Suurella Sydämellä -lehti 1/ 2008

2 Suurella Sydämellä 1 / 2008

3

4–5

6–7

8–9

10–11

12–13

14–15

16–17

18–19

20–21

22–23

24

sisältö

Suurella SydämelläKirkon diakonia- ja yhteiskuntatyönajankohtaislehti Tampereella

Suurempi kuin sydämemme,suurempi kuin ihmistyöhiljaisuus on rukouksensiinä Luojan sydän lyö.

virsi 525

Julkaisija:Tampereen ev.lut seurakuntayhtymäDiakoniakeskusNäsilinnankatu 26, PL 22633101 TAMPERE

Päätoimittaja:Matti Helinp. (03) 2190255, 050 309 3888s-posti: [email protected]

Toimitussihteeri:Kari Vilkko, 040 760 2620s-posti: [email protected]

Ulkoasu ja taitto:Liisa Hertell / Idea-Tampere Petri Vilkko Oy

Tuottaja:Idea-Tampere Petri Vilkko Oy(03) 222 3322

Painopaikka:Hämeen Kirjapaino Oy

Levikki 106 000 kpl (erikoispainos)

Kansikuvassa eduskunnan puhemies SauliNiinistö. Kuva: Merja Ojala.

Jakelu: tamperelaisiin talouksiin sekäpostitse yhteistyökumppaneille,vapaaehtoisille ja luottamushenkilöille.

Lehden tilaukset:Päivi Siltanen p. (03) 2190 430s-posti: [email protected] on ilmainen.

Lehti ilmestyy neljästi vuodessa. Seuraavanlehden viimeinen aineistopäivä on 11.4.2008Lehti ilmestyy 2.5.2008.

ISSN 1795-7524

Suure l la Sydämel lä 1 / 2008

Pääkirjoitus Matti Helin

Sauli Niinistö tukee lapsia ja nuoriadiakoniatyön kautta

Asunnottomaksi joutuminen usein alku sosiaa-listen ongelmien kasautumiselle –Ruokakasseilla edelleen menekkiä

Musta Lammas paikkaa turvaverkkoja– Silmukasta tukevampi askel elämään

www.suurellasydamella.fi – Matala kynnysdiakoniseen vapaaehtoistyöhön

Professori Marja Jylhä: ”Vanhus ei saa ollaoman kotinsa vanki”

Mummon Kammari kokoaa yhteen lähes tuhatvapaaehtoista

Tutustuminen vammaisten ihmisten arkeenhäätää ahtaat asenteet

Diakoniakeskuksen yhteinen vammaistyö –mahdollisuus monipuoliseen vapaaehtoistyöhön

Työ kehitysvammaisten kanssa voi antaa ahaa-elämyksen – Yhteisvastuukeräys kutsuutyöllistämistalkoisiin

Yhteystiedot

Nyt kehitysvammaisia työllistämään!


1 / 2008 Suurella Sydämellä 3

T

pääkirjoitus

Matti HelinKirjoittaja on Tampereen diakoniajohtaja

ampereella on tammikuussa julkaistun tutkimuk-sen mukaan paras imago Suomen suurista kaupun-

geista. Myönteisen julkisuuskuvan takana pilkotteleetalviauringon lailla vanhan ajan me-henki, joka yhteiskunnal-lisista murroksista huolimatta voi ajoittain jopa oikein hyvinTampereella.

Tampereesta onkin sanottu, että se on Suomen suurin kylä.Syvällä tamperelaisten sisimmässä asuu perinteinen kylähenkija ikivanha ajatus siitä, että kaveria ei jätetä. Miten muutenolisi selitettävissä se, että tuhannet tamperelaiset haluavat vuo-desta toiseen toimia erilaisissa järjestöissä ja tehdä palkatta hy-vää.

Tilastokeskus selvitti taannoin osallistumisaktiivisuuden jakoetun terveyden välistä suhdetta. Tulos oli, että mitä enem-

Tampere – Suomen suurin kyläTampere – Suomen suurin kyläTampere – Suomen suurin kyläTampere – Suomen suurin kyläTampere – Suomen suurin kylä

män henkilöllä on osallistumista, luottamusta ja sosiaalista tu-kea, sitä paremmaksi hän koki oman terveytensä. Terveytensäkokee hyväksi yli 70 prosenttia niistä suomalaisista, jotka osal-listuvat runsaasti sosiaaliseen toimintaan.

Tutkijat ovat jo pitkään ennustaneet sukupuuttoon kuole-mista organisaatioille, joiden käyttövoimana on yhteisöllisyys.Olen toista mieltä. Yhteisöllisyys ja ihmisten kiinnostukset saat-tavat eri aikoina vaihdella ja muuttaa muotoaan, mutta vin-keinkään yksilöllisyyden puuska ei tule koskaan korvaamaantoista lähellä elävää ihmistä.

Kaupunkilaisissa oloissa jatkuvasti lisääntyvä määrä ihmisiäkokee olevansa yksin. Yksinäisyyden tunne lisääntyy ikävuosi-en myötä. Ikäihmisten keskuudessa jo joka kolmas tuntee yksi-näisyyttä joskus, ja noin joka kymmenennen olo on yksinäi-nen usein tai jatkuvasti. Osasyynä ongelmiin on yhteiskunta,joka pyrkii lyhyen tähtäimen voiton maksimointiin ja unohtaaelämälle välttämättömät pitkät linjat, jotka ovat huomattavastipidempiä kuin kvartaalitalouden yksi vuosineljännes.

Hyvästä julkisuuskuvasta huolimatta tarvitsemme Tampe-reellakin aiempaa enemmän vahvaa tunnetta siitä, että ketäänei jätetä porukan ulkopuolelle. Meidän tehtävämme on vähen-tää yksinäisyyttä ja epätoivoa - ja antaa tilalle elämänuskoa.

Tulevaisuus on tänään omissa käsissämme enemmän kuinse on koskaan ollut. Suurella Sydämellä -lehti haastaa Sinutrakentamaan hyvää tulevaisuutta yhdessä muiden tamperelais-ten kanssa. Uskomme siihen, että yhtä pientäkin hyvää tekoaseuraa väistämättä aina toinen hyvä teko. Ajatus hyvän kiertä-misestä ei siksi ole pelkkää teoriaa. Olkoon Tampere jatkossa-kin Suomen suurin kylä, jonka asukkaat tuntevat vastuuta toi-sistaan!

Suurella Sydämellä -lehti on kirkon diakonia- ja yhteiskun-nallisen työn ajankohtaislehti Tampereella. Lehden julkaisijaon Tampereen ev.lut seurakuntayhtymän Diakoniakeskus.Lehti on tilaajille ilmainen. Jos haluat lehden jatkossa postit-se kotiisi, ilmoita osoitteesi Päivi Siltaselle Diakoniakeskuk-seen, p. (03) 219 0430, s-posti: [email protected]. Lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Haluatko tämän lehden?


Teksti Matti Helin, kuvat Merja Ojala

Kirjan tuotosta Kirkon diakoniarahastollejo yli 60 000 euroa

Sauli Niinistö tukee lapsiaja nuoria diakoniatyön kanssa

Suurella Sydämellä -lehti tapasi diakonian uuden vapaaehtoistoimijan puhemiesSauli Niinistön hänen virkahuoneessaan eduskunnassa.

S

Eduskunnan puhemies SauliNiinistö, entinen valtiova-rainministeri ja EuroopanInvestointipankin varapää-johtaja, haluaa nyt yhdessäkirkon diakoniatyön kanssatukea suomalaisia lapsia januoria. Hän lahjoitti kirjan-sa tekijänoikeudet diakonia-työlle ja perusti säätiön nuor-ten ja lasten tukemiseen.

auli Niinistön syksyllä julkai-sema kirja Hiljaisten historiaoli yksi kauden myydyimpiäkirjoja. Kirjassa hän pohtii elä-män hetkellisyyttä sekä siihen

kuuluvien pienten ja suurten tappioiden,häviämisten ja katoamisten olemusta.

– Nykypäivän lööppijulkisuus nostaahuomion keskipisteeksi asioita, jotka ovatolevinaan merkityksellisiä. Kuitenkinenemmän merkityksellisyyttä löytyy useinjuuri tavallisen elämän ilmiöissä ja ihmi-sissä, Niinistö sanoo.

Tekijänoikeudet Kirkondiakoniarahastolle

Erikoista Hiljaisten historia -kirjassa on se,että Niinistö on antanut kirjan tekijänoi-keudet Kirkon diakoniarahastolle. Tuottoaon kertynyt jo yli 60 000 euroa. Kirkondiakoniarahasto on Suomen evankelis-lu-terilaisen kirkon avustusrahasto, jonka tar-koituksena on avun antaminen taloudelli-seen ahdinkoon joutuneille lapsiperheilleSuomessa.



Sauli Niinistö tiesi hyvin, että lapsia januoria syrjäytyy suomalaisesta yhteiskun-nasta lisääntyvässä määrin. Tarvittiin kui-tenkin eräs päivän uutinen herättämäänhänet.

– Sitten kun kirja alkoi viime keväänävalmistua, keskustelin asiasta enemmändiakoniatyön ihmisten, erityisesti Kirkondiakoniatyötä johtavan Heikki Hiilamonkanssa. Tulin vakuuttuneeksi siitä, että kir-kon diakoniatyö oli juuri oikea tapa välit-tää apu perille. Diakoniatyöllä on laaja ver-kosto työntekijöitä kentällä ja siellä tunnis-tetaan avuntarve. Kun rakenne on valmisja toimiva, apu menee kokonaisuudessaankohteeseensa.

– Omasta lapsuudestanikin muistan sen,miten ikävältä tuntui, kun ei aina päässytkaikkeen sellaiseen mukaan, mitä toiset lap-set tekivät.

– Niin ja kun olen aika hyvin palkattumuutoinkin, ajattelin että tehdään sittennäin.

Lisääntyväauttamisen halusynnytti säätiön

Yhdestä hyvästä asiasta seurasi toinen.– Muutamat tutut ottivat puheeksi lah-

joitukseni. Huomasin, että heilläkin onhalua olla mukana jossakin vastaavanlaises-sa. Niiden keskusteluiden perusteella pää-

timme perustaa säätiön, jonkavaroilla toteutetaan tukikum-mitoimintaa suomalaisissa lap-siperheissä. Nyt näyttää siltä,että alkuperäisestä ajatuksesta-ni on muovautumassa laajem-pi ja pysyvämpi muoto.

Niinistö testasi ajatusta sää-tiöstä ”vähän rikkaammanväen” keskuudessa.

– Selkeä viesti on ollut, ettämukaan tullaan. Suomessa on jonkin ver-ran suhteellisen nopeasti rikastuneita jaheidän keskuudessaan olen aistinut jopa tie-tynlaista omantunnonpainetta olla muka-na.

– Ihmiset haluavat varmuudella tietää,että heidän antamansa apu menee todellaperille. Kirkon diakoniatyö on tässä suh-teessa luotettava yhteistyökumppani.

