SAIRAUSPÄIVÄRAHAHISTORIA JA

TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLE JÄÄMINEN Tarkastelussa sosioekonomiset erot

Sosiologia

Turunyliopisto

Progradu–tutkielma

LauraSalonen

Toukokuu2016

Turku

Turunyliopistonlaatujärjestelmänmukaisestitämänjulkaisunalkuperäisyyson

tarkastettuTurnitinOriginalityCheck–järjestelmällä.

SISÄLLYS

1. JOHDANTO 1

2. TYÖKYKY,TYÖKYVYTTÖMYYSJAELÄKEJÄRJESTELMÄ 4

2.1. Työkyvynmääritelmä 4

2.2. Sairauspäiväraha-jatyökyvyttömyyseläkejärjestelmä 9

2.3. TyökyvyttömyyseläkkeidenmuutoksetSuomessa 12

3. TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLEJÄÄMISTÄENNAKOIVATTEKIJÄT 18

3.1. Väestöryhmittäiseterottyökyvyttömyyseläkkeissä 18

3.2. Työkyvyttömyyseläkettäedeltäväsairauspäivärahahistoria 25

4. TUTKIMUSASETELMAJA-MENETELMÄT 28

4.1. Tutkimuskysymykset 28

4.2. Aineistojamuuttujat 30

4.3. Tapaushistoria-analyysi 33

4.4. Logistinenregressioanalyysi 36

4.5. Tutkimukseneettisyys 39

5. TULOKSET 40

5.1. Kuvailevattulokset 40

5.2. Työkyvyttömyyseläkkeenjasairauspäivärahansosioekonomiseterot 46

5.3. Toistaiseksimyönnettäväntyökyvyttömyyseläkkeensairauspäivärahahistorian

sosioekonomiseterot 51

5.4. Kuntoutustuenjasairauspäivärahahistoriansosioekonomiseterot 55

6. POHDINTA 59

6.1. Tulostenpohdintaaikaisemmankirjallisuudennäkökulmasta 59

6.2. Metodologinenpohdintajajatkotutkimuksenaiheita 63

7. LÄHTEET 67

TURUNYLIOPISTOSosiologianlaitos/YhteiskuntatieteellinentiedekuntaSALONEN,LAURA:Sairauspäivärahajatyökyvyttömyyseläkkeelejääminen.Tarkastelussasosioekonomiseterot.Progradu–tutkielma,66s.SosiologiaToukokuu2016---------------------------------------------------------------------------------------------------------

Viimeaikaisissatyöurienpidentämiskeskusteluissakeskeisessäosassaonolluttyöhyvinvoinninjatyössäjaksamisenedistäminen.Heikentynyttyökykyjohtaapahimmillaantyömarkkinoiltaennenaikaiseenpoistumiseen,aiheuttaayhteiskunnallevuosittainmiljardieneurojenkulutjaheikentääyksilönhyvinvointia.Tutkimallatyökyvyttömyyseläkkeellejäämistäedeltäviävaiheitavoidaantunnistaatyökyvynheikentymistäennakoiviatekijöitä,jaehkäistätyökyvyttömyyttäentistävarhaisemmassavaiheessa.Tutkielmassatarkastellaanmitentyökyvyttömyyseläkkeellejäämisentodennäköisyysvaihteleesairauspäivärahahistoriankasautuessa.Lisäksityössätarkastellaansosioekonomisiaerojatyökyvyttömyyseläkkeellejäämisessäsairauspäivärahahistorianmukaan.Kolmanneksityössätarkastellaan,mitensosioekonomiseterotvaihtelevat,kunennustetaantoistaiseksityökyvyttömyyseläkkeellejakuntoutustuellejäämistä.Aineistoonprospektiivinenseitsemänvuodenmonirekisteriseuranta-aineisto,jossasamojahenkilöitäseurataanvuodesta2005vuoteen2011.Otoskäsittää30prosenttia12-67-vuotiaistasuomalaisista.Tutkimukseenvalittiin251813henkilöä,joista16370(~6,5prosenttia)jäityökyvyttömyyseläkkeelle.Tutkimusotokseenotettiinmukaanvain37-,47-ja57-vuotiaatjakaikkianalyysittehtiinerikseeneriikäisille.Lisäksianalyyseissaonvakioitusukupuoli,siviilisääty,asuinseutujatyöttömyyshistoria.Tutkimusmenetelmänäonkäytettyei-jatkuvaatapaushistoria-analyysiajalogististaregressioanalyysia.Tulostenmukaantyökyvyttömyyseläkkeellejäämisentodennäköisyysvaihteleesairauspäivärahahistorian,iänjasosieokonomisenasemanmukaan.Kasautuvasairauspäivärahahistoriaeiennustalineaarisestityökyvyttömyyseläkkeellejäämistä,vaantodennäköisyysvaihtelisairauspäivärahapäivienkasautuessa.Ikäryhmittäiseterotolivatselkeätmolemmissatyökyvyttömyyseläkkeenlajeissa.Sosioekonomiseterottyökyvyttömyyseläkkeellesiirtymisessävaihtelevatsairauspäivärahahistorianmukaaneritavallaeläkkeenlajistariippuen.Ylipäänsäsosioekonomiseterotolivatkuitenkinpaikoinpieniäjapaikoinristiriitaisiaaikaisempiintutkimustuloksiinnähden.Erityisestiylemmillätoimihenkilöillänäyttäisiolevansuuritodennäköisyystyökyvyttömyyseläkkeellejäämiseenpitkittyneelläsairauspäivärahahistorialla.Asiasanat:sairauspäiväraha,sosiekonomiseterot,työkyvyttömyyseläke

1

1. JOHDANTO

Tasa-arvoinen yhteiskunta on paremmin voiva yhteiskunta. Epätasa-arvoisuus

yhteiskunnan eri osa-alueilla heijastuu nopeastimyös väestöryhmien terveydentilaan.

Suomessakin terveyden eriarvoisuus noudattaa niin sanottua sosiaalisen gradientin

kaavaa; mitä parempi sosioekonominen asema, sitä parempi terveys. (White 2009

[2002]; Marmot ja Wilkinson 2006; Marmot 2006; Lahelma 2000). Suomalaisten

terveydentila on viimeisten vuosikymmenten aikana parantunut jatkuvasti ja

suomalaiset voivat kansainvälisesti vertaillen hyvin. Terveyden eriarvoisuuden

vähentäminen on ollut jo pitkään yksi tärkeimmistä terveyspoliittisista tavoitteista ja

esimerkiksi työhyvinvointi on 2000-luvulla keskimäärin parantunut. (Husman ja

Kauppinen 2013.) Tahtotilasta huolimatta terveyserot eri väestöryhmien välillä ovat

viimeisten vuosikymmenten aikana pysyneet samana tai jopa kasvaneet (Palosuo ym.

2007).Korkeastikoulutetut,ylemmät toimihenkilöt jahyvätuloisetvoivatkeskimäärin

paremmin,ovattyökykyisempiäjaelävätpidempäänmatalastikoulutetut,työntekijätja

pienituloiset (Blomgren ym. 2015, 8; Lahelma 2000). Ammattien väliset terveyserot

ovat suuria myös sairauspoissaoloissa ja työkyvyttömyydessä (Husman ja Kauppinen

2013).

Työkyvyttömyyseläkeonmerkkiheikentyneestäterveydentilasta,jauseintaustallaovat

pitkittyneetterveysongelmat.Työkyvyttömyyseläkkeellesiirtyminenlyhentäätyöuriaja

heikentääsosiaalistakiinnittymistäyhteiskuntaan.Työkyvyttömyyseläkeläisentulotaso

laskee, ja muuhun väestöön verrattuna työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ovat

köyhempiä. (Pensola ym. 2010) Työkyvyttömyyseläkkeet ovat myös yhteiskunnalle

kalliita:vuonna2014työkyvyttömyyseläkkeitämaksettiin2,2miljardiaeuroa.(Nyman

ja Kiviniemi 2015.) Lisäksi työkyvyttömyyseläkettä edeltävät sairauspoissaolot ja

sairauspäivärahat aiheuttavat suuria kustannuksia. Työhyvinvoinnista, työkyvyn

ylläpidostajatyöurienpidentämisestäontullutentistäkintärkeämpipoliittinentavoite

väestön ikääntymisen, kasvavien terveysmenojen ja jatkuvasti kohoavan huoltotaseen

vuoksi(PalosuojaLahelma2013,39).

2

Nykyäänvuosittaintyökyvyttömyyseläkkeelle jäänoin20000 ihmistä(Laaksonenym.

2014). Työkyvyttömyyseläkkeelle vuosittain siirtyvienmäärä on pysynyt 2000-luvulla

melko tasaisena, kunnes 2010-luvulla työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrä on

lähtenyt laskuun. Keskimäärin seitsemän prosenttia työikäisestä väestöstä on tälläkin

hetkellä työkyvyttömyyseläkkeellä ja vanhemmissa ikäryhmissä jopa joka viides

(Pensola ym. 2010). Puuttumalla työkyvyn alenemiseen mahdollisimman varhaisessa

vaiheessa, voidaan ehkäistä terveys- ja työkykyongelmien pitkittymistä. Varhaisen

havainnoimisen ja puuttumisen edellytyksenä on työkyvyttömyyttä edeltävien

vaiheidentuntemusjaymmärtäminen(Laaksonenym.2014), johontämäkintutkielma

pyrkiituomaanuuttatietoa.

Tutkielmassanitarkastelenmitentyökyvyttömyyseläkkeellesiirtymisentodennäköisyys

kehittyy eläköitymistä edeltävän sairauspäivärahahistorian aikana.

Sairauspäivärahahistoria ennustaa voimakkaasti työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä,

mutta vähemmän huomiolle on jäänyt työkyvyttömyyseläköitymistä edeltävä pitkään

kasautuva sairauspäivärahahistoria (Laaksonen ym. 2016). Toinen

tutkimuskysymyksenikäsitteleetyökyvyttömyyseläkkeellesiirtymisensosioekonomisia

eroja sairauspäivärahahistorian eri vaiheissa. Oletettavasti pitkittyvän

sairauspäivärahahistorian ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen todennäköisyys

kasautuisialemmillesosioekonomisilleluokille(esim.Pasternackym.2015).

Ajallisesti tutkimus asettuu mielenkiintoiseen kohtaan. Vuoden 2005 mittava

työeläkeuudistus(ETK2015;Uusitalo2012)onehtinytjoastuavoimaan,minkävuoksi

tutkimus tuottaa tietoa uudistuneiden työeläkelakien vaikutuksista. Lisäksi tutkielma

ehtiivalmistumanjuuriennenvuoden2017työeläkeuudistusta(ETK2016).

Tutkielmani toisessa pääluvussa esittelen erilaisia työkyvyn ja työkyvyttömyyden

määritelmiä, kuvailen työkyvyttömyyseläkettä osana suomalaista eläkejärjestelmää ja

esittelen lyhyesti,miten työkyvyttömyyseläkkeenalkavuus ja siihen johtavat syytovat

muuttuneet Suomessa viimeisten vuosikymmenien aikana. Kolmannessa pääluvussa

kuvailen mitkä tekijät ennustavat työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja millaisia

sosioekonomisiaerojatyökyvyttömyyseläkettäedeltäviinvaiheisiin liittyy.Neljännessä

3

luvussa esittelen tutkimuskysymykset, tutkimusaineiston ja muuttujat,

analyysimenetelmät sekä pohdiskelen tutkielmalle oleellisia tutkimuseettisiä seikkoja.

Tuloksissaraportoinensinyleisiäaineistonjakaumiajamitensosioekonominenasema

ja ikäyhdessämuidenmuuttujienkanssaennustaayleisesti työkyvyttömyyseläkkeelle

jäämistä. Tämän jälkeen analysoin, miten työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen

todennäköisyys vaihtelee sosioekonomisten luokkien välillä

sairauspäivärahapäivärahapäivien kasautuessa. Lopuksi vertailen vielä, miten

sosioekonomiset erot työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen sairauspäivärahahistorian

eri vaiheissa vaihtelevat ennustettaessa toistaiseksi myönnettävälle

työkyvyttömyyseläkkeellejäämistäjakuntoutustuellejäämistä.Viimeisessäpääluvussa

heijastelen tutkielmani tuloksia aikaisempiin tutkimustuloksiin, pohdiskelen

tutkimusmetodologisiaseikkojasekämahdollisiajatkokysymyksiä.

1

Tämä tutkielma on osa Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston rahoittamaa hanketta“Eriarvoisuusniukkuudenaikana”(päätösnumero:293103).

4

2. TYÖKYKY,TYÖKYVYTTÖMYYSJAELÄKEJÄRJESTELMÄ

2.1. Työkyvynmääritelmä

Työkykyonkäsitteenämoniulotteinen ja jatkuvastimuuttuva.Yhtäältävoidaankysyä,

onkoylipäänsäolemassamitään”yleistä”tai”perus”työkykyä.Toisaaltatyökyvynkäsite

onkeskeisessäroolissatyöhyvinvointiin, työssä jaksamiseen ja työuranpidentämiseen

liittyvissä keskusteluissa. Lisäksi sen määritteleminen on välttämätöntä monille eri

toimijoille, kuten terveydenhuollolle, eläkelaitoksille, työntekijöille ja lainsäätäjille.

Epämääräinen käsitteen määrittely johtaa siihen, että kullakin instituutiolla on omat

näkemyksensätyökyvystä.(Ilmarinenym.2006;Tengland2011.)Yksimielisyysvallitsee

lähinnä siinä, ettei työkykyä nähdä vain yksilön ominaisuutena, vaan yksilön, hänen

työnsä ja ympäristönsä vuorovaikutuksena (Ilmarinen ym. 2006; Loppela 2004;

Matikainen1995).

Hyvä terveys ja toimintakyky hyvän ammatillisen osaamisen kanssa eivät vielä takaa

hyvää työkykyä, vaan yhtälössä vaikuttavatmyösmuunmuassa työolot, työyhteisö ja

työmotivaatio (Reina-Knuutila 2001). Toisaalta hyväkään työyhteisö ei yksinään riitä

työntekijän työkyvyn ylläpitämiseen, vaan yksilöllä ja työympäristöllä on

vuorovaikutussuhde työkykyä määriteltäessä. Työkyvyn arviointi tapahtuu aina

suhteessa työelämään tai tiettyyn ammattiin, jolloin ulkopuolelle jäävät monet muut

elämän osa-alueet (Loppela 2004). Toimintakyky onkin läheinen käsite työkyvylle.

Ilmarisenym. (2006)mallissa toimintakykynähdäänyhtenä työkyvynosana.Nykyisin

työkyvyn käsite sekoittuu myös työhyvinvoinnin käsitteeseen, joka taas ylettyy

työntekijänelämänmuihinkinelämänalueisiinjayleiseenelämänlaatuun.Tällätokion

vaikutusta työkykyyn, mutta perinteinen työkyvyn määritelmä on kapeampi. Hyvä

työkykyvoidaannähdäikäänkuintyöhyvinvoinninperustana.

Työkyvynmäärittely riippuumyösnäkökulmasta, josta sitä tarkastellaan (Matikainen,

1995), tai kontekstista jossa sitä arvioidaan ja mitataan. Arvioitaessa työkykyä

kuntoutuksen kannalta, painotetaan jäljellä olevan työkyvyn ylläpitämistä ja

5

kasvattamista. Työnhaun yhteydessä on taas määriteltävä, millaista työtä tulevan

työntekijän odotetaan kykenevän tekevän ja millaisissa olosuhteissa. Tällöin

työkykyvaatimuksetmääritelläänennenkaikkeatyöpaikkalähtöisesti.(Tengland2001.)

Sosiaalivakuutuksen näkökulmasta painotetaan sairauden tai vamman merkitystä

työkyvyn määrittelyyn. Työkyvyn edistämisen tarkastelussa painotetaan

kokonaisvaltaista työn ja työn ulkopuolisen elämän huomioonottamista. (Gould ym.

2006b; Loppela 2004.) Esimerkiksi fyysisesti ja henkisesti raskaisiin töihin vaaditaan

erilaistatyökykyä,kuinvastaavastikevyempiintöihin(Rahkonenym.2011).Työkyvyn

ja työkyvyttömyyden tarkastelu lääketieteellisestä näkökulmasta voidaan nähdä

toimintakyvyn erityistapauksena, jossa lääkärin arvio henkilön toimintakyvystä

suhteutetaan työmarkkinoiden vaatimuksiin. Tällöin työkyky ja työkyvyttömyys

määrittyvät lääketieteellisestä näkökulmasta ennen kaikkea toimintakyvyn kautta,

työkyvynmääritelmänollessatoimintakykyäkapeampi(Tola2008).Matikaisen(1995)

mukaan on tärkeää ymmärtää työkyvyn käsite tarpeeksi laajasti, sillä työkyvyn

ylläpitoonjaedistämiseenliittyvättoimeteivätainoastaankohdistuyksilöön,vaanmyös

työympäristöön ja työyhteisöön tai -organisaatioon. Näin ollen työkyvyn ylläpidon

kannalta on olennaista tarkastella työkykyä sekä työympäristön, työyhteisön että

työntekijännäkökulmasta.

Työkykyyn ja koettuun työkykyyn vaikuttavat monet tekijät. Järvikoski (1994) listaa

kahdeksa työkykyyn ja sen määrittelyyn liittyvää tekijää.: fyysinen kunto, sairauden

oireet,kognitiivisethallintakäsitykset,työnfyysisetvaatimukset,fyysinentyöympäristö,

työn psykososiaaliset tekijät, työssä selviytyminen ja elämäntilanne sekä elintavat.

Näidenyleisentasontekijöidenallemahtuuvielä liutaalakohtia.Tutkimustenmukaan

ikä,terveys,fyysinenkunto(Sjögren-Rönkäym.2002),työosaaminen,stressinsietokyky,

arvot,asenteet,uravaihe,työmotivaatio,työnhallinta,työtyytyväisyyssekäyleisemmin

elämäntilanne vaikuttavat siihen,millaiseksi oma työkyky koetaan (Gould ym. 2006a;

2006b; Ilmarinen ym. 2006; Reina-Knuutila 2001; Tuomi ym. 1991). Vanhemmilla

ikäpolvilla voi olla toisenlaiset käsitykset työkyvystään kuin nuoremmilla, ja sairailla

erilaisetkuinterveillä.

6

Työkyvyn heikkenemistä ennakoivat monet yksilölliset, työhön ja työmarkkinoihin

liittyvättekijät(Pasternackym.2015.).Yksilöllisistätekijöistätyökyvynheikkenemistä

ennakoivat korkea ikä, naissukupuoli, sairaudet (Pasternack ym. 2015), heikko koettu

terveys (Krokstad ym. 2002), epäterveelliset elintavat (Ropponen ym. 2012) ja

sairauspoissaolot(Ropponenym.2014;Kivimäkiym.2004).Työhönliittyvistätekijöistä

erityisesti fyysisesti raskas työ (Labriola ym. 2009a) ja työn hallinta (Haukenes ym.

2011; Leinonen ym. 2011), huonot työasennot, stressaava ja meluisa työympäristö

voivat heikentää työkykyä (Tuomi ym., 1997; 1991). Työkyvyt eroavat myös

toimialoittain (Pensolaym.2010). Alueellisestimaaseudulla, Itä- jaPohjois-Suomessa

koettu työkyky on keskimäärin heikompaa (Martelin ym. 2006). Lisäksi matala

sosioekonominen asema (Pensola ym. 2010; Månsson ym. 1998) alhainen koulutus

(Pietikäinenym.2011;Krokstadym.2002)jatulotasonostavattyökyvynheikentymisen

riskiä.(Martelinym.2006;Pasternackym.2015.)

Työkyvyssäjakoetussatyökyvyssäonselkeitäsosioekonomisiaeroja.Työntekijöilläon

havaittuolevanheikompijaylemmillätoimihenkilöilläparempikoettutyökyky.(Gould

jaPolvinen2006;Pasternackym.2015).Erityisestimaanviljelijöilläjayksityisyrittäjillä

onmyöskeskimääräistähuonompikoettu työkyky (Martelinym.2006).Työkykyeroja

on myös toimialoittain sekä julkisen ja yksityisen sektorin työpaikkojen välillä.

Esimerkiksikunta-alallanaistenonhavaittukokevanenemmänfyysisentyönrasituksen

ongelmia,kuinyksityiselläalalla(Martelinym.2006).Korkeastikoulutettujentyöykyky

onselkeästiparempikuinmatalamminkoulutettujen.Koulutuksenvaikutustyökykyyn

toimii osittain sosioekonomisen aseman kautta, mutta takana on myös muita

mekanismeja. Pitempi koulutus luo parempia valmiuksia työn hallintaan, työssä

jaksamiseenjaterveydenylläpitämiseen.(Palosuoym.2007,116–117;Gouldym.2006.)

Työkykyerot ovatmyös alueellisia. Itä-, Pohjois ja Länsi-Suomen ei- kaupunkimaisissa

kunnissaasuvillamiehillätyökykyonkeskimäärinheikompikuinmuillaalueillaasuvilla

miehillä. Etelä-Suomen kaupunkimaisissa kunnissa asuvilla naisilla on sen sijaan

parempi työkyky kuin muualla asuvilla naisilla. Naisilla siviilisäädyltään lesket ja

miehillä eronneet ja naimattomat kokevat työkykynsä heikommaksi kuin avio- tai

avoliitossaolevat.Lisäksi lapsetperheessävoivat lisätä vanhempientyökykyä. (Gould

ym.2006.)

7

Aikaisemmassakirjallisuudessaerotellaanainakinkolmeerityökyvynmäärittelemisen

mallia, joiden kautta työkyvyn eri tasoja on pyritty jäsentämään. Malleista käytetään

hieman eri nimityksiä lähteestä riippuen. Näistä Ilmarinen ym. (2006) listaa ainakin

seuraavia: terveyden ja toimintakyvynmalli tai lääketieteellinenmalli (Loppela2004),

tasapainomallijaviimeaikaisimmatintegroivatmallit.Näistämalleistalääketieteellinen

tai terveyden ja toimintakyvyn malli ovat kaikkein varhaisempia, ja nykyään

sellaisenaan jo hylättyjä. Tällaisessa mallissa työkyky tarkoittaa vain fyysisesti hyvää

kuntoa ja terveyttä, ja työkyvyttömyys puolestaan suorastaan raihnaisuutta tai

sairautta. (Ilmarinen ym. 2006) Lääketieteellispainotteisissa malleissa keskityttiin

kuvaamaan työkykyä uhkaavia sairauksia, sen levinneisyyttä ja siihen liittyviä riskejä.

1980-luvulta alkaen keskusteluissa otettiin kasvavissa määrin huomioon myös

työkyvyttömyysriskien säätely- ja ennaltaehkäisymahdollisuudet sekä

työkyvyttömyyden yhteys työympäristöön. 1990-luvulle tultaessa keskustelu on

siirtynytriski-,kuormitus-jaolosuhdetekijöidenehkäisynsijaantyökykyäedistävienja

ylläpitävientekijöidentutkimiseen.(Rantanen1995.)

Työkyvyntasapainomallipohjautuuideaan,jossaetsitäänjatkuvastitasapainoayksilön

jatyöelämänvälille(Ilmarinenym.2006).Mallionedelleenhyvinyksilökeskeinen,jossa

yksilön ominaisuudet säätelevät työn kuormittamisen tasoa (Loppela 2004). Toisin

sanoen voidaan arvioida, miten yksilön voimavarat vastaavat työn vaatimuksia.

Tasapaino saavutetaan, kun terveys ja työkyky säilytetään ja työssä jaksetaan.

Epätasapainoa arvioidaan yksilön fyysisen ja psyykkisen oireilun kannalta, sekä

työsuoritusten ja tuloksellisuudenpuolesta. (Ilmarinenym.2006.)Eräänäesimerkkinä

tasapainomallista on Juhani Ilmarisen kehittämä työkykytalo -malli, jossa

havainnollistetaantyökyvyneriulottuvuuksiajaniidensuhdettatoisiinsa.

Työkykytalo -mallissa monikerroksinen talo ja katto ympäristöineen ilmentävät

työkyvyn osa-alueita ja niiden suhteita toisiinsa. Alimmassa kerroksessa ovat ihmisen

voimavaroista terveys ja toimintakyky, jotka luovat perustan koko talolle. Ilmannäitä

ylemmän kerroksen ulottuvuudet eivät toteudu. Seuraavien kerroksien ammatillinen

osaaminen, arvot ja asenteet ohjaavat yksilön toimintaa työssä ja sen ulkopuolella.

Kolmannessa kerroksessa, eli työn kerroksessa asetetaan vaatimukset muille

8

kerroksille. Työn ulottuvuuteen kuuluvat työolot, työn sisältö ja sen vaatimukset,

työyhteisö ja –organisaatio sekä esimiestaidot ja johtaminen. Mikäli työn ja ihmisen

voimavarat eivätole tasapainoisessa suhteessa, työkykyonvaarassaheikentyä.Mikäli

jatkuvasti muuttuva työ alkaa painaa liikaa, alkaa se rasittaa kohtuuttomasti yksilön

voimavaroja. Ihmisen voimavarojen tai työelämän vaatimusten muuttuminen vaatii

tasapainoiluanäidenkerrostenvälillä.Lopulta juurinäidenkerrostenvälisetprosessit

ilmenevät ”talon katolla” eli työkyvyn tasolla, joten työkyvyn tunnistaminen vaatii

molempien tason tuntemisen. Talon ulkopuolella työkyky kiinnittyy sen ulkopuolisiin

ulottuvuuksiin, kuten perheeseen ja lähiyhteisöön, ja lopulta yhteiskunnallisiin

ulottuvuuksiin. Esimerkiksi perheen ja työn yhteensovittaminen on kriittistä hyvälle

työkyvylle.(Ilmarinenym.2006;2003.)

