Hyvinvointivaltio numeroina

hyvinvointivaltio

NUMEROINA

ISBN 978-951-628-515-6

FAKTA

hyvinvointivaltio NUMEROINA

17.2.2011

Kuinka paljon resursseja käytämme hyvinvointivaltion ylläpitoon? Miten panostukset yhteiseen hyvään ovat muuttuneet yli vuosikymmenten?

Kirjanen hahmottaa hyvinvointivaltiota sen keskeisten tunnuslukujen kautta. Se antaa kattavan, nopean ja monipuolisen kuvan siitä, kuinka hyvinvointivaltion pitkä kaari on kehittynyt vuodesta 1975 tähän päi-vään.

2

Kustantaja: Taloustieto Oy

Painopaikka: Yliopistopaino, Helsinki 2011

ISBN 978-951-628-515-6

1

Esipuhe

Hyvinvointivaltion tuntevat kaikki, mutta tuskin kukaan osaa määritellä sitä tyhjentävästi.

Tämä kirjanen hahmottaa hyvinvointivaltiota sen keskeisten tunnuslukujen kautta. Se antaa indeksilukuina nopean ja monipuolisen kuvan siitä, mihin hyvinvointivaltion pitkä kaari on kehittynyt vuodesta 1975, jolloin suomalainen hyvinvointiprojekti oli saavuttanut ”täysi-ikäisyytensä” ja lähti nopeaan kasvuun.

Usein kuulee väitettävän, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on ”ajettu alas”. Tämän analyysin valossa niin ei näyttäisi olevan – hyvinvointivaltioon käytetyt rahat ja inhimilliset resurssit ovat edelleen varsin mittavat.

Luvut sinänsä eivät kerro esimerkiksi siitä, että vaadittujen palveluiden ala laajenee ja syvenee koko ajan. Ne eivät automaattisesti kerro tuotettujen palvelujen laadusta, mutta antavat hyvän kuvan julkisten menojen määrän mitta-kaavasta ja kehityssuunnasta. Julkisyhteisöjen menojen ja henkilöstön määrien lisäksi mukana on ympäristön tilaa ja yleistä onnellisuutta kuvaavia sarjoja, jotta muistaisimme että elämää ei saa koskaan mahtumaan tilastoihin.

Nämä graafit antavat selkeitä argumentteja eduskuntavaalien keskusteluun vuonna 2011, mutta myös pohdintaan ja väittelyyn vaalien jälkeen. Toivottavasti ne osaltaan parantavat yhteiskunnallisen ja talouspoliittisen keskuste-lumme tasoa ja antavat tilastollista selkänojaa debatteihin, tupailtoihin ja eduskunnan puhujapönttöön.

Teoksen luvut on koonnut tutkija Hannu Kaseva Elinkeinoelämän Tutkimuslaitoksesta, jolle lämpimät kiitokset.

Helsingissä 14. helmikuuta 2011Matti ApunenJohtajaEVA

2

Sisältö

Julkisen sektorin osuus taloudestaKuvio 1. Julkiset menot tehtävittäin 1980-2009 4Kuvio 2. Julkisten menojen pääerien määrän kehitys 1975-2009 5

4

Julkisen sektorin työllisyysKuvio 3. Julkisyhteisöjen työvoiman kehitys 1975-2009 6Kuvio 4. Julkisen ja yksityisen sektorin työlliset 1950-2010 7Kuvio 5. Julkisyhteisöjen ja yritysten työvoiman kehitys 1975-2009 8Kuvio 6. Julkisyhteisöjen osuus työllisyydestä autonomian ajalta tähän päivään 1860-2010 9Kuvio 7. Työllisyyden kehitys keskeisissä julkisissa hyvinvointipalveluissa sekä yleishallinnossa 1975-2009 10

6

Julkiset kulutusmenotKuvio 8. ”Yövartijavaltion” kulutusmenojen määrän kehitys 1975-2009 11Kuvio 9. Keskeisten julkisten palveluiden kulutusmenojen määrän kehitys 1975-2009 12Kuvio 10. Julkisen terveydenhuollon kulutusmenojen määrän kehitys 2002-2009 13Kuvio 11. Julkisten sosiaalipalvelujen kulutusmenojen määrän kehitys 2002-2009 14Kuvio 12. Koulutuksen kulutusmenojen määrän kehitys 2002-2009 15Kuvio 13. Julkisten kulttuuri- ja liikuntapalveluiden kulutusmenojen määrän kehitys 2002-2009 16Kuvio 14. Julkisten asumis- ja yhdyskuntapalveluiden kulutusmenojen määrän kehitys 1975-2009 17Kuvio 15. Julkisten elinkeinopalveluiden kulutusmenojen määrän kehitys 1975-2009 18Kuvio 16. Paljonko julkisyhteisöjen hallinto maksaa? 19

