NAINEN JA NAISEN TYÖ SUOMESSA....kartano, jota vastoin tytär sai tyytyä syrjäisempiin...

N A I N E N JA

NAISEN TYÖ

SUOMESSA.

HELSINGISSÄ,J. C. FBENCKBLL & POIKA, 1893.

SUOMEN NAISEN ASEMASTA LAIN EDESSÄ.

NAISEN OIKEUDESTA HALLITA OMAISUUTTANSA.

Oikeus hallita Naimaton nainen, minkä ikäinen lieneekään,omaisuutta on oleva^holhouksen alainen, säätää Ruotsin valta-

1734 vuoden kunnan laki vuodelta 1734, joka vahvistettiin Suo-lain mukaan. meliekmj kun tämä joutui Venäjän alle vuonna1809. Ja naidusta vaimosta säätää sama laki, että hän onoleva miehensäjäp^jttie^^ Ainoastaan leski jamiehesTaan~~avioeron saanut vaimo saa itse, ikää lukuun otta-matta, omaisuuttansa hallita.Naimattoman Vasta vuonna 1864 (Lokakuun 31 p.) naimatto-naisen oike- man naisen asema tässä kohdassa parannettiin.uksia laaien- O M , , , , . . n . , f

nettu. Silloin säädetyn lain voimalla naimaton namen:X. Täytettyään 15 vuotta saapi hallita mitä hän itse ansaitsee.2. Täytettyään 21 vuotta saapi hallita omaisuuttansa, jos hän tahtoo, ja

hän siitä tekee ilmoituksen oikeudelle.3. Täytettyään 25 vuotta on hän täysivaltainen ja saa omaisuuttaan itse

hallita.

1864 vuoden laki ei muuttanut naidun vaimon asemaaomaisuuden hallitsemiseen nähden. Myöhempiä edistyksiä tässäkohden on mainittu luvussa, jossa puhutaan naima-ijästä y. m.Perintöoikeus. Ruotsin vallan ensi aikoina lienee maassammeperinnön suhteen noudatettu niitä vanhoja ruotsalaisia lakejaja sääntöjä, joiden mukaan nainen ei saanut ottaa perintöämuuta kuin siinä tapauksessa, etfei yhtä läheistä miesperil-listä ollut.

Kolmannentoista vuosisadan keskivaiheilla sai Suomen(samoin kuin Ruotsin) nainen oikeuden periä vanhempiensajälkeen yhden osan kahta osaa vastaan, joka oli tuleva pojalle.Rirtror Tanriin Tämän oikeuden sai nainen mainion ruotsalaisen.uirger u »cuun . t . t

laki: Nainen lainsäätäjän ja valtiomiehen Birger Jaarlin toi-perii yhden mesta, joka on hankkinut itsellensä kiitettävänkolmasosan. njmen meidän historiassamme.

Monta poikkeusta tehtiin kuitenkin pojan eduksi. Muunmuassa kiinteästä omaisuudesta pojalle aina oli tuleva pää-kartano, jota vastoin tytär sai tyytyä syrjäisempiin maapalstoi-hin taikka irtaimeen tavaraan.

Tällä kannalla pysyivät asiat useampia vuosisatoja, kun-nes ne vihdoin muuttuivat jonkun verran naisen eduksi, kun

4 NAINEN JA NAISEN TYÖ SUOMESSA.

1734 vuoden 1734 vuoden laki pääsi voimaan. Tämä laki sää-laki. Kaupun- ^ää että kaupunkilaisten ja papiston tyttäret japistontySet P°Jat perivät yhtä paljon. Sitä vastoin aatelistonj a pojat perivät ja kaikkien tilanomistajain tyttäret maalla perintöönyhtä paljon, nähden jäivät samalle kannalle kuin ennen.

Tämän jälkeen kului puolitoista vuosisataa ennenkuinkaikissa säätyluokissa tyttäret saivat oikeuden periä yhtä pal-Nykyjään voi- jon kuin pojat. Tämäa^ oikeuden he saivat 27

massa oleva päivänä Kesäkuuta /jS^TT&nnetun lain mukaan.laki: tyttäret £• • -n X5» . - - i / • L •• M 1 ^ia nmst ™w Suomen naisilla on sns'nyt samat permto-oikeudet

]<t pOjaT) JJKl t- . . Ml" -TT- • 1 • '«11 • •• • -11

vät saman kuin miehillä. Kuitenkin on jälkimäisillä muuta-verran. missä kohden etuja, joita naisilla ei ole. Niin esim.

kun maaomaisuus on perittävä, ja päätaloa ei voida sopi-vasti jakaa, on veljellä eli miehisellä perillisellä oikeus ottaatalo ja lunastaa sisaren osa. Tämä pojalle suotu etu loukkaa si-saren oikeuksia siinä tapauksessa että veli on tuhlari tai kykene-mätön lunastamaan sisarensa osaa talossa. Talonpojissa on sitäpaitsi vielä tapana lunastaa tyttären osa pienemmällä rahasum-malla, tai annetaan hänelle osa irtaimistoa, joka ei ole laskettutalon todellisen arvon mukaan, jotta miesperillinen voisi saadakoko talon.

AVIOLIITTO.

Naima-ikä. Nykyjään voimassa olevan lain mukaan tytönei tarvitse olla enemmän kun 15 vuoden ikäinen voidakseenmennä naimisiin. Harvat kuitenkin nyky-aikana näin nuorinanaimisiin menevät. Talonpoikaiskansassa naiset yleensä naivatnuorempina kuin sivistyneissä kansanluokissa.Avioliiton soi- 1/34 vuoden lain mukaan, joka pysyi voi-

miminen. massa vuoteen 1864, on isä, taikka jos tämä onkuollut, äiti neidon naittaja. Jos molemmat vanhemmatovat kuolleet, tulee tämä valta vanhimmalle miehiselle suku-laiselle.Vapautus nait- Lokakuun 31 p. 1864 annetun lain nojalla

tajavaiiasta. on kuitenkin tyttö, 21 vuotta täytettyänsä, nait-tajavallasta vapaa. Lailliseksi tullakseen on avioliitto kol-masti saarnastuolista kuulutettava ja kirkollisella vihkimisellävahvistettava.

NAIDUN VAIMON ASEMA.

Niinkuin muissakin kansoissa oli Suomessakin nainen van-hempina aikoina aviovaimona suuressa määrässä miehestäänriippuvainen. Sivistyksen kohotessa on naidun vaimon tilakuitenkin parantunut; mutta hänen asemansa on yhä vieläkin

SUOMEN NAISEN LAILLINEN ASEMA. 5

paljoa enemmän rajoitettu, kuin naimattoman naisen; se käypiseuraavasta esiin. *ivn^or, <„ ™,- Aviopuolisojen omaisuussuhteet ovat SuomessaIVlltJXlCll J di Vdii" t f A t * 7 • 7 1 1 1 17"

mon suhde järjestetyt omaisuus-yhteisyyden perustukselle. Kum-omaisuuteen painenkin puoliso omistaa puolet kaikesta pesän

nähden. irtaimesta omaisuudesta, puolet kaikesta kiinteästäomaisuudesta kaupungissa ja sellaisesta kiinteästä omaisuu-desta maalla, jonka puolisot avioliiton aikana ansaitsevat.Naima-oikeus. Tätä sanotaan naimaoikeudeksi.

Kaikki omaisuus ei kuitenkaan ole miehen ja vaimonyhteisesti. Kumpaisellakin puolisolla voipi olla yksityistäomaisuutta, johon toisella puolisolla ei ole naimaoikeutta.

Tämä yksityinen omaisuus on:Naima-oikeu- l- Kiinteä omaisuus maalla, jonka mies taiden rajoituk- vaimo ennen avioliittoa tahi avioliiton aikana on

sia- perinyt.2. Kiinteä omaisuus maalla, jonka mies tai vaimo ennen

avioliittoa itse on ansainnut.3. Kaikki omaisuus, joka lahjana tai testamentin kautta

on annettu miehelle tai vaimolle sillä ehdolla, että se on olevahänen yksityistä omaisuuttaan.

Yksityisenä omaisuutena on myöskin pidettävä se, mikäavioliiton jälkeen on tullut sijaan, kun on myyty tai muulla ta-valla muunnettu toisen tai toisen puolison yksityistä omaisuutta.

Vaimo mie- Tämä naidun vaimon oikeus puoleen pesänhensä edus- yhteisestä omaisuudesta sekä yksityiseen omaisuu-miehyyden teensä, johon miehellä ei ole oikeutta, ei kuiten-aiaisena. kaan suuresti häntä hyödytä niin kauvan kun mies

elää, koska tämä on hänen edusmiehensä.Vaimo ei ole päässyt vapaaksi miehensä edusmiehyyden

alaisuudesta mainitsemamme viimeisimmänkään tätä asiaa kos-kevan asetuksen kautta, vuodelta 1/889.̂ Siinä yhä säädetään:

Kun mies ja vaimo ovat vihityt, on mies vaimonsa oikeaedusmies, kantakoon ja vastatkoon hänen puolestaan ja hallit-koon pesää. Tämä kohta laissamme on se, joka enin vaikut-taa vaimon taloudellisesti epävapaaseen asemaan. Se estäävaimoa käyttämästä sitä omaisuutta, mikä lain mukaan onhänen omansa. Tämän lain nojalla mies, neuvottelemattavaimonsa kanssa, voi käyttää ja tuhlata mielensä mukaan vai-monkin osaa pesässä, jopa tämän yksityisen omaisuudenkin.

* Vanhimmat säädökset aviopuolisojen omaisuussuhteista löytyvät 1734vuoden laissa. Tällä vuosisadalla on vaimon asemaan katsoen monta paran-nusta toimeenpantu. Vuonna 18^8 ilmestyi uusi pesä-eroa koskeva asetus,vuonna 1878 (27 P- Heinäkuuta) uusi asetus koskeva naima-oikeutta; ja vih-doin vuonna 1889 toinen pesä-eroa ja avioehtoa koskeva asetus — kaikki vai-mon eduksi.


Mies hallitsee koko pesän omaisuuden. Hän ostaa jamyö, ottaa velkaa, sitoutuu takauksiin; hän maksaa ja lainaatoiselle niin hyvin pesän yhteisestä kuin vaimonsa yksityisestäomaisuudestakin. Ainoastaan kiinteän omaisuuden suhteentarvitaan vaimon suostumus ja allekirjoitus.

Olkoonpa vaimolla avioliittoon mennessä kuinka paljonyksityistä omaisuutta tahansa, niin hän vihkimisen jälkeen ka-dottaa käyttö-oikeutensa niin tyystin, ettei hän saa talletuk-sesta ulos omia rahojaan ilman miehensä valtakirjaa. Yhtävähän saa hän vastaanottaa ja kuitata hänelle tulevaa perin-töä, ilman miehen antamaa valtakirjaa, joll'ei hän naimisiinmennessä ole avio-ehtoa tehnyt.

Tämän miehen edusmiehyyden johdosta tapahtuu usein,että kaikki pesän omaisuus, sielläkin missä vaimo on sen pe-sään tuonut, oikeastaan pidetään miehen omana, ja että rahat,mitkä vaimo taloutta varten mieheltään saapi, pidetään vai-molle annettuna lahjana.Poikkeuksia Ne epäkohdat, jotka ovat seurauksena miehen

vaimon eduksi, edusmiehyydestä, ovat viime aikoina herättäneetlainsäätäjien huomiota. Nyt on olemassa useita poikkeuk-sia miehen edusmiehyyteen katsoen.

Vanhemmista ajoista asti on olemassa asetus, jossa sääde-tään että kun mies on mielipuoli tahi poissa oleva, tahi onvaimostansa karannut, saa vaimo hallita omaisuutta, — kui-tenkin muutamilla rajoituksilla. Niinikään on säädetty, ettämies ei saa ilman vaimon lupaa myydä tai pantiksi pannatämän yksityistä kiinteätä maa-omaisuutta maalla, eikä pe-sän yhteistäkään kaupungin-taloa.

Tärkeämpi on kuitenkin vaimolle säädös, joka määrää,että vaimo saa hallita, mitä hän omalla työllään ansaitsee.Tämä määräys löytyy 1889 vuoden asetuksessa; mutta sekoskee ainoastaan niitä^^avtoTiittoja, jotka ovat rakennetutjälkeen Tammikuun l päivää 1890, jolloin mainittu laki astuivoimaan.

Käytännössä tämä parannus tulee etenkin työkansanaviovaimojen hyväksi, joiden aivan yleisesti täytyy tehdäsuoranaista ansiotyötä perheen ylläpidoksi. Tämän lain voi-maan astuttua ei miehellä enää ole oikeutta edusmiehyydennojalla hakea vaimonsa työpalkkaa työnantajalta.

Koska mj^q^-4gäjiriyy<; vainiQrji3a_yJ.i on kansassammesyvälle~~]uurtunut, tulee varmaankin kulumaan kappale aikaa,ennenkuin tämä uusi säädös tulee kaikkialla tunnetuksi jakäytännössä noudatetuksi; mutta ajan pitkään se varmaankintulee tuottamaan siunausta tuhansille kodeille.

Avio-ehto. Avio-ehto on vanhoista ajoista laillisesti puoli-soille annettu valta keskenäisen kirjallisen suostumuksen kautta


järjestää omaisuus-suhteensa avioliitossa. Avioehto on niinmuodoin tehnyt vaimolle mahdolliseksi jossain määrin suojellaomaisuuttansa joutumasta miehen tekemien velkojen uhriksi.Aina viime aikoihin saakka on avioehdon merkitys kuitenkinollut varsin vähäinen, sillä se ei ole supistanut miehenhallintovaltaa. Vaikka siis avioehdon kautta osa omaisuuttavoitiin määrätä vaimon yksityiseksi omaisuudeksi, ei vaimollaollut oikeutta tätä yksityiseksi määrättyä omaisuutta hallita.Tästä oli seurauksena että mies, edusmiehyytensä nojalla,saattoi käyttää sitäkin, mikä oli julistettu vaimon yksityiseksiomaisuudeksi. Siten tuli avioehto todellisuudessa vaimollehyödyksi ainoastaan kuoleman tapauksessa, avioliiton riko-tessa tahi pesä-erossa, — jos silloin vielä oli mitään pesässätallella.1889 vuoden 1889 vuoden lain kautta sai avioehto muu-

laki. tetun sisällön vaimon eduksi. Avio-ehdon kauttavoi vaimo nyt, ei ainoastaan omanansa pidättää, mitä hänelläennen avioliittoa oli ollut ja mitä hän avioliiton aikana pe-rinnön, lahjan tahi testamentin kautta voipi saada, vaan myös-kin pidättää itsellensä vallan avioliitossa hallita yksityisen omai-suutensa sekä siitä saadut tulot.

Tämä laki tarjoo vaimolle tilaisuuden — siinä tapauk-sessa että hänellä on omaisuutta — turvata taloudellisen ase-mansa tavalla, joka ennen ei ollut hänelle mahdollista. Muttanaiset eivät kuitenkaan tähän asti usein ole käyttäneet hy-väkseen tätä uutta lakia. Syyt tähän huolimattomuuteen ovat imonellaiset. Ensinnäkin on se mielipide yleinen, ett'ei nainen, /.joka tekee avioehdon, osota tulevaa miestään kohtaan tar-peellista luottamusta. Toiseksi useat naiset eivät tiedä mi- ntään tästä heille annetusta varokeinosta, ja laimiinlyövät siitä °̂ "syystä sen käyttämistä. Kolmanneksi naisilta usein puuttuu 3-siihen tarvittavaa rohkeutta, sentähden että avioehdon toi-meenpanemiseen kysytään koko joukko virallisia muotoja.Se on tehtävä kirjallisesti ja ennen vihkimistä sekä näytettävävihkimään kutsutulle papille, jonka tulee siitä merkitä todistusavioehtokirjaan, se on kahdella todistajalla vahvistettava jamäärä-ajan kuluessa oikeuteen jätettävä ja siellä valvottava.Ei ole siis ihmeteltävä, että tällaiset monimutkaiset temputtuntuvat vastenmielisiltä naiselle, joka on avioliittoon me-nossa.

Mutta ei avioehdonkaan suoma etu tuota vaimolle var-maa taloudellista turvaa. Edusmiehyytensä nojalla voipi tun-noton mies kuitenkin hävittää sen omaisuuden, mikä avio-ehdossa on vaimolle määrätty. 1889 vuoden laki näkyy edel-lyttäneen sen.


Siinä ei tästä asiasta sanota muuta kuin, että jos miesilman vaimonsa suostumusta hävittää tai pantiksi panee vai-molle avioehdon mukaan tai muulla tavalla yksityisesti kuu-luvat rahat tai irtaimen tavaran, on vaimolla, pesä-erossa,saatavastaan sama oikeus kuin muilla miehen velkojilla, jotkahakevat takaisin vapaa-ehtoisesti antamaansa lainaa!

Puolisojen Puolisojen velkasuhteet ovat tosin yleensä jär-veikasuhteet. j estetyt sen peri-aatteen mukaan, että mitä pesänyhteiseksi hyväksi lainataan, on yhteisestä omaisuudesta mak-settava. Mutta jos toinen puoliso toisen hyötymättä ottaalainaa, kärsiköön kukin työstänsä yksin, eikä toisen pesä-osuutta otettako sellaisen velan maksamiseen. Vaimolla eiyleensä ole sitä oikeutta mikä yhtiön osakkailla on, — hän eisaa äänestää yhteisen tavaran hoidosta eikä panna vastalau-settaan mielettömiä toimia vastaan. Yhtä vähän hän voipisaada osaansa irti yhtiöstä, jos tahtoisi. Ainoastaan kun pesäon konkurssin kautta jätettävä velkojille ja vaimo saa pesä-eron, tulee kysymykseen, saapiko hän omaisuudestaan mitäänsäilytetyksi.

Pesä-ero. Mutta kun selvityksen saaminen kaikista vai-mon eduksi vaikuttavista asianhaaroista usein on kylläkin vai-kea ja menoja kysyvä, jää pesä-ero monasti hakematta; jasilloinkin kun se haetaan ja annetaan, siitä ei aina ole vai-molle suurtakaan hyötyä.Miehen ja vai-1 Muutenkin on vaimo hyvin riippuvainen mie-

mon muut l hestään. Se on mies joka yleensä määrää ja jär-keskenäiset Vjestää kaikki puolisojen suhteet, ja jonka mieli-1

suhteet. V)ide on lakina kaikissa lapsia koskevissa asioissa.Hänellä on valta valita asunto ja vaatia vaimonsa siinä hänenkanssaan elämään. Lapsiensa kasvatukseen ja heidän vastai-sen toimensa valintaan nähden ei vaimolla lain mukaan olemitään päättämis-oikeutta. Niinpä voipi mies panna poikansaja tyttärensä mihin kouluun hän tahtoo, olkoonpa tämä vai-molle kuinka vastenmielinen tahansa. Mutta vaikka moistatapahtuu, on kuitenkin vaimoilla tavan mukaan sangen suurivaikutusvalta näissä, samoin kuin useissa muissakin asioissa,missä heillä ei mitään laillisia oikeuksia ole.

Kaupan ja liikkeen harjoittamiseen nähden on naituvaimo myöskin miehensä holhouksen alainen. Hän saapioikeutta kaupan harjoittamiseen ainoastaan sillä ehdolla, ettämies antaa hänelle lupaa siihen ja ottaa vastatakseen niistäsitoumuksista, joita liikettä varten tehdään.

AVIOERO.Suomessa on avioero verrattain harvinainen. Belgian

jälkeen on avioeron kautta purattujen avio-liittojen luku mei-


dän maassamme vähin. Sitä vastoin ennen mainittu pesä-erouseammin tapahtuu.

Avioeroa voipi oikeuden kautta saada seuraavilla pe-rusteilla:

1. Avioliiton rikkomisesta. Kuitenkaan ei ole kyllin,että syyllinen puoliso tunnustaa rikoksensa, vaan vaaditaan.siihen täysi todistus rikoksen todellisuudesta aikaan, paikkaanja henkilöön nähden, jonka kanssa rikkominen on tehty.

Jos mies tahi vaimo, kihlauksen jälkeen, mutta ennenavioliittoa, on elänyt salavuoteudessa toisen kanssa ja se vihki-misen jälkeen tulee tunnetuksi, voipi viaton puoliso saadaeron, jos hän sitä vaatii.

Laki on kuitenkin ankarampi vaimoa kuin miestä koh-taan, sillä jos mies vihkimisen jälkeen saa tietää, että hänenvaimonsa ennen kihlausta on elänyt salavuoteudessa toisenkanssa, on hänellä oikeus lain mukaan hakea avioeroa, muttavaimolle laki ei samaa oikeutta myönnä.

2. Tahallisesta hylkäämisestä ja pitkällisestä poissa-olosta. Jos mies tai vaimo lähtee pois kotoa, eikä pa-laja vuoden sisässä sen jälkeen kun hyljätty puoliso maanvirallisissa sanomalehdissä on kuuluttanut hänen peräänsä, onjälkimäisellä oikeus hakea laillinen ero.

3. Jos mies tai vaimo on luonnostaan avioliittoon kyke-nemätön, tai hän sairastaa parantamatonta tarttuvaa tautia.

4. Jos toinen puoliso on elinkautiseen vankeuteen tuo-mittu.

Paitsi näitä kohtia, jotka lain mukaan ovat riittäviä syitäavioeron saamiseen oikeuden kautta, on myöskin muita asian-haaroja, jotka voivat antaa aihetta avioeroon, mutta tämäsaadaan silloin ainoastaan erityisesti kääntymällä Hänen Keisa-rillisen Majesteettinsa Suuriruhtinaan puoleen, joka armossavoi eron myöntää. Miehestään eronnut vaimo on samassaasemassa kuin leski; hänellä ei ole mitään velvollisuuksiamiestä kohtaan, ja hän saapi hallita sekä itseänsä että omai-suuttansa. Lapsista voivat eronneet puolisot rauhassa keske-nänsä sopia; mutta jos eivät voi sitä tehdä, on viaton puolisooikeutettu pitämään lapset luonaan. Molempien vanhempientulee olla avullisina varojen hankkimisessa lasten ylöspidoksija kasvattamiseksi.

^-: VALTIOLLISET JA KUNNALLISET OIKEUDET.

/Naisilla ei ole Suomessa, samoin kuin useimmissa muissa\ valtiollisia oi- maissa, naisilla ei ole minkäänlaisia valtiollisia oi-\ keuksia. keuksia. He eivät saa äänellänsä, vielä vähemminedustajana, mitään vaikuttaa valtiollisiin toimiin. Heidän on

10 - NAINEN JA NAISEN TYÖ SUOMESSA.

velvollisuus maksaa valtiolle veroja, mutta he eivät voi mil-lään laillisella tavalla vaikuttaa siihen mihin tai miten nämäverorahat käytetään.

Naiset eivät pääse mihinkään hallintovirkoihin; ainoas-taan muutamiin alempiin virkoihin voidaan heitä ottaa. Palkka-suhteet ovat varsin epäedulliset naisille. Yleiseen on tapanaantaa naisille kaksi kolmannesta tai puolet siitä minkä mie-

Oikeus hoi- het saavat samasta työstä. Tästä asiasta annetaantaa valtion kuitenkin tarkemmat tiedot siinä luvussa, jossa

virkoja. puhutaan naisista valtion palveluksessa.Kunnalliset Suomen naisilla on muutamia kunnallisia oi-oikeudet. keuksia. -Naimattomilla, täysivaltaisilla naisilla on,

jos he muuten täyttävät tätä varten vaadittuja ehtoja, kun-nallinen äänestys-oikeus, (Tammik. 6 p. 1865 ja Jouluk. 8p. 1873 annettujen asetusten mukaan). Tämä oikeus on kui-tenkin hyvin erilainen niissä kunnissa, joiden asioita kunta-kokous suorastaan hoitaa, niihin kuntiin verraten (muidenmuassa enimmät kaupungit), joissa johto on uskottu valtuus-miehille.

Yleensä on naisilla oikeus ottaa osaa ja äänestää kunta-kokouksessa. Tämän johdosta on heillä oikeus ensinmaini-tuissa kunnissa ottaa osaa kunnan johtoa ja asioita koskeviinpäätöksiin, toimimiesten vaaliin y. m.

Niissä kunnissa, joissa valtuusmiehet ovat johtajina, onnaisilla oikeus ottaa osaa valtuusmiesten sekä muutamienvirkamiesten vaaliin (kaupungeissa pormestarin, raatimiesten jalääkärien vaaliin), mutta he eivät ole vaalikelpoisia valtuus-mieheksi, eivätkä siis voi ottaa suoranaisesti osaa kunnan halli-tukseen ja hoitoon.Naisten oike- Yhteydessä naisten kunnallisten oikeuksienudet seura- kanssa on mainittava muutama sana heidän oikeuk-

kunnan jäse- sistaan seurakunnan jäseninä. Naimattomat täysi-mna. vakaiset naiset, lesket ja miehestään eron saaneet

vaimot ovat oikeutetut ottamaan osaa kirkonkokoukseen, pap-pien, lukkarin sekä kirkkoraadin vaaliin; mutta nainen ei olevaalikelpoinen kirkkoraadin jäseneksi. (Kirkkolaki Jouluk. 6päivältä 1869).

Nainen vai- Nainen on myöskin viimeisen asiaa koskevanvaishoitohaiii- asetuksen mukaan vaalikelpoinen vaivaishoitohalli-

tuksessa. tukseen, josta myöhemmin annetaan tarkempiatietoja yleistä hyväntekeväisyyttä koskevassa luvussa. Nai-Nainen koulu- nen on vaalikelpoinen kouluneuvostoihin tyttö-

neuvostossa. kouluja varten. Jäsenet näihin neuvostoihin ehdot-taa kaupungin valtuusmiehet ja asettaa maamme koulujen yli-hallitus. Näiden neuvostojen toimi on käytännössä muodos-tunut jotenkin pieneksi.


Naiset kansa- Kunnan asettamia ja suurella vallalla varus-kouiujohto- tettuja laitoksia ovat sen sijaan kansakoulujenkunnissa, johtokunnat maalla ja kaupungeissa.

Mitä tulee naisen valitsemiseen kaupunkien kansakoulu-jen johtokuntiin, on tämä viime aikoihin saakka riippunut kunkinkaupungin kansakoulujen ohje-säännöistä, ja moni nainen on

viilut ja on nykyjäänkin jäsenenä näissä johtokunnissa. Kansa-koulujohtokuntiin maalla on myöskin siellä täällä valittu nai-sia, vaikka yleinen kansakoulu-asetus ei siihen tähän asti oleantanut nimenomaista valtaa. Aivan hiljakkoin on kuitenkinasia tyydyttävällä tavalla ratkaistu. Maaliskuun 7 p. 1893 an-nettu asetus säätää että nainen on vaalikelpoinen kansakoulu-johtokunnan jäseneksi kaupungissa ja maaseuduilla.

Tässä niinkuin monessa muussa asiassa ovat yleinen| mielipide ja tapa pitkät ajat käyneet lainsäädännön edellä ja' l valmistaneet sille tietä; ja lakia semmoisenaan on ruvettu tul-kitsemaan paljoa vapaamielisempään suuntaan kuin ennen.Niinpä pidetään uudemman laintulkitsemisen nojalla naisiaNaiset toimit- kelvollisina toimiin, joihin ennen ainoastaan miehiäsijoina kon- käytettiin, — niinkuin testamentin todistajiksi, usko-kursseissa. tuiksi miehiksi ja toimitsijoiksi konkursseissa.

Naiset hoiho- Lesket ovat, tietysti, omien lastensa laillisiajina. holhojia. Mutta laki ei kuitenkaan yleensä myönnä

naisille oikeutta olla muiden lasten holhojina. Siitä huoli-matta on kuitenkin tapahtunut että naisia on määrätty holho-jiksi vieraiden lapsille.

Suomen naisten kasvatuksesta, heidän oikeudestaan päästävaltion ja kunnan virkoihin, heidän oikeudestaan harjoittaakauppaa, ammatteja ja muita elinkeinoja, sekä heidän vaiku-tuksestaan muilla toimialoilla puhutaan seuraavissa luvuissa.


MUUTAMIA PIIRTEITÄ SUOMALAISTEN NAISTENASEMASTA TAPAAN NÄHDEN.

Nykyiseen tapaan katsoen on suomalaisten naisten asema^.sekä kodissa että sen ulkopuolella, jonkun verran parempikuin voisi otaksua maan lakien suomien oikeuksiin nähden.(Katso edellistä lukua). Sivistyneissä keskisäädyn kodeissatyttöjen ja poikien asema ei suuresti toisistaan eroa. Tyttöjäei enään kasvateta yksinomaan seuraelämää varten, tai yksin-omaan hyviksi talonemänniksi. Päivä päivältä hankitaan heilleyhä enemmän tilaisuutta samallaiseen henkiseen kasvatukseenkuin pojat saavat. (Katso lukua kasvatuksesta).

Vanhemmat ja holhoojat ovat ruvenneet käsittämäänkuinka tärkeätä on, että tytöt kasvavat sellaisissa oloissa,jotka vastaavat terveysopin vaatimuksia. Tyttöjen pukua onkoetettu saada mukavammaksi ja käytöllisemmäksi kuin seennen oli, vaikka yleinen reformipuku ei ole saavuttanut kan-natusta.

