2

S i S ä l ly S l u e t t e l o

J A N V A P A A V u o R i e S i P u H e . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3

J o H D A N t o : R u o H o o N K i N V i H R e ä M P ä ä A i D A N t ä l l ä P u o l e N . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6

M A t t i A P u N e N : t A i t o J A e D i S t y K S e N t A H t o . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 0

N i K o l A S e l o M A A : K u M M i t u S N i M e l t ä K o l M i K A N t A . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1 5

t u o M A S e N B u S K e : S u o M e N H i S t o R i A l ä H t e e y K S i l ö i D e N t e o i S t A J A K o K e M u K S i S t A . . . . . . . 2 0

S i R K K A H ä M ä l ä i N e N : t A K A N A M M e l o i S t A V A t u l e V A i S u u S ? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 5

t u u l i K A S K i N e N : V i i S i S u o M A l A i S t A R e i t t i ä l u o t t A M u K S e e N . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 9

t u u l A t e e R i : y l i o P i S t o J e N R o o l i S u o M e N M e N e S t y K S e N J A H y V i N V o i N N i N V A H V i S t A M i S e S S A . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 4

B J ö R N W A H l R o o S : A N S i o t A V A i S A t t u M A A ? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 9

M e R J A y l i - A N t t i l A : o i , S A t u M A A M M e S u o M i . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 2

J ä l K i K i R J o i t u S : M i S t ä o N S u o M e N t u l e V A i S u u S t e H t y ? . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 7

3

KAt S e e M M e o N vahvasti tu­

levaisuudessa. Kuten pamle­

tista käy ilmi, Suomi sai en­

simmäisessä jaossa itselleen melko

huonot kortit. Maamme on euroop­

palaisittain tarkasteltuna syrjässä –

kylmä ja kaukainen. Täällä puhutaan

kieltä, jota kukaan muu ei ymmärrä.

Toisaalta tänä päivänä Suomi on

pitkälle kehittynyt ja turvallinen

maa, jonka kansalaiset tunnetaan

ympäri maailman taitavana, osaavana

ja sivistyneenä väkenä. Ensin maini­

tut lähtökohdat eivät muutu – mutta

jälkimmäisen pysyvyys ja kehittymi­

nen on paljolti omissa käsissämme.

S u o M i o N V i i M e i S e N sadan vuoden

aikana pärjännyt poikkeuksellisen

hyvin. Olemme varsin lyhyessä ajas­

sa nousseet kaukaa takamatkalta yh­

deksi maailman eturivin suorittajaksi

monilla keskeisillä alueilla.

Suomea ihaillaan ja ihannoidaan

ympäri maailmaa.

Maailma muuttuu yhä nopeam­

paa vauhtia. Kansojen ja kansakun­

tien pitää pysyä tässä kehityksessä

mukana. Aiemmat aikaansaannokset

ja menestystarinat eivät ole tae suo­

tuisan kehityksen jatkumisesta. Suo­

menkin pitää uskaltaa ja osata muut­

tua ja uudistua.

Viimeaikainen menestystarinam­

me antaa kuitenkin hyvät eväät täs­

tä eteenpäin. Samalla se on oiva op­

pitunti siitä, miten kansakunta voi

parantaa asemaansa, menestyä ja

nousta kukoistukseen. Siksi tulevai­

suuteen kurkotettaessakin kannattaa

katsoa myös taaksepäin ja ottaa oppia

omasta historiasta.

Mitä olemme tehneet oikein? Mik­

si olemme menestyneet niin hyvin

kuin olemme? Mikä on salaisuutem­

me? Onko sitä?

Ja ennen kaikkea, mitkä historiam­

me menestysresepteistä toimivat

myös jatkossa? Voimmeko ja pitää­

kö meidän uskoa samoihin lääkkei­

siin myös tulevaisuudessa? Ja jos, niin

miltä osin?

K o K o o M u S A l o i t tA A kesän 2012

puoluekokouksessa tulevaisuuspro­

jektin, jonka ensimmäisessä vaihees­

sa kurkistamme historiaamme oival­

taaksemme, miksi olemme olleet niin

hyviä kuin olemme.

Tämä pamletti on lähtölaukaus

tälle ajatustyölle.

Olemme avoin, moniarvoinen, su­

vaitseva ja utelias poliittinen liike.

e S i P u H e

Kokoomus on tulevaisuuspuolue. Kokoomus haluaa rakentaa parempaa Suomea. Haluamme turvata

hyvinvointiyhteiskunnan parhaimmat saavutukset myös tuleville sukupolville ja luoda yhä paremmat elämisen ja itsensä toteuttamisen edellytykset kaikille suomalaisille.

4

Siksi haluamme kutsua tulevaisuus­

työhömme kaikki suomalaiset.

Avartaaksemme ajatteluamme heti

prosessin alkuvaiheessa olemme pyy­

täneet tähän pamlettiin kirjoitukset

kahdeksalta tunnetulta suomalaisel­

ta. Olemme valinneet kirjoittajat sen

perusteella, että pidämme heitä ja

heidän ajatuksiaan mielenkiintoisina

– ja toivottavasti riittävän erilaisina.

Samalla haluamme altistaa itsem­

me sellaiselle pohdiskelulle, joka

kumpuaa oman perinteisen toimin­

taympäristömme ulkopuolelta.

Haluan lämpimästi kiittää kaikkia

pamlettiimme kirjoittaneita. Kirjoi­

tukset ovat kaikki mielenkiintoisia,

jännittäviä, osin yllättäviäkin.

o l e M M e A N tA N e e t jokaiselle kirjoit­

tajalle vapaat kädet arvioida kansa­

kuntamme tähänastisen onnistumisen

keskeisiä tekijöitä. Jokainen kirjoittaja

vastaakin omasta tekstistään.

Osa esitetyistä ajatuksista liippaa

lähempää, osa kauempaa tavanomais­

ta kokoomuslaista retoriikkaa. Suh­

taudumme kuitenkin niihin kaikkiin

innokkaan ennakkoluulottomasti,

koska haluamme alituisesti uudistaa

ja kehittää ajatteluamme.

Kirjoitukset nostavat esille lukui­

sia teesejä. Yksi useammassakin teks­

tissä toistuva teema liittyy aitoon ha­

luun edistää omaa hyvinvointiaan.

Suomessa on ollut »nälkää» paran­

taa asemaansa ja vahvaa tahtoa jättää

seuraavalle sukupolvelle paremmat

lähtökohdat kuin mistä itse on läh­

tenyt ponnistamaan.

Luonteva johtopäätös tästä on

työn merkityksen korostuminen.

Suomea on rakennettu kovalla työllä.

Työ on matkan varrella kehitty­

nyt. Nykytermein työn tuottavuus

on huimasti parantunut.

Koulutus, osaaminen ja laajemmin

sivistys nähdään monissa kirjoituksis­

sa merkittävinä tekijöinä. Tähän liit­

tyy myös itsensä kehittämisen ulot­

tuminen laajoihin kansalaispiireihin.

Puhutaan kansansivistysliikkeestä.

Pohdiskelu on lähellä kokoomuk­

selle tyypillistä ajattelua mahdolli­

suuksien tasa­arvosta.

Luottamus eri ulottuvuuksissaan,

yhteiskunnallinen vakaus ja sopi­

misen sekä yhdessä tekemisen kyky

nähdään juuri Suomelle ominaisina

vahvuuksina.

Ahkeruus, sisukkuus ja rehellisyys

liitetään kansanluonteeseemme, mi­

kä sitä kautta nousee erityiseen ar­

voonsa. Tekemisen tapa, rohkeus

yrittää ja kokeilla mainitaan niin

ikään.

Eivätkä viisaat poliittiset päätök­

set historiamme käännekohdissa jää

huomiotta.

y K S i M i e l e N K i i N t o i N e N tulokulma

liittyy yksilön ja yhteiskunnan rooli­

en arviointiin. Onko sittenkin niin,

että kansakunnat eivät sellaisinaan

menesty tai jätä menestymättä, vaan

kyse on yksilöistä ja heidän valin­

noistaan sekä tätä kautta siitä, mitä

yksilöt yhdessä tai erikseen tekevät

tai tekemättä jättävät.

Myös kansainvälisyys, pienen

maan riippuvuus muusta maailmasta

ja avoimesta kaupasta nousee esiin.

Eikä huomiotta jää sekään, että

puhtaalla tuurillakin saattaa olla oma

selittävä roolinsa nousumme tausta­

tekijänä.

Pamletti ei jo luonteensa takia

pyri antamaan täydellistä kuvaa me­

nestyksemme olennaisista tekijöis­

tä. Päinvastoin kyse on kokoelmasta

erilaisia mielenkiintoisia näkökul­

mia, jotka osin menevät päällekkäin

ja ristikkäinkin.

Muitakin tulokulmia riittää.

Olemme kuitenkin iloisia, jos kirja­

semme herättää lukijoissaan ajatuk­

sia. Pääasia on, että käymme asias­

ta keskustelua. Ymmärtääksemme

nykyistä asemaamme ja osataksem­

me luovia tästä menestyksellä eteen­

päin, meidän on ymmärrettävä his­

toriaamme.

Osa vahvuuksistamme on pysyviä

ja jatkuvan vaalimisen arvoisia. Osa

vaatii uudistamista ja päivittämistä.

Kokonaan uusiakin tulokulmia var­

masti kaivataan.

t e K S t e i S tä H u o K u u aavistus suu­

resta murroksesta, joka pakottaa

kaikki suomalaiset orientoitumaan

uudelleen. Suomi seisoo tienhaarassa.

Olemme alkaneet pikkuhiljaa ym­

märtää, ettemme ole menestyksel­

lämme luoneet ikiliikkujaa, joka luo

hyvinvointia väsymättä kuin Kaleva­

lan Sampo.

Olennaista onkin oivaltaa, että tu­

levaisuus ei vain tapahdu. Tulevai­

suus tehdään.

Tämä on tärkein tehtävämme. �

Jan Vapaavuori

Kansanedustaja, Kokoomuksen

eduskuntaryhmän puheenjohtaja

Luonteva johtopäätös

tästä on työn

merkityksen

korostuminen. Suomea

on rakennettu kovalla

työllä.

5

6

R u o H o o N V i H R e ä M Pä ä A i D A N tä l l ä P u o l e N

Sanonnan »on lottovoitto syntyä Suomeen» tuntee jokainen suomalainen. Usein lauseenparsi tokaistaan pohtimatta syvemmin sitä menestystarinaa,

joka sen taustalla on. Vielä sata vuotta sitten ei ollut mikään itsestäänselvyys, että tänne kylmään, syrjäiseen ja kauas Euroopan sykkivistä keskuksista syntyminen olisi onnenpotku kenellekään.

J o H D A N t o

7

uS e i M M At e i Vät o l i S i arvan­

neet, että köyhän, luonnon­

varoiltaan niukan ja pienen

kansakunnan onnistuisi – raskaista

sodista huolimatta – raivata tiensä

maailman menestyneimpien maiden

joukkoon.

Vaikeasta lähtötilanteesta huoli­

matta suomalaiset rakensivat vuo­

sikymmenten saatossa itselleen ja

jälkipolville todellisen »seitsemän

oikein»­rivin: suomalaisen hyvin­

vointiyhteiskunnan, josta nyt saa­

vutaan ottamaan mallia niin läheltä

kuin kaukaa.

Suomi on kirjaimellisesti noussut

viimeisen vuosisadan aikana köyhyy­

destä kukoistukseen. Sisukas kansam­

me on monessa onnistunut kääntä­

mään kriisit menestykseksi. Olemme

historian saatossa tehneet myös usei­

ta oikeita valintoja, jotka ovat pitkällä

aikavälillä mahdollistaneet taloudelli­

sen menestyksen ja yhteisen hyvin­

voinnin rakentamisen.

V i e l ä R u N S A S S AtA V u o t tA sitten,

1800­luvun lopulla, Suomi oli auto­

nominen osa Venäjän keisarikuntaa.

Syrjässä vallan keskuksista, suomalai­

nen yhteiskunta oli aivan tämän päi­

vän kehitysmaiden kaltainen: synty­

vyys ja kuolleisuus olivat korkeita,

pääomia oli niukasti, infrastruktuuri

maassa heikonlainen ja työn tuotta­

vuus erittäin alhainen.

Myös elintaso harvaan asutussa

maassa oli kurja. Suomalaiset saivat

elantonsa pääasiassa maata viljele­

mällä. Elämä luonnon armoilla sisäl­

si monia riskejä. Hallayöt, kuivuus,

runsaat sateet tai myöhäinen kevät

saattoivat pilata koko seuraavan vuo­

den sadon.

Suomessa koettiin Euroopan vii­

meinen suuri nälkäkatastroi, kun

epäsuotuisat sääolot aiheuttivat

poikkeuksellisen huonon sadon vuo­

sina 1867–1869. Jälkeenpäin on ar­

vioitu, että nälkävuosina noin kah­

deksan prosenttia Suomen väestöstä

kuoli nälkään ja erilaisiin tauteihin.

Teollistuminen ja kaupungistumi­

nen käynnistyivät Suomessa verkal­

leen 1800­luvun loppupuoliskolla.

Vielä 1800-luvun

lopulla Suomen asukasta

kohden laskettu

bruttokansantuote ei

lähennellyt edes puolta

johtavien maiden

tasosta.

8

Kuitenkin elinkeinorakenne muuttui

hyvin hitaasti. Suomi oli 1900­luvun

alussa edelleen maatalousyhteiskun­

ta: yli 70 prosenttia suomalaisista sai

toimeentulonsa maanviljelystä.

Vielä 1800­luvun lopulla Suomen

asukasta kohden laskettu bruttokan­

santuote ei lähennellyt edes puol­

ta johtavien maiden tasosta. Yhtenä

köyhimmistä maista olemme onnis­

tuneet kuluneen reilun sadan vuo­

den aikana ponnistamaan pohjalta

huipulle asti.

t o i S e N M A A i l M A N S o D A N jälkeen

alkanut nopea teollistuminen ja ta­

louskasvu mahdollistivat hyvinvoin­

nin rakentamisen myös Suomessa.

Suomi pääsi mukaan hyvinvointival­

tiokehitykseen muihin Pohjoismai­

hin verraten vasta suhteellisen myö­

häisessä vaiheessa.

Vielä ensimmäiseen maailman­

sotaan asti Pohjoismaat kehittivät

hyvinvointivaltion perusteita rin­

ta rinnan. Suomen epävakaat olot

ja vuoden 1918 sisällissota tiputtivat

kuitenkin Suomen maailmansotien

väliseksi ajaksi länsimaisen hyvin­

vointikehityksen takariviin.

Kun Suomessa vielä 1950­luvun

vaihteessa maksettiin raskaita sota­

korvauksia ja keskityttiin jälleenra­

kentamiseen, oli muiden Pohjois­

maiden hyvinvointivaltiokehitys jo

verraten pitkällä.

Ruotsin taloudellinen kasvu ja

hyvinvointi lisäsivät siirtolaisuutta

Ruotsiin toisen maailmansodan jäl­

keen. Asuntopula ja työttömyys ajoi­

vat suomalaisia Pohjanlahden toiselle

puolelle paremman elämän toivossa.

Ruotsi imi suomalaisia puoleensa

jopa siinä määrin, että 1970­luvul­

le tultaessa Suomessa kärsittiin jo

työvoimapulasta. Vaikka työvoiman

niukkuudesta johtuen palkat nou­

sivatkin huimaa vauhtia, söi korkea

inlaatio suomalaisten ostovoimasta

suuren siivun.

Edelleen 1960–70­lukujen vaih­

teessa naapurimaa Ruotsi oli suoma­

laisesta näkökulmasta tarkasteltuna

kaukaiselta vaikuttava, hyvinvoin­

tia, turvallisuutta ja sukupuolten vä­

listä tasa­arvoa tarjoava ihanne, jon­

ka taso tuntui lähes mahdottomalta

saavuttaa.

S u o M e N M At K A hyvinvointivaltiok­

si onkin kuin Lasse Virénin olympia­

juoksu Münchenissä vuonna 1972.

Kompuroinnista ja matkalla sattu­

neista vaikeuksista huolimatta löim­

me kaikki ennakko­odotukset ja saa­

vuimme maaliin voittajina.

Huolimatta siitä, että kärsimme

sota­aikoina suurimmat kolhut ja ra­

kensimme hyvinvointimme muihin

Pohjoismaihin nähden takamatkalta,

olimme 1980­luvulle tultaessa kiis­

tatta yksi pohjoismaisen hyvinvoin­

tivaltioperheen jäsenistä ja yksi maa­

ilman hyvinvoivimmista maista.

Menestystarinamme on luettavis­

sa myös bruttokansantuotetta seu­

raavasta kehityskaaresta. Ensimmäi­

seen maailmansotaan saakka Suomen

bruttokansatuote henkeä kohden las­

kettuna oli vain noin puolet suhtees­

sa EU15­maihin.

Ensimmäinen maailmansota ja

Suomen sisällissota pudottivat Suo­

men bruttokansantuotteen hyvin

alas.

Toisen maailmansodan jälkeen no­

peasti käynnistynyt evakkojen ja rin­

tamamiesten asuttaminen, jälleenra­

kentaminen ja sotakorvaustuotteiden

tuotanto pakottivat talouden nope­

aan kasvuun, jopa niin, että Suomi

hetkeksi ohitti EU15­maiden kes­

kiarvotason. Varsinainen kiinniku­

rominen tapahtui kuitenkin vasta

1970­luvun lopulta lähtien.

S u o M i o N N y K yä ä N kansainväli­

sissä vertailuissa poikkeuksetta kor­

keimman tulotason maiden joukossa.

1860­luvulta vuoden 2009 loppuun

Suomen bruttokansantuote kas­

voi 2,9 prosenttia vuodessa ja hen­

keä kohden laskettuna 2,1 prosenttia

vuodessa.

Bruttokansantuote henkeä kohden

on kasvanut tänä aikana 24­kertai­

seksi ja itsenäisyyden aikana 15­ker­

taiseksi. Se on maailman toiseksi no­

peinta kasvua, jonka vain Japani on

onnistunut ylittämään.

Suomi on onnistunut nousemaan

Euroopan ehkä köyhimmästä maas­

ta maailman elintasomittausten kär­

keen.

Elinajanodotetta on pidetty kan­

sainvälisissä vertailuissa yhtenä hy­

vinvoinnin keskeisimmistä mitta­

reista. 1900­luvulla vastasyntyneen

poikalapsen elinajanodote Suomes­

sa oli 42,8 vuotta. Yhdysvalloissa ja

Isossa­Britanniassa poikalapsi saat­

toi olettaa elävänsä yli 48­vuotiaak­

si, Ruotsissa lähes 51­vuotiaaksi.

Suomi oli vielä 1950­luvun tait­

teessa selvällä 8–10 vuoden taka­

matkalla näihin kolmeen maahan

verrattuna. Vuonna 2010 olemme

ohittaneet Yhdysvallat ja ero Isoon­

Britanniaan on kaventunut hieman

Kun Suomessa vielä

1950-luvun vaihteessa

maksettiin raskaita

sotakorvauksia ja

keskityttiin jälleen-

rakentamiseen, oli

muiden Pohjoismaiden

hyvinvointivaltiokehitys

jo verraten pitkällä.

9

yli vuodeksi. Ero Ruotsiinkaan ei ole

enää kuin reilut kaksi ja puoli vuotta.

S u o M A l A i S e N H y V i N V o i N N i N kul­

makivinä voidaan tänä päivänä pitää

kattavaa sosiaaliturvajärjestelmääm­

me, julkista terveydenhuoltoa ja mak­

sutonta koulutusjärjestelmäämme.

Kansainvälistä ihailua herättää

erityisesti suomalainen peruskoulu­

järjestelmä, joka tuottaa maailman

lukutaitoisimpia oppilaita. Suomi on

myös hyvinvointivaltion innovoija.

1980­luvun puolivälissä Suomessa

annettiin ensimmäisenä maailmas­

sa vanhemmille oikeus saada pienet

lapset päivähoitoon ja alettiin mak­

saa kodinhoidon tukea niille, jotka

halusivat hoitaa lapsiaan kotona.

Perhepolitiikassa Suomi on edel­

leen maailman edistyksellisimpiä

maita. Suomen nousu hyvinvoinnin

kärkikaartiin on uskomattomalta

tuntuva saavutus pienelle maalle, jo­

ka vielä sata vuotta aikaisemmin kär­

si äärimmäisestä köyhyydestä.