Integroidussa malleissa painotetaan työntekijän ja työn lisäksi työorganisaatiota, ja

näidenkolmenkonkreettista,aika- jatilannesidonnaistakokonaisuutta.Mallinmukaan

työkykyä ei ole mielekästä kehittää irrallaan työkontekstista, sillä työssä

jaksamattomuus liittyy muun muassa työn organisoitumiseen,

vaikutusmahdollisuuksiin ja yhteistyöhön työpaikalla. Mallissa yksilön voimavarojen

lisäksi työ, työnteko ja työn ulkopuolinen ympäristö ovat avainasemassa. Tällaisen

mallin käsitys työkyvystä on melko laaja-alainen ja vaikeasti tulkittavissa. (Ilmarinen

ym.2006.)

Työkyvyttömyys on työkykyä kapeampi käsite ja suurimpana erona näiden kahden

käsitteenvälilläonennenkaikkeatyökyvyttömyydenkäsitteenjuridinenasema.Toisin

kuintyökyvylle,työkyvyttömyydelleonolemassalainsäädännössävirallinenmääritelmä

(Ilmarinen 1995). Lainsäädännössä työkyvyttömyys määritellään riittävästi

heikentyneeksi työkyvyksi. Tällaisenaan työkyvyttömyyden käsite on hyvin

sairaussidonnainen, painottuen työntekijän ominaisuuksiin (Holm ym. 2008, 7).

Tarkemmatperusteluvaatimukset työkyvyttömyydenosoittamiseksimäärittyvätKelan

jatyöeläkelaitostenomistasäännöksistä.Käytännössätyökyvyttömyydentodentamisen

perusteena toimii aina lääkärinlausunto. Kaikki työkyvyttömyyseläkkeetmyönnetään

lääkärinlausuntojenpohjalta,jotenlääkäreilläontyökyvyttömyydenarvioinninkannalta

keskeinen rooli. Vaikka työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeuttamiseksi on toimitettava

9

lääkärintodistus, huomauttaa jo Kelakin, etteivät sairaus ja työkyvyttömyys tarkoita

samaa asiaa. Sairaus ei suinkaan aina estä työn tekemistä. Tämän vuoksi

työkyvyttömyyttä selvittäessä selvitetään myös monia muita henkilön sosiaalis-

taloudellisiaasioita.

2.2. Sairauspäiväraha-jatyökyvyttömyyseläkejärjestelmä

Suomessa eläkevakuutuksen tarkoituksena on turvata toimeentulo esimerkiksi

vanhuuden tai työkyvyttömyyden varalta (Uusitalo 2012). Työkyvyttömyyseläkkeen

tarkoitus on toimia viimeisenä vaihtoehtona silloin, kun työelämään pääseminen tai

siellä jatkaminen on vaikeutunut (Laaksonen ym. 2014). Työkyvyttömyyseläkkeen

viimesijaisuuttaonpyrittyvarmentamaanasettamallasilletiettyjäehtojajaseuraamalla

henkilöntyökyvyntilaasäännöllisesti.Yhtenäsuurenaongelmanaseurannassaon,ettei

setavoitakaikkiaväestöryhmiä,kutentyöttömiä.

Suomessa sairauspäivärahaa voidaan maksaa 16–67-vuotiaalle, jonka työkyky on

heikentynyt ja työkyvyttömyyden arvioidaan kestävän korkeintaan vuoden.

Sairauspäivärahansaamiseksiontoimitettavalääkärinarviotyökyvyttömyydestä,eliA-

tai B-lääkärinlausunto. Sairauspäivärahaa maksetaan mikäli työkyvyttömyys on

jatkunutyhtäjaksoisestiyliomavastuuajan,elisairastumispäivästäseuraavatyhdeksän

arkipäivää. Osasairauspäivärahaa on mahdollista saada, mikäli työkyvyttömyys on

jatkunut vähintään 60 päivärahapäivää. Tällöin työhön voi palata osa-aikaisesti.

Sairauspäivärahan omavastuuajan korvauksen maksaa työnantaja (mikäli työnantaja

maksaa palkkaa sairauspäivien ajalta, Kela maksaa sairauspäivärahan työnantajalle),

työttömillä työttömyyskassa tai Kela ja työtapaturma- tai liikennevahinkotapauksissa

vakuutusyhtiö. Sairauspäivärahaa maksetaan enintään 300 arkipäivältä. Mikäli

työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvä ei ole oikeutettu sairauspäivärahaan, joutuu

työkyvyttömyyseläkkeen alkamista odottamaan päivärahakauden ajan, enintään

kuitenkin300:ltaarkipäivää.(Kela2016.)

10

Kela selvittää mahdollisen kuntoutustarpeen 60 arkipäivän sairauspäivärahakauden

jälkeen. Kuntoutustarvetta ei selvitetä mikäli sairaus paranee ilman kuntoutusta tai

sairauteen ei voi vaikuttaa kuntoutuksella. Samoin 60 arkipäivän jälkeen on

toimitettava B-lääkärinlausunto selvityksenä työkyvyttömyydestä. Työntekijöiden

kohdalla vaaditaan työterveyslääkärin lausunto 90 päivärahapäivän jälkeen. (Kela

2016.)

Suomessa työkyvyttömyyseläkkeet maksetaan työeläkejärjestelmästä. Alle vuoden

mittainen työkyvyttömyyseläke maksetaan Kelan sairauspäivärahalla ja työnantajan

sairausajan palkalla. Sairauden, vian tai vamman heikentäessä työkykyä vähintään

vuoden ajaksi, toimeentulo turvataan työeläkelaitoksen tai kelan kuntoutustuella ja

työkyvyttömyyseläkkeellä. (Uusitalo 2012.) Työkyvyttömyyseläkkeen tarkoitus on

työeläkelain mukaan turvata toimeentulon jatkuvuus työkyvyttömyyden aikana

(Laaksonenym.2014) jakansaneläkelainmukaantyökyvyttömyyseläkkeelläturvataan

työkyvyttömänvähimmäistulo(KEL568/2007,1§).Työkyvyttömyyseläkettävoisaada

työeläkkeenä tai kansaneläkkeenä, tai näitä voidaan saada samanaikaisesti (Uusitalo

2012). Työkyvyttömyyseläkevoidaanmyöntää työeläkelaitoksessa18–63-vuotiaille ja

kansaneläkejärjestelmässä 16–64-vuotiaille (Eläketurvakeskus 2015a; L 396/2006; L

568/2007). Pääsääntöisesti nuorille (16–19-vuotiaille) myönnetään muunlaisia tukia,

kutenkuntoutusrahaa(KEL568/2007,12§).

Ensisijaisesti haetaan Kansaneläkelaitoksen myöntämää sairauspäivärahaa, jota

maksetaan enintään 300 arkipäivältä. Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää myös

noudattamatta sairauspäivärahan ensisijaisuutta tietyissä poikkeustapauksissa.

Kyseessä on usein työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen osatyökyvyttömyyseläkkeen

kautta tai suoraan työkyvyttömyyseläkkeellesiirtyminen muiden järjestelmienohitse.

Jälkimmäisessä tapauksessa on edellytyksenä, että työkyvyttömyyden arvioidaan

kestävän vähintään vuoden ajan ja että asiakas hakee työkyvyttömyyseläkettä ilman

sairauspäivärahan ensisijaisuusajan täyttymistä. Käytännössä näissä tapauksissa on

kyseessä työeläkejärjestelmän piiriin kuuluvat (Blomgren ym. 2011). Suurin osa

kuitenkin siirtyy työkyvyttömyyseläkkeelle noin vuoden mittaisen

sairauspäivärahajaksonjälkeen(Laaksonenym.2014).

11

Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää täytenä tai osatyökyvyttömyyseläkkeenä.

Täysiä työkyvyttömyyseläkettä voidaan myöntää toistaiseksi tai määräaikaiseksi.

Toistaiseksi myönnettävä työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää, kun työkyky on

heikentynytvähintään3/5.Toistaiseksimyönnettyätyökyvyttömyyseläkettänimitetään

myöspysyväksi työkyvyttömyyseläkkeeksi, sillä tätä työkyvyttömyyseläkettä jatketaan

useinvanhuuseläkkeeseensaakka.Määräaikaistatyökyvyttömyyseläkettä,jotavuodesta

1996 alkaen on nimitetty kuntoutustueksi (Gould ym. 2011, 7), myönnetään, kun

tavoitteena on kuntouttaa henkilö takaisin työelämään. Henkilön työkyvyn ollessa

heikentynyt vähintään 2/5, voidaan työkyvyttömyyseläke myöntää osa-aikaisena.

Vastaavasti osatyökyvyttömyyseläke voidaan myöntää täytenä

osatyökyvyttömyyseläkkeenä tai osakuntoutustukena (Uusitalo 2012).

Osatyökyvyttömyyseläkkeelle jääminen on yleistynyt 2000-luvulla ja nykyään 20

prosenttia kaikista työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään

osatyökyvyttömyyseläkkeenä. Pääsääntöisesti osatyökyvyttömyyseläkkeen rinnalla

jatketaanosa-aikaisena työelämässä. (Laaksonenym.2014;KEL568/2007,12§;TyEL

395/2006,35§)

Ennentyökyvyttömyyseläkkeenmyöntämistätyökyvyttömyyttäarvioidaanmonestaeri

näkökulmasta. Pohjana työkyvyttömyyden määrittelynä toimii lääkärintodistus

terveydentilasta eli niin sanottu B-lääkärinlausunto. Lisäksi selvitetään henkilön ikä

sekä sosiaalisia ja taloudellisia taustoja, kuten koulutusta, työkokemusta ja asumis- ja

perhesuhteita (Työeläke 2014, Eläketurvakeskus 2015a, TyEL 395/2006, 35§, KEL

568/2007, 12§.). Työkyvyttömyyttä arvioitaessa sairaus, vika tai vamma ovat

lähtökohtana, eikä yksin sosiaaliset seikat riitä työkyvyttömyyden määritelmäksi.

Sosiaalisetseikatliittyvätsensijaanennemminkohtuullisuusharkintaan.(Ilmarinenym.

2006.)Kohtuullisuusharkinnassaasiakkaantilannettaverrataanyleiseensenhetkiseen

yhteiskunnassakohtuullisenapidettyynelämäntasoon japyritäänvarmistamaanmyös

mahdollisuus yksilöllisiin ratkaisuihin (Metteri 2012) Yleisesti tarkoituksena on

kartoittaahenkilönmahdollisuuttahankkiaansiotulojatyöllä,johonhänenkohtuudella

arvioidaankykenevän.Julkisellapuolellakaikillajayksityiselläpuolellayli60-vuotiailla

vakuutetuilla selvitetään myös ammatillista työkyvyttömyyttä, joka tarkoittaa

kyvyttömyyttähoitaaomaanammattiinsakuuluvia tehtäviä.Tätäpidetään lievempänä

12

eläkkeen edellytyksenä, kuin yleistä työkyvyttömyyseläkettä. (Työeläke 2014; ETK

2015; TyEL 395/2006; 35§, KEL 568/2007, 12§.) Kuntoutustukea, eli määräaikaista

työkyvyttömyyseläkettä saavilla edellytyksenä on myös henkilökohtainen hoito- tai

kuntoutussuunnitelma(HietaniemiandRitola2007).

2.3. TyökyvyttömyyseläkkeidenmuutoksetSuomessa

Suomen ensimmäinen kansaneläkelaki säädettiin vuonna 1937, mutta eläketurva oli

melko hajanainen velä 1950-luvulle asti (Uusitalo 2012). Vaikka ensimmäisiä

työkyvyttömyyseläkkeitämaksettiinjovuonna1942(Keva2014,5,51,228)aloitettiin

työeläkelakien valmistelu vasta 1960-luvulla. Yksityisalojen työntekijöitä koskeva

eläkelaki, jossa oli mukana myös työkyvyttömyyseläke (Keva 2014, 5, 51, 228)

säädettiin vuonna 1961 ja vastaavasti yrittäjien työeläkelaki astui voimaan vuonna

1970. Samalla vuosikymmenellä säädettiin myös monia varhaiseläkelajeja, muun

muassa työkyvyttömyys- ja osatyökyvyttömyyseläkkeet. (Uusitalo 2012.)

Viimeisimpänä työkyvyttömyyseläkkeitä koskevat linjaukset on Sosiaali- ja

terveysministeriön käynnistämät lainmuutokset työelämässä pysymisen pidentämistä

ajavapolitiikka,jokapyrkiimyöhentämääntyökyvyttömyyseläkkeellesiirtymistä(Keva

2014, 5, 51, 228). Useita muutoksia on odotettavissa myös vuodelle 2017

työeläkeuudistuksenmyötä(NymanjaKiviniemi2015,9).

Myönnettyjen työkyvyttömyyseläkkeidenmääräkasvoiSuomessa1970-luvultaalkaen,

jota vauhditti early exit –tyyppiset ohjelmat, työmarkkinapoliittiset päätökset ja

kaupungistuminen. 1980-luvun lopulla väestön ikärakenteen muutos, kasvava

työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen ja työttömyyden uhka saivat hallituksen

ryhtymään toimenpiteisiin ja tiukentamaan työkyvyttömyyseläkkeelle pääsemisen

ehtoja. Seuraavalla vuosikymmenellä työkyvyttömyyseläkkeellä olevienmäärä kääntyi

laskuun.(Harkonmäki2007,9–10).1990-luvunpuolivälissä8,3prosenttiatyöikäisestä

väestöstä oli työkyvyttömyyseläkkeellä (Lehto ym. 2005), kun vuonna 2010 vastaava

osuus oli 7,3 prosenttia. (Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus 2013,

13

22). Erityisesti työkyvyttömyyseläkeläisten osuus on pienentynyt 55–64 -vuotiaiden

ikäryhmässä (Lehto ym. 2005). Yhtenä syynä tähän on vanhempien työhyvinvoinnin

paraneminen (Kauppinen ym. 2013), joka heijastuu myös siihen, että vanhemmat

ikäpolvet jaksavat työssä pidempään (Findikaattori 2016). Vanhempien ikäryhmien

työllisyysasteen nousu (Kauppinen ym. 2013), työelämän muutokset ja

työeläkejärjestelmän muutokset ovat vaikuttaneet vanhempien ikäryhmien

työkyvyttömyyseläkkeiden käyttöasteen alenemiseen. Vuonna 2004

työkyvyttömyyseläkkeellesiirtyi26000henkilöä,kunvuonna2014vastaavalukuoli18

800,ensimmäistäkertaaalle20000:nen(NymanandKiviniemi,2015).

Kuviossa 1 näkyy kansaneläke- ja työeläkejärjestelmästä työkyvyttömyyseläkettä

saavien määrän kehitys vuodesta 1996 vuoteen 2014. Kansaneläkettä saavissa ovat

mukana 20–64-vuotiaat ja työeläkettä saavissa 18–62-vuotiaat. Näistä taulukoista ei

voida kuitenkaan erotella heitä, jotka saavat eläkettä molemmista järjestelmistä.

Molemmissa eläkejärjestelmissä näkyy selkeä lasku koko ajanjaksolla.

Kansaneläkkeidensaajienmääräväheneekuitenkinhuomattavastivuosien2000-luvun

taitteessa. Näitä muutoksia selittävät monet tekijät. Vuonna 1996 kansaneläke

muutettiin työeläkevähenteiseksi vähimmäiseläkkeeksi, joka ilmenee myöhemmin

1500

0020

0000

2500

0030

0000

1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014vuosi

Kansaneläke TyöeläkeYhteensä

20-64 -vuotiaat / 18-62 -vuotiaatKansaneläkkeen ja työeläkkeen saajat vuosina 1996-2014

Kuvio1.Kansaneläkkeenjatyöeläkkeensaajatvuosina1996–2014.Lähde:findikaattori(2016)

14

kansaneläkettäsaavienmääränvähenemisenä(ETK2015c;Uusitalo2012).Yksilöllisten

varhaiseläkkeiden lakkauttaminen vuonna 2005 (Järvinen ja Leveälahti 2009, 14) ja

työikäisen väestön vanheneminen osaltaan selittävät vähenevää

työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä. Lisäksi yleinen koulutustason nousu ja

työtehtävien keventyminen johtavat työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen

vähentymiseen (Keva 2014, 188–189). Huolimatta asetetuista tavoitteista,

työkyvyttömyyseläköityvien määrää ei vuoteen 2011 mennessä onnistuttu

vähentämään toivotulla tavalla (Keva 2014, 213.). Eläketurvakeskuksen raportista

selviää, että vuosina 2001–2011 kaiken kaikkiaan eläkkeelle siirtyi noin 71 000

henkilöä, joista noin 25 000 henkilöä (eli noin 36 prosenttia) siirtyi

työkyvyttömyyseläkkeelle.

Hytti ym. (2006) selvittivät raportissaan vuosien 1997–2004 aikana tapahtuneita

muutoksia työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä. Heidän mukaansa kyseisellä

aikavälillä kansaneläkettä saavien määrä oli kasvanut enemmän kuin työeläkettä

saavienjapelkästäänkansaneläkettäsaavienmääräolinoussutselkeästieniten,jopa61

prosenttia. Sukupuolittaiset erot ovat selvät. Vuonna 2000 jopa 57 prosenttia

työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä naisista oli oikeutettu kansaneläkkeeseen kun

miehissä vastaava osuus oli alle puolet. Kuitenkin enemmistö pelkästään

kansaneläkkeellesiirtyneistäolimiehiävuosina2000ja2004.Vuosien2000ja2004

välisenäaikanatyökyvyttömyyseläkkeidenmääränkasvuoliselkeästinopeintaalle55-

vuotiaidenikäryhmissä.(Hyttiym.2006.)

Työkyvyttömyyseläkeprosessin muuttumisen myötä myös sairausperusteet ovat

muuttuneet. 1970 ja 1980-luvuilla yleisimmät syyt työkyvyttömyyseläkkeelle

siirtymiselleolivatsydän-javerisuonitauditsekätuki-jaliikuntaelinsairaudet.Kuviosta

2ilmeneetyökyvyttömyyseläkkeellejääneidensairausperusteidenkehityksenvuodesta

1996 vuoteen 2014. 1990-luvulta lähtien mielenterveysongelmista johtuvien

työkyvyttömyyseläkkeiden määrä nousi selkeästi, mutta kasvu pysähtyi 2010-luvulle

tultaessa. Etenkin käyttäytymisen ja mielenterveyden häiriöiden perusteisten

työkyvyttömyyseläkkeidenalkavuusonvähentynyt jamääränvähentymisenkatsotaan

olevanerilaistenennaltaehkäisevien työterveyshuoltotoimienansiota.Muitasyitäovat

15

monet diagnostiset, kulttuuriset, yhteiskunnalliset ja työelämän muutokset,

mahdollisesti stressaavan elämän medikalisaatio sekä muutokset sosiaali- ja

terveysjärjestelmissä(Harkonmäki2007,10).

Hylkäyksiä annettiin 2000-luvun alussa eniten juuri mielenterveysperusteisille

eläkkeille, jostahuolimattamielenterveysperusteiseteläkkeetovat jatkaneetkasvuaan.

Vuonna2003yleisimpänädiagnoosinamielenterveydenjakäyttäytymisenhäiriöistäoli

masennus,jokaolijopa49prosenttiadiagnooseista.Mielenterveydenjakäyttäytymisen

häiriöperusteisiadiagnoosienmääränosuusonsuurinkaikistasairausryhmistäetenkin

valtiosektorilla. Tapausten määrä on kokonaisuudessaan kuitenkin pieni. Myös

kuntasektorillamielenterveyseläkkeiden osuus on suurempi kuin yksityisellä. Osittain

ilmiö selittyy sillä, että valtiosektorilla on vähemmän ruumiillista työtä, joka usein on

yhteydessä tuki- ja liikuntaelinsairauksiin. Mahdollisesti myös

mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden suurempi hylkäysprosentti

kannustaahakemaanensisijaisestimuillaperustein.(Lehtoym.2005,9–12)

5000

2500

045

000

6500

085

0001

0500

0

1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 2012 2014vuosi

Mielenterveyden häiriöt Tuki- ja liikuntaelinsairaudetVerenkiertoelinten sairaudet Muut

20-64 -vuotiaat

Kaikki kansaneläkejärjestelämäntyökyvyttömyyseläkkeensaajat vuosina 1996-2014

Kuvio2.Kaikkikansaneläkejärjestelmäntyökyvyttömyyseläkkeensaajatvuosina1996–2014.Lähde:Findikaattori(2016)

16

Vuosien 2000 ja 2004 välillä kansaneläkejärjestelmän parissa eniten kasvoivat

hermoston sairauksien ja mielenterveyden häiriöiden osuus. Mielenterveyshäiriöissä

etenkin älyllisen kehitysvammaisuuden, alkoholin ja huumeiden aiheuttamissa

elimellisissä sairauksissa ja mielialahäiriöissä oli tapahtunut kasvua. Älyllisen

kehitysvammaisuuden osuus selittynee vuoden 1999 tehdyllä uudistuksella, jossa

kehitysvammaisuuden perusteella myönnettyjen nuorten kuntoutusrahoja lisättiin,

jolloin alettiin suosimaan kuntoutusta työkyvyttömyyseläkkeen sijaan. Pelkälle

työeläkkeellesiirtyneissäkasvuaolilähinnätuki-jaliikuntaelinsairauksissa,vammoissa

ja myrkytyksissä sekä kasvaimissa. Mielenterveyshäiriöissä kasvu oli vain lievää.

Vuonna 2010 noin kolmasosalla työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen perusteena oli

jokin tuki- ja liikuntaelinsairaus, ja toisella kolmanneksella jokin mielenterveyden

häiriö. Yksittäisistä diagnooseista yleisin oli masennus (Pensola ym. 2010). Yhdessä

tuki-jaliikuntaelinsairaudetsekämielenterveydenhäiriötkattavatyhäsuurimmanosan

työkyvyttömyyseläkkeenperusteista(Hyttiym.2006).

Sosioekonomiset erot työkyvyttömyyseläkkeen alkavuudessa ovat olleet selkeitä.

Vuonna 2011 korkeintaan perusasteen koulutuksen saaneilla oli kaikkein suurin

todennäköisyys työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen, ja korkeakoulutuksen saaneilla

kaikkein pienin todennäköisyys. Naisilla työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen

todennäköisyys oli kaikissa koulutusasteissa korkeampi, kuin miehillä.

Sosioekonomisen aseman suhteen työntekijät siirtyivät muita useammin

työkyvyttömyyseläkkeelle. Kaikkein suurin todennäköisyys oli kuitenkin heillä, joiden

sosioekonominen asema oli tuntematon. Ylemmillä toimihenkilöillä

työkyvyttömyyseläkkelle jäämisen todennäköisyys oli kaikkein pienin. Naisilla oli

miehiä suurempi todennäköisyys työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen kaikissa

sosioekonomisissaasemissa,lukuunottamattayrittäjiäja”tuntemattomia”.(Salokangas

jaJärnefelt2014.)

Viimeisten vuosikymmenien yleisenä trendinä Euroopassa on ollut varhaiselle

eläkkeelle jäämisen jyrkkä kasvu, joka näkyy myös työkyvyttömyyseläkkeelle

siirtyneiden määrässä (Stattin 2005). Kansainvälistä työkyvyttömyyseläkkeiden

vertailua hankaloittaa Euroopan maiden keskenään hyvin erilaiset eläke- ja

17

sosiaaliturvajärjestelmät (Börsch-Supan 2010; Stattin 2005). Joissain maissa etuudet

(kutendisabilitybenefits)koskettavatvaintyöikäistätaityössäkäyvääväestöä,kuntaas

joissain, kuten Pohjoismaissa ja Hollannissa, etuudet koskettavat kaikkia kansalaisia

(Stattin 2005). Pohjoismaissa työkyvyttömyyseläkekulut ovatkin selkeästi korkeampia

kuin muissa Euroopan maissa (Börsch-Supan 2010), joskin myös Pohjoismaiden

välisissä työkyvyttömyyseläkejärjestelmissäoneroa (Blomgren jaHytti2013).Maiden

välisiä eroja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen yleisyydessä näyttäisikin selittävän

ennemminkin erot eläkejärjestelmissä, eivätkä esimerkiksi ikäjakaumalliset tai

terveyserot(Börsch-Supan2010).

Työkyvyttömyyseläkkeitä myös hylätään yhä useammin. Hylkäysten suhteelliset

osuudet vaihtelevat eri sukupuolten, ikäryhmien, eläkejärjestelmien ja

sosioekonomisten luokkien välillä. Vuosien 2005 ja 2011 aikana mukaan yleinen

hylkäysprosentti nousi 20 prosentista 35 prosenttiin kansaneläkejärjestelmässä ja 18

prosentista 25 prosenttiin työeläkejärjestelmässä. Naisten hylkäysosuudet ovat olleet

vielävuoteen2008tultaessamiehiäsuuremmat,muttaerotovatsittemmintasoittuneet.

