Prosp 309 painoon - Lapinkullankaivajat · lipitkä 11 Oscarin historiaeepos Ben-Hur filmattiin...

2 Prospäkkäri 3 / 2009

3 / 2009 Prospäkkäri 3

JÄSENASIAT

Lapin Kullankaivajain Liitto Ry, PL 86, 99871 Inaripuh. 0400 836 500s-posti: [email protected]: www.kullankaivajat.fi

Puheenjohtaja:Jouko KorhonenHaukiputaantie 75290910 [email protected]. 040 344 2200 (klo 17jälkeen)

Varapuheenjohtaja:Mika TeliläTorisevantie 5537310 Tottijärvipuh: 0400 631 196,fax: (03) 5128 [email protected]

Sihteeri: Kai J RantanenPL 57, 99871 Inaripuh: 040 7746 [email protected]

Lapin KullankaivajainLiitto Ry:n jäsenlehti

33. vuosikertaIlmestyy 4 kertaa vuodessa

Vastaava päätoimittaja:Kai J Rantanen

Toimitus:PL 86, 99871 Inari

Ilmoitushinnat:1/1 s. 312 € (2. kansi)1/1 s. 240 €1/2 s. 162 €1/3 s. 108 €1/4 s. 84 €

Graafinen suunnitteluja taitto: Liisa Hertell,LH Viestintä

Paino:Esa Print Oy, Tampere

Jukka KelaPehkoskuru,99885 Lemmenjoki

Esko OravaMellantie 14,97220 Sinettä

Hannu VirantoEteläranta 4296300 Rovaniemi

Jouni PatokallioSylventie 4, 99800 Ivalopuh. 040 715 4031

PANKKITILIT:Jäsenmaksut vain tälle tilille:Nordea 217738-4977Muut maksut:Nordea 120130-103183

H a l l i t u sP r o s p ä k k ä r i

Prospäkkärin aineisto on tekijänoikeuslain suojaama ja julkaistujen artikkelien ja kuvienosittainenkin lainaaminen tai kopiointi täten kielletään.

4 - 5 Pääkirjoitukset

6 - 12 Kaivoslain pitkä vääntö; kesä 2009

14 - 15 Kultaristeily 2010

16 - 19 Toiminnanjohtajan kesäisiä mietteitä

20 - 21 “Rukkanen” - Lemmenjoen uusin isomus tuli ja meni

22 - 23 Lapin Kullankaivajain Liitto 60 vuotta

25 “Röpelö”

26 - 27 Palsinojasta tullut uusi Klondike

28 - 29 Inari-viikko heinäkuussa 2009

30 - 31 Henkilöuutiset, merkkipäivät

Prospäkkäri 3 / 2009 Kannen kuva: Korhosen Joken löytämä 88,3-grammainen“Rukkanen”-hippu onkin todennäköisesti kullaksimetamorfoitunut Yrjö Korhosen työrukkanen.


Mullis’, päätoimittaja

lipitkä 11 Oscarin historiaeepos Ben-Hur filmattiin aikanaan melko paljolti

“autenttisilla tapahtumapaikoilla” Pyhällämaalla. Muuan rappiobritti kertoi minulle

pubissa Punaisen meren rannalla, että kuvaus-ten jälkeen ohjaaja William Wyler olisi kommen-toinut Luvattua maata näin sanoen: “What a beau-tiful country but such a pity about the people.”

Ylläolevan anekdootin mahdollisesti synnyt-tämät mielleyhtymät nimenomaan Metsähalli-tuksen hallinnoimiin valtionmaihin Lapissa taiHanti-Mansinskin alueeseen Siperiassa, jossakävimme viemässä suomalaista kullankaivun tie-totaitoa ja tekniikkaa venäläisille yhteistyökump-paneille ovat puhtaasti lukijan oman mielikuvi-tuksen tuotetta…

Mutta totta on, että Siperiasta liiton toimis-tolle karkotettuna meinasi ensi alkuun lähtökoh-taisesti tympäistä se politikointi ja kusetus, jon-ka kohteeksi Lapin kullankaivun tulevaisuus onjoutunut. Päätä jomotti ensimmäiset pari viik-koa. Uskoisin että jotakin psykosomaattista, eituliaisvodkaperäistä.

Siperia opetti, että kullankaivu on maailmal-la arvostettu ammatti, ja kokonainen teollisuu-denhaara. Pelkästään Siperian eri kulta-alueillatyöskentelee huuhdontakullan parissa tuhansia,ellei kymmeniätuhansia kullankaivajia ja muutahenkilöstöä vuosittain.

Se että eritasoiset suojelualueet aikanaan le-vittäytyivät Lapin kulta-alueiden päälle, ja vih-reän aatteen versominen yhteiskunnalliseksi ideo-logiaksi samanaikaisesti Lapin kullankaivun laa-jenemissyklin ja alan teknisen kehityksen kans-sa, on itse asiassa meidän etumme.

Se on pakottanut meidät kiinnittämäänhuomiota toiminnan vaikutusseurantaan, ja edel-lyttänyt meiltä jatkuvaa menetelmien ja lupaeh-

tojen kehitystyötä yhdessä lupaviranomaistenkanssa kulloisenkin parhaan tietämyksen mukai-sesti.

Tänä päivänä nämä meille itsestään selvättoimintamallit ovat vientituote.

Mutta vielä tärkeämpää olisi, että myös tu-levaisuudessa jokainen tarpeeksi tyhmä, tarpeeksivahvaselkäinen ja tarpeeksi sinnikäs ihminen voisihalutessaan yrittää pärjätä kullankaivajan amma-tissa Suomen Lapissa.

Ja olla ylpeä työstään.Kullankaivun oikeutuksesta käytiin aika-

naan pitkä ja kallis periaatteellinen oikeuspro-sessi. Oliko muita idiootteja kuin allekirjoitta-nut – ja Neville Chamberlain vuonna 1938 – jot-ka luulivat allekirjoituksien ja leimojen papereissatarkoittavan ”Rauha meidän elinajaksemme”?

Otsikkoa mukaileva nykypopbiisi ’Oops!...I did it again’ on tehnyt 2000-luvulla tunnetuksivaalean naispuolisen älykön nimeltä BritneySpears. Ainakin itselleni oli suuri yllätys, ettäkappaleen onkin alun perin levyttänyt käheä-ää-ninen musta mies nimeltä Louis Armstrong jovuonna 1932.

Kaivosoikeuksia hapuileva esitys uudeksikaivoslaiksi teki meille viime vuoden aikana tun-netuksi sen esitelleen kaivoslakityöryhmän, Kai-lan.

Olisi kiva tietää, kuka käheä-ääninen syvä-kurkku esityksen kullankaivua koskevat pykäläton itse asiassa alun perin esittänyt.

Y

Oops!... Theydid it again


Katseetkääntyy Sasiin

akana on merkittävä kultakesä.Kaikilla alueilla kultaa sai vielä kaivaa,

ja sitä myös kaivettiin ja löydettiin. Val-takunnantason uutiskynnyksen ylittäviä iso-

mushippuja löydettiin ja myytiin. Hienoa kul-taa ja isomuksia kuulemma saatiin taloudellises-ti merkittävässä määrin Lemmenjoen alueen li-säksi myös wanhoilta kultakentiltä Sotajoen/Pal-sin seuduilta. Hyvä.

Merkittäviä tapauksia olivat myös valtakun-nan päättäjien vierailut kultamailla. Kultamaillakävi Metsähallituksen pääjohtajan lisäksi vihdoinmyös yksi kaivoslakiryhmän jäsen ja tietenkinkaivoslakiesityksen näinä päivinä eduskuntaantuova ministerikin. Asiamme sai ansaittua huo-miota Lapin medioiden lisäksi Suomen Kuvaleh-teä ja pääuutislähetyksiä myöten. Nykyajan mu-kaisesti lähes kaikki uutisvälineet antavat mah-dollisuuden keskusteluun uutisen tiimoilta. Pa-lautetta tuli paljon ja pääasiassa kullankaivullesuotuisana.

Koko prosessin kenties merkillisin seikka onse, että alkuperäisen kullankaivuvastaisen hyök-käyksen tekosyynä olleet väitetyt ”mahdollisetympäristöhaitat” ovat täysin unohtuneet. Senenempää kaivoslakityöryhmä kuin poliitikotkaaneivät enää ole osoittaneet minkäänlaista kiinnos-tusta väitettyjen haittojen toteennäyttöön. Polii-tikkojen mielestä ”on vain päästävä kompromis-siin”. Me kaivajat ihmettelemme, että miksi ih-meessä ja mihin kompromissiin?

Epäilemättä tulossa oleva Lemmenjoen eri-tyisselvitys löytää tulkitsijoikseen sellaisia asian-tuntijatahoja, jotka tuomitsevat koneellisen kul-lankaivun. Olisi tutkimuksen rahoittajien toivei-den vastaista, jos näin ei kävisi. Kun veden avul-

la kulta muusta maaperästä erotetaan, on selvääettä veteen irtoaa hienoaineksia ja väriä. Oleelli-sin onkin, onko näillä ilmiöillä jotakin haittaa,ja jos on, niin kuinka suurta haittaa? Jos Lem-menjoen tuhansista puroista parilla kalan kutuon vähäisempää, onko se riittävä syy lakkauttaaelinkeino? Varsinkin kun kalasto on osittain kai-vajien aikoinaan istuttamaa.