Vastuuntuntoosa suomalaistaarvoperinnettä

Niinistön ajattelussa suomalaisen menes-tystarinan perustana eivät ensisijassa oleolleet osaaminen, koulutus ja tutkimus taimuut sen kaltaiset asiat.

– Näen nämä sinänsä tärkeät asiat enem-mänkin vain välinearvoina. Menestyksem-me perustana on ollut meidän arvoperin-teemme.

– Osa arvoperinnettämme on ollut po-sitiivisessa mielessä ylikehittynyt vastuun-tuntomme. Sille on ollut ominaista se, ettäolemme olleet valmiit kantamaan vastuutatoisistamme tai ympäristöstämme yli muo-dollisen velvollisuutemme. Olemme mie-luummin katsoneet asioiden perään, kuinantaneet niiden olla.

Niinistö painottaa yhteisöllisen ja tule-vaisuuteen uskovan asenteen tärkeyttä.

– Sitä asennetta yhteiskuntamme tarvit-

see jatkossakin. Sellainen asenne säilyy, josyleisesti tunnetaan syvää luottamusta ja us-koa suomalaiseen yhteiskuntamalliin. Ettäkun kantaa vastuunsa, tulee oikein kohdel-luksi. Että voi vaatia, jos on ensiksi vaati-nut itseltään sen, minkä kohtuudella ky-kenee tekemään.

Lähellä olevaaihmistä ei korvaa

mikäänPuhemies haluaa, että julkisen sektorin pal-velurakenteet toimivat laadukkaasti ja pe-rusturva ulottuu kaikille. Hänen mukaan-sa yhteiskuntaa ei voi järjestää hyvänteke-väisyyden varaan.

– Päättäjien on hoidettava asioita oikeinja niin että veroja maksavat kansalaiset ko-kevat, että maksuista on heille välitöntähyötyä.

– Täytyy kuitenkin pitää mielessä, ettälakeja kirjoitetaan aina viidelle miljoonalleihmiselle. Tällöin ihmisten kaikkia yksilöl-lisiä ominaisuuksia ei tietenkään voida ha-vaita. On myös niin, että mikään lainsää-dännöllinen järjestelmä ei voi lähellä ole-vaa ihmistä koskaan korvata.

– Siksi on hyvä, että erilaisella vapaaeh-toistoiminnalla tilkitään järjestelmämmeaukkoja.

Viime aikoina on ollut paljon puhettasiitä, että itsekkyys ja ahneus olisivat yh-teiskunnassa lisääntyneet. Tällaiset ilmiötovat Sauli Niinistön mielestä aina vaaranmerkkejä. Hän on kuitenkin tulevaisuudensuhteen positiivinen.

– Käytännön auttamistyö on meillä sel-västi viriämässä. Erityisesti olen iloinnutsiitä, että erilaisten keräystapahtumien yh-teydessä kaduilla näkee runsaasti nuoria.Tällaisilla esimerkeillä on voimaa. Ne ker-tovat siitä, että suomalaisilla on paljon hy-vää tahtoa.

Kun tekee itse sen, minkäKun tekee itse sen, minkäKun tekee itse sen, minkäKun tekee itse sen, minkäKun tekee itse sen, minkäkohtuudella pystyy, tuleekohtuudella pystyy, tuleekohtuudella pystyy, tuleekohtuudella pystyy, tuleekohtuudella pystyy, tuleeoikein kohdelluksi.oikein kohdelluksi.oikein kohdelluksi.oikein kohdelluksi.oikein kohdelluksi.“



Vapaaehtoisapu monelle viimeinen oljenkorsi

Asunnottomaksi joutuminenusein alku sosiaalisten ongelmienkasautumiselle

Toimeentulotuen asumismenojenomavastuun poistumisen myötäsyksyllä 2006 vuokrarästien ja niis-tä seuranneen asunnottomuuden

povattiin vähentyvän. Huonompaan suun-taan mennyt kehitys oli melkoinen yllätys.

Asukasliiton puheenjohtajan, Pirkan-maan maakuntavaltuuston jäsenen Herk-ku Hernesniemen mukaan taloudellinennousukausi ja koventuneet sosiaaliset arvotkuntapäätöksissä ovat ajaneet monen pie-nituloisen ahtaalle.

– Vuokrat ovat viimeisenä muutamanavuotena nousseet nopeammin kuin monenvuokralaisen tulot. Kun rakentamiskustan-

nukset ovat kallistuneet jasamaan aikaan valtion ara-valainoituksen korkotasoon korkea, sosiaalistenvuokra-asuntokohteidenrakentaminen on käytän-nössä seisahtunut. Markki-nat ovat näin kuumenneetja vuokrataso vain jatkaanousuaan, Hernesniemi to-teaa.

Vaikeuksien keskelläihmisen energia

hiipuuMonen pienituloisen talous on nyt entistäenemmän veitsenterällä – ja elämä altis häi-riöille.

– Kaikki eivät sisäistä, että kaikkein tär-keintä on huolehtia vuokran maksu ja toi-seksi tärkein on sähkölasku. Katto päänpäällä on helpompi ratkaista muut ongel-mat, Hernesniemi alleviivaa.

Hän kuitenkin ymmärtää niitä, jotkavuokrarästien vuoksi joutuvat vaikeuksiin.

– Kun ihminen alkaa voida huonosti,tulee työttömyyttä ja taloudellisia vaikeuk-sia, hänen energiansa tavallaan sammuu.Kun avun tarve olisi suurin, ihminen eijoko jaksa tai kehtaa hakea apua. Silloinvuokrarästit ja muut ongelmat vain paisu-vat, Hernesniemi on huomannut.

Sosiaalitoimensäästöpaineet

uhkanaKun vuokravelka kasvaa useamman kuu-kauden, on tilanne jo lähes päässyt käsistä.Usein vasta häädön uhatessa ihminen ot-taa yhteyttä sosiaalitoimeen. Hernesniemenmukaan on kuitenkin tavallista, ettei sosi-aalitoimi osallistu harkinnanvaraisena toi-meentulotukena koko rästimäärään. Silloinon usein pakko turvautua avun hakemiseenmyös muualta.

– Yhteiskunnan pitäisi auttaa, muttaviime vuosina kuntien sosiaalitoimet ovatsäästöpaineissaan vain vähentäneet harkin-nanvaraisen toimeentulon käyttöä. Väitän,että sosiaalitoimen koventunut linja on aja-nut yhä enemmän ihmisiä häätötilanteisiin,Hernesniemi sanoo.

Teksti ja kuvat: Kari Vilkko

Asukasliiton puheen-johtaja, Pirkanmaanmaakuntavaltuustonjäsen HerkkuHernesniemi näkisimieluummin asunnot-tomuutta ehkäiseviätoimia kuin lyhytnä-köisiä säästöjä.

Taloudellinen nousukausi eiole kohentanut pienen ihmi-sen asemaa. Pikemminkinpäinvastoin. Uutisetdiakonian kentältä kertovat,että esimerkiksi vuokrarästitovat edelleen kasvussa. Myösasunnottomien määrä onkääntynyt nousuun niinTampereella kuin kokomaassa.



Hänen mukaansa myös sosiaalitoimenjoustamattomat työtavat ovat joissain ta-pauksissa laukaisseet häädön.

– Kun ihminen viime hetkellä hakeeapua pelastaakseen asuntonsa, saattaa käy-dä niin, ettei hän pääse edes sosiaalityön-tekijän juttusille moneen viikkoon. Taimyönteinen harkinnanvaraisen toimeentu-lotuen päätös saattaa viivästyä niin paljon,että vuokranmaksuvelan eräpäivät ylittyvätja häätö toteutuu.

– Kunnat pystyisivät halutessaan estä-mään tällaisen tilanteen syntymisen työta-pojaan kehittämällä. Odotan tämän vuo-den alusta voimaan tulleelta sosiaalitakuu-lailta paljon. Sosiaalityöntekijälle on uudenlain mukaan päästävä kohtuullisessa ajas-sa.

Asunnoton kokeeitsensä hylätyksi –

tukea tarvitaanHernesniemen mukaan ihmisen jouduttuaasunnottomaksi hän on vapaata riistaa kai-kille. Asunnoton on leimattu henkilö. Hä-nen on vaikea saada töitä tai uutta asun-toa. Hän kokee itsensä hylätyksi. Monestihäpeän tunne estää häntä hakemasta apuasosiaalitoimesta tai diakoniatyöstä. Kynnysleipäjonoonkin on korkea. Kaupan päälletulevat muut vitsaukset: alkoholismi, ter-veyden heikkeneminen, psyykkiset ongel-mat.

Pohjalta on vaikea nousta ilman vahvaatukiverkostoa. Kuntoutus vaatii usein myöslaitoshoitoa. Samoin lapset joutuvat useinhuostaan otetuiksi.

– Kerrannaisvaikutuksineen tämä lyhyt-näköisyys maksaa yhteiskunnalle huomat-tavasti enemmän kuin asunnottomuuttaehkäisevät toimet, Hernesniemi ynnää.

Nopeapuuttuminen tärkeää

Hernesniemen mukaan sosiaalisen asunto-tuotannon pääomakoron pienikin alenta-minen käynnistäisi uusien vuokra-asumis-kohteiden rakentamisen ja näkyisi suoraanyleisen vuokratason alenemisena.

Hän näkisi mielellään myös asukasjär-jestöjen voimakkaasti ajaman asumistakuu-lain toteutuvan ja asuntopoliittisen ohjel-man seutuyhteistyönä syntyvän, jotta kun-nat eivät ”siirtelisi” omia asunnottomiaantoisilleen.

Hernesniemi loisi lisää asuntoloita, jois-sa asunnottomat saisivat väliaikaisen tur-

vapaikan lisäksi myös viranomaistukea.Edelleen hän korostaisi harkinnanvaraisentoimeentulotuen lisäämistä ja ylipäätäännopean puuttumisen merkitystä, kunvuokrarästejä alkaa ilmetä.

”Hatunnostovapaaehtoistyölle”

– Sen sijaan, että läheteltäisiin asukkaallevain varoituksia ja uhkailuja, tulisi hänelleantaa ohjeita, mistä saa apua. Voi olla, etteihän tunne yhtään avustusmuotoa. Maksu-kehotuksissa voisi olla ainakin sosiaalitoi-men yhteystiedot, miksei myös tietoja dia-koniatyöstä ja esimerkiksi velkajärjestelyjähoitavasta Takuusäätiöstä.

Ruokakassien tarpeesta näyttää tulleenpysyvä. Diakoniakeskuksen ruokapan-kista lähtevien kassien määrä on viimevuosina vakiintunut 4500–5500 kap-paleeseen. Ruokapankin hoitajan Sep-po Ahokaisen mukaan pahimpina la-man jälkeisinä vuosina ruokakassejaliikkeelle lähti nykyiseen verrattunakymmenkertainen määrä, mutta ruoka-avun tarve on edelleen huutava.

– Pitkäaikaistyöttömien määrä ei olevähentynyt, heille ruokakasseja meneeedelleen paljon. Kohtaamme päivittäinihmisiä, jotka ovat olleet ”hetkellisenkriisiavun” asiakkaanamme aloittamis-vuodesta 1995 lähtien, Ahokainen to-teaa.