Ulkomaillaasuvientyökyvyttömyyshakemustenhylkäysprosenttioliselkeästisuurempi

kuin Suomessa asuvien ja Itä-Suomessa hylkäysprosentit hieman matalammat kuin

muualla Suomessa. Ikäryhmittäin eniten hylkäyksiä annettiin 35-54 -vuotiaille.

(Blomgren ja Virta 2012). Sairauspääryhmittäin eniten hylkäyksiä annettiin tuki- ja

liikuntaelinperusteisillehakemuksille(BlomgrenjaVirta2012;GouldjaNyman2012),

ja vähiten kasvainperusteisille hakemuksille. Toisaalta etenkin mielenterveyden ja

käyttäytymisenhäiriöiden sisällä on suurta variaatiotapääryhmän sisällä hakemusten

hylkäysosuuksissa. Skitsofreniaperusteisten hakemusten hylkäysprosentti on lähellä

nollaa, kun taas persoonallisuus- ja käytöshäiriöperusteisista hakemuksista hylättiin

vuonna 2011 jopa yli 60 prosenttia. (Blomgren ja Virta 2012.) Eläketurvakeskuksen

raportissa havaittiin, että vuonna 2011 hylkäysosuus oli suuri nuorilla, tuki- ja

liikuntaelinsairausperusteisissa työkyvyttömyyseläkkeissä, vähän koulutetuilla,

yksityisensektorintyöntekijöilläjatyöttömyystaustaisilla(GouldjaNyman2012).

Vuonna 2011 hylkäysosuudet kasvoivat kolmella prosenttiyksiköllä 22 prosentista 25

prosenttiin. Hylkäysten määrän kasvuun on monia syitä. Hylkäysosuus kasvoi 2000-

18

luvulla etenkin niissä sairausryhmissä, joissa myös hakemusten määrä oli kasvanut

eniten (Hytti ym., 2006). Vuonna 2011 hylkäysosuus kasvoi etenkin vanhimmilla ja

etenkin työttömyystausta selitti työkyvyttömyyseläkkeen hylkäyspäätöksiä.

Hakemisalttiuden kasvun on havaittu selittävän jonkin verran hylkäysten osuuden

kasvua.BlombergjaVirta(2012)esittävätkin,ettätyöttömienmääränkasvaessamyös

hakemustenmääräkasvaa,jokajohtaamyössellaistenhakemustenkasvuun,jotkaeivät

täytäkriteereitä.

3. TYÖKYVYTTÖMYYSELÄKKEELLEJÄÄMISTÄENNAKOIVATTEKIJÄT

3.1. Väestöryhmittäiseterottyökyvyttömyyseläkkeissä

Sosiologia tuo biologiskeskeiseen terveystutkimukseen sosiaalista ja

yhteiskuntarakenteellista näkökulmaa. Terveys ja sairaus eivät ole täysin biologisia

ilmiöitä, eikä niiden määrittely perustu puhtaaseen tieteelliseen tietoon. Sen sijaan

terveyden määritelmä on vahvasti sidoksissa yhteiskuntaan, siinä vallitsevaan

kulttuuriinjavaltasuhteisiin.Terveydenmääritelmääjaterveyttäitsessääntuotetaanja

muovataanmyöspienemmistäyksiköistä,kutensosiaaliluokastajasukupuolestakäsin.

Lisäksi terveydenasiantuntijuus sekä asiantuntijoiden tieto jamääritelmä terveydestä

onsosiaalisestirakentunutta.(White2009[2002].)

Terveyttämäärittäämonettekijät,kutenyksilönominaisuudet jaelintavat,sosiaalinen

ympäristö ja verkostot sekä yhteiskunnan rakenne ja kulttuuri (Lahelma 2000, 136).

Väestryhmittäiset erot terveydessä noudattavat niin sanottua sosiaalisen gradientin

ilmiötä jolla tarkoitetaan terveydenasteittaistaparanemista sosiaaliluokkianoustessa.

Kääntäen ilmaisten, mitä matalampi sosioekonominen asema, sitä huonompi terveys.

Terveys ja eriarvoisuuskulkevat siis käsi kädessä. (Marmot jaWilkinson2006;White

19

2009[2002]).Eriväestöryhmissävallitseeerilaisiaterveys-jatoimintakulttuureja,jotka

yhtaikaisesti muotutuvat yksilöiden toiminnoista, ja samalla vaikuttavat yksilöiden

omiin arvoihin ja toimintoihin.Monet elintavoista ja terveyskättäytymisen tavoista on

omaksuttu lapsuudesta tai opittu myöhemmin aikuisuudessa omista sosiaalisista

verkostoista.(Lahelma2000,136.)Elämänkaarinäkökulmanmukaanyhteiskunnallisen

asemanlisäksitärkeitäovaterielämänvaiheetjaniihinliittyvätvaaratekijät.Olennaista

elämänkaarinäkökulmassa on, että jotkin terveyden vaaratekijät saattavat olla perua

aikaisemmistaelämänvaiheista.EsimerkiksiniinsanotunBarkerinhypoteesinmukaan

sikiökauden javarhaislapsuudenaikainenkasvu,ympäristö ja ravitsemustilaselittävät

aikuisiänterveyttäjasairastumista.(Eriksson2011.)

Sosioekonominen asema on yksi tärkeimmistä sosiaalisista ryhmistä, joissa terveyttä

tuotetaan ja muokataan (White 2009 [2002]). On huomattava, että sosioekonominen

asemaonsuhteellinen, ei absoluuttinenkäsite (Marmot2006).Tärkeääeiole se,mitä

yksilölläon,vaanse,minkälaisiatoiminnanmahdollisuuksiayksilönresurssit takaavat

(Sen1992).Erisosioekonimisiinasemiinliittyyerilaisiaresursseja.Korkeampikoulutus

takaa erilaiset henkiset, tiedolliset ja aineelliset resurssit kuinmatalampi koulutus tai

tietynlainen työpaikka mahdollistaa tietynlaisen sosiaalisen ympäristön. Terveyden

eriarvoisuus liittyy erilaisten sosiaalisten, materiaalisten ja yhteiskunnallisten

resurssienepätasaiseenjakatumiseen(MarmotjaWilkinson,2006).

Terveyden eriarvoisuus heijastuu myös työkyvyttömyyseläkkeisiin. Terveys on

olennainen osa toimintakykyä, joka taas yhdistettynä työelämän vaatimuksiin luo

perustan työkyvylle. Yksilöllisten voimavarojen ja terveydentilan lisäksi olennainen

työkyvynmäärittäjä on työpaikka. Työttömillä on palkansaajia keskimäärin heikompi

terveydentila, ja eri työpaikkoihin liittyy erilaisia riskitekijiöitä ja erilaiset työn

vaatimukset. Lisäksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen vaikuttavat monet

institutionaalisettekijät,kutenlainsäädäntö,sosiaalivakuutus-jaeläkejärjestelmätsekä

työmarkkinat.(Månssonym.1998;White2009[2002]).

Eläkkeelle siirtymistä voidaan tarkastella esimerkiksi niin sanottujen vetävien (eng.

pull) ja työntävien (eng. push) tekijöiden kautta, joista työntävät tekijät ovat usein

20

vetäviä tekijöitä merkitsevämpiä. Työntäviä tekijöitä ovat esimerkiksi heikentynyt

terveys ja työkyky, ja vetäviä tekijöitä vapaa-ajan harrastukset ja eläköityviä puoliso.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirryttäessä painottuvat usein työn hallintaan liittyvät

ongelmat, jotka työntävät kohti eläkepäätöstä (Salokangas ym. 2005, 309–301, 317.)

Suomessatyökyvyttömyyseläkkeellejääneetovatuseinkokeneettyöelämänjättämisen

vastentahtoisena joka kertoo työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden hyvinvointi- ja

terveysongelmista (Saurama 2004). Työkyvyttömyyseläkeriskiin vaikuttavia

institutionaalisia tekijöitä ovat muun muassa diagnosointi- ja hoitokäytäntöjen

muutokset, sairastavuuden lisääntyminen, terveyskäyttäytymisen muutokset,

työelämänmuutoksetjamonetmuutyhteiskunnallisetjakulttuurisettekijätvaikuttavat

jossain määrin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen todennäköisyyteen (Pensola

2010).

Yksilöllisistä tekijöistä etenkin ikä ja terveydentila vaikuttavat suuresti

työkyvyttömyyseläköitymisriskiin. Lapsuusajan ongelmat ennustavat aikuisiällä

masennusta, heikkoa terveyttä ja toimintakykyä (Eriksson 2011; Kestilä 2008), jotka

puolestaan ovat riskitekijöitä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiselle (Harkonmäki

2007). Perimällä ja lapsuusajalla on jonkin verran vaikutusta

työkvyyttömyyseläköitymisriskiin, mutta myös myöhemmillä elämän tapahtumilla on

suuri vaikutus. Selkein työkyvyttömyyden heikentymistä ennustava tekijä on ikä.

Vanhemmilla on suurempi todennäköisyys siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle kuin

nuorilla (Harkonmäki 2007), sillä iäkkäämmillä on todennäköisemmin

pitkäaikaissarauksia tai ylipäänsä toimintakyvyn heikentymää nuoria enemmän.

Toisaalta myös nuoret henkilöt jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle ja eri ikävaiheisiin

liittyyerilaisiariskejä. Nuoremmillaikäluokillamielenterveydenongelmatovatsuurin

työkyvyttömyyseläkkeensairausperuste,kunvanhemmillaikäluokillanäitäovattuki-ja

liikuntaelinsairaudet, lukuun ottamatta ylempiä toimihenkilöitä, joilla yleisin

työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen syyovatmielenterveydenhäiriöt. (Polvinenym.

2014;2013.)

Sukupuolittaiset erot työkyvyttömyyseläköitymisriskissäovat tuloksiltaan ristiriitaisia.

Useimpien tutkimusten mukaan riski on suurempi miehillä (Salokangas ym. 2005,

21

Gjesdal ym. 2008; Vaez ym. 2007), mutta joissain tutkimuksissa

työkyvyttömyyseläkkeellesiirtyiuseamminnainen(Pensola2009;Albertsenym.2007).

Toisaalta sukupuolen vaikutus kietoutuu myös ammattiin (Pensola 2009). Miehillä

ammateistasuurimpiatyökyvyttömyyseläköitymisryhmiäolivatsosiaali- jaterveysalan

ammateissa, virastojen ja laitosten asiantuntijoilla sekä maa- ja vesirakennusalan

avustavissa tehtävissä. Naisilla molemmilla sukupuolilla alkavuus on vähäisintä it- ja

tekniikan alan ammateissa (Pensola 2009). Eri ammateissa oli kuitenkin erilaiset

työkyvyttömyyseläköitysmisriskit riippuen diagnoosista ja sukupuolesta. Yleisesti

molemmilla sukupuolilla yleinen ja masennusperusteinen eläkealkavuus oli suuri

työntekijäammateissa (Pensola 2009; 2010). Naisilla etenkin masennusperusteinen

työkyvyttömyyseläkeriski on suurempi kuin miehillä (Pensola 2009). Toisaalta

norjalaisessa tutkimuksessa (Haukenes ym. 2011) eivä löytynyt sukupuolittaisia eroja

sosioekonomistenluokkienvälisissäeroissa.

Työkyvyttömyyseläköitymisen riskiä nostavat tekijät toimivat eri tavoin eri

sosioekonomisissaluokissa.Matalakoulutus(Krokstad2010;Gjesdalym.2008),matala

sosioekonominenasema(Haukenesym.2011;Polvinenym.2013,Månssonym.1998)

nostavat työkyvyttömyyseläköitymisriskiä. Yleisesti työntekijäammateissa on

kaksinkertainenriskijäädätyökyvyttömyyseläkkeelleverrattunaprofessioammatteihin

myös kontrolloitaessa työ- ja terveyssidonnaiset tekijät (Haukenes ym. 2011).

Työntekijöillä työn kontrolloitavuuden vähyys, työvuosien määrä, ja fyysisesti raskas

työnostavatenemmäntyökyvyttömyyseläkeriskiäkuintoimistotyöntekijöillä(Leinonen

ym. 2011; Månsson ym. 1998). Näyttöpäätetyöskentely ja korkeat työn vaatimukset

olivat yleisempiä ylemmillä toimihenkilöillä, ja lisäsivät sosioekonomisten ryhmien

välisiä eroja etenkin miehillä ja mielenterveysdiagnoosin saaneilla. Työsidonnaiset

tekijätnostivatPolvisenym.(2014;2013)tutkimuksissa jonkunverrantyöntekijöiden

työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyyttä ja hieman heikommin

toimistotyöntekijöiden riskiä. Täten toimistotyöntekijöiden työkyvyttömyyseläkkeelle

siirtymistä ennustaa työntekijäammattilaisia useammin muut kuin työsidonnaiset

tekijät. Vanhemmilla ikäluokilla fyysinen työ selitti selkeästi suurimman osan

sosioekonomistenluokkienvälisenerontyökyvyttömyyseläkkeensuhteen.Nuorillasen

22

lisäksityönhallintajatyönvaatimuksetselittivätsosioekonomisiaeroja.(Polvinenym.

2014;2013.)

Asiantuntija-ammateissaonhavaittualkavansuhteessaenemmänmasennusperusteisia

työkyvyttömyyseläkkeitä kuin muun sairausperusteen työkyvyttömyyseläkkeitä.

(Pensola ja Gould 2009). Yrittäjillä taas on työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen

todennäköisyys hieman korkeampi kuin alemmilla toimihenkilöillä. Miehillä

nuoremmissa ikäluokissa sosioekonomisia eroja on etenkin psykoaktiivisten aineiden

käytön, tuki- ja liikuntaelinsairauksien ja sydän- ja verisuonitautien takia

työkyvyttömyyseläkkeelle jääneillä.Naisillaerotolivatsamankaltaisia, joskinsydän- ja

verisuonitautien sijaan hermostolliset sairaudet selittivät sosioekonomisia eroja.

Yrittäjillä verrattuna ylempiin toimihenkilöihin eroavaisuudet diagnooseissa olivat

suurimmillaan tuki- ja liikuntaelinsairauksissa, sydän- ja verisuonisairauksissa ja

kasvaimissa. Suurimman osan sosioekonomisten ryhmien välisistä eroista selittivät

tuki- ja liikuntaelinsairaudet, sydän- ja verisuonitaudit sekä psykoaktiivisten aineiden

käyttö.Tuki-jaliikuntaelinsairauksieneroselittyneepääosinmatalansosioekonomisen

aseman omaavien työn fyysisyydellä. Mielenterveyden ongelmien ja

terveyskäyttäytymisensuhteenerotolivatpieniäerisosioekonomistenluokkienvälillä.

(Polvinenym.2014).

Heikkokoettuterveys(Krokstad2010;Gustafssonym.2014),fyysinenkunto(Korkstad

2002), pitkäaikaissairaudet (Gustafsson ym. 2014), ylipaino (Månsson ym. 1998),

epäterveelliset elintavat (Korkstad 2002), erityisesti tupakointi (Leinonen ym. 2011),

ennustavattyökyvyttömyyseläkkeellejäämistä.Naisillamyöskotiäitiys,yksinasuminen

ja vähäiset sosiaaliset kontaktit sekä etenkin vähäinen koulutus yhdistettynä

yksinasumiseenlastenkanssasekäalhaisettulotennakoivattyökyvyttömyyseläkkeelle

siirtymistä (Gustafsson ym. 2014). Somaattiset sairaudet selittävät enemmän nuorten

työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden sosioekonomisia eroja, kuin vanhempien, ja

miesten eroja enemmän kuin naisten. Todennäköisesti nuorempina

työkyvyttömyyseläkkeelle jäävät ovat muihin ikäisiinsä verrattuna sairaampia, kun

vanhemmissaikäluokissasairauksiaesiintyytasaisemminkaikilla.(Polvinenym.2014.)

23

Sosioekonominen asema vaikuttaa työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen monen

mekanismin kautta. Usein korkeammilla sosioekonomisen aseman omaavilla onmyös

korkeampi koulutus, joilla taas on useimmiten matalasti koulutettuja paremmat

tiedolliset ja materiaaliset resurssit terveyden ja työkyvyn ylläpitämiseen. Toisaalta

terveysvalikoitumisen näkökulman mukaan jo nuorena sairastuneet harvemmin

kouluttautuvat pitkälle, jota kautta he valikoituvat alempaan sosioekonomiseen

asemaan. (Polvinen ym. 2013) Ylemmän sosioekonomisen aseman työnkuvat ovat

harvemminfyysisestiraskaitataitapaturma-alttiitajaniissäonuseamminmahdollisuus

hallita enemmän omaa työnkuvaansa. Yrittäjien tiedetään käyttävän vähemmän

sairauspäivärahaa ennen työkyvyttömyyseläkkelle siirtymistä – toisin sanoen he

todennäköisesti työskentelevät pidempään heikentyneellä työkyvyllä ennen

lopettamista. Yrittäjille sairauslomalle jääminen on riskialttiimpaa kuin palkansaajille.

Kaikkein heikoimmassa asemassa ovat työttömät ja etenkin pitkäaikaistyöttömät. He

eivät kuulu työterveydenhuollon piiriin ja heidän työkykyänsä on vaikea arvioida

työkyvyttömyyseläkkeelle hakemisen yhteydessä, sillä henkilön työkykyä vertailllaan

aina omaan työhönsä. Lisäksi työttömillä on usein enemmän terveys- ja

hyvinvointiongelmia, jotka puolestaan heikentävät työkykyä. Sosioekonomisen asema

vaikutusmekanismi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä toimii siis ennen kaikkea

koulutustaustanjatyönkuvantaitoimialankautta.

Työsidonnaisistatekijöistäfyysisestiraskastyö,vähäinenkontrollityöstään(Haukenes

ym. 2011; Korkstad 2002; Leinonen ym. 2011; Månsson ym. 1998) vähäiset

viikkotyötunnit(Haukenesym.2011),osa-aikatyö(Ropponenym.2014)jauupuminen

(Aholaym.2009)nostavattodennäköisyyttäsiirtyätyökyvyttömyyseläkkeelle.Miehillä

pitkäänsamassatyöpaikassatyöskentely(Haukenesym.2011)jaseisomatyö(Albertsen

ym. 2007) lisäävät riskiä. Naisilla julkisalan työpaikalla työskentely, alhainen

työturvallisuus, seisomatyö, vähäinen sosiaalinen tuki, tupakoiminen ja asuminen

eläköityneen partnerin kanssa lisäävät työkyvyttömyyseläköitysmisriskiä. Erilaisten

kontrollointienjälkeenlopultaedellämainituistalähinnätyöskentelyjulkisaloillaselitti

yksinään eniten työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä (Albertsen ym. 2007). Lisäksi

työpaikanhenkilöstövähennystenonhavaittunostavantyökyvyttömyseläköitymisriskiä

(Vahteraym.2004).

24

Laaksosen ym. (2014) selvityksessä vuonna 2004 lähes 23 prosenttia

työkyvyttömyyseläkkeille siirtyneistä olivat olleet työttömänä vähintään kaksi vuotta

eläkettäedeltävien4-5vuodenaikanajalähes16prosenttiaoliolluttyöttömänäainakin

jonkinaikaan.Jopapuolellatyökyvyttömyyseläkkeellesiirtyneistäolieläkettäedeltävän

kuuden vuoden aikana työttömyysjaksoja. Eläkettä edeltävänä vuonna

työttömyysturvaa saaneiden määrä laski hieman, johtuen osittain yleisestä

työttömyydenmääränlaskustajaosittainsiitä,ettäosasiirtyisairauspäivärahanpiiriin.

Osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevilla oli huomattavasti vähemmän

työttömyyshistoriaa, kuin täydelle työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla. (Laaksonen ym.

2014.)Myösmuissatutkimuksessamasennusperusteistatyökyvyttömyyttäedelsiusein

pitkättaitoistuvattyöttömyysjaksotainakintyöntekijäammateissa(Pensolaym.2010).

Työttömyyspäivien lukumäärä on havaittu olevan suurempi muiden

mielenterveyssyiden kuin masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneillä

(Laaksonenym.2014).

Vaikka työttömyyden on havaittu nostavan työkyvyttömyyseläköitymisriskiä

(Gustafssonym.2014;Månssonym.1998;Korkstad2010),on joissakin tutkimuksissa

havaittuettei työttömyydelläoleollutvaikutusta työkyvyttömyyseläköitymisriskiin tai

seon jopa suojannut eläkkeelle siirtymiseltä (Støver ym.2012.). Työttömyysnäyttäisi

nostavan työkyvyttömyyseläköitymisriskiä lähinnä tiettyjen sairauksien yhteydessä ja

kun työttömyys on ollut riittävän pitkäkestoista (Kärkkäinen ym. 2013; Lamberg ym.

2010). Työttömillä on myös työssäkäyviä useammin terveysongelmia ja heikompi

työkyky, jotka lisäävät työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riskiä.

Lyhytaikaistyöttömillä vakava masennus ja pitkäaikaistyöttömillä lievä masennus

lisäsivätriskiä työkyvyttömyyseläkkeellesiirtymiseen. Lisäksionhavaittu,ettämuuta

kuin sairauspäivärahareittiä työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneillä oli enemmän

työttömyyspäiviäeläkettäedeltävänkuudenvuodenaikana.(Laaksonenym.2014.)

Kuntoutustuen saamista ennakoivat naissukupuoli, korkea ikä, tupakoimattomuus,

fyysinen aktiivisuus, sairauspoissaolo, kipulääkkeiden käyttö, ahdistuneisuus sekä

heikko koettu terveys ennnakoivat kuntoutustuen saamista (Saltychev ym. 2011).

25

Sosioekonomiset erot kuntoutustuen saamisen todennäköisyydestä vaihtelevat

tutkimuskirjallisuudesta. Joidenkin tutkimuksen mukaan työntekijöillä on muita

korkeampi todennäköisyys kuntoutustuen saamiseen, mutta joidenkin tutkimusten

mukaan kuntoutustukea myönnetään useammin ylemmille toimihenkilöille (Suoyrjö

ym.2007)jakorkeamminkoulutetuille(MelinjaFugl-Meyer2003).Eräänäsyynätähän

on epäilty ylempien toimihenkilöiden työaseman tuomaa suurta työvastuuta ja työn

määrää, joka voi johtaa ahdistukseen jamasennukseen. Toisena vaihtoehtona lääkärit

saattavat suosiaylempiäsosioekonomisiaasemiaalempiensosioekonomistenasemien

sijaan.(Saltychevym.2011.)

3.2. Työkyvyttömyyseläkettäedeltäväsairauspäivärahahistoria

Aikaisemmattyökyvyttömyydenriskitekijöitäselvittävättutkimuksetovatkeskittyneet

jokotyösidonnaisiin,demografisiintaiterveyssidonnaisiintekijöihin,muttavähemmälle

huomiolle ovat jääneet sairauslomapäivien yhteys työkyvyttömyyseläköitymiseen

(Hultin ym. 2012). Työsidonnaisten tekijöiden voidaan kuitenkin olettaa toimivan

terveydentilan, toisin sanoen sairastavuudenkautta ja täten sairaslomapäivien kautta.

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään usein noin 300 päivän, eli vuoden

sairauspäivärahajakson jälkeen.Mikäli henkilön työkyky on heikentynyt niin, että sen

arvellaan kestävän vähintään yli vuoden, voidaan työkyvyttömyseläke myöntää myös

suoraan. Tällaisia tapauksia voivat olla tapaturmaiset tai vakavat sairaudet, mutta

yleisestimyöspitkäaikaistyöttömätsiirtyvättämänniinsanotunsairauspäivärahareitin

ohitse.Heidänterveytensäjatyökykynsäontällöinpäässytheikentymäänjosellaiseksi,

ettei heidän oleteta toipuvan alle vuodessa. Täten työkyvyttömyyseläkettä ja

työttömyyttä voidaan pitää kahtena erilaisena ennenaikaisena työmarkkinoilta

poistumisenreittinä.

Pitkien sairauspoissaolojen yhteydessä työkyky heikkenee todennäköisimminmatalan

sosieokonomisen aseman omaavilla (Piha ym. 2007; Vaez ym. 2007), matalasti

koulutetulla (Gjesdal ja Bratberg 2003; Vaez ym. 2007) ja matalatuloisilla (Piha ym.

26

2013;2010;2007;Dujits2007;Karlssonym.2008.)Maanviljelijöilläjayksityisyrittäjillä

onhavaittuolevanheikompityökykykuinpalkallisillatäyspäivisillätyöntekijöillä.Heillä

onmyöskeskimäärinvähemmänsairauspoissaolopäiviäkuinmuissaammattiryhmissä.

Sen sijaan työkyvyttömyyseläköitymisriski on maanviljelijöillä selkeästi suurempi, ja

yrittäjillä pienempi, kuinmuissa ammattiryhmissä. (Gould ja Polvinen 2006;Martelin

ym. 2006.) Tämän on arveltu olevan yhteydessä maanviljelijöiden ja yrittäjien

työterveyshuoltoon ja siihen, että molemmissa asemissa sinnitellään työelämässä

pidempään myös työkyvyn heikennyttyä sekä maanviljelijöiden kohdalla

epäterveellisiinelämäntapoihin(GouldjaPolvinen,2006).

