Teemana Suomi - Rannikon Puolustaja · 2018. 12. 13. · Teemana Suomi ja arktisuus Arktisen alueen...

Teemana

Suomi ja arktisuus

Arktisen alueen

kokonaisvaltainen

muutos

s. 12

Meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehti nro 2/2016

Ilmaston muutokset Arktiksella

s. 8

Suomen tie rauhaan 1941-45

s. 42

Forum Marinumin näyttelyt

s. 56

Päätoimittaja Sakari MartimoKaikki sähköiset aineistot pyydetään lähettämään osoitteeseen:[email protected]

ToimitusToimitussihteeri Seppo [email protected] Aho [email protected] Enqvist, historia ja [email protected]

Toimituksen osoite (postitettavat aineistot)Seppo AlankoTmi RiimunkantajaPL 118, 02101 Espoo

ToimitusneuvostoHenrik Nystén, toimitusneuvoston pjSakari Martimo, RUYMikko Saarinen, MYTatu Vartiainen,Rannikkotykistön OpistoupseeritMaria Arminen (varalla Jenni Kaipainen), Merivoimien aliupseeritAntti Ratia, Maanpuolustuksen HenkilökuntaliittoRobin Elfving, Sininen ReserviAntti Rautiainen, RannikkojääkärikiltaLars Eklund, Suomenlahden Laivastokilta

Tilaushinnat vuodelle 2016Yksittäiset kestotilaajat 24 euroa/vuosikerta. Yleishyödyllisten yhteisöjen jäsentilaukset 9 euroa/vuosikerta.

Osoitteenmuutokset ja tilauksetJarmo ValtimoMetsäkannaksentie 3210940 Hankopuh 040 564 7695e-mail jarmo.valtimo@ rannikonpuolustaja.fi

Lehden kotisivutwww.rannikonpuolustaja.fi

KirjapainoOy Fram Ab, Vaasa

IlmoitusmyyntiIlpo Pitkänen Oy puh 0405 4589 38

JulkaisijaRannikkoupseeriyhdistys RUY ryAikakauslehtien liiton jäsenlehti

KansiJurmo.

ISSN 1239-0445

Meripuolustuksen ammatti- ja jäsenlehti

59. vuosikerta • 2/2016RANNIKON PUOLUSTAJA 3/2016 ilmestyy viikolla 40.

Teemana Kansainväliset yhteisöt ja Merivoimat

Lehden aineistopäivä on 26.8.2016 mennessä. Teks tit mieluiten rtf-teks titiedostoina (muutkin formaatit käyvät) sähköpostilla. Kuva-aineisto paperi-, dia-, tai digikuvina (tiff-, eps- tai jpg). Digikuvien mini miresoluutio on 300 dpi käytettävässä koossaan. Paperikuvia ei palauteta. Muusta menettelystä on sovittava erikseen päätoimittajan kanssa.

Natotus – entäs EU-hurmotus?

E letään jälleen vaihet-ta, jolloin EU-skepti-kot ennustavat yhtei-

sön hajoamista. Muun muas-sa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Teija Tiilikainen epäi-lee tätä tuoreessa lehtihaas-tattelussa, sillä parempiakaan vaihtoehtoja meille eurooppa-laisille ei hänen mukaansa täl-lä hetkellä ole. Samaan aikaan EU:n turvallisuusulottuvuutta kehitetään usealla rintamalla.

Väittämän mukaan EU kehittyy kriisien kautta. Olipa kyseessä sitten talous- tai lait-toman maahanmuuton krii-sistä, ratkaisumallit näyttävät johtavan kohti keskitettyä toi-mintatapaa. Myös ulkoisessa turvallisuudessa on nähtävis-sä samoja elementtejä EU:n

2

Pääkirjoitus

manitaariset kuin siviili- ja so-tilaalliset operointityökalut. Ko-konaisvaltaisuus onkin EU:n sel-keä vahvuus verrattuna muihin kansainvälisiin turvallisuusor-ganisaatioihin. Ennakkotietojen mukaan päivityksen alla olevas-sa EU:n turvallisuusstrategiassa kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden yhteyteen, mikä loisi EU-kansalaisille kokonais-valtaista turvallisuutta.

Suomalaisille kokonaisval-tainen turvallisuus on kotoisan oloinen ratkaisu, sillä oma kan-sallinen turvallisuusstrategiam-me perustuu kaikkien hallinno-nalojen, kuntien ja jopa yksityi-syritysten yhteistyöhön. Mal-li on todettu yhdeksi parhaista, ellei parhaaksi puolustuskeinok-si hybridiuhkia vastaan. Ei siis ihme, että suomalainen hybri-di-puolustusosaaminen kiinnos-taa myös muita EU-jäsenmaita.

Myös EU:n komissio vai-kuttaa luultua enemmän epä-suorasti direktiiveineen jäsen-maiden puolustusasioihin. Rep-puluokan esimerkkinä varustim-me joitain vuosia sitten Puolus-tusvoimien kuorma-autot istui-min ja turvavöin juurikin ko-

mission liikennedirektiivien pe-rusteella. (Operaation hintalap-pu ei tosin ollut reppuluokkaa.) Komissio osallistuu enenevässä määrin myös sotilaallisten suo-rituskykyjen kehittämiseen niin sanottujen kaksoiskäyttöisten suorituskykyjen osalta. Meri-valvonnan kehittäminen osana merellistä turvallisuutta on täs-tä tuore esimerkki.

Ydinasevalta Iso-Britannian mahdollinen EU:sta irtautumis-ta tukeva kansanäänestyksen tu-los aiheuttaisi varmasti värinää myös EU:n turvallisuusulottu-vuuteen. Asia ei ole aivan mitä-tön Natollekaan, ja mahdollinen irtautuminen saattaisi, yllättävää kyllä, jopa korostaa EU:n merki-tystä turvallisuuden tuottajana.

Tuoreen Nato-selvityksen jälkeen turvallisuuteemme liitty-viä selontekoja on tuloillaan ku-luvan vuoden aikana muutama-kin. On mielenkiintoista nähdä EU:n merkityksen kirjaaminen näihin dokumentteihin. Millai-sen turvallisuusyhteisön Suomi EU:ssa näkee ja haluaa EU:sta muodostuvan?

Sakari Martimo

Venäjä-pakotteiden muodossa. EU:ssa kyetään vakavan pai-kan edessä yhteisiin päätöksiin. Ymmärretään yksittäisen jäsen-maan heiveröisyys suurten on-gelmien edessä.

Pariisin terrori-iskujen jäl-keen Ranska yllätti vetoamal-la EU:n Lissabonin sopimuk-sen yhteisen avunannon pykä-lään (TEU § 47.2). Suomessa tämä johti pohdintoihin EU:n Mali-koulutusoperaation tai jon-kin muun operaation vahventa-miseen (vapauttamaan ranska-laisjoukkoja) sekä nosti aseellis-ta avunantoa koskevan lakipäi-vityksemme valokeilaan.

Ranskan menettely on he-rättänyt kysymyksen, olisivatko liittoutumattomat Ruotsi ja Suo-mi sidottavissa mahdollisiin Itä-meren ja Arktisen alueen kon-flikteihin, vaikka maat eivät oli-sikaan alun perin konfliktin osa-puolia? Ainakin avunannosta kieltäytyminen saattaisi osoit-tautua perin vaikeaksi palaksi, ja päätös olisi suuntaan tai toi-seen leirin valinta.

EU on kehittänyt pitkään kokonaisvaltaista kriisinhallin-taansa, mikä kattaa niin dip-lomaattiset, budjetääriset, hu-

Natotus – entäs EU-hurmotus?

3Rannikon Puolustaja 2 | 2016

8 Ilmaston muutokset Arktiksella Timo Vihma

12 Arktisen alueen kokonaisvaltainen muutos Timo Koivurova

14 Kylmä sota Pohjolassa Pekka Visuri

18 Venäjä Arktiksella: Epävarmuus maan arktisen

politiikan suunnasta on kasvanut Juha Käpylä ja Harri Mikkola

22 Arktisen turvallisuuden kansainvälinen yhteistyö

Geopolitiikan sinikäyrää Sakari Martimo

26 Jäätynyt yhteys maailmaan Jarkko Toivola

29 Talvimerenkulkua, talvitoimintaa vai sotataitoa talvella? Mika Raunu

34 Talvikoulutusta rannikon olosuhteissa Johan Tillander

2/2016

Teema

Suomi ja arktisuus

PuolustusvoimatTalvikoulutusta rannikon olosuhteissa.

4

TapahtumiaVuoden 1966 arktinen reserviupseerikurssi ............................... 49

Meriupseeriyhdistyksen maaliskuun jäsenilta .............................. 52

Forum Marinumin näyttelyt .................... 56KeskusteluMeritiedustelukomppania Opetuspaketti ....................................... 36

Suomen tie rauhaan 1941-45 ................. 42

VakiotPääkirjoitus ............................................ 3

Yhteinen julkaisumme ............................ 82

Tapahtumakalenteri ............................... 83

KuulumisiaRannikkoupseeriyhdistys ........................ 60

Sininen Reservi ..................................... 64

Turun Rannikkotykistökilta ...................... 65

Laivaston kilta ...................................... 66

Turun Laivastokilta ................................ 68

Suomenlinnan Rannikkotykistökilta .......... 72

Pohjanlahden Laivastokilta ..................... 76

Rannikkojääkärikilta ja Rannikkojääkäri-pataljoonan Perinneyhdistys ................... 78

KirjallisuusSuomen Joutsenen laivalehdet ................ 45

Makilo ................................................. 46

Suursaari ............................................. 48

AjankohtaistaPuheenjohtajalta ..................................... 7

In MemoriamAnts Vaadre ............................................ 6

s. 52

s. 72

Killan arKisto

leo laine

MS Kuivasaari tyrskyissä.

Kom Wikström kertoi peilisalin historiasta.


In Mem

oriam

M erivoimien Suomen –Poika Ants Vaad-re syntyi Tallinnas-

sa 6.6.1925 ja kuoli kotikaupun-gissaan Tallinnassa 29.3.2016. Monien muiden Virolaisten nuo-rukaisten tavoin hänet määrättiin vuonna 1943 palvelukseen Sak-san asevoimiin. Saksan asevoi-mat ei tuntunut kuitenkaan hä-nestä oikealta, ja niin hän kar-kasi sieltä ja liittyi Suomen me-rivoimiin 10.11.1943 taistele-maan yhteistä vihollista vastaan. Turun Laivastoasemalla saadun koulutuksen jälkeen hän palve-li mm. panssarilaiva Väinämöi-sellä, torpeedoveneillä sekä tu-kialus Tuppuralla ja muissa tek-nillisissä tukiyksiköissä. Suomen sodanajan Merivoimissa palveli Eestiläisiä vapaaehtoisia n. 400.

Kun sodan lopputulos oli

näkyvissä, palasi Ants Eestiin syyskuussa 1944 taistelemaan Viron vapaudesta palvellen Viron 20 div ja amiraali Pitkan iskuryh-mässä. Kun miehittäjä tuli siir-tyi hän metsäveljiin jatkaen tais-telua pidätykseen asti, joka ta-pahtui helmikuussa 1946. Stali-nin hallinto tuomitsi hänet 10+5 vuotta, Norliskin vankileirille Ko-min tasavaltaan. Vankileirillä hän tapasi tulevan vaimonsa, jonka kanssa hän sai jakaa loppuelä-mänsä. Takasin Tallinnan hän pääsi vuonna 1957 toimien eri-laisissa opetustehtävissä, eläk-keelle hän pääsi vuonna 1985.

Viron vapauduttua pääsi tarmokas Ants toteuttamaan aja-tuksiaan vapaasti. Hänen aloit-teestaan vuonna 1992 perustet-tiin Suomen Merivoimissa palvel-leiden vapaaehtoisten Virolaisten

kilta- Soome Mereväes teeninud Eestilaste Gild- jonka puheen-johtajana hän toimi sen lopetta-miseen asti vuonna 2006. Hän toimi myös Suomi-Poikien yhdis-tyksessä sekä Suomen Viron so-taveteraanien yhdistyksen perus-tajana sekä hallituksen jäsenenä. Lisäksi hän oli Suomen-poikien mieskuoron perustajajäsen ja ak-tiivi kuorolainen.

Antsin tarmokkuutta kuvaa hyvin myös se, että hänen myö-tävaikutuksellaan sai Suomen Merivoimat ja Laivaston Kilta paljastaa marmoritaulun Tallin-nan merimuseon seinälle, vuon-na 2004. Siihen on kirjoitet-tu Viroksi, Suomeksi ja Englan-niksi; Suomen Merivoimissa toi-sen maailmansodan aikana pal-velleiden Virolaisten kunniaksi.

Ants vieraili monesti Suo-messa Merivoimien ja Laivas-tonkiltojen tilaisuuksissa. An-sioistaan Ants Vaadre on palkit-tu mm. Suomen valkoisen ruu-sun ritarikunnan kunniamerkil-lä sekä Helsingin Laivastokillan Ansioristillä.

Ants Vaadressa jäämme kaipaamaan suurta Suomen ys-tävää, todellista Eestiläistä pat-rioottia ja sotiemme veteraania, Laivaston miestä.

Lars Eklundpuheenjohtaja

Suomenlahden Laivastokita

Suomen laivaston sotaveteraani, eestiläinen Ants Vaadre on kuollut

6

E nsinnäkin – kiitän luottamuksesta nii-tä Rannikkoupseeri-

yhdistyksen jäseniä, jotka olivat viime huhtikuussa valitsemas-sa minua yhdistyksen uudek-si puheenjohtajaksi. Kommo-dori Olavi Jantunen lähtee ul-komaan tehtäviin ja väistyi sik-si puheenjohtajan tehtävästä. Otan tehtävän vastaan mielihy-vin juuri nyt, kun olen muuten-kin palannut karkuteiltä lähem-mäksi merellisiä tehtäviä.

RT-historiaani liittyy eri teh-täviä vuodesta 1987 alkaen Is-osaaren linnakkeella, Rannik-kotykistökoululla ja Pääesikun-nassa. Vuosituhannen vaihteen jälkeen työskentelin Merivoi-mien materiaalihankkeiden pa-rissa, käynnistin upseerien tek-nistä koulutusta (TLO) MPKK:l-la sekä toimin viestialan tehtä-vissä Pääesikunnan johtamisjär-jestelmäosastolla. Puolustusmi-nisteriössä koordinoin monikan-sallista tutkimus/kokeilutoimin-taa, josta lähdin pariksi vuodek-si Yhdysvaltoihin (US JFCOM) konsepteja kehittämään. Näi-den kokemusten tukemana siir-ryin eri vaiheiden kautta lopul-ta tutkimuslaitokselle doktriini-osaston johtajaksi viime vuoden

loppuun asti. Kommodori Mar-tikaisen siirryttyä viime vuoden-vaihteessa reserviin, aloitin 2. Logistiikkarykmentin (2LOGR) komentajana Turussa. Vaikka rykmentin painopiste on yhtei-sissä ja maavoimaisiksi miel-letyissä toiminnoissa, kuuluu tuettaviin yksiköihini myös pää-osa merivoimista – mm. Ran-nikkolaivue, Rannikkoprikaati ja Uudenmaan prikaati. Jouk-ko-yksikköihini kuuluu mm. Merivoimien varikko Skinnar-vikissa (jonka muuten paikalli-set lausuvat Shinnarvik…), joten linkit rannikko- ja meripuolus-tukseen ovat työnikin puolesta vahvat. Omia joukkoja rykmen-tillä on 13 paikkakunnalla, mut-ta komentaja esikuntineen toi-mii Merivoimien esikunnan lä-histöllä Turun Heikkilässä.

Toimin aikaan hyvinkin ak-tiivisesti yhdistyksessä ja sen hallituksessa, mutta siitä asti, kun vuonna 2007 lähdin pa-riksi vuodeksi Yhdysvaltoihin, eivät tehtäväni juurikaan liitty-neet Merivoimiin tai meripuo-lustukseen. Karussa ollessani myös siteet rannikkoupseeriyh-distyksen toimintaan heikkeni-vät. Yhdistyksestä en toki kos-kaan eronnut, vaikka viiteryhmi-

kseni tässä välillä ovat ujuttau-tuneet myös viestiupseerien ja logistiikkaupseerien yhdistykset. Rannikkoupseereille tärkein si-saryhdistys on toki meriupseeri-yhdistys, jonka jäseneksi itsekin liityin vuosituhannen vaihtees-sa. Yhdistyksillämme on vahvat omat perinteensä, mutta myös erinomaiset edellytykset ja suo-ranainen velvollisuus kiinteään yhteistyöhön. Yhteistoiminnan edellytyksiä ei ainakaan vähen-nä sekään, että turkulainen kol-legani ja lähin ystäväni, Ran-nikkolaivaston tuleva komenta-ja, kommodori Erkki Mikkola toi-mii meriupseeriyhdistyksen pu-heenjohtaja.

Aurinkoista kesää kaikille Ran nikon Puolustajan lukijoille!

Hyvä RP-lehden lukija,

Auvo Viita-ahoRUY:n puheenjohtaja

Puheenjohtajalta


Havaitut muutokset

Viimeisten noin 50 vuoden aika-na ilmasto on lämmennyt Arktik-sella noin 2-3 kertaa nopeammin kuin maapallolla keskimäärin. Alailmakehän lämpeneminen on ollut erityisen voimakasta Arkti-silla merialueilla talvella (Kuva 1), mutta kesällä ilma Pohjoisen Jää-meren yllä ei ole juurikaan läm-mennyt, koska lisääntynyt läm-pöenergia on kulunut lumen ja jään sulattamiseen ja meren läm-mittämiseen. Syksyllä ja talvella lämmin ja entistä avoimempi me-ri on luovuttanut paljon lämpöä ilmakehään, mikä on näkynyt il-

man lämpötilan nousuna. Kesällä Arktiksen lämpeneminen on ollut voimakkainta Grönlannissa, Si-periassa sekä osissa Kanadaa ja ympäröiviä merialueita (Kuva 1).

Muutosten taustalla on hii-lidioksidin ja muiden kasvihuo-nekaasujen aiheuttama globaa-li lämpeneminen; voimakkaam-pi alueellinen lämpeneminen Arktiksella on seurausta monis-ta fysikaalisista mekanismeista. Ensinnäkin ilman lämpenemi-nen on aiheuttanut huomatta-vaa merijään ja lumen sulamista. Se on edelleen kiihdyttänyt läm-penemistä, koska merijää ja eri-

tyisesti lumi heijastavat suurim-man osan (jopa 85%) tulevasta auringon säteilystä takaisin ava-ruuteen, kun taas avoin meri ja paljas maanpinta imevät itseensä paljon säteilylämmitystä. Muita tekijöitä Arktiksen voimakkaam-massa lämpenemisessä ovat il-man kosteuden ja pilvien vesi-sisällön lisääntyminen (vastoin kuin matalammilla leveysasteil-la, Arktiksessa pilvet pääsääntöi-sesti lämmittävät ilmastoa) sekä lisääntynyt lämmön kuljetus me-ressä ja ilmakehässä matalam-milta leveysasteilta Arktikseen. On myös huomattava, että Arkti-

Ilmaston muutokset Arktiksella

Ilman lämpötilojen ero jaksojen 2000-2015 ja 1979-1999 välillä talvella (vasemmalla) ja kesällä (oikealla). Kuva piirretty Mainen yliopiston ClimateReanalyzer.org –sivuston avulla.

Timo VihmaTutkimusprofessori, Ilmatieteenlaitos

Teema

Suomi ja arktisuus

8

nen ilmakehä on pystysuunnassa stabiilisti kerrostunut, jolloin maa-pallon pinnalle tuleva lämpöener-gia ei pääse sekoittumaan lähes-kään yhtä paksuun ilmakerrok-seen kuin matalammilla leveys-asteilla. Niinpä sama lämpöener-gian lisäys aiheuttaa alimmissa il-makerroksissa voimakkaamman lämpötilan nousun Arktiksella kuin etelämpänä.

Merijäällä on keskeinen roo-li Arktisessa ilmastojärjestelmäs-sä. Osaltaan se liittyy edellä mai-nittuun auringonsäteilyn heijas-tuskykyyn ja osaltaan siihen, et-tä jään ja erityisesti sen päällä olevan lumen lämmönjohtokyky on erittäin huono. Niinpä meri-jää varsinkin talvella tehokkaas-ti eristää kylmän ilmakehän huo-mattavasti lämpimämmästä me-restä; pystysuuntainen lämpöti-laero jään alla olevan meriveden ja ilman välillä voi olla enimmil-lään 40°C parin metrin matkal-la. Kun jäätä sulaa, yhä enem-män lämpöä karkaa merestä il-makehään, erityisesti syksyllä ja

talvella. Arktinen merijää onkin sulanut nopeasti: jään paksuun on vähentynyt noin puoleen sii-tä mitä se oli 1980-luvun alussa ja jään syksyinen peittävyys on vähentynyt lähes puoleen (Ku-va 2). Toistaiseksi pienin jään peittävyys havaittiin syyskuus-sa 2012 (Kuva 2). Vaikka Arktis on lämmennyt talvella paljon voi-makkaammin kuin kesällä (Kuva 1), jään peittävyys ei ole vähen-tynyt talvella yhtä paljon. Syynä on se, että mantereiden rajoitta-ma Pohjoisen Jäämeren allas on niin pieni, että se yhä jäätyy leu-toinakin talvina. Niinpä lopputal-ven jääpeite on päässyt oleelli-sesti vähentymään lähinnä val-tameriin rajoittuvilla sektoreilla.

Merijään ajelehtimisnopeu-det ovat kasvaneet viime vuosi-kymmeninä, koska jää on tul-lut yhä ohuemmaksi ja mekaa-nisesti heikommaksi. Näin tiet-ty tuuli saa jään liikkumaan en-tistä nopeammin, joskin osissa Jäämerta myös tuulien voimis-tuminen on vaikuttanut asiaan.

Merenkulun kannalta kiinnosta-via mutta valitettavan huonosti tunnettuja asioita ovat mahdolli-set muutokset jään rakenteessa, vallien korkeudessa sekä vallien ja railojen esiintymisessä.

Arktisilla manneralueilla vii-me vuosikymmeninä havaituista ilmaston muutoksista huomat-tavimpia ovat olleet lumipeit-teen kiihtynyt sulaminen ja iki-roudan ohentuminen. Keväällä ja alkukesällä Arktisten manne-ralueiden lumipeite on vähenty-nyt vielä nopeammin kuin meri-jään syyskuinen peittävyys, mi-kä on osaltaan voimistanut il-man lämpötilojen kesäistä nou-sua Arktisilla maa-alueilla (Kuva 1). Myös sademäärät ovat kas-vaneet selvästi, mutta haihdun-ta manneralueilta ei ole kasva-nut yhtä paljon, mikä on johta-nut lisääntyneeseen virtaamaan erityisesti Siperian suurissa jois-sa. Lisääntynyt jokivirtaama on puolestaan vähentänyt merive-den suolaisuutta Siperian edus-talla. Sen ohella Pohjoisen Jää-

Vasemmalla Arktisen merijään syyskuisen peittävyyden kehitys jaksolla 1979-2015 ja oikealla jään ulottuvuus syyskuussa 2012 (valkoinen alue) vertailukohtana keskimääräinen tilanne vuosina 1979-2012 (punainen viiva). Lähde: National Snow and Ice Data Center, Boulder, Colorado, USA.

Suomi ja arktisuus


meren tilaan on viime vuosi-kymmeninä vaikuttanut lisään-tynyt lämmön kuljetus merivir-tojen mukana sekä Atlantilta et-tä Tyyneltä Valtamereltä. Läm-mön kuljetus Atlantilta vaikut-taa voimakkaasti merijään reu-nan sijaintiin Barentsin merellä, mutta Jäämeren keski- ja länsi-osissa lämmin ja suolainen At-lantin vesi painuu syvemmäl-le eikä pääse suoraan vaikutta-maan merijäähän. Tyyneltä Val-tamereltä virtaa selvästi vähem-män vettä ja lämpöä Arktikseen, mutta ne vesimassat eivät ole yhtä suolaisia kuin Atlantin vesi, ja jäävät siten lähemmäs pintaa, merijään tuntumaan, ja ovat sik-si vaikuttaneet jään sulamiseen.

Dramaattinen muutos Ark-tiksella on ollut Grönlannin man-nerjäätikön kiihtyvä sulaminen. Jäätikkö sulaa sekä pinnalta et-tä pohjasta käsin. Pintasulami-nen on ulottunut lämpimimpinä kesinä käytännössä koko Grön-lannin alueelle, kun taas poh-

jasulaminen rajoittuu hyvin pie-nille alueille, eli vuonoihin joihin mannerjäätikkö virtaa.

Tuleva ilmasto Arktiksella

Tietämys tulevasta ilmastosta perustuu ilmastomalleihin, joil-la tehdään simulointeja lukui-sissa tutkimuslaitoksissa neljäs-sä maanosassa käyttäen muuta-mia yhteisesti sovittuja emissios-kenaarioita kasvihuonekaasuille. Malleilla saatujen tulosten yhtei-siin piirteisiin kuuluvat seuraavat: (1) Arktis tulee ainakin lähimmän sadan vuoden aikana lämpene-mään voimakkaasti; talvella Ark-tiksen lämpeneminen tulee ole-maan selvästi nopeampaa kuin maapallolla keskimäärin, (2) me-rijään peittävyys ja paksuus tu-levat edelleen nopeasti pienene-mään, ja (3) Grönlannin man-nerjäätikkö tulee pienenemään, ja (4) ikirouta-alueet tulevat su-pistumaan ja routakerros ohe-nemaan. Eri ilmastomallien tu-losten välinen hajonta on Arktik-

sessa kuitenkin selvästi suurempi kuin maapallolla keskimäärin, eli ilmastonmuutoksen kvantitatiivi-set arviot ovat huomattavan epä-tarkkoja Arktikselle. Tämä johtuu siitä että Arktisessa ilmastojärjes-telmässä on komponentteja joi-den mallintaminen on erityisen haasteellista. Niinpä ei voida luo-tettavasti ennakoida esimerkiksi vuotta jolloin Pohjoinen Jäämeri kokonaan vapautuu jäästä kesäl-lä; arviot vaihtelevat välillä 2020 – 2070. On myös huomattava että ilmaston luonnollinen vaih-telu on läsnä tulevaisuudessakin. Siihen vaikuttavat lukuisat tekijät kuten tulivuorten purkaukset, au-ringon aktiivisuus, ja valtamerten hitaat värähtelyt vuosikymmeni-en aikaskaalassa. Siksi väistämä-tön lämpeneminen ei tule etene-mään lineaarisesti, vaan välil-lä tullaan kokemaan myös kyl-mempiä vuosia ja ehkä pitem-piäkin jaksoja.

Grönlannin mannerjäätikön pohjasulaminen saattaa tehdä

Suomi ja arktisuus

AVUNPYYNTÖ

R annikkoupseeriyhdistys on käynnis-tänyt kirjahankeen, jonka tavoittee-na on vuonna 2018 julkaista teos,

joka käsittelee rannikkotykistön liittämistä me-rivoimiin vuonna 1998 ja siihen liittyvää ke-hitystä vuoteen 2018 saakka. Teoksessa kä-sitellään myös vuoteen 1998 liittämiseen vä-littömästi liittyviä aikaisempia tekijöitä eri ran-nikkotykistöjoukko-osastoissa.

Teosta varten RUY pyytää lukijoilta lai-naksi aiheeseen liittyviä valokuvia sekä mah-dollista muuta aineistoa kuten lehti-leikkeitä, omia muistiinpanoja ja muita kirjoituksia. Va-

lokuvia pyydetään lähettämään allekirjoitta-neelle, hankkeen kuva-toimittajalle, joko skan-nattuina noin kokoon 10 x 15 cm ja 300 dpi:n (pistettä tuumalle) tarkkuudella, tai paperiku-vina. Muusta lainamateriaalista pyydetään ot-tamaan yhteyttä ennen lähettämistä. Mate-riaali palautetaan halutessa lainaajalle. Mu-kaan pyydetään liittämään kirjallinen ilmoitus siitä, että materiaalia saa käyttää RUY:n vuo-den 2018 kirja-hankkeeseen.

Ove EnqvistHevoshaantie 9 D 6, 01200 VANTAA

040 5524136, [email protected]

10

jäätikön epävakaaksi ja voimak-kaasti kiihdyttää sen virtausnope-utta mereen. Grönlannin manner-jäätikkö on noin tuhat kertaa pak-sumpi kuin Arktinen merijää, ja siksi se reagoi ilmastonmuutok-seen huomattavasti hitaammin kuin merijää. Mannerjäätikön täy-dellinen sulaminen nostaisi me-renpintaa noin 7 m. Suuren jää-massan sulaminen kuitenkin vai-kuttaisi Maan vetovoiman suun-taan, ja siksi merenpinta nousi-si etenkin tropiikissa ja eteläisellä pallonpuoliskolla. Pohjoisten me-rien pinnankorkeuden kannalta dramaattisin uhkakuva on Etelä-mantereen mannerjäätikön mah-dollisesti epävakaiden länsiosien huomattava sulaminen.