LKL:n hallitus päätti käyttää mahdollisuudenhankkia asiantuntijan lausunto kaivospiirien jakoneellisen kullankaivun perustuslaillisesta ase-masta ehdotettuun kaivoslakiuudistukseen näh-den. Asia on kullankaivun edunvalvonnan jakoko tulevaisuutemme osalta niin keskeinen, ettäsiihen päätettiin tehdä tämä, myös taloudellises-ti merkittävä satsaus. Lausunnon painoarvoa tul-laan mittaamaan lähiaikoina lakiesityksen men-nessä perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi.Niinpä syksyn kääntyessä talveksi kullankaivaji-en katseet kääntyvätkin ennen kaikkea perustus-lakivaliokuntaan ja sen puheenjohtajaan KimmoSasiin.

PS. Pikku nyanssina tiedoksi saatettakoon, ettäolemme vedonneet Tasavallan presidenttiin, et-tei hän vahvistaisi kaivoslakia, mikäli se sisältääkullankaivajien perustuslaillisia oikeuksia sorta-via elementtejä.

Jouko Korhonen, puheenjohtaja

T


kesä 2009kaivoslain pitkä vääntö

kana kaivospiirit lakkautetaan. Lemmenjo-en koneellinen kullankaivu kielletään.

Paljastuu, että ammattikaivun lakkau-tus on jo vuosia aiemmin valmistel-

tu. Jälkikäteen katsoen kullankaivajille esi-tetty raakavedos keväällä 2008 oli täyttä su-mutusta. Meidän annettiin keskittyä lillu-kanvarsiin. Takataskussa ollut pommi –ammatin lakkauttaminen ja omaisuuden so-sialisointi – jätettiin kertomatta.

Kullankaivajat kumoavat lakiuudis-tuksen perusteena esitetyt mahdolli-

set ympäristöhaitat. Vastapuolen puolittai-sena todisteena on valokuva samentuneestapurosta. Ei auta, vaikka valvova viranomai-nen, Lapin Ympäristökeskus, omassa lau-sunnossaan toteaa, ettei todistettuja haitto-ja ole olemassa.

LKL:n edustajat vierailevat eduskun-nassa laihoin tuloksin. Lain valmis-

telua jatkava virkamiesryhmä viestittää, ettälaki on jo kirjoitettu pitkälti uusiksi, jotenesitykseen ei kannata enää juuri vedota. Kis-sa-hiiri-leikki siis jatkuu, virkamiehet heit-tävät esityksen pöytään ja kun sitä kommen-toidaan, onkin jo uusi olemassa, mutta sitäei paljasteta.

Teksti: Jouko Korhonen

Lokakuussa 2008 julkaistun kaivos-lakiehdotuksen mukaan harrastuskai-

vun edellytykset paranevat: valtauksen ka-renssi lakkautetaan, uusia kaivulupia voi siissaada keskeytyksettä yhä uudelleen. Samas-sa yhteydessä vanhat oikeudet, niiden mu-

AIKAISEMMIN TAPAHTUNUT:



Arkadianmäen kiinnostus kullan-kaivajiin kiihtyy. LKL:n edustaja käy

tapaamassa ympäristövaliokunnan jäseniä.Edusmies levittää oikeata tietoutta koneel-lisen kullankaivun olemuksesta ja erityisestiympäristövaikutuksista. Yhteydet inarilai-seen kansanedustajaan Janne Seurujärveenmuuttuvat viikottaisiksi.

Kesäkuun alkupäiviksi suunnitel-tu kaivoslakiryhmän ja GTK:n yh-

teinen tutustumisretki Lemmenjoelle pe-ruuntuu viime tingassa. Syykin selviää hetimiten: ministeri Pekkarinen kutsuu koolletiedotustilaisuuden koskien kaivoslakiuudis-tusta. Kullankaivajien iskuryhmään kuuluumm. ex-kaivosylitarkastaja Urpo J. Salo.Näin aiemmin peräänkuulutettuun kaivos-piirien syntyhistoriaan saadaan valaistustakoko asian pääarkkitehdilta.

Putinin samanaikaisen Helsingin vierai-lun johdosta palaveri venyy useampitunti-seksi. Jossakin vaiheessa ministeri kieltääkinkullankaivajien enää ottamasta puheenvuo-roja, jotta muutkin kaivoslain asianosaisetsaavat sanoa sanansa. Ympäristöministeriönedustaja tunnustaa jossakin vaiheessa kul-lankaivajien ajojahdin: ”Kun teitä ei sieltäLemmenjoelta muuten saanut pois, oli la-kia muutettava”. Ministeri varoo sanomas-ta omaa kantaansa kullankaivun siirtymä-ajan pituudesta.

Seuraavana päivänä Kittilän kaivos-seminaarissa Pekkarinen sitten yllät-

täen sanoo kantansa: kullankaivajille anne-taan 10 vuotta aikaa kerätä koneensa ja häi-pyä Lemmenjoelta. Samassa yhteydessä an-netaan ymmärtää, että kaivoslaista on syn-tynyt sopu. Kullankaivajat kumoavat väit-

teen välittömästi ja vetoavat perustuslailli-siin oikeuksiinsa.

Miessijoen perinteiset Pekanpäivätkesäkuun lopulla muuttuu lähes me-

diasirkukseksi. Paikalle tulee Yleisradion uu-tisryhmä välittämään kullankaivajien nor-maalisti iloisia tunnelmia. Toden totta: val-takunnan eetteriin kaikuukin kulmat kur-tussa kesää viettäviä kaivajia. Yksi jos toi-nen konekaivaja painaa pitkää päivää erilais-ten remonttien kimpussa, kun maata pitäi-si rikastaa entistä kiivaammin siirtymäajanuhatessa muutaman vuoden päästä katkais-ta ammatin.

Lisäksi paikalla on valtakunnan vakavim-min otettavan tiedonvälittäjän, SuomenKuvalehden toimittaja ja kuvaaja dokumen-toimassa Euroopan ainoiden ammattikul-lankaivajien asemasodan alkuvaiheita. Kan-sanedustaja Ulla Karvo vierailee Lemmen-joella.

LKL viettää 60-vuotisjuhliaan hie-man etuajassa heinäkuussa. Juhlapu-

huja Janne Seurujärvi tuo tuoreet terveisetitse elinkeinoministeri Mauri Pekkariselta.Lähes 150-päinen juhlakansa kohahtaa Seu-rujärven pudottaessa uutispommin: Pekka-rinen haluaa tulla itse tutustumaan kullan-kaivuun Lemmenjoella.

Suomen kuvalehti ilmestyy, kansi-kuvapoikina Kai J. Rantanen ja Eli-

el Kalla. Sisäsivuilla esitellään erittäin laa-jasti kullankaivua. Kansanedustaja Ulla Kar-vo antaisi konekaivun jatkua nähtyään mai-semoinnit. Terhi Telilän loppukaneetti ”toi-vottavasti lapset eivät näe kun Lapin kotipalaa”, herättää laajaa keskustelua Lemmen-joen ja etenkin muiden alueiden kaivajissa.

Tankavaaran kultasymposiumissakullankaivajien jyrkkänä säilynyt kan-

KESÄN 2009 ALKAESSA:


ta saa suuren huomion. Työ- ja elinkeino-ministeriön edustaja symposiumiin jää jos-takin syystä saapumatta paikalle. Lapin Kan-sa uutisoi kullankaivajien kantaa isoin otsi-koin: ”Kullankaivajat ei helpolla taivu uu-teen lakiin”. Ministeri Pekkarisen saapumi-nen Lemmenjoelle uutisoidaan, mutta mat-ka siirtyy kerran ja toisenkin erilaisten käy-tännön järjestelyongelmien vuoksi.

Elo-syyskuun vaihteessa Inarinkunnan suhtautuminen ammat-

tikaivuun kääntyy. LKL pyytää uutta,kaivajia ponnekkaammin tukevaa lau-suntoa ministerin vierailua varten. Kun-nanhallituksen päätöksen mukaisessalausunnossa kullankaivajille halutaan-kin 15 vuoden siirtymäaika, mikälikaivun ei anneta jatkua.

Koittaa kirpeä kymmenasteinenpakkasaamu Miessijoella 19.9.2009.

Aamukohmeessa Ylä-Miessillä seisoskeleeparikymmentä kullankaivajaa ja melkein sa-man verran median edustajia. Ilmassa pör-rää rajavartioston helikopteri, kierrellenkoko kulta-alueen päällä useamman kierrok-sen ja laskeutuu lopulta St. Helenan lento-kentälle.

Kopterista astelee kullankaivajien kätel-täväksi elinkeinoministeri Mauri Pekkari-nen, kansanedustaja Janne Seurujärvi, kai-vosylitarkastaja Pekka Suomela ja LapinLiiton maakuntajohtaja Esko Lotvonen.Alkaa kullankaivajien näytön paikka.

Kahvistellaan ja keskustellaan jo ilmastanähdyn maisemoidun konekaivupaikan ole-muksesta. Ministerin mielestä näky oli vai-kuttava ja kuulijan valtaan jää lopputulkin-ta. Selataan karttaa ja kerrataan päivän suun-nitelma: mönkijällä Miessijoki alas ja takai-sin, sivupisto Pehkosenkuruun.

Kaivospäällikkö Martti Rapeli esitteleeRapelin & Kankaan jo talviteloille laitetun

työmaan ja kertoo kyseisen kaivospiirin taus-tahistorian. Sonnustaudutaan matkavaate-tukseen ja kymmenkunta mönkijää aloittaataivalluksen.

Pehkosenkurussa kuuluu hakkujen kilkeja lapion karahtelu – soraääniä. Mönkijäka-ravaanin yllätykseksi montun pohjalla on-


kin kaikille TV:stä ja radiosta tuttu miesVeikka Gustafsson. Ministeri innostuu asi-asta niin, että nappaa oma-aloitteisesti lapi-on ja kipuaa tikkaita pitkin montun poh-jalle. Alkaa kilpalapiointi: elinkeinominis-teri vastaan kaikki huiput kiertänyt maail-mankansalainen. Molemmat pistelevät il-

man lisähappea tällä kertaa ja silti rännimenee tukkoon. Kaivospäällikkö Kela rau-hoittelee renkejään.