11

3

Tulonsiirrot ja tuet 20

Kuvio 17. Eläkemenojen määrän kehitys 1975-2009 20Kuvio 18. Sairausvakuutusmenojen ja luontoismuotoisten tulonsiirtojen määrän kehitys 1975-2009 21Kuvio 19. Työttömyysturvamenojen määrän kehitys 1975-2009 22Kuvio 20. Perusturvan määrän kehitys 1975-2009 23Kuvio 21. Julkisyhteisöjen korkomenojen ja ulkomaille maksettujen tulonsiirtojen määrän kehitys 1975-2009 24Kuvio 22. Elinkeinotukien sekä julkisyhteisöjen bruttoinvestointien määrän kehitys 1975-2009 25

Veroaste ja muita indikaattoreita 26

Kuvio 23. Kokonaisveroaste 1975-2009 26Kuvio 24. Kotitalouksien tulonmuodostus tuloluokittain vuonna 2008 27Kuvio 25. Pienituloisen väestön osuus Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 28Kuvio 26. Valtiovallan antamien säädösten määrät 1950-2000-luvuilla 29Kuvio 27. Suomen kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti 1990-2009 30

Kansainvälistä vertailua 31

Kuvio 28. YK:n inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) 1980-2010 31Kuvio 29. Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995-2009 32Kuvio 30. Julkiset kulutusmenot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995-2009 33Kuvio 31. Julkiset investointimenot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995-2009 34Kuvio 32. Julkiset tulonsiirrot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995-2009 35Kuvio 33. Suomalaisten tyytyväisyys omaan elämäänsä vuonna 2009 36

4

Vuonna 2009 julkisten menojen osuus Suomen bruttokansantuot-teesta oli 56 prosenttia. Lukuja tulkittaessa on kuitenkin syytä huo-mioida, että Suomen bruttokansan-tuote aleni kyseisenä vuonna lähes 8 prosenttia.

Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

Kuvio 1. Julkiset menot tehtävittäin 1980-2009 (% BKT:sta)

Julkisen sektorin osuus taloudesta

6,40 % 8,50 % 8,30 % 11,10 %5,00 %

5,70 % 5,10 %5,70 %6,80 %

6,80 % 6,70 %

11,80 %15,70 % 17,80 %

20,90 %

8,10 %

0 %

10 %

20 %

30 %

40 %

50 %

60 %

70 %

1980 1990 2000 2009

Sosiaali- ja terveyspalvelut Opetus- ja kulttuuripalvelut Muut julkinen kulutus Tulonsiirrot kotitalouksille Tukipalkkiot Investoinnit Korkomenot Muut menot

40,2 %

48,2 % 48,3 %

55,9 %

5

Tulonsiirtojen pääerät ovat kotita-louksien saamat sosiaalietuudet ja avustukset. Muut menot sisältävät mm. valtion velan korkomenot, kehitysavun ja EU-jäsenmaksut sekä julkiset investoinnit. Muiden meno-jen voimakas kasvu vuosina 1992-1995 johtui valtion maksamasta pankkituesta.


Kuvio 2. Julkisten menojen pääerien määrän kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)

100

150

200

250

300

350

400

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Tulonsiirrot

Kulutusmenot

Muut menot

BKT

Kulutusmenot 43,28Tulonsiirrot 36,26Muut menot 16,78

Yhteensä 96,32

Julkiset menot v. 2009 (mrd. eur)

Julkisen sektorin osuus taloudesta

6

Paikallishallintoon kuuluvat kunnat, kuntayhtymät sekä lääni- ja maa-kuntahallinto. Sosiaaliturvarahas-toja ovat mm. Kansaneläkelaitos, työeläkelaitokset sekä työttö-myyskassat. Valtion henkilöstön määrän alentumista 1990-luvun alun jälkeen selittävät mm. tiettyjen toimintojen yhtiöittämiset (esim. Posti, Tele, VR). Vastaavia yhtiöittä-misiä on tapahtunut runsaasti myös kunnissa.


