Armo Armo & & TotuusTotuusNo. 2 / 2004

”Ja me olemme nähneet ja todistamme,että Isä on lähettänyt Poikansa maailman

Vapahtajaksi.”

(1 Joh. 4:14)

Sisältö No. 2 / 2004

1

2 Moraalinen valta / Norman W. Crawford

3 Pisin pelastusoperaatio / David W. Petterson

4 10 Käskyä ja efesolaiskirje / Albert McShane

6 Seitsemän lampunjalkaa - Pergamo / Jim Allen

15 … sitten Jeesus tuli! / Ben Sutton

21 Huonoja ja hyviä uutisia / Douglas J. H. Mowat

Keitä me olemme?Keitä me olemme?Keitä me olemme?Keitä me olemme?

Olemme uskovia, jotka kokoontuvat Herran Jeesuksen Kristuksen nimeen. Me uskomme,

!!!! että on olemassa vain yksi Jumala, joka on ollut olemassa ikuisesti kolmena selvästi erottuvanapersoonana: Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

!!!! että Jeesus Kristus oli Jumala ihmismuodossa; että Hän syntyi neitseestä; että Hän kuoli antaenitsensä uhriksi syntisten edestä; että Hän nousi ruumiillisesti kuolleista ja astui taivaisiin.

!!!! että syntiinlankeemuksen seurauksena ihmiskunta on synnin alaisuudessa ja että jokainen ihminenon syntinen luonnoltaan ja teoiltaan.

!!!! että Jumala tarjoaa meille armossaan ja hyvyydessään täydellistä ja ilmaista pelastusta JeesuksessaKristuksessa ja että tämä pelastus annetaan meille lahjaksi.

!!!! että henkilökohtaisen katumisen ja uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ihminen syntyy uudesti,vastaanottaa Pyhän Hengen, julistetaan syyttömäksi Jumalan edessä, saa ehdoitta anteeksi kaikkisyntinsä, saa ikuisen elämän ja muuttuu uudeksi luomukseksi Jeesuksessa Kristuksessa.

!!!! että Jeesukseen Kristukseen uskova ihminen voi tietää ja olla varma pelastuksestaan ja että tämä eikoskaan joudu kadotukseen.

!!!! että uskovat tulisi kastaa upottamalla, joka on ulkoinen merkki uskovan sisällä tapahtuneestaJumalan puoleen kääntymisestä.

!!!! että tosi seurakunta, Kristuksen ruumis, koostuu kaikista tosi uskovista alkaen ensimmäisestähelluntaista aina seurakunnan ylöstempaukseen asti.

!!!! että paikallisseurakunta koostuu tosi uskovista, jotka on kastettu ja jotka kokoontuvat HerranJeesuksen nimeen apostolien opetuksen mukaisesti.

!!!! että jokaisella uskovalla on Jumalan edessä papin tehtävä.

!!!! että Raamattu on Jumalan Sana ja että se on Hänen täydellinen ja lopullinen ilmoituksensa.

web: http://www.JeesusOnHerra.com

Moraalinen valta

2

Herra Jeesus opetti, että viimeisinäpäivinä moraalisen padon murtuminenaikaansaisi sen, että "kylmenee useimpienrakkaus" (Matt. 24:12). Paha on pursuamassaesiin ja jotkut uskovat ovat masennetut, kuntaas toiset ovat saastutetut. Ensimmäinen onpaha asia, toinen vielä pahempi.

Herra Jeesus rinnastaa tämän ajanominaisuudet Nooan päiviin ja Sodomanpäiviin (Luuk. 17:26-29). Rinnastukset ovatpelottavia, mutta on alueita, joissa Nooan jaLootin moraalittomat maailmat eivät olleetyhtä hämmentäviä kuin nämä "myöhemmätpäivät". Vääryys oli vääryyttä ja oikeaoikeaa. Se oli ääripäiden maailma. Meidänmaailmamme on suhteellinen moraaliasen-teissaan. Tämän ajan uusi ainesosa ei oleniinkään sen moraalittomuus, vaan senmoraalisääntöjen ulkopuolella oleminen(=riippumattomuus tai välinpitämättömyysvallitsevista moraalikäsityksistä). Läpiaikojen, syntiä on puolusteltu inhimillisilläheikkouksilla ja epäonnistumisilla, mutta senkiistäminen, että sen tekeminen on ainaväärin, on tämän modernin ajan pimeinhäpeäpilkku.

Eräs keksimäni vertaus on auttanut minuaymmärtämään tätä suhteellista moraali-ilmastoa. Olen kuvannut auton, joka tarvitseekorjausta. Omistaja vie sen mekaanikolle,joka korjaa sitä, ja kertoo omistajalle, että seon kunnostettu. Kun hän noutaa autonsa, hänon tympääntynyt huomatessaan, ettei autoolekaan korjattu. Niinpä hän palauttaa senmekaanikolle. Omistaja sanoo: "Haluan, ettäse korjataan oikein". Mekaanikko tiuskaiseetakaisin: "Mikä on oikeaa?" Omistaja vastaa:"No, minä haluan sen korjautksi sellaiseksi,niinkuin sen tulisi olla - tai ainakin niin kuinsen oletetaan olevan". Mekaanikko kysyy:"Ja kukahan sen sitten määrittelee, millainensen tulisi olla?" On olemassa ratkaisu tähänväittelyyn. Omistaja voi sanoa: "No,valmistaja joka teki tämän auton onkirjoittanut ohjekirjan, ja se kertoo sinullekuinka auto tulisi korjata. Haluan sensellaiseksi". Moderni yhteiskunta on heittänytOhjekirjan menemään - Jumalan Sanan.

Jopa maailman johtajat, hyläten PyhienKirjoitusten auktoriteetin, kompuroivattoivottomasti, kun heitä vaaditaan antamaanauktoriteetti sille, mitä he sanovat "oikeaksi".He ovat koettaneet vedota "perinteisiin taiperhearvoihin", tullakseen vain pilkatuiksi.Irvileuat ovat sanoneet: "Kenellä on valtasanoa meille, mikä on oikeatakäyttäytymistä? Me olemme vapaat tekemäänomat valintamme sen suhteen, mikä onoikeaa tai väärää". Vanhurskauden mittapuitaon vielä lisää jäydetty sillä, kun monetihmiset väittävät, että persoonallinenkäyttäytyminen on epäolennaista julkiselleimagolle tai viralliselle tehokkuudelle. Viisaskuningas kirjoitti: "Jumalattomuuden teko onkuninkaille (valtaapitäville) kauhistus, sillävanhurskaudesta valtaistuin vahvistuu" (Snl.16:12).

Milloinkaan muulloin ei moderninyhteiskunnan dilemma ole yhtä sekasortoinenkuin siinä, kun nuorta äitiä syytetäänvastasyntyneen lapsensa murhaamisestasamanaikaisesti, kun yhteiskunta suvaitseemiljoonien vauvojen murhan abortilla - kunnämä ovat vain muutamia viikkojanuorempia! Tämä syntymättömien lastenepäinhimillistäminen on samaa filosofiaa,jonka nojalla Natsit epäinhimillistivätjuutalaisia ja tappoivat miljoonia heistä.

Kaikessa tässä moraaliarvojen oudossasekoituksessa, meidän täytyy jatkuvastipalata takaisin Jumalan Sanan tykösaadaksemme ajattelumme säädettyä. MeidänJumalamme on muuttumaton ja rajatonkaikissa tuomioissaan (Mal. 3:6). Vapahtaja,jonka omistamme Herranamme, "JeesusKristus on sama" (Heb. 13:8). Kuka saattaisikoskaan rakastaa syntisiä enemmän kuinHän, vaikka Hänestä sanotaan: "Sinä rakastitvanhurskautta ja vihasit laittomuutta" (Heb.1:9). Meidän ei tulisi hävetä, kun maailmasanoo, että me olemme suvaitsemattomia,koska me tuomitsemme sellaisia tekoja joitaon kuvattu Room. 1:26-32:ssa. Aitomoraalisuus on vastaus sekä moraalitto-muuteen että moraalisääntöjen ulkopuolellaolemiseen.

Norman W. Crawford

Pisin pelastusoperaatio (1 Joh. 4:14)

3

"Ja me olemme nähneet ja todistamme,että Isä on lähettänyt Poikansa maailmanVapahtajaksi." (1 Joh. 4:14)

26 vuotta sitten paikallisen sanomaleh-temme otsikko vangitsi mielenkiintoni. Siinäluki suurilla, lihavoiduilla kirjaimilla sanat:"Ihmisen pisin pelastusoperaatio". Se kutsuisitä nykyajan uhkarohkeimmaksi urotyöksi.

Se kuvasi israelilaisten kommandojentekoa, jotka heinäkuussa 1976 lensivät yli2300 mailia Afrikan sydämeen, ja vapauttivat104 panttivankia, pääasiassa israelilaisia,joita pidettiin vangittuina UgandanEntebbessä. Lukieassani ajattelin näidenviattomien, avuttomien ihmisten ahdinkoa,joita käytettiin poliittisen pelin pelinap-puloina. Sitten ajattelin näiden kommandojenrohkeutta, kun he matkasivat tuon pitkänvälimatkan kolmella valtavalla Hercules –joukkojenkuljetuslentokoneella, paikoin len-täen vain muutamien kymmenien metrienkorkeudella maasta välttääkseen tutkat. Se olitodellakin uhkarohkea ja vaarallinen urotyö!Keskellä yötä kommandot yllättivät terroristittäydellisesti, ja vähemmässä kuin tunnissasaavuttivat lähes mahdottoman – hepelastivat panttivangit ja palasivat jälleenilmaan kotimatkalleen.

Kun luin tuota tarinaa sinä aamuna,ajatukseni palasivat takaisin otsikon sanoihin,"Ihmisen pisin pelastusoperaatio", ja aloinajatella toista, paljon pitempää ja paljonelintärkeämpää pelastusoperaatiota –"Jumalan pelastusoperaatiota". "Isä onlähettänyt Poikansa maailman Vapahtajaksi"(1 Joh. 4:14). Hän lähetti Poikansamaailmaan vapauttamaan ja pelastamaansyntisiä. Mikä matka se olikaan HerralleJeesukselle Kristukselle! Kuinka suuret asiatolivatkaan pelissä! Kuinka monettarvitsivatkaan pelastusta!

Raamattu kertoo meille: "Kristus Jeesuson tullut maailmaan syntisiä pelastamaan" (1Tim. 1:15).

Kuten nuo panttivangitkin, ei ole mitäänmitä kukaan meistä voisi tehdä pelastaakseenitsensä. Olemme kaikki avuttomia,kadotuksen tilassa olevia syntisiä, muttaKristus maksoi synnin velan, kun Hän kuoliristillä, "ettei yksikään, joka häneen uskoo,hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinenelämä" (Joh. 3:16).

Tässä tapahtumassa, operaation johtajaneversti Netanyahun selkään osuiugandalaisten luoti, ja hän menehtyi.Jokainen noista panttivangeista saattoi sanoa:"Hän kuoli minun takiani". Mutta kuinkasitten Kristuksen kuolema? Miksi Hän kuoli?Ne jotka hyväksyvät, että he ovat kadotettujasyntisiä, ja luottavat KristukseenPelastajanaan, voivat totisesti sanoa: "Hänkuoli minun takiani". "minä elän JumalanPojan uskossa, hänen, joka on rakastanutminua ja antanut itsensä minun edestäni"(Gal. 2:20).

Traagista kylläkin, vaikka kaikkiEntebbessä vangittuina pidetyt panttivangitpelastuivat, yksi nainen jäi operaationulkopuolelle. Hän oli sairastunut päivääennen ja hänet oli viety sairaalaan. Kun toisetpelastuivat, hän jäi sinne, ja kohtasiväkivaltaisen kuoleman.

Onko tämä "Maailman Pelastaja" sinunhenkilökohtainen Pelastajasi vai jäätkö ilmansitä suurta siunausta että Hän vapauttaa japelastaa sinut? Hän pelastaa sinut tänään, josluotat Häneen. "mitä minun pitää tekemän,että minä pelastuisin? Usko HerraanJeesukseen, niin sinä pelastut" (Ap.t.16:30,31).

David W. Petterson

10 Käskyä ja efesolaiskirje

4

Kaikki uskovat voivat totisesti laulaa:"laista vapaana onnellinen oon"., koska heovat oppineet, ettei laki voi vanhurskauttaaeikä pyhittää. Tämä vapaus ei kuitenkaantarkoita sitä, että heillä on vapaus eläälaittomasti, eikä sitä että heidänkäyttäytymisensä mittapuu on vähäisempikuin mitä Jumala Lailla käski. Vaikkakymmenen käskyä eivät määrittele kaikkiaJumalan vaatimusten yksityiskohtia, ne olivatyhteenveto niistä sillä tavoin, että ne voitiinhelposti muistaa. Niiden tärkeys tuli ilmisiinä, että Jumalan sormi oli kirjoittanut nekivitauluille, ja Arkki oli erityisestisuunniteltu niiden säilyttämiseen. Jotkutsaattavat nyt ajatella, tultuaan vanhurskaaksiuskon kautta, ettei lailla ole enää käskyvaltaaheihin. Vaikka tämä on totta, efesolaiskirjeenkäytännön osuuden huolellinen tutkiminenosoittaa, että apostoli odotti pyhien käytöksenkohoavan korkeammalle kuin lain pitäjien.Lain kaksi suurta vaatimusta olivat "rakkausJumalaan" ja "rakkaus ihmisiin". Kehoitus,"vaeltakaa rakkaudessa" (Ef. 5:2), viittaasiihen, että tässä on malli jota Jumala odottaalöytävän omistaan. Aivan kuten Kristuksenuhrautuva elämä oli suloinen tuoksu Hänelle,niinpä Hänen kansansa vaeltaminenrakkaudessa on Hänelle suloinen tuoksu. Jatämä siksi, "että lain vanhurskaustäytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihanmukaan, vaan Hengen." (Room. 8:4).

