Sauvon kunnan varhaiskasvatussuunnitelma · hetkestä, kun perhe ottaa yhteyttä...
Transcript of Sauvon kunnan varhaiskasvatussuunnitelma · hetkestä, kun perhe ottaa yhteyttä...
2
SISÄLLYSLUETTELO
1. SAATTEEKSI LUKIJALLE ……………………………………………………………………………………………………3
2. SAUVOLAINEN VARHAISKASVATUS ……………………………………………………………………………..5
2.1 Sauvolaisen päivähoidon arvot ……………………………………………………………………..5
2.2. Vanhempien osallisuus varhaiskasvatuksessa …………………………………………..5
2.2.1 Vanhempien tärkeänä pitämät asiat päivähoidossa …………………..7
2.3 Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen jatkumo …………………………………………..7
3. HYVINVOIVA SAUVOLAINEN LAPSI ……………………………………………………………………………..7
4. VARHAISKASVATUKSEN SISÄLLÖT ……………………………………………………………………………..10
4.1. Kieli ………………………………………………………………………………………………………………….12
4.2 Matematiikka …………………………………………………………………………………………………12
4.3 Luonto ja ympäristö ……………………………………………………………………………………..13
4.4 Kulttuuri …………………………………………………………………………………………………………..13
4.4.1 Kalenterivuosi …………………………………………………………………………………13
4.4.2 Kotiseudun merkitys varhaiskasvatusikäisen lapsen elämässä 13
4.4.3 Luova ilmaisu ………………………………………………………………………………….13
4.4.4 Musiikki …………………………………………………………………………………………..13
4.4.5 Kuvallinen ilmaisu ja kädentaidot …………………………………………………14
4.5 Elämän taidot ………………………………………………………………………………………………..14
4.6 Liikunta …………………………………………………………………………………………………………..16
4.7 Etiikka ja katsomus ……………………………………………………………………………………..17
5. ERITYISEN TUEN JÄRJESTÄMINEN LAPSELLE ……………………………………………………..17
5.1 Tuen tarve ja sen arviointi …………………………………………………………………………17
5.2 Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset ……………………………………………………19
6. VERKOSTOYHTEISTYÖ ……………………………………………………………………………………………………..20
7. ARVIOINTI JA DOKUMENTOINTI ……………………………………………………………………………...21
8. LÄHTEET ……………………………………………………………………………………………………………………………….22
Liitteet ……………………………………………………………………………………………………………………………….23 - 29
Liite 1. Varhaiskasvatus ja lapsiperheiden palvelu- ja tukijärjestelmä Suomessa
Liite 2. Oletteko vain leikkineet tänään?
Liite 3. Leikin eri muodot
Liite 4. Normaalin puheen kehityksen aikataulu. Kerava.
Liite 5. Varhaisvuosien liikunnan perusteet, Kerava
Liite 6. Kun huoli herää päivähoidossa (toimintamalli)
3
1. SAATTEEKSI LUKIJALLE
Suomalaisen varhaiskasvatuksen arvopohja perustuu keskeisiin kansainvälisiin lapsen
oikeuksia määritteleviin sopimuksiin, kansallisiin säädöksiin ja muihin ohjaaviin asia-
kirjoihin. Lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen arvoista keskeisin on lapsen
ihmisarvo. Tähän perusarvoon liittyen sopimus kattaa neljä yleisperiaatetta, jotka
ovat:
1. syrjintäkielto ja lapsen tasa-arvoisen kohtelun vaatimus
2. lapsen etu
3. lapsen oikeus elämään ja täysipainoiseen kehittymiseen
4. lapsen mielipiteen ja näkemyksen huomioon ottaminen
Suomen perusoikeussäännöksistä, muusta oikeuskäsittelystä ja asiakirjainformaati-
osta voidaan johtaa lapsen oikeuksia konkretisoivat varhaiskasvatuksen keskeiset
periaatteet. Näitä ovat lapsen oikeus
-turvallisiin ihmissuhteisiin, -turvattuun kasvuun, kehittymiseen ja oppimiseen,
-turvattuun ja terveelliseen ympäristöön, jossa voi leikkiä ja toimia monipuoli-
sesti, -tulla ymmärretyksi ja kuulluksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti,
-saada tarvitsemaansa erityistä tukea, -oikeus omaan kulttuuriin, äidinkieleen
ja uskontoon tai katsomukseen.
Lapsille sopiva Suomi YK:n yleiskokouksen erityisistunnon edellyttämässä kansalli-
sessa toimintasuunnitelmassa todetaan, että varhaiskasvatuksen suunnitelmissa ja
koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa sekä hoidon, kasvatuksen ja opetuksen toi-
mintakulttuureissa tulee olla lasten osallistumiselle todellisia mahdollisuuksia. Osal-
listumisen toteutumista päivähoidossa, esiopetuksessa ja kouluissa tulee seurata ja
arvioida säännöllisesti viranomaisten ja järjestöjen yhteistyönä.
4
Sauvon kunnan varhaiskasvatussuunnitelma (Vasu) on laadittu yhteistyössä päivä-
hoidonohjaajan, erityislastentarhanopettajan, päiväkodin ja Miinantuvan ryhmäper-
hepäivähoidon -henkilöstön kanssa. Varhaiskasvatussuunnitelman laatimisen tarkoi-
tuksena on ollut luoda yhteiset tavoitteet Sauvon kunnan päivähoidolle. Yhteiset
tavoitteet parantavat lapsen varhaiskasvatuksen laatua, henkilöstön ja vanhempien
kasvatuskumppanuuden kehittymistä sekä henkilöstön ammatillista kehittymistä.
Tavoitteena on, että lapsen etu ja perhepoliittinen näkökulma otetaan huomioon
kaikessa kunnallisessa päätöksenteossa ja että yhteistyö toimii päätöksentekijöi-
den, lasten vanhempien ja kasvattajien välillä.
Suomessa pienten lasten ja heidän perheidensä palvelu- ja tukijärjestelmän muo-
dostaa sosiaali-, terveys- ja opetustoimen hallinnoima kokonaisuus. Se on monimuo-
toinen ja antaa valinnan mahdollisuuksia. Varhaiskasvatuspalvelut ovat se keskeinen
toimintakokonaisuus, joka muodostuu kunnan tai yksityisen järjestämästä päivähoi-
dosta ja esiopetuksesta sekä muusta varhaiskasvatustoiminnasta. Muuta varhais-
kasvatustoimintaa on esimerkiksi seurakuntien ja järjestöjen kerhotoiminta tai
kuntien lapsille ja lapsiperheille järjestämä avoin varhaiskasvatustoiminta eri muo-
toineen. Nämä varhaiskasvatuspalvelut ja muu lasten ja perheiden palvelu- ja tuki-
järjestelmä toimivat kokonaisuutena lasten varhaiskasvatuksen ja samalla myös
vanhemmuuden tukena. Liite 1. Varhaiskasvatus ja lapsiperheiden palvelu- ja tukijärjestelmä Suomessa
Sauvon kunnassa varhaiskasvatuspalveluja tarjoavat ja vasua työssään hyödyntävät
päiväkodin kokopäivähoitoja esiopetus, ryhmäperhepäivähoito, perhepäivähoito sekä
yksityinen päivähoito. Varhaiskasvatussuunnitelma lisää myös seurakunnan sekä yh-
distysten ja järjestöjen tietoisuutta varhaiskasvatuksesta.
Varhaiskasvatusta ohjataan sekä valtakunnallisilla sekä kunnan omilla asiakirjoilla,
joita ovat Sauvon kunnan esiopetussuunnitelma 2008, päivähoidon laatukäsikirja se-
kä päivähoidon palvelusitoumus. Lasten päivähoitoa ja esiopetusta koskevat lait ja
asetukset määrittävät varhaiskasvatuksen ja siihen sisältyvän esiopetuksen toteut-
tamista. Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden tavoitteena on
edistää lasten hyvinvointia, kasvua ja oppimista.
Sauvon varhaiskasvatussuunnitelman lähtökohtana ovat olleet varhaiskasvatuksen
valtakunnalliset linjaukset (Stakes 2002), jotka sisältävät yhteiskunnan järjestä-
män ja valvoman varhaiskasvatuksen keskeiset periaatteet ja kehittämisen paino-
pisteet, varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Stakes 2004) sekä Sauvon kunnan
päivähoidon arvot.
Yksiköiden varhaiskasvatussuunnitelmat ovat kunnan suunnitelmaa yksityiskohtai-
sempia ja niissä korostuvat tarkemmin hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonai-
suus sekä yksikön erityispiirteet. Lisäksi varhaiskasvatussuunnitelma on hyvä väline,
jonka kautta voi arvioida ja kehittää toiminnan laatua.
5
HALUAMME TARJOTA LAPSELLE
YHDESSÄ VANHEMPIEN KANSSA
TURVALLISEN, LUOTTAMUKSELLISEN
JA TOINEN TOISTAMME ARVOSTAVAN
KASVUYMPÄRISTÖN.