Ruoka-avun saamiseksi tulee varataaika oman alueen diakoniatyöntekijäl-tä, joka selvittää asiakkaan kriisiavuntarpeen.

Ruokakasseilla edelleen menekkiä

Vapaaehtoisapu on monelle asunnottomalle viimeinen oljenkorsi.

Diakoniakeskuksen ruokapankin hoita-jan, jääkiekkoilijaveteraanin Seppo Aho-kaisen mukaan tarve ruokakasseille onedelleen huutava.


Hernesniemi kiittelee niitä vuokratalo-yhtiöitä, jotka jo ovat nimenneet sosiaali-sia isännöitsijöitä ja asukasneuvojia. Neu-vonta, tukeminen ja kaavakkeiden täytös-sä opastaminen ovat hänen mukaansa hy-viä keinoja estää tilanteen kärjistyminenkaikille raskaaseen perintään ja häätöön.

Hän antaa ison arvon kaikille niille päät-täjille, jotka puoluekannasta riippumattauskaltavat, jaksavat ja viitsivät arvostaa so-siaalisia perusarvoja, pientä ihmistä.

– Nostan hattua suuresti myös kolman-nen sektorin vapaaehtoistyölle. Ilman hei-dän verkostojaan asunnottomien tilanneolisi suorastaan katastrofaalinen - ja meilläolisi omat suomalaiset kerjäläiset kaduil-lamme.


Kun muut yhteiskunnan turva-verkot ovat pettäneet, jäljellä onTampereen ev.lut seurakuntayhty-män päiväkeskus Musta LammasPellavatehtaankadulla. Sielläasunnottomalla on mahdollisuusruokailuun, peseytymiseen,vaatteiden hoitoon, keskusteluunja omien asioiden hoitamiseenparemmalle tolalle.

Ilman Mustaa Lammasta Tampereenkeskustan katukuva olisi kovin erinä-köinen kuin nyt, sillä päiväkeskuksenasiakkaana on peräti 450 ihmistä, jois-

ta runsas sata on täysin asunnoton. Useallaasiakkaalla asunnottomuus on kestänyt pit-kään ja se on pahentanut monia vastoin-käymisiä, kuten mielenterveys- ja päihde-ongelmia.

Sosiaalitoimen rajalliset resurssit riittä-vät yleensä vain toimeentulotuen myöntä-miseen. Siksi kaikkein syrjäytyneimpienvarsinainen sosiaalityö on jäänyt pitkältikolmannen sektorin harteille. Mustan Lam-paan lisäksi A-kiltojen tupatoiminta ja Pir-kanmaan Sininauhan ylläpitämä päiväkes-kus Witonen ovat merkittäviä asunnotto-mille turvaa tuottavia toimijoita Tampereel-la.

Menetettyitsekunnioitus takaisin

Mustan Lampaan tavoitteena ei ole raitis-taa, vaan ehkäistä, vähentää ja korjata päih-teiden käyttöön liittyviä sosiaalisia ja ter-veydellisiä haittoja. Asiakkaan itsekunnioi-tuksen palauttaminen on yksi tärkeimmis-tä tehtävistä.

– Kun viranomaisen palveluissa pieniihminen on usein vain vastaanottaja, meil-lä kantavana periaatteena on yhteisöllisyys,vuorovaikutteisuus. Annamme ihmisarvonja kunnioituksen kaikille – myös epäon-nistuneille, johtava diakoniatyöntekijäMarko Ajanki alleviivaa.

Yhteisöllisyyttä Mus-tassa Lampaassa vahvista-vat paitsi lukuisat vuosit-taiset retket, leirit ja juhlatmyös joka sunnuntainen pul-lakirkko, keskiviikkohartaus jakeskusteluryhmät.

– Meille saa tulla vaikka ei kuuluisikirkkoon tai uskon asiat eivät ole läheisiä.Emme tuputa kristillisyyttä. Kuitenkin use-alle asiakkaallemme, jotka ovat menettäneetkaiken, suhde Jumalaan ja rukoukseen saat-taa olla läheisempi kuin tamperelaisilla kes-kimäärin, Ajanki on huomannut.

– Vasta täällä sitä näkee, ettei syrjäyty-minen riipu koulutuksesta tai yhteiskun-nallisesta asemasta, vaan vastoinkäymistensummana voi se tapahtua kenelle tahansameistä.

Jo 50 vapaaehtoistaMustan Lampaan

talkootiimissäMatalan kynnyksen Musta Lammas onavoinna arkisin klo 7.30–13.00. Silloinpaikalla on kaksi päihdetyöntekijää, vahti-mestari, emäntä ja vaatehuoltaja. Asiakkai-den vierellä kulkee myös kolme päihde- jakriminaalihuollon diakoniatyöntekijää.

Vakituisen henkilöstön tukena erilaisis-sa tehtävissä ja viikonlopputoiminnassatoimii peräti 50 vapaaehtoistyöntekijää.Osa vapaaehtoisista saattaa osallistua ker-taluontoisesti johonkin tapahtumaan, mut-ta suuri osa heistä on halunnut kiinnittyävakituisesti johonkin tehtävään, esimerkiksilauantairyhmään tai sunnuntain pullakirk-kotoimintaan.

– Auttamistyö meillä on suoraa toimin-taa asiakkaiden kanssa, ja työn tulos näkyyheti. Oman elämäntilanteen ja kiinnostuk-sen mukaan meille voi tulla esimerkiksikeittiöhommiin, kuljetustehtäviin, vaate-huoltoon, leireille, askartelujuttuihin taipuhumaan, laulamaan ja pitämään harta-uksia. Tai siten vain voi tulla keskustele-maan asiakkaiden kanssa, toteaa diakonia-työntekijä Pia Soidinmäki.

Mukaanwww.suurellasydamella.fi

-sivuston kauttaVapaaehtoisten kesken Mustassa Lampaassaon hyvä yhteishenki eikä huumorikaan jätäkukkimatta. Myös vapaaehtoisistaan Mus-ta Lammas pitää hyvän huolen. Vuodenmittaan vapaaehtoisille järjestetään erilai-sia työnohjaus-, virkistys- ja opintotilai-suuksia. Viime vuonna vapaaehtoiset mat-kasivat yhdessä Pärnuun.

Mustan Lampaan vapaaehtoistoimin-taan pääsee mukaan kätevimmin www.suurellasydamella.fi -sivuston kautta.

Marko Ajanki toivottaa uudet vapaaehtoisettervetulleeksi tekemään tärkeää työtä pienenihmisen auttamiseksi.

Teksti ja kuvat: Kari Vilkko

Musta Lammaspaikkaa turvaverkkojaMusta Lammaspaikkaa turvaverkkoja

Musta Lammas sijaitsee vanhassa, mut-ta lämminhenkisessä rakennuksessaosoitteessa Pellavantehtaankatu 17.


Tampereen yliopistossa julkisoikeuden assis-tenttina toimiva Jani Wacker on puolen vuo-den ajan toiminut Suurella Sydämellä -vapaa-ehtoistyöntekijänä päiväkeskus Mustan Lam-paan lauantairyhmässä.– Minulla oli jo pitkään ollut mielessä päih-detyöhön liittyvä vapaaehtoistoiminta. Vii-me syksynä löysin Suurella Sydämellä –net-tisivut ja sitä kautta pääsin mukavan helpostihaluamaani tehtävään, Jani sanoo.Suurella Sydämellä -sivustolta Jani löysi lisä-tietoa Mustasta Lampaasta. Sieltä hän huo-masi myös ilmoituksen vapaaehtoistyön in-fotilaisuudesta, johon hän osallistui.

– Infossa sain hyvän peruspaketin vapaa-ehtoistyöstä. Siellä ilmoitin myös kiinnostuk-sekseni Mustan Lampaan toimintaan. Sovim-me tutustumiskäynnin, ja pian jo huomasinolevani Mustan Lampaan lauantairyhmässä,Jani kertoo.

”Olin heti tervetullutporukkaan”

Janille työvuoro osuu 1-2 kertaa kuukaudes-sa. Hänen tehtäviinsä kuuluu mm. puuronja kahvin keittämistä ja jakamista, siisteydenja järjestyksen ylläpitämistä sekä keskusteluaasiakkaitten kanssa.

– Olin heti tervetullut porukkaan. Vapaa-ehtoiskonkareilta ja vakituisilta työntekijöil-tä olen saanut hyvää perehdytystä työhöni.Tiimissä henki on leppoisa ja kannustava, Janikiittelee.

Lauantairyhmän lisäksi Jani tekee Mustas-sa Lampaassa myös erilaisia muita tehtäviämm. ruokakassien pakkausta, lastausta ja ja-kelua. Myös kriminaalityö kiinnostaa häntä.Jani on jo käynyt vakituisen työntekijän mu-

Jani Wacker toimii Suurella Sydämellä -vapaaehtoistyöntekijänä päiväkeskus Mus-tan Lampaan lauantairyhmässä.

Jani löysi vapaaehtoistyönilon Mustasta Lampaasta

kana vankilakäynnillä ja auttanut siellä mm.tulkkauksissa.

Avun vaikutuksennäkee heti

Janin vapaaehtoistyön ”pääjobi” on jatkossa-kin lauantairyhmä.

– Todella antoisaa ja mielenkiintoista työtätämä on ollut ja aion tätä jatkaa. Puuroa ja-kaessa sitä huomaa, miten pienikin työ ontärkeää. Apu on niin konkreettista, että senvaikutukset näkyvät heti. Ja se on palkitse-vaa!

Vertaistukea, kahvia ja sympatiaa

Silmukasta tukevampi askelelämäänHarjun seurakunnan diakonian monitoi-mitila Silmukassa ihminen kohdataanaitona itsenään.

Silmukassa ei asioita turhaan udella.Sinne voi saapua kuka tahansa elämänti-lanteesta, asuinpaikasta, uskonnollisestasuuntauksesta tai muista tekijöistä riip-pumatta. Nimiäkään ei kysytä eikä kävi-järekistereitä pidetä, joten siellä voi ollahalutessaan aivan anonyymisti. Ainoavaade on, että tulija on selvin päin, silläSilmukassa noudatetaan nollalinjaa.

Omia voimavarojaaktivoidaan esiin

Vuosittain Silmukassa on jopa 1.500 asi-akaskäyntiä. Kävijät ovat pääasiassa pit-käaikaistyöttömiä. Tarjolla on ennenkaikkea vertaistukea, jossa samojen on-gelmien kanssa painivat vaihtavat ajatuk-sia keskenään. Osallistumispakkoa toi-mintaan ei ole. Silmukasta ei löydy myös-kään ”hyysäävää mummoa”, vaan toimin-nan punaisena lankana on kannustaa asi-akasta tekemään itse.