Hetken päästä kävellään kämpälle tutus-tumaan kullankaivajan asuntoon. Ministe-rin kysyessä Eureka-lipun merkityksestä,häntä valaistaan kullankaivajien ja lainsää-

Harvemmin ministerismiehelle tarjoutuu tilaisuus rehellisellä työllä päästä näin hyviin hankkeisiin.Mauri Pekkarinen ja Veikka Gustafsson Jukka Kelan renkeinä Pehkosenkurussa.


Tapaaminen sujui hyvin rakentavassa jaavoimessa tunnelmassa. Alun perin oli luvattunoin 5-10 minuuttia aikaa esitellä asiaamme.Tämä aika pääsi kuitenkin venähtämään noin45 minuutin mittaiseksi sessioksi.

Puheenjohtajamme toimittama tiedoksian-to, koskien Lemmenjoen konekaivua, otettiinkiinnostuksella vastaan. Kuulijakunta jopa

täjien välisestä kapinasta 1800-luvun Aust-raliassa. Kuultuaan 30 kaivajan menettäneenhenkensä, kiirehtii kansanedustaja Seurujär-vi toppuuttelemaan kaivoslain muuttamisenolevan vielä alkutekijöissään.

Veikka Gustafsson painottaa omassa pu-heenvuorossaan ministerille, ettei tämänkal-taista kulttuuria ja tekemistä ole juuri mis-sään muualla maailmassa – tämä on ehdot-tomasti säilytettävä. Ministerin seurue ko-konaisuudessaan on samaa mieltä. Matkajatkuu.

Pihlajamäen kaivoskartanossa pysähdy-tään lounaalle. Itkos-Pekka isännöi ja Pii-pa emännöi herkullisen porosopan. Sopanohessa seurueelle kerrotaan paikalla ennen-kin olleen merkkihenkilöitä, mm. Jaruzels-ki, Martti Miettunen ja puolustusvoimiennokkamiehiä moneenkin kertaan. Selvästivanhan kartanomiljöön säilyttäminen kone-kaivun rinnalla kerää pisteitä kullankaivaji-en laihaan reppuun. Ja eteenpäin…

Keski-Miessillä pysähdytään tutkimaanmaisemoidun ja keskeneräisen työmaan kas-

Mika Telilä (oik.) esittelemässä ministeri Pekkarisen seurueelle silminnähtävää eroa jo maisemoidunja vielä työn alla olevien alueiden välillä.

luki tiedotteen välittömästi. Tämän jälkeenalkoi kysymysten tulvanomainen ryöppy.Kysymykset risteilivät kaivun kaikilla osa-alueilla, alkaen kaivun ekologisuudesta jatkuenkaivuoikeuksista ja uudesta kaivoslaista itseasiaan, eli Lemmen konekaivuuseen.

Kiperimmät kysymykset tulivat ministeriPekkarisen avustajalta, Peisalta. Päällimmäise-nä näissä kysymyksissä kummitteli koneidenkoko ja koneiden tarpeellisuus. Vastatessani,

JA SAMAAN AIKAAN TOISAALLA:

Tankavaarassa kokoontui12 valtiosihteeriä…


että kuka hyvänsä voi lähteä kaivamaan noin14 metrin syvyisiä kuoppia lapiopelillä tulihymyäkin pintaan.

Siirtymäaikakeskustelu oli osaltaan ehkäkaikkein eniten käsitelty ja kyselty asia. Liitonkantana ilmoitin koko siirtymäajan olevantäysin turha, koska kullan loppuessa myöskaivajat poistuvat alueelta aikanaan. Esitinmyös puiston purkamista kaivualueidenpäältä, johon laissa on täysi mahdollisuus.

Ekologisuuskysymyksessä lobbaustasuoritettiin mainostamalla lapin kullanekologisuutta verrattuna teollisesti tuotetunkullan ekologiseen jalanjälkeen. Ostamallasuoraan kaivajalta kultaa tulee ostaja suoritta-neeksi varsinaisen ekoteon.

Lentoaseman alkaessa kutsua arvovieraitatoisaalle, päätimme palaverin mielestäni varsihyvissä tunnelmissa. Aika tullee näyttämään,oliko tapaamisella toivottuja vaikutuksia.

villisuuden eroja. Merenluodon kohdallatavataan kunnolla ensimmäinen toimivakonekaivos. Ammattikaivaja Kari Merenluo-to esittelee tuoreen hihnakuljettimeen pe-rustuvan rikastuslaitoksensa.

Ministeriä kiehtoisi nähdä kultaa, muttavielä ei ole sen aika.

Poiketaan Korhosenojalla. Hunaja-Tau-no valottaa isomushipun löytöhistorian li-säksi kaivoksensa maiseman ja kasvillisuu-den samanlaisuutta maisemoituun Puskuo-

jaan nähden. Tältä siis näytti Pus-kun työmaa ennen maisemointia.Ministeri korostaa jo toisen kerrantyöskentelyn olevan selvästi halli-nassa ja suunnitelmallista. Ja eteen-päin…

Isolassa tehdään pikavisiitti to-teamaan, että 50 vuotta vanhat la-piomiehen rivinteerit ovat edelleenkestäneet. Vesi virtaa pohjalla jaedelleen voi kaivaa kuivaa maata.Isolan nykyiset kaivajat ovat selväs-ti sisäistäneet paikan olemuksen,hyvää työtä.

Matkan pääkohde, lehdistössä-kin mainostettu Mika Telilän täy-simittainen konehuuhtomo on tyh-jillään saapuessamme paikalle. Tuo-ta pikaa Isä-Risto käynnistää aggre-

gaatin ja Mika näytteeksi koukkaa muuta-man kauhallisen rumpuun ja sitä kautta rän-niin rikastumaan. Samalla seurueelle selvi-tetään kaivun etenemissuunta, selkeytysal-taat, eri pumppujen tarkoitus jne. Hetkenpäästä pannaan pumput seis ja mennäänrännille.

Mikan näyttäessä kuinka piilteeman ren-gasraudalla aika ajoin joudutaan rihlojenväliä pehmittämään, vilahtaa ykkösrihlassajotakin keltaista. Mika piilottaa sen silmän-

Ministeri Pekkarinen on koko kaivoslakiprosessin ajan ollutinnostunut ajatuksesta mm. Jukka Kelan harjoittaman aktiivi-kullankaivua tukevan elämyspalvelutarjonnan kehittämiseksi.


räpäyksessä soran alle mutta ministeri ehtinähdä. Muutamassa sekunnissa ministerikaivaa viitisen grammaa painavan hipun esil-le. Hippu nököttää rengasraudan kärjessä,salamavalot rätisevät.

Palaamme takaisin penkalle, on lehdis-tön viimeisten kysymysten aika. Keskustelulainehtii sinne ja tänne. Ministerin mielestäMetsähallituksella on ”lievästi sanoen ylenmäärin suojelualueita”. Kenties reissun kii-vain keskustelu viriää yllättäen ministerin jatoimittajan välillä siitä, pitäisikö kansallis-puiston saavutettavuutta parantaa antamal-

Kultaa löytyi vähän joka kämpästä. Joistakinpaljon.

Laimean ruskan vastapainona kulta loisti jahehkui Pihlajamäen pihapöydällä, ja kiinnostiyleisöä.

la matkailuyrittäjälle mahdollisuus motori-soituun huoltotoimintaan, vai tulisiko sa-dan kilometrin päähänkin kaikki toimintatapahtua jalkaisin. Toimittajan mielestä jal-kaisinkin pääsee, kunhan on tarpeeksi ai-kaa.

Ministeri uudistaa kantansa siitä, ettäkoneellinen kaivu voisi jatkua pienemmilläkoneilla tai jotenkin muutoin pienimuotoi-sena. Kaivajien väitteet siitä, että pienelläkoneella joudutaan vain kaivamaan pitem-pään, kaikuu kuuroille korville.

Loppukahvistelun koristeeksi on Pihla-jamäen pöydälle aseteltu kultaa ja korujahyvinkin sadantuhannen euron edestä.Ikään kuin todisteeksi, että kyllä niitä kilojaoikeasti tulee muuhunkin kuin vuosiraport-tiin. Viimeinen neuvonpito kullankaivaji-en ja ministerin seurueen välillä käydäänsuljetuin ovin. Ulkopuolelle jääneiden kai-vajien pidätellessä henkeä ovi lopulta auke-aa ja kaikki tulevat ulos hyvässä järjestyk-sessä, ei kaikilta osin hymyssä suin, muttaei silmä mustanakaan.

Valtakunnan mediat työntävät uutistaeetteriin jo saman illan uutislähetyksissä.Merkille pantavaa on uutisten erilaisuus. Eiuskoisi toimittajien olleen samassa tilaisuu-dessa, jos ei itse olisi ollut todistajana.

Illalla kaivajien leirissä myönnetään hie-man vastahakoisesti kansanedustaja Seuru-järven merkittävä rooli ministerivierailunaikaansaamisessa. Näkymätön mies sitten-kin on ihan kunnon jätkä.

Jännitysnäytelmä jatkuu loka-mar-raskuussa hallituksen antaessa esityk-

sen eduskunnalle. Siihen asti olemme tässäkissa-hiiri-näytelmässä, jatko pitäisi ollaavoimempaa.

