L uonnossa köynnökset kasvavat yleensä metsissä, missä ne kiipeävät puita vasten ja kurottavat kohti valoa. Kaikki moni-

vuotiset köynnökset menestyvätkin erinomaises-ti puutarhan puolivarjoisilla paikoilla. Kun maa on lisäksi tuoretta, runsasravinteista ja ilmavaa, köynnös viihtyy varmasti lajista riipumatta.

Runsaasti auringonvaloa kaipaavat köynnökset ovat tyypillisesti komeasti kukkivia lajeja, kuten köynnöskuusamat ja kärhöt. Aurinkoisen paikan kasvien joukkoon kuuluvat myös köynnösruusut, jotka tosin eivät ole aitoja köynnöksiä vaan pitkä-versoisia pensaita.

Monet puuvartiset köynnökset menestyvät il-man talvisuojaa vain Etelä-Suomessa. Maamme pohjoisosissa voi silti kasvattaa talvenarkojakin lajeja, kun niiden versot ohjataan kasvamaan maanpintaa myöten. Vaihtoehtoisesti versojen annetaan kivuta tukeen, joka lasketaan alas syk-syllä. Maantasossa kasvit jäävät kokonaan pak-sun lumikerroksen alle, joka suojaa parhaiten kylmyydeltä. Tosin temppu onnistuu vain lajeilla, joilla on taipuisat haarat.

Kukkia ja tuoksujaKöynnöshortensia (Hydrangea anomala subsp. petiolaris) sietää hyvin varjoa ja hapanta maata. Se näyttää kukkivan poikkeuksellisen kauan, sil-lä laitakukat pysyvät valkoisina heinäkuun alusta syksyyn. Kukinnon keskellä sijaitsevat tuoksu-vat pikkukukat kuihtuvat jo aiemmin. Niissä on emi ja heteet, jotka puuttuvat laitakukilta. Köyn-nöshortensia kasvaa ensimmäiset viitisen vuotta hitaasti verrattuna muihin köynnöksiin, mutta vauhtiin päästyään kasvista voi tulla 10 metriä korkea. Se tarttuu tukeen tiukasti kiipimäjuurilla.

Kärhöissä (Clematis) on niin paljon lajeja ja risteymiä, että alan merkkiteos, edesmenneen ruotsalaisen kärhöjalostajan Magnus Johnsonin teos Släktet klematis sisältää noin 1 900 taksonia.

Kärhöt jakautuvat kahteen leiriin: isokuk-kaisiin ja talvenarkoihin jalokärhöihin sekä pie-nikukkaisiin lajeihin, jotka menestyvät yleen-sä hyvin Pohjois-Suomea myöten eivätkä kär-si kasvitaudeista. Jälkimmäisistä kiinnostavim-piin kuuluu siperiankärhö (C. sibirica), joka on sukunsa ainoa edustaja Suomen luonnossa.

Peittäviä, upeasti kukkivia ja syysväreissä hehkuvia kasveja. Puuvartisissa köynnöksissä on vaihtoehtoja V-vyöhykeelle asti. Joukossa on myös marjoja ja hedelmiä tuottavia lajeja.TeksTi ja kuvaT ella RäTy

köynnöksetPuuvartiset

>

Köynnöshortensia viihtyy sekä varjossa että auringossa ja kukkii erityisen kauan. Tämä yksilö kukki jo juhannuksena pääkaupunkiseudulla.

Puuvartiset

28 2/2013 kotipuutarha kotipuutarha 2/2013 29

>

tuliKöynnös- Kuusama kukkii viimeisenä heinä–elokuussa.

KultaKöynnös- Kuusamakukoistaa heinäkuussa.

tuoKsuKöynnös- Kuusama kukkii jo ennen juhannusta.

ruotsinKöynnös- Kuusama sulostuttaa tuoksuvilla kukillaan keski- kesän hetkiä.

Sen valkoiset kukat avautuvat toukokuun lopulla. Laji viihtyy yhtä hyvin varjossa kuin auringossa, kunhan multakerros on riittävän paksu. Kärhöt ovat niin hento-vartisia, että niitä voi istuttaa huoletta pientenkin puiden ja pensaiden kaveriksi.

Köynnöskuusamissa (Lonicera) on niin ikään valinnanvaraa, jos asuu Etelä-Suomessa vyöhykkeillä I–III. Perinteinen tuoksuköynnöskuusama (L. caprifolium) ihastuttaa punertavan valkoisilla kukil-laan kesäkuun puolivälissä ja puna-ker-manvalkoinen ruotsinköynnöskuusama (L. periclymenum) pari viikkoa myöhemmin. Eteläsuomalainen voi istuttaa myös orans-sia tuliköynnöskuusamaa (L. x brownii) tai kultaköynnöskuusamaa (L. x tellmannia-na). Oulun korkeudella vaihtoehdot ovat vähissä, sillä vain punaoranssiteriöinen ke-vätköynnöskuusama (L. dioica) pärjää V-vyöhykkeen talvissa. Nämä kolme oranssi-kukkaista lajia kukkivat heinä–elokuussa. Köynnöskuusamat tarvitsevat aurinkoisen kasvupaikan kukkiakseen runsaasti.