– Pyrimme aktivoimaan asiakkaidem-me omia voimarajoja, joten he keittele-vät kahvinsa ja tekevät muut askareensaitse. Me työntekijät tuemme heitä tarvit-taessa elämän solmukohdissa, esimerkiksi

SILMUKKSILMUKKSILMUKKSILMUKKSILMUKKA :A :A :A :A :Pispalan valtatie 16 C (Pispalan kirkon yhteydessä). Avoinna ma, ti, to klo10–14, ke 10–18, pe suljettu. Lisätietoja p. 214 8662 / Satu Tahlo-Jortikka.

Silmukkaa luotsaa sosiaali-ohjaaja Satu Tahlo-Jortikka.

– Täällä näkee myös monenlaisia elämän-tilanteita ja sen, miten tavallinen ihminenasiakkaasta ongelmiensa takaa löytyykään.Tulee tunne, että jokainen meistä on samallaviivalla, arvokas ihminen, Jani toteaa.

Kynnys tullamukaan on matala

Jani suosittelee muillekin tutustumistawww.suurellasydamella.fi -sivustoon. Hänenmukaansa kynnys vapaaehtoistyön aloittami-seen on sen avulla tehty todella matalaksi.– Tänne ei kaveria voi vetää, vaan oma kipi-nä vapaaehtoistyöhön pitää olla. Minulletämä vapaaehtoistyömuoto on tärkeä ja omanelämänkatsomukseni mukainen. SuurellaSydämellä -toiminta on tarjonnut minullehyvän väylän osallistumiseen.

viranomaisasioidenviidakossa. Moni ha-luaa myös keskustel-la, Silmukkaa luot-saava sosiaaliohjaajaSatu Tahlo-Jortikkatoteaa.

Aktiivisimmille Silmukan ihmisilleon tarjolla kirkon Anna & Arvo -hank-keeseen liittyvää vapaaehtoistoimintaa.He voivat esimerkiksi ulkoiluttaa palve-lutalon vanhuksia tai toimia vapaaehtoi-systävinä.

– Mutta tänne voi vain tulla - ja ollatekemättä mitään, Satu alleviivaa.

Kynnys astuasisään on matala

Satu kuvaa Silmukan vapaamuotoista il-mapiiriä äärettömän hyväksi. Sellaisek-si, jonka kynnyksen yli uskaltaa arinkintulla.

– Eipä tämä kovin huono paikka voiolla, kun niin moni asiakas tulee tänneaina vain uudestaan, eli äänestää myön-teisesti jaloillaan, hän hymyilee.

– Ja moni on täältä saanut sekä eväätettä uskalluksen palata takaisin työelä-mään, Satu Tahlo-Jortikka sanoo.


- Helppo tapa auttamiseen

Pihatöitä vanhuksen kotona, digi-tv:n asentamista, ulkoiluttamisapua, sählyä toi-mintakeskuksissa. www.suurellasydamella.fi -vapaaehtoisnettityötorilla on jatku-vasti avoinna runsaasti diakonisia vapaaehtoistyöpaikkoja.

– Netistä näkee heti etusivulta, mitä konkreettisia tehtäviä on tarjolla. Se tarjoaanykypäivän ihmiselle mahdollisimman helpon tavan osallistua vapaaehtoistyöhön,projektityöntekijä IIIIIlkka Kalmanlehtolkka Kalmanlehtolkka Kalmanlehtolkka Kalmanlehtolkka Kalmanlehto Suurella Sydämellä -hankkeesta kertoo.

www.suurellasydamella.fiwww.suurellasydamella.fiwww.suurellasydamella.fiwww.suurellasydamella.fiwww.suurellasydamella.fi

Matala kynnys diakoni-seen vapaaehtoistyöhönlöytyy osoitteestawww.suurellasydamella.fi.Jo etusivulla tarjolla onmonenlaisia tehtäviä.

Diakoniakeskuksen uusi vapaaeh-toistyötori www.suurellasyda-mella.fi julkaistiin syyskuussa

2006 vapaaehtoistyön piristäjäksi. Uusi ny-kyaikainen rekrytointikanava mahdollistaaihmisten osallistumisen vapaaehtoistyöhönentistä laajemmin.

Nettityötorin tavoitteena on olla lähi-vuosina Tampereen suurin ”työnantaja”.Alku on ollut rohkaiseva: nettipalvelunkautta on saatu runsaasti uutta voimaa lu-kuisiin vapaaehtoistyökohteisiin.

– Nuorillakin on ollut vilpitön halu aut-taa ja palava into päästä kentälle vapaaeh-toistyöhön. Heistä näkee, miten paljonhyviä ihmisiä keskuudessamme onkaan.Tämä asenne lämmittää omaa mieltäni to-della paljon, Ilkka Kalmanlehto sanoo.

Rekryilmotyhdellä silmäyksellä

Sivustolta löytyy jatkuvasti kymmeniä työ-paikkoja tehtäväkohtaisesti ja kalenteriajan-

kohdan mukaan jaoteltuna. Mukana onmyös laajempia hakuilmoituksia esimerkik-si erilaisia työporukoita pestattaessa.Jos kiinnostaa esimerkiksi haravointi van-huksen pihassa Ruotulassa, digiboksinasentaminen Hervannassa, sählypeli Epi-län toimintakeskuksessa tai vaikka mark-kinointikampanjaan osallistuminen, kan-nattaa klikata.

– Työmahdollisuuksien tarjonta on hy-vin laaja-alainen. Välitämme kuitenkin vaindiakonista vapaaehtoistyötä emmekä astu



Ilkka Kalmanlehto ontyytyväinen siihen, ettävapaaehtoistyön sivustowww.suurellasydamella.fion selvästi tavoittanutnuoret aikuiset, joillaon vilpitön halu auttaa.

Suurella Sydämellä -henkeä voiaistia nyt myös Facebookissa:www.suurellasydamella.fi/facebook

ammattilaisten työalueelle, Kalmanlehtomuistuttaa.

Sopivan työtehtävän löydyttyä vapaaeh-toinen klikkaa linkkiä ilmoittaen itsensäkiinnostuneeksi kyseiseen työtehtävään.Koska luottamus on vapaaehtoistoiminnankulmakivi, järjestelmä kysyy tunnuksia. Jostunnusta ei vielä ole, sen saa käytyään läpiinfotilaisuuden.

– Uuden vapaaehtoisen tulee käydä ly-hyt, yhden illan mittainen koulutus Dia-koniakeskuksessa. Koulutusillat löytyväthelposti nettisivun kalenterisovelluksesta,Kalmanlehto opastaa.

Jos tunnukset ovat jo valmiina, tiettyätehtävää klikkaamalla tieto osallistumisha-lukkuudesta menee ilmoituksen laatijalle,joka toivottaa lämpimästi tervetulleeksi jakäytännön sopimista varten ottaa vapaaeh-toiseen mahdollisimman pian yhteyttä so-vitulla tavalla.

Auttamisen arvostusnousussa

Sivuston päätehtävänä on vapaaehtoistöi-den välitys. Sieltä löytyy muutakin hyödyl-listä tietoa vapaaehtoistoiminnasta, kutenmm. artikkeleita, blogeja, vapaaehtoistenomia kokemuksia, kouluttautumismahdol-lisuuksia sekä Suurella Sydämellä -verkko-lehti.

Ilkka Kalmanlehto on luottavainen sii-hen, että uuden välineen avulla suuri ylei-sö löytää vapaaehtoistyön aivan uudella ta-valla.

– Auttamishalua meistä kaikista löytyy– vapaaehtoistyön sosiaalinen arvostus onuudelleen nousussa. Kun nykyihmiselletehdään helpoksi tehdä päätös osallistua,se näkyy nopeasti myös vapaaehtoistyön-tekijöiden määrässä.

Kari Vilkko

PS:

Kar

i Vilk

ko


Mitä asioitaSuurella Sydämelläinfotilaisuudessatai tapaamisessakäsitellään?

Infotilaisuuksissa käsiteltäviäasioita ovat mm:

vapaaehtoistoiminnanmäärittelyä, periaatteitaja historiaa

vapaaehtoisen oikeudet,vastuut ja vakuutukset

millainen minä olenvapaaehtoisena ja ihmisenä

millaista on hyvä kohtaa-minen

vapaaehtoisten omavirkistystoiminta

www.suurellasydamella.fi -sivuston käyttö ja tunnuk-set


–Vanhuksille pitäisi ollatarjolla muitakin palve-luita kuin päälle puke-minen, tuoliin istutta-

minen ja syöttäminen. Me ihmiset tarvit-semme samanlaista laadukasta elämää jo-kaisessa ikävaiheessa, toteaa Tampereen yli-opiston gerontologian professori Marja Jyl-hä terveystieteen laitokselta.

Jylhän mukaan ikäihmisille pitäisi tar-jota enemmän elämänlaatua parantaviapalveluita, kuten kaupungilla kävelyttämis-tä, veikkausiltojen järjestämistä tai vaikka-pa hiusten leikkuuta.

– Tällä hetkellä keskitytään liikaa vainkaikkein pakollisimpien perustarpeidentyydyttämiseen.

Professorin mukaan vanhusten asumi-nen kotona tai laitoksessa ei takaa tällaisiapalveluita. Hollannissa ja Tanskassa on ke-hitetty kodinomainen asumismuoto, jotahän haluaisi kehittää myös Suomessa.

– Tällainen asuinpaikka näyttää kodil-ta. Vanhuksella on oma asunto ja oikeusyksityisyyteen, mutta asuntojen yhteydes-sä on myös yhteisiä tiloja.

Monet iäkkäät tarvitsevat tuettua elä-mää, mutta kaikilla ei ole tarvetta jatku-vaan lääkärin tai terveydenhoitajan läsnä-oloon.

– Vanhukset tarvitsevat ihmistä, jokaymmärtää vanhuuden päälle ja on autta-massa, kun se on tarpeellista.

Katastrofihoitokaikkein kalleinta

Vallalla olevan ajattelumallin mukaan onhyvä, että vanhana ihminen asuu ”mahdol-lisimman pitkään” omassa kodissaan. Jyl-hä kannattaa ajatusta, mutta kehottaa miet-timään tarkemmin niitä tilanteita, joissa seei enää inhimillisesti katsoen ole mahdol-lista.

– Iskulause estää meitä näkemästä, mikätodellinen tilanne on. Siksi ongelmiin eiosata puuttua. Kotona asuminen ei ole ainajärkevin vaihtoehto, vaikka kotiapua olisi-kin saatavilla.

Jylhän mielestä ihminen voi olla joskusvankina omassa kodissaan.

– On kamala ajatus, että dementoituvanhus lukitaan ulkoapäin kotiinsa. Systee-

Laadukasta elämää joka iässä

Vanhus ei saa ollaoman kotinsa vanki

Professori Marja Jylhä on mukana Tampereen pormestarin asettamassa vanhus-työn palvelurakennetta kehittävässä työryhmässä.

Teksti ja kuvat: Siina Repo

Vanhuksien asuttamista kotona mahdollisimman pitkäänkorostetaan liikaa. Ikääntyneiden asumiselle pitäisi saadauusia vaihtoehtoja laitosasumisen ja kotona asumisen välille.Tätä mieltä on Tampereen yliopiston gerontologian professoriMarja Jylhä. Vaikka vanhat ihmiset eivät tuota voittoayhteiskunnalle, heitä ei saa silti unohtaa.


mi voi kuitenkin olla tilanteeseen tyytyväi-nen, koska vanhus asuu toivotusti ”mah-dollisimman pitkään” kotona.