Ensimmäinen käsky, "Älä pidä muitajumalia minun rinnallani." ("älä pidä muitajumalia minun edelläni", engl. käännös),vaatii että Hänen, joka vapautti IsraelinEgyptistä tuli olla ainoa, jota kutsuttiinJumalaksi. Tämä ajatus on yhdenmukainenPaavalin sanojen kanssa: "yksi Jumala jakaikkien Isä" (Ef. 4:6). Hän ei ole vain ylinJumala, vaan mitään muuta ei tule ottaa edeskysymykseenkään. Egypti, josta israelilaisetvapautettiin, oli suuri epäjumalanpalvonnankeskus. Efeso oli myös täynnäepäjumalanpalvelua. Niinpä molempien on täytynyt oppia ainoan Herran Jumalantärkeys. Pelastuneet eivät pelkästään tunnetuota Yhtä Jumalaa, vaan nousevatkorkeammalle niitä, jotka ensin kuulivat Lainsiinä, että he tuntevat Hänet Isänä.

Toinen käsky käsittelee epäjumalan-palvelusta. Efeso oli suuri epäjumalan-palvonnan keskus. Otapa huomioon mellakkajoka nousi apostolin saarnattua evankeliumia,kun kansanjoukot huusivat, "Suuri on

efesolaisten Artemis!" (Ap.t. 19:28). Uskovatolisivat voineet laulaa: "kun epäjumala sutvalloittaa, se sinua viehättää", mutta heillepäolikin opetettu: "ettei yhdelläkäänhaureellisella eikä saastaisella eikä ahneella- sillä hän on epäjumalanpalvelija - oleperintöosaa Kristuksen ja Jumalanvaltakunnassa." (Ef. 5:5). Käskyssäpääasiassa ihmisen itse tekemät epäjumalattuomittiin, mutta tässä jakeessa mittapuunousee siten, että mikä tahansa himottukohde, joka ottaa Jumalan paikan,luokitellaan epäjumalaksi. Kaikista niistäpahuuksista, jotka olivat ominaista Israelinhistoriassa, mikään muu ei ollut niin sitkeässäkuin epäjumalanpalvelus, ja tässä armonajassa se tuli esiin varsin aikaisin todistavassaseurakunnassa.

Kolmas käsky kieltää Herran nimenväärinkäytön. Vastaavaa jaetta ei löydyefesolaiskirjeestä, mutta on ohjeita kielenväärinkäytöksen osalta, kuten: "Mikäänrietas puhe älköön suustanne lähtekö" (Ef.4:29), ja jopa kielletään, "älköön myösrivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä,jotka ovat sopimattomia" (Ef. 5:4).

Neljäs käsky koskee sapattia, mikä ei ollutvain vapaapäivä ihmiselle, vaan Jumalalleannettua aikaa, joka oli pyhää. Hänellä onvaatimuksensa omiensa ajankäytön suhteen.Ilmaisu, "ottakaa vaari oikeasta hetkestä"(Ef. 5:16), joka ei viittaa Jumalalle vietettyynaikaan, on muistutus jokaisen uskovanvelvollisuudesta käyttää heillä oleva aikaparhaalla mahdollisella tavalla. Aika onkallisarvoista, ja silti sitä usein tuhlataan,kuin sitä olisi yllin kyllin käytettävissä. Melaulamme pelastumattomista: "Tilaanautinnoille, tilaa bisneksille", mutta kristitynon muistettava, että Jumala pitää Hänenkanssaan vietettyä aikaa ehkäpä vieläarvokkaampana kuin sitä palvelua, jotateemme Hänelle.

Viides käsky, joka koskee vanhempienkunnioittamista, on ainoa, johon efeso-laiskirjeessä on suoraan viitattu. Kohdassa6:1-3, Paavali puhuu siitä ainoana käskynäjolla on lupaus. Monissa paikoin nykyään,lapset pitävät vanhempiaan vähässä arvossa –heistä tuntuu, että jos he voivat pitää huolenitsestään, he pärjäävät hyvin. Nykyään kunon niin paljon sosiaaliapua, ikääntyneidenvanhempien kiperät tarpeet eivät enää saasellaista huomiota, mutta "kunnioittaminen"pitää sisällään heidän kunnioittamisensa

10 Käskyä ja efesolaiskirje

5

kaikin tavoin. Melko usein vanhemmatihmiset tuntevat itsensä yksinäisiksi, jaarvostavat heidän kanssaan vietettyä aikaaenemmän kuin rahaa, jota heihin on käytetty.

Kuudes käsky, "älä tapa", on sellainen,jota on pyhien mielestä helppo noudattaa,mutta heidän osaltaan mittapuu onkorkeammalla, koska edes heidän vihansa eisallita jatkuvan yli yön, vihan, joka usein onsyy murhaan (Ef. 4:26). Veljien viha,vaikkakaan ei ole murhannut ketään, ontoisinaan surmannut heidät hengellisessämielessä (ks. "purette ja syötte toisianne,katsokaa, ettette toinen toistanne perinhävitä" (Gal. 5:15). Kieli saattaa olla yhtäjulma kuin miekka.

Seitsemäs käsky, "älä tee huorin", onhuorin tekemisen tuomitsemista. Se on niininhottavaa, ettei sitä pitäisi edes mainita, janiin vakavaa, että ne jotka semmoisiaharjoittavat eivät pääse Jumalan valtakuntaan(Ef. 5:3-4). Pakanamaailmassa huorinteko oliniin yleistä, ettei sitä pidetty vakavanarikoksena. Monesta paikasta maailmaanykyään, mukaanlukien ne jotka ennen olivatkunniallisia, voidaan sanoa samoin.

Kahdeksas käsky, "älä varasta", saavastauksen sanoissa: "Joka on varastanut,älköön enää varastako" (Ef. 4:28). Jälleenkerran pyhille asetettu mittapuu nousee lakiakorkeammalle, koska positiivinen velvoite onlisätty, että tarvitseville tulee antaa. Pyhilläon aina se vaara ajatella, että omistaja eivälttämättä koskaan kaipaisi heidänvarastamaansa asiaa, ja silloin se ei olisivakava rikos ottaa sitä, vaan vaikka tämä jaeviittaa, että jotkut heistä olivat varastaneet,sen täytyi loppua.

Yhdeksännellä käskyllä, "älä sano vääräätodistusta", on vastineensa sanoissa: "totuuttanoudattaen rakkaudessa" (Ef. 4:15).

Kristityn ei koskaan odoteta olevanepärehellinen. Mutta silti, tiedetään tapauksiasellaisista, jotka ovat tarkoituksellisestipuhuneet valheita, kun totuus olisi saattanutheidät ongelmiin. Seurakunnan todistuksenvarhaiset päivät näkivät valheen vakavuuden,kun Ananias ja Safira joutuivatennenaikaiseen hautaan käyttäydyttyäänpetollisesti (Ap.t. 5). Ehkä tämä käsky onerityisesti mainittu tarkoittamaan todistamistaoikeudellisissa asioissa, mutta valheellisuuson vakavaa myös muissa asioissa.

Kymmenes käsky on varoitushimoitsemista vastaan. Tämä on toinen paha,jota pyhien keskuudessa ei saisi edes mainita(Ef. 5:3). Se aikaansai lankeamisen, koskakysehän oli sen himoitsemisesta, minkäJumala oli kieltänyt, mikä johti Eevanottamaan hedelmän. Se on monienpahuuksien juuri, eikä sitä millään tavalla voivähätellä. Se on rikkaruoho, joka saattaakasvaa missä tahansa sydämessä, ja se tulisikitkeä juurineen heti, kun se on havaittu.

On yksinkertainen mutta vakava opetusjoka voidaan oppia kytkemällä laki ja tämäepistola, sellainen jota ei tulisi koskaanvähätellä. Opetus on, että Jumala vaatiioikeaa käytöstä omiltaan, niin ettei armoalenna sitä mittapuuta, minkä laki asetti, vaansaakin uskovan nousemaan sen tasolle - jopasen yläpuolelle. Oli niitä, jotka "kääntävätmeidän Jumalamme armon irstaudeksi"(Juud. 4), mutta sellaiset eivät olleettosiuskovia. He luikersivat pyhien joukkoon,mutta he olivat tuhoon tuomittuja. Se ettäPyhä Henki mainitaan niin monta kertaaefesolaiskirjeessä muistuttaa meille, että vainHänen avullaan me voimme elää jumalallisenmittapuun mukaisesti.

Albert McShane

Seitsemän lampunjalkaa - Pergamo

6

Tässä on Herran viesti Pergamonseurakunnalle Ilm. 2:12-17:ssa: "Ja Perga-mon seurakunnan enkelille kirjoita: ‘Näinsanoo hän, jolla on se kaksiteräinen, terävämiekka: Minä tiedän, missä sinä asut: siellä,missä saatanan valtaistuin on; ja sinä pidätminun nimestäni kiinni etkä ole kieltänytminun uskoani niinäkään päivinä, jolloinAntipas, minun todistajani, minunuskolliseni, tapettiin teidän luonanne, siellä,missä saatana asuu. Mutta minulla on vähänsinua vastaan: sinulla on siellä niitä, jotkapitävät kiinni Bileamin opista, hänen, jokaopetti Baalakia virittämään Israelin lapsillesen viettelyksen, että söisivät epäjumalilleuhrattua ja haureutta harjoittaisivat. Niin onmyös sinulla niitä, jotka samoin pitävät kiinninikolaiittain opista. Tee siis parannus; muttajos et, niin minä tulen sinun tykösi pian jasodin heitä vastaan suuni miekalla. Jolla onkorva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnillesanoo. Sille, joka voittaa, minä annansalattua mannaa ja annan hänelle valkoisenkiven ja siihen kiveen kirjoitetun uudennimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sensaaja’". Jumala siunaa Sanansa.

Smyrnan, Pergamon ja Tyatiranseurakuntien välillä on eräs yhteys. Voittenähdä tuon yhteyden olevan saatanallisiahyökkäyksiä Jumalan maan päällistätodistusta vastaan. Muistatte, kun eilisiltanakäsittelimme Smyrnan seurakuntaa,kiinnitimme huomiota ilmaukseen: Saatanansynagooga. Ja jäljitimme sen olevanjuutalaista vastustusta, joka nosti esiinpoliittisen käsivarren, joka pyrkimurskaamaan seurakunnan, joka oliuskollinen Kristukselle. Niinpä saatoittenähdä siellä juutalaista vihamielisyyttäyrittämässä murskata seurakunnan vainonkautta - Smyrnassa. Mutta kun tulettePergamon tapaukseen, ilmaisu onkinseuraava: Saatanan valtaistuin. Ja kutentulemme jonkin ajan päästä huomaamaan,tämä on pakanahyökkäys seurakuntaavastaan. Mutta tällä kertaa se ei yritämurskata - onkin jotain paljon pirullisempaaSaatanalta. Ja ajatus, kuten tulemmenäkemään, on saada seurakunta tekemäänkompromisseja, niin että se, mitä ei voitumurskata ulkopuolelta, tullaan vesittämäänsisäpuolelta. Ja sana jonka kohdistammePergamon seurakuntaan ei olekaan vaino -mikä tuli Smyrnan osalle - vaan sen"suosiminen". Seurakunnalle ikäänkuin

annetaan taputus selkään, annetaan sillepaikka ja asema, ja huomaatte, kuinka tuoseurakunta tulee enkelimäisesti sujauttamaankätensä maailman käteen. Se itse asiassatekee myönnytyksen, kompromissin.

Mutta kun te katsotte seurakuntaaTyatirassa, ei ole kyseessä Saatanansynagooga, eikä edes Saatanan valtaistuin -se on Saatanan syvyydet, jotka mainitaan. Jasiellä näemme, että tämä on hengellistävastustusta - edelleen Saatanalta - muttatoisenlaisella taktiikalla. Ei murskatakseenseurakunnan; se on vainoa ulkopuolelta, eiainoastaan saada seurakuntaa lankeamaankompromissiin; se on suosimista, vaanturmella seurakunta, niin että se päätyytotaaliseen saastumiseen. Ja sen me tulemmenäkemään Tyatirassa.

Kolme tiettyä sanaa kuvaavat aivantäsmällisesti sitä, mitä koetan nyt esittääsydämellenne: jollei Saatana voi voittaa sotaa- se on vainon keino, sitten hän saattaaseurakunnan myönnytyksiin maailmallisuu-della; se on tämäniltaisten tutkimustemmetila. Ja heti kun hän on saanut jalansijansisällä, niin se lopulta päätyy saastumiseen,mikä on pahuutta. Se kehittyy seurakunnansisällä. Nyt, siinä on se kaava. Ja siinä onsielunvihollisen taktiikka. Hän murskaa,saattaa myönnytyksiin, ja se kaikki tuleepäättymään turmelukseen.

