Suomalaisen hyvinvointivaltio- Kehityksen tärkeä virstanpylväs oli sosiaalihuollon periaatekomitea (KM 1971):

siirtymä köyhäinhoidosta hyvinvointivaltioon. Ero entiseen kiteytyi mm. palveluhenkisyyden ideologiaan.

Suomi oli tasa-arvoisimmillaan vuonna 1987. Hyvinvointivaltion huippuhetki oli 1980-luvun lopun nousu-suhdanne. Sen tunnelmat kiteytti pääministeri Harri Holkeri: ”me kuulumme kaikki keskiluokkaan”.

Aikaa 1993 – 2010 on Suomessa pidettävä hyvinvointivaltion alisuoriutumisen kautena. (Olavi Riihinen)

Työväen hyvinvointivaltio voi hyvin, mutta työväen alapuolelle on repeämässä yhä syvenevä railo. (Matti Virtanen)

Ratkaisemattomia ongelmia ovat esim.: perusturvan jälkeenjääneisyys, pitkäaikaistyöttömyys, syrjäytyvät nuoret, lapsiperheiden köyhyys, vanhustenhuolto, suuret terveyserot …

Kommentti Sosiaaliportista: ”Sosiaalialan pitkäaikaisena työntekijänä olen huolestunut etenkin yhdestä asiasta: kuilu kentän työntekijöiden ja johdon välillä on kasvanut valtavaksi. Puhutaan eri kieltä….”

Siirtymä formaalista moraaliseen kansalaisuuteen, jossa kansalaisuus miksataan aktiiviseen integraatioon – vrt. Alankomaat:

”Only a grilled burger is a real burger.”

(…. todellinen / vähemmän todellinen kansalaisuus?!)

Sosiaalilainsäädäntöuudistus

• Uudistamistyöryhmän väliraportti julkaistiin kesäkuussa 2010

• Ehdotus uudeksi laiksi kesäkuussa 2012

• Mitä uuden lain pitäisi ihmisille antaa? Mitkä

ovat tämän päivän sosiaaliset kysymykset? Missä kulkevat sosiaalihuollon rajat? Miten siirtää painopiste vihdoin korjaavasta ehkäisevään?

Sosiaalihuollolta odotetaan

• Asiakaskeskeisyyttä ja –osallisuutta

• Enemmän valinnanvapautta

• Palvelujen saatavuutta & saavutettavuutta

• Osaamista ja vaikuttavuutta

• Yhteistyötä yli sektorirajojen: sosiaalinen kaikissa politiikoissa & sosiaalinen kestävyys

• Oikea-aikaisuutta & kustannustehokkuutta

Nyt tarvittaisiin mm.…

• Vahva yleislaki antamaan suunnan sosiaalihuollolle

• Perustuslain oikeuksien täsmentämistä

• Kokonaisvaltaisuutta & yhteensovittamista

• Tukea rakenteellisille muutoksille

• Välineitä hyvinvoinnin edistämiselle

1 § Lain tarkoitus

Lain tarkoituksena on:

1) edistää ja ylläpitää väestön hyvinvointia;

2) torjua ja vähentää eriarvoisuutta ja syrjäytymistä;

3) turvata riittävien sosiaalipalveluiden ja muiden sosiaalihuollon tukitoimien tarpeenmukainen ja yhdenvertainen saatavuus; sekä

4) edistää ihmisten osallisuutta ja toimintakykyä sekä tukea heidän itsenäistä suoriutumistaan omassa toimintaympäristössään.

Lakiluonnoksen rakenne

• 1 luku. Yleiset säännökset

• 2 luku. Hyvinvoinnin edistäminen

• 3 luku. Yksilön ja perheen tuen tarpeet

• 4 luku. Sosiaalipalvelut ja muut sosiaalihuollon tukitoimet

• 5 luku. Tuen tarpeen selvittäminen ja arviointi sekä päätöksenteko

• 6 luku. Sosiaalihuollon ohjaus ja kehittäminen

39§ Vastuutyöntekijä

Jos asiakkaan on todettu tarvitsevan edellä 37§:ssä tarkoitetussa

tuen tarpeen selvittämisessä runsaasti monipuolista tukea, asiakkaalle on nimettävä vastuutyöntekijä.

Vastuutyöntekijän tehtävänä on asiakkaan tarpeiden mukaisesti: 1) tukea asiakasta tämän omissa tavoitteissa sekä omien

voimavarojen vahvistamisessa ja käyttämisessä; 2) seurata asiakkaan saaman tuen ja sille asetettujen tavoitteiden

toteutumista; 3) auttaa palvelujen ja muiden sosiaalihuollon tukitoimien saantiin

liittyvissä ongelmatilanteissa; sekä 4) toimia tarvittaessa muissa tässä laissa säädetyissä tehtävissä.

