Työaikapankki pitkäaikaisten ja yksilöllisten ...netti.sak.fi/sak/pdf/tyoapank.pdf ·...

AKAVA, KiSV, KT, PT, SAK, STTK, TT, VTML LIITE 1 0 (8) 24.2.2004

Työaikapankki pitkäaikaisten ja yksilöllisten työaikajärjestelyjen toteuttamiseksi,

työryhmäraportti 24.2.2004

Akava Kirkon sopimusvaltuuskunta Kunnallinen työmarkkinalaitos Palvelutyönantajat Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK Toimihenkilökeskusjärjestö STTK Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto Valtion työmarkkinalaitos

AKAVA, KiSV, KT, PT, SAK, STTK, TT, VTML RAPORTTI 24.2.2004

1 (12)

Työaikapankki pitkäaikaisten ja yksilöllisten työaikajärjestelyjen toteuttamiseksi,

työryhmäraportti 24.2.2004

SISÄLLYSLUETTELO

1. Toimeksianto ja työryhmän työ.........................................................................................................2

2. Lähtökohdat ja rakenne ....................................................................................................................3

3. Työaikapankki käsitteenä .................................................................................................................4

4. Työaikapankin koko ja käyttö...........................................................................................................4

5. Työaikapankkijärjestelmästä sopiminen ..........................................................................................5

6. Työaikapankkijärjestelmän sisältöä ja periaatteita koskevia suosituksia.......................................5 6.1. Järjestelmän piiriin kuuluva henkilöstö ...............................................................................................5 6.2. Järjestelmään liittyminen ja siitä irtautuminen...................................................................................5 6.3. Työaikapankin osatekijät .......................................................................................................................6 6.4. Työaikapankin enimmäismäärät...........................................................................................................6 6.5. Aikamääräinen kokonaisuus ja työaikapankkiin siirrettävät erät.....................................................6 6.6. Vapaiden ajalta maksettavien ansioiden määräytyminen...................................................................6 6.7. Vapaiden pitäminen................................................................................................................................7 6.8. Vapaiden luonne ja yhteensovittaminen muiden poissaoloperusteiden kanssa ................................7 6.9. Järjestelmän muuttaminen tai lakkauttaminen...................................................................................7

7. Lainsäädäntöä koskevat muutostarpeet ...........................................................................................8

8. Seurantaryhmän asettaminen...........................................................................................................8

9. SAK:n näkemys työaikapankkijärjestelmän kehittämisestä..........................................................10 LIITE 1 Muistio työ- ja vapaa-aikoja koskevista lainsäännöksistä ja työ- ja virkaehtosopimusten joustavista työaikamääräyksistä


2 (12)

1. Toimeksianto ja työryhmän työ

Tulopoliittisessa sopimuksessa vuosille 2003 ja 2004 asetettiin työryhmä selvittämään niitä tarpeita ja mahdollisuuksia, joita työajan pitkäjäntei-seen tarkasteluun ja yksilölliseen joustamiseen tähtäävien työaikatili-en/työaikapankkien säästö- ja lainausmahdollisuuksien edistämiseen liit-tyy. Työryhmälle asetettu määräaika päättyi 30.9.2003. Määräaikaa jat-kettiin vuoden 2004 alkuvuoteen.

Työaikapankki-työryhmän toimeksianto on kirjattu tulopoliittisen sopi-muksen Työelämän kehittämistä koskevan liitteen kohtaan 8:

"Pitkäjänteiset ja yksilölliset työaikajärjestelyt

Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että työaikajärjestelmien kehittämisen tehtävänä on tukea yritysten ja työyhteisöjen tuottavuutta ja kilpailukykyä sekä työntekijöiden yksilöllis-ten työaikatarpeiden huomioon ottamista, työviihtyvyyttä ja hyvinvointia. Tavoitteita voidaan edistää ottamalla käyttöön työajan pitkäaikaiseen tarkasteluun tähtäävä työaikatili/ -pankkijärjestelmä.

Keskusjärjestöt laativat alkuvuodesta 2002 hyviä työaika-käytäntöjä koskevan kannanoton. Kannanotossa omaksuttu-jen lähtökohtien perusteella keskusjärjestöjen työaikatyö-ryhmän tehtäväksi annetaan selvittää niitä tarpeita ja mah-dollisuuksia, joita työajan pitkäjänteiseen tarkasteluun ja yksilölliseen joustamiseen tähtäävien työaikatili-en/työaikapankkien säästö- ja lainausmahdollisuuksien edis-tämiseen liittyy.

Selvitystyönsä perusteella työryhmän tehtävänä on 30.9.2003 mennessä kartoittaa työajan säästö- ja lainaus-järjestelyjen toteuttamismahdollisuudet ja mahdolliset rajoi-tukset yhden kalenterivuoden tasoittumisjakson puitteissa. Tällaisia seikkoja ovat muun muassa:

- sopimismenettely, jolla järjestetään työntekijän oikeus

säästää ja pitää vapaata - tiliin/pankkiin kerättävän vapaan ylin ja alin tuntimäärä - erät, joilla vapaa mahdollisesti voidaan kerryttää - palkkahallinnolliset ja kirjanpitoon liittyvät ohjeet - järjestelyt työsuhteen päättymistilanteissa - järjestelyt työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa

Samalla työryhmän tehtävänä on tehdä ehdotukset ratkaisu-vaihtoehdoiksi työaikatilin/-pankin käytön tukemiseksi sekä


3 (12)

ehdotukset niiden edistämiseksi tarvittavista muutoksista lainsäädäntöön."

Työryhmän jäseninä olivat: Timo Koskinen SAK, Heli Ahokas STTK, Markku Lemmetty AKAVA, Rauno Lindahl PT, Tuija Wilska VTML, Ulla-Riitta Parikka KT, Pauliina Hirsimäki KiSV ja puheenjohtajana Ris-to Alanko TT. Sihteereinä toimivat Katja Lehto-Komulainen SAK ja Minna Etu-Seppälä TT. Työryhmä kokoontui työnsä aikana 20 kertaa. Työryhmä vieraili kahdessa yrityksessä Metso Minerals (Tampere) Oy:ssä sekä Sulzer Pumps Finland Oy:ssä. Vierailujen yhteydessä tutustuttiin yrityksissä paikallisesti sovit-tuihin työaikaratkaisuihin. Työryhmä kuuli myös Kaupan Työnantajaliit-toa ja Palvelualojen Ammattiliittoa heidän 2.5.2003 - 30.9.2004 väliseksi ajaksi työehtosopimuksessa sopimastaan työaikapankkikokeilusta. Työ-ryhmä kartoitti työ- ja vapaa-aikoja koskevat lainsäännökset, jotka mah-dollisesti tulee ottaa huomioon työaikapankin käyttöönoton yhteydessä. Lisäksi sektorikohtaisesti kartoitettiin olemassa olevien työ- ja virkaehto-sopimusten työaikajoustomahdollisuuksia. Työryhmälle perustettiin palkkahallinnon kysymyksiä käsittelevä alaryh-mä, jonka tarkoituksena oli kartoittaa työaikapankin käyttöön liittyviä palkkahallinnollisia ja kirjanpidollisia ongelmia ja tehdä niiden ratkaise-miseksi tarvittavat ehdotukset ja ohjeet. Palkkahallintotyöryhmän jäseninä toimivat Antti Kondelin TT, Kalevi Oksanen KT, Pauliina Hirsimäki KiSV, Tapio Paananen SAK/Kemianliitto, Timo Vaittinen STTK/Toimihenkilöunioni ja Jaakko Kiiski AKAVA/YTY.

