1 2006 protu

2 protu 6/2005

Hallitus

Työvaliokunta

Rekrytointiryhmä

Tiedotusjaosto

Koulutusjaosto

Leirijaosto

Paikallisjaosto

Kansainvälinen jaosto

KIVA-jaosto

Protu-lehti

Nufit-työryhmä

Toimisto

hallitus@protu.fi

tvk@protu.fi

rekry@protu.fi

tiedotus@protu.fi

koulutus@protu.fi

leiri@protu.fi

paikallis@protu.fi

kv@protu.fi

kiva@protu.fi

lehti@protu.fi

nufit@protu.fi

toimisto@protu.fi

yhdistyksen hallitus 2006

Prometheus-leirin tuki ry on vuonna 1990

perustettu poliittisesti ja uskonnollisesti

sitoutumaton järjestö. Yhdistyksen tarkoi-

tuksena on järjestää ensisijaisesti uskonto-

kuntiin kuulumattomien nuorten aikuistu-

miskoulutus, laatia koulutukselle ohjeisto,

kouluttaa aikuistumiskoulutuksen vetäjät,

tiedottaa koulutuksesta ja pitää yhteyttä

ulkomaisiin vastaavaa toimintaa järjestä-

viin tahoihin.

Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdis-

tys järjestää leirejä, joita kutsutaan Pro-

metheus-leireiksi, koulutustilaisuuksia ja

tapaamisia, kouluttaa leirien ohjaajia ja

ylläpitää yhteyksiä leirin käyneiden nuor-

ten välillä, tiedottaa toiminnastaan sekä

harrastaa julkaisutoimintaa. Vaikka leirit

ovat ensi sijassa suunnattu uskontokun-

tiin kuulumattomille nuorille, ovat kaikki

tervetulleita mukaan.

Lisää tietoa leireistä ja muusta toiminnasta

saat yhdistyksen hallituksen jäseniltä, Inter-

net-osoitteesta http://www.protu.fi sekä

toimistolta p. 09-4368 5270.

Prometheus-leirin tuki rytärkeiden tahojensähköpostiosoitteet

Veikko Eranti, varapuheenjohtaja 050-369 5129 Jenni Hanén 050-501 1078

Aatu Komsi 050-356 5782

Matti Lenkkeri 09-694 540, 050-491 2725

Alina Mänttäri 09-694 5401, 050-491 2725

Heikki Nikulainen 09-242 3116, 0400-312 915 Heini Oikkonen 040-742 3336

Hannes Pasanen 044-555 0684

Janne Peltonen 09-856 19 333, 050-304 3647

Anna-Maija Riekkinen 0400-631 748

Anna Rissanen 041-533 7583

Venla Rossi 050-309 2966

Sari Santala 050-362 4400 Pekka Tolvanen, sihteeri 040-759 7896

Niklas Virkkala 050-344 0030

Anna Vuorjoki, puheenjohtaja 050-337 0689

Hallituksen ja vetäjien s-posti osoitteet:

etunimi.sukunimi@protu.fi

jaostojen vetäjät

TiedostusjaostoAatu Komsi

KoulutusjaostoRanna Rissanen

RekrytointiryhmäAnnis Riekkinen

PaikallisjaostoDiina Bukareva

Kansainvälinen jaostoEmilia Lehtinen

KIVA-jaostoJaana VapaavuoriVappu Rauti

SyysleirityöryhmäMiranda NybondasMatti Lenkkeri

LeirijaostoSari SantalaTuomas Portti

KoulutiedotustyöryhmäLauri Aronen

LehtiVenla Rossi

3

Päätoimittaja Veikko ErantiGraafikko Maija VaaraToimittajat Alexander Holst, Jehki Härkönen, Aatu Komsi, Joonatan Kutilainen, Venla Rossi, Emma Salonen, Inka Tuominen, Jaana Vapaavuori

Sähköposti lehti@protu.fiwww lehti löytyy osoitteesta www.protu.fi /lehtiIlmestyy kuusi kertaa vuodessaPainos 3000 kplPainopaikka Erweko Painotuote Oy, Helsinki ISSN 1455-7126

Mainoshinnat 1/1-sivu 220 e, 1/2-sivu 140 e ja 1/4-sivu 80 e

Lehden artikkelit edustavat kirjoittajien omia näkemyksiä eivätkä yhdistyksen ellei toisin mainita.

Seuraava lehti ilmestyy helmikuussa. Aineisto päätoimittajalle (venla.rossi@iki.fi) 13.3. mennessä. Liitäthän mukaan henkilötietosi.

Prometheus-leirin tuki ry:n jäsenlehti

kannen kuvaVille Vaara

pääkirjoitus | Veikko Eranti

s i s ä l l y s

3 Pääkirjoitus PPäätoimittaja poistuu.

4 Puheenjohtajalta5 Kevätseminaarikutsu Anna ympäristön ympäröidä!

6 Uudet naiset vallassa Miehet menevät, naiset tulevat.

10 Erilaisia ympäristöjä Sokealle kaupunki on toinen.

13 Eläinten pelastamiseksi Toimittaja Holst selvittää, vieläkö on kettutyttöjä

14 Ympäristö on ihmiselle susi Murha-aseet hevi-osastolta

16 Halu filosofiaan20 Vaikuttavaa elokuvaa Prometheus-palkinto Petri Kotwicalle

21 Tule kokiksi! Saat huvia ja palkkaa!

20 Ohjaajaksi?22 Keskustelua23 Prometheus-uutisetw

Protu on ainutlaatuinen järjestö, monessakin mielessä. Teemme ehkä aika hyviä leirejä, jär-jestämme tehokkaita koulutuksia, luovimme vapaaehtoisina kaupallisessa ja ammatillisessa maailmassa. Mutta yhdessä asiassa me olemme täysin lyömättömiä. Yhdellä saralla yksikään muu järjestö ei uskalla edes asettua samalle lähtöviivalle meidän kanssamme. Introspektio, masturbaatio, lässytys… Rak-kaalla lapsella on monta nimeä, mutta selvää on, että me puhumme itsestämme enemmän kuin kukaan. Me ”keskustelemme”, me ”pu-ramme”, me ”valmistelemme”, me kirjoitamme lehteemme analyyseja itsestämme. Tämä on toisaalta loistava asia, voimme ainakin kuvitel-la että meidän todellinen olemuksemme ei ole kallioon kahlehdittu vaan aidosti keskustelun alla. Toisaalta jatkuvan taustakohun yli ei aina kuulu järkevimmänkään huutavan ääni. Myös tämä lehti toteuttaa tätä päämää-rää. Kolme uutta vetäjää keskustelee itsestään ja järjestöstään. Ja jotta voisi olla uusia vetäjiä, on vanhojen lähdettävä. Näihin sanoihin päät-tyy minun kolmivuotinen päätoimittajuuteni. Kiitoksia kaikille niille jotka ovat surffanneet kanssani tämän kaaoksen harjalla, onnea uudel-le päätoimittajalle ja, rakkaat lukijani, kiitoksia teille. Näkemiin.

Ps. Vielä viimeinen voihkaisu: Kolme vuotta on pitkä aika. Kuulisin mielelläni kommentteja, muistoja ja palautetta tältä ajalta. Osoite veik-ko.eranti@protu.fi kuuntelee.

Pääkirjoitus.

protu

4 protu 6/2005

puheenjohtajalta | Anna Vuorjoki

Ohjaajakoulutukset ovat käynnissä, leiriesitteitä pos-

titetaan eri puolille Suomea ja leiri-ilmoittautumisia

tulvii toimistolle. Protun kuudennentoista toimintavuo-

den käynnistyessä monisatapäinen aktiivijoukko tekee

työtään kesän leirien aikaansaamiseksi. Jokaisella on

oma tehtävänsä koko valtavan urakan toteuttamises-

sa, toisilla jo viime vuodelta tuttu, toisilla uusi. Koko

tästä joukosta löytyy uskomaton määrä tietoa, taitoa

ja kokemusta siitä, miten leirit saadaan aikaan.

Omissa tehtävissäni tapahtui vuodenvaihteessa

ehkä koko Protu-urani jännittävin muutos, kun aloi-

tin oman paikkani etsimisen Protun puheenjohtajana.

Minua ennen tehtävässä on toiminut kaksi ihmistä.

Viisitoista vuotta sitten Eikka lähti liikkeelle tyhjästä

ja teki aikuistumisleiri-ideasta totta. Masi on omalla

puheenjohtajakaudellaan vastannut moneen sellaiseen

haasteeseen, joita toiminnan laajentuminen on tuo-

nut vastaan. Esimerkiksi jaostojen rooli on vahvistu-

nut ja selkiytynyt Masin aikana huomattavasti. Kiitän

lämpimästi Eikkaa ja Masia siitä valtavan arvokkaasta

työstä, joka on tehnyt mahdolliseksi Protun sellaisena,

kuin se on vuoden 2006 alussa.

Vaikka olenkin seurannut Eikan ja Masin työ-

tä läheltä useiden vuosien ajan, koen nyt omaa pu-

heenjohtajakauttani aloittaessani puheenjohtajuuden

olevan jotain uutta ja tuntematonta. Olen tehtävän

edessä erilaisessa asemassa kuin kumpikaan edeltä-

jistäni, koska saan aloittaa tilanteessa, jossa Protun

leiritoimintaa tekemässä on vahva, osaava ja jopa ru-

tinoitunutkin aktiivien organisaatio. Enää leirien tai

koulutusten onnistuminen ei ole kiinni siitä, pystyy-

kö yksi tai muutama ihminen ihmetekoihin, eikä pu-

heenjohtajan tarvitse ainakaan kovin usein pelastaa

Protua katastrofilta, kun jokin leirivalmisteluissa on

mennyt pahasti pieleen. Vuoden 2006 puheenjohta-

juuden haaste on pikemminkin oman paikan löytämi-

Protussa vuonna 2006

nen sellaisten ihmisten keskellä, jotka osaavat, tietävät

ja tekevät. Miten kantaa vastuuta ottamatta sitä pois

toisilta? Miten edustaa Protua sallien sen olla mui-

denkin protulaisten kuin itseni näköinen? Miten olla

puuttumatta siihen, mikä toimii hyvin, mutta samalla

nähdä, missä voi ja täytyy luoda jotain uutta?

Protun kasvaminen suureksi, taitavaksi ja luo-

tettavaksi organisaatioksi on tuottanut myös aivan

uudenlaisia haasteita. Viime vuosina olen yhä useam-

min törmännyt kysymyksiin siitä, kuka saa päättää,

millä tavalla päätökset pitää tehdä tai mitä kenenkin

kuuluu tietää. Vastuu ei ole vain välttämätön paha,

joka kaatuu joidenkuiden niskaan, vaan yhä isom-

pi joukko haluaa jakaa sitä keskenään. Puheenjohta-

jan, hallituksen ja jaostoaktiivien rooli on suoraan ja

epäsuorasti tullut kyseenalaistetuksi. En usko, että

voin väistää näitä kysymyksiä omalla puheenjohtaja-

kaudellani. Joskus voi olla, että oikeiden ratkaisujen

löytäminen vaatii myös ristiriitojen kohtaamista. Se,

että tällaiset asiat tulevat keskusteltaviksi, kertoo kui-

tenkin hyvää aktiivien kyvystä ja halusta tehdä Protua

vielä paremmaksi.

