Prosp 4 2012 painoon - Lapinkullankaivajat · Kai J Rantanen Toimitus: PL 86, 99871 Inari...

Prosp_4_2012_painoon.pmd 15.3.2013, 23:441

2 Prospäkkäri 4/2012

12 euroa (+ lähetyskulut)

Tilaukset:

Lapin Kullankaivajain Liitto ry

PL 86

99871 INARI

Puh. 0400 836 500

[email protected] i

www.kullankaivajat.f i

kalenterin valokuvat: Ilkka Ärrälä

ulkoasu: Anu ja Jenni Törmä / Törmä-Ärrälä oy

Vanhoilla kullankaivajaveteraaneilla

– elinkautisilla – oli kaikki maailman

aika; pohjoisessa päivät eivät

muutenkaan olleet päällekkäin.

Ne olivat peräkkäin. Ja jos päivät

uhkasivat loppua, otettiin kalenterista

lisää. Aika oli ollut ennen heitä

ja aika tänne jäisi heidän jälkeensä.

Epäkelpo uusi kaivoslaki vei heinäkuussa 2011

ammattikullankaivajien toimintaedellytykset

lakkauttamalla kaikki Lapin huuhdontakulta-

kaivospiirit. Tuolloin Lapin Kullankaivajain Liiton

väki päätti, että tästä huolimatta ei pukeuduta

säkkikankaaseen ja ripotella tuhkaa päälle,

vaan riisutaan loputkin pois.

Tietoisuuden lisäämiseksi virkamiesten

ja poliitikoiden kurittamasta arvokkaasta

kulttuuriperinteestä päätettiin tehdä

kullankaivajien mieskalenteri ja myydä

elinkautisilta kullankaivajilta perinnöksi

saatua aikaa.

Originelleista ja persoonallisista kullankaivajista

on liiton ensimmäiseen mieskalenteriin taltioitu

uuden kaivoslain lakkauttamia kaivospiirejä

ja niiden haltijoita.

Kreikkalaisilta virkamiehiltä on otettu mallia

– vuoteen on lisätty yksi kuukausi: upakuu.

Sen voi sijoittaa haluamaansa kohtaan

kaivukausien väliin ja viettää kultaista kuuta

katsellen, edelliskesän upasatsia puhallellen

ja kultarahoja hummaillen.

Lapin Kullankaivajain Liiton

Mieskalenteri

2013

”Jos ette ole

kiinnostuneita

kullankaivajasta

itsestään, ehkä

kiinnostutte

hänen kullistaan

ja jalokivistään.” Kullankaivaja

Ami Telilä

valokuvat © Ilkka Ärrälä

Mr. Elokuu: Kai J. Rantanen, Jäkäläpää

Mr. Tammikuu: Pekka Itkonen, Miessi


3Prospäkkäri 4/2012

Puheenjohtaja:Jouko KorhonenHaukiputaantie 75290910 [email protected]. 040 344 2200 (klo 17 jälkeen)

Varapuheenjohtaja:Hannu VirantoEteläranta 4296300 Rovaniemip. 0400 182 964

Sihteeri: Kai J RantanenPL 57, 99871 Inarip. 040 7746 [email protected]

Vasant MäkinenNellimintie 1210, 99800 Ivalopuh: 0400 970 751e-mail: [email protected]

Esko OravaMellantie 14, 97220 Sinettä

Maija VehviläinenVäinämöisentie 11, 96300 Rovaniemipuh: 040 778 9456e-mail: [email protected]

Mika TeliläTorisevantie 55, 37310 Tottijärvipuh: 0400 631 [email protected]

LKL:N HALLITUS

Lapin KullankaivajainLiitto Ry:n jäsenlehti

36. vuosikertaIlmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J Rantanen

Toimitus:PL 86, 99871 Inari

Ilmoitushinnat:1/1 s. 312 € (2. kansi)1/1 s. 240 €1/2 s. 162 €1/3 s. 108 €1/4 s. 84 €

Graafinen suunnittelu ja taitto:Liisa Hertell, LH Viestintä

Paino:Tammerprint Oy, Tampere

Prospäkkäri 4/2012

4 - 5 Pääkirjoitukset6 - 8 Liitto kädentaitomessuilla marraskuussa 20129 LKL:n valokuvauskilpailu10 - 19 LKL:n juhlaseminaariristeily 201220 - 21 Toiminnanjohtajan kesäisiä mietteitä22 - 24 Vanhan myllyn tarina25 LKL:n jäsenmaksuasiaa26 - 27 Merkkipäivät28 - 30 Kirjaesittelyt

LKL:N PANKKITILIT

Jäsenmaksut vain tälle tilille: Nordea 217738-4977

Muut maksut: Nordea 120130-103183

Lapin Kullankaivajain Liitto Ry,PL 86, 99871 Inaripuh. 0400 836 500s-posti: [email protected]: www.kullankaivajat.fi

JÄSENASIAT

Aurinko palaa 7.1. etelänlomalta myös Lemmenjoen tuntureille. Kul-tamiesten on aika herätä talvihorroksesta ja lyödä virrat päälle. Kuva:Kai J. Rantanen.

KANSIKUVA

Tässä numerossa:



PÄÄKIRJOITUKSET

Vastatulet

Mitä kullankaivaja tekee, kun partasyttyy tuleen? Lyöpi tietenkin vas-tatulet kulmakarvoihin.

Joulun alla käytiin mediassa jälleen kuu-maa keskustelua tuotantoeläimistä ja ihmisis-tä, jotka ovat erehtyneet alkaa väärin yrittämäänalalla, joka ei itsensä hallitukseen juntanneidenvihreiden mielestä ole yhtään ihquu.

Keskustelun taustalla oli ensimmäinenuuden lain mukainen kansalaisten tekemä la-kialoite, jonka on allekirjoittanut 70 000 ih-mistä ja joka eduskunnan on siis otettava käsi-teltäväkseen.

Aloite koskee turkistarhauksen täyskieltoa.Aika näyttää, muodostuuko kansalaisaloitteestainteraktiivinen lainsäädäntöväline kansalaisil-le, turkistarhakeskustelu ainakin näytti sen, ettäkansalaisaloite nostaa ajetun asian julkiseenkeskusteluun.

A-talkin keskustelussa vihreiden kansan-edustaja Anni Sinnemäki totesi jossakin tur-kisalaa koskevien tiukennuksien taustalla olleensen, että kun ei voida saada aikaan täyskieltoa,niin asetetaan niin tiukat vaatimukset, että ta-loudellisesta yhtälöstä tulee mahdoton ja edel-lytykset toimia loppuvat.

Eräänlaista poltetun maan taktiikkaa siis.Miten kummassa tuo Sinnemäen esittämä

doktriini oli niin tutun kuuloinen …Muuten ei ole mikään ihme ja kumma, että

juuri tämä mediapelin osaava klikki sai ensim-mäisenä lakialoitteensa eduskuntakäsittelyyn.Kyseisellä ryhmällä on liiton edunvalvontasii-ven kadehtima organisaatio ja kyky verkottaaihmiset pyyteettömään työhön ylhäältä ajettu-jen tavoitteiden eteen.

Varsinkin lakialoitteen vaatima kansalais-ten nimien kerääminen adresseihin on kysei-sen verkoston ominta toiminta-aluetta.

Kullankaivajienkin piirissä on puhuttu ni-

mien keräämisestä lakialoitteeseen kullankaiva-jien parran pahoin käräyttäneen kaivoslain saa-miseksi eduskunnan uuteen käsittelyyn.

Nyt työministerinä ammattimaisen kullan-kaivun alasajon toteuttaneessa hallituksessa is-tunutta Sinnemäkeä tarkemmin kuunneltua eienää ihmetytä, että kullankaivua pidettiin kai-voslakikäsittelyn yhteydessä romanttisena relik-tinä, jolla ei arvioitu olevan mitään yritysvai-kutuksia.

Sinnemäki ei pitänyt tuhansia ihmisiä työl-listävien yritysten ja 700 miljoonan euron vien-titeollisuuden alasajoakaan kummoisenakaanhommana. Siellä pohjanmaallahan ovat niinyritteliäitä ihmiset. Totta kai ne keksivät jota-kin tilalle, menevät vaikka jollekin toiselle töi-hin tai alkavat palvella matkailijoita tai jotainkivaa maalaiselämähommaa.

Olisiko jo aika alkaa suunnitella vertaus-kuvallisesti vastatulien sytyttämistä?

Tuon alussa muistellun vitsin mukaisesti-han se, jos mikä olisi kullankaivajalle turkis-tarhauksen täyskieltokeskustelussa pääargu-menttina käytettyä lajityypillistä käyttäytymis-tä.

MULLIS’



Vain notkeat elävätuoden vaihtuessa on hyvä hengäh-

tää, katsella menneeseen ja tulevaan.Kaivoslain muutoksien kanssa on ope-

teltu elämään, monien mutkien ja lisäharmienkanssa tosin. Kaivoslain säätämisvaiheessa to-tesimme kullankaivun kuulumisen kaivoslainsäädännön piiriin olevan meidän kannaltam-me hyvä asia. Oli nimittäin mahdollista, ettäirtomaista tapahtuva kullankaivu olisi eriytet-ty maanhaltijan säätämäksi kuten esim. kalas-tus. Kaivosalan ympäristökeskustelun lomassaon tullut esiin tilanteita, joissa olisi ehkä ollutparempi, jos painovoimainen, irtomaista tapah-tuva kullanhuuhdonta olisikin jo lainsäädän-nöllisesti ollut nykyistä selkeämmin erillään.Toisaalta valtakunnan tasolla kaivostoiminnansuuntalinjoja ollaan vetämässä kohti puhtaitateknologioita (cleantech). Mielenkiintoista kyl-lä, meidän harjoittamamme kullanhuuhdontaon melko täsmälleen noiden määritysten mu-kaista jo nyt. Tämän asian tiimoilta löytyvätmm. pääministeri Kataisen ja elinkeinominis-teri Vapaavuoren artikkelit osoitteesta: www.kaivos2030.fi. Mainitussa nettiosoitteessa onkaikille avoin keskustelufoorumi, johon voimeistä jokainen oman panoksensa antaa.

Tässä vaiheessa olemme joka tapauksessasamassa veneessä koko kaivosteollisuuden kans-sa. Yhdenkään kaivoksen minkäänlainen ym-päristöongelma ei ole meille kullankaivajilleeduksi. Näin ollen me kaikki toivomme eten-kin Kainuun korpiin vähälumista talvea ja hi-dasta kevättä.

Muistettakoon, että kaikissa murrostilan-teissa parhaiten ei välttämättä pärjää vahvin,vaan se joka osaa uuteen tilanteeseen nopeim-min mukautua. Tätä opettelee parhaillaan mm.kansallisylpeytemme Nokia omalla toimialal-laan. Samoin meistä kullankaivajista parhaitenpärjäävät ne, jotka omaksuvat nopeimmin uu-

det toimintatavat ja prosessit sekä uuden asen-teen. Takavuosien vahvan toimintaamme tu-kevan kaivoslain ja meille myötäsukaisten laintulkitsijoiden haikailu on viimeistään nyt lo-petettava. Ihan konkreettisesti uuden toimin-tatavan voi aloittaa vaikkapa tutustumalla hy-vän kullankaivutavan oppaaseen, joka lieneetätä kirjoitettaessa jo painokoneessa.

Ennen pitkää kaivoslakia tullaan varmastimuuttamaan, mutta sitä ei kannata jäädä odot-telemaan. Löytämättömiä kultaesiintymiä onvarmasti vielä Lapin maassa tarjolla. Ja eivät-köhän ne byrokratian pahimmat kannot ole jotakanapäin.