2. Lähtökohdat ja rakenne Joustavien työaikojen ja työaikajärjestelmien tehtävänä on edistää yritys-ten ja työyhteisöjen tuottavuutta, kilpailukykyä sekä henkilöstön yksilöl-listen työaikatarpeiden huomioonottamista, mikä lisää työviihtyvyyttä ja hyvinvointia. Vapaaehtoisuuteen perustuvat pidempiaikaiset työaikojen säästö- ja lainausmahdollisuudet, joista tässä raportissa käytetään nimitys-tä työaikapankki, voivat osaltaan edistää tavoitteiden toteuttamista. Työmarkkinakeskusjärjestöjen hyviä työaikakäytäntöjä koskevalla 14.3.2002 kannanotolla pyrittiin aktivoimaan työpaikan paikallisia osa-puolia työaikaratkaisujen kehittämismahdollisuuksien omaehtoiseen tar-kasteluun. Samaa menettelytapaa korostetaan myös tämän raportin työ-aikapankkia koskevissa linjauksissa. Vapaaehtoisten työajan säästö- ja lainausmahdollisuuksien edistämiseksi jäsenliittojen on syytä arvioida työaikapankkijärjestelyjen tarjoamia mah-dollisuuksia edustamillaan toimialoilla ja tarvittaessa sopia tässä raportis-sa esitettyjen linjausten mukaisesti muutoksista ja täsmennyksistä alakoh-taisiin työ- ja virkaehtosopimuksiin.


4 (12)

Olemassa olevia lainsäädäntöön sekä työ- ja virkaehtosopimuksiin perus-tuvia mahdollisuuksia ja rajoitteita on kuvattu raportin liitteessä 1. Tällä hetkellä käytössä olevissa työaikapankkijärjestelyissä käytettyjä osateki-jöitä ovat muun muassa säännöllisen työajan tasoitusjaksoihin sekä liuku-vaan työaikaan liittyvät tasauserät, eri työehtosopimuksiin perustuvat työ-aikojen lyhennyserät, vuosiloma ja lomarahat, lisä- ja ylityöt sekä vapaa-ajaksi muutetut työaikakorvaukset. Yritys- tai toimipaikkakohtaisessa jär-jestelmissä käytettävät osatekijät on määritelty ja sovittu paikallisesti. Raportin lopussa on esitetty ne yhteisesti todetut muutostarpeet lainsää-dännössä, joiden avulla pitkäjänteisiä työaikojen säästö- ja lainausmah-dollisuuksia tulisi työryhmän mielestä edistää. Työaikapankkijärjestelyihin liittyviä palkkahallintoa sekä palkka- ja työ-aikakirjanpitoa koskevia erityiskysymyksiä tarkastellaan tähän raporttiin liittyvässä myöhemmin valmistuvassa erillisessä muistiossa. Niitä koske-van ohjeistuksen selkeys edistää työaikapankkijärjestelmien käyttöönot-toa.

3. Työaikapankki käsitteenä Tässä raportissa työaikapankilla tarkoitetaan käytössä olevista nimityksis-tä riippumatta niitä yritys- tai työpaikkatasolla käyttöönotettuja ja vapaa-ehtoisuuteen perustuvia työ- ja vapaa-ajan yhteensovitusjärjestelyjä, joilla työaikaa, ansaittuja vapaita tai vapaa-ajaksi muutettuja rahamääräisiä etuuksia voidaan sopimalla säästää tai lainata sekä yhdistää toisiinsa pit-käjänteisesti. Säästettäviä tai lainattavia työ- tai vapaa-aikoja kutsutaan jäljempänä työaikapankin osatekijöiksi.

4. Työaikapankin koko ja käyttö Työaikapankkijärjestelyn voimassaoloaikaa ja säästö- ja lainausmahdolli-suuksien enimmäismääriä arvioitaessa työryhmä korostaa raportin lähtö-kohdissa mainittuja tavoitteita. Toiminnan luonne, käytössä olevat tuotan-to- ja palvelutekniikka sekä henkilöstöresurssit ja henkilöstön tarpeet tu-lee ottaa huomioon yritys- ja työpaikkakohtaisesti. Niiden perusteella voidaan myös arvioida työaikapankin vaikutus sijaisjärjestelytarpeisiin. Työryhmä ei esitä rajoitteita ajanjaksolle, jolla työaikapankkia yksilöta-solla kerrytetään tai puretaan. Sama koskee säästö- ja lainausmahdolli-suuksien enimmäismääriä. Niiden tarve tulisi arvioida ja ne tulisi täsmen-tää yritys- ja toimipaikkatasolla ennen järjestelyn käyttöönottoa huomioon ottaen kuitenkin työ- ja virkaehtosopimuksiin sisältyvät määräykset. Saatujen kokemusten ja muuttuneiden tarpeiden perusteella enimmäis-määriä tulee voida muuttaa.


5 (12)

5. Työaikapankkijärjestelmästä sopiminen

Työryhmä suosittaa, että liittotason työmarkkinaosapuolet arvioivat toi-mialansa osalta työaikapankkijärjestelyihin liittyviä tarpeita ja toimenpi-teitä niiden edistämiseksi. Tällöin ne voivat myös täsmentää työ- ja virka-ehtosopimuksiin perustuvien osatekijöiden käytettävyyttä yritysten ja työpaikkojen työaikapankkijärjestelmissä. Työaikapankkijärjestelmän käyttöönotosta ja tarkemmasta sisällöstä sovi-taan yritys- tai työpaikkakohtaisesti noudattaen asianomaisella alalla käy-tössä olevia paikallisen sopimisen menettelytapoja. Työaikapankkijärjes-telmän toimivuuden varmistamiseksi paikallisessa sopimuksessa tulisi määritellä mahdollisimman täsmällisesti järjestelmän tavoitteet, sovelta-misala ja sisältö. Edistääkseen työaikapankkijärjestelmästä sopimista työryhmä suosittaa seuraavassa kohdassa selostettujen asioiden ja periaatteiden omaksumista käsiteltäessä työaikapankkijärjestelmiä ala- ja yrityskohtaisesti. Suosituk-sella ei oteta kantaa olemassa olevien työaikapankkijärjestelmien sisäl-töön.

6. Työaikapankkijärjestelmän sisältöä ja periaatteita koskevia suosituksia 6.1. Järjestelmän piiriin kuuluva henkilöstö

• Työaikapankkijärjestelmä voi koskea koko henkilöstöä tai sen sovel-

tamisala voi olla rajattu vain osaan henkilöstöstä. Rajauksilla ei tule kuitenkaan asettaa ketään perusteettomasti eriarvoiseen asemaan.

• Työaikapankkijärjestelmän käyttö yksittäisen henkilön osalta perustuu vapaaehtoisuuteen.

6.2. Järjestelmään liittyminen ja siitä irtautuminen

• Työaikajärjestelyjen, palkkahallinnon sekä palkka- ja työaikakirjanpi-

don kannalta on välttämätöntä tietää, ketkä kulloinkin ovat järjestel-män piirissä. Tämän vuoksi on syytä täsmentää menettelytavat, joilla yksittäisen henkilön mukanaolo järjestelmässä todetaan.