Masi kirjoitti viime numerossa luottamuksesta.

Luottamus on ollut välttämätöntä, jotta Protu on voi-

nut kasvaa siksi, mitä se on nyt, ja tehdä asioita, jotka

eivät yhdelle ihmiselle olisi mahdollisia. Yksittäisen ak-

tiivin näkökulmasta luottaminen on sekä kiperä haaste

että ihana mahdollisuus, mutta yhä enemmän myös

elinehto: jos lakkaisin luottamasta toisten kykyihin

tehdä tai ajatella, menettäisin uskottavuuteni puheen-

johtajana hyvin nopeasti. Hyvä niin.

Kiitos luottamuksestanne, kun olette valinneet

minut Protun puheenjohtajaksi! On ilo ja kunnia toi-

mia puheenjohtajana suurelle joukolle ihmisiä, joihin

kannattaa luottaa.

Anna

5

Ympäristöseminaariin 4. - 5.3.2006Kevätseminaarin 2006 aiheena on Protun teemavuoden mukaan ympäristö. Luvassa koetun ympäristön asiantuntija, ajankohtaista keskustelua, uusia ja vanhoja ystäviä, KIVA-jaosto, il-taohjelmaa ja protukivaa! Seminaari on avoin kaikille Protun jäsenille!

Viikonlopun keskusteluissa nousevat esille ympäristön merkitykset kaupunkiympäristöstä ympäristöongelmiin, -ihmisiin ja -järjestöihin. Voiko ympäristöongelmia paeta kaupunkiin? Ahdistavatko lähiöt vai ovatko ne nukkuva voimavara? Elääkö luonto vai kuoleeko se? Vai-kuttaminen lähtee aina itsestä, yhteisöstä tai yhteiskunnasta - ellet halua unohtaa ympäris-töä kokonaan.

Älä nuku. Vaikuta siihen, millaisena ympäristönä koemme Protun. Lähemmän tutustumisen ympäristön multaiseen maailmaan takaa KIVA-jaosto.Seminaari pidetään Nuorisokeskus Monarissa Riihimäellä, Uudenmaankatu 1. Paikalla on mahdollista yöpyä, mutta ota mukaan makuualusta sekä muut yöpymisvarusteet, sillä pat-joja ei Monarissa ole. Etukäteen ilmoittautuneille on tarjolla ruokaa, joka maksaa 5 euroa koko viikonlopulta.

Ohjelma alkaa lauantaina klo 10.00 ja kevätkokous klo 16.00. Seminaari loppuu sunnuntaina kello 15.00.

Seminaariin voit ilmoittautua osoitteessa http://www.protu.fi/kevatsemma/

Tervetuloa!Pekka Tolvanen ja Heini Oikkonen

ilmoittautua osoitteessa http://www.protu.fi/kevatsemma/

vanen ja Heini Oikkonen

Kokouskutsu:Prometheus-leirin tuki ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään lauantaina 4.3.2004 klo 16.00 Riihimäellä nuorisokeskus Monarissa (Uudenmaankatu 1).

Esityslista:1. Kokouksen avaus;2. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sih-teeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa; 3. todetaan kokouksen laillisuus ja päätös-valtaisuus; 4. esitetään tilinpäätös, hallituksen toimin-takertomus ja tilintarkastajien lausunto; 5. päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallituk-selle ja muille tilivelvollisille; 6. käsitellään hallituksen ehdotukset sääntö-muutoksiksi;7. täydennetään hallitus 15-jäseniseksi;8. muut esille tulevat asiat;9. kokouksen lopetus;

Ehdolle hallitukseen voi ilmoittautua Anna-Maija Riekkiselle osoitteeseen annis.reikkinen@gmail.com tai kokouksen aikana. Sääntömuutosehdotukset:

Yhdistyksen sääntöjen neljännen pykälän 5. kappale on nykyisin seuraava: Jokaisella jä-senellä on yhdistyksen kokouksessa äänioi-keus ja yksi ääni. Äänioikeuden käyttämisen edellytys on, että jäsenmaksu on suoritettu.Sääntömuutos 1.Hallitus esittää, että kappale muotoiltai-siin seuraavasti: Jokaisella Prometheus-leirin käyneellä tai 15 vuotta täyttäneellä jäsenel-lä on yhdistyksen kokouksessa äänioikeus ja yksi ääni. Äänioikeuden käyttämisen edelly-tys on, että jäsenmaksu on suoritettu. Sääntömuutos 2.Hallitus esittää, että sääntöjen neljännen pykälän viidenteen kappaleeseen lisättäisiin lause ”Kullakin jäsenellä ja kokousedusta-jalla voi olla vain yksi yhteisöjäseneltä saatu äänestämiseen oikeuttava valtakirja.”

Tervetuloa!Helsingissä, 22.1. 2006Prometheus-lerin tuki ry:n hallitus.

6 protu 6/2005

Protussa kuulee harvoin kes-kustelua vallan jakautumises-ta ja ylipäänsä vallasta ja sen merkityksestä. Vielä vähemmän on kiinnitetty huomiota suku-puolijakaumaan valta-asemis-sa. Jäsenlehti tarttui aiheeseen ja kutsui kolme tuoretta nais-puolista vallanpitäjää keskus-telemaan.

Anna Vuorjoki valittiin syyskoko-

uksessa Protun uudeksi puheenjoh-

tajaksi. Puheenjohtajana on ennen

Annaa toiminut vain kaksi henki-

löä, legendaariset Eikka Huotari ja

Masi Mäkelä, molemmat ns. ”se-

tiä”. Anna aloitti siis vuoden alussa

kautensa ensimmäisenä naispuoli-

sena ja alle 30-vuotiaana puheen-

johtajana yhdistyksessämme.

Annis Riekkinen on toiminut

rekrytointiryhmän puheenjohta-

jana viime syksystä alkaen. Rekry-

ryhmän puheenjohtajuus on sekin

ollut pitkien kausien pesti, ja pu-

heenjohtajat yhtä lukuunottamatta

miehiä. Anniksen edeltäjä oli Juho

Iso-Markku.

Venla Rossi aloittaa jäsenlehden

päätoimittajana seuraavasta nume-

rosta alkaen. Päätoimittajan paik-

ka on ollut edellämainittuja uusiu-

tuvampi, ja Protun historia tuntee

ainakin kaksi naispäätoimittajaa.

Edeltäjä kuitenkin tässäkin tapa-

uksessa mies, Veikko Eranti, jonka

kuva komeilee vielä tässä numeros-

sa sivulla 3.

Istumme nelisin Protun toimiston

karussa, mutta lämminhenkisessä

ilmapiirissä pimeänä tammikuun il-

tana. Kaikki haastateltavat tuntu-

vat normaalia hiljaisemmilta - liekö

syynä pöydällä makavaa pelotta-

va nauhuri? Aloitan siis varovasti

kyselemällä tuoreiden vallanpitä-

jien fiiliksiä tehtävän vastaanotta-

misesta.

Venla: - Tuntuu tosi kivalta kaikin

puolin, mutta samalla on vähän

sellaista epävarmuutta siitä, että

mitenhän sen nyt oikeasti saa sit-

ten hoidettua.

Anna: - Mulla on nyt sellainen olo,

että tehtävä vie. Viime kevään ja

sitä aiemmin oli ankara mietintä

päällä, että haluanko puheenjoh-

tajaksi vai en, mutta sitten kun oli

päätöksen tehnyt, niin viime syksy-

nä unohdin oikeastaan koko jutun -

oli sellainen rauhallinen olo. Nyt on

sitten ihmiset alkaneet soitella kai-

ken maailman ongelmien kanssa, ja

tuntuu, että ei ole pakko kauhean

tietoisesti ruveta puheenjohtajaksi,

vaan se syntyy siitä itsestään, kun

alkaa vaan tehdä niitä asioita, jotka

tulee vastaan.

Venla: - Kyllä mulla on vähän sama

olo, että periaatteessa tiedän, mitä

pitää tehdä, mutta käytännössä ei

ihan konkreettisesti tiedä, että mi-

ten sen itse sitten tekee.

Annis: - Musta taas tuntuu siltä,

että on ollut vähän liiankin haas-

teellista. Uutena menisi aikaa ihan

perusrutiinien omaksumiseen, mut-

ta rekrytointiryhmä on taas kerran

haasteiden edessä ja pitäisi pystyä

uudistamaan toimintaa.

Onko sitten uusissa haasteissa

myös se syy, miksi nämä naiset ovat

hakeutuneet tehtäviinsä?

Anna: - Mulla ainakin tosi paljon

sitä, että kun koko ajan on pitänyt

ottaa vähän haasteellisempia hom-

mia, niin sitten jossain vaiheessa

tuli se tilanne, että jos haluaa ot-

taa vielä haasteellisempia hommia,

niin suunta on puheenjohtajuuteen

päin.

Annis: - Oikeastaan toi haasteel-

linen puoli on mulla korostunut

vasta sen jälkeen kun olin ottanut

tehtävän ottanut vastaan - on huo-

mannut, että on hienoa, kun saa

itse miettiä miten hommat tekee.

Tiukkaan alkuperäistä motiivia läh-

teä tehtävään, ja aikansa kiemur-

reltuaan Annis saa vihdoin sanot-

tua, että ehkä alunperin motiivi oli

pikemminkin homman status.

Venla: - Musta taas tuntuu siltä,

että se status on oikeastaan kiusal-

linen juttu, varsinkin nyt kun ei ole

vielä tehnyt mitään osoittaakseen,

että on pätevä ja ansaitsee sen.

Tässä onkin mielestäni kiinnosta-

va asia: Protussa vastuutehtäviä

jaettaessa harvemmin ainakaan

suureen ääneen puhutaan niihin

liittyvästä vallasta ja statuksesta.

Uudet naiset vallassa - epävarmuutta, haasteita ja huolehtimista

7

Kuitenkin monessa vastuutehtäväs-

sä olevat melko pitkälle määrää-

vät, mitä asioita jaostoissa otetaan

esiin, ja sitä kautta vaikuttavat sii-

hen, mitä Protussa tapahtuu. Silti

meillä monesti tehtävistä puhut-

taessa korostetaan niihin liittyvää

työmäärää - vallalla on pikemmin-

kin jonkinlainen työnsankari -myyt-

ti kuin käsitys dynaamisista johta-

jista, jotka käyttävät valtaa.

Toisaalta ehkä protut eivät

kovin vallan haluisia olekaan - Ven-

lakin vaikutti pikemminkin kiusaan-

tuneelta siitä, että häntä ylipäänsä

haastatellaan hänen tavoitteistaan.

Annakin toteaa, että Protussa usein

seuraajat erilaisiin tehtäviin löyty-

vät ikään kuin itsestään. Moni ih-

minen tuntuu yhtäaikaa ajattele-

van, että joku aktiivisesti mukana

ollut ihminen sopisi tiettyyn hom-

maan, ennen kuin tämä ihminen

edes itse tajuaa ajatella haluavansa

kyseiseen tehtävään.