Nyt, siinä on varoitus. Sallikaa minuntulla hetkeksi tuohon käytännölliseenopetukseen, jonka voimme oppia tästä Herranviestistä Pergamon seurakunnalle. Pyydänteitä kanssani pohdiskelemaan - kutenteimme edellisiltana - millaista olisi ollut elääPergamossa; kulttuurissa, jolla olisi ollutvaikutuksensa teihin. Ja tulen esittämään, ettäPergamossa olisi ollut kolme asiaa, jotkaolisivat vaikuttaneet teihin: ensiksikin,Pergamo oli keisarillisen vallan keskus. Nyt,Efeso yhtäällä ja Smyrna toisaalla kilpailivat,kumpi olisi kaikkien tärkein kaupunki Vähä-Aasiassa. Mutta Pergamo, kuten seRaamatussamme mainitaan, oli itse asiassakeisarillinen pääkaupunki. Ja sielläroomalainen magistraatti, roomalainentuomioistuin sijaitsi. Ja yhteys Pergamoon,kuten roomalaiset sanoivat, oli "miekanoikeus": valta toimeenpanna oikeutta. Ja senvuoksi keisarillinen valta oli keskitettyPergamoon.

Eikö tämä ole merkityksellistä? Että Herrailmoittaa itsensä tälle seurakunnalle Sinä,

Seitsemän lampunjalkaa - Pergamo

7

jolla on kaksiteräinen, terävä miekka. Seasettuu keisarillista valtaa vastaan. Onolemassa toinen valta, ja se on Herrankädessä. Mutta toinen asia, joka olisi lyönytleimansa teihin Pergamossa oli, ettei ollutainoastaan kyse voimasta, vaan tiedosta.Koska tämä oli yliopistokaupunki, tämä oliVähä-Aasian Cambridge tai Oxford. Juurisiellä yliopistot saivat alkunsa. Ja heillä olimahtavaa opetusta. Heillä oli lääketieteenopetusta - Ascelupiasta palvottiin sielläsuurena parantajana. Ja hänen symbolinsa olikäärme kietoutuneena Hermian sauvanympärille. Tuo symboli on edelleenlääketieteen merkkinä, meidänkinpäivinämme!

Ja juuri siellä väitettiin tapahtuvanihmeparantumisia niin, että Pergamo olisilloin tunnetun maailman uskonnollistenparantumisien pääpaikka. Mutta he ylpeilivättietämyksellään. Ja eikö ole merkityksellistä,että Herra sanoi: "Minä tiedän". "Minä tiedäntarkalleen, mitä liittyy todistukseenne".Palaamme tähän kohtaan hetken kuluttua.

Mutta oli jotain muutakin. Ei ollutpelkästään keisarillista valtaa, eikä vaintieteellistä ymmärtämistä - yliopistot, vaansiellä oli uskonto. Ja Pergamossa oli varsinerikoislaatuista, ekumeenista uskontoa - seoli siellä. Sillä kun heillä oli alttareita kaikilletunnistetuille jumaluuksille, ja niitä oliluonnollisesti suuri pantheon siellä, Pergamoylpeili tällä: he olivat siinä kaupungissaperustaneet sen maanosan toiseksi ainoanalttarin keisari Augustuksen palvomistavarten, vuonna 27 jKr. He olivat rakentaneetsinne valtavan alttarin. Smyrna saiensimmäisen, Pergamo toisen. Ja tiedättekö,tämän laatuisella uskonnolla oli poliittinentausta, kuten selitin. Sinun ei tarvinnut hylätäkaikkia muita uskontojasi - ei, sinä sait pitääne kaikki - niin kauan kuin poltithyppysellisen suitsuketta caesarille. Koskatuo sana Augustus - ja tiedättekö, useammateivät tiedä sitä - tuo nimi oli varattujumaluudelle. Ja kun he tekivät caesaristaAugustuksen, he julistivat: hän on jumala. Jahe liittivät palvontaansa sanan "sotar",vapahtaja, ja sanan "kyrios", herra. Ja hekruunasivat hänet.

Luonnollisesti kaikki tuo oli poliittista,mutta sen tarkoituksena oli sulauttaa uskontoja politiikka yhteen, niin että kokovaltakunnalla oli jotain sellaista, joka yhdistiheidät kaikki. Ja siellä Pergamossa oli suuri

alttari Zeukselle. Minä ihmettelen, onkohantämä sitä mitä Pyhä Henki ja Herra itsetarkoittivat, kun Hän sanoi: "Missä Saatananvaltaistuin on". Nyt saatatte ihmetellä, mikäyhteys tässä on? Haluan teidän pysähtyvänkanssani erääseen pieneen historianyhteyteen, joka on kiintoisaa, ainakin.Saanko viedä teidät ajassa taaksepäinerääseen lokakuiseen yöhön vuonna 539 eKr.Eli menemme varsin kauas ajassa taaksepäin.Tuona yönä Kooreksen armeijat valloittivatBabylonian, lähes ilman verenvuodatusta.Mutta tuona yönä babylonialaisen uskonnonpapit pakenivat Babyloniasta; he eivätjääneet. Minne he sitten menivät? He menivätPergamoon. Ja Ascelupiaksen koulussa heperustivat babylonialaisen mysteeriuskonnonistuimen. Ja tuohon mysteeriuskontoon hesitoivat Pergamon ihmiset - jotka eivättajunneet olevansa sidottuja! Tämä oli uusiuskonto, mutta se oli uskonto, joka olileviämässä koko maailmaan. Osa tuotaryhmää jätti Pergamon ja meni Roomaan. Jasiellä Truskilainen linkki, Roomaanperustettuna, tarkoitti, että Rooman senaatintakana hallitsi babylonialainen kontrolli. Jasiitä syystä caesaria alettiin julistaauniversaaliseksi vapahtajaksi ja herraksi -antamalla hänelle nimen, joka ylitti kaikkimuut nimet. Se on syvällä babylonialaisessatraditiossa, koska se on mitä Semiramis,Nimrodin vaimo, teki. Tiedättekö, mitäSemiramis tarkoittaa? Semiramis tarkoittaa"universaalia nimeä"! Ja hän kruunasimiehensä Nimrodin, joka oli kuollut ennenpoikansa Tammuksen syntymää. Mutta hänkruunasi hänet uudelleensyntyneeksipojassaan Tammuksessa. Ja äiti-lapsi -kulttion babylonialaista. Se on paljon ennenKristusta, joka makasi Marian sylissä, muttaäitiä ja lasta palvottiin Babyloniassa. Sesiirtyi Babyloniasta Pergamoon. Ja siellä,missä Saatanan valtaistuin on, Jumalan Henkion tunnistettu, ja ekumeeninen uskonto, jokasaattoi ja pystyi vallitsemaan valtakuntaa, saijuurensa Babyloniasta, Pergamon kautta.

Siinä on Pergamon tilanne ja tausta, jonkahavaitsette yhteydessä Pergamon kaupunkiin.Ja seurakunnalle tuossa kaupungissa - jolleVapahtaja nyt lausuu - "sinä pidät minunnimestäni kiinni". Juuri siinä paikassa, missätoinen nimi vaati uskollisuutta. "Te pidätteMinun nimestäni kiinni tiukasti" - voi kuinkapidän tuosta toteamuksesta. Ja Hän tuleepuhumaan ajasta ja niin edelleen, milloin he

Seitsemän lampunjalkaa - Pergamo

8

tekivät tätä, mutta maistelkaapa hetki sensuloisuutta. Kun Augustuksen nimi, keisarinnimi, piti koroittaa, hyväksyä ja tunnustaa,löytyi vielä pieni ryhmä, joka olivalmistautunut omistamaan Herran JeesuksenKristuksen nimen.

Siinä on käytännön opetus. Nyt, hyvinnopeasti antakaa minun julistaa seprofeetallinen opetus. Muistatte, että emmeole nähneet näissä seurakunnissa vainerityisiä seurakuntia, emme pelkästäänhengellisiä tiloja, vaan seurakunnan historianaikakausia. Havaitsimme Efeson viittaavanjälkiapostoliseen ajanjaksoon, kun intohimoKristuksen persoonaa kohtaan olihaihtumassa. Itse asiassa, annoimme silloinEfesolle nimityksen langennut seurakunta.Herra puhutteli sitä sellaisena. Hän sanoi:"Sinä olet langennut". Ja uskomme, kutenpainotin, että sen käsitesisältö on langennutnainen. Hän oli pettänyt Herransa. Ja siis, tuoajanjakso päättyisi jotakuinkin apostolisenajan loppuun. Ja sitten tulisi ajanjakso, jolloinei ainoastaan intohimo haihtuisi, vaanseuraisi vainon aikakausi - Neron toimesta,valtakunnan hallitsijana, Diocletianukseensaakka. Silloin oli vainon jakso, jolloinkymmenen kertaa vainon aallot löivättodistuksen ylitse, ja monet kristityt, kutenhavaitsimme edellisiltana, menettivätelämänsä Kristuksen tähden. Tuo jaksosaattaa hyvinkin viitata aikaan, jota kestiKonstantinuksen kääntymykseen saakka,mikä tapahtui 312 jKr, Melvian taistelunaikana. Te muistatte, mitä tapahtui:Kontantinus oli matkalla puolustamaanvaltakuntaansa, ja kuten hän sen on muistiinmerkinnyt, hän polvistui Kristuksen edessä.Hänen tarinansa kertoi, että taivaalla hän näkiristin merkin ja latinankieliset sanat: "in hocsigno vinge" = tässä merkissä voita. Hänpolvistui, ja hyväksyi KristuksenVapahtajaksi. No, te saatatte asettaa hänenkääntymyksensä kyseenalaiseksi - hänenkäytöksessään on paljon, joka jättääkysymisen varaa; paljon josta häntä voitaisiinsyyttää - mutta mitä hyvänsä sanottekin, siitäseurasi tämä: vaino lakkasi. Yhdessä yössävaino loppui! Ja aivan uusi olosuhteiden tilatuli tilalle.

Nyt te olette siis siirtymässä vainon ajastaPergamon tilaan, jota vain yksi sana voikyllin hyvin kuvata: suosiminen. Se oli nytsuosittu asia. Se oli nyt asianmukainen juttu.Se oli nyt menestyksen salaisuus jopa

ammatissasi: olla kristitty! Jokaista muutakatsottiinkin nyt alaspäin. He kuuluivatvanhaan pakanajärjestelmään. Tiedättekömitä se merkitsi? Se merkitsi, että ihmisiävihmottiin. Vihmottiin, ei kastettu, ja sehänjuonsi alkunsa Babyloniasta; sieltävihmominen sai alkunsa. Älkää tässä kohtaatehkö minkäänlaista väärä päätelmää:Raamatusta ei löydy sanaakaan vihmomisesta- se on babylonialainen tapa. Mutta ihmisetvihmottiin massoina - miksikö - saattaakseenheidät todistuksen piiriin. Se oliyksinkertaisesti todistus.

Tiedättekö, mitä muuta tapahtui?Vanhojen pakanauskontojen papit, heilläkaikilla yhteytensä Babyloniaan, heistä tuliprelaatteja uudessa kirkossa. Koska heidätvain vihittiin jatkamaan samoja vanhojakäytäntöjä uuden nimen alla. Kaikki tämä eisuinkaan tapahtunut hetkessä, mutta annanteille yhteenvedon siitä, mitä tapahtui senjälkeen, kun kristinuskosta tuli suosittua. Jaihmiset tuotiin massoina, papeille annettiinpaikkansa - tunnustavina kristittyinä - muttahe toivat mukanaan papinkaapunsa,rituaalinsa ja julistuksensa. Saatoitte nähdätonsuurit, kaavut ja paavin tänään kantamanpäähineen - jolla ei ole mitään tekemistäjudaismin kanssa niin kuin sillä väitetäänolevan - se on itse asiassa Daagonin,kalajumalan, pyrstö. Mistähän se sitten tuli?Se tuli Babyloniasta, yhtenä silminnähtävänäyhteytenä Nimrodiin. Ja avaimet, joita hänkantaa nipussaan - ne eivät ole Pietarinavaimet; älkää vain erehtykö tässä. Ne ovatJanneksen, vuoden avaajan, avaimet - eräänRooman jumalista. Voisin jatkaa tätä vaikkakuinka: papeista tuli prelaatteja, temppeleistäja uhrauspaikoista uudelleen vihittiinkirkkoja. Ja he toivat mukaan kaiken, mikäliittyi ikivanhoihin riitteihin. Jaluonnollisesti: kristityt olivat suosittuja.Festivaalit, Kristuksen syntymä, oli kytkettySaturnaliaan - vuoden vaihtumiseen. Se oliliitetty pakanafestivaaliin. TuostaSaturnaliasta tuli juhla nimeltä Joulu.Pääsiäinen, englanniksi "Easter", onyksinkertaisesti Ishtarin juhla, mikä onSemiramiksen edustaja. 40 päivän paastoluonnollisesti liittyi Tammuksen suremiseen.Hesekielin kirjasta, 40 päivää liittyen Hänenylösnousemukseensa haudasta, teilleyht'äkkiä tarjotaankin pääsiäismunia japääsiäispupua; kaikki symboleja, jotka

Seitsemän lampunjalkaa - Pergamo

9

viittasivat siihen, että tässä oli käsillä jotainhuomattavaa.

