Repolainen5/2010 Lounais-Suomen Partiopiiri

2

Repolainen

KansiPohjanmeren Tall Ships’ Race -purjehduskilpailuun osallistunut Kupittaan Henrikin-poikien s/y Henrika sai lipua myös tyvenillä vesillä. Lisää Henrikan matkasta voi lukea sivuilta 19–21. Kuva: Akseli Silfver.

Kuuman kesän kruunuFinnjamboree Kilke kruunasi suomalaisen partioinnin suuren juhlavuoden. Kilke kai-kui leirin aikana ja vielä pitkän ajan leirin jälkeenkin ympäri Suomea. Tämän lehden sivuilla 12–16 on painettuna erilaisia leirimuistoja.

Repolainen5/2010 (14.)3.9.2010Lounais-Suomen Partiopiirin jäsen lehtiISSN 1797-9390

PäätoimittajaMaija-Liisa Laukkanen

Toimitussihteeri ja taittajaOlli Raimo

ToimitusPetri HakosaloJaana KetolaVille LaasonenSari MantereSaara PaateroLaura RantanenTuuli SeppäläMinna TorisevaJohannes VahtorantaNiko Vähäsarja

Painopaikka Forssan Kirjapaino 2010

Toimituksen yhteystiedotRepolainenLounais-Suomen Partiopiiri ryLäntinen Pitkäkatu 1320100 Turkupuh. 050 312 9428repolainen@partio.fi

www.lounaissuomenpartiopiiri.fi

ReposteluTykkäätkö sinä ottaa kursseilta, koulutuksista tai muista partiotapahtumista mukaan kotiin viemisiksi pienen vihkosen? Tarvitsetko näitä vihkosia todella? Onko kotonasi tilaa säilyttää vuosien varrella matkaan tarttuneita vihkosia? Partiovihkosia repostel-laan sivulla 35.

Partion eväät – elämän eväätPartiossa oppii paljon kaikenlaista ja partiosta on hyvä ponnistaa eteenpäin elämäs-sään. Oikeushammaslääkäri Helena Ranta kertoo henkilöhaastattelussa sivuilla 8–10 kohdanneensa työssään sellaisia tilanteita, joissa partiossa opituista taidoista ja arvoista on ollut hyötyä.

Kirsikkapuita pystyttämässäPartiolaiset ovat tunnetusti aina valmiina, lisäksi partiolainen pyrkii tekemään päi-vän hyvän työn joka päivä. Ryhmä Turun Metsänkävijöitä olikin kesän alussa valmii-na talkootöihin ja kaunistamaan Turun kaupunkikuvaa. Ryhmä osallistui Turku 2011 -säätiön kirsikkapuutempaukseen. Kirsikkapuista ja vapaaehtoisuudesta voi lukea li-sää sivuilta 26–27.

3

Repolainen

Kuuma leiriKesä taKana, juhlasyKsy vielä edessä

ulKopuolisena sisäpiirissä

Kirjoittaja on piirin taloussihteeri.

Kirjoittaja on piirin toimitusjaoston puheen johtaja.

Sari Mantere, Karimo

Joko olet päässyt syksyn menoon mu-kaan, vai vieläkö pääsi on sulana heltees-

tä? Kaikuuko korvissasi Kilke-leirilaulu ja Välkkeen huudot? Vieläkö kuljet kesätami-neissa unohtaen, että kaapissasi on sellaisia-kin vaateparsia kuin takki ja pitkät housut?

Tällaisissa fiiliksissä kirjoittelen syksyn ensimmäiseen Repolaiseen, joka on tulvil-laan kuluneen kesän muistoja. Helteet ovat tavoittaneet muutkin kuin partiolaiset, ja kuumuus on tuonut oman lisänsä niin vael-luksiin, purjehduksiin kuin leireillekin.

Itse en päässyt osallistumaan Kilkkeelle, mutta alkukesän Välke on vielä mukavana muistona mielessäni. Juhlavuoteen liittyvä Välke-paketti on innostuttanut ilahdutta-van monella alueella leirin pystyttämiseen, ja ohjelma oli helposti käytettävissä. SP:n rakentama Välke-paketti oli siitä mukava, että sitä pystyi käyttämään niin kokonai-suutena kuin pilkottunakin. Piirimme alu-eella vietetyistä Välkkeistä voit lukea lisää tästä lehdestä.

Kilke puhutti pitkin kevättä ja alkuke-sää monissa lippukunnissa. Muun muas-sa varusteiden kerääminen, niiden merk-kaaminen, leirille lähtevien opastaminen ja ennakkotehtävien tekeminen työllistivät jo ennen suurleiriä.

Olen kysellyt partiotutuiltani kokemuk-sia tuoreimmasta suurleiristä, ja vastausten kirjo yllätti. Yhdelle leiri oli suuri partioelä-mys, toiselle nuorisofestari, muutamaa hä-vetti isot yhteiset ohjelmat housuttomuu-dellaan, ja eräs uupui työtaakan alle. Tämä suurleiri ei tullut kuuluisaksi runsaista sa-teista, mutta yksi asia nousi suosikiksi: Kilk-keellä eivät hyttyset juurikaan kiusanneet kuivuuden takia.

Kilkkeen ja Välkkeen jälkeen juhlavuotta jatketaan esimerkiksi lokakuun Kaiulla. Su-denpentujen yhteinen tempauspäivä näkyy eri puolilla piiriä.

Loppuvuotta kohden virittäydytäänkin sitten jo pikku hiljaa L-SP:n yhteen suureen voimanponnistukseen, nimittäin piirin en-simmäiseen talvileiriin.

Atte Mäki

”Mikä sun lippukunta on?”Kesäkuun alkupuolella otin

vastaan mielenkiintoisen työtehtävän tul-tuani valituksi piirimme taloussihteerin, Amin, äitiyslomasijaiseksi. Taloushallinto ja järjestöelämä olivat tuttuja jo entuudes-taan, mutta partiosta en tiennyt aatetta lu-kuun ottamatta mitään.

Yleensä opin asioita nopeasti, mutta partio jargon, partionimet sekä eri tapahtu-mat tuntuivat mahdottomilta oppia. Luu-lin muun muassa meneväni tapaamiseen, jonne tulee kaksi itselleni uutta ihmistä, Reposen Heli ja joku Evette, jotka olivat-

kin yksi ja sama henkilö.”Ai, sulla ei oo ollenkaan partiotaustaa!”Ymmärrän yhä paremmin naisia, jotka

eivät saa poikaystäviensä puheesta mitään selvää inttiaikana. VMTL, Muke ja tetsaus ovat vain tässä tapauksessa vaihtuneet ter-meihin lpkj, Mylly ja vrhj. Tietääköhän mo-ni partion rivijäsenkään viimeisintä tuossa listassa?

Kesä on opettanut paljon niin partiotoi-minnasta, -sanastosta kuin -asenteestakin. Kysyvä ei ole tieltä eksynyt ja työtoverei-den kärsivällisyys on ainakin vielä kestänyt. Odotan mielenkiinnolla tulevia haasteita, tapahtumia ja ennen kaikkea teihin partio-laisiin tutustumista.

4

Repolainen

Reportit

Rauman alueen Välke-leiriTeksti: Sari Mantere, Karimo • Kuvat: Elina Kataja, Jokilaakson Ravut

Rauman alueen lippukunnat kokoontui-vat Välke-leirille 11.–13.6 Pyhärannan Kukolaan. Viikonlopun mittainen leiri oli suunnattu seikkailijoille ja sudenpennuille.Seikkailijat matkasivat leirille ja takaisin reippaasti pol-kupyörillä. Yhteisissä ohjelmapisteissä valmistui leiri-merkki ja astiapyyhe. Lisäksi kaikki pääsivät melomaan ja opettelemaan merimerkkejä. Seikkailijat kokeilivat itse tekemillään ongilla kalaonnea ja sudarit pääsivät uittamaan puusta veistettyjä veneitä. 170 hengen leirin kruunasi lauantain yhteinen iso iltanuotio.

Sunnuntaiaamuna kokoonnuttiin vielä yhteiseen Partiomessuun ennen kotimatkaa. Sateisesta ja tuulisesta säästä huolimatta yhdeksän lippukunnan yhteisleiri sujui hienosti.

Vilskettä ja vilinää kesän kuivattamassa metsässäTeksti: Aura Pajamo, Raision KilliNallit

Raision KilliNallien Välkeestä tulikin Vilske. Nimi kuvastaa hyvin leirin iloisia ja kiireisiä tunnelmia. Pj-välitehtävänään leirin järjestänyt Aura Pajamo kertoo leirin kulusta.

Kuulin ensimmäistä kertaa Välkkeestä partiojohtaja-kurssilla viime keväänä. Lippukuntamme sudenpen-nuille ja seikkailijoille kaavaillun kesäleirin järjestä-minen olikin sopivasti jo nakitettu minulle, joten otin Välkkeen odottavin mielin vastaan – kerrankin joku on valmiiksi miettinyt, mitä ohjelmaa järjestetään!

Välke-paketti toteutettiin neljän päivän mittaisena leirinä lippukuntamme omalla leiripaikalla Rymättylän Kuristenlahdesa. Leiriläisiä mukaan lähti 28.

Ohjelman laajuus aiheutti suunnitteluvaiheessa jo-pa runsaudenpulaa: kaikkia ohjelmia ei olisi hyvällä tah-dollakaan ehditty tekemään muiden leiriaskareiden (ja muiden tärkeiden ohjelmanumeroiden, kuten uimisen) ohella. Leiriajaksi sattui onneksi yksi kesän ensimmäi-sistä kunnon helleaalloista. Muuten kankaan painami-sesta ja kipsivaloksista ei ehkäpä olisi tullut mitään. Toi-saalta kaikkia harmitti, kun rutikuivassa metsässä ei voinutkaan paistaa nuotiolettuja.

Paketin ohjelma oli monipuolinen ja antoisa. Niin ruoka kuin ohjelmakin miellyttivät rakinalaisia. Suden-pennut esimerkiksi innostuivat toden teolla kaarnave-neiden teosta ja uittamisesta. Valmiin paketin ohjelma oli helposti muokattavissa paikan ja aikataulun vaati-musten sekä johtajien ja leiriläisten mieltymysten mu-kaan.

Järjestimme myös leirin aikana tuleville seikkailijoil-le oman siirtymävaiheen sekä seikkailijakasteen erillään muista leiriläisistä. Lisäksi seikkailijat ja sudenpennut pääsivät tekemään Itämeri-tutkimusta ja osallistumaa-ni BalticSeaNow.info -hankkeeseen. Välke-paketin ohel-la suoritimme Vilskeellä Woomal-ohjelmaakin, mutta nämä kaksi sopivat mielestäni hyvin yhteen.

Kaiken kaikkiaan tämä oli hauska ja rento, ei liian raskas, tapa suorittaa pj-välitehtäväni.

Luvialla laskeuduttiin pystysuoraa kallionseinämää. Leiristä enemmän seuraavalla sivulla. Kuva: Tuuli Seppälä.

5

Repolainen

Reportoi uutisista ja tapahtumistaReportit on ajankohtaisten tai alueellisten pikkuraporttien palsta. Lähetä omat partiouutisesi osoitteeseen repolainen@partio.fi.

Kenellä olikaan kainalossaan kettu?Repolaisen lukijakilpailu Ketunhäntä kaina-lossa on taas kisattu. Kilpailussa etsitään jollekin lehden sivulle kätkettyä ketunhän-tää ja vastataan esitettyyn kysymykseen.

Neloslehden kilpailun palkinnon voit-ti Arvi Seesjärvi Turun Versoista. Paljon onnea voittajalle! Ketunhäntä oli Jussi Ermeen kainalossa sivulla 21.

Tämän Repolaisen lukijakilpailun ohjeen voit lukea ilmoitussivuilta lehden loppu-osasta.

Afrikkalaista elämäntapaa voi toteuttaa myös täällä pohjolassa.

Suomen Partiolaisten Woomal-kehi-tysyhteistyöprojekti innoitti lippu-kunnan kesäleirillä Luvialla. Hanke keskittyy ympäristökasvatukseen Senegalissa, mikä näkyi leirillä muun muassa ahkerana jätteiden la-jitteluna ja uusiokäyttönä.

Itsetehdyistä leluista saa sellaisia kuin haluaa, leirillä todettiin. Mu-kaan ei oltu otettu palloa tai muu-takaan ajanvietettä, vaan asioita tehtiin itse. Sanomalehdistä ja jä-tesäkeistä valmistettiin toimiva jal-kapallo vapaa-aikojen iloksi. Leluja askaroitiin erilaisesta kierrätysro-musta kuten muovisen kuusenkynt-telikön osasista. Hurja T. Rex sai

hännän sähköjohdosta ja lentoko-ne syntyi rautalangalla monia osasia yhdistelemällä.

Senegalin monimuotoisuus konkretisoitui taulukoista käytän-nön tekemisen kautta. Leirillä sekä purjehdittiin jollilla, että laskeudut-tiin valjailla pystysuoraa kallionsei-nämää pitkin. Lämpöä päästiin ko-kemaan rantakiville rakennetussa telttasaunassa. Kymmenen tunnin lämmitys palkitsi pehmeillä löylyillä, eikä alkukesäisen meriveden viileys haitannut uimareita.

Viimeisenä leiri-iltana vaellettiin läpi saniaisviidakon yhteiselle ilta-nuotiolle laakean kallion tasanteelle. Kaikki olivat pukeutuneet teemaan sopivasti. Korut asuihin oli tehty pu-jottamalla nauhaan monenkirjavia papuja ja itsetehdyt soittimet pärisyt-tivät afrikkalaista tunnelmaa.

Lippukunnan uuden vaellusteltan ensimmäiset yöpyjät kutsuvat kylään.

Välke Senegalin tahtiinTeksti ja kuva: Tuuli Seppälä, Luvian Loukke

Liimatippaliitettä kokeillaan nytTämän Repolaisen välissä on ensimmäistä ker-taa liimatippaliite. Napakettu-talvileirin il-moittautumislomake on liitetty lehden väliin. Poimi se siis itsellesi ja ilmoittaudu leirille.

Liimatippaliite on kätevä tapa toimittaa palautettava lomake lukijoille. Nyt lehteä ei tarvitse leikellä lomakkeen irroittamiseksi.

Seuraamme palautetta; vastaavia liittei-tä saattaa olla lehdessä tulevaisuudessa use-amminkin. Jos haluat oman liitteesi lehteen, ota yhteyttä lehden toimitussihteeriin.

6

Repolainen

Tuli lippukunnista toive, että olisi järjestettävä piirileiri talvella. Tätä ajatusta piirihallitus koko-uksissaan mietti ja pohti. Toteuttamisen arvoiseksi ajatukseksi tämä nähtiin ja leirin johtoon värvättiin Paavo ja Lulu. Niin lähti leirin johto kentälle piirihallituksen sanoja sydämessään tutkiskellen värväämään itselleen staabia.

Jo alusta alkaen teema oli kirkas johtotähti leiriä suunnittelevien staabilaisten mielissä. Kivikauteen mennään ja sieltä takaisin tullaan. Ohjelmaväellä tarkat ajatukset oli-vat, ja he muille kertoivat, että va-lonnopeutta ei saavuteta, vaikka leiripäiviä vähänlaisesti onkin. Kat-sotaanpa asiaa leiriläisen silmin.

Kivikauden tulentekoa

Tauno Tarpoja hieroo unisia silmi-ään ja lähtee yhteiskuljetuksen läh-töpaikalle. Onneksi rinkka oli pakat-tu kerrankin hyvissä ajoin, jo eilen. Rinkasta löytyivät talvimakuupus-sin ja kahden makuualustan lisäk-si tyyny. Hieman luksusta pitää olla myös leirioloissa, Tauno ajatteli. To-ki siellä on myös nimikoidut vara-vaatteet ja muut tarpeelliset ja tar-

peettomatkin tarvikkeet.Bussin saapuessa leirialueel-

le Taunon korvissa kuuluu Puolus-tusvoimista tuttu komento ”Tulta”. Lippukunnan pojat olivat kertoneet, että leirialueella on sodittu armei-ja-aikana. Pojat myös vakavalla naa-malla kertoivat, että asemiin meno tarkoittaa sitä, että talviteltta laite-taan vauhdilla pystyyn, ja kamiinas-sa on jo tuli, kun sitä telttaan vie-dään. Teltan pystytys kyllä kuului ensimmäisiin askareisiin ja poltto-puiden tekokin, mutta ei ihan niin kuin oli etukäteen kerrottu.

Sami Samoaja tiesi kertoa, että illan avajaiset ovat mahtava spek-taakkeli, täysin vailla vertaansa. Avajaisissa liikutaan kuulemma ki-vikaudessa, ja jotta ei ihan pimeäs-sä tarvitse olla, niin jokaiselle telt-takunnalle annetaan piikiveä, joilla pitäisi saada tuli syttymään. Enää ei Vesa Vaeltajalla pitänyt pokka, vaan naureskellen kertoi hän nuoremmil-le, että näitäkään tarinoita ei pidä uskoa. Avajaiset ovat aina suuri sa-laisuus, ja salaisuus paljastuu vasta h-hetkellä.