Muutoksien vaikutuksista

Arktiksen lämpenemisellä ja sii-hen liittyvällä lumen, merijään, mannerjäätiköiden, ja ikiroudan sulamisella on jo ollut ja tulee

olemaan vaikutuksia ihmisen toiminnoille. Arktisilla merialueil-la vaikutukset kohdistuvat konk-reettisimmin merenkulkuun, öl-jyn ja kaasun poraukseen, ka-lastukseen, ja turismiin. Arktisil-la maa-alueilla vaikutukset puo-lestaan liittyvät mm. rakentami-seen ja liikenneyhteyksiin alueil-la mistä ikirouta sulaa, rannikon eroosioon, vesivaroihin, perin-teisten elinkeinojen harjoittami-seen, sekä öljy- ja kaasuteolli-suuteen. Luonnollisesti myös sotilaallisen toiminnan olosuh-teet muuttuvat sekä maalla että merellä. On myös suureita, ku-ten alapilvien ja sumun esiinty-minen, joiden mahdolliset muu-tokset vaikuttaisivat lentotoimin-taan, mutta ilmastomallien tu-lokset ovat ristiriitaisia, ja lisää tutkimusta tarvitaan.

Runsaasti mielenkiintoa on saanut osakseen kysymys siitä, vaikuttavatko muutokset Akrtik-

sella säähän ja ilmastoon keski-leveysasteilla. Kysymyksen tekee vaikeaksi ilmakehän virtausjärjes-telmän kaoottisuus ja monien vai-kuttavien tekijöiden samanaikai-nen läsnäolo. Keskileveysastei-den sää ei koskaan riipu pelkäs-tään Arktiksesta vaan vähintään yhtä paljon valtamerten ja ilma-kehän olosuhteista matalammilla leveysasteilla. Ilmakehän virtaus-ten kaoottisuus puolestaan ilme-nee mm. siten, että tietty ulkoi-nen pakote (esim. muutos me-rijään peittävyydessä) aiheuttaa eri säätilanteissa erilaisia vaiku-tuksia. Vallitsevan käsityksen mu-kaan Arktiksen muutosten vaiku-tukset ovat olleet suurimmat Aa-siassa talvella, jolloin merijään vähentyminen on suosinut kor-keapainetilanteita ja kylmänpur-kauksia mantereella. Meillä Poh-jois-Euroopassa puolestaan Poh-jois-Atlantin vaikutus tyypillisesti dominoi Arktikseen nähden.

Ilmastomallien keskimäärin ennustama lämpötilan muutos Arktiksessa jaksolla 2081-2100 vuosien 1986-2005 ilmastoon verrattuna. Esitetyt tulokset perustuvat keskisuureen kasvihuonekaasujen emissioskenaarioon (RCP 4.5). Lähde IPCC:n viides arviointiraportti, 2013.

Suomi ja arktisuus


N ämä keskeiset muu-tosvoimat ovat läs-nä arktisen alueen

eri osissa eri painotuksin. Vaik-ka puhummekin alueesta ikään kuin yhtenä alueena, on selvää, että arktinen alue on hyvin he-terogeeninen kokonaisuus. Joil-lain alueilla merialue on vie-lä vankasti jään peitossa suu-ren osan vuotta, kun taas toisil-la alueilla jäätä ei ole edes talvi-aikana. Kansallinen ja paikalli-nen politiikka monesti vaikuttaa myös siihen, miten tietty alue lo-pulta kehittyy.

Arktisen alueen koko-naisvaltaista muutosta leimaa siis ensinnäkin se, että aluetta muuttavat samat voimat, jotka muuttavat koko planeettaam-me. Arktisella alueella näiden muutosvoimien vaikutus on jä-reä. Koska alue kiinnostaa mo-nia talouden toimijoita luon-nonvarojensa takia, globaalit ja kansalliset yritykset hyödyntä-vät jo nyt alueen resursseja, joi-

den hinta määräytyy globaaleil-la markkinoilla.

Alueen muutos toteutuu suuren epävarmuuden vallites-sa. Emme tiedä, pystyykö ihmis-kunta Pariisinkaan sopimuksella hidastamaan ilmastonmuutosta. Jo nykyisellä määrällä kasvihuo-nekaasupäästöjä ilmakehässä arktinen alue tulee muuttumaan tulevina vuosina valtavasti. Tämä ja monet muut muutokset vaati-vat valtavasti sopeutumiskykyä alueen paikallisilta ihmisiltä ja al-kuperäiskansoilta. Dramaattisia-kin esimerkkejä on. Shishmare-fin rantakylä Alaskassa joudu-taan siirtämään, koska aluet-ta eroosiota aiheuttavilta meren aalloilta suojaava jääpeite hävisi ja koversi kylän maaperän ole-mattomiin.

Globalisaatio eri muodois-saan aiheuttaa alueella sekä päänvaivaa että uusia mah-dollisuuksia. Globaali kommu-nikaatiovallankumous haastaa alkuperäiskansojen omaleimai-

set kulttuurit. Kännykät ja in-ternet ovat koettua todellisuut-ta myös Arktiksessa. Ne tuovat teknologisten vempainten kaut-ta globaalit kulttuuriset vaikut-teet osaksi alkuperäiskansojen arkipäivää. Toisaalta, uusi uljas maailma tarjoaa syrjäseutujen asukkaille myös mahdollisuuk-sia. Lääkäri voi esimerkiksi hoi-taa sinua etäyhteyden kautta.

Emme myöskään tiedä, mi-ten arktista aluetta tullaan talou-dellisesti hyödyntämään. Vain muutama vuosi sitten öljy-yh-tiöt ryntäsivät alueelle, kun Yh-dysvaltain geologinen tutkimus-laitos 2008 arvioi, että alueella on 13 % löytämättömistä öljy-varoista ja 30 % kaasuvaroista. Öljyn hinta oli korkealla ja aja-teltiin, että öljyä on maailmas-sa vain rajallisesti. Nyt suuri osa öljy-yhtiöistä pyrkii selviämään halvan öljyn maailmassa, jos-sa vesisärötyksen eli hydrauli-sen murtamisteknologian kehi-tyksen takia tiedämme, että öl-

Arktisen alueen kokonaisvaltainen muutosArktisella alueella on menossa kokonaisvaltainen alueen muuttuminen. Suuren luo-

kan muutosvoimia ovat globalisaatio ja ilmastonmuutos. Erityisesti talouden globali-

saatio on muuttanut aluetta jo pitkään. Ilmastonmuutos on konkretisoitunut alueella

paljon aiemmin kuin muualla ja on kaksi kertaa intensiivisempää. Konkreettisin esi-

merkki tästä on Arktisen jäämeren jääpeitteen kapeneminen ja oheneminen.

Timo KoivurovaTutkimusprofessori, johtaja, Arktinen keskus, Lapin yliopisto

Teema

Suomi ja arktisuus

12

jyä ja kaasua riittää.Paljon huomiota keräsivät

myös lyhyet aikaa säästävät ark-tiset merireitit, jotka oli nyt vih-doinkin tarkoitus ottaa käyttöön merijään sulaessa. Koska suurin osa maailman kaupan tuotteista liikkuu meriteitse, on selvää, et-tä nopeammat merireitit herät-tivät taloudellisten toimijoiden ja poliittisten päättäjien mielen-kiinnon. Valtameriä yhdistävät kaupallisesti tärkeät merireitit herättivät valtavasti huomiota, mutta tähän mennessä niitä on käytetty varsin vähän. Olosuh-teet ovat kaupalliselle merenku-lulle monella tavalla ongelmal-liset ja ne ovat auki vielä vain osan aikaa vuodesta.

Ilmastonmuutos tulee toden-näköisesti avaamaan alueen pa-remmin taloudelliselle toiminnal-le, mutta on epäselvää, millä ai-kavälillä. Tämänhetkinen talou-dellinen keskustelu on ohjautunut varmoihin kohteisiin, houkuttele-

maan enemmän turisteja katso-maan revontulia, lunta tai joulu-pukkia tai muuntamaan kasvavia puuvarantoja biopolttoaineeksi.

Voisi ajatella, että syrjäinen kolkka luonnonvaroineen ja vä-hine ihmisineen ei pysty paljon hanttiin pistämään, kun mones-ti globaalit taloudelliset toimijat haluavat hyödyntää alueen luon-nonvarat. Alueen luonto on elin-kirjoltaan köyhänä mahdollisim-man haavoittuva suuren mitta-kaavan taloudelliselle toiminnal-le, eivätkä alueen taloudet mo-nesti tarjoa montaa elinkeinoa ihmisten jatkaa eloaan alueella.

Tämän takia on mielenkiin-toista, että arktinen alue on mo-nella tapaa järjestäytynyt. Eri-laisia rajoja ylittävää yhteistyötä harjoitetaan koulutuksessa, al-kuperäiskansojen kesken tai ta-loudellisten toimijoiden kesken. Myös Arktisen alueen valtiot ja muut toimijat ovat pystyneet eri kokoonpanoissa luomaan oi-

keudellista ja muuta säännös-töä, jolla alueen luonnonvaro-ja pystytään ainakin potentiaa-lisesti käyttämään kestävästi. Merenkulkusäännöstöä on laa-dittu kansainvälisessä meren-kulkujärjestössä IMO:ssa, pe-lastus- ja öljyntorjuntasopimus saatiin hyväksyttyä kahdeksan arktisen valtion yhteistyöfooru-missa Arktisessa neuvostossa 2011 ja 2013 (Suomesta on tulossa neuvoston puheenjoh-taja keväällä 2017). Jopa ark-tista kalastussopimusta ollaan pohtimassa, vaikka keskisel-lä Arktisella jäämerellä ei vie-lä kaupallisesti hyödynnettäviä kalakantoja ole. Mielenkiintoista ja Suomen kannalta tärkeää on, että Venäjä on mukana kaikissa näissä yhteistyö- ja sääntelyp-rosesseissa. Vaikka vastakkain-asettelu Arktisen neuvoston jä-senvaltioiden välillä on yleisesti todellisuutta, se ei näy tällä het-kellä Arktisella alueella.

Suomi ja arktisuus

Meidät löydät myös Facebookista!

VENEILYKARTATHaluamaltasi alueelta

MERIKARTATKauden uutuussarjat M (3/2016) ja A (5/2016)

NAVIGOINTIOHJELMATLoisto Mobiili, Loisto Windows PC sekä ammattilaisen Iso Loisto

Lisätietoja: LOISTONAVIGOINTI.FILisätietoja:Lisätietoja: LOISTONAVIGOINTI.FI

Androidille ja iOS:lle

Mukana

Suomen

maasto-

kartat!

Palveluksessanne maalla ja merellä

Navigointi-, ja merenkulkulaitteet

•Kommunikointilaitteet

•Erikoiselektroniikkalaitteet

puolustusvoimille•

Säiliömittauslaitteet ja lastausvarret teollisuudelle

AT-Marine Oy

www.atmarine.fi

rannikonp1-4-2015-atmarine.indd 1 17.11.2014,47 10.0813Rannikon Puolustaja 2 | 2016

K ylmän sodan vastak-kainasettelun laaje-neminen pohjoisil-

le alueille aiheutui ensi sijassa ydinasestrategiaan liittyvistä toi-minnoista. Pohjoinen jäämeri ja Skandinavia olivat Yhdysvalloil-le tärkeitä pommikoneiden yli-lentoalueita 1950-luvun puoli-välistä noin kymmenen vuoden ajan. Sen jälkeen pohjoisia me-rialueita käytettiin ohjussukel-lusveneiden tukialueina.

Suomi jäi blokkien väliin

Maailmansodan päätyttyä Suo-men osalta aselepoon ja väli-rauhaan syksyllä 1944 liittou-tuneet toimivat vielä tiiviisti yh-teisymmärryksessä. Sen mukai-sesti Suomi jätettiin Neuvosto-liiton vaikutuspiiriin mutta toi-saalta sivuun suurvaltapolitiikan painopisteistä. Mannerheimin ja Paasikiven keskenään muotoile-ma uusin turvallisuuspolitiikka, myöhemmin Paasikiven linjana tunnettu suuntaus, vähitellen va-kautti Suomen asemaa. Blokki-

jaon kiristyessä vuosina 1947-1948 Suomi jäi muodostuvan itäblokin ulkopuolelle, vaikka yya-sopimuksella Suomi sitoutui puolustamaan aluettaan ja estä-mään sen käytön hyökkäyksiin Neuvostoliittoa vastaan.

Kylmän sodan asetelmi-en vakiinnuttua 1950-luvun puolivälissä Suomi tunnustet-tiin jo puolueettomaksi maaksi, ja osoituksena tilanteen vakiin-tumisesta Neuvostoliitto palautti

Porkkalan tukikohta-alueen vuo-den 1956 alussa. Suomen ase-ma oli siis jo parantunut ratkai-sevasti syksyyn 1944 verrattu-na. Samalla kuitenkin suurvalto-jen ydinasekilpavarustelu tuot-ti Suomelle uusia uhkia. Toinen ongelma oli Pohjois-Suomen asema sotilasliittojen välialuee-na. Sinne oli siirrettävä eteläs-tä joukkoja estämään kriisitilan-teessa läpikulkua. Lapin puolus-tuksen vahventamiseksi perus-

Pekka VisuriValtiotieteen tohtori, eversti (evp)

Teema

Pohjois-Atlantin liiton perustamisen aikainen läntinen uhkakuva.

Kylmä sota PohjolassaToisessa maailmansodassa Saksaa ja Japania vastaan taistelleet liittoutuneet riitaan-

tuivat vuoden 1947 kuluessa, ja alkoi ns. kylmän sodan aika. Aluksi konflikti koski eri-

tyisesti Saksan ja muunkin Keski-Euroopan hallintaa, mutta muutaman vuoden ku-

luessa kiistat levisivät jo laajemmalle. Aseita käytettiin lähinnä Aasiassa, erityisesti

Korean ja Vietnamin sodissa, mutta myös Euroopassa koettiin ajoittain vakavia kriise-

jä. Suurvallat varoivat kuitenkin joutumasta suoranaisesti sotaan keskenään.

PeKKa visuri, totaalisesta sodasta Kriisinhallintaan (1989).

Suomi ja arktisuus

14

tettiin 1960-luvulla Sodankylän ja Rovaniemen varuskunnat.

Suomen puolustusta ra-kennettiin alueellisen puolus-tuksen periaatteella, jolloin voi-tiin pitää koko maan kattavaa hyvää taisteluvalmiutta ja ky-kyä laajojen reservien liikekan-nallepanoon. Sodan ajan jouk-kojen kokoonpanoissa oli vuon-na 1972 yli puoli miljoonaa so-tilasta, joista 250 000 kuului paremmin varustettuihin suoja-joukkoihin. Taistelupanssarivau-nuja oli 120 ja uusia kenttätyk-kejä 350. Panssarintorjuntaa oli kehitetty voimakkaasti, joten joukoille voitiin jakaa uusia ke-vyitä sinkoja noin 10 000 ja ras-kaita sinkoja 800. Lisäksi puo-lustuksen tukena oli varastois-sa yli 300 000 panssarimiinaa.

Pohjoisten alueiden merki-tys ydinasestrategiassa kasvoi 1960-luvun alussa, kun Yhdys-valtojen pommikoneiden lentorei-tit kulkivat Skandinavian yli Ve-näjällä olleisiin kohteisiin. Siihen liittyi jo rauhan aikana tieduste-lukoneiden lennot, joilla oli suuri merkitys, ennen kuin tiedustelu-satelliitit vähitellen korvasivat ne. Suomen ongelmana oli, että pie-nen maan voimavaroilla oli mah-dotonta rakentaa ilmapuolustus-ta, joka olisi estänyt lennot suu-rissa korkeuksissa. Suomi oli kui-tenkin sitoutunut alueensa puo-lustamiseen, joten asialle oli pak-ko tehdä jotain. Neuvostoliitosta hankittiin torjuntahävittäjiä ja län-simaista tehokasta tutkakalustoa, jolloin ilmatilan valvonta- ja alue-loukkausten torjuntakyky saatiin tyydyttävälle tasolle 1960-luvun puoliväliin mennessä.

Rannikon puolustusta tehostettiin

Suomen asema helpottui, kun suurvallat 1960-luvun puolivälis-sä siirsivät ydinaseidensa iskuvoi-maa pommikoneista mannerten-välisiin ohjuksiin. Niiden torjunta oli teknisesti mahdotonta, joten Suomeltakaan sitä ei voitu vaatia.

Porkkalan palautuksen myö-tä vuodesta 1956 alkaen tu-li myös meripuolustus tärkeäk-si. Suomen oli vastattava alue-vesiensä valvonnasta ja rannikon puolustamisesta. Siksi ryhdyt-tiin aluksi kohentamaan merival-vontaa ja rannikkotykistöä. Myös merivoimien aluskalusto parani 1960-luvun kuluessa. Kylmän sodan aikana rannikkotykistö kuului maavoimiin, koska pidet-tiin tärkeänä, että maihinnousu-jen torjunta olisi alusta alkaen yh-

Sotilasliitot muodostuivat 1950-luvun puolivälissä: lännessä NATO ja idässä Varsovan liitto.

Pohjoiset merialueet kylmän sodan näyttämönä. Karttakuva Pohjois-Amerikan ilmapuolustuksesta, jota vastassa oli laaja Neuvostoliiton rintama. Naton SOSUS-järjestelmä Huippuvuorten, Grönlannin ja Islannin tasalla oli rakennettu Kuolasta Atlantille pyrkivien sukel-lusveneiden liikkeiden valvontaan ja pysäyttämiseen.

WiKiPedia

Suomi ja arktisuus


tenäisen johdon vastuulla. Ran-nikkopuolustus toimi alueellisen puolustuksen puitteissa sotilas-läänien alaisena. Laivasto sen si-jaan oli ylijohdon komennossa ja vastasi merialueiden valvonnas-ta ja alueloukkausten torjunnasta.

Tshekkoslovakian miehitys elokuussa 1968 heijastui Suo-meenkin siten, että alettiin kiin-nittää huomiota yllätyshyökkäys-ten torjuntaan. Satamien ja len-tokenttien nopeaa sulkemista val-misteltiin, ja satamiin johtavien laivaväylien sulkemiseksi raken-nettiin aluksi kevyitä (100 milli-metrin) ja myöhemmin myös ras-kaita (130 millimetrin) tornitykki-pattereita. Tärkeimpien rannikko-linnakkeiden taisteluvalmiutta yl-läpidettiin jatkuvasti. Yleisarvio-

Neuvostoliiton uhkakuva Pohjois-Euroopassa 1970- ja 1980-luvuilla pai-nottui ilma- ja meristrategiaan.

Kylmän sodan päätös: Eurooppa geostrategisesti nähtynä vuonna 1991.

na voidaan sanoa, että Suomen rannikkopuolustuksen taisteluky-ky kylmän sodan loppuaikoina oli erittäin hyvä.

Uusi kylmän sodan kausi 1980-luvulla

Itämeri oli kylmän sodan ai-kaan lähinnä Neuvostoliiton ja Varsovan liiton hallitsema. Na-ton puolustusta Itämeren suul-la (BALTAP) oli kuitenkin vah-vistettu siinä määrin, että Varso-van liiton laivastovoimilla ei ol-lut mahdollisuuksia työntyä sitä kautta Atlantille. Myös Ruotsin puolustuksen painopiste oli ete-lässä Tanskan suunnalla, ja se arvioitiin varsin vahvaksi.

Ruotsin pitkät rannikot oli-vat 1980-luvulla turvallisuus-poliittisen mielenkiinnon koh-teina, kun sieltä saatiin useita sukellusvenehavaintoja. Niistä

PeKKa visuri, maailman muutos ja suomi (2011)

Suomi ja arktisuus

16

Pohjois-Euroopan strategiset painopisteet 1980-luvulla.

tuli Ruotsin meripuolustuksel-le myös vakava uskottavuuson-gelma, sillä yhä kiistellään siitä, kuinka todellisia havainnot oli-vat ja mistä maasta milloinkin sukellusveneet olivat peräisin.

Koko kylmän sodan ajan Ruotsi määritti itsensä turvalli-suuspoliittisesti liittoutumatto-maksi ja ylläpiti vahvaa itsenäistä puolustuskykyä, jota tuki laaja so-tatarviketeollisuus. Vielä 1980-lu-vun lopulla Ruotsin sodanajan joukoissa oli 700 000 sotilasta. Maavoimilla oli 4 panssariprikaa-tia, yksi mekanisoitu prikaati ja 24 jalkaväkiprikaatia. Taistelupanssa-rivanuja oli 450, ilmavoimilla 440 hävittäjä- tai rynnäkkökonetta se-kä merivoimilla 14 sukellusvenet-tä ja 40 ohjus- tai torpedovenet-tä. Lisäksi oli toiminnassa lukuisia rannikkolinnakkeita.

Kylmän sodan päättyes-sä Itämeren alueen asevoimia alettiin supistaa voimakkaas-ti, samalla kun Neuvostoliiton voimat vetäytyivät sieltä itään. Vielä vuonna 1991 Neuvostolii-ton Itämeren laivastolla oli noin 40 sukellusvenettä, 5 risteili-jää, 5 hävittäjää, 29 fregattia ja noin 300 pientä alusta. Muu-toksen suuruutta kuva se, että Lontoon strategisen instituutin (IISS) vuosikirjan 2016 mukaan Venäjän Itämeren laivastossa on jäljellä enää 1 sukellusvene sekä 8 hävittäjää tai fregattia.

Pohjoinen jäämeri oli 1980-luvulla suurvaltojen tär-keä meristrateginen painopis-tesuunta. Neuvostoliiton Poh-joisessa laivastossa oli noin 150 sukellusvenettä, joista 40 oli suuria strategisten ohjusten

laukaisualustoja, 11 risteilijää ja 60 hävittäjää tai fregattia. Niil-lä oli tukenaan myös vahvat il-mavoimat. Yhdysvallat oli kehit-tänyt ”uuden laivastostrategian” puitteissa hyökkäyskykyä Muur-mannin rannikon satamiin ja oh-jussukellusveneiden tukialueille. Toisaalta Yhdysvallat ja sen Na-to-liittolaiset pyrkivät estämään Neuvostoliiton sukellusvenei-den pääsyn Islannin – Norjan väliseltä alueelta Atlantille. Nor-ja oli silloin kiinteä osa Naton sotilaallista järjestelmää, lähin-nä Yhdysvaltojen apuvoimana.

Kylmän sodan päätyttyä myös Jäämeren sotavoimia su-pistettiin voimakkaasti ja tuki-kohtia lakkautettiin. Pohjoiset merialueet tulivat lähinnä talo-udellisen hyödyntämisen ja yh-teistyön alueiksi. Tästä esimerk-kinä oli pitkään jatkuneen Nor-jan ja Venäjän merirajakiistan päättyminen sopimukseen.

Kirjoitus perustuu lähinnä teokseen Pekka Visuri, Idän ja lännen välissä – puolustuspoli-tiikka presidentti Kekkosen kau-della (Fenix 2010).

PeKKa visuri, totaalisesta sodasta Kriisinhallintaan (1989).

Suomi ja arktisuus


V enäjä tarvitsee arkti-sella alueella vakaata toimintaympäristöä ja

kansainvälistä yhteistyötä, jotta se kykenisi täyttämään aluee-seen liittyvät taloudelliset intres-sinsä. Erityisesti tämän vuoksi Venäjä on ollut viimeisen vuosi-kymmenen aikana pääsääntöi-sesti yhteistyöhaluinen arktinen toimija. Venäjän arktisen alueen pyrkimykset ovat kuitenkin vii-me aikoina kohdanneet merkit-täviä haasteita. Epäsuotuisan globaalin energiamarkkinatilan-teen, maan heikon taloudellisen tilanteen ja länsimaiden asetta-mien sanktioiden vuoksi maan Jäämeren energiaprojekteihin ja kuljetusinfrastruktuuriin liittyvät haaveet näyttävät jäävän toteu-tumatta ainakin toistaiseksi. Tä-

män seurauksena Venäjän ark-tista politiikkaa on turvallistettu, ja se näkee arktiset kysymykset yhä enemmän kansallisen tur-vallisuuden näkökulmasta.

Arktisen politiikan keskittyminen

Turvallistamiskehitystä vauhdit-taa arktisen politiikan voimakas keskittäminen Venäjän päätök-senteossa. Siinä missä Venäjän poliittinen järjestelmä perustuu epävirallisille valtaverkostoille, myös maan arktinen politiikka on muutaman vaikutusvaltaisen ja presidentti Putinia lähellä ole-van henkilön käsissä. Toimijoi-den omien intressien mukaisen politiikan toteuttaminen vaatii käytännössä läheistä suhdetta maan johtoon.

Vallan keskittämistä ilmen-tää Venäjän arktisen komission perustaminen. Sen johdossa on kansallismielisistä lausunnois-taan tunnettu varapääministe-ri Dmitri Rogozin, ja komission tehtävänkuva liittyy laaja-alai-sesti Venäjän arktisen politii-kan suunnitteluun, koordinoin-tiin ja toteutukseen. Komissio koordinoi neljän avainasemas-sa olevan ministeriön sekä fe-deraation turvallisuusneuvostos-sa tehtävää arktista työtä, ja ko-mission perustaminen merkitsi myös Venäjän aluekehitysminis-teriön lakkauttamista.

Uuden hallintorakenteen perustaminen nopeuttaa päätök-sentekoa ja keskittää valtaa yhä pienemmän, voimaministeriöis-tä ja turvallisuuspalvelu FSB:stä

Venäjä Arktiksella:

Epävarmuus maan arktisen politiikan suunnasta on kasvanut

Juha Käpylä ja Harri MikkolaJuha Käpylä, vanhempi tutkija, Ulkopoliittinen instituutti

Harri Mikkola, vanhempi tutkija, Ulkopoliittinen instituutti

Teema

Arktisella alueella on Venäjälle keskeisen tärkeä merkitys. Sillä on alueella huo-

mattavia intressejä talouden, turvallisuuden ja kansainvälisen yhteistyön suhteen.

Arktisen historiansa, tulevaisuuteen suuntautuvien kunnianhimoisten suunnitel-

miensa sekä maantieteellisen asemansa vuoksi Venäjä on arktisista toimijoista kaik-

kein merkittävin. Venäjä on kirjannut Arktiksen kasvavan merkityksen keskeisiin stra-

tegia-asiakirjoihinsa, joissa alue nähdään strategisena tulevaisuuden resurssivaran-

tona sekä laajan siviili- ja sotilaskehityksen kohteena.

Suomi ja arktisuus

18

nousseiden silovikkien muodos-taman piirin käsiin. Myös Venä-jän maantieteellisen seuran roo-li maan arktisen politiikan muo-dostamisessa on korostunut vii-me aikoina. Seura yhdistää kes-keisiä viiteryhmiä ja toimii yhä vahvemmin arktisen politiikan epämuodollisena keskusteluker-hona. Seuran puheenjohtaja on puolustusministeri Sergei Šoigu ja sen hallintoneuvostoa johtaa presidentti Putin.

Arktiksen taloushaaveet kaatuvat?

Venäjän taloudelliset intressit arktisella alueella ovat erittäin mittavat. Viidennes maan brut-tokansantuotteesta syntyy na-papiirin pohjoispuolella, ja 95 prosenttia sen maakaasureser-veistä sekä 75 prosenttia öljy-reserveistä sijaitsee arktisella tai subarktisella alueella. Venäjää työntää kohti arktisia varantoja Länsi-Siperian energianlähtei-den hiljalleen etenevä hupene-minen. Venäjän tavoitteena on tehdä arktisesta alueesta stra-tegisesti keskeinen resurssiaitta vuoteen 2020 mennessä.

Arktiset energiaprojek-tit ovat viime aikoina keskitty-neet onshore-projekteihin kes-keisillä alueilla kuten Jamalin niemimaalla, sekä aluillaan ole-viin offshore-projekteihin Venä-jän Jäämeren mannerjalustal-la. Monimutkaiset offshore-pro-jektit ovat tyypillisesti olleet ve-näläisten ja länsimaisten yritys-ten yhteisprojekteja. Venäjä tar-vitsee kumppanuutta lännen kanssa saadakseen investoin-teja sekä teknologista tietotaitoa

arktisiin projekteihinsa. Nyttem-min tämä yhteistyö on sekä ra-hoituksen että teknologian osal-ta päätynyt lännen Venäjää koh-taan asettaman pakoteregiimin alaiseksi, mikä tekee kehityspro-jektien jatkamisesta käytännös-sä katsoen mahdotonta.

Pakotepolitiikka karsii ra-hoituksen lähteitä ja estää tek-nologian siirtoja toistaiseksi, mutta voimakkaampi taustateki-jä on energian hinta. Sen pitäisi olla merkittävästi nykyistä kor-keammalla tasolla, jotta energia-projektit olisivat kannattavia. Sii-nä missä Lähi-idässä öljyä voi-daan tuottaa jopa viiden dollarin barrelihintaan, tuotantokustan-nusten Venäjän arktisissa pro-jekteissa on arvioitu olevan jo-pa 100 dollaria barrelilta.

