1

OPAS:

Työhyvinvoinnin aakkoset

Menetelmät ja aiheet:

Tietoinen läsnäolo, johtaminen

Heartfulness, intuition hyödyntäminen & kehittäminen

Tunnetaidot, tietoisuustaidot

Petri Huitti

ISBN ....

© Petri Huitti 2017

2

Teoksen nimi: OPAS: Työhyvinvoinnin aakkoset

Kirjoittaja: Petri Huitti

Teos julkaistu ensimmäisen kerran: versio 1, julkaistu 25.1.2015 (sähköinen muoto/pdf)

Tämä versio & päivämäärä koska päivitetty: rel.1, päivitetty 25.1.2017

ISBN .......... (vain sähköinen / pdf versio saatavilla, tulostettavissa A5-koossa esim. 2 sivua

A4-arkille aukeamana) ©Petri Huitti

Yhteydenotot: petri.huitti@gmail.com / 0405597866 / petrihuittiblog.wordpress.com

3

ALKUSANAT

Niin, voisitko ajatella, että olet vapaa, täysin vapaa?

Täysin vapaa itsessäsi, kaikista murheista, huolistasi, ulkoisista paineista,

stressistä?

Tuolloin voit ajatella että olet työhyvinvoinnin ytimessä, itsessäsi.

Ja tuossa kohtaa, kun tuota koet itsessäsi, ei haittaa vaikka vähän kahvia

olisikin kaatunut housuillesi, juuri silitetylle mekolle, tietokoneen hiirestä

olisi patteri lakannut toimimasta, sähköpostin tunnussanaa ei mistään

löytyisi, ei lainkaan. Koet vain hyvää oloa, olet siinä, ja tuossa tilanteessa,

hetkessä voit suorittaa omaa tehtävääsi, arkeasi, parhaalla mahdollisella

tavalla, läsnäollen, eikö niin?

Tai voimme huolissamme, mielemme kiemuroissa, käyttää päiviäkin

voivotteluun, kun se ja se henkilö sanoi niin ja niin ja siitä seuraa se ja se,

varmaankin, olettaen sitä ja sitä. Tätä emme tarvitse.

Voimme olla vapaita, stressittömiä, kussakin hetkessä, ja silti toimia

voimassamme, rauhassamme, joskus voimakkaastikin, niin että joillain

punttikin oikein tutisee, he ikään kuin heräävät että mitä .....?!

Tuotakin välillä tarvitaan, jos näin voisi sanoa, kunhan se tapahtuu

sydämen tasolla, rauhassa ja rakkaudessa, jos näin voi sanoa, asian

ilmaista, voihan?

Sillä rakkaus, tuo kauhistuttava sana, voidaan tuoda myös työpaikalle,

ajatella sitä siellä ikään kuin syvempänä oppina miten otamme huomioon

työpaikan, yrityksen, organisaation parhaan, ihmisten, asiakkaiden,

työntekijöiden, toimittajien, muiden yhteistyökumppanien sekä

kytkösryhmien parhaan, kaikkien näiden.

4

Näin voimme ajatella että siirrymme osakatsauksesta

kokonaiskatsaukseen, holistiseen kuvaan, sydämen tasolla toimiessamme,

puhuessamme, kirjoittaessamme yritystä koskevia asioita, päätöksiä,

valintoja, suuntaviivoja.

Ja näin voimme ajatella, että saamme tuloksia aikaan railakkaammin,

muutoksia, niin halutessamme. Opinpolku ei välttämättä ole keveämpi,

mutta ikään kuin suorempi, vauhtia siitä ei välttämättä tule puuttumaan,

jos niin voi sanoa. Joten hyvä olla sitoutunut, jos tälle matkalle päättää

lähteä. Ja kun ikään kuin yhteisöissä yksi voi päättää jotain, ja toiset jotain

muuta, otettava huomioon kokonaisuus, muiden halutilat, ikään kuin

toimittava omissa rajoissaan kuten parhaaksi näkee, mutta silti, jopa

yhden vaivaisen henkilön muutos näkökulmassaan tässä kohtaa, voi

mullistaa koko organisaation rakenteet vähitellen, tämän levitessä

yltympäriinsä. Vaaransa tässä siis on, sydämen viesti, voima on sen verran

vahva, alitajuisesti saamme tuon viestin, huomaamattammekin,

vaikkemme aina sitä haluaisikaan. Näin vain vastustamme sitä, mikä on

oikein, minkä tunnemme oikeaksi itsessämme, vaikeaa on tuo sydämen

työ, mielen maailmassa, mielen muovaamassa maailmassa, järjen.