Pimeälle keskiajalle

Yön pimeinä hetkinä kipinävuo-rossa kuului vain kamiinoiden ko-lina puiden lisäyksen yhteydessä. Oma kamiina piti mukavaa ja vä-hän unettavaakin tuhinaa, joka pai-noi uhkaavasti Taunon silmiä kiin-ni. Tästähän juuri illalla viimeksi puhuttiin, Tauno ajatteli ja tarttui kipinäpäiväkirjaan. Avajaisissa Paa-

vo oli hieman kertonut, mitä leirillä olisi ohjelmassa. Tämänhän on kuin pimeällä keskiajalla Tauno ajatteli ja kuvitteli itsensä istumassa vanhan linnan hämärässä kellarissa mun-kin kaapu päällään kopioimassa sul-kakynällä kirjoja. Millainen öljylyh-ty heillä mahtoi olla, tuumi Tauno ja piirsi kipinäpäiväkirjaan hieman myrskylyhtyä hienomman öljylam-pun.

Kyllähän tämän jo arvasikin, Ve-sa ajatteli samalla koettaen saada telttaväkeä kömpimään ulos ma-kuupusseista tai edes heräämään.

”Hei pojat ja tytöt, kuulitteko tuota ääntä, se on tykki”, Vesa huusi. Jos tämän heräämisen olisivat lasten äi-dit nähneet kouluaamuna, niin oli-sivat varmasti nipistäneet itseään, naureskeli Vesa itsekseen ja onnitte-li itseään onnistuneesta kepposesta. Ei hän paljoa palturia puhunut, sillä soppatykkihän siellä jo porisi levit-täen ympärilleen herkullista aamu-puuron tuoksua.

”Jahas tytöt ja pojat, onko päivä-reput pakattu, kaikilla varalapaset ja -pipot mukana, kaikki käyneet pi-sulla…” Mitä tuo Vesa tuossa oikein jaksaa meuhkata, ajatteli Tauno, ei kai se kuvittele, että me ollaan su-dareita. Oikeastaan Vesa kumppa-neineen voisikin mennä pitämään seuraa meidän lippukuntamme su-dareille ja seikkailijoille, kun he tu-levat tänään tänne käymään. Me haluamme lähteä noiden kahden ritarin kanssa seikkailemaan. Ties vaikka linnanneidon pelastaisi lohi-käärmeen kidasta.

Kivikaudesta nykyaikaan – piirin ensimmäisellä talvileirilläKuva ja teksti: Tero Kuusisto, Kuusiston Linnanyrjänät

7

Repolainen

Ykkösiä ja nollia

Sami naureskelee kuinka tohkeis-saan tarpojat ovat keskiajalla. Ei se nyt niin hohdokasta voinut olla, ja sitä paitsi nykyään on paljon hel-pompaa, kun ei tarvitse taistella lo-hikäärmeitä vastaan. Riittää, kun hallitsee tietotekniikan salat ja nei-dot on pelastettu; kuten lippukun-nan Sari, joka juuri tekstaili, että tarvitsee leirin jälkeen pientä apua tietokoneen kanssa. ”Piip, piip”. No-peasti Sari näköjään vastasikin vies-

tiini, jossa lupasin heti leirin jälkeen tulla käymään. ”Muista ottaa myös kuvia lippukunnan lehteä varten”. Taisi se kaivattu tietokoneapu olla kirjoittamista Välkkyyn. Olisi pitä-nyt vain olla tunnollinen ja jättää kännykkä kotiin, kun kerran näin sanottiin. Olisi välttynyt tältäkin hommalta, mutta toisaalta helpolla tästä päästiin, sillä kerrottavaa riit-tää vaikka pariin lehteen.

Päättäjäisistä saan ainakin hy-viä kuvia, sillä vanhemmat ovat ker-

toneet jostain Kauramiehestä, jo-ka on ollut päättäjäisten toivotuin henkilö. Mikähän toukohousu siel-tä oikein mahtaa tänne metsän sii-mekseen keskellä talvea tulla? Ja… jatkoi Sami mietiskelyään keskitty-neenä, kun havahtui Vesan huhui-luun, että nyt pitäisi olla jo menossa päättäjäisiin.

Näin vai jotenkin muuten? Se selviää helmikuun loppupuolella Raasissa. Nähdään Napaketulla.

Leirialuetta tarkastelemassa. Leirin varajohtaja Lulu on vakaasti sitä mieltä, että juuri tähän kuuseen perustetaan palonvalvontapiste.

Napakettu

Milloin: 24.–27.2.2011 (to-su)Missä: Raasi, YläneKohderyhmä: Tarpojat, Samoajat, Vaeltajat, Ai-kuisetHinta: 60 euroaIlmoittautuminen: lippukunnan yhteyshenkilölleViim.ilmoittautumispäivä: 30.11.2010www.lounaissuomenpartiopiiri.fi/napakettu

8

Repolainen

9

Repolainen

Maailman kriisipesäkkeistä tai suuronnettomuuksista kertovissa uutisissa vilahtaa usein meille suomalaisille tuttu hahmo, oikeushammaslääkäri Helena Ranta. Kovan ulkokuo-ren taakse kätkeytyy lämmin, runoja lukeva nainen, jolla on laaja ja läheinen ystäväpiiri.

Helena Ranta, Tammisen perheen kuopus, on syntynyt Kajaanissa vuonna 1946. Hele-nan ollessa alle kouluikäinen, perhe muutti Imatralle, jossa Helena asui kunnes kirjoit-ti ylioppilaaksi ja opinnot veivät Helsinkiin.

Helenan partioura alkoi sisarusten pe-rässä heti kun ikää oli tarpeeksi. Enson par-tiosiskoissa Helena on taivaltanut partiou-raansa aina vartionjohtajaksi asti. Muutto ylioppilaskirjoitusten jälkeen Helsinkiin toi eteen lippukunnan vaihtamisen. Sisu-lippukunta Kalliotytöissä Helena seurasi mm. Helvi Sipilän, tätinsä Salme Kotkat­lahden ja vielä sisarensakin jalanjälkiä lip-pukunnanjohtajaksi. Kansainvälisyyttä ja suvaitsevaisuutta lisäsivät kokemukset kan-sainvälisillä leireillä näkövammaisten kans-sa. Partiouransa aikana Helenalla riitti ener-giaa organisoida muun muassa museoretkiä näkövammaisille. Saipa hän jopa järjeste-tyksi eritysluvalla vierailun Kansallismuse-oon, jossa näkövammaiset saivat kosketella museoesineitä.

Nykyisin Helenan aika ei riitä aktiivipar-tiointiin, mutta hän seuraa partiossa tapah-tuvia asioita aktiivisesti lukemalla järjestön lehtiä ja seuraamalla tuttaviensa lasten par-tiointia.

– Olen hyvin perillä keskusjärjestöä ravi-suttavista mullistuksista, Helena kertoo.

Oikeushammaslääkäri pyrkii totuuteen

Kysymykseen, mihin Helena Ranta työllään pyrkii, hän vastaa yhdellä sanalla: totuuteen.

Oikeushammaslääkärin työhön eväitä partiostaTeksti: Jaana Ketola, Euran Peurat • Kuvat: Pilvi Taipale

Hän pyrkii selvittämään mitä on tapahtunut ja tahtoo, että oikeus tapahtuisi.

– Rankaisemattomuuden ajan on päätyt-tävä.

Ranta on onnellinen siitä, että maail-maan on vihdoin saatu pysyvä kansainväli-nen rikostuomioistuin, International Crimi-nal Court, ICC.

Vuodesta 1996 Helena Ranta on ollut mu-kana kehittämässä oikeustieteellistä tutki-musta, jonka tarkoituksena on kerätä to-distusaineistoa, jota voisi hyödyntää sekä kansallisissa että kansainvälisissä oikeusis-tuimissa. Kliinistä hammaslääkärin työ-tä Ranta on tehnyt hyvin vähän. Pian ham-maslääkäriksi valmistumisensa jälkeen hän suuntautui tutkijan uralle, joka puolestaan on johtanut tähän nykyiseen työhön. Ny-kyinen työ on kuljettanut häntä pitkin maa-ilman kriisialueita, Kauhajoen ja Jokelan koulusurmat ovat kuuluneet hänen työkent-täänsä eikä tsunamin jälkipyykkikään jäänyt vaille Helena Rannan asiantuntemusta.

Sinut itsensä kanssa

Helena kertoo, että on sinut itsensä kans-sa, se on hänen työssä jaksamisensa perusta. Hän osaa tunnistaa myös omat heikkoutensa.

– Pitää muistaa pelätä, ja jos suunnitelma A ei toimikaan, niin pitää olla myös suunni-telmat B ja C, Helena toteaa.

Koska Helena on vastuussa monien ih-misten turvallisuudesta, ei päätöksenteossa voi soveltaa demokratiaa.

– Minun työssäni ei tehdä kompromis-seja. Päätökset sotatantereella on pystyttä-vä tekemään itse, yksin ja vielä usein hyvin nopeasti.

Helena kertoo, että häntä ei ole koskaan fyysisesti kidutettu, mutta pidätetty on kak-si kertaa.

– Kerran olen kääntynyt takaisin, koska vastassa oli liikaa aseita. Kaksi kertaa olen au-tomatkalla antanut käskyn, että päät alas ja vauhdilla läpi tiesulun. Kummallakaan kerral-la ei autoa kohti ammuttu, vaikka toisella ker-taa minusta olikin pidätysmääräys jo annettu.

– Työssäni ei tehdä kompro-

misseja. Päätökset

sota tantereella on pystyttävä tekemään itse, yksin ja vielä usein hyvin

nopeasti.

10

Repolainen

Partiosta eväitä työelämään

– Partio on vahvistanut lapsuuden-kodista saatua oppia siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Helena Ranta toteaa.

Hänellä on valokuvamuisti, ja sii-tä on hänen työssään paljon apua. Kimin koe onkin oivallinen tapa ke-hittää huomiokykyä. Hyvää huo-miokykyä konfliktialueilla totisesti tarvitaan.

– Olen tarkastellut mm. ministeri Stefan Wallinin työpöytää Kimin silmin.

Tekemällä oppiminen on Helenan mukaan yksi partion vahvuuksista.

– Tekemällä oppiminen aiheuttaa virheitä, mutta virheistä pitää oppia ja päästä yli. Jälkiviisaus on turhaa.

Miten partio voisi maailmanlaa-juisesti tarttua konfliktialueiden epäkohtiin?

– Verkottumalla kohdemaan nuor-ten kanssa.

Helena muistuttaa myös, ettei kukaan halua kuolla tai taistella.

– Valitettavasti täysi-ikäisten mie-let on usein jo myrkytetty, mutta nuorempien kohdalla on vielä toivoa, ja heille partiolla voisi olla paljonkin annettavaa.

Ensisijaisen tärkeänä Helena nä-kee yhdessä olemisen ja yhdessä te-kemisen partiolaisten ja kohdemaan nuorten välillä. Hän korostaa ni-menomaan yhdessä tekemistä ja ole-

mista, ilman politiikkaa ja uskontoa, nuorelta nuorelle.

– Toisaalta myös partiolla on tar-jota mielekästä tekemistä.

Tästä voisi olla apua vaikkapa Palestiinan pakolaisleireillä, joissa nuoret ovat asuneet ehkä koko elä-mänsä. Pakolaisleireillä juuri toi-mettomuus on ongelma, johon par-tion tekemällä oppiminen voisi olla yksi ratkaisu.

– Sotatantereilla on aina kova me-teli ja hiljaisuus kielii usein uhkas-ta. Partion kautta konfliktialueiden nuorille tarjoutuisi tilaisuus oppia nauttimaan hiljaisuudesta.

Pohdittaessa partion ja suomalai-sen yhteiskunnan suhdetta, Ranta näkee partion mahdollisena keinona maahanmuuttajien integroimisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Tule-malla partioon ja saamalla sieltä ys-täviä, sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin sujuisi mahdollisesti helpommin.

– Jos tarjoutuu mahdollisuus vai-kuttaa maailman parantamiseen, se mahdollisuus pitää käyttää.

Raskaan työn vastapainona täy-tyy elämästä osata vapaalla nauttia. Helena on intohimoinen sienestäjä, satunnainen puutarhanhoitaja, lu-kee runoja, nauttii ruoanlaitosta ja laajan, läheisen ystäväpiirin läsnä-olosta. Kesäisin hän harrastaa me-rimelontaa ja talvisin hiihtoa. Klas-sinen musiikki on lähellä Helenan sydäntä ja Kuhmon kamarimusiik-

kijuhlat kuuluivat hänen kesäohjel-mistoonsa.

Kansainvälisys on partion vahvuus

– Partio on positiivinen järjestö. Par-tio edelleen auttaa ehkäisemään uusavuttomuutta.

Kansainvälisyys on Helenan mukaan edelleen partion vahvuuk-sia. Hän on itse leireillyt ulkomail-la 12-vuotiaasta asti, ja näistä kan-sainvälisistä kokemuksista on ollut paljon hyötyä elämässä. Suurleiri-kokemusta Helenalla on Hollannis-ta, Englannista ja Suomesta. Hän kertoo nukkuneensa teltassa vii-meksi viime vuoden elokuussa ka-noottiretkellä. Sellaiselle hän on tänäkin kesänä menossa ja yöpyy luonnollisesti teltassa. Aikanaan hiihtovaelluksillaankin Helena nukkui mieluummin teltassa kuin autiotuvassa.

– Teltassa on hiljaisempaa ja raik-kaampi ilma. Ei tarvitse kuunnella muiden kuorsaamista.

Mitä kehitettävää suomalaisessa partiossa Helenan mielestä olisi?

– Jäsenistön äänen pitäisi päästä paremmin kuuluviin.

Hän pohtii, että jos ihmiset vas-tuupaikoilla eivät tasaisin väliajoin vaihdu, ei kehitystäkään voi tapahtua.

– Keskusjärjestöä vaivaavat myrs-kyt kyllä laantuvat, niin ne ovat ai-na tehneet.

Helena Ranta pu-hui myös suomalai-sen partioliikkeen 100-vuotis juhla-seminaarissa.

11

Repolainen

Pennut

Eräänä päivänä korppi oli lente-lemässä maalaistalon pihapii-

rissä, kun se näki pöydällä juuston. Hetken aikaa se kaarteli yläilmoissa, mutta kun ketään ei näkynyt, korppi rohkaisi mielensä ja nappasi juuston nokkaansa. Tyytyväisenä saaliiseen-sa, se lensi jonkun matkan päähän metsän laitaan ja istahti käppyräi-sen puun oksalle.

Viekas kettu Repolainen oli myös liikekannalla. Se havaitsi korpin saa-

liineen puussa. Juuston tuoksu hou-kutteli kettua ja niinpä tämä virk-koikin puuhun tähyillen:

– Kas korppi, vanha veikko, mikä sinut tänne on lennättänyt?

Korppi ei kuitenkaan vastannut ketulle, sillä se ei tahtonut pudottaa juustoaan. Repolaista harmitti moi-nen vaiteliaisuus ja se jatkoi jutuste-luaan:

– Kylläpä sinulla on komea ulko-muoto, kehui kettu. Noin kiiltavän mustista sulista olisi kuka tahansa ylpeä. Jos äänesi on läheskään yh-tä kaunis, kuin pukusi, olet kiistatta metsän upein lintu.

Korppi yllättyi kehuista. Imar-teluiden hämäännyttämänä se roh-kaistui avaamaan nokkansa kraak-kuakseen. Silloin juusto putosi suoraan ketun kitaan. Repolainen söi sen myhäillen korpin seuratessa harmistuneena vieressä.

– Turhamaisuus tulee aina kalliiksi, kettu virkkoi sitten. Kyllä se aina yh-den juustopalan arvoinen opetus on.

Kettu ja korppiTeksti ja kuvitus: Jean de La Fontainen satua mukaillen Tuuli Seppälä, Luvian Loukke

Vuzoo oli Raffun oma soitin. Kari “Poppis” Suomela.

12

Repolainen

Kilke on takana ja haus-kaa oli, mutta niin pitikin olla. Hyvästä fiiliksestä saimme paljon kiitosta. Jo alaleiriä suunniteltaessa pidimme hyvän fiiliksen luomista staffun tärkeim-pänä tehtävänä.

Tunnelman puolesta leiri olikin yksi partiouriemme parhaista. Ikimuis-toisimmat hetket koimme viimei-sinä iltoina, kun nuoret tarpojat ja samoajat tulivat iltahämärissä ko-puttelemaan olkapäälle ja kiittele-

mään hienosta leiristä. Ne kiitokset tulivat sydämestä.

Hyvä raffufiilis syntyi partion tärkeistä peruselementeistä. Yhdes-sä tekeminen ja oleminen, laulami-nen, huutaminen, leikkiminen ja ra-kentaminen täyttivät raitit ja savut. Savunjohtajilla oli tässä kaikessa tärkeä rooli.

Suuret iltanuotiot ovat isojen lei-rin kruunu. Koko leirin päättäjäiset ja Raffun omat yhteiset iltanuotiot Suffan reunalla jäivät varmasti kai-kille mieleen. Treffuringistä muo-dostui koko Raffun ydin ja keskeisin paikka. Koti keskellä kilkettä.

Lounaissuomalaiset rakennus-

RAFFU, Häng med i sången

we’re having more fun

Ja nyt saa huutaa RAFFU...

Raffu-fiilistelyäTeksti: Poppis Suomela ja Lotte Malkakorpi

Harjannostajaisissa tanssittiin elä-vän musiikin tahtiin.

Lotte Malkakorpi. Raffun suffassa oli tunnelmaa neljällä kielellä. Alaleirin virallisia kieliä oli-vat suomi, ruotsi, englanti ja suomalainen viittomakieli.

Raffun portti yön hämyssä.

Raffun kuoroa kiiteltiin kuoroso-dan parhaasta fiiliksestä.

