2| 2010

Solidaarisuus

40 VUOTTA SOLIDAARISUUTTA

Solidaarisuus on 40-vuotias suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö. Solidaari-suuden työssä painottuvat tasa-arvo sekä työ ja toimeentulo. Työstämme hyötyy yli 150 000 ihmistä neljässä maassa.

Solidaarisuuslehti lähetetään maksutta kaksi kertaa vuodessa kaikille Soli-daarisuuden lahjoittajille ja muille tukijoille. Solidaarisuus ylläpitää tietosuo-jalain mukaista tukijaluetteloa, joka sisältää säätiön toimintaa tukevien henki-löiden nimen ja postiosoitteen. Mikäli haluat ilmoittaa muutoksesta tai poistaa tietosi tukijaluettelosta, voit tehdä sen soittamalla numeroon (09) 759 9730 tai verkossa osoitteessa www.solidaarisuus.fi /palaute.

Julkaisua on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Lääkäri lähti Ugandaan – ja jäi s. 8

Prinssi perherauhan puolesta s. 10

Asenteet väkivallantakana s. 21

Kestäviä tuloksia vai-keissa oloissa s. 6

Solidaarisuus kannattaa aina s. 7

Yhteistyötä on monenlaista s. 20

Tässä numerossa:

Onnea somalimaalaisille! s. 15

Nuoriso: räjähdysvaara vai tulevaisuus? s. 16

SOLIDAARISUUS SOMALIMAASSA

SOLIDAARISUUS UGANDASSA

SOLIDAARISUUS KARJALASSA

2 Solidaarisuus 2/2010 Solidaarisuus 2/2010 3

SOLIDAARISUUS Agricolankatu 4, 00530 Helsinkipuhelin (09) 7599 730fax (09) 7599 7320

solidaarisuus@solidaarisuus.fi www.solidaarisuus.fi

SÄÄTIÖN HALLITUS:Tarja Kantola, puheenjohtajaTero Shemeikka, varapuheenjohtajaKarri HeikkiläErkki KanervaRiikka KeskitaloPaavali KukkonenUlla-Mari LappalainenFolke SundmanIlkka TahvanainenMerja-Hannele Vuohelainen

SOLIDAARISUUS-LEHTIISSN 1797-3430Julkaisija: Kansainvälinen solidaarisuussäätiöVastaava päätoimittaja: Miia NuikkaToimitus ja taitto: Kristiina Juutinen

Kannen kollaasi: Magi Viljakainen, Tähtikuviot Oy Painopaikka: Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero

Seuraava numero ilmestyy keväällä 2011.

SOLIDAARISUUS NICARAGUASSA

Naisten yrittäjyys vaatii itsetuntoa s. 12

Arvoketjut auttavat yrittäjiä s. 14

40-VUOTIAS SOLIDAARISUUS

Solidaarisuus juhlii tänä vuonna nelikymppisiään vahvasti työn mer-keissä, katse kohti tulevaisuutta. Vaikka maailma näyttää toisenlaiselta kuin 40 vuotta sitten, Solidaarisuuden kehitysyhteistyön ydin on pysy-nyt samana. Tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja kansanvallan vahvoja puo-lustajia tarvitaan yhä, heikoimpia unohtamatta.

Maailman kehitysongelmat ovat kaikille yhteisiä, mutta nuoret ja lap-set ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Etenkin nuorten sitoutta-minen yhteiskunnan toimintaan sen eri tasoilla on globaalin kehityksen lähtökohta ja edellytys. Kehitysmaissa asuu 90 prosenttia maailman nuorisosta, ja työn puute tarkoittaa liki varmaa jumittumista köyhyy-teen. Aina työkään ei tuo helpotusta, sillä Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan kolmasosa maailman nuorista työntekijöistä eli äärim-mäisessä köyhyydessä – alle 1,25 dollarilla päivässä – vuonna 2008.

Viime vuoden lopulla maailmanlaajuinen nuorisotyöttömyys kohosi 13 prosenttiin, korkeammalle kuin koskaan aiemmin. ILO arvioi hiljat-tain, että nuorten työttömien määrä tulee talouskriisin seurauksena vielä tämän vuoden kuluessa hieman nousemaan. Seuraukset näkyvät pitkään, ja ILO puhuu nyt “kadotetusta sukupolvesta”, erityisesti kehi-tysmaissa.

Solidaarisuuden juhlavuoden keräys kohdistuu nuorten tyttöjen ja poikien aseman parantamiseen Somalimaassa. Koko Somalian alueella nuorisotyöttömyys on maailman kärkiluokkaa. Viime vuosina kasvanut nuorten laiton siirtolaisuus naapurimaihin ja Eurooppaan on heikentä-nyt haurasta aluetta entisestään.

Solidaarisuus on jo vuosia rakentanut somalimaalaisille nuorille ih-misarvoista tulevaisuutta. Keräyksen tuotoilla jatkamme määrätietoista työtä Somalimaan nuorten ammattikoulutuksen edistämiseksi. Samal-la vaikutamme etenkin tyttöjen ja naisten kouluttautumista jarruttaviin asenteisiin.

Lämmin kiitos teille luottamuksesta, hyvät Solidaarisuuden tukijat ja lahjoittajat!

Miia NuikkaToiminnanjohtaja

Nelikymppinen nuorten asialla

PANKKITILITSampo 800019-744625Nordea 101130-7206930Op 554128-44338

Solidaarisuus on 40-vuotias suomalainen kehitysyhteistyöjärjestö. Solidaari-suuden työssä painottuvat tasa-arvo sekä työ ja toimeentulo. Työstämme hyötyy yli 150 000 ihmistä neljässä maassa.

Solidaarisuuslehti lähetetään maksutta kaksi kertaa vuodessa kaikille Soli-daarisuuden lahjoittajille ja muille tukijoille. Solidaarisuus ylläpitää tietosuo-jalain mukaista tukijaluetteloa, joka sisältää säätiön toimintaa tukevien henki-löiden nimen ja postiosoitteen. Mikäli haluat ilmoittaa muutoksesta tai poistaa tietosi tukijaluettelosta, voit tehdä sen soittamalla numeroon (09) 759 9730 tai verkossa osoitteessa www.solidaarisuus.fi /palaute.

Julkaisua on tuettu ulkoministeriön kehitysyhteistyövaroin.

Lääkäri lähti Ugandaan – ja jäi s. 8

Prinssi perherauhan puolesta s. 10

Asenteet väkivallantakana s. 21

Kestäviä tuloksia vai-keissa oloissa s. 6

Solidaarisuus kannattaa aina s. 7

Yhteistyötä on monenlaista s. 20

Tässä numerossa:

Onnea somalimaalaisille! s. 15

Nuoriso: räjähdysvaara vai tulevaisuus? s. 16

SOLIDAARISUUS SOMALIMAASSA

SOLIDAARISUUS UGANDASSA

SOLIDAARISUUS KARJALASSA

2 Solidaarisuus 2/2010 Solidaarisuus 2/2010 3

SOLIDAARISUUS Agricolankatu 4, 00530 Helsinkipuhelin (09) 7599 730fax (09) 7599 7320

solidaarisuus@solidaarisuus.fi www.solidaarisuus.fi

SÄÄTIÖN HALLITUS:Tarja Kantola, puheenjohtajaTero Shemeikka, varapuheenjohtajaKarri HeikkiläErkki KanervaRiikka KeskitaloPaavali KukkonenUlla-Mari LappalainenFolke SundmanIlkka TahvanainenMerja-Hannele Vuohelainen

SOLIDAARISUUS-LEHTIISSN 1797-3430Julkaisija: Kansainvälinen solidaarisuussäätiöVastaava päätoimittaja: Miia NuikkaToimitus ja taitto: Kristiina Juutinen

Kannen kollaasi: Magi Viljakainen, Tähtikuviot Oy Painopaikka: Sälekarin Kirjapaino Oy, Somero

Seuraava numero ilmestyy keväällä 2011.

SOLIDAARISUUS NICARAGUASSA

Naisten yrittäjyys vaatii itsetuntoa s. 12

Arvoketjut auttavat yrittäjiä s. 14

40-VUOTIAS SOLIDAARISUUS

Solidaarisuus juhlii tänä vuonna nelikymppisiään vahvasti työn mer-keissä, katse kohti tulevaisuutta. Vaikka maailma näyttää toisenlaiselta kuin 40 vuotta sitten, Solidaarisuuden kehitysyhteistyön ydin on pysy-nyt samana. Tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja kansanvallan vahvoja puo-lustajia tarvitaan yhä, heikoimpia unohtamatta.

Maailman kehitysongelmat ovat kaikille yhteisiä, mutta nuoret ja lap-set ovat erityisen haavoittuvassa asemassa. Etenkin nuorten sitoutta-minen yhteiskunnan toimintaan sen eri tasoilla on globaalin kehityksen lähtökohta ja edellytys. Kehitysmaissa asuu 90 prosenttia maailman nuorisosta, ja työn puute tarkoittaa liki varmaa jumittumista köyhyy-teen. Aina työkään ei tuo helpotusta, sillä Kansainvälisen työjärjestön ILOn mukaan kolmasosa maailman nuorista työntekijöistä eli äärim-mäisessä köyhyydessä – alle 1,25 dollarilla päivässä – vuonna 2008.

Viime vuoden lopulla maailmanlaajuinen nuorisotyöttömyys kohosi 13 prosenttiin, korkeammalle kuin koskaan aiemmin. ILO arvioi hiljat-tain, että nuorten työttömien määrä tulee talouskriisin seurauksena vielä tämän vuoden kuluessa hieman nousemaan. Seuraukset näkyvät pitkään, ja ILO puhuu nyt “kadotetusta sukupolvesta”, erityisesti kehi-tysmaissa.

Solidaarisuuden juhlavuoden keräys kohdistuu nuorten tyttöjen ja poikien aseman parantamiseen Somalimaassa. Koko Somalian alueella nuorisotyöttömyys on maailman kärkiluokkaa. Viime vuosina kasvanut nuorten laiton siirtolaisuus naapurimaihin ja Eurooppaan on heikentä-nyt haurasta aluetta entisestään.

Solidaarisuus on jo vuosia rakentanut somalimaalaisille nuorille ih-misarvoista tulevaisuutta. Keräyksen tuotoilla jatkamme määrätietoista työtä Somalimaan nuorten ammattikoulutuksen edistämiseksi. Samal-la vaikutamme etenkin tyttöjen ja naisten kouluttautumista jarruttaviin asenteisiin.

Lämmin kiitos teille luottamuksesta, hyvät Solidaarisuuden tukijat ja lahjoittajat!

Miia NuikkaToiminnanjohtaja

Nelikymppinen nuorten asialla

PANKKITILITSampo 800019-744625Nordea 101130-7206930Op 554128-44338

UUTISIA

4 Solidaarisuus 2/2010 Solidaarisuus 2/2010 5

AJATUKSIA JA OIVALLUKSIA kehitysyhteistyön ympäriltä”Käytän usein sellaista vanhaa sanontaa, että Marilyn Monroe aikoinaan lau-loi, että ’diamonds are a girl’s best friend’, ja olen todennut siihen, että siinä on iskelmän keinoin todettu se tosiasia, että taloudellinen itsenäisyys on naiselle tärkeä asia. Siihen perään olen aina lisännyt, että hyvinvointiyhteiskunta on naiselle toinen hyvä kaveri, kaikkea ei saa rahalla”, toteaa tasavallan presidentti Tarja Halonen kirjassa Solidaarisuus tekee hyvää.

Solidaarisuus kokosi oivalluksia ja oppeja kehityksestä ja muutoksen monis-ta kasvoista yksien kansien väliin juhlistaakseen 40-vuotista taivaltaan. Pre-sidentti Halonen toimi Solidaarisuuden hallituksen puheenjohtajana vuosina 1989–1999 ja on myös Solidaarisuuden kunniapuheenjohtaja.

”Solidaarisuudessa ymmärretään, että kehitys on pitkäjänteistä ja sen täy-tyy olla kestävää ja pitkäaikaisiin suhteisiin perustuvaa. Tällä tavoin kehitys tavoittaa köyhimmät, kaikkein haavoittuvimmat ja syrjäytetyimmät ryhmät”, kirjoittaa puolestaan Winnie Byanyima, YK:n kehitysohjelman (UNDP) tasa-arvoasioista vastaava johtaja, joka on tutustunut Solidaarisuuden toimintaan kotimaassaan Ugandassa.

Solidaarisuus on varannut tukijoilleen erän kirjoja, joita lähetetään kirjan tilaaville maksutta, yksi kirja tukijaa kohti. Tilauksia voi tehdä Solidaarisuuden verkkosivuilla osoitteessa www.solidaarisuus.fi.

40-VUOTIAS

Solidaarisuus

TEKEE HYVÄÄ!

Solidaarisuuden toiminnanjohta-ja Miia Nuikka jää äitiys- ja van-hempainvapaalle marraskuussa. Hänen sijaisenaan vuoden 2011 loppuun saakka toimii Aysu Cor-bishley.

Corbishley on koulutukseltaan val-tiotieteiden maisteri. Viimeksi hän on työskennellyt ihmisoikeus- ja oikeusvaltioneuvonantajana Eu-roopan Unionin erityisedustajan toimistossa Afganistanissa. Hänel-lä on aiempaa työkokemusta myös useasta suomalaisesta kansalais-järjestöstä.

Aysu Corbishleytoiminnanjohtajan sijaiseksi

Keitä ovat ne ihmiset, joita var-ten kehitysyhteistyötä tehdään? Millaista on elää kehitysmaassa? Jos haluat tietää enemmän Soli-daarisuuden kehitysyhteistyöstä ja ihmisistä työmme takana, liity Solidaarisuuden faniksi Faceboo-kissa – ja kysy!

Solidaarisuuden juttusarjassa Ke-hitys alkaa ihmisistä on aiemmin tutustuttu muun muassa Mo-deston ja Raquelin elämään Ni-caraguassa. Marraskuussa sarja laajenee Somalimaan ammatti-koululaisten arkeen sekä sosiaali-seen mediaan Facebookiin.

Solidaarisuuden omat fanisivut löytyvät internetissä osoitteesta www.facebook.fi/solidaarisuus. Liity solidaariseen joukkoon!

KEHITYS ALKAA IHMISISTÄ– mutta millaisista?

UUTISIA

4 Solidaarisuus 2/2010 Solidaarisuus 2/2010 5

AJATUKSIA JA OIVALLUKSIA kehitysyhteistyön ympäriltä”Käytän usein sellaista vanhaa sanontaa, että Marilyn Monroe aikoinaan lau-loi, että ’diamonds are a girl’s best friend’, ja olen todennut siihen, että siinä on iskelmän keinoin todettu se tosiasia, että taloudellinen itsenäisyys on naiselle tärkeä asia. Siihen perään olen aina lisännyt, että hyvinvointiyhteiskunta on naiselle toinen hyvä kaveri, kaikkea ei saa rahalla”, toteaa tasavallan presidentti Tarja Halonen kirjassa Solidaarisuus tekee hyvää.

Solidaarisuus kokosi oivalluksia ja oppeja kehityksestä ja muutoksen monis-ta kasvoista yksien kansien väliin juhlistaakseen 40-vuotista taivaltaan. Pre-sidentti Halonen toimi Solidaarisuuden hallituksen puheenjohtajana vuosina 1989–1999 ja on myös Solidaarisuuden kunniapuheenjohtaja.

”Solidaarisuudessa ymmärretään, että kehitys on pitkäjänteistä ja sen täy-tyy olla kestävää ja pitkäaikaisiin suhteisiin perustuvaa. Tällä tavoin kehitys tavoittaa köyhimmät, kaikkein haavoittuvimmat ja syrjäytetyimmät ryhmät”, kirjoittaa puolestaan Winnie Byanyima, YK:n kehitysohjelman (UNDP) tasa-arvoasioista vastaava johtaja, joka on tutustunut Solidaarisuuden toimintaan kotimaassaan Ugandassa.

Solidaarisuus on varannut tukijoilleen erän kirjoja, joita lähetetään kirjan tilaaville maksutta, yksi kirja tukijaa kohti. Tilauksia voi tehdä Solidaarisuuden verkkosivuilla osoitteessa www.solidaarisuus.fi.

40-VUOTIAS

Solidaarisuus

TEKEE HYVÄÄ!

Solidaarisuuden toiminnanjohta-ja Miia Nuikka jää äitiys- ja van-hempainvapaalle marraskuussa. Hänen sijaisenaan vuoden 2011 loppuun saakka toimii Aysu Cor-bishley.

Corbishley on koulutukseltaan val-tiotieteiden maisteri. Viimeksi hän on työskennellyt ihmisoikeus- ja oikeusvaltioneuvonantajana Eu-roopan Unionin erityisedustajan toimistossa Afganistanissa. Hänel-lä on aiempaa työkokemusta myös useasta suomalaisesta kansalais-järjestöstä.

Aysu Corbishleytoiminnanjohtajan sijaiseksi

Keitä ovat ne ihmiset, joita var-ten kehitysyhteistyötä tehdään? Millaista on elää kehitysmaassa? Jos haluat tietää enemmän Soli-daarisuuden kehitysyhteistyöstä ja ihmisistä työmme takana, liity Solidaarisuuden faniksi Faceboo-kissa – ja kysy!

Solidaarisuuden juttusarjassa Ke-hitys alkaa ihmisistä on aiemmin tutustuttu muun muassa Mo-deston ja Raquelin elämään Ni-caraguassa. Marraskuussa sarja laajenee Somalimaan ammatti-koululaisten arkeen sekä sosiaali-seen mediaan Facebookiin.

Solidaarisuuden omat fanisivut löytyvät internetissä osoitteesta www.facebook.fi/solidaarisuus. Liity solidaariseen joukkoon!

KEHITYS ALKAA IHMISISTÄ– mutta millaisista?

KESTÄVIÄ TULOKSIA vaikeissa oloissa

6 Solidaarisuus 2/2010 Solidaarisuus 2/2010 7

Solidaarisuus aloitti toimintansa 40 vuotta sitten kannustamalla suomalaisia toimimaan demo-kratian ja ihmisoikeuksien puo-lesta, rotusortoa ja sotilashalli-tuksia vastaan. Merkittävimmät kohteet olivat 1970-luvulla ro-tusorron vastainen kampanja Etelä-Afrikassa ja Chilen soli-daarisuuskampanja.

”Suomi oli vasta ottamassa ensimmäisiä askeleitaan kehi-tysyhteistyössä, kun Solidaari-suus syntyi”, muistuttaa Solidaa-risuuden pitkäaikainen tukija ja entinen hallituksen jäsen, ama-nuenssi Unto Vesa Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfl iktin-tutkimuksen laitokselta.

Alkuvuosina Solidaarisuuden toiminta oli markkamääräisesti hyvin pientä, mutta poliittisilta ja yhteiskunnallisilta tavoitteil-taan merkittävää. 1980-luvun loppupuolella hankkeet kohdis-tuivat sisällissodista toipuvien maiden kansalaisyhteiskuntien ja demokratian rakentamiseen. Toimintaa on keskitetty pitkälti

neljään maahan 2000-luvulla.

Tukea demokratioille”Kun vuosikymmeniä Nicara-guaa hallinnut diktatuuri kaatui vuonna 1979, myös suomalai-sissa heräsi vahva tahto aut-taa nuorta keskiamerikkalaista demokratiaa. Chilen tilanne oli avannut monien silmät Latina-laisen Amerikan vääryyksille”, Vesa mainitsee.

Solidaarisuuden Nicaraguassa vuonna 1982 aloittama lastenruo-kalaohjelma perustui ajatukseen, että valtio ottaisi siitä vähitellen vastuun. Maassa puhjennut si-sällissota sotki suunnitelmat, mutta ohjelmasta kasvoi aikansa suurin suomalainen järjestöhan-ke Nicaraguassa. Laajimmillaan maan pohjoisosissa yli 6 000 lasta sai päivittäisen ateriansa suomalaisen tuen turvin. Päivä-kotien ja lastenruokaloiden avul-la usealla perheenäidillä oli mah-dollisuus tehdä tuottavaa työtä myös sotavuosina.

Toisella puolen maailmaa

Ugandassa diktaattori Idi Ami-nin kaatuminen ja uuden kan-sanvaltaisen liikkeen NRM:n edustajan Yoweri Musevenin nousu presidentiksi vuonna 1986 avasi Solidaarisuudelle kiinnostavan mahdollisuuden tukea afrikkalaista orastavaa demokratiaa. Solidaarisuuden ensimmäinen hanke Ugandas-sa tuki kirjapainoa köyhien ih-misten lukutaidon lisäämiseksi.

”Naisten ja lasten aseman parantaminen nousi 1990-luvun Ugandassa keskeiseksi tavoit-teeksemme. Löysimme hyviä paikallisia kumppaneita, joiden kanssa yhteistyö sujui”, Solidaa-risuuden entinen toiminnanjoh-taja Helena Laukko kertoo.

Sekä Ugandassa että Nica-raguassa työn yhdeksi paino-pisteeksi nousi vähitellen maa-seutukehitys ja pienviljelijöiden tukeminen. Molemmissa mais-sa tehdään myös merkittävää perheväkivallan vastaista työtä. Lisäksi Ugandassa keskeisessä asemassa on lasten ja nuorten seksuaaliterveyden ja -oikeuksi-en edistäminen.

Arvostusta Somalimaassa ”Päätös aloittaa työ Somali-maassa tuntui aluksi hyvin vai-kealta”, Laukko toteaa. Syynä olivat Somalian levottomuudet ja täysin uusi kulttuuriympäristö. Toisaalta Somaliasta Suomeen saapuneet pakolaiset rohkaisivat tarttumaan haasteeseen.

Solidaarisuus keskitti toimin-tansa suhteellisen rauhalliseen Somalimaahan. Siellä painopis-teinä ovat nuorten ammattikou-lutus, naisten yhteiskunnallinen osallistuminen sekä tyttöjen su-kuelinten silpomisen vastainen työ. Solidaarisuus on ainoa suo-malainen kehitysyhteistyöjär-jestö, jolla on ollut liki kymme-nen vuotta pysyvä toimisto ja suomalainen maakoordinaattori paikan päällä Somalimaassa.

Solidaarisuus tekee työtä neljässä maassa. Ne ovat alueita, joissa avun tarve on valtava, mut-

ta joissa työskentely on todella haastavaa.

40-VUOTIAS SOLIDAARISUUS

Kun pääsin reilusti yli kolmekymmentä vuotta sitten mukaan Kansainvälisen solidaarisuusrahaston Chile-kampanjaan, tun-sin astuneeni sisälle pieneen järjestöön, jolla oli suuri sydän. Maailma oli tuolloin monessa suhteessa erilainen kuin nyt. Euroopan maissa oli diktatuureja. Latinalaista Amerikkaa hal-litsivat sotilasjuntat, jotka eivät välittäneet vähääkään ihmis-oikeuksista. Etelä-Afrikassa rotusorto oli yksi äärimmäisen epäoikeudenmukaisen yhteiskunnan peruspilareista. Moni siirtomaa oli vielä vailla itsenäisyyttään.

