NAISEN VAKI JA TASA-ARVO - Julkari
Transcript of NAISEN VAKI JA TASA-ARVO - Julkari
OIen lapsesta asti tiennyt, ettämarjametsässä naisilla ei olemitään hätää. Jos karhu tuleevastaan, naisen pitää vain nos-
taa hameensa ja pyllistää. Kunkarhu näkee, mitä haarojen vä-
lissä on. se jattaa marjastajanrauhaan. Lapsena en tiennyt,että marjastajaa suojeli naisen
väki, minua su<rjeli usko sii-hen, etlä karhulla ei ole mitäänsrytä vahingoittaa naisia, kos-ka naiset eivät ole sen sukulai-sia metsästäneet.
Mummoni kertoi usein tari-naa "entisestä emännästä",joka oli riidoissa naapurinsakanssa. Viimeisenä keinonaanemäntä nosti helmansa ja pyl-listi naapurille. Sukuviha olisilla sinetoity. Enää en muista.oliko kyseessä sama henkilovai joku toinen '"entinen emän-
tä", joka nousi hajareisin rehu-tiinun päälle ja virtsasi, jottalehmäl lypsäisiväl enemmän.
Kansakouluaikana jarkytyinerään mummon puheista. Van-
hus kaytti sujuvasti sanoja,jol-ka olisi hetkeakään epäröimät-tä pesty lasten suusta saippual-la. Lieneeko torjuntaa vai mitä.mutta ankara miettiminenkäänei palauta mummelin karkeuk-sista varmasli mieleeni muitakuin "paskan", "perseen" ja"puan". Vanhempani ja opetta-jani voisivat onnitella itseään
siita, etta pidin tällaista kielen-kayttoa karkeana ja hämmen-tävänä.
Muistikuvani eivät olisi eri-tyisen kiinnostavia, ellei niilläolisi yhtymäkohtia Satu Aponmainion "Naisen väki" -kirjankanssa. Tielysl i marjametsässä
turvanani oli naisen väkil Tie-tysti paras keino nujertaa naa-
NAISEN VAKI JA TASA-ARVO
puri oli vahingoittaa hänta "vi-lun r ihoilla"l Rehutiinuunvirlsaamisesla en ole yhlä var-
ma. Oleellista saattoi olla tii-nun päälle levittäytyminen,mutta yhtä hyvin suolan lisää-minen karjan ravintoon. Van-
han mummon karkea kielen-kayttokaan ei hämmästytä; hänei sita paitsi ollut käynyt kan-sanopistoa kuten oma mummo-ni, joka edusti valistuneitapienviljelijänaisia.
"\aisen vaki" tutkii agraari-Suomea ja sen ajattelutapoja.mutta koskettaa myös kaupun-kilaista arkipäivää. Kirjoituk-sel kansanrunoudesta, erotii-kasta, alkoholismista, ihmesa-duista ja naisten elämäkerrois-ta valottavat suomalaista kult-tuuria 1800- ja 1900-luvulla.Suurella osalla suomalaisistaon edelleenkin laheisia yhte-yksiä maaseutuun ja maalai-suuteen oman kokemuksen,vanhempien tai isovanhempi-en kautta. Viidennen polvenhelsinkilaisetkin joutuvat ai-nakin naapureidensa kautta te-kemisiin maalaisuuden kans-sa. Agraarikulttuurin mallitraikuttavat monin tavoin esi-merkiksi suomalaiseen naiseu-teen tai alkoholin kayttoönsuhtautumiseen.