Kuvio 3. Julkisyhteisöjen työvoiman kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)

Julkisen sektorin työllisyys

100

120

140

160

180

200

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Paikallishallinto

Julkisyhteisöt

Sosiaaliturvarahastot

Valtio

Paikallishallinto 457 800Valtio 144 600Sosiaaliturvarahastot 10 100

Julkisyhteisöt 612 500

Työllisiä vuonna 2009 (hlö)

7

Julkisen sektorin työllisyys on ne-linkertaistunut 1950-luvun alusta. Yksityinen sektori puolestaan työl-listää tänään vähemmän ihmisiä kuin tuolloin.


Kuvio 4. Julkisen ja yksityisen sektorin työlliset 1950-2010 (milj. henkeä)


Yksityinen työllisyys 1,83Julkinen työllisyys 0,62

Vuoden 2010 luvut ovat arvioita.

Työllisiä vuonna 2010 (milj. hlö)

0,0

0,5

1,0

1,5

2,0

2,5

1950 1960 1970 1980 1990 2000 20100,0

0,2

0,4

0,6

0,8

1,0 Yksityinen työllisyys (vasen asteikko)

Julkinen työllisyys (oikea asteikko)

8

Julkisen sektorin työllisyys on kas-vanut 65 prosenttia vuodesta 1975, yritysten työllisyys on pysynyt liki-main ennallaan. Siinä, missä vuonna 1975 yrityksissä työskenteli noin 5 työntekijää jokaista julkisen sektorin palveluksessa olevaa kohti, on sama suhdeluku nyt noin 2,3. Muita työn-antajia Suomessa ovat kotitaloudet, kolmas sektori (mm. yhdistykset ja säätiöt), vakuutus- ja rahoituslaitok-set sekä asuntoyhteisöt.


Kuvio 5. Julkisyhteisöjen ja yritysten työvoiman kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)


60

80

100

120

140

160

180

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Julkisyhteisöt

Työlliset yhteensä

Yritykset

Yritykset 1 425 700Julkisyhteisöt 612 500Muut 419 700

Työlliset yhteensä 2 457 900


9

Kansantalouden tilinpidon mukaan julkisyhteisöt työllistävät yli 600 000 suomalaista, yli neljännek-sen työllisistä. Julkisyhteisöjen työn-tekijämäärä riippuu kuitenkin siitä, mitä julkiseen toimintaan katsotaan kuuluvan ja mitä tilastoa käytetään Työssäkäyntitilaston mukaan julki-nen sektori työllistää pitkälti yli 700 000 suomalaista. Tämä luku sisältää mm. valtioenemmistöisten osakeyhtiöiden n. 70 000 työllistä.

Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito ja Hjerppe (1988).

Kuvio 6. Julkisyhteisöjen osuus työllisyydestä autonomian ajalta tähän päivään 1860-2010 (%)


0

5

10

15

20

25

30

35

1860 1880 1900 1920 1940 1960 1980 2000

25,3 %

10

Työvoiman määrä keskeisissä hyvinvointipalveluissa (sosiaali-, terveys,- ja koulutuspalvelut) on kaksinkertaistunut vuodesta 1975. Sosiaalipalveluissa henkilöstö on miltei kolminkertaistunut, tervey-denhuollossa kasvua on 80 ja kou-lutuksessa 60 prosenttia vuodesta 1975).


Kuvio 7. Työllisyyden kehitys keskeisissä julkisissa hyvinvointipalveluissa sekä yleishallinnossa 1975-2009 (indeksi, 1975=100)


100

150

200

250

300

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Sosiaalipalvelut

Terveydenhuolto

Koulutus

Hallinto

Hallinto 173 900Terveydenhuolto 142 300Koulutus 130 400Sosiaalipalvelut 116 200


11

Hyvinvointivaltionkin ydin on ”yö-vartijavaltio”, joka huolehtii sisäises-tä järjestyksestä, ulkoisesta turvalli-suudesta ja ylläpitää yhteiskunnan perusrakennetta, johon sisältyvät yleinen hallinto sekä yksilön oikeu-det turvaava oikeuslaitos. Vuonna 2009 näihin tehtäviin liittyvät kulutusmenot olivat 9,7 mrd. eur, hieman alle 6 prosenttia BKT:sta.