Kotona asumista pidetään usein yhteis-kunnalle edullisimpana vaihtoehtona.

– Tämä ei pidä paikkaansa. Niin sanot-tu katastrofi-tyyppinen apu on usein kaik-kein kalleinta. Kun vanhus yllättäen jou-tuu ensiapuun, siitä seuraa tavallisesti mo-nimutkainen ja varmasti kallis sairaalakier-re. Yhteiskunnalle olisi kaikin puolin edul-lisinta, että vanhuksista pidettäisiin huoltajatkuvasti eikä vasta silloin, kun jotain sat-tuu.

Vanhukset nähdään liianusein menoeränä

Jylhän mukaan vanhusten tarpeita ei otetavakavasti, koska ikääntyneet eivät tuotavoittoa.

– Nuoriin kannattaa satsata, koska heistäsaadaan ainakin jossain vaiheessa pumpat-tua rahaa irti. Vanhukset tuottavat vain tap-piota. Halvimmaksi yhteiskunnalle tulisikäytännössä se, että he kuolisivat mahdol-lisimman nopeasti, Jylhä karrikoi.

Enemmän tappiota tuottaa parhaassatyöiässä olevien hukkaan mennyt aika van-husten, eli yleensä omien vanhempien, asi-oiden kanssa taisteluun.

– Julkisten palveluiden saaminen onmonimutkaista. Huonokuntoinen vanhusei pysty hankkimaan itse palveluita, vaansiihen tarvitaan joka tapauksessa omaistenapua.

Myös yksityisten yritysten tarjoamienkodinhoitopalveluiden määrä on lisäänty-nyt.

– On tietysti hienoa, että valinnan varaon lisääntynyt. Suurin osa heistä, jotka tar-vitsevat palveluita, eivät kuitenkaan osaa taipysty toimimaan valikoivana kuluttajanapalvelumarkkinoilla.

Omaiset kantavat edelleen suurimmanvastuun vanhusten hoitamisesta, mikäunohtuu monesti.

Työelämä ja oma perhe imee jo riittä-västi voimia omaisilta, joten Jylhän mukaanheidän harteilleen ei voi enää sälyttää lisäävastuuta.

Hän korostaa, että Suomessa otetaanvastuuta vanhuksista enemmän, kuin maa-ilmalla yleensä. Tämä näkyy muun muas-sa siinä, että kotimaassamme maksetaankorkeita veroja.

– Tutkimukset osoittavat, että suoma-laiset haluavat maksaa veroja ja saada mo-nipuolisia palveluita. Hallitus puolestaan

SILJA

RAUNIO

– Aiheesta ainakin puhutaan paljon. Yk-sinäisistä vanhuksista ei pidetä riittävästihuolta. Yksilön tarpeita ei huomioida.– Vanhusten olot pitäisi kartoittaa hyvin,ja katsoa sitten miten asiat pitäisi järjes-tää. En usko, että yhteiskunnalta saadaanlisää rahaa vanhusten hoitoon. Luulen,että samalla rahalla vanhuksia voitaisiinkuitenkin hoitaa paljon paremmin, josmahdollisuuksia tutkittaisiin.

PIRKKO

LEPPÄNEN

– Vanhuksia kuunnellaan ja heille luva-taan paljon, mutta toteutus on huonoa.Mielestäni vanhuksia ei syrjitä, nuoret var-sinkin ovat hämmästyttävän ymmärtävä-isiä.– Eläkkeet ovat pieniä, edunvalvonta huo-noa ja palvelut ovat kalliita. Vaikka palve-luita ja kotiapua olisi tarjolla, kaikilla eiole varaa niihin. Vanhoilla pariskunnillaasiat ovat hyvin, mutta yksinäisillä van-huksilla menee huonommin.– On tärkeää nostaa asiat esille ja puuttuaongelmiin. Hyvä, että tätäkin gallupia teh-dään!

vastaa tähän laskemalla veroja. Ihmettelen,miten kovakorvaisesti hallitus näihin toi-veisiin on suhtautunut, professori jyrisee.

Omaishoitajillekiitosta

Jylhä nostaa esiin omaishoitajien roolinikääntyneiden puolisoidensa huolehtimi-sessa.

– Omaishoitajat ottavat enemmän vas-tuuta kuin kuvitellaan, ja he tekevät usko-mattoman hienoa työtä.

Jylhän mukaan heidän kantamaansavastuuta ei aina haluta nähdä, vaan sitä pi-detään itsestäänselvyytenä.

– Monissa yhteiskunnallisissa keskuste-luissa vedotaan omaishoitajien rakkauteenja velvollisuuden tunteeseen. Helposti aja-tellaan, ettei heille tarvitse maksaa hoito-

työstä, koska he tekevät työn joka tapauk-sessa.

Kysymykseen mitä yhteiskunnan pitäi-si tehdä vanhusten hyväksi, Jylhällä onmontakin vastausta.

– Hyvinvointipalveluja pitää parantaa,pelkkä palveluiden säilyttäminen ei riitä.Käytännössä kotiapua on kehitettävä, sa-moin vanhusten asumismuotoja. Valtionon lopetettava silmien pyörittely ja lakat-tava sanomasta, että kuntien on otettavaenemmän vastuuta. Monet yhteiskunnankäytännöt sisältävät ikäsyrjintää, tällaisestapiilevästä diskriminoinnista on päästävä.

Mitä omaisten sitten pitäisi tehdä?– Vanhat ihmiset eivät ole homogeeni-

nen joukko, jonka tarpeet voidaan yleistää.Tärkeintä on kuunnella itseä lähellä olevaavanhusta ja kysyä, mitä hän haluaa.

EIJA

LEHTO

– Vanhusten tilanne on heikko. Myös su-kulaisia pitää kuunnella kun on kyse huo-nokuntoisen vanhuksen terveydestä. Hy-vien ja kunnollisten palveluiden saaminenon joskus vaikeaa.– On yksilöllistä, ketkä tuntevat yksinäi-syyttä. Jos oma puoliso on jo kuollut, niintilanne on hankalampi.– Vanhusten välinen yhteistyö on tärke-ää, mutta läheisten on pidettävä myös yh-teyttä vanhuksiin. On tärkeää, etteivätvanhukset tunne oloaan yksinäiseksi, eikäheitä odoteta täältä pois lähteviksi.

GUNNAR

PITKÄNIITTY

– Vanhuksilla on nykyään hyvät olot ver-rattuna muutaman vuosikymmenen taak-se. Ikääntyneet saavat eläkettä ja palvelui-ta. Tosin palvelut maaseudulla eivät toi-mi yhtä hyvin kuin kaupungin sisällä.– Yksinäisyys on varmasti hankalaa mo-nelle, ellei puoliso enää elä. Toisaalta ih-minen ei kestä yksinäisyyttä nuorenakaan.– On tärkeää pitää yhteyttä itseään lähel-lä oleviin vanhuksiin.

Pelkällä rahalla ei vanhuutta pelasteta

Pidetäänkö vanhuksistamme huolta?Mitä pitäisi tehdä vanhusten hyväksi?


apasin joulun alla van-huksen, jonka kotona ai-noa valo oli eteisessä roik-kuva lamppu. Jääkaap-

pikin oli pois päältä. Vanhus liikkui huo-nosti, eikä hänen luonaan käynyt ketään.Hän oli kuitenkin tyytyväinen elämäänsä,eikä halunnut mitään palveluita, kertooMummon Kammarin toiminnanjohtajaMaarit Tammisto.

Jokaisen vanhuksen olosuhteet, muttamyös tarpeet ovat erilaiset.

– Toiselle yksin asuminen voi olla kau-histus, kun toiselle se on hyvä ratkaisu.Vanhuksella on oikeus määrätä omista asi-oistaan niin kauan kuin hän siihen suin-kin pystyy.

Kammaristaihmisen luo

Maarit Tammisto käynnisti MummonKammarin toiminnan vuonna 1989. Hä-nellä on vuosien työkokemus muun mu-assa kotisairaanhoidon terveydenhoitajana.

Mummon Kammari oli ensimmäinenSuomessa toimiva vapaaehtoistyön keskus.Viime vuosina se on painottanut työnsävapaaehtoiseen vanhustyöhön.

Keskuksessa on seitsemän palkattuatyöntekijää. Palkkamenojen lisäksi seura-kuntien vastuulla on huoneistosta ja toi-minnasta aiheutuvat kulut.

Mummon Kammari kokoaa yhteen lähes tuhat vapaaehtoista

Vanhusten yksinäisyyttä ei otetariittävän vakavasti - pelkkä hengissäpitäminen ei riitä

– Näkyvin osa toimintaamme on Ota-valankadulla toimiva avoimien ovien Ky-läpaikka. Siellä vapaaehtoiset järjestävätvuosittain satoja harrastus- ja virkistystilai-suuksia.

Tärkein tehtävä on välittää apua van-huksille koteihin ja hoitolaitoksiin. Ken-tällä on mukana satoja aktiivisia vapaaeh-toisia, kokonaisuudessaan vapaaehtoisia onnoin tuhat.

Vapaaehtoistoimintajoustavaa

Mummon Kammari saa vuodessa pelkäs-tään kodeista noin 3000 avunpyyntöä.

– Vanhainkodeista ja sairaaloista tuleeenemmän pyyntöjä kuin pystymme autta-

maan, Tammisto toteaa.Vapaaehtoiset vierailevat

vanhusten kotona, toimivatkauppaseurana, lääkäriinsaattajina, ulkoilukavereinatai niin sanottuina talkkaripikkaraisina ulkotöissä. Jot-kut käyvät vanhuksen luonaomaystävänä pitkäaikaisestija säännöllisesti. Joskus va-paaehtoinen on vanhuksentukena vielä kuoleman het-kelläkin.

Vapaaehtoistyöntekijöitä on myös teat-terin pyörätuoliavustajina, Tampereen yli-opistollisen keskussairaalan narikassa, van-hainkodin kahviossa ja Tammelakeskukses-sa.

– Tavoitteena on tuoda pieniä ilonhet-kiä arkeen. On tärkeää, että jollain on het-ki aikaa olla läsnä ja kuunnella.

Osa vapaaehtoisista on mukana säännöl-lisesti, mutta mukaan pääsee pienemmäl-läkin sitoutumisella. Tehtävästä voi myössiirtyä toiseen tai pitää vapaata.

– Arkitaidot riittävät, mutta annammetarvittaessa perehdytyksen tehtävään. Jokai-nen uusi vapaaehtoinen haastatellaan jayhdessä pohdimme, millainen vapaaehtois-työ olisi sopivin juuri hänelle.

Teksti ja kuvat: Siina Repo

Teuvo Kilpilinna ontoiminut talkkaripikkaraisena muuta-man vuoden. Työlistallekuuluu esimerkiksilumitöitä mutta myösvanhuksen kanssaulkona kävelemistä jakeskustelemista. MaaritTammisto on käynnis-tänyt Mummon Kam-marin toiminnan 19vuotta sitten.

