Tutkimusohjelma tahkoaa ruuasta terveyttä

Tulokaslajitvaanivat rajoilla

s.12

Monialaisuustuli maaseudulle

s.18

Hunajastajuoksevaa

s.21

Tutkimusohjelmatahkoaa ruuasta

terveyttäs.4

2/2008

X208602 MTT Elo.indd 1X208602 MTT Elo.indd 1 1.12.2008 12:19:101.12.2008 12:19:10

2 MTT ELO asiakaslehti

Pääkirjoitus

Olen törmännyt monenlaisiin mielipiteisiin siitä, millaista on hyvä ruoka. Yksi puhuu täysin ehdottomasti: ”En suostu syömään mi-tään kevyttuotteita. Leivälleni laitan voita, syön surutta silavaa ja juon punaista maitoa. Elän ja voin hyvin”. Ja varmasti hän voikin. Tunnen myös monia, jotka ovat heränneet keventämään ruokava-liotaan vasta siinä vaiheessa, kun pötköttävät sairaalan sängys-sä liuotushoidossa.

Toinen puhuu yhtä suurella paatoksella: ”Suostun käyttämään pelkästään kevyttuotteita. Rasvainen ruoka on minulle kauhistus. Onneksi nykyään on saatavilla kevytversio kaikista elintarvikkeis-ta.” Varmasti näinkin voi elää – ei sen väliä, vaikka tulee vedettyä höplästä. Moni tuote ratsastaa kevyt-nimikkeellä, ja vain suuren-nuslasilla on purkin pohjasta luettavissa, että tuotteen sokeripitoi-suus saattaa olla hyvin korkea, vaikka rasvaa on vähemmän.

Kolmas kaveri vannoo ruuan kokemuksellisuuden nimiin. Hän on hurahtanut huippukokkien luomuksiin, ja kertoo silmät pyöreinä ihmekokki Ferran Adriànista, joka toteuttaa työssään dekonstruk-tivistista molekyyligastronomiaa. Siinä raaka-aineiden perinteisiä tekstuureja, muotoja ja lämpötiloja muunnellaan. Tehdään vaah-toja, geelejä ja kaasuja. – Mahtavaa, ruoka-käsite laajenee. Mutta kotikeittiöön en geelejä ja vaahtoja vielä ottaisi.

Lapsista joka toinen tahtoo syödä pelkästään makaronia ja jau-helihakastiketta. Herkkuruokia ovat pitsat ja hampurilaiset. Niitä te-navat voisivat popsia suihinsa loputtomasti, jos vanhemmat eivät pakottaisi kullannuppujaan syömään salaattia, vihanneksia, kas-viksia ja ylipäätään tavallista kotiruokaa – tuota nykylasten kau-histusta.

Kaikista ääripäistä voidaan poimia jotain hyvää kultaisella kes-kitiellä. Huippukokin loihtima erikoinen ateria saa sydämeni lau-lamaan. Tykkään syödä pikaruokaa ja myös tirripaistia nuotiolla. Juustoista valitsen aina rasvaisen version ja kartan kevyttuotteita. Uskon silti ruokavalintojen terveysvaikutuksiin, mutta harkittuihin sellaisiin. Jos tuttavallani on ongelmia kolesterolin kanssa, kehotan valitsemaan luotettavasti tutkitun terveysvaikutteisen tuotteen, joka ei ole humpuukia ja joka maistuu hyvälle. Eläköön hyvä maku!

Ulla Jauhiainenpäätoimittaja

Eläköön hyvä maku!

kuva: TAPIO TUOMELA


MTT ELO asiakaslehti 3

Sisältö:

s.4

MTT ELO 2/2008Maa- ja elintarviketaloudentutkimuskeskuksen asiakaslehti1. vuosikertaISSN 1797-7312 (painettu) Tilaukset:Säde Suonpää, MTT,puh. (03) 4188 2219 [email protected] MTT ELO netissä:www.mtt.fi /elo

s.21

Julkaisija:MTT, puh. (03) 41 881,[email protected] , www.mtt.fi Päätoimittaja: Ulla Jauhiainen, MTTToimitussihteeri: Minna Nurro,Viestintätoimisto LumitähtiKannen kuva: Yrjö TuunanenLayout ja taitto: ID BBNMateriaalit:Kannet, Novatech Gloss 250 g/m2

Sisus, Novatech Satin 135 g/m2

Paino: Forssan Kirjapaino Oy

Pääkirjoitus Ruoka on makuasia, tuumi

Ulla Jauhiainen.Sivu 2

Hyvinvointia ruuasta MTT:n tutkimusohjelmassa kehitetään

terveellisiä elintarvikkeita.Sivu 4

Perunan peptiditPerunassa voi piillä hyödyllisiä

bioaktiivisia yhdisteitä. Sivu 8

RavintoprofessoriMTT:n uusi professori Raija Tahvonen

aukoo ravitsemuksen saloja.Sivu 10

Tulokkaat asemissa Pohjoinen maatalous on altis

tulokaslajien haitoille. Sivu 12

Kolumni Matti Mäkelä pohtii

kuntakeskusten kohtaloa.sivu 15

Climate BonusIlmastoystävällisistä valinnoista voi

jonain päivänä saada bonusta. Sivu 16

Menestyksen eväätMaaseutuyrittäjän on

mukauduttava muutokseen.Sivu 18

Cool kasvihuoneSuomalaiskeksintö on valmis

maailmanvalloitukseen.Sivu 20

HunajaistaTutkimushanke laittaahunajan juoksemaan.

sivu 21

Terve, kala!Terveys on kalanjalostuksen

keskeinen tavoite.Sivu 22

Häkki jää historiaan MTT on tutkinut kanojen

uusia tuotantoympäristöjä.Sivu 24

110 syytä bilettää MTT juhli synttäreitään elokuussa.

Sivu 26

Lyhyesti Sivu 27

VäitöstutkimuksiaSivu 31

kuva: YRJÖ TUUNANEN

kuva: TARJA OLLIKKA

Valmistettu Novatech 135 ja 250 g/m2 -paperille, jolle on myönnetty EU:n ympäristömerkki rek.nro FI/11/1



Hyvinvointia ruuasta

teksti: HANNU KASKINEN kuvat: YRJÖ TUUNANEN

Hyvinvointia ruuasta -tutkimusoh-jelmassa tutkitaan suomalaisia raa-ka-aineita, joista yritykset voivat kehittää terveyttä edistäviä elintar-vikkeita. Toistaiseksi MTT on käyn-nistänyt kolme hanketta: BioWell, Biotalous ja Bam.

Ruokakeksinnöillä ja ateriamalleilla yrite-tään vähentää ylipainoa, tyypin kaksi dia-betesta, sydän- ja verisuonitauteja sekä Alzheimerin tautia.

Tavoite on myös kohentaa elintarvik-keiden turvallisuutta tehostamalla elintar-vikeketjun tuotantoprosesseja. Esimer-kiksi maidon ja lihan laatua varmistetaan tutkimalla lehmän perimää.

Myös ihmisten kulutustottumuksiin yritetään vaikuttaa. Taloustutkijat selvit-tävät, voiko terveyselintarvikkeiden hintaa alentaa vaikkapa porrastamalla arvonlisä-veroa tai haittaverottamalla runsasrasvai-sia tai -sokerisia elintarvikkeita.

Ratkaisuja haetaanoikeisiin ongelmiin

Hyvinvointia ruuasta -tutki-musohjelma perustuu punnittuun aja-tukseen, että oikealla ravitsemuksella pystytään ehkäisemään yleistyviä kan-sansairauksia.

Vuosina 2008–2012 toteutettavan oh-jelman talousarvio on kolme miljoonaa euroa. MTT odottaa saavansa puolet ra-hoituksesta ulkopuolelta, osan ulkomail-ta. Ohjelmaa koordinoiva professori, tutkimuspäällikkö Hannu J. Kor-honen MTT:stä arvioi rahoitustavoit-teen toteutuvan.

– Ensi vuonna lienee käynnissä kym-menkunta hanketta. Ne ovat kaikki tar-peellisia, mutta joukosta nostetaan muu-tama kärkihanke, joihin satsataan muita

Terveysruualla kansansairaudet kuriin




MTT:NTUTKIMUSOHJELMAT:

Mahdollisuuksienmaaseutu

Huomisen maatila

Fossiilisestauusiutuvaan energiaan

Hyvinvointiaruuasta

Vastuullinenelintarviketalous

Muuttuva ilmasto jamaatalous

Vesistöystävällinenmaatalous

Geenivarojenkestävä käyttö

enemmän, hän ennakoi.Tutkimusohjelman etenemistä haittaa

se, että Suomessa ei nyt ole laajaa elin-tarviketutkimuksen rahoitusohjelmaa, jo-ten rahoituksen haku on työlästä. Onnek-si hyviä tutkimusideoita riittää.

– Tuotteistettavat tutkimusideat kiin-nostanevat rahoittajia myös jatkossa, koska tavoite on löytää ratkaisumalleja käytännön ongelmiin.

Joissakin hankkeissa aiotaan ede-tä terveysväittämään asti. Sellaista saa käyttää tutkittu elintarvike, josta on luo-tettavasti osoitettu, että sen käyttö edis-tää terveyttä.

Vuosittaisiksi henkilötyövuosiksi on ajateltu ainakin viittätoista.

Biomolekyylit yksin ja yhdessä

Hannu J. Korhonen pohjustaa, että pro-teiinihydrolysaatit ja peptidit ovat ohjel-massa tutkittavia keskeisiä biomolekyy-lejä. Proteiinihydrolysaatti on entsyymien avulla hajotettu proteiini. Peptidi taas on proteiinia pienempi aminohappoketju.

Proteiinihydrolysaattien ja peptidien keskeisiä suomalaisia lähteitä ovat mai-to, kananmuna, hernekasvit, kaura ja pe-runa. Näillä biomolekyyleillä voinee hillitä ylipainoa ja tyypin kaksi diabetesta.

Toinen keskeinen tutkittava löytyy fe-noliyhdisteistä, joilla voitaneen vaikuttaa Alzheimerin tautiin ja tyypin kaksi dia-betekseen. Fenoliyhdisteiden pääläh-

teet ovat viljellyt ja luonnonvaraiset mar-jat sekä viljakasvit. Eniten fenoliyhdisteitä on marja-aroniassa.

– Ensiksi selvitetään, mitä kannat-taa tutkia. Esimerkiksi peptideillä ja fe-noliyhdisteillä voi olla sekä vastakkai-sia että toisiaan tukevia ominaisuuksia. Sama koskee peptidejä ja lipidejä, Kor-honen sanoo.

BioWell vie kohtikeventäviä eväitä

Tutkimusohjelmaan kuuluva BioWell-hanke (Bioaktiiviset yhdisteet painonhal-linnassa ja kakkostyypin diabeteksen ennaltaehkäisyssä) hyödyntää MTT:ssä aiemmin kehitettyjä menetelmiä peptidi-en ja fenoliyhdisteiden tuottamiseksi. Li-säksi hankkeessa tutkitaan proteiineja.

– Menetelmät ovat valmiina. Tänä vuonna valmistunevat lisäksi solututki-mukset. Solumalleista katsomme valit-tujen biomolekyylien erillisiä ja yhteisiä vaikutuksia merkkiaineisiin, erikoistutki-ja Anne Pihlanto kertoo.

Solumalleista voi ennustaa yhdistei-den vaikutuksia kylläisyyteen ja kakkos-tyypin diabeteksen riskitekijöihin, joita ovat tulehdukset ja oksidatiivinen stres-si. Ensi vuonna jatketaan katsomalla, mi-ten proteiinit ja peptidit kestävät ruuan-sulatusentsyymejä.

BioWell sai MTT:ltä rahoitusta kol-meksi vuodeksi, kullekin vuodelle 50 000 euroa. Kun ensi vuonna on saatu tulokset

BamBioWell

Biotalous

kuva: MTT:N ARKISTO




yhdisteiden testaamisesta, hankkeeseen odotetaan mukaan myös yrityksiä.

– Hankkeen yksi tavoite on tuoteinno-vaatiot. Testattuja yhdisteitä voinee käyt-tää ainakin välipalatuotteissa, jogurteissa ja leivissä, Pihlanto asemoi.

MTT:llä on jo runsaasti perustutki-musta marja-aroniasta, maidosta, peru-nasta ja rypsistä. Näitä raaka-aineita Pih-lanto toivoo yritysten haluavan soveltaa.

Biotalous tasoittaa tietä hittituotteille

MTT:n tutkija ja Kuopion yliopiston tut-kimusjohtaja Reijo Karjalainen vastaa Biotalous-hankekokonaisuu-desta ja bioaktiivisten yhdisteiden tuot-teistamisen tutkimisesta. – Biotalous luo edellytyksiä tuotteiden kehitykselle. Luomme tiedolliset ja tai-dolliset valmiudet tutkimalla pullonkaulo-ja, jotta yritykset saisivat menestystuot-teita, Karjalainen jäsentää.

Hankkeessa analysoidaan pieniä ja keskisuuria suomalaisia yrityksiä laajasti.

Vertailukohteena ovat kanadalaiset tutki-mukset, joissa on kartoitettu bioaktiivis-ten yhdisteiden nivomista maatalouden jatkojalostukseen.

– Katsomme varsinkin sitä, minkä ko-koiset fi rmat pystyvät hyödyntämään bio-aktiivisia yhdisteitä joissakin tuotteissa.

Tutkimus- ja kehityshankkeet ovat kalliita ja työläitä, joten pk-yritysten on suuntauduttava erikoistuotteisiin, joissa kate on massamarkkinoita suurempi.

Karjalaisen mukaan Suomi on johta-va maa probioottisissa tuotteissa. Esimer-keiksi käyvät Gefi lus- ja Benecol-tuotteet, jotka on kehitetty vankalla tutkimuksella.

– Bioaktiivisia yhdisteitä hyödynnetään myös kosmetiikassa. Siellä on valtavas-ti mahdollisuuksia, sillä kosmetiikkatuot-teet ovat niin sanotusti korkean margi-naalin tuotteita. Samaan sarjaan kuuluvat ravintolisät, Karjalainen täydentää.