Yksiköissä on kehitteillä lisäksi lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaan yhteiset run-
got. Kunnan ja yksiköiden varhaiskasvatussuunnitelmat, esi- ja perusopetuksen ope-
tussuunnitelmat muodostavat kokonaisuuden ja niiden välillä on selkeä jatkumo.
Varhaiskasvatussuunnitelmaa päivitetään ja arvioidaan kahden vuoden välein vasu-
työryhmän toimesta.
2. SAUVOLAINEN VARHAISKASVATUS
2.1 Sauvolaisen päivähoidon arvot
Vanhemmat ja päivähoitohenkilöstö ovat yhdessä 2000-luvulla määritelleet sauvo-
laiselle päivähoidolle tärkeiksi pitäminään asioina turvallisuuden, luottamuksen sekä
kodinomaisuuden joka pitää sisällään sylin ja leikin.
Näistä tärkeistä asioista olemme koonneet TOIMINTA-AJATUKSEMME :
2.2 Vanhempien osallisuus varhaiskasvatuksessa
Kasvatuskumppanuus on vanhempien ja varhaiskasvatushenkilöstön rinnakkain kul-
kemista, keskinäistä luottamusta, tasavertaisuutta ja toistensa kunnioittamista. Se
on tietoista sitoutumista toimimaan yhdessä lapsen hyvinvoinnin, kasvun, kehityksen
ja oppimisen prosessien tukemisessa. Kasvatuskumppanuuden prosessi alkaa siitä
hetkestä, kun perhe ottaa yhteyttä päivähoitopaikkaan ja päättyy siihen kun lapsi
lähtee päivähoidosta. Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten ja heillä on ensisijai-
nen kasvatusoikeus ja kasvatusvastuu. Vanhemmille on merkityksellistä jakaa aja-
tuksia juuri heidän lapsestaan ja heillä on keskeinen rooli oman lapsensa tuntemisen
ja ymmärryksen välittäjinä. Ajatusten, kysymysten ja pohdintojen kuuleminen on
työntekijän suuri haaste. Miten kuulla olennainen? Päivähoidon henkilöstöllä on kou-
lutuksensa antama ammatillinen tieto ja osaaminen. Kertomalla vanhemmille päivä-
hoitopäivän kuulumisia, kokemuksia ja koettuja tunteita, kasvattaja tarjoaa van-
hemmille mahdollisuuden liittyä siihen osaan lapsen elämää, jossa hän ei itse ole ol-
lut läsnä. Tärkeää on että myös vanhemmat tuntevat olonsa turvalliseksi ja tietävät
lapsensa olevan hyvässä hoidossa. Vanhempien ja päivähoidon työntekijöiden toimi-
6
van vuorovaikutussuhteen kautta voidaan yhdistää lapselle tärkeiden kahden tahon
tiedot ja kokemus lapsen parhaaksi. Siten lapsen vasun ja sen todentumisen avulla
luodaan luottamuksellista suhdetta vanhempiin.
Lapsen varhaiskasvatussuunnitelma on päivähoidossa tehtävä kirjallinen suunnitel-
ma ja sopimus. Se on lapsen kasvun ja kehityksen eri osa-alueiden seurannan väline.
Lähtökohtana suunnitelmaan kirjaamisessa on aina myönteisten puolien ja vahvuuk-
sien huomaaminen ja niiden hyödyntäminen kasvamisen tiellä. Lapsen varhaiskasva-
tussuunnitelmassa ei ole varsinaisesti lopputulosta, vaan tärkeintä on prosessi.
Suunnitelmassa ei käytetä pelkästään lomakkeita vaan se on myös tarina lapsesta,
joka on dokumentoitu esim. lapsen kasvun kansioon. Suunnitelman pohjana on van-
hempien tietämys lapsestaan joka täydentyy henkilöstön havainnoinneilla. Havain-
noissa painottuu leikin ja sosiaalisten taitojen arviointi ja suunnitelmaan kirjataan
lapsen vahvuudet ja kehityksen haasteet. Varsinaisen aineiston keräämisessä tär-
keimpänä kumppanina, ikänsä puitteissa, on lapsi itse.
Varhaiskasvatussuunnitelman rinnalla lapsen kasvun ja kehityksen seurannassa toi-
mii kasvunkansio. Se kuvaa lapsen kasvua ja kehitystä mm. valokuvien, tekstien ja
lapsen omien tuotosten avulla.
Päivähoidon aloitus on tulevien päivähoitoviikkojen ja vuosien kannalta tärkeä jakso.
Päivähoidon alussa on tärkeää tiedostaa, että lapsen erotilanteiden helpottaminen
alkaa vanhempien ja henkilökunnan vuoropuhelusta. Muutamia viikkoja ennen hoidon
alkua käydään vanhempien ja päivähoidon työntekijöiden keskinäisen tutustumisen
aloittava keskustelu. Tällöin suunnitellaan päivähoidon käytännöllinen aloitus ja sovi-
taan miten lapsen pehmeä lasku päivähoitoon toteutetaan. Vanhemmille suositellaan
mahdollisuutta käydä tutustumassa lapsen tulevaan päivähoitopaikkaan lapsen kans-
sa useamman kerran jo ennen hoidon aloittamista. Ns. pehmeän laskun aikana van-
hemmilla on mahdollisuus olla mukana lapsen hoitopäivässä tarpeelliseksi katsomansa
ajanjakso, jonka aikana lapsen erossa oloa vanhemmistaan asteittain pidennetään.
Tutkimusten mukaan vanhempien mukana olo ja sen asteittainen vähentäminen eh-
käisee lapsen henkistä kuormitusta, mikä todennäköisemmin vaikuttaa suotuisasti
myös lapsen fyysiseen terveyteen.
Sauvon kunnan varhaiskasvatuksessa lapsen varhaiskasvatussuunnitelmaa täydentää:
- Naperoneuvottelu (hoito- ja kasvatussuunnitelmalomake)
- Viisvee ( Viisivuotiaan lapsen havainnointilomake)
- Lapsen esiopetussuunnitelma esiopetuksessa
7
2.2.1 Vanhempien tärkeänä pitämät asiat päivähoidossa
Vanhemmilta kysytään syksyisin asioita, joita he pitävät tärkeinä lastensa päivä-
hoidossa. Kyselyn tulosten perusteella määritellään kyseisen toimintavuoden arvoja.
Keväällä vanhemmat voivat antaa palautteen, miten heidän arvostamansa asiat ovat
käytännössä toteutuneet.
2.3. Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen jatkumo
Lapsen siirtyessä päivähoitopaikasta tai ryhmästä toiseen sovitaan vanhempien
kanssa lapsen edun kannalta tarvittavan tiedon välittämisestä. Lasten vanhemmat
sekä vanhan ja uuden hoitopaikan kasvattajat keskustelevat tarvittaessa lapsen
asioista. Lapsen kasvunkansio ja lapsen vasuun liittyvät dokumentit sekä havainnoin-
tilomakkeet siirtyvät lapsen mukana päivähoitopaikasta toiseen. Näin tuntemus lap-
sesta siirtyy uuteen kasvuympäristöön.
3. HYVINVOIVA SAUVOLAINEN LAPSI
Varhaiskasvatuksen alalla tehdyt tutkimukset painottavat lapsen kohtaamista hänen
yksilöllisten tarpeidensa mukaan. Yksilöllisyyden huomioiminen lisää lapsen ja per-
heiden tyytyväisyyttä.
Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ympäristö
Tarkoituksen mukaiset toimintatilat sisällä ja ulkona, oikeus aikuisen aitoon läsnä-
oloon ja sen mukanaan tuomaan turvallisuuden tunteeseen, toisten lasten vertais-
ryhmä, sekä säännöllinen päivärytmi muodostavat pohjan lapsen hyvälle kasvuympä-
ristölle. Ne edistävät myös lapsen kokonaisvaltaista terveyttä. Lapsen kasvuympä-
ristön tulee tukea lapsen luontaista uteliaisuutta, tiedonhalua ja omatoimisuutta
sekä tarjota mahdollisuus myös omaan rauhaan ja lepoon. Ympäristö tarjoaa lapselle
tilaisuuksia havaitsemiseen, elämyksiin ja pohdintaan sekä mahdollisuuden rakentaa
leikkinsä tarpeidensa mukaan. Hyvä psyykkinen ympäristö on henkilöstön, lasten
vanhempien ja lasten yhdessä muodostama kokonaisuus, jossa vallitsee myönteinen,
iloinen, avoin, turvallinen ja kannustava ilmapiiri. Sauvossa varhaiskasvatusympäris-
tön muodostavat päivähoitopaikan sisä- ja ulkotilat, lähiympäristö luontoineen sekä
rakennetut tilat esim. Touhutalo, koulun liikuntasali ja kirjasto. Meillä luonto on lä-
hellä ja retket lähiympäristöön kuuluvat kaikkien varhaiskasvatusyksiköiden toimin-
taan.