13

Repolainen

Räppi ja rokki ja rumba ja regee

Raitilla raikaa, siinä on taikaa

Kilke on kesän parasta aikaa

perinteet nousivat myös kunni-aan Raffun rakentaessa komeaa 300  m2:n kahvilaa pitkästä tukki-puusta muun leirin tukeutuessa val-koisiin markkinatelttoihin. Caffelaa kelpasi esitellä ministereistä lähtien niin kaikille leirin VIP-vieraille kuin lapsiaan katsomaan tulleille van-hemmille ja tutuille.

Raffussa olisi ollut tilaa isommal-lekin joukolle ja huipputunnelmista olisi ollut jaettavaa useammallekin piirimme jäsenelle. Osanottopro-senttimme oli leirin häntäpäässä jääden kolmanneksen pienemmäksi kuin esim. hämäläisten ja uusmaa-laisten aktiivisuus. Harmi vaan, että niin moni lounaissuomalainen lip-

pukunta lähti mukaan kovin pienel-lä panoksella, osan jättäessä jopa lei-rin kokonaan väliin.

Toivottavasti Kilke tarjosi otolli-set puitteet ja lähtökohdat aktiivi-selle partiosyksylle. Muistoihin jäi monta kivaa Raffu-kokemusta, jois-ta voi ammentaa uusia ideoita tar-pojavartion kokouksiin, samoajien retkille, vaeltajien projekteihin ja johtajien vastuisiin. Muistetaan pi-tää yhteyttä uusiin partiokavereihin ja vaalitaan entistä suuremmalla in-nolla vanhoja partioystävyyksiä.

Kiitos kaikille mukana olleille, nautitaan yhdessä partiosta.

Kirjoittajat toimivat Kilkkeen Raffu-alaleirin johtajina.

14

Repolainen

Mikäs sen hienompaa kuin herätä aamulla aikaisin, punnita rinkka ja tuumata, että on taas liikaa tavaraa mukana, vaikka vieläkin tuntuu siltä, että jotain tärkeää jäi laatikon pohjalle. Laitan partiohuivin kaulaan miettien, että edessä on mahtava viikko kavereiden kanssa keskellä itse rakennettua telttakaupunkia. Ensimmäisten päivien rakentelun jälkeen odotan jo in-nolla tutustumista koko leiriin ja ohjelmaan. Raffun sa-moajana osallistuin ensimmäiseksi palvelutehtävään ilmalaaksossa. Tehtävään kuului tarpojien radan rasti-miehenä toimiminen.

Vesilaaksossa mahdollisuutena oli päätyä johon-kin kolmesta aktiviteettikokonaisuudesta ja minun kohtalonani oli päätyä kävelemään vetten päällä. Pää-sin kokeilemaan kanootin näköisiä suksia, joilla pystyi hiihtämään veden päällä melalla ohjaillen, sekä isoa ran-tapalloa, jonka sisällä pystyi juoksemaan (lue: konttaa-maan) veden pinnalla. Ohjelmaan kuului myös kalojen ja vesikasvien tunnistusta kuvista, jotka ensin piti su-keltaa pohjasta.

Ilmalaakson samoajaohjelmaan kuului tietokonei-den kanssa räpellystä, muun muassa toisten partio-laisten kanssa chattailua. Lisäksi pisteeseen kuului tietoisku soiden entistämisestä sekä tutustuminen hii-lijalanjälkeen ja sen pienentämistapoihin.

Tulilaaksossa sai kokeilla vaihtoehtoisia tulensyty-tystapoja, jos vaikka tulitikut ovat sattuneet jäämään kotiin. Nuotionsytytyskilpailussa vartiot ottivat mittaa toisistaan selviytyjien tyylillä: tulisijan yläpuolella ollut naru tuli katkaista mahdollisimman nopeasti liekeillä. Toisena päivänä tulilaaksossa kilkuteltiin huiviin metal-linen koriste Kilke-leimalla ja valmistettiin biohiiltä.

Aikamoisen reissulle eli haikille lähdettiin Amazing Racen tyyliin. Kauniissa maisemissa oli mukava kävel-lä, vaikkakin leirin ainoat hyttyset vaanivat matkan var-rella. Banaani putosi valitettavasti alkumatkasta, mutta se saatiin pelastettua. Tosin sen kaveri hukkui metsään.

Maalaaksossa samoajat osallistuivat Vipusen mark-kinoille metsästäen loitsuja erilaisten tehtävien avul-la, opettelivat sirkustemppuja kuten jonglöörausta ja luonnollisesti yrittivät vältellä pelottavia kasvomaa-lauspellejä. Kaiken kruunasi huima Bag Jump, josta oli

’’Kilke metsässä kaikuu, taas ja uudestaan’’

paniikista huolimatta pakko tulla hypäten alas vaikka nenästä kiinni pitäen.

Isoista iltaohjelmista erityisesti avajaiset jäivät mie-leeni. Paikkani oli lähes keskellä kaikkea, eikä puitakaan ollut pahemmin edessä, joten järvelle näkyi hyvin. Mi-nua nauratti kuullessani ulkomaalaisilta kavereiltani keskustelun siitä, miksi kaikki suomalaiset näyttivät niin kunnioittavilta – tämä on ilmiselvästi jokin suoma-laisten rituaali. Lisäksi ulkomaalaisia saattoi hämmen-tää musiikkinäytelmä, jossa ei ihan pysynyt kärryillä vaikka kaiken puheen ymmärsikin.

Ensimmäisenä iltana oli ihana päästä kuuman päi-vän lämmittämään suihkuun, mutta säiden viilenemi-nen kylmetti myös suihkuveden. Vesilaaksossa ollut telttasaunakin lämmitti mukavasti sadekuurojen välis-sä. Ihaninta oli toiseksi viimeisen yön ukkosmyrsky ja totta kai juuri silloin oli pakko lähteä bajamajaan.

Olin myös mukana testaamassa radio Kilkkeen toi-mesta montako ihmistä mahtuu kerralla inva – baja-majaan. Vastaus: 25. Oli siinä tiivis tunnelma. Raffun Caffelan hattarat piristivät päivää samoin kuin pullon-palautuslakut. Ärsytti todeta leirin jälkeen, etteivät kauppojen kassat vaihtaneet pulloja lakuihin.

Päättäjäisten jälkeen viimeisenä iltana, kun leirilaulu on laulettu ja kuunneltu niin monta kertaa, että sen ha-luaisi edes hetkeksi pois päästä soimasta, on haikea olo. Näin on aina hyvän leirin jälkeen, mutta hei! Jamboree-hen on enää alle vuosi aikaa!

Teksti: Ida Vartila, Karimo • Kuva: Olli Raimo

15

Repolainen

Kilkkeen Woomal-pelin voitto Lounais-Suomeen

Teksti: Kilkkeen viestintä • Kuvat: Ritva Kulmala, Kopardit

Senegal- ja kehitys-yhteistyöaiheinen Woomal-roolipeli pyörähti käyntiin viimeisenä ohjelma-aktiviteettina ennen päättäjäisiä.

Koko leirin parhaat pisteet (50/51 p.) saavutti savu Raffu-alaleirin sa-vu 215, jossa majailivat länsiranni-kon lippukunnat Jokilaakson Ra-vut, Karimo, Kopardit, Myrskupojat, Narvin Pojat, Narvin Tytöt, Rau-man Partiotytöt ja Tasalam Boja.

Alaleirikohtaiset parhaat tulok-set olivat:

Raffu: savu 215 (50/51p.)Tuikku: savu 300 (49/51p.)Lapa: savu 147 (49/51p.)Kaleva: savu 414 (48/51p.)

Satapeura Jaakko Karta vieraili Raffu-alaleirin Singer-savussa (215).

Myrskypoikien vaeltaja Olli Halminen ja savun 215 johtaja Tiia-Maija Ojamaa Woomal-voittotikkarit kädessään.

Kilke oli kesän suosikkiRepolaisen lukijakyselyyn 4/2010 vas-tanneista suurin osa suuntasi Kilkkeelle. Kakkostilan kesän tapahtumista vei ”joku muu partiotapahtuma” kuten esimerkiksi partioparaati. Jaetun pronssitilan nappasi Välke ja kesän purjehdukset.

Lukijakyselyn mukaan partiossa on mukavaa, kun pää-see leireilemään ja retkeilemään ja olemaan muutenkin lähellä luontoa. Mukavaa on myös oppia uusia taitoja ja saada uusia kavereita.

Vain harva vastaajista tunnustaa partiossa olevan mitään kamalaa, mutta vähän moitteitakin kuitenkin paljastui. Partiossa on töykeitä johtajia, jotka käyttävät korkeampaa asemaansa turhaan pomottamiseen. Eikä vesisateella ole kivaa olla ulkona, partiossakaan.

16

Repolainen

Kilkkeelle, suomalaista leirielämää kokemaan, oli lähtenyt 600 ulko-maalaista partiolaista. Heistä kymmenkunta oli sijoitettu samaan savuun Raision KilliNallien kanssa. Millainen leirikokemus heillä oli kansainvälisten vieraiden kanssa?Kilkkeellä saimme savuumme eng-lantilaisvieraita Kingsbury Guides

-lippukunnasta, läheltä Birmingha-mia. Tehtävänämme oli emännöi-dä heitä parhaamme mukaan. Ker-roimme briteille päivän ohjelmista ja aikatauluista, sekä varmistim-me, että he olivat oikeissa paikois-sa oikeaan aikaan. Ennen Kilket-tä pidimme vieraisiimme yhteyttä sähköpostilla ja kyselimme tarvitta-vista tavaroista. Onneksemme vie-

raat osoittautuivat helpoiksi ja mu-kaviksi uusiksi tuttavuuksiksi!

Brittivieraamme kiersivät var-tioidemme mukana ohjelmalaak-soissa ja näin tutustuimmekin toi-siimme. Yhteistyön voimalla yksi vartioistamme ylsikin Vipusen Markkinoilla kolmannelle sijalle. Ohjelmapisteiden jälkeen jatkoim-me juttelua ja hauskanpitoa savussa ja muualla.

Yhdeksän päivän mittaisella lei-rillä ei tietenkään vältytty kielimo-kilta ja väärinymmärryksiltä, myös-kin brittien erikoinen murre tuotti ongelmia jopa savumme KV-vastaa-valle... Välillä savusta lähtijöille toi-voteltiin hauskaa päivää ja välillä vä-hän mitä sattuu, mutta mokille oli onneksi helppo nauraa. Ainakin jäl-keenpäin.

Tutustutimme ulkomaalaisiam-me myös suomalaisten makujen ja kulttuurin maailmaan; salmiakki ai-heutti nyrpeitä ilmeitä, puistatuksia

ja yökkäilyrefleksin, kun taas Fazerin sininen oli ”maailman parasta”. Olim-me suunnattoman ylpeitä. Myös mei-dän suomalaisten mielestä kovasti li-säaineille maistuva haikkimehu sai positiivisen tuomion: ”the best juice ever!” Vesilaakson mutapaini aiheut-ti eteenkin naispuolisissa brittipar-tiolaisissamme kulttuurishokin: liian läheinen kontakti toiseen ihmiseen ja mudassa temmeltäminen eivät il-meistä päätellen oikein sopineet brit-tikasvatukseen. Sen sijaan sauna taisi olla miellyttävä kokemus, sillä sieltä palattiin leirin tomun keskelle iloisi-na ja ’puhtaampina kuin koskaan’. Ei kuulemma ollut edes vaikeata hengit-tää!

KV-vieraamme puolestaan opet-tivat meille englanninkielisiä nuotio- ja partiolauluja, joita innoissamme lauloimme. Kaiken kaikkiaan brit-tivieraamme piristivät Kilke-koke-mustamme ja toivat uusia ulottu-vuuksia suurleiriin!

Salmiakki oli näin hyvän makuista.

Kilke went internationalTeksti: Iida Turunen ja Kaisa Sillanpää, Raision KilliNallit • Kuvat: Iida Turunen

Yritimme brittisamoajien kanssa saada tulen syttymään tuliporalla.

17

Repolainen

Mahtava peräsin ja pulleat purjeet

Merikisat• Merikisat ovat meripartio-henkinen partiotaitokilpailu, jossa mitataan erilaisia meri-miestaitoja.• Kilpailujoukkueet toimivat venekuntina ja etenevät rastil-ta toiselle kevytveneillä, yleen-sä purjejollilla.• Kauempaa tulevat voivat tuoda veneensä kisapaikalle maitse tai kisata lainaveneillä.• Kilpailu on kovaa, mutta me-rikisoissa on aina arvostettu myös pilkettä silmäkulmassa. Tavoite on pitää hauskaa ja op-pia uutta, ei pelkästään voit-taa.• Kisat ovat yleensä avoimia kaikille asiasta innostuneille, ei pelkästään meripartiolippu-kuntien jäsenille.

Laatikko: Johannes Vahtoranta, Myrskypojat

Merikisat ovat kevytveneiden juhlaa, tässä kisaavat Lightning ja Scout 430

Merikisat saatiin järjes-tettyä taas pitkästä aikaa. 14.8.2010 Naantalin saa-ristossa seilaili viisi urheaa venekuntaa lämpimissä tunnelmissa.Herätyskellot soivat aikaisin kisa-päivän aamuna. Maukkaan aamupa-lamme jälkeen suuntasimme kevyt-veneidemme keulat kohti Naantalia. Lähtöpaikalle saavuimme tyylik-käästi muutaman minuutin myö-hässä ja paikalla olivatkin jo muut venekunnat. Sää oli lämmin ja alku-matkasta myös melko tyyni.

Nautimme saariston maisemis-ta ja rantauduimme pienille saaril-le suorittamaan rastitehtäviä. Päi-

Lähtötehtävänä oli purjehdus-hansikkaan valmistus.

vän aikana pääsimme koettelemaan taitojamme esimerkiksi merimiess-langissa; pohdimme muun muassa rottapellin ja reelingin käyttötarkoi-tuksia. Viihtyisällä saarella laitoim-me lounaaksi herkullista makkara-soppaa grillimausteella höystettynä. Vatsat täytettyämme saimme oppi-tunnin pitkäjousen käytöstä ja jo-kainen sai ampua muutaman nuo-len. Suurin osa sinkautti nuolensa kauas maalitaulusta, mutta mukaan mahtui myös mullistavia osumia.

Tuuli yltyi päivän aikana ja ilta-päivällä purjehtiminen tuntuikin jo purjehtimiselta. Vaahtopäiden se-assa seilatessamme luimme meri-korttia ja väistelimme verkkoja, joi-ta olikin meressä harvinaisen paljon. Väsyneinä mutta onnellisina läh-dimme purjehtimaan kohti kotisa-tamaa.

Päivä oli hieno ja päätähuimaa-van vauhdikas. Kiitos kaikille kisoja toteuttamassa olleille, teitte kisoista hienon kokemuksen. Niin ja kaikki mukaan ensi kesänä, kun merikisat tulevat taas.

Teksti: Salla Sinisalo, Merimaskun Reimarit ja Soili Aaltonen, Merimaskun Reimarit • Kuvat: Kai Sinkkonen, Maskun Hemmingin Tyttäret ja Pojat

18

Repolainen

luovuus- ja selviytymistarpoista. Tämän lisäksi tarpojajaosto järjes-tää Luovuusmajakan. Majakka on koko tarpon huipentuma, jossa tar-pojavartio pääsee pistämään tarpon aikana opitut uudet taidot käyttöön. Mikäli lippukunta ei vielä koe ole-vansa kokenut majakanjärjestäjä, voi oppia ja mallia tulla hakemaan piirimajakasta, jossa nyt on siis tar-jolla luovuus.

Tarpojien taitopäivien yhtey-dessä samoajille järjestetään VJ-vihjarit, jotta heillekin olisi omaa ohjelmaa. Syksyllä samoajajaosto järjestää jo perinteeksi muodostu-neen Ässiksen, jossa syvennetään ryhmänohjaajakoulutuksen taitoja.

Moni on ollut huolissaan, että vaeltajaikäisten itsemääräämisoike-us omaan partioharrastukseensa on viety. Tämä väite ei pidä paikkaansa. Vaeltajaohjelman idea on, että vael-taja itse päättää millaisia projekteja hän haluaa tehdä partiossa ja mitä asioita hän haluaa edistää. Samalla idealla syksyllä pidetään piirivisio, jossa vaeltajat tekevät tapahtuman muille vaeltajille, jotka vuorostaan vievät asiaa eteenpäin lippukunnis-saan ja alueillaan.

Leikkikurssi tekee comebackin.

Moni lippukunta on toivonut, et-tä piiri järjestäisi taas leikkikurssin. Ensi vuonna lippukuntien toive to-teutuu, kun heti tammikuussa pide-tään leikkikurssi, joka on tarkoitet-tu niin samoajille, vaeltajille kuin aikuisillekin.

Tämän lisäksi jaostot järjestävät muita taitokursseja, jotka sopivat osaksi ikäkausien ohjelmaa.

OK-päivät uudistuvat

Ensi vuonna järjestetään vain yk-si OK-päivä lippukuntapäivän yh-teydessä. OK-päivät on tarkoitettu aikuisille sekä akelan tai sammon pesteissä toimiville samoajille ja vaeltajille. Halutessaan lippukunnat voivat tilata koulutuksen alueelleen tai lippukuntaan, mikäli koulutuk-seen on riittävästi osallistujia.

Maaliskuussa järjestetään Ikä-kausijohtajakahvila. Sieltä saa uusia ideoita toteuttaa ikäkauden ohjel-maa ja pääsee tapaamaan uusia ih-misiä eri puolilla piiriä.