Miten kuluttajavalitsisi fi ksusti?

Taloustutkijat selvittävät myös, millä

perusteilla kuluttaja valitsee terveysvai-kutteisia elintarvikkeita. Tutkijat kysyvät asennoitumista terveellisyysväittämiin ja herkkyyttä muuttaa elintarvikevalintoja.

Lisäksi taloustutkijat päättelevät, mi-ten taloudellisilla ohjauskeinoilla ja sää-döksillä voi edistää terveysruokailua. Päätavoite on vähentää niiden pitkäai-kaissairauksien yleistymistä, jotka aihe-uttavat sekä suuria inhimillisiä menetyk-siä että yhteiskunnallisia kustannuksia. Keskeistä on tuottaa uutta tietoa painon-hallinnasta.

MTT satsaa kolmivuotiseen Biotalo-us-hankkeeseen 60 000 euroa, ja sama summa pitäisi kertyä vuosittain muista lähteistä, kuten alueellisista EU-hank-keista. Reijo Karjalaisen mukaan vuosi 2008 on pitkälti kulunut MTT:n ulkopuo-listen rahoituslähteiden hankinnassa.

Biotalous työllistää ainakin kolmen henkilötyövuoden verran MTT:n tutkijoi-ta. Lisäksi hankkeessa on monen tutki-muslaitoksen ja yrityksen tutkijoita. Suo-raan mukana on viisi kotimaista ja kolme ulkomaista yritystä.

kuva: MTT:N ARKISTO




Bam pakkaa yhdisteet kestäviin kapseleihin

Tutkija Pirjo Rantamäki on pa-neutunut viime vuodesta alkaen Bam-työnimellä kutsuttavaan hankkeeseen (Biologisesti aktiivisten molekyylien ja pro-bioottien vaikutusten tehostaminen uusilla tekniikoilla). Rantamäki olettaa, että kaksi-vuotinen tutkimus saa jatkorahoitusta.

MTT:ssä on etsitty biologisesti aktii-visia ja terveyttä edistäviä yhdisteitä ja bakteereita. Tarkoitus on suojata aineet ja mikrobit siten, että ne eivät hajoaisi elintarvikkeiden prosessoinnissa eivät-kä säilytysaikana, vaan säilyisivät elintar-vikkeessa mahdollisimman pitkään. Par-haimmillaan ne vapautuisivat oikeassa kohtaa ihmisen ruuansulatuskanavaa.

– Myös maku on tärkeä. Esimerkiksi monet marjojen fl avonoidit ovat kitkeriä yhdisteitä, ja pyrimme peittämään kitke-ryyttä mikrokapseloinnilla. Se näyttää ole-van soveltuvin tekniikka, joten olemme keskittyneet siihen, Rantamäki kertoo.

Bam-hankkeessa testataan muun

muassa aiemmissa hankkeissa aktiivi-siksi todettuja yhdisteitä. MTT sai mar-raskuun alussa ensimmäisen oman mik-rokapselointilaitteensa. Toiseenkin on luvattu rahoitus.

Kapseloituja bioaktiivisia yhdisteitä, kuten monityydyttymättömiä rasvahap-poja, vitamiineja, peptidejä tai marjojen fl avonoideja voitaneen lisätä maito- ja leipomotuotteisiin, eineksiin tai juomiin. Uutuustuotteiden pitäisi olla sekä entistä makoisampia että terveellisempiä.

Bam-hankkeen pääkumppani, Eni-tiaa-korkeakoulu, löytyi Ranskan Nan-tesista. Rantamäki on käynyt siellä opettelemassa kapselointitekniikoita, ja odottaa ranskalaistutkijan vastavie-railua Jokioisille.

Kolmen jo käynnistyneen hank-keen lisäksi on viriämässä Marjas-ta moneksi -tutkimushanke, joka sai syksyllä rahoitusta Tekesiltä. Siinä selvitetään tutkija Pirjo Mattilan johdol-la suomalaisten marjojen terveysominai-suuksia.



Perunan peptidit

teksti: MINNA NURRO kuva: TARJA BROLA

MTT ryhtyi muutama vuosi sitten selvit-tämään teollisuuden aloitteesta, löytyisi-kö perunateollisuuden prosesseissa yli jäävästä massasta elintarviketuotannos-sa hyödynnettäviä ainesosia.

Peruna on suurimmaksi osaksi tärk-kelystä, mutta sisältää myös varasto-proteiineja. Ne muodostuvat erilaisista aminohapoista, joiden yhdistelmiä kut-sutaan peptideiksi. Ne vapautuvat peru-nassa proteiinin autolyysin eli itsestään hajoamisen avulla.

Tutkimus päätettiin kohdistaa peru-nan peptideihin, koska joidenkin peptidi-en tiedetään vaikuttavan ihmisen veren-paineen säätelyjärjestelmään.

Ainutlaatuista tutkimusta

MTT:n erikoistutkija Anne Pihlan-to kertoo, että tutkimuksessa käytettiin mallina kahta tripeptidiä: valiini-proliini-proliini (VPP) ja isoleusiini-proliini-prolii-ni (IPP). Ihmisen elimistössä ne estävät verenpainetta kohottavan entsyymin eli ACE:n toimintaa, ja alentavat siten sy-dän- ja verisuonitautien riskiä.

– Myös muita sydän- ja verisuonitau-teihin vaikuttavia peptidejä on olemas-sa, mutta VPP:llä ja IPP:llä on tehty pal-jon kliinisiä kokeita. Niitä on esimerkiksi Valion Evolus-tuotteissa, Pihlanto taus-toittaa.

Hän arvelee, että perunan peptidi-koostumusta ei ole aiemmin tutkittu mis-sään.

Vuosina 2005–2007 toteutetun tut-kimushankkeen päärahoittaja oli Tekes, ja kokonaisbudjetti noin 320 000 euroa. MTT sai tutkimukseen yhteistyökump-paniksi Helsingin yliopiston sekä yritys-partnereiksi Ravintoraision ja Pohjoisen Kantaperunan.

Tutkimus jahtaaperunan peptidejä

Tuiki tavallinen peruna saattaa sisältää sydän- ja verisuoni-tauteja ehkäiseviä peptidejä. MTT:n tutkijat ovat löytäneet

perunasta lupaavia proteiineja, joiden rakennettapitäisi päästä tutkimaan tarkemmin.



Perunan peptidit

Peptidien lisäksi peruna kätkee sisäänsä muitakin mielenkiintoisia yhdisteitä. Sellaisia ovat esimerkiksi glykoalkaloidit,

jotka suurina pitoisuuksina ovat ihmiselle myrkyl-lisiä. Mutta entä pieninä?

Stressattu peruna

torjumaan bakteereja?

Kiinnostavia proteiineja

Tutkimusaineistona oli kahdesta sados-ta saatuja ja eri lajikkeita edustavia peru-noita, jotka oli viljelty eri tavoin, nostet-tu eri vaiheessa kasvukautta ja säilytetty eri tavoin.

Pestyt ja kuoritut perunat jaettiin kol-meen jakeeseen: kuoreen, alakerrokseen ja ytimeen. Sen jälkeen eri jakeista uu-tetut proteiinit tunnistettiin kaksisuuntai-sella elektroforeesilla ja massaspektro-metrilla.

– Analyyseissä löytyi potentiaalisia substraattiproteiineja, mutta niistä va-pautuneita peptidejä ei saatu tunnistet-tua perinteisillä kromatografi silla mene-telmillä. Peptidit pitäisi saada eristettyä riittävän puhtaina ja ne pitäisi pystyä ka-rakterisoimaan tarkemmin, Pihlanto to-teaa.

Ikä lisää hajoamista

Tutkimuksessa havaittiin, että varasto-proteiinien autolyysi peptideiksi riippui perunan iästä. Autolyysi lisääntyi peru-noiden säilytyksen aikana ja eniten sitä tapahtui juuri ennen itämistä. Se kohosi kaikissa tutkituissa jakeissa, mutta eni-ten perunan ytimessä.

– Se voisi viitata siihen, että perunan ytimessä on entsyymiä, joka hajottaa proteiineja peptideiksi. Peruna ilmeisesti käyttää niitä hyväkseen itämisprosessis-sa, Pihlanto arvioi.

Jatkoa seuraa?

Perunan peptiditutkimukselle haetaan parhaillaan jatkorahoitusta. Tavoitteena on saada peptidit tunnistettua, jotta sel-viäisi, kätkeekö peruna sisäänsä ACE:n estäjiä, jotka vaikuttavat sydän- ja veri-suonitautien riskiin. Tätä on tarkoitus tut-kia kliinisillä kokeilla.

Jos perunan peptidit osoittautuvat terveysvaikutteisiksi yhdisteiksi, etenkin vanhat potut nousevat uuteen arvoon. Pihlanto huomauttaa, että perunaan voi-taisiin lisätä bioteknisin keinoin proteiine-ja, jotka rikastaisivat sen toivottuja pep-tidejä.

– Yksi tulevaisuuden konkreettinen tuo-tesovellus voisi olla esimerkiksi sydänystä-vällinen perunalaatikko, hän miettii.

Kasvi tuottaa glykoalkaloideja selvitäkseen eri-laisista stressaavista tilanteista. Perunaa stressaa-vat muun muassa tuholaiset, taudit sekä kasvukau-den poikkeukselliset sääolot.

Tutkija Veli-Matti Rokka MTT:stä kertoo, että glykoalkaloidien on todettu estävän esimerkiksi salmonella- ja listeria-bakteerien sekä sairaalabak-teerina tunnetun MRSA:n kasvua.

– Tomaatin glykoalkaloidin, tomatiinin, on ha-vaittu alentavan veren kolesterolipitoisuutta, ja tie-tyt glykoalkaloidit pystyvät estämään syöpäsolujen kasvua, Rokka lisää.

Perunan glykoalkaloideja on useita erilaisia: vil-jellyissä perunoissa suurin osa on solaniinia ja ka-koniinia, mutta villeissä perunalajeissa kirjo on huo-mattavasti laajempi. Glykoalkaloideja on erityisesti kasvin vihreissä osissa, kukissa ja marjoissa. Mu-kulassa niitä on eniten kuoressa ja sen alla olevas-sa kerroksessa.

Helsingin yliopisto ja MTT ovat kehittäneet gly-koalkaloidien analyysimenetelmiä ja tutkineet peru-nahybridien yhdisteitä. Hanke on herättänyt kiinnos-tusta sekä kotimaassa että kansainvälisesti.

– Olisi mielenkiintoista selvittää, kuinka paljon perunateollisuuden sivuvirroista voisi eristää solanii-nia ja kakoniinia ja tutkia, mitä käyttömahdollisuuk-sia niillä voisi olla, Rokka hahmottelee.

kuva: MARKKU WIIK



Henkilökuvassa Raija Tahvonen

MTT:n uusi genomisen ravit-semuksen professori Raija Tahvonen on tottunut puhu-

maan hyvän ravinnon puolesta. Kuitujen ja oikeanlaisten rasvojen vaikutuksista tiedetään jo aika paljon, mutta vähitellen tutkimus alkaa myös saada selville, mihin ne perustuvat.

– Se on hyvä, sillä monet tarvitsevat järkiperäisen perusteen ravintotottumus-

ten muutokselle, Tahvonen sanoo. Ravinto säätelee geenien toimintaa. Esimerkiksi erilaiset rasvat vaikuttavat ai-neenvaihduntaa ohjaileviin geeneihin eri tavoin - siksi elimistö polttaa hyvää, peh-meää rasvaa energiaksi, mutta varastoi huonoa, kovaa rasvaa.

Hyvät rasvat ovat tärkeässä osassa myös siinä, miten tehokkaasti immuuni-järjestelmä pystyy vastustamaan syöpää tai fl unssaa.

Räätälöityä ravintoa?

Geenit ja ravitsemus kohtaavat myös toisessa mielessä: jokaisella on yksilöl-

teksti: PÄIVI HAAVISTO kuvat: VEIKKO SOMERPURO

Ravitsemustutkija menee metsään

linen, perimänsä sanelema valmius hyö-dyntää ravintoaineita.

Jotkut ovat esimerkiksi taipuvaisia li-homaan leptiinigeenin vian tai leptiini-reseptorigeenissä olevan virheen takia. Leptiini ”kertoo” ihmisen energiatasapai-non säätelysysteemille varastoenergian määrästä.

Jo nyt on periaatteessa mahdollis-ta räätälöidä ihmiselle perimän mukai-nen ravitsemus, ja tulevaisuudessa sitä ehkä voidaan käyttää laajemmin hyväk-si. Tahvosen mukaan saatamme joskus taistella ravinnon avulla jopa muistisaira-uksia vastaan syömällä esimerkiksi so-pivia marjasekoituksia.

MTT:n genomisen ravitsemuksen

professori Raija Tahvonen haluaa selvittää,

mikä tekee ruuasta terveellistä.

Terveellisiä elintarvikkeita ja ter-veellistä ruokavaliota tutkiva Raija Tahvonen hakee polyfenolit ja vita-miinit metsästä kehnonakin marja-vuotena.



Henkilökuvassa Raija Tahvonen

nimi: Raija Tahvonen

syntyi: 1953 Orimattilassa

asuu: Jokioisissa pienessä omakotitalossa

koulutus: MMK 1979 Helsingin yliopisto, FT 1995 Turun yliopisto

perhe: Eronnut, kolme aikuista lasta

harrastukset: Marjastus, sienestys, viherkasvien ja puutarhan hoito

erityistä: Ennätyssaalis puolukoita toissa kesältä, 120 litraa. Intohimoinen marjastaja harmittelee sitä, että kunnon poimureita ei nykyään saa Suomesta. Käyttää metallipiikkistä ja vähän tavanomaista leveämpää poimuria. Harrastuksesta ovat tyytyväisiä myös ystävät ja sukulaiset, jotka pysyvät marjoissa.