Käsillä oleva kultaseminaari tarjoaa mitäparhaimman tilaisuuden heittää hetkeksi syr-jään kaivuoikeudelliset seikat ja keskittyä kul-lan saannon parantamiseen. Hienokullan saan-nin parantaminen on varmasti helpoin keinolisätä kesän kultasaalista, riippumatta kaivume-netelmästä.

SEMINAARITERVEISIN,JOKKE

V



Mieskalenteri syksynmessujenkin hittituote

Mieskalenterista tuli odotetusti messujenmyyntimenestys. Mullis lähetti 20 kalenteria,mutta onneksi saatiin Ärrälän Ilkalta lisää,muuten olisivat loppuneet jo lauantaina.

Kalentereita myytiin 36 kpl ja lisäksi olem-me messujen jälkeen myyneet vielä 5 kpl, yksivähän puoliväkisin jopa hammaslääkärillemme.

Liitto kädentaitomessuilla

Kalenteri kirvoitti messuvierailta runsaastikommentteja. Vanhemmat naiset kauhistelivat,ettei tällaista kotiin uskalla viedä. Silti moniosti. Kolmen naisen porukka tuntui suorastaanriehaantuvan, mutta vain yksi kalenteri lähtimatkaan.

Eräs nuorempi nainen kommentoi, ettäkerrankin mieskalenteri, jossa miehet ovat ihanmiehen näköisiä.

Pekka kirjoitteli omistuskirjoituksia Mr.Tammikuun kohdalle. Enpä olisi uskonut tätä

Helsingissä 9.–11.11.2012

Zetorin Kullanhuuhtojat opastivat rutinoituneesti messuvieraita kullantekokoneen saloihin. Vastuuvaskauttajinavuorollaan Väiski ja Jukka.



näkeväni! Samoin Ilkka kirjoitteli lauantainakalenterin kuvaajana.

PaikkaratkaiseeMeillä kuten muillakin kädentaitomessulaisil-la kävi tänä vuonna vähän huono tuuri paikansuhteen; olimme hieman kaukana ytimestä elihallin uudessa osassa, jonne suuret joukot ei-vät välttämättä eksyneet. Etenkin ne näytteil-leasettajat, jotka olivat liikkeellä pelkästäänkaupallisella pohjalla, harmittelivat huonoa si-jaintia.

Perjantaina halli oli pullollaan koululais-ryhmiä, joita ei meidän osastollamme parveil-lut samaan tapaan kuin edellisvuonna, silloinkun olimme aivan pääoven tuntumassa.

Tuli mieleen, että olisi pitänyt olla esim.

pääkäytävällä sisäänheittäjä jakamassa infoavaskausmahdollisuudesta.

Tänä vuonna meillä oli onneksi vähänisompi miehitys, joten me Pekan kanssa pääs-tiin vähemmällä kuin viime vuonna. TelilänRisto tuli Mirjansa kanssa Helsinkiin ja oliosastolla perjantaina ja lauantaina. Myös Ärrä-län Ilkka oli lauantaina paikalla. Niinpä sainpitää lauantaina ihan vapaapäivän. Minulletämä kyllä tuli vähän kalliiksi, kun oli aikaapyöriä messuilla ja matkaan tarttui vähän kai-kenlaista härpäkettä (tosin kaikki ihan varmastitarpeellista ellei suorastaan välttämätöntä).

Yleisövaskauksessariitti huuhtojiaKuten aiemminkin, Zetorin Kullanhuuhtojatolivat paikalla Penan ja Raijan johdolla.

Risto Telilä osaston kultatiskillä, vitriinissä tarjolla raakaa kultaa ja kalentereissa kypsiä uroita.”Pannaanko pakettiin?”



Huolimatta vähän syrjäisestä sijainnistavaskaajia riitti etenkin lauantaina. Kahdeksantunnin aikana huuhtojia oli 61 kpl. Pekka las-ki noin 8 minuuttia vaskaajaa kohti, joten hom-maa riitti.

Messuilla mukana:

Pekka ItkonenPirjo LainesaloRisto TeliläIlkka ÄrräläZetorin Kullanhuuhtojat: Raija, Pena, Väiski,Kari, Tuure, Christel, Jukka ja Anita

PSVaskata ei muuten kuulu suomenkielen sanas-toon, jos Microsoft Wordia uskotaan, ehdot-taa: vastata, vatkata, valkata, viskata

Kaiken kaikkiaan vaskaajia oli tänä vuon-na vähemmän kuin viime vuonna, mutta semenee kyllä sijainnin piikkiin.

Ovatko asenteetmuuttumassaHämmästyttävää oli, että täällä kehäkolmosensisäpuolella ihmeteltiin, miksi kullankaivu sielläLemmenjoella lopetetaan, kun muualla saa teh-dä mitä vaan. Aikaisemmin olemme kuulleetenemmänkin siitä, mitä pahaa me konekaiva-jat siellä tehdään. Nyt ei tullut yhtään negatii-vista palautetta, enemmänkin sympatiaa.

PIIPA

Osastopäällikkö Pekka Itkonen selostaa kullan tuotan-toa veden ja painovoiman avulla ilman kemikaaleja.

Kukkolan Väiski neuvoo,ohjaa ja opastamassa

monennettako aloittelevaavaskaajaa uransa aikana.

Kullan ensimmäinenkimallus on aina yhtä

ainutkertainen elämys.



Lapin Kullankaivajain Liittojulkistaa avatuksi perinteisenylimuistoisen Kultakuvakisan.Sen avulla pyritään saamaanliiton arkistoon laadukkaita jatodistusvoimaisia kuvia kulta-mailta. Samalla halutaan nos-tattaa innostusta ainutlaatuisenkultaperinteemme taltioimiseen.

LKL:n valoKuvausKilpailu2013

Kultakuvakisan kilpailuaika päättyy 28.2.2013 +- pari päivää.Voittajat julkaistaan liiton vuosikokouksen yhteydessä 30.3.2013.Sarjojen parhaille on luvassa Lapin kultaa. Muitakin palkitaan.

Kilpailusarjoja on perinteiset kolme:

1) Kullan murut: kuvat kullasta ja muista kullankaivun yhteydessä talteen ote-tuista arvomineraaleista

2) Työn kuva: kullankaivun eri työvaiheet3) Kullankaivaja kotonaan: kultaleirin jokapäiväisestä arjesta ja tulevaisuuden

legendatarinoista kertovat kuvat

Kuvat voi toimittaa paperivedoksina liiton osoitteeseen: LKL Ry, PL 86, 99871 Ina-ri tai lähettää riittävän korkearesoluutioisina digikuvina liiton toiminnanjohtajansähköpostiin: [email protected].

Kilpailukuvia ei palauteta, vaan ne säilytään liiton arkistossa, jossa ne ovat käytettä-vissä yhdistyksen julkaisuissa kuvaajan nimi mainitsemalla.



Talvella 1991, Jaakko Kangasniemenollessa Lapin Kullankaivajain liiton pu-heenjohtajana, järjestettiin ”Ruitun ruh-tinaan” eli Ralf Kudinoffin aloitteestaensimmäinen kullankaivajien epämuo-

dollinen ”hyvän tuulen risteily” Tukholmaan.Risteilyllä ei ollut sen kummempaa teemaa.

Nautittiin hyvästä ja valikoituneesta seurasta ja ol-tiin tyytyväisen oloisia siitä, että pitkä vääntö kul-lankaivun oikeutuksesta maanhaltija Metsähallituk-sen kanssa tuntui päättyneen lain ja oikeudenmu-kaisuuden voittoon.

Sitä keinumista paranneltiinkin sitten toista-kymmentä vuotta, aina tammikuuhun 2002 saak-ka. Silloin liitto järjesti yhteistyössä Kultaperinnery:n kanssa talvisen virkistys- ja koulutustapahtu-man Tallinnan risteilyllä.

Risteilyn pääorganisaattorina toimi Kultaperin-teen puolelta Olavi ”Nopsajalka” Lind ja liitonpuheenjohtajana Kari Merenluoto. Puheenjohta-ja Merenluoto näki, että konsepti on hyvä ja päätti,että tämä tehdään vielä paremmin. Kaksi puhelua,ja homma annettiin Antti Peroniuksen ja Heli Ra-pakon järjesteltäväksi. Täysin anarkistisesti, vaillamitään koordinointia, ohjausta tai valvontaa.

Vailla mitään reaalisia onnistumisen mahdolli-suuksia, kuten seminaarin puheenjohtaja Peroniuson usein korostanut.

Seminaariristeily on säilynyt suosituimpana lii-ton tilaisuuksista. Ohjelma on ollut kautta linjankorkeatasoista ja tuottanut hyviä, unohtumattomiaesityksiä geologian ja kullankaivun saralta. Myös erihallinnonalojen virkamiehet ovat vuosien saatossaantautuneet alttiiksi suorasuuntaustulelle pyrittäessäkehittämään kulta-asioiden hallinnointiin perintei-sesti kuulumatonta avointa keskustelukulttuuria.

Kullankaivajille traumaattisen, 12 vuotta kes-täneen kaivoslain muutosprosessin aikana viatto-muuden aika kullankaivusektorin hallinnoinnissaon muutenkin loppunut poliittiseen vehkeilyyn, jaedunvalvonta noussut merkittävään rooliin semi-naariohjelmissa.

20.–22.1.2012 seilattiin Kultaseminaarin 10-vuotisjuhlaristeily, ja samalla meni rikki tuhannenyksittäisen seminaarivieraan raja. Seminaarin pää-teema käsitteli kullan arvoa ja sen muutoksia.

Kotimaisen kaivosteollisuudennousu ja tuhoSeminaariin oli saatu panelisteiksi neljä viidestäylimpänä kaivosviranomaisena toimineesta virka-miehestä. Kaivosylitarkastajan virka ja titteli periy-tyvät aina 1600-luvulta saakka. Monesta vanhem-man polven kaivajasta tuntuu, että liki noista ajois-ta saakka virkaa hoiti Urpo J. Salo.

Salo opiskeli kaivospuolella 1950-luvulla, en-simmäisinä työpaikkoinaan Outokumpu, Vihantija Lohja. Silloisen kaivostoimiston päällikkö Her-man Stigzelius oli saapunut yllätysvierailulle, ja sai– Salo ei muista monennenko viskin jälkeen – hou-kuteltua Urpon apuvoimaksi Helsinkiin.

Salo istui työ- ja elinkeinoministeriön kaivos-ylitarkastajana 35 vuotta. Eli ja näki suomalaisenkaivosteollisuuden mahtivuodet, ja joutui valitet-tavasti näkemään myös sen alkavan hiipumisen1990-luvun alussa. Vanhojen suomalaisten kaivos-yhtiöiden alettua odottamaan auringonlaskua, tulitilalle outoja ulkomaisia yhtiöitä, joiden nimiäkäänei meinannut osata lausua.

Salon jälkeen virkaan tuli Heikki Vartiainen,Misin alueen geologi. Rahajärven kaivoksella Var-tiaiselle tuli määräys; lähde Soklin suuntaan. Heti.

LKL:N JUHLASEMINAARIRISTEILY 20.–22.1 .2012

Kymmenen vuottatäyttä anarkiaa



Lapissa Vartiaisella meni 13 vuotta. Vuonna1986 tuli puhelu; Kevitsasta löytynyt esiintymä.Vartiainen lähti.

Vuonna 1995 Vartiainen siirtyi kaivosylitarkas-tajaksi ministeriöön – ja tämän Vartiainen sanoopainokkaasti – TÖIHIN. Samaan aikaan oli portitavattu ulkomaisille toimijoille. Esimerkiksi alku-kesästä 1996 yksi ainoa yhtiö teki anomuksen Kuh-mosta, puolesta Sotkamoa ja vielä erään toisen kun-nan puolikkaasta.