Energian nykyisillä hin-noilla etenkin offshore-projek-tit ovat taloudellisesti toteutta-miskelvottomia ja kalliit koepo-raukset on keskeytetty. Vaikka offshore-projektit on laajasti lai-tettu jäihin niin Venäjällä kuin muissakin arktisissa maissa, on kuitenkin mahdollista että osa projekteista jatkuu Venä-jällä vain voittojen kahminnan vuoksi: Venäjän järjestelmäs-sä on tyypillistä toteuttaa infra-struktuuriprojekteja niiden tie-tyille toimijoille tuottamien talo-udellisten etujen vuoksi, ei sen takia että projekti koskaan vält-

tämättä valmistuisi.Taloushaaveiden kaatumi-

seen vaikuttavat myös kotimai-set kehityskulut. Arktiset projek-tit vaativat merkittäviä etukätei-siä riskisijoituksia. Samalla ark-tiset mega-projektit ovat kestol-taan pitkiä: öljy- tai maakaasu-kentän löytämisestä varsinai-seen tuotantovaiheeseen aikaa voi kulua jopa vuosikymmeniä, missä ajassa maailmanmarkki-noiden ja energiatalouden nä-kymät ehtivät muuttua moneen otteeseen. Venäläiset energiayh-tiöt välttelevät yleisesti riskipro-jekteja, ja nykyisessä heikossa taloustilanteessa ne suhtautuvat tällaisiin korkean riskin ja pitkän keston investointeihin vielä ai-empaakin nihkeämmin.

Kaiken lisäksi arktisten pro-jektien ja arktisen politiikan kes-kittyminen on vähentänyt kilpai-lua ja tehokuutta. Vaikka tällä hetkellä käydäänkin keskuste-lua yksityisten yritysten päästä-misestä operoimaan mannerja-lustalle, toistaiseksi offshore-li-senssejä myönnetään ainoas-taan yhtiöille, joissa valtiolla on enemmistöosuus ja joilla on vä-hintään viiden vuoden kokemus offshore-toiminnasta. Käytän-nössä tämä tarkoittaa ainoas-taan Gazpromia ja Rosneftiä.

Yllä esitetyt seikat tarkoit-tavat sitä, että laajempi kehitys tullee jatkumaan ainoastaan on-

Suomi ja arktisuus


shore-projekteissa, siinä missä offshore-varannot jäävät odot-tamaan parempia aikoja. Arkti-sen alueen taloudellinen kehitys tulee olemaan hitaampaa kuin mitä on odotettu ja luonteeltaan epälineaarista.

Kuljetusreitit pysyvät hiljaisina

Taloudelliseen kehitykseen tii-viissä yhteydessä olevat haaveet arktisten kuljetusreittien vilkastu-misesta näyttävät myös jäävän toiveiden tasolle. Suuret suunni-telmat ovat saaneet pontta ark-tisen jääpeitteen sulamisesta ja pohjoiselle merireitille sitä kautta syntyvistä paremmista navigoin-timahdollisuuksista.

Vaikka pohjoinen merireit-ti lyhentää matkaa Euroopasta

esimerkiksi Kiinan markkinoil-le jopa puoleen verrattuna Vä-limeren, Suezin kanavan ja Inti-an valtameren kautta kulkevaan eteläiseen merireittiin, kehitys ei tule olemaan yhtä nopeaa kuin mitä Venäjä on visioinut. Venä-jän liikenneministeriö on arvioi-nut pohjoisen merireitin rahti-liikenteen kasvavan 64 miljoo-naan tonniin vuoteen 2020 ja 85 miljoonaan tonniin vuoteen 2030 mennessä. Kyseessä olisi tähtitieteellinen loikka nykyisis-tä lukemista: vuonna 2014 rei-tillä kuljetettiin rahtia 0,66 mil-joonan tonnin verran ja vuonna 2015 vain 0,04 miljoonan ton-nin verran. Kehitys kulkee to-dellisuudessa Venäjän arvioihin ja toiveisiin nähden täysin päin-vastaiseen suuntaan.

Jotta pohjoisesta merireitistä voisi joskus tulla uskottava vaihto-ehto eteläiselle merireitille, maail-mankaupan logistiikkaan liittyvi-en lainalaisuuksien pitäisi muut-tua merkittävästi. Nykyisissä suu-ruuden ekonomian oloissa kulje-tusreitit ovat riippuvaisia matkan-varren markkinoista. Eteläinen merireitti ohittaa maapallon vä-kirikkaimmat maat: samaa ei voi sanoa äärimmäisen harvaan asu-tetusta Pohjois-Siperiasta. Lisäk-si rahtilaivojen jatkuvasti kasva-va koko asettaa omat haasteen-sa. Pohjoinen merireitti on tälläkin hetkellä vain vaivoin ja jäänmur-tajien jatkuvalla avustuksella na-vigoitavissa. Lisäksi arktisen jää-peitteen sulaminen ei poista si-tä tosiasiaa, että reitti on useista kohdista liian matala jättikokoisille rahtilaivoille, joilla maailman tava-raliikennettä operoidaan.

Näyttääkin hyvin todennä-köiseltä, että Venäjän sisäisen huoltoliikenteen lisäksi pohjoi-sen merireitin käyttö tulee ra-joittumaan energiavarojen kul-jetukseen maailmanmarkkinoil-le - jos taloustilanne ja energian maailmanmarkkinahinnat jos-kus sallivat näiden varojen hyö-dyntämisen.

Turvallisuuspolitiikan epävarmuus kasvaa

Talouskehityksen ja liikennöin-tiin liittyvien haaveiden osoit-tautuessa ylimitoitetuiksi Ve-näjän huomio arktisessa poli-tiikassa on keskittynyt entistä voimakkaammin kovan turvalli-suuden kysymyksiin. Venäjä on hiljattain ilmoittanut avaavansa uudelleen useita neuvostoaikai-

Suomi ja arktisuus

20

sia lentotukikohtiaan Arktiksel-la sekä perustavansa uusia so-tilastukikohtia useille pohjoisen jäämeren saarille. Venäjän uusi strateginen komentojärjestelmä yhdistää maan pohjoisen laivas-ton ja muita yksiköitä yhtenäi-seen rakenteeseen, ja Venäjän armeija on ilman ennakkoilmoi-tuksia pitänyt arktisella alueel-la lukuisia suuren mittaluo-kan sotilasharjoituksia. Vuonna 2014 päivitetyssä sotilasdokt-riinissaan Venäjä nosti arktisen alueen yhdeksi sotilaallisen ke-hityksen avainalueeksi yhdessä Krimin ja Kaliningradin kanssa.

Venäjän sotilaalliset kehi-tysprojektit eivät kuitenkaan lii-ty erityisesti pelkästään arkti-seen alueeseen, vaan ne nou-dattelevat laajemmin Mosko-van geostrategisia tavoitteita ja suurvallan itseymmärrystä. Ark-tinen alue on Venäjän voimapro-jektion kannalta erityisasemas-sa, sillä se tarjoaa maan laivas-tolle ainoan esteettömän pääsyn Atlantin valtamerelle, siinä mis-sä Itämeren laivaston reitti val-tamerelle kulkee Tanskan sal-mien ja Mustanmeren laivaston reitti Bosporinsalmen läpi – eli siis Nato-maiden kontrolloimien vesialueiden kautta.

Tämän seurauksena Ve-näjä onkin sijoittanut strategi-sia sotilastoimintojaan Kuolan

niemimaalle, mistä ne pääsevät esteettä maailman merille. Yh-teensä jopa 81,5 prosenttia Ve-näjän laivaston strategisista ydi-nohjuksista on keskitetty pohjoi-sen laivaston sukellusveneisiin. Sotilaallisen toiminnan lisäämi-seen liittyy myös taloudellinen ulottuvuus: kun energiatalous ei kehity, arktista kehitetään en-tistä voimakkaammin sotatalou-dellisesta näkökulmasta.

Vaikka Krimin valloitus ja Ukrainan sota osoittavat, että Venäjä on valinnut Euroopas-sa aggressiivisen ja revisionisti-sen ulkopolitiikan linjan, sen an-tamat signaalit liittyen arktiseen turvallisuuspolitiikkaan ovat ol-leet moniselitteisempiä. Sen pu-heenvuoroissa sekoittuvat ko-van turvallisuuden ja kansain-välistä yhteistyötä (mm. Arkti-nen neuvosto) painottavat ää-nenpainot, ja keinovalikoimas-sa on käytössä sekä kovan että pehmeän vallan välineitä. Usein painotuksen valinta riippuu käy-tännössä paljon siitä, onko kes-kustelu suunnattu kotimaiselle vai kansainväliselle yleisölle.

Vaikka rohkeammat natio-nalistiset lausunnot olisikin tar-koitettu vain kotimaiseen käyt-töön ja maan sisäisen mobili-saation ylläpitämiseen, ne ovat siitä huolimatta julkisia puheen-vuoroja, jotka osaltaan lisäävät

epävarmuutta Venäjän alueel-lisista aikomuksista ja sotilaal-lisista tavoitteista. Kun lännen luottamus Venäjää kohtaan on muutenkin äärimmäisen heikol-la tasolla ja Venäjän sanomis-ten ja tekemisten välillä on sel-keä epäsuhta, Venäjän lisäänty-vää sotilaallista toimintaa Arktik-sella tulkitaan myös tästä huo-lestuneemmasta näkökulmasta, mikä saattaa loitontaa osapuo-lia entistä enemmän toisistaan.

Kaikesta tästä voi pahim-millaan seurata, että perintei-nen turvallisuusdilemma tekee paluun arktiseen politiikkaan. Vaikka Venäjän sotilaalliseen toi-mintaan ei pidä suhtautua tur-han alarmistisesti, yleinen epä-varmuus Venäjän arktisen po-litiikan suunnasta on selväs-ti kasvanut ja turvallisuustilan-ne heikentynyt. Koska Arktiks-en taloudelliset mahdollisuudet eivät toteudu ainakaan lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä Venä-jän haaveilemassa laajuudessa, vaarana on, että Moskova näkee kansainvälisen yhteistyö jatku-misen vähemmän arvokkaana ja painottaa entistä enemmän kovan turvallisuuden kysymyk-siä. Tämän kehityksen kiihtymi-nen tarkoittaisi käytännössä laa-jemman arktisen alueen yhteis-työn vaarantumista.

Suomi ja arktisuus

Rannikon Puolustaja kokonaisuudessaan myös verkossa:

www.rannikonpuolustaja.fi


T ämä näkyy myös Puo-lustusvoimissa. Läh-demme itsestään sel-

västi siitä, että talvi ei keskey-tä toimintojamme. Vaativat ja vaihtelevat olomme otetaan huomioon käytännössä kaikes-sa suorituskykyjen kehittämis-työssä, koulutuksessa ja ope-

roinnissa. Puolustusbudjettim-me onkin arktinen budjetti.

Tämä oli yksi merkittävä taustatekijä sotiemme ja erityi-sesti talvisodan sankaritarinalle. Soveltamalla vanhaa uhkan kaa-vaa ”potentiaali x taito x tahto” sil-loiselta ylivoimaiselta hyökkääjäl-tä puuttuivat talvioloihin soveltu-

vat järjestelmät ja henkilöstöltä taito pitää yllä joukon suoritusky-ky pitkäkestoisessa yli 30 asteen pakkasessa. Meillä tuo kyky oli, ja määrällisestä alivoimastamme huolimatta tulos oli sen mukai-nen. KUVA 1

Kylmän sodan aikana Ark-tika oli kuuma alue. Mannerten-

Arktisen turvallisuuden kansainvälinen yhteistyö

Geopolitiikan sinikäyrääSuomen Arktisen strategian 2013 mukaan koko Suomi kuuluu arktiseen alueeseen.

Tämä on perusteltua, sillä olemme muun muassa maailman ainoa valtio, jonka kaik-

ki satamat saavat vuosittain jääpeitteen. Arktisuus on meille arkista.

Sakari Martimo

Teema

Talviolojen hallinta oli ratkaisevaa Talvisodan ihmeessä.

22

välisten ohjusten ja strategisten pommikoneiden lyhimmät reitit kulkivat alueen yli. Golf-virran ansiosta sulana pysyvä Barent-sinmeri ja syrjäisen suojainen alue mahdollistivat Neuvostolii-ton tärkeimmän laivastotukikoh-taverkoston rakentamisen Kuo-lan alueelle. Veteen piirretyllä Grönlannin, Islannin ja Iso-Bri-tannian yhdistävällä viivalla (ns. GIUK-aukko) Nato pyrki estä-mään Varsovanliiton alusten murtautumisen maailman me-rille uhkaamaan lännen meriyh-teyksiä ja kaukaisia tukialueita. Tähän operaatioalueeseen liitty-viä itä-länsi-itä-suuntaisia lento-ratoja ja punaisia nuolia piirret-tiin myös Suomen ja Ruotsin yli.

Ikuisen rauhan laskeudut-tua Eurooppaan vuoden 1990 tietämillä arktiset alueet jäivät si-vuun turvallisuuspolitiikan kes-kiöstä. Perusteet alueen sotilaal-liselle merkittävyydelle eivät kui-tenkaan koskaan hävinneet. Ny-kyinen ennalta arvaamaton tur-vallisuustilanne on saanut kaik-ki Jäämeren rantavaltiot lisää-mään sotilaallisia suorituskyky-jään myös pohjoisessa. Erityi-sesti Venäjä, joka saa noin nel-jännekseen bruttokansantuot-teestaan arktisista luonnonva-roista, on palauttamassa Neu-vostoliiton aikaisia arktisia soti-laallisia kykyjään. Yksi tunnettu ja tuore esimerkki on itärajam-me tuntumaan Alakurttiin ryh-mitettävä joukko-osasto.

Turvallisuuspoliittisen tilan-teen muutoksen lisäksi merkit-tävä taustatekijä suorituskykyjen kehittämiselle on ilmaston muu-toksesta aiheutuva toimintaedel-

lytysten paraneminen pohjoi-sessa. Maat haluavat varmistaa osansa taloudellisessa kilpailua-setelmassa. Arvioiden mukaan esimerkiksi merenkulku helpot-tuu huomattavasti jo 10 – 20 vuoden kuluessa. Ilman turval-lista toimintaympäristöä kaupal-linen, sosiaalinen ja muu inhimil-linen toiminta kuitenkin vaikeu-tuu varsinkin arktisen kaltaisilla haastavilla alueilla, joilla riskita-so on korkea.

Kansainvälinen yhteistoiminta

EU:ssa arktisuus on huomioitu jo jonkin aikaa. Ensimmäinen Arktinen tiedonanto julkaistiin jo vuonna 2008 ja sen toinen päivitys tehtiin viime toukokuus-sa. EU:n meriturvallisuusstrate-gia (2014) linjaa EU:n tahtotilaa myös arktisilla meri- ja rannik-koalueilla. Päivitettävänä olevas-sa EU:n turvallisuusstrategiassa pohjoinen suunta tultaneen otta-maan huomioon muiden suunti-en rinnalla. Strategian jatkumok-si on esitetty EU:n puolustusta linjaavaa asiakirjaa. Asiakirjat luovat tärkeää yhtenäistä perus-taa myös pohjoisen turvallisuus-kysymysten hoitamiseen.

Koska kehitystyö vaatii ai-kaa, oikea hetki käynnistää ark-tisten suorituskykyjen kehittä-minen on nyt. Euroopan Puo-lustusvirasto EDA käynnistikin jo 2010–luvulta alkaen sarjan tut-kimuksia, jotka luovat pohjaa eurooppalaisten arktisten suori-tuskykyjen kehittämiselle.

Suomi johtaa vuoden 2015 alussa käynnistettyä EDA:n me-rellisten arktisten suorituskyky-

jen kehittämisprojektia (Euro-pean Maritime Capabilities in the Arctic, PTEMCA). Työssä on määritetty keskeisimmät suori-tuskykyjen puutealueet, jotka ovat 1) laajakaistatiedonsiirto 2) tilannekuva 3) koulutus ja 4) na-pa-alueiden haastavat olot kes-tävä materiaali ja kalusto.

Ottaen huomioon muun meneillään olevan kehitystyön työryhmä on päätynyt esittä-mään EU:lle kolmea kehittämis-kohdetta. Ensiksi olemassa ole-via rakenteita ja verkostoja hyö-dyntäen tulisi perustaa arktisen tiedon hallintomalli ja -tapa. Eri-tyisesti turvallisuusalan tieto on sirpaloitunut ja hankalasti löydet-tävissä. Toisena kokonaisuutena on koulutus ja opetus alkaen henkilötason selviytymiskoulu-tuksesta päätyen akateemisen tason opetukseen. Myös tässä olisi tärkeää tukeutua olemassa oleviin rakenteisiin, kuten alueen varuskuntiin ja esimerkiksi Ark-tisten yliopistojen verkostoon.

Kolmas kokonaisuus kat-taa toiminnan tekniset tukimuo-dot. Tärkeimpinä kehityskohtei-na nähdään jo aiemmin maini-tut laajakaistatiedonsiirto ja tilan-nekuva sekä materiaaliset etukä-teisvalmistelut mm varastoinnin keinoin. Suomella on osaamis-ta ja annettavaa kaikissa edellä mainituissa kehittämiskohteissa.

Myös EU:n komissio tu-kee mm. merellisen turvallisuu-den kehittämistä rahoittamalla ns. kaksoiskäyttömateriaalin ja – järjestelmien tukimusta Itäme-ren alueella. Mikä toimii Itäme-ren talvioloissa, toimii pääsään-töisesti myös Jäämeren avove-

Suomi ja arktisuus


si- ja yksivuotisen jään alueel-la, joten kehitettävillä ratkaisuil-la on laajahkot markkina-alueet.

EU-yhteistoiminnan rinnal-la toinen keskeinen kehittämis-foorumi on Pohjoismaiden yh-teistoiminta NORDEFCO (Nor-dic Defence Cooperation). Mai-den kansalliset turvallisuusrat-kaisut ja muut poliittis-talou-delliset perusratkaisut poikkea-vat toisistaan, mikä on osin vahvuus, mutta toisaalta han-kaloittaa toimintaa. Osallistumi-nen Itämeren merivalvontajär-jestelyyn (SUCBAS) on kuiten-kin hieno esimerkki Pohjoismai-den yhteistyön onnistumisista.

Arktisen neuvoston asia-listalla ei käsitellä turvallisuus-asioita. Neuvoston jäsenmaiden asevoimien komentajat kokoon-tuvat kuitenkin vuosittain kes-kustelemaan arktisista asiois-ta. Nykyisen epävakaan turval-lisuustilanteen seurauksena ko-koukset on toistaiseksi siirretty hamaan tulevaisuuteen.

Positiivisena poikkeuksena muutoin kovin hiljaisella itä-län-si -yhteistoimintarintamalla Ark-tisen neuvoston jäsenmaiden Rajavartiolaitokset käynnisti-vät syksyllä 2015 Border Guard Arctic Forum-yhteistyön tavoit-teena tiedon ja parhaiden käy-tänteiden vaihto.

Naton jäsenmaiden käsitys järjestön roolista pohjoisilla alu-eilla on hajanainen. Norja ja nyt-temmin myös Tanska ovat kan-taneet huolta pohjoisesta sivus-tasta, ja Nato onkin järjestämäs-sä pohjoisessa vuonna 2018 ns. High Visibility -harjoituksen Nor-jan isännöimänä. Myös Suomi ja

Ruotsi osallistuvat harjoitukseen. Lisäksi Yhdysvaltain asteittainen paluu Islantiin Keflaviikin tukikoh-taan on nähty signaalina länsilei-rin kiinnostuksen kasvusta.

Yhdysvaltain, Kanadan ja pohjoisten eurooppalaisten mai-den kesken järjestetään vuotui-nen Arctic Security Forces Round Table (ASFR)-kokous, jossa voi-daan vaihtaa tietoa ja parhaita käytänteitä. Laaja-alaisesta toi-minnasta mainittakoon esimerk-kinä Suomen, Ruotsin ja Yhdys-valtain yhteinen projekti kehittää ympäristönsuojelua operoitaessa herkillä arktisilla alueilla.

Napa-alueiden sotilaallinen tutkimusyhteistoiminta on myös käynnistymässä läntisten Arkti-sen neuvoston jäsenmaiden ja Etelämannerta lähellä olevien maiden kesken. Toimintakent-tä on laaja alkaen sensoriteknii-kasta päätyen ilmastotutkimuk-seen. Toiminta hakee vielä muo-tojaan, mutta on jälleen yksi esi-merkki lisääntyvästä kiinnostuk-sesta pohjoisia alueita kohtaan.

Kahdenvälinen yhteistyö palvelee myös arktisten suori-tuskykyjen kehittämistä. Esimer-kiksi Suomen ja Ruotsin syve-nevässä sotilaallisessa yhteistoi-minnassa pohjoisen olot otetaan luonnollisesti huomioon. Olosuh-teemme kiinnostavat maita, jot-ka haluavat kouluttaa joukkojaan ja testata järjestelmiensä toimi-vuutta haastavissa oloissamme.

Suomen mahdollisuus

Suomessa asuminen ja eläminen on kalliimpaa kuin lämpimäm-missä oloissa. Energiaa kuluu suhteellisen paljon, ja vaikkapa

autoissa on oltava tuplarenkaat. Myös sotilasjoukot on varustetta-va vaativia olosuhteista vastaa-vasti. Tästä aiheutuu kohtuulli-sen iso kustannuserä verrattuna esimerkiksi Välimeren alueelle varustettaviin joukkoihin. KUVA 2

Koko valtakunnan alueel-la toimiva infrastruktuurimme ja turvaverkkomme yhdistettynä talvisiin oloihimme on maailman-luokassa ainutlaatuinen valtti. Pohjoisen harvahkoon asutuilla alueilla voidaan turvallisesti tut-

Suomi ja arktisuus

Varustautuminen talvioloihin lisää kustannuksia.

24

kia ja testata erilaisia järjestelmiä ja tekniikan toimivuutta ääriolois-sa. Ei liene sattumaa, että isojen autovalmistajien talvitestausase-mat ovat juuri Suomessa.

Puolustus- ja turvallisuusa-lalla tarjoutuu monia yhteistoi-mintamahdollisuuksia ja jopa lii-ketoimintaedellytyksiä. Esimer-kiksi Pohjanlahden - Perämeren jäissä voidaan kouluttaa kump-paneillemme talvimerenkulkua sekä meripelastustoimintaa tur-vallisesti ja tehokkaasti. Eri mai-

den merivoimien ja merivartios-tojen henkilöstön lisäksi tähän koulutukseen kohdistuu (siviili)kysyntää vuonna 2017 voimaan astuvan Polarikoodin myötä. Koodi velvoittaa napa-alueil-la purjehtivien risteily- ja rah-tialusten henkilöstöltä talvime-renkulun osaamista.

Yleisesti arvioidaan, että arktiset alueet eivät mittavasta taloudellisesta potentiaalistaan huolimatta olisi mahdollisten kansainvälisten kriisien alkuläh-

de tai syy. Yhtä selvää on, että kansainvälinen turvallisuustilan-ne heijastuu myös pohjoiseen, kuten joudumme juuri tällä het-kellä todistamaan. Piirretään-kö joissain operaatioesikunnis-sa jälleen tänä päivänä nuolia ja reittejä Pohjoismaiden yli osana suurempia operaatioita? Jäämät-tä odottamaan vastausta meidän tehtävämme on varautua tähän(-kin), talvellakin. Kaikessa tässä kansainvälinen yhteistoiminta on meille erittäin tärkeää.

sa-Kuva

Varustautuminen talvioloihin lisää kustannuksia.


Taustoja

Talvimerenkulkua Suomeen ja Suomesta on harjoitettu jo yli sata vuotta. Maamme sijainti normaalitalvina kaikki satamat jäätävän meren takana tekee lo-gistisesti saareksi luokiteltavasta maastamme erityisen riippuvai-sen merenkulusta. Kun noin 85% ulkomaan kaupastamme kulkee meritse, on modernis-sa varastot minimoivassa elin-keinoelämässä kuljetusketjujen oltava erittäin tehokkaita ja luo-tettavia ympäri vuoden.

Talvimerenkulku on Suo-melle myös ollut vuosikymme-niä ylpeydenaihe, olemmehan rakentaneet yli puolet maail-man käytössä olevista jäänmur-tajista. Tämä, toki hieno asia ja jos pystymme jatkossakin tuo-ta osaamista ja kilpailukykyä laivan rakennuksessa ylläpitä-mään, on se toki itsessään lii-ketoimintaa. Nämä ylpeyden-aiheet kuitenkin helposti hävit-tävät sen karun tosiseikan, että kauppatavaroiden kuljettaminen jäiden läpi ei paranna niiden kil-pailukykyä, vaan on vain lisä-kustannus ja aikatauluriski, jo-ka pitäisi pyrkiä minimoimaan.

Jäätynyt yhteys maailmaanSuomen talvimerenkulku osana ulkomaankaupan merilogistiikkaa

Pohjoisen Itämeren talvi-merenkulku on volyymiltaan maailman suurin talvimeren-kulkujärjestelmä, jossa normaa-litalvenakin on useita tuhansia avustuksia, ja ankarana talve-na avustusta voidaan tarvita jo Tanskan salmissa. Myös leutoi-na talvina jäät ovat usein kaup-palaivoille liikkumisen pysäyttä-vä este. Tällöin tyypillisesti ko-vat tuulet tekevät ahtojäistä ja sohjovöistä läpipääsemättömiä ilman jäänmurtoavustusta. Ul-komaankaupalle ei kuitenkaan saisi syntyä ennakoimattomia viivästyksiä, etteivät asiakkaat vaihtaisi avovesien takaa lai-vaaviin toimittajiin.

Muutostekijöitä ja haasteita

Tämä ankarien ja leutojen tal-vien vaihtelu ja ennustamatto-muus on erittäin haastavaa tal-vimerenkulun edellyttämän va-rautumisen näkökulmasta. Se-kä riittävän jäänmurtokapasitee-tin varaamisen perustelu päät-täjille, että jäävahvistetun ton-niston saatavuus muutaman-kin leudomman talven jälkeen joutuu kohtaamaan perustelu-

ja, jotka tukeutuvat esimerkik-si jäänmurtajien keskimääräisiin käyttöasteisiin tai jäävahvistetun tonniston kalleuteen sekä inves-tointeina että käyttökuluissa.

Talvimerenkulku järjestel-mänä on kuitenkin erittäin pit-käjänteistä toimintaa, jäänmur-tajiin tehtävät investoinnit ovat perusjäänmurtajissa jopa yli vii-den vuosikymmenen pituisia ja monitoimimurtajissakin vähin-tään kolmenkymmenen vuo-den pituisia. Tarpeen arviointi ja kustannustehokkaimman vaih-toehdon valitseminen vaikutta-vat kuljetusjärjestelmämme kil-pailukykyyn ja luotettavuuteen vuosikausiksi eteenpäin. Mikäli perusmurtajia suurempien uu-disrakennusinvestointien kanta-jiksi aiotaan kohtuullisella kau-pallisella riskillä saada Itämeren ulkopuolisia tehtäviä, tulee kil-pailukyvyn ja kustannustehok-kuuden olla aidon kansanväli-sen varustamotoiminnan tasol-la. Hetkellisen monopoliaseman luoma harha kilpailukyvystä on kansainvälisessä merenkulus-sa aina rangaissut harhautu-nutta rajusti. Kansallisesti kriit-tistä jäänmurtotoimintaa ei voi-

Jarkko ToivolaTalvimerenkuluyksikön päällikkö, Liikenne- ja viestintäministeriö

Teema

Suomi ja arktisuus

26

da päästää suoritustilaan. Kau-pallisten riskien toteutuessa kor-keampien jäänmurtokustannus-ten maksajaksi joutuu viimekä-dessä Suomen valtio.

Näyttävien jäänmurtajien varjoon jää helposti se fakta, et-tä tarvitaan myös paljon jään-murtajia suurempi määrä jää-vahvistettua kauppa-alustonnis-toa. Valitettavasti kaikki mitä teh-dään kauppa-aluksen jäissäkul-kukyvyn parantamiseksi vähen-tää sen lastinkantokykyä, heiken-tää sen polttoainetaloutta ja kai-ken lisäksi vaikuttaa myös aluk-sen jälleenmyyntiarvoon useim-miten negatiivisesti. Käytetyissä aluksissa kukaan avovesien ope-raattori kun ei tuollaisista ominai-suuksista lisää maksa.

Kun ympäristösääntely rik-kidirektiivin kautta nostaa polt-toaineen hintaa ja suhteellis-ta osuutta rahtikustannuksis-sa, ja EEDI (Energy Efficiency Design Index) heikentää kaup-pa-alusten itsenäistä jäissäkul-kukykyä, on Suomelle kriittinen talvimerenkulku järjestelmä lähi-vuosikymmeninä suurten muu-tosten edessä. Ilmastonmuu-toksen leudontamat talvet tuo-vat osittaista helpotusta, mut-ta toisaalta heikkenevät kaup-palaivat, kasvavat laivakoot ja tavaravirtojen muutokset tuovat muutoksia joiden suuruuden ja suunnan ennustaminen on erit-täin vaikeaa.

Myös kauppalaivaston omistajuuden valuminen enene-vässä määrin maamme rajojen ulkopuolelle tuo epävarmuusteki-

jöitä sekä alusten uudistamiseen että saatavuuteen. Näin erityi-sesti poikkeustilanteissa, joiksi jo normaalia ankarampi talvi tulisi laskea. Tämä on helposti vähin-tään kustannustekijä poikkeuso-loissa, mutta voi aiheuttaa isom-piakin ongelmia, jos poikkeuso-lojen vakavuusaste kasvaa.