Sivistyneiden säätyluokkien tapa viettää kesää maallatarjoaa nuorille ja vanhoille runsaasti tilaisuutta oleskelemaanulkoilmassa. Siten tytöt, yhdessä veljiensä (ja näiden toverien)kanssa, soutelevat, kulkevat palkoveneissä ja tekevät pitkiäkävelyretkiä. Talvella he ottavat osaa urheiluihin, niinkuinhiihtämiseen, luisteluun ja mäenlaskuun.

Kaikkia näitä erilaisia urheilulajeja, jotka tekevät heidätväkeviksi ja notkeiksi, ja samalla synnyttävät rohkeutta ja it-seensäluottamusta, ovat tytöt viime aikoina ruvenneet yhäsuuremmalla innolla harrastamaan.

Nykyaikana on nuorten naisten ja nuorten miesten keske-näinen seurustelu entistä vapaampi. He keskustelevat - nytusein yhdessä yleisistä asioista, joka on edistys tavoissaentisiin aikoihin nähden, jolloin nuoret tapasivat toisensa ai-noastaan seuroissa ja tanssiaisissa, missä keskustelu usein olijotenkin rivoa ja joutavaa laatua.

Nuoret, yhtä hyvin kuin ijäkkäämmätkin, naiset ottavattehokasta osaa useihin yhdistyksiin erilaisia tarkoituksia var-ten, ja heillä on niissä samat oikeudet kuin miesjäsenillä.(Katso lukua naisista yhdistyksissä).

Useissa sivistyneissä kodeissa on naidun vaimon asemaparempi kuin mitä voisi vielä voimassa oleviin lakeihin kat-soen otaksua. Naimisissakin ollessaan on monella naisellavapaus hallita kotiansa ja päättää lastensa kasvatuksesta.Mutta kuitenkin he toisissa tapauksissa — ja nämä eivät liene

SUOMEN NAISEN ASEMA TAPAAN NÄHDEN. 13

aivan harvinaisia — ovat hevinkin riippuvia miehistään. Talon-pojissa sekä työkansassa yleensä pienet tytöt"Kuuden ja seitse-män vuotiaista alkaen saavat hoitaa pieniä siskojaan. Maallahe sitäpaitsi, kahdennestatoista ikävuodestaan asti, saavat ollapaimenessa sekä toimittaa monellaisia askareita. Tämä kui-tenkin pakottaa heidät oleskelemaan suuremman osan ai-kaansa — etenkin kesällä — ulkoilmassa. Maakansan ylei-

"nen tapa joka viikko ottaa höyrykylpyä (suomalaista sauna-kylpyä) on sekin erittäin tärkeä sekä nuorille että vanhoille,sekä puhtauteen että terveyteen katsoen.

Täysikasvuisina naiset maaseuduilla ylipäänsä, sekä nai-neet etfS~"n"a1nTättömat7 tekevät pitemmän päivätyön kuin mie-

'iiet,'"sefikäutta että heidän ei ole ainoastaan käyminen ulko-työssä, vaan pitää heidän sen ohessa vielä keittää ruoka, hoi-taa karja, siivota huoneet, vaalia lapsia y. m. Kaupungeissaon työkansan naisten asema milfei samallainen kuin maalla;heidän tilansa on kuitenkin siinä katsannossa kurjempi, ettäheidän täytyy asua suurimman osan elämästään pienissä, useinkylmissä, kosteissa ja umpinaisissa huoneissa. Yleensä siisvoimme sanoa että alemmissa kansanluokissa vaimo elää joten-kin tukalissa ja vaikeissa oloissa.


NAISTEN KASVATUS JA NAISET OPETTAJINA.

A. TYTTÖJEN KASVATUS KODISSA.

Kaikissa kansanluokissa, sekä alemmissa että ylemmissä,on^äftij)yttöjen luonnollinen kasvattaja.

^"TCauvan aikaa kasvatettiin tytöt keskimmäisissä ja ylem-missä kansanluokiss^T^sihpmään kotia varten. Tunnetta ja mieli-kuvitusta kehitettiin laulun, soitannon ja kaunokirjallisuudenlukemisen kautta. Itsenäisen ajatuksen kehitykseen pantiinvähemmän arvoa. Nuoret tytöt oppivat kieliä etupäässä sen-tähden, että voisivat seuraelämässä puhua ranskan ja saksankieliä. Tärkeänä pidettiin hienompien käsitöiden oppiminen.Äidit opettivat myöskin yleensä tyttärilleen kaikellaisia talou-dellisia toimia.

Nykyjään koetetaan laajentaa tyttöjen näköpiiriä jahankkia heille tilaisuutta kehittämään henkisiä lahjojaan, jottahe yhteiskunnan jäseninä voisivat täyttää velvollisuuksiansa silläalalla, johon he elämässä joutuvat, olkoonpa tämä kodissataikka sen ulkopuolella.

Uskonpuhdistuksen, erittäinkin luterilaisen piispan Geze-liuksen (f 1690), ajoista saakka ovat ensimmäiset lukutaidonalkeet opetetut lapsille kodissa.

li Kaukaisimmissa sydänmaissakin ovat suomalaiset äidit,u luterilaisten pappien kehoituksesta, usein itse rukin ääressä is-\\tuessa, opastaneet lapsiansa lukemisessa.

Tämän tavan, sekä pappiemme vuotuisesti seurakunta-laistensa kanssa pitämien kylälukujen ansioksi on luettava,että lukutaito Suomessa on paremmalla kannalla kuin useim-missa muissa Euroopan maissa.

Myöskin ensimmäisen uskonnollisen opetuksen äidit an-tavat lapsille, ainakin useimmissa tapauksissa, ja papit tarkas-tavat tätä mainituilla kyläluvuilla.

Niissä sivistyneissä kodeissa, missä äiti itse ei ole tilai-suudessa opettamaan lapsilleen ensimmäisiä alkeita lukemi-sessa, kirjoituksessa, laskennossa ja uskonnossa, astuu, varsin-kin maaseuduilla, kotiopettaja hänen sijaansa.

OPETUSJÄRJESTELMÄ.

Kouluja yleis- Suomessa ovat koulut, joissa yleisopetustaopetusta var- annetaan, kahta päälajia: kansakouluja eli alkeis-

ten- kouluja, ja oppikouluja. Nämä kaksi koululajiaeivät ole niissäkään yhteydessä keskenään.

NAISTEN KASVATUS JA NAISET OPETTAJINA. 15

Meidän kansakoululaitoksemme järjestäjä, Uno Cygnaeus(f 1891), oli toivonut että kansakoulut olisivat kaiken kasva-tuksen perustuksena kaikkia kansanluokkia varten. Muttatämä aate ei ole saavuttanut kannatusta meidän opetusjärjes-telmämme kehityksessä, sillä oppikoulut eivät ole suoranai-sessa yhteydessä kansakoulujen kanssa.

B. TYTTÖJEN KASVATUS ALKEISKOULUISSA.

Erilaiset ai- Alkeiskoulut kansaa varten jaetaan kahteenkeiskouiut eri ryhmään; toinen käsittää kiertokouluja, jotka

kansaa varten. ovat papiston katsannon alaisina ja seurakunnanylläpitämiä, toinen varsinaisia kansakouluja, valmistavine sekäjatkoluokkineen, joita kunta ja valtio yhteisesti ylläpitää jajotka ovat Helsingissä sijaitsevan Kouluylihallituksen sekäerityisten kansakoulutarkastajien valvonnan alaisia.

Me otamme tässä yhdessä jaksossa puheeksi erilaiset,molempiin ryhmiin kuuluvat, koulut.

i. PIKKUKOULUT.

Kiertokoulut. Kiertokouluja on melkein joka pitäjässä. Neovat seurakuntien ylläpitämiä ja papiston katsauksen alaisia.Ne muuttavat kylästä kylään ja työskentelevät muutamanviikon kussakin paikassa. Opetusaineet näissä ovat lukeminen,kirjoittaminen, raamutun historia, laskento ja laulu. Opettajatovat enimmäkseen naisia. Noin puolet kaikista lapsista käy-vät näissä kouluissa.Valmistavat Valmistavat koulut ovat yhteydessä varsinais-

kouiut. ten kansakoulujen kanssa ja ylläpidetään samallatavalla kuin ne, sekä ovat saman tarkastuksen alaisia.

Maalla pitävät kansakouluopettajat tällaisia kouluja lupa-aikoina muutamia viikkoja keväällä ja syksyllä. Kaupungeissaon valmistavia kouluja (aalempia kansakouluja"), joissa yleensäon erityiset opettajat. Oppilaita otetaan niihin 7 vuoden van-hoista alkaen. Luokkien luku vaihtelee 2—3 välillä. Näidenkoulujen tarkoituksena on valmistaa lapsia korkeampaan kansa-kouluun.

Lastentarhoja Fredrik Fröbelin järjestelmänLastentarhat. , • . J . , , , . •, -i • 1 , ,mukaan, joissa pienet lapset oppivat leikin kauttarakastamaan työtä, on ainoastaan suuremmissa kaupungeissa,ne ovat kokonaan yksityisten kannattamia ja niissä on ainoas-taan naisopettajia.


Sunnuntai- Yhteydessä näiden erilaisten koulujen kanssakoulut. on meidän vielä mainitseminen sunnuntaikoulut,

vaikka ne eivät kuulu yleiseen kansakoulujärjestelmään. Sunnun-taikoulujen tarkoituksena on oppilasten tutustuttaminen raamat-tuun ja siveellisen elämän kohottaminen. Kaikki sunnuntai-koulut, paitsi lahkolaisten perustamat, ovat papiston tarkas-tuksen alaisia. Naiset, jotka tällaisia tointa harrastavat, ovatetupäässä opettajia; miesopettajia on sunnuntaikouluissammesuhteellisesti vähän. Viimeisten tilastollisten ilmoitusten mu-kaan on koko Suomessa kaikkiaan 6,853 sunnuntaikoulua,joissa on 147,134 oppilasta.

Kaikissa näissä yllämainituissa kouluissa opetetaan tyt-töjä ja poikia yhdessä.

2. YLEMPI KANSAKOULU.

Kaikkein tärkeimmän osan alkeiskasvatuksen järjestel-mässä, jonka Uno Cygnaeus on perustanut ja joka vahvistet-tiin il p. Toukok. 1866 ilmestyneen asetuksen kautta,muodostaa ylempi kansakoulu, joka vastaa amerikkalaisten,,grammar school" nimisten koulujen kolmea tai neljää alintaluokkaa. Ensimmäinen tämän järjestelmän mukaan perustettukansakoulu avattiin vuonna 1867.Sunnnuntai-ja Ennen sitä oli meillä ainoastaan pienempiä

iltakouluja, tilapäisiä alempia kansakouluja siellä täällä maassa.Muutamissa kaupungeissa oli sunnuntai- ja iltakouluja, pai-kallisten viranomaisten toimeenpanemia. Toisin paikoin taasrouvasväenyhdistykset olivat perustaneet kouluja työkansantyttäriä varten, joissa annettiin opetusta uskonnossa, lukemi-sessa, kirjoituksessa, laskennossa, käsitöissä ja laulussa. Myö-hemmin nämä koulut useissa paikoin muutettiin kansakou-luiksi.

Kansakoulut Maaseuduilla on nykyjään enimmissä kunnissamaalla. yksi tai useampia korkeampia kansakouluja. Muu-

tamissa opetetaan tyttöjä ja poikia yhdessä, toiset taas ovatainoastaan toista tai toista sukupuolta varten.

Päästäkseen näiden koulujen alimpaan luok-kaan tulee pyrkijän olla vähintään kahdeksan vuo-

den, mutta ei kahtatoista vuotta vanhempi.Ylemmän kansakoulun opetus- ja harjoitus-aineet ovat

seuraavat:. Uskonto; sopivien kirjojen lukeminen äidin-

pe usamee . ^jejey^ ja äidinkielen kirjoitus; maantiede ja his-toria; laskento ja muoto-oppi; luonnontiede ja sen sovellutta-


minen; piirustus, laulu, voimistelu, veisto ja käsityöt. Maankansakouluja johtaa yksi mies- tai naisopettaja. Kaikkia nel-jää osastoa opetetaan yhtaikaa.Kansakoulut Kaupungeissa käyvät lapset kansakouluissa kah-kanpungeisea. deksasta neljääntoista ikävuoteensa. Ylemmissäkansakouluissa on kolme tai neljä luokkaa eli vuosiosastoa,jotka opetetaan kukin erikseen. Kullakin luokalla on erityi-nen opettajansa ja eri luokkahuoneensa. Tavallisesti on eriluokkia poikia ja tyttöjä varten, vaikka nämä luokat useinovat samassa koulurakennuksessa.

T Sekä alemmat että ylemmät kansakoulut sa-moin kuin enimmät muut koulut yleistä sivistystä

varten ovat yhteisen, vuonna 1870 perustetun, Helsingissäsijaitsevan Kouluylihallituksen valvonnan alaiset. (Aikaisem-min olivat kansakoulut kirkollisen hallinnon alaiset). Sitäpaitsi on maakansakouluja varten kaksitoista piiritarkastajaaja kaupungeissa on erityiset kansakoulutarkastajat. Jokaisessakunnassa on koulujen johto kunnan valitseman kansakoulun-johtokunnan käsissä. Näihin johtokuntiin ovat nyt niin hyvinnaiset kuin miehet vaalikelpoiset.Koulujen yllä- Kansakouluja ylläpitävät kunnat, jotka vai

pitäminen, tiolta saavat apua 25 % koko koulun kustannus-maksusta. Oppilaat, paitsi aivan varattomat, suorittavat vuosi-maksun, joka kuitenkin on varsin vähäinen.Koulujen lu- Viimeisten tilastollisten kertomusten mukaan

kumäärä. on kaikissa 36 kaupunkikunnissa yksi tahi useam-pia kouluja. Suomen 466 maalaiskunnassa oli, samojen ilmoi-tusten mukaan, ainoastaan 396:553 vakinaisia kansakouluja, joi-den luku nousee 825. Kokonaista 70 kuntaa on vielä ilmankorkeampaa kansakoulua. Kaikissa maan kansakouluissa oliOppilasmäärä vuonna l8?i yhteensä 22,673 tyttöä ja 27,433

poikaa, eli yhteensä 50,106 lasta, joka tekeeainoastaan 2,14 °/o koko väestöstä. Tämä alhainen prosentti-luku tulee osaksi siitä, että koulunkäynti ei ole pakolli-nen, osaksi siitä että maan moni seutu on hyvin harvaanasuttu.

n ^ . , Vuonna 1891 oli kansakoulun palveluksessaOpettajat. . . . • • / ' _ • .. • ± \ • i731 naisopettajaa ja 654 miesopettajaa tahi yh-

teensä 1,385._ „, , „ A Opettajien palkkaehdot ovat eri kunnissa eri-Palkkaendot. i • ,, T-I--I • TT i 11 L.laiset. Pääkaupungissa, Helsingissa, jossa palkatovat suurimmat, maksetaan peruspalkkana naisopettajalle 1,700&nf, jota vastoin miesopettaja saapi 2,000 !fin£ Maaseutu-kunnissa on naisopettajan palkka tavallisesti 800 ffinf ja mies-opettajan 1,000 ffinf Maalla on opettajilla sitäpaitsi vapaaasunto ynnä lämpö ja valo sekä muutamia muita etuja luon-

2


nossa, niinkuin puutarhamaata, laidun lehmälle j. n. e. Näis-täkin saa miesopettaja tavallisesti suuremman osan kuin nais-opettaja.Palkankoro- Palkankorotusta tulee mies- ja naisopettajalle

tus. siten, että valtion maksama palkka, 600 ffinf nais-opettajalle (800 miesopettajalle) kymmenen vuoden päästäkorotetaan 2O% ja sitten joka viides vuosi !O°/o, kunneskorotus viidenkolmatta virkavuoden jälkeen nousee 50 °/o.Naisopettajat saavat siis viisikolmatta vuotta palveltuansa 900ja miesopettajat 1,200 fflnf suuruisen palkan valtiolta. Kolmen-kymmenen vuoden nuhteettoman palveluksen jälkeen saapinaisopettaja yleisistä valtion varoista 600 ja miesopettaja 800$nf suuruisen eläkkeen.

3. JATKOKOULUT.

Käytöiiiset Yhteydessä korkeampien kansakoulujen kanssajatkoiuokat. ja niiden jatkona on muutamissa kaupungeissa n.

s. käytännöllisiä jatkoluokkia. Nämä ovat perustetut kansa-koulun läpikäyneitä tyttöjä varten ja ovat melkein kaikkikansakoulun naisopettajien toimeenpanemia. Näissä luokissaannetaan opetusta naisten käsitöissä ja ruoanlaittamisessa sekätavallisissa kouluaineissa ja kirjanpidossa.

Emäntäkou- Maaseuduilla on hiljattain perustettu käytölli-lut. siä emäntäkouluja. Näiden tarkoituksena on uudella

tavalla jatkaa sitä kasvatusta, joka annetaan kansakoulussa,niissäkun opetetaan sellaisia aineita, jotka ovat erityisesti tär-keät talonemännille maalla. Maan säädyt ovat tehneet ehdo-tuksen tällaisten koulujen perustamiseen ja hallitus on ehdo-tuksen hyväksynyt v. 1892.

Tähän saakka on kuitenkin olemassa ainoastaan yksitällainen koulu, joka on yksityisen henkilön toimesta perus-tettu ja yhteydessä erään hiljan perustetun kansanopistonkanssa.

4. KANSANOPISTOT.

Kansan- Näidenkin oppilaitoksien tarkoituksena onopistot. ylemmän kansakoulun laskeman perustuksen no-

jalla nuorissa miehissä ja naisissa (tavallisesti noin 18 vuotiaissa)edistää tietoja ja sivistystä ja herättää heissä harrastusta ja-loihin aatteisiin. Opetus tapahtuu osaksi esitelmän osaksi ta-vallisen tuntiopetuksen muodossa. Monessa kansanopistossaon käsityö ja veisto tärkeänä oppiaineena. Ne ovat kaikkijotenkin uusia — ensimmäinen perustettiin 1889 — ja ovatsyntyneet osaksi yksityisten henkilöiden, osaksi yliopistommeylioppilasosakuntien toimesta. Vastaiseksi on meidän maas-samme ainoastaan kahdeksan kansanopistoa, joissa käy nuoriamiehiä ja naisia maakansasta.


Ensimmäinen näistä on ainoastaan naisia varten ja nai-sen perustama. Tämä koulu saapi nyt, samoin kuin muuta-mat muutkin kansanopistot, apua yleisistä varoista.

Viimeksi mainittu koulu on naisen johdannon alla, muttakaikissa muissa on miesjohtajat. Opettajina käytetään kuiten-kin naisiakin.

Kansanopistoissa oli tänä lukuvuotena, 1892—93, seu-raava määrä oppilaita: naisia 175; miehiä 100; yhteensä 275.

Opettajakuntaan kuuluu seuraavat henkilöt: naisjohtajai; miesjohtajia 7; naisopettajia 17; miesopettajia 13; yhteensä 38.

5. KANSAKOULUOPETTAJA- JA OPETTAJATARSEMINAARIT.

_ . . Näiden oppilaitoksien tarkoituksena on valmis-Seminaant. , . • r x ,, .. , , , • , ... .....taa mies-ja naisopettajia kansakouluja varten. Meillä

on neljä seminaaria, joista ensimmäinen perustettiin vuonna1863, viimeinen vuonna 1880. Näistä on kaksi yhdistettyäsiten, että niissä on kaksi toisistaan erotettua osastoa, toinenmiehisiä, toinen naispuolisia oppilaita varten; muut kaksi ovat,toinen yksinomaan naisia, toinen yksinomaan miehiä varten.Jokaisen seminaarin yhteydessä on sisäoppilaitos, jossa osaoppilaita asuu ja saa ylöspitonsa ja jossa jokainen heistä suo-rittaa I2Q 9b*ip suuruisen vuosimaksun. Opetus on kaikille vapaa.

Seminaarit, myöskin ainoa naisseminaari, on miesjohtajanjohdon alainen. Tosin on johtajan rinnalla naisjohtaja, muttatämän valta on hyvin rajoitettu. Oppilaaksi pyrkijän tuleeolla vähintään kahdeksantoista vuoden vanha. Oppikurssi onnelivuotinen.

. Nykyjään voimassa olevan asetuksen mukaan,pe usamee . ^ ^ päivältä Toukokuuta 1866, on seminaareissa ope-

tettava seuraavia opetusaineita: Raamatun historiaa ja raama-tunoppia, kristillistä uskonoppia ja siveysoppia, kansantajuistasielutiedettä, kasvatus- ja opetusoppia sekä koulunpitoa, äidin-kieltä sekä samankielisien sopivien teoksien lukemista, toistakotimaista kieltä, laskentoa, maantiedettä, historiaa ja Suomenvaltio-oppia, luonnontiedettä, kaunokirjoitusta, pienempien ai-neiden kirjoittamista, piirustusta ja kaavailua, laulua ja soitta-mista, kansantajuista anatomiiaa, fysiologiiaa ja lasten fyy-sillistä hoitoa. Tähän pitkään luetteloon tulee sitä paitsi vielänaisoppilaille lisäksi käsitöitä, taloustoimia ja puutarhanhoitoa,ja miesoppilaille käsiteollisuutta, puutarhanhoitoa ja maan-viljelystä.

Jokaiseen seminaariin on yhdistetty koulu, jossa nuoretopettajakokelaat neljäntenä vuotena saavat harjoittaa opetta-mista ja kouluijässä olevien lapsien johtamista. Sitäpaitsi kuu-luu laitokseen lastentarha ja seimi, joissa naisoppilaat saavat


opettaa ja hoitaa pieniä lapsia, jonka kautta he oppivatkäsittämään aikaisen kasvatuksen tärkeyttä.^ ., , , Oppilasluku kaikissa meidän neljässä seminaa-Oppuasiuku. . * *,. o . ,. •: ,-reissä oli vuonna 1891: naispuolisia 264, mies-

puolisia 169, yhteensä 433-Opettajakuntaan kuului: naisjohtajia 3; mies-

pe a j a . johtajja ^ naisopettajia 18; miesopettajia 30; yh-teensä 55._ „ , , , , Seminaarien opettajakunnan palkkaehdot ovat:Palkkaehdot. . . , , . - o VL. „ - 4. • i-miesjohtajan 5,800 Vmf, ynnä asunto ja lämpö;

naisjohtajan 2,200 fän/C, ynnä vapaa asunto ja ylöspito; lehto-rin 4,600 ffinf', naisopettajan 2,300 tfmf Johtajat sekä kaikki

Palkan- vakinaiset mies- ja naisopettajat saavat 10% pal-korotus. kankorotuksen 5, 10, 15, 20 ja 25 vuoden palve-

lusajan päästä. Siten saapi 25 vuoden palveluksen jälkeennaisjohtaja 3,300 ffinf ja naisopettaja 3,450 ffin£ palkkaa. 30vuoden nuhteettoman palveluksen jälkeen saapi naisjohtaja janaisopettaja vuotuisena eläkkeenä loput ikäänsä vähentämättö-mänä sen palkan mikä hänellä virasta erotessaan oli.

Ruotsinkielisessä naisseminaarissa hoitaa Suomen ensim-mäinen naispuolinen filosofiianmaisteri, neiti Emma IreneÅström, lehtorin virkaa, ja saapi, kuitenkin ensin haettuaan,,erivapauden sukupuolestaan", saman palkan kuin miespuoli-set lehtorit.

6. AISTINVIALLISKOULUT.

Ensimmäisen kuuromykkäinkoulun maassamme perustiyksityinen henkilö ja sittemmin otti valtio sen haltuunsa.

Kuuromyk- Yhden maan viidestä kuuromykkäin koulustakäinkouiut. pani (v. 1862) toimeen nainen, neiti Anna Heikel,

joka yhä edelleen laitosta johtaa; toinen samankaltainen kouluon niinikään naisen johdon alla, ja ensimmäiset kymmenenvuotta olemassa olostaan oli kolmaskin tällainen koulu nai-sen johtamana.

Sokeain- Ensimmäinen oppilaitos sokeita varten perus-koulut, tettiin 1865, pääkaupungissa, ja sitäkin johti nai-

nen, neiti M. Linsen, ensimmäinen joka Suomessa on ryhty-nyt sokeiden opettamiseen ja hoitoon. Tämä laitos on sit-temmin yhä edelleen ollut naisten johdon alla.

Koulut Tylsämielisiä varten perustettiin ensimmäinentylsämielisiä koulu vuonna 1876 ja tämä nautti valtioapua, kun-

varten. nes se vuonna 1892 lakkautti vaikutuksensa. Toi-nen samankaltainen laitos, vaikka suurempi, perustettiin 1890ja on yhä edelleen toimessa.

Kaikissa näissä kouluissa opetetaan molempia sukupuoliayhdessä. Ne ovat kaikki sisä-oppilaslaitoksia. Muutamat niistä


ovat valtion ylläpitämiä, toiset ovat yksityisten omistamiamutta saavat valtio-apua.

Meillä on nykyjään yhdeksän aistivialliskoulua maassamme;kuudessa on miesjohtaja ja kolmessa on nainen johtajana.

Oppilasluku aistivialliskouluissa oli 1892 kaikkiaan 392,197 tyttöä ja 195 poikaa. Opettajakuntaan kuului samanavuonna 40 naisopettajaa ja 18 miesopettajaa, yhteensä 58.Naisjohtaja^ ja naisopettajat saavat 80 % siitä palkasta mikäheidän miehisille virkatovereilleen on määrätty.

C. TYTTÖJEN KASVATUS K O R K E A M M I S S A OPPI-LAITOKSISSA.

l. VALTION TYTTÖKOULUT.

Tämän vuosisadan alkupuolella oli meidän maassamme ai-noastaan yksityisiä tyttökouluja; mutta nämä eivät saaneet mi-tään apua valtiolta, kunnalta eikä yksityisiltä henkilöiltä, ja sen-tähden niiden asema usein oli varsin epävarma. * HallituksenValtio perus- kouluasetus vuodelta 1843, jossa säädetään ettätaa tyttökou- kaksi oppilaitosta naissivistystä varten oli perus-

luja 1843. tettava valtion kustannuksella, herätti sentähdenyleistä hyväksymistä. Tämä hallituksen toimi perustaa kou-luja tyttöjä varten jo näin aikaisin on sitä enemmän huomiotaherättävä, kun vielä meidän päivinäkin on harvoja maita Eu-roopassa, jossa valtio ylläpitää korkeampia kouluja tyttöjenkasvatusta varten.

Syksyllä 1844 perustettiin mainitun päätöksen johdostakaksi tyttökoulua, joissa oli 2 vuotinen oppikurssi, toinenpääkaupungissa Helsingissä, toinen Turussa, joka on maan toi-nen kaupunki. Aikaa voittaen useita samankaltaisia valtion-kouluja perustettiin. Näitä kouluja on vähitellen laajennettusiten että Helsingin tyttökouluissa nykyjään on seitsemän jamuissa viisi luokkaa. Viisiluokkaiset koulut vastaavat seitsen-luokkaisten oppilaitosten viittä ylintä luokkaa. Alusta alkaen onkaikissa näissä kouluissa ollut naisjohtajia. Maamme molemmistaEnsimmäiset kielistä, ruotsin ja suomen kielistä, käytettiin alussatyttökoulut näissä kouluissa ainoastaan edellistä. Historiallis-

biivat ruotsin- ten olojen johdosta miltei kaikki korkeampi sivis-kiehsia. tygj sek£ miehille että naisille, vanhempina aikoina,

annettiin ruotsin kielellä, vaikka kuusiseitsemäsosaa maan asuk-kaista on suomalainen. Mutta aikaa voittaen isänmaan ystä-ville ja kasvatuksen harrastajille kävi selväksi että pienelle:

* Kaakkoisosassa Suomea oli kuitenkin aikaisemmin valtion kannattamia,saksankielisiä tyttökouluja. Koska tämä osa maata oli joutunut Venäjän vallanalle kahdeksannellatoista vuosisadalla, niin Itämeren-maakunnissa vallitsevasaksalainen sivistys oli levinnyt tänne.


kansalle on erinomaisen tärkeätä että korkeampi sivistys tun-Ensimmäiset kee kansan syviin riveihin. He alkoivat sentäh-

suomenkieiiset den työskennellä suomenkielisen sivistyksen ko-tyttökouiut. hottamisen eteen. Siten syntyi korkeampia suo-

menkielisiä tyttökouluja yksityisten henkilöiden toimesta.Ensimmäinen suomalainen yksityinen korkeampi tyttö-

koulu perustettiin 1864 Jyväskylässä, joka on pieni kaupunkikeskellä maata.

Saadakseen Helsingissä toimeen suomenkielisen naissivis-tyksen keskuksen, perustivat muutamat sivistyksen harrastajat,erään naisen, rouva Ida Godenhjelmin, kehoituksesta sielläseitsemänluokkaisen tyttökoulun vuonna 1869.

Siitä lähtien tämä liike edistyi edistymistään, ja suomalaisiatyttökouluja perustettiin useihin maan kaupunkeihin. Kaikkinämä koulut olivat yksityisiä, mutta saivat vähitellen valtioltaapua. Niissäkin oli naisjohtajat.