Emme me tuolloin kuvitelleet, että rotusorto häviää tai sotilasjuntat kaatuvat vain rahaa keräämällä. Solidaarisuus oli elämäntapa ja se perustui vimmaan osoittaa, että toisenlaisen maailman rakentaminen on mahdollista. Solidaarisuus näytti myös taistelulta vääryyttä vastaan, koska rotusortohallitukset ja sotilasjuntat käyttivät äärimmäistä väkivaltaa pysyäkseen vallassa. Me yritimme tukea ihmisiä, jotka kamppailivat rei-lumman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.

Muistan vieläkin hyvin, miltä tuntui kuulla, että ystävämme Salvadorin ihmisoikeusneuvoston vetäjä Marianella Garcia Villas oli vangittu ja kidutettu kuoliaaksi. Myöhemmin Guate-malassa surmattiin hänen työtoverinsa Hector Oqueli. Chilen kaappauksessa ja Etelä-Afrikan rotusortovankiloissa tapettiin tuhansia ihmisiä. Tuntui siltä, että tällaisen sorron vallitessa muutoksen tarve suorastaan raastaa ihoa.

Nyt Salvadorissa on rakentava ja edistyksellinen hallitus, joka on valittu tehtäväänsä vapailla vaaleilla. Äärioikeistolais-ten kuolemapartioiden aika on jäänyt taakse, vaikka huume-kauppa sekä muunlainen väkivaltainen rikollisuus vieläkin uh-kaavat kansalaisten henkeä. Chilen myönteinen kehitys viime vuosikymmenien ajalta näyttää, miten ihmisten elinolot pa-ranevat, kun sotilasjuntta saadaan vallasta ja korvataan suh-teellisen hyvin toimivalla demokratialla. Samanlaisia askeleita on otettu lähes kaikissa Latinalaisen Amerikan maissa.

Etelä-Afrikan tapahtumat me kaikki tunnemme erittäin hyvin. Nelson Mandela astui melkein suoraan vankilan sel-listä rikki revityn maan valtionpäämieheksi ja veti läpi mahta-van kypsän sovintoprosessin, jotta kansakunta voisi loikata

eteenpäin kohti valoisampaa tulevaisuutta. Pulmia toki riittää sielläkin edelleen myös Mandelan seuraajien ratkaistavaksi.

Haluan uskoa, että meidän solidaarisuutemme on edistänyt rotusorron ja sotilasjunttien kaatumista. Maailman suuret on-gelmat eivät kuitenkaan ole vielä hävinneet. Emme voi nuk-kua rauhassa, jos miljoonat pakistanilaiset ja haitilaiset ovat vailla kotia, ruokaa ja terveyttä. Nicaraguan nykytila osoittaa, että vallankumousten on helppo hylätä ihanteensa ja ottaa mallia samoista sortokoneistoista, jotka ne ovat alunperin kaataneet, jos yhteiskunnassa ei ole riittävän vahvoja liikkei-tä, jotka edustavat reilun, moniarvoisen ja kansanvaltaisen yhteiskunnan arvoja.

Kehitysyhteistyön suuriin haasteisiin kuuluu muutosten tuottaminen. Maailman isoimpia haasteita ei ratkaista kaa-tamalla rahaa niiden päälle. Tarvitaan uudenlaisia työtapoja, jotka kannustavat heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä ponnistelemaan itse elinolojensa parantamiseksi. Hyvin usein tämä tarkoittaa myös yhteiskunnallista osallistumista. Kehitysyhteistyö on monta kertaa näyttänyt voimansa silloin, kun on ollut kysymys sodan tai luonnontuhojen jälkeisestä jälleenrakennuksesta. Kestävän talouskasvun aikaansaami-sessa apu ei ole valitettavasti osoittautunut yhtä tehokkaaksi.

Mihin suuntaan Solidaarisuus astelee seuraavien neljän-kymmenen vuoden aikana, sen näemme olemalla mukana työssä. Solidaarisuus näyttää hieman vanhoillisemmalta ja virastomaisemmalta kuin silloin, kun pääsin ensimmäistä kertaa nauttimaan sen toiminnnasta, mutta ehkä se on luon-nollista järjestön varttuessa. Se kuitenkin on varmaa, että ollakseen olemassa, ja kehittyäkseen, kansalaisjärjestö tarvit-see rinnalleen innostuneita kansalaisia, jotka yhdessä jakavat järjestön ihanteet. Minulle on selvää, että solidaarisuus kan-nattaa aina, myös seuraavat neljäkymmentä vuotta.

JUKKA PAKKALA

Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden

maakoordinaattorina Nicaraguassa.

SOLIDAARISUUS KANNATTAA AINA

1970 Paavo Lipposesta tulee Solidaa-

risuuden toiminnanjohtaja vuoteen 1974 asti.

1973 Chilen solidaarisuus-

kampanja alkaa välittö-mästi vallankaappauksen jälkeen.

1970 Kansainvälinen

solidaarisuusrahasto

perustetaan 11.11. Ensim-

mäisiä avustuskohteita

ovat Etelä-Vietnamin

Vapautusrintama sekä

vapautusliikkeet viidessä

maassa. 1974 Valtio aloittaa kansa-

laisjärjestöjen kehitys-yhteistyön tukemisen.

1975 Solidaarisuus tukee Lounais-Afrikan vapautus-

liike SWAPOa 25 kannettavalla eng-lanninkielen kielilaboratoriolaitteella. SWAPOa tuetaan eri tavoin 12 vuotta.

1976 Solidaarisuus saa ensimmäistä kertaa

valtionapua hanketyöhönsä Namibian pakolaisten tukemiseen.

”Solidaarisuutta arvostetaan Somalimaassa. Kaikki tietävät, mitä järjestö tekee ja mitä se on saanut aikaan. Suomessakin yhä useampi somalitaustainen suomalainen haluaa tukea Soli-daarisuuden toimintaa vapaaeh-toisin lahjoituksin”, sanoo pää-kaupunkiseudulla vaikuttavan Somaliland-seuran puheejohta-ja Hassan Ali.

Paineita lähialueilleLähialueyhteistyön aloittaminen Suomen rajan tutumassa Venä-jällä oli merkittävä avaus. ”Aluksi Pietari ja myöhemmin Venäjän Karjala olivat vastaus suomalai-sesta kansalaisyhteiskunnasta tulleeseen paineeseen. Monet halusivat meidän ottavan lähi-alueiden hädän vakavasti”, mai-nitsee lähialuetoiminnan avaus-ta Solidaarisuuden hallituksen jäsenenä linjannut Unto Vesa.

Solidaarisuuden menestys-tarinaksi on kymmenessä vuo-dessa noussut perheväkivallan vastainen työ Sortavalassa, jos-ta riittää malliksi koko Karjalan tasavallalle. Sortavalan kaupun-gin sitoutuminen työhön on ollut ensiarvoisen tärkeää.

Kaikissa yhteistyömaissa köy-hyys ja eriarvoisuus ovat 2000-lu-vulla osin kasvaneet. Kaikissa maissa on myös ilmennyt jännit-teitä ja jopa avointa vastakkain-asettelua kansalaisyhteiskunnan ja valtion välillä. Muuttuva toimin-taympäristö on asettanut Soli-daarisuuden tuloshakuiselle oh-jelmatyölle erityisiä vaatimuksia.

”Solidaarisuudella on ollut rohkeutta valita yhteistyömaik-seen alueita, joissa avun tarve on valtava, mutta joissa työs-kentely on äärimmäisen haas-tavaa. Ja tuloksia on silti synty-nyt”, sanoo Unto Vesa.

MIIA NUIKKA

Kirjoittaja on Solidaarisuuden

toiminnanjohtaja.

KESTÄVIÄ TULOKSIA vaikeissa oloissa

6 Solidaarisuus 2/2010 Solidaarisuus 2/2010 7

Solidaarisuus aloitti toimintansa 40 vuotta sitten kannustamalla suomalaisia toimimaan demo-kratian ja ihmisoikeuksien puo-lesta, rotusortoa ja sotilashalli-tuksia vastaan. Merkittävimmät kohteet olivat 1970-luvulla ro-tusorron vastainen kampanja Etelä-Afrikassa ja Chilen soli-daarisuuskampanja.

”Suomi oli vasta ottamassa ensimmäisiä askeleitaan kehi-tysyhteistyössä, kun Solidaari-suus syntyi”, muistuttaa Solidaa-risuuden pitkäaikainen tukija ja entinen hallituksen jäsen, ama-nuenssi Unto Vesa Tampereen yliopiston Rauhan- ja konfl iktin-tutkimuksen laitokselta.

Alkuvuosina Solidaarisuuden toiminta oli markkamääräisesti hyvin pientä, mutta poliittisilta ja yhteiskunnallisilta tavoitteil-taan merkittävää. 1980-luvun loppupuolella hankkeet kohdis-tuivat sisällissodista toipuvien maiden kansalaisyhteiskuntien ja demokratian rakentamiseen. Toimintaa on keskitetty pitkälti

neljään maahan 2000-luvulla.

Tukea demokratioille”Kun vuosikymmeniä Nicara-guaa hallinnut diktatuuri kaatui vuonna 1979, myös suomalai-sissa heräsi vahva tahto aut-taa nuorta keskiamerikkalaista demokratiaa. Chilen tilanne oli avannut monien silmät Latina-laisen Amerikan vääryyksille”, Vesa mainitsee.

Solidaarisuuden Nicaraguassa vuonna 1982 aloittama lastenruo-kalaohjelma perustui ajatukseen, että valtio ottaisi siitä vähitellen vastuun. Maassa puhjennut si-sällissota sotki suunnitelmat, mutta ohjelmasta kasvoi aikansa suurin suomalainen järjestöhan-ke Nicaraguassa. Laajimmillaan maan pohjoisosissa yli 6 000 lasta sai päivittäisen ateriansa suomalaisen tuen turvin. Päivä-kotien ja lastenruokaloiden avul-la usealla perheenäidillä oli mah-dollisuus tehdä tuottavaa työtä myös sotavuosina.

Toisella puolen maailmaa

Ugandassa diktaattori Idi Ami-nin kaatuminen ja uuden kan-sanvaltaisen liikkeen NRM:n edustajan Yoweri Musevenin nousu presidentiksi vuonna 1986 avasi Solidaarisuudelle kiinnostavan mahdollisuuden tukea afrikkalaista orastavaa demokratiaa. Solidaarisuuden ensimmäinen hanke Ugandas-sa tuki kirjapainoa köyhien ih-misten lukutaidon lisäämiseksi.

”Naisten ja lasten aseman parantaminen nousi 1990-luvun Ugandassa keskeiseksi tavoit-teeksemme. Löysimme hyviä paikallisia kumppaneita, joiden kanssa yhteistyö sujui”, Solidaa-risuuden entinen toiminnanjoh-taja Helena Laukko kertoo.

Sekä Ugandassa että Nica-raguassa työn yhdeksi paino-pisteeksi nousi vähitellen maa-seutukehitys ja pienviljelijöiden tukeminen. Molemmissa mais-sa tehdään myös merkittävää perheväkivallan vastaista työtä. Lisäksi Ugandassa keskeisessä asemassa on lasten ja nuorten seksuaaliterveyden ja -oikeuksi-en edistäminen.

Arvostusta Somalimaassa ”Päätös aloittaa työ Somali-maassa tuntui aluksi hyvin vai-kealta”, Laukko toteaa. Syynä olivat Somalian levottomuudet ja täysin uusi kulttuuriympäristö. Toisaalta Somaliasta Suomeen saapuneet pakolaiset rohkaisivat tarttumaan haasteeseen.

Solidaarisuus keskitti toimin-tansa suhteellisen rauhalliseen Somalimaahan. Siellä painopis-teinä ovat nuorten ammattikou-lutus, naisten yhteiskunnallinen osallistuminen sekä tyttöjen su-kuelinten silpomisen vastainen työ. Solidaarisuus on ainoa suo-malainen kehitysyhteistyöjär-jestö, jolla on ollut liki kymme-nen vuotta pysyvä toimisto ja suomalainen maakoordinaattori paikan päällä Somalimaassa.

Solidaarisuus tekee työtä neljässä maassa. Ne ovat alueita, joissa avun tarve on valtava, mut-

ta joissa työskentely on todella haastavaa.

40-VUOTIAS SOLIDAARISUUS

Kun pääsin reilusti yli kolmekymmentä vuotta sitten mukaan Kansainvälisen solidaarisuusrahaston Chile-kampanjaan, tun-sin astuneeni sisälle pieneen järjestöön, jolla oli suuri sydän. Maailma oli tuolloin monessa suhteessa erilainen kuin nyt. Euroopan maissa oli diktatuureja. Latinalaista Amerikkaa hal-litsivat sotilasjuntat, jotka eivät välittäneet vähääkään ihmis-oikeuksista. Etelä-Afrikassa rotusorto oli yksi äärimmäisen epäoikeudenmukaisen yhteiskunnan peruspilareista. Moni siirtomaa oli vielä vailla itsenäisyyttään.

Emme me tuolloin kuvitelleet, että rotusorto häviää tai sotilasjuntat kaatuvat vain rahaa keräämällä. Solidaarisuus oli elämäntapa ja se perustui vimmaan osoittaa, että toisenlaisen maailman rakentaminen on mahdollista. Solidaarisuus näytti myös taistelulta vääryyttä vastaan, koska rotusortohallitukset ja sotilasjuntat käyttivät äärimmäistä väkivaltaa pysyäkseen vallassa. Me yritimme tukea ihmisiä, jotka kamppailivat rei-lumman ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta.

Muistan vieläkin hyvin, miltä tuntui kuulla, että ystävämme Salvadorin ihmisoikeusneuvoston vetäjä Marianella Garcia Villas oli vangittu ja kidutettu kuoliaaksi. Myöhemmin Guate-malassa surmattiin hänen työtoverinsa Hector Oqueli. Chilen kaappauksessa ja Etelä-Afrikan rotusortovankiloissa tapettiin tuhansia ihmisiä. Tuntui siltä, että tällaisen sorron vallitessa muutoksen tarve suorastaan raastaa ihoa.

Nyt Salvadorissa on rakentava ja edistyksellinen hallitus, joka on valittu tehtäväänsä vapailla vaaleilla. Äärioikeistolais-ten kuolemapartioiden aika on jäänyt taakse, vaikka huume-kauppa sekä muunlainen väkivaltainen rikollisuus vieläkin uh-kaavat kansalaisten henkeä. Chilen myönteinen kehitys viime vuosikymmenien ajalta näyttää, miten ihmisten elinolot pa-ranevat, kun sotilasjuntta saadaan vallasta ja korvataan suh-teellisen hyvin toimivalla demokratialla. Samanlaisia askeleita on otettu lähes kaikissa Latinalaisen Amerikan maissa.

Etelä-Afrikan tapahtumat me kaikki tunnemme erittäin hyvin. Nelson Mandela astui melkein suoraan vankilan sel-listä rikki revityn maan valtionpäämieheksi ja veti läpi mahta-van kypsän sovintoprosessin, jotta kansakunta voisi loikata

eteenpäin kohti valoisampaa tulevaisuutta. Pulmia toki riittää sielläkin edelleen myös Mandelan seuraajien ratkaistavaksi.

Haluan uskoa, että meidän solidaarisuutemme on edistänyt rotusorron ja sotilasjunttien kaatumista. Maailman suuret on-gelmat eivät kuitenkaan ole vielä hävinneet. Emme voi nuk-kua rauhassa, jos miljoonat pakistanilaiset ja haitilaiset ovat vailla kotia, ruokaa ja terveyttä. Nicaraguan nykytila osoittaa, että vallankumousten on helppo hylätä ihanteensa ja ottaa mallia samoista sortokoneistoista, jotka ne ovat alunperin kaataneet, jos yhteiskunnassa ei ole riittävän vahvoja liikkei-tä, jotka edustavat reilun, moniarvoisen ja kansanvaltaisen yhteiskunnan arvoja.

Kehitysyhteistyön suuriin haasteisiin kuuluu muutosten tuottaminen. Maailman isoimpia haasteita ei ratkaista kaa-tamalla rahaa niiden päälle. Tarvitaan uudenlaisia työtapoja, jotka kannustavat heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä ponnistelemaan itse elinolojensa parantamiseksi. Hyvin usein tämä tarkoittaa myös yhteiskunnallista osallistumista. Kehitysyhteistyö on monta kertaa näyttänyt voimansa silloin, kun on ollut kysymys sodan tai luonnontuhojen jälkeisestä jälleenrakennuksesta. Kestävän talouskasvun aikaansaami-sessa apu ei ole valitettavasti osoittautunut yhtä tehokkaaksi.

Mihin suuntaan Solidaarisuus astelee seuraavien neljän-kymmenen vuoden aikana, sen näemme olemalla mukana työssä. Solidaarisuus näyttää hieman vanhoillisemmalta ja virastomaisemmalta kuin silloin, kun pääsin ensimmäistä kertaa nauttimaan sen toiminnnasta, mutta ehkä se on luon-nollista järjestön varttuessa. Se kuitenkin on varmaa, että ollakseen olemassa, ja kehittyäkseen, kansalaisjärjestö tarvit-see rinnalleen innostuneita kansalaisia, jotka yhdessä jakavat järjestön ihanteet. Minulle on selvää, että solidaarisuus kan-nattaa aina, myös seuraavat neljäkymmentä vuotta.

JUKKA PAKKALA

Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden

maakoordinaattorina Nicaraguassa.

SOLIDAARISUUS KANNATTAA AINA

1970 Paavo Lipposesta tulee Solidaa-

risuuden toiminnanjohtaja vuoteen 1974 asti.

1973 Chilen solidaarisuus-

kampanja alkaa välittö-mästi vallankaappauksen jälkeen.

1970 Kansainvälinen

solidaarisuusrahasto

perustetaan 11.11. Ensim-

mäisiä avustuskohteita

ovat Etelä-Vietnamin

Vapautusrintama sekä

vapautusliikkeet viidessä

maassa. 1974 Valtio aloittaa kansa-

laisjärjestöjen kehitys-yhteistyön tukemisen.

1975 Solidaarisuus tukee Lounais-Afrikan vapautus-

liike SWAPOa 25 kannettavalla eng-lanninkielen kielilaboratoriolaitteella. SWAPOa tuetaan eri tavoin 12 vuotta.

1976 Solidaarisuus saa ensimmäistä kertaa

valtionapua hanketyöhönsä Namibian pakolaisten tukemiseen.

”Solidaarisuutta arvostetaan Somalimaassa. Kaikki tietävät, mitä järjestö tekee ja mitä se on saanut aikaan. Suomessakin yhä useampi somalitaustainen suomalainen haluaa tukea Soli-daarisuuden toimintaa vapaaeh-toisin lahjoituksin”, sanoo pää-kaupunkiseudulla vaikuttavan Somaliland-seuran puheejohta-ja Hassan Ali.

Paineita lähialueilleLähialueyhteistyön aloittaminen Suomen rajan tutumassa Venä-jällä oli merkittävä avaus. ”Aluksi Pietari ja myöhemmin Venäjän Karjala olivat vastaus suomalai-sesta kansalaisyhteiskunnasta tulleeseen paineeseen. Monet halusivat meidän ottavan lähi-alueiden hädän vakavasti”, mai-nitsee lähialuetoiminnan avaus-ta Solidaarisuuden hallituksen jäsenenä linjannut Unto Vesa.

Solidaarisuuden menestys-tarinaksi on kymmenessä vuo-dessa noussut perheväkivallan vastainen työ Sortavalassa, jos-ta riittää malliksi koko Karjalan tasavallalle. Sortavalan kaupun-gin sitoutuminen työhön on ollut ensiarvoisen tärkeää.

Kaikissa yhteistyömaissa köy-hyys ja eriarvoisuus ovat 2000-lu-vulla osin kasvaneet. Kaikissa maissa on myös ilmennyt jännit-teitä ja jopa avointa vastakkain-asettelua kansalaisyhteiskunnan ja valtion välillä. Muuttuva toimin-taympäristö on asettanut Soli-daarisuuden tuloshakuiselle oh-jelmatyölle erityisiä vaatimuksia.

”Solidaarisuudella on ollut rohkeutta valita yhteistyömaik-seen alueita, joissa avun tarve on valtava, mutta joissa työs-kentely on äärimmäisen haas-tavaa. Ja tuloksia on silti synty-nyt”, sanoo Unto Vesa.

MIIA NUIKKA

Kirjoittaja on Solidaarisuuden

toiminnanjohtaja.

Solidaarisuus 2/2010 9

Lääkäri lähti Ugandaan

– JA JÄI

Riitta Kujalasta ei pitänyt tulla kehitysyh-teistyöntekijää. Hän aloitti työuransa ter-veyskeskuslääkärinä Janakkalassa, jossa hän ehti työskennellä 13 vuoden ajan. Riitta oli innostunut työstään ja teki pitkiä päiviä.

”Välillä kuitenkin aina mietin, että tätäkö tämä nyt sitten on.”

Pikkuhiljaa Riitta alkoi vähentää töitä, ja halu kokeilla siipiä alkoi kasvaa. Eräänä päivänä käteen sattui Helsingin Sanomat, jossa Mannerheimin lastensuojeluliitto etsi lääkäriä Ugandaan.

”Hain tehtävää. Haastattelun jälkeen mi-nua pyydettiin ilmoittamaan seuraavaan aa-muun mennessä, otanko tehtävän vastaan. Totesin, että jos en nyt uskalla, niin sitten en uskalla koskaan.”

Aluksi Riitta otti työstään virkavapaata kaksi vuotta. ”Vielä nykyäänkin minulta kysytään Turengissa käydessäni, että olen-han vielä tulossa takaisin vanhaan työhöni. Ihmiset muistavat minun hoitaneen heidän isovanhempiaan. Tuntuu hyvältä, ettei mi-nua ole unohdettu.”

Mielihyvä työn tuloksista palasiLähtö Afrikkaan koitti elokuussa 1986. Ugandassa oli ollut pitkä sisällissota, ja nykyinen presidentti Yoweri Museveni oli aloittanut työnsä puoli vuotta aikaisemmin.

”Ilmapiiri oli sisällissodan jäljiltä ahdistu-nut ja maan infrastruktuuri oli tuhoutunut. Kaikkialla oli sotilaita kalashnikovit kainalos-sa. Opin hyvin pian, että kaiken kehityksen edellytyksenä on rauha.”