Kuvio 8. ”Yövartijavaltion” kulutusmenojen määrän kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)

100

120

140

160

180

200

220

240

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Yleishallinto

Puolustus

Yleinen järjestys ja turvallisuus

BKT

Yleishallinto 4,82Puolustus 2,72Yleinen järj. ja turv. 2,20

Kulutusmenot v. 2009 (mrd. eur)

Julkiset kulutusmenot

12

Keskeiset julkisyhteisöjen tarjoamat peruspalvelut ovat kasvaneet koko-naistuotantoa nopeammin.


Kuvio 9. Keskeisten julkisten palveluiden kulutusmenojen määrän kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)

100

150

200

250

300

350

400

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Sosiaalipalvelut

Terveyspalvelut

Koulutus

BKT

Terveyspalvelut 10,92Koulutus 8,48Sosiaalipalvelut 8,16



13

Kulutusmenojen määrän kehityksen tarkastelu (kuvio) aliarvioi esimer-kiksi erikoissairaanhoidon menojen kehitystä, sillä sairaaloiden tiettyjen toimintojen (esim. laboratoriot, kuvantaminen) yhtiöittämiset ovat alentaneet kulutusmenoja. Nämä ovat korvautuneet julkisen sektorin muilla tulonsiirroilla, jotka tulevat esiin kokonaismenojen tasolla. Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

Kuvio 10. Julkisen terveydenhuollon kulutusmenojen määrän kehitys 2002-2009 (indeksi, 2002=100)


100

105

110

115

120

125

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

Terveyspalvelut yhteensä

Perusterveydenhuolto

Hammashuolto, neuvola, psykologipalv.

Erikoissairaanhoito

Perusterveydenhuolto 4,75Erikoissairaanhoito 4,46Hammashuolto, ym. 1,71

Terveyspalvelut yht. 10,92


14

Sosiaalipalvelujen suurimmat meno- erät ovat lasten päivähoito ja vanhus-ten palvelut ja laitoshoito. Vanhuus-palveluiden kulutusmenojen määrän viimeaikaista laskua selittää osaltaan enenevä siirtyminen palveluasumi-seen. Tämä vähentää kuntien kulutus-menoja, mutta lisää erityyppisiä tulon-siirtoja. Muut sosiaalipalvelut sisältävät mm. vammaisten, huostaanotettujen, maahanmuuttajien, asunnottomien ja päihderiippuvaisten hoitomenot. Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

Kuvio 11. Julkisten sosiaalipalvelujen kulutusmenojen määrän kehitys 2002-2009 (indeksi, 2002=100)

90

100

110

120

130

140

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

Sosiaalipalvelut yhteensä

Muut

Lapset

Vanhukset

Lapset 2,55Vanhukset 1,16Muut 4,45

Sosiaalipalvelut yht. 8,16



15

Korkeakoulujen menoissa mukana ammattikorkeakoulut. Niitä on yhtiöi-tetty vuodesta 2004 lähtien. Tämä on vähentänyt kuntien kulutusmenoja, mutta kasvattanut vastaavasti tulon-siirtoja ammattikorkeakouluille.


Kuvio 12. Koulutuksen kulutusmenojen määrän kehitys 2002-2009 (indeksi, 2002=100)

Keskiaste 4,05Esi- ja alakoulu 2,06Korkeakoulut 1,85Muu koulutus 0,52

Koulutus yhteensä 8,48


88

92

96

100

104

108

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

Koulutus yhteensä Muu koulutus (aikuiskoulutus, ym.) Ylä- ja keskiaste Esi- ja ala-aste Korkeakoulut (ml. ammattikorkea)


16

Kasvava osa kulttuuri- ja liikunta-palveluiden tarjonnasta hoidetaan voittoa tavoittelemattomien yhtei-söjen toimesta.


Kuvio 13. Julkisten kulttuuri- ja liikuntapalveluiden kulutusmenojen määrän kehitys 2002-2009 (indeksi, 2002=100)

Museot, teatterit, ym. 0,68Urheiluhallit, ym. 0,45Kirjastot, ym. 0,17

Taide, kulttuuri, ym. yht. 1,29


92

96

100

104

108

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

Taide, kulttuuri, liikunta yhteensä

Museot, teatterit, työväenopistot ym.