Tampereen keskustassa toimi-va Mummon Kammari koko-aa yhteen lähes tuhat vapaa-ehtoista, jotka ovat tukenavapaaehtoisessa vanhustyössä.Toiminnanjohtaja MaaritTammisto uskoo, että vapaa-ehtoisen tuella on yksinäisellevanhukselle suuri merkitys.

–T


MUMMON KAMMARI

Kyläpaikassa Otavalankadulla peittotal-koita, kirjakerhoa, luentoja, muisti- jatuolijumppaa sekä shakkikerhoa.

Leskien klubikahvila maanantai-iltaisinkerran kuussa ja joka toinen keskiviik-koaamu.

Tiistaisin kello 11–13 Mummon Kam-marille voi tulla tutustumaan Kyläpaik-kaan ja kyselemään vapaaehtoistoimin-nasta.

Uusien vapaaehtoisten perehdytysjaksokäynnissä helmikuussa.

Toimintaan pääsee mukaan ympäri vuo-den.

Mummon Kammari on osa Tampereenevankelisluterilaisten seurakuntien dia-koniatyötä.

Lisätietoa Mummon Kammarin toi-minnasta puh. 219 0455 arkisin klo8.30–15.00

Kammarilaiset ovat saaneet monestihyvää palautetta toiminnastaan.

– Äskettäin eräs vanhus kiitti vapaaeh-toisen antamasta avusta, ”kuin olisi saanutenkelin vieraakseen”, Tammisto kertoo.

Vanhustenyksinäisyyteen

puututtavaTammiston mielestä vanhusten yksinäisyyt-tä ei oteta riittävän tosissaan.

– Yhteiskunta takaa ehkä välttämättö-mimmät peruspalvelut ja huolehtii hengissäpysymisestä, mutta elämänlaatuun ei kiin-nitetä tarpeeksi huomiota.

Ihmisten kiireen ja tehokkuusajattelunvuoksi vanhuksille ei jää tilaa. Siksi on vaa-rana, että heidät koetaan hyödyttömiksi jahe jäävät yksin.

Toiminnanjohtaja kritisoi sitä, että niinnuorten kuin vanhojenkin edellytetäänkäyttävän internetiä. Palveluita pitäisi kui-tenkin saada myös ilman tietokoneita.

– Ne jotka eivät osaa tai pysty käyttä-mään nettiä, jäävät yhteiskunnan ulkopuo-lelle. Yhä useammissa palveluissa on siir-rytty sähköiseen muotoon, mutta vanhuk-sia ei saisi unohtaa tässä tietoyhteiskunnas-sa. Paraskaan sähköinen palvelu ei korvaaihmistä.

Anja Nyman työskenteleeMummon KammarinKyläpaikan kahvilassa. PaulaKivelä vetää muun muassatuolijumppaa ja päivystääTaysin narikassa. ErkkiKokkonen (vas.), MarkkuSaarinen, Lasse Huhtamäki jaSeppo Oraniemi valmistautu-vat talkkari pikkaraistenkierrokselle kahvikupillisella.

Talkkari pikkaraisetpitävät palaveria jokaviikko. Talkkareidentehtävänä on auttaavanhuksia muun muassapihatöissä ja muissakodin askareissa.


enkilöllä, joka näkee jakuulee heikosti tapaliikkua tai kommuni-koida voi olla erilai-

nen, mutta ei se ole ihmiselämää kummoi-sempaa. Me ihmiset olemme kuitenkin aikanäppäriä löytämään tapoja tulla toimeen ja

Tutustuminen vammaisten ihmisten arkeenhäätää ahtaat asenteet

Oman elämänsä

Teksti ja kuvat: Marika Vanhatalo

Auttavia käsiä arkipäivään,ulkoiluseuraa tai kaverikahvihetkeen. Vammaisethenkilöt kaipaavat seuraa jatarvitsevat tukea, muttayksilöllisesti. Mahdollisuusitsenäiseen ja yhdenvertaiseenelämään on erityisen tärkeää.Jokainen meistä haluaa halli-ta omaa elämäänsä.

Kuurosokeiden toimintakeskuksessa asuva Margit ja Kirsti Tamminen juttelevat. Margit on lähdössä tukihenkilön kanssa lenkille.

–Hymmärtää toisiamme, jos vain haluamme,pohtii Kuurosokeiden toimintakeskuksenjohtaja Kirsti Tamminen.

Suomen Kuurosokeat ry:n toimintakes-kus tarjoaa asumis- ja kuntoutuspalveluitasekä toimintapäiviä kuurosokeille ja kuu-lonäkövammaisille aikuisille. Monella kes-

kuksen asiakkaista on vähän kuuloa tainäköä jäljellä. Keskus sijaitsee TampereellaHervannassa.

– Vammaisen ihmisen yli kävellään hel-posti. Järjestömme ajatuksena on, että kuu-rosokeat itse muuttavat omalla elämälläänvallitsevia asenteita. Oikealla tiedolla on

päähenkilö


– Mainostolppa keskellä katua tai pyö-rätuolille mahdoton bussipysäkki. Pienetyksityiskohdat voivat tehdä palvelujen käy-tön vaikeaksi. Invalidivessoissa on myösmitä moninaisimpia suunnittelun kukka-sia. Esimerkiksi vaatekoukku voi olla niinkorkealla, ettei siihen pyörätuolissa istuvaylety.

Kaukolan toimii kaupungin vammais-neuvostossa valmistelijana, ja siellä keskus-tellaan tällä hetkellä avustajista ja asumi-sesta.

– Monet vammaiset nuoret haluaisivatmuuttaa lapsuudenkodistaan ja asua mah-dollisimman itsenäisesti omassa kodissaan,olipa se sitten oma asunto tai asunto ryh-mäkodissa. Asumiseensa he tarvitsevat tu-kea, esimerkiksi henkilökohtaisia avustajia.

Annetaan aikaaVapaaehtoisten tukea kaivataan vapaa-ajanviettoon.

– Se on ajan antamista. Keitetään yh-dessä kahvit tai piipahdetaan kaupungillashoppailemassa. Nuorille opiskelukaveritovat tärkeitä, Tamminen kertoo.

Kosketettava nuoliopastaa, millainen jamissä suunnassasijaitseva katuylitetään.

suuri merkitys, ja vammaiset henkilöt osaa-vat hyvin kertoa, mitä he ympäristöltäänodottavat. Oikeastaan tässä on kysymyserilaisten kulttuurien yhteiselosta.

Tamminen on kokenut, että usein suh-tautuminen muuttuu, kun ihmiset vainsaavat tilaisuuden kohdata toisensa. Päätös-tasolla pienten ryhmien tarpeet huomioi-daan vähän kerrallaan.

– Moneen pieneen kuntaa verrattunaTampere on vammaisia ajatteleva kaupun-ki. Tosin esimerkiksi kulttuuripalveluitakuulonäkövammaisille on toivottu lisää.

Ihan tavallisia asioita

Myös Tampereen kaupungin vammais- jaesteettömyysasiamiehen Jukka Kaukolantyössä vilahtelee tiuhaan sana yhdenvertai-suus.

– Jokaisen pitäisi päästä kaupungin elä-mään mukaan: saada liikkua, nähdä, kuul-la ja ymmärtää. Kuka tarvitsee arjessa pär-jäämiseen mitäkin. Usein puhumme vam-maisten henkilöiden erityistarpeista tai-tuesta, mutta eivät ne sellaisia ole, vaanihan tavallisia asioita. Tuen ja palvelujen tar-koitus on mahdollistaa vammaiselle hen-kilölle arjen sujuvuus ja omien valintojentoteuttaminen, Kaukola kiteyttää.

Kaukolan mukaan asenteet ja arvomaa-ilma ovat avaimia siihen, että alkaa tapah-tua. Kaupunkimiljöötä voi myös havain-noida uudella tavalla.

– Vapaaehtoisen tukihenkilön tarkoitusei ole tehdä kokopäivätyötä, vaan joskusjotakin mukavaa yhdessä. Käydä vaikka jää-kiekkomatsissa. Kiinnostusta vapaaehtois-työhön tuntuisi olevan, mutta silti me kan-salaiset emme tahdo päästä liikkeelle, Kau-kola miettii.

Tukihenkilöltä toivotaan rohkeaa miel-tä ja avoimuutta. Ja taas kerran aikaa – tu-tustumiseen.

– Kuurosokeaa ihmistä pitää mennä lä-helle ja koskettaa. Koskettaminen on tapakatsoa toista ihmistä sekä keino puhua,Tamminen opastaa.

Tarpeellista, ja itse kullekin ihan terveel-listä, on unohtaa hetkeksi nopeatempoinenelämänrytmi ja asettua hieman hitaammintoimivan ihmisen asemaan.

– Täällä kuulee aivan mahtavia selviy-tymistarinoita. Tasapainoon, tyytyväisyy-teen ja hyvään elämään ei välttämättä tar-vita kaikkia aisteja, Tamminen iloitsee.

Jukka Kaukola on oppinut, että näkövammaisia opastavaa liiken-nevaloa kutsutaan Nakke-nakuttajaksi.

ITSENÄISYYSVAMMAISELLE -VETOOMUS

Mitä on itsenäisyysvaikeavammaisellehenkilölle? Se on sitä,että saa asua omassakodissaan, ei laitoksessa.Se on sitä, että kotiin,kouluun, työhön, harras-tuksiin, asiointiin ja ihanarjen tarpeisiin kutenwc:ssä käyntiin, ylösnousemiseen, pukeutu-miseen, tiedon saantiintai muuhun tällaiseen saaomaan avuntarpeeseensanähden riittävästi apua –toisen ihmisen ”käsiä,jalkoja, silmiä, korvia”.Se on sitä, että riittävänavun turvin voi elää jatoteuttaa omaa elämään-sä juuri niillä taidoilla,kyvyillä ja ominaisuuksilla,joita meillä itse kullakinon.

Lisää tietoa ja mahdolli-suus ottaa kantaa osoit-teessa www.itsenai-syysvammaisille.fi.


Diakoniakeskuksenyhteinen vammaistyö –mahdollisuus monipuoliseenvapaaehtoistyöhön

eillä on Aurinko-klubi, jossa nuoretaikuiset saavat ver-taistukea, järjes-

tämme liikuntarajoitteisille virkistyspäiviä,teemme kotikäyntejä ja kokkikerhokin onperustettu, luettelee johtava diakoniatyön-tekijä Liisa Hoikkanen.

Vireä toiminta antaa vapaaehtoisilletyöntekijöille mahdollisuuden monenlai-siin hommiin. Viime vuonna 120 vapaaeh-toista teki erilaisia töitä vammaisten kanssa.Auttajista on kuitenkin koko ajan pulaa.

– Käsiä ja läsnäoloa tarvitaan. Sekä ryh-missä että retkillä ja leireillä voi auttaa pyö-rätuolin siirtämisessä ja ruokailuissa, mut-ta myös pelikaveri tai keskustelukumppa-ni otetaan ilolla vastaan.