Kaikki tämä vain tuli sisälleseurakuntaan! Ei vain yhtenä kevyenäpyyhkäisynä, vaan seuraavina vuosina. Semitä tahdon sanoa on tämä: tämäsuosituimmuuden aika, alkaen 312 jKrvuoteen 606 jKr. saakka. Saatatte kysyä,miksi vedät viivan vuoteen 606? Se on minunoma piirtoni seuraavasta syystä: se olimaamerkki. Mitä sitten tapahtui vuonna 606?Rooman piispa, kuten häntä kutsuttiin,julistettiin maailmanlaajuiseksi piispaksi -itse asiassa, ensimmäiseksi paaviksi. Ja siinäkohtaa on maamerkki. Se indikoihuomattavaa asemaa, valtaa ja voimaauniversaalille nimelle. Mutta se ei ollut tuonnöyrän galilealaisen nimi. Se ei ollut ristinJeesuksen nimi. Se oli toinen nimi, jotajulistettiin, mutta Jeesuksen nimi käytännössäkiellettiin.

Ja lopputuloksena oli paaviudenilmaantuminen. Se on ajanjakso, jota vartentuli kirje Pergamolle. Mitä se sitten oli,minäpä kerron. Tämä oli liitto - seurakunnanja maailman liitto, uskonnollisen johdonalaisuudessa. Se on sitä, mistä puhutaan 2Kor. 6:ssa. Se oli vanhurskauden javääryyden liitto. Se oli valon ja pimeydenliitto. Se oli Kristuksen ja Bileamin liitto -uskovien ja uskomattomien, Jumalantemppelin ja epäjumalien. Eikö juuri siksisana pergamo tarkoita "turmeltua"?Tosiasiassa turmeltu, mutta on toinenkinsana: avioliitto, jota Jumala vihaa.

Se oli tuo seurakunta, annettuna tuonporton käteen, toisen käteen. Siinä onprofeetallinen opetus. Mutta nyt emme tulepelkästään käytännön opetukseen emmekäprofeetalliseen, mutta tulemme yhäuusiutuvaan opetukseen: opetukseen, jokapätee kaikkina aikoina. Opetus tästäseurakunnasta, mikä osoittaa minullemaailmallisuuden tilat ja askeleet, jotkavoivat tulla sisälle Jumalan todistukseen javesittää sen, ja se johtaa turmeltumiseen,jollei siitä tehdä parannusta.

Tuossa asiasisällössä haluaisin teidäntutkivan muutamia tapahtumia. Ensiksihaluan kiinnittää huomiota tähän: Kristuksennäky - tapa millä Hän esittää itsensä tälleseurakunnalle. Hän esitti itsensä Efesollesellaisena, että he olivat unohtaneet Hänenasemansa seurakuntien keskellä. SmyrnalleHän esiintyi Sinä, josta tuli kuollut ja on

elävä - he olivat unohtaneet Hänenkärsimyksensä. Mitä lohdutusta se olisituonutkaan heille, kun he kohtasivatkuolemaa. Mutta täällä - he olivat unohtaneetHänen voimansa. Mitä se on? Hänet onesitetty Sinä, jolla on miekka, se terävä jakaksiteräinen. No mitä se tarkoittaa? Tuomiekka on epäilemättä symbolisesti JumalanSana. Ja Jumalan Sana voi tuoda, kuten 2Piet. 3 osoittaa, luomisen. Mutta tuo samaSana voi tuoda kaaoksen, se voi tuodatuomion, tulvassa. Nyt, kaksiteräinentarkoittaa seuraavaa: se on siunaukseksi, kunse on kuumennettu, ja se on tuomioksi, kunse on hyljätty. Juuri tästä syystä teillä ontoinen maininta miekasta tässäraamatunkohdassa. Kun Herra sanoi: "minätulen sinun tykösi pian ja sodin heitävastaan". Huomatkaa eroavaisuus: "minätulen sinun tykösi pian ja sodin heitä vastaansuuni miekalla".

Veli ja sisar, jos voisin pitää pienen tauon,saadakseni teidät ymmärtämään henkilökoh-taisen ja käytännöllisen opetuksen, joka ontässä: Hebrealaiskirjeen luku 4 kertoominulle: "Sillä Jumalan sana on elävä javoimallinen ja terävämpi kuin mikäänkaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse,kunnes se erottaa sielun ja hengen, niveletsekä ytimet, ja on sydämen ajatusten jaaivoitusten tuomitsija" (Heb. 4:12). Nyt, joste annatte sen tehdä työnsä, se tuosiunauksen. Sillä tavoin jokainen meistäpelastui, eikö niin? Me annamme tuon Sanantunkea lävitse, näyttäen meille, että meolemme syntisiä. Se toi meidät alas, jättimeidät epätoivoisiksi ja avuttomiksi. Seosoitti, että olemme vain kurjia syntisiä, jotkaolivat ansainneet kadotuksen. Mutta tuo samaSana ohjasi meidät Vapahtajan tykö.Raamattu sanoo: "Kristus kuolijumalattomien puolesta". Me hyväksyimmetuon väittämän ja uskoimme sen - meidätpelastettiin.

Mutta se Sana ei tuo pelkästään siunausta.Se Sana voi tuoda tuomion, kun se onhyljätty. Kun pyhillä on tuo Sana, kun hekuulevat sitä, he ovat velvolliset tottelemaansitä. Ja juuri se tekee palvelukokouksettukeviksi. Koska palvelukokoukset eivät olevain korvan syyhyksi, tai kehittämään mieltä- ne on tarkoitettu saavuttamaan Jumalantahto. Ja palvelukokouksen tärkeä hetki onsen jälkeen, kun puhuja on lopettanut. Minunon joko noudatettava sitä, tai kieltäydyttävä

Seitsemän lampunjalkaa - Pergamo

10

siitä. Kaikkein korkein siunaukseni lepääaina tässä: on tehtävä, mitä Sana sanoo.Kunnioitettava toisten ajatuksia. Kun minäteen niin, seuraa siunaus. Mutta kunkieltäydyn siitä, kaksiteräinen miekka astuukuvaan, ja kuten pian havaitsemme, sillä olikäyttöä tässä, juuri tälle seurakunnalle. Koskatuomio saattoi tulla.

Niin näky Kristuksesta, kaksiteräisenmiekan kera. Mutta haluan teidän huomaavanseuraavan, kun Herra alkaa puhua. Minuntoinen pieni huomioni on tämä: Hän arvioi -minä tulen puhumaan siitä Hänensovituksensa arvona - koska Hän säätää niin.Hän sanoo: "Minä tiedän". Juuri tähäntietämiseen haluan teidän kiinnittävänhetkeksi huomiota. Koska juuri se tuo arvoasille, mitä Herralla on sanottavaa. Mitä Herrasitten tiesi? Hän sanoi: "Minä tiedän, missäsinä asut". Mitä se sitten tarkoittaa? Hän tiesi,että he asuivat vaarallisessa paikassa. Ehkäsiinä on pieni nuhtelun sanakin, tuossasanassa "asut". Koska pyhiinvaeltajina heidänolisi tullut olla vain läpikulkumatkalla. Muttahe olivat asettuneet aloilleen - ehkä siinä onnuhdetta. Mutta Hän sanoi: "Te asutte siellä,missä Saatanan valtaistuin on". Se on sepaikka, jossa Saatana asuu, jonne hän onrakentanut maan päälle paikan, josta käsinhän toimii. Nyt muistakaapa tämä asia:Saatana ei ole kaikkitietävä. Hän ei tiedäkaikkea, hän ei ole Jumala. Eikä Saatana olekaikkialla oleva. Hän voi, luotuna, olla vainyhdessä paikassa kerrallaan. Ja uskon, ettäHerra osoitti Pergamolle ja sanoi, että sillähetkellä hän oli siellä. Koskapakanauskonnon ja ekumeenisen uskonnontakana väijyi tämä pimeä voima. Olenjäljittänyt sen Babyloniasta ja nähnyt senpäätyneen Pergamoon.

Saanen antaa vielä lisäyhteyden, jokakiinnostaa niitä, jotka pitävät historiasta. KunPergamon kuningas Attalus kuoli, hänlahjoitti laillisesti oikeutettuna hänenvaltaistuimensa, kuningaskuntansa ja kaikenmitä niihin liittyi - caesarille. Ja eräs asia,joka siirtyi Roomaan oli tämä: sormus. Jatuon sormuksen sisällä nämä sanat: pontifexmaximum, korkein pappi. Se tarkoitti, ettätuon sormuksen kantaja oli babylonialaisenkultin, uskonnon, ylipappi. Hän antoi sencaesarille, ja Julius Caesar kantoi sitä. Jakaikki seuraavat caesarit, vuoteen 378saakka. Mitä sille sitten tapahtui? Caesar ottisen sormestaan; valtaisa hallitsija otti sen

sormestaan, ja asetti sen Rooman piispan,Damaskuksen piispan, sormeen - niin ettäRooman prelaatti, tähän päivään saakka,kantaa tuota sormusta sormessaan. Japontifex maximum, suuri pappi, ainoavälimies, ei olekaan Kristus niinkuinRaamattu sanoo, vaan se on tuonbabyloniasta siinneen uskonnon ylipappi. Jasiellä se on - Roomassa - tänäkin iltana.

Tiedättekö muuten mitä Baabelmerkitsee? Se tarkoittaa "Jumalan portti".Tämä oli siis toinen tie Jumalan luokse - tuonylipappeuden ja babylonialaisen uskonnonriittien kautta. Ja kaikki tuo, minkä tulemmehavaitsemaan seuraavalla kerralla, onkehitetty roomalaiskatolisuudessa - japaaviudessa. Nyt, meidän tulee ollatahrattomat: me rakastamme roomalais-katolisia, me rakastamme kaikkia heitä -heidän sielujaan, jotka elävät hengellisessäpimeydessä ja jotka on pimitetty synkeydellä,joka on saatanallista. Mutta älkää erehtykötässä: se järjestelmä, joka pitää heitäotteessaan, ei ole vain jokin toinen tunnustustai kristillisyyteen kuuluva osa; se on pimeä,saatanallinen järjestelmä. Ja se tulee, jasuoraan sikiää, Babyloniasta. Ja tänä iltana seon uskollisesti säilytettynä paavilaisuudessa.

Niin, se oli se vaarallinen paikka, jossaSaatanalla oli valtaistuimensa. Mutta Herrasanoo enemmän: "Tiedän että kannatteMinun todistustani vaarallisena aikana".Huomasitteko sen: "sinä pidät minunnimestäni kiinni etkä ole kieltänyt minunuskoani niinäkään päivinä, jolloin Antipas,minun todistajani, minun uskolliseni,tapettiin teidän luonanne, siellä, missäsaatana asuu". Vaarallisia aikoja! Ja Herrajatkaa. Paljon ei tiedetä Antipaksesta. Erästieto auttoi minua: Antipas oli hammaslääkärija lääkäri Pergamossa. Ja häntä pakotettiinhyväksymään caesarin uskonto. KutenPolykarpus, hänetkin tuotiin alttarin eteenripottamaan hyppysellistä suitsuketta liekkiincaesarin palvomiseksi. Antipas kieltäytyisiitä. "sinä pidät minun nimestäni kiinni etkäole kieltänyt minun uskoani", mitä sittentapahtui? Hänet laitettiin kuparisammionsisään ja se kuumennettiin punahehkuiseksi.Hänet keitettiin heidän keskellään. Sitämaksoi olla uskollinen. Sen se maksoihänelle, joka ei päästänyt Hänen nimestään.Sitä maksoi olla kieltämättä uskoa. Tässätodistus Kristukselle, vaarallisessa paikassa,vaarallisena aikana.

Seitsemän lampunjalkaa - Pergamo

11

Veljet ja sisaret, meidän paikkamme eivälttämättä ole yhtä vaarallinen; aikamme eivarmasti ole yhtä vaarallinen. Mietin,pitäisimmekö kiinni Hänen nimestään?Kieltäisimmekö Häneen uskomme? Noissakahdessa ilmauksessa teillä on kaksiperusasiaa: "sinä pidät minun nimestänikiinni" - se on lojaalisuutta Kristuksenpersoonalle. Ajatelkaapa, mitä jokin nimimerkitsee. Ajattelin tänään kolmea suhdetta,missä käytämme nimeä: avioliitossa, kunnuori nainen tulee vihityksi miehelle, hänottaa miehen nimen. Siinä on jaettua yhteyttäja nimi on sen ilmaus. Mutta sitten on perhe,joka tulee kuvaan ja he automaattisestikantavat tuota nimeä. Niin, että ominaisuudettulevat esiin nimen ilmauksena.Ymmärrättekö? Erään kerran AleksanteriSuuren eteen tuotiin rikoksen tehnyt sotilas.Häntä vastaan esitettiin vakavia syytteitä.Haastatellessaan häntä Aleksanteri Suurikatsoi häneen ja kysyi: "Sotilas, mikä sinunnimesi on?" Tämä vastasi: "Minun nimeni onAleksanteri". Ja Aleksanteri Suuri katsoihäneen ja sanoi: "Siispä kuuntele: muutakäytöksesi tai muuta nimesi!".