Urheiluhallit ja -kentät, liikuntapaikat

Kirjastot ym.


17

Kuntien yhdyskuntasuunnittelun kulutusmenot ovat pudonneet 1990-luvulta alkaen, koska mm. kunnat yhtiöittivät liiketoiminto-jaan (esim. energia- ja vesihuolto). Myös kuntien vuokra-asuntojen ylläpitoa ja tuotantoa on yhtiöitetty. Kokonaismenotarkastelussa (katko-viiva) nämä menot ovat jatkaneet kasvuaan.


Kuvio 14. Julkisten asumis- ja yhdyskuntapalveluiden kulutusmenojen määrän kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)

100

150

200

250

300

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Asuminen ja yhdyskuntasuunnittelu

Asuminen ja yhdyskuntasuunnittelu (kokonaismenot)

BKT

Asuminen 0,30Yhdyskunta ja ympäristö 0,31



18


Kuvio 15. Julkisten elinkeinopalveluiden kulutusmenojen määrän kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)

100

120

140

160

180

200

220

240

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Julkinen liikenne

Elinkeinopalvelut

BKT

Julkinen liikenne 2,60Elinkeinopalvelut 1,47



19 Julkiset kulutusmenot

Yleinen käsitys on, että julkisyhtei-söjen hallinnon menojen osuus on noin 5-10 prosenttia niiden kokonaismenoista. Julkisen hallin-non, tutkimuksen ja suunnittelu-toimintojen palkka menojen osuus kaikista julkisyhteisöjen maksamista palkoista oli 18.6 prosenttia vuonna 2009. Valtaosa näistä palkkakuluis-ta muodostuu valtion keskushallin-nossa ja sen virastoissa sekä laitok- sissa.


Kuvio 16. Paljonko julkisyhteisöjen hallinto maksaa? (% julkisyhteisöjen palkkamenoista vuosina 2002-2009)

0

5

10

15

20

2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

Muut

Palvelut elinkeinoelämälle

Sosiaalipalvelut

Terveydenhuolto

Koulutuspalvelut

Yleishallinto

20

Valtion eräiden toimintojen yhtiöit-tämisen seurauksena työntekijöitä on siirtynyt muihin eläkejärjestel-miin, mikä selittää osaltaan valtion eläkemenojen määrän muita työelä-keluokkia hitaampaa kasvua. Kan-saneläkkeen määrän vaatimatonta kehitystä selittää kansaneläkkeen työeläkevähenteisyys (mitä suurem-pi henkilön työeläke on, sitä vähem-män hän saa kansaneläkettä).

Lähteet: KELA, KEVA ja Valtiokonttori ja Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

Kuvio 17. Eläkemenojen määrän kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)

Yks. sektorin eläkkeet 11,47Valtion eläkkeet 3,63Kuntien eläkkeet 3,16Kansaneläkkeet 3,14

Eläkkeet yhteensä 21,40

Menot vuonna 2009 (mrd. eur)

0

200

400

600

800

1 000

1 200

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Eläkkeet yhteensä

Kuntien eläkkeet

Yksityisen sektorin eläkkeet

Valtion eläkkeet

Kansaneläkkeet

Tulonsiirrot ja tuet

21

Eräs nopeimmin kasvaneista tulon-siirtojen luokista koostuu luontois-muotoisista sosiaalisista tulonsiir-roista, joka muodostuu tietyistä hyvinvointivaltion tarjoamista, saajalleen maksuttomista tai alihin-noiteilluista palveluista ja tavaroista. Tällaisia ovat mm. sairausvakuutus-korvaukset hoidoista ja lääkkeistä, sairaaloiden omat lääkemenot, äitiyspakkaukset, alihinnoitellut kuljetuspalvelut, jne.


Kuvio 18. Sairausvakuutusmenojen ja luontoismuotoisten tulonsiirtojen määrän kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)

100

200

300

400

500

600

700

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Luontoismuotoiset tulonsiirrot

Sairausvakuutus

BKT

Luontois.muot. tulonsiir. 4,53Sairausvakuutus 3,83



22

Työttömyysturvamenot käsittävät sekä ansiosidonnaisen työttömyys-turvan että työmarkkinatuen. 1990-luvun alun laman myötä työttömyysturvamenot räjähtivät ja ovat pysyneet korkealla tasolla.