Näin paljon tapahtumia! Mihin voin osallistua?Teksti: Ida Michelsson

Kun piirin ensi vuoden tapahtumaesite Ilmo kolahtaa koulutusvas-taavien postiluukuista syyskuussa, se on taas täynnä ohjelmatapahtu-mia ja koulutuksia. Sieltä löytyy jokaiselle varmasti jotakin.

Suuri tarjonta voi aiheuttaa lippu-kunnan johtajistossa myös ihmetys-tä. Mihin tapahtumiin meidän pitäi-si sitten osallistua?

Vuoden tärkein ohjelmatapahtuma

Piirin vuoden tärkein ohjelmatapah-tuma on piirin talvileiri Napakettu, ja se on tarkoitettu tarpojille, samo-ajille ja vaeltajille. Tarpojille on lu-vassa erilaisia aktiviteetteja. Samo-ajien ja vaeltajien ohjelma koostuu palvelusta ja muista aktiviteeteista. Sudenpennut ja seikkailijat pääse-vät tutustumaan päiväksi leirille.

Kisoja ja muita ohjelmatapahtumia

Ensi vuonna pidetään perinteisesti kolmet kisat: talvi-, kevät- ja syys-kisat. Talvikisoihin voivat osallistua kaikki tarpojista ylöspäin. Kevät-kisat on tarkoitettu tarpojille ja sa-moajille. Syyskisoihin pääsevät osal-listumaan kaikki samoajaikäisistä ylöspäin. Kaikkein pienimpiäkään ei ole unohdettu vaan sudenpennut ja seikkailijat pääsevät kisaamaan omissa sudenpentu- ja seikkailijaki-soissaan keväällä.

Syksyllä järjestetään Tarpojien taitopäivä, joiden aktiviteetit ovat

19

Repolainen

Missä seilataan 5-metrisessä aallokossa? Missä pyöriäiset seuraavat alusta, kuin vanhoissa merimiestarinoissa? Kupittaan Henrikinpoikien s/y Henrikan 20-vuotis-purjehduksella tietysti.

S/y Henrika purjehti kesällä Ruotsiin, Tanskaan, Sak-saan, Alankomaihin, Belgiaan Tall Ships’ Racesiin ja ta-kaisin Turkuun. Innokkaat purjehtijat tarpojista aikui-siin saivat kukin seilata itselleen sopivilla osuuksilla.

Navakka alku

S/y Henrika jätti kotisataman 18.6. Mukana oli viisi tar-pojaa, kaksi samoajaa, kaksi vaeltajaa ja kolme aikuis-

ta. Alukseen lastattiin kolme henkilöautollista ruokaa, paljon tavaraa, vesitankit täytettiin ja punkat jaettiin. Seitsemältä illalla kaikki oli valmista, ja Henrika lähti historialliselle matkalleen kohti Pohjanmerta. Veneellä oli edessään kahden kuukauden ja yli 3 000 meri penin-kulman matka.

Suunnaksi otettiin Gotlannin Visby. Alkumatka su-jui reippaassa tuulessa, ja avomerelle päästyämme mo-net saivat nauttia merisairaudesta. Välillä laidalla oli jopa tungosta, ja omaa tyhjennysvuoroaan joutui odot-tamaan. Pikkuhiljaa tuulen laantuessa aallokko tasaan-tui ja loppumatka taittui lähes tyynellä Itämerellä kone-voimin.

Yövyimme Visbyssä, jossa mieleenpainuvin kokemus kaikille oli varmasti tutustuminen Ruotsin laivaston Gotland-luokan sukellusveneeseen.

Kaikkien aikojen meriseikkailuTeksti: Pauli Engblom, Kupittaan Henrikinpojat ja Ville Sahlström, Kupittaan Henrikinpojat • Kuvat: Akseli Silfver, Kupittaan Henrikinpojat ja Ville Sahlsröm

Navakka tuuli kiidättää Henrikaa Pohjanmerellä.

20

Repolainen

Ruotsalaista saunakulttuuria

Seuraavaksi suuntasimme Ruotsin etelärannikolla sijaitsevaan Karls-kronaan. Siellä tutustuimme lai-vastokaupungin historiasta ja siel-lä toimineesta telakasta kertovaan merimuseoon. Kävimme uimahal-lissa, jossa pääsimme ruotsalaisten versioon saunasta: lämmin huone, jossa oli kiuas, löylyvettä ei ollut ja kiukaassa pelkät vastukset, ei kiviä. Karlskronasta jatkoimme Tanskal-le kuuluvalle Bornholmin saarelle Rønnen kaupunkiin, jossa vietettiin juhannus. Miehistö söi hyvin gril-lijuhlissa ja pelasi sataman nurmi-kolla juhannusmölkkyturnauksen. Juhannuspäivänä pidettiin leikki-mielinen hiekkalinnanrakennuskil-pailu viereisellä rannalla.

Rønnen jälkeen matka jatkui Sass-nitziin Saksaan. Satama oli iso kalasa-tama ja kaikin puolin melko huonossa

kunnossa. Kaupunki oli jo melko kau-nis ja eloisa, vaikka alue olikin vielä 20 vuotta sitten osa Itä-Saksaa.

Sassnitzista Henrika suuntasi kohti Kööpenhaminaa, jossa vietim-me kaksi päivää. Tutustuimme kau-punkiin sekä kävellen että bussilla ja kävimme tietysti Kööpenhaminan kuuluisassa tivolissa. 31.7. oli aika lähteä kotiin ja uusi miehistö saapui seuraavana päivänä.

Pienen merenneidon kaupungista suurelle merelleUusi miehistö lähti matkaan nopeas-ti, ja jo illalla Kööpenhaminan tuuli-voimalat ja Juutinrauman silta olivat kadonneet näkyvistä. Miehistössä oli samoajien ja vaeltajien lisäksi muuta-ma aikuinen. Purjeet kiidättivät mei-tä hyvää vauhtia kohti Saksaa ja Kielin kanavaa. Välillä tuuli tyyntyi.

Nukuttuamme yön Kielissä mat-

kasimme kanavan läpi. Maaseutu-maiseman täyttämän päivän jälkeen pääsimme Pohjanmereen laskevalle Elbe-joelle. Merellä näimme ensim-mäiset öljynporaustornit.

Seuraava satama oli Ijmuiden Alankomaissa. Sen hiekkadyyneiltä teimme päiväretken Amsterdamiin, jossa mm. tutustuimme Vincent van Goghin taideteoksiin. Ijmuide-nista seilasimme Terneuziin Schel-de-joen suulle. Nukuttuamme mat-kasimme päivän jokea ylöspäin ja olimme perillä.

Antwerpenissa

Tall Ships’ Races (TSR) on kansain-välinen nuorisotapahtuma, joka opettaa yhdessä toimimista ja pur-jelaivaperinnettä. Vaikka Henrika ainoana suomalaisaluksena oli ek-soottinen vieras, ei se vetänyt ver-toja omanilaiselle tai indonesialai-selle alukselle. Ystävyyttä yli rajojen

Sulkuporttien toiselta puolelta paljastui Pohjanmeri. Virkeältä miehistöltä purjeiden vaihto sujuu.

Juhannusateria Rønnen rantanurmikolla

21

Repolainen

Oksentamisen ja aaltojen lomassa on hyvä syödä tukevasti.

Försti aamiaisella omanilaisella laivalla.

Suomen lippu oli eksoottinen miehistöparaatissa.

rakennettiin muun muassa englan-tilaiseen meripartiolaisvenekun-nanjohtajaan. Hän oli innoissaan suomalaisesta partioaluksesta. Pe-rinteisten TSR-tapahtumien, kuten kapteenien illallisen, miehistöparaa-tin ja miehistöjuhlan jälkeen alkoi kilpailuosuus Aalborgiin, Tanskaan.

Kovempaa keliä

Upeassa lähdössä kaikki alukset seilasivat näköpiirissä kohti aurin-gonlaskua. Yöksi nousi ukkonen, ja yövahti sai harjoitella pikaista pur-jeiden vaihtoa. Aamuvahtia odot-ti iso aallokko ja kova tuuli, joka myöhemmin yltyi myrkyksi. Hen-rika kulki hyvin pienellä purjepin-ta-alalla, staysaililla ja isopurjeen 2. reivillä 10 solmua ja surffissa 15:ttä. 18-metrisellä teräsveneellä surffailu on mielenkiintoista.

Hiljalleen tuuli hiipui, mutta kul-ku oli sujuvaa. Myötätuuli ja perä-

aallokko vaativat ruorimiehiltä jat-kuvaa keskittymistä. Väsyneenä kaikki purjemanööverit eli -operaa-tiot eivät onnistuneet. Yöllä venettä saattanut pyöriäisparvi jätti unoh-tumattoman muiston.

Kohti kotia

Kilpailun jälkeen lepäsimme Ska-genissa, Tanskan pohjoiskärjessä. Sieltä purjehdimme Halsiin, jossa nukuttuamme siirryimme Limfjor-den-salmea Aalborgiin. Huolsimme venettä, kävimme saunassa (omi-naisuuksista voisi kirjoittaa oman artikkelin), tutustuimme kaupun-kiin ja osallistuimme TSR-tapah-tumiin. Aalborgista seilasimme py-sähdellen Kööpenhaminaan. Sieltä Henrika palasi Turkuun.

Lue s/y Henrikan seikkailuista KHP:n verkkolehdestä http://verk-kosauva.wordpress.com

22

Repolainen

23

Repolainen

24

Repolainen

Pääkaupunkiseudun Partiolaiset järjesti 5.–12.6. koulutusvaelluksen Muotka tuntureille. Mukaan kutsuttiin myös L-SP:n jäseniä. Matkaan lähti kahdeksan osanottajaa.

Lauantai-iltana 5.6. saavuimme pit-kän linja-automatkan jälkeen vael-luksemme lähtöpisteeseen Muot-kan Ruoktuun. Jokaisella oli viikon ruuat kannettavanaan ja yhteisistä varusteista teltat, kaasut ja trangiat. Matkaan lähdettyämme kävelimme joen yläjuoksua pitkin, ja sää näytti siltä, että saisimme vettä niskaam-me. Tämä aiheutti hieman häm-mennystä. Saavuimme leiripaikkaan 2 km:n jälkeen. Pystytimme vaellus-teltat vaelluksen johtajan Ninnin ja kouluttajan Henrin opastuksel-la. Ilta oli ollut lyhyt, ja kuten taval-lisesti alku oli henkisesti enemmän raskasta. Syötyämme illallisen pai-nuimme nukkumaan.

Ensimmäisenä aamuna Ninni kajautti meidät hereille, ja valmis-timme aamupalan, johon kuului

mysliä, kiisseliä, näkkileipää ja kah-via. Olimme sopineet ryhmässä tis-kausvuorot, ja jokainen tiskasi vuo-ronperään omansa ja muiden tiskit. Syötyämme pakkasimme tavarat ja purimme leirin. Kahteen vaellusryh-mään jakautuneena jatkoimme jo-en yläjuoksulle auringon paistaessa, mikä kohensi mieltä. Ylittäessämme suota näimme noin 20 yksilön poro-lauman. Porot olivat kuitenkin niin kaukana, ettemme saaneet kuvia.

Saavuttuamme pienelle purolle täytimme vesipullot ja suuntasimme puron yläjuoksulle metsäiselle rin-teelle. Pian saavuimme järvelle, jon-ne pystytimme leirin. Leiri oli upean näköistä aluetta, sillä sieltä näim-me tuntureille, joilla oli vielä lunta ja vähän metsääkin. Lisäsimme läm-pöä ja tunnelmaa tekemällä nuotion. Matkakin alkoi tuntua helpolta ja fii-lis paremmalta. Päivä oli ollut raskas, joten menimme ajoissa telttoihin.

Sarvet mukaan

Seuraavana aamuna herääminen oli ankeaa, kun satoi räntää, mikä kyl-lä nopeutti aamutoimia. Tällä kertaa päätimme muuttaa reittisuunnitel-

maa yöpaikalle. Nousimme tunturil-le, jolla iski kova tuuli. Onneksi sade oli lakannut. Noustessamme tun-turille löysimme paljon poronsar-via ja kuolleen vasan raadon, toden-näköisesti kotkan aterian jäänteen. Liikkuessamme tunturin kivikossa saimme olla varovaisia, sillä kivet olivat liukkaita sateen jäljiltä. Ku-kaan ei onneksi kaatunut, ja selvi-simme ehjin nahoin.

Päivän kuljimme suurimmaksi osaksi tuntureilla, mutta saavuim-me lopulta havumetsään, josta oli ly-hyt matka yöpaikalle. Metsästä löy-tyi isot hirvensarvet, jotka sai Ninni. Metsästä päästyämme saavuimme pienelle joelle, jonne pystytimme teltat. Leirin pystytyksen jälkeen valmistimme maukkaan päivällisen, johon kuului muusia ja kastiketta. Useimpien aterioiden osana oli en-nakkotehtävänä kuivattuja kasviksia ja lihaa. Iltaohjelmaan kuului myös jalkojen pesu joessa, mikä oli kylmää hommaa, mutta teki hyvää.

Tiistaina oli ensimmäinen kau-nis aamu. Hieno päivä alkoi joeny-litysharjoittelulla: helppo homma. Opimme, että joki kannattaa ylittää mahdollisimman leveästä kohdas-

Muotkatunturissa PäPan kanssa

Kuvassa on koko vaellusporukka.

Teksti: Tarmo Kuosmanen, Siikaisten Karhunveikot • Kuvat: Tarmo Kuosmanen ja Lauri Lankinen, NMKY:n Rastipartio

25

Repolainen

Viimeisellä huipulla

Torstai oli kylmä vaelluspäivä. Maasto, jossa kävelimme oli lähes puutonta, ja tuuli kovasti. Pääsim-me lumiselle rinteelle, jonka päätim-me kiertää, koska emme tienneet mitä lumen alla olisi voinut olla. Lumi rinteen jälkeen otimme suun-nan pieneen solaan, jossa Henri vie-lä opetti miten kannattaa liikkua ki-visellä rinteellä. Taivallettuamme pienen matkan pidimme kahvitau-on. Kuuma kahvi sekä piristi että lämmitti.

Vielä oli yksi huippu, joka pi-ti ylittää. Sinne noustessamme näimme myös poronhoitajien ko-dan. Huipulta löysimme polun seu-rattavaksemme. Tapasimme myös ystävällisen päiväretkeilijän. Tors-tain leiripaikalta pystyimme käyt-tämään puhelinta, ja moni soittikin kotiin. Tunnelma oli mahtava, kun tiesi, että edessä olisi enää yksi ko-konainen päivä erämaassa. Mielessä pyöri sauna ja poronkäristys.

Perjantaina koitti viimeinen ko-konainen päivä, ja fiilis oli mahtava. Vaeltaessamme Muotkan Ruoktuun pysähdyimme ensimmäiselle yöpai-kallemme. Teimme alueella luonto-havaintoja. Jokainen otti itselleen 4 m²:n alueen ja teki havaintoja löy-döksistä. Lisäksi tarkastelimme ve-den liikkeitä. Havaintojen jälkeen teimme viimeistä kertaa ruokaa trangioilla.

Viimeiset kaksi kilometriä käve-limme hetkessä. Pääsimme vihdoin maaliin ja olimme ihmeissämme sii-tä, miten tämäkin reissu meni niin äkkiä. Talon isäntä Hans lämmitti meille saunan. Saunomisen jälkeen saimme syödä herkullista poronkä-ristystä, joka oli todella ansainnut arvonimensä. Hans oli nimittäin saanut diplomin Suomen parhaas-ta poronkäristyksestä vuonna 1994. Syömisen jälkeen kokoonnuimme kotaan juttelemaan ja katselemaan kuvia reissusta. Otimme rennosti ja menimme viimeistä kertaa telt-toihin.

Lassotut naiset

Lauantaina 12.6. koitti lähtöpäivä, ja valmistauduimme reippaasti läh-töön. Aamupalaksi nautimme kak-kukahvit. Kirjoitimme nimemme vieraskirjaan ja menimme tienvar-teen odottamaan vain kerran vii-kossa kulkevaa etelän linja-autoa. Odotellessamme kyytiä Hans opet-ti meille lasson käyttöä. Porojen si-jasta lasson kohteena olivat Ninni ja Karoliina. Linja-autoon noustes-samme alkoi matka kohti Helsinkiä. Jyväskylässä jäin pois kyydistä, hy-västelin vaellusryhmäni, kiitin mah-tavasta seurasta ja reissusta. Lop-pumatkalla henkilöautossa kohti Pohjois-Satakuntaa mielessäni oli-vat jo tulevat Lapin-vaellukset. Kyl-lä erämatkailu virkistää.

Tarmo Kuosmasella on paluumatkalla mielessään jo seuraava vaellus.

ta, sillä leveässä kohdassa virtaus ei ole niin kova. Joen ylityksen jälkeen kävelimme 5 km autiotuvalle, jonka pihalla teimme lounaan. Päivämat-ka oli lyhyt ja rento, joten teimme li-säksi päiväretken läheiseen kuruun. Matkalla kuruun ylitimme 20 m le-veän joen, joten harjoittelu kannatti. Kaikki pääsivät hyvin joen yli. Se oli pakko tehdä, vaikka vesi oli kylmää-kin kylmempää.