Tässä yhteydessä ei myös-kään tule unohtaa osaavien ih-misten merkitystä talvimerenku-lun kaikilla tasoilla alkaen oikean tyyppisen kaluston rahtaamises-ta ja operoimisesta, talvimeren-kulun johtamisesta sekä luon-nollisesti kaikkien alusten hen-kilökunnan osaamisesta. Ulko-maisten miehistöjen osaamista ei kannata vähätellä, sillä tälläkin hetkellä ne kuljettavat suurim-man osan Suomen ulkomaan-kaupan laivauksista. On kuiten-kin tärkeä tunnistaa se, että kan-sainvälisen merenkulun nykyisil-lä toimintatavoilla tiheään vaihtu-vien miehistöjen osaamispotenti-aali ei kasva, eikä Suomeen syn-ny seuraavaa sukupolvea talvi-merenkulkua osaavia merenkul-kijoita, mikäli heillä ei ole tarvit-tavia harjoittelu- ja työpaikkoja jäissä kulkevissa aluksissa.

Valtioiden välinen yhteistyö

Itämerenvaltioiden välisellä jään-murtoyhteistyöllä on vuosikym-menten perinteet, ja erityises-ti Suomen ja Ruotsin välillä on jo vastuuviranomaisten kesken puhuttu ”Yhteisestä Jäänmur-tajalaivastosta”. Kun käytettävis-sä olevia murtajia ja operatiivis-

ta toimintaa johdetaan yhteises-ti sovittujen pelisääntöjen mu-kaan, saavutetaan merkittäviä kustannussäästöjä sekä palve-luvarmuuden kasvua. Suomen, Ruotsin ja Viron välillä allekirjoi-tettiin viime vuonna MoU (Me-morandum of Understanding), jonka puitteissa tämän yhteis-työn jatkokehittämistä työstetään vastuuviranomaisten toimesta.

Kokonaisuutena jäänmur-tajalaivastomme on ikäänty-mässä, ja lähivuosikymmeninä myös naapurimaamme joutu-vat uusimaan jäänmurtokalus-toaan. Kustannustehokkaiden ja tarvepohjaisten ratkaisujen mää-rittämiseksi ja perustelemiseksi Suomen ja Ruotsin jäänmurrosta vastaavien viranomaisten yhteis-työssä luotiin juuri päättyneessä EU:n osin rahoittamassa WIN-MOS hankkeessa simulointi ja laskentamalli, jolla talvimerenku-lun kokonaiskustannuksia myös kauppa-alusten osalta sekä eri-laisten jäänmurronpalveluntuo-tantomallien vaikutuksia näihin kustannuksiin voidaan arvioida erilaisissa liikenneskenaarioissa.

Samassa EU:n TEN-T ra-hoituksen piirissä olevassa WINMOS hankkeessa saatiin myös 20% tukea uuden suo-malaisen jäänmurtajan raken-tamiseen. Maailman ensimmäi-nen LNG-käyttöinen ja uudella, ainakin mallikokeiden perusteel-la vanhoja mutta edelleen par-haita Urho-luokan murtajia pa-remmalla suorituskyvyllä oleva jäänmurtaja Polaris pääsee töi-hin ensi talveksi.

Suomi ja arktisuus

28

Talvimerenkulkua, talvitoimintaa vai

sotataitoa talvella?

Mika RaunuKomentaja Mika Raunu palvelee Pääesikunnan Suunnitteluosastolla.

Kauppamerenkulkua jäätävissä olosuhteissa tai jääkentässä pidetään haastavana

ja vaativana. Vastaavasti sotalaivojen ja niiden järjestelmien käyttö talvella on haas-

tavaa ja edellyttää olosuhteisiin soveltuvia järjestelmiä, osaamista ja oman suori-

tuskyvyn tarkkaa tuntemista. Tässä artikkelissa tarkastellaan talvitoimintaa taistelu-

tekniseltä tasolta eli sota-aluksen näkökulmasta.

Aluksen maalilennokin nosto ilmapuolustusharjoituksen päätyttyä. Huomioi talvitoimintaan soveltuvat varusteet ja mahdollisuus hyödyntää miehittämättömiä lennokkeja jäätiedustelussa.

jon von Weissenberg

Teema


1. Talvitoiminnan perusteet

Talviolosuhteissa tulee toimia vain sellaisilla aluksilla ja jär-jestelmillä, jotka on tarkoitettu käytettäviksi vaativissa kylmissä olosuhteissa. Kokemus on osoit-tanut, että jos alus, laite tai jär-jestelmä ei ole alun perin tarkoi-tettu vaativiin talviolosuhteisiin, ei sitä kannata niissä käyttää.

Toinen tärkeä asia on osaa-minen ja oman suorituskyvyn tunteminen. Talviolosuhteissa oman aluksen ja sen järjestel-mien käyttörajoitteiden ja omi-naisuuksien syvällinen ymmär-täminen korostuvat. Esimerkik-si ulkokansilla jäätämiselle alt-tiina olevat kansikoneet, veneet, nosturit, kiinnitysköydet ja muut laitteet on suojattava pärskejää-tymiseltä ja lumisateelta sekä satamassa että kulussa. Mah-dollisesti ase- ja johtamisjärjes-telmien lämmitys tai jäänesto on käynnistettävä. Paras tilanne on, jos asejärjestelmät on suo-jattu rakenteellisilla ratkaisuilla eli talviolosuhteet on huomioi-tu aluksen suunnittelussa. Kai-kin keinoin on varmistettava, et-tä aluksen tehtävän toteuttami-sen kannalta keskeisimmät lait-teet ja järjestelmät ovat kaikissa olosuhteissa toimintakunnossa. Kokemus on osoittanut, että jos aluksen käyttörajoitteita ja omi-naisuuksia ei tunneta, voidaan omalla toiminnalla aiheuttaa mittavia vahinkoja. Sotalaivan koneistojen voima ja jääkentän vastus aiheuttavat helposti yllä-tyksiä ja jopa vahinkoja.

Kolmanneksi aluksen teh-tävän toteuttamisessa on huo-

mioitava jääolosuhteet ja osat-tava hyödyntää niitä. Jäätilanne ja lumisade heikentävät myös vastustajan toimintaedellytyk-siä, kuten esimerkiksi tilanne-kuvan muodostamista ja liikku-mista. Aluksen tehtävän valmis-telu edellyttää hyvää tilanneku-vaa jäätilanteesta. Alusten toi-mintaa tukevien jäätietopalve-luiden tulee olla luotettavia ja niiden tulee olla jatkuvasti aluk-sen käytettävissä. Talvella aluk-sen henkilöstön on kyettävä so-veltamaan ja muuttamaan toi-mintaansa olosuhteiden edellyt-tämällä tavalla. Kesällä tarkoitet-tu toimintatapa ei aina sovellu talviolosuhteisiin.

2. Talvitoiminnan vaikutuksista aselajeille

Pintasodankäynti. Pintatilanne-kuvan muodostaminen on tal-violosuhteissa haastavampaa kuin kesällä. Näkyvyysolosuh-teet ovat talvella vaihtelevampia kuin kesällä. Lumisade vaikeut-taa maalien tunnistamista. Ahto-jäät voivat muodostaa harhakai-kuja ja rajoittavat pienten maali-en havaitsemista. Tutkahakuis-ten meritorjuntaohjusten käyttö jääkentässä ja tilanteissa jois-sa on paljon liikkuvia jäälauttoja edellyttää hyvää maalitilanneku-vaa ja maalinosoitusta. Infrapu-nahakupäällä varustettujen me-ritorjuntaohjusten ja kuvan tun-nistamiseen perustuvien ohjus-ten käyttö on mahdollista. Jää- ja lumitilanne vaikeuttavat ohjus-lastauksia. Aluksen kiinnittämi-nen lastauspaikkaan vaikeutuu. Kansien ja laiturialueen liukkaus lisää tapaturmavaaraa. Laivaty-

kistön käyttö pintasodankäynnis-sä on talvisin mahdollista.

Lentotoiminta. Talviolosuh-teet vaikuttavat aluksille sijoitet-tujen helikoptereiden ja miehittä-mättömien lentolaitteiden käyt-töön. Lentotoiminta on haasta-vinta lämpötilan ollessa -5 - +5 celsius astetta, jolloin järjestel-miin päässeen kosteuden pois-to vaikeutuu. Lumisade rajoittaa lentävien järjestelmien käyttöä. Helikoptereiden ja muiden lait-teiden säilyttäminen sääsuojas-sa alusten hangaarissa on ehdot-toman tärkeää. Siipien ja lapojen jäänpoistosta on huolehdittava. Aluksen kansirakenteisiin asen-nettujen laskeutumisvalojen ja muun lentoturvallisuuteen liitty-vien järjestelmien puhtaana pitä-miseen lumesta ja jäästä on kiin-nitettävä huomiota.

Miinoittaminen. Jääpeite ei merkittävästi rajoita heräte-miinojen laskemista. Sen sijaan kosketusmiinojen laskemista ja käyttöä jääpeitteessä on harkit-tava tarkkaan. Miinanlaskun ai-kana jäälohkareet voivat vauri-oittaa kosketusmiinojen sarvia. Ahtojäät liikuttavat välivedessä olevia kosketusmiinoja tai jopa aiheuttavat niiden räjähtämisen. Herätepohjamiinojen asetuksis-sa tulee, erityisesti ääniherät-teen osalta, huomioida muuttu-neet vesiääniolosuhteet. Talvi ja jää vaikuttavat merimiinoitta-miseen myös logistiikan osalta. Aluksen optimaalinen kiinnittä-minen lastauspaikkaan vaikeu-tuu. Laiturialueen lumi ja jääti-lanne rajoittavat miinojen liikut-tamista ja voivat hidastaa miino-jen lastaamista. Tapaturmavaa-

Suomi ja arktisuus

30

ra käsiteltäessä jopa 1000 kg painoisia merimiinoja kasvaa.

Miinantorjunta. Talvella ja jääpeitteellä on huomattavia vaikutuksia miinantorjuntaan. Tavallisesti miinantorjunta-aluk-set eivät ole jäissä kulkukelpoi-sia. Alusten runkoihin on asen-nettu sensoreita ja järjestelmien osia, jotka eivät kestä jäissä kul-kua. Maailmassa on rakennettu miinantorjunta-aluksia jotka ky-kenevät liikkumaan avatussa uo-massa jopa muutamien kymme-nien senttien jäätilanteessa. Mo-nia miinantorjunta-alusten järjes-telmistä, kuten miehittämättömiä pinnan alla kulkevia autonomisia järjestelmiä (AUV:t), kauko-oh-jattavia robotteja (ROV:t) ja rai-vaajasukeltajia, voidaan käyttää jään alla. Tosin riskit laitteiden jäätymisestä ja vaurioitumises-ta jäissä kasvavat merkittävästi.

Sukellusveneentorjunta. Jääpeite rajoittaa sukellusve-neentorjuntaa. Aluksen run-koon asennettujen sensoreiden tai perässä hinattavien syvyytet-tävien sensoreiden käyttö jäissä on erittäin rajoittunutta. Pinnal-ta meren pohjaan tasalämpöi-nen merivesi tarjoaa hyvät ve-siääniolosuhteet vedenalaiselle valvonnalle ja mahdollistaa ää-nen kanavoitumisen sekä kesä-olosuhteita pidemmät havain-toetäisyydet. Parhaiten sukel-lusveneentorjuntaan soveltuukin talviolosuhteissa toinen sukel-lusvene. Sukellusveneentorjun-tarakettien käyttö jääpeitteessä ei ole mahdollista. Syvyyspom-mien käyttö avatussa uomas-sa on mahdollista. Torpedojen käyttö jääpeitteessä on periaat-

teessa mahdollista, kunhan tor-pedojen laukaisu tapahtuu avo-veteen. Riski torpedojen lanka-ohjauksen, propulsion tai haku-pään rikkoutumisesta jäälohka-reissa kasvaa.

Ilmatorjunta. Talvi ei rajoi-ta ilmavalvontatutkien tai tulen-johtolaitteiden käyttöä tai niiden toimintaa. Antennien laadusta ja sijainnista riippuen, tulee niiden lämmitykseen ja jäänpoistoon kiinnittää huomiota. Esimerkiksi nykyaikaiset aluksen kansiraken-teeseen asennetut asejärjestel-mien antennipaneelit voivat ke-rätä pinnalleen jäätä. Lumisade ja heikot näkyvyysolosuhteet voi-vat rajoittaa passiivisten senso-reiden, kuten esimerkiksi kame-roiden, optisen tähystyksen ja infrapunakeilainten, suoritusky-kyä. Lumisade tai heikot näky-

vyysolosuhteet rajoittavat ilma-torjuntaohjusten käyttöä infra-punaohjusten osalta, mutta vai-kutukset ovat vähäisempi kuin vesisateella. Laivatykistön käyt-töön ilmatorjunnassa talviolosuh-teet vaikuttavat vain vähän.

Merenkulku ja koneala. Jää-kentässä liikkuvan aluksen no-peus laskee. Aluksen reittisuun-nittelussa on huomioitava, että jääkentässä lyhin reitti ei vält-tämättä ole nopein. Reittisuun-nittelussa on tärkeää hyödyntää jäätilannekuvaa ja avovettä. Reit-tisuunnittelussa tulee huomioida alueella toimivat muut jäänmur-tokykyiset alukset, avatut reitit ja väylät, alueella toimivat helikop-terit ja lentokoneet.

Siirtymisen aikana tähys-tystä on tehostettava. Pimeällä on käytettävä valonheittimiä, jot-

Tärkeintä on varmistaa aluksen tehtävän toteutumisesta myös talvella. Kuvassa Yhdysvaltojen merivoimien Arleigh Burge -luokan hävittäjä USS Mustin Japaninmerellä. Aluksen kansilla olevien veneiden ja palopostien on oltava käyttövalmiina myös talvella. Aluksen veneitä tulisi säilyttää jää-tymiseltä suojassa, esimerkiksi venetallissa.

u.s. navy

Suomi ja arktisuus


ta vältytään yllättäviltä törmäyk-siltä jäävalleihin. Aluksen heliko-pteria tai miehittämättömiä len-tolaitteita tulee hyödyntää jäätie-dustelussa. Mikäli lentolaitetta ei voi käyttää pimeällä, tulee val-vontalennot lentää heti auringon noustua ja juuri ennen laskua.

Jään paksuutta ja jään laa-tua on jatkuvasti tarkkailtava, jot-ta aluksen käyttörajoituksia ei yli-tetä. Peräyttäminen on tehtävä varovaisuutta noudattaen, jotta vältytään peräsimen ja propulsi-olaitteiden vaurioilta. Hyvä käy-täntö on merkitä jään paksuus ja jäätilanne laivapäiväkirjaan sää-merkintöjen yhteydessä.

Reittisuunnittelussa on tar-kastettava määränpäässä ole-van sataman jäätilanne. Sekä aluksen irrottamiseen että kiin-nittämiseen on varattava huo-mattavasti enemmän aikaa kuin kesällä. Keskimääräinen aika talvikiinnitykseen on noin tunti.

Konealan tulee varmistaa, että aluksen koneistot saavat tarvitsemansa jäähdytysveden, aluksen putkistot ja ilmastoin-tikoneet eivät jäädy tai ne tyh-jennetään ja aluksen hydraulis-ten porttien sekä luukkujen jää-

tyminen on estettävä. Aluksen syväys ja viippaus tulee muut-taa sellaiseksi, että rungon jää-vahvisteinen osa on oikealla kor-keudella jäähän nähden. Mikäli aluksessa on evävakaimet, tulee ne joko poistaa tai kääntää aluk-sen rungon sisäpuolelle.

Miesmeressä -tilanteihin on varauduttava talvitoimintaan soveltuvilla varusteilla kuten esi-meriksi ahkioilla, pelastusliinoil-la ja naskaleilla. Talvella pelas-tustoimintaan soveltuu parhai-ten aluksen helikopteri.

Elektroninen sodankäynti. Talviolosuhteet vaikuttavat myös aluksen elektroniseen sodan-käyntiin. Elektronisen tieduste-lun sensoriherkkyydet voivat muuttua jäätämisen ja lämpöti-lojen muuttumisen johdosta. Ka-navoitumisesta johtuen radioaal-lot voivat edeltä kesäolosuhteista poikkeavalla tavalla. Aluksen häi-rintälähettimet ja harhamaalihei-tinjärjestelmät tulee pitää jäästä ja lumesta puhtaina.

3. Maailman paras arktinen merivoima?

Puolustusvoimilla ja merivoimil-la on ainutlaatuisia talvitoimin-taan soveltuvia suorituskykyjä ja osaamista. Käytännössä kaikki järjestelmämme soveltuvat tal-violosuhteisiin, olipa kysees-sä laivapalvelukseen tarkoite-

tut vaatteet tai sota-aluksem-me monimutkaisine järjestelmi-neen. Toimintaamme tukee yk-si maailman parhaista jäätieto-palveluista.

Yksittäisen aluksen osalta on varmistettava, että alus kyke-nee täyttämään sille käsketyt teh-tävät myös talvella. Tämä edellyt-tää oman aluksen suorituskyvyn syvällistä tuntemista ja korkeaa ammattitaitoa. Parhaiten nämä toteutuvat toimimalla merellä eli harjoittelemalla riittävästi todel-lisissa olosuhteissa. Tässäkään asiassa simulointi tai ns. kirjavii-saus eivät riitä.

Arktisiin olosuhteisiin so-veltuvan osaamisen ja järjestel-mien lisäksi tarvitsemme talvi-toimintadoktriinin. Talvitoimin-taa tulisi ainoastaan sotalaivan liikuttamiseen keskittyvien me-renkulun ohjeiden sijaan tar-kastella kokonaisvaltaisemmin. Edellyttäähän operointi talvella monelta osin erilaista suunnitte-lua, johtamista ja toimintaa kuin kesäolosuhteet. Päivitetyn tal-vitoimintadoktriinin tulisi sisäl-tää sekä yksittäisen sota-aluk-sen että taisteluosaston käyttö- ja toimintaperiaatteet talvisissa olosuhteissa. Mikäli haluamme olla arktisen merisodankäynnin johtovaltio, tulisi talvitoiminnan koulutusta lisätä jo merikadet-tien peruskoulutuksessa.

Laadukkaiden jäätietojen avulla on aluksen tehtävän edellyttämän nopeimman reitin suunnittelu mahdollista.

jo

n von W

eissenb

erg

Suomi ja arktisuus


V arusmiesten koulutus-ta antavien yksiköi-den koulutuskalente-

rin joukko-koulutuskauden har-joitukset talviolosuhteissa ra-joittuvat alkutalveen. Kevättal-vella koulutettavien varusmies-ten yksilötaidot kehittyvät pa-remmin, mutta joukkokohtai-siin harjoituksia ei talvisaapu-miserällä ehditä.

Uudenmaan prikaatin ase-lajiyksiköt osallistuvat maavoimi-en harjoituksiin sisämaassa, ku-ten maavoimien vaikuttamishar-joituksissa, jolloin toiminta pe-rinteisissä talviolosuhteissa tu-lee harjoitettua. Sääolosuhtei-den salliessa perinteinen hiih-tokoulutusta suoritetaan kaikil-le varusmiehille. Koulutus aloite-taan perusteista, ja olikin hienoa nähdä komppaniat prikaatin ur-heilukentällä tammikuussa suk-sisulkeisjärjestysharjoituksessa! ”Sompatuntumalle –ojennus!” ja

”Sukset yhteen- pane!”- komen-not kaikuivat juuri sattumalta sa-maan aikaan kun Prikaatin ko-mentaja isännöi Merivoimien ko-mentajan tarkastuskäyntiä. Pe-rusteiden jälkeen siirrytään siirty-misiin suksilla täysissä varusteis-sa toimintakyky säilyttäen.

Talvisaapumiserän varus-miehille koulutetaan myös pe-lastuminen jäistä sekä pelastau-tumiseen liittyvät huoltotoimet toimintakyvyn palauttamiseksi. Näistä liikkumiseen ja kylmässä selviämiseen liittyvistä tiedois-ta ja taidoista on jokaiselle va-rusmiehelle suurta hyötyä myö-hemminkin. Jokamiehentaidot ovat valitettavan katoavaa kan-sanperinnettä. Siirtymisten val-misteluun liittyen koulutetaan myös jäätiedustelun perustaitoja olosuhteiden mahdollistaessa.

Leudot talvet ovat pidentä-neet venekaluston purjehdus-kautta, joka mahdollistaa toimin-

nan jatkamisen haastavissa olo-suhteissa. Pidempi toiminta-ai-ka saaristossa muodostaa uusia vaatimuksia joukon toiminnal-le sekä kaluston ylläpitämiselle. Sääolosuhteiden huomioiminen kuten jäätävät olosuhteet, pal-velusturvallisuus sekä kaluston ylläpito vaativat jatkuvia käyttä-jän toimenpiteitä toimintakyvyn ylläpitämiseksi. Veneitä pysty-tään hyödyntämään pakkasolo-suhteissa, mutta esimerkiksi ra-kenteisiin kertyvää jäätä joudu-taan poistamaan säännöllisesti merenkulku- ja palvelusturvalli-suuden ylläpitämiseksi. Järjestel-miin liittyvää huoltoa joudutaan toteuttamaan huomattavasti ai-kaisempaa enemmän. Sisäsaa-riston jäätyminen edellyttää pin-taveden kehittimien hyödyntä-mistä tukikohdissa. Tämä mah-dollistaa veneiden pitämisen kul-kukannalla aiempaa pitempään. Kaikessa käytettävyyden piden-

Talvikoulutusta rannikon olosuhteissa

Johan TillanderKomentaja Johan Tillander toimii Vaasan Rannikkojääkäripataljoonan komentajana

Teema

Suomi ja arktisuus

Etelä-Suomen talvet ovat olleet viime vuosina erittäin vaihtelevia. Perinteisten lu-

misten ja kylmien talvien lisäksi yhä useammat talvet ovat olleet vähälumisia ja leu-

toja. Jään muodostuminen saaristoon on vaihdellut merkittävästi. Talviolosuhteilla

on merkittävää vaikutusta yksilötasolla sotilaiden taistelunkestävyyteen sekä jouk-

kojen käytettävyyden osalta materiaalin käytettävyyteen sekä siirtymismenetelmien

valintaan toimittaessa saaristo-olosuhteissa.

34

tämiseen tähtäävässä toimin-nassa on luonnollisesti opera-tiivinen perusta, eli rannikkojää-kärit yksikkönä ja taisteluosas-to kokonaisuutena kykenee toi-mimaan sellaisissa olosuhteissa joissa vastustajalla on rajoitteita, sekä ilmaantumaan odottamat-tomasta suunnasta yllätyksel-lisesti. Talvisodan taktiikan pe-rusteet ovat edelleen päteviä ja hyödynnettävissä rannikon olo-suhteissa.

Toiminta kylmissä olosuh-teissa saaristossa edellyttää val-miuksia pelastautumiseen. Uu-denmaan prikaatin aliupseeri-kurssit ja venehenkilöstö harjoit-televat säännöllisesti pelastau-tumista veneistä kylmissä ve-

siolosuhteissa. Venehenkilöstö harjoittelee lisäksi säännöllises-ti Meriturvan johtamissa koulu-tustilaisuuksissa.

Liikkuvien rannikkojoukko-jen siirtojen suunnittelussa on huomioitava kuljetustuen tar-peet kelirikkoaikoina. Ajoneu-voilla tapahtuvien siirtymisten li-säksi on mahdollisuuksien mu-kaan huomioitava merivoimien jäissä kulkevan kaluston lisäksi maavoimien helikopterikaluston käyttö sekä muiden viranomais-ten ja yhteiskunnan resurssit.

Talvikoulutuksessa on hy-väksyttävä ympäristön muutok-set ja huomioitava vaikutukset koulutukseen. Kaikkina vuosi-na ei kyetä perinteistä talvikou-

lutusta hiihtoharjoituksineen to-teuttamaan, mutta olosuhteet saaristossa ovat talvisin haasta-via ja taistelijoiden sekä heidän materiaalinsa toimintakunto on varmistettava.

Kertausharjoitusten toteut-taminen talvikuukausien aikana saaristossa on edelleen hyvä ta-pa kehittää valmiuksia kehittää kriisiajan joukkojen suoritusky-kyä. Talvikoulutuksen toteutta-misessa on myös hyvä mahdol-lisuus hyödyntää vapaaehtoista maanpuolustustyötä niin reser-viläisten kuin varusmiesten kou-lutuksessa. Talviolosuhteet ovat vastustajalle sekä este- että hi-daste. Rannikkojääkäreille sen on oltava voimavara.

Puolustusvoimat


Meritiedustelukomppania

Opetuspaketti

V uosittain Merivoimat tuottaa 1-2 laajempaa opetusmateriaalikoko-

naisuutta, jonka tuottaminen toteutetaan noin kolme vuot-ta kestävänä projektina. Vuo-den 2016 alussa julkaistiin Me-ritiedustelukomppania- opetus-paketti. Tässä artikkelissa tuo-tannosta vastanneet projekti-henkilöt taustoittavat moninai-sen rannikkoelementtimme toi-mintaa opetusmateriaalin tuot-tamisen näkökulmasta.

Opetuspaketin tilaus ja sisältö

Merivoimien ohjesääntötoimi-kunta antoi Meritiedustelukomp-panian opetusmateriaalin tuotta-misesta tehtävän Merisotakoulul-le vuoden 2011 lopussa. Tuotan-toaikataulu oli määritetty siten, että tuotannon oli tarkoitus ol-la valmis vuoden 2014 loppuun mennessä. Myöhemmin tuo-

tantoaikataulua tarkennettiin si-ten, että tuotannon tuli olla val-mis vuoden 2016 loppuun men-nessä. Merisotakoulussa tehtävä annettiin Meritiedustelukomppa-nian kouluttajina aiemmin toimi-neille henkilöille.

Työskentely aloitettiin ke-räämällä mahdollisimman pal-jon aineistoa Meritiedustelu-komppanian kouluttajina toi-mineilta henkilöiltä. Aineistoksi kerättiin oppitunneilla käytettyjä opetuspaketteja sekä harjoituk-sissa syntyneitä käskyjä, muis-tirunkoja, karttoja sekä peitepiir-roksia. Kokonaisuudessaan ai-neiston koko oli noin 1800 tie-dostoa ja 8000 sivua. Aineisto käytiin läpi ja luokiteltiin jouk-kueittain. Sen jälkeen laadittiin suunnitelma opetusmateriaalin tiivistämisestä sekä sen toteut-tamisesta.

Opetusmateriaalin tuotta-miseksi muodostettiin projekti.

Projektiryhmän muodosti Me-risotakoulun projektissa toimi-nut henkilöstö, joukko-osasto-jen projektiin valitut asiantunti-jat sekä silloisen Maanpuolus-tuskorkeakoulun tuotanto- ja kuvapalveluyksikön (nykyisin PVPALVK/OKPA) erikseen ni-metty henkilöstö.

Projektin toteutus suunni-teltiin vuoden 2014 aikana eril-lisissä suunnittelukokouksissa, joissa päätettiin projektin toteu-tuksen laajuus ja koko mate-riaalin koko ja sisällön keskei-simmät osiot. Suunnittelun al-kuvaiheessa vaihtoehtoisia ko-konaisuuksia oli kolme. Asi-antuntijaryhmä päätyi sisällön osalta joukkue- ja ryhmäkoh-taiseen tarkkuuteen. Opetuse-lokuvan vaihtoehdoista päädyt-tiin esittämään poikkeusolojen toimintaa. Projektiryhmä päätti, että lopullinen materiaali sisäl-tää opetuselokuvan, opetuselo-

Samu RautioKaptl

Merivoimat on aktiivisesti kehittänyt ohjesäännöstöään. Merivoimien taisteluun liit-

tyviä ohjeita ja oppaita julkaistaan vuosittain useita. Osa aineistosta julkaistaan

suppeina tiettyyn kohdennettuun tarkoitukseen tehtyinä opetusmateriaaleina tai oh-

jeina. Materiaalista osa tehdään Puolustusvoimien yhteisiä resursseja hyödyttävä

laajempi kokonaisuus, jonka tarkoituksena on palvella koko maanpuolustuskenttää.

36

kuvan lyhennelmän eli trailerin ja graafisessa muodossa olevan selailtavan opetusmateriaalin.

Meritiedustelukomppania on yksi Merivoimien uusista jou-koista, jonka tärkeimpänä tehtä-vänä on tilannekuvan täydentä-minen valvonnalla ja tiedustelul-la. Meritiedustelukomppaniaa on koulutettu vuodesta 2005 alkaen ja Meritiedustelukomppania- opas on julkaistu vuonna 2008. Komppanian isosta koosta ja vai-kuttavuudesta johtuen komppa-nian toiminnasta osana Merivoi-mien taistelua haluttiin tehdä ma-teriaali, joka kuvaa monipuolises-ti sen roolia rannikkomme puo-lustamisessa.

Meritiedustelukomppanian opetusmateriaali oli ainoa ope-

tusmateriaali, jonka Merivoimat tuotti vuoden 2015-2016 aika-na valmiiksi. Materiaalista halut-tiin alusta alkaen mahdollisim-man nykyaikainen, helppokäyt-töinen ja helposti saatavilla ole-va. Tämän vuoksi halusimme, että materiaali viedään Puolus-tusvoimien opintoportaaliin PV-MOODLEen, josta kaikki järjes-telmään kirjautuneet henkilöt voivat opiskella materiaalia itse-näisesti tai kouluttajan johdol-la. Opetusmateriaalista pyrittiin luomaan mahdollisimman mo-nikäyttöinen siten, että se so-veltuisi kaikille kurssitasoille ja käyttäjäryhmille. Meritiedustelu-komppaniaan koulutetaan hen-kilöstöä kaikilla Merivoimien kurssitasoilla. Tämän vuoksi

opetusmateriaali, joka on nyky-aikaisessa muodossa, on ensi-arvoisen tärkeä opetuksen ny-kyaikaisen toteutuksen mahdol-listamiseksi.