Mukaan pääsee myös keittiön kautta, joskahvinkeitto ja kattaminen ovat mieluistapuuhaa. Myös taiteellista lahjakkuutta voivapaaehtoistyössä hyödyntää. Esityksillelöytyy varmasti yleisöä.

– Esimerkiksi yhteinen runohetki olisimukavaa ohjelmaa, Hoikkanen vinkkaa.

Työn tai opiskelun kautta saadulle asi-

Teksti: Marika Vanhatalo

Diakoniakeskuksen yhteinenvammaistyö tarkoittaa monen-laista toimintaa: vanhustyötä,perhetyötä, pienryhmiä, rippi-koulutoimintaa ja nuorisotyö-tä. Myös vammaista omaistakotona hoitavat saavat tukea.Kaikille halutaan antaa mah-dollisuus osallistua seurakun-nalliseen toimintaan.

–M

Lapsia kuulovammaisten leirillä Vesilahdella. Kuurojentyöntehtävänä on järjestää viittomakielistä palvelua ja toimintaa eri-ikäisille kuuroille ja kuurosokeille.

Kar

i Vilk

ko


antuntemukselle on kysyntää.– Juuri nyt etsin alustajaa näkövammais-

ten lasten perheiden parisuhdeleirille,Hoikkanen kertoo.

Kielikylpyäkodeissa

Kuurojen kanssa tehtävässä työssä kuule-valle vapaaehtoiselle tarjoutuu mahdolli-suus kielikylpyyn.

– Viittomakielinen kuuro tai viittoma-kieltä osaava kuuleva voi olla mukana ryh-missä tai vierailla viittomakielisissä kodeis-sa. Keskustelu voi olla se työpanos, jonkavapaaehtoinen tuo mukanaan. Täydellinenkielitaito ei kuitenkaan ole osallistumisenedellytys, Hoikkanen painottaa.

Diakoniakeskuksen vammaistyöhön voitulla mukaan vain yhdeksi kerraksi tai useinja säännöllisesti.

– Joskus käy niin onnellisesti, että ohja-tussa ryhmässä ihmiset tutustuvat ja ystä-vystyvät. Maailmantappiin ei kuitenkaantarvitse sitoutua, Hoikkanen muistuttaa.

Diakoniakeskuksen vammaistyöstä saatietoa esimerkiksi Kirkkosanomista ja Tam-pereen seurakuntien nettisivuilta. Jos ha-luaa vapaaehtoisena osallistua vammaistentukemiseen, voi työalasta vastaavaan työn-tekijään tai Hoikkaseen ottaa yhteyttä.

Myötätuuli -kohtauspaikkaTammelantorin

laidallaMyötätuuli on näkövammaisten toiminta-keskus, jonne tullaan tapaamaan tuttuja,saamaan apua arjen asioihin tai rauhoittu-maan ja hiljentymään. Ilmarinkadulla pii-pahtaa vuosittain noin 5 000 kävijää. Pai-kan sisustuksen materiaalit, valaistus sekäkalustus on mietitty sopiviksi näkövam-maisten käyttöön, ja Myötätuulessa onmahdollisuus hyödyntää näkemistä helpot-tavia laitteita, kuten lukutelevisiota ja pis-tetulostinta.

Vapaaehtoisten työ on olennainen osaMyötätuulen toimintaa. Kirjoilla on 20 ak-tiivista vapaaehtoistyöntekijää ja viitisen-kymmentä satunnaisemmin osallistuvaa

Myötätuulen tunnelmallinen joulupöytä on usein vapaaehtoistyöntekijöidenkäsialaa. Vapaaehtoistyöntekijä Helga Graeffe (oikealla) toimi ruokailiseurana ja-avustajana. Samaan aikaan osa vapaehtoisista hääri keittiössä.

avustajaa. Yksi palkattu työntekijä, erityis-diakonian viranhaltija Tuula Laitinen oh-jaa keskuksen toimintaa.

– Meillä on isäntiä, jotka vastaanotta-vat ihmisiä ovella ja saattavat kotimatkalle.Emännät auttavat kahvittelussa sekä saat-tavat kipaista asiakkaamme kanssa torillatai kaupassa. Joskus ommellaan nappi pai-taan, kirjoitetaan kortti tai luetaan ruoka-resepti yhdessä, Laitinen kertoo.

Kar

i Vilk

ko

Perjantaisin luetaan Aamulehteä ja tors-taisin jumpataan. Myötätuulessa viihtyvätniin parikymppiset kuin 90-vuotiaatkin nä-kövammaiset henkilöt.

Marssi sisäänMyötätuuleen saa rohkeasti marssia sisällekatsomaan, mitä siellä tehdään. Vapaaeh-toisia työntekijöitä on kaikista ammatti-kunnista. Toiminnassa on mukana niinopettajia kuin opiskelijoitakin. Vapaaehtoi-set saavat olla erilaisia ihmisiä. Mitään tie-tynlaista osaamista ei etsitä. Usein vapaa-ehtoistyöhön lähtemisen kimmokkeena onnäkövammainen tuttava tai puskaradionkautta kiirinyt tieto Myötätuulen toimin-nasta.

– Ihmiset löytävät itse itselleen tehtävääriippuen siitä, mikä luonnistuu ja mikä lah-ja kenelläkin on. Yksi tykkää lukea, toineninnostuu oppaaksi juhliin ja retkille. Nä-kövammaisten ja vapaaehtoisten yhteistyösyntyy luonnollisesti. Meillä on mahdolli-suus tutustua, ja sen jälkeen tavata myösMyötätuulen ulkopuolella.

Tarpeen mukaan vapaaehtoiset saavattyönohjausta ja perehdyttämistä. Silloin täl-löin järjestetään pistekirjoituskurssi tai ope-tellaan näkövammaisen henkilön opasta-mista.

– Myötätuulen päiväohjelma on jous-tava, ja sitä voidaan vapaaehtoisten osaa-misen ja ideoiden myötä muuttaa. Eikäkesällä istuta vain sisällä, vaan silloin läh-detään uimaan ja metsään kävelemään, Lai-tinen lupaa.

Myötätuulinäkövammaistentoimintakeskus

Ilmarink. 1033100 Tampere

Erityisdiakonian viranhaltijaTuula Laitinenp. (03) 219 0369,050 68 223Vastaanotto ke-pe klo 10-13


i tässä työssä lopulta mi-tään kummallista tarvita.Vierellä kulkijoita arkeen– heitä me tänne kaipai-

simme. Pulaan ei ketään vapaaehtoista jä-tetä, mutta positiivisen ahaa-elämyksentäältä voi saada.

Toimintakeskuksen päivätoiminnassaon mukana 71 kehitysvammaista ja yhdek-sän tekee tuettua työtä. Helmikuussa alka-van Yhteisvastuukeräyksen tavoitteena ontukea kehitysvammaisten työllistämistä.Tuettu työ on Epilässä esimerkiksi pakkaa-mista ja pussittamista.

Kehitysvammaisia Ihmisiä hoivataan,heille annetaan eväitä kehittyä ja kasvaa sekärohkaistaan omatoimisuuteen. Kun Kont-ro kertoo mitä kaikkea Epilässä touhutaan,se kuulostaa hauskalta ja inspiroivalta.

Työ kehitysvammaisten kanssavoi antaa ahaa-elämyksen

– Liikutaan, pelataan seurapelejä, maa-lataan, askarrellaan, lauletaan karaokea,kuunnellaan musiikkia levyraadissa, leiki-tään ja hiljennytään lukupiiriin. Me käym-me elokuvissa ja kirjastossa, ja joskus pie-nellä porukalla olemme retkellä yön yli. Jajuhlia on paljon – sekä kirkollisia että ka-lenterivuoden tärkeitä hetkiä juhlitaan.

Avustajaa opastetaan

Musiikista toimintakeskuksen väki tykkääkovasti.

– Juhlissa on mukava kuunnella kitaran-soittoa tai laulua. Arjen kohokohta voi ollakaveri, jonka kanssa luetaan autolehteä,Kontro kertoo.

Teksti: Marika Vanhatalo

Epilän kehitysvammaisten toimintakeskukseen toivotaan lisää vapaaehtoisiatukihenkilöitä. Vaikka moni- ja vaikeavammaiset asiakkaat ovat aika haas-teellisia, keskuksen johtaja Paula Kontro houkuttelee kokeilemaan.

Joulukirkossa käynti on jokavuotinenyhteinen retki.

– Käymme aina eri kirkossa. Koska läh-demme vähän kauemmaksi, vapaaehtoisetavustajat ovat mukana taluttamassa ja työn-tämässä pyörätuoleja.

Jos avustaja ei ole aikaisemmin ollut te-kemisissä kehitysvammaisten kanssa, kes-kuksen työntekijöiltä saa opastusta.

– Tässä työssä tarvitaan harkintakykyä,koska kehitysvammaiset eivät aina osaakertoa, miten he haluaisivat eri tilanteissatoimia. Aluksi avustajalle voi tulla avutto-muuden tunne, mutta yleensä se häviäärauhallisen tutustumisen myötä, Kontrotietää.

–E

Tampere Unitedin tuplamestaritkävivät pelaamassa sählyä epiläläistenkanssa viime syksynä. Peli-ilo oli käsinkosketeltavissa. Epilään tarvittaisiinjatkossakin peliseuraa.

Kar

i Vilk

ko

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○


Helmikuun 3. päivä käynnis-tynyt Yhteisvastuukeräyskutsuu kaikki suomalaiset

mukaan työllistämään kehitysvam-maisia suomalaisia ja maataan jäl-leenrakentavia liberialaisia. Yhteen-sä noin 40 000 vapaaehtoista ke-rääjää lähtee tuolloin keräyslippai-neen ja -listoineen liikkeelle ympä-ri Suomen. ”Haluan töihin” -kam-panja kestää vapunpäivään saakka.

”Kehitysvammaisten ihmisten työl-listymisen esteenä ovat ympäristönasenteet sekä tiedon ja työhönval-mentajien puute”, sanoo erikois-suunnittelija Marika Ahlstén Kehi-tysvammaliitosta. ”Viranomaiset,työnantajat ja kehitysvammaistenhenkilöiden omaiset tarvitsevat tie-toa siitä, mihin tehtäviin kehitys-vammaiset ihmiset pystyvät ja mi-ten heidän työllistämisensä käytän-nössä toteutetaan.”

Yhteisvastuu 2008 edistää kehitys-vammaisten ihmisten työllistymis-tä tavallisille työpaikoille. Niin sano-tun tuetun työllistymisen mallissakehitysvammaisella työntekijälläon henkilökohtainen työhönvalmen-taja.

MukaanvapaaehtoisrinkeihinVapaaehtoistyössä voi tehdä

keikkoja silloin tällöin tai lähteä

vapaaehtoisrinkeihin mukaan.

Rinkeihin voi koska tahansa

ilmoittautua, ja ne sitovat sinua

juuri niin paljon kuin itse haluat.