Vaikka suomalaisten onkin vaikea

kehua itseään, on hyvinvoinnistam­

me osoitettavissa useita kansainvä­

lisiä indikaattoreita, jotka puhuvat

puolestaan. Suomalaiset tuntevat

oman maansa parhaiten, mutta sa­

malla me olemme usein sokeita nä­

kemään menestystarinamme. �

Kompuroinnista ja matkalla sattuneista

vaikeuksista huolimatta löimme kaikki ennakko-

odotukset ja saavuimme maaliin voittajina.

S U O M E N

S I J O I T U K S E T

Suomi on toistuvasti valittu maail man parhaaksi maaksi erilaisissa kategorioissa ja mittauksissa. Vaikka kriteerit eivät kos-kaan ole täysin yhteismitallisia, kertovat seuraavat sijoitukset kuitenkin oman ta-rinansa Suomen menestyksestä:

M A A I L M A N PA R A S

P E R U S KO U LU PISA 2003, 2006

M A A I L M A N VÄ H I T E N

KO R R U P T O I T U N U T M A A Transparency International 2007

M A A I L M A N O N N E L L I S I N M A A

Gallup World Poll 2010

M A A I L M A N PA R A S M A A Newsweek-lehden tutkimus 2010

Y K S I M A A I L M A N K YM M E N E S TÄ

K I L PA I LU K Y K Y I S I M M Ä S TÄ M A A S TA World Economic Forum 2000-2011

10

oP t i M i S M i e i o l e e H K ä en­

simmäinen mieleen tuleva

sana, kun karjalaiset pak­

kasivat tavaroita kotipihallaan kesäl­

lä 1944, tai kun pohjoispohjalainen

pientilallinen löi lautoja autioitu­

van maitotilansa ikkunoihin vuon­

na 1971. Silti nämä ihmiset uskoivat,

että työ oli edistyksen ja paremman

tulevaisuuden instrumentti.

Suomalaiset lähettivät lapsensa

kouluun, koska sivistys avasi tien

korkeampaan elintasoon. Siksi köyhä

Suomi rakensi varhain mittavan kan­

sanopetuslaitoksen. Siksi Suomi ha­

lusi taata hyvän perusopetuksen, joka

tarkoittaa mahdollisuuksien tasa­

arvoa.

Edistyksellisyyden kantasana on

»edistys». Edistyksellä on tavoiteltu

parempia olosuhteita, laajempia va­

linnan mahdollisuuksia, vapaampaa

elämää.

Jossain vaiheessa edistyksen idea

nyrjähti. »Edistyksellinen» ihminen

kääntyi uskomaan, että taloudelli­

nen edistys ja teknologia ovat en­

sisijaisesti ongelmien lähteitä. Vaa­

dimme politiikalta ja teknologialta

virheettömiä ja täydellisiä ratkaisuja

sillä seurauksella, että emme oikein

saa aikaiseksi edes kohtuullisia.

S u o M A l A i S e N M e N e S t y K S e N avain­

tekijä on ollut kansansivistysliike. Se

tähtäsi siihen, että meillä olisi pa­

rempi pohja tehdä onnistunutta yh­

teiskuntapolitiikkaa.

Isoisäni Taito oli kirvesmies Kar­

hulan insuliittitehtaalla Kotkassa. So­

dasta palattuaan hän rakensi oman

talonsa niistä vähistä aineksista, joi­

ta oli saatavilla.

Taitolle sivistys oli itseisarvois­

ta. Hänelle kulttuuri ei tarkoittanut

tA i t o J A e D i S t y K S e N tA H t o

Menestynyt Suomi rakennettiin sivistysihanteelle ja terveelle työn eetokselle. Molempien pohjalla oli ajatus itsensä voittamisesta ja edistyksen mahdollisuudesta. Molemmat perustuivat optimistiseen perusnäkemykseen: maailma saattoi olla rikki, mutta se oli korjattavissa. Maailman viat olivat

toimintahäiriöitä, eivät todisteita väistämättömästä ja lopullisesta rappiosta.

M At t i A P u N e N

Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) johtaja

Vaadimme politiikalta ja

teknologialta virheettömiä

ja täydellisiä ratkaisuja sillä

seurauksella, että emme

oikein saa aikaiseksi edes

kohtuullisia.

11

teatterin väliaikakonjakkeja tai rock­

festivaalia ja mäyräkoiraa. Hän soitti

kitaraa ja hiukan viulua. Pienituloi­

sen kirvesmiehen hyllyssä oli melko

hyvä kokoelma Waltaria ja ulkomai­

sia klassikoita.

Taloon tuli kaksi lehteä, sosiaali­

demokraattinen Eteenpäin ja nuorsuo­

malainen Helsingin Sanomat. Hän osasi

siteerata runoja ja kävi työväenopis­

tossa. Sivistys oli pitkä projekti, elä­

mäntapa. Hänestä oli vastuutonta

olla tietämättä ja osallistumatta. Hä­

nestä tuli kotikuntansa kirjastolau­

takunnan puheenjohtaja. Olen ylpeä

tästä lempeästä, käytännöllisestä ja

viisaasta miehestä, joka ei viisastel­

lut eikä sättinyt politiikkaa.

VA N H A N S i V i S t y S i H A N t e e N on kor­

vannut relativistinen ajattelu, jonka

mukaan kulttuurissa on hyvin vä­

hän yhteisiä normeja. Sivistys – siis

se mikä ennen oli syvällistä – on nyt

pinnallista, keinotekoista tai päälle

liimattua.

Sivistystä pidetään jopa aitouden

vastakohtana; nykykäsityksen mu­

kaan karkeus on jopa tavoiteltavaa,

koska raivo ja viha ovat »todellisia»

tunteita. Ja koska »aitous» on kor­

vannut oppineisuuden, siitä seuraa

väistämättä, että karkeimmillaan ih­

minen on aidoimmillaan. Pidättyväi­

syydellä ei ole enää arvoa, keskustelu

on halpahintaista.

Työväenopistot ovat edelleen ole­

massa, mutta niissä voi opiskella ta­

rot­korttien lukua, chakra­energia­

virtoja, reiki­terapiaa ja astrologiaa

ilman, että kukaan tekee asiasta nu­

meroa.

Avoimet taikauskot ja tinahattu­

tieteet kilpailevat ihmisten ajasta. Al­

kukantaisten yhteisöjen rituaaleja ja

uskomuksia tutkiskellaan »puhtaam­

pana», »luonnollisena» totuutena.

Uskon mitä uskon, eikä kenelläkään ole

siihen mitään sanomista, relativistinen

edistyneistö sanoo.

Insuliittitehtaan kirvesmies olisi

tästä kaikesta hyvin ymmällään.

S i V i S t y S i H A N t e e l l e M i e l i o N ja­

lostuksen, edistyneistölle terapian

Vanhan sivistysihanteen on korvannut relativistinen ajattelu,

jonka mukaan kulttuurissa on hyvin vähän yhteisiä normeja.

12

kohde. Sivistynyt ihminen tuntee

histo rian, relativisti katsoo Goog­

lesta. Relativisti osaa, sivistynyt ym­

märtää.

Sivistyksen perusidea on se, et­

tä kaikki ajatukset eivät ole saman­

arvoisia. Meillä on hyviä ideoita,

keskinkertaisia ideoita ja huonoja

ideoita, ja hyvien eteen joutuu pon­

nistelemaan. Valmis innovaatio vaatii

lukemattomia havaintoja, korjauksia

ja prototyyppien rakentamista.

Mutta relativisti aikoo päästä vä­

hemmällä. Hän on poistanut idean

ja lopputuloksen välistä ponnistelun

– hänelle ideat tulevat aina avaimet

käteen ­periaatteella. Hänen mieles­

tään kysymys on vain rohkaisusta ja

luovuudesta, jolla ihminen herkistää

itsensä, virittää mielensä Suurten Oi­

vallusten taajuudelle.

R e l At i V i S t i N M A A i l M A K o o S t u u

kartanoseminaareista ja ideapajois­

ta, joissa tuotetaan nopeita ja heti

valmiita ratkaisuja. Uskomme ryh­

mätöihin ja seminaarien hippaleik­

keihin, vaikka satojen palaverien

ryhmätöissä en ole koskaan törmän­

nyt järisyttävään oivallukseen.

Eniten ryhmätyöt kertovat ryh­

mätyön muista tekijöistä ja yleensä

vahvistavat sen mitä olemme hiljaa

pelänneet. Laiskat osoittautuvat lais­

koiksi, ja lopulta joukon tunnollisim­

man hermo pettää. Hän takertelee

kokoon annetun tehtävän, joka nau­

reskelevalta ryhmältä jäi levälleen.

Koska relativisti arvostaa itseil­

maisua ja luovuutta, hänen mieles­

tään pahinta on keskinkertaisuus.

Sivistysihanteen asteikolla paljon

keskinkertaisuutta pahempaa on

huonous.

Relativistin mielestä on turha pa­

hoittaa kenenkään mieltä arvoarvos­

telmilla. Sivistyneen mielestä pitää

olla sen verran itsekritiikkiä, ettei

nouse lavalle ilman laulutaitoa.

Relativisti kehuu lapsensa älyk­

kyyttä ja lahjakkuutta, sivistynyt ih­

minen tietää, että pitkään jatkuva

lahjakkuuden jumalointi pehmentää

vahvankin pään.

P R o f e S S o R i C A R o l D W e C K Stan­

fordin yliopistosta on maailman joh­

tavia motivaatiotutkijoita. Dweckin

ryhmä toteutti tutkimuksen, jossa

testattiin neljäsataa viidesluokkalais­

ta kolmasti.

Testi oli tarkoituksella niin vaikea,

että kaikki epäonnistuivat. Kolman­

teen testiin mennessä oppilaat, joita

oli kehuttu yrittämisestä ja ponniste­

lusta, paransivat suoritustasoaan niin

että saivat 30 % paremmat tulokset

kuin ensimmäisellä kerralla. Jos kehu

sen sijaan koski lapsen älyä tai lah­

jakkuutta, tulokset olivat 20 % huo-

nommat kuin ensimmäisellä kerralla.

Johtopäätös on selkeä. Kasvattaja­

na ja kehittäjänä kiitä niitä asioita,

joihin voi vaikuttaa – kuten ponnis­

telua. Jos kehut synnynnäisiä omi­

naisuuksia, ihminen taipuu nopeasti

ajattelemaan, ettei kova työ ole tar­

peen. Tuntuuko tutulta?

Sivistysliikkeen väelle asia olisi ol­

lut selittämättäkin selvä.

R e l At i V i S t i e N M A A i l M A A hallitsee

ajattelun new age, aatteellinen ho­

meopatia. Se sanoo, että uskomukset

ja tuntemukset ovat yhtä arvokkai­

ta kuin testattu, koeteltu tieto ja ha­

vainnot.

»Jokaisella on oikeus omiin mie­

lipiteisiin» on muuttunut tarkoit­

tamaan »jokaisella on oikeus omiin

faktoihin».

Pahimmillaan tämä tarkoittaa so­

taa ysiikkaa ja biologiaa vastaan. Mi-

nulla ei ole näyttöä laimennetun koivutuh-

kan suotuisista vaikutuksista terveyteeni,

mutta uskon sen vaikuttavan, eikä kenel-

läkään ole oikeutta kiistää uskoani.

Nyky­yhteiskunnan syvin komiik­

ka on sitä, kun kirkosta eronnut ho­

meopaatti syyttää uskovaista lääkäriä

vastuuttomasta satuilusta.

Koska meidän on vaikea uskoa

edistykseen, näemme uudet teknolo­

giat mieluummin riskien ja harmien

aiheuttajana. Loistavassa kirjassaan

What Technology Wants Kevin Kelly

Kasvattajana ja kehittäjänä kiitä niitä asioita,

joihin voi vaikuttaa – kuten ponnistelua. Jos kehut

synnynnäisiä ominaisuuksia, ihminen taipuu nopeasti

ajattelemaan, ettei kova työ ole tarpeen.

13

huomauttaa, että meillä on taipumus

suuresti ylikorostaa uuden teknolo­

gian riskejä ja vähätellä tuttuja, to­

tuttuja tai »luonnollisia» riskejä.

Uusi ruoka­aine ei saa mitään ar­

moa, vanhojen aineiden (kuten alko­

holin) tunnetut vaarat sivuutamme

kevyesti naureskellen.

Nyky­yhteiskuntaa leimaa Suu­

ri Varovaisuusperiaate. On sinän­

sä tietenkin oikein tarkkailla uusi­

en teknologioitten haittoja, mutta

varovaisuutemme kehittyy helpos­

ti neuroottiseksi haluksi ennakoida

kaikki mahdolliset riskit.

Silloin pienikin tai hyvin epäto­

dennäköinen riski ajaa ohi mahdolli­

sesta laajasta hyödystä. Yletön varo­

vaisuusperiaate on tavattoman hyvä,

Kelly huomauttaa, pysäyttämään in­

novaatiot.

Virheiden välttämisen ilmapiiri on

ajanut meidät etsimään täydellisyyt­

tä. Täydelliset ratkaisut eivät tuota

innovaatioita, koska turvallisinta on

pysyä aloillaan. Riskittömintä on olla

yrittämättä mitään uutta, koska epä­

onnistuminen on aina lähtökohtai­

sesti turvatonta.

B e N J A M i N f R A N K l i N tA PA S i kysyä

keskustelukumppaneiltaan yksinker­

taisen kysymyksen: Kuinka monta jal-

kaa on koiralla, jos häntä lasketaan jalaksi?

On suuri houkutus vastata »viisi».

Tosiasiassa koiran jalkojen määrä on

edelleen neljä, vaikka väitämme sen

hännästä mitä tahansa. Franklinin

ajatus on pysyvä ja tärkeä: älkää an­

tako sulavien puheiden ja selitysten

hämärtää tosiasioita.

Relativisti vastaa Franklinin ky­

symykseen aina »viisi», koska hänen

mielestään on mahdotonta muodos­

taa käsitystä asioiden »todellisesta»

tilasta. Tärkeintä on se miten ihmiset

»kokevat» asiat. Siksi politiikka ei ole

relativistille todellisten asiaintilojen

korjaamista, vaan hyvittelyä, ihmis­

ten vääryys­ ja epäoikeudenmukai­

suuskokemusten tasoittelua.

Relativisti pelkää poliittisten ratkai­

sujen vaikutuksia, tyytymättömyyt tä

ja syytöksiä poliittisesta tunnotto­

muudesta. Siksi hän hakee politiikal­

la myötätuntoa ja mainetta empaatti­

sena, herkkänä ihmisenä.

Sivistys­Suomessa politiikka oli

keino hakea valtuutus halutuille ta­

voitteille. Politiikka oli tapa saada ai­

kaiseksi.

Suomi on pieni maa ja pieni kieli.

Ihmisten on ollut pakko kommuni­

koida yli ammattikuntarajojen ja po­

liittisten aitojen. Syntyi käytännöl­

lisiä liittoumia, kuten Tampereen

vuosikymmeniä kestänyt »aseveliak­

seli», sosiaalidemokraattien ja kokoo­

muksen yhteistyösuhde.

Sen seurauksena Tampere ohitti

kaupunkien kilpailussa Turun; sen

ansiosta Tampereella on teknilli­

nen korkeakoulu ja Hervannan tie­

deklusteri, laserlaakso, Särkänniemi

ja muita tunnettuja vetovoimateki­

jöitä.

Mutta kahteenkymmeneen vuo­

teen Tampere ei ole saanut aikaisek­

si uusia, merkityksellisiä rakennus­

hankkeita. Pelkäämme taloudellisia

riskejä, mielenosoittajia, melua, ylei­

sönosastoja, seuraavia vaaleja, sosi­

aalisia ongelmia, hulevesiä ja kolme­

asataaviittätoista muuta asiaa.

Nyky-yhteiskuntaa

leimaa Suuri

Varovaisuusperiaate.

14

S u o M e S tA o N t u l o S S A vetokratia,

käyttääkseni amerikkalaisen yhteis­

kuntailosoin Francis Fukuyaman

termiä. Se tarkoittaa, että politiikka

muuttuu kokoelmaksi erilaisia veto­

oikeuksia, kieltäytymisiä esteellä.

Kehitämme loputtomasti mah­

dollisuuksia sanoa »ei». Erilaiset po­

liittiset ja yhteiskunnalliset painos­

tusryhmät vaativat kovaäänisesti

poikkeuksia ja rajoituksia.

Suomalaisen vetokratian mootto­

ri on media, joka vaatii politiikalta

täydellisiä päätöksiä. Emme halua

tunnustaa politiikan perimmäistä

epätäydellisyyttä, vaan vaadimme

virheettömyyttä. Sen seurauksena po­

litiikasta tulee Varovaisuusperiaatteen

käytännöllinen sovellus. Kun ei ota

riskejä, ei synny myöskään erehdyk­

siä, ei tarvetta selittää, ei jälkikäteisiä

tuomioita.

Jälkiviisaus on viisauden imelin la­

ji, Veikko Huovinen sanoi. Jälkivii­

saan ihmisen silmä tuijottaa rävähtä­

mättä taaksepäin.

P o l i t i i K K A o N P e R i M M i ltä ä N yh­

teisen hyvän etsimistä, moraalista

ja käytännöllistä punnintaa. Samalla

politiikkaan on aina sisältynyt tunte­

maton elementti, riski.

Rakentajien sukupolvi otti riskejä

ja teki virheitä, mutta sai myös aikai­

seksi. Taiton ja tahdon Suomi ei ai­

na perustellut päätöksiään riittävällä

tarkkuudella, mutta se uskoi itseensä.

Se ymmärsi epätäydellisyyttä ja uskoi

hitaasti paranevaan tulevaisuuteen.

Jälkikäteisten moitteitten mahdol­

lisuus ei saanut sitä pysähtymään.

Homeopaatin Suomi laimentaa lo­

puttomasti liuosta ja hakee hyväk­

syntää kuin lapsi vanhemmiltaan.

Vaikeiden asioiden edessä, kun päät­

täjän pitäisi lujittaa itsensä, aatteen

homeopaatti »järkyttyy» ja »on surul­

linen».

Sivistysliike oli hysteerisyyden

vastakohta. Se ei ollut tunnevaltai­

nen Ei!­liike, se etsi rationaalisia

mahdollisuuksia sanoa »kyllä». Siksi

me kukoistimme. �

Erilaiset poliittiset ja yhteiskunnalliset painostusryhmät

vaativat kovaäänisesti poikkeuksia ja rajoituksia.

15

»Kolmikanta on eettisesti kestämä-

tön yhteiskunnan vahvimpien etu-

koneisto. On irvokasta, että yhteis-

kunnan heikoimmassa asemassa olevien

asioista eivät itse asianosaiset ole mukana

päättämässä.» 1

Kyllä se on ruma! Niin korporatis­

tisen kummituksen näköinen, että

iljettää! Hyi ja yök – tuo kolmikan­

ta… Herraseurat sopivat asioista kes­

1 Heikki Hiilamo ja Osmo Soininvaara: »On aika hyvästellä kolmikanta» ­blogikirjoitus 14.4.2011 osoitteessa www.soininvaara.i.

kenään, ei siinä pienen ihmisen ää­

ni kyllä kuulu lainkaan! Ei niille pidä

valtaa antaa, vaan pois ottaa. Vaikka

kenelle annettaisiin, mutta ei niille,

työmarkkinajärjestöille! Pompottavat

poliitikkoraukkoja, jotka sentään ovat

demokraattisesti tämän maan viralli­

siksi vallanpitäjiksi valikoituneet!

Kolmikannan aluksi Suomessa voi­

daan laskea niin sanottu tammikuun

kihlaus vuodelta 1940, jolloin työn­

antajat ja työntekijäjärjestöt antoivat

toisilleen »hyväksynnän» ja ryhtyivät

sen jälkeen yhdessä tekemään muun

muassa työehtosopimuksia. Tammi­

kuussa 1940 Suomi oli sodassa…

Mutta mitä se kolmikanta on sit­

ten saanut aikaan? Mehän saamme

lukea lehdistä toistuvista kiistoista

työmarkkinajärjestöjen välillä: epä­

onnistumisista, laittomuuksista, vaa­

timuksista, työrauhasta… Miten ih­

meessä kolmikanta voi olla mikään

menestystekijä?

Ehkä on syytä tehdä pieni matka

historiaamme, ja katsoa missä kai­

K u M M i t u S N i M e ltä K o l M i K A N tA

N i K o l A S e l o M A A

Suomen Ammattijärjestöjen Keskusjärjestön (SAK) edunvalvontajohtaja

Suomen viimeisten vuosikymmenten eräs menestystekijä on ollut työhön ja sitä kautta yhteiskuntaan liittyvien asioiden

valmistelu maan hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken. Tätä kutsutaan työmarkkinoiden kolmikannaksi. Kolmikannan

suurimmat saavutukset ovat yleensä syntyneet silloin, kun pieni maa yrittää saada itsensä tavalla tai toisella jaloilleen.