Voimme ajatella kuitenkin että näin on, ja näin voimme ratkaista kaikki

ongelmamme, kaikki ne, vähitellen, kaikkeudessaan.

Voi hyvin, raikasta itseäsi, rakasta, ja myös muut näkevät sen, rakastuvat

itseensä, ja tuolloin on käynnissä jo työhyvinvoinnin vallankumous, jos niin

voi sanoa, hullujen huoneeksikin sitä voi kutsua, mielettömyyden

avaruudeksi, jos niin haluaa,

Petri Huitti 12.1.2017

5

JOHDANTO

Voisitko ajatella että otat miekan pois vyöltäsi, et tarvitse sitä enää?

Näin voit ajatella, että riisut itsesi aseista, kaikista niistä, voit vapautua

itsessäsi tarpeestasi, vastustaa, puolustaa, hyökätä, tunnetasolla

inspiroituessasi?

Voit ajatella että tuolloin on kyse mielen tason oikuista, uskomuksista,

jotka kovin koemme hyökätyiksi, koemme niitä niin kovin tarvetta

puolustaa, vaikkeivät ne mitenkään totta, totuutta edustaisikaan, jos näin

voisi ajatella. Kaikilla meillä on luontomme, persoonamme,

mielikuvamme, ajatuksemme, uskomuksemme, tunnetilamme,

omanlaisemme, eikä tuosta käy syyttäminen, sen voi vain antaa olla, eikö

niin? Voimme vain katsoa avarin silmin miten toinen, toiset katsovat

maailmaa, ja katsoa mitä se avaa meille, minulle? Jos koemme

vastustusta, tarvetta hyökätä, puolustaa, ehkä tuossa on jokin tarve oppia

minulle, meille, eikö niin?

Sillä rauhassamme ollessamme, emme koe tarvetta, läsnäolossamme,

hyökätä, puolustaa. Koemme kyllä tarvetta pitää omat rajamme,

voimamme, muttemme koe tarvetta sillä tavalla provosoitua tunnetasolla,

vaikka toinen niin kovasti sitä haluaisikin, sitä hakisi, tai niin kokisimme.

Ja näin voimme ajatella, että alitajuntamme on kavala, kaikista kavalin

kettu, et huomaa missä vaiheessa se hiipii luoksesi, käskee sinua

haukkumaan, ujeltamaan, raapaisemaan, puremaan, se vain tekee niin.

Kunnes alamme tietoisemmaksi, havaitsemme omat tunteemme,

toistenkin tunteet, jo ennen niiden pintaan tuloa, parhaimmillaan, voimme

käsitellä ne, yksinäisyydessämme, vailla reagointia toisten suuntaan.

Näin voimme katsoa kasvavamme henkilönä, johtajana, työntekijänä,

asiantuntijana, projektipäällikkönä, yhteisöstä vastaavana, missä roolissa

6

ikinä olemmekaan. Ja näin voimme täyttää tehtäväämme yhä

puhtaammin, yhä askeettisemmin, vailla turhia häiriöitä mielessämme,

ajanhukkaa, resurssien hukkaa.

Ja tällä on arvonsa, työyhteisössä, eikö olekin?

Näetkö kuinka tuo vaikuttaa, ympäriinsä, asiakkaiden ja työntekijöiden

suuntaan, koko organisaatiota valaisten, hyvinvointia lisäten, kasvattaen,

laajentaen?

Voit ajatella näin, voit ajatella toisinkin, voi hyvin.

7

VAURAUS?

Mitä tarkoittaa vauraus, sydämessämme, mitä se todella tarkoittaa?

Voitko tunnustella tuota, todella tunnustella itsessäsi?