Venla: - Joo, multakin Veikko kysyi

joskus viime talvena, että haluai-

sinko päätoimittajaksi, ja vastasin

heti, että en. Mutta sitten kun asia

tuli syksyllä uudelleen esiin, olin

jotenkin jo ehtinyt tottua ajatuk-

seen.

Aiheuttaako tehtävä sinänsä sitten

paineita? Kaikkien haastateltavi-

en edeltäjä on ollut hyvin pidetty

työssään ja uudistanut kenttään-

sä paljon: rekrytointityö selkiytyi

ja muuttui paljon Juhon kaudella,

lehti on venynyt aivan uusiin mitta-

suhteisiin niin laadullisesti kuin fyy-

sisestikin Veikon kaudella, ja Masin

ansioita yhdistyksen puheenjohta-

jana voisi listata loputtomasti.

Tilannetta mutkistaa vielä

hiukan se, että Protussa on tun-

netusti pienet piirit, ja tässäkin ta-

pauksessa valta ei ole siirtynyt aina

kovin kauas edeltäjältään: Venla

seurustelee Veikon kanssa ja An-

nis taas asuu kämppiksenä Juhon

kanssa. Ei siis ehkä ihme, että pro-

tuaktiiveja pidetään joskus piene-

nä sisäänpäinlämpiävänä piirinä...

Toisaalta pitää muistaa, että halli-

tus on nimittänyt sekä Venlan että

Anniksen tehtäviinsä näiden omien

ansioiden perusteella, ja molem-

milla on vetämiensä ryhmien tuki

takanaan.

Anna: - Kyllä meillä on varmaan

kaikilla se taakka, että pitää hypätä

aika isoihin saappaisiin. Toisaalta

kaikkien meidän edeltäjät on ollut

tosi isoja persoonia. Tavallaan se

aiheuttaa paineita ja toisaalta taas

hyvä puoli on se, että uskallan aja-

tella, että minäkin pysyn tässä jon-

kun aikaa, kun edeltäjien kaudet

on ollut pitkiä. On mahdollisuuksia

tehdä asioita pitkällä tähtäyksel-

lä. Mutta kyllähän puheenjohtajan

hommassa on vielä tämä setä-ra-

site; edellisen kerran kun valittiin

puheenjohtajaa, eli Masia, tuntui

kaikille olevan itsestään selvää,

että se on tällainen setä-pesti.

Venla: - Niinpä, ja ne on tavallaan

muodostuneet synonyymeiksi, ta-

vallaan kaikki on tottunut siihen,

että päätoimittaja on tällainen

hauska tyyppi nimeltä Veikko - ja

puheenjohtaja taas on käytännössä

synonyymi Masille.

Annis: - No, mut toisaalta... kyllä

mä uskon, että me ihan hyvin sel-

vitään! Eikä nekään välttämättä ole

heti kaikkea osannut. Mä toisaalta

nään sen myös ongelmana, että on

Anna Vuorjoki VEIKKO ERANTI

8 protu 6/2005

niin paljon tekemisissä entisen pj:n

kanssa. Tuntuu välillä siltä, että jos

se olisi joku vieraampi ihminen, voi-

si olla helpompi mennä kysymään

neuvoa.

Venla: - Ja jos mä esimerkiksi kir-

joitan huonon pääkirjoituksen, niin

ei Veikko varmaan voi sitä mielipi-

dettään multa piilottaa. Toisaalta,

jos haluan tehdä joitain asia eri ta-

valla kuin edeltäjä, voi olla hankala

sanoa poikaystävälle, että sä oot

nyt mun mielestä tehnyt tän asian

vähän huonosti!

Sitten vihdoin siihen kuumaan su-

kupuoliroolikysymykseen. Vaikut-

taako asioihin se, että vallassa on

nainen?

Annis: - Kyllä musta tuntuu, että

tulen hoitamaan joitain asioita nai-

sellisemmin, mutta kyllä se var-

masti liittyy enemmän mun per-

soonaan kuin siihen, että edeltäjä

on ollut mies.

Venla: - Stereotypiat ällöttää mua-

kin, mutta kyllä me ollaan Veikon

kanssa puhuttu, että se on enem-

män sellainen räiskijä, ja minä taas

enemmän huolehtija-tyyppiä.

Anna: - Mulle on joku sanonut,

että miesjohtajat tykkää tehdä

päätöksiä ja naisjohtajat tykkää

keskustella, ja tästä määritelmästä

tunnistan kyllä itsessäni naisjohta-

jan. Toisaalta sitä naisjohtajaa pitää

sitten pitää kyllä aisoissakin, koska

hallituksessa varmasti on henkilöi-

tä, jotka haluaa, että oikeasti teh-

dään päätöksiä.

Protussa on myös havaittavissa se

mielenkiintoinen ilmiö, että ns.

kentällä on todella vähän poikia ja

miehiä (pojat ovat aina vähemmis-

tössä niin leiriläisissä kuin tiimeis-

säkin), mutta vallanpitäjiksi miehiä

on silti aina löytynyt. Hallitukseen

ei ole koskaan tarvinnut äänestää

kiintiömiehiä, vaan molempien

sukupuolien edustajia on löytynyt

riittävästi ehdolle. Miksi siis pienes-

tä joukosta poikia valikoituu suh-

teessa enemmän aktiiveja?

Venla: Mä olen ajatellut joskus sen

niin, että Protuun tulee tyttöjä laa-

jemmalla skaalalla - isompaan jouk-

koon mahtuuu enemmän taviksia-

kin, mutta ne harvat pojat, jotka

kaikkien näiden naisten joukkoon

uskaltaa tulla varsinkin aktiiviksi

saakka, on sitten ehkä jotenkin

ekstrovertimpiä, ja hakeutuu hel-

pommin esille.

Anna: Mä oon miettinyt - ja toi-

voisin että näin ei ole - että onko

vähän sellaista ajattelua, että mie-

het pystyy vastuullisiin tehtäviin

paremmin kuin naiset.

Annis: Kyllä mä uskon, että niin

täytyy olla, koska se ajattelutapa

on kuitenkin koko yhteiskunnassa

niin syvällä, että miten yksi järjestö

voisi olla sivussa siitä! Uskon kui-

tenkin, että se uskottavuuden saa-

minen ei riipu sukupuolesta vaan

Venla Rossi

VEIKKO ERANTI

9

Tärkeimmät haasteet ja tavoitteet uusissa tehtävissä:

Anna:

”Ensisijaisena tavoitteena on antaa tehtävän viedä ja kuulostella millaiseksi se muotoutuu. Yhtenä selkeänä

tavoitteena on pitkään vireillä ollut hallituksen ja muiden ryhmien työnjaon selkeyttäminen ja talouden suun-

nittelun selkeyttäminen. Lisäksi yhtenä henkilökohtaisena tavoitteena minulla on alueellisen tasa-arvon pa-

rantaminen. Mielestäni puheenjohtajuuden ydinhaaste on olla tekemisissä mahdollisimman monen ihmisen

kanssa ja kuulostella mitä ihmiset haluavat.”

Annis:

”Ohjaajien ja vanhojen apuohjaajien rekrytointi on vuosi vuodelta vaikeampaa. Lisäksi keskeinen haaste on se,

että ihmismäärä kasvaa vuosittain ja kun rekrytointiryhmän kokoa ei voida toiminnan kärsimättä kasvattaa,

kasvaa koulutettavien määrän suhde rekrytoijien määrään, mikä aiheuttaa jatkuvasti enemmän ja enemmän

hankaluuksia toteuttaa rekrytointityötä tällaisenaan. Eli koko toiminta pitäisi (taas) uudistaa...”

Venla:

”Hienoa on se, että meillä on iso ja hyvä toimitus tälle vuodelle. Toivoisin, että voisin tehdä jotain sille, että

lehden teko olisi vähemmän hajanaista: haluaisin huolehtia enemmän ihmisistä silloin kun jutut ovat työn alla

ja tarjota ihmisille tukea. Haluaisin myös kiinnittää huomiota lehden laatuun ja virheettömyyteen: ettei olisi

kirjoitusvirheitä... Lisäksi on toki yksittäisiä juttu- ja palstaideoita, mutta niitä ei voi paljastaa vielä!”

enemmän persoonasta....

Toisaalta kukaan ei myönnä koh-

danneensa epäilyjä pätevyydestään

sukupuolensa takia. Ehkä Protussa

kuitenkin oikeasti on persoonalli-

suudella enemmän väliä. Sukupuo-

listereotypioita voi olla vaikeampi

löytää yhdistyksestämme jo senkin

takia, että koko toimintakulttuuri

on niin keskusteleva, että esimer-

kiksi Annan mainitsemima eroja

mies- ja naisjohtajien välillä voi

olla vaikea löytää.

Keskustelu päättyy yhteisymmär-

ryksessä, ja haastateltavat siirtyvät

poseeraamaan kameralle. Nauhurin

pysähdyttyä myös keskustelu taas

hiljalleen vilkastuu. Itse jään miet-

timään sitä, että varsinkin Annis

ja Venla puhuivat paljon omasta

epävarmuudestaan - ehkä vaitonai-

suuden syy ei siis ollutkaan haas-

tattelujännitystä vaan pikemmin-

kin kiusaantuneisuutta siitä, että

oma tehtävä ja osaaminen nos-

tetaan esille. Lieneekö sitten täl-

lainen vaatimattomuus tyypillistä

naisille vai ylipäänsä protuille tai

suomalaisille?Vappu Rautio Annis Riekkinen VENLA ROSSI

10 protu 6/2005

VE

NL

A R

OSS

I

11

Tapio Kelloniemi, vuoden 1999 leiriläinen, ko-kee ympäristön eri tavalla kuin monet. Hän on sokea. Silti hänen mielipiteensä ympäristön ke-hittämisestä ovat monissa asioissa samanlaisia kuin minun, näkevän.

Metrossa matkalla sovittuun tapaamiseen minua al-

kaa vähän jännittää. En ole ennen kunnolla edes ta-

vannut sokeaa ihmistä. Voinko lähettää tekstiviestin,

jos myöhästyn, pystyykö hän lukemaan sen? Miten

me kävelemme, kummasta kädestä pidetään kiinni?

Pitääkö kertoa, jos edessä on portaat, vai tuntuuko

se holhoamiselta?

Kaikki on vaikeampaa etukäteen kuin oikeasti. Kun

huomaan Tapion aseman vilinässä, mietin vielä hetken

että pitääkö hänen huomionsa kiinnittää koskettamal-

la samalla kun esittäydyn, mutta sitten onkin helppoa.

Sanon etten ole tehnyt tällaista ennen, mutta se ei

haittaa. On turvallista kävellä pitäen toisesta kiinni,

meille molemmille turvallista. Minusta tuntuu, etten

usein pääse näin lähelle ihmisiä näin nopeasti. On

melkein sääli istua kahvilan pöytään ja alkaa puhua

niin kuin yleensä ihmisten kanssa, erillään. Tapio to-

sin kertoo myöhemmin, ettei ihmisten opastaminen

hänestä tunnu mitenkään samalla tavalla ihmeelliseltä

kuin minusta, tietenkin kaikkeen tottuu. Ja joillekin

toisille se on vain arkinen velvollisuus.