Tyrnimarja kiinnostaa

Kesäkuussa MTT:n professoriksi nimitet-ty Raija Tahvonen tuli tuttuun tutkimus-keskukseen. Hän työskenteli Jokioisissa jo 1980- ja 1990-luvuilla yhdeksän vuotta kivennäis- ja hivenainetutkijana.

Nykyiseen virkaansa hän siirtyi Turun yliopiston funktionaalisten elintarvikkei-den kehittämiskeskuksesta. Siellä hän toimi viime vuosina Seinäjoen yksikön tutkimusjohtajana.

Yhdessä hänen vetämistään projek-teista tutkittiin tyrnisoseen terveysvaiku-tuksia. Flunssaa sillä ei estetty, mutta:

– Pari ruokalusikallista tyrnimarjaso-setta päivässä näytti kuitenkin tehosta-van immuunijärjestelmää. Tämä ilmeni tulehdukset ilmaisevan CRP-arvon lasku-na. Saimme myös viitteitä siitä, että marja saattaisi ehkäistä virtsatietulehduksia.

Professorin mielestä tästä olisi mie-lenkiintoista jatkaa.

Geeneille suojaa

Tahvosta kiinnostavat erityisesti energia-aineenvaihduntaan ja immuunijärjestel-mään liittyvät asiat.

Parhaillaan hän sovittaa tekemisiään MTT:n viisivuotiseen Hyvinvointia ruuas-ta -tutkimusohjelmaan.

Tutkimusohjelmassa ovat esillä esi-merkiksi polyfenolit eli fenoliyhdisteet, joita saadaan muun muassa marjoista ja viljoista.

– Kasvit puolustautuvat niiden avulla tuholaisia ja tauteja vastaan, ja esimer-kiksi mustikan väriaineen tiedetään suo-jaavan myös ihmisen geenejä ja aivojen rakenteita hapettumiselta ja vaurioitumi-selta, Tahvonen kertoo.

Läskiruokaa juhlapyhinä

Omassa ruuanlaitossaan ravitsemustie-teen asiantuntija käyttää kotimaista ryp-siöljyä. Siitä löytyvät esimerkiksi tärkeät omega-6- ja omega-3-rasvahapot.

– Öljyä kuluu kasvisten vokkauksessa ja salaatinkastikkeena, mutta leivän pääl-le en laita mitään rasvaa. Tosin suklaakak-kuun ja pullaan käytän voita, kun niitä pari kolme kertaa vuodessa paistan, hän pal-jastaa.

– Ravintoasioista tuli varmaan kes-kusteltua silloinkin, kun lapset olivat pie-niä. Sukulegendan mukaan keskimmäi-nen valisti mummia alle kouluikäisenä, että ”meillä syödään voimaruokaa arkisin ja läskiruokaa joskus juhlapyhinä”. Voima-ruoka-sana vetosi pikkupoikiin.

Kokonaisuus tärkeää

Rasvapuheista huolimatta Tahvonen muistuttaa, että yhden asian korjaami-nen ruokavaliossa ei tee autuaaksi. Ko-konaisuuden pitää olla kunnossa kuitui-neen, hivenaineineen ja vitamiineineen.

– Elimistön toiminnan säätelyaineita tarvitaan valtava määrä, joten ravinnon on oltava monipuolista, hän sanoo.

Silti ainoa ravintolisä, jota hän suo-sittelee suomalaisille ja nimenomaan tal-vikuukausiksi, on D-vitamiini. Eikä mais-tuva ja terveellinen ruokakaan kaikkeen riitä.

– Ihmisen hyvinvointiin kuuluvat myös muun muassa liikunta, lepo ja ihmissuh-teet.



Uudet kasvintuhoojat kärkkyvät rajoilla

Haitalliset tulokaslajit

Kansainvälisen kaupan lisäänty-minen ja ilmaston lämpeneminen tuovat Suomeen uusia kasvintu-hoojia. Vastatoimia tarvitaan, sil-lä maailman pohjoisin maatalous-alue on erityisen altis tulokaslajien haitoille.

Sienitaudit ovat jo lisääntyneet, ja varsin-kin kasvihuoneisiin saapuu taimien mu-kana vuosittain uusia tauteja ja tuholaisia. Viime kesänä uutisoitiin espanjansirueta-noista, jotka tuhosivat mansikkaviljelyk-siä Ahvenanmaalla.

Erikoistutkija Kari Tiilikkala MTT:stä toteaa, että tulijoista ei todella-kaan ole pulaa.

– Ilmastonmuutokseen sopeutumis-ta tutkittaessa on havaittu, että Suomes-sa tarvitaan valvontajärjestelmä, joka il-moittaa tulokastilanteesta luotettavasti. Se antaisi pohjaa myös biologisen torjun-nan kehittämiselle, hän painottaa.

teksti: PÄIVI HAAVISTO

Ilmavirtojen mukana Suomeen surffaavat hyön-

teiset näkyvät tutkakuvassa vihreinä läiskinä.

kuva: ILMATIETEEN LAITOS

Valtavan kokoinen espanjansiruetana on madel-lut maahan Ahvenanmaan saariston kautta.

Tiilikkalan mukaan on tärkeää, että esimerkiksi siemenperunan ja marjakas-vien taimien terveen materiaalin tuotan-toa ei ajeta Suomessa alas. Myös koti-maista kasvinjalostusta on tuettava.

Kauppa kuljettaa

Haittaeliöiden reitti on yhä useammin kan-sainvälinen kauppa. Tuonnin kasvu tuo erityisesti kasvien lisäysaineiston muka-na kulkeutuvia tauteja ja tuholaisia. Myös matkamuistokasvit ja internetistä tilatut siemenet lisäävät riskejä.

Ilmateitse tuulien mukana kulkee tau-dinaiheuttajien itiöitä, ja hyönteismasso-jen liikkuminen näkyy jopa tutkassa.

Levinneisyysreiteiksi luokitellaan meil-lä erikseen itäinen reitti Kannaksen kaut-ta ja saaristoreitti Ahvenanmaan kautta. Idästä on tullut perunan koloradonkuori-ainen ja saaristoreittiä on käyttänyt es-panjansiruetana.

Talvi ei enää suojaa

Tähän asti kylmät talvet ovat pysäyttä-neet monen lajin leviämisen, mutta il-maston muuttuminen heikentää vähitel-len tätä luontaista suojaa.

Tiilikkala sanoo, että tulokaslajeil-la tarkoitetaan yleispuheessa sekä luon-taisesti lähialueilta leviäviä tulokaslajeja että ihmisen apua leviämiseensä tarvit-sevia vieraslajeja. Ne voivat olla kasvitau-teja, kasvituholaisia, rikkakasveja tai vil-jelykasveja.

Suurin osa Suomen lajistosta onkin tulokkaita. Alkuperäislajeiksi kutsutaan ainoastaan heti jääkauden jälkeen tullei-ta lajeja.

Heikko puskuriverkosto

Suurin osa MTT:n kasvinsuojelututkimuk-sesta on kohdistunut tulokaslajeihin.

kuva: SAKARI RAISKIO




– Ne ovat aiheuttaneet ongelmia aina tultuaan ja joskus nousseet merkittäviksi kasvintuhoajiksi. Yksi esimerkki on tuon-tisiemenen mukana tullut peruna-anke-roinen, kertoo Tiilikkala.

Hänen mukaansa pohjoinen alueem-me on sikäli altis uusien tulokaslajien hai-toille, että täällä on vähän eliölajeja. Luon-taisia vihollisia ei löydy ainakaan nopeasti, sillä lajien puskuriverkosto puuttuu.

MTT:ssä suunnitellaan parhaillaan tut-kimusta, jossa kartoitetaan ”rajoilla odot-televat” tulokkaat, niiden riskit ja mahdol-liset luontaiset viholliset.

Biologista torjuntaa lisää

Biologisen torjunnan vaihtoehtoja on ha-ettava entistä enemmän, koska vain si-ten Suomi voi säilyttää tulevaisuudessa-kin puhtaiden elintarvikkeiden imago- ja laatuedun. Toistaiseksi käytämme torjun-ta-aineita selvästi vähemmän kuin Keski-Euroopan maat.

– Ennakointi on tärkeää, sillä alle vii-den vuoden ei voida kehittää toimivaa biologista ratkaisua millekään kasvintu-hoojalle, Tiilikkala sanoo.

Tutkimustietoa luonnoneliöistä tarvi-taan lisää. Hyötyeliötkään eivät ole ris-kitön ratkaisu, vaan niiden edut ja haitat on tunnettava.

Tietoa tarvitaan myös siitä, miten hyödylliset eliöt itse hyötyvät ilmaston-muutoksesta: esimerkiksi mitkä hyöntei-siä tuhoavat sienet lisääntyvät kosteu-den lisääntyessä, tai paraneeko loisten ja petopunkkien talvehtiminen sään läm-metessä.

Mansikalla useita tuholaisia

Erikoistutkija Tuomo Tuovinen MTT:stä kertoo, että esimerkiksi man-sikalla viime vuosina runsastunutta uur-rekorvakärsäkästä voitaisiin ehkä torjua loisankeroisten avulla.

Uurrekorvakärsäkkäästä tiedetään joitakin esiintymiä. Se on tullut ensin kasvihuoneisiin mansikantaimien mu-kana Keski-Euroopasta, jossa se vaivaa erityisesti viiniköynnöksiä. Meillä se voi vioittaa pahoin myös pensasmustikkaa ja muita monivuotisia kasveja. Toukka tuho-aa juuristoa ja aikuinen syö lehtiä.

Keskieurooppalaisten mansikantai-

kuva: Kuvaliiteri/JOUKO VUORINEN

Alun perin koristekasviksi tuotu jättiputki valtaa nopeasti

elintilaa luonnonvaraiselta kasvistolta.




mien mukana on vaarana saada myös mansikkakirvaa. Sitä pelätään, koska se pystyy levittämään virustauteja, joita Suomessa ei ole.

– Espanjansiruetana on Ruotsissa jo iso ongelma. Sille on keksittävä torjunta-keino; mahdollisesti koivutislettä voitai-siin käyttää. Etanan tulo maahan pitäisi estää eli taimia tai maata ei saisi kuljet-taa saastuneilta alueilta.

Etelänjauhiainen hyökkää

Kasvihuoneissa ajankohtaisin tulokastu-holainen on etelänjauhiainen. Sitä kul-keutuu tänne joulutähdissä, joita tuodaan EU:n alueelta ja Afrikasta. Se on karan-teenituholainen, joka on hävitettävä ja josta on ilmoitettava kasvinsuojeluviran-omaisille.

– Kolmen viime vuoden aikana ete-länjauhiaista on tullut enemmän kuin ai-empina vuosina, kertoo erikoistutkija Irene Vänninen MTT:stä.

Tuholainen on jo muodostanut tor-junta-aineille vastustuskykyisiä kantoja. MTT:ssä tutkitaankin loispistiäisten ja pe-topunkkien käyttöä aputorjujina.

Etelänjauhiaiselle kelpaavat isäntäkas-viksi sadat kasvit. Joukossa on myös vi-hanneksia, kuten kurkku, tomaatti ja pap-rika.

– Lisävaarana on sen välittämä vi-rustauti, joka iskee erityisesti tomaattiin, Vänninen sanoo.

Sienitaudit levittäytyvät

Phytophthora-suvun ensimmäinen tauti, perunarutto, on ollut Suomessa jo kauan. Tutkija Päivi Parikka MTT:stä ker-too, että suvun tauteja odotetaan lisää.

– Vuonna 1990 havaittiin, että Phy-tophthora cactorum -lajin aiheuttama mansikan tyvimätä oli levinnyt viljelmille. Myös se oli tullut isäntäkasvin eli taimien mukana, Parikka taustoittaa.

Tämä sieniryhmä pitää runsaasta kosteudesta ja kohtalaisen lämpimästä. Uusia tauteja saapuu suvusta koko ajan, kuten metsäpuolelle koivuntaimien ver-solaikkutauti.

Parikka kertoo, että myös omenahär-mä-sienitautia odotellaan. Sitä esiintyy Ruotsissa, mutta meillä se ei ole pysty-nyt tähän asti talvehtimaan.

Ongelmia voi aiheutua siitäkin, että mansikan mustalaikku-sientä ollaan Pa-rikan mukaan poistamassa EU:n karan-teenilistoilta ja tehovalvonnasta.

– Syynä lienee valvonnan vaikeus, koska Keski-Euroopassa sitä on myös omenalla, pensasmustikalla ja monella muulla kasvilla.

Hukkakaura kiusaa yhä

Rikkakasvit leviävät onneksi hitaasti. Haitallisin uustulokasrikka on edelleen jo 1960-luvun alkupuolella runsastunut huk-kakaura. Uustulokkaiksi kutsutaan kasve-ja, joista tuloaika tiedetään. Karkea raja-pyykki on 1600-luvun alkupuoli.

– Suurin osa rikkakasveista on tätä vanhempia eli muinaistulokkaita, kertoo

kuvat: TERHO HYVÖNEN

MTT:ssä tutkitaan uusia rikkakasveja, joiden kasvuolosuhteet paranevat ilmastonmuutok-sen edetessä. Kuvan kokeissa viherrevon-häntää ja kananhirssiä.

Purojen varsilla ja ojien pientareilla viihtyvä jättipalsami on levittäytynyt viime vuosina huimalla nopeudella. Kasvi sinkoaa siemenensä matkaan voimalla, kun kypsää hedelmystöä koskettaa.

tutkija Terho Hyvönen MTT:stä.Hän tutkii mahdollisten uusien rikka-

kasvien menestymistä Suomen ilmasto-oloissa. Ilmastonmuutoksen myötä mais-sinviljely saattaa saada täällä jalansijaa, ja Keski-Euroopassa esimerkiksi viher-revonhäntä ja kananhirssi ovat erityises-ti maissin rikkakasveja. Niitä on satunnai-sesti tavattu myös meiltä.