Kävelimme suon reunaa pit-kin kuruun, ja matkaa kertyi lopul-ta 3 km. Reitti osoittautui oikeaksi, ja päätimme kiivetä kurun huipulle. Huipulta saimme ihailla jylhiä mai-semia kuvia ottaen. Laskeutuminen oli hitaampaa, mutta selvisimme hienosti. Päästyämme alas hyväste-limme kurun ja palasimme väsynei-nä autiotuvalle.

Jossakin sateenkaaren alapuolella

Neljäs aamu oli aurinkoinen ja kuu-ma. Kuuma sää sai meidät peseyty-mään läheiseen järveen. Vesi virkis-ti, ja olo oli puhdas. Lähdettyämme leiristä alkoi sataa, mutta sade ei on-neksi kestänyt kauaa. Kävellessäm-me opettelimme kompassin käyttöä, joka oli päivän teemana. Jouduim-me taas muuttamaan matkan reittiä, joten kompassin käytöstä oli hyötyä. Kävelimme 5 km joelle ja valmis-timme lounaan. Söimme keitettyä makaronia, johon lisäsimme soija-rouhetta ja tomaattikastiketta. Soi-jarouhe kuului useimpiin ruokiimme.

Syötyämme ylitimme pienen joen ja sadekuuron jälkeen näim-me upean sateenkaaren. Sateen-kaarta katsellen nousimme tuntu-rin huipulle. Huipulla opettelimme suunnistusta maamerkkien avulla, ja Lauri otti ryhmäkuvan. Tuntu-rin huipulta laskeuduimme pienel-le järvelle, jonne majoittauduimme. Harmiksemme alkoi sataa, mutta kovasta sateesta huolimatta Hen-ri ja Lauri tekivät komean nuoti-on. Tällä kertaa juomavesi oli vähän huonoa, mutta asia korjaantui, kun haimme veden yläjuoksulta. Iltapa-laksi valmistimme makeaa suklaa-moussea, jonka tekeminen oli help-poa ja joka maistui taivaalliselta.

26

Repolainen

Vapaaehtoisuus on yksi partion kantavista ajatuk-sista. Pieni joukko Turun Metsänkävijöitä kävi otta-massa selvää talkoovoimin käynnistetystä Aurajoen kirsikkapuutarha -hank-keesta.

Turun kaupungin ympäristö- ja kaa-voituslautakunta sai viime vuonna aloitteen kaupunkikuvan elävöit-tämisestä. Tarkoitus olisi istuttaa Aurajoen rantaan alajuoksulta aina kauas Koroisten ristille asti yli 200 kirsikkapuuta. Alajuoksulle Forum Marinumin ja Turun linnan tienool-le oli määrä istuttaa näyttäviä, Suo-messa harvinaisia lajeja, kun taas yläjuoksulle istutettavat lajit olisivat jalostamattomia villilajeja.

Kaupunkiympäristön muokkaa-misen kannalta Aurajoen kirsikka-puutarhaksi nimetty hanke on to-della merkittävä. Aurajoki ja sen ympäristö ovat kriittinen osa Tu-

run kaupunkikuvaa, joten kirsikka-puiden istuttamisella on ainoastaan positiivisia vaikutuksia. Hankkeella oli myös historiallinen tilaus, koska Sibeliusmuseon paikalla muinoin si-jainneessa Suomen ensimmäisessä kasvitieteellisessä puutarhassa kuk-ki lukuisia hyötykirsikkalajeja.

Jokirantaan istutettavien pui-den piti olla pääasiassa hyötylajik-keita, mutta puutarhaneuvos Arno Kasvin mukaan kaupunkialueella ei saa olla mitään kasveja, joissa on syötäviä marjoja. Hyötylajikkeita vaihdettiin lopulta koristelajikkei-siin siten, että lopulta Aurajokiran-taan istutettiin hieman alle kahta-kymmentä eri kirsikkalajiketta.

Kaupunkilaiset talkooavuksi

Turun palon jälkeen yli 150 vuotta sitten Vartiovuorenmäen puusto is-tutettiin kaupunkilaisten yhteisvoi-min talkoohengessä. Kaupungilla oli jälleen halu kutsua asukkaansa avuksi yhteisten virkistysalueiden

kunnostustöihin. Ammattilaiset kä-vivät istuttamassa Aurajoen alajuok-sulle tulleet puut, mutta yläjuoksun kirsikkapuuntaimet oli määrä istut-taa reippaasti vapaaehtoistyönä.

Turun Metsänkävijäin johtajis-tossa heräsi ajatus hankkeeseen osallistumisesta – kevään toiminta-kausi oli päätöksessään ja johtajis-tolle oli hyvä saada jotain yhteistä tekemistä ennen kesälomia. Met-sänkävijöiden puolella talkoointoa herätelleen Mika Virtasen mu-kaan kaupunkilaisten käyttäminen työvoimana on näppärä tapa saada ihmisiä aktivoitua oman kotiympä-ristönsä puolesta.

Partiolaiset tunnetaan luonnos-taan reippaina ja avuliaina ihmisi-nä. ”Palveluaate ja vapaaehtoisuus korostuvat partiolaisten toimies-sa muiden ihmisten kanssa yhteis-ten asioiden puolesta. Kirsikkapuu-tarhan kaltainen yhteishanke olikin mitä mainioin mahdollisuus esiin-tyä partiolaisina osana muuta tal-kooväkeä”, Virtanen summaa.

Aurajoen kirsikkapuutarha

Puut pystyyn talkoovoiminTeksti ja kuvat: Jussi Elo, Turun Metsänkävijät

Pieni joukko Turun Metsänkävijöistä osallistui Aurajoen kirsikkapuutarha -hankkeen talkoisiin.

27

Repolainen

-hankkeen lopputulokset ovat ulkoi-silta osiltaan näyttävät, mutta Vir-tasen mielestä tärkein huomio pitäi-si olla toisaalla: ”Vaikka partiolaiset eivät olleetkaan hankkeen takana, oli partion aatepohja kasvatusta-voitteineen vahvasti läsnä.”

Virallisena talkoopäivänä kaupun-kilaiset jaettiin kahta puolta jokea pienempiin iskuryhmiin, joiden mu-kaan lähetettiin oppaat. Viherliikelai-toksen puutarhuri johdatti mänkijät omalle kaistaleelleen, johon oli tarkoi-tus istuttaa viisi pilvikirsikkalajiketta olevaa puuta. Puiden istuttaminen oli loppujen lopuksi nopea ja mutkaton operaatio. Metsänkävijöissä lauman-johtajana toimivan Otto Saikkosen mielestä oli mielenkiintoista päästä kokeilemaan käytännössä puutarhu-rin työtehtäviä. ”Ja kirsikkapuu kuk-kii nätisti”, Saikkonen vinkkaa hymyn kera.

Jää kiinni aktivismista

Kuinka moni muistaa sudenpentu-aikoinaan keränneensä merkintöjä

Päivän hyvä työ -passiin? Auttami-nen ja palveleminen ovat edelleen osa nykyistä partiotoimintaa, vaik-ka ne velvoittavilta kuulostavatkin. Hyvän työn ei tarvitse mullistaa maailmoja, vaikka legendat mum-mojen taluttamisesta ja ympäris-tökiihkoilusta pitävätkin pintansa kansan keskuudessa. Päivän hyvän työn resepti on yksinkertainen: hi-tunen pyyteettömyyttä riittää. Ja sehän on selvä, että me partiolaiset, jos ketkä, osaamme toimia pyyteet-tömästi.

Keskusjärjestön ajatukset parti-on uuden brändin takaa perustuvat osittain juuri partiolaisten intoon tehdä hyvää. Hienoa, että tämä on huomattu, koska juuri julkisella hy-vän tekemisellä partiolaiset muo-vaavat itsestään positiivista mie-likuvaa muiden ihmisten silmissä. Hyvän tekeminen ja hyväntekeväi-syys eivät onneksi kulje rinnan, jo-ten partio voi pysyä ensisijaisesti kasvatusjärjestönä.

Talkootyö ja yhdessä ympäris-tön hyväksi toimiminen on nos-

tettu esille myös SP:n Positiivinen aktivistitempaus -projektissa. Tem-pauksen tarkoituksena on kan-nustaa lippukuntia toimimaan va-paaehtoisesti kotiympäristönsä avuksi. Palvelutempauksen liittä-minen osaksi jotakin lippukunnan perinteistä tapahtumaa alentaa kynnystä käydä käsiksi johonkin huomiota vaativaan palvelukohtee-seen. Onnistunein tempaus palki-taan marraskuussa lippukunnanjoh-tajatapaamisessa Tampereella.

Partiolaisten palveluhenkisyys on mainio lähtökohta partion aa-temaailman jälleenmyymiseen, ja aktivistitempaukset ovat mahdol-lisesti luontevin tapa toteuttaa va-paaehtoista palvelemista. Positii-vinen aktivistitempaus kannustaa lippukuntia jäämään kiinni paikal-lismedialle hyväntekeväisyystem-pauksellaan. Partiojohtaja Virtanen muistuttaa: ”Toiset käyvät vanhain-kodissa laulamassa, toiset käyvät is-tuttamassa kirsikkapuita. Pienikin tempaus on riittävän suuri, jotta sii-tä kannattaa kertoa myös muille.”

28

Repolainen

Kesän 2010 partiorippi-leirillä koettiin vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Hauskojen kokemusten ohessa riparilla solmittiin uusia ystävyyksiä – kuten kaikissa partiojutuissa

Partiorippileiri järjestettiin partio-laisten omassa Lahjasaaressa 7.–16.6.2010. Matka alkoi Turun linja-autoasemalta linja-autolla ja jatkui lautalla kohti Pensaria, joka on saa-ri Lahjasaaren vieressä. Kävelimme kolme kilometriä läpi Pensarin ja siirsimme yhteiset tavarat sekä rin-kat ja aivan lopuksi myös leiriläiset Lahjasaareen.

Lähdimme partiorippileirille, koska se kuulosti hauskemmalta kuin mitkään Raision rippikoulut. Ajattelimme, että sieltä on helpompi saada uusia kavereita, koska muut leiriläiset ovat ennestään tuntemat-tomia. Lisäksi olisi helpompi tutus-tua, sillä kaikilla olisi yksi yhteinen juttu, partio. Myös toiminta saat-

taisi olla enemmän partiohenkistä. Näissä ajatuksissa osuimme ehdot-tomasti aivan oikeaan.

Siispä ilmoittauduimme ja saim-me postissa kirjeet, joissa kerrot-tiin ennakkotehtävistä. Jokainen leiriläinen kävi muutamassa juma-lanpalveluksessa ja suoritti joitain kirjallisia tehtäviä. Ulkoläksyt kuu-lusteltiin vasta leirillä.

Yhdeksän päivää saaressa

Itse leiri oli pidempi kuin esimer-kiksi Raisiossa, yhdeksän päivää. Leiriläisiä oli lähemmäs 40 ja iso-sia melkein 10, melko suuri poruk-ka siis. Koska leiriläiset olivat eri puolilta Suomea, ja monet olivat tulleet leirille yksin ilman kaveria, oli ensimmäisenä iltana tunnelma vielä hiukan jännittynyttä. Seuraa-vana aamuna meidät jaettiin isos-ryhmiin, joissa raamikset, nakit, il-tanuotioiden pienet kisat ja muu leirillä tapahtuva ryhmätoiminta suoritettaisiin. Toisen päivän iltana kaikki olivat jo tutustuneet omaan isosryhmäänsä ja saaneet muita-

kin kavereita, ja yhdessä naurettiin ensimmäisen päivän ujoudelle ilta-ohjelmassa.

Leirin ruoka oli useimmiten keit-toa tai jotain muuta helppoa ruokaa, sillä muonittajana toimi yksi ih-minen. Hänen tehtävänään oli val-mistaa neljä kertaa päivässä ruokaa noin viidellekymmenelle hengelle. Joinain päivinä menimme Pensa-riin syömään pieneen ravintolaan ja soimme muonittajallemme pie-nen lepotauon. Pensarissa, ruoka-paikkamme vieressä, oli laaja nur-mikenttä, jolla syömisen jälkeen yleensä pelasimme, leikimme ja rie-huimme isosten johdolla ennen saa-reen palaamista.

Leirillä tapahtui myös joitakin onnettomuuksia, esimerkiksi muu-tamia nilkkoja nyrjähti, yksi kuume-tapaus, yksi aivotärähdys, yhdelle isoselle sekä leiriläiselle tuli silmä-tulehdus, ainakin yksi murtuma ja muuta vastaavaa. Lisäksi saarella oli punkkeja. Niitä poistettiin monesti päivässä suuriakin määriä melkein kaikista leiriläisistä.

Sää leirillä oli tyypillinen saa-

Mitä parhain ripariTeksti: Minja Syrjälä, Raision KilliNallit ja Lilli Penttilä, Raision KilliNallit • Kuvat: Minja Syrjälä

Leiripaikan maisemaa.Telttojen pystytys onnistui hyvin.

29

Repolainen

ristolle. Melkein kaikki päivät oli-vat melko kylmiä, mutta mukaan mahtui myös yksi helteinen päivä ja muutama melko lämminkin. Pa-rin vuorokauden ajan oli sateista ja toisena yönä oli pieni myrsky. Satoi kaatamalla ja tuuli oli yllättävän ko-va. Telttojen reunojen päälle kasat-tiin valtavasti kiviä, jotta teltta py-syisi paikallaan aamuun asti. Kaiken huipuksi hajotimme meitä kuskan-neen isosen oman veneen.

Vaikeuksien kautta voittoon

Kun saavuimme konfirmaatiopai-kalle, olimme aikataulusta niin pal-jon myöhässä, että jouduimme

jättämään harjoitukset väliin. Ryh-mäkuvan jälkeen marssimme täy-teen Paraisten kirkkoon niin kuin muka tietäisimme, mitä tulee tapah-tumaan. Onneksi pappi kuitenkin sanoi hyvin selkeästi, kun meidän piti tehdä jotain. Selvisimme hen-gissä niin leiristä kuin konfirmaati-ostakin ja tapasimme perheemme ja sukulaisemme, jotka näyttivät siis-teiltä ja hiukan erilaisilta kuin me saaressa vietetyn viikon jälkeen.

Kaikista näistä vaikeuksista huo-limatta leirillä oli todella hauskaa ja kaikki selvisivät täysissä (tai vä-hemmän täysissä) ruumiin ja sielun voimissa. Terveyskeskukseenkaan ei tarvinnut mennä kuin yhden, ja hänkin pääsi leirille takaisin heti

seuraavana aamuna. Leirillä kaik-ki löysivät paljon uusia kavereita ja koimme yhdessä unohtumattomia hetkiä iltaohjelmissa, oppareissa, raamiksissa, nakkeja suorittaessa ja vapaa-ajalla. Leirin jälkeen onkin ollut ikävä vähän kaikkia ja yhdessä on mietitty mahdollista riparitapaa-mista.

Rippileiriltä on jäänyt mieleen kirkkaasti uudet ihanat ystävät, iso-set, Henkka-pappi, aikuiset, iltaoh-jelmat (joissa tunnelma oli katos-sa), isosryhmät, lipunnostot, sauna (jonne pääsi vain joka toinen ilta), veneet (jotka upposivat), latriinit, Niger-teltat, keittoruoat yms. Eh-dottomasti parhain rippileiri mitä voi olla.

Lahjasaaren maisemaa ja Malwina-vene.Iltanuotiolla lettuja paistamassa.

Saareen kuljettavaa veneä odottelemassa.Kymmenen käskyä ja muut piti opetella niinkuin tavan omaisessakin riparissa.

30

Repolainen

Rauman alue on maan-tieteellisesti melko pieni, mutta siihen kuuluu yhdeksän lippukuntaa. Aluetyön tiivistäminen ja vanhojen aktiivien tietojen tallentaminen tulevaisuu-den käyttöön ovat nyt ajankohtaisia asioita.

Suvi Routasalo on toiminut Rau-man alueen ohjaajan pestissään vuo-den 2010 alusta ja hän vielä kehittelee asioita, vaikka aluetyötä Raumalla on toki tehty vuosia. Alue on tiivis yhtei-sö, sillä yhtä lukuun ottamatta lippu-kunnat kuuluvat Rauman kaupunkiin kuntaliitosten myötä. Viisi lippukun-taa on kaupungin keskustan alueella, kaksi sijaitsee entisessä Lapin kun-nassa ja yksi Kodisjoella, jotka kuulu-vat siis nykyään Rauman kaupunkiin. Yksi lippukunnista on Eurajoella.

Kolmekymppisellä Suvilla on vankka kokemus sudarijaoston tehtävistä piirissä, ensin Varsi-nais-Suomen alueella ja sitten Lou-nais-Suomen piirissä. Nykyisessä lippukunnassaan Karimoissa hän toimii akelana ja hallituksen jäsene-nä. Raumalaisena partiolaisena hän on toiminut noin neljä vuotta eli on melko tuore kasvo. Suvi oli jo lopet-telemassa piirin luottiksen tehtäviä ja ajatteli, että kahdeksan vuotta aktiivista piirityötä riittää, on aika keskittyä muihin juttuihin. Nana

Luoma sai kuitenkin houkuteltua Suvin takaisin hommiin ja näin al-koi pesti alueohjaajana.

Suvi kokee, että alueohjaajan pestin hoitaminen yksin sujuu hy-vin vahvan tukiverkon avulla: ”Ja-osto ja erityisesti Nana Luoma pu-heenjohtajana tukee työtä. Rauman alueen entinen alueohjaaja, piirihal-lituksen jäsen Päivi Kares on ollut myös hyvänä taustatukena. Lisäksi partiotoimistojen henkilökunnal-ta saa tietenkin paljon apua jo ihan heidän työnsä puolesta”.