Nauti herkuistaKiinanlaikkuköynnös (Actinidia kolomik-ta) voi yllättää tuottamalla hedelmiä. Kar-viaisen kokoisia, vihreitä minikiivejä ke-hittyy emikasviin, jos lähistöllä kasvaa hedeyksilö. Sadon voi varmistaa hankki-malla suomalaisen ’Annikki’-kiinanlaik-kuköynnöksen, jolla on samassa kasvissa

hede- ja emikukat. Laji sietää hyvin var-joa, mutta hedelmiä muodostuu runsaim-min valoisalla paikalla. Kielontuoksuiset valkoiset pikkukukat puhkeavat lehdis-tön alle juhannuksen tienoilla. Lehdistö on kauneimmillaan heinä–elokuussa, kun valkoiset laikut muuttuvat osittain vaale-anpunaisiksi. Syysväri on lämpimän pu-na-keltainen.

Hillitysti kasvava palsami- tai sitruu-naköynnös (Schisandra chinensis) sopii pieneenkin pihaan. Se ei komeile kukilla eikä isolla lehdistöllä, vaan verhoaa kas-vupaikkansa tiheällä soikealla lehdistöl-lään sekä aurinkoisella että varjoisalla tontilla. Arvokkain ominaisuus ovat pie-net marjat, jotka kypsyvät punaisiksi sa-maan aikaan kun lehdistö saa kalpean-keltaisen ruska-asunsa. Marjoissa mais-tuvat sitruuna ja pihka.

Aitoviiniköynnös (Vitis vinifera) tuot-taa Suomessa rypäleitä ainoastaan läm-mitettävässä kasvihuoneessa. Avomaalla menestyvät vain kestävimmät lajit tai ris-teymät, kuten törmäviini (V. riparia), tar-haojukkaviinit (V. Labruscana-Ryhmä),

Kukkivatköynnökset

vaativat valoa.

siperianKärhö on yksi kestävimmistä kärhöistä.

ISTUTA aurinkoon näyttävästi kuk-kivat kärhöt ja köynnöskuusamat. Myös villiviinit ja viiniköynnökset tar-vitsevat paljon valoa kehittyäkseen tiheiksi. Varjoon sopivat parhaiten lännenpiippuköynnös, köynnöshor-tensia, humala ja muratti.

MULTAKERROKSEN tulee olla seinustalla ainakin 60 senttiä syvä, sillä räystään alla maa kuivuu herkästi.

ISTUTUSSYVYYS riippuu kasvi-lajista. Useimmiten taimi tulee sa-maan syvyyteen missä se on kasva-nut taimistolla eli aseta juuripaakun pinta maantasoon. Istuta isokukkai-set ja talvenarat jalokärhöt vähintään 20 senttiä maanpinnan alle.

SIDO VERSOT tukeen köynnöksen ollessa nuori, jotta se kasvaa halut-tuun suuntaan. Palsamiköynnöstä ja säleikkövilliviiniä on hyvä sitoa myöhemminkin.

LEIKKAA TAIMI istutuksen yhtey-dessä, jos siinä on vain muutama hontelo verso. Typistä versot 20–30 sentin mittaisiksi. Ensimmäise-nä kesänä köynnökset kasvattavat pääasiassa juuria.

NUORENNA puuvartinen köyn-nös, kun kasvusto tulee tyvestä lä-hes lehdettömäksi. Vanhojen verso-jen poisto on joskus hankalaa, sillä yleensä versot ovat kietoutuneet toi-siinsa niin pahoin, että on helpointa leikata ne noin 20 sentin korkeudel-ta maanpinnasta.

Näin onnistut

palsamiKöynnöson kaunis mutta myös terveellinen marjakasvi.

>

Marjoja

ja hedelmiä seinustalta.

30 2/2013 kotipuutarha kotipuutarha 2/2013 31

Monivuotisia köynnöksiä

Laji Vyöhykkeet Korkeus Kasvupaikka Omineisuuksia

amurinviini, Vitis amurensis i–iii 3–8 m a–Pv Tuo Ra+++ tulenpunainen syysväri

japaninkelasköynnös, Celastrus orbiculatus

i–iii 5–8 m a–Pv Tuo Ra++ kasvaa voimakkaasti, keltainen syysväri

kevätköynnöskuusama, Lonicera dioica

i–vi 2–4 m a–Pv Tuo Ra+++ oranssit kukat loppukesällä, kestävin köynnöskuusama

kiinanlaikkuköynnös, Actinidia kolomikta

i–iii 3–5 m a–Pv Tuo Ra+++ puna-valkolaikkuiset lehdet, emikasvi voi tehdä hedelmiä