16

kessa, hyvinkin arkisissa nykyasiois­

sa tämä toisaalta ylistetty ja toisaal­

ta parjattu kolmikanta on ollutkaan

keskeisesti mukana.

VA N H A N H o t e l l i K ä M P i N kabine­

tin peitti paksu sikarin savu tuona

tammikuisena päivänä vuonna 1960.

Herrojen kämmenet hikosivat. Työ­

markkinapomojen sekä poliitikkojen

keskusteluissa yritettiin löytää rat­

kaisua visaiseen ongelmaan: kuinka

tähän maahan saadaan aikaan työelä­

kejärjestelmä, jota kannattivat sekä

työmarkkinajärjestöt että suuri osa

poliitikoista.

Tähän niin sanottuun Kämpin ker­

hoon kuuluivat muun muassa Ko­

koomuksen Päiviö Hetemäki ja Ju­

ha Rihtniemi. SDP:stä mukana olivat

Sulo Holstila, Kalle Matilainen sekä

Olavi Lindblom. Mutta pääministe­

ri Sukselainen ei lämmennyt sovulle:

maataloustuottajien vahva etujärjes­

tö MTK harasi vastaan.

Työmarkkinajärjestöjen keskinäi­

set välit olivat kovasti lähentyneet

viimeisten vuosien aikana, jolloin

säädettiin lukuisia niin sanottuja so­

siaalilakeja työelämän alueelta. Ne

koskivat muun muassa työttömyys­

turvajärjestelmää sekä vuosilomaa.

t y ö e l ä K e J ä R J e S t e l M ä K A i P A S i

uudistamista. Työnantajien ja työn­

tekijöiden yhteinen tavoite oli saa­

da kulutustasoa vastaava toimeentu­

lo työkyvyttömyyden tai vanhuuden

ajaksi.

Tämä tavoite koski nimenomaan

asutuskeskusten teollisuustyöväes­

töä ja toimihenkilöitä. Heillä ei ol­

lut muita tulolähteitä eikä mah­

dollisuuksia halpaan asuntoon tai

tuotteisiin omasta maataloudesta.

Välittömän sytykkeen toimenpiteil­

le aiheutti kansaneläkemuutos, joka

työntekijöiden piirissä nimettiin työ­

miehen eläkerahojen kaappaukseksi.

Kansanedustaja Veikko Kokkola

teki lakialoitteen komiteatyön poh­

Työnantajien ja

työntekijöiden

yhteinen tavoite oli

saada kulutustasoa

vastaava toimeentulo

työkyvyttömyyden tai

vanhuuden ajaksi.

Päiviö Hetemäki

17

jalta, joka oli jo pitkälle kompromissi

työmarkkinajärjestöjen sekä muiden

puolueiden kuin maalaisliiton kesken.

Lakialoitteen pohjalta säädettiin Suo­

meen yksityistä sektoria koskeva työ­

eläkelaki. Samassa yhteydessä järjes­

tettiin myös työeläkkeiden rahoitus.

Eläkejärjestelmän rakentaminen

ja synty vaikuttaa edelleen vahvasti

eläkejärjestelmässämme. Työeläke­

järjestelmään tehtiin suuria muutok­

sia vuonna 2005, jälleen kolmikan­

taisten pitkien neuvottelujen jälkeen.

Järjestelmän kehittäminen ja rahoi­

tuksen hallinta herättävät intohimo­

ja julkisessa keskustelussa.

Ja taustalla vaanii kolmikanta­

kummitus!

V u o N N A 1967 Pä ä M i N i S t e R i Rafael

Paasio antoi valtakunnansovitteli­

ja Keijo Liinamaalle erityistehtävän:

Liinamaan piti neuvotella työmark­

kinaosapuolien kanssa laajasta keski­

tetystä palkkaratkaisusta estääkseen

inlaation, jonka palkankorotukset

olisivat aiheuttaneet.

Suomi oli ajautunut taloudelli­

siin vaikeuksiin 1960­luvun lopulla.

Tarvittiin markan devalvointi ja ta­

louden vakautusohjelma. Hallitus ja

työmarkkinajärjestöt solmivat kak­

sivuotisen vakautusratkaisun. Rat­

kaisu onnistui ja siitä syntyi malli

tulevien vuosien kokonaisvaltaisille

tulopoliittisille ratkaisuille.

Hyvinvointivaltion rakentaminen

sai kaikkien kansalaisten tuen. Stra­

tegisen päätöksenteon kolmio syntyi

hallituksen ja työmarkkinakeskus­

järjestöjen välille. Valtasuhde ei enää

ollut pelkästään hallituksesta järjes­

töihin, vaan työ­ ja sosiaalilakien uu­

distuksessa järjestöt olivat keskeises­

sä asemassa.

Vakausratkaisu sai nimekseen Lii­

namaa I, jota seurasi uusi keskitetty

tulosopimus Liinamaa II. Tämän jäl­

keen tupoja tehtiinkin aktiivisesti ai­

na vuoteen 2005 saakka, jolloin sol­

mittiin viimeinen niin sanottu tupo.

Työnantajat eivät enää innostu­

neet keskitetyistä ratkaisuista, vaan

koettivat painottaa paikallisia palk­

kaeriä sekä alakohtaista sopimista.

Tämä periaatteellinen linjamuutos

kävi kalliiksi eräillä aloilla.

Monilla sopimuslaoilla alkoi palk­

kakilpajuoksu, jossa nimellispalkko­

jen korotukset nousivat korkeam­

malle kuin yleensä keskitetyissä

ratkaisuissa.

V u o N N A 2 0 1 1 e D u S K u N tAVA A l i e N

jälkeisen hallituksen muodostami­

nen oli kuin satiirinen jännitysnäy­

telmä. Kaiken hallitushumun keskel­

lä metalli­ ja teknologiateollisuuden

palkansaajat asettivat keväällä 2011

palkkatavoitteekseen kahdelle vuo­

delle kuuden prosentin korotukset.

Heinä–elokuussa 2011 pääminis­

teri Jyrki Katainen ja valtiovarain­

ministeri Jutta Urpilainen kutsuivat

työmarkkinakeskusjärjestöjen johta­

jat koolle: talouden alamäki jatkuu

ja Suomen on selvittävä Euroopan

Juha Rihtniemi

18

talouskriisistä huolimatta. Keskus­

järjestöt ryhtyivät tunnustelemaan

keskitetyn palkkaratkaisun mahdol­

lisuutta. Tämä edellytti työnantajilta

täyskäännöstä viisi vuotta kestäneen

hajautetun sopimuspolitiikan tiellä.

Elinkeinoelämän keskusliitto etune­

nässä kantoi vastuunsa ja luopui pe­

riaatteellisesta kannastaan palkkarat­

kaisun osalta.

Ei tehty tupoa, mutta palkkaraa­

miratkaisu kylläkin. Palkkaratkaisu

oli uudenlainen tapa yrittää yhdes­

sä hallita elinkeinoelämän kilpailu­

kykyä kuitenkin palkansaajien osto­

voima turvaten.

Kolmikantakummajainen oli pa­

lannut!

e u R o o P PA K u t S u i S u o M i -N e i t o A

1990­luvun alkupuoliskolla. Euroop­

paan suuntasi myös elinkeinoelämä.

Se oli hyvin ymmärrettävää.

Neuvostoliiton hajoamisen myötä

Suomi oli joutunut laman kurimuk­

seen. Markka oli kriisissä, vienti ty­

rehtynyt ja työttömyys räjähtänyt

ennennäkemättömiin lukemiin. Suo­

mi oli kuralla kaikilla mittareilla.

Elinkeinoelämä ja palkansaajat

löysivät nopeasti toisensa. Molem­

pien etu oli saada pää auki taloudel­

liselle toimeliaisuudella Euroopan

suunnasta.

Pääsemällä mukaan yhteiseen

kauppa­alueeseen, päästäisiin mu­

kaan myös kaupankäyntiin. Kau­

pankäynti tarkoittaisi tilauksia suo­

malaisille yrityksille ja sitä kautta

työtä suomalaisille työntekijöille.

Työmarkkinajärjestöt toimivat aktii­

visesti EY­jäsenyyden puolesta.

e y-J ä S e N y y S t o t e u t u i. Pian tämän

jälkeen oltiin jo uuden haasteen edes­

sä: Emu ja euroon siirtyminen.

Yhteisvaluuttajärjestelmä tarvitsi

laajaa tukea. Palkansaajille yhteisva­

luuttaan siirtyminen ja budjettikurin

hyväksyminen tarkoitti merkittävää

vaikutusmahdollisuuden muutosta

palkkaratkaisuihin. Tästä syystä pal­

kansaajapuoli mietti tarkasti omaa

asemointiaan yhteisvaluuttaan.

Työmarkkinajärjestöt ja hallitus

alkoivat neuvottelut työehtosopi­

musturvan keskeisistä periaatteista

Emu­oloissa. Emu­oloissa ei enää ol­

lut mahdollisuutta devalvaatioihin,

joten suhdannevaihtelut heijastuivat

suoraan työllisyystilanteeseen.

Neuvottelujen tuloksena päädyt­

tiin kasvattamaan niin sanottuja pus­

kurirahastoja. Rahastolla oli tarkoi­

tus helpottaa työttömien uudelleen

Palkansaajille

yhteisvaluuttaan

siirtyminen ja

budjettikurin

hyväksyminen

tarkoitti merkittävää

vaikutusmahdollisuuden

muutosta

palkkaratkaisuihin.

19

koulutusta ja eläkejärjestelmien käyt­

töä suhdannevaihteluiden varalta.

Neuvottelujen onnistumisen seu­

rauksena palkansaajajärjestöt ottivat

syksyllä 1997 myönteisen kannan

Suomen Emu­ratkaisun aikaansaa­

miseksi.

Vilkaisu naapuriin: Ruotsi toimi

toisin. Palkansaajaliike vastusti yh­

teisvaluuttaa ja Ruotsi päätti säilyttää

kruununsa. Ruotsalaista kolmikanta­

kummitusta ei ole!

S u o M A l A i S i l l A o N tA PA N A onnis­

tua tiukan paikan tullen. Tämä »us­

komus» näkyy myös työmarkkinoilla,

jolloin yhteisen sävelen löytyminen

niin työnantajien kuin palkansaa jien

kesken sekä kulloisenkin poliittisen

vallanpitäjän, hallituksen, kanssa on

kerta kerran jälkeen toteutunut. Sil­

loin on kyetty liikkumaan omista

asemista ja etsimään yhdessä toinen

reitti, jossa lopputuloksena ei välttä­

mättä ole vain yhtä kultamitalivoitta­

jaa, vaan monta hopeamitalistia.

Useimmiten tuloksena on ollut

kompromissi. Silti tuloksena on jo­

tain, mikä on enemmän kuin yksit­

täisten tekijöidensä summa. Sen tu­

loksena on vakaa yhteiskunta, jossa

asuu – napinasta huolimatta – si­

toutunut ja vallanpitäjiin luottava

kansa ja yhteistä hyvää tavoittelevat

edustajat.

Kolmikantaa voidaan arvostella ja

kritisoida. Voidaan kuitenkin kysyä,

kuinka työmarkkinoita ja sosiaalipo­

litiikkaa koskevat suuret ratkaisut

olisi saatu tai saataisiin aikaan ilman

toimivaa kolmikantaista neuvottelu­

menettelyä?

Tekisivätkö ratkaisut virkamiehis­

tö, poliitikot vai rahamarkkinat? Oli­

sivatko ratkaisut olleet parempia?

N o , o N PA o l l u t R u u S u i S tA tuo

kolmikanta, juu. Näin saattaa moni

lukija ajatella. Samaa paatosta tässä

on kohta 40 vuotta jo kuunneltu, ei­

kä loppua näemmä näy!

Totuuden nimissä ainahan ei kol­

mikannassa ole suinkaan onnistuttu.

Jos laskettaisiin mönkään menneet

yritykset, niin luku saattaisi olla kor­

keampi kuin onnistumisten.

Eräs näin jälkikäteen arvioiden

suurin merkityksellinen epäonnis­

tuminen koskee niin sanotun työ­

ehtosopimusten yleissitovuuden

syntyvaiheita. Vaikka yleissitovuus

nykysilmin arvioituna on erittäin

onnistunut asia hyvinvointivaltion

ja Suomen menestymisen tiellä, asian

taustalla oli varsin tragikoominen

kolmikannan epäonnistuminen.

STK ja SAK vastustivat kiivaasti

yleissitovuutta työsopimuslain uu­

distamisen yhteydessä 1970. Edus­

kunnassa hallituspuolueet vastustivat

omaa hallituksen esitystään. Kokoo­

mus ja SKP yhteistuumin kannattivat

yleissitovuutta.

Tuloksena tästä sopasta oli mini­

mipalkkalain sijaan yleissitovuus­

järjestelmä, joka tehtiin eduskunta­

aloitteena hallituksen esityksen ohi,

ja joka hyväksyttiin suurella enem­

mistöllä eduskunnassa.

Kummituskin voi kompastua hel­

moihinsa! �

20

MiStä eDeS PuHuMMe, kun

puhumme »Suomesta»? Ei­

hän mitään »Suomea» ole

oikeasti edes olemassa.  »Suomi» on

tietysti jonkinsorttinen keinotekoi­

nen rakennelma. En tarkoita, etteikö

se olisi tärkeä rakennelma. 

En ole minkään sortin kulttuuri­

relativisti. Olen isänmaallinen mies.

Minusta Suomi on perkeleen hyvä

maa. En tiedä saako näin sanoa, mut­

ta minusta Suomi on parempi maa

kuin vaikkapa Venäjä, Latvia tai Ir­

lanti. Olen ihan varma, että Suomi on

myös parempi kuin Moldova, Valko­

Venäjä tai Meksiko, vaikken ole mis­

sään noista maista käynyt.

Mutta sitten päästään ongelmaan.

En ole lainkaan varma, onko Suomi

absoluuttisesti parempi maa kuin

vaikka Ruotsi, Norja tai Saksa. Suo­

mi tietysti tuntuu rakkaammalta

kuin nuo maat. 

M i tä tA R Ko i tA N »Suomen» keinote­

koisuudella. Meillä on tapana miel­

tää maailma suurina kertomuksina.

Ihmisen mieli on narratiivista. Tar­

koitan, että ajattelemme asioille jäl­

kikäteen kohtaloita ja tarinoita.

Hegel sen oikeastaan aloitti. Hän

puhui kansakunnista ikään kuin ne

olisivat jotain käsin kosketeltavaa.

Marx oli Hegelin linjoilla, mutta hän

puhui luokista, joilla oli kohtaloita, ja

historia olisi matkalla kohti ennalta

määrättyä suuntaa. 

Valitettavasti molemmat miehet

puhuivat hölynpölyä. Eivät kansa­

kunnat, luokat tai ihmisryhmät, et­

niset vähemmistöt tai sukupuolet ole

mitään päätöksiä tekeviä tai tuntevia

yksiköitä. 

o i K e A S S A M A A i l M A S S A vain yk­

silöillä on väliä. Tämä tietysti kuu­

lostaa kylmältä »individualismilta».

Mutta kyllä Suomen historiakin läh­

tee vain yksilöiden teoista ja koke­

muksista. Ei ole olemassa mitään yh­

tä Suomen kansaa, joka 1800­luvulla

heräsi kansallistunteeseen ja sen jäl­

S u o M e N H i S t o R i A l ä H t e e y K S i l ö i D e N

t e o i S tA J A K o K e M u K S i S tA

Muistan Jorma Ollilan joskus sanoneen, että samanlaista, yhtä nopeaa elintason nousua ei ole muualla nähty. 

t u o M A S e N B u S K e

Toimittaja

En ole lainkaan

varma, onko Suomi

absoluuttisesti parempi

maa kuin vaikka Ruotsi,

Norja tai Saksa.

21

Oikeassa maailmassa

vain yksilöillä on väliä.

22

keen taisteli tiensä itsenäiseksi. 

Suurin osa 1800­luvulla eläneistä

ihmisistä mietti varmaan samanlaisia

asioita kuin mekin. Rakastaakohan

vaimo minua? Kelpaanko sellaisena

kuin olen? Miten voin olla kunnia­

kas jäsen omassa yhteisössäni? Tai

no, tarpeet olivat konkreettisempia.

Toisin kuin nykyään, ihmiset ei­

vät olleet vihaisia MM­kisalippujen

korkeista hinnoista, vaan esimer­

kiksi ruuan puutteesta. 1800­luvulla

Suomessa kuoltiin nälkään. Nykyään

köyhät kuolevat lihavuuteen. 

Mitä nämä suomalaiset yksilöt

sitten tekivät? Monenlaisia asioita.

Heillä oli myös monenlaisia yllykkei­

tä, ihan samanlaisia kuin nykyaikai­

silla Wall Streetin pankkiireilla. Oli

ahneutta, himoa, näyttämisen tarvet­

ta, jaloutta, tarvetta tehdä hyvää, tar­

ve olla oikeassa. 

K A N S A K u N N At e i Vät siis halua mi­

tään. Niillä ei ole tahtoa, niillä ei ole

tavoitteita. Vain yksilöillä on haavei­

ta ja kohtaloita. Siksi kansakunnan

kohtaloa voi pohtia vain suomalais­

ten yksilöiden näkökulmasta. 

Kun ihminen haluaa jonkun asian,

siihen on keskimäärin kolme reittiä.

Voit olla ahkera. Siis tehdä helvetisti

töitä asian eteen.

Toinen keino on vaatia muita teke­

mään asia puolestasi. Siitä esimerk­

kinä kansalaiset, jotka asettavat ir­

moille tai valtioille vaatimuksia.

»Tehkää minut onnelliseksi!»

Räikeimmillään tämä näkyi ko­

hussa MM­kisalippujen hinnoista.

Kun sata vuotta sitten työväki vaati

kahdeksan tunnin työpäivää ja ääni­

oikeutta, nykyään kansalainen saat­

taa ihan pokkana ajatella, että hänel­

lä on »oikeus» esimerkiksi edullisiin

MM­kisalippuihin.

Koska poliitikot myyvät meille

asioita (meidän verorahoillamme),

tässä on tietysti aina mahdollisuus

kerätä irtopisteitä.

Kolmas mahdollisuus saada asioita

on tuuri.

S u o M e l l A o N o l lu t noita kaikkia.

Erityisesti meillä on ollut hyvää tuu­

ria. Mutta mitä sitten! Jokaisella ihmi­

sellä on ollut. Jos yhdessä siemensyök­

syssä on noin satatuhatta siittiötä,

olemme kaikki elossaolijat voittajia.

Voitimme tuurilla ja sinnikkyydellä

tuon ensimmäisen kamppailun.

Ahkeria suomalaiset ovat aina ol­

leet. Tai ainakin ahkeruuttaan koros­

tavia. Oikeastaan ahkeruus on hem­

metin ärsyttävä leuhkimisen aihe.

Suomalainen yrittäjä oikein leuhkii

kovalla työllä: »Herään aamuviideltä

ja ehdin kotiin vasta kymppiuutisia

katsomaan.» Ihan kuin elämän tar­

koitus olisi raataminen.  Ahkeruuden

kunnioittaminen liittyy voimakkaas­

ti työennakkoluuloon.

Se liittyy ajatukseen siitä, että it­

se työn määrä on tärkeää. Ei se, mi­

tä saadaan aikaan. Irtisanotut työn­

tekijät selittävät usein, että »teimme

kaiken täydellisesti. Miksi meidät

potkitaan pois?» Siksi että he tekivät

vääriä asioita.

Aamulla pitää tehdä lumityöt, jot­

ta pääsee ulos pihastaan, mutta jos

teenkin sen sijaan täydellisen vessan­

siivouksen, ei siitä ole siinä tilantees­

sa mitään hyötyä.

23

Kun neuvottelen työnantajieni

kanssa palkastani, ne kysyvät aina

»kauanko sinulla menee aikaa tuo­

hon». Ihan kuin sillä olisi mitään väliä.

Eikö tärkeintä ole lopputulos? Oikeas­

ti hyvät keksinnöt tekevät maailmasta

helpomman. Ei hankalampaa. 

t yö e l ä M ä o N H e l P o t t u N u t käsit­

tämättömän paljon. Tätä ei tieten­

kään uskoisi, kun katsoo dosenttien

marinapuhetta Ajankohtaisessa Kak­

kosessa tai lukee mitä tahansa lehteä.