Ominaisuudet tulevat siis esiin. Muttasitten perhe ehkä menee mukaan kaupanmaailmaan ja nimi laitetaan ilmoituskylttiin.Nyt tuo nimi on eräänlainen vaatimustason jakäytöksen tunnus. Niin teillä on nimi jokakäy lävitse näiden erilaisten ominaisuuksien.Laittakaa ne kaikki yhteen ja alatte havaita,mitä merkitsee että Herran JeesuksenKristuksen nimi on asetettu minun päälleni.Olen kytketty Häneen. Minut on tuotuyhteyteen Hänen kanssaan. On perheyhteysKristuksen kanssa. Ominaisuuksien tulisi siistulla näkyviin. Sitten on Hänen työnsä, jotatulisi tehdä. Voinko tehdä sitä Hänennimessään? Lojaalisuutta Hänenpersoonaansa kohtaan. Mutta onenemmänkin: on lojaalisuutta Hänenläsnäololleen: "etkä ole kieltänyt minunuskoani".

Voitteko tänä iltana katsoa ja sanoa, ettäjopa kristikunnassa tänä iltana, jossa onpaljon tunnustusta, ei silti ole lojaalisuuttaJumalan Sanalle, Kristuksen uskolle?Havaitsette suurien miesten kieltävän Hänenneitseestä syntymisensä, synnittömänihmisyytensä, kieltävän Hänen sijaisuhrinsa,Hänen kunniakkaan ruumiillisen ylösnouse-muksensa haudasta ja Hänen pikaisenpaluunsa takaisin. Eikö siinä ole tulos siitä,

että on päästetty irti Hänen nimestään, eikäole pidetty kiinni Hänen uskostaan. Siellä onsitä, mikä on hyljätty.

Herra sanoi: "Minä arvostan uskolli-suuttanne ja vakaumustanne, vaarallisessapaikassa, vaarallisena aikana". Niinpä, tässäon näky Kristuksesta, Hänen sovituksensaarvo. Ja sitten menemme seuraavaan pieneenyksityiskohtaan, joka huolettaa Häntä. Hänkatsoo heihin ja sanoo: "minulla on vähänsinua vastaan". Älkää rakkaat ajatelko siitätavasta miten se on sanottu englanniksi, ettäHän olisi vähätellyt - että nämä olisivat vainpikkuasioita - siitä ei ole kyse. Ajatus on, ettäkaiken Hänen käskemänsä keskellä, on vainkaksi asiaa, jotka ovat niin elintärkeitä, ettäHänen täytyy kiinnittää kuulijoiden huomioniihin ja sanoa: "Hei katsokaa, ellei tämätaipumus - tuo trendi - tule käsitellyksi:ellette tee parannusta, minun täytyy käyttäämiekkaa." Niin vakavasta tilanteesta on kyse.

Mitä Hän itse asiassa haluaa tarkalleentuoda esiin? Kaksi asiaa: "sinulla on sielläniitä, jotka pitävät kiinni Bileamin opista" ja"Niin on myös sinulla niitä, jotka samoinpitävät kiinni nikolaiittain opista". Nytsaatatte sanoa: mikä tarkasti sanoen on niinvakavaa näissä kahdessa asiassa? Bileaminopin vedän yhteen tällä tavoin: "ole hiemanjoustavampi lojaalisuudessasi". Selitän, mitätarkoitan tällä. Bileam oli omissa silmissäänsuuri mies. Bileam tiesi monia asioita.Bileam oli jossain määrin armoitettu mies.Bileam oli paha mies. Mutta hän oli päättänyterään asian: aion käyttää lahjojani omaksiedukseni ja omaksi voitokseni. Ja muistatte,kuinka hän yritti kirota Jumalan kansaa,Israelia, eikä Jumala sallinut sen tapahtua.Hän joutui vetäytymään, eikä kyennytkiroamaan heitä. Ja koska hän ei kyennytkiroamaan heitä, hän järjesteli heidänturmionsa. Nyt, Bileamin opetus Baalakilleyhteydessä Jumalan kansaan, oli tämä:"Katso, Jumala jota nuo ihmiset palvelevat,on Pyhä Jumala". Jos asetat heille ansan - seon kompastuskivi - ja tuo sana tarkoittaakirjaimellisesti linnunloukkua, jossa puutikkupannaan loukkuun sisälle, ja siinä on syötti.Lintu näkee syötin, lentää sisään, nokkiitikkua ja loukku napsahtaa ja lintu onnapattu. Tuo on kompastuskivenkirjaimellinen merkitys. Se on se pieni tikku,joka virittää loukun. Ja Bileam sanoi: "Asetaloukku, laita hyvin syöttejä, koska Jumalajota nuo ihmiset palvelevat on Pyhä Jumala.

Seitsemän lampunjalkaa - Pergamo

12

Jos he lankeavat, tuon Jumalan on oikaistavaheitä. Tuon Jumalan on tuomittava heidät. Jasinä olet voittanut pelin, koska Jumala ei voikatsoa syntiä ja Hän tuomitsee nuo ihmiset".Se oli tuo loukku ja Israel lankesi siihen.

Mikä oli syötti? Mooabin kaunis tyttö -hän oli syötti. Saa heidät tekemisiin noidentyttöjen kanssa, saa nuo tytöt kutsumaan heitäuhraamaan. Heillä on silloin huvinsa, muttase päättyy haureuteen. Ja Jumala tuomitseeheidät, ja kansa tuhotaan. Ja erämaassa oli24000 hautaa todistamassa, että Bileam olioikeassa. Eikö tuo opetus ollut ansa?

Nyt, muistatte aiemmilta illoilta, ettäEfesolla oli yhteytensä Genesikseen. Eilennäimme, että Smyrnalla oli yhteysExodukseen. Tänä iltana tulemme näkemään,että Pergamolla on yhteys erämaa-vaellukseen. Kuka oli erämaassa: Bileam.Mutta ennen Bileamia oli Amalek. Ja mitäAmalek kuvaa? Amelek kuvaa lihaa. Ja se onliha, joka pettää ja saattaa ansaan. Ja Amalekja Bileam, toimien yhdessä, turmelivatJumalan kansan.

Siinä on tausta. No mutta mikä olikäytännön pointti? Bileamin opetus alkoimaailmallisuudella. Kytke heidät sellaiseen,minkä Jumala on kieltänyt, saa heidätkiikkiin lihan kautta, sellaiseen jokaviehättää. Heidän tulee olla paljonvapaammat, aivan niin. Ettekös tunnekin tuonopetuksen? "Olette liian jäykkiä, liianeristäytyneitä, liian ahdasmielisiä. Olkaa nythieman joustavampia lojaalisuudessanne, jaantakaa hieman myöten maailmallisuudelle -ei se teitä vahingoita. Voitte olla yhteydessätähän, voitte liittyä tuohon poliittiseenpuolueeseen, voitte liittyä tuohon liittoon.Voitte alkaa liiketoimiin tuon pelas-tumattoman kumppanin kanssa ja niinedelleen. Ei se teitä vahingoita!" Se oli juurise syötti. Sitä on maailmallisuus. Ja mitä siitäseurasi? Uskottomuuden tuloksena on ainaloppu, koska kuten Kirjoitukset osoittavattässä, eivät he ainoastaan asettaneetkompastuskiveä Israelin lasten eteen, vaan hesöivät epäjumalille uhrattua. Se toi sisälleepäjumalanpalvonnan. Tuo maailmallisuus,maailman viisaus siloitti tietä palvonnalle,joka vei heidän sydämensä Jehovan luota. Jasiitä seurasi vielä jotain muuta. Uskottomuuspäättyi epäjumalanpalvontaan, ja senhuipentumana oli moraalittomuus. Sitä olimaailman pahuus.

Ettekö havaitse vaaraa, joka vaani juuritätä seurakuntaa? Kun oleminen Kristuksellekuuliainen tulisi kalliiksi. Niinpä Bileaminopetus oli tulossa sisälle sanoen, ettei teidäntarvitse olla niin suoria. Ei, te voitte siltikuulua mukaan, vaikka olettekin hiemanvapaammat lojaalisuudessanne. Ja liha onmonen pyhän loukku. Moni pyhä on joutunuttupakan loukkuun, pullolliseen viiniä,epäpyhään kirjaan ja yksilöiden todistus onpilattu. Mutta vakavinta on, kun siitä tuleeoppi. Mutta se ei ole oikein ja se kutsuupäälleen Jumalan kurituksen. Se kutsuupäälleen Jumalan rangaistuksen, koska Hänenkansansa on pyhä. Hänen kansansa odotetaanolevan pyhä. Hänen kansansa odotetaanheijastavan sitä erottautumista minkä Hän ontehnyt pelastaessaan heidät ulos maailmasta.Nyt, siinä on se opetus - ole vapaampilojaalisuudessasi.

Mutta esitän, tuon kera on jotainmuutakin. On nikolaiittain oppi, ei heidäntekonsa mistä puhuttiin Efeson kohdalla,vaan tässä on heidän oppinsa. Muistanettemitä sanoin heistä aiemmalla kerralla: ettäsaattaa hyvin olla, että he polveutuvatNicolaksesta, yhteydessä liberaaliseenopetukseen - Nicolas Apt. 6:ssa. Mutta onmyös mahdollista, että juuriverbi kuvaa sitä,mitä he olivat. Sehän tarkoittaa: "Minä otanihmiset valtaani". Mitä se on? Se onpappisjärjestelmän esittely ja nouseminen.Jumalan kansan dominointia syrjäyttämällälahjat, joita Jumala on nostanutseurakunnassa. Niinpä tuon opetuksenyhteenveto on tässä: olkaa huomattavastirajoittuneemmat johtajuudessanne. Se onnikolaiittojen oppi. Tehän tarvitsette nytjohtajuutta, joka itse asiassa saarnaa, mitä tehaluatte ja mistä pidätte. Saarnaa mitäkaivataan - itse asiassa Bileamin opetusheijastuu nikolaiittojen opetuksessa. Muttapääasia on tässä: teillä täytyy olla miehiäopettamassa sitä.

No mutta mistä niitä sitten saadaan? No,paavilaisuushan ratkaisi koko ongelman,perustamalla heille oman koulunsa jaseminaarinsa. Ja protestanttisuus seurasi sitäperustamalla oman koulunsa ja seminaarinsa- heidän raamattukoulunsa, opistonsa jayliopistonsa. Mitä tekemään? No mutta,heidän aikeensa olivat erinomaiset. PitääJumalan Sana, ja opettaa miehiä opettamaanja saarnaamaan sitä. Mutta heti kun poikkeatRaamatun pelkistetyltä tieltä, sinä jätät itsesi

Seitsemän lampunjalkaa - Pergamo

13

avoimeksi Saatanalle kaapata nämälinnoitukset. Ja eikö se ole juuri sitä, mitä ontapahtunut? Useimpien tunnustustenharjoituskoulut ja raamattukoulut on solutettumiehillä, jotka eivät usko sitä sanaa, jota hetunnustavat opettavansa. Käyttäen aikansahyökkäilemällä perusopetuksia vastaan; tämäon ollut saatanallinen projekti, niin ettäjohtajuutta on asetettu oikeisiin paikkoihin.Ja kun sinulla on joku vastuullinen miespalvelemassa, silloin luonnollisesti jokaisenon uskottava mitä hän opettaa. MuttaJumalan suunnitelma on aina olluttoisenlainen. Tuoda Jumalan seurakuntaanJumalan opettamia miehiä ja naisia, ja joidenjoukosta Jumala voi nostaa voimassa niitä,jotka ovat kyvykkäitä opettamaan jasaarnaamaan Hänen Sanaansa. Ja Hänentoimintamallinsa on paras.

Mutta ettekö huomaa, että tässäseurakunnassa Herra sanoo: "Nyt Minäseuraan tätä kehitystä syvästi huolestuneena"."Olkaa hieman joustavammatlojaalisuudessanne - älkää ottako Kristukseenviehättymistä niin vakavasti, ettei se häiritsisiyhteyttänne maailmaan. Ja katsokaa, heti kuntällaista on saatu aikaiseksi, olkaahuomattavasti rajoittuneemmat johtajuutenneosalta!. Kuunnelkaa vain miehiä, joitahaluattekin kuunnella. Ja opettakaa heidätniin, ettei minkäänlaista virhettä pääsetapahtumaan". Ja silti kaiken tuon keskellä onihmisiä, joille Herra sanoo: "Pidätte Minunnimestäni kiinni - ette ole kieltäneetuskoani".

Huomaan että aikaa on jo kulunutmelkoisesti. Nyt vielä enää tämä viimeinenkohta. Tässä on komennon ääni: "Tee siisparannus; mutta jos et, niin minä tulen sinuntykösi pian ja sodin heitä vastaan - tässä onero - suuni miekalla." "Minä käsittelen senasian, joka on turmellut kansani".