Satu Apon kirja on sosiaali-historioitsija I Ie opettavaistaluettavaa. Meillä historiantut-krjoilla tuntuu olevan vähän-laisesti välineitä ihmisten ajat-telun maagisten ja myyttislenelementtien käsittämiseen jakasitteellistamiseen. Mentali-teellihistoriasla on puhuttu jopitkaan, mutta muutamia poik-keuksia lukuun ottamatta ei olejuuri ehditty mietriä, minkalai-
sia talonpoikaiset maailman-kuvat olivatja miten "tavallisetihmiset" jäsensivät maail-maansa. Tässä suhteessa Apoavaa uusia nakokulmia, ei yk-sin kansanomaiseen kulttuu-riin vaan ylipäätään SuomenlB00- ia 1900-luvun histori-aan,
Mietin pitkäan, miksi Aponkirja on mielestäni niin hyvä,mutta jättää kuitenkin odotuk-sen jostain enemmästä, ikäänkuin hän ei sanoisi riittävästi,vaikka sanookin paljon. Tamaepämääräinen tuntemuksenijohtuu todennäköisesti siitä,että miltei jokainen artikkelijohdattaa uuteen, kiehtovaantutkimushankkeeseen. "Nai-sen väki" esittaä paljon kysy-myksiä ja vihjaa monista kiin-nostavista vastauksista, muttajoutuu jattämään osan niistäodottamaan tarkempaa tutki-musta. Apo osoittaa, että edesLönnrolia. Kiveä ja Topeliusta
- puhumattakaan ihmesaduis-ta tai eroollisista runoista - eiole tutkimuksellisesti kaluttuloppuun. Hämmästyin. etteiesimerkiksi Kantelettarerr re-septiota ole tutkittu kunnol-la. vaikka se on teos. jossa
Lönnrot kuvaa ruumiillisuutta,lihallisuulla, r äkivaltaa, himo-ja ja hajuja. Yllatyin kovasti,että folkloren kannalta niinkintärkeiden henkilöiden kuin ke-ruukilpailujen vastaajien jakeruuverkostojen jäsenten so-siaalisla laustaa. motiireja taiperinnekäsityksiä ei ole selvi-tetty. Odotan innokkaasti tutki-muksia. jotka selvittävät perinpohjin näitä kysymyksiä, ana-lysoivat talonpoikaisia seksu-aalikasiryksia tai miertivär
ALKOHOLIPOLITIIKKA61 (199ö):4 3r5
vaikkapa Elias Lönnrotin tuo-
tantoa uudesta näkökulmasta.
On tietysti kohtuutonta vaa-
tia, että yksi artikkelikokoelmavastaisi kaikkiin kysymyksiin,joita se lukijan mielessä herät-
tää. Näin en teekään. Keskitynyhteen problematiikkaan, jo-hon kirja antaa arvokkaita ai-neksia. Tähänastisissa arviois-sa kokoelman avausartikkeli"Ex cunno väki tulee" on kiin-nittänyt eniten huomiota. En
yhtään ihmettele, jos 1990-lu-vun naistutkijoita kiinnostaa
tutkimus, joka erittelee rikasta
kansanomaista seksuaalidis-
kurssia. Itseäni askamrttavat"perinteisen" kansanomaisen
sukupuolia ja sukupuolten
suhteita koskevan ajatteluntulkintatavat, joita Apo miettiiavausartikkelin ohella muissa-
kin artikkeleissa.Useimmat pohjoismaiset su-
kupuolten työnjakoa koskevat
tutkimukset korostavat, että
maata omistavan talollisväes-
tön hedelmällisessä iässä ole-
vat naiset olivat larkimminkontrolloitu ryhmä. Antropolo-gisen käsitteistön avulla Apo
osoittaa, että hedelmällisyys-
ikäistä naista pidettiin "erityi-senä" monestakin syystä. En-sinnäkin hän kuului sosiaali-
sesti vähälukuiseen ryhmään.joka reproduktiivisen kykynsä
vuoksi poikkesi tytöistä, van-
hoista naisista.ja kaikista mie-
histä. Han oli rakenteeltaan"rikollu astia". Lisäksi hanen
ruumiissaan yhtyi useita pe-
ruskategorioita voimalatauksi-neen. Naisessa yhdistyivätluonto ja ihminen, tuonpuolei-nen ja tämänpuoleinen. Naisen
ruumis ymmärrettiin väylänä
kahden maailman valilla.Myyttisen ja maagisen ajatte-
Iun mukaan väylät, jotka yh-
distivät maailman pääkerros-
tumia, oli ladattu vaarallisen
suurella väellä. Naisen ruu-miissa oli yliluonnollista voi-
maa, "väkeä", jolla saattoi suo-
jella, mutta joka oli myös vaa-
rallrnen vaarassa palKassa Ja
väärin käytettyna. Tämä rajoit-ti naisten ja erityisesti hedel-
mällisessä iässä olevien nais-
ten elämää monella tavalla.