Riitta lähti Ugandaan kokemattoma-na idealistina. Hän kuvitteli voivansa pian

muuttaa asiat. ”Se asenne karisi nopeasti. Mieli nöyrtyi ja ymmärsin, etten minä ole mikään saarnaamaan näille ihmisille.”

Aluksi valaistus hoidettiin kynttilöillä, joi-ta seurasivat öljy- ja kaasulamput. Sähköt Riitta sai kotiinsa 1990-luvun alkupuolella.

”Turengissa meillä oli työvälineet viimei-sen päälle, mutta mielihyvä työn tuloksista katosi. Ugandassa mielihyvä palasi”, Riitta muistelee.

Vuonna 2000 Mannerheimin lastensuo-jeluliiton työ päättyi. Riitta ei kuitenkaan eh-tinyt pakata laukkujaan, kun Solidaarisuus tarjosi hänelle töitä. Elämä Ugandassa jatkui.

Solidaarisuuden maakoordinaattorina Riitta Kujala on perehtynyt osallistavien me-netelmien käyttöön. Lähtökohtana on, että hyödynsaajat itse tietävät ongelman syyt ja seuraukset, ja osaavat myös löytää niihin ratkaisuja. Osallistavat menetelmät ovat mullistaneet Riitan tavan tehdä töitä.

”Alkuaikoina olin suunnittelussa mukana enemmän teoreettisella tasolla. Nykyään laitan oman persoonani likoon yhdessä muiden kanssa. Ihmiset kertovat, mitä he tietävät, ja minä kerron, mitä minä tiedän. Sen jälkeen keskustellaan.”

Myös Solidaarisuuden nykyiset kump-panijärjestöt UMWA, COFCAWE ja IRDI ovat perehtyneet osallistaviin menetelmiin eivätkä enää suostu muunlaiseen hanke-suunnitteluun. Yhden kumppanijärjestön johtaja totesikin, että Uganda muuttuisi no-peasti aivan toisenlaiseksi maaksi, jos kaik-ki sen johtajat saisivat saman koulutuksen.

Riitta mainitsee naisten ja miesten välisen epätasa-arvon ja perheväkivallan

yhdeksi Ugandan kehityksen suurimmis-ta ongelmista. Kun mies omistaa kaiken, hän yleensä myös päättää kaikesta. Monet pariskunnat keskustelevat asioista ensim-mäistä kertaa Solidaarisuuden järjestämis-sä koulutuksissa. Parhaissa tapauksissa keskustelu jatkuu kotona, ja päätöksiä ale-taan tehdä yhdessä.

”Eräässä työpajassa joku totesi, että ihmiset eivät olisi näin köyhiä, jos perhe-väkivaltaa ei olisi näin paljon. Yhteen hii-leen puhaltaminen ja asioiden jakaminen on konkreettisimmillaan sitä, että pellolla työskentelee naisen ja lasten lisäksi myös mies”, Riitta kuvailee.

Kaveria ei jätetäRiitan lapsuudessa isän työ armeijan up-seerina vei perhettä eri puolille Suomea. Isä oli palvellut sodassa mutta puhui asiasta harvoin.

”Joskus isä kertoi siitä hengestä, mikä sotilaiden kesken vallitsi, kaveria ei jätetä -periaatteesta. Tällä lauseella on myös mi-nulle hyvin suuri merkitys. Yleensä se ka-veri jota ei jätetä on huono-osaisempi kuin itse olen. Se pitää sisällään paljon asioita.”

Riitta kertoo olevansa kova heittämään herjaa. Hänelle on tärkeää, että ihmiset ren-toutuvat ja uskaltavat olla luontevia.

”Lyhythiuksisena ihmisenä minua aina välillä luullaan Ugandan maaseudulla mie-heksi. Siksi esittelen uudessa tilanteessa ensimmäiseksi rintaliivieni olkaimen ja sanon, että katsokaa, minulla on kalega, tissiliivi, olen sittenkin nainen! Se herättää ihmisissä hilpeyttä, ja poistaa pelkoa ja etäi-syyttä. Eihän siitä mitään tule, että ihmiset joutuvat pokkuroimaan, että jees madam.”

Mitä pidempään Riitta on Ugandassa asunut, sitä voimakkaampi tunneside hä-nelle on syntynyt maahan. Eläkevuosien lähestyessä hän on pohtinut tulevaisuu-densuunnitelmiaan – viettääkö eläkevuodet Suomessa vai Ugandassa?

”Vielä kymmenen vuotta sitten ajattelin, että en eläkkeellä enää palaa Ugandaan. Nykyään olen kuitenkin sitä mieltä, että jat-kan sukkulointia Suomen ja Ugandan välillä. Minulla on kaksi kotia, ja olen kulkenut tätä väliä noin 60 kertaa, joten mikä minua estäi-si jatkamasta?”

TERHI YLIKOSKI

1976 –1977 Solidaarisuus tukee Espanjan sosialistista työ-

väenpuoluetta sekä Islannin työväen-puoluetta. Rahallinen tuki ei ole suuri, mutta sillä halutaan osoittaa solidaari-suutta.

1980 Anna kuokka Zimbabween -keräyksellä toimitetaan

kuokkia osuustoimintatiloille.1980 Ensimmäinen kokopäiväinen

työntekijä palkataan koordi-noimaan Zimbabwen hanketta.

1981 Prosenttiliike vaatii hallitusta nostamaan kehitysyhteis-

työn määrärahat YK:n suosittelemalle 0,7 prosentin tasolle. Kansalaisia kannustetaan lahjoittamaan prosentti palkastaan kehitysyhteistyöhön.

1982 Prosenttiliikkeessä on mu-kana noin 20 000 suoma-

laista. Heistä tuhat maksaa prosentti-maksunsa Solidaarisuuden kautta.

1982 Solidaarisuus aloittaa en-simmäiset kehitysyhteistyö-

hankkeensa. Kohdemaina ovat El Salvador ja Angola.

SOLIDAARISUUS UGANDASSA

◄

JON

NA H

AA

PA

NE

N

JEN

NI G

ÄS

TG

IVA

RYli 20 vuotta Ugandassa on opettanut maa-koordinaattori Riitta Kujalalle, että todellista kehitystä tapahtuu vain, kun ihmiset osallistu-vat itse oman kehityksensä luomiseen.

Riitta Solidaarisuuden kump-panijärjestön UMWAn työnte-kijöiden Mayn, Margaretin ja

Clothilden kanssa.

Solidaarisuus 2/2010 9

Lääkäri lähti Ugandaan

– JA JÄI

Riitta Kujalasta ei pitänyt tulla kehitysyh-teistyöntekijää. Hän aloitti työuransa ter-veyskeskuslääkärinä Janakkalassa, jossa hän ehti työskennellä 13 vuoden ajan. Riitta oli innostunut työstään ja teki pitkiä päiviä.

”Välillä kuitenkin aina mietin, että tätäkö tämä nyt sitten on.”

Pikkuhiljaa Riitta alkoi vähentää töitä, ja halu kokeilla siipiä alkoi kasvaa. Eräänä päivänä käteen sattui Helsingin Sanomat, jossa Mannerheimin lastensuojeluliitto etsi lääkäriä Ugandaan.

”Hain tehtävää. Haastattelun jälkeen mi-nua pyydettiin ilmoittamaan seuraavaan aa-muun mennessä, otanko tehtävän vastaan. Totesin, että jos en nyt uskalla, niin sitten en uskalla koskaan.”

Aluksi Riitta otti työstään virkavapaata kaksi vuotta. ”Vielä nykyäänkin minulta kysytään Turengissa käydessäni, että olen-han vielä tulossa takaisin vanhaan työhöni. Ihmiset muistavat minun hoitaneen heidän isovanhempiaan. Tuntuu hyvältä, ettei mi-nua ole unohdettu.”

Mielihyvä työn tuloksista palasiLähtö Afrikkaan koitti elokuussa 1986. Ugandassa oli ollut pitkä sisällissota, ja nykyinen presidentti Yoweri Museveni oli aloittanut työnsä puoli vuotta aikaisemmin.

”Ilmapiiri oli sisällissodan jäljiltä ahdistu-nut ja maan infrastruktuuri oli tuhoutunut. Kaikkialla oli sotilaita kalashnikovit kainalos-sa. Opin hyvin pian, että kaiken kehityksen edellytyksenä on rauha.”

Riitta lähti Ugandaan kokemattoma-na idealistina. Hän kuvitteli voivansa pian

muuttaa asiat. ”Se asenne karisi nopeasti. Mieli nöyrtyi ja ymmärsin, etten minä ole mikään saarnaamaan näille ihmisille.”

Aluksi valaistus hoidettiin kynttilöillä, joi-ta seurasivat öljy- ja kaasulamput. Sähköt Riitta sai kotiinsa 1990-luvun alkupuolella.

”Turengissa meillä oli työvälineet viimei-sen päälle, mutta mielihyvä työn tuloksista katosi. Ugandassa mielihyvä palasi”, Riitta muistelee.

Vuonna 2000 Mannerheimin lastensuo-jeluliiton työ päättyi. Riitta ei kuitenkaan eh-tinyt pakata laukkujaan, kun Solidaarisuus tarjosi hänelle töitä. Elämä Ugandassa jatkui.

Solidaarisuuden maakoordinaattorina Riitta Kujala on perehtynyt osallistavien me-netelmien käyttöön. Lähtökohtana on, että hyödynsaajat itse tietävät ongelman syyt ja seuraukset, ja osaavat myös löytää niihin ratkaisuja. Osallistavat menetelmät ovat mullistaneet Riitan tavan tehdä töitä.

”Alkuaikoina olin suunnittelussa mukana enemmän teoreettisella tasolla. Nykyään laitan oman persoonani likoon yhdessä muiden kanssa. Ihmiset kertovat, mitä he tietävät, ja minä kerron, mitä minä tiedän. Sen jälkeen keskustellaan.”

Myös Solidaarisuuden nykyiset kump-panijärjestöt UMWA, COFCAWE ja IRDI ovat perehtyneet osallistaviin menetelmiin eivätkä enää suostu muunlaiseen hanke-suunnitteluun. Yhden kumppanijärjestön johtaja totesikin, että Uganda muuttuisi no-peasti aivan toisenlaiseksi maaksi, jos kaik-ki sen johtajat saisivat saman koulutuksen.

Riitta mainitsee naisten ja miesten välisen epätasa-arvon ja perheväkivallan

yhdeksi Ugandan kehityksen suurimmis-ta ongelmista. Kun mies omistaa kaiken, hän yleensä myös päättää kaikesta. Monet pariskunnat keskustelevat asioista ensim-mäistä kertaa Solidaarisuuden järjestämis-sä koulutuksissa. Parhaissa tapauksissa keskustelu jatkuu kotona, ja päätöksiä ale-taan tehdä yhdessä.

”Eräässä työpajassa joku totesi, että ihmiset eivät olisi näin köyhiä, jos perhe-väkivaltaa ei olisi näin paljon. Yhteen hii-leen puhaltaminen ja asioiden jakaminen on konkreettisimmillaan sitä, että pellolla työskentelee naisen ja lasten lisäksi myös mies”, Riitta kuvailee.

Kaveria ei jätetäRiitan lapsuudessa isän työ armeijan up-seerina vei perhettä eri puolille Suomea. Isä oli palvellut sodassa mutta puhui asiasta harvoin.

”Joskus isä kertoi siitä hengestä, mikä sotilaiden kesken vallitsi, kaveria ei jätetä -periaatteesta. Tällä lauseella on myös mi-nulle hyvin suuri merkitys. Yleensä se ka-veri jota ei jätetä on huono-osaisempi kuin itse olen. Se pitää sisällään paljon asioita.”

Riitta kertoo olevansa kova heittämään herjaa. Hänelle on tärkeää, että ihmiset ren-toutuvat ja uskaltavat olla luontevia.

”Lyhythiuksisena ihmisenä minua aina välillä luullaan Ugandan maaseudulla mie-heksi. Siksi esittelen uudessa tilanteessa ensimmäiseksi rintaliivieni olkaimen ja sanon, että katsokaa, minulla on kalega, tissiliivi, olen sittenkin nainen! Se herättää ihmisissä hilpeyttä, ja poistaa pelkoa ja etäi-syyttä. Eihän siitä mitään tule, että ihmiset joutuvat pokkuroimaan, että jees madam.”

Mitä pidempään Riitta on Ugandassa asunut, sitä voimakkaampi tunneside hä-nelle on syntynyt maahan. Eläkevuosien lähestyessä hän on pohtinut tulevaisuu-densuunnitelmiaan – viettääkö eläkevuodet Suomessa vai Ugandassa?

”Vielä kymmenen vuotta sitten ajattelin, että en eläkkeellä enää palaa Ugandaan. Nykyään olen kuitenkin sitä mieltä, että jat-kan sukkulointia Suomen ja Ugandan välillä. Minulla on kaksi kotia, ja olen kulkenut tätä väliä noin 60 kertaa, joten mikä minua estäi-si jatkamasta?”

TERHI YLIKOSKI

1976 –1977 Solidaarisuus tukee Espanjan sosialistista työ-

väenpuoluetta sekä Islannin työväen-puoluetta. Rahallinen tuki ei ole suuri, mutta sillä halutaan osoittaa solidaari-suutta.

1980 Anna kuokka Zimbabween -keräyksellä toimitetaan

kuokkia osuustoimintatiloille.1980 Ensimmäinen kokopäiväinen

työntekijä palkataan koordi-noimaan Zimbabwen hanketta.

1981 Prosenttiliike vaatii hallitusta nostamaan kehitysyhteis-

työn määrärahat YK:n suosittelemalle 0,7 prosentin tasolle. Kansalaisia kannustetaan lahjoittamaan prosentti palkastaan kehitysyhteistyöhön.

1982 Prosenttiliikkeessä on mu-kana noin 20 000 suoma-

laista. Heistä tuhat maksaa prosentti-maksunsa Solidaarisuuden kautta.

1982 Solidaarisuus aloittaa en-simmäiset kehitysyhteistyö-

hankkeensa. Kohdemaina ovat El Salvador ja Angola.

SOLIDAARISUUS UGANDASSA

◄

JON

NA H

AA

PA

NE

N

JEN

NI G

ÄS

TG

IVA

R

Yli 20 vuotta Ugandassa on opettanut maa-koordinaattori Riitta Kujalalle, että todellista kehitystä tapahtuu vain, kun ihmiset osallistu-vat itse oman kehityksensä luomiseen.

Riitta Solidaarisuuden kump-panijärjestön UMWAn työnte-kijöiden Mayn, Margaretin ja

Clothilden kanssa.

10 Solidaarisuus 2/2010 Solidaarisuus 2/2010 11

1984 Solidaarisuuden pitkäaikai-set hankkeet pakolaisleireil-

lä Angolassa ja Tansaniassa alkavat. 1987 Solidaarisuuden lahjoitta-

jarekisteri on ensi kertaa käytössä. Kummitoiminta alkaa.

1983 Kehitysyhteistyö Nicaragu-assa alkaa. La Dalian kylään

rakennetaan päiväkoti ja lastenruokala.1985 Prosenttiliikkeen seurauk-

sena Solidaarisuus on yhdessä 55 muun järjestön kanssa perustamassa Kehitysyhteistyön palvelu-keskusta, KEPAa.

1985 Solidaarisuuden lastenhuol-toa tukeva hanke on laajin

suomalaisten kansalaisjärjestöjen hanke Nicaraguassa.

1985 Solidaarisuuden jakamat avustukset ylittävät miljoona

markkaa. Vuonna 2010 hanketoiminnan kokonaisrahoitus on yli 2 000 000 euroa.

SOLIDAARISUUS UGANDASSA

Ennen kuin eurooppalaiset ryhtyivät valtaamaan Afrikkaa, Uganda koostui useista kuningaskunnista. Niistä suurin oli Buganda. Maan 22. kuningas Ki-kulwe hallitsi sitä vuosina 1802–1805. Kaksi vuosisataa myöhemmin hänen jälkeläisensä Ssuuna Charles Lwanga työskentelee vapaaehtoisena radioää-nenä.

Ssuuna Charles Lwanga kuuluu kuninkaallisten klaaniin, ja se tekee hänestä prinssin. Se on kuitenkin vain arvonimi, eli Ssuunalla ei ole mitään etuoikeuksia. Nykyinen kuningas Ro-nald Mutebi on 35. kuningas eli kaba-ka, jolla on kulttuurinen johtajuus mutta ei poliittista valtaa.

Ssuunan ensimmäinen ammatti oli puuseppä. Vuonna 1997 hän liittyi va-paaehtoistyöntekijänä Radio Ugandaan ja toimitti viikoittain keskustelu- ja mu-siikkiohjelmia seuraavat kaksi vuotta.

Radiotyö vei miehen mennessään. Ssuuna vastasi Solidaarisuuden kump-panijärjestön UMWAn (Uganda Media Women’s Association) lehti-ilmoituk-seen, jossa haettiin tuottajia ja esiinty-

jiä radioon. Hänet kutsuttiin haastatteluun vuonna 2001, ja pian hän huomasikin ole-vansa vapaaehtoistyönte-kijä. Toisin kuin useimmat prinssit, Ssuuna ei ollut pystynyt käymään koulu-aan loppuun koulumak-sujen puuttumisen ta-kia. Ugandassa vallitsee korkea työttömyys, joten puuttuvien opinnäytteiden takia Ssuuna ei saanut mui-ta työpaikkatarjouksia. Niinpä hän jäi UM-WAan.

Tiivis viikko-ohjelmaAluksi Ssuuna Charles Lwanga toimitti po-liittisia, sosiaalisia sekä valistus- ja talous-ohjelmia. Loppuvuodesta 2009 hänet ylen-nettiin ohjelmajohtajaksi, jonka vastuulla on joka maanantai lähetettävä perheväkivallan vastainen ohjelma Domestic Violence Spe-cial. Yhdessä työtoverinsa Annetin kanssa hän keskustelee väkivallan syistä ja seura-uksista ja siitä, mitä tilanteen parantami-seksi pitäisi tehdä.

Ssuunan viikko-ohjelma on seuraava:

Joka päivä yh-deksän minuutin ajan hän lu-kee väkivaltaa käsitteleviä ajankohtaisia uutisia. Maanantaista torstaihin kello 21–24 hän lukee radiossa romaane-ja, joita opettajat ja oppilaat ovat pyy-täneet saada kuulla. Joka maanantai hän ja Annet valitsevat yhden teeman ja käyvät vuoropuhelua kuuntelijoiden kanssa, jotka soittavat radioon. Kolme kertaa kuukaudessa Ssuuna kokoaa kylistä materiaalia radion muita perhe-väkivaltaa käsitteleviä ohjelmia varten. Ssuuna on myös vastuussa UMWAn ohjelma-ajan markkinoinnista, muiden ohjelmien seurannasta ja tarpeen mu-

Ssuuna Charles Lwangalla on prinssin arvonimi. Paljon tärkeämpää hänelle on perheväkivallan vastaisen radio-ohjelman kuulijakunta, joka valitsi hänet Kampalan suosituimmaksi radioääneksi.

ttuvienei saanut mui- Joka päivä yh-

kaan ohjauksesta.Ssuuna toimii myös UMWAn ja Soli-

daarisuuden toteuttamassa perheväki-vallan ehkäisyhankkeessa fasilitoijana. Hän osallistuu kentän yhteisöaktivis-tien koulutusseminaareihin, ja vastaa niissä muun muassa ryhmähengen luomista, kommunikaatiotaitoja, ihmis-oikeuksia ja tasa-arvoa, perheväkival-taa sekä hiviä koskevista koulutuksista.

Mukavaa kanssakäymistäPerheväkivallan ehkäisyohjelmat otet-tiin aluksi vastaan sekä ilolla että torju-en. Naiset kokivat ne erittäin tarpeelli-siksi, kun taas miehet pitivät Ssuunaa melkeinpä vastustajanaan. Kesti aikan-sa ennen kuin asennemuutoksia alkoi näkyä. Nykyään miehetkin ovat alka-neet enemmän ja enemmän kommen-toida, ettei vaimoa pidä lyödä.

Ssuuna itsekin elää rauhallista per-he-elämää. Hän avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1998 ja sai kolme lasta. Liitto kariutui kuitenkin vuonna 2001, koska Ssuunalla ei ollut varallisuutta maksaa vaimon vanhemmille perintei-siä myötäjäisiä – lehmiä, vuohia ja ra-haa. Lapset jäivät tavan mukaan isälle. Uuden vaimon Cissyn hän löysi seitse-män vuotta sitten, ja heilläkin on kolme yhteistä lasta.

42-vuotiaan Ssuuna Charles Lwan-

gan mielestä hänen työssään on mukavinta kanssakäyminen ihmisten kanssa. ”Heiltä saan palautetta siitä, kuka todella olen. Se muovaa ihmistä.” Vuonna 2007 Ssuuna sai terveisiä Bugandan kuninkaalta, joka oli pi-tänyt hänen ohjelmistaan. ”Silloin tunsin itseni suureksi.”

Ikäviäkin kokemuksia löytyy. Vuonna 2008 Ssuuna sai määräyksen saapua Ki-bulin poliisin kuultavaksi. Virkavalta epäili häntä valtionvastaisuudesta erään ohjel-man takia. Asia selvitettiin, ja Ssuuna oli tyytyväinen: sehän merkitsi, että jopa polii-si kuunteli hänen ohjelmiaan!

Ssuuna uskoo, että hänellä on paljon an-nettavaa ihmisille ohjelmiensa kautta. Mo-net perheväkivallan uhrit soittavat ja kysy-vät neuvoa, mistä hakea apua väkivaltaisen kotitilanteen takia. Hiljattain Ssuuna kehotti kolmea naista kääntymään perheväkivallan ehkäisyjärjestöjen kattojärjestö CEDOVIPin puoleen. Hänellä on vakaa usko, että asen-teet perheväkivallan suhteen muuttuvat ajan kanssa nykyisestä hyväksymisestä sen tuomitsemiseen. Ihmiset sisäistävät, että perheväkivalta on rikos. Merkkejä tästä on jo ilmassa.

Opettavaista ohjelmantekoa”Olen oppinut todella paljon näinä vuosi-nani UMWAssa – ensin radiotyöläisenä ja sitten myös fasilitoijana perheväkivallan ehkäisyhankkeessa. Olen oppinut olemaan

kärsivällinen ja valmis oppimaan uut-ta. Olen saanut osallistua moniin se-minaareihin, joista olen saanut lisää tietoa, jota voin käyttää ohjelmissani. Olen oppinut paljon ihmisten asen-teista ja käyttäytymisestä. Perhevä-kivalta on minulle aivan uusi aihe ja olen nyt itsekin yhteisöaktivisti, joka ottaa sen todella vakavasti – aikai-semmin olin varsin neutraali väkival-lan suhteen.”