Merivoimien osalta tuotan-nosta vastasivat projektipäällik-kö kaptl Samu Rautio tukenaan asiantuntijat kaptl Timo Jääsä-rö, kaptl Tuomas Hellsten, kaptl Kristina Baumgartner ja ylil Pasi Pirkkalainen.

Puolustusvoimien palvelu-keskuksen oppimis- ja kuvapal-veluyksiköstä tuotannosta vas-tasivat projektipäällikkö ohjaa-ja Irma Nyfors, kuvaustoimin-nan johtaja ylil Jaakko Ala-Hiiro, graafikko Janne Kopu ja graafik-ko Teemu Liiri sekä valokuvaaja Jarno Riipinen.

Ohjaaja Irma Nyfors matkalla kuvauspaikalle.


Sisältöön perehtyminen

J okaisesta tehdystä projek-tista jää aina jotain pääl-limmäisenä mieleen, niin

tästäkin projektista, ja se oli ehdottomasti toimintaympäris-tö, missä komppanian tehtäviä suoritetaan. Hyvän ja perus-teellisen perehdyttämisen kaut-ta saimme realistisen kuvan sii-tä miten toiminta oli suunniteltu toteutettavaksi noissa vaativis-sa olosuhteissa, ja miten nämä joukot todellakin kykenevät teh-tävänsä hoitamaan ja pitämään itsensä toimintakykyisinä ilman päivittäistä huoltoa tai muita tu-kitoimenpiteitä.

Käsikirjoituksesta kuvauksiin

Vaatimukset videon sisällölle oli-vat selkeät, Meritiedustelukomp-panian suorituskyvyn näyttämi-nen. Käsikirjoitusvaiheessa pro-jektipäällikkö Samu Rautio ja asiantuntijat toivat useasti esiin sen, että myös talven tulisi nä-kyä toiminnassa, koska niin use-asti unohdetaan, että toiminta on ympärivuotista. Tämä olikin help-po tuoda esiin itse käsikirjoituk-sessa, mutta käytännössä nois-

ta kirjoitetuista kohtauksista tu-likin haasteellisia toteuttaa. Vi-deo kuvattiin vuoden 2015 aika-na ja tuolloin kevättalvi oli erit-täin vähäluminen ja lauha, niinpä Upinniemen edustalle suunnitel-lut talvikuvaukset jäivät pelkäksi suunnitteluksi ja oli etsittävä toi-nen vaihtoehto kuvauspaikaksi tai jätettävä koko talviosuus pois videolta. Talvikohtaukset halut-tiin mukaan videolle, joten vaih-toehdoksi jäi etsiä uusi kuvaus-paikka. Samu Rautio ja Jaakko Ala-Hiiro etsivät kartalta sopivan kokoista järveä ja saarta, jotka tietyistä kuvakulmista kuvattui-na näyttäisivät meidän rannikol-tamme ja paikan sijainti mahdol-listaisi kuvauksien suorittamisen. Paikka löytyi Taipalsaaren edus-talta Saimaan rannalta. Puolus-tusvoimien omalle harjoitusalu-eelle oli mahdollista suunnitella kuvauksien toteutus ottaen huo-mioon myös varusmiesten huol-lolliset tarpeet.

Kuvaukset aloitettiin maa-liskuun puolessa välissä, mi-kä olikin viimeinen hetki ku-vauksille, koska kevät oli eden-nyt pitkälle myös Taipalsaares-

sa. Auringon lämmittämä jään pinta oli jo aloittanut sulamisen ja lämpötilamuutoksesta joh-tuen järvestä syntyvät murise-vat äänet saivat yhden jos toi-senkin meistä miettimään en-nen kuvauksia, onko turvallista mennä jäälle lainkaan. Asiasta haettiin varmistusta kokeneilta alueella työskenteleviltä paik-kakuntalaisilta, ja kuvaaja ylil Jaakko Ala-Hiiro varmisti vielä asian kairaamalla ja mittaamal-la jään paksuuden, joka onnek-semme oli tarpeeksi vahvaa ja liikkuminen jäällä oli turvallista.

Kuvauksiin valmistaudut-tiin huolella. Asiantuntijoistam-me ylil Pasi Pirkkalainen pi-ti esiintyville varusmiehille va-ro-oppitunnin, jossa kerrat-tiin toimenpiteitä miten toimia, jos jäihin putoaa. Eteneminen jäällä suksilla ahkiota vetäen oli haasteellista johtuen jään liuk-kaudesta, osin esiintyjien hiih-totaidoista. Asiaa ei yhtään hel-pottanut nuo jäistä lähtevät ää-net ja vavahtelut, jotka toivat te-kemiseen oman jännityksensä. Kuvausryhmälle jäällä toimimi-nen ei myöskään ollut helppoa.

Irma NyforsOhjaajan näkökulma

Meritiedustelukomppania aiheena oli mielenkiintoinen heti alusta alkaen. Asiantuntijat

jaksoivat omien päätehtäviensä ohessa perehdyttää meitä asiasta tietämättömiä tuo-

tannontekijöitä vaihe vaiheelta komppanian tehtäviin, toimintakykyyn ja siihen mihin

isompaan kehykseen tehtävät liittyvät.

38

Kuvauksien haasteet

Kesäkuvauksien valmistelut aloi-tettiin keväällä 2015 kuvaus-paikkojen valinnoilla Hästö-Bu-sön saarella. Yhdeltä saarelta piti löytyä neljä merivalvontaryhmän asemaksi lavastettavaa paikkaa sekä yksi tutkaryhmän asema. Paikkojen valinnassa asiantuntija kaptl Timo Jääsärö katsoi kohtei-ta toiminnallisesta näkökulmas-ta, ohjaaja ja kuvaaja kuvauksen näkökulmasta. Täydellisyyteen ei valinnoissa päästy ja kompromis-seja jouduttiin tekemään, mutta lopulta saarelta löytyivät tarvitta-vat kuvauspaikat, jotka täyttivät asiantuntijan ja kuvausryhmän vaatimukset.

Videon tekemisessä on ai-

na omat haasteensa, milloin säät ei suosi tai toiminta ei näytä siltä kuin sen pitäisi. On monia asioi-ta, joita ei näe valmista tuotetta katsoessa, niin tässäkin videos-sa. Näyttelijöinä toimivien varus-miesten määrä oli pienempi kuin oli tarve, joten henkilöt joutuivat esittämään useampaa roolia eri ryhmissä. Kuvaustilanteita jou-duttiin räätälöimään sen mukaan, kenen kasvoja voidaan näyttää ja kenen ei. Kohtauksia muokattiin siten, että henkilön, jonka kasvo-ja ei voida näyttää toimii selkä ka-meraan päin tai kasvot peitettynä esimerkiksi lasersuuntimen taak-se. Nämä tilanteet ovat niitä, joi-ta ohjaaja ja kuvaaja toivovat tuo-tantoihin mahdollisimman vähän, jos ollenkaan.

Kuvauskalusto kannettiin muka-na ja eteneminen liukkaalla jääl-lä oli hidasta ja ainakin ohjaa-jan mielestä vaikein ja pelotta-vin ikinä kokemistaan siirtymä-reiteistä kuvauspaikalle.

Helpotus oli suuri kaikille, kun saareen vihdoin päästiin, mutta siellä yllätykset jatkuivat. Taas tuo lauha kevät oli tehnyt tehtävänsä, lunta löytyi vain pai-koittain alueelta, joten kuvaus-paikkojen valinnan määritteli pitkälti se asia, missä oli lunta, siinä kuvattiin, jotta saataisiin edes vähän sitä talvea näkyviin.

Talvikohtaukset jäivät ly-hyiksi, mutta toivottavasti niis-tä lyhyistä kohtauksista jää kat-sojalle edes mielikuva, että val-misteluja tehdään myös talvella.

Ohjaaja toiminnassaan.


Kuvaukset kestivät kuusi päivää ja kuvauspäivät venyi-vät pitkiksi, koska kohtauksia oli paljon ja jokaisen kuvaus-paikan lavastaminen ja koh-tauksien harjoitteleminen se-kä varsinainen kuvaus ja ääni-tys veivät aikaa. Opetusvideois-sa lopputuloksen tulisi olla aina virheetön. Kuvaustilanteissa tä-mä asia huomioidaan siten, et-tä esiintyvälle henkilölle anne-taan riittävästi aikaa harjoitte-luun ja mahdollisuus uusintaot-toihin aikaresurssien sallimassa ajassa. Ihailtavasti varusmiehet suhtautuivat kuvauksiin vaikka heiltä puuttuu kokemus toimia kameroiden edessä ja heitä jou-duttiin ohjeistamaan asiantun-tijan, ohjaajan ja kuvaajan toi-mesta. He jaksoivat tehdä suo-ritteet uudestaan ja uudestaan, välillä toki ns. pokka petti ja pi-ti pitää naurahdustaukoja, mut-ta tämä on tuttua myös ammat-tinäyttelijöiden työssä.

Meritiedustelukomppanian toiminnan lisäksi kuvauksia suo-ritettiin Santahaminassa, jos-sa lavastettiin videossa näkyvät taistelujohtokeskuksen ja komen-topaikan kohtaukset.

Russarön linnakkeella ty-kistöammuntojen kuvaus oli lä-hes nostalginen kokemus, kos-

ka niin kauan oli aikaa kulu-nut edellisistä kuvauksista näi-den aseiden parissa. Luulin jo-pa, että näitä aseita ei enää käy-tetä. Näiden projektien yksi hie-no piirre meille tekijöille on se, että tietoisuutemme puolustus-voimien eri toiminnoista ja ase-lajien nykyhetkistä päivittyy jo-kaisen projektin myötä.

Grafiikkaa ja koodausta

Opetuspaketin graafinen materi-aali on aina se varsinainen ope-tusmateriaali, jolla asioita ope-tetaan ja sen osuus tuotannosta on ajallisesti aikaa vievin.

Media-alan kehittymisen myötä myös puolustusvoimien tuotannoissa otetaan uusia toi-mintatapoja ja tekniikoita käyt-töön siinä määrin kuin se on tar-koituksenmukaista esimerkiksi paketin käytettävyyden kannalta.

Meritiedustelukomppania opetuspaketti on PVPALVK/OK-PA:n ensimmäinen HTLM5 koo-dattu tuotanto. HTLM5 merkin-täkielen käyttöönotto mahdollis-taa visuaalisesti näyttävien esi-tyksien tekemisen, mutta tär-kein syy sovelluksen käyttöön-otolle oli se, että tämä tekniikka mahdollistaa materiaalin toimi-vuuden erilaisilla laitteilla mm. älypuhelimilla tai tableteilla.

Aivan vaivatonta tuon koo-dauskyvyn hankkiminen puo-lustusvoimille ei ollut, mutta graafikkojen Teemu Liirin ja Jan-ne Kopun ammattiosaamisella sekä sinnikkyydellä tuo kyky saavutettiin. Opetuspaketti on visuaalisesti näyttävä ja toimin-nallisesti helppokäyttöinen.

Tuotanto valmis

Kuvauksissa on tärkeää koko tuotantotiimin, asiantuntijoiden ja esiintyjien hyvä yhteishenki ja se, että kaikilla on sama päämäärä. Meritiedustelukomppania projek-tissa tässä onnistuttiin erinomai-sesti. Kaikki tekivät osuutensa ja yrittivät kaikkensa niillä resurs-seilla jotka olivat käytettävissä, ja tekemisessä säilyi positiivinen ja rento tunnelma loppuun saakka.

Tästä projektista jäi paljon mieleen positiivisia tapahtumia, kuten lähes aina Merivoimien projekteista.

Hästö-Busön saari ku-vauspaikkana oli mielenkiintoi-nen. Lähes luonnon tilassa ole-valla saarella näkemämme mai-semat, kasvusto, rantakäärme, kauriin vasa ja lukuisat linnut poikueineen saivat silmät avau-tumaan jälleen kerran sille tosi-asialle, kuinka kaunis meidän saaristomme on.

Oikaisu

L ehden 1/2016 artikkeliin ”Joka sään pitkän kantaman meritorjuntaohjus” käsiteltäessä häiveominaisuuksia oli

maininta, että uusimmat Giraffe 4A tutkat oli-sivat havainneet yksittäisen lokin 300 km:n

etäisyydeltä. Lukuun on valitettavasti lipsah-tanut yksi nolla liikaa. Oikea luku on 30 km. Itse tutkan kantama on ainakin 280 km ja se havaitsee esimerkiksi hävittäjät noin 200 km:n etäisyydeltä.

40

Millog Oy on kunnossapitoon sekä elinjakson hallinta- ja materiaalipalveluihin erikoistunut yritys. Puolustusvoimien strategisena kumppanina vastaamme maa- ja merivoimien materiaalin kunnossapidosta sekä erikseen sovituista ilmavoimien materiaaleista. Lisäksi tuotamme elinjakson hallinnan palveluita ja osallistumme asiantuntijana materiaalihankkeisiin. Toimintamme perustuu pitkäaikaisiin kumppanuussopimuksiin.

Kestävää kehitystä elinjakson alusta loppuun.

Kuva

t Puo

lust

usvo

imat

International Military Music Festival

Ammattilaisten ValintaMeripelastajat, merivartiostot ja muut vaativat veneiden käyttäjät kaikkialla

maailmassa luottavat Mercury-moottoreihin. Ei ihme, sillä niiden luotettavuus,

suorituskyky ja käyttömukavuus hakevat vertaistaan. Jokaisen Mercury-moottorin mukana seuraa myös Mercury Marinen

maailmanlaajuisen huoltoverkoston tuki.

www.MercuryMarine.com

Verado_350_70x105.indd 1 29/04/2016 11:38:34


S e löi Tanskan ja Norjan ja läntiset naapurinsa täystyrmäyksellä, koko

joukon ensimmäisessä erässä. Neuvostoliitto puolestaan mie-hitti Baltian maat ilman merkit-tävää vastusta.

Taustalla oli elokuun 1939 Molotov-Ribbentrop-pakti etu-piirijakoineen. Suomi jäi kah-den hirmuvallan puristukseen ja Neuvostoliiton etupiiriin. Saar-rettu Suomi ei länsimailta saa-nut apua neuvostouhkaan, ja kun Saksa sitä yllättäen tarjosi, oli apu 1941 otettava vastaan. Vaikeassa asemassaan Suomi ei voinut pelastua maailmansodal-ta. Oli pakko toimia ennen kuin käy niin kuin muille hyökkäysten kohteille. Ja sota syttyikin, Tal-visodan Jatkosota kesällä 1941.

Saksan voimatekijöitä oli-vat yllättävä, nopea ja häikäile-mätön toiminta. Neuvostoliiton puolustus oli 1941 romahtamai-sillaan, mutta savijalat kestivät ja ne kestivät vielä peräti puoli vuosisataa, vuoteen 1991. Kun operaatio Barbarossa ei 1941 kuluessa saavuttanut strategi-

sia tavoitteitaan, sodan luonne muuttui kohti sotateollisuuksien välistä materiaalisotaa. Sellaista Saksa ei voinut voittaa.

Suomen valtiojohdon oli ol-tava tarkkana. Oli iskettävä heti kun suurvaltatilanne sallisi irtau-tumisen sodasta. Suomen kan-nalta kellot alkoivat soida lähel-lä ja kovaa tammikuussa 1943. Silloin Puna-armeija valtasi Päh-kinäsaaren alueen. Tämä ope-raatio Iskra avasi Leningradin saarrostuksen itään. Huolto ja sotavarustus kulkivat nyt sekä vesitse että kumi- ja rautapyöril-lä hevospelejä unohtamatta. Sa-maan aikaan saksalaiset joutui-vat antautumaan Stalingradissa.

Suomen valtiojohto oli hy-vin tilanteen tasalla ja toimi sen mukaisesti. Keväällä 1944 yri-tettiin päästä sodasta irti, mut-ta Neuvostoliitto vaati ehdotonta antautumista ja siihen Suomi ei voinut suostua. Saksa tietenkin sai rauhanhankkeesta tiedon ja alkoi voimapolitiikkansa mer-keissä painostaa maatamme elintarvike- polttoaine- ja ase-toimitusten keskeyttämisellä.

Helmikuussa 1944 Neuvos-toliitto aloitti suurimittaiset pom-mitukset Suomen siviilikohteisiin. Päämaali oli Helsinki, mutta mo-ni muukin kaupunki sai osansa tästä ilmaterrorista. Kotkaankin hyökkäsi 10. ja 11. helmikuuta 199 konetta. Suurtuhoilta pelas-ti tehokas ilmapuolustus. Sitä ei ollut saksalaisten miehittämässä Tallinnassa ja kaupunki tuhoutui pahasti maaliskuun alun neuvos-topommituksissa.

Leningradin lopullinen va-pauttaminen piirityksestä al-koi varsinaisesti tammikuussa 1944. Voimme 1943 Iskran li-säksi hahmottaa seitsemän tä-hän tähtäävää operaatiota tai osaoperaatiota. Saksa oli pa-hasti alivoimainen. Se menetti valtaamiaan alueita ja sotavoi-maansa erityisen dramaattisesti maamme lähialueilla, Suomen-lahden eteläpuolella.

Kesällä 1944 Narvan suunta oli kuitenkin tiukasti kiinni ja neljäs operaatio oli ns suurhyökkäys Suomeen 9./10. kesäkuuta. Sitä edelsi länsiliit-toutuneiden 6. kesäkuuta jätti-

Suomen tie rauhaan 1941-45

Pertti HuhtanenKotka

Vuosina 1939-40 Saksa oli ylivoimaisempi kuin Paavo Nurmi tai Usain Bolt par-

haimmillaan. Se kaappasi maita ja alueita kättelyvaiheessa, ennen gongin kumah-

dusta. Se jakoi Puolan sopimuskumppaninsa Neuvostoliiton kanssa.

42

mäinen maihinnousu Norman-diaan, yksi maailmasodan kään-nekohdista. Stalinin johtoryhmä Stavka määräsi Leningradin rin-taman operatiiviseksi tavoitteek-si Kymijoen. Hyökkäys eteni uh-kaavalla voimalla ja johti Viipu-rin valtaukseen 20. kesäkuuta. Ensimmäinen täysstoppi Pu-na-armeijalle tuli juhannuksena Viipurin Kivisillansalmella.

Punavyöry suuntautui sit-ten Talin-Portinhoikan-Ihanta-lan suuntaan. Tarkoitus oli eris-tää idempänä taistelevat suo-malaisjoukot muusta Suomesta. Hyökkäys ei siis jatkunut koh-ti Salpalinjaa, tavoitteeksi alun perin määrättyä Kymijokea ja kauempana häämöttävää Hel-sinkiä. Salpasikohan Salpa-lin-ja pelkällä olemassaolollaan tien tähän suuntaan!

Saksan ulkoministeri von Ribbentrop tuli Suomeen ja yrit-ti kiristää valtiojohdoltamme liitto-sopimus. Suomi ei suostunut. von Ribbentropin oli tyydyttävä Rytin henkilökohtaiseen sitoumukseen hänen Hitlerille 26. kesäkuuta osoittamassa kirjeessä.

Kunnioitetut veteraanim-me saavuttivat sitten saksalais-ten tukemina kuuluisat torjun-tavoittonsa. Neuvostoliitto luo-pui antautumisvaatimukses-taan. Ryti erosi ja Mannerhei-mista tuli presidentti 4. elokuu-ta 1944. Suomen valtiojohto oli vapaa Saksan sitoumuksistaan. Aselepo astui voimaan 4./5. syyskuuta ja erillisvälirauha 19. syyskuuta 1944. Vanha presi-dentti-marsalkka sai 17. marras-kuuta pääministerikseen Paasi-kiven, toisen iäkkään Venäjän ja

Neuvostoliiton tuntijan. Mutta maamme oli valvon-

takomission ankarassa kontrol-lissa. Syntyi punainen Valpo. Sotasyyllisyysoikeudenkäynti ja asekätkentäjuttu olivat tuskalli-sia. Sota saksalaisia vastaan al-koi Suursaaressa 15.syyskuuta. Se jatkui pohjoisessa Lapin so-tana. Myös merialueella Suomi joutui tukemaan Neuvostoliiton sotatoimia saksalaisia vastaan.

Viimeiset saksalaiset poistu-vat Lapin käsivarresta 27. huhti-kuuta 1945. Tuo päivä on nykyi-sin kansallinen veteraanipäivä.

Piti siis häätää maasta 200 000 saksalaista. Piti kotiuttaa armeijan 500 000 miestä. Pi-ti kotiuttaa 200 000 lottaa. Piti asuttaa 400 000 evakkoa. Piti palauttaa 40 000 Puna-armei-jan sotavankia ja ottaa vastaan 2000 suomalaisvankia. Piti pa-lauttaa 60 000 inkeriläistä pa-kolaista. Piti hoitaa 100 000 sotainvalidia. Oli huomattava 30 000 sotalesken ja 50 000 sotaorvon erityistarpeet. Piti ko-touttaa 60 000 sotalapsiksi kut-suttua rauhanlasta. Piti aloittaa sotakorvausten maksaminen. Piti luoda kauppayhteydet ai-van uudessa sisäpoliittisessa ja kansainvälisessä tilanteessa. Ei ollut helppoa, ei.

Maa oli fyysisesti raunioina ja sosiaalisesti murroksessa. Inf-rastruktuuri oli muuttunut infra-ruptuuriksi. Jättimäinen jälleen-rakennusurakka kesti 1950-lu-vulle, alkuun erittäin vaikeissa olosuhteissa. Mutta toisin kuin Baltian maat ja moni muu maa Suomi säilytti sekä sodanjoh-tonsa että valtiojohtonsa koko

ajan omissa käsissään. Suomi vältti miehityksen ja suursodan omalla alueellaan. Valtiollinen demokratiakin säilyi vähintään-kin tyydyttävästi.

Tässä on miettimistä kun puhutaan eläkkeistä, indek-seistä ja sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta.

Vielä 1945 yhteiskuntamme oli sodanjälkeisessä myllerryk-sessä. Moni järjestö oli lakkau-tettu, mm suuret Suojeluskunta ja Lotta Svärd. Samoin oli lak-kautettu poliittinen puolue IKL. Vasemmalla oli maan alta nous-sut SKP. Vuonna 1939 kolmek-si vuodeksi valitulle eduskunnalle oli jouduttu poikkeuslaeilla anta-maan jakoaikaa kahdesti.

Maailmasota riehui edel-leen. Lapissakin sodittiin, mutta eduskuntavaalien valmistelu aloi-tettiin heti kun se oli mahdollista. Valvontakomission painotuksesta Paasikivi vaati eduskuntaan uu-sia kasvoja. Yhdentoista kansa-laisen ehdokkuus kiellettiin. Mut-kien jälkeen vaalit saatiin pidetyk-si 17.-18. maaliskuuta 1945.

Vaaleissa 1945 SDP menet-ti 85 edustajastaan 35 ja sai siis 50 edustajaa. Se säilytti täpäräs-ti suurimman puolueen aseman-sa kun Maalaisliittoja SKDL sai-vat kumpikin 49 edustajaa. Syk-syllä 1945 SKDL:stä tuli kahden SDP-loikkarin ansiosta maam-me suurin puolue. Vuonna 1948 SKDL:n jytky oli taittunut. Puolue sai 38 edustajaa, Maalaisliitto 56 ja SDP kumpikin 54.

Saksa antautui länsivalloille 7.-8. toukokuuta ja Neuvostolii-tolle 9. toukokuuta 1945. Japa-ni antautui Yhdysvalloille vasta


atomipommien jälkeen 14. elo-kuuta 1945.

Perinteisen määritelmän mukaan sodan voittaja on se, jonka haltuun taistelukenttä jää taistelun päättyessä. Veteraa-nimme olivat aselevon astues-sa voimaan täysin taisteluky-kyisiä ja paremmin aseistettuja

kuin koskaan. Neuvostoliitto veti joukkojaan pois rintamiltamme.

Maailmansotaa Suomi ei voinut välttää eikä sitä voittaa. Vaikka veteraanimme siis voitti-vat oman Jatkosotansa, jäi pie-ni mutta sisukas Suomi suur-valtojen maailmasodassa hä-vinneelle puolelle. Ja tuomari-

pelinkin Suomi hävisi. Tuomioi-den päälinjat oli sovittu jo Tehe-ranin konferenssissa joulukuus-sa 1943. Suomea ei näillä kin-kereillä edes kuultu. Mutta sini-ristilippu jäi liehumaan. Peli vi-hellettiin poikki valtiosopimusta-solla Pariisin rauhansopimukses-sa 10. helmikuuta 1947.

Merivoimien ja Rajavartiolaitoksen pitkäaikainen yhteistyökumppani laivojen uudis- ja muutossuunnittelussa

www.elomatic.com

Louhi

Tornio

Katanpää

Pohjanmaa

Hylje

Pansio

Uusimaa

Turva

Uisko

Tursas

44

viihdettä matkamiehille.Suomen Joutsenen kahdek-

salla matkalla julkaistiin kaikkiaan 60 laivalehteä. Niiden sisältönä oli kirjoituksia ajankohtaisista ai-heista, ammattialalta, satamista ja maista, joissa käydään, runoja, pakinoita, askartelutehtäviä, huu-moria ja runsas kuvitus.

Uutisia saatiin radioteitse ja ne olivat monesti vain muuta-man päivän vanhoja ilmestyes-sään. Muita ajankohtaisia aihei-ta olivat tulevien vierailukohtei-den esittelyt. Myös taaksejää-neitä kohteita muisteltiin leh-den sivuilla. Uutisten valinta ja niiden oleellisten osien käsittely lehdessä antavat hyvän mieliku-van maailmasta ja merimiesten elämästä 1930-luvulla.

Lehdissä on myös paljon ru-noja, jotka ovat yleensä miesten itsensä kirjoittamia. Ne kuvaavat muun muassa laivan tapahtumia tai vierailuja maissa ja olivat var-maan mieluisaa luettavaa. Myös piirroksia on paljon. Ne liittyvät lehden kirjoituksiin tai muuten vain elämään Joutsenella. Jotkut piirrokset ovat hyvinkin korkeata-soisia; olihan muun muassa nel-jännellä matkalla Casablancasta Helsinkiin mukana kirjailija ja tai-teilija Aarno Karimo. Muut taitei-lijat löytyivät jokaisella matkalla

miehistön joukosta.Lehden päätoimittajana oli

aina laivan pappi. Varmaankin tunnetuin heistä on seitsemän-nen matkan Erkki Kansanaho, myöhemmin Tampereen piispa. Avustajajoukkoa ja juttujen kirjoit-tajia päätoimittaja etsi laivaväen joukosta, tavallisesti hyvällä me-nestyksellä. Faktorina oli ilmei-sesti vahaksen käsittelyn ja mo-nistamisen entuudestaan taitava.

Kaikesta tästä ja muusta mainitsemattomasta merikirjai-lija Visa Auvinen on jälleen ker-ran koonnut mielenkiintoisen ja monipuolisesti esimerkein sekä tekstinä että kuvin elämää Jout-senella 1930-luvulla valaisevan teoksen. Liitteinä ovat muun muassa toimituskunnat ja pe-rusteellinen henkilöluettelo. Mie-lenkiintoinen liite on kuvat laiva-lehtien kansista; pienuudestaan huolimatta jopa täysin luettavis-sa. Niistä myös huomaa paino-jäljen vaihtelun, joka pitkin kirjaa vaikuttaa kuvien laatuun.

Kirjan on julkaissut Suomen Joutsenen Valtameripurjehtijain perinneyhdistys (suomenjoutse-nenperinneyhdistys.fi), joka myy kirjaa 25 euron hintaan samoin-kuin muun muassa Forum Mari-num merikeskus Turussa.

Jukka K Pajala

L aivastomme koululaivalla Suomen Joutsenella jul-kaistiin sen kaikilla valta-

meripurjehduksilla Joutsen –ni-mistä laivalehteä. Se ilmestyi mo-nisivuisena A4-kokoa suurempa-na monisteena noin kerran kuu-kaudessa. Se tehtiin laivan mo-nistuskoneella, jossa painolevy-nä toimi vahas. Tekstit kirjoitet-tiin vahakselle tavallisella kirjoi-tuskoneella ja piirrokset piirrettiin sille metallikärkisellä kynällä. Va-has kiinnitettiin monistuskoneen rummulle, painomustetta putki-losta sopivaan kohtaan ja niin saatiin rumpua pyörittämällä sivu kerrallaan laivalehteen. Teknisesti tulos ei aina ollut paras mahdol-linen; painomustetta oli jossain kohdassa niukasti ja lukeminen hankalaa. Siitä huolimatta lehti täytti tehtävänsä tuoda tietoa ja

Suomen Joutsenen laivalehdetVisa AuvinenVammalan kirjapaino 2016, Kovakantinen, 280 sivua


R annikkotykistön his-torian asiantuntija ko-mentaja evp, ST Ove

Enqvist on julkaissut Kyrkslätts hembygdsförening r.f. :n (Kirk-konummen kotiseutuyhdistys) toimesta pitkään hautumassa olleen Mäkiluodon historiikin. Julkaisijasta johtuu, että kir-ja on ruotsinkielinen. Teos juh-listaa osaltaan Kirkkonummen kunnan merkkivuotta, onhan Porkkalan palautuksesta kulu-nut 60 vuotta.