Pohtiessaan suhdettaan näi-hin kasityksiin Satu Apo koros-
taa olevansa sitoutunut suku-
puolten tasa-arvoa korostavan
pohjoismaisen hyvinvointival-tion ideologiaan. Siksi han pi-tää naiseen liittyvää vanhakan-
taista ajattelua sekä kiehtova-
na. että kauhistuttavana. On
kiehtovaa, että nainen oli jos-
sakin suhleessa voimakkaampi
kuin mies, mutta samalla Apon
mielestä on kauhistuttavaa,
että nainen joutui ottamaan
huomioon erityisyytensä ja va-
romaan voimansa vaikutustamuihin ja vieraiden voimien
vaikutusta itseensä.
Kannatan itsekin pohjois-maisen hyvinvointivaltiontasa-arvoihanteita, mutta en
ole varma, voinko historiantut-kijana sitoutua oman aikani jamaailmankolkkani ideologioi-hin siinä määrin. että torjuntoisenlaiset ajattelutavat, men-
neisyyden käsitykset. Pitaako
minun kauhistua ajatteluta-voista, jotka eivät ole omiani?
Kärjistaen: onko se kauheaa,jos 1800-luvun maaseudulla
edes naiset eivät sitoutuneet
pohjoismaisen hyvinvointival-tion tasa-arvoideologiaan?
Eiko pikemminkin pitaisi sel-
vittää vielä tarkemmin, miten
naiset voimiensa kanssa elivät,miten he mielsivät sukupuo-
lensa?
Ihmesadut ovat toinen jän-
nittävä esimerkki. Satakunta-
laiset kansankertojat olivat lai-tavia pappien ja herrojen pilk-kaajia. Apo havaitsee, että
kulttuurisesti ja sosiaalisesti
heikommassa asemassa olevi-en kansankertojien toiseuden
määrilteIyä leimasivat avoin
aggressio ja hapaisynhalu.
Kerlojat käsiltelivät yhteis-
kunnan rakenteita ja valtasuh-
teita avoimen kriittisesti, mutta
eivät kyseenalaistaneet niitä.Apo paljastaa sosiaalisia suh-
teita koskevat karnevalistiset
piirteet ja asioiden kaäntämi-
sen päälaelleen. Naiskuvaan
hän ei tarjoa karnevalistisiatulkintamahdollisuuksia. "Excunno' -artikkeli avasi silmäni
huomaamaan naislen väen. jo-ten odotin innoissani sitä aina-
kin käänteisesti myös kansan-
saduista. Tata iloa minulle ei
suotu. Esimerkiksi kirjan lop-puun olisin kaivannut keskus-
telua. jossa toisaalta naisen
väki. toisaalta kansansatujen
avuttomat tai pahat ja aktiivisetnaiset olisi rinnastettu. Mistä
näissä oli kyse? Voiko näiden
perusteella hahmottaa jonkin-laista synteesiä sukupuolikäsi-tyksistä?
Naiskuva j a kasitykset suku-
puolten suhteista osoittautuvat
tutkijoille kiusallisiksi, kuten
Apokin toteaa. Etsitäänko juu-ri niistä nykykasityksia? En
suinkaan väitä, että Apo pro-jisoi nykypäivän arvoja aineis-
toonsa, päinvastoin, hän tekee
hienosyistä analyysia kansan-
omaisisla ajattelutavoista.
mutta joutuu muutamassa koh-
den toteamaan, että nykymaa-
ilman mittapuulla jotkut kasi-tykset eivät ole kasitettäviä.
Apo huomauttäa, että sata-
kuntalaisten i hmesatujen nais-
kuvaus ei nykyperspektiivistäole kovin positiivinen. Saman
hän toteaa Satasärmäinen nai-nen -keruukilpailun elämäker-
roista (s. 202): "Kaupunkilai-sen, koulutetun ja tasa-arvo-
ideologian sisäistäneen naislu-
ATKOHOLIPOTITIIKKAöl (199ö);4316
kijan silmissä elämäkertojenvaikeat vaiheet saattavat näyt-täytyä vielä astetta raskaam-milta kuin niiden kertojista."Tätä pohdintaa voisi mielestä-ni vieda pitemmälle.