…ja kaiken aikaa, tätäkin kirjoitettaessa,liiton oma Lobbari-Leila avaa ovia paikkoi-hin joista me ei olla edes kuultu, mutta joi-hin meidän on kohta mentävä…


Olen ollut muutaman vuodenIvalojoella omalla valtauk-sella. Tulin tänä kesänä lii-

ton valtaukselle Palsille, sinne kun pää-see autolla lähelle, niin on helpompi toi-mia. Ja kun ikääkin kertyy, sellainenylimääräinen myyssääminen siellä Iva-lojoella alkoi väsyttää.

Haeskelin kaivu-paikkaa muitten jou-kossa, ja kun oli sopi-van näköinen kohta jasopivan näköiset ker-rostumat, niin töihinvaan.

Neljäntenä kaivu-päivänä, kun olin läh-

”Kyllä ruoka”Kyllä ruoka”Kyllä ruoka”Kyllä ruoka”Kyllä ruokamaistui tavallistamaistui tavallistamaistui tavallistamaistui tavallistamaistui tavallistaparemmalta…”paremmalta…”paremmalta…”paremmalta…”paremmalta…”

dössä kodalleni syömään puolilta päi-vin, ajattelin että vieläkö katsois yhdenlavallisen ennen lähtöä. Ja siitä lavalli-sesta se 11,5-grammainen löytyi.

Kyllä ruoka maistui tavallista pa-remmalta.

Eihän se hippu suuren suuri ole,mutta en ole suurem-paakaan löytänyt. Mi-nun kaivu-urani alkoivuonna 1989, ja ontullut kiviä ja kallioitapyöritettyä useissa pai-koissa.

TerveisinMätön Martti


Kultaristeily22.–24.1.2010Tukholmaan M/s Mariellalla

PÄÄTEEMA: Kohti emäkallioita ja harkkokasojavai kohti harmonista harrastusta – näkokulmiakullankaivajan ikuiseen ristiriitaan.

Kuinka tämä mies menettelisi, jos hän löytäisi oikean kulta-suonen. Mitä sitten tapahtuisi? Puskeutuisivatko ratakiskotsittenkin yli tunturin ja porat iskisivät kallioon? Pölyä, savua,kitinää, jylinää! Koko tuo elämä, jota hän piti harhaanmenneenä ja epäterveenä, jota hän oli paennut, levenisitännekin. Ja hänessä itsessään olisi syy siihen.

Pentti Haanpää (1964)

ILMOITTAUTUMISET KULTARISTEILYLLE:Heli Rapakko 040 593 5337 tai [email protected]ään 21.12.2009 mennessä.

Ilmoittautumisesi yhteydessä kerro nimesi, syntymäaikasi, mahd. LKL:n jäsennumerosi, hytti-luokka, kansalaisuus sekä tarvitko osallistumistodistusta VR:n lippua varten (edellistä varten myösosoitteesi). Perjantai-iltapäiväseminaariin tulee myös ilmoittautua.

HINNAT / HENKILÖ

jäsen / ei-jäsen

120 / 130 A4-hytissä134 / 144 A3-hytissä162 / 172 A2-hytissä247 / 257 A1-hytissä

Hinta sisältää risteilyn valitussa hyttiluokassasekä seminaariohjelman mukaiset tarjoilut.

Perjantai-iltapäiväseminaari risteilyyn osal-listuvalle 5 e / henkilö. Muut LKL:n, SJHY:n,Geologisen seuran jäsenet: 10 e / henkilö.Ulkopuoliset 20 e / henkilö.

Maksut LKL:n tilille 800010-70774683 vii-meistään 21.12.2009. Maksuun tarvitta-van viitenumeron saatte ilmoittautumisenyhteydessä Heliltä.

Ohjelman osittaiset muutokset mahdollisia.



OhjelmaLAUANTAI 23.1.2010(suluissa Suomen aika)

07:00–09:30 (08–10:30) Aamiainen.09:30 (10:30) Saavumme Tukholmaan.

11:00–14:30 (12–15:30) Lauantain päiväoh-jelmaa laivalla, Fun Club (kansi 8) Online-muotoiset Kultakisat laivalla sekä edellisenpäivän rasituksista toipumista.12:00 (13:00) Edunvalvontatoimikunnantilaisuus: infoa ja evästysten keräämistä LKL:nhallitukselle ja edunvalvontatoimikunnalle.12:30 (13:30) Ympäristölupavelvollisille kul-lankaivajille (konekaivajat, imurimiehet tai sel-laisiksi aikovat) vesistöjen yhteistarkkailuunliittyvä info-tilaisuus.13:00 (14:00) Kaivospiirien osakkaiden ko-kous – missä mennään? Voidaanko kaivos-piirit ottaa meiltä pois?

15:00 (16:00) Seminaari alkaa auditoriossaEnsin palautellaan mieleen päivän tapahtu-mia ja eilisen kulkua.15:15 (16:15) Veikka Gustafsson, vuorikiipei-lijä – Näkemyksiä korkealta tasolta kullan ar-vosta ja arvottomuudesta.16:15 (17:15) Tauko16:35 (17:35) Antti Peronius – miksi kultaa onsiellä missä sitä on. Kultapitoisen juonensynty, sen rapautuminen ja kullan kulkeutu-minen löytöpaikoilleen. Erilaiset kultaesiin-tymät meillä ja muualla. Esimerkkitapauk-sia: Laanilan alue, Tankavaaran alue, Palsi, Iva-lojoen pääuoma, Miessi. Keskustelua jakommenttipuheenvuoroja.n. 18:30 (19:30) Päätössanat ja kiitoksetlausuu LKL:n pj Jouko Korhonen.

20:00 (21:00) Puffet alkaa.

SUNNUNTAI 24.1.2010

08:00–10:00 Aamiainen.09:55 Saavumme Helsinkiin.

PERJANTAI 22.1.2010

13:30–16:00 Ilmoittautuminen Katajanokanterminaalissa ryhmänjohtajalle.14:00 Päiväseminaariin osallistujat laivaan.14:50–17:15 Kultaristeilyn verryttelysemi-naari laivalla ennen laivan lähtöä (kansi 8).

Pyrimme pääteeman lisäksi ennakoimaankaivoslain vaikutuksia kullankaivun tulevai-suuteen – mihin suuntaan kehitys etenee.

Ympäristöhallinnon näkökulmia. Kaivan-naisteollisuuden näkökulmia. Metsähallin-non näkökulmia. Näköaloja hieman ylem-pää, Veikka Gustafsson; vuorikiipeilijä. LKL,Jouko Korhonen, puheenjohtaja. Jossainvälissä pidetään taukoa ja musiikkiakin onluvassa. Vuoden kullankaivajateon julkista-minen ja palkitseminen. (Verryttelysemi-naarin päätyttyä päiväkävijät poistuvat laivas-ta. Laiva lähtee klo 17:30.)

16:00 Loput kullankaivajat päästetään lai-vaan.

17:15 Laivaseminaari alkaakokoustilassa (kansi 8)LKL:n puheenvuoro jatkuu – Jouko Korhonen,pj. Järjestäytymisasiat ja käytännön jutut –Heli Rapakko ja Antti Peronius. Terveh-dyspuheenvuorot. GTK:n edustajan pu-heenvuoro. TEM:n kaivososaston puheen-vuoro.18:00–18:20 Pidetään taukoa.18:20 Musiikkiesitys.Kullanhuuhdontakuulumiset Ivalojoen–Laa-nilan alueelta 2009. Kullanhuuhdontakuu-lumiset Lemmenjoen alueelta 2009. Kat-saus Kultakisamaailmaan 2009. Katsaus ke-sän 2009 isommushippuihin ja suurimmanhipun maljan sekä kiertopalkinnon luovutta-minen. Päivän ohjelma päättyy.

20:00 Siirtyminen sapuskointiin.20:30 Buffet-illallinen vakioruokajuomineen(kansi 7)



Menneenä suvena vietin eri-laisen kultakesän. Lapionheiluttamisen sijaan hei-luin itse pitkin ja poikin

Pohjoisen kultamaita liiton toiminnanjoh-tajan pestiä hoitaen. Toimenkuvani oli mo-nenmoinen, mutta päätehtävä koostui luon-nollisesti jäsenten opastamisesta – varsinkinuusien sellaisten – kullankaivun antoisaanmaailmaan.

Uusia jäseniä liittyikin liittoon kiitettä-vä määrä. Puhelin soi taskussani pyhät, ar-jet, joskus iltamyöhään asti – ei haitannut,kun ei soinut iltahämärässä. Varsinkin al-kukesästä tuli runsaasti yhteydenottoja, jois-sa tiedusteltiin miten tämä homma kannat-

Toiminnanjohtajankesäisiä mietteitä

taa aloittaa. Helpointahan se on liittymälläliiton jäseneksi, jolloin pääsee kaivamaanseitsemälle jäsenvaltaukselle.

Monet olivat liikkeellä ensi kertaa ja kai-vun salat olivat tuttuja lähinnä teoriassa.Mikäli aikataulut antoivat periksi, kutsuinsellaiset henkilöt valtaukselleni Tomin Kul-talaan Tankavaaran tienoille, missä opastinvaskauksessa ja näytin miten rännitys tapah-tuu, jaoin karttoja ja kulkuohjeita sekä par-haani mukaan yritin vastailla kaikkiin kul-taa liittyviin kysymyksiin.

Tosin monesti kuultuun kysymykseen”missä on se sellainen paikka, jossa on pal-jon kultaa ja jonne voi tehdä valtauksen?”en osannut antaa vastausta.

Isolan Jaskanhengessä tehtyäluovaa työtä.

ToiminnanjohtajaKauko Matilainenja LKL:n vuokra-kaivajat TapsaIsola ja PenttiMadetoja ”Isolankaivoksella”Miessijoella.