Ssuuna on kuitenkin innokas oppimaan lisää. Hän säästää rahaa voidakseen mennä kaksi vuotta kes-tävään toimittajakoulutukseen. Se on tarpeen, että hän saisi pysyvän pal-kallisen työn.

Suurimpina saavutuksinaan Ssuu-na pitää Bugandan kuninkaan tunnus-tusta. Samana vuonna tehtiin myös tutkimus Kampalan eri radioasemilla. Tuloksena oli, että Ssuuna ohjelmi-neen oli Ugandan pääkaupungin suo-situin radioesiintyjä. Viime vuonna hänet todettiin UMWAn parhaaksi. Joulukuussa 2009 myös CEDOVIP antoi hänelle tunnustuksen taistelus-ta perheväkivaltaa vastaan.

RIITTA KUJALA

Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden

maakoordinaattorina Ugandassa.

PRINSSI perherauhan puolesta

RIIT

TA K

UJA

LA

10 Solidaarisuus 2/2010 Solidaarisuus 2/2010 11

1984 Solidaarisuuden pitkäaikai-set hankkeet pakolaisleireil-

lä Angolassa ja Tansaniassa alkavat. 1987 Solidaarisuuden lahjoitta-

jarekisteri on ensi kertaa käytössä. Kummitoiminta alkaa.

1983 Kehitysyhteistyö Nicaragu-assa alkaa. La Dalian kylään

rakennetaan päiväkoti ja lastenruokala.1985 Prosenttiliikkeen seurauk-

sena Solidaarisuus on yhdessä 55 muun järjestön kanssa perustamassa Kehitysyhteistyön palvelu-keskusta, KEPAa.

1985 Solidaarisuuden lastenhuol-toa tukeva hanke on laajin

suomalaisten kansalaisjärjestöjen hanke Nicaraguassa.

1985 Solidaarisuuden jakamat avustukset ylittävät miljoona

markkaa. Vuonna 2010 hanketoiminnan kokonaisrahoitus on yli 2 000 000 euroa.

SOLIDAARISUUS UGANDASSA

Ennen kuin eurooppalaiset ryhtyivät valtaamaan Afrikkaa, Uganda koostui useista kuningaskunnista. Niistä suurin oli Buganda. Maan 22. kuningas Ki-kulwe hallitsi sitä vuosina 1802–1805. Kaksi vuosisataa myöhemmin hänen jälkeläisensä Ssuuna Charles Lwanga työskentelee vapaaehtoisena radioää-nenä.

Ssuuna Charles Lwanga kuuluu kuninkaallisten klaaniin, ja se tekee hänestä prinssin. Se on kuitenkin vain arvonimi, eli Ssuunalla ei ole mitään etuoikeuksia. Nykyinen kuningas Ro-nald Mutebi on 35. kuningas eli kaba-ka, jolla on kulttuurinen johtajuus mutta ei poliittista valtaa.

Ssuunan ensimmäinen ammatti oli puuseppä. Vuonna 1997 hän liittyi va-paaehtoistyöntekijänä Radio Ugandaan ja toimitti viikoittain keskustelu- ja mu-siikkiohjelmia seuraavat kaksi vuotta.

Radiotyö vei miehen mennessään. Ssuuna vastasi Solidaarisuuden kump-panijärjestön UMWAn (Uganda Media Women’s Association) lehti-ilmoituk-seen, jossa haettiin tuottajia ja esiinty-

jiä radioon. Hänet kutsuttiin haastatteluun vuonna 2001, ja pian hän huomasikin ole-vansa vapaaehtoistyönte-kijä. Toisin kuin useimmat prinssit, Ssuuna ei ollut pystynyt käymään koulu-aan loppuun koulumak-sujen puuttumisen ta-kia. Ugandassa vallitsee korkea työttömyys, joten puuttuvien opinnäytteiden takia Ssuuna ei saanut mui-ta työpaikkatarjouksia. Niinpä hän jäi UM-WAan.

Tiivis viikko-ohjelmaAluksi Ssuuna Charles Lwanga toimitti po-liittisia, sosiaalisia sekä valistus- ja talous-ohjelmia. Loppuvuodesta 2009 hänet ylen-nettiin ohjelmajohtajaksi, jonka vastuulla on joka maanantai lähetettävä perheväkivallan vastainen ohjelma Domestic Violence Spe-cial. Yhdessä työtoverinsa Annetin kanssa hän keskustelee väkivallan syistä ja seura-uksista ja siitä, mitä tilanteen parantami-seksi pitäisi tehdä.

Ssuunan viikko-ohjelma on seuraava:

Joka päivä yh-deksän minuutin ajan hän lu-kee väkivaltaa käsitteleviä ajankohtaisia uutisia. Maanantaista torstaihin kello 21–24 hän lukee radiossa romaane-ja, joita opettajat ja oppilaat ovat pyy-täneet saada kuulla. Joka maanantai hän ja Annet valitsevat yhden teeman ja käyvät vuoropuhelua kuuntelijoiden kanssa, jotka soittavat radioon. Kolme kertaa kuukaudessa Ssuuna kokoaa kylistä materiaalia radion muita perhe-väkivaltaa käsitteleviä ohjelmia varten. Ssuuna on myös vastuussa UMWAn ohjelma-ajan markkinoinnista, muiden ohjelmien seurannasta ja tarpeen mu-

Ssuuna Charles Lwangalla on prinssin arvonimi. Paljon tärkeämpää hänelle on perheväkivallan vastaisen radio-ohjelman kuulijakunta, joka valitsi hänet Kampalan suosituimmaksi radioääneksi.

ttuvienei saanut mui- Joka päivä yh-

kaan ohjauksesta.Ssuuna toimii myös UMWAn ja Soli-

daarisuuden toteuttamassa perheväki-vallan ehkäisyhankkeessa fasilitoijana. Hän osallistuu kentän yhteisöaktivis-tien koulutusseminaareihin, ja vastaa niissä muun muassa ryhmähengen luomista, kommunikaatiotaitoja, ihmis-oikeuksia ja tasa-arvoa, perheväkival-taa sekä hiviä koskevista koulutuksista.

Mukavaa kanssakäymistäPerheväkivallan ehkäisyohjelmat otet-tiin aluksi vastaan sekä ilolla että torju-en. Naiset kokivat ne erittäin tarpeelli-siksi, kun taas miehet pitivät Ssuunaa melkeinpä vastustajanaan. Kesti aikan-sa ennen kuin asennemuutoksia alkoi näkyä. Nykyään miehetkin ovat alka-neet enemmän ja enemmän kommen-toida, ettei vaimoa pidä lyödä.

Ssuuna itsekin elää rauhallista per-he-elämää. Hän avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1998 ja sai kolme lasta. Liitto kariutui kuitenkin vuonna 2001, koska Ssuunalla ei ollut varallisuutta maksaa vaimon vanhemmille perintei-siä myötäjäisiä – lehmiä, vuohia ja ra-haa. Lapset jäivät tavan mukaan isälle. Uuden vaimon Cissyn hän löysi seitse-män vuotta sitten, ja heilläkin on kolme yhteistä lasta.

42-vuotiaan Ssuuna Charles Lwan-

gan mielestä hänen työssään on mukavinta kanssakäyminen ihmisten kanssa. ”Heiltä saan palautetta siitä, kuka todella olen. Se muovaa ihmistä.” Vuonna 2007 Ssuuna sai terveisiä Bugandan kuninkaalta, joka oli pi-tänyt hänen ohjelmistaan. ”Silloin tunsin itseni suureksi.”

Ikäviäkin kokemuksia löytyy. Vuonna 2008 Ssuuna sai määräyksen saapua Ki-bulin poliisin kuultavaksi. Virkavalta epäili häntä valtionvastaisuudesta erään ohjel-man takia. Asia selvitettiin, ja Ssuuna oli tyytyväinen: sehän merkitsi, että jopa polii-si kuunteli hänen ohjelmiaan!

Ssuuna uskoo, että hänellä on paljon an-nettavaa ihmisille ohjelmiensa kautta. Mo-net perheväkivallan uhrit soittavat ja kysy-vät neuvoa, mistä hakea apua väkivaltaisen kotitilanteen takia. Hiljattain Ssuuna kehotti kolmea naista kääntymään perheväkivallan ehkäisyjärjestöjen kattojärjestö CEDOVIPin puoleen. Hänellä on vakaa usko, että asen-teet perheväkivallan suhteen muuttuvat ajan kanssa nykyisestä hyväksymisestä sen tuomitsemiseen. Ihmiset sisäistävät, että perheväkivalta on rikos. Merkkejä tästä on jo ilmassa.

Opettavaista ohjelmantekoa”Olen oppinut todella paljon näinä vuosi-nani UMWAssa – ensin radiotyöläisenä ja sitten myös fasilitoijana perheväkivallan ehkäisyhankkeessa. Olen oppinut olemaan

kärsivällinen ja valmis oppimaan uut-ta. Olen saanut osallistua moniin se-minaareihin, joista olen saanut lisää tietoa, jota voin käyttää ohjelmissani. Olen oppinut paljon ihmisten asen-teista ja käyttäytymisestä. Perhevä-kivalta on minulle aivan uusi aihe ja olen nyt itsekin yhteisöaktivisti, joka ottaa sen todella vakavasti – aikai-semmin olin varsin neutraali väkival-lan suhteen.”

Ssuuna on kuitenkin innokas oppimaan lisää. Hän säästää rahaa voidakseen mennä kaksi vuotta kes-tävään toimittajakoulutukseen. Se on tarpeen, että hän saisi pysyvän pal-kallisen työn.

Suurimpina saavutuksinaan Ssuu-na pitää Bugandan kuninkaan tunnus-tusta. Samana vuonna tehtiin myös tutkimus Kampalan eri radioasemilla. Tuloksena oli, että Ssuuna ohjelmi-neen oli Ugandan pääkaupungin suo-situin radioesiintyjä. Viime vuonna hänet todettiin UMWAn parhaaksi. Joulukuussa 2009 myös CEDOVIP antoi hänelle tunnustuksen taistelus-ta perheväkivaltaa vastaan.

RIITTA KUJALA

Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden

maakoordinaattorina Ugandassa.

PRINSSI perherauhan puolesta

RIIT

TA K

UJA

LA

12 Solidaarisuus 2/2010 Solidaarisuus 2/2010 13

1991 Suomi saavuttaa YK:n ta-voitetason kehitysyhteistyön

määrärahoissa, 0,7 prosenttia brutto-kansantuotteesta.

1988 Solidaarisuus muuttaa uusiin toimitiloihin Agrico-

lankadulle Helsingin Kallioon ja viihtyy siellä edelleen.

1989 Tarja Halosesta tulee Soli-daarisuuden hallituksen pu-

heenjohtaja vuoteen 1999 asti. Hän on edelleen säätiön kunniapuheenjohtaja.

1989 Ugandassa alkavat kirjapai-no- ja maitokarjantuotan-

tohankkeet. Molempien osalta toiminta jatkuu edelleen.

1994 Solidaarisuuden 12 vuotta kestänyt lastenhuoltohanke

Nicaraguassa päättyy. Hankkeen aika-na on luotu leipomoita, puutyöverstaita ja maatiloja, joilla on kestävä pohja.

1992 Solidaarisuudella on käyn-nissä seitsemän kehitys-

yhteistyöhanketta, joista jokainen eri maassa. Nykyään hanketyö on keskitet-ty neljään maahan.

Naisten yrittäjyys vaatii

ITSETUNTOABoacon pikkukaupungissa Tierra Nueva -osuuskunnan toimiston edus-tan kuhmurainen katu on eräänä perjantaina täynnä todistuksia heilut-televia naisia. Naisten yrittäjäkurssi on juuri päättynyt ja kurssilaiset ovat

lähteneet juhlimaan saavutuksiaan. Joukko näyttää voimakkaalta.

SOLIDAARISUUS NICARAGUASSA

toimitaan Somoton alueella, missä osuus-kuntien yhteisjärjestö UCANS tukee maa-talouden monipuolistamiseen tähtääviä tuotantohankkeita.

Onnekas tomaattisatoSan Antonion osuuskuntaan perustettu tuo-tantoryhmä korjasi kesällä runsaan tomaat-tisadon. ”Saimme UCANSilta tuotantotar-vikkeita sekä jatkuvaa neuvontaa”, kertoo ryhmään osallistunut Josefa Casco.

Solidaarisuuden selvitysten mukaan vi-hannesten tuotanto voisi antaa monille Ni-caraguan pientilallisille vähintään viisin- tai kuusinkertaiset tulot perinteiseen maissin-viljelyyn verrattuna. ”Monet meistä eivät uskalla kokeilla mitään uutta kun pelätään, että se menee kumminkin pieleen”, Jo-sefa Casco pohtii raahatessaan kukkurais-ta tomaattisankoa. Hänelle ensimmäinen kokemus tomaattien kasvattamisesta on osoittautunut menestykseksi. San Anto-nion ryhmä sai ensimmäiset satonsa kor-juuvaiheeseen juuri, kun maassa alkoi olla puutetta vihanneksista ja hinnat kohosivat.

San Antonion ryhmä opettelee parhail-laan markkinoimaan tuotteitaan. Tomaatit myytiin hyvällä hinnalla Somotosta saa-puneelle tukkukauppiaalle, mutta viljelijät voisivat vieläkin parantaa tulojaan viemällä tuotteensa ilman välikäsiä kaupunkien ku-luttajien ulottuville.

JUKKA PAKKALA

Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden

maakoordinaattorina Nicaraguassa.

”Olemme oppineet, että tasa-arvoa ei saa pyydellä, vaan sitä pitää vaatia”, sanoo kurs-sin päätöspuhujaksi valittu pientilan emäntä Esmeralda Martinez. Hänen mielestään tasa-arvo tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että naisilla on omaa rahaa, jonka käytöstä he päättävät itse. ”Maaseudulla on totuttu siihen, että mies on perheen pää eikä nai-sen työlle anneta arvoa”, Martinez valittaa. ”Siksi miehet ajattelevat, että vain heillä on oikeus käyttää rahaa.”

”Tierra Nuevan johtajien ajattelutapa on alkanut muuttua hyvään suuntaan”, iloitsee naisten yrittäjäkurssin kouluttaja Rosa Ba-

rahona. Hän muistutti kurssin päättäjäisis-sä, että aluksi monilla naisilla oli vaikeuksia päästä mukaan koulutukseen, koska mie-het eivät halunneet naisten lähtevän päi-väksi pois kotitilalta.

”Keskustelimme asiasta monta kertaa Tierra Nuevan hallintoneuvoston jäsenten kanssa”, Rosa Barahona kertoo. Vähitellen osuuskuntajärjestön vetäjät tajusivat, että heidän on puolustettava tiukemmin nais-ten oikeutta kehittää itseään. ”Naiset eivät ole miesten omaisuutta niin että mies voi kieltää heitä tekemästä, mitä he haluavat”, Esmeralda Martinez muistuttaa. Hänkin joutui kamppailemaan oikeudestaan osal-listua kurssille. Naisten osallistuminen pa-rantaa tuntuvasti pientilojen tuottavuutta ja kannattavuutta. Mikään maatila ei tuota pelkästään miesten voimin, vaan miesten ja naisten ponnistelut täydentävät toisiaan.

Nicaraguan maatalouden tuottavuus on edelleen surkea. Epäedulliset luonnonolot riepottelevat pientilallisia melkein joka vuo-si. Viime vuonna viljelyksiä vaivasi ennätys-mäisen ankara kuivuus. Tänä kesänä sateet ovat tuhonneet jo puolet pientilojen papu-sadoista. Koskaan säät eivät tunnu asettu-van kohdalleen.

Yrittäjäkurssilaiset koettavat parantaa tu-lojaan kehittämällä maataloutta täydentäviä elinkeinoja. Kurssilla on syntynyt suunnitel-mia esimerkiksi pienen leipomon ja juus-tolan perustamisesta. San Buenaventuran osuuskunnassa on perustettu metallitöitä valmistava ryhmä, kun taas Lomas de Ca-fenin naiset ovat alkaneet valmistaa lasten syntymäpäiväjuhlissa käytettäviä pinjata-nukkeja.

Rohkeutta alkumetreille”Alkuvaiheessa tarvitaan paljon itseluotta-musta”, painottaa nukkeryhmään kuuluva Maria Hernandez. ”Naapurit ryhtyvät heti huomauttelemaan, että ei tuosta puuhasta mitään tule.” Hernandezin mielestä on hy-vin tärkeää, että Tierra Nueva tukee naisten omia tuotantohankkeita siihen saakka, kun-nes yritys saadaan vauhtiin niin että se ky-kenee pärjäämään omillaan. Syksyn aikana Tierra Nueva alkaa myydä Cafenin naisten tekemiä nukkeja Boacon kaupungissa.

Tierra Nueva on perustanut pienen luot-torahaston, josta annetaan käynnistyslaino-ja naisten yrityksille. Samalla periaatteella

Nicaragualaisista 44% ajattelee, että miehen paikka on työelämässä ja naisen kotona. Sama osuus kansasta uskoo, että perheessä syntyy ongelmia, jos nainen ansaitsee enemmän rahaa kuin mies.

JUK

KA P

AK

KA

LA

Lomas de Cafenin naiset valmistavat pinjata-nukkeja saadakseen omia tuloja.

12 Solidaarisuus 2/2010 Solidaarisuus 2/2010 13

1991 Suomi saavuttaa YK:n ta-voitetason kehitysyhteistyön

määrärahoissa, 0,7 prosenttia brutto-kansantuotteesta.

1988 Solidaarisuus muuttaa uusiin toimitiloihin Agrico-

lankadulle Helsingin Kallioon ja viihtyy siellä edelleen.

1989 Tarja Halosesta tulee Soli-daarisuuden hallituksen pu-

heenjohtaja vuoteen 1999 asti. Hän on edelleen säätiön kunniapuheenjohtaja.

1989 Ugandassa alkavat kirjapai-no- ja maitokarjantuotan-

tohankkeet. Molempien osalta toiminta jatkuu edelleen.

1994 Solidaarisuuden 12 vuotta kestänyt lastenhuoltohanke

Nicaraguassa päättyy. Hankkeen aika-na on luotu leipomoita, puutyöverstaita ja maatiloja, joilla on kestävä pohja.

1992 Solidaarisuudella on käyn-nissä seitsemän kehitys-

yhteistyöhanketta, joista jokainen eri maassa. Nykyään hanketyö on keskitet-ty neljään maahan.

Naisten yrittäjyys vaatii

ITSETUNTOABoacon pikkukaupungissa Tierra Nueva -osuuskunnan toimiston edus-tan kuhmurainen katu on eräänä perjantaina täynnä todistuksia heilut-televia naisia. Naisten yrittäjäkurssi on juuri päättynyt ja kurssilaiset ovat

lähteneet juhlimaan saavutuksiaan. Joukko näyttää voimakkaalta.

SOLIDAARISUUS NICARAGUASSA

toimitaan Somoton alueella, missä osuus-kuntien yhteisjärjestö UCANS tukee maa-talouden monipuolistamiseen tähtääviä tuotantohankkeita.

Onnekas tomaattisatoSan Antonion osuuskuntaan perustettu tuo-tantoryhmä korjasi kesällä runsaan tomaat-tisadon. ”Saimme UCANSilta tuotantotar-vikkeita sekä jatkuvaa neuvontaa”, kertoo ryhmään osallistunut Josefa Casco.

Solidaarisuuden selvitysten mukaan vi-hannesten tuotanto voisi antaa monille Ni-caraguan pientilallisille vähintään viisin- tai kuusinkertaiset tulot perinteiseen maissin-viljelyyn verrattuna. ”Monet meistä eivät uskalla kokeilla mitään uutta kun pelätään, että se menee kumminkin pieleen”, Jo-sefa Casco pohtii raahatessaan kukkurais-ta tomaattisankoa. Hänelle ensimmäinen kokemus tomaattien kasvattamisesta on osoittautunut menestykseksi. San Anto-nion ryhmä sai ensimmäiset satonsa kor-juuvaiheeseen juuri, kun maassa alkoi olla puutetta vihanneksista ja hinnat kohosivat.

San Antonion ryhmä opettelee parhail-laan markkinoimaan tuotteitaan. Tomaatit myytiin hyvällä hinnalla Somotosta saa-puneelle tukkukauppiaalle, mutta viljelijät voisivat vieläkin parantaa tulojaan viemällä tuotteensa ilman välikäsiä kaupunkien ku-luttajien ulottuville.

JUKKA PAKKALA

Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden

maakoordinaattorina Nicaraguassa.

”Olemme oppineet, että tasa-arvoa ei saa pyydellä, vaan sitä pitää vaatia”, sanoo kurs-sin päätöspuhujaksi valittu pientilan emäntä Esmeralda Martinez. Hänen mielestään tasa-arvo tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että naisilla on omaa rahaa, jonka käytöstä he päättävät itse. ”Maaseudulla on totuttu siihen, että mies on perheen pää eikä nai-sen työlle anneta arvoa”, Martinez valittaa. ”Siksi miehet ajattelevat, että vain heillä on oikeus käyttää rahaa.”

”Tierra Nuevan johtajien ajattelutapa on alkanut muuttua hyvään suuntaan”, iloitsee naisten yrittäjäkurssin kouluttaja Rosa Ba-

rahona. Hän muistutti kurssin päättäjäisis-sä, että aluksi monilla naisilla oli vaikeuksia päästä mukaan koulutukseen, koska mie-het eivät halunneet naisten lähtevän päi-väksi pois kotitilalta.

”Keskustelimme asiasta monta kertaa Tierra Nuevan hallintoneuvoston jäsenten kanssa”, Rosa Barahona kertoo. Vähitellen osuuskuntajärjestön vetäjät tajusivat, että heidän on puolustettava tiukemmin nais-ten oikeutta kehittää itseään. ”Naiset eivät ole miesten omaisuutta niin että mies voi kieltää heitä tekemästä, mitä he haluavat”, Esmeralda Martinez muistuttaa. Hänkin joutui kamppailemaan oikeudestaan osal-listua kurssille. Naisten osallistuminen pa-rantaa tuntuvasti pientilojen tuottavuutta ja kannattavuutta. Mikään maatila ei tuota pelkästään miesten voimin, vaan miesten ja naisten ponnistelut täydentävät toisiaan.

Nicaraguan maatalouden tuottavuus on edelleen surkea. Epäedulliset luonnonolot riepottelevat pientilallisia melkein joka vuo-si. Viime vuonna viljelyksiä vaivasi ennätys-mäisen ankara kuivuus. Tänä kesänä sateet ovat tuhonneet jo puolet pientilojen papu-sadoista. Koskaan säät eivät tunnu asettu-van kohdalleen.