Kasvattaja
Kasvattajan työssä on tärkeää tiedostaa oma kasvattajuus, ja sen taustalla olevat
arvot ja eettiset periaatteet. Kasvattajan tulee hallita lapsen ikätasoon yleisesti
liittyvät kehitysvaiheet ja havainnoida sekä dokumentoida niitä osatakseen tavoit-
teellisesti tukea lapsen kehitystä. Kasvattajan välittävä ja huolehtiva kasvatusote
8
tuo lapselle ja vanhemmille turvallisuuden ja luottamuksellisuuden tunnetta ja on
perusta toimivalle kasvatuskumppanuudelle. Vanhempien kuunteleminen oman lap-
sensa asiantuntijoina, oman työn pohtiminen ja arviointi sekä varhaiskasvatuksen
muuttuvien tarpeiden tiedostaminen ja ammatillisen osaamisen kehittäminen kuulu-
vat kasvattajan tehtäviin.
Toiminnan suunnittelun ja toteutuksen vuorovaikutteisuus kasvattajien ja lasten välillä
Varhaiskasvatus toteutuu kokonaisuutena, jossa hoito, kasvatus ja opetus nivoutu-
vat toisiinsa. Ne painottuvat eri tavoin eri ikäisillä lapsilla. Mitä pienempi lapsi on
sitä suurempi osa kasvattajan ja lapsen vuorovaikutuksesta tapahtuu hoitotilanteis-
sa. Ne ovat myös kasvatuksen, opetuksen ja ohjauksen tilanteita. Lapsen hoitopäi-
vään kuuluvat hoito ja muut vuorovaikutustilanteet sekä pienet työtehtävät ovat
tärkeitä lapsen kasvulle ja oppimiselle. Kasvattajat tuovat lapsen päivän eri vaihei-
siin opetuksen ulottuvuuden. Hyvä hoito muodostaa perustan kaikelle toiminnalle
varhaiskasvatuksessa ja edistää lapsen myönteistä minäkäsitystä yhdessä kasvatuk-
sen ja opetuksen kanssa.
Oppiminen on lapselle kokonaisvaltainen tapahtuma ja hän oppii parhaiten ollessaan
aktiivinen ja toimiessaan itselleen mielekkäällä ja merkityksellisellä tavalla. Leikki-
minen, liikkuminen, tutkiminen sekä luova tekeminen ja ilmaisu ovat lapselle ominai-
sia toimintatapoja. Edellisten lisäksi turvallinen ja kannustava ilmapiiri sekä myön-
teiset kokemukset lisäävät oppimisen ja onnistumisen iloa.
Kasvattajat tuntevat varhaiskasvatuksen sisällöt, joiden avulla tiedostetaan pedagogisen toiminnan tavoitteet.
Kasvattajat suunnittelevat ja havainnoivat lasten toimintaa
voidakseen toteuttaa sisällöllisiin aihepii-reihin perustuvaa lasten ikä- ja kehitys-
tasoa vastaavaa pedagogista toimintaa.
Syntyy uutta, jatkuvasti kehittyvää
lasten toimintaa jossa lapsi kasvaa,
kehittyy ja oppii.
Kasvattajat muokkaavat sisällöllisiä aihepiirejä siten, että lapset omassa
toiminnassaan leikkimällä, liikkumalla, tutkimalla sekä luovasti itseään ilmais-
ten voivat niitä hyödyntää
9
10
4. VARHAISKASVATUKSEN SISÄLLÖT
11
Valtakunnallisen varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2007) lapsen varhais-
kasvatuksen keskeiset sisällöt rakentuvat orientaatioiden eli aihepiirien muodosta-
man kokonaisuuden varaan. Niitä ovat matemaattinen-, luonnontieteellinen-, histori-
allis-yhteiskunnallinen-, esteettinen-, eettinen- ja uskonnollis-katsomuksellinen
orientaatio.
Sauvon kunnan varhaiskasvatussuunnitelmassa sisällölliset aihepiirit on muokattu
valtakunnallisten perusteiden orientaatioista. Niitä ovat kieli- ja vuorovaikutus, ma-
tematiikka, luonto ja ympäristö, kulttuuri, elämäntaidot, etiikka ja katsomus. Kieli
on ajattelun, ilmaisun- ja toiminnan toteuttamisen väline muiden toimintatapojen
yhteydessä ja niiden ohella.
Sisällölliset aihepiirit ohjaavat kasvattajia tulemaan tietoiseksi lapsille suunnatun
pedagogisen toiminnan tavoitteista ja niiden avulla kasvattajat pyrkivät tarjoamaan
lapselle kokonaisemman kuvan ympäristöstä ja maailmasta, jossa lapsi elää.
Aihepiirit eivät ole oppisisältöjä, eikä lapselle aseteta oppimistavoitteita niiden mu-
kaan. Kasvattajan tehtävänä on rikastuttaa niiden avulla lasten toimintaympäristöä
ja toimintaa, tavoitteenaan luoda lapselle mahdollisuus kokea asioita itselleen omi-
naisella tavalla elämyksellisesti leikkien, liikkuen ja tutkien. Lapsen toimintaympä-
ristössä tulee lisäksi mahdollistua luova ilmaisu.
Leikkiminen
Lapsen jokaiseen kehitysvaiheeseen liittyy aina olennaisesti leikki. Jo pienestä vau-
vasta alkaen lapsi hahmottaa leikin avulla ympäristöään ja on vuorovaikutuksessa
toisten ihmisten kanssa. Lapsen kasvaessa ja kehittyessä hän leikkii sitä mitä on
juuri oppinut tai on parhaillaan oppimassa. Leikin avulla lapsi käsittelee uutta tietoa
ja jäsentää sitä suhteessa kokemuksiinsa. Lapsen leikki antaa arvokasta tietoa hä-
nen kehityksestään ja sitä tulee hyödyntää hoidossa, oppimisessa ja opetuksessa.
Kasvattajan tärkeänä tehtävänä on luoda suotuisat edellytykset lapsen omaehtoisen
leikin toteutumiselle. Taitavalla ja oikeanlaisella ohjauksella, päiväjärjestyksen
suunnittelulla sekä toimivalla tilan käytöllä voidaan vaikuttaa leikin onnistumiseen,
laatuun ja kestoon. On kuitenkin muistettava, että lapsella on myös oikeus pitää
leikki omana aarteenaan. Havainnoimalla lasten leikkiä kasvattaja saa arvokasta tie-
toa lapsen kokonaisvaltaisesta kehityksestä sekä mitä lapsi on jo oppinut tai par-
haillaan oppimassa. Havaintojen perusteella suunnitellaan uutta, lapsen kehitystä
tukevaa toimintaa. Toteutuvan toiminnan suunnittelussa onnistuneet ratkaisut ovat
kiinni kasvattajan herkkyydestä ja kyvystä oivaltaa lasten leikeissä esiintyvää toi-
minnan logiikkaa. Liite 2: Oletteko vain leikkineet tänään ?
Liite 3: Leikin eri muodot
Päivittäinen liikkuminen on terveen kasvun ja kehityksen perusta. Se on luontainen
tapa tutustua itseensä, toisiin ihmisiin ja ympäristöönsä. Liikkumalla lapsi hahmot-
taa ympäristöään. Kasvattajien tehtävänä on suunnitella, ohjata ja havainnoida las-
12
ten motorista kehitystä. Toimintaympäristön tulisi olla innostava, turvallinen ja sen
tulisi tarjota mahdollisuuksia harjoittaa sekä hieno- että karkeamotorisia taitoja.
Lapselle tulee olla mahdollisuus vapaaseen ja spontaaniin liikkumiseen sekä liikunta-
välineiden monipuoliseen käyttämiseen.
Tutkiminen
Lapsi on syntymästään saakka aktiivinen ja utelias, haluaa pohtia ja kysellä. Kasvat-
taja arvostaa lapsen ihmettelyä ja antaa aikaa asioiden tutkimiselle. Näin lapsi saa
kokemuksen, että hänen tekemisensä ovat tärkeitä ja arvokkaita. Varhaiskasva-
tusympäristössä tulee olla riittävästi mielenkiintoista tutkittavaa, mitä voi kosket-
taa, haistaa, maistaa, kuunnella ja katsoa. Kiireetön päivärytmi jättää tilaa ihmette-
lylle ja antaa lapselle aikaa omaehtoiseen toimintaan. Välillä tutkiminen edellyttää
leikkiä, välillä kirjoihin tutustumista, rakentelua tai luonnossa oleskelua. Isompien
lasten pitkäkestoisissa projekteissa kasvattaja auttaa omilla kysymyksillään lasta
pohtimaan ja oivaltamaan itse sekä ohjaa lasta monipuoliseen työskentelyyn ja huo-
lehtii innostavan materiaalin hankinnasta ja toimivasta työnjaosta.
