuotta myöhemmin.

Jos henkilö on jo eläkkeellä, on jatkuvan matkustajavakuutuksen saamiseksi täytettävä terveysselvitys. Varmimmin jatkuvan mat-kustajavakuutuksen saa kun tekee sen ennen eläkkeelle siirtymistä.

Saat asian kuntoon soittamalla Ifin Asiakaspalveluun p. 010 19 19 19, netistä www.if.fi/pardia tai käymällä lähimmässä Ifin toimipaikassa.

Ostamalla vakuutuksen verkosta säästät 20 % ensimmäisen vuo-den maksusta.

Tärkeää asiaa maTkusTajavakuuTuksen

voimassaolosTa