Hahmotusta ja oppimista

Alan kysyä ympäristöstä, mutta mitä ympäristö Tapi-

olle on? Miten sokea hahmottaa tilaa ja asioita ym-

pärillään?

- Kuuntelemalla ja tuntemalla. Korva harjaantuu pit-

kän ajan kuluessa huomaamaan kaikuja, joiden avulla

tajuaa vaikka mitä. Jos kävelen talon vieressä, tiedän

milloin se loppuu, kertoo Tapio. Hän on aina ollut

miltei täysin sokea. 15-vuotiaaksi asti hän näki jonkin

verran valoa, mutta ei enää.

- Pienenä vain liikuin, vaikken miettinyt miten se tapah-

tui. Yritin kerran lähteä ulos musiikkia kuunnellen. Kun

laitoin kuulokkeet päähän, koko maailma hävisi.

Nykyään Tapion on helpompi analysoida erilaisia ta-

poja, joilla hän ympäristön hahmottaa, kuten tuulen

ja askelten kaiun kuuntelu. Jotkut asiat kuulostavat

minusta miltei yliluonnollisilta, kuten se, että myös

lyhtypylväiden paikkoja ja rakennusten syvennyksiä

voi tarkkailla kaikujen perusteella.

Ihmettelen, miten sokeat muistavat erilaisia reittejä

paikoista toisiin ilman visuaalisia maamerkkejä. Tapio

vähän hymähtää ja kertoo minulle pienempien yk-

sityiskohtien maailmasta, jossa tarkkaillaan maaston

muutoksia, korkeuseroja, kadunreunaa tai nurmikkoa.

Periaatteessa kaikille sokeille järjestetään myös liikku-

mistaidon ohjausta, jossa käydään erilaisia tarpeellisia

reittejä läpi. Käytännössä sitä ei aina järjestetä tar-

peeksi, eikä ihan kaikille, jotka sitä tarvitsisivat. Jon-

kin verran täytyy myös olla itsenäinen, sillä ympäristö

muuttuu koko ajan, vuodenaikojenkin mukaan.

– Kun on paljon lunta ja sitä aurataan eri paikkoihin

kasoiksi, tuntuu se minusta vähän samalta kuin var-

maan näkevillä se, jos pari taloa yhtäkkiä vaihtaisi

paikkaa, Tapio arvelee.

Kaupunkielämää

Tapio on kotoisin Helsingistä ja aina asunut kaupungis-

sa. Kuunnellessani hänen mielipiteitään ympäristöstä

ja liikkumisesta huomaan, että se on sekä hyvä että

huono asia. Maalla ei olisi julkista liikennettä ja taksia

joutuisi käyttämään usein, mutta on kaupungissakin

huonot puolensa.

- Edes keskustassa ei kaikissa liikennevaloissa ole ää-

nitunnisteita. Sitten kävelen välillä punaisia päin. Ei

se muuten haittaisi, mutta lastenvaunujen kanssa on

ikävää. Tapiolla ja hänen avovaimollaan on kaksi las-

ta. Hän kertoo välillä törmänneensä ennakkoluuloihin

siitä, voiko sokea ihminen ylipäätään huolehtia lap-

sista. Kaupungilla ihmiset ovat välillä avoimen epä-

luuloisia.

- Onneksi protujen kanssa ei tarvitse miettiä tällaisia

juttuja, vaan on yleensä helppoa ja kivaa, Tapio mai-

nitsee sivumennen.

Erilaisia ympäristöjä

VE

NL

A R

OSS

I

12 protu 6/2005

Seuraavaksi puhumme kaupunkien epäviihtyisyydes-

tä. Tapio sanoo, ettei haluaisi asua Helsingissä juu-

ri missään muualla kuin nykyisessä asuinpaikassaan,

Viikissä.

- Siellä on ymmärretty jättää tarpeeksi luontoa ym-

päristöön. Minulle tärkeitä asioita ovat esimerkiksi

virtaava vesi ja se, että voi kävellä muutenkin kuin

asfaltilla.

Rauhaa ja hiljaisuutta

Kun pääsemme kaupunkisuunnitteluun asti, huomaan

toivovani joitakin samoja muutoksia kuin Tapio.

- Ideaalinen kaupunki olisi sellainen, jossa ihmiset kä-

velisivät tai pyöräilisivät. Julkinen liikenne voitaisiin

hoitaa kiskoilla, ratikoilla ja lähijunilla. Melusaaste kes-

kustassa on kamalaa, ja ilma haisee pahalta.

Tapio tunnustautuu jopa ympäristöfanaatikoksi ja

kertoo minulle miten hän Viikissä kuuntelee lintu-

jen laulua. Koska linnut ovat eläneet kaupungissa

niin pitkään, niiden laulu yksinkertaistuu. Kun maal-

la, alkuperäisessä elinympäristössään, talitintti lau-

laa “titityy”, on kaupunkilaistintin laulu pelkistynyt

muotoon “ti-tyy”. Muutenkin erilaiset äänimaisemat

ovat Tapiolle tärkeitä. Eniten hän pitää rauhallisista

paikoista, joissa tietää mistä äänet johtuvat ja mihin

ne kuuluvat.

- Sellaisessa paikassa, jossa on paljon ihmisiä ja kaik-

ki puhuvat yhtäaikaa, on tosi vaikeaa keskittyä. Ehkä

näkevälle vastaava tilanne olisi vilkkuvia diskovaloja

täynnä oleva huone, jossa pitäisi yrittää katsoa va-

lokuvia.

Tapio toivoisi hiljaisuutta ja rauhallisuutta ympäris-

töön. Hän harmittelee taustamusiikkien ja kaikenlaisen

häsläämisen yleistymistä joka paikassa, jopa radiossa.

Kotona hiljaisuus ja selkeys ovat tarpeen, yhden asian

tekeminen kerrallaan rauhoittaa. Epäilen hieman on-

nistuuko se aina kahden lapsen kanssa, mutta Tapio

kääntää heti keskustelun lastensa erityislaatuisiin piir-

teisiin, kuten kaikki ylpeät isät maailmassa. Minustakin

on kyllä hienoa, että näkevä lapsi osaa jo puolitois-

tavuotiaana näyttää sokealle vanhemmalleen jonkin

esineen sijainnin kysyttäessä.

Musiikki ja mielihyvä

Ajoittaisen hiljaisuuden lisäksi Tapiolle erittäin tärkeä

osa elämää on musiikki. Musiikki, johon pitää voida

keskittyä.

- Kuvataide ei minua kiinnosta ollenkaan, varmaan

ihan ymmärrettävistä syistä. Käsityötä ja erilaisia kol-

miuloitteisia esineitä voin toki ymmärtää, mutta eivät

nekään herätä oikein minkäänlaisia tunteita, toisin

kuin musiikki. Se saa tuntemaan kylmiä väreitä, nau-

ramaan, itkemään.

Minusta tuntuu, että musiikki on Tapiolle varmaan-

kin vielä kokonaisvaltaisempi elämys kuin itselleni. Se

on tietenkin luonnollista, sillä mitä useampi havain-

nointikanava ihmisellä on toiminnassa, sitä helpom-

min hänen huomionsa tilanteissa jakaantuu moneen

asiaan. Tapio soittaa myös itse, ja siksi musiiki ei usein

olekaan tilanteissa vain osa ympäristöä, vaan myös

toimintaa ja sisältöä.

Millaiset ympäristöt ja tilanteet sitten ovat viihtyi-

siä?

- Luulen, että vastaan tähän aika samalla tavalla kuin

moni muukin. Sellaiset, joissa voi olla oma itsensä.

Ehkä sellainen ideaalitilanne voisi olla vaikka kesä,

rauhallinen paikka maaseudulla ja leiritapaaminen.

Se ei kuulosta minusta kovinkaan oudolta.

Erilaisia?

Värit ja valo ovat minulle aina olleet tärkeitä tunnel-

manluojia ympäristöissä. Tapiolle ne ovat miltei mer-

kityksettömiä.

- Tottakai jos keskityn ajattelemaan jotakin väriä niin

syntyy mielikuva, tai esimerkiksi erilaisia adjektiiveja.

Tajuan että väreillä on ihmisille merkitystä ja niillä voi

tehdä juttuja.

Tapion omaan maailmaan värit eivät silti lainkaan kuu-

lu, ja ymmärrän hyvin, kun hän sanoo ettei häntä oike-

astaan voisi vähempää kiinnostaa vaikka pukeutumi-

nen ja vaatteet. Vaikka itselleni sellainen on tärkeää,

huomaan jo parin tunnin haastattelun aikana miten

vapauttavaa on välillä olla ajattelematta sitä, miltä

näyttää. Sillä eihän minun hänen seurassaan tarvit-

se. Merkitystä on vain sillä mitä puhumme, tilantees-

sa olemisella. Se tuntuu samalla tutulta ja vieraalta,

ehkä joltain joka voisi opettaa kokemaan ympäristön

eri tavalla kuin olen koskaan ajattelutkaan.

Ja entä sitten ne tekstiviestit? Toistaiseksi tekniikka ei

ole kovin kehittynyttä – eikä kovinkaan halpaa, joten

niitä Tapio ei voi lukea. Tietokoneen käyttö sujuu pal-

jon paremmmin, siitä lisää tietoa voi saada esimerkiksi

Tapion omilta nettisivuilta.Venla Rossi

Tapion nettisivut osoitteessa www.thack.org

Lisää infoa näkövammaisten keskusliiton sivuilla www.

nkl.fi

13

Radikaalin eläinaktivismin nostaessaan päätään vuon-

na 1995 Suomi kuohui ensimmäisten turkistarhaisku-

jen myötä. Nyttemmin iskut ovat kohtuullisen vakiin-

tunut ilmiö, mutta mistä niissä on loppujen lopuksi

kyse? Mikä saa ihmisen tekemään iskuja? Entä miksi

iskuja jaksetaan sitkeästi jatkaa? Päätin ottaa asias-

ta selvää.

Kysyin asiasta helsinkiläiseltä eläinten vapau-

tuksen tukijalta - kuten asia aktivistien keskuudessa

ilmaistaan. Hän haluaa pysyä nimettömänä. Ensiksi

kysyn, miksi juuri iskut? Eivätkö demokratian suomat

lailliset keinot riittäisi? Saan kuulla, että monet näke-

vät iskut tärkeänä vaikutuskeinona.

- Poliitikkoihin vaikuttamalla miljoonat eläimet

kuolisivat ilman, että ihanteellisia tuloksia saataisiin

aikaiseksi. Hän vertaa iskuja tilanteeseen, jossa naa-

puri pitäisi koiraansa turkiseläinteen tapaan ympäri

vuorokauden teljettynä ahtaassa häkissä.

- Jos myötätuntoinen ihminen näkee naapurin-

sa pitävän koiransa teljettynä häkkiin ympäri vuoro-

kauden, tulee ihmisille halu päästää koira pois. Tämä

siksi, että meillä on käsitys, että koira kärsii oloista.

Lisäksi, jos häkki on yhtä pieni kuin kettutarhalla, on

se eläinsuojelulain vastainen. Moni ei näe minkä takia

koiran sukulaisen ketun pitäminen samoissa oloissa

ei olisi eläinrääkkäystä.