Yrittäjäkurssilaiset koettavat parantaa tu-lojaan kehittämällä maataloutta täydentäviä elinkeinoja. Kurssilla on syntynyt suunnitel-mia esimerkiksi pienen leipomon ja juus-tolan perustamisesta. San Buenaventuran osuuskunnassa on perustettu metallitöitä valmistava ryhmä, kun taas Lomas de Ca-fenin naiset ovat alkaneet valmistaa lasten syntymäpäiväjuhlissa käytettäviä pinjata-nukkeja.

Rohkeutta alkumetreille”Alkuvaiheessa tarvitaan paljon itseluotta-musta”, painottaa nukkeryhmään kuuluva Maria Hernandez. ”Naapurit ryhtyvät heti huomauttelemaan, että ei tuosta puuhasta mitään tule.” Hernandezin mielestä on hy-vin tärkeää, että Tierra Nueva tukee naisten omia tuotantohankkeita siihen saakka, kun-nes yritys saadaan vauhtiin niin että se ky-kenee pärjäämään omillaan. Syksyn aikana Tierra Nueva alkaa myydä Cafenin naisten tekemiä nukkeja Boacon kaupungissa.

Tierra Nueva on perustanut pienen luot-torahaston, josta annetaan käynnistyslaino-ja naisten yrityksille. Samalla periaatteella

Nicaragualaisista 44% ajattelee, että miehen paikka on työelämässä ja naisen kotona. Sama osuus kansasta uskoo, että perheessä syntyy ongelmia, jos nainen ansaitsee enemmän rahaa kuin mies.

JUK

KA P

AK

KA

LA

Lomas de Cafenin naiset valmistavat pinjata-nukkeja saadakseen omia tuloja.

Solidaarisuus 2/2010 15

SOLIDAARISUUS NICARAGUASSA

Arvoketjut auttavat

YRITTÄJIÄSolidaarisuuden uusi tasa-ar-vohanke on rakennettu kolmen arvoketjun ympärille. Pieniä ruokaloita ja ravintoloita pitä-vät naisyrittäjät kaupungeissa tarvitsevat päivittäin tuoreita vihanneksia, maitotuotteita ja hedelmiä. Toiseksi, hunajasta on tulossa Nicaraguan pientilal-lisille tärkeä tulonlähde, ja maan suurin hunajanviejä, Solidaari-suuden pitkäaikainen kumppani Tierra Nueva voi auttaa mehi-läishoitajia saamaan hunajan kaupaksi hyvään hintaan. Kol-mantena ketjuna on käsityö-tuotanto, joka antaa ihmisille rahatuloja ympäri vuoden. Soli-daarisuuden tavoitteena on aut-taa näitä osapuolia löytämään toisensa ja hyötymään toinen toisistaan.

”Arvoketjujen kehittäminen on Nicaraguassa vielä uusi asia”, kertoo projektin toteutta-misesta vastaavan Las Abejas -järjestön toiminnanjohtaja Luz Veronica Flores.

”Peruslähtökohtana on se, että pienet yrittäjät voisivat pärjätä paremmin, jos he hank-kisivat liittolaisia, joiden avulla he voivat vahvistaa asemaansa markkinoilla.” Liittolaisia voivat olla tuotteiden jalostajat, kuljet-tajat, kauppiaat sekä muut ket-jun kannalta tärkeiden tarvikkei-den ja palveluiden tarjoajat.

Arvoketjuja vahvistettaessa selvitetään, ketkä kaikki osal-

Kesäkuun 26. päivänä pidettiin Somalimaassa presidentinvaalit, vih-doinkin! Vaaleja oli siirretty kolmeen kertaan, ja pessimistit uskoivat jo, ettei niitä koskaan tule. Toisin kävi: Somalimaa sai uuden presi-dentin, Ahmed Mohamed Silanyon. Vaalit olivat rauhalliset ja loi-vat uskoa demokratian mahdollisuudelle koko itäisessä Afrikassa.

Onnistuneiden vaalien takana olivat monet tahot. Somalimaan vaalikomissio ei hyväksynyt ensimmäistä äänestäjärekisteriä puut-teellisten tietojen ja tuplarekisteröityjen äänestäjien vuoksi. Vaalien rahoittajat eivät suostuneet jatkamaan rahoitusta ennen kuin epä-pätevät vaalikomission jäsenet vaihdettiin ja henkilökortit uudistet-tiin. Etiopian ja Iso-Britannian delegaatiot kävivät pitkäjänteisesti jatkamassa karille karahtaneita sopimusneuvotteluja.

Somalimaan kolme puoluetta ja media olivat avainasemassa hy-vän ilmapiirin luomisessa. Osapuolet noudattivat sopimusta, jonka mukaan kukin puolue kampanjoi tiettynä päivänä, ja toiset pysyvät silloin poissa tieltä. Väistyvä presidentti Dahir Riaale Kahin teki val-tiomiesmäisen teon luopuessaan vallasta rauhallisesti. Myös kan-salaisyhteiskunta voi olla ylpeä roolistaan onnistuneissa vaaleissa.

Somalimaalaisten viesti uudelle presidentille on selvääkin sel-vempi: on paremman hallinnon ja demokratian aika. Somalimaassa presidentti valitsee myös ministerit, joten vaalit tiesivät myös hal-lituksen vaihtumista. Samalla vaihtuu ministeriöiden henkilökunta.

Verotusjärjestelmät kuntoonSomalimaan hallinnolla on käytössään vuosittain noin 40 miljoonaa dollaria. Se on suuri summa, varsinkin jos sen käyttää hyvin. Soma-limaan ”viisasten kerho” eli akateemikoista ja muusta älymystöstä koottu ajatushautomo on ehdottanut kolmea keskeistä muutosta uudelle presidentille Somalimaan menestyksen jatkamiseksi.

Ensimmäinen askel on verokavalluskulttuurin poisto. Toiseksi viennin ja tuonnin verotusta on tiukennettava. Karjatalous on Soma-limaan talouden selkäranka, mutta karjatalouden verotuksen sään-nöt ovat monivivahteiset ja epäselvät. Khat-huumeen ja tupakan tuontiveroja tulisi nostaa jo niiden aiheuttamien terveyshaittojen takia. Kolmantena ehdotuksena on yksityisten ja yritysten verotus-järjestelmän luominen. Nyt verotus koskee vain kauppaa, ja tulo- ja yritysverot puuttuvat kokonaan. Yksityinen kansalainen törmää ve-

roihin lähinnä Berberan satamassa ja lentokentillä. Oma kysymyksensä on turvallisuus. Itäisten läänien, Soolin ja

Sanaagin alueiden asukkaat eivät itsekään tiedä, kuuluvatko he Somalimaahan vai Puntlandiin. Etelä-Somaliassa islamistinen liike Al-Shabaab voimistuu entisestään ja uutuutena etelän vallasta kil-pailevat aseistetut merirosvot. Somalimaalaisilla on taiteileminen näiden voimasuhteiden välissä.

Kohti uusia vaalejaSomalimaassa on käytössä rajoitettu monipuoluejärjestelmä, eikä uusia puolueita ole syntynyt ensimmäisten kuntavaalien jälkeen. Seuraavat kuntavaalit ovat todennäköisesti ensi vuonna, ja niihin odotetaan ehdokkaita uusista puolueista. Uudistuspaineita on muillakin politiikan tasoilla. Presidentin toivotaan hyväksyvän lain, jolla guurtin eli ylähuoneen jäsenet äänestetään, valitaan ja nimite-tään. Nyt valinta perustuu klaanien välisiin suhteisiin. Presidentin tehtävänä on hyväksyä klaanien hänelle antama ehdotus.

Paljon on työtä edessä, mutta Somalimaan tulevaisuus näyttää jo paremmalta. Yhteiskunta on hyvällä tiellä, ja Siliyaanolla on aikaa viisi vuotta toteuttaa vaalilupauksiaan.

AIRI KÄHÄRÄ

Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden

maakoordinaattorina Somalimaassa.

Juttu perustuu Shukri Ismailin haastatteluun. Ismail on

Somalimaan ensimmäisen vaalikomission ja ”viisasten kerhon”

jäsen sekä Solidaarisuuden kumppanijärjestön

Candlelight for Health and Educationin (CLHE) perustaja.

SOLIDAARISUUS SOMALIMAASSA

Somalimaa sai uuden hallinnon onnistuneissa vaaleissa.

ONNEA somalimaalaisille!

2001 Solidaarisuudes-ta tulee ulkomi-

nisteriön kehysjärjestö.1996 Ensimmäisessä

EU-hankkeessa koulutetaan ugandalaisia aids-orvoista huolehtivia naisryhmiä. EU:lta saadaan seuraavina vuosina tukea 22 hankkeeseen.

1998 Solidaarisuus työskentelee

katulasten olojen parantami-seksi Kampalassa, Managu-assa ja Pietarissa.

1998 Solidaarisuus perutaa Reilun

kaupan edistämisyhdistyk-sen yhdessä viiden muun järjestön kanssa. Nykyään jäsenjärjestöjä on 30.

2000 Solidaarisuus aloittaa kehitys-

yhteistyön Somalimaassa. 2000 189 maata al-

lekirjoittaa YK:n vuosituhattavoitteet. Solidaa-risuus painottaa työssään tavoitteita 1, 3, 7 ja 8.

2001 Tierra Nueva -luo-mukahvihanke

alkaa Nicaraguassa. Nyky-ään hankkeen 300 pienvilje-lijäperhettä vie kahvia lähes miljoonan euron arvosta.

2002 Solidaarisuus ja CLHE perustavat

Somalimaan ensimmäisen ammattikoulun.

listuvat jonkin lupaavalta näyttä-vän tuotteen tuotanto-, jalostus- ja myyntiketjun toimintaan. Sen jälkeen pyritään asettamaan yhteisiä tavoitteita, jotta kaikki toimijat voisivat yhteistyössä parantaa kilpailukykyään.

Markkinat tutuiksiEnsiksi täytyy tutkia tuottei-den markkinat. ”Nicaraguassa vain harvat tuottajat tietävät, kuka heidän tuotteitaan kulut-taa ja mitä asiakkaat oikeas-taan odottavat tavaralta”, sanoo asiantuntija Patricia Lindo, joka on kouluttanut Solidaarisuu-den hankkeeseen osallistuvia yrittäjiä. Jos yrittäjä ei tunne tuotteensa ostajia, hän hosuu sokkona ympärilleen eikä voi kehittää yritystään.

Lindon mukaan ketjujen ke-hittämistä haittaa myös luotta-muspula. Nicaragualaiset pien-viljelijät ja käsityöläiset pitävät helposti kaikkia muita yrittäjiä vain kilpailijoina, ei mahdollisina liittolaisina. Näin toimiessaan pienyrittäjät eristävät itsensä omaan lokeroonsa, joka ei anna heille mahdollisuutta kohentaa asemaansa markkinoilla.

”Monissa jalostusketjuis-sa naiset tekevät suurimman työn, mutta päätöksenteossa heitä syrjitään ja heidän työnsä vähätellään näkymättömäksi”, huomauttaa tutkija Mieke Van-derschaeghe. Kun kehityshan-ke edistää arvoketjujen kehittä-mistä, on syytä tietää tarkasti, mitä tehtäviä kussakin ketjussa on osoitettu miehille ja naisille. On aina valittava, kenen voimis-tumista ja vaurastumista halu-taan edistää.

JUKKA PAKKALA

JUK

KA P

AK

KA

LA

JEN

NI G

ÄS

TG

IVA

R

Josefa Casco sai menestyssadon.

Solidaarisuus 2/2010 15

SOLIDAARISUUS NICARAGUASSA

Arvoketjut auttavat

YRITTÄJIÄSolidaarisuuden uusi tasa-ar-vohanke on rakennettu kolmen arvoketjun ympärille. Pieniä ruokaloita ja ravintoloita pitä-vät naisyrittäjät kaupungeissa tarvitsevat päivittäin tuoreita vihanneksia, maitotuotteita ja hedelmiä. Toiseksi, hunajasta on tulossa Nicaraguan pientilal-lisille tärkeä tulonlähde, ja maan suurin hunajanviejä, Solidaari-suuden pitkäaikainen kumppani Tierra Nueva voi auttaa mehi-läishoitajia saamaan hunajan kaupaksi hyvään hintaan. Kol-mantena ketjuna on käsityö-tuotanto, joka antaa ihmisille rahatuloja ympäri vuoden. Soli-daarisuuden tavoitteena on aut-taa näitä osapuolia löytämään toisensa ja hyötymään toinen toisistaan.

”Arvoketjujen kehittäminen on Nicaraguassa vielä uusi asia”, kertoo projektin toteutta-misesta vastaavan Las Abejas -järjestön toiminnanjohtaja Luz Veronica Flores.

”Peruslähtökohtana on se, että pienet yrittäjät voisivat pärjätä paremmin, jos he hank-kisivat liittolaisia, joiden avulla he voivat vahvistaa asemaansa markkinoilla.” Liittolaisia voivat olla tuotteiden jalostajat, kuljet-tajat, kauppiaat sekä muut ket-jun kannalta tärkeiden tarvikkei-den ja palveluiden tarjoajat.

Arvoketjuja vahvistettaessa selvitetään, ketkä kaikki osal-

Kesäkuun 26. päivänä pidettiin Somalimaassa presidentinvaalit, vih-doinkin! Vaaleja oli siirretty kolmeen kertaan, ja pessimistit uskoivat jo, ettei niitä koskaan tule. Toisin kävi: Somalimaa sai uuden presi-dentin, Ahmed Mohamed Silanyon. Vaalit olivat rauhalliset ja loi-vat uskoa demokratian mahdollisuudelle koko itäisessä Afrikassa.

Onnistuneiden vaalien takana olivat monet tahot. Somalimaan vaalikomissio ei hyväksynyt ensimmäistä äänestäjärekisteriä puut-teellisten tietojen ja tuplarekisteröityjen äänestäjien vuoksi. Vaalien rahoittajat eivät suostuneet jatkamaan rahoitusta ennen kuin epä-pätevät vaalikomission jäsenet vaihdettiin ja henkilökortit uudistet-tiin. Etiopian ja Iso-Britannian delegaatiot kävivät pitkäjänteisesti jatkamassa karille karahtaneita sopimusneuvotteluja.

Somalimaan kolme puoluetta ja media olivat avainasemassa hy-vän ilmapiirin luomisessa. Osapuolet noudattivat sopimusta, jonka mukaan kukin puolue kampanjoi tiettynä päivänä, ja toiset pysyvät silloin poissa tieltä. Väistyvä presidentti Dahir Riaale Kahin teki val-tiomiesmäisen teon luopuessaan vallasta rauhallisesti. Myös kan-salaisyhteiskunta voi olla ylpeä roolistaan onnistuneissa vaaleissa.

Somalimaalaisten viesti uudelle presidentille on selvääkin sel-vempi: on paremman hallinnon ja demokratian aika. Somalimaassa presidentti valitsee myös ministerit, joten vaalit tiesivät myös hal-lituksen vaihtumista. Samalla vaihtuu ministeriöiden henkilökunta.

Verotusjärjestelmät kuntoonSomalimaan hallinnolla on käytössään vuosittain noin 40 miljoonaa dollaria. Se on suuri summa, varsinkin jos sen käyttää hyvin. Soma-limaan ”viisasten kerho” eli akateemikoista ja muusta älymystöstä koottu ajatushautomo on ehdottanut kolmea keskeistä muutosta uudelle presidentille Somalimaan menestyksen jatkamiseksi.

Ensimmäinen askel on verokavalluskulttuurin poisto. Toiseksi viennin ja tuonnin verotusta on tiukennettava. Karjatalous on Soma-limaan talouden selkäranka, mutta karjatalouden verotuksen sään-nöt ovat monivivahteiset ja epäselvät. Khat-huumeen ja tupakan tuontiveroja tulisi nostaa jo niiden aiheuttamien terveyshaittojen takia. Kolmantena ehdotuksena on yksityisten ja yritysten verotus-järjestelmän luominen. Nyt verotus koskee vain kauppaa, ja tulo- ja yritysverot puuttuvat kokonaan. Yksityinen kansalainen törmää ve-

roihin lähinnä Berberan satamassa ja lentokentillä. Oma kysymyksensä on turvallisuus. Itäisten läänien, Soolin ja

Sanaagin alueiden asukkaat eivät itsekään tiedä, kuuluvatko he Somalimaahan vai Puntlandiin. Etelä-Somaliassa islamistinen liike Al-Shabaab voimistuu entisestään ja uutuutena etelän vallasta kil-pailevat aseistetut merirosvot. Somalimaalaisilla on taiteileminen näiden voimasuhteiden välissä.

Kohti uusia vaalejaSomalimaassa on käytössä rajoitettu monipuoluejärjestelmä, eikä uusia puolueita ole syntynyt ensimmäisten kuntavaalien jälkeen. Seuraavat kuntavaalit ovat todennäköisesti ensi vuonna, ja niihin odotetaan ehdokkaita uusista puolueista. Uudistuspaineita on muillakin politiikan tasoilla. Presidentin toivotaan hyväksyvän lain, jolla guurtin eli ylähuoneen jäsenet äänestetään, valitaan ja nimite-tään. Nyt valinta perustuu klaanien välisiin suhteisiin. Presidentin tehtävänä on hyväksyä klaanien hänelle antama ehdotus.

Paljon on työtä edessä, mutta Somalimaan tulevaisuus näyttää jo paremmalta. Yhteiskunta on hyvällä tiellä, ja Siliyaanolla on aikaa viisi vuotta toteuttaa vaalilupauksiaan.

AIRI KÄHÄRÄ

Kirjoittaja työskentelee Solidaarisuuden

maakoordinaattorina Somalimaassa.

Juttu perustuu Shukri Ismailin haastatteluun. Ismail on

Somalimaan ensimmäisen vaalikomission ja ”viisasten kerhon”

jäsen sekä Solidaarisuuden kumppanijärjestön

Candlelight for Health and Educationin (CLHE) perustaja.

SOLIDAARISUUS SOMALIMAASSA

Somalimaa sai uuden hallinnon onnistuneissa vaaleissa.

ONNEA somalimaalaisille!

2001 Solidaarisuudes-ta tulee ulkomi-

nisteriön kehysjärjestö.1996 Ensimmäisessä

EU-hankkeessa koulutetaan ugandalaisia aids-orvoista huolehtivia naisryhmiä. EU:lta saadaan seuraavina vuosina tukea 22 hankkeeseen.

1998 Solidaarisuus työskentelee

katulasten olojen parantami-seksi Kampalassa, Managu-assa ja Pietarissa.

1998 Solidaarisuus perutaa Reilun

kaupan edistämisyhdistyk-sen yhdessä viiden muun järjestön kanssa. Nykyään jäsenjärjestöjä on 30.

2000 Solidaarisuus aloittaa kehitys-

yhteistyön Somalimaassa. 2000 189 maata al-

lekirjoittaa YK:n vuosituhattavoitteet. Solidaa-risuus painottaa työssään tavoitteita 1, 3, 7 ja 8.

2001 Tierra Nueva -luo-mukahvihanke

alkaa Nicaraguassa. Nyky-ään hankkeen 300 pienvilje-lijäperhettä vie kahvia lähes miljoonan euron arvosta.

2002 Solidaarisuus ja CLHE perustavat

Somalimaan ensimmäisen ammattikoulun.

listuvat jonkin lupaavalta näyttä-vän tuotteen tuotanto-, jalostus- ja myyntiketjun toimintaan. Sen jälkeen pyritään asettamaan yhteisiä tavoitteita, jotta kaikki toimijat voisivat yhteistyössä parantaa kilpailukykyään.

Markkinat tutuiksiEnsiksi täytyy tutkia tuottei-den markkinat. ”Nicaraguassa vain harvat tuottajat tietävät, kuka heidän tuotteitaan kulut-taa ja mitä asiakkaat oikeas-taan odottavat tavaralta”, sanoo asiantuntija Patricia Lindo, joka on kouluttanut Solidaarisuu-den hankkeeseen osallistuvia yrittäjiä. Jos yrittäjä ei tunne tuotteensa ostajia, hän hosuu sokkona ympärilleen eikä voi kehittää yritystään.

Lindon mukaan ketjujen ke-hittämistä haittaa myös luotta-muspula. Nicaragualaiset pien-viljelijät ja käsityöläiset pitävät helposti kaikkia muita yrittäjiä vain kilpailijoina, ei mahdollisina liittolaisina. Näin toimiessaan pienyrittäjät eristävät itsensä omaan lokeroonsa, joka ei anna heille mahdollisuutta kohentaa asemaansa markkinoilla.

”Monissa jalostusketjuis-sa naiset tekevät suurimman työn, mutta päätöksenteossa heitä syrjitään ja heidän työnsä vähätellään näkymättömäksi”, huomauttaa tutkija Mieke Van-derschaeghe. Kun kehityshan-ke edistää arvoketjujen kehittä-mistä, on syytä tietää tarkasti, mitä tehtäviä kussakin ketjussa on osoitettu miehille ja naisille. On aina valittava, kenen voimis-tumista ja vaurastumista halu-taan edistää.

JUKKA PAKKALA

JUK

KA P

AK

KA

LA

JEN

NI G

ÄS

TG

IVA

R

Josefa Casco sai menestyssadon.

16 Solidaarisuus 2/2010

Melkein puolet maailman runsaasta 6,8 miljardista ihmisestä on alle 25-vuotiaita, ja työikäisistä nuoria on jo lähes 40 prosenttia. Kaksi kolmesta maailman nuoresta elää ke-hitysmaissa, ja heistä suurin osa elää abso-luuttisessa köyhyydessä; köyhyys on abso-luuttista, kun tulot eivät riitä ruoan, asunnon ja perusterveydenhuollon hankkimiseen. Samaan aikaan kun Euroopassa tuskaillaan tikittävän eläkepommin kanssa, kohoaa vä-estöpyramidi Afrikassa toisin päin.

Afrikka on nuorten maanosa, mutta nuo-rilla ei ole helppoa sielläkään. Aikaisempien sukupolvien tiivis ja yhdenmukainen yh-teisö on hajonnut. Monin paikoin sodat ja muut selkkaukset ovat muokanneet yhteis-kuntaa, ja nuoret ovat jääneet juurettomina vaille turvaa ja mahdollisuuksia. He luulta-vasti menettävät mahdollisuuden opiskella ja joutuvat omaa elämäänsä aloitellessaan taloudelliseen ahdinkoon. Riippumatta siitä, ovatko he itse osallisina selkkauksissa, saa-vat he joka tapauksessa niistä syvät arvet.