Lapsen luovaan ilmaisuun liittyy musiikki, kuvallista, tanssillista ja draamallista toi-
mintaa, kädentaidot sekä lasten kirjallisuus. Näiden aiheiden parissa lapselle järjes-
tetään mahdollisuus erilaisiin aistituntemuksiin sekä mielikuvitusta rikastuttaviin
kokemuksiin. Näitä elämyksiä hän saa muotojen, äänien, värien ja tuoksujen parissa.
Kokemukset ja elämykset virittävät lapsessa toiminnallisuutta ja tekemisen iloa.
4.1 Kieli
Kieli on kommunikaation ja vuorovaikutuksen väline kaikilla sisältö-
alueilla. Kieli on ajattelun ja ilmaisun väline. Kieli on keskeinen lapsen rakentaessa
kuvaa itsestään ja suhteestaan ympäröivään maailmaan. Kielen tehtävä ajattelun
tukena korostuu lapsen kasvaessa, sillä kielen hallinta on perusta kaikelle oppimisel-
le. Kasvattaja toimii mallina kielen ja käsitteiden käyttämisessä sekä vuorovaikutuk-
sessa olemisessa sekä innostaa lasta kiinnostumaan kielestä esim. kirjojen, lorujen
ja laulujen avulla. Lapset oppivat kieltä myös toisiltaan, vertaisryhmässään. Kasvat-
taja tukee ja ohjaa lasten välistä vuorovaikutusta, auttaa lapsia selvittämään risti-
riitoja puhumalla ja kannustaa lapsia keskustelemaan keskenään. Liite 4: Normaalin puheen kehityksen aikataulu. Kerava.
4.2 Matematiikka
Varhaiskasvatuksessa vertaaminen, päätteleminen ja laskeminen tapahtuvat arki-
elämän tilanteissa leikinomaisesti konkreettisten lapsille tuttujen ja
heitä kiinnostavien materiaalien, esineiden ja välineiden avulla. Pienten lasten arjes-
sa matematiikka liittyy moniin toimintoihin, leikkeihin, rakenteluun, peleihin liikunta-
leikkeihin, lauluihin, muovailuun, ruokailuun ym. Käsitteitä (pieni-suuri, enemmän-
vähemmän, aikakäsitteet ym.) käytetään ja tutkitaan käytännön toiminnassa yhdes-
sä toisten lasten ja aikuisten kanssa.
13
4.3 Luonto ja ympäristö
Luonto moninaisine ilmiöineen, eläimineen, kasveineen ja eri vuodenajat ovat osa
sauvolaisen lapsen lähiympäristöä. Havainnoimalla, tutkimalla ja kokeilemalla luonto
ja ympäristö tulevat lapselle tutuiksi. Luonto ja sen kunnioittaminen kuuluvat jokai-
selle, samoin meillä suomalaisilla on jokamiehenoikeudet liikkua luonnossa. Tavoit-
teenamme on välittää lapsille myönteinen ja vastuuntuntoinen asenne luontoa ja lä-
hiympäristöä kohtaan. Pyrimme ohjaamaan lapsia ja heidän perheitään ympäristön
suojelemisessa ja näin edesauttamaan kestävää kehitystä.
4.4 Kulttuuri
4.4.1 Kalenterivuosi
Tutustuminen kulttuuriin ja perinteeseen toteutuu kalenterivuoden mukaan. Toimin-
nassa huomioidaan joulu- ja pääsiäisperinteet, itsenäisyyspäivä sekä laskiainen ja
vappu, äitien– ja isänpäivä. Lisäksi mahdollisesti erilaisiin teemoihin liittäen huomi-
oidaan suomalaiseen kulttuuriin liittyviä kalenteripäiviä.
4.4.2 Kotiseudun merkitys varhaiskasvatusikäisen lapsen elämässä
Toimintavuoden aikana kotiseutuun liittyviä asioita käsitellään sopivissa yhteyksissä
lapsen kokemukset ja ikätaso huomioon ottaen. Lapselle lähiympäristö ja kotiseutu
avautuvat pikkuhiljaa hänen kasvaessaan ja laajentaessaan elinympäristöään. Koti-
seutu, Sauvo lähiympäristöineen antaa mahdollisuuden tutustua menneeseen aikaan
ja tähän päivään. Näkökulmia menneisiin tapahtumiin ja siltaa niistä nykyaikaan voi-
vat avata myös vanhemmat ihmiset, lasten vanhemmat ja lapset itse. Tutustutta-
malla lasta sauvolaiseen kulttuuriin vahvistetaan hänen kotiseutuidentiteettiään.
Hyödyntämällä erilaisia medioita, kuten kirjoja, valokuvia ja dokumentteja saadaan
näkyviin sauvolaisuuden lisäksi lapsen henkilökohtainen lähihistoria.
4.4.3 Luova ilmaisu
Varhaiskasvatuksessa luova ilmaisu on merkittävä osa lapsen emotionaalista kehi-
tystä. Vuorovaikutustaidot ja itsetunto kehittyvät yhdessä toimien. Draamaharjoi-
tuksilla, tanssimalla ja liikkumalla lapsen luovuus, mielikuvitus ja itseilmaisu harjaan-
tuvat. Lapselle järjestetään mahdollisuus erilaisiin taidekokemuksiin ja niiden työs-
tämiseen. Tämä kaikki tukee lapsen aistiherkkyyden ja havaintokykyjen kehittymis-
tä. Lasta kannustetaan ilmaisemaan ajatuksiaan ja tunteitaan ja mieltä kiehtovia
ajatuksiaan sanoin sekä draaman keinoin.
4.4.4 Musiikki
Musiikkia voi käyttää varhaiskasvatuksessa monin tavoin, toisaalta se voi rauhoit-
taa, toisaalta aktivoida ja tuoda iloa. Hellyys, lämpö, sylissä pitäminen, loruaminen,
laulaminen ja taputusleikit vahvistavat lapsen tunne-elämää. Lapset oppivat kuunnel-
len, soittaen, laulaen ja liikkuen. Tärkeää on luoda musiikilliseen oppimisympäristöön
14
nautinnollisia hetkiä, yksin koetut tai yhdessä jaetut iloa tuottavat musiikilliset
elämykset tai leikki lisäävät lapsen onnellista tapaa olla olemassa.
4.4.5 Kuvallinen ilmaisu ja kädentaidot
Lapsi saa mahdollisuuden taiteelliseen kokemiseen ja ilmaisuun varhaiskasvatukses-
sa. Jokaisella on oikeus iloita itsestään ja löytää oma tapansa ilmaista itseään. Käsil-
lä tekeminen ja kuvallinen ilmaisu tukevat lapsen spontaania luovuutta, leikkiä, mieli-
kuvitusta ja hahmottamista. Ne tukevat lapsen materiaali-, rakenne-, tila-, väri- ja
muototajua. Lapsi saa tuntumaa erilaisiin materiaaleihin, työvälineisiin ja työskente-
lytapoihin kehittäen aistiherkkyyttä. Lapsen kiinnostus esteettistä maailmaa herää,
kun häntä kannustetaan tekemään havaintoja ympäristöstä. Tutustuminen taidete-
oksiin, kuvakirjat, askartelu, muotoaminen, piirtäminen, maalaaminen, tekstiilityö ja
tekninen työ kuuluvat osana kädentaitoihin. Lapsi saa kokemuksia ja elämyksiä te-
kemällä itse. Kuvallisessa ilmaisussa ja kädentaidoissa merkityksellistä ei ole loppu-
tulos vaan tekemisen ilo, itse tekeminen. Taidekasvatus tukee myös lapsen tunne-
elämää ja itsetunnon kehitystä. Osallistuessaan toimintaan lapsi saa mahdollisuuden
käsitellä elämänkokemuksiaan ja tunteitaan. Taidekasvatus antaa lapselle mahdolli-
suuden kokea mielikuvitusmaailmaa, jossa kaikki on mahdollista ja leikisti totta.
4.5 Elämäntaidot
Elämäntaitoihin liittyvät läheisesti sosiaaliset vuorovaikutustaidot, tapakasvatus,
työkasvatus, terveyskasvatus ja päivärytmi.
Terveyskasvatukselle tarkoitetaan lapsen fyysisen ja psyykkisen terveyden sekä
sosiaalisen hyvinvoinnin tukemista. Varhaiskasvatuksen terveyskasvatuksen tavoit-
teena on saada lapset ja vanhemmat omaksumaan terveyttä säilyttäviä ja sitä edis-
täviä tietoja, taitoja, tottumuksia, asenteita ja arvostuksia. Päivärytmin suunnitte-
lussa otetaan huomioon kunkin lapsen henkilökohtaiset tottumukset, uni-valverytmi,
unitottumukset, hoitopäivien pituus, perhekohtaiset aikataulut ym. Päivärytmin ai-
kaan saamiseksi tarvitaan päivähoidon henkilökunnan ja vanhempien välistä riittävää
ja jatkuvaa vuoropuhelua. Hyvä perushoito muodostaa perustan kaikelle toiminnalle
varhaiskasvatuksessa. Lapsen kuuluu saada riittävä ravinto, puhtaus, uni/lepohetki
ja ulkoilu hänen ikänsä huomioon ottaen.