Kun isäni vuonna 1974 aloitti val­

tion hommissa diplomi­insinöörinä

patoja suunnitellen, meni yhteen lu­

juuslaskelmaan muutamalta miehel­

tä pari viikkoa. Nyt tietokone tekee

tuon saman laskun nopeammin kuin

turistin lompakko katoaa ruuhkassa. 

Tuliko työstä siis huonompaa? Ei

tietenkään. Työstä tuli helpompaa. Jos

olet oikeasti sitä mieltä, että itse työn

määrä on tärkeä, teepä ensi kerralla

lumityöt kolan asemesta lusikalla.

Tässä jenkit menevät vikaan vielä

pahemmin kuin suomalaiset. Se on

hassua, sillä luulisi heidän kapitalis­

minsa pyrkivän parhaaseen mahdol­

liseen tulokseen.

Jenkeissä työpaikoilla käydään

kuitenkin työväen teatteria, jossa

voittaja on se, joka lähtee viimeise­

nä työpaikalta ja tulee sinne ensim­

mäisenä.  Ihan sama mitä saa aikaan.

Suurin loukkaus muita kohtaan on

saada asiat tehtyä helpommin kuin

nämä. Siksi kaikki näyttelevät ahke­

rampaa kuin ovatkaan.

M i K S i S i t t e N t y ö e l ä M ä koetaan

stressaavana? Väitän, ettei se johdu

työn määrästä.  Väitän, että työelä­

mästä tekee stressaavaa juuri se, ettei

asioita mitata. Se saa aikaan kaka­

maisen tunteen, ettei kukaan oikein

tiedä mitä tässä ollaan tekemässä.

Koska pomotkin haluavat  an­

taa kuvan menestyksestä, päättävät

he usein vasta jälkikäteen, mikä oli

homman tavoite. Itse olen ollut mu­

Väitän, että työelämästä

tekee stressaavaa

juuri se, ettei asioita

mitata. Se saa aikaan

kakamaisen tunteen,

ettei kukaan oikein

tiedä mitä tässä ollaan

tekemässä.

24

kana lukuisissa projekteissa, joiden

jälkeen on yhdessä lässytetty, että

»hyvinhän tämä meni». Kaikki halua­

vat onnistua. 

No, mikä ratkaisuksi? Selkeät mit­

taustavat. Pahan symboli on usein

»kvartaalikapitalismi» ja pörssiyritys­

ten ahneus. Tein vähän aikaa sitten

projektin saksalaiselle pörssiyhtiöl le.

Kaikki tulokset mitattiin millin tark­

kuudella. En ole koskaan ollut niin

rentoutunut. Tiesin mitä piti saavut­

taa. Ja jos sitä ei saavutettu, tiesin mi­

tä olin tehnyt väärin. 

tä R K e ä ä A S i o i D e N saavuttamises­

sa on tietysti se, että pannaan toiset

tekemään asioita puolestamme. Suo­

mella kävi tässä hommassa hyvä tuuri.

Sodanjälkeinen historiamme on

nykyään itseruoskimisen ja jälkivii­

sastelun kohde. Jos nyt ei oteta po­

litiikkaa ja oikeudenmukaisuutta

huomioon, niin olihan YYA­sopimus

Suomelle ihan helvetinmoinen dii­

li. Jopa sotakorvaukset olivat oikeas­

taan Suomelle hyvä diili. Ne pakotti­

vat Suomen kehittämään teollisuutta,

josta oli myöhemmin moninkertaista

hyötyä.

Oikeastaan sotakorvausta voisi

ajatella markkinatalouden termein

»ilmaisina näytekappaleina». Neuvos­

toliittolaiset alkoivat tykätä tavarasta

ja halusivat sitä lisää. Syntyi bilate­

raalinen kauppa. 

Suomihan pelasi sodanjälkeisen

ajan hienosti kaksilla korteilla. En­

kä sano tätä kyynisesti ja ironisesti.

Vaan ihan tosissani.

Myimme länsimarkkinoille tava­

raa. Ainakin jonkin verran. Samal­

la talouttamme suojasi myös se, että

idässä oli aina markkinat, joita mark­

kinatalouden säännöt eivät koske­

neet. Suomeksi sanottuna: kukaan ei

välttämättä olisi ostanut Sievin jal­

kineen rumia sandaaleita tai Karhun

verkkatakkeja markkinahintaan län­

nessä, joten ne saatiin myytyä itään.

Epäreilua? Varmasti! Mutta helve­

tin tuottavaa. 

Kiinalaisilla on tähän liittyvä hie­

no kansansatu. Se kertoo miehestä,

jonka poika loukkaantui tippuessaan

hevosen selästä. Mies ei kuitenkaan

masentunut, vaan mietti, että tästä

voi olla jotain hyötyäkin. Myöhem­

min valtakunnassa tuli kutsunnat ja

poika säästyi sodalta vaivansa takia.

Juuri noin kävi meillekin. Suomen

toisen maailmansodan  sadepilvessä

oli siis kultareunus. �

Jopa sotakorvaukset olivat oikeastaan Suomelle hyvä diili. Ne pakottivat Suomen

kehittämään teollisuutta, josta oli myöhemmin moninkertaista hyötyä.

25

SA K S A N i H M e , nousu sodan

täysin raunioittamasta maas­

ta Euroopan kärkivaltioksi,

on yleisesti tunnettu historian ilmiö.

Sodanjälkeisen Suomen kehitystä

erääksi Euroopan ja koko maailman­

kin vakaimmista korkean elintason

maista voi aivan yhtä hyvin pitää ih­

meenä.

Tätä Suomen ihmettä selittäviä te­

kijöitä on lukuisia. Haluan itse nostaa

tärkeimmiksi kuusi tekijäryhmää:

1. Välttämättömät investoinnit

raunioituneen talouden ja yhteis-

kunnan jälleenrakentamiseksi

sekä meillä että vientimaissam-

me Euroopassa. Nämä investoinnit

muodostivat melkoiset kasvuimpuls­

sit aina 1970­luvulle asti.

2. Sodan perintönä syntynyt yrit-

tämisen ja yhteistyön henki. Kun

kaikesta oli puutetta, ymmärrettiin

laajasti, ettei ollut muuta vaihtoeh­

toa kuin konsensukseen turvautumi­

nen, kova työnteko, ankara yrittämi­

nen ja tulevaisuuteen investoiminen.

Konsensuksen henki heijastuu vie­

läkin yhteiskunnassa, niin hyvässä

kuin pahassa.

3. Jälleenrakentamisen osana aloi-

tetun sosiaaliturvan ja -palvelu-

jen laajentaminen systemaattises-

ti 1960­luvulta lähtien vasemmiston,

maalaisliiton ja työmarkkinajär­

jestöjen yhteistyönä. Suomesta ra­

kennettiin kilpailukykyinen vakaa

hyvinvointivaltio terveydenhoitojär­

jestelmineen, sosiaalisine turvaverk­

koineen ja eläkejärjestelmineen.

4. Koulutuksen merkityksen tun-

nustaminen. Koulutusta oli aina

Suomessa arvostettu, mutta erityi­

sesti 1970­luvulta lähtien luotiin ta­

savertaiset mahdollisuudet kaikille

yhtenäiseen peruskoulutukseen sekä

ammatilliseen ja yliopistokoulutuk­

seen tekemällä koulutus ilmaiseksi.

Näin mahdollistettiin henkisten re­

Sodan jälkeen kaikkia kansalaisia elinympäristöstä tai poliittisesta ja ammatillisesta suuntautumisesta riippumatta

elähdytti vahva motiivi, suoranainen intohimo tehdä ankarasti töitä saavuttaakseen paremmat taloudelliset ja

yhteiskunnalliset olot itselleen ja jälkeläisilleen.

tA K A N A M M e l o i S tAVA t u l e VA i S u u S ?

S i R K K A H ä M ä l ä i N e N

Kauppatieteiden tohtori

26

surssien tehokas hyödyntäminen, so­

siaalinen ja alueellinen liikkuvuus sa­

moin kuin edellytykset tieteelliselle

tutkimukselle.

5. Suomen määrätietoinen pyrki-

mys vapaaseen kauppaan ja kan-

sainväliseen yhteistyöhön niin

pian ja niin laajalti kuin sodanjälkei­

nen kansainvälinen ympäristö tai so­

dan jälkeisen tilan vaatimat säännös­

tely­ ja poliittiset rajoitteet tekivät

sen mahdolliseksi.

6. Suomalaiselle kulttuurielämälle

annettu julkinen tuki, muun muas­

sa kirjastolaitoksen, musiikkikoulu­

jen ja ­opistojen, kirjallisuuden ja leh­

distön, musiikin, teatterin, oopperan

tai tanssitaiteen ylläpitämiseen ja ke­

hittämiseen. Kulttuuria ja kulttuuri­

elämää ylläpitämällä ja vahvistamalla

on tuettu luovuutta, henkistä vireyttä

ja hyvinvointia sekä työkykyisyyttä.

M A A S e u D u l l A suku­ ja kyläyhteisö­

jen sisäinen toisista välittäminen ja

kaikkien kynnelle kykenevien vel­

vollisuus jatkuvasti osallistua työn­

tekoon olivat aina kuuluneet arkeen.

Sodan jälkeisissä olosuhteissa nämä

piirteet vahvistuivat entisestään.

Kaikkia kansalaisia elinympäris­

töstä tai poliittisesta ja ammatilli­

sesta suuntautumisesta riippumatta

elähdytti vahva motiivi, suoranainen

intohimo tehdä ankarasti itselleen ja

jälkeläisilleen.

Tällainen samanlainen intohi­

mo elinolojen parantamiseen on

nyt nähtävissä vahvasti nousevien

uusien maiden, kuten Kiinan kansa­

laisten piirissä.

S u o M i t u l i S o D A S tA u l o S aiempaa

valmiimpana konsensukseen poliit­

tisista ideologiaeroista ja poliittisesta

hajaannuksesta huolimatta. Päättä­

jät luotsasivat taloutta sotakorvaus­

ten, siirtolaisten asuttamisen, kan­

sainvälisen säännöstely­ympäristön,

tuotantokapasiteettiongelmien ja ra­

hoituksen niukkuuden asettamien

tiukkojen rajoitteiden alaisena.

Säännöstelyn asteittainen purka­

minen paransi kasvun edellytyksiä.

Rahoitusmarkkinoiden vapauttami­

nen 1980­luvulla ja 1990­luvun alus­

sa oli viimeisiä askeleita tässä sään­

nöstelyn purkamisen trendissä.

Sotakorvauksia varten rakennettu

teollisuuskapasiteetti antoi perustaa

viennille. Säännöstellyn matalan ko­

ron politiikalla ja siihen liittyneellä

luotonannon säännöstelyllä ohjattiin

kysyntä ensisijaisesti pääomakannan

lisäämiseen.

Inflaatio­devalvaatiopolitiikalla

tuettiin paitsi vientiteollisuutta va­

pautuvan kansainvälisen kaupan

olosuhteissa, ylipäätään kiinteän va­

rallisuuden ja asunto­omaisuuden

hankkimista kulutuksen ja rahoitus­

säästämisen kustannuksella.

Sodan uhrien auttamiseksi, siir­

tolaisten asuttamiseksi ja väestön

kasvun tukemiseksi heti sodan jäl­

keen käynnistetyt toimet muodosti­

vat nykyisen hyvinvointivaltion ra­

kentamisen ensiaskeleet. Näitä olivat

aktiivinen asuntopolitiikka ja perhe­

politiikka, muun muassa lapsilisien

käyttöönotto 1940­luvulla ja kansan­

eläkkeiden 1950­luvulla.

Aiemmasta köyhäinhoitoajattelus­

ta siirryttiin sosiaaliturvan univer­

saalin oikeuden periaatteeseen.

R At K A i S e VA A S K e l hyvinvointival­

tion ja Suomen kilpailukyvyn raken­

tamisessa otettiin 1960­luvulla Pekka

Kuusen 60-luvun sosiaalipolitiikka-kir­

jan ilmestymisen jälkeen. Sosiaalipo­

litiikkaa ja palveluja kehitettiin tuos­

ta lähtien pitkälti Kuusen esittämillä

linjoilla asteittain ja systemaattisesti.

Merkittäviä parannuksia ja uudis­

tuksia jatkettiin aina 1990­luvun alun

kotimaisen rahoitusmarkkinakriisin

ja syvän taantuman aikoihin asti.

Koulutus on sosiaalisen turvajär­

jestelmän ja terveys­ ym. palvelujen

rinnalla muodostanut keskeisen tuki­

jalan kilpailukyvyn rakentamisessa.

Henkisten resurssien vahvistumista

kuvaa hyvin ylioppilastutkinnon ja

korkeakoulututkinnon suorittanei­

den osuus ikäluokasta.

27

Kun itse aikoinaan valmistuin

kauppakorkeakoulusta 1960­luvun

alussa, ikäluokasta noin kymmenen

prosenttia suoritti ylioppilastutkin­

non ja korkeakoulututkinnon noin

viisi prosenttia. 2000­luvun lopulla

vastaavat luvut olivat noin 60 % ja

noin 30 %.

Kotimaiset kasvu­ ja kilpailukyky­

tekijät ovat kuitenkin olleet vain vält­

tämättömiä ja mahdollistavia, mutta

eivät vielä riittäviä tekijöitä kasvulle.

Kilpailukyvyn avulla on voitu hyö­

tyä kansainvälisestä kysynnästä vain

avoimen talouden olosuhteissa. Pie­

nenä maana Suomen talous ja hyvin­

vointi ovat aina olleet ja tulevat aina

olemaan riippuvaisia ulkomaailman

kehityksestä. Laaja ja avoin kansain­

välinen yhteistyö on itsestään selvä

välttämättömyys menestymiselle.

S o D A N J ä l K e i N e N K A S V u i H M e ei

tietenkään ole syntynyt tyhjästä ja

ilmaiseksi. Sen on osittain mahdol­

listanut talouden kasvu ja tulonmuo­

dostus, mutta pääosin se on tapahtu­

nut verotusta kiristämällä.

Kun keskimääräinen veroaste (ml.

sosiaaliturvamaksut) oli 1950­ ja

1960­lukujen vaihteessa runsas 20

prosenttia, on se nyt 43–44 prosenttia.

Verotuksella ja sosiaaliturvamak­

suilla on ollut laaja kannatus. Niillä on

uskottu voitavan taata korkea työlli­

syys ja tehokas hyvinvointivaltio, joka

ottaa kaikkien edut huomioon.

Tosiasiallisesti on tultu tilantee­

seen, jossa verot ja sosiaaliturvamak­

sut ovat nostaneet työn hinnan niin

korkeaksi, että niin yritysten kuin

yksityisten ihmistenkin kynnys työl­

listää ketään on noussut pelottavasti.

Tätä taustaa vasten tuntuu ris­

tiriitaiselta, että parhaillaan halli­

tus kiristää verotusta ja siten nos­

taa suomalaisen työvoiman hintaa

samanaikaisesti, kun se lisää suoria

tukia yrityksille niiden kansainvälis­

tymiseen ja työpaikkojen lisäämiseen

ulkomaisissa yksiköissä.

Selviytyäkseen kovassa kansain­

välisessä kilpailussa yritykset jou­

tuvat kehittämään menetelmiä, jot­

ka vähentävät työvoiman käyttöä ja

ne joutuvat siirtämään tuotantoan sa

halvemman työvoiman maihin. Seu­

rauksena oleva työllisyyden heikke­

neminen johtaa verojen ja sosiaalitur­

vamaksujen uudelleen nostamiseen.

Korkea veroaste tekee myös työn

tekemisen vähemmän houkuttelevak­

si. Kun työntekijän nimellinen palkka

on sata euroa, on hänestä työnantajal­

AiJA

le

Ht

oN

eN

/ SH

ut

te

RS

to

CK

.Co

M

28

le aiheutuva kustannus kaikkine lisä­

kuluineen 150–170 euroa. Työntekijä

itse saa verojen ja sivukulujen jälkeen

käteensä 50–60 euroa.

Sekä työllistämisen että työllisty­

misen motiivit ovat heikentyneet ja

ovat edelleen heikentymässä. Nega­

tiivinen kierre on tosiasia.

Sosiaaliturvan ja ­palvelujen as­

teittainen rakentaminen vuosikym­

menien aikana on lisäksi johtanut

erittäin monimutkaiseen tilkku­

täkkijärjestelmään, jonka yksittäi­

set osat muodostavat vaikeasti hal­

littavan ja keskenään ristiriitaisten

tukien viidakon.

Sen sijaan, että järjestelmä antai­

si motiivit ja kiihokkeen oma­aloit­

teisuuteen, yrittämiseen ja työn vas­

taanottamiseen, se toimii monelta

osin päinvastoin. Se pakottaa turvan

saajia passiivisuuteen.

VA i K K A V e R o R A S i t u S o N meillä

maailmanennätysluokkaa, eivät vero­

ja sosiaalimaksutulot ole riittäneet ra­

hoittamaan julkisia menoja, ja julki­

nen sektori velkaantuu koko ajan.

Työeläkerahastojen ylijäämän ja

niihin kertyneiden varojen lukemi­

nen mukaan julkisen talouden tasa­

paino­ ja velkalaskelmiin antaa to­

dellisuutta positiivisemman kuvan

tilanteesta.

Työeläkerahastojen varat ovat vel­

kaa tuleville eläkeläisille. Ne eivät tu­

le edes riittämään tulevien eläkkei­

den maksamiseen, vaan rahastojen

syömisen jälkeen tullaan tarvitse­

maan uusia vakuutusmaksujen koro­

tuksia.

Koulutuksen alueella Suomi on

saanut paljon kansainvälistä mainet­

ta muun muassa Pisa­tutkimuksissa

menestymisensä vuoksi. Tämän me­

nestyksen huumassa helposti unoh­

tuu se, että sinänsä hieno ajatus

peruskoulun yhtenäisestä opetusoh­

jelmasta kaikille lapsille ja nuorille

on samalla johtanut siihen, ettei yk­

silöllisiä lahjakkuuseroja ole riittä­

västi otettu huomioon.

Tästä ovat eniten kärsineet ne,

joiden luontaiset taipumukset olisi­

vat käytännöllisten käden taitojen

alueel la. Samalla kun yhteiskunta on

kärsinyt välttämättömien osaamis­

alueiden kehittämisen laiminlyön­

nistä, lukuisat nuoret ovat menet­

täneet motiivinsa koulutukseen ja

syrjäytyneet pysyvästi.

S u o M e N M e N e S t y K S e N ja kilpailu­

kyvyn keskeinen haaste liittyy julki­

seen talouteen, sosiaaliturvan ja eri­

laisten palvelujen tehokkuuteen ja

julkisen sektorin rahoittamiseen.

Kohtuullisella verotuksen tasolla it­

se kunkin on helppo arvostaa yhteis­

kunnan tukijärjestelmiä ja palveluja.

Korkea verotus, etenkin keskitu­

loisten korkea verotus, saa aikaan

yhteiskunnallisen vastuun rapautu­

misen. Koetaan epäoikeudenmukai­

seksi se, että oman työn tuloksista

vain pieni osa jää omaan ja perheen

käyttöön. Näin etenkin, jos samalla

koetaan, että tukien ja palvelujen saa­

jat käyttävät väärin yhteisiä varoja.

Samanaikaisesti on vaarallista, että

verorasituksen korkeus ajaa yhä suu­

remman osan väestöstä tilanteeseen,

jossa se tarvitsee kohtuullisista tu­

loista huolimatta laajasti yhteiskun­

nan tukea.

K i l PA i l u K y K y i N e N S u o M i tarvit­

see vahvan hyvinvointijärjestelmän,

mutta sillä ei ole varaa nykyisenkal­

taisiin terveydenhoito­, vanhusten­

hoito­ ym. palvelurakenteisiin eikä

nykyisenkaltaiseen sosiaaliturvajär­

jestelmään.

Palveluissa ongelmat eivät ole

ruohonjuuritasolla, vaan olennaisia

muutoksia ja tehostamista tarvitaan

päätöksentekojärjestelmissä, toimin­

nan organisoinnissa, johtamisessa ja

eri yksiköiden välisessä yhteistyössä.

Sosiaalisissa tukijärjestelmissä tar­

vitaan kokonaisuudistus tilkkutäkis­

tä yhtenäiseen järjestelmään, joka

ohjaa positiivisella ja oikeudenmu­

kaisella tavalla oma­aloitteisuuteen,

työllistymiseen ja työllistämiseen.