Tarkoittaako se sitä, että omistamme maallista mammonaa, vai sitäkö että

meillä on paljon ihmisiä kytköksissä itseemme, meistä ikään kuin

riippuvaisia jollakin tavalla?

Vai onko se riippumattomuutta, kaikesta, vapautta itsessämme?

Vapautta jonka tunnemme?

Voisiko olla noin, että vauraus, itsessämme, lähtee siitä, että olemme

vapaita, kaikesta, aivan kaikesta?

Ja tuossa hetkessä, kun vapaudumme, olemme vapaita, ei ole kuin

hyvinvointi itsessämme, eikö niin?

Ei meitä mikään kaada, horjuta, sillä emme enää ole mielemme vankeja,

toisten sanojen, tekojen, sattumusten varassa, tilanteiden tuomien hyvien

tai huonojen uutisten varassa ikään kuin.

Ei lainkaan, olemme itsessämme, voimassamme, rauhassamme,

vauraudessamme, todellisessa vauraudessamme, josta muinaiset puhuivat

jo aikojen alusta, ikään kuin.

Voit ajatella näin, että viisaudet itsessäsi, vain odottavat aukaisuaan,

filosofit riemuiten katsovat arkkujaan, mitä sieltä löytyykään?

Näin, tästä lähtee todellinen vauraus, hyvinvoinnin vauraus, jos niin voi

sanoa, asian ilmaista tällä tavalla kummallisesti kiertokautta?

8

Voi hyvin, vauraasti itsessäsi, jos voit, haluat tehdä niin, ja näet, kuinka

työyhteisösikin avautuu, vapautuu itsessään, ikään kuin.

9

KUKKATARHA

Mitä ihmettä, kukkatarha?

Mitä tekemistä sillä on tämän asian kanssa, työhyvinvoinnin?

Ei mitään!?

Mutta mitä jos onkin, tunnetasolla, voisiko ajatella niin?

Mitä jos sen sijaan, että heittelemme keihäitä, puukkoja toistemme

selkään, kapuloita jalkojen väliin, kunkin projektiemme, ideoidemma

rattaisiin, alkaisimme katsomaan asioita vähän vapaammin, kukkeammin

ikään kuin?

Ikään kuin antaisimme toisille tilaa olla ja elää, toimia, kukin omissa

rajoissaan, rajoitteissaan, viisaudessaan, voimassaan, ja tiedostamme

myös itsemme, omat rajoitteemme, viisautemme, voimamme, hyvässä ja

pahassa, ikään kuin. Jotta ymmärrämme, että olemme heikkoja,

omaamme ns. pimeitä kohtia itsessämme, vahvoja uskomuksia jostakin,

tarvitsemme toisten sanoja ikään kuin sparraamaan meitä vapaaksi.

Sillä kun jonkun sanat sinuun iskevät, sydämeesi, tunteisiisi, tunnista tuo,

ja kajoa sisimpääsi, kysy mistä on kyse, mistä todella on kyse, miksi tunnet

noin, miksi on tarve vastustaa, vihastua, suutahtaa, korottaa ääntään,

mykistyä, vetäytyä, painaa villaisella jokin asia tms., vaikka sydämesi ehkä

ohjaisi toisin, kaikessa puhtaudessaan? Tunnet tuon, kun viha tyyntyy,

laantuu, tunneaalto, että ehkä olisit toisinkin voinut toimia,

rakkaudellisemmin, eikö niin, olet nähnyt tämän itsessäsi?

Ja kun tämän, tämän tiedon otat käyttöösi, niin ettet mitään aaltoa

hyväksy, ota vastaan ikään kuin, tarvitse sitä, käsität että tuo oli vain egosi

leikkiä, mielen painia, jossa sinun ei tarvitse olla osallisena, ei lainkaan, tuo

ei ole osa sinua, olet vapaa tuosta.