15
Varhaiskasvatuksen perustoimintaan kuuluvat mm. päiväuni ja lepo, ravitsemus ja
ruokailut, kuivaksi ja siistiksi oppiminen, pukeutuminen ja riisuutuminen sekä ulkoilu.
Perustoiminnat ovat lapsen terveyden kannalta tärkeitä tilanteita ja ne hallitsevat
ja rytmittävät suurta osaa lapsen päivästä. Ne ovat aina lapselle tilaisuuksia oppia
ja oivaltaa uutta sekä harjaantua erilaisissa taidoissa vuorovaikutuksessa aikuisten
ja muiden lasten kanssa.
Lapsuuden toverisuhteissa opitaan suuri osa sosiaalisista vuorovaikutustaidoista.
Lapsen kehitys tapahtuu vuorovaikutussuhteiden kautta, tämä tarkoittaa sitä, että
lapsen kehitystä ei voi tutkailla tai ymmärtää ottamatta huomioon hänen ympäristö-
ään ja erityisesti ihmissuhteita. Keskinäisessä vuorovaikutuksessa lapset ovat suun-
nilleen tasavertaisia kyvyiltään. Lapset vertailevat käsityksiään ja kun syntyy risti-
riitoja lapset pyrkivät ratkomaan niitä yhteisessä toiminnassaan. Heidän kehittele-
mänsä ratkaisut ovat heidän omiaan ja usein uusia. Tällaisessa vuorovaikutuksessa
lapset itse rakentavat omaa tietämystään ja sosiaalista taitavuuttaan. He oppivat
tunnistamaan kumppanin näkökulman ja tiedostamaan oman näkökulmansa suhteessa
tähän. Jäljitellessään toisten toimintoja lapsi harjoittelee oman toimintansa arvi-
ointia. Lasten leikki sallii joustavan kokeilun ja monenlaisten mielikuvien ja roolien
samanaikaisen hallinnan. Päivähoitoryhmässä lapset toimivat yhdessä ja rakentavat
omaa yksilöllisyyttään ja itsetuntemustaan suhteessa ryhmään. Aikuisen tehtävänä
on mahdollistaa lasten keskinäiset vuorovaikutussuhteet sekä asettaa rajoja ja
sääntöjä, mutta myös keskustella yhteisten rajojen muodostamisesta. Lisäksi on
tärkeää, että lapsi saa kannustavaa, hoitavaa, herkkää ja empaattista kasvatusta.
Lapsen on saatava rakkautta ja läheisyyttä.
Varhaiskasvatuksessa työkasvatus liittyy lapsen omatoimisuuden tukemiseen, jokai-
sen työn arvostamiseen ja vastuuntuntoon sekä yhteistyöhön. Työkasvatusta on mm.
toisten auttaminen, pienten työtehtävien tekeminen, omista tavaroista huolehti-
maan opettelu sekä omien jälkien korjaaminen. Lapset saavat valmiuksia huolehtia
itsestään ja ympäristöstään sekä mahdollisuuden tehdä itse ikätasonsa mukaisesti.
Lapselle on lupa onnistumisiin ja epäonnistumisiin.
Tapakasvatukseen kuuluu hyvien tapojen ja erilaisten sääntöjen opettaminen ja
noudattaminen sekä muiden ihmisten huomioon ottaminen erilaisissa tilanteissa.
Näitä taitoja opetellaan päivittäisissä arkitilanteissa (esim. ruokailu) yhdessä lasten
kanssa, aikuisen esimerkki on tärkeää tapakasvatuksessa.
16
4.6 Liikunta
Sauvon kunta on osallistunut Nuoren Suomen organisoimaan Opetusministeriön tu-
kemaan Lounais-Suomen Liikunta ja Urheilu Ry:n liikuntahankkeeseen vuodesta
2006 alkaen. Hankkeen tarkoituksena on lisätä alle kouluikäisten lasten päivittäisen
liikunnan määrää Stakesin ja opetusministeriön valtakunnallisten varhaiskasvatuk-
sen liikunta suositusten mukaiseksi eli vähintään kahdeksi tunniksi reipasta hengäs-
tyttävää liikuntaa päivittäin. Lisäksi suositukset antavat ohjeita lasten liikunnan
laatuun, liikuntaympäristöön ja –välineisiin sekä liikuntakasvatuksen suunnitteluun ja
toteutukseen. Keskeisenä tavoitteena on lisätä lasten tasa-arvoisuutta liikunnassa
vaikuttamalla vanhempien ja päivähoitohenkilöstön tietoisuuteen lasten liikunnan
merkityksestä sekä asenteisiin liikunnan järjestämistä kohtaan. Liikuntahankkeen
yhtenä tarkoituksena on myös kehittää varhaiskasvattajien ammatillista osaamista
lasten liikunnan alueella täydennyskoulutuksen keinoin. Päivähoidon henkilöstö on
osallistunut erilaisiin Liikun järjestämiin koulutuksiin.
Alle kolmevuotiaiden lasten liikkuminen on pääsääntöisesti lapsen omaehtoista liik-
kumista. Omaehtoisella liikunnalla tarkoitetaan sellaista liikkumista, jota lapsi tekee
omasta halusta ja mielenkiinnosta joko yksin tai yhdessä muiden kanssa. Lasten
omaehtoinen liikunta tapahtuu osana arkipäivän toimintoja ja hoitotilanteita. Aikui-
sen on tärkeää antaa lapselle tilaa ja aikaa liikkua hänen omien liikuntaedellytysten-
sä mukaisesti aina, kun se on mahdollista.
Kolmesta kuuteen –vuotiaiden lasten liikunnan kokonaismäärästä suurin osa muodos-
tuu lapsen omaehtoisesta liikunnasta. Aikuisen tulee huolehtia, että lapsella on joka
päivä useita mahdollisuuksia liikkua monipuolisesti vaihtelevassa ja liikkumisen in-
nostavassa ympäristössä. Lapsen liikkumisen minimimäärä on kaksi tuntia päivässä
reipasta ja hengästyttävää liikuntaa. Liikkumisen minimimäärä koostuu useista lyhy-
emmistä aktiviteettijaksoista koko päivän ajalta. Varhaiskasvatuksen kasvatushen-
kilöstön ja vanhempien tulee yhdessä huolehtia riittävän päivittäisen liikunnan mää-
rän täyttymisestä. Liite 5: Varhaisvuosien liikunnan perusteet, Kerava
17
4.7 Etiikka ja katsomus
Eettinen kasvatus sisältyy kaikkeen päivähoidossa tapahtuvaan toimintaan. Lapsen
arjessa on tilanteita, joita pohditaan oikean ja väärän, hyvän ja pahan sekä totuu-
den näkökulmista. Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo, toisen kunnioittaminen, pelot, ah-
distus, syyllisyys ym. ovat asioita, joita käsitellään arjen tilanteiden, satujen, leik-
kien ja yhteisten keskustelujen kautta lapsen kehitystaso huomioon ottaen. Lapset
oppivat aikuisilta toiset huomioonottavaa käytöstä. Eettisyys on myös sääntöjen ja
rajojen sisäistämistä ja noudattamista sekä syyn ja seurauksen suhteen ymmärtä-
mistä ja vastuunkantamista. Eettinen kasvatus on läheisesti yhteydessä tapakasva-
tukseen.
Varhaiskasvatuksessa katsomuksellisuus liittyy pääsääntöisesti suomalaisiin juhla-
pyhiin (joulu, pääsiäinen ym.), joita käsitellään laulujen, satujen, taiteen ym. keinoin.
Kristillinen perinne on kiinteä osa suomalaista kulttuuria, joten sitä tulee välittää
lapsille. Uskontokasvatukseen osallistumisesta keskustellaan lapsen vanhempien
kanssa.
5. ERITYISEN TUEN JÄRJESTÄMINEN LAPSELLE
5.1 Tuen tarve ja sen arviointi
Laadukas varhaiskasvatuksen perusta rakentuu vahvan perusosaamisen varaan. Jo-
kaisen työntekijän tulee ymmärtää perustehtävänsä ja siihen liittyy mm. tuen tar-
peen tunnistaminen ja ennaltaehkäisy. Hyvä perustaso sisältää myös lapsen ikätason
ja tarpeidenmukaiset lapsiryhmät, monimuotoiseen ryhmätoimintaan soveltuvat tilat
sekä toiminnan yleisen suunnittelun ja kehittämisen. Lapsen tukeminen varhaiskas-
vatuksessa edellyttää koko kasvattajayhteisön yhteistyötä.
Lapsi voi tarvita erityistä tukea kokonaiskehityksen viiveen, puheen ja kielenkehi-
tyksen ongelmien, liikkumiseen liittyvien vaikeuksien, käyttäytymiseen vaikuttavien,
tunne-elämän ja tarkkaavaisuuden pulmien, aistivammojen tai neurologisen kehityk-
sen erityisvaikeuksien vuoksi. Lisäksi lapsella tai lapsen perheellä voi olla erityisen
tuen tarvetta muuttuvien perheolojen vuoksi (esim. sairaus, avioero, kuolemantapa-
us tai päihdeongelma perheessä).