• On myös syytä sopia mahdollisesta ilmoitusajasta ja muista menettely-tavoista, joita noudattaen järjestelmän soveltaminen yksilötasolla lak-kaa työsuhteen jatkuessa. Tällöin on myös syytä täsmentää, onko sääs-tetyt tai lainatut tunnit mahdollista korvata vastaavana rahasuoritukse-na.

• Työsuhteen päättyessä työaikapankkisäästöjen käyttöön vapaana vai-kuttaa säästömäärän ohella ennakkotieto työsuhteen päättymisajan-kohdasta. Tämän vuoksi on tarkoituksenmukaista sisällyttää sopimuk-siin mahdollisuus korvata työaikapankin säästö myös rahana työsuh-teen päättymisen yhteydessä.


6 (12)

6.3. Työaikapankin osatekijät

• Lainsäädännön lisäksi sopimusalakohtaiset työ- ja virkaehtosopimuk-

set vaikuttavat siihen, mitä osatekijöitä yritys- tai työpaikkakohtaisissa työaikapankkijärjestelmissä voidaan käyttää.

• Työaikapankkijärjestelmässä kulloinkin käytössä olevat osatekijät on syytä sopia ja todeta selvästi samoin kuin niissä mahdollisesti olevat erot järjestelmän piiriin kuuluvien eri henkilöstöryhmien tai henkilöi-den osalta.

6.4. Työaikapankin enimmäismäärät

• Yritys- tai työpaikkatasolla on syytä arvioida, onko tarvetta asettaa säästö- ja lainausmahdollisuuksille enimmäismäärät ja ovatko ne sa-mat eri tehtävissä.

• Työaikapankkijärjestelmä on usein syytä aloittaa pienemmillä enim-mäismäärillä ja kasvattaa niitä järjestelmän toimivuudesta saatujen kokemusten myötä.

6.5. Aikamääräinen kokonaisuus ja työaikapankkiin siirrettävät erät

• Riippumatta käytettävistä osatekijöistä työaikapankki on tarkoituk-

senmukaisinta muodostaa aikaperusteiseksi, esimerkiksi tuntimääräi-seksi kokonaisuudeksi. Säästettävät osatekijät merkitään palkka- ja työaikakirjanpitoon ja muutetaan tarvittaessa ajaksi sekä siirretään työaikapankkiin. Vastaavasti purettaessa yksilökohtaista työaikapank-kia vähennetään käytettävää aikaa vastaava määrä työntekijän henki-lökohtaisesta säästöstä.

• Työaikapankkijärjestelmässä on syytä määrittää ne ehdot, joiden mu-kaisesti järjestelmän piiriin kuuluva työntekijä voi siirtää osatekijöitä työaikapankkiin. Siirrot on syytä todeta ja kirjata työntekijäkohtaises-ti.

• Kirjaus työaikapankkiin merkitsee samalla asianomaisen osatekijän siirtymistä työaikapankkia koskevien sääntöjen mukaan korvattavaksi.

• Järjestelyn toimivuudelle tärkeitä ovat selkeästi todetut ja asianmukai-sesti tiedotetut menettelytavat siitä, kuinka työaikapankin kerryttämi-nen tai käyttö todetaan palkka- ja työaikakirjanpidossa ja kuinka yksi-löllisen työaikapankkikertymän määrä on todettavissa. Näitä koskevat tarkemmat suositukset sisältyvät raporttiin liittyvään erilliseen muisti-oon.

6.6. Vapaiden ajalta maksettavien ansioiden määräytyminen

• Järjestelmän käyttökelpoisuuden vuoksi suositellaan, että työaika-pankkiin perustuvia vapaita pidettäessä palkka lähtökohtaisesti mää-räytyisi vapaan pitämisajankohtana voimassa olevan palkan mukaises-ti.


7 (12)

• Mikäli käytössä on useita eri palkkaperusteita tai palkkaustapoja, on ennalta syytä täsmentää, miten vapaan pitämisajankohdan palkka mää-ritellään.

• Sopimusalakohtaisista erityispiirteistä johtuen jäsenliittojen on syytä arvioida tarkempien suositusten antamista vapaan ajalta maksettavan ansion osalta.

6.7. Vapaiden pitäminen

• Lähtökohtana työaikapankkijärjestelmissä on työn ja vapaa-ajan mah-dollisimman hyvä yhteensovitus työyhteisön toiminnallisten ja työnte-kijän yksilöllisten tarpeiden kanssa, ottaen huomioon työtilanne ja henkilöstöresurssit. Tähän järjestelyn pitkäjänteisyys antaa lisää mah-dollisuuksia.

• Järjestelmästä sovittaessa on syytä sopia myös säästämisen ja käytön periaatteista sekä menettelytavoista, joita noudattaen yksittäisten, mahdollisesti hyvinkin erimittaisten vapaiden pitämisen ajankohdasta sovitaan työnantajan edustajan ja työntekijän kesken.

• Ennalta on syytä myös sopia periaatteista, joiden mukaan pääsääntöi-sesti vapaana annettavat työaikapankkikertymät voidaan korvata myös rahana, esimerkiksi työtehtävien tai palkkaperusteiden olennaisesti muuttuessa.

6.8. Vapaiden luonne ja yhteensovittaminen muiden poissaoloperusteiden kanssa

• Työaikapankkivapaat eivät muuta työ- tai palvelussuhteessa noudatet-

tavia ehtoja. Tämän vuoksi vapaiden vaikutus työ- ja virkasuhteen pe-rusteella kertyviin etuuksiin tulisi selvittää lainsäädännön sekä työ- ja virkaehtosopimusten määräykset huomioon ottaen paikallisesti. Työ- ja virkaehtosopimusten täsmentämistarve tältä osin voidaan arvioida sopimusalakohtaisesti. Suositeltavaa on, että työaikapankkivapaat ei-vät vähennä vuosilomakertymää.

• Järjestelyä käyttöönotettaessa on syytä sopia, miten menetellään tilan-teissa, joissa henkilö on työaikapankkijärjestelmään perustuvan va-paan aikana työkyvytön tai olisi muusta syystä estynyt työnteosta. Ell-ei muusta ole sovittu tai sovita, noudatetaan ns. aikaprioriteettiperiaa-tetta.

6.9. Järjestelmän muuttaminen tai lakkauttaminen

• Yritys- tai työpaikkakohtaisesti sovittava työaikapankkijärjestelmä ja

sen ylläpito perustuvat sopimukseen, minkä mukaisesti sopimalla työ-aikapankkijärjestelmän sisältöä voidaan myös muuttaa.

• Järjestelmän lakkauttamiselta ei tule edellyttää erityisiä perusteita. On kuitenkin syytä jo järjestelmää käyttöönotettaessa sopia, mitä ilmoi-tusaikoja noudattaen järjestelmä voidaan lopettaa ja miten työaika-pankkisäästöt tällöin korvataan.


8 (12)

• Ellei muuta sovita, noudatetaan yrityksissä tai toimipaikalla paikallista sopimista koskevia yleisesti noudatettavia ilmoitusaikoja, menettely-tapoja sekä mahdollisten erimielisyyksien ratkaisumekanismeja.