Jäsenvaltaukset olivat useimmille se suu-rin syy liittyä jäseneksi ja asiasta tulikin run-saasti positiivista palautetta. Liiton valtauk-sella alaa aloittelevilla on mahdollisuus il-man suuria investointeja ja paperisotaa pääs-tä kokeilemaan kaivua. Paljon on myös jä-seniä, jotka mieluimmin käyttävät vuodes-ta toiseen jäsenvaltauksia kuin alkaisivatpuuhata omaa paikkaa.

Liiton jäsenvaltauksien ja varastolanssi-en käytön ja kunnon valvonta on olennai-nen osa toiminnanjohtajan työsarkaa. K ävinuseimmilla valtauksilla puolenkymmentäkertaa kesässä.

Sopu-Kulta Palsinojalla näytti olevan suo-situin paikka. Joka käyntikerralla paikalla olikolmisenkymmentä vaunua ja jokainen kai-vukunta näytti löytäneen sitä itseään, erääl-lä onnekkaalla jopa kymmengrammainen.Runsaasta kaivajamäärästä huolimatta val-taus osoitti olevan nimensä veroinen, silläsopuisasti pääasiassa näytti kaivuu luonnis-tuvan. Toiminnanjohtajan roolia sovittelu-

miehenä jouduin käyttämään vain harvak-seltaan – lähinnä pienien ”reviirikiistojen”ratkaisemiseen.

Palsinojan muilla liiton valtauksilla ”Pal-sin Parhaassa” ja” Palsin Suolla” näytti mutu-tuntumalla olevan hiljaisempaa. Palsin pe-rän valtaukset ovat kieltämättä vaikeammintavoitettavia, koska sinne täytyy ajaa 30 ki-lometriä hiekkatietä ja loppuosa tiestä on to-della huonossa kunnossa.

Kutturantien varrella sijaitsevalla ”Nelik-ko Aureus”:lla näytti olevan hyvä käyttöas-te. Parhaimmillaan siellä oli reilusti tusinanverran vaunuja kerrallaan, joista jotkut kai-vukunnat viipyivät hyvinkin pitkään. Ko-valla työllä näytti myös siellä kultaa muka-vasti tulevan.

Pikku Piispanojalla sain vaikutelman, ettäsiellä kävijöillä on jo vuosien ajan ollut sa-mat renkaanpaikatkin vaunuille. Mieleenijäi varsinkin eräs kolmen majoituskunnanriemumielinen porukka, jotka selvästi oli-vat paikan vakiokäyttäjiä ja olivat yhdestä

Kesä-aikainen toiminnanjohtaja Kauko Matilainen ottamassa vesistön yhteistarkkailunäytettä ’siel-lä jossain’.


asuntovaunusta tehneet varsin mallikelpoi-sen saunan. Kesän ja kaivun loputtua se ve-dettiin tietenkin alueelta pois.

Piispanojan hyötypuoliin kuuluu päätienja Savottakahvilan läheisyyden lisäksi viih-tyisä ja tasainen asentopaikka.

Lemmenjoen kaksi valtausta vaativatkäyttäjiltä hieman vaivannäköä ja reipastaulkoilumieltä, sillä niiden tavoittaminenvaatii pitkän venereissun Njurgulahdesta jakymmenen kilometrin taivalluksen varuste-rinkan kanssa. Toista kesää liiton hallinnas-sa oleva Karuoja palkitsee kaivajan upeillamaisemilla, neljä henkeä vetävällä kämpälläsekä saunalla ja kaivuvälineillä. Pumppua eitarvita, sillä luonnonvesi riittää rännittämi-seen. Karuojalla olikin kaivajia keskeytyk-settä lähes koko kesän.

Kotaojalla olevalla ”Nurkanvaltauksella-kin” näkyi kaivun merkkejä, joskin toimin-ta siellä lienee ollut aika hiljaista.

Neljänkymmenen kulta-alueilla viettämi-eni kesien aikana ei minulla ole ollut ker-taakaan aikaisemmin mahdollisuutta osal-listua legendaarisille Pekanpäiville Miessil-lä, mutta nyt sekin asia korjaantui. Häm-mästyksekseni sinne ilmaantui kuin tyhjäs-tä kuutisenkymmentä kaivajaa. Tunnelmaoli hieno, kuten ilmakin, vaikka kaivoslaki-uudistus leijui synkkänä pilvenä kaiken yllä.Siitä muistutti myös YLE:n toimittajakun-ta, joka oli tullut tekemään juttua valtakun-nan uutisiin kaivajien ahdingosta. Vaikka la-kimuutos ensikädessä näyttää koskevan eni-ten konekaivua, niin taustalla on kaikella ta-valla kultaa etsivien kohtalo.

Sunnuntain rutiineihin toiminnanjohta-jalla kuuluvat päivystykset Savottakahvilas-sa ja Kutturantien Kultakioskilla. Jokaisessatapaamisessa kävi vähintään muutamia hen-kilöitä keskustelemassa, kyselemässä ja mie-lipiteitä vaihtamassa. Velvoitevesinäytteidenottomatkat olivat työn ehdottomasti ras-

kaimpia osuuksia, mutta myös tavallaanantoisimpia.

Lemmenjoella tulee ottaa kaksi kertaakesässä vesinäytteet kahdestatoista eri pai-kasta ja matkaa kertyy yhteensä kuutisen-kymmentä kilometriä. Onneksi nämä näyt-teet pystyi hoitamaan mönkijän kyydistäkäsin paikallisen kaivajan avustuksella.

Myös Sotaojan alueella vesinäytteitä tu-lee ottaa kaksi kertaa – autolla kertyi kilo-metrejä 210 ja kävellen täydet näytepullotselässä 20 kilometriä. Tämä oli kyllä seitse-mänkymppiselle täysi päivätyö ja sen ver-ran raskas kenelle vain, että tulevaisuudessajälkimmäinen näytteenottosessio tulisi eh-dottomasti hoitaa jokiveneellä.

Näillä retkillä minulla oli ainutlaatuinenmahdollisuus nähdä lähes kaikki kaivospii-rit ja kymmenittäin valtauksia. Joka paikas-sa vastaanotto oli mitä ystävällisin. Äärim-mäisen tärkeää on, että jokainen meistä huo-lehtii omalta osaltaan vesien puhtaudesta jaympäristön siisteydestä.

Näin jälkeenpäin miettien mennyttä ke-sää, nousee positiivisena mieleen erityisestiuusien jäsenien suuri määrä ja heidän tie-donjanonsa. Liiton kolmastuhannes jäsenpalkittiin SM-kisoissa Tankavaarassa.

Tänä kesänä en ollut oman monttuni”vanki”, vaan nyt sain oikein luvan kanssamennä. Niinpä näin muutamassa kuukau-dessa enemmän Lappia kuin neljässäkym-menessä vuodessa yhteensä.

Yllättävää oli toiminnanjohtajan työmää-rä, joka oli paljon suurempi kuin olin kuvi-tellut, mutta sekään ei haitannut. Ensim-mäinen kesä menee aina opetteluun, muttanyt tietää mitä se on. Aika on kullannutkultaisetkin muistot – hieno kesä takana.

Kauko Matilainentoiminnanjohtaja vm. 2009

Lapin Kullankaivajain Liitto Ry


12.6. Puhelinhaastattelu, murtaen ymmär-

rettävää suomea puhunut lehtinainen

tekee artikkelia Lapin kullankaivusta

käsittääkseni venäjänkieliseen lehteen.

16.6. Uusi jäsen kävi maksamassa jäsen- ja

liittymismaksun ja toinen hakemassa

tietoja liiton valtauksista. Lapin radion

toimittaja kävi haastattelemassa kul-

talähetystä varten.

21.6. Tarkastin liiton valtaukset. Piispanpy-

säkki, 5 ryhmää majoituksessa ja töis-

sä, pieni näyttö kullasta, järjestys ja

sopu moitteeton. Nelikko Aureus, 6

ryhmää, järjestys ja sopu moitteeton,

kultaa on löytynyt edellistä valtausta

paremmin, en havainnut nuotiopaikko-

ja. Myin kaikki pinssit ja 6 hihamerk-

kiä. Eräs jäsen kysyi, milloin liitto kun-

nostaa Palsin tien. Kerroin, ettei liitto

omista tietä eikä siten voi myös sitä

korjata. Suosittelin Palsinperän valtaa-

jien yhteistapahtumaa asioinen hoita-

miseksi.

27.6. Kävin Tankavaarassa esittäytymässä

uudelle isännälle. Hän liittyi jäseneksi

liittoon ja lupasi kultamajoihin 20 pro-

sentin alennuksen jäsenille ja omatoi-

misen saunomisen veloituksetta ma-

joittumisen yhteydessä.

29.6. Tarkastin valtauksen Karuoja. Yksi jä-

sen oli asumassa kämppää ja kaivamas-

sa. Kämppä ja alue hyvin siisti. Hyvä-

kuntoisia työn jälkiä runsaasti. Ränni-

tys ilman pumppua mahdollinen koko

alueella, työvälineet paikalla.

2.7. Kävin puu-cee asioissa Nelikko Au-

reuksessa ja sain yhden miehen mu-

kaan Härkäselän lanssille, jossa kat-

soimme hyväkuntoista laitosta, jonka

valtausasukkaat lupasivat hankkia pai-

kalle. Kävin viemässä kioskille uusia

Päkkäreitä.

8.7. Vesinäytteiden ottoa Sotajokialueella

klo 7-21:30. Härkäselän lanssilta puu-

ceen nosto peräkärryyn.

12.7. Päivystys Savottakahvilassa ja kulta-

kioskilla, kummastakin yksi uusi jäsen

ja useita keskustelijoita.