Viimeisessä koululaitoksen uudestaan järjestämisessä(vuonna 1885) otti valtio haltuunsa viisi tällaista kouluasyyslukukauden alusta 1886, sekä 1892 vielä yhden lisäksi. Val-tio ylläpitää nykyjään kuusi suomenkielistä ja viisi ruotsin-kielistä tyttökoulua.Valtion tyttö- Sen puolen vuosisadan aikana kuin valtionkoulujen jär- tyttökoulut ovat olleet olemassa, on niiden järjes-

jestys. tykseen nähden tapahtunut monta muutosta, jotkakaikki ovat todistuksena kunkin ajan käsityksestä naisen si-vistykseen katsoen ja osottavat että tämä käsitys yhä edis-tymistään edistyi.

Kun ensimmäiset valtion tyttökoulut perustettiin vuonna1844, määrättiin varsin vähäinen tuntimäärä uskonnon, histo-rian, maantieteen, matematiikan ja kielien opetusta varten,verrattuna siihen suureen tuntimäärään, mikä oli käsityön ope-tukselle suotu. 72 viikkotunnista koulun kahdella luokalla oliainoastaan 30 määrätty yllä lueteltuja aineita varten, 30 tuntiakäsityötä varten, ja loput 12 tuntia kaunokirjoitusta, piirus-tusta ja soittamista varten.

Vuonna 1872 määrättiin jo yllämainituille opetusaineillesuurempi tuntimäärä. Nykyjään on opetus järjestetty vuonna1885 annetun asetuksen mukaan. Seitsenluokkaisissa tyttökou-luissa, joissa viikkotuntien luku on 204, on 147 tuntia määrättyuskonnon, molempien kotimaisien kielien (suomen ja ruotsin),historian ja isänmaan valtiotieteen alkeiden, maantieteen, ma-tematiikan, eläintieteen, kasvitieteen, fysiikan, terveysopin javieraiden kielien, tavallisesti saksan ja ranskan kielien ja muu-tamissa kouluissa sen lisäksi englannin ja venäjän kielien ope-tukseen. 36 tuntia on myönnetty käsitöitä, laulua ja piirus-tusta, sekä 21 tuntia voimistelua varten.


Lukuvuosi alkaa Syyskuun l päivänä ja päättyy 31 p.Toukokuuta, ja on joululuvan kautta jaettu kahteen lukukau-teen. Päästäkseen seitsenluokkaisen valtion tyttökoulun en-

.. simmäiseen luokkaan, tulee oppilaan olla yhdek-sän tai korkeintaan kahdentoista vuoden ikäinen

ja päästäkseen ensimmäiseen luokkaan viisiluokkaisessa tyttö-koulussa vähintään yhdentoista vuoden vanha. Nuoret tytötlopettavat siis koulunkäyntinsä yleensä seitsemän- tai yhdek-

. säntoista vuoden ikäisinä. Oppilasten on suoritta-uosima su . mjnen VUOsimaksu, joka seitsenluokkaisissa kou-

luissa tekee 100 5%: vuodessa, viisiluokkaisissa 80 5%: (Sän-tilleen kaksi sen vertaa kuin valtion poikakouluissa maksetaanpojista). Jokaisessa koulussa on kuitenkin muutamia vapaa-oppilaita.

Tyttökoulujen tarkoituksena on antaa oppilaille siveel-lisen kasvatuksen ohessa yleisopetusta, joka on riittävä perus-tukseksi vastaisille opinnoille.

Päästötodistuksia annetaan niille, jotka ovatlopettaneet koulun kurssin, ja tämä oikeuttaa hei-

dät pyrkimään jatko-opistoihin, sekä erilaisiin käytännöllisiinkouluihin. Valtion tyttökoulun antama todistus oikeuttaa tyt-töjä sitäpaitsi vielä hakemaan virkoja postilaitoksissa.

Tyttökouluissa opettaa naisjohtaja, kolme taipe aja . ^..^ vaj<jnajsta naisopettajaa, kolme miesopettajaa

(kolleegaa), viisi naispuolista palkkio-opettajaa, sekä muuta-mat tuntiopettajat tarpeen mukaan.

2. NAISOPETTAJIEN ASEMA VALTION KOULUISSA.

Naisopettajien Ensi aikoina opettivat naisopettajat ainoastaanopetusaineet, käsitöitä, piirustusta ja käytöllisiä puheharjoituk-sia vieraissa kielissä (teoreettinen osa opetuksesta uskottiinmiesopettajille). Mutta kun naiset yksityisissä kouluissa osot-tivat kykyänsä opettaa myöskin kieliä ja muita opetusaineita,otettiin ne vähitellen (1857 alkaen) valtion koulujen palveluk-seen. Nykyjään on naisopettajille etupäässä uskottu kielien,kaunokirjoituksen, piirustuksen, laulun, voimistelun ja käsitöi-den opetus. Naisilla on myöskin, määrätyillä ehdoilla, oikeushoitaa sellaisia virkoja tyttökouluissa, jotka ovat miehiä var-ten määrättyjä (kolleegavirkoja).Naisopettajia Myöskin valtion poikakouluissa on nainen oi-

vaition poika- keutettu opettamaan uusia kieliä, laulua ja piirus-kouluissa. tUSta.

Hakukeipoi- Hakukelpoisuusehdot naisopettajavirkoja var-suusehdot. ten ovat aikojen kuluessa jotenkin paljon muuttu-

neet. Ensimmäisiltä naisopettajilta, jotka otettiin valtion vir-koihin, ei tietysti voitu vaatia mitään todistuksia tutkintojen


suorittamisesta, koska heidän ei ollut määrä mitään tieteel-listä opetusta antaa. Kuitenkin olivat enimmät naisopettajatjo 1860- ja iS/o-luvulla vapaaehtoisesti harjoittaneet opintojaja suorittaneet tutkintoja yliopiston-opettajien luona pedagogii-kassa, uusissa kielissä, matematiikassa, uskonopissa y. m.

Asetus 27 p. Marraskuuta 1885 sääsi vihdoin että, nai-sen, joka hakee johtajan tai opettajan virkaa tyttökoulussa,tulee olla jatko-opiston läpikäynyt (tai tulee hänellä ollatodistus siitä että hänellä on vastaavat tiedot ja taidot), sekäantaa käytännölliset kokeet mainitussa laitoksessa. Naisen,joka hakee virkaa poikakoulussa, on suorittaminen käytän-nölliset kokeet normaalilyseossa poikia varten.

Ollakseen hakukelpoinen kolleeganvirkoihin tyttökou-luissa, tulee hakijalla olla todistus asianomaisilta yliopiston-opettajilta kysymyksessä olevaan virkaan kuuluvissa aineissa,hänen tulee suorittaa yksityinen tutkinto pedagogiikan pro-fessorin luona sekä antaa käytännölliset kokeet jatko-opistossa.Palkkaehdot. Tyttökoulujen opettajiston palkkasuhteet ja

Eläkkeet. eläke-ehdot ovat seuraavissa tauluissa esitetyt.

Palkkasuhteet valtion tyttökouluissa.

Seitsenluokkaisia Viisiluokkaisiatyttökouluja. tyttökouluja.

Palkka Palkkaynnä ynnä

palkan- palkan-T nH korotus T .. korotusmäärä PikJarVUr määri *£*.*> ™>-

viikossa. ** denPal~ viikossa. ** den.P»1-veluk- veluk-sen sen

päästä. päästä.Sfaf Mnf.

Naisjohtaja (paitsi vapaataasuntoa) 7 2,8OO 4,000 13 2,000 3,200

Vakinaiset naisopettajat . 22 2,200 3,400 22 i,8°° 3,°oo

( piirustuksessa, 6 8°°

opettajat, l kaunokirjoit. 10 x,000(nais puoli-j laulussa, n 900 7 500

set.) jl voimistelussa. 21 i,8°o *5 1,000

Miesopettajia (kolleegoja)vanhempi 4,000 6,400 3,600 6,000nuorempi 3,400 5,8OO 3,ooo 5,400


Eläkkeet valtion tyttökouluissa.Täysi eläke tulee opettajalle 35 vuoden palveluksen jälkeen.

M»jCSeitsenluokkaisen tyttökoulun naisjohtaja 3.5°°Viisiluokkaisen tyttökoulun naisjohtaja 3,oooNaiskolleega 2,6ooMieskolleega 3»5°°Vakinainen naisopettaja 2,400

3. YKSITYISET TYTTÖKOULUT.

(Tyttökoulut ja valmistavat koulut).

Yksityiset Sekä yksityisiä tyttökouluja että pikkulastentyttökoulut, kouluja, jotka valmistavat oppilaita tyttökouluihin,

on ollut olemassa jo pitkät ajat. Ensimmäisiä naisia, jotkaperustivat tyttökouluja sivistyneitä säätyluokkia varten, olivatneiti Saara Wacklin (noin 1822), neiti Annette Harring jarouva Rosen.

Koska yksityisillä kouluilla oli oikeus itsenäisesti valitaopetustapansa, voitiin niissä panna parannuksia toimeen mo-nella alalla, uusia aineita ottaa. opetettaviksi, y. m. Muuta-missa kohden antoivat näiden kokeiden tulokset aihetta valtionkoulujenkin edistymiseen.

Tässä katsannossa ansaitsee varsinkin kaksi koulua mai-nitsemista. Toisen perusti ja johti neiti Gustava ForsblomHaminassa, toinen perustettiin vuonna 1850 Helsingissä, ja senjohtajana oli Elisabeth Blomqvist. Niiden uudistuksien jou-kossa, joita jälkimäinen opetuksen alalla pani toimeen, mai-nittakoon erittäinkin voimistelun ottaminen opetusaineeksi kou-lussa i86o-luvun alkupuolella.

Yksityiset henkilöt ynnä yhdistykset tekevät nykyjäänsuuria uhrauksia yksityisien koulujen perustamista ja ylläpitä-mistä varten eri osissa maata, joka osottaa, että Suomessa in-nolla koetetaan naissivistystä edistää. (Yhteiskouluista, katsolukua yhteiskasvatuksesta).

Yksityiskoulut ovat järjestetyt osaksi valtion ylläpitämienpoikakoulujen osaksi tyttökoulujen tapaan. Muutamiin kou-luihin on yhdistetty jatkokursseja, joista toiset vievät yliopis-toon. Kaikissa yksityisissä tyttökouluissa on naisjohtajat.

Suomessa on nykyjään 29 yksityistä korkeampaa tyttö-koulua, joissa on joko viisi-, kuusi- tai seitsemänvuotinenkurssi.

Palkkaehdot yksityisissä tyttökoulussa ovat hyvin vaih-televaiset. Sentähden on mahdotonta antaa tarkkoja tietojaniistä. Voipi kuitenkin otaksua, että palkat vaihtelevat i,OOOja 2,OOO ffinf välillä vuodessa.


Valmistavat Tytöt, jotka eivät ensimmäistä opetustaan saakoulut. * kotona, lähetetään valmistaviin kouluihin. He tu-

levat näihin kouluihin kuuden tai seitsemän vuoden ikäisinä jakäyvät niissä kaksi tai neljä vuotta, sen mukaan minkälaisetsisäänpääsövaatimukset ovat niissä oppilaitoksissa, joissa hei-dän on jatkaminen lukujaan. Valmistavat koulut ovat kaikkiyhteiskouluja, niitä ylläpitää yksityiset henkilöt, ja ne ovatnaisten johtamia.

4. JATKO-OPISTOT.

Valtion jatko- Valmistaakseen korkeamman tyttökoulun läpi-opistot. käyneille nuorille naisille tilaisuutta jatkamaan tie-

teellisiä opintoja, mutta etupäässä opettajien valmistamistavarten mainittuihin kouluihin, on Helsingissä kaksi valtion yllä-pitämää jatko-opistoa, jotka ovat yhteydessä sikäläisten seit-senluokkaisten tyttökoulujen kanssa.

Jatko-opistojen kurssi on tulevia opettajia varten kolmi-vuotinen, muille oppilaille kaksivuotinen.

Ne käsittävät seuraavia oppiaineita: äidin-pe usamee . ^^j^ (SUOmea tai ruotsia) ja kotimaan kirjalli-

suutta, psykologiiaa, pedagogiikkaa, uskonoppia, toista koti-maista kieltä, saksan ja ranskan kieliä ja niiden kirjallisuutta,historiaa sekä Suomen valtio-oppia, maantiedettä, matematiik-kaa, luonnontiedettä ja piirustusta. Äidinkieli ja sen kirjalli-suus ovat pakollisia oppiaineita kaikille oppilaisille sekä psy-kologiia ja pedagogiikka niille, jotka valmistautuvat opettaja-tointa varten; muut aineet ovat vapaa-ehtoisia.

Opetus tarkoittaa etupäässä oppilaiden itsenäisen työ-kyvyn kehittämistä, ja se on perustettu sille periaatteelle, ettäoppilaiden työ on keskittyvä niihin pää-aineisiin, joita he tule-vaa tointansa varten ovat valinneet. Kolmantena vuotenaovat opettajiksi aikovat tilaisuudessa harjoittaa itseänsä opet-tamisessa.

. 1885 vuoden asetuksessa säädetään, että val-arjes ys. ^.^ jatko-opistoa on hoitava naisjohtaja ja peda-

googinen johtokunta, johon jälkimäiseen kuuluu johtaja, yksimiespuolinen ja yksi naispuolinen jäsen. Tämä johtokuntavalvoo ja arvostelee kaikki käytännölliset kokeet, joita opet-tajavirkoja varten suoritetaan.

Jatko-opistoissa on sekä mies- että naisopetta-Palkat. •• TT • ... •• i •• • , , - •jia. Useimpien opettajien, seka miesten että nais-

ten, palkka tekee 5 tfinf tunnilta.m ..... , . Jatko-opistosta todistuksen saanut on oikeu-Todistukset. . . . , • . • i , • • ,. • • 1 • itettu hoitamaan johtajan ja opettajan virkoja val-

tion tyttökouluissa ja kansakouluopettajaseminaareissa, sekämäärätyillä ehdoilla kolleegan virkoja tyttökouluissa.


Useat jatko-opiston oppilaista menevät opettajiksi yksi-tyiskouluihin tai työskentelevät he kotiopettajina.Jatko-opistot Alkuaan ovat jatko-opistot syntyneet yksityis-

aikuaan yksi- ten henkilöiden toimesta. Lähes neljännesvuosi-tyisiä laitok- sata sitten, ennenkuin valtio otti naisopettajien

8ia> kasvatuksen toimekseen, oli jo ruvettu käsittämäänettä erityinen valmistus opettajatointa varten oli tarpeen vaa-tima. Tämän tarpeen täyttämiseksi avattiin 1863, erään yksi-tyisen oppilaitoksen yhteydessä nuoria tyttöjä varten, ruotsin-kielinen kaksivuotinen kurssi opettajien valmistusta varten.Tämäkin pantiin toimeen Elisabeth Blomqvistin initsiatiivistä.Vuonna 1881 perustettiin niinikään yksityisten henkilöiden,herra ja rouva Godenhjelmin, toimesta suomenkielinen jatko-opisto. Molemmat nämä oppilaitokset ovat nykyjään valtionhallussa ja niitä johtaa yhä edelleen samat henkilöt,

yksityinen Paitsi näitä on tätä nykyä olemassa ainoastaanjatko-opisto. yksi yksityinen jatko-opisto.

Tyttökoulujen ja jatko-opistojen oppilasten ja opettajainlukumäärä vuonna 1890—1891 oli seuraava: tyttökouluissa3,410; jatko-opistoissa 186; yhteensä 3,596. Yllämainituissakouluissa oli:

Naisopettajia. Miesopettajia.Tyttökouluissa 260 134Jatko-opistoissa 13 2O

Yhteensä 273 154

5. YHTEISKASVAT US.(A). YHTEISKOULUT, JOTKA VIEVÄT YLIOPISTOON,

Ikivanhoista ajoista asti on tyttöjä ja poikia opetettu yh-dessä pienten lasten kouluissa, kirkollisissa rippikouluissa jaosaksi kansakouluissakin. Samaten on muutamissa ammatti-kouluissa mies- ja naisoppilaita yhdessä opetettu, ja nuoret nai-set ovat vihdoin saaneet luvan harjoittaa opintoja yliopistossa.

Väliasteilla sitävastoin (kouluissa, joissa nuoriso kahdek-san ja yhdeksän vuotisista aina kahdeksan- ja yhdeksäntoistavuoteen asti käypi) on yhteiskasvatusta käytetty vasta syk-systä 1883, jolloin ensimmäinen, yliopistoon vievä, yhteiskoulumeidän maassa perustettiin.

Yhteiskasvatuksen aate on maassamme nopeaan edistynytja saavuttanut suurta kannatusta; sen näkee parhaiten siitä ettäviimeksi kuluneiden kymmenen vuoden kuluessa kokonaista seit-semän eri yhteiskoulua on syntynyt, kaikki yliopistoon vieviä,jonkatähden niissä on pitemmät kurssit ja pitempi oppiaikakuin tyttökouluissa. Todistuksena siitä luottamuksesta, minkätällaiset oppilaitokset ovat saavuttaneet, on vielä mainittava,että näissä kouluissa nykyjään on enemmän oppilaita kuinmuissa maan kouluissa, vaikka oppilasten vuosimaksut niissä


ovat osaksi kaksi, osaksi kolme kertaa niin suuret, kuin val-tion tyttökouluissa.

Kaikki nämä koulut ovat syntyneet yksityisten toimestaja niitä ylläpitävät osakeyhtiöt tai yksityiset henkilöt. Maan

hallitus ei ole niille suurta suosiota osottanut.ioapu. yksityiset koulut, joissa poikia ja tyttöjä kasva-

tetaan erikseen, saavat joskus 18,000 ffinf suuruisen vuotuisenvaltioavun, mutta yhteiskoulut — yhdellä poikkeuksella —ovat saaneet ainoastaan 6,000 ffinf vuodessa. *

Vastaanottoikä yhteiskoulujen ensimmäiseen luokkaanvaihtelee kahdeksan ja yhdeksän vuoden välillä. Luokkainluku on kahdeksan tahi yhdeksän. Ainoastaan kaksi yhteis-koulua on nykyjään täysiluokkaista. Opetusaineet ovat mel-kein samat kuin valtion tyttökouluissa, mutta kurssit ovat pi-temmät ja vastaavat yleensä valtion reaalilyseojen kursseja.Yhteiskouluissa on sitä paitsi oppikurssi puunveistossa, ja ylem-millä luokilla on fakultatiivinen kurssi latinan kielessä.

Opetus on yhteinen ja molempia sukupuolia opetetaanyhdessä kaikissa muissa aineissa paitsi voimistelussa. Muttatässäkin aineessa ovat pojat ja tytöt yhdessä alemmilla luokilla.Välitunnit viettävät oppilaat myöskin yhdessä samalla pihalla,,yhden tai useamman opettajan valvonnan alla.

Yhteiskouluissa on kaksi johtajaa, mies- ja naispuoli-nen, joiden välillä työ on eri tavalla jaettu eri kouluissa.Yksi näistä kouluista, jonka on perustanut ja jonka omistaanainen, on kokonaan tämän johdettavana.Kokemus yh- Se kokemus, joka yhteiskouluissa meidänteiskasvatuk- maassa on saavutettu, ei ole antanut syitä epäi-

sesta. lyksiin siveellisessä katsannossa, tyttöjen tervey-teen nähden, tai opetuksen yhteiseen päämaaliin ja opetus-tapoihin katsoen. Sen sijaan on yleensä täällä samoja etujayhteiskasvatuksesta huomattu, kuin Pohjois-Ameriikan Yhdys-valloissa.

Mainitsemista ansaitsee se seikka, että oppilaat niistä mo-lemmista yhteiskouluista, jotka tähän saakka ovat laskeneetoppilaita yliopistoon, tutkinnossa ovat saaneet parhaimmatkeskimääräiset arvosanat, mitkä näinä vuosina on annettu.

Yhteiskasvatus on ollut vilkkaan keskustelun alainen mei-dän valtiollisissa sanomalehdissämme, ja naiset ovat ottaneetinnokkaasti osaa siihen. Sitäpaitsi on tämä kysymys ollutkeskustelun alainen eräässä valtion koulujen rehtorein pitä-mässä kokouksessa, eräässä valtion koulujen mies- ja nais-

* Sen jälkeen kuin tämä oli laskettu painoon, on hallitus korottanutyhteiskoulujen valtioavun, toisissa 12,500, toisissa 15- ja 16,000 markkaanvuodessa.


opettajien kokouksessa, sekä vihdoin muutamissa säätyjen ko-kouksissa.

Näiden keskustelujen päätöksenä on ollut, osaksi se, ettäyhteiskasvatusta voitaisiin panna toimeen valtion koulujenalemmilla luokilla, osaksi, että täydelliset yksityiset yhteiskou-lut olisivat valtioapuun nähden asetettavat samalle kannallekuin yksityiset, yliopistoon vievät, poikakoulut.

Meidän seitsemässä yhteiskouluissamme, joistappi as u u. ajnoastaan ka]<si on täysluokkaista (yhdessä on

vastaiseksi ainoastaan valmistavia luokkia), on seuraava määräoppilaita: tyttöjä 675; poikia 635; yhteensä 1,310.

_ •. , Opettajakuntaan kuuluu: 6 naisjohtajaa, 65Opettajat. . r,, . J . . , , . . J. J , , . J

naisopettajaa, 5 miesjohtajaa ja 57 miesopettajaa.

(B). TYTTÖJÄ OTETTU MUUTAMIIN VALTION POIKAKOULUIHIN.

Tyttöjä muu- Osotuksena siitä kannatuksesta minkä yhteis-tamissa vai- kasvatus on saavuttanut on vielä se, että hallitus ontion poika- myöntänyt tytöille pääsyn muutamiin kaksi- jakouluissa. neliluokkaisiin poikakouluihin. Nämä koulut vas-

taavat valtion korkeampien poikakoulujen alempia luokkia.Mainittu oikeus annettiin ensi kerta 1887, jolloin tyttöjä otet-tiin erääseen kaksiluokkaiseen alkeiskouluun. Vuonna 1890myönnettiin edelleen kolmelle neliluokkaiselle alkeiskoululleoikeus ottaa tyttö-oppilaita.

Tähän myönnytykseen antoi aihetta erityiset asianomais-ten kaupunkikuntien ja yksityisten henkilöiden tekemät ano-mukset, ja se koskee vastaiseksi ainoastaan neljää pientä kaupun-kia, joissa ei ollut yhtäkään oppilaitosta tyttöjä varten, vaansitävastoin valtion ylläpitämiä poikakouluja, joissa oppilas-luku oli varsin vähäinen.

Mutta samoin kuin valtio ottaa kaksi kertaa suuremmanvuosimaksun tytöistä tyttökouluissa kuin pojista poikakouluissa,niin on myöskin tyttöjen yllämainituissa alkeiskouluissa mak-saminen 80 markkaa vuodessa, jotavastoin poikien ei tarvitsemaksaa muuta kuin 40 markkaa

Yllämainitut poikakoulut pysyvät, vaikka tyttöjä onotettu oppilaiksi, yhä edelleen miesjohtajan johdon alla, jaopettajat ovat myöskin milt'ei yksinomaan miehiä. Tyttöjenvoimistelua opettaa kuitenkin naisopettaja, ja hänen tulee senohessa valvoa tyttö-oppilaita.

Oppilasluku näissä alkeiskouluissa on 210, joista 47 ontyttöjä ja 163 on poikia.

(c). YHTEISKASVATUSTA MUUTAMISSA KUNTAKOULUISSA.

Hiljattain on hallitus luovuttanut kaksi noista kaksiluok-kaisista poikakouluista, jotka tähän saakka ovat olleet valtion-


kouluja, kaupunki-kunnille, ja ne ovat uudestaan järjestetytkolmi- ja neliluokkaisiksi yhteiskouluiksi, jotka ovat kunnanomia, mutta nauttivat valtioapua 9,000—12,000 markkaanvuodessa. Tämä seikka, vaikka itsessään vähäpätöinen, osot-taa kuitenkin hallituksen kantaa yhteiskasvatukseen katsoen.

Kaikki Suomen koulut yleissivistystä varten ovat, vuo-desta 1870 alkaen Helsingissä sijaitsevan Kouluylihallituksentarkastuksen alaiset. Paitsi sitä on olemassa paikallisia koulu-neuvostoja, joita kunnat valitsevat ja Kouluylihallitus vahvis-taa kolmeksi vuodeksi kerrallaan, ja joissa on kolmesta vii-teen mies- tai naisjäsentä.

Suomen koulut eivät ole sisäoppilaslaitoksia. Koulu-ajalla asuu tyttö kodissaan, tai jos koulu on toisessa paikka-kunnassa, jossakin vieraassa perheessä.

D. NAISET YLIOPISTOSSA.

Vuonna 1870 suomalainen nainen ensi kerran suorittisen tutkinnon, joka vaaditaan yliopistoon pääsemistä varten.Hänen esimerkkiänsä seurasi vuonna 1873 toinen nainen.Sitten seurasi kaksitoistavuotinen väli-aika, jonka kuluessaei kukaan hiljan astuttua uraa hyväkseen käyttänyt. Muttasen jälkeen, vuonna 1885, taasen kaksi naista uskalsi yrittää,ja he onnistuivat hyvin. Senjälkeen joka vuosi muutamatnaiset ovat suorittaneet ylioppilastutkinnon ja vuonna 1889nousi jo naisylioppilaiden lukumäärä seitsemääntoista. Kunei mikään korkeampi oppilaitos ollut heille avoinna, on hei-dän ollut pakko yksityisesti, usein suuria vastuksia voittamalla,hankkia itselleen tutkintoa varten tarpeelliset tiedot.

Vasta 1890 nuot muutamia vuosia aikaisemmin peruste-tut, yliopistoon vievät, yhteiskoulut laskivat ensimmäisen par-ven nuoria ylioppilaita — kaikkiaan kolmetoista — yliopistoon.Näiden koulujen kautta on sitten naisylioppilaiden luku vuosivuodelta lisääntynyt. Vuonna 1891 oli jo neljäkymmentä-neljä naispuolista ylioppilasta yliopiston kirjoissa; 1892—93oli niiden luku jo viisikymmentäkuusi, tahi 3,2 °/o koko yli-oppilasluvusta. Näistä naisylioppilaista harjoittaa kolme laki-tieteellisiä, neljä lääketieteellisiä, neljäkolmatta matemaattillisiatai luonnontieteellisiä opintoja, osaksi valmistuksena lääke-tieteelliseen tiedekuntaan pääsemistä varten, ja viisikolmattanaisylioppilasta on antautunut filologiian ja historian alalle.

Ensimmäinen yliopistossa oppiarvon saanut nainen oli neitiEmma Irene Åström, joka tuli ylioppilaaksi vuonna 1873, filos,maisteriksi 1882, ja sittemmin lehtoriksi eräässä maan kansa-kouluopettajaseminaarissa, kuten ennen on mainittu. Hänen


jälkeensä on kuusi naista suorittanut filosofiian kanditaatti-tutkinnon yliopistossamme. Näistä ovat useimmat, samatenkuin neiti Åström, antautuneet kasvatusopilliselle alalle; kaksion sitä paitsi suorittanut lääketieteellisen kanditaattitutkinnon.

Ensimmäinen naislääkärimme, neiti Rosina Heikel, eikuitenkaan koskaan ole ollut ylioppilaana yliopistossa, muttahän sai siitä huolimatta yksityisesti harjoittaa lääketieteellisiäopintoja siellä (1876—1878). Ollen oikeastaan ulkopuolellayliopistoa hänellä ei ole ollut oikeutta suorittaa muita kuinyksityisiä lääketieteellisiä tutkintoja. Neiti Heikel hoitaa nyky-jään kunnanlääkärin virkaa Helsingissä.

Toinen suomalainen nainen, neiti Nanny Lagerborg, suo-ritti vuonna 1890 Pariisin yliopistossa nles examens de la Li-cence és Sciences mathematiques" nimisen tutkinnon.

Suomen yliopistoon pyrkivien naisten on ollut ja on yhäedelleen pakko asianomaiselta yliopistonvirastolta pyytää eri-tyistä lupaa siihen. Luonnollinen seuraus tästä on, että nais-ylioppilaiden asema, niiden suuresta lukumäärästä huolimatta,kuitenkin muodollisessa suhteessa on poikkeustila. Tämä eikuitenkaan riipu yliopiston lähimmästä hallituksesta, eikä yli-päänsä maan kotimaisista viranomaisista. Jo vuonna 1870ehdotti yliopiston konsistorio ylimmälle hallitukselleen ,,ett'eipitäisi pantaman mitään estettä naiselle, joka haluaa yli-opistossa tieteellisiä opintoja harjoittaa" ja uudisti muutamavuosi myöhemmin vieläkin selvemmin sanoin ja tukeville syilleperustetun ehdotuksensa että miehille ja naisille opintojenharjoittamiseen nähden yliopistossa olisi annettavat samatoikeudet. Suomen säädyt ovat niinikään tästä tehneet ano-muksen hallitukselle. Mutta kaikki nämä yritykset ovat tähänsaakka kohdanneet vastuksia, jotka riippuvat oloista Suomenrajojen ulkopuolella ja joihin me emme voi mitään vaikuttaa.