7. Lainsäädäntöä koskevat muutostarpeet

Ottaen huomioon ne tavoitteet, jotka työaikapankkijärjestelmälle ja sen pitkäjänteisyydelle on asetettu, työryhmä esittää seuraavien asioiden to-teutumisen varmistamista lainsäädäntöä tarvittavilta osin muuttamalla: 1. Työaikapankin keskeisenä sisältönä on työajan, ansaittujen vapaa-

aikojen ja vapaa-ajaksi muutettujen rahamääräisten etuuksien sekä niistä maksettavien korvauksien uudelleenrytmitys. Tuloverolain ja ennakkoperintälain tulee työryhmän mielestä mahdollistaa en-nakonpidätyksen toimittaminen siten, että työaikapankkiin säästet-tävien etuuksien veron määräytyminen, ennakonpidätys samoin kuin ennakonpidätyksen yhteydessä määräytyvät muut palkkape-rusteiset maksut kohdistuvat etuuden ansainta-ajankohdasta riip-pumatta vasta etuuksia vastaavan rahasuorituksen maksuajankoh-taan.

2. Palkkaturvalaissa on säädetty työsuhteista johtuvien saatavien tur-vaaminen työnantajan maksukyvyttömyystapauksissa. Laissa palkkaturvan työntekijäkohtainen enimmäismäärä on 15 200 euroa ja palkkaturvan piiriin voivat kuulua vain sellaiset saatavat, joiden erääntymisestä ei ole kulunut enempää kuin kolme kuukautta. Työryhmän mielestä etuuksien siirtäminen työaikapankkiin ei merkitse etuuksien erääntymistä, vaan muuttumista työaikapank-kijärjestelyn mukaiseksi erääntymättömäksi saamiseksi. Siirtämi-sen jälkeen saamiset erääntyvät työaikapankin sääntöjen mukai-sesti. Näin ollen palkkaturvalaissa tarkoitettu kolmen kuukauden erääntymisaika ei näyttäisi edellyttävän erityisjärjestelyjä työaika-pankkijärjestelmien osalta. Sitä vastoin palkkaturvan työntekijä-kohtaisesti enimmäismääräksi säädetty 15 200 euroa voi muodos-tua työaikapankkijärjestelmän edistämisen esteeksi. Tämän vuoksi työryhmä esittää, että palkkaturvalakia muutetaan siten, että sen laissa tarkoitettu 15 200 euron enimmäismäärä ei koske työaika-pankkiin perustuvia saatavia. Palkkaturvaa koskevien väärinkäy-tösten ehkäiseminen työaikapankkijärjestelyjen yhteydessä on mahdollista toteuttaa työaikapankin säästöjä ja käyttöä koskevien kirjausten selkeydellä palkkakirjanpidossa.

8. Seurantaryhmän asettaminen Työryhmän raporttiin sisältyy kehitys- ja toimenpide-ehdotuksia, joiden tarkoituksena on vapaaehtoisuuden pohjalta edistää pitkäaikaisten ja yksi-löllisten työaikajärjestelyjen sekä työ- ja vapaa-ajan uudenlaista yhteen-sovitusta. Ehdotukset kohdistuvat yritys- ja toimipaikkatasolle, sopi-musalakohtaisiin työmarkkinaosapuoliin ja lainsäädäntöön. Kokonaisku-


9 (12)

van muodostamiseksi työaikapankkijärjestelyn kehittymisestä ja käyt-töönotosta sekä mahdollisten edistämistoimenpiteiden tarpeen arvioimi-seksi työryhmä esittää, että keskusjärjestöt hyväksyessään työryhmän ra-portissa tehdyt ehdotukset, asettaisivat yhteisen seurantaryhmä arvioi-maan pitkäjänteisten ja yksilöllisten työaikajärjestelyjen kehittymistä työ-aikapankkijärjestelmiä hyväksi käyttäen. Saatujen kokemusten perusteella seurantaryhmän tulee myös arvioida va-paiden pitämiseen liittyvien menettelyjen toimivuutta käytännössä sekä tarvetta kehittää työaikalakia siten, että säännöllisen työajan tasoittu-miseriä voitaisiin käyttää työaikapankkijärjestelmissä nykyistä laajem-min.


10 (12)

9. SAK:n näkemys työaikapankkijärjestelmän kehittämisestä

Yleistä SAK tukee työaikapankkijärjestelmiä sekä niiden kehittämistä ja käyt-töönottoa. Työaikapankit ovat yksi myönteinen tapa luoda työntekijöiden autonomisia eli itsemääräämisoikeuksia työpaikoille. Liukuva työaika ja vuosilomalain mukainen säästövapaa ovat myönteisiä esimerkkejä ole-massa olevista järjestelyistä. Työryhmän työssä on käyty läpi niitä vaikutuksellisia asioita, joilla on merkitystä työaikapankkien käytössä ja soveltamisessa työpaikoilla. Tämä työ antaa pohjaa liittotasolla tapahtuvaan työaikapankki-järjestelyjen ke-hittämiseen. Työryhmän työn yhtenä reunaehtona SAK:lla oli työntekijän autonomia eli itsemääräämisoikeus työpaikkakohtaisissa työaikapankkijärjestelmis-sä. SAK:n mielestä työntekijällä tulee olla autonomia sekä työaikaa sääs-tettäessä että pankkivapaita pidettäessä. Työntekijällä tulee siis olla oike-us päättää myös työaikapankkiin säästämänsä vapaan pitämisen ajankoh-dasta. SAK:n toisena reunaehtona oli se, että työryhmän työ muodostaa liitto-kohtaisille työmarkkinaosapuolille työaikapankeista sovittaessa työpaik-kakohtaisen toimintamallin, joka täydentyy alakohtaisissa neuvotteluissa. Näissä tavoitteissa työryhmän työssä ei edetty riittävästi. Raportissa käsitellyt työaikapankkijärjestelmät ovat jo nyt mahdollisia ja niistä on sovittu alakohtaisesti. Näitä alakohtaisia sovellutuksia on tällä hetkellä käytössä useilla SAK:laisilla työpaikoilla. Työpaikoilla on käy-tössä myös työaikapankkeja, jotka toimivat ilman työ- ja virkaehtosopi-musten ohjausta. Työaikalaki antaa mahdollisuuden sopia yksilötasolla työaikalakiin perustuvien erien säästämisestä. Tulopoliittisissa neuvotteluissa sovittiin, että työryhmän työssä tuli ottaa toteuttamismahdollisuuksissa huomioon sopimismenettely, jolla järjeste-tään työntekijän oikeus säästää ja pitää vapaata. Tässä tehtävässä työryh-mä ei ole ottanut riittävästi huomioon toimeksiantoa. Toimeksiannon mu-kaisella tavalla SAK oli valmis hyväksymään voimassa olevan vuosilo-malain säästövapaisiin liittyvän sopimismallin. Koska SAK:n asettamat reunaehdot tämän työryhmän työlle eivät toteu-tuneet eikä työssä ole saavutettu SAK:n tavoittelemaa lisäarvoa pankki-järjestelmien kehittämiselle, keskusjärjestötasolla ei ole aiheellista suosi-tella jäsenliitoille työryhmän tarjoamia työnantaja- ja tuotantolähtöisiä se-kä työnantajan hallinnoimia työaikapankkeja. Näissä työnantajalähtöisissä työaikapankkijärjestelmissä ei välttämättä toteudu myöskään työaikasuo-jelulliset vaatimukset.