Taisipa siinä mennä vähän omaakin aikaa, tuu-masi vuonna 2003 ansaitulle eläkkeelle siirtynytVartiainen.

Maailma tuli kyläänMyös outokumpulais-taustainen Krister Söder-holm oli toiminut monissa kohteissa kaivosteolli-suuden parissa ennen istumistaan kaivosylitarkas-tajan tuolille ministeriössä. Hänen ristikseen tulidramaattinen uraanikohu Länsi-Uudellamaalla.Vaikka onkin työhistoriansa kautta lähtökohtaises-ti suurempien mittakaavojen mies, ymmärsi Söder-holm virassa ollessaan myös perinteisen huuhdon-

takullan kaivun arvon ja potentian.Vuonna 2006 Kristerin palattua teollisuuden

palvelukseen, astui leijonan luolaan Pekka Suome-la. Suomela oli ensimmäinen kaivosylitarkastaja,jonka koulutus ja tausta eivät tukeutuneet kovaankiveen eli geologiaan tai kaivosteollisuuteen, vaanhän oli – jos näin voidaan sanoa – rehellinen juris-ti. Ennen työ- ja elinkeinoministeriön kaivososas-tolle siirtymistään Suomela oli kuitenkin toiminutkaivannaissektorilla GTK:n juristina.

Kun Suomela asteli sisälle taloon 2007, oli jojonkinlaista myrskyä ja kauhua ilmassa, ja sitä ajo-keliä jatkuikin sitten virkajakson loppuun saakka.Joskus agraariyhteiskunnan aikoihin hiljaisen jaharmonisen viraston käytäville synnyttivät vilinääja melskettä raaka-aineiden hurja hinnannousumaailmalla ja suomalaisittain mittava Talvivaara-projekti.

Samaten ympäristöhallinnossa oli syntynytkaikenlaista kuhinaa, joka osaltaan liittyi raskaaseenkaivoslakiuudistukseen. Se taas poiki mukavaa kir-jeenvaihtoa mm. kullankaivajien ja kaivosteollisuu-den kanssa, jonka kanssakäyminen ei aina välttä-

Peronius: ”Tämä kolmella risteilyllä nähty arvokas, vihreä solmio jossa on kalliin ranskalaisen firman merkkejä.Että onko se aito. Käsittääkseni on, tuskinpa ne Ivalon TB:llä mitään feikkejä myy…”

Jouko Korhosta (vas.), Jukka Kelaa, Jorma Korpelaa, kaivosyli-insinööri Terho Liikamaata ja ylitarkastaja PasiMolkoselkää naurattaa.

Kai

J. R

anta

nen



mättä ollut viestinnällisesti parhaalla mahdollisellatasolla.

Kaivoslakiuudistuksesta oli äärimmäisen kiin-nostunut myös vastuuministeri Mauri Pekkarinen,ja uutena pelaajana kentälle oli tullut EU ja komis-sio Naturoineen ja omine lainsäädäntöineen ja di-rektiiveineen. Suomela totesi, että hiukset eivät vi-rassa harmaantuneet, mutta kaiken kaikkiaan hä-nen virkakautensa oli raskas.

Uuden kaivoslain myötä ylimmän kaivosviran-omaisen tehtävät siirrettiin Rovaniemelle, jonneSuomela ei aikonut siirtyä. Avoimen haun jälkeenuuteen kaivosyli-insinöörin virkaan nimettiin ko-larilaissyntyinen Terho Liikamaa.

Pitkän lenkin teollisuuden palveluksesta Lapinliiton ja lääninhallituksen kautta Tukesin palkka-listoille kulkenut Liikamaa toteaa vauhtia ja vauh-dikkaita tilanteita edelleen kaivosviranomaisen toi-mistossa riittäneen.

Hän näkee kuitenkin uudessa tehtävässä taval-laan palatun uuteen asemointiin, jossa kaivostoi-mintaa pyritään taas vaihteeksi edistämään. Kaivos-lain mukainen yleinen ohjaus, seuranta ja kehittä-minen puolestaan kuuluvat edelleen työ- ja elin-keinoministeriölle, jolla on edelleen kaksi porkka-naa, joita ulkomaiset toimijat kehuvat parhaiksi mitämaailmalta löytyy: Suomen kallioperä ja GTK.ntuottama ensiluokkainen pohjamateriaali.

Muuttunut lakiEnsimmäisestä seminaariristeilystä saakka ohjelmas-sa olleessa kaivosviranomaisen pu-heenvuorossa kaivosyli-insinööriTerho Liikamaa esitteli uuden kai-vosviranomaisen Tukesin, uudenlain sekä sen keskeisimmät muutok-set kullankaivun näkökulmasta.

Monet käytännöt, joita uudenkaivoslain myötä tullaan jatkossasoveltamaan myös malminetsintäänja muuhun kaivostoimintaan, ovatolleet kullanhuuhdonnan osalta voi-massa jo aiemmin. Tältä osin Liika-

maa näkee kullanhuuhdonnan edelläkävijänä.Kullanhuuhdonnan hallinnoinnissa on maan-

haltija Metsähallitusta kuunneltu monipuolisestiaina. Uuden kaivoslain 1. § mukaisesti kullanhuuh-dontaluvituksessa tullaan jatkossa kuulemaan myössaamelaiskäräjiä ja kolttalaissa tarkoitettua kolttienkyläkokousta. Lisäksi lausunto pyydetään myöspaikalliselta kunnalta, ely-keskukselta, tarpeenmukaan alueen paliskunnalta ja lisäksi asiaan saa-vat lausua tahot, jotka katsovat sen koskevan etu-jaan.

Hakijalla on velvollisuus huomioida luontoar-vot, oikeusvaikutteiset kaavat ja muut haettua lupa-aluetta koskevat rajoitteet. Muutenkin on aiempaatarkemmin kuvattava toiminnan laatu ja siinä ta-pahtuvat muutokset. Kaivannaisjätteen jätehuolto-suunnitelma on tehtävä, mikäli sitä ei ole aiemmintehty ympäristöviranomaiselle.

Uuden lain mukaisesti kultaa haetaan kullan-huuhdontaluvalla. Samalla poistui lupa-alueen ka-renssisäädös, ja alueen maksimikoko pieneni 5 heh-taariin. Kullanhuuhdontalupaa voidaan jatkaa syk-lillä 4 + 3 + 3 vuotta, niin kauan kuin luvan voi-massaolon edellytykset täyttyvät.

Seminaariristeilyn jälkeen voimaan tulleessakaivosasetuksessa määrätään, että asia on jatkoha-kemuksella laitettava vireille ehdottomasti vähin-tään 2 kuukautta ennen voimassaolevan luvan rau-keamista.

Kullanhuuhdonta-alueelle saa rakentaa vain,mikäli se on kullanhuuhdonnan kannalta välttämä-


Itkosen Pekka myi liitontuotepöydän tyhjäksi yökerhon

vaskauskisojen yhteydessä.

Kai

J. R

anta

nen



töntä. Välttämättömyysharkinnassa vaikuttaa haki-jan aiempi toiminta ja sen laajuus.

Vakuus määrätään aina, mutta uuden kaivos-lain myötä se asetetaan kaivosviranomaiselle, eikämaanhaltijana toimivalle Metsähallitukselle kutenennen.

Vuotuinen kullanhuuhdontakorvaus on 50hehtaaria ja se maksetaan 15.3. mennessä maan-haltijalle, tai viimeistään 30 päivää siitä kun uusilupapäätös on tullut lainvoimaiseksi. Maksuyhtey-det julkaistaan kevään ensimmäisessä Prospäkkäris-sä.

Kullanhuuhdontalupa voidaan peruuttaa, joshakemuksessa tai sen liitteissä on annettu virheelli-siä tai puutteellisia tietoja, jotka ovat olennaisestivaikuttaneet luvan myöntämiseen, tai mikäli luvan-myöntäjä ei enää täytä luvan myöntämisen edelly-tyksiä, tai mikäli luvan haltija on olennaisesti lai-minlyönyt tai rikkonut kaivoslaissa säädettyä vel-vollisuutta, rajoitusta tai lupamääräystä.

Kolmen vuoden sisällä lain voimaan astumi-sesta tullaan kaikille, uuden lain myötä lakkautet-taville kaivospiireille määräämään vakuus. Vakuu-den suuruus on vielä selvityksen alla – ja muuten-kin kaivospiirien alasajon osalta tulee käytännönratkaisuja vielä selvitettäväksi.

Tärkeä viestintäkanava kansalaisille ja sidosryh-mille on sivusto www.tukes.fi. Sitä päivitetään sään-nöllisesti.

Liikamaa kehotti antamaan palautetta, jottasivuston mahdolliset puutteet päästään korjaamaan.

Muuttunut maailma

Sen miltä nämä muutokset kullankaivajan suussamaistuvat tietää varmasti liiton kunniajäsen RistoMäkipuro. Aikaperspektiivi, jolla Risto muutok-sia Lemmenjoen kultamailla tarkastelee, ei ole ai-van lyhyt. Isänsä, toimittaja Viljo Mäkipuron kans-sa keskelle Lemmenjoen kiihkeintä kultaryntäystä11-vuotiaana poikana tullut Risto Mäkipuro on kai-vanut Lemmenjoella 60 kesää.

Muutokset maistuvat varmaankin juuri siltäRaumalan Nipan Ristolle muistelemalta elokuiseltasuolaläskin kappaleelta, joka oli muuttunut posti-auton väriseksi ja maistui siltä kuin olisi sähköisku-ja syönyt.

Oikeastaan vain liikennevälineet ja elintarvik-keet ovat kehittyneet, kaikki muu on muuttunut.Eikä välttämättä parempaan suuntaan. Kaksi oleel-lista, toisiinsa liittyvää muutosta on siinä, että kul-taryntäyksen aikaan vapaus oli erilaista, ja viran-omaiset olivat täysin erilaisia.

Jos olivat virkamiehet tuolloin eri maata, niintoista olivat tosin kultamiehetkin. Kaivajat olivattalvet ihan oikeissa töissä savotoilla, ja kesällä kul-taa oli pakko saada. Kullankaivuun suhtauduttiinvakavasti; kultaa saatiin, tai sitten pullahdettiin. Joskultaa ei saanut, niin toista kertaa ei ollut mahdol-lista tulla yrittämään, tai sitten ei haluttu tulla.

Vaikka tuohon aikaan oli voimassa nykyisen-kaltainen (ennen 1.7.2011) kaivoslaki valtauksineenja kaivospiireineen, ei vilkkaiden vuosien mentyä

välitetty enää tehdä valtauksia. Eikultamaille kukaan tullut norkoile-maan, ja töitä sai tehdä vaikka kokokesän ilman mitään valtausmuodol-lisuuksia tai -maksuja. Kultaa sai va-paasti kaivaa ja etsiä ilman valtaus-ta. Pruuvimonttuja sai tehdä eri puo-lille. Tämä valitettavasti muuttui jos-kus 70-luvulla. Valitettavasti siksi,että eihän valtausta ole järkeä tehdä,jos ei ole mahdollisuutta ensin teh-dä yhtään pruuvimonttua.

Nyt tämän muutoskehityksen

”Kaksi kullankaivajaa”, Duo EsaEloranta ja Heli Rapakko viihdyttiseminaarissa ja illalla pianobaarissa.

Kai

J. R

anta

nen



huipentumana 60 vuotta kultaa kaivaneen Mäki-puron valtauksen jatkoaikahakemus hylättiin. Ilmei-sesti hakemukseen lausuneen viranomaisen mieles-tä hänellä ei ole kokemusta kullankaivusta.