Kuvio 19. Työttömyysturvamenojen määrän kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)

0

1 000

2 000

3 000

4 000

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009100

120

140

160

180

200

220

240 Työttömyysturva (vasen asteikko)

BKT (oikea asteikko)

Työttömyysturva 3,12



23

Muut perusturvan menot käsittävät mm. sotilasvammakorvaukset, per-he-eläkkeet, rintamasotilasetuudet, sotilasavustukset, elatustuen, vam-maisturvan sekä maahanmuuttajien erityistuen.

Lapsilisien voimakas kasvu johtuu vuoden 1995 uudistuksesta, jossa luovuttiin verotuksen lapsivähen-nyksestä ja korotettiin lapsilisien tasoa.


Kuvio 20. Perusturvan määrän kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)

Lapsilisät ym. 2,66Toimeentulotuki 0,59Muut 0,91


100

200

300

400

500

600

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Lapsilisät, opintotuki, asumistuki

Toimeentulotuki

BKT


24

Siirrot ulkomaille ovat kohonneet mm. Suomen EU-jäsenmaksujen ja kehitysapumenojen kasvun seu-rauksena.


Kuvio 21. Julkisyhteisöjen korkomenojen ja ulkomaille maksettujen tulonsiirtojen määrän kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)

Korkomenot 2,42Siirrot ulkomaille 2,16


0

500

1 000

1 500

2 000

2 500

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Siirrot ulkomaille

Korkomenot

BKT


25

Tukipalkkiot sisältävät yritysten ja elinkeinoharjoittajien saamat tuo-tantotukipalkkiot ja suorat yritys-tuet. Suomen EU-jäsenyys muutti maatalouden tukijärjestelmää, mikä näkyi tukipalkkioiden jyrkkänä pudotuksena vuoden 1995 jälkeen. Nykyään keskeinen osa maatalous-tuista maksetaan suoraan EU:n budjetista. Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

Kuvio 22. Elinkeinotukien sekä julkisyhteisöjen bruttoinvestointien määrän kehitys 1975-2009 (indeksi, 1975=100)

Investoinnit 4,74Tukipalkkiot 2,49 – josta t&k 0,51

Menot v. 2009 (mrd. eur)

80

100

120

140

160

180

200

220

240

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2009

Investoinnit

Tukipalkkiot

BKT


26

Kokonaisveroaste kuvaa maksettu-jen verojen ja sosiaalivakuutusmak-sujen suhdetta bruttokansantuot-teeseen. Veroasteessa ei huomioida myönnettyjä verotukia eikä mm. lasten päivähoidosta, vanhusten palveluista sekä terveydenhuollosta perittyjä palvelumaksuja. Lähde: Tilastokeskus, kansantalouden tilinpito.

Kuvio 23. Kokonaisveroaste 1975-2009

Veroaste ja muita indikaattoreita

34

36

38

40

42

44

46

48

1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005

43,1 %

27

Suurituloisimpaan kymmenykseen kuuluvat kotitaloudet maksoivat vuonna 2008 lähes kolmanneksen (32 %) ja kaksi ylintä tuloluokkaa yhdessä noin puolet (48 %) kotita-louksien maksamista välittömistä veroista (ml. sosiaaliturvamaksut). Pienituloisten saamat tulonsiirrot muodostuvat ensisijaisesti perus-toimeentuloturvasta. Suurituloisten tulonsiirrot ovat lähinnä lapsilisiä sekä ansiosidonnaisia etuuksia (mm. työttömyysturva ja sairaus-päivärahat).


Kuvio 24. Kotitalouksien tulonmuodostus tuloluokittain vuonna 2008 (1 000 euroa kotitaloutta kohden)

140

120

100

80

60

40

20

0

-20

-40III IV V VI VII VIII IXI XII

Saadut tulonsiirrot

Ansio- ja pääomatulot

Maksetut tulonsiirrot (välittömät verot ja sos.turvamaksut)

Käytettävissä olevat tulot

Tulodesiilit


28

Kuvio 25. Pienituloisen väestön osuus Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa (%)


Kotitalousväestöön kuuluvien pie-nituloisuus määritellään kotitalou-den tulojen perusteella suhteessa keskivertokotitalouden tuloihin. Kotitalous on pienituloinen, mikäli sen käytettävissä olevat tulot jäävät pienemmiksi kuin 60 prosenttia keskituloisen kotitalouden käytettä-vissä olevista tuloista. Tällä mittarilla suomalaisista kotitalouksista pieni-tuloisia oli vuonna 2009 Eurostatin mukaan 13,8 prosenttia, Tilastokes-kuksen mukaan 13,1 prosenttia.