11 (12)

Seuraavaksi käydään lyhyesti läpi edellä mainitun lisäksi SAK:n eriävät mielipiteet työryhmän raporttiin.

Alakohtainen sopiminen työaikapankista Työryhmän raportissa on jäänyt hyvin epämääräiseksi se, miten alakoh-taisissa työ- ja virkaehtosopimuksissa sovitaan työaikapankin käyttöön-oton periaatteista ja erityisesti TES- ja VES-perusteisten erien käytettä-vyydestä ja tallettamisesta työaikapankkijärjestelmään. SAK:n mielestä liittotason sopijaosapuolten on erikseen sovittava näistä asioista alakoh-taisissa työ- ja virkaehtosopimuksissa ennen työaikapankkijärjestelmän käyttöönottoa työpaikalla. Työryhmän raportissa esitetään, että yritys- tai työpaikkatasolla arvioitai-siin säästö- ja lainausmahdollisuuksien enimmäismääriä sekä sitä, tarvi-taanko rajoitteita sen ajanjakson pituudelle, jolla työaikapankkia kerryte-tään tai puretaan. Työryhmä on lähtenyt siitä, että säästö- ja lainausmah-dollisuudet olisivat ajallisesti rajoittamattomia työsuhteen kestäessä. Liit-totason työmarkkinaosapuolten tulee voida alakohtaisesti sopia näistäkin asioista. Lisäksi liittotason työmarkkinaosapuolten tulee voida erikseen sopia lainausmahdollisuuksista. Näissä tilanteissa olisi sovittava myös lainaamisen enimmäismääristä ja lainaamiseen liittyvistä työntekijän oi-keuksista. Alakohtaisissa työ- ja virkaehtosopimuksissa voidaan ottaa parhaiten huomioon työaikasuojelulliset tarpeet työaikapankkijärjestelmän olennai-sissa kysymyksissä.

Työaikapankki ja etuudet sekä poissaolotilanteet Raportissa on jätetty epämääräisen paikallisen selvittelyn varaan se, mikä on työaikapankkivapaan vaikutus työ- ja virkasuhteen perusteella kerty-viin etuuksiin. SAK:n mielestä työaikapankkivapaan pitäminen ei saa heikentää niitä lainsäädäntöön ja sopimuksiin perustuvia etuuksia, joiden kertymiseen vaikuttaa työsuhteen pituus (esim. vuosiloma). Tämä on erikseen turvat-tava työ- ja virkaehtosopimuksissa. Erimielisyys koski myös sitä, miten menetellään tilanteissa, joissa henkilö on työaikapankkivapaan aikana työkyvytön tai muusta syystä estynyt työnteosta. SAK:n mielestä pääsääntönä on se, että työntekijällä on oikeus siirtää työaikapankkivapaa esimerkiksi työkyvyttömyystilanteissa, mistä tulee erikseen sopia alakohtaisesti.

Seurantaryhmän asettaminen Työryhmässä työnantajapuolella on ollut työaikalain avaamiseen liittyviä tavoitteita, jotka ovat ristiriidassa lain työaikasuojelullisten tavoitteiden


12 (12)

kanssa. SAK:n mielestä työaikapankkijärjestelmät tulee toteuttaa nykyi-sen työaikalainsäädännön pohjalta. Myös työryhmän toimeksiannossa lähdettiin siitä, että säästövapaiden toteuttamismahdollisuuksia tarkastel-laan yhden kalenterivuoden tasoittamisjakson puitteissa. Näin ollen työ-aikalakia ei ole tarvetta avata. SAK pitää tämän asian osalta ehdotettua seurantaa tarpeettomana. Raportissa on todettu, että seurantaryhmän tulee myös arvioida vapaiden pitämisen toteutumista. SAK:n yksi reunaehto työryhmän työlle oli työn-tekijän autonomia eli itsemääräämisoikeus myös työaikapankkivapaan pi-tämisessä. Koska työryhmä ei tässä asiassa edistynyt, SAK pitää seuran-taa tältäkin osin tarpeettomana.

AKAVA, KiSV, KT, PT, SAK, STTK, TT, VTML LIITE 1 1 (8) 24.2.2004

MUISTIO TYÖ- JA VAPAA-AIKOJA KOSKEVISTA LAINSÄÄNNÖKSISTÄ JA TYÖ- JA VIRKAEHTOSOPIMUSTEN JOUSTAVISTA TYÖAIKAMÄÄRÄYKSISTÄ Tässä muistiossa on nykytilan hahmottamiseksi kuvattu lainsäädäntöön sekä

voimassa oleviin työ- ja virkaehtosopimuksiin perustuvia työajan käyttöä ja säästöä koskevien työaikamääräysten mahdollisuuksia ja rajoituksia.

1 Vapaiden kertyminen, työaika ja niiden säästäminen lainsäädännössä 1.1 Vuosilomalaki Vuosilomalain (4a §) mukaan työntekijällä on oikeus vuosittain säästää enin-

tään 6 lomapäivää (säästövapaa), jos säästämiselle ei ole painavaa estettä. Tällainen este voi olla vain säästämisestä työnantajalle tai liikkeen, laitoksen taikka viraston toiminnalle työpaikan koko ja käytetty tuotanto- ja palvelu-tekniikka huomioon ottaen aiheutuva merkittävä haitta. Vuosiloman säästä-misestä ja säästettävien lomapäivien lukumäärästä työntekijän tulee neuvotel-la työnantajan kanssa.

Lain lähtökohtana on, että työnantaja ja työntekijä sopivat säästövapaan pi-

tämisen ajankohdasta. Mikäli säästövapaan ajankohdasta ei päästä sopimuk-seen, työntekijän on ilmoitettava säästövapaan pitämisestä viimeistään neljä kuukautta ennen säästövapaan alkamispäivää. Työsuhteen päättyessä pitämät-tä jäänyt säästövapaa korvataan rahana.

1.2 Työaikalaki 1.2.1 Lisä- ja ylityökorvauksen vaihtaminen vapaaseen tai sen yhdistäminen säästövapaaseen Työaikalain mukaan lisä- ja ylityöstä maksettava korvaus voidaan sopia

vaihdettavaksi vapaa-ajaksi (23 §). Työntekijän ja työnantajan on pyrittävä sopimaan vapaa-ajan ajankohdasta. Jos asiasta ei päästä sopimukseen, työn-antaja määrää ajankohdan, jollei työntekijä vaadi korvauksen suorittamista rahassa. Vapaa-aika on annettava kuuden kuukauden kuluessa lisä- tai ylitöi-den tekemisestä, jollei toisin sovita.

Korvauksena annettava vapaa-aika voidaan myös yhdistää vuosilomalaissa

tarkoitettuun säästövapaaseen mikäli työntekijä ja työnantaja siitä sopivat. Jos vapaa-ajan yhdistämisestä sovitaan, on säästettyyn vapaa-aikaan sovellet-tava vuosilomalain säästövapaata koskevia säännöksiä (TAL 23.3 § ja VLL 4a §). Näin ollen, jos työntekijä ja työnantaja eivät ole säästövapaaseen yh-distetyn vapaa-ajan pitoajankohdasta päässeet sopimukseen, voi työntekijä ilmoittaa ajankohdan noudattaen vuosilomalain mukaista 4 kuukauden ilmoi-tusmenettelyä.