Malleja tällaiseen vaihtoehtoon on

olemassa, mutta niiden pohtiminen

ja toteuttaminen edellyttävät irrot­

tautumista kapeita lyhyen tähtäimen

etuja puolustavasta juoksuhautoihin

kaivautumisesta kaikilla tahoilla.

e N t i S i l l ä e Vä i l l ä ei Suomen me­

nestystä ja ihmettä enää jatkossa yl­

läpidetä. Uudet keinot voidaan löytää

vain laajalla ennakkoluulottomalla

yhteistyöllä kaikkien tahojen kesken.

Hyvä aloitus olisi julkisen sektorin

vahvojen ja lukuisten siilojen purka­

minen yhteisen strategian ja yhteis­

ten tavoitteiden aikaansaamiseksi.

Utopiaa? �

Sen sijaan, että

järjestelmä antaisi

motiivit ja kiihokkeen

oma-aloitteisuuteen,

yrittämiseen ja työn

vastaanottamiseen,

se toimii monelta

osin päinvastoin. Se

pakottaa turvan saajia

passiivisuuteen.

29

t u u l i K A S K i N e N

Demos Helsingin tutkija

V i i S i S u o M A l A i S tA R e i t t i ä

l u o t tA M u K S e e N

Suomalaiset luottavat muita eurooppalaisia enemmän niin pankkeihin, avioliittoon, euroon, kirkkoon kuin internetiin. Tähän tulokseen tuli maailman luetuin aikakauslehti, Valitut Palat, selvittäessään

eurooppalaista luottamusta. Myös Tilastokeskuksen tekemät vertailut ovat antaneet samansuuntaisia tuloksia suomalaisesta luottamuksesta.

30

Ko R K e A lu ot tA M u S o N help­

po selittää osana pienen ja

köyhän kansakunnan selviy­

tymistarinaa. Kun verotettavaa on

ollut vain vähän, ei verojärjestelmää

ole kannattanut tehdä kovin moni­

mutkaiseksi.

Suomalainen luottamus ei selity

kokonaan erityislaatuisilla olosuh­

teilla.

Olin kaksi vuotta sitten tähän sa­

maan aikaan keskellä kiihkeää kirjoi­

tustyötä, kun me Demos Helsingin

tutkijat maabrändivaltuuskunnan

kanssa kirjoitimme Suomen maa­

brändiraporttia. Raportti julkaistiin

syksyllä 2010. Tämä kirjoitus poh­

jautuu monilta osin siihen.

Pohdin ensin yhteiskunnallisen

luottamuksen kolmea lajia ja sitten

viittä reittiä, joiden kautta suoma­

laisen yhteiskunnan luottamusta on

tietoisesti tai joskus myös tiedosta­

matta rakennettu.

Luottamus instituutioihin on Suo­

messa ollut vahvaa jo Ruotsin ja Ve­

näjän vallan aikaan.

»Te voiton saitte. Teill on valta nyt, siis

minun tehkää, miten mielikää. Mut laki,

ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää.»

Tämä Vänrikki Stoolin tarinoiden

runo kuvaa suomalaisen maaher­

ran asennetta venäläistä komentajaa

kohtaan. Maaherran viesti on selvä:

vaikka olette voittaneet sodan, lakia

täytyy silti noudattaa.

Tämä Suomen sodan jälkeinen ti­

lanne kuvaa hyvin sitä asennetta, jo­

ka on ohjannut suomalaista yhteis­

kuntaa seuraavien yli 200 vuoden

ajan.

Luotettavaa oikeuslaitosta ja avoi­

mesti toimivaa julkista hallintoa on

meillä haluttu vaalia. Viranomaisen

puheille pääsyä ei ole tarvinnut jo­

nottaa päiväkausia. Asiakirjat ovat

avoimesti kansalaisten nähtävillä.

Päätöksiin sisältyy valitusoikeus, ja

virkamiehellä on velvollisuus perus­

tella päätöksensä.

Nämä toimintatavat ovat luoneet

yhteiskuntaa, jossa kansalaisten on

helppo luottaa julkiseen valtaan.

Kansalaisten lisäksi myös yrityk­

sille instituutioiden luotettavuus ja

joustavuus ovat elintärkeitä.

Maailmanpankki vertailee vuo­

sittain, miten vaivatonta eri maissa

on tehdä bisnestä. Vuoden 2012 ra­

portissa Suomi sijoittuu yhdenneksi­

toista. Erityisiä kehuja Suomi saa by­

rokratian vähäisyydestä ja hallinnon

avoimuudesta.

l u o t tA M u S t o i S i i N i H M i S i i N on

yksi luotettavien instituutioiden

taustavoimista. »Ollaan itsenäisiä,

hierarkioita hyödynnetään vain kun

se on tarpeen, kaikille samat säännöt,

jokaisen sana painaa, ei­käskyttävä

johtaminen ja voimaannuttava hal­

linto.» Näin kuvaa merkittävä kult­

tuurintutkija Geert Hofstede suoma­

laista yhteiskuntaa. Analyysi tuntuu

osuvalta.

Hofsteden mukaan Suomessa on

erittäin lyhyt valtaetäisyys: pomot ja

alaiset tunnetaan ja kaikkia moika­

taan. Tämän taustalla on melko ho­

mogeeninen väestö, jonka arki on ol­

lut hyvin samankaltaista ja asenteet

yhteneviä.

Luottamus toisiin ihmisiin on luo­

nut Suomeen monia hyödyllisiä käy­

täntöjä. Ihmisten itse rakentamat

toimintatavat kuten vahva talkoope­

rinne nousevat luottamuksesta.

EU­kokouksissa suomalaisia arvos­

tetaan, koska he osaavat mennä asi­

aan suoraan ja tavoitteena on hyvä

lopputulos. Kun Nokia nousi maail­

man maineeseen 1990­luvulla, häm­

mästeltiin nokialaista tapaa kutsua

pääjohtajaa Jormaksi.

l u o t tA M u S o M A A N tulevaisuuteen

on kolmas luottamuksen laji, jota

Suomessa on poikkeuksellisen pal­

jon. Toisen maailmansodan jälkeen

meillä on eletty poikkeuksellisen

rauhallisessa yhteiskunnassa, jossa

mielenosoitukset ja mellakat ovat

harvinaisia.

Yksi keskeinen syy yhteiskunta­

rauhan säilymiseen on suomalaisten

vahva luottamus omaan tulevaisuu­

teen. Kaikki suomalaiset on yritetty

pitää kiinni työssä ja yhteiskunnassa.

Muualla ei ole aina sujunut yhtä

hyvin.

Viimeksi arabikevään tapahtu­

mia selitettiin työttömien nuorten

kasvaneella määrällä ja kesän 2011

mellakoita Isossa­Britanniassa on

analysoitu samasta näkökulmasta.

Turhautunut nuoriso päätti laittaa

haisemaan, kun työtä, koulutusta tai

muita tapoja osallistua yhteiskunnan

kehittämiseen ei tuntunut olevan.

Talouden heilahteluista ja ajoit­

taisesta työttömyydestä huolimatta

Suomessa on kyetty ylläpitämään ih­

misten uskoa siihen, että omia taito­

ja kehittämällä on mahdollista pääs­

tä kiinni omaehtoiseen pärjäämiseen.

1990­luvun alun lama tekee tähän

poikkeuksen.

Merkittävä joukko suomalaisia jäi

jumiin pätkätyö­ ja tukikierteeseen.

Liian iso joukko suomalaisia kadot­

ti tulevaisuuden uskonsa eikä kyen­

nyt palaamaan työmarkkinoille. Nyt

tiedetään, että työttömyys ja siihen

Kun Nokia nousi

maailman maineeseen

1990-luvulla,

hämmästeltiin

nokialaista tapaa kutsua

pääjohtajaa Jormaksi.

31

liittyvät muut ongelmat periytyivät

monessa perheessä myös seuraavalle

sukupolvelle.

Tällaisista virheistä on syytä ottaa

oppia. Usein toistuvina ne ovat omi­

aan vähentämään suomalaisen yhteis­

kunnan kannalta tärkeää luottamusta.

S u o M A l A i S e l l e l u o t tA M u K S e l l e

on monia selitysmalleja. Seuraavat

viisi reittiä esittelevät mahdollisia

syitä luottamuksen eri vahvistumi­

selle. Niiden taustalla on poliittisia

toimia, mutta myös viisaiden kansa­

laisten tekemiä viisaita ratkaisuja ja

jo satoja vuosia sitten vakiintuneita

periaatteita.

1. Oppia jokaiselle: Virmaila on yli

kymmenen kilometriä pitkä saari

Päijänteellä. Jo 1800­luvun alkupuo­

lella isännät päättivät, että yleistä si­

vistystasoa on parannettava.

Saaressa ei vielä ollut kouluja,

mutta kiertokoulua ja pyhäkoulua

pidettiin taloissa. Oppimisen mitta­

riksi laitettiin lukutaito ja päätettiin,

että lukutaidoton virmailalainen ei

saa naimalupaa.

Virmaila ei ollut ainoa paikka, jos­

sa tämänkaltaisia avauksia tehtiin.

Kansanvalistusliike lähti porvaris­

ton ja talonpoikien halusta kouluttaa

köyhää ja tyhmää kansaa. Idea oli si­

vistyneistön mutta levisi nopeasti eri

kansanryhmiin sekä maalle että kau­

punkeihin.

Virmailan esimerkki kertoo hy­

vin siitä, että koulutus ja sitä kaut­

ta luottamus on Suomessa rakentu­

nut kaikki mukaan ­ajattelun kautta.

Koulutuksella ei ole tavoiteltu vain

työelämässä selviämistä vaan myös

yhteiskuntataitojen kehittämistä.

Samalla on vahvistunut usko

omiin taitoihin ja tulevaisuuteen.

Koulutus on Suomessa ollut myös

ihmisryhmiä yhdistävä instituutio.

Se on rakentanut Suomeen yksilöi­

tä voimaannuttavan mahdollisuuksi­

en tasa­arvon ja luokkakierron, joka

tutkimusten mukaan oli vahvimmil­

laan 1960–80­luvuilla.

Nyt koulu on uusien haasteiden

edessä. Koulun kyky rakentaa tule­

vaisuuden luottamusta riippuu pit­

kälti siitä, miten erilaisten vaatimus­

ten, toiveiden ja osaamisen kanssa

tulevaisuudessa selvitään. Millainen

on se koulu vuonna 2050, jossa jo­

kainen suomalaislapsi kokee olevan­

sa hyödyllisten ja kiinnostavien asi­

oiden äärellä?

2. Jokamiehenoikeudet: Yhdys­

valtalainen ympäristötaloustieteilijä

Elinor Ostrom sai taloustieteen No­

bel­palkinnon vuonna 2009 yhteis­

ten hyödykkeiden tuottoja käsitel­

leestä tutkimuksestaan.

Tutkimus haastaa laajasti vallalla

olevan ajatuksen siitä, että yhteises­

ti omistettua omaisuutta hoidettai­

siin tehottomammin kuin yksityistä.

Ostromin mukaan esimerkiksi yhtei­

sesti omistetut metsät tuottavat yhtä

hyvin kuin yksityiset.

Suomalaiset jokamiehenoikeudet

olisivat Ostromille hyvä esimerkki

yhteisomaisuuden järkevästä hoidos­

ta. Jokamiehenoikeuksilla on taattu

koko kansalle oikeus päästä osallisik­

si luonnon tuottamista hyödykkeistä.

Se on keskeinen suomalaisen luotta­

muksen rakennuspalikka.

Luonto on edelleen suomalaisille

tärkeä voimavara. Retkeilijä ei koh­

taa »no trespassing» ­kylttejä kuten

vaikkapa brittiläisellä maaseudulla.

Myös kaupungeissa on haluttu

varmistaa kaikkien pääsy lähiluon­

toon, mikä tarkoittaa viheralueiden

ja puistojen rakentamista.

Luonnonvarojen kuten öljyn hin­

nan noustessa suomalaisten kyky sopia

niiden käytöstä yhdessä ja luottaa noi­

32

hin sopimuksiin voivat olla erityiseksi

hyödyksi. Mitkä ovat ne 2000­luvun

jokamiehenoikeudet, joiden avulla

luonnonvaroja voidaan hyödyntää ja

niistä voidaan hyötyä yhdessä?

3. Eläkejärjestelmä: Suomen eläke­

järjestelmä luotiin varsinaisesti vasta

sotien jälkeen. Kun tuotanto ja raha­

talous kasvoivat, syntyi tarve talous­

kasvun tulosten jakamiseen.

Samaan aikaan pääomista oli köy­

hässä Suomessa huutava pula. Sivuun

laitetut eläkevarat toivat talouteen

merkittävän piristysruiskeen, kun

eläkeyhtiöt alkoivat sijoittaa niitä

Suomen kansantalouden kannalta

tärkeisiin yrityksiin.

Suomalaisen luottamuksen kan­

nalta eläkejärjestelmän rakentami­

nen on ollut ratkaisevan tärkeää.

Väestön keski­iän noustessa lupaus

työuran päättymisestä ennen työ­

kyvyttömyyttä on muodostunut elä­

mänlaadun perusedellytykseksi.

Kjell Westö kuvailee teoksensa Älä

käy yöhön yksin päähenkilön Kallion

pesuloissa vuosikymmeniä työtä teh­

nyttä äitiä. Työläisäidin pääsy eläk­

keelle on kirjassa symboli sen Suo­

men rakentamiselle, jossa kenenkään

ei enää tarvitse raataa kuolemaan asti.

Siinä Suomessa jokainen työssä­

käyvä suomalainen voi luottaa sii­

hen, että kun vanhuus koittaa tai jos

työkyvyttömyys yllättää, sukulaiset

eivät ole ainoa turva.

Nyt suomalaisten keski­ikä on

noussut niin rajusti, että 1950­luvul­

la luotu ja kertaalleen 1990­luvulla

remontoitu eläkejärjestelmä toimii

jopa liian hyvin.

Suomalaiset tulevat työmarkki­

noille niin myöhään ja poistuvat

eläkkeelle niin aikaisin, ettei työssä­

kävijöiden tuottavuus riitä eläkeläis­

ten ylläpitoon.

Vaihtoehtoja on kaksi. Joko töissä

on oltava pidempään tai eläkkeitä on

leikattava.

Molempia on jo tehty, mutta vie­

lä suurempia muutoksia on näköpii­

rissä. Ne täytyy kuitenkin kyetä to­

teuttamaan niin, ettei työssäkäyvien

ihmisten tulevaisuudenusko merkit­

tävästi heikkene.

4. Sosiaaliset innovaatiot: Suomen

palvelujärjestelmä on jo pitkään pe­

rustunut samojen palveluiden yhtei­

seen käyttämiseen. Sairaalassa, kir­

jastossa, neuvolassa ja junamatkalla

suomalaiset kohtaavat kaikenlaisia

muita suomalaisia.

Pääosa asuinalueista on suunni­

teltu niin, että erilaisia ihmisiä asuu

lähekkäin. Vuokratalojen, osaketalo­

jen ja omakotialueen lapset ovat käy­

neet samaa laadukasta koulua. Tämän

33

taustalla ovat sosiaaliset innovaatiot.

Innovaatioiden avulla julkisen

sektorin palvelujärjestelmä on kyetty

rakentamaan niin laadukkaaksi, että

suomalaiset luottavat siihen. Samaan

aikaan systeemi on sen verran teho­

kas, että kansantalous on kestänyt

sen ylläpitämisen.

Laatu ja tehokkuus eivät ole itses­

täänselvyyksiä. Yhdysvaltoja on help­

po käyttää huonona esimerkkinä.

Siellä yksityisten terveysvakuutusten

kautta ohjattu terveydenhuoltojärjes­

telmä sekä tuottaa heikompia tulok­

sia että on kalliimpi kuin Suomessa.

Sosiaalisten innovaatioiden tulok­

sena Suomeen synnytetyt palvelut

ovat vahvistaneet kansalaisten luot­

tamusta julkista sektoria ja sen insti­

tuutioita kohtaan.

Tarve yksityisiin koulutus­ ja ter­

veyspalveluihin on herännyt vasta

viime aikoina, kun yksilöllistyminen

on saanut kansalaiset vaatimaan ei

vain hyviä, vaan myös juuri minulle

sopivia palveluita.

5. Matala hierarkia: Monissa tutki­

muksissa ja vertailuissa Suomi ranka­

taan maailman toimivimmaksi maak­

si. Sekä tohtori Jyrki Ali­Yrkkö että

Invest in Finland ovat tutkineet Suo­

men asemaa globaalissa kilpailussa.

Molemmissa tutkimuksissa ilme­

nee, että ihmisten rehellisyys ja luo­

tettavuus ovat keskeinen syy siihen,

miksi yritykset haluavat tehtaan tai

konttorin Suomen. Toisin sanoen:

Suomeen halutaan siksi, että suo­

malaisilla työpaikoilla ihmisiin luo­

tetaan ja ihmiset luottavat toisiinsa.

Luottamuksen lähtökohta Suo­

messa eivät ole vahvat johtajat, tiu­

kat hierarkiat ja keskitetty valta,

vaan Suomessa on onnistuttu osoit­

tamaan, että ongelmat voidaan rat­

kaista ja asioita voidaan tehdä myös

muuten kuin käskyttämällä.

Suomalaiset ovat taitavia yhteispe­

laajia ja osaavat ratkoa ongelmia niin

tiimipalavereissa kuin perustamal­

la startup­yrityksiä ja yhdistyksiä.

Talkoissa kiteytyy paljon siitä, mitä

suomalainen luova ja käytännöllinen

toimivuus tarkoittaa.

Maailmanmaineeseen vuodessa

kiirinyt Ravintolapäivä on erinomai­

nen osoitus suomalaisen perinteen

uusista muodoista. Nyt talkoilla ja il­

man johtajia tehdään viihtyisämpiä

kaupunkeja ja parempaa ruokaa.

Suomalainen organisaatiokult­

tuuri tuottaa myös innovaatioita.

Työpaikalla kuka tahansa voi kertoa

parannusehdotuksensa. Totuttujen

tapojen ja esimiesten ehdotusten ky­

seenalaistaminen johtaa yllättäviin,

monesti hyödyllisiin lopputuloksiin.

P o l i t i i K A l l A o N tä R K e ä t e H täVä .

Suomalaisen yhteiskunnan menes­

tystä selitetään usein kansanluonteel­

la. Suomalainen sisu, suomalainen

hulluus ja suomalainen luottamus on

nähty satojen vuosien takaa periy­

tyvinä, kivisten peltojen ja kylmien

talvien karaisemina ominaisuuksina.

Tämän kirjoituksen tarkoituksena

on ollut osoittaa, että näitä kaikkia

enemmän kyse on kuitenkin ollut

aktiivisista teoista, joiden avulla Suo­

mea on rakennettu.

Tekojen takana on ollut viisasta

johtajuutta. Sitä on ollut sekä yksi­

tyisten että julkisten järjestelmien

taustalla.

Johtajuus ei ole ollut vain suun­

nan näyttämistä, vaan monenlaisia

tekoja, joiden ansiosta kasvava jouk­

ko suomalaisia on saattanut kokea

asioiden olevan yhteisiä ja instituu­

tioiden heidän asiallaan. Mahdolli­

simman monille on annettu mahdol­

lisuus luottaa tulevaisuuteensa, ottaa

riskejä ja tehdä ratkaisuja koko yh­

teiskunnan vahvistamiseksi.

Tehtävä ei 1900­luvun aikana ollut

helppo. Esimerkiksi Presidentti Kek­

kosen uudenvuodenpuheissa toistui

vuosi vuodelta arvio, että nyt eletään

poikkeuksellisen vaikeita aikoja. Sik­

si presidentti pyysi, vaati ja suostut­

teli suomalaisia luottamaan yhteisen

Suomen rakennusprojektiin.

t u l e VA i S u u S o N N y t eri tavalla vai­

kea. Suomessa asuvat ihmiset muut­

tuvat tarpeiltaan koko ajan erilaisem­

miksi. Vaadimme juuri meille sopivia

palveluita ja juuri meidät huomioon

ottavaa politiikkaa.

Ihmisten lisäksi myös maailma

muuttuu monimutkaisemmaksi. Pa­

himpia yhteiskunnan ongelmia kut­

sutaan nykyään häijyiksi ongelmiksi,

koska ne ovat luonteeltaan komplek­

sisia eikä niihin ole yhtä selkeää, koe­

teltua ratkaisua.