13.7. Opetin uusia jäsenille rännityksen ja

vaskauksen. Lähtivät Karuojalle 11:00.

18.7. Olin Ivalon kisoissa ajanottajana koko

päivän. Illalla LKL 60-vuotisjuhla. Va-

lokuvasin.

20.7. Läksin Lemmelle velvoitevesinäyttei-

den ottoon. Yövyin pj. Jouko Korho-

sella.

7.8. Avasin klo 10:00 Tankavaaran SM-ki-

soissa teltassa liiton esittelyn ja tuo-

temyynnin, uusien jäsenien hankinnan.

Otteita

toiminnanjohtajan

päiväkirjasta

Liiton vaskauskisoissa

Ivalossa oli ilahdutta-

van paljon nuoria

kullankaivajia.


Lemmenjoen Jäkälä-äytsiltä löy-tyi kesän toiseksi suurin kulta-hippu elokuun lopulla 2009.Kaikkien aikojen listalla se si-

joittuu sijalle 20. Se kiilaa täpärästi edellekolme vuotta sitten Lemmenjoen Kaarreo-jalta löydetyn hipun, jonka löytäjä Ami Te-lilä kertoo punninneensa välittömästi löy-dön jälkeen 88,3-grammaiseksi. Nyt löydet-ty painoi ”lämpimänä” 88,8 g ja kuivuttu-aan 88,3 g.

Jouko Korhonen löysi hipun kultahis-toriallisesti merkittävältä paikalta setänsäYrjö “Karhu” Korhosen vanhasta kaivos-piiristä. Löytöpaikan monttu on noin kym-menen metriä syvä. Korhonen kertoo setän-sä kaivaneen paikalle lapiolla viisi metriäsyvän ja laajan montun ja sen pohjalle vieläkolmen metrin montun viitisenkymmentävuotta sitten.

– Yrjö ei kuitenkaan löytänyt kultaa juu-ri nimeksikään. Nyt koneella kaivaessani

Kansikuvahippu ”Rukkanen”

voin vahvistaa todeksi sen, että pinnassa onnoin kahdeksan metriä kullatonta soraa jasen alla pari metriä hyvää kultamaata ennenkalliopohjaa, Korhonen toteaa.

Hipulle nimeä miettiessään Korhonenmuisti setänsä kanssa käydyn keskustelun.Yrjö kertoi hukanneensa oikean käden kä-sineitä yhtenään. Korhonen onkin löytänytkämppää siivotessaan useita parittomia ruk-kasia.

– Hippu on varmaan kuullut 40 vuottasitten Yrjön lapion kolkkeen parin metrinpäässä. Jos Yrjö silloin kaivaessaan hukkasirukkasen, se on vuosien varrella muuttunutkullaksi, Korhonen sanoo hipusta, joka to-della muistuttaa rukkasta.

Hipulle löytyi myös ostaja miltei välittö-mästi. Se löysi paikkansa Antti Aarnio-Wi-hurin laajasta Lemmenjoen hippujen koko-elmasta, jonka vanhimmat hiput ovat pe-räisin 60-luvulta.

isomusisomusisomusisomusisomustuli ja meni

Lemmenjoen uusin


Kultahippujenpunnitseminen

Rukkanen on saman painoinen kuin kolmevuotta sitten Kaarreojalta löytynyt Lemmen-tähti (Vaahteranlehti). Jouko kertoi Rukka-sen painaneen välittömästi löytämisen jäl-keen 88,8 grammaa, mutta kuivuttuaan vaa-ka osoitti 88,3 grammaa. Ami Telilä puo-lestaan kertoi punninneensa Kaarreojan hi-pun välittömästi löytämisen jälkeen ja vaa-ka osoitti 88,3 grammaa. ”Hippu painoituoreeltaan yli sen 88,3, kun kuivui ja savivarisi koloista niin on nyt varmasti alle Kor-hosen molempien hippujen”, toteaa Amiviestissään.

Hippulistan pitäjän on syytä keskustellakullankaivajien kanssa siitä, että laadittaisiinohjeet kuinka, milloin ja minkälaisella

vaa’alla isomushiput pitää punnita. Hippu-listalle pääseminen ja sijanumero siellä näyt-tävät tulevan tärkeäksi argumentiksi hippu-ja myytäessä.

Miten ja milloin isomushiput pitäisi pun-nita, jotta listalla olevat grammamäärät oli-sivat totuuden- ja oikeudenmukaisia? Otanmielelläni vastaan kommentteja ja mielipi-teitä tästä asiasta; [email protected] tai puh. 050 512 1951.

Seppo J. Partanen

Kirjoitus on julkaistu Hipputeoksen netti-sivuilla osoitteessa www.kultahippu.fi. Si-vustolta löytyy myös yleisimmin käytetty ja”virallisin” Lapin suurimpien kultahippujenranking-lista – ja paljon muuta mielenkiin-toista kultamiestä kiinnostavaa.


Liiton kuuskymppisiä juhlistettiinpoikkeuksellisesti jo 18. heinä-kuuta 2009 Ivalossa. Liiton jär-jestämät kullanhuuhdontakisat ja

ensimmäinen Inari-viikko toivat juhliin lisä-väriä.

Mutta aloitetaampa ihan alusta. Paljon onSuohpasavdsissa virrannut vettä siitä, kun liit-to Morgamojan kultalassa, Pellisen kämpällä,18.9.1949 perustettiin. Maailma on muuttu-

LapinKullankaivajainLiitto

nut, liitto on muuttunut ja ehkä kaivajatkin.Se että 27 kaivajaa kokoontui perustamaanLapin kullankaivajain liittoa syksyllä -49, onmeille nykykaivajille kuitenkin arvokas ja vaa-littava asia. Ja olihan perustavassa kokoukses-sa sentään kahvinkeittäjänä legendaarinenSylvia Petronella Van der Moer.

Liitto järjesti arvokkaan 60-vuotisjuhlanIvaloon ja paikalle olikin kertynyt monennä-köistä karvanaamaa ja karvatonta. Oli yhteis-

60 vuotta


kunnan vaikuttajia, toimittajia ja muutenkinvaan asiasta kiinnostuneita. Tilaisuus alkoi lii-ton puheenjohtajan Jouko Korhosen terve-tulopuhein. Tervehdyksiä saatiin myös mm.Inarin kunnalta, Gtk:lta, ympäristöministeri-östä, Tankavaarasta, eduskunnasta ja Tem:stä.

Välitön juhla sisälsi myös muisteloita men-neiltä vuosikymmeniltä. Niitä saatiin kuullaGösta Waseliuksen, Niilo Ranttilan ja Jaak-ko Kemppaisen kertomina. Nämä sankaritaloittivat kultauransa jo 1950-luvulla, Niilo jositäkin aikaisemmin löytämällä mm. Lemmen-joen kullan veljiensä kanssa. Teltantäysi yleisökuunteli tarkkaan hauskoja, koskettavia jamieltä piristäviä tositarinoita.

Mielen piristystä odotettiinkin, kun tiedos-sa oli samalle syksylle tuleva uusi kaivoslaki.Laki, joka pahimmillaan ajaa alas koko kul-lankaivuukulttuurin. Tähän uhkakuvaan mo-net puuttuivat juhla- ja pöytäpuheissaan.Saimme kuulla Inarin oman kansanedustajanJanne Seurujärven puheen, joka antoi uskoatulevaan. Todellisen ravistelupuheenvuoronpiti suht’ extempore emeritus kaivosylitarkas-taja Urpo J. Salo. Yleisö kuunteli osin ruokasuussa ja hiirenhiljaa kuinka Salo valaisi kul-lankaivuun tietä 1960-luvulta 1990-luvulle,kuinka vihreä liike soluttautui valtion viras-toihin, ja kuinka laittomasti kullankaivua onjo menneinä vuosikymmeninä rajoitettu. Pu-heenvuoro, jota myös kaivoslakityöryhmänolisi pitänyt olla kuulemassa.

Seminaarilaivalta tuttu ”Ihanat miehet ran-nalla” -bändi veti illan musiikillista puolta, jahyvin vetikin. Sokerina pohjalla oli Heli Ra-pakon vanhoja ja uusia sovituksia hienoistamusiikkikipaleista. Illan kääntyessä yöttömäänyöhön jäi sitkein juhlaväki vielä tanssahtele-maan juhlatelttaan.

Kokonaisuutena Liiton 60-vuotias taival onkunniakas ja kultainen. Seuraavat 60 vuottaovat varmasti haasteellisemmat ja kovemmat.”Maailma muuttuu, niin minäkin”, totesi eräskultakarvanaama juhlan pyörteissä.

Onnea 60-vuotiaalle LKL ry:lle!

60-vuotisjuhlan jullilleen juontanut Jukka Kelaja Lapin ex-maaherra Hannele Pokka.

Tankavaaran uusi isäntä Pertti Sukuvaara jaKultamuseon johtaja Heli Heinäaho-Miet-tunen.

Kovia luita Miessiltä ja minis-teriöstä: Niilo Ranttila, PekkaTurkka ja Urpo J. Salo (oik.)


“Röpelö”“Röpelö”“Röpelö”“Röpelö”“Röpelö”alsi, uusi Miessi?” Näin heitti il-

moille eräs arvostettu kultamai-den tuntija. Eikä ajatusleikki ole

aivan tuulesta temmattu. Palsinoja sivupu-roineen on näyttänyt viime vuosina varsinhyviä kullan merkkejä. Selvästi karkeaa kul-taa on löydetty usealta kaivokselta ja omanlisänsä hyviin tuloksiin ovat tuoneet monethyvälaatuiset korundit.