AKAVA, KiSV, KT, PT, SAK, STTK, TT, VTML LIITE 1 2 (8) 24.2.2004 1.2.2 Vuorokautinen ja viikoittainen säännöllinen työaika Säännöllinen työaika on työaikalain (6.1 §) mukaan enintään kahdeksan tun-

tia vuorokaudessa ja 40 tuntia viikossa. Viikoittainen säännöllinen työaika voidaan (6.2 §) järjestää myös keskimäärin 40 tunniksi enintään 52 viikon ajanjakson aikana.

Työaikalain 9 §:n mukaan työehtosopimukseen perustuva säännöllinen työ-

aika saa olla keskimäärin enintään 40 tuntia viikossa enintään 52 viikon ta-soitusajanjakson aikana. EU:n työaikadirektiivin mukaan (93/104/EY) kes-kimääräinen viikoittainen työaika tulee tasoittua 12 kuukauden ajanjakson ai-kana 48 tuntiin mukaan lukien ylityö.

1.2.3 Jaksotyöaika Työaikalain mukaan (7.1 §) säännöllinen työaika saadaan TAL 6 §:ssä sääde-

tystä poiketen järjestää niin, että se on kolmen viikon pituisena ajanjaksona enintään 120 tuntia tai kahden viikon pituisena ajanjaksona enintään 80 tun-tia. Säännöllinen työaika voidaan järjestää myös siten, että se on enintään 6 viikon ajanjaksona enintään 240 tuntia. Tällöin työaika ei saa kuitenkaan kolmiviikkoisjaksossa ylittää 128 tuntia eikä kaksiviikkoisjaksossa 88 tuntia (7.2 §).

Lain 7 §:ssä on lueteltu, missä töissä jaksotyö on mahdollista. 1.2.4 Liukuva työaika Liukuvassa työajassa työntekijä voi sovituissa rajoissa määrätä työnsä päivit-

täisen alkamis- ja päättymisajankohdan. Työaikalain (13.1 §) mukaan sovit-taessa liukuvasta työajasta on sovittava ainakin mm. ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä. Enimmäiskertymä saa (13.2 §) olla enintään 40 tuntia. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia siitä, että työajan ylitysten kertymää vähennetään työntekijälle annettavalla vapaa-ajalla.

1.2.5 Ylityö Ylitöitä saadaan työaikalain (19.1 §) mukaan teettää enintään 138 tuntia nel-

jän kuukauden ajanjakson aikana, kuitenkin enintään 250 tuntia kalenteri-vuodessa.

Työaikalaissa on (19.2 §) säädetty myös mahdollisuudesta sopia lisäylityön

tekemisestä. Lisäylityön enimmäismäärä on 80 tuntia kalenterivuodessa. Edellä mainittua 138 tunnin enimmäismäärää ei saa kuitenkaan ylittää.

Työaikalain mukaan (19.3 §) työnantajien ja työntekijöiden yhdistykset, joi-

den toimintapiiri käsittää koko maan, voivat työehtosopimuksella sopia 1 momentissa säädetystä neljän kuukauden ajanjaksosta toisin. Työehtosopi-mukseen perustuva ajanjakso saa kuitenkin olla enintään 12 kuukautta.

1.3 Palkkaturvalaki Palkkaturvalain mukaan (9.1 §) palkkaturvan enimmäismäärä on yhtä työnte-

kijää kohden samalle työnantajalle tehdyn työn perusteella 15.200 euroa. Palkkaturvana maksetaan työsopimuslaissa tarkoitetun työntekijän työsuh-teesta johtuvia saatavia, joiden peruste ja määrä on saatu selvitettyä. Saatavaa on palkkaturvalain mukaan haettava palkkaturvana kolmen kuukauden kulu-essa sen erääntymisestä.

AKAVA, KiSV, KT, PT, SAK, STTK, TT, VTML LIITE 1 3 (8) 24.2.2004 2 Joustavat työaikamääräykset työ- ja virkaehtosopimuksissa Työ- ja virkaehtosopimuksissa on edistetty joustavien työaikaratkaisujen syn-

tymistä työpaikkatasolla. Työ- ja virkaehtosopimusten määräykset saattavat antaa paikallisille osapuolille mahdollisuuden järjestää mm. säännöllinen työaika juuri kyseisen työpaikan ja sen henkilöstön tarpeiden mukaisesti. Työ- ja virkaehtosopimuksissa on myös voitu mahdollistaa erilaisten pal-kanosien vaihtaminen vapaa-ajaksi. Lisäksi sopimuksissa on sovittu keski-määräisen työajan tasoittumisjaksoista.

2.1 Vuorokautisen ja viikoittaisen säännöllisen työajan enimmäismäärät Työaikalain päivittäisiä lepoaikoja, vuorokausilepoa sekä viikoittaista vapaa-

aikaa koskevat säännökset rajaavat sovittavien säännöllisen vuorokautisen ja viikoittaisen työajan enimmäispituudet. Tämä koskee myös jäljempänä mai-nittuja sopimuksia, joissa enimmäispituutta ei ole rajattu.

2.1.1 Teollisuus Osassa teollisuuden työntekijöitä koskevia työehtosopimuksia on annettu

mahdollisuus paikallisesti sopia, että vuorokautisen säännöllisen työajan enimmäismäärä on 10 tuntia (esim. rakennusala, sähköasennusala), eräissä taas 12 tuntia (esim. kumiteollisuus). Eräissä työehtosopimuksissa (esim. me-talliteollisuus ja puusepänteollisuus) sallitaan paikallinen sopiminen säännöl-lisen vuorokautisen työajan pituudesta rajaamatta sen enimmäispituutta.

Osassa teollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksia on sovittu, että paikal-

lisesti voidaan sopia viikoittaisen työajan enimmäismäärä 50 tunniksi (esim. rakennusala, sähköasennusala, kemian perusteollisuus). Eräissä työehtosopi-muksissa (esim. metalliteollisuus ja puusepänteollisuus) ei ole asetettu enimmäispituutta viikoittaiselle työajalle.

Teollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksissa voidaan paikallisesti

sopia vuorokautisen työajan enimmäismäärä enintään 12 tunniksi ja viikoit-tainen enintään 50 tunniksi.

2.1.2 Yksityinen palveluala Yksityisillä palvelualoilla on vuorokautisen säännöllisen työajan paikallisesti

sovittavaksi enimmäismääräksi sovittu useilla sopimusaloilla 10 tuntia (esim. kaupanala, apteekit, rahoitus- ja vakuutusala sekä kiinteistönhoitoala), eräillä sopimusaloilla enimmäispituutta ei ole sopimuksessa erikseen määritetty (esim. autoliikenne, tietoalat ja majoitus ja ravitsemusala).