” Lapsen tuen tarpeen arvioinnin lähtökohtana varhaiskasvatuksessa on vanhempien
ja kasvatushenkilöstön havaintojen yhteinen tarkastelu tai lapsen aiemmin todettu
erityisen tuen tarve. Lapsi voi tarvita tukea fyysisen, tiedollisen, taidollisen, tunne-
elämän tai sosiaalisen kehityksen osa-alueilla eripituisia aikoja. Tuen tarve voi syn-
tyä myös tilanteessa, jossa lapsen kasvuolot vaarantavat tai eivät turvaa hänen ter-
veyttään ja kehitystään.” Lapsen kasvuoloja vaarantavassa tilanteessa toimii las-
18
tensuojelulaki (13.3.2007/417) ohjaavana asiakirjana. Lastensuojelulain tarkoituk-
sena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja mo-
nipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun.
” Lapsen tuen tarvetta arvioitaessa olennaista on tunnistaa ja määritellä lapsen yk-
silölliset toimintamahdollisuudet eri ympäristöissä ja erilaisissa kasvatuksellisissa
tilanteissa sekä niihin liittyvät tuen ja ohjauksen tarpeet. Tärkeää on myös luoda
tuen suunnittelun pohjaksi kokonaiskuvaa lapsesta, hänen vahvuuksistaan ja häntä
kiinnostavista ja innostavista asioista. ” (Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet
Stakes 2007)
Sauvossa lapsen varhaiskasvatuksen tukitoimet aloitetaan heti, kun lapsen tuen
tarve on havaittu. Tarvittaessa arvioinnin tueksi hankitaan lapsen tuen kannalta
tarkoituksenmukainen asiantuntijan lausunto sekä konsultoiden vanhempien kanssa
yhdessä sovitulla tavalla varhaiskasvatuksen omia tai muiden tahojen asiantuntijoi-
ta. Tavoitteena on ehkäistä lapsen ongelmien kasautumista ja tuen tarpeen pitkit-
tymistä.
Erityisen tuen tarpeen mahdollisimman varhaisen havaitsemisen apuna käytämme
myös Huolen arvioinnin menetelmää. Tavoitteena huolen puheeksi ottaminen, aikai-
nen puuttuminen ja ennaltaehkäisy. Tarkoituksena on parantaa perheiden selviyty-
mistä järjestämällä apua ja tukea. Perhe- ja henkilökohtaista apua voidaan tarjota
tarpeen mukaan. Sosiaali- ja perhetyöntekijä voivat tarjota perheelle erilaisia pal-
veluja avohuollon tukitoimenpiteenä. Alle kouluikäisen lapsen kohdalla avohuollon
toimijoina ovat yhdessä sosiaalityön kanssa neuvola ja päivähoito. On tärkeää muis-
taa, että avohuollon tukitoimet järjestetään aina yksilöllisesti lapsen ja perheen
tarpeet sekä tilanne huomioiden. Liite 6: Kun huoli herää päivähoidossa (toimintamalli)
Sauvossa erityistä tukea tarvitseva lapsi sijoittuu ensisijaisesti integroituna päivä-
kodin koko- tai osapäiväryhmään. Lapsen erityisyyttä ei korosteta, vaan hän on ensi-
sijaisesti lapsi ja toimii ryhmän jäsenenä muiden lasten kanssa. Tuen tarpeesta riip-
puen lapsiryhmän kokoa voidaan pienentää tai ryhmässä voi olla avustaja. Lapsen
kasvuympäristöä ja olosuhteita muokataan lapselle sopivaksi. Päivittäistä kasvatus-
toimintaa mukautetaan eriyttämällä ja perustaitoja harjaannuttamalla. Lisäksi vah-
vistetaan varhaiskasvatuksen arjen kuntouttavia elementtejä, hyvää vuorovaikutus-
ta, lapsen oman toiminnan ohjausta, ryhmätoimintaa ja päiväjärjestyksen merkitys-
tä. Kuntoutus on kokonaisvaltaista lapsen kehityksen tukemista, joka sisältää lapsen
arkielämän puitteet ja tarvittavat kuntoutusmuodot. Monet tukitoimet ovat luonnol-
linen osa jokapäiväistä toimintaa ja niistä hyötyy koko lapsiryhmä. Arjen rutiinit ja
selkeästi jäsennelty päivä ovat tärkeitä erityistä tukea tarvitsevalle lapselle sekä
kotona että päivähoidossa. Päivähoito on usein ensimmäinen kuntouttava tukimuoto
lapselle ja hänen perheelleen.
19
Lapsen ollessa 11-vuotisen oppivelvollisuuden piirissä, lapselle tehdään ja toteute-
taan HOJKS (Henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) yh-
teistyössä lapsen vanhempien, päivähoidon lähityöntekijöiden ja erityistyöntekijöi-
den kanssa lapsen ollessa 5-vuotias. Tuen suunnittelun pohjaksi on tärkeää luoda
kokonaiskuva lapsesta ja hänen vahvuuksistaan sekä häntä kiinnostavista asioista.
Suunnitelmaan kirjataan lapsen oppimisympäristöön liittyvät muutostarpeet sekä
opetukseen osallistumisen edellyttämät tuki- ja oppilashuoltopalvelut, niistä vastaa-
vat tahot ja edistymisen seuranta ja arviointi. Erityistä tukea tarvitsevien lasten
esiopetus järjestetään Sauvossa joko perhepäivä- tai ryhmäperhepäivähoidossa,
päiväkodin 3-5-vuotiaiden lasten ryhmässä tai esiopetusryhmässä. Seuraavana vuon-
na esiopetus annetaan mikäli se on lapsen edun mukaista esiopetusryhmässä.
Päivähoidon, esiopetuksen ja koulun alkaessa sekä hoitopaikkojen vaihtuessa tai
muissa lapsen siirtymävaiheissa tuen jatkuvuudesta huolehditaan.
5.2 Eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset
Eri kieli- ja kulttuuritaustaisilla lapsilla tarkoitetaan lapsia, jotka ovat muuttaneet
vanhempiensa mukana Suomeen, sekä lapsia jotka ovat syntyneet Suomessa ja hei-
dän vanhemmistaan joko molemmat tai toinen on vieraskielinen tai adoptiolapset.
Lisäksi suomalaiset kulttuurivähemmistöt kuuluvat tähän ryhmään.
Eri kieli- ja kulttuuritaustaisten lasten varhaiskasvatus järjestetään Sauvon kunnan
päivähoidon lapsiryhmissä tukien heidän sosiaalisia kontaktejaan ja suomen kielen
oppimista. Lapsen varhaiskasvatussuunnitelmassa sovitaan vanhempien kanssa lapsen
omaan kieleen ja kulttuuriin liittyvien arvojen ja tapojen huomioon ottamisesta. En-
sisijaisesti vastuu lapsen oman äidinkielen ja kulttuurin säilyttämisestä ja kehittä-
misestä on lapsen perheellä. Päivähoidossa pyritään vahvistamaan lapsen monikult-
tuurista identiteettiä, jotta lapsi kokisi molemmat kulttuurit omikseen. Syrjäytymi-
sen ehkäisemiseksi eri kieli- ja kulttuuritaustaiset lapset tulisi saada säännöllisen
varhaiskasvatuksen piiriin.
20
6. VERKOSTOYHTEISTYÖ
Yhteistyötä tehdään laajan lasta ja perhettä palvelevan verkoston kanssa, myös
seudullisesti. Verkostoyhteistyön yhtenä keskeisenä tavoitteena on mahdollisimman
varhainen puuttuminen riskitilanteissa.
Yhteistyötahoina toimivat opetustoimessa opettajat, erityisopettajat, koulupsyko-
logi, kouluterveydenhoitaja sekä koulun oppilashuoltotyöryhmä. Ostopalveluna yh-
teistyötä tehdään Jyväskylän näkövammaisten koulun kanssa.
Sosiaalitoimessa yhteistyötä tehdään sosiaalityöntekijän, päivähoidonohjaajan, so-
siaalijohtajan ja perheneuvolan kanssa.
Yhteistyötahoina terveystoimessa ovat terveydenhoitaja, puheterapeutti, psykolo-
gi, lääkäri, hammashoitaja, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, ostopalveluina
TYKS:n Neurologian poliklinikka ja Lasten ja nuorten psykiatrinen poliklinikka. Var-
sinais-Suomen Erityishuoltopiirin kanssa yhteistyössä toimivat kehitysvammaisten
lasten kuntoutus-, hoito-, opetus- ja tutkimuspalvelut.
Kulttuuritoimessa yhteistyötahoina toimivat kirjasto ja museo sekä lisäksi paikalli-
set kuvataiteen ja ilmaisun taitajat sekä Sauvon elävän kulttuurin seura ja Sauvon
kädet.