Vaikka naisylioppilaiden asema, yliopistoon pääsemiseenkatsoen, siis on erikoistila, vallitsee itse yliopistossa useim-missa kohden yhdenarvoisuus mies- ja naisylioppilasten vä-lillä. (Katso lukua Naiset yhdistyksissä).

Naisylioppilaille on myönnetty oikeus, samoilla ehdoillakuin miesylioppilaillekin, saada milVei kaikkia yliopiston sti-pendioita ja apurahoja.

Se hyväntahtoisuus, jolla yleisö naisylioppilaiden työtäja harrastuksia on seurannut, näkyy muiden muassa siitä, ettäon perustettu stipendioita nimenomaan naisille.

Vähässä ajassa on kokonaista neljä stipendiota perus-tettu, kolme naispuolisia lääketiedettä opiskelevia ylioppi-laita varten, joista kaksi ensimmäisen naislääkärimme neitiRosina Heikel'in muistoksi, ja yksi naisylioppilaille yleensä,,ilman mitään tarkempia määräyksiä.


NAINEN KIRJALLISUUDEN JA TAITEEN ALOILLA.A. KIRJALLISUUS.

Suomalaiset naiset eivät kirjallisuuden ja taiteen aloillaole olleet etunenässä tai suorittaneet tienraivaajien rasittavaatyötä. Mutta siihen nähden että meidän kirjallisuutemme vastatämän vuosisadan alussa ja keskivaiheilla suuren runoilijan J.L. Runebergin kautta alkoi kukoistaa, sekä että taidetta täälläainoastaan moniaita vuosikymmeniä sitten alettiin viljellä, onkuitenkin myönnettävä että naisten osallisuus tässä työssä eiole ollut aivan vähäpätöinen.

Suomen vanhin naiskirjailija on Saara Wacklin (syntynyt1790, kuollut 1846). Hän on ,,Hundra minnen från Öster-botten" (Sata muistelmaa Pohjanmaalta) nimisessä kirjassaankuvannut elämää äärimmässä Pohjolassa edellisellä vuosisadallaja tämän vuosisadan alkupuolella. Näillä kuvauksilla on, paitsitaiteellista arvoa, myöskin sivistyshistoriallinen merkitys, sen-kautta että kirjailija niissä kuvaa useita historiallisia tapauk-sia ja henkilöitä.

Täällä Suomessa, samoin kuin Skandinaaviassakin, ovatnaiskirjailijat meidän vuosisatamme keskivaiheilta saakka suu-rella innolla pohtineet naisen vapautusta koskevia kysymyksiä,joilla on niin suuri merkitys nykyisessä yhteiskunnassa. Tämätulee esiin sekä useissa kaunokirjallisissa teoksissa että kysy-mystä koskevissa kirjasissa ja kirjoitelmissa. Ensimmäiset nais-kirjailijat, jotka nais-emansipatsioni kysymyksessä julkisesti ovatlausuneet mielipiteitään, ovat Fredriika Runeberg ja AdelaideEhrnrooth.

Rouva Fredriika Runeberg (synt. 1807, kuollut 1879) oliSuomen suuren runoilijan, J. L. Runebergin, puoliso. Kir-jassaan »Teckningar och drömmar" (Kuvauksia ja unelmia),joka ilmestyi painosta 1861, hän jo naisen asemasta mieheenja yhteiskuntaan tuo esiin useita mietteitä ja ajatuksia, jotkavasta paljoa myöhemmin ovat tulleet yleiseksi meillä. Hänenkirjansa ,,Fru Katharina Boije och hennes döttrar" (RouvaKatariina Boije ja hänen tyttärensä), joka ilmestyi painosta1858, on meidän parhaimpia historiallisia novelleja.

Ankara vastalause sitä sortoa ja niitä vääryyksiä vas-taan, jotka vuosisatoja ovat estäneet naisten kehitystä japitäneet heitä yhteiskunnallisessa katsannossa alaikäisinä onmyöskin ollut johtavana aatteena neiti Adelaide Ehrn-roothin kirjoissa. Hänen kirjailijanimensä on ÄA—i—a", ja

NAINEN KIRJALLISUUDEN JA TAITEEN ALOILLA. 33

ranskalainen kunnianarvonimi Officier d' Académie on tulluthänen osakseen. Hän on ensimmäinen nainen meidän maassa,joka lukuisissa sanomalehtikirjoituksissa ja kirjasissa rohkeastion taistellut naisen asian ja hänen edistyksensä puolesta.Tämä hänen lempiaineensa tulee usein esiin myöskin hänenkaunokirjallisissa teoksissaan, matkakuvaelmissa, y. m. NeitiEhrnrooth on julaissut useita romaaneja, novelleja ja matka-kertomuksia.

Harvat suomalaiset naiset ovat lyyrillistä runoutta se-pittäneet. Näiden harvojen joukossa mainittakoon neiti Vil-helmiina Nordström (synt. 1815), jonka runot ilmestyivät pai-nosta vuonna 1861.

Yllämainitut naiskirjailijat ovat kaikki kirjoittaneet ruot-sin kielellä. Ensimmäinen nainen, joka kirjoituksissaan onsuomen kieltä käyttänyt, on rouva Theodolinda Hahnsson.Hän on kirjoittanut novelleja ja draamoja. Vähäistä myö-hemmin esiintyi rouva Minna Canth yleisön edessä, ja hänkirjoittaa myöskin suomen kielellä.

Minna Canth on Suomen etevin naiskirjailija. Hänsyntyi 1844; hänen ensimmäinen teoksensa julaistiin vasta1881. Mutta siitä saakka on hän kirjoittanut varsin paljon,sekä novelleja että draamoja. Hänen ensimmäinen suurempiteoksensa oli näytelmä, jonka nimi oli ,,Murtovarkaiis."

Minna Canthin kirjoituksissa on yleensä aina selvä tar-koitusperä. Hän kuv.aa epäkohtia naisen ja alempien kansan-luokkien elämässä. Se vääryys, joilla näitä yhteiskunnan jä-seniä niin kauvan on kohdeltu, se sorto, minkä he ovat kär-sineet, herättää hänessä oikeutettua harmia; hän kuvaa mitävilkkaimmalla tavalla heidän kärsimyksiään, ja hän soimaa an-karin sanoin niitä, jotka elävät paremmissa oloissa, eivätkäkuitenkaan te'e mitään apuatarvitsevien auttamiseksi. Tehköötylemmät kansanluokat, tehköön yhteiskunta (se on hänenankara vaatimuksensa) velvollisuutensa niille, joita se niinkauvan on laiminlyönyt, ennenkuin aika tulee, jolloin se onoleva liian myöhäistä!

Tässä taistelussaan naisen vapautuksen ja sorrettujen puo-lesta on rouva Canth niiden nuorien mies-ja naiskirjailijoidenhengenheimolainen, jotka 1870-ja i88o-luvulla Skandinaaviassaedustivat samaa suuntaa kirjallisuudessa.

Neiti Aleksandra Gripenberg ajaa hänkin kaunokirjalli-sissa teoksissaan lämpimästi naisten asiaa. Hän on kirjoitta-nut muutamia novelleja (nimimerkki ,,Aarne"), joissa hän sa-mojen aatteiden puolesta taistelee ja sanomalehdissä on useinsamaa asiata koskevia taitavasti sepitettyjä kyhäelmiä hänenkynästään lähteneitä. Ollen myöskin suomenkielisen ,,Koti jaYhteiskunta" nimisen naisasialehden toimittajana, uhraa hän

34 NAINEN JA NAISEN TYÖ SUOMESSA. .

suurimman osan aikaansa sen asian eteen, joka on hänelleniin kallis. Matkustuksen jälkeen Pohjois-Ameriikan Yhdys-valloissa julkaisi hän kirjan, jonka nimi on ,,Ett halfår iNya Världen." (Puoli vuotta Uudessa Maailmassa).

Neiti Helena Westermarck (synt. 1857), joka myöskin ontunnettu taidemaalari, on sanomalehdissä ja aikakauslehdissäkirjoittanut taidearvosteluja ja muita kirjoitelmia. Hän onsitä paitsi toimittanut kokoelman novelleja ja luonnoksia, ni-meltä ,,Ur Studieboken". (Harjoitelmakirjasta).

Muista naiskirjailijoista mainittakoon: rouva ConstanceUllner (nimimerkki ,,Vanda"), neiti Eva Ljungberg (,,DrabaVerna"), neiti Edith Forsman (,,Aina"), neiti Hanna Ongelinja neiti Gerda von Mickwitz.

Rouva Maria Furuhjelm (nimimerkki ,,Maria"), synt. 1846,on erittäin tunnettu kirjoistaan lapsia ja nuorisoa sekä kansaavarten. Huomattavimpia hänen teoksistaan on ,,Några ord tillFinlands mödrar". (Muutama sana Suomen äideille).

Nuorisoa varten ovat paitsi häntä kirjoittaneet rouvaMinna Krohn, neiti Alli Nissinen ja neiti Toini Topelius. Vii-meksi mainittu, joka on Suomen suurimman nykyjään elävän ru-noilijan, Zakari Topeliuksen, tytär, on useita vuosia toimittanut,,Nya Trollsländan" (Uusi Sudenkorento) nimistä lastenlehteä.

Kasvatusopillisen kirjallisuuden alalla ovat useat naisetmenestyksellä työskennelleet.

Neiti Lucina Hagman (synt. 1853) käsittelee ,,Ensimmäi-nen koulu" nimisessä kirjassaan ensimmäisen opetuksen meto-diikkaa. Muissa kirjoissaan ja sanomalehdissä hän esiintuoepäkohdat tyttöjen kasvatuksessa ja puoltaa lämpimästi yh-teiskasvatuksen aatetta. Sitä paitsi on hän julaissut maineik-kaan ruotsalaisen kirjailijan Fredriika Bremerin elämäkerran,josta teoksesta hän sai Suomalaisen Kirjallisuudenseuran pal-kinnon.

Neiti Ottilia Stenbäck (synt. 1848) on toimittanut oppi-kirjan pedagogiikan historiassa, nimeltä ,,Kasvatus-opin His-torian Pääpiirteet", joka on huomiota ansaitseva sen kauttaettä se on ensimmäinen laajempi teos tällä alalla pohjoismai-den kirjallisuudessa.

Ensimmäinen nainen, joka meidän maassa on kirjoitta-nut oppikirjoja koulujamme varten, on neiti Anna Blomqvist(synt. 1840). Hänen ensimmäinen teoksensa oli ,,Försök tilielementarlärobok i tyska språket" (Oppikirja saksan kielenalkeisopetusta varten), joka painettiin vuonna 1878. Myöhem-min on hän toimittanut useita teoksia lauluopetusta ja saksankielen opetusta varten.

Naisen työ koulukirjallisuuden alalla on nykyjään meillävarsin tärkeä ja arvokas.

NAINEN KIRJALLISUUDEN JA TAITEEN ALOILLA. 35-

Useat naiset ovat aputoimittajia aikakauskirjoissa ja sa-nomalehdissä, muiden muassa neiti Hanna Andersin, neitiAnna Edelheim y. m. Eräs nainen on valtiollisen sanoma-lehden vastuunalainen toimittaja.

Paitsi jo mainittua ,,Koti ja Yhteiskunta" nimistä suo-menkielistä naisasialehteä on meillä ruotsinkielinen aikakaus-lehti, ,,Hemmet och Samhället" (Koti ja Yhteiskunta), jokaajaa samaa asiaa. Sen toimittajana on neiti Rosina Wetterhoff.

Moni nainen toimii tieteellisten teoksien ja kaunokirjalli-suuden kääntämisessä vieraista kielistä ruotsin ja suomen kie-lelle; joskus myöskin päinvastoin kotimaisista kielistä muuka-laiselle kielelle.

B. KAUNOTAITEET.

Taiteiden alalla työskentelevät naiset milt'ei samoilla eh-doilla kuin miehet. Heillä ei ole mitään suuria vastuksia voi-tettavina. Suomen Taideyhdistys, jolla on valtioapua, pe-rusti vuonna 1848 kaksi piirustuskoulua, — toisen Helsin-kiin ja toisen Turkuun, — joissa nais- ja miesoppilaita yhdessäopetetaan. Helsingin piirustuskouluun on myöhemmin tullutlisään luokka maalauksenopetusta sekä luokka kuvanveistoavarten. Tässä koulussa on yhteensä viisi opettajaa, joidenjoukossa nykyjään on nainenkin, neiti Helene Schjerfbeck(synt. 1862), joka opettaa maalausta.

Turun piirustuskoulussa on kaksi vakinaista opettajaa.Toisen näistä viroista on monta vuotta hoitanut nainen, rouvaAleksandra Såltin (synt. 1837). Näitä kouluja varten nauttiiTaideyhdistys I2,OOO tfinf suuruista vuotuista valtioapua.

Useat taidemaalarit, niin hyvin miehet kuin naiset, anta-vat yksityisopetusta piirustuksessa ja maalauksessa.

Suomen Taideyhdistys panee vuosittain toimeen kil-pailun, jossa kolme palkintoa annetaan nuorille taiteilijoille.Useat naiset ovat saaneet näitä palkintoja. Samoin Suomenvaltio joka vuosi panee toimeen taidekilpailun, jossa kaksipalkintoa annetaan. Tässä kilpailussa on yllämainittu taide-maalari neiti Helene Schjerfbeck saanut toisen valtionpal-kinnon.

Naiset alkoivat toden perään antautua taiteen viljelemi-seen vasta vuosien 1830 ja 1840 vaiheilla, jolloin neiti Ma-thilda Rotkirch alkoi harjoittaa taideopintoja Tukholmassa jaPariisissa. Hän kuoli ennenkuin hän oli ennättänyt saavuttaamainetta sillä uralla, jota hän oli ensiksi astunut, mutta hänenesimerkkiänsä seurasivat toiset naiset, ja sen jälkeen ovatkaikki meidän etevimmät naispuoliset taiteilijamme harjoitta-neet opintoja ulkomailla, etupäässä Pariisissa. Useat naisetovat sitä tarkoitusta varten saaneet matkarahoja valtiolta ja


taideyhdistykseltä, jota paitsi heidän olisi ollut mahdotontaoleskella ulkomailla.

Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1889 saivat suoma-laiset naistaiteilijat ensi kerran palkintoja kansainvälisessä taide-näyttelyssä. Palkinnonsaajat olivat taidemaalarit, neidet He-lene Schjerfbeck ja Elin Danielson (synt. 1861), jotka saivatkolmannen mitalin, Venny Soldan (synt. 1860) ja HeleneWestermarck jotka saivat ,,mention honorable'."

Vanhemmista suomalaisista naispuolisista taidemaalareistamainittakoon neiti Viktoria Åberg (synt. 1824, kuollut 1892),joka oli saanut akatemiallisen taiteilijan nimen Pietarin taide-akatemiiassa, sekä neiti Fanny Churberg (synt. 1845, kuol-lut 1892).

Nykyjään taidetta viljelevistä taidemaalareista ovat neitiMaria Wiik (1853), neiti Amelie Lundahl (synt. 1850), rouvade Cock-Stigzelius (synt. 1840), neiti Annie af Forselles (synt.1863), neiti Dagmar Furuhjelm (synt. 1868) y. m. panneetnäytteille maalauksia Pariisin salongissa.

Ani harvat suomalaiset naiset ovat antautuneet kuvan-veistotaiteen harjoittamiseen, ja niistä on ainoastaan neitiSigrid af Forselles (synt. 1860) arvokkaita teoksia valmistanut.

Polyteknikossa Helsingissä ovat naiset tilaisuudessa yli-määräisinä oppilaina oppia arkkitehdin tointa.

Kotimaisen taiteen edistämistä varten on olemassa kaksiseuraa Helsingissä, ennen mainittu Suomen Taideyhdistys,perustettu 1846 ja Taiteilijaseura, perustettu 1864. Lukuisatnaiset ovat jäseninä näissä seuroissa. Myöhemmin on synty-nyt taideyhdistys Turussa ja seura taiteen edistämistä vartenWiipurissa.

C. MUSIIKKI JA TEAATTERI.

Ensimmäinen suomalainen nainen, joka soittotaiteenalalla saavutti eurooppalaisen maineen, oli ooperalaulaja Jo-hanna von Schoultz, joka kuoli vuonna 1863. Sittemmin ovatrouva Alma Fohström, joka suurella menestyksellä on esiin-tynyt sekä konsertti- että ooperalaulajana Lontoossa, Ber-liinissä, Venäjällä, Itaaliassa, Espanjassa ja Etelä-Ameriikassa,ja neiti Hortense Synnerberg, joka myöskin on esiintynytLontoossa, Venäjällä, Itaaliassa, Espanjassa ja Ameriikassa,saavuttaneet suurta mainetta. Rouva Ida Basilier-Magelsen,rouva Emmy Achté ja rouva Emma Engdahl-Jägerskjöld ovatkaikki ooperalaulajia, mutta ovat Skandinaaviassa myöskinkonserttilaulajina olleet suuressa maineessa.

Paitsi neiti Schoultzia ovat kaikki yllämainitut laulajatainakin jonkun aikaa kuuluneet ruotsalaiseen ja suomalaiseenooperoihin Helsingissä, joissa myöskin laulajat neiti Eme-

NAINEN KIRJALLISUUDEN JA TAITEEN ALOILLA. 37

lie Mechelin, rouva Lydia Lagus, rouva Mathilda Lagermarckja rouva Naémi Ingman ovat ansaittua mainetta saavuttaneet.

Varsinaisen soittotaiteen alalla on rouva Alie Lindberg-Larsen pianonsoitfajana voittanut etevimmän sijan naisten jou-kossa. Hän on esiintynyt Berliinissä ja Skandinaaviassa.

Viulunsoittaja neiti Agnes Tschetschulin on pitänyt kon-sertteja Saksassa ja on nykyjään professorina viulunsoitossaChelterhamin Ladies' Collegessa Englannissa. Hän on myös-kin säveltänyt muutamia pienempiä kappaleita viulua varten,jotka ovat painetut Saksassa.

Helsingin Musiikkiopisto on perustettu 1882 ja onerään yhdistyksen ylläpitämä; sillä on 20,000 markan suurui-nen vuotuinen valtioapu, ja siinä on 13 opettajaa, joista 4on naisia. Oppilasten luku on tänä vuonna 101, joiden jou-kossa 83 naista.

Orkesterikoulussa Helsingissä on 57 oppilasta, joista 10on naisia.

Samaten kuin muissakin maissa on Suomessakin suurijoukko naisia, jotka ansaitsevat elatuksensa antamalla yksityis-tuntia laulussa ja musiikissa. Etevimpiä opettajia lienevät rouvaMaria Collan ja neiti Aleksandra Ahnger.

Muutamat suomalaiset naiset ovat urkureina kirkoissa.Kirkkolain mukaan naisilla ei ole oikeutta tällaisiin virkoihin,mutta he voivat, kirkkoneuvoston suostumuksella, kuitenkinhoitaa näitä virkoja.

Kaksi naista hoitaa lukkarin virkaa.Näytelmätaidetta harjoittivat kauvan aikaa Suomessa

melkein yksinomaan ulkomaalaiset, etupäässä ruotsalaisetnäyttelijät. Ruotsalaisessa teaatterissa Helsingissä on tosinvuodesta 1867 alkaen vakinainen näyttelijäjoukko ollut ole-massa, mutta tämänkin jäsenet ovat harvoilla poikkeuksellatähän saakka olleet ruotsalaisia.

Vuonna 1872 perustettiin Suomalainen teaatteri Helsin-kiin, ja siitä asti on näytelmätaiteella ollut suuri merkityskansallisessa sivistystyössä.

Tässä teaatterissa näyttelijät sekä oppilaat ovat yksin-omaan suomalaisia miehiä ja naisia. Näytelmätaiteen harjoit-tajat nauttivat yleensä kunnioitusta arvossa pidettyinä henki-löinä. Tämä on suureksi osaksi luettava erään lahjakkaan jaylevämielisen naisen, neiti Emelie Bergbomin, ansioksi. Hänsyntyi 1834 ja on yhdessä veljensä, filosofiiantohtori KaarloBergbomin, kanssa perustanut suomalaisen teaatterin, jota heyhä vielä johtavat.

Rouva Ida Aalberg (synt. 1858) on näyttelijä, joka ne-rokkaan käsityksensä ja etevän näyttelijätaitonsa kautta vetäävertoja mainioimmille ulkomaan taiteilijoille. Hän ei ole vie


hättänyt yleisöä ainoastaan omassa kotimaassansa, vaan onsaavuttanut mainetta Pietarissa, Berliinissä sekä useissa pai-koin Unkarissa ja Skandinaaviassa, siitä huolimatta että hänenimmästä päästä esiintyy käyttämällä niin vähän tunnettuakieltä, kuin Suomen kieli on.

Neiti Kaarola Avellan (synt. 1853) on, ollen ensimmäi-siä sivistyneitä naisia, jotka ovat ruvenneet näyttelijöiksi, jos-sain määrin vaikuttanut siihen, että näyttelijät ovat saavutta-neet niin hyvän yhteiskunnallisen aseman, kuin heillä nyt on.Nykyjään hän toimii lausunnon opettajana.

Vuodesta 1892 alkaen ylläpitää »Ruotsalainen dramaa-tillinen yhdistys Helsingissä" oppilaskoulun, jonka tarkoituk-sena on kasvattaa näyttelijöitä ruotsalaista teaatteria varten.Tässä koulussa on tätä nykyä 7 mies- ja 7 naisoppilasta.

NAISET VALTION VIROISSA JA KUNNAN PALVELUKSESSA. 39

NAISET VALTION VIROISSA JA KUNNAN PALVE-LUKSESSA.

Naiset opetta- Olemme jo maininneet kasvatusta koskevassajina valtion luvussa että naisia noin 50 vuotta sitten alettiinkouluissa, käyttää Suomen valtion palveluksessa johtajina ja

opettajina valtion tyttökouluissa.Vähäistä myöhemmin, noin 25 tai 30 vuotta sitten, al-

koivat naiset päästä muihin valtion virastoihin ja sen jälkeenon valtion viroissa palvelevien naisten luku yhä kasvamistaankasvanut. Vastaiseksi käytetään kuitenkin naisia enimmäkseenhoitamaan ainoastaan alempia virkoja, osaksi vakinaisia jaosaksi ylimääräisiä.Naiset posti- Postilaitoksessa sai ensimmäinen nainen viranlaitoksessa, vuonna 1864. Nykyjään on 196 naisella vakinai-

set virat tässä laitoksessa, jotapaitsi kokonaista 223 naistapalvelee siinä harjoittelijoina. Naiset saavat postilaitoksessasaman palkan kuin miehet ja heillä on samat virkaylennys-oikeudet pienemmissä viroissa. Vähäisempiä postitoimistojahoitavat usein naiset.Naiset tele- Telegraafilaitoksessa, — joka, niinkuin tiede-graafiiaitok- tään, ei ole Suomen valtion oma, vaan on venä-

sessa. Iäinen virasto, — on naisia ollut viroissa vuodesta1869 alkaen. Tätä nykyä on maassamme 47 naista telegraa-finviroissa, ja he saavat, vaadittavat tutkinnot suoritettuaan,saman palkan kuin miehet.Naiset vaiti- Valtionrautateiden palvelukseen otettiin ensi

onrautateiden kerta nainen vuonna 1869. Nykyjään palvelee 103palveluksessa. naista rautatienkirjanpitäjinä, piletinmyyjinä, lasku-apulaisina y. m.Naiset erilai- Useimmissa valtion hallinnollisissa virastoissasissa valtion on naisia puhtaaksikirjoittajina tai luvunlaskijoinavirastoissa. ja heillä on, tavallisesti, samat palkkaehdot kuin

miehillä. Niin on Keisarillisessa Senaatissa nykyjään 50 nais-puolista puhtaaksikirjoittajaa, (mutta ainoastaan l miespuo-linen). Ensimmäinen näistä otettiin virkaansa vuonna 1868,ja niiden luku on siitä pitäin yhä lisääntymistään lisääntynyt.Tilastollisessa Keskustoimistossa palvelee 5 naista, Maanmit-taushallituksessa 12 (piirustajina ja puhtaaksikirjoittajina), Tulli-hallituksessa 14 (piirustajina ja puhtaaksikirjoittajina), Raken-nushallituksessa 3 j. n. e. Naiset hoitavat myöskin kirjurin- ja


konttoristinvirkoja erilaisissa paikallisissa virastoissa, jotka ovatyllämainittujen keskustoimistojen ja hallitusten alaisia. Niinpalvelee naisia kuvernöörinvirastoissa, muutamissa ruununvou-dinkonttoreissa, tullihuoneissa j. n. e. Myöskin hovioikeuk-sissa on naisia puhtaaksi kirjoittajina.Naiset vanki- Suomen vankiloissa, niissäkin, joissa on ainoas-lan viroissa, taan naisia, oli aina vuoteen 1875 yksinomaan

miehisiä vanginvartijoita, mutta mainittuna vuonna otettiin en-simmäinen naispuolinen vanginvartija vankilaan. Opettajinakehräämisessä ja kutomisessa käytettiin kuitenkin naisia pal-joa aikaisemminkin.

Nykyjään on Hämeenlinnan suuressa naisvankilassa lnaispuolinen työnjohtaja, 2 naisopettajaa, l vahtirouva ja 20naispuolista vartijaa.

Kahdeksassa lääninvankilassamme on naisopettajia ja 18naispuolista vartijaa.

Vankilan naisopettajien ja naisvartijoiden palkat tekevät60 ja 90 % miehisten virkamiesten palkoista.

Naik-k kt>U" Parinkymmenen vuoden kuluessa ovat naisetpåveiuksessa! J° °Ueet kaupunkikuntien palveluksessa.

Paitsi niitä naisia, jotka palvelevat kunnan kouluissa,sekä sairas- ja köyhäinhoidon laitoksissa (katso kasvatusta javaivaishoitoa koskevia lukuja), on noin 60 naista kaupunkienhallintovirastoissa ja muissa laitoksissa, ja hoitavat he näissämuiden muassa seuraavia virkoja:

Palkka ,%:Maistraatissa: l aktuaario 2,500.

l arkivaario 600.3 kanslistia 1,400—1,000.l kaupunginpalvelija . . 900.

Raastuvanoikeudessa: l kielenkääntäjä . . . . 2,000.Poliisikamarissa: l kanslisti l,ooo.Kaup. valtuusmiehis-

tössä: l sihteeri 250.Rahatoimilaitoksessa: l kamreeri 800.

3 kaupungin kassööria . 1,500—1,200.4 kanslistia 1,800.l konttorikirjuri . . . . 1,000.4 ylimääräistä apulaista . 1,500—900.

Liikennekonttorissa: l kassööri 2,400.l konttorikirjuri . . . . 900.

Kansankirjastossa: 7 amanuenssia l,800—300.Kylpylaitoksissa: l johtaja 400.

l kassööri (palkka 75 mkk.kuukaudessa)

Työkodeissa: 2 johtajaa 600.

NAISET KUNNALLISESSA VAIVAISHOIDOSSA. 41

Kansankeittiöissä: l johtaja l,ooo.Kouluissa ja erilaisissa

laitoksissa: 24 vahtimestaria . . . . 600—150.Ahkeruutensa ja tunnollisuutensa kautta ovat meidän

naiset hankkineet itselleen viran toisensa perästä virastoissammeja julkisissa laitoksissamme, vaikka nämä tähän saakka ovatainoastaan vähempiä ja alempia, ja luultavaa on että aikaamyöten yhä uusia uria heille avataan.

NAISET KUNNALLISESSA VAIVAISHOIDOSSA.

Vasta ihan viimeisinä aikoina on Suomessa ruvettu pyy-tämään naisten myötävaikutusta laillisessa kunnallisessa vai-vaishoidossa.

Kunnallisen vaivaishoidon ylläpitämien tai apua saamienköyhien luku nousi vuonna 1887 noin 80,000 henkeen, tai3,56 °/o maan koko asukasluvusta. Näistä köyhistä oli 31,426alle 15 vuoden olevia lapsia, ja 49,380 oli aikaihmisiä. Kus-tannukset köyhien ylöspidosta ja hoidosta nousivat mainittunavuonna koko maassa 2,239,327 ffinf Kun tämä jaetaan tasanmaan väestöön nähden nousee keskimäärä lähes l ffinf jokahenkilöä kohti.

Elokuun 6 p. 1889 annetun asetuksen mukaan on jokai-nen äänivaltainen naispuolinen kunnanjäsen vaalikelpoinenvaivaishoitojohtokunnan jäseneksi kaupungissa sekä maaseu-dulla, joll'ei kunnallislautakunta hoida vaivaishoitojohtokunnanvirkaa.

Tämän johdosta on viime vuosina naisia valittu jäseniksivaivaishoit©johtokuntiin useissa kunnissa.

Vuodesta 1891 alkaen pannaan toimeen täydellinen muu-tos vaivaishoitojärjestelmässä melkein joka kunnassa, ja vai-vaishoitohallituksen tarkastaja, herra Gust. Ad. Helsingius,on erityisesti sepittämissään ohjesääntöjen malleissa ehdotta-nut, että vaivaishoitojohtokuntiin valittaisiin vähintään 3 nais-jäsentä. Useat kunnat ovatkin nyt ohjesääntöihinsä ottaneettämän määräyksen.