Ristoa viisattiin tekemään uusi valtaus, ja tä-män jälkeen maanhaltija ilmoitti ennen lupapää-töksen ratkaisemista, että majoite ja varasto on pu-rettava ja kaikki tavarat on poistettava alueelta. Vuo-desta 1951 kaivaneen Mäkipuron ei katsottu täyt-tävän vakavasti otettavan kullankaivajan kriteerei-tä.

Mäkipuro totesi Lapissa olevan petoja – joistasusikin on uhanalainen. Yksi kuitenkin on pelas-tettu; uusi kaivoslaki. Sillä sehän on täysi susi.

Voiko kullankaivulla elääSamaan sylttytehtaaseen johtivat 40 vuotta Lem-menjoella kaivaneen ammattikullankaivajan MikaTelilän seuraamat jäljet.

Tunnettuna kullankaivajana Telilä saa useinkuulla väitteen, jonka mukaan kullanhuuhdonta onelämäntapaintiaanien puuhastelua, johon saa tuh-lattua kesälomansa ja rahansa. Liitto saatetaan jos-kus ottaa tosissaan, mutta yksittäistä kullankaiva-jaa ei.

Esityksessään Mika pohdiskeli, voiko kullan-kaivulla elää, ja voisiko edellä esitetty väittämä ollatoisin. Esimerkkinä hän käytti vuotta 2004, jolloinkaksi kullankaivuyhtiötä, Kaivosyhtymä Telilä jaKultapaja Pihlajakuru yhdistivät resurssinsa kaivaak-seen kullat talteen tekemättömäksi ja kullattomaksituomitusta Pihlajakurun suusta Jäkälä-Äytsin poh-jalta.

Suuri miessiläinen ajattelija Hikkalan Penttion todennut, että Miessijoella pärjää kullankaivus-sa tyhmempikin. Se pitääkin kyllä paikkansa, kos-ka varsinkin Ylä-Miessillä koko paketti on metris-sä, paikoin puolessa. Sivuilla on tilaa ja kaikki onhelppoa.

Äytsi on paha ja hankala, jyrkät reunat molem-min puolin. Siellä saattaa ensimmäiset 10 metriäolla täysin annotonta, ja vesi tulee heti metrin sy-vyydellä pinnasta. Tilaa irtomaiden lemppaamiseensivuille taas ei pääsääntöisesti ole. Kulta alkaa vastasyvältä, suurten irtokivien tasalta, jotka puolestaansaattavat olla 5 - 6 kuution kokoisia. Ja niiden allavasta on rikkain maa, oikea jackpotti.

Äytsissä alkoi aika savotta. Ensin 4 ympäripyö-reää päivää viemärin tekoa kahdella koneella ja senjälkeen hurjimmat maansiirtotyöt mitä alueella ontehty. Pohjaan oli päästävä, joten kaksi viikkoa hei-tettiin maata sivuun ja eteenpäin kahdella – joskuskolmellakin – koneella.

Viikosta toiseen paloi kauheat määrät poltto-ainetta, koska koneita oli pakko käyttää täysillä te-hoilla. Yleinen arvio oli, ettei tuloksena voi olla kuinpankrotti, koska kauhallistakaan ei lyöty ränniinennen Pekanpäivän aamuna tehtyä muutaman kau-hallisen koerännitystä. Tuloksena oli heti ensimmäi-sistä kauhallisista 4 gramman hippu ja parigram-mainen.

Syyskuun 20. päivänä päättyneiden rännitys-töiden ministeriöön ilmoitetut tilastotiedot näytti-vätkin sitten mukavilta: tulos 10,078 kg, suurinhippu 24,45. Äytsin kulta on rumaa, mutta kar-keaa.

Annottoman maan osuus oli suuri, miltei sa-man verran lempattiin sivuun, kuin voitiin laittaa


Seminaarin puheenjohtaja osoittaa geologista mielen-kiintoa kaunista kultaista mineraalinäytettä kohtaan.

Tim

o R

issa

nen



tuotantoon. Rännitetyn maan keskipitoisuudeksituli 1,26 g / kuutiometri. Paras pesu oli 1360 g, jatuotto silloin 85 grammaa tunnille.

Kilosta kultaa sai tuolloin 15 000 euroa, nytsiitä saisi 40 000 euroa…

Kaksi yhtiötä investoi kesän kultarahoilla kak-si kaivinkonetta, kolme mönkijää ja kolme moot-torikelkkaa.

Kysymys kuului, voiko kullankaivulla hankkiaelantonsa. Kaivoslakityöryhmän vetäjä Anja Liuk-ko vastasi kaivajien puolesta esittäessään ammatti-maisen kullankaivun edellytysten kieltämistä Lem-menjoella: ”Toimintaa harjoittavat pääsääntöisestiyksityishenkilöt, joista suurimmalle osalle kyse onharrastuksesta ja elämäntavasta. Kullanhuuhdontaakoskevilla ehdotuksilla ei arvioida olevan yritysvai-kutuksia.”

Kokemustensa perusteella Mikalle on muodos-tunut vakaa käsitys siitä, että Lemmenjoen kulta-alueen kullasta on hyödynnetty vasta pari prosent-tia. Potentiaalia olisi löytää sitä vielä paljon enem-

män. Kaivajilla olisi nyt toimiva paketti kasassa:vuosikymmenten aikana itseopittu tehokas kullantalteenotto, kehitetyt laitteet ja menetelmät sekäkäytettävissä oleva ympäristötehokkuus kiertovesi-altaineen ja pumppaus/imeytysjärjestelmineen.

Johdatuksena lopulliseen vastaukseen Mikaesitti kokoelman eduskunnan täysistunnon kaivos-lakikäsittelyä haluttuun päätökseen paimentamialausumia. Jo ennen näitä käsittelyitä oikeuskanslerioli ratkaisussaan 26.1.2011 lausunut, että ”on kui-tenkin huomattavaa, että ministerin tulee virantoi-mituksessa esiintyessään ja antaessaan tuossa ase-massa lausumia pysyttävä totuudessa”. Lisäksi oi-keuskansleri rinnasti eduskunnan täysistunnon lais-ta vastaavalle ministerille tilanteeksi, ”joka vaatiivirheettömiä tietoja ja objektiivista asennetta”.

Esitetyt väitteet on kaikki katsottavissa edus-kunnan taltioinneista. Niistä tulee esille se tahtoti-la, jolla kaivoslakimuutoksen yhteydessä ammatti-mainen kullankaivu ajettiin alas.

Lopputulemana tästä Mikan oli todettava, että

Mika Telilä taustoittaa Kauden isommus -kiertopalkinnon historiaa. ”Kaapo ja Kerttu” -hipun löytäjät Pekka Turkka(vas.) ja Kari Haanpää (toinen oik.) kuuntelevat tarkkaavaisina. Seppo J. Partanen (kesk.) on alustanut tilaisuu-den.

Kai

J. R

anta

nen



kullankaivulla ei siis voi hankkia elantoaan.

Kauden suurin hippu

Kultahistorioitsija Seppo J. Partanen on puolivi-rallisen hippulistan ylläpitäjä. Lista löytyy osoitteestawww.kultahippu.fi.

Vuonna 2004 Seppo J. listasi tiedossaan var-masti olleet Lapin 50 suurinta hippua. Hän oli tie-toinen listan vajavaisuudesta ja päätti ottaa listaanne hiput, jotka haluavat siihen tulla.

Samalla hän päätti olla ottamatta historiastasellaista tietoa, jossa on jotakin epävarmuutta.

Partanen totesi viime vuosien olleen kirjurilleaika suuria pettymyksiä. Parin viime vuoden aika-na on hippulistoissa näkynyt taantumisen merkki,sellainen niin kuin hiipuva hiillos. Vuosina 2010 ja2011 listaa ei tarvinnut päivittää kuin 3 kertaa.Vuonna 2009 uusia löytöjä oli viisi, 2008 neljä ja2007 kuusi.

Partanen kehotti ottamaan yhteyttä itseensä taiRaimo Niemelään, mikäli listalle halutaan jotakintäydennystä, tai jos löytyy ideoita hippulistan ke-hittämiseksi. Seppo Jiille voi laittaa postia osoittee-seen [email protected] tai kilauttaa nu-meroon 050 512 1951. Raimon tavoittaa sähkö-postista [email protected].

Partanen esitteli kaivukauden suurimmat hi-put. Kolmanneksi suurimman, 20,2-grammaisen,löysivät joutsenolaiset Pirjo ja Reijo Kantanen.Hippu löytyi liiton jäsenvaltaukselta ’Sopu Kullas-ta’ Palsinojalta.

Kesän toiseksi suurimman hipun kaivoi Sota-joen Ruotsalaispankille siirtynyt Kalervo Ruoho-niemi. Hippu painoi 25,6 grammaa, ja vaikka Ruo-honiemi totesikin, ettei hoppee oo mikkää häppee,lupasi hän petrata tästä.

Kauden isommus-kiertopalkinto on kiertänytvuodesta 2006. Ensimmäisenä kaiverrettiin löytö-paikaksi Miessijokeen laskeva Kaarreoja, sitten Ylä-Miessi. Välillä lautanen lensi mutkan VehviläisilläSotajoella suurimmalla grammamäärällään 192 g.

Tauno Leino palautti kiertopalkinnon Mies-sijoen maisemiin Korhosenojalle, josta se seuraava-na vuonna siirtyi pätkän matkaa alavirtaan Ala-Miessin Hepo-ojalle.

Ja jälleen kaivukaudella 2011 suurin hippu löy-tyi Lemmenjoen Miessijoelta, vaihteeksi Ylä-Mies-

siltä Pekka Turkan kaivospiiriltä. Löytäjinä olivatKari Haanpää ja Pekka Turkka.

3.8.2011 löytynyt ”Kaapo ja Kerttu” oli en-simmäisessä punnituksessa heilauttanut vaa’an yli90 grammaan. Pintahöyryjen haihduttua hipustaja kenties löytäjistäkin oli paino tarkentunut 85,6grammaan ja sijaluvulle 23.

Turkalla on kiinnitys kiertopalkintoon jo ai-emmin vuodelta 2007 yhdessä Marjut Telilän kans-sa.

Lukuisia vuosia Lemmenjoen kultamailla kul-kenut Kari Haanpää totesi kiitospuheessaan, ettäkullan löytäminen on jokamiehen oikeus, muttasellaisia ystäviä mitä Lemmenjoelta ja kullankaiva-japiireistä löytyy – niitä hän ei vaihtaisi mihinkään.

Mihin hittoon liittoa tarvitaan?Kullankaivaja kaivaa maata ja saa kultaa. Aurinkopaistaa. Mihin hittoon siinä liittoa tarvitaan?

Liiton puheenjohtaja Jouko Korhonen nau-rahti käyttävänsä joka vuosi lähes saman esityksen;seminaarin puheenjohtaja Peronius keksii hienojateemoja seminaareille, ja Jokke piirtää suosikki-in-dikaattoreillaan suuntaviivoja siitä mihin liittona ol-laan menossa.

Liiton yhdistysaktiivien onneksi on perusma-talapaine nimeltä Metsähallitus, joka takaa sen, ettäjokainen joka kullan kaivuun ryhtyy, tulee jossakinvaiheessa uraansa kohtaamaan ajatuksen, että voi-siko näitä hankalia asioita hoitaa joku muu kuinminä.

Varsinaiseksi ukkosrintamaksi osoittautui myösuusi kaivoslaki, joka Joken arvion mukaan voi tullatakaisin vastatuuleen uuteen käsittelyyn nopeam-min kuin kukaan voi aavistaakaan. Lisäksi on ly-hytaikaisempia ja pitkäkestoisempia kuuroluontei-sia pilvirintamia, jotka varjostavat milloin yksittäi-sen kullankaivajan, milloin koko ammattikunnanpoutataivasta.