Sauvo-Karunan seurakuntaan yhteistyötä tehdään kirkkoherran, kanttorin, diakonin
ja kerho-ohjaajan kanssa.
Lisäksi yhteistyötä on mahdollisuus tehdä sauvolaisten yhdistysten kanssa kuten
Mannerheimin lastensuojeluliiton Sauvo-Karunan osasto, Sauvon naisvoimistelijat,
Sauvon urheilijat sekä Sauvon 4H-yhdistys.
21
7. ARVIOINTI JA DOKUMENTOINTI
Varhaiskasvatuksen arviointi perustuu arvoihin sekä yhteisesti asetettuihin tavoit-
teisiin. Arviointi on tavoitteellista ja jatkuvaa. Arviointi ja toiminnan kehittäminen
nivoutuvat toisiinsa ja vaativat pitkäaikaista sitoutunutta työtä, hyvää suunnittelua
ja koulutusta, jotta ne voivat muotoutua jatkuvaksi osaksi arkipäivän työtä
Sauvon kunta on ollut mukana Peimarin kuntien laatuhankkeessa vuodesta 2003.
Sen pohjalta toteutettiin päivähoidon kaikkiin yksiköihin ja perhepäivähoitoon laa-
tukäsikirjat, jotka sisältävät laadunhallinnan periaatteet ja toimintamallit. Laatukä-
sikirjatyö edellyttää säännöllistä arviointia. Laatukäsikirja toimii johtamisen apuvä-
lineenä ja varmistaa siten päivähoidon laatua ja kehittämisen suuntaa. Se toimii
myös henkilöstön perehdyttämisvälineenä.
Päivähoidon asiakaskyselyt toteutetaan vähintään joka toinen vuosi TAK-
arviointijärjestelmän avulla (Tutki, arvioi ja kehitä). Kyselyistä saatujen asiakaspa-
lautteiden perusteella päivähoidon laatua ja toimintaa kehitetään sauvolaisten lapsi-
perheiden tarpeita vastaaviksi.
Sauvon kunnassa vanhemmat, päivähoitohenkilöstö ja neuvola täyttävät yhteistyös-
sä viisi -vuotta täyttävälle lapselle henkilökohtaisen arviointi ja havainnointilomak-
keen (Viisvee). Vanhemmat ja päivähoitohenkilöstö arvioivat lasta ensin erikseen,
jonka jälkeen he yhdessä kokoavat havainnot yhteen keskustellen. Havainnot toimi-
tetaan neuvolaan. Lapsen oppimisen ja kasvun arviointia toteutetaan myös mm. kas-
vatuskeskusteluissa yhdessä perheiden kanssa. Lapsen oppimista ja osaamista, elet-
tyä elämää ja muistoja tallennetaan kasvunkansioihin ja mahdollisiin minävihkoihin
eli lapsen vasuun. Esiopetusikäisen lapsen itsearviointi tukee minäkuvan muodostu-
mista ja itsetuntoa sekä oppimaan oppimista. Tämä arviointi tapahtuu aikuisen oh-
jaamana ja tukemana.
Päivähoidon dokumentointi/arviointimenetelmiä:
- Keskustelut
- Naperoneuvottelu
- Havaintojen vapaamuotoinen kirjaaminen tai muu tallentaminen
- Erilaiset arviointi- ja havainnointilomakkeet (Viisvee…)
- Lasten tuotosten tallentaminen
- Kasvunkansio/Minä-vihko
- Lapsen kehityksestä viitteitä antavat tehtävät
- Arviointikeskustelut
22
8. LÄHTEET
Haatainen Ulla, Kaltiainen Ritva, Lehtola-Kettunen Pia, Siipola Tuula, Takala Katri: Kaikki
linnut lentämään – Päivittäinen liikuntakasvatusohjelma alle 4-vuotiaille. Liikunta- ja terve-
yskasvatuksen koulutusprojekti Pohjois-Suomen lasten liikunta- ja terveyskasvatuksen kes-
kus, Kajaanin opettajankoulutusyksikkö 2004.
Helenius, Aili, Karila, Kirsti, Munter Hilkka, Mäntynen Pirkko & Siren-Tiusanen Helena. Pie-
net päivähoidossa. Alle kolmivuotiaiden lasten varhaiskasvatuksen perusteita, WSOY 2002.
Högström Barbro, Saloranta Outi: Esiopetus tavoitteellisen oppimispolun alkuna, Gummerus
2001
Keravan varhaiskasvatussuunnitelma 2005
Korhonen Riitta: Opettaja lehti 49-50/2002
Kronqvist Eeva-Liisa, psykologian lehtori. Oulun yliopisto
Varttua, Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus Stakesin verkkopalvelu.
Lappeenrannan varhaiskasvatussuunnitelma 2007
Mediakasvatus varhaiskasvatuksessa, Stakes. Stakesin ja Opetusministeriön Mediamuf-
finssi hanke 2008
Sauvon perhepäivähoidon liikuntakasvatussuunnitelma – Kaikki hakkiset hyppimään 2008.
Varhaiskasvatuksen liikunnan suositukset. Sosiaali- ja terveysministeriö. Opetusministeriö.
Nuori Suomi Ry. Helsinki 2005.
Varhaiskasvatus, Tietoa pienten lasten vanhemmille. Stakes. Sosiaali ja terveysministeriö.
Edita Prima Oy 2006.
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämis-
keskus. 2007.
23
Liite 1.
Varhaiskasvatus ja lapsiperheiden palvelu- ja tukijärjestelmä Suomessa
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus.
2007.
24
Liite 2. Tämän materiaalin lähde on tuntematon. Kuvan idea on saatu tukholmalaisesta päiväkodista.
Suunnitteleminen
Käsitteen
muodostami-
nen
Aistihavainnot Joustavuus
Tasa-
arvoisuus Eläytyminen
Keskittyminen
Kieli
Huomaavaisuus Ongelman
ratkaisu
Ristiriitojen
selvittäminen
Karkea
motoriikka
Sukupuoliroolit
Säännöt ja normit
Hieno-
motoriikka
Kehon
hahmottaminen
Tilan
hahmottaminen
Ystävyys
Ilo
Pettymys
Kommunikaatio
Ajattelu
Vastuun
ottaminen Havainnoiminen
Turvallisuus
Identiteetti
Mielikuvitus
”Irrottelu”
Itsenäisyys
itsehillintä
Luovuus
KUVITTELULEIKKI ROOLILEIKKI
Liite 3. 25.
Lapsen leikin kehitys IKÄ 0,5 v. 1 v. 3 v. 4 v.
Leikin
Muoto
Aikuinen tai vanhempi lapsi
lapsi
- katse / fyysinen kontakti
- huvitus, hypytys, lorut,
laulut
Esineiden fyysinen
manipulointi
- sisäkkäin
- päällekkäin
- vastakohdat
Esineiden
käyttötarkoituksen
havainnoimisen kautta
siirrytään
-aluksi yksittäiset toiminnot
-toiminta sarjassa
Leikki pienillä esineillä
-hienomotoriikan kehitys mahdollistaa
ottamaan useamman roolin yhtäaikaa
-ominaista juoni ja roolit
Leikki-
Vaiheen
Merkitys
ja yhteys
oppimiseen
-läheisyyden oppiminen
-pohja kommunikaatiotaidoille
-pohja kielen oppimiselle,
toiminnan ja käsitteen väliset
yhteydet
-alku kuvittelulle
-opitaan viesti: tämä on leikkiä
-kokemukset vuorotteluista,
säännönmukaisuudesta, enna-
koinnista, yllätyksestä
-mukana liikettä esim. tasa-
paino
-suomalaista perinnettä
-alkeet tutkimiselle
-yhteys matema-
tiikkaan ja avaruu-
dellisen ajattelun
kehittymiselle
-kuvittelukyvyn synty = kyky pohtia
muutakin kuin tässä ja nyt olevaa ->
yhteys luovuuteen ja abstraktin ajat-
telun kehittymiseen
-toiminnan ja kielen yhdistyminen ->
kielen kehitys
-toimintojen merkityksen ymmärtämi-
nen
-alku keskittyvälle toiminnalle (leikit
tulevat pitkäjänteisemmiksi jos aikui-
nen on mukana toiminnassa)
-harjoittaa tavoitteellista toimintaa ja tehtävien jakamista
toisten kanssa -> sosiaaliset taidot kehittyvät
-leikkivälineiksi riittävät korvaavat välineet, esim. palikka on
matkapuhelin, -> abstraktin ajattelun kehittyminen
-alku tehtäväorientaatiolle (huomio tavoitteeseen muiden sa-
manaikaisten toimintojen häiritsemättä)
-pitkäjänteisyyden harjoittaminen -> keskittymiskyky
Aikui-
Sen
tehtävä
-tarjota lapselle tällaiset
leikit
-kontakti/vuorovaikutus her-
kästi lasta kuunnellen ja aloit-
teisiin vastaten
-tarjota tutkittavaa
-olla mallina
-haastaa lapsi tut-
kimaan ja ajattele-
maan
-lapsi arkielämän toiminnoissa mukana
-aikuista tai isompaa lasta tarvitaan
leikin malliksi
-aikuinen aloittajana ja ylläpitäjänä
-runsaasti samanlaisia välineitä
-leikkivälineiden vastattava lapsen
elämänpiiriä
-leikkitilan, -ajan ja –rauhan turvaaminen
-mahdollisuus jakaantua pieniin ryhmiin
-tunneilmapiiristä huolehtiminen
-leikit rakennetaan mielellään itse, ei valmiita nurkkauksia
-huoneessa riittävästi välineitä leikin rakentamiseksi
-aikuisen läsnäolo, kiinnostus ja ohjaus
-roolinoton vahvistaminen, erilaisten roolimallien esittäminen
ja roolitunnusten tarjoaminen esim. vaatteet
PIENET
KONTAKTILEIKIT ESINELEIKKI
LASTEN OMAT
VIIHDYTYSLEIKIT RAKENTELULEIKKI
26
IKÄ 5 v. 6 v. 12 v.