Se paikallisen vaivaishoidon muoto, joka viime aikoinaon huomattu sopivimmaksi meidän maassa ja joka on saa-vuttanut yleistä hyväksymistä, on köyhien kokoominen vai-vaistaloihin; varsinkin pidetään se sopivana aikaihmisille.

Meillä on jo kokonaista 74 vaivaistaloa ja 50 täl-laisessa laitoksessa on naisia johtajina. Muutamissa vaivais-


taloissa on sekä mies- että naisjohtaja, mutta edellisen toi-mena on kuitenkin enimmäkseen maatöiden valvonta. Näidenlaitoksien pääasiallinen työ on sellaista laatua, joka paremminsoveltuu naisille kuin miehille, niinkuin sairaiden ja lastenhoitaminen, vaatteiden hankkiminen köyhille y. m. Hyvintärkeätä on myöskin totuttaa vaivaistalon asukkaita säästä-väisyyteen, järjestykseen ja puhtauteen. Mutta tämä on mah-dollinen ainoastaan siinä tapauksessa, että naisjohtaja onsivistynyt nainen, joka on monipuolisesti kehittynyt. Onneksion olemassa useita vaivaistaloja, joissa nämä vaatimuksetnaisjohtajaan katsoen ovat täytetyt.

Palkka on 400 ja 600 &nf vaiheilla, joskus enemmänkin,sekä vapaa ylöspito, asunto, lämpö, valo ja palvelus.

Kokemus on jo, vaikka se onkin lyhyt, selvään osotta-nut että nainen ei ainoastaan vaivaistalonjohtajana, vaanmyöskin vaivaishoitojohtokunnan jäsenenä on ryhtynyt työ-hön, joka erityisesti hänelle soveltuu ja jossa hän on tuikitarpeellinen, varsinkin murheellisten lohduttajana, harhateillejoutuneiden ohjaajana ja laillisen vaivaishoidon antaman almunkatkeruuden lieventäjänä.

NAISET KiYTÖLLISISSl KOULUISSA. 43

NAISET KÄYTOLLISISSA KOULUISSA.

Ne, jotka tahtovat valmistautua johonkin käytölliseentoimeen tai jotakin ammattia varten, ovat meidän aikana ti-laisuudessa hankkia itselleen sitä varten tarvittavat tiedot mo-nessa erilaisessa koulussa.

Useimpiin näihin kouluihin otetaan sekä mies- että nais-oppilaita; toiset ovat yksinomaan naisia varten; muutamiinkouluihin miehiä varten otetaan naisia ainoastaan ylimääräi-sinä oppilaina.

Tämän vuosisadan keskivaiheilta alkaen on useita kou-luja perustettu, joissa naiset ovat tilaisuudessa oppia meijeri-taloutta, puutarhanhoitoa, veistoa, ompelemista, kutomista jamuita naisten toimia sekä ruuanlaittamista........ . , Vuosien 1850 ja 1860 välillä järjestettiin en-Menerikoulut. . , , r J . . ., ., . . J. J 1 - 1simmaiset kurssit meijenhoitajia varten, osaksi yh-teydessä maanviljelyskoulujen kanssa, osaksi erillään niistä.Nykyjään on maassamme 19 meijerikoulua, joissa on käy-nyt ja todistukset saanut tuhatmäärä meijerinhoitajaa.

Opettajien valmistusta varten meijerikouluihin perustet-tiin vuonna 1881 Mustialan maanviljelysopistoon korkeampiluokka meijerihoidon opettamista varten, johon naisoppilaitaotetaan. Tämä luokka on aijottu sivistyneitä naisia varten,ja 45 sellaista on tähän saakka läpikäynyt tämän kurssin.

Meijerikouluissa opetetaan, 1868 annetun asetuksen mu-kaan, tietopuolista ja käytöllistä karjanhoitoa, voin- ja juuston-valmistusta, maidon tutkimista yksinkertaisilla koneilla ja mei-jerihoitoon kuuluvaa kirjanpitoa. Meijerikoulujen kurssi onkaksivuotinen. Opetus on maksuton, ja oppilaat saavat kou-lussa asunnon sekä ylöspidon, koska koulut ovat valtion yllä-pitämiä. Oppilasten lukumäärä riippuu koulun työaineksienpaljoudesta; suurin oppilasmäärä, mikä on mahdollinen vas-taanottaa, on 12. Useissa meijerikouluissa on naisopettajia.Yhdessä tällaisessa koulussa on naisjohtaja. Vuonna 1889—90oli meijerikouluissa (siihen luettuna Mustialan opiston luokkameijeriopettajien valmistusta varten) 27 nais- ja 29 miespuo-lista opettajaa. Oppilasten (naispuolisten) luku oli 177.

Vuodesta 1868 lukien on joka läänissä yksi tai useampialääninmeijerihoitajia, joiden toimena on matkustaa ympäri lää-niä opettamassa talonemännille karjanhoitoa ja maitotaloutta.Nykyjään on 15 naista lääninmeijerihoitajana.Puutarhuri- Puutarhanhoidon opettamista varten on yksi

koulut. koulu ainoastaan naisia varten, ja kaksi koulua,joissa miehiä ja naisia opetetaan yhdessä.


Käsityöiäis- Kaupungeissa on ollut, vuodesta 1885 asti, sekäkoulut. korkeampia että alempia käsityöläiskouluja, toi-

set suomenkielisiä, toiset ruotsinkielisiä. Näihin otetaan myös-kin naisia, ja opettajien joukossa on niinikään naisia. 1889oli maassamme 16 tällaista koulua. Paitsi sitä on Helsin-gissä Taideteollisuusyhdistyksen perustama keskuskoulu, jossaon 19 mies- ja 4 naisopettajaa. Oppilaita oli (kevätlukukau-della 1893) 102 nais- ja 193 miespuolista. Koulu saapi apuasekä kunnalta että valtiolta.r, . . , Kauppakouluissa on naisopettajia, ja naisop-Kauppakoulut. ., . :f-T , .., . r

00 J ' J ,. , r.pilalta otetaan vastaan nuhin. 1889—90 oli kuusi

tällaista koulua maassamme, ja opettajia oli kaikkiaan 46(naisopettajia 13). Miesoppilaita oli 196, naisoppilaita 186.Useimmilla kauppakouluilla on valtioapua.„ . A , ... Polyteknikossa Helsingissä ei ole ensinkäänPolyteknikko. . /, •• • • • . . . • .naisopettajia, ja naisia otetaan vastaan ainoastaanylimääräisinä oppilaina. Vuonna 1889—90 oli 3 naista yli-määräisenä oppilaana arkkitehtiluokalla. Nykyjään on 2 yli-määräistä naisoppilasta kemialuokalla.

Teollisuus- Teollisuuskoulut perustettiin 1885; niissä val-kouint. mistetaan työnjohtajia ja koneenkäyttäjiä, ja nii-

hin otetaan ainoastaan poikkeustilassa naisia ylimääräisinäoppilaina. Kaksi naista harjoittaa tätä nykyä kemiaosastollaopintoja.^ . , , A Vuonna 1885 perusti neiti Vera Hjelt Helsin-Veistokoulut. rr . - i i - • , i i - igissa Kasvatusopillisen veistokoulun, joka on

Ruotsinmaalla Nääsissä sijaitsevan Salomonin veisto-opistonmukaan järjestetty. Opistossa on oppilaita kaikista kansan-luokista, molempia sukupuolia ja kaikenikäisiä, 5 vuotiaistalapsista 45 ikäisiin asti. Koulujen lupa-ajoilla pannaan toimeenkursseja mies- ja naisopettajia varten. Näissä kursseissa onopetus maksuton, sentähden että kurssit saavat valtioapua.Paitsi tätä opistoa on Helsingissä vielä kaksi veistokoulua,joissa poikia ja tyttöjä opetetaan yhdessä. Veistokouluja onperustettu myöskin useimpiin muihin kaupunkeihin, ja niitä joh-taa, harvoilla poikkeuksilla, naiset. Kaikki nämä veistokoulutovat yksityisiä laitoksia, ja ne eivät yleensä saa mitään apuavaltiolta. Kaikissa yhteiskouluissa on veisto otettu opetusainei-den joukkoon, ja sitä opettaa erityisesti siihen valmistautunutnaisopettaja. Myöskin useissa kansakouluissa opetetaan veistoa.Naiskäsityö- Koulut, joissa opetetaan kankaankutomista ja

koulut. muita naisten käsitöitä, ovat verrattain uusia lai-toksia. Entisinä aikoina, jolloin meidän maassa ei vielä teol-lisuutta harjoitettu, ja jolloin muukalaisia teollisuustuotteitakulkuneuvojen puutteesta oli mahdotonta saada, naiset maa-seuduilla (usein myöskin säätyläisnaiset) itse valmistivat kaikki

NAISET KÅYTÖLLISISSÅ KOULUISSA. 45

perheen vaatteita varten tarvittavat ainekset. Monessa seu-duin oli naisten käsiteollisuus kohonnut hyvin etevälle kan-nalle. Mutta myöhemmin ulkomaiset tehdastuotteet, joitamaakauppiaat hankkivat maakansalle kaupittavaksi, huokeanhintansa kautta tulivat vaarallisiksi kilpailijoiksi kotimaisillekäsiteollisuustavaroille. Siten naisten käsityöt, etupäässä kan-kaiden kutominen, monessa paikoin yhä enemmän joutuivattakapajulle.

Toisin seuduin maata kutomisentaito kuitenkin yhä vieläon niin yleinen, että naiset valmistavat sekä liinavaatteita ettäpitovaatteita, pöytäliinoja, huonekalukangasta ja mattoja, eiainoastaan kotia varten, vaan kaupaksikin. Moni nainen hank-kii sillä elatuksensa.

Tämän monessa seuduin laiminlyödyn naisten käsiteolli-suuden kohottamiseksi on perustettu kouluja useissa paikoissa;muutamissa opetetaan yksinomaan kankaankutomista. Jotkutnäistä kouluista ovat yksityisten, toiset maanviljelysseurojenperustamia. Opetusaineet ovat yksinkertaisten- ja taide-kankaiden kutominen, liinavaatteiden ompeleminen, neulomi-nen, virkkaaminen, hameenompelu ja mallien leikkaaminen,oljenpalmikoiminen y. m.

Me emme ole tilaisuudessa antaa varmoja tietoja näidenkoulujen luvusta. Neljässätoista, joista on saatu tietoja, onyhteensä 34 naispuolista ja 2 miesopettajaa. Oppilasten lukuon näissä 14 kouluissa 570 vaiheilla. Vaikka useat näistäkouluista vasta moniaita vuosia ovat olleet olemassa, on nii-den vaikutus nyt jo varsin tuntuva, sillä kutomisentaito onuudelleen alkanut edistyä muutamin seuduin, ja kansa onruvennut panemaan suurempaa arvoa kotitekoisiin tavaroihin,kuin ennen.

Hämeenlinnan Työkouluun perustettiin vuonna 1890 kurssikutomakoulunopettajien valmistusta varten. Paitsi näitä kou-luja, jotka työskentelevät säännöllisesti määräpaikoilla, onmaassa useampia kiertäviä kutomakouluja, jotka ovat osaksieri läänien maanviljelysseurojen, osaksi yksityisten henkilöi-den tai yhdistyksien ylläpitämiä.

Kansakouluissa sekä kansanopistoissa annetaan naisoppi-laille opetusta ompelemisessa sekä muissa naisten käsitöissä.Kansakouluopettajaseminaareissa ovat tulevat opettajat tilaisuu-dessa saavuttamaan käytöllistä taitoa ja edistystä erilaisissanaisten käsitöissä, joita kansakouluissa opetetaan. Helsinginkäsityökoulussa on erityinen opettajaluokka, jossa kurssi onyksivuotinen, ja jossa valmistetaan käsityönopettajia korkeam-pia tyttökouluja varten. Ompelemista ynnä muita käsitöitä


opetetaan myös kaikissa raajarikkojen, sokeain, kuuromykkäinja tylsämielisten y. m. kouluissa.

Koulut, joissa nuoret naiset oppivat sekä yk-sinkertaisen että hienomman ruuan laittamista, lei-

pomista ja muita taloustoimia, ovat kaikki yksityisiä laitoksia.Pienempiä tällaisia kouluja, osaksi säätyläisnaisia, osaksi kyökki-palvelijain opettamista varten, on ollut olemassa pääkaupun-gissamme jo useita vuosia. Yhteydessä kansakoulujen kanssaHelsingissä on keittokurssi, joka toimeenpantiin vuonna 1890.

,,Suomen Naisyhdistyksen" toimesta perustettiin kasva-tusopillinen keittokoulu englantilaisen mallin mukaan Helsin-gissä vuonna 1891. Tämä laitos käsittää osaston opettajiavarten, oppilasosaston, sekä ylimääräisen kurssin. Opetustaantaa yksi vakinainen opettaja ja yksi apuopettaja, molem-mat naisia.

NAINEN KAUPASSA JA ELINKEINOISSA.

Vanhoina aikoina näyttävät suomalaiset naiset ottaneenvarsin vähän osaa kauppaan ja liikkeeseen, sentähden ettäsekä tällä että monella muulla alalla ennakkoluulot ja ahdas-mielinen lainsäädäntö heitä kahlehti. 1734 vuoden lain mu-kaan ei nainut eikä naimaton nainen — heitäkun pidettiin ala-ikäisinä — ollut oikeutettu harjoittamaan ammattia tai kauppa-liikettä.

Tämä oikeus oli sitä paitsi kaupunkien porvareille yksino-maisesti suotu. Ainoastaan leskillä oli oikeus hoitaa omai-suuttaan ja jotkut porvarinlesket saivat laillisen oikeuden pitääkauppaa tai harjoittaa ammattiliikettä. Tällä vanhanaikaisellakannalla pysyi lainsäädäntö vuoteen 1859, jolloin ensimmäi-nen askel otettiin ammattisääntöjen poistamiseen ja suurem-man vapauden hankkimiseen naiselle kauppaliikkeeseen kat-soen. Vuonna 1868 toinen parannus tässä kohden pantiintoimeen; mutta vasta 1879 saatiin Suomeen elinkeinovapaus.Nykyinen laki myöntää jokaiselle suomalaiselle kansalaiselle,miehelle sekä naiselle, oikeuden harjoittaa jokaista liikettä,mikä ei loukkaa yleistä säädyllisyyttä, sillä ehdolla vaanettä tämä henkilö on hyvämaineinen ja että hänellä on oi-keus hallita omaisuuttaan.

Nainut vaimo, joka elää miehensä kanssa, voi harjoittaakauppaliikettä miehensä suostumuksella ja sillä ehdolla, ettätämä ottaa vastatakseen vaimon tekemistä velvoituksista. Nai-nut vaimo, joka on hakenut ja saanut pesäeron, voi harjoit-taa kauppaliikettä ilman miehensä suostumusta.

NAINEN KAUPASSA JA ELINKEINOISSA. 47

Näiden laajennettujen vapauksien johdosta ovat naisetviime aikoina yhä enemmän ryhtyneet ammatti- ja kauppa-toimiin.

Työkansan suojelusta tarkoittava laki, joka astui voi-maan 15 p. huhtikuuta 1889, on välillisesti vaikuttanut naistentyöhön tehtaissa. Tämän lain mukaan lapset ja alle kahdek-santoista vuoden oleva nuoriso saapi tehdä tehdastyötä ai-noastaan määrätyillä ehdoilla ja määrättyjä tuntia päivässä.Tämän rajoituksen johdosta on poikien ja nuorukaisten sijaanuseassa tehtaassa otettu täysikasvaneita naisia, joille yleensämaksetaan hiukan suuremmat päiväpalkat kuin pojille. Tällätavoin on tehtaissa työskenteleväin naisten luku viimeksi ku-luneiden kolmen vuoden aikana suuresti lisääntynyt, etenkinsellaisessa työssä, joka ei suurta taitoa kysy, ja josta sen joh-dosta suhteellisesti vähän maksetaan.

Kaupan ja käsityön alalla naiset meillä yleisesti työs-kentelevät, joskus johtajinakin. Moni nainen on myöskin työn-antajana.

Niinpä naiset täällä, samoin kuin useimmissa muissamaissa, työskentelevät:

(a) Apulaisina työssä, joka ei vaadi suurta taitavuutta,mutta usein on hyvinkin raskasta, — n. k. rakennustyössä,muuraustyössä ja tiilenteossa — vaan toisinaan taas jotenkinhelppoa, — n. k. sahamyllyssä ja lasitehtaissa;

(b) Enemmän itsenäisessä työssä, joka vaatii jonkunmäärän taitavuutta, mikä helposti on saavutettu, niinkuin puh-distaminen, kiillottaminen, lajittelu ja pakkaaminen oluenpani-moissa, sekä toimivat tulitikku- ja tupakkatehtaissa, paperi-tehtaissa y. m.

(c) Koneiden hoidossa, joka kysyy ainoastaan tark-kuutta ja täsmällisyyttä sekä jonkun määrän tottumusta, n.k. eri haarat kutoma- ja paperiteollisuudessa;

(d) Sellaisessa työssä, joka vaatii suurempaa määrääyleissivistystä ja itsenäistä tajuntaa, makua ja järkevyyttä,n. k. vaatteiden valmistuksessa, piirustuksessa, leikkikalujenvalmistuksessa y. m.;

(e) Kaupassa suuri joukko naisia toimii puotipalvelijoina,rahanhoitajina sekä konttoristeina konttoreissa ja pankeissa.

Itsenäistä liikettä harjoittaa moni nainen, ei ainoastaanlesket, jotka jatkavat miehensä liikettä, vaan muutkin, jotkaalkavat uutta ammattiliikettä tai kauppaa itsenäisesti, ja enim-mäkseen pitävät naispuolisia apulaisia. Sellaiset ovat paita-kaupat ja ompeluverstaat, leipurinlaitokset ja kirjansitojateh-taat y. m. Ainoa suurempi leikkikalutehdas maassamme onnaisen omistama. Hiljakkoin on nainen perustanut suuren.


höyryllä kulkevan puusepäntehtaan. Työn siinä toimittavatkuitenkin pääasiallisesti miehet.

Paitsi verstaissa ja tehtaissa toimitettua työtä, on koti-teollisuuskin varsin tärkeä; sitä ei harjoiteta ainoastaan väli-aikaisena työnä ja kotitarvetta varten, vaan moni hankkiisillä elatuksensa. Tähän kuuluu kehrääminen ja kutominen —villan sekä puuvillan — peitteiden ja mattojen valmistus, oljenpalmikoiminen, pitsinnyplääminen y. m.

On vielä mainittava, että naiset ottavat tehokkaasti osaakalastukseen, jota ei harjoiteta ainoastaan merellä, vaan lu-kuisissa järvissäkin. Kalojen kuivaamisen ja suolaamisen suo-rittavat pääasiallisesti naiset.

Naispuoliset työntekijät saavat pienemmät palkat kuinmitä samallaisesta työstä miehille maksetaan. Mutta naisettulevat kuitenkin säästäväisyytensä ja säännöllisen elämänsäjohdosta usein paremmin toimeen pienemmillä tuloillaan, kuinheidän vähemmän säästäväiset ja säännölliset miehiset työto-verinsa suuremmilla palkoillaan.

Tehtaissa ja verstaissa missä on sekä miehiä että naisiatyössä, ei eri sukupuolia eroteta työssä, niinkuin monessamuussa maassa, esim. Saksassa, eikä lakikaan sitä vaadi.Useimmilla työaloilla, joissa miehet ja naiset yhdessä työs-kentelevät meidän maassa, olisi mahdotonta pitää heitä eril-lään, ja kokemus on osottanut että heidän yhdessä työsken-telemisensä ei ole tuottanut mitään vaaraa siveellisessä kat-sannossa. Päinvastoin on monella työalalla missä molemmatsukupuolet yhdessä tekevät työtä — esim. kirjapainoissa —tehty se huomio että naispuoliset työntekijät vaikuttavat hy-vää miehisiin kumppaneihinsa, nämäkun käyvät hienommiksija kohteliaammiksi puheessaan ja käytöksessään.

Mitä tulee naisten opetukseen ja harjoituksen saamiseenkäytöllisiin toimiin tai kauppatoimiin, mainittakoon että nyky-jään jokaiseen käytölliseen kouluun otetaan naisoppilaita;muutamiin tällaisiin kouluihin otetaan kuitenkin naisia ainoas-taan ylimääräisinä oppilaina. Syynä siihen että naisoppilaidenluku näissä ei vielä ole niin suuri kuin toivottava olisi, onkenties etsittävä siinä, että muutamat näistä kouluista ovatverrattain uusia, ja että käytöllinen hyöty niissä annetustaopetuksesta ei vielä ole täydellisesti yleisölle käynyt selväksi.

Virallisista tilastollisista kertomuksista vuodelta 1890 käyesille että seuraava lukumäärä naispuolisia työntekijöitä ontyössä tehtaissa ja kauppatoimessa (johtajat ja konttoristitsiihen luettuina):

NAINEN KAUPASSA JA ELINKEINOISSA. 49

Nais- Työn-.työnte- teJ'J01-kijöi- ,de,n

den .k°ko

i , luku-

_!!̂ L !̂_älLKaivoksissa ja metalliteollisuuden alalla. 52 2,571

Kivi-, savi- ja lasiteollisuudessa.Näihin kuuluu muiden muassa tiilitehtaat (551 naista —

kaikkiaan 2,237), kaakeli-, fajanssi-ja posliinitehtaat(igo naista, kaikkiansa 427 henkeä), lasitehtaat (95naista, yhteensä 85° henkeä) j. n. e. 8IQ 5,292

Kemiallisessa teollisuudessa esim. saippua-, hajuvesi-, vernissa-ja tulitikkutehtaissa (3g3 naista — yhteensä 573) y. m. 561 1,741

Nahkateollisuuden alalla. 103 2,596

Kutomateollisuuden alalla — villa-, kangas- ja shoddytehtaissa(545 naista, yhteensä 329 työntekijää), puuvillatehtaissa(2,653 —yhteensä 4,231) pellavatehtaissa(6i8— yhteensä1,070), trikoo- ja sukkatehtaissa, mattokutomoissa y. m 4,057 6,445

Paperiteollisuudessa — paperitehtaissa (561 naista — l,179yhteensä), puunhiomoissa (390 naista— l, 135 yhteensä),kirjansitomatehtaissa (137 naista — 333 yhteensä) y. m. 1,225 3,764

Puuteollisuudessa-, luu-, kautsu- ja muissa senkaltaisissa teh-taissa — sahoissa (864 naista — 9f7i4 työntekijää yh-teensä), rullatehtaissa (71 naista — 151 yhteensä) nikkari-verstaissa, kori- ja leikkikalutehtaissa y. m. 1,071 12,762

Rakennustoimessa — enimmäkseen muurarintyössä (264 naista— kaikkiaan 1,965). 274 3,219

Ruoka-aineiden valmistuksessa — jauhomyllyissä, sokeriteh-taissa, leipurintyössä (193 naista — kaikkiaan 8io työn-tekijää), meijereissä (609 naista — 935 työntekijästä),olutpanimoissa (250 naista — 1,004 yhteensä), poltti-moissa, tupakkatehtaissa (1,304 naista — I»7I3 yh-teensä) y. m. 2,584 8,315

Vaatteiden valmistuksessa ja puhdistustöissä -•• paitatehtaissa(164 naista 171 työntekijästä), räätälintyössä (222 naista1,245 työntekijästä), hattutehtaissa (75 naista 114 työn-tekijästä), hattu- ja lakkitehtaissa, nahkatehtaissa, han-sikkatehtaissa, pesu- ja kylpylaitoksissa (251 naista 321työntekijästä). 8&7 3,667

Graafillisessa teollisuudessa — kirjapainoissa (129 naista —1,021 työntekijästä), kivipainoissa (106 naista — 229työntekijästä), puunpiirrännässä ja valokuvaajan työssä(43 naista 85 työntekijästä). 234 1,336

Yhteensä — — — 11,888 5i,7°84


Koska viimeksi kuluneiden vuosien aikana naispuolistentyöntekijöiden luku on lisääntynyt enemmän kuin 1,000 vuo-dessa, niin voitanee otaksua että nykyjään noin 14,000 naistatyöskentelee teollisuuden alalla.

Itsenäistä kauppaliikettä harjoittavien naisten luku on1,050 vaiheilla. Noin 1,150 naista on rahanhoitajina, kirjan-pitäjinä ja puotipalvelijoina.

Pankeissa, palovakuutusyhtiöissä, henkivakuutusyhtiöissä,telefoonin palveluksessa ja useissa muissa konttoreissa työs-kentelee noin 400 naista.

Niinkuin edellisestä käy esiin, suorittavat naiset, ainakinsen mukaan minkä numerot osottavat, varsin tärkeän tehtävänteollisuustyössä Suomenmaassa.

Suomalainen nainen, myöskin alhaisimmissa kansanluo-kissa, on aina ollut järjestystä rakastavainen, velvollisuuden-tunne on hänessä kehittynyt ja hän on yleensä luonteeltaantyytyväinen; sentähden on luultavaa että teollisuustyöhönantautuvien naisten luku yhä tulee lisääntymään, ei ainestaansuoranaisesti vaan myöskin suhteellisesti, verrattuna miespuo-listen työntekijöiden lisääntymiseen.

Kun nuo erilaiset ammattikoulut ennättävät edullisestivaikuttaa naisten kasvatukseen, ja nuo vanhat tavat ja en-nakkoluulot poistuvat, antaen sijaa uusille aatteille, joidenmukaan naisten oikeus ja velvollisuus on hankkia itselleenitsenäisen aseman, niin varmaankin sivistyneet naiset yhäenemmän älynsä ja toimeliaisuutensa kautta tulevat elvyttä-mään suomalaista kauppaa ja teollisuutta, josta epäilemättätulee olqmaan hyötyä, ei ainoastaan naisille, vaan yhteiskun-nalle kokonaisuudessaan.

NAISET MAANVILJELYKSEN ALALLA, MEIJERI-TOIMISSA Y. M.

Ammoisista ajoista asti on naisten tehtävä maanviljelyk-sen alalla ollut paljoa tärkeämpi Suomessa kuin useimmissamuissa maissa. Suomessa on suurin osa maaomaisuutta pien-ten tilainomistajien eli talonpoikien hallussa.

Karjanhoito Suomalaisten talonpoikaisnaisten toimena eija meijeri- ole ainoastaan taloustoimet kodissa — jotka vähä-

talous. varaisissa perheissä ovat yhtä vaivaloiset kuin tär-keät koko talon aineelliseen toimeentuloon nähden — vaanmyöskin karjanhoitaminen ja maitotalous, sillä Suomessa on

NAISET MAANVILJELYKSEN ALALLA, Y. M. 51

meidän päiviin saakka yleensä pidetty kaikkia lehmänhoitoonja maitotalouteen kuuluvia toimia miehille sopimattomina;sentähden on sekä maidonhoito että lehmien ruokkiminenjätetty naisten tehtäväksi.

Katsaus suomalaisen voin viennin historiaan antaa meillekäsityksen suomalaisten talonpoiKälsnaisten "toimeliaisuudestaja taitavuudesta. Keskiajasta alkaen on voi ollut maammetärkeimpiä vientitavaroita. Tämän vuosisadan keskivaiheillavietiin noin 1,000,000 kiloa voita (,,talonpoikaisvoita" sekäuudenaikaisissa meijereissä valmistettua voita) vuodessa ulos;nykyjään nousee vuotuinen voinvienti 8,000,000 kiloon. Tämäon pidettävä talonpoikaisnaisten toimeliaisuuden tuotteena,ja mitä siihen hyvään maineeseen tulee, jonka tämä voiulkomaisilla markkinoilla on saavuttanut, on myönnettäväettä sekin on heidän ansiokseen luettava.

Monessa osassa maata on voin valmistus viime vuosina,oltuansa talon emäntien käsissä, siirtynyt suurien meijerienomistajien haltuun; mutta niissäkin naiset toimittavat enim-män osan työtä. Suomen meijereissä työskentelee 609 naistaja 326 miestä. Suomalaiset talonpoikaisnaiset ovat myöskinsuuresti edistäneet karjanhoitoa ja maitotaloutta opettajinanäissä aineissa. (Katso lukua Naiset käytöllisissä kouluissa).Maanviljelys- Varsinaisen maanviljelyksen alalla suomalai-

työt. set talonpoikaisnaiset eivät ole suuria aikaansaaneet.Mutta kuitenkin on lukuisia poikkeuksia tästä yleisestä tavasta.Usein kyllä tapahtuu että talonpoikaisemännät — syystä tai toi-sesta — yksin hoitavat maatyöt tilallansa. Onpa tapahtunut ettäjotkut näistä naisista ovat maanviljelysseurojen vuosikertomuk-sissa tulleet mainituiksi maatilansa mallikelpoisesta hoidosta jasaaneet palkintoja karjannäyttelyissä y. m. Maassamme on sitä-paitsi seutuja, missä on aivan yleisenä tapana että naiset ot-tavat osaa raskaimpiinkin ulkotöihin. Niillä seuduin (etenkinetelä-Pohjanmaalla) on miesten tapana lähteä muihin paikka-kuntiin työn hakuun; sen johdosta on naisten pakko kotias-kareiden, karjan ja maitotalouden ohessa toimittaa vielä pelto-töitä ja heinänkorjuuta. Näillä seuduin on sentähden ihan yleistänähdä naisia ojankaivamistyössä, kyntämässä, riihtä puimassa,tai ratsastamassa hevosen selässä syrjäisille pelloille ja nii-tyille.