10

Mitä jos kokisimme että työpaikkamme on kuin tuo kukkatarha joka

otsikossa mainittiin, saisimme sivuiltamme kannustusta, "kukkia", kaiken

aikaa, meitä ohjattaisiin lempeästi ja välillä vähän rajumminkin, kohti

kasvuamme, kukkeuttamme, yhä vain, kunnes emme enää tarhaa edes

tarvitsisi, voisimme kukkia täysin itsenäisesti, vailla ravinteita, vailla

maaperää, kukkisimme vain, täydessä voimassamme, vallassamme, ikään

kuin. Jos näin voit ajatella, työhyvinvoinnin kehittämisestä, sanotaanko

että olet siellä perusteissa, perustassa kiinni, ja tuo vaatii muutoksia,

rajujakin muutoksia ihmisten tietoisuudessa, johtajienkin, mutta älä välitä

tuosta, tuo tapahtuu itsellään, vähitellen, kullakin ihmisellä, kussakin

organisaatiossa, kun valinta, päätös on tehty, ei tarvita muuta, vain tuo.

Tuon jälkeen astuvat peliin suuremmat voimat, alitajuiset voimamme,

viisautemme, nuo ikään kuin tuovat uudenlaisia kokemuksia eteemme,

tiedostamme ne herkemmin, yhä herkemmin itsessämme, mistä on kyse,

ja voimme tästä myös keskustella, yhä avoimemmin, kun tämä asia on

pöydälle nostettu, näin rehellisesti, ikään kuin.

Voit ajatella, että kun tämä kissa on pöydälle nostettu, ei se enää kissalta

näytä, vaan elefantilta, mutta älä välitä siitäkään, sillä siitä meidät on

tehty, puhtaasta, raa'asta voimasta, eikä sille edes elefantti voi mitään,

pelkomme, vihamme kollektiivisetkaan, vaikka ne niin kovin pyrkivät

tilannetta hallitsemaan.

Kussakin tilanteessa voimme valita, viha, pelko vai rakkaus? Kumpi näistä?

Kaksi on valintaa, kaksi on pöydällä, kumman otamme itsellemme,

kumman pohjalta teemme valintamme, päätöksemme, toimenpiteemme,

kaikki ne?

Ja kun tämän tiedostat, tiedostatte, voisi ajatella että olette pitkällä, jo

hyvin, hyvin pitkällä, ei minulle ole teille enää niin paljon opetettavaa,

ohjattavaa, tämän oppaan muodossa, jos niin voi sanoa. Ja voihan, sillä

11

vapaina olemme syntyneet, vapaina täältä lähdemme, kuinka vain

ajattelemme kahlittuja olevamme tuon väliajan.

Voi hyvin, ajattele kauniita kukkatarhoja, niiden tuoksua vaikka, kun viha,

pelko, vastustus meinaa pukata päälle, jos niin haluat tehdä, valita

itsessäsi. Sillä sinun, yksin sinun on valinta, minkälaisen todellisuuden,

hyvinvoinnin rakennat itsellesi, ympärillesi. Ja huomaat, että tuolla on

merkittävä vaikutus sille, mitä ympärilläsi tapahtuu, mitä koet vuoden

jokainen päivä, kenen kanssa koet, minkälaisia ihmisiä nuo ovat, sillä tällä

on vaikutuksensa kaikkeen tähän, ja enemmänkin, jos niin voi ajatella.

12

VOISINKO OLLA?

Niin, voisinko olla, voisimmeko olla, kaikki yhdessä ja erikseen,

sydämellisiä toistamme, toisiamme kohtaan, yhä vain enemmän, olisiko se

mahdollista? Olisiko se toivottavaa, liiketoiminnassakin, työelämässä,

olisiko?

Näetkö mihin se johtaisi, minkälaiseen muutokseen se johtaisi,

työympäristöön, minkälaiseen tasoon työhyvinvoinnissa?

Oletko nähnyt tuollaista, kertaakaan elämässäsi, työelämässäsi,

syvemmällä tasolla, niin että olet tuntenut sen itsessäsi, vuoden jokainen

päivä, tai ainakin jokainen työpäivä?

Näin voit ajatella, että kun avaudumme, sydämellisyydellemme, voimme

olla toisiamme kohtaan lempeitä, osaaottavia, tukevia, kannustavia,

muttemme silti uhriudu, auta toista uhriutumaan omiin mielen

malleihinsa, pimeisiin syövereihinsä. Ei, vaan autamme hänet sieltä pois,

tai annamme hänelle tilaa itse nousta, itse koota voimansa kiivetäkseen

sieltä turhasta tuskan kolosta aurinkoon ja valoon.