Niinvakituinen(Virtanen2006)kuinosa-aikainenkin(GjesdaljaBratberg2003)työon

osottautunut työkyvyttömyyseläköitymisriskiksi kun taustalla on pitkittynyt

sairauspäivärahahistoria. Lisäksi yksityisellä sektorilla työskentelevillä (Ahola ym.

2009) ja vuorotyötä tekevillä (Laaksonen ym. 2010) pitkä sairausloma ennakoi

vähäisempää työkyvyttömyyttä. Eräässä ruotsalaisessa kaksostutkimuksessa

tutkimuksessa kokopäivätyö, yli 50prosenttinenosa-aikatyö, itsensä työllistäminen ja

vanhempainpäivärahan saaminen suojasivat työkyvyttömyseläköitymiseltä, kun

sairauspäivärahan saaminen ja alle 50 prosenttinen osa-aikatyö taas nostivat

työkyvyttömyyseläköitymisenriskiä (Ropponenym.2014).Työn fyysisyys(Laaksonen

ym. 2010; Vingård ym. 2005), työssä uupuminen, heikko työn hallinta, liian

kuormittavaksi koetut työn vaatimukset, kiusaaminen ja tyytymättömyys työhönsä

ennakoisairauspoissaoloja(Laaksonenym.2010;Dujitsym.2007;Vingårdym. 2005;

Pasternacka ym. 2015). Lisäksi lääkkeiden käyttö, oireilu,masennusoireet, unihäiriöt,

ylipaino ja pitkäaikaissairaudet ovat yhteydeyssä pitkttyviin sairauspoissaoloihin

(Pasternackym.2015).

Diagnoosiluokista kaikkein voimakkaimmin sairauspäivärahahistoria ennustaa

työkyvyttömyyseläköitymistä mielenterveyshäiriö- ja tuki- ja

liikuntaelinsairausperusteisille (Kivimäki ym. 2004). Laaksosen ym. (2014)

tutkimuksessa sairauspäivärahapäivien lukumäärissä erot diagnoosiryhmien välillä

olivat pieniä. Tuki-ja liikuntaelinsairauksien tai masennuksen vuoksi

työkyvyttömyyseläköityneillä oli hieman muita enemmän sairauspäivärahahistoriaa.

27

Naisilla etenkin masennusperusteisesti työkyvyttömyyseläköityneillä on miehiä

enemmän pitkäaikaisia sairauspoissaoloja (Kivimäki ym. 2004). Erityisesti

masentuneilla sekä miehillä kasvainten, mielenterveyshäiriön ja hengitysvaikeuksien

vuoksi sairauspäivärahaa saaneilla on korostunut työykyvyttömyyseläköitymisriski

(Koopmansym.2008a).

Aikaisemmatsairauspoissaolotennustavatvoimakkaasti työkyvyttömyyttä (Laaksonen

ym.2016;Kivimäkiym.2004)sekäuusiutuviasairauspäivärahajaksoja(Koopmansym.

2008a; Vaez ym. 2007). Sairauspäivärahat ennustavat voimakkaasti

työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä, joskin työkyvyttömyyseläköitymisvuotta

edeltävää usein 300 päivän sairauspäivärahakausi, joka on lähtökohtaisesti

edellytyksenä työkyvyttömyyseläköitymiselle. Pitkien sairauspäivärahakausien runsas

lukumäärä sekä niiden vuosittainen yhteenlaskettu suuri määrä ennustavat

työkyvyttömyyseläköitymistä (Polvinen ym. 2013). Tyypillisesti

sairauspäivärahapäivienpituusennustaaparemmintyökvyyttömyyseläköitymistä,kuin

sairauspäivärahakausienmäärä(GjesdaljaBratberg2003;Kivimäkiym.2004;Lundym.

2008). Sairauspäivärahakausien määrä ei ole niinkään itsenäinen

työkyvyttömyyseläköitymisriski vaan se on ensisijaisesti yhteydessä

sairauspäivärahojen pitkää kestoon, joka puolestaan ennustaa voimakkaasti

työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä (Kivimäki ym. 2004). Lisäksi on havaittu, että

sairauspäivärahaasaaneidenosuusonsuurempi työkyvyttömyyseläköityneilläkuinei-

eläköityneilläjo10vuottaenneneläköitymistäjasairauspäivärahapäivienmääräkasvoi

lähestyttäessätyökyvyttömyyseläköitymistä(Laaksonenym.2014).

Suomessaeioleolemassayhtenevääohjeistusta sairauspoissaolojenmyöntämiseen ja

sairauspoissaolojen myöntämiskäytännöt vaihtelevat lääkärien välillä (Kankaanpää

2014). Lisäksi monet lääkäreistä kokee työkyvyn ja työkyvyttömyyden vaikeaksi

(Engblom 2011; Engblom ym. 2011). Täten sosioekonomiset erot terveyspalveluiden

käyttämisessä (Rotko ja Manderbacka 2015) voivat heijastua myös

työkyvyttömyyseläkkeellesiirtymiseen.

28

4. TUTKIMUSASETELMAJA-MENETELMÄT

4.1. Tutkimuskysymykset

Aikaisemman tutkimuksen mukaan työkyvyttömyyseläköitymistä ennustaa erilaiset

demografiset,työ-jaterveyssidonnaisettekijät.Sosioekonomiseterotovatselkeitäniin

työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisessä kuin sairauspäivärahojen käytössäkin.

Toistuvatjapitkittyvätsairauspoissaolotonhavaittuyhdeksivahvimmaksiitsenäiseksi

ennusteeksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiselle. Tästä huolimatta

työkyvyttömyyseläkettäedeltävänkasautuvaasairauspäivärahahistoriaaeiole tutkittu

paljoa etenkään prospektiivisella aineistoilla, ja vielä vähemmän on tutkittu näihin

liittyvääsosioekonomisiaeroja.Tiedetään,ettäpitkittyneidensairauspäivärahakausien

ja työkyvyttömyyseläköitymisen riskit kasautuvat usein samoille sosioekonomisille

asemille,muttaesimerkiksimaanviljelijöidenjayrittäjienkohdallayhteyseiolesaman

suuntainen. Monet sairauspäivärahan käyttöä tarkastelevat tutkimukset ovat

tarkastelleet sairauspäivärahan käyttöön liittyviä riskejä tutkimalla, onko henkilö

saanut jonkin tietyn raja-arvon, kuten 3–14 vuorokauden tai 1–3 kuukauden, ajan

sairauspäivärahaa vai ei. Tutkielmassani tarkastelen sen sijaan

työkvyyttömyyseläkkeelle siirtymisen todennäköisyyttä sairauspäivärahahistorian

kasautuessa, jolloin on mahdollista havaita eri mittauspisteisiin liittyviä riskejä.

Tarkemmin ottaen tarkastelen sosioekonomisia eroja työkyvyttömyyseläkkeelle

siirtymisenriskissäsairauspäivärahahistorianerivaiheissa.Monettutkimuksetovatsiis

tarkastelleet vain tietyn pituiseen sairauspoissaoloon liittyvää

työkyvyttömyys(eläköitymis)riskiä, mutta harvassa on huomioitu pidemmältä ajalta

kertynyttäsairauspäivärahahistoriaa.Lisäksivalitutsairauspäivärahakaudetovatolleet

melkolyhyitä,allepuolenvuodenmittaisiajaksoja.

Tutkielmassani olen vakioinut myös iän, sukupuolen, siviilisäädyn, asuinseudun ja

työttömyystaustan. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyyden tiedetään

kasvavan selvästi iän myötä. Alle 40-vuotiaat jäävät selkeästi eri syistä

työkyvyttömyyseläkkeelle kuin yli 55-vuotiaat. Lisäksi sukupuolittaisia eroja on

29

löydetty, ja miehillä työkyvyttömyyseläkkeelle jääminen näyttäisi olevan

todennäköisempää. Naisilla sen sijaan sairauspäivärahan saaminen on miehiä

todennäköisempää. Naimattomilla, eronneilla ja leskillä on havaittu olevan heikompi

työkyky kuin naimisissa olevilla tai sinkuilla (Gould ym. 2006). Työkyky koetaan

keskimäärin heikommaksi maaseudulla, Pohjois- ja Itä-Suomessa (Gould ym. 2006).

Lisäksiulkomailllaasuvillatyökyvyttömyyseläkkeellejääminenonselkeästivähemmän

todennäköistä kuin Suomessa asuvilla. Työttömyydestä on sen sijaan ristiriitaisia

tuloksia.

Tutkielmassani selvitän sosioekonomisten ryhmien eroja työkyvyttömyyseläkkeelle

siirtymisen todennäköisyydessä sairauspäivärahahistorian mukaan. Tarkoituksena on

lisätä tietoa ja ymmärrystä sairauspäivärahahistorian roolista

työkyvyttömyyseläköitymistäedeltävässäajassa,jatoisaaltasosioekonomistenryhmien

välisiäerojatässäketjussa.

Tutkielmanitutkimuskysymyksetvoisiistiivistääseuraavanlaisesti:

1. Mitentyökyvyttömyyseläkkeellesiirtymisentodennäköisyyskehittyyeri

ikäisilläsairauspäivärahapäivienkasautuessa?

2. Mitentyökyvyttömyyseläkkeellesiirtymisentodennäköisyysvaihtelee

sairauspäivärahapäivienkasautuessaerisosioekonomisissaluokissa?

3. Millaisiasosioekonomisiaerojaontoistaiseksijamääräaikaisesti

työkyvyyttömyyseläkkeellesiirtymisentodennäköisyyksissä

sairauspäivärahapäivienkasautuessa?

30

4.2. Aineistojamuuttujat

Aineistoni koostuu kelan, tilastokeskuksen ja eläketurvakeskuksen yhdistellyistä

rekisteritiedoista. Aineisto käsittää 30 prosentin populaatio-otoksen vuoden 2005

alussa 12–64–vuotiaista suomalaisista, jossa samoja henkilöitä on seurattu vuoteen

2011 saakka. Kyseessä on monista rekisteritiedoista yhdistellyt tiedot ja osassa

aineistoista seuranta alkoi jo vuonna 2004 ja osassa päättyi vasta 2012. Rajasin

aineiston aikavälille 2005–2011 jotta saisin mahdollisimman kattavan otoksen.

Alkuperäisessäaineistoissaolinoin1090000henkilöäjarajauksienjälkeenlopulliseen

otokseenipäätyi251813henkilöä.Näistä16370siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle,eli

noin6,5prosenttiarajatustaotoksesta.

Selitettävänämuuttujana tutkielmassaniondikotominenmuuttuja, joka ilmaiseeonko

henkilö jäänyt seurantavuosien aikana työkyvyttömyyseläkkeelle vai ei. Tutkielmani

viimeisessä vaiheessa selitettäviä muuttujiani ovat niinikään dikotomiset muuttujat,

jotka kertovat onko henkilö jäänyt seurantavuosien aikana toistaiseksi

työkyvyttömyyseläkkeelle vai ei, ja onko henkilö jäänyt kuntoutustuelle vai ei.

Tärkeimpiä selittäviä muuttujia ovat ikä, sosioekonominen asema ja kasautuva

sairauspäivärahahistoria. Lisäksi vakioin sukupuolen, siviilisäädyn, asuinseudun ja

työttömyyshistorian.

Ikä on työkyvyttömyyseläkkeiden kohdalla lähes poikkeuksetta vakioitava muuttuja,

sillä työkyvyttömyyseläköitymisen riski nousee selkeästi ikääntyessä. Lisäksi

työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään 37-vuotiaana keskimäärin hyvin eri syistä ja

erilaisestaelämäntilanteestakuin47-tai57-vuotiaana.Valitsinaineistoonheidät,jotka

olivat vuonna 2005 vähintään 37-vuotiaita ja vuonna 2011 korkeintaan 63-vuotiaita.

Jaottelin iät aluksi kuuteen luokkaan siten, että vanhimmat mukaan otetut olivat 63-

vuotiaita.Tämänjälkeenluokitteliniätkuusivuosittainlaskien63ikävuodestaalaspäin,

siten, että jokaiselle syntymävuodelle oli jäätävä vähintään kolme tarkasteluvuotta.

Täten mukaan valikoituivat 37-43-vuotiaat (1973–1977-syntyneet), 47-53–vuotiaat

(1963–1967-syntyneet) sekä 57-63-vuotiaat (1948–1952-syntyneet). Alle 30-vuotiaat

luokitellaan nuoriksi tai nuoriksi aikuisiksi, ja heitä koskevat hieman erilaiset

31

työkyvyttömyyseläkekäytännöt kuin aikuisia. Ylärajaksi asetin 63 vuotta, sillä

aineistosaniviimeinensuurineläköitynyt ryhmäolivat63-vuotiaat.Vanhuuseläkkeelle

onvoinutvuodesta2005alkaensiirtyä63–68vuodeniässä(Uusitalo2012).Tekemääni

muokkausta on havainnollistettu kuviossa 3. Kuviossa punaiset ovat aineistosta

pudotettuja havaintoja. Havaintojen pudottamista olen perustellut tarkemmin luvussa

4.3., sillä perustelut liittyvät vahvasti tapaushistoria-analyysimenetelmän teoriaan ja

ongelmiin.

Siviilisääty oli alkuperäisessä aineistossa koodattuna kahdeksanluokkaiseksi

Tilastokeskuksen luokittelun mukaisesti. Uudelleenluokittelin muuttujan

kolmiluokkaiseksi naimattomiin, naimisissa ja rekisteröidyssä parisuhteessa oleviin

sekämuihin.

Asuinseutu on koodattuna neliluokkaiseksi kuntaryhmityksen mukaan, jossa 1 =

pääkaupunkiseutu,2=taajama,3=maaseutuja4=ulkomaat.

Sosioekonominen asema oli alkuperäisessä aineistossa koodattuna Tilastokeskuksen

luokituksenmukaisesti luokkiin 1–88. Tieto sosioekonomisesta asemasta tarkastettiin

sensuroituneet

Ikäryhmä2:37-vuotiaat1968 37 38 39 40 41 42 431969 36 37 38 39 40 41 421970 35 36 37 38 39 40 411971 34 35 36 37 38 39 401972 33 34 35 36 37 38 39

Ikäryhmä4:47-vuotiaat1958 47 48 49 50 51 52 531959 46 47 48 49 50 51 521960 45 46 47 48 49 50 511961 44 45 46 47 48 49 501962 43 44 45 46 47 48 49

Ikäryhmä6:57-vuotiaat1948 57 58 59 60 61 62 631949 56 57 58 59 60 61 621950 55 56 57 58 59 60 611951 54 55 56 57 58 59 601952 53 54 55 56 57 58 59

Kuvio3.Tutkimusotokseenvalikoituneetikäluokat

32

ainavuodenviimeiseltäviikolta, jamikäli tietoaei löydy juuri tuonaaikana,määrittyy

asema puuttuvaksi. Tällöin vuoden aikana tapahtuneet muutokset eivät näy

muuttujassa. Uudelleenluokittelin muuttujan viisiluokkaiseksi seuraaviin luokkiin:

työntekijät,alemmattoimihenkilöt,ylemmättoimihenkilötjayrittäjät.Tarkastelustaon

pudotettu opiskelijat, eläkeläiset, työttömät, luokittelemattomat, tuntemattomat ja

puuttuvat. Työkyvyttömyyseläköityneiden kohdalla määrittelin sosioekonomisen

asemanviimeisimmäneläkettäedeltävänstatuksenmukaisesti.

Työttömyyspäivätiedot ovat alkuperäisessä aineistossa koodattuna vuosittaisena

työttömyyspäivien määränä. Työttömyyspäivät on laskettu työttömyyden

päättymispäivän ja alkamispäivän erotuksena, eikä siis työttömyyskorvauspäivinä.

Laskin työttömyyspäivistä myös työttömyyspäivien yhteenlasketun keston kaikilta

vuosilta sekä keskiarvon samoilta vuosilta. Työttömyyshistoria on koodattuna

dikotomiseksimuuttujaksi“on/eioleolluttyöttömänäkertaakaan6vuodenaikana”.

Työkyvyttömyyseläkkeistä on tiedot eläkelajista, eläkkeen täysi- tai osa-aikaisuus,

alkamis- ja loppumispäivämäärästä, pää- ja sivudiagnoosista sekä eläkepiiri (kela /

työeläke).

Sairauspäivärahoista on tieto sairauspäivärahajaksojen alkamis- ja päättymispäivä,

jokaisen yksittäisen jakson pituus päivissä, sekä sairauspäivärahakauden diagnoosi.

Näidenlisäksilaskinaineistostavieläsairauspäivärahajaksojenmäärän,keskimääräisen

keston ja yhteenlasketun keston. Kasautuva sairauspäiväraha -muuttuja on koodattu

nollastapäivä(=eiolesaanutyhtäänsairauspäivärahaa)vähintään720päivään(noin

kahteen vuoteen) kolmen kuukauden välein. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvillä

sairauspäivärahahistoria on laskettu vain työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä

edeltävältäajalta.

33

4.3. Tapaushistoria-analyysi

Tapaushistoria-analyysia(eng.eventhistory)voidaanpitääsateenvarjoterminämonille

tilastollisillemenetelmille, joilla tutkitaan tapahtuman tapahtumisen todennäköisyyttä

ja sitä edeltävän ajan kestoa (Mills 2011, 1). Alunperin tapaushistoria-analyysi, tai

elinaika-analyysi (eng. survival analysis) on lähtöisin kuolleisuustutkimuksesta, jossa

seurattiin populaation selviytymistä tietyn ajanjakson loppuun. Nimitys on edelleen

käytössä epidemologisessa ja biostatistiikan tutkimuksessa. Sosiaali- ja väestötieteissä

suositaan tapahtumahistoria -nimitystä (eng. event history). Yhteiskuntatieteissä

tapaushistoria-analyysilla voidaan tutkia esimerkiksi työliikkuvuutta, väestötieteissä

pariutumista tai lasten saantia ja sosiaalisen liikkuvuuden tutkimuksissa esimerkiksi

luokka-asemanmuuttumista(Blossfieldym.2007,1–3.)

Tapaushistoria-analyysissapyritäänselittämäänselitettävänmuuttujantaitapahtuman

“hasardia” eli riskitasoa (eng. Hazard rate), jolla tarkoitetaan suhteellista

todennäköisyyttäsille,ettätapahtumatapahtuutietylläajanhetkellä(t).Millsin(2011)

mukaanselviytymisanalyysitvoidaannähdävainregressioanalyysinahiemanerilaisilla

uskottavuuden estimaatioilla (eng. likelihood estimations) kuin pienimmän

neliösumman regressioanalyysissa. Tapaushistoria-analyysissa tutkitaan myös, miten

riskitasomuuttuuajassa(Mills2011,2),elitarkastellaankauankoyksilölläkestääennen

kuin tapahtuma tapahtuu taimillä intensiteetillä (eng. rate) siirrytään tilasta toiseen.

Toisin sanoen, kauanko yksilö on tilassa “ei-tapahtunut” kunnes hän siirtyy tilaan

“tapahtunut”(Yamaguchi1991,1.).Tämänlisäksivoidaantutkiaselittävienmuuttujien

(eli kovariaattien) vaikutusta riskinmuuttumiseen. Riskin sijaan voidaan puhuamyös

epäonnistumisesta (eng. failing), joka on lähtöisin aiemmin mainituista

lääketieteellisistäkuolematutkimuksista(Mills2011,–3).

Selittävät muuttujat voidaan jakaa ajassa pysyviin ja ajassa muuttuviin tekijöihin.

Esimerkiksi sukupuolta pidetään suhteellisen ajassa muuttumattomana tekijänä, kun

taas tuloja voidaan pitää ajassa muuttuvana tekijänä (Allison 1982, 61–62). Aikaa

voidaanmitata tapaushistoria-analyysissa jatkuvana tai ei-jatkuvana.Aikaon toisaalta

ainatulkittavissaei-jatkuvaksi,muttayksikköjenollessaerittäinpieniä,voidaanpuhua

34

jatkuvastamallista.Yksikönkasvaessasuureksi,kutenkuukausiksitaivuosiksi,eivoida

enää puhua jatkuvasta ajasta (Allison 1982, 70). Jatkuvan ajan analyyseissä tiedetään

tarkkaan,milloin tapahtuma tapahtui jamittayksikkövoiolla esimerkiksi sekunneissa

tai kuukausissa. Ajan mittaaminen ei-jatkuvana sisältyy myös ongelmia. Liian karkea

jaottelu ei välttämättä tuo ilmiötä esiin aineistosta. Ei-jatkuvan ajan analyysissä

tapahtuman tarkkaa hetkeä ei tiedetä, ja mittayksiköt ovat yleensä karkeampia,

esimerkiksi vuosia.Ei-jatkuvanajananalyysienkäyttöonyleistä, vaikka jatkuvanajan

mittaaminen olisikin mahdollista ja näiden mallinnusten tulokset ovat yleensä hyvin

lähellä toisiaan. (Allison 1982; Yamaguchi 1991; Mills 2011.) Lisäksi mitattavan

aikajakson olisi hyvä olla perusteltavissa myös teoreettisesti (Allison 1982). Tässä

tutkielmassa aikayksikkönä on vuosi, mikä on tarpeksi hienojakoinen tutkielman

tarkoituksiin.

Tapaushistoria-analyysissätärkeäkäsiteonriskijakso.Aikavoidaanjakaa“riskiaikaan”

ja “riskittömään aikaan” suhteessa tapahtumaan. Jotta voi keskeyttää opiskelun, on

ensinopiskeltava.Ei-opiskelijoillaeitätenoleriskiäkeskeyttääopiskelua.Tässävalossa

tapaushistoria-analyysi voidaan määritellä “ei-tapahtunut” -tilan keston riskijakson

aikana tai tapahtuneiden tapahtumien tason (eng. rates of occurrence) riskijakson

aikana. Sosiaalitieteissä on tyypillisempää puhua siirtymätiheydestä (eng. transition

ratesta) jolla tarkoitetaan aikaan tai tapahtumaan sidottua riskiä, että tapahtuma

tapahtuu. Aika, jonka henkilö selviää hetkeen, kunnes tapahtuma tapahtuu, on niin

sanottu selviytymisaika. Kaikki eivät kuitenkaan koe tapahtumaa ollenkaan jolloin

henkilönvoidaansanoaselviytyvänkokotarkasteluajanlävitse.Tällaisettapauksetovat

oikealle sensuroituvia. Sensuroitumista tapahtuu, kun yksilön siirtymistä riskijaksoon

taisieltäpoistumistaeipystytätäysinhavannoimaan.Sensuroituvattapauksevatvoivat

olla tapaushistoria-analyysissaongelma,sillänevoivatvähentääradikaalisti tapausten

määrää.(Allison1982,64–66.)Rekisteritietopohjaisissatutkimuksissatätäongelmaaei

yleensätule,eikätämäkoitunutongelmaksitässäkääntutkielmassa.

Olen kuvannut eri tavalla sensuroituva ja leikkautuvia tapauksia kuviossa 4. Mikäli

tapaushavaitaan riskijaksonaikana,mutta tapahtuma tapahtuu seuranta-ajan jälkeen,

on kyseessä oikea sensurointi (eng. right-censored). Toisin sanoen myös he, joille

35

tapahtuma ei tapahdu, ovat oikealle sensuroituvia, sillä emme voi tietää tapahtuuko

tapahtuma heille havainnointiajan jälkeen. Toisessa sensuroitumistapauksessa ei

tiedetä,millointapaussiirtyyriskijaksoon,muttatiedetään,millointapahtumatapahtuu

yksilölle.Tällöinonkyseessävasenleikkautuminen(eng.left-truncated).Oletuksenaon,

että oikealta sensuroituminen on “epäinformatiivista”, eli ettei taustalla ole jotakin

mekanismia joka aiheuttaisi systemaattista katoa. Intervallisensurointia tapahtuu, kun

mittaus-taitarkasteluvälitovatpitkiäjanäidenvälissäkiinnostavatapahtumatapahtuu.

Esimerkiksi tutkittaessa työmarkkinastatusta joka toinen vuosi henkilö voi päätyä

työttömäksi kahden mittauspisteen välissä, eikä täten tiedetä tarkalleen milloin

työmarkkinastatuksen muutos tapahtui. Vasemmalta leikkautumista tapahtuu, kun

henkilö tulee mukaan otokseen satunnaisen ikäisenä jolloin hänen historiansa ei ole

tiedossa. Lisäksi intervallileikkautumista tapahtuu, mikäli henkilö pudottautuu

aineistosta kesken kaiken, mutta palaa lopussa takaisin. Oikealta leikkautumista voi

myöstapahtua,muttaharvemmin.(Mills2011,4–7).