Kaupungin vahva vaikutus

Rauman alue pitää kokouksia sään-nöllisesti. ”Kokouksissa käy vaih-televasti väkeä, mutta asioista pystytään puhumaan avoimesti ja yhteiset projektit saadaan ai-na hoidettua”, Suvi sanoo. Aikoi-naan raumalaisten eli keskustan alueen lippukutien välille on pe-rustettu paikkakuntaneuvosto, jol-la on jo 75 vuoden perinteet. ”Alu-een kokouksia kutsutaankin paikkakuntaneuvoston kokouksik-si, ja alueohjaaja toimii käytännössä paikkakuntaneuvoston puheenjoh-tajana”, Suvi kertoo ja lisää, ”pitkäs-tä perinteestä juontuu hyvä yhteis-työ, jossa kaikki toimijat tuntevat toisensa. On helppoa lähteä valmis-telemaan eri asioita, kun tiedetään kaikkien vahvuudet eri asioissa”.

Vaikka paikkakuntaneuvosto on alun perin ollut vain raumalaisten

juttu, muut lippukunnat on otet-tu hyvin mukaan. ”Jonkin verran kokouksissa käsitellään kuitenkin vain kaupungin asioita, mutta käy-tännössä ollaan yhdessä ja pääte-tään yhdessä koko alueen asiois-ta”, Suvi sanoo. Hän aikoo kehittää kokouksia vielä enemmän kaikkia jäseniä kiinnostavammiksi, suun-nitelmissa on erilaisia teemakoko-uksia sekä kokouspäivän parempaa sijoittumista kalenteriin, jotta mah-dollisimman moni voisi osallistua ja kokouksiin voisi tulla myös useampi edustaja alueen lippukunnista.

Alue tekee paljon yhteistyötä, jos-ta esimerkkinä on tämän kesän Väl-ke-leiri. Siihen osallistuivat kaikki alueen yhdeksän lippukuntaa. Suvi kertoo, että Rauman alueelle tyypil-lisiä tapahtumia ovat yhteiset leirit. Yhteisesti on lisäksi järjestetty ryh-mänohjaajakoulutusta, johtajahuol-toa ja alueen omia partiotaitokisoja. Yhteistyöstä Suvi kertoo vielä: ”Olem-me ottaneet tavaksi, että jos piirin ta-pahtuma tulee jollekin lippukunnalle järjestettäväksi, niin koko alue on aut-tamassa sen järjestämisessä”.

Rauman keskustan lippukunnil-la on jonkin verran myös omaa yh-teistä toimintaa, kuten kolehdin keruussa avustaminen, osallistumi-nen veteraanipäivän lippulinnaan ja itsenäisyyspäivänä lipun nosto kau-pungin keskustassa.

Alue tunnetaan hyvän yhteis-hengen lisäksi meripartioinnista ja myös keskeisestä sijainnista piiris-

Pihlus-leiri vuonna 1991. Pihlus-leirillä on jo pitkät perinteet. Merihenkinen leiri nousee aina saaristoon.

Perinteikäs RaumaTeksti: Minna Toriseva • Kuvat: Ritva Kulmala, Kopardit

31

Repolainen

Rauman alue• 9 lippukuntaa• 675 partiolaista

sä. Raumalla sijaitsee vanha partio-talo, jossa kokoontuu kolme alueen lippukunnista. Uuden piirin myö-tä Rauma on myös melko keskellä piiriä. ”Tänne on helppo tulla esi-merkiksi kokoustamaan. Kaikilla on yleensä suurin piirtein yhtä pitkä matka tänne, ja kokouspaikka jär-jestyy aina”, Suvi kertoo.

Muutokset ja haasteet

Suvi kokee Rauman alueen haas-teeksi muuttotappiokunnat, tosin johtajapula taitaa olla tuttu mel-kein joka alueelle piirissämme. Yksi erityinen asia tuo kuitenkin rauma-laisille lippukunnille enemmänkin haasteita. ”Rauman alueella urheilu on erittäin vahvassa roolissa. Haas-tetta on siinä, että miten partio pys-tyy kilpailemaan esimerkiksi jääkie-kon tai jalkapallon rinnalla. Tämä vaatii alueen yhteistoimintaa”, Su-vi toteaa. Parantaakseen tilannetta Suvilla on suunnitelmissa yhteisten kokousten elävöittämisen lisäksi kehittää johtajahuoltoa alueen yh-teistyön tiivistämiseksi.

Alueen perinteikkäästä partio-toiminnasta on myös tarpeen ke-rätä jälkipolville muutakin kuin suullista tietoa. Tähän asti pitkään partiossa olleiden tuki ja tietämys on auttanut selviytymään kaiken-laisista sattumuksista tai vaikkapa kaupungin virallisista tilaisuuksis-ta, joihin partiolaiset ovat osallis-tuneet. Esimerkkinä Suvi kertoo ve-teraanipäivästä, jossa epäselvää oli liikkuminen yleensäkin ja lippujen

järjestys lippulinnassa. Niinpä Su-vi otti yhteyttä vanhaan raumalai-seen konkariin, Jaakko Kartaan, joka tiesi sekä tapahtumasta että partiolaisten osuudesta siinä ja hän neuvoi ensin puhelimessa sekä sit-ten myöhemmin paikan päällä. Ta-pahtuman jälkeen Suvi dokumentoi tilaisuuden tulevaisuuden tarpeita varten kuvin ja kirjoitti myös oh-jeen toimimisesta. Näin jatkossa ta-pahtumaan on kaikkien helpompi ensi vuonna osallistua.

Piiriuudistus ei ole aiheuttanut Rauman alueelle suurempia muutok-sia. Ohjelmauudistusta pidetään hy-vänä asiana sinänsä, tosin sen toteut-taminen aiotulla tavalla vaatisi paljon lisää resursseja, koska esimerkiksi pii-rin tapahtumia on tullut lisää, ja nii-den järjestäminen syö energiaa lip-pukunnan omilta tai oman alueen tapahtumilta. ”Ohjelmauudistuksessa pidetään siitä, että johtajien tulisi olla nyt hieman vanhempia. Samalla se on tuonut ongelman pienille lippukun-nille johtajapulan muodossa entistä pahempana”, Suvi kertoo. Asioilla on tietysti aina hyvät ja huonot puolensa.

Alue tukee lippukuntia piirin pro-jektien toteuttamisessa. Tulevaisuu-den isompi koitos on Kaiku-tapahtu-ma, jossa vastuullisina ovat Narvin Tytöt ja Narvin Pojat. ”Kaikki tai lähes kaikki alueen lippukunnat auttavat heitä olemalla esimerkiksi rastipäälli-köitä tai rastihenkilöitä. Päävastuu on kuitenkin Lapin lippukunnilla, ja he hoitavat asiaa esimerkillisen hienosti. Työryhmässä on helppo olla mukana”, Suvi kehuu.

Kesäkuun Välke-leirillä kuorolaulua esittivät Satu Salla (vas.), Hanna-Mari Muikku, Sari Mantere ja Katariina Kulmala.

Milka Laukkanen pääsi Välke-leiril-lä melomaan.

32

Repolainen

Hannu Raitis liittyi partioon 1952. Hän oli vuonna 1953 pe-

rustetun Koroisten Ritarien perus-tajajäsen ja pysyi sen jäsenenä elä-mänsä loppuun asti.

Osallistuminen partiopoikien maailmanjamboreelle 1957 Englan-nissa vahvisti ratkaisevasti Pilin si-toutumista partioon. Hän toimi ensimmäisten oman lippukunnan partiotaitokilpailujen, Ritarikokei-den järjestäjänä 1961–69. Sen jäl-keen hän osallistui kaikkiin Rita-rikokeisiin joko järjestäjänä tai kisaajana Haukka Yhd. -vartiossa, jonka vj hän oli. Ritarikokeiden tai-totehtävien esineet hän taltioi itse perustamaansa Ritarikoemuseoon. Ritarikoemuseon esineet Pili lah-joitti keväällä Partiomuseolle, jotta ne olisivat kaikkien saavutettavissa.

Henrikin seurakunnan nuori-sotyöntekijänä Hannu toimi Ku-pittaan Henrikin Pojissa lähes 50 vuotta, mm. laumanjohtajana, pit-käaikaisena lippukunnan sihteerinä ja kahden koulutusaluksen, kaljaa-si Henrikan ja s/y Henrikan varain-hankintavastaavana.

Gillwell-kurssin suoritettuaan hän toimi nuorten partiojohtajien koulut-tajana partiopiirin kursseilla 70-luvun loppuun asti, minkä jälkeen hän otti vastaan koulutusohjaajan pestin yh-deksäksi vuodeksi. Pienen tauon jäl-keen hän aloitti aikuisena partioon tulevien kouluttajana. Partiokoulutta-minen oli Pilille tärkeä tehtävä, josta ei saanut kieltäytyä.

Koroisten Ritarien yhteyteen Hannu perusti jo 50-luvulla lennok-kikerhon, Racerkillan, ja Henrikin seurakuntaan venekerhon, Hydro-killan. Hän osallistui näiden harras-tusten maailmanmestaruuskilpai-luihinkin.

Pili oli Koroisten Ritarien Kun-niaritari ja Ritarikokeen Kunniavou-ti. Hänelle on myönnetty Koroisten Ritarien Kultakannus liitettäväksi jäsenmerkkiinsä ja lukuisia partio-laisten ansiomerkkejä.

Hannu menehtyi sairauteen, jon-ka hän oli saanut jo lapsena. Sairaus ei milloinkaan häirinnyt hänen työtään ja harrastuksiin osallistumistaan.

Hannua jäävät kaipaamaan omaisten lisäksi hänen vierellään kulkeneet partiopolvet ja pienois-mallikiltalaiset.

Ville Vesterinen, Haukka Yhd. -vartion vja

Pilin toivomuksen mukaan siunaus-tilaisuudessa muistokukkana oli vain yksi kukka ja kukkarahat osoitettiin Lounais-Suomen Partiopiirille nuor-ten partiojohtajien koulutukseen.

Rahaa on kertynyt 1186 euroa. Se käytetään lippukuntien ryhmänoh-jaajakoulutuksen (entinen vartionjoh-tajakoulutus) tukemiseen hankkimal-la 11 uutta aluekohtaista kurssireppua aikaisempien viiden lisäksi. Näissä re-puissa on uuden ohjelman käsikirjat ja materiaalikansio kurssin järjestämi-sen tueksi.

Hannu ”Pili” Raitis* 26.4.1941+ 28.6.2010

33

Repolainen

Revontuli2010 Piirtäjä Tuuli Seppälä tuuliseppala@gmail.com

kun hän näki Annen uuden, neon-vihreän tuulipuvun. Hänellä itsel-lään oli vain vanha ja tylsä sininen puku. Pikkutyttöjen iloinen hihi-tys, rupattelu ja kinastelu karkot-ti kuitenkin harmistuksen. Eihän partiossa oltu esittelemässä uusia vaatteita, ja äitikin aina sanoi, että

”rumat ne vaatteilla koreilee”.Kämpän nurkassa seisovan Porin

Matti -uunin sytyttäminen oli tyt-töjen ensimmäinen tehtävä. Puita hakatessa ja kiehisiä veistellessä al-koi tulla pimeää, ja Sari ja Anne su-pattelivat suunnistusradan järjes-telyistä keskenään. Lopulta Matti lämmitti mukavasti, ja kämpän läm-pö alkoi voittaa syksyisen koleuden. Oli aika jahdata aaveportinvartijaa!

Taskulampuin aseistautuneet vartiolaiset katosivat ohjeet saatu-aan pimeään pihaan, ja Sari ja Anne laittoivat ABBA:n Voulez-Vous-ka-setin soimaan. Listaykkönen ei ollut

turhaan noussut suosikiksi!Ulkohuussin tienoilta kuului vii-

den tytön kiljumista. Aaveportin-vartijan sadetakki (jota Sarin veli ei toivottavasti ehtisi kaivata viikon-lopun aikana) oli ilmeisesti löyty-nyt. Se tarkoitti reitin loppupisteen lähestymistä ja kuumaa kaakaota. Voileipätarvikkeita oli vaikka ko-konaiselle armeijan komppanialle, ja kaakao lämpenisi mukavasti Po-rin Matin, tuttavallisemmin Börjen, päällä.

Kun hihittelevät ja itsestään yl-peät pikkupartiolaiset rymysivät sisälle, oli iltapala valmis. Pienin tytöistä, Terhi, tuijotti hetken voi-leipää ja totesi sen olevan ”aivan kuin äidin tekemä”. Herkullinen kaakao vei kuitenkin koti-ikävän mennessään. Ja taisipa jännittävällä iltasuunnistuksellakin olla osuuten-sa siinä, että iltapalan jälkeen lave-reilta alkoi kuulua tasainen tuhina.

Kämppäretki – partiotarina 1970–80-luvuilta

Teksti: Jenni Huhtapelto, Käppärä-partio • Kuva: Tuuli Seppälä, Luvian Louke

Saria jännitti, kun isän Datsun 100A kääntyi lippukunnan käm-

pälle vievälle tielle. Alkamassa oli Sarin vartion retki, ensimmäinen, jolla Sari oli johtajana. Yhdessä toi-sen vartiojohtajan, Annen, kans-sa he olisivat viikonlopun vastuus-sa viidestä tänä vuonna kymmenen vuotta täyttävästä vartiolaisesta. Sari ja Anne olivat jo yläasteella, ja he tunsivat itsensä aikuisiksi pie-niin neljäsluokkalaisiin verrattuna.

Datsunin perä ja takapenkki oli tungettu täyteen kauppakasseja ja vesikanistereita, ja olipa Sari saanut kasettisoittimensa ja ABBA:n kaset-tejakin ujutettua mukaan. Anne ja vartiolaiset tulisivat bussilla kämp-pätien päähän ja kävelisivät siitä, isä oli onneksi ehtinyt tuoda Sarin ja ruokatarvikkeet autolla. Turva-vyön käytöstä oli lähivuosina tullut pakollista, mutta suojaisella kämp-pätiellä Sari uskalsi irrottaa vyönsä ja kääntyä etupenkiltä tutkimaan takapenkin pusseja. Mitään ei ollut unohtunut, ja Sari saattoi huokaista helpotuksesta.

Isän auto oli hävinnyt kämppä-tietä pitkin jo jonkun aikaa sitten, kun Annen ja tyttöjen äänet alkoi-vat kantautua kämpän pihaan. Sa-ri oli ehtinyt piilottaa lähimaastoon kummitusreitin opasteet ennen muiden tuloa; pikkutytöt pääsisi-vät jahtaamaan vanhaa aaveportin-vartijaa, kunhan hämärä laskeutuisi. Saria vihlaisi pieni kateuden siemen,

34

Repolainen

Lounais-Suomen par-tiopiirin eteläisimmässä kolkassa, lähellä Raasepo-rin rajaa, luonnonkauniin Latokartanon kosken tuntumassa on Pyhän Laurin Ritarien kämppä, Rotholma.

Rotholma on jykevä hirsirakennus, joka on alkujaan 1850-luvulla raken-nettu pappilarakennukseksi Kemi-öön. Sieltä se on siirretty 1920-lu-vulla nykyiselle paikalleen, Näsen kartanon maille Manilla-nimisel-le tontille. Vuonna 1956 silloinen omistaja Signe Björkenheim luo-vutti lahjakirjalla reilun 1,5 ha mää-räalan asuinrakennuksineen, ul-korakennuksineen ja kaivoineen Perniön seurakunnalle hautaus-maaksi ja seurakuntataloksi. Kiin-teistö sijaitsee kuitenkin reilun kah-deksan kilometrin päässä Perniön keskustasta ja Kiskonjoen vesistön välittömässä läheisyydessä eikä se siten ole soveltunut alkuperäiseen tarkoitukseensa.

Kolmisenkymmentä vuotta sit-

ten Perniön seurakunta luovutti ra-kennuksen partiolaisten käyttöön. Partiolippukunta on vuosittain teh-nyt talossa omin ja apujoukkojen talkoovoimin vähitellen remonttia: raivausta, maalausta, puolipane-lointia ja lavitsarakentelua. Seu-rakunta on puolestaan kunnosta-nut vesikaton, korjauttanut uuneja ja asennuttanut rännit. Kun viime vuoden alussa Salon alueen 10 kun-taa ja seurakuntaa yhdistyivät, Rot-holman kohtalo oli vaakalaudalla. Myyntiuhan alla lippukunta vuok-rasi kiinteistön Salon seurakunnalta 10 vuoden ajaksi.

Vaatimaton muistorikas

Kämppä on lippukunnan ympäri-vuotisessa käytössä. Varustetasol-taan se on vaatimaton: kiinteistössä on sähkö. Lämmitys tapahtuu puu-lämmitteisillä pystyuuneilla. Juo-mavesi tuodaan erillisissä astioissa. Läheisen ulkoilualueen puuseet ja nuotiopaikat ovat lippukunnan käy-tössä.

Itse rakennuksessa on kuusi huo-netta ja keittiö sekä ullakkotila. Osa huoneista toimii varastotilana. Ruo-

kailuhuoneen täyttää iso pirttipöy-tä, kolmikerroksiset lavitsat takaa-vat makuutilat parillekymmenelle leiriytyjälle. Iso sali toimii oleske-lutilana, seiniä koristavat muistot partiotapahtumista. Ullakkotila tarjoaa huikeat puitteet erilaisten tapahtumien (esimerkiksi horror-liljan) järjestämiseen. Talon vanha irtaimisto, lukuisat legendaariset tarinat ja luonnon omat tehosteet antavat leiriytyjien mielikuvituksel-le tilaisuuden lentää.