Nämä tapahtuu kuitenkin, niinkuin jo sanoimme, poik-keuksena; mutta kaikissa osissa maata ottavat naiset osaaheinäntekoon ja viljan korjuuseen.

Talonpoikaisnaisten päätoimena on talousaskareet, karjanhoitaminen ja maidonhoito, ja vaikka tämä maanviljelyksen

haara on niin tärkeä, kesti kauvan ennenkuin alet-pe u8' tiin huomata että oli tarpeen vaatima maalaisnai-


siakin valmistaa työhönsä ja hankkia heille tarpeellisia tietojasiinä. 1850 ja 1860 vaiheilla perusti valtio ensimmäiset mei-jerikoulut. (Vertaa lukua Naiset käytöllisissä kouluissa). Hil-jakkoin on myöskin ruvettu huomaamaan että kouluja perheen-emäntiä varten olisi perustettava, joissa vastaiset talonemän-nät saisivat opetusta sellaisissa asioissa, jotka tekevät heidätkykeneviksi hyvin täyttämään velvollisuuksiaan. (Vertaa lu-kua kasvatuksesta).

Suomen sivistyneet naiset ovat hekin — vaikka vähem-mässä määrässä kuin heidän sisarensa maakansan luokassa —ottaneet osaa tällaiseen työhön. Nykyaikana ei ole aivanharvinaista, ja muinoin tapahtui se jotenkin usein, että sivis-tyneet naiset itse hoitivat omaa maatilaansa, samoin kuinkansannaisetkin. Nämä sivistyneet naispuoliset tilanomistajatovat yleensä menestyksellä tehtävänsä suorittaneet. Papinrouva, esimerkiksi, usein hoitaa pappilan maanviljelystoimiamiehensä sijassa.

Paljoa tärkeämpi on kuitenkin sivistyneiden naisten työmeijeritalouden alalla. Lukuisilla tiluksilla on maitotalous ko-konaan talonomistajan vaimon ja tyttärien käsissä, ja viimevuosina moni nainen on hankkinut itselleen toimeentulon mei-jerinhoitajana. Mustialan maanviljelysopistossa on erityinenluokka tällaisten oppilasten valmistusta varten. (Vertaa lukuaNaiset käytöllisissä kouluissa).

Puutarhan- Meidän on vielä mainitseminen työala, jokahoito. erittäin soveltuu naisille; se on puutarhanhoito.

Useilla maatiloilla hoitavat naiset niin hyvin kukkatarhojakuin ruohakasvitarhoja. Meidän puutarhurikouluihin otetaantietysti myöskin naisoppilaita. On vielä lisättävä että meidänmitä suurin kukkatarha, puutarha ja siemenkauppa on naisenperustama ja että eräs naispuolinen puutarhuri, neiti A.Smirnoff, on ryhtynyt opettamaan maakansaa kasvattamaanhedelmäpuita.

NAISET TEEYEYDEN- JA SAIBASHOIDON ALALLA. 53

NAISET TERVEYDEN- JA SAIRASHOIDONALALLA.

Meidän maassa lääkärit tähän saakka eivät ole antaneetkyllin arvoa naisille heidän työstään sairaanhoitajina ja terve-ydenhoidon valvojina. Mutta nyt on tässä kohden tapahtu-nut muutos parempaan päin; ja kun naiset saavat asianmukai-sen opetuksen tällaista työtä varten, niin he epäilemättä tulevatsuuremmalla innolla ja voimalla ryhtymään siihen, kuin mitäennen ovat tehneet.

Hierominen eli massaasi, jota viime vuosinaHierominen. «...., .. .,, . . , , - , , n ,lääkäritkin ovat ruvenneet käyttämään, on ollut

suomalaisille talonpojille tuttu ikivanhoista ajoista. Oppimat-tomat kansannaiset ovat vuosisatoja tätä taitoa harjoittaneet,jota heidän äitinsä ja isoäitinsä ovat heille opettaneet. Nämähierojat yhä vielä usein parantavat sairaita hieromisella, useinvaikeissakin kohtauksissa.Sairasvoimis- Viimeksi kuluneiden kymmenen tai kahden-

teiu. kymmenen vuoden kuluessa ovat sivistyneetkin nai-set ruvenneet harjoittamaan tätä sairasvoimistelun haaraa.

Koska Suomessa ei vielä ole mitään oppilaitosta, jossanaiset voisivat sairasvoimistelua oppia, ovat ne, jotka aikovattällaiseen toimeen ryhtyä, käyneet Tukholman Voimistelu-opistossa, tai samassa paikassa yksityisten opettajien luonaharjoittaneet opintoja. Vuodesta 1864 on neljätoista suoma-laista naista suorittanut kurssin mainitussa opistossa ja saa-nut todistuksen; kymmenen heistä työskentelee tätä nykyäeri paikoissa maata. Kolmekymmentä naista on läpikäynytyksityisiä oppikursseja ja työskentelee samalla alalla.

Kylpypaikoissamme on joka kesä sairasvoimistelua an-tavia naisia, jotka saavat saman palkan kuin heidän miehisettyökumppaninsa.

Kätilön- Kätilön toimi on meidän maassa, niinkuintoimi. useimmissa muissakin maissa, yksinomaan naisten

hallussa. Jo vuonna 1817 oli järjestetty kursseja niiden opet-tamista varten, jotka mielivät ruveta tähän toimeen, ja vuo-desta 1885 taitavimmat näistä oppilaista ovat saaneet oppiaja suorittaneet tutkinnon lapsenpäästössä käytettävien kalujenkäyttämisessä. Tämä on varsin tärkeätä meidän harvaan asu-tussa maassamme, jossa lähinnä asuva lääkäri usein on kym-menen tai parinkymmenen kilometrin päässä ja hoitajan sen-


tähden on tultava toimeen ilman häntä, vaikeissakin kohta-uksissa.

Valitettavasti ani varvat sivistyneet naiset tähän saakkaovat mainittuun toimeen ruvenneet. Sen kautta he kohottai-sivat tämän toimen yleisessä mielipiteessä, ja ennen kaikkeahe tekisivät suuren palveluksen opettamalla kansaa miten pie-niä lapsia on hoidettava. Meidän maassamme olisi tällainenopetus erittäin tarpeen vaatima, sillä maakansa on kovin tie-tämätön tässä kohden, — siihen määrään, että kuolevaisuudenprosentti alle yhden vuoden olevain lasten joukossa täälläSuomessa on paljoa suurempi kuin Ruotsissa ja Norjassa,(16,5 % — verrattuna n % ja 10 %). Vuodesta 1859 asti ovat

kätilöt samalla hoitaneet rokottajan tointa, ja muutamillaon rokottajina valtiolta palkka. Vuonna 1892 oli maassamme500 todistuksen saanutta kätilöä, joista seitsemälläkymmenelläoli oikeus käyttää pihtiä.

Samariitti- Aina vuoteen i88o oli sairaanhoitajien val-kursseja. mistus jätetty yksityisen toimeliaisuuden niskoille.

Mainittuna vuonna ,,punaisen ristin" suomalainen yhdistysjärjesti ensimmäisen n. s. samariittikurssin, joka kuitenkinkäsittää ainoastaan yksinkertaisimpia pääkohtia terveysopissaja sairaanhoidossa sekä neuvoja miten tapaturmissa ensim-mäinen apu on annettava. Tällaisia kursseja on sittemmin useintoimeenpantu, ja niihin on ottanut osaa enemmän kuin satanaista, joista muutamat ovat saaneet opetusta ilman maksua, silläehdolla että he viiden sitä seuraavan vuoden aikana ovat tar-vittaessa olleet ,,punaisen ristin" palveluksessa.Sairaanhoita- Vuonna 1889 laajempia sairaanhoitamiskurs-miskursseja. seja järjestettiin, jotka ovat maksuttomia. Niitä

pidetään yhä vielä joka vuosi, ja sen johdosta meillä aikanaantulee olemaan riittävä luku sivistyneitä ja taitavia sairaanhoi-tajia sekä sairaaloita että yksityisiä potilaita varten. Tähänsaakka on viisikymmentä sairaanhoitajaa suorittanut tutkinnon.Kaikissa sairaaloissa ja hospitaaleissa on naispuolisia sairaan-hoitajia, ja lähimmässä tulevaisuudessa tulee jokaisessa valtionylläpitämässä sairaalassa (30 p. lokakuuta annetun asetuksenmukaan) olemaan naispuolinen päähoitaja.

Diakonissa- Maassamme on kaksi diakonissalaitosta, joissatoimi. ,,sisaret" etupäässä toimivat sairaanhoitajina; mutta

kun niitä on niin harvoja, he eivät voi paljoa työskennelläulkopuolella kotia.

Sivistyneissä luokissa on nykyaikana hyvin yleistä, ettääidit hoitavat kuumetautia sairastavia hieromisella ja kylvyllä.Äidit miltei aina itse hoitavat sairaita lapsiansa.

. Meillä on nykyjään ainoastaan yksi naislää-1 karlt> kari, neiti Rosina Heikel (syntynyt 1842), joka

NAISET HYVÄNTEKEVÄISYYDEN TYÖSSÅ. 55

viisitoista vuotta on lääkärin tointa hoitanut. Hänellä oli montahankaluutta voitettava ennenkuin hän saavutti sen päämaalin,minkä hän oli itselleen asettanut. Hän asuu Helsingissä ja hä-nen apuansa hakee suuri joukko naisia ja lapsia, jotapaitsihän on piirilääkärinä köyhiä varten.

Nykyjään naiset harjoittavat lääketieteellisiä opintojayliopistossa; heillä on samat oikeudet tietojen hankkimiseenkatsoen kuin miehisillä ylioppilailla ja opiskelevatkin yhdessäniiden kanssa. Tätä nykyä on neljä naisylioppilasta lääke-tieteellisessä tiedekunnassa yliopistossa, ja useat muut harjoitta-vat valmistavia opintoja päästäkseen tähän tiedekuntaan.

NAISET HYVÄNTEKEVÄISYYDEN TYÖSSÄ.

Suomessa, samoin kuin muissakin maissa, on uskonnolli-selle pohjalle perustettu hyväntekeväisyys kehittänyt tuhansiatyötapoja köyhien ja kärsivien auttamiseksi. Sivistyneet nai-set ovat olleet ensimmäisinä ryhtymään armeliaisuuden toimiin.He työskentelevät komiteoissa y. m. yhdessä miesten kanssa.

Moni hyväntekeväisyysyhdistys on naisten perustama.Näiden yksityisien yhdistyksien käytettävänä olevat rahasum-mat muodostavat suuren pääoman yhdistyksien perustajain pie-niin varoihin verrattuna. Rahalahjoituksia usein annetaan hy-väntekeväisyystarkoituksia varten, ja hallitus on antanut apuaniiden edistämiseen. Yleisön auliuteen ei milloinkaan vedotaturhaan hyvän asian puolesta, ja sivistyneet naiset ovat aina ol-leet valmiit ottamaan mitä vaivalloisimpia toimia ja vaikeim-pia töitä tehtäväkseen, kun se tapahtuu köyhien ja apuatarvitsevien hyväksi.

Me luomme tässä lyhyen katsauksen suomalaisten nais-ten työhön hyväntekeväisyyden alalla.Eouvasväen- Rouvasväenyhdistykset ovat ensimmäinen he-yhdistykset. delmä naisten yhteistyöstä armeliaisuuden alalla

Suomessa. Ensimmäinen tällainen yhdistys perustettiin 1840vaiheilla. Nyt on niitä joka kaupungissa, ja niiden tarkoituk-sena on köyhien naisten ja lasten auttaminen. Tämä apuannetaan toisinaan pienen rahasumman muodossa; mutta pää-asiallisesti koetetaan hankkia köyhille naisille työtä ja pide-tään huoli siitä että he saavat kunnollisen maksun työstään.Halvan ja terveellisen ravinnon hankkimista varten köyhilleovat moniaat näistä yhdistyksistä perustaneet kansankeittiöitä.Rouvasväenyhdistykset ylläpitävät joukon köyhiä lapsia, pää-


asiallisesti orpoja, pikkulapsia seimissä ja isompia lasten-kodeissa, joissa he saavat kouluopetustakin, tai toimitetaan netunnettuihin perheisiin maalla, joissa ne kasvatetaan hyviksipalvelijoiksi tai tottuvat maatyöhön.

Kaupungeissamme on kolmekymmentäkolme rouvasväen-yhdistystä, joissa on 400 jäsentä ja varoja puoli miljoonaasuonien markkaa.

Köyhien lasten kasvatus on Suomen sivistyneiden nais-ten hellän huolenpidon alainen; he koettavat, mikäli mahdol-lista, poistaa kaikkia esteitä, jotka tekevät niiden säännöllisenkoulunkäynnin hankalaksi, ja kun köyhien vanhempien usein onvaikea, joll'ei kokonaan mahdotonta, hankkia lapsilleen kylläksivaatteita, etenkin talven varalle, on perustettu suuri joukko

Ompeiuseu- ompeluseuroja sekä maaseuduilla että kaupungeissa,rat. jotka varustavat köyhille lapsille vaatteita. Nämä

ompeluseurat ovat hankkineet sadoille enemmän tai vähemmänalastomille lapsille vaatetusta. Sitäpaitsi mainitut yhdistyksetovat ryhtyneet toisellaiseenkin työhön; ne valmistavat liina-vaatteita ja muitakin vaatteita diakonissalaitoksia, sairaaloitaja merimieslähetystä varten. Viimeisten kahden vuoden ai-kana on ahkeraan työskennelty hätääkärsivien itäisten japohjoisten maakuntien hyväksi.

On vallan mahdotonta tarkkaan määritellä kuinka suuretne rahasummat ovat, joita nämä yhdistykset ovat käyttäneettyötarpeiden y. m. ostoon, sentähden että ne ovat vallanyksityisiä eivätkä yleensä julkaise mitään vuosikertomuksia.Työkodit lap- Toinen tulos suomalaisten naisten toimesta

siä varten, hyväntekeväisyyden alalla ovat kasvatuslaitoksetja yhdistykset lasten hoitoa varten. Näiden tarkoituksena onhuolenpito niistä onnettomista lapsista, joilla on kurja ja huonokoti tai jotka ovat orpoja. Kymmenen viimeksi kuluneenvuoden sisässä on useita n. s. ,,työkoteja lapsille" perustettukaupungeissa, joiden tarkoituksena on estää kerjäämistä, tuotanuorien luonteelle niin turmelevaa tapaa. Näissä laitoksissa op-pivat lapset ahkeruutta ja tottuvat säännöllisiin elämäntapoihin;he käyvät koulua ja oppivat myöskin monenlaisia käytöllisiätoimia — sekä pojat että tytöt. Lapset saavat ruokaa lai-toksessa, mutta eivät niissä asu. Nämä työkodit ovat hyvinsuosittuja köyhissä kansanluokissa ja monet vanhemmat va-tavat että heidän lapsensa niiden kautta pelastuvat monestapaheesta.

Ensimmäisen työkodin perusti Turussa v. 1879 rouvaW. Elfving. Helsingissä on useampia semmoisia laitoksia pe-rustettu neitien F. Paimenin ja H. Ingmanin toimesta._ . . ,., Orvot ja turvattomat lapset toimitetaan lasten-Lastenkodit. , , ., . . ~, . .. . - 1 1 1koteihin, jotka yleensä ovat paikkakunnan rouvas-

NAISET HYVÄNTEKEVÄISYYDEN TYÖSSÄ. 57

väenyhdistyksien valvonnan alaiset. Lastenkotien johtajina onnykyaikana milfei aina sivistyneitä naisia. Kaksi ensimmäistälastenkotia perustettiin vuonna 1861; toisen perusti rouva AuroraKaramsin Helsingissä, toisen rouva Emma Carp Vaasassa;molemmat ovat olleet suureksi siunaukseksi köyhille ja turvat-tomille.

Pahantapaisia lapsia varten on yksityisten henkilöidentoimesta perustettu kaksi suurta kasvatuslaitosta, jotka valtiosittemmin on ottanut haltuunsa, ja useita samankaltaisia par-aikaa hommataan.

Mitään löytölastenkotia meidän maassa ei ole olemassa;tämä aate ei näy saavuttaneen hyväksymistä. Mutta yhdis-tyksiä on perustettu pienten lasten hoitoa ja suojelusta vastenja varsinkin sellaisten naisten katsastusta vasten, jotka mak-sua vastaan ottavat hoitaakseen pikkulapsia. Useat näistäyllämainituista laitoksista ovat saaneet lahjoituksia.

Vuonna 1892 oli maassamme kolmeneljättä tällaista lai-tosta toimessa. Näiden yhteinen pääoma on lähes 600,000Sm. suuruinen, rahastot vasta perustettavia laitoksia vartennousevat melkein yhtä suureen määrään.".Naisten työ- Estääkseen köyhiä naisia kulkemasta kerjuulla,

kodit. on perustettu työkoteja naisia varten, joissa hesaavat oppia erilaisia töitä ja saavat maksun työstänsä, jaovat siten tilaisuudessa hankkia itselleen elintarpeensa ryhty-mättä niin alentavaan keinoon kuin kerjääminen on. Avuntarpeessa olevien naisten luku, jotka tulevat näihin laitoksiin,yhä lisääntymistään lisääntyy.

Åitienyhdis- Köyhät naiset enimmäkseen tarvitsevat neu-tykset. voa ja oppia kurjien kotiensa hoitamisessa. Tätä

Eyysy-yhdis- tarkoitusta varten on äitienyhdistyksiä ja ryysy-tykset. yhdistyksiä perustettu.

Yömajat. Ilman paikkaa olevien palvelustyttöjen suoje-Turvakodit. lemiseksi kaduilla tarjona olevia vaaroja vastaan

on perustettu yömajoja, ja turvakoteihin otetaan sellaisia lan-genneita naisia, jotka tahtovat pelastua. Nämä laitokset ovatkuitenkin varsin harvalukuisia, verrattuna niiden suureen lu-kuun, jotka ovat sellaisten tarpeessa, etenkin isommissa kau-pungeissa. (Vertaa lukuja Naispalvelijat ja Siveellisyystyö).Suomalaisten naisten joukossa on rouva Emma Mäkinen Helsin-gissä enimmän vaikuttanut langenneiden naisten hyväksi. (Ver-taa lukua Siveellisyystyö).

Enin ansaitsevat ja tarvitsevat epäilemättä kristillistä ar-meliaisuutta sairaat, raajarikkoiset ja ijäkkäät.

Diakonissa- Diakonissat ovat Suomessa antautuneet etu-laitokset. päässä sairaiden hoitoon. Ensimmäinen diakonissa-

laitos perustettiin Helsingissä 186/hyväntekeväisyydestääntun-


netun, rouva Aurora Karamsinin toimesta, joka yhä vielä antaalaitokselle apuansa. Harvat naiset ovat tähän saakka antautuneetjaloon diakonissatoimeen, mutta nämä harvnt tekevät ahkeraaja siunattua työtä, muutamat hoitaen sairaita diakonissalaitok-sessa, toiset köyhien tai seurakunnan sairaanhoitajina.Aistiviallis- Sokeista, kuuromykistä ja raajarikoista pide-

kouiut. tään nyt parempaa huolta kuin mitä muinointehtiin. Sekä kouluja että koteja on avattu näitä onnettomiavarten.

. Meidän on vihdoin vielä mainitseminen van-kodit.n hojen säätyläisnaisten kodit ja paranemattomien sai-

raiden kodit, joita yksityisen armeliaisuuden kauttaParanemat- ylläpidetään. Sekä miehet että naiset ovat muis-

tomien sairai- taneet näitä hiljaisuudessa kärsiviä, jotkut ovat ra-den kodit. , , , , , .J , .... , , . , . .kentaneet koteja heitä varten, toiset ovat määränneet

rahasummia samaan tarkoitukseen. Vuonna 1892 oli meilläyksitoista laitosta ja yhdistystä tätä hyväntekeväisyyden haa-raa varten. Näiden pääoma nousee 1,280,000 Sm.

, , Muiden hyväntekeväislaitoksien joukossa, joitaKansan koti. . , • , , . , . , • • , . ' Jnaiset joko yksinomaan tai osaksi johtavat, onhuomattava ,,Kansan koti," jonka on perustanut neiti AlliTrygg Helsingisssä. Siinä on kirjasto, lukuhuone, lastentarhaja voimistelusali. Opetusta annetaan useissa aineissa ja ko-kouksia pidetään taajaan.

. Meillä on Helsingissä yömaja työttömiä mie-omaja. ^.^ vartenj jossa on tjiaa usealle hengelle. Siinä

on piha puunhakkausta varten, jossa apua tarvitsevat voivattehdä työtä pari tuntia yösijan sekä ruoan maksamiseen. Paitsisitä on yömajassa vielä kahvila, jossa varsin halvalla hinnallaKansankeit- saapi ruokaa. Myöskin on meillä keittiöitä työ-

tiöt. kansaa varten, osaksi yhdistysten, osaksi yksityis-ten henkilöiden perustamia.

Pelastusar- Muutamissa paikoissa maatamme pelastusar-meija. meija työskentelee tunnetulla tavallaan köyhim-

pien ja kurjimpien kansanluokkien hyväksi

ELÄKKEITÄ JA APURAHASTOJA.

Suomessa saavat valtion virkamiesten lesket ja lapsetvaltiolta eläkettä, joka on pidettävä suurena etuna. Ne les-ket sitävastoin, joiden miehet eivät ole olleet valtion pal-veluksessa, eivät saa mitään tällaista eläkettä ja kärsivätusein suurta puutetta. Parantaakseen ja auttaakseen näidenvanhojen naisten tilaa, on useita rahasummia lahjoitettu

Bahastoja tai testamentin kautta määrätty, vaikk'ei vielävanhoja nai- riittämään asti. Näitä rahastoja hoitavat joko yh-sia varten, distykset tai viranomaiset, ja korot jaetaan van-

NAISET RAITTIUSTYÖSSÄ. 59

hoille eläkkeensaajille vuotuisina eläkkeinä tai tilapäisenälahjana. Muutamissa paikoin on samallaisia rahastoja vanhojanaispalvelijoita ja työnaisia varten.

NAISTEN RAAMATUNYHDISTYS, RAAMATTU- JAKIRJAPUSSILÄHETYS Y. M.

Työ joka saattaa meitä unohtamaan kärsimykset ja kur-juuden tässä elämässä ja johtaa ajatuksemme korkeampiinasioihin, on varsin sopiva helläsydämisille ja auttavaisillenaisille. Me tarkoitamme uskonnon valon ja lohdutuksen le-vittämistä ja erittäin raamatun jakamista. Suomalaiset naiseteivät tässä kohden ole olleet toimettomia.Naisten raa- Vuonna 1865 perustettiin Naisten Raamatun-matunyhdis- yhdistys Turussa. Siinä on nyt 2,000 jäsentä ja sillä

tys> on kokoushuone, joka on maksanut 85,000 Sm.Naisten työ Neiti Alba Hellman alkoi 1869 käydä vanki-vankien hy- loissa, koettaen rauhaa ja lohdutusta jakaa niiden

vaksi. onnettomille asukkaille. Vuodesta 1883 on vapaa-herratar Mathilda Wrede suurella innolla antautunut tähänsamaiseen työhön. Hän matkustaa usein pitkiä matkoja tapaa-maan jotakin yksityistä vankia. Hallitus on suonut hänelleVankiiayhdis- vapaan matkan valtion rautateillä. Vankilayh-

tys- distyksessä, perustettu Helsingissä 1870, on montanaisjäsentä.

Vuonna 1880 raamattupussilähetys Waasassa alkoi työnsäneiti Alba Hellmanin toimesta, ja 1889 perustettiin kirjapussi-lähetys Helsingissä. Molemmat hankkivat kirjoja suomalai-sissa ja ulkomaisissa laivoissa palveleville merimiehille. Tämälähetys on kokonaan riippuvainen yksityisten henkilöidenavusta. Useat yhdistykset Lontoossakin ovat sille apua antaneet.

Waasan raamattupussilähetys on levittänyt kaikkiaan1,597 raamattupussia.

Suomalaiset naiset työskentelevät myöskin ulkomaisenlähetystoimen hyväksi, osaksi kokoomalla varoja, mutta myös-kin lähetyssaarnaajina, ja ovat saarnanneet kristinoppia Af-rikassa, Kiinassa ja muissa kaukaisissa maissa.

NAISET RAITTIUSTYÖSSÄ.

Kaikissa pohjoismaissa on juoppous, niinkuinAsema ennen. . . i n - i " * « • • • • -i •tunnettu on, kansallinen pahe. Muinaisina aikomapohjoismaalaiset nauttivat juovuttavaa kotitekoista olutta; tämäoli saatavana maaseuduilla ainoastaan juhlissa ja erityisissätilaisuuksissa, joten maakansa oli pakotettu pitkiä aikoja py-


symään raittiina. Kaupungeissa sitävastoin, jossa olutta ainaoli saatavissa, oli juoppous paljoa yleisempi.

Viime vuosisadan loppupuolella levisi Ruotsissa ja Suo-messa hallituksen toimesta viinan tislaustaito, koska tämäjuoma katsottiin erittäin terveelliseksi. Siten poltettiin viinaatämän vuosisadan keskipalkoille saakka— aina vuoteen 1865 —ei ainoastaan kaupungeissa, vaan myöskin kaikissa varakkaam-missa talonpoikaistaloissa ja herraskartanoissa maalla, jopamonessa pappilassakin. Jokaisella viinanpolttajalla oli oikeusantaa siitä talonväelleen sekä myydä sitä muille, kun vaanmyytiin suuremmissa määrin eikä ryypyttäin, mikä oli kiel-letty. Tätä myrkkyä tulvaili pitkät ajat 20,000 viinapan-nusta yli koko maan, levittäen kurjuutta ja turmiota ympä-rilleen. Päihtymystä ei pidetty häpeänä, vaan todistuksenamiehuudesta. Alempi kansa joi ainoastaan viinaa, herrat senohessa ulkomaisia juovutusjuomia.

Mutta onneksi suomalaiset naiset, ani harvoilla poikke-uksilla, pysyivät tästä kauheasta paheesta erillään, luultavastisentähden että he saivat sen tuottamista turmiollisista seurauk-sista kärsiä enemmän kuin miehet.

Silloin tällöin kaikui yksityinen ääni, silloin tällöin ilmes-tyi kirjanen, joka vastusti tätä yleistä pahetta. Maine raittius-työstä Ameriikassa ja Englannissa saattoi vilpittömiä miehiäja naisia luomaan huomiotansa tähän epäkohtaan, ja hallitus al-koi rajoittaa viinanpolttamisen oikeutta visseihin vuodenaikoi-hin. Vihdoin viimein, vuonna 1856, määrättiin että se saisikestää ainoastaan kuusi viikkoa vuodessa.

Uuudempi Mutta siitä huolimatta pahe vaan näytti li-lainsäädäntö. sääntyvän. Jokaiselle kävi selväksi että paran-

nus tässä kohden oli tarpeen vaatima. 1863 valtiopäi-villä (ensimmäiset, jotka kutsuttiin kokoon 1809 jälkeen)päättivät säädyt kokonaan lakkauttaa yksityisen kotitarpeenviinanpolton, koska sitä kävi mahdottomaksi silmällä pitää,ja myöntää viinanpolttamisoikeutta ainoastaan muutamillesuurille tehtaille. Tämä päätös astui lailliseen voimaan lakinavuonna 1866 ja sai aikaan huomattavan parannuksen maaseu-duilla, jota vastaan juoppous tuli entistä yleisemmäksi kau-pungeissa.

Sittemmin on väkevien juomien sekä valmistus että myyntimonella tavalla rajoitettu lakien kautta. Viimeisissä tätä asiaakoskevissa laeissa, vuosilta 1886 ja 1892, kielletään kaikkiväkijuomain myyminen ja anniskelu maaseuduilla, mutta kau-pungeissa on asia jätetty valtuusmiesten päätettäväksi. Al-kaen i päivästä kesäkuuta vuonna 1893 ei kaupungeissakaansaada anniskella viinaa muuta kuin niille, jotka samalla otta-vat lämmintä ruokaa, kapakkavelkoja ei ole lupa hakea ulos

NAISET RAITTIUSTYÖSSÄ. 61

j. n. e. Suomessa on siis nyt ankarampi väkijuomalainsäädäntökuin useammissa Euroopan maissa. Nämä viimeiset ankarammatlainsäätämistoimet ovat seurauksia sekä raittiusyhdistyksien ettäyksityisten henkilöiden puuhista, joihin puuhiin naiset innollaovat ottaneet osaa. Luomme tässä lyhyen katsauksen tähäntyöhön.Naisten ano- Vuonna 1875 päättivät muutamat naiset, rouva

mus. Minna Canthin kehotuksesta, hallitukselle lähettääjoukkoanomus, jossa pyydettiin juopumuksen ehkäisemistä.Tämä oli 1,500 naisen allekirjoittama, se jätettiin kenraalikuver-nöörille ja annettiin sitten 1882 vuoden valtiopäiville.

Raittiusyh- Jo aikaisemmin, vuonna 1853, perustettiin seuradistykset. nimeltä ,,Kohtuuden Ystävät," joka vaikutti jul-

kaisemalla kirjoja, joissa väkijuomien väärinkäytöstä vastus-tettiin.