Kuviossaid[5]onihannetapaus,sillätiedämmemilloinhenkilöonsiirtynytriskijaksoon

ja milloin tapahtuma on hänelle tapahtunut. Id[1] ja id[6] ovat oikealle

sensuroitunuteita,id[4]onvasemmaltaleikkautunutjaid[2]sekäid[3]eivätoleosuneet

tutkimukseen ollenkaan. Omassa työssäni oikealta sensuroituvat ne, jotka eivät

siirtyneet työkyvyttömyyseläkkeelle. Osa havaituista kuoli ja osa eivät muusta syystä

siirtyneet työkyvyttömyyseläkkeelle. Vasemmalta leikkautuivat pois kaikki ne, jotka

Kuvio4.Aineistoistasensuroituminenjaleikkautuminen

36

olivat alle 30-vuotiaita, tai joilla oli jo voimassa oleva työkyvyttömyyseläkepäätös. En

kuitenkaantiedä,onkohenkilöilläollutjoaiempiatyökyvyttömyyseläkepäätöksiä.

4.4. Logistinenregressioanalyysi

Tapaushistoria-aineistoa voidaan kuvailla kuvailevin analyysein, kuten hasardi- ja

selviytymisfunktioilla tai niiden epäparametrisillä vastineilla. Yleisiä ei-jatkuvan

tapaushistoria-analyysinmenetelmiäovatCox-regressiojalogistinenregressioanalyysi.

(Box-SteffensmeierjaJones2004,72–75;Mills2011,182.)Logistinenregressioanalyysi

on regressioanalyysin epäparametrinen erityistyyppi, jossa selitettävänä on

dikotominen muuttuja (kun kyseessä on binäärinen logistinen regressioanalyysi).

Tutkielmassa selitettävänä muuttujana on dikotominen työkyvyttömyyseläkkelle

jääminen (0 = ei jää, 1 = jää). Yksinkertaistaen logistinen regressiomalli on tavallinen

regressiomalli, jossaselitettävämuuttujaon tapahtumanriskin luonnollinen logaritmi.

Lineaarisesta regressiomallista poiketen logistisessa regressiomallissa ei ole oletuksia

jakauman muodosta eikä muuttujien välisistä yhteyksistä, vaan ne voivat olla

eksponentiaalisia,logaritmisiajaniinedelleen.(Nummenmaa2009,330–331.)

Logistinen regressio perustuu vetoihin (eng. Odds) ja vetosuhteisiin (eng. Odd ratio).

Lyhyestivetoontapahtumantapahtumisen(y=1)todennäköisyydensuhdesiihen,että

tapahtuma ei tapahdu (y = 0). Matemaattisesti tämä suhteellinen osuus eli

todennäköisyyksienosamäärävoidaanmääritelläkaavalla:

𝑣(𝑝) = !!!!

,(kaava1)

jossavtarkoittaavetoajaptodennäköisyyttä.Vetosuhteellasensijaanverrataankahden

ryhmänvetoja.Kaavallamääriteltynä:

𝑣𝑠 = !(!!)!(!!)

=!!

!!!!!!

!!!!

, (kaava2)

37

jossavsonvetosuhde.Tällöinvoidaantutkiamitenkahdenerisosioekonomisenryhmän

vedot (työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen)poikkeaa toisistaan, jotkaraportoinmyös

tässätutkielmassa.

Logistisessa regressiossa selitetään siis selitettävänmuuttujan vedon logaritmia, joka

määritelläänseuraavanlaisesti:

𝑙𝑜𝑔 !!!!

= 𝛼 + 𝑥!!𝑏!, (kaava3)

jossapontodennäköisyys,ettätapahtumatapahtuu(y=1).(Mood2010.)Logaritmiset

vetosuhteet eivät ole kuitenkaan intuitiivisesti tulkittavissa, mutta logaritmin

käänteisfunktion eli eksponenttifunktion ex avulla saadaan helpommin tulkittavia

tuloksia.Korotuksenjälkeensaadaanvetoarvot(eng.Odds)jostayhtälöäsieventämällä

(Nummenmaa2009,334)saadaanvielätodennäköisyys:

𝑝 = !!!!

!!!!!!, (kaava4)

Nyt tulokset ovat (ennustettuja) todennäköisyyksiä. (Box-Steffensmeier ja Jones2004,

72–75; Mills 2011, 182–183; Hosmer ym. 2013, 7; Mood 2010.) Yksi intuitiivinen

tulkitsemistapa logistisen regressioanalyysin tuloksista ovat keskimääräiset

marginaaliefektit(eng.Averagemarginaleffects).Jokamääritelläänseuraavasti:

!!

𝛽!!𝑓(𝛽𝑥!)!!!! , (kaava5)

jossa𝛽!!onlogariminenvetosuhdemuuttujallex1, 𝛽𝑥! on logaritminarvohavainnolle i

ja 𝑓(𝛽𝑥!) on logistisen jakauman todennäköisyysjakaumafunktio. Toisin sanoen

keskimääräinen marginaaliefekti ilmaisee muuttujan x1 keskimääräistä efektiä

tapahtumalle P(y=1). Tämä voidaan laskea todennäköisyysjakaumafunktion jokaiselle

havainnon logaritmiselle estimaatille, jakamalla ne muuttujan x1 vakiotermillä ja

keskiarvoistamalla nämä arvot kaikille havainnoille. (Mood 2010.) Toisin sanoen

keskimääräisessämarginaaliefektissä valitaan käsiteltäväksi yksimuuttujan kategoria,

38

esimerkiksinainen, jaoletetaankaikkienaineistossaolevianhenkilöidenolevannaisia,

jonka jälkeen lasketaan todennäköisyys esimerkiksi jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Seuraavaksi lasketaansamamiehille.Näidenlaskettujentodennäköisyyksienerotuson

keskimääräinen marginaaliefekti. Marginaaliefektien avulla saadaan melko hyvin

arvioitua selitettävän muuttujan muutosta, kun selittävä muuttuja kasvaa yhdellä

mittayksiköllä.

Aikaisemmissa ei-jatkuvan tapaushistoria-analyysin tutkimuksissa on ollut yleistä

raportoidavetoja javetosuhteita,muttasittemminonherännytkeskusteluasiitä,mitä

logistisessa regressioanalyysissa kannattaisi tulkita (Breen ym. 2013; Mood 2010;

Karlson ym. 2012). Vetojen ja vetosuhteiden logaritmien tulkitseminen suorina

vaikutuksinasekäniidenvertailumallientaiaikapisteidenvälilläonongelmallista,sillä

niihin sisältyy myös havaitsemattomien tekijöiden aiheuttamaa varianssivaihtelua

selitettävässä muuttujassa (eng. unobserved heterogeneity). Lisäksi logistisessa

regressioanalyysissayksikäänestimaattieikykeneyhtaikaisestiarvioimaanselitettävän

muuttuja epälineaarisuutta, estimaatit eivät ole vertailtavissa yli mallien, ryhmien tai

aikapisteiden eivätkä pysty osoittamaan ehdollisia vaikutuksia. (Mood 2010.) Toisin

kuin lineaarisissa regressiomalleissa, lisättäessä malliin muuttujia, varianssit eivät

pienene samalla tavalla epälineaarisissa regressiomalleissa. Lineaarisissa malleissa

keskiarvo ja virhevarianssit ovat muista muuttujista riippumattomasti mallinnettuja.

Mallin varianssit ovat riippuvaisia virhetermin varianssista, joka taas logistisessa

regressioanalyysissasaaainakiinteänarvon.Tällöinmallienvertailueiolemahdolista

sillämallejaonmitattuerilaisillaskaaloilla.(Karslonym.2012.)

Havaitsemattomien tekijöiden aiheuttaman varianssivaihtelun ongelma pystytään

osittain ratkaisemaan käytämällä keskimääräisiä marginaaliefektejä, sillä siihen ei

vaikuta havaitsemattomien virhetermien varianssit, jotka eivät liity mallin selittäviin

muuttujiin (Mood 2010). Tämä mahdollistaa keskimääräisten marginaaliefektien

vertailun yli mallien, ryhmien ja ajallisten mittauspiteiden. Lisäksi Mood suosittelee

käytettäväksi vähintään kahden tyyppistä estimaattia, joista ainakin yksi olisi

helpomman ymmärrettävyyden vuoksi todennäköisyysmuodossa. Täten omassa

työssäniraportoinkinensisijaisestikeskimääräisiämarginaaliefektejä.(Mood2010.)

39

KaikkitilastollisetanalyyistontehtyStata–tilasto-ohjelmallaversiolla14.1.

4.5. Tutkimukseneettisyys

Tutkielma on tehty tieteen yleisiä eettisiä ohjeita noudattaen. Tutkimuseettisesti

olennaistatutkielmanikannaltaliittyvätaineistoon,sensäilyttämiseenjahävittämiseen.

Olen allekirjoittanut Kelan ja ETK:n salassapitosopimukset, jolla olen sitoutunut

olemaan käyttämättä aineistotietoja väärin tai muiden vahingoksi, enkä luovuta

tutkimusaineistontietojasivullisille.Tuloksetjulkaistaansiten,etteiniistävoitunnistaa

yksittäisiähenkilöitä.

40

5. TULOKSET

5.1. Kuvailevattulokset

Taulukossa 1 on esiteltynä yleisiä jakaumia aineistosta. Tiedot sukupuolesta,

siviilisäädystä,asuinseudustaovatvuodelta2005.Miehiäjanaisiaonsuurinpiirteinyhtä

paljon työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneissä ja heissä jotka eivät siirtyneet

työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta työkyvyttömyyseläkkelle jääneistä hieman suurempi

osaolimiehiä.Työkyvyttömyyseläköityneissäonselkeästienemmänyli50-vuotiaitaja

selkeästi vähemmän alle 40-vuotiaita. Samoin työkyvyttömyyseläköityneissä on

enemmän vain perusasteen koulutuksen saaneita ja vähemmän korkea-asteen

koulutuksen saaneita kuin heissä, jotka eivät jääneet työkyvyttömyyseläkkeelle.

Sosioekonomiseltaasemaltaantyökyvyttömyyseläköityneistäyrittäjiäjatoimihenkilöitä

oli selkeästi vähemmän kuin heissä, jotka eivät siirtyneet työkyvyttömyyseläkkeelle.

Asuinseudultaan ryhmät eivät poikenneet paljonkaan toisistaan. Siviilisäädyltään

työkyvyttömyyseläköityneistä hieman suurempi osa oli muuta kuin naimaton tai

naimisissa.

Työkyvyttömyyseläköityneillä oli keskimääärin enemmän työttömyyshistoriaa kuin

heillä, jotkaeivätsiirtyneettyökvyyttömyyseläkkeelle.Yllättävänmonellaolikuitenkin

edesjonkinverrantyöttömyystaustaa.Eityökyvyttömyyseläkkeellesiirtyneistäjopa31

prosentilla oli vähintään yksi työttömyyspäivä takanaan. Vajaat viisi prosenttia

vastanneistaoliolluttauottavähintäänkaksivuotta(720päivää)työttömänä.Eritoten

sairauspäivärahaa työkyvyttömyyseläköityneillä oli muita enemmän. Kuitenkin lähes

kaikilla vastanneilla oli vähintään jokin verran sairauspäivärahahistoriaa. Etenkin

sairauspäivärahapäivien yhteenlaskettu määrä oli huomattavasti suurempi

työkyvyttömyyseläköityneillä kuin niillä, jotka eivät ole siirtyneet

työkvyttömyyseläkkeelle.

41

MUUTTUJAT

TYÖKYVYTTÖMYYS-ELÄKÖITYNEET MUUT

Otoskoko 16370 235443

% %Sukupuoli Nainen 50 52

Mies 49 47

Ikäryhmät 37-vuotiaat 9 34

47-vuotiaat 24 36 57-vuotiaat 67 30

Sosioekonominenasema Työntekijät 44 30

Alemmattoimihenkilöt 32 35

Ylemmättoimihenkilöt 11 23

Yrittäjät 13 12

Asuinseutu Kaupunkimainen 52 56

Taajaanasuttu 17 16

Maaseutumainen 29 27

Ulkomaat 1 1

Siviilisääty Naimaton 15 22

Naimisissa 62 62

Muu 22 15

Sairauspäivärahatausta Eiyhtäänjaksoa 27 25

Sairauspäivärahaayhteensä(ka) 91 26

Keskimääräinenpituus 286 67

TyöttömyystaustaEikoskaan

työttömyyttä 73 74

Työttömyyspäiviäyhteensä(keskiarvo) 15 15

Työkyvyttömyyseläke toistaiseksi 79 määräaikaisesti 21Taulukko1.Kuvailevattulokset

42

Tuloksista ilmenee karkeasti se, mitä useat aiemmatkin tutkimukset ovat todenneet.

Työkyvyttömyyseläköityneetovatkeskimäärinvanhempia,matalamminkoulutettuja,he

ovat useammin työntekijöitä, naimattomia ja heillä on enemmän työttömyys- ja

sairauspäivärahataustaa,kuineityökyvyttömyyseläkkellesiirtyneillä.(esim.Pasternack

ym.2015.)

Logistinen regressioanalyysi. Keskimääräiset marginaaliefektit.

37-vuotiaat 47-vuotiaat 57-vuotiaat Sukupuoli (ref. mies) 0.0034*** 0.0066*** 0.0086*** (0.0003) (0.0004) (0.0007) Siviilisääty (ref. naimisissa) Naimaton -0.0032*** -0.0021*** 0.0039*** (0.0003) (0.0004) (0.0011) Muu 0.0035*** 0.0060*** 0.0141*** (0.0005) (0.0006) (0.0013) Asuinseutu (ref. kaupunkimainen)

Taajama 0.00034 0.0033*** 0.0100*** (0.0004) (0.0005) (0.0010) Maaseutu 0.0007* 0.0036*** 0.0109*** (0.0003) (0.0004) (0.0008) Ulkomaat -0.0075*** -0.0136*** -0.0234** (0.0012) (0.0026) (0.0074) Työttömyyshistoria (ref. ei ole) 0.0050*** 0.0088*** -0.0180*** (0.0003) (0.0005) (0.0010) Sosioekonominen asema (ref. ylempi toimihenkilö)

Alempi toimihenkilö 0.0048*** 0.0090*** 0.0340*** (0.0003) (0.0004) (0.0008) Työntekijä 0.0121*** 0.0247*** 0.0796*** (0.0003) (0.0005) (0.0009) Yrittäjä 0.0085*** 0.0149*** 0.0325*** (0.0005) (0.0006) (0.0011) Otoskoko 592169 663009 606200 pseudo R2 0.025 0.020 0.019 BIC 74252.5 159483.8 351569.9 Keskivirheet suluissa * p < 0.05, ** p < 0.01, *** p < 0.001 Taulukko2.Logistinenregressioanalyysi.Keskimääräisetmarginaaliefektit

43

Taulukossa 2 olen tarkastellut logistisella regresisoanalyysilla ja keskimääräisillä

marginaaliefekteillä kontrollimuuttujien ja sosioekonomisen aseman yhteyttä

työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyyteen, kun sairauspäivärahahistoriaa

eiolekontrolloitu.Läheskaikkierotovattilastollisestimerkitseviä,lukuunottamatta37-

vuotiaita taajaamassaasuvia.Kertoimetovatkuitenkinhyvinpieniä, jokakertoohyvin

tapahtuman harvinaisuudesta. Itse sairauspäivärahahistoria selitti kaikkein eniten

työkyvyttömyyseläkkeellejäämisentodennäköisyyttä,muttatarkastelensitätarkemmin

myöhemmissäluvuissa.

Sukupuolen suhteen naisilla näyttäisi olevan miehiin verrattuna hieman suurempi

todennäköisyys jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle kaikissa ikäryhmissä. Aikasemmassa

kirjallisuudessa asetelma on ollut pääsääntöisesti toisinpäin (Pasternack ym. 2015).

Siviilisäädyltäännaimattomillanäyttäisiolevannaimisissaoleviinverrattunapienempi

todennäköisyys jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle 37- ja 47-vuotiailla, mutta suurempi

todennäköisyys 57-vuotiailla. Muilla kuin naimattomilla on suurempi todennäköisyys

jäädätyökyvyttömyyseläkkeellekuinnaimisissaolevillakaikissaikäryhmissä.Kaikkein

vanhimmilla muilla kuin naimattomilla on lähes 1,5 prosenttiyksikköä suurempi

todennäköisyysjäädätyökyvyttömyyseläkkeellekuinnaimisissaolevilla.Aikaisemmissa

tuktimuksissanaimattomilla,eronneillajaleskilläonhavaittuolevanheikompityökyky

kuinnaimisissaolevillataisinkuilla(Gouldym.2006).Toisaalta57-vuotiaidenkohdalla

tilannetta voi selittää se, että eläköityvä puoliso lisää todennäköisyyttää

työkyvyttömyyseläkkeellejäämiseen(Salokangasym.2005)

Asuinseudultaan ulkomaalla asuvilla näyttäisi olevan kaikkein pienin todennäköisyys

jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle kaikissa ikäryhmissä. Aikaisempien tutkimusten

mukaanulkomaallaasuvien työkyvyttömyyseläkehakemuksiahylätäänuseamminkuin

Suomessa asuvien, joka saattaa osittain selittää ilmiötä (Blomgren ja Virta 2012).

Muualla kuin kaupungissa asuvilla näyttäisi olevan kaupunkilaisia suurempi

todennäköisyys siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle kaikissa ikäryhmissä. Vanhimmassa

ikäryhmässämaaseudullajataajamassaasuvillaonnoinyhdenprosenttiyksikönverran

suurempitodennäköisyysjäädätyökyvyttömyyseläkkeellekuinkaupungissaasuvilla.

44

Työttömyyshistoria (onko ollut tarkastelujakson aika työttömänä päivääkään vai ei)

lisää työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyyttä kahdessa nuorimmassa

ikäryhmässä mutta vähentää todennäköisyyttä 57-vuotiailla. Ikäryhmittäiset erot

työttömien määrässä eivät kuitenkaan olleet suuret. Täten työttömyyden mekanismi

työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen taustallaonerilaineneri ikäisillä.Tämä ilmenee

myös aikaisemmassa kirjallisuudessa, jossa työttömyyden rooli on ollut ristiriitainen

työkyvyttömyyseläkkeellesiirtymisenennustajana(Pasternackym.2015).Nuoremmilla

ei toisaalta ole ehtinyt kertymään työttömyyshistoriaa yhtä todennäköisesti kuin

vanhemmilla.Lisäksitiedetään,ettäpitkääntyöttömänäolleidentyökyvynarviointion

haasteellisempaa kuin palkansaajilla, mikä voi vaikeuttaa työkyvyttömyyseläkkeen

saamista(Polvinenym.2013).

Sosioekonomiset erot heijastelevat jo aikaisemmin havaittuja eroja. Ylemmillä

toimihenkilöillä on pienin todennäköisyys jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle ja

työntekijöilläonsuurin.Erotsosioekonomistenasemienvälilläovatkaikkeinpienimpiä

37-vuotiailla ja suurimpia 57-vuotiailla, mutta erot ovat samansuuntaiset kaikissa

ikäluokissa. Kaikkeinvanhimmilla työntekijöilläon jopa8prosenttiyksikköä jamuilla

noin kolme prosenttiyksikköä suurempi todennäköisyys jäädä

työkyvyttömyyseläkkeellekuinylemmillätoimihenkilöillä.

Kuviossa 5 on 95 prosentin luottamusväleillä ennustetut todennäköisyydet

työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen ikäryhmittäin sairauspäivärahapäivähistorian eri

vaiheissa,kunsukupuoli,siviilisääty,asuinseutujatyöttömyyshistoriaovatvakioituina.

Kuviosta ilmenee sama kuin aiemmistakin analyyseista, ikäluokkien väliset erot ovat

selkeitä ja suurin todennäköisyys työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiselle on kaikkein

vanhimmilla. Todennäköisyys työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiselle on 37- ja 47-

vuotiailla samalla tasolla. Tämän jälkeen kaikkein nuorimmilla on kaikkein pienin

todennäköisyysjäädätyökyvyttömyyseläkkeellejaikäryhmienväliseterotpysyvätaina

noin 600 päivään asti, kunnes 37-vuotiaiden todennäköisyys jäädä

työkyvyttömyyseläkkeellekasvaakorkeammaksikuin47-vuotiaiden.

45

Työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyys ei kasva lineaarisesti

sairauspäivärahapäivien kasvaessa. Aikaisempi tutkimus on usein laskenut

työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyyttä tietyn raja-arvon, kuten kolmen

kuukauden sairauspäivärahakauden, jälkeen ja jättänyt täten huomioimatta

sairauspäivärahan ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyyden

epälineaarisen yhteyden. Tästä kuviosta kuitenkin ilmenee, että kun

sairauspäivärahapäiviä on saatu yhteensä noin vuoden verran,

työkyvyttömyyseläkkeellejäämisentodennäköisyysnotkahtaa,kunnessejälleennousee

noin 1,5 vuoden jälkeen ja laskee uudelleen lähestyttäessä toista vuotta. Kolmas

mielenkiintoinen havainto on ikäryhmittäisen erot käyrän muodoissa. Aiemmin

mainitsemaninotkahduksettapahtuvateriikäisillähiemaneriaikaanjamuutoksetovat

eri suuruisia. Kaikkein nuorimmat poikkeavat selkeimmin kahdesta vanhemmasta

ikäryhmästä. Kaikkein vanhimmilla lähestyttäessä toista vuotta, todennäköisyys

työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen on jatkuvasti laskeva. Sen sijaan 47-vuotiailla

tapahtuu uudelleen pieni kasvu todennäköisyydessä ja kaikkein nuorimmillan jyrkän

nousun jälkeen jälleen jyrkkä lasku todennäköisyydessä työkyvyttömyyseläkkeelle

jäämiseen.

0.2

.4.6

.8

0 60 120

180

240

300

360

420

480

540

600

660

720

kasautuvat sairauspäivärahapäivät (päivinä)

37-vuotiaat 47-vuotiaat 57-vuotiaat

Työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen ennustettu todennäköisyys ikäluokittain

Kuvio5.Työkyvyttömyyseläkkeellejäämisenennustettutodennäköisyysikäluokittain.

46

Olen tarkastellut sosioekonomisia eroja aluksi nollasta sairauspäivärahapäivästä 720

päivään,elinoinkahteenvuotten.Erotsosioekonomistenasemienvälilläosottautuivat

kuitenkin lähes olemattomiksi aina 240 sairauspäivärahaan asti. Täten seuraavissa

sosioekonomisiaerojatarkastelevissaanalyyseissanitarkastelensairauspäivärahapäiviä

vasta240päivästäalkaen.

5.2. Työkyvyttömyyseläkkeenjasairauspäivärahansosioekonomiseterot

Kuvioista6 ja7 ilmeneemontakosairauspäivärahajaksoakussakinsosioekonomisessa

asemassa on saatu ikäryhmittäin työkyvyttömyyseläköityneiden joukossa ja heidän

joukossa jotka eivät siirtyneet työkyvyttömyyseläkkeelle. Keskimäärin

työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet ovat saaneet useimmiten yli kaksi

sairauspäivärahajaksoakuneityökyvyttömyyseläkkeellesiirtyneeteivätuseimmitenole

saaneet sairauspäivärahaa ollenkaan. Työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä alle 57-

vuotiaatovatkeskimäärinsaaneetmuitaharvemminylikahtasairauspäivärahajaksoa.

Kuvio6.Sairauspäivärahajaksojenmäärienosuussosioekonomisissaasemissaikäluokittain.Työkyvyttömyyseläkkeellesiirtyneet.

020

4060

80%

37-vuotiaat 47-vuotiaat 57-vuotiaat

ylempi

toimihe

nkilö

alempi

toimihe

nkilö

työnte

kijäyri

ttäjä

ylempi

toimihe

nkilö

alempi

toimihe

nkilö

työnte

kijäyri

ttäjä

ylempi

toimihe

nkilö

alempi

toimihe

nkilö

työnte

kijäyri

ttäjä

0 jaksoa 1 jakso 2 jaksoa yli 2 jaksoa

47

Sensijaan57-vuotiaatovatsaaneetmuitauseammintasan1-2jaksoa.57-vuotiaissaon

ikäluokista eniten myös niitä, jotka eivät ole saaneet yhtään sairauspäivärahajaksoa.

Ylimmät toimihenkilöt näyttäisivät saaneen kaikkein vähiten yli kaksi

sairauspäivärahajaksoa mutta eniten tasan kahta sairauspäivärahajaksoa kaikissa

ikäluokissa.

Heillä, jotka eivät ole siirtyneet työkyvyttömyyseläkkeelle, vähintään yhtä jaksoa

saaneiden osuus kasvaa iän mukaan (kuvio 7) Ei yhtään sairauspäivärahajaksoa

saaneidenosuusonkaikkeinsuurin37-vuotiailla.Alemmattoimihenkilötjatyöntekijät

näyttäisivätsaaneenkeskimäärinuseimmitenvähintäänyhdensairauspäivärahajakson.

Toisin sanoen, yrittäjät ja ylemmät toimihenkilöt ovat saaneet vähiten

sairauspäivärahajaksoja, mikä noudattaa aikaisemmassa tutkimuksessa havaittua

asetelmaa(Pasternackaym.2015;GouldjaPolvinen2006;Gouldym.2006.)

Kuviosta 8 ilmenee kuinka monta päivää kussakin ikäluokassa eri sosioekonomiset

asemat ovat saaneet keskimäärin sairauspäivärahaa työkyvyttömyyseläkkeelle

Kuvio7.Sairauspäivärahajaksojenmäärienosuussosioekonomisissaasemissaikäluokittain.