Mikä sitten on tavoite pitkällä aikavälillä? - Että

eläimet saavat käyttäytyä lajityypillisellä tavalla. Tavoi-

tetta kohti on nähtävästi edistytty jonkin verran, sillä

tarhaajien keski-ikä on kuulemani mukaan 60 vuotta,

eikä alalle iskujen myötä ole tulossa uusia yrittäjiä.

Entä miten aktivistit jaksavat olla mukana taiste-

lussa tuulimyllyjä vastaan? Vastaus on pitkäjänteisyys.

Esimerkkeinä saavutuksista haastateltavani mainitsee

Marimekon luopumisen turkisyhtiöstään ja sen, että

Suomen ainoa laitos, jossa kasvatettiin koiria koe-

eläimiksi, suljettiin.

Yleinen asenne, jossa ihmiset ovat eläinten ylä-

puolella tulee esiin tässäkin keskustelussa. Turkistar-

hauksessa ja tehomaataloudessa eläimet nähdään

tuotantovälineinä. Aktivistien keskuudessa puoles-

taan jokainen yksilö nähdään tärkeänä. Saan kuulla

fiktiivisen tarinan häkkikanaloissa elävistä höyhenet-

tömistä ja stressantuneista kanoista:

- Kun kanat ovat päässeet vapaiksi muutos on

valtava ja sydäntä lämmittävä. Eläimet, jotka muuta-

maa päivää aikaisemmin näyttivät totaalisen loppuun

palaneilta, eivätkä olleet koskaan voineet levittää siipi-

Lisätietoa eläinten oikeuksista:

Elisa Aaltola: Eläinten moraalinen arvoPeter Singer: Oikeutta EläimilleSalla Tuomivaara & Joni Purmonen: Ulos Häkeistä

www.animalia.fiwww.oikeuttaelaimille.netwww.vegaaniliitto.fiwww.elaintenvapautus.net

ään tai rakentaa pesää kuopsuttelivat nyt maata ulko-

aitauksessa, ottivat hiekkakylpyjä ja rakensivat pesiä.

Aivan kuin se olisi aina ollut osa niiden elämää. Ajatus

sellaisesta, jos mikä, motivoi jaksamaan.

Radikaali eläinaktivismi näyttää saavan voimansa hyvin

päämäärätietoisesta myötätunnosta heikompia koh-

taan. Arvojen muuttuessa ajan myötä eläinten oikeu-

det saattavat hyvinkin todennäköisesti saada suurem-

paa painoarvoa ihmisten mielissä. Eläinoikeusliikettä

yleensäkin on mielestäni helppo verrata Koijärveltä

alkaneeseen radikaaliin ympäristöaktivismiin. Ympäris-

töliike havahdutti päättäjät kantamaan huolta ympä-

ristön tilasta. Nyt eläinaktivistit yrittävät samaa eläin-

ten oikeuksista. Työmaata riittää, malliesimerkki tästä

on viime kesänä tapahtunut laillisin keinoin toimivan

eläinoikeusjärjestö Animalian mainosten poistaminen

katukuvasta niiden järkyttävyyden vuoksi.Alexander Holst

Eläinten pelastamiseksi

14 protu 6/2005

Ihminen voi olla biologisesti luontokappale, mut-ta toisinaan luonto tuntuu tekevän parhaansa pitääkseen meidät etäällä. Allergialiiton mukaan joka toinen työikäisistä suomalaisista on joskus kärsinyt jostakin yliherkkyysoireesta. Itä-Suo-messa perheenäitejä ja –isiä taas pelottavat su-det, jotka kuljeksivat kotipihoillekin asti.

Suomalaisten allergiat ovat kasvaneet mittasuhteisiin,

joiden kohdalla voidaan jo puhua kansantaudista. 90-

luvun lopulla tehdyn tutkimuksen mukaan esimerkiksi

astman takia ilmaislääkkeitä saavien määrä yli kaksin-

kertaistui tutkimusta edeltäneiden 10 vuoden aikana

ja antihistamiinien, nenän limakalvon allergialääkkei-

den ja astmalääkkeiden kulutus jopa kolminkertaistui

70-luvun lopulta.

Ympäristö on ihmiselle susi

Syitä allergioiden yleistymiseen ei tiedetä, mutta

vahvaksi ehdokkaaksi on nostettu kaupungistumisen

aiheuttama ihmisen mikrobiympäristön muutos sekä

erilaiset muut kansanterveyden ja hygienian vuoksi

tehdyt toimenpiteet. Oli syy sitten luonnossa tai ih-

miskunnassa, joukkoomme mahtuu nykyisin paljon

ihmisiä, joille luonnonympäristö ei ole enää sen pa-

remmin turvallinen kuin tervekään paikka.

Jos suomalainen lehtimetsä, järvi tai pelkkä au-

ringonvalo saavat ihon kirvelemään, Prometheus-lei-

rin ympäristö-teeman metsäretket, telttailut ja pui-

denhalailut saavat helposti irvokkaita piirteitä. Silloin

yksilön oma turvallinen ympäristö löytyy ikkunalasin

sisäpuolelta.

AATU KOMSI

15

Älä popsi porkkanaa

Kun Anni Taskinen syntyi 17 vuotta sitten, lääkärit

sanoivat heti vanhemmille, että katsokaa, mitä vau-

valle syötätte. Pahasti maitorupisena maailmaan tullut

Anni on ollut moniallergikko koko elämänsä ajan. Hän

ei kestä suurinta osaa hedelmistä ja vihanneksista, pal-

kokasveja, raakaa porkkanaa, soijaa, maitotuotteita,

kalaa, useiden puiden siitepölyä, heinää tai karvai-

sia eläimiä. Hän on myös saanut oireita meikeistä, ja

penisilliinin havaittiin yläasteella olevan hänelle jopa

hengenvaarallista.

¬– Viime kesänä ajattelin, että kyllähän mä nyt

yhden nektariinin voin syödä, mutta kun sitten söin

sen, toinen silmä turposi yhtäkkiä umpeen ja kurkkuun

kohosi iso patti, Anni kertoo.

Allergialääkkeet tehoavat kyllä Anniin kiitettävän

hyvin, mutta kevätkauden koivun pahimpaan kukin-

ta-aikaan ei mikään ole tarpeeksi. Silloin hän saattaa

jäädä koko päiväksi sisälle, koska tietää, että ulkona

olisi yksinkertaisesti liian vaikeaa. Kesäaikaan pelkkä

nurmella käveleminenkin voi saada ihon kutisemaan,

ja myös uimisen meressä tai järvessä hän saa unohtaa,

jos siellä on yhtään levää.

Perheen kilpikonnaa lukuun ottamatta eläimille

allergisella Annilla ei ole toivoakaan koskaan harrastaa

ratsastusta tai hankkia omia lemmikkejä.

– Nyt mun poikaystäväkin haluaisi hankkia koi-

ran, mutta mihin mä sitten muka menisin? Anni huo-

kaisee.

Anni on kuitenkin löytänyt kilpa-aerobicista har-

rastuksen, jossa allergiat eivät haittaa. Kypsennettynä

myös monet hedelmät kulkevat suun kautta ongelmit-

ta, samoin mehut. Pastaa ja perunaa hän voi syödä.

Aina mukana kulkeva antihistamiini onneksi auttaa

monentyyppisiin allergioihin, vaikka perussääntö kuu-

luukin, että allergian aiheuttajia pyritään välttämään

hoitamisen sijaan. Kun muut syövät omenaa, Anni

tyytyy haistelemaan sitä vierestä.

– Ei tämä ole niin vaikeeta kuin miltä se kuulos-

taa, Anni huomauttaa. Hän on elänyt allergioitten-

sa kanssa koko elämänsä ja tottunut niihin ja niiden

vaatimiin käytännön järjestelyihin. Uusien allergioiden

puhkeaminen ei ole odotettavissa.

Siitä huolimatta sata vuotta sitten hän ei olisi

todennäköisesti selvinnyt hengissä.

Hukan hakureissu

Syksyn sanomalehtiä koristellut Keskusta-puolueen

susiriita ei ole ihan tuulesta temmattu. Vaikka moni

itäsuomalainen suhtautuukin susiin maltillisesti, osa

väestöstä on aidosti huolissaan lastensa ja koiriensa

vuoksi. Vaikka suden ei tiedetäkään tappaneen ihmistä

Suomessa yli 120 vuoteen, lemmikki- ja metsästyskoi-

ria katoaa Joensuun seudulta kotipihoilta jatkuvasti.

Pieni lapsi ei ole sudelle suinkaan näitä vaikeampi

saalispala.

– Vaikka en olekaan itse vastatusten suden kans-

sa joutunut, jälkiä olen kyllä useasti nähnyt ja ystä-

viltäni on koiria mennyt, kertoo Kontiolahdella asuva

tuore perheenäiti Hanna Myyry.

Hanna kertoo mielipiteiden susista jakautuvan

alueella voimakkaasti kahtia. Jos sitä tiedustelee met-

sästyskoiriensa puolesta pelkääviltä metsästäjiltä tai

perheenäideiltä, mielipide voi olla hyvinkin kielteinen.

Hän itse ei pelkää susia omilla iltalenkeillään, mutta ei

uskalla jättää lastaan pihalle hetkeksikään yksin, jos

alueella on saatu havaintoja sudesta. Perheen koirien

– 2 pystykorvaa ja westie nimeltään Peppi – Hanna

miehineen antaa liikkua pihalla vapaasti, vaikka he

tietävät riskin.

– Olen ajatellut sen niin, että pakko on uskaltaa,

ja jos koira sitten häviää niin häviää. Mutta se on koi-

ran elämän kannalta paljon mukavampaa kun pääsee

liikkumaan. Riskihän siinä tietysti aina on.

Hanna painottaa, että kukaan alueella ei pelos-

ta huolimatta ole hänen tietämänsä mukaan kuiten-

kaan vaatimassa kaikkien susien lahtaamista. Tärkeintä

olisi vain saalistaa ihmisasutusten lähelle tulleet yk-

silöt, jotka ovat päässeet koiranlihan ja kotieläinten

makuun.

Kontiolahdella kotieläimiä omistavat perheet

ovat rakentaneet pihojensa suojiksi susiaitoja. Aitoja

Hanna ei ole pystyttänyt, mutta perheen metsästys-

koirille hän kyllä miehensä kanssa hankkii susiliivit

heti, kun markkinoille saadaan oikeasti toimivia sys-

teemejä. Vielä toistaiseksi sellaisia ei kuitenkaan ole

ollut saatavilla.

Aatu Komsi

AATU KOMSI

16 protu 6/2005

Nuorten filosofiatapahtuma on jälleen kerran ohi, teemanaan tällä kertaa halu. Kävijöiden määrä näyttää vakiintuneen tuhannen tienoil-le, kun kävijöitä oli tänä vuonna 970. Niinpä Hel-singin Paasitornin Karl Lindahl -sali nähtiinkin usein tupaten täynnä, kun monta kertaa suurem-pi juhlasali täyttyi vain muutamaan otteeseen. Harvassa muussa paikassa voi nähdä nuorison jonottavan päästäkseen ammentamaan antiikin viisauden lähteestä.