Kirjoittaja palveli 1970- lu-vun lopulla Mäkiluodossa mm linnakkeen päällikkönä ja myö-hemmin Porkkalan Patteriston komentajana, joten omakohtai-sen tiedon perustalle on ollut hyvä rakentaa.

Kirjan lähdeluettelosta sel-viää, että varmasti kaikki kivet on käännetty, jotta historiasta

olisi saatu mahdollisimman oi-kea kuva.

Kirja etenee kronologises-ti alkaen ajasta ennen linnoitus-töitä. Mäkiluoto, jonka alkuperäi-nen nimi on kiistanalainen (mm Mackiloo, Meckiloto, Makkiluoto, MacElliot), oli 1900-luvun alkuun paikallisten kalastajien tukikohta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on Aktiebolaget Mc Elliot, jonka Hel-singin herrat olivat v 1911 perus-taneet hankkiakseen Mäkiluodon kalastus- ja linnustustukikohdak-si. Parin vuoden kuluttua Venäjän valtio pakkolunasti saaren sotilas-tarkoituksiin. Saikohan yhtiö hy-vän korvauksen?

Mäkiluodon linnoittami-seen myönnettiin varat elokuus-sa 1913 ja rakennustyöt lähti-vät tosissaan käyntiin. Raken-nustöiden suunnittelu ja toteu-tus on kuvattu yksityiskohtai-sesti. Parhaimmillaan saarel-la asui n 2 500 hallintohenki-löä ja työmiestä, lukua on vai-kea uskoa, kun on itse palvellut kyseisellä kivellä! Tähän vaihee-seen kuuluu seikkailija Aleko Li-lius, joka osti Uudenkaupungin rautatien ja myi sen Venäjän vi-ranomaisille, raiteita lienee pää-tynyt myös Mäkiluotoon.

Venäjän vallankumoukseen loppuivat työt linnakkeella. Epä-

selväksi on jäänyt, kuka lopul-ta oli vastuussa Mäkiluodon en-simmäisestä räjäyttämisestä. Va-paussodan päättymisen jälkeisiä itsenäisyyden alkuvaiheen seka-via oloja kuvaa, että Sotasaalis-konttori myi romuna räjäytetyn 8” patterin tykkien ehjiä osia.

Suomen itsenäistyttyä lin-nake eli hiljaiseloa, kunnes 1931 myönnettiin rahat Kuivasaaren ja Mäkiluodon 12” pattereiden ra-kentamiseksi. Mäkiluodossa oli suurena apuna 100 tn nosturi, joka oli vain vähän vaurioitunut vuoden 1918 räjäytyksissä. Vaik-ka työläisten taustat tutkittiin tar-kasti, syttyi tammikuussa 1933 tulipalo, joka tuhosi useita raken-nuksia. Palo todettiin sabotaasik-si, syyllistä ei löydetty.

Talvi- ja jatkosodan vai-heet linnake selvisi ilmapom-mituksista vähin vaurioin, pom-miosumia tuli kasarmin ja Kor-sulan pihoille.

Jatkosodan alussa Mäki-luodon patterit (12” ja 8”) tulit-tivat kymmenkunta kertaa me-rimaaleja, eniten Hangon eva-kuoinnin yhteydessä vaihteleval-la menestyksellä. Jatkosodan aikaista elämää linnakkeella on kuvattu monipuolisesti aikalais-lähteisiin tukeutuen. President-ti Risto Rytin vierailun on täyty-

MakiloFrån fiskeläge till kustfortOve EnqvistKyrkslätts Hembygdsförening 2016, kovakantinen, 216 sivua

46

nyt olla huippuhetki mäkiluoto-laisten muistoissa.

Porkkalan luovutuksesta ja vuokra-ajastakin on löytynyt mie-lenkiintoista tietoa, myös vuokra-laisen puolelta. Pikakäynnillä tal-vella 1956 todettiin, että linnak-keen linnoituslaitteet oli totaali-sesti tuhottu. Kasarmi, asuinta-lo ja muutama uudisrakennus oli pystyssä. Betoni- ja teräsromua oli runsain mitoin. Romu-Koski-nen sai oikeuden paloitella ja kul-jettaa pois teräs- ja rautaromun. Saattoi olla hyvä bisnes?

Alkuvaiheet vartiolinnak-keella olivat hankalat. Varsinai-nen rakentaminen alkoi tulen-johtotornista v 1959. Tampellan 152mm kanuunat olivat ensin avoasemissa, kunnes ne 1961 saatiin linnoitettuihin asemiin. Kasarmin ja asuintalon korja-us sekä uusi ruokala olivat val-miit vuonna 1963. Nyt saattoi-

vat kantahenkilökunta ja varus-miehet siirtyä normaaliin päivä-järjestykseen.

Tässä vaiheessa kirjan asiat ja henkilöt alkavat olla tut-tuja monille mäkiluotolaisille ja upinniemeläisille. Loppuosassa kerrotaan linnakkeen elämäs-tä paljolti haastattelujen kaut-ta. Linnake-elämässä vuoden-aikojen vaihtelut olivat merkit-täviä. Mäkiluotolaisille merimat-ka Upinniemestä tai Porkkalan-niemestä toi omat haasteensa. Haasteelliset olosuhteet eivät estäneet sitä, että Mäkiluodos-sa vallitsi hyvä henki ja yhteen-kuuluvaisuuden tunne, arvolla ja ammatilla ei ollut merkitystä.

Mäkiluodon historian kulku loppuu kuviin, joissa kasarmi ja asuintalo revitään maan tasal-le. Niin katoaa mainen kunnia!

Kirja on hienosti kuvitettu, monet entiset saarelaiset ovat

kantaneet kuvansa kekoon. Luin kirjan yhdeltä istumalta, teksti on hyvin ymmärrettävää ja sujuvaa ja hyvää ruotsin kie-len harjoitusta.

Kirjan lopussa on esitet-ty sotilastermien selitykset. Tä-mä osa on varmasti hyödylli-nen lukijoille, joille sotilasmaail-ma ei ole tuttu, mutta kyllä so-tilaseläkkeellä olevakin selityk-sistä hyötyi.

Tiettävästi suomenkielinen laitos on tulossa. Oman kirjani hankin Kirkkonummelta osoit-teesta [email protected] Hin-ta 28€+ postimaksu. Kirja on saatavilla myös mm. kustan-tajan nettisivuilta http://www.kyhf.hembygd.fi/svenska/publi-kationer/. Kirjaa voi kysellä kus-tantajan edustajalta Börje Fors-bergiltä 050 5252126.

Risto HurmeEntinen mäkiluotolainen

MakiloFrån fiskeläge till kustfortOve EnqvistKyrkslätts Hembygdsförening 2016, kovakantinen, 216 sivua

Jokainen vuosikymmenien saatossa ilmestynyt Rannikon Puolustaja -lehden numero on luettavissa sähköisenä osoitteessa:



K auko Röyhkä on parhai-ten tunnettu muusikko-na, mutta luettuani hä-

nen kirjoittamansa Suursaari-kir-jan tajusin, että herra pärjää vallan mainiosti mikrofonin lisäksi myös kirjallisissa töissä. Hän on kirjoit-tanut jo likemmäs parikymmentä teosta, joten sekin osaltaan kuvaa hänen lahjakkuuttaan kirjoittaja-na. Kirjan kerronta on kertakaik-kisen kiehtovaa ja tarjoaa ainut-laatuisen mielikuvamatkan Suo-menlahden itäosan jättiläisen ka-maralle - Suursaareen. Röyhkällä on hieno tapa toimittaa olemassa olevaa tietoa ja historiaa sujuvasa-naiseksi tekstiksi. Turhat yksityis-kohdat on pudotettu monin pai-koin pois ja asiat on osattu kiteyt-tää tiivisti ja helppotajuisesti. Kir-jassa käsitellään saaren historiaa monelta kantilta, ja tekstimäärä on näissä sopiva. Lukija ei puu-du, sillä ”kerta-annos” per aihe on sopivan mittainen. Itse ahmin kir-

jan kannesta kanteen kertaheitol-la, ja kaltaiselleni aavistuksen yli-vilkkaalle tapaukselle tämä on ai-ka hyvä suoritus.

Erityiskiitokset pitää antaa siitä, että kirja on painettu Suo-messa. Näinä vaikeina aikoina on liian suuri trendi tehdä siellä missä kustannukset ovat alhai-sia. Toinen erityiskiitos tulee siitä, että kirjan teksti ei käsittele vain kaunista kesäsäätä, vaan myös raadollisempi talviaika pääsee esille. Suursaaresta ei voi puhua ilman sotavuosia, ja tapahtumat nostetaan tässäkin kirjassa esil-le. Kiinnostavat osuus oli sota-veteraani Alvi Salovaaran haas-tattelu, hän muistelee tapahtu-mia Suursaaressa ja Somerissa.

Asia, josta olen kirjoittajan kanssa hieman eri mieltä, on se että hänen tekstinsä mukaan suo-malaiset eivät enää muista Suur-saaren olleen osa Suomea. Saa-tan olla (taas kerran) väärässä, mutta käsittääkseni Suursaari mielletään yhä tänä päivänä me-netetyksi suomalaissaareksi. Sen omistusta ei ole unohdettu. Saa-ren historia on kyllä suurelta osin varmaan unohdettu - sen muista-mista edesauttaisi aktiivinen jul-kaisutoiminta Suursaaren ohella muistakin Suomenlahden mene-tetyistä saarista. Muistamme mi-

tä kohteita meillä oli, mutta emme muista millaisia kohteita meillä oli.

Kirjan kuvituksesta vas-taa Juha Metso. Ammattikuvaa-ja osaa työnsä, se näkyy tässä-kin kirjassa. Lieneekö syynä pai-nojälki, mutta osa kuvista on jo liian synkeitä. Tämä voi olla kyl-lä tyylikeinokin. Itseäni viehätti erityisesti kuvien ja tekstin vas-takkainasettelu. Useimmiten his-toriakirja kuvitetaan aikakauden kuvilla. Tässä tehtiin toisin, ja se on hieno ja rohkea teko. Teksti kertoo kauan sitten tapahtuneis-ta asioista, kuvat sen sijaan hei-jastavat 2000-luvun Suursaarta.

Ainut suoranainen miinus kirjassa tulee siinä kahteen ottee-seen olevasta kartasta. Kuvitukse-na se on mainio eikä sen kahteen otteeseen sijoittelukaan kiusaa lu-kijaa, mutta surkean pieni fontti tekee sen ainakin keski-ikäiselle tädille mahdottomaksi lukea. Toi-vottavasti herrat Röyhkä ja Metso reissaavat jatkossakin paljon yh-dessä. Jälki ainakin antaa odot-taa mahdollisilta muiltakin mat-koilta hienoja teoksia. Suursaari-kirja antaa hienon kokonaiskuvan Suomenlahden jättiläisestä.

Kirja on myynnissä kirja-kaupoissa kautta maan, hinta on noin 25-30 euroa.

Johanna Pakola

SuursaariKauko Röyhkä & Juha MetsoLike 2016, 154 sivua (kirja on uudistettu painos vuonna 2009 julkaistusta samannimisestä kirjasta)

48

H uhtikuun 6. päivänä tuli kuluneeksi puo-li vuosisataa Meriso-

takoulun 53. reserviupseeri-kurssin päättymisestä. Kurssin Suomenlinnassa viettämä tal-vi vuonna 1966 oli sään puo-lesta poikkeuksellisen, ellei suo-rastaan arktisen ankara - muu-ten toki mukava. Lautta keskeytti liikenteensä jo tammikuun puo-lessa välissä eli kaupunkiin kul-jettiin jäitse melkein koko kurs-sin ajan. Se lienee ennätys re-serviupseerikurssien historiassa.

Kurssille määrättiin 65 up-seerioppilasta, joista 34 opis-keli viestilinjalla yliluutnant-ti Kauko Neittamon johdolla ja 31 laivatykistölinjalla johta-

janaan luutnantti Olavi Laak-konen. Koko kurssin johtajana toimi ye-kapteeniluutnantti Erk-ki Uosukainen. Upseerioppilai-den joukossa oli peräti 9 kanta-henkilökuntaan kuulunutta soti-lasteknikkoa ja aliupseeria, jot-

ka kurssin päätyttyä komennet-tiin takaisin joukko-osastoihin-sa. Kaikki muut oppilaat ylen-nettiin kurssin päättymispäivä-nä upseerikokelaiksi ja varus-miespalveluksen jälkeen aliluut-nanteiksi. Viisi kurssilaista jatkoi myöhemmin opintojaan merika-detteina kahden heistä yletes-sä aina amiraaleiksi asti. Toi-nen amiraaleista päätti 44 vuo-den palveluksensa puolustus-voimain komentajana.

”Harvalta kurssilta on val-mistunut yhtä paljon suomalai-seen yhteiskuntaan niin monel-la tavalla vaikuttaneita reser-

– ”…harvalta kurssilta on valmistunut yhtä paljon suomalaiseen yhteiskuntaan niin

monella tavalla vaikuttaneita reservin upseereita…”

Merisotakoulun 53. reserviupseerikurssin 50-vuotisjuhlassa 6.4.2016 saatiin

tietoa merivoimien kehityksestä, Itämeren suojelusta ja Suomen turvallisuudesta.

Teuvo KoskinenLääkintäkapteeniluutnantti res Teuvo Koskinen

Sulkeisharjoituksia pidettiin jäällä arktisissa olosuhteissa 2.2.1966, pak-kasta –26°C. – Taustalla Merisotakoulu.

”Arktisen” reserviupseerikurs-sin rannikkopuolustukselli-seen koulutusohjelmaan kuului myös sissileiri 21 – 25.3.1966. Loppusotamaisessa harjoitukses-sa lunta riitti vielä 50 vuotta sitten Suomenlahden rannikolla riesaksi asti . – Kirjoittajan latu-ura etenee tässä kuusen taakse piiloutuneen harjoituksen valvojan ohi, myö-hempi ura jatkuikin sitten ylilääkä-riksi ja tulosjohtajaksi Kuopion yli-opistollisessa sairaalassa.

Vuoden 1966 arktinen reserviupseerikurssi

Tapahtumat


vin upseereita”, totesi avauspu-heenvuorossaan amiraali Juhani Kaskeala. Jo yhdentoista kurssi-veljen laskettiin siirtyneen ”hil-jaiseen laivueeseen”, heidän joukossaan mm. laajasti tun-nettu ja tunnustettu Suomen EU-suurlähettiläs, valtiosihtee-ri Antti Satuli. Kirjavahvuudes-sa vielä olevista 54 kurssilaises-ta 35 pääsi mukaan kurssijuh-laan. Aiempien tapaamisten yli 40 osanottajan määrää ei enää saavutettu. Runsaan 70 vuo-den keski-ikä alkaa jo heijastua osanottoprosenttiin.

Juhlapäivän ohjelma oli pe-rinteinen. Merisotakoulun joh-taja, kommodori Pasi Pajunen, toivotti kurssin tervetulleeksi ja piti mielenkiintoisen, vilkas-ta keskustelua herättäneen esi-tyksen merivoimien nykytilas-ta ja kehittämissuunnitelmista. Merivoimien poistuvia alusluok-kia korvaava suurprojekti Laivue 2020 kiinnosti kovasti kaikkia.

Kurssiveli, merenkulkuneu-vos Juha Nurminen toi omassa esityksessään toisen näkökul-man Itämeren puolustukseen ku-vatessaan John Nurmisen Sää-

tiön hankkeita Itämeren suojele-miseksi. Hänen viestinsä oli, et-tä ”mikään ei ole mahdotonta – ei edes Itämeren pelastaminen”. Sen me olemme velkaa tuleville sukupolville. Lastenlastemme tu-lee saada nauttia puhtaasta me-restä samalla tavoin kuin mekin saimme vielä 1950-luvulla. Sää-tiön fosforinpoistohankkeiden avulla on kyetty vähentämään Suomenlahden ravinnekuor-maa noin 60 prosentilla. Fosfo-ri on Itämerta rehevöittävien si-nilevien tärkein ravinneaine. Pie-tarin jätevesien fosforinpoisto on

alkanut näkyä Itä-Suomenlahden vesien kirkastumisena, mutta Itä-meren pääaltaan tilanne on huo-no ja edellyttää määrätietoisia toi-mia kaikilta rantavaltioilta Suomi mukaan lukien.

Yksi John Nurmisen Sää-tiön uusista Puhdas Itämeri -hankkeista on keväällä 2015 käynnistetty Lähikalahanke. Sen tavoitteena on vähentää Saaris-tomeren rehevöitymistä kierrät-tämällä ravinteita meriekosystee-mistä maalle ja samalla edistää vajaasti hyödynnettyjen särkika-lojen elintarvikekäyttöä. Mui-ta Itämeren rehevöitymisen py-säyttämiseen tähtääviä hankkei-ta ovat mm. NutriTrade-projekti (tavoitteena toimiva ravinnepääs-tökauppa Itämeren alueelle) ja Best-hanke (tavoitteena vähen-tää ravinteiden ja vaarallisten ai-neiden päästöjä mereen).

John Nurmisen Säätiön käynnistämässä Tankkeriturva- hankkeessa kehitetty ENSI- navigointipalvelu on tutkimuksen mukaan kustannustehokkain ta-pa pienentää öljyonnettomuuk-

Laivasto tanssii. Kuva puolikurssijuhlista 19.2.1966. – Kirjoittaja vasem-malla pyrkimässä lähikosketukseen.

Merisotakoulun kuvaajan ottama kurssikuva 6.4.2016

50

Juhlaillallisella 6.4.2016. Pääesikunnan päällikön vara-amiraali Kari Takasen alustusta kuulemassa vas. kommodori Pasi Pajunen, insinööri-kommodori Alpo Tuurnala, amiraali Juhani Kaskeala ja oik. merenkulku-neuvos Juha Nurminen.

sien riskiä Suomenlahdella. On-nettomuuksien ennaltaehkäisy on tärkeää sekä ympäristönsuojelun että meriliikenteen turvallisuuden parantamiseksi. ENSI-järjestel-män (Enhanced Navigation Sup-port Information) ansiosta alusten reittisuunnitelmat saadaan meri-liikenteenohjauksen käyttöön, ja alukset saavat tietoa sähköisessä muodossa. Näin meriliikenteen turvallisuus paranee ja öljyhave-ririskit pienenevät.

Palvelu siirrettiin Liikenne-viraston omistukseen vuonna 2013, mutta säätiö tukee edel-leen sen käytön markkinointia ja laajentamista.

Sankaritauluilla pidetyn kun-nianosoituksen ja kurssimuistot pintaan herätelleen saunomisen jälkeen siirryttiin juhlapäivällisel-le Suomenlinnan Upseerikerhol-le. Herkullisen illallisen sekä pe-rinteisesti räväköiden marssi- ja merimieshenkisten yhteislaulujen lomassa kurssimme priimus, in-sinöörikommodori Alpo Tuurnala, piti paljon yhteisiä muistoja ker-taavan, mutta myös tulevaisuut-ta luotaavan päivällispuheensa. ”Puhe oli vitsikäs ja sille nauret-tiin” - etenkin hauskasti kerrotul-le jutulle siitä, kuinka priimuksen miekka piti salakuljettaa housun puntissa kaupungin läpi.

Päivällisen jälkeen kurssi-juhlan kunniavieraaksi kutsut-tu pääesikunnan päällikkö, va-ra-amiraali Kari Takanen, pi-ti erinomaisen mielenkiintoisen ja pohdiskelevan alustuksen Itä-meren alueen turvallisuuspoliitti-sen tilanteen muutoksista. Alus-tus käynnisti lähes pikkutunneil-le jatkuneen vilkkaan keskuste-

lun aiheesta, josta meillä kai-killa ’kylmän sodan veteraaneil-la’ tuntui riittävän kysymyksiä ja kommentteja. Ehkä niistä hei-jastui myös yhteinen huolemme tulevaisuudesta. Oma sukupol-vemme on saanut nauttia Suo-men historian pisimmästä rau-hanjaksosta, eikä saamaamme upseerikoulutusta ole tarvittu to-sitoimiin. Puolustuksesta huo-lehtiminen vastuullisella tavalla ei varmastikaan heikennä Suo-men mahdollisuuksia pysyä po-

tentiaalisten kriisien ulkopuolel-la. Merivoimien 53. reserviup-seerikurssin 50-vuotisjuhla oli lämminhenkinen tilaisuus. Meil-lä oli viihtyisä tilaisuus muistel-la menneitä, vaihtaa kuulumisia ja saada samalla uutta ja mie-lenkiintoista tietoa merivoimien kehityksestä, Itämeren suoje-lusta ja Suomen turvallisuudes-ta. 50-vuotisjuhlallisuudet tus-kin jäivät reserviupseerikurssim-me viimeiseksi tapaamiseksi, sil-lä uutta jo pohjustettiin.

Vesialueiden vastuullinen monitaitaja

www.meritaito.fi


Leo Laine

Tapahtumat

Yhdistys kiitti kom Wikströmiä hyvästä kierroksesta.

Meriupseeriyhdistyksen maaliskuun jäsenilta52

M eriupseeriyhdistyk-sen maaliskuun jä-senilta järjestettiin

16.3.2016 Presidentinlinnas-

sa sekä ulkovartiolaiva Turvalla. Mielenkiintoiset kohteet keräsi-vät runsaasti jäseniä paikalle.

Presidentinlinnassa mei-

tä isännöi tasavallan presiden-tin 1. adjutantti komentaja Kaar-le Wikström. Saimme kuulla lin-nan historiasta ja käytöstä aina

Yhdistys muisti Suomi merellä julkaisun edellistä päätoimittajaa komdri Hanénia.

Alusesittely alkoi ulkovartiolaiva Turvan peräkannelta.leo laine

leo laine

leo laine


Runsas joukko yhdistyksen jäseniä ryhmäkuvassa.

Iltapala nautittiin komdri Hanénin esityksen yhteydessä.

sen rakentamisesta nykypäivä-än asti. Pääsimme kiertämään linnan kokonaisuudessaan sekä tutustumaan muutamiin perus-korjauksen tuomiin muutoksiin.

Presidentinlinnasta siirryim-me Katajanokan laituriin ulkovar-

tiolaiva Turvalle. Siellä saimme aluksen miehistöltä erittäin kat-tavan alusesittelyn. Lisäksi Suo-menlahden merivartioston ko-mentaja kommodori Tom Hanén piti hyvän ja informatiivisen esit-telyn merivartiostosta sekä ajan-

kohtaisista aiheista.Kiitos tasavallan presiden-

tin kanslialle sekä ulkovartiolai-va Turvan miehistölle hyvistä järjestelyistä!

Kaarle WiKström

leo laine

54

Vuosipäivän iltajuhla tarjoaa rentoa yhdessäoloa Uudenmaan Prikaatin perinteikkäällä ja upealla Upseerikerholla.

Puheet ovat lyhyet, illallispöydässä viihdytään ja yllätysvieraasta on huhuttu. Laivaston Soittokunnan varusmiehet tahdittavat tanssimusiikin!

Illalliskortin hinta on € 40,- sisältäen alkumaljan, illallisen ruokajuomineen ja kahvin avecin kanssa. Asu on tumma puku tai palveluspuku.

Sitoutuvat ilmoittautumiset iltajuhlaan kesäkuun alusta alkaen osoitteessa www.sininenreservi.fi

Illalliskortti tulee maksaa 30.6. mennessä tilille Nordea FI8221991800199726 Sininen Reservi ry

Ilmoittautuessa mainitkaa kaikkien osallistujien nimet ja yhteystiedot.

Sininen Reservi ry toivottaa Teidät lämpimästi tervetulleiksi.

Tapaamisiin Dragsvikissa:

Merivoimienvuosipäivän iltajuhla Dragsvikissa!

Sininen Reservi ry järjestää

iltajuhlan Dragsvikin Upseerikerholla

perjantaina 8.7.2016 klo 19.00

Ilmoittautumiset: www.sininenreservi.fi tai

Kai Kaksonen sihteeri

puh. 050 5455421

Lisätiedot: Robin Elfving puheenjohtaja [email protected] puh. 040-8544251

”Sukellusveneet Suomessa” –näyttely kertoo suomalaisten su-kellusveneiden tarinan 1930- ja 1940-luvuilta. Näyttelyn perus-tana on Sotamuseossa tehty ja Suomenlinnan maneesissa näyt-

teillä ollut näyttely, jota on täy-dennetty harvinaisilla pienois-malleilla sekä arkistoista etsityil-lä kuvilla sukellusveneiden ra-kennusvaiheesta Turussa. Neljä viidestä Suomessa rakennetus-

ta sukellusveneestä rakennettiin Forum Marinumia vastapäätä tois pual Aurajokke. Näyttelyssä

Forum Marinumin näyttelyt

Forum Marinumin piha.

Tapio MaijalaToimitusjohtaja

Merikeskus Forum Marinumissa on tulevana kesänä poikkeuksellisen paljon uut-

ta nähtävää ja runsaasti tapahtumia. Näyttävin tapahtuma on Swan Regatta. Noin

sata suomalaisvalmisteista purjevenettä ja noin tuhat purjehtijaa tukeutuu Forum

Marinumiin ja Aurajokeen heinäkuun viimeisenä viikonloppuna 28.-31.7.

Sukellusvenenäyttelyn teemakuva.

Tapahtumat

sa K

uva

56

Forum marinumin KoKoelmat/vilho virta

Puolustusministeri kesäyön marssin suojelijaksiValtakunnallinen kaikille avoin hyvän mielen kä-velytapahtuma Kesäyön marssi järjestetään Tu-russa 11.–12. kesäkuuta. Tapahtuman suojeli-jana toimii tänä vuonna puolustusministeri Jus-si Niinistö. Tämänvuotinen marssi on 19. Ke-säyön marssi.

Niinistö korostaa fyysisen kunnon ylläpitämisen positiivis-ta vaikutusta henkilökohtaisen elämänlaadun ja yhteiskunnan kannalta. ”Kesäyön marssi on malliesimerkki positiivisesta lii-kuntatapahtumasta, johon jokainen voi osallistua ikään tai su-kupuoleen katsomatta. Kesäyön marssissa on kyse omien voi-mien mukaisesta ponnistelusta, ei kilpailusta”, Niinistö ajattelee.

Kesäyön marssin järjestää Maanpuolustuskoulutusyhdis-tys (MPK).

Lähtö ja maali ovat molemmat Heikkilän kasarmilla osoitteessaRykmentintie 15rak. 5, 20810 Turku

Lisätiedot ja haastattelupyynnöt Piiripäällikkö Markku [email protected], 040-8253235Sosiaalinen mediawww.facebook.fi/mpk.kesayonmarssi

sukellusveneaseen kehitykses-tä ”altavastaajan aseesta ydin-aseeksi”. Näyttelyssä on esillä myös aito sukellusvene.

Uudistunut päänäyttely ava-taan toukokuussa Kruununma-kasiinin punatiilisessä raken-nuksessa, joka on alun perin ra-kennettu valtion viljamakasiinik-si vuonna 1894. Uuden näyt-telyn teemana on työ merellä. Näyttelyssä nostetaan esille me-renkulussa työskennelleiden ja työskentelevien ihmisten näkö-kulmaa laajuudessa, jossa sitä ei ole suomalaisissa museoissa aikaisemmin käsitelty. Merivoi-mien historia esitetään ensi ker-taa kokonaisuutena, ml. rannik-

on lisäksi esillä maailman kaik-ki sukellusveneaiheiset postimer-kit. Kommodori, ST Kai Varsion

ainutlaatuisen kokoelman lisäksi on hänen väitöskirjan perusteel-la laadittu havainnollinen esitys

58

Sotalaivat.

kotykistö ja rannikkojalkaväki. Merivoimien Mannerheim-ristin ritarien tarinat ja kunniamerkit ovat näkyvästi esillä.

Sotalaivat (tykkivene Karjala ja miinalaiva Keihässalmi) ja pien-veneet ovat perinteisesti yleisöl-le avoinna koko kesäkauden, jo-ka tänä vuonna alkaa poikkeuk-sellisen aikaisin, eli 21.5. Fregat-ti Suomen Joutsenella on esil-

lä näyttely laivan omasta histo-riasta, mm. 1930-luvun pitkis-tä purjehduksista merivoimien koululaivana sekä Swan Rega-tan kunniaksi näyttely Swanien historiasta. Tämän lisäksi laivalla esillä on mielenkiintoinen näytte-ly Italian laivaston purjekoululaiva Amerigo Vespuccista pienoismal-leineen, esineineen ja kuvineen.

Mielenkiintoinen ”etäkoh-teemme” on Örön linnakesaari.

Forum Marinum on tuonut lin-nakkeen historiaa esille saarel-la, joka on nyt vasta toista kesää avoinna yleisölle. Saaren ehdo-ton vetonaula on vapaaehtois-voimin kunnostettu ja ylläpidet-ty järeä rannikkotykki. Saaren ainutlaatuinen luonto on myös hyvin esillä.

Olette kaikki lämpimästi tervetulleita omaan museoom-me Forum Marinumiin.

w w w . p o r t o f n a a n t a l i . f i


Rannikkoupseeriyhdistys

Ennen vanhaa oli selvä kaa-va, missä ja milloin pidet-

tiin RUY:n vuosikokous. Ko-kous pidettiin samaan aikaan, kuin rt-komentajien neuvottelu-päivät ja kokouskaupunkina oli Vaasa, Turku, Hanko, Helsinki tai Kotka.