Eityökyvyttömyyseläkkeellesiirtyneet.

020

4060

80%

37-vuotiaat 47-vuotiaat 57-vuotiaatyle

mpi toi

mihenk

ilö

alempi

toimihe

nkilö

työnte

kijäyri

ttäjä

ylempi

toimihe

nkilö

alempi

toimihe

nkilö

työnte

kijäyri

ttäjä

ylempi

toimihe

nkilö

alempi

toimihe

nkilö

työnte

kijäyri

ttäjä

0 jaksoa 1 jakso 2 jaksoa yli 2 jaksoa

48

jääneiden keskuudessa ja heidän keskuudessa jotka eivät ole siirtyneet

työkyvyttömyyseläkkeelle.

Työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet ovat saanet keskimäärin selkeästi enemmän

sairauspäivärahapäiviä kuin ei työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet. Lisäksi

työkyvyttömyyseläkkeellesiirtyneissänuoremmatovatsaaneetvanhempiakeskimäärin

enemmän sairauspäivärahapäiviä kun ei työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden välillä

tilanne on päinvastoin. Sosioekonomiset erot ovat selkeämmät ei

työkyvyttömyyseläkkeellejääneidenvälillä.Keskimääräisetsairauspäivärahapäiväton

kuitenkin vain yksi mittari, joka ei ota huomioon yksilöiden välistä vaihtelua. Lisäksi

työkyvyttömyyseläkkeellesiirrytäänuseimmiten300päivänsairauspäivärahahistorian

jälkeen,jotenvertailemineneityökyvyttömyyseläkkeellesiirtyneisiineivälttämättäole

kovinhedelmällistä.Toinenmittari,jollasairauspäivärahahistoriaavoidaankuvailla,on

sairauspäivärahajaksojenmääränvertailu.

Tarkastellaan seuraavaksi sosioekonomisia eroja marginaaliefekteillä. Kuviossa 9

työkyvyttömyyseläkkeellejäämisentodennäköisyysnouseenopeiten57-vuotiailla.

Kuvio8.Sairauspäivärahapäivienkeskimääräinenpituussosioekonomisissaluokissaikäluokittain.

050

100

150

200

250

300

päiv

iä

Ei työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet Työkyvyttömyyseläkkeelle jääneet37-vuotiaat 47-vuotiaat 57-vuotiaat 37-vuotiaat 47-vuotiaat 57-vuotiaat

ylempi toimihenkilö alempi toimihenkilötyöntekijä yrittäjä

49

Vanhemmilla todennäköisyys jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle on jo lähtökohtaisesti

todennäköisempää kuin nuoremmilla. Sosioekonomiset erot ovat erilaisia eri

ikäluokissa. 37-vuotiailla sosioekonomiset erot eivät ole suuria, kuitenkin ylemmillä

toimihenkilöillänäyttäisiolevankaikkeinsuurin jaalemmilla toimihenkilöilläkaikkein

pienin todennäköisyys työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. 47-vuotiailla ylemmillä

toimihenkilöillä on selkeästi muita korkeampi todennäköisyys

työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. 57-vuotiailla erottuva ryhmä ovat yrittäjät, joilla

on kaikkein pienin todennäköisyys työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen 480 päivään

asti.

Tarkastellaan tarkempia sosioekonomisia eroja keskimääräisillä marginaaliefekteillä.

Kuviossa10jokainenpisteilmaiseekyseisensosioekonomisenasemankulmakerrointa

ennustettaessatyökyvyttömyyseläkkeellejäämistäsairauspäivärahahistorianvaiheissa.

Mitä suurempi kulmakerroin, sitä jyrkempi on kasvu tai lasku. Toisin sanoen kuvasta

nähdään miten sairauspäivärahahistoria vaikuttaa eri sosioekonomisissa asemissa

työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä. Kuviossa ylemmät toimihenkilöt ovat

Kuvio9.Työkyvyttömyyseläkkeellejäämisentodennäköisyyssairauspäivärahahistorianmukaansosioekonomisissaluokissaikäluokittain.Ennustetuttodennäköisyydet.

0.2

.4.6

.81

240 300 360 420 480 540 600 660 720

37-vuotiaat

0.2

.4.6

.81

240 300 360 420 480 540 600 660 720

47-vuotiaat0

.2.4

.6.8

1

240 300 360 420 480 540 600 660 720Sairauspäivärahapäivät (päivinä)

57-vuotiaat

ylempi toimihenkilöalempi toimihenkilötyöntekijäyrittäjä

50

referenssiryhmänä, joka näkyy kuvassa punaisena referenssiviivana y-akselin

nollapisteenä.

Ylemmille toimihenkilöille sairauspäivärahapäivien vaikutus on lähes systemaattisesti

voimakkaampaa kuin muille sosioekonomisille asemille. Ainoastaan 57-vuotiailla

työntekijöillä sairauspäivärahahistorialla on enemmän merkitystä

työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen kun sairauspäivärahoja on saatu 240 päivää.

Sairauspäivärahahistorian selitysosuuden sosieokonomiset erot näyttäisivät eroavat

kaikkeinenitentietyssävaiheessasairauspäivärahaa,jatämävaiheeroaaikäryhmittäin.

37- ja47-vuotiaillaerotovatsuurimpianoin1–1,5vuodenkohdallakun57-vuotialla

erotovatsuurimmillaanennenensimmäistävuotta.

Työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyys vaihtelee

sairauspäivärahahistorian kasautuessa kaiken ikäisillä ja kaikissa sosioekonomisissa

ryhmissä.Sosioekonomiseterotovaterilaisiaeri ikäisillä.Lisäksierisosioekonomisilla

asemilla työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyys vaihtelee eri tavoin

Kuvio10.Työkyvyttömyyseläkkeellejäämisentodennäköisyyssairauspäivärahahistorianmukaansosioekonomisissaluokissaikäluokittain.Keskimääräisetmarginaaliefektit.

-.2-.1

0.1

efek

tikok

o

240 300 360 420 480 540 600 660 720

37-vuotiaat

-.2-.1

0.1

efek

tikok

o

240 300 360 420 480 540 600 660 720

47-vuotiaat

-.2-.1

0.1

efek

tikok

o

240 300 360 420 480 540 600 660 720Sairauspäivärahat (päivinä)

57-vuotiaat

Alempi toimihenkilöTyöntekijäYrittäjä

51

sairauspäivärahapäivän kasautuessa. Eroja voisi selittää esimerkiksi

työkyvyttömyyseläkepäätöksen diagnoosiperuste. Ylemmillä toimihenkilöilä yleisin

peruste on käyttäytymisen ja mielenterveyden häiriö kun työntekijöille myönnetään

useimmitentuki-jaliikuntaelinperusteisiatyökyvyttömyyseläkkeitä.Erilaisetsairaudet

kehittyvätjakuntoutuvateritavallajaniidenkanssapystyyelämäänjatyöskentelemään

eri tavoin. Yhtenä selittävänä tekijänä sosiekonomisille eroille

työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisessä sairauspäivärahapäivien kasautuessa voi löytyä

eläketyypistä, jota haetaan. Aikaisemmasta tutkimuskirjallisuudesta ei juuri löydy

tutkimuksia, jossa vertailtaisiin toisaiseksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien ja

kuntoutustuellejääviensosioekonomisiaeroja.

5.3. Toistaiseksimyönnettäväntyökyvyttömyyseläkkeen

sairauspäivärahahistoriansosioekonomiseterot

Kuviossa 11 ilmenee toistaiseksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden keskimääräiset

sairauspäivärahapäivät sosioekonomisen aseman mukaan eri ikäryhmissä. Jälleen

kaikkein vanhimmilla on keskimäärin lyhyempi sairauspäivärahahistoria kuin

nuorimmilla. Sosioekonomiset erot ovat hyvin pieniä. 37-vuotiailla ylemmillä

toimihenkilöillä näyttäisi olevanhiemanpidempi sairauspäivärahahistoria kuinmuilla

sosioekonomisilla asemilla. 47-vuotialla ylemmillä toimihenkilöillä

sairauspäivärahahistoriaontaaskaikkeinlyhin.Samoin57-vuotiaillatoimihenkilöilläon

keskimäärin lyhyempi sairauspäivärahahistoria ja yrittäjillä kaikkein pisin

sairauspäivärahahistoria.

52

Toistaiseksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääneistä suurin oli sanut yli kaksi jaksoa

sairauspäivärahajaksoja(ks.kuvio12).37-vuotiaatnäyttäisivätsaaneethieman

Kuvio12.Sairauspäivärahajaksojenmäärienosuussosioekonomisissaasemissaikäluokittain.Toistaiseksityökyvyttömyyseläkkeellesiirtyneet.

010

2030

4050

6070

80%

37-vuotiaat 47-vuotiaat 57-vuotiaat

ylempi

toimihe

nkilö

alempi

toimihe

nkilö

työnte

kijäyri

ttäjä

ylempi

toimihe

nkilö

alempi

toimihe

nkilö

työnte

kijäyri

ttäjä

ylempi

toimihe

nkilö

alempi

toimihe

nkilö

työnte

kijäyri

ttäjä

0 jaksoa 1 jakso 2 jaksoa yli 2 jaksoa

Kuvio11.Sairauspäivärahapäivienkeskimääräinenpituussosioekonomisissaluokissaikäluokittaintoistaiseksityökyvyttömyyseläkkeellesiirtyneillä.

010

020

030

0pä

iviä

37-vuotiaat 47-vuotiaat 57-vuotiaat

ylempi toimihenkilö alempi toimihenkilötyöntekijä yrittäjä

53

vähemmänylikaksi sairauspäivärahajaksoakuinvanhempansa.Sensijaan tasankaksi

jaksoasaaneitajaeiyhtäänjaksoasaaneitaolieniten37-vuotiaissa.

Kuviossa 13, 37-vuotiailla toistaiseksi myönnettävälle työkyvyttömyyseläkkeelle

jäämisen ennustettu todennäköisyys nousee kaikkein hitaimmmin, ja 57-vuotiailla

kaikkein jyrkimmin sairauspäivärahapäivien kasautuessa. Kaikissa ikäryhmissä,mutta

etenkin 37- ja 47-vuotiailla ylemmillä toimihenkilöillä näyttäisi olevan kaikkin suurin

todennäköisyys työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Muut sosioekonomiset asemat

eivät 37-vuotiaissa juuri eroa toisistaan. 47- ja 57-vuotiailla yrittäjillä on sen sijaan

kaikkeinpienintodennäköisyystyökyvyttömyyseläkkeellejäämiseen.

Toistaiseksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääviä harvemmin yritetään enää kuntouttaa

takaisin työelämään. Toistaiseksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien sosioekonomiset

erot muistuttavat paljon edellä esitettyä yleisesti työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen

kuviota. Lähes kaksi kolmannesta vastaajasta olikin jäänyt toistaiseksi myönnetylle

työkyvyttömyyseläkkeelle.

Kuvio13.Toistaiseksityökyvyttömyyseläkkeellejäämisentodennäköisyyssairauspäivärahahistorianmukaansosioekonomisissaluokissaikäluokittain.Ennustetuttodennäköisyydet.

0.2

.4.6

.81

240 300 360 420 480 540 600 660 720

37-vuotiaat

0.2

.4.6

.81

240 300 360 420 480 540 600 660 720

47-vuotiaat

.2.4

.6.8

1

240 300 360 420 480 540 600 660 720Sairauspäivärahapäivät (päivinä)

57-vuotiaat

ylempi toimihenkilöalempi toimihenkilötyöntekijäyrittäjä

54

Tarkastellaansosioekonomisiaerojaseuraavaksimarginaaliefektienavulla.Kuviosta14

ilmenee toistaiseksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyyden erot

sosioekonomisten luokkien välillä sairauspäivärahahistorian eri vaiheissa.

Sairauspäivärahahistorialla näyttäisi olevan eniten merkitystä ylemmille

toimihenkilöilläkaikissa ikäryhmissä ja läheskokosairauspäivärahahistorianajan.Sen

sijaan47-ja57-vuotiaillayrittäjillesairauspäivärahahistoriallaonvähitenmerkitystä,ja

he eroavat ylemmistä toimihenkilöistä kaikkein eniten. 47-vuotiailla yrittäjillä on

enimmillään lähes 50 prosenttiyksikköä epätodennäköisempää ja 57-vuotiailla

enimmillään 20 prosenttiyksikköä epätodennäköisempää jäädä

työkyvyttömyyseläkkeellekuinylemmillätoimihenkilöillä.37-ja47-vuotiaillaylemmillä

toimihenkilöillä sairauspäivärahahistoria vaikuttaa siis keskimäärin eniten

työkyvyttömyyseläkkeellejäämiseenjaalemmillatoimihenkilöillävähiten.57-vuotiailla

sairauspäivärahahistoriavaikuttaakaikkeinvähitenyrittäjillä.

Kuva14.Toistaiseksityökyvyttömyyseläkkeellejäämisentodennäköisyyssairauspäivärahahistorianmukaansosioekonomisissaluokissaikäluokittain.Keskimääräisetmarginaaliefektit.

-.4-.3

-.2-.1

0ef

ektik

oko

240 300 360 420 480 540 600 660 720

37-vuotiaat

-.4-.3

-.2-.1

0ef

ektik

oko

240 300 360 420 480 540 600 660 720

47-vuotiaat

-.4-.3

-.2-.1

0ef

ektik

oko

240 300 360 420 480 540 600 660 720Sairauspäivärahapäivät (päivinä)

57-vuotiaat

Alempi toimihenkilöTyöntekijäYrittäjä

55

Toistaiseksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääneillä sairauspäivärahapäivien

keskimääräinenpituusonkorkeampinuoremmillakuinvanhemmilla.Vanhemmillaon

kuitenkin nuoria keskimäärin useampia sairauspäivärahajaksoja. Tämä voi kieliä

vanhempienikäluokkienmonisairastavuudesta,jolloinheillemyönnetäänuseita,mutta

hieman lyhyempiä sairauspäivärahoja. Nuoret, jotka saavat sairauspäivärahaa, voivat

olla hieman valikoituneempi ryhmä. Tällöin heillä onmahdollisesti vähemmän,mutta

vakavempia sairauksia. Lisäksi ylemmillä toimihenkilöillä sairauspäivärahahistoria

ennustiselkeästienemmäntyökyvyttömyyseläkkeellesiirtymistäkuinmuilla.47-ja57-

vuotiaillayrittäjillä taassairauspäivärahahistoriaennakoikaikkeinvähiten toistaiseksi

työkyvyttömyyseläkkeellejäämistä.

5.4. Kuntoutustuenjasairauspäivärahahistoriansosioekonomiseterot

Kuntoutustuelle jääneiden ikäluokittaiset ja sosioekonomiset erot keskimääräisessä

sairauspäivärahahistorian pituudessa ovat erittäin pienet. Kuviossa 15 ainoastaan 47-

vuotiaillaylemmillätoimihenkilöilläolikeskimäärinhiemanvähemmän

Kuvio15.Sairauspäivärahapäivienkeskimääräinenpituussosioekonomisissaluokissaikäluokittainkuntoutustuellesiirtyneillä.

010

020

030

040

0pä

iviä

37-vuotiaat 47-vuotiaat 57-vuotiaat

ylempi toimihenkilö alempi toimihenkilötyöntekijä yrittäjä

56

sairauspäivärahahistoriaa. Kuntoutustuelle jääneiden sairauspäivärahahistoria on

kuitenkinkeskimäärinhiemanpidempi,keskimäärinvajaat350päivää,kuintoistaiseksi

työkyvyttömyyseläkkeellejääneillä,joillaolikeskimäärin250-300päivää.

Tarkasteltaessa sairauspäivärahajaksojen määrää, kuntoutustuelle jääneistä

suurimmalla osalla on yli kaksi sairauspäivärahajaksoa takanaan (ks. kuvio 16).

Ylemmät toimihenkilöt näyttäisivät saaneen kaikkein harvimmin yli kahta

sairauspäivärahajaksoa kaikissa ikäluokissa. Sen sijaan ylemmät toimihenkilöt ovat

saaneet kaikissa ikäluokissa kaikkein eniten tasan kaksi sairauspäivärahajaksoa. Ei

yhtäänsairauspäivärahajaksoasaaneitaonlähinnä37-vuotiaissayrittäjissä.

Kuviossa 17, 37-vuotiaiden kuntoutustuelle jäämisen todennäköisyys kasvaa kaikkein

nopeitenja57-vuotiaillatodennäköisyyseimissäänvaiheessanouseyhtäkorkeallekuin

nuorimmassa ikäryhmässä. Sosioekonomiset erot ovat erilaisia eri ikäryhmissä,mutta

selkeimmät 47-vuotiailla. Ylemmillä toimihenkilöillä näyttäisi olevan kaikkein suurin

todennäköisyys ja alemmilla toimihenkilöillä kaikkein pienin todennäköisyys jäädä

kuntoutustuelle37-vuotiaissa.Erotovatkuitenkinmelkopieniä.47-vuotiaillasensijaan

Kuva16.Sairauspäivärahajaksojenmäärienosuussosioekonomisissaasemissaikäluokittain.Toistaiseksityökyvyttömyyseläkkeellesiirtyneet.

020

4060

80%

37-vuotiaat 47-vuotiaat 57-vuotiaatyle

mpi toi

mihenk

ilö

alempi

toimihe

nkilö

työnte

kijäyri

ttäjä

ylempi

toimihe

nkilö

alempi

toimihe

nkilö

työnte

kijäyri

ttäjä

ylempi

toimihe

nkilö

alempi

toimihe

nkilö

työnte

kijäyri

ttäjä

0 jaksoa 1 jakso 2 jaksoa yli 2 jaksoa

57

ylempien toimihenkilöiden ja yrittäjien kuntoutustuelle jäämisen todennäköisyys on

selkeästi korkeampi ja nopeammin kasvava kuin alemmilla toimihenkilöillä ja

työntekijöijllä. 57-vuotiailla ainoastaan työntekijöiden todennäköisyys kuntoutustuelle

jäämiseen erottuu muista. Noin 1,5 vuoden kohdalla työntekijöiden todennäköisyys

alkaa kasvamaan muita hitaammin sairauspäivärahapäivien kasvaessa ja jää

matalammalletasollekuinmuissasosioekonomisillaasemilla.

Kuviossa 18 nähdään, että 37-vuotiailla yrittäjillä on noin vuoteen asti ylempiä

henkilöitä suurempi todennäköisyys jäädä kuntoutustuelle. Alle vuoden mittaisella

sairauspäivärahahistorialla alemmilla toimihenkilöillä on ylempiä toimihenkilöitä

suurempitodennäköisyyskuntoutustuellejäämiseen,muttaasetelmamuuttuunoin1,5

vuoden kohdalla, jolloin alempien toimihenkilöiden todennäköisyys on ylempien

toimihenkilöiden todennäköisyyttä pienempi kuntoutustuelle jäämiseen. Lisäksi

työntekijöillä on ylempiä toimihenkilöitä suurempi todennäköisyys kuntoutustuelle

jäämiseennoinvuodensairauspäivärahahistoriaanasti.

Kuva17.Kuntoutustuellejäämisentodennäköisyyssairauspäivärahahistorianmukaansosioekonomisissaluokissaikäluokittain.Ennustetuttodennäköisyydet.

0.2

.4.6

.81

240 300 360 420 480 540 600 660 720

37-vuotiaat

0.2

.4.6

.81

240 300 360 420 480 540 600 660 720

47-vuotiaat

0.2

.4.6

.81

240 300 360 420 480 540 600 660 720Sairauspäivärahapäivät (päivinä)

57-vuotiaat

ylempi toimihenkilöalempi toimihenkilötyöntekijäyrittäjä

58

47-vuotiallayrittäjilläonläheskahdenvuodensairauspäivärahahistoriaanastiylempiä

toimihenkilöitä suurempi todennäköisyyskuntoutustuelle jäämiseen.Työntekijöillä on

allevuodenmittaisellasairauspäivärahahistoriallasuurempi todennäköisyys,muttayli

vuodenmittaisellasairauspäivärahahistoriallapienempitodennäköisyyskuinylemmillä

toimihenkilöllä kuntoutustuelle jäämiseen. Alemmilla toimihenkilöillä ja yrittäjillä

kuntoutustuelle jäämisen todennäköisyys on ylempiä toimihenkilöitä pienempi noin

vuodensairauspäivärahahistorianjälkeen.

57-vuotiailla kuntoutustuelle jäämisen todennäköisyys on kaikkein pienin ylemmillä

toimihenkilöillä alle vuoden mittaisella sairauspäivärahahistorialla. Erot alkavat

tasoittua noin 1,5 vuoden kohdalla kun alempien toimihenkilöiden todennäköisyys

alkaa laskea. Lähestyttäessä kahden vuoden sairauspäivärahahistoriaa, alempien

toimihenkilöidentodennäköisyyskuntoutustuellejäämiseenonpienempikuinylempien

toimihenkilöiden.Yrittäjiensuurempikuntoutustuellejäämisentodennäköisyyseienää

eroa tilastollisesti merkitsevästi noin ylempien toimihenkilöiden todennäköisyydestä

noin1,5vuodensairauspäivärahahistorianjälkeen.

Kuva18.Kuntoutustuellejäämisentodennäköisyyssairauspäivärahahistorianmukaansosioekonomisissaluokissaikäluokittain.Keskimääräisetmarginaaliefektit.

-.2-.1

0.1

240 300 360 420 480 540 600 660 720sprluokka

37-vuotiaat

-.2-.1

0.1

240 300 360 420 480 540 600 660 720sprluokka

47-vuotiaat

-.2-.1

0.1

240 300 360 420 480 540 600 660 720Sairauspäivärahapäivät (päivinä)

57-vuotiaat

Alempi toimihenkilöTyöntekijäYrittäjä

59

Kuntoutustuelle jääneillä ei ollut suuria ikäluokittaisia ja sosioekonomisia eroja

keskimääräisissä sairauspäivärahahistorian pituuksissa tai sairauspäivärahajaksojen

määrissä. 37-vuotiailla yrittäjillä oli hieman useammin nolla sairauspäivärahajaksoa.

Keskimääräisiä marginaaliefekteja tarkasteltaessa ainoastaan 57-vuotiailla

työntekijöillä ja 47-vuotiailla työntekijöillä ja alemmilla toimihenkilöillä oli selkeästi

muitamatalempi todennäköisyys kuntoutustuelle jäämiseen. Kuntoutustuen saaminen

ei näyttäisi riippuvan niin paljon hakijan iästä tai sosioekonomisesta asemasta kuin

toistaiseksimyönnettävättyökyvyttömyyseläkkeet.

6. POHDINTA

6.1. Tulostenpohdintaaikaisemmankirjallisuudennäkökulmasta

Tarkastelin tutkielmassani työkvyyttömyyseläkkeelle siirtymisen todennäköisyyden

vaihtelua kasautuvan sairauspäivärahahistorian eri vaiheissa. Vertailin eri ikäisten ja

sosioekonomisten asemien työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyyksien

erojasairauspäivärahahistoriassa.Lisäksi tarkastelin,mitennämäerotmuuttuivatkun

ennustettiin toistaiseksi myönnettävälle työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä tai

kuntoutustuelle jäämistä. Työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyys vaihteli

selkeästi iän, sosioekonomisen aseman ja sairauspäivärahahistorian mukaan. Lisäksi

toistaiseksi myönnetylle työkyvyttömyyseläkkeelle ja kuntoutustuelle jäämisen

todennäköisyydet vaihtelivat ikäryhmittäin, sosioekomisen aseman ja

sairauspäivärahahistorianmukaan. Ikäryhmittäiseterotosottautuivat sosioekonomisia

erojasuuremmiksi.

Yleisestityökyvyttömyyseläkkeellejäämisentodennäköisyyskasvoiiänmyötä.Osittain

yhteys selittyi sillä, että suurin osa jäi toistaiseksi myönnetylle

60

työkyvyttömyyseläkkeelle (noin 70 prosenttia). Toistaiseksi työkyvyttömyyseläkkeelle

jääminen oli kaikkein todennäköisintä 57-vuotiailla. Sen sijaan kuntoutustuelle

jääminen oli yleisintä 37-vuotiailla. Toistaiseksi myönnettävälle

työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään, kun tarkoituksena ei ole enää kuntouttaa henkilöä

takaisintyöelämään(Uusitalo2012).

Sosioekonomiseterotolivaterilaisiaeri ikäistenvälillä,muttamyöseri ikäistensisällä

riippuenmyönnetyntyökyvyttömyyseläkkeenlajista.Sosioekonomistenasemienväliset

erot työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen todennäköisyydessä olivat hieman

ristiriitaisia aikaisemman tutkimuksen tuloksiin verrattuna. Aikaisemmassa

tutkimuksissanimenomaantyöntekijöilläonhavaittuolevansuurempitodennäköisyys

työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen. Tässä tutkielmassa 37-vuotiailla ylemmillä

toimihenkilöillä oli suurin todennäköisyys jäädä työkyvyttömyyseläkkeelle, kun

eläkkeen lajia ei huomioitu. Ylemmillä toimihenkilöillä oli kuitenkin keskimäärin

lyhyempisairauspäivähistoria jakeskimäärinvähemmänsairauspäivärahajaksoja. 57-

vuotiailla erottuvin ryhmä olivat yrittäjät, jotka jäivät kaikkein epätodennäköisimmin

työkyvyttömyyseläkkeelle. Sama on havaittu myös aiemmissa tutkimuksessa

(Pasternack ym. 2015). Selityksenä voi olla yrittäjien parempi työkyky palkansaajiin

verrattuna. Toisaalta yrittäjän työkyvyn heikennyttyäkin mahdollisuudet työkyvyn

edistämistoimiin ovat heikommat kuin palkansaajilla (Martelin ym. 2006, 75).