AKAVA, KiSV, KT, PT, SAK, STTK, TT, VTML LIITE 1 4 (8) 24.2.2004 Säännöllisen viikoittaisen työajan paikallisesti sovittavat enimmäismäärät

vaihtelevat palvelualojen sopimuksissa 40 tunnista (vakuutusala), 48 tunnista (esim. kaupanala, rahoitusala) ja 50 tunnista (kiinteistönhoitoala) aina siihen, että enimmäispituutta ei sopimuksessa ole asetettu (esim. autoliikenne, tieto-alat ja majoitus- ja ravitsemusalat).

2.1.3 Valtio, kunnat ja kirkko Valtion keskustason työaikasopimuksessa on sovittu tasoitusvapaajärjestel-

mästä, jossa työaika voidaan järjestää siten, että se enintään vuoden pituisena ajanjaksona tasoittuu keskimäärin viikon tai työjakson säännölliseksi työ-ajaksi. Järjestelmässä ei ole nimenomaisesti sovittu vuorokautiselle, viikoit-taiselle tai jaksoittaiselle työajalle enimmäispituutta. Käytännössä rajoituksia tulee lepoaikamääräyksistä ja siitä, että järjestelmän mukaan työtunteja voi-daan tehdä ennakolta sisään enintään 78 tuntia 26 viikon pituisena ajanjakso-na.

Kunnallisissa virka- ja työehtosopimuksissa säännöllinen vuorokautinen työ-

aika on yleensä enintään 9 tuntia ja säännöllinen viikoittainen työaika enin-tään 38,25 tuntia. Säännöllisen viikoittaisen työajan enimmäismääriä ei ole sopimuksissa määrätty silloin, kun työaika on järjestetty tasoittumisjaksoissa. Opetusalalla ei yleensä virka- ja työehtosopimuksissa ole määritelty työajan enimmäismääriä.

Kirkon yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa on määräykset koskien työ-

ajallisten työntekijöiden ja viranhaltijoiden vuorokautista ja viikoittaista työ-aikaa sekä päivittäistä ja viikoittaista lepoaikaa. Työaikalain ulkopuolisten hengellisen työn viranhaltijoiden osalta viikoittaisesta vapaa-ajasta on annet-tu erilliset määräykset.

2.2 Sopimuksiin perustuvat tasoittumisjaksojen pituudet Työaikalain mukaan tasoittumisjakson enimmäispituus on 52 viikkoa. Työeh-

tosopimuksissa ja virkaehtosopimuksissa on käytetty lain sallimaa 52 viik-koa, mutta varsin monet työehtosopimukset/virkaehtosopimukset edellyttävät 52 viikkoa lyhyempää tasoittumisjaksoa.

2.2.1 Teollisuus Teollisuuden työntekijöiden työehtosopimuksissa tasoittumisjakson pituudet vaihtelevat esimerkiksi maa- ja vesirakennusalan 20 viikosta tekstiili- ja vaa-tetusteollisuuden ja LVI-toimialan 26 viikkoon ja rakennusalan 6 kuukaudes-ta metalliteollisuuden sekä kemian perusteollisuuden 12 kuukauteen. Toimi-henkilöiden työehtosopimuksissa tasoittumisjakson pituus on yleensä 12 kuukautta. Ylempien toimihenkilöiden työehtosopimuksissa suunnittelu- ja konsulttialalla sekä teknologiateollisuuden piirissä tasoitusjakson pituudeksi voidaan paikallisesti sopia enintään vuosi.

AKAVA, KiSV, KT, PT, SAK, STTK, TT, VTML LIITE 1 5 (8) 24.2.2004 2.2.2 Yksityinen palveluala Yksityisen palvelualan työehtosopimuksissa tasoittumisjakso on sovittu 52

viikoksi tietoalalla, kiinteistönhoitoalalla sekä rahoitusalalla. Lyhyempiä ta-soittumisjaksoja on sovittu esimerkiksi seuraavissa työehtosopimuksissa: so-siaalialan järjestöt 6 viikkoa, majoitus- ja ravitsemusala 6 kk, matkatoimistot 3 kk, turkistarhausala 16 viikkoa, kauppa 26 viikkoa, vakuutusala 26 viikkoa ja autonrengasala 6 kk.

2.2.3 Valtio, kunnat ja kirkko Valtion tasoitusvapaajärjestelmässä tasoittumisjakso voi pisimmillään olla 52

viikkoa, koska tasoitusvapaa on annettava viimeistään 26 viikon kertymäjak-soa seuraavan 26 viikon tasoitusjakson kuluessa.

Kunnallisissa virka- ja työehtosopimuksissa tasoittumisjakson pituus on

yleensä 6 viikkoa. Lääkärisopimuksessa sekä opetusalalla yleensä kuitenkin 1 vuosi.

Kirkon yleisessä työ- ja virkaehtosopimuksessa on työaikalakia vastaava

säännös työajan tasoittamisesta. 2.3 Paikalliset toisinsopimismahdollisuudet ja sopimismenettely Työehtosopimuksissa on yleensä määräykset paikallisesta sopimismenette-

lystä ja toisinsopimismahdollisuuksista. Pääsääntö useissa sopimuksissa on, että paikallinen sopiminen on mahdollista joko työnantajan ja työnteki-jän/toimihenkilön kesken tai luottamusmiehen ja työnantajan kesken. Eräissä sopimuksissa on kuitenkin täsmennetty sitä, millä tasolla ja kenen kanssa kustakin asiasta sovitaan, esimerkiksi siten, että työaikajoustoista on sovitta-va nimenomaan luottamusmiehen kanssa. LVI-toimialan/talo-tekniikka työ-ehtosopimuksen mukaan työnantaja voi tehdä paikallisen sopimuksen työnte-kijäryhmän kanssa, mutta sopimus ei saa olla ristiriidassa pääluottamusmie-hen tekemän sopimuksen kanssa.

Teollisuuden toimihenkilöiden työehtosopimuksissa lähtökohtaisesti paikalli-

sesti voidaan sopia työnantajan ja toimihenkilön kesken tai, kun asia koskee useampia henkilöitä niin luottamusmiehen ja työnantajan kesken. Samaa pe-riaatetta noudatetaan myös teollisuuden ylempien toimihenkilöiden yhteys-henkilöjärjestelmässä. Myös yksityisen palvelualan työehtosopimuksissa pai-kallinen toisinsopiminen perustuu vastaavaan neuvottelujärjestykseen.

Muutamien toimialojen työntekijöiden työehtosopimusten mukaan (esimer-

kiksi kemian perusteollisuus, maa- ja vesirakennusala, kenkä- ja nahkateolli-suus sekä kumiteollisuus) liitot vahvistavat paikallisesti tehdyt sopimukset, mikäli säännölliseksi vuorokautiseksi työajaksi on sovittu yli 10 tuntia. Myös kemian teollisuuden toimihenkilösopimuksessa liitot vahvistavat paikallisen sopimuksen 12 tunnin työvuoroista.

AKAVA, KiSV, KT, PT, SAK, STTK, TT, VTML LIITE 1 6 (8) 24.2.2004 Valtion keskustason virka- ja työehtosopimuksessa sovittu tasoitusvapaajär-

jestelmä on asianomaisen virkamiehen tai työntekijän suostumuksella suo-raan käytettävissä ilman paikallista sopimustakin. Paikallisesti voidaan kui-tenkin sopia työnantajan ja luottamusmiehen tai muun valitun henkilöstön edustajan kesken järjestelmän ja sen soveltamisen yksityiskohdista sekä siitä, ettei asianomaisen suostumusta edellytetä. Jos halutaan tasoittaa enemmän kuin 78 tuntia ja käyttää 26 viikkoa pitempää kertymäjaksoa, edellyttää se sopimista tarkentavalla virka- tai työehtosopimuksella ko. virasto-osapuolten kesken.