Ilmeisesti kesän suurin Lemmenjoen ul-kopuolinen hippu, 45-grammainen ”Röpe-lö” löydettiin myöhään syksyllä Palsin lat-voilta, pienestä sivu-uomasta. Veikkaan, ettätuon lähempää tietä ei ole löydetty koskaannoin suurta hippua kuin oli tämä Antti Lep-päsen löytö. Löytöpaikka tunnetaan nimellä”Matkahuolto” ja se sijaitsee aivan LKL:n

”P Palsin valtaukselle vievän tien vieressä. Elise vanha viisaus. Kultaa kannattaa kaivaasieltä, missä sitä on.

Hippu ei sijoitu viimevuosien isomuslöy-töjen joukossa kovin korkealle, mutta silläon kuitenkin monia sellaisia arvoja, joiden-ka perusteella jonkun kaukonäköisen hen-kilön kannattaisi taltioida se ns. pois kulek-simasta. Hippu kun on kuulemma myyn-nissä.

Ja onhan kyseinen röpelö toiseksi suurintiedossa oleva Palsinojan suunnalta löydet-ty hippu.

Isojen hippujen arvoista - niin rahallisis-ta kuin kulttuurillisistakin - kannattaisi käy-dä sopivassa yhteydessä perustavaa laatuaoleva keskustelu.

Jan

ne

Kan

nis

to

Janne Kannisto


(ruotsiksi dike – joki, Pikku joki)

Palsinojasta on tullut uusi Klondike

Markku Kankimäki Alavudelta, 63 v.


Monet ovat löytäneet Pal-sinojalta pieniä 0,5–11,5gramman hippuja.

On hauska nähdä, että löytyy luo-via ihmisiä, jotka kehittävät erilaisiatyövälineitä kivien ja pestyn jouto-maan poistamiseen. Useimmilla onlyhyet tai pitkät rännit, tyyppiä LongTom. Toisilla taas muovinen rumpuja joillakin betonimylly, joka toimii”kultaruuvin” tavoin.

Palsinojan pohjalta löytyi 5 gram-man hippu. Kävelin suuren, 9 m2

kuopan luo. Alhaalla heilui lapio ylösja alas. Morjestin kaivajaa ja jatkoinmatkaa. Myöhemmin iltapäivällä sainkuulla, että kaivaja oli löytänyt Pal-sinojan pohjalta 5 gramman hipun jauseita pienempiä.

On mukava saada todistaa, kuin-ka Palsilla tehdään useita löytöjä, jakuinka Palsi on suosittu kaivupaikkamonille liiton jäsenille.

Teksti ja kuvat: Bo LindbergRuotsalaiset (Gällivare) Raimo Kangasmäki Naantalista, 63 v.


Ivalon kultakisojen jälkeen olim-me Ravintola Kultahipun taka-pihalla LKL:n puolesta kertomas-sa kullankaivusta ja liitosta sekä

vaskauttamassa ihmisiä. Alkuun vaikutti sil-tä, ettei paikkamme suurta suosiota saa. Ina-ri-viikon järjestäjiltä oli unohtunut mainitatapahtumasta omassa esitteessään.

Päätimme tehdä asian eteen jotakin. En-sitöiksi teimme tien laitaan oman mainok-sen, jossa ilmoitimme, että kävijöiden kes-ken arvotaan koruhippu. Lasse Salmela lah-joitti hipun arpajaisvoitoksi.

Myöhemmin myös Jouni Patokalliokantoi kortensa kekoon ja antoi toisen hi-pun. Se sattui olemaan samanlainen kuinedellinen, joten hipuista tuli hyvä pari kor-vakoruja varten.

Lisäksi pyysimme Radio Inarin tekemäänhaastattelun, joka lähetettäisiin viikon aika-na muutamia kertoja.

Lasse teki myös rännin, jossa rännitim-me kisahiekkoja. Niinpä paikasta tuli toi-

Inari-viikko 17.–26.7.2009mivan näköinen ja ihmisiä alkoi ilmestyä.Etenkin lounasaikaan ravintolasta tuli ute-liaita, joista osa innostui vaskaamaankin.Kulta herätti paljon kysymyksiä. Vastailim-me ja kerroimme sen, mitä oman kokemuk-semme kautta tiesimme. Uusi kaivoslakieh-dotuskin oli monilla hyvin tiedossa.

Meillä oli liiton teltta, jossa oli esillä ku-via nykypäivän kullanhuuhdonnasta, niistäpystyi hyvin näyttämään konekaivun jälkiä.Kävijöitä oli noin 200, joista ehkä puoletkokeili vaskaamista. Lähes kaikki olivatmuualta kuin Ivalosta. Paljon kävi lapsiper-heitä, joista lapset vaskasivat.

Uusia jäseniä LKL:ään liittyi muutamia,mutta monelle jäi ajatus kytemään.

Viikon lopussa Inarin kunnan matkailu-videon tekijät tulivat kuvaamaan kullanakai-vuuta. Rännitimme ja vaskasimme heillevähän näytöstyyliin.

Kultahiput arvottiin ravintolassa ihanpoliisiviranomaisten läsnäollessa, kun sattui-vat sopivasti lounaalle. Voittaja oli Elias Jun-


tikka Torniosta. Hän oli nuorimmainenperheestä, joka asui Hipussa. He kävivätluonamme useammankin kerran kyselemäs-sä ja olivat kiinnostuneita kivistä.

Kaiken kaikkiaan olimme tyytyväisiä lop-putulokseen, ja kun aurinkokin paistoi läm-pimästi koko viikon, lopetimme osuutem-me hyvillä mielin.

Aila Mikkonen ja Lasse Salmela

Lapin Kullankaivajain Liitto kutsuu kaikkinaiset ja herrat perinnerikkaisiin ja ruhtinaallisiinKultamiesten Pikkujouluihin Hotelli KultahippuunIvaloon 5.12.2009 alkaen kello 19:00

Tip-tip, tip-tip…Ja nyt loppu se tipottelu!

Tarjolla Perinteinen joulupöytä 30,00 €/tonttu ja ryt-mimusiikkia 1970-luvun tyyliin samaan hintaan.

Hotelli Kultahipun majoitustarjous pikkujouluvieraille60 € / 4 hh, 70 € / 2 hh. Lisäksi muutamia kappaleita4 hh hintaan 120 € / 4 hh.

Tiedustele ja varaa majoituksesi suoraan Kultahipusta:puh: (016) 320 8800, fax: (016) 662 510, email:[email protected]

Tervetuloa suurten egojen ja isojen pu-heiden iltaan Hotelli Kultahippuun!


Kevä t t a l ve l l asaimme kuulla,että veteraanijä-senemme KixiLaaksonen onvakavasti sairas.Sairaus mursihänet 1.4.2009.

Kixi syntyi 30.12.1926 Eurassa,mutta Raumasta tuli hänen var-sinainen kotikaupunkinsa.

Syntymäaika oli siksi mer-kittävä, että Kixi kuului ”viimei-seen lapsi-ikäluokkaan 1926-loppupuoli”, joka kutsuttiin so-taan. Kaksi päivää myöhemminsyntyneenä tämä ei olisi ollutmahdollista. Samalla myöhem-pi elämänpolku olisi varmaanmuodostunut erilaiseksi. Sota-retki jäi lyhyeksi, ja hän palveliIlmavoimien viestikoulussa Hä-meenlinnassa. Kotiuttaminenoli syksyllä 1944.

Kixi meni kauppaopistoon,vaikka nuorta miestä enemmänkiinnostivat partio-, sotilaspoi-ka- ja urheiluasiat. Urheilu kai-kissa muodoissaan. Kauppaopis-ton jälkeen tuli varsinainen ase-velvollisuus. Hän oli niitä har-voja, joilla oli sota-ajan palvelua

LEO ERIK

”KIXI” LAAKSONEN

1926-2009

ennen asevelvollisuutta. Heitäon LKL:n veteraaneista parimuutakin.

Monipuolisesta urheiluhar-rastuksesta merkittävimmäksimuodostui jääpallo. Länsiran-nikko tunsi Kixin pelipaikanmukaan ”venstre ytterinä”.

Työsarka alkoi metalli- jatelakkateollisuuden parissa.Halu laajentaa elämänpiiriä veihänet 1953 pohjoiseen Petsa-mon alueelle Rajakosken voima-laitostyömaalle. Samalla alkoilaajempi tutustuminen pohjoi-seen kalaretkillä Inarijärvelle jaretkeilyllä Lapissa ja Pohjois-Norjassa.

Työ toi perheenlisäystä saa-nen miehen eteläiseen Suomeen.Alkoi ansiokas ura mallastuottei-den parissa. Ensin SeinäjoellaMallaskosken Tehtaat Oy:n pal-veluksessa, sitten Iisalmeen OlviOy:hyn. Täältä 1960 Rovanie-melle Lapin Olut Oy:n isännöit-sijäksi. Tornion Olut Oy ja La-pin Olut Oy perustivat yhteisenmyyntiyhtiön Lapin Juomat,jonka toiminta tuli Kixin alai-suuteen. Sisarpanimoille halut-tiin yhteinen nimikko-olut: syn-tyi Lapin Kulta -olut, vuosi oli1963.

Oluen alueelliset myyntira-joitukset päättyivät lopullisesti1969, jolloin markkinointi ete-läiseen Suomeen alkoi. Samanavuonna Kixi siirtyi Tornioon toi-mitusjohtajaksi, ja Lapin OlutOy liitettiin Tornion Olueeseen.Erilaisten synnytysvaikeuksienkautta toteutui fuusio vanhankullankaivuyhtiön Oy LapinKullan kanssa, jolloin tornio-laisyritys sai nykyisen nimensä.Tällä hetkellä se on osa kansain-

INMEMORIAM

välistä Heineken-konsernia, eikäkonsernin tämänsyksyinen pää-tös toiminnan siirtämisestä Lah-teen olisi miellyttänyt teollisuus-neuvos Laaksosta. Teollisuus-neuvoksen arvonimen Kixi sai1981. Hän jäi 1984 eläkkeelle,mutta senkin jälkeen Lapin Kul-ta Oy käytti hänen tietämystäänja taitojaan mainonnassa.