Läheinen vesistö antaa mahdol-lisuuden kanoottiretkeilyyn. La-tokartanon koskimaaston rehevä kasvillisuus, linnusto ja eläimet tar-joavat oivan tilaisuuden luonnon-tuntemuksen lisäämiseen. Sopimus maanomistajan kanssa mahdollis-taa lippukunnalle loistavat retkei-ly- ja metsäleirimahdollisuudet lä-heiselle järvialueelle. Koskialueella kalastamiseen tarvitaan erillinen lu-pa, sillä myös taimenet ja kirjolohet viihtyvät tässä osassa vesistöä.

Tunnelmaa ei Rotholmasta puu-tu. Muistoja on kertynyt lippukun-talaisille roppakaupalla jo vuosi-kymmenien ajan – ja toivottavasti vielä piiitkään.

RotholmaTeksti: Tuija Skarp, Pyhän Laurin Ritarit • Kuvat: Kalle Isotupa, Pyhän Laurin Ritarit ja Karoliina Skarp, Pyhän Laurin Ritarit

35

Repolainen

Repostelu

Painavimmat muuttolaati-kot jäävät aina viimeiseksi. Kun huonekalut, astiat ja retkeilyvälineet on kannettu sisään, jäljellä on vielä yksi, johon tarvitaan kaikkien talkoolaisten apua.

Laatikko nousee hurjan ähinän kera, mutta juuttuu seuraavaksi varaston ovenkarmeihin. Ei auta muu kuin avata kansi ja jakaa sisältö pienem-piin eriin. Laatikon sisältä paljastuu valtava määrä vihkosia: varastoin-nissa nuhjaantuneita taitomerkki-ohjeita, vj-kurssilla jaettuja vinkki-materiaaleja ja paljon muuta. Tulee ihan kaihoisa olo. Näitä on kerät-ty vuosien ajan koloilta ja kursseil-ta. Muutamia vihkosista olen itse-kin ollut tekemässä ja se vasta oli hienoa! Tapahtumia järjestäessä sai sydän syrjällään pelätä, kiinnostaa-ko aihe ja tuleeko kukaan paikal-le, mutta vihkonen on varma me-nestys. Kun viimeiset niitit oli lyöty paikalleen ja vihkoset ovat kuorissa lähdössä lippukuntiin, saattoi hen-käistä tyytyväisenä ja suunnata aja-tukset jo seuraaviin hankkeisiin.

Talkoolaisten kröhäisy palauttaa tähän päivään. Vihkosille olisi pak-ko tehdä jotain, sillä ei noin iso laa-tikko sovi mihinkään ja lpk-postissa niitä tulee koko ajan lisää.

Voisiko niitä viedä kololle hyö-dyttämään toisia lippukuntalaisia? Johtajaneuvoston asialistalla on kaksi isoa kysymystä: veneprojek-tin varainhankinnan tehostaminen

ja johtajien hankkiminen kesälei-rille. Kumpaankaan näistä tarpeis-ta ei taida löytyä sopivaa vihkos-ta. Lippukunnan kirjanpidosta on paksu vihkonen, mutta meillä kun ei ole vielä rahaa, niin ei tarvita kir-janpitoakaan. Myös kesäleirin ohjel-man keksimiseen olisi paljon apuja ja ihan valmiitakin ehdotuksiakin, mutta meiltä puuttuvat johtajat, ei ohjelmaa.

Joudun siis pahoittelemaan neu-vostossa, etten löytänyt sopivaa vihkosta annettavaksi. Kokeneem-pi partiokollega katsoo minua kuin halpaa nötköttiä ja tokaisee: ”Ei vih-kosia kuulu lukea!”

”Vihkoset ovat vähän niin kuin valvontakameroita”, hän jatkaa.

Pyörittelen silmiäni. ”Ei valvonta-kamerastakaan ole hyötyä, jos joku tulee pamputtamaan, mutta se lisää turvallisuuden tunnetta. Jokaisella kurssilla ja tapahtumassa pitää ja-kaa pari kolme vihkosta, niin osal-listujat kokevat että kannatti tul-la. Johtajat eivät käytä vuositähtiä, koska he voivat seurata uran etene-mistä vihkosten karttumisesta.”

Okei, mutta mitä minun pitäisi tehdä omalle kokoelmalleni?

”Laittaa keräilykansioon tieten-kin, että niitä voi swopata”, kollega kertoo kärsivällisesti. ”Arvokkaim-mat kannattaa laittaa muovikuoriin, ettei arvo mene. Kerran esimerkik-si piirin koulutussihteeri kopioi turvallisuusohjeiden kakkossivun väärin päin ja siitä tuli hetkessä ke-räilyharvinaisuus. Myös kisasääntö-vihot muuttuvat niin tiuhaan, että kokonaista sarjaa on tosi vaikea saa-da”, hän jatkaa kaihoisasti.

Sävy muuttuu halveksuvaksi.”Sitten on sellaisia vihkosia niin

kuin Illan päätteeksi. Jos ajaa Tu-run toimistolla päinkin, vaikka vain käydäkseen Partiovarusteessa, joku on sujauttanut niitä pari kolme rep-puun. Ja Partiomyllystä palatessa niitä on rinkan putkienkin välissä. Turha mainitakaan, että vaihtoarvo on olematon.”

Pitää siis äkkiä siirtää vihkoset pois vetoisesta varastosta asunnon puolelle, mutta vielä yksi kysymys: Miten partiomateriaalien nettijake-lu, wikit ja blogit vaikuttavat keräi-lyharrastukseen? Lippukuntakolle-gan katse synkkenee. ”Älä kysy. Tätä vauhtia koko vihkostelu on kohta pilattu.”

Kuka kaipaa vihkosia?Teksti: Lauri Luoto, Turun Sinikotkat • Kuva: Hanna Alin, Partio-Puhurit

36

Repolainen

Ketä?

toimin vielä vuoden loppuun lippu-kunnanjohtajana. Piirin toimitus-jaoston jäsenenä jatkan edelleen ja osallistun näin myös Repolaisen kir-joittamiseen.

Miten Lounais-Suomen Par-tiopiiri tulee näkymään Partio-lehdessä?

– Yhtenä piirinä muiden mukana tasa-arvoisesti.

Minkälainen rooli Partio-lehdellä on muiden alan lehtien, kuten Partiojohtajan sekä piirien ja lippukuntien lehtien, joukossa?

– Kehittämistyöryhmä miettii tä-

tä asiaa parhaillaan.Osallistuit Kilkkeelle leirileh-

den toimittajana. Mitä jäi pääl-limmäiseksi mieleen?

– Pöly, kuumuus ja sukkamehu! En ollut paikalla koko leiriä, vaan työt kutsuivat sunnuntain jälkeen. Kirjoitin Rymy-lehteen fiilis-kolum-nia ja kerroin mm. suurleiritunnel-masta ja partiokavereista. Tuo oli muuten ensimmäinen kolumnini ikinä. Suurleireillä on oma ilmapii-rinsä, pelkästään paikasta toiseen liikkumiseen saa varata paljon aikaa, koska matkalla näkee aina tuttuja.

Jaana ohjaa Partio-lehteä

Euralainen 32-vuotias Jaana Ketola on ottanut ison askeleen partiovies-tinnän saralla tarttumalla valtakunnallisen Partio-lehden peräsimeen.

Ketä olet ja mistä tulet?– Jaana Ketola Euran Peuroista. Millä fiiliksillä aloitat Partio-

lehden päätoimittajana?– Aika innostuneesti. Pestissä

on haasteita, mutta myös mahdol-lisuuksia. Tämä on tähän mennes-sä isoin partiopestini. Satakunnan Partiolaisten viestintäministerin tehtävä oli myös suuri ja äkkiä aja-teltuna työmäärältään tätä isompi. Partio-lehden päätoimittajuus on kuitenkin näkyvämpi ja toimii nä-köalapaikkana suomalaiseen par-tiomaailmaan.

Miten päädyit näin kiinnosta-vaan hommaan?

– Sain piirin toimitusjaoston säh-köpostilistan kautta viestin, jossa Rolli [Olli Raimo] kertoi tehtäväs-tä ja kannusti jaostolaisia hakemaan sitä. Olin vuosina 2004–2005 Par-tiojohtaja-lehdessä toimittajana, ja tuosta ajasta on hyvät muistot. Us-kon tällaisesta päätoimittajan teh-tävästä olevan hyötyä myös työelä-mässä.

Viekö päätoimittajuus kaiken partioaikasi?

– Ei vie. Aion tämän vuoden jäl-keen vähentää muita partiopestejä,

Teksti: Sari Mantere, Karimo • Kuvat: Sari Mantere ja Jaana Ketolan albumi.

37

Repolainen

Kui

Partio-laisten oudot käsimerkitTeksti ja kuva: Ville Laasonen, Halikon Siniset

Virallisia partiotapahtumia seurannut tietää että partiolaiset tervehtivät sotilaallisen oloisesti kohottamalla oikean käden ohimolleen. Tarkkasil-mäinen tarkkailija huomaa että peukalo on painettu pikkusormen päälle.

Tervehdyksellä on oma tarinansa ja merkityksensä joka erottaa sen soti-lastervehdyksestä. Pystyyn jäävät kolme sormea kertovat partiolupauk-sen kolmesta kohdasta. Nämä kohdat ovat

• Jumala, oma maa ja maailma• ikäkauden ihanteet• toisille avuksi oleminen.

Peukalon ja pikkusormen muodostama ympyrä taas kertoo partio-laisten muodostamasta keskinäisestä veljeydestä.

Tervehtimiseen liittyy paljon muutakin symboliikkaa, asetta kantaneet miehet kohottivat oikean kätensä näyttääkseen, että siinä ei ole asetta ja he tulevat ystävänä. Tänä päivänä sotilaat tekevät edelleenkin näin.

Partiotervehdyksestä esiintyy muutamia eri versioita. Partiolupaus-ta annettaessa käytetään puolitervehdystä jossa käsi kohotetaan mutta ei viedä ohimolle. Alun perin puolitervehdystä käytettiin kahden partio-laisen kohdatessa, johtajia kuitenkin tervehdittiin aina täydellä terveh-dyksellä. Suurta tervehdystä käytettiin Suomen lipun kunnioittamiseen mutta toisen maailmansodan jälkeen se on jäänyt pois käytöstä poliit-tisista syistä.

Meille kaikille on kuitenkin tuttu tuo perinteinen täysitervehdys ja on hyvä tuntea siihen liittyvä symboliikka.

Erikoisia käsimerkkejä on muitakin, esimerkiksi sudenpennut on usein tapana hiljentää nostamalla peukalo ylös hiljaisuuden merkiksi. Vartioaikoinani opettelimme myös armeijan käyneille tuttuja vahven-nettuja käsimerkkejä. Niitä on hyvä käyttää kun on tarkoitus liikkua hil-jaa ja puhumatta.

Valitse näistä itsellesi parhai-ten sopiva:

Hiekkatie vai asfalttitie?– Riippuu siitä millä kulkee. Jos

liikkuu kävellen niin asfaltti, jos pyöräillen niin hiekkatie.

Lippukuntaleiri, piirileiri vai suurleiri?

– Suurleiri.Mansikkajäätelö, suklaajäätelö

vai vaniljajäätelö?– Vanilja.

Ville 2010

Tässä Jaana pistää Ko-Gi-nappulat kaulaansa.

38

Repolainen

Partiotoimisto palveleePartiotoimisto palvelee Turussa ja Porissa arkisin klo 9–16, paitsi ti klo 11–18.

Keskuksen numero on 010 397 0420 (numero on lisämaksullinen, mutta alla mainitut suorat numerot ovat normaalihintaisia).

Turun partiotoimistoLäntinen Pitkäkatu 13, 20100 TURKUpartiotoimisto.turku(at)partio.fi•toiminnanjohtaja Nils Grönberg, 050 312 9421•koulutussihteeri Riitta Suomi, 050 312 9424•viestintäsuunnittelija Olli Raimo, 050 312 9428•ohjelmasihteeri Maiju Mutanen, 050 312 9430•taloussihteeri (sij.) Atte Mäki, 050 312 9426•toimistosihteeri Leena Hongell, 050 312 9427

Porin partiotoimistoYrjönkatu 8, 28100 PORIpartiotoimisto.pori(at)partio.fi•aluesihteeri Tarja Hellanmaa, 050 312 9423•ohjelmasihteeri Riikka Hosiosto, 050 312 9425

Sähköpostiosoitteet ovat muotoa etu nimi.sukunimi(at)partio.fi.

www.lounaissuomenpartiopiiri.fi

Pistä postia!Repolainen julkaisee mielel-lään sivuillaan lukijapostia, kommentteja ja mielipide-kirjoituksia. Juttuvinkitkin ovat tervetulleita. Lehti toki varaa itselleen oikeuden valita julkais-tavat kirjoitukset ja tarvittaessa lyhentää saami-aan tekstejä.

Lehden toimituksen tavoittaa osoitteesta repolainen@partio.fi.

SP:n syys-SM-kilpailut

VIA CUSTUS9.–10.10.2010 LohjallaKilpailussa kilpaillaan sinisessä, punaisessa, rus-keassa ja harmaassa sarjassa. Kilpailukutsu sekä tehtävä- ja pisteluettelo on julkaistu Partio-lehden numerossa 2/10.

Piirit saavat ilmoittaa kilpailuun kiintiöiden mukaisen määrän vartioita. Kaikkien kilpailuun haluavien lounaissuomalaisten vartioiden tu-lee ilmoittautua kilpailuun sähköisesti osoittees-sa https://spfs.clubonweb.com/book/viacustuslsp tai kirjallisesti Turun Partiotoimistoon (Läntinen Pitkäkatu 13, 20100 Turku tai maiju.mutanen@partio.fi) viimeistään sunnuntaihin 19.9.2010 mennessä. Sähköiseen ilmoittautumiseen tarvi-taan vartionjohtajan ilmoittautumistunnus jäsen-kortista.

Vartioiden osanottomaksu on 90 euroa. Jälki-ilmoittautuminen on tasauspaikkojen puitteissa mahdollista 3.10.2010. asti kirjallisesti Turun Par-tiotoimistoon. Jälki-ilmoittautumismaksu on kak-sinkertainen.

Ilmoittautumisessa on mainittava vartion nimi, kilpailusarja lippukunta, lippukuntalyhenne, kieli (suomi/ruotsi), vartionjohtajan nimi, postiosoite, sähköpostiosoite ja puhelinnumero, saapumisaika ja -tapa kilpailukeskukseen, osallistuminen piirin mahdolliseen yhteiskuljetukseen, erityisruokava-liot, majoitustarve perjantain ja lauantain välisek-si yöksi sekä tilattavien ruokalippujen määrä. Kil-pailukeskuksessa tarjolla on aamupala lauantaina, joka maksaa 3 e/hlö. Kilpailumaksuun sisältyy yksi lämmin ateria kilpailun jälkeen.

Piiri järjestää kilpailuihin yhteiskuljetuksen, mikäli osallistujia on tarpeeksi. Kuljetukset lähte-vät Turusta sekä Porista lauantaiaamuna ja kyytiin pääsee myös matkan varrelta. Aikataulu ja matka-reitti ilmoitetaan myöhemmin yhteiskuljetukseen ilmoittautuneille. Yhteiskuljetukseen ilmoittaudu-taan sitovasti ilmoittautumisen yhteydessä.

Jos Lounais-Suomen Partiopiirin kilpailukiintiö ylittyy, suorittaa kilpailujaosto karsinnan. Karsin-taperusteena käytettävän piirinmestaruuskilpai-lun järjestäjille varataan kohtuullinen osuus piirin peruskiintiöstä. Vuoden 2009 syys-SM-kilpailui-den menestymisen perusteella sarjoihin saatujen lisäpaikkojen käyttämiseen on etuoikeus niillä var-tioilla ja lippukunnilla, jotka ovat kyseiset paikat menestymisellään ansainneet.

Lisätietoja kilpailusta saa osoitteesta www.via-custus.fi tai Partiotoimistosta Maijulta p. 050 3129 430 tai maiju.mutanen@partio.fi

39

Repolainen

Explorer Belt 2011 Saksassa

Ovatko kesän 2011 suunnitelmasi vielä auki? Oletko jo pitkään halunnut puistella kotimaan tomut jaloistasi? Haluatko uusia kave-reita ja nähdä hienoja maisemia? Kiinnostaisiko seikkailu? Haluatko kokea Saksan ennakkoluulottomasti ja avartavasti mahtavalla partio-porukalla?

Explorer Belt on uskomaton partioreissu, joka järjestetään joka toinen vuosi. Seuraavan kerran se pidetään 29.6.–30.7.2011 Saksassa. EB on tar-koitettu 16–26-vuotiaille partiolaisille, vaeltajille ja vanhemmille samoajille, juuri vaeltajaiän ohit-taneille, nuorille aikuispartiolaisille, jotka halua-vat voittaa itsensä.

Reissun aikana vaelletaan pareittain 200 km kymmenessä päivässä. Mutta missä? Kaikki sel-viää aikanaan… Reissun aikana tulet varmasti tutustumaan kohdemaan kulttuuriin tavallises-ta turistimatkasta poikkeavin keinoin ja pääset paikkoihin, joihin et ikinä uskonut meneväsi.

Hakeminen EB:lle on jo alkanut. Tee oma hake-muksesi ja varmista paikkasi vuoden 2011 EB:lle! Katso hakuohjeet netistä: www.partio.fi/eb Hakuaika päättyy 10.10.2010.

