Piha luonnon malliin

TEKSTI Annikki Oikkonen / KUVAT Teija Tuisku

Virolainen Riho Teras ei jätä kasvien viihtymistä sattuman varaan, vaan saattaa yhteen toisilleen

sopivat lajit. Toimivien kasviyhdyskuntien suunnittelu vaatii kasvituntemusta ja kokeilunhalua.

Riho Teraksen puutarhassa suokasvit muuttuvat syk-syn tullen vihreästä rus-kaväreihin. Matala varpu-kalmia (Kalmia polifolia) ja suohelonia (Helonias bullata) viihtyvät märässä.

Aasiasta kotoisin oleva pikkukello (Disporum cantoniense) on eräs Rihon harvinaisuuksis-ta. Suvusta tunnetaan vain 25 lajia, joista viisi on Pohjois-Amerikasta.

K O T I P U U TA R H A 2 . 2 0 1 9 K O T I P U U TA R H A 2 . 2 0 1 9 1514

Napakasti rajattu nurmikkokäytävä soljuu nauhamaisesti istutusten lomassa puutarhan osasta toiseen. Puiden suojaan jäävän varjopuu-tarhan lehtevä vihreys kietoo jouk-koonsa harvinaiset kärsäkallat, kookkaat kolmilehdet ja sudenmar-jat. Auringon puolelle tultaessa polku johtaa kuivan nii-tyn tuntumaan, jossa kasvillisuus muuttuu matalaksi ja lajit runsaasti kukkiviksi. Niittyä vastapäätä availe-vat nuppujaan tummakukkaiset pionit ja joukko värik-käitä kurjenmiekkoja.

”Eri alueet muodostavat erilaisia kasvuympäris-töjä, joihin valitsen sinne parhaiten sopivia lajeja. Olen rakentanut tänne muun muassa suoalueen ja kivikon”, Riho Teras esittelee Keski-Virossa, Võhmassa sijaitse-vaa puutarhaansa.

Lähempi tarkastelu osoittaa, että moni puutarhan kasvilajeista on suomalaisille tuttu vain ruukussa kas-vavana huonekasvina. Kivikkopuutarhan opuntiat ja Kiinasta kotoisin olevat miniatyyrilajit ovat ennennä-kemättömiä kasvaessaan avomaalla näillä leveyksillä.

Intohimoisesti kasveja keräilevä Riho on ammatil-taan molekyylibiologi ja genetiikan tutkija, joka pereh-tyy tiedemiehen tarkkuudella myös kasvien alkuperään ja elinkaareen. Harrastus yhdistää, ja monet kasvihar-rastajat ovat löytäneet Rihon runsaslajisen puutarhan.

”Järjestin viime syksynä puutarhassani avoimien

ovien päivän, jossa tapasimme ja vaihdomme uusia löy-töjä. Myös jotkut suomalaiset harrastajat ovat vierailleet täällä”, Riho kertoo.

KUIVAA JA MÄRKÄÄ SUOTA

Riho on perustanut kasvualueet lisäämällä maahan kul-lekin biotoopille tyypillistä kasvualustaa. Suoalueelle hän kärräsi paksun kerroksen turvetta ja metsämaata, jotka hapattavat maata. Kaikista märin kohta syntyi, kun Riho kaivoi maahan laajan altaan ja eristi kasvupaikan pohjamaasta allasmuovilla. Nyt suon olosuhteita jäljit-televällä alueella kasvaa tuttujen puolukoiden ja musti-koiden lisäksi muun muassa harvinaista varpukalmiota sekä suoheloniaa ja tötterölehteä, joiden lehdet värit-tyvät upeasti syysruskan aikaan. Kasvillisuuden väliin jäävät kulkupaikat ovat suoalueella sammalten ja karik-keen peittämät.

”Biotooppipohjainen suunnittelu perustuu kasviyh-dyskuntien luomiseen. Kasvit saavat levitä niissä vapaasti kuten luonnossakin”, Riho selvittää.