Sotien ja konfl iktien uhrien tukeminen auttaa heitä suuntaamaan turhautumises-ta ja vihasta kasvavan energiansa parem-man tulevaisuuden rakentamiseen. Kun he tuntevat saavansa tukea, he näkevät tulevaisuudessaan toivoa. ”Koulutus on ehkä paras tapa nuorten tukemiseen. Sen lisäksi, että nuoret oppivat sekä työelämän että laajemmin yhteiskunnan kannalta hyö-dyllisiä taitoja, on koulutuksella myös vahva

terapeuttinen vaikutus sodasta kärsineille”, sanoo Somalimaassa kahta ammattikoulua pyörittävän Solidaarisuuden kumppanijär-jestön CLHE:n (Candlelight for Health and Education) toiminnanjohtaja Ahmed Ibra-him Awale.

Koulutus työntää ja juurruttaaYK:n väestörahaston UNFPA:n arvion mu-kaan kehitysmaista pois muuttavat nuoret vastaavat noin neljänneksestä maapallon muuttoliikkeestä. Koulutuksen vaikutus maastamuuttoon on ristiriitainen. Se voi luoda toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja siten kannustaa nuoria jäämään kotimaa-hansa. Toisaalta koulutetun taidoille voi olla kysyntää myös ulkomailla, mikä madaltaa lähtökynnystä. Koulutetut tietävät enem-män ulkomaiden mahdollisuuksista ja he sopeutuvat vieraisiin olosuhteisiin helpom-min, mutta toisaalta he ovat tietoisempia monenlaisista maastamuuttoon liittyvistä riskeistä.

Paremman toimeentulon lisäksi päätök-seen maastamuutosta voi vaikuttaa työntä-vät tekijät, kuten kotimaan turvallisuustilan-ne. Vaikka Afrikan aivovuodosta voi syystä olla huolissaan, muuttotappioinen maa voi myös hyötyä ilmiöstä. Sen lisäksi että työt-tömyys alenee, lähetäävät ulkomaille muut-taneet perheet kehitysmaihin kehitysapua enemmän. Joissain maissa ne ovat jopa maan tärkein valuuttalähde. Myös mahdolli-

Nuoriso: Räjähdysvaara vai TULEVAISUUS?

Solidaarisuus on tukenut nuorten ammattikoulutusta Soma-limaassa jo kymmenen vuoden ajan. Koulutuksiin osallistuu vuosittain noin 800 nuorta. Heistä 75 prosenttia on tyttöjä.

Vuosien 2006–2009 oppilaista on työllistynyt 53 prosenttia, mitä voi pitää erinomaisena saavutuksena alueen vaikeas-sa tilanteessa. Koulutetuista 47 prosenttia on yrittäjiä. Nai-set ovat työllistyneet miehiä paremmin, mikä on toiminut kannustavana esimerkkinä alueen muille naisille.

Ammattikoulutus on vaikuttanut myös oppilaiden maail-mankuviin. Koulutetut naiset ovat arvionsa mukaan aiem-paa itsenäisempiä ja osallistuvat perheiden ja yhteisöjen päätöksentekoon. Joistain on tullut mielipidejohtajia yhtei-söissään.

Vuonna 2010 ammattikoulussa voi opiskella vaatetusta, ravintola-alaa ja elektroniikkaa, minkä lisäksi koulu tarjo-aa erillistä liiketoimintakoulutusta pienyrittäjille. Buraossa ja Ergavossa toimivaan kouluun on palkattu työmarkkina-asiamies auttamaan työnhaussa.

Maailmassa on nuoria enemmän kuin koskaan. He tarvitsevat mielekästä tekemistä: opintoja ja töitä.

silla paluumuuttajilla on verovapaina tuomi-sinaan niin henkistä kuin fyysistä pääomaa.

Rauhan rakentamiseksi tarvitaan töitäSuurimmassa osassa maailman maista ei voida edes unelmoida siitä, että kaikille nuorille järjestettäisiin työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka – mutta sadat miljoonat työttömät nuoret ovat varsinainen levotto-muuksien ajatushautomo. Painajaisesta voi tulla totta, jos Afrikan enemmistö tuntee itsensä tarpeettomaksi. Opiskelu suojelee ongelmilta, eikä vain siksi, että nuoret pysy-vät poissa pahan teosta, vaan mielekäs te-keminen pitää mielenterveyden kunnossa.

Pelkkä koulutus ei kuitenkaan takaa yhteiskuntarauhaa. Ellei töitä löydy, moni turhautuu. Kehitysmaissa julkisen sektorin työpaikat on hyvin harvinaisia, joten nuo-ria täytyy tukea tallaamaan omat polkun-sa. ”Koulutuksessa onkin oltava koko ajan mukana yrittäjyyskoulutusta”, sanoo Ahmed Awale.

Vain selkkausten osapuolet voivat ra-kentaa pysyvän rauhan. Jos tahtoa tähän ei löydy, ulkopuoliset puutuvat ongelmiin useimmiten vasta, kun asiat ovat jo todella huonosti. Ennaltaehkäisevällä työllä, kuten kansalaisyhteiskunnan vahvistamisella ja nuorisokoulutuksella, säästetään niin rahaa kuin ihmishenkiäkin.

Demokratian rakentaminen on hidasta ja vaatii monenlaisia otteita. Positiiviseen rauhaan eli konfl iktiin johtavien rakenteel-listen syiden poistamiseen tarvitaan vahvaa kansalaisyhteiskunnan tukea. Kansalaisjär-jestöjen tekemän kehitysyhteistyön etuna sota- ja konfl iktitilanteissa on puolueetto-muus. Vaikka kansalaisjärjestöissäkin on aatteelliselta taustalta ponnistavia järjestöjä niin monet, kuten Solidaarisuus, toimivat il-

man poliittisia tarkoitusperiä. ”Me ollaan nuoriso, me ollaan

tulevaisuus. Kaikki kasvaa, lapset varttuu, virheist oppii ja kokemust karttuu”, lauloi Pikku G ennen rat-tijuopumusta, huumetuomiota ja lähtötelineisiin juuttunutta poliittis-ta uraansa. Parhaassa iässä olevat nuoret ovat pahimmassa tapauk-sessa uhka, mutta ennen kaikkea mahdollisuus. Tätä mahdollisuutta on myös osattava hyödyntää. Nuo-rilla pitää olla mahdollisuus koulu-tukseen, mielekkääseen työhön ja osallistumiseen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun. Nuorilla on oltavatoivoa ja uskoa tulevaisuu-teen. Se vaatii tahtoa ja työtä. Oikeat lähtökohdat saaneina nuoret ovat in-nokkaita, aktiivisia, luovia ja ahkeria. Nuoruuteen liittyy myös liikkuvuus ja kyky oppia nopeasti uusia asioita. Nuorissa voi olla Afrikan kilpailuvaltti.

TEEMU SOKKA

Solidaarisuuden ohjelmakoordinaattori

2003 Solidaarisuudesta tulee ensimmäisten joukossa

ulkoministeriön kumppanuusjärjestö. 2003 Sortavalan turvakoti perhe-

väkivallasta kärsiville naisille aloittaa toimintansa. Solidaarisuus on tehnyt lähialueyhteistyötä Karjalassa vuodesta 2000.

2004 Solidaarisuus on mukana perustamassa Somalia-

verkostoa, jonka tavoite on vahvistaa Suomen ja Somalian välistä kehitysyh-teistyötä ja kehittää kehitysyhteistyössä toimivien järjestöjen toimintakykyä.

2005 Solidaarisuus on mukana Ylen Hyvä -kampanjassa.

Kaksi vuotta myöhemmin Solidaarisuus osallistuu ensimmäiseen Nenäpäivään. Varat käytetään tyttöjen sukuelinten silpomisen ehkäisemiseen sekä nuorten ammattikoulutukseen.

2006 –2007 Sortavalan viran-omaisille tehtyjen perhe-

väkivaltailmoitusten määrä kasvaa 75 prosenttia. Tämä osoittaa, että Soli-daarisuuden tavoite lisätä asukkaiden luottamusta viranomaisiin toteutuu.

2006 Nelivuotinen naisten mik-roluottohanke Ugandassa

päättyy. Esimerkkinä tuloksista yli 2 000 äitiä on saanut merkittävästi paremmat tulot, joiden ansiosta lasten koulunkäynti on lisääntynyt.

SOLIDAARISUUS SOMALIMAASSA

JEN

NI G

ÄS

TG

IVA

R

Adan Abdirazaq ja Mohamed Ahmed Farahopiskelevat sähkötöitä Buraossa.

16 Solidaarisuus 2/2010

Melkein puolet maailman runsaasta 6,8 miljardista ihmisestä on alle 25-vuotiaita, ja työikäisistä nuoria on jo lähes 40 prosenttia. Kaksi kolmesta maailman nuoresta elää ke-hitysmaissa, ja heistä suurin osa elää abso-luuttisessa köyhyydessä; köyhyys on abso-luuttista, kun tulot eivät riitä ruoan, asunnon ja perusterveydenhuollon hankkimiseen. Samaan aikaan kun Euroopassa tuskaillaan tikittävän eläkepommin kanssa, kohoaa vä-estöpyramidi Afrikassa toisin päin.

Afrikka on nuorten maanosa, mutta nuo-rilla ei ole helppoa sielläkään. Aikaisempien sukupolvien tiivis ja yhdenmukainen yh-teisö on hajonnut. Monin paikoin sodat ja muut selkkaukset ovat muokanneet yhteis-kuntaa, ja nuoret ovat jääneet juurettomina vaille turvaa ja mahdollisuuksia. He luulta-vasti menettävät mahdollisuuden opiskella ja joutuvat omaa elämäänsä aloitellessaan taloudelliseen ahdinkoon. Riippumatta siitä, ovatko he itse osallisina selkkauksissa, saa-vat he joka tapauksessa niistä syvät arvet.

Sotien ja konfl iktien uhrien tukeminen auttaa heitä suuntaamaan turhautumises-ta ja vihasta kasvavan energiansa parem-man tulevaisuuden rakentamiseen. Kun he tuntevat saavansa tukea, he näkevät tulevaisuudessaan toivoa. ”Koulutus on ehkä paras tapa nuorten tukemiseen. Sen lisäksi, että nuoret oppivat sekä työelämän että laajemmin yhteiskunnan kannalta hyö-dyllisiä taitoja, on koulutuksella myös vahva

terapeuttinen vaikutus sodasta kärsineille”, sanoo Somalimaassa kahta ammattikoulua pyörittävän Solidaarisuuden kumppanijär-jestön CLHE:n (Candlelight for Health and Education) toiminnanjohtaja Ahmed Ibra-him Awale.

Koulutus työntää ja juurruttaaYK:n väestörahaston UNFPA:n arvion mu-kaan kehitysmaista pois muuttavat nuoret vastaavat noin neljänneksestä maapallon muuttoliikkeestä. Koulutuksen vaikutus maastamuuttoon on ristiriitainen. Se voi luoda toivoa paremmasta tulevaisuudesta ja siten kannustaa nuoria jäämään kotimaa-hansa. Toisaalta koulutetun taidoille voi olla kysyntää myös ulkomailla, mikä madaltaa lähtökynnystä. Koulutetut tietävät enem-män ulkomaiden mahdollisuuksista ja he sopeutuvat vieraisiin olosuhteisiin helpom-min, mutta toisaalta he ovat tietoisempia monenlaisista maastamuuttoon liittyvistä riskeistä.

Paremman toimeentulon lisäksi päätök-seen maastamuutosta voi vaikuttaa työntä-vät tekijät, kuten kotimaan turvallisuustilan-ne. Vaikka Afrikan aivovuodosta voi syystä olla huolissaan, muuttotappioinen maa voi myös hyötyä ilmiöstä. Sen lisäksi että työt-tömyys alenee, lähetäävät ulkomaille muut-taneet perheet kehitysmaihin kehitysapua enemmän. Joissain maissa ne ovat jopa maan tärkein valuuttalähde. Myös mahdolli-

Nuoriso: Räjähdysvaara vai TULEVAISUUS?

Solidaarisuus on tukenut nuorten ammattikoulutusta Soma-limaassa jo kymmenen vuoden ajan. Koulutuksiin osallistuu vuosittain noin 800 nuorta. Heistä 75 prosenttia on tyttöjä.

Vuosien 2006–2009 oppilaista on työllistynyt 53 prosenttia, mitä voi pitää erinomaisena saavutuksena alueen vaikeas-sa tilanteessa. Koulutetuista 47 prosenttia on yrittäjiä. Nai-set ovat työllistyneet miehiä paremmin, mikä on toiminut kannustavana esimerkkinä alueen muille naisille.

Ammattikoulutus on vaikuttanut myös oppilaiden maail-mankuviin. Koulutetut naiset ovat arvionsa mukaan aiem-paa itsenäisempiä ja osallistuvat perheiden ja yhteisöjen päätöksentekoon. Joistain on tullut mielipidejohtajia yhtei-söissään.

Vuonna 2010 ammattikoulussa voi opiskella vaatetusta, ravintola-alaa ja elektroniikkaa, minkä lisäksi koulu tarjo-aa erillistä liiketoimintakoulutusta pienyrittäjille. Buraossa ja Ergavossa toimivaan kouluun on palkattu työmarkkina-asiamies auttamaan työnhaussa.

Maailmassa on nuoria enemmän kuin koskaan. He tarvitsevat mielekästä tekemistä: opintoja ja töitä.

silla paluumuuttajilla on verovapaina tuomi-sinaan niin henkistä kuin fyysistä pääomaa.

Rauhan rakentamiseksi tarvitaan töitäSuurimmassa osassa maailman maista ei voida edes unelmoida siitä, että kaikille nuorille järjestettäisiin työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka – mutta sadat miljoonat työttömät nuoret ovat varsinainen levotto-muuksien ajatushautomo. Painajaisesta voi tulla totta, jos Afrikan enemmistö tuntee itsensä tarpeettomaksi. Opiskelu suojelee ongelmilta, eikä vain siksi, että nuoret pysy-vät poissa pahan teosta, vaan mielekäs te-keminen pitää mielenterveyden kunnossa.

Pelkkä koulutus ei kuitenkaan takaa yhteiskuntarauhaa. Ellei töitä löydy, moni turhautuu. Kehitysmaissa julkisen sektorin työpaikat on hyvin harvinaisia, joten nuo-ria täytyy tukea tallaamaan omat polkun-sa. ”Koulutuksessa onkin oltava koko ajan mukana yrittäjyyskoulutusta”, sanoo Ahmed Awale.

Vain selkkausten osapuolet voivat ra-kentaa pysyvän rauhan. Jos tahtoa tähän ei löydy, ulkopuoliset puutuvat ongelmiin useimmiten vasta, kun asiat ovat jo todella huonosti. Ennaltaehkäisevällä työllä, kuten kansalaisyhteiskunnan vahvistamisella ja nuorisokoulutuksella, säästetään niin rahaa kuin ihmishenkiäkin.

Demokratian rakentaminen on hidasta ja vaatii monenlaisia otteita. Positiiviseen rauhaan eli konfl iktiin johtavien rakenteel-listen syiden poistamiseen tarvitaan vahvaa kansalaisyhteiskunnan tukea. Kansalaisjär-jestöjen tekemän kehitysyhteistyön etuna sota- ja konfl iktitilanteissa on puolueetto-muus. Vaikka kansalaisjärjestöissäkin on aatteelliselta taustalta ponnistavia järjestöjä niin monet, kuten Solidaarisuus, toimivat il-

man poliittisia tarkoitusperiä. ”Me ollaan nuoriso, me ollaan

tulevaisuus. Kaikki kasvaa, lapset varttuu, virheist oppii ja kokemust karttuu”, lauloi Pikku G ennen rat-tijuopumusta, huumetuomiota ja lähtötelineisiin juuttunutta poliittis-ta uraansa. Parhaassa iässä olevat nuoret ovat pahimmassa tapauk-sessa uhka, mutta ennen kaikkea mahdollisuus. Tätä mahdollisuutta on myös osattava hyödyntää. Nuo-rilla pitää olla mahdollisuus koulu-tukseen, mielekkääseen työhön ja osallistumiseen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun. Nuorilla on oltavatoivoa ja uskoa tulevaisuu-teen. Se vaatii tahtoa ja työtä. Oikeat lähtökohdat saaneina nuoret ovat in-nokkaita, aktiivisia, luovia ja ahkeria. Nuoruuteen liittyy myös liikkuvuus ja kyky oppia nopeasti uusia asioita. Nuorissa voi olla Afrikan kilpailuvaltti.

TEEMU SOKKA

Solidaarisuuden ohjelmakoordinaattori

2003 Solidaarisuudesta tulee ensimmäisten joukossa

ulkoministeriön kumppanuusjärjestö. 2003 Sortavalan turvakoti perhe-

väkivallasta kärsiville naisille aloittaa toimintansa. Solidaarisuus on tehnyt lähialueyhteistyötä Karjalassa vuodesta 2000.

2004 Solidaarisuus on mukana perustamassa Somalia-

verkostoa, jonka tavoite on vahvistaa Suomen ja Somalian välistä kehitysyh-teistyötä ja kehittää kehitysyhteistyössä toimivien järjestöjen toimintakykyä.

2005 Solidaarisuus on mukana Ylen Hyvä -kampanjassa.

Kaksi vuotta myöhemmin Solidaarisuus osallistuu ensimmäiseen Nenäpäivään. Varat käytetään tyttöjen sukuelinten silpomisen ehkäisemiseen sekä nuorten ammattikoulutukseen.

2006 –2007 Sortavalan viran-omaisille tehtyjen perhe-

väkivaltailmoitusten määrä kasvaa 75 prosenttia. Tämä osoittaa, että Soli-daarisuuden tavoite lisätä asukkaiden luottamusta viranomaisiin toteutuu.

2006 Nelivuotinen naisten mik-roluottohanke Ugandassa

päättyy. Esimerkkinä tuloksista yli 2 000 äitiä on saanut merkittävästi paremmat tulot, joiden ansiosta lasten koulunkäynti on lisääntynyt.

SOLIDAARISUUS SOMALIMAASSA

JEN

NI G

ÄS

TG

IVA

R

Adan Abdirazaq ja Mohamed Ahmed Farahopiskelevat sähkötöitä Buraossa.

”Kansainvälinen solidaarisuus on ollut minulle aina vakaumuksel-linen asia, se on merkittävä osa maailmankatsomustani”, Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen toteaa.

Hän on toiminut alusta saakka, 40 vuoden ajan, Solidaarisuu-den säännöllisenä lahjoittajana. Erkki Liikanen kannattaa lahjoitus-muodoista eniten kuukausilahjoittamista. Hän toteaa sen olevan tehokkain ja helpoin tapa lahjoittaa, ja se palvelee myös järjestöjen tavoitteita toimia suunnitelmallisesti.

”Järjestöt eivät voi toimia tehokkaasti ilman säännöllisiä tulo-ja, ja kuukausilahjoittajat tuovat järjestöjen taloudelle jatkuvuutta. Olen myös todennut suoraveloituksen itselleni helpoimmaksi ta-vaksi lahjoittaa, silloin ei tarvitse jatkuvasti täyttää erilaisia lomak-keita”, hän kertoo.

Solidaarisuus 2/2010 19

E

”Ihmisistä välittämistä EI VOI ULKOISTAA”

SOLIDAARISUUS SUOMESSA

Liikanen toteaa, että ihmisten lahjoituspäätöksen syntyminen vaatii järjestöiltä paljon. Järjestön työn on oltava läpinäkyvää ja viestinnän tehokasta. Ennen kaikkea järjestön kehitysyhteistyön on oltava laadukasta ja tuloksellista.

”Lahjoittajien luottamus edellyttää, että rahat käytetään hyvin. Järjestöjen tilivelvollisuus onkin vielä suurempi kuin valtiolla”, Lii-kanen toteaa.

Erkki Liikanen pitää tärkeänä järjestöjen roolia kehitysyhteistyön toteuttajina. Järjestöjen kehitysyhteistyötä ei Liikasen mukaan pidä kuitenkaan tehdä vain valtion rahalla, vaan osan rahoituksesta pitää aina tulla järjestöä tukevilta kansalaisilta.

”Järjestöjen ei pidä olla valtion työn jatke, vaan itsenäisiä toimi-joita, joilla on omat tukijansa.”

Kaikki alkoi kirjapainokoneestaErkki Liikasen ensimmäinen kipinä kehityskysymyksiin juontaa juu-rensa nuoruusvuosiin, kun hän Teiniliitossa toimiessaan oli järjestä-mässä Mosambik-instituutin hyväksi järjestettyä taksvärkkikeräys-tä. 19-vuotias nuorimies lähti Teiniliiton edustajana neuvottelemaan Mosambikin vapautusliikkeen Frelimon kanssa taksvärkkivaroilla rakennettavasta kirjapainosta.

”Siitä lähtien etelän ja pohjoisen tuloerojen tasoittaminen on ol-lut minulle itsestään selvää ja mukana kaikessa mitä teen”, Liikanen kertoo.

Afrikka ja sen vapautusliikkeet tulivat tutuksi nuorelle Erkki Lii-kaselle myös koti-Suomessa. Opiskeluaikoina hän asui kaksi vuotta samassa huoneessa Domus Academican opiskelija-asuntolassa nuoren namibialaisen Nickey Iyambon kanssa, joka toimi aktii-visesti SWAPOssa, Namibian vapautusliikkeessä. Myöhemmin Iyambo palasi Namibiaan ja on toiminut ministerinä Namibian itse-näisyydestä lähtien, jo 20 vuoden ajan.

”Kyllä me nuoret olimme kansainvälisiä jo 1960-luvulla. Tietoi-suus maailmanmenosta oli vahva, käänsimme kirjoja ja tuimme Afrikan vapautusliikkeitä”, Liikanen muistelee.

Kehitysapulupauksista pidettävä kiinniErkki Liikanen on seurannut maailmaa koetelleen talouskriisin vai-kutuksia myös kehitysmaihin. Hän toteaa kaikkein köyhimpien Afri-kan maiden selviytyneen kriisistä muita maita pienemmin vaurioin. Talouskriisin vaikutukset ulottuvat kuitenkin myös näihin maihin. Lähes kaikkien bruttokansantuotteen kasvu on hidastunut, ja ulko-mailla asuvien kansalaisten rahalähetykset kotimaahan perheilleen

ovat pienentyneet. Erkki Liikanen korostaa länsimaiden apulupauk-sien merkitystä vaikeassa tilanteessa.

”Jos länsimaat talouskriisiin vedoten leikkaavat kehitysapuaan, ei vuosituhattavoitteita tulla saavuttamaan. Nyt on erityisen tärke-ää, että valtiot pitävät lupauksistaan kiinni”, Liikanen painottaa.

Hän korostaa kehitysmaiden omien instituutioiden toimintaky-vyn merkitystä kehitykselle ja mainitsee tärkeimpinä oikeus- ja kou-lutusjärjestelmät. Hän muistuttaa myös korruption vastaisen työn merkityksestä.

”Jos ihmiset eivät voi luottaa valtaapitäviin, on kehitys vaike-aa. Tarvitaan oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä. Muuten rahat hukkuvat liian helposti matkalla, ja ihmisten luotta-mus muutokseen katoaa.”