Sillä näin vain mielemme tekee, keppostelee, vie meidät syvimmästä

syvimpään ahdinkoon, pelkkien ajatusleikkien, uskomusten, oletusten,

odotusten kautta, näin vain, kun sen annamme näin tehdä, kun lähdemme

tähän peliin mukaan, ja joskus kun vielä löydämme ulkopuolelta tukea

tälle toivottomalle leikille. Tälle leikille joka ei mihinkään hyvään,

aurinkoiseen johda, kuin vasta ennen pitkää kun olemme täysiä, kun

olemme niin täynnä mustuutta ettemme enää jaksa, päätämme tehdä

toisin, ajatella toisin. Vaikka tuon olisimme jo alunperin voineet tehdä, jos

olisimme asian, prosessin tiedostaneet. Mutta niin on kavala mieli, että

harva pysyy sen herrana, kaiken aikaa. Tämä kuitenkin osviittana jotta voit

tätä mestaria itsessäsi hieroa, sovitella, löytää, etsiä, kasvattaa, ikään kuin,

jotta lopulta olet vapaa, täysin vapaa itsestäsi, mielestäsi, olet se kuka

13

olet, täyttä voimaa ja rakkautta itsessäsi, valoa, täynnä vain positiivista

ajatusta, tunnetta. Ja kun tuohon varjoja yltyy, tiedät mitä tehdä, ne ovat

vain hetken häivähdyksiä, pikavieraita niin ikään.

Voi hyvin, ole mestari itsessäsi, hyvinvointisi valtias, sillä se sinä olet, olet

aina ollut, vaikket sitä aina tiedostaisikaan.

14

KARUSSA ITSELTÄSI?

Niin, voisiko ajatella, että olet jollakin tavalla paossa itseltäsi, jos koet

pahoinvointia arjessasi, työssäsi?

Olet ikään kuin etääntynyt hyvinvoinnistasi, ytimestäsi, mitä se onkaan?

Sillä tuolla, ytimessäsi, keskiössäsi, keskilinjassasi, ei ole muuta, kuin

hyvinvointi, täydellinen hyvinvointi, rauha, ja rakkaus.

Näin voit ajatella, ja tuo mullistaa maailmasi, sen mitä olet oppinut tähän

astisessa elämässäsi, mahdollisesti, sillä haemme usein hyvää oloa,

helpotusta, ulkoamme, tiedostamatta sitä kaikkea tietoa, viisautta,

ratkaisuja, avaimia, jotka ovat olleet sisällämme, ovat aina olleet, tulevat

aina olemaan.

Noita, avaimia, ratkaisuja, voi vain kutsua hieman ikävilläkin nimillä,

möröiksi betonin, karhuiksi autuuden, pelottaviakin sellaisia joita emme

halua kohdata, nähdä, tunnustaa itsessämme, tahdomme ne piilottaa, ja

sitten ihmettelemme mikä meitä vie, ohjaa, kohti tuholaa, elämässämme,

arjessamme.

Emme ikään kuin tiedosta sitä, mutta tunnemme sen tuloksissamme,

ulkoisuudessamme, olossamme, mikä on, mikä ikään kuin häiritsee,

jarruttaa meitä, kampeaa meitä ojaan, aika ajoin.

Näin vain voimme vapauta näistä, karuistamme, halutessamme, ja

vapautua kokemaan keskiötämme, hyvinvointiamme, ydintämme, jossa

kaikki on, eikä mitään, samanaikaisesti.

Voimme ajatella että tuo on, elämämme tarkoitus, tietyssä mittakaavassa,

henkisellä tasolla, sielujen keskustellessa, ikään kuin, jos näin voi asiaa

ilmaista, sydämestäni. Voi hyvin, raikasta itseäsi, jos vain voit, haluat tehdä

15

niin, koet sen kyllä, olevan parhaaksesi, ennen pitkää, vaikka hetken

kirpaisisikin, sattuisi!

16

VOISITKO AJATELLA?

Niin, voisitko ajatella, että olet täällä jostakin syystä, täällä maan päällä?