Kunta-alan valtakunnallisten virka- ja työehtosopimusten työaikamääräyksis-

tä voidaan poiketa paikallisesti sopimalla työnantajan ja viranhalti-jan/työntekijän välillä, jos poikkeava järjestely koskee enintään 4 henkilöä. Muissa tapauksissa sopiminen tapahtuu työnantajan ja ao. luottamusmiehen tai sopijajärjestön kesken. Paikallisissa sopimuksissa tulee säännöllisen työ-ajan tasoittua vuositasolla valtakunnallisissa sopimuksissa määrättyyn, muu-toin työaikamääräyksistä voidaan sopia paikallisesti vapaasti. Opetusalalla virka- ja työehtosopimuksen määräyksistä poikkeamista ei voida sopia pai-kallisesti.

Kirkon sektorilla työaikamääräykset ovat yleisen virka- ja työehtosopimuk-

sen mukaisia eikä niistä ole mahdollista sopia paikallisesti. 2.4 Vapaiden kertyminen ja säästäminen sopimusten mukaan Työ- ja virkaehtosopimuksissa on otettu käyttöön erilaisia säästö-, sapatti- ja

muita yksilöllisten vapaiden järjestelmiä. 2.4.1 Vuosiloman säästäminen Eräät sopimukset antavat työntekijälle mahdollisuuden säästää vuosittain

enemmän kuin 6 lomapäivää, esimerkiksi 12 lomapäivää. Laajennettu vuosi-loman säästömahdollisuus on annettu myös teollisuuden toimihenkilösopi-muksissa esimerkiksi suunnittelu- ja konsulttialalla sekä viestintäalalla. Kun-tasektorilla viranhaltija/työntekijä voi säästää 15 vuosilomapäivää ylittävän osan sopimalla siitä työnantajan kanssa. Mikäli viranhaltijan/työntekijän työ-aika muuttuu olennaisesti tai hän joutuu toistaiseksi lomautetuksi, säästetty vapaa maksetaan rahana.

Valtion vuosilomasopimuksen mukaan säästettävien vuosilomapäivien

enimmäismäärä vuodessa on 12 päivää. Kirkon yleisen virka- ja työehtoso-pimuksen mukaan vuosilomasta on oikeus säästää 15 päivää ylittävältä osalta 10 päivää, jonka lisäksi voidaan sopia vielä 5 päivän säästämisestä.

AKAVA, KiSV, KT, PT, SAK, STTK, TT, VTML LIITE 1 7 (8) 24.2.2004 2.4.2 Lisien ja korvausten vaihtaminen vapaaksi sekä säästäminen Sopimuksesta riippuen myös erilaisia työehtosopimuksen mukaisia pal-

kanosia (lisiä ja korvauksia) voidaan sopia vaihdettavaksi vapaaksi ja myös säästää. Myös erilaisia alakohtaisia vapaita voidaan jättää säästöön.

Teollisuudessa työehtosopimukset mahdollistavat ylityökorvausten vaihtami-

sen vapaaksi muun muassa tekstiili- ja vaatetusteollisuuden, kumiteollisuu-den ja kemian perusteollisuuden työntekijöitä koskevissa työehtosopimuksis-sa. Toimihenkilösopimuksissa pääsääntöisesti lisä-, yli- ja sunnuntaityökor-vaukset voidaan vaihtaa vapaaksi.

Yksityisellä palvelualalla lisä-, yli- ja sunnuntaityökorvaukset voidaan vaih-

taa vapaaksi muun muassa tietoalan, kiinteistönhoitoalan sekä farmaseutteja koskevien työehtosopimusten mukaan.

Valtion työaikasopimuksen mukaan vain lisä- ja ylityökorvausten vaihtami-

nen vapaaksi on mahdollista. Työaikakorvaukset suoritetaan kunnallisten virka- ja työehtosopimusten mu-

kaan rahana tai vapaana yleensä työnantajan harkinnan mukaan, jolloin vi-ranhaltija/työntekijä voi sopia työnantajan kanssa korvausten suorittamisesta esimerkiksi kokonaan tai osittain vapaana. Jos vapaata halutaan kerätä pi-demmältä ajalta kuin mitä valtakunnallisissa sopimuksissa korvausten suorit-tamisajankohdista on määrätty, pitää vapaan suorittamisajankohdasta sopia paikallisesti siten kuin edellä kohdassa 3.3 on todettu.

Kirkon sopimuksen mukaan lisä- ja ylityökorvaukset annetaan viranhaltijoille

pääsääntöisesti vapaa-aikakorvauksena, ja myös työsopimussuhteisten osalta voidaan sopia vapaa-aikakorvauksesta rahakorvauksen sijaan. Myös sunnun-tai- ja iltatyökorvauksia sekä pitämättä jääneitä viikkovapaapäiviä korvataan vapaana.

2.4.3 Lomarahan vaihtaminen vapaiksi ja työajan lyhennysvapaiden säästäminen Lomaraha sekä työajan lyhennysvapaat voidaan useissa teollisuuden toimi-

aloja koskevissa, erityisesti toimihenkilösopimuksissa (esim. metalliteolli-suus, rakennusteollisuus, kemianteollisuus ja energia-ala), paikallisesti sopien vaihtaa ns. joustovapaaksi, jonka pitoajankohdasta sovitaan. Työntekijöitä koskevissa sopimuksissa lomaraha voidaan vaihtaa palkalliseen vapaaseen paikallisesti sopien mm. energia-alalla ja kemianteollisuudessa sekä viestin-täalalla.

Valtiolla virasto voi virkamiehen tai työntekijän kanssa sopia lomarahan tai

sen osan vaihtamisesta palkalliseen vapaaseen noudattaen keskustasolla so-vittuja sopimusmääräyksiä. Lisäksi lisä- ja ylityöperusteisen vapaan sekä mahdollisen lomarahavapaan yhdistämisestä säästövapaaseen voidaan työn-antajan ja asianomaisen virkamiehen tai työntekijän välillä sopia.

AKAVA, KiSV, KT, PT, SAK, STTK, TT, VTML LIITE 1 8 (8) 24.2.2004 Kunnallisten virka- ja työehtosopimusten mukaan lomarahan vaihtamisesta

vapaaksi kokonaan tai osittain voidaan tehdä paikallinen sopimus kaikilla so-pimusaloilla. Valtakunnallisessa lääkärisopimuksessa on erityismääräys lo-marahasta, jonka vaihtamisesta vapaaksi työnantaja ja työntekijä/viranhaltija voivat keskenään sopia.

Kirkon yleisen virka- ja työehtosopimuksen mukaan ei ole mahdollista vaih-

taa lomarahaa vapaaksi.

Työaikapankki pitkäaikaisten ja yksilöllisten ...netti.sak.fi/sak/pdf/tyoapank.pdf ·...

Documents

Transcript of Työaikapankki pitkäaikaisten ja yksilöllisten ...netti.sak.fi/sak/pdf/tyoapank.pdf ·...