kilpikierrot, Menispermum i–v 2–3 m Pv–v Tuo Ra++ peittävä kaunis lehdistö, mitätön kukinta

köynnöshortensia, Hydrangea anomala subsp. petiolaris

i–iii 3–10 m Pv–v Tuo Ra+++ kukkii kauan valkoisin kukin, aluksi hidaskasvuinen

lännenpiippuköynnös, Aristolochia macrophylla

i–iv 4–6 m Pv–v Tuo Ra+++ tulee myöhään lehteen, ei syysväriä

Muratti, Hedera helix i–ii 1–4 m Pv–v Tuo Ra++ ainavihanta, kannattaa suojata talveksi

Palsamiköynnös, Schisandra chinensis i–v 2–3 m a–Pv kui–Tuo Ra+++ syötävät kirpeät marjat, keltainen syysväri

siperiankärhö, Clematis sibirica i–vi 3–4 m a–v Tuo Ra+++ kestävä ja terve, valkoiset kukat kevätkesällä

säleikkövilliviini, Parthenocissus inserta i–v 8–10 m a–Pv Tuo Ra+++ tuettava, tulipunainen syysväri

Ruskapukuja ja jokapaikan

peittäjiä.

ruosteviini (V. coignetiae) ja amurinviini (Vitis amurensis). Nämäkin pärjäävät pel-kästään maamme eteläosissa aurinkoisilla seinustoilla ja talveksi suojattuina. Viini-köynnökset kasvattavat runsaasti versoja ja lehtiä, joita kannattaa harventaa, jot-ta rypäleet kypsyvät kunnolla. Ruoste- ja amurinviinin lehdistö punertuu syksyllä.

Pääosassa lehdetLännenpiippuköynnös (Aristolochia macrophylla) tekee vaikutuksen erityisen suurella ja tiheällä lehdistöllään, joka voi parhaiten varjoisalla ja tuulensuojaisella seinustalla. Lehdet puhkeavat vihreisiin versoihin myöhään keväällä ja kuihtuvat vasta talven kynnyksellä. Yleensä ruskavä-riä ei ehdi kehittyä lainkaan. Laji on saa-nut nimensä piipunmuotoisista pikkuku-kista, joita saa etsimällä etsiä lehtien alta. Lännenpiippuköynnös on niin peittävä, että se istutetaan yksikseen.

Myös japaninkelasköynnös (Celastrus orbiculatus) sijoitetaan niin, ettei se pää-se kiertymään muiden kasvien ympärille. Paksurunkoinen puu kyllä kestää kelas-köynnöksen rutistuksen, mutta latvus har-venee jos rehevä kelasköynnös vie valon lehdistöltä. Laji on muutoin hyvin käyttö-

imuKärhi- villiviini suosii aurinkoisia paikkoja.

lännenpiippu- Köynnös viihtyy jopa pohjoisseinän varjossa.

KiinanlaiKKu- KöynnöKsen kukat tuoksuvat kielolle.

AMurinviini alkavassa ruska- värissään, josta tulee loistavan punainen.

KelAs- Köynnös kasvaa erittäin voimakkaasti.

AAsiAn- KilpiKierto peittää tehokkaasti 10-senttisillä lehdillään.

kelpoinen jokapaikan peittäjä Etelä-Suo-messa ja pohjoisempanakin, kun sen an-netaan kasvaa maata myöten. Lehdistö on syksyllä aina kirkkaan keltainen.

Villiviinit (Parthenocissus) taas tun-netaan punaisesta ruska-asustaan, joka on sateisenakin syksynä kirkassävyinen. Vitis-suvun viiniköynnöksistä poiketen villiviinien hedelmiä ei voi syödä. Imu-kärhivilliviini (P. quinquefolia) tarttuu it-sekseen tukeen, mutta se ei menesty yhtä pohjoisessa kuin tukeen sidottava säleik-kövilliviini (P. inserta). Villiviinit tarvit-sevat kohtalaisen paljon valoa kehittyäk-seen peittäviksi.

Kilpikierrot (Menispermum) ihastutta-vat erityisen komealla ja peittävällä leh-distöllään. Ne kiertävät vartensa tuen ym-pärille itsekseen. Nämä matalahkot köyn-nökset viihtyvät varjossakin ja menestyvät Oulun korkeudella saakka.Ne eivät kärsi kasvintuhoojista.

Sen sijaan monen himoitsema varjomu-ratti (Hedera helix) pärjää vain erityisen suojaisilla paikoilla eteläisimmässä Suo-messa. Osa ainavihannista lehdistä rusket-tuu talven aikana parhaimmillakin kasvu-paikoilla. Lajista kannattaa istuttaa vain kestävimpiä kantoja.

32 2/2013 kotipuutarha