Voisitko tuntea tuon itsessäsi, tuon merkityksen, syvemmän merkityksen?

Voisitko todella tuntea tuon, vailla analyysejä, selityksiä, mielen

kuvaelmia, vain tuntea, aistia, kokea tuon vailla tulkintaa?

Sillä kun tämän voit tehdä, puhtaammin, itsessäsi, olet ikään kuin uuden

äärellä, uuden aistimuksen, uuden kuulolaitteen, intuitiosi äärellä,

sydämesi äänen, viestin, viestinnän johdattamana.

Tuon voit kuulla, tahi et, miten vain haluat, mutta jokaisella meillä se on,

jokaisella kulkevalla olennolla, ikään kuin.

Näin vain voimme muuntua kulkijoista johdatettavaksi, löytääksemme,

löydettyämme korkeamman tarkoituksen elämällemme, arjellemme,

työllemme, liiketoiminnallemme. Näin voimme tietoisemmin ottaa

otteemme, kääntää laivamme, laivaamme oikeaan suuntaan, kuten

koemme oikeaksi kullakin hetkellä.

Ikään kuin otamme vastuumme, vaikka sitten siitä hiukan kärsien,

taloudellisesti, tiedämme, tunnemme että niin on oikein tehdä. On oikein,

sydämessämme oikein, kohdella ihmisiä, työntekijöitä, toimittajia,

asiakkaita, muita yhteistyökumppaneita, kontakteja, rakkaudellisesti,

tasavertaisina, puhtaasti, rehellisesti ikään kuin, vailla kavaluuksia,

ketkuilua. Sillä kaikki ketkuilu, katkuilu, keljutus, saa alkunsa mielestämme,

egostamme, tarpeestamme voittaa, suoriutua, päihittää, nöyryyttää, tuota

tarvetta ei todellisuudessa ole, ei lainkaan, tuo on harhaa, mielen harhaa.

Voimme tehdä tulosta, railakkaastikin, ja silti puhtaasti, vailla mielen

oikkuja, vailla toisten satuttamista, luonnon, ympäristön tuhoamista,

luonnon varojen väärin käyttöä, voimme vain tuntea että toimimme

17

oikein, vaikka vähän pienestikin, pienemminkin, meidän ei tarvitse riistää,

oikeuttaa itsellemme toisen omaisuutta, ikään kuin, pärjäämme

vähemmälläkin, tulemme toimeen omillamme, ikään kuin.

Voi hyvin, tee se mitä koet sydämessäsi oikeaksi, todeksi, jos niin haluat,

tahdot pitää oman tuntosi puhtaana, ikään kuin, taakkasi kevyenä.

Kuljethan taakatta, vapaana, itsessäsi?

18

NYTKÖ?

Niin, voisitko ajatella että nyt on hyvä hetki, juuri nyt?

Ei ole muuta.

On vain tämä hetki, ja kaikki mitä siinä aukenee, ikäänkuin.

Tästä on läsnäolossa kyse, todellisuudessa, ettemme elä menneisyydessä,

emme tulevaisuudessa, vain tässä hetkessä, tässä nyt-hetkessä, vain tässä.

Ja näin voimme olla vapaita, täysin vapaita kaikista mielemme ohjureista,

sillä miten voisit olla mielesi ohjaamana, ellei sinulla ole historiaa, ei

tulevaisuutta, vain tämä hetki, tämä käsillä oleva hetki?

Näin olet vapaa, itsessäsi, vapaa tekemään ne päätökset jotka koet

oikeaksi, ne valinnat, tässä hetkessä, niiden kanssa joiden olet, yhdessä

tässä tämänhetkisessä tilanteessa.

Voit ajatella että voit, näin, kohottaa tietoisuuttasi, katsoa asiaa

laajemmin, tiedostamattasikin, toimia kuten on kaikkien osallisten

parhaaksi, näin vailla huolia, vailla mielten oikkuja, näin vain koet, näet

että tämä on parhaaksi, tunnet sen itsessäsi, tästä on läsnäolossasi kyse,

intuitiosi, sydämesi kuuntelussa hetkessä, tässä hetkessä.