Ilmaston lämpeneminen Suomessa lisää syyskylvöisten viljojen suosiota, ja niiden seuraa saattavat hakea taimias-teella talvehtivat rikkaheinät, kuten rik-kapuntarpää ja hietakattara.



Kolumni

teksti: MATTI MÄKELÄ

Yhtäkkiä meillä on Suomessa kymmeniä entisiä kuntataajamia. Niitä on Salon, Hä-meenlinnan, Kouvolan, Seinäjoen, Joen-suun ympärillä ja lisää tulee koko ajan. Mitä niille tapahtuu?

Nykyään on tapana kirjoittaa keskus-telukirjoja, joissa mielipiteet esitetään sel-laisenaan. Kuulin vahingossa tällaisen keskustelun ja siteeraan sen tähän. Kes-kustelijoina on kaksi kyläaktiivia, toinen entisestä kuntataajamasta, toinen sivu-kyliltä. Näinpä puhelivat.

Sivukyläläinen: Mielestäni entiset taajamat pitäisi polttaa ja panna pallova-saralla matalaksi. Asukkaat pitäisi pak-kosiirtää sivukyliin niitä virkistämään. Näinhän tapahtuu joka tapauksessa. Se vain kiihdyttäisi kehitystä. Muodostuisi kaunis samankokoisten kylien verkosto ison kaupungin ympärille. Eihän kukaan oikeasti halua asua entisessä rapistu-vassa kuntataajamassa, tyhjien näyteik-

Mitä me teemmekuntien taajamille?

kunoiden ja kolmikerroksisten 70-luvun kerrostalojen keskellä.

Taajamalainen: Vaikutat aavistuk-sen asenteelliselta. Siinä mielessä olet oi-keassa, että taajamilla ei oikein ole veto-voimaa kyliin verrattuna. Ja siinäkin, että ne ovat vähän liian isoja kylätoimintaan. Mutta niille pitäisikin kehittää uusi rooli. Kehityksessä voisi mukana olla asukas-yhdistykset, elinkeinoelämä ja paikalliset uuden kaupungin luottamushenkilöt sekä virkamiehet.

Sivukyläläinen: Mitkä ihmeen virka-miehet? Epäilen heti, että yrität kehittää jonkinlaista puolikuntaa, uutta hierarkiaa. Me sivukyläläiset olemme niin kauan saa-neet kärsiä entisen kunnan pompottelus-ta, ettemme halua enää vanhan kunnan komentelua. Nyt me olemme vapaat toi-mimaan suoraan kaupungin kanssa, niin kuin Suomi Eurooppaan Ruotsin ohi, niin kuin maakunnat Brysseliin Helsingin ohi.

Vihdoinkin vapaus meille. Ja viimeinkin entiset kuntakeskukset saavat maistaa omaa lääkettään.

Taajamalainen: Vaikutat hiukan kos-tonhimoiselta. En ajatellutkaan hierarki-aa. Palvelujen säilyminen entisessä kun-takeskuksessa auttaisi myös kyliä. Ja ne säilyvät vain jos elinkeinoelämä on muka-na. Sitä paitsi, kuntakeskuksia voisi hy-vin kehittää tiiviiksi pieniksi ”kaupungeik-si”, joissa olisi tapahtumia ja aukioita ja niitä palveluja.

Sivukyläläinen: Ai, keskieurooppa-laisiksiko? Sen minäkin hyväksyisin. Että ne olisivat kirkonkyliä, joiden keskellä on hautausmaa. Hautausmaa on yhteisön historia. Soininvaarakin sitä paitsi hyväk-syisi sen. Hän oppi, kun ajoi polkupyöräl-lä Euroopan halki, että voi sitä olla pie-niäkin kaupunkeja. Se on kyllä jo paljon Osmolta opittu.

Mutta en minä usko, että entiset suo-malaiset kuntakeskukset sellaiseen roo-liin taipuvat. Nehän halusivat olla suuria kaupunkeja. Kunnanvaltuutetut patsaili-vat ainoassa valoristeyksessä, rakensivat leveitä katuja ja kerrostaloja. Nyt maksa-vat omista virheistään. Nuoret parit ha-luavat oikeaan maalaismaisemaan. Ja voihan ne palvelut laittaa pyörille ja va-lokaapelin päähän.

Taajamalainen: Sinähän vihaat hal-lintoa kuin republikaani. Minä taas olen huomannut, että vaikka jotkut kylät me-nestyvät, useimpien suunnitelmat jäävät kyläpäällikön piironginlaatikkoon, kos-ka niillä ei ole yhteyttä kunnan hallintoon. Jossakin Rovaniemen puolessa kokeil-laan aluelautakuntia, laajennetaan demo-kratiaa, annetaan maaseutu-alueille pie-ni budjetti…

Sivukyläläinen: A vot, sitä salli mi-nun vähän epäillä. Kohtahan ne on häk-kikaavankin asukkaat keskellä kaupunkia vaatimassa omia budjettejaan…

Taajamalainen: No, mutta hyväksyt kai sinä edes sen, että on parempi kehittää näitä vanhoja taajamia kuin tehdä pellolle uusia. Niitä Osmo ei ainakaan hyväksy.

Sivukyläläinen: Ka se, Osmosta viis, tärkeintä on maaseudun vapaus, mutta en tiedä kyllä minäkään voiko tätä ratkaista…

Kummatkin vääntelevät avuttomina käsiään.



Ilmastobonus

Climate Bonus/Kulutuksen ilmastovaiku-tus -hankkeen visiona on, että jonain päi-vänä kuluttajan ulottuvilla olisi luotettavaa tietoa markkinoilla olevien elintarvikkeiden ja muiden tuotteiden vaikutuksesta ilmas-toon. Visioon sisältyy myös mahdollisuus, että yhteiskunta kannustaisi ilmastoystä-vällisiin valintoihin kaupan kautta annet-tavilla bonuksilla.

Valtion taloudellisen tutkimuskes-kuksen VATT:n koordinoima hanke alkoi vuoden 2008 alussa ja päättyy keväällä 2009.

Tiukkatahtisen hankkeen tavoitteena on selvittää, miten tuotekohtaisen ilmas-totiedon tuotanto pitäisi toteuttaa kansal-lisesti, jotta saataisiin luotettavasti selville yksittäisten elintarvikkeiden sekä tuote-ryhmien ilmastovaikutus, eli hiilijalanjälki.

Tieto on jo olemassa

Urakka kuulostaa valtavan suurelta, mut-ta ei välttämättä ole ihan mahdoton. Tut-kija Juha-Matti Katajajuuri MTT:stä toteaa, että periaatteessa tar-vittava tieto on monissa tapauksissa ole-massa, sillä varsinkin isoilla yrityksillä on tarkat tiedot oman toimintansa ilmasto-vaikutuksista.

– Yritykset on saatava puhaltamaan yh-teen hiileen niin, että tuotannon hiilijalanjäl-

kitiedot saadaan tuotekohtaisiksi ja liikku-maan ketjussa eteenpäin, hän tiivistää.

Ruoka valittiin ensimmäiseksi tarkas-teluhyödykkeeksi, koska jokaisen on syö-tävä päivittäin, ja ruuan tuotanto kuormit-taa ilmastoa raskaasti. Hankkeessa on tarkoitus hahmottaa myös asumisen, liik-kumisen ja tavaroiden hiilijalanjälkitietojen kytkeytymistä bonusjärjestelmään.

Haasteena alkutuotanto

Elintarvikkeiden hiilijalanjäljen selvittämi-sessä suurin haaste on alkutuotanto, sil-lä maatiloilla ei toistaiseksi ole yritys- eikä tuotekohtaista tietoa toimintansa pääs-töistä.

Katajajuuri muistuttaa, että maakohtai-set päästötiedot ovat kuitenkin olemassa, samoin paljon erilaisia otantoja maatalous-tuotannon ja -tuotteiden ilmastovaikutuk-sista. Tutkijat miettivät myös, milloin riittää yleistason tieto ja milloin tarvitaan tarkkaa tuotekohtaista informaatiota.

– Laskentasääntöjen kehittäminen on hyvin haastavaa. Niille tuotteille, joi-den ilmastovaikutukset ovat kokonaisuu-den kannalta hyvin vähäiset, ei ole vält-tämätöntä laskea tarkkoja tietoja, vaan voidaan käyttää myös estimaatteja. Kar-keimpia estimaatteja voitaisiin ehkä käyt-tää kotitalouksien kokonaisilmastovaiku-tuksen laskennassa, Katajajuuri pohtii.

Elinkeinoelämä mukana

Climate Bonus -hankkeen kokonaisbud-jetti on yli 500 000 euroa, josta Tekes ra-hoittaa 60 prosenttia. MTT:n ja VATT:n tutkimuskumppaneina ovat VTT, Kulut-tajatutkimuskeskus ja Suomen ympäris-tökeskus.

Elintarviketeollisuuden ja -kaupan nä-kökulmaa hankkeeseen tuovat Ruoka-kesko ja HK Ruokatalo sekä tuotepak-kausten osalta Stora Enso. Tietoteknistä asiantuntemusta hankkeessa edustavat Elisa, Tuulia International ja Nokia.

– Elinkeinoelämän toimijoiden aktii-vinen osallistuminen on välttämätöntä tämäntyyppiselle hankkeelle, Katajajuu-ri korostaa.

Useita standardeja tekeillä

Elintarvikkeiden ja muiden kulutustuot-teiden ilmastokuormitusta ynnäillään yhä kiivaammin myös muualla Euroopassa.

Isossa-Britanniassa toimiva vähittäis-kauppaketju Tesco kertoi jo pari vuotta sitten aikovansa merkitä noin 70 000 tuo-tetta kattavan valikoimansa hiilijalanjälki-merkeillä.

– Vastaavasti kauppaketjut Rans-kassa ovat tuoneet markkinoille omia hiilijalanjälkimerkkejään. Ison-Britannian maatalous- ja ympäristöministeriön pe-rustama Carbon Trust -organisaatio sai keskeisen roolin hiilimerkintöjen kehittä-misessä, ja on julkaissut hiljattain myös standardin niiden laskemiseksi. Kansain-välisen standardointiorganisaatio ISO:n puitteissa on niin ikään käynnistetty pro-sessi oman standardin määrittämiseksi, Katajajuuri listaa.

Kansainvälisen kaupan kannalta ke-hitteillä olevien erilaisten standardien kir-javuus saattaa muodostua ongelmaksi. Katajajuuri huomauttaa, että sääntöjen olisi oltava kaikkialla samat, jotta tuottei-den ilmastovaikutuksia voisi luotettavas-ti verrata keskenään.

teksti: MINNA NURRO kuva: ID BBN arkisto

Hanke vie kohti ilmastoystävällistä ruokailua

Kotitalouksien kasvihuonekaasu-päästöistä noin neljäsosa on pe-räisin ruuasta. MTT on mukana tutkimushankkeessa, jossa laadi-taan pohjaa palaute- ja bonusjär-jestelmälle, joka motivoisi kulutta-jia suosimaan ilmastoystävällisiä elintarvikkeita.



Ilmastobonus

Suomen ensimmäinen hiilijalanjälki-merkki ilmestyi viime keväänä Elovena-kaurahiutalepakkaukseen. Tuotekehitysjohtaja Pirjo Alho-Lehto Raisio Oyj:stä lupaa, että vuoden 2009 alussa hiilijalanjäl-kiä alkaa näkyä myös muissa Raision tuotteissa.

– Merkinnän käyttöönotto lähtee kuluttajien tarpeesta saada tietää kulutuksen ympäristövai-kutuksista. Liikkumisen ja asumisen vaikutuksis-ta ilmastoon on jo paljon tietoa tarjolla, mutta elin-tarvikkeiden osalta paljon vähemmän, Alho-Lehto perustelee.

Raisio on saanut Elovenan hiilijalanjäljestä pal-jon myönteistä palautetta, sekä kyselyjä siitä, onko merkissä mainittu 37 g hiilidioksidia paljon vai vä-hän – vertailukohteita kun ei vielä ole.

– Toivomme, että hiilijalanjälkijärjestelmä tu-lee käyttöön elintarviketeollisuudessa laajemmin-kin. Merkki on vapaasti käytettävissä, Alho-Lehto kannustaa.

Hän korostaa, että hiilijalanjälki-merkin on tär-keää perustua tuotteen koko tuotantoketjun pääs-töihin alkutuotannosta kaupan hyllylle asti. Elove-nan hiilijalanjälkitiedot laskettiin MTT:n vetämässä Foodchain-hankkeessa, joka päättyi vuonna 2003. MTT on mukana myös Raision tulevien merkintöjen tietojen laskennassa.

Elovena saa seuraa



Muuttuva maaseutu

Maaseutuyritysten maailma on muuttu-nut nopeasti ja rajusti. Yksittäisen yrittä-jän on johdettava toimintaansa jatkuvas-sa epävarmuudessa.

Kun maaseutuyritysten menestystä mitataan ainoastaan taloudellisilla mitta-reilla, niin parhaiten pärjäävät ilman pe-rustuotantoa pyörivät yritykset.– Toisaalta monialaiset tilat olivat kasva-neet eniten eli menestyneet paremmin kuin muut ryhmät, huomauttaa tutkija Leena Rantamäki-Lahtinen MTT:stä.

MTT:n koordinoimassa tutkimukses-sa selvitettiin muuttuvaa maaseutuyrit-täjyyttä. Yritykset jaettiin tutkimuksessa kolmeen ryhmään: perustuotantotilat,

teksti: MIKKO GRÖNMAN kuvat: TAPIO TUOMELA

Menestys tuleemonen tekijän summana

Maaseutuyrityksille ei ole tarjolla yh-tä takuuvarmaa menestyksen reseptiä. Varmaa on vain toimintaympäristön jatkuva muutos. Tulevaisuudessakin maaseutuyritys menestyy osaamisen, vahvan yrittäjäasenteen sekä oikei-den valintojen varassa.

monialaiset tilat ja muut maaseutuyri-tykset.