Puheenjohtajan arvion mukaan kullankaivualu-eiden haltijoita on jäsenistöstä 500–1000 henkilöä,kun valtauksia on voimassa 250 ja siihen kaivospii-rit päälle. Jäsenvaltauksilla kävijöitä Jokke arvioiolevan n. 500 henkeä vuosittain, mikä arvio saattaaolla alakanttiin, kun pelkästään Palsilla saattaa par-haina päivinä olla satakunta kaivajaa.

Toiminnan kolmas pääsektori on huuhdonta-




kilpailut, joissa kulkee n. 200–250 kilpailijaa vuo-sittain.

Tiedotus hoituu jäsenlehti Prospäkkärin kaut-ta, levikki n. 3500 kpl. Nettisivuilla käy 2000–3000vierailijaa joka kuukausi, ja kotisivujen keskustelu-palstaa käyttää n. 200 aktiivijäsentä. Sosiaalisessamediassa on kertynyt kolmisensataa tykkääjää, jasuunnilleen sama määrä osallistuu seminaariristei-lyille.

Hallituksen painopiste ja jäsenistö koostuu kai-vuoikeuksien haltijoista, jäsenetuvaltausten käyttä-jien edustus puuttuu kokonaan. Olisiko tarpeensaada hallitukseen tai sen ulkopuolelle joku pitä-mään huolta näistä asioista, pohdiskeli Korhonen.

Toinen suuren pohdinnan paikka on liitto jakullanhuuhdontakilpailut. Niillä on pitkä, yhtei-nen historia jonka osa tun-tee hyvin, ja osa kiusallisenhyvin.

Nimenomaan liitto jär-jesti ensimmäiset kullan-huuhdontakilpailut Suo-messa 1974. Nykyään kul-lanhuuhdonta on maail-manlaajuisesti vakavastiotettu kilpailulaji, jonkamaailmanlaajuinen järjeste-lyorganisaatio on 20 jäsen-maan World GoldpanningAssosiation. Liittokin oli sii-nä alun perin mukana, mut-ta joskus menneisyydessäedustus vaihtui KultamuseoRy:lle.

Kisoja ja niiden järjes-telijöitä on useita, merkit-tävänä Kultaperinne ry, jos-sa jäseniä on kymmenisen. Liittokin on järjestänytomia kisojaan vuodesta 1983, välillä ulkoistettuna.Jäsenmäärältään se on jättiläinen muihin toimijoi-hin verrattuna.

Liittoa onkin esitetty kullanhuuhdontakisojenkansalliseksi järjestäjätahoksi. Toisena vaihtoehto-na on esitetty Ruotsin mallia. Siellä kaikki paikalli-set yhdistykset perustivat kattojärjestön, federaati-on.

Joka tapauksessa kultakisojen ympärillä on toi-mintaympäristö muuttumassa. Puheenjohtaja Kor-

honen totesi, että kullanhuuhdontakilpailujen tu-levaisuutta koskeviin kysymyksiin löytyy lähivuo-sina vastaus. On liiton päätettävissä, onko se kuu-lemassa vai muovaamassa sitä vastausta.

Kultaa kaikkiallaGTK:n malminetsintäpäällikkö Hannu Makkonenesitteli kullanetsintää Suomessa.

Suomessa on kultaesiintymiä kalliossa lähesjoka puolella maata; mm. Keski-Lappi, Tampereenjatke ja Itä-Suomi. Uutena mielenkiinnon kohtee-na Perä-Pohjolan liuskealue. Tilastollisesti on toden-näköistä että Suomesta löytyy lisää keskisuuria esiin-tymiä.

Kulta tuli mukaan malminetsintään voimalli-semmin 1980-luvun alusta, kun analytiikka halpe-

ni. Se aiheutti ison piikin kultaesiintymien löytä-misessä, mm. Suurikuusikko vuonna 1986. Nyky-ään etsinnästä aika paljon käytetään kultaan.

Löydettyjen esiintymien määrä on kuitenkinlaskenut. Vuoteen 1990 saakka GTK kairasi 20 ki-lometrin molemmin puolin vuosittain. Sitten tulivaltava nousu, saatiin ns. Veitsiluoto-raha, joka oli10 miljoonaa per vuosi lisärahaa Pohjois-Suomeen.Samalle aikavälille osuvat uudet löydetyt esiintymät.Sitten tultiin rytinällä alas, GTK:n rahat on laitet-tu johonkin muuhun.

Vuoden kullankaivajateko -kunniamaininnan saaneet Ilkka Ärrälä (vas.) ja SeppoKummala (oik.) kiittelevät kullankaivajia siitä, että nämä ottivat ”Onnen hip-puja” -teoksen tekijät vieraikseen koteihinsa.

Kai

J. R

anta

nen




Makkonen totesi, että ei asia ihan suoraan oleniin, että mitä enemmän kairataan, sen enemmänlöytyy. Mutta hän on kuitenkin taipuvainen näke-mään, että nykyinen trendi on yhteydessä löydet-tyjen esiintymien määrään. GTK:n kairausmääräteivät ole vuositasolla nykyään mitenkään suuria. Isotyhtiöt puolestaan käyttävät melko tylyä malminet-sintästrategiaa; kairataan 100 km / vuosi, niin al-kaa löytyä.

Käytössä on nykyään kaiken maailman hieno-ja tietokonemallinnuksia ja muita systeemejä, muttavasaran kanssa metsään menemisellä on edelleenratkaiseva rooli esiintymän löytymisessä. Maaperäämyllätään entistä enemmän, siellä ne lohkareet ovattarjottimella. Sen kun menee koputtelemaan ja löy-tää malmia.

Kansannäytetoiminta onkin edelleen vahva.Tuhatkunta näytettä vuodessa, kaikki tutkitaan jakaikista annetaan vastaus.

Moreeninäytteitäkin otetaan. Monessa paikas-

sa moreeninäytteissä on 0,5 gramman pitoisuuk-sia. Tiedot löytyvät GTK:n aineistosta. Kullankai-vussahan pitoisuus ilmoitetaan per kuutio, jotenpitoisuudet pitäisi kertoa kahdella, rikkaita ovat.Ihan jokainen konekaivaja mielellään kaivaisi.

Makkosen mukaan tämä kulta on paljon hie-nompaa kuin Lapissa, joten kullankaivajien paino-voimaerottelulla hukkaprosentti muodostuisi hyvin-kin suureksi.

Miksi sitten vain Lapissa löytyy maalajeistahuuhdottavaa kultaa. Tähän on Makkosen mukaanyksinkertainen selitys: meillä on ollut jäänjakaja-alue. Varsinkin Keski-Lapin alue on ollut kylmää,virtaukset olleet pienet ja rapakalliot liikkuneet hy-vin vähän. Tropiikin aikana tapahtunut rapautumaon säilynyt hyvin. Muualla Suomessa jäätiköitymi-set ovat höylänneet lateriitit pois. Voisi sanoa, ettämikäli jääkautta ei olisi ollut, kultaa huuhdottai-siin joka puolella.

Toinen syy on seminaarin puheenjohtaja Pe-

On line -vaskauskilpailuun uskaltautui joitakin ensikertalaisiakin. Tässä Tukesin kaivosyli-insinööri Terho Liika-maa ottamassa Raija Arhon opastuksella ensikosketusta kullanhuuhdontaan.

Kai

J. R

anta

nen



roniuksen mukaan se, että pitää olla tietty topogra-fia. Pitää olla vähän korkeuseroja, että rinneproses-sit rikastaa. Sodankylän puolella placerit hyvin pie-niä, ihan esiintymän päällä. Inarissa placerit ovatlähteneet liikkeelle ja saattavat olla hyvinkin kau-kana, jopa kilometrien päässä kultamalmista.

Kauhistuttavan hankalaSuurikuusikon kultaSuurikuusikon malmi on niin kauhistuttavan han-kala rikastettava, että painovoimaerottelulla ei sii-täkään saataisi mitään talteen. Suurikuusikon kai-voksenjohtaja Heino Alaniska kertoi tämän olleenkaikkein kovin juttu kaivoksen avaamisessa.

Kulta on mineraalien hilassa, ja sen talteensaantisieltä on niin monimutkainen prosessi, että toistasamanlaista ei ole koko Suomessa. Sen vuoksi Ou-tokumpukin aikanaan nosti kädet pystyyn.

Agnico Eaglen ihmiset kuitenkin tiesivät ettämaailmalta löytyy prosessin vaatimaa erityisosaamis-ta.

Vaikka Suurikuusikon kulta onkin mikroni-luokkaa, 50 kertaa pienempää kuin vähäisin kul-lankaivajan talteen saama elämisen eineen henge-tön, on itse malmi suuri ja mahtava. Euroopan suu-rin. Kun valtio myi malmin, sen koko oli 1,5 mil-joonaa tonnia. Nyt malmiksi luokiteltua esiintymääon 32 miljoonaa tonnia, ja todennäköistä mineraa-livarantoa 10 miljoonaa tonnia.

Itse asiassa kukaan ei edes tiedä kuinka suuriesiintymä loppujen lopuksi on. Ainakin nyt kairat-tuun puoleentoista kilometriin saakka esiintymäjatkuu samanlaisena.

Lapissa kahta eri kaivosta, Pahtavaaraa ja Suu-rikuusikkoa, johtanut Alaniska ei pidä puheista,joiden mukaan tuli kaivosyhtiö ja ryösti meidät.

Kun Agnico Eagle tuli, se toi mukanaan 200miljoonaa euroa ulkomaista sijoitusrahaa, joilla kai-vos rakennettiin. Suomesta sellaista rahaa kaivos-hankkeisiin ei olisi mahdollista kerätä. Ja koska kai-voksen johtoporukassa oli suomalaisia, voitiin han-kinnoissa ja rekrytoinneissa vetää kotiinpäin.

Ostettiin suomalaista tavaraa niin paljon kuinlöytyi, ja palkattiin ihmisiä lähialueilta.

Nyt on 500 ihmistä saanut töitä 4 vuoden ajan,ja saattaa olla että vielä 500 ihmistä saa töitä 30vuoden ajan. Kunnossapitotoimi käyttää 20–30

miljoonaa euroa vuodessa, ja tutkimuksen mukaanKittilän talousalueelta ostetaan palveluita 5 miljoo-nalla eurolla.

Myös ympäristöasiat ovat aihe, joka kaivoksen-johtaja Alaniskaa suuresti kiinnostavat. Esityksen-sä ohessa hän heitti tämän useampaan otteeseentäkynä yleisölle.

Varmaankin johtuen siitä, että kullankaivajatovat samoilla linjoilla ympäristöeettisestä kullantuo-tannosta, ei aihealueesta kuitenkaan saatu keskus-telua aikaan.

Puheenjohtajallekultaa, muille kunniaaLiiton puheenjohtaja Jouko Korhonen oli lauan-tai-iltapäivänä vaskatuissa vuoden ensimmäisissävaskauskilpailuissa tylynä – vai olivatko loppukil-pailussa Joken kisakuntoa yökerhon parketilla koe-telleet Marjatta Kannisto ja Hannele Ruohonie-mi vain kohteliaita hukkaamalla kaksi hippua.

Todellisen rautapuuron keskeltä puheenjohta-ja poimi kaikki kymmenen hippua ja kultaa aikaan1,59. Pellervo Koski oli finaalissa toinen ja kohte-liaat rouvat niiasivat sijat 3. (Kannisto) ja 4. (Ruo-honiemi).

Vuoden kullankaivajateko-huomionosoitustakoskenut puheenjohtajan ehdotus sai puolestaanliiton hallituksessa sadan prosentin kannatuksennoin kuudessa sekunnissa. Tämä kuvaa hyvin sitäkuinka yksimielisiä oltiin siitä, että Vuoden kullan-kaivaja teko -palkinnon plakaatteja luovutetaankaksi kappaletta.