Ainutlaatuinen tilaisuus. Nyt tai ei koskaan. HAE! Terveisin, EB-johtajisto

Lisätietoja: Jesper, 044 515 5054, jesper.toivola(a)hotmail.com, tai Noora, 050 372 7567, virtasennoora(a)hotmail.com ja www.partio.fi/eb.

HuHu 2012 -leiri huhuilee johtajaa

Kesällä 2012 järjestettävä leiri on suunnattu sa-moajaikäisille partiolaisille ja sitä ovat vahvas-ti toteuttamassa vaeltajat. Tavoitteena on saada osallistujia piirin jokaisesta lippukunnasta. Leirin kesto on 4–6 vuorokautta.

HuHu 2012 -leirillä on ainutlaatuinen tilaisuus yhteistyöhön Suomessa pidettävän kansainväli-sen vaeltajaleiri Roverway 2012:n kanssa.Leirinjohtajalta edellytetään•partiojohtajan valtakirjaa ja Suomen Partiolais-ten turvallisuusohjeiden tuntemista•kokemusta partioleirin johtamisesta tai staabis-sa toimimisesta•nuorekasta näkemystä samoajaohjelman to-teuttamiseen•kykyä työskennellä ryhmässä ja johtaa leiriorga-nisaatiota

Tarjoamme sinulle mielenkiintoisen ja haas-teellisen pestin perinteikkään samoajaleirin to-teuttajana ja kehittäjänä. Piirihallitus ja partiotoi-misto tukevat leirinjohtajan ja staabin toimintaa.

Kirjalliset hakemukset ma 20.9.2010 mennessä toiminnanjohtajalle.

Lisätiedot: toiminnanjohtaja Nils Grönberg, p. 050 312 9421, nils.gronberg(at)partio.fi; piirihal-lituksen jäsen Timo Sirén, p. 040 763 3856, timo.siren(at)merikarvia.cedunet.fi.

Napaketun hommiinJos et tiedä mitä teet Napaketulla, niin älä huo-lestu. Me tiedämme mitä teet. Ota yhteyttä, niin kerromme sen myös sinulle.

Ohjelma: Pekka Aalto, pekka.aalto2@luukku.com, p. 050 562 3753Muonitus: Sanna Ahtiainen, sahtiain@abo.fi, p. 050 536 3868Huolto: Risto Nordström, nordstrom.risto@gmail.com, p. 044 304 1187Tiedotus: Tero Kuusisto, tero.kuusisto@iki.fi, p. 044 536 6816Alaleirien staabit: Jaana Eronen, jaana.eronen@berggren.fi, p. 040 558 2452Jokin muu: Paavo Kaija, paavonpaja@gmail.com, p. 044 425 3443.

40

Repolainen

Sinä ja lippukuntasi olette tervetul-leita Ritarikokeeseen, joka järjestetään jo 50. kerran. Tämän vuoden kilpailu käydään Vahdolla 25.–26.9. ja järjes-telyistä vastaa Koroisten Ritarien Jänkäsusi-vartio yhdessä kaikki 49 kilpailua nähneen Haukka-vartion kanssa. Juhlavuoden kunniaksi kilpailu on poikkeuksellisesti avoin kaikille piirin lippukunnille.Ritarikokeessa kilpaillaan kolmessa sarjassa:•Naalin lenkki: Yksipäiväinen kilpailu lippukun-tien luonnollisille vartioille, jotka ovat kisoissa en-simmäistä kertaa.•Ketun lenkki: Yön yli kestävä kilpailu lippukun-tien luonnollisille vartioille (myös ensikertalaiset saa-vat halutessaan osallistua ketun lenkille).•Suden lenkki: Avoin sarja, jossa on kolmehenki-set joukkueet.

Ilmoittautuminen

Ritarikokeeseen  ilmoittaudutaan lähettämällä säh-köpostia osoitteeseen ritarikoe@koroistenritarit.fi.

Ilmoittautumisen tulee sisältää seuraavat tiedot:- Vartion nimi- Lippukunta- Kilpailusarja- Vartionjohtajan nimi, osoite, puhelinnumero ja

sähköpostiosoiteViimeinen ilmoittautumispäivä on perjantai 17.9.

Kilpailuaika ja -paikka

Ilmoittautuneille vartioille lähetetään tarkemmat tiedot lähtöajasta ja -paikasta erillisessä sähköpos-tissa. Kilpailu alkaa lauantaiaamuna 25.9. kello 9.00 ja päättyy suden- ja ketunlenkin osalta sunnuntai-na 26.9. kello 15.00 mennessä. Naalinlenkin kilpailu päättyy lauantai-iltana kello 19.00 mennessä.

Perinteiseen tapaan suden- ja ketunlenkin vartioi-den ei tarvitse kuljettaa mukanaan yöpymisvälineitä kilpailun aikana.

Kilpailumaksu

Kilpailumaksu on suden- ja ketunlenkillä 20 EUR / vartio ja naalin lenkillä 15 EUR / vartio.

Maksu kerätään kilpailun lähtöpaikalla ilmoittau-tumisen yhteydessä. Kilpailumaksu peritään kaikilta ilmoittautuneilta vartioilta ja saapumatta jääneille vartioille lähetetään lasku kilpailun jälkeen.

Kilpailuvarusteet

Kilpailuvarusteista lähetetään tarkempaa tietoa eril-lisessä sähköpostissa. Varustelista ilmestyy samaan aikaan myös Koroisten Ritarien weppisivuille.

Lisätietoja

Viimeisimmät tiedot Ritarikokeesta löytyvät Korois-ten Ritarien sivuilta osoitteesta http://www.korois-tenritarit.fi.

Kysymyksiä voi myös esittää sähköpostitse yllä mainittuun sähköpostiosoitteeseen.

Kilpailukutsu

L Ritarikoe25.–26.9.2010

Etsimme uusia MIESJOHTAJIA (voi se olla NAINENKIN) pieneen, mutta aktii-viseen lippukuntaamme. Tulevaksi partiovuo-deksi tarvitsisimme sudenpentulauman johtajia sekä ensi vuoden alusta lähtien mielellään vaelta-jaikäistä seikkailijajohtajaa kahden nuoremman johtajan tueksi. Jos viikoittainen toiminta ei kiin-nosta, myös apu leireillä ym. tapahtumissa olisi tarpeen.

Ei haittaa, vaikket ikäsi puolesta täyttäisi uu-den ohjelman vaatimuksia, ja aikaisemmalla joh-taja- tai partiotaustalla ei ole väliä – me koulu-tamme tehtävään. Ja kuten sanottu, olisi hienoa saavuttaa pitkäaikainen haaveemme ja saada joukkoon uusia miesjohtajia, mutta myös naiset ovat tervetulleita.

Maapartiolippukunta Tuulihaukat on Turun Uittamolla toimiva, 30-vuotias, pieni yhteislip-pukunta. Käy tutustumassa meihin osoitteessa www.tuulihaukat.net.

Ota yhteyttä sähköpostilla tai puhelimitse: Maarit Salminen, lpkj, p. 040  043 1315, maar-salm@suomi24.fi; Sara Pietilä, sihteeri, p. 040 832 2736, sarapiet@luukku.com.

Maarian Kämmekät 60 vuotta

Toivotamme lippukuntamme jäsenet, ystävät ja yhteistyökumppanit juhlimaan kanssamme

lauantaina 23.10. klo 14.00 alkaenTurun kristillisen opiston

suureen auditorioonLustokatu 7, Turku

V.p. 11.10. mennessä Anna Meroselle, anna.meronen@iki.fi tai p. 040 566 4839

Halutessanne voitte varata ajan tervehdykselle ilmoittautumisen yhteydessä.

Pyydämme ilmoittamaan myös mahdolliset erityisruokavaliot.

Tervetuloa!

41

Repolainen

Atlantin mainingit, suuret savannit, eksoottiset eläimet ja afrikkalainen kulttuuri. Oletko yli 16-vuotias

ja haluat kokea erilaisen partioleirin?

Senegalin partiolaisten kanssa järjestettävä leiri on osa Suomen Partiolaisten kolmivuotista Woomal-kumppanuushanketta.

Ajankohta: 11.4.–25.4.2011.Teema: Senegalissa toteutettavaan kehitysyhteistyöprojektiin osallistuminen ja kumppanuuden vahvistaminen. Hinta: Noin 1600 euroa ennakko- ja jälki-tapaamisineen. Hinta tarkentuu myöhemmin.Ilmoittautuminen: 30.9. mennessä.

Ilmoittautumisohjeet ja lisätietoja: www.partio.fi/woomal

LÄHDE LEIRIMATKALLE SENEGALIIN KEVÄÄLLÄ 2011

Repolainen pahoittelee lehden myöhästymistä

Tämä Repolaisen numero ilmestyy toimituksen ylitsevuotavan työmäärän vuoksi huomattavasti ilmoitetusta aikataulusta jäljessä. Pahoittelemme tästä aiheutunutta haittaa ja vaivaa.

Korkean laadun ylläpitäminen vie joskus odottamattoman paljon aikaa. Pyrimme jatkuvasti paran-tamaan toimintatapojamme, jotta lehti kehittyy edelleen ja toisaalta jotta pysymme jatkossa myös paremmin aikataulussa.

Repolaisen toimitus

Tarpojien taitopäivät

II/2010 Nakkilassa 26.–28.11.

Syksyn TTP:n Luovuustarpossa on vielä tilaa! Luovuustarpossa tarpoja pääsee astumaan est-radille, mutta sitä ennen on hiottava vuorosanat kuntoon ja rakennettava kulissit kasaan. Tule elä-mään viikonloppu esitystaiteen parissa!

Tapahtuman jälki-ilmoittautumishinta on 35 e osallistujalta.

TTP:n Selviytymistarppo on jo täynnä.Lisät ieto ja ja i lmoittautumiset

Luovuustarppoon pe 1.10. mennessä suoraan s-postitse tai puhelimitse Noora Heikintalolle,

p. 050 330 3062, noo-ra@netti.fi. Ilmoittautumisessa on mainittava vartionjohtajan yhteystiedot, lippukunta, vartion nimi ja arvioitu osallistujamäärä.

42

Repolainen

Luottistoiminnan ABC

Koulutus on tarkoitettu uu-sille ja kokeneemmillekin piiriluottiksille, jotka halu-avat proksi pestissään

Luottistoiminnan ABC on yhden kaupunki-illan mittainen kompakti koulutus mm. seuraavista ai-heista:•pesti ja sen merkitys – mistä saan tukea luottis-pestissäni?•toimiston käytännöt•Tsykli – piirimme vuosikello•tukimateriaalit luottiksille.

Tapahtuma järjestetään Turun Partiotoimis-tossa torstaina 7.10. kello 18–21 (iltapalaa tarjolla kello 17.30 alkaen).

Ilmoittautumiset Polkuun osoitteeseen https://spfs.clubonweb.com/book/ltabc 16.9. mennessä.

Lisätietoja koulutuksesta saat koulutusohjaa-ja Leena Rantaselta, p. 040 735 2575, leena.ranta-nen@iki.fi

Luottikset, tervetuloa kouluttautumaan!

Ketunhäntä kainalossaMistä pilkottaa ketunhäntä?Ketunhäntä kainalossa on Repolaisen lukija­kilpailu. Jokaisessa Repolaisen numerossa jol-lekin sivulle on piilotettu ketunhäntä. Tällä kerralla kysymme, kenellä on ketunhäntä kaina-lossaan.

Vastaa netissä osoitteessa <www.lounais suomenpartiopiiri.fi/repolainen> 27.9. men­nessä. Voit samalla vastata Repolaisen seuraa-vaan nettikyselyyn. Osallistuneiden kesken arvotaan Partiovarusteen lahjoittama tavara-palkinto. Tällä kertaa palkintona on Petzl E+Lite

-otsalamppu kotelolla.Voittajan nimi julkaistaan Repolaisen seuraa-

vassa numerossa ja hänelle ilmoitetaan voitosta henkilökohtaisesti.

Julkaisuaikataulunumero aineistot (ke) ilmestyy (pe)6/2010 15.9. 8.10.7/2010 20.10. 12.11.8/2010 (jn) 24.11. 17.12.

jn: jäsennumero, joka jaetaan kaikille piirin partio laisille. Muut lehdet jaetaan 15 vuotta täyt-täneille.

Repolainen on aina kokonaan nelivärinen.

Ohjeet lehteen kirjoittamisesta saat piirin netti-sivuilta tai lehden toimitussihteeri Olli Raimolta, p. 050 312 9428, olli.raimo@partio.fi.

Repolainen

43

Repolainen

Kilpailukutsu

Lounais-Suomen Partiopiirin

YösuunnistusmestaruuskilpailutTiistaina 12.10.2010 Turun Hirvensalossa

Osanotto-oikeus on kaikilla SP:n vuoden 2010 jäsen-maksun maksaneilla L-SP:n alueella toimivien lip-pukuntien jäsenillä. Kilpailussa noudatetaan L-SP:n yösuunnistusmestaruuskilpailujen sääntöjä. Kilpai-lussa käytetään Emit-leimausjärjestelmää ja kilpai-lija voi tarvittaessa lainata järjestäjiltä Emit-kortin.

Sarjat ja alustavat matkat

NaisetD11-12 täyttää 2010 enintään 12 v.: 2 kmD13-14 täyttää 2010 enintään 14 v.: 2,5 kmD15-16 täyttää 2010 enintään 16 v.: 2,5 kmD17-18 täyttää 2010 enintään 18 v.: 3 kmD19-20 täyttää 2010 enintään 20 v.: 4 kmD21 yleinen: 4 kmD35 täyttää 2010 vähintään 35 v.: 3 kmD45 täyttää 2010 vähintään 45 v.: 3 km

MiehetH11-12 täyttää 2010 enintään 12 v.: 2 kmH13-14 täyttää 2010 enintään 14 v.: 2,5 kmH15-16 täyttää 2010 enintään 16 v.: 3 kmH17-18 täyttää 2010 enintään 18 v.: 4 kmH19-20 täyttää 2010 enintään 20 v.: 5,5 kmH21 yleinen: 5,5 kmH35 täyttää 2010 vähintään 35 v.: 4 kmH45 täyttää 2010 vähintään 45 v.: 4 km

Ei-mestaruussarjatParisarja 2,5 km, avoin sarja, ei ikärajoja.Samoaja-vartio 2,5 km, samoaja-ikäisille.Tarpoja-vartio 2 km, tarpoja-ikäisille.Sudenpennuille ja seikkailijoille on tarjolla viitoi-

tettu rastirata, jossa ryhmät voivat edetä oman joh-tajansa johdolla ja tutustua pimeässä metsässä liik-kumiseen.

Ensimmäinen lähtö tapahtuu aikaisintaan klo 19.30. Lähtöajat nähtävillä viimeistään maanantai-na 11.10. klo 18 osoitteessa: http:// www.tume.fi/yo-suunn2010

Ilmoittautuminen ensisijaisesti Polku-järjes-telmään osoitteessa https://spfs.clubonweb.com/book/yosuunn2010 viimeistään keskiviikkona 6.10.

Ilmoittautuminen on mahdollista tehdä kirjalli-sesti Turun partiotoimistoon, Läntinen Pitkäkatu

13, 20100 Turku. Kirjallisen ilmoittautumisen oltava perillä keskiviikkona 6.10.

Ilmoittautuessa tulee mainita kilpailijan nimi, lippukunta ja kilpailusarja sekä mahdollisen oman Emit-kortin numero tai tarve lainakortille. Suden-pentujen, seikkailijoiden, tarpojien ja samoajien kohdalla riittää ryhmänjohtajan nimi ja arvioitu vahvuus. Jälki-ilmoittautuminen on mahdollista kil-pailukeskuksessa klo 18.00–18.30.

Osanottomaksu on 5 euroa/henkilö. Ei-mesta-ruussarjoissa ei osanottomaksua. Jälki-ilmoittautu-neille osanottomaksu on 8 euroa/henkilö. Osanot-tomaksuun sisältyy peseytymismahdollisuus, mehu ja muistopalkinto. Kaikki osanottomaksut laskute-taan lippukunnilta jälkikäteen.

Kaikkien osallistujien on ilmoittauduttava kil­pailukeskukseen kilpailupäivänä viimeistään klo 19.

Kaikkien osallistujien tulee olla SP:n vuoden 2010 jäsenmaksun maksaneita.

Kilpailukeskuksena toimii Hirvensalon Urhei-lutalo, Syvälahdentie 31, Turku. Opastus rastilipuilla Kakskerrantieltä. Kilpailukeskus aukeaa klo 18. Kil-pailukeskuksessa on kanttiini.

Palkintojenjako on kilpailukeskuksessa välit-tömästi tulosten selvittyä. Mestaruussarjoissa jae-taan L-SP:n mestaruusmitalit 3:lle parhaalle. Kaik-kien kilpailijoiden kesken arvotaan tavarapalkintoja ja jokainen kilpailija saa muistopalkinnon.

Lisätiedot: http:// www.tume.fi/yosuunn2010Hannu Arki, p. 040 732 0586, hannu.arki(at)tume.fi

numero aineistot ilmestyy6/2010 15.9. 8.10.7/2010 20.10. 12.11.Repolainen

Rekisteröidy nyt Suomen Partiolaisten jäsenkortilla ja lippukuntasi tiedolla Scandinavian Outdoor Store -verkkokauppaan! Saat

10 jäsen- alennuksen myös jo alenne-tuista tuotteista! *

%