Ensimmäisen ehdottoman raittiusyhdistyksen Suomessaperusti 1877 eräs nainen, neiti Hilda Hellman, kansakoulu-opettaja Waasassa. Hän oli erään ruotsalaisen baptistilais-saarnaaja Broodyn kautta, joka ameriikkalaisessa vapautus-sodassa oli kohonnut everstiksi kenraali Grantin sotajoukossa,johtunut tätä asiata harrastamaan. Hänen ja hänen sisarensaAlban sekä kahden muun säätyläisnaisen, neitien Anna jaNetta Heikelin, innokkaasta toimesta on suuri joukko raittius-yhdistyksiä perustettu pohjois-Suomessa. Eteläisessä osassamaata perustettiin ensimmäinen raittiusyhdistys 1882 Turussa,jossa myöskin vuotta myöhemmin ensimmäinen yleinen rait-tiuskokous pidettiin. Samana vuonna perustettiin kaksi en-simmäistä yhdistystä Helsingissä.

Vuonna 1884 syntyi tuo suuri, koko maata käsittäväseura ,,Raittiuden Ystävät," jonka johtajana on lääketie-teen lisensiaatti A. A. Granfelt. Tämä seura on vaikutta-nut paljon raittiuden edistämiseksi kirjasien levittämisellä,yleisien raittiuskokouksien toimeenpanemisella, lähettämälläraittiuspuhujia maaseutuihin ja paikallisyhdistyksien järjestä-misellä. Vuodesta 1886 alkaen on ,,Raittiuden Ystävien"johtokunnassa ollut naisia, samoin kuin useimpien paikallis-yhdistystenkin johtokunnissa. Muutamissa yhdistyksissä onnaisia puheenjohtajina ja sihteereinä ja kaikissa on naisillasamat oikeudet kuin miehillä.

Nykyjään on Suomessa noin 200 ehdotonta raittiusyh-distystä; niissä on 11,000 jäsentä, joista kolmasosa on naisia.

Raittiusyhdistyksien jäsenet ovat enimmäkseen työkan-saa, sillä jokseenkin harvat miehet ja naiset sivistyneistä kan-sanluokista ovat näihin liittyneet. Mutta kuitenkin ovat rait-tiusharrastukset vaikuttaneet ylempiin säätyihinkin. Käsitysjuovuttavien juomien vahingollisuudesta ja niiden kohtuulli-


senkin nauttimisen vaarasta on laajalle levinnyt, ja tavoissaon tämä saanut aikaan ilahduttavan muutoksen parempaanpäin. Juhlia vietetään nyt usein ilman minkäänlaisia väki-juomia, ja pidetään häpeänä että sivistynyt mies juo itsensäjuovuksiin; raittiusravintoloita on perustettu ja juovutusjuomiennauttiminen ravintoloissa ja vieraiden seurassa kodeissa onsuuresti vähentynyt; mutta kuitenkin on vielä paljon paran-nuksia toivottavana tässä suhteessa.Työntekijöitä Paitsi yllämainittuja maaseuduilla tyoskentele-

raittiuden via naisia, ansaitsevat seuraavat sivistyneet naisetalalla. Helsingissä mainitsemista hartaasta työstään rait-

tius asian puolesta, hekun toimivat joko kynällään, esitelmienpitämisen tai raittiusopetuksen kautta ja koettavat kaikillamahdollisilla keinoilla raittiutta edistää: neidet Lucina Hag-man, joka on naisasialiitto ,,Unioonin" puheenjohtaja, AnnaLilius, Maikki Friberg, neiti Aleksandra Gripenberg, ,,SuomenNaisyhdistyksen" puheenjohtaja, sekä vihdoin neiti Alli Trygg,joka viimeksi mainittu suoraan Ameriikasta on tuonut innos-tuksensa tämän hyvän asian puolesta ja joka myöskin onruotsiksi kääntänyt Ameriikassa hyvin tunnetun ,,Health forLittle folks" nimisen kirjasen.

NAISTEN TOIMI SIVEELLISYYDEN EDISTÄMISEKSI. 63

NAISTEN TOIMI SIVEELLISYYDEN EDISTÄMISEKSI.

EpäBiveeiii- Yleinen voimassa oleva laki Suomessa (vuo-syys laissa delta 1/34) kieltää huorintekoa ja määrää hyvinkielletty, kovan rangaistuksen ,,parittamisesta", (pahamaineis-

ten paikkojen pitämisestä y. m.) Sentähden on epäsiveellisyysestettävä, eikä sitä siis voi tehdä ohjesääntöiseksi.Poliisin ohje- Itse asiassa ei olekaan mitään todistuksia

säännöt. siitä että siveettömyys olisi ollut ohjesääntöinenennenkuin Suomi joutui Venäjän yhteyteen 1809; mutta tä-män jälkeen alkoi poliisi, salaisen käskyn mukaan, vähitellenmäärätä vissiä ehtoja siveettömyyden harjoittamiseen nähden.Pääkaupungissa, Helsingissä, ovat tätä asiaa koskevat, vuonna18/6, vahvistetut poliisin ohjesäännöt vielä voimassa. Tämäepäsiveellisyyden ohjesääntöisyys oli kauvan aikaa varsin vä-

Kansainväli- hän tunnettu yleisön kesken; mutta 1878 se liike,nen liitto, joka on tunnettu nimellä ,,Kansainvälinen liitto

ohjesääntöisen epäsiveellisyyden poistamiseksi" levisi meidänmaahan.

Ensimmäinen joka meillä alkoi tätä asiaa ajaa oli nuorinainen, rouva Constance Mellin-Ekelund. Hänen onnistui he-rättää useiden henkilöiden harrastusta tähän kysymykseen,ja huolimatta vastuksista ja ennakkoluuloista hän vuonna

Suomen l88o, perusti ,,Suomen siveellisyysseuran." Vanhan-siveeiiisyys- puoleinen pappismies, rovasti W. Fredrikson, us-

seura. kollisesti auttoi häntä tässä työssä. Hän toimittiuseita vuosia ,,Siveellisyydenystävä" (Sedlighetsvännen) nimistäaikakauslehteä. Siveellisyysseura on viime aikoina toiminut tur-

Turvakoteja vattomien tyttöjen hyväksi hankkimalla heille kotiaturvattomia ja turvaa. Neiti Emma Ahman — sittemmin men-

tyttöjavarten. nyt naimisiin maallikkosaarnaaja Mäkisen kanssa— saman hengen johtamana, työskentelee samalla alalla. Hänjätti toimensa opettajana kansakoulussa, antautuakseen koko-naan langenneiden naisten pelastamiseen. Tämä asia päämää-ränänsä, luopuen kaikesta, perusti hän 1880 muutamien ystä-vien avulla „ Turvakodin" Helsingissä. Kolme vuotta myöhem-min hän yhdisti laitokseensa lastenkodin. Vakaan luottamuk-sensa kautta Jumalaan on rouva Mäkinen voittanut montavastusta ja vaikeutta. Hän saapi yksityisiä lahjoja kotiansavarten sekä vähän apua yleisistä rahastoista. Hän ottaa tyt-töjä kotiinsa yhdellä ehdolla: heidän pitää tulla vapaaeh-toisesti.


Hänellä on ollut kaikkiaan 355 hoitolaista kodissaan, jokaluku ei ole vähäinen, verrattuna Helsingin asukasmäärään(noin 70,000 henkeä). Noin seitsemänkymmentä näistä naisistaovat olleet kirjoitettuina poliisin luetteloihin epäsiveellisyyttäharjoittavina henkilöinä, mutta moni näistäkin on, oltuansa turva-kodissa toisinaan ainoastaan muutaman kuukauden toisinaanpari kolme vuotta, lähtenyt sieltä kunnollisena palvelijana, jauseat ovat myöhemmin joutuneet kunniallisiin naimisiinkin.

Turvakoteja langenneita varten on perustettu kahteenmuuhun kaupunkiin meidän maassa.

m ... , . Myöskin on ryhdytty työkotien iärjestämi-Työkoteja. J . ... . J ....<.. •!.. .J ,.. ..,.. . J .» J

J seen naispuolisia kerjäläisiä ja loysalaisia varten,joissa niiden tulee olla vähintään vuoden ajan ja oppia järjes-tystä ja työntekoa.

1885 vuoden jälkeen taistelu epäsiveellisyyttä vastaanon käynyt vilkkaammaksi kuin se siihen asti oli ollut. Muu-

Rouva An- tamat yksityiset asiaa harrastavat henkilöt, kutsui-dersson-Mei- vat rouva Andersson-Meijerhelmin, erään ruotsa-

jerheimin laisen naisen, joka on paljon toiminut tämän asianluennot. eteen, Suomeen pitämään esitelmiä. Nämä esitel-

mät herättivät yleisön mieltä ja edistivät suuressa määrässätoimeliaisuutta tällä työalalla.Poliisin ohje- Vuonna i88/ ennenmainitut ohjesäännöt Hel-säännöt jul- sinkiä varten julkaistiin muutamien siveellisyyden

kaistu. ystävien toimesta, ja herättivät suurta harmiayli koko maan. Saadakseen näitä laittomia ohjesääntöjäpoistetuiksi lähetettiin useita valituskirjeitä prokuraattorilleSuomen senaatissa, joka on korkein lain valvoja. Vuonna

Hallituksen i888 Hallitus sen johdosta asetti komitean, jossaasettama ko- oli lääkärejä, juristeja ja muita päteviä henkilöitä,

mitea. jotka harkkivat asiata useita vuosia.Naisybdistyk- Läheinen yhteys naiskysymyksen ja siveel-sen osanotto lisyyskysymyksen välillä oli ,,Suomen Naisyh-siveiiisyystyö- distykselle" selvällä ja herätti tässä yhdistyk-

hon< sessä hartaan halun ottaa osaa siveellisyyden edis-tämistyöhön. Neiti Aleksandra Gripenberg pohjusti kysymyk-sen ja muutamat tämän yhdistyksen jäsenet valittiin valmista-maan ja kirjoittamaan anomusta. Neiti Adelaide Ehrnroothkunnosti itsensä erittäinkin tässä työssä. Päätettiin panna toi-

Joukkoano- meen suuri joukkoanomus, johon sekä miehetmus. että naiset panisivat nimensä, joka jätettäisiin ko-

koontuneille säädyille vuonna 1888 ja jossa pyydettiin ohje-sääntöisen siveettömyyden poistamista. Tämä anomus saa-vutti yleistä kannatusta ja suuri joukko kansalaisia (asukaslu-kuumme katsoen), kaikkiaan 5,621, joiden joukossa neljätoistalääkäriä, pani nimensä sen alle. Valtiopäivämiehet ottivat ano-

NAISTEN TOIMI SIVEELLISYYDEN EDISTÄMISEKSI. 65

muksen esitettäväksi kolmeen meidän neljästä säädystä. Muttaei mitään lopullista päätöstä kuitenkaan sillä kertaa tehty,sentähden että katsottiin tarpeelliseksi ensin odottaa komi-tean päätöstä asiassa.

Samana vuonna oli tämä kysymys keskustelun alaisenalääkärien yhdistyksessä; mutta heidän työnsä loppupäätöksenäSiveeiiis ys- °^ se' ett^ ^e katsoivat mainitun epäsiveellisyy-kysymys lää- den ohjesääntöisyyttä tarpeelliseksi. Ainoastaankäriyhdistyk- yksi ainoa jäsen tässä yhdistyksessä pani vakavansessä keskus- vastalauseen tätä päätöstä vastaan. Tämä jäsene un a amen. Q j j guomen ainoa naislääkäri, neiti Rosina Heikel,

joka arvokkaasti ja loogillisesti kielsi tämän järjestelmän tar-peellisuutta, ja samalla väitti että ,,niiden toimenpiteiden,jotka ovat terveysopin kannalta välttämättömiä yhteiskunnansuojelemiseksi vissejä tarttuvia tauteja vastaan, pitäisi olla sel-laisia, että ne tarjoisivat suojelusta jokaiselle yhteiskunnanjäsenelle, naisille ja lapsille yhtä hyvin kuin miehille, ja nii-den tulisi siis koskea kaikkia henkilöitä, joissa sellaisia tau-teja on."

Kaikki nämä erilaiset mielipiteet, jotka tämän johdostalevisivät, vaikuttivat sen, että asiasta syntyi vilkas keskustelu,ei ainoastaan valtiopäivillä, vaan kaikissa piireissä ympäri kokomaan. Kirjoitukset sanomalehdissä — useat naisten kirjoitta-mia — edistivät yleisen mielipiteen muodostumista. Naisetpäättivät että he eivät lakkaa toimimasta, sillä kun asia oliheille käynyt selväksi, huomasivat he kuinka suuri heidänedesvastauksensa oli tähän yhteiskunnalliseen paheeseen kat-Toinen ano- soen. Toinen anomus laadittiin ja jätettiin valtio-

mus. päiville 1891. Tämä tehtiin anomuksen sepittäjän,neiti Anna EdelheinVin toimesta, useampien hyväntekeväisyys-,raittius- ja naisyhdistyksien myötävaikutuksella. Tähän sa-maan aikaan yllämainittu komitea jätti säädyille työnsä tulok-set. Niiden toimenpiteiden joukossa, joita komitea ehdottaa,oli muiden muassa seuraava: ,,Epäsiveellisyyden ohjesääntöi-syys on useista syistä lakkautettava; yleinen tarttuvien tau-tien estämistä koskeva laki olisi laadittava, joka järjestäisi sekäpoliisin- ja terveyshoidon viranomaisten että yksityisten hen-kilöiden — sekä miesten että naisten — oikeudet ja velvolli-suudet tähän terveyshoitojärjestelmän haaraan nähden."

Kysymystä ei otettu 1891 vuoden valtiopäivillä keskus-teltavaksi, sentähden että aika ei sitä myöntänyt. Mutta hal-litus on kuitenkin velvollisuuden vaatimana ottanut asiata huo-mioon, ja Suomen naiset eivät millään muotoa ole jättäneettätä asiaa sikseen, vaan työskentelevät yhä edelleen sen eteen,toivoen vastaisuudessa sille onnellista ratkaisua.


Paitsi niitä naisia, jotka jo ovat mainitut siveellisyysasianharrastajina, on vielä muita, joiden nimet ansaitsevat tullamuistetuiksi sen vaikutusvallan johdosta, mikä heillä on ollutyleiseen mielipiteeseen ja siitä hyvästä, minkä he sen kauttaovat tehneet.

Kirjailija, neiti Adelaide Ehrnrooth on toiminut siveel-lisyysasian puolesta kauvemmin ja suuremmalla kestävyydelläja innolla kuin kukaan muu nainen meidän maassa. Tämäasia innostutti häntä jo aikaisin, ja hän alkoi jo 1850 vai-heilla antaa ensimmäisiä letkauksiaan lyhempien kirjoituksienja novellien muodossa; hän on julaissut mielipiteitään erin-omaisella rohkeudella, milloin kirjoituksissa jokapäiväisissä sa-nomalehdissä, milloin muissa ahkeran ja terävän kynänsä tuot-teissa, jotka kaikki käsittelevät tätä tai muita naisille tärkeitäkysymyksiä.

Meidän on vielä tällä alalla työskentelevien naisten jou-kossa mainitseminen neiti Rosina Wetterhoff, joka on kirjoit-tanut huomattavan lentokirjan asiassa ja etevä näytelmän kir-joittaja rouva Minna Canth, joka näytelmissään ja novelleis-saan pontevasti kuvaa nykyisten, siveellisyyssuhteiden epä-tyydyttävää tilaa.

NAISPALVELIJOIDEN ASEMA.

T , 3 A Meidän maassamme on jokaisessa varakkaassaJohdanto. , . . . . . . . . • ' . . . , . .perheessä yksi, usein kaksi ja joskus kolme tai

useampiakin naispalvelijoita.Kaupungeissa ne ovat joko Jkyökkipjikoja, sisägiikoja tai

lastenhoitajia, tai hoitaa yksi p.alvelija^yksmlkokajäloudea-tMaalla myöskin ovat sekä karjakot että muita ulkotöitä teke-vät naispalvelijat talon ruoassa.

Nuorimmat sekä vanhimmat naispalvelijat tavataan ta-vallisesti lastenhoitajien joukossa. Nuoret kahden- ja kolmen-

toista vuotiaat tytöt, ja vanhat viiden- ja kuuden-kymmenen vuoden ikäiset naiset usein tätä tointa

hoitavat.Lastenhoitaja jääpi usein perheeseen sittenkin kuin lap-

set jo ovat täysikasvuisia, ja toisinaan tapahtuu että tällainenuskottu vanha palvelija, kun yksi niistä lapsista, joita hän en-nen on hoitanut, perustaa oman kodin, seuraa tätä sinne hoi-taakseen hänen lapsiaan. Väliin jääpi lapsenhoitaja, silloinkun häntä ei enää tarvita tähän työhön, perheeseen hoita-maan kyökkipiian tai sisäpiian tointa. Kyökkipiiat sitävastoinani harvoin ryhtyvät muuhun toimeen palveluksessa ollessaan.Usein tapahtuu että naispalvelija, joka kauvan ja uskollisesti

NAISPALVELIJOIDEN ASEMA. 67

on samassa perheessä palvellut, vanhaksi ja työhön kykene-mättömäksi tultuaan, jääpi taloon ja hoidetaan ja kohdellaankuin uskollista ystävää ainakin.

Naispalvelijat pestataan joko vuodeksi tai kuukaudeksi;jälkimäinen tapa on kuitenkin vaan kaupungeissa yleinen.Pestaus sekä irtisanominen tehdään edellisessä tapauksessapari kolme kuukautta ennen muuttoaikaa, jälkimäisessä taasainoastaan kaksi viikkoa sitä ennen.

Mitä naispalvelijoiden palkkasuhteihin tulee,ovat ne jotenkin erilaiset kaupungeissa ja maa-

seuduilla. Kaupungeissa maksetaan palkka yksinomaan ra-hassa (paitsi ylöspitoa ja asuntoa), maalla taas osaksi rahassajosaksi vaatteissa. Palkat ovat ylimalkaan pienet, kaupungeissakuitenkin suuremmat kuin maalla. Kyökkipalvelijat saavatyleensä kaupungeissa suuremman palkan kuin muut palvelijat.Taitaville keittäjille maksetaan 15 aina 30 markkaan kuukau-dessa paitsi satunnaisia lahjoja. Sisäpiioilla on vähemmän,noin 10 ja 15 markan vaiheilla kuukaudessa ja lastenhoitajillavieläkin vähemmän. Maalla maksetaan karjakoille suurimmatpalkat.

Suurin osa naispalvelijoita valmistautuu eri-pe us> laisiin toimiinsa vähitellen, työskentelemällä niissä

perheissä, missä palvelevat.„ „ . A Palvelijat, jotka ovat palvelleet samassa per-Palkinnot. , .. , J • , « , . r,. . r, .heessa kauvan ja uskollisesti, esim. 10, 15, 20 tai

25 vuotta, voivat sitä vasten perustetuista rahastoista saadapalkintoja.

Suuri joukko naispalvelijoita, joskus yli tuhatta, tuleejoka vuosi maaseuduilta Helsinkiin hakemaan palveluspaik-koja, mutta useat näistä eivät sellaisia saa, paikkoja kun onvähemmän kuin palvelukseen pyrkijöitä. Nämät nuoret ko-kemattomat tyttöraukat ovat suuressa vaarassa joutua huo-noille teille.

. Suojellakseen heitä kiusauksista ja vaaroistaemoja. ^^ sekä siveellisyysseura että muutkin yhdistyk-

set ryhtyneet esilaisiin varokeinoihin. Niin on esim. Maria-yhdistys Helsingissä tätä tarkoitusta varten perustanut ,,Maja-talon työtä etsiville naisille", jossa nämä voivat oleskella silläaikaa kun paikkaa hakevat. Tässä kodissa on pieni kirjasto,ja hauskoja ja opettavaisia iltamia panevat toimeen yhdistyk-sen jäsenet.

_ ^ , Palvelijoita kohdellaan yleensä hyvin meidänKohtelu. i j • ... i M I - • »r.»kodeissamme, mutta heillä on varsin vahan va-

pautta; ainoastaan sunnuntaisin on heillä muutaman tunninvapaus isäntäväen työstä. Kunnolliset palvelijat voivat par-haimmassa ijässään säästää vähän rahaa; mutta harvoin ovat


heidän säästönsä niin suuret, että he niillä tulisivat toimeen. . loppuikänsä; sentähden moni naispalvelija van-

aivaisapu. j^jj^ päivillään joutuu kunnan vaivaishoidon nis-koille.

Tämän epäkohdan poistamiseksi ovat yksityiset henkilötja yhdistykset (esim. jo mainittu Mariayhdistys) alkaneetKoti vanhoja koota rahastoja kodin perustamiseksi vanhoja nais-naispaiveii- palvelijoita varten, jossa nämä voisivat huoletto-

joita varten. mina ja olematta yhteiskunnan armeliaisuudestariippuvaisia, viettää sen ajan, jolloin eivät enää jaksa ollamuiden palveluksessa.

NAISET YHDISTYKSISSÄ. 69

NAISET YHDISTYKSISSÄ.

Sen mukaan kun uusia uria tietojen hankkimiseen ja itse-näiseen työhön on avautunut Suomen naiselle, on myöskinhänen kehityksensä käynyt enemmän monipuoliseksi ja hänenharrastuksensa yleisiin asioihin nähden yhä virkeämmäksi.

Suurimmassa osassa niitä lukuisia yhdistyksiä, jotka mei-dän maassa vaikuttavat mitä erilaisimpia tarkoituksia varten,on sekä mies- että naisjäseniä. Ainoastaan harvoissa, suurim-maksi osaksi tieteellisissä seuroissa, on vastaiseksi yksinomaanmiehisiä jäseniä, mikä etupäässä tulee siitä, että naiset eivätole antautuneet niiden tieteenhaarojen tutkimiseen, joita nämäseurat edustavat. Pääsy näihin ei yleensä ole naisilta kielletty.

Naisten kutsumus kodin ja kasvavan sukupolven hoita-jina on luonnollisesti saattanut heitä etupäässä kiinnittämäänHyväntekeväi- huomiotansa heikkoihin ja apuatarvitseviin myös-syysyhdistyk- kin ulkopuolella omaa kotia. Sentähden niissä

siä. yhdistyksissä, jotka työskentelevät filantroopillistentarkoituksien puolesta on suurin luku naisjäseniä. Useimmissakaupungeissa on rouvasväenyhdistyksiä, joissa on ainoastaannaisjäseniä ja joiden tarkoituksena on auttaa ja hankkia työtäkunnan köyhille. Useissa maalaiskunnissa sekä kaupungeissaon ompeluyhdistyksiä, joiden jäsenien joukossa on naisia sekäsivistyneestä että rahvaan luokasta. Muutamissa maalaiskun-nissa on näissä miehisiäkin jäseniä.

Suuri joukko muita hyväntekeväisyysyhdistyksiä onsyntynyt sekä Helsingissä että muilla paikkakunnilla. Näistäyhdistyksistä on tarkempia tietoja luvussa Naiset hyvänteke-väisyyden työssä.

Enimmissä yhdistyksissä, jotka työskentelevät tiedettä,taidetta ja kirjallisuutta sekä yleensä sivistystä ja valistustavarten, on sekä nais- että miesjäseniä; edelliset ovat kuiten-kin verrattain harvalukuiset. Syynä tähän on arvatenkin se,että miehet, etenkin siinä, missä vaimolla ei ole erityisiä tu-loja, ylipäänsä yksin edustavat perhettä. Naispuoliset nimetKirjallisia yh- jäsenlistoissa edustavat enimmäkseen naimattomia

distyksiä. naisia.Ensimmäinen ja etevin yllämainittujen yhdistyksien jou-

kossa on Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, joka on perustettu1831. Sen tarkoituksena on edistää suomalaista kirjallisuutta(suomen kielellä) ja erittäinkin koota ja viljellä Suomen kan-san rikasta kansanrunoutta.


Ruotsalaisen Kirjallisuuden Seura perustettiin vuonna 1885.Sen tarkoituksena on suojella ja edistää ruotsalaista sivistystäSuomessa; sen 1,300 jäsenestä, joita on yli koko maan, onainoastaan 82 naisia.

Kansanvalistusseura vaikuttaa etupäässä sivistävän kirjal-lisuuden kustantamisella kansan syviä rivejä varten. Se pe-rustettiin vuonna 1874 ja siinä on nykyjään 4,075 jäsentä,joista 10 °/o on naisia.Kasvatusopii- Kasvatusopillinen Yhdistys perustettiin vuonnalisiä yhdistyk- 1864, ja sillä on Helsingissä 86 jäsentä, joiden jou-

siä- kossa 65 miestä ja 21 naista. Sillä on myöskinhaaraosastoja maaseuduilla. Yhdistys toimittaa aikakauskir-jaa, jossa joskus on naistenkin sepittämiä kirjoituksia.

Ruotsalaisen Kansakoulun Ystävät on seura, joka perus-tettiin 1882 ja jossa, viimeksi tehdyn laskun mukaan, onkokonaista 1,882 jäsentä, niistä 15 °/o naisia. Seura perustaaruotsalaisilla paikkakunnilla ruotsalaisia kansakouluja ja luku-tupia ja toimittaa kirjasia kansaa varten.

Suomalaisen Kansakoulun Ystävät on toinen yhdistys,joka perustettiin vuonna 1889; sen tarkoitus on hankkia suo-menkielisiä kouluja ja lukutupia sellaisiin seutuihin, missä suo-malainen väestö sellaisia kaipaa.Maantieteen!- Maantieteellisessä Yhdistyksessä, joka on pe-siä ja fiioioo- rustettu 1885, on 212 jäsentä, niistä 73 naista.gisia yhdis- Tämänkin yhdistyksen julkaisemassa aikakauskir-

tyksia. jassa on naisten tekemiä kirjoituksia.Uusfilolooginen Yhdistys, perustettu vuonna 1887, an-

saitsee erittäin mainitsemista sen johdosta että siinä on pal-jon naisjäseniä. Vaikka yhdistys on nuorien tiedemiehienperustama, on naisjäsenten luku 64, jotavastoin miesten onainoastaan 45. Syy tähän on etsittävä siinä, että uusien kie-lien opetus tähän saakka on ollut paremmin edustettuna tyttö-kuin poikakouluissa sekä siinä, että vierasten kielten opettajan-virat edellisissä ovat naisten virkoja. Yhdistyksen naisjäsenetharrastavat sentähden etupäässä yhdistyksen kasvatusopillistapuolta, jotavastoin miesjäsenet edustavat puhtaasti tieteellistätyötä. Yhdistyksen kokouksissa ovat naisetkin pitäneet esi-telmiä kieliopetuksesta, oppikirjoista ja kirjallisuudesta, sekäottaneet osaa sen johdosta syntyneisiin keskusteluihin. Yh-distyksen hiljakkoin ilmestyneessä ensimmäisessä osassa senkirjasta ,,Mémoires de la Société Néo-Philologique å Helsing-fors I" on seitsemäntoista kirjoitusta, joiden joukossa neljänaisten kirjoittamaa.

,,Alliance Franpaise" nimisessä yhdistyksessä, joka onperustettu 1890, on 210 jäsentä, joista enemmän kuin puolet,eli 110 on naisia. Yhdistyksen tarkoituksena on Suomessa


edistää ranskan kielen ja kirjallisuuden tuntemista ja niillejäsenilleen, jotka aikovat Ranskassa opintoja harjoittaa, hel-poittaa pääsyä kouluihin, luentoihin, kirjastoihin y. m.

Kotikielen Seurassa on suuri joukko naisjäseniä, jotkatehokkaasti ottavat osaa yhdistyksen työhön. Sen tarkoituk-sena on suomenkielen tieteellinen tutkiminen ja käytöllinenkehitys.Taide- ja mu- Suomen Taideyhdistyksen (perustettu vuonnasiikki yhdis- 1846), samoin kuin Taiteilijaseuran, Musiikkiyhdis-

tyksiä, tyksen sekä Ruotsalaisen Dramaatillisen Yhdistyk-sen toimista on tarkemmin kerrottu luvussa Naiset kirjallisuu-den ja taiteen aloilla.Ylioppiiasosa- Myöskin Ylioppilasmaakuntayhdistyksiin eli

kunnat. osakuntiin (yliopistossa ovat kaikki miesylioppi-laat jaetut osakuntiin, joihin kuuluvat samasta maakunnastaolevat ylioppilaat) ei lain mukaan pääse muut kun miesyli-oppilaat, mutta nämä ovat kuitenkin kutsuneet naisylioppi-laita yhtymään heidän kanssa. Naisylioppilailla on siis oikeusottaa osaa kokouksiin ja keskusteluihin, vaikka heillä vastai-seksi ei ole äänioikeutta. Tämä rajoitus ei kuitenkaan riipumiesylioppilaista.

Ylioppilaskunnassa, johon kaikki yliopiston kirjoissa ole-vat ylioppilaat kuuluvat, on naisylioppilailla kaikin puolinsamat oikeudet kuin miesylioppilaisilla. Naisylioppilas va-littiin hiljattain jäseneksi erääseen tämän yhdistyksen ko-miteaan.

