24 10/2012

Saimme aamupäivällä 26. kesäkuuta hä-lytyksen raideliikenneonnettomuuteen, kun Länsi-Vantaalla pienen pojan ja

sukulaismiehen yli ajoi lähijuna. Onnetto-muus sattui Vantaankosken rataosuudella Myyrmäen ja Louhelan asemien välissä. Tä-mä pieni poika joutui ilman omaa syytään onnettomuuden uhriksi. Molemmat louk-kaantuivat vakavasti onnettomuuden seu-rauksena. Mies kärsi molempien alaraajo-jen täysamputaation ja menehtyi saamiensa vammojen aiheuttamiin komplikaatioihin parin viikon kuluttua onnettomuudesta ta-juihinsa tulematta.

Pieni poika Ville (nimi muutettu) joutui sairaalahoitoon kolmeksi kuukaudeksi. En-situtkimusten jälkeen havaittiin vakava vam-ma päässä, joka aiheutti ulkoisen suuren haa-van lisäksi myös kallon sisäisen verenvuodon. Lisäksi raajat saivat leikkaushoitoja vaativia vammoja. Ville menetti myös onnettomuu-den takia puhekykynsä sekä kävelykykyn-sä. Aivosähkökäyrät eivät luvanneet hyvää tulevaisuutta.

Myöhemmin hoitojen aikana Ville irro-tettiin hengityskoneesta äidin toivoessa pa-rasta ja vain huomatakseen, että Ville oli lo-pettanut hengittämisen heti koneen irrotuk-sen jälkeen. Lääkärit eivät olleet toiveikkai-ta pojan puhekyvyn ja kävelykyvyn palautu-miseen, jos ylipäätään pysyisi edes hengissä.

Sitkeä pieni taistelija

Sitkeä pieni taistelija toipui kuitenkin vas-toin monia ennusteita siten, että pystyi jo elokuun puolivälissä istumaan. Iloisin yllätys oli, kun hän pystyi jo syyskuun lopulla ko-tiutumaan sairaalasta ja kävelemään itse. Pu-hekykykin palautui vähitellen. Kotiutumisen jälkeen Villen äiti lähestyi sähköpostitse Kes-ki-Uudenmaan pelastuslaitosta, jotta hän voi-si poikansa kanssa kohdata pelastajat kasvo-tusten ja kiittää pelastustöihin osallistuneita.

Otin pyynnön vastaan ja välitin operatii-visen työvuoron yksikönjohtajien lisäksi kut-sun myös sekä FinnHems 10:lle että Itä-Uu-denmaan poliisilaitokselle. Ensimmäisenä paikalle saapuneella partiolla oli suuri roo-li Villen pikaiseen pelastamiseen junan alta hoitohenkilökunnan huomaan ja siitä edel-leen sairaalaan.

Elämäniloisella pojalla hyvä ennusteVille saapui pelastuskeskukseen tuulisena il-tapäivänä 16. lokakuuta ja odotti kovasti pa-

Pienen pojan ihmepelastuminen – kuntoutus hyvässä vauhdissa

Teksti: Ari Koivu, palomestari, Keski-Uudenmaan pelastuslaitos

”Ville” paloauton ohjaamossa.

10/2012 25

Tammenterhometsän pikkuväen haaverit

– toimintaohjeita todellisiin tilanteisiin

-

-

91 sivua • Hinta 27 € (sis. alv)

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö SPEK •

Tilaa nyt uusiturvallisuuskirja

lapsille!

Tilaa:verkkokauppa.spek.fik fip

loautojen näkemistä, koska äidin mukaan Villen suosikkisarja tele-visiossa on Palomies Sami. Meitä oli Villeä vastaanottamassa itseni lisäksi onnettomuudessa muka-na olleista auttajista lääkintäjoh-tajana toiminut Pasi Hiitomaa, pelastusyksikönjohtajana ollut Sami Saarikoski sekä kaksi kons-taapelia poliisista.

Alun esittelyjen jälkeen Sami esitteli Villelle sekä hänen mu-kanaan tulleelle serkkupojalle Jo-pelle (nimi muutettu) paloauto-ja ja muuta kalustoa. Onnetto-muudessa mukana olleet poliisit, vanhempi konstaapeli Jussi Pelto-niemi sekä vanhempi konstaape-li Juha Ali-Rantala, keskustelivat Villen äidin kanssa sekä itse ta-pahtumasta että muistakin asiois-ta. Villen äitiä kiinnosti muuta-ma asia itse onnettomuuteen liit-tyen ja me auttajat luonnollises-ti halusimme tietää Villen kun-toutuksen suunnan ja ennusteen.

Hänellä on tällä hetkellä erit-täin hyvä ennuste, kuulemma suurelta osin hänen elämänilonsa ja pirteytensä ansiosta. Vierailu-

ajankohta oli myös Villen 3-vuo-tissyntymäpäivä ja olimme va-rautuneet pienillä lahjoilla. Siir-ryttyämme kalustohallin puolelle, konstaapelit antoivat Villelle po-liisien paidan sekä pienoisauton, pelastuslaitoksen väki puolestaan nimikoidun oikean palomiesky-pärän. Sitten otimme muuta-man yhteiskuvan muistoksi ta-pahtumasta ja halasimme hyväs-teiksi. Villen äiti lupasi tulla vie-lä käymään uudelleenkin poikan-sa kanssa paloautoja katsomaan. Hyvästit olivat tunteikkaat.

Tuota poikaa en unohda koskaanOlimme kaikki pelastustöihin kuuluneet henkilöt yhtä miel-tä siitä, että tällaista tunnetta ei rahalla saa ostettua: Näimme juna vaunun alta pelastetun ja nyt hyvin toipuneen pojanves-selin täynnä elämäniloa ja hy-vää vauhtia kuntoutumassa. 21 vuotta itsekin alalla olleena ja 16 vuotta operatiivista työtä tehnee-nä voin sanoa että tätä keikkaa – enkä tuota poikaa – unohda kos-kaan.

Vasemmalta vanhempi konstaa-

peli Jussi Peltoniemi, vanhempi

konstaapeli Juha Ali-Rantala, lää-

kintäesimies Pasi Hiitomaa, palo-

mies Sami Saarikoski, ”Ville” sekä

palomestari Ari Koivu

Iltapäivälehden lööppi pääsi kehykseen muistoksi traagisesta päivästä