Aikaisemmassakinkirjallisuudessaonhavaittu,ettätyökyvyttömyyseläkkeellesiirtyvät

yrittäjät saavatkeskimääräistävähemmänsairauspäivärahaa sairauspäivärahaaennen

eläköitymistään.Heehkäsinnittelevättyöelämässäheikentyneelläkintyökyvylläennen

kuinpoistuvattyöelämästä.

Yhtenä selityksenä ylempien toimihenkilöiden suuremmalle työkyvyttömyyseläkkeelle

siirtymisen todennäköisyydelle voi olla, että alemmilla sosioekonomisilla asemilla

työkyvynheiketessäjättäydytäänhelpomminpoistyöelämästä,esimerkiksityöttömiksi.

Ylemmät toimihenkilöt sen sijaan kerryttävät sairauspäivärahaa ja jäävät

todennäköisemmintyökyvyttömyyseläkkeellevastakunsairauspäivärahojaonkertynyt

tarpeeksi. Toisena selityksenä voi olla myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen

diagnoosiperusteet. Ylemmille toimihenkilöille myönnetään keskimäärin eniten

61

masennusperusteisia työkyvyttömyyseläkkeitä kaikista

mielenterveyshäiriöperusteisista työkyvyttömyyseläkkeistä (Pensola ja Gould 2009).

Mielenterveysongelmaperusteisista työkvyyttömyyseläkkeissä työntekijöille

myönnetään ylempiä toimihenkilöitä useammin skitsofrenia- ja päihteiden

väärinkäyttöönliittyviensairauksienperusteellamyönnettyjätyökyvyttömyyseläkkeitä

(Polvinenym.2014).Lisäksionhavaittu,ettämasennus-jabipolaarihäiriöperusteisesti

työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet saavat paljon pidempään sairauspäivärahaa kuin

skitsofrenian, päihteiden käytöstä johtuvien sairauksien ja ”muiden”

mielenterveyssairauksien perusteella työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet (Laaksonen

ym.2016).

Tämän tutkielmanperusteella on kuitenkin vaikea sanoa, johtuvatko sosioekonomiset

erot sairastavuuden eroista vai esimerkiksi terveyspalveluihin liittyvistä eroista.

Ylemmät toimihenkilöt saattavat hakea tai saada enemmän myönteisiä

työkyvyttömyyseläkepäätöksiä tietyn pituisen sairauspäivärahahistorian jälkeen.

Työkyvyttömyyseläkepäätösten hylkäysprosentti on suurempi matalasti koulutetuilla,

yksityiselläsektorillatyöskentelevilläjatyöttömyystaustaisilla(GouldjaNyman2012).

Työttömyystausta ei juurikaan selittänyt sosioekonomisia eroja

työkyvyttömyyseläkkeellesiirtymisessätässätutkielmassa,muttatyöttömyyshistoriaoli

mahdollista kontrolloida vain tarkastelujakson ajalta. Työkyvyttömyyseläkkeiden

hylkäysosuudet selittyivät Gouldin ja Nymanin (2012) mukaan osittain juuri

etuusjärjestelmienmuutoksilla.Yksilöllistenvarhaiseläkkeidenjatyöttömyyseläkkeiden

lakkauttaminen sekä osa-aikaeläkkeen ikärajojen nousu todennäköisesti lisäsivät

työkyvyttömyyseläkkeelle hakevien määrää erityisesti heidän keskuudessa, joiden

työkykyoliheikentynyt lievemmin.Tällöintyökyvyttömyyseläkkeidenhylkäysosuuden

noususelittyisiperusteettomienhakemustenmyötä.

Tarkasteltaessa ainoastaan toistaiseksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä, 37-

vuotiaiden ylemmät toimihenkilöt erottuivat entistä selkeämmin muista

sosioekonomisistaasemista.57-vuotiaillayrittäjillätyökyvyttömyyseläkkeellejäämisen

todennäköisyysolimyöstoistaiseksityökyvyttömyyseläkkeelleennustettaessakaikkein

pienin. Toistaiseksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä ennustettaessa 47-vuotiailla

62

yrittäjillä oli selkeästi pienin ja toimihenkilöillä kaikkein suurin todennäköisyys jäädä

työkyvyttömyyseläkkeelle. Yrittäjillä on havaittu olevan palkansaajia parempi työkyky

kun maatalousyrittäjillä päinvastoin työkyky on muihin yrittäjiin ja palkansaajiin

verrattuna selkeästi heikompi (Martelin ym. 2006, 75) joka voi selittää yrittäjien

pienempää työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyyttä. Tutkielmassa ei ole

kuitenkaaneriteltynämaatalousyrittäjiäerikseen.

Kuntoutustuelle jäämistä ennustettaessa selkeimmät sosioekonomiset erot olivat 47-

vuotiailla, jossa yrittäjillä oli kaikkein suurin ja ylemmillä toimihenkilöillä kaikkein

pienin todennäköisyys jäädä työkyvyttömyseläkkeelle. Aikaisempi tutkimus on ollut

osittainristiriitaista, jaylemmillä toimihenkilöilläonollutpaikoinsuurin(Suoyrjöym.

2007; Melin ja Fugl-Meyer 2003) ja paikoin pienin todennäköisyys kuntoutustuelle

jäämiseen. Kuntoutukseen päässeillä matalasti koulutetuilla on havaittu olevan

lyhyempi sairauspoissaolohistoria kuin korkeasti koulutetuilla (Millet ja Sandberg

2003), joten on mahdollista, että he saavat kuntoutustukea lyhyemmällä

sairauspäivärahahistorialla. Toisaalta ylempien toimihenkilöiden on myös havaittu

hakevan kuntoutustuelle työntekijöitä useammin (Pensola ym. 2012).

Sosioekonomisissaeroissaeijuurikaantapahtunutmuutosta,vaikkatyöttömyyshistoria

ei oltu kontrolloitu. Aikaisemminkin on havaittu, ettei työttömyyshistoria välttämättä

selitä työkyvyttömyyseläkkeissä ilmeneviä eroja (Laaksonen ym. 2016). Kuntoutusta

ennustettaessa sosioekonomiset erot olivat pienempiä kuin toistaiseksi

työkyvyttömyyseläkkeellehakiessa,jotenjossainmäärinterveyserojenkaventamisessa

on onnistuttu. Toisaalta kuntoutustuelle pääsemisen eriarvoisuus ilmenee useammin

vertailtaessapalkansaajia työttömiin jasosioekonomiseltaasemaltaantuntemattomiin.

(Martelinym.2006.)

Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen todennäköisyys riippui siis osaltaan sitä,

montako päivää henkilö on saanut sairauspäivärahaa. Tyypillisesti

työkyvyttömyyseläkkeellesiirrytäännoin300päivänsairauspäivärahajaksonjälkeen,ja

näinsuurinosahenkilöistäolisiirtynyttässäkinaineistossatyökyvyttömyyseläkkeelle.

Kiinnostavaaonkin,miksiyli300sairauspäivärahapäivääsaaneeteivätjoolesiirtyneet

63

työkyvyttömyyseläkkeelle? Eräs mahdollinen selitys on, että sairauspäivärahoja on

myönnettyainamuutamiksikuukausiksikerrallaanjakatsottu,onkotilanneparantunut.

Pitkä sairauspäivärahahistoria ennustaa työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä,mutta eri

tavalla eri sosioekonomisissa asemissa. Toisin sanoen, sairauspäivärahahistorian

mekanismi on erilainen sosiekonomisesta asemasta riippuen. Suomessa

sosioekonomiset erot terveydessä ja terveyspalveluiden eriarvoisuus on toteutunut

monella tasolla jopitkään(Lahelma2000).Tätenmyöskään työkyvyttömyyseläkkeelle

jäämisen sosioekonomiset erot tuskin selittyvät yksinkertaisesti.

Työkyvyttömyyseläkkeellesiirtymisensosioekonomiseterotvoivatselittyäesimerkiksi

sosioekonomisista eroista työurissa, terveyspalveluiden käyttämisessä,

sairauspäivärahojen hakemisessa ja saamisessa tai diagnoosiperusteissa. Työkyvyn

heikkenemisenastejanopeusriippuusitäheikentävästäsairaudesta,jostataasriippuu

työkyvynpalautumisenmahdollisuus.Senlisäksi,ettädiagnoosiperusteissaonhavaittu

sosioekonomisia eroja ja on todennäköistä (Rotko ja Manderbacka 2015.), että eri

sosioekonomisilla asemilla on erilaisia resursseja sairauden kanssa elämiseen ja

työskentelyynsekäsairauksienhoitamiseen. (White2009[2002],Marmot jaWilkinson

2006).

6.2. Metodologinenpohdintajajatkotutkimuksenaiheita

Tutkielmassa ei ole tarkasteltu sairauspäivärahahistorian katkonaisuutta

tarkasteltaessa kasautuvaa sairauspäivärahahistoriaa. Eläkkeenhakijoilla on kuitenkin

havaittu hyvin erilaisia työura- ja sairauspäivärahataustoja (Järnefelt 2014, 35). Yksi

henkilö voi kerryttää kerran pitkään sairastamalla lyhyessäkin ajassa saman, mitä

toinen kerryttää vuosien aikana katkonaisella sairauspäivärahahistorialla.

Aikaisempientutkimuksienmukaantyökyvyttöyyseläkkeellesiirtyvistävoidaanerotella

karkeastierilaisialuokituksia:heitä,jotkasiirtyvätyli55-vuotiaina,pitkänuranjälkeen

työkyvyttömyyseläkkeelletuki-jaliikuntaelinsairauksienvuoksi.Toisenaryhmänäovat

he, joiden työuraaovatkatkoneet työttömyysjaksot, ja joiden työkyvyttömyyseläkkeen

64

perusteena on usein mielenterveysongelmat ja päihteiden aiheuttamat vauriot.

(Blomgren ym. 2011.) Täten oletettavaa olisi, että myös sairauspäivärahahistorian

katkonaisuudessa voisi löytyä sosioekonomisia eroja. Alustavien tarkastelujen

perusteellakuitenkinosottautui,ettäylemmillätoimihenkilöilläjayrittäjilläolihieman

harvempia ja lyhyempiä sairauspäivärahahistorioita. Sosioekonomiset erot olivat

kuitenkinpääpiirteittäinhyvinpieniä.

Tässä tutkielmassa sairauspäivärahahistorian vaikutusta työkyvyttömyyseläkkeelle

jäämisen todennäköisyyteen eri sosioekonomisissa asemissa estimoitiin logistisella

regressioanalyysillä. Tarkasteltaessa ikäryhmittäisiä eroja kuvailevissa tuloksissa, oli

havaittavissa ettei työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyys nousee

lineaarisesti sairauspäivärahapäivien kasautuessa. Testasin, estimoiko lineaarinen vai

logit –mallinen käyrä paremmin työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen ja

sairauspäivärahahistoriansuhdetta(tätäeioleraportoitutukielmassa), janäistälogit-

malli oli parempi. On kuitenkin todennäköistä, ettei logit –estimointi ole kaikkein

todenmukaisin, ja jatkossa voisi olla suotavaa mallintaa aineistoa myös muilla

estimaateilla.

Sairauspäivärahahistoriaaontässätutkimuksessatarkasteltuenintäänkahteenvuoteen

saakka, sillä tätä enemmän kasautuvasti sairauspäivärahaa saavia oli melko vähän.

Aikasemman tutkimuksen mukaan sairauspäivärahapäiviä alkaa kertyä

työkyvyttömyyseläkkeelle merkittävästi enemmän jo 10 vuotta ennen

työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä verrattuna heihin, jotka eivät siirry

työkyvyttömyyseläkkeelle (Laaksonen ym. 2014). Jatkossa olisi hyvä tarkastella

sairauspäivärahahistoriassailmeneviäsosioekonomisiaerojatyökyvyttömyyseläkkeelle

jäämisentodennäköisyydensuhteenmyösuseampienvuosientaijopavuosikymmenien

ajalta. Tutkielmassa ei myöskään ollut mahdollista kontrolloida saiko henkilö

kokoaikaista vai osasairauspäivärahaa. Tämä voi yhdessä sairausperusteen kanssa

ennustaaeritavointyökyvyttömyyseläkkeellejäämisentodennäköisyyttä.

Työkvyyttömyyseläkkeellejäämisenerojaolisihyvävertaillasairauspäivärahahistorian

eroja diagnoosiluokittain eri sosioekonomisissa asemissa. Ylemmillä toimihenkilöillä

65

yleisin työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen syy ovat käyttäytymisen ja

mielenterveydelliset häiriöt, joiden kanssa sairauslomia mahdollisesti pitkitetään

herkemmin (Pasternack ym. 2015). Toisaalta fataalien sairauksien kohdalla, kuten

syöpäsairailla, sairauspäivärahahistoria ei ehdi kertymään kovinkaanpitkäkestoiseksi.

Aikaisemman tutkimuksen mukaan monet työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneistä ovat

saaneet useamman kuin yhden diagnoosin sairauslomaa ja työkyvyttömyyseläkettä

varten.Mielenkiintoistaolisikinvertailla,mitensairauslomaajatyökyvyttömyyseläkeetä

vartensaadetdiagnoositpoikkeavattoisistaan.

Toinen hyöydyllinen näkökulma olisi vertailla täydelle ja osa-aikaiselle

työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneitä, sillä näiden sairauspäivärahahistorioiden

tiedetääneroavan.Tässätutkielmassaselvisi,ettäsosioekonomiseterotolivaterilaisia

toistaiseksi jamääräaikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneissä, joten oletettavaa

on,ettäpoikkeavuuksialöytyymyöstäydellejaosa-aikaiselletyökyvyttömyyseläkkeelle

siirtyneissä.Tutkielmassaosa-aikaisesti työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvienmääräoli

kuitenkinhyvinpieni.

Tuloksista nousi siis neljä keskeistä ja jatkotutkimuksen kannalta arvokasta seikkaa.

Ensimmäiseksi työkvyyttömyyseläkkeelle siirtymisen todennäköisyys ei kasva

lineaarisesti sairauspäivärahapäivien kasautuessa. Jatkossa olisi hyvä tutkia, miksi

sairauspäivärahapäiviä ehtii kertymään lähes kaksi vuotta ennen kuin

työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyys jälleen kasvaa. Toiseksi

ikäryhmittäiset erot työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyyden suhteen

sairauspäivärahahistorian eri vaiheissa olivat selkeät. Sairauspäivärahapäivähistoria

ennustaa työkyvyttömyyseläkkeelle jäämistä eri tavoin eri ikäisille. Kolmanneksi

sosioekonomiset erot työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyyden suhteen

vaihtelivat etenkin ikäryhmittäin ja jonkin verran myös sairauspäivärahahistorian

mukaan. Toisaalta sosioekonomiset erot sairauspäivärahapäivien kertyessä olivat

yllättävänpienet aikaisempaan tutkimukseennähden.Aikaisempikirjallisuuson lähes

systemaattisesti havainnut, että työntekijöillä on muita korkeampi

työkyvyttömyyseläkkeelle jäämisen todennäköisyys sekä enemmän pitkiä

sairauspoissaoloja (Pasternack ym. 2015). Lisäksi tässä tutkimuksessa yrittäjät

66

osottautuivat selkeästi valikoituneeksi joukoksi. Etenkin 57-vuotiailla yrittäjillä

työkyvyttömyyseläkkelle siirtyminen vähiten todennäköistä sairauspäivärahapäivien

kertyessä. Tämän tutkielman pohjalta olisi suositeltavaa ennaltaehkäistä pitkittyvää

sairauspäivärahahistoriaaetenkinkaikkeinvanhimmilla ikäryhmillä.Lisäksiolisisyytä

tutkia tarkemminylempien toimihenkilöidenpitkittyviensairauspäivärahahistorioiden

mahdollisia syitä. Jatkotutkimuksen aihetta olisi myös kuntoutustuelle siirtyneiden

yrittäjienkuntoutustukeaedeltävienvaiheidenkartoittamiselle.

Tasa-arvoinenyhteiskuntaeiainoastaanvähennäköyhienmäärääyhteiskunnassa,vaan

parantaakaikkienkansalaistenterveyttäjahyvinvointia(WilkinsonjaPickett2009,4).

Suomessakin kansallinen terveyserojen kaventamisen toimintaohjelman yhtenä

tavoitteenaonesimerkiksiollutkehittääkuntoutustarpeidenvarhaistatunnistustamista

ja tasa-arvoistaa kuntoutukseen pääsyä (Sosiaali- ja terveysministeriö 2008, 54;

Husman ja Kauppinen 2013). Suomessa näytettäisiin olevan oikealla suunnalla, sillä

tasa-arvoisen yhteiskunnan tärkeimpänä lähtökohtana on poliittinen tahtotila

(Wilkinson ja Pickett 2009, 238). Terveyden eriarvoisuuden vähentämisen lisäksi

(Husman ja Kauppinen 2013) tavoitteena on ollut yleisesti parantaa työhyvinvointia

(Palosuo ja Lahelma 2013, 39). Aktiivisella ja ennaltaehkäisevällä työterveyshuollolla,

tehostetuilla kuntoutusjärjestelmillä ja erilaisilla valtakunnallisilla sairauksia

ehkäisevillähankkeillavoidaanvaikuttaatyökyvyttömyyseläkkeellesiirtyvienmäärään

(Eläketurvakeskus 2016a). Ennaltaehkäisemällä tunnettuja työkyvytömyyseläkkeelle

siirtymistä ennustavia tekijöitä, kuten sairauspäivärahapäivien kertymistä, voidaan

ehkäistämahdollinentulevatyökyvyttömyyseläkkelle jääminen(Laaksonenym.2016).

Ehkäisemällätyökyvyttömyyttä,parannetaankaikkientyökykyäjahyvinvointia,lisätään

terveitä elinvuosia ja pidennettään työuria, joka taas parantaa kotitalouden tuloja ja

vähentääjulkisiamenoja.

67

7. LÄHTEETAhola,Kirsi,VirtanenMarianna,HonkonenTeija,IsometsäErkki,AromaaArpoja

Lönnqvist,Jouko.2009."Sairauspoissaolotmasennushäiriöidenyhteydessä.Terveys2000-väestötutkimuksentuloksia".SuomenLääkärilehti64,3081–3088.

Albertsen,Karen,LundThomas,ChristensenKarl,KristensenTagejaVilladsenEbbe.

2007."Predictorsofdisabilitypensionovera10-yearperiodformenandwomen."ScandinavianJournalofPublicHealth35,78–85.

Allison,Paul.1982."Discrete-TimeMethodsfortheAnalysisofEventHistories."

SociologicalMethodology61.Blomgren,Jenni,AaltonenKatri,TervolaJussijaVirtaLauri.2015."Kelan

sairaanhoitokorvauksettuloryhmittäin-Kenellekorvauksiamaksetaanjakuinkapaljon?"Sosiaali-jaterveysturvanselosteita93.Kelantutkimusosasto,Helsinki.

Blomgren,JennijaHytti,Helka.2013."Työkyvyttömyydestäjatyöttömyydestä

aiheutuvatyöelämästäpoissaolosekäaktiivitoimenpiteilleosallistuminenPohjoismaissa2005ja2010."Kelantyöpapereita48.Kansaneläkelaitos.

Blomgren,Jenni,Hytti,HelkajaGould,Raija.2011."Työkyvyttömyyseläkkeelle

siirtyneidentyöttömyys-jasairaustaustaerieläkejärjestelmissä."Kelannettityöpapereita26.Kansaneläkelaitos,Helsinki.

Blomgren,JennijaVirta,Lauri.2012."Kansaneläkejärjestelmän

työkyvyttömyyseläkkeidenhylkäyksetvuosina2005–2011."Kelannettityöpapereita39.Kansaneläkelaitos,Helsinki.

Blossfield,Hans-Peter,golschKatrinjaRohwerGötz.2007.EventHistoryAnalysiswith

Stata.PyschologyPress:GreatBritain.Box-Steffensmeier,JanetjaJonesBradford.2004.Eventhistorymodeling:aguidefor

socialscientists.CambridgeUniversityPress,Cambridge:NewYork.Breen,Richard,KarlsonKristianBerntjaHolmAnders.2013."Total,Direct,andIndirect

EffectsinLogitandProbitModels."SociologicalMethodsResearch42,164–191.Börsch-Supan,Axel.2010."WorkDisability:TheEffectsofDemography,Health,and

DisabilityInsurance."TeoksessaResearchFindingsintheEconomicsofAging,toim.Wise,D.A.TheUniversityofChicagoPress,37–58.

Duijts,Saskia,KantIjmert.,SwaenGerard,VandenBrandtPietjaZeegersMaurice,2007.

"Ameta-analysisofobservationalstudiesidentifiespredictorsofsicknessabsence."JournalofClinicalEpidemiology60,1105–1115.

ETK(Eläketurvakeskus).2016a.Masennusvieyhäharvemmantyökyvyttömyyseläkkeelle.http://www.etk.fi/tiedote/masennus-vie-yha-harvemman-tyokyvyttomyyselakkeelle/(luettu10.5.2016).

ETK(Eläketurvakeskus).2016b.Vuoden2017työeläkeuudistus.

http://www.etk.fi/elakejarjestelmat/elakejarjestelma-muutoksessa/lainmuutosten-taustoja/elakeuudistus-2017/(luettu18.5.2016).

ETK(Eläketurvakeskus).2015a.Työkyvyttömyyseläkettävoidaanmaksaa

sairauspäivärahakaudenjälkeen.http://www.etk.fi/fi/service/ty%C3%B6kyvytt%C3%B6myysel%C3%A4ke/242/ty%C3%B6kyvytt%C3%B6myysel%C3%A4ke(luettu14.5.2016).

ETK(Eläketurvakeskus).2015b.Vuoden2005työeläkeuudistus.

http://www.etk.fi/elakejarjestelmat/elakejarjestelma-muutoksessa/lainmuutosten-taustoja/elakeuudistus-2005/(luettu18.5.2016).

ETK(Eläketurvakeskus).2015c.Vuoden1996muutokset.

http://www.etk.fi/elakejarjestelmat/elakejarjestelma-muutoksessa/lainmuutosten-taustoja/vuoden-1996-muutokset/(luettu18.5.2016).

Engblom,Monika.2011.Sicknesscertificationwhenexperiencedasproblematicby

physicians.Karolinskainstitutet,Tukholma.Engblom,Monika,NilssonGunnar,ArrelövBritt,LöfgrenAnna,SkånérYlva,Lindholm

Christina,HinasElinjaAlexandersonKristina.2011."Frequencyandseverityofproblemsthatgeneralpractitionersexperienceregardingsicknesscertification."ScandinavianJournalofPrimaryHealthCare,29.227–233.

Eriksson,Johan.2011."Ohjemoituukoaikuisiänterveysjosikiökaudella."Teoksessa:

Sosiaaliepidemologia.Väestönterveyserotjaterveyteenvaikuttavatsosiaalisettekijät.Toim.Laaksonen,MikkojaSilventoinenKarri.Gaudeamus:Helsinki.213–225.

Findikaattori.2016.Työkyvyttömyyseläkettäsaaneet.http://www.findikaattori.fi/fi/76

(luettu14.5.2016).Gjesdal,Sturla,RingdalPeder,HaugKjelljaGunnarMælandJohn.2008."Long-term

sicknessabsenceanddisabilitypensionwithpsychiatricdiagnoses:Apopulation-basedcohortstudy."NordicJournalofPsychiatry64,294–301.

Gjesdal,SturlajaBratbergEspe.2003."Diagnosisanddurationofsicknessabsenceas

predictorsfordisabilitypension:Resultsfromathree-year,multi-registerbasedandprospectivestudy."ScandinavianJournalofPublicHealth31,246–254.

Gould,Raija,Ilmarinen,JuhaniJärvisalo,JormajaKoskinen,Seppo.2006a."Työkyvynulottuvuudet-yhteenvetojapäätelmät."TeoksessaTyökyvynulottuvuudet.Terveys2000-tutkimuksentuloksia.toim.Gould,Raija,IlmarinenJuhani,Järvisalo,JormajaKoskinenSeppo.Eläketurvakeskus.HakapainoOy:Helsinki.311–328.

Gould,Raija,IlmarinenJuhani,JärvisaloJormajaKoskinenSeppo.2006b.Työkyvyn

ulottuvuudet:Terveys2000-tutkimuksentuloksia.Eläketurvakeskus.Helsinki.

Gould,Raija,LampiJukkajaNymanHeidi.2011."Työhönpaluukuntoutustuenjälkeen.Työeläkejärjestelmänrekisteritietoihinperustuvaselvitys."Eläketurvakeskuksenkeskustelualotteita,3.Eläketurvakeskus:Helsinki.

Gould,RaijajaNymanHeidi.2012."Työkyvyttömyyseläkepäätökset2000-2011."