Esimerkiksi näihin rinkeihin

kaivataan ihmisiä:

Sählyrinki Epilän kehitysvam-

maisten toimintakeskuksessa.

Koululuokka tai työporukka

pelaamaan sählyä kehitysvam-

maisten kanssa.

Kesäjuhlarinki Epilän kehitys-

vammaisten toimintakeskuksessa.

Kesäjuhlille paistamaan makkaraa

ja tarjoilemaan.

Viittomakielisten rinki Diakonia-

keskuksen yhteisessä vammais-

työssä

Retkiavustajien rinki Diakonia-


työssä

Omaishoitajien rinki Diakonia-


työssä

Jos haluat vapaaehtoisrin-

keihin mukaan, käy sivulla

www.suurellasydamella.fi.

Voit myös soittaa Ilkka Kalman-

lehdolle p. 050 330 9308

tai lähetä sähköpostia

ilkka.kalmanlehto@tampere-

evlsrk.fi

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

○

”Työhönvalmentaja räätälöi työteh-tävät niin, että työnantajan tarpeetja työntekijän kyvyt kohtaavat. Hänauttaa molempia osapuolia työllis-tämispolun joka vaiheessa”, Ahl-stén kertoo.

Työnantajat ovat olleet lähes poik-keuksetta erittäin tyytyväisiä palk-kaamiinsa kehitysvammaisiin työn-tekijöihin. Työhönvalmentajan pal-velut ovat työnantajalle maksutto-mia.

Lisätietoja www.yhteisvastuu.fi

Voit osallistua Yhteisvastuu-keräykseen myös SuurellaSydämellä -verkkokaupankautta!

Kaupasta löydät myös muitahyviä tapoja auttaa lähimmäisiäesim. tamperelaisille vähävarai-sille jaettavan hygieniakassin taivaikkapa parturilahjakortin.

Verkkokaupan löydät osoitteestahttp://www.suurellasydamella.fi/verkkokauppa

Tervetuloatutustumaan!

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Yhteisvastuukeräyskutsuu työllistämistalkoisiin


yhte

ysti

edo

tSeurakuntiendiakoniatyö

Aitolahden seurakunta

Diakoniatyöntekijät

Eija Heikkilä, p. 0500 971 579

Onerva Toikko (vs .30.6.08 saakka)p. 050 590 2338

DiakoniapappiUlla Luukkonen, p. 050 356 6090

Vanhustyö diakonia-avustajaPäivi Mikkola p. 050 308 9401, ke-pe

Harjun seurakunta


Virpi Hannele Kianen,johtava diakoniatyöntekijäp. 050 593 6453(vuorotteluvapaa 3.3.-31.5.08)Päivi Sylvin vs. p. 219 0111Alue Lentävänniemi, Niemen alue

Johanna Heikkinen, p. 050 345 1617(opintovapaa 3.3.-31.5.08)Maritta Oksi-Helminen, vsp. 219 0111Alue Käräjätörmä, Tohloppi

Leena Hytönen, (osa-aikainenvirkavapaa) p. 050 593 6456Tiina Sarkapalo (vs 1.1-30.4.08)p. 050 306 2344Alue Tesoma, Kohmankaari, Ristimäki,Virontörmä, Ikuri

Mirja Koskela, p. 050 593 6454Alue Kaarila, Kalkku, Rahola,Winterin alue

Ulla Pettinenp. 050 322 9973Alue Lielahti, Ryydynpohja, Pohtola

Arja Tikka, p. 050 593 6455Alue Pispala, Hyhky, Tahmela, Epilä

Diakoniatyö tarjoaa seurakunnan alueella asuville hen-gellistä, henkistä ja aineellista apua.

Sähköposti: [email protected]

Marja Äppelqvistp. 050 593 6452Alue Lamminpää, Haukiluoma,Lintuviita

Diakonian monitoimitila SilmukkaSatu Tahlo-Jortikka, sosiaaliohjaajap. 050 558 0231, (03) 214 8662

VanhustyönohjaajaMarja Kylä-Laaso-Wissp. 050 337 7985

Diakonia-avustajaMaija Lehtonen p. 050 344 5724

Työttömien ruokailu ja KirkontuvatMinna Mäkelä, p. 050 365 7599

Diakoniapapit

Rainer Backström p. 050 433 8540Taina Paajanen p. 050 330 6941

Hervannan seurakunta

Diakoniatyöntekijätyleisen diakoniatyön lisäksi vastuualueena

Jaana Alasentiejohtava diakoniatyöntekijäp. 050 564 4884

Katri Ikonen, vanhustyöp. 050 345 0655

Kaisa Plomp, maahanmuuttajatyöp. 050 430 4473

Virpi Savela-Saarinen, perhediakoniap. 050 561 0604

VanhustyönohjaajaPirkko Partanenp. 050 406 7170

DiakoniapappiIlmo Käki,p. 050 343 1774



Härmälän seurakuntaDiakoniatyöntekijät

Taina Nuorto, p. 050 364 6192Alue Härmälä, Rantaperkiö, Rautaharkko

Päivi Weckström, p. 050 591 6557Alue Peltolammi

Marjo Perkiö, vs, p. 050 560 6096Alue Multisilta

Diakonia-avustajaSeija Huttunen, p. 050 559 3414

DiakoniapappiJuha Heikkilä, p. 050 468 2919

Kalevan seurakunta


Anna-Leena Mansukoski,johtava diakoniatyöntekijäp. 050 571 3104Alue Sammonkadun (parilliset) eteläpuoliKalevantielle asti

Heli Haavisto, p. 050 571 3106Alue Osmonmäki Kullervonkadulle(parittomat) asti, Saukonmäki, Lappi,Käpylä sekä mielenterveystyö

Mari Paija, p. 050 526 2838Alue Kissanmaa, Kauppi, Petsamosekä päihdetyö

Anne Joronen, p. 050 345 1162Alue Järvensivu, Iidesranta, Yliopiston alue,Etelä-Tammela Kullervonkadulle parilliset)asti sekä vanhustyö

Anna Henriksson, vs p. 050 541 5790Alue Sammonkadun (parittomat) pohjois-puoli Ilmarinkadulle (parilliset) asti sekäerityistukea tarvitsevat perheet

VanhustyönohjaajaLeila Tennilä-Piittalap. 050 366 2588

Diakonia-avustajaSirpa Lindgren, p. 050 326 2377

DiakoniapappiJukka Kuusisto, p. 050 537 4732

Messukylän seurakunta


Hannele Koivistovs johtava diakoniatyöntekijä

p. 050 406 7179Alue Uusikylä,Takahuhti, Huikkaa

Ritva Fabrinp. 050 586 5183Alue Linnainmaa ja vanhustyö

Martta Honkonenp. 050 554 5315Alue Uusikylä, Janka

Sinikka Leijo, vsp. 050 560 8361Alue Linnainmaa,Vehmainen ja perhetyö

Sisko-Helena Miettinen, vsp. 050 68215Messukylä

Marjaleena Pihlainenp. 050 554 2449Alue Annala, Levonmäki ja perhetyö

Virpi Pohjanenp. 050 570 2038Alue Kaukajärvi, AnnalaRaija Viinikka, vsp. 050 68215

VanhustyönohjaajaHeli Rintap. (03) 219 0111 (vaihde)

DiakoniapappiTuula Haavistop. 050 350 5068

Pyynikin seurakunta


Marja-Leena Pukema,tiiminvetäjäp. 050 553 0455

Kaisu-Leena Taulup. 050 554 2428

VanhustyönohjaajaElvi Koskinenp. (03) 219 0371,050 337 1728

Diakonia-avustajaHelka Hämäläinenp. 050 536 4047

Ruotsalainen seurakunta

DiakoniatyöntekijäEila-Sisko Kanervap. 050 527 2290

Teiskon seurakunta

DiakoniatyöntekijäPirjo Torikkap. 050 563 3724

VanhustyönohjaajaJohanna Kohonenp. 050 501 2970

TuomiokirkkoseurakuntaDiakoniatyöntekijät

Hanna Välimaa,johtava diakoniatyöntekijäp .050 329 5336Alue Tammerkoski-Rautatieasema-Linja-autoasema-Armonkallio

Pirjo Heikkinenp. 050 322 1398Alue Hatanpää ja Vihilahti

Helena Soininenp. 050 518 4683Alue Tammerkoski-Hämeenpuisto(parittomat)

Diakonia-avustajaTeija Mäkitalop. 050 365 2099

DiakoniapappiMerja Halivaarap. 050 587 5001

Viinikan seurakunta


Merja Lehtinen, vs p. 050 441 3943Vastaanotto Viinikan kirkko ke klo 9-10p. (03) 212 3710 jaNekalan seurakuntatalo pe klo 9-10p. (03) 223 5110

Anne JärvinenVastaanotto Viinikan kirkkoma klo 9-10 ja to klo 14-15p. (03) 223 5110

Eveliina Ampafo, vsp. 050 464 8089- erityisesti lapsiperheet

Diakonia-avustajaRiitta Kivistöp. 050 536 2243

Diakoniapappi


uomessa on 3000 kehitysvammaista ihmistä, jotkahaluaisivat töihin. Heistä kuitenkin vain vajaat

300 on palkkatöissä.

Tarvitsemme nyt talkoot näiden ihmisten työllistämiseksi.

Kehitysvammaiset voivat ja haluavat tehdä monenlaisia töitä.Heitä on avustavissa tehtävissä muun muassa kaupoissa, toimis-toissa, keittiöissä, ravintoloissa ja korjaamoissa.

Kehitysvammaisen työntekijän palkkaaminen rikastuttaa työyh-teisöä ja lisää sen suvaitsevaisuutta. Kehitysvammaisen työnteki-jän panos vapauttaa työyhteisön muut jäsenet keskittymäänomiin perustehtäviinsä.

Linkkinä työnantajan ja kehitysvammaisen työntekijän välillätoimii henkilökohtainen työhönvalmentaja, joka räätälöi tehtävätsekä auttaa ja opastaa kaikissa käytännön asioissa. Työhön-valmentajan palvelut ovat työnantajalle maksuttomia.

Kiitos siitä, että Sinä ja yrityksesi olette mukana!

Yhteisvastuullisin terveisin

yvä tamperelainen yritysjohtaja ja työllistäjä!yvä tamperelainen yritysjohtaja ja työllistäjä!yvä tamperelainen yritysjohtaja ja työllistäjä!yvä tamperelainen yritysjohtaja ja työllistäjä!yvä tamperelainen yritysjohtaja ja työllistäjä!

S

Matti HelinTampereen diakoniajohtaja

L i s ä t i e d o t t y ö h ö n v a l m e n t a j i l t a :

Sauli NiinistöEduskunnan puhemies

H

Epilän toimintakeskus OmapolkuJaana Kiviniemi Valtteri Rantanen050 501 2970 0400 510 [email protected] [email protected]

Rongankoti Tesoman toimintakeskusPia Brander Mika Jylhäkorpi0400 464 252 050 528 [email protected] [email protected]

Suurella Sydämellä -lehti 1/ 2008

Documents

Transcript of Suurella Sydämellä -lehti 1/ 2008