KIVIKKOA JA KANERVANUMMEA

Talon eteläpuolella on karuun kasvuympäristöön sopeu-tuneiden kasvien alue. Karkean soran keskellä kasvaa yksittäisiä opuntioita ja harvinaisia maksaruohoja sekä mättäinä pikkuruisia kellokukkia. Tämä on todellinen keräilijän valtakunta, koekenttä, jonka jokaista kasviyk-silöä Riho vaalii silmäteränään. Vaikka kasvilajit ovat

↑ Kiinanpioni ’Kansas’ (Paeonia lactiflora) kuk-kii juhannuksen tie-noilla runsaasti.

→ Sudenmarja (Paris sp.) laji muistuttaa kär-hön kukkaa. Erikoisuus on kotoisin Kiinasta.

↗ Riho Teras on amma-tiltaan mikrobiologi. Han rentoutuu hoitamalla puutarhaa ja tapaa-malla muita harrastajia.

→ Kuunliljat ja suu-rilehtinen kilpiangervo viihtyvät hyvin ravin-tekkaassa maassa saa-dessaan kasvurauhan.

�Kasvit saavat levitä

vapaasti, kuten

luonnossa.�

Nurmikkopolun vasem-malla puolella kasvaa kuivassa viihtyvia sam-malleimuja ja neilikoi-ta. Oikella pioneja muita lehteviä perennoja.

Tikankontti (Cypripe-dium kentuckiense) voi kasvaa humuspi-toisessa maassa jopa 80 senttiä korkeaksi.

KASVIHARRASTAJAN BIOTOOPPIPUUTARHA VIRON TARTOSSA PUUTARHAA HOITAA Riho Teras yhdessä vanhempiensa Kristi ja Rein Teraksen kanssa.TILAN KOKO hoidettua alaa noin 6 000 neliömetriä.MAAPERÄ Ravinteikas kivennäismaa.MUUTA Riho on hoitanut puutarhaa 10 vuotta. Sitä ennen paikkaa hoitivat hänen vanhempansa. Paikka on ollut Teraksen perheen omistuksessa vuodesta 1999.

16 K O T I P U U TA R H A 2 . 2 0 1 9 K O T I P U U TA R H A 2 . 2 0 1 9 17

harvinaisuuksia, ne on koottu niin, että eri lajien kasvu tukee toisiaan. Karu alue on myös kaunis.

”Parina viime talvena on kuollut useita lajeja. Kokei-luahan tämä paljolti on, ja pettymyksiä tulee väistä-mättä”, Riho tietää.

Karun alueen kuivimman paikan olosuhteet lähes-tyvät jo aavikon oloja. Hiekkaharjulla kasvavassa kas-viyhdyskunnassa voi tavata muun muassa opuntioita, jukkia ja mehikasveja.

Kuivia kasvupaikkoja Riho pitää yhtä arvokkaina kuin perinteisiä muhevan mullan maita, sillä karun pai-kan kasvilajit ovat laajoina pintoina erityisen kauniita, ja myös mehiläiset ja perhoset suosivat niitä. Luonnon monimuotoisuus toteutuu karuillakin paikoilla sitä paremmin, mitä useammat lajit saavat kasvuyhdys-kunnissa elintilaa.

Rihon uusin kokeilu, skotlantilaisen maiseman innoittama kanervanummi, pukkaa jo lupaavasti eri-laisia arktisia lajeja, kanervia ja harvinaisia kellokanervia.

KUKINTAA VALOISALLA NIITYLLÄRihon niityksi nimeämä alue on oikeastaan vain nur-mikkopolun varteen jäävä kapeikko, joka seuraa nau-hamaisena polun viertä. Sammalleimujen lisäksi niityllä kasvaa suurina mättäinä suomalaisille tuttuja ketonei-likoita. Vapaana oleviin tiloihin on pipojen ja kulleroi-den joukkoon levinnyt esikoita, joita kasvaa eri puolilla puutarhaa jo liki 100 erilaista.