Suomalaisilla pitkä solidaarisuuden perinneErkki Liikanen on seurannut huolestuneena Suomessa viime aikoi-na käytyä keskustelua maahanmuuttokysymyksistä.

”Tästä keskustelusta puuttuvat vivahteet ja nyanssit ja asiat me-nevät ihmisiltä sekaisin”, hän harmittelee.

Liikanen toteaa talousvaikeuksien lisäävän ihmisten välinpitä-mättömyyttä. Toisaalta hän muistuttaa suomalaisten pitkästä perin-teestä tukea heikommassa asemassa olevia, niin Suomessa kuin kehitysmaissakin. Monet järjestöt ovat tehneet työtä pitkään ja pi-tävät perinnettä yllä. Liikanen itse toimii Solidaarisuuden lisäksi ak-tiivisesti Suomen Punaisessa Ristissä, jonka puheenjohtaja hän on.

”Kansalaisjärjestötoiminta on siksikin tärkeää, että ihmisten täytyy tehdä itse, osallistua, löytää niitä itselle sopivia tapoja olla mukana ja osallistua oman yhteiskuntansa toimintaan. Toisista ih-misistä välittämistä ei voi ulkoistaa valtiolle”, Liikanen toteaa.

TERHI YLIKOSKI

Suomen pankin pääjohtaja

Erkki Liikanen uskoo solidaarisuuteen.

Suomen pankin pääjohtajaErkki Liikanen on toiminut

Solidaarisuuden lahjoittajana lähes 40 vuoden ajan.

2008 Solidaarisuudes-ta tulee reilun

kaupan tuotteita maahan-tuovan Kaiku Ethicalsin suurin osakkeenomistaja.

2008 Pohjois-Nicara-guan kuusivuo-

tinen matkailun kehittämis-hanke päättyy. Tuloksena on matkailuyrittäjien paremmat tulot ja 2 300 työpaikkaa.

2007 Solidaarisuus siirtyy maaoh-

jelmista temaattisiin ohjel-miin, jotka ovat sukupuolten välinen tasa-arvo sekä työ ja toimeentulo.

2007 Solidaarisuus mukaan edus-

kunnan väestö- ja kehitys-ryhmän alaisen niin kutsutun perjantairyhmän toimintaan.

2008 –2009 Ugan-dassa koulu-

tetaan lähes 1 600 tyttöä ja poikaa vertaistukioppilaiksi seksuaalioikeusasioissa.

2009  Yli tuhat soma-limaalaista saa

lukutaitokoulutusta. Maail-manlaajuisesta talouskriisis-tä huolimatta Solidaarisuu-den tukemat nicaragualaiset pienviljelijät kasvattavat ansioitaan kolmanneksella.

2010 Somalimaan vaalit sujuvat

rauhallisesti ja hallitukseen valitaan kolme naisministeriä, joista yksi on Solidaarisuuden entisen kumppanuusjärjestön perustaja.

Solidaarisuus täyttää 40 vuotta 11.11. Sen työstä hyötyy yli 150 000 ihmistä viidessä maassa.

18 Solidaarisuus 2/2010

SU

OM

EN P

AN

KK

I, KU

VA

AJA T

IMO P

OR

TH

AN

”Kansainvälinen solidaarisuus on ollut minulle aina vakaumuksel-linen asia, se on merkittävä osa maailmankatsomustani”, Suomen pankin pääjohtaja Erkki Liikanen toteaa.

Hän on toiminut alusta saakka, 40 vuoden ajan, Solidaarisuu-den säännöllisenä lahjoittajana. Erkki Liikanen kannattaa lahjoitus-muodoista eniten kuukausilahjoittamista. Hän toteaa sen olevan tehokkain ja helpoin tapa lahjoittaa, ja se palvelee myös järjestöjen tavoitteita toimia suunnitelmallisesti.

”Järjestöt eivät voi toimia tehokkaasti ilman säännöllisiä tulo-ja, ja kuukausilahjoittajat tuovat järjestöjen taloudelle jatkuvuutta. Olen myös todennut suoraveloituksen itselleni helpoimmaksi ta-vaksi lahjoittaa, silloin ei tarvitse jatkuvasti täyttää erilaisia lomak-keita”, hän kertoo.

Solidaarisuus 2/2010 19

E

”Ihmisistä välittämistä EI VOI ULKOISTAA”

SOLIDAARISUUS SUOMESSA

Liikanen toteaa, että ihmisten lahjoituspäätöksen syntyminen vaatii järjestöiltä paljon. Järjestön työn on oltava läpinäkyvää ja viestinnän tehokasta. Ennen kaikkea järjestön kehitysyhteistyön on oltava laadukasta ja tuloksellista.

”Lahjoittajien luottamus edellyttää, että rahat käytetään hyvin. Järjestöjen tilivelvollisuus onkin vielä suurempi kuin valtiolla”, Lii-kanen toteaa.

Erkki Liikanen pitää tärkeänä järjestöjen roolia kehitysyhteistyön toteuttajina. Järjestöjen kehitysyhteistyötä ei Liikasen mukaan pidä kuitenkaan tehdä vain valtion rahalla, vaan osan rahoituksesta pitää aina tulla järjestöä tukevilta kansalaisilta.

”Järjestöjen ei pidä olla valtion työn jatke, vaan itsenäisiä toimi-joita, joilla on omat tukijansa.”

Kaikki alkoi kirjapainokoneestaErkki Liikasen ensimmäinen kipinä kehityskysymyksiin juontaa juu-rensa nuoruusvuosiin, kun hän Teiniliitossa toimiessaan oli järjestä-mässä Mosambik-instituutin hyväksi järjestettyä taksvärkkikeräys-tä. 19-vuotias nuorimies lähti Teiniliiton edustajana neuvottelemaan Mosambikin vapautusliikkeen Frelimon kanssa taksvärkkivaroilla rakennettavasta kirjapainosta.

”Siitä lähtien etelän ja pohjoisen tuloerojen tasoittaminen on ol-lut minulle itsestään selvää ja mukana kaikessa mitä teen”, Liikanen kertoo.

Afrikka ja sen vapautusliikkeet tulivat tutuksi nuorelle Erkki Lii-kaselle myös koti-Suomessa. Opiskeluaikoina hän asui kaksi vuotta samassa huoneessa Domus Academican opiskelija-asuntolassa nuoren namibialaisen Nickey Iyambon kanssa, joka toimi aktii-visesti SWAPOssa, Namibian vapautusliikkeessä. Myöhemmin Iyambo palasi Namibiaan ja on toiminut ministerinä Namibian itse-näisyydestä lähtien, jo 20 vuoden ajan.

”Kyllä me nuoret olimme kansainvälisiä jo 1960-luvulla. Tietoi-suus maailmanmenosta oli vahva, käänsimme kirjoja ja tuimme Afrikan vapautusliikkeitä”, Liikanen muistelee.

Kehitysapulupauksista pidettävä kiinniErkki Liikanen on seurannut maailmaa koetelleen talouskriisin vai-kutuksia myös kehitysmaihin. Hän toteaa kaikkein köyhimpien Afri-kan maiden selviytyneen kriisistä muita maita pienemmin vaurioin. Talouskriisin vaikutukset ulottuvat kuitenkin myös näihin maihin. Lähes kaikkien bruttokansantuotteen kasvu on hidastunut, ja ulko-mailla asuvien kansalaisten rahalähetykset kotimaahan perheilleen

ovat pienentyneet. Erkki Liikanen korostaa länsimaiden apulupauk-sien merkitystä vaikeassa tilanteessa.

”Jos länsimaat talouskriisiin vedoten leikkaavat kehitysapuaan, ei vuosituhattavoitteita tulla saavuttamaan. Nyt on erityisen tärke-ää, että valtiot pitävät lupauksistaan kiinni”, Liikanen painottaa.

Hän korostaa kehitysmaiden omien instituutioiden toimintaky-vyn merkitystä kehitykselle ja mainitsee tärkeimpinä oikeus- ja kou-lutusjärjestelmät. Hän muistuttaa myös korruption vastaisen työn merkityksestä.

”Jos ihmiset eivät voi luottaa valtaapitäviin, on kehitys vaike-aa. Tarvitaan oikeudenmukaisuutta, rehellisyyttä ja läpinäkyvyyttä. Muuten rahat hukkuvat liian helposti matkalla, ja ihmisten luotta-mus muutokseen katoaa.”

Suomalaisilla pitkä solidaarisuuden perinneErkki Liikanen on seurannut huolestuneena Suomessa viime aikoi-na käytyä keskustelua maahanmuuttokysymyksistä.

”Tästä keskustelusta puuttuvat vivahteet ja nyanssit ja asiat me-nevät ihmisiltä sekaisin”, hän harmittelee.

Liikanen toteaa talousvaikeuksien lisäävän ihmisten välinpitä-mättömyyttä. Toisaalta hän muistuttaa suomalaisten pitkästä perin-teestä tukea heikommassa asemassa olevia, niin Suomessa kuin kehitysmaissakin. Monet järjestöt ovat tehneet työtä pitkään ja pi-tävät perinnettä yllä. Liikanen itse toimii Solidaarisuuden lisäksi ak-tiivisesti Suomen Punaisessa Ristissä, jonka puheenjohtaja hän on.

”Kansalaisjärjestötoiminta on siksikin tärkeää, että ihmisten täytyy tehdä itse, osallistua, löytää niitä itselle sopivia tapoja olla mukana ja osallistua oman yhteiskuntansa toimintaan. Toisista ih-misistä välittämistä ei voi ulkoistaa valtiolle”, Liikanen toteaa.

TERHI YLIKOSKI

Suomen pankin pääjohtaja

Erkki Liikanen uskoo solidaarisuuteen.

Suomen pankin pääjohtajaErkki Liikanen on toiminut

Solidaarisuuden lahjoittajana lähes 40 vuoden ajan.

2008 Solidaarisuudes-ta tulee reilun

kaupan tuotteita maahan-tuovan Kaiku Ethicalsin suurin osakkeenomistaja.

2008 Pohjois-Nicara-guan kuusivuo-

tinen matkailun kehittämis-hanke päättyy. Tuloksena on matkailuyrittäjien paremmat tulot ja 2 300 työpaikkaa.

2007 Solidaarisuus siirtyy maaoh-

jelmista temaattisiin ohjel-miin, jotka ovat sukupuolten välinen tasa-arvo sekä työ ja toimeentulo.

2007 Solidaarisuus mukaan edus-

kunnan väestö- ja kehitys-ryhmän alaisen niin kutsutun perjantairyhmän toimintaan.

2008 –2009 Ugan-dassa koulu-

tetaan lähes 1 600 tyttöä ja poikaa vertaistukioppilaiksi seksuaalioikeusasioissa.

2009  Yli tuhat soma-limaalaista saa

lukutaitokoulutusta. Maail-manlaajuisesta talouskriisis-tä huolimatta Solidaarisuu-den tukemat nicaragualaiset pienviljelijät kasvattavat ansioitaan kolmanneksella.

2010 Somalimaan vaalit sujuvat

rauhallisesti ja hallitukseen valitaan kolme naisministeriä, joista yksi on Solidaarisuuden entisen kumppanuusjärjestön perustaja.

Solidaarisuus täyttää 40 vuotta 11.11. Sen työstä hyötyy yli 150 000 ihmistä viidessä maassa.

18 Solidaarisuus 2/2010

SU

OM

EN P

AN

KK

I, KU

VA

AJA T

IMO P

OR

TH

AN

SOLIDAARISUUS KARJALASSA

Venäjän perheväkivaltaongelma on huomat-tava: vuonna 2002 tehdyssä kyselyssä jopa puolet naimisissa olevista naisista kertoi aviomiehensä pahoinpidelleen häntä.

”Esimerkiksi Sortavala ei liene Venä-jän mittapuulla poikkeuksellinen kaupunki perheväkivallan suhteen”, toteaa väkivalta-työhön Venäjällä erikoistunut tutkija Maija Jäppinen.

Solidaarisuus teki vuosina 2004–2008 yhteistyötä Sortavalan kaupungin kanssa. Tällöin kaupunkiin perustettiin perheväkival-lan uhreja auttava turvakoti. Sitten työn pai-nopiste siirtyi Pitkärantaan, jossa koulute-taan viranomaisia puuttumaan väkivaltaan ja ehkäisemään sitä.

Maija Jäppinen laati loppuarvioinnin Solidaarisuuden työstä Sortavalassa. Hän myös teki pohjakartoituksen Solidaarisuu-den hankkeeseen Pitkärannassa. Kartoituk-sessa selvitettiin muun muassa asukkaiden asenteita perheväkivaltaa kohtaan.

”Vaikka perheväkivalta koskettaa Venä-jällä suoraan tai välillisesti melkein kaikkia,

siitä on totuttu vaikenemaan”, Jäppinen ker-too. Väkivaltaa pidetään perheen sisäisenä asiana tai jopa hyväksyttävänä. Uhreja saa-tetaan kehottaa ratkaisemaan riidat itse tai syyttää tilanteen aiheuttamisesta.

Vaikenemisen kulttuuri vaikeuttaa per-heväkivallan vastaista työtä. Esimerkiksi kansalaisjärjestöjen on helpompi saada rahoitusta yleiseen perheiden tukemiseen kuin väkivaltatyöhön. Sosiaalikeskuksissa väkivaltatyö jää usein toimintakentän laa-jentuessa muiden, vähemmän kiistanalais-ten aiheiden varjoon.

Koko yhteiskunnan ongelma”Venäjällä oletetaan yleisesti, että uhrit pro-vosoivat väkivaltaa olemalla riidanhaluisia”, Jäppinen toteaa. Esimerkiksi pitkärantalai-sista kaksi kolmasosaa oli Solidaarisuuden hankkeen alkaessa sitä mieltä, että väki-vallantekijä ei välttämättä ole syyllinen ti-lanteeseen. Tästä syystä uhrien on vaikeaa hakea apua tilanteeseen.

”Asenteet mahdollistavat väkivallan jat-

Solidaarisuus 2/2010 21

kumisen”, Jäppinen tiivistää.Nykyisen tilanteen taustalla ovat myös

venäläisen yhteiskunnan muutokset. Neu-vostoliitossa naisten asema vahvistui. Mo-net venäläiset miehet kaipaavat yhä vanhaa perinteistä perheen pään roolia ja kokevat itsenäiset naiset auktoriteettinsa uhkana.

Myös alkoholi ja rahahuolet vaikuttavat perheväkivaltaan: ne toimivat usein viimei-senä sysäyksenä, kun jännittynyt tilanne muuttuu väkivaltaiseksi. Tämän takia esi-merkiksi talouden taantuman pelätään li-säävän perheväkivaltaa.

”Neuvostoliiton aikana perheväkivallan ja muiden sosiaalisten ongelmien uskottiin häviävän itsestään sosialistisen yhteiskun-nan kehittyessä. Väkivallalla on kuitenkin taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle, mi-käli lapset eivät opi vanhemmiltaan muuta mallia kuin väkivallan käytön tai uhriksi alis-tumisen”, Maija Jäppinen toteaa.

Perheväkivaltaongelman ratkaiseminen vaatisi myös muutoksia Venäjän lainsäädän-töön. Nykyään perheväkivaltaa kohdellaan oikeudessa tavallisena pahoinpitelynä, mikä ei huomioi perheväkivallan ominaispiirteitä, kuten toistuvuutta ja todistajien puuttumis-ta. Tämän lisäksi Venäjän vaikea asuntoti-lanne estää monia naisia muuttamasta pois väkivaltaisen miehen luota.

Yhteistyöllä tuloksiaVenäjällä perheväkivaltaan alettiin kiinnittää huomiota vasta 1990-luvulla. Kansalaisjär-jestöt perustivat länsimaisten kumppanei-den tuella turvakoteja. Rahoituksen loput-tua ne ajautuivat kuitenkin vaikeuksiin.

”Julkisella sektorilla taas ei usein ole yhtä vahvaa väkivaltatyön erityisosaamista, tai viranomaiset saattavat sulkea silmänsä koko ongelmalta”, Jäppinen toteaa. Esimer-kiksi miliisin suhtautuminen perheväkival-taan vaikuttaa siihen, saavatko väkivaltaa kokeneet apua tilanteeseensa.

Jäppinen näkee Solidaarisuuden perhe-väkivaltatyön vahvuutena hyvin toimineen yhteistyön kansalaisjärjestöjen ja julkisen sektorin välillä. Esimerkiksi Sortavalan tur-vakodin perusrahoitus on ollut koko ajan kaupungin vastuulla. Yhteistyö on tuottanut paikallisiin oloihin sopivia väkivaltatyön mal-leja, joita nyt voidaan soveltaa Pitkärannas-sa ja muualla Venäjän Karjalassa.

”Sortavalan turvakoti on hyvä esimerkki siitä, että pitkäjänteisellä työllä saadaan hy-viä tuloksia”, Maija Jäppinen toteaa.

EERO SUORANTA

Perheväkivalta on Venäjällä ongelma, johon on alettu puuttua vasta viime vuosikymmeninä.

ASENTEET väkivallan takana

20 Solidaarisuus 2/2010

EE

RO S

UO

RA

NT

A

taan vaikuttaa. Kun esimerkiksi 25 vuoden kokemus Ugan-dassa osoitti, että tyttöjen ja poikien seksuaaliterveyden ongelmat vaikuttavat olennaisesti sosiaaliseen ja taloudel-liseen tasa-arvoon, oli selvää, että ratkaisuvaihtoehtoja näi-hin ongelmiin mietittiin tyttöjen ja poikien kanssa. Yhdessä heidän kanssaan määriteltiin seksuaaliterveyteen liittyvät ongelmat ja etsittiin niihin ratkaisuja. Yhdeksi ratkaisuksi va-likoitui osallistava koulutus lapsille ja heidän vanhemmilleen sekä vaikuttamistyö paikallisten päättäjien keskuudessa, ja tälle pohjalle rakennettiin kehitysyhteistyöhanke. Nyt hank-keen kuluessa seurataan, tapahtuuko ihmisten asenteissa, käyttäytymisessä ja yhteisön normeissa jotain muutosta.

Solidaarisuuden lisäksi työtä käytännössä toteuttava yhteistyökumppanimme, paikallinen kansalaisjärjestö, haluaa varmistaa, että työstä on hyötyä ja etteivät tuhan-net työtunnit työpajoissa, neuvotteluissa, harjoituksissa ja testauksissa mene hukkaan. Kumppanimme haluaa tietää muuttuvatko asenteet, kasvaako lasten ja aikuisten tieto oikeuksistaan, vähentyvätkö teiniraskaudet, testauttavatko ihmiset hiv-statustaan useammin, väheneekö perheväki-valta? Tätä varten koulutuksiin ja tapaamisiin osallistuneita haastatellaan ja havainnoidaan, ja tuloksia analysoidaan ja raportoidaan, järjestelmällisesti ja säännöllisesti.

Entäpä koulutukseen osallistunut ugandalainen tyttö? On olennaista, että hänkin saa tietää, mikä muuttuu koulutuk-sen myötä. Ajattelevatko aikuisetkin kylässä, että lyöminen tai raiskaaminen on väärin? Kun koulutuksen aikaansaan-noksia seurataan ja tietoa sen vaikutuksista ihmisten mieli-piteisiin jaetaan, keskustelu lisääntyy. Asenteitaan tarkista-nut henkilö ei tunne olevansa yksin ja uusista ajatuksista voi puhua.

Monien kansalaisjärjestöjen arvot ja periaatteet pakotta-vat etsimään kysymystä siihen, saavutetaanko työllä sen keskeisintä päämäärää: ihmisarvoista elämää. Vuosien saatossa tähän kysymykseen on opittu etsimään vasta-usta, ja seurantaa ja arviointia tehdään jatkuvasti ja myös kehitetään jatkuvasti. Solidaarisuuden ja muidenkin kansa-laisjärjestöjen työssä koko ketjulla suomalaisesta vapaaeh-toisesta lahjoittajasta paikalliseen järjestöön ja sitä kautta yksittäiseen ugandalaiseen tyttöön on suuri merkitys. Koko tämä ketju on myös oikeutettu seuraamaan työn tuloksia ja vaikutuksia. Se on kestävän kehitysyhteistyön edellytys.

JONNA HAAPANEN

Kirjoittaja on Solidaarisuuden

ohjelmapäällikkö.

Aika ajoin mediassa tulvahtaa keskustelua kehitysyhteis-työstä ja sen vaikutuksista. Meidän kehitysyhteistyön te-kijöiden mielestä on hyvä, että maailman köyhien ongel-mat nousevat esiin ja asioista keskustellaan, vaikka välillä vähän asian vierestäkin. Tänä vuonna erityisesti sambia-laisen taloustieteilijän Dambisa Moyon kirjaa Dead Aid on käytetty viitteenä useassa kehitysyhteistyökriittisessä puheenvuorossa. Moyo on kritisoinut valtioiden välistä ke-hitysyhteistyötä tehottomaksi. Moyon kirja on ruokkinut mielipidepalstoja, blogeja ja pankkiiripuheenvuoroja, joissa on ihmetelty, missä kehitysapumiljoonien tulokset näkyvät. Monet kansalaisjärjestötkin ovat olleet samaa mieltä siitä, ettei kehitysavulla ole saatu niin paljon aikaan kuin olisi toivot-tu – estäväthän esimerkiksi EU-maiden vientituet, maailman rahoitusmarkkinoiden villi vapaus ja laiton pääomapako vero-paratiiseihin monen kehitysmaan kansantalouden kehitystä. Se puolestaan vähentää kehitysyhteistyön tehokkuutta.

Kehitysyhteistyökritiikki on kuitenkin kohtuutonta, jos se suunnataan kaikkia toimijoita kohtaan, sillä kehitysyh-teistyötä tehdään monella tavalla. Suomen valtion kehitys-yhteistyöbudjetista rahoitetaan niin YK-järjestöjä, luottolai-toksia, suomalaisten yritysten investointeja kehitysmaissa, pakolaisten vastaanottokuluja kuin tiettyjen kohdemaiden julkista sektoriakin – ja myös kansalaisjärjestöjä. Kaikkea kehitysyhteistyötä ei kuitenkaan tehdä samoilla periaatteil-la. Monesti kansalaisjärjestöjen hankkeet eroavat jo kokon-sa, mutta myös toimijoidensa, menetelmiensä ja kohderyh-miensä puolesta julkisen sektorin hankkeista. Oli toimiala ja toteuttaja mikä hyvänsä, jokainen yksittäinen hanke vaatii omaa suunnitteluaan ja seurantaansa, erilaisin menetelmin.