– Yrityksiä verrattiin kannattavuuden, tuloksen, kasvun ja koon osalta. Ilman maatilataustaa toimivat yritykset olivat keskimäärin suurempia ja niiden tulok-set parempia. Korostan sanaa keskimää-rin, sillä yrityskohtaiset erot ovat suuria, Rantamäki-Lahtinen selvittää.

Yrittäjäasenne tarpeen

Tutkimus tehtiin MTT:n, Helsingin yli-opiston sekä Työtehoseuran yhteistyö-nä. Sosiaalipsykologinen ote selvitti yrit-täjien asenteita ja kokemuksia omasta roolistaan.

Arvo Marttila on kehittänyt Punkalaitumella sijaitsevaamaatilaansa määrätietoisesti monialaiseksi.Nykyään merkittävä osa tilan liikevaihdosta tuleetilateurastamosta ja tuotteiden jatkojalostuksesta.



Muuttuva maaseutu

Maaseutuyrittäjä Arvo Marttilan valtit ovat laadukas raaka-aine, osaami-nen ja vahva yrittäjäasenne. Kolmannen sukupolven maaseutuyrityksen maine on myös kohdallaan.

Nykyisen luokittelun mukaan Marttila edustaa maaseudun monialayrittäjiä: pel-toa viljellään, sikoja kasvatetaan ja mer-kittävä osa liikevaihdosta tulee tilateuras-tamon toiminnasta.

– Katteet on kilpailtu pieniksi, pudo-tuspeli alalla jatkuu ja töitä tehdään 24/7-periaatteella. Toimistotyötä ja tiedonhan-kintaa vaaditaan nykyään erittäin paljon, kuvailee Marttila.

Punkalaitumella sijaitseva Metsäran-nan liha teurastaa, leikkaa, palvaa ja jat-kojalostaa omaa sekä muiden tuotantoa. Sivuelinkeino perustettiin ”EU-kahakan aikaan” vuonna 1995.

– Opiskelin ensin alaa ja työskente-lin pari vuotta perheyrityksen ulkopuolel-la. Sukupolvenvaihdos yrityksessä tehtiin

”Rikastumaan ei ole ehtinyt”

Dosentti Kari Vesala Helsingin yliopistosta kertoo, että yrittäjän ja tuot-tajan identiteetit eivät kulje sovussa sa-massa hahmossa.

– Riskinotto, innovatiivisuus, kasvu-hakuisuus ja kokemus omasta pystyvyy-destä sekä mahdollisuuksista vaikuttaa menestykseen ovat yrittäjäidentiteetin ki-vijalka. Tuottajaidentiteetti on omiaan hei-kentämään sitä, hän sanoo.

Vesalan mukaan yrittäjyysasenteet ovat merkitsevästi vahvemmin edustet-tuina monialayrityksissä ja muissa maa-seutuyrityksissä kuin perustuotannos-sa.

– Mitä vahvempi yrittäjäidentiteetti sitä paremmat menestysmahdollisuudet yrityksellä vaikuttaisi olevan, hän sum-maa.

Hevoset ja hoiva kasvussa

Jatkuva muutos antaa myös mahdolli-suuksia menestyä. Resurssien hyödyn-täminen, kysynnän haistaminen ja hyvä johtaminen avaavat monia teitä.

– Yrityksillä on erilaisia strategioita, ja oikeat valinnat ovat täysin yrityskohtaisia. Yrittäjien osaaminen sekä kyky ymmärtää kysyntää ovat joka tapauksessa avain-asemassa, selvittää Rantamäki-Lahtinen.Menestykseen ei välttämättä vaadita yri-tyskoon kasvattamista tai keskittymistä yhteen toimialaan.

– Pienellä, monialaisella yrityksellä on hyvät mahdollisuudet menestyä. Mo-nialaisuus on haastavaa, sillä osaamista tarvitaan eri alueilta ja työhuiput osuvat usein samaan ajankohtaan. Hyvä johta-minen ja suunnittelu ovatkin keskeisiä te-kijöitä.

Tutkija ei lähde nimeämään yhtä ko-konaisuutta tai toimialaa, joka varmasti menestyisi tulevaisuudessa.

– Tällä hetkellä kasvussa ovat hevo-siin liittyvät palvelut sekä energian tuotan-to. Hoito- ja hoivapalvelut on pieni ja mie-lenkiintoinen ala, joka on myös kasvussa, Rantamäki-Lahtinen toteaa.

vuonna 2001. Kun on koko ikänsä suvun tilalla touhunnut, niin vaikealta olisi tun-tunut lähteä. Jatkaminen on jonkinlainen velvollisuuskin, Marttila muotoilee.

Marttilalla on viljeltyä alaa karvan alle sata hehtaaria, ja lihasikalassa päitä 550. Suuret investoinnit on tehty, muun mu-assa sikalan peruskorjaukset.

Investointipäätös vaikea

– Investointipäätösten tekeminen on erit-täin vaikeaa. Elintarvikealan laitteistot ovat kalliita ja alan säädökset muuttuvat koko ajan. Yrittäjällä ei ole mahdollisuuksia tie-tää, mitä tulevaisuudessa vaaditaan, kun pykälien sisältö ei ole muillakaan asian-tuntijoilla aina selvillä, Marttila sanoo.Kysymykseen menestyksestä Marttilalla on selvä ja kaksijakoinen vastaus.

– Paljon töitä ja pärjätty on, mutta ri-kastumaan ei ole ehtinyt.



Suljettu kasvihuone

teksti: RIITTA RUUSKA kuva: RISTO TAHVONEN

Kasvihuone-innovaatio maailmanmarkkinoille

Suotuisat olosuhteet kasvat-tavat laadukkaita kurkkuja.

Biolanin ja MTT:n kehittämä sul-jetun kasvihuoneen ilmastonhallin-tajärjestelmä esiteltiin lokakuussa Amsterdamissa pidetyillä puutarha-alan messuilla. Suomalaisinnovaa-tion maailmanensi-ilta herätti kan-sainvälistä kiinnostusta.

Tuotenimellä Novarbo myytävä laitteisto oli mukana HortiFair-messujen teknisten uutuuksien luettelossa. Laitteiston kau-pallistamisesta Biolanilla vastaava Ans-si Jalava kertoo, että osasto kuhisi puutarhayrittäjiä ja toimittajia.

– Kiinnostus oli maailmanlaajuista, solmimme yhteyksiä kaikille mantereille. Esimerkiksi meksikolaisella 2 000 hehtaa-rin puutarhalla mietitään jo pisaraverho-jäähdytyksen hankintaa.

Suomessa valo on ympärivuotisen kasvihuonetuotannon minimitekijä, ete-läisemmissä maissa tuotannonlisäys voi tyssätä liikaan lämpöön. Jalavan mukaan pisarajäähdytyksestä on hyötyä molem-missa tapauksissa. Laitteistosta onkin patenttihakemuksia vireillä eri puolilla maailmaa.

MTT:n rooli tuotekehityksessä on ollut selvittää pisarajäähdytyksen vaikutukset kasvien kasvuun.

– Tutkimustieto on meille avuksi ja tämä molempia hyödyttävä yhteistyö jat-kuu, Jalava mainitsee.

Kasvutekijät kohdallaan

Suljetussa kasvihuoneessa voidaan halli-ta entistä paremmin sekä lämpötilaa, kos-teutta että hiilidioksidipitoisuutta. MTT:n Piikkiön toimipisteessä on tutkittu profes-sori Risto Tahvosen johdolla eri-tyisesti kurkun, mutta myös tomaatin, sa-laatin ja ruusun viljelytekniikkaa.

Erikoissuuttimien tarkasti säädellyt pisarat sitovat auringon ja valaistuksen tuoman ylimääräisen lämmön ja ilman-kosteuden, ja kiertävä vesi kuljettaa ne ulos kasvihuoneesta.

Pisaraverhon synnyttämän ilmavir-tauksen ansiosta sisäilma jäähtyy tasai-sesti. Tuuletusta ei tarvita, joten kohotettu hiilidioksidipitoisuus ja lisävalot voidaan

hyödyntää tehokkaammin. – Tässä järjestelmässä kierrätetään

vain vettä. Jäähdytysteho on viisinkertai-nen verrattuna ilman liikuttamiseen, Tah-vonen selvittää.

Suurempi sato

Tahvosen mukaan suljettu kasvihuone antaa myös sadekesänä kurkulla viiden-neksen perinteisesti jäähdytettyä kasvu-ympäristöä paremman sadon. Hellekesä-nä hyöty on jopa 50 prosenttia.

Kurkun laatu on todettu hyväksi, kun se saa kasvaa suotuisissa olosuhteissa. Myös pisaraverhon käyttökustannukset ovat edulliset.

Kasvinsuojelun haasteet muuttuvat kun kasvitaudit ja tuholaiset eivät leviä ulkoilmasta kasvihuoneeseen.

– Valtaosa taloudellisesti merkittävis-tä kurkun lehtitaudeista putoaa pois. Tor-juntaeliöitä tarvitaan silti jatkossakin esi-merkiksi jauhiaisia ja vihannespunkkeja vastaan, mutta uskomme, että torjunta on paremmin viljelijän hallittavissa, Tah-vonen analysoi.

Tutkimukset jatkuvat

MTT aloitti marraskuussa kokeet pa-rannellulla jäähdytyslaitteistolla. Nyt tarkennetaan suljetun kasvihuoneen optimaalisia olosuhteita: lämpötilaa, hii-lidioksidipitoisuutta ja kosteutta suhtees-sa valoon. Lisäksi paneudutaan kasvien vesi- ja ravinnetalouteen.

– Kun kasvien kasvu nopeutuu, tar-vitaan uutta perustietoa veden ja ravin-teiden otosta sekä antotekniikasta. Jat-kossa tutkimus- ja kehityskohteita ovat myös suljetun kasvihuoneen energiata-lous ja jäähdytysmenetelmän uudet so-vellukset, Tahvonen listaa.



Hunajan tuotekehitys

Hunajan sokerit määräävät, miten hunaja käyttäytyy linkouksen jälkeen. Jos mehiläiset hakevat

meden rypsistä, valmis hunaja kiteytyy nopeasti. Horsmahunaja säilyy notkeana lähes vuoden. Ulkomainen akaasiahunaja taas on aina kirkasta ja juoksevaa.

MTT:n ja Suomen Mehiläishoitajain lii-to (SML) yhteisessä tutkimushankkeessa kehitetään tekniikkaa, jolla hunaja saa-taisiin pysymään liukoisena. Hanke alkoi tänä vuonna ja kestää vuoteen 2010.

MTT:n tutkija Seppo Korpela arvioi, että helpompi käytettävyys tekisi kotimaisen hunajan houkuttelevammak-si kuluttajalle, ja avaisi myös uusia käyt-tömahdollisuuksia elintarvike- ja terveys-tuoteteollisuudessa.

Kaksi eri menetelmää

Hankkeessa tutkitaan kahta käsittely-tapaa. Pientuottajalle sopisi hunajan is-kukuumentaminen ja nopea jäähdytys, teollisuuden suuriin hunajaeriin taas ultra-äänitekniikka. Alustavien tulosten mukaan menetelmät ovat yhtä nopeita ja niiden toimivuutta vertaillaan tutkimuksessa.

– Tietyt koe-erät ovat viiden kuukau-

teksti: RAILA AALTONEN kuva: LAURI RUOTTINEN

den varastoinnin jälkeen edelleen juok-sevassa muodossa. Ilman käsittelyä esi-merkiksi voikukkahunaja jähmettyy jo viikossa, kertoo Korpela.

Makeita tuoteideoita

Korpela näkee hunajalle paljon uusia käyttökohteita, kunhan teknologia saa-daan kunnolla palvelemaan teollisuutta. Hunaja sopisi luonnolliseksi ja aromaat-tiseksi makeuttajaksi leivonnaisiin ja mai-totuotteisiin.

Jogurttipikarin mukaan voisi paka-ta kerta-annoksen hunajaa. Kuivattu hu-najanappi siistissä kertapakkauksessa sopisi verensokerin tasaajaksi 2-tyypin diabeetikoille ja lisäenergianlähteeksi kuntoilijoille ja retkeilijöille.

Ideoita on maailmalla paljon, mutta en-sin on selvitettävä, miten suomalainen hu-naja käyttäytyy alipainekuivatuksessa.

Hellävarainen käsittely

Suomalaiset mehiläistarhaajat odotta-vat innolla uutta tietoa tuotekehityksen tueksi, kertoo koulutuspäällikkö Lau-ri Ruottinen SML:stä. Painopis-

te liiton ja MTT:n yhteistyössä siirtyi tänä vuonna mehiläisten terveyden ohella tuot-teen laatuun.

– Hunajan rakenteen kehittäminen on nyt todella tärkeää. Juoksevat hunajat lä-pinäkyvissä pakkauksissa ovat viidessä vuodessa yleistyneet. Kotimaiset toimi-jat eivät voi tarjota pelkästään kiteytynyt-tä hunajaa tutussa purkissa.

Muutos näkyy kaupassa. Aiemmin hu-najavalikoima koostui muutamasta tuot-teesta, nyt hunajia saattaa olla tarjolla pa-rikymmentä erilaista.

SML ostaa suomalaisen hunajan laa-duntarkkailun MTT:ltä. Liitto kerää näyttei-tä sekä tarhaajilta että vähittäiskaupasta. Laaduntarkkailu on edellytys Hyvää Suo-mesta -joutsenlipun käyttöoikeudelle.

– Tarhaaja joutuu joka tapauksessa käsittelemän hunajan kauppakuntoon, joten juoksevaksi käsittelemisen hinta ja työnmenekki eivät ole ratkaisevia. Käsit-telyn on oltava riittävä, mutta hellävarai-nen, Ruottinen erittelee.

Suomessa on kaikkiaan noin 3 000 mehiläistarhaajaa. Heistä täysiä ammat-tilaisia on noin sata.

Juokse,hunaja!

Lusikallinen hunajaa kuumaan tee-hen virkistää, ja teen kera maistuisi hunajalla makeutettu leivonnainen. Mutta miten saada kovaksi kiteyty-nyt herkku ulos purkista?