Lähde: Eurostat.

6

8

10

12

14

16

18

1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009

EU-15

Suomi

RuotsiSuomi 13,8Ruotsi 13,3EU-15 16,1

Pienituloisia kotital. v. 2009 (%)

29

Yksi mittari, joka kertoo valtion lisääntyneestä toiminnasta on valtiovallan vuosittain antamien säädösten määrä, joka on miltei kolminkertaistunut puolessa vuosisadassa. Vuosina 1991-1995 säädöstuotanto oli poikkeuksellisen voimakasta mm. 1990-luvun alun lamasta ja EU-jäsenyydestä johtuen. Lähde: Finlex, valtion säädöstietopankki.

Kuvio 26. Valtiovallan antamien säädösten määrät 1950-2000-luvuilla (keskimäärin vuodessa, arvio)

560

705

1 054

1 174

1 5321 444

0

400

800

1200

1600

1950-luku 1960-luku 1970-luku 1980-luku 1990-luku 2000-luku


30

Päästöt hiilidioksiditonnia vastaavi-na määrinä (CO2-ekv), ilman maan-käytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden aiheuttamaa poistu-maa. Kasvihuonekaasuihin kuuluu hiilidioksidin lisäksi viisi muuta kaasua tai kaasuryhmää. Paljolti taantumasta johtuen Suomen kas-vihuonekaasupäästöt alittivat vuon-na 2009 ns. Kioton tavoitetason. Lähde: Tilastokeskus.

Kuvio 27. Suomen kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti 1990-2009 (tonnia CO2-ekv.)

12

13

14

15

16

17

1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008


31 Kansainvälistä vertailua

HDI mittaa maan kehitystä kolmella inhimillisen kehityksen perusulottu-vuudella. Ne ovat pitkä ja terve elä-mä, koulutus sekä riittävä elintaso.HDI koostuu kolmesta muuttujasta, jotka ovat odotettavissa oleva elin-ikä, saavutettu koulutustaso sekä ostovoimakorjattu, henkeä kohden laskettu bruttokansantulo.

Lähde: UNDP.

Kuvio 28. YK:n inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) 1980-2010

0,70

0,75

0,80

0,85

0,90

0,95

1980 1990 2000 2005 2006 2007 2008 2009 2010

Norja

Ruotsi

Suomi

Tanska

OECD Norja 1Ruotsi 9Suomi 16Tanska 19

Sijaluku HDI:ssä vuonna 2010

32

Suomessa julkisten menojen brut-tokansantuoteosuus oli vuonna 2009 Ruotsia korkeampi ja kasvoi hieman muuta Eurooppaa nopeam-min. Osaltaan tämä johtui siitä, että tuolloinen taantuma oli Suomessa monia muita maita syvempi, mutta Suomen trendi on ollut kasvava koko 2000-luvun ajan.

Lähde: Euroopan komissio.

Kuvio 29. Julkiset menot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa 1995-2009 (% BKT:sta)

45

50

55

60

65

70

1995 2000 2005 2009

Suomi Ruotsi EU-17

Suomi 55,3 Ruotsi 54,5EU-17 49,4

Julkiset menot/BKT v. 2009 (%)

Kansainvälistä vertailua


Viime vuosikymmenellä julkisten kulutusmenojen osuus bruttokan-santuotteesta kääntyi nousuun niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa.


Kuvio 30. Julkiset kulutusmenot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa, 1995-2009 (% BKT:sta)

18

20

22

24

26

28

30

1995 2000 2005 2009

Suomi Ruotsi EU-17


Kulutusmenot/BKT v. 2009 (%)

34Kansainvälistä vertailua


Kuvio 31. Julkiset investointimenot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa, 1995-2009 (% BKT:sta)

2,0

2,5

3,0

3,5

4,0

4,5

1995 2000 2005 2009

Suomi Ruotsi EU-17


Investointimenot/BKT v. 2009 (%)


Vuonna 1995 suuren laman jäljet näkyivät vielä Suomessa ja Ruot-sissa tulonsiirtomenojen suurena osuutena bruttokansantuotteesta. Seurannut nopea talouskasvu vähensi näiden menojen osuutta nopeasti. 2000-luvun mittaan tulonsiirtojen osuus bruttokansan-tuotteesta kääntyi jälleen hitaaseen kasvuun.