Solidaarisuus on vuosien saatossa luonut ihmisarvoisen elämän mahdollisuuksia tuhansille ja taas tuhansille ihmi-sille. Solidaarisuus tekee tätä työtä valtion tuella ja myös raportoi käyttämästään valtionavusta tarkasti valtiolle. Yh-teistyötä ei voitaisi tehdä ilman Solidaarisuuden tuhansia yksittäisiä suomalaisia lahjoittajia, jotka veronmaksunsa li-säksi katsovat, että heillä on velvollisuus ja oikeus auttaa niitä, jotka eivät ole syntyneet sosiaaliturvan, työehtoso-pimusten, maataloustukien ja tasa-arvovaltuutetun turvaa-maan ympäristöön. Kaikilla tukijoillamme on myös oikeus tietää, mihin heidän tukensa menee ja ennen kaikkea mitä vaikutusta sillä on.

Solidaarisuus on valinnut avainteemoikseen naisten ja miesten välisen tasa-arvon sekä säällisen työn ja toimeen-tulon edistämisen. Näihin teemoihin liittyvät hankkeet suunnitellaan yhdessä niiden kanssa, joiden elämään aio-

YHTEISTYÖTÄ ON MONENLAISTA

SOLIDAARISUUS SUOMESSA

Maija Jäppinen

20 Solidaarisuus 2/2010

SOLIDAARISUUS KARJALASSA

Venäjän perheväkivaltaongelma on huomat-tava: vuonna 2002 tehdyssä kyselyssä jopa puolet naimisissa olevista naisista kertoi aviomiehensä pahoinpidelleen häntä.

”Esimerkiksi Sortavala ei liene Venä-jän mittapuulla poikkeuksellinen kaupunki perheväkivallan suhteen”, toteaa väkivalta-työhön Venäjällä erikoistunut tutkija Maija Jäppinen.

Solidaarisuus teki vuosina 2004–2008 yhteistyötä Sortavalan kaupungin kanssa. Tällöin kaupunkiin perustettiin perheväkival-lan uhreja auttava turvakoti. Sitten työn pai-nopiste siirtyi Pitkärantaan, jossa koulute-taan viranomaisia puuttumaan väkivaltaan ja ehkäisemään sitä.

Maija Jäppinen laati loppuarvioinnin Solidaarisuuden työstä Sortavalassa. Hän myös teki pohjakartoituksen Solidaarisuu-den hankkeeseen Pitkärannassa. Kartoituk-sessa selvitettiin muun muassa asukkaiden asenteita perheväkivaltaa kohtaan.

”Vaikka perheväkivalta koskettaa Venä-jällä suoraan tai välillisesti melkein kaikkia,

siitä on totuttu vaikenemaan”, Jäppinen ker-too. Väkivaltaa pidetään perheen sisäisenä asiana tai jopa hyväksyttävänä. Uhreja saa-tetaan kehottaa ratkaisemaan riidat itse tai syyttää tilanteen aiheuttamisesta.

Vaikenemisen kulttuuri vaikeuttaa per-heväkivallan vastaista työtä. Esimerkiksi kansalaisjärjestöjen on helpompi saada rahoitusta yleiseen perheiden tukemiseen kuin väkivaltatyöhön. Sosiaalikeskuksissa väkivaltatyö jää usein toimintakentän laa-jentuessa muiden, vähemmän kiistanalais-ten aiheiden varjoon.

Koko yhteiskunnan ongelma”Venäjällä oletetaan yleisesti, että uhrit pro-vosoivat väkivaltaa olemalla riidanhaluisia”, Jäppinen toteaa. Esimerkiksi pitkärantalai-sista kaksi kolmasosaa oli Solidaarisuuden hankkeen alkaessa sitä mieltä, että väki-vallantekijä ei välttämättä ole syyllinen ti-lanteeseen. Tästä syystä uhrien on vaikeaa hakea apua tilanteeseen.

”Asenteet mahdollistavat väkivallan jat-

Solidaarisuus 2/2010 21

kumisen”, Jäppinen tiivistää.Nykyisen tilanteen taustalla ovat myös

venäläisen yhteiskunnan muutokset. Neu-vostoliitossa naisten asema vahvistui. Mo-net venäläiset miehet kaipaavat yhä vanhaa perinteistä perheen pään roolia ja kokevat itsenäiset naiset auktoriteettinsa uhkana.

Myös alkoholi ja rahahuolet vaikuttavat perheväkivaltaan: ne toimivat usein viimei-senä sysäyksenä, kun jännittynyt tilanne muuttuu väkivaltaiseksi. Tämän takia esi-merkiksi talouden taantuman pelätään li-säävän perheväkivaltaa.

”Neuvostoliiton aikana perheväkivallan ja muiden sosiaalisten ongelmien uskottiin häviävän itsestään sosialistisen yhteiskun-nan kehittyessä. Väkivallalla on kuitenkin taipumus siirtyä sukupolvelta toiselle, mi-käli lapset eivät opi vanhemmiltaan muuta mallia kuin väkivallan käytön tai uhriksi alis-tumisen”, Maija Jäppinen toteaa.

Perheväkivaltaongelman ratkaiseminen vaatisi myös muutoksia Venäjän lainsäädän-töön. Nykyään perheväkivaltaa kohdellaan oikeudessa tavallisena pahoinpitelynä, mikä ei huomioi perheväkivallan ominaispiirteitä, kuten toistuvuutta ja todistajien puuttumis-ta. Tämän lisäksi Venäjän vaikea asuntoti-lanne estää monia naisia muuttamasta pois väkivaltaisen miehen luota.

Yhteistyöllä tuloksiaVenäjällä perheväkivaltaan alettiin kiinnittää huomiota vasta 1990-luvulla. Kansalaisjär-jestöt perustivat länsimaisten kumppanei-den tuella turvakoteja. Rahoituksen loput-tua ne ajautuivat kuitenkin vaikeuksiin.

”Julkisella sektorilla taas ei usein ole yhtä vahvaa väkivaltatyön erityisosaamista, tai viranomaiset saattavat sulkea silmänsä koko ongelmalta”, Jäppinen toteaa. Esimer-kiksi miliisin suhtautuminen perheväkival-taan vaikuttaa siihen, saavatko väkivaltaa kokeneet apua tilanteeseensa.

Jäppinen näkee Solidaarisuuden perhe-väkivaltatyön vahvuutena hyvin toimineen yhteistyön kansalaisjärjestöjen ja julkisen sektorin välillä. Esimerkiksi Sortavalan tur-vakodin perusrahoitus on ollut koko ajan kaupungin vastuulla. Yhteistyö on tuottanut paikallisiin oloihin sopivia väkivaltatyön mal-leja, joita nyt voidaan soveltaa Pitkärannas-sa ja muualla Venäjän Karjalassa.

”Sortavalan turvakoti on hyvä esimerkki siitä, että pitkäjänteisellä työllä saadaan hy-viä tuloksia”, Maija Jäppinen toteaa.

EERO SUORANTA

Perheväkivalta on Venäjällä ongelma, johon on alettu puuttua vasta viime vuosikymmeninä.

ASENTEET väkivallan takana

20 Solidaarisuus 2/2010

EE

RO S

UO

RA

NT

A

taan vaikuttaa. Kun esimerkiksi 25 vuoden kokemus Ugan-dassa osoitti, että tyttöjen ja poikien seksuaaliterveyden ongelmat vaikuttavat olennaisesti sosiaaliseen ja taloudel-liseen tasa-arvoon, oli selvää, että ratkaisuvaihtoehtoja näi-hin ongelmiin mietittiin tyttöjen ja poikien kanssa. Yhdessä heidän kanssaan määriteltiin seksuaaliterveyteen liittyvät ongelmat ja etsittiin niihin ratkaisuja. Yhdeksi ratkaisuksi va-likoitui osallistava koulutus lapsille ja heidän vanhemmilleen sekä vaikuttamistyö paikallisten päättäjien keskuudessa, ja tälle pohjalle rakennettiin kehitysyhteistyöhanke. Nyt hank-keen kuluessa seurataan, tapahtuuko ihmisten asenteissa, käyttäytymisessä ja yhteisön normeissa jotain muutosta.

Solidaarisuuden lisäksi työtä käytännössä toteuttava yhteistyökumppanimme, paikallinen kansalaisjärjestö, haluaa varmistaa, että työstä on hyötyä ja etteivät tuhan-net työtunnit työpajoissa, neuvotteluissa, harjoituksissa ja testauksissa mene hukkaan. Kumppanimme haluaa tietää muuttuvatko asenteet, kasvaako lasten ja aikuisten tieto oikeuksistaan, vähentyvätkö teiniraskaudet, testauttavatko ihmiset hiv-statustaan useammin, väheneekö perheväki-valta? Tätä varten koulutuksiin ja tapaamisiin osallistuneita haastatellaan ja havainnoidaan, ja tuloksia analysoidaan ja raportoidaan, järjestelmällisesti ja säännöllisesti.

Entäpä koulutukseen osallistunut ugandalainen tyttö? On olennaista, että hänkin saa tietää, mikä muuttuu koulutuk-sen myötä. Ajattelevatko aikuisetkin kylässä, että lyöminen tai raiskaaminen on väärin? Kun koulutuksen aikaansaan-noksia seurataan ja tietoa sen vaikutuksista ihmisten mieli-piteisiin jaetaan, keskustelu lisääntyy. Asenteitaan tarkista-nut henkilö ei tunne olevansa yksin ja uusista ajatuksista voi puhua.

Monien kansalaisjärjestöjen arvot ja periaatteet pakotta-vat etsimään kysymystä siihen, saavutetaanko työllä sen keskeisintä päämäärää: ihmisarvoista elämää. Vuosien saatossa tähän kysymykseen on opittu etsimään vasta-usta, ja seurantaa ja arviointia tehdään jatkuvasti ja myös kehitetään jatkuvasti. Solidaarisuuden ja muidenkin kansa-laisjärjestöjen työssä koko ketjulla suomalaisesta vapaaeh-toisesta lahjoittajasta paikalliseen järjestöön ja sitä kautta yksittäiseen ugandalaiseen tyttöön on suuri merkitys. Koko tämä ketju on myös oikeutettu seuraamaan työn tuloksia ja vaikutuksia. Se on kestävän kehitysyhteistyön edellytys.

JONNA HAAPANEN

Kirjoittaja on Solidaarisuuden

ohjelmapäällikkö.

Aika ajoin mediassa tulvahtaa keskustelua kehitysyhteis-työstä ja sen vaikutuksista. Meidän kehitysyhteistyön te-kijöiden mielestä on hyvä, että maailman köyhien ongel-mat nousevat esiin ja asioista keskustellaan, vaikka välillä vähän asian vierestäkin. Tänä vuonna erityisesti sambia-laisen taloustieteilijän Dambisa Moyon kirjaa Dead Aid on käytetty viitteenä useassa kehitysyhteistyökriittisessä puheenvuorossa. Moyo on kritisoinut valtioiden välistä ke-hitysyhteistyötä tehottomaksi. Moyon kirja on ruokkinut mielipidepalstoja, blogeja ja pankkiiripuheenvuoroja, joissa on ihmetelty, missä kehitysapumiljoonien tulokset näkyvät. Monet kansalaisjärjestötkin ovat olleet samaa mieltä siitä, ettei kehitysavulla ole saatu niin paljon aikaan kuin olisi toivot-tu – estäväthän esimerkiksi EU-maiden vientituet, maailman rahoitusmarkkinoiden villi vapaus ja laiton pääomapako vero-paratiiseihin monen kehitysmaan kansantalouden kehitystä. Se puolestaan vähentää kehitysyhteistyön tehokkuutta.

Kehitysyhteistyökritiikki on kuitenkin kohtuutonta, jos se suunnataan kaikkia toimijoita kohtaan, sillä kehitysyh-teistyötä tehdään monella tavalla. Suomen valtion kehitys-yhteistyöbudjetista rahoitetaan niin YK-järjestöjä, luottolai-toksia, suomalaisten yritysten investointeja kehitysmaissa, pakolaisten vastaanottokuluja kuin tiettyjen kohdemaiden julkista sektoriakin – ja myös kansalaisjärjestöjä. Kaikkea kehitysyhteistyötä ei kuitenkaan tehdä samoilla periaatteil-la. Monesti kansalaisjärjestöjen hankkeet eroavat jo kokon-sa, mutta myös toimijoidensa, menetelmiensä ja kohderyh-miensä puolesta julkisen sektorin hankkeista. Oli toimiala ja toteuttaja mikä hyvänsä, jokainen yksittäinen hanke vaatii omaa suunnitteluaan ja seurantaansa, erilaisin menetelmin.

Solidaarisuus on vuosien saatossa luonut ihmisarvoisen elämän mahdollisuuksia tuhansille ja taas tuhansille ihmi-sille. Solidaarisuus tekee tätä työtä valtion tuella ja myös raportoi käyttämästään valtionavusta tarkasti valtiolle. Yh-teistyötä ei voitaisi tehdä ilman Solidaarisuuden tuhansia yksittäisiä suomalaisia lahjoittajia, jotka veronmaksunsa li-säksi katsovat, että heillä on velvollisuus ja oikeus auttaa niitä, jotka eivät ole syntyneet sosiaaliturvan, työehtoso-pimusten, maataloustukien ja tasa-arvovaltuutetun turvaa-maan ympäristöön. Kaikilla tukijoillamme on myös oikeus tietää, mihin heidän tukensa menee ja ennen kaikkea mitä vaikutusta sillä on.

Solidaarisuus on valinnut avainteemoikseen naisten ja miesten välisen tasa-arvon sekä säällisen työn ja toimeen-tulon edistämisen. Näihin teemoihin liittyvät hankkeet suunnitellaan yhdessä niiden kanssa, joiden elämään aio-

YHTEISTYÖTÄ ON MONENLAISTA

SOLIDAARISUUS SUOMESSA

Maija Jäppinen

20 Solidaarisuus 2/2010

22 Solidaarisuus 2/2010

Osallistun keräyksiinHaluan 6 keräyskirjettä vuodessa suomeksi ruotsiksi

Liityn kummiksiKummimaani on Karjala Nicaragua Uganda

Somalimaa

Kummimaksu on 10€/kk tai €

Täytä pankkiyhteystietosi alla olevaan lomakkeeseen.

Liityn kuukausilahjoittajaksiKuukausittainen lahjoitukseni on

10€ 22€ 36€ tai €Täytä pankkiyhteystietosi alla olevaan lomakkeeseen.

Tilaan maksuttoman Solidaarisuuslehden

Ilmoitan osoitteenmuutoksestaOsoitteenmuutoksen voi tehdä myös

solidaarisuus.fi/palaute -sivulla.

Etunimi

Lähiosoite

Jäsennumero (Jos olet jo tukija, näet jäsennumerosi lehdessä olevasta osoitetiedoistasi.)

Pankkiyhteys / pankki ja tilinumero (Jos liityt kuukausilahjoittajaksi tai kummiksi)

Paikka ja aika

Sukunimi

Sähköposti

Allekirjoitus

KYLLÄ

.......................................................................................................................................................................... Leikkaa irti..........

Keräyslupa: OKH712A ESLH-2009-10304/Tu-52Kansainvälinen solidaarisuussäätiö - Internationella solidaritetsfondenAgricolankatu 4, 00530 Helsinki - (09) 759 9730 - www.solidaarisuus.fi

Voit valita kummimaaksesi Somalimaan, Karjalan, Nicaraguan tai Ugandan. Kummi-maksu on 10 euroa kuukaudessa. Solidaa-risuus kertoo sinulle kummimaasi kuulu-misista kahdesti vuodessa lähetettävillä Solidaarisuus-uutisilla.

Haluatko kummiksi?

Lisätietoa kaikista lahjoitusmuodoista saat verkkosivuiltamme osoitteesta www.solidaarisuus.fi/lahjoita. Voit myös lähettää sähköpostia osoitteeseen solidaarisuus@solidaarisuus.fi tai soittaa numeroon (09) 759 9730.Solidaarisuus tekee

hyvää sinun tuellasi

Tukemalla Solidaarisuuden työtä olet mukana luo-massa tasa-arvoa ja kestävää toimeentuloa 150 000 ihmiselle Nicaraguassa, Somalimaassa, Ugandassa sekä Venäjän Karjalassa. Valitse itsellesi sopivin tapa lahjoittaa. www.solidaarisuus.fi/lahjoita

JOULULAHJAKSI käsitehty

NICARAGUALAINEN

RIIPPUMATTORiippumaton pituus on 5m, leveys 1m, paino noin 8 kg. Hinta 160€ sisältää maton, koukut ja kaksi narua. Hin-taan lisätään postituskulut.

Riippumatoista antaa lisätietoja Mikko Laitamo: mikko.laitamo@gmail.com tai p. 050 309 1851. Mainitse tilausta tehdessäsi Solidaarisuus.

Haluatko toivottaa feliz navidad tänä jouluna? Pohjois-Nicaraguassa nuoret naiset tekevät maissin tähkälehdistä kortteja,

joita sinäkin voit lähettää ystävillesi tänä jouluna.Tilaa kortteja verkkosivuiltamme www.solidaarisuus.fi /kortit tai soittamalla numeroon (09) 759 97311. Viiden kortin sarja kirjekuorineen maksaa 12€. Hintaan lisätään toimituskulut.

Ryhdy kuukausilahjoittajaksi!

Maksat valitsemasi summan suoraveloituksella joka kuukausi. Ohjaamme lahjoituksesi aina kulloinkin ajankohtaiseen kohteeseen ja lähetämme sinulle kahdesti vuodessa uutisia työmme etenemisestä.

22 eurolla voidaan esimerkiksi opettaa yksi nainen lukemaan Somalimaassa.36 eurolla voidaan esimerkiksi kouluttaa yksi maatalousneuvoja Ugandassa.50 eurolla voidaan esimerkiksi järjestää tasa-arvokoulutusta 50 osuuskunnan jäse-nelle kuukauden ajan Nicaraguassa.

Tehokkaimmin tuet Solidaarisuuden työtä kuukausilahjoittajana.

Myydyistä

riippumatoista

lahjoitetaan 55€

Solidaarisuuden

työhön.

22 Solidaarisuus 2/2010

Osallistun keräyksiinHaluan 6 keräyskirjettä vuodessa suomeksi ruotsiksi

Liityn kummiksiKummimaani on Karjala Nicaragua Uganda

Somalimaa

Kummimaksu on 10€/kk tai €

Täytä pankkiyhteystietosi alla olevaan lomakkeeseen.

Liityn kuukausilahjoittajaksiKuukausittainen lahjoitukseni on

10€ 22€ 36€ tai €Täytä pankkiyhteystietosi alla olevaan lomakkeeseen.

Tilaan maksuttoman Solidaarisuuslehden

Ilmoitan osoitteenmuutoksestaOsoitteenmuutoksen voi tehdä myös

solidaarisuus.fi/palaute -sivulla.

Etunimi

Lähiosoite

Jäsennumero (Jos olet jo tukija, näet jäsennumerosi lehdessä olevasta osoitetiedoistasi.)

Pankkiyhteys / pankki ja tilinumero (Jos liityt kuukausilahjoittajaksi tai kummiksi)

Paikka ja aika

Sukunimi

Sähköposti

Allekirjoitus

KYLLÄ

.......................................................................................................................................................................... Leikkaa irti..........

Keräyslupa: OKH712A ESLH-2009-10304/Tu-52Kansainvälinen solidaarisuussäätiö - Internationella solidaritetsfondenAgricolankatu 4, 00530 Helsinki - (09) 759 9730 - www.solidaarisuus.fi

Voit valita kummimaaksesi Somalimaan, Karjalan, Nicaraguan tai Ugandan. Kummi-maksu on 10 euroa kuukaudessa. Solidaa-risuus kertoo sinulle kummimaasi kuulu-misista kahdesti vuodessa lähetettävillä Solidaarisuus-uutisilla.

Haluatko kummiksi?

Lisätietoa kaikista lahjoitusmuodoista saat verkkosivuiltamme osoitteesta www.solidaarisuus.fi/lahjoita. Voit myös lähettää sähköpostia osoitteeseen solidaarisuus@solidaarisuus.fi tai soittaa numeroon (09) 759 9730.Solidaarisuus tekee

hyvää sinun tuellasi

Tukemalla Solidaarisuuden työtä olet mukana luo-massa tasa-arvoa ja kestävää toimeentuloa 150 000 ihmiselle Nicaraguassa, Somalimaassa, Ugandassa sekä Venäjän Karjalassa. Valitse itsellesi sopivin tapa lahjoittaa. www.solidaarisuus.fi/lahjoita

JOULULAHJAKSI käsitehty

NICARAGUALAINEN

RIIPPUMATTORiippumaton pituus on 5m, leveys 1m, paino noin 8 kg. Hinta 160€ sisältää maton, koukut ja kaksi narua. Hin-taan lisätään postituskulut.

Riippumatoista antaa lisätietoja Mikko Laitamo: mikko.laitamo@gmail.com tai p. 050 309 1851. Mainitse tilausta tehdessäsi Solidaarisuus.

Haluatko toivottaa feliz navidad tänä jouluna? Pohjois-Nicaraguassa nuoret naiset tekevät maissin tähkälehdistä kortteja,

joita sinäkin voit lähettää ystävillesi tänä jouluna.Tilaa kortteja verkkosivuiltamme www.solidaarisuus.fi /kortit tai soittamalla numeroon (09) 759 97311. Viiden kortin sarja kirjekuorineen maksaa 12€. Hintaan lisätään toimituskulut.

Ryhdy kuukausilahjoittajaksi!

Maksat valitsemasi summan suoraveloituksella joka kuukausi. Ohjaamme lahjoituksesi aina kulloinkin ajankohtaiseen kohteeseen ja lähetämme sinulle kahdesti vuodessa uutisia työmme etenemisestä.

22 eurolla voidaan esimerkiksi opettaa yksi nainen lukemaan Somalimaassa.36 eurolla voidaan esimerkiksi kouluttaa yksi maatalousneuvoja Ugandassa.50 eurolla voidaan esimerkiksi järjestää tasa-arvokoulutusta 50 osuuskunnan jäse-nelle kuukauden ajan Nicaraguassa.

Tehokkaimmin tuet Solidaarisuuden työtä kuukausilahjoittajana.

Myydyistä

riippumatoista

lahjoitetaan 55€

Solidaarisuuden

työhön.

SolidaarisuusVASTAUSLÄHETYSTunnus 500380800003 Helsinki

Vastaanottaja maksaa

postimaksun

.......................................................................................................................................................................... Leikkaa irti..........

Solidaarisuuslahja

*.F194*

LAITA LEHMÄ LAITA LEHMÄ LYPSÄMÄÄN 36€LYPSÄMÄÄN 36€Tukemalla ruoantuotannon kehittämistä voit auttaa Ugandan viljelijöitä voittamaan köyhyyden. Anna joululahjaksi lypsävä lehmä.

www.solidaarisuus.fi/lahja