Jalostuksessa jälkeläisiä tuotetaan yksi-löille, jotka on havaittu halutuilta ominai-suuksilta parhaiksi. Erikoistutkija Antti Kause MTT:stä sanoo, että eläimissä kehitetään sekä tuotanto-ominaisuuksia että terveyttä.

– Eläinten hyvinvointi paranee, kun ne sopeutuvat jalostuksen myötä paremmin tuotantoympäristöönsä. Sopeutuminen on tärkeää varsinkin viljellyille kaloille, koska kaloilla on lyhyt historia tuotanto-oloissa, Kause perustelee.

Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos RKTL ja MTT kehittävät kansallisia viljel-tyjen kalojen valintaohjelmia, kuten kirjo-lohen Jalo-jalostusohjelmaa. Ohjelman sukupuu tunnetaan kokonaan vuodesta 1989 alkaen, mikä mahdollistaa tehok-kaan geneettisen analyysin.

Tavoite tasapainoinen kasvu

Jalo-ohjelmassa tarkastetaan tuhansien kalojen terveys vuosittain. Tavoitteena on kalojen tasapainoinen kasvu.

Tutkimuksessa havaittiin, että kala-perheissä, jotka kasvoivat poikasaikana nopeasti 50 g painoon asti, esiintyi toise-na vuonna enemmän muotovirheitä kuin hitaasti kasvavissa kalaperheissä. Pelk-kä nopean kasvun valinta voi siis johtaa

teksti: HANNU KASKINEN kuvat: YRJÖ TUUNANEN

Tervekala

tuottaa parhaiten

muotovirheiden yleistymiseen, minkä ta-kia nopeaa kasvua valittaessa on pyrittä-vä samalla välttämään muotovirheet.

– Tämä jalostusvalinta on onnistunut. Vaikka kalojen kasvunopeus on noussut seitsemisen prosenttia sukupolvessa, alt-tius muotovirheisiin ei ole noussut, Kau-se huomauttaa.

Kalankasvattajat haluavat, että kalat kehittyisivät sukukypsiksi myöhään, esi-merkiksi neljävuotiaina. Näin liha pysyi-si pitkään hyvälaatuisena. Muotovirheet myöhentävät sukukypsyyttä, joten pel-kästään myöhään sukukypsyvää kalaa valitsemalla kasvaa riski valita muotovir-heille alttiimpia kaloja.

Kause sanoo, että muotovirheitä voi välttää käsittelemällä kaloja oikeissa läm-pötiloissa, ruokkimalla oikealla rehulla ja ehkäisemällä taudit.

Kymmenesosa on runsaasti

RKTL ja MTT ovat selvittäneet yli 120 000 kirjolohen eloonjäämistä. Jalo-aineistoa oli kymmenestä vuosiluokasta ja neljästä sukupolvesta. Kalat kasvatettiin RKTL:n Tervon toimipaikassa ja kaupallisilla me-rikasvatuslaitoksilla

Kalojen yksilöllinen eloonjääminen tiedetään, koska kalat merkitään noin 50-grammaisina. Yhden jatkokasvatus-kauden jälkeen luetaan kaikkien elävien kalojen yksilömerkit.

Eläinjalostajat toivovat, että eloonjää-minen määräytyisi geneettisesti. Tällöin geneettisesti parhaat valittaisiin seuraa-

van sukupolven emoiksi. – Iloksemme löysimme geneettistä

vaihtelua. Eloonjäämiseen voi siis vaikut-taa valinnalla, kiteyttää tutkija Harri Vehviläinen MTT:stä.

Kirjolohen eloonjäämisestä kymmen-kunta prosenttia selittyy perheiden pe-rimäeroilla. Vehviläisen mukaan kym-menen prosenttia on merkittävä lukema jalostuksessa, jossa toimitaan tulevien vuosikymmenten hyväksi.

– Kun saamme pikkuhiljaa nostettua eloonjäämistä, se nostaa heti elinkeinon kannattavuutta, hän muistuttaa.

Iso aineisto kertoi paljon

Harri Vehviläinen myhäilee, että käytös-sä olleen suuren aineiston ansiosta tut-kijat kalastivat uutta tietoa myös kirjolo-hen yleisestä vastustuskyvystä monille kuolleisuustekijöille.

– Pääosin samat perheet säilyivät parhaimmin hengissä eri ympäristöissä ja eri aikoina, sekä 50-grammaisina poi-kasina että 2,5-kiloisina. On siis mahdol-lista löytää perheitä, jotka menestyvät hyvin monissa ympäristöissä, Vehviläi-nen iloitsee.

Lokki levittää kalan kaihia

Kirjolohen valintaohjelmassa on ehkäis-ty selkärangan muotovirhettä vuodesta 2002 alkaen ja Diplostomum-imumato-loisen aiheuttamaa silmäkaihia vuodesta 2003. Ylitarkastaja Hanna Kuuk-

Kala on kotieläimenä nuori. Hyvä kasvu ja eloonjääminen ovat kalan-jalostuksen keskeisiä tuloksia.

Kalanjalostus



Kala on hyvää ja terveellistä, ja sitä suositellaan syötävän vähin-

tään kaksi kertaa viikossa.

ka-Anttila Evirasta kertoo, että Dip-lostomum-loisen elinkierto vaatii yhden pääisännän ja kaksi väli-isäntää: lokin, kotilon ja kalan.

– Loisen suku jatkuu vain, jos lokki syö kalan, jonka silmässä loinen elää. Seuraavassa vaiheessa loinen päätyy lo-kin ulosteissa vesistöön ja siellä kotiloon. Kotilosta loiset taas vapautuvat veteen ja kalan kohdatessaan löytävät tiensä sen silmään, hän selventää.

Kun Kuukka-Anttila tutki 7 000 kalan silmät, hän havaitsi, että kolmasosa loi-sen aiheuttaman kaihin voimakkuudes-ta selittyy yksilöiden välisillä geneettisillä eroilla. Kirjolohen herkkyys loiskaihille on siis parannettavissa valinnalla.

Koska kalojen halutaan kasvavan en-tistä nopeammin, hyvä uutinen on myös se, että nopea kasvu ei altista kaloja lois-kaihille. Kaihin saanut kala kasvaa muita hitaammin, sillä se ei saa niin paljon re-hua kuin hyvin näkevä lajitoverinsa.

– Valituiksi tulevat hyvin kasvavat ka-lat, jotka eivät ole alttiita muotovirheille ja kaihille, Kuukka-Anttila kiteyttää.

Loiskaihi on yleinen sekä viljellyillä ka-loilla että luonnonkaloilla. Kuukka-Anttila painottaa, että loiskaihia ehkäisevä jalos-tus on hyväksi ruokakalan tuotannossa, vaan ei luontoon istutettavassa kalassa, jolla elvytetään uhanalaista kantaa. Luon-nonkalojen viljelyssä tärkeintä on säilyt-tää luonnonkannan omat geenit.

Kalanjalostus



Kanaloihin tarvitaan uusia sisustus-ratkaisuja häkkikiellon lähestyessä. MTT on tutkinut kahta vaihtoehtois-ta munintaympäristöä. Molemmat todettiin teknisesti toimiviksi, mutta kumpikaan ei takaa munantuotan-nolle ruusuista tulevaisuutta, ellei kananmunan hinta korjaannu.

Perinteiset munintahäkit ovat käytössä enää neljä vuotta. Vuoden 2012 jälkeen kanoilla on oltava enemmän mahdolli-suuksia toteuttaa luontaisia käyttäyty-mistarpeitaan.

Osa tuottajista on jo siirtynyt munitta-maan kanoja aikaisempaa isommissa ja varustellummissa virikehäkeissä tai lat-tiakanaloissa. Lähes kaksi kolmasosaa tuotannosta munitaan vielä perinteisis-sä häkeissä.

MTT:ssä laadittiin laaja selvitys uu-sista munintaympäristöistä yhteistyössä Työtehoseuran ja Siipikarjaliiton kanssa.

Lannanpoisto tapahtuu automaattisesti, mikä pitää sisäilman raikkaampana kuin pehkupohjaisessa kanalassa.

Hinnan on noustava

Tutkija Timo Karhula MTT:stä sel-vitti hankkeessa tuotannon taloudelli-suutta. Munakilon tuotantokustannus nousee hänen mukaansa noin 30 sent-tiä siirryttäessä pois perinteisistä kana-häkeistä.

Työ lisääntyy noin kymmenen pro-senttia kummassakin tutkitussa kanala-tyypissä. Tuotantokustannusta nostaa myös käyttöomaisuuteen sitoutuneen pääoman lisääntyminen hyvinvointi-in-vestoinnin johdosta.

– Jos kanamunan hinta pysyy ennal-laan, tuottajan on tulevaisuudessa tingit-tävä tuntipalkastaan kaksi euroa ja oman pääoman korkovaatimuksesta yhden prosentin, summaa Karhula.

Tuotot eivät nouse uusissa tuotanto-järjestelmissä, eikä kustannuksista voi tinkiä, joten investoinnit on saatava ra-hoitettua hinnan kautta.

Pienimmät putoavat

Vuonna 2005 Suomessa oli 530 munan-tuottajatilaa. Karhula uskoo 300 kanalan jatkavan munantuotantoa häkkikiellon jälkeen ja pienimpien yksiköiden puto-avan pelistä.

Edessä olevasta ankarasta matokuu-rista huolimatta tutkija ei usko munan-tuotannon romahtavan.

– Tuotanto keskittyy isommille tiloille, tuotantomäärä säilyy kutakuinkin ennal-laan. Jatkavat tilat ovat jo aloittaneet in-vestoimisen ja kehittäneet tuotantoaan, Karhula sanoo.

teksti: RAILA AALTONEN kuvat: YRJÖ TUUNANEN/MTT:N ARKISTO

Kanoille tarjolla pehkuja ja virikkeitä

Tutkimus tehtiin MTT:n oman tutkimus-kanalan virike- ja perinteisissä häkeissä sekä kuudessa lattiakanalassa ja kah-deksalla tilalla, jotka ovat siirtyneet va-rusteltuihin häkkeihin. Nelivuotinen han-ke päättyi viime vuonna.

Enemmän tekemistä

Kun perinteisen häkin varusteina on vain juomanipat ja rehukaukalo, virikehäkki tarjoaa kanoille myös orren lepoa ja nuk-kumista varten sekä omat alueensa mu-nimiseen ja kuopsutteluun. Häkin pesä-alueella pohjana on muoviruohomatto tai reikämuovi.

Tutkituissa virikehäkeissä ryhmäkoko vaihteli 8–16 kanaan, mikä vastaa kanan luontaista parvikokoa. Lattiakanaloissa ryhmät olivat suurempia, enimmillään 5 000 kanaa.

Hyvinvointi kohenee

Tutkija Eija Valkonen MTT:stä ker-too, että tuotantotulokset olivat molem-missa uusissa kanalatyypeissä hyviä.

– Aikaisempien selvitysten perus-teella odotettiin selvempää eroa lat-tia- ja häkkikanalan välillä häkkituotan-non eduksi. Tutkimus osoitti, että niin lattiakanaloissa kuin virikehäkeissä on mahdollista päästä samaan tuotokseen kuin perinteisessä häkissä, mutta jos on-gelmia ilmenee, ne voivat olla suuria.

Rehua kuluu munakiloa kohti odote-tusti jonkin verran enemmän lattiakanalas-sa, jossa kanat liikkuvat vapaasti.

Valkosen mukaan virikehäkit ovat kanan hyvinvoinnin kannalta perin-teistä häkkiä paremmat. Häkkien etu-na lattiakanalaan verrattuna ovat hyvä tuotantohygienia ja pienet ryhmäkoot.

Eläinten hyvinvointi



Kerroslattiakanalat tulossa

Kokeen lattiakanaloissa oli 5 000–10 000 kanaa, virikehäkkikanaloissa lintuja oli 3 000–30 000. Työtehoseuran tutkija Reetta Palvan mukaan suuri yk-sikkökoko ei välttämättä pienennä kanaa kohti kuluvaa aikaa, mutta munien pak-kaamisen automatisointi vähentää työtä suurissa yksiköissä.

Työterveyden kannalta yksikkökokoa merkityksellisempi on kanalan sisustus.

– Molemmat tutkitut kanalatyypit ovat työläämpiä hoitaa kuin vanha häk-kikanala, tosin eri syistä.

Virikehäkkikanala vaatii jatkuvaa sii-vousta ja kaiken kaikkiaan hieman enem-män työtä kuin lattiakanala. Lattiakanalas-sa työtä voi lisätä lattiamuninta ja kanojen opettaminen munimaan pesiin.

Ilman laatu ongelma

Palvan mukaan lattiakanalan huonoin puoli työterveyden kannalta on ilman laatu. Ilman ammoniakkipitoisuus nou-see, kun pehkuihin kertyy lantaa. Toisaal-ta hoitajan ei tarvitse viettää kanalassa pitkiä aikoja kerrallaan.

Ilman laatu paranisi, jos lanta poistet-taisiin lattian alta säännöllisesti tai puru-ja vaihdettaisiin useammin.

Tutkimuksessa ei tarkasteltu ker-roslattiakanaloita, sillä ensimmäiset niis-tä rakennettiin vasta tutkimuksen aikana. Kerroslattiakanalassa lanta poistetaan kuljetinmatolla päivittäin.

Palva arvelee, että kerroslattiakanalat tulevat syrjäyttämään kokeessa tutkitun yksikerroksisen lattiakanalan.

– Kerroslattiakanala on hyvin erilai-nen tuotantoympäristö ja vaatii paljon ammattitaitoa. Riskit ovat suuret, ellei hommaa hallita, hän tähdentää.

Eläinten hyvinvointi



110-vuotias MTT

MTT juhlisti 110-vuotista taivaltaan viime elokuussa pidetyllä seminaarilla. Elintar-vikealan vaikuttajat luotasivat puheissaan ruuantuotannon tulevaisuudennäkymiä ja tutkimuksen keskeistä roolia.