Väestön vanheneminen, resurs­

sikriisi, talouden painopisteen siir­

tyminen Aasiaan ja nuorten syrjäy­

tyminen ovat ongelmia, joita yksi

ministeriö tai yksi politiikkaohjelma

ei ratkaise.

Selvää on, että korkea luottamus

voi olla tulevaisuudessa nykyistäkin

tärkeämpi vahvuus. Tämän vahvuu­

den realisoituminen edellyttää, että

uudet monimutkaiset asiat ja teemat

on tuotava lähelle ihmistä.

Häijyihin ongelmiin on luotava

ratkaisuja, joita ihmisten on help­

po ymmärtää. Kokonaan uudenlaiset

asiat täytyy tehdä läpinäkyväksi.

Lisäksi luottamustamme toisiin,

hyvinkin erilaista arkea elävien ja hy­

vin erilaisiin perusasioihin ja arvoi­

hin elämässään nojaaviin ihmisiin on

pakko vahvistaa.

Luottamuksen vahvistaminen on

ollut yksi politiikan tärkeimmistä

tehtävistä viimeisen sadan vuoden

aikana, eikä sen merkitys ole aina­

kaan vähenemässä. �

34

Su o M A l A i S e N M e N e S t y K S e N

takana on yliopiston näkö­

kulmasta ollut J.V. Snellmanin

ajoista lähtien vahva koulutususko ja

opettajien, koulun, tiedon ja osaami­

sen arvostus.

Maailmanlaajuinen lama 1800­lu­

vun lopussa pakotti Suomen talous­

poliitikot miettimään keinoja maan

teollisuuden tukemiseksi. Polytek­

nillisen opiston ensimmäisessä stra­

tegiassa vuonna 1879 oivallettiin, että

tekniikan tutkimus ja siihen liittyvä

opetus kykenisivät käynnistyessään

kiihdyttämään kotimaisen teollisuu­

den vauhtiin.

1900­luvun taitteessa Suomi inves­

toi teknologiakoulutukseen enemmän

kuin mikään muu maa maailmassa.

Itsenäistymiseensä asti, joulu­

kuuhun 1917, Suomi oli käytännös­

sä monilta osin riippuvainen Venä­

jän teknillisistä tukijärjestelmistä.

Sen jälkeen strategisesti tärkeimmät

sotilasteknologiaan, ilmavoimien ja

laivaston toimintaan liittyvät teknii­

kan alueet haluttiin osaksi kotimais­

ta tutkimusjärjestelmää.

Myöhemmin professuurin saivat

paperiteknologia, yleinen koneoppi

ja teollisuustalous sekä orgaaninen,

erityisesti puun kemiallinen tekno­

logia, laivanrakennusoppi, maanvil­

y l i o P i S t o J e N R o o l i S u o M e N M e N e S t y K S e N

J A H y V i N V o i N N i N VA H V i S tA M i S e S S A

Yksi Suomen vahvuuksia on ollut ja on panostus koulutukseen ja tutkimukseen. Teknologisen edelläkävijyyden juuret ovat

luonnontieteissä ja tekniikan perustutkimuksessa, monialaista yhteistyötä tarvitaan maailman suurten haasteiden ratkaisemiseksi.

Tuloksen takaa yliopistojen ja yritysten tiiviin yhteistyön jatkaminen toistemme osaamista täydentäen.

t u u l A t e e R i

Aalto-yliopiston rehtori, professori, FT

35

jelystekniikka, teoreettinen sähkö­

tekniikka ja radiotekniikka.

Näiden yli sata vuotta sitten teh­

tyjen strategisten päätösten ansiosta

maamme on noussut köyhästä reu­

navaltiosta kehittyneeksi kansakun­

naksi, ja tietyillä teknologian aloilla

edelläkävijäksi.

Yliopistojen ja yritysten välille vii­

meistään sotakorvausteollisuuden ai­

kana vakiintunut luonteva yhteistyö

on kansallinen vahvuutemme jota

muut maat käyvät nyt kopioimassa.

Sitä ovat pitäneet yllä muun muas­

sa Tekesin rahoitusjärjestelmät. Pit­

käjänteisen kumppanuuden ansios­

ta suomalaiset opiskelijat ja tutkijat

ymmärtävät yritysmaailman kysy­

myksenasettelua, ja vastaavasti pit­

käjänteistä perustutkimusta ja sii­

hen nojaavaa koulutusta arvostetaan

yrityksissä osana innovaatiojärjestel­

mämme selkärankaa.

Tämä kulttuuri on vuosien saatos­

sa poikinut lukuisia menestyviä suo­

malaisia yrityksiä ja menestystari­

noita. Teknologian korkea osaaminen

ja pitkäjänteinen tutkimus loivat hy­

vän pohjan nousulle ja vaikkapa No­

kian menestykselle.

Samaan aikaan myös metsä­ ja ko­

nepajateollisuutemme hyödynsivät

vahvaa suomalaista osaamisperustaa.

Vienti lisääntyi ja yritykset kansain­

välistyivät. Puhuttiin suomalaisesta

mallista ja Suomen ihmeestä.

Suomi kuului vielä 90­luvun glo­

balisaation voittajiin. Tällä vuosi­

kymmenellä erityisesti ICT­alan

ja metsäteollisuuden haasteet ovat

muuttuneet.

N y t 2 0 0 0 -l u V u l l A globalisaation,

osaamiseen perustuvan talouskehi­

tyksen, ilmastomuutoksen, kestävän

kehityksen haasteiden ja tekniikan

nopean kehityksen myötä yliopistojen

rooli keskeisinä uuden tiedon tuotta­

jina ja innovaatiojärjestelmän moot­

toreina on entisestään korostunut.

Ihmisen tavat tuottaa, myydä ja

ostaa, tehdä työtä, oppia ja viettää

vapaa­aikaa ovat muuttuneet uuden

teknologian ja maailmanlaajuisen ke­

hityksen myötä. Kansainväliset yri­

tykset ovat nopeassa tahdissa siirtä­

neet toimintojaan.

Korkeaan osaamiseen perustuvat

innovaatiot tunnustetaan yleisesti

globaalin kilpailukyvyn ehdoksi.

Maailman johtavat taloudet, ku­

ten nouseva Kiina, lisäävät panostuk­

siaan yliopistoissa tehtävään huippu­

tutkimukseen ja siihen perustuvaan

opetukseen.

Vuosituhannen alussa Euroopan

unionin tavoitteena oli olla osaa­

vin ja kilpailukykyisin talouden

alue maailmassa vuonna 2010. Tar­

36

koituksena oli panostaa erityisesti

tutkimukseen, opetukseen ja tuo­

tekehitykseen. Tavoitteeseen ei ole

päästy.

M A A i l M A N J o H t AVA t t A l o u D e t

seuraavat säännöllisesti yliopistojen

vaikutusta valtiontalouteen.

Iso­Britanniassa on laskettu, et­

tä yliopistojen kontribuutio valtion

vientituloihin on noin 5,3 miljar­

dia puntaa ja että ne houkuttelivat

maahan investointeja 330 miljoo­

nan punnan edestä yksistään vuosi­

na 2008 ja 20091

Yliopistolaitoksen vaikutus brut­

tokansantuotteeseen suhteessa niihin

tehtyihin investointeihin on näiden

laskelmien mukaan Iso­Britanniassa

elektroniikkateollisuutta lukuun ot­

tamatta eri sektoreiden suurin.

USA:ssa puolestaan yksistään Mas­

sachusetts Institute of Technologyn

(MIT) alumnien perustamat yritykset

työllistävät USA:ssa tällä hetkellä 3,3

miljoona ihmistä ja niiden yhteenlas­

kettu liikevaihto on kaksi miljardia

dollaria.2

M i t e N t ä l l A i N e N VA i K u t tAV u u S

saadaan aikaan? Maailman parhaille

teknillisille yliopistoille on yhteistä

se, että ne ovat parhaita myös tieteel­

lisin mittarein arvioituna.

Merkittävän uuden tiedon ja osaa­

misen kehittäminen edellyttää pit­

käjänteistä sitoutumista ihmisiin ja

tutkimuksen infrastruktuurin yllä­

pitämiseen. Yliopiston rahoituksen

ja tulosten välillä on selvä yhteys.

MIT:n vuosibudjetti on samaa

suuruusluokkaa kuin Suomen koko

yliopistosektorin budjetti yhteensä.

1 Universities UK submission to the 2010 spending review, 2010, ja siinä mainitut viitteet 2 Entrepreneurial Impact: he Role of MIT. Roberts & Eesley, Eds., Kaufman, 2009

Amerikkalaisten yliopistojen rahoi­

tusjärjestelmä eroaa perin pohjin eu­

rooppalaisesta.

Suomen yliopistorahoitusta voi

perustellusti verrata esimerkiksi vä­

kiluvultaan samansuuruisen Tanskan

tai muiden pienten Euroopan valtioi­

den tilanteeseen3

Tanskan yliopistosektorin yh­

teenlasketut kokonaiskustannukset

vuonna 2010 olivat noin 3,1 miljar­

dia euroa ja Sveitsin noin 4,3 miljar­

dia euroa. Suomessa vastaava luku oli

noin 2,5 miljardia euroa.

Teknillispainotteisista yliopistois­

ta Suomen vastaperustetun Aalto­

yliopiston kokonaiskustannukset –

mukaan luettuna valtion myöntämä

70 miljoonan euron lisärahoitus –

olivat vuonna 2010 alle 70 % Sveit­

sin EPFL:n ja Tanskan DTU:n koko­

naiskustannuksista.

Näistä yliopistoista ulkopuolisen

kilpaillun rahoituksen määrä suh­

teessa perusrahoitukseen oli suurin

Aalto­yliopistossa.

Tällaisissa vertailuissa kaikkein

suurin ero löytyy kuitenkin yleen­

sä opiskelijoiden määrässä. Sekä

EPFL:ssä että DTU:ssa on runsaat

7 000 opiskelijaa, MIT:ssakin vain

noin 10 000. Aalto­yliopistossa on

yli 12 000 kokopäiväistä tutkinto­

opiskelijaa. Kun pyritään laadukkaa­

seen opetukseen ja tutkimukseen, tä­

mä ei luo kestävää pohjaa.

S u o M A l A i S e N yliopistouudistuksen

ensisijainen tavoite on parantaa mer­

kittävästi tutkimuksen ja opetuksen

edellytyksiä ja siten vauhdittaa uu­

teen tietoon ja osaamiseen perustu­

vien innovaatioiden syntyä.

Yliopistolain muutos lisäsi yliopis­

tojen autonomiaa ja resursseja. Suo­

3 Lindberg, M. 2012. Tieteessä tapahtuu 3: 18–25

messa vuonna 2013 käyttöönotettava

yliopistojen uusi rahoitusmalli pal­

kitsee yliopistoja laadusta ja hallitus

kannustaa yliopistoja keskinäiseen

työnjakoon ja yhteistyöhön.

Useat selvitykset ovat osoittaneet,

että Suomen kilpailukyky edellyttää

paitsi yleisesti korkeatasoista korkea­

koulujärjestelmää myös yksittäisiä

yliopistoja, joiden tutkimus ja opetus

ovat avainaloilla korkeaa kansainvä­

listä tasoa.

Aalto­yliopiston perustaminen

vaati päättäjiltämme rohkeutta ja nä­

kemystä, jotka molemmat perustui­

vat tosiasioihin. Perustajayliopistot

Helsingin kauppakorkeakoulu, Taide­

teollinen korkeakoulu ja Teknillinen

korkeakoulu, rakensivat määrätietoi­

sesti omille vahvuuksilleen jo sadan

vuoden ajan ja osallistuivat suomalai­

sen menestystarinan luomiseen.

Kilpailutilanteiden muuttuessa oli

kuitenkin tarve uudistua. Monialais­

ta yhteistyötä tarvitaan maailman

suurten haasteiden ratkaisemiseen ja

luova talous nostaa päätään teknii­

kan rinnalla.

A A lt o -y l i o P i S t o N P i t K ä N aikavä­

lin tavoitteena on nostaa tutkimuk­

sen, opetuksen ja taiteellisen toimin­

nan laatu maailman kärkiluokkaan

talouden, teknologian ja taiteen aloil­

la vuoteen 2020 mennessä.

Lisäarvoa tuottavat tämän rinnalla

monialaiset ja poikkitieteelliset ope­

tus­ ja tutkimushankkeet, tiivis yh­

teistyö muiden yliopistojen ja yritys­

ten kanssa, yrittäjyyden edistäminen

sekä aktiivinen kansainvälinen vuo­

rovaikutus.

Akateemisen työn tueksi olemme

kehittäneet kannustavan urajärjes­

telmän ja ammattimaiset palvelut.

Resurssimme ovat kuitenkin kil­

pailijamaihimme verrattuna rajalli­

set, siksi meidän on tehtävä valintoja.

37

Panostamalla niille – ehkä verraten

harvoille alueille – joilla voimme saa­

vuttaa kansainvälisen johtoaseman,

palvelemme parhaiten suomalaista

yhteiskuntaa.

Alakohtaiset valinnat on tehtävä

kouluissa ja laitoksilla koska siellä on

paras asiantuntemus omasta osaami­

sestamme ja mahdollisuuksistamme

suhteessa kansainvälisiin kilpailijoi­

himme.

Yliopiston ja valtiovallan tehtä­

vä on kyetä mittaamaan osaamista

ja rohjeta ohjata resursseja niin, että

vahvuusalueillemme syntyy riittävä

kriittinen massa. Näin rajalliset re­

surssimme tulevat mahdollisimman

tehokkaasti käytetyksi. Juuri tällä

hetkellä tämä on valtion ja yliopis­

tojen yhteinen tavoite ja meillä on

tähän hyvät, yhdessä sovitut keinot.

K y S e o N S u u R i S tA l i N J o i S tA, mut­

ta yksittäisen professorin on säily­

tettävä tutkijan akateeminen vapaus,

joka perustuu hänen asiantuntemuk­

seensa.

Nykyiset aaltolaiset ovat tieto­ ja

tietoliikennetekniikan, materiaalitie­

teiden, muotoilun ja median mesta­

reita, meillä on myös vahva pohja ja

potentiaali menestyä prosessi­ ja sys­

teemikehityksessä, kansainvälisessä

taloudessa ja arkkitehtuurissa.

Kun ohjaamme resurssimme ja

uudet rekrytoinnit tätä osaamis­

pohjaa vahvistamaan, voimme olla

edelläkävijöitä palvelu­, bio­ ja luo­

van talouden kehittämisessä, osas­

sa energiakysymyksistä, pohjoisten

luonnonvarojen hyödyntämisessä

sekä rakennetun ympäristön kehit­

tämisessä.

Tässä on kylliksi työsarkaa yhdel­

le pienelle suomalaiselle yliopistolle.

t u l e VA i S u u t e e N e i o l e VA i N y H tä

ratkaisua. Aalto­yliopiston tutkimus­

ta arvioineet asiantuntijat kiittelevät

yliopiston tutkimusyhteistyötä ja

vuorovaikutusta elinkeinoelämän ja

julkisen sektorin kanssa.

Yliopistoa kuvataan esimerkilli­

sen vastuulliseksi toimijaksi ja sitou­

tuneeksi yhteistyökumppaniksi, joka

perustaa toimintansa todellisen elä­

män ongelmille, haasteille ja mahdol­

lisuuksille.

Yrittäjyyden vähäisyys on kuiten­

kin ollut yksi perusongelmistamme

jo pitkään. Erityisesti kansainvälisiä

kasvuyrityksiä syntyy Suomeen liian

vähän.

Kaikki yritykset, myös suuret,

ovat alkaneet jostain. Suomalaisil­

la yrityksillä ja Aalto­yliopistolla on

pitkä yhteinen taival.

Aalto­yliopiston edeltäjien profes­

sorit ja alumnit ovat olleet perusta­

massa ja kehittämässä monia nykyi­

siä suomalaisia suuryrityksiä. Tätä

haluam me tehdä myös tulevaisuu­

dessa.

Opiskelijalähtöisen Aalto Ent­

repreneurship Societyn toiminta on

vahvistanut yrittäjyyden kulttuuria

opiskelijoidemme ja tutkijoidemme

keskuudessa ja Aalto­yliopistosta

on muodostumassa pohjoisen Eu­

roopan merkittävin yrittäjyyden

ekosysteemi.

Olemme myös uudistaneet yrittä­

jyyttä tukevat palvelumme ja panos­

tamme yrittäjyyden tutkimukseen ja

koulutukseen. Tavoitteena on, että

jokainen Aalto­yliopiston opiskelija

saisi jo opintojensa alkuvaiheessa pe­

rustiedot ja kokemusta myös yrittä­

jyyden edellytyksistä.

Tähän tekniikkaa ja taloutta yh­

distävä proiilimme antaa erinomai­

set mahdollisuudet.

t e K N i l l i S e N korkeakouluopetuksen

järjestelyihin kuului jo 1900­luvun

taitteessa opettajakunnan vierailut

ulkomaisissa yliopistoissa ja tutki­

muslaitoksissa.

Tutkijat julkaisivat säännöllisesti

tutkimuksensa kansainvälisissä sar­

joissa. Julkaiseminen on tärkeä keino

olla osa kansainvälistä tiedeyhteisöä

ja julkaisujen vertaisarviointi paran­

taa tutkimustulosten luotettavuutta.

Tähän samaan pyrimme nyt

2000­luvulla jotta Suomi voisi pärjä­

tä myös tulevassa kilpailussa.

Yliopistojen laatu ja sen myötä

niiden kilpailukyky toteutuu ja nä­

kyy muun muassa verkostoitumise­

na maailman johtavien yliopistojen

ja yritysten kanssa.

Kansainvälistymisen myötä yli­

opistojen kilpailukykyyn vaikuttaa

ennen kaikkea niiden kyky houku­

tella piiriinsä opiskelijoiden ja tutki­

joiden parhaimmisto.

Tavoittaakseen kansainvälisen

akateemisen eliitin eurooppalaiset

yliopistot harmonisoivat tutkinto­

menettelynsä esimerkiksi euroop­

palaisen Bolognan järjestelmän mu­

kaiseksi, perustavat etäkampuksia

kehittyviin maihin ja luovat kilpai­

lukykyiset ura­ ja kannustinjärjestel­

mät tutkimushenkilöstölleen.

Aalto­yliopisto rakentaa omaa ase­

maansa kansainvälisessä osaamisen

ketjussa juuri näitä periaatteita nou­

dattaen.

38

G l o B A A l i S S A K i l PA i l u S S A Suomen

tutkimuksen ja osaamisen taso haas­

tetaan kerta toisensa jälkeen. Riittä­

vällä panostuksella voidaan paran­

taa Suomen asemaa myös maiden

välisessä kilpailussa laman jälkeisis­

tä työpaikoista sekä luoda perustaa

työllisyydelle ja suomalaiselle hyvin­

voinnille.

Resepti nykyaikaisen, kansainväli­

sesti kilpailukykyisen yliopistojärjes­

telmän kehitykselle on yksinkertai­

nen: noustakseen maailmanluokkaan

yliopisto tarvitsee maailmanluokan

tutkijoita, joille on kyettävä takaa­

maan riittävät resurssit tehdä työ­

tään pitkäjänteisesti oman näkemyk­

sensä mukaisesti mutta tietoisena

yhteiskunnan suurista haasteista.

Laadukkaaseen tutkimukseen pe­

rustuva opetus puolestaan houkutte­

lee yliopistoon lahjakkaimmat opis­

kelijat. Valmistuttuaan opiskelijat

vievät uuden tiedon ja osaamisen yh­

teiskuntaan.

Aalto­yliopiston ainutlaatuisen

osaamisproiilin hyödyntämiseksi on

varoja ohjattu myös monialaisen tut­

kimuksen kannustamiseen.

Ensimmäisessä vaiheessa on kan­

sainvälisen arvioinnin perusteella

valittu toteutettavaksi yksi moni­

alainen hanke, joka paneutuu inhi­

millisen päätöksenteon perusteisiin.

Tänä vuonna lähtee käyntiin moni­

alainen energiatehokkuuteen panos­

tava tutkimusohjelma.

Myös Aalto­yliopiston osaamisen

työpajat (englanniksi Aalto Facto­

ries) tarjoavat alustan monialaiselle

yhteistyölle tuotekehityksen, medi­

an ja palvelututkimuksen aloilla.

Tämä on konsepti, jota meiltä ko­

pioidaan maailmalle. Yksi paja on jo

perustettu Kiinaan, toinen Australi­

aan ja seuraava noussee Singaporeen.