No niin, siinä on se kompromissi, jota ontarjottu. Ja ehdotan jokaiselle pyhälle tänäiltana, että Jumalan edessä - älkää katsokotätä kaikkea vain historiamielessä taitunnustusmielessä - saattakaamme se perillesydämiimme. Ovatko tänä iltana ne yhteydet,joita minä olen luonut politiikkaan,yhteiskuntaan, liittoihin - mitä tahansa seonkin - se ei pidä yhtä Jumalan mielenkanssa. Siinä tapauksessa, tässä on tilaisuus -katua. Tuo vastaus on nähtävissä: "Jolla onkorva, se kuulkoon, mitä Henki seurakunnillesanoo." On siis niitä, jotka kuulevat - ja niitä

jotka eivät. Mutta nyt, annetaan uusivakuutus. Herra puhuu voittajalle.Huomasitte sen Efesossa: voittaja saisinauttia lankeamattomista olosuhteista, se onGenesistä. Smyrnassa voittajaa ei kohtaisitoinen kuolema, se on Exodusta. Mutta tässäolette takaisin erämaassa, näettekö kuinka sekehittyy. Mitä siellä on ? Bileam, mutta sielläon myös manna. Mutta nyt Herra puhuu:"Tiellänne erämaassa tulette tapaamaantiettyä ilmentymistä, joka tulee eteenne,mutta teen teille saatavaksi ruokaa, juurikuten tein Israelille. Mannaa taivaasta, jokapuhuu Kristuksesta tiellään, puhtaudessaan,persoonassaan. Mutta se ei ole pelkkäämannaa maassa, se on sitä salattua mannaa.

Voi, nämä Pergamon ihmiset olisivatvoineet kertoa teille Ocalfin salaisuudesta.Kerron teille salaisuuden: on olemassasalattua mannaa, luultavimmin sitä mannaakultaisessa astiassa arkissa Jumalan edessä -se on Ilmestysmaja, joka on kuvassa. Tuomanna, tuo annos, se on varattu voittajalle.Se on hänen nautintonsa ja kokemuksensaKristuksesta, kun hän kulkee läpi mereneroittuneena. Voi rakkaat pyhät, onnistunkotänä iltana jättämään sydämiinne vaikutuksentällä tavoin: tiedätte, että Kristus on hyvinrakas kaikille meistä tänä iltana. Mutta onsellaisia annoksia Kristuksesta, joita voimmenauttia vain ollessamme eroittautuneenamaailmasta, sen teistä ja teoista - ja senpalvonnasta. On erikoisannos nautittavaksipyhälle, eroittautuneena. Saakaa siitä ote.

Mutta on jotain muutakin. Mitä muuta olierämaassa? Ilmestysmaja oli siellä. He olivatjättäneet Egyptin mahtavat rakennukset, jasiellä oli pieni telttamaja. Se oli vain pienipaikka: katso sitä ulkopuolelta,sireeninnahkoja ja niin edelleen. Ei senäyttänyt kovin kummoiselta eikä ollutpuoleensavetävä, mutta siellä Jumala oleili.Ja Hän sanoi: "Kuunnelkaa. Minä annanteille valkoisen kiven". Sehän on muinainenjäsenkivi. Todennäköisesti kuvassa on tämä:Pergamossa saatoit mennä sisään tiettyihinuskonnollisiin paikkoihin, mutta sinullatäytyi olla pääsykivi. Ja sinun täytyi antaa setai näyttää sitä, jumaluuden nimellävarustettuna - sinä kuuluit hänelle. MuttaHerra sanoo: "Minä annan teille pääsykiven,että erämaassa voitte tulla suoraan sisäänläsnäolooni. Ja siinä, kiinnittäenmielenkiintoa tuon mannan osuuteen, Minäannan teille tämän lupauksen: että tuo kivi

Seitsemän lampunjalkaa - Pergamo

14

tulee kantamaan uutta, kirjoitettua nimeä."Aivan erityinen ilmestys sydämelle, joka oneroittautunut maailmasta ja sen teistä.

Rakkaat pyhät tänä iltana, tiedätte että ontulossa erityinen osuus, erityinen lupausniille, jotka Kristuksen nimen laittavatsydämiinsä, Hänen uskonsa, pitäen tiukastikiinni, he pyrkivät vaeltamaan ja palvomaan -erämaaoloissa.

Liha, Amalek hyökkää, Bileamkin iskee,mutta Jumala säästää Hänen omansa.Tuntekaamme nyt tuo annos, tuo erityisosuusKristuksesta. Rukoilkaamme.

Jim Allen

Kompuroiden tuhon tietä – sitten Jeesus tuli

15

Olin matkalla kotiin Great North -tietärakkaan vaimoni ja kahden pienen tyttäreniluo, työskenneltyäni melkein kaksi kuukauttaHerran palveluksessa Kentissä. Tien päässäedessäni näin kulkurin liftaavan huonollamenestyksellä. Hänellä oli hyvinhämmästynyt ilme kasvoillaan, kun jarrutinGospel -asuntovaunun, mutta kun hän astuisisälle viereeni, minä olin vieläjärkyttyneempi, sillä jos sanotaan ihmisenhaisevan, niin tämä ainakin teki niin. Kysyinhäneltä, minne hän oli matkalla ja hän vastasi"Granthamiin". Olin masentua: 50 mailiasellaisessa löyhkässä! Tunsin halua raapiaitseäni kaikkialta, mutta päädyin siihen, ettätämänkin poloisen puolesta Kristus kuoli;niinpä käytin ajan kertomalla tälle miehelleJeesuksesta ja Hänen valtavastapelastusvoimastaan. Granthamissa annoinhänelle rahaa ateriaan ja yösijaan, sitten ajoineteenpäin huokaisten helpotuksestasulkiessani molemmat auton ikkunat.

Jonkin ajan kuluttua miettiessäni tapausta,Pyhä Henki yllättäen puhui sydämelleni: BenSutton, sinä olit tuon miehen kaltainen.Löyhkäsit syntiesi kurjuudessa, olitsaastainen Pyhän Jumalan silmissä;kompuroit tuhon tietä. Silloin Jeesus tuli janosti sinut ylös, ja nyt Hän vie sinut sinne,missä haluat olla.

"eKr."

Kun eräänä päivänä saarnasin Doncasterinkilparadalla, eräs vieressäseisova rohkenihuomauttaa, että isäni oli varmaan pappi jaetten syystä ollut koskaan tuntenut todellistaelämää. Kerroin tuolle miehelle, että jos isäniolisi kuullut hänen sanovan noin, hän olisiluultavasti taittanut hänen niskansa! Isäni olirankkaa elämää kokenut, rajusti ryyppäävä,kovakätinen kaivostyöläinen. Ensimmäisiämuistojani isästäni on tapaus, jollointullessani alakertaan eräänä aamuna löysinhänet makaamasta keittiön lattialta, jossa hänoli maannut koko yön tyhjien olutpullojenseassa, ja mustia kovakuoriaisia mönkikaikkialla hänen yllään; oluen tuoksu olihoukutellut ne.

Perheessä oli neljä veljestä ja yksi sisar, jayhdellä jos toisella meistä oli hankaluuksiapoliisien kanssa. Vanhin veljeni kunnostautuijo nuorena tappeluissa. Olen varma siitä, ettäme olimme mestareita juoppoudessa ja

häiriköinnissä, varkauksissa - ja jopakarkaamisessa sotilaspalveluksesta.

Mutta rakkaan äitini ansiosta sain jovarhain kokea sydämellisyyttä. Olin nuorinhänen lapsistaan, ja hän rakasti minua syvästi- ja minä häntä. Eräänä päivänä kun matkasinhänen kanssaan bussilla, tapahtui kauheayhteentörmäys, ja seuraava muistikuvaniäidistä oli, että hän makasi kuolemaisillaan.Lääkäri pudisteli päätään ja sanoi: "Eitoivoa" Yhdeksänvuotias - ja äiti poissa! Oi,kuinka monta yötä makasinkaan valveillapitkälle aamuun nyyhkyttäen, että Jumalalähettäisi hänet takaisin luokseni.

Yksi toisensa jälkeen veljeni lähtivätkotoa, kun taas minut jätettiin äitipuolenhoiviin. Hän oli minulle rakkaan äitinivastakohta kaikessa. Muistan, kun eräänäpäivänä kotona oli ollut hyvinepämiellyttävää, kävelin yli mailinhautausmaalle äitini haudalle. Polvistuin tuonhiljaisen haudan ääreen ja itkin, kunnes enenää pystynyt enempää, syvästi kaivatentuota rakasta ääntä - sointia, joka oli iäksivaiennut.

Noin 15 -vuotiaana aloin työskennelläkaivoksessa ja sain viikottain taskurahoikseniruhtinaallisen yhden shillingin jokaisestakuudesta työpäivästä. Sitten varhaisessa teini-iässä lähdin kotoa - kaikki maallinenomaisuuteni pienessä matkalaukussa.Vaellusteni ensimmäinen jakso vei minut Jim-veljeni kotiin. Hän otti minut välittömästisiipiensä suojaan, kunnes eräänä päivänäpestauduin laivaan ja purjehdin pois onneanietsimään - tai sellaisia olivat romanttisetajatukseni. Vähän tämän jälkeen veljeni kuolimunuaistulehdukseen.

Sitten, ollessani vain 20-vuotias, aloinryypiskellä ja pian olin viinan orja. Muistan,että 21-vuotis syntymäpäivääni vietettiinpohjoisella Atlantilla. Olimme eksyneetmuusta laivueesta ja olimme keskellärajumyrskyä sukellusveneiden hallitsemillavesillä. Olin koko ajan täynnä viskiä.Selässäni oli kuukausia neljä pitkääpaloarpea, jotka olivat aiheutuneet siitä, ettäolin niin humalassa, etten pystynyt tuntemaankuinka lämpöpatteri poltti minua nojatessanisitä vasten.

Koko sota oli alkoholia, taistelua ja verta.Jotkut parhaista kavereistani kuolivatsilmieni edessä, mutta kertaakaan eivät omatpelastumiseni saaneet minua kiittämäänJumalaa. Itse asiassa minusta tuli yhä

Kompuroiden tuhon tietä – sitten Jeesus tuli

16

paatuneempi ja pahansisuisempi vuosienkuluessa. Mielestäni suurinta huvia oli mennäulos juomaan pää täyteen -sekä lopuksitapella.

Lontoossa oli eräs tapahtuma, kunsakkimme oli palaamassa laivallemme. Yksimiehistä nimitteli minua rumasti. Samassaiskin hänen kasvonsa muodottomiksi paljaillanyrkeilläni. Kun häntä kannettiin takaisinlaivaan, kävelin vierellä inttäen, ettei hänollut ainoastaan solvannut minua, vaan myöskuollutta äitiäni. En tule koskaan unohtamaantuon miehen ruhjoutuneita kasvoja nähtyänine seuraavana aamuna.

Kerran Pohjois-Afrikassa eräs laivammemiehistä kertoi minulle, kuinka voisimmehelposti ansaita vähän olutrahaa leikkaamallaauki patjamme ja heittämällä untuvatikkunasta - ja sitten myymällä kankaanalkuasukkaille. Seuraavana aamunakatsellessani laivan partaan yli, vesi olitäynnä nöyhtää niin pitkälle kuin silmäkantoi. Näytti siltä, että koko laivan miehistöoli keksinyt saman idean. No, päiväkausiajoimme itseltämme tajun kankaalle, jakumma kyllä, monet alkuasukkaat näyttivätpukeutuneen eräänlaiseen univormuun…kaikki heidän vaatekappaleensa olivat sini-valkoraitaisia.

Eräänä päivänä Junon rantasillallaArromanchesissa kaipasin viinaa, muttaolimme juoneet koko varaston. Niinpä päätinmennä maihin ja keinolla millä hyvänsälöytää jotakin, joka toisi väliaikaistatyydytystä viinanhimooni. Niinpä pukeuduinparhaimpiini ja kuljin reunustaa pitkinBressinin satamalaiturin päähän. Kävelineteenpäin kaupunkia kohti, ohitin tuhotunsaksalaisen ilmatorjuntalaivan, joka yhälemusi kuolleille ruumiille. Saatoin kuullajonkin matkan päässä tykkien jylinää, kunpoikamme raivasivat tietään kohti Caenia.Sitten huomasin, että portteja vartioitiin ja tiekaupunkiin oli suljettu. Kävelin satama-alueella, kunnes tulin erään talorivistön tykö;niiden edustat olivat satamaan päin, muttatakapihat kadulle päin. Kranaatti oli repinytreiän erään talon läpi. Molemmille puolilleovea oli laitettu ilmoitustaulu: toinensaksaksi, ja siinä oli pääkallo sekä kaksiristissä olevaa luuta; toinen englanniksi, jossaluki: "Vaara - räjähtäviä esineitä". Ajattelinitsekseni: "Räjähtäviä esineitä vaikoalkoholia?", ja päätin riskeerata. Hiukseninousivat pystyyn takaraivossani, kun etenin

tuon pimeän kuolemanloukun läpi. Sittenulos kadulle tultuani menin viettämäänloppuiltaa lempiharrastukseni - viinan -parissa. Silloin olisin tehnyt mitä tahansaviinan vuoksi.