Näin voit ajatella että näet avarammin asiat, tilanteet, vähemmillä peloilla,

rajoituksilla, voit vain katsoa niitä, ja tehdä päätöksesi, toimenpiteesi,

rajustikin, vaikket edes tarkkaan tiedä mihin se johtaa, koet vain että näin

on oikein, ja seuraava askelma aukenee kun sen aika, kussakin hetkessä,

ikään kuin. Voit ajatella näin, että tässä olet astunut tietoisen johtajuuden

askelmalle, askelmille, ikään kuin, pois mielen harhasta, vainoista, ikään

kuin. Näin voit ohjata myös muita, tietoisempaan suuntaan, heidän niin

halutessaan, ohjaamaan omaa elämäänsä, työtänsä yhä raikkaampaan.

19

Näin voimme ajatella, ei ole kelloa ennen kolmatta, ikään kuin, ei lampaita

ennen sutta, voisiko näin ajatella?

Meneekö tämä parsi yli ymmärryksesi? Niin minunkin, mutta kuuntele

sydämelläsi, läsnäolossasi, mitä tämä merkitsee, mitä tämä todella

merkitsee? Ja näet sen, sen avaran kuvan mitä se avaa sinulle, vailla

sanoja, voit tehdä näin, vaikka hiljaisuudessasi, hiljentyessäsi itseesi, jos

voit, haluat tehdä niin. Voi hyvin!

20

VAINKO?

Niin, vainko voisit olla tätä mitä nyt, tässä hetkessä?

Etkö koe mitään oppineesi elämäsi aikana, muuttuneesi?

Näin vain koemme, että olemme sitä mitä olemme, emme enempää,

elämä, muutokset tapahtuvat ikään kuin vaivihkaa, huomaamattamme,

vähitellen, tätä ei ihmismieli niin helposti erota, vaikka muutos olisi yhtä

selvä kuin yön ja päivän, ikään kuin.

Näin vain voimme ajatella, että tästä päivästä, tästä yöstä, voimme tehdä

vielä mielenkiintoisemman, avaramman, niin tahtoessamme, sillä ei ole

rajoja taivaalla, eihän?

Näin voimme kokea, että olemme rajattomia kasvussamme, aivan

rajattomia, ei meiltä siis tekemistä tule puuttumaan, niin tahtoessamme?

Voi hyvin, tämä oli tässä, tämä pieni idea, ajatus, mutta niin merkittävä,

hyvin merkittävä, ikään kuin tahtomme suunnalle, rajoituksillemme, mitä

päätämme tehdä, olla, kussakin hetkessä, entä seuraavassa?

21

YHTEENVETO

Niin, tässäkö kohtaa vedämme yhteen sen mitä tässä oppaassa, tässä

pienoisessa oppaassa on käsitelty, vai hiemanko lisäämme maustettakin

tähän, miten haluat tehdä?

Näin koet luultavasti tapahtuvan, kuten haluat, uskot tapahtuvan, näin

maailma palvelee sinua, ikään kuin. Näemme maailman, elämän,

työpaikan, ihmiset, työkaverit omien lasittuneiden lasiemme läpi, emme

näe omien linssiemme värityksiä, vääristymiä, ikään kuin, koemme sen

todeksi, täysin todeksi, vaikkei se toiselle sitä olisikaan, eikö niin?

Näin voimme vapautua tästä, oikeassa olosta, aina vain, ja myöntää, että

yhtälailla itsessämme korjattavaa, kasvettavaa, kuin muillakin tällä

planeetalla, ellemme sitten johonkin Äiti Ammaan tai vastaavaan

heränneeseen, valaistuneeseen mestariin itseämme vertaa, kuka niin

tahtoisi edes tehdä?

Ja kuitenkin, viime kädessä, yhtä mestari olet itse itsessäsi, yhtä vähän

mielesi pauloissa, surujesi kourissa, murheidesi vääntämänä, vihasi

kellastamana, pelkosi surkastamana, voit nähdä itsesi, kyllä, itsesi.

Olet se, se sinä olet, vapaa itsessäsi, vapaa kaikesta, vapaa tunteistasi,

ajatuksistasi negatiivisista, et tarvitse niitä enää, voit vapautua niistä, niin

tahtoessasi, näin vain.