Nykyään yhdistyksen halli-tus tekee päätöksen ilman eril-listä sitovaa suunnitelmaa. Vii-me vuonna kokoonnuttiin Dra-gsvikiin ja tänä vuonna sääntö-määräinen vuosikokous pidet-tiin 14.4.2016 Turussa, Heik-kilän sotilaskodissa.

Paikalle oli saapunut 23 yhdistyksen jäsentä, joille tar-jottiin munkkikahvit ennen ko-kouksen alkua, sotkussa kun oltiin.

Tasan klo 17.00 löi yhdis-tyksen puheenjohtaja, kommo-dori Olavi Jantunen, nuijan kol-me kertaa pöytään kokouksen avaamisen merkiksi. Hän toi-votti osallistujat tervetulleeksi ja kertoi, että takana oli yhdistyk-sen 82. toimintavuosi.

Ennen kuin siirryttiin vuosi-kokouksen asioihin, puheenjoh-taja kertoi keille Rannikon Puo-lustaja-lehden vuoden 2015 kir-joittajastipendit jaetaan.

Rannikkoupseeriyhdistyksen vuosikokous Turussa

Stipendien saajat olivat: – Vuoden teemapää-

toimittaja: komentaja Juha-Antero Puistola Lehti 3/15 ”Hallitsi vaikean ja sensitiivisen aiheen suvereenisti”

– Vuoden artikkelin kirjoittaja: komentaja-kapteeni Tommi Sorvari Lehti 2 /15, Jehu-luokan käyttöönotto. ”Erittäin sujuvaa sanankäyttöä”.

– Vuoden kirjoittaja: Jorma Rytkönen, Suomen Ympäristökeskus, SYKE Mielenkiintoisia ar-tikkeleita kuten lehti 2/15 ”Talviöljyntorjuntaharjoitus Kemissä”

Vuosikokouksen puheen-johtajaksi on perinteisesti valittu sen joukko-osaston, vast edus-taja, jonka vastuualueella ol-laan, joten lippueamiraali Juha Vauhkonen olisi ollut itseoikeu-tettu puheenjohtaja. Palvelusteh-tävä esti Vauhkosen osallistumi-sen kokoukseen, joten tarvittiin toinen kandidaatti. Vuosikokous valitsi kokouksen puheenjohta-jaksi pitkän linjan rannikkotykis-töreserviläisen, kapteeni Kimmo Mäkipeskan, jonka johdolla aloi-tettiin sääntömääräisten kokous-asioiden käsittely.

Kuultiin vuosi- ja tilikerto-mus. Vuosikertomuksessa to-Väistyvä puheenjohtaja.

Vuosikokouksen osallistujat.

ove enqvist

60

Järjestöt

dettiin, että yhdistyksen jäsen-määrä oli noussut viime vuo-desta kahdeksalla (8) henkilöl-lä. Huomioitavaa oli se, että Uu-denmaan prikaatin, toisen ran-nikkojoukkoprikaatin, upseerei-ta oli saatu rekrytoiduksi yhdis-tykseen yhä enemmän.

Vuoden 2015 hallitukselle myönnettiin tili- ja vastuuvapaus.

Hyväksytty vuoden 2016 toimintasuunnitelma oli perin-teinen. Se sisälsi edelleen viime vuonna mukaan otetun koh-dan. ”Jatketaan vuonna 2014 alkanutta rannikkotykistön jouk-ko-osastojen juhlajulkaisu työtä ”Seuraavat 20 - vuotta”.”

Seuraavassa pykälässä va-littiin yhdistyksen puheenjoh-taja. Tässä kohtaa koettiin ko-kouksen suurin yllätys, kun is-tuva puheenjohtaja kommodo-ri Olavi Jantunen ilmoitti, että hän ei enää olekaan käytettä-vissä, tulevan uuden palvelus-tehtävän takia. Kokousväki ei saanut kuulla tarkempaa syy-tä, mutta nyt tiedämme sen, että Jantusen seuraava palve-lustehtävä alkaa 1.8. Roomas-sa. Jantunen kertoi, että kom-modori Auvo Viita-aho oli lupau-tunut uudeksi puheenjohtajaksi. Viita-aholla oli palveluseste, ei-kä hän ollut paikalla, mutta vuo-

sikokous valitsi hänet yksimieli-sesti puheenjohtajaksi.

Hallituksen jäsenten lu-kumääräksi päätettiin edelleen 12 ja hallituksessa jatkoivat ns. ”kahden vuoden säännöllä” – komentaja evp

Jarmo Valtimo evp-jäsenet – komentaja

Petri Parviainen PVPALVK – komentaja Kari Salin

MERISK – luutnantti Otto Seeck

UUDPR – komentaja

Petri Pääkkönen PE – luutnantti Jussi Ahokas RPR

Vuosikokouksen osallistujat.ove enqvist


Hallitukseen valittiin seu-raavaksi kahdeksi vuodeksi – komentaja evp

Ove Enqvist evp-jäsenet – majuri res

Kare Vartiainen RT-Johtorengas

– kapteeniluutnantti Heikki-Ilari Hirvonen MERISK

– kapteeniluutnantti Antti-Pekka Kiiski RPR

– komentaja Tapio Lineri MERIVE

– kommodori Jori Harju MERIVE

Ainoa muutos oli se, et-tä kommodori Jori Harju korva-si kapteeniluutnantti Tomas Salo-sen, joka itse oli ilmoittanut halua-vansa luopua hallituspaikastaan.

Jäsenmaksu vahvistettiin

samaksi kuin viime vuonna eli 23 euroksi. Tarkastathan, et-tä olet maksanut jäsenmaksu-si, sillä maksulomakkeet on jo postitettu jäsenille.

Muissa asioissa prikaati-kenraali Asko Kilpinen kertoi Suomenlinnan Upseerikerhon tilanteesta. Nyt näyttää siltä, että kerhon tulee ensi vuoden alusta maksaa vuokraa käyttä-mistään tiloista, jolloin jostain täytyy löytyä rahaa, jotta raken-nuksen toinen kerros, jossa si-jaitsee mm. RUY:n perinnehuo-ne, saadaan pidetyksi kerhon ti-lana ja yhdistyksien käytössä.

Kokouksen puheenjohtaja, kapteeni res Kimmo Mäkipes-ka, kiitti kokoukseen osallistujia ja löi nuijan pöytään päättäen kokouksen klo 18.21.

Kokouksen jälkeen kom-modori Olavi Jantunen piti ko-

kousväelle mielenkiintoisen esi-tyksen aiheesta: ”Merivoimien kansainvälinen toiminta 2016”.

Esityksen jälkeen nautittiin yhdistyksen tarjoamana sotilas-kotisisarten valmistama maitta-va iltapala.

Jarmo Valtimokomentaja evp, yhdistyksen sihteeri

Vuosikokouksen puheenjohtaja.

Rannikkoupseeriyhdistys

ove enqvist

Efficient and reliable stevedoring services at the Ports of Vaasa, Kalajoki and Kristiinankaupunki

Vasa – Kalajoki – Kristinestad www.blomberg.fi Tel. 020 777 1211

62

Järjestöt

TARJOAMME SUORITUSKYKYÄ

Uusimman sukupolven ohjusjärjestelmä, RBS15 Mk3, mahdollistaa nopean reaktion ja korkean läpäisykyvyn missä tahansa skenaariossa avomeriolosuhteista aina rannikkotaisteluihin ja maaoperaatioihin. Pitkän kantaman ja ohjattavuuden ansiosta hyökkäys voi kohdistua yhtä hyvin lähietäisyydellä, kuin horisontin takana sijaitsevaan maaliin.

Joka sään toimintakyky, kyky toimia vihollisen elektronisen häirinnän alla ja kyky lentää lähellä meren pintaa luovat yhdessä kokonaisuuden, jonka avulla vaikeinkin vihollinen on lyötävissä.

RBS15 Mk3 – suorituskykyä ja voitokkuutta.

www.saab.com

Vuosi on lähtenyt vauhdik-kaasti käyntiin sekä Sini-

sen Reservin jäsenyhdistyksis-sä että koko kentän kokoavassa Sininen Reservi ry:ssä. Tätä kir-joitettaessa MPK:n linnakevenei-tä ja yhdistysten veneitä kunnos-tetaan vesillelaskua varten. Sini-nen Reservi ry:n ampumapäi-vä pidettiin 16.4 Upinniemessä. Kilpailu käytiin kolmessa sarjas-sa ja Pentti Partanen vei koko-naiskilpailun voiton. Edellisilta-na purjehduskauden aloitussau-na Merisotakoululla keräsi toimi-joita lauteille. Jäsenyhdistysten toiminnasta haluan nostaa esille yhden erittäin arvokkaan asian: Nylands Brigads Gille onnistui vuoden aikana keräämään riit-tävästi varoja, jotta Uudenmaan Prikaatin urheilutalon kuntosa-li saatiin uudistettua, sopivas-ti Prikaatin 390-vuotis juhlaan. Mahtava suoritus Prikaatin tuki-joukoilta!

Sininen Reservi ry piti vuo-sikokouksensa 9.4. Turussa, Fo-rum Marinumin tiloissa. Vasta-valitun hallituksen kokonpanon löydät kotisivuiltamme www.si-ninenreservi.fi ja sieltä löydät myös tapahtumakalenterimme.

Normaalien vuosikokous-asioiden lisäksi kokous hyväksyi yhdistyksen strategian viideksi

vuodeksi. Strategian kirjaaminen oli siinä mielessä muodollisuus, että nykyisen toiminnan linjat ei-vät paljoakaan muutu. On kuiten-kin hyvä että yhdistyksellä on jä-senistön hyväksymä, pidemmän jakson linjaus, jota vastaan voi-daan peilata päätöksiä. Sininen Reservi ry on strategiansa mukai-sesti ”vapaaehtoisen meripuolus-tuskentän kokoava voima. Huo-lehdimme kenttämme yhteisölli-syydestä, yhteistyöstä ja reservin iskukyvystä. Vahvistamme vakiin-tunutta toimintaa joka tuo jäsen-yhdistyksille lisäarvoa. Vahvistam-me “tavaramerkkiämme”, “brän-diä”, jonka alla tehdään asioita yh-dessä ja jonka alla kaikki jäsenyh-distykset voivat ylpeästi toimia ja kehittää omaa toimintaansa.”

Sininen Reservi tukee jäsen-yhdistystensä rekrytointia ja osa-na tätä luovumme asteittain va-rusmiesten palkitsemisista – on jäsenyhdistysten tehtävä hoitaa, että jokainen reserviin siirtyvä va-rusmies saa tietoa hänelle sopi-vasta reserviläisyhdistyksestä. Si-nisellä Reservillä ei jatkossakaan ole henkilöjäseniä.

Strategia linjaa Merivoimat, Merivartiostot ja Maanpuolus-tuskoulutusyhdistyksen tärkeim-miksi yhteistyötahoiksi. Viimeksi mainittu, eli MPK, vastaa koulu-

tustoiminnasta. Jo aiemmin on päätetty kehittää ”tavaramerk-kiä” Sininen Reservi, mutta stra-tegia painottaa, että myös Ran-nikojoukot eri muodoissaan kuu-luvat siniseen reserviin sinises-tä nimestä huolimatta. Perusar-vomme Yhteistoiminta, Turvalli-suus ja Osaaminen vahvistettiin strategiapäätöksen myötä ja is-kulauseemme ”Vapaaehtoista voimaa merellä ja rannikolla” ki-teyttää strategian ja arvopohjan.

Kokoukselle esiteltiin myös Sinisen Reservin uusi graafinen ilme, joka tukee strategian vies-tintää. Tunnuksemme on kaksi-kielinen, Sininen Reservi – Ma-rinreserven, ja muita muotoja ei käytetä. Hallitus vahvistaa graa-fisen ohjeen toukokuussa. Joh-donmukaisesti käytettynä uu-distettu graafinen ilme tukee yhdistyksen viestintää.

Lopuksi vielä kertauksena: Varaa 8. heinäkuuta iloista ran-nikkohenkistä iltajuhlaa varten – Dragsvikin upseerikerholla on Me-rivoimien vuosipäivän iltajuhla.

Meritaitokilpailun päivä-määrä on siirtynyt viikolla: 9.-11. syyskuuta. Kokoa joukkue ja tule mukaan!

Hyvää alkavaa kesää,

Robin ElfvingKirjoittaja on Sininen Reservi ry:n

puheenjohtaja

Katse tulevaisuuteen!Sinisen Reservin vuosikokous kirjasi strategian vuoteen 2020

Sininen Reservi

64

Järjestöt

Oy TELVA Ab, Arentitie 3, 00410 HELSINKI ( 0207 939 300 , www.telva.fi

2016

1936 Tehoa ja turvallisuuttaMOOTTORIT

TURVALLISUUS JA PUOLUSTUSVARAVOIMA

Turun Rannikkotykistökilta

Turun Rannikkotykistökil-ta tervehtii lehden lukijoi-

ta tätä kirjoittaessa 30.4. Tuk-holmasta. Ei, ei kuningas ollut kutsunut meitä syntymäpäivill-leen, niin mukavaa se olisi eh-kä ollutkin. Kilta on Vaxholmin linnoitusmuseon (www.vaxhol-mfastning.se) sekä Armeijamu-seon vierailulla n. 50 henkilön voimin. Vaxholmiin on Värtanin satamasta n. 30 min ajomatka ja siirtyminen linnoitussaareen tapahtuu 29.4. käyttöön vihi-tyn pienen vaijerilossin kyydis-

sä - paikallnen Föri! Kantavaää-ninen opas Anders latoi histo-riaa ulkomuistista meille n. 1 h 20 min ajan - hieno suoritus! Saarella on ollut vankina mm. meillekin tuttu historian hahmo, von Döbeln. Museossa on hie-no läpileikkaus historiaa, suo-sitelen tästä alasta kiinnostu-neille! Kuvia voin laittaa näytille vasta syksyn lehteen, en saa nii-tä nyt kamerasta nettiin.

Killan kuukausittaiset kah-vitapaamiset ovat olleet menes-tys, eri aiheista luennoitsevat

ovat saaneet raikuvat aplodit jä-seniltä. Olemme kuulleet mm. Itämeren biologisesta tilasta, naisten vapaaehtoisesta varus-miespalveluksesta, sekä Forum Marinumista. Kesällä pidämme tauon ja jatkamme jälleen syys-kuussa. Toimintakalenteri ete-nee suunnitellusti.

Kilta toivottaa lukijoille hie-noa kesää, muistakaa vilvoitella varpaita liplattavassa vedessä!

Mikael KaskeloKillan tiedottaja


Järjestöt

Laivaston Killan vuosikokous 5. 3.2016

Laivaston Kilta

Kevätkokousväki ryhmäkuvassa. Vasemmalta: Ulpu Honkasalo, Timo Koukku, Eino Kostian, Erkki Lehtimäki, Olavi Niskanen, Jouko Andström, Jouni Aho, Jarmo Holm, Teuvo Rodén, Pentti Niskanen, Reino Varinowski ja Seppo Kaila.

T ampere on usein valikoi-tunut kokouspaikaksi si-

sämaan sijainnistaan huolimat-ta juuri hyvän sijaintinsa ansios-ta. Jokaisella killalla on pienen kokousretken paikka. Kokoon-nuimme tällä kerralla Puolustus-voimien logistiikkalaitoksen tiloi-sa Sarvijaakonkadulla. Kokouk-sen aluksi logistiikkakeskuksen maajärjestelmäosaston osasto-päällikkö, evl Esko Pukari kertoi laitoksen toiminnasta. Mielen-

kiintoinen esittely loi näkymää laitoksen erittäin merkittävästä puolustuksellisesta tehtävästä ja valtakunnallisestikin suuresta työnantajasta Laitoksella on hen-kilöstöä pitkälti yli 2000, toimin-taa lähes 40 paikkakunnalla. Evl Esko Pukari selvitteli kokousväel-le myös Logistiikkalaitoksen kol-men logistiikkarykmentin teh-täviä, jotka huolehtivat vastuul-leen osoitettujen joukko-osasto-jen tarvitsemista palveluista. Kii-

tokset everstiluutnantti Pukarille hienosta infohetkestä ennen ko-koustamme!

Kokouksen puheenjohtaja-na toimi kokouksen avaaja Pent-ti Niskanen, sihteerinä killan sih-teeri Teuvo Rodén. Kokoukses-sa käsiteltiin killan sääntöjen ke-vätkokoukselle määräämät asiat. Näistä tuotakoon tässä yhtey-dessä esille killan hallitusvalin-nat. Kokous päätti että hallituk-sen jäsenten lukumäärä on kah-

sePPo Kaila

66

Järjestöt

deksan, kuten edelliselläkin kau-della ja sama määrä henkilökoh-taisia varajäseniä. Näiden lisäk-si vielä puheenjohtaja ja varapu-heenjohtaja. Hallituksessa toimii varajäsenineen 18 jäsentä. Hal-lituksen näennäisesti suuri koko on alueellisen demokratian ja kil-tojen tasavertaisen päätöksente-on kannalta katsottu tärkeäksi. Laivaston Killan varapuheenjoh-tajaksi seuraavaksi kaksivuotis-kaudeksi valittiin yksimielisesti Jouni Aho Turun Laivastokillasta.

Hallituksen erovuorossa oli-vat: Teuvo Rodén (Pohjanlah-den Laivastokilta, varajäsen Rai-ner Öhman (Turun Laivastokil-ta), Seppo Kaila, varajäsen Johan Andström (TLK), Olli Hokkanen, varajäsen Torsti Vainio (Kymen Laivastokilta), Timo Koukku, va-rajäsen Mikael Pasto (PLK) ja Ta-pio Riikonen, varajäsen Erkki Tu-ra (KLK), sekä Reino Varinowski, varajäsen Mika Hirvonen (TLK).

Laivaston Killan vuosikokous 5. 3.2016

Kaikki valittiin uudelleen kaudek-si 2016 - 2017.

Hallituksessa jatkavat: Pent-ti Niskanen pj, Jouni Aho vpj. (TLK), Erkki Lehtimäki, varalla Mauno Hintsala (PLK), Kalervo Ylistö, varalla Eino Kostian (TLK).

Kevätkokouksen päätyt-

tyä luovutettiin Laivaston Killan edelliselle puheenjohtajalle Ola-vi Niskaselle Maanpuolustuskil-tojen Liiton myöntämä hopeinen kiltaristi. Killat onnittelevat!

Seppo Kaila

Laivaston Kilta

Laivaston Killan puheenjohtaja Pentti Niskanen luovutti vpj Jouni Ahon avus-tamana evp puheenjohtaja Olavi Niskaselle MPKL:on hopeisen kiltaristin.

sePPo Kaila


Järjestöt

tiin Jouni Aho ja Juho Angervo, sekä 1-vuodeksi Pertti Suomi-nen. Hallituksessa jatkavat Ka-lervo Ylistö, Seppo Kaila, Jukka Harjamäki ja Rami Kuustonen.

Joululounas

Kävimme 12.12. perinteisel-lä joululounaalla Ravintola Tra-pissa Naantalin historiallisessa vanhassa keskustassa. Trappi on viehättävässä paikassa aivan

Edellisestä numerosta poisjääneen juttumme vuoksi tässä laajennettu selostus vii-

mevuoden loppupuolelta asti.

Turun Laivastokillassa puheenjohtajan vaihdos

Kaksi täyttä kautta puheenjoh-tajana toiminut Jouni Aho luo-vutti syyskokouksessa 27.10. puheenjohtajan nuijan Jarmo Holmille. Puheenjohtajan vaih-dos tuli voimaan 1.1.2016. Syyskokous valitsi vapautuneel-le varapuheenjohtajan tehtäväl-le yhden vuoden jaksolle Sep-po Kailan. Syyskokouksessa pu-

hetta johti killan pj Jouni Aho ja sihteerinä Ulpu Honkasalo. Ko-kousesitelmän Pansion sotilas-alueen uusista järjestelyistä pi-ti komendantti ylil Jan Kanka-re Rannikkolaivastosta. Kokous vahvisti vuoden 2016 toimin-tasuunnitelman, vahvisti myös kyseisen vuoden talousarvion ja jäsenmaksuksi 20€. Erovuo-roisten tilalle hallituksen jäse-niksi kaksivuotiskaudelle valit-

Turun Laivastonkilta

Väistyvä puheenjohtaja Jouni Aho onnittelee syyskokouksen juuri valitsemaa uutta puheenjohtajaa Jarmo Holmia.

sePPo Kaila

68

Järjestöt

Nunnaluostarin Kirkon juurella. Kuten jo ravintolaan astuessam-me vanhastaan tiesimmekin, ruokatarjonnan määrä ja laatu oli ennenkuulumattoman hyvää. Herkullisten ruokalajien määrä on Trapin joulupöydissä aina sen verran runsas, että ruokai-lija joutuu käyttämään tervettä harkintaa lautasen kanssa sei-sovien pöytien luona asioidessa, jotta ei halkeaisi. Ensi joulunai-kaan tapaamme taas samoissa merkeissä.

Kilpailuissa

Sininen Reservi perinnease II kisattiin lauantaina 29.8.2015 Raasissa. Killastamme kilpai-luun osallistuivat Jari Jaarinen ja Hannu Risteli. TLK:lla ei siis ollut 3-miehistä joukkuetta. Yk-silökilpailussa pärjättiin muka-vasti. Perinnekiväärillä Jaarinen ampui toiseksi ja risteli prnssia. Perinnepistoolissa meillä ei ollut siihen kelpuutettuja aseta vaan Risteli ja Jaarinen ampuivat kil-pailun ulkopuolella 22cal-aseilla pistemäärät, joilla Hannu Risteli olisi saanut kultaa!

26.9.2015 oli Sinisen Re-servin RK-ammunta Upinnie-messä. TLK:sta osallistuivat Rami Kuustonen, Jari Jaarinen, Kalle Heikkilä ja Ville Vartianen. Joukkueella Kuustonen, Vartiai-nen, Jaarinen TLK sijoittui 2. si-jalle. Kalakilpailuun Skinnarvii-

kissä 26.9.2015 TLK:sta osal-listuivat Reino Varinowski, Ei-no Kostian, Alpo Leistén ja Jus-si Leistén. TLK:n jäsenistä paras oli Jussi Leistén 1,7 kg, toisena Alpo Leistén 1,5 kg ja kolman-tena Reino Varinowski 0,36 kg.

Onnittelut kaikille ja aivan kaikkiin kilpailuihin osallistu-neille!

Edustaminen ja osallistuminen muissa killoissa

Meripuolustuspäivään Heikkiläs-sä 24.10. osallistuivat pj Jouni Aho ja varapj Jarmo Holm. Pan-sion sotasatamassa vietettiin pit-kästä aikaa vuosipäivää Rannik-kolaivaston nimissä 12.10.2015. Tilaisuuteen osallistui Seppo Kai-la. Kiltalaisiamme osallistui Tu-run Rannikkotykistökillan järjes-tämään jouluostosmatkaan Tal-linnaan. Mukana oli kolme kilta-

laistamme. Retki tehtiin linja-au-tomatkana 14. – 15.12. Liikkeel-le lähdettiin taas, kuten elokuus-sakin, Heikkilän hiekkakentältä Helsinkiä kohti. Paluu samaan paikkaan oli seuraavan päivän iltahämärissä. Sateensuhmurai-sessa säässä kävimme ensin tutustumassa Metsäkalmiston hautausmaahan, jossa kävim-me katsomassa mm. Lennart Meren ja Georg Otsin viimeisiä leposijoja. Hautausmaan lähei-sessä teletornissa kävimme tii-railemassa näkyisikö kotosuo-meen. Ei nyt säätilasta johtuen näkynyt. Osa pilvistäkin kulki alapuoleltamme. Majoituimme tasokkaassa Tallink City Hotel-lissa aivan Viru-keskuksen vie-ressä. Sieltä oli mukava kävely-matka Raatihuoneentorille jou-lukojuja ja komeaa joulukuusta katselemaan. Tunnelma oli kelis-tä huolimatta jouluisen iloinen ja


Joululounaalle osallistuneita Ravintola Trapin kabinetissa.

sePPo Kaila


Järjestöt

värikäs. Iltaa vietettiin ruokailun ja hieman juomankin merkeissä vanhankaupungin ravintoloissa.

Seuraavana päivänä suoritimme vielä erittäin tärkeitä ja tarpeelli-sia jouluostoksia. Suuret kiitokset

taas TRtK:n Heikki Pohjanvirral-le matkanjohtajana ja kuljettajal-lemme Arto Penttilälle!

Sinisen Reservin vuosiko-koukseen 9.4. Forum Marinu-missa Turussa osallistuivat ko-kouksen puheenjohtajana Jar-mo Holm ja muina osallistujina Rami Kuustonen, Petri Jalava ja Seppo Kaila. Rami Kuustonen valittiin uudelleen SR:n hallituk-seen Naantalin Reservialiupsee-rien mandaatille.

Kunnianosoitukset

Jarmo Holm on 5.12.2016 pal-kittu Rannikkolaivaston ankkuri-ristillä nro 144.

Itsenäisyyspäivänä 6.12. Laivaston muistoristille TLK:n seppeleen laskivat Jarmo Holm ja Juho Angervo. Jouluaatto-na 24.12. kiltamme kunniavar-tio seisoi Turun Sankarihautojen paadella ja ristillä. Kunniavar-tioon osallistuivat Olavi Niska-nen, Jarmo Holm, Seppo Kaila ja Rami Kuustonen. Varusmies-ten kotiututuspäivänä 15.3. Pan-siossa kävivät Jarmo Holm ja Seppo Kaila palkitsemassa kii-tettävästä palvelusta ylimatruu-si Santeri Kostiaisen, 4 MITOVL.

7.4. Kiltamme palkitsi Ran-nikkolaivaston henkilöitä arvok-kaasta yhteistyöstä kauttam-me merelliselle reserville. Kil-lan pöytästandaari luovutettiin Rannikkolaivaston komentajal-


Rannikkolaivaston henkilöstön palkitsemistilaisuus. Kommodori Timo Hirvonen, Turun Laivastokillan pj Jarmo Holm ja siht. Jouni Aho, yliluut-natit Jan-Henrik Kankare ja Saku Heinonen.

sePPo Kaila

70

Järjestöt

le kommodori Timo Hirvoselle. Killan pronssiset levykkeet luo-vutettiin toimialapäällikkö, Turun varuskunnan komendanttti yli-luutnatti Jan-Henrik Kankareel-le ja osastoupseeri, yliluutnnant-ti Saku Heinoselle.

Kevätkokous

Killan sääntömääräinen kevätko-kous pidettiin Heikkilän sotilas-kodin isossa salissa 29.02. Ko-kouksen puheenjohtajaksi valit-tiin Olavi Niskanen ja sihteeriksi Jouni Aho. Kokousesitelmän ai-heesta Ruissalon telakka piti Fo-rum Marinumin projektipäällikkö Pekka Paasio. Esitelmä oli erit-täin mielenkiintoinen tuoden esil-

le paljon sellaisia asioita ja yksi-tyiskohtia joita ei ehkä kuulijoil-le ollut muuta kautta tullut, vaik-ka syystäkin aihe oli suurimmalla osalle paikallaolleille melko tut-tu. Kokouksessa TLK:n hopei-sella levykkeellä palkittiin Jukka Harjamäki ja pronssisilla levyk-keillä Kyösti Rantanen ja Rami Kuustonen. Onnittelut palkituille! Kevätkokous täydensi killan halli-tusta valitsemalla siihen kahdek-si vuodeksi (2016 - 17) Pentti Niskasen ja Petri Jalavan.

Merkkipäiviä

Alkuvuoden ja tulevan kesän syntymäpäiväsankareita ovat: 90v.: Jaakko Rantanen 23.7.

80v.: Kauko Mäkelä 19.4. 75v.: Tauno Nordlund 19.1., Juhani Pere 3.5., Pentti Nurmi 18.5. ja Jorma Kakko 13.7. 70v.: Mat-ti Ketola 18.1., Eljo Aalto 25.1., Jukka Heiäng 19.2., Pentti Sil-tanen 16.4., Ilmo Onninen 14.6. ja Raimo Adamsson 8.7. 60v.: Heikki Virtanen 3.3., Ka-lervo Ylistö 19.7. ja Pekka Paa-vilainen 21.7. 50v.: Jan Vaihi-nen 3.1., Oskari Hovi 29.4. ja John Aaltonen 26.5.

Onnea kaikille syntymäpäi-väsankareille!

Seppo Kaila


Kevätkokousväkeä Heikkilän Sotilaskodin isossa salissa. Forum Marinumin projektipäällikkö Pekka Paasio esitelmöi.

sePPo Kaila


Järjestöt

Suomenlinnan Rannikkotykistökilta

Seuraavan kerran ammu-taan kunnialaukaus Suomen 100 vuoden itsenäisyydelle 6.12. 2017. Järeän tykin ylläpidosta ja ampumisen onnistumisesta vas-taa RT- killan oma tykkityhmä puolustusvoimain tukemana.

Kuivasaaressa on järeän 12-tuumaisen kaksiputkisen tyk-kitornin lisäksi esillä lähes kaik-ki Suomen itsenäisyyden aikana käytetyt rannikkotykit ja lisäksi 1960-luvulla käyttöön otettua meritorjuntaohjuskalustoa.