Kerron seuraavassa muutamasta itseäni kiinnos-taneesta alustuksesta. Referoin keskustelua ja heitän joukkoon joitain omia mietteitäni, toivot-tavasti ne herättävät lukijankin pohtimaan!

Sinun täytyy tietää kaikki

Anneli Jäätteenmäen sairastuttua tapahtuman aloitti

alunperin ohjelmassa lauantaille sijoitettu Jaakko Hä-

meen-Anttila otsikolla ”Tiedonhalu”.

Keskustelun kantava teema tuntui olevan yh-

teiskunnan ja koulutuksen suhde. Yleinen mielipide

juhlasalissa tuntui kallistuvan siihen suuntaan, että

yhteiskunnan pitäisi tunnustaa avoimemmin tiedon

arvo. Tätä perusteltiin mm. toteamalla todeksi van-

ha sanonta: tieto on valtaa. Tästä syystä tiedon tulisi

demokratiassa olla jokaisen saatavilla.

Suomessa tasokas koulutus ja julkiset kirjastot

ovat vieneet meitä tiedon demokratisoinnin suhteen

parempaan suuntaan, mutta pakkotalouden hengittä-

essä niskaan pitäisi asettua entistä selvemmin tiedon

puolelle: puolustaa ennemmin kriittistä medialukutai-

toa opettavaa ilmaista peruskoulua ja yliopistoa kuin

rikkaita suuryrityksiä, joiden intresseissä on lähinnä

kuluttajien manipulointi ja voittojen tahkoaminen.

Hämeen-Anttila aloitti alustuksensa toteamalla

aiheen koskevan käytännön tasolla jokaista, sillä poh-

jimmiltaan jokainen on kiinnostunut jostakin. Joku

seuraa jalkapalloa, toinen tuntee persialaisia runoja.

Molemmat saavat harrastuksestaan mielihyvää, koska

tiedon halu kuuluu ihmisluontoon. Onko tiedon halu

sitten jaloa vai ainoastaan vaistonvaraista nautinnon

tavoittelua? Näin jyrkkä vastakkainasettelu on luul-

Halu filosofiaan tavasti tarpeeton. Saattaahan olla, että tiedon halua

pidetään tässä yhteiskunnassa jalona, mutta samaan

aikaan se on ihmislajille ominaista, eikä sitä voida

välttää.

Hämeen-Anttila nosti esille myös oikeuden olla

tietämättä: kun viestimistä pursuaa seksiä ja väkival-

taa, ei moista menoa aina jaksa vahvempikaan. Maa-

ilmalla on valtavat määrät materiaalia, jonka lukemi-

nen tai katsominen epäilemättä ahdistaisi useimpia.

Tuntuisi siis luonnolliselta, että ihmisellä olisi myös

oikeus olla tietämättä kaikkea. Ajatus on hyvin ajan-

kohtainen, sillä siinä missä viisisataa vuotta sitten piti

kidutusta nähdäkseen hiippailla yöpimeällä inkvisition

luoliin, nykyään tarvitsee vain painaa väärää nappia

tietokoneen kuvaruudulla.

Internetin sensuroinnista onkin viime aikoina

käyty julkisuudessa paljon keskustelua. Entä venyykö

oikeus olla tietämättä mediatulvassa arkisempiinkin

asioihin? Julkkisten kommelluksista saa nykyään tie-

tää tahtomattaankin, ja moni katukuvan mainos on

varta vasten suunniteltu herättämään tiettyjä tunteita,

esimerkiksi halua ostaa turkis tai sääliä kettua, tur-

kin entistä omistajaa kohtaan. Itse eläisin mielelläni

maailmassa, jossa sampoopullot ja citymaasturit eivät

tunkisi sisään ovista ja ikkunoista, mutta jossa jokai-

sen ajatuksia heräteltäisiin aika ajoin – vaikka sitten

mainonnan keinoin.

Olisiko se sitten oikein? Voisiko meillä olla velvol-

lisuus tietää jotain? Ainakin on varmaa, että nykyään

jokaisen on tiedettävä kaikenlaista, esimerkiksi Suo-

men laista. Entä olisiko yhteiskunnalliseen toimintaan

esimerkiksi äänestäen osallistuvien tiedettävä jotain

politiikasta tai ehdokkaansa ajatuksista? Missä määrin

meidän tulisi olla tietoisia ihmisten ahdingosta kaukai-

sissa maissa tai kulutusvalintojemme eettisyydestä?

Tällaisista kysymyksistä olisi mielellään kuullut

enemmänkin pohdintaa, mutta valitettavasti keskus-

telu pysyi erinomaisen hyvin itse aiheessa. Halun ja

velvollisuuden vastakkainasettelu olisi tosin voinut syn-

nyttää paljon mielenkiintoista keskustelua vaikkapa

kokonaiseen erilliseen haastoon. Sille olisikin ehkä ol-

lut tilausta, sillä käytännön ongelmiin tarttuminen jäi

tässä keskustelussa ehkä vähemmälle.

17

Halu pukeutua mustaan

Perjantain toinen alustaja Isä Mitro tarjosi eloisassa

alustuksessaan ”Halujen kieltäminen” lyhyen oppitun-

nin antiikin hyvesanastoon. Keskustelu ohjautui tee-

man mukaisesti halujen kieltämiseen tai niistä pidät-

täytymiseen ortodoksisessa yhteisössä, ei kuitenkaan

ehdottomaan kieltäymykseen, mitä se sitten olisikin.

Halut käsitettiin vastakohtana järjelle ja luonnollisena

osana ihmistä, mutta samalla todettiin, ettei niiden

ylivalta tee hyvää kenellekään – kohtuus kaikessa.

Jokunen yleisökysyjä kuitenkin näki mässäilyn

jopa itsessään hyvänä asiana. Isä Mitro taas tuntui

pitävän kokeilun kautta oppimista perusluonteeltaan

synnilliselle ihmiselle luonnollisena tienä halujen kan-

nalta hyvään elämään. Mässäily sinänsä sai kuitenkin

tuomion, ymmärrettävästi.

Kieltäymyksen teeman vastapainoksi keskuste-

luun nousi elämästä nauttiminen. Isä Mitro argumentoi

vahvasti näiden yhteensopivuuden puolesta: toinen ei

sulje toista pois. Punaisen Alfa Romeon omistavalle

papille olisikin vaikea väittää vastaan, mutta joukko

muitakin seikkoja nousi esille. Esimerkiksi paasto ei

näyttäytynyt kieltäymyksenä kieltäymyksen vuoksi,

vaan pikemminkin odotuksena, joka saa paastoajan

ajattelemaan ja arvostamaan myös arjen pieniä ih-

meitä.

Entä jos joku kokeekin kieltäymyksen ikävänä

asiana, muttei osaa nähdä kolikon kääntöpuolta-

kaan, siis sen mahdollistamaa nautintoa? Tähän ei

ehkä keskustelussa vastattu, mutta itse olisin valmis

vaikka lyömään vetoa, ettei esimerkiksi paastoami-

nen isä Mitron seurassa voi mitenkään käydä tylsäk-

si. Alustajan värikkäät esimerkit omasta elämästään

toivat niin keskustelun kuin panelistitkin lähemmäs

myös kuulijoita.

Osittain samat teemat palasivat tapetille lau-

antaina. Heikki Kanniston alustus ”Mitä stoalainen

haluaa?” loppui sanoihin: ”Parannuskeinon arvon

ymmärtää vasta se, joka on itse käynyt läpi sairau-

den – ja varsinkin sen jälkitaudit.” Sairaus viitannee

liiallisiin haluihin, jälkitaudit niiden aiheuttamiin on-

nettomuuksiin ja parannuskeino oletettavasti stoalai-

suuteen. Elämänkokemuksen ja virheistä oppimisen

kautta ”täydellistyminen” lienee viisas neuvo, oli elä-

mänkatsomukseltaan sitten stoalainen, ortodoksi tai

jotain muuta.

Ensin pieni tiivistelmä stoalaisuuden siitä puo-

lesta, jota keskustelussa tarkasteltiin. Jokainen on

varmasti joskus tehnyt voimakkaan tunteen vallassa

jotain, jota on katunut jälkeenpäin. Stoalaisuus on

yksi antiikin Kreikan tärkeimmistä filosofisista kou-

lukunnista, ja oppi pathoksista eli mielenkuohuista

on yksi sen tärkeimmistä opeista. Mielenkuohuissa

on stoalaisten mukaan aina kyse liiallisesta tuntees-

ta, mikä puolestaan on merkki jonkin asian liiallises-

ta haluamisesta tai arvostamisesta. Tätä taas pitäisi

välttää edellä mainitusta syystä: yön yli nukuttuasi

kadut sitä kuitenkin.

Lisäpontta mielentyyneydelle tarjoaa fatalismi, eli

kohtalonusko. Stoalaisten mukaan elämäämme ohjaile-

vista asioista valtaosa on sellaisia, joihin emme voi vai-

kuttaa, joten mielenkuohujen välttäminen ja kohtalon

hyväksyminen on vain luonnollista. Miksi hermostua

jostain, jolle ei pohjimmiltaan voi mitään? Fatalismin

kautta keskustelu kääntyi hetkeksi stoalaiseen me-

tafysiikkaan, jonka yksityiskohdista keskustelua olisi

ilmeisesti voinut jatkaa pidempäänkin.

Hieman vähemmälle huomiolle jäivät stoalaisuu-

den mahdolliset sovellukset oman aikamme yhteiskun-

nassa. Pathoksista eli mielenkuohuista vapaata kes-

kustelua toivoisi näkevänsä vaikkapa kansainvälisessä

politiikassa. Entä missä määrin taloudesta ja ympä-

ristöstä tulisi käydä keskustelua ainoastaan kylmiin

tosiasioihin perustuen? Stoalainen kenties ajattelisi,

että päättäväinen, mielenkuohuista vapaa toiminta

JOUNI WESTLING

18 protu 6/2005

luo parhaat edellytykset myös luonnonsuojelijalle ja

vähäosaisten puolustajalle.

On myös huomattava, että ”kylmät tosiasiat”

voivat yhtä hyvin koskea ilmastonmuutosta, ympä-

ristövahinkoja tai köyhyyden lisääntymistä, kuin työn

kannattavuutta tai globaalin markkinatalouden pak-

koa. Kyse lieneekin tämän kaltaisessa imagosodassa

pohjimmiltaan siitä, kuka pääsee määrittelemään käy-

tettävät käsitteet. Kuten jo perjantain alustaja Jaakko

Hämeen-Anttila monien aiempien ajattelijoiden ta-

paan totesi: voittaja on se, joka hallitsee tietoa.

Halu suurenmoiseen arkeen

Kun viimein sunnuntaina lavalle astelivat kaikki sateen-

kaaren värit, kaikkien huulille nousi sama kysymys:

onko se lintu, onko se sambakarnevaali? Ei, se on Esa

Saarinen aiheenaan ”Suurenmoisen elämän halu”!