Syyllisyys

Sitten eräänä päivänä jotakin ihanaatapahtui minulle. Tapasin erään nuorennaisen ja rakastuin häneen, ja hänestä tulisivaimoni. Syntiseen, pimeään elämääni tulikosketus sellaista lempeyttä, jota olinkokenut pienenä äitini taholta. Kun sotaviimein läheni loppuaan, päätin aloittaauuden elämän. Hankkisin työtä maissa,menisin naimisiin ja eläisin kunniallistaelämää - tai ainakin niin ajattelin. OK, meninnaimisiin ja löysin myös työtä kaivoksesta,mutta en ollut ottanut huomioon sitä valtaa,mikä sielua tuhoavalla juomalla on. Nousinmaihin odottaen saavani yhden noistasotasankareiden asunnoiksi tarkoitetuistakodeista - niistähän olimme kuulleet niinpaljon sodan aikana. Päättelin, että minuntäytyy rikkoa armeijan parakin portin lukko,ja asua mökissä ilman lupaa.

Olin alkanut ryypätä rajummin kuinkoskaan aikaisemmin ja luonteenlaatunipaheni. Muistan, kuinka eräänä päivänä, kunolin tullut työstä ja istuin syömässäpäivällistä, eräs mies tuppautui seuraani jaesitti kuuluvasti, että minun olisi parastapakata kiireesti ja lähteä, koska olin luvattatunkeutunut armeijan tiloihin. Tartuinleipäveitseen ja ajoin hänet henkihieverissäulos mökistäni. Hän ei enää koskaan tulluttakaisin. Värisyttää ajatellakin, mitäinhottava luonteeni olisi saattanut minuttekemään tuolle miehelle, jos olisin saanuthänet kiinni.

Aloin pelata uhkapeliä juomisen ohessa -ja voi, mikä häpeä - usein menetin kaiken janäin vedonvälittäjän pistävän taskuunsavuokrarahamme, jotka olin ottanutmurtuneelta vaimoltani. Toisinaan pienikotimme oli juopuneen raivon väkivaltaistenpurkausten näyttämö: pöytä saattoi ollaylösalaisin, ikkunat lyötyinä pirstaleiksi jaastiat rikottuna, kun ylitin terveen järjen rajatjuomapaholaisen raivotessa minussa. Pienellätyttärelläni oli tapana paeta piiloon, jarakkaan vaimoni sydän särkyi, kun Saatanapiti elämääni otteessaan. Usein veljeni jaminä menimme yhdessä ulos ryyppäämään,

Kompuroiden tuhon tietä – sitten Jeesus tuli

17

ja sanalla "usein" tarkoitan kahdesti taikolmesti viikossa. Usein meillä oli tapanalopettaa juominen juoppotappelulla. Kerranseisoimme vastakkain keskellä tietä jalöimme toistemme naamat verille, ja siinäkunnossa menin kotiinkin vaimoni luo.

Sitten eräänä lauantaina pukeuduin jasanoin vaimolleni: "Olen lähdössä ulos, enkäkerro sinulle milloin tulen takaisin". Hänvastasi surumielisesti: "Ei hyödytä kysyäsinulta enää, mihin aikaan aiot olla kotona".Sitten aloin juoda jo kello 11 tuonalauantaiaamuna South Shieldsin pubissanimeltä "Talvipuutarha". Siellä se tapahtui.

Olin kuluttanut aikaa kello 2:een saakka.Oikealla puolellani eräs mies yritti soittaajazzia pianolla; takanani pari juoppoa lauloinuotin vierestä ja epätahdissa. Edessänitarjoilijattaret nojailivat tiskiin. Sittenkatsahdin kelloon. Huomasin, että se oliGuinnessin mainos. Yhä uudelleen kelloonilmestyivät sanat "Guinnessin aika". Aloinajatella aikaa. Milloin se alkoi? Milloin sepäättyisi? Sitten yhtäkkiä, ikäänkuin salamakirkkaalta taivaalta, yksi ainut sana jysähtimieleeni, "Ikuisuus". Olin seisonut monestihyvin lähellä räjähteleviä pommeja jakranaatteja, mutta koskaan en ollut tuntenutsellaista shokkia jonka koin, kun Jumalanpyhyyden valonheitin loisti synninmustuttamaan sydämeeni ja mieleeni, joitapeittivät hämähäkinverkot täynnä pahuutta japimeyttä ilman Kristusta. Seisoin hetkenkauhistellen omaa syntisyyttäni, kunsyyllisyys virtasi kuin suuri hyökyaaltosisimpääni. Silloin paiskasin olutlasini tiskiinja kompuroin kylmään tammikuuniltapäivään.

Koko loppupäivän kävelin sokeasti katujapeläten tienylitystä, etten jäisi auton alle jajoutuisin tuolloin hiljenemään Kaikkivaltiaanpelottavaan läsnäoloon - Hänen, joka jo nytoli ottanut minut kiinni. Monta muistoa tulvimieleeni: ensiksi rakkaan vaimoni riutuneetpiirteet; sitten pikkutyttäreni itkettyneetkasvot, maksamattomat laskut, kauheatsodanaikaiset kokemukset, äitini hiljainenhauta.

Silloin muistin, kun pari vuotta sitten olinmennyt hakemaan lankoani juomaan, sekähän että sisareni kertoivat, että heidänryyppäämisen päivänsä olivat ohi. Olinkysynyt heiltä syytä tähän hyvinepätavalliseen päätökseen, ja minullekerrottiin välittömästi, että he molemmat

olivat "pelastettuja" ja kävivätBaptistikirkossa. Muistan räjähtäneeninauruun ja kertoneeni heille, että hekumpikin olivat saaneet uskonnollisenmanian ja seuraavaksi heidät vietäisiinhullujenhuoneeseen. Sitten juhlallisestivannoen, etten halunnut enää olla missääntekemisissä heidänlaistensa hupsujen kanssa,olin lähtenyt heidän kodistaan päättäen, ettenkoskaan sinne palaisi. Ja nyt kun kävelinkatuja, ja syyllisyyteni syveni, muistin, mitenlankoni oli haavoittunut kranaattienrepimällä, ruumiiden peittämällä Dunkirkinrannalla - miten hän oli ohimennen maininnuturhoollisuudestaan ja miten olin sanonuthänen vaimolleen, millainen itseni kaltainenjuoppo lankoni oli ollut; miten hän oli kerranrikkonut olutpullon toisen miehen päähänkapakkatappelussa. Muistan, kuinka hän oliollut samalla rantakaistaleella kanssani, kunhyökkäys Normandiaan alkoi, ja kuinkahäneen oli osunut kanuunan ammus ja pelkänrohkeuden ja päättäväisyyden avulla hän olilopulta selviytynyt. Sitten muistin senmerkittävän muutoksen, joka oli selvästinäkyvissä hänen elämässään siitä lähtien, kunhän omien sanojensa mukaan oli tullut"Jeesuksen pelastamaksi". Äkkiä päätinmennä tuohon taloon jälleen. Kello oli nyt23.00 illalla.

"Jeesus muuttaa elämäsi"

Pian saavuin portaille, jotka johtivatsisareni ovelle. Silloin minussa raivosivaltava taistelu. Itsepintainen ääni ahdistelitahtoani: "Mene kotiin! Heidän mielestäänolet hullu. Mitä aiot sanoa heille? Sinä, BenSutton, juoppo, peluri. Kukaan ei halua sinua.Pidä kiirettä, sinulla on juuri ja juuri aikaaehtiä viimeisellä bussilla kotiin". Muttatoinen Ääni - kiitos Jumalalle - Ääni, jonkaolen oppinut tunnistamaan, ja jota rakastan,sanoi lempeästi ja lujasti, "Tule!".

Menin portaita ylös. Tuon ovensisäpuolella kaikki muut paitsi lankoni olivatnukkumassa, ja hän oli yöpuvussa. Koputin.Kun lankoni tuli ovelle, hänen kasvonsasynkistyivät. Hän ajatteli, että olin tullutaiheuttamaan ikävyyksiä – kuten tavallisestitein lauantai-iltaisin. Muistan sanoneenijotakin tällaista: "Voitko kertoa minullejotakin Jeesuksesta?" Ja hänen "Halleluja" -huutonsa herätti talon yläkerran. Ja häntodellakin kertoi minulle Jeesuksesta kello

Kompuroiden tuhon tietä – sitten Jeesus tuli

18

2.30:een saakka aamulla. Mutta en oikeinvoinut ymmärtää kaikkea. En yksinkertaisestivoinut tajuta sitä, mitä hän niin vilpittömästiyritti kertoa minulle.

En tule koskaan unohtamaan hänenkasvojaan, kun hän katsoi minuun ja sanoilopulta: "Kuule Ben, joka sunnuntai-iltaevankeliumia saarnataan Bethesdassa ja tänäiltana (sillä olihan sunnuntai) saarnaa hyvinvilpitön Jumalan palvelija, Chester-le-streetinherra Mallern". "Nyt", hän sanoi, "vakuutan,että jos tulet kuuntelemaan evankeliuminsanomaa, JEESUS MUUTTAAELÄMÄSI!". Nuo sanat olivat kuinoljenkorsi hukkuvalle, "Jeesus muuttaaelämäsi.". "Veli", sanoin, "tulen sinne, muttahaluan sinun tekevän jotakin puolestani juurinyt. Haluan sinun tulevan kotiin kanssani jakertovan vaimolleni, mistä olemme puhuneet,koska hän ei usko minua". Sitten lähdimmetaksilla, ja kuten tavallista, vanhakoulukaverini Derek Wilson ajoi taksia. Hänkatsahti minuun ja sanoi: "Tämä on parasasiakkaani". "Ah, mutta Derek", sanoin, "ettule enää koskaan näkemään minuahumalassa". Hän katsoi minuun, nauroi jasanoi: "Olen kuullut sinun sanovan tuon liianmonta kertaa uskoakseni sinua, Ben. Jos jätätviinan pois vuodeksi, kerro tuo vasta sittenminulle, ja uskon sinua". No – hallelujaa -hänellä on ollut Gospel -asuntovaununiautotallissaan muutamia kertoja sen jälkeen,ja hän voi omin silmin nähdä, että minulla onihana Pelastaja. Taksi pysähtyi ulko-ovellemme, ja näin verhon raottuvan hiukankuten aina, kun taksi pysähtyi. Saatoin vainkuvitella vaimoni valmistautuvantavanomaiseen juopuneen "myrskyyn", jokaherättäisi naapurit ja pelästyttäisipikkutyttöni, joka huutaisi kauhusta.

Lankoni ja minä menimme taloon, jaennenkuin rakas vaimoni ehti avaamaansuutaan, tökkäsin peukalollani seuralaistani jasanoin: "Olen puhunut hänelle Jeesuksesta jatänä iltana aion mennä kirkkoon". Hän katsoiminua ja sitten lankoani ja hänenensimmäiset sanansa olivat: "Hän onjuovuksissa". Hän sanoi: "Tunnen sinut liianhyvin. Odotamme ja katsomme, millainenolet nukuttuasi yön yli".

Nukuttuani huonosti muutaman tunnin,nousin pukeutumaan, ja vieläkin kauheasyntitaakka painoi sydäntäni. Silloin,ensimmäistä kertaa juopon elämässäni, jätintarkoituksellisesti menemättä oluelle

sunnuntai-aamuna. Kello tuli 4 iltapäivällä jaaloin pukeutua mennäkseni ulos. Hiljaa,mietteliäänä, vaimoni oli katsellut minua, jahän sanoi vaimeasti: "Minne olet menossa,Ben?". Katsoin hänen huolestuneitakasvojaan ja sanoin ne sanat, jotka ovat nytjokapäiväistä sanastoa kotonamme: "Olenmenossa evankelioimiskokoukseen".Ohittaessani sen juomapaikan, jonka niinhyvin tunsin, kello oli noin kymmentä vaillekuusi. Vielä muutama sata metriä ja olisinepämukavimmassa paikassa kaikkien ei-uskovien kannalta – gospel hallin ovella.Silmäilin nopeasti katua ylös ja alasvarmistaakseni, ettei kukaan katsele minua.Sitten sydän villisti jyskyttäen sukelsin sisäänhallin ovesta.

Ensimmäinen vaikutelmani tullessanihyvinvalaistuun halliin oli se, että joku tarttuioikeaan käteeni ja puristi sitä sydämellisesti,ja samanaikaisesti työnsi virsikirjanvasempaan käteeni. Seuraavaksi huomasinistuvani hyvin lähellä etuosaa, josta oliesteetön näkyvyys saarnaajaan. En jaksamuistaa mitään tuon ikimuistoisenpalveluksen avaussanoista. Mutta - oi! - tuonyön sanoma! Luulen, että olin ainoa ex-merimies siinä paikassa tuona yönä, ja siltiaihe oli myrsky Galilean järvellä. Puhujakertoi merimiehistä ja heidänkamppailuistaan. Hän puhui siitä suurestamyrskystä, joka raivosi tuon pienen aluksenympärillä, miehistönään kourallinenavuttomia merimiehiä. Sitten hän vertasituota myrskyä ihmiselämässä tapahtuviinmyrskyihin. Hänen koko saarnassaan saatoinnähdä itseni, minun syntini, minunavuttomuuteni - minun tarpeeni. Sitten häntuli siihen raamatunkohtaan, missä Jeesus ottiohjat käsiinsä ojentaen kätensä myrskyn ylleja sanoen kolme sanaa, jotka lensivät kuinteroitetut nuolet sieluni myrskykeskukseen:"Vaikene, ole hiljaa". Saarnaaja ei enääpuhunut, vaan Herra itse - ja oi! - noidensanojen voimaa: "Vaikene, ole hiljaa". Enmuista niiden kasvoja, jotka ohitinmennessäni takahuoneeseen. Muutamianeuvon sanoja, ja siellä olin minä, iso japahasuinen, juoppo, uhkapeluri, musta-sydäminen kaivosmies, polvillani tuossaihmeellisessä paikassa nimeltä Golgata. "OiJumalani", huusin, "olen paha ihminen, muttaota minut ja anna minulle anteeksi ja autaminua!" Tunsin kuumien kyyneleidenpolttavan kasvojani. Kuulin toisten miesten

Kompuroiden tuhon tietä – sitten Jeesus tuli

19

rukoilevan puolestani. Sitten se tapahtui.Yhtäkkiä taakka oli poissa ja sellainen ilotulvi olemukseeni, jota en ollut koskaanaikaisemmin kokenut. Hetken tunsin kuinvoisin koskettaa kattoa. Sitten - oi sitä iloa, oisitä rauhaa, joka oli minun! Äsken olinavuton, toivoton sytinen sidoksissa synninkahleisiin. "Sitten Jeesus tuli", ja nousin ylös,"uusi luomus Kristuksessa Jeesuksessa".