LKL Ry hallitus päätti palkita Vuoden kullan-kaivajateko -huomionosoituksella Ilkka Ärrälän jaSeppo Kummalan klassikkoasemaan nousevan jakultakuumetta nostattavan Onnen hippuja -teok-sen luomisesta, ja ammattimaisen kullankaivunajankuvan taltioimisesta.

Kaksikon puolesta liittoa suuresta kunniastakiitellyt Ärrälä harmitteli sitä, että kaikkia kullan-kaivajia ei saatu mahtumaan kirjan kansien väliin.Kaikki sinne olisi haluttu.

Ärrälä kiitteli myös kullankaivajia itseään tote-amalla heidän Sepon kanssa tehneen kirjan, muttakirjassa esitellyn elämän kuuluvan kullankaivajille.Tekijät kiittelivät kaivajia, jotka ottivat heidät vie-raakseen.



lihan tuo kesä kolea ja kostea, hyvääkaivusäätä.

Jäsenvaltauksilla kävi kaivajia vähintäänedellisen kesän malliin, etenkin uudet valtauk-set nelostien tuntumassa olivat suosiossa. Kai-vutöistä ilmoituksia ei kuitenkaan tullut lisään-tyneessä suhteessa.

Kaivuilmoituksen jättö ei ole suositus; kai-voslaki edellyttää valtausten haltioilta raport-tia vuosittain. Liiton valtausten osalta jäsenis-tön apu on välttämätön oikean raportin teke-miselle.

Kaivutyössä on myös rajoituksia. Valtauk-silla on tie- ja moottorikelkka-uria, ne on jä-tettävä varoalueineen (5 m) kaivamatta. ”Pet-ronellan pysäkillä” on aivan nelostien varressa

Toiminnanjohtajankesäisiä mietteitä

niittyviheriö, joka on sodan aikana poltetunpientilan pihapiiri. Se on kulttuurimaisema,jolla ei ole lupa kaivaa.

Poistuessanne valtaukselta aikaansaadutmontut on – mikäli monttu esim. jää kesken –vähintään luiskattava yhdeltä laidalta ja ylei-sen turvallisuuden kannalta riittävästi merkit-tävä. Jos kullat montusta on jo saatu talteen,on monttu täytettävä ja maisemoitava. Tätäedellyttää jo kaivoslakikin.

Hankitaan liiton piikkiin sellaisia TVH:nauraustikkoja ja rautakanki monttujen reuno-jen merkitsemistä varten.

Muutamalla valtauksella on sauna ja jokai-sella puu-cee. Omatoimisuutta jäsenet, koskavaltaukset eivät ole täysihoitoloita.

O

Ivalon kisojen parivaskaus.

Petronellan kulttuurimaisema.



Liitto ostaa vuosittain saunapuut ja nuoti-oita varten maapuuluvat. Saunapuut on kus-kattu paikalle, nuotiopuiden osalta taas sitäomatoimisuutta! Samoin kuin mahdollisestiylitäyttyneiden puu-ceen alusien kanssa.

Lemmenjoen valtauksille taasen kaikkipolttopuut ajetaan liiton toimihenkilöiden toi-mesta, maapuuta ei kansallispuistossa saa ot-taa.

Loppukesästä sitä omatoimisuutta alkoilöytyä, kun Kutturantien molokkien ympäris-töön ilmoitettiin kertyneen romua, jota epäil-tiin kullankaivajien jättämäksi.

Jätehuoltoyhtiön miehet eivät kyseistä,molokkien ulkopuolelle jätettyä metalli- ym.romua kyytiinsä ota, joten molokkien ympä-ristöt käytiin kolmesti siivoamassa liiton toi-mihenkilöiden toimesta. Kertyneet rojut kus-kattiin Ivalon hyötyjäteasemalle – tuttavallisem-min Jaskan valintaan – johon ne olisi alkupe-räisten haltijoiden toimesta kuulunut alun pe-rinkin viedä.

Mutta tästä aiheesta tarkemmin ennen ensikaivukautta.

Liiton varastolanssit Härkäselässä ja Lem-menjoella ovat tarkoitettuja vain jäsenten käyt-töön, ja silloinkin vain tilapäissäilytykseen.Kaikkeen varastolansseille jätettyyn omaisuu-teen tulee ehdottomasti merkitä vähintään hal-tijan nimi ja puhelinnumero.

Muutenkin liiton toiminnanjohtajan kesäoli taas toimintaa täynnä. Liiton lipun näyttä-minen alkoi Himoksella vaskatuista maailmanensimmäisistä kullanhuuhdonnan Euroopanmestaruuskisoista kesäkuun alussa, ja päättyiosaltani pari viikkoa Tankavaaran SM-kisojenjälkeen Pyrkyreiden palstan kauniin kesäisenkukkaloiston hyvästelyyn.

Väliin mahtui juhlaa ja arkea; niin hylky-tavaroiden perkaamista liiton yhteisalueiltakuin uusien jäsenten sisäänajoakin. Työntäytei-set Ivalon kultakisat sekä tutustumis- ja tarkas-tusmatka Lemmejoelle Pekanpäivien yhteydes-sä, missä kävin evästämässä liiton hallitusta jä-senistön kenttäkuulumisista.

Kaiken kaikkiaan antoisa kultakesä jälleen.Kiitos teille ja kiitos meille!

KAUKO MATILAINEN

Liiton hallituksen kokous.

Papinhaminan siivottu molokki.



Makasin hylättynä ja unohdettunaRönkönojan varrella ja ajattelin mie-lessäni, että tässäkö se sitten oli mi-

nun kohtaloni lahota ja maatua maan tomuk-si. Ainoastaan naulat jäisivät pitempään muis-tuttamaan olemassaolostani. Olinhan sentäänedelliselle isännälleni ojassa ylväästi siipipyö-rälläni lapponut vettä minkä olin ehtinyt, hio-akseni hänen kivenmurikoitaan ja tämä oli nytlopputulos.

Siinä miettiessäni syntyjä syviä kuulin as-kelten ääniä ja ajattelin, mikäköhän kulkija siel-tä taas tulee. Niitä oli mennyt ohitseni ajansaatossa ties kuinka monta, joku oli minua tut-kinut sillä silmällä, että voisikohan minua vie-lä hyödyntää entisenlaisessa työssäni, muttatarkemmin tutkittuaan oli nakannut minuttakaisin maahan. Ymmärsin kyllä moisen me-nettelyn, sillä isoja puutteitahan minussa oli.Sisuskaluni olivat kivien pyörittämisestä kulu-neet aika tavalla ja akselikin oli tipotiessään.En sen kummemmin noteerannut tätäkäänkulkijaa, kun hän nosti minut maasta tutki-muksiaan varten. Hämmästykseni oli valtava,kun hän ottikin minut mukaansa. Ajattelinmielessäni, että joko hän on niin utami, ettei

Vanhassa 50-luvun iskelmässä mainitaan:” Vain vanha mylly kertoa voi monta tarinaa … ”.Tässä on nyt yhden myllyn tarina.

tajua missä kunnossa olen tai sitten hän on yli-optimistinen tollo, joka luulee saavansa minustavielä käyttökelpoisen myllynkivien pyörittämi-seen.

No, joka tapauksessa olin iloinen päästes-säni hänen mukaansa ja toivoin, että hän olisiviimeksi mainittu tollo. Ja mikäli hän saisi mi-nut kunnostettua toimintakuntoiseksi, voisinhyvällä syyllä kutsua häntä uudeksi isännäksi.Hän kantoi minut valtaukselleen Hangasojalleja pani minut maahan muiden valtausromp-peitten viereen. Siinä sitten nyhjötin vuodenpari odottaen, mitä hän aikoo minulle tehdä.Muutaman kerran hän jo minut nostikin maas-ta ja ajattelin, että nyt se päätös minun kohta-lostani on tehty. Petyin kuitenkin joka kerta,kun hän vain siirsi minua kullankaivuun ede-tessä ja olin siinä vain tiellä.

Kunnes sitten eräänä päivänä hän vei mi-nut autollaan majapaikkaansa Paukku-laan. Nyt olin varma, että uusi isäntä-

ni on tehnyt myönteisen päätöksen tulevaisuu-destani. Ja se tunne vain vahvistui, kun jatkoim-me matkaa Rovaniemelle, missä hän asui. Isäntäpani minut lämpimään autotalliin, jossa sain

VVVVVanhan myllanhan myllanhan myllanhan myllanhan myllynynynynyntarina



kuivua koko sydäntalven. Keväällä isäntä alkoitutkia minua tarkemmin ja näin hänen ilmeis-tään, että nyt on tosi kysymyksessä. Onneksihän ei avannut vatsalaukkuni kantta nähdäk-seen sisuskaluni, vaan tyytyi tarkastelemaanulkoisesti pahimpia puutteitani eli pyörittämi-seen tarvittavan akselin ja kivien täyttöaukonkannen puuttumista.

Kääntyvän täyttöaukon kannen tekemisenuskoin isäntäni onnistuvan, mutta entäs akse-lin ja sen laakeroinnin sovittaminen minunnapaani. Sen toteuttaminen vaatisikin jo vä-hän hoksottimia sekä käden taitoja. Niistäominaisuuksista en ollut niinkään varma, mi-ten ne olivat uuden isännän hallinnassa. Näinkun isäntä mietti ja mietti miten hän toteut-

taisi akseliongelman. SKF:n tai Timkenin rul-lalaakerien asentamisen isäntä hylkäsi joko sai-tuuttaan tai sitten hän ei yksinkertaisesti löy-tänyt ratkaisua, miten toteuttaisi laakerien kiin-nittämisen ja laakerien ruostumisen estämisen.Niinpä isäntä päätyi sähkö-/rautaputkiratkai-suun.

Napaani sain ensin sisämitaltaan 16 mmmuovisen sähköputken, joka tiukan reiän vuok-si pysyi siinä pyörimättä. Sen sisälle isäntä löy-si kätköistään juuri sopivan rautaputken, jon-ka paikallaan pysymiseksi hän laittoi siipipyö-rän molemmille sivuille sokat. Rautaputkenpäihin isäntä rälläköi lovet, joista putken läpimenevällä rautalangalla saataisiin akseli ankku-roitua ojassa oleviin kannakkeisiin. Tähän rat-



kaisuun minun oli tyytyminen ja tulipa näh-tyä, ettei tuo uusi isäntä sentään aivan tumpe-lo ole.

Kun tulvavedet olivat Hangasojassa men-neet isäntä aloitti innostuneena minun asenta-miseni Hangasojaan. Pyörimisen varmistami-seksi hän lorautti hieman ruokaöljyä napaanimuovi- ja rautaputken väliin. Kivipadon allelyötyihin betonirautoihin minut sitten kiinni-tettiin ja voi sitä riemua, kun aloin innoissanikahmia ja läpsytellä Hangasojan vettä kiven-murikat sisälläni iloisesti kolistellen.

Koska isännälläni ei ollut sopivia kivenmu-rikoita myllyn täytteeksi, hän oli niitä saanutyläjuoksulla olevilta Jousisilta. Isäntänikin oliselvästi haltioissaan ja ylpeänä toimivasta rat-kaisusta, kun lähdin heti tekemään minullekuuluvia töitä. Emäntäkin tuli siihen ihmette-lemään ja kesän aikana kaikki Paukkulaan tul-leet vietiin katsomaan minun työskentelyä.Koko kesän lapoin vettä ilman pienintäkääntaukoa, eikä isäntä hennonut ottaa minua poisennen kuin lokakuussa ilmojen mentyä pak-kasen puolelle. Aivan viime töikseni tein vielänäyttävän episodin. Roiskutin nimittäin vesi-pisaroita ojan rannalla oleviin heiniin, joissa nejäätyivät ikään kuin helminauhoiksi.