Tässä kontekstissa Saarinen näkee filosofian

elämänfilosofiana, jossa tärkeää on sen persoonaa

rakentava ulottuvuus. Saarisen mukaan filosofiasta

puuttuu valitettavan usein elämänhalu. Akateemisen

norsunluutornissa nyhväämisen sijaan tai lisäksi onkin

löydettävä elämyksellinen, koettavissa oleva filosofia,

joka koskettaa meitä itseämme.

Tällaisen filosofian malli on Sokrates, antiikin

Kreikasta ja Platonin dialogeista tuttu hahmo, jota

kuitenkin Saarisen mukaan tulkitaan usein väärin. Dia-

logeja lukiessa on helppo kuvitella, että filosofin ja

koko filosofian tehtävä on yksinkertaisesti osoittaa

kaikki näkemykset vääriksi. Näin ajateltiin varmasti

jo aikoinaan Ateenassa, kun ilonpilaajaksi ja nuorison

turmelijaksi väitetty Sokrates tuomittiin kuolemaan.

Tästä ei kuitenkaan ole kysymys. Saarinen ke-

hottaa näkemään Sokrateen ennemmin ihmisten he-

rättäjänä, unilukkarina, joka saa ajatukset hyrrämään

– etenkin tuttujen teemojen osalta. Jokainen lukija on

varmasti joskus herännyt huomaamaan, miten kaunis

onkaan aurinkoinen talvipäivä tai miten mukava veikko

se naapurin poika onkaan. Samanlaiseen heräämiseen

kannusti aiemmin myös isä Mitro, ja samankaltainen

arkisesta viehättymisen on ehkä löydettävissä myös

stoalaisuudesta.

Keskustelussa pohdittiin myös, tulisiko suuren-

moisen elämän siemenet löytää arjen pienistä ihmeis-

tä, vai kenties tietoisesti pyrkien suurenmoisiin tekoi-

hin ja tapahtumiin. Kenties molempia tarvitaan. Ehkä

voisi sanoa, että siinä missä suurenmoinen elämä ei

ehkä tunnu arkiselta, se kuitenkin osittain kumpuaa

arjesta.

VE

IKK

O E

RA

NT

I

19

Mikä Nufit?

Nuorten filosofiatapahtuma järjestettiin tänä vuonna viidettä kertaa. Tapahtuma sai alkunsa, kun Ilkka Taipale näki aktii-visten Protujen keskustelua osallistues-saan eräänä vuonna Protun kevätsemi-naariin. Syntyi ajatus tapahtumasta, ja sitä toteuttamaan lähti aktiivisia protuja kumppaninaan filosofian- ja elämänkat-somustiedon opettajia (FETO), filosofian opiskelijoita Helsingin yliopistosta (Di-lemma) sekä Paasitornin edustus.

Jo ensimmäinen Nufit näytti, että kes-kustelulle oli tilausta. Ajatusta sinänsä voidaan pitää jopa kumouksellisena: nuoret haastajat nostettiin lavalle van-hojen partojen ja tottuneiden puhujien kanssa. Lisäksi tilaa yleisökeskustelul-le annettiin paljon. Konsepti kuitenkin osoittautui erittäin hedelmälliseksi, ja viiden vuoden aikana onkin ehditty kes-kustella vapaudesta, oikeudenmukaisuu-desta, totuudesta, pahasta ja nyt ha-lusta.

Taitavat järjestäjät ovat onnistuneet marssittamaan Paasitorniin komean ri-vin huippualustajia Tarja Halosesta Timo Airaksiseen. Onpa tapahtuman maine kasvanut niinkin suureksi, että joskus järjestäjät ovat jopa kieltäytyneet otta-masta oma-aloitteisesti tarjoutuneen huippunimen, koska henkilö ei sillä ker-taa istunut ohjelmaan. Nufitista on kas-vanut haluttu tapahtuma.

Nufitin tarina jatkuu taas ensi vuonna - parhaillaan järjestelytyöryhmä pohtii kammioissaan ensi vuoden teemaa.

Faktaa, historiaa ja jossain vaiheessa toi-vottavasti tietoa tulevasta:

www.nufit.fi

Kallio väittelyvoittoon

Sokrates-väittelykilpailun menestys oli hurja. Kova-

tasoiseen kisaan osallistui ennätysmäärä joukkueita:

kokonaista 13 kappaletta eli miltei tuplasti viime vuo-

teen verrattuna. Voittajaksi selviytyi yllättäen helsin-

kiläinen Kallion lukio, jota ei aiemmin ole finaalissa

näkynyt. Paasitornissa nähtiin myös mahdollisia uusia

opiskelijoita luokseen vikittelevä Helsingin yliopiston

filosofian opiskelijoiden ainejärjestö Dilemma.

Tämänvuotinen Nufit tuntui painottuneen asteen

verran naistutkimuksen suuntaan, mutta jätti kaipaa-

maan muutamaa vahvaa teemaa ja räväkkää alustajaa.

Moni tuntui puhuvan itselleen läheisistä kysymyksistä

ehkä hieman liiankin totunnaiseen sävyyn. Pari mittaa

filosofista pohdintaa olisi tuonut moneen keskuste-

luun vielä sen ihanan jälkimaun!

On hyvä yhä uudestaan huomata, miten mahtava

asia Nufit vuodesta toiseen onkaan. Tapahtumassa on

mahdollisuus saada kosketus enemmän ja vähemmän

tuttujen vaikuttajien persoonaan ja ajatteluun ainut-

laatuisella tavalla. Tästä kaikesta on kiittäminen niin

järjestäjiä, alustajia kuin innostunutta yleisöäkin! Ensi

vuonna tavataan!

Pekka Tolvanen

20 protu 6/2005

Kaksi vuotta sitten perustettu Prometheus-palkinto luovutet-tiin jälleen Nufitissa, tällä ker-taa elokuvalle ja sen tekijälle. Viime vuonna ensi-iltansa saa-nut Koti-ikävä käsittelee nuor-ten mielenterveysongelmia. Erityisesti palkinto kohdistet-tiin elokuvan ohjaajalle, Petri Kotwicalle.

Koti-ikävä on elokuva, jolle Suo-

messa varmasti on tilausta. Nuor-

ten mielenterveysongelmat yleis-

tyvät, eivätkä resurssit niiden

hoitoon tunnu riittävän nytkään.

Aiheen käsittely jää silti usein eri

medioissa pinnalliseksi.

Palkintolautakunnan jäsenet

painottivat palkinnonjakotilaisuu-

dessa pitämässään puheessa erityi-

sesti elokuvan sanomaa ihmisten

kohtaamisesta arjessa ja sitä, kuin-

ka elokuvassa suhtaudutaan tasa-

vertaisesti kaikenikäisiin ihmisiin

vaikeissakin elämäntilanteissa.

- Juuri sellaisia asioita olen

yrittänytkin tuoda esiin, kommen-

toi Petri Kotwica ja mainitsee myös

tämän olevan hienoin elokuvas-

taan saama tunnustus.

- Elämänkatsomus ja sen

muodustuminen on minulle tärkeä

juttu. Kun sitten tavallaan juuri sen

asian ammattilaiset sitten palkitse-

vat työtäni, niin tottakai se tuntuu

hyvältä.

Mitä Kotwica sitten on elo-

Vaikuttavaa elokuvaa

Mikä Prometheus-palkinto?

- perustettu kaksi vuotta sitten, jaettiin nyt toista kertaa

ensimmäisen palkinnon sai Helsingin yliopiston rehtori Ilkka Niiniluoto

perusteluina palkinnon antamiselle on, että palkittu henkilö tai yhteisö on toimin-

nallaan edistänyt nuorten kasvua kriittisyyteen, ihmisen kunnioitukseen, elämäniloon

ja vastuuseen maailmasta

konkreettisena palkintona on jo kaksi kertaa toiminut taiteilija Jukka Tommilan

tekemä lumpeenkukkaveistos

palkinnonsaajasta päättää erillinen palkintolautakunta, joka kuuntelee kaikilta

Protun jäseniltä tulevia ehdotuksia

kuvallaan juuri nuorille halunnut

sanoa?

-Varmaankin sitä, että vai-

keissa tilanteissa täytyy uskaltaa

ja kehdata hakea apua. Psyykkiset

ongelmat ovat täysin verrattavissa

fyysisiin sairauksiin, ja niihin koh-

distuvia ennakkoluuloja haluaisin

poistaa.

Idealisti kovassa maail-massa

Millainen mies Petri Kotwica sitten

on? Hän vaikuttaa hyvinkin idea-

listiselta puhuessaan siitä, kuinka

rahanteolla ei ole hänelle juurikaan

merkitystä, ja kuinka viihteen ja

kulttuurin tekijöiden tulisi tuntea

vastuunsa yhteiskunnassa. Hän

kertoo myös, että on aina tiennyt

haluavansa tehdä elokuvia.

- Nuorempana en vain usko-

nut, että se olisi mahdollista, ja eh-

din tehdä kaikenlaista muutakin,

niinkuin opiskella teoreettista filo-

sofiaa. Sitten tulin hulluuksissani

pyrkineeksi elokuvakouluun.

Kotwica ei puhu elokuva-alas-

ta mitenkään kaunistellen. Periaat-

teista on kuulemma vaikeaa pitää

kiinni alalla, jossa jokaisen eloku-

van rahoitus on asia, jota pitää

jännittää.

-Silti haluan tehdä vain sel-

laisia elokuvia, joilla on jokin sa-

noma.

Kotwica kertoo, että palaute

elokuvasta on ollut hyvää. Varsin-

kin nuorten katsojien kommentit

tuntuvat tärkeiltä.

-Elokuvaa tehdessä meillä oli

paljon kontakteja mielenterveyson-

gelmien parissa toimiviin ja niistä

kärsiviin ihmisiin. Tietenkin toivon,

että sellainen perusteellisuus voisi

näkyä tuloksissa, Kotwica lisää.

Petri Kotwica myös puhuu

paljon, ja nopeasti. Väliin saan

heitettyä kysymyksen siitä, onko

Protu miehelle entuudestaan tut-

tu juttu.

-Kyllä toki. Hyvä ystäväni on

ollut vetämässä leirejä, se olisi mi-

nustakin kiinnostavaa. Nyt vaan

elämä näyttää vähän sellaiselta,

ettei ole aikaa. Mutta mielelläni

tulisin vaikka jonnekin seminaa-

riin puhujaksi!

21

Voisitko ajatella ryhtyväsi leirikokiksi? Tunnetko jonkun halukkaan kokin?

Tule kokiksiPrometheus-leirille kesällä 2006

Leirikokkiruokkii parikymmentä nälkäistä leiriläistä ja tiimiläistä kesäisen vii-kon ajan, erikoisruokavaliot huomioon ottaen. Useitakin viikkoja/kokki järjestyy halukkaille.hoitaa ruokatarvikkeiden hankinnat ja leirin talouden yhdessä ohjaa-jien kanssaon joustava ja kärsivällinen joskus alkeellisissakin oloissa. Olosuhteet vaihtelevat leirikeskusten hyvin varustetuista laitoskeittiöistä laiva-leirin postimerkin kokoiseen keittiöön.