J o t tA S u o M i V o i S i M e N e S t yä tu­

levaisuudessa, sen on myös jatkossa

tunnustettava sivistyksen ja osaami­

sen merkitys. Yliopistojen työ on pit­

käjänteistä ja vaatii ennakoitavuutta

rahoituksessa. Suomen hieno historia

osoittaa, että panostus koulutukseen

ja tutkimukseen näkyy vasta vuosien

päästä. Sama koskee leikkauksia. Tu­

levaisuuteen vaikutetaan nyt.

Katajainen Suomen kansa on aina

kyennyt yhteiseen yrittämiseen kun

se on ollut erityisesti kriisitilanteissa

tarpeen. Olisiko taas aika, kun glo­

baalisaatio tarjoaa sekä parastaan että

aika lailla haasteita? �

Suomen hieno historia osoittaa, että panostus koulutukseen

ja tutkimukseen näkyy vasta vuosien päästä. Sama koskee

leikkauksia. Tulevaisuuteen vaikutetaan nyt.

39

Se, MiteN PAl JoN t yötä teem­

me, miten paljon säästämme

rahoittaaksemme investoin­

teja, tai miten paljon vaivaudumme

kouluttautumaan ja sivistämään it­

seämme yksilöinä tai kansakunta­

na, johtuu monesta tekijästä, mutta

tärkein niistä on se korvaus, jonka

saamme vaivannäöstämme.

Mitä enemmän käteen jäävää palk­

kaa meille maksetaan, sitä enemmän

työtä me yleisesti ottaen teemme.

Mitä korkeampi on se tuotto, jonka

säästövaroillemme voimme odottaa,

sitä enemmän säästämme ja rahoi­

tamme siten investointeja.

Ja mitä suurempi on se elämänlaa­

tumme parannus, joka seuraa parem­

masta koulutuksesta, sitä enemmän

aikaa me olemme valmiita siihen si­

joittamaan.

Joskus sattuma puuttuu peliin.

Pohjanmereltä voi löytyä öljyä, uusi

kuljetus­ tai jalostusteknologia voi

tehdä ennen arvottomat luonnonva­

rat – kuten Suomen metsät runsaat

sata vuotta sitten – arvokkaiksi, tai

nerokas keksintö, kuten matkapuhe­

lin, voi perinpohjaisesti muuttaa ta­

paa, jolla kanssakäymme ja teemme

työtä.

Taloushistoria tuntee monta täl­

laista sattuman oikkua. Yllättävää

kyllä melkein kaikille on kuitenkin

yhteistä se, että mikä laulaen tulee,

se viheltäen menee.

Ko S K A VA lt i o l l A i t S e l l ä ä N ei ole

varoja, joilla korvata vaivannäköm­

me, sillä on lyhyellä tähtäimellä vain

pieni merkitys taloudellisen kasvun

luomisessa.

Rahoittaakseen maksamansa pal­

kat, tekemänsä investoinnit ja tarjoa­

mansa koulutuksen sen on verotet­

tava meitä, kansalaisiaan, ja siksi sen

pyrkimykset luoda talouskasvua kas­

vattamalla menojaan yleensä valuvat

hiekkaan.

Ne resurssit, jotka valtio verot­

tamalla tai lainaamalla ottaa käyt­

töönsä, ovat lähes aina pois jostain

muusta käytöstä eivätkä siksi netto­

määräisesti luo mitään uutta kasvua.

Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä,

etteikö valtio olisi merkittävä tekijä ta­

loudellisen kasvun kannalta. Se vaikut­

taa kasvuun ainakin kahdella tavalla.

Ensinnäkin valtio rakentaa tai vä­

hintäänkin huoltaa kasvun infrastruk­

tuurin: lain ja järjestyksen, oikeus­

valtion ja siihen liittyvän yksilön,

sopimusten ja omaisuuden suojan.

Taloudellinen kasvu juontaa juurensa kolmesta lähteestä: työnteosta, pääomasta ja osaamisesta. Mitä enemmän teemme työtä, mitä

paremmilla koneilla ja välineillä, ja mitä taitavampia me siinä olemme, sitä korkeampi on elintasomme esimerkiksi kansantuotteella mitattuna.

A N S i o tA VA i S At t u M A A ?

B J ö R N W A H l R o o S

KTT ja Sammon, Nordean ja UPM-Kymmenen hallitusten puheenjohtaja

40

Toiseksi valtio voi myös tehdä

paljon vaikeuttaakseen taloudellista

kasvua: verottaessaan työtä ja inves­

tointien tuottoja se heikentää kan­

nustimia työntekoon ja säästämiseen

ja siten taloudelliseen kasvuun.

Pahimmillaan valtio myös rakentaa

kalliin lainsäädännön ja muun sään­

telyn viidakon, jossa työnteko ja yrit­

täminen eivät kannata – ainakaan ul­

komaisiin vaihtoehtoihin verrattuna.

Suomessa taloudellinen kasvu on

vaihdellut suuresti eri aikoina. Tyh­

jentävää esitystä siihen vaikuttaneis­

ta tekijöistä ei ainakaan tämän kir­

joituksen puitteissa ole mahdollista

esittää, jos yleensäkään. Sen sijaan

tarkastelen lyhyesti kolmea maamme

taloudellisen kasvun vaihetta: 1) Kri­

min sodan jälkeinen vaihe vuosina

1860–1880; 2) sotakorvausten aika

vuosina 1945–1952; sekä 3) it­buumi

vuosina 1992–2000.

K R i M i N S o tA o N S u o M e N historias­

sa tärkeä monestakin syystä. Ensin­

näkin se tavallaan synnytti kansalli­

suusliikkeen paljastaessaan maamme

tuolloiselle eliitille Venäjän impe­

riumin haavoittuvuuden.

Aikaisemmin Pietarille lojaalille ja

sen asioita Suomessa ajavalle virka­

miesjohdolle ja aristokratialle selvisi,

ettei tulevaisuus olisi Venäjän. Ruot­

siin ei kuitenkaan ollut paluuta, jo­

ten itsenäisyydestä oli tehtävä var­

teenotettava vaihtoehto.

Toiseksi, Krimin sodan synnyttä­

mät paineet pakottivat tsaari Alek­

santeri II:n keskittymään valtavan

valtakuntansa modernisointiin. Il­

man taloudellista edistystä Venäjä tu­

lisi olemaan Britannian, Japanin, jopa

Turkin armoilla.

Tämän seurauksena maaorjuus lo­

pultakin kiellettiin ja kaupan, pank­

kitoiminnan, teollisuuden ja ulko­

maankaupan esteitä purettiin.

Seuraukset eivät antaneet odottaa

itseään. Venäjällä käynnistyi vuosi­

kymmeniä jatkunut nopean talou­

dellisen kasvun kausi ja maa alkoi

hitaasti eurooppalaistua.

S u o M e S S A , t u o l l o i S e S S A suur­

ruhtinaskunnassa, samat liberali­

sointitoimenpiteet käynnistivät yri­

tystoiminnan heräämisen. Liikenne

ensimmäisellä rautatielinjalla Helsin­

ki–Hämeenlinna alkoi vuonna 1862

ja samana vuonna perustettiin Suo­

men Yhdyspankki ja kauppahuone

Stockmann.

Katovuodet 1866–1868 katkaisi­

vat hetkeksi myönteisen kehityksen,

mutta siitä huolimatta Suomen kan­

santuote lienee lähes kolminkertais­

tunut kolmessa vuosikymmenessä.

Syyt olivat ilmeiset. Uusi teknolo­

gia (höyrykone) teki puun, hiokkeen

ja vähitellen paperin kuljettamisen

rautateillä ja satamistamme halvem­

maksi kuin koskaan ennen, ja vajaa­

käyttöistä työvoimaa oli runsaasti

saatavilla savotoille.

Mutta ennen kaikkea kasvu johtui

elinkeinotoiminnan rajoitusten pur­

kamisesta 1850­ ja 1860­luvun Venä­

jällä, Suomessa, Ruotsissa, Saksassa

ja Englannissa. Yrittämisen vapaus

tuotti lähes heti tulosta.

K e S K i K o u l u N H i S t o R i A S S A olem­

me oppineet, että sotakorvaukset oli­

vat Suomelle eräänlainen onnenkan­

tamoinen.

Maatalousvaltainen maa, jonka

teollisuudella oli ennen sotia ollut

vain yksi jalka, puinen, joutui nyt

luomaan metalliteollisuuden lähes

tyhjästä: laivoja, vetureita, koneita

ja laitteita piti toimittaa Neuvosto­

liittoon 380 miljoonan vuoden 1938

dollarin edestä.

Näin jälkikäteen on ilmeistä, ettei

tuo selitys sodanjälkeisten vuo sien

nopealle talouskasvulle selviä edes

yksinkertaisesta hajutestistä.

Mikäli sotakorvaukset ja sodan ai­

heuttama tuho olivat hyväksi maam­

me taloudelle, vieläkin suuremmat

korvaukset ja vielä suurempi tuho oli­

sivat tietenkin edistäneet talouskas­

vua entisestään.  Silti jotkut »talous­

tieteilijät», nobelisti Paul Krugman

niiden joukossa, ovat USA:ssa esittä­

neet vastaavan argumentin esimer­

kiksi 9/11:iin tai Katrina­myrskyn

tuhoihin liittyen.  

Syytä sotien jälkeiseen nopeaan

talouskasvuun on myös turha etsiä

viisaasta talouspolitiikasta tai edes

taloudellisen säätelyn purkamisesta;

elimme tuolloin säännöstelytaloudes­

sa ja verotus oli, ainakin sotaa edeltä­

neeseen aikaan nähden, rankkaa.

Selitys on itse asiassa paljon yk­

sinkertaisempi. Nopea talouskasvu

johtui pääasiassa kahdesta syystä:

1) rintamalta vapautui valtava työ­

voimareservi, joka teki pitkää päivää

eikä varhaiseläkkeistä ollut puhetta;

samalla kun 2) jälleenrakennuksessa

on se hyvä puoli, että kaikkea ei tar­

vitse keksiä uudelleen, jolloin säästyy

paljon resursseja.

Kovalla työnteolla ja vanhoilla pii­

rustuksilla rakennettiin maata aina

1960­luvun alkuun saakka, kunnes

uudet poliittiset tuulet alkoivat kai­

vaa maata tämän perinteisen kasvu­

mallin jalkojen alta.

eNtä Sit teN 1990-luVuN iHMe? Mi­

ten Suomi nousi taloushistoriansa sy­

vimmästä lamasta? Lamasta, jonka oli

aiheuttanut idänkaupan häviäminen

Neuvostoliiton kaatumisen vanavedes­

sä yhdistettynä onnettoman rahapoli­

tiikan synnyttämään yliarvostettuun

markkaan ja sen tuottamaan kilpailu­

kyvyn ja vientitulojen menetykseen.

Luulen, että syitä oli kolme. En­

sinnäkin, korjattuamme kilpailu­

41

kykyongelmamme devalvaatiolla ja

siirtymällä vaihdettavaan valuuttaan

pääsimme mukaan kovaan nousuun.

Kommunismin kaatuminen ja sen

tuottamat markkinahenkiset uudis­

tukset Venäjällä, Kiinassa ja muualla

entisessä sosialistileirissä vapauttivat

valtavan määrän ihmisiä komentota­

louden ikeestä ja kasvattivat maail­

mantaloutta ennenäkemättömällä

tavalla.

Samalla Reaganin ja hatcherin ta­

louspolitiikka vapautti markkinata­

louden kasvuresursseja myös kypsis­

sä talouksissa. Se näkyi myös meidän

vientikysynnässämme.

Toiseksi, meitä kohtasi erään­

lainen satumainen onni. Nokia oli

yhdessä ruotsalaisen kilpailijansa

Ericssonin kanssa lähtenyt mukaan

NMT­matkapuhelinjärjestelmän ke­

hittämiseen, josta tuli uskomaton

menestystarina.

Kun Nokia selvisi voittajana vie­

lä seuraavallekin kierrokselle GSM­

standardiin, tulokset kansanta­

loutemme kannalta olivat todella

mittavat. Nokian laskettiin lisänneen

Suomen kansantuotteen vuotuista

kasvuvauhtia 1–2 prosenttiyksikköä

koko vuosien 1995–2005 välisen ajan.

Kolmanneksi, maamme eduskun­

ta uudisti vuonna 1992 yritysvero­

tuksemme perinpohjaisesti. Oltuaan

kaksinkertaisesti verotettua ja vielä­

pä todella korkeilla tasoilla, yritysten

voitonjakoon alettiin avoir iscal ­jär­

jestelmän myötä soveltaa yksinker­

taista 25 prosentin verokantaa.

Käytännössä tuon veron maksoi

yleensä yritys ja osingot olivat verot­

tomia. Tuloksia ei tarvinnut odot­

taa kauan: yritysten voitot kasvoivat

nopeasti verokikkailun tullessa tar­

peettomaksi; yhtiöiden taseet vah­

vistuivat ennätysvauhtia omistajien

jättäessä voittovarat tukemaan inves­

tointien rahoitusta; ja taloudellinen

kasvu alkoi hipoa ennätyslukemia.

Ja mitä merkillisintä: yhteisöverot

kasvoivat yli kaikkien ennusteiden.

Se, miksi tällä menestyksen tiellä ei

voitu jatkaa, kuuluu maamme poliit­

tisen historian kiinnostavimpiin ky­

symyksiin.

M i t e N VA lt i o S i i S V o i e D i S tä ä ta­

loudellista kasvua?

Palkkaamalla entistä enemmän ih­

misiä tekemään jotain, mitä vapaat

markkinat jostain syystä eivät halua

tehdä? Sijoittaen lisää yhteisiä varo­

jamme »kotimaiseen omistamiseen»?

Verottamalla meitä entistä kovem­

min rahoittaakseen hyvinvointival­

tiota? Tai tukemalla yrityksiä, jotka

jostain syystä eivät pysty selviämään

omin päin?

Vastaukseni jokaiseen näistä kysy­

myksistä on ei.

Luodakseen mahdollisuuksia en­

tistä nopeampaan talouskasvuun val­

tio voi tehdä kaksi asiaa.

Se voi panostaa hyvään talou­

delliseen toimintaympäristöön; oi­

keusvaltioon, jossa yksilönvapaus

ja omistusoikeus ovat täsmällisesti

määriteltyjä ja niitä kunnioitetaan

kaikessa päätöksenteossa. Ja se voi

purkaa järjestelyjä, olkoon ne vero­

tusta tai julkista tukea, jotka ohjaavat

työntekijöitä ja yrittäjiä käyttämään

aikaansa tai resurssejaan väärin.

Mikäli haluamme nopeampaa ta­

loudellista kasvua – ja monesta syys­

tä se on meille lähes välttämätöntä

– meidän tarvitsee vain keventää ve­

rotustamme ja purkaa vinouttavaa

säätelyä.

Sen rahoittamiseksi voimme en­

siksikin myydä sellaista julkista va­

rallisuutta, jota valtio ei mihinkään

tarvitse, ja sitten alentaa avokätistä

julkista tukeamme sellaisille elinkei­

noille, ihmisille ja maille, jotka tosi­

asiassa eivät sitä tarvitse.�

Mikäli haluamme nopeampaa taloudellista kasvua

– ja monesta syystä se on meille lähes välttämätöntä –

meidän tarvitsee vain keventää verotustamme

ja purkaa vinouttavaa säätelyä.

42

»Oi, jospa kerran sinne satumaahan

käydä vois, niin sieltä koskaan lähtisi

en linnun lailla pois. Vaan siivetönnä

en voi lentää, vanki olen maan. Vain aatok-

sin, mi kauas entää, sinne käydä saan.»1

S u o M A l A i N e N tA N S S i l AVA 1950–

1960 ­luvun taitteessa. Kaksi nuorta

toisiinsa nojautuneina uppoavat tan­

gon satumaiseen maailmaan. Sanat

puhuttelevat.

Sotavuosien kokemukset halutaan

unohtaa ja omasta yhteisestä taipa­

leesta haaveillaan kuin satumaasta,

joka toisi vauraamman ja onnelli­

semman elämän, ainakin lapsille pa­

remman.

1 Satumaa, sanat Unto Mononen.

Yhden tällaisen nuorenparin per­

heeseen synnyin pikkukaupungissa

1960­luvun alussa, 15 vuotta toisen

maailmansodan päättymisen jälkeen.  

Elämää hallitsivat työ ja yrittämi­

nen. Koulutuksen voimaan uskottiin

vahvasti. Työnteko ja perheen hyvin­

vointi olivat saumattomasti kytkök­

sissä toisiinsa.

Protestanttinen etiikka oli täällä

Pohjolan perukoilla ymmärretty var­

sin suoraviivaisesti ja ankaramman

jälkeen. Kova työ ja kärsimys jalos­

taisivat.

VA N H e M P i e N S u K u P o lV i jakoi vie­

lä täysin vanhan Suomen arvot ja

asenteet, joista yksi vahvimpia oli,

että on yritettävä pärjätä omillaan.

Ei sovi joutua yhteiskunnan elä­

tiksi. Eikä niin kauan ollut vielä

isovanhempien kaan ajasta, jolloin

köyhäinapua ja vaivaistaloon joutu­

mista pelättiin ja hävettiin.

Nyt, yli 50 vuotta myöhemmin

noista päivistä, ovat arvot ja asenteet

mullistuneet.

Valtiosihteeri Raimo Sailas on mo­

neen kertaan eri yhteyksissä ihmetel­

lyt sitä, että huomattava osa nuorista

ja osa aikuisistakaan ei ymmärrä tänä

päivänä mitä työnteko on, eikä sen

yhteyttä hyvinvointiyhteiskuntam­

me menestykseen. Nyt henki monilla

– liian monilla – on, että on yritettävä

saada itselle kaikki, mikä yhteiskun­

nasta vaan irti lähtee ja mikä minulle

kuuluu – mieluiten heti. 

o i , S At u M A A M M e S u o M i

Suomalainen versio hyvinvointivaltiosta on ollut kiistatta menestys. Newsweek-lehden taannoisen arvion mukaan olemme maailman paras maa, jossa ylipäätään voi elää. Yhtä selvää on, että nykymeno ei voi enää jatkua. Siihen

eivät riitä rahat, kädet, syntyvyys – ei mikään. 

M e R J A y l ä - A N t t i l A

Vastaava päätoimittaja, MTV3 Uutis- ja ajankohtaistoimitus

43

Näiden kahden äärimmäisen nä­

kökulman välissä on sukupolvia ja

vuosikymmeniä suomalaista elä­

mää ja työtä. Niiden takana on täy­

sin erilainen maailmankuva ja käsi­

tys yhteiskunnan tehtävistä ja omista

tehtävistä. Ne perustuvat aivan eri­

laiseen unelmaan hyvinvoinnista.

S u o M A l A i N e N V e R S i o hyvinvoin­

tivaltiosta on ollut kiistatta menes­

tys. Newsweek­lehden taannoisen

ar vion mukaan olemme maailman

paras maa, jossa ylipäätään voi elää.

Mutta yhtä selvää on, että nykyme­

no ei voi enää jatkua. Siihen eivät riitä

rahat, kädet, syntyvyys – ei mikään. 

Työnteon, talouskasvun ja hyvin­

voinnin välinen yhteys haastetaan

monin paikoin muun muassa koh­

tuullistamisen tai degrowth­liikkeen

hengessä. Markkinauskon, kilpailut­

tamisen,  tehokkuus­ ja tuottavuus­

vaatimusten edessä halutaan nähdä

muita vaihtoehtoja.

Entä jos tämä kaikki ponnistelu

ei enää olisi välttämätöntä? Kaikki

kunnia isiemme ja äitiemme työlle ja

pohjattomalle uurastukselle. Silti to­

siasia on, että työn eetos ja merkitys

on muuttunut.

Nyt nuorempi sukupolvi ei halua

nähdä työtä pelkästään vaurastumisen

lähteenä ja hyvinvoinnin takaajana.

Ei, vaan: työn pitäisi antaa ensi sijassa

mahdollisuus toteuttaa omaa itseään.

Se on tärkeintä, se on kaikki kaikessa.

Työstä on tullut arkiviihtyvyyden yk­

si osa ja minuuden jatke. Kaikkea ei

toisaalta myöskään haluta uhrata työn

alttarille. Arvokkainta on oma aika.

Oikein hyvin omaa elämisen mal­

lia ja mielihalujaan voisi tietenkin to­

teuttaa kansalaispalkan avulla.

Katsotaan, että valtion tulisi mak­

saa pelkästä olemassaolosta.