Kun isäntä sitten otti minut pois ojasta,hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen. Olinnimittäin innoissani pyörittänyt sisälläni ollei-ta kivenmurikoita niin tiuhaan tahtiin, että neolivat kalunneet viisi lautasiipeäni melkeinpuhki ja kuudenteen tehneet reiän, josta olivatpäässeet vapauteen ojan pyörteisiin. Itsekin olinkauhuissani, että tähänkö tämä uusi tuleminensitten loppui. Mutta eipä hätää, isäntä oli il-meisesti niin kiintynyt minuun ja näyttäväänesiintymiseeni, ettei hän hennonut luopua mi-nusta, vaan otti taas mukaan Rovaniemelle.

Olin taas sydäntalven kuivumassa tu-tussa autotallissa ja jälleen keväänkoittaessa isäntä kaivoi minut esille

ja aukaisi vatsalaukkuni ja siinä mietti, miten

sisuskalujeni korjaus pitäisi toteuttaa. Vaihto-ehtoina oli entisten siipien paikkaaminen taikokonaan uusien siipien asentaminen. Sen li-säksi vatsalaukkuni seinämille pitäisi jotakintehdä, kun nekin olivat kivien rapsutellessakovertuneet kuopille. Pahin vaihtoehto olisiminun kannaltani ollut romuttaminen ja polt-taminen tai kaatopaikalle joutuminen. Onneksiisäntä ei ollut tätä vaihtoehtoa edes miettinyt,vaan aloitti entisöinnin. Tähän ratkaisuun vai-kutti varmaankin osaltaan se, että sähkö-/rau-taputkiasennus navassani oli toiminut moitteet-tomasti, eikä siinä ollut havaittavissa mitäänkulumista.

Käytännössä entisöinti toteutui siten, ettäisäntä uusi kaikki kuusi siipilautaa, eikä siinävielä kaikki. Siipilautojen kulumisen estämi-seksi isäntä päällysti sisäpuolelta laudat vahvallaroiskeläppäkumilla ja kiinnitti ne reunoistabanierilla. Isännällä ei hoksottimet sittenkääntainneet vielä olla eläkkeellä, sillä hän ajatteliympäristösuojelun läpitunkemana lyödä kaksikärpästä yhdellä iskulla. Estää kuluminen javaimentaa kivimurikoiden kolistelu. Oli siinävielä kolmaskin hyvä puoli, hän voisi kolme-vuotiaalle tyttärenpojalleen, Markulle kertoa,että ukki asensi ne maton pätkät siksi, ettei ki-ville kävisi kipeää kun ne siellä pyörivät.

Vatsalaukkuni seinämät isäntä korjasi eh-tymättömästä varastostaan löytyneellä parinmillin alumiinipellillä mielessään kumminkinpohtien, että näinköhän kumimattojen tuot-tama äänen vaimennus mitätöityy tällä ratkai-sulla. Minun kannalta se oli kumminkin hyväratkaisu, sillä voin nyt kehua, että minulla onniin sanottu rautainen vatsa, joka kestää syödävaikka kivenmurikoita.

Odotan taas innolla pääsyä Hangasojallemiesten töihin entistä ehompana. Ohessa kuvasisuskalujeni uusimisesta.

Myllyn kertomuksen muistiin merkitsiMARTTI PENNANEN

HANGASOJAN PAUKKULASTA



LKL:n jäsenmaksu 22 euroaMaksa nMaksa nMaksa nMaksa nMaksa nyt omatyt omatyt omatyt omatyt omatoimisestioimisestioimisestioimisestioimisesti

L kaisten vakuuksien asettamiseen liki 4000 euroa.Pyrkyreitten palstan jatkokehittämiseen tuli

viimevuotisen 510 euron päälle vielä 485 euroa.Tämä yhteissumma on käytetty osaltaan Pyrkyreit-ten palstan tuhkauurnien muistolehdon perustamis-kuluihin.

Kahvikupin hintaisia 2 euron suuruisia tukiatuli toistasataa ja lisäksi suuntaamatonta ylimääräistäjäsenmaksutukea tuli 644,46 euroa.

Kiitos kaikille tukea antaneille!

Sama uusiksi

Liiton hallitus on päättänyt esittää jäsenmaksun2013 yhteydessä maksettaville vapaaehtoisille mak-suille seuraavia kohteita:

5 euroa kilpailutoiminnan kehittämiseen7 euroa liiton jäsenetuvaltausten kehittä-miseen9 euroa edunvalvontaan ja lakiapuun.Näistä poikkeavat epämääräiset summat kat-

sotaan liiton toiminnan yleistueksi.

Keväällä muistutus

Huonompimuistisia ja paperilaskua laskupinoonkaipaavia lähestytään vielä keväällä paperisella las-kulla.

Omatoimisesta maksuseurannasta ja jäsenmak-sujen hoitamisesta koituu kuitenkin liitolle merkit-täviä kustannussäästöjä, joten kannustamme kaik-kia olemaan hyvämuistisia ja viitseliäitä.

Jäsenkortti postitetaan kaikille jäsenille keväänjäsenlehden mukana.

KAI J. RANTANENrahastonhoitaja

KL:n vuosikokous 31.3.2012 vahvisti vuo-den 2013 jäsenmaksuksi 22 euroa ja liit-tymismaksuksi 10 euroa.

Kullalla maksettaessa jäsenmaksun määrä vas-taa kullan maailmanmarkkinahintaa vuosikokous-päivänä lisättynä 10 prosentin epäpuhtausindeksil-lä. Järjelliseen mittatarkkuuteen pyöristettynä setekee 0,6 grammaa Lapin kultaa.

Voit maksaa jäsenmaksusi nyt.Jäsenmaksuseuranta on nyt täsmätty päivämää-

rän 31.3.2012 mukaan. Maksetut vuodet on mer-kitty kahden vuoden seurantajaksolta. Tarkista ti-lanteesi tämän Prospäkkärin osoiteprintistä. Mak-sa 22 euroa jokaiselta puuttuvalta vuodelta LKL:njäsenmaksutilille Nordea FI45 2177 3800 0049 77.

Kansainvälisessä pankkiliikenteessä tilinSWIFT-osoite on NDEAFIHH.

Muista käyttää viitenumerona jäsennumeroa-si, joka on nimesi yläpuolelle merkitty numerosar-ja jäsenlehden takakannessa. Viitteellisen maksunyhteyteen kirjoitetut piruilut rahastonhoitajalle, taimuut viestit eivät välity viiteluettelon mukana mak-sun saajalle.

Eräpäivä on 15.2.2013.

Voit maksaa vapaaehtoisen kolehdin

Jäsenmaksun yhteydessä voi maksaa vapaaehtoisenkolehtimaksun.

Vuonna 2012 kolehtia kertyi 3601,46 euroa.Ylivoimaisesti tärkeimmäksi tuettavaksi asiaksi ko-ettiin liiton jäsenetuvaltaukset; niitä tuettiin 2216eurolla. Tämä tulikin tarpeeseen, sillä liitto joutuiyhteisalueiden ylläpito- ja kehittämiskulujen lisäk-si sitomaan käyttövarojaan uuden kaivoslain mu-



“Minäkö keski-ikäne?Kuule sie heitukka.

Mie oon mahti-ikäne.

Mahti-ikäne on sellane,ko ei tartte enää äiteelt kysyvä neuvoa läty paistos

tai ees häräfile marinoimises’

Ko ei tartte välittä,mitä naapurin lanko mun uuest jakauksest mietti.

Ko viisaut ja kokemust on enempiko kaheskymmenes teinis yhteens.

Ko osaa olla ittes kanspystyp’päin.

Sillee komiast.

Onnea komioille ja pystypäisille kullankaivajille!

Merkkipäivät



75 v.17.1. Martti Kantoniemi, Espoo21.1. Marja Kasakkamäki, Lahti21.3. Alpo Kontro, Kulho

70 v.2.1. Kari Wilkman, Espoo26.1. Antti Kurppa, Kittilä26.1. Reino Nurkkala, Pertteli27.1. Veikko Karjalainen, Kalajoki4.2. Tauno Juuri, Hikiä5.2. Tapio Lätti, Heinävesi12.2. Väinö Kukkola, Helsinki13.2. Leena Pihlman, Joensuu14.2. Keijo Järvinen, Hyvinkää27.2. Veikko Lehtonen, Turku4.3. Eino Remes, Taivalkoski6.3. Seppo Salmi, Kotka17.3. Kerttu-Liisa Paakkari, Vuohijärvi

65 v.26.8.2012 Raimo Malin, Helsinki23.10.2012 Antero Koivu, Pori28.10.2012 Veikko Friman, Pori11.12.2012 Väinö Pekkala, Sangis Ruotsi6.1. Veijo Pehkonen, Mätäsvaara6.1. Seppo Tolonen, Puolanka8.1. Ilmo Helisten, Liperi10.1. Henrik Ylisiurua, Kuopio14.1. Heikki Hyvärinen, Vantaa15.1. Veikko Johannes Heikkinen, Joutseno18.1. Kari Kaasinen, Vantaa21.1. Harry Ahonen, Salo21.1. Matti Lintula, Nokia24.1. Jouko Hakkarainen, Nurmes25.1. Pekka Uusivirta, Järvenpää27.1. Teuvo Nevalainen, Paavola1.2. Jouko Moisio, Viitasaari2.2. Carita Putkonen, Helsinki7.2. Jorma Saariaho, Piehinki8.2. Anneli Luhtala, Nokia11.2. Seppo Perkiö, Pori15.2. Matti Pyhälammi, Espoo28.2. Tarmo Lehtinen, Halikko3.3. Erkki Jaatinen, Joensuu

8.3. Erkki Rantala, Kankaanpää14.3. Risto Tanjunen, Kallaanvaara17.3. Sakari Mustanoja, Haapajärvi27.3. Seppo Piirainen, Nummela

60 v.21.12.2012 Tuomo Koskiaho, Jyväskylä23.12.2012 Harri Vaarala, Rovaniemi4.1. Juha Annala, Kello6.1. Pekka Luukko, Turku8.1. Martti Savolainen, Tampere14.1. Aarne Heino, Tampere1.2. Tapio Keisteri, Espoo2.2. Jarmo Nykvist, Virenoja8.2. Ari Pilli, Anjalankoski14.2. Tuija Sutinen, Pieksämäki27.2. Jari Isotalo, Forssa9.3. Ilkka Kujari, Paattinen13.3. Markku Lempinen, Raisio16.3. Matias Hukari, Kannus17.3. Pentti Isokangas, Jyväskylä23.3. Marketta Leinonen, Posio

50 v.6.1. Antti Mäenpää, Ilmajoki10.1. Sirpa Pönniä, Kemi23.1. Jouko Heiskanen, Hämeenlinna3.2. Harri Lindblad, Helsinki6.2. Ari Kauhanen, Nurmes16.2. Matti Hannula, Parola20.3. Esa Suominen, Kausala21.3. Jaana Vilkman, Lempäälä25.3. Jouko Huotari, Sotkamo29.3. Jouni Häyrinen, Helsinki30.3. Vesa Hanhela, Tallinna, Viro

In MemoriamKunniajäsenemmeKirsti Leena Jomppanen

s. 20.03.1920k. 14.12.2012



Kun jo pienenä poikana keräilee kiviä,kiinnostuu malmeista ja saa kansannäy-tepalkintojakin, voivat vanhemmathuolestua: geologiaan voi jäädä kouk-

kuun, eikä siihen ole hoitoa. Siitä tulee kohtalo.Näin tapahtui geoteknikko Asser Siitoselle, jokatoimi koko ikänsä malminetsinnässä eri valtionyh-tiöiden palkkaamana pitkin ja poikin Lappia.