40 § Ilmoitus muulle viranomaiselle asiakkaan tuen tarpeesta

Jos asiakaan tarpeisiin ei voida vastata yksin sosiaalihuollon

toimin, 37 §:n 1 momentissa tarkoitetun asiakkaan tuen tarpeen selvittämisestä vastanneen sosiaalihuollon ammattihenkilön tai 39 §:ssä tarkoitetun vastuuhenkilön on otettava yhteys siihen viranomaiseen, jonka vastuulle tarvittavien toimien järjestäminen ensisijaisesti kuuluu.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun ilmoituksen

vastaanottaneen viranomaisen tulee ilmoittaa siihen yhteyttä ottaneelle viranomaiselle, mihin toimiin se on ilmoituksen johdosta ryhtynyt.

Keskittyminen ihmisten ja heidän elinympäristöjensä väliseen suhteeseen: toimintamahdollisuudet. Omannäköinen elämä: henkilö määrittelee itse tarvitsemansa tuen.

Oppia Englannista?

1 Kaikilla on oikeus tarkoituksenmukaiseen palvelutarpeen arviointiin. 2 Yksilön taloudellinen tilanne ei vaikuta tarpeiden arviointiin. 3 Sekä arviointi että tukisuunnitelma keskittyvät keinoihin saavuttaa tavoitellut lopputulokset, eivät tarpeisiin tai vammoihin.

Tavoitteena siirtymä järjestelmälähtöisyydestä ihmislähtöisyyteen. Lähtökohtana yksilön/perheen/yhteisön tuen tarve ja siihen vastaaminen.

Lakivalmistelussa ei lähdetty liikkeelle palvelujen listaamisesta, vaan pyrkimyksestä vastata ihmisten tarpeisiin. Luonnoksessa määritellään tuen tarpeet, joihin sosiaalihuollon on vastattava: • lapsen hyvinvoinnin ja yksilöllisen kasvun ja kehityksen edellyttämä tuen tarve • toimintakykyyn liittyvä tuen tarve • tuen tarve syrjäytymisen torjumiseksi • lähisuhde- tai perheväkivallasta aiheutuva tuen tarve • äkillisiin kriisitilanteisiin liittyvä tuen tarve • taloudellisen tuen tarve • tuen tarve asumisen järjestämisessä • omaisen tai läheisen tuen tarve • tuen tarve yhteisössä

Tarpeisiin vastaamisen periaatteita (mm.): • ennaltaehkäisy & osallisuuden edistäminen • asiakkaan etu ja yksilölliset tarpeet • yhteistoiminta asiakkaan kanssa • oikea-aikainen ja riittävä tuki • ihmisen omien voimavarojen vahvistaminen • kokonaisvaltaisuus, yhteistyö muiden toimijoiden kanssa • lasten aseman turvaaminen

”Elämme vuotta 2011, ja sosiaalitoimen asiakkaan kuuntelemista pidetään rohkeana tekona – silloinkin, kun asiakasta kuunnellaan kymmenen vuotta liian myöhään.” - Marjut Lindberg/HS 21.10.2011

Ehkäisevä ja rakenteellinen työ.

Puuttuva, raskas, erityistä harkintaa ja tietoa edellyttävä työ.

Sosiaalityön ”punttimalli”

Sosiaalityön ”punnukset”

•Sosiaalityöntekijän asiantuntemus luontevaksi osaksi päätöksentekoa ja suunnittelua (rakenteellinen sosiaalityö).

•”Mitä vaikeampi tilanne, sitä pätevämpi työntekijä” (raskaimmat ja vaikeimmat asiakasryhmät, joiden tarpeisiin vastaaminen edellyttää erityisosaamista).

EETTINEN PRINSIIPPI:

Mitä perustavammanlaatuiset inhimilliset

tarpeet ovat uhattuina ja mitä heikommat ovat

yksilön omat voimavarat selvitä, sitä

vahvemmat ovat yksilön oikeudet

ja sitä selkeämpi on julkisen vallan velvollisuus

järjestää toimeentulo ja sosiaali- ja

terveyspalvelut.

MUTTA: mitä enemmän kohdistetaan

köyhille, sitä enemmän on köyhiä.

Insinöörit tietävät sen, että rakenteiden kestävyys määrittyy heikoimman lenkin kautta. Keskimääräinen lujuus ei riitä.

”Selvää on, että vaikeneminen ei ole kultaa. Se on romurautaa.” - Kari Hotakainen -