Kuivasaari on edelleen so-tilasaluetta, jonne ei saa saa-pua ilman asianmukaista lupaa. Saaressa oleva runsas rannik-kotykistökalusto tykkeineen se-kä maanalaisine käytävineen ja tiloineen on museoitu eikä ole enää operatiivisessa käytössä.

Suomenlinnan Rannikko-tykistökilta toimii yhteistyössä Merivoimien, Sinisen reservin MPK:n meripuolustuspiirin se-kä vapaaehtoista maanpuolus-tustyötä tekevien tahojen kans-sa. Kilta on Maanpuolustuskil-tojen liiton jäsen.

Luontokohde

Kuivasaari on myös luontokoh-de. Kuten yleensäkin puolustus-hallinnon käyttämät alueet, niin myös Kuivasaari on pääosin säi-lynyt luonnoltaan samanlaisena kuin se oli jo satoja vuosia sit-ten. Myöhemmin saaressa asu-neiden sotilaiden perheiden toi-minnoilla on myös ollut vaikutuk-sensa pieneltä osin saaren kas-villisuuteen. Saaressa on myös runsas lintu- ja perhoskanta.

Kuivasaari on mielenkiin-toisimpia linnakekohtei-

ta Helsingin edustalla. Tänäkin kesänä on mahdollisuus tulla tutustumaan Kuivasaaren his-toriallisiin museotykkeihin sekä monipuoliseen ja hyvin säilyn-eeseen saariston luontoon.

Tällä hetkellä ja vielä lähi-vuosina Kuivasaari on Suomen-linnan Rannikkotykistökillan yllä-pitämä museosaari. Kuivasaaren nimi nousee esiin uutisissa, kun sen järeällä kaksiputkisella tykil-lä ammutaan kunnialaukauksia.

Laukaukset kuuluvat Hel-sinkiin asti. Ensimmäiset am-muttiin Itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta v 1992 entisöidyllä tykkivanhuksella, joka valmistui alun perin ampumakuntoon ke-sällä 1935.

Kuivasaaren kesä

Yleisöretkellä Kuivasaaressa.

Killan arKisto

72

Järjestöt

Kuivasaaren yleisöretket

Myös yksittäiset vierailijat ovat tervetulleita tutustumaan Kuiva-saareen, sillä saareen järjeste-tään avoimia yleisöretkiä tuleva-na kesänä neljänä viikonloppu-na. Yleisöviikonloput 23.–24.7., 30.–31.7., 6.–7.8. ja 13.–14.8. jatkuvat tykkikierroksina eli tu-tustutaan museotykkeihin; suu-rin mielenkiinnon kohde on luon-nollisesti järeä 12” kaksoistykki-torni, mutta saaressa on parisen-kymmentä muutakin rannikko-tykistön käytössä ollutta tykkiä.

Tuokaa mahdollisesti sa-maan aikaan kylässänne olevat ulkomaalaiset vieraanne tutustu-maan sunnuntain jälkimmäisel-lä lähdöllä muutoin luoksepääse-mättömään museosaareen.

Saareen saapuvilla tulee ol-la henkilöllisyystodistukset / pas-sit mukana (sotilasalue). Näistä retkistä saa tarkat ohjeet osoit-teesta: www.ihalines.fi/suomek-si/saannolliset/kuivasaari

Kuivasaaren talkoot

Lisäksi järjestetään talkooviikon-loppuja, jolloin tehdään erilaisia siistimis- ja kunnostustöitä.

Kiltalaiset kunnostavat saarta niiltä osin kuin se on mahdollista. Kiltalaiset huoleh-tivat niin tykkien kunnosta kuin luonnon suojelemisestakin. Jä-reällä tykillä on laitettu yksi ka-

sematin käytävistä esittelykun-toon ja aseteltu museaalisia ta-varoita paremmin sinne esille. Saaren huoltoasioissa on mm. avarrettu näkymiä rannasta tul-len, tykkitiellä ja tutkatornin ym-päristöstä, ruohonleikkuuta ko-

neella, siimaleikkurilla ja pe-rinteisellä sirpillä, uusittu saa-ren rakennusten ikkunoita, pa-rannettu saaren palokalustoa ja palovaroittimet on laitettu kaik-kialle nykyaikaisten vaatimusten mukaisesti.

Talkoolaisia tarvitaan jäl-leen sekä yleisöretkien toteu-tuksessa että kunnostustöissä.

Lisätietoja Kuivasaaren toi-minnasta antaa emäntä Nina Toivonen, puh. 040 820 1122, ninamaija[at]iki.fi.

Sotilaskoti palvelee

Yleisöretkien aikana saarelle avataan myös Rannikkosotilas-kotiyhdistyksen sotilaskoti, eli nyt on mahdollisuus muistella sotilaspalvelusaikaa ja tarjota vaikkapa vaimolle ja lapsille ne kuuluisat sotkun munkkikahvit.

Kottikärryn korjaus.

Kiltatyötä saaressa.

Killan arKisto

Killan arKisto



Järjestöt

koska se taisi olla liian suuri-suuntainen ja kallis projekti.

Suomenlinnan RT-kilta yl-läpitää ja huoltaa historiallista ja upeata Kajanuksen saunaa.

Kajanuksen saunaa ovat tervetulleita käyttämään myös yritykset ja muut upean löyly-paikan tarvitsijat. Yrityksille, yh-distyksille ja muille yhteisöille hinta on 500 euroa. Ei-kiltalais-ten perheille, puolustusvoimien yksiköille ja muille sidosryhmille hinta on 120 euroa. Hinnat ovat kertamaksuja. Kajanuksen sau-nan hoitaja on Mauri Harju Hä-neltä saa lisätietoja mm. vara-ustilanteesta. Mauri Harju (Ka-januksen saunan hoitaja), p. 0400 443 749.

Kajanuksen sauna– upea kohde saunomiseen ja löylyihin

R obert Kajanus syntyi 2.12.1856 Helsingis-

sä. Hänen isänsä oli insinöö-ri Georg August Kajanus ja äi-tinsä Agnes, omaa sukua Flo-din. Lopetettuaan koulunkäyn-nin Robert Kajanus ryhtyi opis-kelemaan musiikkia lähinnä ul-komailla. Hän joutui vasenkäti-syytensä takia luopumaan viu-lunsoitosta ja keskittymään teo-rian ja sävellyksen opintoihin. Opintojen jälkeen hän palasi ko-timaahan. Sibeliuksen samanai-kainen nouseva säveltäjänkaari sai Kajanuksen kuitenkin tunte-maan omien edellytystensä ra-joitukset, ja niinpä hän itsensä unohtaen keskittyi kapellimesta-ritoiminnallaan Sibeliuksen teos-ten tunnetuksi tekemiseen.

Robert Kajanus kuoli hei-näkuun 6. päivänä 1933. Pork-kala oli jo vuosisadan vaihtees-sa suosittu viikonloppuretkien kohde. Monet tunnetut kansa-laiset ostivat sieltä palstoja ra-kentaakseen meren tuntumaan oman huvilansa. Robert Ka-januksen joutuminen Obbnä-siin (nimi Upinniemi on otettu käyttöön vasta myöhemmin) oli kuitenkin sattuma. Sumuisena syyskuun päivänä vuonna 1897 (?) Kajanus ja hänen seuralai-sensa eksyivät purjeveneellä Obbnäsiin ja joutuivat jäämään

sinne yöksi odottamaan sumun hälvenemistä. Seuraavana päi-vänä kun sumu oli hävinnyt, Kajanus ihastui maisemaan, ja koska hän jo jonkin aikaa oli suunnitellut omaa vakinaista lomanviettopaikkaa, hän päätti rakentaa paikalle talon. Hän osti tuhannella markalla 25 hehtaa-ria ”rumia rantakallioita” Obb-näsin kartanolta. Vuonna 1898 tumma norjalais- tai karjalais-tyyppinen hirsihuvila tiettäväs-ti valmistui.

Tarinan mukaan ajatus gra-niittisaunasta syntyi juhlitun yön jälkeen. Tehdystä päätöksestä pidettiin kiinni. Eliel Saarinen laati piirustukset saunaa varten. Sauna rakentaminen jäi kuiten-kin Kajanuksen aikana kesken,


Killan arKisto

74

Järjestöt

MS Kuivasaari, jonka kotisatama on Santahaminassa on laskettu vesille.

Suomenlinnan Rannikkoty-kistökillan puheenjohtajak-

si valittiin 11.3. Santahaminan Jääkäritalossa kolmannelle kau-delle Kristiina Slotte. Johtokun-nassa tapahtui muutama henki-

lövaihdos. Varapuheenjohtajak-si valittiin Markus Aarnio. Jari Kanervo vastaa jatkossa johto-kunnassa linnakevene MS Kui-vasaaren alus - ja koulutustoi-minnasta.

Killan Internet-kotisivut ovat osoitteessa www.rt-kilta.net.

Killalle on perustettu myös Facebook-sivu, joka löytyy osoit-teesta www.facebook.com/rtkilta.

Kirjallisuutta ja myyntiartikkeleita

Kristiina Slottelta (puheenjoh-taja) voi tilata killan historiik-kia ”Viisikymmentä toiminnan vuotta”, joka julkaistiin vuonna 2012. Kirjan hinta on 10 euroa + postikulut. Jäsenet saavat sen postituksen hinnalla.

Killalta voi myös tilata killan julkaisemia historiikkeja: Järvö, Kuivasaari, Mäkiluoto, Robert Kajanuksen sauna ja huvila se-kä Vallisaari ja Kuninkaansaari. Kunkin kirjan hinta on 3,50 eu-

roa + postikulut. Kirjat ovat Ove Enqvistin kirjoittamia. Saunasta on saatavilla myös ruotsinkieli-nen julkaisu nimeltään Robert Kajanus bastu och villa. Sen hinta on 8 euroa + postikulut.

Lisäksi myydään Ove En-qvistin kirjaa Itsenäisen Suo-men Rannikkotykit 1918–1998 ja Markus Mannisen teosta Via-pori, Merilinnoitus ensimmäi-sessä maailmansodassa 1914–1918. Kummankin hinta on 12

euroa + postikulut.Lisäksi voi tilata myös Anu

Vuorisen Isosaari-kirjaa, joka jul-kaistiin 2011. Sen hinta on 48 euroa + postikulut. Kilta on tuot-tanut Viipurinlahden ratkaisutais-teluista kesällä 1944 dvd-esi-tyksen. Dvd:n hinta on 28 eu-roa (postikuluineen). Kannattaa myös tiedustella muita killan toi-mintaa esitteleviä dvd-levyjä.

JuttukoosteSirpa Holma

Rt-killan puheenjohtajana 2016 jatkaa Kristiina Slotte

Killan arKisto

Kilta-alustan kesäkausi on alkanut



Järjestöt

Pohjanlahden Laivastokilta

V iime vuonna toimintamme oli perinteisen vilkasta. Ta-

pahtumia ja vierailuja oli useita. Mielenkiintoisimpia oli vierailum-me viime keväänä NSN:llä (No-kia System Networks). Saimme

tutustua puhelinverkkojen tukia-semien valmistukseen tehtaalla ja kuulimme silloin alan uusimmista kehityskuvioista.

Tavanomaisten kuukausiko-kousten lisäksi tapaamisia meillä

on ollut retkien ja merivartioaluk-silla vierailujen yhteydessä.

Perheretken teimme vii-me kesänä Iin Röyttä-saareen, Oulun purjehdusseuran majal-le. Siellä söimme kiltaveli Mau-ri Kangasluoman järjestämää lo-hisoppaa , nautimme kauniista il-masta ja kuulimme saaren histo-riasta. Kyydin saareen ja saares-ta järjesti Virpiniemen merivar-tioaseman päällikkö kapteeni-luutnantti Markku Kohonen. Sii-tä hänelle kiitos. Lisäksi hän on järjestänyt meille saunomistilai-suuden Virpiniemen merivartio-aseman saunalla ja vierailuja var-tioaluksilla, silloin kun ne ovat ol-leet täälläpäin käymässä eteläs-tä. Oulun Kaupunginteatteriin tu-tustuimme viime vuoden maalis-

Oulun osaston toimintaa viime vuodelta ja tämän vuoden alkupuolelta

NSN vierailulla.

Kaupuginteatterin lavastamossa.

esKo PeKama

esKo PeKama

76

Järjestöt

kuussa.Teatterin lavastamo, pu-kuhuoneet, verstas ja kampaa-mo tulivat tutuksi teatterisihtee-ri Anna-Maria Luonuansuun esi-tellessä. Tämän vuoden puolella meillä on ollut tammikuussa pe-

rinteinen juhlamme ”Jäänsärkijäi-set”. Silloin aina syömme hyvin ja aviopuolisot ovat mukana. Vie-tämme niin sanottua laatuaikaa. Viime vuosina Ravintola Rauhala on ollut juhlapaikkamme.

Maaliskuussa Pohjanlah-den Laivastokilta ry:n kevätkoko-us pidettiin täällä Oulussa kuu-kausivkokouspaikassamme Alek-sinkulmassa sen kabinetti Myl-lynurkassa. Normaalikokous-asioiden lisäksi muistettiin muu-tamia osastomme jäseniä. Kilta-veli Harry Hammar sai jäsenan-siomerkin, samoin kuin kv. Mauri Kangasluoma, kiltaveli Olavi Jo-ensuu sai pronssisen levykkeen, kiltaveli Timo Salo sai hopeisen levykkeen ja kv. Esko Pekama sai killan kunniajäsenyyden. Täs-sä muutamia viime aikojen tär-keimpiä tapahtumia.

Osaston puolesta Esko Pekama

Muistamisen kohteet kevätkokouksessa.

Perheretki Iin Röyttässä.

esKo PeKama

esKo PeKama

Pohjanlahden Laivastokilta

Oulun osaston toimintaa viime vuodelta ja tämän vuoden alkupuolelta


Järjestöt

Rannikkojääkäripataljoonan Perinne yhdistys ry:n 27. vuosikokous

Mikat! - Lepo. - Mikat! – Pj. työkalut, Vaihtakaa!

esa aittoKallio

esa aittoKallio

Rannikkojääkärikilta ja Rannikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys

R annikkojääkäripataljoonan Perinneyhdistys ry:n 27.

vuosikokous pidettiin lauantaina 23.4.2016 Länsi-Suomen meri-vartioston esikunnassa, Turus-sa. Vuosikokoukseen osallistui 14 kokousvierasta. Ennen varsi-naista kokousta Rajavartioylitar-kastaja Pertti Normia (Rannikko-jääkärikoulun kurssi nro 2) ker-toi merivartioston toiminnasta. Kuulimme myös rajavartioston työkentästä pakolaiskriisin hal-linnassa ja sen ratkaisemisessa.

Kahvitarjoilun jälkeen aloi-timme vuosikokouksen. Ko-kouksessa käytiin läpi 14-koh-tainen esityslista. Hyväksyttiin

edellisen vuoden vuosikertomus ja tilinpäätös, sekä käsiteltiin yh-distyksen toimintasuunnitelma

ja talousarvio vuodelle 2016. Vuoden 2015 hallitukselle ja toiminnantarkastajille myönnet-

Mika Kiuru ja Mika Seppänen: Tehtävä suoritettu!

78

Järjestöt

tiin vastuuvapaus. Jäsenmaksu päätettiin pitää samana kuin en-nenkin, 15 eurossa.

Hallituksen kokoonpanoon tuli muutoksia. Puheenjohtaja-na viisi vuotta ollut Mika Kiuru halusi vetäytyä puheenjohtajan tehtävästä ja hänen tilalleen va-littiin Mika Seppänen. Mika Kiu-ru jatkaa hallituksessa. Kiitok-set Mika Kiurulle ja onnea Mika Seppäselle puheenjohtajan teh-tävästä. Julius Maaskola luopui hallituspaikastaan ja hänen tilal-leen valittiin Sami Kivilähde. Kii-tokset myös Juliukselle ja terve-tuloa Samille!

Kokouksen lopuksi, koh-dassa muut asiat suoritet-tiin palkitsemisia. Ansiokkaas-ta työstään perinneyhdistyk-sen hyväksi palkittiin: Ari Kurp-pa, Tarja Laaksonen, Viljo Leh-tonen, Jukka Savolainen, Mika Kiuru ja Tuula Pekkala

Kokouksen jälkeen meille ”raotettiin esirippua” Länsi-Suo-men merivartioston johtokes-kukseen. Johtokeskus vastaa Länsi-Suomen merivartioston Hangosta Kemin seudulle saak-ka ulottuvan toiminta-alueensa, kenttätoiminnan operatiivisesta johtamisesta, koordinoinnista ja tiedottamisesta. Lisäksi joh-

Rannikkojääkäripataljoonan Perinne yhdistys ry:n 27. vuosikokous

tokeskuksesta johdetaan mm. alusöljypäästöjen selvittämisen alkutoimia sekä suoritetaan me-rellistä tilannevalvontaa. Johto-keskus toimii myös kansallisena Meripelastuskeskuksena ja vas-taa mm. alueensa meripelastus-tehtävien johtamisesta.

Esiripun laskeuduttua kiitim-me isäntäämme erittäin mielen-kiintoisesta esityksestä ja mah-dollisuudestamme päästä tutus-tumaan johtokeskukseen sekä merivartioston toimintaan.

Esa Aittokallio

Isäntämme, Rajavartioylitarkastaja Pertti Normia, (RannJK 2. kurssi)

esa aittoKallio



Järjestöt


tapiirin alaisuudessa toimineen tapahtuman järjestelyvastuussa on vuodesta 2015 ollut Rannik-

kojääkäripataljoonan perinneyh-distys Pery. Marssinjohtajana toi-mi Sami Kivilähde ja käytännön järjestelyistä vastasi jo 2003 al-kaen mukana ollut Jussi Lem-piäinen, sekä toimiston piti jär-jestyksessä Taina Stengård.

Tänä vuonna oli uutena, et-tä 25 km lenkille lähtöä oli ai-kaistettu, mikä osoittautui hy-väksi ratkaisuksi. Osallistuja-määrässä oli taas nousua ja en-sikertalaisia ilahduttavan paljon kuin myös Peryn jäsenistöä oli mukana kävelemässä. V-S kilta-piirin puheenjohtaja Mikael Kas-kelo avasi ja kannusti puheel-laan osallistujia ja lähetti hyvän-

Kenraalintie –marssi 23.4.2016

L auantaina 23.4.2016 mars-sittiin Turun Kakskerran

saarella jo perinteinen, kenraa-li Adolf Ehrnroothin asuinosoit-teesta nimensä saanut Ken-raalintie -marssi. Ensimmäisen kävelytapahtuman suojelijana vuonna 2003 ehti toimia itse kenraali Adolf Ehrnrooth. Vuosi-na 2004-14 marssin suojelijana toimi kenraalin puoliso, kreivitär Karin-Birgitte Ehrnrooth.

Harjattulan kurssikeskus on alusta alkaen ollut tapahtu-man lähtö- ja päätöspisteenä ja on osoittautunut oivaksi pai-kaksi tapahtumalle, kuten myös Kakskerran saari sopivaksi rei-tistöltään ja profiililtaan. Sijainti saariston laidalla on myös anta-nut suotuisia säitä.

Turkulaisen Raimo Salon ideoiman, Varsinais-Suomen kil- Aarnen tallin miehiä.

jorma sanevuori

jorma sanevuori

Sinikka Kallioniemi ja Hannele Lind kävelivät 25 km reitin.

80

Järjestöt


25 km marssijat ja keskellä 92-vuotias Yrjö Saraste odottelevat lähtöä.

j. lemPiäinen

tuuliset kävelijät matkaan.Huoltopisteillä oli mukava

”turista” hyväntuulisten ja jo tut-tujenkin osallistujien kanssa, sil-lä kiirettähän ei ollut kun suori-tusaikaa ei oteta. Myös paikalli-set ulkoilijat tulivat juttelemaan ja ehkäpä ensi vuonna saamme heitäkin taas mukaan alkuvuo-sien tapaan. Vanhimpana osal-

listujana oli jälleen 18 kilomet-rin matkan kävellyt 92-vuotias ”marssiveteraani” Yrjö Saraste.

Huolto sai kiitosta ja mars-sireiteilläkin kaikki sujui hyvin. Harjattulassa palvelu pelasi, jo-ten tästä on hyvä alkaa valmis-tella seuraavaa tapahtumaa niin 15. Kenraalintie -marssin, kuin Suomen 100-vuotisen itsenäi-

syyden juhlateemalla. Vaikka huomioimme reitti-

palautteen, saaren tiestö ja asu-tus vaikuttavat marssireitistöön, mutta pyrimme mahdollisuuk-sien mukaan saamaan pientä muutosta ensi vuoden marssiin 22.4. 2017.

Sami Kivilähde ja Jussi Lempiäinen


Järjestöt

Hangon Rannikkopatteriston perinneyhdistysPuheenjohtaja Veikko-Olavi EronenGSM 040824 8679, 040 520 0907Narvikink. 20, 10900 [email protected]@hotmail.com

Helsingin MiinanraivaajakiltaPuheenjohtaja Erik ErwesLinnankoskenkatu 11 A 1000250 Helsinki, GSM 0400 503 [email protected]

Helsingin ReservimeriupseeritPuheenjohtaja Henri HavulinnaNeulastie 2 B 16, 00410 HelsinkiGSM 040 552 [email protected]

Kotkan Rannikkoalueen perinneyhdistysPuheenjohtaja Aapo TokkolaGSM 045 169 [email protected] postiosoite:Koulukatu 2 as 4, 48100 [email protected]

Kymen LaivastokiltaPuheenjohtaja Tapio RiikonenVesikatu 10, 49400 HaminaGSM 050 540 [email protected]

Kymenlaakson Rannikonpuolustajain kiltaPuheenjohtaja Esa TerviöKotilotie 6, 48310 Kotka, GSM 0440 837 [email protected]

Laatokan puolustuksen perinneyhdistysPuheenjohtaja Erkki MarttilaSignalistinkatu 11 G 61, 20360 TURKUGSM 050 351 [email protected] Kyösti Rantanen, TurkuGSM 0400 825 [email protected]

Laivaston kiltaPuheenjohtaja Pentti O. Niskanen, Hiidenkuja 6, 21600 NaantaliGSM [email protected]

Laivaston SukeltajakiltaPuheenjohtaja Tapani KorhonenUpiniemeimen rantatie 20A 6, 02470 Upinniemi tai Olofsborg 13 A, 10710 Snappertuna,GSM 040 558 [email protected] [email protected]

MeripuolustussäätiöAsiamies Arno HakkarainenHelenankuja 4, 01400 [email protected]

MeriupseeriyhdistysPuheenjohtaja Erkki MikkolaRLAIV, PL 5, 20241 TURKU0299 800, [email protected] Tuomas Mäkelä, GSM 045-8413070, [email protected]

MerivoimatTiedottaja Minna SuominenMerivoimien esikuntaPL 58, 20811 [email protected]

Merivoimien tutkimus-laitoksen perinneyhdistysPuheenjohtaja Erkki LaurilaGSM 0500 431 [email protected] Kaarina SaartoPL 5, 20240 [email protected]

Pirkanmaan Meripuolustuskilta ryPuheenjohtaja Timo ValliKastepolku 2, 14200 TurenkiGSM 040 833 7213, [email protected]

Pohjanlahden LaivastokiltaPuheenjohtaja Teuvo RodenPietarsaarenkatu 2 A 3, 65350 VaasaGSM 0500 665 [email protected]

Pohjanlahden Merivartiokilta Puheenjohtaja Hannu [email protected]

Rannikkotykistön OpistoupseeritPuheenjohtaja Tatu VartiainenOjahaantie 11 B 25, 01600 VantaaPuh 02 998 00, GSM 0400 [email protected]

RannikkosotilaskotiyhdistysPuheenjohtaja Maritta SariolaEsplanadi 120 B 21, 10900 HankoGSM 050 302 [email protected]

RannikkojääkärikiltaPuheenjohtaja Henri HarmiaKoronakuja 6 b 13, 02210 Espoo GSM 040 506 2860 [email protected]

Rannikkojääkäri pataljoonan perinneyhdistysPuheenjohtaja Mika KiuruVanha Valtatie 185 as.1204500 [email protected]

Rannikkotykistön perinneyhdistysPuheenjohtaja Ove EnqvistHevoshaantie 9 D 6, 01200 VantaaGSM 040 552 [email protected], www.rannikkotykisto.fi

RannikkotykistösäätiöValtuuskunnan puheenjohtajaTimo KohtamäkiHallituksen puheenjohtaja Juha VauhkonenAsiamies Antti RainioKorkeavuorenkatu 17 b 1000130 Helsinki, GSM 050 4414 [email protected]

Rannikon Puolustajain kiltaPuheenjohtaja Esa TerviöKotilotie 6, 48310 KotkaGSM 0440 837 [email protected]

RT-kerho johtorengasPuheenjohtaja Toni AaltoGSM 040 311 3348, [email protected]

Selkämeren RannikkokiltaPuheenjohtaja Tauno SetäläSavenvalajanvahe 4 C 25, 26100 RaumaGSM 040 510 [email protected]

Sininen Reservi ryPuheenjohtaja Robin ElfvingKauppiaankatu 2, 00160 HelsinkiGSM 040 [email protected]

Suomenlahden LaivastokiltaPuheenjohtaja Lars EklundMarkkinatie 5 E 56, 00700 HELSINKIGSM 0440 [email protected]

Rannikkoupseeri-yhdistysPuheenjohtaja Auvo Viita-aho,Kommodori, Komentaja/ 2.Logitiikkarykmentti (2.LOGR)sihteeri Jarmo Valtimo, 040 564 7695, jarmo.valtimo @rannikonpuolustaja.fi

Yhteinen julkaisumm

e

82

Rannikon Puolustajan teemat 20163/2016 Kansainväliset yhteisöt ja Merivoimat

4/2016 Henkilöstö


Helsingin Miinanraivaajakillan kokous joka kuukauden toinen tiistai klo 13.00 ravintola White Ladyssa.

Tapahtumakalenteri 201611.–12.6. Valtakunnallinen kaikille avoin hyvän mielen kävelytapahtuma

Kesäyön marssi Turussa (s 58).

8.7. Merivoimien vuosipäivän iltajuhla Dragsvikin Upseerikerholla (s. 55).

28.-31.7. Swan Regatta tukeutuu Forum Marinumiin ja Aurajokeen (s. 56).

Suomenlinnan Rannikko-rykmentin perinneyhdistysPuheenjohtaja Kari Salin, Merisotakoulu,Sammenpolku 3 02260 Espoo kari _ [email protected],[email protected] Anu VuorinenKauriinrinne 13 A 2, 01480 VANTAAGSM 040 502 [email protected]

Suomenlinnan RannikkotykistökiltaPuheenjohtaja Kristiina Slotte,Merivirta 16 as 7, 02320 EspooGSM 050 525 0022kristiina _ [email protected]

Suomi Merellä -säätiöAsiamies ja sihteeri Jyrki Myllyperkiö GSM 050 5520244,sihteeri@suomimerellä.fi

Turun LaivastokiltaPuheenjohtaja Jarmo HolmKreivinkatu 3 A , 21110 NaantaliGSM 040 [email protected]

Turun RannikkotykistökiltaPuheenjohtaja Petri LeppäkoskiPerälänkatu 10, 20540 TurkuGSM 040 [email protected]

Turun Rannikkotykistö-rykmentin Perinneyhdistys ryPuheenjohtaja Pasi KatajaVimpankuja 11, 20540 [email protected], www.turrtr.net

Turun ReservimeriupseeritPuheenjohtaja Heikki LaihoLinnankatu 11 a 3, 20100 TurkuGSM 0400 520 [email protected]

Vaasan Rannikkopatteriston perinneyhdistysPuheenjohtaja Kari LehtimäkiVästäräkinkatu 8C 65320 VaasaGSM 041 432 [email protected] Harri [email protected]

Maahantuoja:

Ruukintie 7-9, 02330 Espoo, www.atoy.fi Puh. (09) 6827 1, Faksi (09) 6827 305

MERIVAIHTEET


HUIPPUTEKNOLOGIAAJA YHTEISTYÖTÄ

Kongsberg Defence OyÄyritie 8 D01510 VantaaE-mail: [email protected]

www.kongsberg.com

WORLD CLASS- through people, technology & dedication

NAVAL STRIKE MISSILE (NSM)– pintatorjunnan uusi ulottuvuus• Kyky iskeä valittuihin kohteisiin satojen kilometrien päähän maalle

ja merelle – maalta, mereltä ja ilmasta• Ainutlaatuinen hahmontunnistava hakupää takaa voiman käytön

tarkalleen haluttuun kohteeseen• Osumakohdan yksityiskohtainen määrittely ennakkoon

tuhovaikutuksen säätämiseksi• Häiveteknologian maksimaalinen hyödyntäminen ja täydellinen

tunteettomuus vastustajan häirinnälle• Liikehtimiskyky peittoaa torjuntajärjestelmien suorituskyvyn• Huomattavasti pienempi paino antaa täysin uusia vapausasteita

laukaisualustan valinnalle ja säästää painoa muille järjestelmille• Elinkaariajattelu – suuri luotettavuus ja kymmenen vuoden

huoltovapaa operointiaika• Järjestelmä on sarjatuotannossa useammalle asiakkaalle

Teemana Suomi - Rannikon Puolustaja · 2018. 12. 13. · Teemana Suomi ja arktisuus Arktisen alueen...

Documents

Transcript of Teemana Suomi - Rannikon Puolustaja · 2018. 12. 13. · Teemana Suomi ja arktisuus Arktisen alueen...