Eläketurvakeskuksenkeskustelualoitteita3.Eläketurvakeskus:Helsinki.Gould,Raija,PolvinenAnu.2006."Työkykyeriammateissa,toimialoillaja

työnantajasektoreilla."TeoksessaTyökyvynulottuvuudet.Terveys2000-tutkimuksentuloksia.toim.Gould,Raija,IlmarinenJuhani,Järvisalo,JormajaKoskinenSeppo.Eläketurvakeskus.HakapainoOy:Helsinki.

Gustafsson,Klas,AronssonGunnar,MarklundStaffan,WikmanAnders,HagmanMaudja

FloderusBirgitta.2014."SocialIntegration,SocioeconomicConditionsandTypeofIllHealthPrecedingDisabilityPensioninYoungWomen:aSwedishPopulation-BasedStudy."InternationalJournalofBehavioralMedicine21,77–87.

Harkonmäki,Karoliina.2007.Predictorsofdisabilityretirement:Fromearlyintentions

toretirement.Helsinginyliopisto:Helsinki.Haukenes,Inger,MykletunArnstein,KnudsenAnn,HansenHans-TorejaMælandJohn.

2011."Disabilitypensionbyoccupationalclass-theimpactofwork-relatedfactors:TheHordalandHealthStudyCohort."BMCPublicHealth11.

Hietaniemi,MarjukkajaRitolaSuvi.2007."Suomeneläkejärjestelmä."

Eläketurvakeskuksenkäsikirjoja5.PellervontaloudellinentutkimuslaitosPTT:Helsinki.

Holm,Pasi,HopponenAnnelijaLahtinenMarkus.2008."Maahanmuuttajientyökyky

2008."Pellervontaloudellisentutkimuslaitoksenraportteja210.Helsinki.Hosmer,David,LemeshowStanleyjaSturdivantRodney.2013.Appliedlogistic

regression.Wiley:Hoboken,NewJersey.Hultin,Hanna,LindholmChristina,MöllerJettejaFieldingRichard.2012."IsTherean

AssociationbetweenLong-TermSickLeaveandDisabilityPensionandUnemploymentbeyondtheEffectofHealthStatus?–ACohortStudy."PLoSONE7.

Husman,PäivijaKauppinen,Timo,2013."Työkyvyttömyysjasairauspoissaolot"TeoksessaTyöjaterveys2012.toim.Kauppinen,Timo,Mattila-HolappaPauliin,Perkiö-MäkeläMerja,SaaloAnja,ToikkanenJouni,TuomivaaraSeppo,UuksulainenSanni,VilukselaMarjajaVirtanenSimo.TyöterveyslaitoksenJulkaisuja.TammerprintOy:Tampere,103–105.

Hytti,Helka,YlöstaloPirjojaRuhanenEsko.2006.Työkyvyttömyyseläkkeissävirtavie

entistäenemmänkansaneläkkeelle.Kansaneläkelaitos.Helsinki.Ilmarinen,Juhani.1995."Työkykyäedistävätjaheikentävättekijät"teoksessaHyvä

työkyky.Työkyvynylläpidonmallejajakeinoja.toim.Matikainen,Eero,Aro,Timo,Kalimo,Raija,Ilmarinen,Juhani,Torstila,Ilkka.TyöterveyslaitosjaEläkevakuutusyhtiöIlmarinen:Helsinki,31–46.

Ilmarinen,Juhani,LähteenmäkiSatujaHuuhtanenPekka.2003.Kyvyistäkiinni.

Ikäjohtaminenyritysstrategiana.Talentum:Helsinki.Ilmarinen,Juhani,GouldRaija,JärvikoskiAilajaJärvisaloJorma.2006."Työkyvyn

moninaisuus."TeoksessaTyökyvynulottuvuudet.Terveys2000-tutkimuksentuloksia.toim.Gould,Raija,IlmarinenJuhani,Järvisalo,JormajaKoskinenSeppo.Eläketurvakeskus.HakapainoOy:Helsinki.17–34.

Järnefelt,Noora.2014."Vanhuuseläkkeellesiirtyneidentyöurat."Teoksessa:

Sosioekonomiseterot–työurat,eläkkeellesiirtyminenjaeläkejärjestelmä.Toim.Järnefelt,Noora,NivalainenSatu,SalokangasSampsajaUusitaloHannu.Eläketurvakeskuksenraportteja1.Eläketurvakeskus:Helsinki.33–62.

Järvikoski,Aila.1994."Vajaakuntoisuudestaelämänhallintaan?Kuntoutuksen

viitekehystenjatoimintamallientarkastelu."Kuntoutussäätiöntutkimuksia46.Kuntoutussäätiö:Helsinki.

Kankaanpää,Anni.2014.SickleaveprescribingpracticesinFinland.Turun

yliopisto:Turku.Karlsson,Nadine,CarstensenJohn,GjesdalSturlajaAlexandersonKristina.2008."Risk

factorsfordisabilitypensioninapopulation-basedcohortofmenandwomenonlong-termsickleaveinSweden."EuropeanJournalofPublicHealth18,224–231.

Karlson,KristianBrent,HolmAndersjaBreenRichard.2012."ComparingRegressionCoefficientsBetweenSame-SampleNestedModelsUsingLogitandProbit.ANewMethod."SociologicalMethodology42.286–313.

Kauppinen,Timo,Mattila-HolappaPauliina,Perkiö-MäkeläMerha,SaaloAnja,

ToikkanenJouni,TuomivaaraSeppo,UuksulainenSanni,VilukselaMarjajaVirtanenSimo.2013.TyöjaterveysSuomessa2012.Seurantatietoatyöolositajatyöhyvinvoinnista.Työterveyslaitos.TammerprintOy:Tampere.

Kela2015a.Työkykyheikentynyt.http://www.kela.fi/tyokyky-heikentynyt(luettu14.5.2016).

Kela2015b.Työkyvyttömyyseläke.

http://www.kela.fi/tyokyky-heikentynyt_tyokyvyttomyyselake(luettu14.5.2016).

Kela.2015c.Kelaneläke-etuuksiensaajienmäärävähenee.Kelantilastokatsaus.

Saatavilla:http://www.kela.fi/-/kelan-elake-etuuksien-saajien-maara-vahenee(luettu14.5.2016).

Kestilä,Laura.2008.Pathwaystohealth.Nuortenaikuistenterveyden,

terveyskäyttäytymisenjaterveyserojenmäärittäjät.Kansanterveyslaitoksenjulkaisuja,A23.Yliopistopaino:Helsinki.

Keva.2014.Keva.Vakuuttavasti50v.Keva:Helsinki.Kivimäki,Mika,FormaPauli,WikströmJuhani,HalmeenmäkiTuomo,PenttiJaana,

ElovainioMarkojaVahteraJussi.2004."Sicknessabsenceasariskmarkeroffuturedisabilitypension:the10-townstudy."JournalofEpidemiology&CommunityHealth58,710–711.

Koopmans,Petra,RoelenCornéjaGroothoffJohan.2008a."Frequentandlong-term

absenceasariskfactorforworkdisabilityandjobterminationamongemployeesintheprivatesector."OccupationalandEnvironmentalMedicine65,494–499.

Koopmans,Petra,RoelenCornéjaGroothoffJohan.2008b."Riskoffuturesickness

absenceinfrequentandlong-termabsentees."OccupationalMedicine58,268–274.

Krokstad,Steinar,JohnsenRoarjaWestinSteinar.2002."Socialdeterminantsof

disabilitypension:a10-yearfollow-upof62000peopleinaNorwegiancountypopulation."InternationalJournalofEpidemiology31,1183–1191.

Kärkkäinen,Sanna,PitkäniemiJanne,SilventoinenKarri,SvedbergPia,Huunan-Seppälä

Antti,KoskenvuoKaroliina,KoskenvuoMarkku,AlexandersonKristina,KaprioJaakkojaRopponenAnnina.2013."Disabilitypensionduetomusculoskeletaldiagnoses:importanceofwork-relatedfactorsinaprospectivecohortstudyofFinnishtwins."ScandinavianJournalofWork,EnvironmentandHealth39,343–350.

Laaksonen,Mikko,PitkäniemiJanne,RahkonenOssijaLahelmaEero.2010."Work

Arrangements,PhysicalWorkingConditions,andPsychosocialWorkingConditionsasRiskFactorsforSicknessAbsence:BayesianAnalysisofProspectiveData."AnnalsofEpidemiology20,332–338.

Laaksonen,Mikko,BlomgrenJennijaGouldRaija.2014."Työkyvyttömyyseläkkeellesiirtyneidensairauspäiväraha-,kuntoutus-jatyöttömyyshistoria.Rekisteripohjainentarkastelu."Eläketurvakeskuksenraportteja5.Eläketurvakeskus.

Laaksonen,Mikko,BlomgrenJennijaTuulio-HenrikssonAnnamari.2016."Sickness

allowancehistoriesamongdisabilityretireesduetomentaldisorders:Aretrospectivecase-controlstudy."ScandinavianJournalofPublicHealth44,291–299.

Labriola,Merete,FeveileHelene,ChristensenKarl,StrøyerJesperjaLundThomas.

2009a."Theimpactofergonomicworkenvironmentexposuresontheriskofdisabilitypension:ProspectiveresultsfromDWECS/DREAM."Ergonomics52,1419–1422.

Labriola,Merete,FeveileHelene,ChristensenKarl,BültmannUtejaLundThomas.

2009b."Theimpactofjobsatisfactionontheriskofdisabilitypension.A15-yearprospectivestudy."ScandinavianJournalofPublicHealth37,778–780.

Lahelma,Eero.2000."Terveydentilajasosiaalinenrakenne."Teoksessa:

Terveyssosiologiansuuntaukset.Toim.Kangas,Ilkka,KarvonenSakarijaLillrankAnnika.Gaudeamus:Helsinki.134–153.

Lamberg,Tiina,VirtanenPekka,VahteraJussi,LuukkalaTiinajaKoskenvuoMarkku.

2010."Unemployment,depressivenessanddisabilityretirement:afollow-upstudyoftheFinnishHeSSuppopulationsample."SocialPsychiatryandPsychiatricEpidemiology45,259–264.

Lehto,Markku,LindströmKari,LönnqvistJouko,ParvikkoOlavi,RiihinenOlavi,Suksi

IsmojaUusitaloHannu.2005.Mielenterveydenhäiriöttyökyvyttömyyseläkkeensyynä:ajatuksiaehkäisystä,hoidostajakuntoutuksesta.Sosiaali-jaterveysministeriö,Helsinki.

Leinonen,Taina,PietiläinenOlli,LaaksonenMikko,RahkonenOssi,LahelmaEeroja

MartikainenPekka.2011."Occupationalsocialclassanddisabilityretirementamongmunicipalemployees–thecontributionofhealthbehaviorsandworkingconditions."ScandinavianJournalofWork,Environment&Health37,464–472.

Loppela,Kaija.2004."Ihminenjatyö-keskustellentyökuntoon.Työyhteisön

kehittäminentyökykyäylläpitäväntoiminnanviitekehyksessä."UniversityofTampere,Tampere.

Lund,Thomas,KivimäkiMika,LabriolaMerete,VilladsenEbbejaChristensenKarlBang.

2008."Usingadministrativesicknessabsencedataasamarkeroffuturedisabilitypension:theprospectiveDREAMstudyofDanishprivatesectoremployees."OccupationalandEnvironmentMedicine65,28–31.

Månsson,Nils-Ove,RåstamLennart,ErikssonKarl-FredrikjaIsraelssonBo.1998."Socioeconomicinequalitiesanddisabilitypensioninmiddle-agedmen."InternationalJournalofEpidemiology27,1019–1025.

Marmot,Michael.2006."StatusSyndrome.AChallengetoMedicine."JAMA295,1304–

1307.Marmot,MichaeljaWilkinsonRichardG.2006.SocialDeterminantsofHealth.Oxford

UniversityPress:Oxford.Martelin,Tuija,SainioPäivi,KoskinenSeppojaGouldRaija.2006."Työkyvynvaihtelu

pääasiallisentoiminnanjaammattiasemanmukaan."TeoksessaTyökyvynulottuvuudet.Terveys2000-tutkimuksentuloksia.toim.Gould,Raija,IlmarinenJuhani,Järvisalo,JormajaKoskinenSeppo.Eläketurvakeskus.HakapainoOy:Helsinki.75–81.

Matikainen,Esko.1995."Työkykyäylläpitäväntoiminnanorganisointijakäytännön

toteutustyöpaikalla."TeoksessaHyvätyökyky.Työkyvynylläpidonmallejajakeinoja.toim.Matikainen,Esko,Aro,Timo.,Kalimo,Raija,Ilmarinen,Juhani,Torstila,Ilkka.TyöterveyslaitosjaEläkevakuutusyhtiöIlmarinen,Helsinki,47–59.

Melin,RolandjaFugl-MeyerAxel.2003."OnPredictionofVocationalRehabilitation

OutcomeataSwedishEmployabilityInstitute."JournalofRehabilitationMedicine,35.284–289.

Metteri,Anna.2012.Hyvinvointivaltionlupaukset,kohtuuttomattapauksetja

sosiaalityö.ActaUniversitatisTamperensis.TampereUniversityPress:Tampere.Millet,PatrickjaSandbergKarl.2003."Individualstatusatthestartofrehabilitation:

Implicationsforvocationalrehabilitationprograms."Work,20.121–129.Mills,Melinda.2011.Introducingsurvivalandeventhistoryanalysis.SAGE,LosAngeles,

California:Lontoo.Mood,Carina.2010."LogisticRegression:WhyWeCannotDoWhatWeThinkWeCan

Do,andWhatWeCanDoAboutIt."EuropeanSociologicalReview26,67–82.Nummenmaa,Lauri.2009.Käyttäytymistieteteidentilastollisetmenetelmät.Tammi:

Helsinki.Nyman,HeidijaKiviniemiMarja.2015."Katsauseläketurvaanvuonna2014"

Eläketurvakeskuksentilastoraportteja4.Eläketurvakeskus,Tampere.Palosuo,Hannele.2007."TerveydeneriarvoisuusSuomessasosioekonomisten

terveyserojenmuutokset1980-2005."Sosiaali-jaterveysministeriö.Yliopistopaino:Helsinki.

Palosuo,HannelejaLahelma,Eero.2013."Terveydensosiaalisetmäärittäjät."Teoksessa:Terveyspolitiikanperustajakäytännöt.toim.Sihto,Marita,PalosuoHannele,TopoPäivi,VuorenkoskiLaurijaKimmoLeppo.Terveydenjahyvinvoinninlaitos.SuomenYliopistopainoOy:Tampere.39–55.

Pasternack,Iris,Autti-RämöIlona,HinkkaKatarinajaPappilaJyrki.2015."Miten

tunnistaavarhaiskuntoutuksentarvetyöelämässä?Kirjallisuuskatsastyökyvynheikkenemisenennusmerkeistäjavarhaisentunnistamisentyökaluista."Sosiaali-jaterveysturvanselosteita91.Kela:Helsinki.

Pensola,TiinajaGouldRaija.2009."Ammatitjamasennusperusteiset

työkyvyttömyyseläkkeet."Eläketurvakeskusenkeskustelualotteita,7.Pensola,Tiina,GouldRaijajaPolvinenAnu.2010."Ammatitjatyökyvyttömyyseläkkeet.

Masennukseen,muihinmielenterveydenhäiriöihinsekätukijaliikuntaelintensairauksiinperustuvateläkkeet."Sosiaali-jaterveysministeriönselvityksiä.Sosiaali-jaTerveysministeriö:Helsinki.

Pensola,Tiina,KesseliKatja,ShermeikkaRiikka,RinneHannajaNotkolaVeijo.2012.

"Kuntoutukseen?SosioekonomisettekijätKelankuntoutukseenhakemisessajamyönnöissä."Kuntoutussäätiöntutkimuksia,86.Kuntoutussäätiö:Helsinki.

Piha,Kustaa,MartikainenPekka,RahkonenOssi,RoosEvajaLahelmaEero.2007.

"TrendsinsocioeconomicdifferencesinsicknessabsenceamongFinnishmunicipalemployees1990-99."ScandinavianJournalofPublicHealth35,348–355.

Piha,Kustaa.2013.Socio-economicdeterminantsofsicknessabsence.Helsinginyliopisto:

Helsinki. Polvinen,Anu,GouldRaija,LahelmaEerojaMartikainenPekka.2013."Socioeconomic

differencesindisabilityretirementinFinland:thecontributionofill-health,healthbehavioursandworkingconditions."ScandinavianJournalofPublicHealth41,470–478.

Polvinen,Anu,LaaksonenMikko,GouldRaija,LahelmaEerojaMartikainenPekka.2014.

"Thecontributionofmajordiagnosticcausestosocioeconomicdifferencesindisabilityretirement."ScandinavianJournalofWork,Environment&Health40,353–360.

Rahkonen,Ossi,LaaksonenMikko,LallukkaTeajaLahelmaEero.2011.

"Sosiaaliluokkienvälistenterveyserojenselittäminenjaniidenvähentämisenhaaste."Janus19,358–368.

Rantanen,Jorma1995."Tutkimuksestatyökyvynylläpitoon-tutkimuslaitoksenmahdollisuudet."TeoksessaHyvätyökyky.Työkyvynylläpidonmallejajakeinoja.toim.Matikainen,Eero,AroTimo,KalimoRaija,IlmarinenJuhanijaTorstilaIlkka.TyöterveyslaitosjaEläkevakuutusyhtiöIlmarinen,Helsinki,17–24.

Reina-Knuutila,Ulla.2001.Ikä,työkykyjatuottavuus.Sosiaali-jaterveysministeriö.

Helsinki.Ropponen,Annina,SilventoinenKArri,SvedbergPia,AlexandersonKristina,Huunan-

SeppäläAntti,KoskenvuoKaroliina,KoskenvuoMarkkujaKaprioJaakko.2012."EffectsofWorkandLifestyleonRiskforFutureDisabilityPensionDuetoLowBackDiagnoses:A30-YearProspectiveStudyofFinnishTwins."JournalofOccupationalandEnvironmentalMedicine54,1330–1336.

Ropponen,Annina,SilventoinenKarri,SvedbergPia,AlexandersonKristina,Koskenvuo

Karoliina,Huunan-SeppäläAntti,KoskenvuoMarkkujaKaprioJaakko.2011."Health-relatedriskfactorsfordisabilitypensionsduetomusculoskeletaldiagnoses:A30-yearFinnishtwincohortstudy."ScandinavianJournalofPublicHealth39,839–848.

Ropponen,Annina,AlexandersonKristinajaSvedbergPia.2014."Part-timeWorkor

SocialBenefitsasPredictorsforDisabilityPension:aProspectiveStudyofSwedishTwins."InternationalJournalofBehavioralMedicine21,329–336.

Rotko,TuuliajaManderbackaKristiina.2015."Sosioekonomiseterotterveydessäja

terveyspalvelujenkäytössä."Teoksessa:Terveydenhuollonmuutokset:Politiikka,järjestelmäjaseuraukset.toim.NiemeläMikko,KokkinenLauri,PulkkiJutta,SaarinenArttu,TynkkynenLiina-Kaisa.TampereUniversityPress2015,115–129.

Saltychev,Mikhail,LaimiKatri,OksanenTuula,PenttiJaana,VirtanenMarianna,

KivimäkiMikajaVahteraJussi.2011."Predictivefactorsoffutureparticipationinrehabilitationintheworkingpopulation:TheFinnishpublicsectorstudy."JournalofRehabilitationMedicine,43.404–410.

Salokangas,SampsajaJärnefeltNoora.2014."Työkyvyttömyyseläkkeellesiirtyneiden

työurat."Teoksessa:Sosioekonomiseterot-työurat,eläkkeellesiirtyminenjaeläkejärjestelmä.Toim.Järnefelt,Noora,NivalainenSatu,SalokangasSampsajaUusitaloHannu.Eläketurvakeskuksenraportteja,1.SuomenYliopistopainoOy:Tampere.63–80.

Saurama,Laura.2004.Experienceofearlyexit.Acomparativestudyofthereasonsforja

consequencesofearlyretirementinFinlandandDenmarkin1999-2000.Eläketurvakeskus:Helsinki.

Sen,Amartya.1992.InequalityReexamined.OxfordUniversityPress:Oxford,England.

Singer,JudithjaWilletJohn.1993."It'sAboutTime:UsingDiscrete-TimeSurvivalAnalysistoStudyDurationandtheTimingofEvents."JournalofEducationalandBehavioralStatistics18155–195.

Sjögren-Rönkä,Tuulikki,OjanenMarkku,LeskinenEsko,MustalampiSirpajaMälkiä

Esko.2002."Physicalandpsychosocialprerequisitesoffunctioninginrelationtoworkabilityandgeneralsubjectivewell-beingamongofficeworkers."ScandinavianJournalofWork,Environment&Health28,184–190.

Stattin,Mikael.2005."Retirementongroundsofillhealth."Occupationaland

EnvironmentMedicine62,135–140.Ståhl,Timo,KoivistoTaru,Hannikainen-IngmanKatrijaMelkasTapani.2008."Terveys

jaterveyserotkaikissapolitiikoissa."Teoksessa:Kansallinenterveyserojenkaventamisentoimintaohjelma2008-2011.toim.Sosiaali-jaterveysministeriö.Sosiaali-jaterveysminitseriönjulkaisuja,16.Helsinki.90–97.

Sosiaali-jaterveysministeriö.2008."Kansallinenterveyserojenkaventamisen

toimintaohjelma2008-2011."Sosiaali-jaterveysministeriönjulkaisuja,16.Yliopistopaino:Helsinki.

Suoyrjö,Heikki,HinkkaKatariina,KivimäkiMika,KlaukkaTimo,PenttiJaanajaVahtera

Jussi.2007."AllocationofrehabilitationmeasuresprovidedbytheSocialInsuranceInstitutioninFinland:aregisterlinkagestudy."JournalofRehabilitationMedicine,39.198–204.

Støver,Morten,PapeKristine,JohnsenRoar,FletenNils,SundErik,ClaussenBjørgulfja

BjørngaardJohan.2012."Unemploymentanddisabilitypension-an18-yearfollow-upstudyofa40-year-oldpopulationinaNorwegiancounty."PublicHealth12,148.

Tengland,Per-Anders.2011."TheConceptofWorkAbility."JournalofOccupational

Rehabilitation21,275–285.Tola,Sakari.2008."Toimintakykyvaityökyky?"Duodecim124,1195–1196.Tuomi,Kaija,EskelinenLeena,TikkanenJouni,JärvinenErkki,IlmarinenJuhanija

KlockarsJuhani.1991."Workloadandindividualfactorsaffectingworkabilityamongagingmunicipalemployees."ScandinavianJournalofWork,Environment&Health17,128–134.

Tuomi,Kaija,IlmarinenJuhani,MartikainenRami,AaltoLeajaKlockars,Matti.1997.

"Aging,work,life-styleandworkabilityamongFinnishmunicipalworkersin1981-1992."ScandinavianJournalofWork,Environment&Health23,58–65.

Uusitalo,Hannu.2012."Eläkevakuutus".Teoksessa:Sosiaalivakuutus.toim.Havakka,Pauliina,NiemeläMikkojaUusitaloHannu.Finanssi-javakuutuskustannutOy:Sastamala.76–113.

Vaez,Marjan,RylanderGunnar,NygrenÅke,ÅsbergMariejaAlexandersonKristina.

2007."Sicknessabsenceanddisabilitypensioninacohortofemployeesinitiallyonlong-termsickleaveduetopsychiatricdisordersinSweden."SocialPsychiatryandPsychiatricEpidemiology42,381–388.

Vahtera,Jussi,KivimäkiMika,FormaPauli,WikströmJuhani,HalmeenmäkiTuomoja

LinnaAnna.2004."Organisationaldownsizingasapredictorofdisabilitypension:the10-townprospectivecohortstudy."JournalofEpidemiology&CommunityHealth59,238–242.

Valtiontaloudentarkastusvirastontarkastuskertomus.2013.

"Tuloksellisuustarkastuskertomus.Kuntoutustyöurienpidentäjänä."Valtiontaloudentarkastusvirastontarkastuskertomus2.Helsinki.

Vingård,Eva,LindbergPer,JosephsonMalin,VossMargaretha,HeijbelBodil,AlfredssonLars,StarkStefanjaNygrenÅke.2005."Long-termsick-listingamongwomeninthepublicsectoranditsassociationswithage,socialsituation,lifestyle,andworkfactors:Athree-yearfollow-upstudy."ScandinavianJournalofPublicHealth33,370–375.

Virtanen,Marianna,KivimäkiMika,VahteraJussi,ElovainioMarko,SundReijoja

VirtanenP.2006."Sicknessabsenceasariskfactorforjobtermination,unemployment,anddisabilitypensionamongtemporaryandpermanentemployees."OccupationalEnvironmentMedicine63,212–217.

White,Kevin.2009[2002].AnIntroductiontotheSociologyofHealthandIllness.2.

painos.SagePublications:GreatBritain.Wilkinson,RichardjaPickettKate.2009.TheSpiritLevel.Whymoreequalsocieties

almostalwaysdobetter.PenguinBooks:LondonYamaguchi,Kazuo.1991.Eventhistoryanalysis.Appliedsocialresearchmethodsseries

28.SagePublications:NewburyPark,California.