Ainakin näin aluksi 700–1000

euroa kuussa riittäisi osalle. Se oli­

si heidän mukaansa kohtuullista ja

se pitäisi saada käteen vastikkeetta,

tekemättä mitään.

o N t o D e l l A K i N t u lt u aika pitkälle

siitä, mistä kaikki alkoi. Reilut sata

vuotta sitten Suomessa kuoltiin näl­

kään. Muutama kymmenen vuotta

sitten vanhemmat uurastivat mak­

44

saakseen lastensa koulutuksen.

Niin vähän vuosikymmeniä, niin

paljon henkisen tilan muutosta.

Ajatus, että on tultava toimeen

omillaan, kertoo ajasta, jolloin hyvin­

vointivaltiomme otti ensiaskeleitaan.

Reilun sadan vuoden matka köyhäs­

tä  pohjoisesta rajamaasta yhdek­

si maailman vauraimmaksi valtiok­

si on ollut yhtä suurta luokkaretkeä.

Sosiaalinen liikkuvuus eri yhteiskun­

taluokista toiseen on ollut nopeaa.

Sadassa vuodessa on renkien ja pii­

kojen lapsenlapsista tullut johtajia,

virkamiehiä, tuomareita ja lääkäreitä.

Pieni maa sai koulutuksen ja sosiaali­

sen nousun avulla kaikki lahjakkuus­

reservinsä käyttöön. Se on Suomen

sankaritarinan selitys.

Se on myös selitys sille, että huoli­

matta kiivaistakin poliittisista erois­

ta ja taisteluista luokkaerot ovat ka­

ventuneet niin, että nykyään koko

poliittinen kenttä on sekaisin juuri

tästä syystä: luokkaerot eivät määrit­

tele enää suomalaisuutta eivätkä edes

puoluepolitiikkaa.

Eikä Euroopasta löydy toista maa­

ta, jossa luokkarakenteen muutos oli­

si ollut yhtä nopeaa.  

1950–1960­luvuilla syntyneet

saivat kasvaa tasa­arvoisemmassa

Suomessa kuin koskaan sitä ennen,

mutta nyt heiluri on liikkumassa ta­

kaisin. Syntyperän, kodin ja vanhem­

pien merkitys on jälleen suuremmas­

sa roolissa nuoren elämänuralla.

Jos synnyt jossakin Suomen

lähiöis tä työttömän lapseksi, ennus­

te ei ole hyvä: työttömyys periytyy…

H y V i N V o i N t i VA lt i o N i D e A toimi

Suomessa sotakokemuksien kautta:

kaveria ei jätetä. Yhteiskunnallinen

koheesio ymmärrettiin arvokkaaksi.

Rintamamiehille ja evakoille jae­

tut pientilat todellakin rauhoittivat

yhteiskuntaa ja olivat myös takaisin­

maksua monille niin paljon menet­

täneille. Tai ainakin tällaisessa illuu­

siossa elettiin.

Siihen, mikä oli onnen mää­

rä näillä raivatuilla pientiloilla, on

mahdoton vastata. Joka tapauksessa

asutustoiminta rauhoitti Suomen yh­

teiskunnallisesti. Koulutususko val­

litsi ja se oli myös tae parempaan ja

leveämpään leipään.

Sodan kokeneet olivat joutuneet

tinkimään ja uhrautumaan. Nyt

janot tiin vaurastumista.

Ja samalla tultiin kyllä jakaneek­

si henkistä onnettomuuttakin. Satu­

maasta tuli myös murheellisten lau­

lujen maa.

Yksi voittaja tässä kehityksessä oli

suomalainen kaunokirjallisuus. Mon­

ta proosasivua on väännetty muutok­

sen ongelmista, esimerkkinä vaikkapa

Heikki Turunen. Suomen urbanisoi­

tuminen oli sekä maantieteellisesti et­

tä henkisesti väkivaltainen prosessi.

45

Nykyään kansalaispalkkaa odotta­

ville kannattaisi oikeastaan järjestää

opastettuja retkiä Suomen rintamaille.

Pelkästään suurten ikäluokkien

jäljiltä rakennettujen kyläkansakou­

lujen viime vuosikymmenien lakkau­

tusurakka tarjoaa liki vastaavan his­

toriallisen elämyksen kuin Rooman

muinaismuistoihin tutustuminen.

S o D A N J ä l K e i S e N S u o M e N nuoria

imettiin korpiseutujen asutustiloilta

kehittyvän julkisen sektorin ammat­

teihin kunnille ja virastoihin. Vau­

rastumisen myötä etuja voitiin vähi­

tellen lisätä.   

1960–1970­luvuilla tahti vain

kiihtyi. Politiikassa juhlivat vasem­

mistolaiset aatteet ja hyvinvointival­

tio olikin silloin pitkälti sosialidemo­

kraattien vaikutusvallan seurausta.

»70­luku oli duunareiden vuosi­

kymmen», toteaa SAK:n erikoistut­

kija Tapio Bergholm SAK:n historias­

sa Kohti tasa-arvoa. Tulopolitiikan aika 1,

SAK 1969–1977.

Tulopolitiikan huippuvuosina teh­

tailtiin loma­ ja eläkelakeja ja edistet­

tiin tasa­arvoratkaisuja.

Valtiovalta ja työnantajat pelkäsi­

vät kahta asiaa: muuttoa paremmil­

le ja vetävämmille työmarkkinoille

Ruotsiin sekä kommunistien lietso­

maa vallankumouksellista yleislak­

koa. Tulopoliittisilla kokonaisratkai­

suilla sosiaalipaketteineen ostettiin

yhteiskuntarauhaa.

M e R K i t täVä ä o N H AVA i tA, että suo­

malaista hyvinvointia on kehitetty

moneen otteeseen oikeastaan rau­

hanprojektina. Näin tapahtui jo heti

kansalaissodan päättymisen jälkeen

vuonna 1918, kun torpparivapau­

tuslaki tuli voimaan ja myöhemmin

myös muut maanlunastus­ ja hankin­

talait.

Näillä toimilla oli suuri vaikutus

kansalaisten puolustustahtoon talvi­

ja jatkosodissa.

Sodanjälkinen suurhanke oli asut­

taa puolestaan rintamamiehiä ja eva­

koita ilmeisenä hyötynä silloinkin

yhteiskuntarauhan säilyminen. Sama

motiivi näytti osittain olevan kom­

munistien paineessa 70­luvun sosiaa­

lipolitiikan uudistusmyllyssä.

MTV3:n haastattelussa 7.12.2000

kenraali Adolf Ehrnrooth totesi

omaan osuvaan tyyliinsä historian

antaman opetuksen: »Älkää jakako

kansaa kahtia».

Samaa voisi miettiä nyt menesty­

vien ja syrjäytyvien Suomessa.     

Tähän asti kaveria ei jätetä, hei­

kompaa ei hyljätä ­eetos on ollut osa

suomalaisuuden suurta kertomusta.

Sen luottamuksen varassa hyvinvoin­

tiyhteiskunta kehittyi. Kaikki osallis­

tuivat kykynsä ja varojensa mukaan

kustannuksiin ja saattoivat luottaa

siihen, että myös itse saavat tarvit­

taessa apua.

M u t tA M i S S ä Vä l i S S ä sitten asen­

teet alkoivat muuttua?

Silloin kun suhteellisen hyvin pär­

jäävät keskituloiset alkoivat jakaa to­

silleen tulonsiirtoja? Vai kun tarve­

harkinnasta siirryttiin yhä enemmän

kohti subjektiivisia oikeuksia kuten

vaikkapa päivähoidossa? Vai silloin

kun ilmainen opiskelu alettiin pää­

asiassa rahoittaa opintorahalla ja

opintolainaan turvautuminen koet­

tiin vääryydeksi?

Joka tapauksessa jossakin välissä

asenteet muuttuivat sellaisiksi, että

yhteiskunnan on hoidettava kaikki.

Ihmisen oma vastuu on siirtynyt

syrjään. Valitsemme vastuumme siitä,

mihin osallistumme itse, mutta kaikki

edut kyllä kuuluvat automaattisesti!

Tätä kehitystä edesauttoi myös yk­

silöitä loputtomasti ymmärtävä tut­

kija­armeija, jolla on ollut taipumus

löytää vika aina yhteiskunnasta, ei

koskaan ihmisestä itsestään.

Kaiken tämän keskellä olemme

sulkeneet silmämme hyvinvoinnin

pimeältä puolelta: syrjäytymisen

kierteeltä, huostaanottojen järkyt­

tävältä lisääntymiseltä, yksinäisiltä

vanhuksilta, osattomuudelta ja mikä

pahinta, toivottomuudelta.

Hyvinvointivaltio on ollut ehkä

hyvä jakamaan rahaa, mutta hyvin

heikko vastaamaan toimettomuuden

ja yksinäisyyden kierteeseen. Kaveria

on myös alettu jättää.

P i e N i M A A o N tA R V i N N u t elintaso­

loikkaansa sivistystä ja uskoa koulu­

tuksen voimaan. Tiedonjano on ollut

kova.

Ilmaisella kirjastolaitoksella on ol­

lut iso merkitys menestyksen tekijä­

nä. Maaseudun tuvissa ja työläisten

hellahuoneissa luettiin paljon sano­

malehtiä ja kuunneltiin radiota.

Nyt median kulutus jakaa kansaa

A­ ja B­luokkiin. Toiset surfaavat

täysillä informaatioyhteiskunnassa,

toiset vähät välittävät. Huolestutta­

vaa sekin, sillä yleissivistys, ihmisar­

von ymmärtäminen ja sananvapaus

Hyvinvointivaltio on ollut ehkä hyvä jakamaan

rahaa, mutta hyvin heikko vastaamaan

toimettomuuden ja yksinäisyyden kierteeseen.

Kaveria on myös alettu jättää.

46

ovat hyvinvoivan, tasa­arvoisen yh­

teiskunnan edellytyksiä.   

Taloudellisessa hyvinvoinnissa ja

koulutustasossa ei ensimmäistä ker­

taa saavuteta enää välttämättä van­

hempien tasoa. Tästä ei juuri puhuta,

vaikka muutos on raju ja synnyttää

valtavaa pettymystä.

Heikkoja signaaleja luokkaerojen

paluusta on nähtävissä. Omistaminen

ja vaurastuminen ovat jo tietyissä pii­

reissä itsestäänselvyyksiä. Kohtuuko­

koisia perintöjä on jaossa ensimmäis­

tä kertaa myös keskiluokalle.

Hyvän elämän mallia on alettu et­

siä muun muassa siitä, että koulute­

tut nuoret naiset palaavat koteihin,

jäävät hoitamaan laajasti harrastavaa

jälkikasvuaan isän tuodessa perheen

elannon.

Tätä trendiä vahvistavat homing

eli kotoiluaate sekä lukuisat tutkijat,

jotka enenevässä määrin propagoivat

lasten pitkään jatkuvaa kotihoitoa pa­

rempana kasvualustana ja henkisen

hyvinvoinnin takaajana. Puheet up­

poavat hyvin nuoriin äiteihin. Ajatus

on, että koska voimme taloudellisesti

näin tehdä, niin myöskin teemme. Ta­

sa­arvo näivettyy hiljalleen. Puhumat­

takaan siitä, mitä tämä kehitys laaje­

tessaan saa aikaan naisten työelämän

tasa­arvolle: lasikatot vahvistuvat.

u u S i M M At t u t K i M u K S e t kertovat

niin ikään, että sosiaaliluokkien ter­

veyserotkin ovat lisääntymässä. Kou­

lutus­ ja varallisuuserojen vaikutus

elin ajanodotteeseen kasvaa entises­

tään.2

Työn ja hyvinvoinnin side on kat­

kennut, koska työtä ei ole tai sitä ei

haluta tehdä.

Eri puolilta muun muassa sosiaa­

lisesta mediasta nousee kansalaisliik­

keitä ja odotuksia uudesta yhteisölli­

syydestä.

Nuoret tekevät yhdessä, syntyy

kaupunginosaliikkeitä, hyväntekeväi­

syystempauksia, ravintolapäiviä jne.

Yhdessä tekeminen on palkitsevaa.

Mistä vain löytäisimme sen puuttu­

2 Risto Kaikkonen, Päivi Mäki, Tuovi Hakulinen­Viitanen, Jaana Markkula, Katja Wikström, Marja­Leena Ovaskainen, Suvi Virtanen, Tiina Laatikainen (toim.): Lasten ja lapsiperheiden terveys­ ja hyvinvointierot. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen raportti 16/2012.

van kappaleen, jolla voisimme yhdis­

tää valtiosihteeri Sailaksen kaipaaman

työn arvostuksen ja toisaalta uuden

polven tavan tehdä työtä?

Olisiko työhyvinvoinnin kehit­

täminen se mahdollisuus, jolla saa­

taisiin tuottavuutta nousuun?   Sitä

hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus

jatkossa tarvitsisi.

y K S i VA S tAu S l öy t y y Vaasasta. Siel­

lä Wärtsilän taloushallinnon palvelu­

keskuksessa nimittäin tiedetään, et­

tä innostava työilmapiiri kannustaa

työntekijöitä kehittämään palvelu­

prosesseja ja uusia ratkaisuja. Tuot­

tavuushyödyt ovat kasvaneet kehit­

tämisen ja automatisoinnin ansiosta

30–70 prosenttia.

Wärtsilän taloushallinnon uudis­

tamisprojektista tohtoriksi väitel­

lyt johtaja Merja Fischerin keskeisiä

havaintoja on, että hyvä työilmapii­

ri vaikuttaa palveluliiketoiminnan

kokonaiskannattavuuteen positii­

visesti.

Wärtsilä kulkee globalisaatiossa

vastavirtaan. Yhtiö keskitti talous­

hallinnon yksikkönsä kalliimpien

palkkakustannusten Suomeen eikä

vienyt sitä kaukomaille. Tuottavuus

ja myös työnlaatu paranivat.

Suomesta löytyi kilpailuetua. Täs­

tä voisivat ottaa uskonvahvistusta

nekin, joiden mielestä niin sanotut

pehmeät työuran pidennyskeinot ei­

vät riittävän vakuuttavasti estä var­

haista eläköitymistä.    

Uusia rohkeita ajatuksia tarvi­

taan. Vanhan maailman rakenteet ei­

vät enää päde. Meidän paljon saanut

sukupolvemme ei voi laittaa kaikkia

uhrauksia nuortemme taakaksi. Nyt

olisi myös meidän aikamme maksaa

takaisin. Vastineeksi kaivataan lisää

sitä luottamusta, että yhteistä hyvää

saadessaan on valmis myös osallistu­

maan sen hyvän kasvattamiseen. �

Vl

AD

iMiR

WR

AN

Ge

l / S

Hu

tt

eR

St

oC

K.C

oM

47

M i S tä o N S u o M e N t u l e VA i S u u S t e H t y ?

Nä M ä V i i S i – työnteko, sat­

tuma, sivistys, yhdessä teke­

minen ja kansainvälisyys –

korostuvat eri sanoin lähes kaikkien

kahdeksan kirjoittajan tekstissä, kun

he pohtivat Suomen menestystari­

naa Euroopan köyhimmästä maasta

yhdeksi Euroopan hyvinvoivimmista

valtioista.

Joidenkin tähän pamlettiin kir­

joittaneiden ajatukset ovat lähempänä

meidän kokoomuslaisten ajatusmaail­

maa, joidenkin ajatukset saattavat ol­

la vähän vieraampia. Kirjoituksista

on kuitenkin aistittavissa se asia, joka

meitä kaikkia yhdistää: ylpeys isän­

maasta, tästä meidän Suomesta.

Olemme jo vuosikausia saaneet

nauttia siitä, mitä olemme saaneet

aikaiseksi. Meillä on yksi maailman

parhaista koululaitoksista, olemme

kilpailukykyinen maa, johon mah­

tuu onnistumistarinoita niin yksi­

lö­ kuin yritystasollakin, meillä on

sosiaaliturva, joka pitää huolta hei­

kommista ja mahdollistaa kaikille ih­

misarvoisen elämän.

Erilaisten kansainvälisten tutki­

musten mukaan olemme peräti maa­

ilman onnellisin kansa, joka asuu

maailman onnellisimmassa maassa.

Kirjoittajat ovat yhtä mieltä siitä,

että Suomi on maa, jossa on ollut hy­

vä elää. Tästä meidän kaikkien lienee

helppo olla samaa mieltä.

K i R J o i t u K S i S tA PA i S tA A kuitenkin

myös huoli tulevasta. Moni asia on

muuttunut, olemme jonkinlaisessa

murroskohdassa, eikä sitä tosiasiaa

voi ohittaa olankohautuksella.

Euroopan velkakriisi, euron on­

gelmat, uutiset työpaikkojen lak­

kauttamisesta ja siirtämisestä halpa­

tuotantomaihin, Nokian putoamien

maailman kännykkävalmistajien yk­

köspaikalta, yksilökeskeisyys, hy­

vinvointivaltion rapautuminen,

ikärakenteen muutos, koveneva kan­

sainvälinen kilpailu – kaikki nämä

ovat uutisia, jotka eivät välttämättä

lisää luottamusta tulevaan vaan teke­

vät epävarmoiksi, levottomiksi.

Suuri kysymys onkin, kuinka täs­

tä eteenpäin? Kuinka voimme tule­

vaisuudessakin elää maassa, jossa

meillä kaikilla on hyvä tai jopa vielä

parempi olla?

M t V 3 : N Pä ät o i M i t tA J A Merja Ylä­

Anttila toteaa kirjoituksessaan, että

nykymeno ei voi jatkua, koska siihen

ei riitä rahat, kädet, syntyvyys, ei

mikään. Tarvitsemme uusia, rohkei­

ta ajatuksia. Tästäkin meidän kaik­

kien lienee helppo olla samaa mieltä.

Suomi tarvitsee paitsi uusia, roh­

keita ajatuksia, myös uusia, rohkeita

tekoja, jotta Suomi olisi tulevaisuu­

dessakin sellainen maa, josta voimme

olla ylpeitä ja jossa meidän on hyvä

elää. Hyvinvointivaltiota ei puoluste­

ta katsomalla taaksepäin vaan mietti­

mällä uusia ratkaisuja.

Kokoomus on aina ollut puolue,

joka katsoo eteenpäin. Me tiedäm­

me, että nykyisyyttä ei voi puolus­

taa roikkumalla kiinni nykyisyydes­

sä. Me tiedämme, että uudistuminen

ja uudistaminen ovat vastuunkanta­

mista Suomesta ja suomalaisista. Sii­

tä meidät kokoomuslaiset tunnetaan,

nyt ja tulevaisuudessa.

Tämä pamletti kertoo siitä, mitä

on tähän mennessä saavutettu. Sa­

malla se on lähtölaukaus tulevaisuu­

teen, meidän kaikkien yhteiseen tu­

levaisuuteen. Hyvä tulevaisuus vaatii

sitä, mitä nykyisyyskin on vaatinut:

paljon kovaa työtä, hitusen onnea,

sivistystä, kansainvälisyyttä ja en­

nen kaikkea innostunutta yhdessä

tekemistä.

Tämän pamfletin tarkoitus on

haastaa kaikki suomalaiset yhdessä

miettimään, millaisen Suomen me

haluamme. Suomen tulevaisuus on

vielä kirjoittamatta, nyt on aika vai­

kuttaa siihen. �

Kova työnteko, sattuma, sivistys, yhdessä tekeminen, kansainvälisyys. Pyysimme kahdeksaa suomalaista eri alojen

vaikuttajaa kirjoittamaan näkemyksensä siitä, kuinka Suomesta on tullut sellainen maa kuin se nyt on.

J ä l K i K i R J o i t u S

Ku i N K A S u o M i o N N i S t u i ponnista-

maan yhdestä Euroopan köyhimmistä

maista yhdeksi Euroopan hyvinvoivim-

mista maista? Mitkä ovat ne menestystekijät,

jotka ovat luoneet Suomesta sellaisen maan kuin

se nyt on?

Kahdeksan eri alojen vaikuttajaa kertoo näke-

myksensä Suomen menestystarinasta. Kirjoi-

tuksista nousee esiin viisi vahvaa tekijää – kova

työnteko, sivistys, sattuma, yhdessä tekeminen

ja kansainvälisyys – joiden kaikkien merkitys on

ollut Suomelle elintärkeää.

Tämän pamfletin tarkoitus on innostaa ja provo-

soida lukijaansa, koska Suomi kaipaa jälleen roh-

keita ajatuksia ja ennen kaikkea rohkeita tekoja.

Tulevaisuus on omissa käsissämme. Nyt on aika

vaikuttaa.