Niityn halki kulkeva polku vie puutarhamaisem-malle alueelle, johon Rihon isä on istuttanut lempikas-vejaan. Avoin, aurinkoinen kasvupaikka on täynnä kuk-kivia perennoja.

”Isäni rakastaa pioneja, joten olemme istuttaneet niitä tänne laajalle alueelle. Myös erilaiset kurjenmiekat ovat saaneet meiltä runsaasti kasvupaikkoja.”

Eri vuosina kasvit kukkivat ja kasvavat eri tavalla. Säätila, sateisuus ja kuivuus vaikuttavat kasvuun ja kukintaan. Lämpötilojen vaihtelu ja kasvukauden läm-pösumma vaikuttavat kaikkeen: kukinnan intensiivi-

1 Laaja puutarha mah-dollistaa erilaisten kasvupaikkojen luo-misen. Syvämultaiset kasvupaikat on tehty lehteviä perennoja var-ten. Kolmilehdet, kur-jenmiekat, kullerot ja särkynytsydän kuk-kivat vuorotellen.

2 Kivikkopipo (Pens-temon confertus) kattaa maata tiiviinä kasvus-tona. Sen topakat varret pysyvät hyvin pystyssä.

3 Luhtaesikko (Pri-mula sieboldii) leviää kasvupaikalleen rön-syillä. Kukkien väri vaih-telee valkoisista lii-laan ja punaiseen.

4 Kärsäkalla (Ari-saema ciliatum) vie-hättää erikoisella kukallaan. Kasvi on viihtynyt puolivarjon pai-kassa erinomaisesti.

5 Japaninesikko (P. japonica) on helppo saada viihty-mään. Laji kasvaa par-haiten puolivarjossa ja kosteassa, multa-vassa kasvupaikassa.

6 Tahmasini-latva (Polemonium viscosum) tarvitsee kuivan kasvupaikan ja hyvän salaojituksen.

7 Luhtaesikon (P. sie-boldii) lehdet ovat koris-teellisesti hammaslai-taiset. Lehdet lakastu-vat melko pian kukinnan jälkeen kesäkuussa.

8 Liuskakämmekkä (Dactylorhiza sp.) kas-vaa ravinteikkaassa maassa tiiviiksi kas-vustoksi. Luonnossa kämmekät kasva-vat usein yksittäin.

�Esikoitakasvaa puu-

tarhassa jo liki 100 erilaista.� Tiibetinesikko (P. alpicola var. alba) on kesäesikon (P.

florindae) sukulaislaji. Sen kukkavanat kasvavat kor-keiksi ja erottuvat hienosti. Kasvi kukkii keskikesällä.

18 K O T I P U U TA R H A 2 . 2 0 1 9 K O T I P U U TA R H A 2 . 2 0 1 9 19

syyteen, puuvartisten lajien tuleentumiseen ja ruskan väreihin. Joinakin vuosina kurjenmiekat kukkivat erityisen runsaasti, toisena on pionien vuoro hehkua.

MUUTOSTA ILMASSA

Varjon alueella viihtyvät suurilehtiset kilpiri-kot, saniaiset ja kolmilehdet tarvitsevat paljon kosteutta ja syvää kasvualustaa. Nämä lehtipe-rennat tarjoavat suojaa ja tukea pienemmille lajeille, tikankonteille, sudenmarjalle ja kärsä-kalloille, joita pilkottaa kasvillisuuden lomassa. Rihon mukaan kasvituntemusta tarvitaan, kun mietitään, mitkä lajit sopivat toistensa kasvu-

kumppaneiksi. Tarkoitus on, että kasvit pysty-vät kasvamaan toistensa lomassa vuosia, eivätkä tukahduta toisiaan.

”On hyvä tuntea myös kasvien juuriston rakenne ja juurten kasvutapa, sillä kasvien viih-tyminen on riippuvainen nimenomaan juuris-ton tilasta ja niiden maanalaisesta elämästä”, Riho tietää.