Kuvio 32. Julkiset tulonsiirrot suhteessa bruttokansantuotteeseen Suomessa, Ruotsissa ja EU:ssa, 1995-2009 (% BKT:sta)

16

17

18

19

20

21

22

1995 2000 2005 2009

Suomi Ruotsi EU-17


Tulonsiirrot/BKT v. 2009 (%)

36Kansainvälistä vertailua

Prosenttiosuus kansalaisista, jotka ilmoittivat kyselyhetkellä olevansa hyvin tyytyväisiä elämäänsä. Kan-sainvälisissä onnellisuusvertailuissa suomalaiset ovat lähes poikkeukset-ta olleet maailman onnellisimpien kansojen joukossa.

Lähteet: OECD Factbook 2010: Economic, Environmental and Social Statistics /World Gallup Survey.

Kuvio 33. Suomalaisten tyytyväisyys omaan elämäänsä vuonna 2009

0

20

40

60

80

100

Kiin

aIn

tia

Unk

ari

Viro

Ind

ones

iaVe

näjä

Slov

akia

Turk

kiEt

elä-

Afr

ikka

Puol

aPo

rtug

ali

Etel

ä-Ko

rea

Slov

enia

Jap

ani

Krei

kka

Esp

anja

Chi

leRa

nska

Ital

iaSa

ksa

Tsek

kiBr

asili

aM

eksi

koIs

lant

iLu

xem

bur

gIs

o-Br

itan

nia

Irla

nti

Yhd

ysva

llat

Isra

elIt

äval

taA

ustr

alia

Belg

iaU

usi-S

eela

nti

Svei

tsi

Kana

da

Ruot

siN

orja

Suom

iTa

nska

Hol

lant

i

85.9

OECD keskiarvo, 63.4

Aineisto ja lähteet

Julkiset menot tehtävittäin 1990-2009 saatu kansantalouden tilinpidosta. Julkiset menot vuosina 1975-1989 on saatu kansantalouden tilipidon sektoritiedoista.

Julkiset kulutusmenot tehtäväluokittain 1975-1989 saatu ketjuttamalla ne uusien 1990 käyttöönotettujen tehtävä-luokkien mukaiseksi.

Luontoismuotoiset sosiaalietuudet vuosina 1975-1995 on saatu kansantalouden tilipidon sektoritiedoista.

Kulutusmenot deflatoitu julkisen kulutuksen hintaindeksillä ja kaikki muut erät kuluttajahintaindeksillä.

Työttömyysturva, toimeentulotuki, asumistuki, sairausvakuutusetuudet vuosina 1975-1995 saatu Kansantalouden tilinpidosta.

Eläkemenot vuosina 1975-1995 on kerätty ETK:n, Kelan, Kuntien eläkevakuutuksen ja Valtiokonttorin tilastoista.

Kuvioiden 4 ja 6 datat on laskenut Rolf Maury. Kuvion 6 aikasarjan vanhimmat havainnot teoksesta Hjerppe, Riitta (1988): Suomen talous 1860-1985, Kasvu ja rakennemuutos. Suomen Pankki.

hyvinvointivaltio

NUMEROINA

ISBN 978-951-628-515-6

FAKTA

hyvinvointivaltio NUMEROINA

17.2.2011

Kuinka paljon resursseja käytämme hyvinvointivaltion ylläpitoon? Miten panostukset yhteiseen hyvään ovat muuttuneet yli vuosikymmenten?

Kirjanen hahmottaa hyvinvointivaltiota sen keskeisten tunnuslukujen kautta. Se antaa kattavan, nopean ja monipuolisen kuvan siitä, kuinka hyvinvointivaltion pitkä kaari on kehittynyt vuodesta 1975 tähän päi-vään.

Hyvinvointivaltio numeroina

News & Politics

Transcript of Hyvinvointivaltio numeroina