Kixillä oli lukuisia luotta-mustehtäviä Lapin läänissä javaltakunnallisissa yhteisöissä.Hänestä tuli LKL:n jäsen 1982.Lapinkullan Ystävät ry perustet-tiin 1988, ja Kixi oli alusta alka-en sen primus motor. Tankavaa-rassa hän tutustui ja ystävystyielävien kultalegendojen kanssa.Kixi osallistui lukuisiin vaskaus-kisoihin Suomessa ja maailmal-la. Hänen tavaramerkkinäänkäyttämä knalli oli tuttu näkyKanadasta Australiaan. LapinKultala-säätiön valtuuskunnanjäsen Kixi oli vuodesta 1979 sää-tiön lakkauttamiseen saakka.

Kixi-nimi juontuu nuo-ruusvuosien urheilusta. Rauma-laisuuteen kuului liika- tai lem-pinimien käyttö. Kixi-nimenkummina oli Antti Aalto, myö-hemmin Kaleva-lehden paki-noitsija ”Antti”. Kixi tarkoittaabiljardissa epäonnistunutta lyön-tiä. Länsi-Suomi -lehden paki-nassa saattoi lukea ”tuulennopeavenstre ytteri Kixi Laaksonen”.Presidentti ”Känä” Kekkonen-kin tunsi Kixin tällä nimellä.

Meitä on iso joukko jäse-niä, jotka jäimme kaipaamaanKixiä ja hänen ovelaa tapaansatestata älykkyyttämme tai nok-keluuttamme monenlaisilla teh-tävillä ja tietokilpailukysymyk-sillä.

Pekka Salonen

OSMO LUOTO, 4.11.1925–26.5.2009 MATTI MÄHÖNEN, 22.7.1932–23.10.2009


MERKKIPÄIVÄT

20.10. Anja Hyvönen,Rovaniemi

6.11. Otto Ruonala,Kiviniemi

13.11. Taisto Riihonen,Kauhajoki

20.11. Matti Pennanen,Humppila

23.11. Kari Mäkiniemi, Pyhtää2.12. Heikki Heikkilä, Parola9.12. Petri Vanninen, Ivalo11.12. Harry Mannelin,

Vantaa

5.10. Veikko Pihlajamäki,Nummijärvi

14.10. Aimo Nevalainen,Lieksa

22.10. Ritva Lehtonen,Laksiainen

27.10. Arja Lehtonen,Järvenpää

3.11. Pertti Okkonen,Martinniemi

Onnenhetkiämaakuntiin! toivoo LKL

70 V. 4.11. Kari Raita, Salo2.12. Jorma Terhomaa,

Kuortti11.12. Raimo Huhtanen,

Kauhajoki11.12. Raija Timonen,

Parola13.12. Lauri I. Kuusirati,

Tornio14.12. Jouko Kaivola,

Pirkkala15.12. Raimo Halonen,

Kouvola18.12. Jorma Huhta,

Huhtamo23.12. Mauno Lehtola,

Vallentuna Ruotsi27.12. Åke Lipponen,

Pielavesi

7.10. Tapio Pohjanvesi,Pudasjärvi

13.11. Erkki Anttalainen,Kouvola

15.11. Juhani Vääräniemi,Oulu

65 V.

60 V.

30.11. Tuomo Leskinen,Tuovilanlahti

1.12. Veikko Sinkkonen,Rovaniemi

2.12. Markku Salo, Kullaa7.12. Taisto Tomperi,

Vatjusjärvi11.12. Olavi Suojanen, Riitiala26.12. Petri Isosavo,

Saimaanharju

4.10. Tapani Myöhänen,Kuopio

16.10. Tapani Huuskonen,Pyhäsalmi

20.10. Jussi Lehtonen,Isokyrö

25.10. Raimo Vahtere, Vantaa12.11. Satu P. Kangassalo,

Naantali9.12. Risto Haapakoski,

Alavieska9.12. Petri Vanninen, Ivalo11.12. Harry Mannelin, Vantaa15.12. Juha Vuorio, Pertteli16.12. Raine Färm, Saariselkä

50 V.

○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○ ○

Alapieti Tuomo, 32722Björnström Perttu, 19729Erho Jaakko, 33323Hakala Sami, 38933Hautala Marja, 38917Ingerttilä Eero, 7003

Tiedottomat jäsenetOheisten jäsentemme tiedoissa on puutteita. Katsele lista läpi sillä silmällä. Jos satut hoksaa-maan listalta itsesi tai ystäväsi, josta sinulla on parempaa tietoa, ottanet ystävällisesti yhteyttätoimistolle, niin päivitetään tiedot. Yhteystiedot toimistolle tämän lehden sivulla 3.

Kauris Pentti, 15189Kolehmainen Jani, 38030Koskinen Hannu, 32780Laine Marja, 27834Lehtinen Juhani, 35907Mattila Kari I., 29900

Paasikontu Raimo, 22567Puranen Niilo, 440Salmela Päivi, 23333Savukoski Matti, 12810Syrjälä Simo, 2558

HU

OM

!


(Tarjous on henkilökohtainen)

YHDEN HENGEN HUONE sisältää aamiaisen ............... 65 € /yö

KAHDEN HENGEN HUONE sisältää aamiaisen .......... 80 € /yö

KOTIRUOKA .............................................................................. 9 €

SAUNA huonelisä ..................................................................... 15 €

Petsamontie 1, 99800 IvaloPuh. (016) 320 8800 Fax (016) 66 510

HOTELLI KULTAHIPUN TARJOUSLIITON VARSINAISILLE JÄSENILLE


Monen moista piti tapahtua, ennen kuinensimmäinen loistoluokan rubiinikide

vanhoilta kultamailta Sotajoelta näki kuituoptii-kan valon GTK:n erikoistutkija Kari A. Kinnusentutkimuslaboratoriossa Espoon Otaniemessä.

Tarvittiin törkeä kaivoslakiesitys, pari kertaaviikossa Hämeenlinnassa kokoontuvan Viisait-ten miesten kerhon kannustus kiven tutkitutta-miseksi – ja lähestyvä rubiinihääpäivä vaimonkanssa ennen kuin Iivosen Eero lähetti ”Kulta-miehen kyynel” -valtaukseltaan Sotajoen Halva-rinniemestä kymmenisen vuotta sitten kullankai-vun yhteydessä löytämänsä kiteen KannistonJannelle, ja sitä kautta tohtori Kari A. Kinnusen

Fiini rubiini vuosien takaa Sotajoeltatutkittavaksi.

Montulla kiveä tarkastellessaan Eero oli pitä-nyt nätin punaista, kidemallista kiveä kentiesfluorisälpänä. Leirissä lähempi tarkastelu osoittisen kuitenkin kovuuden perusteella korundiryh-män mineraaliksi.

Kivi kulki Eeron kivikokoelmassa kymmeni-sen vuotta, kunnes kaivoslakiesitys sai hänet ak-tivoitumaan kiven tutkittamiseksi, ja sen kauttakenties positiivisen julkisuuden saamiseksi kul-lankaivulle.

Harvinaisen hienoksi rubiiniksi osoittautu-neesta kivestä lisää tarinaa ja tietoa seuraavassaProspäkkärissä.

Jäsenmaksut ojennukseen. Mars!Omaehtoinen jäsenmaksuseuranta, jokasynnyttää merkittäviä säästöjä liitolle, toi-

mii pääsääntöisesti hyvin ja hienosti. Onhan sitäharjoiteltu nyt jo useamman vuoden ajan. Pien-tä hienosäätöä systeemi toki aika ajoin vaatii.

Siksi olikin enemmän kuin valitettavaa, ettäProspäkkärin 2/2009 osoiteprintistä oli jäänytmaksuseurantaosuus pois. Tämä johtui painota-lon sairas- ja kesälomajärjestelyistä johtuvistavastuuhenkilöiden mulkkauksista. Prospäkkärintoimitus pahoittelee omalta osaltaan tästä aiheu-tunutta epätietoisuutta ja hämminkiä.

Nyt maksut ovat merkittyinä. Tarkista sta-tuksesi, ja hanki hyvä joulumieli etuajassa hoita-

malla mahdolliset rästimaksut ajan tasalle.Pieni kertaus: osoiteprintin vasempaan ylä-

kulmaan on merkitty jäsenmaksutilanteesi kah-den vuoden seurantajaksolla. Oikeassa yläkulmas-sa on henkilökohtainen jäsennumerosi, joka toi-mii viitenumerona maksaessasi jäsenmaksusi20,00 euroa jokaiselta puuttuvalta vuodelta LKLRy:n jäsenmaksutilille Nordea 217738-4977.Kiitos.

Jos havaitset jonkin karkean virheen mak-suseurannassasi, ole hyvä ja ota yhteys liiton toi-mistolle, niin tutkitaan ja oikaistaan asia. Yhte-ystiedot tämän lehden sivulla 3.

Lapin Kullankaivajain Liitto Ry,PL 86. 99871 INARI

.536

Prosp 309 painoon - Lapinkullankaivajat · lipitkä 11 Oscarin historiaeepos Ben-Hur filmattiin...

Documents

Transcript of Prosp 309 painoon - Lapinkullankaivajat · lipitkä 11 Oscarin historiaeepos Ben-Hur filmattiin...