Onnistuneet kasviyhdyskunnat ovat ekolo-gisesti kestäviä, pitkäikäisiä ja luonnonmukai-sia, mikä tarkoittaa puutarhan ylläpitäjälle help-pohoitoisuutta, mutta myös asennemuutosta.

Ammattilaisten dynaamisiksi istutuksiksi nimeämä istutustapa tarkoittaa sitä, että kasvit

eivät kaipaa tukemista, jakamista ja nyppimistä. Sen sijaan kasvimassan hyödyntäminen ja kier-rättäminen, perennojen varsien ja kukintojen silp-puaminen kasvupaikan katteeksi sekä maan hoi-taminen kompostilla kuuluvat uudistuneeseen hoitotapaan. Kuivina kausina kasteleminen on ilmastonmuutoksesta johtuen tarpeen entistä varmemmin.

”Mitä jalostetumpi lajike, sitä enemmän hoi-toa tarvitaan. Luonnonmukainen suuntaus on hyvin tervetullut, mutta vaivattomien kumppa-neiden rinnalla myös paljon huolenpitoa vaati-vat pionit ja kurjenmiekat ovat vaivan arvoisia”, Riho tuumii. •

← Opuntia on totuttu näkemään kukkaruu-kussa, ei avomaalla. Teraksen puutarhassa opuntiat viihtyvät talon eteläpuolen lämpi-mässä puoliaavikon istutuksessa. Karkea sora estää vettä kerty-mästä kasvien tyvelle. Suomessakin opuntioita on kokeiltu avomaalla.

→ Kivikkopuutarha syntyy pieneenkin tilaan maakivien ja soran avulla. Viron maaperä on luonnostaan kalkki-pitoista ja viljavaa. Koho-penkin avulla kasvuoloja voi muokata kasvien vaatimusten mukaiseksi.

Kruunutikankontti (Cyp-ripedium reginae) viihtyy kosteassa kasvualustas-sa, mutta ei siedä jatkuvaa märkyyttä. Kasvi on kotoi-sin Pohjois-Amerikasta ja kuuluu kämmekkäkasvien heimoon.

Maksaruohokasvi Orostachys spinosus

Tee oma puoliaavikkoVALITSE PUUTARHAN AURINKOISIN paikka kuumuutta kaipaaville kasvilajeille, opuntialle ja jukalle. Suojaa kasvupaikka pohjoisen puolelta suurilla kivillä tai kivimuurilla. Kivi kerää päivällä lämpöä ja luovuttaa sitä yöllä vieressä kasvaville kasveille.

HYVÄ SALAOJITUS on välttämätön. Kohopenkki on paras ja helpoin ratkaisu, sillä voit kehystää alueen kivillä ja täyttää sen ojituksen jälkeen soralla. 20–40 sentin sorakerros on riittävä, mutta soran tulee olla ainakin kerroksittain karkeaa, raekooltaan vähintään 20 millimetriä, jotta veden kapillaarinen nousu maasta katkeaa.

RAVINTEIKAS MAA pohjamaana sorakerroksen alla on paras. Pohjamaasta veden mukana saata-vat ravinteet laukaisevat hyvän juurten kasvun ja parin vuoden kuluttua vahvat juuret ulottuvat jo pohjamaahan.

PUHDISTA KASVUTURVE TAIMIEN juurista tarkkaan ennen kuin istutat taimet soraan. Erityisesti mehi-tähdet ja jukat vaativat juurten puhdistuksen menestyäkseen. Ensimmäinen talvi on tuhoisa taimille, joilla on turvetta juuristossaan. Kivennäismaassa kasvatetut taimet sen sijaan hyötyvät, kun saavat pitää taimipotissa olleen kasvumaan mukanaan istutuksessa.

20 K O T I P U U TA R H A 2 . 2 0 1 9 K O T I P U U TA R H A 2 . 2 0 1 9 21

RIHON VINKIT