Eläkkeellä oleva geologi ja Outokummun Ro-vaniemen toimiston pitkäaikainen päällikkö JarmoLahtinen kirjoitti tämän legendaarisen malmimie-hen elämänkerran. Hän teki suuren palveluksen.Kyse on tiedon siirrosta tuleville sukupolville. Kir-jassa on tarinaa kerrakseen Lapista, luonnosta, geo-logiasta, kivistä ja malmeista kiinnostuneille. Samal-la kun seurataan tämän mainion malmimiehen elä-mänvaiheita ja persoonaa, kerrataan myös Lapingeologiaa ja pala Suomen kaivosteollisuuden histo-riaa.

Monien työtovereiden mielestä Asser Siitonenolikin varsinainen persoona. Hän johti ja teki maas-totöitä väsymättä, sekoittaen elämäntapaa, ammat-tia ja harrastusta. Perhe jäi sivuosaan. Aamuisin eiollut kovaa kirettä maastoon, mutta eipä ollut siel-

”Tästä ei ole vieläviimeistä sanaa sanottu...”Malminetsintä kohtalona

tä poiskaan. Viikonlopullekin lähtö saattoi viiväs-tyä, mikä harmitti alaisia. Erään työtoverin mukaanSiitonen oli juuri sitä, mitä geologi eniten pelkääalan harrastajissa: erinomainen mineraalituntija.Hänen kiinnostuksensa geologiaa kohtaan oli niinsuurta, että jos hänellä olisi ollut mahdollisuus opis-kella alaa, hänestä olisi tullut professori. Hän olikuitenkin kiinnostunut laajalti muistakin asioista.Ilmastonmuutos kirvoitti mieltä ja omatoimisestipäätellen hän katsoi että hiilidioksidia kannattaisisitoa kalkkikiviin. Tämän lisksi hän harrasti luon-toa, valokuvausta, musiikkia ja kuvataidetta. Lomatvietettiin perheen kanssa kultaa kaivamalla, kalas-tellen ja hilloja poimien, mikä pienille lapsille olijoskus raskasta.

Siitosen into työhonsä johti moniin merkittä-viin löydöksiin, kuten Luoston ametisteihin, Saat-toporan ja Isomaan kultaesiintymiin, Porkosen-Pah-tavaaran mangaaniviitteisiin, yms. Kaikkea hän eikuitenkaan ehtinyt elämänsä aikana selvittää. Luos-ton ametistikin päätyi muiden hyödyksi. Tämä jäikalvamaan loppuiäksi.

Kuten niin monet muutkin, Siitonenkin jäiSuomea koetelleen laman ja kaivosalan rakenne-

Kirjaesittely:Lahtinen, J.

Asser Siitonen – malmimies 18.4.1935–15.3.2010.Poimintoja monipuolisen persoonan elämästä.

Hipputeos Oy, Tallinna, 2012

112 s. Ovh 18 e.

Tilaukset suoraan Hipputeokselta:http://hipputeos.shop.wosbee.com/PublishedService



muutoksen jalkohin. Outokummun lakkauttaessamalminetsintänsä, hänet irtisanottiin OutokumpuFinnminesilta v. 1992, palveltuaan suomalaista kai-vosteollisuutta neljä vuosikymmentä. Hän jäi työt-tömäksi, mutta ei toimettomaksi. Hän perusti yh-tiökumppaninsa kanssa Gold-Werk Oy:n. Näin hänjatkoi keskeneräiseksi jäänyttä malminetsintää mo-nilla tuntemillaan kohteilla, löytäen Isomaan kul-taesiintymän Kittilässä.

Kiinnostus kultaan ja malmeihin näyttää kul-kevan Siitosilla suvussakin. Suomen kaivosyrittäjätry:n puheenjohtaja ja monitoimimies Harri Siito-nen on Asserin serkku. Asserin ideoimana ja Harrityön jatkajana Isomaan kultaesiintymän hyödyntä-minen sai alkunsa. Asser ja Harri kehittivät köyhänrapakalliokullan rikastusmenetelmän. Outokum-

TONI EEROLA

mun piti alun perin olla mukana alueen varsinai-sen kalliokullan etsinnässä, mutta se kaatui erinäi-sistä syistä. Nykyään Gold Mine Siitonen ja Saihojatkaa työtä hyödyntämällä esiintymää kaivinko-neella. Kultaa sisältävä maa-aines kuljetetaan Asse-rin rakentamalle ”kultatehtaalle”, jossa rikastami-nen tapahtuu. Kullasta valmitetaan erilaisia koru-ja pienesineitä.

Vaikka kullantuotanto lähti käyntiin löytämäl-lään kultaesiintymällä, monet asiat jäivät ”riiva-maan” jo iän ja sairauden lopulta heikentämän mie-hen mieltä. Paljon olisi ollut halua vielä tehdä jatouhuta. Tätä varten hän keskusteli professoreidenja geologien kanssa erilaisista tutkimus- ja malmin-etsintähankkeista. Voi olla, että Siitosen intuitionja päähänpinttymien jäljiltä kuullaan vielä tulevai-

suudessa. Tästä varmuudesta kum-pusikin Siitosen monesti toistamalause, joka on tämän kirjaesittelynotsikko.

Kuten nykyinen kaivosbuumion meille osoittanut, Suomessa javarsinkin Lapissa riittää vielä löy-dettävää. Vaikka täällä nyt jyllää-vät ulkomaiset kaivosjätit, tarvit-semme edellen Siitosen kaltaisiatyön kansallissankareita. Ja siihenon toivoa. Kansannäytetoimintakukoistaa ja alalle tulee jatkuvastiuusia harrastajia. Kansannäytepal-kintoja jaetaan 8–12-vuotiaille.Toivottavasti näistä jotkut pääty-vät kaivosalalle ammatillisestikin,koska työntekijöistä on pulaa. Onkuitenkin jännittävää seurata, mi-ten median harjoittama kaivoskau-hun ja geofobian lietsonta tähänvaikuttaa? Mitähän Asser olisimoiseen sanonut?



Kirjaesittely:

Hyväksymme tutut kotimaastomme useinsellaisenaan. Emme mieti, miksi harjan-ne on määräsuuntainen tai erityisen pin-talohkareinen. Maisema on kuitenkin

päiväkirja kallio- ja maaperästämme jyrkänteineen,murroksineen, kohoumineen ja altaineen. Siinä onuseita todellisuuden tasoja ja aikajänteitä muinai-sista tulivuoren kivistä nuoriin rantakivikoihin.

Maaperämuodostuman tunnistaminen kertoosen rakenteesta ja raekoostumuksesta. Tiedolla onmerkitystä kaikessa maankäytössä, kuten maa-ainek-sen otossa, pohjavesikysymyksissä ja ympäristönsuojelussa. Piilomuodostumat ovat sora- ja hiekka-reservejä erityisesti soran ja hiekan puutosalueillamaassamme.

Pohjavettä varastoivaa ja johtavaa geologistamuodostumaa nimitetään akviferiksi. Pääosa niistäsijaitsee karkearakeisissa sora- ja hiekkakerrostumis-sa, kuten pitkittäisharjuissa ja Salpausselän laajois-sa deltakerrostumissa. Sekä harju- että kallioperänruhjeakviferien pohjavesivarannot voisivat olla uusivientiartikkelimme, jos emme itse tuhoa niitä.

Maaston muodotgeologian kuvastajina

Tulkintaopas antaa vastauksia kysymyksiin,joita et ehkä koskaan ole tullut esittäneeksi. Kirjakertoo myös maamme kivilajeista, niiden hyötykäy-töstä aina kivikaudesta lähtien, rapautumisesta jakasvillisuusviitteistä. Mineraalien kuvaus rajoittuuniiden erityisiin tuntomerkkeihin kuparihomeesta”koboltin kukkaan” perusominaisuuksia, kutenkovuutta ja viirua, kuitenkaan unohtamatta.

Nimimaisema eli paikannimet saattavat luon-nehtia maaston muotoja ja niiden kasvillisuuttaetenkin kulkemisen kannalta tai olla viite kivilajis-ta, esim. Kovasinkuopanmäki. Kirjaan liittyy neljäperuskarttaotetta, jotka on tulkittu maastomuoto-jen ja osin paikannimistönsä osalta. Tekstiosan ku-vitus on mustavalkoinen. Lisäksi on värikuvaliite,jossa on kuvia myös Pohjois-Norjan jäätikköalueil-ta. Viitteet on lueteltu monipuolisesti.

Kirja on omakustanne, mutta se on myynnissäkirjakaupoissa Kirjavälityksen kautta koko maassa.Teoksen aikaansaamista on tukenut Maa- ja Vesi-tekniikan tuki ry. Kirjan on painanut KirjapainoJaarli. Taitto on Hille Koistisen käsialaa.

Aatto Ratia

Tulkintaopas maaston ja kartan lukemiseen- mineraalien ja kivilajien tunnistaminen

344 sivua, värikuvaliite

Omakustanne

ISBN 978-952-92-9207-3

Myynti: kirjakaupat, suositushinta 25 e



ASSER SIITONEN - MALMIMIESMonitaitoisen malminetsijän ja kultamiehen tarina

Asser Siitonen tunnettiin ansiokkaana malmikivien löytäjänä ja tuntijana, kullanetsijänäja -kaivajana sekä taiteiden harrastajana. Asserin merkittävin löytö oli vuonna 1963 valtion-palkinnollakin huomioitu mangaanimalmilohkare Kittilän Porkosen-Pahtavaaran alueelta,josta maanmittari P.W. Aurén oli löytänyt sata vuotta aikaisemmin laaja-alaisen rautaesiin-tymän, mutta vasta Asser Siitonen löysi alueelta ensimmäisen mangaanimalmiviitteen.

Kirjasta saa hyvän kuvan 1900-luvun jälkipuoliskon malmitutkimuksista, jotka ovat perus-teena monen tämän päivän kaivoshankkeille. Asser teki merkittävää pioneerityötä pienkai-vostoiminnassa kullan etsinnässä ja rikastamisessa.

Kirjoittaja Jarmo Lahtinen, 112 sivua, nelivärikuvitus.

MATKANI LAPINMAASSA 1867, P.W.Aurén

P.W. Aurén oli maanmittarina Lapissa vuodesta 1853 alkaen. Hän kartoitti Pohjois-Lappia jaoli mukana myös Ivalojoen kultaryntäyksessä valtion virkamiehenä sekä kullankaivajanakin.

Kirjassaan hän kertoo matkastaan vuonna 1867 Rovaniemeltä Altaan sekä Ivalojoen kulta-löydösten alkuhistoriaa. Hän laski Ivalojoen ennen kultaryntäystä, oli vaikea saada opasta,koska kaikki pelkäsivät joen johtavan ”mustaan aukkoon”.

Lisäksi kirjassa on tarkkoja kuvaksia Utsjoen, Inarin ja Sodankylän väestöstä ja elinkeinoista1800-luvulla. Mielenkiintoinen yksityiskohta on selostus hänen vierailustaan Lars Levi Læs-tadiuksen luona 1857. Lisäksi hän antaa ohjeita retkivarusteista Lapinmaahan matkustaville.

Aurén julkaisi alkuperäisteoksen ruotsinkielisenä Oulussa 1894.Suomennos Leif Rantala, kovakantinen, 176 sivua

Hipputeokselta on ilmestynyt kaksi mielenkiintoista kirjaa, jotka molemmat sivuavat kultahistoriaa Lapissa.

22 €

18 €


.5362


Prosp 4 2012 painoon - Lapinkullankaivajat · Kai J Rantanen Toimitus: PL 86, 99871 Inari...

Documents

Transcript of Prosp 4 2012 painoon - Lapinkullankaivajat · Kai J Rantanen Toimitus: PL 86, 99871 Inari...