Ohjaaminen

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila kertoi sektoritutkimuk-sen uudistamisesta. Ministeri piti joustoja välttämättöminä, mutta tähdensi, että uu-distukset eivät saa hukata laitosten voi-mavaroja.

Anttila kehaisi MTT:n pärjänneen hy-vin, sillä se on saanut runsaasti valtioval-lan ulkopuolista tutkimusrahoitusta niin kansallisista kuin kansainvälisistä rahoi-tuslähteistä.

Tutkiminen

MTT arvioitiin vuonna 1996 kansainväli-sesti. MTT:n johtokunnan puheenjohtaja Esko Lindstedt totesi, että MTT on osin noudattanut saamiaan ohjeita ja kehittänyt itse lisää. Hän odotti jo arvioin-nin päivittämistä. Tutkimussopimuskilpai-lussa nämä arvioinnit näet painavat.

– Nykyisin ei voi tutkia mitään ilman

MTT:n 110-vuotisjuhlan

päätteeksi esiintynyt

Miljoonasade sai väen

tanssimaan elokuun illassa.

teksti: HANNU KASKINEN kuvat: ESA RAMSTADIUS

Juhlaseminaari luotasi tutkimuksen sadonkorjuuta

ilmasto- ja ympäristövaikutusten huomi-oon ottamista, Lindstedt muistutti.

Turvallisuus

Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio korosti asiakkaan merkitystä elintarvikealalla. Hän totesi suomalais-ten luottavan suomalaiseen ruokaan. Toi-saalta niin sanottu tavanomainen laatu ei enää täysin maistu. Tätä vastoin tuotan-totapa, alkuperä ja eettiset näkökulmat alkavat tuottaa satoa.

Tekeminen

Elintarviketeollisuusliiton toimitusjohta-ja Heikki Juutinen kertoi perus-teilla olevasta elintarvikealan kaupan ja teollisuuden kansainvälisestä kattojärjes-töstä. Sen on määrä määritellä kestävää kehitystä ja eettisten raaka-aineiden han-kintaa. Näin koko elintarvikeketju pystyi-si paremmin kantamaan vastuuta ilmas-tonmuutoksesta.

Osaaminen

ProAgria Maaseutukeskusten Liiton toi-mitusjohtaja Jouko Setälä kertoi

tutkimusten osoitta-van, että lähes joka toisella maatilal-la harkitaan yritys-toiminnan laajenta-mista maatalouden ulkopuolelle. Tämä toisi 35 000 uutta pienyritystä.

Setälä ennakoi, että tulevaisuuden

keskikokoisella maitotilalla on yli 40 leh-mää, ja lehmä tuottaa kymmenentu-hatta kiloa vuodessa. Sikalan keskiko-ko nousee ainakin 1 500 lihasikaan tai 250 emakkoon. Lannan käsittelyn tärke-ys painottuu entisestään.

Selviytyminen

MTT:n kasvintuotannon tutkimuksen pro-fessori Pirjo Peltonen-Sainio päätteli, että suomalainen kasvintuotanto hyötyy ilmastomuutoksesta, kun kasvu-kausien alut aikaistuvat. Suomesta odo-tetaan jopa merkittävää eurooppalaista ohrantuottajaa.

Viljelykasveilla sademäärän lisäänty-minen yleensä nostanee biomassan tuot-tokykyä suuresti. Toisaalta kuivuus pahe-nee eli veden osuus biomassakiloa kohti alenee merkittävästi. Suomessakin on to-tuteltava jopa peltokasvien kasteluun.

Isännän ääni

MTT:n ylijohtaja Erkki Kemppai-nen painotti kansainvälistymistä ja to-tesi MTT:n nostaneen kansainvälisiä ta-voitteitaan.

Globalisaatio on pistänyt tutkijat liik-kumaan. Kemppainen painotti, että tutki-muslaitokset joutuvat kilpailemaan paitsi rahasta, myös tutkijoista. Ulkomaisia huip-pututkijoita ei Suomeen saada niinkään ra-halla, vaan maan yleisellä turvallisuudella ja korkealla tutkimuksen arvostuksella.

Väliotsikot 110-vuotisjuhlaseminaarin juontajalta, laulaja-maanviljelijä Aimo Kokkolalta.



Porojen teuraskarsintavie kohti jalostusohjelmaa


Lyhyesti

Porotalouden kannattavuutta pyritään ko-hentamaan jalostuksella. MTT:n ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteis-hankkeessa selvitetään, miten siitos- ja teuraseläinten valinnalla voidaan tehok-kaimmin vaikuttaa porotalouteen.

Vuoden 2009 loppuun kestävän tutki-mushankkeen tuloksilla luodaan puitteet jalostusohjelman kehittämiselle. Profes-sori Asko Mäki-Tanila MTT:stä toteaa, että jalostusvalinnan tavoitteissa on huomioitava ekologia, talous ja hoidon vaatima työmäärä.

– Valintakriteereiden ja -menetelmien on oltava käyttökelpoisia Fennoskandi-an vaihtelevissa tuotanto-olosuhteissa, ja sopusoinnussa porotalouden toimin-tatapojen kanssa, hän korostaa.

Jalostusohjelmalla halutaan nostaa

porotalouden kannattavuutta.

teksti: SÄDE SUONPÄÄ kuva: VEIKKO MAIJALA

Emät avainasemassa

Suomessa porojen lisäruokinta on yhä yleisempää siellä, missä talvialueet ovat riittämättömiä, mutta on käytettävissä re-huntuotantoon soveltuvaa viljelymaata. Ruokinta on kuitenkin porotalouden tuot-tavuuteen nähden kallista.

Tuottavuutta voidaan parantaa muut-tamalla poropopulaation ikä- ja sukupuo-lijakaumaa. Hankkeen tavoitteena on saada yksilöitä, jotka muuntavat tehok-kaasti laidunvarat lihaksi ja vasan tarvit-semaksi maidoksi.

Emällä on suuri merkitys vasojen sel-viytymisessä talven yli. Käytännön valin-nan onkin perustuttava sekä emien että vasojen tietoihin.

MTT:n hevostutkimuksen yhtenä tärkeänä tehtävänä on lisätä hevos-ten hyvinvointia Suomessa. Uusi-en hevosharrastajien myötä hevo-sen hoitoa ja ruokintaa koskevan perustiedon levittämisen tarve on suuri.

Karkearehu, eli heinä, säilöhei-nä ja laidunruoho, on hevosen pe-rusravintoa. Sen koostumus pitää tietää, jotta tarpeenmukaisen väki-rehu- ja kivennäisruokinnan suun-nittelu on mahdollista. MTT:ssä on parhaillaan käynnissä iso nurmi-tutkimushanke, joka tuottaa muun muassa ohjeistusta ja menetelmiä hevosten säilöheinän tuotantoon. Tutkijat ovat olleet vahvasti muka-na myös useiden erikoisrehutuot-teiden kehittelyssä hevosille.

Yhteispohjoismainen ryhmäkas-vatuksen tutkimushanke selvittää hevosten käyttäytymistä ja pihat-to-olosuhteiden merkitystä hevo-sen hyvinvointiin. Ruokintapaikko-ja on oltava tarpeeksi sekä riittävät mahdollisuudet liikuntaan.

Hevosen liikunnan tarve on erittäin yksilöllistä ja oikean rasi-tustason löytäminen vaatii omis-tajalta silmää ja kokemusta, koska hevonen ei pysty kertomaan tunte-muksistaan. Hevosta pitää liikuttaa säännöllisesti, jotta se ei tule ylivi-reäksi. Toisaalta taas on oltava va-rovainen, ettei liikutus mene ylirasi-tuksen puolelle.

Hevostiedon tarve kasvaa

teksti: KATI LEPPÄLAHTI



Alkuperäisrodut taas henkipattoina

Suomalaista yrttiosaamistaVenäjälle

Lyhyesti

Venäläistä Ivan-teetä valmistetaan kenties pian Suomessa. Sitä tehdään maitohorsman lehdistä, jotka kerätään luonnosta ja perinteisesti murskataan käsin, hiostetaan saunassa ja kuivataan hellan päällä.

Horsmateen terveysvaikutukset kiin-nostavat lääketeollisuutta, ja kasvin vilje-ly raaka-aineeksi on aloitettu esimerkik-si Saksassa. Viljely on mahdollista myös suomalaispelloilla.

MTT:n vetämässä suomalais-venä-läisessä hankkeessa tuotettiin runsaas-ti tutkimustietoa yrttialan toimijoille rajan molemmin puolin.

– Ivan-teen lehtien hiostaminen tuo-tantomittakaavassa ei ole mahdollista pe-rinteisellä tavalla, joten tutkimme kasvi-massan teollisuusfermentointia ja siihen liittyvää peltoviljelytekniikkaa, kertoo tutkija Bertalan Galambosi MTT:stä.

Hankkeessa selvitettiin venäläisille tut-tujen, mutta Suomessa uusien rohdosyrt-tien viljelymahdollisuuksia Mikkelin alueella. Samalla hanke siirsi suomalaisten yrttiosaa-mista Leningradin alueelle ja kehitti yrttien kaupallisen tuotannon edellytyksiä.

teksti: ULLA JAUHIAINEN kuva: BERTALAN GALAMBOSI

teksti: ULLA JAUHIAINEN

teissa, jotka helpottavat naisten vaihde-vuosien oireita.

Jatkohanke vireillä

– Venäläiset yhteistyöpartnerit olivat tyy-tyväisiä ja inspiroituivat uuteen kehittä-mishankkeeseen, Galambosi myhäilee.

Yksivuotiseen hankkeeseen kaavail-laan jatkoa myös Suomessa EU:n ENPI-ohjelman avauduttuna.

CRS Biotech Oy teki sopimuksen Sa-vonlinnan Yrttipajan ja paikallisten tuot-tajien kanssa vuorenkilven viljelystä Sa-vonlinnan seudulla. Vuorenkilvestä syntyi kosmetiikkateollisuudelle sopiva uute.

Uusia viljelyohjeita

Useita yrttejä käsitelleessä tutkimukses-sa laadittiin viljelyohjeet viidelle yrttikas-ville: maito-, nukka- ja karvahorsmalle sekä savijäkkärälle ja viitapihlaja-anger-volle. Vuorenkilvelle, maitohorsmalle ja angervolle kehiteltiin uusia analyysime-netelmiä ja tutkittiin eläinkokeissa kahta uutta tuotetta.

Puna-apilan kukkasatoa varten kehi-tettiin neliosainen korjuumenetelmä, jos-ta saatavan kukkamurskeen isofl avonoi-dipitoisuus on 2–3 kertaa korkeampi kuin käsin korjattujen kokonaisten kukkien. Puna-apilaa käytetään esimerkiksi tuot-

Hankkeessa kehitettiinmuun muassa puna-apilankukkasadon koneellistakorjuuta.

Kainuulaisen Pelson vankilan lo-pettamissuunnitelma uhkaa lapinlehmien ja suomenlampaiden säilyttämistä elävi-nä alkuperäisrotuina.

Jos Rikosseuraamusviraston ehdotus Pelson vankilan lakkauttamisesta toteu-tuu, loppuu myös yli 20 vuotta jatkunut alkuperäisrotujen säilytystyö vankilas-sa. Pelsolla on 550 suomenlammasta ja sata lapinlehmää. Ne ovat olleet avain-asemassa näiden alkuperäisrotujen säi-lytystyössä.

MTT:n erikoistutkija ja kansallisen eläingeenivaraohjelman koordinaattori Juha Kantanen pelkää, että van-

kilan alasajo vuoden 2012 alkuun men-nessä voi pahimmassa tapauksessa mer-kitä geenipankkieläinten teurastamista.

– Vankiloiden lakkauttaminen uhkaa jo toistamiseen lyhyen ajan sisällä eläin-geenivarojen ja alkuperäisrotujen säi-lymistä maassamme. Selvisimme juuri Sukevan vankilan itäsuomenkarjan kyyt-töjen geenipankin uudelleenjärjestelystä, ja nyt tuli vielä suurempi urakka, Kanta-nen harmittelee.

Pelso pelasti lapinlehmän

Lapinlehmät olivat lähes hävinneet 1970-

luvulla, mutta rotu pelastui täpärästi, kun MTT aloitti säilytystoimet. Vuonna 1985 Pelson vankilatilalle ryhdyttiin kokoamaan viimeisiä lapinlehmiä Torniosta, Inarista, Rovaniemeltä ja Muoniosta.

Nykyisin Suomessa on 450 lapinleh-mää, joten rotu on edelleen uhanalai-nen.

Pelson vankila on suomenlampaan tärkein jalostuslampola, josta on viety eläinainesta myös ulkomaille. Katraaseen on koottu erivärisiä suomenlampaita, ja mukana on myös erityisen uhanalainen kainuunharmaalammas.



KarjaKompassikirittämään maitotiloja

Öljykasvi ei menestytiivistyneessä maassa

Lyhyesti

Rypsiä tai muuta öljykasvia ei kannata kylvää tiivistyneeseen maahan, sillä öl-jykasvin paalujuuri tökkää kovaan maa-han katalin seurauksin. Tiiviissä maassa rypsi tuottaa huonon sadon eikä paran-na pellon tilaa.

Aiemmin öljykasveja on suositeltu on-gelmallisten maiden viljelykiertoon, kos-ka paalujuuren on ajateltu porautuvan tii-vistyneen kerroksen läpi ja möyhentävän sitä. MTT:n Rypsinoste-hankeessa tehty-jen laajojen tutkimusten mukaan asia on päinvastoin. Tiivistyneessä maassa öl-jykasvin juuri on herkkä epämuodostu-mille. Se pääsee vain muutaman sentin syvyyteen ja alkaa sitten kasvaa maan pinnan suuntaisesti.