K ilpak i rjoi t usten osanot tajatovat poikkeuksellisia, kutenApo useaan otteeseen huo-mauttaa. Agraaristen sukupuo-likasitysten tutkimista heidänavullaan vaikeuttaa myös yh-teiskunnan muutos. Sisaltaninousee kurttuotsaisen histori-oitsijan haamu. joka sormi
ojossa huomauttaa folkloristii-kan tutkijalle. että viime vuosi-sadan alun ja tämän vuosisa-dan jalkipuoliskon agraari-Suomea ja sen sukupuolimal-leja on vaikea rinnastaa. EIa-mäkertakilpailun sato on
1990-luvulta. Siinä maaseu-
dun naiset tulkitsevat elä-määnsä hyvinvointivallion nä-
kökulmasta. Heidan äitinsä,osin jopa isoäitinsä, ovat olleetäänioikeulelluja kansalaisia.Heidan tulkintansa suodattu-vat tasa-an/oideologian läpi,vaikka he eivät ehkä olisikaansisäistäneet näitä ihanteita sa-
malla tavalla kuin kaupunki-laiset, enemmän kouluja käy-neet sisarensa,
Talla en yritä sanoa, ettämaaseudun raataj anaiset olivatonnellisia, jaloja villeja, kun-nes heidän silmänsä avattiin
EU-äänestyksen yhteydessa
kayty keskustelu sai minut ih-mettelemään, mika olio tai il-miö se "Suomi" oikein on.
Ovatko sen edut samat kuin
ALKOHOLIPOT TIIKKA
epäoikeudenmukaisuudelle.On myös syytä alleviivata, ettäen nostalgisesti etsi mennei-syydestä onnelaa, jossa vallitsisukupuolten tasa-arvo. Sen si-jaan minua kiinnostaa suun-nattomasti, minkälainen oli yh-teiskunta, josta Apo toteaa (s.
208): "Kylayhteisön naiset ei-vät kyseenalaistaneet epäoi-keudenmukaista työnjakoa -päin vastoin: se opeteltiin pai-nokkain repliikein seuraavallesukupolvelle." Millä tavointässä yhteiskunnassa hahmo-tettiin sukupuolten suhteita?Oliko se tapa jokin muu kuinmeidän tasa-arvokeskeinen ta-pamme? Onko lasa-arvo tai
epätasa-arvo ainoa ulottuvuus,jolla sukupuolten suhteila voi-daan arvioida?
Satu Apo avaa keskustelun,jota pidan tarpeellisena kaikil-le, jotka miettiväl naisten jamiesten historiaa. Kysymys onpohjimmiltaan tutkimuksenpäämääristä ja tavoitteista. Et-simmekö sukupuolten suhteis-ta tuttuutta vai vierautta, sa-
minun ja naapurioven takanaasuvan yksinhuoltajan. Ja mitase "Eurooppa" oikein on? Enkokenut kummankaan osapuo-
len Suomi-retoriikkaa omakse-
manlaisuutta vai erilaisuutta?
Jos tavoitteena on osoittaa, ettäsuomalainen agraariyhteisö olinykypäivän mittapuulla naisiasorlava, ei tehtävä ole kovinvaikea. Intänkin muita tarkas-telutapoja. En välttämättä tie-da, mitä etsimäni vastauksetovat, mutla naisten ikiaikaistaalistusta pidän liian helppo-hintaisena vastauksena. Minuakiinnostaa, miten voi tutkia su-kupuolten suhteita ja käsitystäsukupuolesta yhteiskunnassa,jossa monet asiat ymmärreltiineri tavoin kuin me olemme tot-tuneet ymmärtämään. SatuApo pitäytyy eksplisiittisestipohjoismaisen hyvinvointival-tion tasa-arvoihanteissa, muttaantaa kosoltiaineksia myös toi-senlaisten selitysten etsimi-seen ja toisenlaisten ajatteluta-pojen ymmärtämiseen.
"Eteenpäin, sano mummulumessa", kuten muislinvarai-nen satakuntalainen sanontakuuluu.
PIRJO MARKKOLA
ni, vaan koin itseni jotenkin ul-kopuoliseksi tai yksinkertai-sesti huonoksi suomalaiseksi.Retoriikoissa jäi kertomatta,että kansalaisten valta on jok-
SATU APONAISEN VAKITUTKIMUKSIA SUOMALAISTEN KANSANOMAISESTAKU LTTU U R ISTA JA AJATTE LUSTA
HELSINKI: HANKI JA JAA, I995
KENEN SILMISTA ME ITSEAMME PEILAAMME?
öl (1996): 4 317