Myöskin kaikissa ylioppilasten tieteellisissä yhdistyksissäon naisylioppilasten asema vallan samallainen kuin miehisten*kin. Eräässä tällaisessa (Historiallisessa Yhdistyksessä) onnaisylioppilas moniaita vuosia ollut kirjaston hoitajana.Naisstipendi- ,,Konkordia", naisstipendioliitto, perustettiin

yhdistys. vuonna 1885, lähinnä tohtori neiti Rosina HeikeFintoimesta. Liiton tarkoitus on stipendiojen kautta auttaa nai-sia, jotka parhaimmissa korkeammissa oppilaitoksissa aikovatoppia jotakin ammattia, niinkuin jotain teollisuutta, kauppa-tointa, veisto-opettajatointa, kartta- ja rakennuspiirustusta, sai-rashoitoa y. m., tai valmistautuvat johonkin toimeen, johonetupäässä tarvitaan tieteellistä perustusta, mikä saadaan opin-tojen harjoittamisen kautta yliopistossa, polyteknikossa taijatko-opistossa y. m. Stipendiojen antamisessa on molem-pien näiden alojen parasta mikäli mahdollista silmällä pidet-tävä. Liiton vaikutus sen kahdeksanvuotisen olemassa olonaikana on yksinomaan rajoittunut sen pääoman hoitamiseenja lisäämiseen, jonka korko, kun pääoma on kasvanut 100,000markan suuruiseksi, on käytettävä stipendioiksi. Tämän pää-maalin toivoo liitto voivansa saavuttaa vuonna 1895. Nyky-


jään on jo liitolla lähes 80,000 markkaa. Pääoma on syn-tynyt jäsenien suorittamista vuosimaksuista. Liitolla on haara-osastoja jokaisessa maan kahdeksassa läänissä, joissa kullakinon erityinen johtokuntansa ja jotka ovat säännöllisessä yh-teydessä Helsingissä sijaitsevan keskusjohtokunnan kanssa.Liitossa on 2,080 naispuolista ja 576 miespuolista jäsentä.Aivan riippumatta Konkordialiitosta Helsingissä perustettiinsamana vuonna (1885) samankaltaisia yhdistyksiä kahdessamuussa kaupungissa.

Kaksi naisasiayhdistystä työskentelee naisen tilan pa-rantamisen eteen kaikilla aloilla. Vanhempi näistä on ,,Suo-.Naisasiayh- men Naisyhdistys", perustettu 1884, jossa brT"

distyEHir ainoastaäTf naisjäseniä. „ Yhdistyksen tarkoituksenaoii""vaikuttaa naisen kohottamisen puolesta henkisessä ja si-veellisessä katsannossa sekä hänen aineellisen ja yhteiskun-nallisen tilansa parantaminen" (§ 6 yhdistyksen säännöissä)»Suomen Naisyhdistys on tämän päämääränsä saavuttamiseensuurella innolla työskennellyt monella alalla; mutta kun tämäyhdistys naisten kongressiin Chicagossa lähettää erityisenedustajan, joka tulee tekemään tarkemman tilin sen toimista,emme sen enempää sen toimista mainitse.

Toinen yhdistys perustettiin Helmikuussa 1892, ja sennimenä on , JLJniooni, Naisasialiitto Suomessa''. ,,Liiton tarkoituk-sena on miesten ja naisten yhteistyorTTcäTiTta vaikuttaa naisenkasvatuksen parantamiseksi, hänen työalojensa laajentamiseksija hänen asemansa korottamiseksi kodissa ja yhteiskunnalli-sessa elämässä, silmällä pitäen koko yhteiskunnan raitista ke-hitystä." (§ i liiton säännöissä). Tähän yhdistykseen ote-taan siis sekä mies- että naisjäseniä. Miesjäsenten luku onnykyjään 23, jotavastoin naisjäseniä on 97; yhteensä 120.Unioonissa on siis Helsingissä yhtä monta jäsentä kuin Suo-men Naisyhdistyksessä, vaikka tämä jälkimäinen on kahdek-san vuotta vanhempi, jotavastoin Unioonilla vastaiseksi ei olehaaraosastoja maaseuduilla.

Voidakseen vaikuttaa niin paljon kuin mahdollista senpäämäärän saavuttamiseen, jonka se on itselleen asettanut, onUniooni (joka on toimittanut tämän kertomuksen Suomen nais-ten tilasta) järjestänyt työnsä eri osastoihin, joihin yhdistyk-sen jäsenet voivat kukin oman mielensä mukaan yhtyä.

Siten on meillä tähän saakka: l) refereeraava osasto, jonkatarkoituksena on sanomalehdistä, aikakauskirjoista ja muustakirjallisuudesta tässä aineessa yhdistyksen kokouksissa antaatietoja naisasiasta ja sen kanssa yhteydessä olevista yhteis-kunnallisista kysymyksistä ulkomailla ja kotimaassa; 2) tilas-tollinen osasto, joka on ottanut tehtäväkseen kaikista maanosista koota tietoja naisen asemasta eri työaloilla; 3) esitelmä


osasto, joka panee toimeen esitelmiä raittius-, työväen- jamuiden senkaltaisten yhdistysten kokouksissa; 4) osasto kotiaja kasvatusta varten, joka käsittelee kysymyksiä, jotka kos-kevat kotia, koulua, terveyssuhteita y. m.Uskonnollisia Puhtaasti uskonnollisten yhdistysten joukossayhdistyksiä. On meidän mainitseminen Luterilainen Evankeliu-

miyhdistys, perustettu 1874, jossa on 768 jäsentä, — 596miestä ja 168 naista — ja jonka päätoimena on raamatun jamuiden luterilaisen opin kanssa yhtäpitäväisten hengellistenkirjojen levittäminen.

Lähetysyhdistykset, jotka etupäässä työskentelevät suo-malaisen lähetyksen puolesta Afrikassa, samoin kun merimies-ja raamattupussiyhdistykset, ovat mainitut toisessa kohti. (Vert.lukua Naiset hyväntekeväisyyden työssä). Sunnuntaikouluyh-distys, suomalainen siveellisyysseura ja raittiusyhdistykset ovatmainitut luvuissa kasvatuksesta, siveellisyystyöstä ja raittius-työstä.

Ammattiyh- Ammattiyhdistyksissä on myöskin naisjäseniä,distyksiä. Työväenyhdistyksessä Helsingissä, perustettu vuon-

na 1884, on noin 700 jäsentä, joista satamäärä on naisia. TyönYstävät (samassa kaupungissa kuin edellinen) on perustettu1891, ja siinä on 524 jäsentä, joiden joukossa 100 naista;Ompelijattarien ammattiyhdistyksessä on pelkkiä naisia; Puu-tarhuriyhdistys on perustettu 1888; siinä on ainoastaan 45 jä-sentä, joista li on naisia.

Rautatienvirkamiehistön yhdistyksessä on 510 jäsentä,joista 113 on naisia.

Muiden yhdistyksien joukossa, joissa on sekä mies- ettänaisjäseniä, mainittakoon vielä Suomen Käsityön Ystävät, jokaseura etupäässä koettaa suomalaista ornamenttiikkiä kehittää;se perustettiin 1879 Ja snnä on 80 jäsentä, joista 50 on nai-sia; Käsityökouluyhdistys on perustettu 1881.

Taideteollisuusyhdistys, perustettu 1875, ylläpitää tar-peellisten kokoelmien ohessa Taideteollisuuskeskikoulua, jossaon sekä mies- että naisoppilaita. Teknillisessä Yhdistyk-sessä on myöskin sekä nais- että miesjäseniä.

Turistiyhdistyksessä, perustettu 1887, oli vuonna 1891jo 1,618 jäsentä, joiden joukossa suuri joukko naisia.

Paitsi näitä on vielä useita klubeja ja seuroja erilaistenurheilujen harjoittamista ja edistämistä varten, ja useimpiennäiden toimiin naiset tehokkaasti osaa ottavat.

Enimmät mainitsemistamme yhdistyksistä sijaitsevat Hel-singissä, vaikka useilla on jäseniä ja haaraosastoja maaseu-duilla. Eri osissa maata on sitä paitsi suuri joukko yhdistyk-


siä, joissa toisissa on ainoastaan naisia, toisissa sekä nais-etta miesjäseniä. Uusia yhdistyksiä, jotka kukin tavallansatoimivat valistuksen ja sivistyksen edistämiseksi, syntyy jokavuosi, ja vuosi vuodelta naiset yhä suuremmalla innolla työs-kentelevät niiden tarkoituksien saavuttamiseen, joita nämä yh-distykset ovat itselleen asettaneet.

75

LIITE.EYVÅNTEKEVÅISYYS-YHDISTYKSIÅ JA LAITOKSIA SUOMESSA 1892.

PAIKKA. NIMI. PERUSTUSVUOSI JA PERUSTAJA. , ?1.°" Va£O3a>

laisia, jmf

UUDENMAAN LÅÅNISSÅ.

HELSINGISSÄ.

Rouvasväenyhdistys. (Perustanut 1848 rouvat Klinckowström,S. Cronstedt, Crohns, D. Schauman, C. Borgström, C.Tengström, C. Gyldén y. m.) Lastenkoti, Lastenseimiä,Vanhain naisten koti, Soppakeittolaitoksia y. m. 327 58,763

Koti parantumattomia sairaita varten (1865, rouvat E. Seder-holm, A. af Brnner, S. Guseff, M. Ilmoni y. m.) 18 532,617

Diakonissalaitos (1867, rouva A. Karamsin). 186,211Vankilayhdistys Suomessa (1869, herra E. v. Knorring y. m.) 44 9,471Suomen Siveellisyysseura (1880, rouvat C. Ekelund, E. Wallen-

sköld, neiti H. Simelius, herrat W. Fredriksson ja A. V.Lyra). 18 2,500

Turvakoti ja lastenkoti (1880, rouva E. Mäkinen). 108 24,206Deutscher Wohlthätigkeitsverein (1880, herra v. Lamezan). 16 25,779Deutscher Frauenverein (1883, herrat v. Rohden, v. Lamezan). 10 1,000Poikakoti (1883, rouva A. Mechelin). 12 3,070Työkodit lapsia varten (1883, neidet A- Brehmer, A. Eklund,

R. Heikel, H. Ingman, F. Paimen, A. Pipping, rouva S.Rein y. m.) 905 25,817

Kaupunginlähetys (1883, Helsingin papisto). 10,670Mariayhdistys ja Muurahaiset (1885, neidet A. Gripenberg, T.

Topelius, rouva N. Lsethen), 11,333Ompeluseura merimieslähetystä varten (1886, herra H. Snell-

man, rouvat Th. Jakobsson, L. af Forselies).Kirjapussilähetys (1889, neiti M. Sahlberg, rouva S. Lind,

herra Fagerlund). 1,200,,Sokeain ystävät" (1887, neidet H. Ingman, R. Heikel, V.

Lagus, rouva A. Mechelin, herrat C. B. Federley ja A.Forssman y. m.) 19,669

Työkoti sokeita tyttöjä varten (1891, Samat). 10 58,054,,Puita köyhille" (1888,'rouva D. Wallenius, neiti B. Blidberg,

herrat H. Åkerman, A. L. Hartvall, V. Petterson). 1,774 14,122,,Vanhain ystävät" (1889, herrat Z. Topelius, W. Brummer, S.

Gripenberg, neidet A. Edelheim, A. v. Bonsdorff, M.Collan y. m.) 25 120,518

Paul-Joachimin-koti (1889, neidet H. och P. Mickwitz, M. jaN. Martinau). 14 16,240

,,Kansan koti" (1891, neiti A. Trygg). 72,000,,Raajarikkoisten avuksi" (1889, neidet C. Mechelin, R. Heikel,

V. Hjelt, A. Hallberg, herrat V. Öhberg, G. A. Heisin-gius, R. Sievers, H. Åkerman, y. m.) 27 24,296

76

RAHASTOJA LAHJOITETTU HELSINGIN KAUPUNGILLE. (1891).

,,Pauvres honteux"ia varten (1823, herra W. Big). 10,300Lastenkodin perustamista varten (1829, herra J. P. Chrogelius). 2,300,,Kolmelle" kauppiaiden ,,leskelle", (1832, herra C. Siercken). 2,800Leskille tai turvattomille tyttärille (1840, neiti B. M. Lampa). 10,250Laitosta varten laiminlyötyjen lasten hyväksi (1846, rouva H.

Ch. Gripenberg). 2,500Varattomille naimattomille säätyläisnaisille (1846, Sama). 11,200Lastenkotia varten (Rouvasväenyhdistyksen; 1866, rouva H. •

Arnell). 18,300,,Pauvres honteux"ia varten (1869, herra M. Weckström). 4,000Jollekin köyhälle kauppiaanleskelle (1870, rouva L. Gardberg). 1,000Naimattomille säätyläisnaisille (1873, neiti A. S. Arosin). 64,950Siveiden palvelijoiden palkkioiksi (1875, herrat H. Borgström,

J. Ph. Paimen, F. v. Willebrand, F. J. Rabbe, Z. Tope-lius y. m.) 10,100

Kotia varten uskollisille ja vanhoille naispalvelijoille, (1876,neiti K. W. Törmälä). 32,116

Turvakotia varten pahantapaisille lapsille (1880, Helsingin an-niskeluosakeyhtiö). 72,500

Eläkelaitosta varten varattomille säätyläisnaisille (1879, neitiA. Kiseleff). 10,000

Turvattomia äitejä varten (1886, herra J. A. J. Pippingsköld). 20,000Työn hankkimista varten köyhille lapsille (työkodit, 1887,

herra Th. Thilén). 237,984Vaivaisten ja kivulloisten lasten hoitoa varten (1888, rouva

M. Ch. Olander). 20,681Adolf Holmgren'in lahjoitusrahasto turvattomia äitejä ja lap-

sia varten (1891, rouvat M. Thölgren ja G. Holmgren). 20,000Puutetta kärsiville naispuolisille Helsingin kunnan jäsenille

(1880, neiti M. Bergman). 10,000Kotia varten köyhille, varattomille säätyläisnaisille (1883, rouva

H. K. Åkerman). 8,11»Myötäj äiskirj eitä varten kansakoulutytöille (1836, 1852, rouva

A. Karamsin). 81,434Vaatteiden hankkimista varten köyhille kansakoululapsille

(1854, 1870, herrat J. H. Lindroos, J. E. Ollonqvist). 29,972

PORVOOSSA.

Rouvasväenyhdistys (1852, neiti J. Lindebäck). 2,202Ompeluseura vaatteiden hankkimista varten köyhille (1862,

Kaksikymmentä nuorta naista). 82 1,002Ompeluseura vaatteiden hankkimista varten köyhille (1879,

rouva H. Hornborg). 80 620Sairaskoti (1881, herrat L. Vennerström, R. Ekblom, J. Roth). 92 6,361Lastenkoti (1887, herra C. H. Alopaeus). 13 13,190Merimieslähetyksen ompeluseura (1890, neiti Ch. Molin). 55Muurahaisten seura (1891, rouva A. Lindh). 232

HANKONIEMESSÄ.

Rouvasväenyhdistys (1885, rouva H. Böcker). 147 1,926Ompeluseura merimies- ja pakanalähetystä varten (1887, rouva

M. Nauklér). 250TAMMISAARESSA.

Rouvasväenyhdistys (1856, rouva Ch. Hultman). 19 9,420Lastenkoti (1890, neiti J. Carling). 2,333

77

LOVIISASSA.

Ompeluseura vaatteiden hankkimista varten köyhille koululap-sille (1866, neidet B. Åkerstedt, A. Ammondt, M. Unonius,S. Sibelius, y. m.). 523

Rouvasväenyhdistys (1885, rouvat M. Elving, A. Gratschoffi,M. Nyström, M. Seipel). Soppakeittolaitos y. m. 79 6,943

Työyhdistys merimieslähetystä varten (1889, rouva B. Sucks-dorffi).

• TUKUN LÅlNISSÅ.

TURUSSA.

Eouvasväenyhdistys (1848, rouvat Cajander, Thomé, Råbergh,Trapp). Lastenkoti. 492 112,963

Rahasto puiden ostamista varten köyhille (1861, herra L. R.Caloander). m 28,000

Naisten Raamatunyhdistys (1865, neiti E. af Gadolin). 92,729Ompeluseura köyhiä varten (1870, rouva Gylling).Eläke- ja apulaitos vanhoja säätyläisnaisia varten (1872, herra

E. Julin). 94 221,472Apurahasto (1773, herra J. Spieker). 39 22,419Työhuone lapsia varten (1879, rouva W. Elfving, herra O. M.

Creutz). 120 33,512Pelastuskoti langenneita naisia varten (1884,neiti E. W. Lindvall). 10 2,218Yömaja majattomia miehiä varten (1884, rouva Reuter). 40 2,513Lastenkoti (1886, neiti E. W. Lindvall). 37 4,923Lastensuojelusyhdistys (1886, Turun lääkäriseura herra K.

Kyrklund'in ehdotuksesta). 67 101,689Koti vanhoja säätyläisnaisia varten (1886, rouvat H. Creutz,

A. Renvall, E. Sjöros, A. Kynberg, H. Silén, R. Holm,herrat K. Sjöros, F. Juselius, G. A. Petrelius, G. Hoffstedt). 33 202,490

Turun koululupasiirtolat (1889, Kansakoulutarkastaja W. Weck-man). 130 4,474

• Ompeluseura vaatteiden hankkimista varten köyhille kansakoulu-lapsille (1890, neidet A. Gustafsson, H. Wigelius, rouvaL. Rancken). 377

Kotia varten vanhoille miehille (1891, herra G. W. Wilén jarouva A. Wilén). 30,000

Sairaiden työmiesten kesälepoa varten (1892, herra E. Rönn-bäck y. m.) 18 2,510

PORISSA.Rouvasväenyhdistys (1860, rouvat H. v. Schantz, M. Basilier,

M. Grönfeldt, neiti J. Timgren, y. m.) 92 9,036Dorkasyhdistys ruuan hankkimista varten köyhille lapsille (1879,

rouva M. Basilier y. m.) 40 2,776Eläke- ja apulaitos vanhoja säätyläisnaisia varten (1881, rouva

M. Grönfeldt, y. m.) 45,083Ompeluseura ,,pauvres honteux'ia" varten (1882, rouva E.

Wentzel, neiti Th. Lietzén, y. m.) 40 2,706Työhuone köyhille lapsille (1883, rouva H. Hellström, y. m.) 93 23,000Apurahasto vanhoja naispalvelijoita varten (1888, rouvat S.

Lojander, M. Grönfeldt y. m.) 8,00057 Yhdistys vaatteiden hankkimista varten köyhille lapsille

(1891, rouvat M. Juselius, Reinius, y. m.)

UUDESSAKAUPUNGISSA.Rouvasväenyhdistys (1879, rouva I. Blom, y. m.) Kutoma-

koulu. Ruokalaitos köyhiä varten. 150 7,978

78

PRUNKKALAN PITÄJÄSSÄ.

Käyrän kasvatuslaitos pahantapaisia lapsia varten (1876, kreiviC. M. Creutz). 40 99,445

HAMEEN LÅÅNISSÅ.

HÄMEENLINNASSA.

Rouvasväenyhdistys (1866, rouva L. Grigorkoff y. m.) Lasten-koti, työkoti. 269 22,842

TAMPEREELLA.

Rouvasväenyhdistys ( rouva A. Bergroth, herra Ahlgren).Lastenkoti, työkoti. 116 23,000

VIIPURIN LÅÅNISSÅ.

VIIPURISSA.

Rouvasväenyhdistys (1835, rouva Örn). Lastenkoti. 24 63,659Saksalainen ompeluseura vaatteiden hankkimista varten köy-

hille lapsille (1855, rouva Ekström). 1,210Rouvasväen köyhäinyhdistye (1862, rouvat M. Ahrenberg,

Steger, I. Behm, E. Perander, M. Hackman). 300 3,649Diakonissalaitos (1869, herra Steger). Kaksi pientenlastenkoulua. 333 115,299Työyhdistys (1872, rouva A. Mendt). 2,000 50,000Suuri ruotsalainen ompeluseura vaatteiden hankkimista varten

köyhille kansakoululapsille(1873,neidet L. jaH. Wärnhjelm). 488Eläke- ja apulaitos palvelijoita ja työkansaa varten (1874,

herrat J. F. Hackman, C. G. Clouberg, W. Hoving, A.R. Frey, y. m.) 158,875

Pieni ruotsalainen ompeluseura vaatteiden hankkimista vartenköyhille kansakoululapsille (1880, rouvat Kumiin, Calonius,Godenhjelm). 1,560

Rothe'n palkintoja eläkerahasto palvelijoita varten (1881,herra W. Rothe). 8 33,942

Väliaikainen työhuone lapsille (1882, rouva B. Hoving). 140 8,000Aitienyhdistys (1884, neiti A. Berg). 80Aitienyhdistys (1885, neidet Calonius, A. Renfors, L. Kan-

niainen). 30 733Turvakoti naispalvelijoita varten (1885, rouva Andersson-Meijer-

helm'in toimesta). 163 2,700Majatalo vapautettuja vankeja varten (1888, Vankilayhdistyk-

sen haaraosasto). 12 147Rothe'n lahjoitusrahasto turvattomia lapsia varten (1890, herra

W. Rothe). 15,000Lovisa Björkmanin lahjoitusrahasto (1891, rouva L. Björkman). 10,000Rahasto mukavuuksien hankkimiseksi hulluille (1891, rouva

Avaridi). 1,200Puita köyhille (1891, rouva E. de Pont). 309 937Uudenkartanon kasvatuslaitos turvattomia lapsia varten. 44 300,000

KOTKASSA.

Rouvasväenyhdistys ja ompeluseura (1883, rouvat E. Ahnger,I. Appelberg, J. Cadenius, H. Grahn, A. Gripenberg, F.Lind, M. v. Nandelstadh). 219 6,449

HAMINASSA.

Lastenkoti (1869, rouvat E. Neovius, A. Blomqvist, N. Sylvin,S. Finilse). 15 34,303

79

Ompeluseura lastenkodin lapsia varten (1880, rouvat H. v.Schantz, A. Gripenberg, E. Hypén). 163

Köyhäinkoulu (1884, neidet H. v. Schoultz, S. Lithenius, F.Sjöblom, A. Nymalm). 66 1,427

Kouvasväenyhdistys (1885, Joukko kaupungin rouvia). 138 24,493

LAPPEENRANNASSA.Eouvasväenyhdistys (1888, Joukko kaupungin säätyläisnaisia).

Työkoti. 80 4,739SORTAVALASSA.

Eouvasväenyhdistys (1852, rouvat C. F. Hallonblad, I. Ta-penius, S. L. Hällström, N. Gripenberg, E. Boehm, M.Eenqvist). Kutomakoulu. 13,676

Kuuromykkäin ystävien yhdistys (1887, Joukko kaupunginnuoria naisia). 8 1,619

KÄKISALMESSA.

Eouvasväenyhdistys (1865, Joukko kaupungin säätyläisnaisia).Työkoulu tyttöjä varten. 21 26,341

MIKKELIN LÄÄNISSÄ.MIKKELISSÄ.

Eouvasväenyhdistys (1855, rouva E. Cedercreutz). 38 6,071Lastenkodinrahasto (1869, herrat J. Björksten, H. Hällström

rouvineen). 2,51550-pennin yhdistys (1873, neiti B. Poppius, rouva A. v. Fieandt). 20 1,813Työkoti lapsia varten (1881, Joukko kaupungin säätyläisnaisia). 13 3,974Ompeluseura vaatteiden hankkimista varten köyhille lapsille

(1887, Mikkelin pataljoonan rouvat). 69Kaupungin ompeluseura vaatteiden hankkimista varten köyhille

lapsille (1889, Joukko kaupungin säätyläisnaisia). 115

SAVONLINNASSA.

Eouvasväenyhdistys (1867, Joukko kaupungin säätyläisnaisia). 6,629Hyväntekeväisyysyhdistys (1884, Joukko kaupungin säätyläis-

naisia).HEINOLASSA.

Eouvasväenyhdistys (1886, Joukko kaupungin säätyläisnaisia). 40 1,299

KUOPION LÅÅNISSÅ.KUOPIOSSA.

Eouvasväenyhdistys (1860, rouvat M. Hillbom, J. Therman, E.Nylander, neiti F. Kellgren). Käsityökoulu tyttöjä varten. 380 17,669

Ompeluseura köyhien kansakoululasten hyväksi (1886, neitiL. Svahn). 70 1,000

Työkoti lapsille (1885, rouvat E. Järnefelt, J. Granit, M. Canth,neiti S. Backlund, y. m.) 3,055

Hoitolaisten yhdistys (1887, Suomen Naisyhdistyksen haara-osasto). 60

Muijien- eli äitienyhdistys (1892, Suomen Naisyhdistyksenhaaraosasto). 30

Eyysy-yhdlstys (1892, rouva J. Granit, neidet N. Lundgren,M. Schwartzberg).

JOENSUUSSA.Eouvasväenyhdistys (1860, rouva S. Hällström). 19 11,692Eouvasväenyhdistys (1888, rouva A. Nysten). 80 4,262

80

VAASAN LAÅNISSÅ.

VAASASSA.

Kouvasväenyhdistys (1850, rouva E. Carp, y. m.) Lastenkoti. 194 16,347Ompeluseura vaatteiden hankkimista varten köyhille y. m. (1873,

rouva E. Ekström y. m.) 12 2,000Rahasto heikkomielisiä varten (1874, herra H. Rosenberg). 8,900Raamattupussilähetys (1880, neidet A. Hellman, N. Withander,

Ch. Wahlforss .y m.)Elinkorkoja kaupungin ensimmäisille kansakoulunopettajatta-

nne (rouva E. Carp). 10 1,000Työkoti lapsia varten (1881, rouvat E. Carp, E. Ekström, S.

Hallsten, herrat J. Kurtén, y. m.) 2,530Apurahasto vanhoja naimattomia säätyläisnaisia varten (1881,

neiti S. Nordenkraft). 3,673Puurahasto köyhiä varten (1882, herra G. A. Wickman). 9,000Rahasto kuuroja, mykkiä ja sokeita varten (1882, Sama). 9,000Työväenkeittiö (1889, herra W. Sourander). 16,996

JYVÄSKYLÄSSÄ.

Rouvasväenyhdistys (1855, rouvat M. Schildt, S. Hagfors, L.Ticcander, C. Carlberg y. m.) Kutoma- ja ompelukoulu. 6,262

Turvakoti turvattomia poikia varten (1875, herra C. G. Wrede). 30 10,358Työkoti lapsille (1881, rouvat L. Leinberg, F. Pesonius y. m.) 40 1,300

KOKKOLASSA.

Rouvasväenyhdistys (1847, Joukko kaupungin säätyläisnaisia). 2,351

PIETARSÄÄRESSÄ.

Apurahasto leskiä varten porvariluokasta (1862, Ohström). 6,730Rouvasväenyhdistys (1859, rouvat S. Fontell, H. Kihlman, P.

Collander y. m.) 3,560Puurahasto varattomille (1876, S. G. Peterson). 3,000Apurahasto laivurileskille (1876, Sama). 5,000Työväenkeittiö (1886, neiti N. Heikel).Apurahasto naisille laivuriluokasta (1889, Lang). 15,000Apurahasto naisille kauppaluokasta (1889, Lang). 16,000Hyväntekeväisiin tarkoituksiin (rouva R. Stjerncreutz). 1,600Koti köyhiä naisia varten (1891, neiti N. Heikel). 6 1,500

UUS1KAARLEBYYSSÄ.

Rouvasväenyhdistys (1890, neiti J. Berg). 1,157

OULUN LÅÅNISSÅ.

OULUSSA.

Rouvasväenyhdistys (1850, rouva S. Lavonius). 5,593Työkoti lapsille (1883, rouva L. Hällfors, neiti M. Bergh, y. m.) 130 3,300Soppakeittolaitos (1884, rouva M. Gripenberg, y. m.) 2,141Koti raajarikkoisia varten (1891, rouva V. Braxén). 6 1,200

RAAHESSA.

Flemming'in apurahasto soturien leskiä varten (1809, rouvaFlemming). 588

Lybecker'in työkoulu tyttöjä varten (1843, rouva S. Lybecker). 15 28,599

81

Kouvasväenyhdistys (1867, rouva A. Montin, y. m.) Lastenkoti. 12 1,409Anna Maria Pecklin'in vaatetusrahasto (1881, rouva L. Franzén). 1,600Viktoi Soveliuksen lahjoitusrahasto puutteenalaisille porvari-

säädystä (1883, rouva O. Sovelius). 15,000

TORNIOSSA.

Eouvasväenyhdistys (1880, rouva S. Borg). 200

SUOMUSSALMESSA.

Turvakoti köyhiä lapsia varten (1892, rouva A. Karamsin).

Sitäpaitsi on maan useimmissa kaupungeissa ja pitäjissä om-peluseuroja erilaisia tarkoituksia varten, enimmäkseenvaatteiden hankkimista varten köyhille lapsille.

NAINEN JA NAISEN TYÖ SUOMESSA....kartano, jota vastoin tytär sai tyytyä syrjäisempiin...

Documents

Transcript of NAINEN JA NAISEN TYÖ SUOMESSA....kartano, jota vastoin tytär sai tyytyä syrjäisempiin...