Voit ajatella että olet niityllä laukkaava valkoinen orhi, voimakas sellainen,

sinulla ei ole esteitä, ei kesyttäjiä, olet vapaa, täysin vapaa. Näin kun koet

itsessäsi, olet vähemmän, yhä vähemmän, mielesi pauloissa, vieteltävänä,

ja näin voit toimia, olla, kanssakäydä, myös työpaikallasi, yhä

raikkaammin, yhä avartavammin, ikään kuin, auttaen toisia, itseäsi, yhä

parempaan suoritukseen, yhä parempaan hyvinvointiin.

22

Joissakin kohdin, kyllä, voi olla että koet tarpeelliseksi tehdä tiettyjä

liikkeitä, rajujakin, jotka toiset kokevat satuttavan itseään. Mutta kun

nuokin koet tekeväsi sydämestäsi, näet sen syvemmän merkityksen,

vaikutuksen, tiedät että olet oikealla tiellä, ikään kuin.

Näin vain käännymme työpaikkamme raikastajiksi, tuoksujen karkottajiksi,

valaisijoiksi, tunnetasolta lähtien, yli kaiken mitä on.

Näin vain.

Voi hyvin, tee työsi, mikäli ja kuten koet oikeaksi, seuraa tässä sydäntäsi,

älä mieltäsi, jos kaipaat hieman räjäyttävämpää seuraa, vaikutuksia katsoa

vierestä, toki pelkäämme tätä, aina vain, mitä siitä seuraa, mutta näin on

ihmisen luonto.

Voin kertoa että itse olen tämän polun kaikkine sudenkuoppineen

tallustanut, ja vielä on tallusteltavaa, joten voit vain hyväksyä kaikki

notkahdukset, heikkouden hetket, ne ovat sinua, sinua itseäsi, kunnes

päästät niistäkin irti, luonnollisesti, pakottaa ei tarvitse, ei lainkaan.

Parhain terveisin, hyvinvointiterveisin,

Petri Huitti 25.1.2017

23

OPAS: Työhyvinvoinnin aakkoset

Kirjoittaja: Petri Huitti

Menetelmät ja aiheet: Tietoinen läsnäolo, johtaminen, Heartfulness,

intuition hyödyntäminen & kehittäminen, tunnetaidot,

tietoisuustaidot

Voit ajatella, että tämä kirja on sinulle, juuri sinulle tarkoitettu.

Voit ajatella, miksi lähestyn sinua puheessani näin henkilökohtaisesti, näin ikään

kuin hyökkäävästi?

Siksi että siitä on kyse tässä oppaassa, herättää sinussa ikään kuin tunnetason

tietoisuutta siitä mitä on, mistä voi olla kyse, myös työhyvinvoinnissa, sen

perusteissa, perustassa, ikään kuin.

Näin vain voit ajatella, että kun tunnetasolla voimme hyvin, kaikki on hyvin, vaikka

paperileikkuri olisikin jumissa, kopiokone suoltaisi tahriintuneita papereita, asiakas

huutaisi puhelimessa, pomo hiillostaisi niskan takana.

Näin vain voimme ajatella, että tunnetason hyvinvointi ratkaisee kaiken, ja ei

mitään. Jos myös ulkoisia olosuhteita ei lopulta saada palvelemaan kaikkien

hyvinvointia, suorituskykyä, tietoisimmat yksilöt kyllä älyävät lähteä lipettiin, tämä

siis asettaa jonkinmoisen haasteen yrityksille, johdollekin.

Ihan vain vappupalloja kokoamalla, iloisia potpureita kerran vuodessa kuunnellen

tämä ei ratkea, mutta sitä et ehkä hakenutkaan?

Toivon niin, ja toivon sinulle vain hyvinvoivia hetkiä, mahdollisimman monia

sellaisia, yhä useampia, kunnes ne täyttävätä arkesi valtoimenaan, tuolloin tiedät

että olet saavuttanut itsessäsi työhyvinvoinnin salaisuuden, ikään kuin.

Voi hyvin,

Petri Huitti 12.1.2017

ISBN ..... © Petri Huitti 2017