Kokki saa:ikimuistoisen kokemuksen ja parikymmentä uutta ystävääapua perunankuorintaan, tiskaukseen, halonhakkuuseen ym.pienen palkan, päivärahan ja kulukorvauksetsekä koulutusta tehtävään kokkikoulutuksessa

Jos tunnistat itsesi tai kaverisi edellä mainitusta lähetä viesti Protetheus-leirin tuki ry:hyn tai Marja Utriaiselle, marja.utriainen@protu.fi

Kerro itsestäsi:nimisyntymävuosiosoitepuhelinnumero (känny)s-postiosoiteonko sinulla ajokortti ja/tai auto käytössälyhyt kuvaus protutaustasta (ei välttämätön) ja kokkaustaidoista

Lisätietoja saat em. s-postista tai puh 050-566 5707

Lisätietoja Prometheus-leireistä www.protu.fi

22 protu 6/2005

Protun hallituksen jäsenet Niklas

Virkkala ja Jouni Westling hauk-

kuivat jäsenlehden numerossa 5

tiimiläisiä tyhmiksi, laiskoiksi ja

saamattomiksi. Lisäksi herrat ke-

hottivat “ottamaan otteen” ja

väittivät, ettei kunnollisen oh-

jelman suunnittelu Prometheus-

leirille ole erikoisen vaativaa, se

vaatii vain hiukan suunnittelua.

Itse jatkoin viime numerossa lei-

rin vetämisen pohdintaa tutkivan

oppimisen -kontekstissa. Haluaisin

kyseenalaistaa sen, että tiimiläiset

ovat laiskoja ja saamattomia (ke-

nenkään tyhmyydestä en mene

takuuseen, mutta ainakin omien

tiimiläisteni valossa voisin sanoa,

että sekin lienee tuulesta temmat-

tu väite). Ei kai kukaan, joka uhraa

Sittenkin tyhmiä, laiskoja ja saamattomia?!?

Keskustelua

useita viikonloppuja keväästään ja

viikon kesälomastaan leiriin ja kou-

luttautumiseen voi mitenkään olla

laiska ja saamaton? Laiska ja saa-

maton on se, joka makaa telkkarin

ääressä mikropizzan kanssa illasta

ja viikonlopusta toiseen - ei se, joka

reippaana juoksee koulutuspaikan

pihalla pupuna tai pensaana.

Nyt olen kuitenkin pikku hil-

jaa tullut toisiin ajatuksiin: itse olin

pöyristynyt arvon hallituksen jäsen-

ten otsikosta, ja kirjoituksen luet-

tani ajattelin, että nyt vihdoin saa-

daan kunnon keskustelua lehden

sivuille. Mutta mitä vielä - pelkkä

hiljaisuus on vallinnut toimituksen

sähköpostilistalla. Vai pimittääkö se

plösö päätoimittaja (edesmennyttä

kolumnistiamme lainatakseni) mei-

dän palautettamme?! Jos kukaan

kesän useasta sadasta leiriohjuk-

sesta ei vaivaudu vastaamaan, kun

heitä nimitellään laiskoiksi ja saa-

mattomiksi, on pakko alkaa epäil-

lä, josko kirjoittajat sittenkin olivat

oikeassa - oletteko ehkä sittenkin

liian tyhmiä, laiskoja tai saamatto-

mia vastataksenne?

Tai sitten on tietenkin olemas-

sa se ilmeisin selitys: ehkä tätä leh-

teä ei todella lue kukaan.

Vappu Rautio

Kirjoittaja on toimituksen jäsen,

moninkertainen ohjaaja ja apu-

ohjaaja, vähän tyhmä ja ajoittain

myös laiska ja saamaton.

Tyhmä, laiska ja saamaton SINI PÖYTÄNIEMI

23

Protu-uutiset | toimittanut Aatu Komsi

Kuten koulutusjaosto kaksi vuotta sitten, vastavalittu

tiedotusjaosto päätti tammikuussa tehostaa jaostonsa

toimintaa jakautumalla kolmeen erilliseen alajaostoon.

Uusista alajaostoista PR-alajaosto (tiedotus.pr@protu.

fi) vastaa jatkossa Protun mainostamisesta ulospäin

ja kesän leiritiedotuksen koordinoimisesta, sisäisen

tiedotuksen alajaosto (tiedotus.sisainen@protu.fi) yh-

distyksen sisäisen tiedonkulun kehittämisestä ja ver-

kostoalajaosto (tiedotus.verkosto@protu.fi) ohjaajain-

foista, erilaisille messuille osallistumisesta ja Protun

järjestösuhteista. Lisäksi jaostossa toimii myös www-

sivuista vastaava työryhmä (www@protu.fi).

Kuten koulutusjaostossa, myös tiedotusjaostos-

sa toimii edelleen varsinainen pääjaosto, joka seu-

raa alajaostojensa toimintaa ja ohjeistaa niitä pää-

töksenteossa. Alajaostojaolla tiedotusjaosto haluaa

tehostaa toimintaansa ja helpottaa jäsentensä mah-

dollisuuksia keskittyä pitkäjänteisemmin lempiaihealu-

eisiinsa yksittäisten lyhyiden nakkien sijaan. Samalla

kokoustunnit kevenevät, kun pääjaoston kokouksiin

ei tarvitse enää tuoda 20 erillistä, valmistelematonta

asiaa käsiteltäväksi. Ja pitkäjänteisempään ideointiin

vapautuu aikaa.

Tämä toivottavasti näkyy myös töiden tuloksissa

kuluvan vuoden aikana.

Jaostoaktiivien määrä kasvoi

Hallitus nimitti uudet jaostot vaihtokokouksessaan

joulukuun puolivälissä. Yllättäen jaostolaisten mää-

rä kasvoi peräti 43 prosentilla, 80 hengestä 114:ään.

Samalla jaostojen kokoa kasvatettiin, jolloin tarjolla

olevien jaostopaikkojen määrä nousi vuoden takai-

sesta 140 paikasta 174 paikkaan. Tähän tosin vai-

kutti suurelta osin myös täysin uuden KIVA-jaoston

syntyminen. Samalla myös useat jaostot, kuten kou-

lutiedotus- ja tiedotusjaosto, kasvattivat omaa jäsen-

määräänsä rajusti.

Hallituksen aiemmin vuonna 2005 nimittämä

jaostolaisten sijoittelua valmistellut aktiivirekrytoin-

tityöryhmä oli nähtävästi onnistunut työssään, sillä

vuonna 2006 enää yhdelläkään aktiivilla ei ole viiden

jaoston jäsenyyttä harteilla kannettavanaan, ja vain

erittäin harvoilla neljää.

Kasvusta huolimatta kenellekään hallituksessa ei

tullut edes mieleen esittää uuden kehitysvaliokunnan

nimittämistä vuodelle 2006, vaan vuosi sitten käynnis-

tetty kokeilu todettiin epäonnistuneeksi ja päätettiin

lakkauttaa. Aina ei voi voittaa.

Tiedotusjaosto jakautuu alajaostoihin

Kaamoskarkeloita vietettiin Koskelassa

Järjestyksessä neljännet kaamoskarkelot vietettiin

joulukuun alussa vaihteeksi Koskelan nuorisotalolla

Helsingissä. Väkeä kertyi paikalle jälleen lähemmäs

sata protua huolimatta siitä, että karkeloiden lehti-

mainonnan ikuisena kirouksena tuntuu olevan kerta

toisensa jälkeen epäonnistua mitä ihmeellisimmillä ta-

voilla (joku saattoi huomata päivämäärän puuttuneen

kokonaan 5-numeron ilmoituksesta).

Hiteiksi nousivat jälleen erilaiset pienryhmäesi-

tykset sekä edellisvuodelta tuttu suohonlaulantakisa.

Uutuus Protu-kirppis ei kerännyt 50-60 euron myyn-

nillään Protulle aivan hirveästi tuottoa, mutta yleisöltä

muotinäytöksineen sitäkin enemmän suosiota. Ylijää-

neet vaatteet karkeloista nyt ensimmäistä kertaa vas-

tannut KIVA-jaosto lahjoitti UFF:in keräykseen.

UFF:in keräykseen päätynyttä muotia Kaamoskarkeloissa

AATU KOMSI

J ä s e n t i e t o l o m a k e

Täytettyäsi lomakkeen postita se osoitteeseen: Prometheus-leirin tuki ry, Aurorankatu 13 B 16, 00100 Helsinki

nimi syntymävuosi

lähiosoite

postiosoite

lankapuhelin matkapuhelin

sähköposti

perhejäsenyyteen mukaan tulevien henkilöiden nimet ja syntymävuodet

päiväys ja allekirjoitus

En ole jäsen Haluan yksilöjäseneksi Haluamme perhejäsenyyteen

Olen yksilöjäsen jäsennumerolla ___________ Muutan yhteystietojani Haluamme perhejäsenyyteen (yksilöjäsenyys lakkaa) Eroan järjestöstä

Perheemme on jäsen jäsennumerolla ___________ Muutamme yhteystietojamme Vaihdamme postinsaajaa Haluan yksilöjäseneksi, muu perhe jää jäseneksi Haluan yksilöjäseneksi, muu perhe eroaa järjestöstä Eroan järjestöstä, muu perhe pysyy jäseninä Perheemme eroaa järjestöstä

Prometheus-leirin tuki ry:n toimiston osoite on Au-

rorankatu 13 B 16, 00100 Helsinki

ja puhelin 09-4368 5270. Toimisto

on auki 9.00-16.30. Toimistosih-

teeri vastaa puhelimeen iltapäivi-

sin kello 12.30-16.30. Toimistoon

voi ottaa yhteyttä myös sähköpos-

titse: toimisto@protu.fi.

Toimistosta voi tilata leiriesit-

teitä ja muuta yhdistyksestä kerto-

vaa materiaalia. Myös hallituksen

jäsenet kertovat mielellään lei-

reistä ja yhdistyksen toiminnans-

ta. Paikallisryhmien yhteystiedot

löytyvät protun nettisivuilta.

Yhdistyksen jäseneksi voivat liittyä kaikki toiminnasta

kiinnostuneet yksityiset ihmiset

ja rekisteröityneet yhdistykset.

Liittymällä jäseneksi annat tuke-

si ainutlaatuiselle, katsomuksiin

sitoutu mattomalle nuorisotoi-

minnalle.

Jäsenmaksut vuodelle 2006

ovat 15 euroa aikuiselta, 10 eu-

roa alle 18-vuotiaalta ja 140 eu-

roa yhdistykseltä. Kun koko perhe

liittyy jäseneksi, yhteinen jäsen-

maksu on 25 euroa. Perhejäsenyys

on ilmoitettava oheisella kaavak-

keella, jolloin kaikkien jäsenyy-

teen haluavien perheenjäsenten

nimi ja syntymäaika on ilmoitet-

tava. Yleensä samaan osoittee-

seen lähetetään vain yksi jäsen-

lehti. Jäsenmaksu maksetaan tilille

NORDEA 102330-216353 käyttä-

mällä viite nu me rona henkilökoh-

taista jäsennumeroa. Omasi löydät

yllä olevasta osoitteesta. Nume-

roa edeltävä kirjain kertoo mak-

sun luokan: Aikuinen, Nuori tai

Perheenjäsen.

Kiitos tuestasi leiritoiminnalle!