Tiivistyneessä maassa viljakasvit pär-jäävät öljykasveja paremmin, koska viljo-jen voimakas ja haaroittuva hiusjuuriver-

Suomalaisen maidontuotan-non kannattavuutta kirite-tään nousuun uuden työka-lun avulla. ProAgria rakentaa maitotilallisten avuksi verkos-sa pyörivää KarjaKompas-si-ohjelmistoa, joka tarjoaa uusia ja aiempaa parempia apuja tuotannon suunnitte-luun ja kustannusten hallin-taan.

Ohjelmisto on suunnitel-tu tiloilla kiertävien maitotila-neuvojien työvälineeksi, mut-ta yrittäjä voi itsekin käyttää sitä. KarjaKompassi valmis-tuu kokonaisuudessaan syk-syllä 2011, mutta sen ensim-mäinen osa Rehuvaste saatiin käyttöön jo marraskuussa.

KarjaKompassissa voi esimerkiksi verrata eri

ruokintavaihtoehtojen vaikutuksia

maitotuotokseen ja taloudelliseen tulokseen.

teksti: JUHA HEIKKILÄ kuva: RODEO/TERO SIVULA

Rehutaulukot yhdistetään

Rehuvaste vertailee eri ruokintavaihto-ehtojen vaikutuksia tuotokseen ja talou-delliseen tulokseen. Palvelu perustuu MTT:ssä kehitettyihin syönti-indeksei-hin ja tuotosvasteisiin. MTT vastaa koko rehuarvojärjestelmästä, johon laskennat perustuvat.

– KarjaKompassia rakennettaessa MTT ja ProAgria yhdistävät rehutauluk-konsa. Työtä säästyy, ja yhteisestä rehu-kirjastosta tulee laadukkaampi kuin kum-mankaan oma aiemmin, kertoo professori Marketta Rinne MTT:stä.

ProAgrian ja MTT:n lisäksi KarjaKom-passin rakennustyössä ovat mukana Va-lio, Helsingin yliopisto ja Työtehoseura. Hanketta rahoittavat Suomen meijeriyh-distys ja Tekes.

teksti: JUHA HEIKKILÄ kuva: LEO MUSTONEN

Liian tiiviissä maassa rypsin juurista tulee epämuodostuneita.

kosto pääsee pienimpiinkin halkeamiin.

Satotaso pian nousuun

Suomen öljykasvien satotaso on pitkään ollut laskussa. Rypsinoste-hankkeen kes-keinen tavoite on nostaa satotasot ja saa-da viljely kannattamaan.

MTT, Satafood ja Rehuraisio ovat ke-ränneet kasvinäytteitä laajoissa valtakun-nallisissa kartoituksissa. Tulosten mukaan juuriongelmat aiheuttavat isoja vahinko-ja sadolle. Vuoden 2007 kartoitukses-sa huomattiin, että sato väheni peräti 20 prosenttia, jos juurista saman verran oli kärsineitä. Kuivana kesänä satotappiot ovat vielä suuremmat.

– Viljelijän kannattaa kiinnittää erityi-sen paljon huomiota siihen, millä lohkoilla rypsiä tai rapsia viljelee. Jos öljykasvien

sato on tuottanut pettymyksen, kannat-taa tarkistaa kasvien juuret. Niiden pe-rusteella viljelijä voi itse arvioida, onko viljelylohko kelvollinen vai ei, vinkkaa professori Pirjo Peltonen-Sai-nio MTT:stä.

Ensi vuonna tehdään kolmas kartoitus öljykasvien tilasta. Sen jälkeen on luvassa varmistettuja tuloksia siitä, mistä satotason lasku johtuu ja millä toimenpiteillä se tehok-kaimmin saadaan nousemaan.



Väitöstutkimuksia

Rikkonen johtamaan

talous-tutkimusta

MTT:n taloustutkimuksen uudeksi johta-jaksi on nimitetty KTT Pasi Rikko-nen. Hän aloitti kaksivuotisessa viras-sa 1.10.2008.

Rikkonen on työskennellyt MTT:ssä vuodesta 2001 lähtien tutkijana ja tutkimus-päällikkönä. Hänen asiantuntemusalojaan ovat maa- ja elintarviketalouden ennakoin-titutkimus, maatalouspoliittisen toimintaym-päristön ennakointi, tulevaisuudentutkimus sekä ympäristöekonomia.

Pietola EAAE:n

johtokuntaan

Professori Kyösti Pietola MTT:stä on nimitetty Euroopan maatalousekono-mistien yhdistyksen EAAE:n johtokun-taan. EAAE:n jäseninä on lähes 1 700 ta-loustieteilijää ja maatalousekonomistia. Järjestön keskeisimpiä aloja ovat maa- ja elintarviketalouteen, maaseutuun sekä luonnonvarojen käyttöön liittyvä talous-tiede. Nämä aiheet ovat myös MTT:n ta-loustutkimuksen vahvoja tutkimusaloja.

Saastamoinen asiantuntijaksi

Erikoistutkija Markku Saasta-moinen MTT:stä on valittu Ruotsin hevostutkimussäätiön (Stiftelsen Svensk Hästforskning) asiantuntijaryhmään arvi-oimaan ja ohjaamaan ruotsalaista hevos-tutkimusta. Ruotsin hevostutkimussää-tiö jakaa vuosittain yhteensä yhdeksän miljoonaa kruunua valitsemilleen hevos-tutkimushankkeille ja rahoittaa hevostut-kimukseen suuntautuneiden jatko-opis-kelijoiden projekteja.

Geenitiedosta apua lypsylehmien

jalostukseen

Tutkija Sirja Viitala MTT:stä osoitti väitöstyössään kahden geenin vaikutuk-set lehmän maidon rasva- ja valkuaispi-toisuuksiin ja kokonaistuotokseen. Työs-sä kehitettiin myös menetelmä geenien muutosten tunnistamiseen naudan alki-osta otetusta näytteestä.

Kotieläinten geenikartoitustyössä py-ritään tunnistamaan jalostuksellisesti tär-keisiin, monitekijäisiin ominaisuuksiin liit-tyviä geenimuunnoksia.

Viitala kartoitti väitöskirjatyönsä en-simmäisessä vaiheessa naudan koko pe-rimän suomalaisessa ayrshire-aineistossa. Useista maidontuotantoon vaikuttavista kromosomialueista Viitala perehtyi tar-kemmin kromosomin 20 vaikutukseen.

Patenttisuojaa haettu

Tutkitusta kromosomista löytyi kaksi gee-niä, joiden muuntelun vaikutuksen mai-dontuotantoon Viitala selvitti.

Kasvuhormonireseptorigeenistä löytyi muutos, jolla on selvä vaikutus maidon kuiva-ainepitoisuuteen. Pro-laktiinireseptorigeenin muutoksella on puolestaan yhteys maidon kokonais-tuotokseen. Molemmille löydöksille on

haettu patenttisuojaa.Tulos varmennettiin tilastollisesti erilli-

sessä aineistossa, joka edustaa koko ny-kyistä Suomen ayrshire-populaatiota.

Hyvät lypsäjät selville

Kartoitustyön ohella väitöksessä kehitet-tiin menetelmää naudan geeniavusteista valintaa varten.

Kehitetyn monistustekniikan avulla pienestä solunäytteestä saadaan riittä-västi materiaalia useamman kromosomi-alueen tutkimista varten. Näin alkiosta voidaan sitä vahingoittamatta ottaa näy-te, josta saadaan määritettyä sekä alkion sukupuoli että useita maidontuotantoon vaikuttavia geenejä. Menetelmän avul-la voidaan valita haluttuja geenejä kan-tavat alkiot.

Geeniavusteinen valinta tehostaa naudanjalostusta. Sattuman osuus ja tuotostietojen keräämisen tarve vähe-nee, kun haluttuja geenejä kantavat eläi-met tunnistetaan jo ennen syntymää.

Sirja Viitalan väitöstutkimus ”Identifi -cation of genes controlling milk produc-tion in dairy cattle” tarkastettiin marras-kuussa Turun yliopistossa.

teksti: RAILA AALTONEN kuva: ID BBN arkisto



Väitöstutkimuksia

Tutkija Susanna Rokka MTT:stä osoitti väitöstyössään, että lehmän terni-maidosta eristetyt vasta-aineet ja muun muassa hapankaalista eristetyt maito-happobakteerit estävät taudinaiheuttaji-en toimintaa ruuansulatuskanavassa.

Rokka tutki lehmän ternimaidon, sii-hen rokottamalla tuotettujen spesifi sten vasta-aineiden ja maitohappobakteerien vaikutusta ruuansulatuskanavan infek-tioihin. Tutkitut infektiot olivat mahaka-tarri, hammaskaries ja vasikoiden E. coli -infektio. Mahakatarria aiheuttava heli-kobakteeri on usein myös mahasyövän takana.

Vasta-aineiden ja maitohappobaktee-rien tehoa ihmisen mahasoluihin tutkittiin kasvatusmaljojen avulla.

Vähensi tulehdusta

Rokottamalla lehmää tietyillä taudinaihe-uttajilla saadaan sen vereen syntymään vasta-aineita, jotka siirtyvät myös mai-toon. Erityisen paljon niitä erittyy terni-maitoon.

Immuuniternimaitovalmisteella pys-tyttiin kokeessa estämään helikobaktee-ri-infektio hiirillä. Valmiste ei parantanut vallitsevaa infektiota, mutta yhdistetty-nä antibioottiin se vähensi tulehdusta ja helikobakteerien määrää ruoansulatus-kanavassa tehokkaammin kuin pelkkä antibiootti.

Ternimaitolisä paransi myös vasikoi-den veren kykyä tappaa kolibakteereita.

Hillitsi myös kariesta

Tutkimuksessa selvisi myös, että mai-tohappobakteerit ja immuuniternimai-tovalmiste estivät tehokkaasti yhdessä hammaskariesta aiheuttavan bakteerin tarttumista hampaan pintaan sekä he-likobakteerin tarttumista ihmisen maha-soluihin. Lisäksi niillä oli tulehdusta hillit-sevää vaikutusta.

Tutkimus paljasti myös, että maito-happobakteeri LGG:llä hapatetussa juo-massa kariesvasta-aineet säilyvät pit-

teksti: HANNU KASKINEN kuva: VIRPI AHOLA

Molekyyli-genetiikan proteiini-rinnastuksiin pitoa

Sekvenssirinnastukset ovat genomiik-katutkimuksen perustyökaluja. Bioinfor-maatikko Virpi Ahola MTT:stä ke-hitti väitöstutkimuksessaan menetelmän, jolla voi arvioida proteiinisekvenssirin-nastusten onnistumista.

Eliölajien proteiinisekvenssien rin-nastuksissa eri lajien sekvenssit pyritään laittamaan allekkain siten, että evolutii-visesti, rakenteellisesti tai toiminnallises-ti toisiaan vastaavat kohdat osuvat sa-maan sarakkeeseen. Rinnastusten pituus vaihtelee useista kymmenistä tuhansiin aminohappoihin.

teksti: RAILA AALTONEN kuva: YRJÖ TUUNANEN

Ternimaidosta apua infektioihin

kään toimintakykyisinä.Susanna Rokan väitöstutkimus ”Bovi-

ne colostral antibodies and selected lac-tobacilli as means to control gastrointes-tinal infection” tarkastettiin syyskuussa Turun yliopistossa.

Monen alan perustutkimusta

Rinnastukset tehdään nykyisin tietokone-ohjelmilla. Kyse on perustutkimuksesta, jota voi käyttää lähes kaikissa molekyyli-genetiikan sovelluksissa, muun muassa lääketieteessä, kasvi- ja eläinjalostukses-sa sekä elintarviketutkimuksessa.

– On tärkeää, että rinnastukset ovat mahdollisimman hyviä, jotta heti analyysin alussa ei tehtäisi virheitä, Ahola painottaa.

Hänen kehittämänsä tilastollinen me-netelmä ennustaa, kuinka hyvin eri laji-en vastaavat proteiinikohdat saadaan al-lekkain.

– Sekvenssien rinnastaminen on vai-keaa, eikä monen sekvenssin rinnastus-ongelmaa ole vielä täysin ratkaistu ma-temaattisesti eikä laskennallisesti, Ahola pohtii.

Useita menetelmäoivalluksia

Aholan kehittämän menetelmän biolo-gista pätevyyttä testaa laadunvarmistus. Toisista tietokannoista saa valmiita rin-nastuksia, jotka ovat biologisesti mah-dollisimman luotettavia. Nämä on rinnas-tettu uudelleen. Sitten uusia rinnastuksia on verrattu tietokannan rinnastuksiin väi-töskirjassa kuvatulla menetelmällä. Las-kennan tulos on vielä testattu vertaamal-la sitä ”todelliseen” laatuun.

– Tulokset osoittavat, että rinnastuk-sen laatua voi luotettavasti ennustaa me-netelmälläni, Ahola myhäilee.

Virpi Aholan väitöstutkimus ”Statisti-cal methods for conservation and align-ment quality in proteins” tarkastettiin marraskuussa Turun yliopistossa.


MTT saa uudet julkaisusarjat

Lisätietoja: puh. (03) 4188 2326 ja [email protected]

MTT:n tutkimustietoa julkaistaan 2009 lähtien kahdessa uudessajulkaisusarjassa.

MTT Kasvu -sarja on tarkoitettu erilaisille am-mattipiireille ja tiedon soveltajille. Tutkimuksista kerrotaan käytännönläheisesti ja ymmärrettäväs-ti. Sarjassa julkaistaan tärkeimpiä tutkimustuloksia raportteina ja oppaina.

MTT Tiede -sarja on tarkoitettu tiedeyhteisöl-le. Sarjassa julkaistaan MTT:n järjestämien tieteel-listen kokousten esitelmä- ja abstraktikirjoja sekä väitöskirjoja.

Molemmat sarjat ilmestyvät painettuna ja sähköise-nä. Painetut julkaisut ovat maksullisia, mutta säh-köiset julkaisut ovat vapaasti luettavissa osoitteessa www.mtt.fi /julkaisut


Tutkimusohjelma tahkoaa ruuasta terveyttä

Documents

Transcript of Tutkimusohjelma tahkoaa ruuasta terveyttä