Leikin
muoto
Kotoisista aihepiireistä vieraampiin
-fantasiamaailma
-sadut, tv-sarjat
Aletaan kaivata
-jännitteitä
-vastakohtaisuuksia Draamaleikki perustuu satuun ja
-hyvän ja pahan taistelua on usein aikuisen ohjaama Joukkueleikit ja pelit
Leikki-
vaiheen
merkitys
ja yhteys
oppimiseen
-eläytyminen
-empatiataidot
-pakottaa huomioimaan tarinan käänteet ja
esikuvat tarinassa
-voi yhdistyä esim. eettiseen kasvatukseen
-valmistaa sääntöleikkiin koska tarinan leikki-
misessä on huomioitava ”tarinan” säännöt
-pettymyksen harjoittelu
-leikit voivat olla opetusväline
-itsenäinen leikkiminen
-sääntöjen noudattaminen
Aikui-
sen
tehtävä
-satujen ja kertomusten tarjoaminen leikki-
teemojen pohjaksi
-teeman mukaisen leikkiympäristön rakentami-
nen yhdessä lapsen kanssa
-oma roolinotto
-tapahtumien järjestäminen
-sääntöleikkien opettaminen
lapsille
Perustuen Lto-liiton julkaisuun
Leikin aika 2004
Artikkelit Aili Helenius, Riitta Korhonen:
Leikin kehitys ja aikuisen tehtävät
Helena Siren-Tiusanen: Lasten leikki ja
oppiminen
Koonnut Outi Tirkkonen 2005
ROOLILEIKKI
DRAAMALEIKKI
SÄÄNTÖLEIKIT
Liite 4 27
Normaalin puheen kehityksen aikataulu
sanoo ensimmäiset merkitykselliset sanat
noudattaa lyhyitä yksinkertaisia ohjeita
tunnistaa esineitä
hallitsee 100-200 sanaa
ilmaisee itseään eri tilanteissa
vastavuoroinen käyttäytyminen
symbolinen leikki
tuttujen esineiden, tapahtumien tunnistaminen
puheessa esiintyy sanoja kaikista sanaluokista
hallitsee taivutusmuotoja
puheessa myös omatekoisia virheellisiä muotoja ja taivutuksia
tietoisuus kielestä alkaa kehittyä
käyttää 3-5 –sanaisia lauseita
erottaa käsitteet sinä ja minä
käyttää komparatiivia arvioidessaan vertailuja (pitkä-pitempi)
tuntee päävärit nimeltä
tietää ikänsä
hallitsee suunnat eteen, taakse, ylös ja alas
käyttää 5-6 –sanaisia lauseita
virheellisten muotojen ja taivutusten väheneminen
hallitsee monikon täydelolisesti
hallitsee käsitteet samanlainen – erilainen
ääntää yleiskielen mukaisesti
ilmaisujen tarkentuminen tulee esille ajan, paikan ja sijainnin
ilmaisuissa sekä esineiden ja asioiden laadullisessa kuvauksessa
(koko, määrä, väri, muoto)
toiminnan suunnittelu kielen avulla
pystyy ilomaisemaan itsensä ymmärrettävästi, ymmärtää toisia
erilaisissa vuorovaikutustilanteissa
pystyy päättelemään syy-seuraus-suhteita
kieli mielikuvituksen ilmaisijana
muistaa kolmiosaisen ohjeen
1 - vuotias
2 - vuotias
3 - vuotias 1 -
4 - vuotias -
5 - vuotias
28
Liite 5. Varhaisvuosien liikunnan perusteet
Tavoittelu
Irrottaminen
Tarttuminen Pystyyn nouseminen
Pään liikkeet
Nostaminen, kannattaminen
Ryömiminen
Konttaa- minen
Kääntyminen
Suuntaamaton heitto
Ottaminen
Seisomi-nen
Kävely
Lyhytaikainen tasapainon pitäminen
Kiipeily (esteet lantion korkeudella) Hyppäämi-
nen alas
Kieriminen
Pyöriminen
Heitto molemmin
käsin (iso pallo)
Heiton satunnainen
kiinniottaminen
Tasapainoilu kävellen
leveys 20 cm)
Juokse- minen
Hyppääminen
Hyppää-minen alas
Pyöriminen pituusakselin
ympäri
Kuperkeikka eteenpäin selälleen
Suunnattu heitto (pieni pallo)
Tarkkuusheitto läheltä (1-2m)
Heiton kiinniottaminen rintaa vasten Tasapainon
pitäminen 3-4 sek.
Tasajalka hyppy
Esteen (voimistelupenk-
ki) alittaminen
Kuperkeikka eteenpäin istualleen
Kuperkeikka eteenpäin istualleen
Juok-seminen nopeutta vaihtaen Hyppää-
minen yhdellä jalalla
Juokseminen ja esteen
alittaminen vuorotellen
Heiton kiinniottaminen vartaloa vasten (eri korkeuksilla)
Tasapainon pitäminen
10 sek.
Tasapainoilu kävellen
(leveys 10cm) 10 sek.
Heiton kiinni-
ottaminen käsillä
Suunnattu heitto
(iso pallo)
Tasapainoilu juosten (leveys 10cm)
Juokseminen ja
kiipeily yhdistellen
Juokseminen ympyrää
ja pujotellen
Juokseminen sekä
hyppääminen yhdellä jalalla ja tasajalkaa yhdistellen
29
HUO-LEN HAR-MAA VYÖ-
HYKE
EI HUOLTA
Jäsennä ja konkreti-soi huolen aiheesi
Keskustele lapsen huoltajan kanssa huolestasi ja mahdol-lisista lisävoima-varoista esim. päi-vähoidon ohjaaja, neuvola, sosiaali-työntekijä, perheneu-vola ym. Kerro las-tensuoje-lun ilmoi-tusvelvolli-suudesta-si.
Sovi huoltajan kanssa, miten toimitte yhdessä huolen vähentä-miseksi ja kuka ottaa yhteyttä mahdolli-siin muihin asiantunti-joihin.
Seuraa ja arvioi tilannetta ja toimi yhteis-työssä perheen ja mah-dollisten muiden tahojen kanssa.
Tee lastensuoje-luilmoitus sosiaalityön-tekijälle.
Kehitykseen liittyvässä huo-lessa yhteys neuvolaan. Perheneuvolan tarpeessa kes-kustele ensin sosiaalityönteki-jän kanssa.
Päivä-hoidon työntekijä on vas-tuussa hyvästä päivä-hoidosta.
VASTUU SIIRTYY SOSIAALI-TYÖNTEKI-JÄLLE JA PÄIVÄHOI-TO JAT-KUU NOR-
MAALISTI.
HUOLI VÄHE-NEE
SUURI
HUOLI
Yritä kertoa oma huolesi ja tilanteen vaka-vuus lapsen huoltajalle.
Tee lasten-suojeluilmoi-tus sosiaali-työntekijälle
Ole valmis olemaan yhteistyössä perheen, sosiaalityöntekijän ja muiden mahdollisten toimijoiden kanssa
VASTUU SIIRTYY SOSIAALI-TYÖNTEKIJÄLLE JA PÄIVÄ-
HOITO JATKUU NORMAALISTI
Liite 6.
KUN HUOLI HERÄÄ PÄIVÄHOIDOSSA -TOIMINTAMALLI
PIENI HUOLI
Keskus-tele lapsen huoltajan kanssa huoles-
tasi.
Seuraa ja arvioi tilannetta. Onko huo-lesi vähen-tynyt tai kasvanut.
Huoli jat-kuu… Ota asia uudelleen puheeksi lapsen huoltajan kanssa
Seuraa ja arvioi tilannetta. Onko huo-lesi vähen-tynyt tai kasvanut.
Huoli jat-kuu… Keskustele huolesta yhdessä huoltajan ja esimiehesi kanssa