Kun lähdin tuosta kokouksestakääntymykseni iltana, maailma oli uusipaikka minulle. Tunsin kuin käveleväniilmassa. Tähdet loistivat vielä kirkkaamminkuin olin koskaan nähnyt niiden loistavanedes tropiikissa. Bussi, jolla matkasin kotiin,vaikutti minusta kuin kultavaunuilta jaihmiset siinä enkeleiltä. Olisin voinutsuudella rahastajaa, kun hän tuli ottamaanlippuni! Lähdettyäni bussista juoksin katuaylös kotiini. Kun vaimoni avasi minulle oven,sanoin: "Sarah, minä olen pelastunut!" Rakasvaimoni katsoi minua ällistynyt ilmekasvoillaan ja sanoi: "Sinä olet mitä...?"Kuinka oudolta hänestä onkaan täytynyttuntua silloin kun hän kuuli ison, kömpelön,entisen juopon aviomiehensä kertovanhänelle Jeesuksesta ja Hänen voimastaan!Hän kuunteli minua hetkisen hiljaa ja sanoisitten: "Ben, tulen tarkkailemaan sinua jakatsomaan, onko tuo totta!". Ja niin häntodella teki. Hän näki entisten kaverienitulevan aika ajoin hakemaan minua ulospubiin tavanomaiselle järjettömällehuvinetsintäkierrokselle. Mutta yhäuudestaan hän näki uuden voiman toimivanelämässäni. Hän kuuli minun sanovan:"Vanha Ben Sutton on nyt kuollut, kiitosJumalalle, ja olen saanut uuden elämän nyt -elää Hänen kunniakseen".

Pian hän tiesi, millainen lopullinen jahuomattava muutos oli tapahtunutelämässäni, ja eräänä päivänä hän sanoisuureksi ilokseni: "Ben, jotakin on tapahtunutsinulle, ja aion ottaa selville mitä se on".Mikä ilo minulle olikaan tuona iltana, kunsain jäädä huolehtimaan talosta ja nauttimaanpienen tyttäreni iloisesta seurasta. Siunattuolkoon hän - mielestään hän oli saanut uudenisän "sen jälkeen kun Jeesus tuli". Sillä välinrakas vaimoni oli mennyt kokoukseen, elisamaan paikkaan, jossa itse olin löytänytHerran. Tuntui pitkältä ajalta ennenkuinkuulin vaimoni koputtavan ovelle, mutta kunavasin oven, hänen ei tarvinnut kertoaminulle mitä oli tapahtunut: yksi katse kertoi

kaiken. Hänen ensimmäiset sanansa olivat:"Ben, minä olen pelastunut". Oi sitä iloa,joka täytti sydämemme ja pienen kotimmetuona iltana! Hiivimme makuuhuoneeseen japolvistuimme yhdessä pienen vuoteenvierelle; siinä nukkui pikkutyttömme, aivantietämättömänä niistä ihanista asioista, joitatapahtui hänen äidilleen ja isälleen. Sitten,ensimmäisen kerran elämässämme, rakasvaimoni ja minä kumarruimme rukoilemaanyhdessä. Rukoillessamme kyyneleet vierivätkasvoiltamme. Mutta nuo kyynelet virtasivatilon ja kiitollisuuden lähteistä. Oi, hyvälukija, en löydä sanoja kuvaamaan sitäsiunausta, joka täytti sielumme tuona yönä,kun aloimme yhdessä elää Jumalalle.

Ja kiitos Jumalalle, vuosien vieriessäHerran lupaus on ihmeellisesti tullut todeksiHänen sanoessaan: "En koskaan jätä sinuaenkä hylkää sinua". Miten ylistämmekäänrakasta Herraamme siitä, ettei Hän ainoastaanpelasta, vaan myös pitää huolen.

Pari päivää kääntymykseni jälkeen saintodistaa Kristuksesta työkavereillenikaivoksessa. Se tapahtui seuraavasti: olimmejuuri syöneet ateriamme, kun työtoverinikääntyi puoleeni ja sanoi: "Anna mullepurutupakkaa, Ben!". Hän tiesi, että kannoinaina täyden askin mällitupakkaa kaivokseen,koska nikotiinin himoni oli sellainen, ettäjollen voinut polttaa tuota kurjaa kamaa,minun täytyi pureksia sitä. Käännyin häneenpäin ja sanoin: "Tom, olen lopettanut". "Oletmitä?", hän sanoi. "Johan nyt! Seuraavaksikerrot meille, että olet lopettanut myöstupakoinnin?!". Nyt kaikki työkaverinikuuntelivat vastaustani, ja tiesin, ettäKristuksesta kertomisen aika oli tullut.Vastasin hänelle: "Tom, voit saman tienkuulla, että en ole lopettanut ainoastaantupakointia, vaan myös viinankäytön". Hänkatsoi minua hetkisen ja nauroi, ja sanoihyvin hitaasti ja hyvin äänekkäästi: "Aiotsanoa seuraavaksi, että sinusta on tullutuskovainen". Tämän naurettavan esityksenjohdosta työtoverini purskahtivat yhdessänauramaan. Sitten, sydän hakaten kuinmoukari, hengitin syvään ja rohkaisin mielenisanoen: "Kyllä, noin on juuri käynyt. Itseasiassa otin Kristuksen Pelastajaksenisunnuntai-iltana ja Hänen avullaan aion elääkokonaan erilaista elämää". Hetken aikaavallitsi ällistynyt hiljaisuus. Sitten yksitoisensa jälkeen alkoi nauraa. Oi, kuinkajulma, kuinka järjetön onkaan maailma!

Kompuroiden tuhon tietä – sitten Jeesus tuli

20

Mutta kiitos Jumalalle, pystyin hillitsemäänpaholaisen kiusauksen tarttua kiinni pariinkaveriin ja kolauttaa heidän päänsä yhteen.Sitten Tom käveli suoraan minun luokseni jasanoi: "Ben, sinä olet aina ollut kaverini,teetkö minulle palveluksen?". Kehotin häntäjatkamaan ja kysymään. Niinpä hän jatkoi:"Tekisitkö minulle palveluksen, Ben, lyötkövetoa kanssani 10 shillingistä, että et kestäkahta viikkoa raivoraittiina?". "Tom", sanoinällistyneen mutinan ja vihellyksen keskellä:"En pelaa myöskään uhkapeliä". Ja niin olinpolttanut siltani takanani, ja minusta tulimuukalainen ja pyhiinvaeltaja työtoverienijoukossa.

Monet puheet kävin heidän kanssaantämän jälkeenkin, ja hämmästyttävää olihuomata, kuinka heidän asenteensa minuakohtaan vähitellen muutuivat ivailustakunnioitukseen. Eräänä päivänä kaksi miestäkinasteli, ja kuulin toisen sanovan:"Kysytäänpä Suttonilta ratkaisua asiaan. Hänkertoo totuuden". Mikä ihana kohteliaisuusHerrani kunniaksi! Miten kiitänkään Jumalaasiitä, että tein selkeän uskonratkaisuniHäneen jo heti alussa!

Herra Jeesus muutti elämäni. Hän pystyymuuttamaan myös sinun elämäsi.

Ben Sutton

Huonoja ja hyviä uutisia

21

"Huonoja uutisia hyville ihmisille – hyviäuutisia huonoille ihmisille"

Yllättääkö se sinua, että Raamattu sisältäähuonoja uutisia hyville ihmisille?

Herra Jeesus kohtasi monia ihmisiä, jotkapitivät itseään oikein hyvinä. Monet olivathartaasti uskonnollisia. He olivatyhteiskunnan kunnioitettuja jäseniä. Heyrittivät parhaan kykynsä mukaan noudattaakymmentä käskyä. He eivät olleet koskaantehneet mitään todella vakavaa syntiä. Heeivät tietenkään väittäneet olevansatäydellisiä, mutta he kylläkin pitivät itseäänparempina muihin ihmisiin verrattuina.Herralla Jeesuksella oli kuitenkin pelkästäänhuonoja uutisia näille hyville ihmisille. Jospidät itseäsi hyvänä, silloin Raamattu lupaasinulle huonoja uutisia.

� Jumalan mittapuun mukaan kukaanihminen ei ole kelvollinen! "Ei ole ketäänvanhurskasta, ei ainoatakaan … ei oleketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, eiyhden yhtäkään." (Room. 3:10,12).

� Paras mihin koskaan pystymme(parhaat tekomme, rukouksemme,ajatuksemme) on täysin arvotonta Jumalansilmissä. "ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikkimeidän vanhurskautemme." (Jes. 64:6).

� Olemme säälittävässä tilanteessaemmekä herätä kunnioitusta. "etkä tiedä, ettäjuuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhäja sokea ja alaston." (Ilm. 3:17).

� Uskonto, kaste, kirkon jäsenyys sekäehtoollisella käynti eivät koskaan pystytuomaan meitä lähemmäksi Jumalaa. "Mehänsöimme ja joimme sinun seurassasi … Muttahän on lausuva: ‘Minä sanon teille: en tiedä,mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni,kaikki te vääryyden tekijät." (Luuk. 13:26-27).

� Kunniallinen ulkokuoremme vainpeittää sisäisen turmeluksemme. "Petollinenon sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen". (Jer.17:9).

� Olemme vaarassa joutua Jumalantuomitsemiksi. "ellette tee parannusta, niinsamoin te kaikki hukutte." (Luuk 13:5).

Tämä ei ole kovin miellyttävää luettavaa,mutta Jumala haluaa, että opimme tuntemaantotuuden itsestämme! Itse asiassaensimmäinen askel kohti pelastumistatapahtuu silloin, kun "hyvä" ihminenhuomaa, että hän onkin todellisuudessa"huono" ihminen.

Nämä olivat huonoja uutisia, muttaRaamatussa on myös hyviä uutisia huonoilleihmisille!

Jos pidät itseäsi huonona ihmisenä, jostiedostat olevasi syyllinen ja ansaitsevasiJumalan tuomion, jos tajuat, että hyvät teot jaaikomukset ovat arvottomia, jos haluatasettua syntisen ihmisen paikalle – silloinJumalalla on sinulle hyviä uutisia.

� Jumala haluaa pelastaa kaltaisesiihmiset! "joka (Jumala) tahtoo, että kaikkiihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaantotuuden". (1 Tim. 2:4).

� Herra Jeesus on rakastanut sinua jakuollut poistaakseen syyllisyytesi. "Sillämeidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristusoikeaan aikaan jumalattomien edestä"(Room. 5:6).

� Jumala pystyy ja haluaa antaa synnitanteeksi, koska Kristus on kuollut. "hänenkauttansa julistetaan teille syntienanteeksiantamus". (Ap.t. 13:38).

� Ei ole olemassa sellaista syntiä, jotaKristuksen veri ei poistaisi. "JeesuksenKristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaameidät kaikesta synnistä" (1 Joh. 1:7).

� Voit pelastua nyt katumalla jaluottamalla Kristukseen. "Usko HerraanJeesukseen, niin sinä pelastut" (Ap.t. 16:31).

� Saat rauhan Jumalalta, ja voit aloittaauuden elämän! "Koska me siis olemmeuskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä onrauha Jumalan kanssa meidän HerrammeJeesuksen Kristuksen kautta" (Room. 5:1).

Kristus tuli maailmaan pelastamaansyntisiä. Hän itse sanoi: "En minä ole tullutkutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiäparannukseen" (Luuk. 5:32). Toisin sanoen,jos pidät itseäsi vanhurskaana ihmisenä,Jumala ei voi tarjota pelastusta sinulle. Muttajos haluat asettua syntisen ihmisen paikalle,silloin Kristus kuoli sinun pelastukseksi jaHän kutsuu sinua tänään katumukseen jauskoon.

Et voi koskaan tehdä itseäsi kelvolliseksiTaivasta varten yrittämällä olla hyvä,tekemällä parhaasi tai olemalla mukanakirkon toiminnassa. Kuitenkin, jos haluatkatua ja luotat Herraan Jeesukseen, Jumalatekee sinusta kelvollisen Taivaaseen,Raamatussa sanotaan: "Tämä (mies) ottaavastaan syntisiä" (Luuk. 15: 2). Hän haluaaja on valmis vastaanottamaan sinut tänään!

Douglas J. H. Mowat